AirCleanerin kemiallismekaaninen suodatus puhdistaa ilman näkyvistä hiukkasista, mikrohiukkasista, kaasuista, hajuista sekä tappaa bakteerit, virukset ja homeet. Käyttökohteet KYSY LISÄÄ 010 2920 440 • koulut • päiväkodit • toimistot • neuvotteluhuoneet • laboratoriot • hammaslääkärit • terveysasemat • homekohteet • Max puhdistusteho 300-1200m3/h • Poistaa yli 98% VOC-yhdisteistä kertapuhdistuksella • Osta tai vuokraa. 1 Ilmalinja Oy Kutomotie 6 B, 00380 HELSINKI Puhelin 010-2920 440 CMYK C 100% M 78 % Y 0% K 0% www.ilmalinja.fi Ilmanlaatu on työelämänlaatua AirCleaner 750, 1000 ja 2000 ilmanpuhdistimet Puhdas sisäilma, puhtaasti parempi tuottavuus. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46
Valvonnan laatua mitataan erityisen tarkkaan määrällisesti, paikallisia lukuja verrataan valtakunnallisiin tarkastustavoitteisiin ja vuodesta toiseen todetaan, että tavoitteet jäävät horisonttiin. Valvontaa ohjataan valtakunnallisella valvontaohjelmalla ja paikallisella valvontasuunnitelmalla. Valvontaa pitäisi ohjeiden mukaan tehdä riskiperusteisesti. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Toivottavasti tätä pohditaan yhteistoimintaalueiden toiminnan suunnittelussa. Tätä tehtävää ohjaa meillä kolme ministeriötä ja kolme keskusvirastoa. (02) 630 4900 Toimittaja Pertti Forss Ilmestyy 8 numeroa vuodessa Kestotilaus 67 euroa (sis.alv 10 %) Vuositilaus 72 euroa (sis.alv 10 %) Opiskelijatilaus -50 % norm. Taloudellisen tilanteen vaikeutuessa ja resurssien supistuessa olisi todella tärkeää kyetä vastaamaan edellisessä kappaleessa esitettyihin kysymyksiin. Toimitusneuvosto Erityisasiantuntija Tarja Hartikainen Suomen Kuntaliitto Johtaja Jari Keinänen sosiaalija terveysministeriö Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Anne-Kaarina Lyytinen Itä-Suomen aluehallintovirasto Johtaja Risto Mansikkamäki Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristötarkastaja Sini-Pilvi Saarnio Helsingin kaupungin ympäristökeskus Ympäristö ja Terveys-lehti Terveydensuojelun ja elintarvikevalvonnan tavoitteina ovat terveellinen ja hyvä elinympäristö sekä turvalliset elintarvikkeet. Kunnissa ja kuntien yhdessä muodostamilla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla tehdään kenttätyö, terveysvalvonnan johtaja johtaa ja valvontatyössä on reilu puolen tuhatta eri nimikkeillä toimivaa terveystarkastajaa. Entä sitten, jos kaikki asetetut tavoitteet toteutuisivat. tilaushinnasta Irtonumero 10 euroa (sis.alv 24 %) ISSN 0358-3333 Julkaisija Y-tunnus 0366233-3 Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy www.vkp.fi Kirjapainolla ja käytetyllä painopaperilla on ISO 14001 -standardin mukainen ympäristöjärjestelmä, joka on sertifioitu. vsk. Keskushallinnossa on riskin käsitettä avattu ja siinä on onnistuttukin hyvin. Valvotaanko meillä oikeita terveyteemme vaikuttavia tekijöitä. 040 511 6005 Tilaukset ja osoitteenmuutokset Eevastiina Veneranta Puh. 2 Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI Puh. Ajattelua ja toimintaa vaivaa valvontaja tarkastuskeskeisyys. Seuraava vaihe on toiminnan vaikuttavuuden arviointi. Millä terveydensuojelun ja elintarvikevalvonnan vaikuttavuutta voidaan arvioida. Entä sitten, kun riskiperusteisuus toteutuu toivotulla tavalla. Terveydensuojeluja elintarvikevalvonta toimii tehokkaasti, mutta mitkä ovat sen vaikutukset ja mihin valvonnalla vaikutetaan. (02) 630 4900 Faksi (02) 630 4939 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Markkinointi ja ilmoitukset Eija Lindroos Puh. Tapio Välikylä Tarkastuskeskeisyydestä vaikuttavuuden arviointiin. Kokonaan eri asia on kuinka riskiperusteisuus lopulta toteutuu paikallistasolla
044 526 6552 Päätoimittaja Tapio Välikylä p. Tarkastuskeskeisyydestä vaikuttavuuden arviointiin Tapio Välikylä .................................................................................2 SOTE-uudistus ja ympäristöterveydenhuolto Jari Keinänen ..................................................................................4 Lakimuutoksin ja riskinhallinnalla kohti turvallisempaa vesihuoltoa Jarkko Rapala ................................................................................8 Suunnitelmavalmius – vai todellinen valmius ja kyky. vsk 1 • 2015 Tuottaja Tanja Lohiranta p. Kaarina Kärnä ja Arto Sormunen ............................................62 Metsäluonnon kova ydin on talousmetsissä Ilona Hankonen ...........................................................................66 Brasiliassa mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle! Kirsi Sippola ..................................................................................72 Poimintoja ...................................................................................76. Jari Lyytimäki ja Janne Rinne ...................................................34 Paikkatietojärjestelmien hyödyntäminen Hämeenlinnan seudulla Paula Salo .....................................................................................40 Suomalaisten käsitys ultraviolettisäteilyn terveysriskeistä -kyselytutkimus Katja Kojo, Pauliina Halonen ja Päivi Kurttio ........................46 Sulfaatti, elohopea ja kalat Helvi Heinonen-Tanski ...............................................................54 Ympäristötietoa kaivoksesta – Mitä tapahtui Pahtavaarassa. 3 Ympäristö 46. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Jaakko Pekki .................................................................................14 Ympäristöterveyshaitat paremmin huomioon päätöksenteossa -projekti Kuntaliitossa Aila Halonen .................................................................................18 Yhteistyön sujuvuus ja laadukkuus ympäristöterveydenhuollossa Nina Hiltunen ja Maritta Jokela ...............................................22 Terveystarkastajan tehtävät ja tarve tänään ja huomenna Tapio Välikylä ...............................................................................28 Ympäristönsuojelulain uudistuksen vaikutukset kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaan Marko Nurmikolu ........................................................................30 Keskustelu ympäristösääntelystä käy kuumana, mutta mitä siitä voi oppia. vsk. 040 059 3273 Toimitus: ja Terveys-lehti Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti ilmestyy viikolla 13. Lehden teemana on meluntorjunta
Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. SOTE-alueet). SOTE-uudistus ei siten tuo muutosta siihen kansanterveyslain viitoittamaan yleisperiaatteeseen, jonka mukaan ympäristöterveydenhuolto voidaan järjestää itsenäisesti siten, kuin se kullakin alueella parhaaksi nähdään, kuitenkin ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintalain mukaisesti. vsk. Ympäristöterveydenhuollon osalta lakiesityksen 2 §:ssä todetaan, että ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä säädetään erikseen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta annetussa laissa (410/2009), jäljempänä yhteistoimintalaki, eli SOTE-järjestämislakia ei sovelleta ympäristöterveydenhuollon järjestämiseen. Sosiaalija terveyspalvelut tuotetaan käytännössä ns. Myöskään vuonna 2012 voimaan tullutta terveydenhuoltolakia ei sovelleta ympäristöterveydenhuoltoon. Ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuu ja toimeenpano Ympäristöterveydenhuollon erityislaeissa (elintarvike-, terveydensuojelu-, tupakka-, eläinlääkintähuoltoja kuluttajaturvallisuuslaki) säädetään pääsääntöisesti, että paikallisesti näiden lakien valvonnan toimeenpanosta vastaa kunta ja valvontaviranomaisena toimii kunnan monijäseniJohtaja Jari Keinänen Sosiaalija terveysministeriö SOTE-uudistus ja ympäristöterveydenhuolto. tuottamisvastuualueilla, jotka ovat kuntayhtymiä ja joita tulee Suomessa olemaan enintään 19 kpl. Lakiesityksen mukaan jatkossa sosiaalija terveydenhuollon järjestämisestä vastaavat Suomessa viisi kuntien yhdessä muodostamaa sosiaalija terveydenhuollon aluetta (ns. 4 Eduskunta sai joulukuun alussa 2014 käsiteltäväkseen hallituksen esityksen laiksi sosiaalija terveydenhuollon järjestämisestä (HE 324/2014)
vsk. Yhteistoimintalaissa ei säädetä tuleeko ympäristöterveydenhuolto järjestää yhteistoiminta-alueilla tai kunnissa itsenäisesti vai voidaanko tehtävä toimeenpanna samassa yksikössä tai toimielimessä kuin esimerkiksi ympäristönsuojelu, rakennusvalvonta tai perusterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuollon tehtävät tulee järjestää kokonaisuutena yhden johdon (monijäseninen toimielin) alaisuudessa. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 5 nen toimielin. Ympäristöterveydenhuollon yksiköiden määrän kehittyminen.. Ensisijainen vastuu edellä mainittujen lakien mukaisen valvonnan järjestämisestä ja rahoittamisesta on siis kunnalla. Koska SOTE-lakia ei sovelleta ympäristöterveydenhuoltoon eikä SOTE-alue tuota palveluita, ei ympäristöterveydenhuoltoa voida liittää osaksi Kuva 1. Yhteistoimintalaissa säädetään edellä mainittujen lakien mukaisten tehtävien järjestämisestä ja toteuttamisesta osaltaan. Ympäristöterveydenhuolto on tällä hetkellä järjestetty 62:llä kuntien ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella (Kuva 1), joissa pääsääntöisesti on mukana ympäristöterveydenhuollon lisäksi kunnan ympäristönsuojelu ja/tai rakennusvalvonta tai terveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuollon erityislaissa vastuu ympäristöterveydenhuollon tehtävien järjestämisestä ja rahoituksesta on annettu ensisijaisesti kunnille ja ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintalain mukaan palveluiden tuottaminen kunnille tai yhteistoiminta-alueilla. Lain mukaan ympäristöterveydenhuolto tulee järjestää joko kunnassa tai kuntien välisenä yhteistyönä siten, että sillä on oltava tehtävän järjestämiseksi sekä tarkoituksenmukaisen työnjaon ja erikoistumisen mahdollistamiseksi käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit tähän tehtävään
Kansanterveyslaissa on ympäristöterveydenhuollon määritelmän ja järjestämisen lisäksi säädetty myös ympäristöterveydenhuollon johtajan pätevyydestä. Järjestetäänkö se esimerkiksi osana sosiaalija terveydenhuollon tuottamisvastuualueita vai etsitäänkö muita ratkaisuja esimerkiksi ympäristönsuojelun ja/ tai rakennusvalvonnan kanssa. Kunnat voivat kuitenkin sopia ympäristöterveydenhuollon tuottamisesta SOTE-järjestämislain mukaisten tuottamisvastuussa olevien kuntayhtymien toimesta, kunhan ne täyttävät ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintalain mukaiset edellytykset. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Ympäristöterveydenhuollon johtajan pätevyydestä säädettiin kansanterveyslaissa vuonna 2005, kun ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita muodostettiin kovaa vauhtia. 6 SOTE-alueita. Osana rakennepoliittista ohjelmaa (RAPO), hallitus on tarkastellut kriittisesti kaikkia kuntien viranhaltijoita koskevia pätevyysvaatimuksia. Tärkeää tietenkin on, että kuntien järjestämisja rahoitusvastuulla olevat ympäristöterveydenhuolto ja terveyden edistäminen otetaan huomioon, kun rahoitusta kunnille allokoidaan (valtionosuus) ja kunnat allokoivat rahaa näihin tehtäviin vähintään nykyisellä tasolla. Vaikka ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden hallitseminen ja hyvät johtamisominaisuudet ovat edelleenkin tärkeitä ympäristöterveydenhuollon yksiköiden johtamisessa, päätettiin SOTE-järjestämislain valmistelun yhteydessä, että kansanterveyslain säännöstä ympäristöterveydenhuollon johtajan pätevyydestä ei oteta enää uuteen SOTE-järjestämislakiin. Sosiaalija terveysministeriössä luotetaan siihen, että kymmenen vuoden hyvien kokemuksien perusteella kunnissa tehdään jatkossakin hyviä johtajavalintoja ilman lainsäädännön asianomaista velvoitettakin.. SOTE-uudistus voi tuoda muutoksia ympäristöterveydenhuollon järjestämiseen erityisesti niillä alueilla, joissa ympäristöterveydenhuolto on tällä hetkellä kiinni terveydenhuollon rakenteissa. Kaikissa vaihtoehtoissa on omat hyvät ja haastavat puolensa. Valtion talouden tarkastusvirasto (VTV) julkaisi vuonna 2014 ympäristöterveydenhuoltoa koskevan tuloksellisuustarkastuskertomuksen 7/2014, missä tarkasteltiin myös ympäristöterveydenhuollon toimintaedellytyksiä kunnissa. Mitä SOTE-uudistus sitten merkitsee järjestämiseen Ehdotettu SOTE-järjestämislaki ja nykyinen laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta antavatkin kunnille mahdollisuuden arvioida mikä on kullakin alueella parhaiten toimiva ratkaisu. Mitä muuta SOTE-uudistus tuo tullessaan SOTE järjestämislain voimaantultua kumoutuu myös edellä mainittu legendaarinen kansaterveyslaki vuoden 2017 alusta lukien. Näillä alueilla pitää miettiä ympäristöterveydenhuollon rooli jatkossa. SOTE-uudistus tukee myös tarkastusviraston raportin tulosten toteuttamista jättäessään kunnille edelleen mahdollisuuden toimeenpanna ympäristöterveydenhuolto kullekin alueelle parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin katsottiin, että yhteistoiminta-alueilla tarvitaan yksitäiseen kuntaan verrattuna uudenlaista johtamista ja erityisesti ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden hallitseminen katsottiin tärkeäksi. Tarkastusvirasto totesi raportissaan, että ympäristöterveydenhuollon organisoitumista kunnissa tai yhteistoiminta-alueilla yksin tai jonkun muun kunnan toimialueen (rakennusvalvonta, terveydenhuolto, ympäristönsuojelu) kanssa ei voida asettaa paremmuusjärjestykseen
puh. Opas on erinomainen tietolähde mm. vsk. Oppaan kirjoittajat edustavat maamme eturivin asiantuntemusta uimahallien ja kosteiden tilojen hygieniasta.. 7 tilaukset@ymparistojaterveys. Julkaisija: Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy Kirjoittajat: Jutta Kivikallio, Tuula Suontamo, Jari Keinänen, Kaarina Kärnä, Salli Lindstedt, Päivi Aalto UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas Hinta 26,00 euroa + toimituskulut (sis. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. koulutusmateriaaliksi. ISBN 978-952-9637-54-6 UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitossiivouksen yleisiä periaatteita. Oppaan tavoite on toimia uimahallien hygienian hallinnan, omavalvonnan ja siivoustyön suunnittelun apuna sekä tarjota käytännön ohjeita kaikille uimahallien ja muiden kosteiden tilojen siivouksesta ja hygieniasta vastaaville sekä valvoville viranomaisille. mainittujen tilojen puhtaanapitoon. alv. Oppaan tiedot on sovellettavissa myös kuntoutuslaitoksien, hotellien ja laivojen allasosastojen ja oheistilojen sekä urheiluja jäähallien peseytymisja pukeutumistilojen puhtaanapitoon sekä myös ohjeistukseksi julkisissa rakennuksissa, taloyhtiöissä ja kotitalouksissa käytössä olevien ed. 10 %). Opas on päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2010 ilmestyneestä uimahallien ja kosteiden tilojen hygieniaoppaasta. (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys
Niiden varmistaminen edellyttää vesihuollon kaikkien osa-alueiden järjestelmällistä riskinhallintaa ja varautumista mahdollisiin häiriötilanteisiin. vsk. Riskinhallinnan työkaluja varautumisen tueksi on hiottu sosiaalija terveysministeriön johdolla toteutetussa ”talousveden turvallisuussuunnitelmassa”. Syksyllä 2014 voimaan tulleet säädösmuutokset edellyttävät entistä kattavampaa riskinhallintaan perustuvaa varautumista. 8 Jarkko Rapala Sosiaalija terveysministeriö Lakimuutoksin ja riskinhallinnalla kohti turvallisempaa vesihuoltoa Laadultaan turvallisen talousveden toimittaminen sekä jätevesien puhdistaminen ja johtaminen siten, että siitä ei aiheudu haittaa ympäristölle tai terveydelle ovat vesihuollon ydintehtäviä. Alun perin talousveden terveyteen liittyviin riskeihin keskittynyt hanke laajeni ensin viemäröinnin ja jäteveden puhdistamisen ympäristöja terveysriskien hallintaan, ja myöhemmin vielä rakennuksen vesihuoltojärjestelmien kunnossapidon riskienhallintaan.. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46
Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004) on tarkennettu pohjavesialueiden suojelusuunnitelmiin liittyviä säännöksiä. Vesihuollon kannalta säännös koskee etenkin jäteveden puhdistuslaitoksia. Suunnitelmien yhteensovittaminen Sekä vesihuoltolaki että talousvesiasetus edellyttävät, tarkoituksella mahdollisimman samoin sanamuodoin, kunnan viranomaisten, pelastusviranomaisten ja laitosten yhteistyötä ja varautumiseen liittyvien suunnitelmien yhteensovittamista. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Uuden ympäristönsuojelulain (527/2014) 15 §:ssä säädetään, että luvanvaraisen toiminnan harjoittajan on varauduttava ennakolta onnettomuuksien ja poikkeuksellisten tilanteiden estämiseksi ja niiden haitallisten seurausten rajoittamiseksi. tiedot pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavista toiminnoista ja arvio toimenpiteistä pilaantumisen vaaran vähentämiseksi. Säännöksen tulkinnan kannalta on kuitenkin tärkeää muistaa ottaa huomioon ympäristönsuojelulain mukaisen varautumisvelvollisuuden rajapinnat talousveden laadun erityistilannesuunnitelman kanssa, ja että lupavelvolliset yhdessä talousvettä toimittavien laitosten kanssa kartoittaisivat toimintansa häiriötilanteiden mahdolliset talousveden laatua uhkaavat vaarat. 9 Säädösmuutokset Uudistuneen vesihuoltolain (119/2001) 15 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen on oltava selvillä käyttämänsä raakaveden määrään tai laatuun kohdistuvista riskeistä sekä laitteistonsa kunnosta. Sosiaalija terveysministeriön talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun asetuksen (461/2000) muutoksessa (11 a ja 11 b §:t) on täsmennetty kunnan terveydensuojeluviranomaisen talousveden laadun turvaamiseksi laatiman erityistilannesuunnitelman sisältöä. vsk. Lain 15 a §:n mukaan vesihuoltolaitoksen on pystyttävä turvaamaan palvelunsa myös häiriötilanteiden aikana, laadittava ja pidettävä ajan tasalla suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta sekä ryhdyttävä suunnitelman perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Lain 10 e §:n mukaan kunta voi laatia yksin tai yhteistyönä muiden toimijoiden kanssa kunnan alueella sijaitsevalle pohjavesialueelle suojelusuunnitelman, johon sisällytetään tarpeen mukaan mm. Tämän vuoksi vesihuoltolaitoksen on tarkkailtava käyttämänsä raakaveden määrää ja laatua, laitteistonsa kuntoa sekä vuotovesien määrää laitoksen vesijohtoja viemäriverkostoissa. Suunnitelmaan tulee sisältyä mm. riskinarvioinnin perusteella laadittu luettelo mahdollisista häiriötilanteista, joista voi aiheutua talousveden saastumisen vaaraa, häiriötilanteissa toimivien viranomaisten, laitosten sekä vastuuhenkilöiden nimet ja ajantasaiset yhteystiedot, häiriötilanteissa toteutettavat toimenpiteet ja vastuunjako toimijoiden kesken sekä viestintä häiriötilanteiden aikana ja toimenpiteiden säännöllinen harjoittelu. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että eri säädösten nojalla laaditut suunnitelmat muodostaisivat kiinteän kokonaisuuden ”Sekä vesihuoltolaki että talousvesiasetus edellyttävät, kunnan viranomaisten, pelastusviranomaisten ja laitosten yhteistyötä ja varautumiseen liittyvien suunnitelmien yhteensovittamista.
Parhaiten se toteutuu, jos kaikki toiminta on otettu huomioon kunnan valmiussuunnitelmassa. Vesienhoidosta ja Kuva 1. Kaikkien kuntien valmiussuunnitelmissa ei kuitenkaan ole vielä varauduttu riittävästi normaaliolojen häiriötilanteisiin. Riskinhallinta Huolellisesti laadittu pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on verraton apu ja hyvä perusta talousvettä uhkaavien vaarojen tunnistamiseksi. vsk. Terveydensuojelulain (TsL) mukainen talousvettä toimittavien laitosten erityistilannesuunnitelma ja vesihuoltolain (VHL) mukainen vesihuoltolaitosten suunnitelma palvelujen turvaamiseksi häiriötilanteiden aikana (häiriötilannesuunnitelma) liittyvät kiinteästi ympäristönsuojelulain (YSL) nojalla lupavelvollisten laitosten varautumiseen, ja ne ovat kiinteä osa kunnan valmiussuunnitelmaa. Toiminnan yhteensovittaminen edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä koko kunnan eri toimialojen varautumisesta. 10 kunnan jatkuvuudenhallinnassa (kuva 1), ja toiminta itse häiriötilanteessa kuvattaisiin toimintakorteissa, joissa olisi kuvattu mahdollisimman konkreettisesti häiriötilanteissa toteutettavat toimenpiteet ja eri toimijoiden vastuunjako. Häiriötilanteiden tunnistamiseksi voidaan käyttää riskinhallinnan työkaluja (WSP, Water Safety Plan talousveden laatua uhkaavat häiriöt; SSP, Sanitation Safety Plan jäteveden puhdistuksen ja viemäröinnin häiriötilanteet). Valmiussuunnitelmien päivityksessä kunnan kannattaa harkita alueellisten pelastuslaitosten antamaa tukea: pelastuslaitos tukee kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on sovittu palvelutasopäätöksessä. Pelastuslaitos tukee kunnan valmiussuunnittelua, jos siitä on sovittu palvelutasopäätöksessä.. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46
Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Vesihuollon riskinhallintajärjestelmän eri osa-alueet: WSP (Water Safety Plan) talousveden terveyshaittojen hallitsemiseksi, BWSP (Building Water Safety Plan) kiinteistöjen vesijärjestelmien riskien hallitsemiseksi ja SSP (Sanitation Safety Plan) jäteveden johtamisen ja käsittelyn ympäristöja terveysriskien hallitsemiseksi.. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan v. Suojelusuunnitelmaa koskevasta ehdotuksesta on pyydettävä lausunto niiltä kunnilta, joita suojelusuunnitelma voi koskea, sekä suojelusuunnitelman alueella toimivaltaiselta elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselta ja aluehallintovirastolta. WSP:n tarkoituksena on tunnistaa systemaattisesti talousveden laatua uhkaavat vaarat sekä arvioida ja hallita niihin liittyvät riskit. 11 merenhoidosta annetun lain suomia vaikutusmahdollisuuksia kannattaa käyttää hyväksi suojelusuunnitelmaa laadittaessa: lain mukaan suojelusuunnitelmaa laadittaessa tai muutettaessa kaikille on varattava mahdollisuus tutustua ehdotukseen ja esittää siitä mielipiteensä. Samaa ohjelmistopohjaa laajennettiin WSP:stä tutun systemaattisen riskinhallinnan periaatteiden soveltamiseksi viemäröintiin ja jäteveden puhdistamiseen liittyvien ympäristöja terveysriskien hallitsemiseksi (Sanitation Safety Plan, SSP). Varsinaisen suunnitelman sijasta hankkeessa tuotettiin web-pohjainen ohjelmisto riskienhallintatyökaluksi veden käsittelyyn, varastointiin ja vesijohtoverkostojakeluun liittyvien riskien estämiseksi ja talousveden laadun turvaamiseksi. Turvallisuussuunnitelmaa lähdettiin toteuttamaan Maailman terveysjärjestön WHO:n Water Safety Plan -mallin (WSP) mukaisesti. Pienille talousvettä toimittaville laitoksille kuten vesiosuuskunnille Kuva 2. 2011 kirjattiin tavoitteeksi sosiaalija terveysministeriön johdolla laadittava ”kansallinen talousveden turvallisuussuunnitelma”, eli talousveden laadun turvaaminen kaikissa tilanteissa. vsk
SSP tarjoaa lisäksi jäteveden puhdistuslaitoksille keinon ympäristöluvassa edellyttämään riskinarviointiin. Lisäksi niiden avulla voidaan suunnata säännöllistä valvontaa oikeiden, tunnistettujen vesihuollon riskien hallitsemiseksi. Riskinhallinnan ja varautumisen rajapinnat Yhtenä osa-alueena kansallisessa vesihuollon riskinhallintahankkeessa on ollut riskinarvioinnissa tunnistettujen vaarojen ja valmiussuunnittelun rajapinta: riskinhallintatyökaluin tunnistetut vaarat kun voivat jossain ja joskus muodostua vesihuollon häiriötilanteeksi. Toistaiseksi työkalujen käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta huhtikuussa 2015 pitäisi selvitä, edellyttääkö uusiutuva juomavesidirektiivi vastaisuudessa WSP:stä säätämistä lainsäädännössä – EU:n komission tarkoituksena kun olisi saada riskinhallintaa edellyttävä direktiivin muutos voimaan jo ensi syksynä. Tämän jälkeen Suomessa onkin tiettävästi ensimmäisenä maailmassa käytössä koko vesihuollon kiertokulun kattava systemaattinen riskinhallintajärjestelmä (kuva 2). Kiinteistöjen BWSP:n sisällön tuottamisesta on vastannut. WSPja SSP -riskinhallintatyökalujen avulla voidaan tunnistaa ne normaaliolojen häiriötilanteet, joihin vesihuoltolaitosten ja viranomaisten on uudistuneen lainsäädännön nojalla ennalta varauduttava. vsk. WSPja SSP -työkalujen avulla on mahdollista tunnistaa ne häiriötilanteet (erityistilanteet), joihin uudistunut lainsäädäntö edellyttää vesihuoltolaitosten ja terveydensuojeluviranomaisten varautuvan. 12 tarjotaan web-pohjaisen työkalun vaihtoehdoksi vastaavaa Excel-taulukoin toteutettua riskinhallintatyökalua. Pienten laitosten WSP:stä on vastannut Tiina Munck (Itä-Savon shp). Jäteveden puhdistuslaitosten osalta ympäristölupaviranomainen on jo tähän mennessä edellyttänyt toiminnan riskinarviointia luvan myöntämisen yhteydessä, mutta laitoksilla ei ole ollut siihen yhtenäistä toimintatapaa, jollaisen SSP nyt tulee tarjoamaan. Valmistelu on siis ollut varsin laajaa, mutta yhteistyö työryhmissä on sujunut mutkattomasti ja innokkaasti. Toivottavasti laaja valmistelu takaa myös innostuneen riskinhallintatyökalujen käyttöönoton – yhtä kiistatonta kuin riskinhallinnan hyödyt on myös se, että systemaattinen riskinhallinta vie alkuvaiheessa suhteellisen paljon aikaa ja edellyttää jonkin verran entisestä poikkeavaa ajattelutapaa. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Kiitokset Verkkopohjaisen WSP:n ja SSP:n toteuttamisesta on vastannut Vesiotec Oy. WSP-aineiston koostamisen on tehnyt Heli Härkki (Solinatech Oy) ja SSP-aineiston koostamisen Heidi Ekholm ja Mari Heinonen (HSY Vesi). Laaja valmistelu Talousveden turvallisuussuunnitelma -hankkeen viidessä ohjausryhmässä ja johtoryhmässä on pikaisesti laskettuna ahkeroinut parin viime vuoden ajan 150 jäsentä 69:sta eri organisaatiosta. Myös talousveden toimittamisen ja viemäröinnin välinen puuttuva lenkki, kiinteistöjen vesijärjestelmien riskinhallinta (BWSP, Building Water Safety Plan) on tarkoitus upottaa jo olemassa oleviin järjestelmiin, eli käytännössä kiinteistöjen huoltokirjamalleihin. Häiriötilanteiden estämiseksi ja valvonnan tueksi työkaluja voidaan käyttää myös entistä räätälöidympien ja oikeisiin kohteisiin pureutuvien talousvettä toimittavien laitosten valvontatutkimusohjelmien ja käyttötarkkailusuunnitelmien laatimiseen. Työkalut ovat käyneet läpi pilotointivaiheen, ja loppuhionnan jälkeen ne ovat vesihuoltolaitosten ja veden laatua valvovien viranomaisten käytössä
ely-keskus.fi Meluntorjuntapäivien esitysten pohjalta laaditut kirjoitukset julkaistaan päivillä jaettavassa Ympäristö ja Terveys-lehden numerossa 2/2015.. • Tuulivoima • Kaavoitus ja ympäristölupa • Melu yhdyskuntasuunnittelussa ja asuinrakentamisessa • Melun kokeminen • Raideliikenteen melu • Speacers’ Corner – kysymyksiä ja vastauksia meluntorjunnasta Lisätietoa, ohjelma ja ilmoittautumiset: www. Ohjelmassa mm. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. Päivien anti on suunnattu laajasti eri viranomaisille, teollisuudelle, tutkijoille, järjestöjen edustajille, konsulteille ja muille alan asiantuntijoille. Työryhmissä on ollut edustajia seuraavilta tahoilta: sosiaalija terveysministeriö, maaja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, sisäministeriö, Suomen ympäristökeskus, Sosiaalija terveysalan lupaja valvontavirasto, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Säteilyturvakeskus, Puolustusvoimat, Ilmatieteen laitos, aluehallintovirastot (Etelä-Suomi, Lounais-Suomi, Itä-Suomi, Pohjois-Suomi), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset (Pirkanmaa, Uusimaa, Häme, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo), Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, Vesilaitosyhdistys, Kuntaliitto, Kiinteistöliitto, Isännöintiliitto, Omakotiliitto, Finanssialan keskusliitto, Elintarviketeollisuusliitto, vesiensuojeluyhdistykset (Länsi-Uusimaa, Lounais-Suomi, Savo-Karjala, Kokemäenjoki), Suomen vesiosuuskuntien liitto SVOSK, Savonia AMK, Keski-Uudenmaan Pelastuslaitos, SPEK, Poliisi, Yleisradio, Suomen Punainen Risti, Etelä-Savon Maakuntaliitto, Ramboll Finland Oy, FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, WSP-group, Pöyry Finland Oy, Metsäteollisuus, Uponor, Cupori, vesihuoltolaitokset (Kuopion Vesi, Kymenlaakson Vesi, Tampereen Vesi, HSY, Kirkkonummen vesihuoltolaitos, Oulun Vesi, Hangon vesihuoltolaitos, Mäntsälän Vesi, Karkkilan vesilaitos, Järvenpään Vesi, Hyvinkään Vesi, Nurmijärven Vesi, Lahti Aqua Oy), terveydensuojeluviranomaiset (Hämeenlinnan kaupunki, Kuopion kaupunki, Porvoon kaupunki, Oulun kaupunki, JIK kuntayhtymä), rakennusvalvontaviranomaiset (Vantaan kaupunki), LVI-tekniset urakoitsijat ja Suomen LVI liitto. Valtakunnalliset meluntorjuntapäivät 25.–26.3.2015 MELU HALLINTAAN – laatua ääniympäristöön Jyväskylän Paviljonki, Wivi-sali Lutakonaukio 8, Jyväskylä Päivillä käsitellään monipuolisesti ajankohtaisia asioita liittyen ympäristömeluun, meluntorjuntaan, raideliikenteen meluun, melun huomioimiseen tuulivoima-, kaavoitusja ympäristölupa-asioissa, yhdyskuntasuunnittelussa ja asuinrakentamisessa sekä melun kokemiseen. 13 Aino-Pelto-Huikko ja Tuija Kaunisto (VesiInstituutti Wander)
Asiakkaiden vaatimuksia tai lain velvoitteita ei täytetä vain kasalla paperia Tilanteessa, jossa laki ei selkeästi aseta organisaatioille suunnitelmien ohella tosiasiallisen toimintakyvyn vaateita, monelle organisaatiolle riittää vielä hyvässä uskossa yhden henkilön yksin laatima, muilta kopioitu tai pahimmillaan vain ulkopuoliselta asiantuntijalta tilattu lain velvoittama valmiustai varautumissuunnitelma. Poikkeuksetta lain velvoitteet ja lain henki ylipäätään lähtevät siitä, että yhteiskunnalle kriittisten organisaatioiden tulee varmistaa. Usein organisaatiot kokevat, että lakisääteinen velvoite varautua ennalta häiriötilanteisiin sekä varmistaa tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen on pelkästään yhtä kuin velvoite laatia valmiustai varautumissuunnitelma. Esimerkkinä varautumisen suunnitelmavelvoitteista voidaan mainita vaikkapa kunnan valmiussuunnitelmat (valmiuslaki 12 §), vesihuoltolaitoksen suunnitelma häiriötilanteisiin varautumisesta (vesihuoltolaki 15 a §), luvanvaraisen toiminnan harjoittajan ennaltavarautumisvelvollisuus (ympäristönsuojelulaki 15 §), verkonhaltijan varautumissuunnitelma (sähkömarkkinalaki 28 §), yliopiston varautumissuunnitelma (yliopistolaki 90 §) sekä ammattikorkeakoulujen varautumissuunnitelma (ammattikorkeakoululaki 43 a §). Tähän päästäkseen organisaatioilta edellytetään varautumiseen liittyviä suunnitelmia, joissa kuvataan häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmistelut sekä muut tarvittavat toimenpiteet. Useissa laeissa määritellään organisaatioille velvoite varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen. Näissä organisaatioissa olisi aiheellista kysyä, miten häiriötilanteessa toimiminen tai häiriötilanteiden ennaltaehkäiseminen voi olla organisaatiossa hallussa näiden toimien seurauksena. Itse asiassa kun lakien pykäliä lukee tarkemmin, niin selviää nopeasti, ettei myöskään lainsäätäjille riitä pelkkä hyllyssä oleva mappi, jonka selkämyksessä lukee esimerkiksi ”valmiussuunnitelma”. Harmittavan usein lähtökohtana näyttääkin olevan vain laista nouseva vaatimus paperinmakuisen varautumistai valmiussuunnitelman laatimiselle. 14 Jaakko Pekki Suomen Kuntaliitto Suunnitelmavalmius – vai todellinen valmius ja kyky. Mutta voiko suunnitelmavalmius, eli vain laadittu suunnitelma mappihyllyssä, todella riittää takaamaan tehtävien mahdollisimman häiriöttömän hoitamisen ilman samanaikaista laajempaa todellisen valmiuden ja kyvyn rakentamista. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk
Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että valitettavasti liian usein myös valvontaviranomainen mittaa varautumisen tasoa sekä organisaation valmiutta ja kykyä vain suunnitelman paksuudella tai sen päivittämisajankohdan perusteella. Tutkimusten mukaan yhteisesti toteutettu ennakkosuunnittelu parantaa organisaation kykyä toipua odottamattomasta tapahtumasta. vsk. Palveluiden häiriötön hoitaminen osa normaalia toimintakulttuuria. Varautumistoimenpiteitä ovat muun muassa valmiussuunnittelu, jatkuvuudenhallinta, etukäteisvalmistelut, koulutus sekä harjoitukset. Eikö varautumisen ja organisaation jatkuvuuden hallinnan – siis valmiuden ja kyvyn reagoida tarkoituksenmukaisesti sekä hoitaa organisaation tehtävät mahdollisimman hyvin kaikissa tilanteissa – tulisi olla luonnollinen osa ylimmän johdon tahtotilaa ja kiinteä osa organisaation laatua sekä palvelulupausta. Ilmiselvää onkin, ettei hyvään toimintaan päästä Iivarin ja Laaksosen (2009, 24) kuvaamalla kertaluontoisella. Parhaimmillaan varautuminen ja jatkuvuudenhallinta ovatkin olennainen osa organisaation johtamis-, suunnitteluja päätöksentekomenettelyitä sekä hallintoja toimintakulttuuria. Useisiin lakeihin onkin kirjattu velvollisuus suunnitelman toimittamisesta valvontaviranomaiselle. Myös Iivari ja Laaksonen toteavat kirjassaan Liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelu ja ICT-varautuminen (2009, 24) osuvasti, ”Turhan usein suunnitelma on laadittu kertaluontoisena projektina pakon edessä jonkin vaatimuksen täyttämiseksi. Ylipäätään on perusteltua kysyä voiko organisaation tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen missään organisaatiossa olla vain lainsäädännöllinen velvoite. Jatkossa menestyvät ne organisaatiot, joissa on ymmärretty palveluiden mahdollisimman häiriöttömän toteuttamisen asiakkaille olevan niin normaaleja tavoitteita ja toimintaa kuin myös tärkeä osa strategista johtamista. Varautumisen valvonnan toteuttaminen pelkästään suunnitelmalähtöisesti edesauttaa ymmärrettävästi varautumistoiminnan painottumista vain suunnitelmalähtöiseksi. 15 toimintakyky sekä tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa tilanteissa. Sanastokeskuksen Kokonaisturvallisuuden sanaston (2014, 60) mukaan varautuminen on toimintaa, jolla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Elliot, Swartz ja Herbane korostavat kirjassaan ”Business Continuity Managent” (2010, 27) sitä, miten jatkuvuudenhallinta ja varautuminen on keskitettävä tärkeimpien prosessien ja toiminnan varmistamiseen. Tällainen suunnitelma ei koskaan jalkaudu osaksi jokapäiväistä toimintaa, eikä siitä ole muuta hyötyä kuin vaatimuksen hetkellinen täyttäminen.” Palveluiden häiriötön tarjoaminen ja toteuttaminen ovat ehdoitta jokaiselle organisaatiolle keskeisin, jos ei jopa kriittisin tehtävä erityisesti nyt, kun asiakkaiden vaatimustaso kasvaa koko ajan sekä monet uudet hallinnon ja -palveluiden kehityssuunnat, muun muassa kuntaja palvelurakenteiden muutokset sekä kuntien palvelutuotannon muuttuminen kiristävät keskinäistä kilpailua sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Lain velvoitetta ei siis täytetä laatimalla pelkästään kasa paperia, saati kopioimalla tai ostamalla tuota kasaa paperia ulkopuoliselta taholta. Heidän mukaansa tavoitteena ei voi olla vain kasa paperia ja suunnitelma mappihyllyssä, vaan tavoitteena tulee olla organisaation jatkuvuuden sekä sisäisen kyvykkyyden ja ymmärryksen varmistaminen laajemmin
Sen on määrä sisältää kunnille maksuttomat yhtenäiset toimintamallit ja työkalut, joita nämä voivat soveltaa tarpeidensa mukaisesti omassa toiminnassaan. Kokonaiskonsepti on jaettu neljään moduuliin ja jokainen moduuli siihen liittyvään kuuteen osakokonaisuuteen. 16 suunnitelman laatimisprojektilla, vaan tavoitteeseen pääsy vaatii koko organisaation osallistumista sekä sitoutumista pidempiaikaiseen varautumisen ja jatkuvuudenhallinta prosessin kehittämiseen. Lisätietoa KUJA-projektista löytyy Kuntaliiton nettisivuilta www.kunnat.net/kuja Jatkuvuudenhallinnan kokonaiskonsepti, jossa esitetään kokonaisuuteen liittyvät moduulit ja näiden osakokonaisuudet.. Kokonaiskonseptin moduulit ja näiden osakokonaisuudet muodostavat organisaatiolle loogisesti etenevän tiekartan, jonka avulla nämä voivat lähteä kehittämään varautumistaan ja omien palveluidensa toimintavarmuutta sekä häiriövalmiutta. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Projektin aikana luodaan kunnille ja näihin liittyville kriittisille palvelusekä toimintoketjuille asiakaslähtöinen jatkuvuudenhallinnan kokonaiskonsepti. KUJA-projektin työkaluilla suunnitelmalähtöisyydestä kohti todellista valmiutta ja kykyä Osallistavan ja pidempiaikaisen varautumisprosessin kehittämisen helpottamiseksi Kuntaliitto ja Huoltovarmuuskeskus kehittävät yhteisessä kaksi vuotta kestävässä KUJA – Kuntien jatkuvuudenhallinta -projektissa yhteistyössä laajan kumppanuusverkoston kanssa toimintamalleja ja työkaluja, joita kunnalliset toimijat voivat soveltaa omassa jatkuvuudenhallinnan ja varautumisen kehittämistyössään. Näitä toimijat voivat myös tarvittaessa käyttää kehittämisen tukemiseen moduulien rinnalla omien tarpeidensa mukaisesti. Jatkuvuudenhallinnan yhtenäiset perusteet ja parhaat käytännöt jalkautetaan kuntakentän toimijoiden käyttöön eri puolilla Suomea järjestettävissä alueellisissa tilaisuuksissa keväästä 2015 alkaen. Moduulien yllä ja alla konseptiin linkittyvät neljä kokonaisuutta, jotka läpäisevät kaikki moduulit. vsk
Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessakin tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla erityisesti talvikautena ajoittain esiintyy korkeita BaP-pitoisuuksia, mutta vuositasolla pitoisuudet eivät yleensä ylitä EU:n ilmanlaatunormeja. Saasteet eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti yli koko Euroopan ja Suomessa ilmansaastepitoisuudet ovat yleisesti ottaen varsin pieniä. Pitoisuudet alueella tulisi saada alenemaan tavoitearvon alle käyttäen parasta mahdollista tekniikkaa. Tämä kohonneiden pitoisuuksien kausi jää kuitenkin niin lyhyeksi, että vuositasolla näiden suurtenkaan hiukkasten raja-arvot eivät ylity Suomessa kuin joissakin yksittäisissä poikkeustapauksissa. Helsinki pyrkii alentamaan myös katukuilujen NO 2pitoisuudet alle raja-arvotason vuoden 2015 alkuun mennessä. 17 Ilmansaasteiden pitoisuudet ovat Euroopassa edelleen vaarallisen korkeat, ilmenee Euroopan ympäristöviraston (EEA) vuosittaisesta raportista. Pienhiukkasten (PM 2.5) kokonaispitoisuudet ovat Suomessa Euroopan matalimpia, vuositasolla pitoisuudet ovat alle puolet voimassa olevasta raja-arvosta. Etenkin keväisin Suomessa kaupunkilaisia vaivaava katupöly on kooltaan tätä suurempaa hiukkasta (ns. Toisin kuin useimpien muiden ilmansaasteiden pitoisuudet, BaP-pitoisuudet eivät ole laskusuunnassa johtuen hiilen ja biomassan pienpolton lisääntymisestä Euroopassa. Myös raskasmetallit ovat kiinnittyneinä pienhiukkasiin ja siten mahdollisesti haitallisia ihmisten terveydelle. BaP on hengitysilmassa kiinnittyneenä pienhiukkasiin (PM 2.5) ja voi näin kulkeutua syvälle ihmisen elimistöön”, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Pia Anttila . Liikenteestä peräisin olevat korkeat typpidioksidipitoisuudet (NO 2) ovat suurten kaupunkikeskustojen ongelma. Keväisin pahimpaan katupölyaikaan Suomen kaupungeissa mitataan muutaman viikon ajan huomattavan korkeita PM 10-pitoisuuksia. EU:ssa kymmenisen prosenttia kaupunkiväestöstä altistuu terveydelle haitalliselle NO 2-pitoisuustasolle. Arvioiden mukaan Harjavallassa kohonneelle pitoisuudelle altistui noin 1500 ihmistä. vsk. hengitettävät hiukkaset PM 10). Niinpä niitä ei pidetä aivan yhtä haitallisina ihmisen terveydelle. Vuonna 2013 benzo(a)pyreenin tavoitearvo ei ylittynyt yhdelläkään ilmanlaadun mittausasemalla Suomessa. Vähän suuremmatkin hiukkaset voivat kulkeutuvat hengitysilman mukana ihmiseen, mutta takertuvat yleensä ylempiin hengitysteihin. Pahimmat alueet sijaitsevat Keskija Itä-Euroopassa. Teollisuuden pistepäästöjen vuoksi hengitysilman arseenipitoisuuden tavoitearvo ylittyi vuonna 2013 Harjavallan Kalevassa. ”Näiden rinnalle on nyt nostettu myös karsinogeeninen benzo(a)pyreeni (BaP), jota pääsee kaupunki-ilmaan muun muassa puun pienpoltossa, liikenteen pakokaasuissa sekä teräksentuotannossa. Nykyään jopa neljännes Euroopan Unionin kaupunkiväestöstä altistuu hengitysilman kautta tavoitearvon ylittäville BaP-pitoisuuksille. EEA:n arvion mukaan suurimman riskin eurooppalaisille aiheuttavat edelleen hiukkaset (PM 2.5 ja PM 10) ja otsoni (O 3). Suomessa raja-arvotason ylittäviä NO2-pitoisuuksia esiintyy vain Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Ilmatieteen laitos Pienpolton ilmanlaatuhaitat kasvussa Suuret hiukkaset ei yhtä vaarallisia Liikenteen päästöt edelleen ongelmalliset. Vuonna 2013 pölypäiviä kertyi yli sallitun määrän Kuopion Sorsasalon asemalla, joka sijaitsee suuren maanrakennustyömaan vaikutusalueella. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. EUssa ja Suomessa hengitysilman raskasmetallipitoisuudet ovat lähinnä teollisuusympäristöjen ongelma
Ympäristönsuojelun lähtökohtana on, ettei toiminta saa aiheuttaa mm. 18 Ympäristöterveydellä parempaan ympäristöön ja terveyteen Ympäristöterveysvaikutukset huomioon ottavalla elinympäristöön vaikuttavalla suunnittelulla ja päätöksenteolla luodaan pohjaa hyvinvoivalle kunnalle. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. Käytännössä tulee kuitenkin esille edelleen tilanteita, joissa jälkikäteen joudutaan miettimään tehtyjä ratkaisuja elinympäristöterveyden näkökulmasta. Alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on vaikutusarviointiin perustuen edistää turvallisen ja terveellisen elinympäristön luomista. Ympäristöterveydenja terveydenhuollon tavoitteena on terveyshaittojen ennaltaehkäisy ja ihmisen terveyden edistäminen. projekti Kuntaliitossa. Rakennusten suunnittelussa ja rakentamisessa tulee huomioida, että rakennus on käyttötarkoitus huomioiden käyttäjilleen turvallinen ja terveellinen. Kuntaliitossa syksyllä 2014 käynnistyneen projektin tarkoituksena on pureutua niihin tilanteisiin ja käytäntöihin, joita kehittämällä päästään yhä parempaan ennakoitavuuteen myös ympäristöterveysnäkökohtien huomioimisessa. Kunnan toimijoita ohjaavissa säädöksissä viitataan usein ihmisen terveyteen. terveyshaittaa. Projektipäällikkö Aila Halonen Suomen Kuntaliitto Ympäristöterveyshaitat paremmin huomioon päätöksenteossa Vaikutusarviointi on ollut osa suunnittelua ja päätöksentekoa jo pitkään ja laaditut selvitykset ovat parantaneet erilaisten päätösten laatua
vsk. 19 Kuva1. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Ympäristöterveys osana kaikkea suunnittelua ja päätöksentekoa.
Kunnan stategisisissa suunnitelmissa ja toimintaohjelmissa tulee näkyä terveellisen elinympäristön tavoite ja miten siihen päästään. Ympäristö ja terveys lehti 5:2013. European perspectives on Environmental Burden of Disease; Estimates for nine stressors in six countries. Kokemuksia ympäristöterveyshaittojen huomioimisesta kaivataan Mitä hyviä päätösten valmistelun yhteistyökäytäntöjä alueellanne tai kunnassanne on käytössä ympäristöterveysasioiden huomioimisessa. THL Reports 1/2011, Helsinki 2011. Projekti kestää vuoden 2015 loppuun. Tästä huolimatta ympäristöaltisteiden arvioidaan aiheuttavan vajaat kymmenen prosenttia kuolemista ja sairastapauksista Suomessa (Kansanterveys 2013). TEMARA projektin projektipäällikkö Aila Halonen on kiinnostunut kuulemaan kokemuksistanne ja ottaa mielellään vastaan esimerkkejä. Terveydenja hyvinvoinnin laitos selvitti tiettyjen elinympäristön riskitekijöiden vaikutuksia västötasolla tautitaakkaan (Asikainen ym. 20 Elinympäristön riskitekijät Suomessa lainsäädännön avulla hallitaan hyvin monien elinympäristötekijöiden riskejä, kuten juomaveden ja elintarvikkeiden laatua, säteilyturvallisuutta sekä ympäristöpäästöjä. 2013. 2014, Hänninen ym. vsk. Hänninen O, Knol A (eds.), Jantunen M, Kollanus V, Leino O, Happonen E, Lim T-A, Conrad A, Rappolder M, Carrer P, Fanetti A-C, Kim R, Prüss-Üstün A, Buekers J, Torfs R, Iavarone I, Comba P, Classen T, Hornberg C, Mekel O, 2011. Lausuntomenettelyjen lisäksi toimialojen on hyvä tehdä joustavaa yhteistyötä päätökenteon eri vaiheissa. Myös kunnan ympäristöterveydenhuollon on oltava näissä mukana. www.ymparistojaterveys.fi. Kauhanen Jussi, Erkkilä Arja, Korhonen Maarit, Myllykangas Markku ja Pekkanen Juha. 2011). Helsinki 2013. Selvityksen mukaan merkittävimpiä ympäristöterveysriskejä ovat ulkoilman pienhiukkaset ja ympäristömelu (kuvassa 1, oranssilla viisi merkittävintä). Ailan tavoittaa parhaiten sähköpostitse; aila.halonen@kuntaliitto.fi p. Kuntaliitossa käynnistyneen projektin ”Ympäristöterveyshaittojen huomioon ottaminen alueiden käyttöön ja rakentamiseen liittyvässä päätöksenteossa” (TEMARA) tavoitteena on laatia opas kuntapäättäjille ympäristöterveysvaikutusten tehokkaammasta huomioimisesta. Lähteet Asikainen Arja, Hänninen Otto ja Juha Pekkanen, 2013. Onko alueellanne tai kunnassanne jouduttu jälkikäteen miettimään uudestaan tehtyjä ratkaisuja ympäristöterveyden näkökulmasta. Kansanterveystiede. Terveellinen elinympäristö yhteisenä päämääränä Elinympäristöterveys ei ole yksittäisten kuntatoimijoiden asia, vaan siihen vaikutetaan päätöksenteon eri tasoilla ja yhteistyöllä. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 050 462 4902. Sanoma Pro Oy
STM Asunnoissa esiintyvien terveyshaittojen arvioijille tiukat pätevyysvaatimukset. Kun myös terveydellisiä olosuhteita koskevien tutkimusten ja selvitysten taso paranee, asumiseen tai pysyvään oleskeluun käytettävien tilojen korjaamiseksi tehtävät toimenpiteet voidaan kohdentaa oikein. Tartuntataudit eivät noudata valtioiden rajoja. Siksi niihin varautuminen ja niiden ennalta torjuminen on välttämätöntä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Laki tulee voimaan 1.3.2015. Uudistuksen myötä asiantuntijoille säädetään valtakunnallisesti yhdenmukaiset pätevyysvaatimukset. Ohjelma käynnistyi Yhdysvaltojen aloitteesta vuonna 2014. Samalla pystytään vähentämään terveyshaitoista aiheutuvia kustannuksia. Globaalien biouhkien torjunta ja nopea reagointi vaativat kattavaa yhteistyötä. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Suomi on ollut mukana ohjelmassa alusta alkaen. Näin terveydensuojeluviranomaiset saavat lisää tietoa päätöksenteon tueksi. Toiminta on rajattu tartuntatauteihin ja Suomessa ohjelmaa koordinoi sosiaalija terveysministeriö. Lakiuudistuksen tarkoituksena on helpottaa ja lisätä ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä tilojen terveydellisten olosuhteiden mittauksissa, näytteenotoissa, tutkimuksissa ja selvityksissä. Järjestelmästä muun muassa kiinteistön omistajat ja isännöitsijät pystyvät tarkistamaan asiantuntijan pätevyyden. Siirtymäaika koskee niitä asiantuntijoita, jotka ovat toimineet kuntien ulkopuolisina asiantuntijoina ennen lain voimaantuloa. Samalla nykyinen kuntakohtainen arviointija hyväksymismenettely poistetaan kuntien tehtävistä. Suomessa hankkeeseen osallistuvat sosiaalija terveysministeriö, maaja metsätalousministeriö, sisäministeriö, ulkoasiainministeriö ja puolustusministeriö. Suomi on viisivuotisen terveysturvallisuusohjelman puheenjohtajamaa vuonna 2015 ja ohjausryhmän jäsen. Jatkossa ulkopuolisena asiantuntijana voi toimia vain pätevyyden osoittanut henkilö. Global Health Security Agenda (GHSA): terveys on turvallisuutta Asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisten olosuhteiden valvonnan laatua parannetaan. Yksittäisten maiden lisäksi GHSA-ohjelmassa ovat mukana yli 40 maata sekä keskeiset kansainväliset järjestöt, kuten Maailman terveysjärjestö WHO, YK:n elintarvikeja maatalousjärjestö FAO ja Maailman eläintautijärjestö OIE, Maailmanpankki, Euroopan Unioni sekä Interpol. Ulkopuolisen asiantuntijan pätevyysvaatimusten täyttäminen edellyttää 24 kuukauden siirtymäaikaa lain voimaantulosta. Tavoitteena on puuttua rakennusten ongelmiin nopeammin, millä voidaan ehkäistä ihmisille aiheutuvien terveyshaittojen syntymistä ja pahenemista nykyistä tehokkaammin. 21 Global Health Security Agenda (GHSA) on yli 40 maan ja keskeisten kansainvälisen järjestöjen maailmanlaajuinen yhteistyöfoorumi erilaisten rajat ylittävien bioja terveysuhkien torjumiseksi. Jatkossa asuntojen ja oleskelutilojen terveydellisten olojen arviointiin käytetään vain riittävän pätevyyden omaavia asiantuntijoita. Asiantuntijana toimiminen edellyttää jatkossa henkilösertifiointia valtakunnalliseen julkiseen järjestelmään
Lahden kaupungin terveydensuojelun kanssa läheisesti työskentelevien tahojen yhteistoimintaa ja toiminnan kehitystarpeita selvitettiin tutkimuksessa ”Yhteistyön sujuvuus ja laadukkuus ympäristöterveydenhuollossa”, joka kuului osaksi Mikkelin ammattikorkeakoulun ympäristöteknologia YAMK -opintoja. Terveystarkastaja, ins. Tutkimuksen avulla kerättiin tietoa yhteistyön sujuvuuden, valvontayksikön näkyvyyden ja toimintatapojen kehittämiseksi. vsk. Yhteistoiminta voi parhaimmillaan tuottaa uutta tietoa eri organisaatioiden käyttöön, mutta vaatii toteutuakseen yhteistyöhalukkuutta, uusien mahdollisuuksien näkemistä ja omaksumista sekä erilaisten toimintatapojen ja toimijoiden tuntemusta. 22 Yhteistyön toimivuuden merkitys ympäristöterveydenhuollossa Hyvin toimivalla yhteistyöllä on suuri merkitys normaaliajan työskentelyssä ja toimivuus korostuu erityisesti ympäristöterveydenhuollon häiriötilanteissa, kuten talousvesiepidemian esiintyessä (Ympäristöterveyden erityistilanteet 2010). Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Työn toimeksiantajana toimi Lahden kaupungin terveydensuojelu ja työelämäohjaajana terveysvalvonnan johtaja, DI Pekka Patrikka. AMK Nina Hiltunen Lahden kaupungin terveydensuojelu Lehtori, FL Maritta Jokela Mikkelin ammattikorkeakoulu Yhteistyön sujuvuus ja laadukkuus ympäristöterveydenhuollossa Tutkimuskohteena Lahden kaupungin terveydensuojelu ja yhteistyössä toimivat organisaatiot
Terveydensuojelun valvontakohteita on reilu 2700, jotka sijaitsevat eri puolilla kaupunkia. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 1993), tehtäväkenttää, toimimista erityistilanteissa, ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntöä (Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2015–2019) sekä viranomaisyhteistyötä. Kysely kohdennettiin Lahden alueella toimiville tiedotusvälineille, pelastuslaitokselle, poliisille sekä vesilaitokselle ja tutkimuslaboratoriolle – tahoille joiden kanssa sujuva yhteistoiminta nähtiin vahvuutena esimerkiksi erityistilanteisiin varautumisessa. Kyselyn vastausaktiivisuus oli 33 %. Vastaajien tietämys tutkimuskohteen toimijoista ja tehtäväkentästä oli 83 % mielestä vähintään melko hyvä (Kuva 1). Tutkimuksen lopuksi laadittiin SWOT-analyysi yhteistyön kehittämiseen vaikuttavista vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista. Vastaamatta jättäneet organisaatiot (6) eivät välttämättä nähneet yhteistyötä terveydensuojelun kanssa merkityksellisenä. Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala työllistää tällä hetkellä noin 200 henkilöä, joista 13 työskentelee terveydensuojeluyksikössä. Kaupungin asukasluku on vuoden 2014 lopulla ollut noin 103 700. Yhteistyön laatu ja riittävyys oli vastaajien mielestä pääosin hyvää tai melko hyvää. vsk. Tutkimuskohteen lyhyt esittely Lahden kaupungin terveydensuojelu kuuluu Lahden kaupungin teknisen ja ympäristötoimialan Lahden seudun rakennusvalvontaan ja vastaa Lahden kaupungin alueella ympäristöterveydenhuollon lakien valvontatehtävistä, ohjauksesta ja neuvonnasta. Tutkimusaineistoon kuului myös vertailuanalyysi, joka laadittiin kyselyistä (Kuopio, Thüringen ja Suhl) saatujen aineistojen perusteella. ja Siikaniemi, P. Aivoriihi ongelmanratkaisun menetelmänä Ideoita kehitystarpeista valvontayksikön. Kyselyssä oli mukana myös muita läheisessä yhteistyössä toimivia organisaatioita oman toimialan sisältä. Kyselyyn laadituilla 15 kysymyksellä haluttiin selvittää organisaatioiden tietämystä terveydensuojelun tehtäväkentästä, valvontaa määrittävästä lainsäädännöstä sekä toimijoista. Tekniseen ja ympäristötoimialaan kuuluu rakennusvalvonnan ja terveydensuojelun lisäksi hallinto, maankäyttö, kunnallistekniikka ja Lahden seudun ympäristöpalvelut (Tekninen ja ympäristötoimiala 2014). 23 Kirjallisuuskatsauksessa esiteltiin Lahden kaupungin terveydensuojelun vaiheita 1900-luvun alusta nykypäivään (Forsius, A. Tutkimusosan aineisto kerättiin kyselyjen, aivoriihen ja teemahaastatteluiden avulla. Tietoa haluttiin saada myös vastaajien näkemyksistä käyttökelpoisimmista yhteistoimintamuodoista ja menettelyistä yhteistyön kehittämiseksi. Aineistonkeruu tapahtui kesäkuu–lokakuu 2014 välisenä aikana. Suurimman osan mielestä yhteistyön toimivuus koettiin oman työn kannalta merkitykselliseksi. Yhteydenpitoa tapahtui suurimman osan mielestä kerran tai useammin viikossa tai kuukaudessa, ja se toteutettiin mieluiten tapaamisten ja palaverien muodossa sekä sähköpostitse. Lahden kaupunki sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, Päijät-Hämeen maakunnassa, toimien itsenäisenä hallintokuntana. Tiedonhankintaa yhteistyön kehittämiseksi – kysely lähimmille yhteistyötahoille Aineisto kerättiin Webropol -sovelluksessa tehdyllä 15 kysymystä sisältävällä kyselyllä, joka lähetettiin 19 organisaatiolle
24 näkökulmasta kerättiin aivoriihen avulla, johon osallistui lähes koko Lahden kaupungin terveydensuojelun henkilöstö. vsk. Vastausten perusteella terveydensuojelun henkilöstö tarvitsi lisää tietoa yhteistyötahojen tehtäväkentistä sekä toimijoista sekä vastavuoroisesti terveydensuojelun näkyvyyttä haluttiin parantaa. Aivoriihi koettiin innostavaksi tiedonkeruumenetelmäksi. Jokaiselle yhteistyöorganisaatiolle laadittiin haastattelurungot, jotka koostuivat haastateltavia varten räätälöidyistä, lisätietoa tuovista kysymyskokonaisuuksista ja joihin sisällytettiin myös aivoriihessä syntyneitä kysymyksiä. Tutkimusaineistoa kerättiin esimerkiksi erityistilanteessa toimimisen näkökulmasta ja tiedonkulun merkittävyyden kannalta. Sekä terveydensuojeluyksikön että osanottajien tarpeet yhteistoiminnan kehittämiseksi olivat samansuuntaisia. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Palaverikäytäntöjen vakiinnuttaminen ja toimivien käytäntöjen löytäminen tiedonkulun parantamiseksi olivat kehitystä vaativia seikkoja. Aiheena oli yhteistoiminnan kehittäminen Lahden seudun rakennusvalvonnan, vesilaitos Lahti Aqua Oy:n, tutkimuslaboratorio Ramboll Analyticsin, Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen sekä Hämeen poliisilaitos/Lahden pääpoliisiasema kanssa. Ideat kirjoitettiin tarralapuille ja ideointiin käytettiin 10 minuuttia organisaatiota kohden, jonka aikana syntyi parisenkymmentä vastausta. Vastaajien tietämys Lahden kaupungin terveydensuojelun toimijoista, toimintatavoista ja valvontaa määrittävästä lainsäädännöstä (n=27).. Terveydensuojelun toimijoista ja työtehtävistä haluttiin lisätietoa, mutta haluttiin myös sopia pelisääntöjä jo ennakkoon esimerkiksi yhteisistä palaKuva 1. Tilaisuuksiin osallistui 1–3 henkilöä edustamastaan organisaatiosta ja yksi haastattelu kesti noin tunnin ajan. Tutkimushaastattelut tehtiin lokakuussa 2014 ja ne toteutettiin rakennusvalvontaa lukuun ottamatta terveydensuojelun tiloissa. Teemahaastattelut yksityiskohtaisemman tiedon keräämiseksi ja pelisääntöjen sopimiseksi Haastatteluihin kutsuttiin tahoja, joiden kanssa tehtävää yhteistyötä tutkittiin myös aivoriihessä
Kuopioon laadittiin 23 kysymystä sisältävä kysely, jossa käsiteltiin esimerkiksi valvontayksikön henkilöstöä, työtehtäviä, valvontakohteita, kuntaliitosten vaikutuksia toimintaan, olemassa olevia yhteistyömenettelyitä ja varautumista erityistilanteisiin. Valmiusharjoittelua järjestettiin eläintautilain osalta. Tupakkaja nikotiinikorvaustuotteiden valvonta ei vastausten perusteella kuulunut Saksassa ”kuluttajansuojelun” toimenkuvaan. Tarkastuksia tehtiin myös Saksassa valvontasuunnitelmien mukaisesti, mutta näytteitä otettiin viikkotasolla enemmän kuin Lahdessa (Saksassa kymmeniä elintarvikevalvonnassa). 25 vereista, palaverien kokoon kutsumisista, yleisötilaisuuksiin suoritettavista tarkastuksista ja eläinsuojelun osalta. Näkökulmia aiheeseen toisesta valvontayksiköstä sekä ulkomailta Tutkimukseen sisällytettiin myös vertailuanalyysi (benchmarking), jonka avulla kartoitettiin, mitä voitaisiin oppia muilta. ”Kuluttajansuojelu” käsitti elintarvikevalvonnan, kuluttajatavarat ja kosmetiikan sekä eläinsuojelun ja eläinlääkintähuollon. Kehitystä vaativia seikkoja Yhteistyön toimivuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi henkilökemia, oma mielenkiinto asiaa kohtaan, motivoituneisuus, resurssit, tunnettuus, luottamus, tiedon välittyminen ja arvostus. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Kuopiosta saatujen vastausten perusteella toiminta, henkilöstövahvuus sekä valvontakohteet ovat hyvin samankaltaisia kuin Lahdessa. Thüringenin osavaltion valvontayksikköön ja Suhlin kaupungin valvontayksikköön lähetettiin 28 kysymyksestä koostuva, saksan kielelle käännetty kysely. Kysymykset käsittelivät esimerkiksi sovellettavaa lainsäädäntöä, tarkastuskohteita, yhteistyömenettelyjä ja kehitysideoiden soveltamista omaan työhön. Yhteistyön toimivuutta ei vastausten perusteella nähty kovin merkityksellisenä. Vertailutiedon saamiseksi laadittiin kyselyt Webropol -sovelluksessa Kuopion kaupungin ympäristöterveydenhuoltoon sekä Saksaan Thüringenin osavaltioon ja osavaltiossa sijaitsevaan Lahden ystävyyskaupunkiin Suhliin. Myös Saksassa toimii keskusviranomaisia ja ministeriöitä, jotka ohjaavat valvontayksiköiden toimintaa. Yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittiin avainhenkilöitä sekä työyhteisön tukea, jotta yhteydenpidosta saatiin toimivaa, laadukasta, riittävää ja ”Yhteistoiminta voi parhaimmillaan tuottaa uutta tietoa eri organisaatioiden käyttöön, mutta vaatii toteutuakseen yhteistyöhalukkuutta, uusien mahdollisuuksien näkemistä ja omaksumista sekä erilaisten toimintatapojen ja toimijoiden tuntemusta.. Kysymysten laatiminen oli haasteellista, sillä Saksassa ympäristöterveydenhuolto kulki käsitteen ”Verbraucherschutz” eli ”kuluttajansuojelu” alla eikä ollut täysin verrattavissa suomalaiseen ympäristöterveydenhuoltoon (Thüringen Landesamt für Verbraucherschutz 2014). ”Kuluttajansuojeluun” kuuluvia kohteita valvottiin ainakin kuntaja osavaltiotasolla. Mielenkiinto kohdistui EU-maa Saksaan, jolloin kielitaitoa ja aiempaa kokemusta maasta pystyttiin hyödyntämään. Mielikuvaan, ettei tietoa ja kiinnostusta tehtäväkenttäämme kohtaan löytyisi, vaikutti todennäköisesti se, että valvontayksikön näkyvyydessä oli parannettavaa ja tiedonkulkua tuli organisoida paremmin
Toiminnan tehostamiseksi rakennusvalvonnan kanssa tuli pyrkiä toteuttamaan yhteispalavereita uusien toimijoiden kanssa ja ylläpitämään myös jatkossa hyvää tiedonvaihtoa. Oman työyksikön sisällä tuli myös lisätä tiedonvaihtoa. SWOT-analyysi yhteistyön kehittämiseen vaikuttavista tekijöistä.. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. Vertailuanalyyseistä saadun tiedon perusteella ehdotettiin valvontayksiKuva 2. Videoneuvottelujärjestelmän käytön soveltuvuutta omaan toimintaan oli hyvä selvittää. 26 molempien tahojen työskentelyä tukevaa. Lähiorganisaatioiden toimitiloihin ja henkilöihin tutustumisia tuli järjestää sekä keskustella tulevista palaverikäytännöistä ja tarpeista niiden suhteen (esimerkiksi yleisötilaisuudet ja eläinsuojelu). Tutkimustulosten pohjalta syntyneitä konkreettisia kehitystoimenpiteitä olivat terveydensuojelun toimijoista ja tehtäväkentästä tiedottaminen kuin myös tiedon hankkiminen yhteistyötahojen toimijoista ja tehtäväalueista. Yhteistyötahojen sekä terveydensuojeluyksikön näkemykset yhteistyön kehittämistarpeista olivat samansuuntaisia
Tekninen ja ympäristötoimiala. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Lähteet Forsius, Arno & Siikaniemi, Päivi 1993. Lahden kaupunki. Ympäristöterveyden erityistilanteet, Opas ympäristöterveydenhuollon työntekijöille ja yhteistyötahoille. 27 kön verkkosivuille lisättäväksi osio valvontaprojekteille, joka lisäisi valvontayksikön näkyvyyttä, valvonnasta tiedottamista ja valvonnan vaikuttavuutta. 2010. Tulevaisuusnäkymiä yhteistyön kehittämisestä ja kehittymisestä Yhteistyön toimivuuden kehittäminen on prosessi, jossa muutokset tapahtuvat hitaasti. Sosiaalija terveysministeriö. Kokonaisuudessaan kehittämistyö oli hyödyllinen sen tuoman uuden tiedon, mutta myös oman oppimisen kannalta. On tärkeää, että jatkuvaan kehittämiseen sitoudutaan ja pyritään kaikessa toiminnassa, muutoin ei kehittymistä voi tapahtua. Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma vuosille 2015–2019. http://www.thueringen. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että tutkimuksesta saatuja tietoja hyödynnetään vahvasti omassa toiminnassa ja huomioidaan myös jatkossa käyttökelpoiset kehitysideat. http://www.lahti.fi/ www/cms.nsf/pages/69952FEAD11AB1 47C2256F4F00217AFE. Voitiin siis todeta, että kehittymistä yhteistyön osalta tapahtui jo tutkimuksen aikana jatkuen myös tulevaisuudessa toteuttamalla työssä saatuja tuloksia käytännössä ja kuunnellen yhteistyötahojen tarpeita myös jatkossa. Tulevaisuudessa tuli myös selvittää mahdollisuus saada valvontakohdetietokanta toimimaan kenttätyöskentelyssä, joka toisi sujuvuutta työskentelyyn. de/th7/tlv/. vsk. Samanaikaisesti yhteistyötahot ja -tarpeet konkretisoituivat. Thüringen Landesamt für Verbraucherschutz. Valvira, Tukes ja Evira 2014. Kehittymisen vahvuuksia ja mahdollisuuksia ovat ennen kaikkea hyvän yhteistyön toimiminen organisaation sisällä, kehittymismyönteisyys sekä kehittämisprosessin jatkuvuus (Kuva 2). Oli hienoa ulottaa tutkimus myös Saksaan, joka oli ”hyppy tuntemattomaan”, mutta toi valtavasti uutta tietoa. ttp://www.valvira.fi/files/valvontaohjelmat/Ymparistoterveydenhuollon_ valvontaohjelma.pdf.. Tutkimusaineiston keruun myötä tapahtuneet yhteydenotot ja se, että yhteistyöorganisaatioiden puolelta esitetyt puutteet otettiin omassa toiminnassa huomioon, olivat jo osaltaan yhteistoiminnan kehittämistä. Päämääränä on myös jatkossa saavuttaa yhteinen tavoite yhteistyöorganisaatioiden kanssa ja mielellään entistä intensiivisemmin. SWOT-analyysin perusteella yhteistyön kehittymiseen vaikuttavia vahvuuksia ja mahdollisuuksia on paljon, mutta samanaikaisesti ilmenee myös heikkouksia ja uhkatekijöitä. 2014. 2014. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja 2010:2. Ideat voivat tuntua pieniltä, mutta vaikuttavat toteutuessaan moniinkin asioihin. Verrattuna lähtötilanteeseen, yhteistyön laadun ja oman sekä muiden organisaatioiden tietämyksen aiheesta nähtiin parantuneen. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy. Helsinki: Yliopistopaino. Sosiaalija terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Muutaman vuoden kuluttua olisi hyvä tarkastella yhteistyön nykytilaa esimerkiksi uudella kyselyllä ja ottaa näistäkin tuloksista opiksi
Lisäksi lukuisat päätoimiset terveystarkastajat on olosuhteiden pakosta sidottu liiaksi rutiiniluontoiseen toimistotyöhön, jonka paremmin voisivat ammattitaitoiset toimistoapulaiset suorittaa. vsk. Niinpä nyt tapahtuva muutos luo perustan tärkeälle uudistukselle terveystarkastajan työtä kehitettäessä, nimittäin toimialakohtaiseen työnjakoon. ”…Tutkimuksessa kävi ilmi selvästi ilmi, että päätoimisia terveystarkastajia oli maassamme liian vähän työmäärään nähden. Tarkastuskohteiden tarkastustiheys eri kunnissa vaihtelee suuresti, joten yhtenäisen menettelyn ja työn suunnittelun puute on huutava… Etukäteen laadittua toimintasuunnitelmaa vuodeksi tai edes kuukaudeksi ei yleensä ole tehty… Tutkimus paljasti räikeitä Tapio Välikylä Terveystarkastajan tehtävät ja tarve Risto Aurola. tänään ja huomenna Lainaan seuraavassa Ympäristö ja Terveys-lehdessä vuonna 1972 numerossa 1 julkaistusta terveydenhoitoinsinööri Risto Aurolan artikkelista muutamia keskeisiä havaintoja.. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että terveystarkastajista yksi voi erikoistua elintarvikevalvontaan, toinen ympäristöhygieniaan jne…” Vuonna 1970 tehtiin ensimmäinen laaja selvitys terveystarkastajatyövoiman todellisesta tarpeesta. Varsinainen tehtävä oli monessa tapauksessa jäänyt sivuseikaksi…” Artikkelissa on suoria lainauksia edellä mainitusta (tekijä Henrik Lemettinen, Kunnallinen terveydenhoitoyhdistys ry) tutkimuksesta: ”… Terveystarkastajan tehtäviä ja työtä ei ole suunniteltu oikein. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Kun tuleva terveyslautakunta pohjautuu vähintään 10 000 asukkaan väestömäärään, merkitsee se terveystarkastajan työkentän laajentumista myös määrällisesti. 28 ”…Jo nykyisinkin nojautuu terveydenhoitolautakunnan toiminta ympäristöja elintarvikehygienian valvonta osalta suuressa määrin terveystarkastajan suorittamaan valvontaja ohjaustyöhön – ainakin useimmissa maalaiskunnissa ja pienehköissä kaupungeissa ja kauppaloissa
29 epäkohtia terveystarkastajien työn mitoituksessa ja suunnittelussa…” Aurola jatkaa kritiikkiä ”... Missään tapauksessa ei valvontaosaston johtoa tulisi saattaa ammattiryhmästä riippuvaksi, vaan tulisi valita henkilö, jonka kulloinkin katsotaan olevan parhaiten perehtynyt hygienian eri puoliin ja täyttävän muutoin johtajalle asetettavat vaatimukset. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Taustalla on myös saattanut olla piilevänä alitajuinen pelko elintarvikeja ympäristöhygienian valvonnassa vuosikymmeniä jatkuneen leppoisan olotilan järkkymisestä terveydenhoitolautakunnan luottamusja virkamiesten keskuudessa, asenneja arvovaltakysymykset jne. seuraavista kysymyksistä: • teknillisestä koulusta valmistuvien terveysteknikoiden tehtävät ja heidän sijoittumisensa ympäristönsuojelun hallintoon • kunnallisten terveystarkastajien täydennyskoulutusohjelma sekä selvitys terveystarkastajien työn luonteesta, laadusta ja määrästä • terveystarkastajien vuotuisen työsuunnitelman ja toimintakertomuksen vaatiminen valtionavun myöntämisen ehtona • terveystarkastajatyövoiman tarpeen selvittäminen maassamme • lääninterveystarkastajan ohjesäännön laatiminen ja vahvistaminen • ohjeiden antaminen lääninterveystarkastajille ympäristönsuojelu koordinoimisesta läänin alueella • terveydenhoitolautakuntien ja vesilautakuntien yhteistyömahdollisuuksien selvittäminen • terveyslautakunnan valvontaosaston organisaation ja tehtävien selvittäminen • selvityksen laatiminen kunnallisen ympäristö-, elintarvikeja työhygieenisen laboratorioverkoston tarpeesta kuntatasolla tapahtuvan valvonnan toteuttamiseksi.” Lopuksi terveydenhoitoinsinööri Risto Aurolan teesit:. Pienempien maalaiskuntien ja kaupunkien sekä kauppaloiden osalta eläinlääkärin valinta osaston johtoon lienee luonnollinen ratkaisu, mutta suuremmissa kaupungeissa ja kauppaloissa saattaa johtajana tulla kysymykseen muukin riittävän koulutuksen saanut henkilö…” ”Edellä esitetyt ajatukset voitaneen kiteyttää seuraaviin tavoitteisiin sekä todeta, että lääkintöhallituksen lähiajan tehtäviin tulee kuulumaan kiireelliset selvitykset ja siitä johtuvat toimenpiteet mm. vsk. ’Ei sitten mitään ratikaalia’, kuten tokaisi ja asian ilmaisi eräs luottamusmies ensimmäistä työpäiväänsä aloittavalle terveystarkastajalle…” ”Mikäli asiantilaan aiotaan saada parannusta, olisi ensimmäinen tehtävä toimintasuunnitelman laatiminen ja vaatiminen terveystarkastajilta sekä toteuttamisen valvominen, sillä vasta jälkeen on mahdollista ryhtyä johdonmukaisesti ohjaamaan ja johtamaan kentällä tapahtuvaa valvontatyötä…” Aurola käsittelee myös esimieskysymystä ”… Organisatorisesti mielenkiintoisen kysymyksen muodostaa valvontaosaston toiminnan johto ja henkilökunta
Lisäksi uusi ympäristönsuojeluasetus (713/2014) tuli voimaan 10.9.2014. Samalla on toteutettu joitain ympäristönsuojelulain lupaja ilmoitusjärjestelmän toimivuutta parantavia uudistuksia. Uudistuksella on ajanmukaistettu ympäristönsuojelulaki vastaamaan perustuslain säännösten kehittynyttä tulkintaa ja Euroopan unionin uudistunutta lainsäädäntöä. Kunnalle tulee kuitenkin uutena mahdollisuutena saada hakemuksesta siirrettyä omaan toimivaltaansa osa valtion lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluvista luvanvaraisista laitoksista. Soveltamisalaa on täsmennetty nykyistä käytännön soveltamista vastaavaksi siten, että soveltamisalassa ilmaistaan paitsi teollinen toiminta, myös kaikki muu toiminta, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimintaan Ympäristönsuojelulain uudistuksen vaikutukset. Marko Nurmikolu Suomen Kuntaliitto Uusi ympäristönsuojelulaki YSL (527/2014) ja siihen liittyvät lainmuutokset sekä eräät asetusmuutokset ovat tulleet voimaan 1.9.2014. Luvanvaraisia toimintoja koskevat laitosluettelot ovat uudessa laissa lain liitteenä, jossa toiminnat ryhmitellään teollisuuden päästöistä annetun direktiivin (IED) mukaisiin laitoksiin ja muihin laitoksiin. Soveltamisala kattaa paitsi luvanvaraisia ja rekisteröitäviä toimintoja myös muita sellaisia soveltamisalaan kuuluvia toimintoja, joille ei ole haettava lupaa tai joita ei ole rekisteröitävä, kuten esimerkiksi puun pienpolton, haja-asutuksen jätevesien käsittelyn ja johtamisen sekä vesistöjen hajakuormitusta aiheuttavaan toimintaa laajemminkin. Toiminnanharjoittajan ja viranomaisten velvollisuuksista on säädetty kuitenkin nykyistä täsmällisemmin. 30 Ympäristönsuojelulain soveltamisala, keskeiset periaatteet ja velvollisuudet säilyvät uudistuksessa pääosin ennallaan. Tämä lisää joustovaraa viranomaisten toiminnan järjestämisessä kullekin alueelle parhaiten sopivalla tavalla. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. Luvanvaraisuuteen sekä valtion ja kunnan lupaviranomaisten toimivallanjakoon ei tule isoja muutoksia
Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Viranomaisella on myös velvollisuus tiedottaa esimerkiksi kirjeellä luvan raukeamisesta toiminnanharjoittajalle. Lupia raukeaa käytännössä portaittain, sitä mukaa kun laitosten lupamääräyksiä tarkistetaan, toimintoja muutetaan tai kun asetuksessa säädetty määräpäivä saavutetaan. Käytännössä tämä vaatii useimmiten vähintään sen, että toiminnanharjoittaja täyttää rekisteröintilomakkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti kaikki vanhat ympäristöluvat ja voimaanpanolain mukaiset hyväksynnät jäävät voimaan. Entiseen tapaan on ympäristönsuojeluviranomaisen velvollisuus oma-aloitteisesti rekisteröidä viran puolesta toiminta, jonka lupa raukeaa. Muun muassa kaikki rekisteröintiasetukset siirtymäsäännöksineen jäävät sellaisenaan voimaan samoin kuin ns. 31 Aikaisemmat säännökset ja päätökset Uuden ympäristönsuojelulain voimaan tullessa on samalla kumottu aikaisemmin voimassa olleet ympäristönsuojelulaki ja ympäristönsuojelulain voimaanpanolaki. Kumottavan ympäristönsuojelulain nojalla annetut hallintopäätökset jäävät kuitenkin voimaan. Lähtökohtaisesti kaikki vanhat siirtymäsäännökset säilyvät voimassa. Rekisteröitävät toiminnot eivät ole enää luvanvaraisia Rekisteröitävät toiminnot kuten esimerkiksi asfalttiasemat poistuvat luvanvaraisuudesta. haja-jätevesiasetus. Tämä edellyttää, ettei toimintaan ole oltava ympäristölupaa muulla perusteella. Tällöin kyse on saattanut olla toiminnasta, johon ei ole ollut tarpeen hakea lupaa sen vuoksi, että se on aikanaan laillisesti sijoitettu asematai rakennuskaavan mukaisesti. Ympäristölupaa tai vastaavaa hyväksyntää ei silloin tarvittu. Tämä koskee erityisesti rekisteröitäviä toimintoja, samoin kuin jätevakuuden asettamista, kaivannaisjätteen jätealuetta ja kiinteistöjen jätevesijärjestelmiä koskevia siirtymäaikoja. Kumotun ympäristönsuojelulain nojalla annetut 34 voimassa olevaa valtioneuvoston asetusta sekä yhdeksän vielä näitä vanhempaa valtioneuvoston päätöstä, jotka olivat jääneet voimaan voimaanpanolailla, jäävät edelleen voimaan. Niiden rekisteröitävien toimintojen osalta, jotka ovat osa luvanvaraista kokonaisuutta, lupa raukeaa rekisteröitävältä osin vasta, kun lupaa tai lupamääräyksiä seuraavan kerran muutetaan tai tarkistetaan tai kun luvanvaraisen toiminnan olennaiseen muuttamiseen haetaan ympäristölupaa. Rekisteröitävät toiminnat on myös tarkoitus irrottaa lupakokonaisuudesta ja samalla poistaa luvasta mahdolliset rekisteröitävää osaa koskevat määräykset. Voimaanpanolailla mahdollistettiin näiden toimintojen jatkaminen tietyin edellytyksin, ilman että niille olisi tullut hakea ympäristölupaa. Samoin voimaan jää vanhoja maaperän pilaantumisia koskevat soveltamissäännökset. Ympäristönsuojeluviranomainen soveltaa uuden lain säännöksiä silloin, kun on kyse vanhojen lupien ja hyväksyntöjen perusteella toimivien laitosten valvonnasta, lupapäätösten ja niihin rinnastettavien päätösten muuttamisesta ja toiminnan lopettamisesta. vsk. Näitä ovat esimerkiksi ympäristölupamenettelylain nojalla annetut ympäristöluvat. Raukeamisesta on ilmoitettava viimeistään 31.8.2015.. Ympäristönsuojelulain 9 lukua eli luvan voimassaoloa ja muuttamista sekä toiminnan lopettamista koskevia säännöksiä samoin kuin valvontaa koskevaa 18 lukua sovelletaan täten myös näihin vanhoihin päätöksiin. Samoin ennen ympäristönsuojelulakia annetut voimassa olevat hallintopäätökset jäävät voimaan. Rekisteröitävän toiminnan olemassa oleva ympäristölupa raukeaa kun toiminta rekisteröidään
Jo nykyiset laaditut valvontasuunnitelmat ja valvontaohjelmat täyttävät joissakin kunnissa lain velvoitteet. Kun lausunto annetaan, on kyseessä asiakirja, johon luvanhakijan tulee pystyä antamaan vastine. Esityksellä pyritään tehostamaan ympäristölupien käsittelyä, yhdistetään ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain (555/1981) mukaisten lupien käsittelyt sekä muutetaan eläinsuojien luvanvaraisuusrajoja. ”Valvontaa tulee jatkossa tehdä riskiperustaisesti. Valvontamaksun käyttöönotolla toivotaan voitavan lisäksi parantaa ympäristönsuojelun valvonnan voimavaroja. Ympäristöviranomaisen terveyshaitan arviointi ei aina välttämättä ole täysin yhteinen terveydensuojeluviranomaisen arvioon terveyshaitasta ja sen rajoittamisesta. Kyseessä on hallinnollinen muotoseikka: viranomaisen on pyydettävä ennen asian syvällisempää käsittelyä lausunto toiselta viranomaiselta. 32 Valvontasuunnitelmat ja valvontaohjelmat Uudella ympäristönsuojelulailla tehostetaan kuntien ympäristönsuojelun valvontaa lisäämällä sen suunnitelmallisuutta ja säännöllisyyttä. Valvontaa suunnataan erityisesti sinne, missä se ympäristön pilaantumisen vaaran vuoksi on perustelluinta. Suunnitelmallisuuden tavoitteena on nykyistä tasalaatuisempi ja yhdenmukaisempi valvonta. Ympäristönsuojelulain uudistaminen jatkuu Uuden ympäristönsuojelulain ensimmäinen muutosehdotus on jo eduskunnassa. Sama tilanne on, jos toimielimellä on vielä rakennusvalvonnan viranomaistehtävät. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Valvontaa tulee jatkossa tehdä riskiperustaisesti. Niinpä niiden perusteella voidaankin kerätä valvontamaksuja heti kunnan taksapäätöksen tämän mahdollistaessa. Terveydensuojeluviranomaisen lausunto pyydettävä aina lupa-asiassa Ympäristönsuojelulain 42.1 § 2 kohdan mukaan lupaviranomaisen on pyydettävä hakemuksesta lausunto toiminnan sijaintikunnan terveydensuojeluviranomaiselta. Toimielimen tulee pystyä asennoitumaan aina eri viranomaisen rooliin. Vaikka kunnassa ympäristönsuojeluja terveydensuojeluviranomainen olisivat samassa toimielimessä, esimerkiksi ympäristölautakunnassa, on kyseessä kaksi eri viranomaista, jotka mahdollisesti tarkastelevat asiaa eri viiteryhmästä ja osin eri säädöksestä käsin. vsk. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen on laadittava luvanvaraisille ja rekisteröitäville toiminnoille säännöllistä valvontaa koskeva valvontasuunnitelma ja vuosittainen laitoskohtainen valvontaohjelma viimeistään 31.8.2017. Valvontaa suunnataan erityisesti sinne, missä se ympäristön pilaantumisen vaaran vuoksi on perustelluinta.. Kunnat voivat jatkossa periä suunnitelmallisesta valvonnasta ja hallintopakon käytöstä maksua. Ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen toisen vaiheen valmistelun pohjalta laadittu hallituksen esitys ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain muuttamisesta (HE 257/2014) on annettu eduskunnalla 20.11.2014. Valvontaa tehostetaan myös säätämällä sen maksullisuudesta. Valvontatoimia on mahdollista priorisoida sekä käyttää otantaa
(02) 630 4900 Tilaushinta: 24,00 euroa + toimituskulut (sis.alv.10 %). Opas soveltuu mm. vsk. Kaikkien osapuolien välisen yhteistyön merkitys korostuu suurtilaisuuksien ennakkosuunnittelussa sekä tapahtumanaikaisessa valvonnassa. Julkaisija: Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy Tilaukset: tilaukset@ymparistojaterveys.. Oppaassa on vahvasti otettu huomioon ympäristönäkökulma ja kestävä kehitys sekä yleisöturvallisuus. Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisoppaassa esitetään yleisötilaisuuksien järjestämisessä huomioon otettavia seikkoja mm. suurien yleisötilaisuuksien järjestäjille (massatapahtumat), valvoville viranomaisille ja tapahtumissa toimijoille. tai puh. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 33 www.ymparistojaterveys. Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisopas. Suurien yleisötilaisuuksien osallistujien määrän vaikutus joukkokäyttäytymiseen ja ympäristökuormitukseen voi muodostua huomattavaksi, jollei näihin ole jo ennalta varauduttu. tapahtumapaikalle asettavat vaatimukset, esitellään keinoja ympäristölle aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi ja kerrotaan järjestämiseen liittyvistä lainsäädännön asettamista velvoitteista toiminnanharjoittajille
Miltei 7000 erilaisen aloitteen joukosta nousi esiin erityisesti työntekoa ja yrittämistä rajoittavien sääntöjen karsiminen (Lassila & Kaarenoja 2014). 34 Ylenmääräiseksi koettu yhteiskunnallinen sääntely, viranomaisten tiukat tulkinnat ja orjallisesti noudatettavat ohjeistukset ovat viime vuosina herättäneet paljon julkista kritiikkiä. Helsingin Sanomat keräsi kesällä 2014 Kansankäräjät-sovelluksen kautta kansalaisilta aloitteita Suomen parantamiseksi. vsk. Myös kansalaiset näyttävät kannattavan sääntelyn karsimista. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Sivuvaikutukset hallintaan -hanke selvitti kansalaisten näkemyksiä ympäristösääntelystä ja pohti sitä, millainen julkinen keskustelu edistäisi sääntelyn sujuvoittamista. Liiallisen sääntelyn ja turhan ”byrokratian” karsiminen on noussut esiin monien poliitikkojen puheissa ja puolueiden julistuksissa. Jari Lyytimäki ja Janne Rinne Suomen ympäristökeskus Keskustelu ympäristösääntelystä käy kuumana Ympäristöhallintoon kohdistuu sekä kritiikkiä liiallisesta sääntelystä että vaatimuksia sääntelyn tiukentamiseksi. Mutta mitä siitä voi oppia?
Ne myös voivat vaikeuttaa asiallisen kritiikin esille pääsyä. Huomionarvoista oli, että monissa vastauksissa oltiin turhaan huolissaan sellaisista vaatimuksista, joita voimassa olleissa jätevesisäädöksissä ei ollut. Vanhaa puustoa sisältävien metsien epäiltiin joutuvan herkästi pakkosuojelun kohteeksi, ellei niitä hakata ajoissa. Näkökulmien kirjo oli silti lavea, sillä noin kymmenesosa vastaajista koki ongelmaksi ympäristösäädösten löysyyden tai puutteellisuuden. Omakohtaiset kokemukset olivat sääntelylle suopeampia. Vajaat puolet vastaajista arvioi, että yhteiskunnan normeja on heidän oman elämänsä kannalta sopivasti. Kyselyn vastaajista kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että rajoittavia säännöksiä, määräyksiä ja ohjeita on yleisellä tasolla ainakin jonkin verran liian paljon tarpeeseen nähden. Kriittisistä vastauksista. Tällaiset huolet näyttävät paljolti perustuvan aiemmin voimassa olleiden, sittemmin muutettujen säädösten aiheuttamaan julkiseen kritiikkiin. Julkisessa keskustelussa syntyneet kärjistetyt ja jopa virheelliset mielikuvat elävät pitkään. Eri aihepiireistä näkyvimmin esiin nousivat haja-asutusalueita koskevat jätevesien puhdistusvaatimukset. Vastausten perusteella kansalaisilla on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, millainen ja mihin kohdistuva sääntely on tarpeellista ympäristönsuojelussa. Silti hieman yli puolet vastaajista koki yhteiskunnan erilaiset säädökset, määräykset ja ohjeet liian rajoittaviksi. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Esimerkiksi lupauksiin metsästysoikeuksien säilymisestä suhtauduttiin skeptisesti. Tämä oli odotettu tulos, sillä kyseessä on suhteellisen suurta ihmisjoukkoa omakohtaisesti koskettavat vaatimukset, jotka lisäksi olivat kyselyn ajankohtana julkisuudessa näkyvästi esillä. Kokonaan ympäristönsuojelu ei silti kritiikiltä välty. Esimerkiksi ympäristömeluun liittyviä normeja pidettiin sekä puutteellisina että liian kahlitsevina. Esimerkiksi kaivoksia koskevaa sääntelyä pidettiin riittämättömänä, usein Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmiin viitaten. Ympäristönsuojelua pidetäänkin usein tasa-arvon ja demokratian kaltaisena, ainakin yleisellä tasolla hyväksyttävänä yhteiskunnallisena tavoitteena. Kyselyssä oli kaksi tasoa. Ympäristönsuojelu nousi Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselyssä esiin yhtenä aihealueena, jossa vastaajat suhtautuivat sääntelyyn melko hyväksyvästi. Ympäristösääntelyäkin kritisoidaan Suomen ympäristökeskus toteutti syyslokakuussa 2014 kyselyn, jossa keskityttiin kansalaisten ongelmalliseksi kokemaan ympäristösääntelyyn. Vastauksissa ilmeni se, että kerran menetettyä kansalaisten luottamusta on vaikea palauttaa. 35 Kunnallisalan kehittämissäätiö toteutti joulukuussa 2014 TNS Gallupilla kyselyn, jossa selvitettiin suomalaisten näkemyksiä toimintaa rajoittavasta sääntelystä (KAKS 2015). Tämä näkyi erityisesti luonnonsuojeluun liittyvissä vastauksissa. Näitä huolia olivat varsinkin varattomille tai ikääntyneille henkilöille koituvat ylipääsemättömät kustannukset sekä pakkoinvestoinnit tietyn tyyppisiin ja huonosti toimiviin pienpuhdistamoihin. Kyselyn perimmäisenä tarkoituksena oli etsiä yhteiskunnallisen ohjauksen kipupisteitä, joihin voitaisiin puuttua erityisesti paremman viestinnän ja vuorovaikutuksen avulla. Vastaajat esittivät näkemyksiään koko yhteiskunnan ja oman elämänsä tasoilla. Kysely oli osa Tieteen tiedotus ry:n rahoittamaa hanketta. Kyselyn toteutusta ja tuloksia on esitelty tarkemmin erillisessä raportissa (Lyytimäki & Rinne 2014). Koska kysymyksenasettelussa pyydettiin nimenomaan näkemyksiä ongelmallisesta sääntelystä, valikoitui vastaajien joukkoon runsaasti lähtökohtaisesti kriittisesti ympäristönsuojeluun suhtautuvia. vsk
Kyselyn tuloksista voidaan hahmottaa monia viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittämiskohteita (ks. Joissakin tapauksissa on tarpeen kieltää ympäristölle haitallinen toiminta, vaikka siitä aiheutuisi merkittävääkin haittaa yksittäisille toimijoille. Juuri tällainen tilanne oli haja-asutusalueiden jätevesiä koskevissa säädöksissä. Erityisen hankala tilanne on, kun laajalle joukolle toimijoita esitetään vaatimuksia, joiden toteuttaminen vaatii taloudellisia investointeja, uudenlaista osaamista sekä runsasta ajankäyttöä asiaan paneutumiseen. Nämä näkemykset edustivat vastausten harvalukuisia ääripäitä, joissa esitettiin varsin stereotyyppisiä ja ennakkoluulojen leimaamia näkemyksiä muista ryhmistä (Kuva 1). Tätä perusteltiin sillä, että ympäristösääntely kokonaisuudessaan on tarpeetonta tai jopa haitallista, eikä sääntelyn hienosäätöön liittyvä keskustelu siksi ole tarpeen. Myös tutkijoiden asiantuntemus kyseenalaistettiin. Lisäksi tämä tieto muuttuu koko ajan. Ongelmana pidettiin sitä, ettei kansalaisten kokemusperäinen tietämys välity yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tai että se jätetään tarkoituksellisesti huomiotta.. Varsinkin kriittisimmät vastaajat ilmaisivat tuntevansa sääntelyyn liittyvät ongelmat paremmin kuin sääntelystä vastuulliset viranomaiset tai poliitikot. Toisaalta muutamissa vastauksissa esitettiin täysin päinvastainen näkemys, jonka mukaan keskustelu tarpeettomista säädöksistä on tarpeetonta, koska säädösten sisällössä ei ole mitään ongelmia. vsk. Tiedon ja ympäröivän maailman nopea muuttuminen on yhtä lailla haaste myös säädösten valmistelijoille ja poliittisille päättäjille. Kyselyvastauksissa painottuivat näkemykset, joiden mukaan säädösten muotoilussa ja toimeenpanossa eri toimijoiden erilaiset lähtökohdat ja tilanteet huomioidaan puutteellisesti. Kyselyvastaukset toivat esiin asiantuntijatiedon ja arkitiedon välisiä jännitteitä ja tiedon erilaisia tulkintatapoja. Mitä kyselyn tuloksista voi oppia. Kyselymme vastausten perusteella osa ympäristösääntelyä kohtaan esitetystä kritiikistä kumpuaa siitä, että tavallisten ihmisten, yritysten ja muiden toimijoiden on vaikea pysyä selvillä viimeisimmästä tietämyksestä. Tällöin viestintää ja vuorovaikutusta tarvitaan paitsi sääntelyn vaatimusten yleistajuiseen selvittämiseen, myös säädöksen tarpeellisuuden perustelemiseen. Tämä koettiin epäoikeudenmukaisena. Useimmissa vastuksissa perusteltiin yksittäisten säädösten ongelmia kysymyksenasettelun mukaisesti, eikä niissä otettu suoraan kantaa ympäristösääntelyn tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen yleisesti. Lyytimäki & Rinne 2014). Muita ympäristösäädöksiä kritisoitiin selvästi harvemmin kuin haja-asutusalueiden jätevesiin ja luonnonsuojeluun liittyviä säädöksiä. 36 oli tunnistettavissa asennoituminen, jonka mukaan tiedotusvälineissä vaikutusvaltaisimpia ovat suurissa kaupungeissa – ”Kehä kolmosen sisäpuolella” – asuvat luonnonsuojelijat. On selvää, että kritiikiltä ei aina voida välttyä. Tällöin säädösten tulisi olla niin hyvin valmisteltuja ja pätevästi perusteltuja, ettei niitä tarvitse muuttaa, vaikka säädösten jotkut vaatimukset herättäisivätkin kärkevää julkista kritiikkiä. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Kritiikin mukaan nämä toimijat pystyvät määrittelemään julkisen keskustelun painopisteet, vaikka heiltä puuttuu aito kosketus todelliseen luontoon. Yksi viestinnän tärkeä lähtökohta on se, että ympäristöongelmia ja sääntelyn vaikutuksia koskeva tieto on aina jollain tavalla puutteellista. Pieni osa vastauksista antoi ymmärtää, että keskustelu, viestintä ja vuorovaikutus ympäristösääntelystä on turhaa
Sähköisten palautejärjestelmien suurin haaste ei ole enää tiedon kerääminen vaan sen systemaattinen ja jäsennelty analysointi siten, että rakentava palaute ja käyttökelpoiset ideat välittyvät päätöksentekoon. Ne ovat usein epäsuoria ja eri tahoille jakautuneita. Ympäristösääntelyn hyödyt puolestaan ovat tyypillisesti luonteeltaan toisenlaisia. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. 37 Monet ongelmiksi koetuista asioista olivat luonteeltaan konkreettisia, kuten esimerkiksi tietyn elinkeinotoiminnan tai harrastuksen rajoittaminen. Tällaisissa tilanteissa on suhteellisen helppoa hahmottaa ympäristösääntelyn välittömiä ja kielteisiä vaikutuksia tietylle toimijalle. Hyödyt voivat olla luonteeltaan alueellisia, kansallisia tai globaaleja ja ne voivat ilmentyä vasta pitkän ajan kuluessa. otakantaa.fi -palvelu, www.eharava.fi -kyselypalvelu). Sitaatit ovat peräisin kyselyvastauksista.. Usein kyse on siitä, että jotakin haittavaikutusta ei ilmenekään. Sähköiseen tiedonkeruuseen liittyy riskejä, jotka korostuvat, jos aineisto analyKuva 1. Kansalaispalautteen hyödyntäminen sääntelykeskustelussa Kansalaispalautteen keräämiseen on kehitetty monia uusia menetelmiä ja viime vuosina niitä on alettu myös hyödyntää käytännön suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineinä (esim. Ympäristösääntelyä koskevien kysymysten ääripäät ja neutraali valtavirta. Tämä korostaa tarvetta kehittää hyötyjen ja haittojen suhdetta selventävää viestintää ja vuorovaikutusta
Kirjallisuus KAKS (2015). Kuinka siis hyödyntää kansalaispalautetta astumatta verkkopohjaisen tiedonkeruun sudenkuoppiin. HS kuukausiliite 9/2014, ss. Vuorovaikutteisuutta tukevat verkkopohjaiset palvelut välittävät uudella tavalla kansalaisten näkemyksiä poliittiseen ja julkiseen keskusteluun. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2014. Tällaisissa tapauksissa kyse voi olla puhtaasta intressiristiriidasta, ei säädöksen tarpeettomuudesta tai toimimattomuudesta ympäristönsuojelun näkökulmasta. net/10138/144174. Ilman sitä ei synny aitoa ymmärrystä eikä todellista vuorovaikutusta. Ajatus voi kuulostaa radikaalilta, mutta tällainen vuorovaikutus voisi parantaa tulkintojen laatua ja tarjota parempia eväitä lopullisten päätösten tekemiselle. Ympäristönsuojelun vaikutukset esiin: Vuorovaikutteinen viestintä arvioinnin apuna. www.hs.fi/kansankarajat Lyytimäki, Jari & Rinne, Janne (2014). 38 soidaan pintapuolisesti. Pelkkään yksisuuntaiseen tiedonvälitykseen perustuvan viestinnän aika on jo ohi. Ympäristösääntely mahdollistaa ympäristön suojelemisen ja sen arvojen säilyttämisen, mutta asettaa väistämättä rajoitteita ihmistoiminnalle, kuten esimerkiksi luonnonvarojen käytölle. Epäkohtia korostavat kysymyksenasettelut jättävät herkästi huomiotta sääntelyn myönteiset ja toivotut vaikutukset, erityisesti pitkällä aikavälillä. Toisaalta riskinä on yksittäisten näkökulmien ja epäolennaisuuksien suhteeton korostuminen tai oleellisten oivallusten hukkuminen palautevyöryyn. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Varsinkin avoimet verkkokyselyt voivat tavoittaa vain tiettyjä vastaajaryhmiä ja ne ovat myös alttiita tietoiselle manipulaatiolle. http://hdl.handle. 34–45. ”Liiallinen holhous ja sääntely pois” ja 6889 muuta ehdotusta Suomen parantamiseksi. Hallinnon tehostamisvaateiden ja niukkenevien resurssien keskellä haasteena onkin se, miten turvataan voimavarat kansalaispalautteen kunnolliseen analysointiin. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Kun kysymyksenasettelu ohjaa huomion sääntelyn turhuuteen, ongelmallisuuteen ja sen asettamiin rajoituksiin, se näkyy myös vastauksissa. Kansalaiset: Säädöksiä ja määräyksiä on liikaa ja sääntely liian pikkutarkkaa. vsk. www.kaks.fi/sites/default/ files/Ilmapuntari_sääntely.pdf Lassila, Anni & Kaarenoja, Vappu (2014). Parhaimmillaan avoin keskustelu tuottaa uusia näkökulmia sekä tuulettaa pinttyneitä ajattelutapoja. Yksittäistä säädöstä kohtaan esitetty, tietystä näkökulmasta perusteltukin, kritiikki ei välttämättä tee kyseisestä säädöksestä kokonaan turhaa tai epäonnistunutta. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Säädösten ongelmiin, puutteisiin ja tarpeettomuuteen keskittyvät kyselyt keräävät näkemyksiä kapeasta näkökulmasta. Vielä tärkeämpää on, että jokainen yksittäinen tapaus kehittäisi koko poliittisen päätöksenteon keskustelukulttuuria. Yksi toimiva ratkaisu voisi olla antaa tulosten analysointi vähintään kahdelle toisistaan riippumattomalle hallinnon ulkopuoliselle taholle joiden tulkinnoista tulisi käydä avointa keskustelua. Henkilökohtaisten tai oman toimialan etujen ajaminen kääntyy helposti sääntelykritiikin muotoon. Avoin tulosten käsittely lisäisi päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja toisi esiin erilaisia näkökantojen perusteluja nykyistä avoimemmin. Palaute ei myöskään aina kumpua yhteisen hyvän edistämishalusta. Sääntelyyn lähtökohtaisesti kriittisesti suhtautuvien kyselyjen rinnalle tarvitaan muita täydentäviä näkökulmia, jotka tuovat esiin myös hyödyt
Laita Ympäristö ja Terveys-lehdet järjestykseen omiin säilytyskansioihin. Puh. 39 Tilaa nyt säilytyskansiot lehdille edulliseen hintaan 4,00/kpl tilaukset@ymparistojaterveys.. vsk. (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys.. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46
Paikkatiedolla tarkoitetaan paikkaan sidottua tietoa, jota voidaan käsitellä ja analysoida paikkatietojärjestelmällä. 40 Paikkatietojärjestelmiä on hyödynnetty pitkään mm. Luotettavat paikkatietoaineistot ovat ajantasaisia. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. voidaan esittää monipuolisesti ja tiedon haku nopeutuu. Kuvassa 1 on havainnollistettu kartan muodostuksen periaate paikkatietoohjelmassa paikkatietoaineistoja käyttäen. vsk. Paikkatietojärjestelmän myötä tietoa Paula Salo Bioja elintarviketekniikka Hämeen ammattikorkeakoulu Paikkatietojärjestelmien hyödyntäminen Hämeenlinnan seudulla Euroopan komission asettaman Inspire-direktiivin 2007/2/EY tavoitteena on yhtenäistää Euroopan Unionin paikkatietoinfrastruktuuria sekä kehittää ympäristöasioiden hoitoon liittyviä seurantaja raportointijärjestelmiä. Paikkatietojärjestelmä (Geographic Information System, GIS) yhdistää tietokoneen, paikkatieto-ohjelman, paikkatietoaineistot ja tiedon käsittelijän. Hämeenlinnan seudulla paikkatietoa hyödynnetään monipuolisesti eri viranomaistahoilla. Työn laatu ja tehokkuus paranevat. kartanvalmistuksessa ja kaavoituksessa. Paikkatietoaineistoja toimittavat ja ylläpitävät muun muassa Maanmittauslaitos, Suomen ympäristökeskus sekä aluehallintovirastot.. Paikkatiedossa on kuitenkin vielä paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia
Opinnäytetyö valmistui syksyllä 2014 ja sen toimeksiantajana toimi Hämeenlinnan kaupungin Viranomaispalvelut ja työohjaajana terveystarkastaja Päivi Lindén. 41 Paikkatietoa koskeva lainsäädäntö Paikkatietojärjestelmien ylläpitoon ja käyttöön liittyviä velvoitteita on määritetty Euroopan komission laatimassa direktiivissä 2007/2/EY Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta. Työssä on myös tarkasteltu Hämeenlinnan kaupungin paikkatietojärjestelmän tasoa. Velvoitteen alaisia paikkatietoaineistoja ovat osoitteet, kiinteistörekisteri, ajantasaasemakaava, yleiskaava, rakennukset, rakennuskiellot, suunnittelutarvealueet ja ilmanlaadun mittauspisteet. Yhtenäinen paikkatietoinfrastrukKuva 1. Opinnäytetyön valvojana toimi Hämeen ammattikorkeakoulun yliopettaja Tuija Pirttijärvi. Paikkatiedolle tulee määrittää metatiedot, jotka kuvailevat tietokokonaisuutta. Yhteiskäytössä olevien paikkatietoaineistojen tulee noudattaa muun muassa henkilötietolain 523/1999 ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 621/1999 ohjeita. Inspire-direktiivin tarkoituksena on yhtenäistää Euroopan Unionin paikkatietoinfrastruktuuria ja kehittää ympäristöasioiden seurantaja raportointijärjestelmiä. Viranomaisten on laadittava ja pidettävä ajan tasalla paikkatietoaineistoja ja aineistojen metatietoja. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. Suomessa säädetyn lain paikkatietoinfrastruktuurista 421/2009 tarkoituksena on parantaa viranomaisten hallussa olevien paikkatietoaineistojen saatavuutta ja niiden käyttöä. Inspire-direktiiviin kuuluville paikkatietoaineistoille ja rajapintapalveluille tulee määrittää metatiedot sekä yhteiskäytössä oleville paikkatietoaineistoille katseluja latauspalvelut. Paikkatietoaineistojen käytöstä tulee laatia seurantatietoja. Metatiedon (esimerkiksi aineiston tuottaja, ominaisuustiedot, formaatti) avulla käyttäjä saa tietoa aineistojen sisällöstä. Kartta koostuu useista tasoista, jotka sisältävät teeman mukaiset paikkatietoaineistot. Opinnäytetyötä rahoitti sosiaalija terveysministeriö.. tuuri mahdollistaa paikkatietoaineistojen ja -palvelujen yleisen käytön. Käytännön työn tuloksena terveysvalvonnan kohteet paikannettiin eli kohteille määritettiin koordinaattitiedot. Paikkatietojärjestelmien hyödyntämisen selvittäminen osana opinnäytetyötä Opinnäytetyössä ”Paikkatietojärjestelmien hyödyntäminen terveysvalvonnassa Hämeenlinnan seudulla” tarkasteltiin paikkatiedon käyttöä eri viranomaistahoilla sekä pohdittiin paikkatiedon hyödyntämisen mahdollisuuksia terveysvalvonnassa
Karttojen avulla viestintään saadaan havainnollisuutta. vsk. Kasvillisuusja luontoselvityksissä Kuva 2. 42 Hämeenlinnan seudulla paikkatietojärjestelmiä hyödynnetään monipuolisesti ja erityisosaamista paikkatiedon käsittelyyn löytyy. Asiantuntijahaastatteluihin osallistui Hämeenlinnan kaupungin terveystarkastaja, ympäristöasiantuntija ja paikkatietosuunnittelija sekä Hämeen Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen (Ely-keskus) vesihuoltoasiantuntija, Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö ja Hattulan kunnan kartoittaja. Ympäristönsuojelussa paikkatietoa käytetään ympäristölupien ja lausuntojen laatimisessa, ympäristön tilan seurannassa sekä kasvillisuusja luontoselvityksien tekemisessä. Hämeenlinnan kaupungin sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien välinen tiedonsiirto on monipuolista.. Ympäristöasiantuntija hyödyntää paikkatietoa lausunnoissa, jotka annetaan kaavoituksesta ja maankäytön suunnittelusta. Terveystarkastaja hyödyntää paikkatietoa muun muassa uimavesien riskinarvioinneissa, projektien tulosten julkaisemisessa sekä talousveden valvontatutkimusohjelmien arvioinneissa. Kuvassa 2 on esitetty paikkatietoaineistojen yhteiskäytön monipuolisuutta. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Paikkatietojärjestelmien hyödyntämistä selvitettiin asiantuntijahaastattelujen perusteella, jotka toteutettiin kevään 2014 aikana. Paikkatietoa hyödyntämällä laaditaan karttoja, joista löytyvät esimerkiksi uimarantojen veden laatua vaarantavat tekijät kuten viemäriverkostot, jätevesipumppaamot sekä maantieja laivaliikenteet. Paikkatiedosta saatava hyöty korostuu erityistilanteiden selvityksissä. Paikkatietojen avulla arvioidaan myös riskien suuruutta ja todennäköisyyttä. Paikkatiedon avulla pystytään esimerkiksi selvittämään uimarannan läheisyydessä olevat toiminnot, joista saastuminen voisi johtua
Metsäpalotai kemikaalionnettomuustilanteessa voidaan määrittää palon tai kemikaalin leviämismalli, vallitsevia sääolosuhteita, alueen asukasmäärää ja matemaattisia malleja hyödyntäen. Hämeenlinnan kaupungin paikkatietosuunnittelija tehtäviin kuuluvat paikkatietoaineistojen saatavuus ja käytettävyys koko kaupungin organisaatiossa. Hämeen Ely-keskuksessa paikkatietoa hyödynnetään alueellisessa suunnittelussa ja muissa suunnittelutöissä, tiedonhaussa asiakaspalvelutilanteissa sekä erityistilanteissa, joissa selvitetään onnettomuusalueen ympäristön ominaisuuksia ja paikan tarkka sijainti. Paikkatietoa hyödynnetään myös erilaisten mallinnuksien tekemisessä. Hämeenlinnan seudulla mitattiin kalojen ja sienten cesium-137-pitoisuuksia vuonna 2010. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 43 hahmotellaan maastossa luontotyyppien kuviorajoja sekä harvinaisten lajien esiintymistä, minkä jälkeen laaditaan kartta paikkatietoaineistoja ja -ohjelmia hyödyntäen. Hattulan kunnan rakennusvalvonnassa hyödynnetään paikkatietoa rakennussuunnitelmien toteutumisen valvonnassa, maanomistusselvityksissä sekä osoitetietojen määrityksissä ja korjauksissa. vsk. Paikkatietoaineistojen perusteella luotujen karttojen julkaisemisen yhteydessä tulee huomioida tekijänoikeuteen ja henkilötietosuojaan liittyvät asiat. Rakennussuunnitelmien valvonnassa kerätään Kuva 3. Tulokset on kuvattu kartassa.. Ympäristönsuojelun erityistilanteissa tarvitaan nopeasti tietoa ympäristöonnettomuuden vaikutuksista ja onnettomuusalueen toiminnoista. Julkaistavissa kartoissa ei saa olla yksityiskohtaista henkilötason tietoa tai kohteen liian tarkkaa sijaintia, kuten merkintää yksityiskaivosta. Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella paikkatietoa hyödynnetään operatiivisen toiminnan tukena hälytystehtävissä, valvontatoiminnan suunnittelussa, lausuntojen antamisessa sekä riskiluokituksissa ja riskien hallinnassa
STUKin internetsivuilla on lista näistä kunnista. Paikkatietoon voi tarkemmin tutustua Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä paikkatietoikkuna.fi -palvelussa, jossa on kattavasti tietoa paikkatiedosta yleisesti sekä Inspire-direktiivistä. Paikkatietojärjestelmien käytön kehittäminen Hämeenlinnan seudun viranomaisilla on kiinnostusta paikkatiedon kehittämiseen ja tehokkaampaan hyödyntämiseen, mutta resurssit ovat niukat. Paikkatietoikkunassa voi laatia teemakarttoja, jotka sisältävät esimerkiksi pohjavesialue-, radonalueja arseenialuepaikkatietoaineistot. Radon on radioaktiivinen ja syöpää aiheuttava kaasu. Paikkatietoaineistojen hallintaan liittyvää aineistojen päällekkäistä ylläpitoa tulisi välttää. Toimenpidearvot ylittävät radonpitoisuustiedot toimitetaan Säteilyturvakeskukseen (STUK). STUK. Säteilylainsäädännön mukaan päiväkotien radonpitoisuus on selvitettävä kunnissa, joissa pientaloissa mitatuista radonpitoisuuden vuosikeskiarvoista vähintään kymmenen prosenttia ylittää arvon 400 becquereliä kuutiometrissä. Sen tunkeutumista sisätiloihin on mahdollista estää. Lisäksi asiantuntijaryhmän tavoitteena olisi paikkatietokoulutuksen järjestäminen, jolloin saataisiin lisää paikkatieto-osaajia. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Tiiviin yhteistyön myötä paikkatietoaineistoja olisi monipuolisemmin käytettävissä ja tietoa saataisiin tuotettua entistä laadukkaammin. Paikkatietojärjestelmien erilaisuudet kuntien välillä sekä kuntien ja valtion välillä, luovat myös omat haasteensa paikkatietoaineistojen hyödyntämiselle. Tiedot työpaikkojen radonpitoisuuksista eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä kattavia, joten STUK selvittää niiden päiväkotien radonpitoisuuksia, jotka sijaitsevat korkean radonpitoisuuden alueilla. Hankkeen tarkoituksena on vähentää lasten ja henkilökunnan altistumista radioaktiiviselle radonkaasulle päiväkodeissa. Maanomistusasioissa ja naapuriselvityksissä hyödynnetään paikkatieto-ohjelmilla luotuja karttoja, jotka toimivat myös päätöksenteon tukena. Yhteistyötä Hämeenlinnan kaupungin viranomaisten ja seudun muiden viranomaisten välillä tulisi entisestään lisätä. Sisäilman radon on toiseksi yleisin tunnettu keuhkosyövän aiheuttaja. 44 rakennuksien koordinaattitiedot, joiden perusteella piirretään kuvat rakennuksista ja selvitetään suunnitelmien toteutuminen käytännössä. Opinnäytetyössä esitettiin, että yhteistyön lisäämiseksi tulisi perustaa asiantuntijaryhmä, jonka tavoitteena olisi vaiheittain kehittää paikkatietojärjestelmän käyttöä sekä uusia tapoja paikkatiedon hyödyntämiseen. Lisäksi Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Oiva-ympäristöja paikkatietopalvelussa on runsaasti erilasia paikkatietoaineistoja mm. Paikkatiedon käyttäjiä tulisi olla enemmän ja paikkatietoaineistojen tulisi olla helposti saatavilla. vsk. Natura-aineisto sekä pohjavesien tilaan liittyviä aineistoja ja tietoja järvien fysikaalis-kemiallisista analyyseista. Säteilyturvakeskus (STUK) on pyytänyt kaikkia kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja ja ryhmäperhepäiväkoteja korkean radonpitoisuuden alueilla antamaan selvityksen, onko niissä mitattu sisäilman radonpitoisuus. Opinnäytetyö löytyy kokonaisuudessaan Theseuksesta, jonka osoite on http:// urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101714806 Säteilyturvakeskus selvittää päiväkotien radonpitoisuudet korkean radonpitoisuuden alueilla Säteilylainsäädännön mukaan toiminnanharjoittajan on selvitettävä työpaikkojen, kuten päiväkotien, sisäilman radonpitoisuudet
Asesulfaami ja sukraloosi eivät myöskään hajoa jätevedenpuhdistamoilla. Makeutusaineita käytetään paljon ja siten merkittäviä määriä niitä päätyy vesistöihin, joihin puhdistetut jätevedet lasketaan. Noora Perkola on työskennellyt tutkijana ja kemistinä SYKEn laboratoriossa vuodesta 2008. Perkolan tutkimus osoitti, että molempien kemikaaliryhmien aineita pääsee vesistöihin ennen kaikkea puhdistettujen yhdyskuntajätevesien mukana, vaikka paikallisesti myös muut päästölähteet voivat olla merkittäviä. Järvet ovat Päijänne, Vanajavesi ja Tuusulanjärvi. Tämä kävi ilmi FM Noora Perkolan Helsingin yliopistoon tekemästä väitöstutkimuksesta. ”Erilaisia kemikaaleja käytetään nykyään valtavia määriä teollisuuden ja maatalouden lisäksi erilaisissa kuluttajatuotteissa. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Tällä haavaa hän toimii laboratoriokeskuksen ekotoksikologia ja riskinarviointi -ryhmässä. ”Kävi myös ilmi, että tutkittuja yhdisteitä on laajalti Suomen vesistöissä ja että mikrobit tai auringonvalo hajottavat tutkittuja yhdisteitä erittäin hitaasti pintavesissä. Osa yhdisteistä on erittäin pysyviä eivätkä ne juuri hajoa pintavesissä mikrobien tai auringonvalon vaikutuksesta. Valtaosa tutkituista paikoista kuuluu valtakunnalliseen vedenlaadun seurantaan ja näytteet kuvaavat koko vesistön tilannetta. Tutkittavat yhdisteet altistettiin myös lyhyen aallonpituuden ultraviolettisäteilylle, jotta saatiin tietoa niiden käyttäytymisestä vedenpuhdistuksessa. Vesinäytteet kerättiin vuosina 2010–2012 yhteensä 15 joesta ja kolmesta järvestä, joiden tiedetään olevan jätevesien vaikutuspiirissä. Perfluorattuja alkyylihappoja on käytetty teollisuudessa ja kuluttajatuotteissa 1950-luvulta lähtien. Maaja vesitekniikan tuki ry. Tutkittuja jokia ovat muun muassa Oulujoki, Kyröjoki, Kokemäenjoki, Aurajoki, Mustionjoki, Vantaanjoki, Porvoonjoki, Kymijoki ja Vuoksi. Niiden epäillään olevan muun muassa karsinogeenisia, immunotoksisia ja häiritsevän lisääntymistä. Lisäksi havaittiin, että makeutusaine syklamaatti vähensi vesikirppujen poikastuotantoa”, Noora Perkola toteaa. Noora Perkola on väitöskirjassaan tutkinut kahden kemikaaliryhmän, keinotekoisten makeutusaineiden ja perfluorattujen alkyylihappojen esiintymistä, pysyvyyttä ja vaikutuksia vesiympäristössä. Auringonvalon kykyä hajottaa pintavesiin päätyneitä perfluorattuja karboksyylihappoja ja keinotekoisia makeutusaineita tutkittiin keinoauringon avulla. Perkola selvitti väitöstyössään tutkittujen aineiden pitoisuuksia jätevesissä, lietteessä, kaatopaikan suotovesissä, hulevesissä ja pintavesissä nestekromatografi-massaspektrometrilla. Perfluorattuja alkyylihappoja puolestaan on esimerkiksi fluoria sisältävissä pinnoitteissa kuten Teflonissa ja Gore-Texissa, ja niitä syntyy tiettyjen orgaanisten fluoriyhdisteiden hajoamistuotteina”, Perkola toteaa. SYKE Väitös kuluttajakemikaaleista: makeutusaineita ja fluoriyhdisteitä päätyy jätevesissä vesistöihin Fluoriyhdisteitä käytetty kauan. Keinotekoisten makeutusaineiden vaikutuksia vesikirppuihin selvitettiin ekotoksikologisten kokeiden avulla. elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan ja terveystuotteisiin. Kalorittomat makeutusaineet asesulfaami, sukraloosi, syklaamihappo ja sakariini eivät imeydy elimistössä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Näiden yhdisteiden levinneisyydestä Suomessa on aiemmin ollut hyvin vähän tietoa. Keinotekoisia makeutusaineita lisätään mm. 45 Ihmisten nauttimat keinotekoiset makeutusaineet sekä paperin ja tekstiilien pinnoitteiden sisältämät fluoriyhdisteet päätyvät vesistöihin puhdistettujen yhdyskuntajätevesien mukana. Nämä yhdisteet ovat erittäin pysyviä vahvojen fluori-hiilisidosten ansiosta. on tukenut hänen väitöstutkimuksensa tekemistä. vsk
Melanoomista noin 90 % ja muista ihosyövistä 50–90 % on arvioitu johtuvan UV-altistuksesta (4). vsk. Viranomaisvalvonnalla tai muilla yhteiskunnan valvontakeinoilla ei paljoa voida tehdä väestön UV-altistuksen vähentämiseksi. 1.7.2012 lähtien on kielletty solariumin käyttö alle 18-vuotiailta. Kaikki ihosyövät mukaan lukien vuonna 2012 ihosyöpiin sairastui Suomessa noin 6 100 naista ja 5 800 miestä (1). Yhtenä vaikuttamiskeinona voidaan mainita säteilylain muuttuminen vaiheittain solariumin osalta, jossa mm. Suomalaisten omat auringonottotai suojautumistavat ovat siis merkittäviä tekijöitä, joiden perusteella väestön saama UV-annos kertyy. Hyvä uutinen on se, että iso osa kaikista ihosyövistä olisi ehkäistävissä välttämällä altistumista ultraviolettisäteilylle (UV). Ylivoimaisesti suurin UV-altistuksen lähde suomalaisille on kuitenkin aurinko. On myös hyvä muistaa, että suomalaisten, kuten muidenkin pohjoismaalaisten erityispiirteenä Katja Kojo Pauliina Halonen Päivi Kurttio Säteilyturvakeskus Suomalaisten käsitys ultraviolettisäteilyn terveysriskeistä kyselytutkimus. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Ihosyövistä yleisin pahanlaatuinen kasvain eli basaliooma ei tosin aina päädy tilastoihin, joten todellinen tapauslukumäärä saattaa olla suurempi (2). Vuonna 2012 melanoomaan menehtyi 209 ja muihin ihosyöpiin 49 suomalaista (1). Vuonna 2020 ihosyövistä vaarallisimpaan eli melanoomaan arvioidaan sairastuvan noin 2 000 suomalaista, joka on puolitoista kertaa enemmän kuin nykyään (3). 46 Ihosyöpien ilmaantuvuus Suomessa kasvaa vuosi vuodelta
Esimerkkinä voi mainita Australiassa toteutetun laajan Slip! Slop! Slap! -kampanjan, jossa median avulla auringolta suojautuminen esitettiin ihailtavana käytöksenä. Lisäksi suomalaisten UV-altistus tapahtuu yleisesti vain lyhyenä ajanjaksolla kesäisin tai lomamatkoilla aurinkokohteisiin, jolloin UV-altistus on voimakasta. UV-kyselyn tuloksia käsitellään myös Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä tekeillä olevassa pro gradu-tutkielmassa. Analyyseissä selvitettiin iän, koulutuksen, sukupuolen, asuinpaikan ja perhetilanteen yhteyttä UV-käyttäytymiseen ja -riskikäsitykseen. vsk. Analyysissä muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin ristiintaulukoinneilla ja tilastollista merkitsevyyttä testattiin chi²riippumattomuustestillä. 47 on vaalea ja tämän vuoksi auringon valolle herkkä ihotyyppi. Myös kouluissa ja työpaikoilla toteutettiin erinäisiä toimia, ja esimerkiksi aurinkosuojavoiteitten hintoja pyrittiin alentamaan (5). Interventioiden vaikutusta vähentyneinä ihosyöpätapauksina ei kuitenkaan nähdä. Siitä, kuinka suomalaiset suhtautuvat UV-säteilyyn terveyden riskitekijänä ei ole aikaisemmin julkaistu tuloksia. Aineisto ja menetelmät STUK selvitti kyselyn avulla, kuinka suomalaiset kokevat altistuvansa UV-säteilylle, kuinka UV-säteilyyn suhtaudutaan terveysriskinä sekä sitä, vaikuttaako tietoisuus riskistä käyttäytymiseen. Selittävinä muuttujina malliin sisällytettiin asenneja tietoisuusmuuttujia (UV-säteilyn terveysriskien huolettaminen, auringon ottamisen kuuluminen loma/vapaa-aikaan, ruskettuneen ihon pitäminen hyvännäköisenä, ruskettuneen ihon pitäminen terveen näköisenä, UV-säteilyn ihoa vanhentavan vaikutuksen tiedostaminen ja UV-säteilyn ihosyöpää aiheuttavan vaikutuksen tiedostaminen) sekä taustamuuttujina ikä, sukupuoli, asuinpaikka, koulutus, ja se oliko vastaajalla lapsia vai ei. Taulukossa 1 on esitetty aineisto taustamuuttujittain. Samanlaista logistista regressioanalyysiä käytettiin selittämään ihon suojaamista UV-säteilyltä (ei suojaa/ suojaa), jolloin samat selittävät muuttujat sisällytettiin malliin. Kysely toteutettiin vapaasti Internetissä olevana sähköisenä kyselynä 11.–26.6.2014. Altistuminen ja riskin kokeminen Vastaajien koettua UV-altistusta tiedusteltiin kysymällä, missä määrin vastaajat altistuvat UV-säteilylle omassa elinympäristössään vapaa-aikana (vaihtoehdot: en ollenkaan tai erittäin vähän, vähän,. Tulokset Kyselyyn vastasi 2 242 henkilöä, joista enemmistö oli naisia (N=1752). Finnmatkojen jakeluväylät kyselystä tiedottamiseen olivat tehokkaita, sillä niiden kautta kertyi suurin osa vastauksista (79 %). Muun muassa irlantilaistutkimuksen mukaan ihmiset ovat kyllä selvillä UV:n haitallisista terveysvaikutuksista, mutta tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä käyttäytymiseen (7). Logistista regressioanalyysiä käytettiin kuvaamaan usealla selittävällä muuttujalla auringon ottamista (ei ota aurinkoa/ottaa aurinkoa). Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa <0,05. Suomessa taas esimerkiksi auringossa.fi -sivusto jakaa tietoa UV-säteilystä, suojautumisesta ja ihosyövistä (6). Kysely, johon osallistumalla vastaajat osallistuivat myös pienen tavarapalkinnon arvontaan, toteutettiin Webropol-ohjelmistolla, ja kerätty aineisto analysoitiin STATA 12.0 ohjelmalla. Kyselystä kerrottiin Finnmatkojen uutiskirjeessä ja Facebook -tilillä sekä STUKin uutiskirjeessä, Internetsivuilla, Facebook ja Twitter -tileillä. Useita erilaisia interventioita sekä meillä että muualla on pantu toimeen väestön UValtistuksen vähentämiseksi
*Puuttuvien havaintojen vuoksi summat eivät välttämättä täsmää.. Suurin osa vastaajista (60 %) ilmoitti polttaneensa ihonsa auringossa elämänsä aikana harvemmin kuin kerran vuodessa, kun taas kolmasosa ilmoitti polttaneensa ihoaan kerran vuodessa. Riskin kokeminen oli yhteydessä sukupuoleen, sillä naiset kokivat riskin suurempana kuin miehet (p<0,05). 48 keskimääräisesti, melko paljon tai erittäin paljon). vsk. Myös koulutus ja perheellisyys olivat yhteydessä altistumisen kokemiseen: matalammin koulutetut ilmoittivat enemmän altistusta (p=0,006) kuin korkeasti koulutetut, ja lapsettomat ilmoittivat vähemmän altistusta kuin perheelliset vastaajat (p=0,006). Hieman yli puolet (55 %) vastaajista piti UV-säteilyä pienenä, ja 37 % suurena riskinä terveydelleen. 94 %). Kyselyssä tiedusteltiin, Taulukko 1. Yleisesti UV-säteilyn yhteys ihosyöpään tiedettiin erittäin hyvin, mutta naisista useampi tiesi altistumisen UV-säteilylle lisäävän ihosyövän vaaraa kuin miehistä (99 % vrs. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Altistumisen kokeminen ja sukupuoli riippuivat toisistaan, sillä naiset kokivat altistuvansa miehiä enemmän (p=0.007). Taustamuuttujat sukupuolittain sekä koko aineistossa*. Noin puolet (44 %) vastaajista koki altistuvansa UV-säteilylle keskimääräisesti, ja kymmenesosa koki altistuvansa paljon
UV-säteilyn terveysriskit huolettavat minua. Aikuisia pitää suojata UV-säteilyltä. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. UV-säteilyltä on helppo suojautua. Ruskettunut iho on paremman näköinen kuin ruskettumaton. vsk. Auringon ottaminen kuuluu vapaaja/tai loma-aikaan. Auringon ottaminen oli yleisintä alle 20-vuotiaiden ja 40–60-vuotiaiden ryhmässä. Kuva 1. Muiksi syiksi auringonottoon ilmoitettiin muun muassa D-vitamiinin saaminen ja rentoutuminen. UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti 6. 9. 7. 2. Vastausten jakautuminen on esitetty kuvassa 1. 4. 1. Aurinkoa nykyisin ottavista 86 % olisi valmis lopettamaan auringonoton, mikäli sairastuisi ihosyöpään, 9 % ei lopettaisi mistään syystä, ja 5 % lopettaisi, jos ruskettuneesta ihosta tulisi epämuodikas. Ruskettunut iho on terveemmän näköinen kuin ruskettumaton. Lapsia pitää suojella UV-säteilyltä. Yleisin syy auringonottoon oli rusketuksen hankkiminen, joka oli tärkeämpää naisille ja nuorille, kuin miehille ja vanhemmille ikäluokille. Miehistä tämän asian tiesi 63 %. Missä määrin olette samaa tai eri mieltä seuraavista väittämistä. Vanhimmassa ikäluokassa (yli 60-vuotiaat) tiedettiin kaikkein huonoiten (vain 57 % täysin tai melko samaa mieltä) se seikka, että lievä ihon punoitus auringossa olon jälkeen on merkki ihon palamisesta. 5. Naisista 70 % tiesi, että solariumissa käynti ennen aurinkolomaa ei suojaa ihoa loman aikana. Pylväät kuvaavat prosenttiosuutta kysymykseen vastaajista.. 8. Nuoret ja vähemmän koulutetut olivat useammin sitä mieltä, että auringon ottaminen kuuluu vapaaja/tai loma-aikaan. Jos auringossa olon jälkeen iho punoittaa lievästi, se tarkoittaa että iho on palanut. Solariumissa käynti ennen aurinkolomaa suojaa ihoa auringolta. 49 ovatko vastaajat samaa vai eri mieltä erilaisten UV-säteilyyn liittyvien väittämien kanssa. Aurinkokäyttäytyminen Vastaajista 66 % ilmoitti ottavansa aurinkoa tarkoituksellisesti. Kun auringonottoa selitettiin usean muuttujan logistisella regressiolla, tilastollisesti merkitsevästi auringonoton todennäköisyyttä lisäsivät vähäinen huoli UV-säteilyn terveysriskeistä, se että ei tiedetty UV-säteilyn ihoa vanhentavaa vaikutusta, auringonottamisen pitäminen loma/vapaa-aikaan kuuluvana, ja ruskettuneen ihon pitäminen paremman ja terveemmän näköisenä. 10. 3
Muulla tavoin.. Levittämällä aurinkovoidetta useasti auringossa olon ajan. Levittämällä aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 15 tai korkeampi. Suojautumiskeinojen käyttö oli yhteydessä sukupuoleen, koulutustasoon, ikään ja perhetilanteeseen. d. f. a. Levittämällä aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 14 tai alhaisempi. Suojautuminen oli yleisempää myös 20–60-vuotiaitten ikäryhmässä kuin tätä nuoremmilla tai vanhemmilla. Käytetyt keinot itsensä tai läheisten auringolta suojaamiseen. c. Välinpitämättömiä vastaajia oli 568 (25 %) ja huolehtivia 377 (17 %). Kuva 2 esittää käytettyjen suojautumiskeinojen yleisyyden. Usean muuttujan logistisella regressioanalyysilla tarkasteltuna suojautumisen todennäköisyyttä lisäsi huoli UV-säteilyn aiheuttamasta terveysriskistä, naissukupuoli, lasten kuuluminen perheeseen, korkeampi ikä, korkeampi koulutus, tietoisuus siitä, että UV-säteily lisää ihosyövän riskiä ja se, että ei pitänyt ruskettunutta ihoa ruskettumatonta paremman näköisenä. Pylväät kuvaavat sitä, kuinka monta prosenttia vastaajista ilmoitti käyttävänsä kyseistä suojautumiskeinoa. e. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Välttämällä aurinkoa ylipäätään. Pysyttelemällä sisällä auringon paistaessa voimakkaimmin eli keskipäivän tienoilla. Käyttämällä aurinkolaseja. Välinpitämättömiä oli kaikkein vähiten (48 %) vanhimmassa ikäryhmässä (>60-vuotiaat) ja Kuva 2. Analyyseissä pyrittiin kartoittamaan myös sitä, miksi riskin kokemisesta huolimatta aurinkoa otetaan. Hakeutumalla varjoon, kun aurinko paistaa. Korkeasti koulutetut ja perheelliset naiset olivat ahkerimpia suojautujia. Tätä varten aineistosta luokiteltiin välinpitämättömiksi ne vastaajat, jotka olivat ilmoittaneet pitävänsä UV-säteilyä melko tai erittäin suurena riskinä terveydelleen, mutta ilmoittivat silti ottavansa aurinkoa. g. Vastaajat, jotka taas pitivät UV-säteilyä melko tai erittäin suurena riskinä, eivätkä ottaneet aurinkoa, luokiteltiin huolehtiviksi. h. Käyttämällä hattua tai muuta päähinettä. j. Pitkähihaisella ja -lahkeisella vaatetuksella. i. 50 Lähes kaikki (92 %) vastaajat ilmoittivat suojaavansa itsensä tai läheisensä auringon UV-säteiltä. Suurin osa (74 %) vastaajista piti UV-säteilyltä suojautumista erittäin tai melko helppona. b
7). Samansuuntaisia tuloksia on saatu esimerkiksi Irlannissa (7) sekä Pohjois-Amerikassa (11). Toisaalta on muistettava, että auringolta suojautumisen ei tule loppua aikuisiälläkään, sillä joidenkin tutkimusten mukaan ihon palaminen aikuisuudessa on lähes yhtä merkityksellinen riskitekijä melanooman kannalta kuin palaminen lapsuudessa (13). 31 %) useammin kuin huolehtivat. Melanooman ilmaantuvuus onkin Suomessa jonkin verran suurempi miehillä kuin naisilla (1). 43 %) kuin huolehtivat, sekä ajattelivat auringonottamisen kuuluvan lomailuun ja vapaa-ajan viettoon (85 % vrs. Suurin osa vastaajista sai tiedon kyselystä Finnmatkojen jakelukanavien kautta. Tämän kyselyn. Iällä, sukupuolella, koulutustasolla ja sillä, onko lapsia vai ei, on yhteys siihen, kuinka auringon UV-säteilyyn suhtaudutaan. Tulosten mukaan miehet eivät ole yhtä ahkeria UV-säteilyltä suojautujia, eivätkä koe auringon UV-säteilyä niin suurena terveysriskinä kuin naiset. Ruskettuneen ihon hankkiminen ja rentoutuminen aurinkoa ottaen tuntuvat kiilaavan ohi mahdollisen terveysriskin. Kyselyyn vastaajat olivat siis vanhempia kuin väestö keskimäärin. Onneksi kuitenkin lähes kaikki käyttävät jotakin suojautumiskeinoa auringon UVsäteitä vastaan. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Huolestuttava tulos on, että aurinkoa otetaan tarkoituksellisesti melko paljon, jopa riskin kokemisesta ja riskien tuntemisesta huolimatta. Lisäksi vastaajista (35 %) useammalla oli korkea-asteen koulutus kuin väestössä (28 %) (10). Kyselyyn vastanneiden sukupuolijakauma ei vastannut suomalaisten sukupuolijakaumaa, sillä naisia oli huomattavan paljon. Kysely pyrittiin laatimaan siten, että se oli mahdollisimman vaivaton täyttää, jolloin vastaamattomuus tai kyselyn keskeyttämisen todennäköisyydet pienenivät. 51 eniten (67 %) alle 20-vuotiaiden joukossa. välinpitämättömyys UV-säteilyn aiheuttamia riskejä kohtaan, sekä auringonotto olivat yleisempiä nuorissa ikäluokissa. Aurinkoa otetaan tiedosta huolimatta kuitenkin tarkoituksellisesti. Lasten ja nuorten varjelu UV-säteilyn haitoilta on nykytietämyksen mukaan erityisen tärkeää, sillä ihon palaminen lapsuudessa on keskeinen syytekijä melanooman kehittymisessä (esim. Sama ilmiö on tosin havaittu monessa aikaisemmassa kyselytutkimuksessa (esim. Pohdinta Yleisesti ottaen UV-säteilyn aiheuttamat terveysriskit ovat suomalaisilla melko hyvin tiedossa, ja lähes kaikki mieltävät UV-säteilyn itselleen vähintään pieneksi terveyden riskitekijäksi. Aurinkoa eniten ottavat aivan nuoret (alle 20-vuotiaat), sekä keski-ikäiset (40–60-vuotiaat). 50 %) ja terveemmän näköisenä (66 % vrs. Aikaisemmissa tutkimuksissa on esitetty, että valistuksella ei pystytä vaikuttamaan merkittävästi aurinkokäyttäytymiseen ennen kuin ruskettuneen ihon ihannointi yleisesti vähenee (esim. Lisäksi miesten tietämys UV-säteilyn aiheuttamista haitoista näyttäisi olevan hieman naisia heikompaa. Yleisin syy auringonottamiseen oli rusketuksen hankkiminen. On mahdollista, että Finnmatkojen tiedotusta seuraavien tai Internet-kyselyyn vapaaehtoisesti vastaavien joukkoa ei voida yleistää kaikkiin suomalaisiin. vsk. Sukupuoli tai perhetilanne ei ollut yhteydessä välinpitämättömyyteen. Aineistossa miesten keski-ikä oli 51 ja naisten 45 vuotta, kun taas koko väestössä miesten keski-ikä on 40,5 ja naisten 43,3 vuotta (9). 8). 12). Tämä tutkimus on ensimmäinen, josta julkaistaan tuloksia suomalaisten suhtautumisesta auringon UV-säteilyyn. Välinpitämättömät pitivät rusketusta useammin paremman (75 % vrs. Tulosten mukaan myös alle 20-vuotiaiden asenteissa olisi parantamisen varaa; mm. Kyselyn jakelussa käytettiin muun muassa sosiaalisen median kanavia ja kysely täytettiin Internetissä
Aurinkovoide oli yleisimmin käytetty suojautumiskeino. Yhdeksi auringon oton syyksi vastaajat ilmoittivat D-vitamiinin saamisen. pitkähihaisen vaatetuksen) lisäksi (esim. Aurinkovoiteiden rooli ihosyöpien ehkäisyssä on kuitenkin ristiriitainen ja menee ohi tämän artikkelin painopisteen. Kuitenkin UV-säteilyä ei pidetä kovin vaarallisena ja riskien tuntemisesta huolimatta aurinkoa otetaan tarkoitukselAurinkoa otetaan tarkoituksellisesti melko paljon, jopa riskin kokemisesta ja riskien tuntemisesta huolimatta.. Yhteenveto Yhteenvetona voi sanoa, että suomalaiset tietävät UV-säteilyyn liittyvät terveysriskit hyvin. Tämä saattaa kertoa siitä, että väestön D-vitamiinitietoisuus ei ole riittävää; aurinkoa ei suinkaan tarvitse erityisesti ottaa, jotta D-vitamiinia muodostuu tarpeeksi. vsk. 52 vastaajista kuitenkin vain 5 % nykyisin aurinkoa ottavista lopettaisi auringon oton, jos ruskettuneesta ihosta tulisi epämuodikas. Tulosten mukaan asenteet auringolta suojautumista kohtaan olivat pääosin positiivisia ja suojautumiskeinoja käytettiin. Ympärivuotisen D-vitamiinin lähde ei siis voi olla aurinko, vaan ravinto tarvittaessa täydennettynä D-vitamiinilisillä. 15). 10 min) kolmesti viikossa vain kasvojen sekä raajojen, tai vastaavan kokoiselle ihoalueelle on riittävä (14). Lisäksi on muistettava, että Suomessa aurinkoa ei saa riittävästi D-vitamiinin muodostukseen kuin huhti-syyskuun ajan (14). Todettakoon kuitenkin, että aurinkovoide ei saisi olla ainoa suojautumiskeino auringon UV-säteiltä, vaan keino muiden (esim. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Lyhyt altistuminen (n. Vastausten perusteella paljon tehokkaampi auringonoton lopettaja olisi omalle kohdalle osuva ihosyöpä
Tutkimusten mukaan sellainen riski, jota ei tunneta tai jolle altistutaan vastentahtoisesti, koetaan huolestuttavaksi (16). Solar ultraviolet radiation. http://www.mynewsdesk.com/fi/syopajarjestot/pressreleases/melanoomayleistyy-suomessa-985075 4. Myös ihosyövän yleisyydestä ja vakavuudesta tulee jakaa tietoa entistä tehokkaammin. Environmental burden of disease series, No 13. Journal of the American Academy of Dermatology 2011;65(5 Suppl 1):114–23. Curtin R, Presser S, Singer E. Maidenhead, Open University Press, 2004.. http:// www.cancer.fi/syoparekisteri/tilastot/ ajantasaiset-perustaulukot/koko-maa/ 2. The effects of response rate changes on the index of consumer sentiment. Evidence for Behavior Change. Lisäksi mahdollista väärinkäsitystä D-vitamiinin kohdalla tulee oikoa; riittävä annos voidaan saada hyvin helposti ilman varsinaista auringonottoa. 10. Risk communication and health psychology. Suomi lukuina. Jones B, Oh C, Corkery E, Hanley R, Egan CA. Väestö. Suomen syöpärekisteri. The British journal of dermatology 2009;161(Suppl 3):33–9. 6. Public Opinion Quarterly 2000;64:413–28. Viitattu 12.9.2014. Buller DB, Cokkinides V, Hall HI, Hartman AM, Saraiya M, Miller E, Paddock L, Glanz K. Sun exposure. Lucas R, McMichael T, Smith W, Armstrong B. 7. Lähteet 1. Children and sun protection. Tarvitaan siis yhä parempia valistusmenetelmiä, jotka kohdistuvat erityisesti miehiin ja nuoriin. 8. Attitudes and perceptions regarding skin cancer and sun protection behaviour in an Irish population. 53 lisesti. 13. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Changes in Sun-Related Attitudes and Behaviors, and Reduced Sunburn Prevalence in a Population at High Risk of Melanoma. www.auringossa.fi Viitattu 12.9.2014. vsk. Melanooma yleistyy Suomessa. WHO, Geneve 2006. WHO, Geneve 2001. 14. http://www.cancer.fi/ tietoasyovasta/syopataudit/ihosyovat/ tyvisolusyopa/ 3. Lehdistötiedote 15.4.2014, Syöpäjärjestöt. Tilastokeskus, Helsinki 2012. Prevalence of sunburn, sun protection, and indoor tanning behaviors among Americans: Review from national surveys and case studies of 3 states. Gandini S, Sera F, Cattaruzza MS, Pasquini P, Picconi O, Boyle P, Melchi CF. Sunscreens. Suomen tilastollinen vuosikirja 2012. Public Health Communication. Meta-analysis of risk factors for cutaneous melanoma: II. Duodecim 2005;121: 1749–54. Aurinko ei näytä täyttävän näitä pelottavuuden kriteereitä. D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni. Hill D, White V, Marks R, Borland, R. IARC Handbooks of Cancer Prevention, Volume 5. 5. http://www.stat.fi/tup/julkaisut/ tiedostot/julkaisuluettelo/yyti_ stv_201200_2012_6270_net.pdf Viitattu 26.9.2014. html#vaestorakenne Viitattu 26.9.2014. Ajantasaiset perustaulukot. Syöpäjärjestöt. Global burden of the disease from solar ultraviolet radiation. Journal of the European Academy of Dermatology & Venereology 2007; 21:1097–101. Aro A. 15. 9. Berry DC. International Agency for Research on Cancer. Tietoa syövästä. Mahwah: Lawrence Elbraum, 2006. Teoksessa RC Hornik (toim.). 12. 16. http://tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto. Berneburg M, Surber C. 11. European Journal of Cancer 2005;41: 45–60. Viitattu 12.9.2014
Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Meillä Suomessa elohopeaa on havaittu siirtyvän kaloihin ilmeisesti metyylielohopeana varsinkin uusissa tekoaltaissa. Tässä artikkelissa keskitytään sulfaatin vaikutuksiin kaloihin sekä sulfaatin pelkistymisen merkitykseen metyylielohopean syntymisessä, josta viime vuosina saatu lisätietoa. ScandinavianStockphoto.. vsk. 54 Vieraileva tutkija, MMT Helvi Heinonen-Tanski Itä-Suomen yliopisto, Ympäristötieteen laitos Sulfaatti, elohopea ja kalat Epäorgaanisen elohopean on pitkään tiedetty muuttuvan luonnossa orgaaniseksi metyylielohopeaksi, joka on paljon vaarallisempaa kuin epäorgaaninen elohopea
2011; Shoo ym. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. rikkipitoiset aminohapot. Senkin jälkeen myös monien muiden sulfaattia pelkistävien bakteerien on osoitettu pystyvän metyloimaan elohopeaa (Sunderland 2006; Han ym. 2007; Gilmour ym. Maassa on eräitä alueita, joissa elohopeaa on poikkeuksellisen paljon kuten mustaliuskealueet. Sulfaattia ja sen pelkistäjäbakteereja Puhtaat järvivetemme sisältävät yleensä noin 3–5 mg/l sulfaattia, josta mm. Ne myös kuuluvat moniin eri ryhmiin ja niille on yhteistä vain kyky pelkistää sulfaattia aina sulfidiksi asti (Postgate 1984). Kaikissa näissä tutkimuksissa havaittiin kohonneen sulfaattipitoisuuden ja orgaanisen aineen olevan keskeisiä ympäristötekijöitä, kun metyylielohopeaa syntyi ja sulfaattipitoisuus väheni ja jo suhteellisen pienikin elohopeamäärä voi metyloitua. palamisen ja tulivuorien purkauksien tähden. (2006) suomaissa. (2003) vahvistivat sulfaatin pelkistäjäbakteerin kyvyn muuttaa epäorgaanista elohopeaa metyylielohopeaksi sedimenteissä ja Harmon ym. 2012; Kampalath ym. mittareissa, hammaspaikoissa, maatalouden torjunta-aineena ja puunjalostusteollisuuden limantorjunta-aineena. Elohopeaa on aikanaan käytetty mm. 1996) ja tässä ruotsalaistutkimuksessa esitettiin ajatus sulfaatin pelkistäjäbakteerien osuudesta metyylielohopean syntyyn. Meillä Suomessa elohopean on tiedetty muuttuvan metyylielohopeaksi varsinkin tekoaltaissa niiden ensimmäisinä vuosina (Verta 1991). Sitä käytetään suuria määriä edelleen mm. Asutuksen, teollisuuden ja maatalouden jätevesien tähden sulfaattia voi olla 10–100 mg/l, jolloin voidaan jo puhua sulfaattikuormasta. Gilmourin ym.. 2013). 2007; Dominique ym. Elohopeaa kulkeutuu joka puolelle maailmaa myös ilman kautta, jonne sitä joutuu mm. kullan kaivussa, sillä se muodostaa kullan kanssa amalgaamin. vsk. Sittemmin voitiin kokeellisesti varmistaa, että metyylielohopeaa syntyi erityisesti järviveden ja sedimentin vähähappisessa mikrokosmoksessa (Regnell ym. Tällöin sulfaatti hapettomissa oloissa todennäköisesti pelkistyy sulfidiksi, sillä sulfaatin pelkistäjäbakteerit ovat melko tavallisia maassa, sedimenteissä, biofilmeissä, suolistoissa ym. Mikrobiekologian oppikirjoissa esimerkiksi Atlas ja Bartha (1998) ovat kuvanneet, että metyylielohopeaa syntyy mikrobiologisesti hapettomissa oloissa ja vastaavasti metyylielohopea muuttuu mikrobiologisesti takaisin epäorgaanisiksi yhdisteiksi hapellisissa oloissa. Ne ovat joko itiöllisiä tai itiöttömiä ja sopeutuneet eri lämpötiloihin ja käyttämään erilaisia hiilenlähteitä. Epäorgaanisen elohopean on pitkään tiedetty muuttuvan biologisesti orgaaniseksi metyylielohopeaksi, joka on paljon vaarallisempaa kuin epäorgaaninen elohopea. Ne ovat periaatteessa anaerobisia, mutta tilapäinen altistuminen hapelle ei niitä tuhoa. Kainz ym. levät ja kasvit ottavat tarvitsemansa rikin ja tekevät sitä mm. Ihan kaikkein kuormittuneimmilla alueilla sulfaatin pitoisuus voi jopa 3000–4000 mg/l, mutta tällöin veden biologia on jo hyvin voimakkaasti muuttunut. Näiden tutkimusten tähden oletetaan, että peräti noin puolet sulfaattia pelkistävistä bakteereista pystyisi metyloimaan elohopeaa. (2004) sekä Jeremiason ym. Tämän bakteeriryhmän tavallisuudesta ja moninaisuudesta johtuen tutkimus sulfaatin pelkistäjäbakteereiden osuudesta metyylielohopean syntyyn jatkuu vilkkaana. Silti minkään eliön ei tiedetä tarvitsevan elohopeaa, vaikka elohopean biologiset muutokset tunnetaan. 55 Epäorgaanisesta elohopeasta orgaaniseksi metyylielohopeaksi Elohopeaa esiintyy vaihtelevia määriä kaikkialla maaperässä ja siten myös vesistöjen pohjalla
Dominique ym. isojen ahventen, haukien ja mateiden oli havaittu aika ajoin sisältäneen liian paljon elohopeaa (Verta 1991). Täten Pamilon voimalaitoksen yläpuolella Tekojärvessä erittäin monien isojen kalojen elohopeapitoisuudet olivat yli 1 mg/kg. 56 (2011) osoittivat, että ainakin Desulfovibriolla syntyvän metyylielohopean määrä oli logaritmisesti verrannollinen epäorgaanisen elohopean määrään. Tässä Pohjois-Karjalassa tehdyssä laajassa tutkimuksessa näkyi hyvin, että riski elohopean siirtymiseen kaloihin oli suurinta, kun vesistön vieressä oli tehty maansiirtotöitä. Siksi meillä on paljon suota ja niiden vedessä ja maaperässä ei juuri ole happea. Tiedetään kuitenkin, että tuo reaktio tapahtuu eri tavoin eri sulfaatin pelkistäjäbakteereilla (Gilmour ym., 2011). Sen jälkeen syntyi metyylielohopeaa, joka rikastui sedimenttiin ja metyylielohopea kulkeutui veden kautta bioindikaattorina käytettyihin seeprakaloihin. Isoja elohopeapitoisuuksia oli myös monissa Pohjois-Karjalan paljon humusta sisältävissä vesissä. 2012). (2007) ovat seikkaperäisesti kuvanneet, miten Etelä-Amerikan kultakentillä metallinen alkuaine-elohopea muuttui ensin maassa epäorgaaniseksi elohopeasuolaksi, jolloin maan pinnalla olevassa vedessä oli sekä elohopeasuolaa että metallista elohopeaa. Kuitenkin metylaatiota on kuvattu eri ilmastoissa, monissa soissa ja makeissa vesissä. Liian korkean elohopeapitoisuuden tähden myös Suomessa rajoitetaan kalojen – erityisesti isojen petokalojen – syöntiä, sillä jo vuosia sitten mm. Maassa, johon on pitkän aikaa kertynyt eloperäistä ainesta,. Tällä hetkellä hauki saa sisältää elohopeaa korkeintaan 1 mg/kg ja muut kalat 0,5 mg/kg (EY 629/2008), mutta elohopeaa koskevat vierasainemääräykset ovat vuosien mittaan jonkin verran muuttuneet. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Varsinkin 1980-luvun lopulla monien isojen ahventen, haukien ja mateiden elohopeapitoisuudet olivat melko suuria ylittäen silloiset ja nykyiset raja-arvot. Metylaatioon tarvittavan sulfaattikonsentraation määrä tunnetaan heikommin ja ainakin eräissä tapauksissa jo suhteellisen pienikin sulfaattimäärän lisäys voisi riittää stimuloimaan metylaatiota (Shoo ym. vsk. Miten sulfaatti ja metyylielohopea vaikuttaisivat kaloihin Suomessa Suot ja niiden kuivatus ja vesirakennustyöt Maaperämme on humuspitoista ja sateisuus on suurempaa kuin haihdunta viileän ilmaston tähden. Ei tiedetä tarkkaan miten ja mitkä mikrobien entsyymit toimivat, kun sulfaatin pelkistäjäbakteerit metyloivat epäorgaanista elohopeaa metyylielohopeaksi. Lisäksi ravinnosta saatu metyylielohopea on ihmiselle paljon vaarallisempaa kuin epäorgaaninen elohopea. Sitä tapahtuu myös sekä makeiden vesien että Välimeressä Venetsian edustan merialueen sedimenteissä. Metyylielohopeasta kaloihin Veden metyylielohopea siirtyy kaloihin ja muihin eliöihin ja myös niiden syötäviin osiin paljon tehokkaammin kuin epäorgaaninen elohopea. Näiden lisäksi myös mm. kuha kuuluu niihin petokaloihin, joihin elohopea rikastuu (Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys 2013). Koska tätä reaktiota on voitu osoittaa Ruotsin järvistä ja Kanadan järvistä ja soista, sitä tapahtuu varmasti myös meillä Suomessa, jos vain olosuhteet ovat suotuisia. Sitä vastoin karusta Höytiäisestä pyydystetyissä isoissakin petokaloissa elohopeapitoisuudet pysyivät matalina. Oulun kaupungin Ympäristövirasto (1997) on vuosien 1985–1996 aikana tutkinut Oulussa pyydettyjen ja myytyjen kalojen elohopeapitoisuuksia. Soita on jatkuvasti kuivatettu ojittamalla pelloiksi ja metsiksi
Maahan tulee aina myös ilman kautta laskeumana sekä elohopeaa että sulfaattia. Tästä syystä monien kaivosvesien sulfaattipitoisuudet pyrkivät nousemaan ja samalla pH laskee. Koska sulfaattipitoisen veden ominaispaino on puhtaan veden ominaispainoa suurempi, sulfaattipitoinen vesi painuu vastaanottavan vesistön syvänteisiin. Sulfaattia syntyy usein myös ehtyneissä kaivoksissa, sillä sinnekin eroosio syö uusia pintoja. Sotkamossa tämä koe siis tehtiin ennen Talvivaaran kaivosta nykyisen kaivoksen alapuolella olevassa järvessä ja kaivos on sittemmin lisännyt Kolmisopen sulfaattipitoisuutta. Jos sulfaattipitoisuus on riittävän suuri, syvänteen veden ominaispaino tulee niin suureksi, että syvänteen täyskierto heikentyy tai estyy kokonaan eikä sinne pääse enää kiertojen yhteydessä ilmasta happea tai happea siirtyy vain vähän. Suomessa on tehty vesivoimalaitoksia varten monia tekojärviä ja tekoaltaita. Jos maa tai ojan pohjan sedimentti on vaikkapa vain väliaikaisesti hapeton, sulfaattia pelkistävät bakteerit menestyvät siellä ja tuottavat rikkivetyä ja mahdollisesti sivutuotteena metyylielohopeaa. vsk. Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden (2013) tutkimuksessa ojitus oli selvä tekijä, joka lisäsi alapuolisten vesistöjen kalojen elohopeapitoisuutta. Kun kaivoksessa louhitaan malmia, tuoreessa louhintapinnassa rikin ja raudan hapettajabakteerit saavat happea ja ne hapettavat sulfidia sulfaatiksi. Iijoen ja Kemijoen alueella tekojärvien rakentamisesta, jotta saataisiin lisää vesivoimaa. Meillä ei ole myöskään selvää kuvaa, voiko näissä tapauksissa tapahtua alapuolisten vesien petokalojen elohopeapitoisuuksien nousua, sillä kalojen elohopeapitoisuuksia mitataan vain harvoin. Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden (2013) tutkimuksessa Pamilon yläpuolinen Tekojärvi erosi kalojensa korkean elohopeapitoisuuden puolesta monista muista Pohjois-Karjalan tutkituista vesistä kuten edellä jo mainittiin. Kaivokset Monet metallikaivoksemme kuten Talvivaara Sotkamossa on perustettu maaperään, jossa on runsaasti rikkiä. Sotkamon Kolmisopessa ja Kaavin musteliuskealueilla Halonen (2000) osoitti rapujen syötäviin osiin siirtyvän runsaasti elohopeaa, vaikka ravut elivät (osa kuoli) järven pinnan lähellä sumpussa ja Kolmisopen veden sulfaattipitoisuus oli noin 50 mg/l. Kokonaan häviävät sellaiset kalat ja muu eliöt, joiden kehitys tapahtuu pohjan lähellä ja jotka tarvitsevat paljon happea. Täten ilmeisesti. Erityisesti Lapin tekoaltaista myös näiden altaiden särjestä ja siioista mitattiin korkeita elohopeapitoisuuksia (Verta 1991). Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Lisäksi sulfaatti, kuten kaikki muutkin suolat, alentavat hapen ja muiden kaasujen liukenemista veteen. YVA-prosessin tai lupaehtojen uusimisen yhteydessä. Järven eliöissä tapahtuu tällöin suuria muutoksia ja suolaisuutta sietävät lajit lisääntyvät ja runsasta happea vaativat vähenevät. Niitä ei vaadita esim. 57 on aina rikkiä, joka kuivatuksen yhteydessä vähitellen hapettuu sulfaatiksi. Suomessa myös turvetuotanto saattaa nostaa alapuolisten vesien sulfaattipitoisuuksia, mutta sulfaattipitoisuuksia ei yleensä mitata. 1998). Parhaillaan keskustellaan mm. Ne tekevät sulfaatista rikkivetyä ja todennäköisesti ne metyloivat elohopeaa metyylielohopeaksi. Sekä toimivista kaivoksista että ehtyneistä kaivoksista sulfaattipitoinen vesi valuu vesistöihin. Näissä tutkimuksissa ja monissa muissakin tutkimuksissa on määritetty vain kalojen kokonaiselohopeapitoisuus eikä erikseen metyylielohopeapitoisuutta. Hapettomassa tilassa runsaassa sulfaatissa sulfaattia pelkistävät bakteerit viihtyvät kuitenkin hyvin. Monissa muissakin kaivoksissa malmi esiintyy metallisulfideina. Talvivaaran alueella mustaliuskeen rikkipitoisuus on peräti 8 % (Loukola-Ruskeeniemi ym
Sulfaatin kuormittamista vesistöistä on vain vähän kalasaalistietoja, sillä yleisemmin kalastusta harjoittaneet valittavat kalasaaliiden vähentymistä (Taulukko 1) ja kalastus vähenee sen tähden. Kalastajien antamia saalistietoja Talvivaaran alapuolelta Nuosjärvestä ja Kiltuasta eri talvikausilta.. Täten nämä molemmat saavat jonkin verran Talvivaaran sulfaattija kationikuormasta, mutta molempia suojaa toinen iso järvi. Tarvittaessa kokeita pitäisi tehdä myös kalankasvatuslaitoksissa ym., jotta voitaisiin Taulukko 1. Jos tätä tapahtuisi, pitäisi päättää, miten suuri riski voitaisiin ottaa. Paikoin lohitai taimenkannat puhtaina voivat olla arvokkaampia kuin pieni määrä vesivoimaa. Hauki, jonka tuorepaino oli noin 950 g, sisälsi lihaksessaan 1,2 mg/kg elohopeaa – ylittäen täten voimassa olevan vierasainemääräyksen. Nuasjärvi Oulujoen vesistössä on iso järvi Jormasjärven alapuolella. Heti 2012 marraskuisen patovuodon jälkeen lähivesistä saatiin vain pieniä kaloja. Muutkin kalat, joissa oli yli 1 mg/kg elohopeaa, olivat Talvivaaran alapuolelta pyydystettyjä haukia (Venäläinen 2014). 58 näissäkin vesissä sulfaatin pelkistäjäbakteerit muuttivat sivureaktionaan epäorgaanista elohopeaa metyylimuotoon. Joka tapauksessa suurin kalan elohopeapitoisuus, 2 mg/kg, oli Talvivaaran alapuolelta Kolmisopesta pyydetyssä hauessa (Venäläinen 2014), vaikka Talvivaaran maaperässä elohopeapitoisuus ei ole suuri. vsk. Laakajärven syvänteiden sulfaattipitoisuus on ennen tätä analyysiä ollut noin 200– 500 mg/l. Johtopäätöksiä Jos nyt ryhdytään tekemään uusia tekojärviä, olisi syytä ensin selvittää, muuttuisiko niiden maaperässä oleva epäorgaaninen elohopea metyylielohopeaksi. Kiltua on Vuoksen vesistössä Laakajärven alapuolella. Myös Laakajärvestä Talvivaaran alapuolelta pyydystetyistä kaloista Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistys on teettänyt jonkun kalan raskasmetallianalyysin. Talvivaaran alapuolisesta allasvuotojen jälkeen RKTL pyydysti lähivesistä kolmeen otteeseen kaloja, joista Evira analysoi raskasmetallipitoisuuksia. Jos toimivista tai jo suljetuista kaivoksista tulee sulfaattipitoisia jätevesiä, alapuolisten vesien kalojen saalistietoja ja elohopeapitoisuuksia on syytä seurata vuosikymmeniä. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Sain käyttööni kaksi sarjaa saalistietoja, joista saaliin väheneminen näkyy hyvin. Myöhemminkin eri kalalajien saaliit ovat olleet pieniä ja monista lajeista on saatu vain muutamia yksilöitä eikä näidenkään kalojen painoa ole ilmoitettu
& Wall, J. K., Gladden, J. Sulfate-reducing bacterium Desulfovibrio desulfuricans ND132 as a model for understanding bacterial mercury methylation. Vedessä tai sedimentissä metyloitumiseen tarvitaan puolestaan hapettomat olot, sulfaattia, orgaanista ainesta ja epäorgaanista elohopeaa. 2004. Jeremiason, J. D. Elohopeatarve on niin pieni ja elohopea voi olla peräisin maasta, joten tähän voi olla vaikea vaikuttaa. Hapettomat olot johtuvat usein liiallisesta orgaanisen aineen määrästä ja tähän voidaan vaikuttaa mm. 2000. Gilmour, C. Kirjallisuus Atlas, R.M. E., Monson, B. B., Nater, E. Environmental Toxicology and Chemistry 26: 655–663. T. Simulation of the chemical fate and bioavailability of liquid elemental mercury drops from gold mining in Amazonian freshwater systems. & Boudou, A. Microbial Ecology 4th Ed. 2007. Free Ebooks Available in Internet. C., Elias, D. D. Kainz, M., Lucotte, M. Kalasaaliiden aleneminen voi olla varsin selvää, kuten taulukon 1 esimerkeistä näkyy. & Kolka, B. 1998. Ympäristölupaehdoissa pitäisi antaa sulfaatille sellaiset lupaehdot, että elohopean metyloitumista ei tapahtuisi. Han, S., Obraztova, A., Pretto, P., Choe, K-Y., Gieskes, J., Deheyn, D. Dominique, Y., Muresan, B., Duran, R., Richard, S. 2003. M. & Parrish, C.C. Harmon, S. M., Brown, S. vsk. Sulfaattipitoisuuteen voidaan vaikuttaa ympäristömääräyksin. Tämä vaatisi myös tutkimustyötä, jotta tietäisimme missä sulfaattipitoisuudessa ja missä humuspitoisuudessa ja hapetuspelkistyspotentiaalissa elohopean metyloituminen tapahtuu Suomen ilmastossa. Kun uudet laitokset hakevat ympäristölupia tai vanhojen laitosten ympäristölupia uusitaan, alapuolisten vesistöjen kalojen mahdollinen elohopeapitoisuuden nousu pitäisi huomioida. Environmental Science & Technology 38: 650–656. Relationships between organic matter composition and methyl. A, Kucken, A. Kiitokset Kiitän kalastajia saamistani saalistiedoista ja Iisalmen Luonnon Ystäväin yhdistystä haukianalyysin teettämisestä. B., Chandler, G. Kuopion yliopisto. 2011. D., Engstrom, D.R., Swain, E. Methylmercury formation in a wetland mesocosm amended with sulfate. Applied and Environmental Microbiology 77: 3938–3951. Schadt, C. W. Biochemical factors affectBiochemical factors affecting mercury methylation in sediments of Venice Lagoon, Italy. Elohopean ohella voi olla syytä tutkia myös kadmiumin ja eräiden muiden metallien kertymisiä kaloihin ja rapuihin, mutta se on jo toinen tarina. V. happipitoisuuden alenemisen kautta. M., Almendinger, J. Veden liian korkea sulfaattipitoisuus heikentää kalojen selviytymistä mm. Sulfate addition increases methylmercury production in an experimental wetland. A., Johnson, B. 2007. 59 tutkia, voivatko nämä vedet aiheuttaa kalojen elohopeapitoisuuksien nousua. B. Environmental Science & Technology 40: 3800–3806. Pro gradu. & Newman, J. A. & Tevo, B. Environmental Science & Technology 41: 7322–7329. 2006. maankäyttötavoin estämällä tätä kautta liian suuren orgaanisen aineksen joutumista vesistöihin. Halonen, T. Jokirapu raskasmetallien kerääjänä ja bioindikaattorina musteliuskealueiden vesissä. & Bartha R. M., King, J. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. K. Kalojen liiallinen elohopeapitoisuus edellyttää elohopean metyloitymista. D., Palumbo, A. Tietoa tarvittaisiin esimerkiksi arvokkaista lohikaloista
Joensuun kaupunki/terveysvalvonta 1/2013. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Kalan elohopea. The sulphate-reducing bacteria (2nd ed.). Sunderland, E.M. 1991. Environmental controls on the specification and distribution of mercury in coastal sediments. Science of the Total Environment 424: 331–336. Verta, M. Oulun kaupunki Ympäristövirasto. Tiedotustilaisuus 15.5.2014. Koekalastuskierroksen löydökset ja niiden merkitys kalojen käyttöön. Regnell, O., Tunlid, A., Ewald, G. Cambridge University Press, Cambridge. Venäläinen E. 2014. 1997. & Wong, and M.H. EnvironmenEnvironmental impact of metalliferous black shales at Talvivaara in Finland, with indication of lake acidification 9000 years ago. vsk. Influences of zero-valent sulfur on mercury methylation in bacterial cocultures. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 60: 888–896. Methyl mercury production in freshwater microcosms affected by dissolved oxygen levels. 1–2 (1991): 138–148.. 1996. & Sangfors, O. Marine Chemistry 102: 111–123. 2012. Talvivaaran alapuolisten vesistöjen tila. 2013. Jay J. Postgate, J. 1998. Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences 53: 1535–1545. Role of cobalamin and microbial community composition. Journal of Geochemical Exploration 64: 395–407. 2013. A., Lin, C-C. A. 1984. Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys. Oulun ympäristön vesistöjen kalojen elohopeapitoisuuden seuranta vuosina 1995–96 ja yhteenveto Oulun ympäristöstä pyydettyjen ja Oulussa kaupan pidettyjen petokalojen elohopeapitoisuuksista vuosina 1985–96. 2006. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisuja 1/1997. Loukola-Ruskeeniemi, K.; Uutela, A.; Tenhola, M.; Paukola, T. 60 mercury content of offshore and carbonrich littorial sediments in an oligotrophic lake. Shoo, D., Kang, Y., Wu, S. Kalojen elohopeapitoisuus Pielisjoen, Pielisen, Höytiäisen, Koitereen ja Koitajoen vesistöalueella. Elintarvike ja terveys. Water, Air and Soil Pollution 224:1399 DOI 10.1007/s11270-012-1399-7. R. Effects of sulfate reducing bacteria and sulfate concentration on mercury methylation in freshwater sediments. Kampalath, R
Niitä on tarkoitus kerätä sekä kirjallisesti että haastatteluin. Työryhmällä on varsin rajallisesti käytettävissään ajantasaisia yhteystietoja vesiensuojelun parissa toimineista henkilöistä. Oletko Sinä ollut vaikuttamassa vesiensuojelun kehitykseen tai ollut mukana sen tärkeissä käännekohdissa. Kirjoitustyössä on mukana ympäristöasioihin erikoistunut toimittaja. Haluatko kertoa omista kokemuksistasi ja näkemyksistäsi. Julkaisu keskittyy ajanjaksolle 1950-luvulta nykypäivään. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Tavoitteena ei ole hallinnollinen raportti tai tieteellinen historiantutkimus, vaan painopiste on alalla pitkään vaikuttaneiden ihmisten omissa kokemuksissa ja arvioissa. Työ käynnistetään heti. 61 Suomen Vesiyhdistys ry on marraskuussa 2014 saanut projektiapurahan Maaja vesitekniikan tuki ry:ltä vesiensuojelun vaiheita koskevan julkaisun laatimiseksi. Jos olet kiinnostunut – tai voit välittää meille muiden vesiensuojelun veteraanien yhteystietoja – ota meihin yhteyttä! Hanketyöryhmän puheenjohtaja Erkki Santala email: erkki.santala@kolumbus.fi puhelin: 040 749 3878 Projektisihteeri Sanna Vienonen email: sanna.vienonen@ymparisto.fi puhelin: 029 525 1738 Kirjahanke: Vesiensuojelun vaiheita. Kronologisen kertomuksen lomaan sijoitetaan lyhyitä erillisiä artikkeleja, joita varten kerätään vesiensuojelun piirissä toimineilta henkilöiltä muisteluita ja näkemyksiä. vsk. Työn organisoi alalla toimivista ja toimineista asiantuntijoista koostuva työryhmä. Läpikäyviä teemoja ovat mm. yhteiskunnan muuttuvat arvot ja odotukset vesiensuojelulle, alan lainsäädännön ja hallinnon kehitys, toimet ja tulokset eri osa-alueilla (yhdyskunnat, teollisuus, maatalous jne.), vesiensuojeluyhdistykset, koulutus, tutkimus ja kansainvälinen yhteistyö. Tarkoituksena on luoda yhtenäinen, arvioiva ja elämän makuinen katsaus vesiensuojelun kehitykseen Suomessa
62 Virallista ympäristötietoa hyvin saatavilla Virallisen ympäristötiedon lähteiksi opinnäytetyössä määriteltiin ympäristövaikutusten arvioinnit eli ns. Lähtökohtana ympäristötiedon määrittelylle toimi Sari Kaupin (2013) toimittama raportti Ympäristötietoa kaivoshankkeista. Nämä kaikki ja vähän enemmänkin vai mikä on ”totuus”. Toinen tärkeä kanava tiedonhankinnassa on valvova viranomainen, joka oli Pahtavaaran kaivoksen tapauksessa Lapin ELY-keskus. Verkossa on käytettävissä ympäristöhallinnon ylläpitämä ymparisto.fi-verkkopalvelu, josta löytyvät sekä ympäristöluvat että tiedot YVA-prosesseista. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. YVA-prosesseissa tuotettu tieto, ympäristöluvat, kaivoksen velvoitetarkkailutiedot ja vuosiraportit, alueella esiintyviä uhanalaisia eliölajeja koskeva tieto ja valvonnan tarkastuskertomukset. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan verkkopalvelusta löydy. Verkkopalvelun ohessa toimii myös ympäristöasioiden asiakaspalvelu, jonne voi soittaa numeroon 0295 020 900. Mitä tapahtui Pahtavaarassa?. tarkastuspöytäMMM, insinööri (ylempi AMK) Kaarina Kärnä FT Arto Sormunen Mikkelin ammattikorkeakoulu Ympäristötietoa kaivoksesta Joulukuussa 2013 Iltalehti uutisoi Sodankylässä sijaitsevan Pahtavaaran kultakaivoksen ympäristöongelmista: Jätevesialtaan vettä oli vuotanut luontoon, vesinäytteistä oli löytynyt asbestia ja sinilevää, ympäristöluvan määräyksiin kuuluvaa vesien kierrätystä ei ollut saatu toimimaan ja kaivosta valvova Lapin ELYkeskus oli ollut toiminnassaan lepsu. Mikkelin ammattikorkeakoululle ympäristöteknologian koulutusohjelmassa tehdyssä opinnäytetyössä selvitettiin kokonaiskuvaa Pahtavaaran kaivoksen tilanteesta saatavilla olevan virallisen ympäristötiedon perusteella. Lapin ELY-keskuksesta lähetettiin pyynnöstä tutkimusta varten mm
Vesinäytteistä löytyneet asbesti ja sinilevä johtivat siihen, että ympäristöluvan edellyttämän vedenkierrätysjärjestelmän käyttö täytyi keskeyttää, sillä kierrätettyä vettä käytettiin kaivoksella myös käyttövetenä ja tilojen puhdistamisessa. Päivi Kauppilan ym. Suuri määrä tietoa ei kuitenkaan tehnyt tutkimuskysymyksiin vastaamista mitenkään helpoksi ja tiedon käsittely edellytti tulkintaa. Luontoon päässeestä asbestista ei loppu. Jätevesien käsittelyssä pintavalutuskenttä toimi välillä niin, että sieltä lähtevässä vedessä oli enemmän päästöjä kuin sinne tulevassa. Valvonta on jatkuvaa tiedon ja tilanteiden tulkitsemista, jossa tiukemman puuttumisen tarve on vaikea määritellä. Pahtavaarassa oli vakavia ympäristöongelmia. Tiedon runsautta Pahtavaaran kaivoksen kohdalla tarkasteluajanjaksoksi määriteltiin viimeisimmän kaivosyhtiön, nyt jo konkurssiin hakeutuneen, Lappland Goldminers Oy:n toiminta-aika 2008–2014. Pohdintaan tulivat näin työturvallisuusnäkökohdat. Vakavia ympäristöongelmia Ei Iltalehti turhia uutisoinut. Valvontaviranomaiset olivat pitkämielisiä. Tieto ei muutoinkaan automaattisesti johda toimenpiteisiin, sillä ympäristötiedon ohella tarvitaan myös ympäristöosaamista. 63 kirjoja ja vuosiraportteja. Tätä aineistoa oli kuitenkin käsiteltävä niin, että ei julkaise salassa pidettäväksi tarkoitettua materiaalia. Uhanalaisia lajeja koskeva tieto ei ollut julkista, mutta sitä voi saada tutkimuskäyttöön Suomen ympäristökeskuksesta tai ELY-keskuksesta pyytämällä. Valvontaviranomaisten tarkastuspöytäkirjoista kävi ilmi, että kaivosyhtiö usein viivästyi sovittujen raporttien toimittamisessa. vsk. Kaivospadoilla oli toistuvasti vuotoja, eikä alkuperäisistä rakenteista ollut edes piirustuksia. (2013) toimittama julkaisu Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt toimi sekä pohjatietona että tulkinta-apuna muulle tiedolle. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Kaivosvahdit ry, kaivostoiminnan kestävää kehitystä peräänkuuluttava yhdistys, teki Pahtavaaran kaivoksen toiminnasta Lapin ELY-keskukselle vireillepanon. Juuri patojen huono kunto oli usein myös liiallisten päästöjen taustalla. Vaikka Pahtavaaran kaivos ei ole koskaan käynyt läpi ympäristövaikutusten arviointiprosessia ja näitä asiakirjoja ei näin ollen ollut mahdollista saada, muuta materiaalia löytyi paljon. Toisaalta, Pahtavaarassa yritettiin saada tilanne hallintaan, mutta asiat vain usein menivät pieleen. Vesienkierrätyksen käynnistämisessä oli ollut myös teknisiä ongelmia. Sopivaa pumppua ei löytynyt, ja talvella putket jäätyivät. Myös valvontaviranomaiset kaipasivat heille toimitettuihin vuosiraportteihin enemmän selittävää tekstiä näytetulosten oheen. Vireillepanossa pyydettiin valvontaviranomaiselta toimia, joilla kaivosyhtiötä edellytettäisiin selvittämään alueelle levinneen asbestin vaarallisuus. Myös ympäristöluvan edellyttämän vesien kierrätyksen puuttuminen otettiin esille. Vaikka tietoa tuotetaan paljon, tulee sen myös olla käytettävissä oikeaan aikaan. Vireillepanon ansiosta asbestin riskit selvitettiin huolella päätyen THL:lle lähetettyyn lausuntopyyntöön. Toiminta kuvasti sekä taloudellisten resurssien että ympäristöosaamisen puutetta. Erityisesti velvoitetarkkailutietojen käsittely on haasteellista, eikä käytännössä onnistu ilman muuta materiaalia. Myös häiriötilanteista ja toiminnan poikkeamista informoitiin viranomaista usein jälkijättöisesti, mikä tarkoittaa sitä, että valvonnassa ei ole ollut aina käytettävissä ajantasaista tietoa tilanteista, jotka olisivat voineet vaatia nopeita toimenpiteitä. Hallinnollisia pakkokeinoja olisi voinut jo hyvin harkita vähintäänkin patoturvallisuusviranomaisen taholta, mutta patojakin korjattiin koko ajan
Opinnäytetyön tulosten valossa Lappland Goldminers Oy oli osin turhan optimistinen toimintansa suhteen, mutta tunnisti varautumisensa poikkeuksellisen suuren sadannan tai patoaltaiden rakenteisiin kohdistuvan poikkeuksellisen suuren rasituksen kohdalla vain kohtalaiseksi. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 2014. Kauppi, Sari (toim.). Valmiiksi tulkittua ja objektiivista ympäristötietoa ei kuitenkaan ole vielä riittävästi tavallisten kansalaisten ulottuvilla, sillä opinnäytetyön kaltaista prosessia harva läpikäy ympäristötietoa saadakseen. Kauppila, Päivi; Räisänen, Marja Liisa ja Myllyoja, Sari (toim.). Tällöin epäkohtien korjaamiseen voitaisiin antaa viranomaismääräyksiä, joiden noudattaminen varmistettaisiin jälkivalvonnalla. Ymmärrys olikin yksi tämän opinnäytetyön tavoitteista. vsk. 2014. Ympäristötietoa kaivoshankkeista. Stressitestauksiin ryhtyminen oli Suomen hallituksen päätös, joka toteutettiin ympäristöministeriön asettaman työryhmän toimesta. Stressitestaus on itsearviointimenetelmä, jossa kaivosyhtiöt itse arvioivat toimintansa riskejä asiantuntijoiden laatimiin kysymyksiin vastaten. Kaivosten stressitestauksesta valvontakäytäntö. Vireillepanomahdollisuuden kautta puuttuvan ympäristötiedon selvittämistä voi vaatia esimerkiksi asiaan perehtynyt yhdistys, asianosainen tai sijaintikunta, ja tätä mahdollisuutta hyödynnettiin onnistuneesti myös Pahtavaaran kaivoksen kohdalla. Kokonaiskuva rakentuu kuitenkin monesta palasesta. Välisalo, Tero ym. Suomen ympäristökeskus. Jatkossa monitieteelliseen ympäristöosaamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi kansalaisten tiedonsaantia tulisi edelleen parantaa. Vuonna 2013 Suomen kaivoksille tehtiin stressitestit (Välisalo 2014). Lähteet Iltalehti 11.12.2013. Valvonnassa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota varautumiseen ja ennaltaehkäisyyn stressitestien tapaan. Kaivosyhtiöiltä kaivataan avointa tiedottamista yleisön suuntaan. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Sodankylässä harjoitettu luvanvastaista kaivostoimintaa jo vuosia. Keskeisimmät havainnot Työn yhtenä havaintona oli, että avointa ympäristötietoa on jo hyvin saatavilla ja niin sanottu ”yhden luukun periaate” alkaa toimia – tiedonhakijan ei tarvitse juosta viranomaiselta toiselle. Useimmat olisivat tyytyneet Iltalehden artikkeliin. Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt. 2013. Kaivoksen ympäristötiedon saatavuus ja tulkinta. (toim.). Yksi viranomainenkaan ei pysty hallitsemaan koko palettia, vaan viranomaisyhteistyöllä on keskeinen merkitys. Jo kaivoslupaa myönnettäessä tulisi pystyä arvioimaan, onko hanke niin kannattava, että myös kaikki ympäristöluvan edellytykset asianmukaisesti täyttävä kaivoksen toimintaympäristö on mahdollista rakentaa. Ympäristötietokaan ei takaa ympäristöosaamista, sillä ympäristötiedon tulkinta on usein haastavaa ja erityisosaamista vaativaa. Suomen ympäristökeskus. Esimerkkikohteena Pahtavaaran kultakaivos. Artikkeli olikin hyvä ja herättelevä, mutta se ei tarjonnut asioista syvempää ymmärrystä. 64 jen lopuksi todettu olevan ihmisille vaaraa, mutta erityisesti paikallisten ihmisten mielenrauhan kannalta selvityksellä oli olennainen merkitys. Asiantuntijat kävivät läpi myös annetut vastaukset. Kaivosten stressitestit 2013. 2013. Ympäristöministeriö.. Kärnä, Kaarina. Stressitestaukseen valitut mahdolliset riskitilanteet vaikuttivat opinnäytetyön tulosten valossa erittäin keskeisiltä, ja stressitestauksen toteuttaminen itsearvioinnin sijasta asiantuntijoiden tukemana viranomaisvalvontana toisi ryhtiä sekä valvontaan että riskeihin varautumiseen
Ilmoituksen tarkoituksena on, että ELY-keskus voi tarvittaessa ohjata toimenpiteestä vastaavan toteuttamaan toimen luonnonarvojen kannalta haitattomalla tavalla. Mikäli aiottu toimenpide aiheuttaisi laissa kiellettyjä vaikutuksia, ELY-keskus harkitsee, missä määrin sitä on tarpeen rajoittaa ja antaa tarvittaessa asiasta päätöksen. Samoin Natura 2000 -alueen ulkopuolella tapahtuva toiminta vaatii harvoin ilmoituksen. Kiellon noudattamista tehostaa lakiin lisätty uusi ilmoitusmenettely, joka koskee Natura 2000 -alueella tai sen läheisyydessä suoritettavaa toimenpidettä, jos siitä saattaa seurata laissa kiellettyä heikentymistä. Ilmoitusvelvollisuus ei yleensä koske Natura-alueen hoitoja käyttösuunnitelman mukaisia toimenpiteitä, metsästystä, kalastusta tai muuta virkistyskäyttöä, taikka toimenpidettä, joka ei olennaisesti poikkea alueen jo vakiintuneesta käytöstä. Ilmoitus tehdään alueelliselle elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) 30 vuorokautta ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Uusi ilmoitusvelvollisuus koskee vain sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät edellytä viranomaisen lupaa tai ilmoittamista viranomaiselle jonkin muun lain perusteella. Ilmoituksessa on annettava toimenpiteen yhteysja sijaintitietojen ohella kuvaus toimenpiteestä, sen ajoituksesta ja toteuttamistavasta sekä vaikutuksista Natura 2000 -alueeseen. 65 Valtioneuvosto hyväksyi tammikuussa luonnonsuojeluasetuksen muutoksen, joka liittyy 1.2.2015 voimaan tulevaan luonnonsuojelulain muutokseen. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Kyse on siis yleensä varsin pienimuotoisista alueeseen kohdistuvista toimenpiteistä. Ilmoitusvelvollisuus voi koskea toimenpidettä, jossa alueen luonnonoloja tavalla tai toisella muutetaan, kuten esimerkiksi kiinteistön sisäisen yksityistien tai sähköjohdon rakentamista, latutai polkureitin rakentamista, maa-ainesten tai turpeen kotitarveottoa, pellonraivausta, vähäistä ojitusta tai metsänkäsittelyyn liittyvää toimenpidettä. Luonnonsuojelulakiin on lisätty Natura 2000 -verkoston heikentämiskielto, jonka mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevien lajien ja luontotyyppien merkittävä heikentäminen on kielletty. Nyt hyväksytyllä asetuksella täsmennetään, mitä tietoja ilmoituksessa on esitettävä. Toimenpiteeseen voi ryhtyä, mikäli ELY-keskus ei ole 30 vuorokauden kuluessa antanut päätöstä. Myöskään maatalousalueiden normaalit viljelytoimet tai laiduntaminen eivät edellytä ilmoittamista. YM Natura-aluetta merkittävästi heikentävä toimi vaatii ilmoituksen. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä sellaisesta toimenpiteestä, joka perustuu viranomaisen antamaan päätökseen tai lupaan, tai josta on tehtävä ilmoitus muun lainsäädännön perusteella
vsk. Kohti omistajalähtöistä metsänhoitoa Sijoittaja Timo Kujalan EU:n kilpailuvirastolle tekemä kantelu johti Metsänhoitoyhdistyslain muuttamiseen. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenyys on vuoden 2015 alusta lähtien vapaaehtoinen. Tämä tilaisuus veti Sll:n Satakunnan piirin toimiston ääriään myöten täyteen kiinnostuneita kuulijoita. Erirakenteiskasvatusta esitteli Petri Keto-Tokoi Tampereen ammattikorkeakoulusta. 66 Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri käynnisti Karhuseutu ry:n kautta saamallaan EU-rahoituksella toukokuussa 2014 lyhyen hankkeen, jonka tarkoituksena on ollut tuottaa ja välittää tietoa talousmetsien luonnon monimuotoisuutta edistävistä hoitotavoista. Osallistujia tilaisuudessa oli kymmenkunta. Talousmetsät kattavat 78 % maamme maapinta-alasta ja metsätalous on taloudellisesti tärkeä tuotannonala, mutta samalla myös merkittävä uhka alkuperäiselle luonnolle. Metsistä puhutaan paljon sekä talouden että luonnon näkökulmista ja metsänomistajat on nähty molemmista näkökulmista lähinnä metsäpolitiikan kohteina ja politiikan toteuttamisen välineinä. Hanke järjesti kesäkuussa seminaarin, jossa eri alojen asiantuntijat esittelivät talousmetsäluonnon kysymyksiä eri näkökulmista. Asiakaslähtöisyyden perustana voisi pitää sitä, että asiakas määrittelee metsänomistuksensa tavoitteet ja palveluntarjoaja tarjoaa monipuolisen paletin erilaisiin tavoitteisiin liittyviä palveluita yrittämättäkään Ilona Hankonen Metsäluonnon kova ydin on talousmetsissä Noin miljoona suomalaista omistaa metsää. Mitä ajattelee tästä kaikesta tavallinen pienmetsänomistaja. Vaikuttimeksi pitkän ja kalliin oikeusprosessin käynnistämiselle Kujala kertoo kokemuksen, ettei ole omaisuutensa herra. FSC-sertifioinnista kertoivat Laura Kauppila-Jaatinen FSC-sertifikaattia Suomessa edistävästä Vastuullisen metsänhoidon yhdistyksestä ja Erno Lehto metsäpalveluyritys Innofor Oy:sta. Osallistujilta kerätyn palautteen pohjalta järjestettiin piirijärjestön toimistolla Porissa kaksi koulutustilaisuutta, FSC-sertifioinnista ja metsien jatkuvasta kasvatuksesta. Kujalan mielestä metsäalan hallinto elää menneessä maailmassa, eikä asiakaslähtöisyydestä voida puhua. Kuvat: Ilona Hankonen.. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Tilaisuudessa syntyi vilkasta keskustelua menetelmän eduista, haasteista ja soveltuvuudesta erilaisille kohteille
”Tähän on jätetty leppää ja kuusialikasvosta pyylle. 67 asiakkaalta kysymättä arvailla, haluaako asiakas metsistään puukauppatuloja, paljon riistaa, luontoarvojen kehittämistä vai jotakin näiden yhdistelmää. Salonen on tyytyväinen kosteikkoon, jonka ovat löytäneet pesivät telkät ja sorsalintujen muuttoparvet. Rakkaus riistaan näkyy myös lukuisissa metsään sijoitetuissa ruokintapaikoissa ja riistapelloissa, joita Salosella on kolmisen hehtaaria. Myös erirakenteiskasvatus kiinnostaa, mutta hän ei ole vielä päättänyt, missä kohtaa sitä kokeilisi. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Tämän liito-oravan asuttaman kuvion jätän kokonaan luonnontilaan.” Pasi Salonen on suurehkon metsätilan omistaja Rauman Lapista. Tuolla on metson soidinpaikka. Suomalaiset nimittäin arvostavat monimuotoista luontoa. Metsästys ja riistanhoito ovat lähellä Salosen sydäntä ja se näkyy myös hänen metsää koskevissa päätöksissään. Tilalla on turvesuo, jonka valumavesien puhdistukseen on rakennettu kosteikko. Asiakaslähtöinen palvelu voisi olla myös sitä, että asiakkaalle tarjotaan olemassa olevia metsäsertifiointijärjestelmiä, joista hän itse tekee valintansa, eikä asiakkaan metsää sertifioida muun kuin asiakkaan aloitteesta. Salonen on tyytyväinen viimeaikaiseen Pasi Salonen ja kosteikko.. vsk. Vanhan pellon ravinteikas pintamaa poistettiin ja kosteikosta poisjuokseva oja padottiin niin, että turvesuolta tuleva kiintoaines ja ravinteet jäävät kosteikkoon. Salosen metsät kasvavat pääosin männikköä, josta isäntä ottaa alaharvennuksin hakepuuta. Tavoitteiden määrittelyä pitää kaiken suunnittelun lähtökohtana myös Keto-Tokoi: ”On mahdotonta tehdä metsänomistajan tarpeita hyvin palvelevaa metsäsuunnitelmaa, ellei omistaja ole ensin itse määritellyt tavoitteitaan metsänsä suhteen.” Metsäneuvonnan kehittäminen tavoiteneutraaliin suuntaan siten, että asiakas määrittelee tavoitteensa ja palveluntarjoajat toimivat näiden tavoitteiden pohjalta voisi tarjota ratkaisuja metsien monimuotoisuusongelmiin. Omistajien luontoa koskevat arvostukset pitäisi vain saada entistä paremmin näkyviin ja kuuluviin
Kehittämistarpeita Sulkava näkee metsätietojen saatavuudessa ja turvemaiden päätehakkuiden kriteereissä. Salosen toivomat riistapainotukset näkyvät suunnitelmassa. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Salonen kokee saaneensa Riistakeskuksen julkaisuista uutta tietoa, jonka pohjalta hän aikoo vielä muokata metsäsuunnitelmaansa. vsk. Eroja on pysyvien säästöpuiden määrässä, vesistöjen suojavyöhykkeissä ja säästettävien kohteiden määrittelyssä. FSC on kuitenkin vahvemmin ympäristöjärjestöjen suosittama kuin PEFC. Aikaisemmin hän koki, ettei hänen näkemyksiään otettu huomioon hänen Metsäkeskukselta tilaamassaan metsäsuunnitelmassa, mutta viimeisin suunnitteluprosessi MetsäGroupin kanssa oli jo erilainen. Lehtipuuosuus säilytetään harvennushakkuissa vähintään 10 % runkoluvusta ja päätehakkuulle jätetään vähintään 10 pysyvää säästöpuuta hehtaaria kohden. Metsänhoitoyhdistystä Kivislahti kritisoi maanmuokkausten ja keinollisen uudistamisen yksipuolisesta suosittamisesta. Riista-arvojen kehittämistä koskeva neuvonta on Salosen mukaan aivan uutta metsätaloudessa. FSC-sertifiointia pidetään toisinaan ympäristöjärjestöjen sertifikaattina, mitä se ei ole. Pienen metsätilan omistaja ei sanojaan säästele: on järjetöntä heittää pois kasvussaan alkuun päässeitä taimia, tuhlata rahaa ja aikaa maanmuokkaukseen, istutuksiin ja. Hakattavaa olisi hieman taas, koska mäntyä jätettiin viime hakkuussa runsaasti kasvamaan. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava näkee FSC:ssa sekä vahvuuksia että heikkouksia. Tuolloin suurimpien mäntytukkien poisto on antanut kasvutilaa nuoremmille männyille sekä tuoreen kankaan kuusialikasvokselle, joka nyt kurottaa jo paikoin nuoren kasvatusmetsän mittoihin. 5 % metsäalasta jätetään metsätalouskäytön ulkopuolelle. Vaatii tarkkaa silmää havaita, että metsässä on 15 vuotta sitten tehty poimintahakkuu. 68 kehitykseen metsäsuunnittelussa. Sertifioinnit eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan metsänomistaja voi hankkia ne halutessaan molemmat. Salonen aikookin jättää Metsänhoitoyhdistyksen ensi vuoden alussa. Hyvinä puolina Sulkava näkee muun muassa rantojen suojavyöhykkeet, korpien säilymistä edistävät kriteerit ja sen, että omistajan on aktiivisesti ajateltava asiaa, FSC ei kenellekään tule automaattisesti. Tähän osuuteen metsänomistaja voi sisällyttää kaikki metsälain 10 § ja sertifikaatin määrittelemät säästettävät kohteet, suojavyöhykkeet ja esimerkiksi METSO-ohjelmassa suojelemansa kohteet. Hakkuita on ollut vaikea saada toteutettua toivottuina aikoina. FSC-sertifioinnin kriteerit luonnon monimuotoisuuden osalta ovat tiukemmat kuin PEFC-sertifioinnissa. Tukkikokoa tavoittavien mäntyjen lomassa on tervettä nuorta kuusta. FSC on maailmalla luotettu ja arvostettu metsäsertifiointijärjestelmä. Metsänhoitoyhdistysten palveluvalikoimaan kuuluu toistaiseksi vain PEFC, minkä takia FSC on jäänyt Suomessa marginaaliseksi. Tukkipuuta myyntiin ilman avohakkuuta Kävelemme eurajokelaisen Seppo Kivislahden omistamassa metsässä. Kivislahdelle on tärkeää, että metsä näyttää hakkuun jälkeenkin metsältä. Metsänhoitoyhdistyksen palveluun Salonen ei ole kovin tyytyväinen. Häntä kiinnostaa siirtyminen FSC-sertifiointiin, mikä olisikin metsätilan nykyisellä hoidolla helppo toteuttaa. Suuret metsäyhtiöt ovat FSC-sertifioineet metsäomaisuuttaan, koska FSC-raaka-aineille on Keski-Euroopassa kova kysyntä. FSC-sertifiointi pienomistajan metsässä FSC-metsäsertifiointijärjestelmä on rinnakkainen Suomessa vallitsevalle PEFCjärjestelmälle
Erirakenteisena kasvatetussa metsässä mustikka säilyy paremmin ja poimintahakkuiden tuoma valoisuus voi kuusikoissa lisätä mustikan marjomista. Alikasvosta voidaan toki säästää myös jaksollisessa metsänkasvatuksessa. Mustikka on olennaisen tärkeä laji monessa ravintoverkossa. Mustikan peittävyys talousmetsissä on vähentynyt huomattavasti. Seppo Kivislahti metsässään.. Se on monen lajin ensisijainen ravintokohde marjonta-aikaan. Arvokkaan elinympäristön vieressä tehty avohakkuu muuttaa yleensä myös viereisen arvokkaan kohteen pienilmastoa, vesitaloutta ja valaistusolosuhteita kohtalokkaalla tavalla. Koska jatkuvassa kasvatuksessa uudistaminen tapahtuu alikasvoksesta, ei alikasvosta poisteta, kuten usein tehdään jaksollisessa metsänkasvatuksessa. Ekologi Ville Selonen on tuoreessa väitöstutkimuksessaan päätynyt siihen, että Metsälain tarkoittamat arvokkaat elinympäristöt säilyvät parhaiten, kun ympäröivää talousmetsää hoidetaan erirakenteisena. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. Esimerkiksi metson poikueet eivät selviydy lentoon ympäristössä, jossa ei ole riittävää kuusialikasvosta tarjoamassa piilopaikkoja. Korvet ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä linnuille, joten niiden avohakkuutonta hoitoa suositetaan myös uusissa riistametsän hoitosuosituksissa. Harvennushakkuiden yhteydessä on mahdollista poistaa vain kaadettavien puiden välittömässä läheisyydessä oleva alikasvos. Parhaiten erirakenteiskasvatus soveltuu korpiin, joissa kosteus mahdollistaa hyvät edellytykset kuusensiemenen itämiselle ja taimien varhaiskehitykselle. Päätehakkuu ja keinollinen uudistaminen tuhoavat mustikkakasvuston, jonka palautuminen voi kestää pitkään. Alikasvos tarjoaa tärkeitä suojapaikkoja monille eläimille. Koska haihduttavaa puubiomassaa on erirakenteisessa metsässä jatkuvasti, voidaan kalliilta kunnostusojituksilta välttyä. 69 heinäntorjuntaan ja samalla tehdä metsästään kulkukelvotonta ryteikköä, kun luonto hoitaa uudistamisen itsestään. Omistajalähtöistä suojelua Kalasääksen poikaset kiljuvat ruokaa rämemännyn latvaan rakennetussa risulinnassa
Nyt maanomistajien voi olla vaikea saada tietoa metsänsä suojelumahdollisuuksista. Asiakkaalta voi jäädä omien tavoitteidensa kannalta olennaista tietoa saamatta. Räme on täysin luonnontilainen ja siihen kuuluu vanhoja mäntyjä kasvava kangasmetsäsaareke. Suojelu tulisi siihen soveltuvissa kohteissa nähdä hakkuiden kanssa tasavertaisena metsänkäyttötapana. Omistajalla on mahdollisuus saada suojelusta puuston arvoa vastaava korvaus. METSO-ohjelma on koettu toimivaksi tavaksi vastata maanomistajien suojelutavoitteisiin ja toteuttaa suojelua sosiaalisesti kestävällä tavalla. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Metsänhoitoyhdistysten linjaus, jonka mukaan asiasta voidaan keskustella vain metsänomistajan aloitteesta, on johtanut tilanteeseen, jossa neuvonta ei ole tavoiteneutraalia ja siten asiakaslähtöistä. Rämeelle ollaan nyt hakemassa METSOohjelman kautta pysyvää suojelua. Paala omistaa perintönä saatua metsää yhdessä sukulaistensa kanssa. Paala kiinnostui Monimuotoisuutta metsiin -hankkeen seminaarissa ja koulutustilaisuuksissa METSOohjelmasta, metsätalouden ympäristötuesta ja FSC-sertifioinnista, ja halusi tietää, olisiko näille käyttöä hänen metsissään. Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piirin aluesihteeri Risto Vilen antaa asiassa pyyhkeitä metsänhoitoyhdistyksille. Vilenin tiedossa on tapaus, jossa täysin luonnontilainen, lahopuujatkumoinen kuusikko hakattiin metsänhoitoyhdistyksen suositeltua hakkuuta kaukana asuvalle, iäkkäälle omistajalle. Luonnonarvokauppasopimuksia tehtiin aikoinaan noin 130, kertoo suojelusopimuksia tehneiden maanomistajien perustaman Luonnonarvoyhdistys Koppelon puheenjohtaja Reijo Rimpelä. METSOohjelma sai alkunsa Satakunnassa pilotoidusta Luonnonarvokauppa-hankkeesta. Tällaisista kohteista olisi usein suojelemalla saatavissa hakkuuta enemmän tuloja, joten menettely ei ollut sen enempää omistajan kuin yleisen edun mukainen. Tällaiset ympäristöt alkavat olla harvinaista herkkua. METSO-suojelun aktiivista tarjoamista kaipaavat myös haastatellut metsänomistajat. Sanna Paala ja rämemänty.. 70 Sanna Paala esittelee metsäänsä kuuluvaa luonnontilaista rämettä. Sekä Rimpelä että Paala ovat kuitenkin kokeneet ELY-keskuksen hitaaksi ja jähmeäksi yhteistyökumppaniksi. Metsäammattilaisten tiedossa tulisi olla, milloin kohde on METSO-ohjelmaan soveltuva ja aktiivisesti tarjota tätä vaihtoehtoa omistajalle, kuten hakkuitakin tarjotaan. Luonnonsuojelun hallintoon kaivattaisiin selvästi lisää henkilöstöresursseja, jotta asiakkaat saisivat hakemaansa palvelua kohtuullisessa ajassa. vsk
alv. 7. 17.8. 16.3. lehden tilaushinnoista (sis. 19.1. 2. 16.2. alv. Irtonumero 10,(sis. 10 %). 5. 9.11. Teemamuutokset mahdollisia, viimeisimmät tiedot löydät: ympäristöalan ammattilehti jo vuodesta 1970 Tilaushinnat 2015 Vuosikerta 72,(sis. 9.11. 25.5. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Opiskelijat -50% norm. 14.9. 16.2. www.ymparistojaterveys.. 71 www.ymparistojaterveys. alv. 14.12. tilaukset@ymparistojaterveys. 14.9. 24 %). 20.4. Ympäristö ja Terveys TEEMAT ja ILMESTYMINEN 2015 AINEISTOPÄIVÄ ILMESTYY Hallinto ja lainsäädäntö Meluntorjunta Haitalliset aineet vesistöissä Vesihuolto, vesiensuojelu Asumisterveys ja sisäilma Ilmansuojelu, liikenne Jätehuolto ja pilaantuneet maat Kulutus, kiertotalous, luonnonvarat 1. 8. 23.3. 20.4. Päätoimittaja Tapio Välikylä, 0400 593 273 Tuottaja Tanja Lohiranta, 044 526 6552 Markkinointi Eija Lindroos, 040 511 6005 Tilaukset Eevastiina Veneranta, 040 745 1491 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys. 3. 4. 6. Kestotilaus 67,(sis. 12.10. 12.10. 10 %). alv. 10 %). vsk
Tavoite ei tule toteutumaan vielä moneen vuoteen, koska jätteenkäsittelylaitosten määrä on riittämätön. Jätteenkäsittelylaitosten suunnittelu ja toteutus voi kuitenkin luoda mahdollisuuksia suomalaiselle cleantechja ympäristöalan osaamiselle. Roskien lajittelua kauppakeskuksessa. Kuva: Tiina Vuorio.. 72 Kirsi Sippola Hämeen ammattikorkeakoulu Brasiliassa mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle! Brasilian liittotasavalta on päättänyt sulkea kaikki avokaatopaikat vuoden 2014 loppuun mennessä. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46
”Brasilian viranomaisilla on selkeä halu vähentää jätteiden määrää ja lisätä uusiokäyttöä ja kierrätystä”, kertoo Brasilian Suomen suurlähetystön lähetystöneuvos Juha Savolainen. Brasiliassa kiinteiden jätteiden hallinnointiin liittyvä laki on astunut voimaan 2010, mutta lain toimeenpano on viivästynyt. Tällä hetkellä tiedossa on, että sulkemista on siirretty vuoteen 2018. Kuva: Tiina Vuorio. Pääkaupungin kaduilla kulkiessa matkailijalle tulee sellainen vaikutelma, että jätehuolto on hoidettu asianmukaisella tavalla. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Roskien lajittelua pääkaupunki Brasíliassa. Alun perin avokaatopaikat piti sulkea vuoteen 2014 mennessä. 73 Brasilia on maailman viidenneksi suurin valtio ja siellä asuu noin 200 miljoonaa ihmistä. vsk. Brasiliassa on 26 osavaltiota ja erikseen mainittava pääkaupunki (District of Federal). Lähetystöneuvos Juha Savolainen Suomen suurlähetystössä Brasíliassa. Kuva: Tiina Vuorio.
Kunta on antanut luvan keräilijöille, joilla on lupa asua ja lajitella jätteitä avokaatopaikalla. Kaikki jätteet menevät samaan kasaan. Loppu jäte päätyy avokaatopaikalle, jossa kaatopaikkakeräilijät tonkivat käyttökelpoisen materiaalin”, kertoo Juha Savolainen. Keräilijät toimivat yksityisyrittäjinä ja he ovat organisoituneet yhdistykseksi. ”Kaatopaikalle tuodaan joka päivä 3000 tonnia kotitalousjätettä ja 3000 tonnia rakennusjätettä. Latinalaisen Amerikan suurin avokaatopaikka Brasiliassa toimivan Suomen suurlähetystön virkailijat pääsivät tutustumaan Latinalaisen Amerikan suurimpaan avokaatopaikkaan, joka sijaitsee pääkaupunki Brasílian läheisyydessä. ”Todellisuudessa jätehuolto toimii siten, että kunnallinen jätehuoltoyhtiö vie käsittelemättömän jätteen käsittelylaitokselle tai suoraan kaatopaikalle. Työ on terveydellisesti ja turvalliLatinalaisen Amerikan suurin avokaatopaikka sijaitsee Brasiliassa. Jäte tulee pääosin kotitalouksilta ja rakennuksilta, koska teollisuutta Brasílian pääkaupungissa ei juuri ole. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. ”Lajittelulaitokset ovat valmistuneet 1960–70 -luvuilla eikä niiden kapasiteetti riitä nykyisiin jätemääriin. Yksityisyrittäjät kuuluvat osuuskuntaan Kaatopaikka työllistää 3000 keräilijää, jotka asuvat kaatopaikan reunoilla. 74 Lajittelupisteitä on kauppakeskuksissa ja teiden varsilla. Alueella on vain kaksi jätteenkäsittelyyn erikoistunutta lajittelulaitosta käsittelemässä 2,5 miljoonan ihmisen jätteitä. vsk. Koska teollisuusjäte puuttuu, jätteessä ei ole myrkkyjä ja orgaaninen jäte voidaan käyttää lannoitteena maataloudessa”, Juha Savolainen toteaa. Kuva: Juha Savolainen.. Käsittelylaitoksilla on hihnoja, joita pitkin jätteet kulkevat ja kunnan työntekijät erottelevat jätteiden joukosta jakeet, joita voidaan edelleen hyödyntää
Ohjelma: www.ymparistojaterveys.fi > Koulutukset Veikko Lehti Oy, Teljänkatu 10, 28130 Pori, puh. Brasilialaiseen kulttuuriin kuuluu kuitenkin vahvasti ajatus, että brasilialaiset eivät halua kopioida suoraan muilta toimivia kokonaisuuksia vaan haluavat, että asiat räätälöidään paikan päällä heidän omien tarpeidensa mukaan”, lähetystöneuvos Juha Savolainen painottaa. Tuottoisin jätemateriaali on supermarkettien ylijäämäelintarvikkeet”, Juha Savolainen kertoo. Myös keräilijöiden lapset toimivat keräilijöiden apuna, vaikka heillä ei sinne varsinaista lupaa olekaan. Eliniän odote keräilijöillä on matala. Viranomaiset ovat arvioineet, että tarvittaisiin 12 nykyaikaista laitosta, jotta jätettä ei tarvitsisi sijoittaa enää kaatopaikalle. Tavoitteena on vilkas keskustelu ja kokemusten vaihto. Lounas on omakustanteinen, aamuja iltapäiväkahvit tarjotaan. Ilmoittautumiset 27.2.2015 mennessä sähköpostilla osoitteeseen kirsi.korhonen@thl.fi Lisätietoja kaisa.jalkanen@thl.fi . Kaatopaikkasijoittamisen kielto astuu voimaan vuonna 2018. Tilaisuudessa kuullaan alustuksia laboratorioissa esiin nousseista asumisterveystutkimuksiin liittyvistä sekä muista ajankohtaisista aiheista, kuten qPCR ja Mycometer asumisterveystutkimuksissa, suoramikroskopointi ja näytteiden säilytys. Tilaisuus on maksuton. vsk. ”Ympäristöasioiden tiedostaminen on lisääntynyt Brasiliassa valtavasti. Brasilian viranomaiset tiedostavat ympäristöasiat ja tulevat lainmuutokset tuovat paineita nykytilan muuttumiselle. Suomalaisilla cleantech ja ympäristöalan yrityksillä voisi teknologian vientiin ja osaamiseen liittyen olla paljon annettavaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Ympäristö ja Terveys-lehti järjestävät yhteistyössä. Mahdollisuuksia suomalaisille. 02 631 6100 Pidämme ympäristöä puhtaana Materiaalikierrätyksen edelläkävijä Meiltä kaikki jätehuollon palvelut. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Neuvottelupäivät Asumisterveystutkimuksia tekeville laboratorioille 2015 12.3.2015 Helsingin Messukeskuksen Kokoustamossa (tila 205). 75 suusnäkökulmasta erittäin heikkotasoista
Suomessa kotitalouksien on annettava ilmaiseksi tai jopa maksettava siitä, että jäte viedään kuntien määräämiin paikkoihin. Lisäksi tutkimuslaitos hoitaa viljeltävien kasvien, tuotantoeläinten ja metsäpuiden perinnöllisen monimuotoisuuden turvaamiseen liittyviä tehtäviä. Luke. Tutkimuskeskuksen toimialana on teknologian soveltava tutkimus ja sen kaupallistaminen. Luonnonvarakeskus tukee yhteiskunnan päätöksentekoa ja tuottaa ruokaan sekä uusiutuviin luonnonvaroihin liittyviä tilastoja. VTT:n ja MIKESin henkilöstö siirtyi yhtiön palvelukseen. Yhdistyvien laitosten tietovarannot ovat valtava pääoma, joka avaa tutkimukselle uusia mahdollisuuksia. vsk. Se myös toimii kansallisena metrologia-laitoksena. TEM Toimialueiden yhdistyminen lupaa uutta luonnonvara-alan tutkimukselle Vuoden alussa toimintansa aloittanut Luonnonvarakeskus Luke kokoaa yhteen ainutlaatuisen vahvan ja poikkitieteellisen metsä-, maaja elintarviketalouden sekä riistaja kalatalouden alan osaamisen. – Toivoisin jonkinlaista kansanliikettä, joka pakottaisi kunnat purkamaan lainsäädännöllä langetettu kotitalousjätteen pakkoluovutus.” VTT ja MIKES yhteen – Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy aloitti toimintansa Yhtiöitetty Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy aloitti toimintansa vuoden 2015 alussa. Poikkeuksen tekee MIKESin akkreditointiyksikkö, joka siirrettiin osaksi Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesia. 76 poimintoja Lainaus: Ympäristöasiantuntija 4/2014 Forssan ympäristöpäällikkö Niina Salminen-Åberg: ”Salminen-Åberg ihmettelee kansalaisten alistumista kuntien monopoliin määrätä kotitalousjätteiden kohtalosta. Yhtiöittämisen seurauksena valtion palveluksesta siirtyi yksityiselle sektorille noin 2 400 henkilötyövuotta. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Tutkimus-, kehittämisja innovaatiotoiminta on kasvavassa määrin palvelutoimintaa, jonka toimintaympäristö on kansainvälinen. Luonnonvarakeskus Luken muodostavat Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ja Maaja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastopalvelut. Yhtiöittäminen lisää VTT:n kykyä reagoida herkemmin ympäristön muutoksiin, muodostaa kumppanuuksia yritysten ja muiden tutkimusorganisaatioiden kesken ja toimia vapaammin rahoitusmarkkinoilla. Salminen-Åbergin mielestä muillakin kuin kunnilla tai kuntien omistamilla jätehuoltoyhtiöillä pitäisi olla mahdollisuus kehittää kotitalousjätteiden käsittelyyn perustuvaa liiketoimintaa. Myös Mittatekniikan keskus MIKESin toiminta siirtyi osaksi VTT:tä. Uuden tutkimusja asiantuntijaorganisaation tehtävänä on uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuvan kilpailukykyisen elinkeinotoiminnan sekä hyvinvoinnin ja maaseudun elinvoimaisuuden edistäminen
Mittaamme samanaikaisesti myös tuulta, joten voimme yhdistää tuulesta saadun tiedon koetun äänen voimakkuuksiin ja ominaisuuksiin. Tästä huolimatta äänen ja äänikokemuksen yhteydestä ei ole juurikaan tietoa. Tutkimuksessa yhdistetään tuulivoimaloiden äänen mittaus sekä ihmisen äänikokemus suhteessa äänenpainetasoon sekä äänen aikaja taajuuskäyttäytymiseen. Paikkakunnat valikoituivat mukaan tarkkojen kriteerien perusteella. Vallitseva säätila, tuulisuus ja myös maaston muodot vaikuttavat äänen syntyyn ja sen etenemiseen. Hankkeessa ovat mukana Etelä-Karjala-instituutin lisäksi myös LUT School of Energy Systems:in Säätöja digitaalielektroniikan sekä virtaustekniikan laboratoriot. LUT. Tuulivoimaloille on ominaista, että ne pitävät ääntä ja sen voimakkuudesta sekä ominaisuuksista riippuen äänelle altistuneella voi ilmetä fyysisiä ja psyykkisiä oireita. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 77 poimintoja LUT tutkii tuulivoimaloiden tuottamia äänikokemuksia Lappeenrannan teknillisen yliopiston (Lappeenranta University of Techonology, LUT) Etelä-Karjala -instituutissa on käynnissä tutkimus, jossa selvitetään tuulivoimaloiden äänen häiritsevyyttä Suomessa. LUT:n tutkimuksen tarkoituksena onkin kokemuspohjaisen tiedon ja fysikaalisen mittaustiedon yhteensovittaminen. Tulevaisuudessa tätä dataa voi mahdollisesti käyttää apuna tuulivoimaloiden suunnittelussa”, kertoo tutkija Sari Janhunen Etelä-Karjala-instituutista. Asutus sijaitsee molemmilla paikkakunnilla lähimmillään n. Tutkimuspaikkakuntia on kaksi ja ne ovat Lappeenranta ja Merijärvi, joissa kummassakin on tuulivoimatuotantoalueet toiminnassa: Lappeenrannassa Muukonkangas ja Merijärvellä Ristivuori. Tutkimusta rahoittavat sosiaalija terveysministeriö (STM) ja ympäristöministeriö (YM). ”Etsimme alueita, joissa tuuliturbiinien tekniikka edustaa uusinta teknologiaa ja tuulivoiman tuotantoalueet ovat olleet sen verran kauan toiminnassa, että alueen asukkailla on jo kokemuksia tuulivoimaloiden naapurissa asumisesta. ”Emme mittaa ainoastaan melun desibelitasoa vaan pyrimme analysoimaan millaista ääni on. vsk. Tähän tutkimukseen valitut tuotantoalueet ovat hajaasutusalueilla ja tutkimme vakituisten asukkaiden äänikokemuksia”, Janhunen kertoo. 500–800 metrin päässä tuotantoalueesta
0400-447 205 www.ymparistojaterveys. 78 Yrityshakemisto Ilmansuojelu Teollisuusja työhygienia Ympäristöjärjestelmät Jätehuolto Turvallisuusselvitykset Energiakatselmukset Päästömittaukset Meluselvitykset ja -mittaukset Ympäristö & Tekniikka Kuokkamaantie 4 Puh. puh. 09 561 7210 erityisalueenamme maaperä, ympäristö, työturvallisuus ja energia. vsk. www.ax.. (03) 2680 111 PL 428 Fax (03) 2110 106 33101 TAMPERE ax@ax.. info@golder.. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. 040 511 6005. p. ILMANLAATUMITTAUSTEN LAADUNVARMISTUS * mittausten kaukoseuranta/ kokonaishoito * analysaattorien kalibrointi, NO, NO 2, CO, H 2S, SO 2 * tulosten editointi ja raportointi * mittausten laatujärjestelmät J.P. Pulkkisen kalibrointi ky (JPP-Kalibrointi) Honkalantie 21, 50600 MIKKELI Puh. Aina ajankohtainen Ympäristö ja Terveys-lehti Konsultointi-, suunnitteluja rakennuttamispalvelut www.golder.. (015) 230 712 Autopuh. Ympäristö ja Terveys-lehti 2/2015 Meluntorjunta * ilmestyy 23.3.15 * mainosaineistot 2.3.15 mennessä Lisäjakelu: lehti jaetaan luentomateriaalina Valtakunnallisilla Meluntorjuntapäivillä Jyväskylässä 25.-26.3.2015 Mainospaikkavaraukset: eija.lindroos@ynparistojaterveys
alv. + toimituskulut tilaukset@ymparistojaterveys. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. vsk. (02) 630 4900 Tuula Putus. Rakennuksen kuntoar vio ja kuntotutkim ukset Talotekniset tutkimukset Rakenteiden haitta-ainetutkim ukset Terveyshaittar iskien arviointi Korjaussuunnittelu Laadunv armistuspalv elut Home ja terveys Kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat Hinta 32,00 euroa (sis. SISÄILMAST ON LAADUNHALLINT APALVELUT www.sweco.. 79 Yrityshakemisto www.ymparistojaterveys.. puh. 10 %)
(02) 630 4900 www.ymparistojaterveys. Hinta 24,00 euroa Uimahallien ja kosteiden tiloiden hygieniaopas Päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2010 ilmestyneestä oppaasta. Hinta 26,00 euroa tilaukset@ymparistojaterveys. vsk. Tilauksiin lisätään toim.kulut Tilaa tietoa! Elinympäristömme pienet tuholaiset kirjassa keskitytään pieneliöiden tunnistamisen lisäksi niiden aiheuttamiin terveysja viihtyvyyshaittoihin sekä kiinteistöille aiheutuviin vaaroihin. 10 % alv. puh. Hinta 25,00 euroa Home ja terveys Uudistettu ja laajennettu kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintymiseen sekä terveyshaittoihin. Hinnat sis. Ympäristö ja Terveys-lehti 1 • 2015, 46. Hinta 32,00 euroa. perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitos-siivouksen yleisiä periaatteita. 80 Näistä kirjoista löydät asiantuntijatietoa, silloin kun tietoa tarvitset Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisopas oppaassa esitetään yleisötilaisuuksien järjestämisessä huomioon otettavia seikkoja huomioiden vahvasti myös ympäristönäkökulma, kestävä kehitys ja yleisöturvallisuus