2019 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa Joukkovoimalla ilmastonmuutosta vastaan Suomi ja robottiaseet Julkisen keskustelun monet puolet TAVOITTEENA TULEVAISUUS Miten oikeudenmukaisempi yhteiskunta rakennetaan ja rahoitetaan?. vuosikerta / 4 l. 53. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO.
Tilaa Ydin, jaa juttujamme ja podcastejamme, ole Ydinvaikuttaja! YDINLEHTI.FI YDINLEHTI Ydin joko digitaalisena verkkokaupastamme tai tilattuna neljä numeroa kestona vuodessa vain 28 € (sis. YDIN ILMESTYY, kun sitä tilataan. alv 10 %).
/ 42 LAURI SIREN Alle kaksi tonnia vuodessa / 44 SIMON LUNDH Tilaa hengittää YTIMESSÄ 50 LIISA LIIMATAINEN Nurkkaa ajettu Iran. YDINHETKI 14 ARJA ALHO Tulevaisuusinvestoinnit, työllisyysaste – ja rahoitus / 20 LAURI SIREN Suomi ei edistä robottiasekieltoa / 24 VILLE ROPPONEN Rohingyat kansainvälisinä heittopusseina / 30 ARJA ALHO Uusi sopimus rahasta / 34 KAROLIINA KANTOLA Puuvillapelloilta päälle puettavaksi / 38 ANNE HYVÖNEN Pelastaako yritysvastuu maailman. / 54 ANNE PULKKA Ilmastokriisi tarvitsee liikettä / 58 TARU SALMENKARI Kun tehdas vie, valtio vikisee / 63 JARI HEINONEN Työaikaa lyhentämällä vapauden valtakuntaan / 68 MIKKO PYHÄLÄ Venezuelan ahdinko jatkuu / 72 JUHANA VIRKKI Luokka tekee hyvää / 76 KIMMO KILJUNEN Sinivalkoista turvallisuuspolitiikkaa YDINKOKEMUS 78 ARJA ALHO Pohdintaa julkisesta keskustelusta / 82 EERO SUORANTA Rosvoja, poliiseja ja periksiantamattomia naisia / 86 JUHANI TOLVANEN Kun Suomi sai siivet / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Verse kunnossa / 94 SUSI NOUSIAINEN Translaki on pala suomalaisen tasa-arvon kehitystä / 96 HEIKKI SIMOLA Puuston hiilinielu tunnetaan, maaperän päästöjä ei / 98 Pala historiaa YDIN 4 / 2019. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 KALLE SYSIKASKI Mitä kuuluu, Itä-Timor
Usein säännöistä tulee myös lainsäädäntöä. Säätelemätön kapitalismi on paitsi ilmaston myös ihmiselämän suurin uhka. Työväenliikkeelle keskeinen kysymys on aina ollut, miten työn tuottama lisäarvo jaetaan. P olitiikan vapautta tehdä valintoja ovat rajoittaneet erilaiset pakot, osin todelliset mutta myös kuvitellut. Uusliberalistinen talouspuhe on kuitenkin vielä voimissaan: Julkiseen keskusteluun marssitetaan ekonomisteja vahvistamaan vanhaa ja tiensä päähän tullutta markkinauskoa. Hegemonisissa valtakamppailuissa tuotetaan ja annetaan ilmiasua uudenlaiselle toimijuudelle ja toiminnoille, joilla pyritään legitimoimaan ajattelutapoja ja näkemyksiä. Kaikkea ei saa tehdä voitontavoittelun nimissä. Kamppailu hegemoniasta näkyy julkisessa keskustelussa, mutta se on nykyisin myös kulttuurissa vahvana. Sokea Reettakin näkee, että ympäristön, ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden varjeleminen edellyttää markkinoiden säätelyä. Meneekö kaikki hyöty omistajille vai saavatko sen tekijätkin kukin oman siivunsa kunnollisena palkkana, mahdollisuutena vapaa-aikaan, koulutukseen ja terveydenhuoltoon sekä sosiaalisena turvallisuutena. Kyse on hegemoniasta. KAMPPAILU HEGEMONIASTA JA SUUNNASTA ARJA ALHO päätoimittaja K amppailua yhteiskunnan johtajuudesta käydään koko ajan ja kaikkialla: politiikassa, työyhteisöissä, yliopistoissa ja mediassa. Pitkään jatkuneen uusliberalistisen talouspolitikan hegemonia on ollut ällistyttävän vahvaa, vaikka erilaisissa kriiseissä se on osoittautunut ongelmalliseksi, jopa tehottomaksi. Kun vielä oikeistopopulistiset liikkeet kääntävät kaiken paradigmamuutokseen tähYDIN 4 / 2019 4 PÄÄKIRJOITUS. Sama pätee kuitenkin myös ihmiskunnan tärkeitten kysymysten ratkaisemisessa, kuten kaikkinaisen eriarvoisuuden vähentämisessä sekä ilmaston lämpenemisen hidastamisessa. Näin erityisesti sen omimmalla alueella, finanssikriisissä 2008 ja sen jälkeen. Hegemoniaa ei voiteta väkivalloin. Omalle näkökulmalle maailman selittämiseen haetaan laajaa kannatusta. Hyvinvointivaltio nimittäin pystyy vähentämään yhteiskunnallista eriarvoisuutta sekä myös kantamaan vastuuta ympäristöstä ja ilmastosta. Hento muutos on nähtävissä Rinteen hallituksen pyrkimyksessä irrottautua leikkauspolitiikasta tulevaisuusinvestoinneilla. Rahan mahti on luultavasti aina ollut vahva, mutta niin on ollut myös ihmisten pyrkimys oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Moitteita taloudenpidon suhteen on hallinnossa aina osattu tilata ulkomailta kotimaisiin tarpeisiin. Sen työkaluina ovat ajattelu ja kyky vakuuttaa yhteiskunnan eri toimijat, myös kuulijat ja lukijat, oman ajattelutavan järkevyydestä. Juuri köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on tehokkain tapa hallita väestönkasvua, lisätä turvallisuutta ja vahvistaa demokratiaa. Legitimiteetti ei perustu pakkoon, vaan siihen, että ihmiset noudattavat näitä ajattelutapoja vapaaehtoisesti sääntöinä
Asiantuntijahaastattelussa ekonomisti Patrizio Lainà osoittaa velkakeskustelun varjoon jäävän puolen: raha on velkaa. Juuri ekologinen kestävyys ja vastuullinen kuluttaminen ovat vahvasti esillä numerossamme, kuten Anne Hyvösen, Anna Pulkan, Karoliina Kantolan ja Heikki Simolan jutuissa. Kulttuurija mielipidelehdille on tärkeätä, että lehti jaetaan luotettavasti riippumatta tilaajien asuinpaikasta. Postilla tulee olla siksi julkinen palvelutehtävä. Henkilökohtaisesti suurta iloa ovat tuottaneet myös keskustelut tärkeistä, mutta piiloon jääneistä kysymyksistä monien eri alojen ihmisten kanssa, aina kirjailija Antti Tuurista ja kapellimestari Jordi Savallista tutkija Hanna Wassiin. Ydin ei ole vain neljästi vuodessa ilmestyvä lehti, vaan myös yhteiskunnallisen keskustelun vauhdittaja tilaisuuksineen ja nyt myös podcasteineen. Eriarvoisuuden vähentäminen hyvinvointivaltiota rakentamalla on kansakunnan suuri tulevaisuusloikka, jolla voidaan ratkoa niin demokratian yskää kuin odotettavissa olevan eliniän pitenemisen pelkoa. Toimenkuvaan on kuulunut paitsi vastuu lehden sisällöstä sekä hyvästä journalistisesta tavasta myös kaikenlaiset hallinnolliset askareet. Kannattaisi mieluummin katsoa, mitä tehdä järjestelmälle. Lukeminen aloittaa aina pienen kumouksen ja antaa valmiudet osallisuuteen. Enempään rahkeet eivät ole riittäneet. Ydinkeskustelu on tällä kertaa raportti eräästä syksyn tärkeimmästä talouspoliittisesta keskustelusta, jota Vapaus valita toisin -yhdistys oli järjestämässä. Samalla puutumme myös Lauri Sirenin jutun myötä robottiaseiden kieltämisen kiireellisyyteen, unohtamatta Venezuelan kuohuntaa tai uusia käänteitä Lähi-idän kriisissä. Johtopäätös on, että nyt pitää tehdä vielä enemmän eikä ainakaan unohtaa verotusta tuloja varallisuuserojen kaventamisessa sekä ekologisesti kestävän kulutuksen vahvistamisessa. Johtopäätös ei ole, että nyt vain odotellaan tuloksia. Ydin-lehden päätoimittajana otin kantaa myös postilaisten puolesta, kun he vastustivat työehtojensa heikentämistä ja palkkojensa polkemista. Kiitos Ydin, kiitos Ydin-lukijat! YDIN 4 / 2019 5 PÄÄKIRJOITUS. Y din haastaa vuoden viimeisessä numerossamme nykyisen rahateorian. Politiikan vapautta tehdä valintoja ovat rajoittaneet erilaiset pakot, osin todelliset mutta myös kuvitellut. täävän keskustelun maahanmuutoksi ja muukalaiskammoksi, kapitalisti kiittää. Nythän vain kauhistellaan valtion velkaa tai liian suuria lainoja ottavia kansalaisia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä edistettäessä sitä, että väkivallattomuus ja vastuu maailmasta tekevät ihmisistä kansalaisia – oman elämänsä hallitsijoita hallittavien sijaan. Sananvapaus liittyy lehdistön vapauteen, mutta myös oikeuteen saada tietoa eri lähteistä. Uskon, että näin Ydin-lehdellä on paikkansa julkisessa keskustelussa ja ennen muuta hegemoniakamppailussa. O len ollut Ydin-lehden päätoimittaja nyt kymmenen vuotta. Samoin tarjoamme mahdollisuuden ymmärtää syvemmin nykyhallituksen pyrkimystä yhteiskuntapolitiikan muutokseen. Pienen kulttuurija mielipidelehden hengissä pitämisessä olen luottanut laatuun. Ydinhenkilömme on päästöpaastoaja Timo Korpi
/ sivu 24 ARTO SALMELA on eläkkeellä oleva kaavoituksen ohjaaja ja rakennustalouden tutkija. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. / sivu 34 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 20 & 42 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. YDIN 4 / 2019 tekijät YDIN 4 / 2019. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa, Rosebudkirjakaupat. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. / sivu 44 ANNA PULKKA on ilmastoja ympäristöaktivisti, vapaa toimittaja, opiskelija sekä ajoittainen tutkija. / sivu 38 JP KALJONEN on kuvataiteilija. / sivu 54 MIKKO PYHÄLÄ toimi Suomen suurlähettiläänä Venezuelassa 2006 – 2013. / sivu 68 VILLE ROPPONEN on toimittaja, esseisti ja tietokirjailija. / sivu 68 KAROLIINA KANTOLA on journalistiikan, talouspolitiikan ja kehitysmaaopin tuplamaisteri, joka raportoi pohjolan ja etelän asioista Ruotsin ja Suomen medioissa. / sivu 10 TARU SALMENKARI on Helsingin yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen dosentti. / sivu 63 ANNE HYVÖNEN on toimittaja. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 78 JUHANA VIRKKI on valtiotieteiden kandidaatti. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. EEKKU AROMAA on Pax-lehden päätoimittaja. / sivu 50 SIMON LUNDH on ruotsalainen freelancetoimittaja. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@gmail.com HALLITUKSEN PJ Kalevi Suomela, kalevi.suomela@gmail.com ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Mikko Torvinen TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 72 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 91. / sivu 89 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. 53. / sivu 86 MIKKO TORVINEN on kuvittaja, joka tekee mielellään kuvituksia vaihtelevista aihepiireistä. / sivu 58 LAURI SIREN on VTM ja vapaa kirjoittaja. / sivu 92 LIISA LIIMATAINEN on Lähi-idän tilanteeseen perehtynyt toimittaja. / sivu 14, 30 & 42 JARI HEINONEN on tietokirjailija ja sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Tampereen yliopistossa. Ydin digitaalisena Ydinverkkokaupasta www.ydinlehti.fi tai osoitteesta lehtiluukku.fi. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia
Alun perin vuonna 1961 piikkilanka-aitana pystytetty Berliinin muuri oli yksi kylmän sodan keskeisimmistä symboleista, jonka vartijat koituivat monen idästä pakoa yrittäneen kohtaloksi. Günter Schabowski -niminen virkamies sanoi kuitenkin vahingossa, että matkustusrajoitukset poistettaisiin ja uudet säädökset astuisivat voimaan heti. Tiedotustilaisuudessa 9.11. YDIN 4 / 2019 SYKSYLLÄ 1989 Saksan demokraattisessa tasavallassa eli ItäSaksassa alkoivat laajat mielenosoitukset, jotka vaativat kansalaisille demokraattisia oikeuksia, mukaan lukien oikeutta matkustaa ulkomaille. Virallisesti muurin kohdalla sijainnut Brandenburgin portti avattiin vasta päivää myöhemmin. päivästä alkaen. Vielä samana päivänä itäsaksalaiset ryntäsivät Itä-Saksan rajanylityspaikoille, myös Berliinin kahtia jakaneelle muurille. Sen palasia on myöhemmin annettu säilytettäväksi eri instituutioille ympäri maailmaa. ”Saksa on jälleen yhdistynyt ja Berliinissä vain muutama palanen muistuttaa meitä siitä, että yksikään muuri ei kestä ikuisesti”, sanotaan muurinpätkään kirjoitetussa viestissä. Ytimen toimituskunta KUN MUURI MURTUI Ytimekkäät SU E RE AM , CC BY 3.0 YDIN 4 / 2019. Hänen lokakuussa virkaan astunut seuraajansa Egon Krenz puolestaan yritti rauhoittaa tilannetta lupaamalla matkustusviisumien saamiseen helpotuksia, jotka oli tarkoitus toteuttaa marraskuun 10. Marraskuussa berliiniläinen Die Offene Gesellschaft -järjestö lähetti pätkän muuria Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpille, joka on vannonut rakentavansa vastaavanlaisen oman maansa etelärajalle. Jo saman vuoden heinäkuussa itäsaksalaisia oli alkanut muuttaa länteen rajansa Itävaltaan avanneen Unkarin kautta, minkä takia maan johtaja Erich Honecker oli pyytänyt Tsekkoslovakiaa sulkemaan oman etelärajansa pakolaisten tien tukkimiseksi
[…] MEIDÄN ON SUOJELTAVA TÄTÄ ELÄMÄÄ LASTEMME TULEVAISUUTTA VARTEN.” 1.11. YDIN 4 / 2019 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 4 / 2019 ”VÄLILLÄ OLEN PELOISSANI, MUTTA MEIDÄN ON PIDETTÄVÄ PÄÄMME PYSTYSSÄ JA TOIMITTAVA. surmattu brasialialaisen Guajajara-heimon jäsen Paulo Paulino Guajajara Reutersin haastattelussa syyskuussa. […] SUOJELEMME MAATAMME JA SEN ELÄMÄÄ; ELÄIMIÄ, LINTUJA, JOPA AWÁHEIMOA, JOKA MYÖS ASUU TÄÄLLÄ
Monikulttuurisen Intian ajatusta kannattanut Gandhi kuoli vuonna 1948 hinduradikaalin salamurhaamana. päivänä tuli kuluneeksi 150 vuotta Intian itsenäisyysliikkeen johtajan Mohandas Gandhin syntymästä. Arviolta yli miljoona uiguuria on suljettu internointileireille, joissa heidät pakotetaan luopumaan omasta kulttuuristaan. Tutkimuksen mukaan puoluekannalla on myös yhteys näkemyksiin siitä, ovatko politiikan uutiset luotettavia. Syyskuussa tehdyn tutkimuksen toteutti Kunnallisalan kehittämissäätiölle Kantar TNS Oy. Tutkimus: Mediassa luotetaan urheilun ja kulttuurin sisältöihin SUOMALAISET luottavat erityisen paljon urheilua ja kulttuuria koskeviin mediasisältöihin, kuten uutisiin, kertoo Kunnallisalan kehittämissäätiön teettämä kysely. Sanskritinkielisellä arvonimellä Mahatma kutsuttu Gandhi tunnetaan väkivallattoman vastarinnan teorian kehittäjänä, jonka ponnistelujen katsotaan johtaneen Intian itsenäistymiseen Brittiläisestä imperiumista. Perusteluissaan Tohtin palkitsemiselle EU-parlamentti kiinnitti huomiota tämän työhön uiguurien ja muiden Kiinan etnisten ryhmien välisen dialogin edistämiseksi. YDIN 4 / 2019 9 YTIMEKKÄÄT EUROOPAN parlamentti on myöntänyt tämänvuotisen Saharov-ihmisoikeuspalkinnon uiguuritaloustieteilijä Ilham Tohtille. Kiina on myös rajoittanut uiguurien liikkumista Xinjiangissa ja tiukentanut alueen valvontaa muun muassa kasvojentunnistusteknogian avulla. Sekä vihreiden, SDP:n, kokoomuksen että vasemmistoliiton kannattajien enemmistö kuitenkin kertoi kyselyssä luottavansa politiikan uutisiin. 150-vuotisjuhlan kunniaksi Gandhille myös pystytettiin Helsingin Allotrianpuistoon patsas, jonka jalustassa on yksi hänen aforismeistaan: ”Rauhaan ei ole tietä, rauha on tie”. Intian hallituksen lahjoittama patsas paljastettiin maan ulkoministerin Subrahmanyam Jaishankarin vierailun yhteydessä syyskuussa. Myös tiedeja taloussisältöihin sekä ulkomaita koskeviin sisältöihin luottaa yli puolet kansasta, mutta politiikan sisältöihin vain 46 prosenttia. Kiinan valtion toimintaa muslimien asuttamassa Xinjiangissa arvostellut Tohti tuomittiin vuonna 2014 elinkautiseen vankeuteen separatismista. Vastanneista perussuomalaisten kannattajista 41 prosenttia piti politiikan sisältöjä epäluotettavina ja vain 29 prosenttia luotettavina, keskustan kannattajilla taas vastaavat luvut olivat 21 ja 45 prosenttia. Tutkimuksen virhemarginaali oli suurimmillaan vajaat kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.. Mahatma Gandhi syntyi vuonna 1869 Intian Gujaratissa ja toimi elämänsä aikana Intian itsenäisyyden lisäksi muun muassa kastittomien aseman parantamiseksi sekä Etelä-Afrikan intialaisten kansalaisoikeuksien puolesta. – Myöntämällä tämän palkinnon kehotamme Kiinan hallitusta vapauttamaan Tohtin sekä vaadimme kunnioitusta vähemmistöjen oikeuksille Kiinassa, sanoi Euroopan parlamentin puhemies David Sassoli palkinnon julkistamistilaisuudessa. Syyskuussa Tohti sai työstään myös Euroopan neuvoston Václav Havel -palkinnon. Uiguurien ja muiden islaminuskoisten vähemmistöjen tilanne Kiinassa on pahentunut merkittävästi viime vuosina. Vierailua varjostivat elokuussa tapahtunut Intian hallinnoiman Kashmirin alueen erityisaseman poistaminen sekä tuhansien kashmirilaisten pidätykset. Kyselyn mukaan 78 prosenttia suomalaisista luottaa erittäin tai melko paljon urheilua ja 70 prosenttia kulttuuria käsitteleviin sisältöihin. Saharov-palkinto vangitulle uiguuritutkijalle 150 vuotta Gandhin syntymästä LOKAKUUN 2
Toisaalta on tietysti selvää, että globalisaatio on osaltaan ohjannut kehitystä samaan suuntaan kuin 1980-luvun ”maaginen” poliittinen muutos. Chmielewskin tutkimuksessa vanhempien MAAGINEN KÄÄNNE 1980-LUVULLA Lähde: Katariina Salmela-Aro ja Anna K. sosioekonomisen aseman vaikutuksesta lasten koulumenestykseen Suomessa. YDIN 4 / 2019 10 YTIMEKKÄÄT TOISEN maailmansodan jälkeen USA ja Neuvostoliitto olivat voimissaan. Arto Salmela Ke sk im ää rä in en tu lo sp oi kk ea m a ko ul ut et tu je n ja vä he m m än ko ul ut et tu je n pe rh ei de n op pi la id en vä lil lä VANHEMPIEN KOULUTUSTAUSTAN VAIKUTUS LASTEN KOULUMENESTYKSEEN SUOMESSA Kohortin syntymävuosi 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2. Tuloja omaisuuserojen tasoittuminen loppui ja alkoi suurten omaisuuksien ja tulojen irtaantuminen omiin korkeuksiinsa. Ekonomisti Thomas Pikettyn mukaan rajaveroprosentti putosi muutamassa vuodessa eri länsimaissa 10 –40 prosenttiyksikköä, eniten USA:ssa ja Britanniassa. 1980-luvun alussa tilanne muuttui. Suomessa sekä tasa-arvon parantuminen että viimeaikainen huonontuminen ovat olleet nopeudeltaan kansainvälistä huippua. Valta on poliittisesti vaihtunut lähes koko Euroopassa, vasemmisto on jäänyt vähemmistöön ja pääomien lobbaus on ulottunut myös keskustavasemmistoon. Myös nuorten tasa-arvoistuminen taantuu, mikä näkyy esimerkiksi Katariina SalmelaAron ja Anna K. Mitä muuta on tapahtunut viimeisenä 30 vuotena. Chmielewski: Sosioeconomic Inequality and Student Outcomes in Finnish Schools (teoksessa Sosioeconomic Inequality and Student Outcomes, Springer 2019). Sodan aikana USA ja Britannia olivat pitäneet rajaveron korkealla, mikä jatkui kommunismin pelon takia myös sen jälkeen. Jälkimmäisessä alkoi laaja tuhojen korjausoperaatio, USA puolestaan tuki länsimaailmaa, myös entisiä päävihollisiaan Japania ja Saksaa. Länsi oli voittanut teknologiakilpailun, joten sillä ei ollut enää tarvetta suurilla verotuloilla pitää yllä työväestön hyvää asemaa tai satsata keinotekoisesti rajuun talouskilpailuun
Yk oli jo 1970-luvulla todennut Indonesian miehityksen laittomaksi ja itätimorilaisilla olevan oikeuden itsemääräämiseen. Sadankomitean johdolla suomalaiset järjestöt nousivat vastustamaan kyynistä politiikkaa ja 1990-luvun jälkipuoliskolla Paavo Lipposen hallitus pakotettiin luopumaan aseviennistä Indonesiaan. KALLE SYSIKASKI Kirjoittaja on rauhanaktivisti, joka on saanut muun muassa Itä-Timorin parlamentin palkinnon työstään rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta.. Tosiasiassa se karsasti muun muassa virolaisten kanssa samaan valtiottomien kansojen järjestöön kuuluvaa Itä-Timoria. Suomi oli 1960-luvulta lähtenyt rakentamaan Indonesian politiikkaansa metsäteollisuuden ja erilaisten laitetoimittajien vahvan viennin varaan. Itätimorilaiset vierailivat Suomessa keskustelemassa ja kouluttautumassa ja monet maan näkyvimmistä kansalaisjärjestöistä päätettiin perustaa Suomessa. Indonesia kuitenkin kosti äänestystuloksen tuhoamalla yli 80 prosenttia maasta tuhkaksi, tappamalla noin 3 000 ihmistä ja pakottamalla yli 200 000 itätimorilaista läntisen Timorin puolelle perustamilleen leireille. YDIN 4 / 2019 11 KOLUMNI K ansainvälisen solidaarisuustoiminnan vahvasti tukemassa Itä-Timorissa päästiin järjestämään kansanäänestys maan itsenäisyydestä vuonna 1999. Vientiä voideltiin asetoimituksella diktaattori Suhartolle. Mitä kuuluu, Itä-Timor. Miehittäjäarmeijan pelotteluista huolimatta lähes 80 prosenttia väestöstä antoi kansanäänestyksessä tukensa yk:n väliaikaishallinnossa käynnistyneelle itsenäistymiselle. Ne toimivat nyt demokratian osaavina ja äänekkäimpinä vahtikoirina niin naisten oikeuksissa, ihmisoikeuksissa, kehityskysymyksissä kuin ympäristöasioissakin. Indonesiaa tuolloin johtaneella kenraali Suhartolla oli kuitenkin Yhdysvaltain ja Australian tuki takanaan samalla kun Neuvostoliiton johtama itäblokki yritti asian avulla tehdä lähinnä tyhjää propagandaa. 1980-luvulla Itä-Timorin itsenäisyysliikkeen johtoon nousseen Xanana Gusmãon suuri oivallus oli vetää sissiliike piiloon vuorille ja siirtää miehityksen lopettamiseen tähtäävä toiminta maanalaiseksi ja maanpäälliseksi siviilivastarinnaksi. Väkivaltaisuuksien suunnittelijoita ja toimintaa johtaneita kenraaleja ei olla vieläkään saatu teoistaan vastuuseen. Portugalin vuosisataisen siirtomaan ihmiset olivat tätä ennen kärsineet neljännesvuosisadan Indonesian armeijan verisestä miehityksestä
Eliniän odote oli viime vuonna naisilla noussut 71,1 ja miehillä 67,4 vuoteen. YDIN 4 / 2019 12 KOLUMNI Aasian nuorimmasta valtiosta on tullut Kaakkois-Aasian kehittynein demokratia. Traumaattisen historian läpi eläneen kansan keskuudessa lähisuhdeväkivallan ja oikeusvaltion toimimattomuuden ongelmat paikallistasolla ovat suuret. Noin 90 prosenttia vientituloista tulee muun muassa Starbucksin käyttämästä kahvista, mutta talouselämän vauhdittajiksi maatalouden ohelle suunnitellut turismi ja pienteollisuus ovat vasta alkutaipaleellaan. Kestävän kehityksen tavoitteista Itä-Timor on ottanut ykköstavoitteekseen numeron 16 eli rauhan, oikeudenmukaisuuden ja vahvojen instituutioiden rakentamisen. Ulkopolitiikassaan Itä-Timor pyrkii toimimaan hyödyntämällä suhteitaan kaikkiin ilmansuuntiin – se ei tahdo alistaa itseään esimerkiksi Australian taloudellisille ja sotilaallisille intresseille. Se pyrkii myös siihen, että muutkin g7+ -valtiot toimisivat näin. Sen sijaan Kiinan miehittämästä Tiibetistä puhutaan hiljaisemmalla äänellä.. V uosien 2006 –2007 sisäisten vaikeuksien, väkivaltaisuuksien ja pakolaiskriisin jälkeen Aasian nuorimmasta valtiosta on tullut Kaakkois-Aasian kehittynein demokratia. Lähes puolet kansantuotteesta koostuu Timorinmeren kaasuja öljyvarojen hyödyntämisestä tulevista rojalteista. Osa maaseudun väestöstä elääkin käytännössä rahatalouden ulkopuolella kädestä suuhun -periaatteella. Hallitusta arvostellaan liiasta luottamisesta suuriin ulkomaisiin investointeihin. sijoittuvalla nyt noin 1,3 miljoonan asukkaan Itä-Timorilla on suuret haasteet edessään. Valtion budjetista niillä rahoitetaan yli 80 prosenttia. Iso osa elintarvikkeista tuodaan lähimaista, koska suurimman yksittäisen elinkeinon muodostavan maatalouden infrastruktuuria ja logistiikkaa ei olla saatu kunnolla toimimaan. Sukupuolten tasa-arvoa gdi-indeksillä mitattaessa naiset ovat miehiä selvästi jäljessä terveydenhoidon ja koulutuksen saatavuudessa, osallistumisessa ja eri talouden mittareilla. Itä-Timor pyrkii Kaakkois-Aasian aseanjärjestön jäseneksi ja on perustanut konflikteista kärsineiden valtioiden g7+ -liikkeen, jossa jäsenenä on 20 valtiota Papua-Uudesta-Guineasta Afrikan kautta Karibialle ja Haitiin. Suurimmaksi osaksi tämä on tietysti itätimorilaisten itsensä ansiota, mutta kuten he elo-syyskuussa kansanäänestyksen 20-vuotisjuhlissa totesivat, iso kiitos kehityksestä kuuluu myös yk:lle ja vahvan kansalaisyhteiskunnan luomista tukeneelle kansainväliselle solidaarisuusliikkeelle. Vanhoja kärsimysystäviäkään ei ole unohdettu, sillä pääkaupunki Dilissä on Marokon miehittämän Länsi-Saharan lähetystö ja maan johtajat muistavat aina puheissaan mainita, että myös Länsi-Saharalle kuuluu itsemääräämisoikeus. Maailman inhimillisen kehityksen indeksissä (hdi) sijalle 132
/ 42 LAURI SIREN Alle kaksi tonnia vuodessa / 44 SIMON LUNDH Tilaa hengittää. 14 ARJA ALHO Tulevaisuusinvestoinnit, työllisyysaste – ja rahoitus / 20 LAURI SIREN Suomi ei edistä robottiasekieltoa / 24 VILLE ROPPONEN Rohingyat kansainvälisinä heittopusseina / 30 ARJA ALHO Uusi sopimus rahasta / 34 KAROLIINA KANTOLA Puuvillapelloilta päälle puettavaksi / 38 ANNE HYVÖNEN Pelastaako yritysvastuu maailman. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA
YDIN 4 / 2019 14 YDINHETKI TULEVAISUUSINVESTOINNIT, TYÖLLISYYSASTE – JA RAHOITUS Kevään eduskuntavaalien jälkeen jopa punavihreäksi luonnehditun Antti Rinteen hallitus on korostanut tulevaisuusinvestointeja ja julistanut leikkauspolitiikan loppua. Samoin on luvattu julkisen talouden tasapainoa vuoteen 2023 mennessä ja työllisyysasteen nostoa 75 prosenttiin. Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa. Mistä on kysymys. Ovatko tavoitteet ristiriitaiset
YDIN 4 / 2019 16 YDINHETKI U usliberalistista aikaa näihin päiviin asti voi luonnehtia lyhyesti talouskurina julkisessa taloudessa ja kurittomuutena yksityisessä. Keskustelijoina olivat sttk:n pääekonomisti (ja myös Ytimen tämänkertainen asiantuntijahaastateltava) Patrizio Lainà, valtionvarainministeriön talouspolitiikan koordinaattori Markus Sovala, työelämäprofessori Vesa Vihriälä ja Poliittisen talouden tutkimuksen seuran Hanna-Kaisa Hoppania. Hallitusohjelman vastaanottoa puolestaan voi luonnehtia julkisessa keskustelussa tylyksi: kevään mediakattauksessa sai paljon tilaa väite holtittomasta taloudenpidosta, jota niin poliittinen oppositio kuin myös monet haastateltavat ekonomistit myötäilivät. Vielä ei ehkä kannata julistaa uusliberalistista talousajattelua Suomessa kuolleeksi ja kuopatuksi, eikä ainakaan sen hegemoniaa julkisessa keskustelussa selätetyksi. – Ongelmallista on, että 60 000 uuden työpaikan lisäystä perustellaan julkisen talouden vahvistamisella. Kurittomuuttahan sääntelyn purkaminen on tarkoittanut, erityisesti finanssimarkkinoilla. Harjoitettuun politiikkaan mahtuu toki myös markkinaehtoisuutta poliittisen ohjaamisen sijaan, tulonsiirtojen vähentämistä ja hyvinvointivaltion purkua, verojen alentamista, kilpailua ja vapaakauppaa. O nko talouspolitiikan linjan suhteen ensinnäkin tapahtunut muutosta. Tavoite 75 prosentista on itse asiassa normaaliolojen tavoite. Patrizio Lainàn mielestä voidaan sanoa, että suurin politiikkamuutos aiempaan nähden on hyvinvointivaltion rakentamiseen paluu sen purkamisen sijaan. Myös eriarvoisuuden vähentämisessä edetään hieman. Tilastoaineistosta käy ilmi, että esimerkiksi 2000-luvun alussa, jolloin oli budjettiylijäämiä, työllisyysaste oli alle 70 prosentin. Tulevaisuusinvestointeja sekä myös hallitusohjelman työllisyystavoitteita on syytä silti tarkastella kriittisesti. Lainà sanoo, että hallitus on moukaroinut 75 prosentin työllisyysasteen vuonna 2023 syvälle: – Talouden kasvuennusteita on nyt korjattu alaspäin. Veropohjan reikien paikkuussa hallituksessa ollaan empiviä, työllisyyden suhteen taas kunnianhimoisia. Ajattelutavat ovat pinttyneet läpi koko yhteiskunnan ja homehduttaneet tärkeitä instituutioita, kuten esimerkiksi korkeakoululaitosta, mutta jotain on silti tapahtumassa. – Työllisyyden parantaminen on itsessään hyvä tavoite. Sama käsitys vahvistuu myös valmisteltavassa sosiaalija terveydenhuollon uudistuksessa: sosiaalija terveydenhuoltoa ei olla tekemässä markkinaehtoiseksi eikä yksityisten firmojen rahastuskentäksi. Kun suhdannenäkymät ovat heikentyneet ennakoitua nopeammin, kritiikki on hieman vaimentunut – onnistunut vastasyklinen talouspolitiikka nimittäin tarkoittaa menojen lisäystä talouden heikentyessä. Lainàn näkemys saa vahvistusta, kun arvioidaan tuoreen budjetin eri painotuksia ja panostuksia. Vapaus valita toisin -yhdistyksen keskustelussa lokakuun lopussa haluttiin katsoa hiukan pidemmälle kuin vuoteen 2023. Esimerkiksi. Tämä on ristiriitainen tavoite: julkisen talouden ylijäämäisyys ei heijastu suoraan työllisyysasteeseen. Voi kysyä, pitäisikö kasvuennusteiden muutosten näkyä myös työllisyystavoitteissa. Valtionvarainministeriön omassa laskelmassa tuloerot supistuvat: pienimpien tulonsaajien tulot kasvavat lähinnä tulonsiirtojen vuoksi, isommissa tulonsaajaryhmissä ei ole kovin suuria muutoksia ja kaikkein ylimmässä luokassa tulot pienenevät. Julkisen talouden tasapainon saavuttaminen on kuitenkin eri asia. Toiveikkuus politiikan mahdollisuuksiin on perustellusti vahvistunut. Kovin paljon kiitosta nykyhallitus ei kuitenkaan ole tästä saanut. Johdattelijana toimi Seija Ilmakunnas, joka on aiemmin toiminut Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajana
– Työttömyyskorvaukset vähentyvät, verotulot kasvavat. Palveluilla on merkitystä maahanmuuttajien, nuorten ja vajaakuntoisten työllistämistoimissa. Sellaista ei ole näköpiirissä ja siksi tarvitaan toimenpiteitä, mutta jo 1,7– 2 prosenttiyksikön kasvu auttaisi Sovalan mukaan merkittävästi. Työllisyysasteen nostaminen ei ole Markus Sovalan mukaan taloushistoriamme valossa mitenkään utopistinen tavoite. Palkkatukea moititaan julkisessa keskustelussa aika usein tempputyöllistämiseksi, mutta sitä se ei kuitenkaan ole paremmin resurssoituihin työvoimahallinnon palveluihin yhdistettynä. Lainà puolestaan muistuttaa julkisessa keskustelussa usein vähäiselle huomiolle jäävistä seikoista työllisyyden parantamisessa, kokonaiskysynnästä ja investoinneista. Tällä on myös Lainàn mielestä esimerkkiarvoa: – Kun julkinen sektori investoi, kannustaa se myös yksityistä sektoria investointeihin. Ruotsi toki huitelee työllisyysasteessaan omilla luvuillaan, samoin kuin työvoimapalvelujen resurssoinnin suhteen. Lainà taas muistuttaa, että vaikka työllisyysaste ei nousisi, julkinen talous olisi valtionvarainministeriön ennusteen mukaan vain lievästi alijäämäinen ja velkasuhde joka tapauksessa pienenisi. Mutta palaako leikkauspolitiikka, jos työllisyyttä ei onnistuta lisäämään ensin 30 000 ja sitten toiset 30 000 työpaikkaa valtiovarainministeriön ennakoimaan kasvu-uraan nähden. – Ruotsissa vanhempainvapaalla olevat lasketaan työvoimaan kuuluviksi. Investointien merkitys näkyy myös taloutta analysoivissa grafiikoissa: niistä voidaan nähdä, että investointien ollessa korkealla, työttömyys on alhaista – ja päinvastoin. Työllisyyden parantaminen ja työllisyysasteen nostaminen ovat tietenkin Lainàn mukaan erinomaisia asioita, mutta hänen mielestään asioita pitää silti katsoa monipuolisemmin kuin yhden luvun kautta. Sovala näkee tavoitteet enemmänkin kirittäjinä. – Palkkasumman perusteella määräytyvät valtion ja kuntien tulot, Sovala sanoo. Jos osa-aikatyö muutetaan kokoaikaiseksi, Suomen ero esimerkiksi Tanskaan kapenee kahdeksi prosenttiyksiköksi Suomen hyväksi, Lainà kuvaa tilannetta. Valtionvarainministeriön pian tehtävänsä jättävä kansliapäällikkö Martti Hetemäki on selvittänyt keinoja yksityisten investointien lisäämiseksi. Nehän vahvistavat julkista taloutta, sanoo Lainà. Suomen Pankki arvioi suhdanteiden hoitavan työllisyysasteen nousun, mikäli talous kasvaisi vuosittain 2,5 prosenttiyksikköä. K einoja työllisyyden parantamiseksi on. Muutakin kriittistä pohdittavaa löytyy. Hän myös painottaa työllisyyden yhteyttä palkkasummaan, jota hän pitää merkityksellisenä. Suomen ja Ruotsin erot työllisyydessä tulevat nuorten miesten sekä ikääntyneiden naisten ja miesten huonompana työllisyytenä. Ne ovat hyviä, mutta tarvitaan myös julkisia investointeja. Työllisyysaste ei mittaa tehdyn työn määrää. Työvoimahallinnon palvelukyvyssä Suomessa jäädään muista pohjoismaista jälkeen. – Muualla pohjoismaissa tehdään enemmän osa-aikatyötä kuin Suomessa. Onhan valtionvarainministeri Mika Lintilä viestinyt selkeästi, ettei menolisäyksiä tule, ellei työllisyys nouse. Oppivelvollisuusikä nousee, monet ikäihmiset tekevät edelleen töitä. Ennusteessa ei ole otettu huomioon työllisyysasteen nousua.. YDIN 4 / 2019 17 YDINHETKI veronkevennykset voivat parantaa työllisyyttä, mutta ne todennäköisesti heikentävät julkista taloutta. – Voi myös kysyä, onko työllisyyden mittaamisen ikähaarukka 15– 64-vuotiaat enää kovin sopiva. Jos Suomen työllisyysastetta verrataan muihin pohjoismaihin, eroja löytyy, mutta ei ihan niin paljon kuin lukujen perusteella voisi olettaa
– Kun vuonna 2009 sovittiin elvytyspaketista, päätöksiä tehtiin vielä seuraavana vuonna. Ja kun kuokka iskettiin maahan, oltiin jo vuodessa 2011. Vihriälä taas muistuttaa velkasuhteen alentamisen vaivalloisuudesta lähitaloushistoriassa. H allitus on päättänyt myös tulevaisuusinvestoinneista. Vihriälän mielestä ne ovat enemmän juoksevia menoja, vaikka esimerkiksi ammatillisen koulutuksen rahoitus on sinänsä perusteltua. Veropohjan reikiä ei kuitenkaan kovin innokkaasti ole ryhdytty päätöksin paikkaamaan – investointeja vauhdittamaan on päinvastoin kaavailtu juuri veroetuja. Isoissa infrahankkeissa taas ei päästä juurikaan etenemään suunnittelutilanteen vuoksi. Lainà nostaa esille myös varallisuuden verottamisen: tuloerojen kaventamisen rinnalle tarvitaan myös varallisuuserojen kaventamista. Peikko sekin. S ekä sovala että Vihriälä kiinnittävät huomiota myös demografiaan. JA KUN KUOKKA ISKETTIIN MAAHAN, OLTIIN JO VUODESSA 2011.. Hoppania haluaa panostuksia hoitoon ja hoivaan, jotka myös parantavat työllisyyttä. YDIN 4 / 2019 18 YDINHETKI Vesa Vihriälän mielestä olennaista on parantaa työllisyyttä rakenteellisesti pitkällä aikavälillä ja saada talouteen sopeutumiskykyä. – Varallisuus kasautuu, kun varallisuusveroa ei ole. Veroasteita ei tarvitse edes nostaa, muistuttaa Lainà. Kaiken kaikkiaan niitä tehdään noin kolme miljardia, joista 1,4 miljardin osuus on jo päätetty. Verotuksella on merkitystä julkisen talouden kestävyyden ja tasapainon kannalta. Kun syystä tai toisesta tulee odottamattomia muutoksia, julkisen talouden on oltava vaihtelujen varalta kestävällä pohjalla. – Koulutuspanostukset ovat tärkeitä, mutta niiden hyöty ei tule näkymään vielä vuonna 2023, Vihriälä huomauttaa. Syntyvyyden alentuminen vaikuttaa tulevaisuuden hoitoja hoivakulujen rahoittamiseen, samoin kuin tietenkin ikääntyminen. KUN VUONNA 2009 SOVITTIIN ELVYTYSPAKETISTA, PÄÄTÖKSIÄ TEHTIIN VIELÄ SEURAAVANA VUONNA. Esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioihin suunnatun rahoituksen pitää olla poukkoilevan sijaan ennustettavaa. Nyt on käytettävissä ainakin osin budjetin lisäpanostukset kuten myös tulevaisuusinvestoinnit. Lainà arvelee, että rahoitusmallin taustalla voi olla velkapeikko. Hanna-Kaisa Hoppania nostaa esille juuri hoivan, myös kotona annetun, merkityksen kansantaloudelle ja sen sisällyttämisen bruttokansantuotteen laskemiseen. – Kun valtio saa nyt nollatai jopa negatiivisella korolla lainaa, kannattaisi sitä hyödyntää, Lainà kommentoi. Ongelmana on, ettei työllisyyden parantaminen ole yleensä saanut maksaa: rakenteellisia uudistuksia on pitänyt yrittää tehdä ilman rahallisia panostuksia. Tulonjakovaikutusten vuoksi haittaveroja pitää kuitenkin kompensoida pienituloisten kohdalla. Lainàn mielestä tulevaisuusinvestoinnit ovat julkisen talouden kannalta ongelmallisia: niiden rahoittaminen omaisuutta myymällä heikentää julkista taloutta ja on ristiriidassa julkisen talouden tasapainottamisen tavoitteen kanssa. Suomessa on muihin pohjoismaihin verrattuna miljardin euron rahoitusvaje hoivassa, jonka Hoppania arvelee saattavan selittää ikääntyneitä vanhempiaan hoitavan ikäluokan muita alhaisempaa työllisyysastetta. Kaikki keskustelijat painottavat tulevaisuusinvestointeja arvioitaessa pitkän aikavälin vaikutuksia. Tosin Sovala kertoo, että niin ilmastonmuutoksen hidastamisen kuin verotuksen osalta hallinnossa on menossa monia selvityksiä. – Hoito ja hoiva pitää nähdä myös hyvinvointivaltion tärkeänä investointina eikä vain sen menoeränä. Listaamattomien yritysten osinkojen verotus on nykyoloissa ruhtinaallinen ja perusteeton. Hallituksen kaavailemat veronkiristykset ovat lähinnä haittaverojen kaltaisia
Vihriälä muistuttaa, ettei alijäämään ja julkiseen velkaan liittyviä sääntöjä kannata seurata desimaalintarkasti. Ilmakunnas arvelee, että Euroopassa haetaan nyt finanssipolitiikalle uutta roolia, kun rahapolitiikka alkaa olla tiensä päässä. Veroja korotetaan 700 milj. €/v. Keskustelijat muistuttavat myös talouden suhdanteista. Säännöt tulevat kuitenkin vastaan: komissio on lähettänyt Suomelle samoin kuin monelle muullekin maalle kyselyn kasvuja vakaussopimuksen sääntöpoikkeamista. He ovat yhtä mieltä siitä, että finanssipolitiikka tukee nyt kasvua ja sopii nykyiseen suhdanteeseen. Lainà näkee kuitenkin riskinä sen, että finanssipolitiikkaa kiristetään tulevaisuusinvestointien päättyessä vuonna 2023 väärään aikaan, koska tuolloin voi vielä olla matalasuhdanne. Tulevaisuusinvestointeja tehdään kaikkiaan 3 mrd. € Sitoutuminen vastasyklisyyteen, oletuksena normaalisuhdanne Vapaus valita toisin -yhdistyksen keskustelutilaisuuden osallistujat Seija Ilmakunnas (vas.), Markus Sovala, Vesa Vihriälä, Hanna-Kaisa Hoppania ja Patrizio Lainà.. €/v. Rinteen hallituksen talouspäätöksiä Pysyviä menoja lisätään 1,4 mrd. YDIN 4 / 2019 19 YDINHETKI Usein unohtuu, etteivät päätökset tarkoita saman tien toteuttamista, Sovala tähdentää. – Parhaan arvion vaikutuksista pystyy tekemään vasta jälkikäteen, Sovala puolestaan muistuttaa. € Elvytysvaraa 1 mrd
Tästä huolimatta Suomen julkilausuttu tavoite yk:ssa nyt käytävissä neuvotteluissa on autonomisten asejärjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton periaatteita ohjaava asiakirja, ei kieltosopimus. Se olisi liian lavea vastaus näin moniulotteiseen kysymykseen, perustelee neuvotteluihin osallistunut ulkoministeriön asevalvontayksikön vastuuvirkamies Mikko Autti. Robottiaseiden vastaisen kampanjan mielestä myös Suomen pitäisi liittyä niiden kieltämistä vaativaan rintamaan. – Emme näe ennakoivaa kieltosopimusta pragmaattisena lähestymistapana. Näiden joukossa ovat YDIN 4 / 2019 20 YDINHETKI. Ulkoministeriön mukaan yhteiset ohjeet autonomisten asejärjestelmien kehitystä ja käyttöä varten ovat kieltosopimusta parempi tavoite YK:ssa. ROBOTTIASEKIELTOA Suomi ei edistä Kirjoittaja Lauri Siren Y k:ssa käydään nyt kuudetta vuotta neuvotteluja autonomisista asejärjestelmistä eli niin sanotuista robottiaseista. Suomen hallituksen ohjelmaan kirjattiin keväällä kansainvälisten neuvotteluiden käymisen tavoitteeksi ”kieltää tekoälyyn perustuvien asejärjestelmien kehittäminen ja tuotanto”. Tällä hetkellä 30 maata vaatii täysin autonomisten asejärjestelmien kieltämistä. Muutama maa on erikseen sanonut vastustavansa kieltosopimusta. Niistä ainostaan Itävalta kuuluu eu:hun – muiden eu-maiden suhtautuminen vastaa pitkälti Suomen kantaa
Autonominen asejärjestelmä on siis kokoelma erilaisia teknologioita, jotka mahdollistavat sotilaallisten tavoitteiden saavuttamisen ilman ihmistä. Autonomisuudessa on kyse spektristä, jossa ihminen kontrolloi asejärjestelmää enemmän tai vähemmän. Ryhmään kuuluvat kaikki ccw:n 125 sopijamaata ja se on kokoontunut kahdesti vuodessa Genevessä, viimeksi tämän vuoden elokuussa. – Maat eivät ole saavuttaneet yhteisymmärrystä autonomisten asejärjestelmien määritelmästä. – Jaamme tämän saman yleistavoitteen. Tämä on aivan ehdoton Suomen kanta. Sopimuksen noudattamista seurataan ja uusien aseiden soveltumista sen piiriin arvioidaan. Kampanjan mukaan paras keino on kieltää aseet, jotka eivät täytä tätä vaatimusta. YDIN 4 / 2019 21 YDINHETKI. – Sen lisäksi tarvitaan poliittista ohjausta. – Esimerkiksi kun jalkaväkimiinoista keskusteltiin, kaikille oli selvää, mikä on jalkaväkimiina. Toisekseen neuvottelijoiden kesken on epäselvää, mitä autonomiset asejärjestelmät tarkalleen ottaen ovat. Autonomisista asejärjestelmistä aloitettiin ccw:n puitteissa epäviralliset keskustelut vuonna 2014. Yleisesti kuitenkin autonomisilla asejärjestelmillä viitataan tappavaa voimaa käyttäviin järjestelmiin, jotka pystyvät havainnoimaan ympäristöään erilaisilla sensoreilla, tunnistamaan mahdolliset viholliskohteet ja päättämään itsenäisesti kohteeseen hyökkäämisestä monimutkaisten algoritmien avulla. Hän iloitsee hallitusohjelmakirjauksesta, mutta toteaa, ettei se sellaisenaan tarkoita paljoa. Ihmisen kontrolli pitää säilyttää. G enevessä nyt käytävät neuvottelut ovat osa vuonna 1983 voimaan tullutta Eräitä tavanomaisia aseita koskevaa yleissopimusta eli ccw-sopimusta. – Robottiaseisiin liittyvät vaarat voidaan välttää vain laillisesti sitovalla sopimuksella. Koska autonomisia aseita vasta kehitetään, on monien maiden – erityisesti niiden, joilla on tässä kehitystyössä erityisiä intressejä – vaikea sopia tarkasta määritelmästä. Autonomiset asejärjestelmät poikkeavat kuitenkin merkittävästi ccw:n piirissä nyt säänneltävistä aseista, mikä johtuu kahdesta syystä. Robottiaseiden vastainen kampanja vaatii, että kontrolli säilytetään tappavan voiman käytössä oleellisilta osin ihmisen hallussa. Neuvotteluissa maat saattoivat keskittyä siihen, miten niiden käyttöä rajoitetaan. Mielestämme Ranska, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Venäjä. Robottiaseiden vastaisen kampanjan Suomen verkoston koordinaattori Tuuli Vuoren mukaan Suomen tulisi liittyä vaatimaan sitovaa kieltosopimusta hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti. Yhtenä vaihtoehtona on, että autonomisista asejärjestelmistä syntyisi tulevaisuudessa ccw:n kuudes pöytäkirja. Asiantuntijaryhmän tarkoituksena on saavuttaa yhteinen käsitys siitä, mitä uhkia autonomisiin asejärjestelmiin liittyy, ja selvittää, halutaanko niitä säännellä ccw:n puitteissa. Se tuo neuvotteluihin ainutlaatuisen lisän, kertoo Autti. Nyt keskustelua käydään nimenomaan siitä, missä asioissa ja miten yksityiskohtaisesti ihmisen halutaan asejärjestelmiä kontrolloivan. Niiden tuloksena kansallisten asiantuntijoiden ryhmä eli Group of Governmental Experts on kokoontunut virallisesti vuodesta 2017 lähtien. Poliittinen julistus tai muu löyhä julkilausuma ei ole riittävä työkalu, sanoo Vuori. Siihen kuuluu viisi pöytäkirjaa, jotka käsittelevät tiettyjä aseita, kuten miinoja, palopommeja ja lasereita. Nyt meillä ei ole tätä luksusta. Tässä maiden kannat ovat lähentyneet. Kansainvälisistä aseistariisuntasopimuksista käydään aina keskusteluja vielä niiden solmimisen jälkeen, niin myös ccw-sopimuksesta. Ensinnäkin täysin autonomisia asejärjestelmiä ei ole vielä käytössä. Sopimuksen tavoitteena on rajoittaa tarpeetonta kärsimystä aiheuttavien tai seurauksiltaan satunnaisten aseiden käyttöä. E distystä on kuitenkin tapahtunut toisesta suunnasta: keskustelut ovat lähteneet liikkeelle kontrollin käsitteen kautta
Robottiaseiden vastaisen kampanjan maskotti David Wreckham New Yorkin Times Squarella viime lokakuussa. AR I BE SE R / CA M PA IG N TO ST O P KIL LE R RO BO TS YDIN 4 / 2019 22 YDINHETKI
Näillä näkymin prosessi on kuitenkin Suomen tukemana menossa kohti autonomisten asejärjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton yhteisiä ohjeita, ei sitovaa kieltosopimusta. Vuoren mukaan Suomen valitsema kanta on tyypillinen suomalaiselle aseistariisuntapolitiikalle. Toisaalta ne ovat samalla suurin este kieltosopimukselle. Genevessä taas on mahdollista käydä rikkaampaa asiantuntijakeskustelua. Yksi syy on juuri ccw:n konsensuspäätöksenteko: vuosi-kokousten loppuraportit pitää hyväksyä yksimielisesti. Yk:n New Yorkin puolta hän pitää usein hyvin poliittisena. Autin mukaan prosessin hyvä puoli on sen asiantuntijalähtöisyys. Ajatus, että käyttöön otettaisiin valtoimenaan riehuva tappajarobotti, on epärealistinen. – Esimerkiksi henkilömiinat ja rypäleaseet kieltävät sopimukset ovat vähentäneet siviilien kärsimystä merkittävästi. Esimerkiksi miinakiellon Suomi allekirjoitti 15 vuotta sopimuksen hyväksymisen jälkeen, eikä se ole vieläkään liittynyt rypäleasekieltoon, hän sanoo. Vuoren mukaan kieltosopimusten toimivuudesta on kuitenkin paljon näyttöä. Merkitystä saattaa olla myös sillä, miten ihminen osallistuu tai on osallistumatta tappamiseen johtavaan tapahtumaketjuun. ESIMERKIKSI HENKILÖMIINAT JA RYPÄLEASEET KIELTÄVÄT SOPIMUKSET OVAT VÄHENTÄNEET SIVIILIEN KÄRSIMYSTÄ MERKITTÄVÄSTI. Ccw-sopimus on nähty hyvänä siksi, että siihen kuuluvat merkittävimmät teollisuusja sotilasmaat. kieltosopimusta parempi keino tämän saavuttamiseksi on asiantuntijalähtöinen kehitystä ja käyttöönottoa ohjaava asiakirja, sanoo Autti. G eneven käytävillä on välillä ollut puhetta myös siitä, tulisiko autonomisia asejärjestelmiä käsitellä jossain toisessa yk:n elimessä. Ajatuksena on, että koska humanitaarisen oikeuden rikkominen on jo nyt kielletty, sen noudattaminen varmistetaan asejärjestelmien kehitystyössä, jolloin asejärjestelmien autonomisuus saattaa jopa parantaa humanitaarisen oikeuden toteutumista. Monet pitävät kieltosopimusta tarpeettomana, koska uskovat autonomisiin asejärjestelmiin liitetyn uhkakuvan humanitaarisen oikeuden rikkomisesta olevan turha. – Moniin uusiin aseistariisuntasopimuksiin Suomi on suhtautunut hyvin varovaisesti. Viime vuonna saavutettiin yksimielisyys paperista, jossa listattiin jo ohjaavia periaatteita autonomisten asejärjestelmien kehittämiselle ja käyttöönotolle. Ajattelemme, että sotilaskomentaja on viimeinen henkilö maailmassa, joka haluaa menettää kontrollin taistelukentällä. Yksi niistä on syvällisempi ja liittyy siihen, miten suhtaudumme tappamiseen. – Teknologian ja tekoälyn kehittämisen tavoitteena on aina parantaa ihmisen kontrollia voimankäytössä. Hitaudesta huolimatta edistystäkin on tapahtunut. Kampanjassa ajatellaan, että kontrolli tappavan voiman käytössä on säilytettävä, jottei tappamisen merkityksellisyys katoa. Kieltosopimuksen puolesta kampanjoivat näkevät autonomisissa asejärjestelmissä myös muita uhkia kuin niiden arvaamattoman toiminnan takia syventyvät konfliktit ja humanitaarisen oikeuden vastaiset teot. Oleellista on siis kontrollin taso: Ei välttämättä riitä, että koneet tekevät, kuten haluamme niiden tekevän. Huolena on, että tappamisen moraalittomuus hämärtyy, jos koneet hoitavat sen alusta loppuun puolestamme. YDIN 4 / 2019 23 YDINHETKI. Robottiaseiden vastainen kampanja ei ole toistaiseksi vaatinut neuvotteluiden aloittamista muualla, mutta Vuori myöntää kampanjan olevan turhautunut prosessin hitauteen. Marraskuussa ccw:n yleiskokouksessa hyväksyttiin loppuraportti, joka antaa mandaatin taas jatkaa neuvotteluita vuonna 2020. Koska nämä maat ovat niitä, jotka autonomisia asejärjestelmiä kehittävät, niiden mukanaoloa on pidetty tärkeänä
Seutu on ollut tunnettu maan sisäisen turismin keskuksena ja kauniista luonnostaan, mutta nyt se on muuttunut: teitä katkovat armeijan tarkastuspisteet, liikenne leirien ja kaupunkien O lin leikkaamassa sokeriruokoa, kun näin rohingyojen ruumiiden kelluvan alas suurta kanavaa. Hän sanoo olleensa Myanmarin Rakhinen alueella melko rikas ja omistaneensa 25 hehtaaria maata ja kymmenen lehmää sekä rakentaneensa juuri uuden talon, kun Myanmarin armeija hyökkäsi ja tappaminen alkoi. Syksyllä 2017 lähes 750 000 rohingyaa pakeni Bangladeshiin, jossa oli jo ennestään satojatuhansia pakolaisia johtuen rohingyoYDIN 4 / 2019 24 YDINHETKI. ROHINGYAT kansainvälisinä heittopusseina Kirjoittaja Ville Ropponen Kuva JP Kaljonen jen aiemmista vainoista Myanmarissa. – Kylästämme pakeni kaikkiaan 700 perhettä ja vain seitsemän jäi jäljelle, sanoo Ahmed. Silloin päätin paeta, kertoo Yunus Ahmed, 56-vuotias rohingyamies. Vainoon ja etniseen puhdistukseen on kuulunut joukkomurhia, joukkoraiskauksia, pahoinpitelyjä ja kylien tuhoamista. Uusinta vainoa Myanmar on perustellut vastauksena rohingyojen arsa-vastarintaryhmän iskuihin myanmarilaisille poliisiasemille, mutta vuosikymmenien mittaan selitykset ovat vaihdelleet. Rohingya-pakolaiset elävät Bangladeshin armeijan ja kansainvälisten avustusjärjestöjen pyörittämillä leireillä Cox’s Bazarin alueella. Kansanmurhaa paenneet Myanmarin rohingyat elävät pakolaisleireillä Bangladeshissa, mutta sielläkään he eivät ole tervetulleita
Pakolaisista jopa 80 prosenttia on naisia ja lapsia, mutta leirin pääkaduilla heitä näkee vähän, sillä rohingyat ovat uskonnollisia ja konservatiivisia. – Yk:n pakolaisjärjestö unhcr:n kumppanuushanke tai tarjoaa pakolaisille suojaa, terveydenhuoltoa ja apua raiskausten uhreille. Bangladeshissa pelätään, että jos rohingyojen sallitaan jäädä, Myanmarista voi pian siirtyä maahan muitakin vähemmistöjä, joita Myanmarin hallitus sortaa. – Emme ole löytäneet yhtään militanttiryhmää rohingyojen keskuudesta, hän sanoo. välillä mouruaa ja aarniometsäkin on huvennut, sillä se jouduttiin jyräämään leirien tieltä. Köyhät taas kärsivät, koska he ovat menettäneet työpaikkojaan rohingyojen takia. Leirejä koettelevat kulkutaudit sekä monsuunin aikaiset tulvat ja maanvyörymät. Itse asiassa yksi päätulonlähteistämme on siirtotyöläiset, jotka lähettävät ulkomailta rahaa kotiin, selittää Ahasan. Telttarivit jatkuvat loputtomiin. Edes pysyviä rakennuksia ei sallita, vaan pakolaiset elävät bambuilla vahvistetuissa teltoissa oloissa, joissa vesihuolto, viemäröinti ja käymälät ovat usein puutteellisia. – Bangladeshilla ei ole taloudellisia voimavaroja ottaa valtavia määriä pakolaisia pitkäksi ajaksi. – Leirien suurimpia ongelmia on pakolaisten traumojen lisäksi se, että osa heistä osallistuu Myanmarista salakuljettavan yaba-huumeen kauppaan. Asuntojen osto ja vuokraus ovat samoin kallistuneet sekä liikenne ruuhkautunut. – Toisaalta jopa 20 000 paikallista on työllistynyt avustusjärjestöihin, muistuttaa Sen Dey Dhruba, lastenkulttuurijärjestön johtaja. Hänen mukaansa pakolaiskriisin alettua elintarvikkeiden hinnat ovat kuitenkin nousseet ja niiden saatavuus heikentynyt. Virallisesti työskentely on kielletty, samoin pakolaisten ja paikallisten väliset avioliitot. Bangladesh myös rajoittaa pakolaisten elämää monin tavoin. Alun hyvän vastaanoton jälkeen paikallisten ja pakolaisten välit ovat kuitenkin kiristyneet: puolin ja toisin on esiintynyt väkivaltaa ja tullut kuolonuhrejakin. Syksyn 2017 jälkeen Bangladesh onkin neuvotellut Myanmarin kanssa rohingyojen paluusta. O sa bangladeshilaisista on hyötynyt pakolaiskriisistä. Myanmar on pyrkinyt oikeuttamaan vainokampanjaansa väittämällä taistelevansa rohingyojen ”islamistista terrorismia” vastaan. Rikosten uhreiksi joutuneille tarjotaan lakiapua. R ohingyat ovat bangladeshilaisille etnistä ja kielellistä lähisukua, uskontokin on yhteinen islam. Niiden välisillä kujanteilla päristelevät moottoririkšat; puodeissa myydään kaikkea mahdollista; lievästi huumaavaa panlehteä pureskelleen miehen suusta valuu punaista sylkeä; pojat raahaavat bambutukkeja. Kutupalong ja sen laajennusleirit muodostavat maailman suurimman pakolaiskeskittymän, jossa elää yli 900 000 ihmistä. Bisneksen kasvusta ja halpatyöstä hyötyvät tosin vain rikkaat, Kalim myöntää. Lapsille on mahdollisuus käydä koulua, kertoo Tauhidul Ahasan, tai:ssa työskennellyt asianajaja. – Rohingyojen saaapuminen on ollut siunaus hotellibisnekselle ja asuntojen myynnille. Pakolaiset pyytävät matalaa palkkaa. leirin poliisipäällikkö. Poliisipäällikkö Morshedin mukaan tässä ei ole perää. Kouluissa ei myöskään opeteta maan kieltä bengalia, vaan ainostaan burmaa ja englantia. Telttojen sivukujanteilla juoksentee alastomia lapsia ja kulkee hunnutettuja naisia. Tähän liittyy rohingya-naisten myyminen. Myös perheväkivalta on ongelma, sanoo Mahbub Morshed, Kutupalongin 5. Meillä on jo nyt korkea työttömyys ja köyhyyttä. YDIN 4 / 2019 26 YDINHETKI. Myös kuljetusala ja taksiliikenne ovat kasvaneet, sanoo Karim Kalim, Cox’s Bazarin hotelliyrittäjien liiton sihteeri. – Neuvoteltujen sopimuksien mukaan mitään oikeuksia ei kuitenkaan ole luvattu täyttää, vaan rohingyat joutuisivat vain siirtymään leireihin Myanmariin, sanoo poliisipäällikkö Morshed. Hänen mukaansa monet rohingyat käyvät epävirallisesti töissä alueella, erityisesti rakennuksilla, liikenteessä ja hotellialalla
Tällaisia suunnitelmia on ehkä tehty. Eniten Kabir on tyytymätön kansainväliseen yhteisöön. Rohingyat vaativat Myanmarin kansalaisuuden sekä heiltä riistetyn maan ja omaisuuden palauttamista ja lisäksi kansanmurhaan syyllistyneiden Myanmarin sotilasjohtajien saattamista kansainväliseen rikostuomioistuimeen. R ohingyojen järjestäytyminen on hermostuttanut Bangladeshin hallitusta. kysyy Khushi Kabir ja pudistaa päätään. MYANMARIA EI OLE JUURI PAINOSTETTU ROHINGYOJEN VAINON TAKIA, VAIKKA YK ON TUNNUSTANUT SEN KANSANMURHAKSI. Rohingyoja on ajettu pakosalle Myanmarista 1990-luvun alussa sekä vuosina 2001, 2012 ja 2017. Se on väläyttänyt leirien ottamista tiukempaan valvontaan, mutta tuskin ryhtyy tähän, koska on pakolaiskriisissä hyvin riippuvainen kansainvälisestä avusta. Päähän potkittu kansa Rohingyoja on vainottu Myanmarissa vuodesta 1978. Pakolaisleirit ovat lisäksi aina vankila, olivat olot vaikka kuinka hyvät, pohtii Khushi Kabir, ihmisoikeusjärjestö Nijera Korin johtaja. Toisaalta Bangladesh on esittänyt myös rohingyojen siirtämistä Bengalinlahden saarille. Kaikkiaan rohingyoja on maailmassa 2,3 miljoonaa. – Onko tarkoitus valjastaa rohingyat pakkotyöhön tulvavesien huuhtomilla saarilla. Vuonna 1982 Myanmarin sotilasjuntta riisti heiltä kansalaisoikeudet. Viime elokuun lopulla rohingyat kokoontuivat ensi kerran sadointuhansin Kutupalongin leirillä. Haluaisin, että hallitukseni toimisi oikeudenmukaisesti, hän puuskahtaa. Rohingyat ovatkin kieltäytyneet palaamasta, ja pakolaisleireillä on syttynyt jopa mellakoita. Kiina on suoraan tukenut Myanmaria. Länsimaat, Intia ja Kiina ovat levitelleet käsiään, sillä ne investoivat jatkuvasti enemmän vapaakauppaa lupaavaan Myanmariin, jonka demokratisoitumiseen ainakin länsimaat haluavat uskoa. Satojatuhansia rohingyoja on paennut myös Malesiaan, Intiaan, Pakistaniin ja Arabian niemimaalle. Myanmarissa on jäljellä parisataatuhatta rohingyaa, joista ainakin 130 000 elää hallituksen ylläpitämillä leireille. Kabir vertaa rohingyojen tilannetta alkuperäiskansojen kohteluun Cox’s Bazarin alueella Chittagong Hill Tractsin kukkuloilla, joilla Bangladeshin armeija taistelee paikallisia sissejä vastaan ja ajaa ihmisiä kodeistaan. Myanmaria ei ole juuri painostettu rohingyojen vainon takia, vaikka yk on tunnustanut sen kansanmurhaksi. – Miksi kansainvälinen yhteisö ei sano Myanmarille, että rohingyoilla on oikeus palata. Miksi taloudelliset edut ovat aina tärkeämpiä kuin ihmisten elämä ja oikeudet. YDIN 4 / 2019 27 YDINHETKI. Bangladeshissa on nyt kaikkiaan 1,3 miljoonaa rohingya-pakolaista. Pakolaisten arsph-järjestön johtaja Mohib Ullah esitti Myanmarin hallitukselle listan vaatimuksista, joiden täytyttyä rohingyat suostuvat palaamaan. – Suurin ongelmamme on demokratian puute
LAHJAKSI TAI ITSELLE Nicholas Shaxson FINANSSIKIROUS MITEN KANSAINVÄLISET RAHOITUSMARKKINAT TEKEVÄT KAIKISTA MEISTÄ KÖYHEMPIÄ Matti Mörttinen & Lauri Nurmi ANTTI RINNE KOKO TARINA TILAA KIINNOSTAVIMMAT OPUKSET NETTIKAUPASTAMME: WWW.INTOKUSTANNUS.FI PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT 20 % ALENNUKSEN KAIKISTA KIRJOISTAMME. Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen ORJIA JA ISÄNTIÄ RUOTSALAIS-SUOMALAINEN SIIRTOMAAHERRUUS KARIBIALLA Valentina Camerini & Veronica Carratello GRETAN TARINA ET OLE KOSKAAN LIIAN PIENI TEKEMÄÄN SUURIA ASIOITA Aura Koivisto MIES JA MERILEHMÄ LUONNONTUTKIJA GEORG STELLERIN KOHTALOKAS TUTKIMUSMATKA Laura Ertimo & Mari Ahokoivu IHME ILMAT MIKSI ILMASTO MUUTTUU
Kirjoittaja Arja Alho Kuva Pekka Elomaa. YDIN 4 / 2019 30 YDINHETKI UUSI SOPIMUS RAHASTA PATRIZIO LAINÀ ON JÄLKIKEYNESILÄINEN EKONOMISTI, JONKA MIELESTÄ RAHA JA DEMOKRATIA LIITETÄÄN LIIAN HARVOIN YHTEEN
Yksittäisen ihmisen pankkitili voi olla plussalla vain, jos joku toinen on velkaa. Raha ikään kuin tuhoutuu, kun sitä velkaa maksetaan takaisin, Lainà kertoo. Kupla on puhallusvaiheessa. Jos velkaa on vähemmän, rahaakin on vähemmän. Mutta ei se nyt näin mene. Rahan luominen ei olisi enää yksityistä liiketoimintaa eikä korollinen velka olisi enää rahan olemassaolon ehto. Lainà ravistelee mielikuviamme pankkitoiminnasta, joissa säästöpossu viedään pankkiin ja rahat pannaan holviin talteen. Vastaukset kertovat sen, mitä raha tekee, siis sen funktion, mutta ei kuitenkaan sitä, mitä raha luonteeltaan on. – Nykyjärjestelmässä on oltava velkaa, jotta rahaa on tarpeeksi. Sähköisen rahan luomiseen ei liity tuotantokustannuksia, eivätkä pankit todellisuudessa siitä syystä tarvitse ensin säästäjien rahaa. Pankit vähentävät lainanantoa, LAINÀ RAVISTELEE MIELIKUVIAMME PANKKITOIMINNASTA, JOISSA SÄÄSTÖPOSSU VIEDÄÄN PANKKIIN JA RAHAT PANNAAN HOLVIIN TALTEEN.. Rahasta 97 prosenttia on sähköistä ja kolme prosenttia käteistä, Lainà sanoo – ja painottaa vielä: – Kaikki raha syntyy velan tai velkaantumisen kautta. Ajatellaan, että kun riittävän monet ihmiset ovat säästeliäitä, pankit voivat lainata rahaa meille tärkeisiin investointeihin kuten asunnon ostoon. Kun syystä tai toisesta esimerkiksi asuntojen tai osakkeiden hinnat laskevat, laukeaa negatiivinen kierre. Työllisyys lisääntyy, varallisuuserät kasvavat ja luottamus lisääntyy. Mutta palataan rahaan, joka siis on velkaa. Pankit luovat tositteita käteisestä rahasta, jota ei itse asiassa ole olemassa. – Julkisessa keskustelussa toistuu jatkuvasti vaatimus vastuullisesta taloudenpidosta, mutta sehän vasta vastuutonta olisi, ettei nykyjärjestelmässä olisi velkaa. Pankit lisäävät entisestään lainanantoa. – Vähemmän yleisiä vastauksia ovat, että se on vaihdon kohde, keinottelun väline ja vallan työkalu. Pankkien pelastaminen kriiseissä on osoittautunut yhteiskunnille erittäin kalliiksi. – Raha on velkaa. Ajatus ei suinkaan ole uusi, mutta vielä muutama vuosi sitten sen esittäjiä kehotettiin panemaan foliohattua päähän. Rahan luonteen ymmärtäminen avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella asiaa. Näinhän oppikirjoissa on kerrottu, sanoo sttk:n pääekonomisti Patrizio Lainà. Finanssisyklit ovat Lainàn mukaan pidempiä kuin suhdannesyklit: Kun pankit lisäävät lainanantoa, rahan määrä kasvaa samoin kuin talous. – Kun ihmisiltä kysytään, mitä raha on, yleisimmät vastaukset ovat, että raha on vaihdon väline, arvon mitta ja arvon säilyttäjä. YDIN 4 / 2019 32 YDINHETKI K apitalismille ominainen pääomien kasautuminen sekä finanssimarkkinoiden tapa paisuttaa kuplia ja jättää niiden puhkeamisten laskut valtioiden eli siis veronmaksajien maksettaviksi herättävät aiheellisen kysymyksen: voisimmeko muuttaa rahajärjestelmää sellaiseksi, että se tukisi ihmisten ja yhteiskuntien kehitystä ja hyvinvointia. Samalla pelastusoperaatiot ovat vähentäneet julkisen vallan mahdollisuuksia huolehtia niistä asioista, joitten vuoksi se on luotu: kansalaisten sosiaalisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien turvaamisesta sekä yhteiskunnan turvallisuuden ja toimivuuden takaamisesta. Ei kuitenkaan enää. Hän toimii päivätyönsä ohessa jo kymmenettä toimintavuottaan viettävässä Talousdemokratiayhdistyksessä, joka on pitänyt yllä keskustelua rahajärjestelmästä ja rahareformin tarpeesta. R ahareformin eli täysreservipankkijärjestelmän käänteentekevä ajatus on, että rahan luonti irrotetaan pankkien lainaustoiminnasta ja siirretään julkisen vallan tehtäväksi. Siksi on tärkeätä ymmärtää kuplien synty ja niiden väistämätön puhkeaminen
Rahareformille on kannatusta. Toiminut Suomen Pankissa ja SAK:n ekonomistina, on nyt STTK:n pääekonomisti. rahan määrä vähenee, talous supistuu, työttömyys kasvaa, luottamus pienenee ja pankit vähentävät entisestään luotonantoa. Velkaan liittyy myös korko. M aksuja pankkijärjestelmä ovat pitkään olleet sama asia, mutta niin ei tarvitse olla. Pankit hoitaisivat edelleen varsinaista pankkitoimintaa, josta tulisi tavallaan uudelleen mielikuviemme mukaista: pankit lainaisivat rahaa säästöjä vastaan ja saisivat korosta itselleen hyödyn. Käsitteli väitöskirjassaan rahareformia. Mutta: tarvitaan siis rahareformi ja muutosta tukevia pienempiä uudistuksia. Talletussuojaa ei tarvita, koska ei ole talletuspakoja. Rahareformissa julkinen valta luo rahan ja yksityinen rahanluonti kielletään. Infra-hankkeet ovat kutakuinkin saman verran kuin valtion korkomenot, noin kaksi miljardia, sanoo Lainà. Kaikilla suomalaisilla voisi olla esimerkiksi julkinen pankkitili ja siihen tunnukset luottotiedoista riippumatta, visioi Patrizio Lainà. Tämä vakauttaisi pankkijärjestelmän. Kansainvälinen valuuttarahasto imf on ollut ajatukselle suopea kuten myös eräät keskuspankkien johtajat, puhumattakaan suuresta yleisöstä. Idea on, että keskuspankki päättää itsenäisesti, kuinka paljon rahaa luodaan, ja poliittinen päättäjä sitten sen, miten sitä käytetään, Lainà selittää. Lisää tietoa Talousdemokratiayhdistyksestä ja rahareformista osoitteessa www.talousdemokratia.fi NYKYJÄRJESTELMÄSSÄ YKSITTÄISEN IHMISEN PANKKITILI VOI OLLA PLUSSALLA VAIN, JOS JOKU TOINEN ON VELKAA.. – Näin turvataan myös maksujärjestelmä kaikissa olosuhteissa. – Valtionvelkaa ei kuitenkaan voi maksaa liian nopeasti pois, koska se aiheuttaisi ongelmia osakemarkkinoille ja eläkerahastoille. – Rahan hallinnan vieminen demokratian suuntaan on oikea askel. Julkinen velka on silti valtiolle halpaa verrattuna yksityiseen velkaan. – Kun julkinen valta luo rahan, se merkitsisi suhdanteista riippuen noin kuuden miljardin euron lisätuloa valtiolle. Rikkaat rikastuvat nytkin. Toki myös kritiikkiä on esitetty: järjestelmässä on esimerkiksi oltava mekanismi, jolla keskuspankki lainaa rahaa pankeille, jotka sitten lainaavat sitä edelleen reaalitalouteen. Talouden nobelisteista vasemmistolaiseksi mielletty Joseph Stiglitz on reformin kannalla, mutta niin oli myös oikeistolaisena tunnettu Milton Friedman. Korkotuotoissa näkyy sama: kaikki tulonsaajaryhmät ovat maksajia, paitsi ylin tulonsaajien desiili. Korkojen myötä varallisuus siirtyy aina ylöspäin – järjestelmän alakerrassa tavalliset ihmiset maksavat aina eniten korkoa, yläkerrassa vähiten. – Myös yhteiskunnalle velan korot ovat merkittävä menoerä. Kun pankeilla on nyt kyky luoda rahaa rajattomasti, finanssimarkkinoilla ostetaan ja myydään erilaisia tuotteita, lyödään vetoa ja synnytetään finanssivarallisuutta – ja samalla uusia kriisejä. YDIN 4 / 2019 33 YDINHETKI Patrizio Lainà Valtiotieteiden tohtori ja kauppatieteiden maisteri
Mutta mistä vaatteemme tulevat, ja keille me maksamme niistä. Kirjoittaja Karoliina Kantola Alennusmyynnit, teemapäivät, vanhasta sesongista uuteen – kuluttajalla on monia tilaisuuksia ostaa päälle puettavaa, kalliilla ja halvalla. Puuvillapelloilta PÄÄLLE PUETTAVAKSI YDIN 4 / 2019 34 YDINHETKI
Yk:n mukaan kuusi suurinta tuottajamaata vastaavat yli 80 prosentista maailman puuvillantuotannosta. Kangas kuljetetaan tuotantotehtaisiin, jotka mahdollisesti värjäävät tai muutoin viimeistelevät sen vaatteenvalmistusta varten ja joista matka jatkuu vaatetehtaisiin. U lkomainen tuote kulkee pitkän matkan ennen kuin se päätyy suomalaiskauppojen hyllylle. Vaatetehtaiden työntekijöillä on ohjeet siitä, minkä mallisia ja kokoisia vaatteita milloinkin tehdään. Eri tuotteiden ja tuotemerkkien tuotantoketjut vaihtelevat, mutta yksinkertaistettuna voi sanoa, että tuotteen elinkaareen kuuluu suunnittelu, tuotanto, markkinointi ja kulutus. Vaatteita viedään varastoista eteenpäin hieman vaihtelevalla tahdilla riippuen siitä, kuinka suosittu tuote on. Raakapuuvilla puhdistuu edelleen karstauslaitteessa, jossa eri vaiheiden jälkeen siitä muodostuu puuvillalanka. Pelkästään siellä tuotetaan vuosittain lähes 5,8 miljardia kilogrammaa puuvillaa. Puuvilla on maailman yleisin kankaisiin käytetty materiaali: arviolta 60 prosenttia kaikista naisten ja 75 prosenttia miesten vaatteista sisältää puuvillaa. Nykyään puuvilla kerätään enimmäkseen koneilla, mutta köyhillä alueilla käsin kerääminen on edelleen ainoa vaihtoehto. Samaan aikaan vaatteiden valmistamisen kanssa vaateyhtiö suunnittelee tuotantoaan taloudellisesti kannattavaksi. YDIN 4 / 2019 35 YDINHETKI. Näistä tuotantoyksiköistä lähes valmiit vaatteet viedään viimeisteltäväksi ja taiteltavaksi, minkä jälkeen ne lähtevät maailmalle. P uuvilla on vaativa viljelykasvi: selviytyäkseen pensas tarvitsee jatkuvaa lämpöä, kevyttä sadetta, tauotonta auringonpaistetta ja valtavasti kastelua. ARVIOLTA 60 PROSENTTIA KAIKISTA NAISTEN JA 75 PROSENTTIA MIESTEN VAATTEISTA SISÄLTÄÄ PUUVILLAA. Yhtiö on usein ulkoistanut tuotannon toisiin yhtiöihin eikä siis omista välttämättä yhtään niistä tehtaista, jossa sen merkkituotteet valmistetaan. Lankaa puolestaan pyöritellään kangaspuissa (yksinkertaisimmillaan samanlaisissa kuin ennen vanhaan Suomessa), jolloin muodostuu peruskangas. Viljelijät istuttavat siemenet pitkiin riveihin suurella koneella. Tavaroiden eri materiaalit tuodaan usein eri maista kuin missä tavarat tehdään ja kootaan. Sään suosiessa puuvilla kukkii kolmessa kuukaudessa ja on sen jälkeen valmis kerättäväksi. Ja kun on kyse vaatteista, yksi materiaali on ylitse muiden: puuvilla. T-paidan (30 €) hinnan jakautuminen euroissa. Puuvillaa viljellään yli 75 maassa, joista suurin tuottaja on tällä hetkellä Intia. Eri lähteiden perusteella maailmalla tuotetaan arviolta 25 miljoonaa tonnia puuvillaa vuosittain, ja puuvillan viljelyyn käytetään ainakin 2,3 prosenttia maailman viljelykelpoisesta maa-alasta. Tämän jälkeen puuvillaa kuljetetaan kohti kankaan valmistusprosessia. Keräyksen jälkeen puuvilla siirretään puuvillan siementen erottelukoneeseen, jossa se puhdistetaan
Esimerkiksi t-paita, 30 euroa. 0,6 % 0,9 % 4 % 4 % 8 % 12 % 12 % 59 % YDIN 4 / 2019 36 YDINHETKI. Esimerkiksi Business Social Compliance Initiative (bsci) on eri yritysten (mukaan lukien joidenkin suomalaisten bränJälleenmyynti Tuotemerkki Materiaalikulut Kuljetuskustannukset Välittäjälle Tehtaalle Ylimääräiset kulut Työntekijälle Kuinka paljon kukin saa. Osaamisvaltaisten alojen työntekijät saavat tuotteen hinnasta selvästi enemmän kuin työvoimavaltaisten alojen tekijät. Leijonanosa hinnasta menee kuitenkin muille kuin tuotteen tekijöille ja suunnittelijoille, eli jälleenmyyjille. Suomessa esimerkiksi Finnwatch ja ammattiliittojen eri osastot tai ohjelmat tekevät töitä edistääkseen työoloja Suomessa ja maailmalla. Nämä ovat niin sanottuja osaamisvaltaisia palveluita, kun taas itse tuotanto ja jakelu ovat työvoimavaltaisia palveluita. Jotkut yritykset osasivat jäljittää tuotteidensa alkuperän ja tuotanto-olot toisia paremmin, mutta yksikään yritys ei voinut osoittaa, että kaikille tuotantoketjun alimpana oleville työntekijöille maksettaisiin elämiseen riittävää palkkaa. Clean Clothes Campaign julkaisi kesäkuussa vaateteollisuuden tuotanto-oloja käsittelevän raportin, joka perustui yhteensä 20 vaatemerkin ja verkkokaupan tietoihin. Esimerkiksi kansainväliset Clean Clothes Campaign -verkosto, Worldwide Responsible Accredited Production (wrap), Fairwear Foundation sekä yk:n alainen Kansainvälinen työjärjestö (ilo) valvovat yritysten vastuullisuutta, tekevät kyselyjä ja raportteja, vaativat läpinäkyvyyttä ja valistavat kuluttajia. Yritysten työolojen ja minimipalkkojen arviointiin on myös kehitetty eri mittareita ja standardeja. M aailmalla toimii monia järjestöjä nykyistä oikeudenmukaisemman vaateteollisuuden edistämiseksi. Niin vaatekuin esimerkiksi elektroniikkateollisuudessakin monien suuryhtiöiden painopiste on yhä enemmän tuotteen suunnittelussa ja markkinoinnissa
SERTIFIKAATITKAAN EIVÄT OLE YKSISELITTEISESTI VASTUULLISUUDEN TAE, SILLÄ PUUVILLANJA KANKAANTUOTTAJIEN ON MAKSETTAVA NIISTÄ. Lisäksi tarjolla on erilaisia laskureita elämiseen riittävän minimipalkan laskemiseen. Vaatteet ja tuotteet tehdään kuluttajia varten, joten kuluttajalla on mahdollisuus ja velvollisuus vaikuttaa siihen, mistä heidän tuotteensa tulevat – kuluttaja voi päättää, mitä, mistä ja kuinka usein ostaa. Näitä sertifikaatteja ovat esimerkiksi Reilu Kauppa, EcoCert ja Global Organic Textile Standard. dien) vastuujärjestelmä, jolla firmat voivat tarkastaa tehtaidensa työoloja. kg YDIN 4 / 2019 37 YTIMEKKÄÄT. Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita -kirjan kirjoittanut tutkija Outi Moilala sekä lukuisat kansalaisjärjestöt ja organisaatiot ovat myös painottaneet, että kuluttaja voi ja tämän pitäisi lukea yritysten tai järjestöjen raportteja ja ottaa yhteyttä suoraan yrityksiin tuotanto-oloihin vaikuttaakseen. Sertifikaatitkaan eivät kuitenkaan ole yksiselitteisesti vastuullisuuden tae, sillä puuvillanja kankaantuottajien on maksettava niistä. Työkaluja siis riittää, jos tahtoa on. Tietyt sertifikaatit puolestaan osoittavat, että niillä varustetut vaatteet on tehty kohtuullisessa työympäristössä ja/tai että puuvilla on tuotettu ilman vaarallisia kemikaaleja. Intia Yhdysvallat Kiina Brasilia Pakistan Turkki 2 000 1 000 5 000 4 000 3 000 6 000 Suurimmat puuvillantuottajamaat Milj. Näitä ovat muun muassa Aasian maiden vaatetehtaisiin luotu Asia Floor Wage (afw), netissä toimiva Wageindicator ja Good World Solutions -yrityksen kehittelemä Fair Wage Guide (fwg) -palkkalaskuri. Lisäksi ennen ostoksille menoa voi miettiä, voisiko vastaavan vaatteen löytää käytettynä, tai tarvitseeko sitä todellakin juuri nyt
Kirjoittaja Anne Hyvönen Puolustajiensa mukaan vastuullinen yritystoiminta tuottaa voittoa ja avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Historiallisesti yritysvastuun kehittymistä taas ovat vauhdittaneet erilaiset skandaalit ja kauhu-uutiset. YDIN 4 / 2019 38 YDINHETKI. PELASTAAKO yritysvastuu maailman
– Pärjätäkseen markkinoilla yritysten on otettava huomioon niihin kohdistuvat vastuullisuusodotukset, jotka muuttavat yritysten toimintalogiikkaa. Toisin on esimerkiksi Ruotsissa, jossa jo pienetkin teot osataan hyödyntää markkinoinnissa hyvin. Myöhemmin huomio kiinnittyi työolosuhteisiin muissakin pikamuodin alihankkijafirmoissa, joissa tehtiin työtä vuorotta ja nälkäpalkalla. 1990-luvulla vuorossa olivat ihmisten kohtelua koskevat sosiaalisen vastuun kysymykset, kun mediassa uutisoitiin muun muassa urheiluvälinejätti Niken tuotteita valmistavista hikipajoista Aasiassa ja Shellin linkittymisestä kansalaisja ihmisoikeuksien polkemiseen Nigeriassa. H yvän tuloksen tekeminen vastuullisin valinnoin vahvistuu koko ajan suomalaisessa liike-elämässä. Yrityksille yritysvastuu merkitsee useimmiten riskienja maineenhallintaa. matkia. Mukana kirjassa on myös eri yritysten vastuullisuuspolitiikasta vastaavien ihmisten haastatteluita. Enää ei riitä, että keskitytään vain tuottamaan omistajille voittoa, Pentikäinen sanoo. Riittää, että yritys tarkastelee omia lähtökohtiaan, katsoo omaa tekemistään yritysvastuun ”silmälasien” läpi ja tekee konkreettisia toimia. Kattavien esimerkkien kautta kuitenkin valaistuu kuva Suomestakin maana, jonka liike-elämän toimijoiden ei kannata kehua aivan estottomasti omaa vastuullisuuttaan. ”Teot puhukoon puolestaan” -asenne ei riitä kansainvälistyneillä markkinoilla, vaan yrityksen arkiset teot pitää osata sanoittaa yritysvastuun kielelle. Yritysvastuun aika maailman taloudessa alkoi toden teolla muhia ympäristökysymyksistä: amerikkalaisen hyönteismyrkkytehtaan tuhansien ihmisten hengen vaatinut kaasuonnettomuus Intian Bhopalissa ja Exxon Valdez -aluksen massiivinen öljypäästö Alaskan rannikolla 1980-luvulla nostivat yritystoiminnan vakavat ympäristötuhot otsikoihin. Y ritysvastuusta on keskusteltu teollisesta vallankumouksesta lähtien, mutta varsinkin 1980-luvulta alkaen käsitteen kehittymistä ovat ryydittäneet yritysskandaalit ja monenlaiset ”kauhu-uutiset”, joita media on tuonut julki. Niin ikään vaarallisten kemikaalien käsittelyyn liittyy sekä ympäristöettä sosiaalisen vastuun riski. Paluuta ei enää ole, arvioi oikeustieteen tohtori ja yritysvastuuasiantuntija Merja Pentikäinen. Pentikäinen ja kumppanit havainnollistavat kirjassaan, että yritys voi toiminnallaan esimerkiksi pilata mökkijärven ja siten aiheuttaa ongelmia sekä ympäristölle että ihmisten terveydelle. Pentikäisen mukaan kyse ei ole rakettitieteestä vaan ryhtymisestä. Silti yritystoiminnan perustaa koskevan taloudellisen vastuun ja hyvän hallinnon kysymykset ovat vielä konkretisoitumassa. Pentikäinen on tehnyt yhdessä Bonfide Oy:n toimitusjohtajan Anne Vanhalan sekä ympäristöasiantuntija ja Green Key Finlandin yhteyspäällikön Hanna Liappiksen kanssa Menesty yritysvastuulla -teoksen, jonka kansien väliin on saatu koottua kattavasti kaikenlaista lainsäädäntöä, kansainvälisesti sitovia sopimuksia ja moraalisia ohjenuoria. Pentikäinen korostaa, että yrityksen vastuullisuus löytyy omasta toiminnasta: Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan eikä toisia kannata YDIN 4 / 2019 39 YDINHETKI. – Suomalaiset yritykset ovat tosin aivan liian pidättyväisiä mainostamaan vastuullisuuttaan, sanoo Pentikäinen. Näinhän on esimerkiksi käynyt surullisen kuuluisan Talvivaaran kohdalla, joka nykyisin Terrafamena tunnetaan. – Yrityksiltä odotetaan nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa laajempaa yhteiskunnan, ihmisten ja ympäristön huomioimista, käytännössä yritysvastuuta. YRITYKSILLE YRITYSVASTUU MERKITSEE USEIMMITEN RISKIENJA MAINEENHALLINTAA
ELV ER T BA RN ES , CC BY -SA 2.0 YDIN 4 / 2019 40 YDINHETKI. Öljy-yhtiö Shellin vastainen mielenosoitus Washington DC:ssä marraskuussa 1995. Öljy-yhtiö Shellin vastainen mielenosoitus Washington DC:ssä marraskuussa 1995
YRITYSVASTUUODOTUKSIA VAHVISTANEITA TEKIJÖITÄ Yritysten yhteiskunnallisen vallan kasvaminen Talouden globalisaatio ja tuotantoprosessien levittäytyminen maihin, joissa ympäristön ja ihmisten suojaaminen on heikkoa Globaalisti toimivien yritysten kyky toimia sellaisella nopeudella ja laajuudella, johon muut toimijat (hallitukset, kansainväliset järjestöt jne.) eivät pysty Yritysten aiheuttamat vakavat haitat ympäristölle, ihmisille ja laajasti yhteiskunnalle Ihmisten ympäristöja ihmisoikeuskysymyksiin liittyvän tietämyksen vahvistuminen Tietoja viestintäteknologian kehittyminen, joka on sekä parantanut kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja median mahdollisuuksia seurata yritystoimintaa eri maissa että luonut odotuksia yritysten toiminnan läpinäkyvyydelle Verkottuneen yhteiskunnan syntyminen ja yritysten arviointi laajempina sosiaalisina, ei pelkästään taloudellisina toimijoina Riskiyhteiskunnan syntyminen, jossa yrityksen maine, brändi ja identiteetti tulevat enenevässä määrin arvioitaviksi kansalaisyhteiskunnan arvojen pohjalta Erityisesti nuorten työntekijöiden muuttuneet odotukset työpaikoista ja työnantajan tarjoamasta työn merkityksellisyydestä YDIN 4 / 2019 41 YDINHETKI. Hänen näkemyksensä aika lienee ohi, sillä Aalto-yliopiston ja OP Ryhmän vuonna 2019 julkaisema tutkimus osoitti, että vastuullisuusasioihin myönteisemmin suhtautuneet suuryritykset tekivät kolme prosenttiyksikköä paremman nettotuloksen kuin vähiten vastuullisuusasioita korostavien suuryritysten joukko. Taloustieteilijä Milton Friedman peräänkuulutti näkyvästi 1970-luvulla ajatusta yrityksen kapeasta vastuusta, eli siitä, että yrityksen ainoana tehtävänä olisi tuottaa voittoa osakkeenomistajille (shareholder value). Talouslehti Board Agendan, tilintarkastusyhteisö Mazarsin ja insead Business Schoolin Corporate Governance Centren tutkimus vuodelta 2018 puolestaan osoitti, että yli 70 prosenttia eurooppalaisista liiketoimintajohtajista uskoo vastuullisuusasioiden huomiotta jättämisen heikentävän yrityksen kykyä tuottaa arvoa pitkällä aikavälillä. Tutkimus perustui 234 yritysjohtajalta saatuun vastaukseen IsossaBritanniassa ja Keski-Euroopassa. Yrityksen osallistuminen korruptioon taas on taloudellisen vastuun kysymys, jossa negatiivisia vaikutuksia koituu myös yrityksen sidosryhmiin kuuluville ihmisille. Y ritystoiminnan ja yhteiskuntavastuun yhteensovittaminen on yleisesti herättänyt paljon keskustelua ja erilaisia näkemyksiä. Lopputulema Vantaan entisen kaupunginjohtajan Jukka Peltomäen ystävältään Forma-Futuran omistajalta Leila Tuomiselta saamasta rahallisesta tuesta osoittautui helpotukseksi syytetylle: käräjäoikeus määräsi vankeutta, hovioikeus lievät sakot ja korkein oikeus epäsi jatkokäsittelyn tänä syksynä. Toinen kirjassa käytetty esimerkki koskee hok-Elannon entisen kiinteistöpäällikön lastensa ratsastusharrastuksiin saamaa noin 700 000 euron rahallista tukea rakennusliikkeiltä, joilla oli intressi saada urakoita hok-Elannolta. Näyttö ei riittänyt, sanoi käräjäoikeus
Haastattelija Lauri Siren Kuva Pekka Elomaa YDIN 4 / 2019 42 YDINHETKI. Alle kaksi tonnia vuodessa Toimittaja Timo Korpi eli vuoden aiheuttaen vain viidesosan keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöistä. Hän piti haasteesta, mutta ei ihan tiedä, mitä siitä opimme
Päästöjeni mittaamiseen käytin Suomen ympäristökeskuksen eli syke:n Ilmastodieettilaskuria. Kasvissyöjäkin olen ollut pitkään. En ihan tiedä, oliko tämä lopulta hyvä idea tai mitä tästä opimme. Päätin aloittaa #päästöpaasto’n ja elää vuoden alle kahdella tonnilla. Kaikki grammat ja eurot laskettiin. Toisaalta nämä tekivät tilaa yhteisöllisyydelle muualla. Älytön tavoite, mutta hyvää omakohtaista heittäytymistä YouTubeen. Käsityksemme vähäpäästöisestä elämästä on kylmään mökkiin erakoituminen ja nauriin syöminen hiljaisuudessa. Päättyykö kaikki surkeasti. Saastuttaja ei vieläkään maksa eikä kaupunkien lämmöntuotantoa ole ratkaistu. Ajatus oli tehdä jotain omakohtaista, joka olisi kevyttä ja kiinnostavaa, mutta samalla avaisi reitin käsitellä tätä helvetin inhottavaa ja ahdistavaa ilmastonmuutosaihetta. Siis elin varsin täyttä elämää. Ilmaston kannalta politiikka junnaa paikoillaan, vaikka rakenteita pitää muuttaa. Molemmat elävät normaalia kaupunkilaiselämää, mutta alle kolmen tonnin päästöillä. T een ammatikseni videoita nettiin. Monille he edustavat kuitenkin yhteiskunnasta irtautumista. Keskivertokuluttajan kymppitonnista säästin vajaat kaksi tonnia asumisessa, koska asuin keskivertoa puolet pienemmin ja pidin sisälämpötilan 18 asteessa. Olen asunut pienesti ja käyttänyt julkisia jo ennen. Suomalainen tuottaa sitä vuodessa reilut kymmenen tonnia. YDIN 4 / 2019 43 YDINHETKI. Eikä se lopulta ollut edes niin hankalaa. Paitsi aion käydä taas baareissa ja kiipeilemässä. Yllättävää oli, etten keksinyt kovin montaa näin pienillä päästöillä elävää. Päästin ilmakehään vuoden aikana 1969 kiloa hiilidioksidia. Juuri Mikosta tuli tarvitsemani päästö-sensei, joku jota konsultoida. Pelasin futista, pipolätkää ja pesistä. Näissä tilanteissa jäin joskus yksin. Tulen silti jatkamaan kokeilua lähes samoin. Ihan kuin Suomessa ei olisi yhtään tavallista kaupunkilaista, joka eläisi oikeasti pienillä päästöillä. Toinen samassa sarjassa on omavaraisviljelyn grand old man Lasse Nordlund. Paljon luopumista, mutta ei pelkästään. Löysin lopulta jyväskyläläisen Mikko Valtosen ja tuottajani vinkkasi helsinkiläisen Leo Straniuksen. En käynyt juurikaan baareissa enkä ravintoloissa ja jätin keikat ja teatterit väliin. Kyselin tutuilta ja tuntemattomilta. Löysin uudestaan lautaja korttipelit, nautin kotibileistä ja aloitin palstaviljelyn kumppanini kanssa. Kaikilta sama vastaus: Pentti Linkola. Tonnin säästin ruuassa, kun jätin syömättä eläimet ja eläinperäiset tuotteet (paitsi riistan ja kotimaiset villikalat). Puoli tonnia lähti käymällä vain kylmissä suihkuissa. Tuntuu, ettei yksi ihminen voi tehdä juuri mitään. Kolmasosa ilmakehän hiilidioksidista on peräisin ihmisen toiminnasta. Tällä hetkellä teen YouTubessa ja Yle Areenassa julkaistavaa Ilmastouutisetsarjaa. Jokaisen päästöjen tulisi olla sitä luokkaa vuonna 2040, jos maapallon lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Ei mikään kiveen hakattu luku, mutta sopiva tasaluku haasteelle. Minua kiinnosti, kuinka pieniin päästöihin tällainen etuoikeutettu ja työkseen sitä yrittävä voi valinnoillaan päästä. Kaksi ja puoli tonnia lähti palveluista ja tavaroista. Joitain asioita kohti olin aloittanut siirtymisen jo aiemmin. Päästöpaastovuoden aikana en käynyt kiipeilemässä enkä kuntosalilla. Jätin pois myös riisin ja talven kasvihuonekasvikset. Laitetaan koeeläin labyrinttiin ja katsotaan, miten se selviää. Liikenteessä säästin kaksi tonnia, koska en lentänyt enkä autoillut. Rahaa meni oikeastaan vain vakuutuksiin, puhelinliittymään, lääkäriin, tupakkaan ja kaljaan. Ehkä tarvittaisiin vähäpäästöiselle elämälle tuoreempia naamoja. Kaksi tonnia toistuu monissa lähteissä kestävänä päästötasona
”Leireissä ei ole iloisia värejä, joten halusimme näyttää ihmisille, että he voivat luoda puutarhoja sinne, missä on tilaa. Siitä on hyötyä yhteistökeittiölle ja se tarjoaa useammille naisille mahdollisuuden tehdä töitä ja oppia, mitä eroa on luomulla ja muulla ruoalla”, sanoo Mariam Shaar. YDIN 4 / 2019 44 YDINHETKI. Tilaa hengittää Teksti ja kuvat Simon Lundh Libanonilaisen pakolaisleirin yhteisökeittiö ja kattopuutarha tarjoavat palestiinalaisnaisille omanarvontuntoa ja keinoja selviytyä arjessa. Puutarhan vihreys valaisee sitä ympäröiviä sementinvärisiä rakennuksia
YDIN 4 / 2019 45 YDINHETKI
Aloin tehdä päätöksiä ja ilmaista omia näkemyksiäni.” Hän näkee kaikkien Soufrassa työskentelevien naisten käyneen läpi saman muutoksen. Nykyään vain mietimme, kuka on seuraavana”, hän sanoo. ”Aina kerran kahdessa kuukaudessa joku kuolee niihin. >> Vihannekset kasvavat pystysuuntaisissa ruukuissa, jotka on tehty 128 100 kierrätetystä kauppakassista. > Mariam Shaarin johdattaessa minua Burj el-Barajnehin kapeilla kujilla saan kokea leirin sähköjohtojen huonon kunnon. YDIN 4 / 2019 46 YDINHETKI. >> Työ WPA-järjestössä on muuttanut täysin Mariam Issan elämän: ”Muutuin ujosta ja epävarmasta ihmisestä vahvaksi nuoreksi naiseksi. Mariam Shaar ja muut ovat kompostoineet 954 kiloa hävikkiruokaa 525 kiloksi kompostia. Sekoitettuna samansuuruisiin määriin kuivaa haketta ja multaa siitä saatiin 100 neliömetrin kokoinen puutarha, johon mahtuu 2600 kasvia
Tämän takia jopa palestiinalaisten ensimmäisessä joukkopaossa vuonna 1948 tänne tulleet lasketaan pakolaisiksi ja suurin osa heistä elää kaupungeiksi muuttuneissa leireissä. – Meidän pitää tiskata astiamme ja peseytyä suolavedessä. P alestiinalaisista ei voi tulla Libanonin kansalaisia, sillä Libanonin hallitus ei halua heidän jäävän maahan, jos he saavat joskus mahdollisuuden palata Palestiinaan. Se kiinnitti huomioni erottautumalla kaikkialle länsimaihin ilmestyneistä kaupunkipuutarhoista, jotka tarjoavat stressaantuneille, usein korkeakoulutetuille ihmisille henkilökohtaisen suojapaikan kaupungin liikenteeltä ja ääniltä. Keittiö sijaitsee Burj el-Barajnehin leirillä Etelä-Beirutissa. Lokakuussa 2018 vuorossa oli kattopuutarha. Käännös: Eero Suoranta. Lisäksi hanavesi on suolaista – ainoastaan leirissä, ei muualla Beirutissa. Projektissa on siis kyse paljon muustakin kuin rauhan tai itsensä löytämisestä: omanarvontunnosta ja arkipäiväisestä selviytymisestä epävarmassa yhteiskunnassa. Emme ole koskaan pessimistejä. Ja luomupuutarhamme antaa naisille happea. – Palkkamme ovat pieniä ja työolosuhteemme vaikeita, mutta teemme parhaamme saavuttaaksemme unelmamme. Syyrian sodan syttymisen jälkeen tilanteesta on tullut vielä pahempi. – Vaikka leirin elinolosuhteet ovat vaikeat, teemme parhaamme hengittääksemme. Mariam Issa oli yksi projektin ansiosta työpaikan saaneista naisista. Tämän takia Shaar perusti viisi vuotta sitten Soufra-nimisen naisten yhteisökeittiön tarjotakseen ihmisille mielekästä tekemistä. Ilman pakolaisstatusta tai Libanonin kansalaisuutta palestiinalaisilla on vain vähän uravaihtoehtoja ja heitä on kielletty harjoittamasta yli 70 ammattia. Sitten me ostamme puhdasta vettä juotavaksi ja ruuanlaittoon, mikä on todella kallista, kertoo Shaar. YDIN 4 / 2019 47 YDINHETKI. Kahden vuoden jälkeen osallistujat olivat saaneet kasaan noin 100 000 dollaria ruokarekan ostamiseen, mistä kerrotaan näyttelijä Susan Sarandonin tuottamassa dokumenttielokuvassa Soufra. Burj el-Barajnehin asukkaille kyse ei ole niinkään valinnasta vaan selviytymisestä. – Meitä oli aikaisemmin 24 000 ihmistä neliökilometrin alueella ja nyt meitä on 50 000 samalla alueella, jossa on samat palvelut, sanoo Women’s Program Association (wpa) -järjestön toiminnanjohtaja Mariam Shaar. – Kohtaamme monia haasteita, mutta kaikesta huolimatta meillä on vain taivas rajana, sanoo Issa. Leirin kujilla käveleminen voi koitua kuolemaksi hetkellä millä hyvänsä: minun piti kumartua väistääkseni alhaalla roikkuvien sähköjohtojen muodostamaa kattoa, mikä on helppo unohtaa tehdä, kun mopedit ajavat liian nopeasti ohi vihanneskojujen ja rihkamakauppojen reunustamilla metrinlevyisillä kujilla. – Usein saamamme työt eivät ole niitä, mitä haluamme tai mistä unelmoimme, Issa sanoo
Jäsenenä tuet toimintaamme. RKI kouluttaa vuosittain satoja opettajia ja nuorisotyöntekijöitä toimimaan rohkeasti rauhan puolesta. www.rauhankasvatus.fi RAUHA ON DIALOGIA.
Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. 50 LIISA LIIMATAINEN Nurkkaa ajettu Iran / 54 ANNE PULKKA Ilmastokriisi tarvitsee liikettä / 58 TARU SALMENKARI Kun tehdas vie, valtio vikisee / 63 JARI HEINONEN Työaikaa lyhentämällä vapauden valtakuntaan / 68 MIKKO PYHÄLÄ Venezuelan ahdinko jatkuu / 72 JUHANA VIRKKI Luokka tekee hyvää / 76 KIMMO KILJUNEN Sinivalkoista turvallisuuspolitiikkaa
NURKKAAN AJETTU Iran YDIN 4 / 2019 50 YTIMESSÄ. YDIN 4 / 2019 50 YTIMESSÄ Kirjoittaja Liisa Liimatainen Yhdysvaltain irtautuminen Iranin ydinohjelmaa koskevasta sopimuksesta sekä tiukat pakotteet ovat ajaneet Iranin ahtaalle. Juuri siksi maa on viestittänyt monin tavoin, että jos se joutuu sodan kohteeksi, tuho ei rajoitu vain Iraniin
Sen jälkeen on näkynyt merkkejä siitä, että Saudi-Arabia ja Iran voisivat olla valmiita keskusteluihin: Iranin hallituksen tiedottajan mukaan Riad on ollut Iraniin epäsuorasti yhteydessä, joskin Saudi-Arabian ulkoministeri Adel Jubeir on kieltänyt tällaisten viestien olemassaolon. Syyskuun 14. YDIN 4 / 2019 51 YTIMESSÄ Y hdysvaltain presidentin Donald Trumpin Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistama painostuspolitiikka on saanut Iranin vastaamaan raskaan sarjan viesteillä eri osoitteisiin. Tämä välittäjämaa voisi olla Irak, jonka pääministeri vieraili äskettäin Riadissa. Irak on kiinnostunut suhteista Saudi-Arabiaan, koska se haluaisi luoda välimatkaa Iraniin, jonka vaikutuspiirissä se on ollut siitä lähtien kun Yhdysvallat vuonna 2003 miehitti Irakin ja antoi vallan maan shiioille. Virallisesti Jemenin huthit omivat hyökkäyksen, mutta yleisen käsityksen ja myös Britannian, Ranskan ja Saksan hallitusten yhteisen kannanoton mukaan syntyneen valtavan tulipalon takana olivat iranilaiset ohjukset. Lisäksi avoin sota vahingoittaisi myös Emiraattien finanssitaloutta, koska siellä toimii paljon iranilaisia fi. Trump oli vastaamassa lennokin tuhoon hyökkäämällä Iraniin, mutta peruutti hyökkäyksen vain kymmenen minuuttia ennen sen alkua. Saudi-Arabia onnistui palauttamaan jalostamonsa toiminnan parissa viikossa, mutta hyökkäyksen viesti oli selvä: Iranilla on tarvittavat tiedot ja osaaminen alueellisen kilpailijansa tuotantolaitosten tuhoamiseen ja jos Saudi-Arabia liittolaisineen hyökkää Iraniin, maa voi vastata tätä hyökkäystä ankarammin. päivänä parisenkymmentä ohjusta iski Saudi-Arabian öljyteollisuuden tärkeimpään jalostamoon. Viestit ovat myös luoneet tuloksia. Erilaiset asiantuntijat ovat tutkineet öljynjalostamon vaurioita ja kertoneet, että vaikka kaikki ohjukset osuivat maaleihin, niillä ei selvästi haluttu aiheuttaa suurta tuhoa jalostamolle. Olemmeko valmiita molemminpuoliseen tuhoon. Jubeirin mukaan kyse on ainoastaan siitä, että ystävällisiä suhteita molempiin maihin ylläpitävä valtio on yrittänyt lieventää osapuolien välistä jännitettä. Kesäkuussa maa taas kertoi ampuneensa alas Yhdysvaltain sotilastiedustelun lennokin, joka oli Iranin tiedotuksen mukaan sen alueella. M yös vastapäätä irania sijaitsevat Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat ymmärtäneet, että jos Iraniin hyökätään, sen vastauksen ensimmäinen kohde on Emiraatit. Koska öljynjalostamojen tuhoaminen kuitenkin johtaisi tuhoisaan vastaiskuun, Iran tuntuu kysyvän saudeilta: haluatteko todella lähteä tälle tielle. Saudi-Arabian johdon hyökkäystä seuranneet kommentit olivat tulikivenkatkuisia, ymmärrettävistä syistä, mutta saudit eivät vastanneet siihen – iskujen äärimmäinen täsmällisyys ja niiden aiheuttaman tuhon suhteellisuus pakottivat saudit ymmärtämään, mistä on kysymys. Esimerkiksi tämän vuoden alkupuolella Hormuzinsalmella useisiin öljytankkereihin kohdistui pieniä hyökkäyksiä, joiden tekijäksi on epäilty Irania
YDIN 4 / 2019 52 YTIMESSÄ nanssipiirejä ja liikemiehiä. Se on pyrkinyt hyötymään Libanonin ja Irakin tapaisista heikoista valtioista luodakseen ongelmia eri puolilla Lähi-itää, jotta sotaa ei käytäisi sen rajoilla tai sisällä. Niinpä maa ei tyydy vain uusien kontaktien luomiseen, vaan se on myös vapauttanut aikaisemmin takavarikoimiaan Iranin varoja 700 miljoonan dollarin edestä. Samaan aikaan Iranin rajaja rannikkovartioston edustajat ovat tavanneet Teheraniin saapuneita Emiraattien kollegoita ja keskustelleet näiden kanssa yhteistyöstä Hormuzinsalmessa. Lisäksi sen alkaessa hutheilla ja. Juuri mbs sanoi vuonna 2017, että sota pitää viedä Iraniin. Uudessa tilanteessa myös mbs on havainnut oman maansa heikkouden, minkä takia sotafanfaarit eivät ole soineet Saudi-Arabiassa, vaikka öljynjalostamoon reikiä tehneet ohjukset olivat paha nöyryytys itsevarmalle prinssille. Lähentyneiden välien seurauksena myös jotkin pitkään suljettuna olleet Iranin rahanvaihtotoimistot Dubaissa toimivat taas. Saudi-Arabian uskotaan yllyttäneen Iranin Khuzistanin läänin arabiasukkaita kapinaan vuonna 2018 ja tukevan Baluchistanin läänin jihadistisia järjestöjä. Kohta viisi vuotta jatkunut arabimaailman rikkaimman maan taistelu köyhintä vastaan on romuttanut Saudi-Arabian maineen sodan luoman humanitaarisen katastrofin vuoksi sekä haukkaa myös suuren palan budjettivajeen kanssa taistelevan maan varoista. Muutosten takana on sekä Emiraattien että Saudi-Arabian johdon tietoisuus siitä, että Yhdysvaltain politiikka on muuttunut. Vaalikampanjaa käydessään Trumpilla on kuitenkin eri painotukset, sillä hänen kannattajansa eivät halua, että Yhdysvallat käyttää maan varoja ulkomailla millään tavoin. Presidentti Trump omaksui saudien äärimmäisen Iranin vastaisen näkemyksen oman presidenttikautensa ensimmäisen ulkomaanvierailun aikana Riadissa toukokuussa 2017, ja juuri Yhdysvaltain suojelun vuoksi Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman (mbs) on voinut käyttäytyä korskeasti kansainvälisen politiikan kentällä. Muistettakoon, että myös yksi Emiraattien tankkeri oli Hormuzinsalmessa hyökkäyksen kohteeksi toukokuussa 2019 joutuneiden alusten joukossa. Kruununprinssi on kuitenkin juuttunut kiinni kalliiseen mutta tuloksia tuottamattomaan Jemenin sotaan, jossa Iran tukee sen vihollista. Oman sotilaallisen heikkoutensa vuoksi Iranista on tullut asiantuntija epäsuorassa sodassa, jossa vihollinen ohjataan mukaan konfliktiin muualla kuin oman maan alueella. Vielä merkittävämpää on, että Emiraatit veti joukkonsa pois Jemenistä, vaikka se on ollut SaudiArabian lähin liittolainen siellä käydyssä sodassa. Iran itse on myös tietoinen siitä, että avoin sota merkitsisi sen talouden, infrastruktuurien ja ehkä myös kaupunkien tuhoa. Emiraattien ulkoministeri Answar Gargash on sanonut, että sekä hänen maansa että SaudiArabia asettavat poliittiset ratkaisut sotatoimien edelle
Sodan päättymisestä ei ole merkkejä, vaikka vaatimattomia kontakteja osapuolten välillä onkin olemassa. Iranin presidentti on myös ilmoittanut olevansa valmis unohtamaan arabinaapureiden epäystävälliset teot, kuten sen, että kaikki arabimaat paitsi Syyria tukivat Irakia sen hyökätessä Iraniin vuonna 1980. Sekin perustuisi gcc-maiden yhteistyöhön, mutta useat yhdysvaltalaiset asiantuntijat pitävät suunnitelmaa epärealistisena, koska gcc-mailla ei ole vaadittavaa valmiutta eikä poliittista yhtenäisyyttä. Jemenin sota on samalla osa laajempaa, alueellista konfliktia SaudiArabian ja Iranin välillä. Esper joutui korjaamaan näkemystään, koska Irakin johto ilmoitti hänelle Bagdadissa 23. Alueellisen ristiriidan osapuolista ensimmäisen neuvottelujen suuntaan menneen askeleen otti Iran, joka on ehdottanut alueellista yhteistyötä Persianlahden alueen vakauden ja turvallisuuden takaamiseksi. Pillarin mielestä Yhdysvallat voisi oppia eurooppalaisilta sen, että ulkopuolisten sotkeutuminen Persianlahden alueen ristiriitoihin ei hyödytä ketään, sekä myös sen, että muut valtiot eivät näe ristiriitoja samalla lailla kuin Yhdysvallat. Pillar ehdottaakin, että Yhdysvallat opettelisi näkemään maailmaa myös toisten näkökulmasta.. Tämä ei päde pelkästään Trumpin kauteen, sillä muutkin amerikkalaiset presidentit ovat odottaneet, että Eurooppa matkii heitä. lokakuuta, että Yhdysvaltain joukot voivat lähteä Syyriasta Irakin kautta, mutta ne eivät voi jäädä sinne. Yhdysvaltain sokeus on saanut sen törmäämään myös uuteen kielteisen kantaan: Puolustusministeri Esper ilmoitti, että Syyriasta lähtevät Yhdysvaltain joukot siirtyvät Länsi-Irakiin, josta ne jatkavat isisin vastaista sotaa. Sehän on lähettänyt Saudi-Arabiaan lisäyksiköitä, hävittäjiä ja ohjuksia. Nykyisin usa:n liittolaiset Euroopassa eivät ole sen itsensä tavoin vakuuttuneita siitä, että nimenomaan Iran on Lähi-idän suurin uhka. Niiden näkökulmasta Yhdysvaltain presidentti loi nykyisin konfliktin päättäessään irtautua Iranin ydinohjelmaa koskevasta sopimuksesta. Yhteistyö koskisi Saudi-Arabian johdolla perustetun Persianlahden alueen neuvoston (Gulf Cooperation Council, gcc) kuutta maata sekä Irania ja Irakia. Cia:n pääjohtajan läheisenä avustajana toimineen ja Esperin matkaa analysoineen Paul Pillarin mukaan eurooppalaiset eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita Yhdysvaltain ehdotuksesta. Puolustusministeri Mark T. Esper toivoi lokakuun 2019 loppuun ajoittuneen Brysselin matkansa aikana, että eurooppalaiset liittolaiset sitoutuvat vastaamaan Iranin uhkaan seuraamalla Yhdysvaltain esimerkkiä. YDIN 4 / 2019 53 YTIMESSÄ Iranilla oli varsin löyhät suhteet, mutta nyt iranilaisille Jemen on paikka, josta se voi aiheuttaa ongelmia Saudi-Arabialle maksamatta itse kovaa hintaa. I ranin pelon vuoksi Washington on herättänyt henkiin ajatuksen arabien natosta, joka muuttui jo vaatimattomammaksi Lähi-idän strategiseksi liitoksi (Middle East Strategic Alliance)
Kriisin ratkaiseminen vaatii kuitenkin siirtymistä monipuolisempaan ja yhteisöllisempään toimintaan. Kirjoittaja Anna Pulkka ILMASTOKRIISI tarvitsee liikettä YDIN 4 / 2019 54 YTIMESSÄ. Suomen julkisessa ilmastonmuutoskeskustelussa kansalaiselle on varattu lähinnä kulutusja elämäntapavalintojen kautta määrittyvä kapea osa
Instituutin selvitys kertoo ainoastaan 20 yhtiön tuottaneen jopa kolmasosan ilmastohätätilaan johtaneista maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Yle kirjoitti syyskuussa Erica Chenowethin ja Maria Stephanin tutkimuksesta, jonka mukaan historiallisen näytön perusteella yhteiskunnan suunnan muuttamiseen tarvitaan ainoastaan 3,5 prosenttia kansasta. Suurin osa kyseisistä yhtiöistä toimii öljy-, hiilitai kaasubisneksessä. Tutkimuksen perusteella jokainen kansanliike, jonka takana on ollut vähintään näin suuri osa väestöstä, on onnistunut muutoksen aikaansaamisessa. Tärkeä tekijä on tutkijoiden mukaan ollut myös tavoitteensa saavuttaneiden kansanliikkeiden väkivallattomuus: väkivallattomat vaikutuskeinot houkuttelevat suuremman joukon ihmisiä mukaan liikkeeseen ja painostuskeinona toimiva yhteiskunnan hetkellinen halvaannuttaminen, kuten yleislakko, auttaa saavuttamaan liikkeiden tavoitteet tehokkaasti. S uomessa keskustelua ilmastokriisistä hallitsee edelleen usein kysymys siitä, mitä yksilö voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Näissä kehystyksissä unohdetaan kuitenkin lähes aina kertoa yhteiskunnan luovan ne raamit, joissa kotitalouksien kulutus tapahtuu, sekä se, miten yhteiskunnan rakenteita on mahdollista muuttaa. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä kuten usein todetaan, lähes 70 prosenttia Suomessa syntyvistä päästöistä on peräisin kotitalouksien kulutuksesta ja niiden jo entisestään valtava hiilijalanjälki on vuonna 2019 edelleen kasvussa. YDIN 4 / 2019 55 YTIMESSÄ. Rakenteisiin ja niitä koskevaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon voi siis vaikuttaa juuri kansalaisyhteiskunnasta käsin, mutta monet merkittävät toimijat eivät tuo tätä syystä tai toisesta ilmi. Kollektiivisen ilmastotoiminnan kiistämättömästä tehokkuudesta huolimatta muun muassa Sitran suosittu hiilijalanjälkitesti tarjoaa oman hiilijalanjäljen pienentämiseksi sataa ilmastotekoa, joista yksikään ei ole kansalaisvaikuttaminen. Ongelma ulottuu myös muun muassa valtionhallintoon, jonka tuottamassa ilmastobarometrissa (2019) esitettiin kansalaisille 21 yksilön kulutusvalintoihin liittyvää kysymystä, mutta ainoastaan yksi järjestötoimintaa koskeva. Tällaiset painotusvalinnat ovat huolestuttavia, sillä tuoreen Nature Climate Change -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan valloillaan oleva yksilötason toimien painottaminen saattaa jopa vähentää tukea valtiovallan ilmasto-ohjaukselle. T apamme valvoa ilmastotyössä itseämme ja toisiamme sen sijaan, että valvoisimme sankoin joukoin yhtiöitä ja niiden toimintaympäristön reunaehtoja luovia päättäjiä, näyttäytyy yhä erikoisempana Climate Accountability Institute -tutkimuslaitoksen tutkimuksen valossa. Lähes kaikkien paitsi järjestöjen ja liikkeiden harjoittaman ilmastoviestinnän kansalaiskuvaa vaikuttaa pitkälti määrittävän kapitalistinen yksilökeskeinen ihmiskäsitys, kollektiivisen toiminnan jäädessä varjoon tai jopa kokonaan pois keinovalikoimasta
McKibben on todennut, että yksittäisen ihmisen merkittävin ilmastoteko on muodostaa yhteistyössä muiden ihmisten kanssa liikkeitä, jotka ”pystyvät ajamaan läpi niin isoja muutoksia, että niillä on merkitystä”. Yksilön vastuuseen keskittyvän keskustelun mahdollisia seurauksia ihmisten ilmastotoiminnalle tuo esiin osuvasti nrdc-järjestön (National Resources Defence Council) viestintäjohtaja Mary Annaïse Heglarin paljon huomiota herättänyt essee Vox-verkkolehdessä. Kuvaus ripittäytymisestä kuulostaa liiankin tutulta ja saa pohtimaan, onko ihmisiä syyllistetty kulutukseen keskittyvällä ilmastoviestinnällä jo siinä määrin, että he uskovat ainoastaan maakuopissa asuvilla vegaaneilla olevan oikeus ilmastoaktivismiin. Groverin artikkelin myötä mieleen nousevat erilaiset elämäntapatestit, jotka ovat Suomessa keskeinen osa valtionhallinnon ynnä muiden näkyvien toimijoiden suurelle yleisölle suunnattua ilmastoviestintää. Näin voitaisiin uudistaa ne järjestelmät, joista ihmiset ovat riippuvaisia tarpeidensa täyttämiseksi”, Akenji kuvaa Helsingin yliopiston tiedotteessa. Yksi maailman tunnetuimmista ilmastokampanjoitsijoista, Bill McKibben, on ollut Akenjin kanssa samoilla linjoilla. Akenjin tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa todetaan, ettei maailman kestävyysongelma voi ratketa kuluttajia syyllistämällä: ”Järjestelmän sisäisten ongelmien ratkaiseminen sysätään kuluttajalle – pohtimatta lainkaan, onko hänellä edes mahdollisuuksia vaikuttaa järjestelmän muihin, merkittävämpiin toimijoihin.” Akenji pitää vihreää kuluttajuutta tärkeänä, mutta tulee siihen tulokseen, etteivät kuluttajien käytössä olevat mahdollisuudet riitä kestävyysongelman ratkaisemiseen kiireen ja ongelman mittakaavan vuoksi. Myös toimittaja Sami Grover esitti taannoisessa artikkelissaan samankaltaisia ajatuksia. Kuvitellaan esimerkiksi mitä olisi tapahtunut, jos samat 750 000 ihmistä, jotka ovat YDIN 4 / 2019 56 YTIMESSÄ. Viime aikoina kansainvälisesti ja erityisesti Pohjois-Amerikassa asiantuntijat ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat ovatkin nostaneet esiin kollektiivisen toiminnan merkityksen ilmastotyölle ja arvostelleet ilmastoviestinnän vahvaa keskittymistä yksilöön. Heglar kertoo ihmisten usein luettelevan hänelle synninpäästön kaltaisesti omia kestämättömiä kulutusvalintojaan, vaikka hän itse haluaa keskittyä taistelemaan meitä kaikkia ilmastoa tuhoavaan elämään pakottavia teollisuudenaloja vastaan. ”Parempi tapa kestämättömän kulutuksen aiheuttamien tai sitä aiheuttavien järjestelmän sisäisten vikojen korjaamiseen on ottaa kohteeksi vaikutusvallan keskipiste sekä johtavat toimijat. Hänen mukaansa fossiiliyhtiöt ovat vastoin yleistä käsitystä erittäin mielissään kulutuskeskeisestä ilmastoviestinnästä ja -toiminnasta, sillä tällöin ihmiset eivät näe ongelman juurisyitä: fossiiliteollisuutta ja siitä riippuvaisia toimijoita. Tutkija Lewis Akenjin mukaan kestämävyysongelman mittakaavan ja ratkaisujen kiireellisyyden takia vihreä kuluttajuus voikin olla jopa vaarallista, sillä se viivyttää tehokkaiden ratkaisujen käyttöönottoa. Grover tuo artikkelissa ilmi, että hiilijalanjälkitestitkin ovat alun perin levinneet maailmaan bp-öljy-yhtiön pr-kampanjan kautta
Jo marssiin todellisuudessa osallistuneet (eri arvioiden mukaan 10 000 – 20 000) ihmistä saivat osakseen valtavasti mediahuomiota ja auttoivat luultavasti osaltaan luomaan ilmastotyön kannalta suhteellisen onnistunutta vaalitulosta. Ilmastotoiminnan yhteisöjä tarvitaan myös siksi, että ne voimauttavat toimijoitaan ja kykenevät kehittämään yksilöitä tehokkaammin ilmastonmuutoksen torjuntatyön vaatimia luovia ja monimuotoisia ratkaisuja. YDIN 4 / 2019 57 YTIMESSÄ. Marssi olisi tällöin kattanut 13,6 prosenttia väestöstä ja toiminut luultavasti historiallisen järisyttävänä kannustimena poliitikoille sekä mullistanut ennennäkemättömällä tavalla Suomen ilmastopolitiikkaa koskevaa julkista keskustelua ja ilmapiiriä. Ilmastotekojen polku näytetään hahmotettavan Suomen julkisessa keskustelussa tällä hetkellä niin, että ensin tulisi muuttaa itsensä täydelliseksi ilmastokuluttajaksi, ja jos sen jälkeen vielä jaksaa, voi toki mennä mukaan yhteiskunnalliseen ilmastotoimintaan. T oistaiseksi ihmiset on pitkälti jätetty kohtaamaan ilmastokriisin tuomat haasteet lompakkoon rajatun työkalupakin kanssa kuluttajina ja yksilöinä yhteisöjen ja verkostojen sijaan. Ilmastomarssit tutkitusti kasvattavat laajojen yleisöjen myötämielisyyttä ilmastoaktivisteja kohtaan sekä toisaalta vahvistavat ihmisten uskoa kollektiivisen ilmastotoiminnan tarjoamiin toimintamahdollisuuksiin ja tavoitteisiin. Ilmastokriisin tuoma yhteiskunnallinen muutos luokin haasteita myös demokratiajärjestelmällemme: kuinka taata laajat osallistumismahdollisuudet tilanteessa, jossa yhteiskunnallista päätöksentekoa määrittävät edelleen pitkälti vanhat valta-asemat, mutta tulevaisuuden rakentamisen keinovalikoimaa rajoittavat ilmastonmuutos ja sitä koskeva ilmastotutkijoiden konsensus tilanteestamme. Haluaisin kovasti kääntää asetelman ylösalaisin, ja välittää suurelle yleisölle aivan päinvastaiset hyveet: Mene mukaan kollektiiviseen ja omaehtoiseen ilmastotoimintaan vaikuttamaan niihin rakenteisiin, joiden sisällä meidän jokaisen arkipäivä tapahtuu! Jos jaksat ilmastokansalaisuuden lisäksi opetella kasvissyöjäksi ja tehdä muita kestäviä kulutusvalintoja, tee ihmeessä niin! Omien arvojen mukaan toimiminen antaa voimaa ja ilmastoystävälliset valinnat esimerkiksi ruokavaliossa ja liikkumisessa edistävät usein hyvinvointiamme. Suomen hallitusohjelman ilmastopolitiikkaa on luonnehdittu maailman kunnianhimoisimmaksi, mutta hallitus ei ole ainakaan toistaiseksi onnistunut lunastamaan lupauksiaan. tehneet Sitran elämäntapatestin, olisivat käyttäneet kevään 2019 ilmastomarssiin tunnin elämästään. On ilmiselvää, että kyseessä on historiallisesti ennennäkemätön yhteiskunnallinen tilanne, joka haastaa käsityksemme niin yhteiskunnallisista rakenteista, kuluttajuudesta kuin kansalaistoiminnastakin. On todennäköistä, että mitä pidemmälle ilmastokriisi etenee, sitä selvemmin sen yhteiskunnalle ja siinä eläville ihmisille esittämän haasteen laajuus vaatii siirtymään monipuolisempaan ja yhteisöllisempään ilmastotoimijuuteen, jossa huomio suunnataan rakenteiden muuttamiseen
Mitä UPM:n uusi tehdashanke Uruguayssa kertoo globaalin kapitalistisen yrityksen ja valtiovallan suhteista. Teksti ja kuva Taru Salmenkari KUN TEHDAS VIE, valtio vikisee YDIN 4 / 2019 58 YTIMESSÄ
Victor Bacchettalle upm:n investointisopimuksen edellyttämä palkkaneuvotteluiden yleissitovuus kuitenkin merkitsee yrityksen valtaa alalla, jonka pitäisi kuulua valtion säädeltäväksi. K un upm vie Uruguayhin käytäntöjä, joihin se on Suomessa tottunut, avautuu tilaisuus tarkastella ulkopuolisin silmin yritysten suomalaisessa yhteiskunnassa käyttämää julkista valtaa. Sen tehtaiden ympärille on perustettu verovapaat erityistalousalueet, joilla ei toimita muun maan säännöillä vaikkapa työtapaturman sattuessa. Suomessa hallitus on ulkoistanut työmarkkinajärjestöille päätöksenteko-oikeuden palkkojen ja työolojen osalta. Täällä työehtosopimusten yleissitovuutta pidetään työväenliikkeen painoarvoa kasvattavana ja sen oloja parantavana menettelynä. S uomalainen metsäjätti upm aikoo rakentaa Uruguayhin sellutehtaan, joka on sekä kyseisen yrityksen että maan historian suurin teollisuusinvestointi. Upm:n uusin sellutehdashanke osoittaa hyvin, ettei liberaali ihanne julkisen ja yksityisen vallan piirien erillisyydestä ole todellisuutta. Sellutehtaan vastustus Uruguayssa kietoutuu siihen, miten yksityisen yhtiön valta on liukunut valtiovallan puolelle: esimerkiksi upm:n hanketta vastustavan kansanliikkeen aktivisti Victor Bacchetta pitää juridisesti ongelmallisena, että tehdashanke muuttaa demokraattista prosessia ja että valtio luovuttaa suvereenia valtaansa yritykselle. Valtava teollisuusinvestointi vaatii julkisia sitoumuksia ja infrastruktuuria, joista päätettäessä yritys tunkeutuu politiikan ja yhteiskunnallisen päätöksenteon alueelle. Vaatimus taata uruguaylaisille yrityksille yhtäläiset oikeudet on noussut jopa vaaliteemaksi, iskulauseenaan ”Me kaikki haluamme olla upm!” Näin tuettaisiin kansallista yritteliäisyyttä, ei vain ulkomaisten sijoittajien tekemiä voittoja. Upm on siis kirjannut uuden sellutehtaan investointisopimukseen käytäntöjä teollisuushistorian eri aikakausilta: toisaalta se pitää normina kansallista korporatiivista mallia, mutta toisaalta myös uusliYDIN 4 / 2019 59 YTIMESSÄ. Toisaalla upm vaatii etuoikeuksia, joita muut yritykset eivät saa. Hänen analyysinsa tilanteesta kertoo yleisemmälläkin tasolla siitä, miten globaali kapitalismi kietoutuu paikallisiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Hanken-kauppakorkeakoulun tutkija Maria Ehrnström-Fuentes ilmaisee asian näin: ”Kun puhutaan siitä, että Uruguay tarjoaa maailman parhaat olosuhteet selluntuotannolle, pitää muistaa, että nämä olosuhteet eivät ole syntyneet itsestään, vaan ne on strategisesti luotu lainmuutosten, verohelpotusten ja valtioiden välisten sopimusten avulla.” Valtion maksamat infrastruktuurihankkeet voi lisätä tähän listaan. Hänen mielestään hallituksen ei pitäisi myöntää upm:lle oikeutta ottaa lainsäätäjille kuuluvaa valtaa ja rajoittaa muiden yritysten päätöksiä
YDIN 4 / 2019 60 YTIMESSÄ. Bacchetta on huolissaan säätiön antaman opetuksen sisällöstä: upm näyttää avoimesti logoaan ja mainostaa tuotantomalliaan oppituntien, filminäytösten ja opintovierailujen aikana. Silloinkin valtionhallinnon pitäisi määritellä koulutusohjelman sisällöt ennen kuin se etsii ulkopuolista osaamista ohjelman toteuttamiseen. Bacchetta puolestaan näkee upm:n käyttävän Suomen hyvää mainetta opetuksen mallimaana oman kaupallisen toimintansa edistämiseksi. Kun ammattikoulutus toteutetaan upm:n tuella, sen aikana ei opita kehittämään vaihtoehtoisia malleja metsäteollisuudelle tai erilaisia tuotteita markkinoille. Metsäalan ammattikoulutuksen tarve Uruguayssa on ilmeinen – upm:n jo toimivalle sellutehtaalle piti tuoda ammattitaitoista työvoimaa ulkomailta. Tällä tasolla yritys vaikuttaa opetuksen sisältöihin oman säätiönsä kautta sekä paikallisin projektein, jotka eivät ole keskushallinnon kontrollissa. Nyt upm sekaantuu koulutuksen rahoittamiseen ja ohjaamiseen alakouluista aina yliopistoissa tehtävään tutkimukseen asti. beralistista mallia, jonka mukaan globaalit suuryritykset etsivät parhaita tuotantoedellytyksiä kilpailuttamalla kansallisten hallitusten antamia tukia. Victor Bacchetta uskoo julkiseen koulutusjärjestelmään, kun taas upm tukeutuu uusliberaaliin malliin yksityisen sektorin osuudesta koulutuksen tuottamisessa. Upm:n suomalaiselta ammattikorkeakoululta tilaama opetusohjelma edustaa nykyisin muodikasta koulutusvientiä, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa. Bacchettaa närkästyttää se, että hallitus päätti suostua koulutusyhteistyöhön konsultoimatta opetusministeriötä, kouluja tai opettajia: hänen mielestään koulutusyhteistyön pitäisi tapahtua valtioiden, ei yrityksen ja valtion välillä. Näin yritys pyrkii vaikuttamaan asukkaiden mielipiteeseen etenkin puunistutusalueilla. Investointisopimuksessa Uruguayn valtio sitoutuu kehittämään upm:n suositusten mukaan metsäalan ammattikoulutusohjelman, jota toteuttamaan upm on värvännyt Uruguayn valtion kustannuksella suomalaisen ammattikorkeakoulun. Ehrnström-Fuentes näkee tällaisen toiminnan tavoitteena mielipiteen muokkauksen myös globaalilla tasolla: Lokakuun alussa Suomessa vieraillut uruguaylainen journalisti ja aktivisti Victor Bacchetta UPM:n pääkonttorin edustalla. E ri aikakausilta periytyvien mallien sekoittuminen on ilmeistä myös tarkasteltaessa upm:n vaikutusta koulutussektoriin, jota Victor Bacchetta pitää huolestuttavana, koska hän haluaa säilyttää koulutuksen julkisen vallan tehtävänä. Erimielisyyttä onkin siitä, miten ammattikoulutusta pitäisi hallinnoida. Samanaikaisesti upm sitoutuu työehtosopimuksiin taatakseen itselleen tasa-arvoisen työvoiman saannin muihin Uruguayn maaperällä toimiviin yrityksiin nähden. Bacchetta toteaa, että verovapaudesta johtuen upm toimii Uruguayn alueella olematta osa kansallista taloutta. Yhtenäisen koulutusstrategian sijaan upm vaikuttaa monien eri koulutusohjelmien kautta, joiden vaikutukset ovat myös erilaisia. Peruskoulu on toinen taso, jolla upm:n vastustajat näkevät yrityksen puuttuvan koulutukseen sopimattomalla tavalla
YDIN 4 / 2019 61 YTIMESSÄ
YDIN 4 / 2019 62 YTIMESSÄ. ”Nämä yhteisökehitysohjelmat tuottavat hyvät tarinat yrityksen sosiaalisen vastuun raportteihin, jotka antavat tietynlaisen kuvan Uruguaysta ja paikallisista. Victor Bacchetta arvostelee päätösten tekoa demokraattisen prosessin kannalta väärässä järjestyksessä: investointisopimus hallituksen ja yksityisen yrityksen välillä lyötiin lukkoon jo ennen lain vaatimaa julkista keskustelua ja projektin vaikutusten arviointia. Uruguayn hallitus käyttää upm:n lukuja ja suunnitelmia, eikä ole itse selvittänyt esimerkiksi hankkeen ympäristövaikutuksia tai tehtaalle johtavan rautatien linjauksia. Hän käyttää termiä kulttuurillinen penetraatio kuvaamaan upm:n koulutusohjelmia: Bacchettan mukaan yritys maksaa toiminnasta, johon valtiolla ei ole varaa, sen sijaan, että se maksaisi veronsa, joilla julkinen sektori voisi tuottaa nämä palvelut. Äänet, jotka kritisoivat yritystä, ovat siinä kontekstissa hyvin marginalisoituja, eivät vain näissä tarinoissa ja yhteiskunnallisesti vaan myös paikkakunnan sisällä.” Vaikka upm:n säätiön toiminta viittaa uusliberalistiseen yrityskuvan kiillottamiseen vastuullisuusohjelmien kautta, Victor Bacchetta arvostelee sitä myös perinteisen tehdaskaupunkimallin jatkamisesta. Toisaalta demokraattiset instituutiot mahdollistavat myös vastarinnan. Esimerkiksi ympäristövaikutukset arvioitiin ottamatta huomioon kansalaisten antamaa palautetta. Upm on ottanut valtaa julkiselta puolelta myös hankkeen valmistelussa. Suomenkin paperitehdaspaikkakunnilla paternalistinen tehdas otti hoitaakseen koulutuksen ohella monia muitakin yhteiskunnallisia tehtäviä. U ruguayssa kritiikkiä herättää myös upm:n kietoutuminen poliittiseen prosessiin demokraattisten käytäntöjen kustannuksella. URUGUAYSSA KRITIIKKIÄ HERÄTTÄÄ MYÖS UPM:N KIETOUTUMINEN POLIITTISEEN PROSESSIIN DEMOKRAATTISTEN KÄYTÄNTÖJEN KUSTANNUKSELLA. Joistain teettämistään selvityksistä upm jopa laskuttaa Uruguayn hallitusta. Neuvottelut hallituksen ja yrityksen välillä tapahtuivat täysin julkisen keskustelun ulkopuolella. Liike laittaa toivonsa etenkin oikeuslaitoksen itsenäisyyteen, sillä se näkee puolueiden olevan liian sitoutuneita teollisuusvetoiseen ja ulkomaisiin investointeihin nojaavaan talouspolitiikkaan. Bacchettan mielestä yritys ja sen säätiö sekaantuvat julkiseen palveluun, jota pitäisi tuottaa yleiseksi hyväksi, ei yrityksen taloudellista etua edistämään. Vaikka suurteollisuus sekaantuu monin tavoin julkisen vallan käyttöön, se ei ole ottanut valtiokoneistoa kokonaisuudessaan haltuunsa. Upm:n uusimman tehtaan vastainen kansanliike on nostanut oikeusjuttuja vaatiakseen asiakirjoja julkiseksi ja osoittaakseen julkisen keskustelun puutteen päätöksentekoprosessin eri vaiheissa lain vastaiseksi. Hallituksen asiakirjoihin tutustuessaan Bacchetta on myös löytänyt suoraan upm:ltä lainattua materiaalia. Parlamentin jättäminen pimentoon on saanut jopa oppositiopuolueet arvostelemaan huonosti neuvoteltua selluhanketta, vaikka ne yleensä tukevat ulkomaisten investointien houkuttelua maahan
Kirjoittaja Jari Heinonen TYÖAIKAA LYHENTÄMÄLLÄ vapauden valtakuntaan YDIN 4 / 2019 63 YTIMESSÄ. Työajan lyhentäminen ja työn jakaminen uudelleen ovat uuden hyvinvointimallin peruspilareita sekä ehkä parhaita keinoja luoda yhteiskunta, jonka kaikki jäsenet voivat tuntea itsensä tarpeellisiksi
V iime elokuussa liikenneja viestintäministeri Sanna Marin esitti sdp:n 120-vuotisjuhlan paneelikeskustelussa työajan lyhentämistä joko kuuden tunnin työpäivään tai nelipäiväiseen työviikkoon siirtymällä. Erityisesti Saksan viime vuosien kokemukset ovat tästä hyviä esimerkkejä. Hän ennakoi, että teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys ovat luomassa mahdollisuudet siihen, että voitontavoittelun pakkoa voidaan merkittävästi vähentää lyhentämällä kaikkien palkkatyöläisten työpäivää. Uuden hyvinvointimallin perustan rakentamisessa tarvitaan yleisiä yhteiskuntapoliittisia uudistuksia, kuten työajan lyhentämistä, työn jakamista ja veropolitiikan uudistamista. Esitys sai ristiriitaisen vastaanoton: puoltajia ja vastustajia riitti. Työajan lyhentämisen on mahdollistanut teknologinen muutos ja siihen liittyvä työn tuottavuuden nopea kasvu. Olennaista on, että Sanna Marinin esitys oli hyvä. Sen kautta on palkkatyöläisten vapaa-aikaa lisätty siirtymällä kahdeksantuntiseen työpäivään, viisipäiväiseen eli 40-tuntiseen työviikkoon ja kuukauden vuosilomaan. Ne voi nähdä uudistuksina, jotka luovat onnistuessaan vankan perustan koko yhteiskunnan muuttamiselle. Taistelu kahdeksan tunnin työpäivästä on toki ollut työväenliikkeen keskeisiä vaatimuksia lähes kaikkialla ja saavutukset tässä kamppailussa ovat innostaneet ammattiyhdistysliikettä viemään työaikakysymyksiä eteenpäin senkin jälkeen kun kahdeksan tunnin työpäivätaistelut voitettiin. Samalla uusi tehokas digitalous pakottaa palkkatyöläiset taistelemaan työajasta: työpäivän pituudesta (kokonaistyöaika), siitä ajasta, jonka työnYDIN 4 / 2019 64 YTIMESSÄ. Perusedellytyksenä on työpäivän lyhentäminen”, totesi Karl Marx Pääomassa jo kauan sitten. Erityisesti Länsi-Euroopassa työaika on lyhentynyt noin puoleen sadan vuoden aikana. Suomalaisen hyvinvointimallin onnistunut uudistaminen edellyttää useita samanaikaisia ratkaisuja niin sosiaalipolitiikassa, työmarkkinoilla kuin kansalaisyhteiskunnassakin. ”Vapauden valtakunta voi puhjeta kukoistukseen ainoastaan välttämättömyyden valtakunnan ollessa sen perustana. Nykyisellään työviikko onkin esimerkiksi meillä Suomessa jo pitkälti alle 40 tuntia viikossa. Muutokset eivät ole tapahtuneet kertarysäyksellä vaan monien erilaisten vaiheiden kautta. Samaa ajattelutapaa tähän päivään soveltamalla voi todeta, että kansainvälistyvän markkinatalouden ja digitaalisen teknologisen muutoksen tuottama rakenteellisen alityöllisyyden ongelma on ratkaistavissa työaikaa lyhentämällä, työtä jakamalla, hyvinvointimallia kehittämällä ja kansalaisyhteiskuntaa vahvistamalla. H istoriallisesti katsoen työaikakysymykset ovat olleet viimeisen sadan vuoden aikana esillä kaikissa palkkatyön yhteiskunnissa. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että työaikaa voidaan lyhentää ja työtä jakaa, kunhan vain hankkeen taakse saadaan riittävän laaja kansanliike
Malleja tässä on useita: perusratkaisulinja on tietenkin työajan yleinen lyhentäminen, mutta keskustelussa on nostettu esiin myös hienojakoisempia malleja, kuten vuorotteluvapaan käyttö ja 6+6 tunnin päivävuoromalli. tekijä käyttää oman elantonsa tuottamiseen (työpalkka) ja siitä ajasta, joka työssä kuluu lisäarvon tuottamiseen (lisätyö, maksamaton työ). Vapaa kestää vähintään 100 ja enintään 180 kalenteripäiYDIN 4 / 2019 65 YTIMESSÄ. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Suomessa seitsemän tunnin työpäivä voisi tuoda käytännössä työmarkkinoille noin 150 000 – 200 000 työpaikan lisäyksen, kuuden tunnin työpäivä taas reilut 300 000 työpaikkaa. Nykyisessä vuorotteluvapaajärjestelmässä taas pitkään yhtäjaksoisessa työssä ollut työntekijä voi lähteä vapaalle ja tilalle palkataan työtön työnhakija. Lisätyö, jonka pääoman omistaja ottaa lisäarvon muodossa, on olemukseltaan aina pakkotyötä. Koska entistä pienemmällä joukolla siis tuotetaan valtava määrä varallisuutta, on syytä miettiä uudenlaisia tapoja jakaa nimenomaan työtä, ei pelkästään tuloja. Digikapitalismissakin tuotannon lisäys merkitsee työvoiman käytön tehostamista, mikä Hannu Eerikäisen mukaan puolestaan merkitsee ”työsuoritukseen kuluvan työajan tehostamista sen tiivistämisen ja tihentämisen avulla”. TYÖAIKAKYSYMYKSET OVAT OLLEET VIIMEISEN SADAN VUODEN AIKANA ESILLÄ KAIKISSA PALKKATYÖN YHTEISKUNNISSA. Kun työ on kaiken arvon lähde, on työstä ja työajasta kamppailu lisäksi jatkuvaa kamppailua myös hyvinvointimallista ja sen kehittämisen suunnasta. Työaikaa voisi laskea esimerkiksi 35 viikkotyötuntiin eli seitsemän tunnin työpäivään tai 30 viikkotyötuntiin eli kuuden tunnin työpäivään. Eerikäinen lisää, että koska kokonaistyöaikaa ei voi pidentää rajattomasti, ”myös digitaalikapitalismi vaatii sen työajan pidentämistä, joka kuluu lisäarvon tuottamiseen ja vastaavasti sen työajan osuuden lyhentämistä, joka kuluu työntekijän elämän ylläpitämiseen”. Toisaalta Marx itse korosti tältä osin sellaista tulkintaa, että yhteiskunnan todellinen rikkaus ei riipu lisätyön pituudesta sinänsä vaan ennen muuta sen tuottavuudesta. Vaatimus yleisestä työajan lyhentämisestä perustuu yleensä työn tuottavuuden kiihtyvän kasvun ja toisaalta määrällisesti vähenevän työvoiman käytön tarkasteluun. Jatkuvaa kamppailua käydään maksetun työn ja maksamattoman lisätyön erosta, niiden suhteesta, sekä samalla väestön markkinariippuvuuden asteesta ja dekommodifikaatiosta. K un työtä ei riitä kaikille, on sitä syytä jakaa, jotta lähes kaikilla olisi mahdollisuus päästä työhön ja tätä kautta saavuttaa riittävä toimeentulo. Pohjimmiltaan tällöin on kysymys työaikojen järjestelystä: miten paljon kukin tekee työtä päivässä, viikossa, vuodessa ja lopulta koko elämänkaaren aikana. Työajan lyhentämisestä saatujen kokemusten valossa voisi käydä niin, että työn tuottavuuden kasvulla voitaisiin kompensoida noin puolet lyhentämisen vaikutuksista
Tämän vuoksi ennen muuta huipputeknologiaa käyttävät jättiyritykset ja niiden omistajat joutuvat tulevaisuudessa tukemaan murroksen jalkoihin jääneitä. Veropolitiikan uudistaminen on tässä tärkeässä asemassa. Työn jakaminen ei sinällään varmaankaan vielä riitä keinoksi kaikkein pisimpään työmarkkinoilta poissa olleiden työllistämiseksi. 6+6 tunnin mallia on jo kokeiltu erityisesti teollisuudessa, muun muassa Nokian Renkaat Oyj:ssä, Orthex Oy:ssä, Essilor Oy:ssä ja Wallas Marinissa. Sen heikot kohdat ovat, että lisääntyvälle tuotannolle on löydettävä markkinat ja että malli ei sovi kaikille aloille eikä joitain tehtäviä voi jakaa kahteen vuoroon. Niin sanottujen ”jokamiehen työmarkkinoiden” kuihtumisen takia pitkäaikaistyöttömille onkin myös luotava jonkinlainen yksilöllisesti räätälöityjen kuntoutusja tukipalvelujen järjestelmä, jossa koulutus, kuntoutus ja matalan kynnyksen työmarkkinat muodostavat eräänlaisen perille asti saattavan ketjun. vää, ja vuorottelukorvaus on 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, jonka vuorotteluvapaalle jäävä saisi, jos jäisi työttömäksi. Yhteiskunnalliset rikkaudet eivät ole hävinneet mihinkään, vaan ne ovat vain keskittyneet entistä harvempiin käsiin: hyvin menestyville yrityksille, niiden omistajille ja osittain tietenkin myös niiden työntekijäeliiteille. Hyvinvointivaltio saa nykyisin huomattavan osan jaettavasta kakustaan ihmistyöhön perustuvista tuloveroista, sosiaaliturvamaksuista ja kuluttamisen verottamisesta. Työnantajat puolestaan ovat voineet saada uutta osaamista työyhteisöön. Teknologian tehokas hyödyntäminen on kuitenkin johtanut siihen, että julkinen sektori ei enää saa edes kasvavasta YDIN 4 / 2019 66 YTIMESSÄ. O n kuitenkin myös ilmeistä, että tulevissa suurissa ratkaisuissa on kyettävä jollakin tavalla yhdistämään työnja tulonjakopolitiikka. Kokemukset ovat olleet pääosin myönteisiä: entinen kahdeksan tunnin tuotanto on saatu aikaiseksi kuudessa tunnissa, sairauspoissaolot ovat vähentyneet ja työläisten työtyytyväisyys on kasvanut. Myös 6+6 tunnin työpäivän perusidea on yksinkertainen: siinä työmarkkinoilla on kaksi perättäistä kuusituntista päivävuoroa nykyisen kahdeksan tunnin sijaan. Suomessa 1990-luvulta alkaen käytössä ollut malli on hyödyttänyt monia osapuolia: se on edistänyt työntekijöiden jaksamista ja työttömät työnhakijat ovat saaneet mahdollisuuden kerryttää työkokemusta määräaikaisesta työstä. Valitettavasti työnantajat eivät ole halunneet laajentaa mallia kokeiluista laajemmin työmarkkinoille, vaikka se voisi toimia teollisuuden ohella mainiosti esimerkiksi julkisen sektorin palvelutyössä. Mallilla on monia vahvoja puolia: se työllistää, kasvattaa tuottavuutta, ei vaadi tukiaisia verovaroista ja parantaa hyvinvointimallimme rahoitusperustaa. Merkittävä osa teknologian tuottamasta hyödystä olisi saatava koko yhteiskunnan käyttöön, jolloin työtä ja toimeentuloa voitaisiin jakaa koko väestölle. Hyvä työllisyys on avainasemassa myös köyhyyden ja huono-osaisuuden ratkaisemisessa
Työn ja tulojen jakaminen edellämainituilla tavoilla on hyvä, ehkä paras tapa levittää teknologisen kehityksen kautta luotu lisäarvomassa koko yhteiskuntaan: luoda yhteiskunta, jossa kaikki sen jäsenet voivat tuntea itsensä tarpeellisiksi. Kun työtä ja työpaikkoja tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän lisää, olisi luotava sellainen verotusjärjestelmä, joka tukee työpaikkojen syntymistä niin yrityssektorille, julkiselle sektorille kuin muillekin alueille, esimerkiksi osuustoimintaan. tuotannosta entisenlaista tuottoa. Verotusjärjestelmän itsessään tulisi kannustaa rakenteellisen alityöllisyyden ongelman ratkaisemiseen suosimalla työllistämistä, ei rankaisemalla työvoimavaltaisuudesta, kuten nykyisin tapahtuu. Jos tuota runsasta yhdeksää miljardia euroa olisi verotettu samoin perustein kuin muitakin tuloja, olisi kuntien verokertymä kasvanut 1,8 miljardia euroa silloisen keskimääräisen veroprosentin (18,97) mukaan laskettuna. Kirjoitus perustuu tekijän kirjaan 20-luvun hyvinvointimalli: Sosiaalinen kysymys, liike & politiikka (Into 2019). Syynä on se, että kone tai robotti tekee työn taloudellisesti merkittävästi halvemmalla kuin palkkatyöläinen. Verotusjärjestelmä ei ole tässä suhteessa neutraali, vaan se suorastaan suosii työpanoksen korvaamista koneilla, työn korvaamista pääomalla. Eräs toimiva tapa rahoittaa uudistuvaa hyvinvointimallia olisi laittaa pääomatulot kunnallistai sote-uudistuksen myötä ”maakuntaverolle”. Tällaisella sosiaaliset perusoikeudet turvaavalla hyvinvointimallilla on samalla hyvät edellytykset saavuttaa kaikkien kansalaisten luottamus ja aktiivinen tuki. Jos jostain asiasta on haittaa, sitä pitäisi verottaa. Työtä jakamalla voidaan kehittää hyvinvointimalli, joka varmistaa kaikille kansalaisilleen turvaa ja sosiaalisten suhteiden lujittamista takaavat yhtenäiset oikeudet. Uudistuva hyvinvointimalli edellyttää siten myös sen rahoitusperustan olennaista muuttamista, jossa olisi kyettävä siirtymään uudentyyppisiin vakuutusmaksuihin sekä pois palkkaperustaisista työnantajien sosiaaliturvamaksuista. Sosiaaliturvan rahoituksen kertymä muodostuisi työnantajien osalta näin aina suhteessa muuttuvaan tuottavuuteen eikä työllistetyn väestön palkkaosuuteen tuotannossa. Vastaavaa laskentamallia käyttäen tästä potista olisi tullut kunnille tai maakunnille lähes 2,4 miljardia euroa käytettäviksi julkisiin palveluihin. Uudistuvan maksujärjestelmän perustana voisi pikemminkin olla esimerkiksi jokin yrityksen kannattavuutta tai tuottoa ilmaiseva mittaluku, kuten sen varallisuus, liikevoitto, liikevaihto tai muu vastaava tekijä. Vuonna 2018 Suomen 60 suurinta pörssiyhtiötä jakoivat osakkeenomistajilleen ennätyksellisen suuret 12,5 miljardin euron osingot. YDIN 4 / 2019 67 YTIMESSÄ. Tätä kautta julkisten palvelujen rahoitus olisi helpottunut olennaisesti. Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela on laskenut, että vuonna 2010 pääomatuloja kertyi Suomessa yhteensä 9,3 miljardia euroa ja niistä maksettiin pääomatuloveroa valtiolle 1,8 miljardia euroa
Kirjoittaja Mikko Pyhälä VENEZUELAN AHDINKO jatkuu YDIN 4 / 2019 68 YTIMESSÄ. Humanitaarisen kriisin syvetessä sekä ulkoiset että sisäiset voimat yrittävät saada aikaan muutosta Venezuelassa
Kansainvälinen yhteisö ei ole saanut aikaan juuri mitään Venezuelan humanitäärisen katastrofin lieventämiseksi, vaan vuodesta 2017 lähtien maasta paenneiden määrän odotetaan nousevan ainakin kuuteen miljoonaan henkeen vuonna 2020. Niissä suunniteltiin toimia maanosan oikeistolaisten hallituksien syrjäyttämiseksi. T erveydenhuollon romahduksesta johtuen yli miljoonan venezuelalaisen on arveltu kantavan malariavirusta, sekä monien tuhkarokkoa, hinkuyskää, dengekuumetta ja zikakuumetta. Maduron puolison kaksi veljenpoikaa tuomittiin Yhdysvalloissa pitkiin vankeusrangaistuksiin huumerikoksesta. InSight Crime -järjestö kertoo, että mittavan kokaiinikaupan lisäksi pakotteiden ansiosta varsinkin kultakauppa on joutunut kansainvälisten mafioiden haltuun. V enezuelan itsevaltainen presidentti Nicolás Maduro hallitsee Kuuban tuella, mutta maata johtava sotilaiden ja siviilien ryhmä rakoilee kansainvälisten pakotteiden kohteena. Chilen ennätykselliseen mielenosoitusaaltoon ja julkisen omaisuuden tuhoon oli epäilemättä tärkeänä syynä Augosto Pinochetin perustuslaki ylläpitäessään maanosan suurinta eriarvoisuutta. Metroasemien ja kauppakeskusten samanaikainen tuhoaminen herätti kuitenkin kysymyksiä siitä, kuka sen oli suunYDIN 4 / 2019 69 YTIMESSÄ. Presidentti Maduro ja Kuuba järjestivät vuonna 2019 Caracasissa kesällä São Paulon foorumin kokouksen ja syksyllä Havannassa ”imperialisminvastaisten voimien” konferenssin, joihin osallistui tuhansia aktivisteja ja nuoria Latinalaisen Amerikan maista. Venezuela on kokaiinin salakaupan tärkein väylä maailmassa. Yk:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bachelet julkisti kesällä 2019 musertavan raportin maan ihmisoikeustilanteesta, josta huolimatta Venezuela valittiin yk:n yleiskokouksen salaisessa äänestyksessä lokakuussa yk:n ihmisoikeusneuvostoon. Ecuador on vanginnut parikymmentä Venezuelan kansalaista epäiltyinä mielenosoitusten väkivaltaisesta provosoinnista. Kullan tuotantoa ja kauppaa johtaa Maduron perhe lähimpine liittolaisineen. Euroopan unioni ei tue valtioon kohdistettuja pakotteita, mutta on viivytellyt ja pitänyt vähäisenä henkilöpakotteiden lisäämistä – nyt niiden kohteena on 25 henkeä. Venezuelan arvellaan saaneen äänet sitoutumattomien liikkeen jäseniltä sekä Venäjältä, Kiinalta, Turkilta ja niiden liittolaisilta. Pakolaiset saapuvat mukanaan hoitamattomia tulehduksia ja lähes kaikilla on sisäloisia. Pueblan ryhmään lukeutuu sosialisteja, nyt myös Argentiinan uusi peronistipresidentti Alberto Fernández ottaen etäisyyttä Venezuelan bolivarianismiin. Vuoden 2019 tammikuusta alkaen Yhdysvaltain talouspakotteet Venezuelan valtiolle ovat pahentaneet kansan hätää
Venezuelassa asuvilla on vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia saada lääkkeitä ja terveydenhuoltoa. Perustuslain mukaan parlamentin puhemies nousee automaattisesti presidentiksi, jos presidentin paikalla ei ole ketään. Julkinen liikenne on lähes kokonaan loppunut. Suomi ja muut eu-maat katsoivat tuolloin, että Guaidólla on laillinen oikeus hoitaa presidentin virkaa. Samalla tuhottiin Venezuelan oma maatalous, teollisuus, öljyntuotanto ja energiaomavaraisuus. Yhdysvallat ja Guaidó ovat lupailleet armahdusta sellaisille Venezuelan johtajille, jotka loikkaavat Maduron takaa opposition tueksi. Chavistit siis päättivät palata laillisen parlamentin työhön Guaidón toimiessa puhemiehenä, mutta vaatien myös ennenaikaisia parlamenttivaaleja. Kuuban pelätään pystyvän manipuloimaan vaalituloksia Havannasta käsin käyttäen äänestyslaitteiden salaisia takaportteja ja maiden välille asennettua valokuitukaapelia. Käteistä rahaa ei juuri ole saatavilla. Maduro ei kuitenkaan ole luopunut asemastaan de facto -presidenttinä. YDIN 4 / 2019 70 YTIMESSÄ. nitellut ja koordinoinut. Puhdasta vettä ei ole lainkaan useimpien ulottuvilla. P arlamentin puhemies Juan Guaidó julistautui väliaikaiseksi presidentiksi 23.1. Nyt koko laillinen parlamentti on päättänyt ryhtyä valmistelemaan uutta vaalineuvostoa presidentinvaaleja silmälläpitäen. Toinen tapa on murhapartiot köyhien kortteleissa, joiden yk raportoi tappaneen tuhansia ihmisiä vuosittain. Elintarvikkeiden saanti on yhä vaikeampaa, koska bensiinipulan vuoksi vähenevää maataloustuotantoa ei ole helppo saada kuluttajien lähelle. Venezuelan oppositio on hajalla. Jos tulee tällainen joukkoliike, voi käydä niin, että pahimpiin rikoksiin syyllistyneet eivät joudukaan vastuuseen. Köyhien ja Andien alkuperäiskansojen asemaa Boliviassa merkittävästi parantanut Evo Morales kompastui yrittäessään ikuistaa presidenttiytensä. Yksityinen yritteliäisyys tuhottiin kansallisen porvariston nitistämiseksi. Venezuelan terveydenhuollon ja talouden romahdus oli seurausta Hugo Chávezin aloittamasta ja Maduron jatkamasta talouspolitiikasta, jonka suunnittelivat Kuuban lähettämä entinen ministeri ja espanjalaisen Podemos-puolueen ajattelija. Kansa haluttiin pitää köyhänä, jotta se ei kapinoisi. Sen valintakomissiossa on kuusi opposition ja kolme chavistien edustajaa. Niin sanottu Isänmaankortti on hallituksen väline kontrolloida väestöä. Jokapäiväisten sähkökatkojen vuoksi ruoka pilaantuu jääkaapeissa. Nicaraguan johto kiristää otettaan. Ryhmä pienpuolueita ryhtyi neuvotteluihin Maduron hallituksen kanssa ennenaikaisista parlamenttivaaleista asettamatta opposition vaatimia ennakkoehtoja. 2019 sen jälkeen, kun monet kymmenet valtiot olivat katsoneet, ettei Maduro enää ollut legitiimi presidentti järjestettyään vuonna 2018 ennenaikaiset peukaloidut presidentin näennäisvaalit
Taistelu oikeusvaltiosta (Siltala 2019). Lisää Venezuelasta kirjoittajan teoksessa Kun yö saapuu Venezuelaan. Öljyvaltio Norjan jäätyneet sovittelupyrkimykset saattavat vielä liikahtaa. Sen tulisi myös tukea Venezuelan johdon epäiltyjen ihmiskuntaa vastaan tehtyjen ihmisoikeusrikosten syytevalmistelua ja tulevia oikeudenkäyntejä. Tämä vaatinee myös kansainvälisen rikostuomioistuimen icc:n ravistelua. Venezuelan puolustusvoimat voivat halutessaan vaikuttaa merkittävästi, onhan Maduro jo antanut lähes kaiken taloudellisen vallan sotilaille – yli tuhat kenraalia! Kuuban turvallisuuspalvelu paljastaa toisinajattelevat upseerit, jotka pidätetään, joita kidutetaan ja lopuksi heitetään äärimmäisen huonoihin vankilaoloihin. Kun maan talous ja hallinto ovat kuitenkin jo romahtaneet ja maata johtaa myös huumekauppaa käyvä järjestäytynyt rikollisuus, ulkoiset ja sisäiset voimat pyrkivät saamaan aikaan muutoksen. Eräs tärkeimmistä epäillyistä on Venezuelan entinen varapresidentti Tareck El Aissami, jonka yhdysvaltalainen tuomioistuin on jo tuominnut syylliseksi huume-, terrorismija korruptiorikoksiin. Kaikkien eu-maiden, myös Suomen, tulisi noudattaa unhcr:n 21.5.2019 esittämää vetoomusta, että ketään ei käännytetä tai muuten pakoteta palaamaan Venezuelaan riippumatta laillisesta asemastaan. Venezuelan suurlähettiläs icc:ssä on El Aissamin sisar Haifa El Aissami. YDIN 4 / 2019 71 YTIMESSÄ. S uomi on jo käännyttänyt Venezuelaan ainakin turvapaikkaa hakeneen äidin kolmen lapsensa kanssa ja on parhaillaan käännyttämässä Suomeen asettuvan perheen varhaisaikuisen tyttären yksinään. Venezuelan pakolaisten on vaikeaa tai mahdotonta hoitaa asioitaan eu-maissa ilman voimassaolevaa passia. YHDYSVALLAT JA GUAIDÓ OVAT LUPAILLEET ARMAHDUSTA SELLAISILLE VENEZUELAN JOHTAJILLE, JOTKA LOIKKAAVAT MADURON TAKAA OPPOSITION TUEKSI. Eu:n tulisi viipymättä seurata Espanjan ja monien Latinalaisen Amerikan maiden esimerkkiä ja pidentää umpeutuneiden ja umpeutuvien Venezuelan passien voimassaoloaikaa, koska Venezuelan viranomaisilta sellaisia palveluksia ei juuri saa Kuuban vastavakoilun valvoessa Venezuelan passivirastoa ja korruption nostaessa uusien passien hinnan tavallisten ihmisten ulottumattomiin. Kovinta linjaa ajaa Kuuba, kun taas Venäjä ja Kiina punnitsevat eri vaihtoehtoja. Eu:n tulisi YK:ssa ajaa jäädytettyjen venezuelalaisten korruptiorahojen ohjaamista tarkoitusta varten toivottavasti perustettavaan kansainväliseen Venezuelan jälleenrakennusrahastoon, josta voitaisiin ohjata varoja valvotusti ensin niin pakolaisten kuin maassa edelleen asuvien hädänalaisten hyväksi ja sitten jälleenrakennukseen
Vaikka luokissa ei ole mitään ehdotonta, niiden merkityksestä yhteiskunnalle ei voi vaieta. Yhteiskuntaluokissa on kyse niin sosioekonomisista ja terveydellisistä eroista kuin yhteiseen suuntaan kulkevista ryhmistäkin. Kirjoittaja Juhana Virkki LUOKKA tekee hyvää YDIN 4 / 2019 72 YTIMESSÄ
Toivottomalta kuulostavan kollektiivisen luokkapuheen tilalle tulikin dynaamisempi yksilön sosioekonominen tilanne, jolla pyrittiin neutraloimaan hankalaksi koettujen sosiaalisten suhteiden vaikutteet elämässä ja samalla oikeuttamaan yhteiskunnallisen vallanpidon asemat. Ei ole väliä, miltä tieteenalalta tutkimustulokset tulevat, sillä evidenssiä on saatavilla niin lääketieteen kuin kulttuurintutkimuksen puolelta siihen suuntaan, että luokka vaikuttaa ja vähimmilläänkin niin, ettei sen vaikutusta voida tieteellisessä selittämisessä ainakaan poissulkea. Se onkin usein myös tieteellisen lähestymisen alkukohta. On mahdotonta vaieta asiasta, joka kuuluu yhteiskuntaan yhtä varmasti kuin sen muutos. Tämä piti paikkansa myös yhteiskuntaluokissa. YDIN 4 / 2019 73 YTIMESSÄ. Se on ollut kohtuullisen yksityistä, silloinkin kun siitä on keskusteltu julkisesti: korkeintaan pienissä piireissä tapahtuvaa ajatustenvaihtoa heistä ja meistä, joka usein päättyy yhteiseen ymmärrykseen siitä, että niin – onhan tuota eriarvoisuutta meidänkin yhteiskunnassamme vielä olemassa. Yhteiskuntaluokasta voi jo lyhyellä tarkastelulla todeta varmuudella ainakin sen, että se on käsitteestään lähtien voimakkaasti taipuvainen muokkautumaan havaitsijan ja havaittavan väliseen suhteeseen kuitenkaan tyhjentymättä vielä siihen. Tutkimustuloksissa yllättävää on myös se, että suomalaiset osaavat kysyttäessä sijoittaa itsensä luokkahierarkiaan, vaikkakin lohdullisesti isolla osalla, jopa tosiasiallisella eliitillä, pyrkimyksenä on hakeutua keskelle. Koska lupaus tasa-arvoisista lähtökohdista oli suunnattu periaatteessa kaikille, ei ollut enää sopivaa ottaa huomioon ihmiselämään laajemmin vaikuttavia asioita. T oisin kuin joskus näkee väitettävän, empiiristen tutkimustieteiden kannalta yhteiskuntaluokat eivät ole haihtuneet savuna ilmaan missään vaiheessa moderneja vuosisatoja. V iimeisen vuosikymmenen aikana luokasta on käyty varovaista keskustelua. Tieteellisesti ajatellen kyse on aina yliyksilöllisestä horisontista, joka pyrkii laajimmalla mahdollisella tavalla selittämään, miksi ihmiset toimivat yhteiskunnassa siten kuin toimivat. Tällainen oman elinympäristön kautta suhteutettu havainnointi on sinällään tietysti täysin oikein. Tutkimuksessa on yleisesti katsottu yhteiskuntaluokkien säilyttäneen merkityksensä, vaikka ne ovatkin saaneet muuntuneita ilmiasuja yhteiskunnallisen muutoksen mukana. Poliittisten vuosikymmenien vaihtuessa toisiin alkoi luokista puhuminen olla yhteiskunnalliseen kehitykseen suhteutettuna jotain vanhanaikaista ja epämuodikasta, josta oli syytä päästä eroon. Vanha totuus kuitenkin kuuluu: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Uusi vapauden aika alkoi määrittyä aikaisempaa voimallisemmin yksilön ehdottomien vapauksien ja hänen käymiensä markkinoiden liikkumavapauden suuntaan
Yhteiskuntaluokka on ollut akateemisesti aktiivinen käsite jo parisataa vuotta, vaikka myös tutkimuksessa on ollut omat suvantovaiheensa ja koulukuntakiistansa. YDIN 4 / 2019 74 YTIMESSÄ. Jos siis aikaisemmin porvariston ja proletariaatin välille nähtiin ratkeamaton luokkaristiriita ja sen selvittämiselle povattiin nopeaa kumouksellista muutosta, niin nykyisellään tuosta ratkeamattomasta riidasta käydään varsin institutionalisoitua ja hienostunutta kauppaa. Tällaisten puhetapojen myötä tulee kuitenkin hyvin ilmi, miten luokka vaikuttaisi luonteensa puolesta yksilölliseltä valinnalla, mutta paljastaakin tarkemmin katsottaessa rakenteellisen yhteytensä yleisempään ryhmään, jota yhteiskuntaluokaksikin siis kutsutaan. L uokkien merkitystä arvioidessa ei kannata unohtaa ainakaan niiden terveyteen ja kuolemaan liittyviä aspekteja, jotka ilmenevät muun muassa ruotsalaisen sosiologin Göran Therbornin kokoamista tutkimustuloksista. Ilmiön ääripäitä on tavattu nimittää viime vuosina kykykilpailuohjelmista tutuksi tulleilla termeillä voittajiksi ja häviäjiksi. Ajatus mahdollisuuksien tasa-arvosta on useimmiten vain pelkkä harras toive. Tällainen puhe on tietysti epäreilua – yhteiskunta ei ole tila, jossa pelisäännöt ovat kaikille samat. Nämä aiheuttavat ihmisten välille niin taloudellisia, toiminnallisia, asenteellisia kuin sosiaaliseen vuorovaikutukseenkin liittyviä esteitä, eroja ja mahdottomuuksia, jotka ovat siksi myös yhteiskuntatutkimuksen erityisen kiinnostuksen kohteita. Luokkailmiöön kuuluu kuitenkin se, että se rakentuu erilaisten merkintöjen vaihtelevuuden kautta ja siksikin sitä voi olla vaikea tunnistaa tai se voi pikemminkin olla liian helppo tunnistaa väärin vaikka julkista keskustelua seuraamalla. Vastaavia tutkimustuloksia löytyy meiltä runsaasti ja Suomi onkin luokkien välisen kuolemanriskin eron kohdalla varsin valitettavissa lukemissa. Haavoittuvampien yhteiskuntaryhmien todennäköisyys kuolla varhaisemmin koulutetumpiin ja parempituloisiin verrokkeihin nähden on merkittävä ja eron kasvu häkellyttävä. Samalla kun ne luovat yhteiskunnassa voimakkaan negatiivisesti latautuneita tilanteita ja tulkintoja, ne myös mahdollistavat ja aikaansaavat mahdollisuuksia. Siellä luokittelua on kierrätetty erilaisilla kuvauksilla kuplista ja niiden puhkeamisista aina siihen, että identiteettivalintojen merkitystä korostetaan yksiselitteisten vastakkainasetteluiden kautta. Ilman suhteellisia asemia luokkia ei voi olla, sillä ne tosiasiassa elävät toisissaan. Lyhyesti voidaan todeta, että yhteiskuntaluokalla viitataan tieteellisissä yhteyksissä ihmisten jakautumiseen ryhmiin erilaisten määreiden, kuten aineellisten olojen, terveydentilan, ammatin, koulutuksen, yhteiskunnallisen osallistumisen, asuinalueiden, harrastusten, tulojen, sukutaustan sekä varallisuuden perusteella. Eriarvoisuus ja yhteiskuntaluokka ovat yhteydessä toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia, eikä niitä pidä siksikään sekoittaa kaikin mahdollisin TUTKIMUSTULOKSET TULEVAT LUOKKAILMIÖIDEN SUHTEEN VALITETTAVAN USEIN MYÖHEMMIN KUIN OLISI TARVE
tavoin keskenään. Jokainen moderni yhteiskunta on tässä merkityksessä luokkayhteiskunta ja karkeasti voidaan todeta, että epämodernitkin yhteisöt ovat sellaisia, vaikka luokka tuleekin todella ymmärretyksi vasta modernissa ja urbanisoituneessa ympäristössä. Toisinaan tarvitaan taas pitkälle vietyä pääomatuloanalyysia, kulttuuristen kertomusten tuntemista elämän mittaisilta matkoilta sekä niistä tehtyjä havaintojen ja haastatteluiden aineistoa, joilla saada ymmärrykselle riittävä syvyys. Yhteiskuntarakenne ei muutu hetkessä ja sitä ylläpitämään muodostuneet luokat ovat varsin pitkäkestoisia ja sitkeitä. Tutkimustulokset tulevatkin luokkailmiöiden suhteen valitettavan usein myöhemmin kuin olisi tarve, ja syykin on ilmeinen. Sitä, millaiseksi muodostuu 2020-luvun luokkayhteiskunta, eivät kuitenkaan määrää sen enempää jumalat kuin akatemiat. Luokissa ei nimittäin ole mitään ehdotonta, kuten säätyläisaikaan vielä hullunkurisesti luultiin. Niissä luokka näkyy ja kuuluu. Toivoa voisi, mutta silti en voi olla linnan juhlien äärellä rehellisyyden nimissä kysymättä – tekeekö luokka hyvää todella kaikille. Olisi toivottavaa, ettei uudenlaisen luokkayhteiskunnan kehitys jäisi kriitikoilta huomaamatta. YDIN 4 / 2019 75 YTIMESSÄ. O nko maallamme malttia luokkaistua. Kuitenkin jo kuluvan vuoden aikana näistä aihepiireistä on ehditty julkaista useita tutkimuksia ja puheenvuoroja. Beverley Skeggs on useasti puhunut luokan suhteesta myös minuuteen ja markkinoihin, enkä usko hänen tässä suhteessa erehtyvän. Kuuluminen yhteiseen suuntaan kulkevaan ryhmään antaa ihmiselle suunnan ja mielen, mahdollistaa usein taloudellisen turvan, kulttuurisen jatkuvuuden sekä oikeuttaa usein esimerkiksi ammatteihin, jotka ilman jatkuvaa tukea ja apua olisivat kaikessa suhteessa liian vaikeita saavuttaa. Luokka on eräänlainen yhteiskuntatutkimuksen kattokäsite, joka käsittää laajimman mahdollisen tunnetun perspektiivin yhteiskuntiin. Kantaako yhteiskunnallinen luottamus suomalaista yhteiskuntaa seuraavallekin sadalle vuodelle. Tästä ajattelusta on viimeisten vuosikymmenien aikana yhä useammin alettu luopua ja tilalle on muodostunut uudenlaisia käsityksiä, käytänteitä ja puheita, jotka voivat toimia jopa uudenlaisen ja siten ennennäkemättömän petollisesti toimivan tietoteknisesti motivoituneen luokkayhteiskunnan airuena. Perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa on tavattu ajatella, että mitä enemmän olemme päässeet iloitsemaan luokan tuomista elämän hedelmistä ja iloista, sitä suuremmin olemme velvoitettuja löytämään näitä avuja myös muille. Luokan havaitsemiseen riittää joskus vain vilaus eteläamerikkalaisesta slummialueesta tai intialaisesta tossutehtaasta. On rehellistä todeta, että luokka tekee yleisesti tunnettujen voimakkaan negatiivisten seuraustensa lisäksi tosiasiallista hyvää tavalla, joka usein jää myös tutkimukselta huomaamatta tai tarkemmin luonnehtimatta. Luokka on hyvin vaikea ja monimutkainen ilmiö, jonka tutkimus on sen merkittävyyteen nähden huonosti resursoitua
Siksi Suomen tulisi välttää sellaisia sotilaallisia liittoutumia, jossa se voisi joutua vastakkain naapurinsa kanssa ja osaksi suurvaltojen ristiriitoja, pahimmillaan etumaastoon. YDIN 4 / 2019 76 KOLUMNI S uomenlinnan eteläkärjessä, Kustaanmiekan linnakkeessa on Kuninkaan portti, joka aikoinaan oli Viaporin pääsisäänkäynti. . Asevaraisella turvallisuusajattelulla on väistämättömät rajansa. Linnoituksen perustaja Augustin Ehrensvärd sijoitti portille kivitaulun ja tekstin: ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun.” Tasavallan presidentti Mauno Koivisto viittasi usein Ehrensvärdin sanoihin ja kiteytti oman näkemyksensä Suomen turvallisuuspolitiikan perustasta: erityisesti pienelle maalle on tärkeätä, että ystävät ovat lähellä ja viholliset, jos sellaisia välttämättä pitää olla, ovat kaukana. Sen sijaan eujäsenyys tuottaa koheesioturvallisuutta, joka on tulosta tiivistyvästä eurooppalaisesta poliittisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä. Tämä on tärkeä periaate myös järjestettäessä kansainvälisiä sotaharjoituksia, joihin Suomen asevoimat ovat kasvavassa määrin osallistuneet. Sen sijaan, jos Suomi olisi hakeutumassa sotilasliiton jäseneksi, turvatakuut saattaisivat olla hyvinkin tarpeen. Sotilasliiton jäsenyyttä voidaan perustellusti arvioida vain yhdestä näkökulmasta: vahvistaako se Suomen ja lähiympäristön turvallisuutta ja vakaata kehitystä. Siksi pitäisi välttää kaikkia sellaisia järjestelyjä, joissa yksikään suurvalta saisi sotilaallista jalansijaa Suomessa. T asavallan presidentti Sauli Niinistö on toppuutellut tahoja, jotka olisivat viemässä maata nato:n jäseneksi, sillä näin Suomi menettäisi mahdollisuuden pysyttäytyä suurvaltakriisin ulkopuolella: ”Venäläiset ovat tehneet sen hyvin selväksi, että kun he nyt katsovat rajan yli, he näkevät suomalaisia. Koivisto alleviivasi, että raja on turvallinen vain, kun molemmat osapuolet kokevat niin. Kylmän sodan jakolinjojen purkautuessa aiempi puolueettomuuspolitiikka menetti merkitystään, erityisesti kun uudet turvallisuushaasteet edellyttivät pikemminkin osallistumista kuin väistämistä. Eu:n jäsenenä Suomi ei kuitenkaan kuulu sotilasliittoon. Amerikkalaiset sotilasasiantuntijatkin toteavat lakonisesti, ettei Suomi nykytilanteessa tarvitse nato:n turvatakuita. Jos olisimme nato:ssa, he näkisivät vihollisia.” Suomen karvas historia kertoo, että maan turvallisuuden kannalta on ratkaisevaa, ettei kukaan koe, että Suomen aluetta voitaisiin käyttää sitä vastaan. Pienen maan viimekätinen turva on kansainvälisessä oikeudessa ja monenkeskisen yhteistyön maailmassa. Sinivalkoista turvallisuuspolitiikkaa KIMMO KILJUNEN Kirjoittaja?on?SDP:n?kansanedustaja?ja?tietokirjailija.
78 ARJA ALHO Pohdintaa julkisesta keskustelusta / 82 EERO SUORANTA Rosvoja, poliiseja ja periksiantamattomia naisia / 86 JUHANI TOLVANEN Kun Suomi sai siivet / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Verse kunnossa / 94 SUSI NOUSIAINEN Translaki on pala suomalaisen tasa-arvon kehitystä / 96 HEIKKI SIMOLA Puuston hiilinielu tunnetaan, maaperän päästöjä ei / 98 Pala historiaa. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Onko viestintä romuttamassa journalismia. Habermasia huolestutti tuolloin kaupallisen lehdistön vahvistuminen, jonka hän katsoi vievän tilaa yhteiskuntaa kriittisesti tarkasteltavalta keskustelulta ja tekevän ihmisistä lähinnä mediatuotteiden kuluttajia. Tärkeätä toimivassa demokratiassa habermasilaisen ajattelun mukaan on se, että ihmisillä on vapaa pääsy tiedon äärelle, mutta että samalla tarjolla on laatua, toimitettua ja oikeaa tietoa julkisen keskustelun käymiseksi, siihen osallistumiseksi ja yhteiskunnan ymmärtämiseksi sekä poliittisten valintojen tekemiseksi. A semoidutaan ensin. YDIN 4 / 2019 78 YDINKOKEMUS. Saksalainen sosiologi Jürgen Habermas julkaisi jo 1960-luvun alussa teoksen, jossa hän pohti julkista keskustelua, sen kriittistä ulottuvuutta ja ideaalia demokratialle. Kirjoittaja Arja Alho Kuvitus Mikko Torvinen POHDINTAA JULKISESTA KESKUSTELUSTA Mitä tarkoitetaan monimuotoisella ja moniarvoisella medialle. Vaikka teorian esittämisestä on aikaa, on se edelleen hyvä työkalu julkisen keskustelun merkityksen ja etenkin sen haasteiden ymmärtämiseksi. Mikä on ylipäätään julkisen keskustelun merkitys
YDIN 4 / 2019 79 YDINKOKEMUS
YDIN 4 / 2019 80 YDINKOKEMUS. – Sosiaalisen median merkitystä myös saatetaan liioitella. Pekka Isotalus korostaa, ettei valtavan isoja muutoksia median käytössä ole sittenkään tapahtunut. S omeen liittyy myös bisnes ja politiikka. Käytämme siihen vuorokaudesta kolmanneksen, karvan vaille kahdeksan tuntia. ERILAINEN INFORMAATIO PUUROUTUU. EMME VÄLTTÄMÄTTÄ EDES MUISTA, MISTÄ LÄHTEESTÄ OLEMME ASIOITA LUKENEET TAI KUULLEET. Sosiaalinen media on nimittäin muuttanut myös julkisen ja yksityisen sfäärin rajoja: meistä tiedetään enemmän kuin koskaan, mutta me myös kerromme itsestämme enemmän kuin koskaan. Televisio, noin kolmannes ajasta, päihittää vielä sosiaalisen median aseman. Internet on tehnyt meistä jokaisesta potentiaalisen kirjoittajan vain muutamassa vuosikymmenessä… Ärsyttävää on, että ihmiskunnan historiassa suurin median vallankumous palvelee taloutta kulttuurin sijaan.” Y timen keskustelutilaisuudessa Julkisen keskustelun ihanuus ja kauheus, joka pidettiin 22.10. Poliittisesti, siis yhteiskunnallisiin arvoihin, sitoutunut journalismi on erityisesti henkitoreissaan. – Oletus, että some mahdollistaa kaikkien tasavertaisen keskustelun – vaikka tasavertaisuus on tärkeä mahdollisuus – ei ole sittenkään toteutunut. Siihen kuuluu myös algoritmien merkityksen ymmärtäminen hyvässä ja pahassa. Kuitenkin nuorten, opiskelijoiden ja työttömien parissa sanomalehdistön seuraaminen on vähentynyt selvästi 1990-luvun alkuun verrattuna. Sosiaalinen media ja vapaa tiedonvälitys internetissä on merkittävin historiallinen muutos tiedonvälityksessä kautta aikojen. Emme välttämättä edes muista, mistä lähteestä olemme asioita lukeneet tai kuulleet. Samalla keskustelimme myös siitä, millaisen osuuden erilaiset mediat ahmaisevat päivästämme ja mikä on kriittisen ja tarkistetun tiedon asema. Habermas kuvasi tätä muutosta 89-vuotissyntymäpäivähaastattelussaan El Pais-lehdessä vuonna 2018: ”Aiemmin vei vuosisatoja, että meistä jokaisesta saattoi tulla potentiaalinen lukija. – Digitaalisuus on toki lisännyt viestinnän kokonaisuutta. Toki luemme vielä edelleen myös sanomaja aikakauslehtiä. Erilaisen median käyttö hallitsee elämäämme. Tähän ollaan pettyneitä ja se on jopa heikentänyt julkista keskustelua. Tutkimuksissa puhutaan eri medioiden sekoittumisesta eli hybridimedioista. Kaikki media ei nimittäin ole journalismia. Erilainen informaatio puuroutuu. Professori Christian Fuchs on kirjoittanut teoksessaan Social Media: A Critical Introduction, että tärkeää onkin juuri osata tehdä kysymyksiä näistä sosiaalisen median aspekteista. Emme ole enää lukijoita, kuuntelijoita tai katsojia, vaan meistä jokainen on myös tekstin tuottaja. Meistä kerättyjen tietojen perusteella syntyy kaava tai resepti, joka syöttää meille mieluisaa aineistoa – ja synnyttää kuplia, joita myös politiikka hyödyntää. Päivälehden museossa, puhuimme professori Pekka Isotaluksen, toimittaja Marko Junkkarin ja kirjailija, ott Jarkko Tontin kanssa tästä historiallisesta muutoksesta. Isotalus huomauttaa myös, että eräänlaista pettymystä sosiaaliseen mediaan on ilmassa. Monikansalliset jätit Apple, Amazon, Facebook ja Google hallitsevat sosiaalisen median bisnestä. Esimerkiksi Suomessa on kuviteltu koko 2000-luvun käytävän some-vaaleja, vaikka sen rooli on ollut tosiasiassa marginaalinen. Näin se on
Kun lehdistön vapaus on ahtaalla tai muuten valvonnan alla, sosiaalinen media luo julkisen tilan mahdollisuuden keskustelulle. Päivän tärkeät uutiset nousevat esille. Lehden entinen päätoimittaja Elina Grundström kirjoitti pääkirjoituksessaan vuonna 2009 tuolloin sovituista puoluetuen muutoksista: ”Viestintätuki muodostaa nyt puolet koko puoluetuesta, mutta sen käyttö ei ole samalla tavalla läpinäkyvää kuin muun puoluetuen. Sanomalehti on kuin pysäytyskuva eilisestä, kun taas digitaalisissa julkaisuissa kaikki rullaa uutisvirtana eikä kokonaisuutta näe samoin kuin sanomalehdessä järjestettynä. Junkkari muistuttaa, että sanomalehti on kätevä käyttöliittymä: – Siinä on hierarkia toisin kuin verkkolehdissä. Viestintätuki on yleisesti ohjattu yhtiöille, joiden kirjanpito ei osakeyhtiölain vuoksi ole avointa.” ”Sen jälkeen, kun viestintätuki vuonna 2008 kasvoi, puolueiden talousjohtajat ja puoluesihteerit ovat alkaneet käyttää näissä yhtiöissä entistä suurempaa valtaa. Kun aiemmin toimituksissa oltiin herkkinä poliittisten puolueiden vaikutusyrityksille, ollaanko niissä varauduttu viestintätoimistojen vaikutusyrityksiin. Marko Junkkariakin kuplautuminen huolestuttaa. Silloin näkökulmaa on avarrettava suomalaisesta. Sosiaalinen media voi olla myös tapa luoda julkista keskustelua, muistuttaa Jarkko Tontti. Sosiaalisessa mediassa ei ole vastaavaa päätoimittajaa, joka olisi vastuussa siitä, millaista tietoa siellä välitetään. – Mutta pitää myös muistaa, että onhan nykyään mahdollista halutessaan päästä kaiken mahdollisen tiedon äärelle aivan toisin kuin aiemmin. M ielenkiintoista on myös se, millaisia muutoksia vaikuttamisessa on tapahtunut. – Suomi on oikeastaan poikkeus. Puhutaan paljon valeuutisista, jotka leviävät varsin estottomasti. Kannattaisi, jos haluaa, että kansanvaltaan kuuluu kansalaisuus ja osallisuus. Sillä, miten poliittinen mielipiteenmuodostus tapahtuu ja miten kansalaisyhteiskunta muodostuu hallinnoimisen vastinpariksi, on nimittäin väliä. – Somessa kuplautuminen johtaa ihmisten saaman tiedon yksipuolistumiseen ja se on omiaan vahvistamaan ennakkoodotusten mukaisia viestejä. Niillä on erityisesti agendavaltaa. Kaikkialla maailmassa ei ole yhtä hyvä tilanne lukutaidon, median laadun tai lehdistön vapauden mittareilla. Journalismin ja viestinnän törmäyksestä on kyse myös Vihreä lanka -lehden ilmestymisen lopettamisessa. suoraan somessa, uusia vaikuttajia ovat tubettajat, jotka saavat videoilleen tuhansia katsojia. Samalla kun vallankäyttäjiin voi saada yhteyden MEISTÄ TIEDETÄÄN ENEMMÄN KUIN KOSKAAN, MUTTA ME MYÖS KERROMME ITSESTÄMME ENEMMÄN KUIN KOSKAAN. Isotalus perääkin viestintätoimistojen roolin pohtimista. Puhutaankin huomiotaloudesta, jossa viestinnän tärkein tehtävä on huomion herättäminen. YDIN 4 / 2019 81 YDINKOKEMUS. Meilläkin se mahdollistaa palautteen antamisen silloin, kun toimittajilla ovat faktat vinossa. Kannattaisiko olla kiinnostunut monimuotoisesta ja moniarvoisesta mediasta. Tiedon äärelle pääsyssä digiaikana sanomalehteä kannattaa puolustaa. He eivät aina ole kiinnostuneita journalismista vaan yhtiöiden resursseista.” Kannattaisiko olla kiinnostunut journalismista
Samalla nykykiinalaisista elokuvista löytyy myös eroja arkkityypilliseen noiriin, sillä suurkaupungin varjoisten kujien sijaan suurin osa niistä keskittyy vähemmän urbaaneihin ympäristöihin. Myös Kiinasta paljastuu uusia puolia, kun sitä katsoo noir-elokuvan tummien lasien ja tupakansavun läpi. Animaation puolelta listaan voi lisätä Liu Jianin mustan komedian Have a Nice Day (2017), jossa sekalainen joukko rikollisia ja luusereita yrittää saada käsiinsä varastettua rahakassia, vaikka se on murrettuina sävyineenkin tyypillistä noir-leffaa värikkäämpi. The Wild Goose Laken kuvaaYDIN 4 / 2019 82 YDINKOKEMUS. Kirjoittaja Eero Suoranta Rosvoja, poliiseja ja periksiantamattomia naisia J os kiinassa haluaa saada aikaan menestyselokuvan, kannattaa yleensä panostaa joko toimintaan, komediaan tai isänmaalliseen paatokseen. Vaikka mistään yhtenäisestä liikkeestä ei olekaan kyse, voidaan näitä elokuvia luonnehtia uudeksi kiinalaiseksi film noiriksi. Sekä A Touch of Sin että Ash is Purest White alkavat Shanxin maakunnan köyhtyviltä hiilentuotantoalueilta, jollainen on myös Black Coal, Thin Icen tapahtumapaikka Koillis-Kiinan Heilongjiangissa. Kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla huomiota on kuitenkin herättänyt joukko kiinalaisia tuotantoja, jotka erottuvat kassamagneeteista rosoisuudellaan ja yhteiskuntakriittisellä pohjavireellään. Diaon Kultaisella karhulla palkittu Black Coal, Thin Ice (2014) pyörii paloittelumurhan tutkinnan ympärillä ja Jian A Touch of Sin (2013) kertoo neljä todellisiin kuolemantapauksiin perustuvaa tarinaa. Jia Zhangken Ash is Purest Whiten (2018) pääosassa on rikollisjengin johtajan tyttöystävä, kun taas Diao Yinanin The Wild Goose Lakessa (2019) vihamiehiään ja poliisia pakenee jengipomo itse. Noiria on tunnetusti vaikea määritellä, mutta sen tärkeimpiä tunnuspiirteitä ovat tummasävyisyys sekä keskittyminen yhteiskunnan nurjaan puoleen ja sen laidoilla eläviin
Tänä vuonna taas nähtiin joukko vastaavanlaisia väliintuloja, joiden seurauksena esimerkiksi Zu Fengin ohjaaman Summer of Changshan tekijät ilmoittivat, etteivät voineet osallistua elokuvansa ensi-iltaan Cannesissa ”teknisten syiden” takia. Whitessa, joka pitää loppuun saakka kiinni jianghun ihanteista. Tämä on sääli, sillä aallon edustajat ovat olleet monin tavoin parasta, mitä kiinalaisella nykyelokuvalla on tarjottavanaan: kantaaottavia, tyylikkäitä ja rehellisiä tulkintoja maan tilanteesta ja sen ihmisten toiveista. Sellaisten vuoksi kannattaa laittaa joskus tummat lasit päähän ja mennä etsimään vastauksia yhteiskunnan nurjalta puolelta. Naisten merkittävästä roolista kameran takana taas on esimerkkinä Vivian Qu, joka on paitsi tuottanut Black Coal, Thin Icen, myös ohjannut kaksi omaa noir-elokuvaansa, Trap Streetin (2013) ja Angels Wear Whiten (2017). RA KK AU TT A & AN AR KIA A / M EM EN TO FIL M S IN TE RN AT IO N AL YDIN 4 / 2019 85 YDINKOKEMUS. The Wild Goose Lakessa jengipomo Zhou (Hu Ge) joutuu pakenemaan niin poliisia kuin entisiä tovereitaankin. V aikka kiinalainen sensuuri on usein katsonut noirin synkkiä sävyjä sormien läpi, yhteiselo ei läheskään aina ole ollut harmonista: A Touch of Siniä ei koskaan päästetty kiinalaisiin teattereihin ja Have a Nice Day vedettiin pois Annecyn animaatiofestivaalilta vuonna 2017, vaikka se oli jo näytetty Berliinissä muutama kuukausi aikaisemmin. Sensorien herkkähipiäisyys ei lupaa hyvää noir-aallon jatkumiselle, varsinkin kun näiden sakset ovat alkaneet napsia pois myös vähemmän arkaluonteisia filmejä
Kuvataideopettaja, muusikko ja sarjakuvantekijä Lehtimaja on valinnut oivan keinon kertoa Suomen ja suomalaisten muodonmuutoksesta. Hän välittää viestinsä kuudella sarjakuvanovellilla, joita yhdistää niiden päähenkilöitä esittävä kaksikko Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Lissu Lehtimajan sarjakuvanovellit käyvät Suomi-filmien hengessä läpi muistoja kansallisen muodonmuutoksen ajalta. L issu lehtimaja on aiemmin paneutunut enemmän dokumentaarishenkisiin sarjakuviin, kuten vuonna 2006 ilmestyneessä albumissa Freiren kyydissä, joka kertoi kasvatustieteilijä Paulo Freiren (1921–1997) pedagogiikasta. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Kun Suomi sai siivet ” kun suomi putos puusta, kaikki kävi äkkiä, ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä…” ”Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan…” ”Valkoisella hangella lepää kiinalainen nukke hellästi huopaan kapaloituna.” Noin kuvaavat Suomea ja suomalaisia Ismo Alanko vuonna 1990, J. Karjalainen vuonna 1982 ja Lissu Lehtimaja vuonna 2019. Lehtimaja kuvaa Muodonmuutoksessa suomalaisen elämän arkisia muutoksia tyylillä, ja hänen kertomuksiinsa liittämä maaginen realismi syventää tarinoita kiehtovalla tavalla. Jokaisen novellin avaa siihen liittyvä elokuvajuliste ja niissä elää muutenkin sarjakuvan lähisukulaisen elokuvan henki. Joidenkin tarinoiden liittyminen muistoissa kummittelevaan, Vittorio de Sican 1951 valmistuneeseen Milanon ihme -elokuvaan tuntuu luontevalta: kansallinen on kansainvälistä, local is global. Ensilukemisella tuntui, että Lehtimaja pääsee asiaan tiukemmin kiinni vasta kahden ensimmäisen tarinan jälkeen. Kullakin novellilla on oma sille laadittu värimaailmansa, kuin Technicolorista Agfacoloriin tai Sovcoloriin vaihdellen. Avaustarinan ymmärtämistä haittaava sinutteluja teitittelymuotojen epäselvyys voidaan varmaan korjata myöhempiin painoksiin, joita tämä kirja toden totta ansaitsee. Useampi lukukerta vahvistaa tunteen. Näyttelijät tottelevat notkeasti ohjaajan mallia, ja Ikosen ja Palon laulama ”pot pot potkut sain kesken hakkailua” elokuvasta SF-paraati nousee korvamadon lailla mieleen Lehtimajan Tien viemää -novellista. Kun Freiren Sorrettujen pedagoYDIN 4 / 2019 86 YDINKOKEMUS
Tänäkin vuonna tästä osoittavat vaikkapa Aapo Kukon Sosialisti ja nihilisti, Reetta Niemensivun Maalarisiskot, Ville Pynnösen Rakas Riksu ja niin edespäin. Alkuruudut sarjakuvanovellista Lahjomattomat. Lissu Lehtimaja MUODONMUUTOKSIA Umpihanki 2019 107 s. Tänä syksynä on Rauhanpuolustajien ja Rosebudin yhteisprojekti Umpihanki julkaissut molemmista kaivatut uusintapainokset. Lehtimaja itse on kutsunut näitä teoksia ”tutkimusmatkoiksi”. Jos Lissu Lehtimajan viime vuosikymmenen sarjakuvakirjat olivat ilahduttavia, valopilkkumaisia poikkeuksia ajan kotimaisesta valtavirrasta, niin Muodonmuutoksia on erinomainen mallikappale tämän ajan suomalaisesta sarjakuvasta, jossa historia ja yhteiskunta ovat nousseet yksilön elämän ympärillä kulkeneiden tarinoiden rinnalle. Lehtimajan edellinen oma sarjakuvakirja oli 2008 ilmestynyt Levinasin kasvot, joka tutustutti ranskalais-liettualaisen Emmanuel Levinasin ajatteluun. YDIN 4 / 2019 87 YDINKOKEMUS. Mikään inhimillisen elämän alue ei ole enää ilmaisumuodolle vierasta, mikä puolestaan lisää sen voimaa. giikka -kirja on nyt suhteellisen tuoreena saatavilla, niin Lehtimajan albumi on sen oivallinen oheislukemisto
Tutuiksi tulevat niin troposfääri ja antroposeeni kuin planetaarinen ruokavalio ja kansalaistottelemattomuuskin. Pienet yksityiskohdat ja lisävitsit palkitsevat tarkkaavaisen lukijan ja kannustavat lukemaan kirjan uudestaankin. Selväksi tulee, että rikkailla ja vaikutusvaltaisilla on muita enemmän mahdollisuuksia torjua ilmastonmuutosta, minkä takia tarvitaan myös joukkovoimaa painostamaan heitä toimimaan. Toinen teoksen ansio on värikäs mutta selkeä kuvitus, joka havainnollistaa hienosti monimutkaisiakin aiheita. Kuvakirjaa ja sarjakuvaa yhdistävä Ihme ilmat! tarjoaa koululaisille selkeän ja kattavan tietopaketin vuosisadan ehkä tärkeimmästä globaalista ongelmasta. Lotan äiti taas käyttää aikaa mieluummin heräteostoksiin kuin ilmastotekoihin. Ehkä ilahduttavinta Ihme ilmat! -kirjassa onkin, että mielenkiintoisen tieteellisen tiedon lisäksi siinä käsitellään myös ilmastokysymysten yhteiskunnallista puolta. Kuten kirjassa todetaan: ”Hiilidioksidi, vesi ja luonto kokonaisuutena noudattavat luonnonlakeja, yhteiskunta taas on ihmisen luomus ja toimii ihmisten ehdoilla.” Eero Suoranta Laura Ertimo & Mari Ahokoivu IHME ILMAT! MIKSI ILMASTO MUUTTUU Into 2019 48 s. ”AIKUISET on tullu hulluiksi”, toteaa Kasper, jonka isä haluaa perua joulun ilmastonmuutoksen vuoksi. Tekijät kannustavat lukijaa kantamaan oman kortensa kekoon, mutta vastuuta kriisin ratkaisemisesta ei sälytetä pienimpien harteiden kannettavaksi. IHMEELLINEN ILMASTOMME YDIN 4 / 2019 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kaiken kaikkiaan Ihme ilmat! on hieno kokonaisuus, joka tarjoaa vastauksia uteliaille ja toimintaehdotuksia ilmastoahdistuksesta tai -ärsytyksestä kärsiville koululaisille. Hyödyllistä luettavaa se olisi myös joillekin vanhemmillekin, ainakin niille, joille sään ja ilmaston välisen eron ymmärtäminen tuottaa vaikeuksia tai joiden mielestä ilmastokriisille on turha edes yrittää tehdä mitään. Kirja myös näyttää, miten tehdä vastuullisia tekoja omassa arjessa ja millainen ilmaston kannalta kestävä maailma voisi olla. Yhdessä ystävykset päättävät ottaa selvää, mistä ilmastonmuutoksessa on oikeastaan kyse ja mitä sille pitäisi tehdä. Joistain pikkuasioista voi toki tieteellisen tarkkuuden nimessä nipottaa, kuten siitä, että dinosauruksilla oli nykytiedon valossa höyheniä ja että lehmien ilmavaivoja suurempi metaanin lähde ovat niiden röyhtäilyt
Romaanin päähenkilö Ella on moderni nainen, joka tietää mitä tahtoo, vaikka halun riskit ovat suuret. Tätä haastattelua seurasi erikoinen pyöritys mediassa, jonka eräässä vaiheessa Meriläistä grillattiin televisiolähetyksessä ja lopulta hän pyörtyi – jostain syystä toimituksessa oli katsottu viisaaksi valita pitkästä haastattelusta esitettäväksi nimenomaan pyörtyminen. Sitä ennen hän oli kertonut Imagen haastattelussa polttaneensa pilveä kerran noin vuotta aiemmin jossain juhlissa, mutta ettei oikeastaan tykkää siitä olosta, joka siitä tulee. Eekku Aromaa SEURAPIIRIEN JULMUUS YDIN 4 / 2019 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Vain hetken kuluttua kaikki on toisin: Ellan ja Diman suhde happanee ja Ella palaa nöyryytettynä takaisin kotiin. Samalla Ella kutsutaan myös kokemaan ennenkokematonta seksuaalista nautintoa junavaunussa vallankumouksen kaikuessa taustalla. Kaikki on alkuun onnellista, kumouksellista ja jännittävää, vaikka panssaroitu vaunu ei parasta ympäristöä työskentelyyn tarjoakaan. Rosa Meriläinen VIRHE Teos 2019 320 s. KEVÄÄLLÄ 2004 kansanedustaja Rosa Meriläinen jäi sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Hän on tylsistynyt ja etsii seikkailua, ja niin seikkailu hänet löytää venäläisen vallankumousjohtaja Diman muodossa. Ella vastaa myöntävästi kutsuun saapua muotoilemaan täydellinen Dima. Virheen alussa Ella Stewen viettää helppoa, kevyttä elämää kotikaupungissaan. Kotona odottaa median ja seurapiirien julmuus, jota on vaikea paeta, vaikka läheisiä vielä onkin jäljellä. Kolmannessa ja toistaiseksi parhaassa romaanissaan Virheessä Rosa Meriläinen punoo omat kokemuksensa median pyörityksessä ja televisioidun pyörtymisensä vaikuttavasti yhteen Ella Stewenin, seurapiirikaunottaren ja juhlitun kuvanveistäjän kokemusten kanssa. Taustalla kuuluu Meriläisen ääni: se kertoo häpeästä, joka niin helposti voi seurata nautintoa, kuten Ella Stewenillä, tai ankaraa työntekoa, kuten Meriläisen omassa elämässä. Sadan vuoden takainen Ella on uskottava päättömässä rakkaudessaan, nautinnonhalussaan ja kyltymättömyydessään
Eekku Aromaa HUONOUDESTA LUKIJAA ARVOSTAEN Tauno Tuomivaara JÄLKIÄ JÄTTÄMÄTTÄ Enostone 2019 78 s. Rauhanliikkeen voiman kasvattaminen vaati esikuvia ja symbolisia tekoja, Tuomivaaran tapauksessa elämänpituista sitoutumista rauhantyöhön. Pölyn ylistys on yksi viime vuoden esseekokoelmien parhaista ja on yllättävää, ettei se ole voittanut useampaa kirjallisuuspalkintoa. ESSEITÄ Savukeidas 2018 215 s. ENNEN TYHJYYTTÄ SILVIA HOSSEINI keskittyy Pölyn ylistyksen yhdeksässä esseessä pieniin tai huonoihin asioihin: Leonard Cohenin huonoimpaan levyyn, rajuun seksiin, korneihin voimalauluihin, teekupillisen oikeaoppiseen valmistukseen sopivasta kupista alkaen sekä Dubain kehitykseen muutamassa kymmenessä vuodessa mutaisesta kantoveden kaupungista kimaltavaksi superlatiiviksi. Tuomivaara kuului 1960luvulla neljän sotilaspassinsa polttaneen nuoren miehen joukkoon. Ei sentään. Runokokoelmassa tiivistyy myös elämänpituinen kirjoittamisen palo. YDIN 4 / 2019 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. TAUNO TUOMIVAARAN runokokoelma Jälkiä jättämättä kumpuaa sodasta toipuvan sukupolven kokemusten mosaiikista. Runoissa seestyy muutamiksi riveiksi eletty ja koettu, luonnon pakahduttavat taideteokset sekä rakkauden hehku: Muistan Sinut / iltaja aamuvalossa / Siinä kuvassa / Sinä olet etualana / se himmeämpi / siellä taustalla / on aurinko Arja Alho Silvia Hosseini PÖLYN YLISTYS. Hosseini myös osoittaa laajan lukeneisuutensa yhtä hienovaraisesti: siinä missä toisinaan esseitä lukiessa tuntuu siltä, että kirjoittaja pitää lukijaa tyhmänä, Hosseinin esikoisteos tuntuu lukijaa arvostavalta. Selitykset löytyvät silloin kun ne ovat paikallaan, mutta mitään ei tarpeettomasti selitellä. Tuomivaaran elämän mosaiikin erityiset asetelmat toistavat voimaa tehdä poikkeuksellisen rohkeita valintoja omien arvojen ja unelmien puolesta. Vaikka teokseen tarttuessani itse ihmettelin, miksi kirjoittaa vain huonosta, ymmärrän nyt kirjailijan tekemän ratkaisun aihevalinnoissa, niin eleettömästi ja mestarillisesti tämä kuljettaa merkitystasoja. Hehkuvina palasina elämän kuvassa ovat vaikeuksissakin toivo, sivistyksen jano ja jälleenrakennuksen saavutukset niin kansakuntana kuin yksilönä – kuinka sopivaa rakennusmestarille! Tavallista ja tuttua
Ylisukupolvinen poliittisen marginalisoitumisen kierre on mahdollista katkaista. Sähköinen äänioikeusrekisteri mahdollistaa äänestysaktiivisuuden tarkastelun esimerkiksi iän, koulutuksen sekä tulotason pohjalta. Sosiaalinen liikkuvuus sukupolvien sisällä kaventaa ammattija tuloryhmien välisiä äänestyseroja. KESKEISIÄ väitöskirjan tuloksia ovat esimerkiksi tulojen ja koulutuksen vaikutukset. Syksyllä aiheesta väitellyt Hannu Lahtinen kuvaakin äänestysaktiivisuuden eriarvoisuutta yhdeksi polttavimmista yhteiskunnallisista ongelmista. Lahtisen tulokset osoittavat, että äänestäjän sosioekonomisen aseman parantuminen aikuisiällä lisää osallistumisintoa. Lahtinen osoittaa, että luokalla on merkitystä ja että luokkaerot eivät ole kadonneet minnekään. Lahtisen väitös perustuu kolmeen vuonna 2017 ja yhteen vuonna 2019 julkaistuun osatutkimukseen ja niiden pohjalta tehtyihin artikkeleihin. ÄÄNESTÄMISESSÄ näkyy yhteiskunnan jakautuminen yhä vahvemmin hyväja huono-osaisiin. INSIGHTS FROM THE FINNISH ADMINISTRATIVE REGISTERS Helsingin yliopisto 2019 83 s. Isän ja äidin merkitys havaittiin kutakuinkin yhtä suureksi, äidin ehkä aavistuksen korostuneemmaksi.” Lapsuudenperhe siis vaikuttaa, eikä se rajoitu vain nuoriin äänestäjiin – vaikutus näkyy myös nuorten aikuisten ja jopa keskiikäisten ryhmässä. Lahtinen osoittaa sen suureksi: ”Vanhemman koulutus, ammattiluokka ja tulot ovat yhdessä yhtä vahva yksilön äänestämistä selittävä tekijä kuin vanhemman äänestäminen yksittäisissä vaaleissa. Hätkähdyttävintä on kuitenkin ylisukupolvisen siirtymän merkitys äänestysaktiivisuuden selittäjänä. Lahtisen väitöskirja on kaikille niille, joita kiinnostavat niin oikeistoja vasemmistopopulismin kasvualustat kuin demokratian puolustaminen osallistumisen eriarvoisuutta vähentämällä. Tätä havainnollistaa tieto, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 30-vuotiaista 86 prosenttia äänesti eduskuntavaaleissa 2015, mutta peruskoulun suorittaneista 30-vuotiaista vain 31 prosenttia. Aktiivisuuserot aiheuttavat vinoutumista poliittisessa päätöksenteossa: hyvin toimeentulevien ja aktiivisesti äänestävien painoarvo kasvaa ja sysää vähemmän aktiivisten osallisuutta ja vaikutusta entistä enemmän marginaaliin. Lahtisen väitöskirja perustuu näiden rekisteripohjaisten aineistojen poikkeuksellisen Hannu Lahtinen SOCIOECONOMIC DIFFERENCES IN ELECTORAL PARTICIPATION. Arja Alho KANSALAISUUDEN KUILUT YDIN 4 / 2019 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. tarkkaan tutkimukseen ja myös ajalliseen vertailuun. Demokratian ihanteen toteutumisen kannalta tämä on erityisen ongelmallista: osallisuus kuuluu kaikille, riippumatta kenenkään lähtökohdista
Syntyi sanoitusten osalta taantuma-Suomen hermoratoja jyskyttänyt albumi Helsinki – Shangri-La. The Boss ei osoita hiipumisen merkkejä uutta etsivänä taiteilijana. Vuosikymmenen iso ilmiö on suomenkielisen musiikin kasvu areenaja stadionsarjaan. Vuosikymmenen päättymisen kunniaksi on syytä katsoa taakse. Jos 2009 olisi väittänyt, että kymmenkunta suomalaista artistia tai yhtyettä vetää jatkossa Hartwall Arenan ja muutama jopa stadionin täyteen kuulijoita, olisi saanut utopistin leiman. Verse kunnossa Teksti ja kuva Pasi Kostiainen YDIN 4 / 2019 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Mitä sinne jää, kun vuosiluku vaihtuu. On helppo poimia muutama käännekohta, jotka kaikki edistivät eri tavoin sen nousemista suomipopin tärkeäksi osaksi, suomirockin jatkumoksi yhtäältä iskelmällisenä koko kansan ilmiönä ja toisaalta marginaaliryhmien kokemien vääryyksien ilmaisukanavana. Ihmeellistä! Ja lohduttavaa myös tietysti siksi, että biisit henkivät nimenomaan lämpöä ja lohtua. Mitä kuuntelemme, kun joskus tulevaisuudessa haluamme muistella 2010-lukua. Pitkän reissun kolhimat toki, mutta tavallaan sitä kiehtovammat. Vuonna 2010 Paleface vaihtoi laulukielen suomeksi. Jos joku nämä levyt kuunneltuaan vielä väittää, että populaarin musiikin tekijät kävelevät kenkänsä puhki viimeistään kolmekymppisinä, kehotan katsomaan Springsteeniin buutseja: ne ovat liikkeessä ja hyvässä käyttökunnossa edelleen. Ja näin pimeänä vuodenaikana ehkä myös kalifornialaisen auringonlaskun valoa. Näiden suvereeni yhteenliittymä näytti monille epäilijöille, että räppäreillä voi olla tekemisessään substanssia – niin sisällöllisesti kuin musiikillisestikin. Lohduttavia siksi, että syyskuussa 70 vuotta täyttänyt Springsteen venyttää käsitystä rockartistien luovuudesta. Suomalaisen musiikin suosion kasvusta erottuu erityisesti suomirap. Bruce Springsteen WESTERN STARS Columbia Records 2019 M usiikkihistoriaan 2010-luku jää vuosikymmenenä, jolloin suomirap muuttui salonkikelpoiseksi. Vuoden lohduttavimpia levyjä on kaksi: Bruce Springsteenin keväällä julkaistu Western Stars sekä sen jatkoksi marraskuussa julkaistu konserttitaltiointi levyn kappaleista. Nyt hän innostui 1960ja 1970-lukujen kantri-americanasta, melodisesta ja melodramaattisesta musiikista, jonka tulkitsijoina tunnetaan muun muassa Roy Orbison ja Glen Campbell. Western Stars -levyillä Springsteen löysi uuden tavan laulaa – ja itselleen uuden musiikkityylin. Paleface eli Karri Miettinen tuntee suomalaisen iskelmäkulttuurin Reino Helismaasta Juice Leskiseen sekä anglo-amerikkalaisen musiikkihistorian folkista hip hopiin
Cheek piti kuulemma vääntämällä vääntää Katri Helenan ja Kaija Koon rinnalle saman tien suosikkiformaatiksi nousseeseen ohjelmaan. YDIN 4 / 2019 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Elastinen jatkaa suomirapin iskelmällistämistä. Ilmiö siis jatkunee. Tämä onnistui – ja Cheekistä tuli vuosikymmenen ihailluin ja vihatuin musiikki-ilmiö, joka täytti areenat, stadionit ja jäähyväiskonserteissaan Lahden mäkimontunkin useasti. Mikä parasta, menestys ja palkinnot eivät ole tukahduttaneet ilmaisumuotoa tai vieneet sen hohtoa marginaalisemmilta piireiltä. Hänen Supervoimii-kappaleensa soljuu hittiradioissa Antti Tuiskun, Lauri Tähkän ja vuosikymmenen toisen ilmiön, vahvojen naisten pop-biisien virtaan esteettä. Sana, vaikka sitten räpäten esitetty sana, voittaa väkivallan jatkossakin. N uoret ovat nyt nähneet, että suomirapin tekijänä voi menestyä. Kertsi tarttuu ja verse on kunnossa niin suomirapin vahvoilla naisilla F:stä SOFA-duoon ja Rauhatädistä Mercedes Bentsoon kuin monilla maahanmuuttajataustaisillakin artisteilla. Rap-artisti Mikko Kuoppala eli Pyhimys. Esikuvat tähän ovat moninaisia, mutta yhtä ei voi sivuuttaa: Pyhimys voitti Tapa poika -albumillaan (2018) peräti kuusi Emmapalkintoa, ja hänen kunnianhimoiset, ajattelemaan yllyttävät sanoituksensa toivat hänelle myös Juha Vainio -palkinnon kesällä 2019 – ensimmäisenä suomirap-artistina. Kaupallisen läpimurron kannalta tärkeitä tapahtumia olivat Elastisen mukaan ottaminen The Voice of Finlandin valmentajaksi vuonna 2011 ja Cheekin mukaanpääsy ensimmäiselle Vain elämää -tuotantokaudelle vuotta myöhemmin. Rap-lyriikoiden tekeminen on saanut yhä useammat löytämään kirjoittamisen, sanoittamisen ilmaisumuodokseen. Esimerkiksi Seksikäs-Suklaan ja Dosdelan Niiku97 käsittelee raikkaan vastaansanomattomasti muuttuvaa Suomea: ”…ne ei pysäyttäny meitä edes maihinnousukengällä…” Eikä pysäytä
Miettikää sieltä kolme kommenttia, jotka menisivät eri tavalla, jos translaki olisi erilainen. Onko kyse jostain seksuaalisuudesta. Luuletteko, että nettikommenteissa olisi eroa. Tässä toiveiden ja pelon sekaisessa odottamisen tilassa elävät näiden ihmisten lisäksi myös heidän lapsensa, vanhempansa ja muut läheisensä. Seuraukset mitataan jälkeenpäin, mutta ne on helppo ennustaa. Ja sitten se, että hormoneilla on ok viivyttää nuoren murrosiän alkamista. Mitä ihmiset kirjoittavat, jos laissa sanotaan, että transsukupuolisten täytyy olla lisääntymiskyvyttömiä, ja mitä jos niin ei sanottaisikaan. kanssa etsitte nettifoorumeilta transsukupuolisiin liittyviä keskusteluja. Jos opettaisin koululuokkaa, havainnollistaisin tämän tehtävällä: Sanoisin, että nyt parin TRANSLAKI ON PALA SUOMALAISEN TASA-ARVON KEHITYSTÄ SUSI NOUSIAINEN Kirjoittaja on transmies, kahden lapsen isä ja Trasek ry:n hallituksen varajäsen. Paitsi jos syy on sukupuoliristiriita, koska silloin vaikutuksia ei olla tutkittu tarpeeksi. Kun translain uudistuksen yksityiskohdista tiedotetaan, se näkyy seuraavina vuosina sukupuolivähemmistöjen työpoissaoloja, koulupudokkuutta, työttömyyttä, mielenterveyttä ja lopulta itsemurhia koskevissa luvuissa. Ei mikään vihamielisyys, vaan epävarmuus puhuttaessa ilmiöstä, jota ei vielä meidän koulukirjoissamme opetettu. Huolipuhe nuorista saa naurahtamaan, vaikka se tuntuu samalla loukkaavalta. Eikö kauhean moni kadu niitä hoitoja. U skon, että yksi jarru translain uudistamiselle on ollut asenne. Translaki linjaa yksittäisten ihmisten elämää voimallisella tavalla. Mitä jos viattomat nuoret ajautuvat kirurgiaan, kun se tuntuu kivalta idealta. Hetkinen. Samalla se vaikuttaa sivustakatsojien toimintaan – ehkä enemmän kuin ajatellaankaan. Yllättävän vähän puhutaan siitä, miten translain kokonaisuudistus on osa suomalaisen tasa-arvon kulttuuria. Juuri sitä, minkä koemme positiiviseen isänmaallisuuteen liittyvänä perusarvona, sellaisena, josta olemme ylpeitä. Moni asuu YDIN 4 / 2019 94 KOLUMNI. T ällä hetkellä yksi ihmisryhmä Suomessa odottaa tietoa lakimuutoksesta tavalla, jossa on oma keho panoksena
Suomalaista kulttuuria on myllätty muutama vuosikymmen sen suhteen rajusti: kun katsoo verkosta Ylen vuoden 1996 homoilta-keskusteluohjelmaa, korvat alkavat punoittaa. YDIN 4 / 2019 95 KOLUMNI. Samalla saattaa jälkeenpäin tajuta, miksi silloin se yksi rinnakkaisluokan poika viilteli niin paljon, vaikka kaikki kaverit sanoivat hyväksyvänsä hänet. Esimerkiksi ihan riittävän hyvän perheen perustamiseen, työntekoon syrjimättömässä ympäristössä, ja ylipäänsä asioihin, joita nyt kukin ihminen pitää tärkeinä. Monet havahtuivat siihen, että kyse olikin aivan tavallisista ihmisistä, joihin osui vanhentunut laki, ja lopulta sukupuolivähemmistöihin kuuluvat saivat käyttää resurssinsa syrjinnästä johtuvan vähemmistöstressin sijaan oikeisiin asioihin. Kuten jälkeenpäin kirjoitan muista suomalaisen tasa-arvon virstanpylväistä kehitystä ihaillen, haluaisin kirjoittaa tästä ajasta, että heti 20-luvun alussa translaki uudistettiin. Sille on saatava loppu. Tutkimusta on olemassa, ja sen ohi tapahtuva keskustelu kiepsahtaa yllättävän helposti vihapuheen puolelle. Enkä usko, että moni keskustelee enää tosissaan siitä, onko naisista huippukoodareiksi. Kyse on monesti hyväntahtoisesta huolesta, mutta se purkautuu vastuuttomalla tavalla, jos sivistäytymisen korvaa tunnepohjainen huutelu. N äen nyt ajankohtaiseksi tulleen paineen translain uudistukselle olevan vain yksi osa tasa-arvon jatkumoa. Ja siksi moni äyskähtää, kun joku tulee selittämään, miten nuoret saattavat hölmöinä ajautua samaan. Silti tällaista pelkoa lietsotaan meidän vastuullisten aikuisten toimesta. On olemassa tutkimusta siitä, että transhoitoja kadutaan vähemmän kuin polvileikkauksia. Tässä tasa-arvoistumisen virrassa jää joskus joku yksittäinen laki päivittämättä. On olemassa tutkimusta siitä, ettei transkokemus tartu muotina nuorten keskuudessa. Tämän seurauksena ymmärrys lisääntyi ja vihapuhe väheni. Samoin lastenpsykiatri Jari Sinkkosen radikaalit jutut poikien tunnekasvatuksesta tuntuvat monesta nyt jo siltä samalta vanhalta: itsestäänselviä hommia. Ei siis voida syyttää turhasta äkäpusseilusta aktivisteja, jotka ovat nostaneet ääntään yhä useammin ja yhä kovemmin. On kyse siitä, että Suomen laki muutetaan ihmisoikeuksia vastaavaksi, eikä se ole mikään mielipideasia, vaikka voissa paistaisi. Se muutti asenteita niin, että tutkittuun tietoon perustuvaa koulutusta lisättiin. On olemassa tutkimusta siitä, että transhoitoja kadutaan vähemmän kuin polvileikkauksia. Näissä tapauksissa menetetään perhe, ystävät ja työ, ja lopulta palaaminen näkymättömäksi kaappiin on ainut vaihtoehto. Ja siitä, että yllättävän suuri osa katujista päätyy perumaan hoitoja syrjinnän, ei suinkaan transkokemuksen muuttumisen takia. kehossa, joka on niin tuskallinen helvetti, että siitä on elossa pysyäkseen pakko leikkauttaa osia pois – hoitamaton sukupuolidysforia on hengenvaarallinen tila. Mitä jos joku vertailun vuoksi kahvipöydässä sanoisi, että kyllä kuuroilta ihmisiltä oikeastaan pitäisi vaatia lisääntymiskyvyttömyyttä. Eikä siitä kannata syyttää myöskään yk:ta, jota on koettanut potkia Suomea takamukselle, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat sovitusti. Asenteet näkyvät laiskassa innossa varmistaa tieto
Maaperän muokkaus on keskeinen osa suomalaisen metsätalouden oppeja ja käytäntöjä. Luonnon varastoissa on hiiltä noin 2 000 tonnia jokaista maamme asukasta kohti. Tämä ei ollut mikään ongelma ennen kuin ilmastonmuutos nousi tutkimuksen keskiöön. Ilmastopäästöt ovat kovin kiusallinen sivuseuraamus puuntuotannon tehostamiseen tähtäävän suomalaisen metsätieteen tarinassa. Orgaanisen aineksen lahotessa syntyy väistämättä hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Se on paljon, kun suomalaisten nykyinen vuotuinen hiilijalanjälki on kymmenen tonnin luokkaa. Maamme ekosysteemien hiilestä valtaosa on maaperässä, siis soiden turpeessa ja kangasmetsien humuksessa. Suomen luonnossa hiilivarastot ovat suuria, mutta niiden todellisten muutosten tutkimus on lyöty laimin. Hiilivarastot ja -taseet, nielut ja päästöt hämmentävät niin kansalaisia kuin päättäjiäkin. Siten ekosysteemivarastojen vähäisetkin muutokset voivat olla merkittäviä ilmaston kannalta. Suomen yllä ilmakehässä hiilidioksidina olevan hiilen määrä vastaa vain noin viittä prosenttia maaekosysteemien eloperäisen hiilen varastosta. Muokkauksen tärkeänä tavoitteena on tehostaa maaperässä olevan orgaanisen humusaineksen hajotusta, jotta siihen sitoutuneet ravinteet vapautuvat. Lähes puolet maapallon suo-ojista on kaivettu Suomen maaperään, ja jo noin kolmannes maamme kangasmetsistä on avohakkuu-uudistamisen yhteydessä muokattu. Koska talousmetsien puusto on keskimäärin nuorta, on Suomen puuston hiilivarasto nykyisellään selvästi pienempi kuin kangasmetsien maaperän varasto. O len itse tutkinut sekä ojituksen pitkäaikaisia vaikutuksia soiden turvekertymiin ja -varastoihin että avohakkuun ja maanmuokkauksen vaikutuksia kangasmaiden maaperähiileen. Tulokset ovat varsin selkeitä, eivätkä oikeastaan edes yllätys: maaperän muokkaaminen vähentää HEIKKI SIMOLA Kirjoittaja on eläkkeellä oleva biologi ja ympäristötutkija YDIN 4 / 2019 96 KOLUMNI. PUUSTON HIILINIELU TUNNETAAN, MAAPERÄN PÄÄSTÖJÄ EI Soita on ojitettu ja kangasmaita aurattu, äestetty ja laikutettu tarmokkaasti jo vuosikymmeniä. I lmastonmuutoksen myötä on hiilestä tullut kuuma puheenaihe
Suurimmat hävikit osuivat pohjoisen paksukunttaisille ja syväauratuilla maille, kun taas muokkaamattomilla uudistusaloilla hiilen hävikki on vähäisempää. Luonnonvarakeskuksen tuore kirjallisuuskatsaus metsämaan muokkaustutkimuksista ei paljoakaan tarkastele ilmastopäästöjä, vaan painopiste on muokkauksen suotuisissa vaikutuksissa puuston kasvuun. Onko avohakkuu talousmetsien tutkijoille ja metsän hiilitaseen mallintajille todellakin niin itsestään selvä metsätaloudellinen toimenpide, että metsän tila ennen avohakkuuta ei ole mitenkään tärkeä vertailun lähtötilanne. Ilmastopäästöt ovat kovin kiusallinen sivuseuraamus puuntuotannon tehostamiseen tähtäävän suomalaisen metsätieteen tarinassa. hiilen määrää. Tässäkin on erikoinen ristiriita: Suomen ipcc-raporteissa kangasmaiden maaperä on merkittävä ja vakaa hiilinielu, vuositasolla lähes kymmenen miljoonaa hiilidioksiditonnia, kun omien tulosteni mukaan maaperän päästö voisi olla neljän miljoonan co 2 -tonnin luokkaa. YDIN 4 / 2019 97 KOLUMNI. Nimenomaan metsäojitettujen soiden päästöt ovat arviossamme niin suuria, että ne käytännössä kumoavat sen hiilinielun, jota metsätilastojen mukaan kasvava puusto metsissämme tällä hetkellä ylläpitää. Vertailussa ei siis ole hakkaamatta jätettyä kontrollia, eli siinä ei ole mitenkään arvioitu muokkausta edeltävän avohakkuun vaikutusta maaperän hiilimäärään. yasso07mallia olisi mielestäni syytä täydentää, koska nykyisellään se tuottaa siis aina tulokseksi hiilinielun – maaperä muuttuu mallissa päästölähteeksi vain, mikäli kariketta tuottava kasvillisuus kokonaan ja pysyvästi poistetaan. Rinnakkaiset maaperänäytesarjat suojelualueen luonnonmetsästä ja siihen rajautuvalta hakkuulta kertovat käsittelyn vaikutuksista maaperän hiilivarastoon. Tulos on kuitenkin kyseenalainen, koska eri tavoin muokattujen koealojen maaperän ja puuston hiilitaseita verrataan vain kokeen alussa avohakattuihin ja muokkaamatta jätettyihin koealoihin. Malli ikään kuin olettaa vanhan maaperähumuksen määrän vakioksi, eikä lainkaan huomioi sitä kertaluonteista hiilen vähenemää, joka maanmuokkauksen seurauksena voi olla hyvinkin huomattava. Arviomme maaperän ilmastopäästöistä ovat olennaisesti korkeampia kuin ne luvut, joita Suomi vuosittain raportoi kansainvälisen ilmastopaneeli ipcc:n lulucfeli maankäyttöja metsätilastoihin. Luken nettisivuilla raportista esitellään ruotsalaisen (!) tutkimuksen kuvaa, jonka mukaan maanmuokkauksella ei ole 25 vuoden jaksolla ollut vaikutusta maaperän hiilimäärään, mutta muokkaus on sen sijaan lisännyt puuston kasvua. Kangasmaiden muokkausta tutkiessani käytin hyväksi tahatonta koejärjestelyä: useat suomalaiset luonnonsuojelualueet erottuvat ilmakuvissa, koska niiden ympärykset on jossakin vaiheessa avohakattu aivan suojelualueen rajaa myöten. Eroa selittää se, että ipcc-laskelmissa maaperäpäästöt arvioidaan elegantilla yasso07-laskentamallilla, joka kuitenkin laskee ainoastaan puuston maaperään tuottaman karikkeen eri ositteiden (neulaset, oksat, runkopuu, juuret jne.) hajoamista ajan funktiona
Samalla lehden lopettaminen oli valtava isku sen työntekijöille. Hänen tilalleen noussut diktaattori Augusto Pinochet hallitsi maata vuoteen 1990 asti. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Erityisesti syytöksen kohteina olivat puhelinyhtymä ITT sekä kupariyhtiö Kennecott, joiden Allende sanoi yrittäneen estää häntä astumasta virkaan. Markkinatalouden esitaistelijat jätettiin kylmästi sen itsensä armoille.” YDIN 4 / 2019 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. ”Edessämme oli siis sama tilanne, joka meidät pakotettiin hyväksymään ollessamme siirtomaana tai riippuvaisena muista; olotila, jossa meitä on riistetty yhtä hyvin kylmän sodan aikana kuin rauhan aikana. ”Useimpia odotti kortisto, monia elämänuran päättyminen. Meitä alikehittyneitä maita vaaditaan hyväksymään tuomiomme toisen luokan valtioiksi, ikuisesti alistettuun asemaan”, Allende sanoi puheessaan. marraskuuta viimeisen kerran ilmestynyt lehti oli jo kaksi kuukautta aikaisemmin muutettu kerran viikossa ilmestyväksi. Suuryritykset ja Chile Sanomalehden kuolema SANOMALEHTI Uuden Suomen lopettaminen oli aiheena Ytimen numerossa 7 –8/1991. NUMEROSSA 8/1972 Ydin kirjoitti laajasti Chilen presidentti Salvador Allenden puheesta YK:n yleiskokouksessa, jossa tämä syytti yhdysvaltalaisia suuryrityksiä puuttumisesta Chilen asioihin. 29. Salvador Allende syrjäytettiin vuonna 1973 Chilen sotilasvallankaappauksessa, jonka yhteydessä hän vuonna 2011 suoritetun ruumiinavauksen mukaan teki itsemurhan. ”Erään toimittajan sanoin viikkolehdessä ei ollut ketään, joka ei olisi ainakin kerran yössä herännyt pohtimaan sen tulevaisuutta.” ”Viikkolehti oli laskutikkujen kekseliäs tapa hoitaa tappiosäkki sanomalehti Uusi Suomi pois päiviltä ilman, että siitä nousee säädytöntä kohua.” Tekstissään Hiilamo kiinnitti huomiota siihen ironiaan, että markkinataloutta puolustanut porvarilehti lopetettiin nimenomaan taloudellisten syiden takia. Uuden Suomen entisen toimittajan Heikki Hiilamon mukaan muutos ei juuri ollut onnistunut valamaan uskoa lehden työntekijöihin
Oletko haaveillut ymmärtäväsi venäjää. Haluaisitko kohottaa kuntoasi tanssimalla. Kalliolan opiston kevään 2020 kursseille ilmoittaudutaan osoitteessa www.kalliolankansalaisopisto.fi. Toisiko saven muotoilu iloa kevätiltoihisi vai keskittyisitkö öljyvärimaalaukseen. Suurin osa kursseista järjestetään Helsingissä. Kevätkausi alkaa 13.1. Osalla kursseista verkkoosallistuminen on mahdollista. Tervetuloa!
Haluatko maailman ilman aseita. Lupa kattaa Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 7. 2019) Toimeenpanoaika 12. (Poliisihallitus 12. 7. Lahjoita MobilePaylla: 84857 Suomen Sadankomitea ry:n rahankeräyslupa RA/2019/602. Liity Sadankomiteaan tai lahjoita sadankomitea.fi YD IN 4 / 20 19 w w w .yd in leh ti.fi. 7. 2021. 2019 – 11