• 6-0 JUHANI TAMMINEN AURINKOKUNINKAAN TUHO JA NOUSU LUKAS HRADECKY LUCKY LUKE VAI REAL DEAL? JOHNEIW.HENRY LIVERPOOL JAHTAA PIKAVOITTOJA ILARI FILPPULA VIHDOIN VALMIS YKKÖSNARRIKSI LOKAKUU 2011 # 1 ·1·
• 6-0 A L K U L Ä M P Ö 6­0 VOITTAVA URHEILULEHTI www.kuusnolla.fi Julkaisija: Suezine Oy Päätoimittaja: Jani Mesikämmen Toimitussihteeri: Juhavaltteri Salminen Avustajat: Tomi Hänninen (valokuvaaja), Topi Naskali (valokuvaaja), Elmo Aittola, Cristina Andersson, Emil Elo, Tapani Kinnunen, Iiris Murto, Risto Pakarinen, Tuomo Reponen, Reija Saarinen, Mika Suonsyrjä, Lari Vesander. Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2011 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 HYVÄ OLLA sossa maailmassa viisaammat ovat joskus todenneet, että unelmien puolesta kannattaa taistella ­ dreams are worth fighting for. Tämä on meidän unelmamme, oma urheilulehti. Ajatus jostain uudesta. 6­0 kerää yhtään nuoria ja innokkaita tekijöitä. Meitä yhdistää intohimo aiheitamme, tuttuja lajejamme ja koko urheilukulttuuria kohtaan. Haluamme kirjoittaa urheilusta kiihkeästi, mutta kiihkottomasti. Meillä kaikilla on tarinoita, jotka kaipaavat kertomista ­ vaati sen esittäminen sitten sivun tai viisi. Kuusnollan kantavia ajatuksia on se, että jokaisella lehdellä on oma teemansa. Etsimme isoja ajankohtaisia tai ajattomia teemoja, joiden ympärille rakennamme kuvaa olennaisista ilmiöistä ja kiehtovista ihmisistä. Ensimmäisen lehden teemana on Uusi aika. Suomalainenkin huippu-urheilu on jälleen kerran jonkinlaisessa murrosvaiheessa, uudenlaisen aikakauden porteilla. Yleisön silmissä murroksen hetkiä tai niiden seurauksia eivät määritä työryhmät, vaan ihmiset. Uutta aikakautta symboloivat, sen myötä esiin nousseet tai sitä aktiivisesti toimillaan luovat kenttien ja kabinettien sankarit. Me perehdymme muutamaan tällaiseen tarinaan. Aika on uusi meillekin, teema kuvastaa myös sitä. Kuusnolla haluaa olla voittava urheilulehti, sitä symboloi jo nimikin. Mutta voittojakin on monenlaisia, niin "lumieriä" kuin henkisiä vastustajan murskaamisiakin. "6­0" on ennen kaikkea tavoitetila, paras mahdollinen lopputulos ja asenne. Ei tämän aina niin vakavaakaan tarvitse olla. Jääkiekon SM-liigan uutta aikaa monella tapaa symboloiva kansikuvapoikamme Ilari Filppula kertoo haastattelussaan, että parhaita hetkiä jäällä on saada ja kantaa vastuuta ratkaisun hetkillä: "Jos niillä hetkillä kyyristelee jonkun takana, hommasta menee into." Me emme aio kyyristellä vaihtopenkillä, vaan hyppäämme areenalle ja yritämme kaksinkamppailussa pistää pelivälineen vastustajan puikoista kuten Filppula uransa tunnetuinta maalia tehdessään. Jos oikein menee hyvin, virnistämme hyväntahtoisesti ja nostamme kädet pystyyn maalin merkiksi. Meillä on missiomme ja 6­0 -voittomme on siinä onnistuminen. Siitä syntyy toivottavasti voittava kokemus myös lukijalle. Kuten sanonta kuuluu: Kuusnolla, hyvä olla. Tervetuloa reissulle mukaan. Jani Mesikämmen Päätoimittaja I · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · T U L O K S E N T E K I J Ö I TÄ · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · iris Murto on Espoosta käsin urheilumaailmaa parantava Kuusnollan kolumnisti. Vakiopalstallaan Iiris tarkastelee miehistä urheilumaailmaa korkeiden korkojensa päältä tähyillen. Armoa ei pyydetä, eikä sitä varsinkaan anneta. Murto on entinen hameen käyttöä vaativien tyttölajien harrastaja, monialainen penkkiurheilija ja harvoja suomalaisia urheilun taloustieteen asiantuntijoita ja alan jatko-opiskelija. Murto ei yrityksistään huolimatta ymmärrä, miksi useimmat urheilujohtajat toimivat niin irrationaalisesti. J uhavaltteri Salminen on turkulainen urheilutoimittaja, jonka futisura kulminoitui, kun valmentaja lupasi tikkarin, jos Salminen onnistuu pomputtelemaan kolme. "Valzu" oli tuolloin 16-vuotias. (Tehtävä kuitenkin onnistui heti toisella yrittämällä.) Journalistina Salminen on edennyt urallaan 6­0-lehden toimitussihteeriksi. Hän on myös avustanut useita sanomalehtiä ja toimii URHOtv:llä jalkapallo- ja jääkiekkoselostajana. Tässä lehdessä Salminen esittelee itseään huomattavasti komeamman futisuran tehneen maajoukkuemaalivahti Lukas Hradeckyn. Lisäksi hän selvitti, miten suomalainen huippu-urheilu voidaan pelastaa maahanmuuttajiin panostamalla. I ·2· # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 TÄSSÄ NUMEROSSA: UUSI AIKA VOITTAMISEN AIKAKAUSI S. 4 EILISEN HEINIÄ - PERINTEINEN OTTELURAPORTTI ON KUOLEVA TAIDEMUOTO S. 14 JAROSLAVL, KHL, NHL... "ON PAKKO JAKSAA" S. 26 CLASSIC on seuraava Suomen mestari s. 6 "Maahanmuuttajat voisivat olla suuri voimavara" s. 12 ILARI FILPPULA Taikurinarri on uudenlaisen SM-liigan mallipoju s.8 TAMI nousi tuhkasta s. 20 LUCKY LUKE portinvartijana huuhkajanpesässä s.16 LIVERPOOLIN PELASTAJA? s. 18 LOKAKUU 2011 # 1 ·3·
• 6-0 A L K U L Ä M P Ö VOITTAMISEN AIKAKAUSI Cristina Andersson Kirjoittaja on voittamisvalmentaja, kirjailija ja bloggaaja, jolle urheilu, varsinkin joukkueurheilu, on suuri kiinnostuksen ja innostuksen lähde. P ari vuosikymmentä sitten aloitin urani yrityskonsulttina. Kasvatustieteilijänä olin päätellyt, että olisi varmasti hyvä ottaa vähän koulutusta markkinoinnista ja olinkin saanut hyviä teesejä siitä, kuinka tärkeää on myydä tuotteita päämäärätietoisesti ja palvella asiakkaita hyvin. Näiden oppien kera istahdin silloisen Opelini ratin taakse ja suuntasin kohti suomalaista metsäteollisuutta kertomaan palveluhengen ja markkinointiaseman ilosanomaa. Olin suoraan sanoen heepnaadilla lyöty, kun suomalainen metsäteollisuus vastasi, että "ei suomalaista puu- tai paperituotetta tarvitse myydä, kyllä ne tullaan ostamaan". Minullehan syntyi välittömästi tarve saada pelastaa metsäteollisuusparka selvästikin uhkaavalta tuholta ja sille tielle jäin runsaaksi kymmeneksi vuodeksi. Outo dejá vú, tai siis bon voyage, tunne iski tusinan vuotta tuon jälkeen, kun kerroin kirjastani Voittava kierre suomalaiselle Urheilujohtajalle. Urheilujohtaja totesi, että ei voittaminen ole tärkeää vaan prosessi. Voittamisesta ei ole aihetta puhua, kyllä se sieltä tulee, kun on hyvä valmennusprosessi. Säälin tunteen kasvaessa alkoi tuntua, että minun on pelastettava suomalainen urheilu. Aloin kutsua itseäni voittamisvalmentajaksi. Olen pyörinyt puhumassa ja opettamassa erinäisissä urheiluorganisaatioissa opetuslaitoksista juniorijoukkueisiin. Olen oivaltanut, että urheilua vaivaa sama harhaluulo kuin metsäteollisuutta aikoinaan ­ kun pistetään hyvin tehdyt pyörät pyörimään, kyllä sieltä sitten tulosta tulee. Lajianalyysit, tekniikkaharjoitukset, lihaskunto ja taktiikat näyttävät olevan vallalla suomalaisessa urheiluvalmennuksessa. Mutta ei voittaminen. On toki selvää, että urheilun ja pelin ilo ovat tärkeitä motivaation lähteitä, mutta eikö peliin osallistuja halua voittaa? Eikö ainakin huippu-urheilu ole, edesmenneen amerikkalaisen pesäpallovalmentajan George Steinbrennerin sanoin, "winning business", voittamisen bisnestä? Olen itse nähnyt miten voittamisen asenne voi muuttaa harjoituksen luonnetta sekunneissa. Olemme ryhmien kanssa kokeilleet, miten tavallinen harjoitus muuttuu voittamisharjoitukseksi kun ohjeeksi annetaan "yrittäkää voittaa". Saman tehon näin kun olin seuraamassa FC Porton kykyvalmentajan Pepijn Lindersin ohjaamaa treeniä HJK:n seminaarissa kesällä. Pep kehotti "try to win!" ja junioreiden katseeseen tuli päämäärätietoisuutta ja päättäväisyyttä ja tilanteisiin kehittyi rohkeaa pyrkimistä toteuttaa harjoituksen tavoite voittavasti. Niin yksikertaista se on. Ja luontevaa. Pyrkimys ja tahto voittaa ja onnistua on meillä soluissa, sen kieltäminen on luonnonvastaista ja pyrkimistä tehdä ihmisestä jotain muuta mitä hän on. Urheiluun saadaan lisää voittamista lähestymällä sitä ­ harjoituksia ja suorituksia ­ olennaisen kautta. Keskitytään kehittämään sitä, mikä palvelee voittamista, siis reilua voittamista. Näin rakentuu persoonallisia ja omaan luovuuteensa ja kyvykkyyteensä luottavia, voittavia urheilijoita. Suomalainen urheilu on nyt murrosvaiheessa. Yksilö ja voittaminen ovat yhä enemmän esillä puheissa. Kuuluisa sotastrategi Sun Tzu sanoi: "voittava soturi voittaa ensin ja menee sitten taisteluun, häviävä soturi menee taisteluun ja yrittää kamppailla tiensä voittoon". On aika päättää, minkälaista urheilua haluamme ja ryhtyä sanoista tekoihin. Itse kannatan urheilun iloa ja voittamisen riemua! ·4· # 1 LOKAKUU 2011
• A R E E N A 6-0 MITÄ HYÖTYÄ EM-HUUMASTA? Maajoukkueen menestys ei tuo onnea koripalloväelle. Korisliiga kaipaa omaa organisaatiota. Vai kaipaako? Tomi Hänninen uomen susilauma menestyi hienosti koripallon EM-kisoissa Liettuassa. Yhdeksänneksi sijoittuneen maajoukkueen taisteluilme yhdisti lajiväen yhdeksi hymyileväksi perheeksi. Mutta EM-huuman jälkeen edessä on kotimaisen sarjapalloilun karu arki. Koripallo on samassa tilanteessa kuin kaksi muuta suomalaisittain keskisuurta palloilulajia viime vuosina. Lentopalloilijat loivat pienen buumin maajoukkueen kansainvälisellä menestyksellä ja salibandyssä tuuletettiin MM-kultaa ­ ja kummankin lajin parissa on sittemmin levitelty käsiä, ihmetelty buumin heikkoa hyödyntämistä ja tietysti syytetty lajiliittoa. Korisliigan hallitsevan mestarin, Tampereen Pyrinnön manageri Jarmo Hakanen huomauttaa, että varsinkin isoissa kaupungeissa olennaisinta on se, että paikallinen tuote on yleisöä kiinnostava. Kansainvälinen menestys kertautuu liigatasolla vasta välillisesti - Maajoukkueen menestys on lajin kannalta tärkeä asia, mutta ei se meillä hirveästi vaikuta. Isoin juttu on se, että maajoukkueen menestys tuo hyvää spirittiä seuratoimintaankin, Hakanen pohtii. Koripallovaikuttaja Aleksi Valavuori teki lyhyen paluun liigapalloilun. Uudelleen ristityn Nilan Bisonsin urheilujohtajan tontilta jo maisemaa vaihtanut Valavuori ruotii tunnetusti mielellään Veikkauksen roolia kehityksen jarruna, mutta muutoin hän näkee kotimaisen koripallon tilanteen suotuisana. Valavuorikin kuitenkin toteaa, ettei maajoukkueen menestys sinänsä tuo hyötyjä paikallistasolle. Huomio ja hurma luovat vain edellytyksiä työnteolle. S Damon Williams (vas.) on Korisliigan tähtiä tälläkin kaudella. -On turha elää kuvitelmassa, että menestys tuo onnea. Vaikka Suomi voittaisi EM-kultaa, se toisi vain väliaikaisen kiinnostuspiikin. Mutta antaa se ison avun, jonka päälle seurojen pitää itse rakentaa se kasvu. Mutta miten onnistua siinä, missä muut lajit epäonnistuivat? Miten Korisliiga pystyisi hyödyntämään otollista tilannetta? Valavuorella on selvä visio: Korisliigan on kehittyäkseen tehtävä pesäeroa Koripalloliittoon, irrottauduttava selvästi omaksi yksikökseen. - Korisliiga on polkenut paikallaan, koska ei ole omaa organisaatiota. Sellainen tarvittaisiin vastaamaan liigan markkinoinnista. Liitolla ei vaan riitä resurssit siihen. Ex-biisonipomo peräänkuuluttaa liigalle vahvaa nokkamiestä ja kunnon brändiä. Mallia ei tarvitse hakea kaukaa. - Itken verisiä kyyneleitä jääkiekon kohtuuttoman aseman vuoksi, mutta tässä maassa SM-liiga on hoitanut asiansa ylivertaisesti. Siitä on turha meidänkään piirien lässyttää, otetaan vaan oppia. Kokenut Hakanen on päinvastaista mieltä. - Olen aivan eri mieltä. Jääkiekossa voi olla siihen resursseja, mutta meillä ei ole. On hyvä, että ollaan liiton alaisuudessa. Pidetään tukevasti jalat maassa ja kaikilla yhteiset askelmerkit. Pyrinnön voimamiehelläkin on silti oma toiveensa. - Maajoukkuetta pitäisi hyödyntää niin, että maajoukkuepelejä olisi myös talvella. Vaikka kaikkia tähtiä ei Euroopasta saada, meillä on liigassa niin hyviä pelaajia, että kelpaisi kyllä katsella, Hakanen pohtii. Jani Mesikämmen VAPAAOTTELUTÄHDET VALMIITA AMERIKKAAN age 16 ­ilta Espoossa osoitti viimeistään, että suomalaisen vapaaottelun on todella vahva. Porvoolaisjätti Marcus Vänttisen tie Pohjois-Amerikan rahakehiin aukesi jo Bellator-sopimuksen myötä ja myös kotimaisen Cage-promootion ykkösnimet Anton Kuivanen ja Tom Niinimäki antoivat vakuuttavan näytön nykykunnostaan. Kuivanen oli titteliottelussaan hetkittäin vaikeuksissa kovan brasialialaisen Thiago Mellerin kanssa, mutta vei lopulta yhdeksännen perättäisen voittonsa kaikin tuomariäänin. - Pari kertaa brassi pääsi yllättämään, olen vähän pettynyt, etten ollut niissä hereillä. Piti laittaa homma pystyssä poikki ennen täyttä aikaa, Kuivanen kertasi tuoreeltaan. C Niinimäki puolestaan tyrmäsi ranskalaisen Johnny Frackeyn minuutissa. Turkulaistelija on voittanut kaikki kuusi otteluaan vaihdettuaan höyhensarjalaiseksi pari vuotta sitten. - Kaveri ei ollut alussa ihan hereillä, pääsin heti osumaan hyvin, Niinimäki totesi. Ammattilaisottelijoiden kiistattomaan kärkeen kuuluvan kaksikon näytöt ovat siinä määrin vakuuttavat, että pääsy isompiin ympyröihin ei ainakaan taidoista jää kiinni. Taustajoukkojen haasteeksi jää nyt avata herroille ovet häkissä ja kehässä ansaituille näyttöpaikoille. Niinimäki on odottanut mahdollisuuttaan jo pidempään, hänelle ei enää juurikaan löydy tasokkaita ja halukkaita vastuksia Euroopassa. Kuivasen uraakin on rakennettu maltilla, Cage-tähti toivoo saavansa seuraavaksi houkuttelevan sauman ulkomailla. - Toivottavasti seuraava matsi on muualla. Ihan ensimmäiseksi palataan treenisalille ja hiotaan nuo Jani Mesikämmen muutamat heikkoudet vielä pois. - Olen ilman muuta valmis. Omat vahvuudet ovat tiedossa ja pienet parannettavat asiat työn alla koko ajan, Kuivanen linjaa. Jani Mesikämmen Anton Kuivanen oli hetkittäin vaikeuksissa Thiago Mellerin kanssa, mutta säilytti tittelinsä Tom Niinimäen tavoin. LOKAKUU 2011 # 1 ·5·
• 6-0 A R E E N A Topi Naskali Ray Backmanilla on selvät suunnitelmat menestysmarssille, etulinjassa rynnii jälleen viime kaudella 85 tehopistettä takonut Lassi Vänttinen. VIHDOINKIN CLASSICIN VUORO SALIBANDYLIIGAN MARSSIJÄRJESTYS 1. CLASSIC Tamperelaisryhmä ottaa vihdoinkin omansa. Mestaruuden voittamista on harjoiteltu vuosia. Keväällä jokin on aina mennyt pieleen. Ei mene enää. Lassi Vänttinen ja kumppanit saavat pitkään himoitsemansa pokaalin. 2. SSV 2000-luvun dynastiaksikin nimitetty SSV on jälleen kerran vahva. Kenttäpelaajien osalta se on jopa vahvempi kuin viime kaudella. Tärkein palanen kuitenkin puuttuu. Mestarivahti Henri Toivoniemeä ei tolppien välissä nähdä. Tsekki David Rytychistä ei ole korvaajaksi. 3. SPV Hyvää työtä vuosikaudet tehnyt SPV pääsi viime kaudella voiton päähän mestaruudesta. Tänä vuonna eväät riittävät pronssiin, vaikka joukkue onkin säilynyt hyvin kasassa. Se ei kuitenkaan ole niin vahva kuin Classic ja SSV. 4. HAPPEE Kovia junioreita vuodesta toiseen tuottanut Happee ottaa askeleen kohti kärkeä. Viihdyttävää salibandya pelaavalla hirviryhmällä on luovia pelaajia, sekä yksi liigan parhaista maalivahdeista, Eero Kosonen. Ne riittävät kotietuun. 5. NOKIAN KRP Menetti Veli-Matti Hynysen, mutta säilyi muuten hyvin kasassa. Vahvistui liigasta tippuneen Trackersin tehomiehillä ja sai Sveitsin maajoukkuemiehen Benjamin Reusserin. Henri Johansson nakuttaa 70­80 pistettä ja taistelee pörssivoitosta tänäkin vuonna. 6. LOVIISAN TOR Debyyttikaudellaan sarjapaikan säilyttänyt Tor lähtee kauteen hieman vahvistuneena. Se tyhjensi divarista Kaneetin ja PSS:n kärjen. Pitkään loukkaantuneena ollut profiilipuolustaja Pekka Palomäki on takaisin kaukalossa. Syksyn harjoitusottelut ovat antaneet viitteitä hyvästä kaudesta. KAUDEN NOLLA 0. FBT PORI Liigapaikkansa viime kierroksilla varmistanut FBT Pori ei pysty tänä vuonna samaan. Joukkue tyhjeni pistemiehistä kuin Esson pajatso. Tulijapuolella ei ole kovia miehiä. Pori on vaikea paikka pelata, mutta pelkkä kotietu ei takaa voittoja, jos pelaajien taso ei riitä. iesten Salibandyliiga on ollut viime vuodet SSV:n juhlaa. Helsinkiläisten mestaruusjuna on puksuttanut pääteasemalle vuodesta toiseen rutiinilla. Ei puksuta tällä kaudella. Hyvin runkonsa säilyttäneen hopeajoukkueen SPV:n tiedetään olevan vahva, mutta todellisin uhka tulee Tampereelta. Viime vuonna runkosarjan voittanut Classic on vahvistunut entisestään. Manselaisille on sovitettu kauden alla ennakkosuosikin viittaa. Päävalmentaja Ray Backman ei halua lähteä uhoamaan, mutta tietää sen tosiasian, että mahdollisuudet mestaruuteen ovat korkealla. -Täysin ei käy kieltäminen, etteikö näin olisi. En silti lähtisi aliarvioimaan muita. Me saamme sen palkinnon, mikä meille kuuluu, hän pyörittelee. Classic uudistui täksi kaudeksi rajusti. Se kaappasi KooVeen parhaimmiston, kun maajoukkuemaalivahti Pekka Nieminen, puolustaja Janne Lamminen, sekä hyökkäyksen tehomiehet Veli-Matti Luukko ja Ville Matikainen vaihtoivat paikalliskilpailijaan. Lisäksi Sveitsistä joukkueeseen kiinnitettiin puolustajat Asser Jääskeläinen ja Petri Hakonen. Hyökkäyspäähän apuja tuli Jami Mannisen ja Mikko Leikkasen muodossa. Kaikki kovan tason liigapelaajia. Kun listaan lisätään vielä esimerkiksi Matti Vapaniemi, Lassi Vänttinen ja Mika Savolainen, ei tulivoimaa tarvitse epäillä. -Menetimme kaiken kaikkiaan 13 pelaajaa, joista nimiä mainitsematta olisin kyl- M lä osan mielelläni pitänyt. Uudet tulijat ovat kaikki mieluisia. Plussalle jäätiin, Backman myhäilee sarjan alkumetreillä. Classic on tunnettu joukkueena, jonka otteluissa verkot venyvät kentän molemmissa päissä. Backman ei myönnä, että puolustuspeliä olisi erityisesti painotettu. Siihen on kuitenkin tuotu uusia variaatioita. -Meillä on enemmän vaihtoehtoja. Viime vuonna löysimme yhden, tai maksimissaan kaksi tapaa puolustaa. Harjoituspelit ovat näyttäneet, että olemme nyt monipuolisempia. Classic aloitti viime kauden 14 peräkkäisellä voitolla. Backman perustelee putkea sillä, että he olivat muita valmiimpia. -Vedimme kesällä paljon lajitreeniä, sillä halusin tutustua joukkueeseen. Pelitapa oli ehkä muita paremmin hallussa syksyllä. Tänä vuonna lajiharjoituksia ja harjoituspelejä on karsittu. Fyysiseen treeniin on panostettu enemmän. -Kyllä mä silti uskon, että saadaan tarvittavat voitot playoffeja varten. Classicin materiaali on niin laaja, että miehen sanoja ei tarvitse epäillä. Kovia nimiä jää penkillekin. -Niin siinä käy, jos kaikki ovat terveinä. Kilpailu on kuitenkin vain hyvästä. Pelaajat tietävät, mihin lähtevät. Asiat on käsitelty sen osalta, että aina ei kahteen kenttään mahdu. Jorinaltahan tämä kuulostaa, mutta se on totuus, Backman painottaa. Totuus on myös se, että Classic on vahvempi kuin koskaan. SSV:llä on rutiini, ja SPV:llä paljon hampaankolossa viime kaudesta. Silti mestaruus menee Tampereelle. Teksti: Tuomo Reponen ·6· # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 U U S I A I K A : PÄ Ä O S A N E S I T TÄ J Ä ·8· # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 KOHTA NARRI E dellinen kohtaaminen: Kello lyö puoltayötä Turkuhallin pihalla, TPS:n bussi kaartaa paikalle metelin saattelemana. Etuikkunalla kimaltelee mestaruuspytty. Ajoneuvosta purkautuu päihtyneen ja pöllähtäneen oloisia miehiä. Toimittajan kysymykset ovat turhia, sen tietää kysymättäkin, että "ei tätä oikein vielä tajua". Kenties sanattomin kaikista on Ilari Filppula, eikä se johdu vielä humalatilasta. TPS:n yllätysmestaruus on ällistyttänyt muutkin kuin koko suomalaisen kiekkoyleisön, normaalisti sanavalmiin keskushyökkääjän suu tuntuu jämähtäneen hölmöön virneeseen. Sanoja ei toisaalta tarvita, kainalossa kulkeva pudotuspelien parhaan pelaajan palkinto puhuu isommin kirjaimin kuin yksikään korulause. Niissä kevään 2010 kultaisissa hetkissä ­ pudotuspelien 12 syöttöpisteessä, kolmannen finaalin ikimuistoisessa jatkoaikamaalissa (terveisiä Marko Tuulolalle) ja illasta toiseen jatkuneessa säkenöinnissä ­ on suurin syy sille, miksi kohtaamme tällä kertaa Pasilan kulmilla, Jokereiden pukukopin liepeillä. Filppula todisti Turun kiekkokiiman keskellä osaamisensa lopullisesti, itselleen ja ennen kaikkea muille. Sen jälkeen "Ilu" olisi jo kelvannut Jokereiden profiilinimeksi, mutta tie vei vielä vuodeksi Amerikkaan. Tänä syksynä hän nautiskelee elostaan jokerina. Seura teki keväällä selväksi, kenet halutaan orkestroimaan peliä SM-liigan vaativimmalle tontille. Narrilaumaan kaivattiin pelaavampaa ilmettä, tarvittiin pelillistä johtajaa ja riittävän vetovoimaista tähteä. Haluttiin Ilari Filppula. NAURAA Ajat ovat muuttuneet, ja niin on Ilari Filppulakin. Kolmannella yrittämällä hän on kasvanut Jokereillekin kelpaavaksi SM-liigan profiilinimeksi. EI TARPEEKSI HYVÄ JOKEREIHIN Jokeritähden ura ei ole ollut varsinaista paraatimarssia. Filppulalle on 30-vuotiaana ensimmäistä kertaa urallaan pedattu kauteen lähtiessä se rooli, johon hänet on kuin luotu. Liigakauden avanneessa paikalliskohtaamisessa Filppula luisteli jäälle itseoikeutettuna avausviisikon johtajana ja jätti varjoonsa liigan kirkkaimman nimen, HIFK:n Mikael Granlundin. Tässä kohtaa voidaan hyvällä syyllä todeta, että kolmas kerta toden sanoo. Jokerit on seura, jossa Filppula nuorena lupauksena lähti tavoittelemaan kuuta taivaalta. Mutta vasta kolmannella yrittämällä hän on pelaaja, johon jokerijohto aidosti luottaa. Yksilö, joka kelpaa omana itseään. Ilari Filppulan tarina on malliesimerkki kahdesta asiasta. Siitä, miten vaikeaa kiekollisesti taitavien nuorten pelaajien on ollut tehdä läpimurtoa miesten tasolle aiempina vuosina. Toisaalta juuri tämän luontoisen taiturin kukoistus kertoo siitä, kuinka paljon arvostukset ovat muuttuneet vuosikymmenessä. Suomi-kiekon Uusi Aika on Filppulan valtakautta. Vantaalaispoika hyppäsi Jokereihin viimeisinä juniorivuosinaan ja takoi opinnäytetyökseen vakuuttavat pörssilukemat A-nuorten SM-tasolla. Jokereiden liigaryhmään tie ei kuitenkaan auennut 60 pisteen junnunäytöillä. Elettiin Raimo Summasen, raatokiekon ja silmittömien tähtisikermien valtakautta. LOKAKUU 2011 # 1 ·9·
• 6-0 2000-luvun ensimmäisinä kausina Jokereilta heltisi nykyiselle kultakimpaleelleen yksi liigaottelu, tarkemmin ottaen muutama vaihto yhden ottelun loppuhetkillä. Filppula etsiytyi takaisin Vantaalle, jossa hän todisti olevansa ainakin tehokas Mestis-pelaaja. - Se rooli, mihin rahkeet olisi silloin riittäneet heidän mielestä, olisi ollut neloskentässä. Ja siihen oli parempia miehiä. Ei mulle jäänyt kaunoja "Ramia" kohtaan, ymmärsin sen. Tai ainakin nyt ymmärrän, Filppula muistelee Summasen aikakautta. Kahden Kiekko-Vantaan lohipaidassa vietetyn kauden (2001­2003) jälkeen kasassa oli satakunta Mestis-ottelua piste per peli ­tahdilla. Vuoden tulokkaanakin palkittu Filppula pakkasi laukkunsa ja matkasi Jyväskylään. JYPissä hän osoitti olevansa liigatason pelaaja. Se poiki uuden mahdollisuuden Helsingissä. Kausi 2005­ 2006 muistetaan Jokereiden osalta pääosin seuraikoni Waltteri Immosen valmennusfiaskosta ja koko joukkueen mahalaskusta. Filppulan veljeksistä vanhempi mahtui jo pelaamaan, mutta läpimurto jäi haaveeksi. - Se oli aika kaksijakoinen kausi. Meillä oli taas hirveä joukkue ja olin lähtökohtaisesti kolmosneloskentän pelaaja. Mutta siinä tuli hyviltä pelaajilta niin paljon alisuorittamista, että pääsin luikertelemaan isompaan rooliin. Alkukausi oli todella hyvä, mutta loppukaudesta lopahti taas. En vaan pystynyt silloin pitämään sitä tasoa, Filppula arvioi 25 pisteen kauttaan. -Olin kyllä silloinkin hirveän toiveikas, että saisin jatkaa Jokereissa. Jostain syystä ei vaan silloin saatu sopimusta aikaiseksi. Todennäköisesti olin niitä pelaajia, jotka siivottiin pois huonon kauden jälkeen. Oli aika etsiä taas toista tietä. TOIVIORETKI MAAKUNTIIN Jyväskylä oli Filppulalle hyvä paikka jo ennen toista yritystä Jokereihin. Harmittomassa sarjan peräpään seurassa rima oli pääkaupunkia matalammalla. Ja ennen kaikkea valmentajana · 10 · # 1 LOKAKUU 2011 oli Matti Alatalo, jolla riitti olosuhteiden pakostakin malttia nuorten pelaajien koulimiseen. JYPissä Filppula sai rauhassa opetella, miten Mestis-pelaajasta kypsytään liigapelaajaksi, omilla aseillaan. - Eihän se ihan ruusuisesti lähtenyt sielläkään, mutta Matin ansiosta sain jatkaa. Sielläkin nuoren pelaajan piti aloittaa alemmista ketjuista. Se oli vaan sellainen asia, mitä en osannut toteuttaa kovin hyvin. - Sitten kävi vielä niin, että kun liigassa oli kuulemma isoja ja vahvoja äijiä, niin yritin kerätä hirveästi voimaa ja massaa. Painoin joku 90 kiloa silloin, en päässyt oikein liikkeellekään enää, Filppula hymähtää yritykselleen sopeutua vaatimustasoon. Lyhyeksi jääneen Helsingin visiitin jälkeen paluu JYPiin oli luonteva vaihtoehto. Alatalo teki taitosentterille vielä toisen ison palveluksen, antoi avaimet käteen ja päästi Filppulan isoon kiekolliseen rooliin. Syksyllä 2006 se oli toki jo ansaittuakin, sen kertoivat lopulta tuloksetkin: vaikka JYP ei menestynyt, Filppulan saldoissa komeili runkosarjan päätteeksi mukava lukema 15+26. Maalimäärä on edelleen hänen liigauransa paras. Filppula pelasi ensimmäisen läpimurtokautensa onnistuen myös hyökkäyspelin johtajana. Jatko Jyväskylässä ei sujunut yhtä ruusuisesti, sillä Alatalon tilalle JYPin nousua rakentamaan ilmaantui Risto Dufva. Tulosta tuli nopeasti, mutta Filppulalle kurssinmuutos oli lopun alkua Keski-Suomessa. Peliaika, tehot ja itseluottamus hiipuivat. RD:n robottiarmeijassa pelillisiä vapauksia suotiin vain yhdelle kolmikolle ja sen vitjan keskushyökkääjän nimi oli Jarkko Immonen. Filppula oli väärä mies toteuttamaan JYP-luotsin aivoituksia. - Riston kanssa ei vaan ajatukset pelistä natsanneet, muutenhan me tultiin tosi hyvin toimeen. En vaan yksinkertaisesti soveltunut siihen Riston pelitapaan. Eikä vapauksia voinut antaa kaikille, Filppula kertaa. Laihojen vuosien jälkeinen JYPin mestaruushuuma jäi kokematta, mutta onni oli matkas- sa, kun TPS:n silloin päävalmentaja Hannu Virta halusi Filppulan Turkuun keväällä 2008. Tulevan mestaruuskevään kiimaan oli kuitenkin vielä pitkä matka. VOIMAJUOMAA SUIKKASEN BAARISTA Pikaisen valmentajavaihdoksen ja ikävän nilkkavamman jälkeen profiilinimeksi hankittu Filppula huomasi pelaavansa ensimmäisen TPS-kautensa keväällä pikkuminuutteja nelosketjussa. Uuden päävalmentajan Kai Suikkasen luottamus oli voitettavissa vain teoilla ­ siitä kumpusi koko uransa ajan ailahdelleen keskushyökkääjän lopullinen läpimurto. - Itsessäni oli paljon syytä. Vaikka mulle oli tietynlaista roolia kaavailtu, ei sitä kenellekään anneta, se pitää lähteä itse ottamaan. Toiselle kaudelle sain harjoitella terveenä ja muutenkin yritin muuttaa kaikkea ammattimaisemmaksi, oli kaikki ruokaohjelmat ja muut. Muutos oli kokonaisvaltainen ennen kaikkea pelillisesti. Kun jalat liikkuivat ja fiilis oli kohdallaan, Filppulan itseluottamus alkoi rakentua mittoihin, jotka tekivät hänestä kevääseen mennessä pysäyttämättömän. Suurin muutos oli silti se, että Suikkanen sai taottua taiteilijasielun takaraivoon idean pelaamisen tuloksellisuudesta. Seisovilta jaloilta väkisin haetut (harha)lättysyötöt alkoivat vähitellen vaihtua sopivasti rytmitetystä liikkeestä annettuihin ratkaisusiirtoihin ­ tai perusvarmoihin syöttöihin, jos oli sen paikka. - Siellä oltiin monessa palaverissa mukana. Se oli Suikkasen vahvuus, että hän halusi niitä pitää ja ihan aidosti oli kiinnostunut, mitä pelaajat sanoivat. Ja kyllä me sen ekan kauden jälkeen käytiin pitkät palaverit, että mitä odotetaan, ja minkä on muututtava, Filppula tunnustaa. Se, minkä oli muututtava, ja mikä muuttui, oli Filppulan suoritusvarmuus. TPS:n mestaruuskausi oli Filppulalle ensimmäinen sesonki, jonka hän pelasi paitsi nousujohteisesti, ennen kaikkea hiipumatta kesken matkan. Pistesaldo oli maaliin tullessa komea (runkosarjassa 12+37,
• 6-0 pudotuspeleissä 2+12), mutta paljon puhuttelevampaa oli kokonaisvaltainen pelillinen muutos. - Enhän mä ollut siinä vaiheessa voittanut mitään, oli se itsellekin hirveän iso juttu. Pystyin pelaamaan hyvin ja olemaan isossa roolissa voittavassa joukkueessa. Ei sitä sillä tavalla ajattele, että lähtee muille jotain todistamaan, mutta varmasti siinä kävi jotain sellaistakin. vaan tyytyväinen kaikkeen. He olivat varmaan jo tehneet pitkän tähtäimen suunnitelmia nuorempien pelaajien varalle, Filppula järkeilee. ole muuttunut. Kehitystä on tarvittu, mutta nyt aika on kypsä virnuilevalle narrille, joka on pitänyt kiinni omasta identiteetistään. - Olisinko päässyt nopeammin tähän, vai olisinko päässyt ollenkaan, jos olisi omaa pelaamista muuttanut? Varmaan ydin on just siinä, että on säilyttänyt oman tyylinsä, Filppula arvelee. - Paljon on asioita, joita on pitänyt muuttaa ja sellaista, mitä ei nuorena edes ymmärtänyt liigapelaamisen lainalaisuuksista. Mutta se sisin, miten ajattelee pelaamista, on pysynyt. Mutta mikä on se ydin, taikurin salaisuus? Se on voittamisen halu, joka ylittää häviämisen pelon. Se on pelaamisen nautinto, sisäinen vaatimus siitä, että kentällä on oltava hauskaa. Lopulta kokemus on hionut timantin kiiltäväksi. Vuodet ovat opettaneet, että kirkkain loisto tulee esiin, kun vastapainona on riittävä annos maltillista tavanomaisuutta. - Se tulee iän mukana, ymmärrys siitä, että joka tilanteesta ei tarvitse ratkaista peliä. Sellainen kyky tehdä jatkuvasti oikeita ratkaisuja. Vaikka nyt heittää päätyyn, seuraavassa vaihdossa voi tulla uusi paikka, Filppula filosofoi. Seuraava vaihto on aina mahdollisuus. Etenkin jos kiekko on oikean miehen lavassa. Teksti: Jani Mesikämmen Kuvat: Jani Mesikämmen, Tomi Hänninen SUOMI-KIEKON SEURAAVA SUKUPOLVI 1. Aleksandr Barkov jr, Tappara Pikku-Parkkovi tuli teki kaikkien aikojen nuorimpana pelaajana liigamaalin - takapuolellaan. Muut näytöt sitäkin kovempia, huikea peliäly eli on isänsä poika. 2. Rasmus Ristolainen, TPS Toinen 16-vuotias ihmelapsi. Iso puolustaja, joka osaa luistella ja uskaltaa pelata. Pelaa jo isoja minuutteja ja näyttääkin vähän Chris Prongerilta. 3. Olli Määttä, London Knights Pelaa maailman kovinta junnuliigaa Kanadassa, koska JYPin suunnitelmat Mestis-peleistä eivät houkutelleet. Kovaa valuuttaa ensi kesän NHL-draftissa. 4. Samu Perhonen, JYP Takatukka ja maalivahdin kyvyt kestävät kansainvälisen vertailun. Tappelee peliajasta Mestiksessä, miksi? JYPin kausi on jo menetetty, huippulupaus kehiin. 5. Kalle Torniainen, HIFK Ruotsissa pelaamisen salat opetellut taitohyökkääjä, täydentää paketin opettelemalla brändi-kiekkoa HIFK:n junnuissa. Saa tulla puskista niiden ilmaveivi-veljesten takaa. 6. Markus Granlund, HIFK Niin, ne Granlundit. Eikö meillä ole ennenkin ollut ihan kohtuullisia veljespareja? Tulee niin pian isoveljen perässä, että pääsee helpommalla. Löysi jo paikkansa liigassa. MUUTTUMATON YDIN Nyt Filppula saa pelata mukavuusalueellaan, nauttia vastuusta omilla ehdoillaan. Ja valmentajallakin on useimmiten mukavaa, kun Filppulan vitja hyörii jäällä. Jokeriluotsi Erkka Westerlund totesi ennen kauden alkua Urheilulehdelle, että narripakan ykkössentteri on joukkueen "pelitapaesimerkki" ­ niin harjoituksissa kuin otteluissa. Vaikka Filppula on pelimiehenä nautiskelija, taiteilijasielu ja rento veijari, hän suhtautuu eteensä katettuihin odotuksiin suurella vakavuudella. - Se on hirveän vastuullinen rooli. Paitsi että pitäisi tulla tulosta, pelin pitäisi näyttää meidän näköiseltä peliltä koko ajan. Nuoremmat pelaajat totta kai seuraavat kokeneempia. Jos me mennään kentälle neppailemaan, koko peli menee helposti sellaiseksi. Filppula linjaa tavoitetasonsa armottomasti: on oltava illasta toiseen hyvä. Niin hyvä, että joukkue voi luottaa siihen. Silloin hänen on muistettava pitää pelirohkeus erillään tyhmänrohkeudesta, ja huippusuoritusten jano tasapainossa suoritusvarmuuden kanssa. Päämäärä ei ole kypsyneelle keskushyökkääjälle liian kova. Hän kykenee huippuketjussa takomaan vähintään pisteen ottelua kohti. Hän pystyy tarjoilemaan riittävästi maalikimara-hetkiä ja takuuvarmoja maalipaikkoja laitahyökkääjilleen illasta toiseen. Ja mikä tärkeintä, Filppula pystyy hallitsemaan peliä omilla esityksillään. Taitoniekan pään sisäinen tietokone raksuttaa terävästi kaukalon ulkopuolellakin. Hän erittelee terveen painetilan pelaamisen kannalta tarpeelliseksi, ulkoiset paineet taas tarpeettomaksi kuormaksi. Kuten arvata saattaa, isokaan vastuu ei huimaa, kun itseluottamus on kohdillaan. - Ei vastuuta saa pelätä. Se on yksi parhaista tunteista, kun saa luottamusta ja pystyy vastaamaan siihen. Se on parhaita hetkiä, kun pääsee viimeisillä minuuteilla kentälle ja pystyy hoitamaan homman. Jos niillä hetkillä kyyristelee jonkun takana, hommasta menee into. Ilari Filppula on aina osannut pelata, sitä ei kiistä kukaan. Jos ulkojäähöntsäilylle olisi omat liigansa, Filppula olisi ollut sen lajin eliittiä jo vuosikymmenen. Vaihtoehtoisen todellisuuden puutteessa hänen on kuitenkin pitänyt taivaltaa pitkä tie nykyjääkiekon huippunimeksi. Se kasvu tiivistyy kahteen seikkaan. Siihen, miten Filppula on muuttunut ­ ja siihen, että hän ei VIIMEINEN OPPIVUOSI Turussa Filppula oppi tasaisen huippusuorittamisen perusteet. Syvennetyn oppimäärän hän suoritti viime kaudella AHL-jäillä. Ikään kuin palkintona huippuvuodesta kotimaassa hän pääsi pikkuveljensä Valtterin jalanjäljissä Detroit Red Wingsin leipiin. NHLunelma jäi täyttymättä, mutta vuosi oli silti arvokas. Ammattilaisjääkiekkoilijan kovimpia testejä on pelata pohjoisamerikkalaisessa liigassa kauden aikana 80-100 ottelua, ja säilyttää oma tasonsa syksystä kevääseen. NHL:ääkin kovempi koulu tässä suhteessa on farmiliiga, jossa arjesta riisutaan pois kaikki loisto, hienot hotellit ja parhaat kulkuvälineet. Tilalle saa ympäristön, jossa joutuu taistelemaan jopa omia joukkuetovereitaan vastaan. Ailahtelevuuden perikuvana aiemmin tunnettu Filppula pelasi Detroitin farmiseurassa Grand Rapidsissa tasaisen laadukkaan kauden. 20 maalia ja 64 tehopistettä eivät ole suomalaispelaajille arkisia lukemia edes AHL:ssä, niillä tehoilla Filppula hätyytteli uudessa ympäristössä pistepörssin kärkikymmenikköä. Juuri tästä suoritusvarmuudesta mies iloitsee itsekin. - Hirveän eurooppalainen tapa siellä kuulemma on, että kaksi ekaa kuukautta jaksaa ja sitten häviää kuvasta. Se oli mulle iso haaste yrittää olla koko ajan parhaimmillaan. Siellä tuli niin väsyneenä pelattua monesti, ettei Suomen härkäviikot taida kauheasti enää tuntua. Siellä oli jatkuvasti samanlaista rytmiä. Hampaankoloon jäi ainoastaan se, että edes vahvat esitykset eivät poikineet harjoituspelikauden jälkeen ainuttakaan näyttöpaikkaa legendaaristen punasiipien riveissä. Iso Show jäi kokematta, siellä Filppula olisi halunnut vielä todistaa jotain itselleen ja muille. Tässäkin suhteessa hihaan tarttui silti arvokas oppi: taalaliigassa päätöksiä sanelevat monet muutkin seikat kuin pelilliset ansiot. - Kyllä siinä välillä oli toiveikas, kun ylhäällä oli loukkaantumisia ja peli kulki. Mutta heillä oli eri suunnitelmat, eikä sitä sen enempää perusteltu. Valmentaja oli aina Alennuskoodi: RS6NOLLA www. 87 .fi LOKAKUU 2011 # 1 · 11 ·
• 6-0 Teksti: Juhavaltteri Salminen Kuvat: Jani Mesikämmen reihin harrastamaan ja pitämään hauskaa. Jopa viidennen ja kuudennen divisioonan maahanmuuttajataustaisissa joukkueissa taas voi olla hirveä kilpailuvietti, Pratesi tuumaa. - Muualta tulleiden urheilukulttuuri voi usein olla hyvinkin menestyspainotteista. Ei toki aina, mutta usein. Monesti motivaatio on tietynlainen automaatio, minkä takia maahanmuuttajista tulee paljon huippuja. Tällaista resurssilisää suomalaisella urheilulla ei ole varaa hukata. KYNNYS YHÄ KORKEALLA Menestyksen polulla riittää kuitenkin mutkia. Vaikka toisen polven maahanmuuttajille suomalaiseen seuraan liittyminen on luontevampaa kuin heidän vanhemmilleen, urheiluharrastus ei aina ala helposti. ­ Suomalainen seuratoiminta voi olla pohjimmiltaan vierasta maahanmuuttajille tai ainakin heidän vanhemmilleen, Pratesi sanoo. Toinen ongelma on raha. Suomessa harrastaminen on yksin- kertaisesti kallista. ­ Urheileminen kallistuu koko ajan eikä perheissä välttämättä ymmärretä, miksi urheilemisesta pitää maksaa. Jos ymmärretään, hinta voi kuitenkin nousta kynnykseksi. Jalkapallo on edullinen laji, pelaaminen onnistuu kuudellakympillä kuussa. Mutta jääkiekon pelaaminen voi maksaa 350 euroa kuukaudessa. Siinä kohtaa 90 prosenttia maahanmuuttajataustaisista voi heittää ajatukselle hyvästit, Pratesi lataa. SM-liigaseura JYPin pelaajakoordinaattorina toimiva Jukka Holtari tuo esiin ryhmädynamiikan kiemurat. ­ Harrastus vaatii porukkaan tulijaltakin paljon. Pitää olla paitsi hyvä pelaamaan, myös vähän hyvä jätkä. Lisäksi kielimuuri taitaa olla usein aika vaikea asia. Ryhmään on paha päästä sisälle, jos yhteinen kieli on rajallinen eikä siihen kiinnitetä huomiota, Holtari pohtii. Suoranaista syrjintää tai rasismia asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä ongelmana. ­ Ruohonjuuritasolla monikult- tuurisuus on usein arkipäivää eikä kaikissa seuroissa erityisponnisteluja joukkueissa välttämättä tarvita. He ovat itse rakentaneet toimintamekanisminsa, Pratesi näkee. Nuorten jalkapalloilua läheltä seuraava Vertainen pitää urheilua sinänsä mutkattomana tapana edistää monikulttuurisuutta. Holtari on samoilla linjoilla. ­ Uskon vahvasti, ehkä vähän naiivistikin siihen, että urheilussa on aika vähän tilaa rasismille. Jonkinlaiseen joukkueeseen kuuluminen vähentää epäluuloa kaikilla osapuolilla, jos on erilaisia nuoria. Se taas lisää sitä, jos ollaan ja eriydytään pelkästään omissa porukoissa, Holtari ynnää. TULOKSIA MONELLA TAPAA Panostuksen lisääminen ei tietenkään automaattisesti tarkoita sitä, että suomalainen huippu-urheilu lähtee uusille urille. Asia voidaan nähdä myös paljon laajemmin hyödyttävänä ilmiönä. ­ Voidaan ajatella, että viime vuosien toiminnan tulokset näkyvät jo nyt. Suomessa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria mukana hyvässä urheilutoiminnassa, Vertainen sanoo. Pratesin edustama Palloliitto on pari viimeistä vuotta vienyt Helsingin kouluihin paikallisten seurojen vetämiä iltapäiväkerhoja. Vuodenvaihteen jälkeen vastaavaa on tarkoitus käynnistellä myös Turussa ja Tampereella. Kaiken järjen mukaan menestys maahanmuuttajien integroinnissa poikisi lopulta myös huipputason menestystä. ­ Niissä maissa, joissa ulkomaalaistaustaisten mukaantuonnissa on onnistuttu, on saavutettu pitkän aikavälin tulosta myös huippu-urheilussa, Vertainen vinkkaa. Suomessa ollaan jäljessä moniin muihin maihin verrattuna, mutta toisaalta Suomi voi päästä hyödyntämään muiden maiden osaamista. ­ Varmasti lajikohtaisesti käydään läpi, miten muualla Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa näitä asioita on viety eteenpäin. Niitä esimerkkejä on hyvä käyttää, Vertainen ennustaa. "SUOMALAISLAPSET OVAT SVEITSILÄISTYNEITÄ" uomalaisen huippu-urheilun ja maahanmuuttajavähemmistöjen suhdetta voi tarkastella myös käänteisesti. Sinivalkoinen urheiluyhteisö tarvitsee uutta kuohuvaa verta, koska kantaväestöön kuuluvan nuorisomme kermasta ei enää nouse esiin riittävästi palavasilmäisiä atleetteja. "Syy" on hyvinvointiyhteiskunnan. Jukka Holtari tarkkailee ja arvioi työkseen nuoria urheilijoita. Hän on paitsi JYPin pelaajakoordinaattori, myös NHL-seura Boston Bruinsin kykyjenetsijä. Holtari arvioi, että nyky-Suomesta on katoamassa aiempien vuosikymmenten urheilijatähdille ­ ja esimerkiksi pohjoisamerikkalaisen ammattilaisurheilun tuhkimotarinoille ­ ominainen sosiaalisen nousun eetos. - Isolla osalla lapsia on asiat suhteellisen hyvin, kyllä se vaikuttaa. Meiltä on kadonnut sellainen be somebody ­ajattelu, sellainen pyrkimys sosiaaliseen nousuun ja parempaan elämään. Se on ainakin minun sukupolvellani ollut vielä vahvemmin esillä, Holtari pohtii. Siinä missä maahanmuuttaja-lapsi voi Suomessakin vielä nähdä urheilu-uran monenlaisen ylöspäin ponnistamisen välineenä, syntyperäisillä suomalaislapsilla riittää elämässä onnistumisen ja menestymisen väyliä yllin kyllin muilla elämänalueilla. Urheilujärjestelmän näkökulmasta suomalaistenavilla on kenties liiankin hyvät oltavat. Mukavoituneista nuorista ei kasva tykinruokaa urheilukoneistolle. Huippu-urheilu ja sen vaatima elämäntapa kun on edelleen hieman hullua puuhaa. - Voi olla, että meillä on vähän sellaista sveitsiläistymistä. Voidaan hyvin ja lapsilla on paljon harrastuksia, ei tarvitse panostaa yhteen lajiin eikä ponnistella siinä pärjätäkseen. Ainahan voi vaihtaa toiseen. - Kyllä se terä on tylsistynyt, kun melkein kaikilla on aika mukava olo. Urheilussakin pitää olla joku sisään rakennettu vimma, joka ajaa tavoittelemaan huipputasoa, Holtari tuumaa. Jani Mesikämmen S www. 87 .fi Alennuskoodi: RS6NOLLA LOKAKUU 2011 # 1 · 13 ·
• 6-0 UUSI AIKA: MEDIAN MUUTOS Aktiivifanit haukkuvat mielellään sanomalehtien ottelujuttuja. Harva kuitenkaan tietää, millaisessa kiireessä niitä kirjoitetaan. teksti: Lari Vesander kuva: Jani MEsikämmen M inulla on kiire. Katson Serbia­Suomi-karsintamatsia tv:stä ja kirjoitan samaan aikaan otteluraporttia Turun Sanomiin. Raportin pitää olla valmis kymmenisen minuuttia ennen ottelun loppua, koska se pitää vielä taittaa ennen kuin lehti menee kiinni viisi minuuttia pelin päättymisen jälkeen. Juttuni valmistuu ajallaan. Lähetän sen sihteerinäkymään ja taittaja sovittelee sen sivulle. Sitten vain toivomme, ettei kumpikaan joukkue tee maalia. 0­0-tilanteessa yksikin osuma muuttaisi paitsi lopputuloksen, myös jutun otsikon ja kärjen. Maalista pitäisi kirjoittaa ainakin yksi kappale ja saman verran tekstiä poistaa muualta jutusta. Se olisi tukala urakka viidessä minuutissa ­ varsinkin kun samaan aikaan pitäisi taittaa paikan päällä peliä · 14 · # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 seuraavan toimittajan kommenttijuttu samalle sivulle. Onneksemme peli päättyy 0­0. Kommenttijuttu saapuu sähköpostitse ja se taitetaan saman tien sivulle. Sivu saadaan valmiiksi ja lehden ensimmäinen painos laitetaan kiinni. Kello on 23.15. Toimituksessa työt kuitenkin jatkuvat. Alamme taittajan kanssa poimia tv-haastattelusta päävalmentaja Roy Hodgsonin kommentteja ja raivata niille tilaa otteluraportista. Belgradissa oleva toimittaja välittää pelaajien kommentteja. Maakuntalehtien ensimmäiset painokset menevät kiinni yhdentoista tienoilla, mutta yksittäisille vaihtosivuille voi saada lisäaikaa. Nyt aikaa on saatu kolme varttia. Se yritetään käyttää mahdollisimman tehokkaasti, jotta juttu ottaisi ilmestymispäivänään edes hieman vähemmän turpiinsa sähköisiltä viestimiltä. Keskiyöhön mennessä uusi sivu on valmis. Odotamme vielä tovin toimituksessa varmistaaksemme, että kaikki sujuu painoon asti hyvin. Sitte n pitkä iltavuoro on vihdoin pulkassa ja voimme lähteä kotiin. Toimituksen porttikongissa pakettiauto tuo jo ensimmäisiä lehtiä painosta. ERILAISIA RESURSSEJA Edellisen kaltaiset tilanteet ovat arkea maakuntalehtien toimituksissa. Iltapäivälehdessä homma toimii usein hieman paremmin. Iltalehden urheilutoimituksessa kesän 2010 MM-finaali on organisoinnin mallinäyte. Työtä on tehty paljon jo etukäteen. Kummastakin joukkueesta on tehty koko sivun kattava pelaajaesittely ja iso kolumni valmiiksi. Voittajajoukkueen osalta ne päivitetään julkaisukelpoisiksi finaalin aikana, häviäjän jutut päätyvät bittien taivaaseen. Töihin on kutsuttu kymmenkunta toimittajaa, joista jokaisella on ottelun loputtua yksi homma hoidettavanaan. Yksi hoitaa ottelujutun tekemisen. Toinen kirjoittaa voittaja- ja häviäjämaan tunnelmista jutun, johon hän on katsonut ottelun aikana jo kuvia valmiiksi. Kolmas viimeistelee ratkaisupelaajien arviot. Neljäs soittaa kokeneelta valmentajalta kommentit ottelusta. Viides koordinoi graafikolta kuvitusta pelin ratkaisuhetkestä. Ja niin edelleen... Vaikka ottelu venyy jatkoajalle, ei juttujen kanssa tule edes kiire. Urakassa auttaa se, että iltapäivälehdessä deadline koittaa vasta yhdeltä yöllä. Maakuntalehdet häviävät iltapäivälehdille deadlinen lisäksi resursseissa. Niillä ei ole laittaa finaaliurakoihin kymmentä urheilutoimittajaa, koska niillä ei yleensä ole kymmentä urheilutoimittajaa. Eikä ole iltapäivälehdelläkään, kun ottelu on tavallinen liigamatsi. Silloin katsomossa on ne samat yksi tai kaksi toimittajaa kuin maakuntalehdilläkin. Monesta kannattajasta tuntuu ottelujuttuja lukiessa siltä, että he olisivat voineet itse kirjoittaa paremman jutun. Harva heistä kuitenkaan tuntee jutunteon lainalaisuuksia. Ensimmäinen niistä on aikaraja eli deadline. Tavallisen Veikkausliigan ottelun päätyttyä paikallistoimittajalla on noin 1,5 tuntia aikaa kirjoittaa ottelujuttu, siihen mahdollisesti liittyvä kommentti sekä useimmiten tarvittavat tilastofaktat sekä uutisvinkit. Kirjoitusaika on vasta osa haastetta. Jutun pitää olla myös sopivan mittainen. Yleensä ottelujutut julkaistaan pääjuttuina, jolloin niiden mitta on noin 2 500­3 000 merkkiä, iltapäivälehdissä vielä vähemmän. Leipätekstin lisäksi myös otsikon ja ingressin pitää mahtua ennalta määrättyyn lokeroon. Lisäksi otsikon ja jutun alun pitäisi pelata hyvin yhteen valitun pääkuvan ja siihen tehdyn kuvatekstin kanssa. Tämän kaiken keskellä toimittajalta unohtuu usein, mitä annettavaa jutulla on seuraavana päivänä lukijalleen. Luvattoman usein vastaus kuuluu: ei juuri mitään. KATOAVA TAITEENLAJI Internetin ja maksu-tv:n ansiosta lukija pystyy näkemään melkein minkä tahansa ottelun suorana, otteluraportit ja maalikoosteetkin ovat tarjolla jo peli-iltana. Aktiivikuluttajalle on turha toistaaseu- raavan päivän lehdessä sitä, mitä he ovat nähneet omin silmin edellisenä päivänä. Se ei kuitenkaan estä urheilutoimittajia yrittämästä. Moni ottelujuttu on vielä tänä päivänäkin kuin karvalakkiversio edellisen illan tvlähetyksestä ­ ilman hidastuksia ja asiantuntijalausuntoja. Lajiniilot kaipaavat vanhoja hyviä aikoja, jolloin paikallislehdestä pystyi lukemaan edellispäivän pelistä 5 000 merkin otteluselostuksia, joissa kerrattiin pelin tapahtumat lähes kronologisessa järjestyksessä. Niistä selostuksista oli kiva tarkastaa, oliko katsonut toimittajan kanssa saman ottelun, mutta hyvän urheilujournalismin kanssa niillä ei ollut mitään tekemistä. Siksi on pelkästään hyvä, että vanhanaikaiset otteluraportit kuolevat hiljalleen pois urheilusivuilta. Iltapäivälehdissä näin on jo käynyt. Otteluista kerrotaan tulos ja sitten keskitytään yksittäiseen pelaajaan tai ilmiöön. Palstatila käytetään selostamisen sijaan kommentointiin. Iltapäivälehtien ratkaisu on esimerkki suuremmasta muutoksesta. Internetin ja tv:n takia sanomalehti on menettänyt asemansa tapahtumien raportoijana. Siksi myös kotimaisten sanomalehtien olisi löydettävä roolinsa tapahtumien ennakoijana, taustoittajana ja analysoijana. Etsintä on käynnissä ­ ja voi olla, että se ei koskaan tule valmiiksi. Lehdet tarvitsevat edellä mainittujen roolien täyttämiseksi nykyistä enemmän toimittajia ja toimittajat taas nykyistä enemmän aikaa ja merkkejä. Siitä futisfanien kannattaisi olla huolissaan, ei otteluraporteista. Ne siirtyvät muun raportoinnin tavoin nettiin, juuri sinne minne ne kuuluvatkin. LOKAKUU 2011 # 1 · 15 ·
• 6-0 U U S I A I K A : H U U H K A JA N L I I TO LUCKY LUKE · 16 · # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 LIVERPOOL EI JAHTAA PIKAVOITTOJA John W. Henry tekee omistamastaan Liverpoolista taloudellisen reilun pelin mallioppilasta. Muutaman vuoden sisällä seuran on tarkoitus olla taas huipulla - ja täyttää UEFAn uudet taloudellisen reilun pelin ehdot. Mesenaattien johtamien seurojen rahankäyttö saa jenkiltä tylyn tuomion. Olit Anfield Roadilla kauden avausottelussa Liverpool­Sunderland. Millainen päiväsi oli? ­ Olin edellisenä päivänä Münchenissä tutustumassa Allianz Arenaan, joka on uskomaton saavutus Bayern Müncheniltä. Tulin Liverpooliin myöhään perjantaina. Lauantaiaamuna tapasin Tom Wernerin (Liverpoolin toinen omistaja, toim. huom.) ja Ian Ayren (toimitusjohtaja). Heidän kanssaan tapasimme Liverpoolin kannattajien edustajat. Valioliigan Richard Scudamore ja Englannin jalkapalloliiton David Bernstein olivat ottelussa, joten keskustelin kummankin kanssa. Miltä tuntui katsoa joukkuetta, jota olit mukana kokoamassa? ­ Puhuimme Wernerin kanssa siitä, kuinka moni pelaaja oli tullut joukkueeseen meidän tulomme jälkeen. Joukkueen päättäväisyydestä kertoo se, että Luis Suarez oli mukana niin pian Copa American jälkeen. Tällä seuralla on hieno historia. Haluamme pelaajia, jotka ymmärtävät, kuinka iso asia jokainen ottelu on miljoonille ihmisille joka puolella maailmaa. Kannattajillamme on odotuksensa, ja jokaisen pelaajamme täytyy olla niiden arvoisia. Niin ei ollut, kun tulimme seuraan. Manageri Kenny Dalglish, apulaismanageri Steve Clarke, urheilutoimenjohtaja Damien Comolli ja Ian ovat muuttaneet asetelman täysin. · 18 · # 1 LOKAKUU 2011 U utta Liverpoolia viedään Euroopan huipulle maltilla. Uusi omistaja John W. Henry myöntää suoraan, että Englannin mestaruus tällä kaudella on utopiaa ja Mestarien liigan paikkakin kovan työn takana. Mikä on Liverpoolin tavoite tällä kaudella? Onko joukkueella minimitavoitetta? ­ Manchester United on loistavasti koonnut nuoren, lahjakkaan ja leveän ringin. He olivat huippukunnossa jo harjoitusotteluissa. Me olemme vasta aloittaneet rakennustyömme ja olemme vuosia Unitedia jäljessä. Emme odota voittavamme Valioliigaa tällä kaudella. Manchester City voi ilmeisesti käyttää rajattomasti rahaa ja he haluavat tähden jokaiselle pelipaikalle. Sitä vastaan on vaikea kilpailla. Tällä kaudella tavoitteemme on paikka Mestareiden liigaan. Se ei kuitenkaan ole helppoa, koska kuusi Euroopan parhaimmistoon kuuluvaa joukkuetta tavoittelee neljää Mestareiden liigaan oikeuttavaa paikkaa. FAIR PLAY KANNATTAA Mikä englantilaisessa jalkapallossa on tehnyt sinuun positiivisen vaikutuksen ensimmäisen kymmenen kuukauden aikana? ­ Tuomarit ovat hyviä. Tuomarointi on jalkapallossa subjektiivisempaa kuin missään muussa urheilulajissa. Mitä enemmän katson - ja minä katson aivan liikaa jalkapalloa - sitä vaikuttuneempi olen tuomareista. Ihmeellisintä on se, kuinka hyvin avustavat erotuomarit näkevät paitsiotilanteet. En vain tajua, miten he tietävät, milloin syöttö lähtee. Ja miten samasta paikasta voi päätellä, onko joku paitsiossa? On todella turhauttavaa, kun he epäonnistuvat, mutta he onnistuvat 95-prosenttisesti. Vaikka heidän tekemisistään valitetaankin paljon. Mistä asioista olet yllättynyt? ­ Koko pelaajasiirtojärjestelmä on sokki, koska tulen pohjoisamerikkalaisesta urheilumaailmasta. Täällä pelaajan "on lähdettävä", jos joku muu seura päättää haluta hänet. Voimassaoleva sopimus ei tunnu merkitsevän siinä kohtaa mitään! Sopimukset sitovat vain seuroja, ei pelaajia. Myös pelaajasiirtoihin käytettävät rahat ovat tietysti melkoisia. Kun tulit mukaan brittifutikseen, teit selväksi kannattavasi UEFAn taloudellista reilua peliä. Onko Liverpoolin mukautuminen sääntöihin aikataulussa? ­ Niiden sääntöjen mukaan on ehdottomasti elettävä, jos seura haluaa olla kestävällä pohjalla. Mitä tapahtuu, kun seuran pitkäaikainen, tappiollinen rahankäyttö loppuu yhtäkkiä, kun sitä ei enää tueta? Millä tavalla seurat selviävät, jos miljardööriomistajat vetäytyvät? Historia ei näytä hyvältä sillä saralla. Entä muut seurat? Olet julkisesti kyseenalaistanut Manchester Cityn uuden sopimuksen City of Manchester -stadionin nimestä. ­ Kyse on siitä, kuinka vakavasti UEFA ottaa asian. Jotkin englantilaiset seurat eivät näytä ottavan taloudellista reilua peliä vakavasti, toisin kuin suuret seurat Italiassa. Kansallisten liittojen pitää ottaa roolia. Englannin jalkapalloliitto on ymmärtääkseni ottanut taloudellisen reilun pelin ohjeet käyttöönsä, mikä on hyvä asia. Tarvitseeko Liverpool taloudellista reilua peliä pärjätäkseen huipulla? ­ Tarvitsemme aikaa jalkapallotoimintamme kehittämiseen ja tulovirtojen kasvattamiseen. Teim- me saman Bostonissa (Henry on myös baseball-seura Boston Red Soxin pääomistaja, toim. huom.). Tulovirtamme eivät vieläkään ole lähelläkään New York Yankeesin tasoa, mutta pärjäämme heille urheilullisesti. Yankees ja Red Sox ovat MLB:n menestyneimmät seurat viimeisten kymmenen vuoden aikana. Liverpool ei ole Euroopan huipulla vielä vähään aikaan, mutta pääsemme huipulle sekä taloudellisesti että urheilullisesti. ASKEL KERRALLAAN PAREMMAKSI Saavuttiko Liverpool pelaajahankinnoissa tavoitteensa kesän siirtoikkunassa? ­ Seura on vuosia myynyt hyviä pelaajia ja ostanut huonompia tilalle. Liverpoolin johdolla ei ole ol-
• 6-0 John W. Henry ja hänen vaimonsa Linda Pizzuti ovat nykyisin tuttu näky Anfield Roadin katsomossa. lut tarpeeksi käsitystä siitä, miten menestytään pitkällä aikavälillä. On outoa, että jotkut kritisoivat meitä rahan tuhlaamisesta. Haluamme vahvistaa seuraa vuosittain, mutta emme halua tuhlata ja tehdä tappiota. Meidän pitää kasvattaa tulovirtojamme, vain siten voimme pärjätä Euroopan huipulla. Iso osa hankintoihin käytetystä rahasta meni brittipelaajiin. Tammikuun jälkeen hankitut Jordan Henderson, Andy Carroll ja Stewart Downing maksoivat yhteensä noin 71 miljoonaa puntaa. Oliko se tietoinen valinta? ­ Valioliigassa on merkittävä kiintiö Englannissa kasvatetuille pelaajille, mikä näkyy brittien arvossa. Mieti, mitä vaikka Connor Wickhamista ja Alex Chamberlainista maksettiin (8 ja 12 miljoonaa puntaa, toim. huom.). Liverpool osti jokaisen pelaajan tietystä syystä. Emme maksaneet ylihintaa briteistä. Olemme menossa oikeaan suuntaan. Kuvaile omaa osuuttasi tämän kesän pelaajahankinnoissa. ­ Olen yrittänyt olla tiiviisti mukana mahdollisuuksien rajoissa, jotta oppisin mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. Tom ja minä olemme aina kyseenalaistamassa kaiken Bostonissa, ja se tapahtuu erittäin positiivisella tavalla, koska meillä on lahjakkaita ihmisiä hoitamassa niitä asioita. Nyt toimimme samalla tavalla Liverpoolissa. Haluan tietää, miksi teemme kuten teemme kentällä tai pelaajahankinnoissa. En hoida omaa hommaani, ellen pysty hahmottamaan yksittäisiä askelei- ta, joita otamme laajemman toimintafilosofian sisällä. Eteneekö oma stadionhanke? Sanoit aiemmin, että Evertonin kanssa samalla stadionilla pelaaminen on poissuljettu vaihtoehto. Pitääkö se edelleen paikkansa? ­ Jos Liverpooliin rakennetaan uusi stadion, niin talouden näkökulmasta - mikä on merkittävin asia - kummankin joukkueen kannattaisi pelata siellä. Kannattajamme eivät kuitenkaan halua sitä. Haluaisimme laajentaa Anfield Roadia, mutta byrokratian takia se asia ei etene vuosiin. Senkään jälkeen ei olisi mitään takeita siitä, että hanke onnistuisi. Jos Anfield Roadia ei voi laajentaa, uusi stadion olisi loistava juttu. Täytyy kuitenkin muistaa, että An- fieldin kapasiteetti on nyt 45 000. Jos rakennamme 60 000 -paikkaisen stadionin, olemme käytännössä törsänneet hirveästi rahaa 15 000 istumapaikkaan. Ei ole mitään järkeä maksaa vaikkapa 300 miljoonaa puntaa 15 000 istumapaikasta. Ei Liverpool ole mikään Lontoo, jossa voit pyytää miljoonan pitkäaikaisesta klubikausikortista. Oheismyyntituloissa katsojaa kohden ei taas ole suurta eroa Anfieldin ja vaikkapa Arsenalin Emirates Stadiumin välillä. Siksi etsimme sponsoria, jolle myymme stadionin nimioikeudet. · Teksti: Duncan White/The Daily Telegraph/The Interview People Käännös: Juhavaltteri Salminen Kuva: Reuters /The Interview People LOKAKUU 2011 # 1 · 19 ·
• 6-0 U U S I A I K A : M A A I L M A N L U O K A N PA L U U AURINKOKUNINK TUHO JA NOUSU Itsensä uuvuttanut Juhani Tamminen kävi henkilökohtaisessa helvetissä ja palasi takaisin Kupittaan kuninkaaksi. lin väsynyt, tuskastunut ja epätoivoinen. Viimeiseen sanaan palasin usein. Päässä takoi päällimmäisenä ajatuksena pelottava kysymys: kauanko tämä kestää? Pahimmillaan mietin, selviänkö tästä koskaan. Jäänkö tällaiseksi loppuelämäkseni? Olotila oli karmiva, eikä ulospääsyä näkynyt missään. Viimeistään niillä hetkillä järkyttävä totuus paljastui. En todellakaan ollut vain fyysisesti ylirasittunut tai pahan flunssan kourissa, vaan täydellisesti uupunut. Työuupumus oli johtanut jonkinasteiseen masennukseen, jonka keskellä kuljin kuin sumussa. Ei energiaa, ei uskoa, eikä valoa missään." Koko kansan kiekkoleijona Juhani Tamminen aiheutti jääkiekkoväelle yhden pitkän uransa suurimmista yllätyksistä alkuvuodesta 2010. Tällä kertaa kyse ei ollut Neuvostoliiton verkkoon tehdyistä maaleista, sarjanoususta, julkisista riidoista kiekkopäättäjien kanssa tai edes hänen luotsaamansa Vaasan Sportin talousvaikeuksista ­ kaikki nämä olivat jo tiedossa. Kovin visioin Sportia kohti SM-liigaa vienyt Tamminen katosi julkisuuden valokeilasta Sportin jäädessä keskellä sekasortoa. Virallisen tiedon mukaan valmennustyöstä kesken kauden sivuun hypännyt "Tami" hyytyi ärhäkkään sesonkisairauteen. Useimpien sivustaseuraajien välittömän johtopäätöksen mukaan kyseessä oli lähinnä paha tulehdus vaasalaisseuran henkilösuhteissa. Sekä kausiflunssaa että esimiesallergiaa oli liikkeellä, mutta kulisseista kantautui nopeasti muutakin. "Ei se ihan kunnossa ole", kertoi huolestunut ääni lähipiiristä. Ikienerginen väriläiskä oli sairastunut vakavaan työuupumukseen. "O LOPUNAJAN MERKKEJÄ "Ensimmäiset selkeät uupumusoireet ajoittuivat Mestis-mestaruutta seuranneen liigakarsinnan aikoihin. Poikkeuksellisista mediapurkauksista ja niiden seurauksena saamastani kritiikistä minun olisi pitänyt edes pölyn laskeuduttua pystyä tekemään oikeanlaiset johtopäätökset. Sain selvää palautetta niin ulkopuolisilta kuin lähipiiristäkin. En ole koskaan ollut turhan herkkä reagoimaan arvosteluun, mutta nyt minun olisi pitänyt ymmärtää, että se oli poikkeuksellista ­ ja suurelta osin aiheellista. Ennen kaikkea olisi pitänyt kuunnella enemmän kotijoukkoja, koska keskinäinen palautteemme on aina ollut yksi menestykseni perustekijöistä. En osannut suhtautua siihenkään riittävän nöyrästi. ­ ­ Myöhemmin toipumiseni edistyessä ulkopuolisen ammattilaisen näkökulma auttoi minut ymmärtämään, että syksyllä olin jo uupumukseni nujertama, vaikka puskin vielä eteenpäin. Kohtalokkainta oli lopulta se, että siinä uupumuksen tilassa, kiireen keskellä, tein jatkuvasti huonoja päätöksiä. Niillä ratkaisuilla ajoin itseäni kohti umpikujaa." Muistikuva keväältä 2009. Pitkäperjantain ilta on kääntymässä yöksi, tulikuuman SM-liigakarsinnan jatkoaikatrilleri on päättynyt, tuhoon tuomitulta näyttänyt Porin Ässät on säästynyt lopulliselta tappiolta ja siirtänyt ratkaisun kotijäälleen viimeiseen mahdolliseen otteluun. Liigataivaan portteja ­ tai ainakin tolppia ­ kolkutelleelle Sportille takaisku on äärimmäisen kova, itse asiassa liian kova, kuten viimeisessä koitoksessa nähdään. Kuorma on käynyt kovaksi myös omaa sotaansa monella rintamalla käyvälle Sport-luotsille. Tamminen on piiskannut omat joukkonsa uskomattomaan kiimaan, provosoinut porilaisia, miekkaillut median kanssa ja tapellut julkisesti kiekkoperheen isoimpien pukuherrojen kanssa. Hyvän käytöksen rajat on rikottu jo karsintasarjan alkupöhinöissä. Katkeran jatkoaikatappion jälkeen Vaasan jäähallin pukukoppikäytävällä iskee vahva tunne. Ensimmäistä kertaa ajattelen, että median piirittämä Tamminen näyttää väsyneeltä eikä ole oma itsensä. Hän luo uhollaan vielä pohjaa viimeiselle nousulle, mutta kaikkea ei voi laittaa mediapelin piikkiin. Aamulla kotona hätkähdän Vaasassa ottamaani valokuvaa. Haastattelutilanteessa ikuistetun valmentajan kasvoilla näkyy syvää väsymystä. On vaikeaa tulkita mikä osa olemuksesta selittyy tyrmistyttävällä tappiolla, mikä taas uupumuksella. Ratkaisevan seitsemännen ottelun jälkeiset legendaariset purkaukset aiheuttavat vain lisäihmetystä. "Tamminen on loman tarpeessa", toteaa vanha pelikaveri sirkuksen valojen sammuttua. · 20 · # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 KAAN LOKAKUU 2011 # 1 · 21 ·
• 6-0 viimeisten vuosien kalentereihin tätä kirjaa tehdessä kertoi enemmän kuin sinne täyteen ahdetut päiväkirjamerkinnät. Meno oli ollut järjetöntä ja ennen kaikkea yhden jälkikäteen ajateltuna turhan, lähes mahdottoman tavoitteen perässä juoksemista. ­ ­ Toisaalta opin ymmärtämään, että kaikella on rajansa ­ etenkin yhden miehen jaksamisella. Intohimo, välitavoitteiden saavuttaminen ja niiden antama huuma energisoivat ihmistä mielettömästi. Vastaavasti matkustaminen, hotellissa asuminen ja muu epäsäännöllinen elämä kuluttavat valtavasti. Ennen kaikkea vuodet vaativat veronsa. ­ ­ Puolen vuoden täystauko pakotti ymmärtämään oman rajallisuuden. Nyt matkustan vähemmän, asun kotona, elän enemmän ja asetan sekä omat että organisaation tavoitteet pidemmälle aikavälille." Kesällä 2010 sairastuvalta kantautui jo positiivisempia viestejä, Tamminen on taas jaloillaan. Olemukseensa haurasta ryhtiä takaisin löytänyt urheilumies on loppukesästä vanhaan malliin tuttu näky Kupittaan jalkapallostadionillakin. Loppukesästä käy kutsu palaveriin. Aurinkokuninkaan hovissa kotitalon takapihalla riittää jälleen entisenkaltaista energiaa. "Haluan ehdottomasti tehdä tästä kirjan", kuuluu missio varsin nopeasti. Mikäs siinä, aihe on tärkeä. Syksyn tullen jääkiekkokin kiinnostaa taas Tammista. Tapaamiset venyvät asian puhumisen ohella kiekkokuulumisten perkaamisen vuoksi. Tamminen on saanut intohimonsa takaisin, sen tarttuvaa laatua olevan innostuksensa. Vähitellen käy ilmi, että Kupittaa kiinnostaa häntä muutenkin kuin jalkapallon ystävänä. Loppuvuodesta esille pulpahtaa ensimmäistä kertaa TuTo-kuvio. Tamin silmissä kiiluu vanha tahto, hän haluaa palata peliin kotikentällä ­ ja heikossa jamassa oleva Mestis-seura tarjoaa siihen tilaisuuden. Keväällä alkaa vihdoin tapahtua: Tamminen ja joukko uusia sijoittajia ottavat komennon TuTossa. Tovereissa alkaa Uusi Aika. Turun kakkosseuran päämäärät ovat kovat, mutta vielä kovemmat ovat Tammisen henkilökohtaiset tavoitteet. Hän listaa uuden elämänsä isoimmaksi haasteeksi armollisuuden itseään kohtaan. Vanhasta muistista skeptikot epäilevät Tamin malttia, ehkä syystäkin. Sekä TuTon että Tammisen oman hyvinvoinnin kannalta on olennaista, miten hän jaksaa pitää itsensä kurissa. Teksti ja kuvat: Jani Mesikämmen Lainaukset Juhani Tammisen lokakuussa ilmestyvästä teoksesta Takaisin peliin (Gummerus). Kirjoittaja on toimittanut teoksen. Huhtikuu 2009. Pitkäperjantai on vaatinut veronsa. Alamäki alkoi tästä. YLIVOIMAINEN VASTUSTAJA "Stressi alkoi yksinkertaisesti käydä ylivoimaiseksi. Tilanne tuntui jo mahdottomalta, enkä osannut enää omin voimin arvioida, mikä olotilassani oli vialla. Toisaalta joukkueen johtoryhmän lähimpien työtoverien huoli välittyi minullekin. Samaan aikaan tiedostin, miten vaikea tilanne olisi julkisesti, jos jäisin sivuun pidemmäksi ajaksi. Paineita oli tarpeeksi ilmankin. Tavatessamme aamulla Lehtonen totesi nähneensä merkkejä heikosta kunnostani jo aiemmin. Hänkään ei siihen ollut puuttunut. Saatuani Petriltä sairauslomaa hain hänen määräämänsä unilääkkeen apteekista ja lähdin kohti Turkua. Sairauslomatodistus oli karua luettavaa: keskittymiskyvyn puutetta, joka johtaa asioiden puuroutumiseen ja sen myötä työkyvyn menettämiseen. ­ ­Tulevat työt ja joukkueen murheet pyörivät mielessäni pahemmin kuin koskaan. Samalla voimat hupenivat dramaattisesti. Nukuin unilääkkeillä ja heräsin aamuisin uupuneena ja masentuneena." Kesä tuli ja meni, Tammisen loma taas ei tullut ikinä. Syksyn saapuessa Tami ja Sport lähtivät uuteen rynnistykseen entistä suurempaa tarmoa puhkuen. Tai siltä se hetken näytti. Kiekkokauden käynnistyttyä Sport rynni lähinnä itsetuhoisesti kriisistä kriisiin. Tammisen viimeisiä pelejä Sportin peräsimessä on vierailu Turussa TuTon kotijäällä vuodenvaihteessa 2010. Tappiopelin jälkeen median eteen ilmestyy mies, joka ei ole kunnossa. Virallisen version mukaan paha flunssa vaivaa Tamia, näin varmasti onkin. Mutta se ei hälvennä vaikutelmaa siitä, että mies ei käyttäydy itselleen tyypillisellä tavalla. Jokin on pahasti pielessä, kaikki vaisusta käytöksestä puheenparsiin viittaavat siihen. · 22 · # 1 LOKAKUU 2011 Tammikuun lopulla ilmoitetaan Tammisen jääneen sairauslomalle, sitä jatketaan nopeasti pitkälle kevääseen. Poissaolon todellinen syy valkenee hiljalleen julkisuudelta piilossa, mies on "todella heikossa hapessa". Ajatus tuntui hämmentävältä. Kaikista reilun kokoisella itseluottamuksella varustetuista urheilupersoonista "Aurinkokuningas" on kenties viimeinen, jonka olisi odottanut sortuvan elontiellä uupumukseen. Eikä hän olisi sitä itsekään uskonut. Siksi isku on luultavasti sitäkin kovempi. Tammisen tapaiselle, omaan onnistumiseensa rajattomasti uskovalle suorittajapersoonalle henkiseen seinään törmäyksen vaikutus lähentelee täystyrmäystä. Se on "tähänastisen elämän kovin paikka". KUIN VARJO ITSESTÄÄN "Nukkuminen onnistui lääkkeiden avulla, aamuisin heräsin toivottomana. Olo ei koskaan ollut levännyt. Päinvastoin olin heti herätessäni ahdistunut ja hampaidenpesukin saattoi tuntua ylivoimaiselta ponnistukselta. Suihkun ja pukeutumisen jälkeen odotti alakerran sohva. Energia ei riittänyt enempään. Sellaista fyysistä tilaa on vaikeaa edes kuvailla. Miehessä ei ollut ruutia tippaakaan jäljellä, voimattomuuden tunne oli jo kehossakin hyvin konkreettinen. Olin tehnyt koko ikäni töitä kropallani, mutta mikään aikaisempi ei vertautunut tähän. Pelivuosina äärimmäisen kovan tyhjennysharjoituksen jälkeenkin tiesin aina, että hetkellisen pahan olon jälkeen voimat palautuisivat entistä ehompina. Nyt oli vain kaksin verroin pahempi olotila vailla näkymää mistään paremmasta. Normaalitilanteessa rutiineihini on kuulunut tiskikoneemme tyhjentäminen, kun kuulen sen lopettavan pesuohjelman. Nyt tis- kikoneen naksahdus sai minut edelleen sohvalta liikkeelle, mutta muutaman kymmenen astian siirtäminen koneen yläpuolella olevaan kaappiin tuntui ylivoimaiselta. Useimmiten tuloksena oli nopea paluu sohvalle, pään painaminen tyynyyn ja hiljainen toive siitä, että saisin unta. Se toivomus välittyi harvoin elimistölleni. Tuska ja epävarmuus olivat hirvittäviä. Olin niin hukassa kuin ihminen voi olla." Pikainen kohtaaminen keväisessä Turussa: Aurinko paistaa jo lämmittäen, keskusta herää eloon ja ihmiset kaivautuvat koloistaan. Niin on tehnyt myös Tamminen, jonka kohtaan kiireen keskellä kahvilan oviaukossa. Vaikka olen tietoinen tilanteesta, vasta nyt sen vakavuus selviää. Mies on kuin varjo entisestä itsestään. Olemus on kaukana tamimaisesta, vaisu ja hiljainen. Jatkan matkaa, mutta oma kiire jää harmittamaan. Huonossa jamassa oleva lähimmäinen olisi ehkä kaivannut hetkeksi tuttua ihmistä kuuntelevaksi korvaksi. Kohtaaminen jää vaivaamaan, mietin omalta työuralta vastaavanlaista kokemusta. Toivon hiljaa, että Tamin kohdalle osuu parempia neuvoja kuin itselleni aiemmin. Loppukeväästä 2010 Tamminen täyttää tasavuosia ja 60-vuotispäivän tienoilla hän tulee julkisuuteen sairautensa kanssa. Kiistelty persoona ei kerää sympatiaa kaikilta ja epäilijöitäkin riittää. Haastattelujen merkittävin vaikutus on siinä, että Tamminen saa taakan harteiltaan ­ nyt ihmiset tietävät ­ ja antaa toisaalta kasvot tämän ajan kansantaudillemme. Runsas palaute paljastaa potilaallekin sen, että kohtalotovereita riittää. ULJAS UUSI TAMI "En lopulta hukannut elämäniloani, mutta opin ison läksyn: en sairastunut sattumalta. Palaaminen
• K E N TÄ N L A I D A L L A 6-0 LÄTKÄJÄTKÄ VILLE KOISTINEN Tähtipuolustaja palasi SM-liigaan ja Ilvekseen etsimään pelihuumoriaan. Terve Ville, ketä olet viimeksi päässyt viemään ihan 6-0? ­ No tuota Toskalan Vesaa olen vienyt aikalailla reeneissä. Mitenkäs toisinpäin? Muistuuko mieleen oikein pahaa 6-0 -nöyryytystä? ­ NHL:ssä pelatessani olimme tappiolla valmiiksi maalilla tai kahdella, kun vain muutama sekunti oli jäljellä avauserää. Sitten Dallasin Mike Ribeiro sai heitettyä polvisuojieni kautta kiekon maaliin maalin takaa. Siitä oli sitten mukavaa lähteä erätauolle. Palasit viime kaudella Eurooppaan, kun siirryit Skellefteån paitaan neljän Pohjois-Amerikassa vietetyn kauden jälkeen. Nyt olet takaisin Ilveksessä, josta kierrokselle lähdit. Mitä tapahtui? ­ Minulla on ollut kaiken aikaa tarkoitus palata Ilvekseen. Nyt se vaan tapahtui ehkä hieman etuajassa. Siinä on monta syytä takana, mutta vammat vaikuttivat kaikista eniten. Pelihuumori oli välillä kateissa ja sitä tultiin hakemaan takaisin. Nyt huumoria on jo alkanut löytyä. Edelliset kautesi Ilveksessä ja pelit maajoukkueessa ovat sujuneet niin mallikkaasti, että sinulta odotetaan paljon. Media ja fanit odottavat sinun nousevan liigan huipulle, tuoko se paineita? ­ Ei se paineita aseta. Tiedostan, että pitää pystyä pelaamaan hyvin. Päällimmäisenä on mielessä se, että saisi pelattua ehjän kauden kaikkien vammojen jälkeen ja saisi taas nostetta uralleen. Teit Ilveksen kanssa peräti 7-vuotisen sopimuksen tietyillä ulkomaan optioilla. Olet sopimuksen päättyessä 36-vuotias. Mitä tavoitteita sinulla on loppu-urallesi? ­ Tämä ensimmäinen kausi ainakin menee siinä, että laitetaan asiat takaisin raiteilleen. Tavoitteenani on päästä muutaman vuoden takaiselle tasolle. Seitsemän vuotta on pitkä aika ja siinä voi tapahtua melkein mitä vaan. NHL ja KHL kiinnostavat edelleen, turha sitä on lähteä kieltämään. Lokomotiv Jaroslavin joukkuetta kuljettanut lentokone putosi syyskuussa vieden mukanaan koko joukkueen pelaajiston. Minkälaisia ajatuksia tuo herätti? ­ Ensimmäinen ajatus oli, että eihän tuollaista voi sattua kuin Venäjällä. Todella, todella surullinen uutinen. Olin agenttini kanssa Riiassa Elokuussa 2010 neuvottelemassa erään joukkueen kanssa KHL-harjoitusturnauksen aikana ja tapasin Jaroslavinkin pelaajat. Vaikuttaako tuo ikävä tapaus KHL:n vetovoimaan silmissäsi? ­ Totta kai se mietityttää, mutta olen varma, ettei tämän anneta toistua. Asiat laitetaan varmasti siellä kuntoon ja kuten sanoin, KHL kiinnostaa edelleen. Palataan SM-liigaan ja Ilvekseen. Miltä joukkueenne iskukyky vaikuttaa? Joukkueen hyökkäyskalusto on ainakin paperilla kovin kevyt. ­ Nuori ja kapea kalusto on kieltämättä. He kuitenkin yllättivät viime kaudella ja siellä on taitavia ja yritteliäitä nuoria, kuten Matias Myttynen ja Joonas Rask, joita kannattaa seurata. Joulutauolla olemme varmaan viisaampia, että mihin tällä ryhmällä on rahkeita. Ilves tavoittelee seurana nousua uudelleen huipulle lähivuosina. Miten näet vision toteutuvan? ­ Se vaatii kaikilta paljon, sekä pelaajilta kaukalossa että seurajohdolta taustoilla. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksi emme onnistuisi. Tässä on lähivuosina ollut muitakin nousijoita. Se on ainakin selvää, että seitsemän vuotta on pitkä aika, jos kaiken aikaa hävitään. Mika Suonsyrjä LOKAKUU 2011 # 1 · 23 ·
• 6-0 U R H E I LU & K U LT T U U R I RAKKAUDESTA LAJIIN E A Sportsin NHL-pelisarja on kuin sade ­ se tulee ympärillä tapahtuvasta myllerryksestä huolimatta. Pelaajat vaihtavat joukkueita, jotka vaihtavat kaupunkeja, mutta joka syksy jääkiekkoihmisten jännitys on tapissa ennen pelin ilmestymistä. Itse omistan kaikki pelit vuosimallista 1996 lähtien. Pelisarjan uusin päivitys tuli luonnollisesti ilmestymispäivämääränä postiluukkuun, jonka jälkeen lähipäivien aikataulut solmittiin sormien kestävyyden mukaan. NHL12:n pelaaminen on kuin matka ilman päämäärää. Siihen kuuluu ystävät, ruoka, oikea musiikki, yläkroisos ja tietty puhetyyli. Peli ei pääty koskaan toisen voittoon, vaan alle viidessä minuutissa uuteen haasteeseen on vastattava. Maalilinjaa ei ylitetä, koska pelaaminen on jatkuvaa kamppailua jonkin isomman asian voitosta. Pelisarja ei ole koskaan valmis. Joka vuosi ilmoille tulee lähinnä päivitys. EA Sports heittää tässä tietenkin vettä korvasta, koska peli voidaan myydä aina uudestaan. Tämän vuoden uudistuksista lajiniilojen parissa ihastusta on herättänyt maalineduspelaaminen. Kun pelaan Kanadalla Suomea vastaan, ja parkkeeraan kylän isoimmat miehet Miikka Kiprusoffin eteen, tekee mieli hakata lavalla jäätä kunnioituksen takia. Vihdoinkin jotain realismia. Vanhempia NHL-sarjan versioita pelatessa tuli ajoittain mieleen, että Henrik Sedin oli käynyt antamassa attribuuttinsa EA Sportsin toimistolla. Syötöt napsahtivat lapaan aina. Nyt on hienoa nähdä, miten ne kahden metrin syötöt voivat mennä välillä kolme metriä ohi. Hieno uudistus on myös Be a Pro ­pelimuodon uusi aluevaltaus; Kanadan junioriliigat. Kahden juniorikauden jälkeen joutui ihan aidosti käymään voittosaunassa, kun pelaajani varattiin ensimmäisen kierroksen toisena pelaajana New York Rangersin riveihin. Ei NHL:n pelaaminen silti ole pelkkää voittokulkua. Oman joukkueen tekoäly on ajoittain olematonta, vastustaja saattaa tehdä mahdottomalta näyttäviä maaleja ja omien taktiikoiden tekeminen on pelkkä vitsi. Eihän siinä toimi edes hauki. Lopputulos: 6-0, vastustajilleni se on täystyrmäys. Emil Elo · 24 · # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 U R H E I LU & K U LT T U U R I ROOLITUKSIA Iiris Murto räs ystäväni on innokas urheilun ystävä. Hänelle soitan ensimmäisenä, jos haluan lähteä katsomaan pelejä. Viimeksi hän laittoi viestiä, josko lähtisin mukaan Suomen ja Unkarin väliseen EM-karsintaan. Hitaasti mutta varmasti ystäväni saa minut ymmärtämään koripallon yksityiskohtia ja pieniä vivahteita. Eräs ystäväni ei seuraa urheilua lainkaan, sillä siinä ei hänen mielestään ole mitään jälkeä. Kevään voitokkaista jääkiekon MM-kisoista hän katsoi Suomen pelit, lähinnä koska pakotin. Järkevää oli toisaalta ostaa kerralla 18 t-paitaa. Mainitsinko, että vain jälkimmäisen tarinan ystäväni on mies? Perinteen mukaan miehet pitävät autoista, oluesta ja urheilusta. Me tytöt taas pidämme hiustenlaitosta, juoruista ja Brad Pittistä. Jos tytöt joskus urheilua katsovat, kyseeseen tulevat maajoukkueen pelit kiekossa (koska Tuomo Ruutu on suloinen) ja jalkapallo-otteluiden alku- (lähikuvat kansallislaulujen aikaan) ja loppuminuutit (paitojen vaihto). Eikä siinä mitään. Onhan Teemu Pukki söpö kuin sika pienenä, Mikko Koivu erittäin herttaisen oloinen kaveri ja Andreas Thorkildsenillä on kiva tapa vaihtaa paitaa kameroiden edessä heitettyään keihästä. Toki. Kuka minä olen vastaan sanomaan? Ihminen minäkin vain olen. Mutta mitäs jos puhuttaisiin itse urheilustakin välillä? Tai sitten ei. Naiselle on urheilussa varattu neljä roolia. On Äiti, joka vie Tulevaa Urheilijaa kiekkoharjoituksiin ja futiskentälle ja laittaa ruokaa ja pesee pyykit ja ompelee pelipaitaan numeron 10. Kun Tuleva Urheilija on kymmenisen vuotta vanhempi, nainen on TeiniFani. TeiniFani odottaa Tulevaa Urheilijaa, joka tässä vaiheessa on finninaamainen nuori mies ja siis aivan tosi ihqu, jäähallin takaovella fanipaita päällä ja kimalletta tekoripsissä. Tuleva Urheilija on jo melkein UrheilijaTähti. Nainen on toisaalta Vaimo, joka jää lasten kanssa kotiin UrheilijaTähden uhratessa perheen yhteisen ajan pelille. Kun UrheilijaTähti saa mahdollisuuden mitata osaamistaan kansainvälisillä pelialustoilla, Vaimo pakkaa lapset, lemmikit, kodin ja oman elämänsä laukkuun ja lähtee mukaan. Kunnes UrheilijaTähdestä tulee Entinen Huippu-Urheilija, ja Vaimo saa jälleen tehdä tilaa. Kuvaan astuu Entisen Huippu-Urheilijan uusi vaimo: Puolta-Nuorempi. Niin Vaimo kuin Puolta-Nuorempi huomaavat pian käyttävän aikansa kuskatessaan seuraavaa Tulevaa Urheilijaa jäähallille ja jalkapallotreeneihin. Joskus, ihan joskus vain, sitä toivoisi, että naiselle olisi muutama rooli lisää. Naisia ei juuri seurojen johdossa näy. Nainen on edelleen harvinaisuus valmentajana, edes naisten joukkueissa. Eikö naisista muka löydy valmennusosaamista? Vaikea uskoa. Onhan Hyvän Valmentajan tärkein kriteeri jo pitkään, lajista riippumatta, ollut oma mallikas urheilu-ura. On meillä menestyneitä naisurheilijoita, joilla varmasti on osaamista jaettavana. Ai mutta niin. Unohdin vallan. Eihän naisten urheilu ole Oikeaa Urheilua. Paitsi tietenkin tennis, jossa pallorallit ovat pitkiä ja helmat lyhyitä. Mikä siinä muuten on, että jos valitsen Copa America -turnauksessa suosikikseni Uruguayn, minua ei oteta vakavasti? Koska ainoa perusteluni on oltava Diego Forlánin vatsalihakset. Mutta miehet, nuo samaiset, vakavissaan urheilua seuraavat muka-asiantuntijat jotka minua pinnallisuudesta syyttävät, saavat kirkkain silmin ja vakavin ilmein kertoa katsovansa naisten pituus- ja korkeushyppyä. Puhtaasti urheilullisista syistä, tietenkin. Naiset on suljettu urheilukeskustelun ulkopuolelle kautta aikojen niin keskustelun aiheina kuin keskustelijoinakin. Tähän saakka. On aika tuoda naiset mukaan keskusteluun. On aika saada myös naisten ääni kuulumaan. Meillä naisilla kun on paljon sanottavaa. Urheilustakin. E · 26 · # 1 LOKAKUU 2011
• 6-0 KUNDIT OLISIVAT HALUNNEET Risto Pakarinen Kirjoittaja on ruotsinsuomalainen kiekkotoimittaja, jolle tulee ikävä Stefan Livin voitonkuperkeikkoja. HL-joukkue Lokomotiv Jaroslavlin lento-onnettomuus toi mieleen muitakin lento-onnettomuuksia, joissa kokonaiset joukkueet, tai ainakin melkein, olivat saaneet surmansa. Torino AC, lempinimeltään Il Grande Torino, oli palaamassa Lissabonista toukokuussa 1949, kun heitä kuljettanut kone törmäsi Superga-kukkulaan. Kaikki koneessa olleet 31 henkeä kuolivat, heidän joukossaan 18 pelaajaa. Manchester United, "Busby Babes", oli palaamassa Euroopan Cupin ottelustaan Jugoslaviasta eräänä torstai-iltapäivänä helmikuussa 1958, mutta huonot sääolosuhteet vaikeuttivat kotiinpaluuta Münchenin välilaskun jälkeen. Kolmas nousuyritys päättyi siihen, että kentälle tullut lumi hidasti konetta, joka jatkoi matkaansa kiitoradan päässä olleen aidan läpi, tien yli, kunnes toinen siivistä osui kentän vieressä olleeseen rakennukseen ja irtosi. Koneessa olleista 44 henkilöstä 23 menetti henkensä. Siinä missä Torinon koneessa oli pääasiassa italialaisia - vain toinen valmentajista oli ei-italialainen, englantilainen Leslie Lievesley - ja ManUa kuljettaneessa koneessa oli pelkästään Brittein saarten kasvatteja, Jaroslavlin turma kosketti jääkiekkofaneja suoraan eri puolilla maailmaa. Mukana oli venäläishuippujen lisäksi Slovakian kansallissankari Pavol Demitra, vuonna 2006 sekä olympiakultaa että MM-kultaa voittanut ruotsalainen Stefan Liv, viime kevään MM-kisoissa pelannut saksalainen Robert Dietrich, Tshekin maailmanmestarit Jan Marek (2010), Karel Rachunek (2010) ja Josef Vasícek (2005), Valko-Venäjän supertähti Ruslan Salei, ja Latvian teräsmies Karlis Skrastins. Joukkueen päävalmentaja oli kanadalainen Brad McCrimmon. Jaroslavlin onnettomuus ei jäänyt vain Venäjälle, ja vaikka mukana ei ollutkaan yhtään suomalaispelaajaa, suru ylettyy Suomeenkin. Lokomotivin pelaajien lonkerot ulottuvat jokaiseen huippuliigojen seuroihin. Esimerkiksi Teemu Selänne kertoi tunteneensa toistakymmentä pelaajaa koneesta ja Salei oli kuusi kautta hänen joukkuetoverinsa Anaheimissa. Viime kaudella Stefan Livin joukkuekavereita Novosibirskissä olivat Ilkka Heikkinen, Jonas Enlund ja Ville Nieminen. Petri Kontiola ja Toni Koivisto pelasivat toissakaudella Jan Marekin kanssa Magnitogorskissa. Mikko Koivu jakoi pukukopin Pavol Demitran kanssa 2006-08, Sami Salo oli slovakin joukkuetoveri Vancouverissa 2008-10, ja Jori Lehterä viime kaudella Jaroslavlissa. Leo Komarov pelasi Rachunekin kanssa samaan aikaan Moskovan Dynamossa kaudella 2009-10. Karlis Skrastins pelasi Kimmo Timosen kanssa TPS:ssä 199597 (ja uudelleen Nashvillessä 1998-03). HIFK:ssakin pelannut Johan Davidsson oli Stefan Livin bestman, kun Liv meni naimisiin heinäkuussa. Jaroslavlin kakkosvalmentaja Igor Korolev oli Nik Antropovin pojan kummisetä. Stefan Livin suunnitelmissa oli pelata vuosi, pari Venäjällä, palata takaisin Jönköpingiin ja voittaa Davidssonin ja David Petrasekin kanssa vielä yksi Ruotsin mestaruus, ja saada paita hallin kattoon. Nyt Livin paita nousee Kinnarps Arenan kattoon. Stefan ei ole näkemässä sitä. Winnipeg Jetsissä pelaava Antropov kertoi paikalliselle lehdelle ajattelevansa tapausta koko ajan. "Tulen hallille ja hengailen kavereiden kanssa, eikä asiasta puhuta. Sitten lähden kotiin, hyppään autooni ja kaikki palaa mieleeni. Tämä on vaikeaa aikaa," hän totesi. Manchester Unitedin manageri Matt Busby selvisi onnettomuudesta, vaikka hänelle annettiin sairaalassa viimeinen voitelukin kahteen kertaan. Busby lähti kuntoutukseen Sveitsiin ja päätti jo jättää jalkapallon kokonaan, kunnes hänen vaimonsa totesi: "You know Matt, the lads would have wanted you to carry on." Busby matkusti maateitse Sveitsistä Manchesteriin seuraamaan Manchester Unitedin ottelua FA-Cupin finaalissa 1958 ja ryhtyi joukkueen manageriksi jo seuraavalla kaudella. Vuonna 1963 Busbyn valmentama ManU voitti FA-cupin. Davidssonin, Petrasekin, Lehterän, Niemisen ja muiden kausi alkoi heti turman jälkeen. Nyt Antropovinkin on taas pelattava. On pakko jaksaa. Sitä ne kunditkin olisivat halunneet. K LOKAKUU 2011 # 1 · 27 ·
• 6-0 WWW.KUUSNOLLA.FI 26.10.2011 · 28 · # 1 LOKAKUU 2011