Elinympäristömme pienet tuholaiset viihtyvyysvai terveyshaitta Hinta 25,00 euroa (sis. 10 %). Kirja sisältää mielenkiintoista tietoa ympäristömme pieneliöiden viihtyvyysja terveyshaitoista myös kaikille näistä aiheista kiinnostuneille.. puh. Tilauksiin lisätään toimituskulut. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Kirja soveltuu myös oppimateriaaliksi niin elintarvikealan kuin siivousja puhtausalan koulutuksissa. alv. tilaukset@ymparistojaterveys. (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys. Elinympäristömme pienet tuholaiset -työn apuna kirjaa voi suositella mm. tuholaistorjujille, kuntotarkastajille ja -tutkijoille, rakennusterveysasiantuntijoille, terveystarkastajille, elintarvikehygieniasta ja kiinteistöistä vastaaville. 2 Lääketieteen tohtori, professori Tuula Putus käsittelee kirjassaan vanhoja ympäristöterveydellisiä vaaratekijöitä ja esittelee eräitä uusia asumisen, veden tai ruoan välityksellä leviäviä tarttuvia tauteja. vsk
7. 2. Kestotilaus 67,(sis. 6. alv. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. lehden tilaushinnoista (sis. alv. 1 www.ymparistojaterveys.. alv. 5. 10 %). Päätoimittaja Tapio Välikylä, 0400 593 273 Tuottaja Tanja Lohiranta, 044 526 6552 Markkinointi/ilmoitukset Eija Lindroos, 040 511 6005 Asiakaspalvelu/tilaukset Eevastiina Veneranta, 040 745 1491 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys. Teemamuutokset mahdollisia, viimeisimmät tiedot löydät: luotettava ympäristöalan tietolähde jo vuodesta 1970 Tilaushinnat 2016 Vuosikerta 72,(sis. Irtonumero 10,(sis. ajankohtainen ammattilehti. 24 %). 8. Opiskelijat -50% norm. 10 %). alv. 4. 18.1.16 15.2.16 22.2.16 21.3.16 29.3.16 25.4.16 25.4.16 23.5.16 15.8.16 12.9.16 19.9.16 17.10.16 17.10.16 14.11.16 14.11.16 12.12.16 Ympäristö ja Terveys TEEMAT ja ILMESTYMINEN 2016 AINEISTOPÄIVÄ ILMESTYY Ympäristöalan koulutus, ympäristökasvatus Metsät – hyvinvointia ja virkistystä Ympäristöalan hallinto Vesiensuojelu Asumisterveys ja sisäilma Ympäristömittaukset, monitorointi Jätehuolto ja pilaantuneet maat Ilmanlaatu, energiatuotanto 1. 10 %). vsk. 3
Kunnan oikeus kotitalouksien jätteisiin ei kuitenkaan koske tuottajavastuun piiriin kuuluvaa jätettä, jos se toimitetaan tuottajan järjestämään vastaanottoon. (02) 630 4900 Toimittaja Pertti Forss Ilmestyy 8 numeroa vuodessa Kestotilaus 67 euroa (sis.alv 10 %) Vuositilaus 72 euroa (sis.alv 10 %) Opiskelijatilaus -50 % norm. Tapio Välikylä Jätehuollossa mennään lujaa. V alistuneelta kotitaloudelta, joka kerää biojätteen omaan kompostoriin, metallit, lasin, keräyspaperin ja ongelmajätteet erikseen, ei jäteastiaan jää oikeastaan muuta kuin pakkausjätettä. Se jää sanomatta, että joukossa palaa paljon hyödynnettäväksi kelpaavaa materiaalia. Toimitusneuvosto Erityisasiantuntija Tarja Hartikainen Suomen Kuntaliitto Johtaja Jari Keinänen sosiaalija terveysministeriö Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Anne-Kaarina Lyytinen Itä-Suomen aluehallintovirasto Johtaja Risto Mansikkamäki Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristötarkastaja Sini-Pilvi Saarnio Helsingin kaupungin ympäristökeskus Ympäristö ja Terveys-lehti J ätehuoltoa on kehitetty viimeisen vuosien aikana tehokkaasti. O n selvää, että yhä suurempi osa kotitalousjätteestä tullaan polttamaan kunnallisten jäteyhtiöiden jätteenpolttolaitoksissa. Peruskansalaisen jäteosaaminen ei valistuksesta huolimatta ole kummoinen. tilaushinnasta Irtonumero 10 euroa (sis.alv 24 %) ISSN 0358-3333 Julkaisija Y-tunnus 0366233-3 Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy www.vkp.fi Kirjapainolla ja käytetyllä painopaperilla on ISO 14001 -standardin mukainen ympäristöjärjestelmä, joka on sertifioitu. (02) 630 4900 Faksi (02) 630 4939 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Markkinointi/ilmoitukset Eija Lindroos Puh. M ielenkiintoinen kysymys on, kuka omistaa kotitalousjätteen. Ensi vuoden alusta lähtien kotitalouksien sekajätettä ei enää saa viedä kaatopaikalle ja tuottajavastuu laajenee koskemaan myös pakkauksia, joiden osalta tuottajavastuussa ovat pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat. P akkausten tuottajavastuun myötä kuluttajapakkausten keräysverkosto tulee harvenemaan. Ainakin haja-asutusalueilla keräyspaikka voi sijaita kaukana tai kulkuyhteyksien kannalta väärässä paikassa. 040 511 6005 Asiakaspalvelu/tilaukset Eevastiina Veneranta Puh. Olemme oppineet, että jäte onkin raaka-aine, ja myös polttoaine. Toki näin saadaan, niin kuin meille sanotaan, lopusta hyödynnettävästä osasta energia talteen. Sen kun vie itse pakkausjätteiden keräyspaikkaan, mitä jäteastiaan enää jää. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 2 Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI Puh. Sen huomaa pikavilkaisulla esimerkiksi taloyhtiön jätekatoksessa tai yleisessä keräyspaikassa. vsk. Lähinnä tyhjää, jonka tyhjentämisestä, kuten usein tähänkin asti, joutuu maksamaan. Näillä molemmilla muutoksilla on merkittäviä vaikutuksia. Kansalaisen velvollisuus on luovuttaa jätteensä kunnan määrittämään jätehuoltoon
2 Hallitusohjelma muuttaa kuntien ja yksityisen sektorin vastuunjakoa jätehuollossa Katja Moliis ...................................................................................... Jätehuollossa mennään lujaa Tapio Välikylä ................................................................................. Helvi Heinonen-Tanski ................................................................60 Ympäristöjohtajuuspalkinto 2015 Sauli Rouhiselle ........................................................................66 Poimintoja ..................................................................................68. vsk 7 • 2015 Tuottaja Tanja Lohiranta p. 044 526 6552 Päätoimittaja Tapio Välikylä p. vsk. 4 Kuka omistaa kotitalouksilla syntyneen jätteen – Oikeudet ja velvollisuudet Marko Nurmikolu ........................................................................... 8 Työnjako toimii, pakkaus kiertää Ilpo Salonen .................................................................................. 0400 593 273 Toimitus: ja Terveys-lehti Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti ilmestyy viikolla 51. 3 Ympäristö 46. Lehden teemana on kulutus, kiertotalous, luonnonvarat. 12 Vaatevirrat tehokkaammin uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen Helena Dahlbo, Hanna Salmenperä, Hanna Eskelinen ja Kristiina Aalto ...........................................................................18 Valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallintastrategia Anna-Maija Pajukallio, Sarianne Tikkanen ja Outi Pyy ......24 Tietoa pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen tilaajalle Marko Sjölund ja Milja Vepsäläinen ........................................30 Maaperän haihtuvien haitta-aineiden vaikutus sisäilman laatuun Milja Vepsäläinen ........................................................................34 Helsingin Jätkäsaari rakentuu jätemateriaaleista – Resurssitehokas maarakentaminen tulee Kimmo Järvinen ...........................................................................40 Ympäristövastuu konkurssitilanteissa Hanna Lehtinen ............................................................................46 Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen vuonna 2014 Jouko Tuomainen ........................................................................50 Ruoppausja läjitysohjeen uudistuksen pääkohtia Jani Salminen ja Anna-Maija Pajukallio ................................56 Kuka valvoo ahventen elohopeapitoisuuksia Talvivaaran alapuolisissa vesissä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46
Hallitusohjelmassa tavoitetta toteutetaan muun muassa jätehuoltoon kohdistuvilla toimenpiteillä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 4 S uomen toivotaan saavuttavan seuraavan kymmenen vuoden kuluessa bioja kiertotaloudessa edelläkävijän aseman. vsk. Samanaikaisesti hallitus haluaa vähentää kuntien tehtäviä, selventää ja keventää sääntelyä, sujuvoittaa lupajärjestelmiä ja edistää digitalisaation läpileikkaavaa vaikutusta kaikilla toimialoilla. Jätehuollon viranomaisja valvontatehtäviin hallituksen aikeilla on kuitenkin vain vähäinen vaikutus.. Vuosina 2007–2011 kunta oli velvollinen huolehtimaan asumisessa syntyneen ja siihen ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään rinnastettavan valtion, kunnan ja seurakunnan sekä Asiantuntija Katja Moliis Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry Hallitusohjelma muuttaa kuntien ja yksityisen sektorin vastuunjakoa jätehuollossa Sipilän hallitusohjelma rajaa kuntien vastuuta jätehuollossa. Vastuunjaon muutos vähentää kuntien käsittelyyn tulevaa jätemäärää ja lisää kilpailua jätehuollossa. Viimeiset 15 vuotta kierrätysaste on pysytellyt tasaisena 30–35 prosentin tuntumassa. Toimenpiteellä tavoitellaan paitsi kierrätyksen edistämistä myös kilpailun lisäämistä jätehuoltosektorilla. Hallituksen tavoitteena on yritysten ja yrittäjyyden vahvistaminen lisäämällä tervettä kilpailua ja avaamalla julkisia markkinoita yrityksille. Tähän tähtää hallituksen strateginen ohjelma. Kunnan vastuu kaventuu Jätelain vastuunjakoa on muutettu 2000luvulla muutamaan otteeseen. Hallitus on myös rajaamassa kuntien vastuuta jätehuollossa aiempaa suppeammaksi. Vuonna 2007 vanhaa jätelakia uudistettiin osittain, jolloin elinkeinotoiminnan jätteet rajattiin pois kunnan vastuulta. Hallitus on tunnistanut, että Suomen lähivuosien haasteena on kääntää yhdyskuntajätteen kierrätysastetta mittaava käyrä nousuun. Hallitusohjelmassa kierrätysaste nostetaan vähintään 50 %:iin, kierrätyksen innovaatioita edistetään ja kaatopaikalle päätyvän kierrätyskelpoisen jätteen määrää vähennetään
Näiden kahden viranomaisen toimivalta on valvonnassa päällekkäinen. Kunnalle kuuluvista jätehuollon viranomaistehtävistä huolehtii puolestaan kunnan jätehuoltoviranomainen, jolle ei kuulu valvontatoimivaltaa. Uutta sääntelyä pidettiin tarpeellisena, jotta julkista vallan käyttöä sisältävät viranomaistehtävät tulisivat Vastuunjaon muutos merkitsee, että aiempaa useampi jätteen haltija on jatkossa itse vastuussa jätehuollon järjestämisestä. Jätelainsäädännön kokonaisuudistuksessa vuonna 2011 kuntien vastuulle siirrettiin lisäksi yksityisissä terveysja sosiaalipalvelussa sekä koulutuksessa syntyvät yhdyskuntajätteet. Jätelaissa ja sen nojalla annetuissa asetuksissa säädettyjen kieltojen ja velvollisuuksien noudattamista valvovat elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset (ELY) sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset. ELY-keskukset valvovat ympäristölupien noudattamista ja hyväksyvät ammattimaiset jätteen kuljettajat ja välittäjät jätehuoltorekisteriin. Hallitusohjelman mukaan kunnille jätelaissa annetut yksinoikeudet tullaan rajaamaan asumisessa syntyviin jätteisiin siten, että alueelliset erityispiirteet otetaan huomioon. Kunnan palvelutehtävän kaventumisella on vain vähäisiä vaikutuksia viranomaisja valvontatehtäviin. Käytännössä jätteenhaltija tilaa tarvitsemansa jätehuollon alan yrityksiltä esimerkiksi kilpailuttamalla yrityksiä.. 5 julkisoikeudellisen yhteisön ja yhdistyksen julkisessa hallintoja palvelutoiminnassa syntyneestä jätteestä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Kunnan toissijainen vastuu takaa sen, että jätteet tulevat käsitellyiksi jätedirektiivin terveyden ja ympäristönsuojelua koskevien vaatimusten mukaisesti myös silloin, jos markkinaehtoinen palvelutarjonta ei toimi. Tätä toissijaista vastuuta hallitus ei ole poistamassa. Jätehuollon viranomaistehtävät ja valvonta eivät muutu vastuunjaon muuttuessa Hallitusohjelman toimenpide ei puutu jätehuollon lakisääteisiin viranomaistehtäviin tai jätehuollon valvontatehtäviin, vaan rajaa kunnan palvelutehtävää. Koska useimmat tehtävät ovat luonteeltaan paikallisia, jää käytännön valvontavastuu usein kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lisäksi kunnat vastaavat toissijaisesti myös elinkeinoelämän jätehuollosta, jos sitä ei ole saatavissa markkinoilta ja jäte soveltuu kunnalliseen jätehuoltojärjestelmään. vsk. Työkenttään kuuluu kunnan jätehuoltomääräysten noudattamisen, jätelain nojalla tehtyjen viranomaispäätösten noudattamisen sekä kunnan jätehuollon järjestämisestä vastuussa olevien ja jätehuollon eri tehtäviä toteuttavien toiminnan valvonta. Jätehuoltoviranomaisen rooli määriteltiin jätelaissa vuonna 2011. EU:n jätedirektiivi ei sääntele jätehuollon vastuunjakoa, vaan olennaista on, että valitulla vastuunjaolla käytännössä toteutetaan direktiivin keskeisiä tavoitteita ja velvoitteita, jotka liittyvät terveydenja ympäristönsuojeluun
Kunnan vastuun rajaaminen vaatii nykyisten jätehuoltomääräysten päivittämistä joidenkin pykälien osalta. Jätelain muutosta merkittävämpi vaikutus ympäristönsuojeluviranomaisten toimivaltarajoihin ja tehtäviin onkin niillä muutoksilla, joita tullaan hallituskauden aikana tekemään ympäristönsuojelulakiin. Viranomaisten vahva rooli valvonnassa tulee jatkumaan. Vastuun rajaaminen vapauttaa jätehuoltoviranomaisen käsittelemästä poikkeuslupahakemuksia velvollisuudesta luovuttaa jäte kunnan järjestämään jätehuoltoon, sillä pykälä tulee tarpeettomaksi uuden vastuunrajauksen myötä. Näihin tehtäviin ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia, vaikka jätelain vastuunjakoa muutetaan. Kuntien jätelaitoksille vastuunjaon muuttuminen tarkoittaa vähäisempää käsittelyyn tulevaa jätemäärää ja aiheuttaa – julkisen keskustelun perusteella – etenkin huolta sopimuksista, joita jätelaitokset ovat solmineet jätteenpolttolaitosten kanssa jätteen toimittamisesta polttoon. Jätehuollon viranomaistehtävinä säilyvät jätehuoltomääräysten valmistelu ja hyväksyminen. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Jatkossakin jätehuoltoviranomaisen tehtäväkokonaisuuteen kuuluu jätehuollon palvelutasosta ja jätteenkuljetusjärjestelmästä päättäminen. Käytännössä jätteenhaltija tilaa tarvitsemansa jätehuollon alan yrityksiltä esimerkiksi kilpailuttamalla yrityksiä. Entisellään säilyvät jätehuoltoviranomaista merkittävimmin työllistävät jätteenkuljetusrekisterin ylläpitäminen, jätetaksan hyväksyminen, jätemaksumuistutusten käsittely ja jätemaksujen kohtuullistamisja vapauttamispäätökset. Kiinteistöt, jotka eivät uudessa vastuunjaossa ole enää kunnan jätehuollon piirissä, teettävät jätehuoltoviranomaisella työtä tällä hetkellä lähinnä poikkeuslupahakemusten kautta. Ympäristöministeriö onkin jätelain muutosta valmistellessaan tarkastelemassa, millaisia vaikutuksia vastuunjaolla on esimerkiksi jätehuollon infraan. Vaikutuksia eri osapuoliin selvitetään Kuntien vastuunjaon muutos kohdistuu ennen kaikkea kuntien jätelaitoksiin, yksityisen sektorin jätehuoltoyrityksiin ja jätteenhaltijoihin. Kuntien ympäristönsuojeluviranomaisia kuormittaa kansalaisten harjoittama jätteen laiton hävittäminen, eikä vastuunjaolla ole tähän vaikutusta, koska asumisen jätehuolto säilyy entisellään. Myös yksityiselle sektorille ja jätteen haltijoille aiheutuvia vaikutuksia selvitetään ympäristöministeriön toimesta kevään 2016 kuluessa.. Tältäkin osin muutokset kytkeytyvät hallitusohjelmaan ja sen tavoitteisiin ympäristölupaprosessien sujuvoittamisesta ja käyttäjälähtöisistä yhden luukun digitaalisista palveluista. Muutos merkitsee, että aiempaa useampi jätteen haltija on jatkossa itse vastuussa jätehuollon järjestämisestä. 6 erotetuksi kunnalle säädetyistä jätehuollon järjestämiseen liittyvistä palvelutehtävistä. Yksityisen sektorin jätehuoltoyrityksille vastuunjaon muutos merkitsee, että yksityisten ja julkisten sosiaalija terveyspalveluiden, koulutustoiminnan sekä julkisoikeudellisten yhteisöjen ja yhdistysten hallintoja palvelutoiminnan jätehuollon järjestämisestä kilpaillaan. vsk. Tällaisten toimintojen keskeisten sijoittumispaikkojen takia ei ole odotettavissa, etteikö jätehuollon yksityistä palvelua olisi saatavissa. Huolta sopimusrikkomuksista hälventää se, että ainakin osa jätelaitoksista voi neuvotella toimitussopimuksensa uusiksi jätteenpolttolaitosten kanssa silloin, kun jätelaki muuttuu sopimusosapuolista riippumattomista syistä. Kuten jätehuoltoviranomaisen työhön, myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen ja ELY-keskusten työhön uudella vastuunjaolla on vain vähäisiä vaikutuksia
(02) 630 4900 www.ymparistojaterveys.. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Twitterissä @YTerveyslehti www.ymparistojaterveys. Puh. Laita Ympäristö ja Terveys-lehdet järjestykseen omiin säilytyskansioihin Facebookissa www.facebook.com/ymparistojaterveys.. Tilaa nyt säilytyskansiot lehdille edulliseen hintaan 4,00/kpl tilaukset@ymparistojaterveys.. 7 Veikko Lehti Oy, Teljänkatu 10, 28130 Pori, puh. 02 631 6100 Pidämme ympäristöä puhtaana Materiaalikierrätyksen edelläkävijä Meiltä kaikki jätehuollon palvelut. Ympäristö ja Terveys-lehti
Lakimies Marko Nurmikolu Suomen Kuntaliitto Kuka omistaa kotitalouksilla syntyneen jätteen Oikeudet ja velvollisuudet Kotitalousjätteen kuljetuksissa ja hyödyntämisessä pyörii satojen miljoonien liikevaihto vuosittain. vsk. Jätteeksi määritellään haltijan käytöstä poistama aine tai esine. Jätteen omistusoikeus muuttuu vasta, kun jätteen vie kiinteistön nurkalle jäteastiaan. 8 M ikä on sitten jätettä. Jätelaissa (646/2011) on yksiselitteisesti määritelty jätehuollon omistuskysymykset ja myös siitä aiheutuvat vastuut. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Jäte on määritelty jätelain 5 §:ssä ja siitä on runsaasti myös EU:n tuomioistuinkäytäntöä. Jätestatus ei lähtökohtaisesti poista esineen tai aineen haltijan omistusoikeutta, vaan jätteeksi muuttuneen tuotteen haltija omistaa edelleen aineen tai esineen. Esimerkiksi käyttökelpoisia huonekaluja tai vaatteita ei luokitella jätteeksi silloin, kun ne luovutetaan asianmukaisesti uudelleen käytettäväksi. Sc an di na vi an St oc kp ho to .. Omistusoikeuden menettämisen vastapainona kotitalouksilla on oikeus vaatia asianmukaista jätehuoltopalvelua. Ei siis ihme, että välillä syntyy kiistaa jätteen hallinnasta kussakin jätehuollon vaiheessa
Omistusoikeuden rajoitus jätelain konseptissa tarkoittaa sitä, että kotitalouksien on lähtökohtaisesti velvollisuus luovuttaa jätteensä kunnan määrittämään jätehuoltoon. Kun jäte lähtee eteenpäin kotitalouden jätesäiliöstä, kunnasta tulee jätteen omistaja. Kunnan jätehuoltomääräykset ohjaavat myös tätä omatoimista jätehuoltoa. Omistusoikeuden rajoitus on tehty ympäristön ja terveyden turvaamiseksi. Kotitalous jätteen haltijana omistaa jätteen, kunnes sen on jätelain pykälien mukaisesti velvollisuus luovuttaa jäte eteenpäin. Kansalaisten omistusoikeus on tärkeä asia, jopa silloin, kun on kyse kotitalouksien jätteistä. vsk. Tuottajat vastaavat mm. pakkausjätteistä Kunnan oikeus kotitalouksien jätteisiin ei kuitenkaan koske tuottajavastuun piiriin kuuluvaa jätettä, joka toimitetaan tuottajan tai jakelijan järjestämään vastaanottoon. Tuottajavastuun piiriin kuuluvia tuotteita ovat paperituotteet, pakkaukset, sähköja elektroniikkalaitteet, paristot ja akut, ajoneuvon renkaat ja ajoneuvot. Muita vastaavia omistusoikeutta ympäristön ja terveyden turvaamiseksi rajaavia säädöksiä ovat esimerkiksi terveydensuojelulaki ja ympäristönsuojelulaki. Jos tuottajat tai kunta eivät ole järjestäneet näiden keräilyä kotitalouksilta, voi kiinteistön omistaja itse viedä pakkausjätteet asianmukaisiin vastaanottopaikkoihin tai tilata kuljetuksen kiinteistöltä. 9 Kunta määrää jätteistäsi Kunnan järjestämisvastuulle kuuluu lähtökohtaisesti kaikki asumisessa syntyvä jäte, mukaan lukien vaaralliset jätteet, sakoja umpikaivolietteet ja muut kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien jätteet ja kuivakäymälöiden jätteet. Jätelaki rajoittaa osaltaan kansalaisten omistusoikeutta ja toimimisvapautta. Disponointioikeus on tältä osin siirretty jätelailla kunnalle, joka päättää vastuulleen kuuluvan jätehuoltoketjun osalta, mitä jätteelle tehdään. Kunta voi kylläkin ottaa myös vastuulleen kerätä kotitalouksien erillislajiteltuja pakkausjätteitä kuten esimerkiksi maitolasi ja metallipurkkeja tai pakkausmuovia. Kotitalousjätteistä tuottajavastuusääntelyn piiriin kuuluvan tuotteen tuottaja, joka on yleensä tuotteen valmistaja tai maahantuoja, vastaa käytöstä poistettujen tuotteiden jätehuollon järjestämisestä. Velvollisuus liittyä kunnan järjestämään jätehuoltoon Jätelain 41.1 §:n mukaan jokaisen kotitalouden on liityttävä joko järjestettyyn jätteenkuljetukseen tai alueelliseen vastaanottopaikan käyttäjäksi. Usein tämä onkin ympäristösyistä järkevää. Kunta määrää, mitä sen vastuulle kuuluvalle jätteelle tulee tehdä. Samoin kompostointi tai wc-lietteen pienimuotoinen käsittely ja hyödyntäminen ovat sallittua naapurin kanssa pykälässä asetettujen ehtojen täyttyessä. Laittaessaan jätteen järjestetyn jätteenkuljetuksen piirissä olevaan keräysvälineeseen tai kunnan järjestämään alueelliseen vastaanottopaik. Tämä on jätelain nojalla asetettu varsin merkittävä omistusoikeusrajoitus, joka näyttäytyy kotitalouksien velvollisuutena luopua suuresta osaa päätäntäeli disponointivaltaansa koskien jätteen keräämistä, kuljettamista ja hyödyntämistä tai loppukäsittelyä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Ainoat poikkeukset kotitalouksien jätteen luovuttamisvelvollisuuteen on määritelty jätelain 41 §:n 2 ja 3 momenteissa, joiden mukaan kotitalouksien on edelleenkin usein velvollisuus hoitaa omatoimisesti muun muassa suurikokoiset huonekalut ja esimerkiksi puutarhatai remonttijätteensä kunnan osoittamaan paikkaan. Kunta informoi ja määrää jätehuoltokäytännöistään pääsääntöisesti jätehuoltomääräyksillä
Jätehuollon järjestämistä seuraa kunnan jätehuoltoviranomainen ja tarvittaessa pakkokeinoja käyttää valvontaviranomaiset kunnan ympäristönsuojeluviranomainen tai alueellinen ely-keskus. Ainoastaan hankalat kulkuyhteydet, vähän jätteen haltijoita tai vähän kuljetettavaa jätettä voivat olla syynä, ettei jätteen keräystä alueelle järjestetä. Esimerkiksi Vantaan käräjäoikeus tuomitsi 19.12.2014 jätteenkuljetusyhtiön maksamaan vajaan puolen miljoonan euron vahingonkorvauksen kunnan jäteyhtiölle kotitalousjätteen kuljettamisesta muualle kuin jäteyhtiön vastaanottopaikkaan. vsk. 10 kaan, katsotaan kotitalouden luopuvan jätteen hallintaoikeudesta. Tällöin kotitaloudelle osoitetaan alueellinen keräilypiste, johon sen tulee viedä jätteensä. Jos kotitalousjätteitä löytyy esimerkiksi metsästä, vastaa roskaaja edelleen jätteistään.. Jätteen haltijan vastuu jätehuollon järjestämisestä lakkaa ja siirtyy uudelle haltijalle, kunnalle. Jätelain 32 §:n mukaan kunnan on järjestettävä kotitalouksien jätehuolto. Vastuu ei siirry kuljettajalle, joka kuljettaa jätettä toisen lukuun. Kunnalle määräysvalta jätteeseen siirtyy viimeistään, kun kunnan lukuun toimiva jätteen kuljettaja ottaa jätteet kuljetettavakseen. Vastaavasti, jos kotitalousjätteitä löytyy esimerkiksi metsästä, vastaa roskaaja edelleen jätteistään. Tosin silloin kun roskaajaa ei tavoiteta voi jätteen haltijaksi voi tulla roskaamissäännösten mukaisesti maanomistaja tai kunta. Jos kotitalouden jätteet sekoitetaan jätehuoltosäännösten vastaisesti yrityksen jätteeseen, tulee yrityksestä tällöin jätteen haltija. Jätteen omistukseen liittyy kiinteänä osana myös vastuu asianmukaisesta jätehuollosta. Jätteen hylkäämisen ja hallitsemattoman käsittelyn kielto koskee kaikkea jätteeseen liittyvää epäasianmukaista toimintaa tai toimimatta jättämistä, kuten jätteen hautaamista maahan tai vesistöön, jätteen avopolttoa taikka jätteen jättämistä synty-, välivarastointitai käsittelypaikalle ilman, että jätehuoltoa pyrittäisiin järjestämään lain edellyttämällä tavalla. Käräjäoikeudet ovat harkinneet kotitalousjätteen omistusta lähinnä siitä näkökulmasta, onko ohi kunnan järjestämisvastuun jätettä vienyt kuljetusyrittäjä syyllistynyt rikokseen ja onko kuljetusyrityksellä vahingonkorvausvelvollisuutta tällaisessa tilanteessa. Jätteen hylkäämistä pidetään tällöin rikoksena ja siitä rangaistaan erikseen. Jätettä ei saa siis enää polttaa uunissa tai haudata metsään. Päätöksestä on valitettu hovioikeuteen. Samalla kotitalous vapautuu jätehuoltovastuusta. Vapaamatkustajat kuriin Kotitalousjätteet pysyvät statukseltaan kotitalousjätteenä, kun yksittäinen kotitalous luovuttaa jätteen kunnan määräämään jätehuoltoon. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Kotitalouksilla on lähtökohtaisesti oikeus saada jätteen keräys omalle talolleen
Sähköja elektroniikkalaiteromun keräyspisteitä oli toiminnan alkaessa alle 100 ja romua kerääntyi noin 4 kg/asukas, nyt pisteitä on yli 400, joista osa on myös kaupunkien keskustoissa. Luontoon kipatuista laittomista jätekasoista löytyy usein sähkölaitteita, vaikka ne olisi voitu viedä maksutta keräyspisteeseen. ”Tavoitteena on saada kaikki laiteromu hyödynnettäväksi, sillä metallit, lasi ja muovit voidaan käyttää uusien tuotteiden valmistuksessa. 11 K otitalouksille ilmainen sähköja elektroniikkalaiteromun keräys alkoi Suomessa elokuussa 2005. Peräkkäin ajettuna tällainen rekkajono yltäisi Hangosta Utsjoelle”, sanoo toiminnanjohtaja Arto Puumalainen SER-tuottajayhteisöstä. ”Määrä vastaa noin 5 000 rekka-autollista. Käytännössä keräystä, käsittelyä ja materiaalien kierrätystä organisoivat tuottajayhteisöt. Keräysverkostoa ylläpitävät tuottajayhteisöt SER-tuottajayhteisö ry, ERP Finland ry, SELT ry, ICT-tuottajaosuuskunta -TY ja FLIP ry. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Isommat sähkölaitteet voi jättää myymälään aina uuden vastaavan laitteen oston yhteydessä. Kaikki laitteet, jotka toimiakseen tarvitsevat verkkovirtaa, paristoja, akkua tai aurinkoenergiaa, ovat sähköja elektroniikkalaitteita. Esimerkiksi kannettavan tietokoneen materiaaleista voidaan kierrättää jopa 99 %”, sanoo Puumalainen, ja kehottaa kuluttajia kierrättämään vanhat laitteensa virallisia kanavia pitkin. Kotitaloudet ovat oppineet kierrättämään kodinkoneromua SER-tuottajayhtiesö ry ScandinavianStockphoto.. Suurimmissa kaupoista otetaan vastaan ilman ostovelvoitetta pieniä laitteita kuten lamppuja, kihartimia, partakoneita tai keittiön pienkoneita. Näihin keräyspisteisiin tuodaan eniten kylmälaitteita ja muita isoja kodinkoneita. Kotien pöytälaatikoihin jäävät erityisesti matkapuhelimet ja erilaiset sähkötyökalut. Alueellisiin keräyspisteisiin tai myymälöihin tuodut laitteet käsitellään pääosin Suomessa. Tuottajayhteisöjen muodostama SER-kierrätys huolehtii käytännössä laiteromun asianmukaisesta keräyksestä ja käsittelystä. Eurooppalaisittain olemme hyviä kierrättäjiä, mutta edelleen osa sähkölaitteista päätyy virheellisesti metallikeräykseen tai jopa sekajätteen joukkoon, jolloin ne vaikeuttavat jätteen käsittelyä. Sähkölaitekeräys ja kierrätys perustuu direktiiviin ja lainsäädäntöön tuottajavastuusta, jossa maahantuojien ja valmistajien tulee huolehtia laiteromun jätehuollosta. Alueellisten pisteiden yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.kierratys.info (sähkölaitteet). SER-tuottajayhteisö aloitti laitekeräyksen ensimmäisenä tuottajayhteisönä 1.8.2005. Vuonna 2013 alkanut sähköja elektroniikkalaiteromun vastaanotto myymälöissä toi kierrätyksen piiriin lähes 2000 uutta pistettä. Vanhojen laitteiden materiaalit soveltuvat hyvin uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Suomalaiset toivat vuonna 2014 sähköja elektroniikkalaiteromua (SER) virallisiin keräyspisteisiin 50 000 tonnia eli 10 kg jokaista asukasta kohden. Keräysmäärät ovat kasvaneet, mutta tavoitteena on saada kaikki laiteromu hyödynnettäväksi. Toiminta rahoitetaan uusien sähkölaitteiden sisältämällä kierrätysmaksulla. vsk
Ensi vuoden alusta tahti vain paranee. Tehokkaasti organisoidussa keräysja kierrätysjärjestelmässä kotitalouksien ja teollisuuden pakkaukset päätyvät uusien tuotteiden raakaaineeksi. 12 Ilpo Salonen Työnjako toimii pakkaus kiertää Kun tyhjä, huuhdeltu hernekeittopurkki kopsahtaa metallinkeräysastiaan, kuluttajan ei tarvitse murehtia, mitä sille tapahtuu. vsk. Oikein lajiteltu puhdas pakkaus on hyvää materiaalia kierrätykseen. Kuva: Pekka Kiirala.. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46
”Nimenmuutoksen taustalla on pakkausten laajentunut tuottajavastuu ja sen myötä Ringille tulleet uudet tehtävät. RINKI Oy:n verkkosivustolla (Rinkiin.fi) kerrotaan tarkemmat lajitteluohjeet eri pakkauksille. ”Kaikki operatiivinen toiminta ostetaan yrityksiltä. Elintarvikeja kemikaalijäämät haittaavat teollisuuden kierrätysprosesseja. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Ringin kautta yritykset hoitavat helposti pakkausten tuottajavastuunsa kuntoon”, kertoo Ringin toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen. Pakkausten tuottajavastuu koskee vähintään miljoonan euron liikevaihtoa pyörittäviä yrityksiä, jotka pakkaavat Suomessa tai maahantuovat pakattuja tuotteita. 13 E ri pakkausmateriaalien tuottajayhteisöt hoitavat kuitu-, lasi-, metalli-, muovija puupakkausten keräystä ja kierrätystä. ”Kierrätyksen järjestäminen ja kuluttajapakkauskeräys tulisi kalliiksi yksittäisille yrityksille. Myös esimerkiksi pizzalaatikot pitää palauttaa tyhjänä, ettei ruokaa vilahda keräysastiaan. Pakkausten tuottajavastuun pohjana on lainsäädäntö. Siksi niiden kannattaa ulkoistaa työ Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:lle ja viidelle pakkausten tuottajayhteisölle. Olennaista on myös pakkausten puhtaus: jos vaikkapa tyhjässä sillipurkissa on jäljellä tilkka kastiketta tai hernekeittotölkissä jämiä, huuhtaisu veden alla on tarpeen. Yhteinen järjestelmä toimii tehokkaasti Rinkiin liittynyt yritys siirtää kierrätysvastuunsa ja osallistuu yhteisiin kustannuksiin olemalla mukana tuottajien keräysja kierrätysjärjestelmässä. Uusi nimi kuvastaa tehtäviä Entinen Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy muutti toukokuussa nimensä Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy:ksi. Rinki on kaupan ja teollisuuden omistama voittoa tavoittelematon palveluyhtiö, joka hoitaa keskitetysti tuottajayhteisöjen asiakaspalvelun sekä koordinoi kuluttajapakkausten keräystä ja lasipakkausten kierrätystä. Näin toimitaan myös lasin välivarastoinnin ja kierrätyksen osalta”, Tanskanen selventää. Tuottajayhteisöjen ja Ringin yhteinen ohjausryhmä tekee kuluttajapakkausten keräystä koskevat linjaukset. Samoin maito-, piimäja jugurttitölkit olisi hyvä huuhdella ja valuttaa. Kuluttajat maksavat kierrätyksen viime kädessä tuotteiden hinnoissa. Puhtaus olennaista Asetettuja kierrätysvelvoitteita on mahdotonta saavuttaa ilman lajittelun vaatimaa vaivannäköä kodeissa ja työpaikoilla. Aiempi roolimme tuottajavastuullisten yritysten rekisterin ylläpitäjänä laajeni kattamaan kuluttajapakkausten keräyksen sekä lasi. Yritysten on lain mukaan järjestettävä pakkausten kierrätys ja kuluttajapakkausten keräys. Niiden pohjalta Rinki solmii sopimukset sekä hoitaa käytännön toteutuksen ja raportoinnin. Esimerkiksi metallipakkauksista vastaava Mepak-Kierrätys Oy rahoittaa pakkausten valmistajilta ja maahantuojilta kerätyillä kierrätysmaksuilla keräysastioiden ja kuljetuspalvelujen hankinnan sekä metallipakkausten kierrätyksen järjestämisen. Niiden on myös maksettava siitä aiheutuvat kustannukset. Yritykselle riittää, että se tekee yhden sopimuksen Ringin kanssa. Metallipakkaukset päätyvät takaisin raaka-aineeksi teollisuuden käyttöön, ja sama koskee muitakin pakkausmateriaaleja. vsk. Ne myös voivat aiheuttaa keräyksen ja kierrätyksen parissa työskenteleville hygieniaja työturvallisuusongelmia. Muovipakkaustenkin keräykseen kaivataan vain tyhjiä, puhtaita ja kuivia pakkauksia
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. RINKI Oy.. ”Vaikka osalla materiaaleista on taloudellista arvoa teollisuuden raaka-aineena, ei tuo arvo kata keräyksen ja kierrätyksen kustannuksia. Samoin on huolehdittava niiden kierrätyksestä. Pakkaavien yritysten on järjestettävä suomalaisille kotitalouksille mahdollisuus lajitella tehtävänsä täyttäneet pakkaukset. Asetus määräsi tavoitteet Viime vuonna voimaan tullut uusi pakkausasetus määrää, että tuottajien on kerättävä kuitumetallija lasipakkauksia vähintään 1 850 pisteessä ja muovipakkauksia 500 pisteessä. vsk. Uuden vastuun tehokas hoitaminen edellyttää meiltä uudenlaista roolia pakkausten keräyksen ja kierrätyksen järjestämisessä”, Tanskanen mainitsee. Nimi kertoo myös pakkaavien yritysten vastuun kasvusta Suomen jätehuollossa. 14 pakkausten kierrätyksen järjestämisen”, Tanskanen kertoo
Uusia laitoksia tulossa Tehokkaan ja toimivan kierrätyksen perusta on, että kuluttajat lajittelevat pakkaukset oikein. Aluepäällikkö Jari Koivunen RINKI Oy:stä kertoo, että suurin osa Rinki-ekopisteistä tulee sijaitsemaan kauppojen pihoissa. Tuottajien pitää järjestää pakkausasetuksen mukainen keräysverkosto ilman erillistä korvausta. ”Uudistuksen tavoitteena on luoda verkosto, jonka kaikissa pisteissä kerätään kolmea, neljää pakkausmateriaalia. Rakenteilla on myös jalostamoja, jotka ottavat talteen kierrätyskelpoiset jakeet sekä biojätteet, jotta niitä ei päätyisi polttolaitoksen uuniin. Tähän asti muovipakkaukset on ohjattu energiahyötykäyttöön tai sekajätteen mukana kaatopaikoille. 15 Rinki-ekopisteet aloittavat toimintansa tammikuussa 2016. Ensi vuoden alusta Ringin pisteissä kerätään vähintään kuitu-, lasija metallipakkauksia sekä 500 pisteessä myös muovipakkauksia. Kiertotalouskylän prosessit hyödyntävät viimeisintä tekniikkaa. Keräyspisteitä on jo nyt hyvillä paikoilla, ja lisää rakennetaan sinne, mistä niitä puuttuu. Biojakeen hyödyntämisestä vastaa Ekokemin kumppani Biotehdas.” Valistus tarpeen Päijät-Hämeen Jätehuolto rakentaa Lahden Kujalaan uuden jätteenkäsittelylaitoksen seka-, energiaja rakennusjätteen mekaanista käsittelyä varten. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Niin sanottuja REF-laitoksiakin muutettaneen materiaalin talteenottoon polttoaineen. ”Yhdyskuntajätteestä erotellaan ennen energiahyödyntämistä biojätettä, metalleja ja muovia sekä kierrätyspolttolainetta eli REFiä. Yksiköt tulevat käyttöön vuoden 2016 aikana. Ekokemin liiketoiminnan kehityspäällikkö Camilla Wiik kertoo, että Ekokemin tehdasalueelle Riihimäelle rakentuu Kiertotalouskylä, jossa yhdyskuntajätteen sisältämät materiaalit kiertävät eteenpäin Ekojalostamon, Suomen ensimmäisen Muovijalostamon ja Biojalostamon kautta. ”Joka tapauksessa on myös kuluttajan etu, että kierrätys hoidetaan hyvin ja tehokkaasti”, Koivunen huomauttaa. Tavoite on saada talteen materiaalina kierrätettävää kartonkia, metalleja ja muoveja sekä lisäksi puuta energiakäyttöön. Tavoitteena on, että myös paperia ja vaatteita voidaan kerätä pisteissä aina, kun se on mahdollista. Myös biojae hyödynnetään Kiertotalouskylässä. Kuntien keräysverkostossa on ollut noin 4 800 pistettä. Koska tuottajavastuun laajeneminen tuo kaupalle ja teollisuudelle huomattavan lisäkustannuksen ja kaikki kustannukset katetaan myynnillä, uudet vastuut todennäköisesti nostavat tuotteiden kauppahintoja. Tähänastinen keräysverkosto on rakennettu kuntakohtaisesti tai jätelaitosalueittain. vsk. Pahvija kartonkipakkauksia kerätään noin 2 000 pisteessä ja muovia ei juuri ollenkaan. Päijät-Hämeen jätehuollon toimitusjohtajan Tuula Honkanen uskoo, että mekaaniset käsittelylaitokset yleistyvät kierrätysmateriaalien talteenotossa. Näistä noin puolessa on kerätty vain lasia ja metallia. Pisteille helppo sijainti Keräyspisteet sijoitetaan sinne, missä liikkuu mahdollisimman paljon ihmisiä. Yhtenäisillä lajitteluohjeilla tähdätään siihen, että ihmiset lajittelevat oikein, jotta materiaalisaanto kelpaisi kierrätykseen”, Koivunen tähdentää. Sen on tarkoitus olla käytössä syksyllä 2016. Palvelutaso ja lajitteluohjeet vaihtelevat
Rinki-ekopiste on oikea osoite Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy on kaupan ja teollisuuden omistama palveluyritys. Syntypaikka yhä ykkönen Neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg ympäristöministeriöstä toteaa, että toimiva syntypaikkalajittelu on tehokkaan ja laadukkaan kierrätyksen edellytys. 16 valmistuksen sijaan. Lisäksi se tiedottaa pakkauskierrätyksestä ja Rinki-ekopisteistä sekä neuvoo ja auttaa yrityksiä ja kuluttajia. Yli puolet pakkauksista kierrätetään jo nyt. Yhtiö myös rekisteröi tuottajavastuulliset yritykset, kerää niiltä rahoituksen pakkauskierrätystä varten sekä tuottaa tilastoja ja lain vaatimat raportit tuottajavastuun toteutuksesta viranomaisille. Wiik ja Honkanen katsovat, että kansalaiset ovat melko valistuneita kierrätysasioissa. Yhtenäiset pakkausjätteiden lajitteluohjeet löytyvät osoitteesta Rinkiin.fi/lajitteluohjeet.. Kesällä 2014 voimaan tullut pakkausasetus lisäsi pakkausjätteiden kierrätystavoitteita vuosille 2016 ja 2020. vsk. Lajittelusta saatavan hyödyn tulee kuitenkin olla viestinnän keinoin selkeästi perusteltua, ja lajittelun on oltava mahdollisimman vaivatonta”, Blauberg tähdentää. Keräystä ja kierrätystä koskevalla viestinnällä on tässä haastetta. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Suomi on onnistunut pakkausten kierrätyksessä melko hyvin. Rinki-ekopisteverkosto aloittaa toimintansa 1.1.2016. ”Sekajätteen koneellisella lajittelulla voidaan sitten vielä tehostaa jäljelle jäävän jätteen hyödyntämistä ja käsittelyä, mutta se ei poista syntypaikkalajittelun tärkeyttä.” ”Tavallinen kuluttaja on mieltänyt lajittelun tärkeyden. Sitä tuetaan myös EU:n jätepolitiikalla. Vaarana kuitenkin on, että jätteenpolton yleistyessä kuvitellaan, että ”kaikki menee polttoon”, eikä kotona enää tarvitse lajitella. Muun muassa kartongin, lasin ja metallin kierrätystulokset ovat useita vuosia ylittäneet Suomessa ja EU:ssa asetetut tavoitteet, ja myös muovipakkausten kierrätystavoitteet on saavutettu. Yhtiö huolehtii siitä, että Rinki-ekopisteissä kotitalouksien kartonki-, lasi-, metallija muovipakkaukset saadaan talteen kierrätystä varten oikein lajiteltuna, tehokkaasti ja järkevillä kustannuksilla
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 17 Maa Vesi Ilma Eliöstö Ympäristöasiantuntija pitää huolta ympäristöstä – YKL pitää huolta ympäristö asiantuntijasta Työsuhdeneuvonta | työttömyyskassa | edunvalvonta • YKL on työelämän asiantuntija • YKL kokoaa ympäristöalan ammattilaiset yhteen • Liity liittoon! YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN KESKUSLIITTO RY VUORIKATU ?. • ????. A ?. vsk. HELSINKI www.ykl.fi
2015) sisältää joukon toimenpidesuosituksia, jotka koskevat sekä tekstiilijätteen keräystä että käyttöä. Kaikkien uudelleenkäyttöön menevien tekstiilien määrää ei tiedetä, sillä erilliskeräyksen ohella tekstiilejä siirtyy suoraan sukulaisille ja tuttaville sekä kirpputorien kautta uusille käyttäjille. Hankkeen loppuraportti (Dahlbo ym. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. vsk. Valtaosa eli 80 prosenttia käytetyistä tekstiileistä päätyy nykyisin energiahyödyntäHelena Dahlbo, Hanna Salmenperä, Hanna Eskelinen Suomen ympäristökeskus SYKE Kristiina Aalto Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto Vaatevirrat tehokkaammin uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Tutkimushankeen rahoitti ympäristöministeriö ja se toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen SYKEn, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Hämeen ammattikorkeakoulun sekä UFF:n (U-landshjälp från folk till folk i Finland rf) yhteistyönä. Kierrätettävien tekstiilien osuus nykyisestä 1,5 prosentista 22 prosenttiin Tutkimuksen mukaan Suomessa poistuu vuosittain käytöstä 71,2 miljoonaa kiloa tekstiilejä. 18 S uomen tekstiilivirtoja, tekstiilijätteen käsittelyn ympäristövaikutuksia sekä keinoja kierrätyksen edistämiseksi selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa kaksivuotisessa TEXJÄTE-tutkimushankkeessa. Erilliskeräykseen saadaan viidennes käytetyistä tekstiileistä
Lähes yhtä paljon ympäristöhyötyä saataisiin lisäämällä kierrätyksen osuutta nykyisestä 1,5 prosentista 22 prosenttiin (Kuva 1). Investointituet voivat auttaa laitosten käynnistämisessä, mutta pelkästään niiden varaan ei toimintaa voi rakentaa. vsk. Hankkeessa vertailtiin tehostetun uudelleenkäytön ja tehostetun kierrätyksen ympäristövaikutuksia ja päädyttiin siihen, että suurimmat ympäristöhyödyt saataisiin tehostamalla uudelleenkäyttöä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 19 miseen ja osa kaatopaikalle. Julkisiin hankintoihin kriteerit kierrätysmateriaalin käytöstä Tekstiilijätteen kierrätyksen edistämisen ensisijaisena edellytyksenä ovat liiketaloudellisesti kannattavat teknologiat, jotka voivat vastaanottaa ja prosessoida keräyksellä talteen saatavaa tekstiilijätettä. Myös kierrätysmateriaalista valmistetulle tekstiilille tulee olla kysyntää, Kuva 1. Hyvän ympäristösuoriutuvuuden edellytyksenä kuitenkin on, että uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä korvataan neitseellisiin kuituihin pohjautuvaa tuotantoa (Kuva 2) ja että kierrätysprosesseista aiheutuvat ympäristövaikutukset minimoidaan, kun prosesseja kehitetään. Kemiallisen kierrätyksen teknologiaa kehitetään ja tutkitaan Suomessakin, mutta laitosmittakaavan toiminta odottaa tulemistaan. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen hyödyntämisen tehostamisen toimintamallit ja niiden ympäristövaikutukset verrattuna nykytilanteeseen.
Siksi tarvitaan investointitukien ja julkisten hankintojen kaltaisia ohjauskeinoja. Vastuullinen toiminta markkinoilla on yksi kilpailutekijä ympäristötietoisten kuluttajien määrän kasvaessa. Tekstiilien toimittaminen keräykseen kuluttajille helpoksi ja läpinäkyväksi Tekstiilien ja tekstiilijätteen toimittaminen keräykseen tulisi tehdä kuluttajille mahdollisimman helpoksi ja selkeäksi. Tekstiilien keräyksen, lajittelun, Kuva 2. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen ja energiahyödyntämisen ilmastonmuutosvaikutukset (netto) yhtä tekstiilitai tekstiilijätetonnia kohti kun uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä korvataan joko 100 % tai 50 % neitseellistä tuotantoa.. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 20 jota voidaan vauhdittaa esimerkiksi julkisiin hankintoihin sisällytettävillä kriteereillä kierrätysmateriaalin käytöstä hankittavissa tekstiileissä. Nyt jo monilla vaatemerkeillä tiedetään olevan omaa takaisinottoa ja second hand palvelua, vaikka mitään sopimusta ei ole vielä tekeillä. Nykyinen toimintaympäristö ei välttämättä tue tekstiilien kierrätyksen käynnistymistä. Kuluttajilla tulisi olla mahdollisuus tietää, mitä keräykseen luovutetuille tekstiileille tai tekstiilijätteelle tehdään ja mihin niistä saatavat rahat käytetään. Tekstiilien tuottajat ja kaupan ala näkevät uudelleenkäytössä ja kierrätyksessä myös mahdollisuuksia. Pakollista tuottajavastuuta ei tuoteryhmälle pidetä tervetulleena, mutta vapaaehtoisen tuottajavastuun eri muodot kiinnostavat alaa. vsk
Käyttökelvottomiksi kuluneet tai rikkoontuneet vaatteet päätyivät nykyisin useimmiten suoraan sekajätteeksi, joskin tekstiilien kierrätyksestä kiinnostuneimmat hyödynsivät niitä vielä omassa käytössään siivousliinoina, matonkuteina tai tilkkutöissä. vsk. Vaatteilta edellytetään erityistä Kuva 3. Hankkeessa toteutetun kuluttajakyselyn (Aalto 2014) mukaan kuluttajat ovat valmiita lajittelemaan myös käyttökelvottomat tekstiilit erikseen ja toivovat tietoa paikoista, joihin rikkinäisiä tekstiilejä voi viedä, jotta nekin päätyvät hyötykäyttöön. Myös eri hyväntekeväisyysjärjestöillä on erilaisia käyttökelpoisuuden kriteerejä ja ne joutuvat poistamaan osan saamistaan lahjoituksista jätteeksi, koska tuotteiden kunto on niin huono. Käyttökelpoisuuden kriteerien on todettu vaihtelevan kuluttajilla suuresti. Käyttökelpoiset vaatteet kuluttajat toimittivat puolestaan lähinnä uudelleenkäyttöön hyväntekeväisyysjärjestöjen tai kirpputorien kautta tai suoraan sukulaisille tai tuttaville. Käytöstä poistettujen naisten ja miesten vaatteiden käyttöikä vuosina.. Näiden tavoitteena on koko ketjun toiminnan läpinäkyvyyden ja luotettavuuden varmistaminen sekä avoin tiedottaminen kuluttajille, mikä myös kannustaisi kuluttajia tarkempaan lajitteluun. 21 uudelleenkäytön ja kierrätyksen parissa toimivat tahot tulisi saada sitoutumaan pohjoismaisessa yhteistyöhankkeessa ideoituihin pelisääntöihin (http://www.textilecommitment.org/). Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46
Merkittäviä hylkäämisen syitä olivat myös vaatteen kulunut ulkonäkö tai vaurioituminen pesussa, joko väärän pesutavan tai heikon laadun vuoksi. Erilliskeräyksen laajentaminen rikkinäisiin tekstiileihin Nykyistä tekstiilien erilliskeräysjärjestelmää tulee laajentaa siten, että uudelleenkäyttöön kelpaavien tekstiilien ohella kerätään myös rikkinäisiä tai muusta syystä Jätteen synnyn ehkäisemistä tulee edistää mm. Poistettujen vaatteiden käyttöiässä on erilaisten vaatteiden välillä suurta vaihtelua ja eroja on myös miesten ja naisten vaatteiden välillä (Kuva 3). Vastaajista selvä enemmistö oli naisia. Kotitalouksien lisäksi tekstiilejä poistavat merkittäviä määriä myös pesulat, jotka vuokraavat tekstiilejä sairaaloille, hotelleille ja työvaatteiksi. (Aalto 2014). Pesuloiden tekstiilijätteestä lähes 70 % päätyi suoraan jätteeksi ja loput hyödynnettiin materiaalina (Aalto 2014). Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Niistä poistettu tekstiilien yhteismäärä (0,5 milj.kg) on kuitenkin huomattavasti pienempi kuin kotitalouksien poistama tekstiilien määrä. Pesuloista saatava tekstiilimateriaali olisi myös huomattavasti homogeenisempaa ja siten helpommin hyödynnettävissä kuin kotitalouksien materiaaleiltaan ja rakenteeltaan moninaiset tekstiilijätteet. 22 siisteyttä ja laadukkuutta, jos ne annetaan lahjoituksina uusille omistajille. Omistetut vaatemäärät ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvusta ja useimmat kokevat omistavansa liikaa vaatteita. Käsityön opettajaopiskelijoiden ja Kuningaskuluttajan katsojien vaateinventaarioiden mukaan vaatteita omistetaan keskimäärin noin 270 kappaletta henkilöä kohden. Vaihtelu oli suurta: osalla oli alle 50 vaatekappaletta ja osalla yli 700. vsk. Suurin osa käytöstä poistetuista vaatteista oli vastaajien mukaan rikki kuluneita tai ne eivät enää olleet sopivan kokoisia käyttäjälleen. Siitä vaatteiden osuus on yli kahdeksan kiloa. kuluttajille kohdistetulla valistuksella tekstiilihankintojen vähentämisestä, kestävien ja kierrätysmateriaalista valmistettujen tekstiilien hankkimisesta sekä käytöstä poistettavien tekstiilien ohjaamisesta ensisijaisesti uudelleenkäyttöön.. Kuluttajat hankkivat vuosittain noin 44 miljoonaa kiloa vaatteita ja lähes 28 miljoonaa kiloa kodintekstiilejä eli yhteensä keskimäärin yli 13 kiloa henkilöä kohden. Vaikka vaatteista ja kodintekstiileistä poistetaan vuosittain noin 10 kiloa suoraan jätteeksi ja kolme kiloa hyväntekeväisyysjärjestöille, kertyy vaatteita joka vuosi lisää myös omiin vaatekaappeihin. Mikäli tekstiileille löytyisi hyötykäyttöä, voisivat pesulat säästää merkittäviä summia jätekustannuksissa lajittelemalla tarkemmin ja ohjaamalla tekstiilijätettä hyötykäyttöön
https:// helda.helsinki.fi/handle/10138/153031.. 2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. Lisätietoja Dahlbo, H., Aalto, K., Salmenperä, H., Eskelinen, H., Pennanen, J., Sippola, K., Huopalainen, M. Tämä kuitenkin edellyttää selkeitä pelisääntöjä sekä mahdollisimman monen tuottajan ja maahantuojan sitoutumista järjestelmään. Tekstiilien tehostettu erilliskeräys, uudelleenkäyttö ja kierrätys edellyttävät kaikkien alalla toimivien tahojen yhteistyön lisäämistä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Keräysjärjestelmän tulisi pohjautua olemassa olevaan, hyvin toimivaan keräysjärjestelmään sitä laajentaen. Tätä tulee edistää mm. Tekstiilijätteen kierrätyksellä ei saisi olla negatiivisia vaikutuksia nykyiseen lahjotuksiin perustuvaan uudelleenkäyttöjärjestelmään, joten kierrätyksen lisäämisen vaikutukset tulee selvittää. 23 uudelleenkäyttöön kelpaamattomia tekstiilejä (tekstiilijätettä). Kotitalouksien tekstiilijäte on lähtökohtaisesti yhdyskuntajätettä ja kunnan vastuulla, jolloin yhteistyö kuntien ja tekstiilejä keräävien järjestöjen välillä on keskeistä. Suomen ympäristö 4/2015. Yhteistyötä ja lisätutkimuksia tarvitaan Edellä esitettyjen toimenpiteiden toteutukseen ja järjestelmän kehittämiseen tulee olennaisesti sitoa ympäristöja kustannusvaikutusten arviointi, jotta toiminnan kestävyyttä voidaan kehittämisen aikana optimoida. Ranskassa pakollinen tuottajavastuujärjestelmä on jo tällä alalla käytössä. Tuottajavastuujärjestelmä tulisi saada EU:n laajuiseksi, jotta järjestelmästä aiheutuvat kustannukset eivät nousisi vain Suomen omia tekstiilimarkkinoita rasittavaksi tekijäksi. Kuluttajien halukkuus ja toimintatavat tekstiilien kierrätyksessä Tutkimuksia ja selvityksiä 12. vsk. Kuluttajat opastettava hankkimaan harkiten, kestävää, käytettyä ja vain tarpeeseen Jätelain etusijajärjestyksen mukaan ja ympäristövaikutusten vähentämisen näkökulmasta ensisijaista on jätteen synnyn ehkäiseminen. Tässä voidaan hyödyntää pohjoismaista yhteistyötä, sillä ainakin Ruotsissa ollaan kiinnostuneita tuottajavastuujärjestelmän käyttöönotosta tekstiileille. 2014. Haitallisten aineiden esiintymistä kierrätettävässä tekstiilimateriaalissa tulee selvittää mittauksilla, jotta näiden merkitystä kierrätykselle voidaan arvioida. https://helda.helsinki. kuluttajille kohdistetulla valistuksella tekstiilihankintojen vähentämisestä, kestävien ja kierrätysmateriaalista valmistettujen tekstiilien hankkimisesta sekä käytöstä poistettavien tekstiilien ohjaamisesta ensisijaisesti uudelleenkäyttöön (mikäli ovat siihen soveltuvia). Aalto, K. fi/handle/10138/155612. Uudelleenkäytön edistämiseksi tulee kehittää uusia liiketoimintamalleja, kuten tekstiilien lainausja vuokraustoimintaa sekä tuunausja muodistamispalveluja, joilla olemassa olevien tuotteiden käyttöä voidaan tehostaa ja uusien tekstiilien hankintaa vähentää. Tällöin on kuitenkin syytä muistaa että jätteiden keräystoiminta on jätelainsäädännön alaista toimintaa. Vapaaehtoisen tuottajavastuun avulla on mahdollista lisätä talteen kerätyn tekstiilin ja tekstiilijätteen määrää. Julkisten hankintojen potentiaalia tulisi selvittää materiaaleittain, tuotteittain ja aloittain. Tässä olennaista on selvittää voidaanko tekstiilien uudelleenkäytöllä ja tekstiilijätteen kierrätyksellä aidosti korvata neitseellistä tuotantoa, mitä tuotantoa ja missä määrin
Tuli aika luoda valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallintastrategia. Tarkoituksena on luoda kokonaisvaltainen näkemys piAnna-Maija Pajukallio, ympäristöministeriö Sarianne Tikkanen, Suomen ympäristökeskus Outi Pyy, Suomen ympäristökeskus Valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallintastrategia. vsk. Strategia on laadittu ympäristöministeriön työryhmässä (toimikausi 15.10.2014–30.10.2015) ja se on parhaillaan viimeisteltävänä. 24 Tausta Suomessa on tehty työtä pilaantuneiden alueiden saralla noin neljännesvuosisadan ajan. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Päämäärä, tavoitteet ja toimeenpano Valtakunnallinen pilaantuneiden maaalueiden riskienhallintastrategia on kansallinen näkemys siitä, miten pilaantuneiden alueiden riskinhallinta ja kunnostus hoidetaan Suomessa kustannustehokkaasti ja kestävästi ottaen huomioon terveydenja ympäristönsuojelu parhaalla mahdollisella tavalla. Pilaantuneiden alueiden kunnostamisen valtakunnallisesti keskeisten tavoitteiden uudelleen arviointi ja määrittely sekä toiminnan kehittämistarpeiden ja -periaatteiden tarkastelu tulivat ajankohtaisiksi. Ympäristöministeriön Maaperänsuojelun tavoitteet -mietinnössä vuodelta 1998 määriteltiin kunnostamisen yleiset tavoitteet. Ohjelman päämäärän saavuttamiseksi on asetettu kuusi keskeistä tavoitetta (kuva 1). Toimintaympäristö on muuttunut ja tietämys pilaantuneista maa-alueista lisääntynyt niin maailmalla kuin Suomessa siinä määrin, että mietinnön johtopäätökset ja suositukset ovat monin osin vanhentuneet. Strategian päämääränä on, että pilaantuneiden maa-alueiden merkittävät riskit terveydelle ja ympäristölle on saatu hallintaan kestävällä tavalla vuoteen 2040 mennessä. Strategian on määrä valmistua loppuvuodesta 2015. Riskienhallintastrategian tavoitteet kattavat pilaantuneisiin maa-alueisiin liittyviä toimintoja laaja-alaisesti kaavoituksesta ja alueidenkäytönsuunnittelusta kunnostusmenetelmiin ja viestintään
Toisena osapuolena on ollut usein kunta, jolle kunnostaminen on ollut kohtuutonta. Strategian tavoitteet ja päämäärä.. 25 laantuneiden maa-alueiden koko kentästä ja määritellä suuntaviivat niille yhteiskunnallisille toiminnoille, joiden kautta riskit voidaan saada kestävästi ja kokonaisvaltaisesti haltuun. Töitä ja muutoksia toimintakäytäntöihin on tehtävä laajalla rintamalla. Strategian mukaan työ etenee jatkossa aiempaa koordinoidummin valtakunnallisen tutkimusja kunnostusohjelman (2016–40) pohjalta. Ne kohteet, joiden pilaantuneisuus ja puhdistustarve ovat selvittämättä, pisteytetään ja järjestetään kiireellisyysluokkiin. Ohjelman tavoitteena on priorisoida ympäristön ja terveyden kannalta kiireelliset kohteet valtakunnallisesti ja edistää näiden systemaattista tutkimista ja riskienhallintaa tehostetulla organisaatiolla. Valtakunnallinen pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus ja kunnostusohjelma Riskikohteiksi luokiteltuja pilaantuneita alueita on tutkittu ja kunnostettu perinteisesti valtion jätehuoltotyöjärjestelmän kautta. vsk. Lisäksi öljypilaantuneiden kohteiden kunnostamiskustannuksia korvataan öljysuojarahastosta, jonne on talousarviossa siirretty varoja öljyjätemaksun kertymästä. Tavoitteena on, että viiden ensimmäisen ohjelmavuoden aikana kaikkien kiireellisimmiksi arvioidut kohteet (A1-luokka) tutkitaan ja Kuva 1. Valtio osoittaa vuosittain määrärahaa ELY-keskuksille, jotka ovat osallistuneet kohteiden tutkimuksiin ja kunnostuksiin joko teettämällä työn tai myöntämällä avustuksen. Alustavan arvion mukaan näiden ohjelmakohteiden osuus kaikista kunnostuksista olisi noin 15 % (250–300 kpl/a, kuva 2). Tutkimusohjelma kootaan Maaperäntilan tietojärjestelmän (MATTI) kohteista. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Ohjelmaa täydentää määräaikainen kokeiluhanke
Toteutustapa edistää kunnostushankkeiden uskottavuutta ja siten puhtaan teknologian yleistymistä. 26 niiden kunnostustarve arvioidaan seuraavan viiden vuoden aikana. Järjestelmä mahdollistaa kiireellisten ns. Kokeiluhankkeen tavoitteena on kehittää kestävien kunnostusmenetelmien osaamista ja laajamittaista käyttöönottoa toteuttamalla kunnostushankkeita, joissa erilaisia teknologioita ja riskinhallintaratkaisuja voidaan testata ja siten saada referenssejä alalla toimiville yrityksille. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. eurolla. Kunnostuksen kiireellisyyttä arvioidaan alustavasti kahden priorisointimallin avulla: tutkimusten osalta TUOPPI-malli ja kunnostusten osalta KUPPI-malli. vsk. Kokeiluohjelman kohteet valitaan valtakunKuva 2. Kohde luokitellaan isännättömäksi, jos sen tutkiminen ja kunnostaminen edellyttävät valtion tukea tai muuta toissijaista rahoitusta.. Tutkimusten jälkeen kohteet jaetaan riskinarvioinnin ja jatkotoimenpiteiden tarpeellisuuden perusteella kahteen ryhmään; niihin, joissa ei ole jatkotoimenpidetarpeita ja niihin, joissa riskinhallintatoimet ovat tarpeen. Mallien ja priorisoinnin tavoitteena on paitsi tunnistaa kaikkein kiireellisimmin jatkotoimia vaativat kohteet, myös pyrkiä ohjaamaan käytössä olevia resursseja näiden kohteiden riskien poistamiseen tai vähentämiseen hyväksyttävälle tasolle. 250–300 kohteesta. euroa jakaantuen ympäristöhallinnon kokeilukohteisiin ja Tekesin demohankkeisiin. Malleissa painotetaan ihmisten terveyden, vedenhankinnan kannalta tärkeiden pohjavesialueiden ja luontoarvoiltaan merkittävien alueiden suojelua. Ympäristöhallinnon rahoittamat kokeilukohteet toteutetaan osana valtakunnallista tutkimusja kunnostusohjelmaa (Kuva 3). isännättömien kohteiden tutkimisen ja kunnostamisen ja siten ehkäisee terveysja ympäristöhaittoja. Tutkimusja kunnostusohjelmakohteiden osuus vuosittain kunnostettavasta n. Vähemmän kiireellisiksi arvioidut riskikohteet (A2-luokka) etenevät ohjelmassa vuoden 2020 jälkeen, jollei niiden tilaa ole jo muutoin selvitetty. Kunnostushankkeiden osuus rahoituksesta on 4 milj. Ohjelman toteuttamiseksi nykyinen valtionjätehuoltotyöjärjestelmä uusitaan ja sen organisointia tehostetaan. Kunnostusja kokeiluohjelma puhtaan teknologian vauhdittamiseksi Sipilän hallitus käynnistää hallitusohjelman kärkihankkeiden toimenpiteisiin kuuluvan kolmivuotisen (2016–2018) pilaantuneiden alueiden kunnostusja kokeiluohjelman (2016–2018) ja materiaalitehokasta maaaineshuoltoa koskevan hankkeen sekä rahoittaa näitä yhteensä 5 milj. Tavoitteena on, että näidenkin kohteiden kunnostustyöt etenevät riskiperusteisessa kiireellisyysjärjestyksessä
Tavoitetta tukee konkreettisesti myös edellä mainittu hallituksen käynnistämä kokeiluhanke. Tavoitteen toteutumiseksi on esitetty useita toimenpiteitä koskien mm. hyötykäytön edistäminen ja lupaehtojen yhtenäistäminen) sekä tutkimusja rahoitusyhteistyön tehostamista. Tarkoituksena on löytää myös kohteita, joissa voi kokeilla samanaikaisesti useampaa tekniikkaa. Vaikka Suomessa on alan osaamista, on näiden tekniikoiden käyttö vielä rajallista, eivätkä monet muutkaan kansalliset tekijät, kuten alueidenkäytön suunnittelua ja rakentamista koskevat käytännöt, tue näiden menetelmien laajempaa käyttöä. Nykyisin kunnostettavista kohteista yli puolet päätyy kunnostettavaksi maankäytön muutoksen tai rakentamisen seurauksena. Kokeilukohteiden tavoitteena on kehittää ja vakiinnuttaa suomalaista tutkimusja riskinarviointiosaamista. vsk. Uusien toimintojen sijoittamisessa hyödynKuva 3. Strategian tavoitteena on, että alueidenkäyttö ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen tukevat toisiaan kestävien kokonaisratkaisujen saavuttamiseksi: Alueidenkäytön suunnittelussa ennakoidaan pilaantuneisuuden aiheuttamat riskit riittävän aikaisessa vaiheessa sekä tarkoituksenmukaisessa laajuudessa ja tarkkuudessa suunnittelun ja kaavoituksen eri tasoilla. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Alueidenkäytön suunnittelu Alueidenkäytön suunnittelu on keskeinen prosessi tunnistaa ja tukea pilaantuneen maa-alueen kestävää riskinhallintaa. Pilaantuneen pohjaveden kunnostaminen rajoittuu usein suojapumppauksiin, joiden puhdistusteho on heikko. Kokeiluhanke tukee sekä valtakunnallisen riskienhallintastrategian että sen sisältämän tutkimusja kunnostusohjelman tavoitteiden toteutumista.. Monissa kohteissa kaivamisen sijaan tai sen ohella voitaisiin käyttää myös kestävän kunnostuksen tavoitteita paremmin tukevia menetelmiä kuten maaperän ja pohjaveden in situ -puhdistustekniikoita. Kestävät riskinhallintamenetelmät Pilaantuneen alueen kunnostushankkeissa yleisin kunnostusmenetelmä on pilaantuneen maan poisto kaivamalla eli massanvaihto. Cleantech -liiketoiminta alalla edistyy. 27 nallisen tutkimusja kunnostusohjelman kohteista eli kyseessä ovat priorisoidut riskikohteet, jotka joka tapauksessa vaatisivat kiireellisiä toimenpiteitä. ohjauskeinojen kehittämistä (ml. Strategian tavoitteena on, että pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa käytetään kunnostusmenetelmiä, jotka ovat kustannustehokkaita, säästävät luonnonvaroja, minimoivat haitalliset ympäristövaikutukset ja edistävät kiertotaloutta
Kunnostushankkeiden toimintamenettelyt ovat sujuvia ja tarkoituksenmukaisia sekä edistävät vuorovaikusta ja avoimuutta. Toimivat tietojärjestelmät Valtakunnallinen Maaperän tilan tietojärjestelmä (MATTI) on tietokanta, johon ympäristöviranomaiset ovat koonneet tietoja pilaantuneiksi epäillyistä ja todetuista maa-alueista. vsk. Lisäksi vuorovaikutusta ja viestintää tehostetaan kaikissa pilaantuneisiin maa-alueisiin liittyvissä viranomaisten ja muiden toimijoiden käytännöissä ja menettelyissä. Töitä ja muutoksia toimintakäytäntöihin tehdään tulevaisuudessa laajalla rintamalla. Keskeisenä toimenpiteenä on parantaa maaperän tilan tietojärjestelmän (MATTI) hyödynnettävyyttä ja sen sisältämän tiedon luotettavuutta. Strategian tavoitteena on, että pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaan ja kunnostukseen liittyvät toimintakäytännöt ja menettelytavat ovat vuorovaikutteisia ja, että toimijoiden työnjako, vastuut ja velvoitteet ovat selkeitä. Järjestelmään on koottu 1990 -luvulta lähtien tietoja, joita siellä on tällä hetkellä noin 25 000 kohteesta. 28 netään kestävästi nykyisiä yhdyskuntarakenteita. Tähän liittyen mm. Yhdessä tehden edistetään niin ympäristön ja terveyden suojelua kuin puhtaan teknologian käyttöön ottoa sekä lisätään tietämystä ja luottamusta pilaantuneiden maa-alueiden hyvään hallintaan.. Yhteistyössä edeten Työn aikana on järjestetty kaksi sidosryhmille suunnattua työpajaa, visioja keinotyöpajat. Strategian tavoitteena on, että tietojärjestelmät tukevat suunnittelua ja päätöksentekoa, ovat käyttäjälähtöisiä ja hyödyntävät kansallista palveluväylää. Toimintakäytännöt ja vuorovaikutus Pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaprosesseihin kuuluu useita vaiheita ja toimenpiteitä, joissa on mukana lukuisia toimijoita. Kunnostusvelvollinen maanomistaja tai kiinteistön haltija, toiminnanharjoittaja ja näiden palkkaama konsultti ja urakoitsija sekä viranomaiset ovat keskeisiä toimijoita. maansiirtoja rakennustöitä tehtäessä. Tavoite toimeenpannaan toteuttamalla pilaantuneita maa-alueita koskeva viestintäsuunnitelma osana ympäristöhallinnon viestintää. lakisäätäiset vastuut ja velvoitteet ja niiden tulkintakäytännöt ovat yhdenmukaiset ja yleisesti tiedossa sekä riskinarviointien perusteet ja kunnostuksen tavoitteet ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttävissä. Suunnittelussa myös varmistetaan kunnostuksen kokonaistaloudellisuus ja hyödynnetään tarkoituksenmukaisia työkaluja kestävien ratkaisujen arvioimisessa. Pilaantumisepäilyistä on seurannut hankkeiden keskeytymistä, viivästymistä ja lisäkustannuksia sekä kiistoja vastuiden jakautumisesta. Eri toimijoiden roolit, vastuut ja velvoitteet sekä toimintakäytännöt vaihtelevat tapauskohtaisesti. Myös monille viranomaisille tietojärjestelmä on tuntematon. MATTI -kohteiden nykyiset haltijat eivät aina tiedä kiinteistönsä sisältymisestä tietojärjestelmään ja sinne merkityistä tiedoista. Etenkin kunnissa tietojärjestelmän käyttö koetaan hankalaksi, minkä vuoksi tietojärjestelmän tietoja ei juurikaan hyödynnetä esimerkiksi kiinteistöjen myyntija vuokraustilanteissa tai maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Tämä puolestaan on johtanut yllätyksiin mm. Toivomme, että olemme saaneet tiivistettyä valmistuvaan strategiaan yhteisen näkemyksen keskeisistä tavoitteista ja toimenpiteistä seuraaville 25 vuodelle. Ohjelmaa on esitelty sen eri vaiheissa useilla eri foorumeilla
Terve maaperä on terveen elämän perusta, sillä se takaa terveellisen ruoantuotannon. Lisätietoa maaperävuodesta ja sen tapahtumista löytyy seuraavasta linkistä: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Maaperan_vuosi_2015(33336). Kansainvälisen maaperän vuoden tavoitteena on, että maaperän kestävä käyttö ja suojelu otettaisiin paremmin huomioon päätöksenteossa ja ihmisten toiminnoissa. Teelusikallisessa maata voi olla tuhansia eliölajeja, miljoonia yksilöitä ja satoja metrejä sienirihmaa. Maaperään on varastoitunut suuri määrä hiiltä, millä on merkitystä ilmastonmuutoksen kannalta. vsk. Eri lajeilla on oma tehtävänsä maaperän toiminnassa kuten aineiden kierrossa. Maaperä on myös perusta rehu-, kuitu-, polttoaineja lääkekasvien viljelylle ja hoidolle. Vuoden tarkoituksena on kertoa maaperän merkityksestä ihmiskunnalle ja parantaa kansalaisten tietoisuutta maaperästä, sen toiminnasta ja sen tarjoamista ekosysteemipalveluista. Maaperä on uusiutumaton resurssi ja siksi sen suojelu on välttämätöntä ruokaturvallisuudelle ja kestävälle tulevaisuudelle. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 29 Vuosi 2015 on maaperän vuosi Vuonna 2015 vietetään YK:n yleiskokouksen julistamaa kansainvälistä maaperän vuotta. Lisäksi maaperä varastoi ja suodattaa vettä ja parantaa tulvien ja kuivuuden sietokykyä
Siinä kiinnitetään huomiota niihin vaiheisiin, joissa tilaajan tulee aktiivisesti ohjata hanketta mahdollisimman hyvän lopputuloksen varmistamiseksi. Ohjeistus on suunnattu erityisesti pilaantuneisuusselvitysten ja kunnostustoimien tilaajalle. vsk. 30 Yleistä Suomen ympäristökeskus on julkaisemassa keväällä 2015 tietoa pilaantuneiden maaalueiden tutkimusten ja kunnostusten tilaajille osana Suomen ympäristökeskuksen raportteja -sarjaa. Julkaisussa käsitellään pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn alueen tutkimus-, suunnitteluja kunnostustoimia (PIMA-hanke). Pääpaino on maaperän ja pohjaveden pilaantumisessa, mutta samoissa hankkeissa voi olla tarpeen ottaa huomioon myös sedimentteihin, kaivettuihin maa-aineksiin ja jätteisiin sekä mahdollisesti pilaantuMarko Sjölund ja Milja Vepsäläinen Vahanen Environment Oy Tietoa pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen tilaajalle Vahanen. Siinä kuvataan tavanomainen PIMA-hankkeen eteneminen, siihen sisältyvät vaiheet sekä eri osapuolten roolit ja tehtävät. Tilaajan vastuut ja velvollisuudet sekä vaikutusmahdollisuudet käydään läpi. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Milloin ja miksi maa-alue kunnostetaan Kunnostaminen on tarpeellista aina, kun maa-alue tutkimusten ja riskinarvioinnin perusteella todetaan pilaantuneeksi eli silloin kun haitalliset aineet aiheuttavat merkittävän ympäristötai terveysriskin. vsk. Tavoitteena on selvittää, miten haitalliset aineet kulkeutuvat ja ketkä tai mitkä niille voivat altistua. Pilaantuneisuuden selvittämiseksi tutkitaan haitta-aineiden esiintymistä ja pitoisuuksia alueen maaperästä ja tarvittaessa muista ympäristön osista esimerkiksi pohjavedestä ja rakennusten sisäilmasta. Haitta-ainekohtaiset kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot on esitetty Valtioneuvoston asetuksessa 214/2007. Milloin ja miksi maa-alueen pilaantuneisuus selvitetään Pilaantuneisuus selvitetään pilaantuneeksi epäillyllä alueella tavallisesti silloin, kun alueen käyttö tai omistussuhteet muuttuvat, alueelle rakennetaan tai alueella harjoitettu toiminta loppuu. Jos tutkimuksissa todetaan, että maaperässä ylittyvät sille asetetut kynnysarvot ja lähialueen taustapitoisuudet, alueen pilaantuneisuus ja kunnostustarve on arvioitava. Lisäksi ohjeistus keskittyy lähinnä hankkeen läpivientiin ja sen sujuvoittamiseen, eikä siinä käsitellä lainkaan esimerkiksi kunnostusmenetelmiä. Arvioinnin tarpeen voivat laukaista myös kohonneet haitta-ainepitoisuudet esimerkiksi pohjavedessä. 31 neisiin rakenteisiin liittyviä toimenpiteitä tai velvoitteita. Julkaisu on laadittu Suomen ympäristökeskuksen ohjauksessa ja sitä ovat eri vaiheissa kommentoineet sekä viranomaiset, PIMA-hankkeiden asiantuntijatilaajat että ympäristöasiantuntijat eri yrityksistä. Tällöin kunnostamisen ensisijaisena tavoitteena on poistaa haitta-aineita, muuttaa niiden omiVahanen. Myös havainnot haitta-aineista esimerkiksi kadunrakentamisen yhteydessä, pohjavesitarkkailussa tai maanalaisia rakenteita kuten putkistoja ja säiliötä poistettaessa voivat laukaista tarpeen selvittää pilaantuneisuutta. Maaperä ja pohjavesi voivat pilaantua toiminnassa, jossa käytetään, valmistetaan, käsitellään, kuljetetaan tai varastoidaan haitallisia aineita (kemikaalit) tai jätteitä
Maaperää, jonka haitallisten aineiden edustavat pitoisuudet alittavat alemman ohjearvon, ei yleensä pidetä pilaantuneena, ellei kyse ole erityisen herkästä maankäytöstä (esim. Kaivukohteen ulkopuolella kynnysarvomaan hyötykäyttö tai loppusijoitus edellyttää ympäristölupaa. PIMA-hankkeen eteneminen PIMA-hanke etenee vaiheittain alkaen lähtötietojen kokoamisella ja päättyen hankkeen toteutuksen ja tulosten dokumentointiin sekä arvioon tavoitteiden saavuttamisesta. Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) eli ns. Kynnysarvot ylittäviä pitoisuuksia sisältävä maa luokitellaan jätteeksi, jonka hyötykäyttö ja loppusijoitus vaatii suunnitelmallisuutta ja viranomaisen hyväksyntää. Kunnostussuunnitelma ja sen tavoitteet esitetään ympäristöviranomaiselle osana kunnostusta koskevaa ilmoitusta ennen työn aloitusta. Myös rakentamisen vuoksi kaivettavien massojen pois kuljettaminen on maaperän kunnostamista ja edellyttää kunnostamiseen liittyvien asiakirjojen laatimista. Tarve voi johtua myös rakentamisen edellyttämästä maan kaivusta. lasten leikkipaikat) tai helposti pohjaveteen tai alueen ulkopuolelle kulkeutuvista aineista. 32 naisuuksia tai vähentää niiden kulkeutumista siten, että ympäristöja terveysriskit saadaan hyväksyttävälle tasolle. Kunnostamisessa voi olla kyse myös esimerkiksi pilaantumisen liittyvien taloudellisten vastuiden poistamisesta, alueen arvon ja arvostuksen nostamisesta, tulevan maankäytön mahdollisuuksista ja alueen rakennettavuudesta tai sosiaalisista paineesta poistaa mahdollista huolta ja pelkoa aiheuttava tekijä. vsk. Mikäli kunnostus katsotaan tarpeelliseksi, aloitetaan sen suunnittelu. Lisäksi jätelaki (646/2011) ohjaa kunnostuksessa syntyvien maa-ainesten käsittelyä ja sijoittamista. Pilaantunut maaperä ja alue Maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jollei riskinarvioinnista muuta johdu, jos: 1) teollisuus-, varastotai liikennealueella taikka muulla vastaavalla alueella, kun yhden tai useamman aineen edustava pitoisuus ylittää säädetyn ylemmän ohjearvon; 2) muulla kuin edellä tarkoitetulla alueella yhden tai useamman aineen pitoisuus ylittää säädetyn alemman ohjearvon. Tutkimusten ja riskinarvioinnin pohjalta tehdään päätös, onko kunnostaminen tarpeellista. Valvontaviranomaisena pilaantuneen maa-alueen tutkimusja kunnostushankkeissa toimii alueellinen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus (ELYkeskus) sekä Helsingissä ja Turussa kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Alueen tutkimisesta ja kunnostamisesta vastaa yleensä joko pilaantumisen aiheuttaja tai alueen haltija. Lakisääteisiä vastuita ja velvoitteita Maaperän ja pohjaveden pilaantumisesta ja pilaantuneen alueen puhdistamisesta säädetään ympäristönsuojelulaissa (527/2014). Viranomainen asettaa ilmoituspäätöksessään ympäristönja terveydensuojeluun liittyvät tavoitteet ja tarvittavat määräykset. Pilaantumaton ja pilaantunut maa-aines sekä jäteluokittelu Kaivettu maa-aines luokitellaan pilaantuneeksi, kun sen sisältää jotain haitta-ainetta yli alemman ohjearvopitoisuuden. PIMA-asetuksessa, ja puhdistamista koskevan ilmoituksen sisällöstä asetuksessa ympäristönsuojelusta (713/2014)
33 PILAANTUNEIDEN ALUEIDEN TUTKIMUKSET, RISKINARVIOINTI JA VALVONTA PERUSTILASELVITYKSET POHJAVESISELVITYKSET YMPÄRISTÖ-, VESIJA MAA-AINESLUPAPROSESSIT YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI (YVA) JÄTEJA SIVUMATERIAALIEN HALLINTA KAATOPAIKKOJEN SUUNNITTELU JA RIIPPUMATON LAADUNVALVONTA ENVIRONMENTAL DUE DILIGENCE (EDD) KAIVOSTEN YMPÄRISTÖASIAT KEMIKAALITURVALLISUUSASETUKSEN VAATIMAT SELVITYKSET VAHANEN ENVIRONMENT OTA YHTEYTTÄ: Pekka Määttänen, johtava asiantuntija, puh. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. vsk. 040 572 6161, pekka.maattanen@vahanen.com www.vahanen.com/ymparisto YMPÄRISTÖOSAAMISTA VUOSIKYMMENTEN KOKEMUKSELLA
Ennen varsinaista näytteenottoa alueen ja sen ympäristön käyttöhistorian perusteella voidaan selvittää, onko perusteltua riskiä maaperän pilaantumisesta olemassa. Rakenteiden läpi kulkeutuvat haitta-aineet tyypillisesti pilaavat myös läpäisemänsä materiaalit. Lisäksi näytteitä otetaan tyypillisesti rakenteista ja sisäilmasta. Sisäilmaan Milja Vepsäläinen Vahanen Environment Oy Maaperän haihtuvien haitta-aineiden Maaperän haihtuvat haitta-aineet voivat kulkeutua rakennusten sisäilmaan rakenteiden kautta sekä uusissa että vanhoissa rakennuksissa. Tyypillisimpiä epäjatkuvuuskohtia ovat seinä-lattialiittymät ja pohjalaatan halkeamat, joiden läpi kulkeva ilmavuoto saattaa olla hyvinkin merkittävä. Maanäytteet otetaan pääsääntöisesti joko vaikutus sisäilman laatuun vaikutus sisäilman laatuun. Koneellinen poistoilmanvaihto väärin säädettynä saattaa lisätä haittoja. Haitta-aineet ovat voineet joutua ympäristöön esimerkiksi vanhojen täyttömassojen mukana, öljyvahingon tai muun päästön seurauksena. täyttömassoista, öljyvahinkotapauksista tai muusta kuormituksesta. Maaperän ja pohjaveden haitta-ainepitoisuuksien tutkiminen edellyttää erityiskaluston käyttöä ja erityisosaamista. Haitta-aineet tulee huomioida kaavoituksessa rakennusten suunnittelussa ja korjaussuunnittelussa. Ne voivat olla peräisin mm. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Useat haihtuvat yhdisteet kulkeutuvat maaperässä sekä pystyettä sivusuunnassa ja voivat päätyä rakennuksen alle. Aiempi teollinen toiminta on monesti aiheuttanut haittaainepäästöjä maaperään tai pohjaveteen. vsk. 34 Johdanto Huonon sisäilman taustalla olevat maaperän tai pohjaveden haihtuvat haitta-aineet jäävät usein huomiotta haittojen syitä tarkasteltaessa. haitta-aineet voivat kulkeutua rakenteiden epäjatkuvuuskohtien sallimien konvektiovirtausten mukana tai esimerkiksi diffundoitumalla rakenteiden läpi. Maaperäja sisäilmanäytteenotto Sisäilmahaittoja epäiltäessä näytteenotto kohdistetaan rakennuksen alla olevaan ja sitä ympäröivään maaperään. Näytematriiseja ovat maa, pohjatai orsivesi sekä huokoskaasu
Kuva 2. Suojaputken sisällä oleva siiviläputki on suljettu EPS-palalla, jolloin ulkoilman pääsy mittaustilaan estyy. Pohjavesija huokoskaasunäytteenottoa varten maaperään asennetaan reiällinen putki, josta näytteet otetaan soveltuvalla kalustolla (kuva 2 a). Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Usein tila tehdään alipaineiseksi näytteenoton ajaksi (kuva 2 b). 35 kaivinkoneella tehdyistä kuopista tai kairakoneella, jolloin pinnoitteeseen tai pohjalaattaan aiheutuvat vauriot ovat vähäisiä (kuva 1). Sisäilmanäytteenottoon vaikuttavat merkittävästi ulkoja sisäilman painesuhteet, mikä tulee huomioida näytteenotossa ja tulosten tulkinnassa. (b) Sisäilmanäytteenottoa alipaineistetussa tilassa.. Pienellä kairakoneella voidaan ottaa näytteitä muutaman metrin syvyyteen, mutta raskaalla kalustolla näytteenotto voidaan ulottaa hyvinkin yli kymmeneen metriin. Sisätiloissa käytettäviä kairakoneita, jolla voidaan ottaa maanäytteitä rakennuksen alta. vsk. (a) Huokoskaasunäytteenotto etualalla ja taka-alalla pohjaveden pumppaus ennen näytteenottoa. Huokoskaasuja sisäilmanäytteet otetaan adsorbenttiputkiin aktiivisesti pumppaamalla (kuva 2 a) tai passiivisesti keräämällä. Esimerkiksi lämmityskaudella kulkeutuminen laatan läpi on todennäköisempää kuin kesäkaudella. Kuva 1. Pohjavesinäytteitä voidaan ottaa myös koekuopista ja huokoskaasunäytteenotossa voidaan hyödyntää radon-järjestelmää, salaojakaivoja tai muita soveltuvia rakenteita
Esimerkkikohteita Pesulakiinteistön maaperän pesulakemikaalit Pesulakiinteistön maaperässä havaittiin korkeimmillaan 17 000 mg/kg erittäin kulkeutuvaa tetrakloorieteeniä rakennuksen ulkopuolella. Riskien arviointikeinoja Sisäilmariskejä todennetaan mahdollisuuksien mukaan sisäilmasta tehtävällä näytteenotolla, mutta usein riskejä on tarpeen tarkastella myös laskennallisesti muiden näytematriisien avulla. Täytön seassa oli paljon orgaanista ainesta, esimerkiksi risuja ja heinää, jonka hajotessa hapettomissa oloissa syntyvät yhdisteet olivat epämiellyttävien hajujen syynä. Kohdekohtaisen tiedon tarkkuus vaikuttaa merkittävästi laskentaan ja se tuleekin huomioida arvioinnissa. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Laskennalliseen tarkasteluun on kehitetty useita ohjelmistoja, jotka soveltuvat eri haitta-aineille ja erityyppisiin kohteisiin. Sisäilmaan maaperästä kohdistuva riski arvioitiin merkittäväksi; lisäksi kaivun aikana maaperästä tulevat hajut koettiin merkittäväksi imagotekijäksi, joka halutaan poistaa ennen rakentamisen aloittamista. Kulkeutuminen rakennuksen sisälle oli merkittävää. Kiinteistö ei ole käytössä ja vanhat jo puretut rakenteet olivat paikoin läpäisseet pohjalaatan. Maaperän laadun, pohjavesitietojen, haittaainepitoisuuksien ja altistustietojen perusteella voidaan laskea teoreettinen sisäilman pitoisuus. Sekä sisäilmariskin että alueen painumariskin hallitsemiseksi tultiin johto. Myös siveltävät epoksit tai muut kapselointimenetelmät saattavat soveltua käytettäväksi kohteessa. Asianmukaisen ilmanvaihdon järjestäminen saattaa pienentää sisäilman pitoisuuden hyväksyttävälle tasolle. Riskitarkastelulle tuleekin tehdä herkkyysanalyysi, jossa määritetään merkittävimmät muuttujat ja arvioidaan niiden luotettavuutta. Rakentumassa olevilla alueilla voidaan laskennallisella tarkastelulla määrittää hyväksyttävät maaperän haitta-ainepitoisuudet ja arvioida eri riskinhallintamenetelmien vaikuttavuutta. Laskentaohjelmiin ja niissä käytettäviin muuttujiin on tyypillisesti sisällytetty varmuuskertoimia niin, että laskennalliset riskit eivät aliarvioi tilannetta. Rakennuksessa ei ollut ilmanvaihto päällä näytteenottohetkellä, mikä voi nostaa sisäilman pitoisuutta. Uudisrakentamisessa laskennallinen tai laadullinen riskitarkastelu ovat ainoat käytettävissä olevat keinot, koska riskit tulee arvioida ennen rakentamisen aloittamista. Hajujen muodostuminen alueella oli hyvin satunnaista sekä ajallisesti että paikallisesti, joten maaperän kunnostusta ei voitu tehdä kaivamalla vain osa täyttömassasta pois. 36 Näytteenoton suunnittelu ja toteutus edellyttävät erityisosaamista. Lisäksi esimerkiksi 2 mm paksu HDPE-muovikalvo pidättää hyvin tetrakloorieteeniä, mutta yhdisteen hidas diffundoituminen kalvon läpi on mahdollista. Suunnitteilla olevan asuinalueen maaperän hajut Asunkäyttöön kaavoitetun yli 3 ha:n alueella todettiin tutkimuksissa pahaa hajua sekä maaperässä että pohjavedessä. Ennen rakennuksen käyttöönottoa tetrakloorieteenin kulkeutuminen maasta sisäilmaan tulee estää. vsk. Suomen ympäristökeskus myöntää näytteenottajan sertifikaatin henkilölle, joka on vuoden ajan toiminut näytteenottajana ja suorittanut hyväksytysti riittävän teoriakoulutuksen. Alueelle oli tuotu sekalaista täyttömaata noin 5 m paksuudelta ja maan sisään tehdyn allasrakenteen vuoksi pohjaveden pinta oli korkealla
Kustannussyistä alueen kaavoitusta on muutettu. (Lähde: Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014. Sisäilmahaittoja aiheuttavat yhdisteet ovat luonteeltaan haihtuvia ja usein hyvin kulkeutuvia sekä vesiliukoisia. vsk. Q pa =rakennuksen alapohjan läpi tuleva vuotoilmavirta; k airex =ilmanvaihtokerroin; A house =rakennuksen pinta-ala; V house =rakennuksen tilavuus; z cs =etäisyys pohjalaatasta pilaantumaan; D s =diffuusiokerroin maaperässä; DF ia =laimenemiskerroin huokosilman ja sisäilman välillä; C pa =pitoisuus huokosilmassa; C ia =pitoisuus sisäilmassa. Käyttäjille kohdistuvia haitKuva 3. Vanhan kaatopaikan aiheuttamat haitat teollisuusalueella Usean hehtaarin alueella sijaitsevalle vanhalle yhdyskuntajätteen kaatopaikalle, jossa jätetäytön paksuus on alle 2 m, oli rakennettu teollisuuskiinteistöjä ja osin myös liikehuoneistoja. Huokoskaasussa ja pohjavedessä on erittäin korkeita haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia joiden on todettu kulkeutuvan myös sisäilmaan. Myös uudisrakennusalueilla saatetaan törmätä maaperän haitta-aineisiin. Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta.). Maa-alueen omistava kaupunki on huolissaan alueen käyttäjiin kohdistuvista riskeistä. Haitta-aineiden kulkeutuminen maaperästä rakennukseen. Haasteena kohteessa on lähellä maan pintaa sijaitseva pohjavesi, joka kuljettaa haitta-aineita alueella. 37 päätökseen, että kaikki täyttömaat alueella tuli kaivaa pois asuinrakentamiseen kaavoitettavien alueiden osalta. Riskinarvio ja soveltuvien riskinhallintakeinojen määrittäminen on työn alla. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Riskit ovat hallittavissa On varsin tyypillistä, että rakennuksen alla sijaitsevasta täyttömaasta tai jopa kaatopaikasta ei ole olemassa juurikaan tietoja
Haitta-aineiden kapselointi voidaan toteuttaa lisäämällä kapselointikerros sisäilman ja maaperän välille, tyypillisesti alapohjarakenteen yläpintaan. Tiivistyskorjauksilla saadaan ilmavuodot maaperän ja rakennuksen sisäilman välillä katkaistua. Rakentamattomilla alueilla on mahdollista puhdistaa maaperä ennen rakentamista sellaiseen tasoon, etteivät sisäilmariskit ole merkittäviä. Näitä in situ -menetelmiä voidaan käyttää myös jo rakennetuissa kohteissa ilman rakennuksen tai rakenteiden purkamista. Tuulettuva alapohjaratkaisu itsessään toimii huokosilman kautta kulkeutuvien haitta-aineiden poistajana. Yhteenveto Maaperän ja pohjaveden haitta-aineet ovat huonosti tunnettu sisäilmahaittojen aiheuttaja. Rakennettavien alueiden osalta tilanne tulee tarkastella ennen rakentamista riskien saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle ja maaperätutkimusten tekeminen tulee aloittaa hyvissä ajoin. Riskinarvioperusteisessa tarkastelussa haitta-aineiden kulkeutumista sisäilmaan pohditaan laskennallisesti esimerkiksi kuvassa 3 esitetyn mukaisesti. Haitta-aineiden riskejä voidaan hallita sekä olemassa olevissa rakennuksissa että uudisrakennuskohteissa varsin eri tavoin. Esimerkiksi radon-järjestelmää voidaan usein hyödyntää olemassa olevien rakennusten osalta maaperän haihtuvien haitta-aineiden kulkeutumisen estämiseen. vsk. Rakennusmassan sijoittelun kustannusvaikutus saattaa olla merkittävä. Myös tulevien rakennusten sijoittelulla ja suunnittelulla voidaan vaikuttaa maaperän puhdistustarpeeseen; rakentamalla pohjakerrokseen autohalli voidaan maaperään jättää suurempia haitta-ainepitoisuuksia, koska altistujia ei ole pohjakerroksessa jatkuvasti ja näin saada kustannussäästöjä kunnostuksen osalta. 38 toja voivat olla esimerkiksi iho-, silmäja hengitystieoireet, päänsärky, kohonnut syöpäriski tai epämiellyttävä haju. Tutkimusten tekeminen ja riskien arviointi edellyttävät monialaista osaamista. Riskinhallintakeinot ovat hyvin erilaisia rakennetuilla ja rakentamattomilla alueilla. Myös rakennusvalvonta ottaa kantaa alueen rakennettavuuteen. Alapohjan oman alipaineistusjärjestelmän avulla huoneilma voidaan saattaa ylipaineiseksi alapohjaan nähden, vaikka rakennuksen ilmanvaihto onkin säädetty määräysten mukaisesti alipaineiseksi ulkoilmaan nähden. Puhdistaminen toteutetaan joko kaivamalla pilaantunut maaperä pois tai menetelmillä, jotka eivät edellytä kaivua (esimerkiksi huokosilman pumppaaminen ja käsittely). Riskinhallinta perustuu aina kohdekohtaiseen arvioon ja ympäristöviranomainen hyväksyy pilaantuneelle maa-alueelle tehtävän kunnostussuunnitelman. Tällöin tulee säädöin varmistaa, että radonjärjestelmän käyttö ei lisää ilmavuotoa maaperästä sisäilmaan. Radonjärjestelmän käyttö saattaa aiheuttaa myös sellaisen paine-erotilanteen, että syvemmältä maasta imetään haitta-aineita lähemmäs alapohjaa ja niiden kulkeutuminen sisäilmaan helpottuu. Koko alapohjan alueen tuulettuvuus tulee kuitenkin varmistaa, jos sitä käytetään riskinhallintakeinona. Tyypillisesti haitta-aineita on joutunut maaperään täyttömaiden ja jätteiden mukana, teollisesta toiminnasta tai onnettomuuksista. Ilmanvaihdon säätäminen estää tehokkaasti haihtuvien yhdisteiden kulkeutumista. Osa haihtuvista haitta-aineista kuitenkin diffundoituu kapselointiaineiden läpi. Olemassa olevien rakennusten osalta riskinhallintakeinojen asianmukainen käyttö on avainasemassa.. Kaikki haitta-aineet eivät aiheuta sisäilmariskiä, mutta tyypillisimpiä sisäilmaan kulkeutuvia aineita ovat öljyt ja muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46
Tarjoamme kattavasti ja laadukkaasti ratkaisuja pilaantuneisiin ympäristöihin. SITO-ymparisto-ja-terveys-142x105mm.indd 1 26.10.2015 13.58. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. vsk. Parhaan ympäristön tekijät Palveluihimme kuuluvat mm: – maaperä-, pohjavesija sedimenttitutkimukset – ympäristöja terveysriskinarviointi – kunnostussuunnittelu ja kustannusten arviointi – kannattavuusselvitykset – hyötykäyttöselvitykset ja -suunnittelu – kunnostuksen valvonta ja rakennuttaminen – turvallisuuskoordinaattorin tehtävät – tarkkailut – luvitukset ja sidosryhmäviestintä – maankäytönsuunnittelu – ympäristövastuiden selvitykset (Due Diligence) – muut ympäristöselvitykset www.sito.. 39 Etsi kuvasta työturvallisuuspoikkeamat
Lisäksi hyötykäyttö voi olla halvempaa kuin kaatopaikkasijoitus. Kuva 1. 40. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Jätemateriaalin hyötykäytöllä on mahdollista vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä, kaatopaikkajätettä, energian kulutusta ja jätekuljetuksia. vsk. 40 Maaperänsuojelun toimialapäällikkö Kimmo Järvinen Ramboll Finland Oy Helsingin Jätkäsaari rakentuu jätemateriaaleista Resurssitehokas maarakentaminen tulee Pilaantunutta maata, haitta-ainepitoisia sedimenttejä ja purkubetonia hyödynnetään maarakentamisessa Helsingin Jätkäsaaressa. Hyväntoivonpuiston pilaantuneiden maiden hyötykäyttöalueella rakennetaan reunapenkkaa murskeesta. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hyödynnettäviä pilaantuneita maita aumoilla
Hyötykäyttöalueen (kuva 2) ympäristöhaittojen ehkäisy perustuu kallistettuun salaojamattoon ja sen alapuoliseen tiiviiseen bentoniittimattoon, jotka ohjaavat sadeja sulamisvedet siten, että ne eivät huuhdo hyötykäytetyistä pimoista haittaaineita. Helsingin kaupunki sai vuonna 2009 ympäristöluvan hyödyntämiselle. Erityisesti 1930–1960 -luvuilla tehdyissä meritäytöissä maa-aineksen seassa oli rakennusjätettä, mutta myös erilaista romua ja roskaa. Itsestään selvä perusominaisuus on, että hyödynnettävät pimat ovat geoteknisesti maarakentamiseen soveltuvia. Riittävän paksu yläpuolinen rakennekerros estää mattojen vaurioitumisen. Tavarasataman toiminta ei sen sijaan aiheuttanut merkittävästi pilaantumista. Samassa ympäristölupapäätöksessä määrättiin myös koko asemakaava-alueen (38 ha) pilaantuneiden maiden puhdistamista ja mineraalisten rakennusjätteiden (betoni, tiili, asfaltti) hyödyntämisestä maarakentamisessa. Myöskään haihtuvia yhdisteitä tai orgaanista jätettä sisältäviä pimoja ei hyödynnetä. Tämä tarkoittaa, että vain alle 10 % kaivetuista pimoista kuljetettiin loppusijoitettavaksi tai käsiteltäväksi Jätkäsaaren ulkopuolelle. Hyötykäyttöalueen pintarakenne valmistui vuonna 2013. Jätkäsaaren maaperässä onkin raskasmetalleja, raskaita öljyjä ja PAH-yhdisteitä. Rakennusten ja perustusten purkamisessa muodostui betonijätettä. Pilaantunut maa-aines hyödynnetään puistossa Vuonna 2009 hyväksytyssä asemakaavassa Hyväntoivonpuistosta (4,8 ha) oli varattu 1,5 ha alue pilaantuneiden maiden hyödyntämistä varten. Hyödynnettävien pilaantuneiden maiden (pima) laatu oli määritetty niin, että vaarallisiksi jätteiksi luokiteltuja pimoja ei saa hyödyntää. Alueesta on kaavailtu kotia noin 18 000 helsinkiläiselle. Tämä on varustettu kaavamerkinnällä e-lm, joka tarkoittaa ”alueen osaa, jonne saa sijoittaa pilaantuneita maa-aineksia ympäristöluvan mukaisesti”. Vanhat meritäytöt pääsyy pilaantumiseen Maaperä pilaantui Jätkäsaaressa vuosikymmeniä silloiseen mereen tehdyistä täytöistä. Sen sijaan kloorattuja yhdisteitä – kuten PCB, dioksiinit ja liuottimet – on hyvin vähän. Merenpohjasta on ruopattava pehmeää savea ja liejua 10–15 metrin paksuudelta, jotta uudesta rakennusmaasta saadaan tarpeeksi kantavaa. Merenpohjan haitta-aineet ovat peräisin ilmalevitteisestä hajakuormituksesta ja jossain määrin laivaliikenteestä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Kun Jätkäsaari on valmis, kaikkiaan 2,5 miljoonaa kuutiometriä merenpohjaa on ruopattu ja 6 miljoonaa kuutiometriä uusia täytemassoja on käytetty täyttöihin. 41 80 hehtaarin kokoista vanhaa tavarasatama-aluetta, Helsingin Jätkäsaarta, on viime vuosina rakennettu asuinalueeksi. Pohjasedimenttien tyypillisiä haitta-aineita ovat PCB, TBT ja eräät metallit. Jätkäsaari on mittava rakennuskohde. Hyötykäyttöalueen toteutussuunnittelu tehtiin 2010. Tavarasatamatoiminnan loputtua jäi lukuisia rakennuksia tarpeettomiksi. Määristä saa jonkinlaisen käsityksen kun muistetaan, että eduskuntatalon tilavuus on 0,1 miljoonaa m 3 . vsk. Esimerkiksi maanpintaa korotetaan Jätkäsaaressa paikoin 7–10 metriä ja uutta rakennusmaata otetaan täyttämällä Jätkäsaaren länsireunasta merta noin 20 hehtaarin alueella. Vuosien 2010–2012 aikana puiston rakentamisessa (kuva 1) hyödynnettiin 84 000 tonnia pilaantunutta maata, mikä on yli 90 % tuona aikana Jätkäsaaresta kaivetuista pilaantuneista maista. Jätkäsaaressa tai lähiseuduilla ei ole ollut pistemäisiä päästölähteitä
Toinen vastaava hyötykäyttöalue suunniteltiin Hyväntoivonpuiston eteläosaan. Pilaantuneiden maiden hyötykäytön periaate Jätkäsaaren Hyväntoivonpuiston rakentamisessa.. Koska hyötykäytettävissä pimoissa ei ole helppoliukoisia yhdisteitä, ei haitta-aineita liukene pitkänkään ajan kuluessa maaperään. Lähes kaksi vuotta kestäneen ympäristöluvan hakuprosessin jälkeen lupa myönnettiin 2014. Betoni Alueelta purettua betonia on hyödynnetty meritäytöissä 11 000 m 3 . Käytäntö osoitti, että altaassakaan vettä ei poistunut savisesta sedimentistä valumalla, vaan kuivuminen tapahtui haihtumalla. Seuraavana vuonna testattiin kuivatuksen tehostamista flokkulanteilla ja geosäkkien avulla. Sedimenttien stabilointiin on käytetty useita eri sideaineita, lähinnä kalkkisementtiä, lentotuhkaa, rikinpoiston lopputuotetta ja sementtiä. 42 puistokäytössä. Jotta märistä sedimenteistä saadaan maarakennuskelpoisia, on ne stabiloitava. Vaikka määrä on pieni verrattaessa koko 2,5 milj m 3 meritäyttömäärään, on se merkittävä, koska betonia ei ole tarvinnut toimittaa kaatopaikalle. Tällöin tiivis pohjarakenne ei ole tarpeellinen. Haihtuminen vaikutti vain altaaseen läjitetyn sedimentin pintakerrokseen ja suurin osa altaassa olevasta sedimentistä jäi märäksi. Toteutussuunnittelun jälkeen hyötykäyttö pääsi alkamaan 2015. Koska mara-asetus (VNA 591/2007) ei sovellu betonin hyödyntämiseen meritäytöissä, on hyödyntämisestä määrätty ympäristöluvassa. Kaiken kaikkiaan yli 120 000 m 3 stabiloituja sedimenttejä on pystytty hyödyntämään puistorakentamisessa sekä Jätkäsaaressa että muutamassa muussa puistossa ja Vuosaaren kaatopaikan sulkemisessa. Kokeet osoittivat, että nämä eivät olleet riittävän tehokkaita menetelmiä varsin tiheälle savelle. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan pimoja on hyödynnetty jo 35 000 tonnia. Välivarastointia tarvitaan Vanhojen rakennusten purkaminen, merenpohjan ruoppaus ja pilaantuneiden maiden kunnostus on aloitettava ennen kuin hyötyKuva 2. Sedimentit stabiloidaan Ruopattujen haitta-ainepitoisten sedimenttien kuivatusja käsittelymahdollisuuksia vertailtiin kirjallisuustietojen perusteella jo vuonna 2007. Ratkaisuksi valittiin lopulta allaskuivatus. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Haitta-ainepitoisia sedimenttejä, joissa pitoisuudet ovat yli ruoppausja läjitysohjeen tason 1, on ruopattu vuodesta 2011 lähtien. Ne sedimentit, joiden haitta-ainepitoisuus on ollut alle tason 1, on sijoitettu meriläjitysaluille
Vaikka tavoitteena on hyödyntää jätemateriaalit heti, ei tämä läheskään aina ole mahdollista. Helsingin Jätkäsaari rakentamistilanne vuonna 2013. Esimerkiksi sedimenttejä on kuivattava ja stabiloitava ja pilaantunutta maa-ainesta esikäsiteltävä välppäämällä tai seulomalla. Uusi, vuonna 2014 saatu ympäristölupa, on voimassa seitsemän vuotta. Resurssitehokas maarakentaminen edellyttää riittävän suurta välivarastoaluetta.. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Jätkäsaareen on käytössä 20 hehtaarin välivarastokenttä (kuva 3). Kuva 3. vsk. Ensimmäinen ympäristölupa kentän toiminnalle saatiin vuonna 2009. Massojen säilytystä ja esikäsittelyä varten on järjestettävä välivarastokenttä. Resurssitehokkuuden näkökulmasta mitä lähempänä välivarasto sijaitsee jätteiden syntypaikkaa ja niiden hyödyntämiskohdetta, sen parempi. 43 käyttö on mahdollista. Hyödyntämisen hyödyt Erilaisten jätteiden paikallisella hyödyntämisellä saavutetaan useita ilmiselviä ympäristönsuojelullisia hyötyjä: • säästetäänkaatopaikkatilavuutta • säästetäänneitseellisiäluonnonvaroja • vähennetäänkuljetuksienenergiankulutusta • vähennetäänkuljetuksistaaiheutuvia hiilidioksidipäästöjä • vähennetäänraskaanliikenteen aiheuttamia ruuhkia • lisätäänliikenneturvallisuuttaerityisesti kaupunkialueella
Jätemateriaalien hyötykäyttöä maarakentamisessa hankaloittaa tällä hetkellä normien ja ohjeiden puuttuminen. Kun jätemateriaalien hyödyntäminen otetaan huomioon jo kaavoitusvaiheessa, on sen suunnittelu ja toteutus järjestettävissä tarkoituksenmukaisesti. Ympäristönsuojelullisten etujen lisäksi hyödyntäminen on mahdollista saada taloudellisesti kannattavaksi. Nykyinen ympäristölainsäädäntö edellyttää ympäristölupaa monesta hyödyntämiseen liittyvästä toiminnosta. vsk. On toivottavaa, että uusi asetus saadaan, jotta hyödyntämiskelpoisten jätemateriaalien käyttöä saadaan entisestään lisättyä maarakentamisessa. Mikäli pilaantuneiden maiden kuljetusja vastaanottokustannukset ovat suuremmat kuin hyötykäyttöalueen pintarakenteen kustannukset, on hyödyntäminen myös taloudellisesti houkuttavampi vaihtoehto kuin kaatopaikkasijoitus. Taulukko 1. 44 Esimerkkilaskelmalaskelma (taulukko 1) osoittaa, että ensimmäisen vaiheen pimahyödyntämisellä on säästetty polttoainetta 270 000 litraa ja vähennetty hiilidioksidipäästöjä 680 000 kg. Esimerkkilaskelma polttoaineen kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä, jos pilaantuneet maat olisi kuljetettu ulkopuoliseen loppusijoituspaikkaan sen sijaan, että ne hyödynnettiin Jätkäsaaressa. Lupaprosessien keventämiseksi ympäristöministeriössä on kaavailtu uutta valtioneuvoston asetusta maa-ainesten hyödyntämisestä. Kustannuslaskelma pima-hyödyntämisestä Vuosaaren sataman meluesteessä osoitti sen olevan 15 euroa/t halvempaa kuin kaatopaikkasijoitus. Uutta asetusta toivotaan Resurssitehokkaan maarakentamisen edellytys on pitkäjänteinen toiminta. Jos Jätkäsaaressa kustannukset ovat samaa suuruusluokkaa, voidaan arvioida, että pima-hyödyntämisellä on säästetty tähän mennessä 1…2 miljoonaa euroa. *Täysperävaunun päästöluokka EURO 4. Jätkäsaaressa Helsingin kaupunki on toiminut kiertotalouden periaatteiden mukaisesti jo vuosia ennen kuin kiertotalous -käsite lanseerattiin. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Luonnonvarojen kestävä käyttö ja jätteen määrän vähentäminen ovat onnistuneet Jätkäsaaressa hyvin. Lupahakemuksen käsittelyyn voi vierähtää yhdestä kahteen vuotta
”Hankkeen tulokset ja osaaminen hyödyttävät politiikan valmistelijoita ja päättäjiä Suomen lisäksi laajemmin EU:ssa, mitä edesauttavat Euroopan Metsäinstituutin verkostot ja kanavat. Ilmastoneutraalin ja resurssitehokkaan metsäbiotalouden kestävyys ja hyväksyttävyys ja 5. Tähän hankkeeseen osallistuu useita keskeisiä tutkimustiedon käyttäjiä, millä varmistetaan tutkimuksen yhteiskunnallinen merkittävyys, relevanssi ja vaikuttavuus. vsk. Suomen metsäbiotalouden kehitysmahdollisuudet osana globaalimuutosta ja Euroopan Unionia. Hanke kattaa seuraavat tutkimusteemat: 1. ”FORBIO -hankkeen tavoitteena on tuottaa osaamista ja ratkaisumalleja, joilla voidaan turvata kestävän, ilmastoneutraalin ja resurssitehokkaan metsäbiotalouden edellytykset tulevaisuudessa, kertoo konsortion johtaja”, professori Heli Peltola Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osastolta. ”Niiden avulla voidaan myös sopeutua muuttuvaan toimintaympäristöön, johon vaikuttavat ilmastonmuutos sekä metsäbiotalouden ja yhteiskunnan muutokset eri aikajänteillä ja alueilla”, jatkaa Peltola. Resurssiviisas teollisten symbioosien raaka-ainehuolto; 3. Hankkeen toteutuksesta vastaavat yhdessä Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osasto ja Kemian laitos, Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Euroopan Metsäinstituutti. Tutkimustuloksista viestitään monipuolisesti kotimaassa ja kansainvälisesti, jotta ne saadaan vietyä laajaan käyttöön. Peltolan mukaan monitieteisellä FORBIO -hankkeella tutkimusja vuorovaikutuspartnereineen on erinomaiset edellytykset tuottaa tarvittavaa osaamista ja ratkaisumalleja, joiden avulla voidaan turvata kestävän, ilmastoneutraalin ja resurssitehokkaan metsäbiotalouden edellytykset Suomessa.. Tällä varmistetaan tutkimuksen yhteiskunnallinen merkittävyys ja vaikuttavuus.” FORBIO-hanke kattaa viisi toisiinsa kytkeytynyttä tutkimusteemaa FORBIOn teemojen tutkimukselliset haasteet ratkaistaan tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa eri partnereiden eritysosaamista hyödyntäen. Metsäbiomassasta korkeamman jalostusasteen lopputuotteiksi, 4. Täsmämetsänhoito ja räätälöity metsäbiomassan tuotanto; 2. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 45 UEF: Suomen Akatemialta merkittävä tutkimusrahoitus Kestävä, ilmastoneutraali ja resurssitehokas metsäbiotalous (FORBIO) -hankkeelle S uomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto on valinnut neljä hanketta uuteen Ilmastoneutraali ja resurssiniukka Suomi -tutkimusohjelmaan vuosille 2015–2020. Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston koordinoimalle FORBIO -hankkeelle Suomen akatemia myönsi 3,22 miljoonan euron tutkimusrahoituksen vuosille 2015–2017. FORBIO -hanke tekee tutkimusyhteistyötä useiden kansainvälisten tutkimusorganisaatioiden ja yliopistojen kanssa. ”FORBIOn vuorovaikutuspartnereina ja tutkimustiedon hyödyntäjinä on kansallisesti ja globaalisti merkittäviä metsäbiotalouden toimijoita ja keskeiset ministeriöt, kertoo hankkeen vuorovaikutusosiota vetävä konsortion varajohtaja”, professori Jyrki Kangas
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 46 Asianajaja Hanna Lehtinen Asianajotoimisto Borenius Oy Ympäristövastuu konkurssitilanteissa Viime vuosina on virinnyt keskustelu siitä, kuka vastaa ympäristön pilaantumisesta, toiminnasta jääneistä jätteistä taikka toiminnassa käytetyistä haitallisista aineista, jos toiminnanharjoittaja ajautuu konkurssiin. Käsitys vastuun jakautumisesta konkurssipesän ja velallisyhtiön välillä perustuukin muutamiin aihetta sivunneisiin oikeustapauksiin. Ympäristövastuusta konkurssitilanteissa ei ole erityistä lainsäädäntöä. ScandinavianStockphoto. vsk. Tässä kirjoituksessa kuvataan vastuunjakoa sellaisena kuin se olemassa olevan oikeuskäytännön valossa näyttäytyy
Ympäristövastuun käsite on monitahoinen. Vastausta on etsittävä soveltamalla yhdessä konkurssisääntelyä ja ympäristölainsäädäntöä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Konkurssilainsäädännössä ei siis ole annettu mitään erityistä etusijaa ympäristövastuukysymyksille suhteessa muihin velkojiin. Kyseessä ei ole lainsäädännössä määritelty termi, vaan ympäristövastuulla tarkoitetaan tässä kirjoituksessa kaikkia sellaisia ympäristöön liittyviä velvoitteita, joita yritykselle voi kuulua ja joista yritys itse ei konkurssitilanteessa mahdollisesti pysty enää vastaamaan. Konkurssilainsäädännön näkökulmasta konkurssiin asetetulle yritykselle kuuluneet ympäristövastuut ovat samassa asemassa muiden yritykselle kuuluvien velkojen kanssa. Ympäristövastuu voi liittyä yrityksen toiminnan seurauksena pilaantuneen alueen kunnostamiseen, jätehuollon järjestämiseen tai kolmannelle taholle aiheutetun ympäristövahingon korvaamiseen. Tästä syystä on olennaista tietää, kuuluvatko ympäristövastuut konkurssivelkojen vai massavelkojen piiriin.. Konkurssin alkaessa velallisen määräysvalta velallisen omaisuuteen päättyy ja siirtyy konkurssipesän hallinnolle, joka koostuu konkurssivelallisen velkojista ja konkurssipesälle määrätystä pesänhoitajasta. Konkurssi on menettely, jolla velallisen koko varallisuus yhdellä kertaa käytetään kaikkien velallisen velkojen maksamiseen niin pitkälle kuin varallisuutta riittää. Massavelat sen sijaan ovat konkurssimenettelyn tai konkurssipesän toimenpiteiden johdosta syntyneitä velkoja tai sellaisia velkoja, joista konkurssipesä on muuten lain mukaan vastuussa. Konkurssioikeudessa kantavana periaatteena on velkojien yhdenvertaisuus, joka tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että kaikille velkojille kuuluu heidän saataviensa suhteellisen määrän mukaan laskettava osuus velallisen varoista. Näiden kahden oikeudenalan lähtökohdat, tavoitteet ja periaatteet eivät kaikilta osin ole yhdensuuntaisia. 47 Mitä on ympäristövastuu. Konkurssitilanteissa massavelat tulevat usein konkurssivelkoja todennäköisemmin täysimääräisesti maksetuiksi. vsk. Yhtiö voidaan asettaa konkurssiin, jos yhtiö on maksukyvytön eli muuten kuin tilanpäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Massavelat ovat konkurssipesästä päältäpäin maksettavia kuluja, joista konkurssipesä vastaa ja joihin sovelletaan normaaleja velkavastuuta koskevia sääntöjä. Konkurssivelalla, johon sovelletaan velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, tarkoitetaan velalliselta olevaa saatavaa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista. Konkurssin merkitys ympäristövastuun toteuttamisen näkökulmasta Kun yritys ajautuu konkurssiin, sen varallisuus siirtyy konkurssipesän hallintaan. Lainsäädännössä ei ole mitään erityisiä säännöksiä siitä, miten konkurssissa olevalle yhtiölle kuuluvia ympäristöön liittyviä vastuita ja velvoitteita tulisi konkurssitilanteissa käsitellä. Ympäristöoikeudellinen aiheuttaja maksaa -periaate ei aina istu yksiin esimerkiksi konkurssioikeudellisen velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Arvioitaessa sitä, missä järjestyksessä maksuja konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta suoritetaan, tulee velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen lisäksi ymmärtää jaottelu konkurssivelkojen ja massavelkojen välillä. Kysymys voi olla suoraan lain nojalla yritykselle kuuluvista vastuista tai esimerkiksi luvan varaiseen toimintaan liittyvien lupamääräysten noudattamisesta
Konkurssipesän ja aiheuttajan välisestä vastuunjaosta ei toistaiseksi ole korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä mutta kirjallisuudessa konkurssipesää ei ole pidetty ympäristövahinkoa aiheuttaneeseen tahoon rinnastettavana eikä myöskään sellaisena luovutuksensaajana, joka olisi vastuussa konkurssivelallisen toiminnasta johtuvasta pilaantumisesta aiheutuneesta vahingosta.. 48 Pilaantuneen maaperän kunnostaminen Velvollisuudesta kunnostaa pilaantunutta maaperää säädetään nykyisin ympäristönsuojelulaissa. Vaikka konkurssipesä sinänsä vallitseekin konkurssivelallisen omaisuutta, konkurssipesän ei ole katsottu olevan sellainen pilaantuneen alueen haltija, joka voitaisiin saattaa toissijaiseen vastuuseen konkurssivelallisen aiheuttamasta pilaantumisesta. Myös jätehuoltolain mukaan kunnostamisvastuu saattoi kuulua paitsi aiheuttajalle myös tietyissä tilanteissa pilaantuneen alueen haltijalle. Pilaantuneen maaperän kunnostusvastuuta koskevista tapauksista poiketen, konkurssipesän on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä katsottu voivan olla vastuussa velallisen toiminnassa myös ennen konkurssia syntyneiden jätteiden jätehuollon järjestämisestä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Korkeimman hallintooikeuden tulkinnan mukaan konkurssipesän oli siis järjestettävä konkurssissa olevan ympäristöluvan varaista toimintaa harjoittaneen yrityksen toiminnassa syntyneiden jätteiden jätehuolto, vaikka konkurssipesä ei ollutkaan jatkanut konkurssivelallisen liiketoimintaa. Jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta tahoa, jonka hallussa jäte on. Nykyaikaisen ympäristönsuojelulainsäädännön voimassaoloajalta ei ole olemassa korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä maaperän kunnostamisvastuun jakautumisesta konkurssitilanteissa, joten tältä osin on tukeuduttava jätelakia ja ympäristönsuojelulakia edeltäneen jätehuoltolain ajalta olevaan oikeuskäytäntöön. Vastuu jätteistä Konkurssin alkaessa velallisyhtiön toiminta usein keskeytyy välittömästi. Jätelain mukaan vastuu jätehuollon järjestämisestä kuuluu jätteen haltijalle. Ympäristövahinkolain mukaan korvausvelvollisia ovat varsinaisen aiheuttajan eli toiminnanharjoittajan lisäksi toiminnanharjoittajaan rinnastuvat tahot sekä sellainen taho, jolle toiminta on luovutettu, jos luovutuksensaaja tiesi tai olisi pitänyt tietää toiminnasta aiheutuneesta vahingosta. Tällaisessa tilanteessa velallisyhtiön tiloihin voi jäädä toiminnassa syntyneitä jätteitä, joista ei ole asianmukaisesti huolehdittu. Korkein hallinto-oikeus on jätehuoltolain soveltamista koskeneissa ratkaisuissaan katsonut, että konkurssipesä ei vastaa konkurssiin asetetun velallisen pilaaman maaperän kunnostuskustannuksista, vaan kustannukset kuuluvat konkurssivelkaan. Tällaisia vahinkoja kutsutaan ympäristövahingoiksi ja vahingot korvataan ympäristövahinkolain mukaan. Ympäristönsuojelulain mukaan kunnostamisvastuu kuuluu ensisijassa pilaantumisen aiheuttajalle ja toissijaisesti sellaiselle alueen haltijalle, jonka suostumuksella pilaantuminen on aiheutettu tai joka on hankkinut pilaantuneen alueen tietoisena pilaantumisesta. vsk. Vastuu kolmansille aiheutetuista ympäristövahingoista Konkurssiin asetetun yhtiön toiminnasta johtuneesta pilaantumisesta tai muusta vastaavasta ympäristöhäiriöstä on voinut aiheutua vahinkoa myös kolmannelle osapuolelle
Useimmiten konkurssipesä ei jatka konkurssivelallisen toimintaa, vaan toiminta pyritään mahdollisimman pikaisesti myymään, jotta siitä saadut varat voitaisiin jakaa velkojille. Teemme yhdessä asiakkaidemme kanssa määrätietoista ja suunnitelmallista työtä ympäristön tilan parantamiseksi ympäristötekniset tutkimukset | perustilaselvitykset maaperän ja pohjaveden kunnostukset | riskinarvioinnit ympäristölupahakemukset Palvelemme asiantuntemuksella myös työturvallisuuden kehittämisessä yrityksissä ja työmailla työturvallisuusauditoinnit | työturvallisuuskoulutus työturvallisuuden kehityssuunnitelmat info@golder.. Vastuun jakautumista tuleekin tarkastella tapauskohtaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että konkurssipesä vastaa toiminnan jätehuollosta jätelain mukaisesti sekä maaperän puhdistamiskustannuksista ympäristönsuojelulain mukaisesti, jos pesän toiminnasta aiheutuisi maaperän pilaantumista. YMPÄRISTÖTEKNISET ASIANTUNTIJAPALVELUT Y&T 2015_lehti7.indd 1 12.10.2015 9:06:42. Jos konkurssipesä jatkaa ympäristöluvanvaraista toimintaa, pesää koskevat lupaan liittyvät velvoitteet kuten mitä tahansa muuta toiminnanharjoittajaa. vsk. Joissain tilanteissa toimintaa ei voida keskeyttää välittömästi konkurssin alkaessa, mistä johtuen konkurssipesän on tehtävä ainakin joitakin välittömiä toimenpiteitä toiminnan hallitun alasajon varmistamiseksi. Toiminnan siirtyessä uudelle toiminnanharjoittajalle myös ympäristövastuut pääsääntöisesti siirtyvät uuden toiminnanharjoittajan vastattaviksi. p. Tällaisia toimenpiteitä ei välttämättä ole pidettävä toiminnan jatkamisena. Toiminnan jatkamisen käsite ei ole vielä täsmentynyt oikeuskäytännössä eikä siten ole selvää milloin konkurssipesän katsotaan jatkavan velalliselle kuulunutta toimintaa. 09 5617210 www.golder.. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 49 Toiminnan jatkaminen Jos konkurssipesä jatkaa konkurssivelallisen toimintaa, konkurssipesä vastaa jatkamaansa toimintaan liittyvistä ympäristövastuista normaaliin tapaan kuin mikä tahansa toiminnanharjoittaja ja vastuut kuuluvat siis pesän massavelkaan. Vastuunjako saattaa kuitenkin vaihdella tilannekohtaisesti riippuen siitä, millaisesta ympäristövastuusta on kysymys ja siitä, milloin vastuuperuste on syntynyt
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 50 S elvityksessä analysoitiin kaikki 241 kpl vuoden 2014 aikana tehtyä pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusta koskevaa lupaja ilmoituspäätöstä. Tarkastelun kohteena ovat päätösten • jakautuminenerilupaviranomaisten kesken ja kunnittain • hakijatahot • sovellettuhallintomenettely,asian käsittelyaika ja käsittelymaksun suuruus • pilaavantoiminnantoimialajakaumaja tutkitut haitta-aineet • kunnostuksenpääasiallinensyy • puhdistamisentavoitetasonmäärittely • valittukunnostusmenetelmäjamaaainesten mahdollinen hyödyntäminen. Näitä päätöksiä ovat tehneet ELY-keskukset, Helsingin ja Turun kaupungit sekä Aluehallintovirastot. Artikkeli kattaa vuoden 2014 lupaviranomaisten päätökset, joista on valmistumassa SYKEssä tuore selvitys.. Yksittäisistä viranomaisista eniten ilmoituspäätöksiä (44 kpl) tehtiin Uudenmaan ELY-keskuksessa. vsk. Erikoistutkija, VT, OTL Jouko Tuomainen Suomen ympäristökeskus Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen vuonna 2014 Kaikki maaperän kunnostushankkeet suunnitelmineen edellyttävät ympäristöviranomaisen ennakkohyväksyntää, joka lähes aina annetaan ympäristönsuojelulain mukaisessa ilmoitusmenettelyssä. Kun päätöksiä tehdään itsenäisesti useissa lupaviranomaisissa, on niiden sisällössä ja muodossa vaihteluita ja erilaisia tulkintakäytäntöjä. Suurin osa niistä on ilmoituspäätöksiä, ja lisäksi on muutama yksittäinen ympäristölupasekä hallintopakkopäätös. Kunnostamishankkeiden lukumäärän kehitys Kunnostamista koskevia hallintopäätöksiä tehtiin vuonna 2014 yhteensä 241, mihin sisältyy 234 ilmoituspäätöstä, viisi ympäristölupapäätöstä ja kaksi hallintopakkomääräystä. Päätösten kokonaismäärä on pysynyt jotakuinkin samalla tasolla kuin viime vuosina (kuva 1). Näistä ilmoituspäätöksistä saadaan kuva kunnostamistoiminnasta ja sen hallinnollisesta ohjaamisesta. Selvityksen tavoitteena on saada kokonaiskuva kunnostamisesta ja halu yhtenäistää lupaviranomaisten toimintaa vertailemalla käytäntöjä ja niiden eroavaisuuksia
Kunnat päättävät itse soveltamansa taksan, mutta myös kunnan perimiin maksuihin sovelletaan valtion maksuperustelain (192/1992) periaatteita. Osa näistä eroista selittyi tapausten yksilöllisistä eroista, mutta osa perustui viranomaisten erilaisiin tulkintoihin laskutettavan ajan määrittelystä. Valtion ympäristöviranomaiset määrittelevät hinnan käsittelyyn kuluneiden työtuntien ja valtioneuvoston vahvistaman tuntihinnan mukaan. Laskutusten perusteella lupakäsittelyyn käytetty aika oli keskimäärin kolme työpäivää. toimialan kunnostustoimien merkittävyyttä, sillä hankkeen laajuuden suhteen ääripäinä voi olla laajan teollisuusalueen tai rakennuksen lämmitysöljysäiliön Kuva 1. Käsittelyä voi hidastaa esimerkiksi hakijan puutteelliset selvitykset tai hankkeen kiireetön aikataulu. Vuoden 2014 ilmoituspäätösten keskimääräinen käsittelymaksu oli noin 890 euroa, mutta maksuissa oli varsin suurta vaihtelevuutta viranomaisten kesken. Pilaavat aineet ja toimialat Kuten aikaisempina vuosinakin, yleisimmin kunnostuspäätökset kohdistuvat jätteiden käsittelyalueisiin, öljyja polttoaineiden jakeluja varastointialueisiin, moottoriajoneuvojen korjaamoihin ja varikoihin sekä ampumaratoihin. 51 Käsittelyajat ja -maksut Puhdistamista koskevan asian viranomaiskäsittely on maksullista. Asian käsittelyaika oli keskimäärin 1,2 kk, mikä on alle laissa määritetyn tavoiteajan (1,5 kk). Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Tosin päätösten lukumäärä ei kuvaa ko. Edelleen yleinen syy olivat erilaiset äkilliset öljyvahingot. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusta koskevat ilmoitusja ympäristölupapäätökset, koetoimintapäätökset ja hallintopakkopäätökset.. vsk
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Useasti pilaantuneella alueella esiintyi haitta-aineita näistä kaikista kolmesta pääryhmästä. Konkreettisena syynä on kuitenkin yleensä alueen käytön muuttaminen kuten toiminnan päättyminen, kaivuja rakennustyöt ja maankäytön muutos (kuva 2). Pilaantumisen aiheuttaneista haitta-aineista yleisin aineryhmä olivat öljyjakeet sekä bensiinin lisäaineet (MTBE-TAME), toiseksi yleisin metallit ja puolimetallit ja kolmanneksi polyaromaattiset hiilivedyt (PAH). 52 pilaaman alueen kunnostaminen. Verrattuna aikaisempiin vuosiin, toiminnan päättyminen on selkeästi yleistynyt kunnostuksen syynä. vsk. Kunnostushankkeen syy Kunnostamisen tavoitteena on päätösten perusteella terveysja ympäristöriskien vähentäminen. Kuva 2. Päätöksissä ilmoitettuja kunnostamisen syitä.. Harvoin puhdistamiseen ryhdytään akuutin ja kiireellisen pilaantumisongelman poistamiseksi. Päätöksistä ei aina selviä, millaisia kunnostustavoitteita ilmoituksen tekijä tai luvan hakija oli esittänyt. Kunnostustavoitteiden määrittely Kunnostamisen tavoitteet määritetään päätöksessä yleensä maaperän haitta-aineiden pitoisuustasona, joka lähes aina oli kaikille haitta-aineille joko PIMA-asetuksessa (Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista 214/2007) mainittu alempi (134 kpl) tai ylempi (93 kpl) ohjearvo (kuva 3). Pohjaveden kunnostukseen liittyviä toimenpiteitä sisältyi kahdeksaan päätökseen, joista viidessä pohjaveden sisältämille haitta-aineille oli asetettu kunnostuksen jälkeiset tavoitetasot. Päätöksissä on hyvin harvoin määritelty tai käytetty muita tavoitetasoja tapauskohtaisen riskiarvion perusteella. Kolmatta asetuksessa esitettyä kynnysarvoa oli käytetty kunnostuksen tavoitteena harvoin, lähinnä onnettomuustapauksissa, samoin kuin vaarallisen jätteen raja-arvoa. Osin perustelut ehdotuksista poikkeamiselle olivat vaikeaselkoisia tai puuttuivat kokonaan. Siksi ei voida kattavasti arvioida, kuinka usein viranomainen oli päätöksessään poikennut hakijan ehdottamista tavoitteista
Maa-ainesten, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon, hyödyntäminen kunnostettavalla alueella tai sen ulkopuolella edellyttivät päätösten mukaan luvan hakemista. Valituksia on tehty verraten vähän ja sama tilanne jatkui vuonna 2014. Muutoksenhaku Pilaantuneiden maa-alueiden puhdistamista koskevista lupaviranomaisten päätöksistä voidaan valittaa ensin Vaasan hallintooikeuteen ja sen päätöksestä edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Näistä viidessä oli menetelmänä veden pois pumppaaminen ja toimittaminen edelleen puhdistettavaksi. Useimmiten päätösmääräyksissä hyväksytään haitta-ainepitoisten hyödyntäminen alueella alempaan ohje-arvoon vai kynnysarvoon asti. Toisessa käytettiin biostimulaatiota lisäämällä ravinteita veden sisältämien öljyhiilivetyjen pitoisuuksien vähentämiseksi ja toisessa tapauksessa käytettiin huokoskaasukäsittelyä. Selvityksen yhteydessä saatiin KHO:sta ja Vaasan hallinto-oikeudelta tieto, että niissä käsitellään muutama valitus vuodessa. Tämä on vähän verrattuna siihen, että kaikkiaan pilaantuneita alueita koskevia lupaviranomaisen päätöksiä tehdään noin 250 kpl vuodessa. Pohjaveden kunnostushankkeita oli kahdeksan. Kahdessa tapauksessa pohjavesi puhdistettiin pumppaukseen yhdistetyllä in situ -kunnostuksella. Jotkut viranomaiset kirjasivat kaikissa päätöksissään määräyksen, jossa todettiin maa-ainesten hyödyntämismahdollisuus ja sen edellytykset. Valitusten vähäisen määrän syitä voidaan vain arvailla, sillä Kuva 3. 53 Kunnostusmenetelmät Edelleen pilaantuneet alueet kunnostetaan lähes aina kaivamalla maa-aines pois ja käsittelemällä tai loppusijoittamalla ne kunnostettavan alueen ulkopuolelle. vsk. Päätöksissä määritetyt kunnostuksen tavoitetasot.. Tämän lisäksi 14 tapauksessa massanvaihdon kanssa käytettiin biostimulaatioita, kahdessa yksistään biostimulaatiota ja yksittäisissä tapauksissa eristystä tai huokosilmakäsittelyä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Yhdessä tapauksessa pohjaveden kunnostuksen toteuttamisesta määrättiin tehtäväksi erillinen suunnitelma. Päätösten perusteella ei pystynyt selvittämään, oliko hakija itse esittänyt maa-ainesten hyödyntämistä
54 asiaa ei ole tarkemmin tutkittu. Milla Mäenpää. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2013. Päätösten kokonaismäärä vuonna 2014 oli yhteensä 241. Lisätietoa Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostushankkeiden lupapäätökset vuonna 2014. Helsinki 2002. (PDF). Kunnostuskohteissa pilaantumisen aiheuttaneista haitta-aineista suurin osa on aikaisempien vuosien tapaan öljypohjaiset kemikaalit. Viranomaisten toimintaa arvioidessa voidaan todeta, että käsittelyajat olivat vuonna 2014 kohtuullisia. Julkaisija: Suomen ympäristökeskus (valmistuu vuonna 2015). vsk. Yhteenveto Vuoden 2014 aikana tehdyt pilaantuneiden alueiden kunnostusta koskevat lupaviranomaisten päätökset käytiin SYKEn selvityksessä läpi. Kirjoittajat: Jouko Tuomainen, Sara Söderström, Jari Karppanen ja Outi Pyy. Pilaantuneet maa-alueet Suomessa. Pilaantuneen maan puhdistamista koskeva ilmoitusmenettely. Kunnostusmenetelmistä suosituin on edelleen massanvaihto. Outi Pyy, Teija Haavisto, Kaisa Niskala ja Matti Silvola. Tavoitteena oli edistää lain soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä vertailemalla lupakäytäntöjä. (PDF). Kunnostustavoitteet asetetaan lähes aina PIMA-asetuksen alempien ja ylempien ohjearvojen mukaisesti. Suomen ympäristökeskuksen moniste 253/2002. Kunnostusten syy on yhä useammin toiminnan päättyminen tai kaivuja rakennustyöt, pelkästään terveydellisien tai ekologisten riskien vuoksi kunnostetaan vain harvoin. Maksujen määrittelyssä ja niiden perusteiden esittämisessä päätöksissä on havaittavissa erilaisia käytäntöjä eri viranomaisilla, mikä on haaste yhtenäisyyden ja tasapuolisen kohtelun kannalta. In situ-kunnostuksia oli alle 5 %: ssa samoin kuin pohjaveden kunnostamista. Todennäköisesti asianosaiset ovat olleet tyytyväisiä päätöksen lopputulokseen, mitä käsitystä tukee sekin, että myöskään kanteluita tms. Myös pohjavesien kunnostustavoitteiden perusteluissa oli täsmentämisen varaa. Kunnostustavoitteet on määritelty päätöksissä selkeästi, mutta niiden perustelut eivät aina ole selvät. ScandinavianStockphoto. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. tyytymättömyyden ilmauksia ei ole esiintynyt. Kun valituksia ei ole tehty, ei niiden käsittely ole hidastanut hankkeiden toteuttamista, mikä eräillä muilla ympäristösektoreilla on koettu ongelmaksi
Tämä on myös Merja Lusan väitöstutkimuksen peruslähtökohtia. Jodin, seleenin ja cesiumin pitkäikäisiä radioaktiivisia isotooppeja syntyy ydinpolttoaineessa uraaniytimien fission seurauksena. Radioaktiivisen jodidin kiinnittyminen eloperäiseen ainekseen bakteerien hapetustoiminnan seurauksena, seleniitin pelkistyminen bakteerien avulla sekä jodidin, seleniitin ja cesiumin siirtyminen bakteerisoluihin voivat vähentää näiden nuklidien liikkuvuutta maaperässä ja vesistöissä ja edelleen ravintoketjuissa. Keskimäärin poistuma oli suurinta seleniitille. Seuraavien tuhansien vuosien aikana saari yhtyy manner-Suomeen jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena, ja alueelle kehittyy uusia soita. Se on suurina pitoisuuksina myrkyllistä, Lusa muistuttaa. vsk. ”Tämä mahdollistaisi esimerkiksi bakteerien käytön erilaisissa saastuneiden alueiden puhdistussovelluksissa,” Merja Lusa sanoo. Tutkimustulokset esitellään Merja Lusan radiokemian alan väitöskirjatyössä. Ydinenergian tuotannossa syntyvä käytetty ydinpolttoaine loppusijoitetaan Suomessa tilaan, joka rakennetaan kallioperään Olkiluodon saaressa. Käytetyn ravinneliuoksen lisäksi bakteerien kykyyn poistaa radionuklideja nesteestä vaikutti myös lämpötila. Asialla on myös toinen puoli. Koesarjoissa toisessa oli kasvuliuosta ja toisessa steriloitua turvetta ja simuloitua suovettä. Tutkimus keskittyy erityisesti mikrobien tutkimukseen, sillä soiden mikrobiston vaikutukset radionuklidien käyttäytymiseen ovat pääosin edelleen tuntemattomia. Bakteerien avulla talteen otetulle ei-radioaktiiviselle cesiumille olisi kysyntääkin. Ilman mikrobeja näiden radionuklidien poistuminen nesteestä oli huomattavasti vähäisempää. 55 Väitös: Radioaktiivisten aineiden siirtäminen bakteereihin ja turpeeseen mahdollistaa saastuneen maan puhdistamisen T uoreet tiedot sekä mikrobien vaikutuksesta radionuklidien käyttäytymiseen pohjoisessa suoympäristössä että bakteerien kyvystä poistaa radioisotooppeja nesteestä tukevat olettamusta, että maaperän mikrobit, kuten bakteerit ja sienet, ovat välttämättömiä sekä liukoisen jodidin että seleniitin poistumiseksi maaliuoksesta. Sammal-, turve-, liejuja savinäytteiden sterilointikokeissa todettiin jodidin ja seleniitin pidättymisen olevan yhteydessä mikrobien toimintaan suoympäristössä myös luonnossa, in vivo. Helsingin yliopisto. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Bakteerien vaikutusta testattiin laboratoriossa ja luonnollisissa näytteissä Ympäristössä yleisesti esiintyvien suon eri kerroksista eristettyjen Pseudomonas-, Rhodococcus-, Burkholderiaja Paenibacillus-sukujen bakteerien todettiin poistavan radioaktiivista jodidia, seleniittiä ja cesiumia nesteestä laboratorio-olosuhteissa, in vitro. Väitöskirjassa Merja Lusa tutkii radioaktiivisen jodidin, seleniitin ja cesiumin kulkeutumiseen ja pidättymiseen vaikuttavia mikrobiologisia sekä ei-elollisia tekijöitä pohjoisessa vähäravinteisessa suoympäristössä. Cesiumin käyttö erilaisissa elektroniikan sovelluksissa on maailmanlaajuisesti lisääntynyt, ja tarvetta on ei-radioaktiiviselle cesiumille. Yksi eristetyistä Paenibacilluskannoista poisti jodidia lähes sata prosenttisesti. Suoympäristössä radionuklidien poistumiseen nestefaasista vaikuttivat lisäksi happamuus, savimineraalit ja jodidin kohdalla myös hapettomat olosuhteet. Sitä voitaisiin Merja Lusan mielestä mahdollisesti kerätä talteen bakteerien avulla. Radioaktiivisten isotooppien lisäksi stabiilia, ei-radioaktiivista, seleeniä kertyy ympäristöön esimerkiksi öljynjalostuksen sekä hiilenpolton seurauksena. Tehokkaimmin kaikkia tutkittavia radionuklideja nesteestä poistivat Pseudomonasja Paenibacillus-sukujen bakteerit. Ydinjätteen loppusijoituksen biosfääriturvallisuuden kannalta tietämys radioaktiivisten isotooppien kulkeutumisesta suoympäristössä on tärkeää. Se osoittaa, että mikrobit ovat tärkeitä radionuklidien kulkeutumiselle ja pidättymiselle suoympäristössä
Päivitetty ohje korostaa näitä kahta kokonaisuutta ja antaa uusia työkaluja ja suosituksia näiden keskeisten asioiden arvioimiseksi ja toteuttamiseksi osana ruoppausja läjityshankkeita.. 56 Läjityspaikkojen valinta Ohjeen mukaan läjitys tulee suunnata paikoille, joissa ruoppausmassa pysyy paikoillaan. Erikoistutkija, TkT Jani Salminen Suomen ympäristökeskus Ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio Ympäristöministeriö Ruoppausja läjitysohjeen uudistuksen pääkohtia Ympäristöministeriön uusi ruoppausja läjitysohje annettiin toukokuussa 2015. Suomen rannikon ominaisuuksista johtuen hyvän läjityspaikan kriteerit täyttävän alueen löytäminen ei aina ole yrityksistä huolimatta mahdollista. Mahdollisten läjityspaikkojen ominaisuuksien selvittäminen ja todentaminen sekä siihen käytettävät työkalut painottuvatkin uudessa ohjeessa. Ruoppausja läjityshankkeiden pitkäaikaisten ympäristövaikutusten vähentämisen kannalta tärkeimmät asiat ovat ruoppausmassan ominaisuuksien riittävä selvittäminen ja tarkoitukseen soveltuvien läjityspaikkojen valinta. Toisen reunaehdon muodostavat ns. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Tyydyttävällä läjityspaikalla noudatetaan tiukempia vaatimuksia ruoppausmassan haitta-ainepitoisuuksien suhteen. Aiemmasta poiketen uusi ohje koskee myös sisävesiä. Hyvien läjityspaikkojen puuttuessa läjittäminen on mahdollista myös tyydyttävälle läjityspaikalle. Toiminnanharjoittaja on kuitenkin velvollinen osoittamaan, että hyviä läjityspaikkoja ei ole etsinnöistä huolimatta kyetty löytämään. Ohje keskittyy suuriin, luvanvaraisiin ruoppausja läjityshankkeisiin, kuten edeltäjänsä, vuonna 2004 annettu ohje. vsk. herkät kohteet eli alueet, joilla sijaitsee luonnonsuojelun, virkistyskäytön tai kalastuselinkeinon kannalta merkityksellisiä kohteita
Ohje kuitenkin korostaa kohdetutkimusten tarkoituksenmukaisuutta ja painottaa näytteenoton tarkoituksen tapauskohtaista miettimistä sen kaavamaisen toteutuksen asemesta. Esimerkiksi väylähankkeissa ruopattava alue saattaa sisältää sekä korkean että alhaisen riskin osa-alueita. Käytännössä tämä tarkoittaa runsaampaa näytteenottoa. Ei-riskikohteissa tai hyvin tunnetuissa riskikohteissa kohdetutkimuksiin liittyvät suositukset ovat huomattavasti kevyempiä. Lisäksi näytteenotto suositellaan tehtäväksi vaiheittain silloin, kun riskikohteen sedimenttien ominaisuuksista, etenkin haitta-ainepitoisuuksista ja niiden vaihtelusta alueen eri osissa ei ole aiempaa tietoa. 57 Luotettavampia arvioita ruoppausmassan läjityskelpoisuudesta Toinen kestävän ruoppausja läjitystoiminnan kannalta tärkeä asia on ruopattavan alueen sedimenttien läjityskelpoisuuden selvittäminen. Tarkennettua näytteenottoa ei edellytetä silloin, kun pitoisuustasot vastaavat luonnontilaista (taso 1) tai ovat ympäristönsuojelun kannalta merkityksettömiä (taso 1A). Ruopattava kohde tai sen osa tulee ensin määritellä korkean tai matalan riskin kohteeksi (riskikohteet ja ei-riskikohteet). vsk. Luotettava arvio läjityskelpoisuudesta edellyttää edustavaa näytteenottoa ja kohteen toimintahistoriatietoihin perustuvien riskien tunnistamista ja arvioimista. Tällaisissa tapauksissa riskinarviointia ja -hallintaa tukevat tiedontarpeet ovat näissä tilanteissa selvästi vähäisempiä kuin kohteissa, joissa merkittäviä riskejä epäillään olevan, mutta kohdekohtainen tietopohja niiden arvioimiseksi on olematon tai hyvin puutteellinen. Aiemmin päätöksenteko saattoi perustua yksittäisiin näytteisiin. Näin on esimerkiksi silloin kun ruopattavien sedimenttien tiedetään sisältävän niin korkeita haittaainepitoisuuksia, että vapaaseen veteen läjittäminen ei tule kyseeseen.. Näytteenoton kohdentamisessa ja rajaamisessa voidaan myös käyttää luotauksia ja kohteesta jo aiemmin kerättyä tietoa. Tällä tavoin esimerkiksi ylläpitoruopattavassa kohteessa tehtävää pitkäjänteistä työtä voidaan hyödyntää ja siihen myös kannustaa. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Nyt suositellaan kokoomanäytteiden käyttöä. Näytteenottosuositukset eivät myöskään päde tilanteessa, jossa läjityskelpoisuuden arviointi ei ole tarpeen. Kokoomanäyte edustaa tutkittavaa aluetta ja antaa tilastollisesti luotettavampaa tietoa sen pitoisuustasoista. Kohdetutkimusten keskeisenä tavoitteena on erotella vapaaseen veteen läjityskelpoiset ja läjityskelvottomat sedimentit toisistaan ja että tämän erottelun perustaksi on riittävä määrä tietoa ja näyttöä. Riskikohteissa sedimenttitutkimukset on laadittava perusteellisemmin. Ohje jättää kuitenkin väljyyttä näytteenoton käytännön toteutukseen. Kokoomanäytteet sisältävät useita osanäytteitä tutkittavalta alueelta tai osaalueelta
Uudessa ohjeessa ruoppausmassalla tarkoitetaan kerrosta, jonka voidaan katsoa olevan ruoppausteknisesti erotettavissa eli kuorittavissa. Laatukriteerien väliin jäävästä alueesta käytettiin termiä ”harmaa alue” ja sillä tarkoituksena oli käyttää tapauskohtaista riskinarviota läjityskelpoisuuden määrittelemiseksi. Uudistustyötä edeltäneiden kyselyjen perusteella tulkinnat harmaan alueen massojen läjityskelpoisuudesta olivat olleet kirjavia. Laaja ja ympäristönsuojelun kannalta leveä pitoisuushaitari vinoutti toisinaan ruoppausta edeltävien sedimenttitutkimusten ja ympäristönsuojelutoimien kohdentamista. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Tapauskohtaista riskinarviointia ei käytännössä ollut tehty eikä sen toteuttamiseksi toisaalta ollut ohjeistustakaan. Aiemmin ruoppausmassan läjityskelpoisuus saattoi määrittyä myös 5 cm erikseen analysoidun pintakerroksen haitta-ainepitoisuuksien perusteella. Uudet pitoisuustasot korvaavat ”harmaan alueen” Aiemmin läjityskelpoisuutta arvioitiin kahdella kriteerillä: laatukriteeri 1 vastasi luonnontilaista sedimenttiä ja laatukriteeri 2 toimi läjitykseen kelpaavan ja kelpaamattoman ruoppausmassan rajana. Tämän kerroksen paksuudeksi arvioitiin 30 cm. Koska läjityskelpoisuuden arviointiin liittyvät pitoisuustasot on määritelty tämän oletuksen pohjalta, on perusteltua noudattaa samaa oletusta myös itse ruoppausmassan määrittelyssä. vsk. Pitoisuustasot.. Toisaalta ruoppausmassan haitallisuuden arviointi perustuu metodologiseen oletukseen, jonka mukaan koko ruoppausmassassa on tietty haitta-aineen pitoisuustaso. 58 Miten määritellään ruoppausmassa Ruoppausmassan määrittely on käytännön kannalta tärkeä seikka
vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 59 Uudistustyön myötä harmaa alue korvattiin kolmella pitoisuustasolla ja tapauskohtaisen riskinarvioinnin suositus poistettiin. Uuden ohjeen toimeenpano Toukokuussa voimaan astunut ruoppausja läjitysohje sisältää monia uusia elementtejä, joiden tarkoituksenmukainen soveltaminen vaatii opettelua ja käytännön esimerkkien ja tapausten kautta käytävää keskustelua. Ohje antaa mahdollisuuden myös riskinhallintatoimenpiteiden käyttöön läjitysalueella. Tarkennettua näytteenottoa ei tarvita, mikäli alustavat sedimenttitutkimukset osoittavat, että haitta-ainepitoisuudet kohteessa tai sen osa-alueella ovat tällä tasolla. Tavoitteena on haitallisiin aineisiin liittyvän harkinnan tarpeen vähentäminen, käytäntöjen yhdenmukaistaminen sekä ennakoitavuuden ja ympäristönsuojelutoimien kustannustehokkaan kohdentamisen parantaminen. Mikäli ruoppausmassa sisältää yhtä tai useampaa haitta-ainetta pitoisuustasolla 1B, voidaan massa läjittää sekä tyydyttävälle että hyvälle läjityspaikalle ja tasolla 1C vain hyvälle läjityspaikalle. SYKEn ja ympäristöministeriön tavoitteena on tukea tätä soveltamista ja siihen liittyvää alan toimijoiden kesken tapahtuvaa vuorovaikutusta hankemuotoisena työnä tulevan kahden vuoden aikana.. Riskinarviointi sisällytettiin uusiin pitoisuustasoihin niitä määriteltäessä ja harmaa alue pilkottiin kolmeen osaan: 1A, 1B ja 1C. Pitoisuustaso 1 kuvaa edelleen luonnontilaista sedimenttiä. Näillä toimenpiteillä vähennetään läjitetyn massan kulkeutumista (eroosiota) ja kontaktia yläpuolisen veden kanssa. Tällä pitoisuustasolla esiintyessään haitta-aineita ei tarvitse huomioida tehtäessä päätöstä läjittämisestä. Alhaisin pitoisuustaso (1A) kuvaa pitoisuustasoa, joka on ympäristönsuojelun kannalta merkityksetön. Tasolla 2 ruoppausmassa on edellisen ohjeen tapaan pääsääntöisesti läjityskelvotonta vapaaseen veteen
Kalojen ikä ja sukupuoli määritettiin. Raportin luetuin osa lienee johtopäätökset, joiden pitäisi perustua raportin havaintoihin ja tieteelliseen kirjallisuuteen. Oikeat johtopäätökset olisivat tärkeitä, sillä Euroopan komission antaman asetuksen ylin sallittu pitoisuus, 0,5 mg/kg, ylitettiin usein. Pakastetuista lihaksista (fileistä) analysoitiin useita eri raskasmetalleja. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Talvivaaran raportissa ”Talvivaara Sotkamo OY:n konkurssipesä. Talvivaara Sotkamo OY:n konkurssipesä tilasi täten Rambollilla kalataloudellisen tarkkailuraportin. Seuraavassa keskitytään elohopeaa, sillä MMT Helvi Heinonen-Tanski Itä-Suomen yliopisto, Ympäristötieteen laitos Kuka valvoo ahventen elohopeapitoisuuksia Talvivaaran alapuolisissa vesissä. Äkkiä raporttia lukemalla voisi päätellä, että edelleen kaikki olisi kunnossa. Jotta asiakassuhde säilyisi, konsultti joutuu huomioimaan tilaajan toiveet. Kalojen pituus ja paino mitattiin. Ahventen lukumäärästä 65 % ylitti rajan ja tutkimuksessa ahventen painosta 78 % ylitti rajan, sillä isommat ahvenet sisälsivät useimmin liikaa elohopeaa verrattuna pieniin ahveniin.. Sitä varten Ramboll pyrki ensin kalastamaan määrätyistä lähijärvistä 10 ahventa ja lisäksi Jormasjärvestä ja Laakajärvestä myös 5 haukea ja 5 kuhaa sekä Tuhkajoesta sähkökalastuksella muutamia muita kaloja. 60 Johdanto Velvoitetarkkailussa konsultti tekee maksusta tarvittavat mittaukset ja kirjoittaa raportin. Kaikista järvistä ei saatu tavoiteltua määrää eri kalalajeja. vsk. Lopuksi tilaaja hyväksyy raportin ja saattaa muuttaa sitä omien tietojensa ja näkemystensä mukaan. Osa VII: Talvivaaran kaivoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2014” esitetään neljä johtopäätöstä Talvivaaran alapuolisten järvien ahventen elohopeapitoisuuksista. Tässä kirjoituksessa kuitenkin osoitetaan, että neljästä johtopäätöksestä kaksi johtopäätöstä on täysin vääriä ja yksi on harhaanjohtava ja yksi epäilyttävä
Taulukon 1 tuloksista näkyy, että kaikissa tutkituissa järvissä vähintään puolet tutkituista ahvenista ylittää Euroopan komission asettaman elohopearaja-arvon. 61 kalan syöjän kannalta elohopea on merkittävin raskasmetalli ja keskitytään ahveniin, sillä tässä tutkimuksessa ahven oli tärkein kala. Tarkasti 35 ahventa tutkitusta 54 ahvenesta (= 65 %) sisälsi vähintään komission asetuksen raja-arvon elohopeaa. Vuonna 2014 Talvivaaran kaivoksen lähijärvistä pyydystettyjen ahvenien elohopeapitoisuuksien (Hg) aritmeettiset keskiarvot, keskihajonnat, painotetut keskiarvot ja maksimit sekä kalojen kokonaislukumäärät ja elohopeaylityksien lukumääriät järvittäin.. Kaikkien tutkittujen ahventen yhteispaino oli 10 kg 121 g ja raja-arvon ylittäneiden ahventen yhteispaino oli 7 kg 885 g, joten ahventen painosta 78 % (liitetaulukosta laskettuna) ylitti komission asetuksen raja-arvon elohopeaa. Taulukossa 1 on laskettu raportin aiheiston perustella kaikkien tutkittujen ahventen lihaksen elohopean keskiarvot sekä niiden keskihajonnat sekä tutkittujen ahventen lukumäärä ja niiden ahvenen lukumäärä, joissa elohopeaa oli vähintään 0,5 mg/kg. Kolmanneksi esitetään, että kalojen elohopeapitoisuudet ovat samalla tasolla kuin keskimäärin muissakin Suomen sisävesissä. Ensimmäinen johtopäätös sanatarkasti kuuluu: ”Joillakin järvillä osa näytekaloista sisälsi elohopeaa yli Euroopan komission asettaman sallitun elohopean enimmäispitoisuuden elintarvikekäyttöön tarkoitetuissa kaloissa (EY 1881/2006, muutos 629/2008).” Toinen johtopäätös on, että metallipitoisuudet (sisältäen siis myös elohopean) kaloissa olivat samaa tasoa kuin aikaisemminkin samoissa järvissä ja keskenään yhtä suuria. Johtopäätös 1: Onko elohopeaa vain joidenkin tutkittujen järvien osassa näytekaloista. Taulukko 1. Sama aineisto on liitetaulukossa 1. vsk. Ahvenessa saman asetuksen mukaan sallitaan olevan olla korkeintaan 0,23 mikrogrammaa/kg (eli 0,023 mg/kg) metyylielohopeaa. Raportissa on ahventen elohopeasta tehty neljä johtopäätöstä. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Viitattu Euroopan komission asetus (EY 1881/2006) sallii, että hauen lihas saa sisältää korkeintaan 1 mg/kg elohopeaa ja ahvenen lihas vastaavasti 0,5 mg/kg (EY 1881/2006). Havainnot vai toiveet. Neljännessä johtopäätöksessä esitetään sanatarkasti, että ”Kalojen raskasmetallija hivenainepitoisuuksien katsotaan olevan niin pieniä, ettei niistä aiheudu ihmiselle terveydellistä haittaa kalan yleisiä syöntisuosituksia ja niihin annettuja poikkeuksia noudattamalla”
Paljon käytetyn t-testin mukaan vuoden 2012 ja vuoden 2014 ahventen elohopeapitoisuudet (edelliset luvut ja liitetaulukon kolmannen sarakkeen 10 ensimmäistä lukua) eroavat toisistaan tilastollisesti erittäin merkittävästi, sillä analyysin t-arvo on vain 0,0005. Korrelaatio voi olla pieni, sillä näihin järviin virtaa Talvivaarasta tulevien vesien lisäksi muitakin vesiä, joista ahvenet ovat voineet uida tutkittuihin järviin milloin tahansa. Väitteeseen on vaikea ottaa varmaa kantaa, koska tutkittujen järvien ahvenien elohopeapitoisuuksia ei ole tutkittu ennen Talvivaaran toimintaa, sillä Talvivaaran ei pitänyt laskea juuri lainkaan jätevesiä vesistöihin. Vuonna 2012 Talvivaaran päästöt olivat jo aiheuttaneet Kalliojärven, Salmisen ja Kivijärven pysyvän kerrostuneisuuden ja sulfaattia ja raskasmetalleja voitiin jo osoittaa monista järvistä. Kaikkien tutkittujen järvien ahventen elohopeapitoisuuden painotetut keskiarvot ylittävät arvon 0,5 mg/kg. Elohopeapitoisuudella on taipumus olla suuri vähänkin suuremmissa ahvenissa eli niissä, jotka helpommin olisi ruokapöytään hyväksytty. Painotettu keskiarvo on suurin puolestaan Laakajärvessä. Raportin johtopäätöksen ilmoitustapa ei kestä kriittistä tarkastelua, sillä mm. Liitetaulukosta näkyy, että suuri osa tutkituista ahvenista oli pieniä – osa painoi alle 50 g, joten niitä olisi ollut hankala perata ja laittaa ruuaksi. vsk. Täten Laakajärvessä ahvenen koon ja elohopeapitoisuuden välinen korrelaatiokerroin on peräti 0,92 ja Kiltuassa 0,70 ja koko aineistossa se on 0,48. Vuonna 2013 tilanne oli vain pahentunut marraskuun 2012 vuodon ja kevään 2013 useiden ylimääräisten päästöjen tähden. Korkein elohopean ylitys on Kalliojärvessä, jossa yhdessä ahvenessa ylitys oli lähes kolminkertainen raja-arvoon nähden. Muissa järvissä t-arvo ei ollut tilastollisesti. Kalliojärvessä ero on suuntaa antava, sillä t-arvo on 0,077, kun verrataan Eviran touko-kesäkuussa 2013 tekemiä ahvenanalyysejä (kaksi rinnakkaista 0,2 mg/kg ja yksi 0,3 mg/kg ja yksi 0,4 mg/kg) ja nyt Rambollin mittaamia elohopeapitoisuuksia (liitetaulukko). 62 Ahventen elohopean aritmeettiset keskiarvot ylittävät Laakajärveä lukuun ottamatta sallitun raja-arvon kaikissa järvissä. Aritmeettiset keskiarvot ovat suurimpia Kalliojärvessä ja Kivijärvessä, jotka ovat lähinnä Talvivaaraa. Jos ahvenia olisi ollut tutkimuksessa paljon enemmän ja ne olisivat olleet keskenään joko yhtä vanhoja tai suunnilleen yhtä painavia, eri järvien elohopeapitoisuudessa voisi olla eroja. Laakajärvessäkin aritmeettinen keskiarvo on varsin lähellä raja-arvoa ja keskihajonta suuri. Vanhimmat ahventen elohopeaanalyysit Jormasjärvestä, Laakajärvestä ja Kivijärvestä ovat vasta vuodelta 2012 alkaen. Taulukon 1 mukaan ahventen elohopeapitoisuudet ovat suunnilleen samaa suuruusluokkaa tutkituissa eri järvissä, mutta keskihajonnat ovat suuria. Kivijärvessä vain yksi ahven tutkituista sisälsi elohopeaa alle 0,5 mg/kg. Johtopäätös 2: Ovatko elohopean pitoisuudet tutkittujen järvien ahvenissa samoja kuin ennenkin. Laakajärvessä painotettu keskiarvo oli peräti 0,72 mg/kg, sillä sen painavissa ahvenissa oli paljon elohopeaa ja pienissä ahvenissa puolestaan vähän. Täten ahventen altistumisaika Talvivaaran jätevesille ja ikä voivat erota toisistaan. Joka tapauksessa johtopäätöksen pääsanoma ”joillakin järvillä osa näytekaloista” on vahvasti väritetty ja harhaanjohtava esitys, koska elohopean ylitys koskee kaikkia tutkittuja järviä eikä niistä vain joitakin. Kalliojärvestä, Kolmisopesta ja Kiltuasta on tuloksia vasta vuodelta 2013 alkaen. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Jormasjärvestä on esitetty vuodelta 2012 viiden ahvenen elohopeapitoisuudet. Ne olivat kolmelle ahvenelle 0,3 mg/kg ja kahdelle 0,4 mg/kg
Sitä vastoin kolmessa isompien ahventen kokoomanäytteessä elohopeatulos oli tasan 0,5 mg/kg. vsk. Pienin mitattu ahvenen elohopeapitoisuus oli 0,01 mg/kg. Elohopean raja-arvon (0,5 mg/kg) ylitys tavattiin kolmessa paikassa, mutta vastaavasti 20 paikassa ylitystä ei tavattu. Jos se pitäisi paikkansa, elintarvikeviranomaisten pitäisi kieltää sisävesien ahventen myynti, sillä keskimäärin ne eivät olisi EY:n komission asetuksen (1881/2006) mukaisia ja tämä vierasaineita koskeva asetus sitoo Suomeakin. Ylitykset tavattiin vesistöistä, joiden yläpuolella oli turvetuotantoa ja voimalaitoksen yläpuolisesta Tekojärvestä. Vastaavasti sitten 35 järvestä ei voitu osoittaa yhdestäkään ahvenesta elohopeapitoisuuden ylitystä. Johtopäätös 4: Kalojen raskasmetallija hivenainepitoisuuksien katsotaan olevan niin pieniä, ettei niistä aiheudu ihmiselle terveydellistä haittaa Johtopäätös on passiivissa eikä siitä ilmene, kuka katsoo terveyshaitan puuttuvan, jos Talvivaaran alapuolisten järvien elohopeapitoisia kaloja syödään. Tilastollisen analyysin tulosten valossa johtopäätöstä 2 ei siis voi pitää totuutena. 63 merkittävä. Heti alkuun on huomautettava, että johtopäätös tai väite on raju. Työssä tutkittiin 1990 luvulla kerättyjä osanäytteitä Oulun seudulta. Vanhin, mutta siedettävän tuore tutkimus on Oulun kaupungin Ympäristöviraston (1997) tekemä. Vuosien 2012 tai 2013 suurin elohopeapitoisuus ahvenissa oli 1,0 mg/kg. Osin tilastollisen eron puutteen syynä oli se, että rinnakkaisia oli vanhimmassa aineistossa vain viisi. Lisäksi 12 järvestä löytyi vähintään yksi ahven, jonka elohopeapitoisuus oli yli 0,5 mg/kg. Analyysissa oli 50 osanäytettä, joissa ahventen paino oli 50–200 g, ja 13 osanäytettä, joissa ahventen paino oli yli 200 g. Näistä järvistä vain Kiltuan ahventen elohopean keskiarvo ylitti raja-arvon 0,5 mg/kg, ihan kuten Talvivaaran velvoitetarkkailukin havaitsi (taulukko 1). Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys (2013) tutki elohopeapitoisuuksia ahvenista, joita oli pyydetty 23 eri paikasta Joensuun itäja länsipuolelta. Tähän tutkimukseen Pohjois-Savon ELY-keskus (2015) pyydysti vuosina 2010–2014 kaikkiaan 47:sta PohjoisSavon järvestä kustakin 10 ahventa. Uusin ahventen elohopeatutkimus on julkaistu vuonna 2015. Onneksi suomalaisten ahvenien elohopeapitoisuuksia on tutkittu viime vuosina lähialueilta, joten tutkittua tietoa on. Johtopäätös 3: Ovatko ahventen elohopeapitoisuudet Talvivaaran lähijärvissä samaa tasoa kuin ovat keskimääräiset pitoisuudet muissakin Suomen sisävesissä. Analyysit tehtiin tässäkin kokoomanäytteistä, joissa saattoi olla korkeintaan kymmenen samasta kohdasta pyydettyä ahventa. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Johtopäätös 3 on näiden muiden tutkimuksien mukaan (onneksi) täysin väärä. Kaikissa pienempien ahventen osanäytteessä ja kymmenessä isompien ahventen osanäytteessä elohopeapitoisuus oli alle 0,5 mg/kg. Pohjois-Karjalan Ympäristöterveyden raportissa korostettiin, että kalastusta ei saa harjoittaa niissä vesistön osissa, joissa todettiin elohopean ylityksiä. Euroopan komissio on käyttänyt useita tieteellisesti arvostettuja toksikologeja tekemässä arvioita vierasaineista (1881/2006), mikä on mainittu selvästi asetuksen alus. Selviä ahventen elohopean ylityksiä on Kivijärvessä jo vuonna 2012 ja Kolmisopessa vuonna 2013, jolloin kaikki näiden järvien tutkitut näyteahvenet sisälsivät vähintään 0,5 mg/kg elohopeaa. Useimmat näitä järvistä olivat Ylä-Savossa turvetuotantoalueilla tai Talvivaaran alapuolella. Johtopäätöstä ei myöskään perustella kirjallisuusviitteillä tai millään muullakaan
Kirjallisuusviitteet Komission asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tietoa+elintarvikkeista/elintarvikevaarat/elintarvikkeiden+kayton+rajoitukset/kalan+syontisuositukset/ Ohjeista vain alin koskee ahvenia ja tässäkin varotetaan vain isoista ahvenista. Laakajärvi, Jormasjärvi ja Kiltua eivät kuulu Talvivaaran sekoittumisvyöhykkeeseen, joten niiden kalojen pitäisi voida kuulua paikallisten ihmisten ruokavalioon. Muistutan, että komissio perustelee asetuksen antamista ja sen sisältöä seuraavasti: ”Kansanterveyden suojelemiseksi on olennaisen tärkeää pitää vierasaineiden pitoisuudet toksikologisesti hyväksyttävillä tasoilla”. Asiallisesti ottaen se ei ole Eviran ohjeen eikä EY:n komission asetuksen mukainen. 2013.. Sitä vastoin Kiltuan ja Jormasjärven pyydystetyt ahvenet painoivat vähän yli tai alle 200 grammaa. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet. Eviran ohje ei neuvo syömään pieniä ahvenia, vaikka niissä olisi liikaa elohopeaa. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisuja 1/1997. vsk. Monissa pienissäkin ahvenissa elohopeaa saattoi olla enemmän kuin Euroopan komissio sallisi elintarvikkeeksi myytävällä kalalla. 64 sakin. Oulun ympäristön vesistöjen kalojen elohopeapitoisuuden seuranta vuosina 1995–96 ja yhteenveto Oulun ympäristöstä pyydettyjen ja Oulussa kaupan pidettyjen petokalojen elohopeapitoisuuksista vuosina 1985–96. On vielä huomattava, että Talvivaaran raportissa elohopea on analysoitu vain epäorgaanisena elohopeana eikä ole tietoa, miten suuri osa siitä on metyylielohopeaa. Pienin elohopearajan ylittäjäahven painoi vain 135 g. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Oulun kaupunki Ympäristövirasto. 1997. Raportin laatijan ohje: Kalojen raskasmetallija hivenainepitoisuuksien katsotaan olevan niin pieniä, ettei niistä aiheudu ihmiselle terveydellistä haittaa kalan yleisiä syöntisuosituksia ja niihin annettuja poikkeuksia noudattamalla (kursivointi minun) on ilmeisesti vain raportin laatijoiden oma mielipide. • Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Pohjois-Karjalan Ympäristöterveys. Näistä järvistä vain Laakajärvestä saatiin ahvenia, joiden paino oli reippaasti yli 200 g ja kaikissa näissä isoissa ahvenissa elohopeaa oli yli Euroopan komission asetuksen salliman arvon. Joudun siis pitämään neljännenkin johtopäätöksen totuusarvoa äärimmäisen epäilyttävänä, sillä ainakaan raportin laatija ja hyväksyjä eivät osoita sen perustuvan mihinkään toksikologiseen arvioon. Suomen Elintarvikevirasto (Evira) antaa kalojen elohopean varalta seuraavat kolme ohjetta: • Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuussa. Odotan mielenkiinnolla elintarviketurvallisuudesta vastaavien viranomaisten toimenpiteitä, joilla estetään, etteivät Talvivaaran alapuolelta kalastetut ahvenet eivät altista syöjiään liialle elohopealle on sitten kyse Pohjois-Savossa tai Kainuussa kalastetusta ahvenesta. Toivon, että me suomalaiset voimme edelleenkin uskoa, että Suomen elintarvikehygienia on kunnossa. Mitä seuraavaksi. Oulussa ja Pohjois-Karjalassa tehdyissä tutkimuksissa on ahvenet jaettiin pienempiin (50–200 g) ja isompiin (yli 200 g). • Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan, koska se kerää elohopeaa
vsk. Osa VII: Talvivaaran kaivoksen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 2014.. Joensuun kaupunki/terveysvalvonta 1/2013. 2015. Pohjois-Savon ELY-keskus. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Pohjois-Savon järvien ahventen elohopeapitoisuuksista tuoretta tietoa (Pohjois-Savon ELY-keskus) http://www.ely-keskus.fi/web/ ely/-/pohjois-savon-jarvien-ahventen-elohopeapitoisuuksista-tuoretta-tietoa-pohjoissavon-ely-keskus-#.VVexnZUw_My Talvivaara Sotkamo OY:n Konkurssipesä. 65 Kalojen elohopeapitoisuus Pielisjoen, Pielisen, Höytiäisen, Koitereen ja Koitajoen vesistöalueella. Tiedote 2015
Sauli Rouhinen toimi ympäristöministeriössä ympäristöneuvoksen virassa 1996–2015. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Sauli Rouhinen.. saakka. Rouhinen jäi eläkkeelle ympäristöministeriöstä 1.7.2015. Toimikunnan puheenjohtajina ovat olleet monet valtion poliittiset ykköspäättäjät: lokakuun 2015 alusta lähtien puheenjohtajana on toiminut pääministeri Juha Sipilä ja varapuheenjohtajana maatalousja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Kestävän kehityksen juurtuminen Suomessa (Itä-Suomen yliopisto 2014). Sitoumusta luotsaava Kestävän kehityksen toimikunta on tänään vakiintunut ja painoarvoaan kasvattava toimintayksikkö, jonka pääsihteerinä Rouhinen toimi eläköitymiseensä Ympäristöjohtajuuspalkinto 2015 Sauli Rouhiselle Ympäristöjohtamisen yhdistys ry:n (YJY) hallitus on valinnut ympäristöjohtajuuspalkinnon 2015 saajaksi Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteerinä vuosina 1996–2015 toimineen Sauli Rouhisen. Vuonna 2014 valmistuneessa väitöskirjassaan Rouhinen on tarkastellut kestävän kehityksen olemusta Suomessa mutta tuonut esiin myös taustalla ajatuksia siitä, millainen kestävän kehityksen mukainen Suomi voisi olla. YJYn ympäristöjohtajuuspalkinto myönnetään joka toinen vuosi henkilölle tai organisaatiolle, joka on teoillaan osoittanut johtajuutta ympäristöasioissa ja edistänyt ympäristöjohtamista esimerkillisellä tavalla. Laajan väitöskirjan otsikko on: Matkalla mallimaaksi. vsk. Palkinto jaettiin YJYn syysseminaarissa 20.10.2015. Tänä vuonna palkintoraadissa oli mukana myös Ympäristötoimittajat ry. 66 R ouhinen on tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran kestävän kehityksen edistämiseksi Suomessa. Hän on monilla foorumeilla vienyt eteenpäin niin kestävän kehityksen teoriaa kuin käytäntöön liittyviä toimia, ja hänen johdollaan on valmisteltu useita kestävän kehityksen valtakunnallisia ohjelmia ja indikaattoreita. Näistä viimeisin on Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus, jonka konkreettinen toteuttaminen alkoi vuonna 2014. Lisäksi hän on toiminut SYKEn johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1995–1999, Arktisen neuvoston kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtajana 2000–2002 ja Euroopan kestävän kehityksen verkoston johtoryhmässä vuodesta 2004 alkaen
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Käsitellään keskeiset menettelytavat sekä lomakkeiden ja raporttien täyttö teoriassa ja käytännössä. 20.–21.1.2016 Koulutuksen hinta on 230 euroa (majoitus 2 hengen huoneessa) tai 270 euroa (majoitus 1 hengen huoneessa). Ohjelma ja ilmoittautumiset: www.ymparistojaterveys.fi > Koulutukset. Ilmoittautumiset 4.1.2016 mennessä. Hinnat sisältävät koulutuksen, materiaalit, laivaliput, buffetlounaan menoja paluumatkalla, majoituksen ja päivällisen hotellissa. Hinnat sisältävät arvonlisäveron. Paluumatkalla on laivatarkastusharjoitus ja harjoituksen purku. 67 Ympäristö ja Terveys-lehti järjestää yhteistyössä sosiaalija terveysministeriön kanssa Laivatarkastuskoulutus Turku-Maarianhamina-Turku Koulutus toteutetaan laivalla ja hotelli Alandiassa, Maarianhaminassa Koulutuksen sisältö: Käydään läpi WHO:n kansainvälinen laivatarkastusohje. vsk
Ympäristöministeriö ja KEHA-keskus ovat toukokuussa 2015 ohjeistaneet valtion valvontaviranomaisina toimivia ELY-keskuksia maksullisuuden käytännön toteuttamisesta. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Ekokem Oyj ELY-keskusten ympäristölupavalvonta muuttui maksulliseksi 1.9.2014 voimaantulleessa, uudessa ympäristönsuojelulaissa laajennettiin valtion elinkeino, liikenne ja ympäristökeskusten (ELY) sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten mahdollisuuksia periä suoritteistaan maksuja. Kunkin laitoksen vaatimat valvontatoimenpiteet jaetaan edelleen laajoihin ja suppeisiin. Asetuksen mukaan valvottavat laitokset jaetaan kolmeen eri ryhmään niiden toiminnan laajuuden ja keskimääräisen valvontaan käytettävän työmäärän perusteella. Aiemmin maksuja on peritty lähinnä lupahakemusten ja ilmoitusten käsittelystä, mutta uudessa laissa maksullisuus koskee myös valvontaa. Vuoden 2016 hakuteemat ovat: Tuotteet ja palvelut kiertotaloudessa Teollisuuden jätevesien käsittelyprosessit Toksisuuden poistolla uusia kierrätysmateriaaleja Rahastosta voidaan myöntää apurahoja myös opinnäyteja väitöskirjatöiden rahoitukseen, esiselvitystöihin sekä tutkimustulosten julkaisua edistävään tarkoitukseen. YM. Esimerkiksi maksu toiminnanharjoittajan vuosiraportin tarkastamisesta on 730, 545, 145 tai 50 euroa laitoksen koosta tai tarkastuksen laajuudesta riippuen. Viivästys koskee kaikkia ELY-keskuksia. Myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten valvontasuoritteista voidaan periä maksuja, joiden perusteet määrätään kussakin kunnassa itsenäisesti. Ensimmäisiä laskuja valvontasuoritteista toiminnanharjoittajille lähetetään lokakuusta 2015 alkaen, vaikka valvontasuorite olisikin tuotettu jo aiemmin vuonna 2015. Rahoitusta voi hakea myös hakuteemojen ulkopuolisiin ympäristöalaa palveleviin, korkeaa kansallista tasoa oleviin tutkimushankkeisiin. Lakiin perustuva, 1.1.2015 voimaan tullut valtioneuvoston asetus elinkeino-, liikenneja ympäristökeskusten, kehittämisja hallintokeskuksen sekä työja elinkeinotoimistojen maksullisista suoritteista vuonna 2015 säätää käytännössä, mitkä ELY-keskusten, KEHA-keskuksen ja TE-toimistojen suoritteet ovat maksullisia ja millä perusteilla hinnoittelu tehdään. Apurahojen saajat julkistetaan kesäkuussa 2016 pidettävässä seminaaritilaisuudessa. Ekokemin hallitus tekee päätöksen apurahojen saajista helmikuussa 2016. Hakuaika 1.10.–30.11.2015. Käytännössä uusia maksullisia suoritteita ovat luvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan määräaikaistarkastukset, muu ohjelmaan perustuva säännöllinen valvonta, tarkastus onnettomuus-, haittaja rikkomustilanteissa sekä kiellon tai määräyksen noudattamisen valvonta tai toiminnan keskeyttämisen valvonta. Maksut eivät saa kuitenkaan ylittää suoritteen tuottamisesta kunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia. 68 poimintoja Ekokem jakaa apurahaa 150 000 euroa Ekokem jakaa ympäristöja jätehuoltoalan tutkimukseen vuonna 2016 apurahaa 150 000 euroa. Apurahat suunnataan ensisijaisesti vuosittain määriteltyjen teemojen mukaisiin laajamittaisten tutkimushankekokonaisuuksien rahoitukseen tai osarahoitukseen. Syynä viiveeseen on maksujen muodostamiseen ja käsittelyyn käytetyn tietojärjestelmän ennakoitua työläämpi laajentaminen ja muuttaminen. Hakemus liitteineen lähetetään internetin kautta (www.ekokem.com). Maksu määräytyy suoritteen tuottamiseen kuluvan työajan mukaan, eikä se ylitä suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia. vsk. Alle 10 hengen ja alle 2 miljoonan euron vuosiliikevaihdolla tai taseella toimivien mikroyritysten taloudellista taakkaa helpotetaan laissa säädetyillä, 25 % alemmilla maksuilla
Asetuksen soveltamisalueen ulkopuolelle rajataan ns. Päätöksenteon läpinäkyvyyden varmistamiseksi vaikutukset tulisi myös dokumentoida. YM Pienhiukkasten terveysvaikutuksia ja kustannuksia ei huomioida riittävästi Ulkoilman pienhiukkaset ovat terveysvaikutuksiltaan haitallisin ympäristöaltiste. Ympäristöministeriö on laatinut viranomaisten käyttöön suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnin tukiaineiston, jonka tarkoituksena on auttaa vaikutusten arvioinnin käytännön toteutusta. Silti niiden terveysvaikutuksia ja kustannuksia ei oteta juurikaan huomioon strategioiden valmistelussa. 0-ravinteiset lannoitteet eli orgaaniset lannoitevalmisteet, joiden teho perustuu pääosin muihin vaikutuksiin kuin kasviravinteisiin. Jotta voidaan valita tarkoituksenmukaisin ratkaisu, tulee valmisteluvaiheessa vertailla erilaisia strategisia vaihtoehtoja ja arvioida niiden vaikutuksia sekä hyötyja kustannustietoja. Pienhiukkasten terveysvaikutusten aiheuttamat taloudelliset menetykset Suomessa ovat miljardeja euroja vuodessa. Kompostin sekä kuiva-ainepitoisuudeltaan vähintään 30 prosenttisten pakkaamattomien orgaanisten lannoitevalmisteiden ja lantojen varastointi aumassa työteknisestä syystä sallitaan nyt myös marraskuun ja tammikuun välisenä aikana. Ministeriöiden tulisi lisäksi laatia kokonaiskustannusarvio pienhiukkasten Suomessa aiheuttamista haitallisista terveysvaikutuksista. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Muutokset tulevat voimaan välittömästi. 69 poimintoja Nitraattiasetuksen muutokset voimaan välittömästi Valtioneuvosto on 15.10.2015 hyväksynyt nitraattiasetukseen esitetyt lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden hyödyntämistä, varastointia ja käsittelyä koskevat muutokset. Ympäristöministeriön johdolla ministeriöiden ympäristöja terveysvaikutusten ennakkoarviointiosaamista tulisi kehittää systemaattisesti. Muutos helpottaa kyseisten maanparannusaineiden käyttöä peltoviljelyssä. Ilmasto-, energia-, luonnonvara-, liikenneja terveysstrategioiden valmistelussa ja päivittämisessä ei tarkastuksen perusteella ole otettu juurikaan huomioon ulkoilman pienhiukkasten terveysvaikutuksia. Nitraattiasetuksen tarkoituksena on eräiden maaja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittaminen ja sillä pannaan kansallisesti täytäntöön EU:n nitraattidirektiivi. Euroopan ympäristöviraston arvion mukaan pienhiukkaset aiheuttavat Suomessa noin 2050 ennenaikaista kuolemaa. Kovapohjaisuuden vaatimusta sovelletaan 1.1.2016 lähtien. VTV Valtiontalouden tarkastusvirasto. Lisäksi aumavarastoinnin edellytyksiä helpotettiin siten, että yhteen aumaan voidaan sijoittaa joko vähintään yhden hehtaarin alalle tai koko lohkolle ja siihen rajautuville lohkoille levitettävä määrä orgaanista lannoitevalmistetta tai lantaa. Viranomaisella on kuitenkin velvollisuus selvittää ja arvioida ympäristövaikutukset, jos strategian toteuttamisella saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. Muutoksilla pyritään helpottamaan maatalouden kustannuspaineita kuitenkaan heikentämättä vesiensuojelun tasoa. Poikkeuksellisella sääolosuhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa suuret sademäärät ja vähäinen haihdunta ovat estäneet lannoitteiden hyödyntämisen ravinteena pellolla kasvukauden aikana. Muutosten myötä kuormausalustojen pohjavaatimuksia muutettiin siten, että tiivispohjaisuuden sijaan kuormausalustojen tulee olla kovapohjaisia. vsk. Strategioiden valmistelussa tulisi jatkossa systemaattisesti tarkastella pienhiukkasten terveysvaikutuksia ja niiden kustannuksia. Aumavarastointiaikaa rajoitetaan kuitenkin niin, että auma voi olla pellolla enintään vuoden sen perustamisesta. Asetukseen lisättiin myös lannan levityspoikkeus, mikä mahdollistaa lannan levityksen syksyllä vielä marraskuussa poikkeuksellisesta sääolosuhteesta johtuvasta syystä. Asetusta ei jatkossa sovelleta enää kuitulietteeseen eikä sienimöja turvekasvualustoihin, joista ravinteet on jo hyödynnetty
p. 10 %). Ympäristö ja Terveys-lehti 8/2015 Kulutus, kiertotalous, luonnonvarat * ilmestyy 14.12.15 * mainosaineistot 23.11.15 mennessä Mainospaikkavaraukset: eija.lindroos@ymparistojaterveys. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 0400-447 205 Konsultointi-, suunnitteluja rakennuttamispalvelut www.golder.. vsk. (02) 630 4900 Tuula Putus. alv. 040 511 6005 Ilmansuojelu Teollisuusja työhygienia Ympäristöjärjestelmät Jätehuolto Turvallisuusselvitykset Energiakatselmukset Päästömittaukset Meluselvitykset ja -mittaukset Ympäristö & Tekniikka Kuokkamaantie 4 Puh. + toimituskulut tilaukset@ymparistojaterveys. puh. (03) 2680 111 PL 428 Fax (03) 2110 106 33101 TAMPERE ax@ax.. 70 Yrityshakemisto www.ymparistojaterveys. Home ja terveys Kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat Hinta 32,00 euroa (sis. puh. Pulkkisen kalibrointi ky (JPP-Kalibrointi) Honkalantie 21, 50600 MIKKELI Puh. info@golder.. ILMANLAATUMITTAUSTEN LAADUNVARMISTUS * mittausten kaukoseuranta/ kokonaishoito * analysaattorien kalibrointi, NO, NO 2 , CO, H 2 S, SO 2 * tulosten editointi ja raportointi * mittausten laatujärjestelmät J.P. www.ax.. 09 561 7210 erityisalueenamme maaperä, ympäristö, työturvallisuus ja energia. (015) 230 712 Autopuh
020 735 3380 Laadukkaat sisäilmatutkimukset ja -mittaukset Asynea. Rakennu ksen kuntoarv io ja kuntotut kimukse t Talotekn iset tutkimuk set Rakente iden haitta-ai netutkim ukset Terveysh aittariski en arviointi Korjauss uunnitte lu Laadunv armistus palvelut Sisäilmalaboratorio Asynea Oy Pietari Kalmin katu 1, 00560 Helsinki puh. vsk. 71 Yrityshakemisto www.ymparistojaterveys.. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. SISÄILM ASTON LAADUN HALLINT APALVEL UT www.sweco.. Kumppanisi sisäilma-alalla.
Hinta 32,00 euroa. Hinnat sis. perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitos-siivouksen yleisiä periaatteita. 72 Näistä kirjoista löydät asiantuntijatietoa, silloin kun tietoa tarvitset Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisopas oppaassa esitetään yleisötilaisuuksien järjestämisessä huomioon otettavia seikkoja huomioiden vahvasti myös ympäristönäkökulma, kestävä kehitys ja yleisöturvallisuus. puh. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. Tilauksiin lisätään toim.kulut Tilaa tietoa! Elinympäristömme pienet tuholaiset kirjassa keskitytään pieneliöiden tunnistamisen lisäksi niiden aiheuttamiin terveysja viihtyvyyshaittoihin sekä kiinteistöille aiheutuviin vaaroihin. (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys. vsk. 10 % alv. Hinta 26,00 euroa tilaukset@ymparistojaterveys. Hinta 25,00 euroa Home ja terveys Uudistettu ja laajennettu kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintymiseen sekä terveyshaittoihin. Hinta 24,00 euroa Uimahallien ja kosteiden tiloiden hygieniaopas Päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2010 ilmestyneestä oppaasta
Hinta 24,00 euroa Uimahallien ja kosteiden tiloiden hygieniaopas Päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2010 ilmestyneestä oppaasta. puh. alv. ISBN 978-972-9637-55-3. vsk. Tarinat ovat sen mukaisia. (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys. Luonto työ maa na Kasvutarinoita Satakunnasta Uutuus! tilaukset@ymparistojaterveys. 10 % alv. He kuvaavat elämänkulkuaan ja työtään luonnon ja ympäristön parissa. Kymmenen vuotta sitten ostin ensimmäisen metsäpalstani, parikymmentä hehtaaria taimikkoa, kivikkoa ja ihan visua metsääkin Porin Ahlaisista.” Kirjan toimittaja Juha Hiedanpää Kirjan kuvitus Esko Railo Julkaisija Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy Hinta 25,00 euroa (sis. Kirjoitusten intiimi henkilökohtaisuus luo perustan ymmärtää tunteiden ja tapojen merkitystä luontosuhteessa ja ympäristötyössä. Kukin tekijä antaa erilaisen vastauksen. ”Metsäsuhteeni alkoi lapsuusiän viidakkoleikeistä, vaihtui luonnonharrastukseen ja jatkui aikuisiällä luontojärjestöissä, nuoruudenharrastuksia ajoittain laajentaen, laimentaen tai voimistaen. Päällimmäisinä kysymyksinä ovat miksi ja miten. Kollaasin tarkoituksena on nostaa esiin luontosuhteen moniulotteisuus. Tilauksiin lisätään toim.kulut Tilaa tietoa! Elinympäristömme pienet tuholaiset kirjassa keskitytään pieneliöiden tunnistamisen lisäksi niiden aiheuttamiin terveysja viihtyvyyshaittoihin sekä kiinteistöille aiheutuviin vaaroihin. p. (02) 630 4900 www.ymparistojaterveys.. Kasvutarinoita. 73 Näistä kirjoista löydät asiantuntijatietoa, silloin kun tietoa tarvitset Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisopas oppaassa esitetään yleisötilaisuuksien järjestämisessä huomioon otettavia seikkoja huomioiden vahvasti myös ympäristönäkökulma, kestävä kehitys ja yleisöturvallisuus. Hinta 26,00 euroa tilaukset@ymparistojaterveys. Hinnat sis. Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. 10%)+ toimituskulut. Hinta 25,00 euroa Home ja terveys Uudistettu ja laajennettu kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintymiseen sekä terveyshaittoihin. Hinta 32,00 euroa KIRJAN SISÄLTÖ: Aarniometsää etsimässä Lasse Lovén Susi on ihmiselle susi Juha Hiedanpää Talousmetsän merkitykset Raimo Hakila Portti paratiisiin Arttu Tuominen Ympäristö pöydällä Kari Ylikoski Vesien kasvatti Teija Kirkkala Maisema äänessä Anne Savola Abessiiniasta Amazoniaan Matti Salo Ammattikalastajien merimerkit Juhani Mellanoura Kirja kokoaa yhteen yhdeksän kirjoittajaa ja yhden kuvataiteilijan. Samalla se tuo näkyväksi luontoja ympäristötyön moninaisuuden. perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitos-siivouksen yleisiä periaatteita
Suurien yleisötilaisuuksien osallistujien määrän vaikutus joukkokäyttäytymiseen ja ympäristökuormitukseen voi muodostua huomattavaksi, jollei näihin ole jo ennalta varauduttu. tai puh. suurien yleisötilaisuuksien järjestäjille (massatapahtumat), valvoville viranomaisille ja tapahtumissa toimijoille. 74 www.ymparistojaterveys. Kaikkien osapuolien välisen yhteistyön merkitys korostuu suurtilaisuuksien ennakkosuunnittelussa sekä tapahtumanaikaisessa valvonnassa. Julkaisija: Suomen Ympäristöja Terveysalan Kustannus Oy Tilaukset: tilaukset@ymparistojaterveys.. Oppaassa on vahvasti otettu huomioon ympäristönäkökulma ja kestävä kehitys sekä yleisöturvallisuus. Opas soveltuu mm. tapahtumapaikalle asettavat vaatimukset, esitellään keinoja ympäristölle aiheutuvan kuormituksen vähentämiseksi ja kerrotaan järjestämiseen liittyvistä lainsäädännön asettamista velvoitteista toiminnanharjoittajille. Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisoppaassa esitetään yleisötilaisuuksien järjestämisessä huomioon otettavia seikkoja mm. Ekologisen ja turvallisen yleisötilaisuuden järjestämisopas. (02) 630 4900 Tilaushinta: 24,00 euroa + toimituskulut (sis.alv.10 %). Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2015, 46. vsk