Aamuset 03.09.2016 - Lehtiluukku.fi

Lauantai 3. syyskuuta 2016 | Nro 65 | www.aamuset.? | m.aamuset.? | TS-Yhtymä Miesmartat kokoontuvat säännöllisesti essuun pukeutuneina. Kotitalousneuvot he jättävät naisille. Koulut&kurssit s. 10 Arvoisat marttaherrat Emilia Räsänen uhraa teatteriharrastukselle paljon vapaa-aikaansa. Mutta ammattia hän ei siitä halua. Teatterit s. 20 Rakkaudesta näyttämöön On runsaasti ammattimuusikkoja, joita suuri yleisö ei tunne. Kalle Kivelä on yksi heistä. Viihde s. 24 Tahtia takaa Ammattikoululeikkaukset kaventamassa jatkomahdollisuuksia? Koulut&kurssit s. 12 Aamuset KAUPUNKIMEDIA
2 A A M U S E T ASIAT Lauantai 3. syyskuuta 2016 TURUN yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto valitsi Turun ylioppilaslehden uudeksi päätoimittajaksi Nella Keski-Ojan. Valinta oli yksimielinen ja lehden johtokunnan esityksen mukainen. Keski-Oja on tiedotusopin kandidaatti Tampereen yliopistosta ja opiskelee Turun yliopistossa kauppatieteitä. Keski-Oja on aiemmin työskennellyt valokuvaajana, toimittajana ja toimitussihteerinä. Tylkkärille uusi päätoimittaja POLIISI pyysi yleisöltä tietoja naisten ahdistelijasta Halisten alueella. Ahdistelija kuitenkin löytyi poliisin omien havaintojen perusteella. Ahdistelija on 13-vuotias ulkomaan kansalainen, jolle on poliisin mukaan ollut ilmeisen epäselvää, miten Suomessa voi toimia. Poliisin mukaan Halisissa voi jälleen liikkua ja lenkkeillä enempiä miettimättä. Halisten ahdistelija 13-vuotias poika Ensimmäinen vanki pakeni Saramäestä. Pitäisikö pakenemisen olla rikos? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. MUSEOALUS Suomen Joutsen hinataan Turun korjaustelakalle maanantaina 19. syyskuuta, mikäli sääolosuhteet sen sallivat. Matka Naantalin Luonnonmaalle toteutuu hinaajien voimin noin neljässä tunnissa. Kyseessä on aluksen normaaliin ylläpitoon liittyvä huoltotoimenpide. Viimeksi Suomen Joutsen telakoitiin kymmenen vuotta sitten. Aluksen pohja huolletaan, ulkolaidat pintakäsitellään, takilan teräsosat pestään ja ankkurikettingit maalataan; lisäksi muun muassa konehuoneen pilssi ja patoaltaat puhdistetaan. Töiden arvioitu kestävän on noin viisi viikkoa, minkä jälkeen alus hinataan takaisin tutulle paikalleen lokakuun loppupuolella. Suomen Joutsen Luonnonmaalle CARUNA maakaapeloi noin 35 kilometriä keskijännitteistä sähköverkkoa Kaarinassa Rauhalinnan, Voivalan, Soukkion, Hulkkion, Tuorlan ja Raadelman alueella. Hanke parantaa sähkönjakelun toimitusvarmuutta. Sähköverkkoa siirretään maan alle suojaan sään vaihteluiden aiheuttamilta sähkökatkoilta. Kaapelointi työllistää suoraan noin 22 henkilöä ja töiden arvo on noin 2,2 miljoonaa euroa. Hankkeessa ovat mukana Kaarinan kaupunki katovalojen saneerauksella ja Lounea Oy teleoperaattorina. Urakoitsijana on TLT-Group Oy. Caruna kaapeloi Kaarinassa LASSE VIRTANEN ANTTILA ajautui konkurssiin, Stockmann tekee tappiota, mutta kaikella vähittäiskaupalla ei mene huonosti. Onnistujiin lukeutuu Myllyn kauppakeskus, joka onnistunut kasvattamaan reippaasti sekä asiakasmääräänsä että myyntiään. Vuodet eivät ole veljeksiä, sillä viime vuotta painoi remontti ja tätä vuotta nostaa laajennuksen avautuminen ja sen herättämä kiinnostus, mutta kasvuluvut ovat silti poikkeuksellisia. – Ollaan kumulatiivisesti mahtavassa 26 prosentin kasvussa, ynnää toimitusjohtaja Pertti Vikkula. – Myyntipuolella kasvu on vielä jonkin verran vahvempaa ja tullee vielä loppuvuotta kohti kiihtymään siten, että keskiostos paranee. Toimialoista vapaa-ajan kasvu on kovinta. Myynti on parhaina kuukausina lähes tuplaantunut vuodessa, pääosin uuden liikkeen XXL:n ansiosta. – Tavoitteen yli on menty joka ikinen kuukausi ja elokuu paras kautta aikain. Tavoitteena on tänä vuonna saavuttaa 5,1 miljoonaa asiakasta ja yli 200 miljoonan euron myynti. Myllyssä toteutetaan vuodenvaihteessa merkittävä vaihdos, sillä Vikkula siirtyy vetämään omaa konsultointitoimistoaan. Uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu Kati Kivimäki, joka aloittaa työt lokakuun alussa. Kivimäki siirtyy Myllyyn Seppälän markkinointijohtajan tehtävästä. Urallaan hän on ollut myös DNA:lla vastaamassa markkinoinnista ja brändistä. – Tein Elämä on -kampanjan, jos joku vielä niitä muistaa. Kivimäen mukaan kaupan on muututtava asiakkaiden mukana. – Kaikkien on uudistuttava. Se, millä on ennen pärjätty, ei enää toimi. On pakko muuttua radikaalistikin. Ihmiset ovat valveutuneita. pitää olla avoin siinä, miten toimitaan. Asiakas vaatii palvelua ja nopeutta reagoida. Kivimäen mukaan kuluttajat odottavat vaikkapa nopeita vastauksia Facebookissa kysymyksilleen. – Tämä on unelmaduunini. Pääsen tekemään markkinoinnillisia asioita. Mylly on hyvässä kunnossa. Laajennus on juuri valmistunut. Pertti on tehnyt varsin hyvää työtä. On helppo tulla jatkamaan. Digitaalisuuteen panostetaan ja markkinointiin tuon omaa kokemustani. – Olen Helsingistä, mutta muuttamassa Turkuun. Pääsen kohta tutustumaan Turkuun kaupunkina ja Raisioon. Mylly porskuttaa kovassa kasvussa Kati Kivimäki on Myllyn uusi toimitusjohtaja. Lasse Virtanen UUTISANALYYSI TURVAPAIKANHAKIJOIDEN määrän raju kasvu yllätti Euroopan viime vuonna. Puhuttiin invaasiosta, tulvasta ja rynnäköstä. Uudenlainen tilanne horjutti Euroopan unionia, valtioiden välisiä suhteita ja kansalaisten turvallisuudentunnetta. Toisaalta syntyi myös kansalaisliike, joka halusi auttaa tulijoita. Suomeen tuli viime vuonna yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Uusia vastaanottokeskuksia polkaistiin jalkeille pikavauhtia noin 200. Maahanmuuttovirasto palkkasi 500 uutta työntekijää puhuttamaan hakijoita. Myös Raisioon avattiin uusi yksikkö sitä varten. – Aika kiire meille tuli. En tiedä, onko (valtionhallinnossa) näin suurta rekrytointia koskaan ennen tapahtunut, sanoo Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo. Vastaanottoyksikön vs. johtaja Pekka Nuutinen arvioi, että viime vuonna toteutettiin sodanjälkeisen historian suurin valmiusoperaatio. – Se oli aika hurja kokemus. Toimittiin päivissä, jopa tunneissa. Toimittiin suurella riskillä. Ihmiset piti saada suojaan. Ennuste on, että tänä ja ensi vuonna turvapaikkaa hakee Suomesta noin 10 000 ihmistä vuosittain. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, jos esimerkiksi Turkin ja EU:n välinen sopimus raukeaa. Vastaanottokeskuksia ajetaan alas niin, että vuodenvaihteessa paikkoja on enää noin 16 000–17 000 eli puolet huipusta. Ensi vuoden lopussa paikkoja on suunnitelmien mukaan 8 000–10 000. VASTAANOTTOKESKUKSISTA aiheutuu valtiolle tänä vuonna noin puolen miljardin euron kustannukset. Tänä vuonna tulijoita on elokuun loppuun mennessä ollut enää noin 4 200 eli virta on tyrehtynyt ja vakiintunut. Maahanmuuttovirasto on saamassa tilanteen hallintaansa. Sisäministeriö edellytti, että ruuhka puretaan elokuun loppuun mennessä, mutta siihen virasto ei pystynyt. Tavoitteena on, että jono puretaan vuoden loppuun mennessä. Vastaanottokeskuksissa oli elokuun lopussa kirjoilla noin 23 500 turvapaikanhakijaa. Viime ja tänä vuonna myönteisiä turvapaikkapäätöksiä on annettu noin 6 000 ja kielteisiä noin 9 000. Hakemuksista noin 7 000 on rauennut ja noin 3 000 on jätetty tutkimatta etupäässä sen takia, että turvapaikkaa olisi pitänyt hakea jossain muussa maassa. – Tänä vuonna vireille tulleista hakemuksista on ratkaistu kaksi kolmasosaa, sanoo Esko Repo. Eniten hakijoita on Suomeen tullut Irakista, lähes 22 000. Paljon hakijoita on tullut myös Afganistanista, Somaliasta ja Syyriasta. Eurooppaan on tullut eniten pakolaisia Syyriasta ja he ovat saaneet lähes järjestetään luvan jäädä. Suurimman vastuun turvapaikanhakijoista on Euroopassa kantanut Saksa, joka on vastaanottanut tänä vuonna noin 400 000 uutta hakemusta ja tehnyt 230 000 turvapaikkapäätöstä. Ruotsissa tulijoita on tänä vuonna otettu vastaan noin 17 700, Tanskassa noin 6 100 ja Norjassa 1 900. Yksityismajoituksessa on Suomessa jo noin 3 000 tulokasta. Kuntiin on siirtynyt 4 200 turvapaikan tai oleskeluluvan saanutta, mutta vastaanottokeskuksissa heitä on vielä lähes 2 000. Seuraava pullonkaula on, mistä löydetään asuntoja tulokkaille. UUDENLAINEN tilanne syntyy, kun kielteisen päätöksen saaneita aletaan poistaa vastaanottokeskuksista. Osa palaa lähtömaahan vapaaehtoisesti, mutta osa katoaa tai jää paperittomana Suomeen. – Poliisin virka-apua pyydetään tarvittaessa. Poliisi poistaa henkilön vastaanottokeskuksen alueelta. Jää nähtäväksi, mitkä ovat seuraukset. Emme tiedä, mihin se johtaa, lausuu Nuutinen. LASSE VIRTANEN Tilanne normalisoituu? Turvapaikkajono puretaan vuoden loppuun mennessä
3 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET PÄÄKIRJOITUS SENAATTI-KIINTEISTÖT on myynyt Kakola Yhtiöt Oy:lle ja Pohjola Rakennus Oy Länsi-Suomelle Kakolanmäellä sijaitsevan Lääninvankilan tontteinen. Kaupan arvo on kymmenen miljoonaa euroa. Kakola Yhtiöillä on suojeltuja rakennuksia ja rakennusoikeutta Kakolanmäellä yli 40 000 kerrosneliötä. Lääninvankila on Theodor Deckerin suunnittelema ja otettu käyttöön vuonna 1890. Lääninvankila Kakola Yhtiöt Oy:lle SUOMALAISET seurasivat viime vuonna silmät ymmyrkäisinä turvapaikanhakijoiden määrän kasvua. Syntyi Rajat kiinni -liike ja katupartioita, mutta myös kansalaisliike, joka ryhtyi auttamaan tulijoita. Suhtautuminen vaihteli ymmärtämisestä ja auttamisesta aktiiviseen vastustukseen ja protestointiin. Uusia vastaanottokeskuksia perustettiin hetkessä parisataa. Maahanmuuttovirastoon palkattiin 500 uutta työntekijää käsittelemään hakemuksia. Tilanne on vakiintumassa. Tänä vuonna turvapaikanhakijoita on ollut elokuun loppuun mennessä enää 4 200. Viimevuotisten hakemusten pinkka saadaan purettua vuoden loppuun mennessä. Samalla on käynnissä vastaanottokeskusten alasajo. Niissä on vielä kirjoilla on 23 500 turvapaikanhakijaa, mutta vuoden loppuun mennessä paikkoja on enää 16–17 000 ja ensi vuoden loppuun mennessä 8–10 000. ENNUSTEEN mukaan uusia turvapaikanhakijoita saapuu Suomeen tänä ja ensi vuonna noin 10 000. Tilanne voi kuitenkin muuttua äkillisesti ja dramaattisesti. Seuraava pullonkaula on se, mistä löydetään asuntoja ja työpaikka turvapaikan tai oleskeluluvan saaneille. Kuntiin on siirtynyt vastaanottokeskuksista noin 4 200 ihmistä, mutta lähes 2 000 odottelee niissä vielä paikkaa, jonne mennä. Alkaa kotoutuminen, normaalin elämän rakentaminen. Se on suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymys. Ikääntyminen heikentää ratkaisevasti huoltosuhdetta. Työikäisiä veronmaksajia on liian vähän, eikä uusia synny tarpeeksi. Ikäluokat ovat pieniä. Poliitikot hokevat kasvun mantraa, mutta kasvua ei synny, ellei ole tekijöitä. Maahanmuuttajat on saatava mukaan tekemään työtä, maksamaan veroja ja osaksi yhteiskuntaa. MONOKULTTUURIIN kasvaneille suomalaisille se merkitsee muutosta. On opittava sietämään erilaisuutta, hyväksyttävä erilaiset tavat ja eri ihonväri. Samaa sopeutumista vaaditaan tulijoilta. On kunnioitettava lakeja ja hyväksyttävä tapamme elää. Kaikkien on sopeuduttava, eikä se tapahdu kivutta eikä kitkatta. Kotouttamisen on onnistuttava. Vaihtoehtoa ei ole. LASSE VIRTANEN Kohti kotouttamista Turvapaikanhakijoiden käyttämiä sänkyjä ja patjoja lastattiin huihtikuussa kuorma-autoon Nauvon vastaanottokeskuksessa. Patjat matkasivat Imatralle. Mukana lastaustöissä oli SPR:n henkilökuntaa, paikallisia ja turvapaikanhakijoita. Lennart Holmberg aamuset.?
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 4
5 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET
6 A A M U S E T KAUPUNKI Lauantai 3. syyskuuta 2016 Lähetä kuva sähköpostilla osoitteeseen aamuset@aamuset.? . Lähettäjä vastaa kuvan oikeuksista. Palkitsemme julkaistun kuvan K-ryhmän lahjakortilla. Ilmoita viestissä katuosoitteesi. Lahjakortti postitetaan julkaisua seuraavan kuukauden aikana. TÄYSOSUMA TURUN yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaine järjestää yhteistyössä yleisen kirjallisuustieteen opiskelijajärjestö Prometheus ry:n kanssa Islam, muslimit ja kirjallisuus -seminaarin 23. syyskuuta kello 10– 18 luentosalissa Rosetta 2. Kaikille avoin seminaari antaa tilaa myös muslimiyhteisön sisältä kumpuaville puheenvuoroille. Illan päätteeksi halukkaille on tarjolla monikielinen open mic. Islam-seminaari yliopistolla –TYYLINI on persoonallinen ja vaihteleva. Otan inspiraatiota muista ihmisistä ja lehdistä. Tykkään erityisesti tiukista vaatteista ja hameista, kertoo Meri Tamminen, 17. Tamminen ostaa vaatteita H&M:stä, Gina Tricotista ja Zarasta. – Takkini on Zarasta. Hame ja paita ovat H&M:stä. Kengät ovat Zalandosta ja laukku on Ted Bakerin. Pastelliväreistä ja valkoisesta pitävä Tamminen suosii valkoista myös kengissä. – Tykkään mukavista kengistä. Käytän tennareita ja korkokenkiä. Kiilakorot ovat parhaimmat. Tyyli on kohdillaan jo kylmeneviä ilmojakin ajatellen. – Luulen, että valmistaudun pitkällä takilla, hupparilla, farkuilla, tennareilla ja ehkä lippiksellä. Viime vuonna pukeuduin pelkkiin hameisiin, mutta nyt ajattelin yrittää käyttää enemmän housuja. Tiukkaa pastellia Sopisiko Turkuunkin ympärivuotinen merivesiuimala? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. Ajattelin yrittää, kun se Saramäenkin jätkäkin onnistui. KADUN TYYLI OLETKO SINÄ tai onko ystäväsi pettämätön tyylitaituri? Tee ilmianto verkkosivuillamme www.aamuset.? tai lähetä tekstiviesti numeroon 16183. Kirjoita viestin alkuun TS AAMUSET, sen jälkeen viestisi ja nimesi. Viestin hinta on 16 senttiä/160 merkkiä. IPANADEBATTI NOSTALGINEN TURKU Veli Haverinen Meri Tamminen, Yliopistonkatu. Oona Karhunen ILKKA LAPPI 6-VUOTIAS Lilja Aro ja 5-vuotias Aini Koskenniemi ovat leiponeet monenlaisia hiekkakakkuja. LILJA: Ulkona on hyvä leipoa leikisti kakkuja. AINI: Aika usein me leivotaan hiekkakakkuja. L: Ne voi olla vaikka minkä makuisia. Vaikka suklaan tai vaniljan. A: Tai niissä voi olla kermavaahtoa ja mansikoita. L: Joskus me tehdään monta kakkua ja ne on kaikki erilaisia. Ja ne voi olla tosi värikkäitäkin. A: Vaikka punaisia, tai sinisiä tai keltaisia. Tai sitten niissä voi olla sellaisia värejä, joita ei ole oikeasti olemassa. L: Kun ne kakut on leivottu, ne paistetaan. A: Ei me ihan kaikkia kakkuja paisteta. Se riippuu vähän minkälaisia ne on. Kaikkia kakkuja ei tarvitse paistaa. Jotkut voi syödä heti, kun ne on tehty. L: Sitten, kun me ollaan tehty ne kakut, ne syödään, kun leikitään kotia. A: Mutta ei oikeasti. L: Ei tietenkään. Kotileikkiin kuuluu kaikkea muutakin kuin leipomista. Välillä esimerkiksi joutuu siivoamaan. Se on vähän tylsää. A: Ja välillä me leivotaan kotileikissä muutakin kuin kakkuja. Esimerkiksi pullaa tai piirakkaa. L: Tai kääretorttua. A: Sisälläkin voidaan leikkiä kotia, mutta silloin ei voi tehdä hiekkakakkuja. Silloin pitää vaan kuvitella kakut. L: Ne on tehty ilmasta. Hiekkakakkuja ja muita herkkuja iin i käk k kuja voi h hty. n n piiraa L: T T A: le e k k k HEIKKI MÖTTÖNEN RUNOILIJA Kaarlo Sarkia (190245) syntyi Satakunnan Karkussa aviottoman piian poikana, joten lähtökohdat elämälle olivat haastavat. Tuleva taiteilija, syntymänimeltään Kalle Sulin, menetti äitinsä 14-vuotiaana ja hän pääsi kummitätinsä hoiviin. Kaarlo oli terävä päästään ja pääsi oppikouluun Vammalaan. Hän auttoi vapaa-aikanaan paikallisen apteekkarin lapsia kouluhommissa. Apteekkarin vaimo oli Sveitsistä ja sieltä Sarkian päähän tarttuivat saksan ja ranskan kielet. Sarkia pääsi ylioppilaaksi Tyrvään Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1923. Siihen aikaan valkolakki avasi automaattisesti yliopistojen ovet. Sarkia opiskeli niin Helsingissä kuin Turussakin, mutta ankkuripaikaksi valikoitui lopulta Turku. Tärkein syy Turkuun jäämiseen oli V.A. Koskenniemi ja hänen kirjallinen piirinsä, joka vei miehen mennessään. Koskenniemi aloitti kirjallisen piirinsä Atriumissa sijainneessa kodissaan eräiden kreikkalaisten juhlien yhteydessä vuonna 1927. Sarkia oli niin uppoutunut taiteeseen, että opinnot saivat melko nopeasti jäädä. SARKIAN elämä koki dramaattisen käänteen, kun hän hän sairastui tuberkuloosiin. Kavala tauti eteni vuosien varrella keuhkojen lisäksi myös muualle kehoon. Sarkia otti sairastumisensa raskaasti ja se vaikutti ajoittain myös hänen mielenterveyteensä. Kuolema, sen pelko ja muu tuska olivat entistä tiiviimmin esillä runojen sisällössä, nautintojen vastapainona. Sarkiaa painoivat myös taloudelliset ongelmat, sillä hänessä oli myös turhamainen puolensa varsinkin pukeutumisen suhteen. Nuori mies kärsi myös homoseksuaalisuudestaan, jota hän joutui peittelemään erityisesti 1930-luvun ilmapiirissä. Henkireikänä toimivat matkat ulkomaille. Toisen maailmansodan tapahtumat vaikuttivat hänen tuotantoonsa voimakkaasti. Hän pohti ihmisten pahuutta, mutta vastaavasti myös hyvyyttä. Hänestä tuli sotavuosina vankkumaton pasifisti. Sarkian neljännessä kokoelmassa Kohtalon vaaka hän kuvaa ihmisten haastavaa asemaa suuren maailman pyörityksessä. Sarkian runoissa on taidokasta riimien käyttöä ja rytmitystä, niinpä ne ovatkin palvelleet myös musiikkimaailman tarpeita. Runoilija oli myös taitava suomentaja. Hän kävi hoidattamassa WSOY:n stipendien avulla terveyttään Sveitsissä ja Italiassa. Viimeinen parantolamatka Ruotsiin koitui kohtaloksi, sillä hän menehtyi pian sen jälkeen 16. marraskuuta 1945 – vain 43-vuotiaana. Koskenniemen kirjalliseen piiriin kuulunut Aune Hiisku julkaisi Sarkian elämänkerran vuonna 1972. Rauhan runoilija Kaarlo Sarkia lumoutui Koskenniemen kirjallisesta piiristä Kaarlo Sarkian sanottiin kehittäneen kielellisen ilmaisun niin huippuunsa, ettei uusille yrittäjille jäänyt tilaa. Soinnillisuus tekikin tilaa modernismille pian Sarkian kuoleman jälkeen. TS-arkisto
7 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET
8 A A M U S E T URHEILU Lauantai 3. syyskuuta 2016 NAANTALIN Löylyn Markus Teijula on ollut kuluvan kauden aikana hyvässä vauhdissa. Pari viikkoa sitten pohjoismaisessa juniorimaaottelussa 18-vuotias Teijula voitti 400 metriä ja 800 metriä sekä viestikultaa. Kalevan kisoissa heinäkuussa 800 metriltä tuli pronssia. Vahva kausi päättyy tänä viikonloppuna Ratinan stadionilla Suomi-Ruotsi-maaotteluun. Teijula juoksee Tampereella henkilökohtaisen 400 metriä ja saman matkan viestin. Teijula Ruotsi-otteluun KOVIN moni tuskin yllättyi, kun Saksa voitti Suomen jalkapallomaaottelussa viime keskiviikkona. Suurempi yllätys oli, että Suomen ensimmäinen jalkapallotappio 2000-luvulla tuli vasta nyt, viidennessä ottelussa. On vaikea arvioida, mitä peli Suomelle antoi. Hans Backen (kuvassa) mukaan Suomi sai testattua materiaalinsa syvyyttä. Rehellisyyden nimissä Saksan tarvitsi esittää vain tyynen rauhallinen rutiinisuoritus. Vaikka kyse olikin vain harjoitusottelusta, jätti Suomen esiintyminen monia kysymysmerkkejä. Backen aikakaudella Suomen hyökkäyspeli ei ole kertaakaan vakuuttanut, eikä se vakuuttanut Saksaakaan vastaan, vaikka ei Suomi täysin lapanen ollutkaan. Yksi laukaus kohti Saksan maalia 90 minuutin aikana kertoo kuitenkin olennaisen. Suomen maalin läheisyydessä Saksa käytti kliinisesti Huuhkaja-puolustuksen virheet. Positiivisinta MM-karsintojen kenraaliharjoituksessa oli ulkopuolisen silmin se, että karsinnoissa Suomi ei kohtaa yhtään Saksan tasoista maata, vaikka Suomen karsintalohko kova onkin. Kun Suomi ja Kosovo maanantaina Kupittaan nurmelle juoksevat, ei Backe voi enää vain testata. Tulostakin on tultava. Vaikka alkavat MM-karsinnat näyttävätkin etukäteen ajateltuna vaikeilta, ei kentälle voi mennä harjoittelemaan tulevia vuosia varten. Sellaisella asenteella niitä tulevia vuosia ei tule koskaan. ILKKA LAPPI Huono kenraali, hyvä enskari? Jaksaako Ruotsi-ottelu kiinnostaa vilkkaan urheilukesän lopuksi? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ÅBORAAKKELI ILKKA LAPPI UUDELLEEN henkiin puhallettu jääkiekon World Cup alkaa Torontossa 17. syyskuuta. Edellisen kerran World Cup keräsi maailman parhaat kiekkoilijat samaan turnaukseen 2004. Nyt järjestettävä turnaus eroaa monin tavoin 12 vuoden takaisesta. Ei ollut Euroopan joukkuetta mukana, eikä Pohjois-Amerikan yhdistettyä nuorten joukkuetta. 12 vuodessa on muuttunut myös turkulaisten pelaajien asema Leijonissa. 2004 Suomen joukkueessa pelasi kaikkiaan kuusi turkulaista ja lisäksi Turkua ponnahduslautana urallaan käyttäneet Jere Lehtinen ja Kimmo Timonen. 12 vuotta myöhemmin Leijona-paidan päälleen pukee vain kolme turkulaiskiekkoilijaa. Arvioimme turkulaisten merkityksen Suomen joukkueelle. Mikko Koivu LEIJONAKAPTEENI Mikko Koivu kohtaa vielä kerran kaikki maailman parhaat pelaajat maajoukkuepaita päällään. On tosin mahdollista, että Koivu nähtäisiin vielä vuonna 2020 37–vuotiaana maailmancupissa, mutta Suomen kiekkoilun kannalta sopii toivoa, että Suomesta löytyy riittävästi lähivuosina keskushyökkääjiä, jotka pelillisillä ansioillaan syrjäyttävät Koivun. Joka tapauksessa tänä vuonna Koivu on ehdottoman tärkeä palanen Leijonia. Aleksander Barkov on pelillisesti Suomelle Koivua tärkeämpi keskushyökkääjä, mutta Koivun henkistä merkitystä joukkueelle ei voi yliarvioida. Koivu on lähes korvaamaton johtaja, joka on kokenut kaiken maajoukkuepaidassa. Hän oli mukana jo 2004 World Cupissa. Koivu on myös tottunut menestymään maajoukkueessa, kuten viisi MM-mitalia ja kaksi olympiamitalia osoittavat. Mikä tärkeintä maajoukkueen kannalta, Koivu sopeutuu mihin tahansa rooliin ja hänet voi heittää kentälle koska tahansa. Lauri Korpikoski MYÖS heinäkuussa 30 vuotta täyttänyt Lauri Korpikoski kuuluu maajoukkueen kokeneempaan kalustoon. Jokainen tietää Korpikosken kyvyt haalariosaston pelaajana ja roolissaan turkulainen on tärkeä Leijonille. On viime kaudet NHL:ssä tasaisesti pariakymmentä pistettä per kausi, vaikka maisema on vaihtunut tiuhaan viime vuosina. World Cupissa Korpikoskella on taatusti näyttöhaluja, sillä kesäkuun lopussa Edmonton Oilers osti Korpikosken sopimuksen ulos ja turkulainen on tällä hetkellä ilman seuraa. Rasmus Ristolainen UUTTA turkulaisten NHL-kiekkoilijoiden sukupolvea edustava Rasmus Ristolainen on mielenkiintoinen nimi World Cupissa. Nousujohteisesti Buffalo Sabresin takalinjoilla pelannut Ristolainen nousi Sabresin johtavaksi puolustajaksi viime kaudella ja nyt samaa on lupa odottaa lokakuussa 22 vuotta täyttävältä Ristolaiselta myös maajoukkueessa. Kiekollisen pelaamisen lisäksi Ristolainen tulee olemaan maajoukkueelle tärkeä pelaaja myös fyysisyytensä vuoksi. Kolme muskettisoturia Turkulaiset lähtevät jääkiekon World Cupiin erilaisista lähtökohdista Mikko Koivu (vas.) ja Rasmus Ristolainen harjoittelivat yhdessä Turussa viime elokuussa ennen NHL-kauden alkua. Marttiina Sairanen Lauri Korpikoski. Jonny Holmén
9 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 10 Koulut&kurssit HENRIIKKA FINGERBORG KUN puhutaan martoista, mieleen tulee ensimmäisenä suuri ryhmä mummoja essuineen, papiljotteineen, kodinhoitonikseineen ja virkkuukoukkuineen. Turussa kokoontuu kuitenkin joukko marttoja, jotka eivät virkkaamisesta tai kodinhoidosta perusta. Varsinais-Suomen miesmartat tapaavat kerran kuukaudessa Marttaliiton tiloissa – ja silloin keskitytään kokkailuun. Innokkaita marttoja on jo niin paljon, että kokoontuminen järjestetään päiväja iltavuorona. Miesmarttojen entinen puheenjohtaja ja viinimestari, biokemisti emeritus Pentti Arvela kertoo, että mukana on myös marttaohjaaja jotta miehet eivät pääse ihan valloilleen. – Hallitus teki periaatepäätöksen, että meillä ei kudota sukkia tai harjoitella kotitaloutta. Kokkaaminen on meille kaikille mieluista puuhaa joten pysymme siinä, Arvela täsmentää. Arvela kertoo, että miesmarttojen ryhmä saa vieläkin usein pientä hymähtelyä osakseen. Hymähtely kuitenkin saa pisteen, kun ihmettelijät näkevät mistä on kyse – nimittäin marttaherrojen kokkailut tekevät vaikutuksen. Nyt keittiössä valmistuu kanttarellikeittoa, rapuja, kreolinpataa katkaravuista, itsetehtyjä sämpylöitä sekä syksyistä jälkiruokaa. KOKKAILU tapahtuu yleensä 3–4 hengen ryhmissä ja jokaisella ryhmällä on oma tehtävänsä. Tilassa on neljä työpistettä helloineen ja uuneiArvoisat marttaherrat Varsinais-Suomen miesmartat kokkaavat hyvässä hengessä Jari Tammivaara (vas.), Eero Virtasta ja Pentti Arvelaa yhdistää intohimo ruokaan. Kauppahallin Herkkunuotasta napattu reilu kolmen kilon taimen tuo mieleen kalajuttuja ja niitä huumorilla kyllästetyillä marttaherroilla riittää. Henriikka Fingerborg neen, joten jokainen ryhmä pääsee työn touhuun. Helppoa kokkailusta tekee se, että reseptit ovat marttojen omia ja budjettikin laskettu valmiiksi. 40 vuotta tietokoneiden kanssa työskennellyt Eero Virtanen kertoo, että kokkailu onnistuu aina hämmästyttävän hyvin. Virtanen on harrastanut ruoanlaittoa koko elämänsä. – Ravintolasta voi kävellä silloin tällöin pettyneenä ulos, mutta omasta keittiöstä ei koskaan. Kerran meillä syttyi tosin leivinpaperi palamaan ja savu pöllähti, mutta siinä opittiin sitten samalla käyttämään sammutuspeitettä, kertoo Virtanen nauraen. Miesmarttoja löytyy muualtakin Suomesta, esimerkiksi Kouvolassa on oma ryhmänsä. Kouvolan miesmartat ottivatkin jokin aika sitten yhteyttä ja pyysivät päästä vierailulle. Vieraille valmistettiin maittava saaristolaispöytä ja ilta oli menestys. Liikaa paineita ei tässä harrastuksessa silti oteta. Miehet toteavat yhteen ääneen, että keittiössä ei kauhan varresta puristeta eivätkä kyynerpäät nouse. Ruoka valmistuu reilussa tunnissa ja sen jälkeen työn hedelmistä nautitaan porukalla. MONI tuleekin kokoontumisiin juuri siksi, että yhteishenki on hyvä ja samalla päästään vaihtamaan kuulumisia. – Meillä miesmartoilla on kaikilla erilaisia taustoja. Jotkut ovat tehneet ruokaa paljon aiemminkin kun taas muutama ei koskaan. Mutta kun kokoonnutaan niin ei kysellä, että mitä joku on tehnyt vaikkapa työkseen – vähän niin kuin yleisessä saunassa, Virtanen toteaa.
11 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET Koulut&kurssit www.aamuset.?
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 12 Koulut&kurssit KARI LAINE AMMATILLISEEN koulutukseen suunnitellut leikkaukset tyrmistyttävät ammattiin opiskelevien liittoa, Sakki Ry:tä. Liiton puheenjohtajan Jasmina Khabbalin sanoo, että jos 190 miljoonan säästötavoitteet toteutetaan niin että viimeinen opiskeluvuosi suoritettaisiin jatkossa työpaikoilla oppisopimuksella, heikkenisivät ammattikoululaisten jatko-opiskelumahdollisuudet oleellisesti. Opiskeluvuosi työpaikoilla kun tarkoittaisi vähemmän opintoja matematiikassa ja kielissä, joita tietoja tarvittaisiin haettaessa myöhemmin korkeampiin opinahjoihin. Lisäksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on esittänyt, että jatkossa yliopistoihin valittaisiin opiskelijat ylioppilaskirjoitusten perusteella. Tämä uudistus torppaisi lopullisesti amislaisilta mahdollisuuden pyrkiä yliopistoihin. Tällaiset uudistukset olisivat Khabbalin mielestä paluuta 1950-luvun luokkayhteiskuntaan. – Tämän päivän Suomessa jokaisella pitäisi olla vapaus suunnitella oma opiskelupolkunsa, Khabbal sanoo. Khabbalin mukaan joka vuosi useat tuhannet ammattikouluista valmistuneet pyrkivät ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. TURUN Ammatti-instituutin koulutussuunnittelijan Juhani Joenpolven mukaan Turun ammattikouluista valmistuneista noin 20 prosenttia jatkaa myöhemmin korkeammissa oppilaitoksissa. Jos yleissivistävää opetusta tullaan ammattikouluissa vähentämään, niin jatkossa korkeakouluihin haluavien pitää Joenpolven mukaan paikata omaehtoisesti opintojaan esim. iltalukioissa. Turun yliopiston koulutussosiologian professoria Osmo Kivistä ihmetyttää se, että koulutus nähdään nyt lähinnä säästökohteena. – Koulutukseen käytetyt rahat ovat investointeja, panostusta nuorten osaamisen kehittämiseen, Kivinen kuvaa. Professori tosin myöntää, että ammatillisesta koulutuksesta voi leikata jonkin verran muun muassa pienenevien ikäluokkien takia. Mutta jos säästöt haittaavat oleellisesti jatko-opintokelpoisuutta, niin silloin ollaan Kivisen mukaan väärällä tiellä – Suomessa on tähän asti pidetty tärkeänä, ettei synny koulutukseen mitään pussinperiä. Jokaiselle on haluttu taata mahdollisuus pyrkiä elämässään eteenpäin. HALLITUKSEN suunnitelma ammatillisen koulutuksen leikkauksista tarkoittaisi koko maassa laskennallisesti yli 18 000 oppilaspaikan vähentämistä tai noin 3 800 henkilötyövuoden vähentämistä. Yksikkökustannukset opiskelijaa kohti lähtisivät myös jyrkkään laskuun. Kun vuonna 2014 Turussa yhden opiskelijan yksikkökustannukset olivat vuodessa 42 000 euroa, niin ensi vuonna käytössä on enää 34 000 euroa opiskelijaa kohti. Ovia kiinni ammattiin opiskelevilta? Ammattikoulutukseen suunnitellut säästöt voivat viedä mahdollisuuden jatko-opintoihin Taitaja-kilpailussa mitellään vuosittain Suomen parhaiden ammattiin opiskelevien kyvyt. Turun ammatti-instituutissa opiskeleva Jasmiina Nieminen osallistui viime vuonna ainoana naisena autonkorinkorjaustehtävään. Riitta Salmi
13 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET Koulut&kurssit
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 14 Koulut&kurssit TIINA PITKÄNEN MILTÄ tuntuu jakaa koti tuntemattoman ihmisen kanssa? Voiko tällainen yhteisöllinen asuminen onnistua oikeasti? Soluasunnot olivat takavuosina suosittuja nuorten aikuisten keskuudessa, mutta nykyään yhä harvempi haluaa muuttaa sellaisiin. Turun yliopistossa sosiaalipolitiikkaa opiskelevalla Ira Liesmalla on kokemusta soluasumisesta niin entisestä opiskelukaupungistaan Joensuusta kuin nykyisestä kotikaupungistaankin. – Olen viihtynyt soluasunnoissa hyvin. Asuin Joensuussa solussa puolitoista vuotta, ja viimeiset kaksi vuotta olen asunut Turun ylioppilaskyläsäätiön soluasunnossa Turussa. Vieraalle paikkakunnalle muuttavalle opiskelijalle soluasunto on hyvä vaihtoehto. Saa tutustua uusiin ihmisiin ja vuokra on yksiöitä edullisempi. Lisäksi TYS:n kaltaisella tunnetulla toimijalla on turvallista olla vuokralla. Voi luottaa siihen, että asiat toimivat, pohtii imatralaislähtöinen Liesma. Turussa on soluasuntoja enää noin 10 % kaikista opiskelija-asunnoista. TYS:n asuntotoimenjohtaja Pirjo Lipponen-Vaitomaan mukaan kaupungissa on opiskelija-asuntopaikkoja tällä hetkellä hieman alle 7 000. – Soluasuntoihin riittää asukkaita syyslukukauden alkaessa. Keväällä sen sijaan soluasunnoissa on jonkin verran tyhjäkäyttöä. Tämä johtuu Turun hyvästä asuntotarjonnasta ja erityisesti siitä, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja on saatavilla myös vapailla markkinoilla, kertoo Lipponen-Vaitomaa. Soluasumisessa on Liesman mukaan tärkeitä periaatteita, jotka on hyvä tiedostaa jo soluun muuttaessa. Vaikka koti on yhteinen, jokaisella asukkaalla on oikeus myös omaan rauhaan ja yksityisyyteen, joita muiden tulee kunnioittaa. Toisaalta soluasujan on välttämätöntä olla valmis kohtaamaan toisia ihmisiä avoimin mielin ja sopimaan asioista yhdessä. Esimerkiksi yhteisten tilojen siivous on usein kätevää hoitaa vuorotellen. – Keittiö, oleskeluja pesutilat ovat yhteisiä, mutta jokaisella on myös oma huone, jonne muilla ei ole asiaa ilman lupaa. Halutessaan voi vetäytyä sen suojiin ja laittaa oven kiinni. Oma tila on soluasunnossa todella tärkeä rauhoittumisen paikka. Yhteisöllisessä asumisessakin jokainen kaipaa välillä aikaa olla yksin omien ajatustensa kanssa, muistuttaa Liesma. TÄRKEINTÄ on keskustella asioista avoimesti ja laatia yhteiset pelisäännöt asumisviihtyvyyden takaamiseksi. Erimielisyydetkin voidaan useimmiten ratkaista puhumalla. Liesmalla on käynyt hyvä tuuri, sillä hän on kokenut olevansa samalla aaltopituudella kämppistensä kanssa. Isoja konflikteja ei ole syntynyt ikinä. Erityisesti opiskelijoille soluasumisen yhteisöllisyys voi olla terveellistä yksinäisen puurtamisen rinnalla. Korkeakouluopiskelijoilla arki on usein yhtä kuin tenttiin lukemista, esseiden kirjoittamista ja seminaaritehtävien tekoa. Kotoa ei välttämättä tarvitse lähteä lähikauppaa pidemmälle moneen päivään. Soluasuminen saattaa tuoda kaivattua helpotusta yksinäisyyteen ja jopa ehkäistä syrjäytymistä. – Soluasunnossa asuessa tietää, että voi vaihtaa edes muutaman sanan jonkun kanssa päivittäin. Se on henkisesti tärkeää. Muista soluasukkaista voi saada parhaimmillaan pitkäaikaisia ystäviä. Itselläni on kuitenkin ollut aina kämppisteni kanssa eri kaveripiirit, olen kokenut sen selkeäksi, kertoo Liesma. LIESMAN mukaan soluasuminen on helpompaa, jos kaikki solun asukkaat ovat suunnilleen saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Silloin yhteisasuminen on mutkatonta. – Hieman vanhempien kämppisten kanssa on nykyään mukavampi asua, sillä he eivät opettele enää itsenäisen elämän perusasioita. Kaikki osaavat huolehtia omista asioistaan. Joustavuutta, kärsivällisyyttä ja vuorovaikutustaitoja soluasumisessa saa kyllä kehittää vaikkapa silloin kun itse haluaisi jo rauhoittua, mutta elämisen ääniä kuuluu vielä seinän takaa. Silloin laitan vain korvatulpat korviin ja yritän jatkaa omia puuhiani. Soluasunnossa ei saa pingottaa liikaa, hymyilee Liesma. Onnellinen solussaan Ira Liesman mielestä soluasuminen opettaa joustavuutta Ira Liesma on kokenut soluasuja. Yhteiselo sujuu, kun pelisäännöt ovat selviä. Tiina Pitkänen
15 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET Koulut&kurssit
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 16 Pelit&vehkeet ILKKA LAPPI PARI vuotta sitten ilmestynyt Deus Ex: Human Revolution kietoi otteeseensa ennen kaikkea erinomaisen tunnelmansa vuoksi. Tokihan peli oli hahmonkehityksineen mainio roolipeli, mutta parasta pelissä oli scifi-dystopian kokonaisvaltaisuus. Vaikka Deus Ex ei mikään hiekkalaatikkopeli olekaan, oli sen maailma kuin elävä organismi. Deus Ex: Mankind Divided istuttaa pelaajan jälleen augmentoidun, keinotekoisesti parannetun ihmisen, Adam Jensenin nahkoihin. Peli sijoittuu pari vuotta Human Revolutionin jälkeiseen aikaan, eli vuoteen 2029. Pääasiassa Prahaan ja sen lähiympäristöön sijoittuvassa pelissä juopa tavallisten ihmisten ja augmentoitujen ihmisten välillä on syventynyt. Kun sekaan heitetään salaliittoteorioita, mafiaa, pyrkyreitä, onnenonkijoita ja kovan luokan kulissipolitiikkaa, aletaan olla Deus Exän maailman kovaksikeitetyssä ytimessä. Tulevaisuuden Prahassa isojen poikien valtapelin sijaiskärsijöinä ovat usein pienet ihmiset. PELIMAAILMAN vetävyyden huomaa viimeistään muutaman tunnin jälkeen, kun huomaa, ettei maailma olekaan mustavalkoinen. Pikemminkin Jensenin maailmassa harmaan sävyjen määrä on lähes loputon. Jensenin kohtaamilla ihmisillä on moninaisia tarpeita ja jää lopulta pelaajan harteille päättää, miten peliä vie eteenpäin. Ajoittain moraaliset pohdinnat ovat oikeasti vaikeita, kun tuntuu, että tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja. Pelimekaniikka on Human Revolutionia pelanneelle tuttua kauraa, joskin kontrolleihin on tehty pieniä viilauksia. Ne omaksuu kuitenkin nopeasti, kun pari ensimmäistä tuntia kuluu prologin tapaisessa jaksossa, jonka jälkeen tarina kunnolla potkaistaan käyntiin. Kunnon roolipelin tavoin olennainen osa pelikokemusta on hahmon kehitys. Jensenistä voikin kehittää omaan pelityyliin sopivan hahmon. Pelin kehittänyt Eidos on mainospuheidensa mukaan viilannut entistä paremmaksi ammuskelupuolta. Tosin sen testaaminen on jäänyt itselläni vähemmäksi, sillä pasifistinen hiiviskely tuottaa suuremman tyydytyksen. Väittävät, että pelin pystyy pelaamaan läpi ampumatta ainuttakaan laukausta. Ihan siihen en ole päässyt, mutta tainnutinta järeämpää aseistusta ei ole ainakaan noin pelin puoliväliin mennessä tarvinnut kaivaa esiin. PALJON Mankind Dividedissa on tuttua. Uudistuksia on ripoteltu mukaan maltillisesti. Miljöö ja monet hahmot ovat uusia ja tuovat tuoreutta. Samaan aikaan pelissä on pelimekaniikasta lähtien paljon tuttuja elementtejä. Ainakin Human Revolutionia pelanneelle Mankind Divided on ikään kuin kotiin paluu. Huonekalut ovat vain hieman vaihtaneet paikkaa. Lopputuloksena on erinomainen peli, jonka parissa scifimaailmaan mieltyneen on helppo uppoutua monen tunnin pelisessioihin. Ykkösluokan scifiä Deus Ex: Mankind Divided vetää puoleensa lohduttomalla tunnelmallaan Lähitulevaisuuden Praha ei ole mukava paikka, mutta rujoudessa on kauneutta ja tunnelmaa. Eidos Peli on mahdollista läpäistä laukaustakaan ampumatta.
17 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET KODIN ELEKTRONIIKKA VAPAA-AIKA PESULAPALVELUT TILITOIMISTO ASIANAJAJAT TERVEYSPALVELUT HUOLTOPALVELUT AUTOALAN PALVELUT RAKENTAMINEN PALVELEVAT PAIKALLISET
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 18 Kummalki pual ORIKETO MARIANNE ROVIO KARTING on nuorison suosima autourheiluharrastus, mistä tulee helposti isän ja pojan yhteinen juttu. Aleksi Viitamäki, 14, käy kerran viikossa tai joskus jopa kaksi kertaa viikossa Turku Kartingin radalla Pollenkadulla harjoittelemassa. Isä Juha Viitamäki käy kuskaamassa ja on poikansa apujoukkoina harrastuksen parissa. Aleksi on kokeillut ajamista ensimmäisen kerran 7-vuotiaaHyvää kuntoa ja huimapäisyyttä Kartingia voi harrastaa myös vuokra-autolla na ja nyt hänellä on oma auto käytössä. Harjoittelu on tuonut menestystä, sillä hänellä on noin 50 voittoa lajin parissa. – Vauhdin huuma ja virheettömään ajoon pyrkiminen kiehtovat minua lajissa. Orikedon rata on hyvä harjoittelupaikka, sillä siellä on monenlaisia osioita ja voi kokeilla erilaisia ajotekniikoita. Rata on myös lähellä, Turun Urheiluautoilijoihin kuuluva Aleksi Viitamäki sanoo. Isä pitää lajia hyvänä pojalleen, ja viihtyy hyvin pojan harrastuksessa mukana taustajoukoissa. – Käymme mukana kisoissa leikkimielellä ja olemme välillä yhdessä reissussa viikonlopun ajan. Lisäksi kuljetan häntä ja autoa radalle harjoittelemaan. Aleksi on saanut paljon kavereita ympäri Suomea harrastuksensa myötä. Viihdyn hyvin huoltojoukoissa, koska autot ja moottoriurheilu ovat myös omia kiinnostuksen kohteitani. PIENIKOKOISET, formula-autoja muistuttavat karting-autot kulkevat radalla keskimäärin yli 70 kilometriä tunnissa, ja parhaimmillaan ne voivat yltää jopa 140 kilometrin tuntinopeuteen. Karting on nuorison suosima autourheilulaji, jonka avulla luodaan peruspohjaa myöhempää autourheilu-uraa varten. Aleksin mukaan ajaminen on hyvin raskasta, joten myös fyysisen kunnon on oltava hyvä. – Ajajalta tämä vaatii rohkeutta ajaa ja sietää vauhtia. Lisäksi kunnosta on pidettävä huolta. Muuten ei jaksa ajaa kovin kauan kerralla, sillä ajaminen vaatii voimaa. Aleksi suosittelee kokeilemaan lajia, jos vauhti kiinnostaa. Harrastuksen parissa oppii myös laittamaan autoja. ORIKEDON radalla noin kerran kuukaudessa vuokra-autolla ajava Toni Kouvonen, 34, on harrastanut lajia 21 vuotta. Hän innostui lajista nuorena poikana seuratessaan ahkerasti formuloita. – Olen yhä kartingin parissa, koska se ei vaan koskaan kyllästytä. Kartingia harrastavat sekä aikuiset että nuoret ja lapset. Se on todella mukaansatempaava laji. Itse ajelen nyt vuokra-autoilla ja osallistun joskus myös vuokra-autosarjan kilpailuihin. Kouvosta viehättää enemmän karting kuin ralliurheilu. – Itselle vaan on lähempänä asfaltilla ajo ja formulatyyliset autot. On kiva ajaa radalla. En oikein sitä osaa sen kummemmin täsmentää. Orikedon rata on Aleksi Viitamäelle tuttu työmaa. Aleksi Viitamäen arkisto ”Ajaminen vaatii voimaa.”
19 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET Kummalki pual: Oriketo
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 20 Teatterit ILKKA LAPPI TEATTERIA harrastavalla ei ole vaikeuksia täyttää vapaa-aikaa. Harjoituskausi kestää yleensä kahdesta kolmeen kuukautta, jolloin harjoituksia on neljäkin tuntia kestäviä harjoituksia on useamman kerran viikossa. Tämän lisäksi omalla ajallaan näyttelijät opettelevat vuorosanat ja rakentavat henkilöhahmojaan. Tämän lisäksi vielä pitäisi ehtiä töissäkin käydä. – Ajankäytön puolesta esityskausi onkin helpompi, kun on vain esitys, vaikka pitää silloinkin tulla pari tuntia ennen näytöstä teatterille laittamaan paikkoja kuntoon, sanoo kymmenisen vuotta teatteria vakavissaan harrastanut Emilia Räsänen. Vaikka harrastus vaatiikin panostusta ja ajoittain uhrauksia muun vapaa-ajan kustannuksella, teatterille Räsänen lähtee aina mielellään. Yhteishenki teatterinharrastajien kesken on vahva. – Teatterille hakeutuvat tietyntyyppiset ihmiset, joten automaattisesti tuntee kuuluvansa joukkoon, vaikka teatterin ulkopuolella tullaankin erilaisista taustoista ja elämäntilanteet ovat todella erilaiset. Ne ihmiset ovat todella avoimia ja aina valmiit hyväksymään sinut sellaisena kuin olet ja nauramaan ja itkemään yhdessä, Räsänen toteaa. JO ala-asteiässä Räsänen oli kiinnostunut näytelmien tekemisestä. Hän myös kävi yksittäisiä näytelmäkursseja. Isommin harrastus vei mukanaan 2006, kun hän näytteli ensimmäistä aikaa Turun keskiaikaisilla markkinoilla. – Siellä tuli sellainen oivallus, että näyttelemistä voi tehdä tällä tavalla vakavamminkin harrastaen. Joskus teini-iässä varmaan mietin sitäkin mahdollisuutta, että olisi yrittänyt tehdä näyttelemisestä ammattia. Mutta mitä enemmän otti asioista selvää, sitä selkeämmäksi tuli ajatus, etten halua ammattinäyttelijäksi. – Ammattilaisuus vaatisi paljon uhrauksia enkä halunnut sellaiseen tilanteeseen, että ruoka tai vuokranmaksu olisi kiinni näyttelemisestä. KYMMENESSÄ vuodessa Räsänen on näytellyt keskiaikaisten markkinoiden lisäksi Jo-Jo teatterissa ja nykyään teatteri Akselissa, jonka jäsen hän on. Rahan kannalta hän ei ole koskaan näyttelemistä miettinyt. – En ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi saada siitä jotain. Näytteleminen itsessään antaa niin paljon. Siinä voittaa itsensä koko ajan ja lisäksi tapaa ihania ihmisiä, joiden kanssa näyttelee. Yhteisö ja itsensä voittamisen tunne ovat harrastuksen parhaat puolet. Vaikka kyse onkin harrastuksesta, kokee näyttelijä olevansa vastuussa yleisölle. – Yleisö on maksanut lipuistaan harrastajateatterinkin näytöksiin. Yleisö odottaa, että esiinnyt heille ja teet parhaasi. Vaikka kysymys onkin harrastajista, näyttelijän vastuulla on saada yleisö viihtymään. Kyllä siitä kokee paineita ja toivoo, että yleisö hyväksyisi sen, mitä heille tarjoan, Räsänen sanoo. Avointen ihmisten yhteishenkeä Yhteenkuuluvuus ja itsensä voittaminen parasta teatteriharrastajalle Emilia Räsäsen päivät päivätöissä ja teatteriharrastuksen parissa venyvät pitkiksi. Loki-kissakin on huomauttamassa helposti, jos kotona ei vietä välillä aikaa. Ilkka Lappi ”Ammattilaisuus vaatisi paljon uhrauksia.”
21 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET Teatterit
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 22 Teatterit TUULA ISTALA TEATTERIMUUSIKKOUS on ammatti, jossa esiinnytään osana kokonaisuutta, mutta näkymättömissä. Kimmo Gröhn on soittanut vuosia turkulaisissa teattereissa, etupäässä Åbo Svenska Teaternissa. Sattuma teki Gröhnistä teatterilaisen. Teatteri on myös ensisijainen tulonlähde. Periaatteessa töitä on tarjolla vain produktio kerrallaan. – Turun kaupunginteatteri on ainoa, jossa on ylipäätään koskaan ollut vakituinen orkesteri. Tämä loppui jokunen vuosi sitten. Gröhn soittaa myös Turun kaupunginteatterissa ja Samppalinnan kesäteatterissa. Kesän Nunnia ja konnia -näytelmän esitykset ovat juuri päättyneet. Kaupunginteatterin Rock of Ages -musikaalissa Gröhniä ei kuulla. Seuraavaksi hän soittaa tammikuussa ensi-iltaan tulevassa Tom of Finland -näytelmässä, joka kertoo homoeroottisista aiheistaan tunnetun kuvataiteilijan Touko Laaksosen elämästä. Muusikot eivät ole kuulleet Jussi Vahvaselän ja Jori Sjöroosin sävellyksistä vielä nuottiakaan. – Saamme ne aikanaan eteemme ja ensimmäisistä harjoituksista se lähtee. MONIPUOLISUUS on teatterimuusikolle etu. Kimmo Gröhnin ykkössoittimia ovat puhaltimet; saksofonit ja huilut. Lähellä sydäntä on myös kitara. Hän on istunut näytöksissä myös pianon taakse ja soittanut harmonikkaa kapellimestarin työnjakomääräyksellä. Gröhn hymyilee vähän vinosti tätä kertoessaan. Hän soittaa vieläkin satunnaisesti myös tanssimusiikkia, aikoinaan Arja Korisevan bändissä. Eikä pidä unohtaa jazzia. Viime keväänä hän eteni sävellyksineen finaaliin Turku Jazzin Big Band sävellyskilpailussa. Teatterimuusikon työpaikka on näyttämön monttu. Tilapäistiloissa Logomossa soittajat istuvat eräänlaisella hyllyllä, taustalla sielläkin. Muusikoilla ei ole kaksoismiehitystä, joten näytännöt sitovat, eikä kukaan koko esittäjätiimissä yksinkertaisesti sairastu näytäntökaudella. Taudeilla on lupa iskeä vain lomilla. Teatterimuusikko ei loista parrasvaloissa. – Haluan kuitenkin olla osa kokonaisuutta, Gröhn kertoo puhuen myös kollegoidensa suulla. Parrasvaloa korvaa se, että joka esityksessä voi hieman varioida teemoja, improvisoida eikä vain toistaa illasta iltaan osuuttaan konemaisesti. – Jazzissa sitten on tilaa sooloille ja improvisoinnille. Sen tuntee, kuinka koko bändin soitto hengittää. Tykkään olla näkyvillä, mutta en keskipisteenä. JOSKUS muusikot on lykätty lavalle pieniin rooleihin näyttelijöiden joukkoon. Harvoin, mutta esimerkiksi Hair-musikaalissa. – Silloin tuntee oikeasti olevansa osa porukkaa. On tärkeää myös nähdä kulloisestakin näytelmästä ainakin yksi läpimeno. Se on välttämätöntä motivaationkin kannalta. Teattereiden ohjelmistoihin on tullut huomattavan paljon musikaaleja. Kriitikot siitä aika ajoin huomauttelevat, mutta Gröhn sanoo, että ne tuovat teattereihin väkeä, joka ei siellä muutoin kävisi. Monttu on teatterimuusikon työmaa Kimmo Gröhn tapailee seuraavaksi Tom of Finlandia Huilu on yksi Kimmo Gröhnin (keskellä takana) instrumenteista. Paikka näyttämön takaosassa on tuttu sekin. Onnen päivät -musikaalia esitettiin viime vuonna Samppalinnanmäellä. Ari-Matti Ruuska Teatterimuusikon toimeentulo muodostuu projekteista, eikä sairastaa sovi kuin lomaaikana, tuumii Gröhn. Tuula Istala
23 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET Teatterit
24 A A M U S E T VIIHDE Lauantai 3. syyskuuta 2016 PERJANTAINA 9. syyskuuta Hunter’s Inniin saapuu West Coast Blues -duo eli Antti Karineva ja Olli Mäkelä. Kaksikko saa avukseen lavalle huuliharpisti Heikki Hämäläisen. Duon omaan soitinarsenaaliin kuuluvat muun muassa rumpuna toimiva matkalaukku ja dobro, joten voidaan sanoa, että ollaan asian ytimessä. Varmimmaksi vakuudeksi bändin ohjelmistoon kuuluu oman tuotannon lisäksi bluesin suuria klassikoita. Juurihoitoa alajuoksulta HUUMORIMUSIIKIN ja vakavasti otettavan musiikin raja on jossain tapauksissa veteen piirretty viiva. Niin kuin esimerkiksi Panssarijunan Nyt sattuu -levyn kohdalla. Bändi ilakoi musiikillisesti varsin vapautuneesti etäisesti kantrilta kuulostavilla kappaleissaan. Eikä bändi ainakaan hälvennä kuulijan hämmennystä laulamalla muun muassa alkoholin liikakäytöstä ja huumeluolasta löytyvästä papista. Toisin sanoen muutama vuosi sitten ryminällä esiin tulleen bändin sisäisessä maailmassa asiat ovat ennallaan. Vieläkin on vaikea sanoa, kuinka tosissaan Panssarijuna on. Ei ihme, että bändi on määritellyt musiikkinsa traumabluesiksi. Nyt sattuu kestää vain runsaat puoli tuntia. Bändi taitaa itsekin ymmärtää olevansa parhaimmillaan tarkkaan harkittuina täsmäannoksina. Jos Panssarijuna alkaisi tehdä otsa rypyssä 50-minuuttista levyä, lopputulos luultavasti olisi väljähtänyt. Puolituntisena kerta-annoksena Panssarijuna on parhaimmillaan. Sillä myönnettävä on, että bändin biiseihin ladattu kapallinen hölmöyttä toimii jostain mystisestä syystä. Kenelle: Gösta Sundqvistin perintöä vaaliville. Arvio: Martti Servoa maustettuna punk-henkisesti kantria soittavilla nuorilla miehillä. ILKKA LAPPI Vaikealla rajalla tasapainoilua Mikä on paras näkemäsi musiikkiaiheinen elokuva? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ILKAN VALINTA VARMA NAKKI ILKKA LAPPI KAIKKI muusikot eivät paistattele alan lehtien sivuilla ja täytä stadioneita, vaikka takana olisi pitkäkin ura. Turkulainen Kalle Kivelä on yksi niistä muusikoista, jotka eivät tee loppuunmyytyjä konserttikiertueita ympäri maata. Kivelä on kuitenkin jo pitkään ollut täysipäiväinen ammattimuusikko. Tänä vuonna hänellä on meneillään pienimuotoinen kymmenvuotistaiteilijajuhla. – Vuonna 2005 voitin Turun trubaduuri -kisan. Olin siihen aikaan aloittanut myös musiikkitieteen opinnot. Kun työvuorot silloisessa päivätyössä Stockmannilla vähenivät, päätin katsoa, kuinka pitkälle muusikkona voin päästä ja perustin toiminimen, Kivelä muistelee. Kivelä aloitti musisoinnin viisivuotiaana pianolla. Myöhemmin soitinvalikoima kasvoi isoisältä perityllä haitarilla. Yläasteiässä nuori muusikko innostui klassisesta kitarasta. Viimeisin lisäys kodin kellarista löytyvän musiikkihuoneen soitinarsenaaliin on ukulele. Nuorena Kivelä kävi soittotunneilla ja opiskeli myöhemmin konservatoriossa. – Piano oli pitkään pääinstrumentti. Haitarikin oli salkussaan työpöydän alla pitkään ennen kuin aloin kokeilla siipiäni sen kanssa. Ukulele tuli viimeisimpänä mukaan oikeastaan silkasta uteliaisuudesta. AMMATTIMUUSIKON leipä on pieninä muruina siellä täällä. Usein Kivelän kalenteri täyttyy erilaisista yksityistilaisuuksista. Lisäksi hän esiintyy perinteistä tanssimusiikkia esittävän haitariyhtyeen Turun rautatiehanuristit kanssa sekä säännöllisesti Turun linnassa järjestettävien renessanssijuhlien hovimuusikkona. – Jonkun verran keikkojen saamiseksi täytyy pitää itsestään meteliä. Myös viidakkorumpu toimii nykyään itselläni hyvin. Aika monet keikat tulevat sitä kautta, että joku tuntee jonkun, joka on ollut jollain keikallani, Kivelä kertoo. Keikkojen lisäksi työpäivät täyttyvät arkisesta puurtamisesta. – Yksi iso osa työtäni oman ohjelmistoni laajentaminen ja ammattitaidon kehittäminen. KYMMENVUOTISJUHLAN kunniaksi Kivelä julkaisi elokuussa myös omakustannelevyn Saattaja. Levy on Kivelän ensimmäinen julkaisu. Saattajalla hän laulaa pääosin omia tekstejään. Tosin kaksi tekstiä on lähtöisin Eino Leinon kynästä. – Ajattelin, että kun tähän asti olen laulanut muiden lauluja, niin nyt olisi aika kokeilla omienkin laulujen tekemistä. Puolisentoista vuotta sitten aloin levyä tehdä. – Suurin syy levynjulkaisuun oli halu saada tallennettua omaa musiikkia muutenkin kuin nettiin mp3tiedostoiksi. Levystä jää konkreettinen jälki. Kalle Kivelä esiintyy Sibelius-museossa 7. syyskuuta museon keskiviikkosarjassa. Hittilistojen ulottumattomissa Kalle Kivelä on tuntematon ammattimuusikko, joita Suomessa on lukemattomia Kalle Kivelä on elänyt musiikin keskellä pienestä pitäen, joten täysipäiväiseksi muusikoksi hyppääminen kymmenen vuotta sitten oli luontevaa. Ilkka Lappi
25 Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 26 Mielipide DEBATTI DEBATTI Tack… …nej tack! KOSOVON maajoukkueella on riveissään maalivahti, jonka etunimi on Granit ja puolustaja nimeltä Pepa. Peräpää pitää, on kivestä. LÄÄNINVANKILAN punatiilinen rakennus myytiin Kakola Yhtiöille, joka omistaa nyt kaikki Kakolanmäen rakennukset ja aikoo korjata ne historiaa kunnioittavalla tavalla. Vielä kun kaikki ymmärtäisivät, että projekti vaatii myös kovan rahan asuntoja, joilla korjauskuluja voi kattaa. SUOJELUPOLIISI suosittelee, etteivät suomalaiset ottaisi ulkomaanmatkoille mukaan kännykkää tai kannettavaa tietokonetta. Voi tulla vakoilua ja muuta sen semmoista. Että siitä sitten vaan, suomalaiset, kun poliisi kerran käskee. Ei enää kännyköitä. Paperikartalla ja postimerkeillä on pärjättävä. TUPSAHTI poliisilta toimituksiin tiedotetta hilpeällä otsikolla ”Kun karjanhoito lähtee hanskasta”. Hymynkare hyytyi nopeasti, kun ilmeni, että somerolaisella lammastilalla oli laiminlyöty eläinten pito jo vuosien ajan. Kaikki yli sata kärsivää lammasta hätäteurastettiin. Eläinten kiduttamisessa ei ole mitään hilpeilemistä. Että taisi se tiedotteen otsikkokin ”vähän lähteä hanskasta”. MILLAISIA penkkiurheilutottumuksenne ovat? Onko urheilulla merkitystä kansallistunnon kohottajana? KARVINEN: Itse en ole penkkiurheiluihmisiä. Jos joskus tulee esimerkiksi Suomen jääkiekkopeli, jota on kymmenen minuuttia jäljellä ja tilanne on jännittävä, saatan katsoa pelin loppuun, mutta siihen se jää. ANDERSSON: Itse katson mieluiten sellaista urheilua, mitä harrastetaan ulkoilmassa ja mieluiten niin, että joku sukulainen tai tuttava on urheilua. Sellaista urheilua, esimerkiksi junioripuolella, tulee harrastettua paljonkin. Jalkapallo on sellainen laji, jota tulee televisiostakin katsottua jonkun verran. Aika usein muuta urheilua seuraan vaan, jos on odotettavissa jokin historiallinen hetki tai suomalaisten menestymistä. TK: Penkkiurheilua mieluummin laitan rullaluistimet jalkaan tai käyn kävelyllä. Teen jotain itseäni liikuttavaa. JA: Kaikkeen urheilun seuraamiseen vaikuttaa se, miten hyvin tuntee lajin säännöt, taktiikat ja erikoisuudet. Mitä paremmin asioista on perillä, sitä mielenkiintoisemmaksi urheilu muuttuu. Jos katsoo kylmiltään vaikka krikettimatsia, eikä ymmärrä säännöistä mitään, niin ei se sytytä. Mutta jos tietää lajista jotain, se kiinnostaa ainakin jollain tasolla itseäni. Esimerkiksi Super Bowl -lähetykset on Amerikassa tehty niin hyvin, että siinä pääsee lajin perusteisiin aika nopeastikin sisälle. TK: Ihmiset kaipaavat elämäänsä rentoutumistapoja. Penkkiurheilu on ihan yhtä hyvä tapa rentoutumiseen kuin mikä tahansa muukin. Yleensä se on myös varsin harmiton tapa rentoutua. Tosin naapuri voi häiriintyä, jos elää kovin vahvasti tapahtumissa mukana. JA: Mitä kansallistuntoon tulee, niin onhan urheilulla iso merkitys siinä. Jos mitaleja ei tule, ollaan ehkä vähän alamaissa. Kun taas voitetaan jossain, vaikka jääkiekossa, jotain suurta, niin kyllä sitä juhlitaan näyttävästi. TAPANI KARVINEN on piraattipuolueen puheenjohtaja ja pioneerihenkinen ihminen. JANINA ANDERSSON on MLL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja ja jalkapalloäiti. N n a . JA on pi ja ja jjjjjjjjjjjj Piraatti VS Viher? llaristi TÄLLÄ viikolla vietetään jo neljättä kertaa Kuluttajaliiton järjestämää valtakunnallista Hävikkiviikkoa. Hävikkiviikkokampanjan tavoitteena on kannustaa kaikkia ruokahävikin vähentämiseen ja ruuan arvostuksen lisäämiseen. Roskiin menevien ruoan määrän luvut ovat Suomessa karut. Nimittäin roskiin menee joka vuosi vajaat 400 miljoonaa kiloa ruokaa. Kokonaisuudessaan kaupan osuus ruokahävikistä on 18 prosenttia, ruokapalvelun osuus liki 20 prosenttia. Kaikista eniten ruokahävikkiä syntyy kuitenkin kotitalouksissa, joissa ruokaa menee roskiin vuodessa jopa 140 miljoonaa kiloa eli peräti 35 prosenttia kaikesta roskiin menevästä ruoasta. Meidän on mahdollista jokapäiväisillä valinnoilla vähentää ruokahävikin määrää, kuten suunnitella viikon ruoat eteenpäin, pitää jämäruokapäiviä, syödään leipäpussista viimeisetkin leivänkannikat sekä työpaikkaruokalassa otetaan lautaselle vain se määrä mitä syödään. Muutama viikko sitten vietettiin myös maailman ylikulutuspäivää, jota vietetään valitettavasti vuosi vuodelta aikaisemmin. Tänä vuonna päivää vietimme 8. elokuuta, jolloin olimme käyttäneet kaikki uusiutuvat luonnonvarat, joita maapallo kykenee tuottamaan vuoden aikana. Jos kaikki kuluttaisivat kuin me suomalaiset, tarvittaisiin jopa 3,4 planeettaa. Olen iloinen siitä, että myös ruokahävikin vähentämiseen on herätty myös päättäjien tasolla. Lähes sata kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, joka velvoittaisi yrityksiä ja julkisia keittiöitä luovuttamaan myyntiin kelpaamattoman, syömäkelpoisen ruoan hyväntekeväisyyteen, eikä sitä heitettäisi roskiin. Lakimuutos velvoittaisi kunnalliset toimipisteet, kuten esimerkiksi kaupat, leipomot luovuttamaan myynnistä poistetut, syömäkelpoiset elintarvikkeet voittoa tavoittelemattomille tahoille ruokajakelua varten. Ruokahävikin vähentämisellä meidän on mahdollista vaikuttaa siihen, että maapallo kykenee jatkossakin tuottamaan meille tarvitsemamme ravinnon. Toisaalta maailman väestöennuste näyttää, että vuosina 2020–030 maapallolla olisi jopa 9–10 miljardia ihmistä nykyiseen seitsemän miljardiin verrattuna. Kysymys ruoasta ja puhtaasta vedestä tulee olemaan yksi suurimmista haasteista ratkaistavaksi tulevina vuosina. Puhdas vesi ja nälän vähentäminen ovat myös YK:n kestävän kehityksen 2030-agendalla. Ruokahävikin vähentäminen on paitsi ekoteko, se myös osa kestävää kehitystä. Kiinnitetään enemmän huomiota ruoan arvostukseen eikä heitetä sitä roskiin. Kysymys ruoan riittävyydestä ja puhtaasta vedestä, tulevat olemaan yksi suurimpia ongelmia ratkaistavaksi seuraavina vuosina. PIIA NORONEN, OPISKELIJA, HUK Ruokahävikin vähentäminen ekoteko
27 A A M U S E T MIELIPIDE Lauantai 3. syyskuuta 2016 KOLUMNI TIETO on valtaa, sanottiin joskus. Mutta onko enää? Jos totuus on tietoa, niin sen rinnalle ovat nousseet vahvoina vaikuttajina tunne, huhut, salaliittoteoriat, jopa valheet. Puhutaan totuuden jälkeisestä ajasta. Totuutta pidetään prismana, joka antaa erilaisen kuvan riippuen siitä, mistä sitä katsotaan. Jokainen valitsee itse oman näkökulmansa ja ”totuutensa”. Uuden ajan airut on Donald Trump, jonka presidentinvaalikampanja perustuu pelonlietsontaan, mielten kiihottamiseen, puolitotuuksiin ja valheisiin. Se näyttää kannattavan. Tiedämme enemmän kuin koskaan ja tietoa on enemmän ja vapaammin tarjolla kuin aikaisemmin. Se ei tunnu kelpaavan. Huuhaa ja epätieto saavat seuraajia. Amatöörit tekevät omia diagnoosejaan ja julistautuvat tietäjiksi. Tietoa ja tiedettä vieroksutaan, jopa halveksutaan. Internet on informaation aarreaitta, mutta kaikki informaatio ei ole tietoa, eivätkä kaikki väitteet ole samanarvoisia. Suomalainen nykynuoriso on monella tavalla aikaisempia sukupolvia kehittyneempää. Se on sosiaalisempaa kuin edeltäjänsä, se on rohkeampaa ja luottaa itseensä enemmän. Se on askel hyvään suuntaan. KAIKKI muutos ei ole ollut hyvästä. Kaikkea ei tarvitse tietää tai osata, mutta on vaikea ymmärtää, ettei osa ihmisistä edes halua enää tietää tai oppia. Eikä tietämättömyyttä hävetä enää. Miksi minun pitäisi tietää, mitä väliä sillä on, kysyy kovin moni. Mihin minä tätä tarvitsen? Hokeman mukaan jokaisen mielipidettä pitää kunnioittaa. Pitääkö? Ei pidä. Jokaisen oikeutta mielipiteeseen on kunnioitettava, mutta se ei tarkoita, etteikö valheellisia väittämiä voisi ampua surutta alas. LASSE VIRTANEN Totuuden jälkeen Aamuset 35. vuosikerta. Sitoutumaton Sanomalehtien liitto ry:n jäsen. www.aamuset.? OSOITE Artukaistentie 10, 20240 Turku KUSTANTAJA Turun Tietotarjonta Oy/TS-Yhtymä PAINO Turun Sanomat, Artukainen JAKELU Turku-Palvelu Oy www.turkupalvelu.? ma-pe klo 9-16 02 269 4447 TOIMITUS Päätoimittaja Lasse Virtanen 040 589 0820 Toimitussihteeri Teemu P. Peltola 02 269 3941 Juttuvinkit: aamuset@aamuset.? MEDIAMYYNTI mediamyynti@aamuset.? Myyntineuvottelijat Anne Andersson 050 310 8957 Susanna Kallio 050 310 8952 Sanna Lujala 050 310 8953 Päivi Pyöli 050 310 8955 Heta Peltonen 050 566 2858 JetSet-tuottaja Timo Salmesmaa 050 310 8956 Myyntijohtaja Susanna Lumikanta 050 465 3640 AD Jaana Mikkonen 050 310 8960 Ilmoitusaineistot ilmoitukset@aamuset.? Sähköpostit etunimi.sukunimi@aamuset.? M E M U U T MINUA kiusasi 1970-luvun alussa ensimmäisen ja toisen luokan aikana opettaja. Hän oli patologinen lasten kiusaaja ja valitsi joka vuosi niin sanotut silmätikut. Minä olin yksi heistä. Mukanani oli vielä kolme poikaa. Olin ekaluokalle mennessäni vain 6-vuotias. Kun aloitimme matematiikan opiskelun enkä heti ymmärtänyt missä mennään, opettajani katsoi minut murheenkryyniksi. Siitä alkoi piinaaminen. Poikia hän kiusasi vieläkin enemmän, kyykytti kirjaimellisesti ja nautti katsoa ylhäältä alas jos vaikka askartelutunnilla olivat pikkuiset sakset pudonneet lattialle. Opettajamme oli usein myös humalassa tunneilla. Kerran hän sammui pianon päälle, kerran tappoi kimalaisen ikkunaan pelkästään peukalolla painaen tuijottaen meitä samalla. Olin innostunut matikasta, mutta kun tämä kansankynttilä huomasi, ettei tieto mennyt laakista päähän, niin hän päätti etten saa ottaa oppikirjoja kotiin, vaikka kaikki muut saivatkin. Niinpä jäin jälkeen yhä enemmän ja lopulta aloin inhota matematiikkaa, jota inhoan tänä päivänäkin. Kiinnostukseni lopahti lopullisesti. Ei silti, sain matikasta sentään seiskan todistukseen. Mutta kaikki oli jo pilalla. En osaa kertotaulua enkä päässälaskua, kiitos hänen. TERVEISIN KÄRSÄMÄENKOULUN OPPILAS VUOSIMALLIA -68 Olin opettajan silmätikkuna VALTUUTETTU Mikael Miikkola (ps.) arvosteli kaupunginvaltuuston puheessaan (29.8.) tulevaa sote-uudistusta. Näin sitä takki kääntyi sujuvasti, vaikka Miikkolan persut, Soinin johdolla, olivat yksi kolmesta hallitussepästä, jotka soteuudistuksen veronmaksajien ahjossa muotoonsa takoivat. Miikkola syytti puheenvuorossaan kahta muuta hallituskumppaniaan sote-etujen kahmimisesta. Satavarmasti Miikkola muistaa, kuinka pääministeri Sipilä uhkasi koputtaa Tamminiemen herran ovea, jos sote-uudistus kaatuu. Samalla olisi kaatunut hallituskin. Mitä tekivät persut Soinin johdolla? Seisoivat hokit suorana, eivätkä vaatineet uudistukseen mitään kädenjälkeään. Hallituksessa säilyminen oli persuille tärkeintä. Summa summarum! Persut päättävät, mutta heti perään arvostelevat muita tekemistään päätöksistä. No, Miikkolalta takinkäännön taitolaji sujuu jouhevasti. Sen ovat hänen kohdallaan kuluneet vuosikymmenetkin kiistattomasti osoittaneet! OLAVI MÄENPÄÄ KAUPUNGINVALTUUTETTU (SUD.) Takinkääntö on taitolaji
Lauantai 3. syyskuuta 2016 AAMUSET 28