Huom! Tilaustunnisteen voi liittää vain kerran. vsk. Tuemme asiakkaitamme ympäristökysymyksissä koko elinkaaren ajan. Luotettavan ja laaja-alaisen osaamisemme turvin asiakkaamme saavuttavat ympäristötavoitteensa. Lue lisää: afry.fi. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Antoisia lukuhetkiä ajankohtaisten ammattilehtien parissa! Elintarvike ja Terveys-lehti Ympäristö ja Terveys-lehti tilaukset@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Tilaa lehti nyt ja käytä etu! Kestävän kehityksen asiantuntijat Ratkaisemme ympäristön ja kestävän kehityksen haasteita ja autamme asiakkaitamme vastaamaan viranomaisten vaatimuksiin. Autamme hallitsemaan ympäristövaikutuksia strategisesti ja innovatiivisesti sekä selvittämään, miten ympäristöriskejä voidaan välttää tai niiden vaikutuksia lieventää. Näköislehtilukuoikeus on voimassa kaikille jo voimassa oleville painetun lehden tilauksille sekä uusille tilauksille. 2 Painetun lehden tilaajat! Nyt lehtitilauksiin sisältyy myös näköislehden lukuoikeus! Rekisteröidy ensin www.lehtiluukku.fi ja lisää lehden takakannen osoitekentässä oleva tilaustunniste. Etu on voimassa tämän vuoden loppuun saakka, mahdollisesti myös jatkossa
Näköislehtilukuoikeus on voimassa kaikille jo voimassa oleville painetun lehden tilauksille sekä uusille tilauksille. Etu on voimassa tämän vuoden loppuun saakka, mahdollisesti myös jatkossa. Huom! Tilaustunnisteen voi liittää vain kerran. Painetun lehden tilaajat! Nyt lehtitilauksiin sisältyy myös näköislehden lukuoikeus! Rekisteröidy ensin www.lehtiluukku.fi ja lisää lehden takakannen osoitekentässä oleva tilaustunniste. Antoisia lukuhetkiä ajankohtaisten ammattilehtien parissa! Elintarvike ja Terveys-lehti Ympäristö ja Terveys-lehti tilaukset@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Tilaa lehti nyt ja käytä etu! .
Suomalaiset aktivoituivat ja Vesi on meidän -kansalaisaloite vesihuollon yksityistämistä vastaan keräsi vajaassa kolmessa viikossa lähes 90 000 allekirjoitusta. Osa kansalaisaloitteista kerää eduskuntakäsittelyyn vaadittavat 50 000 kannatusilmoitusta muutamassa päivässä – osa ei sitä koskaan saavuta. Myös suomalaiset itse ovat havahtumassa tähän. 4 Ympäristö ja Terveys-lehti Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI Puh. Suomalaisten sydän puhui taas. Maissa, joissa laadukkaasta juomavedestä on puutetta, nähdään suomalaiselle vedelle mahdollisuuksia – kaupallista potentiaalia. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 040 511 6005 Asiakaspalvelu/tilaukset Toimistonhoitaja Eevastiina Veneranta Puh. Suomessa nykyinen vesilaki suojaa vesivarojamme joutumasta yksityisten yritysten haltuun ja niiden käyttö on ympäristöviranomaisten lupamenettelyjen suojassa. Selvitys herätti heti kritiikkiä, sillä Alvayhtiöt vastaa muun muassa Jyväskylän vesihuollosta. Jyväskylän kaupunki aloitti selvitystyön Alvayhtiöt Oy:n vähemmistöomistusosuuden myymiseksi. Jyväskylässä luovuttiin selvitystyöstä ja aloite lähetettiin eduskuntaan. (02) 630 4900 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Markkinointi/ilmoitukset Markkinointivastaava Eija Lindroos Puh. Tuhansista järvistään ja puhtaasta, juomakelpoisesta hanavedestään tunnetussa maassa vesi on jotain, jota meillä on aina ollut, jopa tuhlattavaksi asti. vsk. (02) 630 4900 Ilmestyy 8 numeroa vuodessa (sis.alv 10 %) Kestotilaus 67 euroa Vuositilaus 72 euroa Opiskelijatilaus -50 % norm. Kaarina Kärnä. tilaushinnasta Irtonumero 10 euroa ISSN 0358-3333 (painettu) ISSN 2669-8420 (verkkojulkaisu) Julkaisija Y-tunnus 0366233-3 Ympäristökustannus Oy Painopaikka Waasa Graphics Oy Vaasa www.waasagraphics.fi Näköislehdet ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi LM Tietopalvelut Oy Toimitusneuvosto Ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Kaisa Mäntynen Suomen Kuntaliitto ry Johtaja Jari Keinänen sosiaalija terveysministeriö Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Anne-Kaarina Lyytinen Itä-Suomen aluehallintovirasto Johtaja Risto Mansikkamäki Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristötarkastaja Sini-Pilvi Saarnio Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala Aikakauslehtien liiton jäsen Vesi on meidän Kansalaisaloitteita voi pitää suomalaisen mielenmaiseman mittareina. Tätä kirjoittaessa käynnissä olevista kansalaisaloitteista eniten kannatusilmoituksia on saanut aloite sairaanhoitajien palkkatason nostamiseksi ja seuraavaksi eniten aloite lähihoitajien palkkatason nostamiseksi – hoitajien tilanne on nyt lähellä suomalaisten sydäntä
5 Ympäristö Tuottaja Tanja Lohiranta p. 94. Ympäristöahdistus ja toivo ........ teemalla rakennusterveys. 84 Kirjaesittelyt: Panu Pihkala, Päin helvettiä. 90 Panu Pihkala, Mieli maassa. 90 Milla Peltonen, Erakot .................................................................................91 Poimintoja ....................................................................................................... 46 Vesistöjen ekologisen tilan ennakkoarviointi tärkeä osa hankkeiden riskienhallintaa Ville Koskimäki, Mikko Tolkkinen ja Kaisa Vähänen ..................................52 Alueellisten vesiensuojeluyhdistysten toimintaa tehostetaan valtakunnallisesti Heikki Helle ja Ari Huhtala ...............................................................................58 Länsi-Uudenmaan kuntien hajajätevesiyhteistyön strategia – yhteistyötä ja yhteisiä toimenpiteitä hajakuormituksen vähentämiseksi Virve Ståhl ........................................................................................................... 050 324 2464 Toimitus: ja Terveys-lehti 51. 64 Lääkejäämien esiintyminen sairaalajätevedessä – Tapaus TYKS Lauri Äystö ym. vsk. vsk 4 • 2020 Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 5/2020 ilmestyy 14.9. Vesi on meidän Kaarina Kärnä .......................................................................................................4 Suomessa innovoitua kipsikäsittelyä viedään maailmalle Gypsum Initiative -hankkeessa Marjukka Porvari ja Anna Saarentaus ............................................................6 Tulvanhallintayhteistyöllä uusia keinoja Itämeren saastekuorman vähentämiseksi Hanna Rissanen ja Minna Keinänen-Toivola ..............................................12 Ravinteet hyvässä ja pahassa Kalle Santala ja Kirsi Jokela .............................................................................16 Tieliikenne, tekonurmikentät ja muovipelletit ovat merkittäviä mikromuovin lähteitä meriympäristöön Tapio Välikylä .....................................................................................................22 EU:n tarkkailulistan aineet pintavesissä -kartoitustulokset 2015–2018 Ville Junttila, Katri Siimes ja Jukka Mehtonen ............................................24 Uusia menetelmiä pienten virtavesien tilan arviointiin Jukka Aroviita ym. .............................................................................................30 Pohjavesistä riippuvaiset ekosysteemit tarkastelussa Janne Tolonen, Jarkko Leka ja Maria Mäkinen ..........................................38 Saastuminen ja vesiensuojelu eletyssä jokiympäristössä Ilona Hankonen ................................................................................................ 044 526 6552 Päätoimittaja Kaarina Kärnä p. ...................................................................................................70 Vesihuollon luonnollinen monopoli – vesihuoltopalvelujen yksityistäminen puhuttaa Jaakko Gustafsson ............................................................................................76 Välimeren alueen merikilpikonnat tarvitsevat suojelua Sarianna Nikkola-Tsatsouli ............................................................................ Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Ympäristötunteet ............................
K ipsin kyky ehkäistä maaperän eroosiota huomattiin jo 1930-luvun tutkimuksissa muun muassa Saksassa. Sen jälkeen kipsikäsittelyn vaikutusta on Suomessa kokeiltu myös kahdessa suuren mittaluokan kenttäkokeessa: SAVEja NutriTrade -hankkeiden yhteisessä 1550 hehtaarin kipsipilotissa Varsinais-Suomen Liedossa ja Paimiossa sekä John Nurmisen Säätiön Kuvat: Ilkka Vuorinen. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 6 Marjukka Porvari, johtaja Anna Saarentaus, projektipäällikkö Puhdas Itämeri -hankkeet, John Nurmisen Säätiö Suomessa innovoitua kipsikäsittelyä viedään maailmalle Gypsum Initiative -hankkeessa Suomalaista vesiensuojeluinnovaatiota, peltojen kipsikäsittelyä, ollaan vuoden 2020 alussa käynnistyneessä Gypsum Initiative -hankkeessa viemässä koko Itämeren alueelle. Suomessa yli kymmenen vuoden aikana tehdyt tutkimukset ja laajan mittakaavan kenttäkokeet ovat todentaneet menetelmän tehokkuuden ja nopeavaikutteisuuden sekä peltojen fosforivalumien leikkaamisessa että eroosion vähentämisessä. Aiheen pariin palattiin Suomessa 2000-luvun alussa, jolloin MTT:n professori Erkki Aura alkoi tutkia asiaa. vsk. Auran kokeiden jälkeen asiaa tutkittiin useissa suomalaisissa hankkeissa, muun muassa laboratoriokokeissa Kemira GrowHow’lla sekä vuosina 2007–2010 TraP-hankkeessa, jossa tehtiin paitsi sadetuskokeita laboratoriossa myös 100 hehtaarin laajuinen kenttäkoe Nurmijärven pelloilla
Vesiensuojelullisesti merkittävää on se, että kipsi vaikuttaa vähentävän myös liuenneen fosforin valumaa vesistöihin. Samanaikaisesti, kun Suomesta Itämereen päätyvästä ihmisperäisestä fosforikuormituksesta jo lähes 70 % tulee maataloudesta, tehokkaat ja nopeavaikutteiset keinot vesistöjen ja Itämeren tilan parantamiseksi ovat vähissä. Maatalouden vesiensuojelutoimien palettiin ei käytännössä ole aiemmin löytynyt sellaisia kustannustehokkaita toimia, joilla voitaisiin nimenomaisesti puuttua rehevöitymisen kannalta ongelmallisimman fraktion eli liuenneen fosforin valumiin. 7 ja ympäristöministeriön rahoittamassa parhaillaan käynnissä olevassa 3500 hehtaarin Vantaanjoen kipsihankkeessa. vsk. Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijoiden mukaan kipsin avulla voitaisiin leikata vuotuista Kipsin levitystä Nurmijärvellä syksyllä 2019.. Harmillisesti useat pelloilla tehtävät toimet, muun muassa talviaikainen kasvipeitteisyys ja peltojen suorakylvö, eivät vähennä tai näyttävät jopa lisäävään liuenneen fosforin valumaa. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Lisäksi se oli tutkimuksissa vähentänyt selvästi myös liuenneen orgaanisen hiilen valumaa. Kipsin lupaus ja potentiaali John Nurmisen Säätiö vakuuttui kipsikäsittelyn merkityksestä kuultuaan TraPhankkeen ja sen jatkohankkeiden tuloksista vuonna 2014. Kipsin oli sekä laboratoriokokeissa että peltomittakaavan kokeiluissa havaittu vähentävän kiintoaineksen ja kokonaisfosforin valumaa savimailla välittömästi noin 50 %
Säätiö käynnistikin keväällä 2020 uuden hankkeen, joka pyrkii tasapainottamaan alueellisia ravinnetaseita Satakunnassa. 8 Suomesta Itämereen tulevaa fosforikuormaa 300 tonnia vuodessa ja koko Itämeren alueella 2000 tonnia vuodessa. John Nurmisen Säätiön Marjukka Porvari haastattelee suomalaispoliitikkoja kipsikäsittelyn tulevaisuudesta.. Vuonna 2020 peltojen kipsikäsittelyä lähdetään Suomessa toteuttamaan kansallisen tason mittakaavassa, kun Varsinais-Suomessa alkaa Vesiensuojelun tehostamisohjelman rahoituksella 50 000 hehtaarin kipsikäsittely. Kipsikäsittelyn yhteydessä on hyvä tiedostaa, että sen käyttäminen ei tietenkään ratko niitä juurisyitä, jotka ovat kasvattaneet peltojen fosforitason ja sen myötä ravinnevalumat vesistöihin korkeiksi. Kipsi auttaa vähentämään välittömästi ravinnekuormitusta, mutta sen vaikutus ei ole pysyvä. vsk. Siten myös peltojen korkeita fosforitasoja on tärkeää lähteä välittömästi konkreettisilla toimilla laskemaan siellä, missä ongelmaa esiintyy, esimerkiksi eläintuotantovaltaisilla alueilla. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Säätiö onkin vuodesta 2014 toiminut yhdessä ministeriöiden, poliittisten päätöksentekijöiden ja tuottajajärjestöjen kanssa kipsikäsittelyn edistämiseksi kotimaassa. Tieto kipsin merkittävästä potentiaalista Suomen ja koko Itämeren alueen ravinnekuormituksen leikkaamisessa on toiminut säätiölle kimmokkeena lähteä edistämään kipsikäsittelyä niin omassa toiminnassaan kuin poliittisellakin tasolla. Lisäksi olemme osallistuneet kahteen peltomittakaavan kipsikäsittelyyn, vuonna 2016 toteutettuun Liedon ja Paimion pilottiin sekä vuonna 2018 käynnistyneeseen Vantaanjoen hankkeeseen
vsk. Fosfori pystyy kiinnittymään maahiukkasten pinnoille aiempaa tiukemmin, eikä sitä vapaudu yhtä paljon maaveteen. VHVSY:n Pasi Valkama demonstroi kipsin vaikutusta valumaveden laatuun.. Riskien minimoimiseksi kipsikäsittelyä ei myöskään toteuteta pohjavesialueella. Rannikolla ja jokivesistöissä sulfaatti ei rajoita kipsin käyttöä. 9 Miten kipsi vaikuttaa. Kipsin sisältämän sulfaatin vuoksi sen käyttämistä järvien valuma-alueilla ei suositella, koska se voisi voimistaa järviveden kerrostuneisuutta ja rehevöitymistä. Nykyisen tiedon mukaan kipsin vaikutus jatkuu ainakin viiden vuoden ajan, mutta tarkempaa tietoa saadaan tulevaisuudessa hankkeista, jotka selvittävät parhaillaan yli viisi vuotta sitten toteutettujen hankkeiden vaikutusta tämänhetkisiin valumiin. Rikkiä löytyy muutenkin merivedestä ja kipsikäsittelyn seurauksena vesistöihin päätyvän sulfaatin määrät jäävät niin alhaisiksi, etteivät ne tutkimusten perusteella aiheuta haitallisia vaikutuksia eliöille. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Tämä puolestaan kasvattaa ionivahvuutta, joka puristaa maahiukkasten ympärillä olevaa kaksoiskerrosta ohuemmaksi, mikä mahdollistaa suurempien maahiukkasten muodostamien mikromurujen syntymisen. Kipsin teho fosforin ja kiintoaineksen pidättäjänä perustuu sen liukenemiseen kalsiumja sulfaatti-ioneiksi. Toisin kuin fosforin sitoutuessa esimerkiksi rautaan, fosfori säilyy kasvien käytettävissä kuten ennenkin. Lisäksi kalsiumin myötä maahiukkasten välille syntyy siltoja
Tämä kertoo siitä, että tehokkaita vesiensuojelutoimia kaivataan kipeästi vesiensuojelun keinovalikoimaan Suomen lisäksi myös muualla maailmassa. vsk. Gypsum Initiative -hankkeen työsuunnitelma.. Suomesta maailmalle – Gypsum Initiative Suomalainen vesiensuojeluinnovaatio on jo noteerattu maailmalla, ja se on ollut esillä muun muassa EU:n meristrategian puitedirektiivin toimeenpanoon liittyvissä keskusteluissa hyvänä esimerkkinä kansallisista toimista. Lisäksi kipsiä saadaan neitseellisenä raaka-aineena kipsikaivoksista. Kustannustehokkuuden kannalta on merkittävää, että peltojen käsittelyssä käytettävä kipsi on sivuvirta, joka syntyy lannoitetuotannossa Siilinjärvellä. Peltojen kipsikäsittelyä on myös esitelty Itämeren suojelukomissiossa HELCOMissa niin säätiön kuin SYKEn ja Helsingin yliopiston tutkijoidenkin toimesta. Rakennusteollisuudessa käytetyt kipsilevyt ovat mahdollisesti kierrätyskipsin lähde tulevaisuudessa. Säätiöön on myös oltu yhteydessä Iso-Britanniasta, jossa menetelmä on herättänyt kiinnostusta. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kipsiä syntyy myös muiden tuotannonalojen sivutuotteena, esimerkiksi voimalaitosten savukaasupesureissa ja sokerintuotannossa. 10 Kohtuullisilla kustannuksilla kustannustehokkuuden kärjessä Kipsikäsittely on hyvin edullinen vesiensuojelutoimi, kun verrataan sen kustannuksia ja tehokkuutta muihin käytettävissä oleviin keinoihin leikata ravinnevalumia. Vuoden 2020 alussa menetelmän viemisessä Suomen ulkopuolelle käynnistyi uusi vaihde Gypsum Initiative -hankkeen myötä. Kustannustehokkuus poistettua fosforikiloa kohden on noin 70 euroa, mikä asettuu kaikkein edullisimpien kotimaisten suojelutoimien luokkaan. Siilinjärven apatiitti on poikkeuksellisen puhdasta, eikä fosforintuotannon raakaaine sisällä raskasmetalleja, radioaktiivisia aineita ja fluorideja, joita fosforilannoitteiden raaka-aineissa ja siten myös tuotannon sivuvirroissa usein esiintyy
Avainkysymyksenä onnistumiselle tulee olemaan se, miten saamme paikalliset viljelijät, vesiensuojelun ammattilaiset ja viranomaiset innostumaan niistä uusista mahdollisuuksista, joita kipsi vesiensuojeluun tuo. Omalle säätiöllemme mahdollisuus vähentää rannikkovesien tilaa heikentäviä ravinnepäästöjä merkittävästi ja nopeasti, ja sen myötä toivo kirkkaammista vesistä niin Saaristomerellä kuin Suomenlahdellakin, on tuonut uutta optimismia Itämeren suojeluun.. Tavoitteena on innostaa kipsin laajamittaisempaan käyttöön ja saada se sisällytettyä kansallisiin maatalouden tukiohjelmiin. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 11 Kaksivuotisen hankkeen tavoitteena on levittää tietoa tehokkaaksi vesiensuojelutoimeksi havaitusta peltojen kipsikäsittelystä Itämeren alueella sekä selvittää menetelmän soveltuvuutta eri maissa. Kipsin ilosanoman vieminen Itämeren alueella käynnistyy luomalla yhteistyöverkostot viljelijöiden, tutkijoiden ja viranomaisten suuntaan Baltian maissa, Puolassa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Ahvenanmaalla. Ympäristöministeriö rahoittaa hanketta ulkoministeriön myöntämällä Itämeren, Barentsin ja arktisen yhteistyön määrärahalla. vsk. Hankkeen käynnistyminen vuoden 2020 alussa on sujunut koronapandemian myötä hieman haastavissa merkeissä, kun keväälle suunnitellut tapaamiset eri maissa jouduttiin perumaan – niiden järjestäminen virtuaalisena olisi ollut käytännössä mahdotonta. Hanketta toteuttaa John Nurmisen Säätiön johdolla konsortio, johon kuuluvat säätiön lisäksi Suomen ympäristökeskus ja Helsingin yliopisto. Kipsikäsittelystä saatujen kokemusten ja tieteellisten tulosten jakamisen lisäksi hanke voi rahoittaa pienimuotoisia analyysejä, joiden avulla selvitetään kipsin soveltuvuutta paikallisiin olosuhteisiin ja voidaan konkreettisesti näyttää, miten tehokkaasti kipsi toimii sekä eroosion että fosforivalumien vähentämisessä. Hankkeessa on myös päämääränä valmistella yhteen Itämeren alueen maahan esimerkiksi EU-rahoitusohjelmiin soveltuva konkreettinen kipsihanke. Tarkoituksena on kuitenkin jatkaa täydellä vauhdilla heti, kun fyysiset tapaamiset ovat jälleen mahdollisia
Valittuja pilottikohteita yhdistäviä tekijöitä ovat sijainti jonkin luonnonvesialueen (meri, joki, kanava) läheisyydessä, suora yhteys Itämereen, kaupunkialueen olemassa oleva viemäriverkosto sekä mahdolliset uudet rakennussuunnitelmat kaupunkialueella. Jokaisella pilottikohteella on omat ominaispiirteensä sekä vahvuutensa ja heikkoutensa tulvanhallinnassa, joten NOAH-projektissa toteutettavat mallinnukset ja mahdolliset investoinnit toteutetaan kohdekohtaisesti. Vuoden 2007 hulevesitulvien jälkeen Porissa on saatettu loppuun kaikkien jätevesiviemärija hulevesiverkostojen eriyttäminen, jotta hulevesien tulvimista jätevesiviemäriverkostoon voidaan tehokkaammin estää. Rankkasateiden aiheuttamat tulvat eivät ole Porissa vieras ilmiö – yksi rajuimmista rankkasateista koettiin elokuussa 2007, jolloin muutamassa tunnissa sademääräksi kertyi jopa 100–125 mm. Näissä NOAH-pilottikohteissa verkostojen osaksi suunnitellaan ja asennetaan ratkaisuja, joita ei ole aiemmin laajasti käytetty kaupunkiympäristöissä. Suuriin hulevesimääriin varautumisen ja pumppausasemien säätämisen myötä viemäriverkostoista tapahtuvien päästöjen vähentämistä on mahdollista tehostaa. sensoreita, säännöstelypatoja sekä automatisoituja hydrologisia järjestelmiä putkistojen käytön monitoroimiseksi ja tehostamiseksi. 14 Aluesuunnittelun lisäksi projektin tavoitteena on vahvistaa viemäriverkostoista vastuussa olevien vesilaitosten kapasiteettia. Valikoitujen pilottipaikkojen olemassa oleviin järjestelmiin asennetaan mm. Monissa Itämeren alueen kaupungeissa hulevesiverkostot ovat liitettyinä yhdyskuntajätevesien verkostoon, mikä kasvattaa jätevesipäästöjen riskiä tulvatilanteissa huomattavasti. Pilottialueen mallinnuksen avulla pystytään arvioimaan hulevesien määrää ja ” Kaupunkien ja vesilaitosten jokapäiväisiä toimintoja uudistamalla pystytään vähentämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia yhteisesti – ja tavoittelemaan terveempää ja puhtaampaa Itämerta.. Tulvien taloudelliset vahingot olivat yli 20 miljoonaa euroa, joten on selvää, että hulevesiverkostojen kehittämisellä on suuri merkitys tulevaisuuden tulvasuojelussa. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kokemäenjoen vesistön alueella sijaitseva Porin kaupunki on yksi merkittävimmistä tulvariskialueista Suomessa, ja siten myös tärkeä NOAH-projektin pilottikohde. hulevesiverkoston perustietoja, putkien kokoja ja korkeusasemia, maankäyttötietoja, maanpinnan korkeustietoja sekä läpäisemättömien pintojen määrää. vsk. Alueen hulevesistä on myös otettu laatumittaukset. Pilottikohteet avainroolissa NOAH-pilottikohteita on yhteensä kuusi: Haapsalu ja Rakvere Virossa, Jurmala, Liepaja ja Ogre Latviassa, Slupsk Puolassa, Söderhamn Ruotsissa ja Pori Suomessa. Tämän ansiosta NOAH-projektissa Porin osalta keskitytään pilottialueen hulevesimallinnukseen sekä verkostojen ja alueen monitorointiin. Porissa NOAH-pilottikohteeksi on valittu Kokemäenjokeen laskeva Suntinojan valuma-alue, jolla on erityyppisiä maankäyttötarkoituksia maanviljelystä ja metsäalueista asuinja teollisuusalueisiin. Mallinnusta varten pilottialueesta on kerätty mm. Tämänkaltaisia sateita tulee arvioitujen todennäköisyyksien mukaan vain noin kerran 200–300 vuodessa
Kuva: Petra Korkiakoski.. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. vsk. Erilaisilla vesiensuojeluratkaisuilla voidaan vaikuttaa ravinteiden kulkeutumiseen vesistöihin. 16 Kalle Santala, metsätalousinsinööri (YAMK), projektisuunnittelija Kirsi Jokela, MMM agronomi, lehtori Tulevaisuuden biotalous, Lapin ammattikorkeakoulu Ravinteet hyvässä ja pahassa Vesistöjen tila huononee ja sinileväkasvustot riehaantuvat. Syyllisiä ei nykytiedon valossa tarvitse etsiä kaukaa. Syyttävä sormi osoittaa fosforija typpipäästöihin maataloudesta, metsätaloudesta, energiantuotannosta, teollisuudesta ja yhdyskunnista. Kuvassa pohjapato, jolla rajoitetaan veden virtausnopeutta sarkaojassa. Vaikka pistemäisten lähteiden päästöt ovat vähentyneet murto-osaan 1980-luvun tilanteesta, on vesistöjen kunnon heikentynyt tilanne huolestuttava tässä tuhansien puhtaiden järvien maassa, jollaisena Suomea maailmalla markkinoidaan
Fosfori puolestaan on sitoutunut maaperään ja veteen, josta kasvit ottavat sen hyötykäyttöön kasvattaakseen maanpäällisiä osiaan ja kehittääkseen juuristoaan. Kasvit ottavat tarvitsemansa fosforin maaperästä ja vedestä. Kivennäismaiden luontaisten typpivarojen on arvioitu riittävän jatkuvassa viljelyssä vajaan tuhannen kilon viljasatoon. Ennen maatalouden tarvitsemat ravinteet jäivät ulosteiden muodossa lähelle peltoja palatakseen takaisin kiertoon uuden sadon aikaansaamiseksi. Riippumatta siitä, onko käytetty lannoite lantaa vai kemiallista lannoitetta, se aiheuttaa rehevöitymistä päätyessä vesistöön. Fosforilla luonnollinen kierto ravintoketjuun alkaa fosforin vapautumisesta rapautumisen kautta fosfaattikivestä. Ilman lannoituksia sadot olisivat onnettomia ja maailmanlaajuinen ruuantuotanto vaarantuisi. Typpi ja fosfori ovat välttämättömiä ravinteita elämän kannalta. Vesistöihin päätynyt ravinnekuormitus oli murto-osia nykyisestä, eikä ihmisen toiminta vaikuttanut nykyisen kaltaisella tavalla ravinteiden kiertokulkuun ekosysteemissä. Ihminen vaikuttaa aktiivisesti sekä typen että fosforin kiertoon ekosysteemissä. Lannoitukseen voitaisiin käyttää tuotantoeläinten lantaa ja sen sisältämä fosfori ja typpi riittäisivät valtaosin täyttämään tuotantokasvien tarpeet. Miksi ravinnehuuhtoutumista tapahtuu. Nitraatit ovat jälleen kasveille käyttökelpoista typpeä, joka siirtyy maaperästä suoraan kasvien käyttöön ja osin denitrifioivien bakteerien kautta ilmakehään. Lannoittaminen vauhdittaa ravinteiden kiertoa merkittävästi. Lanta sisältää paljon vettä, joten sen kuljettaminen sellaisenaan on kannattamatonta, ja sen vuoksi maataloudessa turvaudutaan paljolti kemiallisiin lannoitteisiin. Eläinten kasvulle ja terveydelle typpi ja fosfori ovat yhtä tärkeitä kuin kasveillekin. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Hajottajat palauttavat typen ammoniakkimuunnoksen ja nitrifikaation kautta nitraateiksi. Kasvien kautta typpi ja fosfori siirtyvät ravintoketjussa ylöspäin. Mitä ravinteet ovat ja mistä ne tulevat. Maito-Suomessa tuotettu lanta ei päädy vilja-Suomen pelloille. Suomen peltojen fosforiluvut kasvoivat pitkään runsaasta fosforilannoituksesta johtuen, mutta fosforija typpitaseet ovat sittemmin, 1990-luvun puolivälistä alkaen laskeneet selvästi. Nykyisin jopa Suomen mittakaavassa lanta on logistiikan kannalta väärässä paikassa peltojen lannoitustarpeisiin nähden. Ravinteita voitaisiin siis kierrättää, mutta kierrätys ei vielä nykyisin toimi kovin hyvin. vsk. Yhteyttäminen on koko elollisen ekosysteemin perusta eli vaihe, jossa tuottajaeliöt valmistavat tarvitsemansa ravinnon eri raaka-aineista. Kestävän viljelyn tavoitteita ovat hyvä sato, alhaiset ravinnetaseet sekä kasvien tarpeenmukainen lannoitus. 17 M uinoin uskottiin, että vesistöt osaavat puhdistaa itse itsensä. Näin varmasti tapahtuikin aikana ennen teollistumista, kaupungistumista ja globaalia ruuantuotantoa. Maaperässä on mikrobeja, jotka sitovat ilmassa olevaa typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Yksinkertaistettuna typpi kiertää luonnossa tuottajien ja kuluttajien kautta hajottajille. Fosfori kulkee koko ravintoketjun läpi ja vapautuu sienten ja bakteerien tekemän hajotustoiminnan kautta takaisin maaperään. Luonnonkierrossa fosfori kiertää ekosysteemissä keskimäärin 46 kertaa ennen päätymistä järvien ja merien pohjasedimentteihin odottamaan vuosimiljoonien saatossa tapahtuvaa kivettymistä takaisin fosfaattikiveksi. Kasveissa typpi on isolta osin lehtivihreässä, joka on yhteyttämisen keskeinen tekijä
Valumavesissä typpi on sekä liuenneina yhdisteinä että maa-ainekseen kiinnittyneenä. Ylijäämäisessä ravinnetaseessa systeemiin tulee ravinteita enemmän kuin Ravinnehuuhtoutumisen kannalta salaojitus on suunniteltava hyvin. 18 hehtaarilta, joten lannoittamalla saadaan moninkertainen satotaso. Kokonaisfosforin määrä vaihtelee suuresti maalajin ja maan käytön mukaan. Systeemillä tarkoitetaan rajattua aluetta, kuten valuma-alue, maatila tai yksittäinen peltolohko. Luonnontilassa olevan maan ottaminen viljelyyn muuttaa fosforin jakaumaa maassa. Ravinnehuuhtoutumiin vaikuttavat erityisesti salaojien väli ja asennussyvyys. Kuva: Petra Korkiakoski.. Avokesannoilla, joita muokataan kasvukauden aikana, huuhtoumat ovat suurimpia. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Turvemaat ovat ongelmallisia, koska ne pidättävät luontaisesti heikosti fosforia. Kun maata lannoitetaan, fosforia kertyy pintakerrokseen, mutta syvemmällä muutokset ovat hyvin vähäisiä. Pelloilta tulevan kuormituksen määrä vaihtelee ajallisesti ja paikallisesti. Kuormituksen suuruuteen vaikuttavat muun muassa valunnan määrä, veden kulkeutumisreitti valuma-alueelta vesistöön, maaperän ominaisuudet, typen reaktiot maassa sekä maan pinnan kasvillisuus. vsk. Kuten typpeä, myös fosforia huuhtoutuu veden mukana, kun pintaja salaojavalunta sekä nousevat tulvavedet kuljettavat liukoista ja partikkelimaista fosforia. Jos niiden seassa on kivennäismaata, fosfori sitoutuu paremmin. Systeemiin tulevien ja systeemistä poislähtevien ravinteiden erotusta voidaan kuvata ravinnetaseen avulla. Suurin osa huuhtoumista tapahtuu lumen sulamisen ja syyssateiden aiheuttamien vesimäärien mukana. Maaperästä kulkeutuu typpeä pintaja pohjavesiin aina valunnan yhteydessä
Alijäämäisessä ravinnetaseessa puolestaan systeemiin tulee vähemmän ravinteita kuin poistuu, joka aiheuttaa ravinnemäärän vähenemistä systeemissä ja sitä myötä maan köyhtymistä. Tämä tarkoittaa mahdollista ravinnekuormitusta ympäristöön. Kuluttajien ostoskäyttäytyminen puolestaan vaikuttaa siihen, mitä maatalouden kannattaa tuottaa ja miten. Ravinteiden merkitykseen liittyvän ymmärryksen ja osaamisen lisääntyminen vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen. Monivuotisen nurmen viljely vähentää muokkaustarvetta, ja kun maata ei muokata, pellon eloperäinen aines lisääntyy. Luonto tarjoaa heille elannon, joten siitä on pidettävä huolta. Jos ravinnetasetta halutaan käyttää kuvaamaan tehokkuutta, täytyy tase suhteuttaa tuotokseen. Yksinkertaisimmillaan tämä on mahdollista toteuttaa jakamalla tuotoksen eli sadon ravinnemäärä peltoon annettujen ravinteiden määrällä. Myös kerääjäkasvien käyttö viljelykasvin aluskasvina tai sadonkorjuun jälkeen sitoo ravinteita ja vähentää huuhtoumia. Lannoitustarvetta voidaan vähentää hyödyntämällä kasvinvuorotusta ja edullisia esikasvivaikutuksia sekä biologista typensidontaa. Esimerkiksi apilapitoiset nurmet ovat hyviä typen sitojia. Se sitoo itseensä ravinteita ja kierrättää niitä maasta kasvien käyttöön. Tulvien mukana tapahtuvaa pintavaluntaa voidaan vähentää huolehtimalla pintamaan vedenimeytymiskyvystä ja maan hyvästä huokosrakenteesta. Kannattaako tuotannossa käyttää kierrätyslannoitteita vai mineraalisia, ehtyviä lannoiteluonnonvaroja. Samoin sateisina jaksoina typpimäärää pienennetään, koska typpeä huuhtoutuu runsaiden sadevesien mukana. Jokainen meistä tarvitsee ravinteita, koska ilman ravinteita ei ole ruokaa. Ravinnetase ei sellaisenaan kerro ravinteiden käytön tehokkuudesta. Typpilannoitus voidaan ajoittaa vaiheittain kasvukauden sääolojen mukaan. Näillä tarkoitetaan kierrätettävistä sivuvirroista, kuten kotieläinten lannasta, biojätteistä tai puhdistamolietteistä prosessoituja lannoitteita tai maanparannusaineita.. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Maanviljelijät tekevät paljon ympäristön hyväksi. 19 sieltä poistuu. Ravinteiden kiertoa voidaan tehostaa käyttämällä kierrätyslannoitusvalmisteita. Miten maatalouden ravinnekuormitukseen vaikutetaan. Mitä suurempi on osamäärä, sitä parempi on lannoituksen hyötysuhde, eli ravinteiden käytön tehokkuus. Uusien ravinnekierrätysratkaisujen kehittäminen luo uusia työpaikkoja, elinvoimaista liiketoimintaa, lisää ravinteiden kiertoa, vähentää jätteitä ja minimoi haitalliset ympäristövaikutukset. Jos kesä on kuiva, lannoitusta vähennetään, jotta maahan ei jää huuhtoutumisaltista typpeä. vsk. Lannoitus mitoitetaan maaperän sisältämien ravinteiden ja viljelykasvien ravinnetarpeen mukaan. Ongelmien tunnistamisella, hyvällä suunnittelulla ja teknisillä ratkaisuilla voidaan merkittävästi vähentää lannoituksen ympäristövaikutuksia ja jopa parantaa maatalouden kannattavuutta. Elinvoimainen kasvusto käyttää ravinteet tehokkaasti ja tuottaa runsaan sadon. Fosforin tarve on suurimmillaan kasvien kehityksen alussa, joten sitä on oltava käytettävissä kasvukauden alkaessa. Ei ole sen enempää ympäristön kuin maataloudenkaan etu, että ravinteet päätyvät peltokasvien kasvun sijasta rehevöittämään vesistöjä. Myös erilaiset säädökset ja ohjaustoimet velvoittavat ja kannustavat viljelijää tähän. Meistä jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa. Jatkuva kasvukunnon ylläpito edellyttää hyvää kuivatusta, hyvää maan rakennetta ja aktiivista mikrobiologista toimintaa. Pellon kasvukunnosta huolehtiminen on kestävän maatalouden ja myös ympäristönsuojelun lähtökohta
Opi ravinteista! -hankkeen toteuttajina on kolme ammattikorkeakoulua; Hämeen ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu sekä toisen asteen kouluttaja Suomen ympäristöopisto SYKLI. Oppilaitosten opiskelijat ovat olleet aktiivisia koulutusmateriaalien tuottajia ja samalla he ovat saaneet tietoa ravinnekierrosta. Oras!-hankkeessa tuotetut mobiilipelit ovat ladattavissa Google Playsta. Tietoa peleistä ja niiden lataamisesta: 19tiko.projects. Materiaaleja tarjotaan esimerkiksi koulujen opettajille ravinnekierron opettamiseksi. 20 ORAS! opettaa ravinteista Ravinnekierrätykseen liittyvä ajattelu uudistuu lisäämällä kuluttajien tietoisuutta ravinneasioista. tamk.fi. Ympäristöministeriön ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelman rahoittamassa Opi ravinteista! (ORAS!) -hankkeessa tuotetaan ravinnekierron viimeisimpiin tutkimustuloksiin ja trendeihin keskittyvää opetusja viestintämateriaalia eri koulutusasteiden ja -alojen tarpeisiin. Hankkeen tuloksena on jo tuotettu koulutusja viestintämateriaaleja, jotka herättävät kohderyhmissä oivalluksia ja kiinnostusta ravinteiden kierrätystä kohtaan. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Ravinteiden kierrätyksen merkitystä vesien, erityisesti Itämeren, tilan parantamiseksi on tuotava entistä vahvemmin esille, koska sitä ei tunneta ja tiedosteta. Tuotetut koulutusmateriaalit ovat avoimesti saatavilla, jolloin mikä tahansa toimija voi hyödyntää materiaaleja parhaaksi katsomallaan tavalla. He ovat tuottaneet muun muassa ravinteita ja ravinnekierrätystä käsitteleviä mobiilija lautapelejä, postereita, diaesityksiä sekä videoita. vsk. Tavoitteena on edistää koulutuksellisin ja viestinnällisin keinoin vesien tilan parantumista ja ravinnekierrätyksen tunnettuuden ja hyväksyttävyyden lisääntymistä
Vantaanjoen PFAS-hanke: Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/ kestava-kehitys/fosfori-on-elaman-ehto Viitattu 19.3.2020. Kaupunkivesiin liittyviä hankkeita hallinnoi Etelä-Savon elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. Finland Promotion Board 2010. vsk. The Environmental Literacy Council. (toim.) 2009. Lisäksi hankkeissa testataan uusia laitteita ja menetelmiä jätevesien puhdistamiseksi ja ravinteiden kierrättämiseksi. Seuri, P. Kuokkanen A, 2010. PLÄTS – Plasma lääkejäämien tuhoamiseen sairaalajätevesistä: Flowrox Oy. Hakemuksia toivottiin ja saatiin erityisesti seuraavista aiheista: • jätevesien laadun parantaminen kartoittamalla paikkoja, joissa haitalliset aineet päätyvät viemäriin ja kohdistamalla toimia päästölähteisiin, • jäteveden käsittely haitallisten aineiden vähentämiseksi ja poistamiseksi sekä • lietteen käsittely haitallisten aineiden vähentämiseksi. Haun painopiste oli viemäröidyt yhdyskuntajätevedet. Tertiääripuhdistuksen innovaatiot laboratoriosta puhdistamoille: Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto. https://luomu.fi/tietoverkko/ ravinnekuormituksen-arviointi-ravinnetaseista-ravinnetehokkuuteen/ Haitallisten aineiden vähentämiseen lähes miljoona euroa vesiensuojelun tehostamisohjelmasta Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta rahoitetaan kuutta hanketta, joilla vähennetään haitallisten aineiden pääsemistä vesistöihin. 2017. Maabrändiraportti. Ravinnekuormituksen arviointi: ravinnetaseista ravinnetehokkuuteen. Miksi Ravinnekierto Challenge. Paasonen-Kivekäs, M., Peltomaa, R., Äijö, H., Vakkilainen, P. Laita, S 2015. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. https://www. sitra.fi/artikkelit/miksi-ravinnekiertochallenge/ Viitattu 20.3.2020. Pajunen, N. Salaojayhdistys ry. Rahoitusta oli tarjolla 1,33 miljoonaa euroa. Fosfori on elämän ehto. Uudet haitalliset aineet suomalaisilla jätevedenpuhdistamoilla: Suomen Vesilaitosyhdistys ry. Fosforin kierron sulkeminen systeemi-innovaationa, case: Biomeri Oy. Helsingin Yliopisto Yliopisto-lehti. YM. 2012. 21 Lähteet Reetta Vairimaa 2015. Source Track: Turun ammattikorkeakoulu Oy, Turun seudun puhdistamo Oy ja Turun Vesihuolto Oy, yhteishanke. Phosphorus cycle. Granholm, K., Lundström, E., Äijö, H., Ortamala, M., Manninen-Johansen, S., Mäkelä, S. Rahoitetut hankkeet: Vemo – Kaupunkien jätevesien haitallisten aineiden vähentäminen monitorointia tehostamalla: Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulu Oy ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto LUT, yhteishanke. Maan vesija ravinnetalous-Ojitus, kastelu ja ympäristö. Sitra. Viitattu 20.03.2020. Haitallisia aineita päätyy vesistöihin jätevesipuhdistamoista ja hulevesistä. Hankkeissa muun muassa tunnistetaan haittaaineiden päästölähteitä ja etsitään keinoja päästöjen vähentämiselle. Pellon kuivatusjärjestelmät ja ravinteiden talteenotto raportti. Vesien hallinta ja haitallisten aineiden vähentäminen kaupunkien vesistöistä on yksi ympäristöministeriön koordinoiman vesiensuojelun tehostamisohjelman teemoista
Mikromuovin lähteistä merkittävin on tieliikenne.. Häiriöttömästi toimiessaan nykyaikaiset jätevedenpuhdistamot poistavat Suomessa tehokkaasti yhdyskuntajätevesissä olevaa mikromuovia, joten tekstiilien pesusta ja hygieniatuotteista aiheutuvista mikromuovipäästöistä vain muutama prosentti päätyy laskelmien mukaan lopulta vastaanottavaan vesistöön. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Muovituotteiden raaka-aineista eli muovipelleteistä arvioidaan aiheutuvan vuositasolla noin 360 tonnin mikromuovipäästöt. Arvion mukaan Suomen merialueen kaupallisessa kalastuksessa pyydyksistä irtoaa enimmillään noin 17 tonnia ja kalankasvatuksen rakennemateriaaleista noin 30 tonnia mikromuovia vuodessa. jätehuolto, katujen puhtaanapito, jätevedenkäsittely) ja taloudelliset toiminnot (virkistys Tapio Välikylä Tieliikenne, tekonurmikentät ja muovipelletit ovat merkittäviä mikromuovin lähteitä meriympäristöön Kuva Suomen meriympäristön roskaantumisesta on tarkentunut Suomen ympäristökeskuksen selvityksessä. Tekonurmikenttien täyteaineena käytettävää kumirouhetta joudutaan lisäämään kentille noin 1 000–6 000 tonnia vuodessa, mutta koska osa lisäystarpeesta aiheutuu täyteaineen tiivistymisestä ajan kuluessa, luku ei yksiselitteisesti kuvaa ympäristöön päätyvän kumirouheen määrää. Merellisistä roskalähteistä tarkasteltiin erityisesti kalastuksen ja kalankasvatuksen tuottamia mikromuovipäästöjä. Pois huuhdeltavista kosmetiikkaja hygieniatuotteista aiheutuvat mikromuovipäästöt (n. Asutuksen lähellä sijaitsevilla rannoilla paljaalla silmällä nähtävistä roskista 90 % on erilaisia muovija vaahtomuovituotteita ja yleisin muoviroska on tupakantumppi. 5 tn/vuosi) ovat muita päästölähteitä pienemmät. erilaiset kaupungin järjestämät palvelut (esim. Samaa suuruusluokkaa on maksimiarvio keinokuitutekstiilien pesusta aiheutuvista mikromuovipäästöistä (290 tn/vuosi). Pelkästään ajoneuvojen renkaiden kulumisesta syntyy noin 5 000–10 000 tonnia mikromuovipäästöjä vuodessa. Hulevedet tärkeä meriroskan kulkeutumisreitti Suomen merenrantakaupungeille lähetetyn kyselyn avulla kartoitettiin kaupunkien meriroskan lähteitä ja reittejä ja arvioitiin eri lähteiden roskantuotannon todennäköisyyttä huomioiden paikalliset olosuhteet. Kysely oli jaettu tärkeimpien roskalähteiden ja reittien perusteella aihealueisiin, joihin kuuluivat mm. 22 Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden mikromuovipäästöt muihin päästölähteisiin verrattuna pienet Tulosten mukaan tieliikenne on merkittävin yksittäinen mikromuovin lähde Suomessa
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Keskikokoisissa kaupungeissa ongelmia aiheuttivat toistuvasti viemärien ylivuototilanteet, kun taas suurissa kaupungeissa meriroskan syntymiseen vaikuttavia tekijöitä olivat yhdyskuntajätteen laiton hylkääminen, kaduilta poistetun lumen varastointi ja hävitys, tupakantumpeille tarkoitettujen roska-astioiden riittävyys sekä rakennusja purkutyöt. Selvityksen teki Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Liikenneja viestintävirasto Traficomin kanssa. Lähes puolet muusta rantaroskasta koostuu tunnistamattomista muovinriekaleista. Tuloksista käy ilmi, että kaikki rantatyypit (kaupunkirannat, välimuotoiset rannat, luonnontilaiset rannat) huomioiden noin 90 % roskista on erilaisia muovitai vaahtomuovituotteita. Lähde: Suomen merialueen roskaantumisen lähteet, Suomen ympäristökeskuksen raportti 9/2020. Kaupunkirannoilla ja välimuotoisilla rannoilla tupakantumppien osuus kaikesta roskasta on keskimäärin lähes 70 %, mutta luonnontilaisilla rannoilla vain 5 %. Kyselyyn vastasi 22 kaupunkia, jotka jaettiin asukaslukunsa mukaan kolmeen kokoluokkaan: isot (>100 000 asukasta), keskisuuret (20 000–100 000 asukasta) ja pienet (<20 000 asukasta) kaupungit. Suomen merialueen roskaantumisen lähteet -selvityksen rahoitti Euroopan merija kalatalousrahasto. Lisätietoa: www.syke.fi/meriroskat. Kaikki rannat ja kaikki seurantakerrat huomioiden Suomen rannoilla on keskimäärin 240 roskakappaletta tuhannella neliömetrillä. Rantaroska-aineiston perusteella roskien kokonaismäärässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta vuosina 2012–2018. vsk. Mikäli tupakantumppeja ei huomioida, noin 45 % rantaroskasta on tunnistamattomia muovikappaleita tai -riekaleita kaikilla rantatyypeillä. Vuonna 2012 käynnistetty rantaroskaseuranta on tuottanut toistaiseksi pääosan Suomen meriroska-aineistosta. Tulosten perusteella hulevesien puhdistus koettiin meren roskaantumisen kannalta riittämättömäksi kaikenkokoisissa kaupungeissa. Suomen meriympäristön roskaantumisesta ei ole kuitenkaan ollut saatavilla riittävästi tietoa roskaantumista hillitsevien toimenpiteiden suunnittelemiseksi. Luonnontilaisten rantojen roskista noin 60 %:n arvioitiin olevan peräisin maalta ja 40 %:n mereltä, meriliikenteestä ja kalastuksesta. Mikromuovien lähteitä arvioitiin käyttämällä apuna saatavilla olevia tietoja kulutustottumuksista, tuotantoprosesseista, materiaalien kulumisesta ja materiaalivirroista. Meriympäristön roskaantuminen vakava ongelma Roskaantuminen on yksi maailmanlaajuisista meriympäristöä uhkaavista ongelmista. 23 ja matkailu, kauppa ja teollisuus, maanviljely). Selvityksessä pyrittiin huomioimaan muiden maiden vastaavissa arvioissa merkittäviksi todetut mikromuovien lähteet. Rantaroskaaineistoa oli vuoden 2018 loppuun mennessä kerätty noin kolmesti vuodessa yhteensä 14 merenrannalta eri puolilta Suomea
EU:n valtiot suorittavat alueillaan kartoituksia, joissa aineiden pitoisuuksia mitataan pintavesistä. 24 EU :n tarkkailuainelista eli Watch List (WL) on tutkimustyökalu, jonka avulla kartoitetaan haitallisten aineiden pitoisuuksia ja vesiympäristölle aiheuttamaa riskiä unionin tasolla. Aineiden pitoisuudet ovat Suomessa pienempiä tai korkeintaan samalla tasolla kuin EU-maissa yleisesti.. Kun aineesta on kartoitusten avulla saatu Ville Junttila, tutkija Katri Siimes, tutkija Jukka Mehtonen, erikoissuunnittelija Suomen ympäristökeskus EU:n tarkkailulistan aineet pintavesissä -kartoitustulokset 2015–2018 Suomen ympäristökeskus toteutti ympäristöministeriön rahoittamana EU:n ensimmäisen tarkkailuainelistan aineiden pintavesikartoitukset vuosina 2015–2018. Lista sisälsi 17 yhdistettä, jotka edustavat eri tarkoituksiin käytettyjä aineita (Taulukko 1). EU:n ensimmäinen tarkkailuainelista julkaistiin vuonna 2015. Tulosten perusteella kipulääke diklofenaakkia ja synteettistä estrogeenia EE2:ta esiintyy ajoittain haitallisen suurina pitoisuuksina. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Tarkkailuainelistalle otettavien aineiden epäillään olevan EU:n alueella haitallisia, mutta ympäristöpitoisuustiedon määrä tai laatu ei riitä niiden kohdalla riskin arviointiin. Suomessa aineita tulee kartoittaa yhdeksältä paikalta. vsk. Kunkin jäsenvaltion näytepaikkojen lukumäärä määräytyy maan koon ja asukasluvun mukaan. Vesistä havaittiin myös muita aineita, kuten hormoneja, antibiootteja ja neonikotinoideja
Näytteitä otettiin pääosin kerran vuodessa, mikä oli direktiivin minimivaatimus. Ensimmäinen kartoitus tehtiin syksyllä 2015, vaikka useimmissa maissa näytteenotto aloitettiin vasta 2016. Vastaavasti kipulääke diklofenaakki, hormonit ja antibiootit ohjasivat kartoituksia asutusjätevesikuormitteisille paikoille. 2 Loos ym. Esimerkiksi neonikotinoidien ja muiden kasvinsuojeluaineiden vuoksi valittiin maatalousvaltaisten alueiden jokia. WL-kartoitukset Suomen vesissä Suomessa kartoitettiin vuosina 2015–2018 seitsemän jokea sekä Pirkkalan Pyhäjärvi (Kuva 1). BHT:n kuormituslähteitä ei osattu arvioida ja sen kohdalla oletettiin, että monikuormitteisilla paikoilla sitä havaittaisiin, mikäli ainetta esiintyy vesissä yleisesti. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kartoituskohteet valittiin edustamaan eri tavoin kuormitettuja vesistöjä. Tuloksia käytetään osana arviointia siitä, aiheutuuko aineesta unionin tasolla niin merkittävää riskiä vesiympäristölle, että se tulisi nostaa lainsäädännöllisesti säänneltyjen vesipuitedirektiivin EU:n prioriteettiaineiden joukkoon. Taulukko 1. 2018. vsk. Tarkkailuainelistan aineet, niiden käyttötarkoitukset ja käyttömäärät Suomessa sekä aineille arvioidut haitattoman pitoisuuden raja-arvot (PNEC).. Seuraavat näytteet otettiin loka1 Käyttömäärien lähteet: Kemikaalituoterekisteri (BHT) ja Lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskuksen tilastot (lääkeaineet). 25 riittävästi korkealaatuista tietoa, se poistetaan tarkkailuainelistalta. Lisäksi näytteitä otettiin kolmena vuotena talousveden valmistukseen käytettävästä Päijännetunnelin raakavedestä. Mukaan pyrittiin saamaan kaikille aineille korkean kuormituksen paikka, mutta kuitenkin siten, että näytteet edustaisivat vesistöä yleisesti eivätkä kuormituspistettä. Kevään 2016 kartoitus oli täydentävä ja kaikkia aineryhmiä ei analysoitu. Maantieteellisen kattavuuden huomioimisen ohella vähäkuormitteinen Tornionjoki valittiin vertailukohteeksi muille joille
Näytteenottopaikat ja niiden yläpuoliset valuma-alueet. EE2:n keskipitoisuus ylitti PNECarvon Vantaanjoessa, Kokemäenjoessa ja Kyrönjoessa, minkä lisäksi maksimipitoisuus ylitti PNEC-arvon yhdessä Pyhäjärven näytteessä. Molemmat aineet hajoavat luonnonolosuhteissa melko nopeasti, mutta diklofenaakin hajoamistuotteet voivat olla kaloille jopa haitallisempia kuin alkuperäinen yhdiste (Diniz ym. 26 marraskuussa 2017. Diklofenaakkia ja EE2:ta esiintyy haitallisina pitoisuuksina Aineiden aiheuttaman ympäristöriskin arvioimisessa niiden pitoisuuksia verrataan arvioituun haitattoman pitoisuuden rajaarvoon eli PNEC-arvoon (Kuva 2). Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Muita havaittuja aineita olivat E1, makrolidiantibiootit (erityisesti klaritsomysiini), neonikotinoidit klotianidiini, tiametoksaami ja tiaklopridi ja yhdessä näytteessä pieni pitoisuus UV-suoja-aine EHMC:tä.. aiheuttavan haittavaikutuksia eliöissä. Diklofenaakin keskipitoisuus ylitti PNEC-arvon Porvoonjoessa, minkä lisäksi sen maksimipitoisuus ylitti PNEC-arvon Vantaanjoessa ja Kokemäenjoessa. 2015). Suurimpina pitoisuuksina suhteessa PNEC-arvoihin havaittiin diklofenaakkia ja EE2:ta. PNECarvon alittavien pitoisuuksien ei oleteta Kuva 1. Vuonna 2018 Porvoonjoesta ja Vantaanjoesta otettiin ylimääräiset näytteet toukokuussa ja Vantaanjoesta vielä kolmannet elokuun lopussa. Lisäksi altistuminen useille eri aineille pieninäkin pitoisuuksina voi olla haitallista, joskaan lääkeaineiden yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu paljoa. vsk. Riskiä vesiympäristölle ei voida pelkästään näiden Suomen tulosten perusteella luotettavasti arvioida, koska näytteet otettiin pääsääntöisesti kerran vuodessa ja suurimmat pitoisuudet mitattiin pienten virtaamien aikaan, jolloin puhdistettujen jätevesien osuus jokien kokonaisvirtaamasta oli oletetusti suurimmillaan. Näytteenotot ja havaitut aineryhmät on esitetty taulukossa 2. Diklofenaakkia havaittiin ainakin yhdessä näytteessä kaikkialla paitsi Päijännetunnelin raakavedessä. Sen sijaan koko EU:n tasolla riskiä on luotettavampi arvioida, kun on koottu kaikkien EU-maiden tiedot tarpeeksi monen vuoden ajalta. Näiden aineiden suurimmat pitoisuudet mitattiin Vantaanjoesta, Porvoonjoesta, Pirkkalan Pyhäjärvestä ja Kyrönjoesta, joita kaikkia yhdyskuntajätevedet kuormittavat. Kummankaan aineen mitatut maksimipitoisuudet eivät ole akuutisti toksisia kaloille, mutta krooninen altistuminen voi aiheuttaa haittavaikutuksia (SCHER 2011, Diniz ym. 2015). Jokivesinäytteet otettiin keskeltä jokea metrin syvyydestä ja Pyhäjärven näytteet pinnasta, keskisyvyydeltä ja metri pohjan yläpuolelta, tosin vuosina 2015 ja 2016 vain kahdesta syvyydestä
Kuva 2. Tarkkailuainelistan yhdisteiden keskipitoisuuden riskisuhde (mitattu pitoisuus / PNEC) sekä maksimipitoisuus pintavesissä, logaritminen asteikko. vsk. 2 Analyysi tehty muulla rahoituksella. Suluissa olevia todettu vain määritysrajaa pienempinä pitoisuuksina, lihavoiduissa ainakin jonkin aineen pitoisuus ylitti PNEC-arvon. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 3 Havaittu EHMC 0,04 µg/l <PNEC. Keskipitoisuuden laskennassa on käytetty määritysrajan puolikasta, mikäli pitoisuus on ollut määritysrajaa pienempi.. 27 1 Ei analysoitu: BHT, EHMC, metiokarbi, triallaatti ja oksadiatsoni. Taulukko 2. Havaitut aineryhmät (H = hormonit, D = diklofenaakki, M = makrolidiantibiootit, N = neonikotinoidit, O = muut)
Yhdisteiden mediaanipitoisuuksien riskisuhteet (pitoisuus/PNEC) ja 95 persentiilit Suomessa ja EU:ssa (Suomen tiedot VESLA-tietokanta ja EU:n tiedot Loos ym. Diklofenaakin pitoisuudet ylittävät myös Suomessa toisinaan PNEC-arvon. Neonikotinoidien ja antibioottien pitoisuudet korkeampia muualla Euroopassa Ensimmäisen EU:n laajuisen WL-kartoituksen tuloksista on koottu yhteenveto ja suositukset aineiden säilyttämisestä tai poistamisesta tarkkailuainelistalta (Loos ym. 2015). Aurinkovoiteissa ja erilaisissa kosmetiikkatuotteissa käytettyä EHMC:tä havaittiin vain yhdestä Porvoonjoen näytteestä. Tornionjoesta havaittiin kartoitusten aikana vain diklofenaakkia yhdestä näytteestä määritysrajan alittavana pitoisuutena. Ympäristöhallinnon VESLA-tietokannan tulosten perusteella WL-aineiden mediaanipitoisuudet ovat Suomessa suurimmalta osin joko samaa tasoa tai pienempiä kuin EU:ssa yleisesti (Kuva 3). BHT:tä ei havaittu miltään näytteenottopaikalta huolimatta sen laajasta käytöstä Suomessa. Kuva 3. 2018), logaritminen asteikko. Päijännetunnelin raakavedestä ei havaittu mitään aineista. Ainetta on kuitenkin havaittu Ruotsissa uimarantojen läheisyydestä sedimentistä, Norjassa yleisesti yhdyskuntajätevesistä ja sedimenteistä sekä löydetty Huippuvuorilta nieriästä (Remberger ym. 28 Näiden aineiden pitoisuudet eivät ylittäneet PNEC-arvoja. Neonikotinoideja havaittiin odotetusti vain maatalousalueiden joista. Erityisesti makrolidiantibioottien, diklofenaakin ja EHMC:n pitoisuudet ovat Suomessa EU:n mediaanitasoon verrattuna pienempiä. Kuvassa ei ole niitä aineita, joita ei ole havaittu Suomessa. Euroopan tautienehkäisyja valvontakeskuksen tilastojen mukaan Suomi on vähiten makrolidiantibiootteja käyttävien EU-maiden joukossa, minkä voi olettaa näkyvän myös alhaisempina ympäristöpitoisuuksina. PNEC-arvon ylityksiä kuitenkin havaitaan EE2:n, E2:n, diklofenaakin, atsitromysiinin, klaritromysiinin ja imidaklopridin kohdalla. Näitä ovat triallaatti, oksadiatsoni, metiokarbi ja BHT.. vsk. Diklofenaakki, EE2 ja atsitromysiini ovat tunnistettu riskiaineiksi eli aiheuttavan riskiä vesiympäristölle Suomessa (Vieno ym. Aine olisi helpommin havaittavissa sedimentistä kuin vedestä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 2020). 2018). Yhteenvedon mukaan kaikkien aineiden mediaanipitoisuudet ovat EU:ssa alle PNEC-arvojen
tarkkailuainelistan avulla, jotta voidaan paremmin arvioida ympäristöriskejä ja kohdistaa riskinvähennystoimenpiteitä. Ecotoxicity of ketoprofen, diclofenac, atenolol and their photolysis byproducts in zebrafish (Danio rerio). 2020. & Brorström-Lundén E. Screening 2014 – Analysis of UV-filters (and fragrances) used in cosmetics and textiles. Suomessa oli kuitenkin voimassa poikkeuslupa käytölle vielä keväällä 2018. Näidenkin aineiden pitoisuudet jäävät yleensä alle haitallisen tason. Uusia aineita lisättiin listalle kolme: lemmikkien kirppulääkkeenä käytettävä metaflumitsoni sekä antibiootit amoksisilliini ja siprofloksasiini. Eu-roopan unionin strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin. 2015. Lisätietoa Diniz M.S., Salgado, R., Pereira, V.J., Carvalho, G., Oehmen, A., Reis, M.A.M. SCHER (Scientific Committee on Health and Environmental Risks), Opinion on draft environmental quality standards under the Water Framework Directive – Ethinylestradiol, 30 March 2011. Neonikotinoidien pitoisuudet todennäköisesti pienentyvät tulevaisuudessa, koska aineiden ulkokäyttö kiellettiin EU:ssa huhtikuussa 2018. Remberger M., Bibi M., Kaj, L. Strategian sisältämien toimenpiteiden toivotaan pienentävän myös tarkkailuainelistalla olevien lääkeaineiden ympäristöpitoisuuksia. Vieno N., Äystö L., Mehtonen J., Sikanen T., Karlsson S., Fjäder P. Vesitalous 1/2020.. Rypsin ja rapsin siementen peittaukselle, joka on ollut merkittävä neonikotinoidien käyttökohde, ei ole myönnetty enää poikkeuslupaa vuodelle 2019. vsk. & Noronha, J.P. Joulukuussa 2018 Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukes antoi sokerijuurikasta koskien poikkeusluvan tiametoksaamin, imidaklopridin ja klotianidiinin käytölle. Loos R., Marinov D., Sanseverino I., Napierska D. Strategia myös painottaa hyvien käytäntöjen levittämistä, lääkehävikin vähentämistä ja jätehuollon parantamista. Lääkejäämien vesistöriskien arviointi Suomessa. Uuden listan aineet kartoitettiin ensimmäisen kerran loppukesästä 2019 ja lisää näytteitä otetaan vuonna 2020. Muutoksia tarkkailuainelistaan Päivitetty tarkkailuainelista astui voimaan kesällä 2018. Diklofenaakki poistui listalta, koska siitä kerätyn kartoitustiedon katsottiin olevan riittävää. Vuoden 2019 alussa julkaistiin EU:n strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin, jolla pyritään vähentämään lääkeaineiden haittavaikutuksia ympäristössä. Ensimmäisen listan aineista uudelle listalle säilyivät neonikotinoidit, makrolidiantibiootit, hormonit ja metiokarbi. 2015. Euroopan komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talousja sosiaalikomitealle. & Lettieri T. 29 Muualla EU:ssa pintavesissä on havaittu myös niitä kasvinsuojeluaineita, jota Suomessa ei ole käytetty tai joiden käyttö on loppunut. ja Nystén T. Review of the 1st Watch List under the Water Framework Directive and recommendations for the 2nd Watch List, EUR 29173 EN, Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2018, ISBN 978-92-79-81839-4, doi:10.2760/614367, JRC111198. COM(2019) 128 final. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 2018. Strategia painottaa lääkeaineiden ympäristöpitoisuustietojen hankkimista mm. IVL report C 138
Erityisesti kunnostusja suojelutarpeiden alueelliseen priorisointiin tarvitaan lisää ja tarkempaa tietoa. Työn tuloksiin voi tarkemmin tutustua tarinakarttaverkkojulkaisussa: https://tiny.cc/purot .. Pienvesien tilasta tarvitaan valtakunnallisesti kattavaa tietoa vesienhoidon suunnitteluun ja luontotyyppien uhanalaisuuden arviointiin. Uusia menetelmiä pienten virtavesien tilan arviointiin Vuonna 2015 julkaistun kansallisen pienvesien suojeluja kunnostusstrategian tavoitteena on jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien turvaaminen ja heikentyneiden pienvesien tilan parantaminen. vsk. Jukka Aroviita, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus sekä Jari Ilmonen, Metsähallitus; Maria Rajakallio, Oulun yliopisto; Tapio Sutela, Luonnonvarakeskus; Heikki Mykrä, Suomen ympäristökeskus; Kati Martinmäki-Aulaskari, Suomen ympäristökeskus; Minna Kuoppala, Suomen ympäristökeskus; Antti Leinonen, Suomen Metsäkeskus; Jussi Jyväsjärvi, Oulun yliopisto; Teemu Ulvi, Suomen ympäristökeskus; Teppo Vehanen, Luonnonvarakeskus. Purot ovat vahvasti riippuvaisia lähiympäristöstään ja rantapuuston poistaminen vaikuttaa eliöstöön ja sen toimintaan huomattavasti enemmän pienvesissä kuin suuremmissa vesistöissä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Puroissa on myös paljon vesirakenteita, jotka estävät tai haittaavat erityisesti kalojen liikkumista. Arviointitulokset kertovat, kuinka paljon puron nykytila poikkeaa sille arvioidusta luonnontilasta. Purojen tilaa ovat Suomessa erityisesti heikentäneet maaja metsätalouden maankuivatusta varten tehdyt toimet: ojitukset, perkaukset ja niiden vaikutukset. Freshabit LIFE IP-hankkeessa kehitettiin pienten virtavesien tilan arviointiin uusia menetelmiä. Ojaverkostot lisäävät kiintoaineen, humuksen ja ravinteiden kulkeutumista puroihin ja valuma-alueen hakkuut voivat voimistaa näitä vaikutuksia. Pienvesien tilan arviointiin ei ole kuitenkaan ollut systemaattista lähestymistapaa. Pienimpiä puroja on myös paljon muutettu peltotai metsäojiksi tai ne on suoristettu. 30 S uomessa on jäljellä hyvin vähän luonnontilaisia pieniä virtavesiä (Kuva 1)
Pienvesissä on erityisen paljon luontaista vaihtelua, minkä takia vertailuolojen täsmällinen määrittely niille voi olla erityisen haasteellista. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Luonnontilan ja sen muuttuneisuuden määrittämiseen tarvitaan tilan arviointimenetelmiä. Kuva 1. Kuva: Jari Ilmonen, Metsähallitus.. Pienvesien suojelun sääntely sisältyy vesilakiin ja metsälakiin (Tolonen ym. erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden tulee määritelmällisesti olla luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Menetelmiin tulee mahdollisimman täsmällisesti määritellä luonnollisilta ominaisuuksiltaan hyvinkin erilaisille vesistöille niiden vertailuolot, jotka ovat tilan arvioinnin perusta. Luonnontilainen metsäpuro. 31 Tilan arviointi vaatii vertailuolojen täsmällistä määrittelyä Pienvesien kunnostusja suojelutyössä on vahvoja samankaltaisuuksia suurempien vesien vesienhoitotyön tavoitteiden asetteluun. vsk. Luotettavalla arvioinnilla tunnistetaan tilaltaan heikentyneet vesistöt, ja niiden muutoksen asteen arviointi on vahvasti riippuvainen siitä, kuinka täsmällisesti vertailuolot pystytään määrittelemään. Kaiken kokoisissa vesistöissä tavoitteena ovat lähtökohtaisesti luonnontilaiset tai vain vähän ihmisen toiminnan muuttamat vesistöt luontaisine ominaispiirteineen (habitaatin rakenne, lajisto ja ekosysteemin toiminta). 2019). Suurempien pintavesimuodostumien vesienhoitoa ohjaa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). 2019). Metsälain 10 §:n mukaan suojeltuja ovat ns. Vesienhoidon tilatavoite on hyvä ekologinen tila, jossa saa olla korkeintaan vähäisiä muutoksia vertailuoloista, joilla tarkoitetaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ihmistoiminnan lähes muuttamattomia olosuhteita (Aroviita ym
2015) Iijoen valuma-alueella. Kuva 2. Aineistot kattoivat useiden tutkimusja kehityshankkeiden yli 1300 puron pohjaeläin-, vesisammalja kalastoaineistot koko Suomen alueelta sekä maastoinventointitiedot yli 400 purosta Iijoen valuma-alueelta. vsk. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Purojen biologisten vertailuolojen määrittelyä ja tilastomallinnusta, jotta purojen tilaa voitaisiin arvioida niiden luontaisen lajiston häviämisen näkökulmasta. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Työssä jatkokehitettiin empiiriseen tilastomalliin perustuvaa menetelmää (PienvesiGIS, Häkkilä ym. 2. Mittavat aineistot Hankkeessa koottiin yhteen suuri osa pienten virtavesien maastonäytteenottojen ja -inventointien tutkimusaineistoista. 32. Kuva: Håkan Söderholm/vastavalo.net. Päivänkorennon toukka. Työssä kehitettiin purojen tilan arviointia vesisammalille, pohjaeläimistölle ja kalastolle koko Suomen alueelle. 32 Tavoitteena puitteet purojen tilan arviointiin Freshabit-hankkeessa tehdyn kehitystyön keskeisenä tavoitteena oli kehittää valtakunnallista pienten virtavesien tilan arviointia. Tässä työssä kehitettiin erityisesti: 1. Kattavat arvioinnit ovat haastavia toteuttaa, sillä pienvesiä on suuri määrä eikä kaikkia pystytä käytännössä havainnoimaan maastokäyntien avulla. Arviointimenetelmien kehittämisessä onkin tärkeää tehokkaasti hyödyntää saatavilla olevia kattavia paikkatietoaineistoja, olemassa olevaa kartoitustietoa ja tilastomallinnusta. Puroelinympäristöjen luonnontilan muuttuneisuuden paikkatietopohjaista mallinnusta
Pohjaeläimet ovat vesistöjen pohjilla ainakin osan elinkierrostaan eläviä selkärangattomia eläimiä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Tila-arvio perustuu lajiyhteisömalliin, jonka avulla voidaan ennustaa luontaista lajistoa ja arvioida näytteissä havaitun lajiston muuttuneisuutta luonnontilaisesta (ihmistoiminnasta johtuvaa lajihävikkiä) asteikolla 0–100 %, mikä vastaa ekologisen laatusuhteen vaihtelua välillä 0–1.. Mallin avulla pystyttiin ennustamaan luontaista yleistä pohjaeläinlajistoa verrattain hyvin ja sen avulla voitiin tarkastella paikkakohtaisesti puroaineistojen pohjaKuva 3. Lajien mallinnuksesta apua tilan arviointiin Pienille virtavesille kehitettiin tilastollinen malli luontaisen pohjaeläinlajiston ennustamiseksi. vsk. 33 Lisäksi tuotettiin aineistot purokohteiden yläpuolisten valuma-alueiden ominaisuuksista, kuten maankäytöstä. Yleisiä ryhmiä ovat hyönteisten toukat, kuten mäkärät, koskikorennot, päivänkorennot (Kuva 2) ja vesiperhoset. Pohjaeläimistöä käytetään yleisesti vesien tilan indikaattoreina. Kuva on tarinakartta-verkkosivustolta (https://tiny.cc/purot), missä on esitetty hankkeessa kootut aineistot. Esimerkkikuva purojen pohjaeläimistön tilan arvioinnista Taivalkosken alueelta mistä on paljon aineistoa
vsk. Runsas kiintoaines puron pohjalla myös vähentää vesisammalten peittävyyttä, joka osaltaan heikentää pohjaeläimistön elinympäristön laatua (Turunen ym. Pienissä puroissa elää tavallisimmin vain yksi kalalaji, usein taimen, tai ei sitäkään. 34 eläimistön muutoksia suhteessa niille arvioituun luonnontilaan. Suurin osa taantuneista lajeista on päivänkorentoja, koskikorentoja tai vesiperhosia, joille kiintoaineen sedimentaatio ja puron pohjien liettyminen on haitallista. 2020). PienvesiGISmenetelmässä mallinnetaan luonnontilan muuttuneisuusinventointia paikkatietojen perusteella. Metsäojitusten kiintoainekuormitus heikentää kalojen elinympäristön laatua ja soveltuvuutta lisääntymiseen. Metsäojitusten vaikutuksessa oli kuitenkin paljon vaihtelua, mikä saattaa liittyä ojien ikään, syvyyteen, maaperään ja mahdollisiin vesiensuojelutoimiin, joten näiden tietojen hyödyntäminen saattaisi parantaa mallien tarkkuutta. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Jos puron sorapohja peittyy hiekkakerroksella, taimen menettää kutuun ja mädin hautoutumiseen sopivan alustan eikä lisääntyminen enää onnistu. Pienten virtavesien kalasto on vähälajinen Hankkeessa koottu kala-aineisto osoitti, että purojen kalasto on yleensä vähälajinen. jokihelmisimpukalle, jonka selviäminen on riippuvainen taimenkannasta. Useat taantuneista lajeista hankkivat ravintonsa laiduntamalla puron pohjalla kasvavaa päällysleväkasvustoa tai keräämällä ja pilkkomalla pohjasta löytyvää eloperäistä ainesta, kuten lehtikariketta. Noin kolmasosassa pienimpien purojen sähkökoekalastuksista ei ollut saalista. 2005). Mallin antama tieto on olennaisen tärkeää, koska puroista harvoin on maastossa inventoitua tai mitattua tietoa eikä purojen valtavan määrän takia tietojen kerääminen paikan päällä ole laajassa mitassa mahdollista. Mallin tärkeä lisäarvo on, että sen avulla voidaan tunnistaa erityisesti lähellä luonnontilaa olevat purot, joissa suojeluarvot voivat olla merkittäviä, ja toisaalta taas kaikkein voimakkaimmin muuttuneet purot, joita ei voida enää kohtuullisilla panostuksilla kunnostaa parempaan tilaan, saati ennallistaa kokonaan. Tilan muuttuneisuutta voidaan mallintaa Iijoen valuma-alueen laajan puroinventointiaineiston avulla kehitettiin tilastomalliin perustuvaa menetelmää (PienvesiGIS, Häkkilä ym. Kiintoainekuormitus on haitallista myös mm. Metsähallituksen puroinventointimenetelmässä purot kartoitetaan maastossa (Hyvönen ym. Vesienhoidon jokivesien kalaindeksistä kehitettiin purovesiin soveltuva muoto. 2015). Nämä eliöstön muutokset voivat kertoa purojen pohjan lehtikarikkeen määrän tai laadun muutoksista, jotka voivat olla seurausta metsätalouden toimista. Jatkokehitetty PienvesiGIS-malli ei pysty ennustamaan purohabitaatin muuttuneisuusluokkaa täysin tarkasti, mutta se ennusti vähintään suuntaa antavasti habitaatin muuttuneisuutta luonnontilasta. Jatkossa mallinnusta tulisi kehittää myös biologisten ryhmien. Inventoinnissa purojen varret kuljetaan kokonaisuudessaan läpi ja samalla kirjataan tietoja puron ominaisuuksista ja luonnontilan muuttuneisuudesta (Kuva 4). Tarkastelun perusteella useat purojen luontaisesti yleiset pohjaeläinlajit olivat taantuneita erityisesti voimakkaasti ojitettujen metsätalousalueiden puroissa. Tulosten perusteella purohabitaatin muuttuneisuutta voitiin mallintaa suhteellisen hyvin kartalta mitatun valumaalueen muuttuneisuuden (etenkin metsäojituksen määrä) ja uoman suoristuksen perusteella. Vaikutukset olivat voimakkaimpia pienissä puroissa
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Tulokset auttavat arvioimaan purojen kunnostus-, ennallistamisja suojelutarpeita ja kohdentamaan vesienhoidon, kunnostuksen ja luonnonsuojelun toimenpiteitä ja resursseja paremmin oikeisiin kohteisiin. Pidemmän aikavälin tavoite on paikkatietopohjainen järjestelmä, jonka avulla voidaan valtakunnallisesti arvioida purohabitaattien ja purojen lajiston muuttuneisuutta luonnontilasta. 35 aineistojen avulla niin, että paikkatietojen avulla voitaisiin tuottaa lajiston muuttuneisuusarvioita. Inventointitulokset on esitetty arvioituna purojaksojen luonnontilan muuttuneisuutena.. Kattavat arviot pidemmän aikavälin tavoitteena Tässä esitellyt kehitystyön tulokset antavat mahdollisuuksia valtakunnallisesti sovellettavien mallinnusmenetelmien jatkokehittämiselle. Kuva 4. Kehitystyön suunnitellaan jatkuvan mahdollisen jatkorahoitusten turvin. Esimerkkikuva Metsähallituksen puroinventointiaineistosta Taivalkosken alueelta tarinakartta-verkkosivustolta (https://tiny.cc/purot). vsk
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Lähteet ja lisätietoa Verkkojulkaisu: Tarinakartta Uusia keinoja purojen tilan arviointiin: https://tiny.cc/purot Aroviita J, Mitikka S & Vienonen S 2019. Puroinventoinnit Iijoen valuma-alueella vuosina 1998– 2003. Vaikka purot eivät lähtökohtaisesti ole maatalousalueilla ja taajamissa luonnontilaisia, ne voivat kuitenkin olla luontoarvoiltaan muuten merkittäviä. https://doi.org/10.1007/s10750-019-04124-w Facebookissa www.facebook.com/ymparistojaterveys.fi Twitterissä @YTerveyslehti www.ymparistojaterveys.fi Ympäristö ja Terveys-lehti Ympäristöterveydenhuollon alueelliset koulutuspäivät Pohjoinen Suomi 16.–17.9.2020 Radisson Blu Hotel, Oulu Eteläinen Suomi 7.–8.10.2020 Solo Sokos Hotel Lahden Seurahuone, Lahti Ohjelma ja ilmoittautuminen: www.ymparistojaterveys.fi > Koulutukset. Pintavesien tilan luokittelu ja arviointiperusteet vesienhoidon kolmannella kaudella. https://www.syke.fi/ hankkeet/Pienvesi-GIS Hyvönen S, Suanto M, Luhta P-L, Yrjänä T & Moilanen E 2005. Vaikka metsätalous on kattavin purojen tilaan Suomessa vaikuttava maankäyttömuoto, myös kaupunkija maatalousalueiden pienet virtavedet olisi hyödyllistä sisällyttää valtakunnallisen arviointijärjestelmän piiriin. Hydrobiologia 847: 605–615. Menetelmän tarve, perusteet ja käyttömahdollisuudet. Paikkatietopohjaisen purojen tilan arviointimenetelmän kehittäminen. Suomen ympäristökeskus. 36 Arviointimenetelmiä kehitettiin metsätalousalueille. Pienvesiopas – Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2019. net/10138/306503 Turunen J, Muotka T & Aroviita J 2020. http://urn.fi/URN:ISBN:952-11-2080-0 Tolonen J, Leka J, Yli-Heikkilä K, Hämäläinen L & Halonen, L 2019. http://hdl.handle.net/10138/306745 Häkkilä K, Kuoppala M, Heino J, Ulvi T & Hämäläinen L 2015. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2019. Aquatic bryophytes play a key role in sediment-stressed boreal headwater streams. vsk. Alueelliset ympäristöjulkaisut 403. http://hdl.handle
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Saadakseen E-luokituksen pohjavesialueella esiintyvän pohjavedestä riippuvaisen ekosysteemin tulee olla luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen, merkittävä ja suojeltu vesilailla, luonnonsuojelulailla tai metsälailla. Mikäli pohjavesialueella on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi, kuuluu kyseinen pohjavesialue E-luokkaan sen mukaan, onko kyseessä sekä vedenhankinta-alue että merkittävä(t) pohjavesiekosysteemi(t) (1E tai 2E) vai pelkästään merkittävä(t) pohjavesiekosysteemi(t) (E). vsk. Vaikka pohjavesialueita on Suomessa runsaasti, ne eivät ole kuitenkaan jakautuneet tasaisesti. Eniten pohjavesialueita on Lapin ELY-keskuksen alueella, jossa on noin Janne Tolonen, vesiasiantuntija, Valonia Jarkko Leka, vesiasiantuntija, Valonia Maria Mäkinen, ylitarkastaja, Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus Pohjavesistä riippuvaiset ekosysteemit tarkastelussa Pohjavesialueiden luokittelun avuksi pohjavesialueilta on kartoitettu pohjavesistä riippuvaisia ekosysteemejä. E-luokka ei itsessään tuo lisäsuojelua, koska suojelu tapahtuu em. Tällaisia ovat esimerkiksi lähteet, lähteiköt ja tihkupinnat sekä pohjavesivaikutteiset purot, norot ja suot. Lisäksi pohjavesialueilta tulee selvittää pohjavesistä riippuvaiset ekosysteemit, joiden pohjavedestä pintavesitai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen (E-luokka). lakien avulla, mutta uuden pohjavesialueiden E-luokittelun avulla voidaan turvata pohjavesialueiden arvokasta luontoa muun muassa maankäytön suunnittelussa. 38 V uonna 2015 tulivat voimaan uudet säännökset pohjavesialueiden rajaamisesta, luokittelusta ja suojelusuunnitelmista. Pohjavesialueiden luokittelun lisäksi kartoituksissa kerättyä tietoa voidaan hyödyntää muun muassa uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojelussa tai pienvesikunnostusten suunnittelussa.. Pohjavesialueiden osalta tämä tarkoittaa, että ne luokitellaan vedenhankintaa varten tärkeisiin (1-luokka) ja muihin vedenhankintaan soveltuviin (2-luokka) alueisiin
Kuva 1. vsk. Kuva: Jarkko Leka. 2015). 39 kolmannes koko Suomen pohjavesialueista. vsk.. Maanpinnalle tai pintavesiin purkautuvalla pohjavedellä on suuri merkitys useiden luontotyyppien ominaispiirteisiin, esimerkiksi kasvillisuuteen ja muuhun lajistoon. 39 Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Viuvalan pohjavesialue, Somero, elokuu 2018. Runsasravinteisissa lähteissä on monimuotoinen ja vaateliaiden (ravinteet, kalkkipitoisuus) lajien muodostama eliöyhteisö. Lähde on paikka, jossa pohjavesi virtaa luontaisesti maatai kallioperästä maanpinnalle tai pintavesiin. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Runsaiten pohjavettä muodostuu helposti vettä läpäisevillä alueilla, kuten soraja hiekkaharjuilla. Pohjavesivaikutteiset luontotyypit Pohjavedellä tarkoitetaan maankamaran vapaasti liikkuvaa vettä, jota syntyy, kun sadevesi vajoaa maaperässä pohjavesikerrokseen. Liikkuva pohjavesi pitää lähteisiä paikkoja pysyvästi märkinä ja lähteitä happipitoisina. Luonnontilainen avolähde ja siitä alkava lähdepuro. Esimerkiksi lammissa, vesistöjen latvapuroissa, noroissa ja lähteissä pohjavesi turvaa veden riittävyyden ja luo pienvesiympäristöihin kosteaa ja viileää pienilmastoa ja muita tärkeitä ominaispiirteitä yhdessä kasvillisuuden kanssa. Lähteet jaotellaan kasvillisuuden perusteella perinteisesti niukka-, keskija runsasravinteisiin lähteisiin sekä näiden yhdistelmiin. Pienilmastollisesti ne ovat usein ympäristöään tasalämpöisempiä, jopa jäätymättömiä (Eurola ym. Niukimmin pohjavesialueita on Ahvenanmaan ohella Pohjoisja Etelä-Savon ELYkeskusten alueilla
Pienialaiset tihkupinnat eivät Kuva 2. Yksi harvinainen ja suojelullisesti arvokas lähdetyyppi on huurresammallähteikkö, joita esiintyy Itäja Pohjois-Suomessa kalkkivaikutteisilla alueilla ja pohjoisimmassa Lapissa kalkkivaikutuksesta riippumattakin (Eurola ym. Kuivinakin kausina jatkuva pohjaveden purkautuminen takaa vakaat olosuhteet viileästä vedestä ja tasaisesta lämpötilasta hyötyville lajeille. Kuva: Jarkko Leka.. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat pohjavesivaikutteiset purot, jotka ainakin latvaosiltaan ovat merkittävässä määrin pohjavesisyötteisiä. Isovarpurämeen ympäröimää tihkupintaa Yrjännummen pohjavesialueella Salossa. Tihkupinnoilla pohjavettä tihkuu maanpinnalle (Kuva 2), mutta vettä ei välttämättä ole näkyvissä. 2015). 40 Avolähteet ovat selkeitä, ympäristöstään erottuvia pohjavesivaikutteisia elinympäristöjä (Kuva 1). 2015). Päällisin puolin niukkalajinen, mutta virtaamaltaan voimakas avolähde voi luoda pohjavesisyötteisyydellään hyvät elinolosuhteet pohjavesistä riippuville eliölajeille myös etäällä itse lähteestä. Samassa maastokohdassa esiintyvät lähteet voivat muodostaa altaineen, lähdepuroineen ja tihkupintoineen laaja-alaisia lähteikköjä eli hetteikköjä (Eurola ym. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Niissä eliöstön määrä ja lajistollinen monimuotoisuus voi vaihdella erittäin niukasta hyvin runsaaseen riippuen esimerkiksi maaperästä, purkautuvan veden laadusta ja määrästä sekä lähdealtaan lähiympäristön luontotyypeistä ja luonnontilaisuusasteesta. Tällaisilla alueilla voi olla myös uhanalaisia lajeja, kuten harsosammalta, lähdeja röyhysaraa, pyörörutavesiäisiä tai lähdesirvikkäitä. vsk
Pohjavesivaikutteisten luontotyyppien tila huolestuttava Pohjavesialueisiin kohdistuu monenlaista maankäyttöä, kuten maaja metsätaloutta, maa-ainesottoa ja vedenottoa (Kuva 3), jotka voivat heikentää sekä pohjavesien tilaa että pohjavesistä riippuvaisia ekosysteemejä. Pohjavesivaikutus näkyy lähteisyyttä ilmentävänä kasvillisuutena, esimerkiksi lähteisissä ruohoja heinäkorvissa, joissa on luonnollisesti myös ravinteisille korville tyypillistä kasvilajistoa. 41 ensinäkemältä avaudu pohjavesivaikutteisina elinympäristöinä ja voivat jäädä helposti huomaamatta erityisesti lumipeitteisenä aikana. Lisäksi harjualueiden reunamilla voi olla suuriakin järviä, joiden pohjassa olevat lähteet ylläpitävät pohjavesivaikutusta luoden ympärilleen mahdollisesti ympäristöstään poikkeavan eliöyhteisön. Esimerkiksi hyvin pienetkin ojitukset pienvesiympäristöissä tai niiden läheisyydessä voivat muuttaa pohjavesiympäristöjen vesitaloutta ja siten heikentää merkittävästi ekosysteemin tilaa. Liedossa Lintulan pohjavesialueella maastokarttaan merkityn lähteen kohdalla oleva kaivo. Pohjavesivaikutus voi toisaalta kohdistua esimerkiksi suon tai järven tiettyyn kohtaan. Vesirakentaminen, metsänhoidolliset toimenpiteet ja ojitukset ovat yleisimpiä pienvesiluontotyyppejä ja niissä elävää lajistoa heikentäneitä toimenpiteitä. Useimmille pohjavesiympäristöjen lajeille on tärkeintä pohjaveden antoisuuden säilyminen. Pienvesiluontotyypit ovat vahvasti kytkeytyneitä lähiympäristöönsä, joten esimerkiksi metsähakkuut ja muu ympäröivä maankäyttö voivat helposti vahingoittaa herkän pienvesiympäristön ominaispiirteitä. lähdeletot ja lähteiset lettokorvet. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Arviointi tehtiin 388 luontotyypille sekä Eteläja Pohjois-Suomen että koko Suomen osalta. Muita pohjavesivaikutteisia suotyyppejä ovat mm. Kuva 3. Myös haja-asutuksen jätevesistä voi aiheutua merkittävää pistekuormitusta, jos jätevesiä ei ole käsitelty asianmukaisesti. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu kaksi kertaa ja tuorein arviointi valmistui vuonna 2018 (Kontula ja Raunio 2018). Suomessa on myös lähdelampia, joiden pohjalle purkautuu merkittävässä määrin pohjavettä. Kuva: Jarkko Leka.. Arviointialueena käytetty PohjoisSuomi vastaa suurin piirtein Lapin lääniä. Lähempi tarkastelu kuitenkin paljastaa tihkupinnat ympäristöstään erottuviksi luontotyypeiksi erityisesti niiden sammallajiston sekä kookkaampien putkilokasvien perusteella. vsk
Havumetsävyöhykkeen norot ja lähdelammet puolestaan arvioitiin puutteellisesti tunnetuiksi. lähdekorvet, puolestaan erittäin uhanlaisia. Tämä kuvastaa yleisestikin Suomen luontotyyppien tilan jakautumista Eteläja Pohjois-Suomen välillä. Etelä-Suomessa lähdeletot ovat äärimmäisen uhanalaisia ja ruohokorvet, joihin lukeutuvat mm. Kuva: Jarkko Leka.. Tuloksia Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelta Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella (Varsinais-Suomi ja Satakunta) pohjavesikartoituksen tarkistamisen yhteydessä tarkasteltiin yhteensä yli 400 pohjavesialuetta, Kuva 4. Selvää kuitenkin on, että Etelä-Suomen norojen tilanne on heikentynyt erityisesti metsätalouden vaikutuksesta. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Etelä-Suomessa maankäyttö on ollut pitkään erittäin voimaperäistä ja siten luontotyyppien tila on heikentynyt Etelä-Suomessa selvästi enemmän kuin Pohjois-Suomessa. vsk. Kaikkiaan voidaan todeta, että pohjavesivaikutteisten luontotyyppien tila on Etelä-Suomessa huolestuttavan heikko, mutta Pohjois-Suomessa hyvä tai kohtalainen. Havumetsävyöhykkeen latvapurot, joiden yhtenä alatyyppinä lähdepurot, arvioitiin Etelä-Suomessa vaarantuneiksi ja Pohjois-Suomessa elinvoimaisiksi. Kuivunut lautakehikkoinen iso lähde harjun laella Ristinummen pohjavesialueella Salossa. 42 Lähteiköt ja huurresammallähteiköt arvioitiin Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi, Pohjois-Suomen osalta elinvoimaisiksi
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Esimerkiksi erityissuojeltujen lajien harsosammalen (Trichocolea tomentella) ja lähdesaran (Carex paniculata) uusia esiintymiä löydettiin useita sekä Varsinais-Suomesta että Satakunnasta. Kohteista todettiin tuhoutuneiksi 131 kpl ja luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita oli 240 kpl. Useilta kohteilta löydettiin uhanalaislajistoa, erityisesti sammalia ja putkilokasveja. Vedenotto on vaikuttanut heikentävästi useiden lähteiden tilaan. Uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi arvioitu vakoruutusammal Saarenkylän pohjavesialueella Salossa. E-luokan kriteerin täyttävistä kohteista 86 on suojeltu luonnonsuojelulain perusteella, 158 vesilain perusteella ja 118 metsälain perusteella. Useat lähdepurot ovat myös tärkeitä uhanalaisen kalalajin taimenen (Salmo trutta) lisääntymisalueita. Kuva: Janne Tolonen.. Tarkastelun tuloksena E-luokan merkinnän sai yhteensä 50 pohjavesialuetta ja loput 204 pohjavesialuetta luokiteltiin 1tai 2-luokkaan. 43 joista osa oli jo aiemmin poistettu luokittelusta vedenhankintaan soveltumattomina. vsk. Tuhoutumisen syinä olivat suurimmassa osassa joko ojitus tai kaivorakenteet. Myös useissa kohtalaisen hyvin säilyneissä lähdeympäristöissä on vedenottamo. Tarkastelun yhteydessä poistettiin edelleen 33 pohjavesialuetta. Kuva 5. Luontokartoituksen osalta tarkastettavat pohjavesialueet valittiin olemassa olevan tiedon ja karttatarkastelun perusteella, yhteensä luontokartoituksia tehtiin 90 pohjavesialueella ja 370 maastokohteella
vsk.. Puutteellisen tiedon vuoksi arvokkaita elinympäristöjä tuhoutuu muun muassa metsähakkuiden yhteydessä, vaikka luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset pienvesiympäristöt on suojeltu sekä vesiettä metsälailla. Vedenotto uhkaa pohjavesistä riippuvaisten ekosysteemien tilaa. Kuva: Janne Tolonen. Laajempi valtakunnallinen maakunnittain toteutettu pienvesi-inventointi toteutettiin 1990-luvun alussa. Pienvesiluonnon huomioimiseksi tarvittaisiin nykyistä kattavampia selvityksiä esimerkiksi maakunnallisesti arvokkaista pienvesistä, jolloin arvokkaat luontokohteet voidaan turvata maankäytössä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 44 Lisätietoa ja tietojen päivitystä tarvitaan Pohjavesialueiden kartoitustyön aikana huomattiin, että tieto pienvesistä ja niiden lajistosta on hyvin puutteellista. Uhanalaiset luonnontilaiset pienvesiluontokohteet olisi hyvä turvata jo kaavoituksen yhteydessä. 44 Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Tämän jälkeen laajempia pienvesikartoituksia on toteutettu esimerkiksi yksittäisten kuntien toimesta, mutta valtakunnallisia tarkasteluja ei ole tehty lukuun ottamatta luontotyyppien uhanalaisuusarviointia. Myös maastokarttojen merkinnät ovat puutteellisia erityisesti lähteiden osalta. Kuvassa lähteikköalueelle rakennetun vedenottamon purkuputki Saarenkylän pohjavesialueella Salossa. Kuva 6. Lähteitä ja muita pohjavesistä riippuvaisia ekosysteemejä esiintyy runsaasti myös varsinaisten pohjavesialueiden ulkopuolella. vsk
Oulu 2015. http://hdl.handle.net/ 10138/306503. & Raunio, A. Thuleinstituutti, Oulangan tutkimusasema, Oulun yliopisto. Kontula, T. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A., Kaakinen, E., Kukko-Oja, K., Saari, V. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kuivien jaksojen aikaan tulisikin turvata merkittäviin ekosysteemeihin purkautuvan pohjaveden riittävä määrä suhteessa vedenottolupien määriin. 112 s. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. vsk. 388 s. Pienvesiopas – Pienvesien tunnistaminen ja lainsäädäntö. Opas Suomen suokasvillisuuden tuntemiseen. 2018. Ilmastonmuutos tulee ennusteiden mukaan aiheuttamaan pidempiä kuivuusjaksoja ja lämpötilojen nousua. Kesäkauden haihdunnan määrän lisääntyminen sekä kasvukauden pidentyminen vaikuttavat myös pohjaveden pinnankorkeuksiin. (toim.). 2015: Sata suotyyppiä. Nämä pidemmät kuivat jaksot ovat uhkana myös pohjavedestä riippuvaisille ekosysteemeille, jolloin pohjaveden merkitys lähdevaikutteisiin elinympäristöihin korostuu entisestään. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Tolonen, J., Leka, J., Yli-Heikkilä, K., Hämäläinen, L., & Halonen, L. Skenaarioiden mukaan pohjaveden pinnat laskevat etenkin loppukesällä ja syksyllä, koska kevät aikaistuu ja sulamisvesien pohjavesivarastoja täydentävä vaikutus vähenee kesän kuivuusjaksojen pidentyessä. Toisaalta syksyisin sadannan lisääntyminen sekä talvisin roudaton maa ja toistuvat lumen sulamisjaksot edesauttavat pohjavesivarastojen täydentymistä etenkin Eteläja Keski-Suomessa. ja Salonen V. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2019. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristö 5/2018
Muutos parempaan on kuluneen 40 vuoden aikana ollut huomattava. Kuvat: Ilona Hankonen. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Ilona Hankonen, FM, tutkija Turun yliopisto Saastuminen ja vesiensuojelu eletyssä jokiympäristössä Kokemäenjoen ja sen ranta-alueiden merkitystä Porin kaupungin asukkaille selvitettiin Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksena koulutusohjelman (KTMT) toteuttamassa ja Länsi-Suomen Osuuspankin rahoittamassa Vesikansa -projektissa vuonna 2019. vsk. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa joesta ja jokivarsista kaupunkilaisten arjen ja vapaa-ajan ympäristöinä sekä jokiympäristöön liittyvistä kulttuurisista merkityksistä ja käytännöistä. Vesistöjen saastumisen tyyppiset ympäristöongelmat ovat kulttuurisesta näkökulmasta vähän tutkittuja. Tämäkin tutkimus kaupunkitilan nykyiseen käyttöön ja arjen käytäntöihin keskittyvänä antoi vain pintaraapaisun aiheesta, joka kuitenkin nousi toistuvasti esille haastateltujen puheessa. Ympäristöongelmat on totuttu näkemään luonnontieteellisinä kysymyksinä, vaikka niihin liittyy myös paljon kulttuurisia aspekteja. Näistä yksi oli joen saastuminen ja myöhempi puhdistuminen. 46 P orilaisten haastatteluissa tuli esille useita jokirannan ympäristöihin kaupunkialueella liittyviä teemoja. Ihmisten subjektiivinen kokemus saastumisesta ja puhdistumisesta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Joen vedenlaatua, kalastoa ja muita luonnontieteellisesti tai taloudellisesti mitattavia tekijöitä on tutkittu ja niistä on keskusteltu. Joen saastumiseen alettiin kiinnittää huomiota ja sen tilan kohentamiseksi tehdä työtä 1970-luvulta lähtien. Kysymys siitä, mitä kaupunkitilassa virtaavan joen saastuminen muutamassa vuosikymmenessä puhtaasta lohijoesta erittäin huonokuntoiseksi ja puhdistuminen samanpituisessa ajassa takaisin kunnoltaan kohtalaiseksi on merkinnyt kaupunkilaisten arjessa, paikallisidentiteetissä ja ympäristömielikuvissa, olisi kokonaan oman tutkimuksensa aihe. Kokemäenjokea voi pitää esimerkkinä onnistuneesta vesiensuojelutyöstä
vsk. Porissa on siis eletty kymmenisen sukupolvea ympäristössä, jossa jokiveden saastuminen lienee synnyttänyt ainakin jonkinlaisia muutoksia joen tarjoamassa sosiomateriaalisessa ympäristössä. Vakavaksi ongelmaksi joen saastuminen Porissa kehittyi viime sotien jälkeen teollisen tuotannon nopean lisääntymisen seurauksena. Tervatuista aluksista veteen joutuvien haittaaineiden arvioitiin vaikuttavan kielteisesti kaloihin ja ehdotettiin tervaamisen rajoittamista ja kutualueiden rauhoittamista liikenteeltä. Huonoimmillaan Kokemäenjoen vedenlaatu oli 1970-luvulla, jolloin se luokiteltiin erittäin huonoksi (ELY, kalatalouspalvelut, kokemaenjoki.fi). Jo 1770-luvulla pohdittiin lohikannan taantumisen syitä. Lisäksi pohdittiin mm. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kokemäenjoen ympäristöhistoria tarjoaa valaisevan esimerkin siitä, että vesiensuojelua koskeva keskustelu ei ole pelkästään modernin ajan ilmiö. melun vaikutusta kalojen lisääntymiseen (Saariola 1994, 30). 47 Kokemäenjoen ympäristöhistoriaa Saastuminen ja sen hallinta jokisuistossa ei ole niinkään uusi asia kuin minä se näyttäytyi tämän tutkimuksen aineistossa, jossa aikaperspektiivi ulottuu korkeintaan iäkkäimpien haastateltujen vanhemmiltaan kuulemiin asioihin. Myös rehevöitymiseen kiinnitettiin huomiota jo tuolloin. Samalla veteen joutuvien haitta-aineiden valikoima ja vaikutuskirjo laajenivat. Tällöin alettiin ensimmäistä kertaa pohtia, mitä vesistöjen suojelemiseksi voitaisiin ja pitäisi tehdä.
Saastunut joki kaupunkilaisten arjessa Joen saastuminen vaikutti Porissa aistein koettuun elämisympäristöön, ja havaittuihin muutoksiin pyrittiin sopeutumaan antamalla niille erilaisia kulttuurisia merkityksiä. Jokiveden laatu tuli esille jokeen liittyvien arjen toimintojen, etenkin uimisen ja jokikalan käytön yhteydessä. Saastuminen ja puhdistuminen eivät ole kulttuurisia ilmiöitä vain mielikuvien tasolla, vaan ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat suoraan arkisiin käytäntöihin jokirannoilla. Samoin monet iäkkäät ihmiset kuvaavat saastunutta jokea omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Kemikaalikuormituksen osalta tahallinen kuormitus on jo varsin hyvin hallinnassa, mutta joen alaosa on kohdannut viime aikoina tahattomia kertaluonteisia päästöjä. Porissa hajua ei aiheuttanut ainoastaan sulfiittiselluloosatehtaan päästöt ilmaan, vaan myös metsäteollisuuden kiintojätteellä kuormitettu joki haisi. Kokemäenjoen saastuneisuuteen liittyi tuolloin vahvoja alueellisia mielikuvia, myös Porin ulkopuolella. Saastuminen ja puhdistuminen ovat materiaalisia, mutta heikosti paikallistuvia ja osin myös heikosti havaittavia ilmiöitä. Joen tila alkoi 1980-luvulla vähitellen parantua huonosta välttäväksi. Sen sijaan kerrottiin, miten veden uimakelpoisuus on koettu. Ihmiset puhuivat vedenlaatuun liittyvistä mielikuvistaan ja niiden vaikutuksista toimintaan. Silloin se oli ”aina” ollut sellainen, kuin se oli tuolloin. Kukaan informanteista ei puhunut haitta-aineiden pitoisuuksista sinänsä ja vedenlaadun biologisista indikaattoreistakin puhuttiin suhteellisen vähän. Tällä hetkellä Kokemäenjoen vedenlaatu on pääosin tyydyttävä. Jokea käytettiin kaatopaikkana varsin suruttomasti. Ympäristön pilaantuminen nähtiin elintason kohenemisen hintana, jolle ei voida mitään ja johon oli vain sopeuduttava. Metsäteollisuuspaikkakunnilla sanottiin, että ”raha haisee”. 48 Lainsäädäntö kehittyi ja päästöjä alettiin hitaasti saada hallintaan. Kokemäenjoen kalojen elohopeapitoisuus on laskenut ja kala luokitellaan nykyään syömäkelpoiseksi sekä haitta-ainepitoisuuksiltaan että makunsa puolesta (ibid). Eri ikäluokkia edustavien porilaisten elämänkaaren aikana joki on näyttäytynyt eri vaiheissa eri tavoin kaatopaikkana, välttämättömänä pahana, ympäristöhuolen ja aktiivisen vesiensuojelutyön kohteena ja lopulta onnistuneen muutoksen tuottaman ilon ja ylpeyden aiheena. Joen vedenlaatuun muutokset vaikuttivat viiveellä. Nuorille porilaisille joki on ”aina” ollut sellainen kuin se on nyt. Ilmeisesti juuri muutosten hitauden takia ei vesiensuojelullinen näkökulma tule kovin vahvasti esille nuorempien ikäluokkien jokea koskevassa puheessa. Teollisuuden ja yhdyskuntien päästöjä on saatu hallintaan, mutta maaja metsätalouden hajakuormitus on edelleen ongelmana. He myös tiedostivat ja toivat esille, että kyse on nimenomaan mielikuvista. vsk. Iäkkäimmät muistelivat myös pyykinpesua jokirannalla ja likaisen veden vaikutusta pesutulokseen. Iso kertaluonteinen muutos tapahtui 1980-luvun puolivälissä kahden selluloosatehtaan lopettaessa toimintansa. Kiinnostavaa oli erityisesti se, miten mielikuvat vedenlaadusta ovat muokanneet jokeen liittyviä arjen käytäntöjä eri aikoina ja minkälaisia sukupolvikokemuksia asiaan liittyy. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Joen pitäminen likaviemärinä ei ollut vain teollisuuden synti: iäkkäät haastatellut kertoivat, että myös kotitalouksille joki tarjosi kätevän siivousavun: kevättalvella jäälle kuormattiin pois heitettävät roinat ja ulkohuussien aluset jäidenlähdön siivottavaksi. Haastatellut muistelivat esimerkiksi Karjarannan teurastamon laskeneen teurasjätteitä jokeen vielä 1970-luvulla. Jälkimmäisistä mainittiin lähinnä kalalajiston muutokset
vsk. Jokikalan käyttö ravintona alkoi vähetä elintason nousun ja terveyteen liittyvän tiedon myötä. Iäkkäät porilaiset kuvaavat tuon ajan jokea ”puuroksi”. Voimakkaan saastumiskehityksen alkuvaiheessa, parina viime sotien jälkeisenä vuosikymmenenä saastumiseen sopeuduttiin. Saastuminen oli konkreettisesti eri aistein havaittavaa. Lapset saivat lapamatoja, mutta ei siitä välitetty.” (Mies noin 80 v.) Toistuvia teemoja iäkkäiden henkilöiden kuvauksissa joen tilasta 70-luvulla ja sitä aikaisempina aikoina ovat paha haju, moska ja likaisuus. Saastuneessa vedessä uitiin, sitä käytettiin pyykinpesuun ja kahvivetenä. Aittaluodon kerrostaloalue vastarannalta kuvattuna.. Joessa kellui sellutehtaan kiintojätteestä muodostuneita lauttoja, jotka kuplivat ja haisivat. vsk. ”Viemärivedessä uitiin, mutta ei se mitään aiheuttanut, siihen tottui. 49 eri paikoissa ja eri aikoina sekä jokikalan käytöstä ravintona, sen koetusta laadusta ja syömäkelpoisuuteen liittyvistä mielikuvista ja tunteista. Kun oli varaa syödä muutakin, ja joki oli kamalassa kunnossa, kotitarvekalastuk49 Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kaksi 70–80-vuotiasta henkilöä kertoi, että heidän lapsuudessaan jokivettä saatettiin juoda keittämättömänäkin. Sodan jälkeisessä Suomessa ihmisillä oli muitakin huolenaiheita. Jokikalaa syötiin totuttuun tapaan. Ympäristöterveyteen ei kiinnitetty suurta huomiota ja totuttuja joen käyttötapoja jatkettiin terveysriskeistä välittämättä
vsk. Likaantunut, haiseva joki oli vastenmielinen, se värjäsi pyykin ja siellä uiminen teki ihon likaiseksi ja haisevaksi. 50 sen perinne joella alkoi hiipua. Myös kalaston taantumista joessa muisteltiin, mutta arjessa näkymättömiin jäävät biologiset vaikutukset eivät niinkään saaneet huomiota. Kalat alkoivat maistua pahalta. vsk. Ne oli kissakaloja. Kriittinen asennoituminen vaikuttaa heränneen vasta jälkeen päin. Vettä ei entiseen tapaan tehnyt mieli juoda ja uimapaikkoja piti hakea kauempaa yläjuoksulta. Ei Kokkelis uida!” ”Olik sulta kielletty Kokkelis uiminen?” ”Ei, tää haisi niin pahalt. ”Kävittekö [lapsena] uimassa?” ”Juu. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 50 Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Ei niit kaloja ees syöty, mitä täst nostettiin. Messualue Karjarannassa v.2019.. Saastunutta jokea koskevissa muistoissa ei esiintynyt paljonkaan pohdintoja kemikaalien tai mikrobien vaikutuksesta terveyteen tai luontoon, vaan koetut haitat olivat arjessa välittömästi koettuja viihtyvyysja hygieniahaittoja. Ei sin tehnyt mielikään. Jonku ahvensopan joskus äiti teki, kun mä sain ahvenia täst. Muistoissa suhde saastumiseen ja saastuttajiin oli enemmän mukautuvaa kuin kriittistä. Meressä. Enemmänki täst kalastettiin vaan, koska kalastaminen oli kivaa.” (Mies noin 50 v.) Vuonna 2014 Norilsk Nickelin Harjavallan tehtaalla sattunut iso nikkelipäästö Kokemäenjokeen herätti porilaisissa edelleen voimakkaita tunteita. Nykypäiviin saakka ulottuva kotitarvekalastuksen jatkumo on säilynyt Porissa parhaiten merialueilla. Päästö vaikutti herättävän saastumiseen liittyviä muistoja
Vanhemmat ihmiset rupes muistelemaan niitä muistojaa, kun koko joki on kuplinut kuin noidan kattila. Teemme työtä puhtaiden vesistöjen ja ympäristön puolesta KVVY Tutkimus Oy:n asiakkaana olet mukana tukemassa KVVY ry:n neuvonta -ja tutkimustyötä. Etelärannan vanhoissa kivitaloissa neliöhinta oli yritysneuvoja Mari Antikaisen mukaan vielä 1990-luvulla vain noin tuhat markkaa. vsk. Toinen esimerkki 50 vuoden takaisen teollisuuskaupungin suhteesta jokeen tarjoaa Aittaluodon kerrostaloalue. Hätilän talot purettiin 1970-luvulla ja alueeseen liittyviä muistoja tuli aineistossa esille vain niukasti. Erityisiä ”saastumisen paikkoja” joella olivat keskustaalue tehtaineen sekä Karjaranta, jossa jokea saastuttivat öljysatama ja teurastamo. Et oikeesti näki, et kummonen juttu se oikeesti oli.” (Nainen, noin 30 v.) ”Ja kyl se herätti paljon näitä kysymyksiä, et miten paljon Kokemäenjokeen on dumpattu jätteitä aikasemmin. Nakkilassa äidin luona näki kuolleita simpukoita. ”Kyllähän se aika paljon pysäytti. 51 Voisi puhua jopa yhteisöllisen trauman aktivoitumisesta. Nykyään näkymä asunnosta joelle on huomattava arvotekijä. Päinvastoin, joki koettiin enemmänkin asumisviihtyvyyttä ja turvallisuutta heikentävänä tekijänä. Et kyl se vähän pelottavaa on, et mitä kaikkee tuol joen pohjas on.” (Nainen, noin 40 v.) Jokeen liittyvät mielikuvat ovat vaikuttaneet joen varressa sijaitsevien alueiden arvostukseen eri aikoina. Hätilää esittävää kuva-aineistoakin löytyi Kansalliskirjaston sähköisestä tietokannasta yllättävän vähän. 1960–70-luvun taitteessa rannan tuntumaan rakennetuissa taloissa asuntojen parvekkeet ja talojen oleskelupihat ovat maan puolella. Puuvillatehtaan saasteet ja Rosenlewin saasteet ja mitä ne on. kvvy.fi Asiantuntija-, näytteenottoja laboratoriopalvelut toimipisteistämme: Tampere | Pori | Rauma | Vaasa | Hämeenlinna | Sastamala | Jyväskylä. Karjarannan läheisyydessä sijainnut, sotien jälkeen asunnottomille Ruotsin valtion lahjoittamin avustusvaroin rakennettu Hätilän alue näyttäytyy muistoissa huonoosaisuuden ja rikollisuuden leimaamana alueena. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Huono-osaisimmille tarkoitetun Hätilän sijainti kertoo siitä, että asunto jokirannan läheisyydessä ei tuolloin ilmentänyt sosiaalista statusta
Tilatavoitteiden sitovuus vaikuttaa merkittävästi vesistövaikutuksia aiheuttavien hankkeiden, kuten teollisuuslaitosten suunnitteluun ja ympäristöluvitukseen. Ympäristönäkökulmat on tärkeää ottaa kattavammin huomioon jo investointihankkeiden suunnitteluvaiheessa. Mikko Tolkkinen. Ville Koskimäki. 52 Ville Koskimäki, FM, ON, liiketoiminnan kehityspäällikkö Mikko Tolkkinen, FT, johtava asiantuntija Kaisa Vähänen, DI, johtaja AFRY Finland Oy, Ympäristö Vesistöjen ekologisen tilan ennakkoarviointi tärkeä osa hankkeiden riskienhallintaa Vesipuitedirektiivin pintavesien tilatavoitteista on tullut nykyisen oikeuskäytännön myötä oikeudellisesti sitovia. Kaisa Vähänen.. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. vsk. Lisäksi riskienhallinnassa korostuvat kattava ympäristön ennakkotarkkailu, laadukkaat vesistövaikutusarvioinnit ja niitä tukevien 3D-vesistömallinnustyökalujen hyödyntäminen. Näin minimoidaan riskejä ja vältetään turhaa työtä myöhemmissä vaiheissa
Ratkaisu täsmensi, että lupaa ei voida myöntää hankkeelle, joka saattaa heikentää pintavesimuodostuman tilaa tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen. Vesipuitedirektiivin tilatavoitteiden oikeudellinen velvoittavuus hankkeiden lupaharkinnassa tarkentui vuonna 2015 EUtuomioistuimen ns. Ratkaisussaan KHO vahvisti, että lupaa ei voida myöntää, mikäli yhdenkin ekologisen laatutekijän – tässä tapauksessa Pintavesien ekologinen tila 2019. Vesipuitedirektiivin mukaisesti tavoitteena on saavuttaa kaikkien pintavesien hyvä tila viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Vesienhoidon tilatavoitteiden sitovuus vahvistui entisestään ns. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Finnpulp-tapauksen myötä. sitä täsmentävään Weser-tuomioon. KHO vetosi muun muassa vesipuitedirektiiviin ja Pintavesien ekologinen tila vuonna 2019. Tuomion mukaan tila huononee, mikäli yhdenkin laadullisen tekijän (kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvit, kalat, piilevät) tilaluokka huonontuu yhdellä luokalla, vaikka tämä ei johtaisi vesimuodostuman tilaluokan alenemiseen kokonaisuudessaan. KHO:n päätöksessä tarkasteltiin ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä vesistövaikutusten näkökulmasta. Direktiivi ja siihen perustuvat vesienhoitosuunnitelmat ja vesienhoidon ympäristötavoitteet oli alun perin tarkoitettu ohjaamaan vesienhoidon suunnittelua. Ratkaisun mukaan vesipuitedirektiivissä asetetut tilatavoitteet sitovat jäsenvaltioita oikeudellisesti. 53 Tilatavoitteista oikeudellisesti sitovia Euroopan unionin vesipuitedirektiivi (2000/60/EY) asettaa jäsenvaltioille tavoitteeksi, että pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila ei heikkene. Tapauksessa korkein hallinto-oikeus kumosi 19.12.2019 antamallaan päätöksellä (KHO 2019:166) Kuopioon suunnitellun biotuotetehtaan ympäristöluvan. vsk. KHO arvioi vaarantaako hanke vesistön hyvän ekologisen tilan tai aiheuttaako se ainakin yhden ekologisen tilan luokittelua koskevan laatutekijän alenemisen. Weser-tapauksessa (C-461/13) antamassaan ratkaisussa
54 kasviplanktonin – tila on vaarassa heikentyä. Ekologisen tilan ennakkoarviointi Kuten Finnpulp-tapaus osoitti, voi muullakin kuormituksella (hajakuormitus) kuin vain luvitettavan hankkeen kuormituksella olla merkitystä lupamenettelyssä. Ratkaisun mukaan hankkeen päästöt, yhdessä Kallaveden lisääntyneen hajakuormituksen kanssa, olisivat vaarantaneet kasviplanktonin ekologisen tilan. Luvitettavan hankkeen hyvin pienestäkin vesistöön kohdistuvasta lisäkuormituksesta johtuva tilaluokan heikentyminen esimerkiksi erinomaisesta hyvään ei pääsääntöisesti ole sallittua. vsk. Hankkeiden luvituksessa korostuukin teknisten ratkaisujen lisäksi kaksi seikkaa; 1) vesien tilatavoitteita koskevan sääntelyn huomioiminen jo hankkeen varhaisessa suunnittelussa ja 2) vesistövaikutusten arvioinnin korkea laatu. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Pintavesien ekologisen tilaluokittelun luokat.. Ottamalla ympäristönäkökulmat vahvasti huomioon ja hyödyntämällä erikoisosaamista näiden arvioinnissa vältytään tekemästä ja luvittamasta sellaisia suunnitelmia, jotka saattaisivat vaikeuttaa merkittävästi vesistöjen ekologisia tilatavoitteiden saavuttamista ja olla siten este ympäristöluvan saannille, tai ainakin merkittävästi hidastaa lupaprosessia. Mahdollisuudet poiketa edellä kuvatuista ekologisia tilatavoitteita koskevista säännöksistä ovat erittäin rajatut ja eivät käytännössä sovellu teollisiin hankkeisiin. Vallitsevaa oikeustilaa ja siihen liittyviä haasteita voidaan karkeasti yksinkertaistaa alla olevan ekologisia tilaluokkia ja siinä hankkeesta aiheutuvia muutoksia esittävän kuvan avulla. Vesistöasioiden huomioiminen on erityisen tärkeää jo hankkeiden varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Vaikka Finnpulp on tapauskohtainen ratkaisu, on KHO:n tiukka tulkinta aiheuttanut jo nyt mittavat lisäselvitykset vireillä oleviin ympäristölupahakemuksiin ja riskin siihen, etteivät vesistökuormitusta aiheuttavat investointihankkeet saa jatkossa ympäristölupaa. Toisaalta hyvin suurikin kuormituksen lisäys olisi sallittua, mikäli tilaluokan heikentymistä ei tapahdu ja pysytään erinomaisen tai hyvän tilaluokan sisällä. Vallitseva oikeustila onkin hyvin tiukka vesienhoidon ympäristötavoitteiden osalta. Myös toiminnassa olevien tehtaiden osalta voidaan joutua rajoittamaan toimintaa tai teoriassa sulkemaan koko toiminta, mikäli purkuvesistön tila uhkaa heiketä
vsk. Hankkeiden sijoituspaikkatarkasteluissa tulisi kyetä ennakoimaan ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia ja niiden vaikutuksia vesistökuormitukseen. Vaikutusten arvioinnissa tulisi pystyä huomioimaan myös muiden kuin hankkeesta aiheutuvien vesistöpäästöjen pitkän aikavälin muutokset. Hankkeen aiheuttaman kuormituksen lisäksi pitkäaikaisiin vesistövaikutuksiin vaikuttaa muutokset vesistöjen valuma-alueiden maankäytössä. Maankäytön muutosta voi olla vaikea ennustaa, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaikutusten arviointiin on kuitenkin olemassa tarkoituksenmukaisia työkaluja. Tällöin hankkeelle tulisi etsiä vaihtoehtoinen sijainti, jossa vastaanottavassa vesimuodostumassa vastaavanlaista heikentymistä ei tapahtuisi. Vesistövaikutuksia pystytään teknisin ratkaisuin pienentämään siten, että kiellettyä ekologisen tilaluokan heikentymistä ei aiheudu. Vaikka arvioinnissa käytettäisiin parhaita mahdollisia työkaluja ja mallinnuksia, liittyy arviointiin kuitenkin aina epävarmuutta. Sijoituspaikkatarkasteluissa saattaa käydä ilmi, että teknis-taloudellisen tarkastelun perusteella parhaaksi arvioitu sijaintipaikka ei ole mahdollinen, sillä vastaanottavan vesimuodostuman ekologinen tila saattaisi heikentyä ja hankkeelle ei voitaisi myöntää lupaa. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa vesistöjen tilaan tulevaisuudessa. Asianmukaisen mallin rakentamisen lisäksi mallinnustyöhön kuuluu mallin kalibrointi ja toiminnan varmistus vertaamalla tuloksia mittauksiin, jolloin mallin toiminnasta ja sitä kautta mallin tulosten luotettavuudesta saadaan selkeä arvio. Purkupaikkatarkastelun lähtökohtana on vastaanottavan vesimuodostuman ekologinen tila, sekoittumisolosuhteet ja purkuveden vaikutukset vesimuodostumaan. 55 Hankkeiden teknis-taloudellisten selvitysten yhteydessä tehtävissä sijoituspaikkatarkasteluissa tulisi huomioida mahdollisten purkuvesistöjen ekologisen tilan luokitukset ja ympäristön tilassa tapahtuvat muutokset. Kokemustemme mukaan luotettava vesistöön kohdistuvien pitkäaikaisvaikutusten arviointi esimerkiksi 50 vuoden päähän on haastavaa. flotaatiolla ja suodatuksella • tuotannon sisäisten prosessijätevesijakeiden erotusmenetelmät, kuten kalvosuodatus, sekä erotusjakeiden kierrätys tai erilliskäsittely • lämpökuorman vähentämisratkaisut.. Vesistövaikutusten arvioinnissa on tärkeää tietää minne ja miten paljon vesistöä kuormittavia aineita päätyy, eli kuinka päästöt leviävät. Tämä haaste korostuu esimerkiksi kaivoshankkeissa, jotka perustuvat malmin sijaintiin. Laadukkaasti toteutetun mallisovelluksen tulokset korreloivat yleensä hyvin vesistön tilan pitkäaikaisen tarkkailuaineiston kanssa, joten mallinnustuloksia voidaan käyttää hyödyksi • veden ja kemikaalien käytön optimointi tuotantoprosesseissa • tehokkaammat biologiset ja kemialliset puhdistusmenetelmät • erilaiset jäteveden jälkikäsittelymenetelmät, kuten jälkisaostus ja tehokas kiintoaineen erotus esim. Vesistömallinnus on työkalu, jolla erilaisten vesistöön kohdistuvien toimintojen vaikutuksista voidaan saada luotettava arvio. Kaikissa hankkeissa vaihtoehtoista sijaintia ei välttämättä löydy. Vaikutusarvioinnin epävarmuutta voidaan vähentää herkkyystarkastelujen avulla. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Mahdollisia teknisiä ratkaisuja ovat esimerkiksi: Vesistövaikutusten arviointi ja vesistömallinnus KHO:n Finnpulp-ratkaisu korosti luotettavaa vesistövaikutusten arviointia hankkeen koko elinkaaren aikana. Tällöin tulee kattavasti tarkastella erilaiset mahdolliset purkupaikat
Toiminnanharjoittaja voi toki hakea toiminnalleen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan sijasta määräaikaista lupaa. vsk. Kynnys ympäristöluvan jälkikäteiseen muuttamiseen on kuitenkin korkea. Tilanteissa, joissa luvan myöntäminen estyy yksinomaan johtuen pitkäaikaisten, kymmenien vuosien päähän ulottuvien vaikutusten epävarmuuksista, tulisi toiminnalle voida myöntää toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa varovaisuusperiaate huomioiden. Ympäristönsuojelulaki mahdollistaa luvan muuttamisen esimerkiksi valvovan viranomaisen (esim. Aika näyttää, miten ympäristön tilatavoitteet, pitkäaikaisten vaikutusten arviointiin liittyvät haasteet ja tavoitteet hankkeiden sujuvasta luvituksesta kyetään sovittamaan yhteen. Esimerkki vesistömallinnuksen havainnollistuksesta.. Rahoituksen saaminen ja investointipäätöksen tekeminen pelkästään määräaikaisen luvan varaan ei kuitenkaan ole käytännössä realistista. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. ELYkeskukset) aloitteesta, mikäli toiminnasta aiheutuu ennakkoarvioinneista olennaisesti poikkeavaa pilaantumista tai jos toiminnan ulkopuoliset olosuhteet ovat luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneet. 56 vesistön nykytilan ja tulevan tilan arvioinnissa
Jätevesinäytteitä kerätään laajasti eri jätevedenpuhdistamoilta, valtaosasta kuukausittain, osasta viikoittain. Jätevesitutkimus täydentää vasta-ainetestauksesta ja yksilöiden koronatesteistä saatavaa kokonaiskuvaa viruksen ilmaantuvuudesta. RNA-testi ei kerro viruksen elinkyvystä tai tartuttavuudesta. 57 THL alkaa tutkia koronaviruksen esiintymistä jätevesissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on aloittanut näytekeräyksen koronaviruksen esiintymisen kartoittamiseksi Suomen jätevesissä. Jätevedestä seurataan reaaliaikaisesti myös polioviruksen ja muiden enterovirusten esiintymistä. THL. ”Siinä, missä tavallinen koronavirustesti kertoo, onko yksilöllä koronavirustartunta, jätevesitutkimus kuvastaa, kuinka paljon virusta esiintyy väestötasolla eri paikkakunnilla”, sanoo THL:n erikoistutkija Tarja Pitkänen. Vedenpuhdistamoilla käytössä olevat vedenkäsittelytekniikat poistavat ja tuhoavat viruksia tehokkaasti. vsk. Jätevesiseuranta pyritään saamaan reaaliaikaiseksi kesäkuun alusta alkaen. Aiemmat Alankomaissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että puhdistamattomasta jätevedestä pystytään mittaamaan koronaviruksen RNA:ta eli viruksen geeniperimää. Samaa lähestymistapaa on käytetty jo aiemmin virusten esiintyvyyden tutkimiseen”, toteaa THL:n oikeustoksikologiayksikön päällikkö Teemu Gunnar. ”Jätevesistä tutkitaan säännöllisesti esimerkiksi huumeiden käyttöä eri kaupungeissa. THL käynnistää näytekeräyksen yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. THL on lähestynyt tutkimukseen kutsuttavia jätevedenpuhdistamoita sähköpostitse uusien näytteiden keräämisen aloittamiseksi. Koronavirukset eivät ole uhka juomaveden turvallisuudelle Suomessa. Se toimii parhaiten tasaisin väliajoin toistettuna, jolloin näytteistä voidaan mahdollisesti havaita lähes reaaliaikaisesti koronaviruksen (SARS-CoV-2) esiintyvyyden muutos kaupunkikohtaisesti. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Jätevesinäytteistä ei tutkita kenellä virus on, vaan kuinka paljon sitä alueella esiintyy. Kun tutkimusta tehdään säännöllisesti, voidaan huumetrendien muutokset havaita hyvinkin tarkasti. Lähes reaaliaikaista kuvaa viruksen esiintymisestä väestössä Jätevesitutkimus tarjoaa poikkeuksellisen lähestymistavan väestötason muutosten arviointiin
Tarve pysyvälle, paikalliselle, eri sektorija toimialarajat ylittävälle asiantuntijaja välittäjätoiminnalle on kuitenkin uudelleen tunnistettu. Suurin osa yhdistyksistä on jatkanut ja laajentanut menestyksekästä ja monipuolista vaikuttamistoimintaansa. Eräiltä alueilta yhdistystoiminta on kuitenkin hiipunut ja vesiensuojelutoiminta on joko järjestynyt muiden toimijoiden kautta tai pienimuotoinen yhdistystoiminta on yksinkertaisesti loppunut. Alueellisilla vesiensuojeluyhdistyksillä on Suomessa jo lähes 60 vuotta kestänyt toimintahistoria. Alkuaikoina toiminta keskittyi vahvasti pistemäisen vesistökuormituksen hillintään. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 58 Alueelliset vesiensuojeluyhdistykset ovat vapaaehtoisen vesiensuojelun menestystarina 1960-luvulla vesilain säätämisen jälkeen ympäristöarvojen korostuessa Suomessa syntyi tilaus myös vapaaehtoisen vesiensuojelun järjestäytymiselle. Yhteiskunnallisen tilauksen täyttivät alueelliset vesiensuojeluyhdistykset, joita perustettiin 1960–70-luvuilla kattamaan lähes koko valtakunta. Alusta lähtien kuntien ohella keskeisimpiä tahoja ovat olleet suuret vesistöä kuormittavat teollisuuslaiHeikki Helle ja Ari Huhtala VESY-Suomi-hanke, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto Alueellisten vesiensuojeluyhdistysten toimintaa tehostetaan valtakunnallisesti
Alueelliset vesiensuojeluyhdistykset ovat tyypillisesti noin maakunnan laajuisia toimijoita, joiden toiminta-alueiden rajat – sananmukaisesti veteen piirretyt – noudattavat vesistöalueita. 1960-luvulta tähän päivään huomio on siirtynyt pistemäisistä kuormittajista entistä enemmän hajakuormituksen hallintaan. Monet nykypäivän vesiensuojeluhankkeet ovat laaja-alaista ja pitkäaikaista toimintaa koko valuma-alueella – hyvillä käytänteillä vesistökuormitusta pyritään suitsimaan niin maaja metsätaloudessa kuin kaikissa muissakin kuormituslähteissä. 59 tokset, joiden intresseissä on puhtaampien vesien puolesta toimiminen ja sitä kautta sekä toimintaympäristön säilyminen että yleisen hyväksyttävyyden edistäminen. Vesien tilasta puhuttaessa on luontevaa järjestäytyä toimimaan sen mukaan, miten vesitippa maastossa valuu: kaikki ylävirrassa ja valuma-alueella tehdyt vesien tilaan vaikuttavat toimenpiteet vaikuttavat alapuolisiin vesistöihin ja pohjavesiin. Vesien kokonaisvaltainen tarkastelu kattaa siis tässä paitsi vesistön, vesija rantaymAktiivista alueellista vesiensuojeluyhdistystoimintaa on kymmenellä tummennetulla alueella.. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. vsk. Toiminnan laajuudesta huolimatta kansalaiset tuntevat alueellisen vesiensuojeluyhdistyksen yleensä haja-asutuksen jätevesineuvonnasta
vsk. Kolmannen jäsenryhmän muodostavat erilaiset järjestöt (esim. Yhdistysten jäsenistön muodostavat pääosin kunnat liikelaitoksineen sekä vettä ja vesiympäristöä käyttävät toiminnanharjoittajat. Alueelliset vesiensuojeluyhdistykset kokoavat toiminta-alueellaan yhteen satojen yhteisöjäsentensä ohella kaikki vesien tilaan vaikuttavat ja tilasta kiinnostuneet tahot. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Vesiensuojeluyhdistyksen puitteissa vastakkaisiakin näkemyksiä omaavat ovat tottuneet ratkomaan saman pöydän ääressä vesien tilaan liittyviä kysymyksiä. 60 päristön, myös valuma-alueen toiminnot ja veden käytön ja hyödyntämisen unohtamatta vesien aineettomia arvoja ihmisen hyvinvoinnille ja niistä riippuville toimialaja elinkeinoketjuille, kuten vesihuollolle, elintarviketuotannolle ja matkailulle. VESY-Suomi-hankkeessa tehostetaan alueellisten vesiensuojeluyhdistysten toimintaa 2000-luvulla alueellinen vesiensuojeluyhdistystoiminta on puuttunut laajemmin Keski-Suomesta, Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta sekä muutamilta alueyhdistysten VESY-Suomi-hankkeen tekijät, vasemmalta Heikki Helle, Hanna Arola ja Ari Huhtala.. Eteläisessä Suomessa jopa yli 90 % maakunnan kunnista on alueyhdistyksen jäseniä ja jäsenkunnan vaihtuvuus on vähäistä. Esimerkiksi vapaa-ajan asuminen ja lomailu liittyvät vesiluontoon, ja kesäasukkaat ostoksineen taas vahvistavat aluetaloutta ja kartuttavat kuntien kiinteistöverotuloja. suojeluja tuottajajärjestöt), pienyritykset, vesialueiden omistajat yms
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Nykyajan pirstaleiseen hankemaailmaan alueelliset vesiensuojeluyhdistykset tarjoavat jatkuvuutta. Puolitoista vuotta kestävä hanke alkoi vuoden 2019 alussa. Loimijokilaaksossa ja EteläSavossa. Alusta lähtien keskityttiin alueen ympäristönhoidon, alueiden käytön ja tulevan jäsenkunnan tarpeiden sekä sidosryhmien toiminnan selvittämiseen. 61 reuna-alueilta (esim. Vesistöjen osalta luonteva rooli on sekä pienemmillä vesistökohtaisilla kunnostusyhdistyksillä että laajempaa toimintaa koordinoivilla alueellisilla vesiensuojeluyhdistyksillä. Hankkeen puitteissa perustettiin uusi alueellinen vesiensuojeluyhdistys Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry loppukesällä 2019. Hankkeen päärahoitus saatiin ympäristöministeriön vesienja merenhoidon toimenpideohjelman silloisesta kärkihankerahoituksesta (Kiertotalouden läpimurto – puhtaat ratkaisut käyttöön) ja omarahoituksesta vastaavat hankkeen asettaneet taustayhteisöt. Sen jälkeen hankkeessa on tehty yhdistyksen jäsenhankintaa, luotu verkostoja sekä suunniteltu hanketoimintaa varmistamaan perustetun yhdistyksen toiminnan jatkuvuus ja vaikuttavuus. Hankkeen toiminta aloitettiin KeskiSuomessa, missä yhteydenottojen ja haastattelujen perusteella varsin pian koettiin ilmeiseksi maakunnan laajuisen vesiensuojeluyhdistyksen tarve. Alueyhdistysten tuki ja neuvonta on alueen käytettävissä myös jäsenistöön kuulumattomille. Alueelliset vesiensuojeluyhdistykset 2020-luvulla Valtion ympäristöhallinnon keskittyessä viranomaistehtäviin kolmannella sektorilla on entistä tärkeämpi rooli vapaaehtoisen ympäristönhoidon ja -suojelun toteuttamisessa. Etelä-Savo, Loimijokilaakso ja Lapin raja-alueet). vsk. PohjoisPohjanmaan-Kainuun alueella on keskeisillä alueilla vesiensuojeluun liittyvää toimintaa esimerkiksi Iijoen ja Oulujoen vesistövisioiden ympärillä sekä aktiivinen kuntalähtöinen Kalajoki-työryhmä kyseisen vesistön alueella. Alueyhdistykset ovat oma-aloitteisesti keränneet ja koonneet toimialueensa vesistötietoja parhaimmillaan jo 1960-luvulta lähtien – aivan kuten lajisto-osaajat luontoharrastuksen piirissä. Keski-Suomen lisäksi hankkeessa on selvitetty laajasti vapaaehtoisen vesiensuojelun järjestäytymistä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Hankkeessa toisaalta selvitetään edellytyksiä perustaa uusia alueellisia vesiensuojeluyhdistyksiä ja toisaalta aktivoidaan toimintaa yhdistysten reuna-alueilla. Alueellinen vesiensuojeluyhdistys koetaan myös puolueettomaksi ja asiantuntijuuteen pohjaavaksi välittäjätahoksi, jonka välityksellä erilaisia intressejä on totuttu sovittelemaan. Keski-Suomen kaltaiseen ripeään uuden yhdistyksen perustamiseen ei ole kuitenkaan edetty. Hankkeen aikana monet alueyhdistykset ovat aktivoituneet vastaamaan entistä paremmin toimialueensa vesienhoitotarpeisiin mm. Alueiden ääni saadaan kuuluviin. Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ja kymmenen toimivaa alueyhdistystä asettivat VESY-Suomi-hankkeen laajentamaan ja tehostamaan alueellisen vesiensuojeluyhdistysten kattavuutta. Omalta osaltaan alueyhdistysten toiminta lisää näin ympäristöön kohdistuvaa kiinnostusta ja arvostusta ja siten vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. VESY-Suomihankkeen päättymisen jälkeen KeskiSuomen yhdistyksen toiminta käynnistyy vuoden mittaisella maakunnan vesienhoidon kehittämisohjelmahankkeella, jolle on saatu rahoitusta vesiensuojelun tehostamisohjelmasta. Alueellisilla vesiensuojeluyhdistyksillä on luonteva ja sovitteleva rooli julkisen ja yksityisen sektorin välissä
na alueyhdistykset pystyvät välittämään uusinta tietoa ja tarjoamaan sekä työettä harjoittelupaikkoja nykyisille ja tuleville ympäristöasiantuntijoille. Olen myös ollut Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen sekä Suomen ympäristökeskuksen palveluksessa.” Saarinen aloitti työt Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitossa 16.3.2020. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Lähde: vesiensuojelu.fi. Alueellisten vesiensuojeluyhdistysten ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liiton toimintaa voi jatkossakin seurata liiton sähköisillä kanavilla ja Aquarius-vuosilehdestä (www.vesiensuojelu.fi). Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitolle uusi toiminnanjohtaja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto on nimittänyt Risto Saarisen toiminnanjohtajaksi. Saarisella on kemian tekniikan diplomi-insinööritutkinto ja pitkä kokemus eri organisaatioista vesija ympäristöasioiden parissa 1980-luvulta lähtien. Monilla alueilla vesistökuormitusta on saatu vähennetyksi ja vesieliöstön elinoloja parannetuksi. vsk. Hän toteaa monipuolisen työkokemuksensa olevan uudessa tehtävässä avuksi: ”Erityisesti työskentelyni Turun ja Porvoon vesihuollon parissa antaa hyvää taustaa sille, mistä käytännön vesiensuojelussa on kysymys. 62 aina valtakunnan tason valmisteluun saakka keskusliiton aloitteiden, lausuntojen ja työryhmien kautta. Uskon, että alueellisten vesiensuojeluyhdistysten vankkaa osaamista voidaan vielä paremmin hyödyntää haettaessa vaikuttavia ja tehokkaita vesiensuojelukeinoja,” Saarinen summaa. Pysyvinä toimijoina ja hyvät suhteet tutkimusja koulutusorganisaatioihin omaaviAlueellisten vesiensuojeluyhdistysten ja Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liiton toiminta tiivistettynä: • Kokoaa toimijat yhtenäiseen ympäristönsuojeluja -hoitotyöhön • Kerää tietoja ympäristön tilasta sekä suojeluja hoitotoimenpiteistä • Ohjaa ja yhtenäistää vesistöön ja ympäristöön kohdistuvia tutkimuksia • Neuvoo toimijoita erilaisissa vesienja ympäristönsuojeluun sekä -hoitoon liittyvissä kysymyksissä • Ehkäisee toiminnallaan ristiriitoja vesienja ympäristönsuojeluun sekä -hoitoon liittyvissä kysymyksissä • Valistaa, tiedottaa, kouluttaa ja kehittää vesienja ympäristönsuojeluun sekä -hoitoon liittyvissä asioissa • Toimii jatkuvassa yhteistyössä viranomaisten, tutkimuslaitosten ja vesienja ympäristönsuojelutyötä sekä -hoitoa tekevien järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. ”Vedet eivät kuitenkaan ole niin hyvässä kunnossa, kuin kansalliset ja kansainväliset tavoitteet edellyttävät. Alueyhdistykset tuntevat myös alueensa talouden ja maankäytön suunnitelmat ja hankkeet ja pystyvät joustavasti reagoimaan muuttuneisiin tilanteisiin ja riskeihin
Seurannan tulosten avulla voidaan jakaa kokemuksia hyvistä ja vältettävistä käytännöistä sekä kehittää toimintaa vaikuttavammaksi ja kustannustehokkaammaksi ja parhaimmassa tapauksessa jopa ennustaa tuloksia jatkotarpeita ajatellen. SYKE Verkkojulkaisu HELDAssa (pdf): http://hdl.handle.net/10138/314485 Painettu julkaisu SYKEn verkkokaupasta: syke.omapumu.com. vsk. 63 Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13 / 2020 Vesistökunnostusten seurantojen toteuttaminen Saija Koljonen, Ilkka Sammalkorpi, Annika Vilmi ja Seppo Hellsten Järviemme pinta-alasta 87 prosenttia ja jokivesistä 68 prosenttia on luokiteltu hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan, mutta vesistöjen kunnostuksille on silti tarvetta, sillä useita vesistöjä on heikossa tilassa tai riskissä heikentyä. Merkittävää julkista rahoitusta hakevissa hankkeissa tulisi budjetoida riittävästi myös seurantaan, ottaen huomioon hankkeen koko ja tavoite. Näiden kunnostustoimien seuranta ja niiden vaikutusten arviointi on kuitenkin jäänyt huomattavasti toimenpiteitä vähemmälle huomiolle. Tähän raporttiin on koottu menetelmäkohtaiset ohjeet vesistökunnostusten seurannoille, joiden avulla voidaan tehdä päätelmiä kunnostusten tuloksellisuudesta. Jatkossa kaikenkokoisiin kunnostushankkeisiin tulee liittää vaikutuksia arvioiva seurantasuunnitelma. Vesistökunnostushankkeiden seuranta kohdistuu sekä tehtäviin toimenpiteisiin että niiden vaikutuksien arviointiin. Kunnostushankkeet on jaoteltu seurantaohjeistuksia varten neljään eri luokkaan: 1) virtavesien kunnostushankkeisiin, 2) pienten virtavesien kunnostushankkeisiin, 3) järvikunnostuksiin sekä 4) lintuvesikunnostuksiin. Tilaltaan heikentyneitä virtavesiä ja järviä on alettu kunnostaa jo muutamia vuosikymmeniä sitten virkistysja muun käytön sekä vedenlaadun parantamiseksi, mutta kunnostustoimiin on enenevissä määrin ryhdytty vasta 2000-luvulla vesistöjen ekologisen tilan kohentamiseksi EU:n vesipuitedirektiivin mukaisesti. Kunnostustoimenpiteet ovat aina riippuvaisia kunnostettavan kohteen ominaispiirteistä ja kunnostuksen tavoitteista. Vesistökunnostuksen toteuttaminen on yleensä pitkäaikainen ja monitahoinen prosessi, jossa yhdellä toimenpiteellä ei välttämättä päästä lopulliseen päämäärään. Seuranta ja sen toteutus varsinaisen kunnostuksen toimenpidevaiheen jälkeen tulisi jatkossa ottaa selkeästi huomioon myös rahoituspäätöksissä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51
Sijainnista johtuen myös merkittävä osa haja-asutuksesta sijoittuu nk. Suurimpia haasteita ovat olleet lainsäädännön muutokset sekä tulevaisuudessa neuvonnan jatkuvuus ja kuntien resurssit. Näillä herkillä alueilla jätevesien asianmukainen käsittely on erityisen tärkeää sekä toisaalta myös haasteellista. Neuvonnan näkökulmasta järjestelmien kirjo asettaa haasteita, sillä asukkaiden on usein hankala hahmottaa ja kertoa, minkälainen järjestelmä heillä on ja heidän on toisaalta vaikea itse arvioida uudistamistarvetta. Länsi-Uudellamaalla ei siten ole voitu nojautua pelkkään yleisneuvontaan, vaan Virve Ståhl, hankekoordinaattori Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Länsi-Uudenmaan kuntien hajajätevesiyhteistyön strategia – Haja-asutuksen jätevesiin liittyen Länsi-Uudellamaalla on tehty kuntien välistä yhteistyötä vuodesta 2004. 64 L änsi-Uusimaa muodostaa maantieteellisesti alueen, jolle on tyypillistä pitkä rannikkoviiva, suuret ja pienet sisävesistöt sekä alueen läpi kulkevat Salpausselät harjualueineen. Useat alueen kunnat ovat vuosikymmenten aikana asettaneet voimassa ollutta lainsäädäntöä tiukempia määräyksiä jäteveden käsittelylle, mistä johtuen vanhemmatkin järjestelmät voivat täyttää nykyisen lainsäädännön minimivaatimuksen. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Strategia toimii pohjana pitkäjänteiselle yhteistyölle ja se sisältää monipuolisia tavoitteita sekä toimenpiteitä hajajätevesien kuormituksen vähentämiseksi. Länsi-Uudellamaalla jätevesineuvonnalle erityisvaatimuksia asettavat vaativien luonnonolosuhteiden lisäksi kaksikielisyys sekä jäteveden käsittelyjärjestelmätyyppien laaja kirjo. yhteistyötä ja yhteisiä toimenpiteitä hajakuormituksen vähentämiseksi. vsk. Yhteistyön pohjalta luotiin hajajätevesiyhteistyön strategia 2009, joka on päivitetty vuosille 2014–2021. Länsi-Uudenmaan kahdeksassa kunnassa on arvioitu olevan yhteensä vajaa 40 000 kiinteistöä viemäriverkoston ulkopuolella, joka on noin 6 % koko Suomen haja-asutuskiinteistöistä. erityisalueille, kuten pohjavesija ranta-alueille
Kiinteistökohtaiseen neuvontaa painottuvia Länsi-Uudenmaan hajajätevesihankkeita, Kuva 1. LUVY; www.luvy.fi) on alueellinen vesiensuojeluyhdistys, jonka jäsenistöön kuuluvat alueen kunnat, yrityksiä, alueen teollisuutta sekä pienempiä vesien käytöstä kiinnostuneita yhteisöjä (toiminta-alue Kuva 1). Kunnissa on laadittu määräyksiä ja ohjeita koskien jätevesiä sekä järjestetty tiedotusta ja koulutusta asiasta. 65 neuvot on räätälöity kohteen mukaan. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (myöh. Kuntien ja Uudenmaan liiton rahoittamia haja-asutuksen jätevesineuvontahankkeita on ollut vuosina 2009–2010 ja 2011. vsk. Lohikalat Karjaanjokeen-, Hiidenveden kunnostussekä Siuntionjoki 2030 -hankkeita. hajajätevesiasetus astui voimaan. Kartta LUVY:n toiminta-alueesta. Vihreä = pohjavesialueet.. LUVY koordinoi myös useita vesistöjen kunnostushankkeita mm. Kuntayhteistyö Länsi-Uudenmaan kunnat ovat aktivoituneet haja-asutuksen jätevesiasiaan jo vuonna 2004, jolloin ns. Kunnat ovat myös vuosittain osoittaneet toimintaan rahoitusta. Yhdistys on vuosikymmenten ajan tutkinut ja seurannut toiminta-alueensa vesistöjen ja pohjaveden tilaa ja osallistunut aktiivisesti ympäristöluvallisten jätevedenpuhdistamoiden toimintatarkkailuun. LUVY on koordinoinut tätä yhteistoimintaa alusta alkaen. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51
LINKKI-hankkeita ovat rahoittaneet alueen kunnat sekä ELY-keskus valtion neuvonta-avustuksella. Tietoa haja-asutuksen jätevesien käsittelystä on jaettu esimerkiksi kaikille avoimissa ajankohtaisseminaareissa.. vsk. 66 LINKKI-hankkeita, on toteutettu vuosina 2012–2019. Strategian tarkoituksena oli ohjata ja tukea alueen kuntien päätöksentekoa, ohjeistusta ja valvontaa haja-asutuksen jätevesiä koskien. Kansalaiset tekivät myös virheinvestointeja tiedon puutteesta johtuen. Yhteistyön pohjalta hajajätevesiyhteistyön strategia Vuonna 2004 alkaneen haja-asutuksen jätevesien yhteistyön edetessä tultiin siihen tulokseen, että asetuksen toimeenpano käynnistyi hitaasti ja lainsäädännön soveltamisen käytännöt eri puolilla Suomea vaihtelivat. Strategiassa esitettiin tavoitteet ja niihin johtavat toimenpiteet sekä pohja toiminnan rahoitukselle. yli 8100 kiinteistökohtaista kartoitusja neuvontakäyntiä, yhtenäistetty kuntien käytäntöjä, ylläpidetty aktiivisia jätevesiverkkosivuja sekä tarjottu yleisneuvontaa niin puhelimitse, sähköpostilla kuin yleisötapahtumissakin. Strategien visiona oli puhtaat pintaja pohjavedet sekä lähiympäristö. hankkeiden myötä LUVY:n toiminta-alueella on toteutettu vuoden 2020 alkuun mennessä mm. Länsi-Uudenmaan kuntien hajajätevesiyhteistyön strategia koettiin hyväksi yhteisKuva 2. Valmistelussa oli mukana kuntien ympäristönsuojelu-, rakennusvalvonta-, ympäristöterveydenhuoltoviranhaltijoita sekä vesija viemärilaitosten edustajia. Kuntayhteistyön tiivistämiseksi luotiin Länsi-Uudenmaan kuntien hajajätevesiyhteistyön strategia, joka koski vuosia 2009–2013. Lisäksi asukkailla olisi parempi tietämys jätevesien käsittelystä ja he tekisivät oikeat valinnat järjestelmää uusiessaan ja käyttäisivät ammattilaista suunnittelutyössä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Rahoittamisen ohella kunnat ovat osallistuneet hankkeen toteutukseen ohjausja työryhmätyöskentelyn muodossa sekä valitsemalla neuvonnan kohdealueet ja hankkimalla kohderyhmän yhteystiedot. Kuntayhteistyön ja em
Haja-asutuksen jätevesiä koskeva lainsäädäntö muuttui toisen kerran vuonna 2017, mutta strategiaa ei toistaiseksi ole päivitetty näiden muutosten mukaiseksi. Kunnat ovat vuosittain LUVY:n esityksestä rahoittaneet hajaasutuksen jätevesineuvonnan jatkumista ja tähän omarahoitukseen perustuen on haettu lisärahoitusta valtiolta. Kuntayhteistyössä ja neuvonnassa on kuitenkin otettu huomioon nämä muutokset ja toimintaa on muokattu niiden mukaisesti. Uudistettu strategia kattaa vuodet 2014–2021. Sen tavoitteet ovat edelleen samat kuntayhteistyön osalta. Länsi-Uudellamaalla on lähes 40 000 hajaasutuksen kiinteistöä, joten neuvontahankkeen toimia on priorisoitu alusta lähtien. ”järvikorteilla”, jotka kertovat neuvontakohteen lähivesistön tilasta. Yksittäisiä neuvonta-alueita on kartoitettu lähes 200 kappaletta ja niistä on tehty aluekohtaiset yhteenvedot, jotka ovat saatavilla hankkeen verkkosivuilla (www.luvy.fi/hankkeet/ hajajatevesi/). Kartoitusja neuvontakäyntejä on tehty kuntien kanssa valituille alueille, joiden valintaperusteena ovat olleet ympäristö (rantaja pohjavesialueet) sekä asutuksen tiiveys ja mahdollisuus keskitettyyn vesihuoltoon esimerkiksi vesiosuuskunnan kautta. Tätä edistävät säännölliset kokoontumiset kuntien kesken Kuva 3. Varsinaisina toimenpiteinä strategiassa ovat olleet tehtävien toimien priorisointi, yhteistyö eri sektoreiden ja kuntien välillä, kestävien ratkaisuiden edistäminen toimenpiteillä ja tiedottamisella sekä vaikuttavuuden seuranta. Vuoteen 2019 asti näitä valtion avustuksia oli saatavilla, mutta jatkossa niitä ei ole suoraan haettavissa haja-asutuksen jätevesineuvontaan, mikä on selkeä haaste neuvontatoiminnan jatkolle. Pilaantumisen kannalta herkkien ranta-alueiden osalta on lisätty tietoisuutta vesistövaikutuksista täydentämällä neuvontamateriaalia erilaisilla esitteillä mm. Strategian visio tiivistettynä.. Strategian keskeiset toimenpiteet Haja-asutuksen jätevedet ovat osa vesiä kuormittavaa hajakuormitusta. 67 työn tavaksi ja vuoden 2011 merkittävien lainsäädäntömuutosten jälkeen strategiaa muokattiin ja päivitettiin. Pilotointina tehtiin myös VEMALA-mallinnus osalle neuvonta-alueina olleista järvistä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Jotta vetemme pysyvät tai saavuttavat hyvän tilan tarvitaan määrätietoisia ja pitkäjänteisiä toimia kuormituksen vähentämiseksi. vsk. Yhteistyötä kuntien ja eri sektoreiden välillä on tehty jo vuodesta 2004. Hajajätevesiyhteistyön strategiassa tavoitteena on tavoitella hajakuormituksen vähentämistä pitkäjänteisellä työllä. Strategian toimenpiteet synkronoitiin aikataulullisesti vuoden 2011 lainsäädäntömuutosten siirtymäaikoihin ja vesienhoidon suunnittelutyöhön. jätevesien vesistövaikutuksista sekä ns
Jos järjestelmä ei täytä nykyisiä vaatimuksia, annetaan asukkaille selkeät ohjeet siitä, millä toimenpiteillä tavoitteeseen päästään. Kartoitusja neuvontakäynnillä jätevesien käsittely käydään läpi yhdessä asukkaan kanssa.. Käyntiin kuuluu nykyisen jäteveden käsittelyn tilan kartoitus sekä räätälöityjen neuvojen antaminen suullisesti ja kirjallisesti. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kuntia myös informoidaan ajankohtaisista aiheista tiedotteiden ja sähköpostien muodossa. Kuntien vahva tahtotila yhdessä tekemiseen on mahdollistanut tehokkaan ja onnistuneen toteutuksen. Käyntien tavoitteena on lisätä asukkaiden tietotaitoa ja valmiuksia asianmukaiseen jätevesien käsittelyyn sekä antaa selkeä käsitys siitä, kuuluvatko he puhdistusvaatimuksen piiriin tai koskeeko heitä jokin kunnan asettama tiukempi käsittelyvaatimus. vsk. Toimenpiteiden pääpaino oikean tiedon jakamisessa Haja-asutuksen jätevesihankkeiden tarkoituksena on ollut turvata puolueettoman, laadukkaan ja kansantajuisen sekä kaksikielisen jätevesitietouden saatavuus. Kartoitustiedot Kuva 4. Kiinteistökohtaista neuvontaa on Länsi-Uudellamaalla saanut yhdentoista vuoden aikana yli 8100 mökkiläistä ja omakotitaloasujaa. Tarpeen mukaan on järjestetty koulutuksia ja seminaareja haja-asutuksen jätevesien käsittelyn ajankohtaisista teemoista. 68 ohjausja työryhmissä sekä kuntakohtaiset kokoukset sektoreiden kesken. Neuvonnan pääpaino Länsi-Uudellamaalla on ollut kiinteistökohtaisissa kartoitusja neuvontakäynneissä
Tästä johtuen valvonta tulee todennäköisesti perustumaan mm. Yleisneuvontaa on annettu myös puhelimitse ja sähköpostilla. Jätevesineuvojat ovat kiertäneet Länsi-Uudenmaan kesätapahtumissa sekä pitäneet jätevesi-iltoja, jotka ovat tavoittaneet vuosittain satoja ihmisiä. Lainsäädännön päivitykset ovat tietysti aiheuttaneet myös muutoksia neuvontahankkeen toimintatavoissa sekä aiheuttaneet tarpeen täydennyskoulutukselle ja materiaalien päivitykselle. Kunnilla on siis käytettävissään varsin kattavasti tietoa oman alueensa jätevesien käsittelyn nykytilasta. Lisäksi Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry on ylläpitänyt Jätevesiopassivustoa, jota on päivitetty myös Länsi-Uudenmaan hajajätevesihankkeissa. Kuntien sitoutuminen neuvonnan jatkamiseen siirtymäajan jälkeen on kuitenkin ollut kiitettävää ja ainakin vuonna 2020 Länsi-Uudellamaalla vielä tehdään hajaasutuksen neuvontaa kuntien rahoittamana. Kuntien resurssit ovat kuitenkin rajalliset ja kaikkien kiinteistöjen valvonta on epärealistista. Valtion avustuksen mahdollisuus haja-asutuksen jätevesineuvontaan valitettavasti päättyi siirtymäajan umpeuduttua 31.10.2019. Hajaasutuksen jäteveden käsittelyä koskevat säädökset ovat muuttuneet useaan kertaan, viimeksi vuonna 2017, jolloin niitä lievennettiin entisestään ja siirtymäaika uudistuksille jäi voimaan vain rantaja pohjavesialueille. Neuvojilta on myös ollut mahdollisuus tilata pyyntökäyntejä neuvonta-alueiden ulkopuolisille kiinteistöille. Tietoa haja-asutuksen jätevesien asianmukaisesta käsittelystä on jaettu myös alueen suunnittelijoille esimerkiksi tiedottamalla, ajankohtaisseminaareilla ja yhteydenpidolla. Jatkossa rahoitusmahdollisuudet ovat lähinnä kuntien rahoituksessa, ja ilman muuta tukirahoitusta neuvonnan jatkaminen totutussa laajuudessa ei ole mahdollista. 69 kiinteistöjen jätevesien käsittelyn tilanteesta on myös jaettu kunnille siltä osin kun tähän on saatu asukkaalta lupa. Siirtymäajan umpeutuminen on asettanut kunnille velvoitteen valvoa jätevesijärjestelmien uudistamista herkillä alueilla. Työtä siis riittää edelleen niin haja-asutuksen neuvonnassa kuin kunnissakin. vsk. Merkittävä vaikutus lainsäädännön muutoksilla on ollut ihmisten mielipiteisiin. Tätä kautta pystytään esimerkiksi priorisoimaan mahdollisia valvontatoimia niille herkille alueille, joilla on ollut eniten puutteita jätevesien käsittelyssä. Tämän hetken haasteita ovat neuvonnan mahdollinen jatkuminen tulevaisuudessa sekä kuntien resurssit valvonnassa. Yhteystyöllä on paremmat edellytykset onnistua ja toivottavaa on, että se jatkuu Länsi-Uudellamaalla kuntien kesken haja-asutuksen jätevesien osalta tulevaisuudessakin.. Kun säädöksiä muutetaan useasti, niiden vaikuttavuus heikkenee samoin kuin ihmisten usko muutosten pysyvyyteen. Hakukoneesta muodostunutta suunnittelijalistaa jaetaan jätevesijärjestelmän osalta uudistamistarpeessa oleville kiinteistöille. Vuodesta 2004 alkaen on saatu paljon aikaan, ja suuri joukko kiinteistöjen omistajista on saanut puolueetonta tietoa haja-asutuksen jätevesien käsittelystä. Rantaja pohjavesialueilla uudistamisten toteutumisen valvonta alkoi siirtymäajan päätyttyä poikkeamislupahakemusten käsittelyllä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Hankkeilla on ollut aktiiviset verkkosivut suomeksi ja ruotsiksi, jotka ovat toimineet puolueettoman tietopankin tavoin. Onnistumisia ja haasteita Kokonaisuudessaan yhteistyö Länsi-Uudenmaan kuntien välillä hajajätevesiasiassa on ollut monipuolista ja pitkäjänteistä. Neuvontahanke ylläpiti vuosien ajan suunnittelijoiden hakukonetta, josta löytyi paikallisia suunnittelijoita. Suurin haaste näiden vuosien aikana ovat olleet lainsäädännön vaatimukset ja niiden muutokset. haittailmoituksiin sekä muihin erikoistilanteisiin
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Jotkut erittyvistä metaboliiteista voivat edelleen olla aktiivisia tai muuntua takaisin alkuperäiseen muotoonsa, mutta niitä ei havaita lähtöaineisiin kohdennetussa kemiallisessa analyysissä. Analytiikan kehittymisen seurauksena pystytään koko ajan määrittämään laajempaa yhdistejoukkoa, sisältäen parhaimmillaan myös joitain näiden aineiden muuntumistuotteita. Tästä syystä lähtöainetta seurattaessa voidaan päätyä aliarvioon sen Lauri Äystö, tutkija SYKE Jyrki Laitinen, ryhmäpäällikkö, SYKE Niina Vieno, vesiasiantuntija, Laki ja Vesi Oy Taina Nystén, johtava asiantuntija, SYKE Päivi Fjäder, tutkija, SYKE Kari Kandelberg, huoltopalveluiden päällikkö, TYKS Lääkejäämien esiintyminen sairaalajätevedessä – Tapaus TYKS Jätevesistä on havaittu laaja kirjo lääkejäämiä Suomessa ja maailmalla. 70 Y mpäristöön päätyy jätevesien mukana erilaisia lääkejäämiä ja muita ympäristölle haitallisia aineita. Kartoituksia on kuitenkin tehty vain harvoin erityyppisillä alkuperäisillä päästölähteillä. vsk. sairaalajätevesiin. Lääkeaineiden ympäristöanalytiikka on kehittynyt viime vuosina nopeasti. EPIC-hankkeessa kartoitettiin lääkeaineiden esiintymistä erilaisissa jätevesissä, keskittyen mm. Lääkeaineet erittyvät elimistöstä suurelta osin muuntumistuotteina, eli metaboliitteina. Hankkeessa seurattiin lääkeaineiden ja muutamien aineenvaihduntatuotteiden, eli metaboliittien pitoisuuksia Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) jätevesissä päivittäin viikon ajan.. Tämä on johtanut myös Suomessa pitoisuusaineiston saatavuuden paranemiseen. Missä muodossa lääkeaineet esiintyvät jätevesissä ja ympäristössä
Lääkeainekartoituksissa tulisi nykyistä enemmän keskittyä myös metaboliittien määrittämiseen (Sikanen ym. Saksassa toteutetun kyselytutkimuksen mukaan 44 % kansalaisista pitää hoitolaitoksista tulevia lääkeainepäästöjä tärkeänä lähteenä ympäristössä havaittaville lääkeaineille (Götz ym. 400 kg/v. vsk. Sitä käytetään enimmäkseen yhteiskäytössä trimetopriimin kanssa. Esimerkiksi monien systeemisinä bakteerilääkkeinä käytettävien lääkeaineiden myynnistä yli SMX & N4-aseSMX Sulfametoksatsoli (SMX) on sulfonamidien ryhmään kuuluva antibiootti, jota käytetään Suomessa n. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 2019). 30 % erittyy elimistöstä alkuperäisenä yhdisteenä, kun loput 70 % erittyy metaboliitteina, suurelta osin N4-asetyylisulfametoksatsolina (N4-aseSMX). Asiantuntijoiden laajasti jakama näkemys kuitenkin on, että valtaosa ympäristössä ja jätevesissä havaittavista lääkejäämistä on peräisin lääkkeiden tavanomaisesta käytöstä (esim. tietoruutu). Joillekin lääkeaineille sairaalakäytön osuus kokonaiskäytöstä voi kuitenkin olla huomattavan korkea, jopa 100 %. SMX:sta n. 2020). 71 todellisesta kuormasta ja ympäristössä aiheuttamasta riskistä. SMX CAS-nro: 723-46-6 N4-aseSMX CAS-nro: 21312-10-7. Hoitolaitokset eivät siis ole ratkaisevan tärkeitä päästölähteitä lääkeaineiden kokonaiskuorman näkökulmasta. Tässä kartoituksessa mitattiin ensimmäisiä kertoja Suomessa muutamia metaboliitteja (ks. EC 2019). Päästölähteet Suuri osa kuluttajista pitää hoitolaitosten aiheuttamia lääkeainepäästöjä merkittävinä. Suomessa vuosittain julkaistavien lääketilastojen perusteella hoitolaitosten osuus myytyjen lääkkeiden massasta on n. N4-aseSMX voi palautua ympäristössä SMX:ksi. 8 % (Fimea 2019, WHO 2019)
Sairaalajätevesien lääkeainepitoisuudet vaihtelevat huomattavasti (Svebrant ym. Tarkasteluun valittu sairaala kattaa laajan läpileikkauksen terveydenhoidon toimenpiteistä, aina leikkausosastoista traumaja syöpäosastoihin. Näytteitä otettiin noin kello yhdeksän aamulla, kaksi näytettä joka aamu samaan aikaan viikon ajan. Jätevesinäytteenotto sairaalakiinteistössä osoittautui haasteelliseksi. Näytteiden välillä kului aikaa muutama minuutti. Jotta jätevedenkäsittelykokeita voitaisiin järjestää sairaaloissa ja tarkoituksenmukaiset käsittelytekniikat voitaisiin tunnistaa, tulisi tuntea sairaalajäteveden tavanomainen koostumus ja sen vaihtelu sekä näihin vaikuttavat tekijät. Suomessakin on viitteitä siitä, että sairaalat voivat olla kotitalouksiin suhteutettuina merkittäviä pistepäästölähteitä lääkeaineille, joita käytetään sairaaloissa runsaasti (Äystö ym. vsk. Näytteet otettiin peräkkäin siten, että ensin pullotettiin yksi näyte suoraan jätevesivirtaamasta, jonka jälkeen pullotettiin toinen. Havainnot Lääkeaineiden summapitoisuudet olivat korkeimmat keskellä viikkoa ja selkeästi alhaisemmat viikonloppuna. 2018). Kun sisäänja uloskirjattujen potilaiden määrä suhteutettiin kokonaishoitopäiviin, havaittiin, että jätevesissä esiintyvien yhdisteiden lukumäärä on yhteydessä potilaiden vaihtuvuuteen.. Sairaalan viemäriverkostoa ei ole rakennettu jätevesinäytteenottoa ennakoiden, joten automaattisen kokoomanäytteenottimen asentaminen oli kiinteistön rakenteiden ja näytteenottimen toiminnan kannalta hankalaa. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Näytteet otettiin kokoojakaivosta pitkän varren päässä olevalla astialla ja kaadettiin näytepulloon. 2020). Jos eri lääkeaineiden kokonaiskäyttömääristä saataisiin jatkossa luotettavaa tietoa, voitaisiin jätevesien lääkeainekuormia arvioida laskennallisesti. Tuloksista ei voida arvioida ainevirtaamaa, koska jätevesivirtaaman mittaaminen näytteenottopisteestä ei ollut mahdollista. Tämä pitoisuusvaihtelu oli havaittavissa monille aineryhmille. Tulosten tulkitsemisen avuksi näytteenottoajalta kerättiin tiedot potilaiden lukumääristä ja vaihtuvuudesta. Tällaiseksi valikoitui sairaalan teknisissä tiloissa sijaitseva kokoojaviemäri, joka kerää käymälävedet yhdeltä potilasosastolta. Havaittujen yhdisteiden lukumäärä oli arkipäivinä keskimäärin 35, kun taas viikonloppuna havaittiin suppeampi ainejoukko, 22–26 yhdistettä. Näytteenotto tällaisesta kohteesta olisi mahdollistanut sen, että potilaiden käyttämät lääkkeet ja niiden määrät olisi voitu saada selville. Päästökartoitus Sairaalajätevesien lääkeainepitoisuuksien ajallisen vaihtelun arvioimiseksi otettiin TYKSin T-sairaalan jätevesistä näytteitä päivittäin viikon ajan marraskuussa 2019. Kertanäytteisiin pohjautuva kuormitusarvio olisi myös hyvin epävarma, eikä yhden viikon näytteenottojakso antaisi välttämättä edustavaa kuvaa pidemmän ajanjakson kuormituksesta. Näin ollen tässä tutkimuksessa päädyttiin ottamaan kertanäytteitä sairaalan viemärin kokoojakaivosta. Koska tavoitteena oli saada näytteet jätevedestä, joissa olisi mahdollisimman vähän muuta kuin käymäläjätevesiä, etsittiin sairaalarakennuksesta tarkoitukseen soveltuva näytteenottopiste. Koska näytteet otettiin koko sairaalarakennusta edustavasta jätevedestä, lääkkeiden käyttötietoja ei ollut mahdollista kerätä. käymälä-, pesuja keittiöjätevesistä. Näytteenoton luonteen vuoksi tuloksia on katsottava yksittäisinä hetkellisinä pitoisuuksina. Viemäriin tuli jätevesiä yhdestä rakennuksesta siten, että jätevesi koostui mm. 72 90 % kohdistuu sairaaloihin
Eri lääkeaineryhmien suhteellisten pitoisuuksien vaihtelu ja potilaiden vaihtuvuus viikon aikana. Korkeimpina huippupitoisuuksina näytteissä esiintyi parasetamoli, kofeiini, N4aseSMX ja SMX. Kuvassa 3 on esitetty pitoisuuksien vaihteluvälit ja eri yhdisteiden havaitsemistiheydet. Tämä peräkkäisten näytteiden tulosten vaihtelu voi johtua viemäriin tulevan veden koostumuksen vaihtelusta eri näytteiden välillä, näytteenottovirheestä (materiaalin heterogeenisyydestä) tai kemiallisen analyysin virheestä. SMX:n pitoisuudet olivat korkeita suhteessa kunnallisissa jätevesissä esiintyviin pitoisuuksiin. (Pitoisuusaineistossa määritysrajan alittaneille tuloksille on käytetty arvoa nolla.). yhdisteryhmien summapitoisuudet on suhteutettu kunkin ryhmän korkeimpaan havaittuun summapitoisuuteen. Yhdistekohtaiset pitoisuudet vaihtelivat huomattavasti myös eri päivien välillä. trimetopriimi, SMX ja N4-aseSMX. Tällaisiin aineisiin lukeutui mm. Tässä kartoituksessa SMX:n mediaanipitoisuus oli 11 µg/l, Kuva 1. Havaittujen yhdisteiden pitoisuudet vaihtelivat huomattavasti samana päivänä otettujen näytteiden välillä (ks. Eri ryhmien pitoisuudet eivät ole vertailtavissa keskenään. vsk. kuva 2). N4-aseSMX:n pitoisuus oli keskimäärin n. Näiden havaitut pitoisuudet noudattelivat samaa päivittäisvaihtelua (kuva 2). Monet yksittäiset yhdisteet poikkesivat kuvassa 1 esitetystä trendistä. Huom. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 73 Kuvassa 1 on esitetty aineryhmäkohtaiset summapitoisuudet suhteutettuna kullekin ryhmälle viikon aikana havaittuun korkeimpaan arvoon. 1,6-kertainen SMX:n pitoisuuteen nähden, mikä on linjassa SMX:n metaboliaprofiilin kanssa
vsk. (Määritysrajan alittaneille tuloksille on käytetty arvoa 0,5 × määritysraja.). 2020). Seitsemän yhdistettä havaittiin jokaisessa analysoidussa näytteessä. Tulosten edustavuuden parantamiseksi ja havaintoa selittävien tekijöiden tunnistamiseksi, vastaava kartoitus olisi syytä toteuttaa ottaen päivittäisiä kokoomanäytteitä useamman viikon ajalta. Näihin lukeutui mm. Tulosten sovellettavuutta voitaisiin myös parantaa yhdistämällä näytteenottoon jäteveden virtaaman mittaaminen ja suhteuttamalla kemiallisten analyysien tulokset sairaalan potilaiden lääkkeiden käyttömääriin. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Näille aineille aiemmin julkaistut suomalaisten sairaalajätevesien mediaanipitoisuudet ovat nyt havaittujen pitoisuuksien vaihteluvälien sisällä. Tässä kartoituksessa saatiin viitteitä siitä, että potilaiden suuri vaihtuvuus kasvattaa jätevesissä esiintyvien aineiden kirjoa. Yhdessä käytettyjen trimetopriimin ja SMX:n sekä SMX:n metaboliitin pitoisuusvaihtelut eri päivien ja samana päivänä otettujen näytteiden välillä. 74 kun Suomessa käsittelemättömistä jätevesistä on aikaisemmin havaittu n. 2016). 0,2 µg/l (Ngumba ym. parasetamoli, ibuprofeeni, kofeiini ja metoprololi, joiden on jo aikaisemmin havaittu esiintyvän yleisesti suomalaisissa sairaalajätevesissä (Äystö ym. Jatkotutkimustarpeet Tämä oli ensimmäinen kerta Suomessa, kun sairaalajätevesien lääkeaineiden ja niiden metaboliittien pitoisuuksia seurattiin järjestelmällisesti eri viikonpäivinä. Tutkimus toi uutta tietoa sairaalajätevesien koostumuksesta ja sen ajallisesta vaihtelusta sekä auttoi tunnistamaan tulevissa kartoituksissa huomioon otettavia tekijöitä. Kuva 2
2020. 100 potilaspaikan kokoojaviemäristä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. (toim.), Management of Emerging Public Health Issues and Risks, Multidisciplinary Approaches to the Changing Environment (1. Infection ecology & epidemiology 8:1-8. Jatkotutkimuksia varten EPIChankkeessa suunniteltiin sairaalaan automaattinen näytteenottojärjestelmä, jolla voidaan ottaa kokoomanäytteitä n. Tämän kartoituksen perusteella tämä voi johtaa jätevesissä esiintyvien lääkejäämien kirjon kasvuun. painos, s. Vesitalous 1/2020: 9–12. 2018. 75 Jos potilaiden hoitoaika sairaalassa lyhenee, potilaiden vaihtuvuus voi kasvaa. Jätevesinäytteenotto ja tarvittavien taustatietojen selvittäminen vaatii tietojärjestelmien tuntemusta ja monien samanaikaisesti tapahtuvien asioiden hallintaa sairaalaolosuhteissa. Teoksessa Roig et al. 189–224). Sikanen, T., Karlsson, S., Äystö, L., Vieno, N., Yli-Kauhaluoma, J. Kuva 3. ATC/DDD Index 2020. logaritminen pitoisuusasteikko. Verkkosivu: https://www.fimea.fi/laakehaut_ja_luettelot/ kulutustiedot Götz, K., Courtier, A., Stein, M., Strelau, L., Sunderer, G., Vidaurre, R:, Winker, M., Roig, B. WHO 2019. D. 2020. Ngumba, E., Kosunen, P., Gachanja, A., Tuhkanen, T. (Määritysrajan alittaneille tuloksille on käytetty arvoa 0,5 × määritysraja.) Lähteet Fimea 2019. Kulutustiedot. Analytical Methods 37: 6720–6729. vsk. Vesitalous 1/2020: 5–8.. Tietoja sairaalajätevesien laadun vaihtelusta voidaan jatkossa hyödyntää puhdistusteknologian valinnassa, jos jätevesiä käsitellään syntypaikalla sairaalassa. 2019. Havaittujen yhdisteiden pitoisuudet ja havaitsemistiheydet. Näytteenottojärjestelmä suunniteltiin ja rakennettiin sairaalaympäristön erityispiirteet huomioiden siten, että se antaa mahdollisuuden edustaviin näytteisiin, eikä häiritse sairaalan päivittäisiä toimintoja tai vaaranna hygieenistä turvallisuutta. 2016. Huom. Svebrant, S., Olsen, T., Larsson, J., Öhagen, P., Söderström, H., Järhult, J. Verkkosivu: https://www.whocc.no/atc_ddd_index/ Äystö, L., Vieno, N., Fjäder, P., Mehtonen, J., Nystén, T
luonnollisena monopolina, jonka osittaisenkin yksityistämisen pelätään johtavan huomattaviin hinnankorotuksiin, jotka päätyisivät kuluttajan asemassa olevien asiakkaiden maksettavaksi. Tarkoituksena oli tosin säilyttää enemmistöosakkuus yhtiöstä kaupungin omistuksessa, mutta jo ilmoitus mahdollisesta osittaisestakin yksityistämisestä herätti voimakkaita vastalauseita, ja tämän seurauksena vesihuollon yksityistämistä vastustava kansalaisaloite keräsi jo parissa vuorokaudessa vaadittavat 50 000 allekirjoitusta, ja tulee näin ollen myös etenemään eduskunnan käsiteltäväksi. vesihuoltotoiminnan luonteeseen ns. vesihuoltopalvelujen yksityistäminen puhuttaa. Kyseisen kansalaisaloitteen yhteydessä on vedottu mm. vsk. On olemassa tiettyjä hyödykemarkkinoita, joille ei (käytännössä) alueellisesti mahdu kuin yksi kyseistä hyödykettä tarjoava organisaatio. Luonnollinen monopoli on tässä katsannossa määräävän markkina-aseman äärimmäinen ilmenemismuoto. Aihe on siis ajankohtainen ja keskustelua herättävä. Tällaista palveluntarjoajaa kutsutaan luonnolliseksi monopoliksi. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Luonnollisen monopolin omistussuhteilla saattaa olla samoin vaikutuksia asiakassuhteiden kannalta, joten tähänkin liittyviin näkökohtiin on aiheellista kiinnittää huomiota. Seuraavaksi on aiheellista tarkastella hieman yksityiskohtaisemmin, mitä luonnollisella monopolilla tarkoitetaan, mitkä seikat vesihuoltotoiminnan luonteessa johtavat luonnolliseen monopoliin, ja mitä siitä seuraa käytännössä. Monopolistinen tilanne jonkin hyödykkeen tuotannon ja/tai markkinoinnin kohdalla voi syntyä myös muulla tavoin, esimerkiksi antamalla tiettyjen alkoholijuomien (Alko) tai rahapelien (Veikkaus) markkinoimisoikeus yksittäisen toimijan Jaakko Gustafsson, HTM, ympäristöoikeuden asiantuntija Vesihuollon luonnollinen monopoli Alkuvuodesta Jyväskylän kaupunki ilmoitti selvittävänsä mahdollisuutta yksityistää vähemmistöosuus omistamastaan energiantuotannosta ja vesihuollosta vastaavasta osakeyhtiöstä. 76 Luonnollinen monopoli hyödykemarkkinoiden erityistapauksena Markkinatalousjärjestelmässä samalla toimialalla toimivien toiminnanharjoittajien keskinäistä kilpailua on vakiintuneesti pidetty teknologista ja taloudellista kehitystä sekä tehokkuutta edistävänä tekijänä, mutta kaikissa tapauksissa kilpailun ja tehokkuuden välinen suhde ei ole mainitulla tavalla johdonmukainen
Tästä johtuen tällaiseen toimialaan ei ole perusteltua soveltaa normaalia kilpailuoikeudellista menettelyä, kuten jakamista pienempiin yksiköihin, sillä tämä johtaisi tuotannon yksikkökustannusten nousuun ja olisi siten kuluttajienkin edun vastaista. Kustannusten käyttäytyminen selittyy sillä, että toiminnan kiinteät kustannukset (kuten verkoston rakentaminen ja ylläpito) ovat suuret, muuttuvat kustannukset (kuten tuotettavan hyödykkeen myynnin määrissä tapahtuvat muutokset) sen sijaan ovat pienet toiminnan volyymiin suhteutettuna. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Tyypillisimmillään luonnollisia monopoleja muodostuu infrastruktuurihyödykkeisiin liittyen. Vesihuollon osalta on tässä erityisesti huomioitava veyksinoikeudeksi (myös patenttioikeudet voivat olla vaikutuksiltaan samantyyppisiä), mutta tällaisissa tapauksissa kyseessä ei ole luonnollinen, vaan oikeudellinen monopoli, joka on aiheellista erottaa luonnollisen monopolin käsitteestä, sillä näissä tapauksissa monopoliasema ei määräydy varsinaisten relevanttien markkinoiden perusteella. Yhteisenä piirteenä luonnollisille monopoleille useimmiten on, että niitä esiintyy aloilla, joilla toiminnan käynnistämisen vaatimat kustannukset, kuten tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen, ovat poikkeuksellisen suuret ja yrityksen/laitoksen koon avulla saavutettavat, suurtuotannon myötä syntyvät mittakaavaedut ovat samoin huomattavia. Luonnollisen monopolin syntymisen taustalla on useimmiten kyseessä olevan hyödykkeen tuotantoon ja jakeluun liittyvän teknologian luonne. Luonnollisen monopolin olosuhteissa yksikkökustannukset eli kustannus/ tuotettu hyödyke pääsääntöisesti alenevat tuotannon kasvamisen myötä. vsk. Tällaisessa tilanteessa taloudellisesti kannattavinta on, mikäli kyseisillä markkinoilla toimii vain yksi tuottaja. Vesihuoltolaitos tyypillisenä luonnollisena monopolina Luonnollisen monopolin muodostumisen taustalla on toiminnanharjoittamisessa käytettävän teknologian luonne (vesihuoltolaitoksen tapauksessa: vesijohtoja viemäriverkosto ja sitä tukeva infrastruktuuri). Luonnollisen monopolin olosuhteissa tuotetuilla hyödykkeillä on usein ainakin tiettyjä julkishyödykkeen ominaisuuksia (eieksklusiivinen ja ei-kilpaileva hyödyke), ” Luonnollisen monopolin syntymisen taustalla on useimmiten kyseessä olevan hyödykkeen tuotantoon ja jakeluun liittyvän teknologian luonne. Tyypillisimmillään luonnollisia monopoleja muodostuu infrastruktuurihyödykkeisiin liittyen.. Luonnolliselle monopolille ovat siten tyypillisiä kasvavat skaalatuotot ja yhteistuotannon edut. Tyypillisimpiä luonnollisia monopoleja ovat esimerkiksi rautatieja maantieverkosto, satamat, kanavat, lentokentät sekä sähkönsiirto-, kaukolämpöja vesihuoltoverkostot. 77 mutta useimmiten kyseessä eivät ole varsinaiset (puhtaat) julkishyödykkeet, sillä ainakin jonkinlainen ekskluusio on niiden kohdalla käytännössä mahdollista toteuttaa esimerkiksi edellyttämällä palvelua tarvitsevalta sopimusta kyseisen palvelun toimittamisesta sekä veloittamalla sen toimittamisesta asiakasmaksuja. Toisaalta toimivalla vesihuollolla on myös tiettyjä julkishyödykkeen piirteitä, kuten yleisestä hygieniasta ja ympäristönsuojelusta huolehtiminen. Vesihuollon sopimukset ja asiakasmaksut käyvät edustavasta esimerkistä tämän tyyppisestä palveluhyödykkeestä
Määräävän markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi hinnoittelun määräytymisperusteiden tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvät. Periaatteessa ei ole suoranaista juridista tai muutakaan ehdotonta estettä sille, ettei esimerkiksi samassa kaupungissa voisi toimia useita keskenään kilpailevia vesihuoltolaitoksia, mutta edellä esiteltyjen seikkojen tyyppisistä käytännön syistä johtuen toiminta on yleensä keskittynyt yhdelle palveluntarjoajalle. Samoin maksujen kohtuullisuuden ja tasapuolisuuden vaatimukseen kiinnitetään huomiota VHL 4 luvussa. Vesihuoltolaitosta voidaan kilpailunrajoitusnäkökulmasta pitää paitsi kilpailulain (948/2011) 4 §:ssä tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana myös tyypillisenä alueellisesti määräävän markkina-aseman haltijana. Tällöin kyseessä on tosin oltava ns. 1 Tämän kriteerin vesihuoltolaitos täyttää käytännössä poikkeuksetta. Luonnolliselle monopolille tyypilliseen tapaan myös vesihuollon ns. Pelkkä monopolin omistusmuoto ei (tässä) ole sellaisenaan ratkaisevassa asemassa, koska ei ole osoitettavissa suoranaista ehdotonta estettä sille, ettei myös julkisessa omistuksessa oleva monopoli saattaisi käyttää määräävää markkina-asemaansa asiakkaiden kannalta haitallisella tavalla, joko omista organisatorisista intresseistään johtuen tai omistajansa myötävaikutuksella. Ks. 36. Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportti, s. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 78 sihuoltotoiminnan erittäin pääomavaltainen luonne, jossa vesihuoltolaitosten omaisuus koostuu huomattavassa määrin erilaisista prosessiteollisuusluonteisessa tuotannossa tarvittavista laitoksista (vedenottamot, käsittelylaitokset, säiliöt, jätevedenpuhdistamot) sekä verkostoista (vesijohtoja viemäriverkosto). Yksityinen vai julkinen monopoli – molempiko pahempi. Käytännössä valvontaa joudutaan toteuttamaan pitkälti jälkikäteisesti, ja tässä mm. uponneet kustannukset ovat huomattavia. On aiheellista korostaa, että monopolien säänteleminen on välttämätöntä juuri itse monopoliasemasta johtuvien riskien vuoksi, sillä monopoleilla on asiasta saadun pitkäaikaisen kokemuksen perusteella usein vähintään piilevää taipumusta toimia tavoilla, jotka perustuvat määräävän markkina-aseman hyödyntämiseen. vsk. Niiden tuottamilla hyödykkeillä voidaan katsoa myös olevan (useimmissa tapauksissa) keskeisiä sosiaalisia funktioita, jotka osaltaan voivat perustella luonnollisen monopolin olemassaoloa. Vesihuoltolaitoksen toiminnan valvontaan, kuten hinnoitteluun ja sopimusehtoihin, voidaan soveltaa myös kilpailulainsäädäntöä. Vesihuoltolaitos on tyypillisesti monopo1 Esim. yleishyödyllinen palvelu. vihreän kirjan ja valkoisen kirjan (KOM (2000) 580 ja KOM (2004) 374), joiden mukaan kuluttajille tulisi taata tällaisten palveluiden yleinen saatavuus, korkea laatu ja kohtuullinen hinta. Toisaalta on kuitenkin otaksuttavissa, että yksi. vesihuoltoa voidaan pitää komission tiedonannon (EYVL C 281, 26.9.1996, s. 3) mukaan yleishyödyllisenä palveluna. Uponneella kustannuksella (sunk cost) tarkoitetaan sellaista kustannuserää, jonka hyöty vaihtoehtoisessa käytössä olisi vähäinen ja jonka takaisinsaaminen, esimerkiksi toimintaa lopetettaessa tai alalta poistuttaessa, olisi käytännössä mahdotonta tai hyvin vaikeaa. Luonnolliset monopolit jäävät myös EU:n kilpailuoikeudellisten normien soveltamisen ulkopuolelle. EU:n komissio on lisäksi laatinut yleishyödyllisistä palveluista ns. lin asemassa oleva toimija, ja tätä seikkaa ilmentää osaltaan esimerkiksi vesihuoltolain (VHL, 119/2001) 10 §:n mukainen toimintaalueella sijaitsevan kiinteistön liittämisvelvollisuus vesihuoltolaitoksen verkostoon (sekä tästä käytännössä seuraava sopimuspakko). vesihuoltolaitoksen kirjanpidolla on keskeinen rooli
79 tyisessä omistuksessa olevan monopolin kohdalla riskit, esimerkiksi asiakkaiden kannalta kohtuuttomasta hinnoittelusta, aktualisoituisivat todennäköisemmin, sillä yksityiset omistajatahot asettavat yleensä myös suurempia tuottovaatimuksia tekemilleen pääomasijoituksille. vsk. Toisaalta voimakas puuttuminen monopoliluonteiseenkin toimintaan julkisvallan taholta voisi johtaa yksityisen toiminnanharjoittajan kannalta ilmeisiin, jopa kohtuuttomiin toimintavapauden rajoituksiin. Tästä näkökulmasta julkinen omistus, jossa julkisvalta ottaa vastattavakseen myös kyseisestä toiminnasta aiheutuvat riskit ja kustannukset, voi olla perusteltua myös oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Lisäksi tietyt seikat, kuten VHL 3 luvussa säädetystä liittämisvelvollisuudesta järjestettyyn vesihuoltoon käytännössä seuraava sopimuspakko, asettavat omalta osaltaan ilmeisiä rajoituksia tavanomaisen (sopimusvapauteen perustuvan) markkinamekanismin soveltamiselle. Ne ovat sinänsä omistajiensa (osuuskunnan jäsenten) yksityistä omaisuutta, mutta monopoliluonteestaan johtuen myös niiden toimintaa on silti valvottava riittävässä määrin. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Vesihuoltopalvelujen toimittaminen edellyttää lähtökohtaisesti asiasta tehtyä sopimusta asiakkaan ja vesihuoltolaitoksen välillä sekä. Julkista omistusta voidaan (tietyin varauksin) tarkastella myös yhtenä julkisen sääntelyn toteuttamisen keinona. Vesihuoltoa voidaan pitää edustavana esimerkkinä palveluhyödykkeestä, joka on luonteeltaan yleishyödyllinen palvelu, mutta tämä ei sellaisenaan tarkoita sitä, että se olisi (varsinainen) julkinen palvelu esimerkiksi kirjastolaitoksen, pelastustoimen tai tiettyjen terveydenhuollon palvelujen tavoin. Aina edellytyksiä julkiselle omistukselle ei kuitenkaan ole, kuten usein on asianlaita esimerkiksi hajaasutusalueiden vesihuolto-osuuskuntien osalta. Johtopäätöksenä edellä esitetyn perusteella on, että luonnollista monopolia on tiettyjen hyödyketuotannon muotojen kohdalla tavallaan siedettävä. Toisaalta myös julkisvallan on käytännössä välttämätöntä säännellä luonnollisen monopolin toimintaa. ” Vesihuoltolaitos on tyypillisesti monopolin asemassa oleva toimija, ja tätä seikkaa ilmentää osaltaan esimerkiksi vesihuoltolain (VHL, 119/2001) 10 §:n mukainen toimintaalueella sijaitsevan kiinteistön liittämisvelvollisuus vesihuoltolaitoksen verkostoon (sekä tästä käytännössä seuraava sopimuspakko). Tämä voi tapahtua siten, että julkisvalta itse ottaa vastattavakseen asianomaisen hyödykkeen tuotannon, tai siten, että yksityinen sektori vastaa hyödykkeen tuotannosta, mutta julkisvalta sääntelee sen toimintaa
Vesihuollolla on keskeinen merkitys myös yleisestä hygieniasta ja ympäristönsuojelusta huolehtimisen kannalta. Tämä on myös kustannusten kattamisen periaatteen mukainen toimintatapa. Vesihuollon kohdalla korostuvat vielä eräät näkökohdat muuhun infrastruktuuriin verrattuna. Näin ollen päätösvallan käyttämistä vesihuollon toimintaan ja kehittämiseen liittyvissä asioissa voidaan perustellusti pitää erittäin keskeisenä asiakokonaisuutena. Isossa-Britanniassa (Skotlantia lukuun ottamatta), Virossa sekä Yhdysvalloissa toimii merkittävässä määrin myös yksityisessä omistuksessa ” Koska kyseessä on välttämättömyyshyödyke, on huolehdittava riittävässä määrin siitä, että kyseinen palvelu on saatavissa kohtuullisena pidettävään hintaan ja kohtuullisten sopimusehtojen puitteissa kaikille sitä tarvitseville.. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Järjestetty vesihuolto on luonteeltaan välttämättömyyspalvelu, jota ilman varsinkin taajama-alueilla asuvien on käytännössä mahdotonta tulla toimeen, ja sen tuottamisessa ja jakelussa käytettävän tekniikan luonteesta johtuen kyseisen palvelun tuotanto tapahtuu miltei poikkeuksetta luonnollisen monopolin olosuhteissa. Myös vesihuollon rahoituspohja poikkeaa julkisista palveluista mm. Vesihuoltopalvelujen omistuspohja keskustelun kohteena Suomessa, kuten useimmissa muissakin Euroopan maissa, vesihuoltopalveluja, joihin sisältyy vähintään talousveden toimittaminen sekä tavanomaisista jätevesistä huolehtiminen, on vakiintuneesti pidetty keskeisenä kunnallistekniikan osana. siten, että toiminnan kustannuksia ei suoraan kateta verorahoitteisesti, vaan pääasiallisena kustannusten kattamismuotona tulee olla vesihuoltopalvelujen toimittamisesta veloitettavat asiakasmaksut. Vesihuolto on keskeisen tärkeä osa-alue myös yhteiskunnan yleisestä huoltovarmuudesta huolehtimisen kannalta. Koska kyseessä on joka tapauksessa välttämättömyyshyödyke, on toisaalta huolehdittava riittävässä määrin siitä, että kyseinen palvelu on saatavissa kohtuullisena pidettävään hintaan ja kohtuullisten sopimusehtojen puitteissa kaikille sitä tarvitseville. Tältä kannalta myös vesihuollon julkinen omistus on ollut vakiintuneesti toiminnan organisoinnissa keskeisenä lähtökohtana muiden infrastruktuurihyödykkeiden tapaan. Joissakin maissa, mm. 80 sopimuksen mukaisten asiakasmaksujen suorittamista, joten vesihuoltopalveluihin ei täten muodostu automaattisesti subjektiivista oikeutta
Yksityisten vesihuoltolaitosten toimittamassa talousvedessä on myös havaittu laatuongelmia. Samoin Yhdysvalloissa arviolta n. viranomaisen roolissa. Yksityiset vesihuoltolaitokset ovat myös katkaisseet palvelujen toimituksen herkemmin kuin julkisessa omistuksessa olevat laitokset, ja tästä on seurannut ongelmia myös julkiselle sektorille. Mikäli kunta toimii myös vesihuoltolaitoksen omistajana, tämä todennäköisesti helpottaa omalta osaltaan edellä mainittujen tehtävien koordinoimista kunnan kehittämisstrategian osana. 2019 vesihuoltonsa minkäänlaisen ulkoistamisen tai yksityistämisen. Esimerkiksi IsoBritanniassa huomattava määrä vesihuoltolaitoksia yksityistettiin 1980-luvulla. Eräänä syynä vesihuoltolaitosten yksityistämiselle, varsinkin Yhdysvalloissa, on ollut osaltaan jopa vuosikymmeniä kertynyt mittava korjausvelka, jonka seurauksena yksityistäminen on houkuttanut erityisesti köyhimpiä kaupunkeja. Toisaalta on myös niin, että varsinkin pienemmissä kunnissa vesihuoltolaitosten kannalta ongelmana on pikemminkin toi. Nämä ovat puolestaan kunnan toimintojen kehittämisen kannalta selkeästi strategisia tehtäviä. Myös Virossa esimerkiksi Tallinnan vesihuollon operaattoritoiminnoista vastaa yksityinen toimija. vsk. Suomessa kunnat voivat käyttää vesihuoltoon liittyvissä asioissa päätösvaltaa paitsi omistajan, myös viranomaisen roolissa, esimerkiksi vesihuoltolaitosten toimintaalueisiin liittyen, sekä osana kunnallista ympäristönja terveydensuojelun tehtäväkokonaisuutta. 81 olevia vesihuoltolaitoksia. VHL:ssa ei sellaisenaan velvoiteta kuntaa toimimaan alueensa vesihuoltolaitoksen/laitosten omistajana, mutta kunnallista omistusta voidaan pitää perusteltuna myös vesihuollon ja kunnan maankäytön yleisen kehittämisen näkökulmasta. Toisaalta päinvastaisiakin esimerkkejä on osoitettavissa, esimerkiksi Baltimoren kaupunki kielsi v. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Toisaalta vesihuoltopalveluista veloitettavat kuluttajahinnat ovat useimmissa tapauksissa nousseet huomattavasti, mistä on aiheutunut suoranaisia vaikeuksia varsinkin pienituloisimmille asiakasryhmille. 73 miljoonan ihmisen vesihuolto on osittain tai kokonaan yksityisten toimijoiden hallussa. Merkittävimpänä tavanomaisena poikkeuksena kunnallisesta omistuksesta voidaan pitää lähinnä maaseutumaisten alueiden vesihuollosta vastaavia vesihuolto-osuuskuntia, jotka ovat sinänsä osakkaidensa yksityistä omaisuutta, mutta joiden toimintaa kunta myös joutuu ohjaamaan mm. Yksityistämisen vaikutukset ovat niistä saatujen kokemusten perusteella olleet kahdensuuntaisia; yhtäältä vesihuoltotoiminnan vaatimat suuret investoinnit ovat lisääntyneet, ja osa yksityisistä toimijoista on jopa saattanut vastata esimerkiksi lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin kunnallisia laitoksia paremmin
Maaja metsätalousministeriö, Helsinki 2010. Muut lähteet Yksityinen vesihuolto puhuttaa USA:ssakin. Virallislähteet Vesihuoltolain tarkistamistyöryhmän loppuraportti. Samoin huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvien seikkojen merkitystä ei tule vähätellä eikä suhtautua niihin kevytmielisesti. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Näin ollen ennen tällaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä asiaa on aiheellista harkita erittäin huolellisesti ja erityisesti pitkän aikavälin näkökohtia painottaen. Pohjola, Matti – Pekkarinen, Jukka – Sutela, Pekka: Taloustiede. Helsinki 2006. Kuntatalouden osin kroonisista ongelmista sekä korjausvelkaan liittyvistä kustannuspaineista johtuen ei olisi kuitenkaan mahdotonta, että erilaisia paineita tähän suuntaan saattaa olla odotettavissa. erilaisista asiaan liittyvistä puolueettomuusja objektiivisuusnäkökohdista johtuen. A 16–17. Suurempiin vesihuollon skaalatuottoihin ja toiminnan voitollisuuteen päädytäänkin lähinnä suuremmissa asutuskeskuksissa, joten tältä kannalta on oletettavissa, että mahdolliset myyntipaineet tulevat kohdistumaan ensisijaisesti niissä sijaitseviin laitoksiin. Työryhmämuistio MMM 2010:6. Tässäkin asiayhteydessä päätösten teosta ja niiden valmistelusta vastaavien henkilöiden laajaalaisten kokonaisuuksien oikeasuhtaisen ymmärtämisen sekä heihin kohdistuvan vastuun merkitystä yleisen edun valvojina tulee erityisesti korostaa. Juva 1997. Myös korjausvelkaa on saattanut kertyä huomattavasti. A 3.. Helsinki 2006. Toistaiseksi merkittäviksi katsottavia pyrkimyksiä kunnallisten vesihuoltolaitosten laaja-alaisempaan yksityistämiseen ei Suomessa ole juuri esiintynyt. Lähteet Kirjallisuus Alkio, Mikko – Wik, Christian: Kilpailuoikeus. Kunnan omistuksessa olevan infrastruktuurin tai muun palvelutuotannon yksityistäminen tai ulkoistaminen saattaisi vaikuttaa joissakin tapauksissa jopa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tähän liittyen on kuitenkin aiheellista muistaa, että tällaisen omaisuuden myyminen olisi myyjän kannalta kertaluonteiseksi katsottava tuloerä, mutta omaisuuden myyntiin liittyy samalla myös siihen sisältyvästä päätäntävallasta ja muusta omistajankompetenssista luopuminen, jonka kaikkia seurausvaikutuksia ei voida vielä luotettavasti nähdä myyntihetkellä. uudistettu painos. 82 minnan alikatteisuus, joten ne eivät todennäköisesti olisi mahdollisina sijoituskohteina kovinkaan kiinnostavia. Toisaalta liiketaloudellisesti kannattavan toimintansa ansiosta, ne ovat kunnan kannalta tulonlähde, joten omistuksesta luopumisen pysyvänä seurauksena olisi myös niiltä saatavien omistajatuloutusten menetys. Joka tapauksessa olisi ilmeistä, että omistajankompetenssista luopumisella on myös hyvin pitkäkestoisia ja osin ennalta-arvaamattomiakin vaikutuksia, joihin puuttuminen voi olla jälkikäteisesti vaikeaa tai jopa mahdotontakin. Karjalainen 24.2.2020, s. Lisäksi tällaisissa tapauksissa on otettava huomioon, että myyntiin laitettavan omaisuuden arvon (ja kauppahinnan) määrittäminen ei ole välttämättä aivan yksinkertainen tehtävä, mm. Porvoo 2011. Lehto, Eero: Monopoli vai kilpailu. Karjalainen 22.2.2020, s. 2. Vaikeuksien keskellä myynti voi houkuttaa. Helsinki 2009. Ojala, Marjo: EU–kilpailuoikeus. Määttä, Kalle: Oikeustaloustieteen perusteet. vsk
Reaktiotuotteet voivat myös aiheuttaa terveyshaittaa, minkä vuoksi otsonoidun tilan pinnat on puhdistettava huolellisesti pyyhkimällä varoaikana tapahtuneen tuuletuksen jälkeen. Lyhytaikainenkin altistuminen voi heikentää keuhkojen toimintaa tai pahentaa astmaa. Otsonointia ei tule käyttää koronaviruksen torjuntaan, koska sen tehokkuudesta virusta vastaan ei ole tutkittua tieteellistä näyttöä ja pahimmillaan otsonaattorin käyttö voi aiheuttaa hengenvaaraa. Säädökset tiukentumassa Lähivuosina otsonaattoreita alkaa koskea biosidivalmisteiden lupamenettely. Otsononnin jälkeen tilat on tuuletettava huolellisesti. Otsoni aiheuttaa jo pieninä pitoisuuksina terveyshaittoja, esimerkiksi ärsyttää hengitysteitä. Otsonaattoreita markkinoidaan kuluttajille mm. Viranomaiset ovat havainneet, että kuluttajille ei ole aina opastettu riittävästi laitteen turvallista käyttöä ja kerrottu otsonin terveysvaaroista. hajujen poistoon, niitä käyttäisivät vain ammattimaisesti toimivat yritykset. Tällä hetkellä Tukes, THL ja TTL suosittelevat, että otsonaattoreita ei markkinoida mikrobien torjuntaan. Turvallisinta on, jos otsonaattoreita käyttävät vain ammattilaiset ja tarvittavat varotoimenpiteet huomioidaan. Osa otsonaattoreista tuottaa otsonikaasua niin tehokkaasti, että laitteet voivat olla asiantuntemattoman henkilön käsissä hengenvaarallisia. Otsonoinnin yhteydessä syntyy terveydelle haitallisia pienhiukkasia tai yhdisteitä, jotka voivat kiinnittyä pintoihin ja rakenteisiin. virusten, sienien ja homeiden torjuntaan työja asuintiloista, autoista tai rakenteista. Otsonoinnin ajaksi ilmanvaihto pitää sulkea ja estää otsonin pääsy esimerkiksi rivitalon muihin asuntoihin. Tällöin laitteistoa markkinoivan yrityksen pitää hakea lupaa Turvallisuusja kemikaalivirastolta (Tukes) tai Euroopan kemikaalivirastolta. vsk. Markkinoinnissa ei saa antaa vääriä mielikuvia Kemikaalilaki kieltää harhaanjohtavan tai väärän mielikuvan tuotteen turvallisuudesta antavan mainonnan. Edes suurien, ihmiselle haitallisten otsonipitoisuuksien ei ole osoitettu tuhoavan sienija bakteerikasvua rakennusmateriaalien pinnalta ja sisältä. Käsittelyn jälkeinen varoaika on noin kaksi vuorokautta, jonka aikana ilmanvaihtoa tehostetaan. Lisäksi otsonoitavat tilat tulee tyhjentää kokonaan. Otsonaattoreita ei saa markkinoida siten, että viitataan niiden edullisiin terveysvaikutuksiin. Tällöin otsonointi pitää teettää ammattilaisella. Lupakäsittelyn yhteydessä on pystyttävä osoittamaan laitteiston käyttöön liittyvät riskit ja laitteiston turvallinen käyttö. Tiloissa ei saa oleskella tänä aikana. Irtaimisto tulee käsitellä erikseen. Lisäksi jos niitä käytetään esim. Otsonoinnin tehokkuudesta koronavirusta vastaan ei ole tutkimusnäyttöä. 83. Otsonoitava tila on merkittävä varoituskyltein ja pääsy tilaan tulee estää. Otsoni voi myös vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi betoni-, kipsilevy-, puuja kokolattiamattomateriaaleihin ja vanhentaa materiaaleja. Varoaikaa noudatettava, tilat tyhjennettävä Otsonointia voidaan hyödyntää tapauskohtaisesti hajujen poistossa esimerkiksi savuvahinkojen yhteydessä. Turvallisuusja kemikaalivirasto (Tukes) Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Älä käytä otsonointia koronan torjuntaan Otsonaattoreita eli otsonikaasua tuottavia laitteistoja kaupataan tällä hetkellä aktiivisesti koronaviruksen ja muiden mikrobien torjuntaan
84 J oka kesä lukuisat merikilpikonnat kerääntyvät lisääntymään Välimeren hiekkarannoille. Hiekassa olevia pesiä uhkaavat munia saalistavat eläimet; kulkukoirat ja ketut. Se saavuttaa sukukypsyyden n. 20–30-vuoden ikäisenä ja palaa takaisin tutuille rannoille lisääntymään; samalle rannalle, jolta se itse ponnisti kohti merta vastakuoriutuneena poikasena. Merkittävin Välimeren alueen ja ainut Kreikassa pesivä merikilpikonna on valekarettikilpikonna Caretta caretta. Kuoriutuessaan poikaset suunnistavat valon mukaan kohti merta. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Suurin suojelutarve on paljon käytössä olevilla tai rakennetuilla rannoilla. Joka vuosi jopa yli 500 vapaaehtoista työskentelee Kreikassa merikilpikonnien suojelutyössä Zakynthoksella, Peloponnesoksen länsirannikolla sekä Kreetalla. Jos rantojen vieressä on asutusta tai rakennuksia, voi maalta tuleva valo houkutella vastakuoriutuneet poikaset pois Sarianna Nikkola-Tsatsouli, FM, biologian opettaja Kuvat: Sarianna Nikkola-Tsatsouli Välimeren alueen merikilpikonnat tarvitsevat suojelua Merikilpikonnien pesintää uhkaavat häirintä pesimäalueilla ja pesien tuhoutuminen. Sen selviytyminen aikuisikään ei ole itsestäänselvyys. Merikilpikonnat ovat hyötyneet pääosin vapaaehtoisvoimin tehtävästä suojelusta. Myös merikilpikonnien suojelukeskus Sea Turtle Rescue Center Ateenan Glyfadassa on pääosin vapaaehtoisvoimin ylläpidetty. Merikilpikonnan poikasten kuolleisuus on erittäin suuri, vain jopa yhden poikasen sadasta arvellaan selviytyvät lisääntymisikään saakka. vsk. Vapaaehtoisten työpanos on tärkeä pesien kartoittamisessa ja suojelussa sekä turistien ja paikallisten tiedottamisessa lajista ja sen suojelutarpeesta.
85. Luokittelun muuttuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että laji ei ole suojelun tarpeessa. Pesimäaikaan tapahtuva pohjaverkkokalastus sekä troolikalastus sekä meriin kertyvä muovijäte uhkaavat pesimään saapuvia naaraita sekä vastakuoriutuneita poikasia. Tällä hetkellä esimerkiksi Kyparissianlahden kanta on luokiteltu ”elinvoimaiseksi” (least concern), kiitos kansalaisjärjestö Archelonin pitkäjänteisen suojelutyön. Lainsäädännöllä pyritäänkin vaikuttamaan pesimisen turvaamiseen ranta-alueiden rakennusten ja teiden rakentamisen rajoittamisella. Tämä on aiheuttanut haasteita suojelulle useilla rannoilla Kreikassa, missä rantojen käytöstä kilpailevat niin paikalliset kuin turistitkin Caretta caretta valekarettikilpikonnan kanssa. Kyparissianlahden dyyneillä, Peloponnesoksen Kyparissianlahden pesimisalue sijaitsee 44 km pituisilla leveillä hiekkadyyneillä. vsk. 85 mereen johtavalta reitiltä. Tavoitteena merikilpikonnien suojelussa onkin pesimiseen vaikuttavien häiriötekijöiden, kuten melun ja valon vähentäminen niin, että kanta selviytyisi ilman ihmisen apua pesimisessään. vsk. Maailmanlaajuisesti Caretta caretta merikilpikonna on tällä hetkellä listattu haavoittuvaksi lajiksi (vulnerable), mutta eri paikoissa pesivien kantojen uhanalaisuudessa on suuriakin eroja. Rannan muu käyttö, kuten rakennusten rakentaminen ja moottoriajoneuvoilla kulkeminen häiritsevät myös naaraan munimista ja vähentävät rannan sopivuutta pesimiseen. Kyparissianlahden merikilpikonnien suojelutyö on tuottanut tulosta On arvoitu, että 80 % Välimeren alueen valekarettikilpikonnista pesii Kreikassa. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51
Kilpikonnanaaras kaivaa etujaloillaan hiekkaan n. Tänä aamuna on englantilaisen Amy Feakesin johtaman ryhmän tehtävään tullut hankaluuksia ja se on pitkittänyt työvuoroa. Lisääntymisalueiden koko vaihtelee suuresti: esimerkiksi Zakynthoksella Sekaniassa oleva lajin maailmanlaajuisesti tihein pesintäalue on vain 500 metrin pituisella rantakaistaleella, kun Peloponnesoksen Kyparissianlahdella 44 kilometrin pituisen rannan suurin pesien tiheys sijaitsee 9,5 km pituisella ydinalueella (Dimitris Margaritoulis& Alan F. vsk. Archelonin Peloponnesoksen hankevastaava Giannis Chalkias kertoo Archelonin saaneen alkunsa 1983 Thessalonikin yliopiston opiskelijoiden aloittaessa merikilpikonnien pesien lukumäärän kartoittamisen. Merikilpikonnien suojelutyö on ruohonjuuritason vapaaehtoistyötä Aamulla ensimmäisten lomailijoiden vasta suunnistaessa kohti rantaa Kyparissianlahden rantahietikoilla, on vapaaehtoistyöntekijöiden aamuvuoro jo päättynyt. Kaikki tämä tapahtuu yön pimeinä tunteina auringonlaskun ja -nousun välillä. Kun vuosien 1990–2000 välillä pesimäkauden keskimääräinen pesien lukumäärä oli n. 40–60 senttimetriä syvän kuopan ja munii sinne n. Vaikka suuret vuotuiset vaihtelut pesinnässä ovat tutkimuksien mukaan valekarettikilpikonnilla yleisiä (Margaritoulis & Rees 2001), niin pesien määrän lisääntyminen on ollut merkittävää (Margaritoulis, Rees & Riggal 2012). Se peittää munat huolellisesti hiekalla ja palaa takaisin mereen. Tämän keskimääräistä tiheämmän ydinpesimäalueen määrittäminen on suojelun kannalta tärkeää, kilpaileehan merikilpikonna alueesta turismin ja paikallisten maankäyttötarpeiden kanssa. Tällä hetkellä Archelon toimii Peloponnesoksen lisäksi Zakinthoksen saarella sekä Kreetalla. Oman lukunsa muodostavat. Rantakaistaleella muutaman nuoren joukko tuntuu etsivät hiekan seasta jotain. Juuri kun nuoret suunnittelevat leiriin palaamista, heitä onnistaa! Amy Feaks tuntee sormillaan nahkakuorisen munan ja pesän suojaaminen voi alkaa. Jälkeläisten selviytymisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että pesä on oikeassa paikassa tarpeeksi kaukana vesirajasta kuivana pysyvän hiekan peitossa. Nyt tilanne on muuttunut. Kansalaisjärjestö Archelonin hyvin suunnitellut suojelutoimet, pitkäjänteinen tutkimus sekä yhteistyö eri tahojen kanssa ovat saaneet pesivien merikilpikonnien määrän kasvamaan. 100 pingispallon kokoista ja näköistä munaa. 86 länsirannalla sijaitsee yksi Välimeren alueen tärkeimmistä Caretta caretta valekarettikilpikonnan lisääntymispaikoista. Kilpikonnanaaraan noustessa yön tunteina rannalle pesimään sen täytyy löytää pesimiseen tarpeeksi kuiva paikka, sopivan matkan päässä vesirajasta. Rees 2001). Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Silti vielä muutama vuosikymmen aikaisemmin olivat merikilpikonnat siellä paljon harvinaisempi näky. Kilpikonnien munat houkuttelevat paikalle niitä syöviä eläimiä, kuten kettuja ja kulkukoiria. Pesäpaikka näkyy selvästi naaraan jättämien jälkien perusteella, mutta munien löytyminen hiekan suojasta voi kuitenkin olla haastavaa. Muniminen on jopa 160 kiloa painavalle naaraalle kova urakka ja liikkuminen veden ulkopuolella on hidasta ja vaivalloista. Nuoret yrittävät vielä hetken paikallistaa niiden sijaintia lämpimän hiekan joukosta, ennen kuin kuuma aurinko nousee liian korkealle ja polttavaksi. Suojelutoimenpiteet alkoivat vuonna 1994. Juuri rantaan päättyvän polun reitille yön aikana ilmestyneestä pesästä ei ole löytynyt munia. 620 pesää suojellulla alueella (Margaritoulis&Rees 2001), vuonna 2018 pesien kokonaismäärä oli jo 3000. Näillä alueilla sijaitsevat Caretta caretta valekarettikilpikonnan määrällisesti tärkeimmät lisääntymisalueet Kreikassa
Sekä päältä että sivuilta suojattu pesä estää hiekkaa kaivavien eläinten pääsyn muniin käsiksi. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Pesän tarkka löytyminen täytyykin tehdä sitten sormituntumalla etsien; kevyesti hiekkaa kaivaen ja sormilla tunnustellen. vsk. 87 ihmisen aiheuttamat haitat; tietämättömät turistit voivat tuhota pesän kaivamalla tai paikalliset kulkijat turmella pesän ajamalla sen yli ajoneuvolla. Pesään kiinnitettävä kyltti taas osoittaa rannalla vieraileville turisteille paikan, jota tulee varoa. Munimaan tullut naaras jättää jälkeensä traktorin jälkiä muistuttavan vanan noustessaan merestä jopa 10 metriä rantahietikkoa ylös ja palatessaan takaisin mereen. Yön aikana ilmestyneet pesät täytyy löytää ja suojata aamun varhaisina tunteina. Tässä vapaaehtoiset suojelutyöntekijät astuvat kuvaan. Tämän jälkeen munat suojataan työntämällä pesän ympärille puolen metrin syvyyteen rivi vahvoja ruokokeppejä ja kiinnittämällä niiden avulla hiekan päälle metalliverkko. Kylttiin merkityt tiedot auttavat myös loppukesällä päivystäviä vapaaehtoistyöntekijöitä seuraamaan poikasten kuoriutumista ja selviytymistä mereen. Hiekkaa ei saa kaivaa varomattomasti, etteivät munat vaurioituisi. Niiden tarkka sijainti täytyy kuitenkin tietää, jotta pesä saadaan mahdollisimman tarkasti suojattua saalistajia vastaan. Amy Feakes kertoo kuluneen kesän 2019 Vapaaehtoistyöntekijä Amy Feakes etsii merikilpikonnien munien sijaintia sormituntumalla.. Liian läheltä vesirajaa löytyneet pesät siirretään kuivan hiekan alueelle
Giannis Chalkias kertoo toisenkin yhdistyksen, Global Vision Internationalin (GVI) toimivan Kyparissian lahdella. Pesien suojelun lisäksi he tiedottavat paikallisia ja rantojen käyttäjiä suojelun tärkeydestä sekä mm. Archelonin päämääränä on käytännön suojelutyön lisäksi tiedon jakaminen turisteille sekä paikallisille ja nuorten ohjaaminen vapaaehtoistyön kautta luonnon ja ympäristön huomioonottavaan toimintaan. Suuri osa vapaaehtoistyöntekijöistä tulee Kreikan ulkopuolelta. Yhteistyö paikallisten kanssa kannustaa myös heitä ottamaan suojelunäkökulman toimissaan huomioon. Pesään kiinnitetty kyltti kertoo valekarettikilpikonnan olevan lailla suojattu.. Matkailun ja suojelutyön yhdistäminen tuo uusia näkymiä tulevaisuuteen Koska lisääntymisalueet sijaitsevat useinkin erityisesti turismiin sopivilla paikoilla Välimeren rannoilla, on sen vaikutus otettava suojelutyössä huomioon. Turismin suuntaaminen vapaaehtoisja suojelutyöhön sitouttaa matkailijat samalla toimimaan vastuullisesti lomakohteessaan. Sekä Archelon että GVI toimivat yhteistyössä paikallisen perheyrityksen, Camping Apollonin kanssa Giannitsochorissa. Vapaaehtoiset majoittuvat leirintäalueella Päältä suojaava metalliverkko kiinnitetään sivuilta työnnettävillä kepeillä. 88 pesinnän alkaneen erityisen hyvin; kesäkuuhun mennessä havaintoja on tullut jo 2500 pesästä! Hänelle kesä Kyparissianlahdella on jo kolmas ja suojelutyö on tullut monella tapaa tutuksi; nyt viimeisimpänä kesänä ryhmänjohtajana. vsk. Ensimmäiset vapaaehtoiset saapuvat toukokuussa pesimäkauden alussa ja suojelukausi kestää aina syyskuuhun saakka. puhdistavat rantoja muoviroskista. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51
Pihkala hyödyntää esimerkeissään oivallisesti myös kirjallisuutta, laulujen sanoja, elokuvia ja tv-sarjoja. Ympäristöahdistus ja toivo Kirjapaja 2017, 301 s. kirjoittaja. 90 Panu Pihkala Päin helvettiä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. -kirjaa voinee pitää Pihkalan pääteoksena. kirjojen Päin helvettiä. Näihin kirjoihin tartuin nyt itsekin pandemian jyllätessä – miettien, että ympäristöahdistus on nyt tullut kaikkien elämään, mutta korona-ahdistuksen muodossa. Pihkala pahoitteli spoilausta Tähtien sota -trilogian KIRJAESITTELY. ISBN 978-952-354-086-6 Sanat ympäristötunteille Minua ei yllätä, että Helsingin yliopiston tutkijatohtori Panu Pihkalan puoleen käännytään nyt myös koronaepidemian aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. On tärkeää, että ympäristötunteet sanoitetaan ja huomataan niiden rooli ympäristöä koskevan laajan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisussa – sekä esteinä että voimavarana. Huomasin myös kuuluvani harvinaiseen joukkoon. ISBN 978-952-288-638-5 Panu Pihkala Mieli maassa. vsk. Pihkala puhuu myös äänioikeudettomasta surusta. Lähimetsän kaatamisesta tai tuotantoeläinten olosuhteista johtuvaa surua voidaan vähätellä, jolloin sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Hän peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä ympäristökriisin ratkaisussa ja ottaa ympäristöasioista kiinnostuneen lukijankin mukaan ympäristötoimijoiden piiriin. Pihkala on monitieteelliseltä pohjalta toimiva aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, ympäristökasvatuksen kehittäjä ja mm. Kirjan esimerkit ovat välillä melkoisen herkullisia. Päin helvettiä. Yhteisöllisyys lievittää ahdistusta ja antaa voimia toimintaan kestävän maailman vuoksi. Pelkistä ”tosiasioista” puhuttaessa ei välttämättä nähdä niitä tunnepohjaisia rakenteita, joiden avulla pidetään yllä kestämättömiä toimintatapoja tai huomata sitä ristiriitaa, minkä talouskasvuun perustuvan hyvinvoinnin tavoittelu ihmisille tunnetasolla aiheuttaa. Pihkala on taitava ja jopa hauska kirjoittaja aiheestaan huolimatta, ja kirjan lukeminen on lämmin kokemus. En voinut olla nauramatta, kun Pihkala totesi, että jos Timo Soini kokisi ympäristöheräämisen, olisi tällä tarinalla suurempi vaikutus kuin kymmenellä vihreän puheenjohtajan puheella. Se on myös ensimmäinen suomenkielinen kirja ympäristöahdistuksesta. Ympäristötunteet Kirjapaja 2019, 336 s. Kun suru tunnustetaan ja nimetään, on se myös alku muutokselle. ja Mieli maassa
Muita erakkouteen johtaneita tekijöitä ovat ekologiset ja uskonnolliset syyt sekä loppuunpalaminen nykyyhteiskunnan oravanpyörässä. 91 tapahtumista ”niille kolmelle ihmiselle, jotka eivät ole tietoisia juonenkulusta” – olen siis yksi kolmesta. Yritän myös kovasti olla ympäristöreipas. Valoriihi oli sairastunut mm. Kirjassa on mukana myös toivo. Ääneen pääsevät erakot itse. Kaarina Kärnä. Se kertoo kunnioittavasti ja arvostaen erilaisten erakkouden valinneiden ihmisten elämästä ja arvoista ottamatta kuitenkaan liikaa kantaa suuntaan tai toiseen. vsk. Se on myös ympäristötunteiden sanakirja, joka listaa ja esimerkein esittelee erilaisia ympäristöön liittyviä tunteita. Jos tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä, törmäytä tunteesi Pihkalan kirjaan. Erakot ei ole mikään skandaalikirja. Peltonen on käynyt läpi kirjaansa varten runsaasti erakoista tehtyä materiaalia tv-dokumenteista, tietokirjoista ja kaunokirjallisuudesta lehtiartikkeleihin. Ja koska läheskään kaikki eivät halua puhua siitä, miksi he ovat erakoita ja mitä kaikkea on tapahtunut, ei tämäkään kirja lähde tirkistelyn tielle. Hän on myös päässyt haastattelemaan useita erakoita ja heidät tunteneita ihmisiä. Mieli maassa. ISBN 978-952-351-272-6 Erakon eristäytyminen on valinta Milla Peltonen ei varmastikaan Erakot-kirjaa kirjoittaessaan tiennyt, millaisessa tilanteessa kirja ilmestyy. Sama tilanne oli kohdallani viittauksissa Taru sormusten herrasta -kirjoihin. Ja miettiä vaikka hetki ihan itsekseen. Moni on kokenut terveytensä metsässä eläessä paremmaksi. kirjaa jatkaa ja kehittää edelleen edellisen kirjan teemoja ollen eräänlainen työkirja ympäristötunteiden omakohtaiselle käsittelylle. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kirjassa on paljon viisaita ajatuksia, joihin kannattaa pysähtyä. Kirjassa mainitaan myös erakkona elävä Ambrosia Valoriihi, jonka erakkouteen on suuresti vaikuttanut tämän terveydentila. Erakot on tähän maailman hetkeen mitä erinomaisin lukuvalinta! Koronaepidemia ei ole kuitenkaan tehnyt meistä erakoita, sillä erakko tekee valinnan olla yksin. sisäilmaongelmien vuoksi. Hienotunteisesti, mutta äärimmäisen mielenkiintoisesti saamme kuitenkin tietää hyvin paljon erakkoelämästä ja yksinolon tärkeydestä. Koronaepidemia kolkutteli jo varovaisesti kulmilla, kun kirja talvella julkaistiin, mutta uutuuskirjan kevät olikin sitten jo sosiaalisen eristäytymisen aikaa. Näin epidemian aikaankin me enemmän tai vähemmän eristäytyneet olemme jakaneet arjen lähipiirimme kanssa, joten oikeaa erakon elämää me emme ole eläneet. Mutta en ole pahoillani vaan kiitollinen, että valintani oli hobittien asemasta Päin helvettiä. Olin vallan ilahtunut, kun löysin kirjasta omakohtaisesti läheiset ympäristötunteet kuten jätehuoneraivo, pihvisyyllisyys (kohdallani parempi ilmaus on kuitenkin makkarasyyllisyys) ja väsymys ”vastarannan kiiskeihin”. Kaarina Kärnä Milla Peltonen Erakot Into Kustannus Oy 2020, 244 s. Viitteet ovat kirjan lopussa, joten erakoista innostuneelle löytyy vielä runsaasti lisätietoa
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Kyselytutkimus kohdistettiin alueille, joilla arvioitiin olevan eniten asukkaiden tuulivoimaloiden infraääneen yhdistämää oireilua. Oireilun yleisyyttä selvitettiin kyselytutkimuksella. Pitkäaikaismittauksista valittiin pahimpia mahdollisia infraäänitilanteita edustavat ääninäytteet hankkeen kuuntelukoeosioon. Millaista ääntä tuulivoimalat aiheuttavat lähellä sijaitseviin asuntoihin. Tämä selviää hankkeesta, jossa selvitettiin tuulivoimaloiden infraäänen vaikutuksia ihmisten terveyteen. Tutkimuksen toteuttivat monitieteellisenä yhteistyönä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, Työterveyslaitos, Helsingin yliopisto sekä THL. Tuulivoimaloiden infraääneen oireitaan liittävistä kolmasosa luokitteli oireensa vakaviksi ja oireiden kirjo oli hyvin laaja. vsk. Infraäänen havaitsemisessa, häiritsevyydessä tai fysiologisissa vasteissa ei ollut eroa sen mukaan, oliko osallistuja kokenut saavansa aiemmin oireita tuulivoimaloiden infraäänestä vai ei. THL. Näissä kokeissa osallistujat eivät kyenneet havaitsemaan infraäänen esiintymistä tuulivoimaloiden äänessä. Heillä oli yleisemmin kroonisia sairauksia sekä toiminnallisia oireita ja häiriöitä. Miten yleistä tuulivoimaloiden infraääneen yhdistetty oireilu pahimmillaan on. THL toteutti hankkeen kyselytutkimuksen Tuulivoimaloiden ääni, sen fysiologiset vaikutukset ja yhteys sairauksiin -hanke toteutettiin osana valtioneuvoston yhteistä selvitysja tutkimustoimintaa. Kansallisessa energiaja ilmastostrategiassa vuoteen 2030 linjattiin, että tuulivoiman terveysja ympäristöhaitoista tehdään riippumaton ja kattava selvitys. Mittauksia tehtiin yhteensä 308 päivän ajan kahdella eri alueella. Selvityksen ensimmäinen vaihe, tieteellinen kirjallisuuskatsaus, valmistui vuonna 2017. He myös kokivat tuulivoimalat yleisemmin häiritseviksi ja pitivät tuulivoimaloita yleisemmin terveysriskinä kuin henkilöt, jotka eivät liittäneet oireitaan tuulivoimaloiden infraääneen. 92 Tutkimus: Infraäänille altistuminen ei selitä tuulivoimaan liitettyä oireilua Mittausten mukaan tuulivoimalat muuttivat noin 1,5 kilometrin etäisyydellä sijaitsevien asuntojen ääniympäristöä äänenpainetasojen osalta kaupunkimaiseen suuntaan. Pitkäaikaismittauksin selvitettiin, millaista ääntä tuulivoimalat aiheuttavat lähellä sijaitseviin asuntoihin. Lähellä tuulivoimaloita (2,5 kilometrin säteellä) asuvilla oireilu oli melko yleistä, 15 prosenttia vastaajista raportoi oireita. THL toteutti hankkeessa kyselytutkimuksen, jonka avulla haluttiin kuvata erityisesti tuulivoimaloiden infraääneen yhdistetyn oireilun yleisyyttä tuulivoimatuotantoalueiden ympäristössä. Tutkimukset kohdistettiin alueille, joilla asukkaiden tiedettiin yhdistäneen oireitaan tuulivoimaloiden infraääneen. Kuuntelukokeissa tutkittiin tuulivoimaloiden infraäänen havaitsemista ja häiritsevyyttä sekä infraäänen aiheuttamia fysiologisia vasteita. Kun tarkasteltiin koko tutkimusaluetta eli 20 kilometrin säteellä asuvia, oireita raportoi viisi prosenttia vastaajista. Tuulivoimaloiden tuottamat infraäänitasot ja kuuloaistin herkkyyden mukaisesti painotetut keskiäänitasot olivat tuulivoimatuotantoalueiden lähellä (noin 1,5 kilometrin säteellä) sijaitsevien talojen sisätiloissa samaa suuruusluokkaa kuin kaupunkiympäristössä. Tuulivoimaloihin liitettyä ihmisten oireilua infraäänelle altistuminen ei kuitenkaan selittänyt. Infraääni ei myöskään vaikuttanut osallistujien kokemaan äänen häiritsevyyteen tai heidän tahdosta riippumattoman hermostonsa stressiä ilmentäviin vasteisiin. Mitä kuuntelukokeissa selvisi tuulivoimaloiden infraäänestä
Opas on tarkoitettu kaikille palveluasumisyksikössä toimiville. Keskiössä ovat hygieniakäytäntöjen valvonta, keinot tartuntojen torjumiseen sekä yleisohjeet epidemiaja muihin erityistilanteisiin. Turvallinen, välittävä ja hygieeninen palveluasuminen kuuluu kaikille sitä tarvitseville. 10 %). alv. (02) 630 4900 Julkaisija:Ympäristökustannus Oy www.ymparistojaterveys.fi Opaskirjan tavoitteena on, että palveluasumisen kohteissa hyvää hygieniatasoa edistävät ja ylläpitävät tukipalvelut osataan hoitaa ammattitaitoisesti ja huolellisesti, jotta tautien tarttumista ei tahattomasti lisätä. ISBN 978-952-9637-63-8 tilaukset@ymparistojaterveys.fi puh. Palveluasumisyksiköissä tiedon jakaminen, ajan tasalla olevat työohjeet, tehtäväkuvien selkeät määrittelyt ja vastuuhenkilöiden nimeämiset ovat perusta, jolle hyvä hygienia voidaan rakentaa. Kodinomaista palveluasumista hygieenisesti -opas Hinta 34,00 euroa + toimituskulut (sis. Oppaan kirjoittamisen lähtökohtana ovat hyvät hygieniakäytännöt tehostetun palveluasumisen yksiköissä, mutta sisällöt ovat sovellettavissa myös muihin palveluasumisen yksiköihin. Oppaassa kerrataan käsihygienian ja henkilökohtaisen hygienian hyvät käytännöt, esitellään tilojen siivouksen, tekstiilihuollon, välineiden, apuvälineiden ja viriketoiminnan puhtausja hygieniavaatimukset ja niiden toteuttamisen periaatteet sekä kootaan yhteen elintarviketurvallisuuteen palveluasumisessa liittyvät sisällöt sekä tuhoeläintorjunta. Opas käsittelee palveluasumisyksiköiden puhtautta ja hygieniaa muuten, mutta ei hoitotyön osalta
> Sisäilmakyselyillä mitattuun oireiluun vaikuttavat monet tekijät THL Kirjaa luontohavaintosi älykkäällä sovelluksella – Suomen Lajitietokeskus yhteistyöhön iNaturalistpalvelun kanssa iNaturalist-palvelussa toiset käyttäjät ja tekoäly auttavat tunnistamaan tekemiäsi luontohavaintoja. Kaikkeen oireiluun ja myös sairauksien kehittymiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Suomen Lajitietokeskus (laji.fi) kokoaa ja jakaa digitaalisia tietoaineistoja eliölajeista. Keskeisenä tavoitteena on korjata rakennuksissa havaitut epäpuhtauslähteet ja vauriot, jotta voidaan ehkäistä ja vähentää niiden haitallisia terveysvaikutuksia. Korjauspäätösten tulee perustua ensisijaisesti tutkittuun tietoon rakennuksen kunnosta ja sisäilman laadusta. Palveluun kirjatut havainnot hyödyttävät suomalaisen luonnon tuntemusta ja tutkimusta, sillä ne tallentuvat samalla Suomen Lajitietokeskukseen. iNaturalistin käyttöliittymät on käännetty suomeksi ja lajien suomenkieliset nimet on lisätty palveluun. Käännöksiä parannetaan jatkuvasti sovelluksen kehittyessä. Kuva: Jani Järvi.. Kaikilla näillä tekijöillä voi tapauksesta riippuen olla merkittävä vaikutus, joten ne pitää huomioida pohdittaessa syitä mahdolliseen lisääntyneeseen oireiluun. Esimerkiksi joillakin päiväperhosilla tärkeät lajituntomerkit näkyvät siipien alapinnoilla tai sienillä lakin alapuolella”, ohjeistaa tietotekniikka-asiantuntija Mikko Heikkinen Luomuksesta. Keskuksesta vastaa Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, joka on osa Helsingin yliopistoa. ”Sekä tekoälyn toimivuuden että muiden käyttäjien tekemien tunnistusten vuoksi, on hyvä yrittää ottaa havainnosta lähietäisyydeltä mahdollisimman tarkka kuva ja lisäksi muutamasta eri kuvakulmasta. vsk. Sisäympäristöissä oireilu ei ole tästä poikkeus. Suomen kieli toimii Android-laitteissa jo hyvin, mutta Applen sovellukset odottavat vielä uutta versiota, jotta suomen kielen valinta tulisi mahdolliseksi. Yhdysvalloissa perustettu iNaturalist on verkossa toimiva yhteisö ja palvelu, jonka avulla luonnosta kiinnostuneet voivat verkostoitua ja jakaa luontohavaintojaan kuvina ja äänitteinä. Vastaperustettu iNaturalist Suomi on yksi palvelun virallisista kansallisista jäsenistä. Käyttäjät voivat kätevästi ehdottaa tunnistuksia tai vahvistaa toistensa ilmoittamia havaintoja. iNaturalistin helppokäyttöinen ja maksuton mobiilisovellus on yksi maailman suosituimmista luontoaiheisista sovelluksista. THL:n verkkosivuille on kerätty tutkimustietoa sisäympäristöihin liittyvästä oireilusta: Thl.fi > Aiheet > Ympäristöterveys > Sisäilma > Miten sisäilma vaikuttaa ihmisten terveyteen. Mikään yksittäinen tekijä ei selitä kaikkea sisäympäristöön liitettyä oireilua – ei ilmanvaihdon ongelmat, liian kuiva sisäilma, sisäilman epäpuhtaudet eivätkä rakennusten käyttäjien huolet tai terveydentila. 94 POIMINTOJA Sisäilmakyselyillä mitattuun oireiluun vaikuttavat monet tekijät – tutkimustietoa koottu THL:n verkkosivuille Rakennusten käyttäjien oireilu on keskeisessä osassa, kun kunnat tekevät rakennukseen liittyviä päätöksiä ongelmatilanteissa. Nyt Lajitietokeskus on aloittanut yhteistyön iNaturalist-havaintopalvelun kanssa. Helsingin yliopisto iNaturalistissa voit saada kuvaamillesi luontohavainnoille tunnistuksen ja samalla lajitietoutesi kasvaa. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. On kuitenkin havaittu, että oireilun avulla ei voida luotettavasti arvioida rakennuksen kuntoa, vaan se tulee tehdä teknisillä tutkimuksilla ja mittauksilla
Meriopas.fi on käytettävissä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Palvelun Itämeri nyt -osio tarjoaa mereltä reaaliaikaista tietoa muun muassa meriveden korkeudesta, sinilevätilanteesta ja laivaliikenteestä. Portaalin yhtenä osana on kehitetty datapalvelut Meriaineistot.fi ja Merihavainnot.fi, joiden kautta suurin osa eri laitoksista tuotetuista merellisistä paikkatietoja tutkimusaineistoista on avoimesti käytettävissä. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. Meriopas kertoo esimerkiksi Itämerestä löydettyjen hylkyjen sijainnit. Kokonaisuuteen kuuluu tietosivusto, jossa oppilaat voivat tutustua itsenäisesti erilaisiin teemoihin. Palveluun kuuluu myös kuvapankki, jonka valokuvat ovat paitsi katsottavissa myös vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Yksi osa palvelua on alkuvuodesta 2019 julkaistu merellä liikkujan kartta Meriopas.fi. YM Suomalaisen meritiedon portaali avautui Suomalaiseen meritietoon pääsee nyt käsiksi yhdestä verkko-osoitteesta. SYKE Rihmalevä, vyöhyke. Itämeri.fi-sivuston alle on koottu useiden suomalaisten laitosten tuottama tieto palvelemaan kaikkia merestä kiinnostuneita. Opi ja tutki -kokonaisuus tarjoaa tietoa ja materiaaleja merellisen ympäristökasvatuksen tueksi. Itämeri.fi-sivuston meritiedon ovat tuottaneet Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus, Metsähallitus, Museovirasto, Turun yliopiston Brahea-keskus, Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaatioryhmä ja Ahvenanmaan maakuntahallitus. 95 POIMINTOJA Tarja Haaranen nimitetty ympäristöministeriön ylijohtajaksi Valtioneuvosto on nimittänyt ympäristöministeriön ylijohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen Tarja Haarasen 1.5.2020–31.8.2021 väliseksi ajaksi. Ympäristöministeriön luontoympäristöosasto vastaa muun muassa luonnonsuojeluun, ympäristönsuojeluun, maisemanhoitoon, luonnon virkistyskäyttöön, pintaja pohjavesien sekä merien suojeluun sekä ympäristövaikutusten arviointiin liittyvistä asioista. Palvelun rakentamista on rahoittanut Euroopan merija kalatalousrahasto, ja työtä on koordinoinut Suomen ympäristökeskus. Palvelu on aluksi käytettävissä suomeksi ja ruotsiksi, myöhemmin myös englanniksi. Itämeri.fi-palvelun eri osioissa voi tutustua muun muassa Itämeren luontoon ja sen muutoksiin, merentutkimuksen eri osaalueisiin ja tutkijoiden työhön sekä Itämeren yhteiskunnallisiin kytköksiin. Osasto vastaa myös toimialansa lainsäädännön kehittämisestä, ympäristön seurannasta ja tietojärjestelmistä sekä alan tutkimuksesta, kehittämisestä ja suunnittelusta. Kuva: Mats Westerbom, Metsähallitus.. vsk. Mobiilikäyttöön optimoitu ja reaaliaikaista meritietoa tarjoava Meriopas.fi on kehitetty suuren yleisön käyttöön, esimerkiksi veneilijöille ja retkeilijöille. Palvelu on tarkoitettu kaikille merestä kiinnostuneille, ja se tarjoaa tietoa myös meriasioiden parissa toimiville eri ammattiryhmille, kuten opettajille, merialuesuunnittelun ammattilaisille ja toimittajille. Ylijohtaja toimii ministeriön luontoympäristöosaston päällikkönä. Tarjolla on myös runsaasti opetusmateriaaleja, joita ovat tutkimuslaitosten lisäksi tuottaneet muun muassa ympäristöjärjestöt WWF Suomi ja Luontoliitto sekä mediayhtiöt Yle ja MTV
alv. vsk. 10 %). 10 %). Huom! Tilaajatunnisteen voi liittää vain kerran. + toimituskulut tilaukset@ymparistojaterveys.fi (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys.fi Laboratorio-opas Mikrobiologisten asumisterveystutkimuksien näytteenotto ja analyysimenetelmät Hinta 36,00 euroa (sis. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 96 YRIT YSHAKEMISTO palvelee Painetun lehden tilaajat! Nyt lehtitilauksiin sisältyy myös näköislehden lukuoikeus! Rekisteröidy www.lehtiluukku.fi –> lisää lehden osoitekentässä näkyvä tilaajatunniste. alv. + toimituskulut tilaukset@ymparistojaterveys.fi (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys.fi Tuula Putus Home ja terveys Kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat 3. Tämä etu voimassa vuoden loppuun saakka. Tilaa lehti! Elintarvike ja Terveys-lehti Ympäristö ja Terveys-lehti Palveleva suomalainen vesi-, ympäristöja elintarviketutkimusten asiantuntija Tampere | Pori | Rauma | Vaasa | Hämeenlinna | Sastamala | Jyväskylä Asiantuntija-, näytteenottoja laboratoriopalvelut toimipisteistämme: KVVY Tutkimus Oy kvvy.fi Anna-Mari Pessi Kaisa Jalkanen Hinta 22,00 euroa (sis. uudistettu painos
ilmansuojeluun, meluntorjuntaan sekä työympäristöön tehtävistä selvityksistä ja suunnitelmista sekä tarjoamme myös monipuolisen mittauspalvelun. *. Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2020, 51. 010 2302 850 Vesilaitoksentie 10, FI-21200 Raisio www.hydrometa.fi RATKAISU toimittaja palveluksessasi • Mittalaitteet • Tuki ja koulutus • Laitevuokraus • Asiakasratkaisut Soita: 010 3222 631 MELU • SISÄILMA • VÄRÄHTELY mip.fi Y&T Yrityshakemisto ILMO.indd 1 18.1.2019 8.57 www.ymparistojaterveys.fii www.facebook.com/ymparistojaterveys.fi Seuraa meitä Twitterissä twitter.com/@YTerveyslehti ja Facebookissa Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 5/2020 ilmestyy teemalla RAKENNUSTERVEYS ilmestyy 14.9.2020. 97 YRIT YSHAKEMISTO palvelee Tarjoamme palveluita mm. Mainosaineistot 24.8.2020 mennessä. BK-Hydrometa Oy, p. eija.lindroos@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Mekin olemme yhteiskunnallinen yritys * Kaikella yrityksen toiminnalla on vahva arvopohja ympäristöterveyden, ympäristönsuojelun, elintarvikehygienian, ruokaturvallisuuden ja vastuullisuuden edistämisessä. www.ax.fi Tekniikan moniosaajat kumppanina Tarkkuutta ympäristömittauksiin Tehokkuutta vedenkäsittelyyn Haluamme pitää huolta ympäristöstä! Viimeisintä teknologiaa olevat mittalaitteet ja EFFE® -vedenkäsittely tuottavat asiakkaillemme parhaat ratkaisut. vsk
Tilauksiin lisätään toim. (02) 630 4900 Kodinomaista palveluasumista hygieenisesti Tarja Valkosalo Maritta Koskinen Opas käsittelee palveluasumisyksiköiden puhtautta ja hygieniaa muuten, mutta ei hoitotyön osalta. Hinta 18,00 euroa ISBN 978-952-9637-50-8 Home ja terveys Tuula Putus Uudistettu 3. Laboratorio-opas Mikrobiologisten asumisterveystutkimuksien näytteenotto ja analyysimenetelmät Anna-Mari Pessi Kaisa Jalkanen Tämän oppaan tarkoituksena on tukea laboratorioita ja tulosten tulkinnasta vastaavia tahoja asumisterveysasetuksen mikrobiologisten menetelmien käytännön suorituksen ja tulosten tulkinnan kanssa. Hinta 28,00 euroa ISBN 978-952-9637-54-6 Elinympäristömme pienet tuholaiset Tuula Putus Kirjassa keskitytään pieneliöiden tunnistamisen lisäksi niiden aiheuttamiin terveysja viihtyvyyshaittoihin sekä kiinteistöille aiheutuviin vaaroihin. 10 % alv. Hinta 22,00 euroa ISBN 978-952-9637-61-4 Uimahallien ja kosteiden tiloiden hygieniaopas Jutta Kivikallio Tuula Suontamo Jari Keinänen Kaarina Kärnä Päivi Aalto Opas perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitossiivouksen yleisiä periaatteita. Keskiössä ovat hygieniakäytäntöjen valvonta, keinot tartuntojen torjumiseen sekä yleisohjeet epidemiaja muihin erityistilanteisiin. Hinta 36,00 euroa ISBN 978-952-9637-58-4 Hinnat sis. kulut Tilaukset: www.ymparistojaterveys.fi tilaukset@ymparistojaterveys.fi p. painos kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat. Hinta 36,00 euroa ISBN 978-952-9637-63-8 UUTUUS! Maaliskuussa ilmestynyt! Ympäristökustannus Oy www.ymparistojaterveys.fi
ISBN 978-952-9637-54-6 UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitossiivouksen yleisiä periaatteita. mainittujen tilojen puhtaanapitoon. (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys.fi Hinta 28,00 euroa + toimituskulut (sis. Oppaan tiedot on sovellettavissa myös kuntoutuslaitoksien, hotellien ja laivojen allasosastojen ja oheistilojen sekä urheiluja jäähallien peseytymisja pukeutumistilojen puhtaanapitoon sekä myös ohjeistukseksi julkisissa rakennuksissa, taloyhtiöissä ja kotitalouksissa käytössä olevien ed. koulutusmateriaaliksi. 10 %). alv. Oppaan kirjoittajat edustavat maamme eturivin asiantuntemusta uimahallien ja kosteiden tilojen hygieniasta.. Oppaan tavoite on toimia uimahallien hygienian hallinnan, omavalvonnan ja siivoustyön suunnittelun apuna sekä tarjota käytännön ohjeita kaikille uimahallien ja muiden kosteiden tilojen siivouksesta ja hygieniasta vastaaville sekä valvoville viranomaisille. Kirjoittajat: Jutta Kivikallio, Tuula Suontamo, Jari Keinänen, Kaarina Kärnä, Salli Lindstedt, Päivi Aalto UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas tilaukset@ymparistojaterveys.fi puh. Opas on erinomainen tietolähde mm. Opas on päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2010 ilmestyneestä Uimahallien ja kosteiden tilojen hygieniaoppaasta
NORDKALK FILTRA A POHJAVEDEN KALKKIKIVIALKALOINTIIN KOVA KOTIMAINEN LUONNONTUOTE www.nordkalk.fi/filtra