Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
2024 www.ydinlehti.fi 9 euroa IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO.. vuosikerta 4 l. . Luonnon armosta ja armoilla Talouslääkkeissä annostelu tärkeää Militarisoituminen myrkyttää RAUHAN ÄÄNET – TOIVON ÄÄNIÄ 58
Parasta palvelua jänniin paikkoihin. Tule hymysi arvoiseen vakuutusyhtiöön. turva.fi/turvaan Turva on jälleen tutkitusti asiakaspalvelun ykkönen
/ 78 JUHANI TOLVANEN Femokratia jyrää meitin. Pojaat! Femokratia jyrää meitin / 80 LEO GRANBERG Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa / 84 MAIJALIISA MATTILA Kirjoituksia kivun ytimestä / 86 VELI-MATTI HUHTA Minkä taakseen jättää… / 88 Kirjaarviot / 92 PASI KOSTIAINEN Naisen ääni / 94 ASTRID NIKULA Om människovärdet / 95 Kärnstoff / 96 TIMO HARAKKA Kenen tekoäly. YDIN 4 / 2024. / 30 ARJA ALHO Synkän pinnan alla toivoa / 34 VILLE KOKKOMÄKI Pasifismi – tärkeämpää nyt kuin koskaan aiemmin / 38 ARJA ALHO Musiikki koskettaa sieluamme / 40 PEKKA ELOMAA Valtteri ikonisissa kuvissa YTIMESSÄ 46 FAYME ALM Momentum pohjoismaiselle kulttuuriselle puolustusliitolle / 51 PERTTI KOISTINEN Militarismin mieletön keveys / 56 ALEKSI OKKONEN Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut provosoitu / 60 MIKA HELANDER Sodankäynnin viheliäisyys ja rauhan rakentaminen / 68 ELINA LAUTTAMÄKI Kukin sukupolvi rakentaa rauhansa uudelleen YDINKOKEMUS 70 MERI MONONEN-MATIAS Rajuja kohtaloita luonnonkauniissa Coloradossa / 73 SINIKKA RUSANEN Miksi Gandhi kulkee Hämeentielle. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 THOMAS WALLGREN Melkein rakkaus / 12 PENTTI LEMMETYINEN Kohti uutta rauhanliikettä YDINHETKI 14 ARJA ALHO Demokratian happikato / 20 MARKO VUORINEN Trumpin voitto lamaannutti – marssien aika on ohi / 24 ESA NORESVUO Määritteleekö YK:n tulevaisuus maailman tulevaisuuden
S uurvaltojen jäljet maailmanhistoriassa eivät ole kovin kunniakkaita. Valtioilla ei ole rokotetta muutoksia vastaan, mahtavimmatkin muurit ovat murtuneet. Mutta esimerkiksi Vietnamin sota synnytti valtavan sodanvastaisen liikkeen, joka muutti maailmaa. Entisessä Neuvostoliitossa Afganistaniin hyökkääminen vavisutti valtion olemassaolon perusteita ja raivasi tilaa perestroikalle. Nykyinen presidentti Joe Biden päätti sitä vastoin kärjistää sotaa äärimmilleen päättämällä antaa luvan käyttää pitkän matkan ohjuksia syvälle Venäjälle tehtäviin hyökkäyksiin sekä toimittamalla Ukrainalle jalkaväkimiinoja. Myös silloin, kun neuvostotankit vyöryivät Prahaan. Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset tulevat olemaan ennalta arvaamattomat. Poliittiset tappiot olivat sotilaallisia suuremmat. Jopa Ylen toimittaja höysti Naton pohjoista maavoimien sotaharjoitusta uhittelevasti: Täältä pesee! Sotilaalliset jännitteet voivat kasvaa vaarallisesti, jos Suomi on mukana ydinaseiden käyttöön liittyvän tabun murtamisessa. Ihmiset nääntyvät nälkään, siviilien suojelulle viitataan kintaalla ja viheliäisen terrorismin vastaisen sodan nimissä yhtään ehjää tiiltä ei tule jäämään Gazassa. M eillä militarisoituminen tuli ensin hiipien, nyt se jo rymistää. Monet ovat väsyneet sotaan ja toivovat Yhdysvaltojen tulevalta presidentiltä Donald Trumpilta rauhan mahdollisuutta. Eikä Neuvostoliittoakaan enää ole. Tästä muistuttivat Suomestako ydinasevaltio. Tuleva talvi pelottaa ihmisiä. -keskustelussa sipri:n vanhempi tutkija Tytti Erästö sekä sotatieteen dosentti Mika Kerttunen YDIN 4 / 2024 4 PÄÄKIRJOITUS. Mannertenvälinen ohjus, jossa ei kuitenkaan ollut ydinkärkeä. Poliittiset tappiot Israelille ja Yhdysvalloille ovat jo tulleet suuremmiksi kuin sotilaalliset – Israelhan pystyy sotimaan vain Yhdysvaltojen tuella. Kiinnostus ei kuitenkaan varmuudella kohdistu Eurooppaan vaan Aasiaan. Sinkkiarkkujen pojat olivat hiljaisia, mutta eivät heidän äitinsä, vaimonsa ja tyttärensä. Palestiinalaisten järkyttävän kansanmurhan salliminen tulee tekemään saman. Monet arvelevat siksi, ettei vallanvaihdos Valkoisessa talossa tule näkymään juurikaan maan ulkoja turvallisuuspolitiikassa. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu vain kiihdyttää palestiinalaisten ja libanonilaisten kärsimyksiä. Voisi luulla, että kyseessä on kirjoitusvirhe ja presidenttien nimet ovat vaihtaneet paikkaa. RAUHAN ÄÄNET TUOVAT TOIVOA ARJA ALHO päätoimittaja U krainassa on sodittu yli 1 000 päivää. Kun kansainvälisen rikostuomioistuin icj antoi pidätysmääräyksen Netanjahusta ja maan puolustusministeristä tehdyistä sotarikoksista, presidentti Joe Biden pöyristyi ja vannoi antavansa kaiken tukensa Israelille. Yhdysvallat on esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen sotkeutunut moniin sotiin ja konflikteihin niin demokraattien kuin republikaanien johdolla. Se hallitsee päivittäistä uutisvirtaa yksiäänisen sotaisena. Vastareaktiokin tuli. Eivät ole
Sopiminen parempi. Kun tarvitaan verojen korotuksia, menojen leikkauksia ja työvoiman tarjontaa julkisen talouden alijäämän korjaamiseksi, pitää käyttää kaikkia lääkkeitä ja muistaa annostelu. Muutoin sivuvaikutukset voivat olla liian suuret. Pelko on huono matkakumppani eteenpäin mentäessä. Oikean hetken löytäminen sodasta irrottautumiselle maksoi kolmasosan kaikista uhreista. Muistakaamme siksi Pete Seegerin väkevä viesti ”Where have all the flowers gone… when will they ever learn / Missä, missä kukat on… voi, milloin muistat sen”. On hyvä muistaa myös aikaisempia kokemuksiamme. Nyt konteksti on toinen: perustelut ovat vaihtuneet huoltovarmuudeksi. Sotepalveluita pitää puolustaa siksi, että kyse on hyvinvointivaltiosta. Sota on kehno keino ratkaista ristiriitoja. Elämämme olisi sietämätöntä, jos Suomi olisi yövartijavaltio, joka turvaa vain rajansa ja muun väkivaltakoneistonsa – ja ihmiset jätettäisiin heitteille. Lukemisen merkitys on erittäin suuri ymmärtämisen ja empatiakyvyn kehittymiselle. Ehkä monet jo miettivät, että tätäkö halusimme turvalta. Parempi on luottamus. Kumpikin ovat yhteistyön maailmassa tarpeellisia. Kun bkt kasvaa, myös siihen sidotut määrärahat kasvavat. Kun 1990-luvun lamasta alettiin toipua, hyvinvointivaltiota, sen tuomaa turvaa ja palveluita, piti puolustaa talouden kilpailukyvyn argumentein. Julkisen talouden alijäämän pienentäminen nyt ja tulevaisuudessakin on välttämätöntä ja siksi on aina mietittävä tarkoin, mihin varoja käytetään, myös puolustushallinnossa. Hyvinvointialueiden sotepalveluita, kulttuuria, saati kansalaisyhteiskuntaa ei silti pidä yrittää puolustaa huoltovarmuuden sanakääntein. Sen olemme tehneet, vaikka tutkimusten mukaan miesten ja nuorten poikien pitäisi lukea enemmän. Ydin-asiantuntijamme Mika Maliranta puolestaan muistuttaa tieteen ja tutkimuksen hyödyntämisestä päätöksenteossa. Olemme myös velkaa sivistykselle kaikesta mitä meillä on. Militarisoituminen näkyy myös, kuinka asioita kehystetään. Jokainen voi palvella rauhaa tarttumalla kirjaan. Hän näkee taloudessakin toivon pilkahduksia. Osallistumista ydinaseharjoituksiin ja että suomalaiset koneet turvaavat ilmatilassamme amerikkalaisten b52-koneita, joilla on kyky kantaa ydinkärkiä. Kulttuuria pitää puolustaa siksi, että merkityksellisyytemme ja elämisemme ydin syntyy kulttuurista. Emmekö tosiaan koskaan opi. Rauhan äänet ovat toivoa ääniä. Kysymys on perustuslain takaamista kansalaisten oikeuksista, oikeusvaltiosta ja viime kädessä demokratian oikeutuksesta. Mika Helander kirjoittaa jatkosodan aikaisesta suomalaisesta rauhanoppositiosta. Opimme, koska tahdomme ja koska pystymme! YDIN 4 / 2024 5 PÄÄKIRJOITUS. J okainen voi palvella rauhaa tarttumalla kirjaan. Rauhansopimisen vaatimus pelasti Suomen itsenäisyyden. Kouluissakin halutaan kirjoja. Puolustusmenotkaan eivät ole mikään prosenttikilpailu. Y din-lehden keskeistä sisältöä on rauhanmahdollisuuksien näkeminen militarisoitumisen sijaan, kansainvälisen sopimisen ja samalla Yhdistyneiden kansankuntien uudistaminen globaalihallinnan parantamisessa mutta myös tiivistyvä pohjoismainen yhteistyö, jonka kasvualusta rauhan ja turvallisuuden tueksi nousee kulttuurisesta vuorovaikutuksesta. Maanpuolustuskorkeakoulusta
/ sivu 88 SINIKKA RUSANEN on tietokirjailija. Ydin saa Taiteen edistämiskeskuksen kulttuurilehtitukea. / sivu 51 VILLE KOKKOMÄKI on blogisti. / sivu 84 MERI MONONEN-MATIAS on väitöskirjatutkija ja Dutkansearvi ry:n puheenjohtaja. / sivu 14, 30 & 40 LEO GRANBERG on Helsingin yliopiston emeritus professori. vuosikerta) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy ISSN 0356-357X (painettu) ISSN 2737-3398 (verkkojulkaisu) YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. Hän toimii myös Suomen Rauhanliiton Meksiko-ryhmän koordinaattorina. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa, Rosebud-kirjakaupat. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 96. / sivu 60 VELI-MATTI HUHTA on vapaa toimittaja ja kriitikko, VTM ja HuK. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. / sivu 7 MAIJALIISA MATTILA on entinen suomen kielen ulkomaanlehtori. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. / sivu 86 RENNY JOKELIN on vapaa toimittaja. / sivu 24 ALEKSI OKKONEN on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Sadankomitean hallituksen jäsen. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi HALLITUKSEN PJ Laura Lodenius ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Valtteri Kleemola: Marsalkka Valtteri, 2024 TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 80 MIKA HELANDER on valtiotieteen tohtori ja sosiologi Åbo Akademissa. YDIN 4 / 2024 tekijät YDIN 4 / 2024. / sivu 34 PASI KOSTIAINEN on musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistunut vapaa kirjoittaja, toimittaja ja tietokirjailija. / sivu 78 MARKO VUORINEN on New Yorkissa asuva dokumentaristi, joka keskittyy töissään yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen, sukupuoliseen ja seksuaaliseen oikeudenmukaisuuteen. FAYME ALM on journalistiikan FM, kirjoittaja ja Arbeidsliv i Norden kirjeenvaihtaja. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 56 & 89 ESKO RANTANEN on toimittaja. 58. / sivu 20 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. / sivu 46 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. / sivu 73 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta www.lehtiluukku.fi. / sivu 92 LAURA LODENIUS on Rauhanliiton toiminnanjohtaja. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. / sivu 70 ESA NORESVUO on yhteiskunnallisen muutoksen opiskelija ja Rauhanaseman tilanvuokraaja. / sivu 90 PERTTI KOISTINEN on Tampereen yliopiston emeritus professori
talon portailla puhui lennokkaasti LIIKEKANNALLEPANO RAUHAN PUOLESTA – SILLOIN JA NYT Ytimekkäät YDIN 4 / 2024. Kansanjuhla kokoontui saattelemaan taloa ja juhlimaan uutta käyttöä: ”Liikekannallepano rauhan puolesta”. VR halusi vanhan asemarakennuksen nopeasti pois uuden alta, joten tarjouskilpailussa vuonna 1984 oli tiukka aikataulu. Talo purettiin ja rakennettiin hirsi hirreltä uudelle paikalleen Pasilaan, jossa se palveli asemana 1970-luvun loppupuolelle asti. Juhlaväkeä ilahdutti kuitenkin tieto, että Rauhanliitto on sitoutunut Rauhanaseman ylläpitämiseen rauhantyön ja kansalaistoiminnan keskuksena tiukasta tilanteesta ja valtionapujen menetyksestä huolimatta. 10. Lähinnä nousevan vihreän liikkeen aktivistit, paikallinen yhdyskuntatyöntekijä ja asiaa ajamaan perustettu osuuskunta vaativat aseman säilyttämistä. Rauhanjärjestöjen rahatilannekin keskustelutti. YDIN 4 / 2024 RA U H AN AS EM AN AR KIS TO talon alkuvaiheista Ilkka Taipale sekä sen merkityksestä erilaiselle kansalaisaktivismille apulaiskaupunginjohtaja Paavo Arhinmäki. Kuultiin myös runoja Asta Piiraiselta ja musiikista vastasi duo Ylikoski & Ampuja. Mikko Perkoilan ja Koiton laulun hienot musiikkiesitykset sävähdyttivät juhlaväkeä. Asematoiminta talossa kuitenkin loppui. Iltajuhlassa hienon juhlapuheen rauhantyöstä konfliktientäyteisessä ajassa piti Tarja Halonen. Rauhanliitto voitti tarjouskilpailun. Talo päätettiin siirtää yhtenä kappaleena neljän rekan vetämänä uudelle paikalleen Veturitorille. Eikä juhlaa ilman rauhanlaulukaraokea! Liikekannallepano rauhan puolesta jatkuu! Laura Lodenius RAUHANASEMA rakennettiin vuonna 1915 Vammeljoen rautatieasemaksi Kannakselle, Uudenkirkon pitäjään. Lauantaina 19. Vammeljoelta asemarakennus siirrettiin vuonna 1923 pääkaupunki Helsinkiin. Lopulta VR ja kaupunki suostuivat rakennuksen suojeluun. LOKAKUUSSA 2024 oli aika viettää Rauhanaseman 40-vuotisjuhlia
YDIN 4 / 2024 8 YTIMEKKÄÄT ”SE MITÄ MEILLE KERROTAAN ON OLEELLISTA, SIITÄKIN HUOLIMATTA, ETTEI SE, MITÄ MEILLE KERROTAAN OLE VÄLTTÄMÄTTÄ TODELLISTA.” Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari (2019) YDIN 4 / 2024 8 YTIMEKKÄÄT
Suomi voi Nato-maanakin allekirjoittaa YK:n ydinaseiden kieltosopimuksen, kieltää ydinaseet maaperällään voimassaolevan lainsäädännön mukaan eikä Suomen ole pakko osallistua ydinaseharjoituksiin. -tilaisuudessa, jossa asiantuntijoina olivat vanhempi tutkija Tytti Erästö SIPRI:sta ja sotatieteen dosentti Mika Kerttunen. Kyseessä on pitkän matkan pommikone, joka voi kantaa myös ydinaseita.. Samaan aikaan pohjoisosiin Gazaa ei ole pystytty toimittamaan lainkaan ruokaa reiluun kuukauteen. Myös Libanon on Israelin pommitusten kohteena kuten myös YK:n rauhanturvajoukot. Professori Teemu Toppinen muistuttaakin, että sivistyksen näkökulmasta on huolestuttavaa, ” jos omiin tavoitteisiin huonosti istuvat totuudet sivuutetaan ja epämiellyttävä tutkittu tieto leimataan ideologisesti tuotetuksi.” Puheenvuorot Tieteestä sivistykseksi -teemassa, Tietysti.fi. Tämä siksi, että Israel on eristänyt pohjoisen alueet muusta Gazasta aloittaessaan uudelleen hyökkäyksensä alueelle. Sivustolta löytyy myös professori Kristian Tiilin muistutus siitä, että etenkin internetissä tarvitaan huolellisuutta ja malttia, Verkossa ollaan hänen mielestään usein impulsiivisia ja vain silmäillään tietoa. Nobel-komitean puolesta muistutettiin, että ydinaseiden käyttöön liittyvä tabu ei saa murtua. Israel on jatkanut myös hyökkäyksiään siviilikohteisiin. Uhka on kuitenkin olemassa etenkin, kun suurvallat modernisoivat ydinaseitaan ja uudet valtiot ovat alkaneet havitella niitä. Samasta puhuttiin myös Suomestako ydinasevaltio. ”Kriittinen lukija osaa tarvittaessa pysähtyä tarkastelemaan informaatiota syvemmin.” Asioiden liiallinen yksinkertaistaminen voi johtaa myös sivistyksen vähättelyyn. Atomipommin uhreille Nobelin rauhanpalkinto NIHON HIDANKYO -järjestön toimintaa kuvataan atomipommi-iskujen eloonjääneiden ruohonjuuritason liikkeenä. 11.) Brysselissä EU:n väistyvän ulkoministerin Josep Borrellin ehdotuksesta katkaista yhteydet Israelin kanssa. Palestiinalaisia on kuollut Gazassa yli 41 000, Länsirannalla yli 600 ja Libanonissa yli 500. YDIN 4 / 2024 9 YTIMEKKÄÄT SUOMEN Akatemian yleistajuisella Tietysti.fi-sivustolta löytyy tutkijoiden ajatuksia sivistyksestä. Niiniluodon mielestä on tärkeää välittää tietoa päätöksentekijöille mutta myös kansalaisille, jotta tieteellistä tietoa voidaan hyödyntää kaiken informaatiokohinan keskellä. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin erimielisiä. Akateemikko Ilkka Niiniluoto painottaa, että sivistyksen tulosta on kaikki, mitä ihminen on saanut aikaan tieteen, taiteen, uskonnon ja aatteiden parissa. Nobel-komitean mukaan hibakushien toiminnalla on ollut merkittävä rooli siinä, ettei ydinaseita ole käytetty sodassa lähes 80 vuoteen. Kriittinen lukutaito on sivistystä Kansanmurha jatkuu EU:N ulkoministerit keskustelivat (25. Hän perustelee ehdotustaan sillä, ettei keskusteluyhteyksien ylläpidolla ole saavutettu mitään Gazan humanitaarisen tilanteen helpottamiseksi. Tämä on ensimmäinen kerta, kun EU:n jäsenvaltiot keskustelevat poliittisten siteiden katkaisemisesta Israelin kanssa. Se tunnetaan myös nimellä Hibakusha. Suomi kuitenkin osallistui toista kertaa yhteistoimintaan Yhdysvaltojen kanssa marraskuun alussa, kun B-52 Stratofortress lensi Suomen ilmatilassa. Borrell katsoo samoin kuin EU:n Kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ), että Israelin sotilaallinen läsnäolo Gazassa ja Länsirannalla rikkoo kansainvälistä oikeutta
Aika loppui kesken eikä Kamala Harris onnistunut tekemään eroa Bidenin epäsuosittuun hallintoon. Demokraattien Nancy Pelosi sanoi aluksi suoraan, että Bidenin vitkuttelu aiheutti demokraattien katkeran tappion kaikissa vaaleissa. AlJazeeran haastattelemien tutkijoiden mukaan Gazan sota YHDYSVALTOJEN VAALIEN TÄRKEÄT ASIAT oli hajottanut puolueen vaalien alla, kun edistykselliset, arabiamerikkalaiset ja muslimiäänestäjät vastustivat suurelta osin Biden– Harrisin hallinnon jatkuvaa tukea Israelille. BBC:n uutissivuilta löytyy tietoja myös kahdesta mielenkiintoisesta mielipidetutkimuksesta, jotka esittelemme ylläolevissa kuvaajissa. Kykenee tuomaan toivotun muutoksen Maahanmuutto VIISI TÄRKEÄÄ ASIAA, JOTKA VAIKUTTAVAT ENITEN ÄÄNESTYSPÄÄTÖKSEEN Kyky johtaa Välittää kaltaisistani ihmisistä Hyvä arvostelukyky Talous Ulkopolitiikka Abortti Demokratian tila Harrisin äänestäjät Trumpin äänestäjät Lähde: Edison Research / NEP via Reuters 24 % 74 % 33 % 66 % 73 % 25 % 82 % 16 % 9 % 90 % 19 % 80 % 37 % 57 % 74 % 25 % 80 % 18 %. Republikaanit voittivat myös senaatin ja kongressin. Ytimen toimituskunta MITKÄ OMINAISUUDET RATKAISEVAT ÄÄNESTYSPÄÄTÖSTÄ TEHTÄESSÄ. Tosin hän pehmensi lausuntojaan myöhemmin The New York Timesin laajassa haastattelussa. Nevadassa republikaaniehdokas esimerkiksi voitti ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Esimerkiksi korkeakoulututkinnon suorittaneiden parissa vuoden 2016 vaaleissa Hillary Clinton oli suositumpi, samoin vuoden 2020 vaaleissa, jolloin jakauma suosi Bidenia. YDIN 4 / 2024 10 YTIMEKKÄÄT DONALD TRUMP on seuraava Yhdysvaltojen presidentti. Senaattori Bernie Sanders puolestaan tiivisti: Ei pitäisi tulla demokraateille yllätyksenä, että työväestö on hylännyt heidät, kun he itse ensin hylkäsivät työväestön. Washington Post -lehden julkaisemissa grafiikoista ilmenee, että Trumpin kannatus ei tullut vain maaseudulta tai vähemmän koulutettujen parista, kuten usein on arveltu. Myös suurissa kaupungeissa Trump eteni. Mitä hän olisi tehnyt toisin kuin Biden, kysyttiin haastattelussa. Hän voitti kaikissa seitsemässä vaa’ankieliosavaltiossa. Mutta nyt jakaumassa tapahtui muutos Trumpin eduksi. ”Ei tule yhtään asiaa mieleen”, hän vastasi
En kuulu kirkkoon mutta olen silti kantanut tätä Raamatun kohtaa mukanani lohtuna silloin, kun minun on ollut vaikea kestää muiden tekoja tai sietää itseäni. Olemme oppineet, ettei näin ole. . Jos valitsemme eettisen universalismin, kaikkien tasa-arvon ja jakamattoman ihmisarvon kunnioittamisen, meidän on hylättävä yltäkylläisyyden lupaus. Viime kesänä hyväksyttiin niin sanottu ”karkotuslaki”. Mutta voimme tehdä myös muuta. Lähimmäisen rakkaus (ruotsiksi: kärleken till din nästa) on iso haaste, mutta ehkä voimme lähes, melkein, (nästan!) rakastaa. Se merkitsi myös iloista huumoria ja yhteisöllisyyttä: kuin samalla olisi sanottu: ”Tule mukaan – me kestämme tämän yhdessä!” Ajattelen usein, että sana on suomen kielen kaunein. Ystäväni käyttivät usein keskenään pilke silmäkulmassa nerokasta sanaa nästankärleken. Eräs heistä oli liian varhain edesmennyt Ulf Särs. Melkein rakkaus THOMAS WALLGREN Kirjoittaja?on?filosofian?professori?ja?aktivisti. Se tuo lohtua. Haluamme, mutta emme aina pysty. YDIN 4 / 2024 11 KOLUMNI. A lakoulun opettajani kertoivat, että Jeesus sanoi ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” Se teki vaikutuksen. Sana sisälsi monta samanaikaista merkitystä. Meidän on valittava. Heinäkuussa 167 kansanedustajaa äänesti yltäkylläisyytemme puolesta lähimmäisenrakkautta vastaan. Noin kahdensadan vuoden ajan (1800 – 2000) monet uskoivat, että molemmat näistä lupauksista voidaan toteuttaa samanaikaisesti. Sana merkitsi osin anteeksiantoa, osin kritiikkiä, osin kehotusta yrittää uudestaan. V oimme kenties antaa kansanedustajillemme anteeksi, sillä he eivät selvästikään ymmärtäneet mitä he tekivät. Silloin voi ajatella myös Proustia: ”Ei ole täysin merkityksetöntä, jos on joskus saanut elää rakkauden lähellä.” R aamattu, ja muut hyvät kirjat, voivat auttaa kestämään, mutta tarvitaan muutakin. Jos valitsemme yltäkylläisyyden, meidän on hylättävä ihmisoikeuksien yleispätevyyden kunnioittaminen. Suomen hallitus voi – mikäli se katsoo, kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan uhkan – määrätä, että maahantulijat tulee poistaa maasta tarjoamatta heille oikeutta hakea turvapaikkaa. Ensinnäkin eettinen universalismi ja toiseksi yltäkylläisyyden lupaus. Modernisaatioteorian pohjalta löytyy kaksi piirrettä, jotka ovat tehneet länsimaisista sivilisaatioista houkuttelevia ja vahvoja. Riistämme tuntemattomilta siirtolaisilta heidän oikeutensa elämään mieluummin kuin tutkimme heidän tapaustaan. Myöhemmin olen ilokseni saanut rauhan ja globaalin solidaarisuuden liikkeessä tutustua Pohjanmaan ruotsinkielisiin aktivisteihin, joille, toisin kuin minulle, Raamattu on voiman lähde. Voimme taistella karkotuslakia vastaan edelleen ja puolustaa aina oikeutta elämään
Ihmisten ja heidän yhteisöjensä ponnisteluja kohti parempaa tarvitaan nyt enemmän kuin aikoihin. Meidän on mahdollista onnistua tässä, jos uskallamme luopua vanhasta ja nähdä rahoituskriisi mahdollisuutena uuteen ja suunnata tekemisemme siihen suuntaan. Yhtä hyvin paikallisissa lähiyhteisöissä kuin hallinnon rakenteissakin. Olen iloinen ja innostunut siitä, että minut on valittu Sadankomitean uudeksi puheenjohtajaksi. Jotta me jaksamme ja toivomme, tarvitaan joukkoja ja lisää ääntä. Järjestöjemme on luotava niille väyliä ja uusia mahdollisuuksia, se on meidän vastuullamme. Kohti uutta rauhanliikettä PENTTI LEMMETYINEN Kirjoittaja?on?eläköityvä?Setlementtiliiton?toimitusjohtaja?ja?kansainvälisen?. Rauha ja demokratia vahvistuvat ihmisten rohkaistuessa lähtemään liikkeelle elämää kannattelevien arvojen ja asioiden puolesta. Että voimme opetella näkemään maailman paikkana, jossa lähiyhteisöillä ja ihmisten välisellä myötätunnolla on ehtymätön voima muuttaa asioita. Katsoa kunnioittaen taaksepäin, ottaa mukaan rohkeus ja pelottomuus ja avata ovet uudelle. Sellaista liikettä, joka kokoaisi riveihinsä ihmisiä yli puolueja uskontokuntarajojen ja joka rohkaisisi toimijoita monilla yhteiskunnan tasoilla. Kohti demokraattisten rakenteiden säilyttämistä, yhdenvertaisuutta, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ekologista vastuullisuutta. Hyödynnetään yhteenlaskettu osaamisemme, ymmärryksemme, verkostomme ja kokemuksemme edistämään rauhallisen ja turvallisen yhteiskunnan rakentumista. Nyt, kun melkein kaikki rauhanjärjestöt ovat rahoituksen päättyessä kriisitilanteessa, tarvitaan uskallusta ja voimia rakentaa uutta rauhan ja sovinnon liikettä. O petellaan entistä enemmän tekemään työtä yhdessä. YDIN 4 / 2024 12 YTIMESSÄ L uullakseni en ole ainoa, joka ei oikein enää jaksaisi lukea uutisia eikä ottaa vastaan kaikkea sitä ankeutta, jota politiikan tekeminen täällä ja maailmalla tuottaa. . Ihmisiä, jotka sanovat, että rauha on mahdollinen. Sadankomitea voisi hyvin toimia alustana uudelle rauhanliikkeelle. Minulla on 32 vuoden setlementtityöuran jälkeen aikaa, motivaatiota ja velvollisuudentunnetta olla mukana rakentamassa yhteiskuntaa ja maailmaa, jollaisen hartaasti toivon odottavan lapsiani ja lasteni lapsia. setlementtiliiton?puheenjohtaja.?Sadankomitean?puheenjohtaja?vuonna?2025.. Jaksetaan tinkimättä uskoa siihen, että hyvä voittaa lopulta pahan 6 – 0. Rauhan ja myötätunnon tuulet eivät tunnu puhaltavan oikein millään ilmansuunnalla
Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA. / 30 ARJA ALHO Synkän pinnan alla toivoa / 34 VILLE KOKKOMÄKI Pasifismi – tärkeämpää nyt kuin koskaan aiemmin / 38 ARJA ALHO Musiikki koskettaa sieluamme / 40 PEKKA ELOMAA Valtteri ikonisissa kuvissa. 14 ARJA ALHO Demokratian happikato / 20 MARKO VUORINEN Trumpin voitto lamaannutti – marssien aika on ohi / 24 ESA NORESVUO Määritteleekö YK:n tulevaisuus maailman tulevaisuuden
YDIN 4 / 2024 14 YDINHETKI DEMOKRATIAN HAPPIKATO Mitä tehdä, kun ihmiset kokevat asioiden menevän kansanvallassa väärään suuntaan. Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa
Edellä oleva on sitten myötävaikuttamassa toiseen tekijään, polarisaatioon. En ole heittämässä millään muotoa vaalidemokratiaa romukoppaan, mutta sekin on altista samoille median kehitykseen liittyville riskitekijöille puolueiden välisessä kilpailussa. Se luo poliittisessa journalismissa paineita viihteellistymiselle. Pitäisikö demokratiassa kuunnella kansalaisyhteiskuntaa vai riittääkö parlamentarismin periaate, hallitus toimii eduskunnan luottamuksella. Perinteinen media joutuu kilpailemaan lukijoista, katselijoista ja kuuntelijoista. Tutkimusten mukaan se on tiukasti yhteydessä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvun kanssa, jota on tapahtunut meillä ja muualla. a ri -E lmEri : Lyhyt vastaus kysymykseesi on: demokratia on toki hengissä mutta eihän sillä ole mennyt hyvin oikeastaan pitkään aikaan. Onkin hyvä, että meillä on toteutettu erilaisia demokratiaa tukevia hankkeita. Käyttäisin mieluummin keskustelupohjaista määrittelyä. Meillä on tunne siitä, kuinka yhteiskunta jakautuu enemmän kahteen blokkiin, jotka kilpailevat keskenään. YDIN 4 / 2024 16 YDINHETKI K ansalaisten enemmistö katsoo Suomen suunnan olevan väärä. Eriarvoisuus syö luottamusta toisiin ihmisiin mutta myös mediaan, puolueisiin ja demokratian instituutioihin. Arvoja asennetutkimuksen tulosanalyysin kirjoittaja Sami Metelinen (Elinkeinoelämän valtuuskunta) arvelee näkemyksissä heijastuvan epävarmuuden tulevasta. Ehkä pystyvät, omalla tavallaan. On myös hyvä kysyä, mitä demokratia on. Mutta kokoomuksessakin viidennes ja perussuomalaisissa kolmannes on samaa mieltä väärästä suunnasta enemmistön kanssa. Demokratian kriisiä, josta nyt siis puhutaan, on oltu tekemässä jo tovin tosin eri tahdissa ja myös eri puolilla maailmaa. Poikkeuksen tekevät kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajat. Ministerit ovat toistuvasti puolustaneet monia kiistanalaisia esityksiä vetoamalla: meillä on kansan mandaatti. Ensimmäinen on luottamus. Se ei tosiaan ole pelkästään vaaleja ja niissä kilpailevia puolueita. Ihmiset voivat keskustella esimerkiksi kansalaisraadeissa asioista ilman, että he joutuvat heti valitsemaan puolensa, kuten polarisoituneessa keskustelussa joudutaan. Toinen puoli luottamuksesta liittyy median kehitykseen. Näkökulmamme ovat tutkijan, aktivistin ja päättäjän. Onko korjausliikettä odotettava seuraaviin vaaleihin asti. Bisneslogiikka perustuu yksinomaan siihen, että saadaan ihmiset reagoimaan, saadaan huomiota ja vedotaan tunteisiin. Jos katsotaan demokratian tilaa tilastojen ja globaaleiden indikaattoreiden kannalta, joita ovat muun muassa yhteiskunnallinen luottamus, vaalien vapaus, median toiminnan vapaus ja eri kansalaisoikeuksien toteutuminen, ne ovat menneet alamäkeä koko 2000-luvun. Näin voimme yrittää saada oikeanlaisen kuvan todellisuudesta: ei katsota vain yhdestä näkökulmasta vaan monesta. Siksi kysyimme Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa tutkija Ari-Elmeri Hyvöseltä ja kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsäseltä: toimiiko demokratia. A rja : Arvelisin, ettet Ari-Elmeri määrittele demokratiaa pelkästään edustukselliseksi, saati vaalidemokratiaksi. Kertoisitko miten demokratia kaikessa laajuudessaan noin yleisesti voi. Pystyvätkö puolueet vastaamaan haasteeseen. Pääministeri Orpon hallituksen piirissä demokratia näytetään määriteltävän hyvin kapeasti. Jos suunta on väärä, toimiiko silloin kansanvalta. Indikaattoreiden laskutrendi johtuu monista syistä. Raadit ovat tärkeä avaus mutta niiden. Nostaisin esille erityisesti kaksi. Demokratiaa on erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien yhdessäolon organisoiminen, jossa erilaisilla näkemyksillä on kriittinen arvo. Samaan aikaan on sosiaalisen median merkitys noussut. Tämä on demokratian kriisin ydintä, blokkien välinen taistelu, jota rakenteelliset syyt ruokkivat
Demokratiassa valta on määritelmällisesti kansalaisilla itsellään. Näen myös, että kansalaisyhteiskunnalla – kansalaistoiminnalla ja -järjestöillä – on merkitystä demokratian toimivuuden kannalta. Miten aktivisti näkee demokratian toimivuuden. Tähän tarvitaan aktivismin tuomia näkökulmia. Mutta toisaalta on myös demokratian lisääntyminen. Näen – tämä ei ole kovin lohdullista – että, demokratian kriisissä on paljon samaa kuin viime vuosisadan alussa. Ne ikään kuin pumppaavat elinvoimaa edustukselliselle demokratialle. On tietysti valtion medioita, joissa on sitten omat ongelmansa. Mutta nyt meillä on riippumattomia journalisteja ja riippumatonta mediaa, jota lukijat rahoittavat suoraan. Perinteisessä ja valtavirtaisessa mediassa yritysmediat eivät vain myyneet uutisia lukijoille, vaan lukijoita mainostajille. a rja : Omasta puolestani mittaan demokratian tilaa julkisen yhteiskunnallisen keskustelun laadun ja siihen pääsyn kannalta. S yksy : Jos puhutaan Israelin tekemästä kansamurhasta, Eurooppa ja Yhdysvallat eivät vain ole sivustakatsojia vaan osallisia. Niistä päätöksistä, jotka vaikuttavat siihen, mitä näytetään ja mitä ei. Demokratian osittaisen rapautumisen ja polarisaation rinnalla on siis myönteinen demokratisoitumiskehitys. Juuri tällaista demokratisoitumisen kehitystä vastaan ovat nousseet valtiot ja yritykset, jotka haluavat paitsi kontrolloida myös tukahduttaa uusia tiedonvälityksen kanavia. Ajatellaanpa tuolloin monarkioiden sortumista sekä demokratian kukoistusta ja moniäänisyyttä Saksassa maailmansotien välissä – joka toki tukahtui natsien valtaannousuun – mutta, jotka olivat rinnakkaisia ilmiöitä. On kaksi kehityssuuntaa. Siksi niihin kohdistetut iskut ovat iskuja demokratialle. On yhtäältä demokratian rapautuminen ja politiikan äärimmäistyminen. Myös nykyaikaisessa ja monimutkaisessa yhteiskunnassa lähtökohdan pitää olla, että kansalaiset ja kansalaisten erilaiset ryhmittymät tietävät mistä kulloinkin on kysymys ja voivat ottaa kantaa. Meillä on sosiaalisessa mediassa kansalaisjournalisteja. YDIN 4 / 2024 17 YDINHETKI ERIARVOISUUS SYÖ LUOTTAMUSTA TOISIIN IHMISIIN MUTTA MYÖS MEDIAAN, PUOLUEISIIN JA DEMOKRATIAN INSTITUUTIOIHIN. Siitä, kuka päättää ihmisten elämän raameista. Ratkaisevaa tälle kehitykselle on ollut internet, joka on muuttanut mediakenttää. Pääsy erityisesti julkisia alustoja kuten internetiä, kirjastolaitosta, ja julkisen palvelun Yleisradiota). En pidä sinänsä termistä sensuuri enkä käyttäisi sitä globaalien toimijoiden kuten Facebookin, Googlen tai Twitterin ja niiden toiminnan yhteydessä. Vain näin he voivat tietoisesti valita haluamiaan edustajia tekemään päätöksiä. riskinä on, ettei pöydällä ole välttämättä keskusteltavana ihmisten kannalta tärkeimmät asiat. Esimerkiksi Gazasta raportoijat ovat tavallisia ihmisiä, jotka kirjoittavat tapahtumista paikan päältä ja välittävät kuvaa. Puhuisin myös siitä, millä tavalla nämä yritykset toimivat yhteistyössä eri maiden hallitusten kanssa, kun ne tuovat esille tietynlaista poliittista sisältöä tai kun ne toimivat yhteistyössä joidenkin poliittisen fraktioiden, kuten Elon Musk ja X Donald Trumpin kanssa. Syksy Räsäsen kansalaisaktivismi liittyy erityisesti Lähi-itään ja palestiinalaisiin. Kun puhutaan edustuksellinen demokratian suhteesta kansalaisjärjestöihin, kyse on lopulta vallasta. (Laatu tarkoittaa moninäkökulmaisuutta, luotettavaa ja tutkitun tiedon välitystä. Minusta on hyviä syitä olla luottamatta valtavirtaiseen mediaan mutta yhtä paljon on. Puhuisin mieluummin poliittisesta kontrollista. Nythän demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavat maat tuntuvat seuraavan sivusta Gazassa meneillään olevaa tragediaa
Mihin mielestänne kannattaisi suunnata demokratian rapautumista estävä muutoksen valokiila. Ei aina suorana toimintana vaan siitä huolehtimalla. Perinteisen median roolin murtumisella eräänlaisena tiedon välittämisen portinvartijana on iso merkitys demokratian rapautumisessa mutta onneksi myös demokratisoitumisen vahvistumisessa. Sitten on tärkeä asia, josta ei juurikaan käydä riittävästi keskustelua. Elokapina toimii vaatimuksissaan linjassa kansalaisten kanssa. Esimerkiksi Elokapinan toiminta on toimintaa demokratian hyväksi. Myös moderniin demokratiakäsitykseen liittyvät suoran vaikuttamisen mahdollisuudet yhdistettynä edustuksellisuuteen ja parlamentarismiin ovat jääneet taka-alalle. Edustuksellisen demokratian kannalta on myös tärkeää, miten poliittiset puolueet koulivat poliittisia toimijoita. hyviä syitä olla luottamatta kaikkeen sosiaalisessa mediassa. Nyt sitä heikennetään. Demokratiaan kuuluu myös aina vähemmistöjen oikeuksien turvaaminen. Keskeistä on myös laajempi poliittinen keskustelu siitä, miten ensinnäkin tukea ja toiseksi miten ohjata keskustelua niin, että demokratia nähdään yhteiskuntamme rakentavana perusarvona – moninaisuuden esiintuomisen kanavana. Demokratian kriisiin liittyy myös oikeusvaltion kriisi. Isoin puute tai uhka – demokratiaahan voi olla enemmän tai vähemmän – on vallankäytön tiivistyminen samoin kuin mediankin ja sen keskittyminen. Lain on oltava selkeä tulkinnoissaan ja oikeudenmukainen. A rja : Omasta näkökulmastani juuri yhteiskunnallisen keskustelun muutos, joka selittyy median keskittymisellä ja journalistisen työtavan muutoksilla, tuottaa yksiäänisyyttä. Tähän kehittämisvaatimukseen liittyy myös yhteiskunnallisen eriarvoistumisen vähentäminen.. s yksy : Demokratisoitumisen kannalta on tärkeää se, miten valta on jakautunut yhteiskunnassa. En halua liioin sellaista narratiivia, joka nostaa demokratian perusarvona jalustalle. NYT SITÄ HEIKENNETÄÄN. Niillä ei tunnu olevan enää sellaista sivistysja kasvatustehtävää, jolla valmennettaisiin ja varmennettaisiin poliitti-sia päätöksentekijöitä selviämään parhaalla mahdollisella tavalla tehtävissä, joihin heidät valitaan. Toimituksissa nimittäin tuotetaan useille medioille samoja juttuja. Kun puhutaan ihmisten kohtelusta, etuuksista tai muista heidän elämäänsä liittyvistä kysymyksistä, ne pitää aina perustua lakiin. Se on vaalirahoitus ja sen karkaaminen käsistä. Haluan narratiivin, jossa demokratiaa kehitetään ja tehdään siitä parempi niin, että taloudellista ja poliittista valtaa on myös vallankäytön kohteilla. YDIN 4 / 2024 18 YDINHETKI KANSALAISYHTEISKUNNAN TERVE ELINVOIMA JA SUHDE POLIITTISIIN PÄÄTTÄJIIN ON TÄRKEÄ. Se taas vaikuttaa poliittisiin päätöksentekijöihin ja heidän käsityksiinsä siitä, miten ja mistä kirjoitetaan. Näin ei mielestäni nyt ole. Joistakin tämä saattaa kuulostaa kummalliselta mutta mielipidemittaustenkin perusteella ihmiset kannattavat voimakkaita toimia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi, joita poliittiset päättäjät eivät kuitenkaan tee. Ratkaisu on kansalaisyhteiskuntaehtoinen journalismi, tiedotusvälineet ja kansalaisyhteiskunnan suora toiminta ja vaikuttaminen. Niin, että ihmiset saavat äänensä kuuluville ja että se vaikuttaa. A ri -E lmEri : Yhteiskunnallisen luottamuksen rakentaminen on tärkeää. Poliittisista toimijoista on tullut ikään kuin yksityisyrittäjiä. Kansalaisyhteiskunnan terve elinvoima ja suhde poliittisiin päättäjiin on tärkeä. Pitäisikö se suunnata kansalaisyhteiskuntaan, enemmän arvoihin, joita pidämme tärkeänä ja siihen, mitä ne meille merkitsevät kuten juuri demokratia, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet. On siis paljon kaikenlaista huolta
YDIN 4 / 2024 19 YDINHETKI a rja : Olemme raapaisseet demokratiakeskustelun moninaisuutta. Demokratia koostuu kuitenkin kansalaisten, päätöksentekijöiden ja monimuotoisen median parhaista mahdollisista toimintatavoista. Painottaisin lopuksi sosiaalisen pääoman merkitystä. Tutkija Helsingin yliopistossa. Ari-Elmeri Hyvönen Yhteiskuntatieteiden tohtori. Syksy Räsänen ja Ari-Elmeri Hyvönen. Kansalaisaktivisti. Kosmologi. Perehtynyt muun muassa demokratiateorioihin. Arja Alho Valtiotieteen tohtori. Kansanedustajana 1983 – 1999 ja 2003 – 2007. Sitä, että ihmiset kokoontuvat yhteen, ratkovat pulmia yhdessä, toimivat, vaikuttavat ja sopivat. Jyväskylän yliopiston vanhempi lehtori. Syksy Räsänen Filosofian tohtori. Keskustelutallenne Toimiiko demokratia löytyy www.youtube.com
Teksti ja kuvat Marko Vuorinen – marssien aika on ohi TRUMPIN VOITTO LAMAANNUTTI. YDIN 4 / 2024 20 YDINHETKI Jokaiset vaalit Yhdysvalloissa on viimeisen kymmenen vuoden ajan käyty toistamalla äänestäjille, että kyseessä ovat merkityksellisimmät vaalit seurauksiltaan. Kaikkien tulisi tästä syystä äänestää
Paikalle oli saapunut myös muutamia Donald Trumpin kannattajia.. YDIN 4 / 2024 21 YDINHETKI se vääristää heidän näkemystään siitä, mitä keskivertoamerikkalainen ajattelee. Mielipidemittaukset eivät olleet onnistuneet ennustamaan oikein Donald Trumpin suosiota hänen vuoden 2016-kampanjansa yhteydessä, joten nyt newyorkilaiset uskoivat, että sama vääristymä johtaisi Harrisin voittoon. Ennen viimeisimpiä Yhdysvaltojen presidentinvaaleja, viesti vaalien tärkeydestä oli New Yorkissa otettu vakavasti. N ew york on yhdysvaltalaisella mittaristolla poikkeuksellisen vapaamielinen kaupunki. Progressiivisuus yhdistää kaupunkilaisia, mutta samalla Neljä päivää Trumpin voiton varmistumisen jälkeen, New Yorkissa järjestettiin ensimmäinen tulevan presidentin politiikkaa vastustava mielenosoitus. Kun henkilö saadaan tuntemaan, että hänen koko identiteettinsä ja elämäntyylinsä on vaaleissa uhattuna, mahdollisuudet sille, että hänet nähdään jonottamassa äänestyskoppiin on merkittävä. Vaikka luotettavat mielipidemittaukset toistivat tulevien vaalien olevan hyvin tiukat, newyorkilaiset olivat varmoja Kamala Harrisin voitosta. Vaaleja edeltävinä päivinä ihmisten kuuli metrossa puhuvan ylpeinä, miten upeaa on saada maalle ensimmäinen naispresidentti. Julkisuudenhenkilöiden kuten Taylor Swiftin, Bruce Springsteenin ja Billie Eilishiin asetV aalituloksen seurauksien korostaminen on poliittisten strategioiden toimivaksi havaitsema tapa, jolla saadaan oman puolueen äänestäjät liikkeelle ja äänestämään. Normaalisti epäpoliittiset ihmiset keskustelivat omalta ehdokkaaltaan kuulemin sanakääntein kuluttajahintojen nousuun johtaneista syistä, tuontitulleista ja siitä, miten fasismi määritellään
Monet tapahtumaan osallistujista toistivat olevansa hyvin valmistautuneita Donald Trumpin uuteen presidenttikauteen. Pienestä osallistujamäärästä huolimatta tilaisuus oli tärkeä paikalle tulleille, eikä ihmisten joukossa aistinut taantumusta, vaan pikemminkin taistelutahtoa. Paikalle saapui järjestäjien mukaan noin viisituhatta ihmistä, mikä ei ole paljoa. Eikä alkavaan kauteen haluttu lähteä altavastaajan asemasta, joka vain reagoisi republikaanihallinnon toimenpiteisiin, vaan järjestöaktiivit korostivat aloittaneensa jo hallinnon toimien ennakoinnin ja niiden vastustaminen rakenteellisesti. Vaaleista tuli heti vaalipäivän jälkeen aihe, johon viitattiin, mutta kiertoilmaisuin. V aalipäivänä äänestyspaikoilla ei näkynyt jonoja. Järjestö kannustaa. Newyorkilainen vaalitoiminta muistuttaa Suomen vastaavaa: äänestyspaikkoja on aina runsaasti ja varsinainen äänestäminen tapahtuu nopeasti. Kolme päivää vaalien jälkeen Washington Squaren Parkissa esiintyi punkbändi Ridiculous Bitch, joka jakoi esiintymisensä yhteydessä vinyylilevyjään ilmaiseksi yleisölle kommentoiden tempaustaan vähäeleisesti: ”Näinä aikoina tarvitsemme musiikkia enemmän kuin koskaan.” N eljäntenä päivänä vaalien tuloksen varmistuttua New Yorkissa pidettiin ensimmäinen marssi Trumpin politiikkaa vastaan. YDIN 4 / 2024 22 YDINHETKI tuminen Kamala Harrisin taakse vaalien loppumetreillä ei voinut olla vahvistamatta newyorkilaisten voitonvarmuutta. Muutamissa urheilubaareissa, joiden ruuduilta vielä alkuillasta kantautui poliittisten toimittajien kommentointia, puhe oli vaimennettu ja korvattu normaalilla soittolistalla. Mielenosoittajien joukossa oli muun muassa Run for Something -järjestön jäseniä, jotka kertoivat aloittaneensa valmistautumisensa tähän hetkeen jo vuonna 2017. Vaikka New York ei ole ollut kaupunki, joka ei koskaan nuku sitten Covidpandemian, nyt kadut olivat poikkeuksellisen tyhjiä. Tapahtuman järjestelyistä vastasi kolmekymmentäneljä kansalaisjärjestöä. Kun vaalipäivän iltana Donald Trumpin valinta näytti lähes varmalta, New York kirjaimellisesti lamaantui
YDIN 4 / 2024 23 YDINHETKI etenkin nuoria lähtemään ehdolle poliittisiin vaaleihin ja tukee heidän kampanjoitaan. Ennen vaaleja toteutetuissa mielipidetutkimuksissa enemmistö miehistä kertoi, että heidän äänestyspäätökseensä vaikutti eniten talous, kun naiset puolestaan nostivat esiin tiukentuneen aborttioikeuden. Myynnissä oli Kamala Harris -vaaliviesteillä varustettuja tuotteita vaalien jälkeiseen aikaan sovitetulla viestillä: vaikka emme aina voita, taistelemme silti. Ihmisiä kannustettiin soittamaan omille edustajilleen Washingtonissa, jonka tuloksena jo läpi menossa ollut laki sai uutta huomiota lainsäätäjiltä ja medialta. Washington Square Park vahvisti Covid-pandemian aikana rooliaan poliittisten tapaamisten kokoontumispaikkana New Yorkissa. Republikaanipuolueen lakialoite, joka läpi mennessään tarkoittaa sitä, että tuleva presidentti voisi evätä miltä tahansa kansalaisjärjestöltä verovapauden, saatiin juuttumaan käsittelyvaiheeseen vahvan kansalaispanostuksen ansiosta. D onald trumpin politiikkaa vastustavat järjestöt ovat kokeneet saaneensa jo yhden voitonkin. Lakia ei ole kuopattu, eikä sen läpimenoa luultavimmin pystytä lopulta estämään, mutta puhelinkampanja on merkki siitä, että ihmiset eivät enää ole vaalituloksen lamaannuttamia. Se, että elintarvikkeiden hinnat ja oikeus perusterveydenhuoltoon olivat tärkeysjärjestyksessä tasoissa, huolestutti naisia.
Kirjoittaja Esa Noresvuo MÄÄRITTELEEKÖ YK:N TULEVAISUUS maailman tulevaisuuden?. Voidaanko tällä kertaa toimia etupainotteisesti. YDIN 4 / 2024 24 YDINHETKI Historiallisesti globaalin hallinnan reformit ovat nousseet maailmanpalojen tuhkasta
Nykyisistä pysyvistä turvallisuusneuvoston jäsenmaista IsoBritannia ja Ranska ajavat g4-maiden ja kahden Afrikan maan lisäämistä turvallisuusneuvostoon. yk:n peruskirjaa voidaan muuttaa, mikäli kaksi kolmasosaa jäsenistä ja kaikki turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat ratifioivat muutokset. yk syntyi toimivallaltaan heikoksi ja vallanjaoltaan epätasapainoiseksi toisen maailmansodan voittajavaltioiden toiveiden ja kompromissien myötä. Ympäristökatastrofin ja muiden ylirajaisten ongelmien hallinta vaatisi toimivaa monenkes. Toiseksi hän ehdotti, että kaikkien turvallisuusneuvoston jäsenten veto-oikeus poistettaisiin. Taustana ehdotukselle oli samaisessa kokouksessa hyväksytty yk:n tulevaisuussopimus, jonka yhtenä osana jäsenmaat sitoutuvat uudistamaan turvallisuusneuvostoa demokraattisemmaksi ja toimintakykyisemmäksi sekä kasvattamaan sitä vastaamaan paremmin jäsenvaltioiden suhdetta. Kaksi lisäpaikkaa menisi Aasiaan, kaksi Afrikkaan ja yksi Latinalaiseen Amerikkaan. yk:n yleiskokouksella tai kansainvälisellä tuomioistuimella ei ole pakottavaa valtaa ja turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ylemmyyden takia kansainvälinen järjestelmä on räikeän epädemokraattinen. Muista pysyvistä jäsenmaista poiketen Ranska ja Britannia ovat lisäksi tehneet avauksia veto-oikeuden rajoittamisesta laajamittaisten julmuusrikosten kohdalla. Kirjan keskeisin kehitysehdotus koskee yk:n yleiskokouksen nostamista yk:n korkeimmaksi päättäväksi elimeksi, jolla olisi sitova päätäntävalta kansainvälisiin rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen kysymyksiin sekä planetaarisiin ympäristökysymyksiin. Hänen 1950-luvulla esittelemänsä uudistusehdotukset ovat edelleen relevantteja. Stubb esitti Suomen nimissä, että turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten määrää lisättäisiin viidellä siten, että kaikki maanosat olisivat edustettuina. Se on maksutta luettavissa www.cambridge.org/core. Augusto Lopez-Claros, Arthur L. Kolmas osa ehdotusta oli turvallisuusneuvoston jäsenten äänioikeuden jäädyttäminen niiden rikkoessa yk:n peruskirjaa. Yleiskokouksen päätäntävalta muutettaisiin suhteelliseksi painotettujen äänestysosuuksien avulla. Jäsenvaltioiden ääniosuudesta kolmasosa olisi sidottu väestömäärään, kolmasosa bruttokansantulon määrään ja kolmasosa valtiosuvereniteettiin. Kirjoittajat esittävät myös, että yleiskokouksen edustajat valittaisiin siirtymävaiheen jälkeen jäsenvaltioissa järjestettävillä suorilla kansanäänestyksillä. yk:n vajavaisuutta kritisoivat tuoreeltaan tunnetusti muun muassa Bertrand Russell ja Albert Einstein. Veto-oikeuksien seurauksena yk on rakenteellisesti kykenemätön toimimaan tilanteissa, joissa jokin pysyvistä jäsenistä on konfliktin osapuolena suoraan tai intressiensä kautta. Viime vuosikymmeninä esimerkiksi Afrikan unioni ja g4-maat (Japani, Intia, Brasilia ja Saksa) ovat kampanjoineet paikastaan turvallisuusneuvoston pysyviksi jäsenmaiksi. Lisäksi sopimukseen sisältyy tavoite veto-oikeuden tulevaisuudesta päättämisestä. YDIN 4 / 2024 25 YDINHETKI kistä päätöksentekoa. yk:n turvallisuusneuvosto muutettaisiin yleiskokoukselle alisteiseksi toimeenpanevaksi neuvostoksi. Myös Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat eri tilanteissa kertoneet suhtautuvansa myönteisesti turvallisuusneuvoston laajentamiseen. Y hdistyneet kansakunnat on pitkälti kykenemätön vastaamaan keskeisimpään tehtäväänsä: rauhan ja turvallisuuden ylläpitoon. Yhdysvaltalainen juristi Grenville Clark työskenteli vuosikymmenien ajan yk:n peruskirjan heikkouksien korjaamiseksi. Kenelläkään ei olisi jatkossa T asavallan presidentti Alexander Stubb toi syyskuussa yk:n yleiskokouksessa esiin kolme pointtiaan yk:n turvallisuusneuvoston uudistamiseksi. Dahl ja Maja Groff päivittävät Clarkin ja muiden aiempien maailmanfederalistien ajattelun vastaamaan aikamme haasteita ja esittelevät muutosehdotukset vuonna 2020 julkaistussa kirjassaan Global Governance and the Emergence of Global Institutions for the 21st Century
Teoreettisesti tämän voi nähdä modernin valtioidean laajentamisena kansainväliseksi. Kirjoittajat kuitenkin tunnistavat ääniosuusuudistuksen epätäydellisyyden ja haluavat pitää auki mahdollisuuden siirtyä parempiin mittareihin. Tämän rinnalla he tehostaisivat aseriisuntaa, jonka lopullisena tavoitteena olisi jäsenvaltioiden varustelutason rajaaminen yksistään niiden sisäisen väkivaltamonopolin tarpeisiin. Kansainvälisten kiistojen ratkaisumekanismin vahvistaminen voi olla joillekin maille houkuttelevampi tavoite kuin suojeluvastuun kehittäminen. Yleiskokouksen neuvoaantavaksi elimeksi muodostettaisiin maailmanparlamentti, jonka jäsenmäärä määräytyisi niin ikään painotetusti ja jonka jäsenet valittaisiin kansallisissa vaaleissa. Turvallisuusneuvoston uudistamisen takkuillessa voidaan myös samanaikaisesti ajaa muita yk:ta demokratisoivia elimiä. Bruttokansantulon vaikutus painotettuun äänestykseen perustellaan niihin sidotuilla yk:n jäsenmaksuosuuksilla, mutta se on myös keino nostattaa muutosten hyväksyttävyyttä vallitsevan tilan hyötyjien keskuudessa. Kannatuksen saaminen globaalihallinnalle tarkoittaisi myös maailmankuvallista hyppyä, jossa kansallisvaltion rooli identiteetin muodostajana pienenisi. YDIN 4 / 2024 26 YDINHETKI veto-oikeutta, vaan 24-jäseniseksi kasvatetun neuvoston jäsenet päättäisivät painotettujen ääniosuuksien avulla. Kansalaisyhteiskunnan rooli on tässä ehdoton. Lopez-Claros ja muut kirjoittajat näkevät, että heidän asettamansa tavoitteet voivat toteutua vaiheittain ja eri väylien kautta. Kirjoittajat näkevät yk:n uudistamatta jättämisen johtavan tuhokehitykseen, jonka ainoa epävarmuus liittyy tuhon laajuuteen. Todennäköisin skenaario esitettyjen uudistusten ajamiseksi on peruskirjan muutosta ajavien maiden liittouman kautta syntyvä paine. Kaikkia kirjassa esitettyjä tavoitteita ei siis kannata välttämättä sitoa toisiinsa. Sille kuuluisi yleiskokouksen tai toimeenpanevan neuvoston pyynnöstä kansainvälisten kiistojen ratkaisemisen ohella valtioiden sisäisten vakavien rikkomusten tuomitseminen. Tästä nähtiin viitteitä Venäjän yrittäessä vesittää yk:n tulevaisuussopimusta maiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden nimissä. Maailmanpolitiikan vallan epätasapainon korjaaminen vaatisi nykytilanteesta hyötyvien etuoikeuksien purkamista. Lisäksi tavoitteena on tehdä kansainvälisen tuomioistuimen tuomiovallasta sitovaa. yk:n alaista. Mikäli se kasvaisi tarpeeksi suureksi jännittyneessä tilanteessa, mutta ei onnistuisi saamaan kaikkia turvallisuusneuvoston pysyviä jäsenmaita taakseen, voisi tällaisesta liittoumasta syntyä kunnianhimoisempi seuraaja yk:lle. Esimerkiksi Kiinan painotettu ääniosuus olisi kaavaillun uudistuksen jälkeen noin kaksitoista prosenttia yleiskokouksen äänistä ja Yhdysvaltojen noin kahdeksan prosenttia. Keskiössä säilyisi edelleen yksilön oikeuksien turvaaminen. Epävarmat ajat nostattavat nationalismin ja blokkiutumisen suosiota, vaikka niiden tarjoamat vastaukset eivät kykene puuttumaan nykyisiin ylirajaisiin ongelmiin. Uudistuneen hallintojärjestelmän toimivallan pakottajaksi muodostettaisiin kansainväliset rauhanjoukot. Tilanne on muuttunut kirjoitushetkestä entistä haastavammaksi ja uudistus perustellummaksi. Kirjoittajat eivät kuitenkaan huomioi esittämänsä liberaalidemokraattisen maailmanjärjestelmän ohella muita mahdollisia kestävän tulevaisuuden malleja. Kirjoittajat kasvattaisivat yk-armeijan noin kymmenkertaiseksi nykyisten rauhanturvaajien määrään nähden. Rajattunakin nykyistä suuremman osan valtiosuvereniteetista alistaminen kansainväliselle hallinnalle näyttäytyy monille epäilyttävänä ja vastustettavana tavoitteena. L opez-claros ja kumppanit menevät huomattavasti Stubbin ehdotusta pidemmälle ehdottaessaan ylirajaisten ongelmien ratkaisuksi maailman yhteistä hallintojärjestelmää. Jos ajatellaan, että yhteiskuntasopimuksessa kansalaiset luovuttavat osan suvereniteetistaan yhdessä muodostamalleen valtiolle, joka tätä vastaan takaa heidän oikeuksiensa toteutumisen, on oikeusvaltioperiaatetta noudattava ja ihmisoikeuksia puolustava globaali hallintajärjestelmä vain korkeampi taso tälle
Monenkeskisen maailman vahvistamistavoite erottuu Suomen viime aikoina omaksumasta uskollisesta Länsi-linjasta. Sen arvioiminen presidentin lanseeraaman arvopohjaisen realismin kautta vaikuttaa kallistuvan enemmän sloganin ensimmäiseen kuin jälkimmäiseen puoliskoon. E ntä stubbin turvallisuusneuvoston uudistusehdotus. Toisaalta maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen on tulkinnut Stubbin ehdotusta uudenlaisen realismin kautta: globaalin etelän aseman parantamisen ajaminen kansainvälisessä järjestelmässä on syntynyt paineesta vastata Kiinan tarjoamaan vaihtoehtoon. Globaali taloudellinen eriarvoisuus on kiinteä osa maailmanpolitiikan konfliktia, jonka ylenkatsomiseen länsimailla ei ole enää samalla tavalla varaa kuin kylmän sodan jälkeisenä yksinapaisuuden aikana. YDIN 4 / 2024 27 YDINHETKI maailmanparlamentin muodostamista tukevat unpa-kampanjassa yksityishenkilöiden ja kansalaisjärjestöjen lisäksi muun muassa sellaiset instituutit kuin Panafrikkalainen parlamentti, Euroopan parlamentti, Latinalaisen Amerikan parlamentti ja Mercosurin parlamentti. Niin Suomen kuin laajemminkin länsimaiden tulisi päättää siirtyvätkö ne tavoittelemaan aidosti tasavertaisia ratkaisumalleja kansainväliseen päätöksentekoon vai jatkavatko ylemmyystaistelua blokkiutuneessa maailmassa. Mikäli maailmanjärjestyksestä todella halutaan tehdä oikeudenmukaisempi, on yk:n keskeisimpien elimien ohella huomioitava myös Lännen dominoimien kansainvälisten talousjärjestöjen demokratisoimistarpeet. Suomi vaikuttaa siis yhä etsivän asemaansa liikkuvassa maailmantilanteessa, eikä rauhanpolitiikkaa ole siinä täysin hylätty. SH U TT ER ST O CK
Jokainen voi kokea itsensä arvokkaaksi kunnioittaen samalla muita ja ympäristöä. Sen luomin keinoin voi turvallisesti jakaa omia mielipiteitään muille, myös heille, jotka ovat asioista eri mieltä.” -Lukio-opettaja A Vision of Peace koulutuksessamme. Tilaa teoksemme, jotka tarjoavat näkökulmia ja käytännön työkaluja rauhantyöhön kouluissa ja laajemmin yhteiskunnassa. Samalla tuet rauhankasvatustyön jatkuvuutta Suomessa. rauhankasvatus.fi/julkaisut-myynti “Rauhankasvatus luo tunnetta ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisesta
TYÖN JA TALOUDEN -TUTKIMUSLAITOKSEN (LABORE) JOHTAJA NÄKEE SIGNAALEJA, JOILLA HAASTETAAN PELOTTELUPUHETTA. YDIN 4 / 2024 30 YDINHETKI Kirjoittaja Arja Alho Kuva Pekka Elomaa TALOUSTIETEILIJÄ MIKA MALIRANTA ON RATIONAALINEN OPTIMISTI. SYNKÄN PINNAN ALLA TOIVOA
Putin on todellakin aiheuttanut lisäsotkua. Jos ei puhuta varallisuuseroista, tuloerot ovat verojen jälkeen Pohjoismaissa kansainvälisessä vertailussa kohtuullisen matalia. Se tulee olemaan ylipäätään megatrendi. Kuskit ovat jossain välillä. Neuvotteluasema. – Hänen argumenttinsa on, että aineettoman pääoman yrityksen rahoituksessa mutkikkaammat järjestelyt ovat tarpeen, epätäydellinen tieto aiheuttaa järjestelyissä huolta ja että säätelyä halutaan kiristää. M iten maliranta perustelee rationaalista optimismiaan. Uuden pääoman nousulla on merkitystä niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Mutta samalla hän kysyy, meneekö lapsi pesuveden mukana. Kysymys on siitä, miten balansoida makroja mikrovakaus. Vanhallakin pääomalla on toki merkitystä. Entä mitä Maliranta ajattelee viime aikoina kovasti keskustelluista alustatalouden toimijoista. Mika Malirannan mukaan keskustelun aikajänne tuppaa olemaan lyhyttä. Kun on vain muutama toimija ja työnantaja, siitä seuraa markkinavoimaa, joka on usein haitallinen asia. Esimerkkinä jakelupalveluita tuottava teknologiayritys Wolt ja sen asiakasravintolat sekä kuljettajien työehdot. Nykytaantuma ei johdu poliittisista päätöksistä – ei edes nykyisen hallituksen tekemistä. Hän myös tähdentää, että julkisen talouden tasapainosta on pidettävä huolta ja ettei se ole ristiriidassa yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisen kanssa. – Pidän kiinnostavana uuden pääoman, start-up-yritysten, käyttämää puhetapaa. YDIN 4 / 2024 32 YDINHETKI P ohjoismaissa on pärjätty eivätkä ongelmat ole olleet ratkaisemattomia. He näyttävät olevan iloisia veronmaksajia ja jo se saa heidän kuulostamaan erilaisilta verrattuna aiempaan. Silti kansalaisten kurituseetos talouspoliittisessa keskustelussa on päivittäistä. – Ravintoloita on paljon, mutta ruokajakelua tarjoavia yrityksiä vähän. – Ei tarvitse mennä kuin pandemiaa edeltävälle ajalla, kun oltiin jo toipumisuralla. Sota on vaikuttanut erityisesti Saksan talouteen ja se taas myös Suomen talouteen. Tulemme sen suhteen hiukan jälkijunassa, hän arvioi. Kun tuotannontekijänä on pääoma, siitä tulee vielä aineettomampaa kuin aikaisemmin. Finanssikriisistä ei toivuttukaan nopeasti. – Olen itse kotoisin itäisestä Suomesta. Mutta sitten tuli se pandemia ja vielä Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Maliranta huomauttaa, ettei rahoitusmarkkinoiden tutkimusalue olen hänen osaamisensa ydinaluetta. Aluetaloudellisesti on ollut iso juttu, että venäläiset turistit ovat häipyneet. Maliranta viittaa tutkimusnäyttöön. Voittajina tässä tilanteessa ovat kuluttajat ja häviäjiä ravintolat. – Kasvua tulee tapahtumaan yksityisissä palveluissa. Uusi yhteiskuntamalli haastaa vanhaa ja samalla rahoituksen markkinat sellaisina kuin ne olivat 1980 – 1990-luvulla. Se haastaa rahoitusmarkkinoita. – Pankkivetoisilla rahoitusmarkkinoilla oli selkeää rahoittaa paperikoneita. – Kilpailupoliittinen haaste on olemassa – vaikka itse toiminnassa ei olisi moitittavaa. Nyt kun tuotanto on aineetonta, myös rahoitusmarkkinoiden on muututtava eikä pankkivetoisuus ole enää ideaali tapa. – Julkinen talous on meillä kulkenut käsi kädessä Ruotsin ja Tanskan kanssa aina silloin, kun ei ole ollut erityisen poikkeuksellinen tilanne, hän sanoo. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan säteilee monin tavoin. Vaikka Suomen vienti Venäjälle oli jo alentunut, silti sillä oli vaikutuksia. Hän viittaa muun muassa John Van Reeneniin, joka on tutkinut rahoitusmarkkinoiden ja yritysten suhteita sekä hänen poleemiseen kirjoitukseensa. Maliranta muistuttaa myös, että 2009 – 2015 ajat olivat poikkeukselliset, jotka myös sotkivat julkista taloutta. Päästäisiinkö samalla eroon finanssikriisin aiheuttamista kuplista ja massiivisista valtioiden pelastusoperaatioista, joitten varjossa Suomessakin elettiin
– Taloustiedettä ei voi syyttää, etteikö se tarjoaisi välineitä. suhteessa työnantajiin ei ole tasapuolinen. Isot päätökset tarvitsevat aina huolelliset vaikutusarvionsa. – Tiedämme välineet. – Puhtaaseen siirtymään ohjaamisessa pitää käyttää tiukempia päästöoikeuksia ja korkeampia veroja. T alousuutisten kestosanoja on viime aikoina ollut kasvu ja kilpailukyky sekä investointien vähäisyys velan ohella. Tietyissä tilanteissa palkoista sopiminen voi tapahtua henkilötasolla mutta pääosassa ei. – On tärkeää identifioida ongelmat ja käydä ne systemaattisesti läpi. Pääministeri Orpon nimittämän kasvutyöryhmän jäsen. – Kriittistä keskustelutarvetta puolustusmenoissakin on, vaikka Putin tekee siitä vaikeaa. Uskon vahvasti tutkimusnäyttöön ja rationaaliseen päätöksentekoon. Vie aikansa, että kansantalous uusiutuu, Maliranta sanoo. Docendo 2024, 304 s. Tutkimusja kehitystoimintaa on ohjattava ympäristöystävälliseen suuntaan. Jyväskylän yliopiston professori. Hän myös ymmärtää Elokapinallisia: huoli on todellinen ja aiheellinen. Jos käytetään kaikkia kolmea lääkettä ja pidetään annoskoot kohtuullisina, voidaan onnistua paremmin. Kaikissa lääkkeissä – niin myös talouden – on sivuvaikutuksia. Ehdimme sivuta hiukan myös globaalin ympäristön epävarmuuksia ja esimerkiksi puolustusmenoja joidenkin menoerien kohdalla – Perinteinen demokratian toimintapa on ollut ennakoitavaa. Maliranta sanoo kuuluvansa valtavirran taloustieteilijöihin, joiden mielestä markkinaohjaus voisi olla voimakkaampaa. Maliranta tähdentää ylipäätään taloustieteen perusteita: kun työntekijöitä on paljon ja työnantajia vähän, kollektiiviselle sopimiselle syntyy peruste. Ne ovat veronkorotuk-set, menojen leikkaus ja työvoiman tarjontakysymykset. Taloustieteilijänä korostan oikeaa laskutapaa. Raskas teollisuus on muovautunut historiassa ja osaaminen rakentunut tälle pohjalle. Kyllä poliitikotkin tämän tietävät mutta joutuvat kohtaamaan vaalikentillä ongelmia. Teollisuuden osuus on ollut suurempi kuin tällä vauraustasolla olisi sopivaa. YDIN 4 / 2024 33 YDINHETKI Mika Maliranta Filosofian tohtori (taloustiede). Asevelvollisuuden hinta ei ole esimerkiksi maksetut päivärahat vaan menetetyt työtunnit.. Kirjoittanut useita teoksia muun muassa kasvusta ja kilpailukyvystä. Olemmeko hukanneet mahdollisuuksia. Työn ja talouden -tutkimuslaitoksen, LABOREn johtaja. Mutta nyt on globaalisti paljon arvaamattomuutta. Tuorein teos: Pinnan alta – Miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika. – Olemme siirtyneet jälkiteolliseen vaiheeseen jälkijunassa. Uusiutumiseen liittyy keskeisesti myös vihreä siirtymä. H uolellinen arvio korostuu usein Malirannan puheessa. Jos pitäydytään vain yhdessä tai kahdessa lääkkeessä, kielteisiä sivuvaikutuksia on enemmän. Siksi tarvitaan sopeutustoimia. Aineettomat investoinnit ovat myös ympäristöystävällisiä ja uusi kasvu ekologisempaa. Tästä syystä kollektiivisella sopimisella on perusteensa. Velkaja alijäämäkeskustelussa Maliranta korostaa julkisen talouden rakenteellisen alijäämän merkitystä, joka selittyy vain osin suhdannetekijöillä
On outo, melkein tuskallinen tilanne pitää kiinni pasifistisesta vakaumuksesta, kun maailma ympärillä näyttää valmistautuvan sotaan. PASIFISMI Kirjoittaja Ville Kokkomäki – tärkeämpää nyt kuin koskaan aiemmin YDIN 4 / 2024 34 YDINHETKI
Ajoitus oli sattumaa. Kun sota ei ole enää hypoteettinen vaan raakaa ja välitöntä todellisuutta, ihanteet törmäävät suoraan todellisen maailman kärsimykseen. Asevelvolliset, jotka ovat joko suorittaneet tai keskeyttäneet “intin” kesken voivat suorittaa täydennyspalveluksen, minkä jälkeen he kuuluvat siviilivarantoon. On helppo sanoa, että vastustaa kaikkea väkivaltaa – kunnes panssarivaunut vyöryvät rajan yli. Otetaan esimerkiksi Ukraina. Voiko väkivallattomuudesta todella pitää kiinni, kun panoksena on elämä tai kuolema. Ja silti, vaikka olin ratkaissut päätökseni henkilökohtaisella tasolla, en pystynyt karistamaan ristiriidan tunnetta sisälläni. Mitä enemmän syvennyin, sitä enemmän kamppailin aikaisemman sotilasvalani ja kehittyvien uskomusteni sekä tietojeni yhteensovittamisesta. Kyllä En En osaa sanoa 94 VASTAUSTA – tärkeämpää nyt kuin koskaan aiemmin YDIN 4 / 2024 35 YDINHETKI. Jopa pasifistien keskuudessa ylivoimainen enemmistö – 81,9 prosenttia – tukee Ukrainan oikeutta puolustaa itseään aseilla. Eräässä kyselyssä, jonka luennoitsija Timo Virtala teki uusille siviilipalvelusvelvollisille, 95 vastaajasta kaksi kolmasosaa sanoi valinneensa täydennyspalveluksen vakaumuksellisista syistä. Silti se repii meitä erilleen: enemmistö on samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee puolustusvoimat. Jopa ne, jotka torjuvat väkivallan henkilökohtaisella tasolla, kokevat pakotetuksi tunnustamaan, että kun tilanne on vaikea, kansakuntamme saattaa tarvita aseellista suojelua. Kun sota puhkeaa – kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan – mitä sitten. V uonna 2022 lähdin Suomen armeijan reservistä Venäjän hyökättyä Ukrainaan. PASIFISMI Kyllä En En osaa sanoa 95 VASTAUSTA Hyväksytkö sen, että Ukraina puolustaa maataan aseellisesti. Syy lähtööni ei liittynyt Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, Suomen puolustusstrategiasta tai mistään muustakaan ulkoisesta uhasta. E mme voi valita naapureitamme tai vaikuttaa heidän asioihinsa. Nyt, kun Suomi on osa Natoa ja naapurimme raivoaa vieressämme, kysymys, jota ajattelin opintojeni ohella – ”Voisinko koskaan viedä toiselta hengen?” – tuli lähemmäs todellisuutta. Kun pommit putoavat ja ihmishenkiä murskaantuu, pasifismi tuntuu usein enemmän älylliseltä harjoitukselta kuin käytännölliseltä filosofialta. Lähdin, koska olin uppoutunut rauhan tutkimukseen. Monille pasifisteille kipu iskee kovimmin juuri tässä vaiheessa. Hyväksytkö Suomen puolustusvoimien olemassaolon
Tarttuisinko silloin aseisiin. Väkivalta harvoin toimii niin kuin luulemme. Kun luodit lentävät, isompi taistelu on jo hävitty. Silti minua ja varmasti monia muitakin suomalaisia askarruttaa kysymys: Mitä jos Venäjä päättää hyökätä. Useimmat pasifismia vastaan esitetyt argumentit eivät kuitenkaan pidä. Kyllä En En osaa sanoa 94 VASTAUSTA YDIN 4 / 2024 36 YDINHETKI. Pasifistit eivät sano: ”Älkää tehkö mitään.” Me sanomme: ”Käytetään väkivallattomia taktiikoita, menetelmiä ja strategioita puolustusvoimien organisaatiotasolla.” Lisäksi me kysymme: ”Miksi näitä konflikteja ylipäätään tapahtuu?” Jos seuraava sota halutaan estää, meidän ei vain pitäisi valmistautua siihen vaan myös ymmärtämään sen juuria, jotka synnyttävät sitä. Itse asiassa väkivallattomat liikkeet ovat usein menestyksekkäämpiä pitkän aikavälin poliittisen muutoksen saavuttamisessa kuin sotaisat yhteenotot. Hallitukset, armeijat ja koko sotateollisuuskompleksi ovat panostaneet Mikäli Suomeen kohdistuisi samantyyppinen sotilaallinen hyökkäys kuin nyt Ukrainaan ja sinut määrättäisiin asepalvelukseen, tottelisitko. Ne tappavat siviilejä, tuhoavat yhteisöjä, eikä useinkaan saavuta kuviteltua selkeää ja puhdasta ”voittoa”. Pystyisinkö. Mitä sillä todella saavutettiin. Mutta sodat eivät ole sellaisia. On ollut monia liikkeitä, jotka ovat kohdanneet raakaa sortoa, mutta ovat onnistuneet tavoitteissaan silti turvautumatta väkivaltaan. Pasifismia ei tutkita eikä sitä puolusteta, vaan se pikemminkin hylätään ja marginalisoidaan. Pasifismi uhkaa juuri niitä järjestelmiä, jotka nojaavat väkivaltaan. Suomi ei ole juuri nyt sodassa. Ajatus siitä, että ”väkivalta on ainoa tapa pysäyttää paha”, yksinkertaistaa liikaa sodan sotkuista ja tuskallista todellisuutta. Toki, jos joku murtautuu kotiisi, ehkä taistelet vastaan. Kyllä: tavalliset Venäjällä asuvat kansalaiset ja veronmaksajat ovat myös vastuussa Ukrainan sodasta. Tällä on yhteytensä valtaan. Tarkoittaako tämä siis, että pasifismi murenee paineen alla. Ja sitten ruma totuus. Stalin tai Putin eivät ilmestyneet yhdessä yössä: kyse on sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten haavojen tuloksesta. En usko niin. Toisaalta väkivallattomuus ei ole vain kädestä pitämistä ja ”Hakuna matata” -laulua. Ajatelkaa Irakia tai Afganistania. A siat alkavat muuttua nyt mielenkiintoisiksi. Mutta se tarkoittaa sitä, että väkivallan hylkäämisen ydinuskomus joutuu koetukselle tavoilla, jotka tuntuvat syvästi huolestuttavilta. Jos heidän kaltaisiaan ihmisiä todella halutaan pysäyttää, ratkaisu on puuttua järjestelmiin, jotka ylipäätään luovat tällaisia johtajia. S odat ovat valtavia, järjestelmätason tapahtumia, jotka vaativat valtavia resursseja ja yhteiskunnallista tukea. Sotatoimet jättävät syviä arpia. Vuosikymmeniä kestänyt sota, lukemattomia ihmishenkien menetyksiä
Jos ihmiset alkaisivat omaksua väkivallatonta vastarintaa, nämä järjestelmät kohtaisivat valtavan haasteen. Tämä yhteys resonoi syvästi pasifistien, aseistakieltäytyjien ja vaihtoehtoista palvelua suorittavien kanssa. Pasifismi kyseenalaistaa rohkeasti oletukset, jotka ylläpitävät sotaa ja militarismia uskomuksissamme ja järjestelmissä, jotka hyötyvät väkivallasta. Kyse on siitä, että kohdataan väkivallan kovat totuudet ja kysytään: ”Voimmeko tehdä paremmin?” Vallankäyttöön kangistuneessa maailmassa pasifismin omaksuminen on radikaali mutta välttämätön kannanotto sitä käsitystä vastaan, että väkivalta on ainoa selviytymiskeinomme. Sama ilmiö valuu jokapäiväiseen kulttuuriin. Sotamuistomerkit kunnioittavat sotilaita. Totu siihen.” Loppujen lopuksi asia tiivistyy: väkivalta ei ole väistämätöntä, eikä se ole aina paras ratkaisu. VÄKIVALLATTOMUUS EI KYSEENALAISTA VAIN TIETYNLAISTA VOIMANKÄYTTÖÄ YHDESSÄ TILANTEESSA, VAAN SE KYSEENALAISTAA KOKO AJATUKSEN SIITÄ, ETTÄ VALTIOILLA ON VÄKIVALLAN MONOPOLI. Miksi. Pasifistit. Koska väkivallattomuus ei kyseenalaista vain tietynlaista voimankäyttöä yhdessä tilanteessa, vaan se kyseenalaistaa koko ajatuksen siitä, että valtioilla on väkivallan monopoli. Ne luottavat siihen, että ihmiset uskovat, että voimankäyttö on joskus välttämätöntä järjestyksen ylläpitämiseksi, rajojen puolustamiseksi ja valvonnan ylläpitämiseksi. ajatukseen, että väkivalta on välttämätöntä. Miksi näin. P asifismi on helppo kuitata epärealistisena tai naiivina, mutta historia kertoo toista. Mieti, miten sotaa kuvataan elokuvissa, televisiossa ja videopeleissä. Niillä ei ole paljon kannustimia rahoittaa tutkimuksia, jotka vastustavat niiden olemassaoloa. Koska armeijat, hallitukset ja puolustusalan yritykset ovat suurimpia tutkimuksen tukijoita. www.timovirtala.net YDIN 4 / 2024 37 YDINHETKI. Muistakaamme: kuka loi pohjan ihmis-oikeuksien julistamiselle toisen maailmansodan jälkeen. Puolustamalla väkivallattomia ratkaisuja he haastavat vallitsevan tilanteen ja näyttävät tietä kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Hallitukset eivät pidä siitä. Jos ihmiset lakkaisivat uskomasta, että väkivalta on ratkaisu, he saattaisivat alkaa kyseenalaistaa myös muita valtiovallan muotoja. S ama näkyy akateemisessa maailmassa, jossa sotilasstrategiaa ja kansallista turvallisuutta kannattavat tutkijat saavat enemmän rahoitusta ja asemaa kuin väkivallattomuutta tutkivat tutkijat. Ne eivät ole sinänsä vääriä asioita, mutta ne luovat yhteiskunnan, jossa sota ja väkivalta ovat vain osa elämää. Viesti on seuraava: ”Näin maailma toimii. Väkivallattomat liikkeet ovat muuttaneet maailmaa. Väkivalta normalisoidaan, sitä jopa ihannoidaan. Kansallisilla juhlapäivillä juhlitaan sotilasvoittoja. He ymmärsivät, että todellisen ja kestävän rauhan on perustuttava oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon, ei vain konfliktien puuttumiseen. Siksi pasifismi ja erityisesti väkivallattomuus on usein sivussa – sitä ei pidetä vain epäkäytännöllisenä, vaan uhkana vallitsevalle tilanteelle. Pasifismi ei tarkoita pään hautaamista hiekkaan. Kiitos Timo Virtalalle datasta. Heillä saattaa olla vaikeuksia ilmaista vakaumustaan, mutta he tietävät vaistomaisesti, että rauha ja oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä
YDIN 4 / 2024 38 YDINHETKI. Musiikki koskettaa sieluamme Teksti ja kuva Arja Alho Siuntion Lux Musicae -festivaalilla kuultu Maleena Linjaman teos Haapa (Populus tremula) on vahva puheenvuoro kulttuurin merkityksestä ja musiikin voimasta
– Yksittäinen haapapuu elää suunnilleen ihmiselämän verran, mutta sen juurakko saattaa olla tuhansia vuosia vanha. Linjama sanoo kokemuksen olleen kertakaikkisen mahtava. Hänen mielestään niin kulttuuri kuin haapakin ovat oman ympäristönsä avainlajeja. Näin haavat muodostavat laajoja, jatkuvasti kasvavia yhdyskuntia. Ehkä hienoimmin Linjama kuvaa kulttuurin merkitystä ja tekijöittensä sitkeyttä nousta uudelleen, kun sakset vievät tekemisen edellytykset tai olosuhteet muuten muuttuvat vaikeiksi. Välillä myrskyt repivät haavalta oksia ja kaatavat sinnikkäimmänkin puun, mutta tuhatvuotinen, vahva juurakko saa sen puskemaan aina uusia taimia, hän kirjoittaa blogissaan. Mutta ilmiselvästi hän on myös perehtynyt luontoon muutenkin! L injama kysyy teoksensa Sibelius-Akatemian esittelyblogissa: – Oletko koskaan miettinyt, mitä yhteistä on haapapuulla ja suomalaisella musiikkikulttuurilla. Linjamaa kiehtoo myös haavan juurakoiden elinvoima, joka on kuin metafora kulttuurin merkitykselle. M aleena linjama opiskelee Sibelius-Akatemiassa. Suomalainen säveltaide on saanut ajassa elävän aarteen! YDIN 4 / 2024 39 YDINHETKI. Haapa, kuten kulttuuri, on levittäytynyt Suomen jokaiseen kolkkaan aina eteläisimmältä rannikolta Lapin tuntureille saakka. Väitteen vahvistavat myös tutkimukset. Myös kulttuurimme uudistuu koko ajan, ammentaa vanhasta ja elää hetkessä. Ja hän vastaa: – Äkkiseltään yhteys on hatara, kunnes kuoren alta paljastuu uskomattomia yhteyksiä. Hän myös muistuttaa, ettei kulttuuria tueta – siihen sijoitetaan. – Haapa tarjoaa suojan ja ravinnon sadoille lajeille aina tikoista liito-oraviin. Haapa-sävellyksessä oli myös Linjaman musiikillinen jazz-muistimerkki. Haapapuuta yritetään harventaa ”paremmin tuottavien talouspuiden” tieltä pois, mutta se saa sen puskemaan uutta versoa kahta kovemmin. Hän näkee kulttuurin merkityksen samoin. Riehuvat liekit ja niiden kuumuus eivät yllä ikivanhoihin maanalaisiin osiin. Säveltämisessä häntä kiehtoo avoimuus ja lokeroiden unohtaminen: useimmiten juuri eri tyylejä yhdistelemällä löytää kiehtovimmat äänimaisemat. Sen ansiosta elinpaikan saavat niin lukuisat linnut, kasvit, sienet, jäkälät, sammalet, nisäkkäät, toukat kuin perhosetkin, ja kymmenet lajit ovat täysin riippuvaisia haavan läsnäolosta. Hän harrastaa vanhaa jazzia, luonnonvaraisia lintuja ja hyvän mielen rikossarjoja. – Metsäpalon jälkeen haapa on ensimmäisiä lajeja, jotka nousevat tuhkasta. Hänen on määrä valmistua tämän vuoden lopussa sävellyksen maisteriksi. Leikkauksista ja saksimisista huolimatta tuhatvuotinen historiamme säilyy ja nostaa aina uudet taiteilijat olkapäilleen, sanoo Linjama. M illaista oli kuunnella oman teoksen ensiesitystä Siuntion Pyhän Pietarin kirkossa, joka on vuodelta 1460. Kun vanhat rungot kuolevat, juurakosta nousee esiin uusia. Se on elinehtomme eikä maailmassa ole ainuttakaan kansaa ilman kulttuuria. Linjamaa inspiroi luontodokumenttien äänimaailmat ja ylipäätään visuaalisten elementtien yhdistäminen musiikkiin. Myös muusikot kiittivät Haapa-teosta ensinnäkin siksi, että nuotit olivat selkeät (!) ja erityisesti sitä, kuinka äärettömän palkitsevaa on saada esitettäväksi teos, johon voi luoda oman ja aiemmin koskemattoman suhteen. Kirkon vaiheet eivät ole vain mennyttä aikaa vaan myös luomisen ylistystä, musiikin rakentamaa siltaa ja ihmisten kokoontumisen sekä yhdessä kokemisen voimaa. Hänestä tullaan kuulemaan varmuudella vielä usein kuten myös Haapa-teosta. Hän oli erityisen vaikuttunut nuorten muusikoiden pianisti Juho Pohjosen ja sellisti Artturi Aallon kyvystä saada teos elämään. Linjama kertoo säveltäneensä lapsesta saakka, mutta huomanneensa vasta piano-opintojensa loppuvaiheessa, että säveltäminen tuntuu itselle tärkeimmältä ja omimmalta muusikkouden muodolta
Kleemolan ensimmäiset kuvat ilmestyivät yllättäen ja pyytämättä vuonna 2018 – eikä loppua näy. Hän on osallistunut Lyhdyn valokuvatyöpajaan, joka on toiminut vuodesta 2001.. V altteri kleemola (s.1989) on taiteilija, joka luo omakuvia sosiaalisen median välineillä ja estetiikalla. Kleemola tekee kuvansa kuvasovelluksessa yhdistelemällä omakuviaan sosiaalisen median loputtomaan kuvavirtaan. Haaveista ja toiveista kertovat kuvat kyseenalaistavat kuin ohimennen valokuvan perinteet ja poseeraukset. Kleemola leikittelee kuvissaan julkkisten identiteeteillä, sekoittaa sukupuolirooleja ja sijoittaa itsensä populaarikulttuurin tapahtumien keskelle. YDIN 4 / 2024 40 YDINHETKI Valtteri ikonisissa kuvissa Teksti Pekka Elomaa Kuvat Valtteri Kleemola Valtterin maailmat -näyttely oli esillä Valokuvataiteen museossa syksyllä 2024. Hän asettautuu kuviin, joista pitää. Näyttely lähtee kiertämään ja nähdään ainakin ensi vuonna Joensuun Parafestilla. Taiteilija poseeraa meille median kautta tutuksi tulleissa asennoissa ja haastaa samalla katsojan pohtimaan kulttuurimme ihanteita ja stereotypioita
YDIN 4 / 2024 41 YDINHETKI Va ltt eri Kle em ola : M aij a, 20 24 .
YDIN 4 / 2024 42 YDINHETKI
Viereinen sivu. Oikealla. Alhaalla. Valtteri Kleemola: Robin, 2023. YDIN 4 / 2024 43 YDINHETKI Lyhty ry Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry on vuonna 1993 perustettu yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys. Valtteri Kleemola: Taistelevat Valtterit, 2024. Valtteri Kleemola: Rakkauden piru, 2024.. Yhdistys tarjoaa kehitysvammaisille aikuisille asumis-, opetusja työpajapalveluja. Lisäksi se järjestää tapahtumia ja kulttuuritoimintaa
Ris to Pak arin en ALP O Tar ina jää kie kon kau hukak ara sta , kos mop olii ttis ta, mes tar iva lm ent aja sta , kul ttu uriv aik utt aja sta , sei kka ilij ast a ja aik aan sa ede llä olle est a pel in los osta Alp o Suh ose sta . Lau ri Nur mi San na Mar in Läh eltä kirj oite ttu hen kilö kuv a maa ilm alla sup ert ähd eks i kas van ees ta pol iiti kos ta. Tun tuu silt ä, ett ä toi mitt aja on kirj oitt anu t elä män sä kirj an. metsästys Kadonneen järjen metsästys yli rajojensa. Pik ett y ehd ott aa roh kea sti uud enl ais ta ja rei lum paa tal ous jär jes tel mää . Tun tuu silt ä, ett ä toi mitt aja on kirj oitt anu t elä män sä kirj an. 202 4 Tho mas Pik ett y Pää om a ja ide olo gia Tal ous tie tee n roc ktä hti Tho mas Pik ett y tar joa a mur ska ava a nyk ypo liti ika n krit iik kiä kirj ass aan Pää om a ja ide olo gia . Menestysteos Pääoma 2000-luvulla saa jatkoa. Olen ne kaikki lukenut ja monta arvioinut. ”Sa nna Mar in on Nur men kuu des pol itiik an tie tok irja . FI Kir ja on par as jou lul ahj a! Saa tav illa kir jak aup ois ta, mar ket eis ta, ään iki rja pal vel uis ta ja oso itt ees ta: Ann a Kon tul a Kad onn een jär jen met säs tys Kad onn een jär jen met säs tys esi ttä ä, ett ä ter api apuh e on mat kan nut kau as yli raj oje nsa . San na Mar in ei väl ttä mät tä ole Lau ri Nur men kirj ois ta par as vaa n väh än ene mm än. Men est yst eos Pää om a 200 0-lu vul la saa jat koa . met säs tys Kad onn een jär jen met säs tys yli raj oje nsa . Olen ne kaikki lukenut ja monta arvioinut. Sam alla ter api an kie li on hiip iny t puh eta vak si yht eyk siin , jot ka aik ais em min on mie lle tty toi sin . 10. San na Mar in ei väl ttä mät tä ole Lau ri Nur men kirj ois ta par as vaa n väh än ene mm än. Ole n ne kai kki luk enu t ja mon ta arv ioi nut . Johnny Kororo tovereineen lähtee vielä kerran avaruuteen itsemurhaa muistuttavalle tutkimusmatkalle sähköpurjealus Arsinoella. Tuntuu siltä, että toimittaja on kirjoittanut elämänsä kirjan. ”Sa nna Mar in on Nur men kuu des pol itiik an tie tok irja . FI VA IK UT TA VA A LU KE MIS TA – MY ÖS EJA ÄÄ NIK IR JO IN A Kir ja on par as jou lul ahj a! Saa tav illa kir jak aup ois ta, mar ket eis ta, ään iki rja pal vel uis ta ja oso itt ees ta: IN TO KU STA NN US. Jul kis uus on kiin nos tun ut tun tei sta ja mie len hyv inv oin nis ta. Risto Pakarinen ALPO Tarina jääkiekon kauhukakarasta, kosmopoliittista, mestarivalmentajasta, kulttuurivaikuttajasta, seikkailijasta ja aikaansa edellä olleesta pelin lososta Alpo Suhosesta. IN TO KU STA NN US. 202 4 Tho mas Pik ett y Pää om a ja ide olo gia Tal ous tie tee n roc ktä hti Tho mas Pik ett y tar joa a mur ska ava a nyk ypo liti ika n krit iik kiä kirj ass aan Pää om a ja ide olo gia . ”Sa nna Mar in on Nur men kuu des pol itiik an tie tok irja . Tun tuu silt ä, ett ä toi mitt aja on kirj oitt anu t elä män sä kirj an. met säs tys Kad onn een jär jen met säs tys yli raj oje nsa . Julkisuus on kiinnostunut tunteista ja mielen hyvinvoinnista. ”Sanna Marin on Nurmen kuudes politiikan tietokirja. Sanna Marin ei välttämättä ole Lauri Nurmen kirjoista paras vaan vähän enemmän. FI pal vel uis ta ja oso itt ees ta: Lau ri Nur mi San na Mar in Läh eltä kirj oite ttu hen kilö kuv a maa ilm alla sup ert ähd eks i kas van ees ta pol iiti kos ta. INTOKUSTANNUS.FI palveluista ja osoitteesta: Lauri Nurmi Sanna Marin Läheltä kirjoitettu henkilökuva maailmalla supertähdeksi kasvaneesta poliitikosta. Jul kis uus on Sam alla ter api an kie li on hiip iny t puh eta vak si ALP O Tar ina jää kie kon kau husei kka ilij ast a ja aik aan sa ede llä olle est a pel in los osta Alp o Suh ose sta . Pik ett y ehd ott aa roh kea sti uud enl ais ta ja rei lum paa tal ous jär jes tel mää . 10. Ris to Iso mäk i Pim eää jää tä Suo mal ain en tek nol ogi a on rat kai sija n roo lis sa tril ler i-t aitu ri Ris to Iso mäe n uut uud ess a Pim eää Jää tä. Lauri Nurmi Sanna Marin Läheltä kirjoitettu henkilökuva maailmalla supertähdeksi kasvaneesta poliitikosta. FI Kir ja on par as jou lul ahj a! Saa tav illa kir jak aup ois ta, mar ket eis ta, ään iki rja pal vel uis ta ja oso itt ees ta: Ann a Kon tul a Kad onn een jär jen met säs tys Kad onn een jär jen met säs tys esi ttä ä, ett ä ter api apuh e on mat kan nut kau as yli raj oje nsa . ” – Unt o Häm älä ine n / HS 24. FI VA IK UT TA VA A LU KE MIS TA – MY ÖS EJA ÄÄ NIK IR JO IN A Kir ja on par as jou lul ahj a! Saa tav illa kir jak aup ois ta, mar ket eis ta, ään iki rja pal vel uis ta ja oso itt ees ta: IN TO KU STA NN US. Ole n ne kai kki luk enu t ja mon ta arv ioi nut . FI pal vel uis ta ja oso itt ees ta: Lau ri Nur mi San na Mar in Läh eltä kirj oite ttu hen kilö kuv a maa ilm alla sup ert ähd eks i kas van ees ta pol iiti kos ta. ”Sanna Marin on Nurmen kuudes politiikan tietokirja. Ris to Pak arin en ALP O Tar ina jää kie kon kau hukak ara sta , kos mop olii ttis ta, mes tar iva lm ent aja sta , kul ttu uriv aik utt aja sta , sei kka ilij ast a ja aik aan sa ede llä olle est a pel in los osta Alp o Suh ose sta . IN TO KU STA NN US. Jul kis uus on Sam alla ter api an kie li on hiip iny t puh eta vak si ALP O Tar ina jää kie kon kau husei kka ilij ast a ja aik aan sa ede llä olle est a pel in los osta Alp o Suh ose sta . Julkisuus on Samalla terapian kieli on hiipinyt puhetavaksi ALPO Tarina jääkiekon kauhuseikkailijasta ja aikaansa edellä olleesta pelin lososta Alpo Suhosesta.. Samalla terapian kieli on hiipinyt puhetavaksi yhteyk siin, jotka aikaisemmin on mielletty toisin. Lau ri Nur mi San na Mar in Läh eltä kirj oite ttu hen kilö kuv a maa ilm alla sup ert ähd eks i kas van ees ta pol iiti kos ta. Sam alla ter api an kie li on hiip iny t puh eta vak si yht eyk siin , jot ka aik ais em min on mie lle tty toi sin . Tun tuu silt ä, ett ä toi mitt aja on kirj oitt anu t elä män sä kirj an. Joh nny Kor oro tov ere ine en läh tee vie lä ker ran ava ruu tee n its em urh aa mui stu ttav alle tut kim usm atk alle säh köp urje alu s Ars ino ella . Piketty ehdottaa rohkeasti uudenlaista ja reilumpaa talousjärjestelmää. Joh nny Kor oro tov ere ine en läh tee vie lä ker ran ava ruu tee n its em urh aa mui stu ttav alle tut kim usm atk alle säh köp urje alu s Ars ino ella . San na Mar in ei väl ttä mät tä ole Lau ri Nur men kirj ois ta par as vaa n väh än ene mm än. Sanna Marin ei välttämättä ole Lauri Nurmen kirjoista paras vaan vähän enemmän.” – Unto Hämäläinen / HS 24.10.2024 Thomas Piketty Pääoma ja ideologia Taloustieteen rocktähti Thomas Piketty tarjoaa murskaavaa nykypolitiikan kritiikkiä kirjassaan Pääoma ja ideologia. ”Sa nna Mar in on Nur men kuu des pol itiik an tie tok irja . IN TO KU STA NN US. Jul kis uus on kiin nos tun ut tun tei sta ja mie len hyv inv oin nis ta. IN TO KU STA NN US. Ole n ne kai kki luk enu t ja mon ta arv ioi nut . Tuntuu siltä, että toimittaja on kirjoittanut elämänsä kirjan. Ole n ne kai kki luk enu t ja mon ta arv ioi nut . INTOKUSTANNUS.FI VAIKUTTAVAA LUKEMISTA – MYÖS EJA ÄÄNIKIRJOINA Kirja on paras joululahja! Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta: INTOKUSTANNUS.FI Kirja on paras joululahja! Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta: Anna Kontula Kadonneen järjen metsästys Kadonneen järjen metsästys esittää, että terapiapuhe on matkannut kauas yli rajojensa. Ris to Iso mäk i Pim eää jää tä Suo mal ain en tek nol ogi a on rat kai sija n roo lis sa tril ler i-t aitu ri Ris to Iso mäe n uut uud ess a Pim eää Jää tä. Risto Isomäki Pimeää jäätä Suomalainen teknologia on ratkaisijan roolissa trilleri-taituri Risto Isomäen uutuudessa Pimeää Jäätä. ” – Unt o Häm älä ine n / HS 24. Men est yst eos Pää om a 200 0-lu vul la saa jat koa . San na Mar in ei väl ttä mät tä ole Lau ri Nur men kirj ois ta par as vaa n väh än ene mm än
Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. 46 FAYME ALM Momentum pohjoismaiselle kulttuuriselle puolustusliitolle / 51 PERTTI KOISTINEN Militarismin mieletön keveys / 56 ALEKSI OKKONEN Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut provosoitu / 60 MIKA HELANDER Sodankäynnin viheliäisyys ja rauhan rakentaminen / 68 ELINA LAUTTAMÄKI Kukin sukupolvi rakentaa rauhansa uudelleen
Liljegrenin toteamus saa vahvistuksen myös Yhdysvalloissa sijaitsevan Hillsdale Collegen The Churchill Project -hankkeen verkkosivuilta. Kirjoittaja Fayme Alm POHJOISMAISELLE KULTTUURISELLE PUOLUSTUSLIITOLLE Momentum YDIN 4 / 2024 46 YTIMESSÄ. Sitä ei kuitenkaan ole löytynyt Churchillin 15 miljoonan julkaisun, kirjeen, puheen, luonnoksen, artikkelin tai kirjan joukosta. Sotilaallinen turvallisuuspolitiikka on noussut kuumaksi aiheeksi pohjoismaisessa yhteistyössä. Kaikki ei kuitenkaan liity aseisiin. ” mitä varten muuten taistelisimme! Jos meillä ei ole taidetta ja kulttuuria, ei meillä ole mitään puolustettavaa!” Tätä lainausta pidetään usein Winston Churchillin sanomana, vaikka hän ei todellisuudessa ole sitä sanonut. Näin toteaa Bengt Liljegren, ruotsalainen kirjailija, joka on kirjoittanut kaksiosaisen elämäkerran brittiläisestä poliitikosta ja kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittajasta. Nyt on aika lisätä pohjoismaista julkista tilaa, yhteisyyttä ja näin vahvistaa kulttuurista yhteenkuuluvuutta. Lainaus julkaistiin ensimmäisen kerran amerikkalaisessa Village Voice -lehdessä, minkä jälkeen se on levinnyt laajalti internetissä
Vuosien mittaan kysymykseen on annettu lukuisia vastauksia, aivan kuten kulttuurin merkityksestäkin ja mahdollisuuksista. Valtio on itselleen velkaa niiden tukemisen ja rohkaisemisen.” ”Pääministeri Neville Chamberlain, joka puhui tunteella ja harkiten tästä aiheesta, muistutti meitä vanhasta sanonnasta, jonka mukaan taiteen avulla ihminen pääsee lähimmäksi enkeleitä ja kauimmaksi eläimistä.” J ätämme churchillin taaksemme, mutta pidämme kiinni ensimmäisestä lainauksesta. Ministerit ilmaisevat myös, että tutkimuksella, koulutuksella, nuorisoyhteistyöllä sekä kulttuurilla tulee olla keskeinen asema pohjoismaisessa yhteistyössä, vaikkakin Pohjoismaiden ministerineuvosto ilmoittaa, ettei heidän raamissaan ole tällä hetkellä Enestamin raportin suositusten konkreettista seurantaa. Tanskalainen antropologi ja emeritusprofessori Kirsten Hastrup Kööpenhaminan yliopistosta, kirjoittaa teoksessaan Kultur – den flexibla gemenskapen, että kulttuuri voi sekä luoda yhteyksiä että rajoja, sitä voidaan sekä hyödyntää että väärinkäyttää ja että kulttuuri on tie yhteisöllisyyteen, joka on joustava – se muuttuu ja muuntuu ihmisten uusien kokemusten myötä. Kirjoittaja jatkaa, että kulttuuri ”mahdollistaa ihmisille orientoitumisen maailmassa, historian käsittelemisen ja luomisen, tietojen ja taitojen omaksumisen sekä merkityksellisen ajattelun ja puhumisen”. YDIN 4 / 2024 47 YTIMESSÄ. Suomen entinen puolustusministeri Jan-Erik Enestam tarjoaa määritelmän vuoden 2021 raportissaan Nordisk civil beredskap: ”Pohjoismainen yhteistyö arjen tasolla on merkittävää pohjoismaisen identiteetin, yhteisöllisyyden ja luottamuksen kannalta, ja ne puolestaan muodostavat perustan yhteiselle pohjoismaiselle siviilikriisinvalmiudelle. T ämän esseen keskiössä on kulttuurin rooli pohjoismaisen identiteetin vahvistamisessa. Churchill on kuitenkin ilmaissut samanlaisen ajatuksen useaan otteeseen The Churchill Projectin mukaan. ”Tällainen valmius syntyy Enestamin mukaan paitsi pohjoismaisten kielten taidon parantamisella, myös lisäämällä yhteistyötä tutkimuksen, koulutuksen, nuorisoasioiden ja kulttuurin parissa. Kun pohjoismaisesta puolustusyhteistyötä keskustellaan nykytilanteessa, on aiheellista pohtia, mitä me oikeastaan puolustamme. Esimerkiksi vuonna 1938 pitämässään puheessaan The Royal Academy -instituutissa hän sanoi: ”Taiteet ovat välttämättömiä kokonaisvaltaiselle kansalliselle elämälle. Se on myös ratkaisevaa yhteisen kulttuurisen puolustusliiton luomisessa. Pohjoismaiset yhteistyöministerit vahvistivat Enestamin näkemyksen vuoden 2022 raportissa ja toteavat sekä kriisivalmiuteen ja kriisinhallintaan liittyvien tilanteitten edellyttävän ”pohjoismaisen identiteetin, yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen ylläpitämistä ja vahvistamista”. Mitä kulttuuri sitten on
Millaista kulttuuri on Pohjoismaissa ja miten pohjoismainen kulttuurivaihto toteutuu. Sen päätarkoitus on lisätä Pohjolan julkista tilaa luomalla lisää yhteisiä alustoja keskusteluille ja väittelyille aiheista, jotka erityisesti koskettavat pohjoismaiden asukkaita. Kyseistä ohjelmaa lähetetään kolmen skandinaavisen yleisradioyhtiön yhteistyönä ja siinä on toisinaan suomalaisia vieraiNORD 55° Yhdistyksen nimi, tällä hetkellä 55°, viittaa tulevaan ensimmäisen huippukokouksen pitopaikkaan Öresundin ja sen leveyspiiriin. Kulturanalys i Norden kuvailee raporteissaan asioita, jotka edistävät tai estävät laajempaa pohjoismaista kulttuurivaihtoa. Niissä tuodaan esille tärkeitä näkökulmia pohjoismaisen kulttuurin vahvistamiseen, jotka pitkällä aikavälillä vahvistavat pohjoismaista identiteettiä ja myös pohjoismaista puolustusliittoa. He kirjoittavat, että kulttuuri on ”monimutkainen kokonaisuus, joka sisältää kaikki taidot ja käytännöt, joita ihmiseltä vaaditaan yhteiskunnan jäsenenä: tiedon, uskon, taiteen, moraalin, lait, tavat…” Sekä tanskalaisen että suomalaisen kirjoittajan ajatukset kulttuurin käsitteestä sopivat hyvin yhteen Enestamin toiveen kanssa pohjoismaisen siviilivalmiuden ”ylläpitämisestä ja vahvistamisesta”, kuten hän sen ilmaisee – ja tuovat mieleen myös Churchill-lainauksissa välittyvän merkityksen. K ulttuurin merkitys kantavana voimana naapureihimme tutustumisessa tunnustetaan laajasti. Mutta tarvitaan enemmän. Sitä kartoittaa, analysoi ja raportoi Kulturanalys i Norden, pohjoismainen kulttuuripolitiikan tietokeskus, joka on perustettu Pohjoismaiden ministerineuvoston aloitteesta ja joka sijaitsee Ruotsin Kulturanalys -toimijoiden yhteydessä. Pohjoismaiden välillä on kulttuurivaihtoa ja myös yhteisiä hankkeita, kuten esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston kulttuuripalkinnot. YDIN 4 / 2024 48 YTIMESSÄ. Jatkossa, kun kokoukset järjestetään vuorovuosin eri pohjoismaisissa kaupungeissa, luku päivitetään kyseisen kaupungin leveyspiirin mukaan. Näin ajattelivat viime vuonna myös neljä aloitteentekijää nord 55° -järjestön perustamiseksi. Aloitteen takana on kolme tanskalaista: Stig Ørskov, JP / Politikens Husin toimitusjohtaja, Christian Have, Have Kommunikationin toimitusjohtaja ja Lise Bach Hansen, kansainvälisten yhteyksien ohjelmajohtaja Tanskan kuninkaallisen kirjaston Mustassa timantissa sekä norjalainen Hilde Sandvik, toimittaja, kirjailija ja Norsken, svensken och dansken -radio-ohjelman juontaja. Samankaltaisen määritelmän tarjoavat dosentti Ruth Illman Donnerska-instituutin uskontoja kulttuurihistoriallisen tutkimuksen yksiköstä kuten myös Åbo Akademin dekaani Peter Nynäs ”Kultur, människa, möte – ett humanistiskt perspektiv”
Pohjoismaat ovat alue, jossa järjestetään vapaita vaaleja ja kunnioitetaan sananvapautta, jotka puolestaan ovat demokraattisten yhteiskuntien peruspilareita. Tarvitsemme helpompaa pääsyä toistemme keskusteluihin ja innovaatioehdotuksiin, jotta voimme saavuttaa sen, minkä Enestam katsoo olevan erittäin tärkeää – pohjoismaista yhteistyötä arjen tasolla. nord 55° on jo luonut uusia yhteistyömuotoja alueen suurten pohjoismaisten mediayritysten kesken. nord 55° -järjestöllä on tällä hetkellä 15 hengen johtoryhmä, johon kuuluu edustajia Tanskasta, Suomesta, Grönlannista, Norjasta ja Ruotsista. Tanskassa on lähes kuusi miljoonaa asukasta, Suomessa noin 5,6 miljoonaa, Färsaarilla lähes 55 000, Grönlannissa lähes 57 000, Islannissa lähes 400 000, Norjassa hieman yli 5,5 miljoonaa, Ruotsissa hieman yli 10,5 miljoonaa ja Ahvenanmaalla noin 30 000 asukasta. ta. Lisäksi tämä vähentää sitkeitä ennakkoluuloja naapureitamme kohtaan. Tänä syksynä ohjelmassa on esiintynyt professori Johan Strang, Helsingin yliopiston Pohjoismaiden tutkimuksen keskuksesta. Tavoitteena on luoda vahva yhteys kulttuurin ja median välille, jolloin kulttuurin tehtävänä on tuoda esiin yhteiskunnan tärkeitä kysymyksiä ja virittää keskustelua niistä. Pohjola on esikuva ja malli monille muille maille ja alue, jota kannattaa puolustaa saatavilla olevilla kaikilla kulttuurin tavoilla. YDIN 4 / 2024 49 YTIMESSÄ. POHJOISMAISSA ON LÄHES 28 MILJOONAA ASUKASTA, KAIKILLA EDESSÄÄN SAMOJA AIKAMME NOPEITA MUUTOKSIA JA MONIMUTKAISIA HAASTEITA. Siiloutuminen ja muutoinkin erilliset toimintamallit ovat kuitenkin olemassa ja siksi nord 55° pyrkii luomaan lisää yhteisiä foorumeita yhteistyölle, vuoropuhelulle ja keskusteluille. Yhdistyksen lähtökohtana on, että yhdessä Pohjola on vahvempi kuin erikseen toimiminen, mikä on nykyisin varsin usein tilanne. Se on myös tilaa ja alustoja, joissa keskustellaan aikaamme liittyvistä haasteista. Alustoja, jotka eivät ainoastaan lisää tietämystä naapurimaistamme vaan myös antavat näkymän siihen, mitkä asiat ovat agendalla yhteistyön täyden potentiaalin löytämiseksi. K ansainvälisesti katsottuna pohjoismaat erottuvat rauhaa rakentavina ja turvaavina alueina, joilla on yhteiset yhteiskunnalliset ihanteet ja arvot sekä poliittinen ja taloudellinen vakaus. nord 55°:n näkökulmasta nämä ovat painavia syitä sille, miksi meidän tulisi alkaa toimia yhdessä paljon enemmän yli kansallisrajojen. Yhteensä Pohjoismaissa on lähes 28 miljoonaa asukasta, joilla on kaikilla edessään samoja aikamme nopeita muutoksia ja monimutkaisia haasteita kuten ilmastonmuutos, tekoäly, sotilaallinen varustautuminen, vihreä siirtymä, kestävyys, kasvava polarisaatio, Pohjoismaiden demografiset muutokset syntyvyyden laskuna sekä maailmalla lisääntyvät autoritääristen hallintojärjestelmien määrä. Kun tarkastellaan pelkästään kunkin maan tai itsehallintoalueen väkilukua, on helppo yhtyä tähän ajatukseen
Ensimmäinen huippukokous järjestetään Kööpenhaminassa keväällä 2026. Teollistuminen ja kaupungistuminen jättivät jälkensä yhteiskuntaelämään samalla kun uudet tekniset edistysaskeleet, kuten rautatiet ja höyrykoneet, muokkasivat maailmaa aivan uudella tavalla. Kääntäjä Arja Alho. H istoria näyttää toistavan itseään. Samoin kuin Brandesin aikana, jolloin moderni kirjallisuus toimi yhteiskunnallisen keskustelun alustana, tarvitsemme tänä päivänä tarinoita ja ääniä, jotka kyseenalaistavat perinteiset näkökulmat. Tavoitteena on erilaisten näkökulmien ja osaamisten kautta löytää uusia pohjoismaisia yhteistyömahdollisuuksia ja innovaatioihin liittyviä potentiaaleja. Lähtökohtana on ajatus siitä, että kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän vuorovaikutuksella syntyvät kaivatut uudet ideat ja ratkaisut kestävän tulevaisuuden saavuttamiseksi. Yhdistys kutsuu koolle tutkijoita, filosofeja, yrittäjiä, taiteilijoita ja mielipidevaikuttajia ympäri Pohjolaa avoimeen ja osallistavaan vuoropuheluun. Juuri nyt on hetki, momentum, suuremmalle pohjoismaiselle julkiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Brandesin ajatuksena oli uusi realismi taiteessa, jota leimasi vahva yhteiskuntakritiikki ja credon omainen kehotus: mikään ongelma ei ole liian suuri keskusteltavaksi eikä mikään auktoriteetti liian korkea kyseenalaistettavaksi. KULTTUURIYHTEISTYÖLLÄ YHTENÄINEN JA RAUHAN POHJOLA. Kööpenhaminassa pohjoismaiset kirjailijat, taiteilijat, tiedemiehet ja filosofit kokoontuivat keskustelemaan yhteiskunnallisesta kehityksestä, taiteen roolista ja yksilön asemasta modernissa yhteiskunnassa. Taustana olivat kuitenkin tuon ajan suuret yhteiskunnalliset muutokset. Voimme lisätä keskinäistä vuorovaikutustamme, löytää yhteisiä ratkaisuja ja rakentaa siltoja erojemme yli sekä luoda yhtenäisemmän pohjoismaisen identiteetin, kulttuurisen puolustusliiton ja rauhan alueen. N ord 55° kuvaa nykytilannetta ajanjaksona, jolloin tarve yhteiselle pohdinnalle ja uudelleenarvioinnille on suuri ja että paradigman muutos on välttämätön, jotta voimme Pohjoismaissa yhdessä löytää vastauksia aikamme suuriin kysymyksiin ja haasteisiin. Toiveena on, että huippukokous synnyttää laajoja vaikutuksia – kuin veteen heitetyn kiven piirtyvinä renkaina. YDIN 4 / 2024 50 YTIMESSÄ. Tunnettu tanskalainen kirjailija ja kriitikko Georg Brandes muotoili periaatteet sille, mikä sittemmin tunnettiin kirjallisuushistorian käsitteenä, ”modernin läpimurtona”. Yhtäläisyydet nykypäivän ja niiden muutosten välillä, joista Brandes ja hänen piirinsä keskustelivat 150 vuotta sitten, ovat silmiinpistäviä. 1800-luvun loppu oli Pohjois-Euroopassa dynaaminen ajanjakso. Omien sanojensa mukaan yhdistyksen tavoitteena on yhdistää Pohjolan yhteistä kokemusperustaa. nord 55° haluaa käynnistää suuremman pohjoismaisen julkisen tilan kehittymisen ja siinä käytävän yhteiskunnallisen keskustelun
Monet sodan kokeneet ja sodan jälkeen syntyneet tosin vielä nuolivat edellisten sotien haavoja, mutta suunta oli kuitenkin selvä; rauha vakautui askel askeleelta. Emmekö nähneet tuhon merkkejä. Kirjoittaja Pertti Koistinen sietämätön keveys Yhteiskunta tuntuu olevan valjastettu kokoamaan voimia ja resursseja sodan jatkamiseen. Miksi. Viholliskuvia purettiin ja luotiin tilaa rauhankasvatukselle lastentarhoista yliopistoihin. Olimmeko sokeita. Suomi niitti mainetta demokratian ja rauhan rakentajana. YDIN 4 / 2024 51 YTIMESSÄ. MILITARISMIN E nnen venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja Israelin aloittamaa kansanmurhaa Gazassa, Eurooppa ehti paistatella tuokion rauhan, suvaitsevaisuuden ja demokratian oloissa. Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä, syttyivät sodan ja vihan liekit. Mutta vain rauha tarjoaa rakennusaineiksi humanismin ja sen mukana yhteiskunnan jäsenille arvon ja arvostuksen sekä resursseja unelmien toteuttamiseen
O nnistuakseen sota edellyttää laajojen kansan kerrosten tukea. Speierin sanoin ”Sota muokkaa yhteiskunnan rakenteita jo ennen kuin avoimet taistelut alkavat, eikä sodan vaikutus lakkaa sittenkään, kun rauha saavutetaan”. Yhteiskunta tuntuu olevan valjastettu kokoamaan voimia ja resursseja sodan jatkamiseen. Nyt sotateollisen kompleksin vahvistaminen on nähtävissä kaikkialla mutta ennen kaikkea Venäjän, Ukrainan, Israelin ja Yhdysvaltojen talouksissa. Ideologisen sodan tärkeys on käynyt selväksi jo aikaisemmissa sodissa ja rintaman molemmin puolin. Tämä edellyttää ideologista työtä, hengen nostattamista, propagandaa ja mielten sumutusta. Tämän osoitti jo Leo Harmaja, teoksessaan Effects of War on Economic and Social Life in Finland vuonna 1933, mutta kukapa muistaa tällaista miestä ja hänen ajatuksiaan. Sodasta tiedottamista ja sotakirjeenvaihtajia tiedetään käytetyn jo 1600-luvulta alkaen mutta toisessa maailmansodassa ja Vietnamin sodassa sotakirjeenvaihtajat, valokuvaajat ja kirjailijat saivat niin keskeiseen aseman, että heidän raporttiensa rintamalta voi katsoa vaikuttaneen jopa sodan kulkuun ja lopputulokseen. Harvainvalta, taloudellinen eriarvoisuus ja sosiaalinen etäisyys yhteiskuntaluokkien kesken ruokkivat ennakkoluuloja ja viholliskuvia. T utkiessaan natsi-saksan syntyä ja sodankäyntiä Hans Speier (1941) päätteli, etteivät sodat synny tyhjästä ja yllätyksenä, vaan niitä valmistellaan jo ennen ensi-iskua. Siksi vallanpitäjät pyrkivät kaikin keinoin tekemään sodasta koko kansan asian. Siprin vuosiraportit, Yhdysvaltojen yliopistojen tutkimukset sekä Venäjän taloutta koskevat arviot vahvistavat tämän. Centeno ja Vicki Yang (2019). Sotia ennen ja sotien aikana yhteiskunnan arvot vain kovenevat ja militarismi saa uutta potkua. YDIN 4 / 2024 52 YTIMESSÄ. Myös yhteiskunnan sulkeutuneisuus, heikko yleissivistys ja puutteelliset tiedot toisten maiden kulttuureista ruokkivat viholliskuvia ja madaltavat kynnystä väkivallan käyttöön. ”Yleensä ne maat ja yhteiskunnat, joilla ei ole kykyä ja kokemusta yhteiskunnallisen ongelmien kollektiivisesta ratkaisemisesta, turvautuvat sotiin jopa maan sisäisten ongelmien ratkaisemiseksi”, arvioivat Miguel A. Tietyt yhteiskunnalliset hallitsemisen tavat, yhteiskunnan arvot ja ideologiat johtavat siihen, että sota hyväksytään ja sodasta tulee hallitsemisen tapa. Asevarainen turvallisuus huutaa puolustusbudjetin lihavoittamista, proteesien tekijöitä sekä haavoittuneiden ja kaatuneiden omaisten huoltajia, mitkä puolestaan muuttavat olennaisesti yhteiskuntien toimintaa ja poliittisten valintojen tärkeysjärjestystä. Sodan olosuhteissa talouspolitiikan painopiste siirtyy askel askeleelta aseteollisuuteen, asehankintoihin ja puolustusvoimien kehittämiseen sen sijaan, että investoitaisiin sosiaaliturvaan, koulutukseen, kulttuuriin ja hyvinvointiin. Sodan syyt ja sotiin valmistautuminen ovat yhteiskunnan ytimessä
T ähän sodankäynnin kenttään sijoittuu myös sosiaalinen media ja sen käyttö sotien valmistelussa, sodissa ja kansalaisten mielipiteiden muokkauksessa. Toisen maailmansodan aikana yhdeksi ehkä maailman tunnetuimmaksi sotakirjeenvaihtajaksi nousi Martha Gellhorn. Maanpuolustuskorkeakoulun laatimissa tilannekuvauksissa puhutaan informaatiovaikuttamisesta ja sen ympärillä käytävistä kybersodista. Sotakirjeenvaihtajilla on ollut myös merkittävä rooli sodan yhteiskunnallisen tuen ja taistelutahdon ylläpitäjänä. Tätäkin suurempi vaikutus sotarintaman kuvauksilla on oletettavasti ollut historian kirjoituksen ja kansakunnan muistin rakentajina. Sotakirjeenvaihtajia käyttivät sekä armeija että poliittinen johto. Informaatiovaikuttamisen kokonaisuudessa erilaiset sijaintitiedot, kommunikaatioverkostot, strategiset resurssit sekä kansalaisten tiedot ja mielialat sekä kriisikohteissa että laajemmin kansainvälisten yhteisöjen tasolla, ovat nykyaikaisessa sodankäynnissä strategisessa asema, todetaan podcastissa. Se on ”läpitunkevaa” ja vie suuren osan jokapäiväisestä elämästämme. Kukapa meistä voisi tietää muutoin Suomen sisällissodan aikaisista teloituksista Tampereen keskusaukiolla, Auschwitzin keskitysleiristä, Hiroshiman atomipommista ja Vietnamin sodassa käytetystä napalmpommeista ja Venäjän vankileireistä. Sosiaalisesta mediasta on tullut jopa erityinen sodankäynnin paikka. Niillä tavoitellaan epävarmuutta ja epätoivoa kansalaisten elämään. Asiasta on julkaistu podcast. Yli 50 vuoden ajan hän kiersi kansainvälisiä sotatantereita kuvaten 1930-luvun lamaa, Espanjan sisällissotaa, Normandian maihinnousua, Suomen talvisotaa ja Panaman kanavan taisteluja Riippumattomien kirjeenvaihtajien rooli on noussut erityisen merkittäväksi silloin kun he paljastivat sotien yhteiskunnallisia syitä ja seurauksia sekä kenraalien ja poliitikkojen levittämiä vääriä tietoja. Tuskin Suomikaan olisi selvinnyt Talvisodan kaltaisista vaikeista hetkistä ilman radiolähetyksiä ja muita uutisia rintamalta kotirintamalle ja kansainväliseen tietoisuuteen. Propagandalla pyrittiin ylläpitämään taistelutahtoa ja vastapropagandalla vihollisen propagandaan. Nyt sotakirjeenvaihtajien rinnalle ja jatkeeksi ovat nousseet bloggarit ja sosiaalinen media sekä näitäkin laajemmat informaatiorakenteet, kyberavaruus ja taistelu sen hallinnasta. Se tarjoaa tilan olla samanaikaisesti yhteydessä ihmisiin, vastaanottaa uutissyötettämme, ilmaista mielipiteemme, järjestää kollektiivisia toimia, tavata uusia ihmisiä, lobata instituutioita ja tehdä monia muita asioita. Kyberhyökkäyksillä kansallisiin digitaalisiin verkostoihin voidaan lamaannuttaa infrastruktuuri, kuten sähkön, liikenteen, tiedonvälityksen, lämmön ja sairaaloiden toiminta. Näiden arkipäiväisten toimintojen lisäksi se voi olla myös keino organisoida ja toteuttaa väkivaltaa ja konflikteja huomautYDIN 4 / 2024 53 YTIMESSÄ
Sosiaalinen media voidaan siis nähdä digitaalisen sodankäynnin materialisoituneena tilana, jossa siviilija sotilaselämä, väkivalta ja neuvottelu kohtaavat. Digitaalisen informaatiokentän laajenemisen oloissa hallitukset ja sotilaalliset instituutiot viestivät kansalaisille sosiaalisen median kautta. Samalla sosiaalinen media tallentaa ja havainnollistaa sosiaalisen median ja sodan kohtaamista yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan elämässä. Jotain tulisi kuitenkin tehdä! Jonkun tahon olisi kyettävä ottamaan vastuuta siitä millaisen informaation avulla ja mihin suuntaan yhteiskunnan kehitystä ohjataan. Sosiaalinen media ei ole kuitenkaan vaan kaiken pahan alku vaan siellä käytävät keskustelut tarjoavat myös mahdollisuuden kyseenalaistaa tapoja, joilla globaali yleisö harjoittaa valikoivan kuulemisen ja vaikenemisen käytäntöjä. Jos siis haluamme ymmärtää mistä tässä ajassa tapahtuu, meidän tulee laajentaa perspektiiviämme perinteisestä sotakirjeenvaihdosta, uutisoinnista ja propagandasta sosiaaliseen mediaan, sen omalakiseen olemassaoloon ja yhteiskunnalliseen vaikutukseen. Tämän lisäksi Suomessa on vahva reserviläiskoulutus, jonka rahoittamiseen kansanedustajat ajavat kilvan rahaa, verovähennyksiä ja reserviläiskoulutukseen osallistujille ylennyksiä (Savela M ym. On nimittäin ilmiselvää, että sosiaalinen media on täynnä valeuutisia, valekuvia ja niiden takana organisoituneita ja villejä toimijoita, mutta se on kuitenkin myös kontrolloitu kenttä, jota hallitaan markkinakapitalismin keinoin. Analysoidessaan Israelin käyttämää digitaalista militarismia Kuntsman ja Stein (2015) toteavat, että sosiaalinen media on ambivalentti tila, joka voi olla samanaikaisesti sekä intiimi tila että sotakone. 2022) SOSIAALINEN MEDIA VOIDAAN NÄHDÄ DIGITAALISEN SODANKÄYNNIN MATERIALISOITUNEENA TILANA, JOSSA SIVIILIJA SOTILASELÄMÄ, VÄKIVALTA JA NEUVOTTELU KOHTAAVAT. Maanpuolustuskorkeakoulun sivuilla kyllä tunnistetaan, että kyse on myös informaatiosodasta, mutta sen opetusaineistoon ei näytä lipsahtaneen yhden yhtäkään rauhanpolitiikan kannalta kiinnostaa aineistoa. Ne, ja kansalaiset itse, syöttävät sosiaaliseen mediaan kontrolloimatonta ja tarkistamatonta aineistoa, joka palvelee uhkien ja epävarmuuden syntymistä ja leviämistä yhteiskunnassa. Tätä kenttää seuraamalla päästään näkemään ja arvioimaan yhteiskunnan militarisoitumista ja sitä avointa kysymystä, mikä rooli militarisoitumisessa on yksilöillä, valepersoonilla ja yhteisöillä. Suomessa sosiaalisen median lisäksi vahvoja asenneilmaston ylläpitäjiä ovat armeija ja asepalvelus, jonka läpikäy joka vuosi miesten koko ikäluokka ja kasvavassa määrin myös naisten. Pikemminkin on niin, että vapaita ovat vain markkinavoimat ja niiden takana suuret kansainväliset toimijat, jotka voivat olla hallitusten tai poliittisten voimien ohjauksessa tai toimia muutoin kuin villit pedot. YDIN 4 / 2024 54 YTIMESSÄ. taa Federico Caso (2019). R auhanliikkeellä ja rauhan ajatuksella tilaan ei ole kuitenkaan pääsyä
Nyt jos koskaan tarvittaisiin kokonaisvaltaista politiikan suunnan muutosta ja sen ensisijaisimpana tavoitteena tulisi olla pyrkimys rauhaan ja rauhan näkeminen yhteiskunnallisena tilana, joka tarjoaa niin yksilöille, yrityksille, poliittisille toimijoille kuin yhteiskunnallekin toimintatilan ja mahdollisuuden hyödyntää yhteiskunnan osaamista ja resursseja hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen hyväksi. Suhteellisen rauhan aikoina on myös paremmat mahdollisuudet edistää ihmisten perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamista, sekä puolustaa niitä, jotka kokevat painostusta pyrkiessään noudattamaan hyvän käytöksen normeja muita kansoja ja omia kansalaisia kohtaan” kirjoittaa José Antonio Ocampo (2019) kirjassaan International Policy Rules and Inequality: Implications for Global Economic Governance. Rauhan aikana voidaan laatia lakeja ja käyttäytymisnormeja, joilla turvataan mahdollisuudet jatkuvaan rauhaan, mutta myös puuttua erimielisyyksiin, jotka saattaisivat tulevaisuudessa johtaa uusiin konflikteihin. Kyse on itseasiassa niin suuresta ja vakavasta asiasta niin, että se saa ajattelemaan, että sota ei ole enää vain valtion ja valtioiden välinen asia, vaan myös kansalaisjärjestöjen ja yhteistyöverkostojen asia. Yhteiskuntamme on militarisoitunut asenteiltaan ja toiminnaltaan siinä määrin, että kysymys rauhasta ja rauhanpoliittisista toimista, on lähes tabu ja valtiorikos. Sota sen sijaan sumentaa katseemme, romuttaa ihmisten välistä luottamusta ja mikä pahinta, se tuhoaa resursseja ja syö ihanteita, joita tarvittaisiin tulevaisuuden rakennusaineiksi. YDIN 4 / 2024 55 YTIMESSÄ. S iihen aikaan, kun minä ja sukupolveni aloitti yliopisto-opinnot, se näki tieteen ja kasvatuksen keinoksi uudistaa yhteiskuntaa. Talouden ja muidenkin yhteiskunnallisten toimintojen globalisoituminen on nostanut esille myös sen, että sotien syinä eivät enää ole vain perinteiset rajakiistat ja viholliskuvat, vaan sotia ruokkivat yksilöiden ja kansojen kokemat epäoikeudenmukaisuudet hyvinvoinnissa, luonnon resurssien hallinnassa ja käytössä sekä ongelmat sosiaaliseen turvallisuudessa (Duffield 2014). Ajattelimme myös niin, että ”Rauhan aika tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa ystävyyssuhteita, luoda yhteistä kiinnostusta entisten vastustajien kesken ja samalla toivoa, että yhteistyö edistäisi tulevaa hyvinvointia ja vaurautta. Digitaalinen vallankumous on mullistanut myös menetelmät ja strategiat, joilla sumutetaan ja mobilisoidaan kansalaismielipiteitä, asenteita ja ajattelua. Sekä rauha että sota pyrkivät luomaan perustaa yhteiskunnalliselle järjestykselle, mutta vain rauha tarjoaa rakennusaineiksi humanismin ja sen mukana yhteiskunnan jäsenille arvon ja arvostuksen sekä resursseja unelmien toteuttamiseen. NYT TARVITAAN KOKONAISVALTAISTA POLITIIKAN SUUNNAN MUUTOSTA KOHTI RAUHAA. Sosiaalisesta mediasta on tullut uudenlainen tietoisuuden, poliittisen keskustelun ja journalismin lähde, piilopaikka ja hyökkäysasema
2. artiklaan, joka oikeuttaa itsepuolustuksellisen sodan. YDIN 4 / 2024 56 YTIMESSÄ. Sen ehdottomassa voitossa oli ”kysymys päivistä” myös meikäläisten arvioiden mukaan. Valloittaja luonnehti hyökkäystä ennaltaehkäisevänä poliisitoimenpiteenä. Kirjoittaja Aleksi Okkonen ei ollut provosoitu hyökkäys Ukrainaan VENÄJÄN V enäjän hyökättyä ukrainaan 24. Sotien ja konfliktien selittämisessä käsitteiden valinnoilla on merkitystä: ne joko auttavat ymmärtämään tai johtavat harhaan – puolin ja toisin. 2022 maa vetosi yk:n peruskirjan 51. Vaikka hyökkäystä perusteltiin ennakoivana suursodan estävänä ”preklusiivisena imperalismina”, kansanomaista oikeutuspuhetta hallitsi kyynisyys: Miksi Yhdysvalloille sallittu rikos ei olisi sallittu Venäjällekin
Negativiinen määrite loi maailman, jossa itälaajentunutta Natoa ei ollut: kuin käskystä historialliselta ymmärrykseltä katkaistiin siivet. Ulkosuhteiden järjestelmien kuvaaminen sellaisina, millaisiksi ne olisivat muutettavissa, on asia erikseen. Jälkikäteinen tarinantarkistus heikentää teesin uskottavuutta. Helmikuun hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltojen johtamaan sääntöpohjaiseen maailmanjärjestykseen sitoutuneilta mailta toivottiin puolenvalintaa: suoranuottista Naton narratiivissa pysyttelyä odotettiin jokaiselta. Provosoimattomuuden korostus kielsi konfliktin kontekstualisoinnin, ikään kuin väkivalta ei syntyisi väkivallasta. Kumma kyllä, provosoimattomuuden korostaminen väistyi. Sellaisena siitä tuli osa etikettiä, jonka avulla testattiin uskollisuutta läntiselle strategialle. Se teki tilaa yhä yleiselle tavalle esittää helmikuun hyökkäys laajamittaisena hyökkäyksenä sodassa, jonka Venäjä oli aloittanut jo vuonna 2014. Yhtäältä provosoimattomuuden toteamisella ostettiin hyväksyntää. Konfliktin alkamisvuoden 2014 jälkeen verukkeita tällaiseen oli tarjolla runsaasti. Venäläisen narratiivin ei tarvinnut kuin valita parhaat päältä maan ryhtyessä puolustamaan menneisyyttä tulevaisuutta tuhoamalla. Siksi hyökkäyssotaa ei tullut yrittää ymmärtää. Näin äärimmäinen luonnehdinta saattaa vain lietsoa tulkintojen puolueellisuutta ja tehdä mahdottomaksi käsitysten kohtaamisen. Kielemme on rikas ja tarjoaa välineistön tavoittaa kansainväliset suhteet kaikkine vivahteineen sellaisina kuin ne ovat, ei vain sellaisina kuin haluaisimme niiden olevan. Kuinka YDIN 4 / 2024 57 YTIMESSÄ. Naapurimaan valloitusyrityksen käsitteellistäminen vastakohtaparilla provosoimaton-provosoitu joko tavoittaa tai on tavoittamatta konfliktin luonteen. Venäjän valtiojohdon irrationalisointi lisäsi pahuuden jo pitkään arvaamattomaksi luonnehditun toimijan luonteenpiirteisiin. Provosoimattomuusteesin takia Venäjän asevoimien mobilisoinnin välittömistä syistä oli vaiettava ja taustatekijät unohdettava. Toisaalta sen avulla eristettiin niitä, jotka eivät ajattelutapaa allekirjoittaneet. Lisäksi vastakohtaparin käytön valikoivuus ja alttius sisäpoliittisille mielialoille on silmiinpistävää: Yhdysvaltojen yllätyshyökkäys Kuubaan vuonna 1961 epäonnistui mutta nosti presidentin kannatusta, koska hyökkäyksen tarkoitus puhutteli äänestäjäkuntien oikeustajua. J os väite on väärä ja epätosi, niin se ei tarkoita sen vastakohdan olevan oikein ja tosi. Sotaa tuli tavaksi luonnehtia sillä, mitä se ei ollut eli provosoimaton. Taustaoletus Ukrainan sodan provosoimattomuuden alleviivaamisella on selvä: jonkin tahon olisi voinut ajatella toimineen yllykkeenä tai sen luomien olosuhteiden taustavaikuttimena tapahtumille. Luonnehdinta oli keskeisellä sijalla hyökkäyksen tuominneessa yk:n päätöslauselmassa, jonka äänestyksestä pidättäytyivät Kiina, Intia ja 33 muuta valtiota. Provosoimattomuusteesi ei siis ollut selitys tapahtumalle, vaan yritys selittää pois lännen toimijuus. Vain ihmisillä on ymmärrettäviä motiiveja, ei hirviöillä
Konfliktien eskaloituminen yhtyy mielikuvissamme niiden alkamiseen, vaikka sotatoimet olisivat kyteneet tai jatkuneet jo pitkään, kuten Helsingin yliopiston professori Hannu Juusola on Israelin –Palestiinan konfliktin suhteen todennut. Neuvostoliiton jatkajavaltion ensimmäinen ulkoministeri Andrei Kozyrev arvioi vastaavasti, että ”pyrkimykset eristää Venäjää palvelevat ainoastaan lännen kumppanuuden kyseenalaistavien venäläisten imperialistien etuja.” Hyökkäys oli Venäjän valtiojohdolle rationaalinen reaktio kansankunnan elintärkeisiin intresseihin kohdistuneeseen uhkaan. Mearsheimerin mukaan hyökkäyksestä teki rationaalisen ei toimijan moraalisuus, oikeudenmukaisuus tai voiton todennäköisyys, vaan pyrkimys estää venäläisittäin tulkitun voimasuhdetasapainon järkkyminen. E nnen kuin venäjän turvallisuusintressit tulivat lännessä delegitimoiduiksi hyökkäyksen johdosta Ukrainan kriisin luonnehtiminen ulkovaltojen provosoimaksi ei ollut tutkimuskirjallisuudessa tavatonta. Voimasuhdeteoriaa rautalangasta puheissaan vääntänyt presidentti Vladimir Putin piti ”ehdottoman vastuuttomana” olla ryhtymättä vastatoimiin, kun hänen ja neuvonantajiensa silmissä Ukrainasta tehtiin lännen etupiiriä. Naton laajentuminen oli ”korkein kynnyskysymys venäläisille eliiteille”, tiesi kertoa jo vuonna 2008 Yhdysvaltojen Moskovan-suurlähettiläs William Burns. YDIN 4 / 2024 58 YTIMESSÄ. Ensikäden havaintoja kylmän sodan voittajan roolista Venäjän sisäisessä kehityksessä on esitetty runsaasti, viimeisimpänä Ruotsin entinen Venäjän-suurlähettiläs Sven Hirdman kirjassaan De hemliga rapporterna från Moskva. Samaan tapaan Yhdysvaltojen viimeinen Neuvostoliiton-suurlähettiläs Jack Matlock arvosteli hallintonsa päätöstä ”viedä pohja Venäjän demokratisoitumiselta laajentamalla Natoa itään”. Hyökkäyssodan taustan ymmärtäminen on eri asia kuin sen oikeuttaminen. hyökkäys saattoi olla provosoimaton, jos vihollisuudet olivat puhjenneet jo kahdeksan vuotta aiemmin. Pariisin Institut national d’études démographiques’n tutkijan Emmanuel Toddin mukaan Venäjän hyökkäys oli ”Naton provosoima”. Nyttemmin Kentin yliopiston professori Rickard Sakwan mielestä Yhdysvaltojen ajama liberaali internationalismi ”provosoi sodan paluun Eurooppaan”. Venäjän väkivaltainen ratkaisu turvallisuusdilemmaan onkin nähtävä sille olosuhteet antaneessa syiden ja seurausten ketjussa, jonka arkiajattelu usein ohittaa. Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer katsoi, että ”reaalipolitiikalta silmänsä sulkenut länsi” kantoi vastuun vuonna 2014 kärjistyneestä Ukrainan sisäpoliittisesta kriisistä. Venäjän sisäpoliittinen kehitys on ollut omalakista, mutta sodan oikeuttavasta isovenäläisestä nationalismista ammentavan putinismin nousu hallitsevaksi ideologiaksi tapahtui vuorovaikutuksessa maan ulkoisten tekijöiden kanssa. Myöhemmin keskustiedustelupalvelu cia:n johtajana Burns katsoi ”Naton laajentumisen jääneen autopilotille”, kun ”intressejä alkujaan ylläpitäneet turvatakuut muuttuivat itsessään intresseiksi”
Kun näin ei käynyt, Yhdysvaltojen uusiksi liittolaismaikseen kutsumat ja sellaisiksi kelpuutettaviksi tahtovat joutuivat kahden tulen väliin. Y alen yliopiston sotahistorian professori John Lewis Gaddis oli pitänyt viisaana kylmän sodan päättymisen jälkeisinä optimismin vuosina ”Naton laajentumisprosessin laajentamista” koskemaan myös Venäjää. Globaali etelä ei tule tunnistamaan universaalein arvoin ladattua nollasummakonfliktia omakseen, ellei yksipuolisuutta karisteta suhtautumistavoista sotaan. Vuoden 2021 huhtikuussa Nato oli järjestänyt Euroopassa vuosisadan suurimman sotilasharjoituksen Steadfast Defender, johon osallistui myös ukrainalaissotilaita. Saman vuoden syyskuussa Ukraina oli sinetöinyt perustuslakiinsa epäsuorasti kirjatun aikeensa hakea Nato-jäsenyyttä solmimalla kumppanuussopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, jota myöhemmin marraskuussa täydennettiin kymmenvuotisella puolustusyhteistyö-sopimuksella. Naton parlamentaarisen yleiskokouksen entinen puheenjohtaja Pierre Lellouch on sanonut Putinin todenneen hänelle eu:n ja Ukrainan lähentymissopimuksesta neuvoteltaessa vuonna 2013, että ”jos Ukraina koskaan siirtyy länteen, se tarkoittaa sotaa ja silloin katson parhaaksi tuhota valtion”. Jos kerran helmikuun hyökkäys oli deus ex machina, selittämätön väliintulo, niin tilanteen herran rooli tragediassa annetaan kuin tarjottimella Putinille. Vuodesta 2014 Eurooppaan sijoitettujen amerikkalaissotilaiden määrä oli kasvanut 50 prosentilla arviolta 90 000:een. YDIN 4 / 2024 59 YTIMESSÄ. L äntisen narratiivin menestys riippuu sen tunnustamisesta, että asioilla on kaksi puolta. Vuonna 2014 käynnistyneiden kehityskulkujen vakavuus ei ollut voinut jäädä epäselväksi Euroopan ja Yhdysvaltojen poliittiselle johdolle. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut provosoitu, mutta sen kutsuminen provosoimattomaksi on harhaanjohtavaa. Venäjää ei-rationaalisena-toimijana luonnehtineet sivuuttivat sen turvallisuusintressit. Helmikuun hyökkäyksen alla venäläisen narratiivin käsityksellä ”piiritystilasta” oli yhtymäkohtia todellisuuteen. Samana päivänä separatistialueilla Itä-Ukrainassa kirjattiin ennätykselliset 2 026 tykistöiskua. Tämä ei ole este vaan edellytys valloitussodan oikeutuspuheen nujertamiseksi. Neljä päivää ennen sodanjulistusta presidentti Volodymyr Zelenskyi oli esittänyt Münchenin turvallisuuskonferenssissa maansa voivan vastata Venäjän aggressioon vetäytymällä ydinaseet alueellaan kieltävästä Budapestin sopimuksesta. Lupauksillaan Nato-jäsenyydestä ”länsi maalasi jättimäisen maalitaulun ukrainalaisten selkään”, tiivistää Brookings Institutionin tutkimusjohtaja Michael O’Hanlon. Provosoimattomuuden korostaminen saattaa yllättäen antaa tahatonta sivustatukea putinismille
Rauhanopposition pyrkimysten vastassa vuonna 1943 oli yleinen mielipide ja Suomen poliittisen ja sotilaallisen johdon toisenlaiset näkemykset. Kirjoittaja Mika Helander & rauhan rakentaminen SODANKÄYNNIN VIHELIÄISYYS YDIN 4 / 2024 60 YTIMESSÄ. Itse ongelma on viheliäinen – kuten arviointikin. Miten niitä tulisi arvioida jälkikäteen
HITLER ILMOITTI SUOMALAISTEN OLEVAN LIITOSSA SAKSAN KANSSA HYÖKÄTESSÄÄN NEUVOSTOLIITTOON. Ratkaisu on joko parempi tai huonompi ja siitä myös usein kiistellään. Hitler sanoi radiopuheessaan, kun hän ilmoitti Barbarossa-hyökkäyksestään, että pohjoisessa suomalaiset olivat ”im Bunde” (liitossa) Saksan kanssa. Yleinen mielipide tuki talvisodan YDIN 4 / 2024 61 YTIMESSÄ. Tai ratkaisuyrityksen valintaan. Aluksi kuvaan sodan lopettamisen ongelmaa ja sitä, kuinka suomalainen rauhanoppositio syntyi. Tämä ei kuitenkaan johtanut minkäänlaisiin toimenpiteisiin Suomen taholta (Hentilä 2004). Myös historian professori Henrik Meinander toteaa myös Ylen radiopodcastissa Suomen olleen jatkosodassa sotilaallisesti vastuussa strategisesti tärkeästä osuudestaan Saksan itärintamaa. Pieni maa joutui valtavan naapurinsa hyökkäyksen kohteeksi ilman sitä edeltäviä provokaatiota. Suomi sai aiemmin useimpien länsimaiden sympatiat, kun Stalin hyökkäsi Suomeen ja talvisota alkoi vuonna 1939. Rauhan solmiminen Neuvostoliiton ja Suomen välillä toisessa maailmansodassa on havainnollinen esimerkki rauhan tekemisen mutkikkuudesta mutta myös vaikeuksista ottaa kantaa. Jo elokuussa 1941 Neuvostoliitto, jonne Saksa oli hyökännyt, halusi tehdä erillisrauhan Suomen kanssa. Se yritti perustella hyökkäyksensä erillissotana, mutta perustelu ei ollut kovin vakuuttava. Tuolloin Stalin oli länsivaltojen liittolainen, ja kun myös Yhdysvallat liittyi sotaan natsi-Saksaa vastaan, Suomi oli selkeästi historian väärällä puolella. Niihin puolestaan liittyy subjektiivisia ja intersubjektiivisia reflektiota. Mutta rauhan tekemisen ja sen saavuttamisen edellytykset ja ajoitus tekevät siitä monimutkaisen. Stalingradin taistelun jälkeen helmikuussa 1943 oli selvää, että Saksa häviäisi sodan (Jutikkala 1976, Hentilä 2004). Moraalinen kysymys oli tuolloin yksinkertainen. N iin sanottu jatkosota, joka alkoi Hitlerin Barbarossasuunnitelman myötä heinäkuussa 1941, on jälkikäteen tarkasteltuna Suomen kannalta varsin kompleksikas moraalisten kannanottojen, strategisten liittoutumien ja poliittisten valintojen suhteen. Useimmissa tapauksissa ratkaisuyritykseksi muodostuu rauhaan pyrkiminen. V iheliäinen ongelma (wicked problem) viittaa ongelman tiedostamiseen ja siihen reagoimisen. Päätökset sodasta ja rauhasta ovat kysymyksiä, joissa ongelman tiedostaminen ja valitut reagoimisen tavat muodostuvat kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymyksiksi. Sen jälkeen käsittelen ylipäätään sodan lopettamisen ongelman monimutkaisuutta. Valinnat vaihtelevat toimettomuudesta erilaisiin toiminnan muotoihin. Suomen poliittinen johto nimittäin oletti, että Saksa olisi Neuvostoliittoa vahvempi tulevassa sodassa (Puntila 1963). Asetelma kuitenkin muuttui, kun Suomi avoimesti asettui Hitlerin Saksan puolelle hieman yli vuotta myöhemmin
Vuoto vaikeutti Suomen hallituksen ja sen harjoittamaa ulkopolitiikkaa sekä mutkisti tilannetta. Suomen sodanjohdon “sisäpiiri” ei kuitenkaan hyväksynyt näitä aloitteita (Valkonen 1987). Lopulta kesällä 1943 ruotsinkielisen älymystön aloitteesta ja osana Sosialidemokraattisen puolueen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen välistä liittoutumaa – johon kuului aiemmin mainitut 33 henkilöä, joukossa useita kansanedustajia – syntyi julkinen ja vaikutusvaltainen rauhanoppositio. Samoin hän kritisoi natsipropagandaa maassamme keväällä 1941. Siinä kerrotaan, että hän sai nimensä 33 henkilön vetoomukseen vain siksi, että Eino Kilpi kieltäytyi allekirjoittamasta sitä vedoten asemaansa Suomen Sosialidemokraatti -lehden päätoimittajana (TorninojaLatola 2021). Tämäkin osoittaa, ettei Kilpi kuulunut myöhempään rauhanoppositioon, vaikka olikin ensimmäisten joukossa ehdottamassa erillisrauhaa Suomen ja Neuvostoliiton välille. Sosialidemokraattien vasemmistosiipeen kuulunut ja Suomen Sosialidemokraatti -lehden päätoimittaja Eino Kilpi vihjasi Suomen mahdollisuuteen tehdä erillisrauha Neuvostoliiton kanssa. Maaliskuussa 1943 Sosialidemokraattisessa puolueessa vähemmistö ilmaisi halunsa erillisrauhaan. Eino Kilpi otti kantaa asiaan jo vuoden 1942 alussa, noin vuosi ennen Stalingradin ratkaisevan taistelun päättymistä. Kilpi oli kuitenkin vuonna 1940 vastustanut niin sanottuja ”Kuutosia” ja heidän lehteään Vapaa sana (Viitala 1969). Kuitenkin Atos Wirtanen kertoi myöYDIN 4 / 2024 62 YTIMESSÄ. Keväällä ja syksyllä 1942 Neuvostoliitto teki aloitteen rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi. Siihen kuului seitsemän ydinhahmoa, laajempi osallistujapiiri ja joitakin johtavia poliitikkoja, jotka eivät kuitenkaan virallisesti liittyneet liikkeeseen (Viitala 1969). Kilpi ei myöskään allekirjoittanut varsinaisen rauhanopposition rauhanvetoomusta kesällä 1943. Jatkosodan tukeminen ei kuitenkaan ollut ehdotonta. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta poliittiseen keskusteluun, saati päätöksentekoon. Toisessa vaiheessa rauhanoppositio toimi Sosialidemokraattisessa puolueessa syksystä 1942 alkaen. jälkeistä hyökkäystä ja revanssina Neuvostoliittoa ja Moskovan rauhansopimusta kohtaan, joka oli johtanut aluemenetyksiin. Se vetosi presidenttiin, ja vetoomus vuodettiin ja julkaistiin Ruotsin lehdistössä (Apunen & Wolff 2009). E nsimmäisenä rauhanoppositio sai kannatusta sosialidemokraattien keskuudessa. Myös pienempi aktivistiryhmä, johon kuuluivat esimerkiksi ruotsinkielinen sosialidemokraatti ja Arbetarbladet-lehden päätoimittaja Atos Wirtanen, tekivät aloitteen erillisrauhasta (Apunen & Wolff 2009). Erityisesti Sosialidemokraattisessa puolueessa mielipiteet jakautuivat ja puolueen piirissä oli tyytymättömyyttä. Tämä vahvistetaan hänen vaimonsa ja rauhanopposition aktivistin, kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilven elämäkerrassa. Suomessa alkoi kasvaa niin sanottu rauhanoppositio. Vuoden 1942 ensimmäisellä neljänneksellä Suomen poliittinen johto uskoi yhä, että Saksa voittaisi sodan (Berry 1987)
RAUHANOPPOSITIOON LIITTYI VAIKUTUSVALTAISIA TUKIJOITA SYKSYLLÄ 1943. Sosialidemokraattien eduskuntaryhmässä ilmeni kiukkua kyseistä toimintaa ja rauhanehdotusta esittänyttä vähemmistöä kohtaan. Sosialidemokraatit, Ruotsalainen kansanpuolue ja Edistyspuolue äänestivät neuvotteluoikeuden puolesta, kun taas Kokoomus, Maalaisliitto ja Isänmaallinen kansanliike (ikl) äänestivät sitä vastaan (Juva 1957). Kun kuitenkin tilanne rintamalla oli pitkään Suomen kannalta suotuisa ja joukot syvällä Itä-Karjalassa, ja kun rauhanehdot näyttivät olevan Suomelle hyvin ankarat (niissä pyrittiin vahvistamaan vuoden 1940 Moskovan rauhansopimuksen tilanne) ei yleinen mielipide, enemmistö eduskunnassa eikä liioin hallitus ollut valmis rauhaan. Tämä kolmas vaihe, jossa oli mukana jo suuri määrä kansanedustajia, käynnistyi elokuussa 1943. Rauhanopposition aloite ei kuitenkaan johtanut rauhaan, vaan sota jatkui vielä yli vuoden aloitteen jälkeen. Presidentille kirjoitettiin kirje, jossa vaadittiin nopeaa rauhansopimusta. Hallituspiireissä oli yhdessä asevoimien johdon kanssa jo helmikuun 1943 alussa, Stalingradin taistelun jälkeen, asetettu tavoitteeksi Suomen irrottaminen sodasta. Yli kaksi vuotta Eino Kilven alkuperäisen ehdotuksen ja lähes vuosi rauhanopposition vakavasti otettavan vetoomuksen jälkeen, maan poliittinen johto, jota hallitus ja eduskunnan enemmistö edustivat, ei ollut valmis rauhaan. Lisäksi kokoomuslainen pääministeri Linkomies koki aloitteen kiusallisena ja nolona. Poliittinen rintama ei ollut enää yhtenäinen. Eduskunnan ja hallituksen kanta sodan jatkamisesta voitti yksimielisellä päätöksellä eduskunnassa ensimmäisten Moskovan tunnustelujen jälkeen huhtikuussa 1944 (Juva 1957). Sen sijaan Sylvi-Kyllikki Kilpi havainnoi, että koko propagandakoneisto oli mobilisoitu esittämään rauhan uhkakuvia (Torninoja-Latola 2021). Oikeus neuvotteluihin myönnettiin eduskunnan äänestyksessä niukasti luvuin 105 – 80. Tässä vaiheessa eduskunta äänesti rauhanehtojen puolesta luvuin 113 – 43, mikä merkitsi suhteiden katkaisemista Saksan kanssa. Hallitus ja maan poliittinen johto yhdessä propagandan ja sensuurikoneiston kanssa olivat kuitenkin edelleen Saksan kannalla (Apunen & Wolff 2009, Viitanen 1969). Allekirjoittajina oli moni merkittävä ja vaikutusvaltainen henkilö. Lopulta rauha saavutettiin syyskuussa 1944, Neuvostoliiton laajamittaisen hyökkäyksen jälkeen. Rauhanehdot olivat ankaria ja sisälsivät joitakin lisävaatiYDIN 4 / 2024 63 YTIMESSÄ. Kirje osoitti vakavan sisäisen jakautumisen Suomessa. Myös Saksa painosti voimakkaasti Suomen hallitusta jatkamaan sotaa Stalinin Neuvostoliittoa vastaan (Jutikkala 1976, Hentilä 2004). Vielä keväälläkin 1944 Suomi vastasi kielteisesti rauhanehdotukseen (Hentilä 2004). hemmin muistelmissaan, että julkistaminen oli alun perinkin suunniteltua (Apunen & Wolff 2009). Pyrkimys rauhansopimukseen ratkesi lopulta puolen vuoden kuluttua talvella ja keväällä 1944, kun keskustelut rauhanneuvottelujen aloittamisesta käynnistyivät. Taustajoukoissa oli myös valtioneuvos Paasikivi, josta myöhemmin tuli presidentti ja sodanjälkeisen uuden ulkopoliittisen doktriinin muovaaja(Apunen & Wolff 2009)
Rittel & Webber 1973, Peters 2017). Tällaisen kysymysvyyhdin ratkaiseminen on epävarmaa ja monimutkaista, sillä rauhaan pyrkiminen on “kertaluonteinen yritys”, jossa ei ole mahdollisuutta oppia yrityksen ja erehdyksen kautta. Perusteluja oli monia, muun muassa marsalkka Mannerheimillä, oli pyrkimyksiä Suomen rajojen laajentamiseksi Itä-Karjalaan ja Neuvostoliiton pakottaminen aluemenetyksiin. Voisiko ihmishenkiä säästyä, jos rauha solmittaisiin. muksia, jotka olivat raskaampia kuin Neuvostoliiton johtajien alun perin esittämät. S euraavassa pyrin kuvailemaan tilanteen monimutkaisuutta ja päätöksenteon vaikeutta viheliäisen ongelman kautta. Maan poliittiset johtajat ja yleinen mielipide kannattivat sodan jatkamista. Erillisrauhan yrittämisen riskit olivat valtavat, mutta niin olivat myös mahdolliset hyödyt. Voisiko jatkamalla sotaa saavuttaa jotain enemmän. Parantuisivatko suhteet Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Yhdysvaltoihin ja länsimaihin, jos rauha tehtäisiin niiden liittolaisen, Neuvostoliiton, kanssa. Jukka Nevakiven (2004) mukaan Suomi ei myöntynyt rauhaan “yhtään päivää liian aikaisin”. Miten Suomessa olevat saksalaisjoukot reagoisivat, jos Suomi tekisi erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa. Ensinnäkään mitään selkeää muotoilua rauhanpyrkimysten tarpeesta ei ollut. Olisiko täydellinen antautuminen tarpeen. Voitaisiinko voittaa aikaa ja heikentää joko Neuvostoliittoa tai Saksaa jatkamalla sotaa. Kostonhalu ja olosuhteiden muuttaminen Moskovan rauhansopimuksen suhteen hallitsivat. Vähitellen ongelman viheliäisyys lisääntyi, kun kävi selväksi, että Saksa häviäisi sodan ja maassa myös esiintyi avoimesti äänekkäämpi sotaa vastustava ryhmä arvovaltaisia kansalaisia. Kansainvälisessä konfliktissa oikean hetken löytäminen rauhan saavuttamiseksi on keskeinen ratkaistava asia. Tämä tulkinta on kuitenkin kiistanalainen, sillä seuraavat hallituksen askeleet ja sen reaktiot rauhanoppositioon eivät selvästikään tukeneet rauhanneuvotteluja tai sodan lopettamispyrkimyksiä. Vain pieni oppositio vastusti näitä pyrkimyksiä. Olisivatko rauhanehdot kohtuulliset ja kestävät. Säilyisikö itsenäisyys. YDIN 4 / 2024 64 YTIMESSÄ. Jokainen yritys merkitsee peruuttamattomia seurauksia (vrt. Erilaisia etuja ja haittoja arvioidaan konfliktin eri vaiheissa ja on epävarmuutta rauhan tuloksista. Alussa ongelmaa ei koettu kovin viheliäiseksi, koska tilannetta hallitsevaa muotoilua ei kiistetty vakavasti: rauhaa ei ollut näkyvissä eikä sitä esitetty saavutettavana tavoitteena. Tämä koski myös jatkosotaa. Olisiko Saksan hylkääminen usean vuoden sitoutumisen ja aseveljeyden jälkeen häpeällistä ja poliittisen johdon arvovallalle haitallista. Puntilan (1963) mukaan Linkomiehen johtaman uuden hallituksen tavoitteena vuonna 1943 oli rauhan saavuttaminen. Tilanteesta tehtiin erilaisia tulkintoja aina Neuvostoliiton suurhyökkäykseen kesän 1944 loppuun asti
Sensuuri oli vahvaa (Valkonen 1987, Viitala 1969). Ensimmäinen viheliäisyyteen johtanut syy oli ristiriitaisissa tulkinnoissa rauhanpyrkimysten ajoituksen suhteen aina Stalingradin taistelun päättymisestä helmikuussa 1943 alkaen. Lopputulos oli Suomen näkökulmasta se, että mitään ei saavutettu jatkamalla sotaa. Jos rauha olisi solmittu rauhanopposition varsinaisen kolmannen vaiheen jälkeen elokuussa 1943, ceteris paribus (muiden asioiden pysyessä yhtäläisinä) olisi voitu välttää hieman yli 24 800 kuolonuhria (www.sotasampo.fi/fi/casualties) . Stalin ja Molotov vain lisäsivät ehtoja ja vaatimuksia verrattuna alkuperäisiin vaatimuksiin, ja on mahdollista, että nämä olivat myös sodan jatkumisen seurauksia – eräänlainen kosto tai rangaistus (vrt. Historialliset tilanteet ovat kuitenkin monimutkaisia ja niihin vaikuttaa monta tekijää. Mutta tämä on viheliäisiin ongelmiin olemuksellisesti kuuluva asia ja tulee myös hyväksyä demokraattisen yhteiskunnan perusedellytyksenä. Sotilailla oli omat näkemyksensä ja agendansa. ”Toimijoilla on erilaisia näkemyksiä ja arvoja sekä toisistaan poikkeavia intressejä ja tavoitteita. Tämä on suunnilleen sama määrä kuin talvisodan aikana 1939 –1940 menetetyt ihmishenget. Valtiollinen poliisi oli aktiivinen jäljittäessään eriäviä mielipiteitä omaavia poliitikkoja sekä seuratessaan Neuvostoliiton desantteja (vakoojia), eikä poliittinen kenttä ollut yksimielinen. Minulle on jäänyt vaikutelma, että riski oli tiedostettu jo kauan aiemmin, sillä rauhanehtoja oli esitetty vuosien ja kuukausien aikana Alexandra Kollontain, Neuvostoliiton Tukholman-suurlähettilään, välityksellä. Pääministeri Linkomies tunnisti sodan jatkamisen riskit ja niiden tuomat kielteiset seuraukset ainakin huhtikuussa 1944, kun hän puhui eduskunnalle rauhanehdoista, joita ensimmäisissä tunnusteluissa oli tarjottu (Juva 1957). Saksalla oli omat odotuksensa yhteistyön ja yhteisen sodankäynnin suhteen. 2016). Sitä vastoin rauhanehdot kiristyivät hieman sotimista jatkettaessa. S uomeen kohdistui kansainvälistä diplomaattista painetta. Jos rauha olisi saavutettu rauhanopposition toisen vaiheen aikana maaliskuussa 1943, kun valtionjohtajat ja sotilasjohto olivat tunnustaneet sodan tulevan lopputuloksen, olisi voitu välttää yli 27 700 kuolonuhria. JOS RAUHA OLISI SOLMITTU ELOKUUSSA 1943, OLISI VOITU VÄLTTÄÄ HIEMAN YLI 24 800 KUOLONUHRIA YDIN 4 / 2024 65 YTIMESSÄ. Sananvapautta ei ollut. Näin oli tilanne sekä ennen ja jälkeen talvisodan, että jatkosodan aikana ja jälkeen. Jutikkala 1976, Paasikivi 1958). […] osapuolten näkemykset eivät ainoastaan eroa toisistaan, vaan ovat myös ristiriitaisia, elleivät jopa täysin yhteensovittamattomia” (Danken et al. Ceteris paribus -oletus on siksikin perusteltu, että vaikka rauhanehdot hieman muuttuivat prosessin aikana, ne eivät paljoa kiristyneet tai löyhentyneet Stalinin alkuperäisistä vaatimuksista. Lukuisat toimijat lisäävät ongelman ratkaisun monimutkaisuutta
Englanti jopa julisti sodan Suomelle, vaikkakin ilman vihamielisiä toimia. Oli siis olemassa selkeä riski, että Suomi menettäisi itsenäisyytensä (Juva 1957). Tätä pidettiin merkkinä maan sisäisestä jakautumisesta. Saksalaiset olisivat voineet kääntää aseensa suomalaisia vastaan, jos erillisrauhaan pyrkivä prosessi olisi aloitettu. Kuten vanha sanonta kuuluu: YDIN 4 / 2024 66 YTIMESSÄ. Berry (1987) osoittaa Suomen ja Yhdysvaltojen suhteista kertovassa teoksessaan, kuinka maailmansodan systeeminen luonne vaikuttaa tilanteeseen. Suomen hallitus ei voinut luottaa Staliniin eikä myöskään ennakoida länsimaiden kantoja (Berry 1987). Tässä mielessä Stalinin ja Hitlerin edut yhtyivät kierolla tavalla, sillä Saksa oli suurin este Suomen rauhanpyrkimyksille (Hentilä 2004). Asemasodan aikana, joka alkoi joulukuussa 1941, Neuvostoliitto oli pystynyt siirtämään omia joukkojaan Suomen rintamalta etelään torjuakseen Saksan hyökkäystä Stalingradiin (Jutikkala 1976). Suhteet Yhdysvaltoihin säilyivät, mutta maa painosti Suomea ja sympatiat vähenivät (Berry 1987, 208). Vaadittaisiin ehdotonta antautumista. Elokuuhun 1943 mennessä sen kiinnostus erillisrauhaan Suomen kanssa oli jo hiipunut (Apunen & Wolff 2009, Berry 1987). Sisäistä oppositiota ei pidetty demokratian mukaisena mielipiteiden monimuotoisuutena, vaan heidän epäiltiin olevan Neuvostoliiton viides kolonna, joka pyrki heikentämään Suomen sotatoimia ja kansallista yhtenäisyyttä sisältä päin. Saksan joukot olivat kiinni Pohjois-Suomessa. Neuvostoliitto saattoi hyötyä siitä, että saksalaisten oli pakko olla läsnä pohjoisessa. R auhan hetken löytäminen ja siitä päättäminen on hankalaa. 2016, 22). Einar W. Ongelman viheliäisyyttä lisää se, ettei ole yksimielisyyttä siitä, voidaanko ongelmaa ylipäätään ratkaista ja jos, millä tavalla (Dankin et al. Varsinkin konfliktissa, joka on osa suurempaa sotaa, kuten toinen maailmansota oli. Kyseessä oli maailmanlaajuinen sota. Stalin saattoi katsoa eduksi, että saksalaiset joukot pysyivät pohjoisessa sen sijaan, että Hitler siirtäisi ne eteläiselle rintamalle, jos rauha saataisiinkin pohjoisessa. Kun rauhanoppositio oli aktiivisimmillaan elokuussa 1943, otollinen hetki rauhaan saattoi jo olla ohi. Juva osoittaa sen selvästi puolustusministeri Rudolf Waldenin elämäkerrassa ja kuinka tämä oppositio oli hallitukselle hankala asia (Juva 1957). Kysymys kuuluu: voidaanko konflikti, joka muodostaa vaikeasti ratkaistavan ja siis viheliäisen ongelman, ratkaista poliittisesti vai luottavatko päättäjät sotilaalliseen ratkaisuun ja sen olevan eteenpäin vievä polku. Siksi ei ole selvää, oliko Neuvostoliitolla enää vilpitöntä kiinnostusta rauhaan pohjoisessa. Yleinen ilmapiiri oli epäluuloinen. Näin ollen rauhan hetki ja aloite eivät olleet täysin tai edes pääosin Suomen käsissä. Lisäksi Stalin, Roosevelt ja Churchill päättivät Teheranin huippukokouksessa marras–joulukuussa 1943, että Saksan kanssa liittoutuneita maita kohdeltaisiin samalla tavalla kuin Saksaa
Oli olemassa riski, että Suomen maaperällä olisi käyty sotaa vahvasti aseistettujen saksalaisten kanssa. V uoden 1943 jälkeen, kun myös länsivaltojen ja jopa Ruotsin sympatiat hiipuivat ja lopputulos oli jo selvä, sodan jatkamisen hinta näytti kuitenkin erittäin korkealta. Lisäksi kolmasosa sodan tappioista tapahtui kevään 1943 jälkeen. Natsijohtajat puolestaan, kuten von Ribbentrop ja muut, pitivät kaikkea puhetta Suomen erillisrauhasta petoksena. Lisäksi maa oli taloudellisesti riippuvainen Saksasta (Valkonen 1987). Neuvostoliitto tarjosi apuaan saksalaisjoukkojen internoinnissa, mutta tällaisiin vihollisen aloitteisiin suomalaiset eivät voineet luottaa. Käännös englanninkielisestä artikkelista Arja Alho. Myös Romaniassa Saksa kosti pommituksin maan erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa. Näin ollen ajatus Suomesta ajopuuna on mielestäni perustellumpi tässä vaiheessa kuin sodan alkaessa vuonna 1941 (vrt. Silti Suomi ei menettänyt itsenäisyyttään eikä joutunut miehitetyksi sodan jälkeen. Yksi rauhanopposition keskeisistä toimijoista, professori Nils Meinander totesi sodan jälkeen omaelämäkerrassaan aliarvioineensa saksalaisten joukkojen uhkaa (Lemberg 2014). Tuolloin Suomi ”panosti väärään hevoseen”. Jos erillisrauha olisi voitu myydä saksalaisille mahdollisuutena siirtää heidän omat joukkonsa eteläisille rintamille, olisi voinut olla mahdollista solmia rauha Neuvostoliiton kanssa aikaisemmin ilman saksalaisten väliintuloa ja verenvuodatusta. Se tarkoittaa, että tosiasioita manipuloidaan, esitetään edullisessa valossa omien etujen ja ideologian mukaisesti eikä aikomuksia ilmaista avoimesti tai rehellisesti. Tämä liittyy myös sotastrategiaan, joka ei ole omaa osaamisaluettani. ”totuus on sodan ensimmäinen uhri”. Neuvostoliiton esittämät rauhanehdot edellyttivät suhteiden katkaisemista Saksaan ja saksalaisjoukkojen internoimista. Toinen suuri virhe oli pitäytyä tässä valinnassa itsepintaisesti aivan liian pitkään. En kuitenkaan ole vielä löytänyt aineistosta keskusteluja tällaisesta ratkaisusta. Maassa olevat raskain asein varustetut saksalaisjoukot muodostivat uhkan ja erittäin monisyisen haasteen (Juva 1957). Toinen vanha sanonta kuuluu: ”sota on helpompi aloittaa kuin lopettaa”. Sodan jatkamista ei kuitenkaan voida pitää onnistuneena, sillä rauhanehdot eivät parantuneet sodan pitkittämisen myötä verrattuna alkuperäisiin tarjouksiin. Korhonen 1961, Jokipii 1987). Yhteenvetona voidaan todeta, että ensimmäinen virhe oli kostaa Neuvostoliitolle ja liittyä Hitlerin Barbarossa-operaatioon kesällä 1941. YDIN 4 / 2024 67 YTIMESSÄ. Mutta asia, joka mahdollisesti vaikutti tällaisen skenaarion epärealistisuuteen oli Henrik Meinanderin mainitsema Suomen strateginen merkitys Itämeren portinvartijana ja ruotsalaisen rautamalmin häiriötön kulku Saksaan. Näinhän tapahtui Italiassa, kun maa yritti irtautua sodasta Cassibilen aselevon myötä ja siksi pelko Suomessa oli todellinen
Elämäntapamme on monella tavalla kriisissä. Hihhulimaista hymistelyä vailla konkretiaa. T ässä ajassa korostuu rauhan rakentaminen ihmiskunnan elämäntapojen ja ympäristön välille, sisäisen rauhan rakentaminen sekä rauha dialogisena yhteistyönä. Ei ehdi tarkastella omia toimintatapojaan, saati kommunikaatiotapojaan, ei pysty pysähtymään ihmisten luokse. Mutta sitä toteutuu vähän enemmän, kun sitä rakennetaan. YDIN 4 / 2024 68 YTIMESSÄ K un vierailimme turuilla ja toreilla esittelemässä rauhankasvatustyötä joitakin vuosia sitten, kuulimme usein sen olevan 70-lukulaista, hippiliikkeeseen tai kylmän sodan aikaan liittyvää. Silti se ei ehkä milloinkaan toteudu kokonaan. Moni taisi myös luottaa siihen, että maailmansotien jälkeen kehitetty yk-järjestelmä voisi estää laajamittaiset sodat ainakin Länsija Pohjois-Euroopassa. Kukin sukupolvi rakentaa rauhansa uudelleen ELINA LAUTTAMÄKI Kirjoittaja?on?Rauhankasvatusinstituutin?koulutussuunnittelija.. Yksin ja yhdessä. Nuorempi sukupolvi etsii rauhaa puolestaan ihmisen ja muun maapallon elämän välisen yhteiselämän paranemisesta. R auha sanana ja käsitteenä on kokenut monenlaisia vaiheita, ja sillä tarkoitetaan eri ajoissa ja paikoissa erilaisia asioita. Kun kaikilta leikataan resursseja, moni kiristää tahtia ja yrittää tehdä pienenevillä resursseilla mahdollisimman paljon. Jos tahdotaan rauhaa, sen toteutumista pitää suunnitella ja valmistella. Onneksi sentään Rauhankasvatusinstituutille itselleen ja monelle muullekin rauha on koko ajan ollut konkretiaa, yhdenvertaisemman yhteiskunnan ja maailman tavoittelua. Silloin ei jaksa kuunnella itseään tai muita. Aikaa muutosten tekemiseen tuntuu olevan vähän. Rauhaa voidaan etsiä ja löytää ihmisen sisältä, ihmisten välistä, yhteisöistä, yhteiskunnista ja jopa kosmoksesta. Rauhankasvattajan työkenttä alkaa itsestä ja jatkuu koko maailman läpi. Ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä se yhteinen tavoite olisi eikä varsinkaan siitä, miten sinne päästään. Kestävän rauhan rakentaminen tarkoittaa myös sitä, että oma elämäntapa vastaa voimavaroja pitkällä tähtäimellä. Keski-ikää elävälle sukupolvelle rauhan rakentaminen on tarkoittanut ainakin kansainvälisen rauhaa ylläpitävän järjestelmän kehittämistä sekä inhimillisen hyvinvoinnin lisäämistä globaalisti. . Jokainen sukupolvi rakentaa rauhaa aina uudelleen, uusista lähtökohdista. Kestävä rauha ei voi toteutua, jos planeetan elinolosuhteet katoavat alta. Samalla neuvotellaan siitä, kenen pitäisi muuttaa toimintaa ja miten
70 MERI MONONEN-MATIAS Rajuja kohtaloita luonnonkauniissa Coloradossa / 73 SINIKKA RUSANEN Miksi Gandhi kulkee Hämeentielle. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVIA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA. / 78 JUHANI TOLVANEN Femokratia jyrää meitin. Pojaat! Femokratia jyrää meitin / 80 LEO GRANBERG Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa / 84 MAIJALIISA MATTILA Kirjoituksia kivun ytimestä / 86 VELI-MATTI HUHTA Minkä taakseen jättää… / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Naisen ääni / 94 ASTRID NIKULA Om människovärdet / 95 Kärnstoff / 96 TIMO HARAKKA Kenen tekoäly?
Silti kirjailijaksi ryhtymiseen meni oma aikansa. Se on voittanut monia kunniamainintoja, myös vuonna 2024. Victoria kohtaa hyviä ja pahoja ihmisiä, mutta elämä kantaa aina eteenpäin. Samalla hänen rakkauttaan alkuperäiskansaan kuuluvaan Williin, luontoon sekä hänen etsintöjään oman polkunsa löytämiseksi, vastoinkäymisistä huolimatta. Minne virta kuljettaa vie meidät luontoyhteyteen ja syviin pohdintoihin – unelmoimaan Kalliovuorille, Readin omiin maisemiin. Readin kirjaa on kehuttu paljon kirjallisuusarvioissa. S helley read on opettanut kirjoittamista ja ympäristötieteitä lähes 30 vuoden ajan ja perustanut Coloradon yliopistoon ympäristötieteiden ja kestävän kehityksen maisteriohjelman. Kirja auttaa pohtimaan hyvällä tavalla tärkeitä asioita. Olen itse asiassa 57-vuotias ja tämä on esikoisromaanini. Kirjoittaja Meri Mononen-Matias Rajuja kohtaloita luonnonkauniissa Coloradossa L ukija pääsee seuraamaan kirjan päähenkilön Victorian elämää Coloradossa vuodesta 1948. Jo edesmennyt rakas äitini säästi kaiken minkä kirjoitin: runot ja YDIN 4 / 2024 70 YDINKOKEMUS. Tukena on Coloradon kaunis luonto. Kirjan elokuvaoikeudet on ostettu ja romaani on jo käännetty 34:lle kielelle. Olen siitä hyvin ylpeä, toteaa Shelley Read. Vaikka vastoinkäymiset ovatkin kovia, kirja on silti kiehtova, sillä rakkauden ja luonnon yksityiskohtaiset kuvaukset hyväilevät mieltä. Shelley Read kertoi Suomen vierailullaan suhteestaan kirjoittamiseen: – Jo lapsena päätin, että minusta tulee kirjailija, olen aina tiennyt sen
kertomukset. Olen sitä mieltä, että romaanini on syvempi ja rikkaampi johtuen omasta matkastani. Victoria on kuvitteellinen henkilö mutta hän on se, joka ajoi Readin takaisin kirjoittamiseen. Olen kiitollinen yhteiselle matkallemme, koska myös minä kasvoin ja muutuin paljon. Read mietti edelleen: – Kirjassa on kerroksia ja eri teemoja. Luulen, että jos näin ei olisi, se ei olisi saanut sellaista vastakaikua kuin nyt. – Mielestäni ei ole koskaan liian myöhäistä. YDIN 4 / 2024 71 YDINKOKEMUS. Victorian luonteenlaatu ja tarina oli niin peräänantamaton. Kaupungin tarina on todellinen, mutta Readin kertomuksessa siitä tulee tarunomainen. Ajattelen, että nämä teemat tulivat kirjaan siksi, että minä todellakin tein sitä koko sydämeni voimalla. Synnyin kirjailijaksi. Sitten taas yritin olla paras mahdollinen äiti. On itse asiassa järkyttävää, miten nopeasti 30 vuotta menee. Ajattelen, että se on ihastuttava kirja kirjakerhojen keskusteluihin. Henkilökuvaukset ovat eloisia ja todentuntuisia. Kirjan kirjoittamiseen meni suurin piirtein kaksitoista vuotta. Read kertoo, kuinka kirjan päähahmo Victoria alkoi kehittyä. – Nyt voin elää sitä unelmaa, joka minulla oli lapsena ja nuorena naisena, olla kirjailija. Read korostaa, että naisilla, jotka ovat yli viidenkymmenen, on paljon annettavaa yhteiskunnalle ja maailmalle. Hän myös arvelee, ettei olisi voinut kirjoittaa kirjaa nuorempana. Kohtaamme myös Coloradossa rasistisen yhteiskunnan, joka on hyvin sovinistinen ja SHELLEY READ MINNE VIRTA KULJETTAA Suomentaja Jaakko Kankaanpää Otava 2023 320 s. Olin yhdeksänvuotias ja kirjoitin 66-sivuisen kirjan, kun olin saanut koulussa tehtäväkseni kirjoittaa kahden sivun kertomuksen. Ihmisen vaikutukset ympäristöön ja kehitykseen avautuvat lukijoille konkreettisesti. Koko kaupunki jäi veden alle aikansa kehitysprojekteissa. R eadin kerronnan yksityiskohtaiset kuvaukset upottavat lukijan tarinaan ja tekevät sen hyvin uskottavaksi. Hän on tyytyväinen nähdessään vanhempia naisia kirjoittamassa kirjoja, maalaamassa tauluja ja tekemässä mitä ikinä se onkaan. – Ehkä kansainväliset lukijanikin tuntevat yhteyttä. Sinä aikana yritin täydestä sydämestäni olla paras mahdollinen opettaja ja sitten lapset tulivat. Minulla oli myös terveysongelmia ja elämä vain vei ja kirjoitin vain vähemmän ja vähemmän. – Sain opetustyösuhteen ja rakastuin opettamiseen. Se on ollut aika hurja matka. Kirjan tapahtumapaikka on Ilolan kaupunki Coloradossa. Se, että sain kerrottua hyvin merkityksellisen tarinan, on hyvin tärkeää minulle
Luonto kantaa ihmistä, kun hän vain tekee osuutensa. Mutta muistutus siitä, miten ihmisellä on mahdollista selvitä luonnon armoilla tai varsinkin luonnon armosta ja luonnon antimilla. Perhe on rakentanut oman kotitalonsa Kalliovuorille. H aastattelukiertueella kirjailija Shelley Read oli yhdessä perheensä kanssa ja kertoi heidän suhteensa olevan hyvin lämmin ja läheinen. Onko kyse patriarkaalisesta yhteiskunnasta ja miten se ilmenee. Miesvaltaisen yhteiskunnan tarve hallita luontoa, naisia ja alkuperäiskansoja juontaa juurensa kenties jo tieteen syntyyn ja Francis Baconin ajatteluun. Hänen miehensä käy Suomessa kouluttamassa erämaassa toimijoita eri tilanteissa, esimerkiksi tapaturmien sattuessa. Se voi olla nykyään monelle vierasta. Ovatko ne, jotka vain katsovat päältä viattomia. Read haastaa tämän käsityksen kuvaamalla tietoa, joka syntyy vaistoista sekä viisautta, apua ja periksiantamattomuutta, joka kumpuaa luontosuhteesta ja sitten heijastuu toimijoissa. Jo lapsena Readillä ja hänen perheellään oli edellisten sukupolvien lailla läheiset suhteet alkuperäiskansoihin. YDIN 4 / 2024 72 YDINKOKEMUS. pääsemme pohtimaan sitä, miten rasismi ja naisviha liittyvät toisiinsa. Osana luontoa eläminen kuuluu Readin perheen ydinarvoihin. Read kuvailee, kuinka luonnossa voi selvitä. Shelley Read. Siksi Read tuntee, että on oppinut ja omaksunut omia arvojaan myös alkuperäiskansoilta. Readin Suomen vierailu ei siis ollut ensimmäinen. Read pääsee helposti nauttimaan upeasta luonnosta ja kiipeilemään. Kirjassa yksi tragedioista on ihmisten välinpitämättömyys ja se, kuinka ihmiset saattavat olla vain toimettomina katselijoina, kun pahoja ja vääriä asioita tapahtuu
YDIN 4 / 2024 73 YDINKOKEMUS Teksti ja kuva Sinikka Rusanen Muistomerkki piiloutuu Allotrianpuiston lehmusten ja vaahteroiden suojaan. Jalustan metallilaatta paljastaa, että vanhus on Mohandas Karamchand Gandhi. K un veistos pystytettiin, maan pääministerinä oli ollut Narendra Modi vuodesta 2014 alkaen. Miksi Gandhi kulkee Hämeentielle. Vaikka lumessa tarpova vanhus talvella herättääkin uteliaisuutta, hän maastoutuu muina vuodenaikoina Allotrianpuistoon. Kun maltat pysähtyä sen äärelle, kohtaat vahvan poliittisen ja kulttuurisen viestin. Hän sai kolmannen jatkokauden vuoden 2024. Muistomerkki tarjoaa myös kokoontumispaikan joogatapahtumille ja yhä kasvavalle intialaisväestölle Suomessa. Samalla valtiollinen lahja juhlistaa Suomen ja Intian diplomaattisuhteiden seitsemää vuosikymmentä, sillä ne solmittiin heti Intian itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1949. Suomen ulkoministeriön tiedote taustoittaa muistomerkkiä enemmän: se osoittaa kunnioitusta Gandhin elämäntyölle vuosina 1869 – 1948. Pronssiveistoksen väri muistuttaa puiden runkoja eikä matalalla jalustalla seisova hahmo poikkea kooltaan normaalimittaisesta ihmisestä. Intian hallituksen kulttuurisuhteiden neuvosto lahjoitti muistomerkin Suomen valtiolle Gandhin syntymän 150-juhlavuonna 2019. H elsingissä hämeentietä pitkin kävellessäsi voit huomaamatta ohittaa merkittävän muistomerkin
Niin Modi kuin Intian kansanpuolue Bharatiya Janata Party (bjp) ovat korostaneet Intiaa ensisijaisesti hindulaisena maana, jonka juuret ovat syntyneet jo ennen islamin saapumista Intiaan. Modin aloitteesta Intiaan perustettiin joogaministeriö vuonna 2014, ja hänen ehdotuksestaan yk nimesi samana vuonna kesäkuun 21. Intia oli hajanainen niin maantieteellisesti kuin uskonnollisesti ja poliittisesti, ”YKSI KANSAKUNTA JA YKSI USKONTO EIVÄT OLE SYNONYYMEJA MISSÄÄN MAAILMAN KOLKASSA, EIKÄ NIIN OLE KOSKAAN OLLUT ASIANLAITA MYÖSKÄÄN INTIASSA.”. Gandhi kertoo omaelämäkerrassaan, että Lontoossa suorittamansa lakimiestutkinnon jälkeen hän työskenteli Etelä-Afrikassa ja osallistui lähes kahden vuosikymmenen ajan kampanjointiin siirtolaisten oikeuksien puolesta. Pal kertoo verkkosivuillaan, että häntä kiinnosti erityisesti Gandhin asento ja hänen kasvonsa. Maa on kansakunta vain silloin, kun sen piirissä tapahtuu näin. Eteenpäin suuntautunut asento antaa vaikutelman Gandhin määrätietoisuudesta, ja ylöspäin nouseva jalusta muistuttaa tiellä kohdatuista vastuksista. Ulkomaalaisten mukaan ottaminen ei välttämättä tuhoa kansakuntaa; he sulautuvat siihen. Gandhi kirjoitti Swaraj-teoksessaan vuonna 1909: ”Intia ei lakkaa olemasta kansakunta siksi, että siellä asuvat ihmiset kuuluvat eri uskontokuntiin. Jooga on haluttu nähdä olennaisesti hinduidentiteettiin kuuluvana harjoituksena ja tärkeänä osana intialaista identiteettiä. Hämeentien veistos on matala. Kuitenkin Modin pyrkimyksenä on ollut palauttaa jooga Intian kansallisomaisuudeksi ja määritellä sitä, mitä voidaan kutsua joogaksi ja mitä ei. Suomalainen joogatutkija Matti Rautaniemi on havainnut, että Modin aikana jooga on kytketty tiiviisti Intian sisäpolitiikkaan. Hän ei kulje hindunationalistisesti tulkitun joogan puolesta. päivän kansainväliseksi joogapäiväksi. YDIN 4 / 2024 74 YDINKOKEMUS vaaleissa. Hän oli tehnyt veistoksen ensimmäisen version Moskovaan vuonna 1988 juhlistamaan Intian ja Neuvostoliiton rauhanomaisia yhteistyösuhteita, jotka maan ensimmäinen pääministeri Jawaharlar Nehru oli solminut Intian itsenäistyttyä. M onumentin tekijä, intialainen kuvanveistäjä Gautam Pal, on kuvannut Gandhin Suolamarssilla, jota piti poliittisesti tärkeimpänä tapahtumana Intian itsenäistymisessä. G andhi oli perehtynyt joogan perusteoksiin, ja hänen toimintaansa ohjasivat monet periaatteet, jotka ovat yhteneväisiä joogaperinteen kanssa. Jooga on aina liittynyt maan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kehitykseen ja on monin tavoin edustanut hindulaista valtavirtakulttuuria. Mutta hänen intressinsä olivat tyystin erilaiset kuin Modin hallituksen. Hän halusi ratkaista hinduja muslimiväestön väliset jännitteet pyrkimällä rakentamaan yhtenäistä kansakuntaa, jossa hyväksytään erilaiset uskonnolliset näkemykset. Yksi kansakunta ja yksi uskonto eivät ole synonyymeja missään maailman kolkassa, eikä niin ole koskaan ollut asianlaita myöskään Intiassa.” Intiaa ei voi tarkastella vain hindukulttuurisena valtiona, sillä valtavan maan kulttuurista ja poliittista perintöä ovat muokanneet islamilaisten ja hinduvaikutteiden lisäksi maantieteellinen moninaisuus ja pitkä kolonialistinen kausi. Muistomerkki pystytettiin huomattavan korkealle jalustalle Indira Gandhin aukiolle, ja siihen hakatut tekstit kunnioittavat Gandhia Intian poliittisena vapauttajana. Joogasta on tehty myös osa armeijan, peruskoulujen, sairaaloiden ja muiden julkisten instituutioiden ohjelmaa. Intiaan palattuaan hän aloitti julkisen poliittisen toimintansa ja tuli nopeasti vedetyksi maan itsenäisyyttä ajavan Kongressipuolueen johtoon
YDIN 4 / 2024 75 YDINKOKEMUS
Hän tarkoitti sillä sinnikästä pitäytymistä totuudessa ja siitä syntyvää voimaa, joka auttaa suuntautumaan pitkäjänteisesti kohti päämäärää. Gandhi tunsi Intian ja Etelä-Afrikan vankilat, joihin hänet eristettiin poliittisen toimintansa vuoksi yli seitsemäksi vuodeksi. Pal on kuvannut hänet dhotissa, yksinkertaisessa lannevaatteessa, joka on kudottu intialaisesta käsin kehrätystä ja paikallisesta raaka-aineesta, khadista. Hänelle uskonto merkitsi luottamusta universumin moraaliseen järjestelmään: moraali on sitä, mitä ihmisen pitää tehdä. Gandhi harppoo kahden kristillisen kirkon välissä: kaupungin suunnalla on Helena-hoitokodin ortodoksinen kappeli ja toisella puolella evankelisen kirkon ylläpitämä Hermannin diakoniatalo. Mahatmalle valittu paikka on osuva. Taloustieteilijä Amartya Sen tähdentää Moniääninen Intia -teoksessaan, että vaikka Gandhi oli uskonnollisesti aktiivinen sekä yksityiselämässään että julkisessa toiminnassa, hän oli samalla vankkumaton sekularismin kannattaja politiikassa ja vaati eri uskontojen tasapuolista poliittista kohtelua ja valtion erottamista uskontokunnista. G andhille valittu paikka on osuva toisestakin syystä. Siksi oli tärkeää ulottaa uskonnon vaikutus kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hän irrottautui kaikesta, mikä ei ollut välttämätöntä, ja yksinkertaisti niin asumisen, ruokailun kuin vaatetuksenkin: luopui turbaanistaan ja Englannissa tehdyistä puvuistaan. Gandhi ryhtyi kehittämään uutta poliittista ideologiaa, satyagrahaa, Etelä-Afrikassa toimiessaan. H alutessaan keskittyä itsenäistymisen ajamiseen ja sosiaalisten olojen parantamiseen Gandhi otti käyttöön askeettisen elämäntavan. Gandhi halusi tuoda moraalin politiikkaan, sanoo Unto Tähtinen, Gandhin elämäntyöhön paneutunut tutkija. Gujaratin alueella syntyneenä hänet oli kasvatettu hindulaisuuteen. Niiden tuloksena Intia itsenäistyi elokuussa 1947, ensimmäisenä suurista siirtomaista. Satyagrahan piiriin kuuluivat niin väkivallaton poliittinen vastarinta kuin kansalaistottelemattomuus. Gandhi hyväksyi uskontojen moninaisuuden ja edellytti eri uskontojen edustajien tuntevan toistensa näkemykset. Veistoksen jalustassa Gandhille osoitetaan kunnioitusta arvonimellä Mahatma, jolla tarkoitetaan suurta sielua. Pukeutumisellaan Gandhi halusi osoittaa sitoutumistaan perinteiseen intialaiseen kulttuuriin. YDIN 4 / 2024 76 YDINKOKEMUS ja yhtenäisyyttä luodakseen Gandhi organisoi Kongressipuolueen avulla Suolamarssin lisäksi kaksi muuta koko maata käsittävää kansalaistottelemattomuuskampanjaa. Hän oli myös tutustunut alueen toiseen uskontoon, jainalaisuuteen, jossa vältettiin kaiken elollisen vahingoittamista. 1920-luvun kirjoituksissaan Gandhi ilmaisi lähtökohdakseen: ”Elämäni on omistettu Intian palvelemiseen väkivallattomuuden uskonnon avulla, jonka uskon olevan hindulaisuuden ydin.” Väkivallattomuuteen luottava kulkija uskaltaa edetä rohkeasti, hän tarvitsee vain bambukepin askeliaan keventämään kuten kuvanveistäjä Pal kuvaa Gandhin. GANDHI HALUSI TUODA MORAALIN POLITIIKKAAN.. Asennon voi tulkita muistutukseksi Gandhin ajatuksesta, että ihmisen moraalisen käytännön lähtökohta on toiminta, jota pitää muuttaa ideaalin suuntaan. Vaikka ihanne on jatkuvasti saavuttamaton, sitä voidaan lähestyä askel askeleelta. Hänen veistoshahmonsa tulee idästä, Sörnäisen vankilan suunnasta, ja on juuri ottamassa määrätietoista askelta eteenpäin
… Positiivisessa mielessä ahimsa merkitsee suurinta rakkautta ja armeliaisuutta. Siihen ei löydy yksittäistä tietä eikä se synny yksittäisistä järjestelyistä, vaan takaamalla yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka eivät salli väkivaltaa. Ja vaikka ei-väkivaltainen toiminta on parasta, on toisella sijalla väkivaltainen puolustautuminen, jos väkivallattomuus ei ole mahdollista. YDIN 4 / 2024 77 YDINKOKEMUS Kansalaistottelemattomuudella Gandhi tavoitteli yhdysvaltalaisen Henry Thoreaun ajatusten mukaisesti niin rikollisen kuin moraalittoman tottelemattomuuden vastakohtaa, jolloin ihmisellä on moraalinen velvollisuus seurata omaatuntoaan silloin, kun yhteiskunnallinen laki ja oikeudenmukaisuus ovat ristiriidassa. Hänen ajamansa kansalaistottelemattomuuskampanjat osoittivat, että toiminta oli mahdollista kanavoida oikeutetun päämäärän suuntaisesti ja moraalisesti hyväksyttävin keinoin. Vaikka rauha ei ole aina säilytettävissä, on parempi puolustautua pahaa vastaan kuin antautua sen väkivallalle. RAUHA SYNTYY… TAKAAMALLA YHTEISKUNNALLISET OLOSUHTEET, JOTKA EIVÄT SALLI VÄKIVALTAA.. Jos olen ahimsan seuraaja, minun täytyy rakastaa vihollistani.” Vaikka Gandhi korosti väkivallattomuuden toteuttamista henkilökohtaisessa elämässä, hän tähdensi 1940-luvulla, että jos yhteiskunta ei ole läpikotaisin oikeudenmukainen ja tasaarvoinen, siinä ei voi vallita väkivallattomuuden ilmapiiriä. G andhin muistomerkin jalustaan on kirjattu ajankohtainen viesti: ”Rauhaan ei ole tietä, rauha on tie.” Väite on paradoksaalinen, sillä se esittää rauhan samanaikaisesti keinona, välineenä ja tavoitteena. Ajatuksen voi tulkita myös siten, että rauha ei tavoitteena ole vain pysyvä tila vaan pitkäaikaisesti vaalittava prosessi. Niinpä en saa vahingoittaa pahantekijää enkä toivoa hänelle pahaa ja aiheuttaa siten hänelle henkistä kärsimystä. Voin vain sanoa, että kuljen pysähtymättä siihen suuntaan.” Unto Tähtinen muistuttaa, että Gandhi ymmärsi väkivallan ristiriitaisuuden ja hyväksyi myös sen, että on olemassa ”välttämätöntä” väkivaltaa tilanteissa, joissa ei ole valinnan mahdollisuutta. Euroopassa on lukuisista horjahteluista huolimatta pyritty pitämään kiinni yhteisistä perusarvoista – demokratiasta, oikeusvaltiosta ja ihmisoikeuksista. Jos ositamme väitteen ja konkretisoimme rauhaa tavoitteena, sitä voidaan ajatella olosuhteina, joista väkivalta puuttuu. Gandhille oli valtava pettymys, että hindujen ja muslimien väliset erimielisyydet johtivat niin väkivaltaisuuksiin kuin Intian ja Pakistanin syntyyn kahtena erillisenä valtiona. Kilpailu liittoutumisesta Intian kanssa on kasvanut, ja erityisesti autoritäärisesti hallitut maat ovat halukkaita saamaan maan puolelleen. Intia on vaivoin pysynyt tässä mukana, sillä maan hindunationalistinen politiikka ja epätasaisesti jakautunut varallisuus ovat edistäneet poliittista epävakautta. Muulle maailmalle on ratkaisevaa, miten Intia maailman väkirikkaimpana maana suhtautuu demokraattisiin arvoihin. Gandhin tavoitteena oli intialaisen yhteiskunnan muuttaminen läpikotaisin oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi. Gandhi kirjoitti vuonna 1948, viimeisenä elinvuotenaan: ”En halua pitää yllä sellaista luuloa, että minä olisin osoittanut sankarillista ja todistettavissa olevaa väkivallattomuutta. Gandhille hyökkäävä väkivalta oli moraalisesti alimmalla tasolla samoin kuin alistuminen väkivallan edessä. Gandhi piti poliittisen vastarinnan perustana väkivallattomuutta, ahimsaa, ja kirjoitti siitä vuonna 1919: ”Negatiivisessa mielessä ahimsa merkitsee sitä, ettemme vahingoita mitään elävää olentoa, emme ruumiillisesti emmekä henkisesti
YDIN 4 / 2024 78 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT Jessi Jokelaisen sarjakuva iskee kuin miljoona volttia. Jokelaisen luoma sovinistihahmo muotoilee kirjassa femokratian ”vallankipeiden huorien aatesuunnaksi, jonka päämääränä on miesten täysi vaientaminen ja alistaminen”. Hyvin tekstipainotteisessa sarjakuvakirjassa on lähes sata tarkkaa lähdeviittausta, joilla paalutetaan mielikuvituksellisilta kuulostavat lausumia totuuteen: yhdenkin naisesikuvan läsnäolo miesvaltaisella alalla lisää naisten valmistumisastetta kahdeksan prosenttia, yhdeksän kymmenestä suomalaisnaisesta on kohdannut. Ahdistavan piinalliselta tuntuu Jokelaisen haastattelu Yleisradiossa sarjakuvakirjan julkistamisen jälkeen: – Eihän kukaan luultavastikaan ensimmäisenä sanoisi Teemu Keskisarjaa (ps.) huoraksi sen takia, että hänellä on ryttyinen paita päällä eduskunnassa. 1996) on oululainen opettaja, kaupunginvaltuutettu ja viime kesänä eduskuntaan noussut Vasemmistoliiton kansanedustaja, josta tuli valtakunnan julkisuuden hahmo puhemies Halla-ahon annettua palautetta hänen pukeutumisestaan viime lokakuussa. Jessi Jokelainen on Suomen tasavallan historian ensimmäinen oman sarjakuvakirjan julkaissut parlamentaarikko. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Femokratia jyrää meitin. Häntä ennen väkevä sarjakuvasuhde on ollut ainakin vihreiden Oras Tynkkysellä (muun muassa vaalimainosvihkonen) ja demareiden Timo Harakalla, joka oli nuoruudessaan pyörittämässä Äänekosken sarjakuvaseuran Nyt Syömään -lehteä. Jessi Jokelainen (s. Ja oikeiden nettifoorumien synkkä metsä vastaa tuohon huutoon. Pojaat! Femokratia jyrää meitin S uomalaisen yhteiskunnan rakenteellisesta naisvihasta kertova 126-sivuinen sarjakuva Femokratia (Suuri Kurpitsa) on hillittömän raivokas ja hillittömän hauska ilotulitus siitä mahdottomasta hetteiköstä, jossa naiset politiikassa ja työelämässä joutuvat kahlaamaan. Jokelaiselle tuhansia vihapostiviestejä tuottanut t-paitakohu on kuin malliesimerkki hänen sarjakuvansa sisällöstä, johon kuuluu myös osio eduskunnan pukeutumisohjeista mallihenkilönään Rosa Meriläinen
Jokelainen sanoittaa hyvin myös tunteensa viljelemällä hersyvän runsaasti väkeviä kirosanoja. YDIN 4 / 2024 79 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT JESSI JOKELAINEN FEMOKRATIA Suuri Kurpitsa 2024 128 s. Femokratia jakautuu neljään lukuun, joista jokaisen alkuun on valittu teemanmukainen sitaatti joltain yhteiskunnalliselta naisvaikuttajalta Minna Canthista Riitta Uosukaiseen, Elisabeth Rehniin ja Maria Ohisaloon. Sanna Marinin mahdoton tilanne, feminismin historiallinen esittely, ruumiin kokoon liittyvä sukupuolinen syrjintä ja Jessi Jokelaisen matka yhteiskunnalliseksi aktivistiksi ovat palasia Femokratian palapelissä, jonka kokonaiskuva saa jokaisen tasa-arvoa kunnioittavan yksilön vääntelehtimään raivosta. jne. Kirjan avaa lainaus Eeva Kilveltä vuodelta 1972: ”Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.”. seksuaalista häirintää, joka 20. Marinin hallituksen ministereille lähetetty twiitti oli vihamielinen, jne
Vuosisadan alussa yksinomaan Pietarissa oli noin 17 000 suomalaista. Näin teki muun muassa Haukiputaalla asunut tätini puoliso, joka lapsena matkasi äitinsä kanssa isänsä perässä Karjalaan. Kun inkerinsuomalaiset lasketaan suomalaisiin, oli heidän osuutensa vallankumouksen jälkeisessä Neuvostoliitossa ylivoimaisesti suurin. Takaisin palasi arviolta kolmasosa tai jopa puolet ”punasuomalaisista”. Suomen lähialueilla oli myös 2 000 – 3 000 hengen kuolansuomalaisten joukko. Venäjän vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan inkerinsuomalaisia oli 115 000 henkeä, 85 prosenttia Neuvostoliiton suomalaisista. Vallankumouksen jälkeen Leningradissa asui inkerinsuomalaisia 2 813. Anni Reuterin väitöskirja vuodelta 2023 kertoo inkeriläisten ja suomalaisten kohtaloista: karkotuksista ja vainoista. Äiti ja poika YDIN 4 / 2024 80 YDINKOKEMUS. Kirjoittaja Leo Granberg Suomalaiset Stalinin puhdistuksissa I nkerinsuomalaisten karkotus, hajaannus ja vastarinta Stalinin ajan Neuvostoliitossa aikalaiskirjeiden ja muistitiedon varassa -väitöskirjasta ilmenee, että kansalaissodan jälkeen Neuvostoliittoon pakeni noin 10 000 suomalaista, 1920ja 30-luvulla kommunismiin uskoneita noin 15 000 ja Amerikasta muuttaneita noin 6 500. Itämerensuomalaisista kansoista oli etupäässä ortodoksisia inkerikkoja 26 000. Heidän esi-isänsä olivat vaeltaneet Savosta ja Karjalasta nykyistä Pietaria ympäröivälle seudulle 1600-luvulta lähtien, jolloin alue liitettiin Ruotsiin. N euvostoyhteiskuntaan asetetut suuret toiveet eivät toteutuneet. He puhuivat ja kirjoittivat suomea ja olivat pääasiassa luterilaisia
Inkeriläisten joukkokarkotukset alkoivat 1930-luvulla maatalouden kollektivisoinnin yhteydessä. Se merkitsi teloituksia ja vangitsemisia, vankileirejä, pakkotyötä ja epäillyksi joutuneiden karkotuksia. Epäilyt kohdistuivat usein vähemmistökansoihin. S uomessa on vahva kirjallinen kulttuuri ja siksi on saatu onneksi kerättyä ja arkistoitua paljon muistitietoa tuon ajan tapahtumista. Karkotukset kohdistuivat inkerinsuomalaisiin siis jo ennen vuosien 1937 – 38 suurta puhdistusta, jossa suuri osa suomalaisista kommunisteista ja heidän YDIN 4 / 2024 81 YDINKOKEMUS. palasivat Suomeen, mutta isä jäi Karjalaan ja telotettiin 1930-luvun suurissa puhdistuksissa. ANNI REUTER SUOMALAISET STALININ PUHDISTUKSISSA SKS Kirjat 2023 397 s. Ne jatkuivat Leningradin piirityksen aikana ja sitten sodanjälkeisinä pakkosiirtoina. Reuter on käyttänyt kirjeitä ja muistitietoa taitavasti kuvaamaan sitä suurta tragediaa, joka kohtasi uuden yhteiskunnan rakentajia. Näissä vainoissa Anni Reuter laskee kuolleen ainakin 20 000 suomalaista, mukaan lukien inkerinsuomalaiset ja kuolansuomalaiset. Inkeriläisiä koskeva aineisto paljastaa heikosti tunnettua historiaa ja sen järkyttäviä vaiheita, mutta myös onnellisia sattumia, joiden ansiosta on niitä, jotka ovat jääneet kertomaan meille kokemastaan ja sukulaistensa kohtaloista. Nämä luvut eivät kuitenkaan ole kirjan kiinnostavinta aineistoa, vaan tarinat vainon kohteeksi joutuneista. Rajan lähellä asuvat, suomea puhuvat, kuuluivat Stalinin aikana eniten epäiltyihin. Jos mukaan lasketaan inkerikot ja vatjalaiset ja tuntemattomat tapaukset, luku nousee hyvin mahdollisesti 25 000 – 30 000 henkeen. Uutta yhteiskuntaa johti tuolloin Stalinin diktatuuri
R euter pyrki laskemaan tilastojen ja aiempien tutkimusten pohjalta karkotettujen määrää ja päätyi 130 000 karkotukseen, tosin monia oli karkotettu useaan kertaan. YDIN 4 / 2024 82 YDINKOKEMUS. Käytännössä heidän selviämisensä oli paikallisten asukkaiden ystävällisyyden varassa. Karkotusten yhteydessä hajotettiin suomenkielistä väestöä aina perheitä myöten ilmeisen tarkoituksellisesti, jotta sulautuminen venäläisväestöön nopeutuisi. Pakkotyöhön määrätyillä olosuhteet olivat tunnetusti kehnot, mutta nekin, jotka oli karkotettu ilman syytteitä rikoksista, joutuivat itse keksimään, miten tulla toimeen, mistä ruokaa, vaatteita ja katto pään päälle. Kolyma, Kamtsatka, Sahalin ja Jakutia olivat kaikki kohteita, joihin heitä lähetettiin. johtajistaankin eliminoitiin. Kun karkotusvuodet Siperiassa ja Kazakstanissa päättyivät 1950-luvun taitteessa Stalinin kuoleman aikoihin, yrittivät inkeriläiset taas siirtyä kotiseudulleen, mutta sinne ei saanut asumislupaa. Sitä toki sai osakseen moni valtion sisäinen pakolainen. Perheiden lapset erotettiin usein äidistään ja vieläpä toisistaan ja otettiin orpokoteihin. Sen sijaan he usein jatkoivat matkaa Neuvosto-Karjalaan. Karkotetut joutuivat hengenvaaraan jo matkalla ”härkävaunuissa”. Silti tämä prosessi jäi auttamattomasti kesken, niin kuin Reuter toteaa: ”Ketään ei tuomittu Neuvostoliiton hallinnon ihmisoikeusloukkauksista, ei puoluevirkailijoita, saati turvallisuuselinten agentteja. Petroskoihin ei tosin saanut asettua, mutta maaseudulle kyllä. Karkotuksesta pyrittiin myös usein pakenemaan, siinä saattoi onnistuakin. Stalinin kuolema oli kuitenkin takaraja, jolloin tuomioita alettiin perua. M iksi inkeriläisiin kohdistui niin kova paine Neuvostoliitossa. Sitä paitsi he asuivat rajaseudulla, lähellä itsenäistä Viroa ja Suomea. Jotkut onnistuivat löytämään lainsäädännön porsaanreiän. Sodan aikana inkerinsuomalaisista ja muista suomalaisista tuli erityisen epäluotettavia ja heidät karkotettiin sisämaahan, monet Siperiaan, Kazakstaniin ja arktisille alueille. He olivat suurelta osin kohtalaisesti pärjääviä maanviljelijöitä ja kalastajia, jotka tulkittiin helposti riistävän luokan edustajiksi, kulakeiksi. Pako tuhansien kilometrien takaa kotiseudulle ei kuitenkaan ratkaissut kaikkea. Sinne etsittiin työvoimaa metsäja maatöihin. Elossa olleita neuvostojohtajia ja puhdistusten toteuttajia ei viety venäläiseen tai kansainväliseen oikeuteen.” Tämä katumuksen keskeneräisyys vaikuttanee siihen, että Venäjä on nyt toistamassa vanhoja virheitään. Kerrotaan naisesta, joka solmi muodollisen avioliiton iäkkään venäläisen kanssa ja tämän kuoltua sai jäädä paikkakunnalle. Joukkokarkotukset kohdistuivat toki muihinkin vähemmistöihin kuten virolaisiin ja saksalaisiin. Karkotuksen pituus vaihteli viidestä kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Kun he vielä puhuivat vierasta kieltä, oli heitä helppo epäillä maanpetoksellisesta toiminnasta. Inkerinsuomalaisilla oli kaksi hankalaa ominaisuutta. Vaikka Inkerin alueella saattoi laittomasti piileskellä, jos joku paikallinen asukas piilotti tulijan, oli useilla passissa kansanvihollisen leima, jolloin työn ja asunnon saaminen oli vaikeaa. Järkyttävää on muun muassa kokea, miten nykyisen Venäjän politiikka ukrainalaislapsiin jatkaa Stalinin ajan KARKOTUSTEN YHTEYDESSÄ HAJOTETTIIN SUOMENKIELISTÄ VÄESTÖÄ AINA PERHEITÄ MYÖTEN ILMEISEN TARKOITUKSELLISESTI, JOTTA SULAUTUMINEN VENÄLÄISVÄESTÖÖN NOPEUTUISI
Rauhansopimuksen mukaan tämän piti olla vapaaehtoista, mutta siitä ei pidetty kiinni. Inkerinmaasta olisin kaivannut selkeämpää tulkintaa. Pietarista matka kulki junalla Sortavalaan, mutta lipun saanti osoittautui vaikeaksi. Mennessään junaan hän kuuli konduktöörin sanovan junan käytävällä venäläisille matkustajille: ”ulkomaisia agentteja”. Inkeriläisille luvattiin paluuta kotiseudulleen, mutta siitäkään ei pidetty kiinni. Tämä voi ollakin kovin hankala kysymys, varsinkin kun Inkeriä ei Venäjän vallan aikana ollut virallisesti olemassakaan. Suomeen siirretyt orpolapset ja rintamalla Suomen joukoissa taistelleet inkeriläiset joutuivat palaamaan Neuvostoliittoon, elleivät he onnistuneet painumaan maan alle tai siirtymään rajan yli länteen. Hän tiesi yhden sukuhaaransa muuttaneen Siperian ja Kazakstanin karkotuspaikoista Petroskoihin ja sen lähistölle Karjalaan. Myöskään akateemiset instituutiot eivät tukeneet Neuvostoliiton taloudellisen tai poliittisen järjestelmän tutkimista ennen perestroikan kautta. Lippua hän ei saanut, mutta pääsi matkaan lopulta, kun maksoi junan konduktöörille ilmeisen lahjuksen. K irja muistuttaa myös Suomen poliittisista olosuhteista, jolloin inkeriläiset unohdettiin. SODAN JÄLKEEN SUOMEEN SIIRRETYT ORPOLAPSET JA RINTAMALLA SUOMEN JOUKOISSA TAISTELLEET INKERILÄISET JOUTUIVAT PALAAMAAN NEUVOSTOLIITTOON, ELLEIVÄT HE ONNISTUNEET PAINUMAAN MAAN ALLE TAI SIIRTYMÄÄN RAJAN YLI LÄNTEEN. Varmaankin pikemmin kotiseudusta kuin hallinnollisesta alueesta. YDIN 4 / 2024 83 YDINKOKEMUS. Mariupolista Venäjälle pakkosiirretyt lapset sijoitetaan lastenkoteihin, joissa heitä yritetään kasvattaa venäläisen patriotismin hengessä, niin kuin vanhemmistaan erotettuja inkeriläislapsia aikanaan. Sortavala oli määritelty raja-alueeksi, joihin ulkomaalaisilla ei ole asiaa ilman erikoislupaa. Kirjassa esitetty kartta on turhan pieni eikä juurikaan valaise, mitä alueita on luettu Inkeriin – ja milloin. Tämä tapahtui jo heti sodan päätyttyä, kun Neuvostoliiton valvontakomissio vaati kaikkien Suomessa oleskelevien inkeriläisten luovuttamista Neuvostoliittoon. Reuter oli tosin saanut tietää Helsingin viisumitoimistosta, ettei lupaa tarvitsisi. A ikalaiskirjeiden ja vanhojen haastattelujen lisäksi kirjoittaja on pyrkinyt tapaamaan elossa olevia sukulaisiaan, joilla on tietoa esivanhempiensa kohtaloista. Heitä etsivät Suomessa suomalaiset poliisit. perintöä. Melkoista salapoliisityötä on jatkunut vielä viime vuosiin asti. Pitkään aikaan ei Suomen turvallisuuspoliittinen doktriini sallinut asian ruotimista. Kokonaisuudessaan kirja on erinomaisen kiinnostava ja uskoisin, myös tärkeä. Anni Reuterin kirja on siis 75 vuotta myöhässä, mutta siitä ei voi syyttää kirjoittajaa. Mutta monet uskoivat pääsevänsä kotiseudulleen sukulaistensa luo ja lähtivät junaan, joka sitten kuljetti heidät Keski-Venäjälle. Monet heistä kyllä pelastuivat, kun heitä varoitettiin. Mistä sitten inkeriläiset puhuvat, kun he puhuvat kotimaastaan. Todettakoon, että tämän artikkelin kirjoittaja on tehnyt ainakin parikymmentä matkaa Venäjälle kokematta koskaan maksaneensa lahjuksia. Maallahan on suomen kielessäkin kaksi aivan eri merkitystä, maaperä ja valtio
Sen on ehdoitta ja yksinomaan saatava ensimmäinen sija.” Sanat eivät ole ainoastaan Riivaajien romaanihenkilön vaan myös tekijän! Šiškin ei kuitenkaan kehota kauhistelemaan Dostojevskia, vaan lukemaan ajan taustaa vasten. Hauskuuttahan siinä nähdään, kun virkamies ostelee kuolleita sieluja tai kun Päällysviitan onnettomalta Akaki Akakijevitšilta ryöstetään suurin vaivoin saatu viitta ja poliisipäällikkö vain nukkuu tai kun valereviisori huvittelee hyväuskoisten liehittelijöidensä kustannuksella. Suomessa venäläiselle melankolialle ja tunteellisuudelle on ollut enemmän kaikupohjaa kuin missään muualla Euroopassa. Suomalaisen kirjallisuudenharrastajan onkin nyt vaikea tajuta, millaisin silmin olemme tottuneet lukemaan venäläisiä klassikoita ja kuuntelemaan venäläistä musiikkia. Dostojevskin kynästä on tällainenkin lause: ”Todella suuri kansa ei voi koskaan hyväksyä toissijaista roolia ihmiskunnan jäsenenä, ei edes kuulumista ensimmäisten joukkoon. Venäjällä myös kansallisrunoilija Puškin YDIN 4 / 2024 84 YDINKOKEMUS KIRJAT. S iškin antaa kaksoisnäön Dostojevskin lukijalle, mikä voi meitä vanhoja faneja satuttaakin. Entä suomalaisten suosikki, kouluissakin ahkerasti luettu Nikolai Gogol! Kuten Šiškin sanoo, hänet on yleensä sijoitettu huumorihyllylle. Sen ajattelun mukaan länsi on rappeutunut ja Venäjä messiaaninen pelastaja. Esimerkiksi Dostojevskin mukaan se jopa nauttii kärsimyksestään. Yhteiskuntamme on ollut kovin erilainen. Venäjän idea on monen ajattelussa ollut ajasta aikaan suuruus, oikeassa oleminen, ainutlaatuisuus. Tätä taustaa vasten tuntuu kylmäävältä lukea Mihail Šiškinin esseekokoelmaa, jossa hän käy läpi suuria venäläisiä kirjailijoita ja muita kulttuuripersoonia. Kirjoittaja Maijaliisa Mattila Kirjoituksia kivun ytimestä K un presidentti Mauno Koivistolta kysyttiin jollakin Neuvostoliiton matkalla, mikä on Suomen idea, vastaus tuli nopeasti: Selviytyminen. Kansa on tästä suurtehtävästä kärsinyt, mutta koko yhteiskunnan tuntuu läpäisevän ajatus, että kansa on tottunut kärsimään. Venäläiset klassikot näyttävät nykytilanteessa uuden puolen Venäjän ideasta. On ymmärrettävä sekä hänen näkemyksellisyyttään että sokeuttaan. Sanoipa muuan suomalainen kirjailija nuoruutensa päivinä, että ihmiset voi jakaa kahteen ryhmään: on Dostojevskista kiinnostuneet ja muut! Naapurimaissa on joskus todettu, että suomalaisilla on slaavilainen sielu. Gogolin tekstien hauskuudessa on kitkerä sivumaku, jota ainakaan suomalaiset lukijat eivät aina ole täysin tajunneet
Šiškin toivoo, että joskus tulisi joku nykyisen sodan juoksuhaudat kokenut, joka osaisi kysyä tärkeät miksi-kysymykset. Vappu Orlov ja Sirpa Hietanen WSOY 2024 210 s. Suom. Joka tapauksessa klassikotkin pitää lukea ja tulkita aina uudelleen ja nähdä, mikä niissä on himmeää, mikä kirkasta. Sveitsi on ollut hänelle hyvä turvapaikka. Jos kulttuuri on nimensä arvoista, se osoittelee kipukohtia, jopa provosoi. Ilman voimakasta johtoa uskotaan syntyvän vain anarkiaa. Emigroituneen Šiškinin ahdistuneisuus ja katkeruus entisen kotimaan tilanteesta ja valhemyllystä on vielä kipeämpää kuin teoksessa Sota vai rauha. on kelvannut moneen. MIHAIL SISKIN VIHA JA KAUNEUS. Nyt pitää odottaa, että venäläinen kulttuuri hehkuu joskus vielä tsvetajevalaista ja ahmatovalaista kirkkautta. Keski-Euroopassa venäläiset klassikkokirjailijatkin aikoinaan viihtyivät tai epäviihtyivät – kuka paossa velkojia tai mielipidevainoa tai kuka mistäkin syystä. Niin oli niinäkin aikoina, jolloin maa muuttui vankileirien saaristoksi. Hänen tekstinsä osoittavat, että kun unelma erehtymättömyydestä on hallinnut politiikassa, kirkoissa, uskonnollisissa suuntauksissa, se on aina johtanut katastrofeihin. Sen unelman varassa ja varjossa eli homo sovieticus, joka oppi tottelemaan kyselemättä. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä. Šiškinin tekemien ruumiinavausten jälkeen moni venäläinen klassikko näyttäytyy uudessa valossa, myös Tolstoi ja Tšehov. Jälkimmäisen arvo tuntuu pörssissä nousevan, edellisen laskevan. On opettavaista nähdä, etteivät mitkään teokset ja tekstit pysy samoina, kun maailma ympärillä muuttuu. Miten tämä sitten käy yksiin venäläisille tyypillisen kulttuurin ja erityisesti kirjallisuuden ihailun ja arvostamisen kanssa – sitä suomalaisen on vaikea ymmärtää. H elsingin kirjamessuilla esiintynyt kirjailija oli kyllä entistä synkkämielisempi. Lopullinen ei mikään punninta ehkä kuitenkaan ole. Heidän elinaikanaan puntit olivat toisinpäin. Tulkinnat ovat vääntyneet aina sopiviksi, mutta profeetallisilta tuntuvat hänen varhaiset ajatuksensa siitä, etteivät Venäjällä ole vaihtoehtoina diktatuuri ja demokratia, vaan järjestys tai kaaos. YDIN 4 / 2024 85 YDINKOKEMUS KIRJAT. Toivoa ei saa menettää. Šiškinin mukaan kulttuuri on ihmisarvon olemassaolon muoto. Siksikin tämä nykyinen – vai ikuinen – jakomielisyys tuntuu vaikealta ymmärtää. KIRJOITUKSIA SODASTA, TAITEESTA JA VENÄJÄN IDEASTA. (wsoy 2023) Nyt hän paikoin suorastaan saarnaa. K ansan tehtävänä on sukupolvien ajan ollut pysyä alamaisena ja vaiti
Reims voisi olla jokin muu ranskalainen pikkukaupunki, ehkä myös jokin Pariisin lähiö. Hän on tuntenut häpeää, valehdellut, opetellut uudenlaisen puhekielen ja tapakulttuurin. Hämmästyksekseen Eribon huomaa piilottaneensa taustansa myös maailmanmainetta nauttivista tutkimuksistaan: ne ovat enimmäkseen käsitelleet homoseksuaalisuuden yhteiskunnallista problematiikkaa, eivät työväenluokkaisuuden. Parinsadantuhannen asukkaan KoillisRanskassa sijaitseva kaupunki ei ehkä suomalaisittain tunnu pieneltä, silti se saa Eribonilla kantaa kaikkien länsimaisten pikkukaupunkien harmaata viittaa. Mutta ei siis vierailua Reimsiin. Se edustaa haaksirikkoutunutta työväenluokkaa, näköalojen ja yhteyksien puutetta (itse asiassa juuri sitä, mistä Marx ja Engels Kommunistisessa manifestissa syyttävät maaseutua: idioottimaisuutta). Hiljaisuuden lomasta kohoaa ääniä, puheluita äidin kanssa, yhteydenpitoa isoäitiin. V alloittaakseen paikkansa intellektuellien kentällä Eribon on joutunut häivyttämään jäljet menneisyydestään. Kun taustaansa paennut intellektuelli lähtee valloittamaan taustaansa takaisin, hän tekee sen intellektuellin asein. Vaihtanut identiteettinsä kirjallisten ja akateemisten piirien hyväksymään. Eribon tekee oman taustan häivyttämisestä itseanalyysia. Nyt hänen isänsä on kuollut, ja vaikka poika ei etäisen isän vuoksi surua tunnekaan, hän alkaa kuitenkin tehdä surutyötä leskeksi jääneen äitinsä kanssa. 1953) ei ole pitänyt yhteyttä vanhempiinsa, veljiinsä, muuhun sukuunsa, lapsuusystäviinsä tai kotikaupunkiinsa Reimsiin kolmeen vuosikymmeneen. Työväenluokkaa käsittelevän YDIN 4 / 2024 86 YDINKOKEMUS KIRJAT. Eribon tiivistää asian näin: ”Minulle oli helpompaa kirjoittaa seksuaalisesta häpeästä kuin yhteiskunnallisesta häpeästä” (s. 19). Siinä on jotain suurta ja hienoa, kenties myös jotain erityisen ranskalaista. Kirjoittaja Veli-Matti Huhta Minkä taakseen jättää… T ilanne on tämä: ranskalainen professori, sosiologi ja filosofi Didier Eribon (s. Samalla hän tulee miettineeksi työväenluokkaista taustaansa, sen läsnäja poissaoloa nykyisessä elämässään. ”Kolme vuosikymmentä” on tietenkin kirjallista liioittelua. Epäilen, että se on sitä vielä enemmän kuin Eribon antaa ymmärtää. Astuessaan ulos seksuaalisesta kaapista hän astui sisään yhteiskunnalliseen kaappiin. Se voisi olla Riihimäki tai Varkaus
105). Jälkisanoissaan Juha Suoranta luonnehtii kirjaa ”sosiologin kertomakirjalliseksi itseanalyysiksi”, jolla on yhYDIN 4 / 2024 87 YDINKOKEMUS KIRJAT. Jälkisanat Juha Suoranta. Vastapaino 2024. DIDIER ERIBON PALUU REIMSIIN Ranskankielinen alkuteos: Retour à Reims (2009). E ribonin hahmo on saanut uutta kantavuutta ranskalaisen Édouard Louisin (s. On silmiä avaavaa ja melkeinpä terapeuttista lukea Eribonin analyysia vaalikäyttäytymisestä, vaikka hänellä onkin mielessään ranskalaisen työväenluokan siirtyminen kommunistien äänestäjistä kansallisen rintaman äänestäjiksi. Didier Eribonin maailmanmaine perustuu hänen vuonna 1989 julkaisemaansa perusteelliseen Michel Foucault -elämäkertaan, jonka Päivi Järvinen ja Pertti Hynynen suomensivat (Vastapaino, 1993). kirjan ensimmäisen viiden sivun aikana professori mainitsee nimeltä Claude Simonin, Jean Genet´n, Pierre Bourdieun, Jacques Lacanin, Roland Barthesin, siteeraa Racinen tragediaa ja viittaa psykoanalyysiin. M uistelmien lisäksi kyse on monesta muustakin asiasta. Paluu Reimsiin on vasta toinen tilaisuus tutustua Eriboniin suomeksi, ja tässäkin tapauksessa alkuteoksen julkaisusta on viisitoista vuotta. Timo Torikan suomennokseen on jäänyt joitakin kulmikkuuksia, mutta Paluu Reimsiin -teoksen ymmärtämistä ne eivät haittaa. teyksiä ”tunnustusja työläiskirjallisuuden lajityyppeihin”. Käännettävää riittäisi. 203 s. Muutettavat muuttaen analyysissa on yleispätevyyttä, jota voi miettiä myös kotimaisen kehystyksen yhteydessä. Tätä kirjoittaessani on juuri käyty usa:n presidentinvaalit, ja niiden tuloksen kiistattomuus on aiheuttanut monissa suomalaissa tyrmistystä. ”Voisi olla houkuttelevaa sanoa, että tässä on kyse sarjallisesta kollektiivista, syvästi sarjallisuuden merkitsemästä kollektiivista, koska sitä hallitsevat välittömät impulssit (…) Kyseessä on enemmänkin vieraantunut visio (kieltää ´muukalaiset´) kuin poliittinen konsepti (taistella herruutta vastaan)” (s. Suomentanut Timo Torikka. Taitavan kirjoittajan käyttämänä strategia luo mahdollisuuden käsitellä henkilökohtaisessa tekstissä monia yleisesti kiinnostavia kysymyksiä. 1992) kirjallisen maailmanvalloituksen yhteydessä (Louisin romaanit on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa Lotta Toivasen suomennoksina). Louisin ja hänen ystävänsä ja mentorinsa Eribonin taustassa on paljon samankaltaisuuksia. Päinvastoin – kirjoittajan emansipatorinen mutta samalla menneisyyden kanssa sovintoa tekevä sanoma tuntuu nyt välittyvän suomen kielelle erityisen selvästi
Esko Rantanen VAKAVA, LEIKKISÄ JA LUJA DIPLOMAATTI YDIN 4 / 2024 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Muistellaan, kuinka Yhdysvaltain ulkoministeri James Baker vakuutti Mihail Gorbatsoville, ettei Nato Saksojen yhdistymisen jälkeen laajene. Yksityiselämässään hän ensi töikseen nai hammaslääkäriksi opiskelevan Päivi Leinosen. Kesäpaikka on Kiskossa. TEOS on kirjoitettu sinä aikana, kun Ukrainan sotaa on käyty. Tämä oli puolustusvoimain komentajan Kaarlo Leinosen tytär. Ensimmäiseksi virkapaikaksi vuonna 1968 ministeriö osoitti Suomen ja liittotasavallan kaupallisen edustuston. OLIPA mukava, hyväntuulinen ja älykäs mies. Siteerataan Putinin puhetta Bundestagissa vuonna 2001 ja puhetta Münchenin turvallisuuskonferenssissa 2007. Suomessa Hans von Ploetz pisti toimeksi. Nopeasti hän hankkiutui Suomen politiikan nuoren kaartin tutuksi. Hans halusi asioiden tapahtuvan. P. Se, että pyrkimys katkesi alkuunsa, on tragedia. Pulkkinen DIPLOMAATTI. P. Saksan diplomatialle eniten tekemistä tuottavat Yhdysvallat, Britannia Ranska ja tietenkin Venäjä. Ensin mainitussa Putin vakuutti, että Venäjä on ystävällinen eurooppalainen valtio, toisessa puheessa hän valitti, että kansainvälisissä suhteissa vallitsevat vain Yhdysvaltain normit ja niitä tottelee muukin länsi. Politiikkaakin hän harkitsi. ”Meidän pitää saada sinne joku, joka osaa lukea, kirjoittaa ja puhua”, Genscher perusteli. Kun hän huomasi, että oli mielenkiintoisempaa keskustella asiantuntevien virkamiesten kanssa, hän valitsi virkauran. Kun lupaus petettiin, ei Venäjä voinut mitään. Sen vuoksi hän esiintyy kirjassakin usein vain etunimellään. SUOMEN jälkeen asemapaikkoja olivat Washington, Lontoo, Nato ja Bryssel sekä Moskova. Pariskunta ja kaksi poikaa juurtuivat puoliksi Suomeen. Muutamista tuli elinikäisiä ystäviä. Kaikki eivät ministeriössä pitäneet hänestä kaiketi tyylin ja toimintatavan vuoksi. Tärkeä oli myös ulkoministeriön valtiosihteerin virka. J. Suomalaiselämäkerralle saksalaisdiplomaatista on muitakin perusteita. Tämä on kirjoittajan J. Gummerus 2024 383 s. Viisi Suomen-vuotta tekivät hänestä asiantuntijan, jonka Saksan ulkoministeriö otti apuun, kun piti suomalaisten kanssa hoitaa suhteita. Ensin oli kuitenkin opiskeltava kieli. Elämäntyönsä Hans teki Saksan ulkoministeriössä. Kirjasta voi päätellä, että Hans uskoi, että Putin oli tosissaan hakiessaan läntistä yhteyttä. Pulkkinen ja kymmenet kirjaan haastatellut henkilöt suhtautuvat von Ploetziin ystävänä. ULKOMINISTERI Hans-Dietrich Genscher lähetti von Ploetzin edustajakseen Natoon. Pulkkisen ensivaikutelma saksalaisesta diplomaatista Hans-Friedrich von Ploetzista. HANS-FRIEDRICH VON PLOETZIN EUROOPPALAINEN ODYSSEIA. Ukrainasta ei puhuta, vaan sen sijaan siitä, mitä tätä ennen on tapahtunut
Eikö mikään ole realisteille vierasta – saati heistä väärää. John Mearsheimer & Sebastian Rosato HOW STATES THINK – THE RATIONALITY OF FOREIGN POLICY Yale University Press 2023 304 s. Sitä vastoin järki ei voittanut Iso-Britannian myötäillessä Saksaa 1930-luvulla tai kun Yhdysvallat hyökkäsi Kuubaan ja Irakiin. Tutkijakaksikon ymmärrys vaikuttaa rajattomalta. Teoksen realismin pintakerros on lopulta ihailtavan ohut. Järjen mitta ei löydy tuurilla tai taidolla tuotetuista tuloksista, vaan oikeasta opista ja menettelytavasta. Eloonjääminen on suvereenin korkein hyve. Vetoaminen vastapuolen epäloogisuuteen on etenkin amerikkalainen ilmiö. Kansainväliset suhteet ovat vaarallisia suhteita. Tosi valtiojohtaja ajattelee enemmän asiaa kuin asemaansa, kirjoittajat muistuttavat – ja rima nousee nykymittapuulla huiman korkealle. Kirjan tutkimuskohde on epäajanmukainen raison d’État – ”tämä hirvittävä käsite” kuten presidentti Paasikivi sitä kavahti. Vaatelias kirja kääntää maailmanpolitiikan jaloilleen. Jos uskomukset ovat perusteltuja ja päätökset keskustelujen koettelemia, niin lopputulos järkevä – seurauksista viis. Sen voimakeskuksiksi paikannetaan käyttäytymistieteiden muotivirtaukset yliopistopiireissä. Kansainvälisen politiikan tutkimuksen kovanaamoja liikuttaa pohjimmiltaan Panglossin optimismi: diplomatian ei tarvitsisi olla pirullisuuksien pukemista eleganssiin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut järjetön, ei myöskään Naton laajentaminen. HOW States Think hahmottelee järkevyyden protokollakysymyksenä. Järkeviksi luetaan niin keisarillisen Saksan sodanjulistus tsaarin Venäjälle, Japanin hyökkäys Pearl Harboriin kuin Kuuban ohjuskriisin sovittelu. Machiavelli on kuin kuiskaajana armottoman mutta oikeamielisen kivikasvon naamioilla esiintyvälle tutkijakaksikolle: ”Aika ei odota, hyvyys ei riitä, onni vaihtelee ja pahuutta ei lepytetä millään lahjalla”. Ankaran empiirinen How States Think kampaa historiaa vuosisadan ajalta. Johtajuus on taitoa tehdä välttämätön joutumatta välttämättömän armoille. ONKO diplomatia teeskentelyä, politiikka pikkuporvarillista askartelua. Tällainen tyly realismi sopii sota-aikaan. Chicagon yliopiston professori John Mearsheimerin ja hänen oppilaansa Sebastian Rosaton vastaus on jyrkkä ei: kansainvälisissä suhteissa on järkeä. SATTUVASTI kirja arvostelee heppoista järkipuhetta: rationaalisuuden riistäminen yksiltä ja sen sädekehän suominen toisille on yritys peittää ymmärryksemme sokeita pisteitä. Ulkopolitiikkaa kun nykyään nautitaan useammin veren kuin cocktailien kera. Aleksi Okkonen AJATUS ON TÄRKEIN ULKOPOLITIIKASSA YDIN 4 / 2024 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Mearsheimer ja Rosato otaksuvat valtiot ihmisiä viisaammiksi: valtiokoneisto jalostaa järjen, valtiojohto ylevöittää politiikan
Se koostui viidestä työväenluokkaisesta ”känsäkourasta”, jotka tekivät laulujaan suurella pieteetillä trendeistä tai muiden vähättelyistä huolimatta. LINKOLAN teoksen tekotapa on samankaltainen kuin usein tällaisissa ”historiikeissa”. Kaseva oli erikoinen ja erityinen ilmiö. Teoksen suurin heikkous on se mille Linkola ei toki mitään voinut. Raivio teki lauluja vielä Kasevan hajoamisen jälkeenkin Karsima-yhtyeessään, mutta niistä puuttui tandemin toisen osapuolen panos. Yhtyeen sisällä oli jatkuvasti jännitteitä ja ristiriitoja, erityisesti yhtyeen ”pomon” Mikko Jokelan ja biisien keskeisen tekijän Asko Raivion välillä. Raivio hukkui vuonna 1989 eikä hänen äänensä kirjassa kuulu. Näin tarinan käänteitä pääsee useimmiten todistamaan Jokela eikä niissä liene aina koko totuus. Hannu Linkola KASEVA. Kirjassa Jokela myöntää moneen otteeseen, että Raivio kykeni sanoittamaan paremmin hänenkin ajatuksensa. Välillä vaikutti siltä, että Kaseva tai ainakin yhtyeen eräät jäsenet olisivat mieluummin olleet jossain muualla kuin esiintymislavalla. Mutta taipaleella syntyi erinomaisia tarinoita, lauluja ja sovituksia. S&S 2024 480 s. Ahdistus ja alkoholi koettelivat jatkuvasti yhtyeen selviämistä. JYKEEN KIVEN LÄMPÖ. On haastateltu mahdollisimman laajaa joukkoa ilmiön ympärillä olleita, tällä kertaa 43 henkilöä. Niiltä löytyy klassikoita, joiden voima selittyy sillä, että ne kuvaavat avoimesti ja syvästi, jopa haavoittuvasti ihmisen elämän vaiheita. Hannu Linkola on kirjoittanut tamperelaisesta Kasevasta erinomaisen teoksen. KIRJA kertoo perusteellisesti kaverusten nuoruuden vuosista, musiikillisesta kunnianhimosta, laulujen luomisen tuskasta ja itse kunkin rosoisesta elämästä. KUN viisi vuosikymmentä sitten levytetyt laulut kolahtavat yhä ja kun neljä vuosikymmentä sitten hajonneen yhtyeen musiikkia mennään yhä kuuntelemaan, on yhtye kirjan ansainnut. Kuten Pekka Laine kirjassa määrittelee: ”Ne ottivat 60-luvun ilmaisun ja käyttivät kaikki sen antamat mahdollisuudet. He olivat läheisiä ja toisistaan riippuvaisia ystäviä, mutta myös henkisiä kilpailijoita. Siinä maailmassa ne ovat aivan ylivoimaisia.” Renny Jokelin KÄNSÄKOURIEN YHTYEEN ANSAITTU SUUNVUORO YDIN 4 / 2024 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Linkola ei kutenkaan ole tyytynyt pelkkään sitaattikokoelmaan, vaan syventää tarinaa ajan kuvilla, lehtikirjoituksilla ja musiikillisella analyysillä. Menestystä ja keikkaputkia kesti vain muutamien vuosien ajan. Syntyi kolme levyä vuosina 1974, 1976 ja 1982
TERVEYDENHUOLTOON ja sen henkilöstöön kohdistuva väkivalta lamauttaa terveyspalveluita ja voi jopa vaikuttaa niiden loppumiseen. Vaikka tutkimus on juuri Syyrian sodasta, sillä on yhteytensä moniin meneillään oleviin sotiin ja konflikteihin, joissa terveydenhuollon työntekijät ovat joutuneet väkivallan kohteeksi. Kyse on siis terveydenhuollon työntekijöiden kokemuksista, motiiveista ja vastarinnasta Syyrian sodassa 2011 – 2017. Hoitohenkilöstö ei ollut ainoastaan passiivisessa uhrin roolissa, vaan he olivat myös aktiivisia toimijoita. Hallinto pidätti vuoden 2011 jälkeen mielenosoituksissa loukkaantuneita hoitaneita lääkäreitä, jotka joutuivat kidutuksen ja pahoinpitelyn kohteeksi. Itä-Suomen yliopisto 2024 204 s. Arja Alho TERRORISMIN VASTAISEN SODAN HUMANITAARINEN HINTA Agneta Kallström “THEY CANNOT STOP ME FROM HELPING” QUALITATIVE RESEARCH ON THE EXPERIENCES, MOTIVES, AND RESISTANCE OF HEALTHCARE WORKERS IN THE SYRIAN WAR 2011 – 2017. Ne voivat johtaa myös moniin vakaviin terveysriskeihin kuten erilaisten tartuntatautien leviämiseen. Kallströmin tutkimuksessa selvitetään ammattilaisten kokemuksia väkivallasta, sen syistä mutta myös terveystyöntekijöiden motiiveja palata takaisin työskentelemään konfliktialueelle. Terveydenhuoltoon tehtävät iskut ovat paitsi sodan sääntöjen vastaisia myös inhimillistä kärsimystä lisääviä. Kallströmin mielestä terveydenhuoltoon kohdistuvaa väkivaltaa tulee tutkia, jotta on mahdollista löytää ratkaisuja sen suojelemiseen. Lähi-idän alueella ja PohjoisAfrikassa terrorisminvastainen sota määriteltiin hyvin epämääräisesti. ITÄ-SUOMEN yliopistossa tarkastettiin terveystieteiden tiedekunnassa Agneta Kallströmin väitös. Siviilikohteet, kuten sairaalat, joutuivat tarkoituksellisesti kohteiksi. Tutkimuksessa oli haastateltu 25 lääkäriä Syyrian sodan ollessa pahimmillaan. Kallströmin tutkimuksessa erityisesti Syyrian hallinto ja äärijärjestö ISIS nousivat tuloksissa esiin vakavimpien iskujen tekijöinä. Tutkimukseen haastateltujen työntekijöiden pääasiallinen motiivi toimia vaikeissakin olosuhteissa oli halu noudattaa humanitaarisia periaatteita sekä noudattaa lääkärien velvollisuutta auttaa. He muodostivat vastarinnan, jonka tarkoituksena oli antaa apua sitä tarvitseville KALLSTRÖMIN tutkimustyöhön liittyy myös Yhdysvaltojen aloittama terrorisminvastainen sota. Yksin Gazan 20 000 terveystyöntekijästä 500 on menettänyt henkensä. Terrorisminvastainen lainsäädäntö myös velvoitti lääkäreitä ilmoittamaan viranomaisille potilaat, joiden epäiltiin loukkaantuneen mielenosoituksissa. Sitä käytettiin tukahduttamaan arabikevään kansannousuja. Syyriakin katsoi vain noudattavansa terrorisminvastaisen sodan mukaista politiikkaa kuten muutkin maat. YDIN 4 / 2024 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS
S ama aihe on esillä myös monilla tämän syksyn albumijulkaisuilla – kuin uutisia taustoittava soundtrack. Louhivuori laulaa kappaleessa Ilmaa uhrin näkökulmasta näin: Jos hajoon palasiksi Ehkä voisin pelastua Niin pieniks atomeiksi Ettet enää löydä mua Sara Siipolan uudelta levyltä löytyy puolestaan kappale Viimeinen tekoni, jossa väkivaltaista perhe-elämää lapsen silmin: Haloo, me ollaan taas Mun pikkuveljen kaa Portaiden alla piilossa Sanni puolestaan laulaa odotetulla, viiden vuoden tauon jälkeen julkaistulla albumillaan, kappaleessa Narsissini näin: Ilmaa, Eva Louhivuori Viimeinen tekoni, Sara Siipola. Perhetai lähisuhdeväkivallasta ovat kertoneet Naisen ääni Teksti ja kuvat Pasi Kostiainen Sukupuolittunut väkivalta on noussut syksyllä uutisaiheeksi. Apua hakemaan ja turvaa saamaan jostain toisesta turvakodista. Syksyn levyjulkaisuilla kuullaan myös naisartistien suorasanaisia lauluja aiheesta. YDIN 4 / 2024 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI K eskelle synkkää syksyä saatiin vastenmielinen tutkimustulos: naisjärjestöjen tekemän tutkimuksen mukaan peräti 25 prosenttia vastanneista nuorista miehistä hyväksyi naisiin kohdistuvan väkivallan, jos mies koki naisen ”ansaitsevan” sen jollain tavalla, joko pukeutumisellaan, käytöksellään tai ulkonäöllään. Valtaosa näistä avun tarvitsijoista on naisia, jotka ovat lähisuhdeväkivallan uhreja. Vähän myöhemmin mtv3:n uutisessa kerrottiin, että turvakodit ovat niin täynnä, että marraskuun puoliväliin mennessä yli tuhat ihmistä on jouduttu käännyttämään toisaalle. itse kärsineensä artistit Sara Siipola ja Eva Louhivuori
Valitettavasti. Vaikka niin, että naamioi tapahtuman tapaturmaksi. YDIN 4 / 2024 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI Kun sä heräät, vieläkin sua rakastan Mut etsiä saat toisen, jota karaista Ku et voi mua lyödä enää Joku muu saa narsissini kerää S iipolan laulu huipentuu kostofantasiaan: rakkaimpiaan satuttavan lapsi pysäyttää. Narsissini, Sanni Sara Siipola. Eva Louhivuori. Uutinen miesten väkivaltaisesta suhtautumisesta naisiin perustuu tositapahtumiin. Sannin laulun henkilö on vapautunut ja voimaantunut: hän jättää hakkaavan puolisonsa. Louhivuoren kappaleen kertoja tuntee voimattomuutta ja toivoo muuttuvansa näkymättömäksi – ehkä se toisi pahoinpitelijältä turvan ja rauhan. Sanni.. Yhteinen ja ajankohtainen aihe, mutta erilaiset näkökulmat – ja laulujen sanoitusten henkilöillä erilaiset ratkaisumallit. Osaltaan nämä ajankohtaiset artistit kuitenkin vahvistavat kappaleillaan, että maailman isojen konfliktien rinnalla väkivaltaista vääryyttä harjoitetaan suomalaisissa kodeissa jatkuvasti
I somras skrev vår regering en deklaration mot rasism. Enligt Finlands grundlag är ”alla… lika inför lagen”. Eller som det står i förtexten ”denna allmänna förklaring… en gemensam norm för alla folk och nationer”. Det finns olika sätt att räkna människovärdet i reda pengar (kostnader i livets början och slut, insatser i form av skatter och avgifter under en livstid); olika länder har olika beräkningsgrunder om de har några alls. Det är nästan som att hela deklarationen är ett hån mot verkligheten. T.ex. Samma åtskillnad görs på olika andra nivåer. Om sina motiv sa han att han skulle förtjäna mera i Europa, få ett bättre liv… Min vän såg sig alltså som mer värd än var och en av de miljontals asylsökande från hans kontinent. Grundlagen binder vårt lands myndigheter och politiska maktutövande. Men hur absurd tanken än var ur mitt perspektiv har han ändå rätt. En rwandisk vän ville ha hjälp med att kunna flytta till Europa. Men vi måste också minnas hur förhållandena i världen såg ut efter andra världskriget, där uttryckligen människovärdet var en fatal bricka i de stridandes spel. Enligt fn:s deklaration om de mänskliga rättigheterna är alla människor lika värda. Men han ”är annorlunda”, förklarade han. Ingen får hållas i slaveri eller träldom… Ingen får utsättas för tortyr eller grym, omänsklig eller förnedrande behandling eller bestraffning”. Artikel 2: ”Var och en är berättigad till alla de rättigheter och friheter som uttalas i denna förklaring utan åtskillnad av något slag”… ”Ingen åtskillnad får heller göras på grund av den politiska, rättsliga eller internationella status som råder i det land eller det område som en person tillhör…” . fn-konventionen binder de länder som har ratificerat den. Han kände till att just Rwanda är aktuellt som förvaringsplats för flyktingar. Och förföljelserna av judar, romer, homosexuella under nazismen skulle följas av flera folkmord på olika håll i världen. Det är minsann skillnad på människors värde. YDIN 4 / 2024 94 KOLUMN. Antalet flyktingar har mångdubblats och blir bara fler. I princip. Han skulle inte gå ombord på någon flyktingbåt och hamna i ett läger, han skulle resa till Europa med flyg och personlig inbjudan. ”Alla människor är födda fria och lika i värde och rättigheter” lyder den allra första meningen i fn-deklarationen om mänskliga rättigheter. Men det är ju lite si och så med tillämpningen av fn-konventionen. Egentligen var den helt onödig, eftersom särbehandling på grund av ras är förbjuden enligt fn-stadgan och Finlands grundlag. Om människovärdet ASTRID NIKULA Skribenten?är?medborgaraktivist?och?publicist.. V ad är en människas liv värt. 1 20 miljoner människor är för närvarande på flykt. artiklarna 3, 4 och 5 saknar betydelse i vår värld: ”Var och en har rätt till liv, frihet och personlig säkerhet. Han var beredd att ljuga om sitt ursprung och sina förhållanden
Visserligen påpekar vår kolumnist, riksdagsman Timo Harakka att t.ex. Rädsla är emellertid ett dåligt sällskap när vi går framåt. Vår Ydinexpert Mika Maliranta lyfter fram några positiva signaler som dyker upp mitt i oron över ekonomin. Helsingfors bokmässa hade ett rekordantal besökare. I dagens ekonomiska situation påminner Maliranta om att utnyttja vetenskap och forskning i beslutsfattandet. Investeringen i immateriellt kapital genererar ekologiskt hållbar tillväxt. D esto mörkare är tonerna när det gäller ekonomin, strävan att uppnå klimatmålen och stoppa förlusten av den biologiska mångfalden. På många sätt lever vi i ovissa tider. Annars kan biverkningarna vara alltför stora. B etydelsen av att läsa är mycket stor i utvecklandet av empatisk förmåga. De gäller ökningen av så kallat nytt kapital. Därför behöver vi fredsarbete och förtroende. Det här rapporterar vi om i vår diskussionsartikel om demokrati. Och vi är skyldiga bildningen allt det vi själva har. Kärnstoff D et är svårt att hänga med i nyhetsströmmen. Det sprids som klara ljusglimtar och ger hopp. Också Ydin och Fredsstationen var närvarande med eget program och egna utställningsbås. Ydins utmaning i detta nummer är att se fredsmöjligheter istället för militarisering, internationella avtal och samtidigt Förenta nationernas reform av globalförvaltningen men också ett tätt nordiskt samarbete, vars grogrund stärks av den kulturella växelverkan. Å ena sidan verkar det som att de med militanta åsikter med hull och hår försöker hålla fast vid en beväpnad säkerhet, med missiler och infanteriminor och en föreställning om att bombningar kommer att avgöra striden. När det krävs skattehöjningar, bantade utgifter och tillgång till arbetskraft för att korrigera underskottet i ekonomin, måste man använda alla tillbudsstående läkemedel och vara alert gällande doseringen. Men å andra sidan förefaller det ändå som att fredens budskap allt mer skulle spridas. Krig är ett dåligt sätt att lösa konflikter. De insikterna får vi också via musik, tecknade serier, teater – ja via kultur överlag. Det samma gäller kommentarerna om den politiska utvecklingens riktning på olika håll i världen, där man föredrar att gömma sig bakom illusionen om den egna storheten istället för att modigt gå in för att samarbeta och komma överens. Mika Helander skriver om den finländska fredsoppositionen under fortsättningskriget. Ydin tillönskar alla sina läsare tro, hopp och kärlek och fred! Översättare?Astrid?Nikula YDIN 4 / 2024 95 KÄRNUPPLEVELSE. Bättre är förtroende. AI kräver enorma mängder elektricitet. Vi behöver inte resa till fjärran länder för att kunna förstå andra slags sedvänjor och kulturer eller uppleva allting själva: vår fantasi och inlevelse i litteraturens rika värld hjälper oss att förstå annorlunda människors och nationers öden. Det är skäl att också minnas våra tidigare erfarenheter
Tai vielä enemmänkin ja Donald Trumpin takia. Nähtäväksi kuitenkin jää, romuttaako Trump presidenttinä tyystin yk:n rahoituksen ja roolin, ja purkaako hän Bidenin tekemän asetuksen. Olin mukana yk:n tulevaisuushuippukokouksen yhteydessä järjestetyssä teknologialähettiläs Amandeep Gillin pyöreässä pöydässä, jossa sovittiin kansainvälistä ilmastopaneelia vastaavasta tieteellisestä tekoälypaneelista. Länsimaiden järjestö oecd julkaisi omat käytännesääntönsä. Tällöin maailma repeäisi kolmeen vastakkaiseen leiriin, jota hiukan ennakoin jo kirjassani Datakapitalismi kriisien maailmassa (Siltala, 2023), eli amerikkalaiseen, kiinalaiseen ja eurooppalaiseen. TIMO HARAKKA Kirjoittaja on kansanedustaja (sd), Marinin hallituksen liikenneja viestintäministeri 2019 – 2023, AI Finland Advisory Boardin ja IQM:n Quantum Councilin jäsen. Trumpia tukeneet teknomiljardöörit tavoittelevat täysin vapaita käsiä mahdollisesti tuhoisalle tekoälyteknologialle. Sehän on melkein Suomen valYDIN 4 / 2024 96 KOLUMNI. Britannia isännöi ensimmäisen tekoälyn turvallisuuskokouksen, jonka julkilausumassa oli mukana myös Kiina. N yt, vuotta myöhemmin, tämä säädöshärdelli on yhä täysin sekaisin. sopimuksen (Global Digital Compact) ja sen osana tekoälyohjeistuksen. Euroopan unioni valmisteli maailman ensimmäistä tekoälylainsäädöstä, AI Actia. V uosi sitten loka–marraskuun vaihteessa 2023 esiteltiin viikon sisällä peräti seitsemän kilpailevaa aloitetta tekoälyn ylikansallisesta sääntelystä. Yhdysvalloissa Joe Biden allekirjoitti presidentin asetuksen (executive order) viranomaisten valtuuksista ja vastuista. Nimesin ne seuraavasti: kasino, kasarmi, kansankoti. E urooppa on selkeästi alakynnessä suhteessa valtiomonopolistiseen Kiinaan ja valtavien pääomien Yhdysvaltoihin. Kiitos Helsingin yliopiston professorin Petri Myllymäen. yk sai aikaan aivan poikkeuksellisella ripeydellä koko planeettaa koskevan digitaalisuusKENEN TEKOÄLY. Rikkaiden maiden g7-ryhmä esitteli tekoälyprojektiaan, joka oli perustettu aiemmin Hiroshimassa. Allekirjoitimme tutkimuksen pelisääntöjä ohjaavan Manhattanin sopimuksen. Samaan aikaan yk:n telekommunikaatiovirasto itu esitteli omaa ”ai For Good” -hankettaan. Yksinomaan kuusi suurinta amerikkalaista data-alustaa aikoo sijoittaa 200 miljardia euroa vuodessa tekoälyn vaatimaan huippulaskentatehoon. yk:n pääsihteeri Antonio Guterres perusti korkean tason asiantuntijaryhmän – jossa Suomi sai kunnian olla mukana
Harrisburgin ydinvoimala, jossa tapahtui suuronnettomuus 1979, avataan nyt uudestaan yksinomaan Microsoftin tarpeisiin. Tekoäly on internetin tavoin yleiskäyttöinen teknologia. I hmiskunnan edessä on selkeä valinta. Vaihtoehtoisesti voitaisiin edistää pahasti aikataulustaan jälkeen jääneitä kestävän kehityksen tavoitteita. Kun suurteholaskenta sittenkin on rajallinen resurssi, johon edes Euroopalla ei ole vapaata YDIN 4 / 2024 97 KOLUMNI. Teknologian pieni suurvalta Suomi voi – halutessaan – ohjata valintaa eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti kestävään vaihtoehtoon. Suurimmat yksityiset pääomat haluavat tuottaa länsimaiselle keskiluokalle entistäkin koukuttavampia ja houkuttavampia kissavideoita. Itse asiassa tekoälyn hienoimmat saavutukset hyödyttäisivät ennen kaikkea kehittyviä maita. Viisi jäsenvaltiota näki tekoälyn tehtäväksi ilmastonmuutoksen lieventämisen (mitähän ne kaksi muuta ajattelivat?). Kaikki seitsemän talousmahtia toivoivat, että tekoäly tehostaa talouden tuottavuutta sekä edistää innovaatioita ja yritteliäisyyttä. Trumpia tukeneet teknomiljardöörit tavoittelevat täysin vapaita käsiä mahdollisesti tuhoisalle tekoälyteknologialle. Maapallon väestön suuri enemmistö, 118 valtiota, jäi kokonaan ulkopuolelle. Ehdotus, että tekoälyn avulla poistettaisiin maailmasta köyhyys ja nälänhätä, sai g7valtioilta nolla ääntä. Sen sijaan globaali etelä jää kehityksestä sivuun. Lääkekehityksessä on edetty tuloksiin, jotka voisivat poistaa viheliäisimpiä tartuntatauteja. g7-valtioille, maailman rikkaimmille seitsemälle kansantaloudelle, tehtiin viime vuonna kyselytutkimus tekoälyn lupaavimmista kehitysnäkymistä. Kukin sai valita valmiiksi asetetuista vaihtoehdoista viisi tavoiteltavinta. Valmiiseen valikkoon oli lueteltu muitakin vaihtoehtoja tekoälyn hyötykäytölle. tion koko budjetti kolmen vuoden ajalta (mukaan lukien hyvinvointialueet, varustelumenot ja miljoona kertaa vaatimattomammat, mutta ideologisista syistä välttämättä leikattavat rauhanjärjestöjen tuet). Entistä parempi äärisäiden ennakointi voi säästää valtavasti ihmishenkiä hurrikaanien ja tulvien kynsistä. Kuusi seitsemästä halusi tekoälyn parantavan terveydenhoitoa. Mutta suuret kielimallit vaativat ennenäkemättömän laskentaresurssin ja sähköntuotannon. pääsyä, on syytä panna globaalit tarpeet tärkeysjärjestykseen. Kuilu kasvaa entisestään. Y k:n pääsihteerin tekoälyryhmä toteaa yleiskokouksen hyväksymässä raportissaan, että vuoden takaisessa sääntelykilpailussa maailman seitsemän rikkainta maata oli mukana jokaisessa aloitteessa
Muista jouluna aineettomalla Kulttuurilahjalla! Me tuemme lahjoitustasi 20% lisätuella. Kulttuurilahja on Kansan Sivistysrahaston joukkorahoituspalvelu, jolla tuetaan suomalaista kulttuuria ja sivistystyötä. K O L M E E K O N O M I S T I A P O H T I V AT. Kansantalous ei ole kasvanut pitkään aikaan. Mitä voitaisiin ja pitäisi tehdä – juuri nyt ja kenen. KLO 17–19 Työväenliikkeen kirjasto Sörnäisten rantatie 25 A 1 H E LS I N K I TI L A I S U U S O N AV O I N K A I KI LLE J Ä R J E S TÄ Ä Toiminnanjohtaja Lauri Finér / Kalevi Sorsa -säätiö TALOUS – VAUHTIA MASIINAAN. Ennusteissa sen alkua lykätään kuukaudesta toiseen. Toiminnanjohtaja Lauri Holappa / Uuden talousajattelun keskus Alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen / Työja elinkeinoministeriö. Onko kasvuun enää varaa, kun ilmaston ja ympäristön kantokyky on koetuksella. Lue lisää: KULTTUURILAHJA.FI TIISTAI 10.12
Rauhanaseman järjestöt, Ydin-lehti sekä päätoimittaja Arja Alho toivottavat kaikille Rauhaa & Levollista vuodenvaihdetta! Ydin-lehden voi tilata alennettuun hintaan nyt joko itselle, lahjaksi ystävälle tai perheesi nuorelle! Mekin tilaamme Ydin-lehteä! Pentti Arajärvi Pekka Haavisto Tarja Halonen Veronika Honkasalo Erkki Liikanen Erkki Tuomioja ajajajajajajajajaja YD IN 4 / 20 24 w w w .yd in leh ti.fi YDINLEHTI.FI