• Lauantai 21. toukokuuta 2016 | Nro 41 | www.aamuset.? | m.aamuset.? | TS-Yhtymä TPS:n kiekkomiehistö uusii ilmettä. Nuorille pelaajille annetaan lisää näyttömahdollisuuksia. Urheilu s. 8 Nuorille vastuuta Westersin puutarhan emäntä Gunilla Törnroos odottaa kuumeisesti, että oliivipuukin kantaisi hedelmää. Saaristo s. 62 Tilaa kukoistukselle Hyvinvointibloggari Mona Nieminen korostaa kodin kokonaisvaltaisen siisteyden merkitystä kotona viihtymiselle. Huushollissa s. 72 Siististi hyvä olo Ammattikalastaja pelkää kiintiöiden tuhoavan elinkeinonsa. Saaristo s. 39 Aamuset KAUPUNKIMEDIA Saaristo
• 2 A A M U S E T ASIAT Lauantai 21. toukokuuta 2016 ANTTILA avasi torstaina Kivikukkarossa Turun keskustassa uuden tavaratalon. Kivikukkaron lähes 4 000 neliömetrin Anttila-tavaratalon tilat sijoittuvat kävelykadulla katutasoon ja toiseen kerrokseen. Tiloja on kahdessa kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat sesonki-alue sekä muoti, kosmetiikka ja korut. Toiseen kerrokseen sijoittuvat kodin eri osastot ja lelut. Anttila avasi ovensa uudestaan FÖLI-LIIKENTEESSÄ tehtiin maaliskuussa 2,48 miljoonaa matkaa, mikä on 3,2 prosenttia enemmän kuin vuoden 2015 maaliskuussa. Luku on Fölin ennätys, kun mittarina on matkamäärä kuukaudessa. Föli-matkoja on tehty tammi–maaliskuussa noin 317 000 (4,6 %) enemmän kuin viime vuoden tammi–maaliskuussa. Föli teki matkaennätyksen Anttila palasi. Mitä muuta kaipaat takaisin Turun keskustaan? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. UUTISANALYYSI TAMPERE päättää, Turku venkoilee. Väite putkahti jälleen esiin, kun Tampere päätti rakentaa monitoimiareenan, mutta Turku ei taaskaan saanut aikaiseksi päätöstä toriparkista. Rakennetaan se vai ei, sitä ei tiedä vielä kukaan. Yleiseksi hokemaksi on noussut, että toriparkista on veivattu suuntaan ja toiseen vuosikymmenien ajan, mutta pitääkö väite lainkaan paikkaansa? Tarkkaan ottaen ei pidä. Torisuunnitelmia on ollut esillä jo kauan. Tunnetuin niistä lienee professori Antero Markelinin esittämä. Se kummittelee yhä myös valtuustopuheissa. Markelin suunnitelma oli kuitenkin esitys torin maanpäällisten osien uudistamiseksi. Pysäköintipaikkoihin se ei ottanut kantaa, ei maan päällä eikä sen alla. Keskustan pysäköintiratkaisu oli esillä ensimmäisen kerran vuonna 1984 keskustan liikenteen vaihekaavan yhteydessä. Kauppatorin pohjoisia osia varten haluttiin kallion sisään louhittu pysäköintilaitos, joka kantaa nykyisin Louhen nimeä. Sitä olisivat täydentäneet torin eteläpuolella kaksi maanpäällistä pysäköintitaloa. Tontteja oli tarjolla muun muassa Kauppahallin pihalla. Suunnitelmia torin alle menemisestä ei ollut. Ensi kerran torin alle suunniteltiin parkkipaikkoja vuonna 1997 hyväksytyssä Turun ydinkeskustan kehittämissuunnitelmassa. Parkkipaikkoja suunniteltiin maan alle Eerikinkadun puolelle noin puolen torin alalle. SEURAAVAKSI keskustan parkkipaikkoja koplattiin yhteen uuden pääkirjaston kanssa. Pääkirjastoa suunniteltiin Österbladin tontille Kauppiaskadulle. Parkkipaikkoja suunniteltiin lähinnä Kauppiaskadun alle, mutta ei siis laajasti torin alle, vaikka esimerkiksi kunnallisneuvos Pekka Ruola (kok.) puhuu muistelmateoksessaan Intohimona Turku (Turkuseura – Åbosamfundet 2011) toriparkista ja parkkipaikoista torin alla. Valtuusto teki myönteisen periaatepäätöksen, mutta hanke kaatui, kun hallinto-oikeudelta tiedusteltiin ennakkoon kantaa lainmukaisuudesta. Valo paloi punaisena. Valtuusto linjasi vuonna 2002, että torin etelänpuoleisten kortteleiden parkkipaikkatarpeiden tyydyttämiseksi pysäköintiä pitäisi mahdollistaa Eerikinkadun ja vähäisissä määrin (kolmanneksen verran) torin eteläreunan alle sekä Eerikinkadun alle Kauppiaskadun ja Brahenkadun välisellä osuudella. Päätöstä ei pantu koskaan täytäntöön. Vasta sen jälkeen suunnitelmat alkoivat viedä autoja koko torin alle. Lähtölaukauksena oli valtuuston lähetekeskustelu torin yleissuunnitelmasta ja torin asemakaavan käynnistämisestä vuonna joulukuussa 2003. Valtuusto ei pitänyt riittävänä pelkkää torin pinnan kunnostusta, vaan se edellytti samalla myös pysäköintiratkaisua. – Vein suunnitelman luonnoksen ensi kertaa SDP:n valtuustoryhmään syyskuussa 2005. Sen jälkeen hanke esiteltiin kaikille keskeisille valtuustoryhmille. Noin 700 autopaikan mahdollistavan kaksikerroksisen toriparkin kaavallinen valmistelu aloitettiin kaupunginhallituksessa vasta marraskuussa 2005, muistelee apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen toriparkin pihtisynnytystä. NYKYMALLINEN toriparkki on siis runsaan kymmenen vuoden ikäinen. Kahvipöytäkeskusteluissa nimitystä lienee käytetty pitempään, mutta kaupungin päätöksenteossa se ei ole kauempaa pyörinyt. Päättääkö Tampere, kun Turku vitkuttelee? Ehkä, mutta osaa Tamperekin riidellä. Tärkeintä ei ehkä olekaan se, mitä todellisuudessa on tapahtunut, vaan se, minkälainen mielikuva prosessista on syntynyt. Turku on saanut Turun taudin jatkeeksi jahkailijan ja riitelijän maineen, josta on vaikeaa hankkiutua enää eroon. LASSE VIRTANEN Toriparkin lyhyt esihistoria Kauppatorin uudistamisesta puhuttu vuosikymmeniä, mutta nykymuotoinen toriparkki on vasta kymmenvuotias MARTINSILTAA ja Pahaniemen kevyen liikenteen siltaa korjataan kesän aikana. Martinsillalla on korjausurakan ajan ajoneuvoliikenteellä kaksi kaistaa käytössä. Vain toinen sillan ylittävistä väylistä on kevyen liikenteen käytössä. Työt kestävät syksyyn asti. Pahaniemen kevyen liikenteen sillan kannen pintarakenteita uusitaan ja sen betonirakenteita korjataan. Kevyt liikenne siirretään korjaustyön ajaksi kokonaan viereiselle Pahaniemen sillalle. Ajoneuvoliikenteen käytöstä poistuu toinen Pansion suuntaan vievistä kaistoista. Silta valmistuu kesän aikana. Siltoja kesällä korjaukseen RAISION kaupungin ja VarsinaisSuomen ELY-keskuksen yhteistyönä laaditaan suunnitelmaa Raisionjoen luonnonmukaistamiseksi. Säännöstelypatoja muutetaan luonnonmukaisiksi pohjapadoiksi ja koskialueita palautetaan näkyviin. Säännöstelypadot ovat tarpeettomia ja turhaa kunnossapitoa vaativia, koska Raisionjokea ei enää käytetä vedenhankintaan. Raision kaupunki ja Varsinais-Suomen ELY-keskus järjestävät esittelytilaisuuden yleisölle Raisionjoen luonnonmukaistamisen luonnossuunnitelmista keskiviikkona 25. toukokuuta kello 16 Raision kaupungintalon valtuustosalissa. Raisionjokeen taas koskialueita LASSE VIRTANEN TURUN kaupunki on onnistunut pysäyttämään siirtoviivemaksujen kasvun ja vähentämään merkittävästi sekä päivien että kokonaislaskun määrää. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) tilastojen mukaan laskutus kaikkien osalta siirtoviivepäivistä on vähentynyt viime vuoden neljän ensimmäisen kuukauden 1,56 miljoonasta eurosta tämänvuotiseen noin 612 000 euroon. – Siirtoviivepäivien kehitys on ollut erittäin myönteistä. Alkuvuoden aikana siirtoviivepäiviä on toteutunut yhteensä 1 139 päivää. Vähentyminen edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta on merkittävää. Tammi–huhtikuussa 2016 siirtoviivepäiviä oli kaikkiaan 1 566 päivää edellisvuotta vähemmän, jolloin muutos on –57,9 prosenttia, arvioi sairaanhoitopiirin talousjohtaja Arja Pesonen esittelytekstissään. Raportti siirtoviivekertymistä esitellään piirin hallitukselle, joka kokoontuu ensi tiistaina. Pesosen arvion mukaan siirtoviivepäivien merkittävän vähenemisen taustalla on suurelta osin Turun kaupungin viime keväänä käynnistämä uusi toimintamalli potilaiden jatkohoidon organisoinnissa. – Turun kaupungin osalta siirtoviivepäiviä on toteutunut 1 372 päivää viime vuoden vastaavaa ajankohtaa vähemmän. Erotus on merkittävä. Viime vuonna neljän ensimmäisen kuukauden aikana Turun kontolle kertyi vielä 1 849 siirtoviivepäivää ja niistä laskua runsaat 1,1 miljoonaa euroa. Tänä vuonna lukema vastaavalta ajalta on 477 siirtoviivepäivä. Potilaita oli 217. Lasku on pienentynyt vajaaseen 240 000 euroon. Säästöä vuoden ensimmäiseltä kolmannekselta kertyy siis yli 880 000 euroa, kun vertailu käy viime vuoteen. Korotettua siirtoviivemaksua eli sakkoa Turku on maksanut 151 päivältä noin 117 000 euroa. Siirtoviiveellä tarkoitetaan aikaa, jonka erikoissairaanhoitoa saanut potilas viettää sairaalan vuodeosastolla, vaikka ei olekaan enää erikoissairaanhoidon tarpeessa. Syynä on usein jatkohoitopaikan puute. Sakkoa alkaa kertyä kolmannen päivän jälkeen. Sakkomaksu on puolet hoitopäivän hinnasta. Kolmesta ensimmäisestä päivästä veloitetaan normaali hoitopäivämaksu. Turku käänsi siirtoviivemaksut laskuun Turku on onnistunut vähentämään merkittävästi niin sanottuja siirtoviivepäiviä Tyksissä. Marttiina Sairanen
• 3 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET VARISSUON koulun ala-astelaiset ovat toteuttaneet kuvataiteilija Okko Pöyliön ohjauksessa yli 30-metrisen muraalimaalauksen. Parikymmentä vuotta harmaana seissyt betoniaita peittyi eläimiin ja värikkäisiin kasveihin. Yli 20 oppilaan yhteisteos on luotu piristämään 40-vuotiaan Varissuon lähiön kouluympäristöä. Teos on toteutettu osana Taiteen edistämiskeskuksen yhteisötaideprojektia. Varissuolle yli 30-metrinen aitamaalaus PÄÄKIRJOITUS AIKA on paradoksien. Yhteiskunta on vauraampi kuin koskaan, mutta julkinen talous on silti kriisissä ja valtio kasvattaa velkaansa useilla miljardeilla euroilla joka vuosi. Hyvinvointi näyttää tuottavan pahoinvointia, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat lisääntynyt. Lasten huostaanottojen määrä ja lasten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat lisääntyneet muutamaa vuotta lukuun ottamatta 1990-luvun alusta lähtien. Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle on kallista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen HuosTa-hanke on laskenut kuinka kallista. Sijaishuolto laitoksessa maksaa 261 euroa, ammatillisessa perhekodissa 179 euroa ja sijaisperheessä 76 euroa vuorokaudessa. Lapsen sijoittaminen vuodeksi laitokseen maksaa yli 90 000 euroa ja sijoitus ammatilliseen perhekotiin noin 65 000 euroa. KANSALLISEN SOTKA-tietokannan mukaan lastensuojelun laitosja perhehoitoon kului vuonna 2013 lähes 710 miljoonaa euroa. Muiden lapsija perhepalvelujen käyttökustannuksiin kului vielä 450 euroa lisää. Kokonaispotti on siis 1,16 miljardia euroa. Summat ovat huimia ja ne kattavat vain sijoitusajan. Tarkkaa käsitystä siitä, miten paljon samojen lasten palvelut kustantavat yhteiskunnalle ennen ja jälkeen sijoituksen, ei ole. Arvio on, että edeltävän vuoden ajalta ennen sijoitusta kustannus on noin 150 miljoonaa euroa. KYSE ei ole edes rahasta. Laki määrää ja on selvää, että lapset on saatava pois oloista, joissa he eivät voi elää. Ponnistus käy yhteiskunnan voimille. Kysymys kuuluu, mitä sillä saavutetaan. Lopputuloksena pitäisi olla nuoria aikuisia, joilla on halu ja valmiudet elää omaa elämäänsä yhteiskunnan tärkeänä osana. Päästäänkö siihen? Juhlapuheissa korostetaan aina ennaltaehkäisyä, joka lastensuojelussa tarkoittaa perheiden tukemista ja ennakoivia palveluja. Puheet jäävät puheiksi. Jälkihoito käy kalliiksi sekä rahallisesti että inhimillisesti, mutta koneisto on luotu hoitamaan sairautta eikä edistämään terveyttä. LASSE VIRTANEN Paradoksien aika VIIKON UUTISKUVA Viime tiistaisen Honkaistentien kerrostalopalon jäliltä löytyi kolme ruumista. Talo tuhoutui purkukuntoon. Eero Saarikoski
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 4
• 5 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET
• 6 A A M U S E T KAUPUNKI Lauantai 21. toukokuuta 2016 Lähetä kuva sähköpostilla osoitteeseen aamuset@aamuset.? . Lähettäjä vastaa kuvan oikeuksista. Palkitsemme julkaistun kuvan K-ryhmän lahjakortilla. Ilmoita viestissä katuosoitteesi. Lahjakortti postitetaan julkaisua seuraavan kuukauden aikana. TÄYSOSUMA TURKULAISILTA kysyttiin viime vuonna ideoita kaupungin kaunistamiseksi. Yksi ehdotuksista oli lisätä kesäkukkaistutuksia. Koska kesäkukkia on tähän asti istutettu lähinnä keskustaan, pop up -minipuutarha päätettiin perustaa johonkin lähiöön. Ensimmäisenä minipuutarhan saa Pansio. Pansion nuorisotalon nuoret käärivät hihat puutarhahommiin sunnuntaina 22. toukokuuta kello 12–16. Pansioon nuorten minipuutarha –TYYLINI on semmonen, mitä nyt kaapista löytyy. Lainaan poikaystävältäni ja äidiltäni paljon vaatteita sekä käyn kirppiksillä, kertoo Mona Ojala, 17. Ojala ei juurikaan osta mitään uutena. – Maiharit olen ostanut neljä vuotta sitten, paita on poikaystäväni, musta kauluspaita isäni, ja takki on kirpparilta. Reppu on Kånkenin. Korut ovat Ojalalle tärkeitä. – Koruilla yritän luoda jotain erikoista. Mitä rumempia koruja, sitä hienompia ne ovat. Koruistani osa on tuliaisia. Korvikset ovat äitini hopeat hääkorvikset. Värimaailma koostuu lähinnä tummista väreistä. -Tykkään käyttää mustaa ja maanläheisiä värejä. Materiaaleihin en kiinnitä huomiota kuin ehkä kenkien kohdalla. Niissä materiaalin on hyvä olla parempaa, esimerkiksi nahkaa. IPANADEBATTI NOSTALGINEN TURKU Tummia lainavaatteita Mitä kesäteatterinäytelmää muistelet ilolla vielä vuosienkin jälkeen? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. Neljä suuta ruokittavana, eikä mitään tukia tipu! KADUN TYYLI OLETKO SINÄ tai onko ystäväsi pettämätön tyylitaituri? Tee ilmianto verkkosivuillamme www.aamuset.? tai lähetä tekstiviesti numeroon 16183. Kirjoita viestin alkuun TS AAMUSET, sen jälkeen viestisi ja nimesi. Viestin hinta on 16 senttiä/160 merkkiä. Juhani Peltonen Mona Ojala, Yliopistonkatu. Oona Karhunen ILKKA LAPPI KAVERUKSET Selma Mäenpää, 9, ja Helmi Savolainen, 8, kertovat kesäsuunnitelmistaan. SELMA: Minä ainakin aion käydä uimassa paljon. HELMI: Mäkin. Aika usein me ollaan käyty Kupittaan maauimalassa. Joskus me ollaan Uittamon rannalla ja joskus alkukesästä me ollaan kanssa Littoisten rannalla. S: Mä käyn kanssa mun mummun luona sellaisella rannalla, jossa on kauheasti pikkukaloja ja sitten me koitetaan saada niitä kiinni, mutta ne on niin nopeita, ettei me koskaan saada niitä. H: Varmaan tulee muutenkin oltua ulkona. Selmalla on kani ja sitä pitää lenkittää paljon. S: Tai ei sitä lenkille viedä, mutta ulkona sen kanssa pitää olla. Lisäksi sille pitää antaa ruokaa ja vettä ja siivota häkki. Ja muutenkin sen kanssa pitää olla paljon. H: Aika paljon se on kanssa vapaana Selman huoneessa. Paitsi silloin, kun olet koulussa. S: Se on ollut nyt vasta runsaan kuukauden meillä. Se on vielä aika pieni. Sen nimi on Bob. Se on kotiutunut tosi hyvin, mutta sitä kuvailtiinkin rohkeaksi, uteliaaksi ja sylissä viihtyväksi. Se on pikku sylikani. H: Mä käyn kanssa Selman luona paljon hoitamassa sitä. Mutta sitten me pompitaan kanssa trampoliinilla, luetaan Aku Ankkoja leikkimökissä ja laitetaan tarroja puhelimenkuoriin ja niin edespäin. Niistä tarroista on tullut sellainen meidän pieni juttu. Tosin otan ne aika usein sitten pois puhelimesta, kun en halua, että äiti näkee niitä. Rohkea sylikani ja puhelintarrat . se na sn me pom liinilla, leikkim roja p ed on pi ai h HEIKKI MÖTTÖNEN HEIKKI Alho oli niin Turun kaupunginteatterin näyttelijä, kuin vaan olla ja voi. Hänen juurensa johtavat Vakka-Suomen keskukseen Uuteenkaupunkiin. Paikallisen sepän poika aloitti näyttämöuransa harjoittelijana kotikaupunkinsa teatterissa vuonna 1954. Vuonna 1955 hän siirtyi Ouluun, jossa näytteli aina vuoteen 1958 asti. Seuraava etappi oli Riihimäki, jonka paikallisessa teatterissa ura jatkui vuoteen 1961 asti. Riihimäen jälkeen Alho teki jokusen vuoden harrastelijateatterityötä, kunnes vuonna 1967 hän sai kiinnityksen Turun kaupunginteatteriin. Siitä syntyi pitkä liitto näyttelijän ja teatterin kesken. Kun Kalle Holmberg ja Ralf Långbacka tulivat uudistamaan Turun kaupunginteatteria vuonna 1971, oli teatterin näyttelijäkaartissa jo ennestään muun muassa Alho, Ilari Paatso ja Juha Muje. Heistä kaikista tuli osa Seitsemän veljeksen menestystarinaa. Heikki Alhosta tuli lopulta Simeoni, joka oli hieman viinaan menevä saita saarnamies. Syyskaudella 1972 ensi-iltansa saanutta näytelmää esitettiin kolmen vuoden aikana lähes 240 kertaa ja menestys oli ennennäkemätöntä. Seitsemässä veljeksessä olivat mukana myös teatterin uusimmat kassamagneetit Heikki Kinnunen, Vesku Loiri ja ennen kaikkea Esko Salminen. ALHO näytteli Turussa monessa muussakin klassikossa. Kotimaisissa näytelmissä hänet nähtiin lavalla Jääkärin morsiamen Mikkona, Putkinotkon Juutaksena ja Nummisuutarien Topiaksena. Samppalinnan kesäteatterissa hän tulkitsi ikimuistoisen Ryysyrannan Joosepin roolin. Hänen repertuaariinsa kuuluivat myös ulkomaiset klassikot, kuten Romeon ja Julian Isä Lorenzo tai Yksi lensi yli käenpesän mielisairaalapotilas Randall Patrik McMurphy. Jälkimmäisen roolinhan Jack Nicholson tulkitsi valkokankaalla vuonna 1975. Klassikko oli myös Woyzeckin nimirooli samannimisessä saksalaisen Georg Büchnerin kirjoittamassa näytelmässä. Alho oli ennen kaikkea teatterinäyttelijä, mutta oli hänellä osia myös elokuvissa ja TV-tuotannoissa. Vuonna 1980 julkaistu Tulipää oli Algot Untolan elämänkerta, joka kertoi hänen Pietarin ajastaan. Alho veti siinä eturivin roolin PikkuPuovalina. Tulipään tuotantoryhmä kahmi neljä Jussia, jotka tulivat naispääosasta, kuvauksesta, ohjauksesta ja koko työryhmän työskentelystä. Vuonna 1992 tehtiin elokuva Pilkkuja ja pikkuhousuja, jossa Alholla oli konduktöörin rooli. Matti Ijäksen elokuva on tarina rentusta runoilijasta. 79-vuotias Alho viettää parhaillaan ansaittuja eläkepäiviään. Seitsemän veljeksen Simeoni Heikki Alho tulkitsi tunnetuimman roolinsa Turussa peräti 240 kertaa Ryysyrannan Jooseppi oli yksi Heikki Alhon (keskellä) unohtumattomimpia kesäteatterirooleja. Taustalla Teppo Lehto (vas.), Paavo Hukkinen ja Kaarlo Gustafsson. Kuva on kesältä 1971. TS-arkisto
• 7 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET
• 8 A A M U S E T URHEILU Lauantai 21. toukokuuta 2016 28. toukokuuta Helsingissä NFCvapaaotteluillassa otteleva Juho Valamaa joutuu jälleen kerran vaihtamaan vastustajaa. Valamaan piti kohdata ranskalainen Mickael Lebout, mutta tämä vetäytyi ottelusta loukkaantumiseen vedoten. Valamaan vastustajaksi löytyi puolalainen Michal Wiencek, joka on voittanut yhdeksästä ammattilaisottelustaan kuusi. Turkulaisista illassa ottelee myös Hannan Housmand. Valamaalle tuttu tarina VAIKEA muistaa, että vielä muutama vuosi sitten Turkua tituleerattiin täysin ansaitusti Suomen futispääkaupungiksi. Inter ja TPS taistelivat kaupungin herruuden lisäksi myös tasapäisesti Veikkausliigan mitaleista. Nyt seurat kyntävät tahoillaan eri sarjaportailla. Interin alkukausi on ollut pelillisesti nihkeä koko ajan ja viime otteluissa pisteitäkään ei ole enää tullut. TPS:n tilanne on monella tapaa lähes surkuhupainen, eikä surkuhupaisuus liity edes otteisiin kentällä, vaikka ympäröivä härdelli varmasti vaikuttaakin joukkueen tekemiseen. Onhan se surullista, että esimerkiksi pelipaikka-asioista pitää vääntää vielä, kun kausi on jo hyvässä käynnissä. Kun rahoituksenkin kanssa on ongelmia, ei kauheasti tarvitse haaveilla Palloseuran aidosti pelaavan noususta takaisin Veikkausliigaan. Inter sentään on Veikkausliigassa keskikastissa, mutta odotuksiin ja joukkueen potentiaaliin nähden sekin on alisuorittanut. Fakta on se, että Interin pitäisi ainakin kyetä olemaan ylemmässä keskikastissa mitalitaistelun välittömässä läheisyydessä. Ainakaan toistaiseksi joukkueen esitykset eivät puhu mitalista pelaamisen puolesta. Väkisinkin tulee mieleen, että sekä Inter että TPS tarvitsevat menestyvän naapurin. Sillä kun on tapana potkia omaakin toimintaa eteenpäin. ILKKA LAPPI Kauan on aikaa siis Mitä mieltä olet TPS:n julkistetusta jääkiekkojoukkueesta? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ÅBORAAKKELI ILKKA LAPPI TPS julkisti keskiviikkona suurimman osan ensi kauden jääkiekkojoukkueestaan. Pääpiirteissään runko on tuttu viime kaudelta, muutamalla muutoksella höystettynä. Ilkka Heikkisen lisäksi nimimiehiä uudet sopimukset eivät pitäneet sisällään. Muun muassa Tutosta tulleet Jasper Lindsten ja Topi Taavitsainen sekä Espoossa viime kauden kiekkoilleet Timi Lahtinen ja Teemu Väyrynen ovat nuoresta iästään huolimatta mielenkiintoisia nimiä. – Haluamme antaa nuorille vastuuta. Meillä on paljon pelaajia, jotka ovat kasvaneet paljon ja haluamme nähdä, miten he pystyvät homman hoitamaan, kun kunnon mahdollisuuden saavat. Esimerkiksi Elias Karvonen ja Patrik Virta ovat sellaisia pelaajia, jotka ovat kasvaneet paljon, toteaa urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäki. SEKÄ hyökkäyksessä että puolustuksessa näyttöpaikkoja on tarjolla uusille vastuunkantajille. Puolustuksessa Henrik Tallinderin, Heikkisen ja Harri Tikkasen muodostaman kokeneen kärjen takana Niittymäki odottaa kokoonpanossa viime vuosina mukana olleiden ottavan askeleen seuraavalle tasolle. – Miro Keskitalo esimerkiksi on sellainen, jolla taidollisesti on mahdollisuus ottaa pelipaikka, vaikka takana on vähän vaikea kausi. Martin Berger ja Markus Kojo ovat menneet eteenpäin. Elmeri Eronen pystyy varmasti ottamaan isomman roolin ensi kaudella. Kaiken kaikkiaan puolustuksessamme on hyvä kilpailutilanne. Näyttöpaikkoja tarjolla Antero Niittymäki uskoo nuorten kantavan vastuuta ensi syksynä Antero Niittymäki (oik.) uskoo, että ensi kaudella pelaajaliikennettä nähdään jälleen myös TPS:n ja Tuton välillä. Asioista on keskusteltu Tuton kanssa hyvässä hengessä, Niittymäki toteaa. Lennart Holmberg – Puolustuksessa halutaan panostaa kiekolliseen taitoon, jota ehkä vähän puuttui viime kaudella. Se auttaa nuoria hyökkääjiäkin lähtemään hyökkäyksiin, Niittymäki linjaa. Maalinsuulta poistuu runsaasti kokemusta Teemu Lassilan mukana. Tosin viime kaudella TPS:n vahva maalivahtiosasto muodostui ongelmalliseksi, kun Oskari Setänen ja Aleksandar Georgijev joutuivat hakemaan peliaikaa muualta. Setänen pelasi TPS:n lisäksi peräti neljässä eri seurassa. – Oskun tilanne oli viime kaudella täysi fiasko, josta menee omaankin piikkiini. Hän kuitenkin nousi siitä ja pelasi kevätkaudella todella hyvin. Nyt maalivahtitilanne on rauhoitettu, mikä auttaa varmasti molempia maalivahtejamme. – Jos sarja alkaisi huomenna, Setänen varmaan pelaisi. Hänellä on valtava näyttöhalu, että pystyy pelaamaan Liigassa ykkösmaalivahtina, että jo sillä tahdolla pääsee pitkälle. Aleksandar ei ole tyytyväinen viime kauden peleihinsä, vaikka ei hän huonosti pelännyt. Varmasti hänelläkin on aikanaan sanansa sanottavana, kuka lopulta pelaa, Niittymäki arvioi. SEKÄ puolustukseen että hyökkäykseen TPS etsii vielä vahvistuksia. Kummallekin osastolle haetaan yhtä tai kahta pelaajaa. – Ei kuitenkaan ole sellaista paniikkia, että ne pitäisi ensi viikolla välttämättä saada, Niittymäki sanoo.
• 9 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 10 Saaristo ILKKA LAPPI SUOMEN Joutsenen nykyinen laivamestari Timo Palovaara on pitänyt huolta museoaluksesta jo 25 vuoden ajan. 1991 hän tuli Suomen Joutsenelle kansimieheksi ja on siitä lähtien työskennellyt Aurajoen rannalla. – Laivan kunnossapito on vastuullani. Huolehdin siitä, että laiva pysyy pinnalla, on hyvännäköinen ja turvallinen laivassa vieraileville ihmisille, Palovaara toteaa. Vuosikymmeniä sitten laivamestarit olivat lähinnä työnjohtajia. Nykyään laivamestari osallistuu kunnossapitoon siinä kuin muukin laivan henkilökunta. – Työhön kuuluu aika paljon rutiineja. Esimerkiksi kansi huolletaan kaksi kertaa vuodessa. Ensin se pestään koneiden kanssa ja öljytään. Tänä keväänä se myös hiottiin ennen öljyämistä, Palovaara kertoo. – Myös se, että laiva ei liiku mihinkään, aiheuttaa paljon sellaista työtä, mitä ei liikkuvassa laivassa koskaan tarvitse tehdä. Kun laiva ei liiku, esimerkiksi raakapurjeita pitää käännellä, jotta ne pysyvät kunnossa. PALOVAARA on entinen merimies, jolle Suomen Joutsen on uran 24. laiva. Varsinkin ensimmäiset vuodet Joutsenella toivat uutta kokeneellekin merikarhulle. – Jouduin opettelemaan paljon ja osan työkaluista joutui tekemään itse, kun ei kaikkia löytynyt rautakaupasta. Kyse on kuitenkin museolaivasta. Se muuttaa hiukan työntekoa. Osa töistä on pakko tehdä vanhoilla työkaluilla. – Ensimmäisen vuoden kun tässä olin, niin ihmettelin vaan, että mitä ihmettä tämän kanssa nyt pitää alkaa tekemään. Joskus seitsemän vuoden tienoilla tuli sellainen tunne, että kyllä mä tämän hallitsen, Palovaara muistelee. Aikanaan tyttären syntymä oli syy, joka sai miehen ankkuroitumaan maihin. – Olin ollut jo silloin hetken maisMuseoaluksen kippari Timo Palovaara on huolehtinut Suomen Joutsenesta jo 25 vuotta Laivapäällikkö Timo Palovaara pitää siitä, että näkee työssään työnsä jäljen. Muutaman kerran kesässä myös joku tuntematon turisti tulee sanomaan, että kyllä on laiva hyvässä kunnossa. Se tuntuu mukavalta, Palovaara myhäilee. Ilkka Lappi sa, mutta tyttären syntymä 1990 oli viimeinen niitti sille, etten enää seilaamaan halunnut. Oma isäni oli merikapteeni ja kun olin nuori, hän oli paljon poissa. Takaraivossa oli ajatus, että haluan olla itse enemmän läsnä perheen kanssa. VUOSIEN varrella 114-vuotias Suomen Joutsen on tullut tutuksi, mutta edelleen laiva yllättää. – Jos suhtaudun ylimielisesti johonkin asiaan, niin äkkiä laiva siitä jollain tavalla muistuttaa. Tuskin tässä työstä koskaan ihan kaikkea voikaan tietää. Kaikki, jotka ovat korjanneet esimerkiksi vanhoja taloja, tietävät, että asiat eivät koskaan mene ihan suunnitelmien mukaan. Tässä on sama juttu. Täytyy olla valmis muuttamaan suunnitelmia. – Periaatteessahan tämä on tuhoon tuomittua työtä. Aika tekee tuhojaan vääjäämättä, sitä voi vaan hidastaa. Siitä olen iloinen, että jo tässä vaiheessa, viisi vuotta ennen eläkkeelle jäämistä, voin sanoa, että kun lähden laiva on paremmassa kunnossa kuin silloin, kun sain laivan käsiini, Palovaara sanoo. ”Tämä on tuhoon tuomittua työtä.”
• 11 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo Valtakunnallisesti palveleva yrityskauppaketju Suomen Yrityskaupat on pk-yritysten omistajavaihdoksiin erikoistunut yrityskauppaketju. Meiltä saat yrityskaupan parhaimmat ammattilaiset aina avuksesi kun haluat • myydä yrityksesi • tietää yrityksesi arvon tai • ostaa yrityksen Ota yhteyttä: Juha-Pekka Asuinmaa Puh. 050 4611 360 Käy katsomassa myytäviä kohteitamme osoitteessa www.yrityskaupat.net
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 12 Saaristo OONA KARHUNEN LÖVÖ Broloppet Siltajuoksu on vuosittain järjestettävä puolimaraton Taalintehtaalta Kasnäsiin. Idea tänä vuonna kuudetta kertaa järjestettävään juoksutapahtumaan syntyi vuonna 2011, kun Petri Järvisen oli tarkoitus osallistua Tukholman maratoniin. Maraton-matkaan tuli kuitenkin mutkia. – Vanhempi tyttäreni päätti tuolloin peruskoulunsa, joten ex-rouvani oli eri mieltä, ja jäin kotiin päättäjäisjuhlaan, Järvinen kertoo. Koska Tukholman maraton jäi väliin, Järvinen päätti itse kehittää juoksumahdollisuuden pitkälle matkalle. – Ajatuksena oli järjestää kavereille puolimaraton, jotta olisi joku juoksutapahtuma sillekin kesälle. Ilmoitin Facebookissa, että juostaan ja juhlitaan sen päälle. Sitten tulikin liikaa porukkaa ja piti järjestää oikea tapahtuma. Nykyään tapahtumaa järjestääkin Kasnäsin kyläyhdistys, Järvinen sanoo. TAPAHTUMA on saanut nimensä Lövön lossin loppumisen ja uuden Lövön sillan kunniaksi. Reitti juostaan Taalintehtaan lähtöpaikalta Kasnäsiin tietä pitkin. Reittiä on kuvailtu nousujen ja mahdollisen saaristotuulen vuoksi melko haasteelliseksi. Siltajuoksu poikkeaa hieman perinteisestä puolimaratonista. Juoksua rytmittävät saaristomaisemat, ja kuten Järvisen alkuperäinen ideakin oli, tapahtuma ei pääty siinä vaiheessa, kun juoksijat ylittävät maaliviivan. Maalissa osallistujia nimittäin odottavat kylpylä ja lounas sekä iltajuhlat. Kaikki maaliin tulleet saavat mitalin, minkä lisäksi kaikissa sarjoissa kolme parasta palkitaan pokaaleilla. Järvinen ei koe, että tapahtumalle olisi alueella juurikaan kilpailua. – Tämä on upealla maisemalla varustettu rento tapahtuma, jossa otetaan juoksijat huomioon. Mielestäni hyvälle tapahtumalle oikeilla palveluilla ja rennolla meiningillä on aina tilausta, Järvinen pohtii. JÄRVINEN kertoo, että tapahtuma rahoitetaan sponsorivaroin ja järjestelyissä on mukana paljon vapaaehtoisia. Osallistujia on hänen mukaansa riittänyt “ihan kivasti”. – Osallistujia meillä on ollut noin 220–230. Osa on liikkeellä vakavammalla mielellä, osa ei. Se on niin henkilökohtaista. Onhan meillä paras aika 1 tunti ja 19 minuuttia, Järvinen kertoo. Vaikka Järvinen on edelleen mukana Siltajuoksun järjestelyissä, osallistuu hän tapahtumaan myös itse. – On mukava juosta ja verrata kuntoaan samalla reitillä. Olen myös saanut useita ystäviä ja tuttuja juoksuharrastuksen pariin ja näin parantamaan elämänlaatuaan. Siitä olen iloinen, Järvinen sanoo. Lövön siltajuoksu järjestetään 18. kesäkuuta. Merituulta uhmaten Lövön Siltajuoksu muuttui kavereiden juoksutapahtumasta 250 hengen puolimaratoniksi Lövön siltajuoksussa pingotaan Taalintehtaalta Kasnäsiin. Pasi Hurme
• 13 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 14 Saaristo TUULA ISTALA KUN Örön linnakesaari Dragsfjärdin vesillä viime kesänä avattiin kaikelle kansalle, odotettavissa oli, että kiinnostus on suuri. Armeijan poistuttua saaren hallinta siirtyi Metsähallitukselle ja Örö liitettiin Saaristomeren kansallispuistoon. Alkoi kiivastahtinen rakentaminen perusinfrasta alkaen. Kävijämäärä lyhyeksi jääneen sesongin aikanakin oli noin 25 000. Metsähallituksen yhteistyökumppani ja pääurakoitsija Örössä on Skärgårdskompaniet, jonka osakas Carl de la Chapelle sanoo, ettei näin ainutlaatuista toista kohdetta oikeastaan olekaan. 200 hehtaarin saarella on rakennuksia kuutisenkymmentä. Saaressa kiinnostaa sekä luonto että sotilaallinen historia. Töitä Örön avaaminen suurelle yleisölle on teettänyt tavattoman paljon. – Ei tällaista paikkaa avata kuin pizzeriaa, de la Chapelle vertaa. Rakennusja sesonkityövoimaksi on palkattu paikallista väkeä niin paljon kuin mahdollista. – Parhaillaan rakennamme lisää majoitustiloja vanhaan kasarmirakennukseen. Ulkoisia muutoksia rakennuksiin ei tehdä. Uusi hotelli avataan heinäkuun alussa. Yöpyä voi myös telttailuun tarkoitetulla alueella. VUODEPAIKKOJA on entuudestaan yli sata, ja uusia on tulossa 46. Pienvenesatamaan mahtuu noin 70 venettä, mutta myös venepaikkoja tulee lisää. Öröhön pääsee charterkuljetuksilla ja taksiveneillä. Yhteysalus alkaa liikennöidä Kasnäsista kesäkuun alussa. – Vaikka sesonki on vasta edessä, satama oli melko täynnä jo helatorstaina, de la Chapelle kertoo. Veneilijöitä palvelee tulevana kesänä uusi sauna, naisille ja miehille omansa. Saunaa voidaan myös vuokrata tilauksesta. De la Chapelle arvioi, että tulevan kesän kävijämäärä liikkuu jo 30 000 paikkeilla. Metsähallituksen arvio on, että vuosien mittaan kävijämäärä nousee 60 000:een. Armeijan perua valmiina oli tieverkko ja luontoretkeläisille on merkittyjä polkuja. Metsähallitus on kouluttanut luonto-oppaat. Kun kansallispuistossa toimitaan, noudatetaan myös kansallispuiston sääntöjä. Esimerkiksi veneiden ankkurointi on kielletty. De la Chapelle sanoo, että näin ison hankkeen toteuttamisessa saaristo-oloissa on laadun oltava viimeisen päälle huolellista. Paljon on sellaista, joka ei päälle päin edes näy. METSÄHALLITUKSEN erikoissuunnittelija Jouni Vuorinen kollegoineen on laatinut Örölle suunnitelman luontoja kulttuurimatkailukohteena. Sotilaskäytössä ollut rakennuskanta on suojeltu, mutta tarkoitus on saada rakennukset myös tuottamaan kunnostamalla niitä uusiin tarkoituksiin. Vuorinen sanoo, että paikan vetovoimatekijä luonnon ja sotahistorian lisäksi on sen edullinen sijainti lähellä Helsingin ja Turun väylää ja saariston kesämökkiasutusta. Örön retkeilyreitistö on myös kansallispuiston laajin. Öröhön pääsee tulevana kesänä myös Turusta, josta tehdään päiväretkiä ainakin heinäja elokuussa. Kaikkialle saareen ei ole lupa mennä. On arkoja luontokohteita mutta myös viisi Puolustusvoimien yleisöltä kiellettyä aluetta. Heti matkailumagneetiksi Örön salaperäinen linnakesaari kiehtoo veneilijöitä Örön Vierasvenesatamassa riittää tätä nykyä vilskettä. Markku Lehtilä/Metsähallitus Örössä kasvaa monia karheankauniita kasveja, kuten lännenkylmäkukka. Jouko Högmander/Metsähallitus Rannikkotykkien linnoitteet hallitsevat yhä maisemaa. Jaakko Ruola/Metsähallitus ”Satama oli melko täynnä jo helatorstaina.”
• 15 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 16 Saaristo OONA KARHUNEN VENÄJÄN ja Ruotsin välinen Suomen sota käytiin vuosina 1808–09. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi kauppasaartoon. Koska Venäjä voitti sodan, Suomen kaikkiin kaupunkeihin majoitettiin venäläisiä sotilaita perhemajoitukseen. Sotilaita majoitettiin myös Naantaliin. Sodan aikana Naantaliin kerrotaan syntyneen polku. Vanhastakaupungista Kuparivuoren kallion rinnettä kiipeävä Rakkaudenpolku tuli tarpeeseen. – Polun sanotaan syntyneen siitä, kun komeat venäläismiehet halusivat viedä naantalilaisia tyttöjä iltakävelylle. Yleisen paheksunnan vuoksi ei voitu kävellä Isokadulla, koska silloin olisi voinut tulla vaikka kivitetyksi, kertoo opas Mirja Kujala Naantalin Matkailusta. – Kuparivuoren rinne on vähän syrjempänä, joten ei kiinnittänyt niinkään huomiota, saattoi käydä jopa salaa, olihan se syrjäkaupunkia, Kujala jatkaa. POLKU oli tarpeellinen, mutta Kujalan mukaan sen tarvetta ja tunnettavuutta lisäsi seuraavaksi vuonna 1864 perustettu Naantalin Terveyskylpylä. Kylpylän asiakkaille haluttiin saada kävelyreitti. – Siihen aikaan suuteleminen oli kiellettyä ja häpeällistä yleisillä paikoilla. Koska Rakkaudenpolku tuli tunnetuksi kylpylävieraiden kävelyreitteinä, rakennettiin polun mutkiin “pusukoppeja”, Kujala avaa polun myöhempää historiaa. Nykypäivänä Rakkaudenpolulla ei ole enää Suomen sodan tai Naantalin Terveyskylpylän ajan kaltaista merkitystä. Kujalan mukaan ihmiset käyttävät polkua nyt lähinnä vain lenkkeilymielessä. – Polku ei kuitenkaan ole edelleenkään sammaloitunut. Yleisesti ihmiset eivät tunne polun historiaa, Kujala sanoo. POLKU kuitenkin kiinnostaa ihmisiä edelleen. Esimerkiksi Instagramista löytyy rakkaudenpolku-tunnisteella useita kuvia Naantalin salaiselta pusupolulta. – Ennen polulla oli hyvin kauniisti puusta muotoiltu kyltti, johon polun nimi oli poltettu. Kesän ensimmäinen hääpari nappasi kyltin matkamuistoksi. Tapa ehti olla vain muutaman vuoden, kun siirryttiin nykyiseen, tavalliseen tienviittaan. Kujala kertoo, että opastuksia Rakkaudenpolulle tehdään vain muutamia. Opastus voidaan liittää kylpyläkierrokseen tai Vanhankaupungin opastuksen yhteyteen. Erikoisimmaksi Rakkaudenpolulle tekemäkseen opastukseksi Kujala mainitsee venäläisen tv-kuvausryhmän. – Venäläisryhmä oli kuullut polusta ja halusi nähdä sen. He olivat myös kuulleet, että se liittyi jotenkin venäläisiin. Niinpä opastin sen tulkin välityksellä ja he kuvasivat sen myös tv-ohjelmaansa, Kujala kertoo. Salainen pusupolku Naantalin historiallinen Rakkaudenpolku tarjosi piilopaikan paheksunnalta Ennen Rakkaudenpolkua koristi puusta muotoiltu kyltti. Nykyään on siirrytty takaisin yleisesti käytössä olevaan tienviittaan. Mirja Kujala ”Polun mutkiin rakennettiin pusukoppeja.”
• 17 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 18 Saaristo
• 19 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 20 Saaristo ILKKA LAPPI TÄNÄ kesänä Kemiönsaaren musiikkijuhlat järjestetään jo 18. kerran. Kamarimusiikkiin keskittyvä festivaalilla onkin tärkeä osansa Kemiönsaaren kesätapahtumien joukossa. Nykyään viikon mittainen tapahtuma on kaikin puolin suuri tapahtuma. Viikon aikana on yhteensä 16 konserttia 12 konserttipaikassa. Konserttien miljööt ovatkin olennainen osa Kemiönsaaren musiikkijuhlien tunnelmaa. Tänä vuonna konserttipaikkoina ovat muun muassa Kemiön kirkko, Karunan kirkko, Sandön kartano sekä Söderlångvikin kartano. Konserttipaikoissa on siis tarjolla yllin kyllin paikallishistoriaa. Kemiönsaaren musiikkijuhlat perusti vuonna 1999 pianisti Martti Rautio ja viulisti Katinka Korkeala, joka on toiminut musiikkijuhlien koko historian ajan tapahtuman taiteellisena johtajana. Tosin viime vuodet hän on hoitanut pestiä yhdessä kaksoissisarensa Sonja Korkealan kanssa. Molemmat viulua soittavat Korkealat myös esiintyvät tänäkin vuonna musiikkijuhlilla. Alusta lähtien musiikkijuhlilla on totuttu kuulemaan sekoitus perinteistä kamarimusiikkia kuin myös kamarimusiikin uusia tuulia. Lähes joka vuosi musiikkijuhlien ohjelmistossa on ollut vähintään yksi kantaesitys. Tänä vuonna ohjelmistossa on peräti kolme kantaesitystä muun muassa Jyrki Linjaman Sonata da chiesa III cembalolle, jonka esittää cembalisti Petteri Pitko. Linjaman teoksen kantaesitys on vuorossa 15. heinäkuuta Hiittisten kirkossa. Kantaesitysten rinnalla ohjelmistossa on nimekkäiden menneiden vuosisatojen mestareiden sävellyksiä. Tänä vuonna ohjelmistossa on muun muassa Ludwig van Beethovenin, Joseph Haydnin, Johann Sebastian Bachin sävellyksiä. www.kimitomusicfestival.fi Täysi-ikäistyvä kamarimusiikkijuhla Petteri Pitko on yksi tämän vuoden kantaesityksiä esittävistä muusikoista. Annette Koroll KESÄKUU 10.–11.6. Paraisten päivät Paraisilla. Perinteiset kesäpäivät, joilla markkinahenkeä ja -ohjelmaa koko perheelle. 10.–11.6. Saaristo Open Kaarinassa. Jo perinteisesti festivaalikesään kuuluvan Saaristo Openin artistikattaukseen kuuluvat tänä vuonna muun muassa E-Type, Marky Ramone ja Kaija Koo. Saariston kesässä tapahtuu j j
• 21 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo 18.6. De Vita Päron – Perunafestivaali Nauvossa. Jokavuotinen ilmaistapahtuma Nauvon eteläsatamassa kerää kesäkansan perinneherkun äärelle. 24.6. Qviflaxin juhannus Nauvossa. Juhannussalon koristelu kello 15 alkaen ja salon nostaminen kello 16. 24.–25.6. Lootholman juhannus Kustavin Lootholmassa. Perinteisten juhannusmenojen kuten juhannuskokon sytyttämisen lisäksi sekä aattona että juhannuspäivänä tanssimusiikkia. 24.6. esiintyy Jukka Siusluoto & tanssiorkesteri Albatros ja 25.6. Johanna & tanssiorkesteri Albatros. 25.6. Juhannustanssit Iniössä. Perinteisillä juhannustansseilla lavatanssikansaa viihdyttää tanssiorkesteri Danswerket. 27.6.–1.7. Paraisten Urkupäivät. Tämän vuoden ohjelmistossa muun muassa Jouni Kaipaisen muistokonsertti, barokkimusiikkikonsertti Epätoivoiset petetyt naiset sekä konsertti, jossa urkutaiteilija Franz Danksagmüller improvisoi Victor Sjöströmin Ajomies-mykkäelokuvaan. HEINÄKUU 2.7. Keistiön päivä Iniössä. Koko perheen tapahtumassa muun muassa ulkokilpailuja, kirpputori, arpajaiset ja tanssia. 6.–10.7. Nauvon kamarimusiikkipäivät. Nauvon kamarimusiikkijuhlien 15. kesä tarjoaa kuulijoilleen neljän päivän aikana kamarimusiikkia laidasta laitaan. Tänä kesänä esiintymässä ovat muun muassa Angelika Klas, Erkki Lahesmaa, Janne Malmivaara ja Hanna Pakkala. 8.–10.7. Baltic Jazz Taalintehtaalla. Historiallisessa ruukkimiljöössä esiintyvät tänä vuonna muun muassa Krista Siegfrids sekä Baltic Jazz All Stars, jossa soittavat muun muassa Antti Sarpiala, Kasperi Sarikoski ja Wade Mikkola. All Starsin erikoisvieraana nähdään Annimaria Rinne. 11.–17.7. Kemiönsaaren musiikkijuhlat. 18. kerran järjestettävät musiikkijuhlat tarjoavat monipuolisen katsauksen kamarimusiikkiin. Viikon aikana parikymmentä taiteilijaa. Esiintyjinä tänä vuonna ovat muun muassa pianisti Bengt Forsberg, sellisti Samuli Peltonen, viulisti Irma Niskanen ja sopraano Mia Huhta. 13.–17.7. Volter Kilpi -viikot Kustavissa. Kotimaisen kirjallisuuskesän suurtapahtumassa runsaasti Kilpi-aiheista ohjelmaa. Tämän vuoden teemana on Taistella turhan tähden taide ei vaadi selityksiä. Tapahtuman taiteellisena johtajana toimii kirjailija-teatteriohjaaja Juha Hurme. 23.-24.7. Viikinkipäivät Rosalassa. Jo 12. kerran järjestettävillä Viikinkipäivillä esitellään vierailijoille viikinkiaikaista elämää, käsitöitä ja aktiviteetteja. Ohjelmassa muun muassa taistelunäytöksiä ja koko perheelle sopivaa kirveenheittoa. 27.-30.7. Korpo Sea Jazz Korppoossa. Nelipäiväisellä festivaalilla esiintyy iso joukko kotimaisen jazzin kärkeä. Tämän vuoden kattauksessa muun muassa Unio Ensemble, Avara ja Aili Ikonen. 29.–31.7. Iniö Folk Festival Iniössä. Yhdeksättä kertaa järjestettävä festivaali tarjoaa perinteistä kansanmusiikkia kolmen päivän ajan. Ris 1 So Annimaria Rinne. Re Huollot kaikille konemerkeille. Avoinna ark. 10–17 lauantaisin suljettu 160 S ASIANTUNTEVAA PALVELUA! Kampanjahintaan 269€ Myymälä samassa paikassa jo vuodesta 1953
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 22 Saaristo
• 23 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 24 Saaristo
• 25 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 26 Saaristo HEIKKI MÖTTÖNEN SINÄNSÄ sympaattinen särki kuuluu niihin yleisiin suomalaisiin kaloihin, jotka eksyvät yhä harvemmin ruokapöytiin. Toista on Venäjällä, jossa särkiliemi toimii monen herkullisen kalaruoan perustana. Hieman saman kohtalon on kokenut kuore, joka on sekin Venäjällä arvostettu herkku. Särjen kohtalona on sen maine, koko ja ruotojen määrä. Kun siihen lisätään vielä ihmisten uusavuttomuus ja laiskuus, niin särjen tie vie turhan usein lemmikkieläinten ruokakupille tai syöttikalaksi. Ennen vanhaan särki oli erittäin käytetty talouskala, jota muun muassa kuivattiin ja suolattiin. Särjellä on myös puolestapuhujansa ja yksi sellainen oli tapetilla toukokuun alussa. 23-vuotias Aalto-yliopiston ympäristönhallinnan opiskelija Paavo Vallas nimittäin palkittiin Sitran Ravinnekierto Challenge -ideakilpailussa. Vallas sai kymppitonnin palkinnon ja hän aikoo sijoittaa osan palkintorahoistaan Särkifoodnimisen yrityksensä viralliseen rekisteröintiin. SÄRKIFOODIN tavoitteena on saada hoitokalastuksessa vesistöistä kalastettaville särjille entistä järkevämpää käyttöä. Nykyisin suuri osa rehevöitymisen hoidon takia kalastettavista särjistä kompostoidaan. Vallas meni palkintotilaisuuteen vain verkostoitumaan, mutta huomasikin sitten pokkaavansa ykköspalkinnon. – Kaikki se valtava kalamäärä kompostoidaan, sillä suomalaiset ovat liian huonoja syömään särkeä. Ruokakäytölle ei ole mitään muuta estettä kuin ennakkoluulot, Vallas harmittelee. Vallas ehdotti kisaan sellaisia kehityskelpoisia ideoita, jotka mahdollistavat särjen hyödyntämisen liiketoiminnassa. Ensimmäinen koski kalojen perkuukoneita. Vallaksen mukaan niiden pitäisi olla automatisoidumpia, jolloin särkien perkuu ei olisi niin työvoimavaltaista, työlästä ja hankalaa. – Edullisempi perkaus mahdollistaisi tuontitonnikalan korvaamisen särjellä esimerkiksi pikaruokapaikoissa. Tekniset ratkaisut on sinänsä jo olemassa, mutta ne pitää saada käytäntöön. Pikaruokaa särjestä on tullut jo maisteltuakin, kuten särkiburgeria ja särkipullia. Perkuujätteistä voi puolestaan valmistaa liivatetta ja suomujen jalostaminen askartelutarvikkeiksi on kehitystyön alla, hän listaa. – Pitää saada ihmiset tajuamaan, että tällainen hoitokalastukseen liittyvä järjetön ongelma on olemassa ja toiseksi pitäisi saada ihmiset maistamaan ja toteamaan, kuinka hyvänmakuinen kala särki oikeasti on, Vallas rohkaisee. Särjen riemuvoitto Roskakalan maineesta salonkikelpoisempaan suuntaan Särki-halászle eli unkarilainen särkipata. Jami Sarnikorpi Särkiburger solahtaisi muitta mutkitta pikaruokalan purilaisvirtaan. ”Ennen särki oli erittäin käytetty talouskala.”
• 27 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 28 Saaristo HENRIIKKA FINGERBORG VIERAITA tulossa eikä mökillä ole uunia? Tai et ehdi leipomaan? Hyvät mökkiruuat ja vierasvarat ovat yleensä helppoja ja nopeita valmistaa. Kukaan ei halua viettää kesäpäivää kuuman hellan äärellä, joten paras mökkiherkku on sellainen joka ei kaipaa tuntikausien valmisteluja tai ylipäätään uunia lainkaan. Siihen tarkoitukseen sopivat hyvin hyydytettävät ja raikkaat juustokakut keksipohjalla, tai perinteinen vaniljajäätelö mansikoilla sekä kermavaahdolla. Muutamalla helpolla aineksella syntyy tämäkin näyttävä ja lusikoitava herkku, joka sopii mainiosti juhliinkin kuohuvan kera. Pehmeän marjaisen ja kermaisen herkun valmistat tällä ohjeella muutamassa minuutissa. Mascarponemarjat 2 dl mascarponea 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta marjoja pussi marenkia tai iso marenkipohja murennettuna tummaa suklaata minttua VISPAA vaniljakastike kuohkeaksi ja sekoita joukkoon mascarpone. Kaada seos tarjoiluastiaan. Koristele vaahto marengilla, makeilla marjoilla ja raasta päälle runsaasti suklaata. Koristele mintulla ja tarjoile heti. Marenkia, marjaa ja mascarponea Kesän helpoin jälkkäri syntyy hetkessä Kyytipojaksi sopii esimerkiksi raikas roseekuohuviini. Henriikka Fingerborg
• 29 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 30 Saaristo HANNELE SIVONEN SUOMEN eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY ry.) tekemän arvion mukaan luonnossa ja kaupunkien kaduilla liikkuu vuosittain 20 000 koditonta kissaa. Osa on hylättyjen ja villiintymään päässeiden leikkaamattomien kissojen jälkeläisistä, mutta myös kodeistaan karkumatkalle lähteneitä, joiden reissussa kaulapannat eivät ole pysyneet mukana. Niskanahan alle steriilillä neulalla asetettava riisinjyvän kokoinen mikrosiru on turvallisempi henkilötodistus. Siru sisältää yksilöllisen, kansainvälisen standardin mukaisen numerosarjan. – Suurin osa eläinlääkäreistä tekee sirutuksia, mutta tietojen tietokantaan vieminen jää omistajan vastuulle, muistuttaa Kissojen suojelu ry:n (Kisu ry.) siruttaja Annina Nordman. Sirurekistereitä on useita, käytetyimpiä ovat Turvasiru, Sirutushaku ja Kissaliiton tietokanta. Rekisteriin merkitään kissan tiedot tuntomerkkeineen, sekä omistajan yhteystiedot. Eläinlääkäreillä, eläinsuojeluyhdistyksillä ja viranomaisilla on sirujen lukulaitteita, joilla löydetty lemmikki skannataan. VAIKKA siruttaminen on Suomessa yleistynyt, eläinsuojeluyhdistyksillä on vielä paljon työtä tehtävänä. Näyttelyissä käyvillä rotuja maatiaiskissoilla siru on pakollinen, mutta mutta muuten asenteet ovat osa ongelmaa. – Koira on ihmisen paras ystävä ja kumppani, mutta valitettavasti kissa on edelleen paljon alempana arvoasteikossa. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä miksi kissa pitäisi siruttaa, vaikka se kulkisi päivät pitkät ulkona vapaana, Kisu ry:n siruttaja Riku Karhu harmittelee. Osalle kissanomistajista kynnyskysymys on hinta. Eläinlääkärissä hinta on edullisempi muiden toimenpiteiden yhteydessä, mutta pelkän sirutuksen ottaminen voi toimistomaksuineen maksaa 40–90 euroa. Eläinsuojeluyhdistyksien sirutuskoulutuksen käyneet työntekijät järjestävät kampanjatapahtumia, joissa hinta on parinkympin paikkeilla. – Meillä sirutuksen hinnasta menee kymmenen euroa Turvasirulle ja toinen puoli yhdistyksemme eläinsuojelutyöhön. Itse emme ota palkkiota työstämme, Karhu kertoo. ELÄINSUOJELUYHDISTYSTEN kaukainen unelma on, että koko kissakantamme olisi sataprosenttisesti sirutettua. – Myös sisäkissat tulisi ehdottomasti siruttaa. Se on pieni hetki, kun kerrostaloasunnon ovi rappukäytävään aukeaa ja samalla hetkellä naapuri avaa rapun ulko-oven. Joko innoissaan tai paniikissa oleva kissa voi rynnätä ulos ja kadota lähimetsään, Karhu muistuttaa. Kissalle sirun olemassaolo ei normaalisti aiheuta tuntemuksia. Kaikki eivät kuitenkaan pidä vieraiden ihmisten käsiteltävänä olemisesta ja toisille jo automatka sirutettavaksi voi olla liian stressaava. Haastavampien kissa-persoonien kohdalla Kisu ry:n siruttajat on mahdollista kutsua myös kotikäynnille ilman lisäkustannuksia. Kotikäyntejä tehdään mahdollisuuksien mukaan Turun seudulla. Mikrosiru auttaa karkurin kotiin Henkilötodistus on kotikissan halpa henkivakuutus Yksitoistavuotias Vili-kissa suhtautuu sirutukseen arvokkaan rauhallisesti. Kisu ry:n huhtikuisen kampanjatapahtuman suosio yllätti positiivisesti siruttaja Annina Nordmanin. Hannele Sivonen ”Myös sisäkissat tulisi ehdottomasti siruttaa”
• 31 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 32 Saaristo Karhunvattuja rommissa Karhunvadelmamojito tekee säväyksen grilli-illan digestiivinä Henriikka Fingerborgi HENRIIKKA FINGERBORG RAIKAS ja marjainen drinkki on kesän juhlallisuuksia parhaimmillaan. Tämä karhunvadelma-minttu-mojito on muunnelma perinteisestä mojitosta. Mojito on kuubalainen klassikkodrinkki, jossa on perinteisesti sokeria, vaaleaa rommia, limeä, soodaa ja minttua. Hyvässä mojitossa tärkeintä on tuore minttu ja tuore lime, ja tällä kertaa lisäksi raikas karhunvadelmamehu. Tähän mojitoon ei tarvitse lusikoida sokeria kukkuroittain, joten juoma pysyy kevyenä. Kauniin värinen ja raikas mojito sopii hyvin vaikkapa juhlien alkumaljaksi, grilliillan jälkiruokadrinkiksi tai hauskaan illanviettoon ystävien kanssa. Karhun mojito puolikas rasia karhunvadelmia tuoretta minttua puolikas lime soodavettä loraus rommia ripaus luomuruokosokeria MURSKAA vadelmat ja siivilöi mehu, jotta drinkkiin ei tule siemeniä. Murskaa lasiin muutama limenpala sekä päälle tuoretta minttua. Älä kuitenkaan murskaa minttua, sillä murskaamalla siitä tulee kitkerää. Kaada karhunvadelmamehu sekaan. Lisää ripaus sokeria ja loraus rommia. Kaada päälle soodavettä. Sekoita ja nauti.
• 33 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 34 Saaristo ILKKA LAPPI PITKÄN linjan rumpali Markku Tuomi järjesti viime kesänä ensimmäistä kertaa Högsåran rumpuleirin. Neljäpäiväinen leiri saavutti niin suuren suosion, että tänä kesänä Tuomi järjestää Högsårassa kaksi leiriä. Ensimmäinen leiri on 13.–17. kesäkuuta ja jälkimmäinen 11.–15. heinäkuuta. Aiemman neljän päivän sijaan leirit kestävät maanantaista perjantaihin. – Moni sanoi, että leiri loppui vähän kuin kesken. Viikon aikana leiriläisten keskuudessa oli tavattoman hyvä yhteishenki. Siitä tuli vähän kuin yksi suurperhe. Leirillä oli myös ruotsinkielisiä nuoria, jotka eivät käytännössä puhuneet ollenkaan suomea, mutta sitä ei huomannut ollenkaan siellä, Tuomi kertoo. Saariston idyllissä rumpuleirin järjestäminen oli Tuomelle uusi kokemus, vaikka soittoja opetuskokemusta miehellä onkin valtavasti. – Ero yhden päivän leireihin tai sellaisiin leireihin, joiden aikana käydään kotona nukkumassa oli valtava. Kun ollaan muutama päiväkin koko ajan yhdessä, siinä oppii tuntemaan ihmisen ihan eri tavalla, Tuomi sanoo. OPPILAIDEN tunteminen on rumpujensoiton opettajalle yksi tärkeä opetusväline. Högsåran leirillä harjoittelu rakentuu osittain oppilaiden omien kiinnostusten mukaan. – Ryhmiä voi hajauttaa myös sen mukaan, minkälaisesta musiikista soittajat ovat kiinnostuneita tai minkä tasoisia soittajia he ovat. Tiettyjä perusasioita käydään myös läpi. Viime vuonna ne olivat monen mielestä kiinnostavinta asiaa. Jotkut perusasiat täytyy hallita riippumatta siitä, mitä tai miten soittaa, mutta nekin pitää opettaa kiinnostavasti. – Painotan rumpaleille myös sitä, että pitää harjoitella sellaisia asioita, joita omassa soittamisessa tarvitsee, mihin vaikuttaa paljon rumpalin musiikkigenre. Nykyään nuoret ovat nähneet paljon kaikenlaista esimerkiksi YouTubesta, Tuomi toteaa. Viime kesänä leirillä oli soittajia seitsemän ikäisistä aina 17-vuotiaisiin. – He oppivat kimpassa ja oppivat myös toisiltaan. Oli hienoa seurata, miten vanhemmat opettivat nuoremmille juttuja. Nuoret myös selvästi katsoivat vähän vanhempia ja kauemmin soittaneita ylöspäin. VAIKKA rummut paukkuvat ahkerasti leirillä, myös Högsåran saari ja perinteisempi leirielämä tulee tutuksi leirin aikana. Vaikka leiri pyöriikin musiikin ympärille, myös muu ohjelma otettiin viime vuonna hyvin vastaan. – Leiripäivät loppuivat neljän-viiden aikoihin, jonka jälkeen illat olivat vapaampia. Niiden aikana grillasimme, uimme ja patikoimme luonnossa. Niitä ja muita kesäleireihin perinteisesti kuuluvia juttuja on tarkoitus tehdä myös tämän vuoden leireillä, Tuomi toteaa. Tuplabasarilla luonnon rauhassa Markku Tuomi koulii rumpaleita saariston keskellä Markku Tuomi on pesunkestävä kaupunkilaispoika Raisiosta, joka muutti Högsåraan rakkauden perässä. Sami Lujala
• 35 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 36 Saaristo MARIANNE ROVIO TURUN saaristo on autonomian sekä myöhemmin kieltolain aikaan ollut salakuljettajien paratiisi. Erityisesti kieltolain myötä pirtun salakuljettaminen kukoisti ja toi monelle perheelle elannon. Helppo raha ja seikkailun maku houkuttelivat saariston asukkaita pula-aikana rikollisen toiminnan pariin. Pirtu kävi kaupaksi, ja on joskus jopa todettu, että koskaan ei ollut niin helppoa saada halpaa viinaa kuin kieltolain aikaan. Salakuljettajista tuli osittain myös arvostettuja henkilöitä ja toiminnasta tuli kieltolain aikana hyvin verkostoinutta ja ammattimaista. – Kieltolain alettua pirtua salakuljetettiin pääasiassa kalastusaluksilla. Sittemmin sitä tuotiin lähinnä virolaisissa ja saksalaisissa rahtilaivoissa Suomen aluevesirajan ulkopuolelle. Viinalastit haettiin laivoista maihin nopeilla moottoriveneillä. Talvisin meren ollessa jäässä pirtuerät haettiin hevosreellä jäätä pitkin. Ulkosaariin myös kätkettiin viinaa. Turun ympäristössä tärkeimpiä salakuljetusalueita oli erityisesti Rymättylän seutu. Ahvenanmaa oli puolestaan varsinainen salakuljettajien emäsaari, kertoi Tullimuseon museonhoitaja Janne Nokki. KANSAN raitistumista ajava kieltolaki astui voimaan vuoden 1919 kesäkuussa ja se päättyi vuonna 1932, jolloin siirryttiin yhä vallalla olevaan valtion alkoholimonopoliin. – Paloviinan tuontikielto oli ollut voimassa vuodesta 1811 lähtien itsenäistymiseen asti ja jatkui sitten kieltolakina. Iso osa kansasta oli todella kieltolain puolella, mutta jopa vankimmat kannattajat joutuivat huomaamaan, että alkoholi kävi hyvin kaupaksi, mutta yhteiskunnalle ei jäänyt siitä mitään käteen. Kieltolain jälkeenkin harjoitettiin vielä viinan salakuljetusta, joka tyrehtyi lopullisesti toisen maailmansodan sytyttyä, kun merialueet miinoitettiin. Miinojen raivaus kesti muutaman vuoden, eikä sen jälkeen ei salakuljetus mereltä enää kukoistanut samalla tavalla, Nokki kertoo. Saariston merireittejä valvoi kieltolain aikaan tullilaitos, mutta Nokin mukaan valvonta oli resurssipulan vuoksi pitkään aika hataralla pohjalla. Saaristo tarjosi monia piilopaikkoja ja kalastajille reitit olivat tutut. Vuonna 1930 valvontatehtävän sai Merivartiolaitos. – Salakuljettaminen oli suhteellisen helppoa, koska valvonta oli vähäistä ja reittejä niin paljon. Tullirikollisuuden määrä kasvoi 1920-luvulla valtavasti, Nokki sanoo. PIRTUA saatettiin kätkeä veneen perässä hinattaviin pirtutorpedoihin, joiden kehikko piti pirtulastin pinnan alla. – Jos Tulli tai merivartiosto teki tarkastuksen pirturahtia salakuljettavaan alukseen, salakuljettajat katkaisivat veitsellä köyden ja lasti vajosi merenpohjaan, varmaan paikkaan, josta sen saattoi käydä noutamassa myöhemmin. Nokin mukaan myös autonomian aikaan 1800-luvulla harjoitettiin tavaran salakuljetusta, jolloin talonpoikaispurjehtijat toivat ulkomailta kauppatavaroita, joita myytiin kotimaassa eteenpäin, vaikka heidän oli sallittua tuoda ne vain omaan käyttöönsä. – 1800-luvulla salakuljetettiin, koska haluttiin kiertää tuontikieltoja ja korkeita tullimaksuja. Silloin salakuljetettiin kaikenlaista kulutustavaraa vaatteista alkoholiin. Salakuljetus väheni, kun tullimaksuja alennettiin ja tavaran saatavuus parani. Viina virtasi saarten välistä Salakuljetusveneiden aika hiipui toisen maailmansodan syttyessä Sumuisen yön saalista vuodelta 1937. Veneen lastina 5000 litraa pirtua. Forum Marinumin kokoelmat Virolaisten salakuljettajien reissu päättyi moottorivenelaiturille. Takana salakuljetukseen käytetty Riisholmavene. Kuva on 1930-luvulta.
• 37 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 38 Saaristo
• 39 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo TUULA ISTALA TURUNMAAN saariston silakkaa troolaavat kalastajat ovat nätisti ilmaistuna kiivastuksissaan valmisteilla olevasta laista, joka muuttaa saal i s t e n k i i n t i ö p e r u s t e e t j a pahimmillaan voi romahduttaa pienillä aluksilla pyytävien saaristolaisten elinkeinon. Maaja metsätalousministeriössä valmisteilla oleva laki on parhaillaan lausuntokierroksella. Sen on määrä tulla voimaan ensi vuoden alussa. Kolmannen polven kalastaja, rosalalainen Micke Brunström, on Turunmaan kalastajien epävirallinen edusmies ja äärettömän turhautunut. Miehen kommentteja on vähän suodatettava, kun keskustelu kääntyy pienten ammattikalastajien asemaan EU-lähtöisten säädösten ja isojen, muun muassa virolaisten ja ruotsalaisten Suomeen rekisteröityjen toimijoiden puristuksessa. Istumme Kasnäsin uuden, muuten Suomen ainoan kalajauhotehtaan rannalla, jonne Brunströmkin myy saaliinsa rehuksi. Brunström on turhautunut siksikin, ettei hän usko sellaista edusmiestä päättäjien joukossa olevankaan, joka ymmärtäisi pienten ammattikalastajien aseman ja ahdingon kokonaisuudessaan. KALASTAJAKSI imeväisikäisestä asti kasvanut Brunström myy silakan kokonaan rehuksi, sillä silloin siitä saa parhaan hinnan, noin 20 senttiä kilolta. Jos maanviljelijöille EU:n mukanaan tuoma säädösviidakon laajuus on jossain määrin kuluttajien tiedossa, yhtä tarkalla kultavaa`lla mitataan, punnitaan ja kellotetaan kalastukseen liittyvät säännöt. Suuri osa samoilla vesillä suomalaisten kanssa troolaavat kalastusveneet ovat virolaisessa ja ruotsalaisessa omistuksessa. Ne on rekisteröity Suomeen ja se kutakuinkin riittää, että firmalla on Suomessa postilokeroosoite. – Ne eivät maksa veroja Suomeen ja kala myydään muualle Eurooppaan, Brunström lataa. Pienet venekunnat eivät näillä säännöillä mitenkään pärjää isompien rinnalla. – Voisin yhtä hyvin lopettaa koko ammatin harjoittamisen, Brunström heittää, vaikka on hiljattain investoinut Lindesnes-alukseensa ja sen viimeisteltyyn varusteluun. MAAja metsätalousministeriössä ei ole vielä saatu esitystä valmiiksi, mutta Brunström ei jaksa uskoa hetkeäkään, että pyydetyt lausunnot voisivat muuttaa lopputulosta. Lakiin sisältynee uutena elementtinä mahdollisuus käydä saaliskiintiöillä kauppaa, jolloin isot toimijat voivat ostaa pienet ulos koko elinkeinosta. Sellaistakin on lakiehdotukseen kirjattu, että kalastaja maksaa jokaisesta saalistonnista kaksi euroa valtiolle. – Se on puhdasta piiloveroa, huomauttaa Åbolands Fiskarförbundetin toiminnanjohtaja Kaj Mattsson. Hänen mielestään tilannetta voisi hieman liioitellen verrata siihen, että hengittämistä alettaisiin verottaa. Mattsson pitää lakia kokonaisuutena vaikeasti hahmotettavana jopa kalastajille itselleen, saati kalastusta tunteville päättäjille kuluttajista puhumattakaan. 84 prosenttia Suomessa syödystä kalasta tuodaan ulkoa. Määrästä suurin osa on viljelty Norjassa, 10 prosenttia Suomessa syödystä on viljeltyä kotimaista ja vain kuusi prosenttia on luonnonkalaa. Lakiuudistus suututtaa silakantroolaajaa Micke Brunström myy koko saaliinsa rehuksi Micke Brunström on huolissaan pienellä kalustolla troolaavien kalastajien puolesta ja hyvin, hyvin tuohduksissa valmisteilla olevan lain tuomista huononnuksista elinkeinolle. Tuula Istala Silakan troolaus on rankkaa hommaa. Riitta Salmi
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 40 Saaristo HEIKKI MÖTTÖNEN SUOMEN uusi kalastuslaki astui voimaan vuoden 2016 alusta. Kaikkien 18-64-vuotiaiden kalastajien tulee maksaa kalastonhoitomaksu, joka on vuodessa 39 euroa. Hintaan on tullut pudotusta kokonaista yksitoista euroa. Kalastonhoitomaksu oikeuttaa vapaaajan kalastukseen Suomessa valtion yleisillä vesialueilla. Maksua ei tarvitse suorittaa, jos kalastaminen tapahtuu pelkästään pilkkimällä, onkimalla ja nyt myös litkaamalla. Silakan litkaamisesta on tullut varsinainen hitti ja yksi syy sen valtavaan suosioon on sen helppous. Litkaaminen yleisillä paikoilla on myös varsin sosiaalista puuhaa, johon liittyy tervettä kisailua. Yhdeksi litkaamisen keskukseksi on noussut Naantalin Ukko-Pekan silta, jossa on juuri oikeat olosuhteet tämän huvin harrastamiseen. Välillä ruuhka on sitä luokkaa, että vapaita paikkoja ei juuri ole. Suosittuja litkaamispaikkoja ovat yleensäkin sillat, syvät salmet ja rantapenkereet. Kevät ja toukokuu on litkaajien kulta-aikaa, kun isoissa parvissa liikkuvat silakat tulevat joukolla kutemaan. Toinen sesonki osuu syyskuulle. Kun sattuu osumaan isompaan hopeakylkiparveen, on silakkalaatikon ainekset vauhdilla kasassa. Syvyyttä tulisi olla kuitenkin vähintään sellaiset viisi metriä, sillä silakka ei ihan matalassa vedessä viihdy. LITKAN koukun pitää olla kirkas ja paras yleisväri on hopea. Syksyllä silakka saattaa tarttua myös kultaiseen versioon. Silakkaa on pidetty hölmönä kalana, koska se tarttuu pelkkään koukkuun kiinni. Tosiasiassa koukku muistuttaa silakan luontaista ravintoa ja siksi se tarraa siihen niin ärhäkkäästi kiinni. Litkaaminen on myös melkoista välineurheilua. Heittovapaan kiinnitetään vavan mittainen litka, missä on yleensä sellaiset 6–8 koukkua. Koukkuja on eri kokoja. Kokonaisviritelmään kuuluu tietysti myös riittävän kestävä ja paksu siima, paino sekä lukkoleikari litkan vaihtamista varten. Paino määrää sen, kuinka syvälle litka painuu. Jos painoa on vähän enemmän, saattaa mukaan tarttua bonuksena joskus vaikka ahven tai kuhakin. Jotkut käyttävät painoina jopa lusikoita. Mikäli litkaamispaikan pohjalla on rojua, kannattaa alin koukku poistaa ja säästyä näin monelta murheelta. Naantalissa litkaamisen perinteet ovat niin syvällä, että paikallisella Maijamäen koululla on jopa asiaan vihkiytynyt kalastuskerho. Sieltä löytyy joukko nuoria ja innokkaita litkaamisen ammattilaisia, jotka pitävät myös omaa blogiaan aiheesta. Litkaamisesta tuli jokamiehen oikeutta Ukko-Pekan silta täyttyy keväisin ja syksyisin silakanpyytäjistä Silakka tarraa ahnaasti pelkkään kirkkaaseen koukkuun. Maijamäen koulun oppilaista on tullut innokkaita silakanlitkaajia. Maijamäen koulun kalastuskerho
• 41 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 42 Saaristo TIMO SALMESMAA JUTTUSARJAN neljännessä osassa tutustumme Arto ja Pia-Maria Kallion kotiin Paraisilla. Cityworkin varatoimitusjohtajana työskentelevä Arton ja Åbo Akademissa tutkijana toimivan Annin hirsitalo kohoaa Kojkullan kylässä. Viipyilevää luonnonrauhaa huokuva miljöö lepää Saaristomeren syleilyssä. Tie Kallioiden kotiin johtaa maalaismaiseman halki. Metsiä ja peltoja värittävät niityillä käyskentelevät hevoset ja lampaat. Metsästystä, kalastusta ja maanviljelystä on Kojkullassa harjoitettu aina. Asutusta seudulla on ollut jo 1700-luvulla. Havupuun väreihin sävytetty kaksikerroksinen hirsitalo sointuu sulavasti maisemaan ja vastaanottaa vieraat majesteetillisen arvokkaasti. – Etsimme pitkään tonttia. Se löytyi vuonna 2004 ja heti seuraavana vuonna ryhdyimme rakentamaan taloa. Olimme pitkään aikaan ensimmäiset uudet asukkaat Kojkullan kyläyhteisössä. Kutsuimme itseämme uudisraivaajiksi, pari nauraa. – Piirsimme talon itse, asiantuntijat tekivät lopulliset ja lujuuslaskelmat. Rakentamisen lähtökohtana oli ekologisuus. Hirsitaloon ei haluttu muovia. Eristykseen käytettiin pellava-eristettä ja tervapaperia. Maalämmöllä lämpiävän rakennuksen sokkeli valettiin kalliota muotoilevasti, räjäytystöitä ei tehty. KOTI henkii valoisuutta. Valoa tulvii ympäri rakennusta sijoitetuista massiivisista ikkunoista ja vaaleat sävyt korostavat ilmavuutta. Asuinpinta-alaa hirsitalossa on 300 neliötä, huonekorkeutta parhaimmillaan yli viisi metriä. Alakerrassa sijaitsee olohuone, mittava keittiö sekä lastenhuoneet. Yläkertaa hallitsee vanhempien makuuhuone ja TV-huone. Sisustus on rentoa ja seiniä peittää kauttaaltaan vaalea paneeli. – Paneeliseinät ilmentävät yhtä lailla talviasuntoa kuin mökkiä, Arto kiteyttää. Mittavalla terassilla rentoudutaan saunan jälkeen, grillataan ja ruokaillaan rennosti. Välillä metsässä samoavat hirvet tulevat seuraamaan touhujamme. Erillisen autotallirakennukseen on luotu miesluola biljardipöytineen ja nyrkkeilysäkkeineen. Parin lähtökohtana on kasvattaa lapset maaseudun rauhassa. Puhdas ilma, liikennettömyys ja liikunta-aktiviteetit hemmottelevat runsaudellaan. Talvisin luistellaan ja hiihdetään, kesäisin uidaan, suunnistetaan, ratsastetaan ja samoillaan metsässä. Aktiiviharrastusmahdollisuudet lukemattomat. Kyläkoulu näkyy kodin ikkunasta. PIHALLA komeilee kukon ja kuuden kanan kanala, joka tuottaa päivittäin tuoreita maalaismunia. – Kalastamme paljon, Kojkullan lahdelta nousee hyvin kuhaa ja syksyisin lahti on varsinainen rapu-apaja, isäntäpari hehkuttaa. Huonoja puolia on vaikea löytää. – Syyspimeässä pitkiltä tuntuvat ajomatkatkin kestää, kun pääsee kotiin luonnonrauhaan, Kalliot toteavat yhdestä suusta. Kojkullan uudisraivaajat Arto ja Pia-Maria kallion koti hengittää luonnon tahdissa TÄNÄÄN KOTONA Paras paikka! Kallion perhe viihtyy terassilla ympäri vuoden luonnon rauhasta nauttien. Timo Salmesmaa Hirsitalo seisoo ylväänä Kojkullan kalliolla Paraisilla. Talossa on huonekorkeutta parhaimmillaan yli viisi metriä. Massiiviset ikkunat valaisevat sen kauttaaltaan. Arto Kallion isomummun 1800-luvun alussa kutoma ryijy on sijoitettu kodin paraatipaikalle. Tuoreita munia päivittäin. Perheen lapset Robert ja Lotta huolehtivat pihan kanalan asukkaista.
• 43 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 44 Saaristo ILKKA LAPPI MONELLE mökkeilijälle takka on olennainen osa mökkeilyä. Toisaalta takat ovat kysyttyjä myös uusissa omakotitaloissa. – Takka asennetaan nykyään lähes kaikkiin uusiin omakotitaloihin. Varaava takka sopii hyvin asunrakennusiin ja vapaa-ajan asuntoihin. Varaava takka antaa lämpöä hitaasti ja tasaisesti noin 12–20 tuntia polton jälkeen takan koosta riippuen, kertoo Linnatuli Oy:n tuotekehittelypäällikkö Ville Seppälä. Yksi varaavan takan nimiin vannovista on Hannu Lehtonen. Lehtonen halusi kesämökilleen varaavan takan 1970-luvun peruja olleen avotakan tilalle. – Se oli varmaan suurin syy haluun vaihtaa. Onhan se mukavampi esimerkiksi helmikuussa herätä aamulla, kun sisälämpötila takan ansiosta on 18 astetta, Lehtonen toteaa. Hän päätyi Linnatulen Maria-takkaan. Lehtonen on koulutukseltaan rakennusinsinööri, mutta hänen mukaansa takka on kenen tahansa helppo koota. – Väitän, että kuka tahansa saa ohjeita noudattamalla takan pystyyn muutamassa päivässä. Mukana tulleet ohjeet olivat erinomaisen selkeät. Jokainen osa oli ohjeissa eritelty kuten myös työvaiheet. – Oli takka ainakin yhtä selkeä kuin Ikean huonekalut. Taloudestamme löytyy myös onnistuneesti koottu Ikean keittiöpöytäryhmä. Kaikki takan osat menivät helposti omille paikoilleen, eikä mitään osia puuttunut. ITSE rakentamista Lehtonen vertaa Lego-palikoilla rakentamiseen. – Takan osat ovat noin 10-15 senttiä korkeita. Niitä ladotaan ohjeiden mukaan numerojärjestyksessä päällekkäin. Palat kiinnitetään liimalaastilla, jonka sekoittamiseen on myös tarkat ohjeet. Mekin olemme sanoneet, että itse ollaan muurattu, vaikka ei sillä kauhean paljon tekemistä olekaan ihan oikean muuraamisen kanssa. Vanhan 70-lukulaisen ”makkaratakan” purkaminen oli Lehtosen mukaan takkaprojektin vaativin osa. – Sen purkaminen oli todella paljon kovemman työn takana. Sen kanssa sai ihan tosissaan tehdä töitä. YKSI Maria-takan hyvä puoli on takan koko, jolloin takat osatkin ovat yhden ihmisen käsiteltävissä. Osat painavat parikymmentä kiloa. Esimerkiksi isompien Linnatulen takkojen osat painavat enemmän, jolloin rakentamiseenkin yleensä tarvitaan ainakin kaksi ihmistä. Valmiissa takassa varaavaa massaa on runsaat 600 kiloa. – Siihenkin mukana tuli yksityiskohtaiset ohjeet, miten paljon ensimmäisten käyttökertojen aikana pitää valmiissa takassa puuta polttaa, että takan rakenteet vähitellen kuivuvat, Lehtonen kehuu. – Halusimme noudattaa ohjeita tarkasti. Vaikein asia uuden takan suhteen taisikin olla se, että aluksi piti polttaa kaksi kiloa puita takassa ja halusimme punnita, kuinka monta halkoa se on. Takka kuin Ikean pöytä Tulisija nousee kesämökkiin omin voimin ensikertalaiseltakin Maria-takassa liitetään suoraan vanhaan hormiin, jolloin viranomaisiakaan ei tarvita. Hormiliitos voi olla joko alhaalla tai ylhäällä. Hannu Lehtosen kokoelmat
• 45 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 46 Saaristo HENRIIKKA FINGERBORG LÖYTYYKÖ sinusta ripaus raksamiestä? Kesämökin piha, parveke tai terassi saa persoonallisen ilmeen itse tehdyillä industrial-henkisillä betoniruukuilla. Betoniruukut ovat erittäin helppoja tehdä itse ja ne valmistuvat ja kuivuvat vuorokaudessa. Nämä uniikit betoniruukut saivat pintaansa pronssisen spraymaalin, mutta ne voi maalata millä värillä tahansa. Ja samalla ohjeella voi sementistä soveltaa vaikkapa pienempiä esineitä, tuikkukippoja tai tarjottimen kynttilöille. Tärkeintä on antaa betonin kuivua tarpeeksi pitkään, muuten esineet halkeavat muotteja irrottaessa. Vain mielikuvitus on rajana. Tarvitset nämä: • ämpäri ja lapio sekoitukseen • 10 kg kuivabetonia • vettä • ruokaöljyä • pieniä ja isoja muotteja • spraymaalia VALMISTA betoni ohjeen mukaan ämpärissä ulkona. Kymmenestä kilosta kuivabetonia saat noin viisi pienempää ruukkua, ja jokaista ruukkua varten tarvitset kaksi muottia – ulkomuotin ja sisämuotin. Öljyä ulkomuotin sisäpinta ja sisämuotin ulkopinta ruokaöljyllä, jotta muotit irtoavat helpommin. Suosi sileitä pintoja. Täytä muotista noin kaksi kolmasosaa ja asettele sisämuotti päälle. Täytä sisämuotti painoilla, esimerkiksi kivillä. Anna kuivua noin vuorokausi. Irrota muotit ja hio pinnat hiekkapaperilla, jos haluat. Maalaa purkit spraymaalilla. Tee se itse: Betoniruukut Uniikit sementtiruukut saavat pronssisen värin spraymaalilla Henriikka Fingerborg Betoniruukut voi maalata tai jättää ihan harmaiksikin.
• 47 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 48 Saaristo ILKKA LAPPI SAARISTOON sijoittuvia kirjoja on suomalaisen kirjallisuuden historiassa kirjoitettu paljon. Myrskyluodon Maija ja Alastalon salissa ovat vain jäävuoren huippu. Viime vuosinakin on ilmestynyt useita saaristoon sijoittuvia tai sen liepeille sijoittuvia kirjoja. Tuoreet saaristoon sijoittuvat romaanit myös kuvaavat saaristoa monipuolisesti. Galtbystä länteen LEENA Parkkisen vuonna 2013 ilmestynyt romaani on toisaalta murhamysteeri ja toisaalta kertomus sivullisuudesta ja sisarusrakkaudesta. Toisen polven kirjailija pokkasi Galtbystä länteen -kirjalla myös Kalevi Jäntin palkinnon. Kirjan keskeisiä tapahtumapaikkoja on Korppoon länsipuolella sijaitseva Fetknoppenin saari, jolla kirjan päähenkilö Karen varttui. Useammassa aikatasossa tapahtuva kirja kuvaakin osaltaan sitä, millaista elämä oli saaristossa ennen sotaa ja 1940-luvun lopulla sotavuosista toipuvassa Suomessa. Eristäytyneen ja lintukodolta vaikuttavan yhteisön kuvaus onkin yksi kirjan vahvimmista ansioista. Meriromaani VIIME vuonna ilmestynyt Petri Tammisen kirja on sitä, mitä nimi lupaa. Askaisista kotoisin olevasta merikapteenista kertovassa kirjassa Turku ja sen lähiympäristö ovat vahvasti kerronnassa läsnä.1800– 1900-lukujen taitteeseen sijoittuvassa tarinassa meri on keskeinen elementti sekä konkreettisesti että metaforana. Miehinen eristäytyminen ja hiljaisuudessa versova epäilys omista kyvyistä ovat läsnä tässä meriaiheisessa romaanissa. Hemskäriin, verkot on laskettava PIRJO Mellanen on elämänsä aikana ehtinyt asua vuosikymmeniä saaristokunnissa, muun muassa Korppoossa, joten ei ole ihme, että saaristo ja meri ovat hänen tuotannossaan usein käytettyjä elementtejä. Vuonna 2014 ilmestynyt kirja kertoo Evasta, joka omistaa saaren. Myös Mellasen kirja sijoittuu kahteen aikatasoon. 1980-luvulta käsin aletaan perata menneisyyden tapahtumia. Ulkosaariston karun puhutteleva luonto nousee yhdeksi olennaiseksi osaksi lukukokemusta. Viikinkisolmu ROOPE Lipastin nuortentrilogian avaava kirja kelaa historiaa noin tuhat vuotta taaksepäin. Viikinkiaikaan sijoittuva kirja sijoittuu tukevasti nykyiselle mantereelle, Liedon Vanhalinnan huipulle. Lipastin kirja kertoo aina ajankohtaisista teemoista: kahden maailman kohtaamisesta ja ystävyydestä. Lipasti kirjoittaa vetävää ja älykästä proosaa myös nuorille. Saaristo ja meri eivät ole aivan yhtä keskeisiä elementtejä kuin muissa mainituissa kirjoissa, mutta ei viikinkiaikaan sijoittuvassa tarinassa ihan ilman meren vaikutusta voida olla. Trilogian itsenäinen jatkoosa Thorin pöly ilmestyi kauppojen hyllyille huhtikuussa. Ei pelkkää idylliä Nykykirjallisuus kuvaa saaristoa monipuolisesti
• 49 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 50 Saaristo OONA KARHUNEN NAANTALIN Röölään laaditaan kyläsuunnitelmaa. Röölän, Nimettömän ja Pitkäniemen alueita koskevalla suunnitelmalla on tarkoitus kartoittaa alueen tärkeimpiä kehittämistarpeita sekä käytännön toimia suunnitelman toteuttamiseksi. – Viime syksynä huomasin Salossa sijaitsevan Angelniemen kylän nettisivuilta, että he olivat tehneet kyläsuunnitelman. Aloin selvittää mikä se on, kertoo Röölän kylätoimikunnan puheenjohtaja Tuulamaria Kangaslampi suunnitelman lähtökohdista. Röölän kyläsuunnitelman tekemistä koordinoi Varsinais-Suomen Kylät ry. Suunnitelmaa on työstetty muun muassa kyselyä tekemällä sekä kyläilloissa työpajoja pitämällä. Pannaan kylä kuntoon Röölän asukkaat suunnittelevat itselleen parempaa asuinaluetta Röölän ranta on veneilijöillekin tuttu etappi. Sesonkina siellä myydään samana päivänä nostettua uutta perunaa. Jane Iltanen Röölän kyläsuunnitelmaa on ideoitu muun muassa kyläilloissa. Mukana on ollut kerralla noin 20-30 ihmistä. Tuulamaria Kangaslampi – Kyselyyn tuli 52 vastausta, ja ihmisillä oli aivan uskomattoman hienoja ideoita. Kyläilloissa on ollut 20-30 kyläläistä, ja siellä on käynyt myös kyläläisiä, joita en ole tunnistanut aiemmin. Röölän kylä ja ranta kyllä kiinnostavat ihmisiä. Toivon että myös yrittäjät näkisivät, että meillä on kauheasti mahdollisuuksia kehitykseen, Kangaslampi pohtii. – Paras anti onkin asukkaiden välisissä keskusteluissa; aika harvoin asukkaat kokoontuvat yhteen miettimään, mitä kaikkea tarvitsisi tehdä. Hienoa on, kuten Röölässäkin, että paikalle saadaan myös kaupungin viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä, sanoo kyläasiamies Tauno Linkoranta Varsinais-Suomen Kylät ry:stä. TAPAAMISISSA on ideoitu sekä lyhyen että pitkän aikavälin kehitysmahdollisuuksia. Muutamat aiheet ovat nousseet yli muiden. – Esimerkiksi veneennostoliuskan korjaus tuntuu olevan hyvin tärkeä asia. Jos joskus saisimme yhteysaluksen takaisin, iso laiturikin pitäisi korjata. Yhteysaluksen avulla saisimme tänne aktiivisuutta. Tällä hetkellä tutkimme muitakin mahdollisuuksia vesiliikenteessä, Kangaslampi kertoo. Röölän kyläsuunnitelman ideoita aletaan konkretisoida toukokuun lopulla. Linkoranta kertoo, että silloin esille tuleekin yksi suunnitelman teon hyvistä puolista. – Suunnitelmaa tehdessä yleensä selviää, mihin asukkaat oikeasti ovat valmiita. Toiveita on helppo esittää, mutta kun samalla selvitetään, onko vastuun ottajia myös, toiveiden lista yleensä lyhenee aika lailla, Linkoranta huomauttaa. LINKORANNAN mukaan VarsinaisSuomessa on tällä hetkellä noin nelisenkymmentä voimassa olevaa kyläsuunnitelmaa. Hänen mielestään suunnitelmia pitäisi tehdä enemmän. – Olemme tehneet myös muutamia kunnallisia yhdistysohjelmia, joissa keskitytään laajemmin yhdistysten ja kunnan välisen yhteistyön kartoittamiseen ja kehittämiseen. Uskon, että kuntien roolien muuttuessa niille tulee enemmänkin tarvetta, Linkoranta sanoo.
• 51 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 52 Saaristo OONA KARHUNEN PARAISILLA, noin 20 kilometriä Turusta, sijaitsee Stentorpin tila. Luonnon ympäröimä tila muuttuu kesäkuun puolessavälissä lapsiperheille, lampaista ja käsitöistä kiinnostuneille sekä luontoihmisille suunnatuksi Lammaspäivän areenaksi. – Lammaspäiviä on järjestetty jo noin 20 vuotta. Teemoina ovat olleet muun muassa “luovasti lampaasta”, “nahkaa ylle”, “villaa ja taidetta” sekä “luonnon voimia”, kertoo Stentorpin emäntä Jill Christiansen. Stentorpin lammastilalla kasvatetaan suomenlampaita. Lampaat laiduntavat suurimman osan vuodesta asumattomilla saarilaitumilla, juovat merivettä ja syövät monipuolisesti. Pieni katras on aina ulkona syömässä piha-alueita. – Koska lammastila on avoinna joka päivä koko kesän, on tämä hyvä tapa avata kesän sesonki ja näyttää, miten valtavasti lammas voi antaa inspiraatiota, Christiansen kertoo. CHRISTIANSEN suunnittelee ja tekee yhdessä kutojiensa kanssa omasta hienovillalangasta neuleita ja muita villatuotteita. Lampaiden taljoista he valmistavat muun muassa turkisliivejä sekä korvalappuja. – Teemme tuotteet käsityönä. Malleissani näkyvät monen eri kulttuurin neuleperinteet sekä tietenkin rakkauteni Suomen ainutlaatuiseen saaristoon, Christiansen sanoo. Lampaiden lisäksi tilalla voi paimenkoiraesitysten kautta tutustua paimenen ja paimenkoiran yhteistyöhön. Kolme kertaa päivässä pidettävässä esityksessä pääsee lähietäisyydeltä seuraamaan, miten paimenkoiraa käytetään lampaiden paimennuksessa. Paimen kertoo läpi esityksen muun muassa siitä, mitä tapahtuu ja miten koiraa on koulutettu tehtäväänsä. Lammaspäivän aikana on mahdollista katsastaa myös Christiansenin sekä tilan isännän, Heikki Vendelinin tekemiä töitä. Vierailevaksi näytteilleasettajaksi on tänä vuonna valittu saksalainen Kaisa Duus. – Vierailijoina päivässä ovat olleet lampurit sekä käsityöläiset saaristosta, Ruotsista ja Tanskasta ja Saksasta. Kaisan olen tavannut Saksassa joulun taidekäsityönäyttelyssä, johon osallistuimme, Christiansen kertoo. Lammaspäivä järjestetään Stentorpin lammastilalla 11. kesäkuuta kello 12-18. Määkiviä meriveden lipittäjiä Stentorpin lammastilalla tutustutaan lampaan tuomaan inspiraatioon Lammaspäivillä tutustutaan paimenen ja paimenkoiran yhteistyöhön. Paimenkoira Oba työnsä äärellä. Stentorpin kokoelmat Tilan emäntä Jill Christiansen tekee lampaiden villasta muun muassa Kalevalatakkeja.
• 53 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 54 Saaristo ILKKA LAPPI ALKUVUODESTA Suomen johtava matkalehti Mondo listasi Kemiönsaaren Suomen kiinnostavimmaksi matkailukohteeksi vuonna 2016. Luonto on eittämättä yksi saaren vetovoiman salaisuuksia. Osaa saaren eläinlajeista ei tavatakaan missään muualla kuin Kemiönsaarella. Vajaan 7 000 asukkaan kunta tarjoaa yllin kyllin nähtävää kesälomamatkailijalle. Muun muassa nämä kohteet kannattaa sisällyttää omaan kesälomamatkaan. Örö VENÄJÄN vallan ajasta lähtien sotilaskäytössä ollut linnakesaari on mielenkiintoinen kohde tarjoten sekä katsauksen sotahistoriaa että komeita luontomaisemia. Maisemien lisäksi saari on eläinbongarille otollista maastoa. Saarella asuu runsaasti erilaisia eläimiä, muun muassa lintuja. Oman mausteensa Örön saareen tutustumiseen antaa se, että sotilasalue oli yleisöltä suljettua aina viime kesään asti. Sagalundin museo OPETTAJA Nils-Oskar Janssonin perustama museo on jo 116 vuotta vanha. Nykypäivänä Sagalund on paitsi museo myös kulttuurikeskus, jossa tapahtuu pitkin kesää. Sagalundin alueella on myös kylämäinen museopuisto, jossa on esimerkiksi vanha kyläkoulu ja maatila. Koko perheelle sopivassa matkailukohteessa on muun muassa joka tiistai heinäkuussa nallekekkerit, eli ohjelmallinen koko perheen piknik-tapahtuma. Saaristomeren kansallispuisto VAIKKA Kemiönsaarella muuallakin pääsee lähelle luontoa, on Saaristomeren kansallispuisto luontoharrastajalle pakollinen kohde. Kansallispuistoon on helppo tutustua, vaikka ei olisikaan veneilyn harrastaja. Kansallispuiston saarille matka taittuu vaikkapa taksiveneellä. Kansallispuiston maisemiin voi tutustua myös opastetuilla veneretkillä. Kemiön kirkko KEMIÖNSAARELLA on monta kiinnostavaa kirkkoa rakennusarkkitehtuurista ja historiallisista kirkoista kiinnostuneelle. 1600-luvun lopulla valmistunut Hiittisten kirkko Suomen toiseksi vanhin säilynyt ristikirkko. Myös 1700-luvulla rakennettu Dragsfjärdin kirkko ja 1921–22 rakennettu Taalintehtaan kirkko ovat vierailun arvoisia. Vanhin Kemiönsaaren kirkoista on kuitenkin Pyhän Andreaksen kirkko Kemiössä, joka on myös yksi Suomen vanhimmista harmaakivikirkoista. Osa kirkosta on 1400-luvulta, vaikka esimerkiksi kirkon nykyiset tornit ovatkin 1700-luvulta. Bengtskär 110-VUOTIAS Bengtskärin majakka on Pohjoismaiden korkein. Pitkän kunnostusurakan takavuosina läpikäynyt majakka on monipuolinen matkailukohde, vaikka kaukana ulkosaaristossa sijaitseva majakakka onkin ympäristöltään varsin karu. Tästä huolimatta varsinkin lintukanta majakan ympäristössä on runsas. Itse majakan lisäksi Bengtskärissä on vaihtuvia näyttelyitä sekä pysyvä näyttely Bengtskärin taistelusta. Luonnonystävän paratiisi Kemiönsaari on pullollaan historiaa luonnon syleilyssä Saarelta löytyy useita mielenkiintoisia kirkkoja. Kemiönsaarten matkailu Saarelta löytyy useita historialtaan mielenkiintoisia kirkkoja. Kemiönsaarten matkailu
• 55 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 56 Saaristo OONA KARHUNEN TURUN saaristossa sijaitsevan Bengtskärin majakan valo sytytettiin ensi kertaa 19. joulukuuta 1906. Tänä vuonna majakalla on tuplasti aihetta juhlaan. Bengtskärin taistelusta tulee kuluneeksi 75 vuotta ja samalla majakka viettää 110-vuotissyntymäpäiviään. -Sesonki on alkanut, ja meillä jo ollut paljon kävijöitä. Uudistamme hieman näyttelyitä, mutta muuten meillä ei juhlavuodesta huolimatta ole mitään suurempia muutoksia. Odotamme ihan normaalia matkailukautta, yrittäjä Paula Wilson kertoo. Juhlavuoden kunniaksi majakalla järjestetään tänä vuonna kuitenkin normaalista poiketen kutsuvierasjuhlatilaisuus. – Järjestämme muistojuhlan, jossa on luvassa puheita ja musiikkia mutta myös esimerkiksi taistelunäytös Bengtskärin taistelun loppumisen 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tilaisuuteen on tulossa noin pari sataa henkilöä, Wilson kertoo. Juhlimisen sijaan Bengtskärissä keskitytäänkin paikkojen korjaamiseen. – Olemme parannelleet kevään aikana yhteysaluksien rantautumispaikkoja ja toivomme, että kaikki sujuu kesällä aiempaa paremmin. Rantautumispaikkojen lisäksi korjaussuunnitelmissa on kokonaan uusi jätevedenpuhdistus, Wilson sanoo. WILSON kertoo, että majakalla tehdään joka vuosi erilaisia korjauksia. Ainakaan lähivuosina ei kuitenkaan ole luvassa suuria ja mullistavia korjauksia. – Edellinen vähän isompi korjaus oli sumutorven aukon uusiminen viime vuonna. Aukko oli muurattu umpeen sodan aikana, ja uusimisen aikana siihen asennettiin iso ikkuna. Teemme aina muutaman vuoden suunnitelman jonka mukaan edetään, Wilson kertoo. Majakka on hyvässä kunnossa. Sitä on korjattu ja huollettu. Kaikki on hyvässä mallissa. – Nyt kyseessä on lähinnä vanhan rakennuksen ylläpitoa. Jossain on aina jotain, kuten ikkunoita tai kattoja, mitä täytyy korjata. Juhlavuoden tiimoilla järjestetäänkin varankeräys, jolla kerätään tulevia korjauksia ja uudistuksia varten. Jossain vaiheessa esimerkiksi majakkarakennuksen katto täytyy uusia, ja siihen pitää kyllä kerätä rahaa BENGTSKÄRIN majakka on avattu matkailijoille jo vuonna 1995. Majakan kävijämäärät ovat vakiintuneet, ja edelleen vieraita käy joka vuosi jopa 12 000–15 000. Majakan tulevaisuus näyttääkin Wilsonin mielestä hyvältä. – Bengtskär näyttää olevan kestosuosikkinähtävyys, ja kuljetuskapasiteetin vuoksi kävijämäärää ei voi oikein enää kasvattaakaan. Uskon että kiinnostusta löytyy jatkossakin sopivasti. Aina tulee uusi sukupolvi ja meillä on myös paljon vakituisia kävijöitä, jotka tulevat käymään aina uudelleen. Bengtskär on paikka, joka houkuttelee kevätja kesäretkille, Wilson summaa. Tuplasti juhlaa Bengtskärin majakalla taistellaan ja korjataan Paula Wilson on ollut majakan emäntänä parisenkymmentä vuotta. Tara Lehtonen Bengtskär on varmasti Suomen kuuluisin majakka. Shoja Lak
• 57 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 58 Saaristo
• 59 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo MELONTALINKKEJÄ MARIANNE ROVIO TURUN saaristo avautuu melojalle vesireittejä pitkin. Lukuisat pienet ja isommatkin saaret tarjoavat monia levähdyspaikkoja ja luovat turvallisuudentunnetta myös vasta-alkaville melojille. Melontaretkelle mielivä voi myös vuokrata kajakin, sillä saaristosta löytyy useita kajakkeja vuokraavia yrityksiä. Suosittu melontareitti on muun muassa Kemiönsaaren ympäri. Kaunis luonto sekä saariston historialliset kohteet tulevat tutuksi matkan varrella. Saaristomeren kansallispuisto tarjoaa melojalle luontoelämyksen parhaimmillaan, ja aluetta on kehuttu maailman kauneimmaksi saaristoksi. Saaristomeren kansallispuistoon ei pääse kuin meriteitse muutenkaan. Karut kallioluodot, merellinen erämaaluonto, perinnemaisemat ja metsäiset saaret luovat hiljentävän elämyksen arjen vastapainoksi. MUUTAMAN vuoden ajan melontaa harrastanut turkulainen Marko Grönroos kertoo lähtevänsä mielellään saaristoon pidemmille reiteille. – Vesireitit avaavat aivan uuden tieverkon ja ulottuvuuden nähdä maailmaa. Millään muulla kuin kajakilla ei voi liikkua yhtä vapaasti. Upeimpia paikkoja ovat karikkoiset matalikot tai pienet joet, mihin ei muilla keinoin ole pääsyä. Yksi suosikkireiteistäni on aloittaa melominen Nauvon Kirjaisista Saaristomeren kansallispuiston pohjoisosiin. Matkan varrella on paljon saaria ja niihin voi pysähtyä halutessa. Merelle soveltuu paremmin kajakki kuin kanootti. – Kanootilla yleensä tarkoitetaan avokanoottia eli intiaanikanoottia ja kajakilla umpikantista eskimokajakkia. Avokanootteja ei juuri käytetä merellä, koska ne eivät sovellu aallokkoon, toisin kuin kajakit. Kanootit ovat käyttökelpoisia joissa ja järvissä, sekä aivan suojaisimmassa saaristossa. Kajakilla voi periaatteessa meloa aika kovassakin aallokossa, jos on rautaiset hermot, Grönroos täsmentää. PARIN kolmen päivän reissuille Saaristomeren kansallispuistoon Grönroos pakkaa mukaansa teltan, retkikeittimen, varavaatteet, ruokaa, retkikeittimen ja erityisen tärkeä on muistaa ottaa riittävästi vettä mukaan. – Joissain saarissa on yleisiä porakaivoja, mutta muuten juomakelpoista vettä voi olla vaikea löytää. Vettä kannattaa siis ottaa mukaan riittävästi. Saarilla voi yöpyä matkan varrella jokamiehen oikeudella, mutta Saaristomeren kansallispuistossa voi yöpyä vain erikseen merkityillä saarilla. Lisäksi Grönroos muistuttaa melontaretkelle aikovaa huolehtimaan turvallisuudesta. – Kelluntaliivit tietenkin pitää olla mukana. Joku navigaattori voi olla hyvä ja kartta ainakin. On hyvä myös seurata säätiedotusta, ettei kovalla tuulella lähde. Kolme metriä sekunnissa on vielä hyvä, mutta kuusi metriä sekunnissa voi olla jo vaarallinen tuulennopeus melojalle. Ukkosella tietenkään ei voi olla vedessä, joten jos ukkonen lähestyy, kannattaa mennä johonkin saareen odottelemaan sen päättymistä. Kajakkiretkellä parasta on raitis ilma ja omatoiminen liikkuminen. Saaristo tarjoaa lukuisia reittejä, joista voi valita mieleisensä. Retkelle voi lähteä omatoimisesti tai jos ei ole kokemusta voi lähteä aluksi myös räätälöidylle melontaretkelle, jollaisia saaristosta löytyy lukuisia. Uusi näkökulma saaristoon meloen Meloja voi tutustua historiaan ja luontoon lukuisia vesireittejä pitkin Marko Grönroos kiertelee saaristoa kajakilla. Marko Grönroosin arkisto Meloja on täysin sään armoilla. Kovalla tuulella ei voi meloa, mutta pienet jäät eivät haittaa. • Kemiönsaarten virallinen matkaopas: http://www.visitkimitoon. fi/fi/ • Tietoa Saaristomeren kansallispuiston melontaretkestä ja kartoista: http://www.luontoon.fi/saaristomeri • Tietoa saariston melontareiteistä: http://www.saaristoreitti.com/ • Saaristomeren melojat: http://melojat.net/vuokraus/hinnasto/ • Västergård outdorrs: http://www. nagu.net/vastergard/melonta/ index.html
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 60 Saaristo ILKKA LAPPI NAANTALI on merikaupunki viimeisen päälle. Meren tärkeys on huomattu myös Naantalin Matkailussa. – Kaipuu merelle on huomattu myös meidän toimistossamme. Kun meille tullaan, usein ensimmäinen kysymys on, miten merelle pääsee, kertoo Naantalin Matkailun toimitusjohtaja Tarja Rautiainen. Erilaiset päiväristeilyt ovatkin kuuluneet pitkään Naantalin matkailutarjontaan. Tänäkin vuonna Naantalista järjestetään monenlaisia risteilyjä. Osa risteilyistä liittyy kiinteästi ajankohtaan. Juhannuksena Naantalista pääsee risteilemään Kustaviin ja Muinaistulien yönä m/s Aavatar vie Naantalin lähivesille. – Elokuun viimeinen viikonloppu on meillä todellinen superviikonloppu. Silloin Naantalissa tapahtuu monenlaista. Muinaistulien yön risteilykin on sellainen, että sieltä palataan saman illan aikana Naantalin vanhaan kaupunkiin, Rautiainen kertoo. VIIME vuonna aloitettiin Naantalista risteilyt Kustaviin. Hyvän vastaanoton saaneet risteilyt jatkuvat myös tänä vuonna. Risteilykausi alkaa juhannuksen jälkeen ja kestää elokuun puoliväliin. Koko päivän kestävä risteily starttaa Naantalista puoli kymmeneltä aamulla, Kivimaan laiturissa Kustavissa ollaan alkuiltapäivästä ja takaisin Naantaliin palataan ennen iltaseitsemää. – Kustavin risteily sopii mainiosti esimerkiksi pyöräilystä innostuneille. Kustavista on helppoa jatkaa Rengastielle tai Ahvenanmaalle asti. – Viime vuonna nimenomaan pyöräilijöitä oli paljon, mutta noin puolet teki kokonaisen päiväristeilyn. Kustavissa laiva pysähtyy vajaan kolmen tunnin ajan, Rautiainen kertoo. Tämän vuoden uutuusristeily on Naantalin vanhasta kaupungista Seiliin. – Pohdimme mikä olisi hyvä uutuus tälle vuodelle. Seilistä on paljon ollut juttuja eri yhteyksissä, mutta Seili tuntuu edelleen kiinnostavan ja edelleen tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka eivät siellä ole käyneet, Rautiainen sanoo. – Kyseessä on opastettu risteily. Opas kertoo Seilin historiasta ja lisäksi risteilyyn kuuluu käynti Seilin kirkossa. Seilissä on myös aikaa tutustua saareen laajemminkin, vaikka Turun yliopiston tiloissa emme käykään, ja syödä eväät, hän jatkaa. RISTEILYTARJONNASSA ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta yli yön -risteilyihin. Yksi syy on se, että yli yön -risteilyihin soveltuvia isompia laivoja ei juurikaan ole Naantalin käytössä. – Olisi hienoa, jos Suomen rannikolla joku rohkea yrittäjä lähtisi tekemään sellaistakin risteilyä, jossa mentäisiin monen päivän aikana useaan eri kaupunkiin. Vaikkapa Hangosta, Turun, Naantalin ja Uudenkaupungin kautta Raumalle. Sellaiseen risteilyyn olisi helppo kehitellä erilaisia teemojakin, Rautiainen visioi. Risteilyjä moneen makuun Naantaliin matkaavat kaipaavat merelle Ukkopekka on tuttu näky Naantalin edustalla, mutta kaupungista pääsee vesiteitse myös muualle kuin Aurajoen varrelle. Esko Keski-Oja
• 61 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 62 Saaristo TUULA ISTALA KUKKIEN, yrttien ja vihannesten sekä vanhojen hedelmäpuiden muodostama kokonaisuus Westersin puutarhassa Kemiössä on merkillinen yhdistelmä huolella hoidettua keittiöpuutarhaa, joka on myös matkailunähtävyys. Westersin miljöössä järjestetään myös taidenäyttelyitä ja konsertteja. Sukutilaa emännöivällä Gunilla Törnroosilla on aivan oma puutarhafilosofiansa, jota on mahdoton lauseella tai kahdella avata. Ystävällinen huokaus on hänen vastauksensa lajikkeiden ja niiden määrien kysyjälle. Joku vierailijoista on keksinyt kutsua Westersiä, koko Kiilan kylä mukaan lukien, ”avantgardiseksi” paikaksi. – Ei minulla ole mitään laadittuna paperilla, kaikki tieto on omassa päässä ja muistissa. Hän sijoittelee yrtit, kukat ja kasvit ryhmiin ruutuviljelyn periaatteen tapaan niin, että ne torjuvat toinen toistensa tuholaisia. Levittäytyvätpä omia aikojaan uusille alueille ja sekoittuvat joskus luonnonvaraisten kasvien joukkoon. FILOSOFIAN aistii, kun katsoo ympärilleen. Kasvien kauneus yhdistyy tarkoituksenmukaisuuteen. Kevään ensimmäiset lämpimät päivät ovat vasta käsillä, mutta kaikkialla viheriöi, kukkii ja uutta puskee ylös maasta. Kasvihuoneessa sitruunapuu kypsyttää hedelmiään. Oliivipuu taas ei ole tähän mennessä tuottanut oliivin oliivia, mutta ehkä jonain päivänä sekin palkitsee kasvattajansa. – Tämä on kuitenkin vain kotipuutarha, puoli hehtaaria, Törnroos sanoo. Westersiin virtaa kesä toisensa jälkeen matkailijoita jopa bussilasteittain. Tila on kovan työn tulos. Kun Törnroos lopetti juurikkaanviljelyn ja laittoi pellot vuokralle, hän keskittyi puutarhaan. Työpäivien tuntimääriä ei tohdi kysyä, mutta emännän kädet ovat sananmukaisesti mullassa kaiken aikaa. Westersissä järjestetään kesätapahtumia, konsertteja ja taidenäyttelyitä. – Konsertit ovat oikeastaan saaneet saaneet alkunsa muusikoiden aloitteesta. Me emme maksa palkkioita, mutta he saavat pitää lipputulot. Meidän tulomme kertyvät tarjoilusta. – Tänä vuonna avaamme virallisesti vasta heinäkuun alussa. Luvassa on kulinaarisia konsertteja, eli musiikkia ja ruokaa lomittain nautittuna. Vanhaan navettaan on kunnostettu konserttisali ja ravintola. Kesäsesongin ulkopuolellakin se toimii tilausravintolana. TILALTA myydään jonkin verran tuotteita, mutta kaupankäynti ei ole erityisen kukoistavaa. Paikka on avoinna joka päivä maanantaipäiviä lukuunottamatta. Konsertteihin paikka on varattava etukäteen. – Torikauppa ei kannata juuri lainkaan, eivätkä tuoretuotteet kestä nuukahtamatta bussituristien kotimatkaa. Kemiön ja Angelniemen välinen tie on vuosi vuodelta hiljentynyt, samoin busseilla liikkuvat turistit. Viimeinen vuorobussi on lopettanut ajonsa sekin. Törnroos myöntää, että pitkiksi venähtävät työpäivät väsyttävät luomukasvattajaa. Karsittavien töiden listalle saattaa joutua ainakin osa yksivuotisista kasveista. Toukokuun alussa puutarha näyttää hyvin organisoidulta. – Sitä se onkin. Tulepa katsomaan heinäkuun lopulla, kun kasvit ovat ottaneet vapauksia levitä villisti. Sellainen näky ilahduttaa Törnroosia erityisesti. Puutarha omasta päästä Gunilla Törnroosin keitaassa odotellaan vielä oliivipuun hedelmiä Gunilla Törnroosin oliivipuu ei ole toistaiseksi tuottanut satoa. Tuula Istala Sitruunat kypsyvät hitaasti mutta varmasti. Kasvukausi on täydessä vauhdissa.
• 63 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 64 Saaristo
• 65 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 66 Saaristo HENRIIKKA FINGERBORG SÄÄ on lajille juuri täydellinen, aurinko paistaa ja tuuli puhaltaa sopivasti. Surffauksen ja purjehtimisen intensiivinen yhdistelmä purjelautailu on noussut viime vuosien aikana Turussakin trendilajiksi. Harrastustoimintaa ylläpitävä Turku Windsurfing Club on kuitenkin ollut jo olemassa vuodesta 1979, jolloin laji oli myös pinnalla. Klubin alkuperäinen jäsen, opettaja Antti Schrey muistelee, että 80-luvulla oli muotia ostaa oma lauta ja kuljettaa sitä auton katolla. Nyt ajat ovat hieman muuttuneet ja välineetkin kehittyneet. Mutta laji kiinnostaa edelleen monia, erityisesti nuoret naiset ovat innostuneita kokeilemaan ja harrastamaan purjelautailua. Viime kesien aikana kysyntä oli niin kovaa, että naisillekin hankittiin omia märkäpukuja. Seuran puheenjohtaja Timo Leino kiskoo Saaronniemen rannassa märkäpukua ylleen ja työntää laudan vesille. Nyt päästään näkemään, mistä oikein on kysymys. – Nyt eletään uutta nousukautta ja Ruissalo on ehdottomasti Turun paras paikka harrastaa, se on kuin tehty lajille. Yleisöäkin on mukavasti sillä purjelautailu kiinnostaa rannalla olijoita. Klubilla voi kokeilla purjelautailun lisäksi suppailua, eli stand up paddlingiä, leijasurffausta. PURJELAUTAILU sopii kaikille, ikään tai kokoon katsomatta. Asennetta, kärsivällisyyttä ja uimataitoa sen sijaan saisi löytyä. Alkeet oppii Schreyn mukaan muutamassa tunnissa. – Purjelautailussa yhdistyy telinevoimistelu, lenkki ja puntti. Tämä keli, eli neljän metrin tuuli ja aurinkoinen keli on todella otollinen lajille jos haluaa päivällä surffailla mukavasti. Kun taas pidempään harrastaneet menevät kovemmilla tuulilla ja silloin vauhtiakin tulee helposti 20–25 solmua. Leino surffailee hetken auringossa kimmeltävällä lahdella, ja tulee rantaan kertoen, että pari ”jiippiä” tuli ainakin tehtyä. Ja yksi ”korakin” osui matkalle. Kora on voimakas tuuli, joka saattelee laudan plaaniin, eli liukuun aallon päälle. Laji on koukuttanut Leinon täysin. – Erityisesti hyvä fiilis ja vauhti koukuttaa. Purjelautailussa on parasta se, kun saa itse ohjata lautaa mihin haluaa. Purjelautailuun kannattaa varata aikaa, itse en tule lainkaan jos tiedän että on kova kiire, Leino sanoo. Kaikki kolme miestä hyppäävät lopuksi laineiden vietäväksi. – Me jatketaan nyt matkaa kun tänne vesille kerran päästiin, Schrey huikkaa vielä iloisena. Turku watersport weekend Saaronniemen rannassa 4–5. kesäkuuta kello 12 alkaen. Maksutonta opastusta ja välinekokeilua. Purjelautailussa uusi nousukausi Kesän trendikkäimmästä lajista ei puutu vauhtia Iivari Lampi (vas.) suppailee, Antti Schrey ja Timo Heino näyttävät surffauksen mallia. Henriikka Fingerborg
• 67 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 68 Saaristo HENRIIKKA FINGERBORG PURJEHDUS on naisten keskuudessa on tällä hetkellä koko ajan suositumpaa ja tietoisuus luokista jotka sopivat kevyemmillekin purjehtijoille ovat alkaneet nousta laajempaan tietoisuuteen. Kovimmat naistiimit, jotka kisaavat esimerkiksi olympiaja MM-tasolla toimivat erinomaisena esikuvana ja innoittajana. Purjehdus on myös viimeaikoina saanut enemmän julkisuutta suomalaispurjehtijoiden menestyksen myötä. Turkulainen Anna Norrgård on saaristosta kotoisin, joten meri ja veneily ovat aina olleet läsnä elämässä. Norrgård tutustui jo pienenä purjehtimiseen optimijollaleirillä, mutta laji vei täysin mukanaan parikymppisenä. Jollapurjehdus kiinnosti edelleen, joten Norrgård alkoi viime kesänä etsiä itselleen sopivaa veneluokkaa ystävänsä, helsinkiläisen Eeva Reittilän kanssa. – Tahdoimme päästä nopeasti alkuun ja mukaan kisatoimintaan, joten haussa oli veneluokka jossa kevyt ja kokemattomampikin naisisto voi olla heti mukana. Tavoite on alusta saakka ollut hauskanpito ja vauhdin hurmasta nauttiminen kivassa tiimissä. Ja kehittyä samalla kilpapurjehtijana. Vikla valikoitui sopivimmaksi vaihtoehdoksi, koska Helsingin viklafleet on aktiivinen ja porukkahenki on hyvä. Viimeisenä joukkoon liittyi helsinkiläinen Lilli Nevanlinna. Kokeneemmat viklailijat auttoivat veneen etsinnässä ja oma vene löytyi viime jouluna, jonka he ostivat kolmeen naiseen. – Purjehdimme luokassa jonka virallinen nimi Snipe. Vikla on kahdenpurjehdittava, maailmalla varsin suosittu purjejollaluokka. Meillä on kolmehenkinen tiimi, sillä Annan terveyssyistä gastit vuorottelevat. Viklassa on yli 20 säätöä, joten opettelua riittää jopa vuosikymmeniksi. Viklaluokan toiminnassa on mukana paljon aktiivisia ja kokeneita purjehtijoita, joilta olemme saaneet paljon apua ja tukea, Reittilä kertoo. SUOMEN viklahuiput ovat todella kovia purjehtijoita ja vaikka veneellä on helppo päästä alkuun, pärjääminen kisoissa on haastavaa ja vaatii todella paljon treeniä. Se tekee luokasta erittäin potentiaalisen kehitykselle – jos haluaa kehittyä kilpapurjehtijana. Vikla on myös melko kevyt ja kiikkerä, joten porukalla on siksi kevyen painonsa ja kokonsa puolesta melko maltillinen tuuliraja. Veneessä on kaksi paikkaa. Kippari ja gasti. Kippari ohjaa venettä ja skuuttaa isoapurjetta, gasti skuuttaa fokkaa ja käyttää spiirapuomia sekä nostoköliä. Näiden lisäksi on monia muita pieniä tehtäviä, jotka jaetaan miehistön kesken. – Haluamme hallita veneen ja omat roolimme hyvin, ennen kuin lähdemme koittamaan raitojamme kovemmassa kelissä, Reittilä toteaa. Kauteen kuuluvat kerran viikossa järjestettävät harjoituskisat, joihin osallistumiseen on mahdollisimman matala kynnys. Treeneihin kuuluu vaihtelevasti myös tiimikohtaista valmennusta kokeneen viklapurjehtijan kanssa, ajoittain luokka järjestää myös teoriaistuntoja. Näin alussa tärkeintä ovat manööveriharjoitukset ja veneenhallinta sekä omien roolien ja niihin kuuluvien tehtävien opettelu. – Veneen huolto ja rikaus kuuluvat myös jokakertaisin tehtäviin, Norrgård sanoo. SITTEN kun varmuus on harjoittelun myötä kasvanut, porukka voi alkaa havittelemaan haastavampia tilanteita ja pidempiä kisoja. Tällä kaudella naiset osallistuvat Helsingissä pidettäviin SM-kisoihin ja luokan omiin ranking-kisoihin mahdollisuuksien mukaan. Päätavoite on kuitenkin pitää hauskaa ja kehittyä tiiminä. Tällä hetkellä kisailu fleetin häntäpäässä tuntuu erinomaiselta treeniltä ja siinä onkin tässä vaiheessa ihan riittävästi haastetta. – Parasta on ehdottomasti hauskanpito, kehittyminen ja uuden oppiminen toisiltamme. On kivaa, että meillä on eri taustat ja kaikilla sen mukaan omat vahvuudet. Jos juttu menee hampaiden kiristelyksi, loppuu helposti into. Huomaamme kuitenkin, että mitä enemmän treenaamme, sitä enemmän nälkä kasvaa, eli kyllä meistäkin kilpailuviettiä löytyy, Norrgård ja Reittinen toteavat yhdessä. Purjehdus vei naiset mukanaan Parasta on hauskanpito ja lajissa kehittyminen Jolla on yksinkertaisesta ulkomuodostaan huolimatta varsin monimutkainen purjehdittava. Anna Norrgårdin kokoelmat Vauhdin hurma vei Eeva Reittilän (vas.), Anna Norrgårdin ja Lilli Nevanlinnan tiimin mukanaan.
• 69 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 70 Saaristo OMINAISUUDET TEEMU P. PELTOLA VOIMAA. Sitä ei uudesta Mitsubishi Outlanderista puutu. Ulkomuodoltaan varsin uhmakas nelivetomaasturi antaa varman lupauksen siitä, että ihan ensimmäiseen näreikköön ei jäädä jumiin, jos paha paikka tulee. Koeajettu 2,2-litrainen täysnelivetoinen yksilö edustaa automaattivaihteisena malliston kärkeä, hinnan hipoessa 50 000 euroa. Ajomukavuutta ja turvallisuusvarusteita löytyykin koko rahan edestä. S-AWC-järjestelmä yhdistää ajonvakaudenja pidonhallintajärjestelmän nelivetoon, mikä tekee auton hallinnasta helppoa huonommankin pidon alustalla. Eikä maastossa tarvitse olla pelkän automaattivaihteiston armoilla, sillä vaihteisiin pääsee itse käsiksi ohjauspyörässä olevilla vaihteenvalitsimilla. Autotrendeissä vallitseva suuntaus on moottorin hiljaisuus, mutta Outlanderissa vaimennusta ei onneksi ole viety äärimmilleen. Diesel murisee kaasua painaessa viehättävästi. Näitä menneisyyden ääniä muistelee mielellään vanhana kiikkustuolissa, jolloin uusista autoista tuskin kuuluu muuta kuin korkeataajuista firinää, jos sitäkään. OUTLANDERIA on ennenkaikkea helppo ajaa. Löysemmällä sora-alustalla auto tottelee jyrkkiäkin käännöksiä uskollisesti, eikä ylitai aliohjaudu. Toisaalta, mitä muutakaan nelivedolta voisi odottaa? Rallimaailmassa menestystä niittäneellä Mitsubishillä on aiheesta asiantuntemusta loputtomiin. Näkyvyys on joka suuntaan hyvä ja ajotuntuma suorastaan korostetun turvallinen. Auton turvakori on suunniteltu siten, että kolarin sattuessa se sitoo törmäysenergiaa tasaisesti joka puolelle, jotta ohjaamo säilyisi mahdollisimman ehjänä. Lisäsuojaa tuovat seitsemän turvatyynyä. Varusteista löytyy peruutuskameraa, monitoiminäyttöä ja avaimetonta käynnistämistä, niin kuin tämän hintaluokan autolta vähintään sopii odottaakin. Ja ehkä odottaisi pikkuisen enemmänkin, etenkin kuusituumainen monitoiminäyttö on kojelaudan keskellä turhankin arkisen oloinen. Outlander on ulkonäöltään kaupungin asukiksi rakennettu täysiverinen maasturi, jossa kaikki tuntuu varsin viimeistellyltä. Ajettavuudesta on vaikea löytää moitittavaa. Hintaa on aina vaikea arvioida, koska keulalla olevalla symbolillakin on siihen vaikutuksensa. Outlanderin edullisin nelivetomalli maksaa kymppitonnin koeajettua vähemmän, eli karvan verran alle 40 000 euroa. Väkevä puskija Koeajossa Mitsubishi Outlander 2.2 DI-D Instyle NAVI AT 4WD Mitsubishi Outlander on varsin muhkea ilmestys. Teemu P. Peltola Tavatilasta saa kuudennen ja seitsemännen penkin laskemisella todella tilavan. Yksinkertaisuus on valttia, sillä Outlanderissakin toimintoja on siirretty enemmän ohjauspyörään. • Malli: 2.2 DI-D AT 4WD • Iskutilavuus (cm³): 2 268 • Tehot (kW/hv): 110/150 • Vääntö: 360 • 0–100 km/h: 11,6 s • Huiput: 190 km/h • Kulutus/100 km (EU): 5,8 l • CO²: 154 g/km • Hinta: 49 995 euroa
• 71 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Saaristo
• 72 A A M U S E T HUUSHOLLISSA Lauantai 21. toukokuuta 2016 Tiptop vai boheemi? Onko kodin siisteys sinulle tärkeää? VAATEKOIT ovat kiusallisia kodin tuholaisia, jotka aiheuttavat vaurioita vaatteille, huonekalujen verhoiluille, matoille, nahalle ja turkiksille. Epäsäännöllisen muotoiset reiät kielivät kodin koiongelmasta. Rentokilin tekninen päällikkö Jouni Siltala kertoo, että koiongelmat yleistyivät Suomessa 1990-luvun loppupuolella. – Niihin aikoihin alettiin ahkerammin kierrättää tavaroita ja vaatteita. Miksi koit ovat yleistyneet? JUOMARATKAISUIHIN erikoistunut CamelBak on tuonut markkinoille Relay-kannun, jonka aktiivihiilisuodatin raikastaa kaivoja hanaveden. Relay on kätevä kannu kesämökille, jossa juomavesi tulee kaivosta tai järvestä. Vaikka reilun kahden litran kannu on kookas, se on muotoiltu niin, että se mahtuu kätevästi jääkaapin ovilokeroon. Innovatiivinen aktiivihiilisuodatin suodattaa molempiin suuntiin – sekä täytettäessä että kaadettaessa. Se raikastaa juomaveden ja poistaa kahvija teevedestä makuvirheet. Se ei poista bakteereja, mutta sillä pääsee eroon esimerkiksi kaivotai järviveden ylimääräisistä hajuista ja mauista. Suodatetulla vedellä voi myös pestä hedelmät ja kasvikset. Kannu raikastaa mökkiveden Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. SUOMALAISEN Työn Liiton tutkimuksen mukaan suurin osa mökin huoltoja korjaustoimenpiteistä tehdään itse. 90 prosenttia mökin omistajista hoitaa oman mökkipihansa. Apua kaivataan jätevesijärjestelmissä, jolloin 68 prosenttia vastaajista teettää työn ulkopuolisena palveluna. Tutkimuksen mukaan eniten itse tai talkootyönä mökillä tehdään lisäksi aidan kunnostusta, asuinrakennuksen sisäpintaremontointia sekä kesäkeittiön ja rakennusten ulkoseinien kunnostamista. Lisäksi neljä viidestä osaa huoltaa tai korjata myös terassin ja laiturin. Palveluna teetetään jätevesijärjestelmien lisäksi kivijalkaan, kellariin tai alapohjaan liittyviä korjauksia. Ostopalvelua käytetään ulkokaton korjauksiin. Mökkiä rempataan usein itse HENRIIKKA FINGERBORG SIISTI ja järjestelty koti vaikuttaa asukkaiden mielialaan rauhoittavasti, kun taas epäjärjestyksessä olokin on kaoottinen. Moni huomaa, että kodin ollessa sekaisin on todella vaikea ajatella järkevästi ja silloin stressaantuukin helpommin. Hyvinvointibloggari Mona Nieminen kirjoittaa Mona`s daily style -blogia, jossa hän usein pohtii siistin kodin ja etenkin tavaroiden merkityksestä arkeen. Tavaran karsiminen on trendikästä ja moni lukeekin nyt aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Nieminenkin on perehtynyt kirjallisuuteen, mutta on kuitenkin jo pienestä pitäen rakastanut järjestellä kaappeja ja saattanut organisoida niitä monta tuntia putkeen. Entäpä ne, joille siisteys ei ole rakennettu sisään? Hyvinvoinnin ammattilaisella on tähän omat niksinsä. Niemisen mielestä ensin olisi tärkeää tiedostaa se, että kaikki materiaali joka kodista löytyy tulisi olla sellaista, jolla on tarkoitus ja josta oikeasti pitää paljon. On aivan turhaa pitää kotona tavaroita, joista ei pidä tai jotka aiheuttavat ikävän olon. – Pyrin säännöllisesti lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen käyttämättömäksi jääneitä vaatteita tai muita tavaroita, joille meillä ei enää löydy käyttöä. Kierrättäminen ja lahjoitusten tekeminen on siis loistava keino tyhjentää kaappeja samalla, kun saa samalla antamisen ilon. SISUSTUKSESSA Nieminen kannattaa muistisääntöä ”vähemmän on enemmän”. Hänen mielestään muutama erittäin rakas ja tärkeä esine on huomattavasti mukavampi tapa sisustaa, kuin täyttää kaapit täyteen esineitä, joita ei edes itse huomaa. Tärkeintä omassa kodissa on väljyys ja selkeys. Jokaisella tavaralla tulisi olla oma paikkansa ja tarkoituksensa. – Minulle on myös todella tärkeää, että värit ovat pehmeitä ja rauhoittavia. Joku kaipaa kirkkaita värejä piristämään, mutta minulle se on juuri päinvastoin. Vaikka olen hyvin energinen persoona, kaipaan ympärilleni rauhoittavia elementtejä. Järjestyksen ja siisteyden ylläpitämiseen Nieminen suosittelee siivousvarttia. – On paljon vaikeampi aloittaa siivoaminen jos ajattelee että on pakko siivota koko koti ”tip top kuntoon”. Kun antaa joka ilta siivoamiselle vartin verran ja tekee siinä ajassa sen mitä pystyy, huomaa äkkiä miten paljon niin lyhyessä ajassa voikaan saada aikaan. Vielä kun yhdistää siivousvarttiin mukavan musiikin taustalle huomaa joka ilta jo odottavansa pientä siivousperinnettä. – Mielestäni on tärkeää muistaa se mitä voi saada aikaan pienessä ajassa joka päivä verrattuna siihen, että tekee kerralla ison työn. Liiallinen fanaattisuus mielestäni aiheuttaa sotkun tavoin myös stressiä. On hyvä löytää kultainen keskitie myös siivouksessa ja järjestyksen ylläpidossa, hän miettii. Siisteys kohottaa mielialaa Hyvinvointibloggaajan niksit tasapainoiseen kotiin Harmoninen koti rentouttaa mielen. Lahjoittaminen ja siivousvartin pitäminen ovat Niemisen tapoja pitää koti kurissa. Siiri Saarela
• 73 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Asunnot
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 74 Asunnot
• 75 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET Asunnot
• 76 A A M U S E T VIIHDE Lauantai 21. toukokuuta 2016 MAINION Ikuinen valo -levyn viime vuonna julkaissut upeaääninen Laura Moisio saapuu Turkuun 27. toukokuuta, jolloin hän esiintyy Gongin lavalla. Moisio osaa kirjoittaa isoja tarinoita pienessä tilassa. Hänellä on myös kyky lumota kuulijat äänenkäytöllään. Usein Moision keikoilla on taianomainen tunnelma. Lämmittelijänä nähdään Markus Perttula, joten luvassa on koko illan tarpeiksi eturivin laulaja-lauluntekijöitä. Täysipainoinen lauluntekijäilta RUSSELL Crowe ei ole luonut mainettaan olemalla hauska mies. Shane Blackin ja Anthony Bagarozzin käsikirjoittamassa ja Blackin ohjaamassa toimintakomediassa Nice Guys Crowe on aisaparinsa Ryan Goslingin kanssa oikeasti hauska. Yksityisetsivätarina on kuin virkistävä tuulahdus menneestä. Nice Guys voisi aivan hyvin olla 30 tai 40 vuotta vanha. Se on tosissaan tehty, mutta ei ota itseään vakavasti. Siinä on samaa henkeä kuin Blackin käsikirjoittamassa Tappava ase -elokuvasarjassa, mutta huumoriruuvia on kierretty kireämmälle. Holland March (Gosling) tutkii 1970-luvun Los Angelesissa pornotähden salaperäistä murhaa. Maailman surkeimman etsivän tittelistä kilpaileva mies kohtaa tutkimustensa aikana Crowen esittämän Jackson Healyn, eikä maailman surkeimman etsivän titteli olekaan enää Marchin yksinoikeutta. Kaverikomedioita on tehty maailman sivun, mutta varsinkaan viime vuosina ne eivät ole olleet hyviä. Black onnistuu ohjaamaan lajityypille uskollisen elokuvan, jonka dialogi naurattaa oikeasti. Kenelle: Vanhan ajan pikkuisen pöhköjen kaverikomedioiden ystävälle. Arvio: Yllättää olemalla mainio elokuva, jossa varsinkin Crowen ja Goslingin kemia toimii. ILKKA LAPPI Vanhan ajan rymistelyä Mikä supersankarielokuva on oma suosikkisi? Miksi? Sähköpostilla aamuset@aamuset.? tai tekstarilla numeroon 16183. Viestin alkuun TS AAMUSET. Hinta 16 snt/160 merkkiä. ILKAN VALINTA VARMA NAKKI ILKKA LAPPI X-MEN-ELOKUVIA on puskettu markkinoille viime vuosina tasaiseen tahtiin ja laatu on ollut kirjavaa. XMen: Apocalypse on kaikkiaan yhdeksäs sarjan elokuva ja vaihteeksi paremmasta päästä. Jo muinaisessa Egyptissä hallinneella maailman ensimmäisellä mutantilla, Apocalypsella, on useiden mutanttien kykyjä, joita otus on itselleen haalinut. Tuhansien vuosien horroksen jälkeen Apocalypse herää vuonna 1983 ja nousee luomaan uutta maailmanjärjestystä, jossa ei uhreista pidetä lukua. Elokuvan juoni on suurilta osin tuttua kauraa sarjakuvia kahlanneille. Eeppisyys kuuluu olennaisena osana X-Meneihin. Tällä kertaa Simon Kinbergin käsikirjoittama ja Bryan Singerin ohjaama elokuva lyö eeppisyysmittarin liki pohjaan. Varsinkin lopputaistelu on tehty isosti dollareita säästämättä. Vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt. Tosin lopputaistelu onnistuu pitämään katsojan otteessaan, sillä kun eeppiseen taisteluun parin tunnin jälkeen syöksytään, asioita on pohjustettu hyvin. TOISINAAN massiivisissa spektaakkeleissa on se ongelma, ettei keskeisten hahmojen kohtalosta välitä. X-Men: Apocalypsessa ei tätä ongelmaa ole. Varsinkin Magneton (Michael Fassbender) hahmoon tuodaan kovalla kädellä syvyyttä. Ongelmaton elokuvan valitsema tie ei ole. Se käynnistyy hitaasti ja alun tapahtumat vaikuttavat aluksi irrallisilta. Tosin irtonaiset langanpätkät sidotaan elokuvan kuluessa yhteen, mutta katsojalta kysytään kärsivällisyyttä. Toinen pienoinen ongelma on hahmogallerian laajuus. X-Menejä pyörähtää valkokankaalla jälleen pienen kylällisen verran ja osa sinänsä kiinnostavista mutanteista jää väistämättä tyystin sivuosaan. Esimerkiksi Tajunta (Olivia Munn) on täysi statisti. Keskeiset näyttelijät tekevät vakuuttavaa työtä. Kolmannessa XMen-elokuvassaan Charles Xavierina nähtävä James McAvoy on roolissa yhtä erinomainen kuin aiemminkin. Sama pätee Fassbenderiin, joka loistaa Magneton roolissa. McAvoyn ja Fassbenderin kemia toimii myös mainiosti ja onkin täysin perusteltua, että tämän kaksikon varaan voi suunnitella uusiakin X-Men-elokuvia. Elokuvasarjan seuraavan osan on kerrottu sijoittuvan 1990-luvulle. Ajatus on herkullinen, sillä jo XMen: Apocalypsessa maailmanlopun meininkiä tasapainotettiin 1980-luvulle kumartavalla hienovaraisella huumorilla. VAIKKA elokuvassa on lukuisia hyviä näyttelijäsuorituksia, komein on Apocalypsena nähtävä Oscar Isaac. 37-vuotias guatemalalainen osoittaa jälleen kerran muuntautumiskykynsä. X-Men ei miehen kaappiin Oscaria tuo, mutta jos ura jatkuu tällaisena, pysti ennen pitkää kohdalle tulee. Eeppisyyttä joka eurolla X-Men: Apocalypse palkitsee kärsivällisen katsojan Apocalypse kylvää tuhoa uusimmassa X-Men-elokuvassa. Twentieth Century Fox VIIHDELINJAT
• 77 Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 78 Mielipide Tack… …nej tack! KIEKKO-TPS esitteli ensi kauden paitansa, jossa on entistäkin enemmän mustaa ja valkoista. Erinomainen ratkaisu. Muiden paidoista kun ei aina tiedä, pelataanko mattokauppaa, makkaratehdasta vai Reijon ruosteenestoa vastaan. TAFFEL-SIPSIEN valmistus Affenanmaalla jatkuu sittenkin. Radio Airiston Aaltojen tietojen mukaan paikallinen rahapelimonopoli riensi hätiin. Vanhat sipsipussit korvataan kauppojen hyllyillä lähiaikoina Paffel-sipseillä. Kovia kuin rulettipöydän chipsit. ENSIN lannoitetaan, sitten niitetään. Postin mainoskääreessä mainostetaan lehteä, jonka mukaan rukous voi estää aviorikoksen. Sen päälle postipojan onkin hyvä ajaa nurmikko, kun ravinteet on ensin jaettu. Ja luottakin löytyy. Huh. UINUVA jättiläinen eli Totten Glacier itäisellä Antarktiksella uhkaa sulaa. Merenpinta saattaa nousta vuosisadan loppuun mennessä jopa kahdella metrillä. Ei muuta kuin kumisaappaita ostamaan ja kattelemaan tontin paikkaa mäjeltä. NÄETTEKÖ uhkana sitä, että Suomessa asuinalueet eriarvoistuvat nykyistä enemmän? PERHEENTUPA: Ei sellaista kehitystä ainakaan helposti pysty estämään. Maahanmuuton myötä tällainen kehitys tulee todennäköisesti vain vahvistumaan. Mitenkään maahanmuuttoonkaan liittymättä varsinkin lapsiperheet miettivät tänä päivänä tarkkaan sen, millä alueella lasten haluaa kasvavan. ANDERSSON: Näen tällaisen kehityksen aika isona uhkana yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta, koska eriytyminen voi alkaa jo lapsuudessa. Ongelman ratkaiseminen edellyttää tietoisen politiikan tekemistä koko ajan. Kaupunginkehitystä mietittäessä pitää miettiä, miten voidaan tukea esimerkiksi monipuolista asuntokantaa. CP: En usko, että merkittäviä yhteiskunnan eroja pystyy poistamaan sillä. Muuttamista tapahtuu joka tapauksessa koulujen tai päiväkotien perässä. LA: Jos katsotaan Suomea tällä hetkellä, niin ei se niinkään mene, että vanhemmat automaattisesti siirtäisivät lapsensa pois. Enemmän kyse on kai siitä, että asuinalue on viihtyisä ja koulu hyvä. CP: Itse olen vähän pessimisti tässä suhteessa. Jos esimerkiksi kouluissa on paljon maahanmuuttajia ja opetus on hitaampaa esimerkiksi sen vuoksi, että kaikki eivät osaa kieltä niin hyvin, niin kai siinä alkaa miettiä, että olisiko meidän lapsen parempi olla muussa koulussa. Tämä saattaa johtaa pahimmillaan sellaiseen yksityisopetusta lähellä olevaan kehitykseen, jossa joku tietty porukka palkkaa yksityisen opettajan isolle ryhmälle lapsia. LA: Moni niistä koululaisista on kuitenkin jo syntynyt Suomessa. Kyse ei tosiasiassa ole siitä, että olisi koulu täynnä kielitaidottomia lapsia. CP: Kyllähän sekin nyt lisääntyy, jos pakolaistilanne jatkuu nykyisen kaltaisena. Meidän pitäisi oikeasti miettiä, mitä voisi tehdä. Pitkään on siirrytty pois kaikenlaisista erikoisluokista, mutta ehkä pitäisi miettiä, pitäisikö sittenkin jossain tilanteissa palauttaa tiettyjä erikoisluokkia. DEBATTI DEBATTI CHRISTIAN PERHEENTUPA on kapteeni ja johtamisen opettaja. LI ANDERSSON on kansanedustaja (vas.) ja valtuustoryhmän pomo Turussa. Kenttäharmaa VS Punavihreä SUURIN osa pankkien tuloista muodostuu nykyisin sijoitustuotoista. Valtavat omaisuusmassat on säilötty sijoitustuotteisiin reaalitalouden ulottumattomiin. Ne ovat kansantaloudelle yhtä hyödyllisiä kuin kultaharkot pankkien holveissa. Raha on menettänyt alkuperäisen tehtävänsä vaihdon välineenä. Jo yli 80 prosenttia globaalista liikevaihdosta pyörii tällaisissa sijoitusinstrumenteissa ja vain alle 20 prosenttia reaalitaloudessa. Suomi ja koko euroalue janoavat kasvua, mutta tuo raha ei sitä tuo. Osakkeet, osingot ja sijoitustuotteet vaihtavat omistajaa, mutta raha palaa näihin korttitalon kaltaisiin rakennelmiin. Se jättää yhteiskunnan nuolemaan näppejään. Kun lisää rahaa virtaa näihin tuotteisiin, kurssit nousevat. Korttitalon bittitilit syövät reaalitalouden kasvuun tarvittavan yksityisen ja julkisen rahan. Rahasta ei ole puutetta, sitä on liikaa, mutta sen suunta on väärä, reaalitaloudesta korttitaloon. Niinpä viime vuosina, kun kansantalouksien kasvuluvut ovat olleet miinusmerkkisiä tai nollan tuntumassa, pankkisektori on silti rikkonut historiallisia ennätyksiään. Kaikki talousteoriat ovat arvosidonnaisia, kuten Sixten Korkman uusimmassa kirjassaan toteaa. Päätelmät ovat oikeita tai vääriä sen mukaan kenen näkökulmasta asioita tarkastellaan. Korttitalon pelureiden markkinaliberalistisen ideologian näkökulmasta, jota EU:kin edustaa, tämä uhkapeli on välttämätöntä. Kansantalouksille ja suurimmalle osalle ihmiskuntaa tämä kuollen rahan palvonta on myrkkyä. Tämä on se todellinen laiska raha, jonka pitäminen vakaana näyttää olevan nykyisen pankkijärjestelmän tärkein tehtävä, ei talouskasvu. Silti tuo järjestelmä joutuu tavan takaa kaaokseen, joka korjataan aina veronmaksajien piikkiin. Kaaos on kerta kerralta edeltäjäänsä pahempi ja aiheuttaa vakavan uhan ihmiskunnan hyvinvoinnille ja jopa maailman rauhalle. Näyttää siltä, ettei ahneuden ideologia pysty tuomaan kestävää kehitystä ja hyvinvointia kaikille. Siihen tarvitaan tuon 99 prosentin edut huomioiva näkökulma ja talousteoria. Se toteutuu parhaiten, kun rahan luo ja laskee liikkeeseen valtion demokraattisessa valvonnassa oleva keskuspankki. Se estää valtioiden velkaantumisen ja mahdollistaa kansalaisten hyvinvointia edistävän kestävän rahoituksen ja talouspolitiikan. Valtaosalle euromaita euro on liian kallis ja ne hyötyisivät omasta valuutasta. Eurooppa ei ole taloudellisesti valmis, vaan euro ja markkinaliberalistinen talousteoria ovat epäonnistuneet luomaan kasvulle edellytykset. Ihmisten tarpeet muuttuvat ja sen myötä talouskin saa uuden sisällön. JOUKO MIETTINEN, IPU, TURKU Raha – hyvä renki, mutta huono isäntä
• 79 A A M U S E T MIELIPIDE Lauantai 21. toukokuuta 2016 KOLUMNI KIERRÄN mielelläni taidegallerioissa tai taidenäyttelyissä. Tyydytän visuaalista nälkääni katselemalla öljyväritaulujen kauniita värejä tai uppoudun valokuvan luomaan tunnelmaan, joka parhaimmillaan kuljettaa hetkeksi jonnekin toiselle puolelle maailmaa. Kuvissa on voimaa. Mitä voimakkaampi kuva, sitä enemmän sen katseleminen saa aikaan jonkin asteen esteettisen kokemuksen ja nautinnon tunteen. Iloiset kuvat voimaannuttavat, mutta myös surulliset valokuvat voivat tarjota lohdutusta. Tänä päivänä kuvien paljous vie huomion helposti yksittäiseltä kuvalta. Iloisia, surullisia ja neutraaleja kuvia on kaikkialla. Vähän aikaa sitten selasin tietokoneen ruudulla valokuvaaja Meeri Koutaniemen valokuvia, joista voi huomata täydellisen teknisen taidon sekä sommittelun. Kuvat pysäyttävät katselemaan. Niissä näkyy pelkkää kärsimystä, mutta samaan aikaan ne ovat kauniita. Voimakkaat kontrastit ja eksoottiset kasvot kiehtovat.Joskus kuvat ovat niin kauniita, että niitä katsellessa unohtaa sen, mitä kuvassa tapahtuu.Koutaniemi on todennut, että hän haluaa kuvillaan vaikuttaa maailmassa jatkuvasti tapahtuviin epäoikeudenmukaisuuksiin. KUVAT ympärileikatuista tytöistä koskettavat, mutta kuvaa katsoessa tietää, että kärsimys on kaukaista. Kuinka moni ohittaa nämä kuvat nopein vilkaisuin, samoin kuin ikävät kuvat sodista ovat jo arkipäiväistä. Kuvalla ei ole enää merkitystä. Ja monesti vain teknisesti hyvät kuvat pysäyttävät katsojat pohtimaan kuvan syvällisempää merkitystä.Kuvat eivät välttämättä kerro enää tuhatta sanaa, jos ei ole aikaa pysähtyä niiden äärelle. MARIANNE ROVIO Kertooko kuva tuhat sanaa? Aamuset 35. vuosikerta. Sitoutumaton Sanomalehtien liitto ry:n jäsen. www.aamuset.? OSOITE Artukaistentie 10, 20240 Turku KUSTANTAJA Turun Tietotarjonta Oy/TS-Yhtymä PAINO Turun Sanomat, Artukainen JAKELU Turku-Palvelu Oy www.turkupalvelu.? ma-pe klo 9-16 02 269 4447 TOIMITUS Päätoimittaja Lasse Virtanen 040 589 0820 Toimitussihteeri Teemu P. Peltola 02 269 3941 Juttuvinkit: aamuset@aamuset.? MEDIAMYYNTI mediamyynti@aamuset.? Myyntineuvottelijat Anne Andersson 050 310 8957 Susanna Kallio 050 310 8952 Sanna Lujala 050 310 8953 Päivi Pyöli 050 310 8955 Timo Salmesmaa 050 310 8956 Heta Peltonen 050 566 2858 Myyntijohtaja Susanna Lumikanta 050 465 3640 AD Jaana Mikkonen 050 310 8960 Ilmoitusaineistot ilmoitukset@aamuset.? Sähköpostit etunimi.sukunimi@aamuset.? M E M U U T IHMINEN pystyy muokkaamaan genomiaan, DNA:ta – perusrakennuspalikoitaan. Ihminen pystyy nanotekniikalla lähettämään kemikaaleja (lääkkeitä) elimilleen täsmäohjatusti. Ihminen osaa laskea tähtien liikeratoja ja selvitellä miljardeja (!) valovuosia sitten tapahtuneita asioita. Mutta ihminen ei näemmä pysty lähettämään vaaratiedotuksia kohdistetusti sähköisissä viestimissä. Jos karhu jolkuttelee pää pyörällä Haminassa, tuntuu varsin tarpeettomalta varoitella siitä useiden satojen kilometrien etäisyydelle. Tuskinpa suurta vaaraa olisi syntynyt esimerkiksi Turussa, saati Iniön saarella, jos ei niitä lukuisat vaaratiedotukset olisi tavoittanut. Ovatko eläinbiologien karhujen etenemiskyvystä tekemät arviot olleet ”yläkanttiin” taikka turha ”susi tulee, susi tulee” -huutelu pelkkää tv-lähetysteknikkojen kyvyttömyyttä rajata eetteriin pukkaamaansa informaation kohdistamista alueellisesti vaikkapa vain sadan kilometrin säteellä havaintopaikasta piirretyn ympyrän sisään? ESA JUHANI Olis harpille töitä TURUN Sanomat kirjoitti 13.5. että Turun nuorisotilojen yllä on karsintauhka. Kaupunginvaltuusto pienensi nuorisotoimen tämän vuoden budjettia 300 000 eurolla edellisessä kokouksessaan. Budjetin karsiminen ei johtunut siitä, että nuorisotoimi eläisi yli varojensa, vaan päinvastoin. Nuorisotoimen budjettia pienennettiin, koska viime vuonna budjetti alitettiin. Kaupungin johto katsoi, että puhtaasti lukujen perusteella nuorisotoimi pystyy toteuttamaan kaiken saman toiminnan kuin viime vuonna, vaikka budjetti on 300 000 euroa pienempi. Vuonna 2016 on silti käytössä enemmän rahaa kuin vuonna 2015 käytettiin. Pidän tilannetta vähintäänkin kummallisena. Leikkausta perusteltiin sillä, ettei se vaikuta palvelutasoon. Välittömästi päätöksen jälkeen alkoivat kuitenkin puheet siitä, että nuorisotiloja täytyy lakkauttaa. Minkäänlaista karsintauhkaa ei ollut ennen budjetin leikkausta. Mikäli budjetin leikkauksen seurauksena lautakuntaan tuodaan esitys henkilöstön irtisanomisesta tai tiloista luopumisesta, olen ilmoittanut vastustavani tätä jyrkästi. On törkeää, että hyvästä työstä ja budjetin alittamisesta rangaistaan. Turussa ei ole yhtään ylimääräistä nuorisotilaa tai nuorisotyöntekijää. PETRA PELTONEN, TURUN NUORISOLAUTAKUNNAN VARAPUHEENJOHTAJA (SD.) Karsintauhka itse aiheutettu
• Lauantai 21. toukokuuta 2016 AAMUSET 80