2021 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO.. . Puheenvuoroja rauhasta Kriisinhallinnan opetuksia Asevarustelu militarisoi turvallisuutta Aku Louhimies ei pidä viihteellisistä pyssyleikeistä. vuosikerta / 4 l. SODANVASTAISUUS TAITEESSA 55
Luke Harding VENÄJÄN VAKOOJAVERKOSTO Hyytävä tosielämän jännityskertomus nykyajan vakoojista. Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi JOULUN KIINNOSTAVIMMAT TIETOKIRJAT Vappu ja Ilkka Taipale TAIPALEELLA Vappu ja Ilkka yhteisellä taipaleella maailmaa parantamassa. Minna Kettunen & Siamäk Naghian SIAMÄK NAGHIANIN USKOMATON ELÄMÄ Koskettava kertomus Naghianin tiestä sodan keskeltä menestyneeksi yritysjohtajaksi. Jeremy Dronfield POIKA JOKA SEURASI ISÄÄNSÄ AUSCHWITZIIN Koskettava tositarina rakkaudesta ja rohkeudesta kuolemanpelon keskellä. Kalle Kniivilä PUTININ PAHIN VIHOLLINEN Maailman tunnetuimman poliittisen vangin tarina. Petri Saraste KIRJEENVAIHTAJA Palkitun toimittajan tarinoita maailman kiehumispisteistä. = myös äänikirjana = myös e-kirjana
/ 76 PÄIVI AIKIONIEMI Ei enää aseita YDINKOKEMUS 78 RITA DAHL Runoja euron kappalehintaan / 80 RIITTA OITTINEN Ihmeellinen luonto – linnun katse / 82 JUHANI TOLVANEN Kuinka Aku Ankkaa luetaan – kunpa edes Aku Ankkaa luettaisiin, osa I / 84 VELIMATTI HUHTA Lukuvuosi historian opissa / 86 ARJA ALHO Tapani ja Lysa maailmalla / 88 MAIJALIISA MATTILA Tosi dekkari / 90 VALERIA VASARA Poliitikot median hampaissa – vai ovatko sittenkään. / 55 PEKKA HAKO Finlandia on taipunut moneen / 59 MARI KÄYHKÖ Vaikka luokasta ei puhuta, sitä eletään / 63 JUHANI NIEMI Sota ja rauha suomalaisessa kirjallisuudessa / 67 PEKKA PELTOLA Isoilla varpailla / 72 LIISA LIIMATAINEN Iran, Irak – muutoksia. / 91 ANNA HEIKKINEN Aatteensa mies / 92 ASTRID NIKULA Fredens öar friar / 93 Kärnstoff / 94 PASI KOSTIAINEN Fomo on täällä taas / 96 LAURA LODENIUS Kansakunnan viholliset / 98 Pala historiaa YDIN 4 / 2021. / 38 JUUSO KOPONEN Asiaa Afganistanista – Maanantaiklubi 20 vuotta / 42 ANNA HEIKKINEN Tukena taustalla / 44 VALERIA VASARA Kaduilla käy muutoksen tuuli YTIMESSÄ 50 SAARA PAATERO Rauhanturvaamisen suurvalta. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 JOHANNA SUMUVUORI Kriisinhallintaa tarvitaan jatkossakin / 12 MARIA AIKIO Koulukirjojen puuttuvat saamelaiset YDINHETKI 14 ARJA ALHO Sotaelokuva on ääritilanne / 20 ANNA HEIKKINEN Pintaa syvemmällä / 24 ANNA GUSTAFSSON Väkivalta ja vastarinta muutoksen keinona Kreikassa / 30 VALERIA VASARA Asevarustelun tiellä / 34 ANNA HEIKKINEN Kenen katon alla
Miten yhteistä ymmärrystä voisi näin syntyä. Hänen sovinnon ja anteeksiannon eteen tekemänsä työ ylitti helpon ja aika ymmärrettävän mustavalkoisuuden. Välittävä, toisten näkemyksiä kuunteleva ja kehittymisen mahdollisuuksia avaava keskustelu on kaikenlaiselle kasvulle tärkeätä. Putinia voi arvostella syystä – Krimistä, Navalnyin kohtelusta ja muustakin – mutta ei sentään kaikesta mahdollisesta. Jokaisesta meistä, samoin kuin kohtaamistamme asioista ja ilmiöistä, löytyy sekä jotakin hyvää ja valoisaa että jotakin pahaa ja pimeää. Kyllä ne ovat meidän kaikkien suojaksi, erityisesti pahoina aikoina. Eihän näin avaudu edes keskustelun mahdollisuutta, kun mielikuvat tulevat faktaa vahvemmiksi. Hurjia ovat myös mustavalkoisen keskustelun ylilyönnit, kuten että demokratia ja kansalaisoikeudet, vaikkapa kansalaisten itsemääräämisoikeus, olisi säädetty suojaamaan salaliittoihin uskovien oikeuksia. MUSTAA JA VALKOISTA ARJA ALHO päätoimittaja T yöpisteelläni on mustavalkoinen kuva. Mustavalkomaailmassa näyttää olevan pakonomainen tarve selittää toisten valintoja ja olla tietävinään niistä enemmän kuin on kohtuullista. Ne jopa sattuvat. H öystelen hiukan huumorilla, ellen jopa ironialla, muutamaa esimerkkiä poteroiden suvaitsemattomuudesta. Itse asiassa ne ovat kaikkea muuta kuin mustaa ja valkoista. Kuvasta on tullut räikeä, epätäydellinen ja epätosi. On paljon eri asteita tummaa, harmaata ja vaaleaa. Itse asiassa kaikki sävyt siinä välillä antavat meille mahdollisuuden oppia ja kehittyä, muuttua ja kasvaa. Siinä on myös kyse ilmiöiden ja asioiden erittelemisestä, suhteellistamisesta ja asettamisesta ympäröivään todellisuuteen. Eri puolilta rintamia, myös niiden välistä, löytyi paljon arvokasta yhteistä, joiden varaan tulevaisuuden muutokset voitiin rakentaa. Mandela muistuttaa minua keskustelun ja kuuntelemisen tärkeydestä, mutta myös irrottautumisesta mustavalkoisuuden poteromaailmasta. Sävyt on siivottu pois. Tuo kuva on ainoa, jota pidän esillä kaikista niistä vuosista, jolloin tein töitä kansanvallan ytimessä. Venäjän Vladimir Putin tuntuu olevan maailman mahtavin johtaja, sillä hän on uutisvirrassa lähes kaikkien kyberuhkien takana, johtaa hybridisotia herkeämättä, vaikuttaa vaalituloksiin ja ehtii vaikka mitä, jotta viholliskuvasta saataisiin riittävän mustavalkoinen. Asevarustelusta ei ole mitään hyötyä ilmasYDIN 4 / 2021 4 PÄÄKIRJOITUS. Mandelan kohdalla vankilavuodet ahtaassa sellissä avautuivat valoon. N iinkin arkinen asia kuin yhteiskunnallinen keskustelu – käydäänpä sitä erilaisissa yhteisöissä, perinteisessä mediassa tai nettimaailmassa – on minusta nyt pelottavan mustavalkoista. Harmaassa on kyse ihmisyyden olemuksesta. Harmaan sävyissä liikkuessa voi malttaa mielensä ja sietää erilaisia mielipiteitä. Mustavalkokuvat haastavat. Mustavalkokuvissa – tässäkin – on valtavasti sävyjä ja kiinnostavia varjoja. Kun yhdet vain huutavat, toiset vaikenevat. Jotkut niistä voivat olla jopa uusia oivalluksia, joilla voidaan mennä eteenpäin. Kättelen siinä juuri vankilasta vapautunutta Nelson Mandelaa
Toivokaamme siksi, että kulttuurija mielipidelehtiä pystytään julkaisemaan myös vuonna 2022. Näinhän tänä syksynä on nähty. Hänen mukaansa suomalaisten identiteetistä on kehittynyt kaksi valtamyyttiä, jotka ovat kilpailleet kaunokirjallisuudessamme. Päinvastoin, aseet ovat vapaamatkustajia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Asevarustelulla kuitenkin militarisoidaan turvallisuutta. Ehkä jopa rokotteiden tahdissa. Toisaalta on kuviteltu Suomen korpien kätköissä elävän maailman rauhallisimman rahvaan. Yhtäältä on pidetty yllä käsitystä suomalaisten sotaisesta urhoollisuudesta. T arjoamme vuoden viimeisessä numerossamme pohdintaa sotaelokuvien sodanvastaisuudesta elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen kanssa. tonmuutoksen aiheuttamissa uhkissa tai pandemioissa. Miten yhteistä ymmärrystä voisi näin syntyä. Ydintehtävänä on tuoda mustavalkoisuuteen eri sävyjä. Rantasaunan lämmityksestäkin puhutaan ilmastouhkana enemmän kuin asevarustelusta. Niihin sitoutuneita päästöjä ei lasketa eikä niille ole asetettu mitään rajoja. Rikkaiden maiden kohdalla näkyy puolestaan hämmentävästi, että rokotetutkin levittävät virusta, tartuttavat tautia ja voivat sairastua siinä missä rokottamattomat. Tueksi tarvitaan pysyviä ihmisten ja yhteiskuntien käyttäytymismuutoksia tarttuvien tautien ehkäisemiseksi, mutta myös terveydenhuollon kantokyvyn vahvistamista. Rokotuksia ja myös lääkkeitä – niiden kehitystyötä ja saatavuutta – pitää edistää kaikkialla, koska niin edistetään turvallisuutta. Pekka Hakon essee puolestaan kuvaa, miten Jean Sibeliuksen Finlandia syntyi ja miten sitä on käytetty. Hänellä on punnittuja näkemyksiä siitä, miten väkivaltaa tulisi kuvata. Kriittisen, eri puolia puntaroivan ja erilaisia ääniä kuuntelevan yhteiskunnallisen keskustelun elinvoima on kansanvallan ydintä. Aika harva siksi rohkenee sanoa, etteivät koronavirukset tule mihinkään katoamaan ja uusia variantteja syntyy. Kun sitä uhataan rahapulalla, uhataan myös demokratiaa. Pandemiakuvan harmaissa sävyissä kuitenkin näkyy, että valtava osa maailman ihmisistä ei ole saanut lainkaan rokotusta köyhyytensä vuoksi. Kun lyödään, ihmisiä sattuu. Myyttien erittely avaa kiinnostavan matkan itseymmärrykseemme. Emmekä sitä, että Ahvenanmaan demilitarisointia kannattaisi juhlistaa vieläkin suuremmalla ylpeydellä kuin mitä nyt on tehty. Ydinhän on jo klassikko! YDIN 4 / 2021 5 PÄÄKIRJOITUS. Kun ammutaan, ihmisiä kuolee. Ei ole ensimmäinen kerta, kun pikkurahoista haetaan suuria säästöjä samalla kun miljardit hyväksytään olankohautuksella. Sen sijaan, että eriteltäisiin itse viruksen käyttäytymistä ja toimien johdonmukaisuutta, julkinen keskustelu keskittyy tuomioiden jakamiseen. Onhan Finlandia myös rauhanlaulu! Aku Ankkaakaan emme unohda. Maissa, joissa on ollut rajuja sulkuja ja varsin korkea rokotusaste, ollaan taas suurissa vaikeuksissa. Entäpä pandemia. Informaatiotulvaa on riittänyt ähkyyn asti. Kun yhdet vain huutavat, toiset vaikenevat. Kirjallisuuden emeritusprofessori Juhani Niemi tuntee sodan ja rauhan teemat
Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. / sivu 38 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. Huomautukset 14 päivän kuluessa. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta www.lehtiluukku.fi. / sivu 63 ASTRID NIKULA on vapaa toimittaja ja kansalaisaktivisti. / sivu 55 ANNA HEIKKINEN on yhteiskuntatieteiden kandidaatti. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa, Rosebud-kirjakaupat. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 93. / sivu 94 MARI KÄYHKÖ on sosiologi ja lehtori Itä-Suomen yliopistossa. / sivu 82 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. / sivu 88 JUHANI NIEMI on Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori. vuosikerta) PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 24 PEKKA HAKO on musiikkitieteilijä ja kirjailija. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. YDIN 4 / 2021 tekijät YDIN 4 / 2021 6 KOLUMNI. 55. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 67 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 50 PEKKA PELTOLA on Ydin-lehden entinen päätoimittaja ja työmarkkinaneuvos. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 80 SAARA PAATERO on historiaja koulutusaiheisiin erikoistunut toimittaja. / sivu 59 MAIJALIISA MATTILA on entinen suomen kielen ulkomaanlehtori. RITA DAHL on runoilija, opettaja ja freelance-toimittaja. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Valeria Vasara, valeria.vasara@sadankomitea.fi HALLITUKSEN PJ Pekka Ristelä ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 84 JUUSO KOPONEN on valtiotieteiden maisteri ja helsinkiläinen rauhanaktivisti. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. / sivu 14, 20, 30, 42 & 44 ANNA GUSTAFSSON on Ateenassa asuva toimittaja. / sivu 78 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. / sivu 92 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. / sivu 20, 42 & 91 VELI-MATTI HUHTA on VTM, HuK, vapaa toimittaja ja kriitikko. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa
Lopuksi lähetettiin terveiset hallitukselle: nyt tarvitaan vähintäänkin lisää avoimuutta ja tietoa hankinnan todellisista kuluista ja uutta harkintaa koneiden määrän suhteen. Kenenkään on ollut vaikea vaikuttaa hankkeeseen, joka on näyttäytynyt vaihtoehdottomana: vaihtoehtojen suhteen on puhuttu vain eri konetyypeistä, kommentoi Lahtinen. Myös koneiden uusimisen tarve voidaan kyseenalaistaa. – Alusta asti on ikään kuin haluttu antaa ymmärtää, että päätös on jo tehty. Se tulee todennäköisesti nostamaan Suomen suhteellisesti sotilasmenojen kärkijoukkoon, osaksi kilpavarustelun kehää – pyörä on lähtenyt pyörimään. Puheenvuoroissa hävittäjähankintaa kuvattiin symbolisena voimannäyttönä ja selkeänä lähtönä globaaliin asevarustelukilpailuun. Rauhanliikettä edustamassa olivat Anni Lahtinen Sadankomiteasta, Laura Lodenius Rauhanliitosta ja Teemu Matinpuro Rauhanpuolustajista. Ytimen toimituskunta HÄVITTÄJÄHANKE PUNTARISSA Ytimekkäät RA U H AN LIIT TO YDIN 4 / 2021. keskustelutilaisuuden Suomen tulevasta hävittäjähankinnasta. 10. – Tosiasiassa Horneteja ei tarvitsisi uusia lainkaan seuraavaan 20 vuoteen. Keskustelijat kritisoivat ilmastokysymyksen sivuuttamista ja Puolustusvoimien jättämistä päästölaskelmien ulkopuolelle. YDIN 4 / 2021 YDIN ja Vapaus Valita Toisin järjestivät 26. On vain yksi paikka, josta olisi siirrettävissä resursseja niin köyhyyden poistamiseen kuin ilmastohaasteeseen vastaamiseen: asevarustelurahat, Lodenius huomautti. Tilaisuudessa käytiin läpi Suomen historian suurimman asehankinnan vastaamattomia kysymyksiä. Keskustelijat toivat esiin, että Hornetien suorituskyvyn korvaamisen sijaan nykyinen hankinta tarkoittaa itse asiassa suorituskyvyn mittavaa nostamista. Ilmastonmuutos nousi esiin keskeisenä turvallisuusuhkana, johon hävittäjät eivät voi vastata. Koneilla on lennetty äärimmäisen vähän, ne ovat täysin lentokykyisiä pitkälle 2040-luvulle, Matinpuro kommentoi viitatessaan VTT:n tutkimustietoon. Panelistit olivat yksimielisiä siitä, että demokraattinen kansalaiskeskustelu ei ole juuri heijastunut julkisuuteen ja eduskunnasta on puuttunut kriittinen, perinpohjainen keskustelu hankkeesta. Perusteellisen keskustelun toivottiin löytävän tiensä myös valtioneuvostoon lopullisen päätöksen lähestyessä. – Ilmastonmuutoksen vastainen työ vaatisi suuria satsauksia
SE TARKOITTAA SOLIDAARISUUTTA SODAN UHREJA KOHTAAN, RAUHANKASVATUSTA JA YMMÄRRYKSEN LISÄÄMISTÄ RASISMISTA.” Jeremy Corbyn IPB:n rauhankongressissa Barcelonassa 15. KYSE ON SIITÄ, MILLAISEN MAAILMAN JÄTÄMME TULEVILLE SUKUPOLVILLE. YDIN 4 / 2021 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 4 / 2021 ”RAUHA EI OLE VAIN SODAN POISSAOLOA. 10.
Yleisimmin tämä koskee pienituloisia kotitalouksia. Vakoilutehtäviin palkattiin yksityinen tiedustelutoimisto Welund. Lisäksi talouskriisi heikentää valtaosan pääsyä maksullisiin verkkopalveluihin. Valtio hallinnoi Venezuelassa valtaosaa tietotekniikan ja kommunikaatioteknologian markkinoista. Tämä käy ilmi THL:n ja Turun yliopiston tutkijoiden kirjoittamasta WHO:n maaraportista. Katastrofaaliset eli hyvin korkeat menot suhteessa maksukykyyn oli noin 102 000 kotitaloudella (3,8 %). Noin 89 000 suomalaista kotitaloutta (3,3 %) köyhtyi tai oli köyhyysriskissä terveysmenojen takia vuonna 2016. Myös pääsyä sosiaaliseen mediaan rajoitettiin vaalipäivänä oppositiojohtaja Juan Guaidón liittolaisten toiminnan hankaloittamiseksi. Yhtiön edustaja vastasi raportin väitteisiin vetoamalla riskienhallintaan ja turvallisuuteen. YDIN 4 / 2021 9 YTIMEKKÄÄT KOTITALOUDET rahoittavat Suomessa suuremman osan terveydenhuollon menoistaan omavastuina ja asiakasmaksuina kuin muissa Pohjoismaissa. British Museum kielsi saaneensa tiedustelutietoja ja kieltäytyi kertomasta, paljonko rahoitusta saa BP:ltä. – Maksut ovat yksi potentiaalinen este palveluiden ja lääkkeiden saatavuudelle. Maan sosiaalisessa mediassa ja viestipalveluissa harjoitetaan itsesensuuria mielivaltaisten pidätysten vuoksi. Tutkittu sähköpostivaihto kertoo kuitenkin, että julkisuuslain vastaisesti museo ei luovuttanut tietoja öljy-yhtiön kriitikoksi leimatulle henkilölle. Monet parlamentin jäsenet vaativat BP:n toimien välitöntä tutkimista.. Hankittu materiaali sisältää yksityisiä tietoja ja valvontakuvaa rauhanomaisin keinoin toimivista aktivisteista. Häntä seurattiin valvontakameroin ja sosiaalisessa mediassa. Järjestön raportin mukaan kesäkuun 2020 ja toukokuun 2021 välillä Nicolás Maduron hallitus esti kansalaisten pääsyn opposition hallinnoimille verkkosivuille poliittisesti herkkinä aikoina, kuten kansallisten vaalien aikaan. Suomessa korostuvat erityisesti kotihoidon ja palveluasumisen maksut sekä reseptilääkkeiden kulut. Katastrofaalisiksi terveysmenot koituivat erityisesti ikääntyneille, pitkäaikaistyöttömille ja työkyvyttömyyseläkeläisille. Ilmaisunvapautta rajoittavat oikeuslaitoksen politisoidut päätökset, kuten itsenäisten sanomalehtien takavarikot. Suomessa korkeat terveysmenot verrattain yleisiä Internetin vapaus uhattuna Venezuelassa FREEDOM HOUSE -järjestön mukaan Venezuelan sosioekonomisen kriisin pahentuessa myös Internetin vapaus on uhattuna. Tietoja myös jaettiin julkisten instituutioiden, kuten Warwickin yliopiston ja British Museumin kanssa. Tilastot kertovat, että Suomessa on verrattain yleistä, että ihmiset eivät saa terveydenhuollon palveluita siinä määrin kuin kokevat niitä tarvitsevansa. Jatkuvat katkokset verkkoyhteyksissä ja datan säännöstelytoimet hankaloittavat tilannetta. Öljy-yhtiön vakoiluverkko paljastui Britanniassa UUSI openDemocracy -sivuston tutkimusraportti kertoo, että maailman suurimpiin öljy-yhtiöihin lukeutuva BP vakoili Britanniassa ympäristöaktivisteja vuosien ajan. Palvelujen saatavuudelle ensisijainen este näyttäisi kuitenkin olevan pitkät odotusajat, toteaa Turun yliopiston erikoistutkija Katri Aaltonen. Viranomaiset toimivat verkossa väärennettyjen profiilien kautta. Kansalaisten ilmaisunvapautta rajoitetaan hallinnon toimesta. Warwickin yliopisto teki yhteistyötä BP:n kanssa tarkkaillakseen henkilöä, joka tutki kampuksella sijaitsevia öljy-yhtiön arkistoja
Lähivuosina erityisesti kyberuhkien nousu, uudistuva aseteknologia ja avaruuden valloitus kiihdyttänevät yhä panostuksia sotilaalliseen turvallisuuteen. Sotilasmenot 2020 Sotilasmenot 2021 400 300 200 100 700 600 500 Iso-Britannia Intia Kiina Yhdysvallat Saksa 800 55,1 56,04 50 57,43 61 73,63 237 178,2 750 740,5 So til as m en ot m ilj ar di a $. Lähde: Global Fire Power -tietokanta. Kilpailuasetelma kiihdyttänee kulutusta jatkossakin. Afganistanin tilanne ja kytevä pakolaiskriisi voivat kuitenkin vaikuttaa sotilasmenojen nousuun Euroopassa ja Aasiassa. YDIN 4 / 2021 10 YTIMEKKÄÄT YHDYSVALTOJEN, Kiinan, Intian, Saksan ja Iso-Britannian odotetaan käyttävän 1,1 biljoonaa dollaria sotilasmenoihin vuoden 2021 loppuun mennessä. Finboldin artikkelissa Justinas Baltrusaltis arvioi, että USA:n sotilasmenoissa nähtävä pieni pudotus viime vuodesta voi heijastella joukkojen vetämistä Afganistanista. Myös IsoBritannia pyrkii vahvistamaan sotilaallista jalansijaansa Euroopassa satsaamalla kehittyvään teknologiaan ja aselajien modernisointiin. 2021 (MILJARDIA $) Valtionhallintojen antamat tiedot puolustusvoimien ylläpitoon ja kehittämiseen käytetyistä varoista vuosilta 2020–2021. Global Fire Powerin tilastoinnissa kärkiviisikon sotilasmenot putoavat kuluvana vuonna 4,3 prosentilla viime vuodesta, jolloin yhteenlasketut sotilasmenot olivat 1,15 biljoonaa. Yhdysvaltojen sotilasmenojen taso (740,5 mrd.) kertoo maan sotilaallisesta johtoasemasta ja suurista satsauksista eri puolustushaarojen kehittämistyöhön: eritoten merija ilmavoimia on kehitetty vastaamaan Kiinan ja Venäjän nähtyyn uhkaan. Ytimen toimituskunta SOTILASMENOT VALTIOITTAIN VUONNA 2020 VS. Pandemian povattiin laskevan sotilasmenoja, mutta tämä neljän prosentin pudotus ei vaikuta nykytietojen mukaan merkittävältä. KU VA AJA N PO H JA : FIN AN CE IN BO LD , FIN BO LD .C O M . Viisikossa Intia ja Saksa kasvattivat sotilasmenojaan eniten, 20,7 ja 14,8 prosenttia vuosien 2020 ja 2021 välillä. Huomionarvoista on kuitenkin arvioitu 24,8 prosentin pudotus viime vuodesta. Jotkin tiedoista ovat arvioita tapauksissa, joissa virallisia tietoja sotilasmenoista ei ole saatavilla. paikkaan. Kiinan korkeat sotilasmenot (178,2 mrd.) ilmentävät maan taloudellista valta-asemaa ja pyrkimystä sotilaalliseen johtoSOTILASMENOT – MISSÄ MENNÄÄN
Kansainvälisten joukkojen vahvuus oli suurimmillaan yli 130 000 sotilasta ja rahaa paloi, mutta oliko kaikki turhaa. Afganistanissa on kuitenkin saatu myös tuloksia esimerkiksi lasten kouluun pääsyn parantamisessa, äitija lapsikuolleisuuden vähentämisessä ja puhtaan juomaveden ja terveyspalvelujen saatavuudessa. On selvää, että Afganistanin kriisinhallintaoperaation opit on analysoitava kriittisesti. Eräs siviilikriisinhallinta-asiantuntija totesi joskus, että konfliktien ehkäisemisessä kannattaa yleisesti ottaen toimia siten, että sotilaallinen voima on ”vasta viimeisenä sisällä ja ensimmäisenä ulkona”, kun taas siviilitoimijoiden osalta järjestys on päinvastainen. Kansalaisyhteiskunnan edustajat nostivat vahvasti esiin kolmoisneksusajattelua, joka tarkoittaa rauhantyön, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön yhteensovittamista ja yhteisen strategisen tilanneja riskiarvion pohjalta toimimista. Tämä kokonaisuus ei Afganistanin osalta onnistunut. Kriisinhallintaa tarvitaan jatkossakin JOHANNA SUMUVUORI Kirjoittaja?on?ulkoministerin?valtiosihteeri.. En voi ajatella, että nämä saavutukset olisivat muuttuneet merkityksettömiksi. Johdin tällä hallituskaudella parlamentaarista kriisinhallintakomiteaa, joka antoi keväällä suosituksia kriisinhallinnan kehittämiseksi. Afganistanin sotilaallisen kriisinhallintaoperaation tehtävänä oli muun muassa turvata siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön toimintamahdollisuudet. Suomikin on tukenut Afganistanissa esimerkiksi peruspalveluiden ja infrastruktuurin kehittämistä, koulutusta, naisten ja tyttöjen asemaa ja maaseudun elinkeinoja. Kyynisimmät ehtivät loppukesän kaoottisten tapahtumien jälkeen todeta, että kaikki työ on ollut kaivoon kannettua vettä. Kehitysyhteistyötä tarvitaan edelleen. Suomen kannattaakin pitää aktiivista ja korkeaa profiilia aidosti kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan puolesta. Ulkoministeriö laatiikin ensi kevääksi vaikuttavuusarvion Suomen osallistumisesta sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan Afganistanissa yhteistyössä puolustusministeriön ja sisäministeriön kanssa. Kokonaisvaltaisuus onnistuu vain eri toimijoiden pitkäjänteisellä yhteistyöllä sekä huomioimalla paikallisten ihmisten tarpeet ja osallisuus. YDIN 4 / 2021 11 KOLUMNI K un talebanit ottivat elokuussa vallan Afganistanissa, keskusteluun nousi ymmärrettävästi myös 20-vuotisen kriisinhallintaoperaation kritiikki. Yksi tärkeimmistä suosituksista koski kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuuden ja toimijoiden välisen yhteistyön parantamista.
. Päättäjiltä puuttuu tietoa sekä saamelaisesta kulttuurista erityisesti että alkuperäiskansojen asemasta yleisesti, vaikka alkuperäiskansana saamelaisten mahdollisuus harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan on taattu perustuslaissa. hankkeissa?Rauhankasvatusinstituutissa?ja?Nuorten?Akatemialla.?. Räikeimpiä virheitä löytyy stereotyyppisiä käsityksiä toistavista kuvituksista, joissa esiintyy muun muassa valtaväestön edustajia pukeutuneina epäaitoihin saamenpukuihin. Kirjat on myös kirjoitettu sillä oletuksella, että lukija ei ole saamelainen, mikä jättää saamelaiset oppilaat kokonaan ulkopuolisiksi, kun heidän kulttuuriaan käsitellään koulussa. Sen mukaan peruskoulun oppikirjoissa on vain vähän tietoa saamelaisista, ja toisinaan tieto on jopa virheellistä. Selvityksessä käytiin läpi suomenja ruotsinkieliset perusopetuksen oppija opetusmateriaalit, yhteensä 547 teosta. Tämä todettiin opetusja kulttuuriministeriön joulukuussa 2020 julkaisemassa selvityksessä. Vaikka tulos ei yllätä, oli hätkähdyttävää lukea, miten järkyttävän vähän tietoa kirjoissa oli tarjolla. Koulukirjojen puuttuvat saamelaiset MARIA AIKIO Kirjoittaja?on?koulutussuunnittelija?ja?projektikoordinaattori?saamelaisaiheisissa?. YDIN 4 / 2021 12 KOLUMNI S uomalaisissa kouluissa on todella niukasti tarjolla tietoa saamelaisista ja saamelaisesta kulttuurista. Myös saamelaiset lapset ja nuoret voivat joutua tietokirjan rooliin luokissaan, resurssiksi muille oppilaille ja opettajilleen. Tämä on raskas tehtävä ja asettaa heidät eriarvoiseen asemaan muihin oppilaisiin nähden. Oppikirjoissa saamelaiset mainitaan tyypillisesti vain esihistorian yhteydessä ja saamen kielet pelkistetään yhdeksi kieleksi. Moni saamelainen päätyy paikkaamaan perusopetuksen jättämiä aukkoja suomalaisten sivistyksessä: kerromme, paljonko meitä asuu Suomessa, kuinka itse asiassa saamen kieliä on peräti yhdeksän ja suurin osa Suomessa asuvista saamelaisista asuu etelän isoissa kaupungeissa. On syytä kääntää katse opetussuunnitelmiin, jos haluamme lisätä tietoa saamelaisista yhteiskunnassamme. Tulevaisuudessakin valtaväestön päätökset koskettavat myös saamelaisia, ja jotta päätökset tukisivat saamelaisten rikkaan kulttuurin säilymistä, päättäjien on tarpeen tietää keitä saamelaiset ovat ja millainen yhteinen historia saamelaisilla ja suomalaisilla on. Ihmiset ovat yleensä vilpittömän kiinnostuneita ja päivittelevät hieman häpeissään, miten tietävätkin niin vähän saamelaisista. Sen lisäksi, että yksittäinen saamelainen voi joutua toimimaan koko kansansa edustajana keskustelutilanteissa, saamelaistiedon puute johtaa saamelaisia syrjivään ja saamelaista kulttuuria vahingoittavaan päätöksentekoon
/ 38 JUUSO KOPONEN Asiaa Afganistanista – Maanantaiklubi 20 vuotta / 42 ANNA HEIKKINEN Tukena taustalla / 44 VALERIA VASARA Kaduilla käy muutoksen tuuli. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA. 14 ARJA ALHO Sotaelokuva on ääritilanne / 20 ANNA HEIKKINEN Pintaa syvemmällä / 24 ANNA GUSTAFSSON Väkivalta ja vastarinta muutoksen keinona Kreikassa / 30 VALERIA VASARA Asevarustelun tiellä / 34 ANNA HEIKKINEN Kenen katon alla
Ampumiseen voi kuolla, lyöminen sattuu – nämä tunteet pitää hyvän elokuvan välittää. Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa. YDIN 4 / 2021 14 YDINHETKI SOTAELOKUVA ON ÄÄRITILANNE Elokuvaohjaaja Aku Louhimies on itseoikeutettu keskustelija sotaelokuvien sodanvastaisuudesta. Louhimiehellä on punnittua sanottavaa väkivallasta ja sen viihteellistämisestä
a ku : Onhan se turhauttavaa, jos hanke ei etene. Kirjassa on vahvasti jalkaväkisotilaan ruohonjuuritason näkökulma, joka aiemmissa filmatisoinneissa ei ollut niin vahvasti esillä. Siinä oli isäsuhteen katkaisemistakin. En ollut tajunnut, että hän teki itse kaikki stuntit. Minua kiinnosti erityisesti, miltä ihmisistä sodassa, kaiken sen keskellä, tuntuu. Näin Edvin Laineen elokuvan ensimmäisen kerran ehkä juuri Petterin elokuvahistorian kurssilla ja sitten myöhemmin myös Rauni Mollbergin version. Sitten on elokuvan monimuotoisuus taidemuotona. Ei riitä, että teet hyvän elokuvan. Kuinka uskalsit tarttua näin ikoniseen teokseen. Elokuva voi parhaimmillaan puhutella pitkään ajassa ja todella laajoja ihmisjoukkoja. YDIN 4 / 2021 16 YDINHETKI A rja : Mikä on ensimmäinen vahva elokuvakokemuksesi. Laineen Tuntemattomassa kaikki olivat sodan kokeneita. a rja : Elokuva vaatii rahoitusta, levityksen ja paljon muuta. Ne ovat todella hyvin tehtyjä ja niiden tunnelma on edelleen vahva. Paitsi että ne naurattivat, ne olivat myös vaarallisia mietittyinäkin. Jälkimmäiseen taas enemmän seikkailullisuus ja eksotiikka. a rja : Olet elokuvaohjaaja Taideteollisesta korkeakoulusta, olet opiskellut myös historiaa Helsingin yliopistossa. Mikä elokuvassa, aika mutkikkaassakin taidemuodossa, sinua tekijänä kiehtoo. Luulen muuten, että von Bagh olisi listannut sen elämää suurempiin elokuviin. a rja : Ne ovat todellakin hyvin tehtyjä! Näin joku aika sitten Buster Keatonista tehdyn dokumentin. Jokainen elokuva on erilainen, jokainen elokuvan tekemisen päivä on erilainen. Se myös kiinnosti. Tarzanit eivät niin hyvin, mutta Chaplinin elokuvat kyllä. Jokainen päivä pitää ratkaista aina uusia ongelmia: miten tämä kuvataan. Miten ne ovat kestäneet aikaa. Kun puhuttiin Chaplinista, 1920-luvulla tehdyt elokuvat koskettavat ihmisiä edelleen sata vuotta myöhemmin. Eivät niinkään ideologiat tai sotajoukkojen liikuttelut. Olen lukenut ensin Tuntemattoman sotilaan kirjana. Elokuva on yhteisöllistä, sitä ei voi tehdä yksin. Nykyisin puhutaan paljon siitä, mikä on vaarallista ja mikä ei. Mollbergin näkökulma (1985) oli toinen, sodan mielettömyyden osoittaminen. a rja : Miten suhtaudut elokuvan tekemisen esteisiin. Minun lapsuudessani ei katsottu elokuvaa itsenäisyyspäivänä. Helsingissä oli silloin paljon pieniä korttelielokuvateattereita, joissa kävin. Sitä joutuu aina miettimään: löytyykö rahoitusta, löytyykö yleisöä. Joku hankehan voi kestää vuosia tai hyvä hanke ei koskaan toteudu. a ku : Onnistuessaan elokuva voi puhutella monia ihmisiä. Oli vain mentävä. Kun maalaa taulun, se on itsestä kiinni. Minusta oli nyt ai. Mutta sellaista se nyt elokuvan kanssa on. a ku : Peter von Bagh, Petteri, oli myös minun opettajani. a ku : Se on lapsuudesta. Se ei kuulunut meidän tapaamme olla. Ihmiset työryhmässä ovat erilaisia. Ei tarvinnut selittää mitään, kun sota oli niin lähellä. Ne koskettavat minua ja miksei myös lapsianikin. Millaista on, kun temmataan mukaan, kun ei kysytty eikä voinut valita toisin. Hänen tekemänsä ohjelmat Elämää suuremmista elokuvista pitävät sisällään sotaelokuvia, jotka olivat erityisen puhuttelevia sodanvastaisuutensa vuoksi. a ku : Elokuvan kalleus tulee tietysti siitä, että siinä on töissä niin paljon ihmisiä. Silloin elokuvanteko oli vaarallista, kun digitaalitekniikkaa ei ollut. Tällaisina hän mainitsee Jean Renoirin Suuri illuusio tai Lewis Milestonen Länsirintamalta ei mitään uutta. a ku : Nimenomaan. Sinun näkökulmasi Tuntemattomaan sotilaaseen on hyvin erilainen verrattuna aiempiin filmatisointeihin. Ensimmäiseen liittyy aina pienen puolella oleminen ja ylipäätään kulkurihahmon nokkeluus sekä periksiantamattomuus. Kyllä ne olivat Chaplinit ja Tarzanelokuvat, joita tuli myös televisiosta. A rja : Minun sukupolvelleni Peter von Bagh on ”herra elokuva”. Se vaati huumoria ympärilleen
a ku : Kyllä vaan. Mistä syystä mielestäsi. heinäkuuta on tärkeä. Elokuvajulisteessa Cruise on nuorena ja komeana miehenä. Jokainen päätös on elämän ja kuoleman kysymys. Stone oli itse Vietnamissa sotilaana. Elokuvia tosin tehdään viihtymisen vuoksi. Kauriinmetsästäjän heikkous on nimenomaan viholliskuvan mustavalkoisuus. a ku : Sotaelokuvat ovat lajityyppinä aika yleisiä. Pasifistisuutta löysin erityisesti Eero Ahon näyttelemän Rokan hahmon silmissä ja loppuun ajetussa uupuneisuudessa, kun hän palaa vihdoin kotiin elokuvan lopussa. Erityisesti koskettavaa on silloin, kun hän aloittaa puheensa ihmisjoukoille Vietnamin sodan lopettamisen välttämättömyydestä. Se oli ihmisyyttä. a rja : Yleisö palkitsi tämän näkökulmasi. Minulle tuli valtavan vahva tunne, että elokuvasi on totta, että kaikki tunteet ovat totta. Itse tulkitsin Linnan teoksen sodanvastaisena ja pasifistisena. a rja : Minusta ohjaamasi Tuntematon sotilas on sodanvastainen elokuva. A rja : Sotaelokuvia tehdään kuitenkin paljon, edelleen ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta sekä tietysti Vietnamin sodasta. En pidä siitä, kun väkivalta viihteellistyy. Tärkeää minulle oli myös, ettei aina toteltu käskyjä. Päähenkilö Ron Kovicia esittää Tom Cruise, joka Top Gunista tunnetaan aika militaristisena hahmona. Konekiväärit heitetään järveen, kun haavoittuneet pitää kantaa turvaan sodan viimeisinä hetkinä. Poikani kertoi 13 – 14-vuotiaana lukeneensa koulussa Väinö Linnan Tuntemattoman ja ihmetteli, miksei siitä ole tehty elokuvaa. Siksi luultavasti toisesta maailmansodasta on tehty eniten elokuvia. a rja : Minustakin Cruise parrakkaana, rähjäisenä ja vammautuneena on puhutteleva. a ku : Minusta on aina katsojan omaisuutta tulkita elokuvaa. Juliste on oivaltava tapa tavoittaa katsojat. Ohjaamasi Tuntematon sotilas on Suomen kaikkien aikojen katsotuimpia elokuvia, katsotuin 50 vuoteen. YDIN 4 / 2021 17 YDINHETKI ka keskittyä muuhun. Myös Syntynyt 4. a rja : Mitä mieltä olet, voiko sotaelokuvissa tehdä pilaa sodasta. Minusta hän halusi kunnioittaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka siellä olivat mukana, mutta halusi myös riistää sodalta glorian. Draamassa pyritään yksinkertaistamaan asioita. Mitä ajatukseni sinussa herättävät. a rja : Sotaelokuvat ovat selvästi myös traumojen käsittelyä. Asetelmat olivat selkeitä. Hyvä ja paha ovat selkeitä. Mietin todella paljon sitä, miten väkivaltaa pitää käsitellä elokuvassa. Ainakin Vietnamin sotaa käsittelevät elokuvat tuntuvat olevan erityisesti amerikkalaisille tärkeitä tästä syystä. Vaikka kärsimystä on edelleen, valintojen tekeminen on vaikeampaa, kun on eri puolia. Oliver Stone kertoo tästä kirjassaan. Sen järjettömyyden keskellä, jossa vain yritetään selvitä. Michael Ciminon Kauriinmetsästäjä on myös hieno elokuva, mutta minua kiusasi siinä tosi paljon sen välittämä viholliskuva vietnamilaisista. Elokuvissa Salvador ja Platoon – nuoret sotilaat on yhteyttä Linnaan. a ku : Oliver Stone kritisoi sitä samasta syystä. Elokuva kuitenkin kertoo vammautumisesta, alkoholisoitumisesta ja lopulta siitä, miten Kovic taistelee pyörätuolistaan Vietnamin sotaa vastaan. Tajusin silloin, että eri sukupolvet tarvitsevat omia kokemuksia, jotta kulttuurihistoria siirtyy. a ku : Sotaa ei tietenkään voida simuloida, mutta halusin tavoitella autenttista tunnetta. Olet kirjoittanut, että elokuvan tekemisen pitää olla totta. Voisinko ymmärtää, miltä tuntuu jonkun päässä, kun kaveri ammutaan vierestä tai ollaan räjähdysten keskellä. Tämän halusin säilyttää elokuvassani: ei koskaan enää. Stone tietää, mistä hän kertoo. Chaplinin Diktaattori. Se, miksi sodan kautta asioista kerrotaan, on oikeastaan näyttämö muulle. Cruisen muodonmuutos on suuri. Minulle vaikeimpia ovat sellaiset elokuvat, joissa pyssyjen kanssa leikitään ja ihmiset saavat osumia, mutta jatkavat vaan juoksuaan kuin ei mitään. Sotaelokuvia tehdään usein siksi, että siinä ihmiskunta on ääritilassa. Ne ovat asetelmiltaan sekavampia. Nyt sotien ja konfliktien kuvaaminen on paljon vaikeampaa
Väkivaltakomediat ovat minulle vaikeita. Yksinkertaistava ja yleistävä sotaelokuva on epäkiinnostava. a ku : Samalla se kertoo väkivallan kuvaamisen ja katsomisen vaikeudesta. a rja : Todellisuudessahan suuri osa sotilaista ei ammu tappaakseen. Väkivallan katsomisella saatetaan sinänsä käsitellä omia tunteita ja pelkoja ilman, että ryhdytään itse väkivaltaiseksi. a ku : Ei puhutellut minua. Sodanvastaisuudesta elokuvassa ei ole yksiselitteistä vastausta. Erno Paasilinna -vainaan kanssa siitä puhuttiin. a rja : Taika Waititin muutaman vuoden takainen Jojo Rabbit. Aihehan on ikuinen: rohkeus tehdä ja toimia, vaikka itseen voi sattua. Siksi on hyvä, että on ikärajoja. Mutta Diktaattorihan tekee pilaa valtaapitävistä. Eniten olen saanut palautetta Irtiottoja-sarjasta ja siitä, että sen eräässä jaksossa tapetaan marsu ja ihminen. Mutta ei puhutellut Tarantinon Kunniattomat paskiaisetkaan. a ku : Tappamisen ulkoistaminen on vaarallista. Aiheesta kannattaa kuitenkin keskustella. Eivät kaikki saksalaiset tai japanilaiset olleet pahoja. Elokuvat välittävät aina väistämättä jotakin maailmaankuvaa. Ihmisellä pitää olla vastuu tappamisesta, ei koneella. Rajoja toki on. Rauhanliikkeelle on tärkeätä kampanjoida autonomisia asejärjestelmiä vastaan. Katsoja ottaa sitten siitä maailmankuvasta jotakin tai sitten ei. Kumpaakaan ei tietenkään todellisuudessa vahingoitettu. a rja : Ohjaamasi Omerta 6/12 on saanut ensi-iltansa. Mistä on kyse. Minusta elokuvissa ei pidä vähätellä aseiden vaarallisuutta tai sitä, että lyöminen todellisuudessa sattuu. A rja : Afganistanin sodasta tehtäisiin varmaan kovin erilainen elokuva tulevaisuudessa. Mitä se viestittää, millaisia tunteita se meissä herättää. a rja : Nyt on ilmestynyt juuri dokumentti Arndt Pekurisesta, pasifistista, joka teloitettiin koska ei suostunut tarttumaan aseisiin. Aihe oli kiinnostava mutta ampumisen oopperamaisuus ei puhutellut. Omalta osaltani olin auttamassa ja olen suunnitellutkin fiktioelokuvaa aiheesta. Elokuva on fiktiota. Yleistäminen kiusaa minua. Mustavalkoinen hyvä-pahaasetelma hukkaa yksilöitä. a ku : Kaikesta pitää voida tehdä pilaa. Ne eivät vedä minua puoleensa. a ku : Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa everstiluutnantti Mälkki piti erinomaisen esitelmän näyttelijöille juuri siitä, kuinka pieni osa ihmisistä haluaa tai kykenee tappamaan toisia ihmisiä ja siitä, miten pelko ihmisissä tulee esille. Mel Gibson on tehnyt elokuvan Hacksaw Ridge, joka kertoo aseettomasta lääkintämiehestä ja hänen toisenlaisesta sankaruudestaan. Minusta esimerkiksi ihmisten kärsimyksestä ei voi pilailla. YDIN 4 / 2021 18 YDINHETKI vuodelta 1940 on äärettömän rohkea ja poliittinen. Hänhän otti komedian keinoin kantaa maailman tapahtumiin jo ennen kuin tiedettiin sodan voittajista tai häviäjistä mitään. Sitähän propaganda tekee. Voisiko sotaelokuvien genressä nähdä vastaisuudessa uudenlaisia näkökulmia. Gibsonin elokuvasta en pitänyt. Voittajathan kirjoittavat historian mutta Chaplin otti siitä huolimatta kantaa, koska uskoi asiaansa lujasti. Katsoja ei aina pysty käsittelemään näkemäänsä. MINUSTA ELOKUVISSA EI PIDÄ VÄHÄTELLÄ ASEIDEN VAARALLISUUTTA TAI SITÄ, ETTÄ LYÖMINEN TODELLISUUDESSA SATTUU.. Marsun kohtalo sai ihmiset kuohuksiin, ei ihmisen. a rja : Minusta sotaelokuvan ja sodanvastaisuuden sarana on siinä, miten väkivaltaa kuvataan. Se menee niin syvälle siihen, mitä on elokuva, mitä on sota. Kun painaa vain nappia sen sijaan, että joutuu vihollisen kanssa vastakkain miekoin ja kilvin, teko jättää aivan toisenlaisen jäljen ihmiseen. Joskus todellisuudet menevät sekaisin ihmisten mielissä. a ku : Pekurinen kiinnostaa minua tosi paljon. Siinähän pitäisi käsitellä lennokkeja ja robottiaseita. Näyttelijät kokivat tämän hyvin hyödylliseksi
Remeksessä on hyvää, etteivät viholliskuvat koskaan ole yksiselitteisiä. Tuotanto kattaa elokuvia, televisiosarjoja ja lyhytelokuvia. Aku Louhimies Syntynyt 1968. Kävi ilmi, että sen loppuun vieminen vaati paljon. YDIN 4 / 2021 19 YDINHETKI a ku : Se on toimintaelokuva, siinä ammuskellaan, on takaa-ajoa, on lentokoneita ja helikoptereita. Olet kuitenkin taatusti nähnyt niitä paljon ja tutkinut tarkkaan. Mikä olisi sinulle Petterin tarkoittama elämää suurempi elokuva. a ku : Se saattaa vaihdella jopa päivittäin. Vaaralliset kohtaukset suunniteltiin hyvin huolellisesti, jotta turvallisuus voitiin taata. Mutta faktat pitää olla oikein. Sehän perustuu Ilkka Remeksen kirjaan. Tulin siihen mukaan yllättäen, kun minua pyydettiin avuksi. Taidan olla jämähtänyt Chapliniin. Paha on enemmän systeemissä tai järjestelmässä kuin ihmisessä. Sekä kotimaassa että kansainvälisesti palkittu elokuvaohjaaja. Siinä on tätäkin päivää koskettavia poliittisia aiheita, vaikka kirjan ilmestymisestä on jo aikaa. a ku : Kriitikoilla on subjektiivinen oikeus olla mitä mieltä ovat. Minulle oli tärkeätä muuttaa sitä sillä tavalla, että kuvattu väkivalta olisi realistista: jos ihmisiä ammutaan, ihmiset myös kuolevat. Tuntematon sotilas (2017) sai neljä Jussi-palkintoa ja yleisö-Jussin.. Siinä on elokuvan lumo ja hieno Ennio Morriconen musiikki. a rja : Elokuvan taikamaailmassa on myös muuta kuin keskustelemaamme synkkyyttä, väkivaltaa ja kuolemaa. En lue kritiikkejä enää samalla tavalla kuin nuorempana. a rja : Tänään omasta puolestani sanoisin, huomisesta en minäkään tiedä, Giuseppe Tornatoren Cinema Paradiso. Kun sitä purkaa, ainakin minulle se oli kiinnostava löytö. a rja : Luetko kritiikkejä. a ku : Se on kaunis elokuva. Mutta luultavasti Chaplinin Kaupungin valot. Se oli minulla aika vaikea
Kirjoittaja Anna Heikkinen Kuva Pekka Elomaa SYVEMMALLÄ Pintaa YDIN 4 / 2021 20 YDINHETKI. Millaista on työ sivujen takana. Teppo Jäntti on ollut vastuussa Ytimen taitosta jo toista vuosikymmentä
Ja sille tielle Jäntti myös jäi. Jäntti kertoo, kuinka kaiken siirtyessä tietokoneille, jäi yhden työntekijän toimi tarpeettomaksi: painopinnan valmistajan tehtäviä siirtyi uudessa muodossaan graafikolle. Painotuotteissa on suurempi vastuu. Se on tuonut graafisille suunnittelijoille enemmän vastuuta painotuotteen lopputuloksesta. – Ei minulle tullut koskaan tarvetta lähteä muuttamaan sitä suuntaa. Vielä ala-astetta käydessään hän luki idolinsa elämäkerrasta, kuinka Disney oli aloittanut uransa mainospiirtäjänä. Ytimen värimaailmakin on kirjattu ohjeistukseen, mutta teen valintoja sen sisällä. – Versio, jonka tuolloin valmistelimme, oli visuaalisesti aiempaa räväkämpi – ja paljon. Jos internet-sivulle on lipsahtanut virhe, sen voi aina korjata jälkikäteen. Y timen pariin Jäntti päätyi mutkan kautta. Vuonna 2007 aloittanut päätoimittaja Emilia Palonen halusi uudistaa lehden ilmettä monin tavoin, ja työtä tekemään valikoitui Jäntille tuttu Leila Oksa Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisteriohjelmasta. – Pitää myös ymmärtää, miten asiat toistuvat painossa, ei vain omalla näytöllä. – En mielelläni lähetä mitään takaisin editoitavaksi, mutta joskus kun pitäisi saada kymmenenkin riviä tekstiä pudotettua palstalta… Taitollisilla ratkaisuilla voi kyllä saada paljon aikaan. Olen edelleen tyytyväinen siihen, että pääsin näkemään ja kokemaan senkin työskentelytavan, vaikka se ei mukanani enää työelämään siirtynytkään. Hän tietää mistä puhuu, sillä pelkästään Ytimessä heitä on hänen mukanaolonsa aikana työskennellyt jo kuusi. Jäntin mielestä opiskelijat tekivät hyvää työtä. – Leila ei kuitenkaan halunnut lähteä siihen hommaan yksin, ja pyysi minua aisaparikseen visuaaliselle puolelle. – Meitä opetettiin kuitenkin myös tekemään kaikki paino-originaalien valmistusvaiheet käsin. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hän on ollut Ytimen taittaja yhtämittaisesti vuodesta 2008. Toimitussihteerin pedanttius on toinen Jäntin työtä helpottava aspekti. Tunnen olevani omimmillani tällä alalla, Jäntti vahvistaa. Kävi kuin kävikin niin, että digiajan edetessä lehden vanha formaatti ei enää palvellut kokonaisuutta. Valmis taitto-ohjeistus pudotti vaadittavaa työajan määrää. – Se tulee minulta luonnostaan. YDIN 4 / 2021 21 YDINHETKI. Toki rajansa silläkin. Myös kuvien löytäminen ja sovittaminen sivulle on pienikokoisessa lehdessä helpompaa. – Pidän myös kirjamaisesta muodosta ja selkeästä osioittamisesta. Niin teimme uudistusprojektin yhdessä. Ennen jokaista juttua piti hioa pidempään. Ja kuinka ollakaan, myös hän itse päätyi tämän innoittamana kaupallisen taiteen pariin – graafiseksi suunnittelijaksi. Eikä graafisten ohjeistusten seuraaminen ole minulle mitenkään hankalaa tai vastentahtoista. Eiväthän siitä kaikki silloin tykänneet, mutta itselleni räväkkyys sopii, Jäntti pohtii. – Työkoneiksi hankittiin alussa niin sanottuja ”pönttö-Mac”:jä, joissa näyttö oli näin pieni, Jäntti piirtää ilmaan noin vaaksan sivuiltaan olevan neliön. Ydin on ollut aina tekstipainotteinen, joten se toimii mainiosti. – Tämä helpotti omaa työtäni huomattavasti. – Tämän päivän trendi taas taitaa olla ennemminkin kuivakkuus. Vuosituhannen vaihteessa alan oppilaitoksiin saapuivat ensimmäiset tietokoneet, ja Jäntin opinnot osuivat juuri tähän murroskohtaan. T eppo jäntti oli pienenä kova Walt Disney -fani. – Olen itse silti edelleen enemmän printtiihmisiä, Jäntti myöntää. Niinpä joitakin vuosia myöhemmin yhdessä Aalto-yliopiston kanssa kehitettiin Ytimen nykyinen konsepti, joka toimisi myös päätelaitteilla. – Ja tämänkin numeron, jossa itse esiinnyn, saan taittaa itse, hän naurahtaa. Palosen kauden uudistus ei suinkaan jäänyt ainoaksi, jonka Jäntti on Ytimessä päässyt näkemään
Valmistunut Lahden muotoiluinstituutista. Graafinen suunnittelija. Kulttuurilehtien Laatupalkinto 2012 (Rajataide ry, 1/2-lehti). YDIN 4 / 2021 22 YDINHETKI. Ytimen taittaja vuodesta 2008. Teppo Jäntti Syntynyt 1967
Osaan kuitenkin ottaa sen nyt rennommin kuin uran alussa. – Eniten olen nauttinut sellaisista töistä, joissa kuvamateriaalin puutteen tai vähäisyyden vuoksi olen saanut kehitellä itse kuvitusta, visuaalisia elementtejä tai taitollisia ratkaisuja. Ja oli sitä näköjään joku jo lukenutkin, hän muistelee. – Tämä on myös kenttä, jossa pitää jatkuvasti oppia ja kehittyä. Mutta jos vain voin, tykkään yhdistää sen, mitä voin itse tarjota ja samalla olla tekemisissä ammattitaiteilijoiden kanssa, hän kertoo. Mieluisimpia projekteja Jäntille ovat ne, joissa hän saa toimia taiteen piirissä. – Freelancerina pidempään työskenneltyäni, tähän on toisaalta jo tottunut. Silti usein graafiselle suunnittelijalle esitetään kysymys: ”Siis mitä sä teet?” – Tämän työn tavoitteena on tuoda annettu sisältö saataville mahdollisimman hyvässä muodossa. Pitää ymmärtää, mistä kokonaisuudessa on kyse, visuaaliset elementit ovat osa viestiä – kuori, joka tukee sisältöä. A mmattinsa vähemmän valoisista puolista Jäntti mainitsee ”tappavan kireät” aikataulut ja toimeksiantojen päällekkäiset deadlinet. Ja vaikka tietyt asiat tietää käydä läpi suurennuslasilla ja moneen kertaan, ja painotalokin lähettää oman vedoksensa tarkistettavaksi, jännittää painoluvan vahvistusviestin lähettäminen Jäntin mukaan edelleen. – Imen vaikutteita muista julkaisuista, totta kai. Jäntti vilkaisee takanani näkyvää digitaalista infotaulua. – Parasta on, kun löytää juuri ne oikeat keinot tehdä viestinnästä onnistuneesti samaan aikaan sekä selkeää että visuaalista! Jäntti pitää myös alansa jatkuvasta liikkeestä. – En usko, jos minulle sanotaan ”voit tehdä mitä tahansa”. – Pitäisi olla videoja valokuvaaja, äänisuunnittelija ja koodaaja – tämän varsinaisen työn lisäksi. – Graafinen suunnittelu on viestintää. Tiukasti rajattuja graafisia ohjeistuksia Jäntti kohtaa useimmin suurempien yhtiöiden kanssa työskennellessään. Niitä Jäntti sanoo löytävänsä ihan etsimättä. Luomisen riemu, vastaa Jäntti epäröimättä. – Pyydän ideoita, referenssejä, mitä vain asiakkaalla saattaisi olla mielessä. Kerran kirjastossa vieraillessani lehti oli varta vasten laitettu esille, se ilahdutti kummasti. Kaikki nämä ovat kuitenkin omia, erillisiä koulutusalojaan, Jäntti huomauttaa. Siksi työni alkaakin aina asiakkaan perusteellisella konsultoinnilla. Haluan saada taiton elämään, haluan siinä olevan dynaamisuutta. Monella työnantajalla on myös liian laveat odotukset siitä, mitä graafikon työhön kuuluu. Entä mikä sitten on parasta. Olen oppinut priorisoimaan ja neuvottelemaan. Pienemmät asiakkaat taas saattavat tulla mitä erilaisimmin odotuksin graafikon puheille. Mutta pitää aina mennä viesti edellä, Jäntti muistuttaa. Kun arvomaailmat kohtaavat, on Ydintä ollut myös helppoa olla tekemässä, sanoo Jäntti. Pitää haarukoida ne mielipiteet esiin, kyllä niitä sieltä aina jotakin kautta löytyy. Ei tarvitse kuin kaupan lehtihyllyä selailla, niin voi löytää taitollisia ratkaisuja ja elementtejä, jotka myöhemmin voivat inspiroida omaa työtä. Uusia tekniikoita ja trendejä kun tulee koko ajan. – Tietysti toivoisin aina uusien potentiaalisten lukijoiden löytävän Ytimen. Todellakin, lähes kaikki vastaavanlaiset elementit, joita kaupungilla näemme, ovat käyneet graafikon käden kautta: esitteet ja liput, logot ja mainokset. T aittaja onkin viimeinen, joka näkee lehden ennen sen lähettämistä painoon. Palataan lopuksi vielä hetkeksi Ytimen pariin. – Eivät ne ole mitenkään toisensa poissulkevia. Estetiikka ja viestinnällisyys kulkevat käsi kädessä. – Estetiikka voi auttaa viestin läpiviemistä, mutta viestiä ei saa uhrata estetiikalle. – Tavoitteenahan on aina, että ulos tulee virheetön tuote. – Pidän myös Ytimen tavasta lähestyä asioita. – Ja nimenomaan oikean taiteen, sillä en väitä itseäni taiteilijaksi, vaikka harrastuneisuutta löytyykin. Tällä lehdellä on antaa aitoa panosta yhteiskunnalliseen keskusteluun. YDIN 4 / 2021 23 YDINHETKI
VÄKIVALTA ja vastarinta Kirjoittaja Anna Gustafsson MUUTOKSEN KEINONA KREIKASSA YDIN 4 / 2021 24 YDINHETKI. Tutkijan mukaan äärijärjestöt eivät hae väkivallalla muutosta, vaan uudistusten pysäyttämistä. Poliittinen väkivalta on edelleen ongelma Kreikassa
Suositun, fasismia vastustaneen rap-artisti Pavlos Fyssasin murha vuonna 2013 käynnisti lopulta oikeudenkäynnit puoluetta vastaan. Poliittisesti motivoituneella väkivallalla on Kreikassa kulttuuriset juuret. Hän K reikka on Euroopan maista ainoa, jossa kotimaiset ääriliikkeet käyttävät järjestelmällisesti väkivaltaa pysäyttääkseen uudistukset. Vielä vuonna 2011 maan bkt sukelsi kymmenen prosenttia. Vallassaoloaikanaan Kultainen aamunkoitto syyllistyi järjestelmälliseen väkivaltaan muun muassa maahanmuuttajia, seksuaalisia vähemmistöjä ja toisinajattelijoita kohtaan. Tuolloin käynnistyi uusi radikalisaation ja väkivallan jakso, jonka vaikutus näkyy edelleen erityisesti mielenosoitusten yhteydessä. Levottomuudet ulottuivat nopeasti myös muihin kaupunkeihin ja johtivat YDIN 4 / 2021 25 YDINHETKI. muun muassa yliopistojen valtauksiin. Väkivalta tuntuu Kreikassa juurtuneen osaksi protestoimisen kulttuuria, sanoo tutkija Lamprini Rori. Vuonna 2008 Kreikasta tuli kansainvälisessä keskustelussa lähes synonyymi talouskriisille. Iskujen motivaationa on usein turhautuminen oikeuslaitokseen, poliisin toimintaan, tiukkaan talouskuriin ja yleisesti poliittiseen järjestelmään. Kreikan talous kutistui lähes kolmanneksen. Yhä useammin taustalla on myös rasismia ja protestointia pakolaisvirtoja kohtaan. Tunnin sisällä nuoren kuolemasta Ateenaan levisivät suurimmat ja väkivaltaisimmat mellakat sitten 1970-luvun. Äärioikeistolaispuolue Kultainen aamunkoitto keräsi Nikolaos Michaloliakosin johdolla seisemän prosenttia äänistä. Väkivalta käynnistyi joulukuussa 2008, kun poliisi ampui kuoliaaksi 15-vuotiaan Alexandros Grigoropouloksen Ateenan Exacheian kaupunginosassa. Tekijöitä löytyy poliittisen ideologian molemmilta laidoilta. Alue on tunnettu erilaisten ääriliikkeiden tukikohtana. K reikan lähihistoriassa selkeä muutos tapahtui Lamprini Rorin mukaan vuonna 2008. Näköalattomuus ja turhautuminen kärjistyivät vuoden 2012 vaaleissa. Vuoden 2014 eurovaaleissa puolue keräsi jo yli yhdeksän prosenttia äänistä ja sai kolme edustajaa europarlamenttiin. Kultainen aamunkoitto julistettiin vuonna 2020 rikollisjärjestöksi ja sen johtohenkilöt on sittemmin tuomittu. Vaikuttaako Kultaisen aamunkoiton katoaminen puoluekartalta äärijärjestöjen mahdollisuuteen toimia Kreikassa. Samankaltaisilla äärioikeistolaisilla iskulauseilla toimivia, väkivaltaa käyttäviä järjestöjä toimii aktiivisesti Kreikassa noin kymmenen, Rori sanoo. Kansainvälinen talouskriisi ja syvään juurtunut epäluottamus yhteiskuntajärjestelmää kohtaan osuivat samaan vuoteen. Koulutetut kreikkalaiset jättivät kotimaansa siirtyäkseen muualle töihin ja kansainvälisissä neuvottelupöydissä ystävät tuntuivat olevan vähissä. Vuonna 2015 puolue oli Kreikan kolmanneksi suurin. Ateenan kansallisen ja Kapodistrisen yliopiston tutkijan Lamprini Rorin mukaan vuosien 2008 ja 2019 välillä Kreikassa tilastoitiin lähes 2 500 erilaista poliittisesti motivoitunutta vahingontekoa tai väkivaltaiskua. Tutkija Lamprini Rori sanoo, että oikeudenkäynnit Kultaista aamunkoittoa vastaan ehkäisevät vastaavanlaisen ääriliikkeen mahdollisuutta järjestäytyä puolueeksi Kreikassa, mutta sen edustamalle ideologialle on edelleen tilausta. Tekojen takana on osittain järjestäytymättömiä, muodoltaan vaihtelevia ryhmittymiä, mutta väkivaltaisilla ääriorganisaatioilla on maassa pitkä perinne. – Valtiojohdon ja valtarakenteiden vastustaminen väkivallan keinoin on Kreikassa tietyllä tavalla hyväksyttyä ja osittain sitä jopa ihannoidaan
– Äärivasemmistolaisten terrorijärjestöjen näkökulmasta vallanvaihto demokratiaan oli pintapuolinen, ja tässä ilmapiirissä järjestöjen viesti kuulosti osalle ihmisistä uskottavalta. Yksi kohteista oli Kreikan nykyisen pääministerin Kyriakos muistuttaa, että esimerkiksi iskut Thessalonikissa osoittavat, että Kultaisen aamunkoiton äänestäjät etsivät ehkä edelleen kanavaa tuoda esille turhautumistaan. 17. Puolisotilaallisten, järjestäytyneiden organisaatioiden toimintaa ei suoranaisesti hyväksytty, mutta sitä siedettiin, Rori sanoo. D emokratiaan siirtymisen jälkeisinä vuosina syntyivät Kreikan pitkäikäisimmät terrorijärjestöt 17n ja ela. miin liittyy Kreikassa edelleen opiskelijavastarinnan ja sankariväkivallan ihannointia, joka korostuu yhä uusina mielenosoituksina marraskuun tapahtumien vuosipäivänä. Väkivallan kokemukset lukitsivat Lamprini Rorin mukaan julkisen keskustelun usean sukupolven ajaksi. Opiskelijoiden vastarinnasta muodostui toimintamalli, jota edelleen ihaillaan. Yliopisto-opiskelijoiden mielenosoituksilla oli perinne jo ennen sotilasdiktatuuria, mutta mielenosoitukset pysyivät pieninä. Äärimarxilaisuutta sekä äärimmäistä nationalismia sekoittava liike murhasi vuosien 1975 ja 2000 välillä 23 ihmistä. 14. 17n on ottanut nimensä teknillisen korkeakoulun tapahtumista vuonna 1973. Vaikka juntan kaatumiseen oli myös poliittinen syy, sortumisen symboliksi on noussut opiskelijoiden vastarinta. Poliittiset äärijärjestöt näkivät väkivallan taktisena, strategisena ja psykologisena keinona ajaa omia tavoitteitaan. Sisällissodassa kuoli jopa 80 000 ihmistä ja arviolta 700 000 menetti kotinsa. Tässä ilmapiirissä terroristiset järjestöt onnistuivat hakemaan oikeutuksen väkivallalle jatkamalla kansallisessa muistissa olevaa väkivallan ja vastakkainasettelun toimintatapaa. POLIITTISET ÄÄRIJÄRJESTÖT NÄKIVÄT VÄKIVALLAN TAKTISENA, STRATEGISENA JA PSYKOLOGISENA KEINONA AJAA OMIA TAVOITTEITAAN. Vuonna 2021 opiskelijanousun vuosipäivänä Kreikan presidentti Katerina Sakellaropoulou kuvasi tapahtumia ”edelleen inspiroiviksi.” Kun Kreikka juntan kaatumisen jälkeen siirtyi sotilasdiktatuurista monipuoluejärjestelmään, uusi valtiojohto ei kyennyt puuttumaan esimerkiksi poliisin toimintaan suhteessa kansalaisiin, sanoo tutkija Lamprini Rori. Rori viittaa syyskuun 2021 tapahtumiin, joissa poliisi otti Thessalonikissa kiinni noin 50 nuorta, jotka tekivät polttopulloiskuja koulurakennusta kohtaan, tekivät natsitervehdyksiä ja huusivat fasistisia iskulauseita. M istä väkivallan kulttuuri Kreikassa sitten kertoo. Väkivallan tyhjiö voi myös täyttyä, Rori sanoo. marraskuuta vuonna 1973 Ateenan kansallisesta teknillisestä korkeakoulusta alkaneet mielenosoitukset levisivät kuitenkin aiempaa äänekkäämmiksi ja keräsivät isomman joukon osallistujia. Tämä osaltaan lietsoi erityisesti äärivasemmiston kokemaa syvää epäluottamusta uutta järjestelmää kohtaan. Tutkija Lamprini Rori näkee kreikkalaisessa yhteiskunnassa edelleen selvittämättömiä sisällissodan jättämiä haavoja. päivänä marraskuuta juntta vastasi väkivallalla ja 24 opiskelijaa kuoli. Oikeistolainen sotilasjuntta hallitsi Kreikkaa vuodesta 1967 vuoteen 1974. Toisen maailmansodan ja Saksan miehityksen jälkeisinä vuosina 1940luvulla Kreikka kamppaili sisäisen hajaannuksen kourissa. Äärioikeiston terrorismi puolestaan sai toimia pitkään valtion epävirallisessa suojeluksessa, siitä ei raportoitu eikä tekijöitä saatettu vastuuseen. Näihin tapahtuLE H TIK U VA YDIN 4 / 2021 26 YDINHETKI
Maailmanpankin koronakriisiä edeltävää aikaa kuvaava tilasto osoittaa, että jopa 40 prosentilla kreikkalaisista on vaikeuksia selvitä tavanomaisista elinkustannuksista. – Monet ajankohtaiset teemat antavat väkivaltaisille ääriliikkeille mahdollisuuden lisätä näkyvyyttään. Myös mahdollisia pakolaisvirtoja katsotaan Euroopan rajamaassa eri silmin. Koronapandemia on muiden Euroopan maiden lailla ollut koettelemus Kreikalle. Elpymiskeinoina nykyhallitus on panostanut digitalisaatioon, energiaratkaisuihin ja kiertotalouteen sekä monien muiden lailla osaajien ja paluumuuttajien houkutteluun. Vaikka Kreikan taloudelle ennustetaan muutaman prosentin kasvua ensi vuodelle, köyhyys on erityisesti lapsiperheiden osalta edelleen iso ongelma Kreikassa. Tutkija Lamprini Rori on tutkinut poliittista väkivaltaa ja äärioikeiston nousua Euroopassa. YDIN 4 / 2021 27 YDINHETKI. Terrorijärjestö 17n hajosi lopullisesti vasta vuonna 2002 lukuisten pidätysten ansiosta. Lamprini Rori sanoo, että niin pandemian hoito kuin maahanmuuttokin ovat teemoja, jotka saattavat saada ihmiset taas kaduille. Näen, että erityisesti rasistinen ideologia on aihe, jonka useampikin liike saattaa omaksua motivaatioksi toiminnalleen. Mitsotakiksen sisaren, Dora Bakoyanniksen poliitikkoaviomies Pavlos Bakoyannis vuonna 1989. Kreikka oli jo hyvässä vauhdissa elpymässä talousongelmista, mutta maa saa neljäsosan tuloistaan turismista ja matkustajavirrat eivät ole vieläkään palanneet lomasaarille
klo 12 – 17 RAUHANASEMA Veturitori 3 Helsinki. Rauhan joulua Rauhan joulua! HANKI LAHJASI KÄTEVÄSTI MAAILMANPARANTAJIEN JOULUMYYJÄISISTÄ! lauantaina 18.12
Maailman parantavat joululahjat! Voit käydä kätevästi katsomassa nettisivuilta, miten antaa AINEETTOMAN JOULULAHJAN – SIIS RAUHANTYÖTÄ – LAHJAKSI! Siellä on pukinkonttiin myös RAUHANKIRJOJA • RAUHANMERKKEJÄ IHANIA LUONNONKIVISIÄ RAUHANKORUJA. rauhanliitto.fi sadankomitea.fi
Kirjoittaja Valeria Vasara Kuva Pekka Elomaa. MITEN SUOMEN PUOLUSTUSPOLITIIKKAA ARVIOIDAAN RAUHANTYÖN NÄKÖKULMASTA. YDIN 4 / 2021 30 YDINHETKI ASEVARUSTELUN TIELLÄ VALTIONEUVOSTON UUDESSA PUOLUSTUSSELONTEOSSA TURVALLISUUSYMPÄRISTÖÄ HALLITAAN VARAUTUMALLA – JA VARUSTAUTUMALLA
Tuttuun tapaan itsenäisen puolustuskyvyn tärkeyttä painotetaan kansainvälisen yhteistyön rinnalla. Niitä ei tunnisteta tai sanota edes ääneen, kuten vaikka nyt puolustusselonteossa. L ahtinen kannustaisikin Suomea aktiivisuuteen monenkeskisen järjestelmän tukemiseksi reaktiivisen suhtautumisen sijaan. – Ihmisoikeudet eivät tunnu pätevän puolustuspolitiikassa. Sadankomitean pääsihteeri Anni Lahtinen on seurannut pitkään puolustuspoliittista kehitystä. – Nähtävissä oli tuolloin paluuta perinteisempään sodankäyntiin. Maanpuolustuksen 2020-luvun painopisteitä kuvataan jännitteisen, aiempaa ennakoimattoman toimintaympäristön valossa. Esimerkiksi kun ihmisoikeuskomitea esitti, että Jehovan todistajien vapautusmenettely olisi pitänyt ulottaa koskemaan muita aseistakieltäytyjiä, niin Suomihan toimi sitten päinvastoin – vapausmenettely poistettiin myös Jehovan todistajilta. Puolustuspolitiikka tulisi ehdottomasti johtaa ulkoja turvallisuuspolitiikasta, jossa on korostettu ihmisoikeusperustaisuutta. Samaan aikaan kansainvälisesti on puhuttu teknologian kehityksestä ja yleensäkin sodankäynnin kehityksestä ja miten se muuttaa muotoaan. Jännitteitä Suomen toimintaympäristössä on toki havaittavissa. Suomessa kuitenkin yhä tasaisin väliajoin haikaillaan niiden miinojen perään ja edelleenkään ei voida liittyä rypäleasekieltosopimukseen. Lahtinen kuitenkin korostaa Suomen omaa roolia lähialueiden vakauden rakentamisessa: on huomioitava, että myös Suomi on lähtenyt mukaan globaaliin asevarustelukilpaan, jossa muiden toiminnan vertailu ja provosointi lisäävät painetta. SUOMI VOISI VAIKUTTAA TOIMINTAYMPÄRISTÖÖNSÄ TOIMIMALLA RAUHAA EDISTÄVÄNÄ, SOVITTELEVANA TAHONA.. – Asevarustelukilpa johtaa kierteeseen: kun hankitaan tätä, pitää hankkia tätä, kun uusitaan tätä, pitää uusia tätä – siten siitä tulee aivan loputon peli. – Itse näkisin, että Suomi voisi vaikuttaa toimintaympäristöönsä toimimalla rauhaa edistävänä, sovittelevana tahona ja pyrkimällä enemmän aseidenriisuntaan ja diplomatiaan. YDIN 4 / 2021 32 YDINHETKI S uomen puolustuspolitiikan suuntaviivoja avaa syksyllä julkaistu valtioneuvoston puolustusselonteko. Parlamentaarisen asevelvollisuuskomitan esittämät pakolliset kutsunnat myös naisille edustavat Lahtisen mukaan vain näennäistä tasa-arvon lisäämistä: lopulta velvoite astua palvelukseen on edelleen vain miehillä. Asevelvollisuusjärjestelmän nykytila saa Lahtiselta enemmänkin kritiikkiä. Lahtisen mukaan viimeisimmän selonteon huolestuttavana, läpileikkaavana teemana on sotilaallisen varustautumisen tarve – kehityssuunta, joka on ollut nähtävissä ainakin Krimin valtauksesta ja Ukrainan sodasta lähtien. Puolustuspolitiikassa esimerkiksi sivuutetaan vahvasti asevelvollisuusjärjestelmän ihmisoikeusongelmat: niistä ei yksinkertaisesti puhuta. – Vaikka yk:n ihmisoikeuskomitea on toistuvasti nostanut järjestelmän ongelmia esille ja antanut aika selkeitäkin huomioita ja vaatimuksia siitä, mitä pitäisi tehdä, Suomi on jopa toiminut päinvastoin. Taas nähtiin, että pitää kasvattaa reserviä ja puhuttiin siitä, miten hienoa on, että Suomella on enemmän tykkejä kuin Ruotsilla. Ihmisoikeuskysymykset Lahtinen toivoisi näkevänsä myös puolustuspolitiikassa
Kyllähän se vaatii omaa esimerkkiä. Ilmastokriisiin havahtuminen voisi olla se käännekohta, jossa myös puolustuspolitiikan priorisointia tehtäisiin uusiksi, hän pohtii. Sotilasmenojen kasvattaminen, josta puhutaan kaunopuheisesti puolustautumisella ja varautumisella, on kuitenkin se todellisuus, mihin tällä hetkellä panostetaan valtavasti. – Puolustusvoimilla tuntuu olevan piikki auki varustautumisen suhteen, eikä kukaan oikein uskalla kritisoida tai kyseenalaistaa tätä. – Jos oikeasti haluttaisiin ajaa tasa-arvoa, silloinhan järjestelmästä tehtäisiin sukupuolineutraali, jolloin sukupuolet ovat yhdenvertaisessa asemassa. YDIN 4 / 2021 33 YDINHETKI – Naistenkin pitäisi osallistua kutsuntoihin, mutta käytännössä siitä ei seuraa mitään. Lahtinen kuitenkin huomauttaa, että Suomen ulkoja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin nähden puolustuspoliittinen selonteko näyttää toiminnan ristiriitaisuuden. I lmastonmuutosta käsitellään selonteossa varsin pintapuolisesti. PUOLUSTUSVOIMILLA TUNTUU OLEVAN PIIKKI AUKI VARUSTAUTUMISEN SUHTEEN, EIKÄ KUKAAN OIKEIN USKALLA KRITISOIDA TAI KYSEENALAISTAA TÄTÄ.. Emme voi oikein puhua yleisemmin aseriisunnan puolesta uskottavasti, jos samaan aikaan itse varustaudutaan vahvasti. – Puhutaan vahvasti kestävän rauhan ja turvallisuuden edistämistä, ihmisoikeuksista ja kestävästä kehityksestä – ne ovat todella kauniita puheita. Asiakirjassa mainitaan ilmastonmuutoksen yhteys turvallisuuteen ja että sen vaikutuksia seurataan. Suomi ajaa tavallaan huomaamattomasti ”kaksilla rattailla”. Haluaisin uskoa, että jos niillä linjoilla mentäisiin, mentäisiin kohti parempaa. Hiilineutraaliustavoitteen toteutumista tuetaan ”puolustuskyvystä tinkimättä.” – Puolustussektorin on annettu olla vapaamatkustaja. Ketään ei silloin tarvitsisi pakottaa tai rangaista. Järjestelmän tulisi olla vahvemmin valikoiva ja pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuva – asepalveluksen suorittaisivat kaikkein motivoituneimmat ja kyvykkäimmät. Kaikkien pitää olla paikalla samassa kutsuntatilaisuudessa, mutta osalla on sen jälkeen velvoite palvelukseen ja toisilla vain velvollisuus tulla kuulemaan vapaaehtoisesta mahdollisuudesta. Ilmastotavoitteiden ja -säädösten tulee koskettaa yhtä lailla kaikkia politiikan sektoreita – puolustuspolitiikka ei ole mikään poikkeus. Lahtinen nostaa esiin puolustussektorin hankkeiden ilmastovaikutukset ja hiilijalanjäljet: käytöstä koituvien päästöjen seuraamisen lisäksi tulisi myös seurata koko aseteollisuuden vaikutuksia ja puuttua tilanteeseen. Sen sijaan, että paljon vahvemmin vaikka ajettaisiin aseidenriisuntaa, niin oma toiminta on ihan päinvastaista. Tässä puolustusselonteko erottuu vahvasti, itse asiassa kirjoittaa rehellisesti auki sitä, miten Suomi oikeasti toimii. Tulevaisuuden suhteen Lahtinen on varovaisen optimistinen: resurssien ohjaaminen varustautumisen sijaan ennaltaehkäisevään työhön ilmasto-, kehitysja ulkopolitiikassa voisi tuoda tavoitteet paremmasta, turvallisemmasta maailmasta myös käytäntöön. Ilmastokriisi ja kestävä kehitys ovat olleet näkyvästi esillä nykyisen hallituksen aikana. – Ulkoja turvallisuuspoliittisissa puheissa ja linjoissa on edelleen hienoja tavoitteita
Asumisen hinnan kiivetessä loputonta vuorenrinnettä järjestettiin syyskuisten vaalien yhteydessä myös kaupungin sisäinen kansanäänestys. KENEN kat onalla?. YDIN 4 / 2021 34 YDINHETKI Kirjoittaja Anna Heikkinen Aiemmin edullisuudestaan tunnettu Berliini on muuttunut
Nämä pienet liikkeet ovat verkostoituneet keskenään ja alkaneet järjestää yhtenäistä rintamaa, selvittää Berliinissä asuva antropologi ja väitöskirjatutkija Saara Toukolehto. Molempien suurimpia omistajia ovat yhdysvaltalainen Blackrock, maailman suurin yksityinen varainhoitoyhtiö, ja Norjan valtion eläkerahasto, molemmat noin kymmenen prosentin osuuksin. Kaksi suurinta kiinteistöyhtiötä, Deutsche Wohnen ja Vonovia, omistavat koko maassa yhteensä yli 500 000 asuntoa. Asukkaiden huolena ovat kartellisoitumisen lisäksi sijoittajien suosimat saneeraustoimenpiteet, joissa pintaremonteilla ja modernisoinnilla perustellaan mittavia vuokrankorotuksia, ja sitä myöten asukkaiden häätöjä. – Ruohonjuuritason aloitteita on ollut lukemattomia. Paine suureen liikehdintään on kasvanut pikku hiljaa. enteignen keräsi tarvittavat 175 000 allekirjoitusta neljässä kuukaudessa ja kokonaisuudessaan kannattajia kertyi yli 350 000. Tämä koskisi kaikkia voittoa tavoittelevia yhtiöitä, joilla asuntoja on yli 3 000. – Kaupunkilaisia yhdistävänä liikkeenä “Enteignen” on myös onnistunut kokoamaan eri ihmisryhmiä yhteisen asian taakse. Lähes jokaisella naapurustolla on oma, vuokralaisten oikeutta koteihinsa, palveluihinsa ja kaupunkiinsa puolustava liike. Aloite Deutsche Wohnen & Co. Tuon rajan ylittäviä asuntoja on Berliinissä huikeat 240 000, lähes kuudesosa kaupungin 1,67 miljoonasta vuokra-asunnosta. Eikä ihme: yli 80 prosenttia berliiniläisistä asuu vuokralla. Vastaava luku on Helsingissä 49 prosenttia.. Äänestyksessä se sai 57,6 prosentin kannatuksen. Vaalien alla yhtiö vahvisti 14 000 asunnon oston Akelius-yhtiöltä. Norjalaisen miljardööri Ivar Tollefsenin omistama ruotsalaisyhtiö Heimstaden on myös hankkinut kiinteistöjä ympäri Berliiniä viime vuosina. YDIN 4 / 2021 35 YDINHETKI S amalla kun Saksaan valittiin parlamentti sekä kaupunginja kunnanvaltuustot, saivat berliiniläiset äänestettäväkseen aloitteen, joka vaati kaupunkia ottamaan haltuunsa leijonanosan suurten kiinteistöyhtiöiden omistamista vuokraasunnoista
YDIN 4 / 2021 36 YDINHETKI M onet itä-berliinissä kasvaneet muistavat vielä ajan ennen neoliberaalia voitontavoittelua asuntomarkkinoilla, muistuttaa Toukolehto. Kaupunkilaiset vaativat nyt entistä tiukempia toimenpiteitä. Jopa kymmenien tuhansien ihmisten protestit näyttävät tulleen jäädäkseen. Sitä vastustavat puolueet cdu ja fpd tekivät asiasta kantelun Saksan perustuslakituomioistuimeen ja vuokrakatto kumottiin. – Berliinissä on edelleen useita merkittäviä vallattuja taloja, jotka nauttivat laajaa tukea naapureiltaan ja kaupunkilaisilta huolimatta siitä, että mediassa on aktiivisesti pyritty luomaan niistä negatiivista ja jopa vaarallista kuvaa, Toukolehto kertoo. artikla, joka sallii omaisuuden kansallistamisen yleisen edun ja hyvinvoinnin nimissä. Asumisen kuluja on yritetty saada kuriin aiemminkin. Kansalaisaloitteen tavoitteena onkin asuntojen sosialisoiminen (socialization), ei kansallistaminen (nationalisation). A suntojen haltuunoton pohjimmaiseksi perusteeksi katsotaan Saksan perustuslain 15. Toisen voimassa olevan vuokrakattomekanismin, Mietspiegelin mukaan vuokria saa nostaa vuosittain vain tietyn prosenttimäärän lähialueen yleisestä tasosta. Kyseiset vuokrasääntelyvälineet eivät olekaan onnistuneet tehtävässään: vuodesta 2013 vuoteen 2019 vuokrat Berliinissä nousivat 27 prosenttia. – Kaupungin taloudellinen kehityssuunta ja asukkaiden tarpeet ovat jatkuvasti erkaantuneet toisistaan. Ulkomailla suurta mediahuomioita ovat keränneet erityisesti squattingeli talonvaltaustapaukset, kun virallisesti ”tyhjiä” kiinteistöjä on tyhjennetty asukkaistaan satojen poliisien voimalla. 2000-luvun alussa pormestari Klaus Wowereit mainosti Berliiniä sloganilla arm aber sexy (köyhä mutta seksikäs), ja houkutteli asuntosijoittajia, kansainvälisiä yrityksiä ja turisteja uudelle ”boheemille leikkikentälle”. Periaatteessa kyse on samanlaisesta pakkolunastuksesta kuin tilanteessa, jossa yksityinen maatilkku joudutaan myymään alueelle rakennettavan julkisen KOTI EI VOI OLLA ”TUOTE”, JOKA ON SAATAVILLA VAIN NIILLE, JOILLA ON VARAA MAKSAA. Jälkikäteen tämä on laajalti nähty virheenä: jopa 200 000 asuntoa yksityistettiin, ja suuren osan itselleen haalivat kansainväliset sijoitusyhtiöt. Myös kaduilla on marssittu jo vuosia oikeudesta elää kotikaupungissa. Tällä hetkellä kaupungin vuokraasuntoja on noin 335 000, joka on noin viidennes kaikista Berliinin vuokra-asunnoista. K aupungin vuokra-asuntoja on Berliinissä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana myyty halvalla pois. Tarkoituksena ei ole saattaa omaisuutta suoraan valtion haltuun, vaan muodostaa omistajaksi kollektiivi, jonka johtokuntaan kuuluisivat demokraattisesti edustettuina niin asukkaat, hallinnon työtekijät, kaupunginhallituksen jäsenet kuin myös tavan kansalaiset. – Kaupunkiantropologit Nina Glick Schiller ja Ayse Çaglar ovat tutkimuksissaan kuvanneet gentrifikaatiota kehityksenä, jossa kaupunkilaisten luoma viihtyisä, jännittävä ja houkutteleva kaupunkitila myydään ulkomaisille sijoittajille, joilla on yhä suurempi rooli kaupunkikuvassa, -politiikassa, ja saatavilla olevien palvelujen määrittymisessä. SE ON JOKAISEN OIKEUS, JOKA POLITIIKAN ON TAATTAVA.. Kesäkuussa 2019 Berliinin kaupunginvaltuusto asetti voimaan vuokrakaton. Suuryhtiöiden omistamien asuntoryppäiden yhteiset tasokorotukset ajavat kuitenkin jo itsessään alueen hintatasoa ylöspäin ja luovat olosuhteet loputtomille vuokrankorotuksille. Vertailun vuoksi, Helsingissä Hekan omistuksessa on 29 prosenttia kaupungin vuokra-asunnoista. Perusteena tälle oli, että maassa oli jo säädetty valtakunnallinen ”vuokrajarru”-asetus, eikä alemmilla hallinnon tasoilla ollut asiaa omiin irtiottoihin
Hinta-arviot vaihtelevat kymmenestä jopa neljäänkymmeneen miljardiin euroon. Lopullisen korvauksen summa ei kuitenkaan mitä luultavimmin tule olemaan lähelläkään markkinahintoja. Aloitteen vastustajat taas uskovat 14. Seuraavat vuodet ovatkin muodostumassa mielenkiintoisiksi aloitteen kannalta. – Kuuluuko oikeus kaupunkiin sen asukkaille vai sen omistajille. NÄMÄ OVAT YHÄ HARVEMMIN SAMA TAHO.. Myöskään investointisuojaa koskeva lainsäädäntö ei määrittele tarkkaa korvaussummaa, vaan esimerkkitapaukset on ratkaistu yksitellen oikeudessa, joten sieltäkään alarajaa korvaussummalle ei löydy. Kaupungista niitettävä varallisuus kertyy yhä suuremmissa määrin pankkitileille Berliinin ulkopuolelle palaamatta koskaan takaisin. Toukolehto näkee liikehdinnän sosiaalitieteellisesti positiivisena, sillä tähänastinen kehitys on vain lisännyt asunnottomuutta, vähävaraisuutta ja kasvattanut kuilua varakkaiden ja muiden kaupunkilaisten välillä. Myös Berliinin kaupunginhallituksen alainen kaupunkikehityksen ja asumisen yksikkö on pyytänyt oikeusoppineilta lausuntoja asiasta. Nämä ovat yhä harvemmin sama taho. Se perustelee kantaansa niin Saksan perustuslain kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksien kanssa yhteneväksi. Muun muassa Saksan liittopäivien eli Bundestagin tieteellisen laitoksen raportti on todennut asian olevan niin. Kyse onkin pohjimmiltaan kodista ihmisoikeutena. Yksi raporteista toteaa muun muassa, että kilpailuja omaisuuden vapaan liikkumisen oikeudet eivät tule rikotuiksi, ja vahvistaa, että 3 000 asuntoyksikön ehdotettu alaraja on kohtuullinen, koska sen kokoiset ja suuremmat yritykset vaikuttavat asuntomarkkinoihin merkittävästi. Selvitystyöhön on luvattu valjastaa asiantuntijakomissio, jolla olisi vuoden verran aikaa antaa suosituksensa kaupunginhallitukselle. Aktivistit ovat tuoneet esille asumisen tuotteistamisen ongelmallisuuden, Toukolehto sanoo. – Kaupunkia ei ole ilman kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten oma, pienimuotoinen kaupallinen yrittäjyys ja heidän työpanoksensa ovat keskeisiä Berliinin elinvoimaisuudelle ja houkuttelevuudelle, mutta heidän oikeutensa asua kotikaupungissaan koetaan nyt uhatuksi. Komission tehtäväksi onkin jäänyt selvittää, kuinka sosialisoiminen toteutetaan käytännössä. Se on jokaisen oikeus, joka politiikan on taattava. Ä änestystulos velvoittaa Berliinin kaupunginhallituksen ottamaan asian käsittelyyn. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan korvaus suurissa omaisuuden pakkolunastustapauksissa voi olla markkinahintoja alempi, jos se tapahtuu taloudellisten uudistusten vuoksi tai jos sen seurauksena saavutetaan suurempaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Myöskään aktivistit eivät ole hiljentymässä, vaan jatkavat protestointia samoihin syihin nojaten. YDIN 4 / 2021 37 YDINHETKI tien alta. Wohnen darf keine Ware sein. Myös Berliinin vihreät näkevät sen olevan ”ehdottoman viimeinen keino”, joten aloitteen puolesta valtuustoon puhumaan jää ainoastaan vasemmiston Die Linke. Koti ei voi olla ”tuote”, joka on saatavilla vain niille, joilla on varaa maksaa. Kaupunkia jo edelliset viisi vuotta hallinnut punavihreä koalitio tulee todennäköisesti jatkamaan vallassa, mutta tuleva pormestari, spd:n Franziska Giffey, ei ole sosialisoinnin kannalla. Asuntojen takaisinostot vaatisivat toki suuria investointeja kaupungilta. KUULUUKO OIKEUS KAUPUNKIIN SEN ASUKKAILLE VAI SEN OMISTAJILLE. Kyse ei kuitenkaan ole enää siitä, olisiko sosialisointi laillinen toimi. artiklan tarjoaman omaisuudensuojan olevan taistelussa vahvempi. Marraskuun alussa kaksi spd:n Berliinin piirijärjestöä vaativat puoluettaan kunnioittamaan kansanäänestyksen tulosta ja aidosti edistämään selvityskomission toimintaa. Paine puolueiden sisällä kuitenkin kasvaa
Asiaa Afga nistanista – Maanantaiklubi 20 vuotta. Myös Suomi osallistui operaatioon ensin rauhanturvaamiseen vedoten, mutta käytännössä myös sotatoimiin osallistuen. 9. YDIN 4 / 2021 38 YDINHETKI Kirjoittaja Juuso Koponen Yhdysvallat ja Iso-Britannia hyökkäsivät loppuvuodesta 2001 Afganistaniin vastauksena 11. 2001 tapahtuneisiin terrori-iskuihin
Tampereen yliopiston dosentti, Helsingin yliopiston tutkija Pertti Multanen korosti Afganistanin tilanteen kurjuutta Talibanliikkeen noustua uudelleen valtaan. – Kaikkein suurimmat hyötyjät sodasta olivat amerikkalaiset firmat, jotka saivat valtavia urakoita Afganistanissa ja laskuttivat niistä varmaan niin paljon kuin suinkin ilkesivät. – Afganistan on nyt hyvin revitty maa. Multanen kysyi keskustelussa myös, kuinka moni tietää, mitä Taliban tarkoittaa. Multasen mukaan suurimpia hyötyjiä olivat yhdysvaltalaiset firmat ja Afganistaniin asetetut hallitsijat. Afganistan on äärimmäisen köyhä maa, mutta sen luonnonrikkaudet ovat valtavan suuret. – Amerikan käyttämä 300 miljardin summa Afganistanissa valui osittain nimenomaan näille Amerikan sinne asettamille johtajille, jotka elivät hyvin kaukana Afganistanin kansan todellisuudesta. Jos Afganistan saataisiin jotenkin toimivaksi yhteiskunnaksi, olisi täysin mahdollista, että siitä tulisi melko nopeasti hyvinvoiva maa, arvelee Multanen. Ne eivät jääneet Afganistaniin: kansa ei nähnyt niitä koskaan eikä missään ja köyhyys syveni miehityksen aikana. Rahat menivät pitkälti takaisin Amerikkaan. Kun amerikkalaiset miehittivät Afganistania 20 vuotta, niin nyt unikon viljelyyn käytetään 200 000 hehtaaria. Yhdysvaltain miehityksellä oli myös yllättäviä seurauksia, joita ei välttämättä tule miettineeksi. Talibanin aikana tämä pinta-ala pieneni tuhanteen hehtaariin. – Ennen vuotta 2001, kun Taliban johti Afganistania, se asetti hyvin tiukat rajat unikon kasvattamiselle. Aikaisemmin oli käytetty 60 000 hehtaaria unikon kasvattamiseen. YDIN 4 / 2021 39 YDINHETKI Asiaa Afga nistanista M aanantaiklubi aloitti keskustelutilaisuuksien sarjan 20 vuotta sitten käsittelemällä Afganistanin tilannetta. Miehitys nimittäin johti oopiumunikon viljelyn rajuun kasvuun. Afganistanilaiset ovat äärettömän köyhiä. vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin viimeisimmästä käänteestä. Afganistanin sota tuli Yhdysvalloille tavattoman kalliiksi, mutta minne rahat lopulta menivät. – Talibanin ideologian taustalla on brittiläisen Intian muslimien ideologia (Deoband), joka syntyi torjuakseen brittien tuoman kristinus. Maanantaiklubilla, Kallion Oivassa, keskusteltiin 4. yk:n tilastojen mukaan noin 70 prosenttia afganistanilaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Afganistan on tällä hetkellä maailman suurin unikon tuottajamaa. 10. Talibanin ideologia on lahkolainen ideologia, jota suurin osa islaminuskoisista ei hyväksy. Ympyrä oli sulkeutunut, ainakin toistaiseksi. – Se tarkoittaa opiskelijaa, islamin opiskelijaa
On tietysti mielenkiintoista nähdä, pystyykö Eurooppa ottamaan omaa strategiaa. Mutta ei ole olemassa yhtenäistä tulkintaa, vaan esimerkiksi joissakin maakunnissa naisten asema vaihtelee. Vaikka Taliban on nyt antanut lupauksia, että naiset – jopa yli 12-vuotiaat – saavat mennä kouluun lokakuun lopussa, niin en ole varma, mitä tulee tapahtumaan. Yhdysvalloissa tuli voimaan Patriot Act, joka rajoitti kansalaisoikeuksia. – Tarvitaan keinoja, joilla kriisipesäkkeiden epävakautta ja sen heijastumista naapurialueille voidaan hallita: diplomatiaa, perinteistä rauhanturvaamista ketterämpää toimintaa ja kehitysyhteistyötä. Alho pohti myös, että Yhdysvaltain Afganistanissa kokema tappio saattaa vaikuttaa maailmanjärjestelmän toimintalogiikkaan. – Sehän poiki hirveän paljon erilaisia asioita kaikkialla. Näyttää siltä, että Yhdysvallat ei tällä hetkellä enää halua olla maailmanpoliisi. Nyt Talibanin hallinnon sisällä näyttää olevan hyvin erilaisia tapoja lukea teologiselta pohjalta kehitettyä islamin tulkintaa. Tuntuu siltä, että Amerikka keskittyy enemmän taloudellisen mahtinsa palauttamiseen. Kun Intia itsenäistyi, tämän ideologian kannattajat siirtyivät Pakistaniin. Saksassa ja Ranskassa syntynyt keskustelu lähtee kuitenkin siitä, että sotilaallinen kriisinhallinta ei ole se tie, jolla Euroopan johtajuutta konfliktin ja kriisinhallinnan suhteen pitäisi edistää. Y din-lehden päätoimittaja, vtt, Arja Alho korosti keskustelussa sitä, että Afganistanin sodan aikaansaaman esimerkin pitäisi muistuttaa länsimaita siitä, että sotilaallisen konfliktinratkaisun rinnalle ja vaihtoehdoksi pitäisi luoda uudenlaisia toimintamalleja. Lopulta amerikkalaisille kävi Afganistanissa samoin kuin venäläisille. Kuitenkin hänen mukaansa maailmassa tarvitaan yhä mekanismeja, joilla voidaan hallita konflikteja ja rakentaa turvallista huomista ja yhteistyön maailmaa. Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin ja syrjäytti silloisen Talibanhallinnon. Miksi näin. – Al-Qaida nimettiin vastuuseen kaksoistornien tuhoutumisesta ja alkoi niin kutsuttu terrorismin vastainen sota. – Mitä tämä sitten tarkoittaa Euroopan kannalta. Se johtuu siitä, että Kiina on haastanut Yhdysvaltojen taloudellisen mahdin. Make America Great Again -ideologian näkökulmasta Yhdysvaltain talouden täytyy voida pärjätä paremmin. Multasen mukaan Talibanilla ei ole Afganistanissa lähellekään koko kansan tukea. Terrorismin vastainen sodan vaikutukset eivät rajoittuneet vain Afganistaniin. Alho katsoi, että sotilaallisen kriisinhallinnan konsepti on tullut loppuun katsotuksi. – Ilman muuta on selvää, että edes kaikki afganistanilaiset eivät koskaan tule hyväksymään tällaista äärimmäistä islamin tulkintaa, joka erityisesti naisten kannalta on äärimmäisen ongelmallinen. He eivät voineet liikkua julkisuudessa kuin miehen seurassa ja pukeutuminen oli tietenkin hyvin tarkkaan määrätty. YDIN 4 / 2021 40 YDINHETKI ”EN USKO, ETTÄ ASEILLA VOIDAAN RATKAISTA YHTÄÄN MITÄÄN ONGELMAA MISSÄÄN.” – ARJA ALHO kon ja toisaalta Intian hindulaisuuden. Myöhemmin saudit, joilla myös on hyvin lahkolainen islamin tulkinta (Wahhabismi), rahoittivat avokätisesti Talibanliikkeen kouluja. – Eurooppa ei ole ollut mitenkään yhtenäinen. – Edellisen Talibanin valtakauden aikana naiset suljettiin neljän seinän sisälle. – Konfliktit, kuten myös Afganistanin tämänhetkinen loppuratkaisu, tulevat vaikuttamaan pakolaisuuden ja muuttoliikkeen syntymiseen. Samanlaista kansalaisoikeuksien rajoittamista ja valvonnan lisäämistä on tapahtunut muuallakin, ja se on tietysti erittäin valitettava seuraus demokratian ja kansalaisoikeuksien kannalta. Multanen arveli myös, että Yhdysvaltain parinkymmenen vuoden miehitysvalta tarjosi Talibanille Qatarin Dohassa tehdyn sopimuksen perusteella hyvin helpon pääsyn takaisin valtaan
– Jos katsoo yhtään, missä Venäjän ongelmat ovat, niin ne eivät ole länsirajalla vaan nimenomaan etelässä. – En usko, että aseilla voidaan ratkaista yhtään mitään ongelmaa missään. – Kiinaa ei voi eristää samoin kuin kylmän sodan aikana eristettiin silloinen Neuvostoliitto. Euroopan unioni joutuu miettimään uutta asetelmaa. Silläkin on vaikutusta Venäjän kannalta. Tallenne tilaisuudesta löytyy Youtubessa osoitteessa www.youtube.com/watch?v=jtcxiSEtwzY. Tämä johtuu siitä, että maailmantalouden kytkökset ovat moninaisia ja riippuvuudet suuria. Näyttää kuitenkin selvältä, että Yhdysvalloilla on suurta painetta irrottautua Syyrian ja Irakin konflikteista. Luulen, että vaikka Yhdysvallat on lähtenyt pois Afganistanista niin lähialueilta he eivät lähde minnekään. RE SO LU TE SU PP O RT M ED IA suhteessa maailman kriisipesäkkeiden, konfliktien ja ilmastonmuutoksen hallinnan suhteen. Autoritaarisissa maissa, joiden joukkoon myös Kiina pitää lukea, voidaan tehdä nopeammin muutoksia kuin demokratioissa. Afganistanin tilanne voi vaikuttaa myös Venäjän turvallisuuspolitiikkaan. – Mitkä maat menestyvät taloudellisessa ja sotilaallisessa kilpailussa parhaiten. Sen sijaan Afganistanille Iran tulee olemaan liittolainen kuten mahdollisesti myös Kiinakin. Alho arveli myös, että nyt on meneillään uudenlainen valtataistelu demokratioiden ja autoritaaristen yhteiskuntien välillä. Alhon mukaan Afganistanin kokemusten pitäisi osoittaa, ettei sodankäynti ole oikea keino konfliktien ratkaisuun. YDIN 4 / 2021 41 YDINHETKI FL IC KR CC BY 2.0 . Missä määrin Eurooppa pystyy silti pitämään kiinni demokratian ja rauhanrakentamisen perinteestä. – Kaikki Afganistanissa tehty työ ei ole mennyt hukkaan, kuten esimerkiksi tyttöjen ja naisten koulutukseen panostaminen
YDIN 4 / 2021 42 YDINHETKI. Tukena taustalla Haastattelija Anna Heikkinen Kuva Pekka Elomaa Outi Popp auttaa turvapaikanhakijoita navigoimaan läpi lakibyrokratian. Maahanmuuttovirastolta hän kaipaa asennemuutosta ja Euroopalta inhimillisyyttä
Maahanmuuttovirasto käyttää suurta valtaa, ja kentällä työskenteleville näyttäytyy, että se on ottanut tehtäväkseen ennen kaikkea maahanmuuton torjumisen. Minua huolestuttaa myös media, joka toisintaa Euroopassa vallitsevaa linnake-ajattelua. Kuulimme, että tällainen päätös olisikin valmisteilla sisäministeriössä: on tärkeä viesti, että jotain on tekeillä ja että yritystä on. Siksi avasimme Lupa elää -kansalaisaloitteen, joka ratkaisisi kertaluontoisella päätöksellä ennen vuotta 2017 saapuneiden paperittomuuden. Monen hakuprosessi on jumissa, ja meillä on nyt joukko ihmisiä, jotka ovat odottaneet päätöstään jopa vuodesta 2015 saakka. Todellisuudessa Suomen kriteeristö perheenyhdistämisille on Euroopan tiukimpia ja sellaisen byrokraattisen painajaisen takana, että onnistuneet prosessit ovat aina yksittäistapauksia. Samoin on perheenyhdistämisen kanssa, se on kuulemma tehty liian helpoksi. Unionilla on suuria vaikeuksia katsoa peiliin ja tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa. Tämän suhteen tilanne on parantunut suomalaisessa mediassa. On huolestuttavaa, jos unohdamme oman historiamme. Halusin hyödyntää omaa toimittajan osaamistani ja antaa sitä eteenpäin. Aiemminkin aihetta oli toki käsitelty, mutta ikään kuin heidän yläpuolellaan. Kyllähän oma ura jäi siinä hyllylle, mutta en harmittele sitä. Vain pari vuosikymmentä sitten ”länsi” kaatoi Berliinin muurin ja oli sitä mieltä, että Neuvostoliitosta pitäisi päästää ihmisiä lähtemään. Olen toiminut paljon myös turvapaikanhakijoiden neuvonnassa. Oivallus tuli siinä hetkessä: ”näitä ihmisiä minun tulee auttaa”. Aitojen pystyttäminen ei ole ratkaisu, eikä edes Euroopan omien etujen mukaista. Vaikka tilanne on mitä on, ei se saa minua masentumaan. Meiltä puuttuu nyt hyvää kriittistä otetta ja analyysiä. Olisin mielelläni saanut myös tulkkini mukaan kuvaan, sillä näinhän minä työtä teen, ihmisten kanssa. Monet poliitikot ovat sitä mieltä, että tänne tullaan vain elämään sosiaaliturvalla, mutta totuus on, että näille ihmisille ei anneta lupaa työntekoon. Onkin puhuttu viraston sisäisestä asenneongelmasta, etenkin vuoden 2016 paljastusartikkelin valossa. Sen strategia näyttäytyy väsyttämispelinä. Keskustelun käyminen on aina osa agendaa, joka tasolla. H elmikuussa 2017 kävelin Rautatientorille Right to Live -mielenosoituksen aikaan. eu:ssa taas ei ole ollut kanttia tehdä isoja ihmisoikeuslinjauksia, ja niinpä liikumme kriisistä kriisiin. Tiedämme, ettei pakolaisuus tule loppumaan, varsinkaan kun ilmastopakolaisuuden vaikutukset lähestyvät myös meitä. Turvapaikanhakijoiden asia nostettiin esille, ja he saivat puhua omasta puolestaan. Ihmisoikeusnäkökulma on unohtunut, ja podemme suhteellisuudentajun menetystä, jos parituhatta ihmistä eu:n rajalla aiheuttaa hätätilan. Pettymään olemme joutuneet aiemminkin, eikä asian valmistelu ole tae sen toteutumisesta, mutta kyllä tämä pieni valopilkku on. Työskentelen mieluummin taustajoukoissa, ja lopulta tavoitteena on tehdä itseni tarpeettomaksi – antaa ohjat muille. Toivoisin vihdoin aitoja ratkaisuja. Alkuvuodesta 2020 perustin Refugee Radio -alustan, jonka tarkoituksena on toimia kenttänä matalan kynnyksen kansalaisjournalismille, maahanmuuttajataustaisten ihmisten itsensä tekemänä. Tuo mielenosoitus toi mukanaan tarpeellisen muutoksen keskusteluilmapiirissä. Pystymme henkilö henkilöltä auttamaan ihmisiä, neuvonnalla ja vaikutustyöllä, yhdessä. YDIN 4 / 2021 43 YDINHETKI. Siitä asti olen tehnyt ihmisoikeustyötä yhtäjaksoisesti. Median pitäisi näyttää poliitikoille argumentaation heikot kohdat, jottei luisuttaisi populismiin tai piiloteltaisi eu:n yhteisen, mitäänsanomattoman linjan takana
YDIN 4 / 2021 44 YDINHETKI Kaduilla käy muutoksen tuuli Kirjoittaja Valeria Vasara Kuvat Pekka Elomaa Ilmastokeskustelua hiertävät voimakkaat vastakkainasettelut. 44 YDINHETKI YDIN 4 / 2021. Elokapinan herättämän suuttumuksen alle jäävät helposti sekä asiallisuus että ratkaisuihin tähtäävä keskustelu
Lehdet seurasivat tapahtumia hetki hetkeltä ja sosiaalinen media täyttyi kiivaasta sananvaihdosta ja suoranaisesta raivosta. Huoli ja kiistely muistuttavat Poliisi kantaa pois mielenosoittajaa.. Poliitikot, poliisi ja jopa oikeuslaitos saivat osansa kuohunnasta. Elokapinan ajama ilmastohätätilan julistaminen ja sen mukaiset päästötavoitteet herättävät väistämättä tunteita. Liikkeen tehtävä on vaikea ilmapiirissä, jota hallitsevat voimakkaat mielipiteet ja anonyymien huutelujen raivo. YDIN 4 / 2021 46 YDINHETKI S yksyn pimentyessä uutiskuvat täyttyivät ympäristöliike Elokapinan kadunvaltauksista. Ilmastokeskustelun yhteydessä on puhuttu paljon identiteettien ja elämäntapojen vastakkainasettelusta. Moni kuitenkin osoitti myös tukeaan
Mielenosoittajat ottavat kantaa ilmastohätätilan julistamiseksi. Kuva yllä. Sosiaalisen median täyttämässä ajassamme mielipide on ikävä kyllä usein tunteen ajama anonyymi lohkaisu eikä harkittu, asiallinen kannanotto, joka loisi tilaa jatkokeskustelulle. Elokapina on katkaissut liikenteen Pitkälläsillalla Helsingin Hakaniemessä.. Silti he tekevät niin – koska eivät näe muuta vaihtoehtoa. Tuskin yksikään elokapinalaisista istuu mieluusti tuntikausia kylmällä asfaltilla. Rohkeutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan ajassa, jossa välittömät tunnereaktiot kiilaavat helposti ymmärryksen tielle. Olisi valtava häviö, mikäli liikkeen painava viesti jäisi räikeän loanheiton alle. YDIN 4 / 2021 47 YDINHETKI olennaisesta haasteesta: tilanne vaatii nopeita toimia, mutta samalla tarvitaan työkaluja välttämättömän muutoksen käsittelyyn. Kuva vasemmalla. Elokapina edustaa radikaalia muutosta. Maailma kun ei odota sitä hetkeä, jolloin ihmiskunta on lopulta valmis muutokseen. Kyseessä on kokonaisvaltainen siirtymä uuteen monilla aloilla ja arjessa. Kuva oikealla. Poliisit kerääntyneinä neuvottelemaan mielenosoittajien kanssa. Sananvapauden nimissä mielipiteitä saa esittää
Erityisesti Itämeren alueella. Webinaarein ja keskustelutilaisuuksin. EDISTÄÄ Yhteiskunnallista keskustelua. Vaihtoehtoisten ratkaisujen löytämistä ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin. Leo Mechelin säätiö leomechelinsaatio.fi Edistää rauhaa. Tukee kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kansainvälistä yhteistyötä. VAPAUSVALITATOISIN.COM Tapahtumistamme enemmän tietoja lehtisepat.fi MEILLÄ ON KYKY AJATELLA ISOMMIN.
50 SAARA PAATERO Rauhanturvaamisen suurvalta. / 76 PÄIVI AIKIONIEMI Ei enää aseita. Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. / 55 PEKKA HAKO Finlandia on taipunut moneen / 59 MARI KÄYHKÖ Vaikka luokasta ei puhuta, sitä eletään / 63 JUHANI NIEMI Sota ja rauha suomalaisessa kirjallisuudessa / 67 PEKKA PELTOLA Isoilla varpailla / 72 LIISA LIIMATAINEN Iran, Irak – muutoksia
Rauhanturvaamisen suurvalta korosti toiminnassaan puolueettomuutta. Kylmän sodan jälkeen toiminnan painopiste on siirtynyt YK:sta muihin järjestöihin. RauhanYDIN 4 / 2021 50 YTIMESSÄ. Kirjoittaja Saara Paatero TURVAAMISEN SUURvalta
Suomessa tutkimukset ja kirjallisuus ovat keskittyneet rauhanturvaajien omiin kokemuksiin. yk:n turvallisuusneuvosto päättää yleensä aina rauhanturvaoperaation aloittamisesta ja se määrittelee aloitettavan operaation aikataulun, koon ja tavoitteet. Tällöin on syytä pohtia, millaisesta ilmiöstä rauhanturvaamisessa on kyse ja mitä se merkitsee Suomelle. Nimityksen käyttöönotto oli kuitenkin aikanaan poliittisesti tarkkaan harkittua. Rauhanturvajoukot valvovat tulitaukoja ja pitävät yllä turva-alueita. Suomesta osallistui vuosina 1956 – 57 yhteensä melkein 450 sotilasta kyseiseen operaatioon. Viime vuosikymmeninä rauhanturvaamisen hieno brändi on kuitenkin myös kolhiintunut. Rauhanturvaaminen nähdään Suomessa etenkin konfliktinratkaisun kautta eikä operaatioihin liittyviä laajempia kysymyksiä käsitellä usein kattavasti ja avoimesti. Myös esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on tutkittu kriittisesti rauhanturvaamista varsin vähän. Suomi liittyi yk:n jäseneksi vuonna 1955. Heti liittymistä seuraavana vuonna Suomi osallistui ensimmäisen kerran rauhanturvaoperaatioon Suezilla. Rauhanturvaamisen voi nähdä keskeisenä osana suomalaista kansainvälistä vastuuta. Tavoitteena onkin saada osapuolet keskustelemaan keskenään. Suomalaiset osallistuivat aktiivisesti yk:n operaatioihin ja suomalaisia rauhanturvaajia oli kylmän sodan lopulla väkilukuun suhteutettuna paljon. Keskittymällä puolueettomaan rauhanturvaamiseen Suomi saattoi omaksua ulkopolitiikassaan aktiivisen roolin kylmän sodan maailmassa, jossa ulkopolitiikan YDIN 4 / 2021 51 YTIMESSÄ. Varsinkin aiemmin termi oli ahkerassa käytössä. J ukka pesun väitöskirjassa Suomi, rauhanturvaaminen ja kylmä sota 1956 – 1990: Rauhanturvaaminen osana Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikkaa sekä YK-politiikkaa rauhanturvaaminen kytketään kylmän sodan tilanteeseen. Tämän kunniaksi esimerkiksi yk:n rauhaturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri Jean-Pierre Lacroix kiitti elokuussa Suomea eri puolille maailmaa lähetetyn henkilöstön palveluksista ja maan tuesta yk:n rauhanturvaamiselle. Perinteisissä kriteereissä on määritelty, ettei rauhanturvaoperaatiota voi aloittaa, jos osapuolet eivät suostu siihen. Kyseinen Suezin operaatio oli Suomen lisäksi tärkeä yk:llekin, vaikka rauhanturvatoiminta oli aloitettu yk:ssa 1940-luvun puolella. Suomen osallistuminen Suezin operaatioon ei ollut aikanaan helppo päätös, mutta jälkikäteen sen merkitys on nähty suureksi. Suomessa on asian johdosta vietetty juhlallisuuksiakin ja iltapäivälehti julkaisi aiheesta historialiitteen. Suomalaiset ovat siten toimineet rauhanturvaamistehtävissä 65 vuoden ajan. S uomen on usein sanottu olevan rauhanturvaamisen suurvalta. Suomessa on nähty idealistisestikin, että maamme yrittää yhdessä muiden kanssa ratkoa kansainvälisiä kriisejä tehden maailmasta näin hieman paremman
Suomessa jouduttiin ottamaan kylmän sodan aikana Neuvostoliiton näkökulmat huomioon erilaisten kansainvälisten kysymysten yhteydessä, mikä sai Suomen poliittisen johdon varovaiseksi. Suomi lähettikin vuonna 1964 noin tuhat rauhanturvaajaa Kyprokselle. Suomen päättäjät pitivät yk:n pyyntöä osoituksena maata kohtaan tunnetusta luottamuksesta. Israelin ja Egyptin välistä tulitaukoja loitontamissopimusta valvoneesta operaatiosta tuli Suomen ja yk:n rauhanturvaamistoiminnan huippuhetki, jolla oli merkitystä sodan päättämisessä ja suurvaltasuhteiden liennytyksessä. Kun rauhanturvaajat saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1988, oli se tärkeä asia monelle suomalaisellekin. Suomesta ja Ruotsista muodostuikin haluttuja rauhanturvaajien lähettäjämaita. Rauhanturvatehtäviin liittyi kuitenkin myös ongelmia, joista suuri osa liittyi alkoholiin. Tämä näkyi etenkin rauhanturvaamisen alkuvuosina. Ongelmien ilmettyä Suomessa pyrittiin ottamaan etäisyyttä tilanteisiin, eikä rauhanturvaamiseen liittyviä vaikeuksia ole aina myöhemminkään osattu käsitellä avoimesti. Perinteisissä operaatioissa yk-joukkojen tehtävänä oli taistelevien armeijoiden etäännyttäminen toisistaan olemalla itse osapuolten välissä valvomassa rauhaa. Ajan mittaan Suomen osallistumisesta tulikin luonnollinen asia. Kyproksen operaatiosta alkoi Suomen merkittävä rooli yk:n rauhanturvatoiminnassa. YDIN 4 / 2021 52 YTIMESSÄ. Suomalaisen valmiusjoukon perustaminen viivästyi Kyproksen tilanteen kriisiytyessä vuonna 1964. Rauhanturvaamisesta annettiin kaiken kaikkiaan pasifistinen kuva ja Suomessa perusteltiin osallistumista siviilien suojelulla, yk:n tukemisella ja konfliktien patoamisella. Kylmän sodan aikaisissa rauhanturvaoperaatioissa korostettiin puolueettomuuden lisäksi mahdollisimman vähäistä sotilaallista voimankäyttöä. tekeminen ei ollut kovin yksinkertaista Suomelle. Rauhanturvaajia käytettiinkin myönteisen Suomi-kuvan luomisessa 1960-luvulta lähtien, jolloin Suomi aloitti aktiivisemman yk-politiikan. Parhaimmillaan suomalaisia rauhanturvaajia oli yk-operaatioissa maailmalla noin kaksituhatta henkeä. Väitöskirjassa tuodaan esiin, että alkuvaiheessa rauhanturvaaminen nähtiin länsimaiseksi toiminnaksi ja Neuvostoliitto suhtautui siihen kriittisesti. Samaan aikaan Pohjoismaat tekivät yhteistyötä ja rakensivat yhteisiä Pohjolan rauhanturvajoukkoja, joilla oli kytkös laajempaan Pohjoismaiden turvallisuuspolitiikkaan. Vuonna 1973 Suomi osallistui aselevon valvontaan Lähi-idässä. Suomessa rauhanturvaaminen liitettiin kuitenkin osaksi maan kansainvälistä roolia ja puolueettomuutta, jolloin yk nähtiin vakauttavana toimijana. Suomessa haluttiin korostaa, että vastuuntuntoisena maana se rakensi rauhaa sanojen lisäksi teoilla. Rauhanturvaamisen tuki ja arvostus nousi myös Suomessa, kun Siinailla ja Golanissa palveli 20 vuoden aikana yli 10 000 suomalaista rauhanturvaajaa. Suomi oli aktiivisuudestaan huolimatta valikoiva operaatioiden suhteen ja pyrki välttelemään ongelmia. Kun operaatiot koettiin poliittisesti vaikeiksi, vedottiin Suomessa rahoituskysymyksiin
Suomi vähensi yk-rauhanturvaoperaatioitaan 1990-luvulta lähtien, kuten monet muutkin länsimaat. Lisää suomalaisia YK-joukkoja on lähdössä kohti Siinain niemimaata kesäkuussa 1957. Uudet konfliktit ovat entistä enemmän valtioiden sisäisiä eikä monessakaan tapauksessa ole ollut rauhaa, jota turvata. Nykyisin Suomi on mukana kansainvälisessä kriisinhallinnassa eu:n, yk:n ja Naton johtamissa operaatioissa. Tällöin myös perinteiset rauhanturvaamisen keinot on haastettu ja on siirrytty laajempaan ja yleisempään kriisinhallintaan ja vaativampiin operaatioihin. Myös Afganistanin pitkäkestoinen operaatio on herättänyt kritiikkiä Suomessa. 1990-luvulta lähtien Suomi onkin osallistunut myös muiden kansainvälisten järjestöjen operaatioihin. Suomesta onkin haluttu tehdä viime vuosina ”rauhanvälityksen suurvalta” ja keskittyä konfliktinratkaisuun rauhanturvaamisen sijaan. Balkanilla rauhanturvaajat joutuivat toimimaan vihamielisessä ympäristössä, ja tähän liittyi myös rauhanturvaamisen epäonnistumisia. Kaikkiaan yli 12 000 suomalaista palveli Balkanin operaatioissa. 2000-luvulla on siirrytty kohti kokonaisvaltaista kriisinhallintaa. V uosien varrella eri operaatioissa on ollut mukana yli 50 000 suomalaista rauhanturvaajaa. 1 990-luvun taitteessa yk:n operaatioiden määrä kasvoi ja järjestö halusi puuttua yhä hankalampiin ja väkivaltaisempiin konflikteihin. Suomessa onkin kaivattu vanhantyyppisiä operaatioita. Rauhanturvaaminen on näkynyt myös mediassa ja rauhanturvaamisen kielteisistä puolista on kirjoitettu aiempaa enemmän. Suomi on laajentanut rauhanturvaamistoimintaansa Afrikassa ja ollut mukana pyrkimyksissä vakauttaa Afganistania. Keskeinen osa uudentyyppisiä rauhanturvatehtäviä on sotilaallisen ja siviilialojen osaamisen liittäminen yhteen. Tämä tarkoitti puolueettomuudesta, vähästä voimankäytöstä ja osapuolten suostumuksesta luopumista. Näiden operaatioiden suosio kuitenkin laski suomalaisten keskuudessa. Samalla rankat operaatiot jättivät rauhanturvaajien mieliin asioita, joita piti käsitellä myös jälkikäteen. LEHTIKUVA YDIN 4 / 2021 53 YTIMESSÄ. Helsingin Sanomat uutisoi jo Suezin kriisi. Kylmän sodan aikana Suomen liikkumavara lisääntyi, mutta vasta kylmän sodan päätös muutti merkittävästi Suomen kansainvälistä asemaa. Rauhanturvaamisen suurvaltana Suomea ei kuitenkaan voi juuri pitää. Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan vuonna 1994 ja Nato-johtoiseen Kosovon operaatioon vuonna 1999
Tuolloin rauhanturvaajien määrä oli laskenut alle kolmeensataan. Aloitteen tarkoituksena on tehdä operaatioista turvallisempia ja vahvempia. Suomalaisia YK -rauhanturvajoukkoja Kyproksella Ayi Trinithaisin kylässä 1964. Rauhanturvaamisen kuva on ollut varsin miehinen. Kuitenkin naisia on edelleen operaatioissa liian vähän, jolloin naiset voivat jäädä rauhan ja turvallisuuden rakentamisen ulkopuolelle. Kyse on ennen kaikkea myös kohdealueiden naisten turvallisuudesta ja heidän oikeuksistaan. Kansainvälistä yk:n rauhanturvaajien päivää vietetään vuosittain 29. Rauhanturvatoimintaan on nähdäkseni hyvä sitoutua jatkossakin, sillä maailman muutoksesta huolimatta rauhan ylläpitäminen maailmassa voidaan nähdä kaikkien yk:n jäsenmaiden velvollisuudeksi. Naisten osuus rauhanturvaamisoperaatioissa onkin ollut nousussa vuodesta 2015 lähtien. Suomi pyrkii myös kehittämään yk:n rauhanturvatoimintaa esimerkiksi tukemalla pääsihteerin ”Action for Peacekeeping” -aloitetta. Suomessa naiset ovat kuitenkin osallistuneet rauhanturvaamistehtäviin 1990-luvun alusta lähtien. Suomalaisia on yk:n rauhanturvatehtävissä esimerkiksi Libanonissa, Lähi-idässä ja Malissa. vuonna 2012, että Suomen maine rauhanturvaamisen suurvaltana on murentunut. Naisten lisäämisellä rauhanturvatehtävissä olisi siten käytännön hyötyjä. 5. Monissa konflikteissa naiset ja lapset kärsivät sivullisina, ja monipuolisempi näkökulma myös rauhanturvatehtävissä palvelisi varmasti myös rauhan rakentamista monessa maassa. Aihe on pinnalla nyt kansainvälisestikin, sillä viime vuonna yk:ssa haluttiin erityisesti muistuttaa naisten merkityksestä rauhanturvaamisessa. Tällä hetkellä Suomi on sijalla 55 rauhanturvaajien lähettäjämaissa yk:ssa alle 200 rauhanturvaajalla. LE H TIK U VA YDIN 4 / 2021 54 YTIMESSÄ
Kolmen päivän kuluttua julkistettiin Helmikuun manifestina tunnettu säädös. Venäläishallinnon kuristusotteessa lehdistöä sensuroitiin. Se kavensi itsemääräämisoikeutta, merkitsi ensimmäisen sortokauden alkua ja sysäsi liikkeelle aivan uudella tavalla suomalaisten poliittisen aktiivisuuden: helsinkiläiset naiset pukeutuivat mustiin, ylioppilaat kietoivat käsivarteensa surunauhan ja kirjakauppojen näyteikkunat täyttyivät Suomen oikeuksia puolustaneista kirjoista. Suomalaiset kokivat manifestin juuri heitä ja heidän oikeuksiaan vastaan suunnatuksi iskuksi. Marraskuussa 1899 Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa järjestettiin Sanomalehdistön päivien juhlanäytäntö. Myös taiteilijat osallistuivat vastarintaan. Jean Sibeliuksen Finlandia on yli 120-vuotisella matkallaan mukautunut moneen käyttöön: sotauhosta rauhanaatteeseen, elokuvatunnelmista urheilutapahtumiin. helmikuuta 1899, alkoi seuraavana päivänä Helsingissä kiertää huhu, että jokin salassa valmisteltu valtiokaappaukseen vertautuva julistus olisi tulossa. Suomalaisten tunnot kiteytyivät Eetu Iston maalauksessa Hyökkäys, jonka painokuvia levisi tuhatmäärin joka puolelle Suomea. Kirjoittaja Pekka Hako FINLANDIA on taipunut moneen K un venäjän keisari Nikolai II oli allekirjoittanut julistuskirjan Pietarissa 15. Todellisuudessa se oli sensuuria vastaan suunnattu kokoontuminen, jossa juhlan varjolla voitiin keskustella politiikasYDIN 4 / 2021 55 YTIMESSÄ
Helmikuussa 1901 Robert Kajanus vihdoin johti orkesterisovituksen Finlandia-nimellä. Sen musiikkiin sisältyi piiloviesti: hymnijakson ensimmäiset yhdeksän säveltä esiintyvät jo vuonna 1881 Emil Genetzin veljensä Arvidin tekstiin säveltämän mieskuorolaulun Herää, Suomi! keskiosassa. Niin ikään urheilutapahtumissa sitä on väännelty moneen suuntaan. Se rakensi Venäjän kainalosta irtaantuvan pienen valtion tarinaa. S euraavana vuonna sibelius muokkasi kuvaelmasarjan viimeisen osan musiikista Finlandian, josta tuli nopeasti suomalaisten itsenäisyystaistelun musiikillinen symboli. Mutta fiilis on tärkein, Finlandia yhdistää. Helsingin filharmonisen seuran orkesterin Euroopan-kiertueella kesällä 1900 sitä esitettiin nimillä ”Vaterland” ja ”La Patrie”. ta. Käytännölliset amerikkalaiset hyödynsivät luterilaisen hymnin tyyliin sävelletyn melodian istuttamalla siihen hengelliset sanat ja ottamalla laulun protestanttikirkkojen virsikirjaan. Sibelius ei ainoastaan vihjaa, vaan suorastaan alleviivaa mielleyhtymää laulun sanoihin: ”Vasta kun leijona valveutuu, loppuvi kärsimys Suomen.” Genetzin laulu tunnettiin hyvin. Ison orkesterin lopetettua soittonsa ennen hymnijaksoa frakkipukuiset miehet alkavat sieltä täältä yleisön seasta hiljalleen astella orkesterin eteen asettautuen kuoroksi laulaen samalla sanoja, jotka kirjoitettiin vasta neljänkymmentä vuotta myöhemmin. Sävellaji on sama, soinnut ovat samat, mutta rytmi on eri. Valtameren toisella puolella sävellyksen katsottiin edustavan pienoiskoossa Suomea ja aitoa suomalaisuutta. Finlandia on soinut tunnelmiltaan hyvin erilaisten elokuvien ja televisiosarjojen taustalla. Suomenmielisissä piireissä 1800-luvun lopulla sitä oli jopa tarjottu vaihtoehtoiseksi Suomen kansallislauluksi. Kun Finlandia heti viime vuosisadan alkuvuosina alkoi levitä monenkirjavine nuottipainoksineen Yhdysvalloissa, sen ympärille kehkeytyi useita käyttötarkoituksia ja merkityksiä. Siksi sitä on kuultu myös jääkiekkoareenoilla nhl-pelien erätauoilla viihdytysnumeroissa. Timo Koivusalon käsikirjoittamassa ja ohjaamassa elokuvassa Sibelius (2003) tekijä ottaa melkoisia vapauksia kuvatessaan Finlandian ensiesitystä. Viimeinen kuvaelma oli sytyttävästi nimeltään ”Suomi herää”. Tuskin oli sattuma, että alun perin puhtaasti orkesterisävellykseksi kirjoitetun musiikillisen poliittisen vastalauseen Yhdysvaltojen ensiesityksen soitti jouluaattona 1905 Metropolitan-oopperassa venäläinen sinfoniaorkesteri, Russian Symphony of New York. Musiikki oli tilattu Jean Sibeliukselta, tosin se hujahti puheensorinassa ja juhlahumussa yleisöltä suureksi osaksi ohi korvien. Uskaliaan mahtipontinen irtiotto nykyohjaajalta: tositapahtumista piittaamatta hän vahvistaa tuttua suurta tarinaa, kiteyttää kansan satavuotisia tuntoja ja lujittaa Finlandialle annettuja merkityksiä. YDIN 4 / 2021 56 YTIMESSÄ. Syksyllä kuvaelman pianosovitus sai kuitenkin Axel Carpelanin ehdottaman nimen Finlandia, mutta teos koettiin niin tulenaraksi, että sitä esitettiin Venäjän keisarikunnan alueella neutraalimmin ”Impromptuna”. Tilaisuus huipentui Suomen historiaa esittelevään kuvaelmasarjaan
SU O M EN KA N SA LLI SM U SE O . Sibelius teki vuonna 1948 vielä erikseen sovituksen sekakuorolle. W IK IM ED IA CO M M O N S YDIN 4 / 2021 57 YTIMESSÄ. Sen sijaan tenori Väinö Solan samana vuonna tekemää tekstiä käytettiin vapaamuurarien tilaisuudessa huhtikuussa 1938, jolloin sen esitti mieskvartetti harmonin säestyksellä. A. Vasta kun mieskuoro Laulu-Miehet tilasi vuonna 1940 sanoituksen runoilija V. Sibelius itse ei ajatellut, että sävellykseen liitettäisiin sanat. ”Sehän on tehty orkesteria varten. Pienestä sävellyksestä tuli heti kansallinen vertauskuva. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda.” Ja maailma on todella halunnut laulaa. Sävellys sinänsä ei ole suuri, mutta siihen liitetyt tarinat ovat. Koskenniemeltä, syntyivät nykyisin yleisimmin käytössä olevat sanat, ja samana vuonna mieskuoroversio Finlandia-hymni sai ensiesityksensä. ”Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi”, hänen kerrotaan sanoneen. Suomessa Jalmari Finne tarjosi vuonna 1937 hymniin kirjoittamaansa tekstiä, mutta sitä ei juuri tunneta. S yntymästään lähtien finlandia on mukautettu myös muuhun kuin puhtaasti musiikilliseen käyttöön – ehkä juuri siksi, että se on musiikillisesti niin vahva. Taidemaalari Eetu Iston (1865– 1905) tunnetuimmassa teoksessa Hyökkäys (1899) Venäjän kaksipäinen kotka ahdistelee Suomineitoa
PIENESTÄ SÄVELLYKSESTÄ TULI HETI KANSALLINEN VERTAUSKUVA. Sitä on käytetty esimerkiksi kohottavana loppuna vuonna 1943 valmistuneessa dokumenttielokuvassa, joka kertoo suomalaisesta ss-pataljoonasta, keväällä 1941 värvätyistä vapaaehtoisista, jotka koulutettiin Saksassa. Englanninkielisen tekstin Land of the Rising Sun kirjoitti Nigerian entinen presidentti Nnamdi Azikiwe. Niin ikään vuonna 1955 valmistuneessa Tuntematon sotilas -elokuvassa kuullaan Finlandiaa, ja vielä uusimmankin filmatisoinnin (2017) lopussa – kaiken sotaan ja sen mielettömyyteen turtumisen päätteeksi – välähtää muutama tahti Finlandiaa. YDIN 4 / 2021 58 YTIMESSÄ. Peter, Paul and Mary sekä Joan Baez ovat esittäneet sitä nimellä A Song of Peace. Kun Finlandia vapautuu tekijäinoikeuksista musiikin osalta vuonna 2027 ja tekstin osalta vuonna 2032, tulemme aivan varmasti kuulemaan monenkirjavia uusia versioita, joilla ei enää ole mitään tekemistä alkuperäisen sävellyksen käyttöyhteyden kanssa. Finlandia on arvatenkin valjastettu myös sotilaallisiin isänmaallisiin tunnelmiin. Ajatus on jo aika kaukana Suomen irrottautumisesta Venäjästä. Finlandian uhmakkaissa vaskisoinneissa ja voitokkaasti päättyvässä draamassa on peruskallion jykevyyttä, kun taas tasapainottavassa hymnimäisessä taitteessa soivat seesteisemmät tunnot. YouTubessa on klippejä, joissa Joan Baez kertoo yleisölle laulun olevan Suomen kansallishymni ja sen kertovan kansoista, mutta ei toisistaan erillään olevista kansakunnista. Kaurismäen elokuvan yhtenä kantavana teemana on vapauden kaipuu. Finlandia on taipunut myös rauhanlauluksi. Kuinka moni meistä oikeasti muistaa jonkin maan kansallishymnin tekijät tai edes osaisi hyräillä kokonaista säkeistöä. Hymnijaksoon on sittemmin eri puolilla maailmaa sepitetty useampiakin sanoituksia. Tarina näyttää isänmaan nuhruiset kasvot ja välittää harvemmin valituista näkökulmista tunnelmia apeasta Suomesta, jossa silti siintää toivonpilkahdus. Hankkeisiin liitetyt puheet maabrändistä tuntuvat yliampuvilta. Perustelut eivät ole olleet kovin luontevia, eivätkä kansalaisaloitteet toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Sen vapautta henkivissä tunnoissa on yleismaailmallista vetovoimaa; esimerkiksi 1960-luvun lopussa Nigeriasta irtaantunut, lyhytikäiseksi jäänyt Biafran valtio valitsi sen kansallishymnikseen. Finlandia kestää kaiken. Se on hyvän sävellyksen merkki. Englanninkieliset sanat maalaavat John Lennonin Imaginen tavoin kuvan koko ihmiskunnan rauhasta, jossa taivas on yhtä sininen kaikkialla. Se alkaa Anssi Tikanmäen populaarilla sovituksella Finlandiasta, jonka siivittämänä kamera lähestyy kaupunkia lintuperspektiivistä. Aina silloin tällöin julkisuuteen putkahtaa keskustelu siitä, pitäisikö Finlandia-hymni valita Suomen viralliseksi kansallislauluksi. Totuttujen havumetsien ja järvien sijasta mustavalkoisessa kuvassa näytetään meren jäätä, rujoa kaupunkia ja sen kattoja; jyhkeät kalliot ovat korvautuneet kivisillä kerrostaloilla. SÄVELLYS SINÄNSÄ EI OLE SUURI, MUTTA SIIHEN LIITETYT TARINAT OVAT. Toisenlaista Finlandian isänmaallista käyttökuvastoa edustaa Mika Kaurismäen elokuva Arvottomat (1983)
Kirjoittaja Mari Käyhkö SITÄ ELETÄÄN Vaikka luokasta ei puhuta, YDIN 4 / 2021 59 YTIMESSÄ. Akateemisen perheen nuorelle yliopisto on usein selvä ja toivottu jatke aiemmille valinnoille. Työläistaustaisen nuoren kohdalla se ei ole enää asia, joka voitaisiin jakaa perheen kanssa
Työläisnuorelle yliopistotutkinto on väylä sosiaaliseen liikkuvuuteen, mutta samalla se usein tarkoittaa elämänorientaatioiden rakentumista eri suuntiin suhteessa kotimaailmaan. TYÖLÄISNUOREN KOULUTTAUTUMINEN VOIDAAN NÄHDÄ KULTTUURISEN SIIRTYMÄN RINNALLA MYÖS SOSIAALISENA PAIKOILTAAN POIS SIIRTYMISENÄ. Elämänhistoriallisesti katsoen kulttuurisella kontekstilla, jossa yksilöt elävät, on merkitystä koulutuksen ja sen reittien valinnassa. Keskiluokkaiselle perheelle akateeminen koulutus on keino uusintaa oma asema yhteiskunnassa ja velvoittaa myös lapset siihen. Metodissa mieleen kerrostuneet muistot, arkiset kokemukset sekä tunteet nähdään itsessään arvokkaana tietona. Omissa tutkimuksissani lähestyn luokkaa sosiaalisena ja kulttuurisena mutta myös elettynä kysymyksenä: kuinka luokkaa eletään sosiaalisissa suhteissa arjen kohtaamisten tasolla. Kulttuuri on merkitysjärjestelmä, jonka sisällä elävä ihminen oppii sille ominaisen tavan jäsentää todellisuutta, toimia ja tehdä valintoja. Ne ovat myös kulttuurisia erontekoja ja arvottamista sekä herkästi haavoittavia kysymyksiä ylemmyydestä/alemmuudesta, paremmuudesta/huonommuudesta ja kunniallisuudesta/häpeästä. YDIN 4 / 2021 60 YTIMESSÄ. Tämä perinteinen tapa ajatella ja puhua luokasta kätkee sen monia ulottuvuuksia. Vaikka vanhemmat toivoisivatkin lapselleen itseä korkeampaa koulutusta ja sen myötä niin sanottua ”helpompaa elämää”, kouluttautumisella voi olla odottamattomia seurauksia. Myös fyysisenä siirtymänä kotiseudulta kauemmaksi. Vaikka liikkeelle lähdetään yksilöistä ja arjesta, muistojen ja kokemusten ajatellaan heijastavan yleisemmin tutkittavia kysymyksiä sekä eriarvoistavia sosiaalisia rakenteita, kuten sukupuolta ja luokkaa. Tilastotasolla katsottuna koulutus yhä pitkälti periytyy. Muisteluryhmä mahdollistaa jakamisen. Ne muotoilevat sisäistä maailmaamme. Työläisnuoren kouluttautuminen voidaan nähdä kulttuurisen siirtymän rinnalla myös sosiaalisena paikoiltaan pois siirtymisenä. Kaikkineen yliopistokoulutus voi työläisperheessä ja kotimaailmassa laajemmin olla eräänlainen kutsumaton vieras, jolla on hyvistä tarkoitusperistä huolimatta mahdollisuus häiritä, uhata ja sotkea (perhe)yhteisyyttä sekä lähisuhteita, muuttaa niitä sekä tehdä lapsesta/ystävästä/läheisestä vieraan. Muistelumetodissa lähdetään liikkeelle eletystä elämästä. Akateemisesti koulutetun perheen nuorelle yliopisto edustaa kulttuurista ja sosiaalista jatkuvuutta. Työläisperheen nuorelle akateeminen koulutus sitä vastoin ei ole itsestäänselvyys eikä kotimaailmassa välttämättä ensisijainen tavoite. Yhteiskuntaluokka puolestaan mielletään helposti jonakin jähmeänä, välittömästä eletystä arjesta irrallisena abstraktina rakenteena tai asemoijana. E lämä kahden maailman ja kulttuurin ristivedossa on sekä rikkaus ja resurssi että yksinäinen tie – ellei kokemuksia pysty jakamaan. Luokkasuhteet eivät ole vain taloudellisia suhteita. Näin siksi, että työläisnuoren kohdalla yliopisto-opiskelussa on kyse muustakin kuin vain koulutuksellisesta siirtymästä
Työläistaustaisen nuoren kouluttautuminen voidaan käsittää myös petturuutena ja vertaisuuden kiistämisenä. Se, että luokkasanasto ei ole Suomessa osa ihmisten aktiivista sanavarastoa ja arkiymmärrystä, ei poista luokan läsnäoloa ja merkitystä. Luokka näkymättömänä ja usein torjuttuna kysymyksenä helposti verhoutuu näkyvämpiin, selvemmin artikuloitaviin rakenteellisiin kysymyksiin (kuten sukupuoli tai etnisyys) sekä erityisesti yksilön ongelmaksi. Olen erityisesti analysoinut, kuinka työläistaustaisten nuorten kouluttautuminen toisin tekemisenä heijastuu kotimaailman piirissä tapahtuviin arkisiin kohtaamisiin. Samalla olen pyrkinyt tuomaan kouluttautumista, luokkaa ja perhettä tarkastelevaan tutkimukseen pääomaja resurssikeskeisen näkökulman rinnalle perheen ja kotimaailman sosiaaliset suhteet laajemmin huomioivaa katsetta. Kotimaailmassa kouluttautuminen voidaan hyväksyä periaatteellisella tasolla ja siitä voidaan olla jopa ylpeitä, mutta arjen tasolla se, että lapsen on annettu mennä menojaan, aiheuttaa myös hankausta: maailmojen arkista eriytymistä, vaivaantuneisuutta sekä emotionaalista etääntymistä. Mukana oli eri-ikäisiä naisia, jotka olivat sukunsa ensimmäisiä akateemisia. Luokkaerot ”aitoina” ja ”oikeina” ovat suomalaisessa keskustelussa näyttäneet sijoittuvan perinteisesti ajallisesti ja paikallisesti aina jonnekin toisaalle. P ohjoismaiseen demokratiaan sisältyvä luokkaerot kieltävä tasa-arvon ihanne on vaikuttanut niin, ettei luokasta puhuta, vaikka eletäänkin luokkaerojen keskellä. Analyysin pohjalta voi todeta, että yliopistoon hakeutuminen voi olla ei-akateemisessa maailmassa herkkä asia, vaikka opintojen tavoitteena ei lähtökohtaisesti olisikaan irtautua ja ”tulla keskiluokkaiseksi”. YDIN 4 / 2021 61 YTIMESSÄ. Olen pyrkinyt tutkimuksissani tuomaan esille, kuinka usein etäiseksi ja steriiliksi mielletty luokkakysymys on implisiittisesti läsnä jokapäiväisessä arjessa ja sosiaalisissa suhteissa, ilman että siitä välttämättä puhutaan luokan käsitteellä. Luokan merkityksiä yksilön arkisessa elämässä ei myöskään tunnisteta, koska luokkakeskustelun perinteinen käsitteistö kytkeytyy ensisijaisesti työelämän ja talouden kysymyksiin eikä taivu tulkintoihin siitä, kuinka yksilöllistynyt luokka läpäisee yksilön elämää. Kouluttautuminen nostaa kotimaailmassa pintaan tunteita aina läheisen menettämisen pelosta kateellisuuteen sekä pelkoa hylätyksi tulemisesta – puolin ja toisin. T utkimusaineisto tuotettiin pääosin kollektiivisella muistelutyömenetelmällä. Lisäksi kouluttautuminen voi saada aikaan kotimaailman ihmisissä myös ihmettelyä kummallisiksi koettuja intressejä kohtaan, kuten halu lukea, istua ja opiskella. Se, että luokkaa ei yksilökeskeisessä ajassamme osata tai haluta havaita tähän aikaan kuuluvana kysymyksenä, mahdollistaa luokan toiminnan vaivihkaa meidän lävitsemme ja selkämme takana
Vaikka yliopisto oli tuonut naisten elämään uuden kulttuurisen ja sosiaalisen maailman, mahdollisuuden omanlaiseen elämään sekä uusia ystäviä, naiset eivät halunneet valita puoltaan tai jättää kotimaailmaa taakseen. Enemmän: Keinumista kahden maailman välissä. Työläisnaisille kouluttautuminen on ambivalentti yhdistelmä saavuttamista, syyllisyydenja petturuudentunteita, ulkopuolisuuden kokemuksia sekä halua tulla hyväksytyiksi. Estääkseen liiallisen etääntymisen naiset olivat oppineet olemaan jatkuvasti varuillaan, aistimaan ennalta potentiaalisesti kiusallisia tilanteita, joissa eriytyneet maailmat eivät kommunikoi keskenään sekä säätelemään hienovaraisesti olemistaan ja puheitaan tilanteen mukaan harmonian hakemiseksi. He voivat joutua perustelemaan esimerkiksi opiskelunsa hyödyllisyyttä. Koulu jo instituutiona lajittelee ja valikoi ihmisiä erilaisiin asemiin, mutta myös ihmiset arjessaan käyttävät koulutusta erontekojen ja yhteisyyksien luomisen välineenä. Riitänkö. Naiset kuvasivat elävänsä välitilassa, jossa yliopistossa ollessaan he tuntevat olonsa työväenluokkaisiksi ja kotimaailmassa akateemisiksi. Havaittavissa on yhtymäkohtia esimerkiksi Anu Isotalon huomioon Suomessa asuvista somalitytöistä, joiden vanhemmat pelkäävät tytön liiallista muuttumista hänen eläessään kahden kulttuurin välimaastossa ja tätä myötä yhteyden menettämistä. Sosiaalisella liikkuvuudella voi siis olla sosiaalinen hintansa. Työläistaustaiset naiset, yliopistoopiskelu ja muuttuva suhde kotimaailmaan, Sosiologia 1 / 2017. Samalla kun avoimien koulutusmahdollisuuksien ajatellaan vapauttavan yksilön, purkavan yhteiskunnan sosiaalisia jakoja ja eriarvoisuutta, kouluttautuminen näyttää myös rakentavan jännitteitä, erottavan sekä rakentavan sosiaalista etäisyyttä. Kuulunko. YDIN 4 / 2021 62 YTIMESSÄ. He olivat pääsääntöisesti lojaaleja omille juurilleen ja työväenluokkaiselle kulttuurille, vaikka joillakin heistä oli toisia kovempi imu kohti uutta maailmaa ja osin myös voimakkaampi veto irrottautua vanhasta. Yleisessä keskustelussa piiloon jää se, että ei-akateemisista perheistä tulevat nuoret joutuvat miettimään koulutusvalintojensa seurauksia osin eri perustein kuin akateemisista perheistä tulevat. Kaksikotisuus toi kaikesta hankauksesta ja kitkasta huolimatta jatkuvuutta elämään samoin kuin kerroksisen minuuden. Opiskelun myötä naisille tulevat näkyviksi kahden kulttuurin erisisältöiset itsestäänselvyydet: rationaliteetit, joille valinnat ja arkinen eläminen rakentuvat. Muisteluryhmän naiset joutuivat samanaikaisesti pohtimaan suhdettaan yliopistoon, sen vaatimuksiin ja ihanteisiin: Kelpaanko. Muisteluryhmän naiset kokivat, että heidän kouluttautumisensa on pulmalliseksi koettu kysymys erityisesti kotimaailman ihmisille siitäkin huolimatta, että naiset itse pyrkivät monin keinoin korostamaan omaa lojaaliuttaan kotimaailmaa kohtaan. Vanha kotimaailma ja uusi maailma eivät ole ainoastaan kuvainnollisesti erilaisia, vaan myös konkreettisesti, sillä eri maailmoihin kuuluvat eri ihmiset, eri tekemiset, eri paikat sekä eri minät. Yhteiskunnassa yleisesti ottaen hyvänä ja tavoiteltavana pidetty asia, kuten yliopisto-opiskelu, voi eri yhteyksissä saada myös ristiriitaisiakin merkityksiä ja seurauksia
Kirjoittaja Juhani Niemi suomalaisessa kirjallisuudessa SOTA & RAUHA YDIN 4 / 2021 63 YTIMESSÄ. Sotaa on kuvattu suomalaisessa kirjallisuudessa moninaisin tavoin, sankaritarinoista antisankaruuteen ja utopioista dystopioihin. Entä kuinka kirjailijat ovat lähestyneet rauhaa
Kansanperinteessä sotaa ei yleisesti ole arvioitu urotekojen tai kansallisen kunnian horisontissa. S uomalaisten identiteetistä on kehittynyt kaksi valtamyyttiä, jotka ovat kilpailleet oppineiden ja kaunokirjailijoiden teksteissä. Vaikka Kalevalaan sisältyy kertomus koko maailmaa vastaan sotivasta Kullervosta, hänenkin sankaruutensa joutuu uuteen valoon, kun se palautetaan alkuperäisiin kansanrunoihin. Vienan Karjalassa puolestaan on tunnettu niin sanottu rajasotarunous. ”Kiitos-veisussaan rauhasta” hän kirjoittaa väkeviä kuvia käyttäen: ”Sota kaikki sortavainen / ombi ruttoa rumembi: / rutto viepi ruoan syöjät, / mutta sota syötävängin.” Kansanrunoilijoiden ja arkkiseppojen tapaan Juteini luotti vahvasti hallitsijoiden rauhantahtoon. Kansanomaiselta ja realistiselta pohjalta ovat lähteneet myös varhaiset kulttuurirunoilijat, esimerkiksi Jaakko Juteini, jota kirjallisuuden historiassa on kutsuttu ensimmäiseksi rauhanaatteen läpäisemäksi suomalaiseksi kirjailijaksi. K irjallisen kulttuurin kehittyessä nationalismin siipien suojissa 1800-luvulta alkaen on erotettavissa oma kirjallisuudenlajinsa, jota voi nimittää ”kriisiepiikaksi”. Toisaalta antiikin maailmassa nähtiin, että hyperborealaiset oleskelevat ainaisessa onnellisuudessa, ilman riitoja, sairautta tai vanhenemista. Varsinkin Inkerin ja Etelä-Karjalan alueelta kerätyissä sotamiehen otto -runoissa nousevat esille taisteluiden tuottamat kärsimykset. Toisaalta on kuviteltu Suomen korpien kätköissä elävän maailman rauhallisimman rahvaan. Suomalaisten omakuvakin on saattanut liikkua sodan ja rauhan veteen piirretyn viivan ääripäissä. SUOMALAISTEN OMAKUVAKIN ON SAATTANUT LIIKKUA SODAN JA RAUHAN VETEEN PIIRRETYN VIIVAN ÄÄRIPÄISSÄ. YDIN 4 / 2021 64 YTIMESSÄ. Rauhanmies ja eläintensuojelija yhdistyvät hänessä harvinaisen saumattomasti. Vielä keskiajalla vaikuttaneisiin mielikuviin liittyi raamatullinen käsitys paratiisin sijainnista samoilla alueilla. Kalevalaa (1835 – 36) on yleisesti kutsuttu rauhaneepokseksi, ja se eroaakin monien muiden kulttuurien enemmän tai vähemmän militanteista kansalliseepoksista. Yhtäältä on pidetty yllä käsitystä suomalaisten sotaisesta urhoollisuudesta ylitse muiden. Synnynnäisenä filantrooppina Juteini sai vaikutteita mannermaisilta valistusfilosofeilta sulattaen näiden ideat kaiken kansan tajuttavaan muotoon. Niissä vedotaan ”Ukkoon, yliseen herraan”, jotta tämä toisi ”rajalle rauhan, Suomelle sulan sovinnon”. Varhaisten antiikkisten matkakertomusten mukaan perimmäisessä Pohjolassa asuvat kansat luokiteltiin ruumiinominaisuuksiltaan karaistuiksi ja sotaiselta kunnoltaan erinomaisiksi. Niissä ”sorea sotainen tauti” muuttuu hengeltään epätoivoisen ihmisen katkeraksi uhmaksi. Kansanperinteen perusteella voi päätyä aivan erilaiseen kuvaan kansallisista luonteenpiirteistä kuin jos vetoamme vaikkapa Daniel Jusleniuksen sotaista urhoollisuutta ylistävään teokseen Aboa vetus et nova (1700). Kirjallisuustieteellisesti sen suosion perustekijöitä on etsittävä epiikan esteettisestä perinteestä
Linna näyttää omaksuneen tolstoilaisen historianfilosofian. Polemiikki erityisesti Sillanpään ja Linnan teosten ympärillä näyttää, että juuri koetun sodan kuvaaminen nostattaa tavallista kiihkeämpää keskustelua. Sillanpään Hurskas kurjuus (1919), romaani vuoden 1918 sisällissodasta. Kirjallisten modernistien sodankuvauksessa Veijo Merestä Samuli Paroseen on kuulunut Linnan ”heroismia” vastustavia ääniä. Kiistaa on käyty ennen kaikkea totuudellisuudesta ja tyypillisyydestä. Tuntemattoman sotilaan maailmassa pettymyksen ja tappion tunnelmia taittaa suhteellisuudentajuinen huumori. Suhteessa Runebergin eepokseen Linnan sotaromaania voi pitää suorastaan ivamukaelmana. Nopeammin ovat nousseet suosioon talvija jatkosodan kuvaukset, sellaiset kuin Erkki Palolammen Kollaa kestää (1940) ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas (1954). E. Teoksesta kehittyi vuosikymmenien myötä uuden kehittyvän kirjallisuuden jarru, pakkopaita, johon nousevia kirjallisia yrittäjiä koetettiin kahlita. Sen mukaan autuaita ovat hävinneet ja onnettomimpia voittajat. Teoksen kriittinen kuva voittajista ja ymmärtävä suhtautuminen hävinneisiin oli sen verran aikaansa edellä, ettei yhtäkkiselle lukijasuosiolle ollut edellytyksiä. On helppo olettaa, että jokainen kansakunnan kriisi ikään kuin vaatimalla vaatii kuvaajaa. Runebergin teokselle merkitykseltään vetää vertoja vain Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Siihen on myös kätkeytynyt sankaruutta, uskoa tavallisen suomalaisen rivimiehen kykyyn selvitä pahimmissakin paikoissa. Klassisessa ajattelussa on arvioitu, että sota ja epiikka ikään kuin luonnostaan kuuluvat yhteen. 1900-luvun lopun postmoderni sukupolvi kirjoitti sodasta ja väkivallasta kiistäen kaiken sankaruuden. J onkinlaisena sodan mallikuvauksena Vänrikki Stoolin tarinat on ollut vaikutusvaltaisin teos Suomen kirjallisuudessa. Sotakirjallisuus ei ole kirjamarkkinoilta kuollut, vaikka vuosituhannen vaihteessa sille ennustettiin loppua toisen maailmansodan veteraaYDIN 4 / 2021 65 YTIMESSÄ. Kokoelman ensimmäisenkin sarjan ilmestyessä taisteluihin oli jo neljän vuosikymmenen etäisyys. Toisaalta on syytä painottaa, ettei Linnan sotaromaani elä vain oppositiohengestään. Tuntemattomassa sotilaassa on nähty yhteyttä myös niin sanotun Paasikiven–Kekkosen ulkopolitiikan realismiin. Kirjallisessa yleisössä nämä kriteerit on tulkittu ratkaisevasti eri tavalla. Kriisiepiikassa on monia historiallisia romaaneja, mutta useimmiten lajin tuotteet ovat kuvanneet uusimman sodan aikoja. Erityisesti Vänrikki Stoolin tarinoiden (1848 – 60) äkkinäinen menestys perustui suurelta osin vuosien 1808 – 09 Suomen sodan kiiltokuvamaiseen kultaamiseen, mihin lukijoiden muistoissa oli täydet valmiudet. Tuntemattoman sotilaan henkilöt ovat oppineet ulkoa Runeberginsä ja tuntevat tarvetta ottaa Vänrikki Stoolin tarinoihin etäisyyttä. Aikojen kuluessa suurimpiin levikkilukuihin ovat päässeet kriisiepiikkaan luokiteltavat teokset. Sen sijaan hitaammassa tahdissa löi itsensä läpi F. Toisaalta Linnan teoksellakin on riittänyt vastustajia kirjallisella kentällä, ja sille on haettu vaihtoehtoja samalta vuosikymmeneltä lähtien
Tämänkaltaisen idyllin juuret ovat maailmankirjallisuudessa tavattavan ”onnellisten saaren” maaperässä. Arvid Järnefelt nosti teoksissaan esille ”aseettoman sankaruuden” ihanteen ja Juhani Aho kehitteli Rauhan erakossaan (1916) keskellä maailmansotaa visioita kansojen solidaarisuudesta. Raoul Palmgren on 1960-luvulla julkaisemassa teoksessaan puhunut ”toivon ja pelon utopioista” ja nähnyt maailmansotien vahvistaneen jälkimmäisten asemaa kirjallisuudessa. Sota koostuu konkreettisista tapahtumista, rauha on enemmänkin abstraktio. Maailmansotien välillä kirjallisen näyttämön haltuun ottaneiden Tulenkantajien tekstejä hallitsivat pasifismi ja paneurooppalaisuus. Kirjoittaessani 1980-luvulla Ytimeen (8 /1985) olin huomaavinani ”rauhanaatteen kärähtäneen” uudessa suomalaisessa kirjallisuudessa. S odan kokemukseen liittyy sukupolvija aateristiriitoja ja maailmankuvan murroksia. nien vähitellen poistuessa keskuudestamme. Moderni sotakirjallisuus on kiinnostunut enemmän uhreista kuin päämäärätietoista taistelijoista. Lajityyppiin ovat liitettävissä myös pienehköt ja paikalliset katastrofit sekä ahdistavien pienyhteisöjen kuvaukset. Kriisien ja ilmastonmuutoksen dominoimassa ympäristössä pelon utopiat ovat saaneet uutta tuulta purjeisiinsa. Mutta miten kuvata rauhaa. Maailmankirjallisuuden perinteessä Thomas Moren tai Tommaso Campanellan luomat klassiset utopiat olivat 1900-luvulle tultaessa menettäneet voimaansa ja korvautuneet Aldous Huxleyn tai George Orwellin kuvittelemilla antiutopioilla. Kaikki kirjailijat eivät ole lähteneet mukaan rauhanjunaan. Sotakirjoissa painopiste on yhä enemmän siirtynyt kotirintamalle ja lajin piirissä feminiiniset tekijät ovat vallanneet tilaa. Rauhan ja solidaarisuuden asialle omistetut laulut ovat ajoittain valloittaneet kirjalliset esiintymisareenat, mutta niiden vaikutus on ollut suhteellisen vähäinen. Onko sillä lainkaan uskottavaa muotoa. Dystopioiden aihepiireihin kuuluvat esimerkiksi terrorismi, tautiepidemiat, tekoälyssä piilevät riskit ja uhkat, ihmisten eriarvoistuminen ja syrjintä. Kiven Seitsemän veljekseen (1870) tai kertoviin runoihin sisältyy utooppisia elementtejä. Kansanperinteen tai Juteinin jälkeen rauhan siunauksellisuudesta kertovalle kirjallisuudelle on kasvanut merkittäviä jatkajia. Kiveä seuranneen sukupolven kertojissa rauhanidealismi löysi vastakaikua, ja esimerkiksi tolstoilaisuudella oli vahvaa kannatusta 1800ja 1900-lukujen vaihteen aatteellisessa ilmapiirissä. Kirjailijan kannalta taisteluita on helppo kuvata, koska ne ovat valmista materiaalia. Aikamme suurimpia paradokseja on, että utopian kuolemaa ovat olleet kirjaamassa maailman onnellisimmaksi mitatun kansan kirjailijat. YDIN 4 / 2021 66 YTIMESSÄ. Impivaara on veljeksille ”rauhan satama”, ja Kiven runoissa otetaan etäisyyttä ”kavalaan maailmaan” vainoineen ja riitoineen. Myös Suomessa 2000-luvun sanataide on viime aikoina luonut uusia dystopioita kuvittamaan maan ja maapallon ongelmia
Kirjoittaja Pekka Peltola VARPAILLA Isoilla YDIN 4 / 2021 67 YTIMESSÄ. Asekauppa on tuottoisaa bisnestä, jonka varjoissa raha ja aseet liikkuvat salatusti ja valvomatta. Lahjonta ja korruptio kukoistavat, ja vaikenemisella suojellaan tietä rikkauksiin
Kun pitkä jyräys antoi myöten, sain käyttää puheenvuoron. Työpaikkani tuoli heiluu, kirjoitti Ilta-Sanomat. Mielessäni oli vielä keskusrikospoliisin päällikön kuulustelu, jossa yritettiin puristaa tietolähteeni nimi. Esittelin lisätietoja Tampellan ja Israelin läheisestä yhteistyöstä, Soltamyhteisyrityksestä ja sen toimistosta Tampereella. Tajusin seisovani niillä edelleen. Puolustusvoimien Lievestuoreen varikon työntekijää en tietenkään paljastanut. YDIN 4 / 2021 68 YTIMESSÄ. Ilmeisesti Neuvostoliitto-yhteys säikäytti puolustusministeriötä. Kun lopetin, syntyi hilYtimessä 6 / 1968 julkaistiin paljastuksia Tampellan kranaatinheitinkaupoista. Kartalta näytettiin paikka Pohjanlahdelta, johon kranaatit olisi upotettu. Kirjoitus paljasti Suomen ja Israelin läheistä sotilaallista yhteistyötä. Puolustusministeri Sulo Suorttasen vierellä istuu pari kenraalia ja muita upseereja, joiden tuima ilme tekee selväksi, että näille varpaille ei astuta. N uorena toimittajana tuijotan Tampellan 120 mm kranaatinheitintä Kaartin kasarmin tiedotussalissa. Puolustusministeri Suorttanen torjui kokonaan tietoni siitä, että Tampellalla olisi vakiintunutta tuotannollista yhteistyötä ja asetehdas Israelissa, Haifan lähellä. Sen takasi äskettäin hyväksytty laki toimittajien tietosuojasta. Järkäle on raahattu todistuskappaleeksi tilaisuuteen, jonka tarkoitus on kerta kaikkiaan murskata Ydinlehdessä julkaisemani kirjoituksen tiedot ja argumentit. Erityisesti hän torjui tiedon, jonka mukaan laivalasti kranaatteja olisi lähetetty Israeliin
isäntämaasopimusta ei koskaan tuotu eduskunnan käsittelyyn, vaan se on siunattu puolustusvoimain komentajan allekirjoituksella. jaisuus, jonka katkaisi kenraali Pöyhösen kehotus siirtyä kahville. Valta kasautuu kaikkein korkeimmalle päättäjälle. Kaikkien maiden puolustusvoimien asehankinnat ovat lähtökohtaisesti salaisia. Vastassa eivät kuitenkaan ole olleet asekauppiaat vaan heidän korkeat suojelijansa, kaikkialla maailmassa. Päätoimittamani Ydin-lehti ei myöskään menettänyt valtion tukia, sillä sellaisia lehti ei saanut. K un aseet puhuvat, omatunto vaikenee. Kansainväliset asekauppiaat rikastuvat siinä hiljaisuudessa. En kuitenkaan menettänyt palkallista työpaikkaani Yleisradion uutistoimituksessa, koska uusimmat tiedot olivat peräisin silloiselta esimieheltäni, uutispäällikkö Ralf Fribergilta. Salaisuus pimittää poliittisia tavoitteita ja ruokkii väärinkäytöksiä. Niin myös rahavirrat, joita hankinnoissa käytetään. Suomen ulkopolitiikan ja puolustusvoimien johto tiesivät hyvin, että Tampella ja Israelin armeija olivat vuoden 1950 paikkeilla perustaneet asetehtaan lähelle Haifaa pian sotiemme jälkeen. KUN ASEET PUHUVAT, OMATUNTO VAIKENEE. Suomen ja Israelin aseyhteistyö jatkuu ja laajenee. Julkaisimme Ytimessä 1968 – 69 myös tietoja Tampellan kranaatinheitinkaupoista cia:n yhteistyökumppanille Interarmcolle, joka varusti Algerian itsenäisyystaistelun vastaisia voimia. VAIKENEMINEN ALKAA HYVISSÄ AJOIN ENNEN SOTAA, ASEITA HANKITTAESSA. Viennin valvonta ei ollut tietääkseenkään. Nopeasti se kuivuikin. Isäntämaasopimus on mitä tärkein Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikkaa määrittelevä asiakirja. En ole siitä vieläkään kokonaan toipunut. Puolustuspolitiikan koko kuva siirretään mieluusti pois näkyvistä. Menestys on ollut kehno. Vasta 15 vuotta myöhemmin sain synninpäästön Helsingin Sanomissa Matti Klemolan laajassa jutussa, jossa nimenomaisesti vahvistettiin välittämäni tiedot. Siinä seurattiin puolustusvoimien komentajan Aarne Sihvon neuvoa israelilaisille: ”Tehkää itse aseenne.” Tampellan maatalouskoneiksi merkittyjä laitteita laivattiin Israeliin ja siemeneksi toimitettiin Tampellan valmiita kranaatinheittimiä. Parlamentaarikot eivät pääse useinkaan keskustelemaan koko aiheesta syvällisesti, jos lainkaan. Vaikeneminen alkaa hyvissä ajoin ennen sotaa, aseita hankittaessa. Ne eivät näy kuin osittain valtioiden budjeteissa. YDIN 4 / 2021 69 YTIMESSÄ. Seuraavan päivän lehdissä ei Kansan Uutisia lukuun ottamatta ollut sanaakaan puheenvuorostani, vain puolustusministeri Suorttanen sai äänensä kuuluviin. Kauppa oli lainvastaista, mutta viranomaiset eivät siihen puuttuneet. Perustamisestaan lähtien Ydin-lehti on yrittänyt murtaa tätä vaikenemista. Olin kovin pettynyt kollegoihini. Suomessa karkein esimerkki on, että ns. Tampella antoi Ilta-Sanomille lausunnon, jossa vaadittiin valtioneuvostolta toimenpiteitä ”tällaisen kirjoittelun lopettamiseksi”
Hän asui 20 vuotta Tampereella Tampellan omistamassa asunnossa, asioi teollisuuden johtohenkilöiden kanssa ja järjesti muun muassa Israelin pääministeri Golda Meirin yksityisen vierailun Lappiin. Ennen kaikkea rahoitus oli salaista. N yt yli puoli vuosisataa myöhemmin voimme todeta, että aseidenriisuntahankkeet onkin haudattu yksi toisensa jälkeen. Kalle Lehmuksen sukulainen Jussi Lehmus valottaa yksityiskohtaisesti, miten asekauppa käytännössä toimi ja miten riippuvaista se oli ulkopolitiikan korkeimman johdon suojeluksesta. Salaisuuksia taas on vaikea kontrolloida. Suomen ja Israelin kansalainen Shlomo Zabludowicz teki miljardiomaisuutensa asekaupoilla ja pysyi julkisuudelta piilossa koko elämänsä ajan. Uskallankin väittää, että maailmalla ei tehdä montakaan asekauppaa ilman että siihen sisältyy suuren luokan lahjontaa ja muuta korruptiota. Shlomo omisti pitkään merkittävän osan Soltamin kranaatinheitintehtaasta Israelissa ja kuului sen perustajiin yhdessä Tampellan kanssa. Olennainen seuraus on, että asekaupoissa kaikkialla maailmassa on vakiintunut suuren luokan lahjonta, jossa ovat usein mukana korkeimmat päättäjät. Tämä johti välikäsien kautta kulkeviin suuriin rahavirtoihin, joista osa jäi heidän taskuihinsa ja tileilleen. Sekä julkinen että yksityinen asekauppa kukoistavat, mutta edelleen salaisuus verhoaa niitä. Julkisuuteen tuli jo yksi törkeä tapaus, kun Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg, ilmavoimista tullut, oli siirtymässä amerikkalaisen f35-hävittäjän lobbariksi muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun jäi eläkkeelle. Tamperelainen Aamulehti ei koskaan kirjoittanut hänestä niin kuin eivät muutkaan lehdet ennen Matti Klemolaa HS:ssä vuonna 1984. Kyseessä on koko maailman turvallisuutta sabotoiva toiminta. Hän möi aseita erinäisten sotien kaikille osapuolille. Slovenian pääministerinä istuu nykyisinkin Janez Jansa, joka sai tuomion korruptiosta Suomen Patrialta ostettujen sodankäyntivälineiden kaupan yhteydessä. Perinnön puolikkaankin turvin hänen poikansa Poju Zabludowicz kuuluu Suomen rikkaimpien ihmisten joukkoon. Lehmus oli ensin Puolustusvoimien vakoilupäällikkö, sittemmin puoYDIN 4 / 2021 70 YTIMESSÄ. Nyt jälleen, uutena asiana, Matti Mörttisen Shlomo Zabludowicz -elämäkerrassa tiedot edelleen tarkentuvat. Jos tuomioita joskus harvoin tulee, ne eivät vaikuta. Mustan pörssin aseilla on käyty jo aivan liian monta sotaa ja kansainvälinen asekauppa kaivaa maata kaikkien asevarustelun rajoittamiseen ja aseidenriisuntaan kohdistuvien pyrkimysten alta.” Näin kirjoitin Ydin-lehdessä joulukuussa 1968. ”On itsestään selvää, että teollisuuslaitoksen harjoittama yksityinen ulkopolitiikka, jota aseidenmyynti kriisien osapuolille merkitsee, on yleiseminkin tuomittavaa kuin vain siksi, että se on usein lainvastaista. Olisi ihme, jos Suomeen hankittaisiin kymmenellä miljardilla hävittäjiä ilman, että tapahtuu välistävetoja. Rahaa käsitellään myös vastailmestyneessä Kalle Lehmuksesta kertovassa teoksessa Salaista sotaa
Ase nujertamiseen tarjoutui helposti, sillä Lehmuksen tileillä ja nimissä oli kymmenien miljoonien arvosta rahaa ja muuta omaisuutta, joiden alkuperää hän ei kertonut. Presidentti Urho Kekkonen ja muun muassa Kustaa Vilkuna suojelivat tiettyyn rajaan asti Lehmuksen hankkeita, ja loppuun asti Tampellan sekä Shlomo Zabludowiczin liiketoimia. Ylimpien päättäjien suosio hiipui ja kääntyi vastatuuleksi. Kalle Lehmuksen poika Aake oli Tampellan hallinnollinen johtaja myöhemmin pitkään vuodesta 1973 alkaen, vastuualueenaan myös asetuotanto. Tuomioiden seuraamuksia lievennettiin vuosien mittaan ja pieni eläkekin myönnettiin, mutta Mannerheimin luottodemarin maine oli mennyt. Hänen johtamansa sotilastiedustelu sulautui kommunistien vakoiluun keskittyvään Veikko Puskalan järjestöön. Syyte pikaoikeudenkäynnissä tuli veropetoksesta. Kirjoituksen lähteinä on käytetty kirjoittamiani Ydinlehden artikkeleita vuosina 1968 – 69, Matti Mörttisen teosta Shlomo Zabludowiczistä (Into 2021) ja Jussi Lehmus – Lasse Lehtinen teosta Salaista sotaa. Kalle Lehmukselle kävi huonosti. Lehmus ei koskaan paljastanut todennäköisesti amerikkalaisia rahalähteitään. Ydinlehdessä 2 / 1969 aihetta jatkettiin laajalla artikkelilla asekauppiaiden verkostoista. Kalle Lehmus erotettiin puolustusministeriön kansliapäällikön virasta, häneltä otettiin eläkeoikeus pois ja hänet tuomittiin lyhyeen vankeuteen. YDIN 4 / 2021 71 YTIMESSÄ. Kansainvälinen asekauppa ei ole millään tavoin epäpoliittista liiketoimintaa, vaikka näkymättömiin jäävät liikemiehet tekevät likaisen työn. Mannerheimin demari Kalle Lehmus (Docendo 2021). Vakoilupäällikön yhteydet eivät kuitenkaan suojelleet Lehmusta tarpeeksi, kun poliittinen ilmapiiri muuttui vuonna 1958. lustusministeriön kansliapäällikkö tai puolustusministerikin silloin kun Tampellan ja Soltamin kauppoja tehtiin
Kirjoittaja Liisa Liimatainen Iran, Irak YDIN 4 / 2021 72 YTIMESSÄ. Irakin pääministerin murhayritys kertoo, miten Iraniin sidoksissa olevat Irakin miliisijoukot yrittävät ohjailla maan politiikkaa. Irakin kansalaisyhteiskunta pyrkii muutokseen, mutta naapurimaataan manipuloiva Iran yrittää estää sen
Tuorein esimerkki väkivallasta on heinäkuussa 2021 Bagdadissa tapahtunut kidnappaus. Toisella puolella olivat valtaapitävät shiiapuolueet, joiden valvomalla sisäministeriöllä oli omat tapporyhmänsä. I rakin pääministeri Mustafa al-Kadhimi yritettiin murhata Bagdadissa 7. Hän oli kampanjoinut aktiivisesti väkivaltaan syyllistyYDIN 4 / 2021 73 YTIMESSÄ. Iraniin sidoksissa olevat shiiamiliisit yhdessä kurdien ja Irakin valtiota edustavien terrorismin vastaisten joukkojen kanssa onnistuivat vuosien taistelun jälkeen tuhoamaan isis:in. 11. Sen sijaan tämän vuoden lokakuun vaaleissa tapahtui käänne: irakilaiset äänestäjät syyttivät nyt shiiamiliisejä kansalaisyhteiskunnan aktivistien murhista. Irakin pääkaupungissa ollaan vakuuttuneita, että hyökkäyksen takana oli kaksi Iraniin sidoksissa olevaa miliisijoukkoa. Kun Yhdysvallat miehitti Irakin vuonna 2003, se antoi vallan kahdelle shiiapuolueelle. Tärkeä osa heistä meni ensin Al-Qaidan ja myöhemmin isis:in riveihin. Uhrit olivat ennen muuta protestiliikkeen edustajia. Vuoden 2018 parlamenttivaaleissa miliisijärjestöt saivat runsaasti ääniä, koska irakilaiset äänestäjät kiittivät niitä isis:in nitistämisestä. I rak on ollut jo vuosien ajan Iraniin sidoksissa olevien shiiamiliisien ja sunniradikalismia edustavien organisaatioiden valtataistelun tantereena samoin kuin Libanon ja Syyria. Toisen, Asaib Ahl al-Haqin, komentaja Qais al-Khazali oli uhkaillut pääministeriä. Ne terrorisoivat vuoden 2019 aikana syntyneen Irakin kansalaisyhteiskunnan aktivisteja. hänen asuntoonsa lähetetyillä räjähdysaineilla ladatuilla drooneilla. Saddam Husseinin valtakautena Irakia hallinneet sunnit ovat kapinoineet vuosien ajan sitä vastaan, että he menettivät valtansa miehityksen jälkeen. Pääministeri loukkaantui lievästi. yk:n Irakissa toimiva yksikkö unami kertoi heinäkuussa 2021 julkaistussa raportissa, että lokakuun 2020 ja toukokuun 2021 välisenä aikana Irakissa rekisteröitiin 48 joko onnistunutta tai yritettyä murhaa. O ngelmana on, että Iraniin sidoksissa olevat joukot haluavat määrätä edelleen Irakin asioista eivätkä suostu luopumaan aseistaan. Yhdysvallat osallistui sotaan pääosin ilmasta käsin, mutta shiiamiliisien osuus jihadismin tuhoamisessa Irakissa on ollut merkittävä. Se ja toinen Iraniin sidoksissa oleva miliisiorganisaatio Kataib Hizbollah kokivat raskaan tappion aiemmin lokakuussa pidetyissä parlamenttivaaleissa. ONGELMANA ON, ETTÄ IRANIIN SIDOKSISSA OLEVAT JOUKOT HALUAVAT MÄÄRÄTÄ EDELLEEN IRAKIN ASIOISTA EIVÄTKÄ SUOSTU LUOPUMAAN ASEISTAAN. Hänen turvamiehensä saivat vakavia vammoja. Näin luotiin olosuhteet uskontokuntiin sidoksissa olevien poliittissotilaallisten ryhmien valtataistelulle maassa. Organisaatiot syyttivät pääministeriä vaalipetoksesta, vaikka Irakissa olevat yk:n tarkkailijat pitävät vaaleja rehellisenä. Sen uhri oli kansalaisliikkeen aktivisti ja toimittaja Ali Al-Makdam
Iranin eristäytynyt asema sai sen omaksumaan puolustuskannalla olevan suhtautumisen ulkopuoliseen maailmaan. YDIN 4 / 2021 74 YTIMESSÄ. Hän ei puhunut tuolloin Irakin valtion edustajille, vaan Irakissa vaikuttaville Iranin poliittisille liittolaisille ja Iranin kouluttamille miliisijoukoille. Irakin nykyinen hallitus ja kansalaisliike toimivat näin yhdessä väkivaltaa vastaan. Myös kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt tukevat Irakin kansalaisjärjestöjen kampanjaa saada protestoijien murhiin ja kidnappauksiin syyllistyneet tuomituiksi. Iran on ollut puolustusasemissa sitten vuoden 1979, kun vallankumous teki siitä islamilaisen tasavallan. Joitakin murhista epäiltyjä on vangittu lyhyeksi ajaksi, mutta yhdessäkään tapauksessa ei ole päästy tutkimuksia pitemmälle. Sen sijaan niiden neuvottelut tuskin saavat Irania jättämään Irakia rauhaan. Sen kokemukset heti vallankumousta seuranneen Iran-Irak-sodan aikana (1980 – 1988) ovat olleet luomassa sille tyypillistä politiikkaa, joka perustuu oman alueen heikkojen valtioiden hyväksikäyttöön. S ektarianismi eli nurkkakuntaisuus on sävyttänyt Lähi-itää vuosikymmenien ajan. neiden tuomitsemiseksi. Miliisien käsiin joutunut toimittaja vapautettiin Irakin pääministerin valvoman operaation ansiosta. Juuri näitä kahta maata on pidetty Irakissa taistelleiden osapuolten sponsorimaina, vaikka Saudi-Arabia ei pysty enää suuresti vaikuttamaan Irakin asioihin ja sen sunniliikkeisiin. Iran myös tietää, että sen järjestelmän muutos, regime change on ollut Yhdysvaltain pyrkimyksenä eri aikoina. Irakin kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus kertoo kuitenkin uudesta suuntauksesta. Maa alistaa heikot valtiot palvelemaan etuaan. Siitä ovat esimerkkinä Irak, Libanon ja Syyria ja vähemmässä määrin Jemen. Iran katsoo, että koska se ei voi selviytyä avoimista konflikteista eikä perinteisistä sodista, se luo konflikteja, joita pystyy valvomaan. Iranin ja Saudi-Arabian neuvottelujen katsotaan voivan pienentää konfliktin vaaraa Lähi-idän kahden tärkeimmän maan välillä. Sen mukaan Iran vie konfliktin muiden, heikkojen valtioiden sisälle, jotta sotaa ei käytäisi sen rajoilla tai niiden sisällä. Näin syntyi Iranin puolustuspolitiikka, jota International Crisis Group kutsuu etuvartiopolitiikaksi. Kun Raisi puhui helmikuussa Bagdadissa poliittisesti samanmieliselle yleisölle, hän sanoi, että ”meidän veremme on teidän vertanne ja meidän lihamme on teidän lihaanne”. K ahdeksan vuotta kestäneen sodan aikana Iran oli täysin yksin, kun taas Saddam Husseinin Irak sai tukea, rahaa ja aseita koko länneltä ja kaikilta arabimailta paitsi Syyrialta. Iranin ideologista osaa edustava Ibrahim Raisi valittiin maan presidentiksi tämän vuoden kesäkuun vaaleissa. Raisi vieraili Irakissa ennen vaaleja ja tapasi siellä shiiamiliisien edustajia. Samasta viestittää myös se, että Iranin islamilainen tasavalta ja Saudi-Arabian kuningaskunta ovat ryhtyneet neuvottelemaan
Riikinkukko on Iranin ja kameli SaudiArabian symboleja. Raisin presidenttikautena on selvää, että al-Quds-joukot vastaavat suhteista naapurimaahan. Maltillisen presidentin Rohanin aikana presidentti ja ulkoministeri Javad Zarif yrittivät noudattaa hieman toisenlaista linjaa, mutta niukin tuloksin. I brahim raisin valinta Iranin presidentiksi oli huono uutinen Irakin kansalaisyhteiskunnalle ja kaikille niille, jotka pyrkivät Irakin vapautumiseen ulkopuolisten, erityisesti juuri Iranin, valvonnasta. YDIN 4 / 2021 75 YTIMESSÄ. Iranin vaikutusvallan hyväksyvälle osalle Irakia Ibrahim Raisin valinta Iranin presidentiksi oli toivottu uutinen, mutta Irakin vasemmistolaisia ja maallistuneita se huolestuttaa. Mikäli se ei puutu ohjailemiensa miliisijoukkojen toimintaan, saattaa käydä niin, että se löytää aluepolitiikan käsittelyvaatimuksen edestään Iranin ydinohjelmaa koskevissa neuvotteluissa. Näin ei tapahtunut. Al-Quds-joukkojen uusi komentaja näyttää pyrkivän siihen, että Iran hoitaa Irakissa suhteita muihinkin kuin shiiamiliiseihin. Uutta kuitenkin on se, että Irakin pääministerin murhayrityksen jälkeen al-Quds-joukkojen komentaja Ismail Ghaani saapui heti Irakiin ja tapasi murhayrityksen uhrin. Uutiset kertovat, että jotain uutta on kypsymässä Iranin ja Irakin shiiamiliisien suhteissa. Iran on ilmoittanut, ettei se halua käsitellä näitä. Iran ei voi sallia, että sen valvonnassa olevat Irakin miliisijoukot tekevät mitä tahansa. Iranissa valittiin presidentiksi mies, joka ei oikein tunnusta Irakin itsenäisyyttä valtiona. Vierailun aikana hän sanoi, että Irak tarvitsee rauhallista aikaa eikä väkivaltaa. Sitä vastoin Irakin pääministeri Mustafa al-Kadhimi ja hänen kanssaan samalla linjalla olevat toivoivat, että Iranin presidentiksi olisi valittu edelleen maltillisten edustaja. Tämä on uutta Iranin ja sen läheisten liittolaisten suhteissa. Iranin johdon uudenlaista käyttäytymistä Irakissa ehkä selittää se, että Iran haluaa sen ydinohjelmasta käytävien neuvottelujen alkavan uudelleen ja saavan myös tuloksia. Myös Iranin vankan liittolaisen, Libanonin Hizbollahin edustaja soitti Irakin pääministerille ja kertoi olevansa hänen puolellaan. Hänen vaatimuksestaan esimerkiksi Irakin parlamenttivaalit siirrettiin Iranin vaalien jälkeen eli lokakuuhun 2021, jotta Iranille syntyisi mahdollisuus manipuloida vaalitulosta. Jopa Iranin hallitus tuomitsi naapurimaan pääministerin murhayrityksen. Iranin Vallankumouskaartin ulkomailla toimiva osa, al-Quds-joukot ovat hoitaneet Iranin Irak-politiikkaa. Kuitenkin Irakin shiiamiliisien usko, että he voivat tarvittaessa uhata maan pääministeriä, on vienyt nämä organisaatiot umpikujaan ja päinvastoin vahvistanut murhayrityksen kohteena olleen pääministerin asemaa. UUTISET KERTOVAT, ETTÄ JOTAIN UUTTA ON KYPSYMÄSSÄ IRANIN JA IRAKIN SHIIAMILIISIEN SUHTEISSA. Yhdysvallat on vaatinut, että Iranin ydinohjelmaa koskevissa neuvotteluissa puhutaan myös Iranin alueellisesta politiikasta sekä sen ohjusohjelmasta. Liisa Liimataisen ensi vuoden alussa ilmestyvä kirja Riikinkukko ja kameli – Iran ja Saudi-Arabia vastakkain käsittelee alueen muita jännitteitä
Epävarmuus on yhteinen yleismaailmallinen tunne. Rakentamalla tervettä välittämisen ilmapiiriä, missä itse kukin oppisi pitämään lähimmäisestään huolta, olemme mukana luomassa keskinäisen veljeyden ja ystävyyden kulttuuria. Jos Suomessa edes murto-osa niistä miljardeista, jotka ollaan valmiita uhraamaan hävittäjiin, kanavoitaisiin ihmisyydelle; siis kulttuuriin, mielenterveyspalveluihin tai rakentavaan nuorisotyöhön, niin tulevaisuus voisi näyttää paljon valoisammalta ja turvallisemmalta. Surullinen tosiseikka on, että nämä ns. Koen, että on aika kääntää elämänkirjan sivua eteenpäin ja antaa painoarvoa uudelle, lempeämmälle aikakaudelle. Kun yksilö tulee kuulluksi heikkouksineen ja pelkoineen, on se luottamusta herättävää. Ei enää aseita PÄIVI AIKIONIEMI Kirjoittajaa?innoittaa?elämänkoulu;?ihmisten?keskinäinen?. . elämää tuhoavat ”sankariteot” ovat jättäneet syviä sielullisia haavoja, joita menneet sukupolvet ovat kantaneet, kuka mitenkin. Ihmettelen, kuinka vielä uskotaan aseiden tuovan rauhaa tai hyvinvointia. Se on tärkeä osa ihmisyyskasvuamme. Konfliktien jälkeisissä jälleenrakennustöissä on harvemmin ollut mukana ketään aseiden valmistajaa tai suunnittelijaa. suvaitsevaisuus?ja?inhimillisyys.. Epäilen, kuinka väkivallalla uhkailu ja hirmuisiin pelotehankintoihin sijoittaminen voisi olla oikea ratkaisu turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Olen ilokseni tavannut nuoria perheitä, joissa kipeistäkin aiheista osataan keskustella. YDIN 4 / 2021 76 YTIMESSÄ S uomen sotien aiheuttamista traumoista on kirjoitettu paljon. Uutiskuvat maailmalta, kuten Afganistanista, kertovat omaa karua kieltään kauhusta, nälästä ja epätoivosta. Emmehän me sotaa halua. Asetehtaiden takana on monta Roope Ankkaa, joilta ei inhimilliseen hätään lantteja liikene. Jos pysähdyttäisiin pohtimaan elämässä vallitsevaa syynja seurauksenlakia, josta sananlaskukin sanoo: mitä ihminen kylvää, sitä hän niittääkin saa, niin useimmat kavahtaisivat tulevia asehankintoja. Uskon samaa arvopohjaa tarvittavan myös valtioiden välisissä suhteissa. Useimmille tunteista puhuminen on ollut todella vaikeaa. Epävarmuus luo pelkoa ja uhoamista, kun täytyy näyttää vahvemmalta kuin todellisuudessa on. Tätä tunnetta ruokkivat kaikki maailman asevarustelut. On ollut rohkea teko avata näitä näkymättömiä vammoja, sillä menneisyyden jäljet elävät myös meissä. Sillä tavoin voisimme – elämää kunnioittaen – maksaa kiitollisuudenvelkaamme kaikille heille, jotka ovat tätä kaunista maatamme rakentaneet ja sivistäneet. Nyt eletään jo 2000-lukua
Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA. 78 RITA DAHL Runoja euron kappalehintaan / 80 RIITTA OITTINEN Ihmeellinen luonto – linnun katse / 82 JUHANI TOLVANEN Kuinka Aku Ankkaa luetaan – kunpa edes Aku Ankkaa luettaisiin, osa I / 84 VELIMATTI HUHTA Lukuvuosi historian opissa / 86 ARJA ALHO Tapani ja Lysa maailmalla / 88 MAIJALIISA MATTILA Tosi dekkari / 90 VALERIA VASARA Poliitikot median hampaissa – vai ovatko sittenkään. / 91 ANNA HEIKKINEN Aatteensa mies / 92 ASTRID NIKULA Fredens öar friar / 93 Kärnstoff / 94 PASI KOSTIAINEN Fomo on täällä taas / 96 LAURA LODENIUS Kansakunnan viholliset / 98 Pala historiaa
1900-luvun alussa vallalle tuli vallankumouksellinen syndikalismi. Anarkismin Abel löysi noin 20-vuotiaana. On individualisteja, naturalisteja, monen eri aatteen kannattajia. Hän saa vähintään 6 – 8 euroa tunnilta työstä, josta itse nauttii. Tämä on myös se hetki Espanjan historiassa, jolloin anarYDIN 4 / 2021 78 YDINKOKEMUS. Anarkistit ovat vallanneet yhden hylätyn talon Corunan keskustasta ja kaksi taloa hieman kauempaa. Espanjassa anarkismi oli olemassa jo ensimmäisen tasavallan aikaan (1873 – 1874) ja tämä anarkismin suuntaus oli Mihail Bakuninin ajatusten inspiroima. Miksi pitää hyviä asuntoja aivan tyhjillään, kun niille löytyy parempaa käyttöä. Anarkismi oli osa Espanjan sosiaalista vallankumousta 1938, joka johti armeijan vallankaappaukseen. Abelin mukaan Espanjassa on anarkisteja kaiken kaikkiaan puolisen miljoonaa. Tavallinen työpäivä koostuu runojen myymisestä eri puolilla Corunaa. 1880-luvulla Espanjaan rantautui Piotr Kropotkinin edustama anarkokommunismi. Runoja euron kappalehintaan A bel on tuiki tavallinen näky Corunan keskustan kaduilla naaraskoiransa Lorcan kanssa. Teksti ja kuva Rita Dahl Anarkisti Abel García Pantín, 33, elättää itsensä myymällä runoja Corunan kaduilla. Monet tyhjillään olevat talot hyödyttävät pankkeja, valtiota, sijoittajia, eivät ketään muita, Abel sanoo. Itsehallinnon, autonomian ja solidaarisuuden ajatukset ovat keskeisiä myös monilla feministisillä ajattelijoilla. – Haavoittuvassa asemassa olevat voivat saada apua kirkolta: puhtaita vaatteita, ruokaa, onpa yksi yömajakin, jonne on saavuttava selvin päin. Kaikki eivät marssi yhden lipun alla, vaan saattavat kannattaa tilanteesta riippuen eri kansalaisjärjestöjä anarkismin sijaan. Hän ihastui liikkeen keskeisiin periaatteisiin: itsehallintoon ja hajautettuun päätöksentekoon sekä solidaarisuuden ajatukseen, jonka pitäisi olla kaikessa ihmistenvälisessä kanssakäymisessä keskeinen, luonnollinen periaate. Toisen tasavallan aikana, vuonna 1936, anarkismi eli tärkeimpiä vuosiaan
– Isäni tulojen takia olimme aiemmin kuuluneet ylempään keskiluokkaan. Haastateltavista muutama oli kokenut asunnottomuutta tai ollut lähellä joutua asunnottomaksi. Lähistöllä asuu 4 – 5 naapuria, jos jotakin sattuisi tarvitsemaan. Lisäksi on tarjolla zinejä, joita Abel toimittaa itse. Abel myy kadulla runojaan euron kappalehintaan. Työ rakennuksilla oli hyvä: tein töitä kahdeksan tuntia päivässä ja lauantaisin pitkän päivän. Corunassa oloni aikaan julkaistiin kahden vuoden työn tulokset: haastattelukirja Vagos y maleantes Corunan kaduilla näkyvistä eri alojen taiteilijoista, jonka Abel oli tehnyt yhdessä psykologinaisystävänsä kanssa. Tuntipalkkani on vähintään 6 – 8 euroa, kun hotellialalla jouduin tekemään 13tuntisia työpäiviä saadakseni 50 euroa palkkaa. Hän osallistuu aktiivisesti Corunassa toimivien anarkistien tapahtumiin. Abel jätti jatko-opiskelut peruskoulun jälkeen, koska hänen kotiolonsa vaikeutuivat peruskouluaikana. YDIN 4 / 2021 79 YDINKOKEMUS. Abelin oli pakko auttaa perhettään työtä tekemällä. – Tämä on töistä paras, jonka voin saada ilman koulutusta. – Olen usein yötä psykologiystäväni luona. Transitiovaiheessa vuodesta 1977 lähtien anarkismista on tullut massojen kansanliike. kistiset ajatukset toimivat suuressa mittakaavassa. Tämän hetken suurimmiksi ongelmiksi Abel näkee poliisiväkivallan ja sananvapauden rajoittamisen. Abelin näkee Corunan kaduilla Lorcanimisen naaraskoiran kanssa. Lorca on sympaattinen entinen katukoira, jonka Abel on ottanut omaan perheeseensä. Hän on ehtinyt tehdä kaikenlaisia töitä hotellialalla, rakennuksilla, onpa hän mainostanut tuotteitakin kaduilla. Ylpeyttään hän ei suostunut hakemaan sosiaalitukea. Monarkismin ja Francon kaltaisia teemoja ei kannata koskea, jos ei halua joutua vaikeuksiin. Siivouksella ja kodinhoidolla itseään elättäneelle äidille isän tilanne oli traumatisoiva. Anarkisti Abel García Pantín myymässä runojaan Lorca-koiransa kanssa. Minun ei tarvitse silloin pyöräillä kahtatoista kilometriä kotiin. Ennen neljätuhatta euroa kuukaudessa ansainnut isä joutui puille paljaille. Käytännössä Abel viettää suurimman osan ajasta Corunassa. A bel asuu kahdentoista kilometrin päässä hylätyssä talossa, jossa hänellä on käytössä sähköt ja juokseva vesi. Tilanne huononi kuitenkin koko ajan niin, että putosimme yhä alemmaksi
Niiden käyttäytymisessä ilmenee uteliaisuutta ja kommunikointia. Poliittisen valokuvan festivaali Linnun katse pureutuu erilaisella otteella ihmisen ja luonnon suhteeseen. Siinä on tasoja ja säröjä, myös julmuutta ja ihmisen aiheuttamaa tuhoa. Museossa video heijastetaan kattoon ja sitä katsellaan lattialla maaten, alhaalta ylöspäin. Luonto on yleinen ja kliseinenkin kuvauskohde. Itsestäni esimerkiksi lintujen pesinnän nettistriimaus tuntuu niiden yksityisyyden häiritsemiseltä. Joskus ne kohdistavat katseensa videokameraan ja kohtaavat näyttelyvieraan silmät. Linnuthan eivät ole ilmoittautuneet viihdemateriaaliksi tirkistelyyn, olkoon se kuinka hyväntahtoista tahansa. Linnut ovat suosittu tarkkailukohde. Demelza Kooijen kanadalaisessa susipuistossa luotua videoteosta Wolves From Above, 2018 on kuvattu kuvauskopterilla. Linnun katse pohtii, voiko ihminen kuvitella katsovansa kuin lintu ja ymmärtää maailmaa toisin. Surkuhupaisasti sisäänajo teemaan tapahtui jo ennen pääsyä museoon. Tässä on kokemukseni mukaan onnistuttu. Aikaisemmat teemat ovat käsitelleet muun muassa ruokaa ja kotimaata. Toisenlainen esimerkki linnun katseesta on Rorhof-osuuskunnan historiallista materiaalia hyödyntävä The Pigeon Photographer, 2018 (Valokuvaajakyyhkynen). Ohjelmistossa yhdistyvät kantaaottavuus, dokumentaarisuus ja taide, tutkimuksellisuutta unohtamatta. L intuperspektiiviä käytetään näyttelyssä useasti. Näin susien käyttäytymistä voi tarkkailla tavanomaisesta villieläinkuvauksesta poikkeavasti. Vaikka kyyhkyjen YDIN 4 / 2021 80 YDINKOKEMUS. Se käsittelee ilmakuvien kehitystä 1900-luvun alun Saksassa apteekkari Julius Neubronnerin ja kyyhkysten kautta. Vuonna 2015 aloittanut festivaali esittelee tekijöitä, jotka haastavat katsojan moraalia ja arvoja. Kooij pyrkii haastamaan käsitystä susien vaarallisuudesta. Neubronner keksi kiinnittää kirjekyyhkysten kaulaan kameran, joka laukeaa automaattisesti niiden lentäessä. Kirjoittaja Riitta Oittinen Ihmeellinen luonto – Linnun katse V iidennen kerran järjestetty Poliittisen valokuvan festivaali tarkastelee valokuvan yhteiskunnallisia vaikutuksia. Teleskooppiobjektiivit, riistakamerat ja muut kuvausvälineet ovat mahdollistaneet ihmisen tunkeutumisen lintujen elämään entistä voimallisemmin. Nykyisen kuvapaljouden keskellä festivaalin näyttelyt ovat mietityttäneet niistä poistumisen jälkeenkin. Kaapelitehtaan ympäristön kaoottiset rakennustyöt panivat toivomaan, että reitin museolle olisi voinut hahmottaa lintuperspektiivistä
Onko ruuantähteitä kahvilassa nokkiva lokki tai kauppakeskuksessa tepasteleva pulu (vrt. luontokuvaaja Jorma Luhdan sarja Lintumaisema, 2021) vähemmän luontoa – tai ainakin aiheena vähemmän arvostettu luontokuvauksessa – kuin esimerkiksi syötin avulla kuvattavaksi houkuteltu metsäneläin. Näyttely haastoi miettimään ympäristöön ja luontoon liittyviä kaksoisstandardeja ja ihmislähtöisen näkökulman rajoituksia. Ehkä siksi, etten yleensä huomioi hyönteisiä, jollei niistä ole haittaa. Linnuista tehtiin tavallaan vakoojia. Keksintö levisi nimittäin sotilaskäyttöön ja osaksi valvontateknologiaa. Millä perustein esimerkiksi broilereihin ja uhanalaisiin lintuihin suhtaudutaan eri tavoin. 2022 asti sarja Hyönteiset ja me: Luonnollinen kuolema & Wing Beats, 2019. Sen jälkeen tulevat silmälläpidettävät (nt), vaarantuneet (vu), erittäin uhanalaiset (et), äärimmäisen uhanalaiset (cr) ja Suomesta hävinneet (re). Sen sijaan on Sanni Sepon suunnittelema teos Uhan alla, 2021 on kaunis, vaikka sanoma on synkkä. KR IST O M U U RIM AA , 20 19 . Vain noin puolet Suomessa pesivistä linnuista on luokiteltu elinvoimaisiksi (lc). Näyttely paljastaa ihmisen monenlaisia tapoja katsoa lintuja, hyödyntää niiden toimintaa ja jopa projisoida omia näkemyksiä eläinten käyttäytymisen tulkintaan. Niiden säilyttäminen on keskeistä suojelun kannalta, sillä muun muassa tehometsätalous, maatalouselinympäristön muutokset ja soiden tuhoaminen uhkaavat vähentää lajeja. Etsiessäni teemasta lisätietoja löysin myös 1930-luvun Hakkapeliitta-lehdestä kirjoituksen Suomen kevyimmistä ”ilmavoimista” alaotsikolla ”Suojeluskuntalaiset ja lotat sotakyyhkysten kaitsijoiksi”. Kokonaisuudesta aukeaa yleisempiä eettisiä kysymyksiä eläinten hyödyntämisestä sodissa. Esimerkiksi Brysselissä on muistopatsas ensimmäisessä maailmansodassa ”isänmaan puolesta kuolleille” kirjekyyhkysille. Hyönteistutkielmien yhteydessä oli säveltäjä Tytti Arolan hyönteisten siipien surinasta ja ötököiden jalkojen rummutusäänistä muokkaamaa ovelaa musiikkia. Se on tietenkin broileri, joita tapettiin Suomen teurastamoissa viime vuonna 80 miljoonaa kappaletta. Ahdistusta aiheutti Kristo Muurimaan ja Juho Kerolan teoskokonaisuus Suomen yleisin lintu, 2014 – 2021. Salaa kuvatut otokset ovat karua kertomaa modernista tehotuotannosta. ottamat vanhat mustavalkovalokuvat ovat huimia, tieto kontekstista aiheuttaa epämukavuutta. Teoskokonaisuus tekee näkyväksi lajien katoamista esitellen yksittäin Suomen 121 lintulajia, joiden riski hävitä on kasvanut. Sen kuva on omalla seinällä, kuolinilmoituksen tapaan. YDIN 4 / 2021 81 YDINKOKEMUS. Viimeisimpiä on tällä hetkellä yksi: kultasirkku. 1. Valokuviin ikuistettuja, ahtaasti eläviä broilereita ja varsinkin niiden katseita tekee mieli vältellä. Minua viehätti havainnollisuudessaan ja nokkeluudessaan myös Tuula Närhisen teosPOLIITTISEN VALOKUVAN FESTIVAALI 2021 – LINNUN KATSE Suomen valokuvataiteen museo Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 G • 00180 Helsinki 6. N äyttelyyn osallistuneet lintuharrastajat ovat kuvanneet lintuja arvostaen ja erilaisissa elinympäristöissä. Artikkelin kuvituskuva muistuttaa kovasti yhtä Neubronnerin kuvaajakyyhkyistä. Ihminen voi yrittää nähdä kuten lintu, muttei voi tavoittaa sitä, miten lintu näkemäänsä prosessoi. Silti lintujen kanssa voi käydä vuoropuhelua ja niiltä voi oppia
9. Pian sen jälkeen myös koko Para leer al Pato Donald -kirjan kolmas painos tuhottiin heittämällä se mereen. 1973 Ariel Dorfman sai katsella piilopaikassaan ilmeisesti ensimmäisenä kirjailijana maailmassa suoraa tv-lähetystä, jossa kirjailijan teoksia poltettiin roviolla. Suomalainen Aku Ankka syntyi 1951 ja Chileen Ankkalinnan sankarit tulivat Disneylandia-lehdellä 1962. Marxilaiset tutkijat Ariel Dorfman ja Armand Mattelart nostivat vuonna 1971 ankan pöydälle ja tekivät sille ideologisen ruumiinavauksen väittäen Walt Disneytä amerikkalaisen kulttuuri-imperialimin agentiksi tavalla, joka suututti erityisesti Chilen oikeiston. Kun Chilessä tapahtui sotilasvallankaappaus 11. YDIN 4 / 2021 82 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Kuinka Aku Ankkaa luetaan – kunpa edes Aku Ankkaa luettaisiin OSA I: KUINKA AKU ANKKAA LUETAAN S uomi on edelleen väkilukuun suhteutettuna maailman akuankkaisin maa. Dorfman ja Mattelart tarttuivat kirjassa amerikkalaiseen kulttuuri-imperialismiin, jonka helpoimmin lähestyttävä kohde köyhässä maassa 1970-luvun alussa oli nimenomaisesti Walt Disneyn sarjakuvatuotanto. Chilessä puolestaan ilmestyi puoli vuosisataa sitten kirja Kuinka Aku Ankkaa luetaan – imperialistinen ideologia Disneyn sarjakuvissa, jossa nostetaan esiin se Ankkalinna, josta meidän lintukodossamme sanotaan vaietun. Pieni ja piskuinen Suomi ja pitkä ja vuoristoinen Chile ovat kaksi Aku Ankka -lehden mannekiinia
On hyvin valaisevaa lukea Love Kirjojen 1980 painama Kuinka Aku Ankkaa luetaan sekä teoksen tuore englanninkielinen laitos vuodelta 2018 – ja ennen muuta Timo Ronkaisen huiman avartava ja henkeäsalpaavan perinpohjainen Näin luen Kuinka Aku Ankkaa luetaan -kirjaa (2019, Zum Teufel), jossa Ronkainen nostaa esiin suomenkielisestä laitoksesta tyystin puuttuneet viittaukset alkuperäisiin sarjakuviin. Vasta vuonna 2018 kirja saatiin YDIN 4 / 2021 83 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Vaan sitten toisaalta: jostain syystä Disney-sarjakuvissa oli 1960-luvulla poikkeuksellisen paljon Etelä-Amerikkaa käsitteleviä tarinoita – samaan aikaan, kun Kennedyn hallinto oli aloittanut laajan yhteistyön Latinalaisen Amerikan kanssa. Jatkuu seuraavassa numerossa… Seuraava osa: Kunpa edes Aku Ankkaa luettaisiin. oikeasti amerikkalaisille markkinoille, joten kenties se sittenkin on tekijöiden mainostama dekolonisaation käsikirja. Oikeusprosessin jälkeen sille sallittiin seuraavana vuonna vain 1 500 kappaleen levitys. Chilen tiedotusvälineet, pankkisektori ja varallisuus olivat 1970-luvun alussa pääasiassa amerikkalaisessa omistuksessa, ja maan henkinen kolonisointi oli totaalista – toisin kuin vaikkapa Suomessa. He tulkitsivat aatteellisiksi valinnoiksi myös monia yleiseen tarinankerrontatekniikkaan liittyviä asioita. Eikä siitä ollut kuin vajaat 30 vuotta, kun Walt Disney oli toiminut maansa kulttuurilähettiläänä Etelä-Amerikassa. Nämä Marx ja Hegel olivat sen sijaan Brasilian Disneyn tuotoksia. Ronkainen hämmentää soppaa osoittamalla kirjan espanjan-, englanninja suomenkielisten laitosten eroavuuksia: muun muassa aikoinaan perustellustikin kohua herättäneet sarjakuvakorpit Marx ja Hegel eivät esiintyneet lainkaan chileläisissä Disney-lehdissä eivätkä olleet mukana kirjan alkuperäisessä laitoksessa vaan vasta sen saatua englanninkielisen asun. Ankkojen oudot perhesuhteet, puuttuva seksuaalisuus, rikollisten yhdistäminen työväenluokkaan ja satunnaissivuhahmoksi syntyneen Roope Ankan olettaminen kapitalistiseksi juoneksi tuntuvat yhtä oudoilta näin puoli vuosisataa myöhemmin kuin silloinkin, kun teos ilmestyi suomeksi 1980. M iehet ampuvat teoksessa järeällä hehtaaripyssyllä. Samaan aikaan toisaalla: Samainen Sanoma-yhtiö, joka vankisti Suomen henkistä kuuluvuutta länteen muun muassa tuomalla meille Valitut Palat heti sodan jälkeen 1945, toi meille Aku Ankan 1951. Toisaalta myös kirjan sisältöä epäilevien tuomaiden hämmennystä lisännee sekin, että teoksen englanninkielisen käännöksen maahantuonti kiellettiin Yhdysvalloissa 1975
YDIN 4 / 2021 84 YDINKOKEMUS KIRJAT. Teksti on väliin huvittavaa, usein järkyttävää ja aina mielenkiintoista. Kirjoittaja Veli-Matti Huhta Lukuvuosi historian opissa T apaninpäivänä 1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Sosiologi Alapurossa yrittää selittää tilannetta, mutta selitykset tuntuvat pakenevan samaa tahtia historian kiihtyneen laukan kanssa. Lukijan moraalista närkästystä herättää sitten se, miten vikkelästi erilaiset saaliinjakajat saapuivat kaiken vanhan kadotessa haaskalle – samalla se on myös opettavaista. Mikään ei toimi, yhteiskunta katoaa jäsentensä alta. Henkilökohtaisten merkintöjen väliin hän liittää referaatteja uutisista, lehtileikkeitä, kuulopuheita ja kaskuja. Reilua tai ei, Jeltsinin kanssa valtakamppailua käyvä Gorbatšov saa Vallankumouksessakirjan valossa roolin toimimattomuuden inkarnaationa. Neuvostoliitossa oli mahdollista nähdä vallankumous ilmi elävänä. Valtavan prosessin näyttäminen yksittäisessä tapahtumassa tekee kuvasta räjähdysvoimaisen. Vallankumouksessa koostuu moskovalaisista päiväkirjamerkinnöistä. Professori oli menossa mukana, ja meno oli lievästi ilmaistuna hurjanpuoleista. Kuten todellisuudessa, myös kirjassa tasot ovat kaiken aikaa vuorovaikutuksessa. P ari vuotta aiemmin Alapuro oli julkaissut Suomen sisällissotaa käsittelevän tutkimuksensa State and Revolution in Finland (suomenkielinen versio Valtio ja vallankumous Suomessa, Vastapaino 2017). Historiallisesti poikkeuksellista tilannetta havainnoi suomalainen sosiologian professori – Risto Alapuro (s. Alapuro ei suoraan myönnä halunneensa kuulla historian siipien havinaa, mutta minusta se on ilmeistä. Joka tapauksessa kuului pelkkää kohinaa. Päiväkirjanpitäjänä Alapuro on erinomainen. Pöly ja hämärä olivat laskeutuneet, Minervan pöllö lähti jälleen kierrokselleen. Loppua edelsi taloudellinen, sosiaalinen ja moraalinen vararikko. Alapuron tarkoituksena oli kirjoittaa kirja Neuvostoliiton sosiaalisista liikkeistä. ”Mitä muuta tapaa venäläisellä intellektuellilla on omaksua neuvostovastainen linja kuin samastua Venäjään?”, hän kirjoittaa (s.159). Sitä ei syntynyt. Voitonpyynti, ylikansalliset firmat, porno, taikaja kristinusko olivat paikalla ennen kuin ehti sanoa ”markkinavoimat”. 1944) asui ja työskenteli syyskuusta 1990 kesäkuuhun 1991 Moskovassa Neuvostoliiton Tiedeakatemian sosiologian laitoksen vieraana. Paljastavimpia ovat tietenkin kohtaukset arjesta: lähes ylitsepääsemätön vaikeus tyhjien pullojen palauttamisessa, aamusta iltaan metroasemalla ristinmerkkejä tekevä vanhus tai ruokala, josta ruokailuvälineet ovat kadonneet. Kolmenkymmenen vuoden päästä syntyi kuitenkin jotain todennäköisesti parempaa ja suomalaisittain ainutlaatuista. Toiseksi Alapuro läpivalaisee merkinnöillään neuvostoliittolaista tai venäläistä intelligentsijaa, erityisesti omaa ryhmäänsä, sosiologeja, ja sen itseymmärrystä. Samassa näyttäytyy yhteiskuntatieteen ja yhteiskunnan välinen suhde. Lopputulos on hajanainen, ja juuri hajanaisuus on teoksen parhaita ominaisuuksia. Merkittävintä on kuitenkin kirjan kolmiportainen rakenne: systeemin taso, tietyn luokan taso ja lopuksi yksilöpsykologian taso. Se on niin ongelmallinen, että tulee miettineeksi, mitä edellytyksiä ensimmäisellä onkaan kuvata jälkimmäistä
Kolonialismi muuttaa yksilön pään sisään. Miltä tulevaisuus näyttääkään, se on ehkä ainakin tähän asti näyttänyt joissakin oleellisissa suhteissa paremmalta kuin menneisyys. 233). Ennen pitkää vierautuneisuus vaikuttaa psyykeen, ja suhde ”alkuasukkaisiin” muuttuu ongelmalliseksi. Mikään edellä sanottu ei tietenkään muuta sitä, että Alapuron havainnot ovat niin monipuolisia ja paljastavia ainoastaan hänen oppineisuutensa ja yhteiskunnallisen herkkyytensä ansiosta. Vieressä kulkee nainen, joka sanoo: ’Pysykää terveenä.’ Vastaan: ’Kiitos samoin.’ Kitkerää ivaa. Tematiikka muodostaa kirjan kolmannen, henkilökohtaisen tason. M aaliskuussa 1991 Alapuro ennustaa kommunistipuolueen sosiologeille, mitä tulee tapahtumaan: ”…käy kuten niin monesti ennen Venäjän historiassa: purkausta, liberalisointia seuraa hidas, vähittäinen paluu kuriin ja järjestykseen – ei vanhaan, mutta tilanteeseen, jossa valtion luonne on kuitenkin samantapainen kuin ennenkin” (s. Hän on ”koloniaaliherra” ympäristössä, joka on suistunut länsimaiden siirtomaaksi. Hädän hetkellä koloniaaliherra voi pakata laukkunsa ja palata emämaahan. YDIN 4 / 2021 85 YDINKOKEMUS KIRJAT. MOSKOVAN PÄIVÄKIRJAT 1990 – 1991. Myöhempi historia on osoittanut, että hän oli sittenkin oikeassa. Sosiologian tehtäväksi jää antaa opetus: mikään ei ole niin kovin yksinkertaista. Teema on tuttu lukemattomista imperialismia kuvaavista kaunoja tietokirjoista, ja juuri siksi on valaisevaa törmätä siihen tässäkin. Baltian tasavallat käyvät kuvattavana aikana omaa itsenäistymistaisteluaan. Alapuro seuraa mielenosoitusta uutisista: ”Mutta kuinka paljon on sittenkään venäläisiä, jotka tämänpäiväisen piskuisen joukon lisäksi ovat oikeasti kiinnostuneita joidenkin tasavaltojen itsenäisyydestä. Kysymys on kirjan tärkeimpiä, ja se sopii pitää mielessä miettiessä myös Venäjän myöhempää ja nykyistä kehitystä. 158). Mikä loppujen lopuksi ihmisiä kiinnostaa. Nyt luettuna pitkät pohdiskelut bourdieulaisen analyysin sopivuudesta tai sopimattomuudesta Venäjälle hymyilyttävät, vaikkei olisi ehkä syytä. Vastapaino 2021 • 363 s. Ja siinä, että asettamisen suorittaa todellisuus itse. Valtiolla oli elinaikaa kymmenen kuukautta, joten Alapuro oli väärässä. ”Tulen Stockmannilta täysi muovikassi kädessä. RISTO ALAPURO VALLANKUMOUKSESSA. 289). Se kiinnostaa ihmisiä. Missä määrin se sittenkään kiinnostaa ihmisiä?” (s. Nimenomaan näyttänyt. Hän voi milloin tahansa asioida Moskovan Stockmannilla tai valuuttakaupoissa, hänen ei tarvitse – ainakaan aina – jonottaa. Niin lohduttoman, että ymmärtää ihmisten olevan valmiita mihin tahansa paitsi palaamaan siihen. Vai ei?” (s. Vallankumouksessa antaa kolmenkymmenen vuoden takaisesta tilanteesta lohduttoman kuvan. Alapuro reflektoi asemaansa rikkaana länsimaalaisena. Ihmiset ja tilanteet alkavat vaikuttaa ennen kaikkea epäilyttäviltä, silloinkin kun ne eivät välttämättä sitä ole. Juuri tässä – suurten historiallisten prosessien uupumattomassa asettumisessa vastakkain ja lomittain – on todennäköisesti Vallankumouksessa-teoksen pysyvä viehätys
Osloon saapuivat myös vuonna 1947 silloinen kauppaja teollisuusministeri Takki ja kansanhuoltoministeriön virkamies Juuramo. Samalla piirtyy huumorilla höystetty henkilökuva Brotheruksesta, jonka uralle on mahtunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kenraali Augusto Pinochet oli kaapannut vallan. Unelma maailman muuttamisesta paremmaksi törmäsi tankkeihin ja luoteihin. Hänen kätensä oli katkottu. Suomeen saatiinkin valaan rasvaa norjalaisten kiintiöstä. Ennen Helsingin suurpommituksia 1944 perhe oli jo komennuksella Tukholmassa ja parin vuoden päästä Oslossa. Suomeen piti saada ruokaa: ”Meillä ei ole juuri mitään syötävää”. Vuonna 1970 Brotherukset lähtivät avaamaan lähetystöä Chileen. Kööpenhaminassa 1938 syntyneen Brotheruksen lapsuus oli diplomaattiperheen elämää. Vuoden 1973 kevään ja kesän aikana tilanne Chilessä alkoi olla hyvin jännitteinen. Lysa toi matkalaukussaan ruisjauhoja ja leipoi pieniä karjalanpiirakoita tarjottavaksi chileläisille kaivosja metsäalan vaikuttajille. Tuloksena on ainutlaatuinen kurkistus diplomatian maailmaan viinivalintoineen, mutta myös kuohuttavien uutisotsikoiden takana tehtyyn työhön. Yhdysvaltojen ulkoministeri Kissinger kiteytti paineet: ”En näe mitään syytä, miksi Yhdysvallat katsoisi sivusta Chilen muuttumista kommunistiseksi vain siksi, että sen kansa on typerä.” Tiistaina 11. Agit Prop lauloi juuri valmistuneen Eero Ojasen laulun Pentti Saaritsan tekstiin Allendelle. Mutta niin myös vastavoimat. B rotheruksen ura ulkoministeriössä alkoi vuonna 1964 virkamiesharjoittelijana. Kirjoittaja Arja Alho Tapani ja Lysa maailmalla T oimittaja Pirjo Houni kiitti Chilen lähetystön järjestämässä tilaisuudessa Tapani Brotherusta mielenkiintoisesta matkasta, jonka he tekivät yhdessä – uppoutumalla ja keskustelemalla. Alkoivat vangitsemiset ja hirvittävä väkivalta. Murto-osa päätyi Suomeen, kun Suomi vastaanotti ensimmäiset poliittiset pakolaisensa. Joutsan yhteiskoulun teinikunnan puolesta matkustin Lahden urheilutalolle samana syksynä Taksvärkkiä suunnittelevaan kokoukseen. Odotukset vaaleilla valittua vasemmistolaista presidenttiä Salvador Allendea kohtaan olivat suuret. Invisible Heroes -sarja kertoo, mitä Tapani ja Lysa tekivät sen jälkeen, kun ensimmäinen matkalaukku lensi heidän talonsa muurin yli ja kun hädässä olevat ihmiset hakivat turvaa heidän luotaan. Seuraavana vuonna hän pääsi toivomaansa kehitysaputoimistoon. Me kaikki itkimme. YDIN 4 / 2021 86 YDINKOKEMUS KIRJAT. Takki opetteli sanomaan tämän ruotsiksi peilin edessä. Ystävyys tänne tulleihin tuolta ajalta on kantanut meitä itse kutakin. 1973 Tapani, Lysa ja lapset heräsivät lentokoneiden jyriseviin ääniin. Lähetystö auttoi sotilasvallankaappauksen jälkeen Chilestä turvaan noin 2 500 ihmistä. Teloitetun runoilija ja lauluntekijä Victor Jaran ruumiissa oli polttojälkiä ja neljäkymmentäneljä luodinreikää. 9. Kiinnostus kehitysyhteistyöhön espanjaa taitavan Tapanin mielessä oli syttynyt jo aiemmin. Hän oli mukana Bolivian lukutaitokampanjassa Suomen Ylioppilaskuntien liiton lähettämänä
Meidät saattoi yhteen vesiasioista vastaava ministeri Kader Asmal. Hienointa Tapani Brotheruksen salatussa diplomatiassa on se, että se avaa mahdollisuuksien oven olla monella eri tavalla mukana maailman melskeissä, joskus rohkeasti ja itseään säästämättä. Hankkeelle oli onneksi, että hänen sydämessään oli säilynyt aito paikka kehitysyhteistyölle. Tarinasta singahtelee suvun, eletyn elämän, tekemisen ja elämänasenteen taikapölyä myös lukijalle. Ruotsalainen yk-tarkkailija otti kuvia kaasuhyökkäyksen 5 000 uhrista. Myös ripaus seikkailumieltä Tintin hengessä ja silloinkin, kun otetaan mittaa ihmisyydestä. P irjo houni kiittää kirjassaan Tapani Brotherusta hurmaavasta huumorista. Tämän Pirjo Houni kuvaa huolella ja hienovaraisesti. Eikä liioin Tapanin ja Lysan tarinaa kerrottavaksi. Diplomatiassa voi toimia oikein ja omantuntonsa mukaan. TAPANI BROTHERUKSEN TARINA. YDIN 4 / 2021 87 YDINKOKEMUS KIRJAT. Tunnistan tämän, josta olen kiitollinen kuten siitäkin, että maailmaa on tullut tehtyä hänen kanssaan hiukan paremmaksi. Pyysin sittemmin Tapania liittymään SuomiEtelä-Afrikka-seuran pienyrittäjyyshankkeeseen, kun hän eläköityi ulkoministeriöstä. Sodan aikana Irakin Saddam Hussein käytti lännen silmien alla vuonna 1988 kemiallisia aseita kurdeja vastaan. Ymmärtäisin niin, ettei ilman diplomaatti Jukka Valtasaaren kannustusta kirjaa olisi. Hän ojensi presidentti Nelson Mandelalle valtuuskirjansa vuonna 1995. Olin tavannut maanpaossa toimivia anc:n johtajia Lusakassa, sitten neuvotteluissa uuden perustuslain aikaansaamiseksi, ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa 1994 ja vielä eri yhteyksisPIRJO HOUNI SALATTUA DIPLOMATIAA. Vaikka maa oli sodassa Irakin kanssa (1980 – 1988), he ahtautuivat farmariautoon ja alkoi pitkä ajomatka. Tapani puolestaan toimitti ne mikrofilminä New Yorkiin Suomen yk-lähetystöön. Teheraniin oli osunut 167 ohjusta. Lysa oli ostamassa vihanneksia torilta, ”kun kuulin ihmeellisen suihkivan äänen ja tunsin olkapäälläni käden, joka äkkiä veti minua jonnekin.” Tapani kävi myöhemmin kiittämässä Iranin ulkoministeriössä tuntemattomaksi jääneen kansalaisen toimintaa Lysan pelastamisesta. Pitkään jatkunut asemasota kärjistyi kaupunkisodaksi ja ohjusiskuiksi. V uonna 1987 Tapani ja Lysa keskustelivat Teheranin pestistä. sä myöhemminkin – kuten myös kirkkojen ja oppositionkin edustajia. Siltala 2021 • 319 s. Etelä-Afrikan ajasta alkavat myös minun ja Tapani Brotheruksen yhteiset vaiheet. Hankkeeseen tarvittiin arvovaltaa ja kontakteja, joita Tapanille suurlähettiläänä oli kertynyt. Yli 5 000 mustien townshippien yrittäjää sai ystävyysseuran hankkeen aikana paitsi koulutusta yrittämisen perustaitoihin myös tukea yritystoimintansa pyörittämiseen ensimmäisten vuosien aikana. Oli vierailuja puolin ja toisin, ja polkumme alkoivat risteillä. Omasta puolestani olin toiminut 1980-luvun puolenvälin jälkeen eurooppalaisten parlamentaarikoiden verkostossa, joka ensin ajoi sanktioita Etelä-Afrikan apartheid-hallintoa vastaan, myöhemmin toimia maan demokratian vahvistamiseksi
On käsityksellä ollut katettakin, vaikka yllätykset ovat asiantuntijaimagoa aina välillä murentaneet. Raportissa kerrotaan ilmaisunvapauden kaventumisesta, surkeista vankilaoloista, pahoinpitelyistä, kidutuksista, vankiloiden korkeista kuolinluvuista ja monenlaisista mielivaltaisuuksista. Näin siitäkin huolimatta, että muistissa on Anna Politkovskajan, Skripalien, Litvinenkon, Nemtsovin ja muidenkin kohtalo. Niin laajaa kuin opposition ahdistelu nykyVenäjällä onkin, tuntuu hämmästyttävältä, että sitä tehdään myös hyvin amatöörimäisesti. Uusin teos pohjautuu runsaaseen haastatteluaineistoon ja tekstiä taustoittavat sitaatit Ruotsin ulkoministeriön raportista nimeltä Utrikesdepartementets rapport om mänskliga rättigheter, demokrati och rättstatens principer i Ryssland, december 2019. K alle kniivilä on Lundissa asuva toimittaja. YDIN 4 / 2021 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Hänen kirjansa perustuu omakohtaiseen Venäjän-tuntemukseen, mikä on tullut esiin jo neljässä aikaisemmassa Venäjää käsitelleessä teoksessa. Mutta on ahdistavaa lukea tarkasti dokumentoitua tekstiä, jonka käsittämättömät käänteet sopisivat paremmin dekkariin kuin todellisuuteen. On kylmäävää lukea, miten lääkärit totesivat hätälaskupaikassa Omskissa myrkytysoireet, mutta jonkin ajan kuluttua tilanne muuttui. Tapahtuu kömmähdyksiä, vuotoja, sivu suun puhumisia, vaikka voimaa, valtaa ja rahaa on taustalla rutkasti. Kirjoittaja toteaa, että venäläinen ihminen pelkää valtiota, ei luota juuri kehenkään tai mihinkään, on oppinut, että mitä vain voi tapahtua. Isoa naapuria on pelätty ja ihailtu, ihmetelty ja pilkattu, rakastettu (varsinkin kulttuuria) ja vihattu, on kuviteltu tunnettavan ja taas yllätytty. Kirjoittaja Maijaliisa Mattila Tosi dekkari M oni harrastaa dekkarien lukemista ainakin kesäisin. Vanhat kgb-menetelmät ovat käytössä, historian uudelleenkirjoitusta tapahtuu, Stalinin kurssi on historian pörssissä noussut. On koukuttavaa arvailla juonenkäänteitä ja syyllisiä, harhautuksia ja paljastuksia. Mysteerinä se on paljolti pysynyt, vaikka suomalaiset ovat esiintyneet myös Venäjän tuntijoina. Epämiellyttävät asiat yritetään torjua tietoisuudesta ja ilmeistä on, ettei venäläisten enemmistö usko Navalnyin myrkyttämiseen, vaikka todistusaineisto on kiistatonta. Pelkoakin on taustalla paljon. Voidaanko enää puhua edes näennäisdemokratiasta. Ainakin Anna-Lena Laurénin käsite samettidiktatuuri tuntuu liian pehmeältä. Suomalaisten suhde Venäjään / Neuvostoliittoon on vaihdellut laidasta toiseen. Vaikka Venäjän opposition ahdinko on tiedetty kauan, Navalnyin myrkytysyritys oli sittenkin suomalaisille ja muillekin eurooppalaisille sokki. Media, varsinkin tv, on Kremlin ohjauksessa
Alettiin puhua verensokerista ja aineenvaihduntaongelmista. Ei ihme, että ihmiset ovat enimmäkseen passiivisia ja katsovat muualle, kun ympärillä tapahtuu epämiellyttäviä asioita. ALEKSEJ NAVALNYJ OCH HANS ANHÄNGARE. Mutta kun tulevaisuus pelottaa, moni haikailee menneitä aikoja. Silloin Kremlin pasmat sekosivat. Yksi merkillinen episodi oli se, kun Navalnyi soitti peitenimellä murhaajalleen, joka vaikutti keskustelussa aika tomppelilta ja kertoi yksityiskohtaisesti, miten Navalnyia varjostettiin ja miten myrkky päästiin sivelemään alushousuihin. Uskommeko tähän. Valtakoneisto toimii siten, ettei Putinille voinut viime vaaleissa tulla yhtään varteenotettavaa vastaehdokasta eikä Putin ole koskaan osallistunut minkäänlaiseen vaaliväittelyyn. Silloin ei muisteta vainoja, kommunalka-asuntoja, ikuisia jonoja. KALLE KNIIVILÄ PUTINS VÄRSTA FIENDE. Navalnyi kannattajineen onnistui yllättämään vallanpitäjät idealla ”älykkäästä äänestämisestä”, joka tarkoitti sitä, että Yhtenäistä Venäjää kannattamattomat äänestävät mitä ja ketä tahansa puoluetta ja ehdokasta, jolla on parhaat mahdollisuudet lyödä Putinin puolue Yhtenäinen Venäjä. Ihan varmaa on, että kiristyneistä otteista huolimatta pinnan alla kuohuu ja pinnallakin. Hän totesi, että yritys epäonnistui, koska kone laskeutui liian pian. Eivät säännöt vaan kohtalon vaaka ratkaisee pilkun paikan. Armoa ei, Siperiaan. Navalnyi yllätti vallanpitäjät selviytymällä hengissä ja toinen, ehkä isompi yllätys oli se, että hänellä oli otsaa palata Venäjälle. T apahtumat seuraavat toisiaan kuin huonossa rikosromaanissa. Vallanpitäjien keinot perustuvat korruptioon, valheisiin ja vainoamiseen. Atlas 2021 • 220 s. Levada-keskuksen mukaan venäläisten enemmistö pelkää vallanpitäjien mielivaltaa. Kaiken lisäksi uusi perustuslaki teki mahdolliseksi sen, että Putin istuu vallassa vuoteen 2036. Pohjoismaiseen demokratiaan tottunut haukkoo henkeään. Luvassa on. YDIN 4 / 2021 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kaiken sumutuksen keskellä tervettä on, että moni sellainenkin, joka ei ole Navalnyin kannattaja, tuomitsee hänen kohtelunsa. Julia Navalnaja pyysi henkilökohtaisesti Vladimir Putinilta luvan miehensä siirtämiseen hoitoon Berliiniin, mitä myös Angela Merkel oli esittänyt. Kniivilä kirjoittaa suorasukaisesti ja koukuttavasti ja moni odottaa jo malttamattomasti, että kirja ilmestyy suomeksi. Mieleen palaa vanhojen koulukielioppien pilkutusesimerkki: Armoa, ei Siperiaan. Oli vaihdettava lennon laskeutumispaikka, oli pidätettävä suuri määrä ihmisiä, oli pyöritettävä isoa disinformaatiokoneistoa ja häirittävä toisinajattelijoita kaikin tavoin. Muistetaan vakaus, suurvallan mahti maailmanpolitiikassa, suuri isänmaallinen sota (ainoa käytössä oleva nimitys toisesta maailmansodasta). Poliittisten vastustajien häiritseminen on härskiä ja toiminta vaikuttaa joskus alkeelliselta: maalia autoihin, reikiä renkaisiin, uretaanivaahtoa asuntojen ja toimistojen oviin, puhumattakaan mielivaltaisista pidätyksistä ja syytöksistä, kotietsinnöistä, tietokoneiden tuhoamisista, perheenjäsenten uhkailemisista, pahoinpitelyistä ja pidätyksistä
Timo Paunonen KUKA KAIVAA PÄÄMINISTERIN POLIITTISEN HAUDAN. Valeria Vasara POLIITIKOT MEDIAN HAMPAISSA – VAI OVATKO SITTENKÄÄN. 2010-luvulle paikallistettu suhteiden professionalisoituminen on tutkimuksen kiintoisinta antia. Paunonen haastatteli tutkimustaan varten aikaikkunana vaikuttaneita toimittajia ja poliitikkoja. Hän tuo esiin toimittajien ja politiikantekijöiden vuorovaikutteisen suhteen, eräänlaisen symbioosin. Paunonen kuitenkin painottaa loppupäätelmissään, että media ei vaikuta poliittisen päätöksenteon ytimeen. Termillään läpimedioituminen Paunonen kuvaa juuri tätä riippuvuussuhdetta: poliitikko tarvitsee julkisen tilan ja toimittaja kiinnostavan juttunsa. Medialla on merkittävä rooli poliittisessa keskustelussa, mutta päätökset tehdään yhä pienessä sisäpiirissä. YDIN 4 / 2021 90 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Värikäs analyysi pääministerien medianhallintakyvyistä – ja kyvyttömyydestä – on kirjoitettu sulavasti esimerkkien valossa. Nykyaikaa lähestyessä politiikan toimijat käyttävät mediaa hyväkseen tuomalla keskusteluun asioita median haluamalla tavalla – poliitikoilla on jatkuvasti enemmän taitoja median strategiseen hyödyntämiseen. Tämä toi suhteisiin uutta varovaisuutta. Uskottavana ”mediapoliitikkona” oleminen vaatinee sosiaalisen median aikakautena yhä enemmän julkisuuden hallintaa ja ymmärrystä median logiikasta politiikan asiasisällön osaamisen ohella. 2000-luvun puolella kehittynyt medioituminen, yhteiskunnan mediavälitteisyyden nousu, lisäsi toimittajien kykyä tuoda asioita poliittiselle agendalle. 1980-luvun lopulta alkanut tabloidisaatio nosti poliitikkojen yksityiselämän kiinnostuksen kohteeksi. Harkitut uutisvuodot käsillä olevasta asiasta tai oikein ajoitetut avaukset kuvastavat tätä hallintaa omimmillaan. Paunonen tutkii aihettaan virkistävästä näkökulmasta, jossa poliitikot eivät ole vain median kohuotsikoiden ja paljastusten vietävissä. POLIITIKKOJEN JA TOIMITTAJIEN VÄLISET SUHTEET VIIDEN PÄÄMINISTERIN AIKANA 1987 – 2010 Tampereen yliopisto 2021 145 s. Vaikka median läpitunkeva ote tuntuu vyöryvän armotta politiikantekoon, on päättäjillä myös kyky tarttua ohjaksista. Aiempi tutkimus on korostanut median valtaa neljäntenä valtiomahtina. Tästä rakentuu heidän välisten suhteidensa aikajana. Hänen tutkimuksensa tarkastelee poliitikkojen ja toimittajien välisiä suhteita, käyden läpi viiden pääministerin ajan vuosina 1987 – 2010 tabloidisoitumisen ja medioitumisen kautta. Myös toimittajien ja poliitikkojen keskinäisillä, henkilökohtaisilla suhteilla on edelleen merkityksensä. ”POLIITIKKO ei ole menestyvä poliitikko ilman julkisuutta – ja julkisuutta ei ole ilman poliitikkoja”, journalisti Timo Paunonen kiteyttää väitöskirjassaan
Ikuiseen rauhaan avaa Pekurisen elämää harvalukuisten lähteiden valossa mainiosti: Pekuristen oma kirjeenvaihto tuhoutui sodan aikana, ja kuvamateriaali oli niin ikään rajallista. Erään pidätyksen myötä Pekurinen sai Lapinlahden sairaalasta ”diagnoosiksi” vakavan persoonallisuushäiriön. Dokumentti kuitenkin luottaa suurilta osin katsojansa tietopohjaan historian kulusta, eikä sorru liialliseen selittelyyn. Anna Heikkinen AATTEENSA MIES YDIN 4 / 2021 91 YDINKOKEMUS ELOKUVAT. Asiantuntijahaastattelujen tai yleisen kertojan sijaan kerronta on toteutettu toisin: ääninäyttelijät lukevat katkelmia päiväkirjoista, kirjeistä sekä virallisista asiakirjoista. Suhonen nostaa elokuvassaan esille Pekurisen henkilöhistorian lisäksi myös silloisen yhteiskunnallisen vastakkainasettelun. Pekurisen elämä sai päätöksensä maanmiesten laukauksesta. Ensimmäinen vangitsemiskierre kesti 20ja 30-lukujen vaihteen yli. Dokumentin tulevan tv-ensi-illan soisikin tuoda tämän tarinan myös laajemman yleisön tietoon. Ohjaaja Ville Suhosen dokumentti Ikuiseen rauhaan pohtii, kuinka ”vaarallinen” esimerkki työväenluokkainen Pekurinen oli. Hänet uhrattiin varoittavana esimerkkinä rintamakarkuruuden estämiseksi. Ville Suhonen IKUISEEN RAUHAAN Oktober 2021 ARNDT PEKURINEN (1905 – 41) oli Suomen nimekkäin aseistakieltäytyjä, jonka tarina on nyt nähtävissä valkokankaalla. Suhonen kertoo tiedossaan olleen vuosien aikana kymmenkunta muutakin projektia Pekuriseen liittyen, joista yksikään ei kuitenkaan valmistunut. Suhonen esittääkin militarismin juuri niin ehdottomana kuin se on. Samaan aikaan kun Lapuan liike oli voimissaan ja kristinuskon kautta lujitettiin perinteistä miehisen miehen ihannetta, keräsi myös rauhanliike puolelleen monia. Vanhoista asiakirjoista käy ilmi, kuinka poliisi seurasi häntä jatkuvasti, ja myös pienen pieneen antimilitaristien ryhmään lähetettiin soluttautuja. Tilaisuuden tultua oli aika kaivaa esiin pöytälaatikosta 90-luvun lopulta asti hautunut ajatus, johon idean antoi toistaiseksi ainoa, Erno Paasilinnan Pekurisesta kertova kirja. Dokumentti olisikin sellaisenaan lähes valmis esitettäväksi myös kuunnelmamuodossa. Loppua kohden asiakirjojen kieli alkaa kuitenkin käydä raskaaksi, ja katsoja alkaa kaivata kertojan ääntä avaamaan tapahtunutta. Pekurinen esiintyy aikalaiskertomusten valossa rauhaisana ja hoivaavana. Sen ja myöhemmin sodan aikana Pekurisen kiertämien kuritushuoneiden määrä kohoaa dokumentin edetessä lähes naurettavaksi. Suhonen käyttää niin arkistomateriaalia kuin vanhoja elokuvia ja tuoretta maisemakuvaa kauniisti leikaten
Men Ålandskonventionens födelse skapade ett unikt arrangemang där den tidens kloka ledare med diplomati kunde lösa en potentiellt farlig konflikt om suveränitet. Hur demilitariseringen och neutraliseringen står sig i ett sådant sammanhang är långtifrån självklart. Den är tänkt att gälla oavsett förändrade maktförhållanden i Östersjön. Det dröjde dock till efter andra världskriget innan Sovjetunionen godkände demilitariseringen. Demilitariseringen kräver en militär garant för att kunna försvaras. – I Östersjökontexten är demilitariseringen viktig i regleringen av passagen till Bottenhavet. Det demilitariserade Åland har en viktig stormaktspolitisk betydelse i och med sitt läge: – Ålands position är ännu viktigare idag än vad den har varit historiskt. Att det internationella vattenområdet regleras av avtal bidrar till en säkerhet som annars inte skulle vara garanterad, slog Spiliopoulou Åkermark fast. Konflikten uteblev tack vare att Finland beviljade Åland självstyre och Sverige godkände Nationernas förbunds beslut att Åland skulle förbli en del av Finland. Men Åland, liksom andra västerländska länder utsätts för kränkningar på det digitala planet. Örikets status som demilitariserad zon härstammar från ryska tiden, då Tsarens Ryssland i samband med Krimkriget 1856 slog fast att Åland inte får befästas. – Och idag kan man säga att Åland fungerar som en bro mellan Finland och Sverige. – Åland var en svår nöt att knäcka för Sveriges regering under första världskrigets efterspel, sade kabinettsekreterare Robert Rydberg på svenska ud. Åland måste ses i den större strategiska kontexten och då är Åland en av punkterna som man kan använda sig av, sade journalisten Patrik Oksanen, Rysslandsoch säkerhetsexpert. Den åländska modellen är unik. Jubileumsfesten har föregåtts av ett otal seminarier, webbinarier, tal och artiklar. Risken för att få se soldater på Åland är väldigt liten. Liksom av analyser av vad Ålandsmodellen egentligen innebär i dagens värld. – Demilitariseringen och neutraliseringen av Åland var en del i den konfliktlösning som förde med sig varaktig fred och stabilitet, sade utrikesminister Pekka Haavisto. Detta avses i första hand under fredstid. Direktören för Ålands fredsinstitut Sia Spiliopoulou Åkermark definierade de olika komponenterna i Ålandskonventionen: – Demilitarisering är förbudet mot militära installationer och närvaro inom den zonen. – Genom bilaterala och kollektiva avtal erkänns demilitariseringen som folkrättsligt gällande i eu-sammanhang. Skribent Astrid Nikula Fredens öar firar I oktober vajade dryga trettiotalet statsflaggor i självstyrelsegården i Mariehamn. Ålandskonventionen den 20 oktober 1921. Neutralisering betyder att den åländska regionen inte får bli en krigsskådeplats i konflikt. YDIN 4 / 2021 92 KÄRNUPPLEVELSE. Orsaken var ett trippeljubileum: den åländska självstyrelsen, demilitariseringen och neutraliseringen som sattes på pränt i den s.k. Med långdistansvapen placerade på Åland, Gotland och kanske Öland från rysk sida skärmar man av och försvårar avsevärt västlig hjälp till de baltiska länderna om det skulle bli konflikt
Vi dryftar krig och fred i filmen i ett samtal med filmregissör Aku Louhimies. Juhani Niemi som är emeritusprofessor i litteratur funderar över samma teman. Fred och kärlek, tack för det gångna året! YDIN 4 / 2021 93 KÄRNUPPLEVELSE. Å andra sidan förmedlas berättelsen om världens fredligaste folk som lever djupt i urskogarna. Rörelsen Elokapina har ändå fått utstå väldigt hårt motstånd, som man inte kan annat än förundra sig över. Aku Ankka och Elvis Presley höll finländarna västorienterade samtidigt som utrikespolitiska fakta vilade tungt inom vsb-Finland. Kärnstoff D et har varit ett jubiléernas år. När man skjuter dör folk. Sett ovanifrån värnar man om uppfattningen om finländarnas krigiska mod. Han skriver nu om vapenhandel och vilka påtryckningar han som ung journalist utsattes för när han avslöjade Finlands vapenaffärer med Israel. Han menar att den finländska identiteten har lett till två förhärskande myter som konkurrerar med varandra i skönlitterära texter. Vi anser att en fredlig, djupgående och lyhörd offentlig debatt stöder en demokrati, där majoriteten förstår och tryggar också minoritetens rättigheter. Coronapandemin har förvisso bidragit till den men också den gröna övergången kräver desperat investeringar i klimatoch miljövänlig teknologi. Finland har ännu inte ratificerat fn:s konvention om förbud mot kärnvapen. Pekka Elomaas bildreportage om Elokapinas demonstrationer påminner oss om vikten av medborgaraktivism och rätten att kämpa för det som är viktigast i politiken. Unga klimataktivister efterlyser helt befogat konkreta handlingar istället för tomt prat. När man slår någon gör det ont. Så beskrivs läget i en bok av Liisa Jaakonsaari som nyss belönades med titeln minister. Fredsrörelsens kritiska synpunkter på jaktplansaffären har inte desto mer intresserat de olika partierna men heller inte riksmedia. För visst är ju Finlandia också en fredssång! D et går inte en dag utan att nyheterna berättar om Finlands skuldsättning. Pekka Hakos essä visar hur Sibelius Finlandia blev till och hur den har använts. Hellre ta upp lån nu än betala kostnaderna för miljökatastrofernas förstörelsetåg. Pekka Peltola var en av Ydins grundare. Tidskriften Ydin fokuserar på krig och fred i konsten, på krishantering men också på vapenhandel. Ydin har som opinionsoch kulturtidskrift trofast representerat fredsrörelsens perspektiv och betydelsen av samhällsdebatt som ett demokratins hjärtslag. Kalle Anka har getts ut på finska i sjuttio år. Louhimies har en klar syn på hur våld ska illustreras på filmduken. Vårt kärnbudskap är att säkerheten inte får militariseras. Glasgowmötets mål att hålla klimatuppvärmningen under 1,5 grader är ett ambitiöst mål. Säkerhet är mycket mer. Tvehågsenheten här kommer i en märklig dager då Finland samtidigt håller på att göra den största vapenaffären i landets historia. Vi berättar fredsbevarandets historia och om arbete och aktiviteter som många människor utför utan att spara på sina egna krafter. Fredsrörelsen vill också påminna om att kärnvapnen är det största hotet mot säkerheten i världen och mot miljön. Ydin har för sin del utgetts i 55 år. Varför
Parissa tunnissa lavalla piipahtivat niin soolouran eri kokoonpanot, Hassisen kone, viimeksi kymmenen vuotta sitten esiintynyt Sielun veljet, Jaakko Teppoa ja Leevi & The Leavingsia esittävä Sössölandian kultakurkut (Ismo Alanko, Ilkka Alanko, Cyde Hyttinen) sekä Neljä Baritonia (Ismo Alanko, Ilkka Alanko, A. W. Yrjänä, Kalle Ahola). Uusi, yhtyeen viides levy täyttää sen luomat odotukset: Adam Granduciel laulaa kuin tilittäisi elämäänsä uskoutuen jokaiselle kuulijalle erikseen, musiikki on sydänmaiden rockia, johon on siroteltu mausteita niin 1980luvun soundeista kuin rockin psykedeeliseltä kaudeltakin. Oli suunniteltu – ja loppuunmyyty – sekä Alangon ensimmäisen bändin, legendaarisen Hassisen koneen ensimmäiset keikat 20 vuoteen, esiintyminen jopa Tampereen Ratinan stadionilla sekä Tavastialla nyt toteutunut rupeama ”40 laulujen vuotta” -otsikolla. Philadelphialainen The War on Drugs voitti Grammyn edellisellä albumillaan neljä vuotta sitten. Vihdoinkin. Iltojen huipentuma oli alun perin 60-vuotispäiväksi suunniteltu yhden illan läpileikkaus laulajan uraan. Grammy-palkitut rockyhtyeetkään eivät välttämättä ole Suomessa yleisesti tunnettuja, ne eivät soi radiossa eivätkä niiden levyjulkaisut ylitä yleismedioissa uutiskynnystä. Sitä ei unohda koskaan – varsinkin, jos synttärikeikalla ei ollut paikalla. Vuoden myöhässä, sillä 2020 piti olla Alangon suuri juhlavuosi. S uomen maineikkaimman rockklubin, Helsingin Tavastian isännyys oli marraskuussa tukevasti Ismo Alangon hallussa. The War on Drugs I DON’T LIVE HERE ANYMORE Atlantic Records YDIN 4 / 2021 94 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Se ei tarkoita, etteikö 2020luvullakin tehtäisi hienoa, yhtä aikaa historiaa tuntevaa että uuteen kurottavaa rockia. Fomo on täällä taas Teksti ja kuva Pasi Kostiainen Ismo Alanko pääsi vihdoin juhlimaan uraansa. Musiikkimaailman pirstaloituminen näkyy rockin valumisessa marginaaliin. Laulaja ja lauluntekijä vietti 41-vuotistaiteilijajuhlaansa ja 61-vuotissyntymäpäiväänsä esiintyen pitkän uran eri kokoonpanojen kanssa monta iltaa peräkkäin
Koronan takia omaan menneisyyteen sukellus venähti. Nautinnon vastareaktio on ollut toistuva tunne siitä, että vaikka paljon näkee ja kuulee, pitäisi nähdä ja kuulla enemmän. En parantunut fomosta. Voin perustella ahneutta konserttielämyksiin työllä ja vähintäänkin ammattitaidon ylläpitämisellä. Se oli ilta, jota muistellaan pitkään enkä minäkään unohda sitä koskaan. E n oppinut korona-ajasta mitään. Tunsin toki voimakasta kaipuuta konsertteihin, mutta ajattelin jonkin muuttuneen. Niin paljon, että kaikista ei millään pysty nauttimaan paikan päällä. En nimittäin ollut paikalla. Mutta ensi vuonna lienee odotettavissa ihan uutta Alankoa. Mutta Alangon synttärikeikan missaaminen osoitti, että olen yhä Jari Tervon tulkinnan vanki – ”Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee taksilla.” J os korona ja sen rajoitustoimet mahdollistavat, kuten tätä kirjoitettaessa näyttää, vuosi 2022 on fomosta kärsiville koetteleva. Ismo Alanko. YDIN 4 / 2021 95 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Alankokin päässee Ratinaan Hassisen koneen kanssa. Luulin oppineeni käsittelemään Milan Kunderan romaanin nimestäkin tuttua fiilistä Elämä on toisaalla. Paljon parin vuoden aikana siirtyneitä konsertteja pyritään järjestämään. Ihan uusia juttuja, joiden todistamista livenä tuskin malttaa odottaa. Fomo (fear of missing out) on menettämisen pelon tunne, jonka Wikipedia määrittelee näin: ”Menettämisen pelko on pelkoa siitä, että ihminen ei ole tietoinen tai jää paitsi sellaisista tiedoista, tapahtumista, kokemuksista tai elämänpäätöksistä, jotka voisivat tehdä elämästään paremman.” Vapaana musiikkitoimittajana olen saanut nauttia tuhansia kertoja elävästä musiikista paikan päällä. Ja niitä ei tosiaankaan voi jättää väliin. Hänelle juhlakonsertit, niihin harjoittelu ja elämäkertakirjan julkaisu olivat välitilinpäätös. Silti tunsin korona-aikaan outoa helpotusta: kun ei ollut tapahtumia, en jäänyt mistään paitsi
YDIN 4 / 2021 96 KOLUMNI. KANSAKUNNAN VIHOLLISET LAURA LODENIUS Kirjoittaja on Rauhanliiton toiminnanjohtaja. Tämä tietenkin juontui siitä, että muistissa oli edelleen liiankin hyvin, mitä seuraa kansakunnan jakautumisesta: kun aletaan ilmiantaa, syyttää, varautua ja varustautua toinen toistaan ja naapuri naapuria vastaan. Niin kutsuttu turvallistaminen eri yhteiskuntapolitiikan sektoreilla on arkea. Viimeisen kymmenen vuoden aikana en enää ole kuullut todettavan, etteikö varustauRauhanaktiivi huomaa marssin takaisin 30-luvulle siinä, miten kätevästi ja nopeasti leimakirves ja syytös heilahtavat julkisessa keskustelussa. S uomalainen ei ole vihollinen, oli perusta suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa sodan jälkeen aina 1980ja 90-luvuille asti. Puhuttaessa armeijan resursseista, tiedustelupalvelusta ja suojelupoliisista tarkoitus ei ollut varustautua koskaan toista suomalaista vastaan, vaan aina ulkoista vihollista, veli ”viholaista” vastaan. Siinä ei rakenneta hyvinvointiyhteiskuntaa, vaurautta, yhteistä eikä yksilönkään hyvää. Tätä vakuuteltiin vuosikymmenet – vaikka toki ei ihan jokainen sitä uskonut. Vitsillä lausuttu Leninin lauseeksi väitetty ”luottamus hyvä, kontrolli parempi” siintää tänään monen mielessä järkevänä yhteiskunnan turvallisuuden perustana
Näin, vaikka Neuvostoliitto lakkasi olemasta jo aikaa sitten ja Putinin diktatuuria voi tuskin miksikään viherpiipertäjän tai fillarikommunistin tukijaksi ja kotipesäksi millään vakavuuden asteella mieltää. Uussuomalaisia pidetään laajasti ottaen ja usein julistetusti ”riskinä” tuodessaan vieraita elementtejä ja väkivallan uhkaa Suomeen. Sana rauha ei enää olekaan jotain, jota me kaikki kannatamme, vaan se sisältää jo itsessään jotain epäilyttävää. Vai… duttaisi sisäistä, suomalaisperäistä viholliskuvaa vastaan. Sillä lailla vaiennetaan heidät, jotka eivät halua riitaa, eivät uskalla ja jaksa joutua ”ulkokehälle”, epäilyksen alle. Ihan vain seuraaYDIN 4 / 2021 97 KOLUMNI. Kun kuuntelemme luentoja kyberuhkista, vaalivaikuttamisesta ja trollitehtaista, on sanoma kansalaiselle aina selvä: Varaudu! Kuka tahansa – myös naapurisi – voi olla vihollisesi! Ja se riittää ilman erityistä analyysia tarkoitusperistä. Edelleen toki mielikuva tästä potentiaalisesta vaarasta on varmaan sellainen, että niin kutsuttu kantasuomalainen on uudempaa kansalaista enemmän turvassa joutumiselta luokitelluksi viholliseksi. Poliittinen retoriikka on koventunut, jos ei ihan sotaa edeltävien vuosien tasolle, niin melkein. Kaupunginvaltuutettu voi ilman mitään seurauksia ilmoittaa, minkälaisen vakaumuksen omaava saa hänestä olla olemassa, antaen ymmärtää, että muista olisi päästävä eroon. R auhanaktiivi huomaa marssin takaisin 30-luvulle siinä, miten kätevästi ja nopeasti leimakirves ja syytös heilahtavat julkisessa keskustelussa. Neuvostoliiton ja sosialismin – siis verivihollisen – asialla ollaan heti, jos kyseenalaistetaan mitään, mikä liittyy läntisiin sotilasharjoituksiin, varustelumenojen kasvattamiseen tai aseellisen turvallisuuden uskonoppiin. Suomalaisen yhteiskunnan resursseja, veronmaksajien yhteistä rahaa käytetään yhä avoimemmin varautumiseksi myös ”sisäisiin” uhkiin. Kenen viestiä viet. Eikä se enää pitäisi paikkaansakaan. Mutta yhtä kaikki, konsepti on muuttunut. ”Suomalainen” voi olla vihollinen tietoisesti tai tyhmyyttään. Koulukiusaamisen oppeja voi soveltaa tänä päivänä myös valtakunnan kaapin päältä poliitikkona, päättäjänä tai median edustajana. Ehkä turvallisuusorganisaatioissa on edelleen enemmän viimeksi mainittuja kuin edellisiä. Tässä ei tarvitse olla kauhean ennakkoluuloinen tai poliittisesti paranoidi. Kenen asialla ”aktivisti” oikeastaan on. J ossain vaiheessa jo kymmenkunta vuotta sitten suojelupoliisin tehtäviin kirjattiin muiden tehtävien ohella suomalaisen vientiteollisuuden intressien suojelu ja Suomen armeijan tehtäviin suomalaisten arvojen puolustaminen. Sitä vain miettii, mitä tästä seuraa. Mutta kyse onkin mielikuvista ja epäilyn siemenen kylvämisestä, ei faktoista. On olemassa me ja he, meidän ja heidän intressit, suomalaisia ja ”suomalaisia”. Maantiede ei nykymaailmassa ole rajana. Ympäristömielenosoittaja puolestaan ansaitsee opetuksen niskoittelustaan – mokomakin fillarikommunisti, yhteiskuntarauhan ja järjestyksen rikkoja. Oletko varma, että tunnet Facebookystäväsi. Sitä kai me kaikki sentään vastustaisimme. Onneksi sentään Suomessa viranomaiset eivät vielä leimaa kansalaisjärjestöjä vieraan maan agenteiksi. Veli viholainen on siis joku, joka ei jaa suomalaisen suurteollisuuden intressejä tai niin kutsuttuja läntisiä arvoja, kuka niitä sitten milloinkin määrittelee. malla mediaa ja viranomaistoimia voi arvata, että naapurisi huivia käyttävä tai moskeijassa rukoileva on potentiaalisesti epäilyttävämpi uhka kuin reserviläisharrastuksen varjolla aseluvan hankkinut, metsissä paukutteleva makkaransyöjä – vaikka tämä välillä suuren historiakiinnostuksensa takia näyttäisikin Heil Hitler -tervehdystä
Hän kuvasi maailman nopeaa muutosta palatessaan ajatuksissaan Helsingin henkeen. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Neuvostoliitto on ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen tunkeutunut asevoimin oman etupiirirajan yli vieraaseen valtakuntaan. ”VUOSI 1995 on ratkaiseva. Samaan aikaan budjetin pitäisi pysyä vuoden 1991 tasolla. Silloin oli vuosi 1975. ”Suuri, lähes koko työikäistä miespuolista väestöä hyödyntävä armeija on yhä pyhä asia, jota suurin osa sotilaista ei uskalla kyseenalaistaa.” Hornetit venyttävät kukkaroa Etyk-kesän jälkeen YTIMESSÄ 8 / 1981 julkaistiin Erno Paasilinnan Sadankomitean ja Kiilan itsenäisyysmatineassa 6.12.1981 pitämä puhe. Ne ruostuvat, ellei niitä käytetä.” Puheessa oltiinkin vakuuttuneita yhdestä asiasta: todellista rauhaa ei ole armeijoiden maailmassa. ”Tämä tie on kuitenkin pian kuljettu loppuun. ”Kahden raiteen malli” – laajan reserviarmeijan ylläpito ja uusiin asejärjestelmiin panostaminen – repii puolustusbudjettia liitoksistaan. ”Ei ole olemassa mitään poliittista rauhanliikettä. Se on kolttalainen kysymys. USA on jyrkemmin kuin koskaan ennen pyrkimässä totaaliseen militarisointiin.” Paasilinna piti sotilaiden riisumista aseista ehdottomana rauhan saavuttamiseksi. Tuona kesänä syntynyt lapsi ei ole vielä peruskoulussa. ”Eivät aseet taistele, ne ovat aivan passiivisia. Kysymys sodasta ja rauhasta on aivan absoluuttinen, ehdoton. Kallis hävittäjähankinta, Venäjän-kaupan romahtaminen ja valtion talousahdinko ovat liikaa puolustusvoimien kunnianhimoisille hankintaohjelmille. Se on kysymys elämästä ja kuolemasta.” YDIN 4 / 2021 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Poliittinen johto voi siunata lähivuosina kolme vaihtoehtoa: joko joukkoirtisanomiset, Hornetien määrän supistamisen tai kaupan maksuaikataulun hidastamisen.” Näin Simo Sipola kirjoitti Ytimessä 1/1994 Suomen hävittäjähankinnasta. Muutoshalut törmäävät kuitenkin helposti sotilasjohdon tontinvartiointiin ja vanhoihin asenteisiin. ”Kuinka monen aikakauden takana onkaan tuo kaukainen, heleä ja sininen Etyk-kesä. Puolustusbudjetti ei enää kestä niitä.” Sipola pohti, olisiko aika kypsä puolustusjärjestelmän uudistamiselle. Tuolloin Hornetien maksatukset kasvavat vauhdilla
• 28,90 € Risto Alapuro Vallankumouksessa – Moskovan päiväkirjat 1990–1991 364 s. Tilaa Ulkopolitiikka-lehti.. V KO 20 21 -4 4 86 78 04 -2 10 3 2 2 1 | IH M IS O IK E U D E T 3 3/2021 ULKOPOLITI IKKA Alkuperäiskans an transaktivisti?. Vuori Kiinan poliittinen järjestelmä 250 s. Siinä Suomella on nyt näytön paikka. • 29,90 € Mikael Mattlin, Lauri Paltemaa & Juha A. 43 € Vuosikerta (opiskelijoille 28 €) sisältää digilehden ja vanhojen lehtien arkiston Tilaajalahjaksi saat valitsemasi kirjan. • 26,90 € Matti Ylönen Yhtiövalta alustatalouden aikakaudella 350 s. • 36,90 € U L K O PO LIT IIK K A 196 1– 20 21 60 j u h l a n u m e r o Lue punnittua analyysiä kansainvälisestä politiikasta ja taloudesta. tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi//tilaus-lehti?|?asiakaspalvelu@ulkopolitiikka.fi?|?09 432 7721 Minne menet, maailma. • 34, 90 € Tuomas Muraja Elisabethin enkelit 250 s. ?32 Merkelöinnin aika on ohi???38 Imperiumin kaikuja Unkarissa???76 Ihmisoikeuksis ta käydään maailmalla yhä kovempaa kamppailua. 9,70 € PA L. • 22,90 € Anna Saraste & Petri Raivio Pitkät jäähyväiset – Reportaasi fossiili-Euroopan syrjäseuduilta 200 s. • 35,90 € Bruno Latour Matkalla Maahan – Politiikka ja uusi ilmastojärjestys 164 s. 2 1 3 6 41 48 88 67 80 48 Mikko Pelttari Lämpenevä maa – Ilmastolukutaidon käsikirja 190 s. Valikoima näkyy lehden tilaussivulla netissä
Me Tradekassa uskomme, että omistaminen tekee ihmisille hyvää. Jotta jäsenemme voisivat kanssamme parantaa maailmaa ja omistaa omaa tulevaisuuttaan, olemme ottaneet käyttöön Jäsenaloitteet. Tee omasi ja vaikuta. tradeka.fi/jasenaloite YD IN 4 / 20 21 w w w .yd in leh ti.fi. ”Perustaisitteko nyt Aktivistiopiston?” Mitä tehtäis seuraavaksi. Tradeka tukee ihmisoikeudet.net -portaalia. Inhimillinen omistajuus vie maailmaa eteenpäin ja palauttaa hyvää yhteiskuntaamme