Ydin 04/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2020 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa YHTEISEN ELÄMÄN PUOLESTA Kaisla Ovaska uskoo, että maapallon tulevaisuutta puolustettaessa jokaisella äänellä on väliä.. Itämeren neljä vuodenaikaa Sri Lankan teenpoimijat EU, Afrikka – ja rauha 54. . vuosikerta / 4 l. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO
SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 OBERT HODZI Kiinan ja Afrikan seuraavat 20 vuotta / 12 ALVIINA ALAMETSÄ Arktis ja ihmisen ahneus YDINHETKI 14 ARJA ALHO Vihreää lainaa / 20 ARJA ALHO Miten maailma makaa. / 60 RONJA KARKINEN Sotatarvikkeita rauhanrahastosta / 64 ESKO HARNI Eriarvoisuudesta kohti ekososiaalista hyvinvointia / 68 ANTTI JAUHIAINEN Demokratia on avain parempaan talouteen / 72 OREVA OLAKPE Pandemia ja etelän siirtolaisten tulevaisuus / 76 ANTTI RAJALA Utopioiden pedagogiikalla ilmastonmuutoksen kimppuun YDINKOKEMUS 78 FAITH MKWESHA Kirjoituksia marginaaleista / 82 RIITTA OITTINEN Monimuotoisuutta lastenkirjoihin / 84 JUHANI TOLVANEN Olipa kerran Kongo / 86 MAIJALIISA MATTILA Mielten ja talojen raunioilla / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Taas soi Bella Ciao! / 94 EEKKU AROMAA Olisipa meillä turvallisuudesta vastaava viranomainen! / 96 LAURA LODENIUS Siitä puhe mistä puhe / 98 Pala historiaa YDIN 4 / 2020. / 24 LAURA FORNELL Teenpoimijoiden kamppailu ihmisarvosta / 30 ARJA ALHO Euroopan neuvosto – Council of Europe / 34 SAARA PAATERO Afrikka-kuvan lähteillä / 38 TUOMAS LOUHELA Asevelvollisuuden hinta / 42 KATRI PAJUSOLA Nato-puhe sisältää tunteita ja identiteettejä / 46 ANNA HEIKKINEN Radikaalia huolenpitoa / 48 ANU JA ILKKA LASTUMÄKI Itämeren vuodenajat YTIMESSÄ 54 HANNA OJANEN EU ja Afrikka – strategisuutta vai kumppanuutta
He eivät voi käsittää, miten on mahdollista, että republikaanit ovat selvinneet kuivin jaloin Donald Trumpin kaltaisesta presidentistä ja hänen kaudestaan. Digitaalisen talouden maalaama mahdollisuus tehdä etätyötä ja rikastua rannalla kylmää juomaa siemaillen on myös osoittautunut tyhjäksi lupaukseksi. Uudet turvallisuusuhat vyöryvät joka päivä tajuntaamme. Kuunneltuani taannoin Pasi Myöhäsen Moniääninen Eurooppa -ohjelman lamppu syttyi päässäni. Myöhäsen haastattelema Kentin yliopiston politiikan professori Albena Azmanova tuntuu osuvan oikeaan: hän puhuu prekariaattikapitalismista sosiaalisena käsitteenä. G lobalisaation kiihtyminen ja myös reilun kymmenen vuoden takainen finanssikriisi ovat merkinneet epävarmuuden kasvua. Azmanova väittää, että eriarvoisuuden pitäminen ensisijaisena yhteiskunnallisena epäkohtana ja samalla epävarmuuden tunnetilan jättäminen toissijaiseksi tai kokonaan käsittelemättä on itse asiassa selitys konservatismin sekä myös populististen liikkeiden – sellaisten kuin trumpismin tai brexit-intoilijoiden – menestykseen. Automaatio vie työpaikkoja enemmän kuin tuo. Eriarvoisuutta on aina ollut, mutta silti on pärjätty. Epävarmuus kalvaa meitä kaikkia yötä päivää ja erityisesti unettomina öinä. Pelko työn menettämisestä tai siitä, ettei suoriudu tehtävissään riittävän hyvin ja tulee siksi irtisanotuksi. Monet tekisivät myös mieluusti vähemmän töitä elämänlaadun parantamiseksi, mutta eivät voi valita niin epävarmuuden vuoksi. Kun oikeistolaiset väittävät kapitalismin tuovan edistystä, Azmanova väittää nytkin vastaan: tiede tuo edistystä. Rikkaatkin pelkäävät kuollakseen, köyhtymistä. Jälkimmäinen asia on ratkennut ja vaalin tulos on selvä: Joe Biden on voittanut niin valitsijoiden kuin ääntenkin enemmistön ja hänestä tulee Yhdysvaltojen seuraava presidentti. Kun vasemmistolaiset väittävät, että kaiken pahan alku ja juuri on eriarvoisuudessa ja sen syventymisessä, Azmanova väittää, ettei niin ole. EPÄVARMUUS TUOTTAA KONSERVATISMIA ARJA ALHO päätoimittaja K oronapandemia ja Yhdysvaltojen vaalit ovat hallinneet mediatilaa niin maalla, merellä kuin ilmassa. Kongressin edustajainhuoneen demokraattienemmistö kapeni, senaatin kohtalo riippuu Georgian osavaltion uusintavaalista. Pelätään seuraavaa päivää – ei siksi, että voidaan kuolla koronaan vaan siksi, että elämää ei voi suunnitella eteenpäin. Azmanova vetääkin yhteen: ihmiset joutuvat kestämään enemmän kuin on kohtuullista, ja vastuu, jota ihmiset joutuvat kantamaan, on yksinkertaisesti liian suuri. Siksi epävarmuuden tunnetilassa vastakaikua YDIN 4 / 2020 4 PÄÄKIRJOITUS. Pelko terveyden pettämisestä tai siitä, etteivät lapset pärjää kilpailussa entistä harvemmista työpaikoista. Olennaista on, että prekariaattikapitalismissa määrittävä tunnetila on pelko. Pelko yhdistää köyhiä ja rikkaita. Vaalituloksen peukaloinnista ei ole mitään näyttöä. Bidenin voitosta huolimatta demokraattiystäväni ovat olleet hämmentyneitä. Käsite on kuin avain, jonka avulla voi ymmärtää käsittämättömältä tuntuvan populistisen retoriikan uppoamista ihan järkeviltä tuntuviin kanssaihmisiin
Tutkimus ja tiede rajaavat pelkoja ja antavat niille muodon. Ydin esittelee ylpeänä myös Elokapinan Kaisla Ovaskan. Näin syntyvät toisenlaiset iskulauseet: eu eturintamaan! Suomi kaikille! Ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse! Y din jatkaa myös eu-teemaa erityisesti oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien arvopohjasta. Nuoret vallan kriitikot eivät haaveilleet kapitalismista, vaan paremmasta ja reilummasta yhteiskunnasta. Nyt tehtävänä on parempi ja reilumpi maailma niin ihmisille kuin luonnolle – ilman pelkoa. Poliittisen johtajuuden tehtävä on vapauttaa ihmiset liian suuresta vastuusta. Hänen mielestään jokaisella äänellä ja jokaisen toiminnalla on merkitystä. 100-vuotisjuhliaan viettänyt Rauhanliitto sai parhaan mahdollisimman syntymäpäivälahjan: ydinasekieltosopimus astuu voimaan, kun sen on nyt ratifioinut tarvittava määrä valtioita. Pandemioiden torjuminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttävät ympäristöystävällisiä ja ilmastoa säästäviä investointeja. Vuoden viimeinen numero tuo myös näkökulmia maailmanpolitiikan palapeliin, ulkoja turvallisuuspolitiikkaan sekä rauhantyöhön, siis ydinosaamiseemme. Emmekä unohda liioin Itämerta: Anu ja Ilkka Lastumäen kuvareportaasi Itämeren vuodenajoista muistuttaa merien suojelun tärkeydestä. Pelko yhdistää köyhiä ja rikkaita. Antti Jauhiainen kirjoittaa puolestaan osallisuustaloudesta, jossa kaikkien osallistumisella on merkitystä. Politiikan komentosillalla pelon vähentäminen on pihvi. Voittamisen ja häviämisen sijaan on osoitettava yhteistyön ja sopimisen voima epävarmuutta vastaan. Sosialismin tai oikeammin autokratian aikaan toimeentulo oli niukkanakin turvattua ja siksi vanhaa valtaa pystyi myös haastamaan. K aikkialle tunkeutuva kilpailu ruokkii epävarmuutta. Epävarmuutta vastaan voidaan ottaa myös vakuutus. Myös eu:n ja Afrikan suhteet ovat vahvasti esillä. Työ ei ole vielä tehty, mutta tärkeä askel on otettu. Muukalaisvihamielisyys on taloudellista. saavat iskulauseet: ”Otamme päätöksentekovallan itsellemme! Tehdään Amerikasta suuri! Suomi ensin!” Työväenluokkainen konservatismi haluaa muutoksen sijaan turvallisuutta, lakia ja järjestystä. Hyvää sosiaaliturvaa eri elämäntilanteisiin, hyvää julkista terveydenhuoltoa – hyvinvointivaltio, joka ei petä. Azmanova muuten antaa prekariaattikapitalismia koskevasta oivalluksestaan kunnian kasvuympäristölleen Bulgariassa. vuoteensa! Olemme pitäneet kiinni lupauksestamme rauhanliikkeen aktivisteille ja Ydin-lehden perustajille: olemme kirjoittaneet suuria ajatuksia pieneen mutta niin sitkeään lehteen, laadusta tippaakaan tinkimättä! YDIN 4 / 2020 5 PÄÄKIRJOITUS. Epävarmuus kalvaa meitä kaikkia yötä päivää ja erityisesti unettomina öinä. Katri Pajusola kirjoittaa Nato-retoriikan tunteista ja Tuomas Louhela asevelvollisuuden hinnasta. Ydin toivottaa lukijoilleen rauhallista ja inspiroivaa joulunaikaa, kiittää kaikkia tekijöitään sekä suuntaa katseensa 55. Oli suorastaan inspiroivaa keskustella Euroopan investointipankin Thomas Östrosin kanssa pankin uusista rahoituslinjauksista ja kuulla hyviä uutisia! Eu on ottamassa johtajuutta
/ sivu 64 ANNA HEIKKINEN on yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. / sivu 68 RONJA KARKINEN on asevientikysymyksiin keskittynyt SaferGlobe-ajatushautomon projektitutkija. / sivu 82 HANNA OJANEN on Maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston dosentti, jonka erikoisalaa on eurooppalainen turvallisuuspolitiikka. / sivu 89 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. / sivu 78 VEERA MÄKELÄ on helsinkiläinen vapaa tutkija, jonka kiinnostuksen piiriin kuuluvat romantiikka, kosto ja naisten elämäkerrat. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 38 MAIJALIISA MATTILA on entinen suomen kielen ulkomaanlehtori. / sivu 46 ANTTI JAUHIAINEN on Parecon Finlandin puheenjohtaja, opettaja ja tietokirjailija. / sivu 92 ANU LASTUMÄKI on Suomen ympäristökeskuksen suunnittelija. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. YDIN 4 / 2020 tekijät YDIN 4 / 2020. / sivu 91 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. EEKKU AROMAA on Kalliolan Setlementin kaupunkitoimintaja hankejohtaja sekä rauhanaktivisti. / sivu 54 OREVA OLAKPE on Ryersonin yliopiston siirtolaisuuden tutkimuksen huippuyksikön tutkija. 54. IRTONUMEROITA Rosebud-kirjakaupat. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@gmail.com HALLITUKSEN PJ Pekka Ristelä ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 88 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 24 ESKO HARNI toimii vapaana toimittajana ja kulttuurin sekatyöläisenä sekä viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopistoon yrittäjyyden eetoksesta myöhäiskapitalismissa. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta lehtiluukku.fi. / sivu 86 FAITH MKWESHA on Helsingin yliopiston Svenska socialoch kommunalhögskolanin tutkija. / sivu 34 KATRI PAJUSOLA on tutkijapohjainen vapaa toimittaja. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 92. / sivu 14, 20 & 46 OSCAR ESPINOSA on Afrikasta ja Aasiasta raportoiva kuvajournalisti. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 84 JOHANNA VUORELMA on Tampereen yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori. / sivu 42 KALEVI SUOMELA on pitkäaikainen rauhanaktiivi ja Ydin-lehden hallituksen jäsen. / sivu 90 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. / sivu 48 TUOMAS LOUHELA toimii yritysjohtajana ja liikkeenjohdon konsulttina. / sivu 48 ILKKA LASTUMÄKI on Suomen ympäristökeskuksen merianalyytikko. / sivu 60 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. / sivu 72 SAARA PAATERO on historiaja koulutusaiheisiin erikoistunut toimittaja. / sivu 24 LAURA FORNELL on Intiassa asuva freelance-toimittaja, joka on kirjoittanut erityisesti yhteiskunnallisista ja ympäristöaiheista
RAUHANLIITTO 100 VUOTTA HUIPENTUI JUHLALÄHETYKSEEN Ytimekkäät AR JA AL H O YDIN 4 / 2020. Halonen toimii ryhmässä, jonka tehtävänä on edistää tietoisuutta kattavan ydinkoekieltosopimuksen merkityksestä. Syksyn aikana vietettiin myös Yhdistyneiden kansakuntien perustamisen 75-vuotisjuhlaa. YK on arvioinut, että köyhyyden ja nälän vähentä-minen voitaisiin rahoittaa vain 13 prosentin osuudella maailman vuosittaisista asevarustelu menoista. Tilaisuudessa puhunut presidentti Tarja Halonen onnitteli juhlapuheessaan 100-vuotiasta Rauhanliittoa muistuttamalla rauhan ja kehityksen välisestä yhteydestä. Halonen muistutti myös, että uusien turvallisuusuhkien ohella vanhatkin ovat edelleen olemassa. YDIN 4 / 2020 VUONNA 1920 perustetun Suomen Rauhanliiton juhlaviikko huipentui lähetykseen, joka järjestettiin Pasilan Rauhanasemalla 7. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1999. Ranska oli tehnyt ilmakehässä ydinkokeita ja vakuuttanut, ettei Tyynenmeren koealueilla asunut ketään. Se avattiin allekirjoitettavaksi jo 24 vuotta sitten, mutta ei ole vielä tullut voimaan, koska kaikki maailman maat eivät ole ratifioineet sitä. – Rauhantyö on prosessi. Silti rauhantyössä kukaan ei voi jäädä lepäämään laakereillaan: kaikki tarvitaan mukaan!. – Tapasin marssilla niitä, jotka kertoivat olevansa niitä, joita ei ollut olemassa. Siksi ei ole tappion merkki, että rauhankysymyksiin joudutaan aina palaamaan yhä uudelleen, Halonen totesi puheessaan. Koronapandemia alleviivaa yhteistyötä ja monipuolista kriisivalmiutta. – Ei juhlapuhetta, jossa en mainitsisi tasa-arvon merkitystä. – Sotilasmenojen suuntaaminen kestävään kehitykseen olisi käänteentekevää. On tärkeätä, että naiset tulevat näkyviksi myös rauhanprosesseissa. Halonen muisteli myös omaa osallistumistaan ydinaseita vastustavaan marssiin New Yorkissa. marraskuuta. Vaikka aseistariisunta ei ole kestävän kehityksen tavoitteiden joukossa, on Halosen mielestä selvää, että yhteys tavoitteisiin on olemassa. Ytimen toimituskunta Rauhanliitto 100 -juhlalähetys löytyy myös Youtubesta
OLETETTAVASTI SAMA HUONO-OSAISUUDEN JA OSATTOMUUDEN KOKEMUS KUIN MAAHANMUUTTAJATAUSTAISILLA NUORILLAKIN.” Fem-R-kansalaisjärjestön avoin kirje Helsingin Sanomille ulkomaalaisuuden korostamisesta rikosuutisoinnin yhteydessä, 13.11.. YDIN 4 / 2020 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 4 / 2020 ”KYSE ON OIREILEVISTA NUORISTA, JOISTA KAIKKI EIVÄT EDES OLE MAAHANMUUTTAJATAUSTAISIA. MIKÄ NÄIDEN MUIDEN NUORTEN TOIMINTAA SELITTÄÄ
Tänä vuonna kehitysyhteistyötä piti erittäin tärkeänä 40 ja melko tärkeänä 38 prosenttia vastaajista, kun vuonna 2019 vastaavat luvut olivat 46 ja 43 prosenttia. Puutteellisen tiedotuksen paikkaamiseksi AKL järjestää vuosittain Kutsuntakampanjan, jonka tarkoitus on tarjota tietoa siviilipalveluksesta ja yleisesti aseistakieltäytymisestä kutsuntoihin osallistuville. Tiedotteessaan AMA ilmoittaa myöntävänsä, että myös lääketieteellisen tutkimuksen ja terveydenhuollon piirissä esiintyvä rasismi on aiheuttanut vahinkoa syrjinnän kohteiksi joutuneille väestöryhmille. – Nyt taloustaantumankin oloissa lähes 80 prosenttia suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä ja kehityspolitiikkaa joko erittäin tai melko tärkeänä, raportissa todetaan. Tutkimuksen loppuraportissa huomautetaan, että kehitysyhteistyön kannatus seuraa yleensä talouden yleisiä trendejä. Rasismin tunnustaminen tärkeäksi kansanterveydelliseksi riskiksi on askel oikeaan suuntaan, toteaa AMA:n hallituksen jäsen Willarda V. – Aseistakieltäytyjäliiton tekemien kyselyiden perusteella melko yleisesti siviilipalveluksesta kerrotaan kutsunnoissa vain yhden dian verran, toisinaan ei lainkaan. AKL:n mukaan viranomaisten lakiin kirjattu velvoite kertoa siviilipalveluksesta ei toteudu käytännössä, vaan esimerkiksi kutsuntakirjeessä ja -tilaisuuksissa kerrotaan lähes pelkästään varusmiespalveluksesta. Järjestö kertoo pitävänsä rasismia vakavana uhkana oikeudenmukaiselle terveyspolitiikalle ja sitoutuvansa siksi rasismin vastaiseen työhön. – Ne, jotka muutenkin ovat suhtautuneet kehitysyhteistyöhön myönteisesti/kielteisesti, kokevat oman mielipiteensä vain vahvistuneen. USA:n lääkäriliitto: Rasismi uhka kansanterveydelle YHDYSVALTOJEN lääkäreiden ammattijärjestö American Medical Association (AMA) on tunnustanut rasismin kansanterveydelliseksi uhaksi, joka pahentaa syrjittyjen väestöryhmien terveydentilaa. Kannatus oli esimerkiksi alhaisempi vuosina 2009 – 2014, jolloin Suomi toipui globaalista finanssikriisistä. AKL: Tiedonantoa siviilipalveluksesta lisättävä Usko kehitysyhteistyöhön edelleen korkea KEHITYSYHTEISTYÖN kannatus on Suomessa edelleen korkealla, vaikka se on laskenut hieman viime vuodesta, selviää Taloustutkimuksen Ulkoministeriölle toteuttamasta tutkimuksesta. Edwards järjestön marraskuisessa tiedotteessa. – Ilman rakenteellisia muutoksia terveyteen liittyvä eriarvoisuus tulee jatkumaan ja kansanterveys tulee kärsimään siitä. On selvää, ettei muutaman lauseen tieto siviilipalveluksesta sotilaan kertomana ole riittävästi, tilannetta kuvataan järjestön tiedotteessa. Lisäksi järjestö ilmoittaa tunnustavansa ”rodun” käsitteen sosiaaliseksi rakenteeksi ja kannattavansa sen erottamista geeniperimän kaltaisista biologisista tekijöistä lääketieteessä, jotta eri sairauksiin liittyvät todelliset riskitekijät pystyttäisiin tunnistamaan paremmin.. Joka viides vastaajista piti kehitysyhteistyötä vähämerkityksisenä tai yhdentekevänä, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna. Aseistakieltäytyjäliiton mukaan siviilipalvelukseen hakeutuvat joutuvatkin pääosin itse hakemaan tietoa siviilipalveluksesta esimerkiksi internetistä. YDIN 4 / 2020 9 YTIMEKKÄÄT KUTSUNNANALAISILLE ei tarjota tarpeeksi tietoa siviilipalvelukseen hakeutumisesta ja sen sisällöstä, huomauttaa Aseistakieltäytyjäliitto (AKL) lokakuun lopussa julkaisemassaan kannanotossa. Raportissa todetaan myös, että koronapandemia ei näytä juuri vaikuttaneen mielipiteisiin kehitysyhteistyöstä
Ei tietoa 50 100 250 500 750 >1 000 kg KA RT TA PO H JA : H AN N AH RIT CH IE, O U RW O RL D IN DA TA .O RG , CC BY 4.0. Tällöin esimerkiksi Espanjan kaltaisten turistikohteiden lukemat kuvaavat paremmin maan asukkaiden omista matkoista syntyviä päästöjä. Tänä vuonna lentojen määrän on laskettu puolittuneen koronapandemian takia, mutta niiden uskotaan palaavan aikaisemmalle tasolleen vuoteen 2024 mennessä. Suomea edellä päästöissä olivat vain Yhdistyneet arabiemiirikunnat (1 950 kiloa), Singapore (1 173 kiloa) sekä Islanti (1 070). Laskelmat perustuvat The International Council of Clean Transportation -järjestön tutkimukseen (Graver, B., Zhang, K., & Rutherford, D. Keskivertosuomalaisen ilmailupäästöt olivat tuhat kiloa vuonna 2018, mikä oli kymmenen kertaa enemmän kuin koko maailman keskiarvo. CO2 emissions from commercial aviation, 2018) sekä Maailmanpankin tilastoihin. Meidän tulisi nähdä tämä kriisi tilaisuutena kutistaa lentoliikennejärjestelmää, kommentoi tutkimusprojektia johtanut ruotsalaisen Linné-yliopiston professori Stefan Gössling The Guardianille. Global Environmental Change -tiedelehdessä julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan yksi prosentti maailman väestöstä aiheutti vuonna 2018 puolet globaaleista ilmailun hiilidioksidipäästöistä ja lentoyhtiöt ovat käytännössä hyötyneet 100 milSUOMALAISTEN ILMAILUPÄÄSTÖT MAAILMAN SUURIMPIA jardin dollarin tuista, koska ne eivät ole joutuneet maksamaan ilmastolle aiheuttamastaan vahingosta. – Rikkailla on ollut aivan liian vapaat kädet muotoilla planeettaa mielensä mukaan. YDIN 4 / 2020 10 YTIMEKKÄÄT SUOMEN ilmailusta johtuvat hiilidioksidipäästöt henkeä kohden ovat maailman neljänneksi suurimmat, selviää Our World in Data -sivuston selvityksestä. Vaikka ilmailun osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on suhteellisen pieni useisiin muihin sektoreihin verrattuna (noin 2,5 prosenttia), sen hyödyt ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti. Selvityksessä kunkin maan lukemassa on otettu huomioon sekä maan sisäiset lennot että sieltä lähtevät ulkomaan lennot. Ulkomaanlentojen päästöt on lisäksi kerrottu maahan saapuvien ja sieltä lähtevien ihmisten suhdeluvulla, jotta ulkomaisten matkailijoiden vaikutus saataisiin poissuljettua. Ytimen toimituskunta ILMAILUN HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT HENKILÖ KOHDEN VUONNA 2018 (TURISMIN VAIKUTUKSET HUOMIOON OTTAEN) Lähde: Our World in Data. Viidenneksi tulleen Australian päästöt olivat 878 kiloa henkeä kohti. (2019)
Afrikkalaisten vaatiessa hallituksiltaan laajempaa avoimuutta erityisesti Kiinalta saatujen lainojen suhteen Pekingin väitteitä ”molemminpuolisesta hyödystä” ja ”kestävästä ystävyydestä” on alettu kyseenalaistaa. Käännös:?Eero?Suoranta. Kaupan arvo puolestaan nousi 208,7 miljardiin dollariin – 20-kertaiseksi vuoden 2000 lukemaan verrattuna. Hallitsevien eliittien ja tavallisten kansalaisten näkemyserot Kiinan suhteen ovat yhä selvempiä, ja jopa Afrikan valtaapitävät ovat alkaneet arvioida uudelleen suhteitaan Kiinaan sekä tuoda esille huoliaan niiden epäsymmetrisestä luonteesta. Kiinan ja Afrikan seuraavat 20 vuotta OBERT HODZI Kirjoittaja?on?Liverpoolin?yliopiston?politiikan?tutkimuksen?lehtori.. Seurauksena on, että suhteet Kiinan kanssa ovat siirtymässä taloudesta ja diplomatiasta kohti arvoja ja sääntöjä, jolloin Kiina joutuu vastakkain Afrikassa arvokkaampina pidettyjen liberaalin demokratian normien kanssa. Kiinalaisten yritysten voittamia tarjouskilpailuja koskevat korruptiosyytökset ja -tutkinnat esimerkiksi Keniassa herättävät huolia siitä, että Kiina ei ole hyväntahtoinen kumppani. Mielikuvat ovat huonontuneet muun muassa mustiin afrikkalaisiin kohdistuvan syrjinnän sekä ympäristön tuhoamista ja Afrikan maiden ajamista velka-ansoihin koskevien syytösten myötä. Lisäksi sen toiminta Hongkongin mielenosoitusten suhteen on nostanut esiin epäilyksiä siitä, että sen autoritaarista yhteiskuntajärjestelmää ollaan tuomassa Afrikkaan. YDIN 4 / 2020 11 KOLUMNI T ämän vuoden lokakuussa Kiinan ja Afrikan yhteistyöfoorumi (focac) vietti 20-vuotisjuhlaansa. Kolmen vuoden välein kokoontuva lippulaivafoorumi on muun muassa onnistunut vakiinnuttamaan Kiinan ja Afrikan väliset suhteet sekä motivoimaan muita valtioita elvyttämään suhteensa maanosaan. Afrikan infrastruktuurin puutteiden paikkaamiseksi Kiina on tarjonnut rahoitusta ja lainoja junayhteyksien, teiden ja satamien rakentamiseen sekä kruunannut kaiken lahjoittamalle Afrikan unionille uuden päämajan. . Kiinan globaalin merkityksen kasvaessa ja sen vaikutusvallan lisääntyessä ympäri maailmaa se on kuitenkin samalla pahastuttanut osia Afrikasta. Kaupan ja investointien osalta Kiinan ja Afrikan suhteet ovat viettäneet viimeiset 20 vuotta nousukautta. Jos otetaan huomioon, että Kiina on afrikkalaisten keskuudessa toiseksi suosituin kohdemaa korkeakouluopinnoille ja että suurin osa vuoden 2015 Afrobarometriin osallistuneista 37 maasta piti Kiinan kehitysmallia usa:n jälkeen toiseksi parhaana, Kiinan ja Afrikan suhteet vaikuttaisivat kehittyneen nopeasti viimeiset 20 vuotta. Esimerkiksi suorien kiinalaisten investointien määrä on satakertaistunut vuoden 2000 jälkeen ja nousi viime vuonna 49,1 miljardiin dollariin. Kiinan ja Afrikan suhteiden seuraavat 20 vuotta tulevat siis riippumaan siitä, miten Kiina vastaa Afrikan kansalaisten eikä pelkästään sen kansallisten johtajien odotuksiin
YDIN 4 / 2020 12 KOLUMNI K un ajattelet Arktista, mieleesi nousee todennäköisesti kuva rauhallisesta lumen, jään ja luonnon alueesta. Arktis on kuitenkin uhattuna. Siperian pohjoispuolella ilmastonmuutoksen johdosta avautuva Koillisväylä kiinnostaa monia maita meriliikenteen väylänä. Suomen velvollisuus on pitää nykyistä vahvemmin arktisen alueen luonnon ja asukkaiden puolta. Arktis on suojeltava ihmisen ahneudesta johtuvilta uhilta, ja meidän velvollisuutemme on pitää arktisen alueen puolta. Jäistä vapautuva meri avaa arktiset luonnonvarat röyhkeimmän ottajan käyttöön. Koillisväylän avautuminen vaikuttaisi merkittävästi maailmankauppaan, sillä sen seurauksena merimatka Aasiasta Eurooppaan lyhenisi kolmasosalla. Jo lisääntyneet sotaharjoitukset ja asevarustelu eivät kuitenkaan sovi Arktikselle, eikä Arktiksesta ei saa tulla taistelutannerta. ja?EU:n?ulkoasiainvaliokunnan?jäsen.. Esimerkiksi Kanadan hallitus määritteli jo yli 15 vuotta sitten, että globaalin ilmastonmuutoksen vaikutukset erityisesti arktisella alueella ovat uhka maan turvallisuudelle. Konflikti Arktiksella ei ole kenenkään etu, ja kansainvälinen yhteistyö alueen luonnon, rauhan ja ihmisoikeuksien suojelemiseksi on välttämätöntä. Arktis ei kiihdytä vaan jäähdyttää ilmastonmuutosta, mutta se kärsii ilmaston lämpenemisestä eniten. Ilmastonmuutos vaikuttaa huomattavalla tavalla myös Arktiksen turvallisuuspoliittisiin kehityslinjoihin. Arktiksen luonnonvarat ja geopoliittiset mahdollisuudet kiinnostavat niin Kiinaa, Venäjää kuin Yhdysvaltojakin. Myös eu:n, Suomen ja maailman ilmastopolitiikka ratkaisee Arktiksen tulevaisuuden. . Euroopan unionin on otettava johtajuus arktisen politiikan ja suojelun sääntöjen rakentamisessa – jos se ei ota, muut ottavat. Tämä ei riitä, vaan eu tarvitsee selkeämmän ja suojelua painottavan näkemyksen Arktikseen. Valitettavasti sotilaallinen uhka ei ole ainoa Arktiksen kannalta hengenvaarallinen tekijä, sillä ilmasto lämpenee arktisella alueella pahimmillaan kolme kertaa globaalia keskilämpötilaa nopeammin. Arktis ja ihmisen ahneus ALVIINA ALAMETSÄ Kirjoittaja?on?europarlamentaarikko?. Arktisen politiikan päävastuu on eu:ssa kalastusasioiden osastolla. Yhtenä Arktisen neuvoston jäsenistä Suomen täytyy olla rohkea kannanottaja, etenkin eu:n päivittäessä arktista politiikkaansa. Sitä uhkaavat sekä ilmastonmuutos, sotilaalliset toimet että ihmisen ahneus. Suurvaltojen konfliktit saattavat ulottua jatkossa yhä vahvemmin myös arktiselle alueelle. Tämä kasvattaa paitsi eri maiden taloudellista vaikutusvaltaa, myös alueen jännitteitä
/ 24 LAURA FORNELL Teenpoimijoiden kamppailu ihmisarvosta / 30 ARJA ALHO Euroopan neuvosto – Council of Europe / 34 SAARA PAATERO Afrikka-kuvan lähteillä / 38 TUOMAS LOUHELA Asevelvollisuuden hinta / 42 KATRI PAJUSOLA Natopuhe sisältää tunteita ja identiteettejä / 46 ANNA HEIKKINEN Radikaalia huolenpitoa / 48 ANU JA ILKKA LASTUMÄKI Itämeren vuodenajat. 14 ARJA ALHO Vihreää lainaa / 20 ARJA ALHO Miten maailma makaa. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA
Se on maailman suurin monikansallinen rahoitusinstituutio ja yksi tärkeimmistä ilmastotavoitteiden rahoittajista. Kuinka vihreä EIB on ja kuinka tärkeinä varapääjohtaja Thomas Östros näkee vihreät investoinnit. YDIN 4 / 2020 14 YDINHETKI VIHREÄÄ LAINAA Euroopan investointipankki (EIB) on EU:n rahoituslaitos. Teksti Arja Alho Kuvat EIB
YDIN 4 / 2020 15 YDINHETKI YDIN 4 / 2020 15 YDINHETKI
Energiantuotanto on ylipäätään tärkeällä sijalla pankin prioriteeteissa. Se sisältää monivuotisen rahoituskehyksen vuosille 2021 – 2027 sekä elpymisvälineen. Strategisia hankkeita ovat muun muassa infrastruktuuriin, energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan, tutkimukseen ja innovointiin, ympäristöön, maatalouteen, digitaaliseen teknologiaan, koulutukseen, terveyteen ja sosiaaliseen tukemiseen liittyvät hankkeet. Myönnämme tämän ohjelman mukaisesti rahoitusta myös pienille ja keskisuurille yrityksille. Eib siis lainaa rahaa pääomamarkkinoilta ja lainaa sitä sitten edelleen eri hankkeisiin joko suoraan tai yhdisteltynä muiden rahoituslaitosten myöntämiin lainoihin. Näin erityisesti niin sanotun Juncker-suunnitelman myötä – se on Euroopan investointiohjelma. Innovaatiot akkuteknologiassa vahvistavat puhtaan energian tuotannon varastoimista ja sen käyttämistä niin tehokkaasti kuin mahdollista. Sen avulla oli tarkoitus elvyttää finanssikriisin aiheuttamaa investointilamaa. Meillä on aikamoinen paletti käytössämme. Annatte myös neuvontapalveluja. a rja : Se on aika paljon rahaa. Olet aloittanut eib:n varapääjohtajana tammikuussa 2020. Tämä on todella tärkeää eib:lle. Kaikki eu-maat ovat pankin osakkeenomistajia. Hanketta toteutetaan Ruotsissa. T homas : Ensimmäinen tärkeä askel oli se, että saimme osakkailta 25 miljardin takaukset. Fossiilisista polttoaineista luopuminen ei pelkästään tavoitteena riitä, on tuettava vaihtoehtoisia energiantuotannon tapoja. Paketti oli yhteydessä covid19-pandemian aiheuttamiin mittaviin ja moninaisiin ongelmiin. Sen rahoittaminen täyttää yhden eib:n tärkeimmistä tarkoituksista: tarjota pitkäjänteisesti rahoitusta, jolla tuetaan Eurooppaa sen siirtymisessä eteenpäin fossiilipolttoainevapaaksi. Teemme yhteistyötä tietenkin eu:n komission ja parlamentin kanssa. Euroopan strategisten investointien rahasto (efsi) on tärkeä työkalu tässä ohjelmassa. Perinteisesti eib on rahoittanut isoja ja pitkäkestoisia infrastruktuurihankkeita, mutta viimeisten vuosien aikana sen rooli rahoituslaitoksena on laajentunut. T homas : Euroopan investointipankki perustettiin vuonna 1958. YDIN 4 / 2020 16 YDINHETKI A rja : Kerro Euroopan investointipankista ja sen asemasta eurooppalaisten instituutioiden joukosta. Siitä JO VUOSI SITTEN PÄÄTIMME: EI LAINOITUSTA FOSSIILISIA POLTTOAINEITA KÄYTTÄVILLE ENERGIAMUODOILLE.. Pankin tehtävä on myöntää rahoitusta hankkeille, jotka tukevat eu:n tavoitteita, joita ovat kasvun ja työllisyyden edistäminen sekä ilmastonmuutoksen hillintä eu:ssa. Pankki rahoittaa myös eu:n ulkopuolisia kehitysja yhteistyöhankkeita. Tänä vuonna myönnämme yhteensä noin 70 miljardin edestä rahoitusta. Se on välttämätöntä covid-19-pandemiankin vuoksi. Se tarkoittaa, että voimme lainata 200 miljardia. Meillä on samankaltaisia huolia. Rahaston avulla voimme myöntää rahoitusta myös enemmän riskejä sisältäviin hankkeisiin kuin aiemmin. Meillä on myös tiivis keskusteluyhteys Euroopan keskuspankin kanssa. eib myöntää suoraan itse yli 25 miljoonan euron rahoituksia. T homas : Eräs kesällä tehty rahoituspäätös – mukana on myös muita rahoittajia – on pohjoismainen innovointihanke, joka liittyy akkutuotantoon. Voisitko mainita jonkun esimerkin vaikkapa Pariisin ilmastosopimuksen saavuttamiseen tähtäävistä hankkeista, joihin olette myöntäneet rahoitusta. a rja : Kesällä hyväksyttiin komission ehdotus elpymispaketiksi. Miten tämä näkyy eib:n toiminnassa
a rja : Olette sulkeneet myös kivihiilivoimaloita! T homas : Kyllä. T homas : Ei ole toista investointipankkia, joka olisi yhtä vihreä! Lainoituspolitiikan suhteen energiakysymyksissä on tapahtunut merkittävä muutos. Viime viikolla hyväksyttiin ilmastopankin, siis eib:n, tiekartta, jolla on erittäin suuri merkitys. Ilmastopankkitiekartta on varsin radikaali. a rja : Mikä on ydinvoiman asema eib:n näkökulmasta. Me voimme tukea esimerkiksi suomalaisia rahoituslaitoksia, jotka puolestaan voivat tukea pientä ja keskisuurta yritystoimintaa. Käytämme 50 prosenttia lainoituksesta ilmastoystävällisiin hankkeisiin ja loppuakin Pariisin ilmastosopimus ohjaa paljon. Työllisyydenkin näkökulmasta on syytä yrittää estää Eurooppaa uhkaava konkurssiaalto. Ei liioin rahoitusta lentokenttien laajentamiselle tai moottoriteille, joiden suhteen olemme erittäin tarkkoina. a rja : Millaisia lainoja Suomi on saamassa tästä elpymispaketista eib:n kautta. Perinteisesti eib on ollut enemmän suuria yrityksiä ja hankkeita varten. Ruotsilla on suuri sähkön omavaraisuus, josta riittää myös vientiin. EIB lukuina Toimintaa 162 maassa Toiminta-ajan aikana myönnetty rahoitusta 1508 miljardia euroa 24 570 projektia toiminta-aikana Lisätietoa: eib.org. Jo vuosi sitten päätimme: ei lainoitusta fossiilisia polttoaineita käyttäville energiamuodoille. Siihen investoidaan ylipäätään vähän. a rja : Kertoisitko eib:sta ilmastopankkina ja tiekartasta enemmän. Toinen askel liittyy Next Generation eu:hun. Ruotsissa esimerkiksi suljetaan ydinvoimalat. On panostettu uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen. T homas : Ydinvoiman suhteen ei ole projekteja menossa. Mutta se on muuttunut, kuten sanoin, ja olemme tulleet paremmiksi monimuotoisuuden kannalta. Ylipäätään työllisyyden parantamisessa, joka on myös eib:n tehtäviä, juuri innovaatioihin panostamalla voidaan luoda tärkeitä uusia työpaikkoja. Meillä on muuten Suomessa aivan erinomainen toimisto ja siten pystymme olemaan hyvin läsnä eri puolilla maata. YDIN 4 / 2020 17 YDINHETKI miltei puolet menee pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla on likviditeettiongelmia ja joille eib voi tarjota rahoitusmahdollisuuksia. Ydinvoimalla on hintaongelma, se ei ole erityisen kilpailukykyinen. a rja : Mitä ajattelet siitä, että Eurooppa velkaantuu koronan aiheuttamien taloudellisten, terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien hoitamisen vuoksi. Siinä eib:n rooli on toisenlainen ja liittyy ilmastonmuutoksen torjumiseen ja talouden digitalisaatioon. Lainoitus on noin 1,6 – 1,7 miljardin tasolla, jota voidaan käyttää moniin eri hankkeisiin ja jolla voidaan tukea innovaatioita aina kestävästä teollisuustuotannosta sairaalatoimintaan. T homas : Suomi on ollut hyvin hereillä
Mutta vahvuus tulee jatkossakin siitä, että pystymme koko ajan investoimaan innovaatioihin ja uuteen teknologiaan, jotta emme jää kelkasta. Sitä ei saa odottaa liian kauan. Mutta Ruotsin näkökulma on, että kaikkien on pidettävä huolta omasta taloudestaan. Nyt pitää tiivistää yhteistyötä ja vahvistaa eu:ta. a rja : Nyt kun eu on muutoksen kourissa, millaista eu:ta sinä tavoittelisit. T homas : Komission oikeus lainanottoon on suuri ja perusteellinen muutos. YDIN 4 / 2020 18 YDINHETKI T homas : Tämä tulee olemaan suuri haaste tulevina vuosina. Pitää olla tarkkana, ettei se mene liian pitkälle. T homas : Todella hyvä kysymys. A rja : Vastikään julkaistiin arvio eib:n roolista tulevaisuuden eu:n tutkimusja innovaatiotoiminnassa. Se kostautuu seuraavissa kriiseissä. Mutta talouspolitiikan, niin budjettipolitiikan kuin verotuksen, on oltava kansallista. Ensimmäisiä merkkejä tulevista muutoksista. Tällaista tilannetta tuskin kukaan osasi ennustaa vuosi sitten. Maat, jotka olivat velkaantuneita, ovat kriisin jälkeen entistä enemmän velkaantuneita. Käytämme prosentin bruttokansantuotteesta kehitysyhteistyöhön. Näin voimme myös hyödyttää paremmin omistajiamme, jäsenmaitamme. Nyt se on todellisuutta ja realiteetti. Tämä on tärkeää eib:n kannalta. T homas : Tehtävät tarjoavat eib:lle tilaisuuden hyödyntää pitkäaikaista rahoituksellista osaamistamme kuten myös neuvontaja teknistä asiantuntemustamme. Ison-Britannian lähtö eu:sta muuttaa myös eu:n luonnetta. Kiina on päättänyt olla vuonna 2060 hiilineutraali. Esimerkki innovaatioista. Kaikilla niillä alueilla, joilla voidaan saada lisää yhteistä tehokkuutta, kannattaa tiivistää eurooppalaista yhteistyötä. Innovaatioihin liittyy riskejä muutoinkin kuin rahoituksellisessa mielessä. Olemme yksi suurimmista nettomaksajista eu:ssa. Ovet ovat nyt auki. Ensimmäinen yritys, joka hiljattain kertoi tehokkaasta koronarokotteesta, on sopimuskumppanimme. Maat, joilla oli vahva julkinen talous ennen koronakriisiä, selviävät varmasti helpommin. a rja : Riittääkö yhteistyön tiivistäminen globaalissa ympäristössä, jossa on vahvoja Eurooppaa haastavia maita, alueita ja firmoja. Iloksemme olemme voineet nähdä tuloksia. Voimme näin tukea kestävää kehitystä Euroopassa, niin taloudessa kuin yhteiskunnassa muutoinkin. Toivomme, että saamme lisää pääomaa jäsenmailtamme, jotta voimme sijoittaa enemmän innovaatioihin ja uuteen tekniikkaan. T homas : Se, mitä minä haluan, on valtavan lähellä Ruotsin yleistä linjausta. a rja : Miten uskot, että covid-19 tulee muuttamaan rahoitusmarkkinoita. Tässä eib:lla on suuri rooli. a rja : Ruotsi oli yhteisvastuuta vastaan. Mutta yhtä lailla kaikkien on tultava paremmiksi julkisen talouden vahvistamisessa. Eurooppa on toki kyllin vahva haastamaan suuria jättejä kuten esimerkiksi Facebook tai Google. Olemme voineet tukea biotekniikkaan keskittyvää startup-yritystä ja nähneet sen kehityksen. T homas : Tämä on keskeinen kysymys. a rja : Muuttaako komission lainanottovaltuus mielestäsi eurooppalaisten instituutioiden tasapainoa. Se tulee satsaamaan valtavasti ilmastonmuutokseen ja sen aiheuttamaan tarpeeseen uudesta teknologiasta. T homas : Ruotsi ja ruotsalaiset ovat hyvin solidaarisia muiden suhteen ja aina valmiita auttamaan. Komission määrittämät tehtävät liittyvät sellaisten yhteiskunnallisten muutosten ratkaisemiseen kuten syöpä, ilmastoneutraalit ja fiksut kaupungit, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja terveet valtameret, samoin kuin ruoantuotannon kannalta terve viljelymaaperä. Myös Euroopan pitää tehdä niin
T homas : Pitää jättää. On tietysti vielä vaikea arvioida, millaisia ne lopulta tulevat olemaan. Jo siksikin, että rahoitusinstituutioiden kiinnostus lainoituksen suhteen läpikäy myös muutoksia. Uskon myös, että ihmisten käyttäytyminen tulee muuttumaan myös pitkällä aikavälillä. Mitä jos vaihdettaisiin muutama sana myös suomeksi. Mutta kriiseinä pandemiat ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa ja vahvistavat muutosten tarpeellisuutta. Samoin autoilussa tullaan siirtymään tulevaisuudessa hinnaltaan edullisempiin sähköautoihin. Uudet energiamuodot ovat rahoitusmarkkinoiden näkökulmasta paljon kiinnostavampia. Enää ei tulla matkustamaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Thomas Östros Koulutukseltaan ekonomisti Puoluekannaltaan sosiaalidemokraatti Toimi vuosina 1996 – 2006 vero-, opetussekä elinkeinoministerinä Kansanedustaja 1994 – 1996 ja 1998 – 2012 Svenska Bankföreningin toimitusjohtaja 2012 – 2015 IMF:ssä 2015 – 2020, PohjoisEuroopan toiminnanjohtaja 2016 – 2020 EIB:n varapääjohtaja 2020 –. Koronapandemian aikana on voitu havaita, miten öljyn ja kivihiilen kysyntä on laskenut merkittävästi. a rja : Ei niin pahaa, jottei myös hyvää! Puhuimme nyt ruotsiksi. Tämä tarkoittaa, että lentoliikenne nykymuodossaan tulee läpikäymään suuria muutoksia. Ne eivät ole enää energiantuotannossa samalla tavalla kilpailukykyisiä kuin aiemmin. Mutta äiti ja isä kyllä puhuvat suomea keskenään. YDIN 4 / 2020 19 YDINHETKI on jo voitu nähdä
MITEN maailma makaa. Mitä rauhanliikkeen kannalta tärkeät tahot ajattelevat selonteosta, turvallisuusuhista ja erityisesti niihin varautumisesta. Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikka on parhaillaan esillä poliittisessa keskustelussa, kun eduskunta käsittelee siitä annettua selontekoa. Kirjoittaja Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa YDIN 4 / 2020 20 YDINHETKI
Uusi selonteko koostuu toimintaympäristön kuvauksesta sekä ulkoja turvallisuuspolitiikalle asetettavista tavoitteista. – Ihmisoikeusperustaisuus näkyy kattavasti ja poikkileikkaavasti ulkopolitiikan toimintaympäristön kuvauksessa. Ihmisoikeudet nähdään myös yhteisiin sääntöihin perustuvan monikeskisen S uomessa on yk-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukon mukaan perinteisesti oltu melko yksimielisiä ulkoja turvallisuuspolitiikan peruslinjasta ja sen lähtökohtana olevista arvoista ja tavoitteista. Maailmaa ravistellut koronapandemia on muun muassa heikentänyt kykyämme poistaa konfliktien ja muuttoliikkeen taustalla olevaa köyhyyttä ja nälänhätää. – Hyvistä aikeista huolimatta globaalihaasteet ovat kasvaneet entisestään. Niiden merkitys eu:n kaikelle toiminnalle tulee selonteossa selväksi. Tätä hänen mielestään myös selonteko korostaa. – Suurvaltapolitiikka voi myös luoda tilaa niiden ulkopuoliselle vaihtoehdolle, kuten eu:lle. YDIN 4 / 2020 21 YDINHETKI. Se on lisännyt eriarvoistumista sekä maiden välillä että niiden sisällä ja vaikuttanut heikentävästi sukupuolten väliseen tasaarvoon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksiin monissa maissa, Laukko huomauttaa. Se sisältää ympäristöä ja kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia koskevan ulottuvuuden. Myös Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson muistuttaa, että eu:n arvopohja on ihmisoikeuksissa. Samoin, että sitoutuminen kestävän kehityksen Agenda 2030:n ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon luo inhimillistä turvallisuutta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kun arvopohja on vahvasti ihmisoikeusperustaista, miten toimintaympäristön muutosten kuvaus ottaa sen huomioon. Helena Laukko. Laukko pitää myös hyvänä, että selonteossa toimintaympäristön muutoksista on huomioitu erityisesti terveysturvallisuuskysymykset sekä erilaiset kyberja hybridiuhat. Ilmastokriisiä, pandemiavaaraa, muuttoliikettä, konfliktien hallintaa ja digitaalisuutta tarkastellaan kaikkia ihmisoikeuskysymyksinä. Valmistelun tukena on toiminut myös parlamentaarinen seurantaryhmä. Mutta eu:n täytyy ensin saada myös omat rivinsä kuntoon – viittaan Unkariin ja Puolaan – puhuakseen ja toimiakseen uskottavasti yhdellä äänellä (walk the talk). Suomelle tärkeät tavoitteet, kuten ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus, saavat myös enemmän kaikupohjaa vahvemman eu:n kautta. Hän korostaa, että tuoreen ulkoja turvallisuuspoliittisen selonteon lähtökohtana on laaja turvallisuusajattelu. K riisinhallintakeskuksen johtaja Kirsi Henriksson painottaa, että suurvaltapoliittisen tilanteen kärjistyessä Suomen etu on selkeästi Euroopan unionin toimintakyvyn vahvistaminen
Hyvää on Johanssonin mukaan myös se, että Suomen tulee kaikin keinoin tukea sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää, ja että erikseen mainitaan, että Suomi tukee vahvasti yk:n eri ihmisoikeustoimijoita. – Ihmisoikeusneuvoston toimintaa arvostellaan ja naisten aseman vahvistamista vastustavat maaryhmät laajenevat ja niiden käyttämä kieli kovenee. Onnistuakseen tavoitteissaan yk tarvitsee työhönsä riittävät resurssit sekä Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan unionin vahvan tuen. Yk on kuitenkin edelleen ainoa kansainvälinen yhteistyöjärjestö, joka tuo kaikki maailman maat saman pöydän ääreen neuvottelemaan ratkaisuista. Hänen mukaansa yk:n toimintakyky ja uskottavuus riippuu siitä, miten näistä haasteista selvitään. Myös kauppapoliittisessa osioissa muistutetaan, että ihmisja työelämänoikeuksien kunnioittaminen ovat Suomen päämääriä. – Suomen mukaan eu:n on oltava johtava ihmisoikeustoimija ja Suomen tulee selonteon mukaan keskustella ihmisoikeusongelmista niin Kiinan, Venäjän kuin Intian kanssa. Johansson huomauttaa myös, että siinä missä aiemmissa selonteoissa ihmisoikeuksien kunnioittaminen on mainittu johdannossa ja tausta-analyysissa, nyt tämä päämäärä näkyy myös toimintasuosituksissa. järjestelmän yhtenä keskeisenä palikkana, Johansson iloitsee. Vastikään 75 vuotta täyttänyttä yk:ta kuitenkin haastetaan Laukon mukaan monesta suunnasta. Aktiivinen ja aloitteellinen yk-politiikka sekä sitoutuminen kansainvälisiin sopimuksiin tukee Suomen ehdokkuuksia ja mahdollinen jäsenyys moninkertaistaa vaikutusmahdollisuutemme, mitä pidämme erinomaisena asiana, sanoo Helena Laukko. Näin kattavia ja usein suorasanaisia tavoitteita ei ole koskaan ennen kirjattu selontekoon, kyseessä on iso muutos! E ntä mitä selonteon painotukset tarkoittavat yk-liiton näkökulmasta. Sellaisena se on Suomelle äärimmäisen tärkeä. – Pääsihteeri António Guterres on tehnyt hyvää työtä ja käynnistänyt muun muassa laajaalaisen uudistusprosessin järjestön toiminnan tehostamiseksi. – Globaalin vastuun otsikon alla ihmisoikeuspolitiikalla on oma lukunsa, mutta teemaa käsitellään myös osana ilmastopolitiikka, kehityspolitiikkaa, kriisinhallintaa ja asevientiä sekä suhteessa muuttoliikkeeseen. – Painopisteissä heijastuvat myös Suomen tulevat ehdokkuudet yk:n ihmisoikeusneuvostoon kaudelle 2022 – 2024 sekä turvallisuusneuvostoon vuosiksi 2029 – 2030. Siksi myös Suomen tulisi lisätä Frank Johansson. YDIN 4 / 2020 22 YDINHETKI. Aseidenriisuntasopimukset raukeavat yksi toisensa jälkeen, eikä korvaavia ole saatu aikaan. – Kiristyminen suurvaltapolitiikassa heijastuu yk:n päätöksentekokykyyn yhä selvemmin. Samaan aikaan who ja monet muut yk-järjestöt (unfpa, unesco) ovat suurennuslasin alla useista eri syistä
M utta onko selonteoilla merkitystä käytännön toimijoiden kannalta. Niin, ja peruslinjaus on ja pysyy: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka ylläpitää vahvaa ja uskottavaa kansallista puolustuskykyä… Ulko-, turvallisuusja puolustuspoliittista yhteistyötä tehdään erityisesti Ruotsin kanssa... Ulkoja turvallisuuspoliittisella selonteolla on Johanssonin mukaan sekin merkitys, että se toimii eräänlaisena kattoselontekona muille teemakohtaisille linjauksille, joita nyt ollaan laatimassa. panostusta yk:n uudistumispyrkimyksille, yk:n eri toimielinten työn tehostamiseen sekä kehitysjärjestöjen kautta tehtävään työhön kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. – Uusi selvitys linkittää rauhanvälityksen ja kriisinhallinnan tiukemmin toisiinsa: siinä missä edellinen selvitys näki kriisinhallinnan tiiviimmin konfliktivaiheessa tapahtuvaksi, on uudessa selvityksessä kokonaisvaltaisempi näkemys. Henriksson painottaa, että vaikka cmc / Kriisinhallintakeskus ei ole pääasiallinen toimija Suomen rauhanvälityskentällä (niitä ovat cmi, Kirkon Ulkomaanapu ja uusi ulkoministeriön rauhanvälityskeskus), se pyrkii vahvistamaan rauhanvälitykseen liittyviä taitoja peruskoulutuksessa sekä lähettämään potentiaalisia asiantuntijoita kansainvälisiin koulutuksiin. Eri tilaisuuksissa, kun selonteosta vastaavilta on kysytty ihmisoikeusperustaisuuden käytännön merkityksestä, vastaukset ovat olleet aika ympäripyöreitä, joskin ihmisoikeuspolitiikan yksikölle on myös luvattu lisäresursseja, Johansson sanoo. Frank Johansson muistuttaa myös, että selonteossa kirjataan tavoitteet mustalla valkoiselle hallitusohjelmaa tarkemmin. Se on hierarkiassa näiden yläpuolella ja velvoittaa samojen tavoitteiden tarkentamiseen. – Sellaisenkin vastauksen olen suoraan kysymykseen saanut, että selonteossa on kuitenkin ennen kaikkea kyse Suomen turvallisuutta varmistavista linjauksista ja että ihmisoikeuksien merkitys riippuu siitä, että nähdäänkö niiden esilläpidon edistävän tai heikentävän tätä peruspäämäärää. YDIN 4 / 2020 23 YDINHETKI. Näihin kirjauksiin vaikuttamistyötä tekevät järjestöt voivat vedota vaatiessaan toimia viranomaisilta. Kirsi Henrikssonin mielestä on. – Lopulta kirjaukset ovat kuitenkin vain kirjauksia ja todellinen poliittinen tahto näkyy tekoina. Suomen turvallisuuden kannalta keskeistä on Naton avoimien ovien politiikan (nato’s Open Door Policy) jatkuminen eli jäsenyysmahdollisuuden säilyminen avoimena Naton edellytykset täyttäville maille… Toimiva naapuruussuhde Venäjän kanssa on Suomelle tärkeä.” Kirsi Henriksson. Kriisinhallinta nähdään suoremmin kestävän rauhan rakentamiseen linkittyvänä. Selonteossa on myös huomioitu tekeillä oleva Afrikka-strategia hyvin
Myös Intian kyyneleenä tunnetun Sri Lankan maasto kohoaa korkeammalle sisämaata kohti mentäessä, minkä takia sen teelaadut voidaan erotella viljelykorkeuden ja ilmastovyöhykkeen mukaan. Olemme juuri saapuneet Nanu Oyaan, joka on kylä Nuwara Eliyan piirikunnassa Sri Lankan ylängöillä sekä myös Kandyn ja Ellan kaupunkeja yhdistävän junan pysähtymispaikka. Pienistä edistysaskeleista huolimatta heidän kamppailunsa parempien työolojen puolesta jatkuu edelleen. Sri Lankan teenpoimijoista suurin osa polveutuu Intiasta 1800-luvulla saapuneista tamileista. Teetä viljellään matalalla, keskivälillä sekä korkealla, kuten esimerkiksi Nuwara Eliyassa, joka sijaitsee 1 869 metriä merenpinnan yläpuolella ja on maan tärkein teentuotantoalue. Teenviljely sai Sri Lankalla alkunsa 1800luvulla Ison-Britannian siirtomaavallan aikaan sen jälkeen kun sienitauti oli tuhonnut saaYDIN 4 / 2020 24 YDINHETKI. Rataosuutta pidetään yhtenä maailman kauneimmista junareiteistä. TEENPOIMIJOIDEN KAMPPAILU ihmisarvosta Teksti Laura Fornell Kuva Oscar Espinosa T eepensaat ulottuvat junaradalta silmänkantamattomiin kuin koko mäen kattava vihreä peitto, jonka keskellä joukko koreja selässään kantavia naisia näyttää pieniltä muurahaisilta. Sri Lanka, entiseltä nimeltään Ceylon, tuottaa vuodessa 300 miljoonaa kiloa yhtä maailman arvostetuimmista teistä ja on maailman neljänneksi suurin teentuottajamaa Kiinan, Intian ja Kenian jälkeen
Päivän päätteeksi tunteja auringon alla viettäneet naiset laskeutuvat mäkeä alas kantaen ren kahviviljelmät ja käynnistänyt taloudellisen romahduksen, jonka seurauksena monet maanomistajat palasivat Eurooppaan. Pitkien työpäivien, suurten työkiintiöiden ja työnjohtajien käytöksen takia työolosuhteet olivat huonot. Sri Lankan itsenäistyttyä vuonna 1948 tamilityöntekijät määriteltiin laissa ”väliaikaisiksi siirtolaisiksi”, jotka eivät voineet saada kansalaisuutta tai äänestää vaaleissa. Cowsalliyadevi Palani on herännyt muutama tunti sitten laittaakseen ruokaa myöhemmäksi ja on nyt pukeutumassa ennen töihin lähtemistä. 1980-luvulla lakot ja muut työläisten protestit sekä hallituksen pyrkimys vähentää näiden tukea Sri Lankan pohjoisja itäosien tamiliseparatisteille johtivat uuteen lainsäädäntöön, joka takasi kansalaisuuden plantaasien työtekijöille sekä saman palkan miehille ja naisille. – Yhä harvemmat naiset työskentelevät nykyään plantaaseilla. 50-vuotias Cowsalliyadevi on työskennellyt teeviljelyksillä 16-vuotiaasta asti – hän on yksi Sri Lankan teeteollisuuden 500 000 naistyöntekijästä ja polveutuu useimpien muiden tavoin 1800-luvulla saapuneista tamileista. – Minulla on poika ja tytär sekä kolme lapsenlasta, ja onneksi kumpikaan lapsistani ei tee töitä viljelmillä, kertoo Cowsalliyadevi hymyillen samalla kun repii lakkaamatta irti teenlehtiä. Vastineeksi täsYDIN 4 / 2020 25 YDINHETKI. Menestyksekkäiksi osoittautuneet teeplantaasit vaativat paljon työvoimaa, joten niille alettiin värvätä työntekijöitä Intian tamilialueilta. Saadakseen päivittäisen 700 rupian (noin 3,5 euron) peruspalkkansa Cowsalliyadevin on kerättävä vähintään 18 kiloa teelehtiä. Siirtomaakaudella saapuneet tamilityöntekijät kuuluivat Intian alimpaan kastiin ja olivat kärsineet lähtömaassaan syrjinnästä, nälänhädistä sekä iänikuisesta köyhyydestä, joten teeplantaaseilla työskenteleminen merkitsi heille keinoa selviytyä ja tavoitella parempaa elämää. Tarkoituksena oli kopioida Karibian eurooppalaisissa siirtomaissa ennen orjuuden vuonna 1833 tapahtunutta lakkauttamista käytössä ollut malli: britit kehittivät uuden työnvälitysjärjestelmän, jossa työntekijät oli sidottu plantaaseihin tavalla, joka muistutti väitetysti lakkautettua orjuutta. 1960-luvulla satojatuhansia työntekijöitä, joista suurin osa oli elänyt koko elämänsä Sri Lankalla, siirrettiin Sri Lankan ja Intian hallitusten välisen sopimuksen nojalla pakolla Intiaan. Tämä käy läpi työntekijöiden vihkot, joihin he päivän päätteeksi kirjaavat poimimansa teekilot, sekä kertoo heille, mistä heidän tulee tänään poimia. – Useimmat teeteollisuudessa töitä tehneet miehet tekevät nyt jotain muuta. Nuoremmat eivät halua tehdä täällä töitä, koska sillä ansaitsee hyvin vähän ja se on hyvin vaativaa. Yksi viljelykasvi vaihtui toiseen ja teestä tuli pian siirtomaan tärkein vientituote. Plantaasilla Cowsalliyadevia sekä hänen myös viljelmillä työskentelevää naapuriaan odottaa työnjohtaja. Heille luvattiin töitä ja parempia elinoloja, mutta elämä viljelmillä ei ollut sellaista kuin he olivat odottaneet: työntekijät asuivat ahtaissa hökkeleissä ilman viemäreitä, vettä, sairaanhoitoa tai kouluja lapsilleen. Monilla heistä on hedelmätarhoja, joilla tienaa enemmän kuin teeplantaasilla, hän sanoo ja kohauttaa olkiaan. Siirtotyöläiset joutuivat ottamaan valtavasti velkaa työnvälityspalkkioiden maksamiseen ja vuoteen 1922 asti laki mahdollisti sen, että heidät pakotettiin maksamaan itse matkansa saarelle. Skotlantilainen James Taylor, joka oli aluksi omistautunut kahvinkasvatukselle, toi vuonna 1867 saarelle intialaisia teekasveja ja huomasi niiden sopivan kahvia paremmin Sri Lankan kuumaan ja kosteaan ilmastoon. N anu Oyassa kello on kohta kahdeksan aamulla. tä muut saivat jäädä ja tulla maan kansalaisiksi, vaikka siihen johtava prosessi onkin hyvin hidas. Sen jälkeen naiset, joista monet ovat paljain jaloin, kiipeävät mäkeä ylös ja alkavat poimia kaikkein pehmeimpiä lehtiä
YDIN 4 / 2020 26 YDINHETKI
YDIN 4 / 2020 27 YDINHETKI. – Hän on kallisarvoisinta, mitä minulla on, hän sanoo. Mutta olen onnellinen, koska seitsemän sukupolven jälkeen olen sukuni viimeinen ihminen, jonka tarvitsee työskennellä teeplantaasilla. Todellinen korotus oli vain 20 rupiaa (noin 0,1 euroa), sillä edellisen sopimuksen yhteensä 230 rupian arvoiset kannustimet laskettiin 50 rupiaan. – En pidä siitä, mitä teen – se on rankkaa työtä. Heidän valituksiinsa vastataan ainoastaan kahden vuoden välein allekirjoitettavilla työehtosopimuksilla, jotka hyväksytään järjestelmällisesti myöhässä ja joilla he saavuttavat ainoastaan mitättömiä palkankorotuksia. selässään koreja ja päänsä päällä säkkejä täynnä teenlehtiä. POIMIJOIDEN KOVA TYÖ HYÖDYTTÄÄ PLANTAASIEN OMISTAJIA, VALTIOTA SEKÄ KAUPPATASETTA SAMALLA, KUN HE ITSE ELÄVÄT KÖYHYYDESSÄ. Päästyään kotiin töiden jälkeen Cowsalliyadevi juoksee ensimmäiseksi katsomaan yhdeksänkuukautista lapsentytärtään. L ähes 200 vuotta Sri Lankalle saapumisen jälkeen teeplantaasien työntekijöillä ei vieläkään ole samoja oikeuksia kuin maan muilla kansalaisilla, ja takuupalkasta sekä työntekijöille tarjotuista asunnoista huolimatta he kuuluvat Sri Lankan köyhimpiin ja huono-osaisimpiin väestöryhmiin. Käytyään vaihtamassa vaatteet ja peseytymässä Cowsalliyadevi syö riisiä curryn kanssa ja jatkaa pian leikkimistä lapsentyttärensä kanssa. – Tänään oli hyvä päivä. Kaksi vuotta jatkuneiden protestien jälkeen teetyöläisten pojat järjestivät 24. Teealan yritykset ovat julistaneet peruspalkan 40 prosentin korotuksen olevan merkittävä askel eteenpäin, mutta asiassa ei olla lähelläkään ratkaisua. Kymmenettuhannet plantaasien työntekijät ovat liittyneet yhteen vaatimaan tuhannen rupian (noin viiden euron) päiväpalkkaa niin sanottuna ”1 000-liikkeenä”, joka on sekä voimakkuudeltaan että maantieteelliseltä laajuudeltaan yksi Sri Lankan lähihistorian suurimmista työväen voimanosoituksista. Hän kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että hänen lastensa ei tarvitse työskennellä viljelmillä. Vaikka tällä hetkellä mielenosoitukset ovat lakanneet plantaaseilla ja ainoastaan pienet ryhmät järjestävät Colombossa ajoittaisia tuhannen rupian minimipalkkaa vaativia protesteja, kamppailu peruspalkan nostamisen puolesta tulee jatkumaan, sillä kampanjoijat ovat varmoja siitä, että alle viiden euron päiväpalkka ei riitä elämiseen. Uutta työehtosopimusta ei solmittu ennen seuraavan vuoden tammikuuta, jolloin peruspalkka nousi 500 rupiasta 700 rupiaan. Viimeisin yritysten ja ammattiliittojen solmima työehtosopimus oli tarkoitus uusia 15. osoituksen, joka oli Sri Lankan ensimmäinen sosiaalisen median kautta organisoitu protesti. lokakuuta 2018 Colombon ranta-alueella valtavan tukimielen50-vuotias Cowsalliyadevi Palani on tehnyt töitä teeplantaaseilla 16-vuotiaasta asti. lokakuuta 2018, mutta työnantajapuoli ei suostunut palkan korottamiseen 1 000 rupiaan. Työläisten turhautuminen paikallaan polkeviin palkkoihinsa sekä elinkustannusten jatkuvaan nousuun on johtanut eri puolilla maata protesteihin, joissa vaaditaan kohtuullista palkkaa. Hänen kasvonsa alkavat loistaa hänen pidellessään tyttöä, aivan kuin hän ei tarvitsisi mitään muuta rankasta työpäivästä toipumiseen. Käännös: Eero Suoranta. Sain kerättyä yli 18 kiloa ja saan siitä hieman yli 700 rupiaa, Cowsalliyadevi sanoo katsoessaan vihkoaan. Heidän kova työnsä hyödyttää plantaasien omistajia, valtiota sekä kauppatasetta samalla kun he itse elävät köyhyydessä. Työnjohtaja odottaa heitä punnitakseen heidän keräämänsä lehdet
7. 7. (Poliisihallitus 12. 2019 – 11. 2021. 7. Lahjoita MobilePaylla: 84857 Suomen Sadankomitea ry:n rahankeräyslupa RA/2019/602. Lupa kattaa Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 2019) Toimeenpanoaika 12. Haluatko maailman ilman aseita. Liity Sadankomiteaan tai lahjoita sadankomitea.fi
Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi JOULUN TOIVOTUIMMAT KIRJAL AHJAT Katri Merikallio TARJA HALONEN ERÄÄN AKTIVISTIN TARINA Koskettava tarina Tarja Halosen pitkästä urasta kansalaisjärjestöissä ja miten se on muovannut hänen ajatteluaan. ”Tarja Halosen aktivistitaustaa valottava teos on ajatuksia herättävä terävä kirja.” – HELSINGIN SANOMAT Risto Isomäki VEDENPAISUMUKSEN LAPSET Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto 2020 Jouko Aaltonen & Seppo Suhonen ORJIA JA ISÄNTIÄ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2020 Laura Gustafsson REHAB Pertti Simula MITEN KOHDATA VIHAA JA ILKEYTTÄ KEINOT VAIKEISIIN TILANTEISIIN = myös äänikirjana = myös e-kirjana
MARJA RUOTANEN TUNTEE SEN KUIN OMAT TASKUNSA. Teksti ja kuva Arja Alho. YDIN 4 / 2020 30 YDINHETKI EUROOPAN NEUVOSTO – COUNCIL OF EUROPE EUROOPAN NEUVOSTO ON SODANJÄLKEISEN EUROOPAN VANHIN JA LAAJIN YHTEISTYÖELIN JA IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ
YDIN 4 / 2020 31 YDINHETKI YDIN 4 / 2020 31 YDINHETKI
Tällaisia ovat naisten oikeudet tai lasten asemaan liittyvät kysymykset ja myös esimerkiksi doping tai urheilutulosten manipuloinnin ehkäisy. Kylmän sodan aikaisten rakenteiden murtuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen toi neuvostoon paljon uusia jäsenmaita hiukan Suomen jäseneksi liittymisen jälkeen, muun muassa Venäjän ja jopa Aasian puoleisia maita. Sodan raunioittaman Euroopan rauhanomainen toipuminen edellytti silloisten poliittisten päättäjien mielestä yhteistyön ja vuoropuhelun foorumeita. Ruotanen on juuri oikea henkilö kertomaan Euroopan neuvoston työstä siksikin, että hänen monipuolinen uransa neuvostossa alkoi samaan aikaan, kun Suomi vuonna 1989 liittyi neuvoston jäseneksi. Ruotanen myöntää, että tietyt jäsenmaat ja niiden haasteet hyvän hallinnon ja ylipäätään neuvoston edustamien arvojen vakiinnuttamisessa ovat muovanneet paljon neuvoston toimintatapaa ja sen työn painopisteitä. Sopimuksilla tehdään näkyväksi erilaista kaltoinkohtelua ja saadaan näin ne hyväksyneet maat toimimaan rikosten ehkäisemiseksi ja erityisesti uhrien auttamiseksi, ei vain tekijöiden saattamiseksi syytteeseen. Meillä on paljon erilaisia metodeja ja työkaluja, joilla voimme tukea jäsenmaita demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien vahvistamisessa, Ruotanen sanoo. – Mutta neuvoston työlistalla on myös uusia alueita, jotka koskevat kaikkia jäsenmaita ja joihin tarttumiseen kaikki tarvitsevat apua ja tukea. Lanzarotten sopimuksella puututtiin lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, Istanbulin sopimuksella puolestaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. YDIN 4 / 2020 32 YDINHETKI E uroopan neuvosto perustettiin toukokuussa 1949. Sopimusten avulla on puututtu kidutukseen, rasismiin ja ihmiskauppaan sekä myös kyberturvallisuuteen, yksittäisten ihmisten tietojen suojeluun ja sosiaalisiin oikeuksiin. Neuvosto on tärkeä myös Euroopan unionin kannalta: yhteistyö on Ruotasen mukaan syvää ja tiivistä, onhan kummallakin samat arvot. Näin neuvoston työ vahvistaa sopimuspohjaista kansainvälistä yhteistyötä. Sen ensimmäisiä suuria saavutuksia oli ihmisoikeuksiin liittyvä sopimus (1950) ja hiukan myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perustaminen (1959) ja sen työn aloittaminen. Samalla neuvosto kuitenkin joutuu päivittäin tukemaan demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista useissa jäsenmaissa. Euroopan neuvosto ei säädä lakeja, mutta se on kätilöinyt monia tärkeitä sitovia kansainvälisiä sopimuksia, kaikkiaan 223. Hän on korkea-arvoisin suomalainen virkanainen Ranskan Strasbourgissa sijaitsevan neuvoston päämajassa. Me monitoroimme ja autamme ratkaisujen löytymistä kulloisiinkin tilanteisiin. – Me tuemme, emme pakota. E uroopan neuvoston ydintä ovat sitovat sopimukset, joihin voivat liittyä jäsenmaiden ohella myös muut maat. Marja Ruotanen toimii johtajana Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen sihteeristössä. Neuvosto on siis kuin alusta yhteisen arvopohjan hakemiselle, mihin kuuluu konkreettisia työkaluja jäsenmaitten ja niiden kansalaisten vuorovaikutukseen sekä myös hankkeita korruption vähentämiseksi ja valtioiden kykyyn taata kansalaistensa turvallisuus kohdistuvan luottamuksen rakentamiseksi. Me emme tuomitse, mutta osoitamme kohtia, joissa jäsenmaat voivat parantaa toimintaansa. NEUVOSTO ON TÄRKEÄ MYÖS EUROOPAN UNIONIN KANNALTA: YHTEISTYÖ ON RUOTASEN MUKAAN SYVÄÄ JA TIIVISTÄ.. – Euroopan neuvosto on hyvin ainutlaatuinen järjestö. Tärkeäksi nähtiin yhteinen keskustelu hyvästä hallinnosta, demokratian ja oikeusvaltion vahvistamisesta sekä ennen muuta ihmisoikeuksista ja niiden turvaamisesta jälleenrakennuksessa
– Monta kertaa asiat ovat hyvin vaikeita. Suomi on mukana kaikissa sopimuksissa. Diplomatia ja ylipäätään sopimuspohjainen kansainvälinen yhteistyö saattaa tavallisista ihmisistä tuntua vieraalta ja ylätason toiminnalta. Oman ongelmansa muodostavat myös väistämättömät vallanvaihdokset, jolloin saatetaan ottaa takapakkia vaikkapa ihmisoikeuskysymyksissä. Euroopan neuvosto toimii erityisesti vähemmistöjen turvana. Neuvosto ei myöskään ole unohtanut työssään alueellisten tai paikallisten toimijoiden roolia demokratian vahvistamisessa, sillä kongressi kokoaa yhteen jäsenmaitten paikallisia edustajia. – Selvimmin vaikutukset näkyvät Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa, jotka ovat sitovia. Neuvosto on myös merkittävien puheiden foorumi: parlamentaarinen yleiskokous, johon Suomesta osallistuu eduskunnan valitsema viisihenkinen valtuuskunta, on saanut puhujavieraakseen vuosien mittaan merkkihenkilöitä. Vähemmistöjä on voitava suojella siinä missä sananvapauttakin. Ruotanen kuvaa neuvoston työskentelyä keskustelevaksi ja pitkäjänteisyyttä vaativaksi. NEUVOSTO EDELLYTTÄÄ, ETTÄ VALTIOILLA ON LISTA ASIOISTA, JOISTA UHRIEN NÄKÖKULMASTA ON PIDETTÄVÄ HUOLTA. Suomessakin on havaittu erityisesti ulkomaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä. – Myös niin testausten kuin ylipäätään lääkkeiden väärentäminen ja myyminen virheellisin tiedoin internetissä on kriminalisoitu, jolloin turvataan potilaiden oikeuksia saada turvallisia ja varmistettuja tuotteita. Myös yhteyttä kansalaisyhteiskuntaan vaalitaan: kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja poliittisten päättäjien konferenssi on osa neuvoston rakennetta.. Mutta esimerkiksi parhaillaan Eurooppaa runtelevan covid-19:n vaikutukset näkyvät niin, että neuvosto on muistuttanut parlamenttien asemasta kriisitoimenpiteistä päätettäessä sekä siitä, että sopimusvelvoitteista poikkeamisen hätätilan aikana tulee olla hyvin perusteltua ja aikarajoitettua, Ruotanen kertoo. Euroopan neuvoston työ näkyy kuitenkin meidän jokaisen arkipäivässä. – Neuvosto edellyttää, että valtioilla on lista asioista, joista uhrien näkökulmasta on pidettävä huolta: kehen otetaan yhteyttä ja miten voi saada vaikeassa tilanteessa apua ja tukea. Valtuuskuntaa johtaa nykyisin kansanedustaja Kimmo Kiljunen. YDIN 4 / 2020 33 YDINHETKI Esimerkkinä keskustelun monimuotoisuudesta ja uusista sääntelyä vaativista kysymyksistä Ruotanen nostaa esille tekoälyn. R uotanen nostaa esille myös perheväkivaltaan, lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan liittyvät asiat, jotka koskettavat tavallisia ihmisiä. Monista eri syistä joudumme keskustelemaan rajanvedosta sananvapauden ja vihapuheen välillä. Kun uusia jäsenmaita tuli mukaan, niiden edellytettiin sitoutuvan neuvoston vaatimaan kehitykseen. Ruotanen korostaa, että ihmisoikeustuomioistuimen lisäksi käytössä on monia muitakin instrumentteja ja sitovia sopimuksia, jotka turvaavat vähemmistöjen asemaa, kuten esimerkiksi sopimus vähemmistökielien asemasta. Presidentti Tarja Halonen oli vaikuttamassa tähän olleessaan neuvoston toiminnassa mukana ennen presidenttikausiaan. Sitä koskeva keskustelu ulottuu syrjintään ja ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista aina itseajaviin autoihin ja niiden aiheuttamien onnettomuuksien vastuisiin ja rangaistuksiin. Osa jäsenmaista on edelleen seurannassa
Kolonialistiset asenteet olivat muutenkin vahvoilla Afrikka-kuvassa. AFRIKKAKUVAN lähteillä 34 YDINHETKI YDIN 4 / 2020. YDIN 4 / 2020 34 YDINHETKI Kirjoittaja Saara Paatero Suomalaisten käsitys Afrikasta on aikoinaan syntynyt esimerkiksi kiertävien näyttelyiden ja lastenkirjojen kautta, joissa maanosaa kuvattiin kehittymättömänä ja vieraana
Lähetysseuran Kiinalais. Afrikasta kerrottaessa näkökulmana onkin usein ollut kehittymättömyys. Museo toimi 2010-luvulle asti, jolloin kokoelmat luovutettiin Museovirastolle. 1900-luvun taitteessa kuitenkin noin parisataa suomalaista työskenteli koneenkäyttäjinä Kongo-joen jokilaivoilla Belgian siirtomaassa Kongossa. Afrikkalaista kulttuuria esiteltiin lähetystyöntekijöiden tuomien aseiden, kippojen ja kuppien sekä luonnontieteellisen esineistön, kuten elefantin jalan, strutsin munan sekä viljan kautta. 1900-luvun alussa kiertävistä näyttelyistä julkaistiin myös lehtijuttuja. YDIN 4 / 2020 35 YDINHETKI 1 900-luvun alkupuolella suomalaisista vain harva oli käynyt Afrikassa tai edes tavannut afrikkalaisia. Näyttelyn Kiina-osasto koostui erilaisista hienoista ja ylellisistä esineistä, kuten posliineista ja brodeeratuista silkkivaatteista. Lähetystyöntekijöille näyttelyt olivat myös tärkeä tiedon jakamisen kanava. Heidän joukossaan oli mustia ihmisiä, joita hämmästeltiin kovasti, Koivunen kertoo. Kuitenkin monet muut Euroopan maat olivat hankkineet itselleen siirtomaita Afrikasta ja siirtomaiden hallinnan taustalla olevat kolonialistiset asenteet vaikuttivat myös Suomessa. NÄYTTELYÄ KOSKEVISSA LEHTIJUTUISSA TOISTETTIIN AJATUSTA, ETTÄ AFRIKKALAISIA IHMISIÄ TULEE KÄÄNNYTTÄÄ, TAI NOSTETTIIN ESIIN YLEISÖN IHMETYS ERILAISESTA AFRIKASTA.. Se oli tarkoitettu sekä suurelle yleisölle että lähteville lähetystyöntekijöille, jotta he voisivat esineistön avulla tutustua paremmin kohdealueisiin. Aiemmin vain harvoilla suomalaisilla oli mahdollisuus käydä Afrikassa. Hekin toivat mukanaan erilaisia esineitä, jotka päätyivät Kansallismuseon haltuun. Turun yliopiston kolonialismin historian tutkimusryhmässä on selvitetty, millaista tietoa ja millaisia asenteita suomalaisille tarjottiin maanosasta. Suomen Lähetysseura perusti vakinaisen museon vuonna 1931. 1912. Nämä olivat kaupallisia ryhmiä, jotka esittelivät afrikkalaista elämäntapaa afrikkalaisessa rakennetussa kyläympäristössä. Yleisen historian professori Leila Koivunen on tutkinut Afrikasta Suomeen tuotua esineistöä ja sen esillepanoa. Ambomaalta taas oli näytteillä arkisia käyttöesineitä. afrikkalainen-näyttely kiersi eri puolilla Suomea vuosina 1911 . S uomessa kiersi 1880-luvulla muutamia afrikkalaistaustaisia esiintyjiä ja ryhmiä. Suomessa kiersi esimerkiksi silloisesta Saksan Ghanasta tulleita ašanteja. Afrikkalaisten näkeminen oli Suomessa pitkään todella harvinaista. Koivunen kertoo, että näyttelyssä näkyi vahva kontrasti kahden alueen välillä. Kiina näyttäytyi sivistyneenä ja Afrikka primitiivisenä, Koivunen kertoo. . Ryhmät olivat usein matkalla muihin suuriin kaupunkeihin, mutta kävivät myös Suomessa katseltavana ja ihmeteltävänä. Helsingin olympialaiset oli tärkeä hetki, sillä silloin Helsinkiin ja Suomeen tuli paljon ulkomaalaisia. . Näyttelyn mukana kierrätettiin Ambomaalta eli nykyisen Pohjois-Namibian alueelta 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa tuotua esineistöä ihmisten katseltavaksi. Niissä toistettiin ajatusta, että afrikkalaisia ihmisiä tulee käännyttää, tai nostettiin esiin yleisön ihmetys erilaisesta Afrikasta. Niistä osa kuului perinteeseen, jota kutsutaan ihmisnäyttelyiksi. Tämä oli etnografinen näyttely, mutta sen rinnastuessa Kiinan osastoon oli vertailuasetelma vahva. Hänen mukaansa Suomen Lähetysseura on ollut tärkeä vaikuttaja suomalaisten Afrikka-kuvan luomisessa: Lähetysseuralla on ollut esimerkiksi säännöllisesti ilmestyvä lehti, jossa on kerrottu kohdemaista
H AN N U H AA H TI / SU O M EN LÄ H ET YS SE U RA RY :N KU VA KO KO EL M A, M U SE O VIR AS TO , CC BY 4.0. Siellä on paljon ”suuri valkoinen metsästäjä” -tyyppistä kuvastoa, jossa aina poseerataan jonkin saaliin äärellä, Koivunen kertoo. YDIN 4 / 2020 36 YDINHETKI Myös taiteilija Akseli Gallen-Kallela kävi perheineen brittiläisessä Itä-Afrikassa maalausmatkalla 1900-luvun alussa. Koivusen mukaan kuvista välittyi vahvasti siirtomaaherrojen elämäntyyli. Esimerkiksi kuuluisan tutkimusmatkailijan ja Belgian kuninkaan edustajan Henry Morton Stanleyn Kongo-kirja julkaistiin suomeksi heti sen ilmestymisen jälkeen 1800-luvulla. Matkalta on säilynyt valokuvia. Näin hänen kokemuksensa ItäAfrikasta tulivat tutuiksi monille suomalaisille. Merivirta kertoo, että lastenja nuortenkirjailija Arvid Lydeckenin sanotaan olleen Suomalaisessa Afrikka-kuvastossa toistuivat usein kehittymättömyys sekä ”valkoisen pelastajan” näkökulma. S uomen Akatemian tutkijatohtori, dosentti Raita Merivirta tutkii parhaillaan kolonialismin vaikutusta lastenkirjallisuuteen Suomessa. Hän kuvasi paljon omaa perhettään safareilla. Afrikka-tieto tuli siten Suomeen hyvin monen eri reitin kautta. Myös ulkomaalaisten tutkimusmatkailijoiden kertomuksia käännettiin nopeasti suomen kielelle. Tutkimusprojekti on vielä kesken, mutta hän tietää, millaisia asenteita tulee esiin 1900-luvun alun lastenkirjallisuudessa. . Vuodelta 1911 peräisin olevassa kuvassa asetetaan paikoilleen viipurilaisten lasten Namibiaan lahjoittamaa koulukelloa. Gallen-Kallela myös kirjoitti matkansa aikana suomalaiseen lehteen, ja hänen kuolemansa jälkeen matkasta julkaistiin kirja
Näissä myöhemmissäkin teksteissä saattaa kuitenkin olla ongelmallisia asetelmia, kuten ajatus valkoisesta pelastajasta. . . Tarinoiden valkoisilla suomalaisilla on vaara joutua afrikkalaisten pataan, mutta usein myös keino pelastautua tältä kohtalolta, Merivirta kertoo. Toisaalta erityisesti poikakirjallisuudessa Afrikka on ollut kohde suomalaisten seikkailuille. YDIN 4 / 2020 37 YDINHETKI henkilö, joka toi Afrikan suomalaiseen lastenkirjallisuuteen. . Arvid Lydecken oli vuosikymmeniä suositun klassikon asemassa ja hänen mukaansa on nimetty arvostettu lastenkirjapalkinto, Merivirta selittää. Meillä ei ole vielä tarkkaa kokonaiskuvaa, miten suomalaisten Afrikka-kuva on muodostunut.. Afrikkalaiset typistyivät teksteissä sellaisiksi yksinkertaistetuiksi hahmoiksi, jotka ovat olleet hyvin yleisiä länsimaisessa kuvastossa. Uudemmissa romaaneissa ei ole välttämättä lainkaan suomalaista lasta tai nuorta mukana. . Esimerkiksi vuonna 1969 julkaistiin Suomen Lähetysseuran kustantamana Martti Issakaisen nuortenromaani Uusiku, nuolenampuja, jossa näkyy uudenlaisia asenteita, kuten apartheidin vastaisuutta. Aiemmin väitettyä kannibalismia oli käytetty Euroopassa perusteena kolonialismille sekä merkkinä eurooppalaisten ylemmyydestä. Afrikka on teksteissä vieras ja erilainen, ja myös maanosasta käytetyt käsitteet ovat usein negatiivisia. Teksteissä esiintyy kolonialistisia stereotypioita afrikkalaisista. . 1800-luvun lopulla aihe muuttui huumorin kohteeksi. Kaiken kaikkiaan suomalaisten suhteesta kolonialismiin ja Afrikkaan tiedetään vielä vähän. Merivirran mukaan lasten kirjallisuuslehdissä 1920-luvulla Afrikka esiintyy kokonaisuutena, josta ei erotella maita tai kulttuureja. Merivirta nostaa esiin vanhan kansakoulun maantiedon kirjan 1920-luvulta. K aunokirjallisten tekstien lisäksi Afrikasta on saatu tietoa koulujen oppikirjojen kautta. Kertomuksissa tapahtumapaikkana onkin usein yleisesti Afrikka tai ”Afrikanmaa”. Leila Koivunen korostaa, että kolonialismi vaatisi vielä laajempaa tutkimusta, jota ollaankin parhaillaan aloittelemassa. Merivirran tutkimuksen mukaan vaikuttaa kuitenkin alustavasti siltä, että 1960-luvulla kuvaus Afrikasta alkoi monipuolistua ja kaunokirjallisista teksteistä alkoi löytyä uusia näkökulmia. Kirjan kuvausta Afrikasta ja afrikkalaisista ei voi kutsua nykyisin muuta kuin rasistiseksi: afrikkalaisia kutsutaan muun muassa lapsellisiksi ja turhamaisiksi. Hänet muistetaan nykyisin etenkin Afrikka-aiheisista lastenrunoistaan, kuten Telefoni Afrikassa. 1910ja 1920-luvun suomalaisessa lastenkirjallisuudessa ja niiden kuvituksessa afrikkalaisiin toistuvasti liitetty kannibalismi on välillä pelon, välillä huumorin aihe. Suomessa on myös luettu runsaasti eurooppalaista ja amerikkalaista käännöskirjallisuutta, ja esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin Tarzankirjat ovat olleet suosittuja. Monissa kertomuksissa afrikkalaisiin myös yhdistettiin kannibalismi. Tällaisia tarinoita olivat esimerkiksi Aaro Hongan Väkevä Santtu mustien maanosassa (1951), Arvid Lydeckenin Karkurit (1925) ja Ismo Niemen Viidakko kapinoi (1958). Tarinoissa kuvataan, kuinka irvistelevien afrikkalaisten valkoiset hampaat välkkyvät, ja korostetaan, että afrikkalaiset olivat pelottavia – tai naurettavia, Merivirta sanoo. Afrikasta käytetty kuvitus oli lastenlehdissä ja Lydeckenin teoksissa hyvin stereotyyppistä, sillä afrikkalaisille piirrettiin usein liioitellun isot huulet, lannevaate, korvaja nenärenkaita sekä olkija savimajoja asuinpaikaksi. Teksti saattaa keskittyä kokonaan afrikkalaisiin, ja he ovat oikeita hahmoja eivätkä stereotypioita, Merivirta kertoo
YDIN 4 / 2020 38 YDINHETKI Kirjoittaja Tuomas Louhela Asevelvollisuuden HINTA YDIN 4 / 2020 38 YDINHETKI
YDIN 4 / 2020 39 YDINHETKI Asevelvollisuus tulee kalliiksi niin yhteiskunnalle kuin yksilöllekin. Normaalin palkan maksaminen varusmiehille, palvelusajan lyhentäminen ja varusmiesten määrän vähentäminen voisivat auttaa korjaamaan tilannetta. YDIN 4 / 2020 39 YDINHETKI Varusmiehiä tauolla marssin aikana vuonna 1953. TH O M AS BA CK A / FL IC KR
Valitettavasti puolustusministeriö ei kertonut, mistä rekrytointivaikeudet johtuvat. Hollantilaisille asevelvollisille on maksettu siviiliyhteiskunnassa noin viisi prosenttia huonompaa palkkaa kuin heidän asepalveluksen välttäneille ikätovereilleen, mutta amerikkalaisten Vietnam-veteraanien kohdalla vastaava palkkaero oli peräti 15 prosenttia. Suomen kaltaisten asevelvollisuusarmeijaa käyttävien maiden puolustusmenoihin tulisi siksi lisätä palvelusaikana menetettyjen työtulojen määrä, jotta saadaan selville puolustusvoimien kansantaloudelle aiheuttama kokonaisrasitus. Yleensä työmarkkinoilla työnantajat kilpailevat työntekijöistä tarjoamalla asianmukaisen korvauksen, mielenkiintoisen työtehtävän ja miellyttävän työympäristön. Mitä paremmin nämä asiat on hoidettu, sitä enemmän ja laadukkaampia työnhakijoita työnantaja saa. Jos varusmiehet eivät olisi Puolustusvoimien palveluksessa, he voisivat opiskella tai tehdä töitä. Koska asevelvollisen työkokemuksen määrä on palvelusajan verran suppeampi, tanskalaisten asepalveluksen suorittaneiden henkilöiden vuositulot ovat ikävuosina 25 – 35 asepalveluksen välttänyttä ikäryhmää 2,5 prosenttia pienemmät, eli he menettävät tällä ikävälillä yhteensä noin 10 000 euroa. Alle 19-vuotiaiden ikäryhmässä suomalaisten keskipalkka on noin 2 100 euroa kuukaudessa ja viikkotyöaika on lainsäädännön mukaisesti enintään 40 tuntia. Varusmiesten menettämien työtulojen määrä voidaan laskea esimerkiksi käyttämällä tietoa suomalaisten keskipalkasta, työttömyysasteesta ja tuottavuudesta. Kaikista korkein arvio tulonmenetyksien määrälle saadaan laskemalla varusmiesten työpanoksen osuus bruttokansantuotteesta: tällöin varusmiesten tulonmenetyksien määrä on noin 1 400 miljoonaa euroa. Tämä perustuu oletukseen siitä, että varusmiesten työttömyysaste ja tuottavuus olisivat siviilissä yhtä suuria kuin muilla väestöryhmillä. Suomessa on havaittu, että jo kolmen kuukauden lisäys asepalveluksen kestoon pienentää asevelvollisen tuloja 8 000 euroa 30 ikävuoteen mennessä. YDIN 4 / 2020 40 YDINHETKI P uolustusministeriö totesi vuonna 2018 julkaistussa Jehovan todistajien asevelvollisuutta koskevassa mietinnössä, että Puolustusvoimat eivät kykenisi rekrytoimaan varusmiehiä, jos asevelvollisuudesta luovuttaisiin. Jos menetetyt tulot lasketaan kaikkien työntekijöiden keskipalkkaan pohjautuen, tulonmenetykset ovat noin 606 miljoonaa euroa. Summat kuulostavat itsessään merkittäviltä, mutta lasketut tulonmenetykset eivät valitettavasti huomioi, että asepalvelus vaikuttaa palkkaa alentavasti vielä vuosia tai vuosikymmeniä asepalveluksen päättymisen jälkeen. K oronapandemian piinaamassa Suomessa päättäjät pohtivat kuumeisesti, miten työllisten lukumäärää voitaisiin kasvattaa ihmisten hyvinvoinnista tinkimättä. Jos varusmiehille maksettaisiin siviilissä samaa palkkaa kuin alle 19-vuotiaille keskivertosuomalaisille, nykyisten 20 000 varusmiehen menettämien työtulojen määrä keskimääräisestä 270 päivän varusmiespalveluksesta on noin 378 miljoonaa euroa. V arusmiehille maksettavan päivärahan pienuus johtuu siitä, että vankilan uhalla palvelevien miesten työlle ei ole laskettu hintaa. Varusmiesten päivärahat voidaan jättää niiden pienuuden vuoksi tässä yhteydessä kokonaan huomiotta. Valtiovarainministeriö osallistui keskusteluun elokuussa julkaisemalla luonnoksen asepalveluksen ja siviilipalveluksen lyhentämisen työllisyysvaikutuksista: Jos asepalvelusta lyhennettäisiin 270 päivästä noin 195 päivään, työllisyys kasvaisi 3 800 – 4 500 henkilötyövuotta, ja jos siviilipalvelusta lyhennettäisiin 347 päivästä 174 päivään, työllisyys. Puolustusvoimien rekrytointiongelman syy selviää vertaamalla varusmiesten työoloja ja päivärahoja heille tarjolla olevien vaihtoehtoisten työpaikkojen työympäristöön ja palkkatasoon. Puolustusvoimat häviää selvästi kilpaileville työnantajille sekä palkassa että työoloissa, sillä ympärivuorokautisessa palveluksessa olevat varusmiehet saavat enintään 360 euroa päivärahaa kuukaudessa
Koska sekä asevelvollisuusaikaa lyhentämällä että asevelvollisten lukumäärää vähentämällä voidaan merkittävästi kasvattaa työllisyyttä, tein vaihtoehtoisen laskelman sillä oletuksella, että asevelvollisuus lakkautetaan ja että vapaaehtoisen asepalveluksen pituudeksi asetetaan 120 päivää ja sen suorittajien määrä rajataan 10 000 henkilöön. Kansantalouden näkökulmasta on selvää, että asevelvollisuus kannattaa lakkauttaa. Kuukausipalkan myötä myös Suomen puolustusvoimat luultavasti vähentäisivät varusmiesten käyttöä: esimerkiksi rajaamalla varusmiesten määrä 10 000 henkilöön ja palvelusaika 120 päivään yhteiskunnan käyttöön vapautuisi vähintään 294 miljoonan euron arvosta työtunteja. YDIN 4 / 2020 41 YDINHETKI kasvaisi 500 henkilötyövuotta. Suomen naapurimaissa varusmiesten lukumäärää on selvästi suppeampi: Tanskassa asepalvelukseen kutsutaan 4 000, Ruotsissa 8 000 ja Norjassa 10 000 henkilöä. Kansantalouden kannalta olisi myös tärkeää, että asepalveluksen suoritusaika rajataan vain loma-aikaan, jotta asepalveluksen haittavaikutuksia opinnoille ja työuralle saadaan vähennettyä.. Suomen puolustusmenojen voidaankin arvioida olevan kuluvana vuonna varusmiesten menettämistä työtuloista johtuen kokonaisuudessaan noin 4 600 miljoonaa euroa, jos laskelma perustetaan varusmiesten työpanoksen osuuteen bruttokansantuotteesta. Tällöin työllisyys kasvaisi noin 12 700 henkilötyövuodella (= 1 060 siviilipalveluksesta vapautunutta henkilötyövuotta + 15 000 – 3 333 asepalveluksesta vapautunutta henkilötyövuotta) ja vuoden 2020 työllisyystavoitteesta saavutettaisiin peräti 41 prosenttia. Jos edes 378 miljoonaa euroa tästä 1 900 miljoonan euron budjettikasvusta käytettäisiin varusmiesten päivärahojen korottamiseen, varusmiehille voitaisiin maksaa 2 100 euron kuukausipalkkaa. Jos 378 miljoonaa euroa tuntuu liian suurelta hinnalta asevelvollisuuden lakkauttamiselle, varusmiespalveluksesta aiheutuvia palkkakustannuksia voidaan laskea joko varusmiesten lukumäärää tai palvelusaikaa supistamalla. Ainoa yllätys valtiovarainministeriön laskelmassa oli sen rajaaminen koskemaan vain 195 päivän asepalvelusta, sillä jo Risto Siilasmaan johtama selvitysryhmä ehdotti vuonna 2010 asepalveluksen osittaista lyhentämistä 120 päivään. Lisäksi vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavien henkilöiden lukumäärä ja vapaaehtoisen asepalveluksen pituus kannattaa asettaa mahdollisimman alhaiseksi, sillä jokainen asepalveluksessa vietetty päivä sekä lyhentää työuraa että pienentää työuran aikaisia tuloja. Jos keskimääräinen palvelusaika tämän lisäksi lyhennettäisiin 120 päivään, kulut olisivat vain 84 miljoonaa euroa. Nykyistä merkittävästi korkeampi palkkataso luultavasti poistaisi Puolustusvoimilta rekrytointiongelmat ja mahdollistaisi asevelvollisuudesta luopumisen. Varusmiesten palkkakulut olisivat tässä tapauksessa alle kaksi prosenttia puolustusvoimien kokonaismenoista. Valtioneuvoston julkaisemassa julkistalouden suunnitelmassa virallisten puolustusmenojen arvioidaan kasvavan kahdessa vuodessa tämän vuoden 3 173 miljoonasta eurosta peräti 5 047 miljoonaan euroon. Palvelusajan lyhentämisellä olisi siis mahdollisuus kattaa yli 16 prosenttia vuoden 2020 budjettiriihessä tavoitellusta 31 000 lisätyöllisestä. Jos Puolustusvoimat velvoitettaisiin maksamaan varusmiehille 2100 euron suuruista kuukausipalkkaa, ne joutuisivat miettimään merkittävästi tarkemmin, kuinka monta varusmiestä vuosittain oikeasti tarvitaan. Jos Puolustusvoimat ottaisi vain 10 000 varusmiestä, palkkakulut olisivat 270 päivän varusmiespalveluksessa 189 miljoonaa euroa. P alkanmaksua varusmiehille voidaan perustella oikeudenmukaisuuden lisäksi sillä, että palkanmaksu pakottaisi puolustusministeriön julkaisemaan puolustusmenojen todellisen tason valtion budjetissa. Suomen viralliset puolustusmenot ovat noin 3 173 miljoonaa euroa ja niihin on laskettu esimerkiksi materiaalihankinnat, käyttöja ylläpitokustannukset sekä palkkakustannukset, mutta niistä puuttuu varusmiesten asepalveluksen aikana menettämien työtulojen määrä
YDIN 4 / 2020 42 YDINHETKI Kirjoittaja Katri Pajusola Suomalaisten poliitikkojen Natoretoriikkaa tutkineen Iro Särkän mukaan suhtautumisessa sotilasliittoon on kyse myös siitä, millaiseksi maaksi Suomi mielletään ja miten sen ulkopoliittisen identiteetin halutaan kehittyvän. Helsingin yliopiston Tiedekulmassa syyskuussa puhunut Särkkä halusikin väitöstutkimuksessaan selvittää, miten Natosta on muodostunut näin herkkä teetunteita ja identiteettejä. NATO-PUHE SISÄLTÄÄ S uomen mahdollisesta jäsenyydestä puolustusliitto Natossa on vältetty keskustelua koko kylmän sodan jälkeisen ajan, vaikka teema on säilynyt Suomen turvallisuuspolitiikan keskiössä, arvioi valtiotieteen tutkija Iro Särkkä
Sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomea ei ole voitu rinnastaa sotilasliiton jäsenmaihin, joten laaja-alainen kumppanuustoiminta on mahdollistanut Suomen ja Naton välisen yhteistyön syventämisen. ma ja millaisia eri tulkintoja Suomen ja Naton väliseen suhteeseen liittyy. Hänen mukaansa nämä ovat eurooppalainen Nato ja Suomi Naton tarkkailijana, Nato globaalina toimijana ja Suomi Naton rauhankumppanina sekä Nato puolustusliittona ja Suomi mahdollisena Naton jäsenenä (eli niin sanottu Nato-optio). Särkän mukaan Naton tehtäväkenttä on ajan myötä laajentunut ja se tasapainoilee nykyään eräänlaisena hybridijärjestönä perinteisen puolustusulottuvuuden sekä globaalin toimijuuden välimaastossa. – Näkökulmien kautta on tarkasteltu ei pelkästään Natossa tapahtunutta muutosta, vaan myös Suomen suhdetta sotilasliittoon kylmän sodan jälkeisenä aikana. Suomen ulkoja turvallisuuspoliittista linjaa kuvaava kehys ei Särkän mukaan siis ole liittynyt Nato-jäsenyyskysymykseen, vaan se on heijastanut identiteettipoliittisia valintoja, jotka ovat liittyneet Suomen rauhankumppanuuteen. Suomen yhteistyö Naton kanssa on lisääntynyt vuoden 1994 rauhankumppanuussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Suomen ulkopoliittista identiteettiä suhteessa Nato-kysymykseen taas voidaan selittää monenlaisten ulottuvuuksien kautta, joista yksi merkittävimmistä on keskustelu mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Eroja ja yhtäläisyyksiä esiintyy niin Naton institutionaali. Väitöskirjassaan Särkkä arvioi, että myös ”uskottavan, itsenäisen puolustuksen” ja ”sotilaallisen liittoutumattomuuden” kaltaiset käsitteet ovat identiteettipoliittisia. Kolmanneksi suurin ryhmä on sitten Natoa selkeästi vastustavat ja neljäntenä puoSUOMALAISET PITÄVÄT SUOMEN LIITTOUTUMATTOMUUTTA KANSALLISEN IDENTITEETIN PERUSPILARINA, JOSTA EI HALUTA HELPOLLA LUOPUA. Vaikka Suomen puolustuspoliittisissa selonteoissa vieläkin korostetaan itsenäisen puolustuksen merkitystä, puolustusyhteistyö Euroopan unionin, Naton ja muiden Pohjoismaiden kanssa on kasvattanut merkitystään, samoin kuin kahdenvälinen yhteistyö Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa. T utkimuksessaan särkkä on tunnistanut kolme eri määritelmää, joita käytetään kuvaamaan Suomen ja Naton suhdetta. Liittoutumattomuus-diskurssin taustalla taas on se, että suomalaiset eivät identifioi itseään sotilaallisesti liittoutuneen maan kansalaisiksi vaan pitävät Suomen liittoutumattomuutta kansallisen identiteetin peruspilarina, josta ei haluta helpolla luopua. – Aineistosta voidaan havaita neljä keskeistä puhujaryhmää, jotka käsittelevät Nato-teemaa eri näkökulmista. Merkittävin näkökulmista on globaalin Naton diskurssi nyt 2000-luvulla, Särkkä määrittelee. – Tutkimukseni lähdeaineistona käytin valtioneuvoston ulko-, turvallisuusja puolustuspoliittisia selontekoja vuosilta 1995 – 2017 sekä 915 eduskunnassa niistä pidettyä puheenvuoroa, hän selittää. Toiseksi merkittävin ryhmä taas ovat Nato-skeptikot, joiden kanta on varovaisempi. Merkittävin näistä on niin kutsutut Nato-pragmaatikot, jotka puhuivat aiheesta käytännönläheisesti, mutta kuitenkin myönteisesti. Särkän mukaan yhteistyötä on perusteltu paitsi globaalin kriisinhallinnan vaatimuksilla, myös sillä, että sen kautta Suomi kuuluu sotilaallisesti liittoutumattomien Itävallan, Ruotsin ja Irlannin kanssa Naton ”edistyneempien” rauhankumppanuusmaiden ryhmään. YDIN 4 / 2020 43 YDINHETKI sen agendan kuin Suomen hallitusten Natosta rakentamien ja eduskunnassa käytyjen turvallisuuspoliittisten keskustelujen välillä. Uskottavan puolustuksen osalta kyse on osittain kuulijan vakuuttamisesta ja turvallisuuden tunteen rakentamisesta
YH DY SV ALT AIN M ER IV O IM AT. YDIN 4 / 2020 44 YTIMEKKÄÄT Amerikkalaisia upseereita puhumassa suomalaiselle medialle Naton ja sen rauhankumppanien yhteisharjoituksien yhteydessä Hangossa kesäkuussa 2016
Vaikka pragmaatikkosävyisten puheenvuorojen suuri määrä voi vaikuttaa yllättävältä, Särkän mukaan sitä voidaan selittää suomalaiselle ulkopolitiikalle keskeisellä konsensushakuisuudella: Nato-keskustelussa ei mielellään haluta erottua poliittisesta valtavirrasta, joten on varminta turvautua virallisiin hallituksen rakentamiin käsityksiin Natosta. TARKEMMIN KATSOTTUNA SEKÄ NATON PUOLESTAPUHUJAT ETTÄ VASTUSTAJAT KÄYTTÄVÄT PALJON TUNTEISIIN VETOAVAA RETORIIKKAA.. Pragmaatikot esimerkiksi turvautuvat paatokseen vetoamiseen vain noin joka kymmenennessä puheenvuorossaan, kun keskimäärin noin joka toisessa puolestapuhujien tai vastustajien puheenvuoroista vedotaan kuulijoiden tunteisiin. Särkän mukaan Nato-keskustelu on myös alkanut polarisoitua. Kyse on kuitenkin loppujen lopuksi siitä, millaisena turvallisuuspoliittisena toimijana Suomi haluaa itseään ajatella ja miten Suomen ulkopoliittisen identiteetin halutaan kehittyvän. – Keskusteluun toivoisin tietysti faktapohjaa ja sitä, että otettaisiin huomioon kaikki näkökulmat, kuten resurssipoliittiset, puolustuspoliittiset ja ulkopoliittiset näkökulmat, joihin liittyy myös identiteettipolitiikka eli millaisten maiden joukossa Suomi haluaa itsensä olevan. P uoluepoliittisesti tarkasteltuna oikeistopuolueet olivat Särkän tutkimuksen mukaan vasemmistopuolueita Nato-myönteisempiä, mitä ei voi pitää yllättävänä tuloksena. – Mutta kun katsotaan liikehdintää eri puhujatyyppien välillä, niin voidaan havaita, että on tapahtunut aika paljon liikehdintää skeptikoista pragmaatikkoihin ennen kaikkea keskustan ja perussuomalaisten keskuudessa, Särkkä huomauttaa. – Kiinnostavaa on, että kun kansanedustajat puhuvat Natosta, retoriikka kiinnittyy puheeseen Natosta puolustusliittona, kun taas Suomen hallitukselle globaalin Naton merkitys on tärkeintä. YDIN 4 / 2020 45 YDINHETKI lestapuhujat, jotka ovat jo vähän kiinnittämässä Nato-kypärän remmiä. Särkkä kertoo, että tämänhetkisen koronakriisin varjossa perinteisempää turvallisuuspoliittista keskustelua Nato-aiheineen ei juurikaan käydä. Jo ennen koronaa strategisen poliittisen viestinnän päämäärä on kuitenkin ollut kohdentaa huomio ja käytävä keskustelu muihin ulko-ja turvallisuuspoliitiikan yhteistyömuotoihin, kuten yhteistyöhön esimerkiksi Ruotsin tai eu:n kanssa. Siksi ”irtiotot” turvallisuuspoliittisesta linjasta edustavat useimmiten ainoastaan Nato-keskustelun jompaa kumpaa äärilaitaa, jolloin ne voivat osittain kummuta poliitikon halusta saada lisää huomiota. Tämä tekee mahdollisista ulkoja turvallisuuspoliittisista linjanmuutoksista hallittavampia. – Toinen mielenkiintoinen havainto on, että kun kansanedustajat puhuvat Natosta, heillä kaikilla on oma logiikkansa kysymyksen käsittelyyn, eli retoriikka perustuu loogiseen argumentaatioon. Tiettyinä poliittisina hetkinä, kuten kansallisten vaalikampanjoiden aikaan, Nato-teemalla ”hekumointia” voikin olla Särkän arvion mukaan hyvä välttää. Kaksi keskeistä ryhmää, toisaalta poliitikot ja toisaalta media, voisivat pitää yllä tätä mielenkiintoista keskustelua, pohtii Särkkä. Särkkä kertoo tutkimustulostensa osoittavan, että tunteisiin vetoavan retoriikan niukkuus on pragmaatikot muista puhujatyypeistä selkeimmin erottava tekijä. Se onkin ollut Suomelle varsin tärkeää. Mutta tarkemmin katsottuna sekä puolestapuhujat että vastustajat käyttävät paljon tunteisiin vetoavaa retoriikkaa. Vaikka Suomen Nato-politiikan tulevaisuuden suuntaa on Särkän mukaan mahdoton tässä vaiheessa ennustaa, sen kehitystä voidaan silti ennakoida ja sen sisältöön vaikuttaa. Hänen mielestään tämä voi selittää aiheesta puhumisen vaikeutta kansanedustajille, mihin liittyy pelko leimautumisesta Nato-haukaksi tai -julkirakkaaksi. – Voitaisiin ehkä myös miettiä, kuinka kansalaiset kiinnostuisivat Nato-teemasta enemmän
Toiminta imaisi mukaansa saman tien – yllättävistä syistä. Radikaalia huolenpitoa Haastattelija Anna Heikkinen Kuva Pekka Elomaa Kaisla Ovaska on tuore ylioppilas Helsingistä, joka liittyi valmistuttuaan Elokapinaan. YDIN 4 / 2020 46 YDINHETKI
Ihmiset kuitenkin tulevat aina mieluummin toimimaan rauhanomaisesti. Meillä nuorilla kouluyhteisössä tulee monesta tuutista niin paljon informaatiota, että siitä on pakkokin filtteröidä osa. Se, että mennään jaksaminen edellä. Koulutukset auttoivat hahmottamaan luonnon ja ihmiskunnan välistä suhdetta. Se antaa voimaa, vahvistaa globaaliuden tunnetta ja auttaa ymmärtämään meidän vastuutamme koko maapallosta. Se, että se ei Suomessa näy konkreettisesti paljoakaan, vaikeuttaa myös tilanteen vakavuuden ja akuuttiuden ymmärtämistä. Jokainen ääni on kokonaiskuvassa yhtä tärkeä. Jokaisella kerralla opin jotain uutta. Emme me nyt huvikseen istu kadulla tai aiheuta häiriöitä! Elokapinalaisten kanssa keskustellessa on tullut esille, kuinka paljon mieluummin olisimmekin tekemässä jotain ihan muuta, ihan vain vaikka viettämässä aikaa perheen tai ystävien seurassa. Vaikka luonnon puolesta on taisteltu jo ennen kuin minä olin syntynyt, asiat ovat edelleen menossa huonompaan suuntaan. On kannustavaa, että tämä meidän kapina keskittyy nimenomaan Suomeen, meidän hallitukseen, meidän yhteiskuntaan, ja että toisaalla taistellaan samalla tavalla yhteisen maailman puolesta. Kuultuani, mistä Elokapinassa on kyse, huomasin, että se istui tosi hyvin omiin ajatuksiini ja arvomaailmaani. Jokainen voi valita oman tapansa puolustaa yhteistä elämää. Minulle meidän etuoikeutettu asemamme suomalaisina antaa lisää puhtia. Yksi painavimmista tekijöistä kansalaistottelemattomuuden aktioita perustellessa on se, että haluamme herätellä ihmisiä. Olen aina pitänyt luontoa arvossa, mutta en välttämättä kovin tietoisesti. YDIN 4 / 2020 47 YDINHETKI. Elokapina koostuu kuitenkin monesta eri osasta ja toiminnosta, jotka kaikki lomittuvat yhteen. Meillä on tietyt arvot ja periaatteet, joihin pitää sitoutua, mutta sen jälkeen olemme kovin erilaisia. Mahdollisuus on aina, vaikka olisikin vain yksittäinen henkilö. Väkivallaton toiminta on myös helpompi ottaa vastaan. Regeneratiivinen kulttuuri yllätti. V ielä alkusyksystä en tiennyt Elokapinasta mitään, kun kuulin sattumalta piakkoin järjestettävästä nvda-koulutuksesta (Non-Violent Direct Action, väkivallaton suora toiminta). Toiveena on, että ihmisten mieliin nousisi kysymyksiä meidän toimintamme auttamana. Tämä oikeastaan auttaa Elokapinan uusiutumista: aina tarvitaan uusia ihmisiä ja uusia näkökulmia. Kesti kuitenkin edeltävään iltaan asti, kunnes päätin, että haluan tehdä jotain merkityksellistä, ja ilmoittauduin mukaan viime hetkellä. Eikä koskaan voi sanoa absoluuttisesti, ettei meillä olisi mitään mahdollisuutta vaikuttaa. Elokapina on nimenomaan kansalaisten yhteisö ja se kasvaa koko ajan. Kansalaistottelemattomuus on tarpeen. Jäsenet kokevat, että saa olla omaa mieltä. Kuitenkin se, mikä minut ensi istumalta veti mukaan, oli juuri väkivallattomuuden konsepti ja etenkin Elokapinan sisäinen huolenpito. Vaikka tuloksien saavuttaminen on vaikeaa, yhteinen usko siihen, että yhdessä voimme vaikuttaa, auttaa jaksamaan. Maailmanlaajuisesti Elokapina on saanut jo yllättävän paljon aikaan. Jatkuva kehitys onkin yksi arvoistamme. Tuntui, että kaikki huolehtivat kaikista, ja jokaisessa hetkessä oli mukana aito ryhmähenki ja kannustus. Toinen tärkeä vetovoimatekijä oli kaikki se faktatieto, mitä sain kuulla mukaan liityttyäni. nvda:n on todettu olevan yksi toimivimmista vaikutuskeinoista, ja se herättää aidosti huomiota. Lisäksi ilmastonmuutoksesta puhutaan usein edelleen asiana, joka siintää kaukaisuudessa, ja informaatioähkyssä sen ohittaa helposti. Usein Elokapinasta näkyy vain tietynlainen puoli ulos: juuri ne, jotka istuvat tiellä ja kanootissa ja ties missä
YDIN 4 / 2020 48 YDINHETKI 48 YDINHETKI YDIN 4 / 2020 Keväällä jäidenlähdön jälkeen kalastajat suuntaavat rannoille siikaa onkimaan.
YDIN 4 / 2020 49 YDINHETKI Itämeren vuodenajat Teksti ja kuvat Anu ja Ilkka Lastumäki Itämerta tarkkailemalla voi nähdä sekä vuodenaikojen kierron mukanaan tuomat värit että ilmastonmuutoksen aiheuttaman vaaran lajien selviytymiselle. 49 YDINHETKI YDIN 4 / 2020
Ilmastonmuutos saattaa kuitenkin jatkossa aiheuttaa sen, että vuodenaikoja onkin enää kolme ja kunnollisen jäätalven puuttuessa jotkin lajit saattavat olla pulassa. Tämä lisää maalta tulevaa ravinnekuormitusta, joka on jo tällä hetkellä yksi Itämeren isoimmista ongelmista. Pystyykö Itämeren lajisto sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Tätä kaunista maisemaa harva kesämökkiläinen on enää katsomassa, mutta pinnan alla otetut valokuvat kuitenkin todistavat sen olemassaolon. Myös meriveden suolapitoisuus voi sadannan myötä alentua, mikä tulee varmasti vaikuttamaan meren ravintoverkkojen toimintaan. Vaihtuvat vuodenajat tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden nähdä myös Itämeressä kirkasta vettä ja kauniita värejä, kun syksyn tullen vedet viilenevät ja planktonlevien massaesiintymät hiipuvat pois. Rakkohauru on Itämeren avainlaji – sen suojissa elää paljon selkärangattomia sekä kalanpoikasia. Ilmaston lämpeneminen tulee lisäämään sadantaa, jolloin myös valunta Itämereen kasvaa. Lumipesään synnyttävän itämerennorpan lisääntyminen sen sijaan on vaarassa, mikäli jäätalvet vähenevät. Tämä utelias harmaahylkeen poikanen on syntynyt jäälle, mutta halli voi synnyttää myös maalle tai luodolle. Neljä eri vuodenaikaa ovat aina tarjonneet meille mahdollisuuden nähdä Itämeri monin eri tavoin, ja myös Itämeren lajisto on sopeutunut elinkierroissaan tähän vuodenaikaisuuteen. Mitä tapahtuu tällöin lajeille, joiden tärkein ravintokohde vähenee tai katoaa kokonaan Itämerestä. Itämeren eliöstö elää jo tällä hetkellä suolapitoisuuden suhteen sietokykynsä äärirajoilla ja mereisten lajien elinehdot heikentyvät merkittävästi veden muuttuessa yhä makeammaksi. Siloneula on merineulojen heimoon kuuluva laji, joka viihtyy Itämeren rantavyöhykkeellä, usein levien seassa piileskellen.. YDIN 4 / 2020 50 YDINHETKI I tämeren tilasta on uutisoitu paljon: meri ei voi hyvin, ja konkreettisesti se näkyy monille suomalaisille kesälomalaisille ajoittain voimakkaina sinileväkukintoina, jotka haittaavat loman viettoa veden äärellä
YDIN 4 / 2020 51 YDINHETKI Taivaanrannan väriloistoa maaliskuisella Perämerellä. Syksyllä veden kirkastuessa rantavyöhykkeen makrolevien väriloisto pääsee oikeuksiinsa. Myös korvameduusoita näkyy silloin leijumassa rantavedessä.
Saat työkaluja, joiden avulla kestävän tulevaisuuden tarkastelu ja rakentaminen toimijuuden kautta on mahdollista. Tutustu opettajan verkko-oppaaseen osoitteessa: teemapäivät.maailma2030.fi ja tilaa oma oppaasi ulkoministeriön julkaisupalveluista: julkaisut.um.fi Rauhankasvatusinstituutti tarjoaa opettajille, varhaiskasvattajille sekä rehtoreille kestävän kehityksen tavoitteisiin sekä Agenda 2030 teemapäivät – Opettajan oppaaseen syventyvää koulutusta. on Rauhankasvatusinstituutin ulkoministeriölle tuottama opas, joka tekee YK:n kestävän kehityksen tavoitteet omakohtaisiksi ja merkityksellisiksi. tasa-arvon, demokratian, aktiivisen toimijuuden, kulttuurisen moninaisuuden sekä kestävän kehityksen ja elämäntavan teemoista. teemapäivien viettoon ja monialaisiin projekteihin, jotka soveltuvat osaksi perusopetusta 1.–9. Se tarjoaa sisältöjä, menetelmiä ja helposti toteutettavia tehtäviä mm. Koulutuksessa syntyy monialaisia oppimiskokonaisuuksia mm. Tilaa koulutus paikkakunnallesi: maailmankoulu@rauhankasvatus.fi Rauhallista loppuvuotta! t:RKI Tilaa ensi vuodelle ilmainen Ilmiömäinen Agenda -koulutus ja rakenna kestävää tulevaisuutta koko kouluyhteisösi voimin.. luokille
/ 60 RONJA KARKINEN Sotatarvikkeita rauhanrahastosta / 64 ESKO HARNI Eriarvoisuudesta kohti ekososiaalista hyvinvointia / 68 ANTTI JAUHIAINEN Demokratia on avain parempaan talouteen / 72 OREVA OLAKPE Pandemia ja etelän siirtolaisten tulevaisuus / 76 ANTTI RAJALA Utopioiden pedagogiikalla ilmastonmuutoksen kimppuun. YDIN 4 / 2020 53 YDINHETKI Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. 54 HANNA OJANEN EU ja Afrikka – strategisuutta vai kumppanuutta
Viime aikoina unionin toiminnassa ovat painottuneet sen omat turvallisuusedut. Kirjoittaja Hanna Ojanen EU JA AFRIKKA – strategisuutta vai kumppanuutta. Tämä herättää kysymyksiä siitä, ovatko suhteet todella kehittymässä tasaveroisempaan suuntaan. Afrikka on EU:lle sekä naapurustoa että tärkeä osa ulkosuhteita, ja EU:n strategioissa puhutaan kumppanuudesta Afrikan maiden ja järjestöjen kanssa. YDIN 4 / 2020 54 YTIMESSÄ
Myöhemmin tehtäviin lisättiin konfliktinesto, yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, neuvonta ja tuki sotilasasioissa sekä konfliktin jälkeinen vakauttaminen. Suurin muutos kriisinhallinnassa liittyykin eurooppalaisen turvallisuustilanteen muuttumiseen ja käsityksiin siitä, millaiset asiat uhkaavat Euroopan turvallisuutta. Operaatioissa voidaan nähdä kaksi tärkeää muutosta, jotka koskevat niiden rahoitusta ja sisältöä. Uusi, edelleen budjetin ulkopuolinen rahoitusmalli on Euroopan rauhanrahasto, josta on tarkoitus rahoittaa eu:n yhteisen ulkoja turvallisuuspolitiikan alaisia toimia. Aiemmin kriisinhallinta oli tapa osoittaa toimikykyä ja toimijuutta: yhteisen ulkoja turvallisuuspolitiikan sisäinen tavoite eu:n vahvistajana oli ehkä ulkoista suurempi. K riisinhallintaoperaatiot ovat pitkään olleet eu:n yhteisen ulkoja turvallisuuspolitiikan konkreettisin ilmentymä: yhteinen turvallisuuspolitiikka on käytännössä ollut osallistumista kriisien hallintaan eu:n ulkopuolella. Suuria riskejä on haluttu välttää, mikä on varmistanut eu:n jäsenmaiden tuen. Operaatiot ovat olleet melko pieniä ja usein lyhytkestoisia – pisimpiä ovat olleet 2008 alkaneet operaatiot, joilla on pyritty suojelemaan kauppamerenkulkua merirosvoilta Adeninlahdella, Somalian rannikolla. Se konkretisoi näin eu:n turvallisuuspolitiikan monenkeskisyyttä, joka oli keskeistä samana vuonna laaditussa turvallisuusstrategiassa. Terrorismin vastainen taistelu on ollut sotilaalYDIN 4 / 2020 55 YTIMESSÄ. Vuodesta 2004 sotilaallisten operaatioiden rahoitus on hoidettu erityisen Athena-rahoitusmekanismin kautta. Unionille määriteltiin erityiset kriisinhallintatehtävät 1990-luvun lopulla: rauhanturvaaminen, humanitaariset ja evakuointitehtävät sekä taistelutehtävät kriisinhallinnassa. Ensimmäisiä eu:n yhteisiä operaatioita oli Ranskan johtama, kolme kuukautta kestänyt operaatio Artemis Kongon demokraattisessa tasavallassa vuonna 2003. Merkittävää operaatiossa oli paitsi se, että eu:n autonominen kriisinhallinta nyt näkyi kartalla sekä Balkanilla että Afrikassa, myös sen selvä yhteys yk:hon: operaatio pohjasi yk:n mandaattiin ja sen tarkoituksena oli rauhoittaa tilannetta Iturin maakunnassa sekä parantaa yk-operaation toimintamahdollisuuksia. Kriisinhallinnan sisällössä painotus on siirtynyt koulutukseen, turvallisuussektorin uudistamiseen ja valtion toimikyvyn parantamiseen sekä yleisellä tasolla että erityisesti rajaturvallisuudessa. Afrikan rauhanrahaston kautta eu taas on tukenut afrikkalaisten toimijoiden kriisinhallintaoperaatioita, suorituskykyjen kehittämistä ja varhaista reagointia. Eu:n tähänastisista päättyneistä tai edelleen jatkuvista 37 siviilija sotilasoperaatiosta 19 on ollut Afrikassa. Perinteisesti operaatioiden rahoitus on eriytetty, koska eu:n budjetista ei ole voitu rahoittaa sotilaallista toimintaa. Nyt toiminnan ulkoiset tulokset ovat alkaneet tuntua tärkeämmiltä, ja kriisinhallinnan tavoitteet ovat kääntymässä eu:n omaan turvallisuuteen
Esimerkiksi Libyan ja Nigerin rajoilla yhteisen ulko-, turvallisuusja puolustuspolitiikan operaatiot tuottavat tietoa rajaliikenteestä Frontexille. YDIN 4 / 2020 56 YTIMESSÄ. Nyt yhä tärkeämmäksi on noussut Eurooppaan kohdistuvan maahanmuuton vähentäminen tai hallinta. Monenkeskisyys on edelleen keskeinen linjaus strategiassa. lisen läsnäolon pääsyitä erityisesti Sahelin alueella, missä jihadistien toiminta ja kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus saivat Ranskan aloittamaan operaation vuonna 2012. Kohta sitä seurasivat Afrikan unioni (au), yk ja eu. Strategia puhuu myös ”yhteisen vaurauden” mahdollisuudesta sekä investoinneista Afrikan rauhaan ja kehitykseen ”investointina omaan turvallisuuteemme ja vaurauteemme”. Naapuruus ja monenkeskisyys ovat keskeisiä teemoja myös vuoden 2016 globaalistrategiassa, jossa eu:n naapurusto ulottuu etelässä jo KeskiAfrikkaan asti. E u:n oma turvallisuus on entistä keskeisemmässä roolissa myös unionin strategisessa ajattelussa. Eu:n ensimmäisessä, vuonna 2003 laaditussa kokonaisstrategiassa oli keskeistä määrittää jäsenvaltioiden yhteiset uhat (terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus) ja tuoda esille eu:lle ominaiset keinot vastata niihin: turvallisuuden lisääminen naapurialueilla ja tehokkaaseen monenkeskisyyteen perustuva kansainvälinen järjestys. Viimeaikainen kehitys on kulkenut kohti sellaista kriisinhallintaa, jossa poliisilla ja rajavalvonnalla on keskeinen ja osin uudenlainen rooli – nyt ajatellaan, että vahvistamalla rajavalvontaa Afrikassa voidaan vähentää Eurooppaan pyrkivien maahanmuuttajien määrää. Erityisesti mainitaan afrikkalaiset järjestöt, kuten au, Länsi-Afrikan talousyhteisö ecowas, g5 Sahel (Malin, Mauritanian, Nigerin, Tšadin ja Burkina Fason yhteistyörakenne) sekä Afrikan sarven yhteistyöjärjestö igad, mutta strategiassa viitataan myös samanmielisten kumppanuuteen kansainvälisillä foorumeilla, missä Afrikan maat voivat toimia yhdessä eu-maiden kanssa. Afrikkaa käsiteltäessä nostetaan esiin ensimmäiseksi terrorismi, väkivalta ja väestönkasvu, konfliktinehkäisy, rajaturvallisuus, järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen sekä muuttoliike. Samalla ulkoja turvallisuuspolitiikan kriisinhallintaoperaatioiden rinnalle nousevat sisäisen turvallisuuden operaatiot, joissa Euroopan rajaja merivartiovirasto Frontex on keskeisessä roolissa. Uhkien tilalla ovat nyt prioriteetit, joista ensimmäinen on eu:n ja sen kansalaisten turvallisuus ja toinen valtioiden ja yhteiskuntien selviytymiskyky naapurustossa. Toisin kuin Välimeri, Afrikka ei tässä strategiassa kuulunut eu:n naapurustoon, mutta siinä mainittiin silti yhteistyö afrikkalaisten kumppanien kanssa sekä viitattiin Afrikan unioniin yhtenä alueellisista järjestöistä, joilla on tärkeä merkitys maailmanlaajuista hallintoa vahvistettaessa
E u:n ja afrikan uuden yhteisen strategian on toivottu valmistuvan lokakuussa 2020. Sotilaallisten keinojen käyttö eu:n oman turvallisuuden edistämisessä voi kuitenkin muuttaa kuvaa eu:sta ja jättää varjoon muita tavoitteita: sotilaallinen läsnäolo ei välttämättä vastaa esimerkiksi odotuksiin siitä, että eu:lta saataisiin apua konfliktien ennaltaehkäisyssä tai välittäjänä toimimisessa. Tällä on epäsuora yhteys myös hallitsemattoman maahanmuuton vähentämiseen. Vakaudella on merkitystä eurooppalaisille, sillä epävakaus ja vallanvaihdot lisäävät siirtolaisten määrää ja ihmissalakuljetusta. Tämä tulee edelleen esiin myös eu:n Afrikka-suhteissa. Tämä kuvastaa eu:n omaa perusluonnetta ja sen pyrkimystä auttaa alueellisen integraation kehittämisessä muissa maanosissa, minkä se näkee ratkaisuna erilaisiin talouden ja turvallisuuden ongelmiin. Eu-komission lähtökohtana on ollut joukko kumppanuuksia, jotka koskevat vihreää siirtymää ja energiansaantia, digitaalista siirtymää, kestävää kasvua ja työpaikkoja, rauhaa ja hallintotapaa sekä muuttoliikettä ja liikkuvuutta. Kysymykset demokratiasta ja hallinnon kehittämisestä voivat myös jäädä yleisen vakauden tukemisen varjoon. Olennaista monenkeskisyyden vahvistamisessa on strategian esiin nostama tarve saada yhdentyminen ja liikkuvuus Afrikassa nousuun. Omat intressit, erityisesti turvallisuusintressit, voivat auttaa eu:ta strategisemmaksi toimijaksi, joka pystyy selkeämmin määrittämään yhteiset tavoitteensa sekä keinot niiden saavuttamiseksi. Eu:n erityispiirteitä ovat olleet ulkosuhteiden ja -politiikan laaja keinovalikoima ja pyrkimys yhdennettyyn lähestymistapaan, millä tarkoitetaan kaikkien eu:n käytettävissä olevien politiikkojen ja keinojen hyödyntämistä. Uudenlainen prioriteettien määrittely kuvastaa myös intressien korostumista suhteessa arvoihin, millä voi olla merkittävä vaikutus Afrikkasuhteeseen. Esimerkiksi Ranskan sotilaallinen läsnäolo voi vahvistaa paikallisten johtajien asemaa ja olla heidän kannaltaan edullista: Ranska paitsi pitää vakautta yllä, myös rahoittaa armeijan ylläpidon ja koulutuksen. Korostamalla omaa etua ja käytännön hyötyä myös vastataan samalla niille, jotka epäilevät eu:n tarpeellisuutta tai yhteisten varojen käyttöä: kun huomio siirretään toisten turvallisuudesta omaan turvallisuuteen ja osoitetaan yhteisten operaatioiden vaikutus Euroopassa, voi yhteisen politiikan kannatus vahvistua. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kuvasiYDIN 4 / 2020 57 YTIMESSÄ. Sitä tarvitaan, sillä eu:n sisäisen yhtenäisyyden hakeminen voi olla melkoinen voimainponnistus – eu-maiden suhteet Afrikkaan ja prioriteetit sen suhteen eroavat toisistaan huomattavasti, eikä esimerkiksi taloudellinen kilpailu niiden kesken ole poissuljettua, kun investoinnit Afrikkaan lisääntyvät. Sotilaallisten operaatioiden tarjoama koulutus nähdään investointina, joka osaltaan auttaa väkivaltaisuuden ja rikollisuuden vähentämisessä
Komission ehdottama uusi kumppanuus pyrkii entistä jäsennellympään ja strategisempaan yhteistyöhön sekä maantieteelliseen keskittämiseen ”alueille, joilla on eniten jännitteitä ja haavoittuvuustekijöitä”. kin syyskuussa Afrikka-suhteita tasavertaisten kumppanuudeksi ja puhui ”luonnollisista kumppaneista”, ei vain naapureista. Toinen strategisuuden ongelma onkin kumppanuuden luonne. Sama ajatus toistuu ehdotuksessa erillisestä kumppanuudesta, jonka tarkoitus on taata Afrikan valtioiden resilienssi eli selviytymiskyky. Komission tiedonanto strategian painotuksista tämän vuoden keväältä sanoo, että rauhaa ja hallintotapaa koskevassa kumppanuudessa päävastuu on Afrikalla, mutta eu voi myös tehdä enemmän. Näiden lisäksi epävakautta aiheuttavat myös esimerkiksi ilmastonmuutos, kiihtyvä kilpailu luonnonvaroista, ympäristöhaasteet ja terveysuhat. Yhtäältä eu kannattaa Afrikan yhdentymistä ja vapaata liikkuvuutta, mutta toisaalta se haluaa vahvistaa rajavalvontaa vähentääkseen muuttoliikettä Eurooppaan. Myös muuttoliike nousee esiin: tavoite on varmistaa ”tasapainoiset, yhtenäiset ja kokonaisvaltaiset kumppanuudet liikkuvuusja muuttoliikeasioissa”. Painotetaanko yhteisiä uhkia kuten väkivaltaista ekstremismiä ja ihmiskauppaa. Tiedonannon mukaan Afrikan epävakautta eivät enää määritä valtioiden väliset konfliktit vaan niiden rajallinen mahdollisuus valvoa maaja merialueita, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkeneminen, kotikasvuinen ääriajattelu, yhteisöjen väliset konfliktit, aseistettujen ryhmien leviäminen sekä terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus, myös kyberrikollisuus. Keskeistä on, kuka turvallisuuden ongelmat määrittää. Tämä voi haitata liikkuvuutta Afrikan maiden välillä, eikä eu:n tavoittelema Euroopan poliittinen vakaus välttämättä aja ecowas:in tavoitteita rajaliikenteen suhteen. Ehdotuksissa on kuitenkin useita kohtia, joissa kasvavan strategisuuden ongelmat nousevat esille. Afrikan maiden väliset erot ovat huomattavat YDIN 4 / 2020 58 YTIMESSÄ. Lisäksi komissio toteaa, että eu:n olisi mukautettava ja tehostettava tukeaan Afrikan rauhanpyrkimyksille muun muassa kytkemällä kehitys-, rauhanja turvallisuuspyrkimykset paremmin toisiinsa. Uhat ja turvallisuustarpeet voivat olla erilaiset paitsi eri maanosista, myös eri maista katsottuina. Kehittyvätkö prioriteetit samaan suuntaan, vai onko eu:lle tärkeämpää turvallisuus, kun Afrikka painottaisi taloutta. Tarkoituksena on vastata paremmin haasteisiin, joita afrikkalaisilla turvallisuusja puolustusalan toimijoilla on kentällä. Eu tarjoutuu tukemaan afrikkalaisten kumppaneidensa pyrkimyksiä vastata kaikkiin haasteisiin ja parantaa yleistä selviytymiskykyä. Niistä ensimmäinen on strategisten tavoitteiden ristiriitaisuus. Samalla se tarjoutuu tukemaan myös Afrikan puolustusja turvallisuusvalmiuksia, missä se aikoo hyödyntää ehdotettua Euroopan rauhanrahastoa, yhteisen ulko-, turvallisuusja puolustuspolitiikan toimiaan sekä turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä välineitä
Sotilaallisen ja sisäisen turvallisuuden sekä toisaalta investointien korostuessa eu alkaa muistuttaa lukuisia muita toimijoita, jotka hakevat Afrikasta erilaisia kumppanuuksia, kuten Kiina, Yhdysvallat, Venäjä, Turkki ja Intia. Kolmas ongelma onkin siinä, kenen kanssa puhutaan – pyrkiikö eu luomaan Afrikasta sellaista yhtenäistä toimijaa, joka olisi eu:n ajatuksen mukainen vuoropuhelun kumppani. Artikkeli perustuu selvitykseen, joka on luettavissa kokonaisuudessaan Sadankomitean verkkosivuilla: www. Sävy ja asenne ovatkin tärkeitä tasavertaisuuden luomisessa. Ongelmana on nähty keskittyminen erityisesti lyhyen tähtäimen turvallisuuteen niin, että hyvän hallinnon kehittäminen jää sivuun, sekä myös Ranskan keskeinen rooli ja kumppanien vähäinen osallistuminen. YDIN 4 / 2020 59 YTIMESSÄ. Sellaisena se voi sekä etäännyttää strategian toivottuja kumppaneita että lisätä kilpailun tuntua muiden alueen ulkopuolisten toimijoiden kanssa. sadankomitea.fi. Esimerkiksi Sahelin alueen alueelliset toimielimet eivät ole näissä kysymyksissä välttämättä toimikykyisiä, vaikka niitä on pyritty kehittämään ja tukemaan – yhteistyöhön on luotu aina uusia muodostelmia ja liittymiä koheesiota lisäämään, mutta tulos on voinut olla päinvastainen. Monenkeskisyyden vahvistaminen on sekin moniulotteinen tavoite, jossa on yhtäältä kysymys au:n ja muiden Afrikan maiden järjestöjen vahvistamisesta. Selvitys on osa Sadankomitean ”EU:n Afrikkapolitiikka ja rauha” -hanketta, johon on saatu ulkoministeriön Eurooppatiedotusavustusta. Tärkeää on myös luottamus: esimerkiksi eu:n tavat toimia omissa operaatioissaan erityisesti tiedon keräämisen ja edelleen välittämisen suhteen voivat muodostua luottamuskysymykseksi suhteessa kumppanimaihin. Y leisessä pyrkimyksessä strategian uudistamiseen kohti kumppanuutta on kysymys asenteesta ja mahdollisuudesta muuttaa sitä uskottavasti. Toisaalta monenkeskisyydessä on kyse yhteistyömahdollisuuksista yk:ssa. Niin hyvä kuin kasvava strategisuus onkin eu:n omalle yhtenäisyydelle ja toiminnan terävöittämiselle, se voi vaikuttaa entistä selvemmältä omien etujen ajamiselta. eu-maat ovat huomanneet, että kun neljäsosa yk:n jäsenistä on Afrikasta, yhteistyö niiden kanssa kannattaisi esimerkiksi ympäristökysymyksissä. On siis perusteltua kysyä, viekö lisääntyvä strategisuus pohjaa tasaveroisemmalta kumppanuudelta. paitsi kehityksessä, myös hallinnossa, turvallisuudessa ja liikkuvuudessa. Huomionarvoinen ongelma on myös se, että eu:ta ja länsimaita haastetaan ja mustamaalataan Afrikassa samalla kun muut toimijat voivat tukea Afrikan maiden autoritaarisia hallintoja. Afrikan maiden mahdollisiin tarpeisiin vahvistaa omaa edustustaan vaikkapa turvallisuusneuvostossa ei niinkään ole kiinnitetty huomiota. Sotilaallisen läsnäolon lisääntyminen voi myös tuoda riskin toimijoiden välisistä kahnauksista: venäläiset aseet ja palkkasotilaat tekevät turvallisuussektorin uudistamisesta vaikeampaa ja infrastruktuurin rakentamisessa voi tulla kilpailua eri tahojen kesken
EU:n uusi rauhanrahasto rahoittaa Afrikan maiden armeijoita, jotta terrorismiin voitaisiin puuttua ja puolustusteollisuudella riittäisi asiakkaita. Vakauden edistäminen on ensimmäisiä asioita, jotka mainitaan tällä hetkellä voimassa olevassa eu–Afrikka-strategiassa: konflikteihin ja kriiseihin on vastattava molemmilla mantereilla. Kirjoittaja Ronja Karkinen SOTATARVIKKEITA rauhanrahastosta E uroopan unionin ensimmäisiä päämääriä on rauhan edistäminen, ja rauhan ylläpito on taustana unionin syntymiselle sekä keskeinen osa siitä kerrottavaa tarinaa. Aseiden viennin riskinä on kuitenkin niiden päätyminen vääriin käsiin. Rauha, vakaus ja hyvä hallinto ovat myös keskeisiä teemoja eu:n Afrikkapolitiikkaa määrittävissä dokumenteissa. YDIN 4 / 2020 60 YTIMESSÄ
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on puolestaan sanonut olevansa vakuuttunut, että on keskeistä auttaa Afrikan unionia ja sen jäsenmaita vastaamaan terrorismiin, jonka lähteistä he ovat parhaiten perillä. Toisaalta eu:ssa ollaan huolissaan pienaseiden leviämisestä Afrikan konfliktialueilla. Jäsenmaat päättivät heinäkuussa eu:n monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelujen yhteydessä viiden miljardin rahoituksesta uudelle Euroopan rauhanrahastolle. Rauhanrahastosta tullaan rahoittamaan sellaista, mitä ei sotilaallisen ja puolustuksellisen ulottuvuuden vuoksi voida kehitysbudjetista rahoittaa: vaikka rahastoa koskevat päätökset tehtiinkin budjettineuvottelujen yhteydessä, teknisesti se kuitenkin jää budjetin ulkopuoliseksi rahoitusvälineeksi, sillä eu:n perussopimus kieltää komission tulkinnan mukaan eu-budjetin käyttämisen sotilaallisiin tai puolustuksellisiin operaatioihin. Nimestään huolimatta rahasto on väline eu:n sotilaallisten operaatioiden rahoittamiseen sekä puolustusosaamisen ja puolustustarvikkeiden toimittamiseen kumppanimaiden armeijoille. K äytännössä eu on jo ollut Afrikan valtioiden kapasiteetin tukena vuodesta 2004 Afrikan rauhanrahaston kautta, jonka uusi Euroopan rauhanrahasto nyt korvaa. Eu tukee Afrikan valtioiden armeijoiden puuttumista konflikteihin alueellaan ja nyt ensimmäistä kertaa myös tarjoaa aseita kumppanimaiden joukkojen käyttöön. Eu tarjoaa jo nykyisellään kymmenen yhteisen ulkoja turvallisuuspolitiikan alaan kuuluvan operaation kautta koulutusta ja neuvontaa afrikkalaisille armeijaja muille viranomaisille, ja se on rahoittanut Afrikan rauhanrahaston perustamisen jälkeen 3,5 miljardilla eurolla Afrikan unionin johtamia rauhanja sotilaallisia operaatioita. Rauhanrahasto siis mahdollistaa sen, että kumppanimaiden armeijoille annetaan aseita esimerkiksi osana niiden eu-tuettua kehittämistä, mitä eu ei ole aiemmin tehnyt. Konflikteihin ja kriiseihin ollaan kuitenkin vastaamassa lisääntyvässä määrin aseilla. Eu:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Josep Borrell on esittänyt, että afrikkalaisten kumppanien aseistaminen on välttämätöntä, jotta terrorismiin voidaan puuttua: eu:n on syytä olla vähemmän enkelimäinen ja hyväksyä, että turvallisuus edellyttää voimaa ja voima edellyttää aseita. Afrikan rauhanrahaston YDIN 4 / 2020 61 YTIMESSÄ. Se on myös ollut läsnä tietyillä kriisialueilla esimerkiksi Sahelissa ja Afrikan sarvessa osana laajempia rauhanturvaoperaatioita sekä unionin ja sen jäsenmaiden omia operaatioita. Rauhanrahasto laajentaa eu:n sotilaallista ja puolustuksellista toimintaa ja rahoittaa rauhanturvaoperaatioiden lisäksi unionin sotilaallisia operaatioita sekä kolmansien maiden asevoimien kapasiteetin vahvistamista, aiemmasta poiketen myös varustamalla niitä. Uusi rauhanrahasto siis jatkaa aiempaa kehitystä
Eu:n panostus puolustuksellisiin kysymyksiin näkyy esimerkiksi siinä, että monivuotisessa budjettikehyksessä turvallisuusja puolustusasiat ovat ensimmäistä kertaa oman otsakkeensa alla. Von der Leyen on edellyttänyt, että kehityspolitiikan tulee olla strategista, yhdistyä laajempiin poliittisiin prioriteetteihin ja antaa rahalle vastinetta. Ehdotus Euroopan rauhanrahastosta syntyi ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin kaudella osana laajempaa joukkoa turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä aloitteita, joita olivat myös puolustusyhteistyön syventämiseen tähtäävän Pysyvän rakenteellisen yhteistyön (pry) perustaminen ja Euroopan puolustusrahasto. Eu-maiden asevienti on kuitenkin valtioiden kansallisessa päätösvallassa: säännöt siis ovat eu-tason yhteiset, mutta niiden noudattaminen ja valvonta eivät ole eu-tasolla. kautta on kuitenkin toistaiseksi rahoitettu ainoastaan ei-tappavan materiaalin hankintaa, ja muutos Euroopan rauhanrahaston mahdollisuuteen tukea armeijoiden varustekapasiteettia onkin periaatteellisesti merkittävä. Siinä missä Pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja Euroopan puolustusrahasto on luotu suoraan tukemaan eurooppalaista puolustusyhteistyötä ja puolustusteollisuuden kehitystä, rauhanrahasto tekee niin välillisesti tarjoamalla uusia vientimahdollisuuksia paikalliselle puolustusteollisuudelle. Josep Borrell on vastikään korostanut eu:n puolustusteollisuuden merkitystä vastauksena aseviennin saamaan kritiikkiin: vuonna 2018 ala tuotti yli 100 miljardia euroa ja tuki yli 400 000 eurooppalaista työpaikkaa. Merkittävimmät vientikohteet ovat Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka: vuonna 2018 aseita vietiin eu:sta esimerkiksi Egyptiin 1,4 miljardilla eurolla ja Marokkoon ja Algeriaan yli 100 miljoonalla. YDIN 4 / 2020 62 YTIMESSÄ. Samalla uusi rahasto on osa laajempaa eu:n militarisoitumisen trendiä. Euroopan parlamentti on ollut aktiivisimpia yhteisen kannan kriitikkoja aihetta koskevilla päätöslauselmillaan, joista viimeisin julkaistiin syyskuussa. Erityisesti asevienti itsevaltaisille hallinnoille ennen arabikevään kansannousuja ja aseiden myynti Jemenin sodan todennäköisiin sotarikoksiin syyllistyneille osapuolille ovat herättäneet merkittävää kritiikkiä aseviennin periaatteiden ohittamisesta. Eu on sitoutunut aseviennin kontrollointiin ja arvojensa mukaisiin eettisiin periaatteisiin vuonna 2008 solmitulla aseviennin yhteisellä kannalla. Eu:ta on kuitenkin arvosteltu runsaasti siitä, että se ei ole noudattanut yhteisen kannan sitoumuksiaan. Puolustusrahaston on tarkoitus tukea eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehitystä ja tutkimusta seuraavalla eu:n monivuotisella rahoituskaudella 2021 – 2027 seitsemällä miljardilla eurolla. Eu:n puolustusteollisuus on siis kokoluokaltaan valtava ja eu-alueen maat yhdessä maailman toiseksi suurin aseviejä. Yhteisen kannan mukaan aseita ei saa viedä esimerkiksi silloin, jos on selkeä vaara, että niitä käytettäisiin kansalaisten sortoon, kansainvälisen oikeuden loukkauksiin tai hyökkäykseen toista maata vastaan
Yk:n turvallisuusneuvostolle puhunut pienaseiden vastaiseen työhön keskittyneen järjestön edustaja Karamoko Diakité on todennut, että Muammar Gaddafin kaaduttua libyalaisia aseita on kulkeutunut terroristiryhmille Länsi-Afrikan alueelle. Nyt eu valvoo merireittiä Libyaan huolehtiakseen yk:n asettaman asevientikiellon noudattamisesta ja on asettanut sanktioita kieltoa rikkoneille tahoille. A sekapasiteetin vieminen sisältää merkittäviä riskejä lopputuloksista, jotka ovat eu:n arvojen ja päämäärien vastaisia. Tämä tieto on tärkeää ottaa eu-politiikassa vakavasti: rauhan unionin aseet aiheuttavat vahinkoa Afrikassa. Esimerkiksi Malissa eu ei ole onnistunut yrityksistään huolimatta estämään armeijan tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, jotka ovat keskeisenä syynä malilaisten liittymiseen aseellisiin ryhmiin. Artikkeli perustuu selvitykseen, joka on luettavissa kokonaisuudessaan Sadankomitean verkkosivuilla: www. Somaliassa Al-Shabaab on toistuvasti onnistunut ryöstämään eu-operaation asevarastoa käyttöönsä, eikä aseiden päätyminen rauhanturvaoperaatioista ulkopuolisille ole muutenkaan harvinainen ilmiö. Huomionarvoista on, että eu:n pienasestrategiassa sanotaan suoraan eu:n aseviennin aiheuttaneen ongelmia naapurimantereella. Selvitys on osa Sadankomitean ”EU:n Afrikkapolitiikka ja rauha” -hanketta, johon on saatu ulkoministeriön Eurooppatiedotusavustusta. On myös merkittävä riski siihen, että aseet päätyvät lopulta aivan toiselle taholle kuin on tarkoitettu. sadankomitea.fi. Myös eu pitää laittomien aseiden kiertoa merkittävänä ongelmana ja on luonut vuonna 2018 uuden pienaseiden leviämisen estämistä koskevan strategian. Merivalvonnan toimivuudesta on kuitenkin epäilyksiä, sillä Libyaan tulee muita reittejä pitkin aseistusta maista, joille eu on edelleen myynyt aseita. YDIN 4 / 2020 63 YTIMESSÄ. Tutkija Nils Duquet on arvioinut strategiaa ja antaa sille kiitosta muun muassa konfliktialueiden asevalvonnan kehittämisestä ja kehitysyhteistyötä koskevista linjauksista sekä aiheen tutkimuksen rahoittamisen korostamisesta. Samankaltaiset paikallisten armeijoiden rikkomukset ovat auttaneet jihadisteja kasvattamaan suosiotaan myös muualla Länsi-Afrikassa. Tutkija Joanne Crouchin mukaan operaatio ei ole ottanut huomioon ja on jopa pahentanut toiminnallaan konfliktin merkittäviä syitä, kuten korruptiota, sotaan liittyviä taloudellisia intressejä ja oleellisten toimijoiden ongelmallista käytöstä. Esimerkiksi Somaliassa, jossa eu rahoittaa terrorisminvastaista operaatiota Afrikan rauhanrahaston kautta, Al-Shabaab-järjestön kanssa käydylle konfliktille ei näy loppua. Toinen surullinen esimerkki on vakavassa kriisissä oleva Libya, jonne eu-maat veivät vielä ennen kansannousua aseita, joita nähtiin kansannousujen tukahduttamisessa aseviennin yhteisestä kannasta huolimatta. Tutkimustieto viittaa siihen, että sotilaallinen tuki konfliktissa mukana olevalle hallinnolle voi vähentää sen halukkuutta löytää poliittisia ratkaisuja tilanteeseen ja myös investoida peruspalveluihin. Hän kuitenkin katsoo myös, että strategia ei juuri sisällä konkreettisia keinoja yhteisen kannan tai jäsenvaltioiden asevientikontrollin vahvistamiseksi. Strategiassa todetaan, että afrikkalaisiin konflikteihin vaikuttavat vahvasti laittomat aseet ja että näiden aseiden lähteenä on myös alun perin laillisesti valmistettuja ja vietyjä eurooppalaisia aseita
Eriarvoistumiskehitys on katkaistava ottamalla huomioon ekokriisin asettamat raamit. Kirjoittaja Esko Harni ERIARVOISUUDESTA KOHTI ekososiaalista hyvinvointia YDIN 4 / 2020 64 YTIMESSÄ. Tuoreiden tutkimusten mukaan varallisuusja tuloerot ovat kasvaneet samaan aikaan kun Suomessa elää yhä enemmän ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta kärsiviä sukuja ja perheitä
Siksi kyseessä on viheliäs yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia. Voitot ovat kulkeutuneet ennen kaikkea kaikista kovatuloisimmille. Edellä mainittu kertoo siitä, että eriarvoisuus puhututtaa, mutta sen määrittely on itsessään keskeinen poliittinen kysymys. Heidän elämäänsä ovat syntymästä lähtien varjostaneet köyhyys sekä esimerkiksi vakavat mielenterveysja päihdeongelmat. Analyysit ovat herättävää lukemista. Siksi eriarvoisuuden mittaaminen ainoastaan tuloja varallisuuseroilla ei ole riittävää. S uomessa elää mittaustavasta riippuen noin 20 000 – 40 000 ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta kärsivää henkilöä. Osmo Soininvaara kommentoi tätä blogissaan seuraavasti: ”Heillä on varmaan käytettävissään tästä jokin tilastoluku.” Myöhemmin Marin tarkensi sanomaansa Twitterissä kertomalla, että tuloerot ovat kasvaneet tilastollisesti, mutta että eriarvoisuus näkyy myös ”tilastojen takana”. Ylimmän yhden prosentin varallisuus Suomessa on tänä aikana 4,5-kertaistunut, kun taas alimmassa 90 prosentissa ei ole tapahtunut kasvua. Tämä on luettavissa useasta hiljattain ilmestyneestä tutkimuksesta, kuten Raskas perintö (Gaudeamus 2020), Eriarvoisuuden tila 2020-luvun Suomessa (Kalevi Sorsa -säätiö 2020) ja Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus (Vastapaino 2020). Eriarvoisuus näkyy myös mitä moninaisimmilla tavoilla: se on esimerkiksi sukupuoleen, painoon, ihonväriin, koulutukseen, terveyteen ja poliittiseen osallistumiseen liittyvää syrjintää ja huono-osaisuutta. Kyse ei kuitenkaan ole vain yksittäisistä äänistä, sillä huipputuloisilla on YDIN 4 / 2020 65 YTIMESSÄ. Myös varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa vuodesta 1987 vuoteen 2016. Tuskin löytyykään poliitikkoa tai puoluetta, joka ei haluaisi vähentää yhteiskunnallista eriarvoisuutta – etenkin vaalien alla köyhät lapsiperheet ja yksinäisyydestä kärsivät vanhukset ovat monen poliittisen toimijan asialistalla. Eriarvoisuutta onkin syytä lähestyä ennen kaikkea ihmisten välisinä suhteina ja etäisyyksinä, joissa erilaiset huono-osaisuuden ja syrjinnän muodot myös kietoutuvat toisiinsa. Poliittinen osallistuminen on tästä kuvaava esimerkki: mitä paremmassa asemassa henkilö on, sitä todennäköisemmin hän osallistuu edustukselliseen demokratiaan äänestämällä tai asettumalla ehdolle vaaleissa. P ääministeri sanna marin (sdp) herätti keskustelua viime vuoden tammikuussa esittäessään, että silloisen hallituksen kaudella eriarvoisuus oli kasvanut Suomessa. Tämä kehitys on jatkunut ja jopa hieman nopeutunut vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen. Erot syntyvät siitä, miten eriarvoisuus määritellään ja mitä keinoja sen vähentämisessä ehdotetaan käytettäväksi. Tulkintaeroista riippumatta eriarvoisuus on kasvava ongelma myös suomalaisessa yhteiskunnassa. On oikeutettua sanoa, etteivät nämä ihmiset lähde elämään samalta viivalta muiden kanssa
Tästä huolimatta esimerkiksi toimeentulotuen pitkäaikaiskäyttö, tulottomuus ja nuorten pahoinvointi ovat lisääntyneet vauhdilla. Y lisukupolvinen huono-osaisuus on noussut vauhdilla politiikan asialistoille, ja sitä voidaan pitää yhtenä merkittävimpänä 2020-luvun sosiaalija terveyspoliittisena haasteena. Perussuomalaisten kannatuksessa ei kuitenkaan ole tutkijoiden mukaan kyse vain heikompiosaisten äänistä, vaan kannattajakuntaa löytyy myös kurjistuvasta keskiluokasta, joka näyttää kärsivän eräänlaisesta ”status-ahdistuksesta”. Kyse on siis hyvinvointisovinismista: kun Perussuomalaiset eivät voi kohdistaa kritiikkiään enää ainoastaan tiettyihin etnisiin ryhmiin, ovat he alkaneet olla huolissaan hyvinvointivaltion kantokyvystä. Mikä sitten periytyy, kun huono-osaisuuden sanotaan periytyvän. Siksi puolue on onnistunut puhuttelemaan myös yrittäjiä ja keskiluokkaisesta asemasta huolissaan olevia. Sdp:n kannatukseen pienituloisuudella ei ole puolestaan havaittu olevan selvää yhteyttä. Tätä selittää ennen kaikkea se, että viimesijaisen turvan pitkäaikaiskäyttö on yleistynyt samanaikaisesti suomalaisten elintason yleisen nousun kanssa. Yhteiskuntarauhan ja demokratian toimivuuden kannalta on elintärkeää, että kansalaiset tietävät äänestäessään, mitä he saavat ja mikä taho heitä lopulta edustaa. Suomeen on muodostumassa eräänlainen itseään vahvistava eliittikehä, jossa taloudellinen, sosiaalinen ja poliittinen valta kietoutuvat toisiinsa. Tutkijoiden mukaan Suomessa pienituloisuus on edelleen selvästi yhteydessä korkeampaan Vasemmistoliiton kannatukseen ja matalampaan Kokoomuksen kannatukseen. Rikkaiden intressit tulevat päätöksenteossa huomioiduiksi voimakkaammin kuin köyhien, eikä tätä voi pitää oikeudenmukaisena, saati demokraattiseen yhteiskuntaan sopivana ilmiönä. Eräs selkeimmistä yhteyksistä löytyy koulutuksen ja huono-osaisuuden väliltä: Vanhempien koulutustaso heijastuu edelleenkin heidän lastensa kouluYDIN 4 / 2020 66 YTIMESSÄ. Suomalaisten elintaso on kohonnut tasaista vauhtia ja suomalaiset olivat 2020-luvun alussa keskimäärin vauraampia kuin koskaan. Edellä kuvattu kertoo siitä, että ”rahalla saa ja hevosella pääsee”, mutta myös siitä, kuinka erilaiset huono-osaisuuden muodot ketjuuntuvat yhteiskunnassa toisiinsa. havaittu olevan Suomessa ryhmänsä kokoon nähden paljon vaikutusvaltaa. Kuten tuloja varallisuuserojen kohdalla, myös ylisukupolvisessa huono-osaisuudessa ja köyhyydessä kyse on ääripäissä tapahtuneista muutoksista. Yleisen taloudellisen tilanteen huononeminen ja populismin nousu liittyvät toisiinsa myös Suomessa. RIKKAIDEN INTRESSIT TULEVAT PÄÄTÖKSENTEOSSA HUOMIOIDUIKSI VOIMAKKAAMMIN KUIN KÖYHIEN, EIKÄ TÄTÄ VOI PITÄÄ OIKEUDENMUKAISENA. Päivänpolitiikan kannalta mielenkiintoista on, kuka kaikkein huono-osaisimpien ryhmää Suomessa edustaa. Siksi populististen liikkeiden ja puolueiden nousua on tarkasteltava osana kasvavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta
Näin erilaiset huono-osaisuuden muodot kerrostuvat toisiinsa koulutuksen periytyvyyden kautta. Koulutus on myös keskeinen väylä työelämään, minä takia koulutuksen periytyminen merkitsee usein myös ammattiperustaisen luokkaaseman ja tulotason periytyvyyttä. Liberalismi – mikäli se määritellään laajasti talouden ja ihmisten hallinnoimisen tapana – on kykenemätön vastaamaan vallitseviin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten eriarvoistumiseen ja ihmisten pahoinvoinnin kasvuun, niin kuin Lahtinen ja Purokuru kirjassaan toteavat. YDIN 4 / 2020 67 YTIMESSÄ. Koska kukaan ei voi valita lapsuuden elinolosuhteitaan, on kasvanut ylisukupolvinen huono-osaisuus erityisen huolestuttava ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa on katsottu vallitsevan korkea sosiaalinen liikkuvuus ja mahdollisuuksien tasa-arvo. ”Joko oma tai valtion talous on romahtamassa tai sitten kauhun tasapainolla koossa pysyvä globaali politiikka tai loputkin ekosysteemit”, he kirjoittavat. Ensimmäinen askel on ilmiön tunnistaminen sekä konkreettisten toimenpiteiden käyttöönotto kehityksen katkaisemiseksi. Siksi emme myöskään etsiä voi ratkaisua kasvavaan eriarvoistumiseen talouskasvusta. Tämä puolestaan vaatii perustavanlaatuisia muutoksia suhteessa itseemme, muihin ihmisiin sekä siihen, miten järjestämme yhteiskuntaa ja taloutta. Matala koulutus on taas yhteydessä heikkoon terveyteen, lyhyeen elinikään ja elintapoihin. Korkeakoulutettujen vanhempien lapset esimerkiksi hakeutuvat todennäköisemmin korkeakoulutuksen piiriin. (Kosmos 2020) osuvasti, kuinka arjestamme on tullut romahdusten odottelua. Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru kuvaavat kirjassaan Mikä liberalismia vaivaa. Siksi sen suuntaa voi myös muuttaa. ”Hyvinvoivan näköiset kasvot mediassa kertovat kuinka absoluuttinen köyhyys on vähentynyt, kansanterveys parantunut ja tasa-arvoa edistetty.” Eriarvoisuutta kuvaavien tutkimusten ja eletyn kokemuksen valossa tilanne näyttää kuitenkin toiselta. Lopulta ainoa kestävä vaihtoehto suunnitella eriarvoistumista korjaavia toimia on käsitellä niitä vallitsevan ekokriisin valossa. Tästä huolimatta kasvava yhteiskunnallinen eriarvoisuus on myös asetettava laajempaan yhteyteen: liberalismin kriisiin ja vallitsevaan ekokriisiin. Suomessa tarvitaankin lisää kriittistä keskustelua siitä, kuinka heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten sosiaaliset tilanteet ja ympäristövaikutukset sekä ympäristöön liittyvät huolet kytkeytyvät toisiinsa. Näihin hiljattain ilmestyneet analyysit antavat hyvät lähtökohdat. Ekologinen kestävyys on nimittäin edellytys taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. tustasoon. E riarvoistumiskehitys ei ole luonnonlaki, johon on sopeuduttava, vaan se on ensisijaisesti yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä. ikävuoteen mennessä. On niin ikään kuvaavaa, että jopa 12 prosenttia nuorista aikuisista ei ole suorittanut lainkaan toisen asteen tutkintoa 24
Kirjoittaja Antti Jauhiainen DEMOKRATIA on avain parempaan talouteen YDIN 4 / 2020 68 YTIMESSÄ. Demokraattiseen suunnitteluun perustuva osallisuustalous tarjoaa sille varteenotettavan vaihtoehdon. YDIN 4 / 2020 68 YTIMESSÄ Nykyinen talousjärjestelmämme tuhlaa resursseja eikä huomioi talouden aiheuttamia ongelmia ihmisille ja ympäristölle
He halusivat vastata kysymykseen: miltä näyttäisi kokonaan uusi talousjärjestelmä, jossa korjattaisiin nykyisten mallien vakavat puutteet. Aivan lähitulevaisuudessa päästöjen leikkaaminen, energiatehokkuuden massiivinen kasvattaminen ja ekologinen jälleenrakennus ovat parhaita toivoja ilmastokatastrofin tuhojen minimoimiseksi. On tärkeää myöntää, että fossiilisista polttoaineista luopuminen vie mukanaan monia nykyisiä työpaikkoja ja aiheuttaa perustavanlaatuisia muutoksia yhteiskuntaan. Tällaisten välttämättömien toimien rinnalle kaivataan kuitenkin keskustelua taloudesta, jossa kapitalismin virheitä ei enää toisteta ja samaan tuhoisaan tilanteeseen ei päädytä uudelleen. Robin Hahnel on näkemyksellinen mutta myös pragmaattinen teoreetikko – hän ei piilota talouden lainalaisuuksia tai mahdollisia ristiriitoja ja ongelmakohtia kauniin retoriikan taakse. YDIN 4 / 2020 69 YTIMESSÄ DEMOKRATIA K apitalismi on epäonnistunut talousjärjestelmä. Jo pelkästään erityisesti köyhimpien ihmisyhteisöjen nykytaloudessa kohtaama ahdinko, eriarvoisuus ja suoranainen kärsimys olisivat siihen riittäviä syitä, mutta ilmastonmuutoksen ja etenevän lajikadon tuhot pakottavat siihen. Nykyiset talousrakenteet eivät pysty tarjoamaan kestäviä ratkaisuja talouden ja ympäristön kasvaviin ongelmiin, joita ne ovat itse olleet jatkuvasti mukana aiheuttamassa. Näin merkittävien rakennemuutosten edessä on välttämätöntä, että yrityksissä ja yhteisöissä tuetaan uudenlaista, vastuullisempaa tuotantoa ja rakennetaan nykyistä parempia työpaikkoja. Vaikka malli keskittyy korjaamaan markkinoiden vääristyneet hinnat oi. Osallisuustalouden tekee erityislaatuiseksi sen kokonaisvaltaisuus. Osallisuustaloudessa on kiinnostavaa juuri se, ettei kyseessä ole vain ruusuinen visio tulevasta. Vaihtoehto kapitalismin perusperiaatteille olisi kuitenkin välttämätöntä löytää. Taloustieteilijä Robin Hahnelin ja yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kehittämä osallisuustalous (participatory economy) on demokraattisen talouden malli ja yksi varteenotettava vaihtoehto nykytaloudelle. I lmastonmuutoksen ja ympäristökatastrofien edessä olisi ymmärrettävä, että jonkinlainen demokraattinen suunnittelu on tärkeä työkalu aikamme keskeisten ongelmien ratkaisemisessa. Sen sijaan osallisuustalous on taloustieteellinen, vertailukelpoinen malli. Vakavin kapitalismin aiheuttama uhka onkin elinympäristömme romahtaminen rajattoman saastuttamisen ja kulutuksen seurauksena. Nämä ongelmat ovat ilmiselviä, mutta taloustieteilijä John Maynard Keynesin tunnetun lausahduksen mukaisesti on ollut vaikea kuvitella, mitä kapitalismin tilalla voisi olla. Hahnel ja Albert ryhtyivät rakentamaan mallia 1980-luvulla sekä kapitalismin että kommunistisen keskussuunnittelun ongelmien pohjalta. Tervetulleita ehdotuksia nykytalouden korjaamiseksi on jo runsaasti, esimerkiksi materian ja luonnonvarojen käytön laskemiseen yritysten tasolla tähtäävät ideat sekä kohtuutalouden kaltaiset laajemmat ehdotukset. Sen johtavat arvot ovat demokratia, tehokkuus, yhteistyö ja tasavertaisuus
Ely-keskukset tutkisivat ja välittäisivät tiedot eteenpäin Tilastokeskukselle, joka keräisi tiedot yritysten tuotannosta ja asuinalueiden kulutuksesta. Osallisuustaloudessa hintoihin sisällytettäisiin yhteiskunnalliset ja ympäristölliset kuluerät. On ilmiselvää, että kapitalismissa – varsinkin mitä ”vapaampi” se on – allokaatio on ilmiselvän tehotonta. Lisäksi ne kohdentuvat oikealla tavalla: sairaalat saavat työvälineensä ja ihmiset monipuolista ja ravitsevaa ruokaa. T alousjärjestelmiä arvioidaan merkittäviltä osin sen suhteen, mitä ne tuottavat ja kenelle. Laajoja haittoja arvioisivat asiantuntijat, paikallisista ympäristöhaitoista ilmoittaisivat alueen asukkaat. YDIN 4 / 2020 70 YTIMESSÄ keiksi, ei pelkkien kannustimien ja hintasignaalien hiominen riitä – lisäksi on luotava olosuhteet, joissa ihmiset voivat hyvin. Toimivassa taloudessa tuotetaan sellaisia tuotteita ja palveluita, joita ihmiset tarvitsevat ja joista he hyötyvät. Ihmisten tarpeilla tai talouden yleisellä toimivuudella ei ole väliä, kun rikkaat voivat määrätä tahdin. Luonnonvaroja tai muita yhteisiä resursseja tuhlaavat yritykset joutuisivat kehittämään uusia, tehokkaampia ratkaisuja – muussa tapauksessa niidet tarvitsemat resurssit menisivät kestävämpiin projekteihin. Arkisissa ostoksissa kuluttajat äänestävät rahoillaan. Kun demokratiassa jokaiselle on yksi ääni, on kapitalismissa äänestyslippuja lompakon paksuuden mukaan. Julkiset hyödykkeet olisivat samalla viivalla: asuinalueen kuluttajat voisivat päättää siirtää tulojaan vaikkapa julkisen liikenteen tai vanhustenhoidon parantamiseen. Osallisuustaloudessa jokainen tekee päätöksiä sekä osuuskuntamaisen yrityksen työntekijänä että kuluttajana. Nykymuotoinen työelämä ei kohtele ihmisiä kunnioittavasti ja mahdollisuudet päätöksentekoon työpaikalla ja oman työnkuvan muokkaamiseen ovat monilla aloilla vähäisiä. Osallisuustalouden ideat työelämän parantamiseksi ovatkin harkitsemisen arvoisia jo itsessään. Yritysten tuotantoarviot vaikuttaisivat siihen, miten ne saisivat resursseja muilta talouden toimijoilta. Osallisuustalouden mallissa yksilöiden oletetaan voivan hyvin toimia taloustieteistä tutun ”homo economicus” -oletuksen mukaisesti: rationaalisesti ja omaa etuYDIN 4 / 2020 70 YTIMESSÄ. Tilastokeskuksen keräämä hintadata olisi avointa ja päivittyisi jatkuvassa yritysten ja kuluttajien vuorovaikutuksessa. Se totisesti onkin kapitalismi, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kun toiset. Yrityksissä työntekijät suunnittelisivat työtään ja yrityksen toimintaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Järjestelmä muistuttaisi helppoudessaan osakkeiden tai rahastojen ostamista verkkopankissa. Taloudelle hyvin niukkoja kirurgipalveluita käytetään toisten kauneusleikkauksiin samalla, kun merkittävä osa ihmisistä jää ilman perusterveydenhuoltoa. T aloudessa, jossa kaikki ihmiset ovat ahkeria, työtätekeviä ja jalosydämisiä auttajia, ei juuri ole tarvetta instituutioille. Tässä päästään käsiksi myös kapitalismin epädemokraattiseen luonteeseen
Yritysten on siis osoitettava muille yrityksille ja kuluttajille, että niiden tuotanto on tarpeeksi hyödyllistä, jotta niiden aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset tulevat vähintäänkin katettua. Vaikka Hahnelin ja Albertin analyysissa oletettiinkin ihmisten toimivan säännönmukaisesti omaa etuaan ajaen, on kuitenkin paljon syitä uskoa, että ihmisiä motivoivat myös monet muut seikat. Kapitalistista markkinataloutta pidetään yleisesti ainoana mahdollisena talousjärjestelmänä, joten on yleistä ajatella, että sen lukuisia ongelmia on vain siedettävä. Vaihtoehtoja on toki aina olemassa, kuten monet jaksavat muistuttaa, mutta keskeistä onkin löytää toimivampia vaihtoehtoja. On kehitettävä yhteistyöhön perustuva talous, jossa ei sorruta haihattelemaan paremman ihmisen tai teollistumista edeltäneiden pienimuotoisten paikallistalouksien perään. Silloin talous voisi vihdoin auttaa hyödyntämään ihmiskunnan todellisen potentiaalin ja raivata tietä uusille saavutuksille. Osallisuustaloudessa jokaisen yrityksen kannattaa tehdä mahdollisimman hyvää laatua mahdollisimman vähillä resursseilla. YDIN 4 / 2020 71 YTIMESSÄ. Tuhoisan itsekkyyden ja vastuunpakoilun sijaan tulisikin kannustaa järkevään, toisia ihmisiä ja heidän vapauksiaan kunnioittavaan sekä yhteisöä hyödyttävään toimintaan. Ehkä arvokkain puoli osallisuustalouden ideassa on kuitenkin toisinajattelun vahvistaminen. YDIN 4 / 2020 71 YTIMESSÄ aan tavoitellen. Tämä käyttäytyminen vaikuttaisi olevan ihmiselle mahdollista ja jopa luontaista niissä yhteyksissä, joissa ilmapiiri on täynnä luottamusta eikä sisällä jatkuvaa epäilyä. On absurdia ajatella, että kaiken nykyisen vaurauden keskellä ei olisi varaa puhtaaseen ilmaan, juomaveteen, maksuttomaan koulutukseen ja heikoimmista huolehtimiseen. Nykyisellään yritys voi tehdä erinomaista tulosta, mutta osa sen voitosta saattaa perustua muun muassa luonnon köyhdyttämiseen ja ala-arvoisiin työoloihin sekä muihin näennäisen tehokkaisiin toimiin. Osallisuustaloudessa työntekijät päättävät itse yrityksissään työn tekemisen tavoista ja tuotannon ulkoisvaikutukset sisältyvät suoraan hintoihin. Yrityksillä on näin ollen selvät kannustimet käyttäytyä vastuuntuntoisesti. Kun nykymuotoisen talouden rinnalle asetetaan parempia kokonaisvaltaisia ratkaisuja, tulevat nykyiset järjettömyydet kaikessa kauheudessaan näkyviin entistä selvemmin. On runsaasti tuoretta tutkimustietoa siitä, kuinka työn koettu merkitys ja vaikuttavuus ovat monissa tilanteissa rahaa tärkeämpiä kannustimia, ja myös paljon todisteita siitä, että ihmiset pystyvät ottamaan toisiaan huomioon lukuisin eri tavoin. Lähtökohtana eivät ole siis yhteiskunnallisesti vastuulliset pyhimykset, vaan pikemminkin kokoelma instituutioita ja pelisääntöjä, jotka kannustavat kohti yhteiskunnallisesti tehokasta ja reilua toimintaa – myös silloin, kun ihmiset toimivat itsekkäästi. Talouden kannalta olisi oleellisinta pohtia, minkälaista toimintaa ylipäätään halutaan tukea, ja selvittää, mikä saa ihmiset innostumaan, ahkeroimaan ja kehittämään vapaasti kaikkia hyödyttäviä innovaatioita. Juuri tästä syystä kannustimet ovat tärkeitä. On kuitenkin tärkeää tehdä eroa nykyisten markkinamittarein tehtyjen tulosten ja osallisuustalouden välillä
Koronapandemialla on ollut valtava vaikutus siirtolaisuuteen ja ihmisten liikkuvuuteen. Globaalin etelän kokemukset osoittavat, että pandemianationalismin sijaan tulevaisuudessa tarvitaan siirtolaisia syrjivien järjestelmien purkamista. Kirjoittaja Oreva Olakpe PANDEMIA etelän siirtolaisten tulevaisuus & YDIN 4 / 2020 72 YTIMESSÄ
Länsi-Afrikassa vapaa liikkuvuus ja muuttoliikkeet ovat alueellisia normeja ja käytäntöjä. Maailmanpankin mukaan globaalin etelän sisäinen siirtolaisuus vastaa 34 prosentista maailmaanlaajuisesta siirtolaisuudesta ja 70 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan siirtolaisista muuttaa muihin Afrikan maihin. Vaikka ebola-epidemiaan vastattiin alueellisella ja koordinoidulla tavalla, terveyden, rajojen ja siirtolaisuuden välistä yhteyttä on nyt painotettava entistä enemmän. Mutta entä se, miten pandemia tulee muovaamaan etelän sisäisiä muuttoliikkeitä ja vaikuttamaan epävarmassa asemassa olevien siirtolaisten elämään. Nämä prosessit eivät yleensä toimi molempiin suuntiin. Nämä ennustukset ovat usein painottaneet pandemian vaikutuksia globaalin pohjoisen valtioiden välisille suhteille tai sen merkitystä etelästä pohjoiseen kulkeville muuttoliikkeille. Monien globaalin etelän maiden nopea reagointi lienee yksi syy siihen, että virus ei ole levinnyt niin laajalle kuin odotettiin. G lobaalin etelän maiden on myös kamppailtava globaalin pohjoisen kansanterveyden perusteella siirtolaisuudelle asettamien rajoitusten kanssa. Kokonaisia maahanmuuttoon liittyviä prosesseja on rakennettu varmistamaan siirtolaisten terveys, jotta nämä voisivat hakea viisumia. Koronaviruspandemia on horjuttanut stereotyyppejä köyhien maiden sairauksista ja osoittanut, että rajat, taloudellinen vakaus, valta tai vauraus eivät pysäytä tauteja. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö iom on kuitenkin raportoinut, että pandemian myötä alueellinen siirtolaisuus väheni vuoden ensimmäisen puoliskon aikana lähes 50 prosenttia. V aikka koronapandemian pitkän aikavälin vaikutukset ovat vielä epäselviä, ennustukset covid-19:n jälkeisestä maailmasta ovat keskittyneet suurvaltojen välisten valtadynamiikkojen muutoksiin, nationalismin nousuun sekä avointen rajojen ja globalisaation loppuun, minkä lisäksi ne ovat pitäneet siirtolaisuuden tulevaisuudennäkymiä yleisesti ottaen epäsuotuisina. Terveysarvioihin keskittyvä siirtolaisuuspolitiikka ja terveyden vaikutus liikkuvuudelle olivat jääneet ennen pandemiaa liian vähälle huomiolle, koska Afrikan rajoja ylittävää liikehdintää on tarkasteltu pääosin kaupan ja työvoiman näkökulmasta. Ebola-epidemian kokemuksilla, heikoilla julkisilla terveydenhuoltojärjestelmillä sekä tiiviisti asutuilla kaupungeilla varustetut Afrikan maat toimivat erityisen pikaisesti estääkseen virusta leviämästä. Afrikan maiden kohdalla viruksen toivat mukanaan globaalista pohjoisesta ja erityisesti Euroopasta tulleet vierailijat, minkä YDIN 4 / 2020 73 YTIMESSÄ. Köyhät maat nähdään usein syväänjuurtuneiden sairauksien tyyssijoina, mikä vaikuttaa siihen, kuinka globaalista etelästä tulevia siirtolaisia kohdellaan heidän hakiessaan viisumeja ja ylittäessään rajoja sekä heidän asuessaan niissä maissa, joihin he muuttavat. Pandemian alettua tänä vuonna nopeimmat ja tiukimmat liikkumisrajoitukset nähtiin globaalissa etelässä
Afrikkalaiset siirtolaiset kohtaavat syrjintää aina, kun maanosassa on käynnissä epidemia, mikä on nähtävissä esimerkiksi siitä, kuinka heitä kohdeltiin ebola-epidemian aikaan esimerkiksi Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Sen ollessa voimakkaimmillaan afrikkalaiset siirtolaiset kohtasivat syrjiviä ja rankaisevia toimenpiteitä eri kaupungeissa, kuten esimerkiksi Kiinan Guangzhoussa. Kuten covid-19-pandemia on osoittanut, afrikkalaisia siirtolaisia syrjitään jopa silloin kun sairaus ei ole lähtöisin Afrikasta – valtion itsensä sijaan vastuu pandemian hallitsemisen epäonnistumisesta vieritetään ulkomaalaisten tai ”toisten” niskoille. jälkeen se alkoi levitä yhteisöjen sisällä. Tämä tekee heistä haavoittuvaisempia pakkotyön sekä huonompien työolosuhteiden ja terveydentilan kaltaisille riskeille. YDIN 4 / 2020 74 YTIMESSÄ. Kiinassa suuret kaupungit muuttuivat mustiin kehoihin kohdistuvan väkivallan näyttämöiksi, vaikka 90 prosenttia ulkomailta saapuneista tautitapauksista tuli sellaisten ihmisten mukana, joilla oli kiinalaiset passit. Tämän on pakkoa muuttua: tulevaisuudessa globaalin etelän maiden on arvioitava kaikkien vierailijoiden ja tulokkaiden terveydentila näiden alkuperästä riippumatta. Pohjoisesta etelään tulevien ei tarvitse käydä läpi yhtä tiukkoja terveystarkastuksia kuin toiseen suuntaan matkaavien. Monet siirtotyöläiset eivät voi palata lähtömaihinsa tai niille alueille, joilla he työskentelevät: he ovat jääneet loukkuun täpötäysiin slummeihin, joissa he eivät voi pitää yllä riittäviä turvavälejä eikä heillä ole käytössään peruspalveluita. Kiinan ja Intian kaltaisissa maissa on huomattavia sisäisiä muuttoliikkeitä ja pandemia on vaikuttanut niissä kielteisesti siirtotyöläisiin, jotka ovat vaarassa menettää työpaikkansa sekä virallisen että epävirallisen talouden puolella julkisen liikenteen ja liikkuvuuden häiriöiden takia. Sairauksien rodullistaminen on ilmiö, joka on ollut alusta lähtien osa globaalin terveydenhuoltojärjestelmän historiaa ja syntyä. Intiassa sekä useissa Latinalaisen Amerikan maissa siirtotyöläiset ovat joutuneet matkaamaan pitkiä matkoja jalan päästäkseen takaisin kotiin. Ei-afrikkalaisesta passista on tullut pääsylippu pois syrjityksi ja häirityksi tulemisesta. Siirtolaiset joutuivat kohtaamaan muun muassa häätöjä, majoituksen saamisen estämistä, poliisiväkivaltaa, kohdistettuja karanteeneja sekä passien takavarikointia. P andemia on tarjonnut valtioille tekosyyn toteuttaa kovakouraista maahanmuuttopolitiikkaa, jotta viruksen leviäminen voitaisiin ”padota”. Oikeustieteen professori Matiangai Sirleaf on paneutunut siihen, kuinka globaali terveydenhuolto luotti siirtomaavaltojen apuun kansanterveydellisten toimien valvonnassa, mikä on johtanut maailmanlaajuiseen syrjintään globaalista etelästä tulevia siirtolaisia kohtaan. Kovakouraisten toimien seurauksena paperittomat siirtolaiset ovat nyt entistä näkyvämpiä eikä heillä ole paikkaa elää, syödä, tehdä töitä tai edes olla olemassa siellä, minne he ovat muuttaneet
Pandemian epävirallisen sektorin siirtoja kausityöläisiin kohdistuvat vaikutukset sekä heidän kohtaamansa syrjintä ovat kuitenkin vihdoin kiinnittäneet maailman huomion. Tulevaisuudessa valtioiden on suhtauduttava vakavasti pandemiasta saatuihin opetuksiin ja ryhdyttävä toimenpiteisiin siirtolaisten suojelemiseksi sekä terveyttä edistävän maahanmuuttopolitiikan ja lainsäädännön luomiseksi. Nämä esteet tarkoittavat, että turvapaikanhakijat sekä maansisäiset ja muut pakolaiset ovat loukussa epävarmoissa olosuhteissa ja että heidän on pakko pyrkiä liikkumaan epävirallisia reittejä, sillä kriisin jatkuessa hyvinvointiin ja turvaan vieviä polkuja tulee olemaan entistä vähemmän. Lisäksi pandemia saattaa johtaa jo vallitsevan poliittisen epävakauden ja epätasa-arvon kärjistymiseen: esimerkiksi Länsi-Afrikassa Boko Haram on käynnistänyt uudelleen maansisäisten pakolaisten leireihin sekä rajaalueiden yhteisöihin kohdistuvat hyökkäyksensä, koska niiden asukkailla ei ole paikkaa, mihin mennä. Globaalin etelän siirtolaisia sortavien ja syrjivien järjestelmien vaikutukset moninkertaistuvat transnationaalisissa ja kansainvälisissä prosesseissa. Jaetun liikkumattomuuden kokemuksen tulisi tehdä maailma tietoiseksi siirtolaisten hädästä sekä sairauksien rodullistamisen purkamisen tärkeydestä globaalissa terveydenhuollossa. Paimentolaiset ja muut nomadit eivät voi enää siirtyä karjan mukana laitumilta toisille, mikä vaikuttaa merkittävästi heidän elämäntapaansa. Käännös: Eero Suoranta. Tämän takia vastarinnan näitä järjestelmiä kohtaan tulee myös olla luonteeltaan transnationaalista, sillä rajat ylittävä yhteistyö ja solidaarisuus voi horjuttaa pandemianationalismia. www. Koronapandemia on osoittanut, että etelän sisäisen muuttoliikenteen osalta tartuntatautien ehkäisemisen pitäisi olla siirtolaisuuteen liittyvien aloitteiden keskiössä. K oko maailma on tällä hetkellä tienristeyksessä, ja ilman rokotetta sekä globaalin taantuman häämöttäessä näiden haasteiden ratkaiseminen tulee vaatimaan aikaa. Tämän lisäksi maansisäisten pakolaisten, raja-alueiden yhteisöjen sekä pakkomuuttajien liikkuvuuden tielle on noussut entistä korkeampia esteitä ja heidän mahdollisuuksiaan saada humanitaarista apua on rajoitettu. Esimerkiksi Länsi-Afrikassa maataloustyöntekijät, rajojen yli liikkuvat kauppiaat sekä paimenet eivät ole voineet liikkua alueella yhtä vapaasti kuin aikaisemmin. opendemocracy.net/ en/pandemicborder/ futuremigration -globalsouth-racializingdiseaseshas-stop YDIN 4 / 2020 75 YTIMESSÄ. Pandemian loputtua globaalin etelän valtioiden on edelleen edistettävä avoimien rajojen ohella terveyttä kiinnittämällä siihen huomiota maahantulopaikoilla, seuraamalla terveysindikaattoreita sekä kehittämällä terveydenhuollon asiantuntemusta, jotta vapaata liikkuvuutta voidaan vahvistaa. Julkaistu alun perin OpenDemocracysivustolla. Ihmiset kautta maailman ovat saaneet tilaisuuden kokea, miltä liikkumattomuus tuntuu ja kuinka lamauttavaa se voi olla. Myös kausittaiset siirtolaiset ovat joutuneet pulaan ja menettäneet mahdollisuuden ansaita elantonsa matkustusrajoitusten takia
Kuinka koulut voisivat vastata nuorten ilmastoahdistukseen ja vaatimuksiin radikaaleista ilmastotoimista. Filosofian ja psykologian tunneilla voitaisiin syventyä modernin ihmiskuvan kritiikkiin ja utopioiden taustalla vaikuttaviin arvoihin. tutkimusprojektia?Konkreettien?utopioiden?pedagogiikka:. Ensinnäkään tulevaisuus ei ole varmuudella nykyisen jatkumoa. Unelmahuttua! Koulun pitää pysyä faktoissa ja realismissa! Utopiat ovat vaarallisia! Näiden vastalauseiden taustalla on vanhentunut käsitys utopioista. Koulussa ei pidä kuitenkaan opiskella vain aikuisten esittämiä utopioita. Mikko Piispan, Anni Ojajärven ja Tomi Kiilakosken ”Tulevaisuususko hukassa. Voisiko koulussa opiskella utopioita. Yhteiskuntaopin tunneilla voitaisiin käsitellä vaihtoehtoja kapitalismille. Emme tarvitse lisää totalitaarisia pohjapiirroksia ihanneyhteiskunnista, vaan lisää rohkeita avauksia ja demokraattista dialogia uusista vaihtoehdoista. Hyvä utopia on keskeneräinen ja altis kritiikille. Nuorten?toimijuus?ja?ilmastoaktivismi?opetuksessa.. Nuoret ilmastoaktivistit sanovat sen ääneen: nykyisen elämäntavan jatkaminen on sekin utopia. Keskustelua hallitsevat liikaa uhkakuvat ja dystopiat. Miksi käyttää paljon vaivaa kouluttautumiseen, kun hallituksemme eivät kuuntele koulutettuja?” Nuorten ilmastoliike Fridays for Future esittää vaikeita kysymyksiä kasvattajille. Utopioiden pedagogiikalla ilmastonmuutoksen kimppuun ANTTI RAJALA Kirjoittaja?toimii?tutkijatohtorina?Oulun?yliopistossa?ja?johtaa. Utopiat ovat luonteva aihe koulutuksessa, jossa on perimmältään kyse paremman tulevaisuuden luomisesta. Ihmiset kaipaavat vaihtoehtoja, mikä on saanut monet turvautumaan populismiin. Varoitukset utopioiden vaarallisuudesta tulee kuitenkin ottaa vakavasti. Fridays for Future Suomen aktiivien Jasmin Tuomen ja Tilda Sederholmin järjestön verkkosivuilla esittämät näkemykset näyttävät suuntaa: ”Reilu muutos tarkoittaa sitä, että ilmastokriisi on ratkaistu täysin vasta sitten, kun siellä, missä se tulisi vaikuttamaan ankarimmin, on ruoka pöydässä ja kohtuulliset elinolot.” . Keskiössä tulee olla nuorten omat toiveet ja näkemykset toivottavista tulevaisuuksista. Paneutua mahdottomilta tuntuviin visioihin elämäntavoista, jotka eivät ylitä planeettamme kestokyvyn rajoja ja ehkä jopa lisäävät hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta. Nuoret ilmastoaktivistit ja keskustelu tulevaisuudesta” -tutkimuksen julkaisutilaisuudessa esiintyneet nuoret vaikuttajat Emma Sairanen ja Sonja Nielsen korostivat positiivisten tulevaisuudenkuvien tarvetta. YDIN 4 / 2020 76 YTIMESSÄ ” miksi opiskella tulevaisuutta varten, jota ei ehkä edes tule. Taideaineet voisivat antaa välineitä radikaalille mielikuvitukselle
78 FAITH MKWESHA Kirjoituksia marginaaleista / 82 RIITTA OITTINEN Monimuotoisuutta lastenkirjoihin / 84 JUHANI TOLVANEN Olipa kerran Kongo / 86 MAIJALIISA MATTILA Mielten ja talojen raunioilla / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Taas soi Bella Ciao! / 94 EEKKU AROMAA Olisipa meillä turvallisuudesta vastaava viranomainen! / 96 LAURA LODENIUS Siitä puhe mistä puhe / 98 Pala historiaa. YDIN 4 / 2020 77 YTIMESSÄ Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Halusin siksi kirjoittaa itse tarinoita, mutta vanhempani ja opettajani kehottivat minua luopumaan ajatuksesta: heidän mukaansa en voisi mitenkään ansaita kunnon elantoa kirjoittamalla. 2000-luku on kuitenkin ollut merkittävä virstanpylväs, jonka aikana lukuisat naiskirjailijat ovat vakiinnuttaneet asemansa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Hänen romaaninsa Puolikas keltaista aurinkoa (Half of a Yellow Sun, 2006) kertoo Biafran sodasta sekä kamppailusta itsenäisen valtion perustamiseksi ja kuvaa eläväisesti siihen liittyvää hyytävää väkivaltaa. Lapsena minulla ei ollut kirjoja luettavana, mutta nautin isoäitini kertomista opettavaisista kansantarinoista. He kirjoittavat miesten ja valkoisten hallitseman kirjallisen kentän laidoilta ja marginaaleista maahanmuuttajina ja syrjäytettyinä, tietäen, millaista on elää sukupuolen, rodun, seksuaalisuuden ja luokan risteyksissä. Kirjailijoista kansainvälisesti näkyvin on nigerialainen Chimamanda Ngozi Adichie. Kirjoittaja Faith Mkwesha Vaikeista olosuhteista huolimatta Afrikan naiskirjailijat kirjoittavat teoksia, joissa naiset ja tytöt selviytyvät ja kukoistavat. Kirjoituksia marginaaleista YDIN 4 / 2020 78 YDINKOKEMUS. Teos on 2000-luvun vastine Chinua Acheben afrikkalaista kirjallisuutta muovanneelle romaanille Kaikki hajoaa (Things Fall Apart, 1958). Adichie voitti palkintoja myös esikoisromaanillaan Purppuranpunainen hibiskus (Purple Hibiscus, 2003), joka kertoo 15-vuotiaasta igbo-kansaan kuuluvasta tytöstä ja tämän äärikatolisesta, väkivaltaisesta isästä. K irjoitan tätä artikkelia jännittävänä aikana afrikkalaisen kirjallisuuden lukijoiden ja afrikkalaisten ihmisten kannalta. Afrikan naiskirjailijat ansaitsevat siis kunnian siitä, että he uskaltavat olla kirjailijoita hyvin vaikeissa olosuhteissa, huolimatta taloudellisista vaikeuksista, julkaistuksi tulemisen hankaluudesta, syrjinnästä, oman tilan puutteesta ja perheen asettamista esteistä
YDIN 4 / 2020 79 YDINKOKEMUS. Chimamanda Ngozi Adichie Virginian Sweet Briar Collegessa pidetyssä tilaisuudessa vuonna 2018. CH IM AM AN DA N G O ZI AD IC H IE DA VID CL AR KE , AY EB IA , CC BY -SA 3.0 Tsitsi Dangarembga
M AR KK O TA IN A / TA M M I M IC H AE L LIO N ST AR / O TA VA Petina Gappah. YDIN 4 / 2020 80 YDINKOKEMUS. Yaa Gyasi
Kaikkia näitä kirjailijoita yhdistää myös se, että he kuvaavat naisia ja tyttöjä, jotka kamppailevat, selviytyvät, ylittävät rajoja ja kukoistavat. Se on kehitysromaani kymmenenvuotiaasta Darlingista, joka elää tarinan alussa köyhyydessä Zimbabwessa ja muuttaa teiniikäisenä Yhdysvaltoihin. Teos on muun muassa saanut afrikkalaiselle kirjallisuudelle myönnettävän Wole Soyinka -palkinnon. Hänen uusi romaaninsa Pimeydestä loistaa valo (Out of Darkness, Shining Light, 2020) on puolestaan tositapahtumiin perustava seikkailutarina miehistä ja naisista, jotka kantoivat lääkäri David Livingstonen takaisin Englantiin. Romaani Kotiinpalaajat (Americanah, 2013) on puolestaan kertomus rakkaudesta ja rasismista. Yaa Gyasin ylistetty Matkalla kotiin (Homecoming, 2016) seuraa kahden orjuuden erottaman sisaren jälkeläisiä ja kenialainen Yvonne Adhiambo Owuor voitti afrikkalaissyntyisille kirjailijoille myönnettävän Caine-palkinnon novellillaan Weight of Whispers (2003), joka kertoo aristokraattisista ruandalaispakolaisista. A frikan pata ei tyhjenny tähän: etiopialaisen Maaza Mengisten romaani The Shadow King (2019) sekä zimbabwelaisen romaanija näytelmäkirjailijan ja elokuvantekijän Tsitsi Dangarembgan This Mournable Body (2018) olivat tänä vuonna ehdolla Booker-palkinnon saajiksi. Kirjassaan Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (We Should All Be Feminists, 2015) Adichie pyrkii määrittelemään 2000-luvun feminismiä ja tutkii naiseutta omiin kokemuksiinsa ja seksuaalisuuden politiikkaan pohjautuen. Saavutustensa ansiosta Adichiesta on tullut englanninkielisessä maailmassa ylistetty kirjailija, joka on houkutellut uuden lukijasukupolven afrikkalaisen kirjallisuuden pariin. Toinen Dangarembgan innoittama kirjailija on Petina Gappah, jonka novellikokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (An Elegy for Easterly, 2010) yhdistää huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä ylistääkseen zimbabwelaisten lannistumattomuutta. YDIN 4 / 2020 81 YDINKOKEMUS. Nuoret kirjailijat kirjoittavat myös afrikkalaisesta hengellisyydestä ja kansakunnan merkityksestä, kuten Panashe Chigumadzi teoksessaan These Bones Will Rise Again (2018). Vaikka teokset sijoittuvat eri paikkoihin ja konteksteihin, ne käsittelevät samoja teemoja, kuten postkolonialismia, diasporan ja siirtolaisuuden kokemuksia, eriarvoisia valtasuhteita, korruptiota, ympäristökriisiä, köyhyyttä, sortoa, homofobiaa sekä henkilökohtaisia vastoinkäymisiä vierailla mailla. Dangarembga on Zimbabwen ensimmäinen englanniksi kirjoittava naiskirjailija ja hänen omaelämäkerrallinen romaaninsa Tambu (Nervous Conditions, 1988) käännettiin monille eri kielille. Eteläafrikkalaisen Kopano Matlwan Coconut (2007) puolestaan tutkii mustien naisten ulkonäön politiikkaa nykypäivän Johannesburgissa. Romaanista alkanut trilogia kuvaa luokkaristiriitoja, naisvihaa, katkeruutta ja harhaluuloja: päähenkilö Tambu on kunnianhimoinen, mutta hänen vapaa liikkumatilansa kutistuu jatkuvasti väkivaltaisen ja korruptoituneen sortohallinnon takia. Näiden teosten naisja tyttöhahmot herättävät oleellisia kysymyksiä naisten asemasta nykypäivänä samalla, kun niissä visioidaan tulevaisuuden tasa-arvoista maailmaa, jossa erilaisuus on sääntö eikä poikkeus. Muita menestyksekkäitä naiskirjailijoita ovat muun muassa egyptiläinen romaanikirjailija ja politiikan kommentaattori Ahdaf Soueif, sierraleonelainen Aminatta Forna, jonka Muisto rakkaudesta (The Memory of Love, 2010) kertoo ystävyydestä, sodasta ja pakkomielteisestä rakkaudesta, sekä ugandalainen Jennifer Nansubuga Makumbi, jonka romaani Kintu (2017) kuvittelee uudelleen maan historian Kintun suvun kirotun sukupuun kautta. Dangarembga on innoittanut uutta zimbabwelaisten naiskirjailijoiden sukupolvea, esimerkiksi NoViolet Bulawayoa, jonka Me tarvitaan uudet nimet (We Need New Names, 2013) oli arvostelumenestys. Senegalilais-ranskalainen Marie NDiaye puolestaan voitti ensimmäisenä mustana naisena Goncourt-palkinnon romaanillaan Kolme vahvaa naista (Trois femmes puissantes, 2009), joka kertoo kolmen länsiafrikkalaisen siirtolaisen elämästä Ranskassa
Joskus asuun kuuluvat myös kolonialistisesta historiasta muistuttavat kahleet ja suuret kultakorvarenkaat. Hollannissa kirjastoista on ryhdytty poistamaan teoksia, joissa esiintyy sikäläisen joulupukin apuri Zwarte Piet, joka on pitkään ollut kiistelty hahmo Hollannin ja Belgiankin kulttuuriperinnössä. Kirjoittaja Riitta Oittinen Monimuotoisuutta lastenkirjoihin K ulttuurimme on muuttunut yhä kuvallisemmaksi ja visuaalista lukutaitoa on luonnehdittu kansalaistaidoksi – se ei kehity ilman harjoittelua ja nähdyn pohtimista. Kendin ja Ashley Lukashevskyn Antiracist Baby on bestseller. Artikkelin kirjoittajan Jessica Grosen mukaan on tärkeää, ettei esimerkiksi tummaihoisia esitetä vain sorrettuina, vaan myös sankareina. Maailma muuttuu ja tämän pitäisi näkyä myös lastenkirjoissa. Lapsille on tärkeää voida tunnistaa itsensä kirjoista, joita he lukevat. Näin voi kiteyttää Goethe-Institut Finnlandin ja Kuvittajat ry:n marraskuisen Monimuotoisuus lastenkirjakuvituksessa -webinaarin sanoman. Yhdysvalloissa puolestaan antirasismia käsittelevien teosten kysyntä on kasvanut George Floydin murhan myötä, ja esimerkiksi Ibram X. ”Mustan Peten” kasvot on maalattu mustiksi ja päässä on kiharainen peruukki. Tekstin ja tarinoiden lisäksi maailman monimuotoisuuden pitäisi näkyä myös kirjojen kuvituksessa. Suomessakin on keskusteltu lastenkirjojen monimuotoisuudesta: pari vuotta sitten kansainvälisenä lastenkirjapäivänä ibby:n (International Board on Books for Young People) seminaarissa YDIN 4 / 2020 82 YDINKOKEMUS. Myös arjen kuvaaminen on tärkeää: pienille lapsille tehdyistä kirjoista hän mainitsee Ezra Jack Keatsin Peter-sarjan, jossa tummaihoinen päähenkilö kohtaa ihan tavallisia asioita, kuten lumen ja kissan. The New York Timesissa onkin pohdittu, millaisten kirjojen avulla lapsien kanssa voisi keskustella rasismista ja siihen liittyvistä protesteista. Vanhoista lastenkirjoista osa on joutunut kritiikin kohteeksi eri puolilla maailmaa
Lastenkirjojen tekemisessä tarvitaan myös empatiaa ja itsekriittisyyttä – sekä mahdollisimman monenlaisia tekijöitä. Verkossa on myös esimerkiksi jaettu aiheeseen liittyviä lukulistoja. drin-projekti (Diversity, Representation, Inclusion, Norm critique – Visions for Children’s Books) www.goethe.de/ins/fi/en/kul/sup/drin.html JE N N Y LU CA N D ER YDIN 4 / 2020 83 YDINKOKEMUS. Graafinen suunnittelija Elina Warsta painotti, että vaikkei itse tekstissä olisi monimuotoisuutta, piirrokset voivat tuoda sitä esille. Sen lisäksi hän painotti kasvien ja eläinten huomioimista. Kuvittaja Sanna Pelliccioni puolestaan totesi, että lasten pitäisi voida tunnistaa itsensä kirjoista, joita he lukevat. käsiteltiin ei-rasistista ja antirasistista lastenkirjallisuutta. Seminaarissa moninaisuus ei erityisemmin toteutunut varsinkaan sukupuolen suhteen, sillä valtaosa osallistujista oli naisia. Itse hän kertoi pyrkivänsä kuvittamaan tavallista elämää ja erilaisia ihmisiä sekä karttamaan stereotyyppisten roolien korostamista. Suomenruotsalainen Jenny Lucander puolestaan arvioi, että ruotsiksi julkaistujen lastenkirjojen taso on korkea: pienkustantamoiden julkaisemat lastenkirjat ovat voittaneet erilaisia palkintoja ja ne julkaisevat rohkeita, jopa kokeellisia teoksia, joiden yleisönä on myös aikuisia. Myös palautteen pyytäminen on tärkeää, muistutti useampi puhuja. G oethe-instituutin lasten kuvakirjoihin keskittyvä drin-hanke (”diversiteetti, representaatio, inkluusio, normikriittisyys”) pyrkii esittelemään hyviä esimerkkejä monimuotoisista lastenkirjoista kaikkialta maailmasta ja auttamaan lastenkirjojen tekijöitä verkostoitumaan. Hänen Katri Tapolan kanssa tekemänsä Toiveretki-kirja tavallaan ”pomppasi kansistaan”, kun siitä tehtiin myös suomalais-arabialainen näyttely, jonka näki noin 30 000 lasta. Hankkeeseen liittyvän webinaarin puhujista Warda Ahmed ja Jasmina El Bouamraoui (taiteilijanimeltään El Boum) esittelivät ulkomaisia tilastoja, joiden mukaan monet lastenkirjat jättävät osan lukijoista viiteryhmineen näkymättömiksi. Lapselle olisi kuitenkin tärkeää löytää tarinoista, kuvituksista ja kertomisen tavoista samastumisen kohteita sekä tutustua monipuolisesti häntä ympäröivään todellisuuteen. Kirjojen henkilövalikoimaa tutkittaessa on huomattu, että vähemmistöihin kuuluvia lapsia saattaa näkyä vähemmän kuin eläinhahmoja. Ei riitä, että kuvituksessa muutetaan niissä esiintyvien hahmojen ihonväriä, vaan kuvittamisessa tarvitaan aktiivista prosessointia, kuten valtasuhteiden pohtimista
Kirjoittaja Juhani Tolvanen Olipa kerran Kongo V uonna 1930 Tintti oli lähdössä Amerikkaan rökitettyään Neuvostomaan bolševikkeja, mutta hänen belgialainen toimeksiantajansa lähettikin reportterin Belgian mustan Afrikan sydämeen. Siinä missä Tintti Neuvostojen maassa perustui monilta kohtauksiltaan suoraan Joseph Douillet’n teokseen Hunnuton Moskova – yhdeksän työvuotta Neuvostolassa (1928), Tintti Kongossa oli vailla kirjallista esikuvaa. ”Ja minä piirsin afrikkalaiset noista lähtökohdista käsin, siihen puhtaan holhoavaan henkeen, joka oli niihin aikoihin vallalla Belgiassa.” K ongo oli Belgian kuninkaan Leopold II:n yksityisomistuksessa vuosina 1885 – 1908, minä aikana siellä surmattiin noin kymmenen miljoonaa ihmistä norsunluun ryöstämisen ja kumiteollisuuden YDIN 4 / 2020 84 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Tuloksena oli kaikilla mittapuilla äärikansallinen, äärikolonialistinen ja äärirasistinen, mutta kerronnaltaan vauhdikas seikkailu, johon sarjakuvan julkaisija lienee ollut tyytyväinen. Sarjakuvien Kongo on täynnä seikkailuja, mutta sitä käsittelevät teokset kuvastavat myös eurooppalaisen kolonialismin synkkää historiaa. Hergén (1907 – 1983) ajatuksena oli siis tehdä 1929 ilmestyneen Tintti Neuvostojen maassa -tarinan jälkeen Tintti Amerikassa, mutta sarjakuvaa julkaisevan katolisen nuorisolehden Le Petit Vingtièmen päätoimittaja, pappi Norbert Wallez tahtoi opastaa nuoret lukijat Belgian Kongon maailmaan. Eläimiä, joita oli lapsilukijoiden iloksi paljon ja monenlaisia, tapettiin ampumalla ja räjäyttämällä. ”Kongotarinan, samoin kuin Neuvostojen maa -tarinankin osalta on asia niin, että imin itseeni sen porvarillisen ympäristön ennakkoluuloja, jossa elin”, Hergé kertoi puoli vuosisataa myöhemmin. Niinpä Tintti pakkasi tavaransa, nousi Milou-koira kainalossa Thysville-laivaan ja matkusti Afrikkaan. Tarinassa afrikkalaiset olivat tyhmiä, roistot parrakkaita ja lähetyssaarnaajat hyveellisiä
A apo kukon pakahduttavan albumin Karmea tarina – kertomus Kongosta päähenkilönä on puolestaan baptistilähetyssaarnaaja. käännös. AAPO KUKKO KARMEA TARINA. tarpeiden tyydyttämisen ”oheisvahinkoina”. Toisen maailmansodan aikana Saksan ulkoministeriön lähettiläs Rudolf Asmis lupasi maantieteilijä Väinö Auerille, että voittoisan sodan jälkeen Suomi saisi lisämaana juuri Belgian Kongon. Tintin seikkailut tapahtuivat siis Belgian valtion siirtomaahallinnon aikana. Vuoteen 1901 sijoitettu teos kertoo liki sanattoman, Joseph Conrad -henkisen tarinan viidakosta, hulluudesta sekä silmittömästä väkivallasta, ja se täydentää osaltaan Tintin Belgian Kongon historiaa. Leopold värväsi palvelukseensa tutkimusmatkailija Henry Stanleyn, jonka tehtäväksi tuli saada Kongosta maa-alueita kuninkaalle. Silmitön väkivalta oli tuolloin vähäisempää, mutta rasismi kukoisti. YDIN 4 / 2020 85 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Maat ja jopa kyläläiset myytiin Leopoldille ja alkuasukkaat pidettiin kurissa väkivallalla. Hergé piirsi tarinan uusiksi vuonna 1946 ja lyhensi sen samalla 62 sivuun, poistaen räikeimmän eläimiin kohdistuvan väkivallan sekä hioen hivenen kaikkein rasistisimpia sävyjä. Se olisikin ollut kohtuullista, sillä 1900-luvun alussa aikalaishistorioitsijat kirjoittivat, että ”ensikädessä ruotsalaiset, suomalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset kapteenit, perämiehet, konemiehet ja laivanrakentajat mahdollistivat Belgian Kongon valloittamisen”. Tintti Kongossa -albumin väriversio käännettiin muuten äskettäin lingalaksi, joka on Kongon demokraattisen tasavallan luoteisosan virallinen kieli ja jota puhuu noin kaksi miljoonaa ihmistä. Käsien katkaisu oli julman kohtelun pahimmasta päästä, ja tiedon leviäminen siitä joudutti kuninkaan yksityisomistuksen loppumista Belgian valtion hyväksi. KERTOMUS KONGOSTA Zum Teufel, 2019 Karmean tarinan lähetyssaarnaaja kuulusteltavana. Sarjakuva taidemuotona elää ja voi hyvin myös Kongossa, jossa sillä on liki satavuotinen historia. Tintin Akei Kongo on tuon albumin 113. Hauska anekdootti on, että kongolaisen sarjakuvan suuri nimi Mongo Sisé (1948 – 2008) asui 1980-luvun alussa jonkin aikaa Belgiassa ja työskenteli nimenomaisesti juuri Hergén studioilla. Suomi on ollut mukana Kongossa aina ensimmäisistä sinne tunkeutuneista retkikunnista alkaen, ja erityisesti suomalaiset merimiehet ovat etsineet onneaan Kongo-joen vesireittien lähes 20 000 kilometrin varrelta
Monelle kysymys oli toimeentulosta. Tommi Kinnusen romaanissa hylätyt saksalaismorsiamet kulkevat pitkän matkan, jonka lopussa odottavat vain poltetut talot ja menetetty arvokkuus. Naisten ja lasten kohtaloita on käsitelty aiemmin ainakin norjalaisessa ja suomalaisessa kirjallisuudessa – Paavo Rintalan Pojat ja Mikko Niskasen siitä tekemä elokuva ovat syöpyneet monen mieleen – mutta tällaista surkeaa, pitkää paluumarssia ei. Morfiinia jätetään tien varteen uupuvan taskuun, hengenpitimiksi löytyy sotilaiden jättämiä säilykepurkkeja, joku paikallinen antaa yösijan ja lämmittää saunan, toinen karkottaa kiukkuisesti ”huorat”. Kaikkien maine kyseenalaistettiin ja päät kerittiin, mutta suomalaisnaisten pienessä porukassa vain yksi oli prostituoitu. Matkalla kohdatut ihmiset ovat tylyjä näitä ”huijareita ja isänmaanpettureita” kohtaan. Viiden naisen porukka hajoaa loputtoman tuntuisella matkalla ja keskinäinen solidaarisuuskin pettää ääritilanteissa. Siitäkö johtunee, ettei tähän romaaniin ole tullut mielestäni ihan samaa poltetta kuin hänen aiempiin teoksiinsa, vaikka aihe on märkivä avohaava historiassamme. Sodan mielettömyys on sotilaiden peruskokemus, mutta absurdeinta lienee se, että liittolainen on yhtäkkiä vihollinen, joka polttaa kylät ja kaupungit, miinoittaa tiet ja hylkää ”saksalaismorsiamet”. Ei kertonut katuvansa -romaanin kirjoittanut Tommi Kinnunen sanoo tarttuneensa aiheeseen vaimonsa kehotuksesta. Ei kertonut katuvansa kertoo viidestä suomalaisnaisesta, joiden pitkä taival alkaa Tromssasta. Kovaonnisiin miinanraivaajiinkin törmätään, mutta YDIN 4 / 2020 86 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kirjoittaja Maijaliisa Mattila Mielten ja talojen raunioilla L apin sota oli vaikea loppunäytös talvija jatkosodalle. Kurja kohtalo oli kaikkien yhteinen. Tietenkin nuorten ihmisten kesken oli aitoja ihastumisia, ja jokaisella oli ollut saksalaisten matkaan lähtemisessä omat syynsä: ”Jokainen oli jättänyt kotinsa vain siksi, että siinä tilanteessa oli ollut järkevämpää lähteä kuin jäädä.” Kertojan ääni on neutraali. Saksalaiset katoavat laivoihin ja nämä entiset hoitajat, pyykkärit, toimistonaiset, ystävättäret, seksikumppanit, puolisoiksikin aiotut ovat yhtäkkiä tyhjän päällä
Keskeisin hahmo on Irene, kypsän ikäinen nainen, jonka aviomies on ollut synkkä tyyppi. Joukon teoreetikko sanoo luulleensa, että saksalaisten mukana ”naisetkin olisivat saaneet taistella bolševismia vastaan. Joukon ainoa prostituoitu löytää kuin ihmeen kaupalla entisen kotinsakin, mutta ilo on hetkellinen. ”Mies potkaisi Siiriä lujasti vatsaan ja se kaatui kippurassa ojaan.” Vatsako kaatui. Itse en kirjan mittaan oikein ehtinyt se-kieleen tottua, koska viittaussuhde on usein epäselvä. Hän ei ollut enää tarkkareunainen, vaan muotoaan muuttava kuin puulattialta lauteiden alle hiekkaan valuva vesi.” Tätä kauniimmin ei voi mielensä, elämänsä, arvokkuutensa menettänyttä ihmistä kuvata. Kinnunen on äidinkielen opettaja, ja ammatistako johtunee, että hän myös testailee kielen muuttumista ja viljelee systemaattisesti se-pronominia viittaamassa ihmiseen. Kinnusen tekstissä kauheuksien lomassa jotkin lauseet hohtavat kuin helmet. vihdoin poltetun Rovaniemen savupiiput törröttävät edessä. Joissakin kohdissa palaa mieleen Raija Siekkisen sanataituruus: ”Vesi oli juuri sopivan lämpöistä, sellaista, ettei erottanut rajaa itsensä ja muun maailman välillä. Naiset eivät tiedä ympäröivästä todellisuudesta juuri mitään – eivät tienneet alunperinkään. Että kerrankin kaikki olisivat toimineet yhdessä, miehet ja naiset rinnakkain kuin Suomen ja Saksan kansat”. Norjan puolella koko joukon oli vallannut pelko, että Neuvostoliitto on miehittänyt Suomen. Nuorimman tajutaan olevan raskaana, mutta ei hän ensiyrityksen jälkeen teekään aborttia, vaikka pelkää lestadiolaista, raivopäistä isää. Yhteys poikaan on katkennut, ja lopun poliisiraportista ilmenee, että tämä on kaatunut sodassa. Hän kulkeutuu irtolaiseksi Vaasaan, koska hänellä ei ole ketään eikä mitään, mistä saisi enää kiinni. Yksi on Grossmutti, joka on saanut nimensä kuolevilta saksalaissotilailta. Siellä asuu jo kansanhuollon mies, joka passittaa tulijan pois. Irene pohtii eniten elämän sattumanvaraisuutta. N aisten taustat ovat erilaisia ja ikäerot suuria. VAELLUSROMAANI WSOY 2020 351 s. Kertoja kuvaa alkumatkan laulavia tunnelmia näin: ”Ilo virtasi heistä metsään ja nosti mäntyjen oksille kultaisia käpyjä.” Varsin pian ilo kyllä katoaa mäntyjen oksille. Palaaminen oli silti ainoa vaihtoehto. Mutta mitä illuusioita onkaan ollut vanhan ajan liperiläisillä, kun he ovat sanoneet: ”Sota jättää huoneet, tuli ei jätä niitäkään.” Joroislaiset ovat tienneet enemmän: ”Joka kehhuin sottaan lähtöö, ei se sieltä takasin tule.” TOMMI KINNUNEN EI KERTONUT KATUVANSA. YDIN 4 / 2020 87 YDINKOKEMUS KIRJAT
Voisi ehkä olla realistisempaa ajatella, että kehitys ottaa askeleen taaksepäin ottaakseen taas pian kaksi eteenpäin. Myös ulkoasiainhallinnossa ja tasavallan presidentin neuvonantajana toiminut Haukkala sanoo kirjoittaneensa ”analyyttiset muistelmat”, jotka ovat uransa puolivälissä olevan ihmisen ”yritys summata toistaiseksi oppimansa ja viitoittaa tietä tulevaan sekä kansakunnalleen että itselleen”. YDIN 4 / 2020 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Ensisijaisesti asevoimien pelotevaikutukseen perustuvan turvallisuusajattelun on sen sijaan vähitellen väistyttävä nykyaikaisemman – rationaalisemman, inhimillisemmän ja totuudellisemman – turvallisuusajattelun ja tahtomisen tieltä. Mielenkiintoisuutta lisää se, että tekijänsä mukaan kirja ei pyri olemaan akateeminen tutkielma, vaikka nojaakin laajaan tutkimustietoon. SUOMEN TULEVAISUUS KRIISIEN MAAILMASSA Otava 2020 263 s. Kysymys on siis itse asiassa sivistyneestä ja vauhdikkaasti kirjoitetusta mielipidekirjasta, pamfletista. SUURI STRATEGIA PIENELLE SUOMELLE. Niin tai näin, Haukkalan kirjan suuri ansio on peräänkuuluttaa Suomen vastuullista itseymmärrystä sekä yhteiskuntana että valtiona ja osaamista globaalija geopoliittisena toimijana. Systeemisesti Haukkala jää ehkä kuitenkin geopoliittisen näkökulmansa vangiksi ilman, että hän todella paneutuisi ymmärtämään syvällisesti 1800ja 1900-lukujen globaalia kehitystä. Kalevi Suomela Hiski Haukkala SUUREN PELIN PALUU. TAMPEREEN yliopiston kansainvälisen politiikan professori Hiski Haukkalan tuore kirja on monin tavoin mielenkiintoinen ja mustluettavaa jokaiselle turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneelle. Sen kaksi puolta ovat olleet yhtäältä kansallisten toimijoiden ja niiden vahvojen identiteettien kehittyminen (imperiumien hajoamisen, kansallisvaltioiden synnyn ja siirtomaajärjestelmän purkautumisen seurauksena) ja toisaalta sopimuksenvaraisen kansainvälisen järjestelmän synty (Kansainliiton, YK:n ja sen lukuisten erityisjärjestöjen sekä muiden hallitusten välisten järjestöjen ja sopimusten ansiosta). Onko suuri (geopoliittinen) peli siis palannut tai palaamassa. Itse katselen noiden vuosisatojen historiaa ja maailman kehitystä suurena, toki pahasti keskeneräisenä demokratisoitumisen prosessina. Haukkala hakee itsenäisen Suomen synnyn juuria konventionaalisten näkemysten kannalta epäsovinnaisesti kreivi Sprengtportenin (1740 – 1819) ajattelusta ja toiminnasta. Hänessä Haukkalaa viehättää sama asia kuin Paasikivessä ja Kekkosessakin: heidän ymmärryksensä Suomen geopoliittisesta sijainnista suurvalta Venäjän naapurina, joka alkoi Pietarin kaupungin perustamisesta. Tarve poliisiluonteiseen voimankäyttöön paikallisen siviilikriisinhallinnan tukena ei tule poistumaan
Eekku Aromaa AKTIVISTI TARJA HALONEN YDIN 4 / 2020 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Tarja Halonen on toiminut muun muassa Setassa, rauhanliikkeessä, ay-liikkeessä, Sexpossa, Suomi-Chile-seurassa ja Setlementtiliikkeessä. Merikallio kuvailee kauniisti Halosen lapsuuden vaiheita: tärkeäksi tullutta isäpuolta, kasvua vähemmistöjen ymmärtämiseen, yhteisöllisyyttä, sodan rikkomille miehille osoitettua ymmärrystä ja ahkeria työläisnaisia. ERÄÄN AKTIVISTIN TARINA Into 2020 247 s. Siitä käy ilmi muun muassa, että Tarja Halonen on fanittanut nuoruudessaan Paul Ankaa, opiskellut vuoden ajan taidehistoriaa yliopistolla ennen oikeustieteen opintojaan ja käynyt Kalliolan Setlementin kerhossa jo lapsena. Samoin tiedämme, että Halonen oli yksinhuoltajaäidin kasvattama työläislapsi. Katri Merikallio TARJA HALONEN. Kirjan julkaisutilaisuudessa Halonen kertoi, että sen alkuperäiseksi nimeksi oli ajateltu ”Aktivistit”, mutta se muutettiin KokoTeatterin samannimisen näytelmäsarjan takia. On yleisesti tiedossa, että Halonen on kotoisin Helsingin työläiskaupunginosa Kalliosta ja että hän vielä asuu samoissa, toki varsin muuttuneissa, kortteleissa. KATRI MERIKALLION kirja presidentti Tarja Halosesta käy läpi Halosen monimuotoisen aktivistihistorian jo hänen perhetaustastaan alkaen. Halonen itse kertoo kirjassa lapsuudenkodistaan, jossa hänellä oli voimakas työväenliikkeinen ja vähän pasifistinenkin tausta äidin ja isäpuolen kautta. Halosesta tulikin Ida-mummon ainoa lapsenlapsi. Kirja sisältää myös harvemmin, jos koskaan julkisuudessa käsiteltyä henkilöja järjestöhistoriaa. Näistä vain viimeisestä hänen kerrotaan sanovan meillä – ”meillä Setlementissä”. Kirja alkaa presidentin Karjalohjan kesäasunnon keittiöstä ja päättyy viimeisen luvun ”kansainvälisiin rientoihin”. Välissä käydään läpi myös hyvinvointivaltion kehitys Halosen historiaa mukaillen. Sekin tulee mainittua, että Halonen ei itse asiassa tullut hyväksytyksi Kallion sosiaalidemokraatteihin ensimmäisellä jäsenhakemuksellaan ja että hän ei oikeastaan aikonut osallistua Vanhan valtaukseen, vaan joutui väkijoukon mukana vähän vahingossa mukaan. Jo Halosen isoäiti Ida oli punainen, minkä vuoksi hänen lapsensa otettiin huostaan ja sijoitettiin laitoksiin ja valkoisiin perheisiin. Erotuksena muista Halosesta kirjoitetuista elämäkertakirjoista Erään aktivistin tarina kertookin hänestä nimenomaan aktivistina siinä, missä muut on kirjoitettu enemmän poliittisen uran näkökulmasta
Monimutkaisuus on kuitenkin tarkoituksellista, sillä Tarkiainen viittaa pariinkin otteeseen Samuel Richardsonin kirjeromaaniin Pamela (1740). Sen sijaan Terhi Tarkiaisen romaanissa Kitty, eli kuinka mies tuhotaan nimihenkilö päättää ottaa kohtalon ohjat käsiinsä ja kostaa miehelle, joka raiskasi hänet. Tarkiainen on sijoittanut toisen romaaninsa 1700-luvun puolenvälin Lontooseen. Valitettavasti loppuratkaisu hieman lässähtää suhteessa huimatempoiseen juonenkuljetukseen eikä pärjää sille yllätyksellisyydessä. Teos on taattua Tarkiaista, genretietoisuudesta huumoriin, joista kummastakin nautittiin jo kirjailijan esikoisen Pure mua (2018) kohdalla. Näin syntyy tarina vallasta ja etenkin sen puutteesta. Kittystä tuo romaani on liian ylenpalttisen dramaattinen ollakseen uskottava, vaikka hänen oma tarinansa on vielä huomattavasti kimurantimpi. Veera Mäkelä KOSTOSSA JA RAKKAUDESSA Terhi Tarkiainen KITTY, ELI KUINKA MIES TUHOTAAN Tammi 2020 427 s. Synkkiä hetkiä ja teemoja keventää onneksi Tarkiaisen omintakeinen kuiva huumori, jota viljellään reippaasti mutta hienovaraisesti ja maulla. Nimenomaan vallan puute ajaa Kittyn ajatukset murhaan. YDIN 4 / 2020 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Tämän armoille ei sankarittaremme suostu, vaan alkaa kehitellä mitä mielikuvituksekkaampia tapoja myrkyttää tai muuten päästää päiviltä leiskuvatukkainen herra Heath. Toisaalta se myös alleviivaa juuri kysymystä vallasta, siitä, mihin meillä oikeastaan on valtaa ja mistä haemme hallinnan tunnetta. Kittyn juonta on yllättävän vaikea tiivistää kaikkine koukeroineen, jotka saavat lukemaan luvun toisensa jälkeen vielä reippaasti nukkumaanmenoajan jälkeen. Unissaan hän pitää Heathia kahlittuna apoteekin takahuoneessa ja rankaisee tätä varsin graafisilla, jopa sadomasokistisilla tavoilla. Ulkoisesti hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa miesten enemmän tai vähemmän ohjailla itseään, mutta raiskaajaan uudelleen törmääminen ei herätäkään pelkoa vaan vihaa. Valveilla ajatukset ovat hieman siivompia, mutta suunta silti sama: Heathin on maksettava teostaan. Ajalle tyypilliseen tapaan Kitty on naisena miesten armoilla, ja kaikki Kittyn tapaamat miehet ovat toinen toistaan kelvottomampia. Herkimmille Kittyä ei kuitenkaan voi suositella muutamien verisempien kohtaustensa takia. AIVAN joka kirjassa ei ole sankaritarta, joka päättäväisesti ryhtyy murhasuunnitelmiin. Kostonhimo ohjaa lähes kaikkea Kittyn käytöstä ja johtaa yllättäviinkin tilanteisiin
Toisin sanoen tutkimus tarjosi aineksia populistiselle politiikalle ja teki siitä oikeutetun näköistä, koska politiikka vastasi tutkimuksen tarjoamia oletuksia Turkin poliittisesta todellisuudesta. Turkin hallinto tukahdutti protestit väkivaltaisesti, mikä osoitti maailmalle pääministeri Recep Tayyip Erdoganin hallinnon itsevaltaisen ja radikaalin luonteen. Gürhanl?n mukaan valtavirtaanalyysi epäonnistui Turkin hallinnon populistisuuden määrittelyssä 2000-luvulla, koska Turkin hallinto omaksui tutkimuksesta kumpuavan analyysikehyksen poliittisen projektinsa tueksi. Gürhanl. Väitöskirja lisää monipuolisesti ja tarkkanäköisesti tietoa Turkkia jo lähes kaksi vuosikymmentä hallinneen AK-puolueen ideologisesta liikehdinnästä ja sen siirtymästä populismista itsevaltaisuuteen. MONILLE Turkkia seuraaville tarkkailijoille saattoi tulla yllätyksenä, miten nopeasti puhe Turkista alueensa johtavana demokratiana muuttui uhkakuviksi maan itsevaltaistumisesta. kuitenkin huomauttaa, että mielenosoitukset eivät olleet käännekohta, jonka jälkeen Turkin poliittinen johto muuttui populistiseksi, vaan se oli ollut populistinen valtakautensa alusta eli vuosituhannen vaihteesta saakka. Kun Turkin johdon populistisuus vihdoin tunnistettiin tutkimuksessa, se oli jo muuttumassa radikaalimmaksi oikeistopuolueeksi ja etääntymässä populismista. Tämän seurauksena Turkin johtoa alettiin kutsua populistiseksi. Tutkija Halil Gürhanl. BEYOND POPULISM. Tämän teoriaperinteen kulmakivi on keskuksen ja periferian välinen jakolinja, jota Erdoganin johdolla toistettiin. Muutos ajoittuu vuoden 2013 aikoihin, kun Turkissa syttyivät kuukausia kestäneet mielenosoitukset. FROM SCHOLARSHIP TO POLITICS IN “NEW” TURKEY Helsingin yliopisto 2020 245 s. Halil Gürhanl. osoittaa Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan Beyond Populism: From Scholarship to Politics in “New” Turkey, että Turkkia tutkivalle akateemiselle yhteisölle ja laajemmalle kansainväliselle yleisölle mielenosoitusten väkivaltainen kukistaminen oli hetki, jonka jälkeen Turkin hallinnon esittämisestä maltillisena ja edistyksellisenä voimana tuli mahdotonta. Väitöskirja pyrkii analyyttisella tavalla puhdistamaan populismin käsitteen siihen kasautuneista kielteisistä merkityksistä ja osoittamaan, että populismi voi olla vapauttava ja demokraattinen voima. Se ei kuitenkaan aina johda kansalaisvapauksiin vaan voi viedä poliittista järjestelmää myös itsevaltaisempaan suuntaan. Turkki on tästä varoittava esimerkki, Gürhanl. kirjoittaa. Väitöskirjan kiinnostavin tieteellinen anti on sen tarjoama analyysi siitä, miten tutkimus ja politiikka voivat kietoutua yhteen tavalla, joka estää näkemästä meneillään olevaa poliittista kehitystä. Johanna Vuorelma TUTKIMUS TURKIN POPULISMIN TUKENA YDIN 4 / 2020 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS
Maustetyttöjä on verrattu useasti Gösta Sundqvistin tuotantoon. Maustetytöt EIVÄT ENKELITKÄÄN ILMAN SIIPIÄ LENNÄ Is This Art! YDIN 4 / 2020 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Maustetyttöjen toinen albumi sopii pimeään vuodenaikaan kuin sadetakki ja heijastin. Ensilevyn hittien rinnalle nousevat uljas nimikappale, hirtehinen Äiti älä huoli, avohakkuita vastustava Ne tulivat isäni maille ja aiemmin sinkkuna julkaistu Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään, joka lienee yksi upeimpia viimevuosina kirjoitettuja rakkauslauluja. Naiset lauloivat toistensa olevan kaunokaisia, haaskaavansa nuoruutensa hikoillen selkä kumarassa minimipalkalla – ja ansaitsevansa parempaa. B ella ciao! Laulun nimi on kuin huudahdus, ja sitähän se onkin: Hei kaunokainen! Alun perin Bella Ciao oli riisipellolla puurtavien naisten protestilaulu heikkoja työskentelyolosuhteita vastaan. Siis samaan tapaan kuin itkuvirsissä, slaavilaisissa iskelmissä tai Leevi & The Leavingsin kaikkein synkimmissä klassikkolauluissa. Anna ja Kaisa Karjalaisen kirjoittamissa ja esittämissä kappaleissa on kuitenkin outoa lohtua. Viime vuonna sensaatioksi noussut duo ei ole piristynyt, mitä laulujen aiheisiin tulee: uutuudella masentuneen elämänhallinta luisuu flirttailuun itsemurha-ajatusten kanssa. Mutta ei edes mestari Sundqvist olisi osannut kirjoittaa juuri näitä lauluja. Siitä kelpaa ottaa vaikutteita tulevaisuuden sundqvistien ja karjalaisten, vaikka vuosikymmenten kuluttua. Vaikutteet ovat ilmeisiä niin sanoitusten maailman, laulujen melodisuuden kuin paljolti 1980-luvun suomalaisesta syntetisaattoripopista ammennetun soundimaailman osalta. Taas soi Bella Ciao! Teksti ja kuva Pasi Kostiainen Vanha partisaanilaulu on tullut muotiin muun muassa Donald Trumpin vastustajien protesteissa ja Rahapaja-sarjan myötä. Levyn kuuntelu ei ahdista, vaan puhdistaa
Arvata saattaa, että ihan uudelle yleisölle kappale on tullut tutuksi Netflixin sarjassa Rahapaja (La casa de papel). V iime vuosina Bella Ciao on kuultu tutussa tehtävässään, mutta uusin kohtein: Yhdysvalloissa laulu on esitetty vastalauseena Donald Trumpin politiikalle. Marc Ribot esiintymässä Espoossa tammikuussa 2020. Suomessakin suosittu Rahapaja on noussut Netflixin kaikkien aikojen katsotuimmaksi ei-englanninkieliseksi sarjaksi ja sillä on paljon myös nuoria faneja. Trumpin vastustajien mielenosoitusta on kuvattu Bella Ciao (Goodbye Beautiful) -kappaleen videolle. Espanjassa laulu oli kielletty Francon fasistihallinnon vuosina. Tom Waits esittää biisin karhealla äänellään. Haikea valssisovitus löytyy kitaristi Marc Ribot’n albumilta Goodbye Beautiful/Songs of Resistance (2018). YDIN 4 / 2020 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Italiassa ja Espanjassa se on kuitenkin soinut monin paikoin riemukkaana yhteislauluna aina, kun jotain fasismin kukistumisen vuosipäivää on juhlittu. 1940-luvulla kappaleesta tuli Italian vastarintaliikkeen tunnuslaulu uusilla sanoilla: kuoleva partisaani pyytää haudalleen kaunista kukkaa, jonka voidaan sanoa myöhemmin olevan vapauden vuoksi kuolleen partisaanin kukka. Tämän seurauksena laululla on edelleen vahva antifasistinen leima. Vuosikymmenten kuluessa laulusta on tehty lukemattomia versioita. I taliassa, jossa laulun kaksi ensimmäistä olomuotoa syntyi, Bella Ciao herättää edelleen voimakkaita tunteita. On siis luonnollista, että se on noussut uuteen kukoistukseen viime vuosina. Erityisesti vanhemmissa kansalaisissa se saattaa aiheuttaa ahdistustakin, ja on kuulemma paikkoja, joissa sen esittämistä ei katsota hyvällä vieläkään. Espanjalaissarjassa kappale soi sen avainkohtausten taustalla, tilanteissa, joissa katsoja kokee päähenkilöiden valinnat oikeutetuiksi. Ehkäpä tämän seurauksena Bella Ciao on noussut uutena edm-versiona myös tanssilattioiden hitiksi. Suoratoistopalveluista löytyy helposti muun muassa Arja Saijonmaan suomenkielinen levytys ja ranskalaislegenda Yves Montandin tulkinta. Kuin lauluksi, jolla manataan päätään nostava uusfasismi olemattomiin. Partisaanit lauloivat sitä suistaessaan Mussolinia vallasta. Hollantilaisten dj-tähtien Hardwellin ja Maddixin versio osoittaa, että hyvällä melodialla ja isolla ajatuksella varustettu kappale kestää minkä tahansa käsittelyn
OLISIPA MEILLÄ TURVALLISUUDESTA VASTAAVA VIRANOMAINEN! EEKKU AROMAA Kirjoittaja on Kalliolan Setlementin kaupunkitoimintaja hankejohtaja sekä rauhanaktivisti. Laskemalla myös asevelvollisuuden kulut on Puolustusvoimien nykytoiminnan kustannus nelisen miljardia euroa vuodessa. Puolustusvoimien perusrahoituksen lisäksi on suunnitteilla budjetin ulkopuolinen hävittäjähankinta, jonka loppusumman on määrä asettua 7 – 10 miljardiin euroon. Samoin laskelman ulkopuolelle jää asevelvollisten palkatta tekemä työ: arviot asevelvollisuuden vaikutuksista kansantalouteen ovat tavallisimmin 1 – 2 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä on samaa luokkaa kuin Suomen budjetissa näkyvät puolustusmenot. Miltä koronatilanne Suomessa näyttäisikään, jos Puolustusvoimien ja muiden turvallisuudesta vastaavien viranomaisten budjetit vaihdettaisiin toisiinsa. Etenkin oppositiosta on kuulunut voimakkaita ääniä hankinnan lisärahoitukselle vielä kymmenen miljardin päälle. Se käyttää vuosittain 1,9 miljardia euroa sotilaalliseen uhkaan varautumiseen. Sen tehtävät ovat Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen, osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. YDIN 4 / 2020 94 KOLUMNI. P uolustusvoimat käyttää lakiin pohjautuvaa oikeutta kutsua koulutukseen vankeusrangaistuksen uhalla puolet ikäluokasta, parhaassa iässään olevista nuorista
T artuntatautien torjunta ja siihen liittyvä valvonta kuuluu Aluehallintovirastolle, jonka toimintamääräraha on hiukan päälle 53 miljoonaa euroa. K eväällä koronaepidemian vasta alettua Suomessa puhuttiin paljon siitä, kuinka viranomaisten toiminta oli liian hidasta tai jotenkin muuten ponnetonta. Samaa keskustelua käytiin kesällä, kun hyvästä koronatilanteesta siirryttiin uusien tartuntojen kautta epidemian uuteen aaltoon. Eivät sotilaat ole muun kuin sotilaallisen toiminnan ammattilaisia, eikä heidän pidäkään olla. Moni ajatteli, että valtionjohdon ja viranomaisten olisi pitänyt pystyä ennaltaehkäisemään viimeistään toinen aalto. Erityisesti tästä syytettiin viranomaisia lentokentillä ja muilla saapumisreiteillä ulkomailta Suomeen. Jospa vain nuo resurssit käytettäisiinkin todellisten uhkien, kuten ilmastonmuutoksen, lajikadon ja tartuntatautien ehkäisyyn. Sen tehtäviin kuuluu väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, sairauksien ja sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä sosiaalija terYDIN 4 / 2020 95 KOLUMNI. veyspalveluiden kehittäminen. Thl tekee myös tutkimustyötä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos puolestaan käyttää vuodessa 150 miljoonaa euroa. Sen rahoituksesta on leikattu 2010-luvulla kymmeniä miljoonia. Me rauhanliikkeessä olemme puhuneet paljon siitä, kuinka puolustusvoimien saamaa rahoitusta kannattaisi ohjata todellisten uhkien torjuntaan. Ja voisiko kansalaisten luottamus rokotteisiin olla tästä pandemiasta riippumatta parempi, kun työtä tehtäisiin riittävillä resursseilla. Kysymykset muistuttaa erästä sinänsä hauskaa, mutta myös maaliinsa osuvaa amerikkalaista meemikuvaa. Miltä koronatilanne Suomessa näyttäisikään, jos Puolustusvoimien ja muiden turvallisuudesta vastaavien viranomaisten budjetit vaihdettaisiin toisiinsa. Teoriassa Puolustusvoimilta odotetaan kokonaisturvallisuuden edistämistä, mutta käytännössä tähän ei osaamista tai resursseja ole liiemmälti ohjattu, ja oikein hyvä niin. Olisiko mahdollista, että ainakin koronan toinen aalto olisi saatu torjuttua paremmin. Aluehallintoviraston tehtäviin kuuluvat myös muun muassa sosiaalija terveydenhuollon ohjaus ja valvonta, yksityisten sosiaalija terveyspalveluiden tuottajien ohjaus, luvat ja valvonta, alkoholijuomien myyntiin ja anniskeluun liittyvät luvat ja niiden valvonta, eläinlääkintähuollon ja eläinsuojelun ohjaus ja valvonta, elintarviketurvallisuuden ohjaus ja valvonta, oppilaan oikeusturvan edistäminen, kilpailuvalvonta sekä kuluttajien aseman turvaaminen. Eikä siinä vielä kaikki. Kuvassa pieni tyttö esittelee leivonnaisia ja tekstissä kysytään: olisiko maailma parempi, jos koulut saisivat riittävän rahoituksen budjetista, mutta armeija järjestäisi myyjäisiä rahoittaakseen toimintaansa. Aluehallintoviraston tehtäviä ovat myös työsuojelun valvonta ja kehittäminen, ympäristöterveydenhuollon ohjaus ja valvonta, varhaiskasvatuksen ohjaus ja valvonta, opetus-, nuoriso-, liikuntaja kirjastopalvelujen henkilöstön täydennyskoulutus, nuoriso-, liikuntaja kirjastotoimen hankkeiden valtionavustukset sekä osaamisen kehittäminen ja toistakymmentä muuta, varsin tärkeätä tehtävää. Voisiko olla, että jo keväällä olisimme saaneet järkeviä ohjeita koronalta suojautumiseen, koska ammattilaiset olisivat ehtineet rauhassa seurata kansainvälistä parasta tietoa ja suodattaa sitä meille ymmärrettävään muotoon. Nyt kun elämme globaalin koronapandemian määrittelemää aikaa, tämä ajatus tulee entistäkin polttavampana mieleen. Resurssien ohjaaminen toisaalle sen sijaan tuntuu juuri nyt ajankohtaisemmalta kuin koskaan
Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla, tai ydinaseiden. Hyvinä ja rauhaisina aikoina rauhan kivijalkojen vahvistaminen jää huonolle huomiolle ja ne päästetään murenemaan. Kyse on aaltoliikkeestä, mutta on pelottava ajatus, että jos luotamme liikaa mahdollisuuteen tehdä korjausliike ”sitten joskus”, se voikin olla silloin liian myöhäistä. R auhanjärjestöillä ja -aatteilla on näkyvimmin kannatusta silloin, kun ihmiset kokevat huolta turvallisuudesta – tuntevat, että rauhaa pitää puolustaa. Sellaisissa tilanteissa ehkä jopa suomalainen voi marssia kaduilla, joskus. Viimeiset viikot olen osallistunut lähes päivittäin zoomeihin, teamseihin, niin suomalaisiin kuin kansainvälisiinkin keskusteluihin, joissa ylistetään yhteistyövaraista turvallisuutta, kansainvälisen yhteisön rakenteita ja sopimusjärjestelmää sekä peräänkuulutetaan yhteisiä toimia niiden vahvistamiseksi. Se, että niitä ylistetään ja ne ”nostetaan framille”, kertoo huonoista SIITÄ PUHE MISTÄ PUUTE Nytkin joku maksaa hinnan siitä, että me ummistamme silmämme ja emme ole valmiita tekoihin. YDIN 4 / 2020 96 KOLUMNI. LAURA LODENIUS Kirjoittaja on Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja
Kansainvälistä lainsäädäntöä on kehitetty ja rankaisemattomuus ei ole ainakaan täysin itsestäänselvää, vaikka moni rikkoja pääsee edelleenkin kuin koira veräjästä. Nyt ne vaan pitäisi taas pelastaa vakavilta yrityksiltä siirtää kelloa taaksepäin voimapolitiikan ja vahvojen oman edun ajamisen aikaan. Yhteistyövarainen turvallisuus ja kansainvälinen sopimusjärjestelmä tarvitsevat paljon tymäkämmän puolustuksen ja enemmän itsensä likoon panemista kuin pelkkä eu-johtajien Zoom-sessio. Pelottavan ajankohtaisia asioita nyt sata vuotta myöhemmin, kun katsotaan, mitä ”veljesvihaa” ruokitaan ja levitetään sosiaalisessa mediassa: kaivetaan hakaristit ja sinimustat asut taas kerran esille komeroista, vaikka välillä suunta oli jo parempaan. Entäs jos joku epävakaa valtiojohtaja painaakin ydinasenappia, ihan vain koska voi ja on menettämässä valtansa. Välissä olevana aikana aikoinaan rakenteilla ollut Kansainliitto on vaihtunut Yhdistyneiksi kansakunniksi eli yk:ksi. Se ei kuitenkaan taida pidemmän päälle onnistua. Eikä se nytkään ole totta – nytkin joku maksaa hinnan siitä, että me ummistamme silmämme ja emme ole valmiita tekoihin. Kirjailija Selma Anttila hahmotteli maailmanrauhan saavuttamisen keinoiksi seuraavat: itsekasvatus yksilölliseen rauhaan; lasten ja nuorten kasvatus; lainsäädäntö; valistustoiminta; tiede, taide ja uskonto rauhan palveluksessa; sodan ylistämisen vastustaminen; kansainvälinen oikeus; kansojen itsemääräämisoikeus; yleinen aseistariisunta; ja lisäksi kuolemanrangaistuksen vastustus. marraskuuta Helsingissä suomenkielisen normaalilyseon tiloissa. Ajattelemme, että voimme sekä syödä pullan että säästää sen – saada hyödyn itsevaltiaiden kanssa käytävästä kaupasta sekä samalla säilyttää kansainvälisen yhteisön yhteistyövaraiset rakenteet ja säästyä väkivallalta. Rauhanliiton perustamiskokouksessa hyväksyttiin säännöt, joissa päämääränä oli ”saattaa yhteen rauhaa rakastavat henkilöt ajatuksenvaihtoon ja yhteistyöhön”. Sadan vuoden aikana on siis saatu aikaiseksi ne rakenteet valtioiden ja kansojen välisten suhteiden rauhanomaiseen hoitamiseen, joista aikoinaan haaveiltiin ja joita nyt painotetaan kaikissa ulkopoliittisissa puheenvuoroissa. ohjelmassa myös pyrkimisestä sisäiseen rauhaan, ”kielen ja kulttuurin kunnioittamisen” edistämisestä ja ”veljesvihan vastustamisesta”. Tässä ovat aika pitkälti edelleen Suomen Rauhanliiton keinovalikoimat ja vuoden 2021 toimintasuunnitelman runko, vaikka siinä sanavalinnat ovat hieman uudemmat. Rauhanliittolaiset halusivat muun muassa tehdä kansainvälisesti työtä sellaisten pelisääntöjen ja elinten luomiseksi, joiden avulla kansat voisivat sopia erimielisyytensä ilman sotia. Entäs jos vain röyhkeimmät saavatkin rokotteen, eivätkä muut. T ämän ytimen mennessä painoon on kulunut tasan 100 vuotta nykyisen Rauhanliiton perustamiskokouksesta, joka pidettiin 22. Koska omakin sisällissota oli kuitenkin vielä muistissa, puhutaan ensimmäisessä toimintaYDIN 4 / 2020 97 KOLUMNI. Yhteistyövaraisuuden käyttämisestä lattian pyyhkimiseen ei ole heille mitään seuraamuksia, mutta onko meille itsellemme. On saatu aikaiseksi kansainvälinen rikostuomiostuin, jossa käytiin oikeutta rikoksista ihmisyyttä vastaan toisen maailmansodan ja myös entisen Jugoslavian hajoamissotien jälkeen. Puhumme yhteistyövaraisesta turvallisuudesta ja kansainvälisen yhteisön yhteisten pelisääntöjen tarpeesta samalla, kun häpeilemättä teemme tiivistä yhteistyötä sellaisten valtiojohtajien ja heitä lähellä olevien talouspiirien kanssa, jotka osoittavat yhä vähemmän kiinnostusta sitoutua mihinkään pelisääntöihin, tai rauhan ja demokratian tai universaalien ihmisoikeuksien arvoihin. ajoista: rapistuminen on päästetty niin pitkälle, että hitaampiakin on alkanut hirvittää. Entäs jos rauha ei olekaan itsestään selvä, edes täällä pohjoisessa kaukana Jemenistä, Sudanista, Afganistanista, Syyriasta tai Irakista
Muuten tuloksena on vain uuskolonialismia uusissa vaatteissa.” YDIN 4 / 2020 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. ”Haasteeseen vastatakseen unioni on muutamassa vuodessa rakentanut itselleen kyvyn myös sotilaalliseen kriisinhallintaan. KRIISINHALLINTA on tullut EU:n asialistalle jäädäkseen, arvioi Pauli Järvenpää Ytimessä 3/2006. Esimerkkinä tästä olivat hänen mukaansa Bosniassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa toteutetut kriisinhallintaoperaatiot sekä mahdollinen Libanonissa silloin käynnissä olleeseen sotaan liittyvä operaatio. Poliittiset, taloudelliset ja muut yhteiskunnalliset työkaluthan sillä on ollut käytettävissään jo aiemmin.” Järvenpään mukaan kriisinhallinnan onnistumiselle on tärkeää sotilasja siviilielementtien yhdistäminen: sotilaiden lisäksi tarvitaan esimerkiksi oikeuslaitoksen asiantuntijoita ja hallintoviranomaisia, jotta sortuneet yhteiskunnat voidaan saada rakennettua uudelleen. ”Tavalliset ihmiset ovat onnellisia, kun muutaman euron päivätuloillakin voi nyt hankkia matkapuhelimia, levänpaahtimia ja muita edullisia kiinalaisia kulutustuotteita, Rioba selitti.” Johansson viittaa myös Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtajan Fantu Cherun arvioon, jonka mukaan yksinapaisesta maailmasta oltiin siirtymässä moninapaiseen maailmanjärjestykseen, jossa Afrikkaa kosiskelevat Kiinan ja länsimaiden lisäksi monet muutkin kauppakumppanit. ”Cherun mukaan Afrikan maiden täytyy kuitenkin pystyä asettamaan uusien kumppaneiden kanssa tehtävälle yhteistyölle sellaiset ehdot, jotka hyödyttävät maanosaa myös pidemmällä aikavälillä. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. ”Mitä paremmin viranomaiset, kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt kykenevät koordinoimaan toimintansa, sitä paremmin niiden työ edistää yhteistä päämäärää: rauhan ja vakauden tukemista maailman konfliktialueilla.” Kriisinhallinnan etsikkoaika Afrikan uusi ystävä AFRIKAN maiden hallituksille Kiina on uusi yhteistyökumppani, joka ei aseta lainoille ja lahjaavulle ihmisoikeuksien kaltaisia hankalia ehtoja, kirjoitti Peik Johansson Ytimessä 4/2010. Tansanialaisen journalisti Ayub Rioban mukaan tyytyväisiä Kiinaan eivät olleet vain maanosan valtaapitävät
Voit kirjautua sisään painetun lehden takaa löytyvällä tilaajatunnukse lla. Tuloksena voi olla vyönkiristys – tai uuden talousteorian nousu. V KO 20 20 -4 5 86 78 04 -2 00 3 2 2 | R A H A A T A IV A A LT A 3 3/2020 ULKOPOLITII KKA Rahaa taivaalta Valtiot ottavat velkaa koronakriisistä selvitäkseen. Voit myös tilata pelkän sähköisen lehden tutustumishinta an osoitteessa www.ulkopolit iikka.fi www.ulkopolit iikka.fi/podcas t Kuuntele lehden omaa podcastia! 2 3 6 4 1 4 8 8 8 6 7 8 4 8 Paavo Lipponen & liittovaltiovouh otus???12 Kiinan hybridistrategi an abc???36 Etelä-Afrikan vesikriisin opit???64 *Lehti palkittiin vuonna 2016 Suomen parhaana aikakauslehtenä (Edit-kilpailun ammatti-, järjestöja asiakaslehtien sarja).. Lue Ulkopolitiikkaa sähköisesti! Ulkopolitiikka-le hden sähköisen näköislehden lukuoikeus sisältyy tilaukseen. 9,50 € PA L. tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi/tilaa?|?asiakaspalvelu@ulkopolitiikka.fi?|?09 432 7707 Tilaa lahjaksi Ulkopolitiikka 42 € Vuosikerta (opiskelijoille 28 €) sisältää digilehden sekä lehtiarkiston Anna joululahjaksi palkittua* analyysia kansainvälisestä politiikasta, saat itsellesi valitsemasi kirjalahjan! Valikoima näkyy lehden tilaissivulla netissä
Tee omasi ja vaikuta. ”Ostaisitteko nyt 100 hehtaaria luonnontilaista metsää suojeltavaksi?” Me Tradekassa uskomme, että omistaminen tekee ihmisille hyvää. Jotta jäsenemme voisivat kanssamme parantaa maailmaa ja omistaa omaa tulevaisuuttaan, olemme ottaneet käyttöön Jäsenaloitteet. Inhimillinen omistajuus vie maailmaa eteenpäin ja palauttaa hyvää yhteiskuntaamme. Mitä tehtäis seuraavaksi. tradeka.fi/jasenaloite YD IN 4 / 20 20 w w w .yd in leh ti.fi. Tradekan ravintolat vähensivät muovijätettä tuhansilla kiloilla