Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld Punaisen Ristin viikko 6.-12.5. Rödakorsveckan 6-12.5 Eero Rämö: Avun tarve ratkaisee Eero Rämö: Behovet av hjälp avgör Takaisin jaloilleen Plasmalääke pelasti Hannele Cantellin På fötter igen Plasmamedicin räddade Hannele Cantell 2 2024 AVM2_2024.indd 1 AVM2_2024.indd 1 16.4.2024 16.07 16.4.2024 16.07
Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial Halu auttaa elää vahvana VIISIVUOTIAS ANJA KUMPURINNE katosi kotipihastaan Kerässiepin kylästä 24. toukokuuta 1963. Hän löytyi lopulta menehtyneenä kolmetoista päivää myöhemmin. Pikkutytön katoaminen ja suuretsintä kosketti kansaa ympäri Suomea. Surullisen tapahtuman seurauksena vuonna 1964 Suomeen perustettiin Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, jonka toimintaa koordinoi Punainen Risti. Erityisesti laajoista etsinnöistä tunnettu Vapaaehtoinen pelastuspalvelu on ainutlaatuinen tapa yhdistää vapaaehtoisten voimat, kun apua tarvitaan. Sen kuuden vuosikymmenen historia on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteistyöllä saadaan aikaan. Pelkästään viimeisen kymmenen vuoden aikana autettuja on ollut lähes 30 000. Sama auttamisenhalu, joka aikoinaan sai lähes tuhat vapaaehtoista osallistumaan Anja Kumpurinteen etsimiseen, elää Suomessa nyt vahvana. Esimerkiksi Punaisen Ristin ruoka-apua järjestävien vapaaehtoisten joukko kasvaa lujaa jo toista vuotta peräkkäin. Avunsaajia oli viime vuonna yli 54 000. Kukaan ei haluaisi elää maailmassa, jossa ruoka-apu on tarpeen, mutta on hienoa, että tarvittaessa auttajia riittää. Vantaan kouluampuminen huhtikuun alussa oli koko yhteiskunnalle valtava järkytys. Viranomaisten tukena myös järjestöt tarjosivat keskusteluapua ja ohjeistusta, erityisesti verkossa. Vanhemmat saivat hyviä vinkkejä asian käsittelemiseen koulujen ja harrastusryhmien viestinnän kautta. Kouluikäisten lasten vanhempana minulle tuli tunne, että osasimme vaikeassa ja järkyttävässä tilanteessa koota voimat ja keskittyä auttamaan eniten apua tarvitsevia. Kiitos kaikille vapaaehtoisena toimiville. Suomen Punaisella Ristillä on noin 72 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Eero Rämö. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Rasismi huolettaa nuoria Ketjureaktio käyntiin vappuna Suurarvalla tukea Punaiselle Ristille Verenluovutus työajalla kasvussa 6 Punaisen Ristin viikko kutsuu 9 Elli Aaltosen kolumni 10 Eero Rämö katsoo tulevaan 14 Terveyttä Tadzhikistaniin 16 Kansainvälisen avun vuosi 2023 18 Plasmalääke toi helpotuksen 23 Testamentti eniten tarvitseville 24 Saara Pihlaja tekee minkä voi 29 Ristikko 46 Vuosien takaa AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 2/2024 25.4.2024 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Leena Koskela Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Suomen Punainen Risti, viestinnän palvelut Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy/ Antero Viinikainen ja Auli Lepistö p. 050 530 6978 Osoitteenmuutokset ja peruutukset/ Adressförändringar och annulleringar: jasenrekisteri@punainenristi.fi Muut yhteydenotot/Andra kontakter: avunmaailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 80 000 Tilaushinta/Beställningsavgift: 22 € ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen Viljan att hjälpa är stark FEMÅRIGA ANJA KUMPURINNE försvann från en gård i byn Kerässieppi den 24 maj 1963. Tretton dagar senare hittades hon till slut, livlös. Den lilla flickans försvinnande och det stora efterspaningspådraget berörde människor runt om i Finland. Den tråkiga händelsen ledde år 1964 till att Frivilliga räddningstjänsten grundades och att dess insatser koordineras av Finlands Röda Kors. Frivilliga räddningstjänsten är känd för sina efterspaningar i stora områden och är ett unikt sätt att föra samman frivilliga krafter när hjälp behövs. De 60 år som Frivilliga räddningstjänsten har funnits är ett gott exempel på vad samarbete kan göra. Bara under de senaste tio åren har man hjälpt närmare 30 000 människor. Samma vilja att hjälpa som i tiden fick närmare tusen volontärer att delta i letandet efter Anja Kumpurinne är stark i Finland i dag. För andra året i rad växer antalet frivilliga som organiserar Röda Korsets mathjälp. Förra året var antalet hjälpmottagare över 54 000. Ingen vill leva i en värld där livsmedelsbistånd behövs, men det är fint att det finns hjälpare när de behövs. Hela det finländska samhället skakades av skolskjutningen i Vanda i början av april. Organisationer bistod myndigheterna med samtalshjälp och anvisningar, i synnerhet online. Via skolor och hobbygrupper fick föräldrar goda tips om hur man kunde bearbeta det som hade skett. Som förälder till barn i skolåldern fick jag en känsla av att vi i en svår och chockande situation klarade av att samla våra krafter och fokusera på att hjälpa dem som mest behövde hjälp. Tack till alla som ställer upp som frivilliga. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Rasism oroar unga Kedjereaktionen börjar vid Valborg Storlotteriet stöder Röda Korset Allt fler får ge blod på arbetstid 34 Välkommen till Rödakorsveckan 37 Elli Aaltonens kolumn 38 Eero Rämö blickar framåt 40 Plasmamedicin ger lindring 44 Svensk resumé Hälsokunskap i Tadzjikistan Testamente till behövande 46 Åren går K U VA B EN JA M IN S U O M EL A AVM2_2024.indd 2 AVM2_2024.indd 2 16.4.2024 16.48 16.4.2024 16.48
? KÄÄNNÄ ? 24 TULOKSET AUTTAVAT JAKSAMAAN Saara Pihlaja on oppinut hyväksymään, että kaikkia ei voi auttaa. 14 MAANJÄRISTYKSESSÄ KAVERIA EI JÄTETÄ Punainen Puolikuu panostaa nuoriin Tadzhikistanissa. 10 AVUN TARVITSIJA TULEE AINA ENSIN Punaisen Ristin uusi pääsihteeri Eero Rämö avaisi ovia uusille auttajille. 6 HYVÄÄN HOMMAAN KANNATTAA TULLA! Mäntän osastossa valmistaudutaan Punaisen Ristin viikkoon. LE EN A K O S K EL A Finlands Röda Kors har cirka 72 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Eero Rämö. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi M IK K O V Ä H Ä N IIT T Y V EE R A LE H TO -M IC H A U D M IN N A K U R JE N LU O M A AVM2_2024.indd 3 AVM2_2024.indd 3 16.4.2024 15.55 16.4.2024 15.55
4 Ristiin rastiin Avun maailma 3/2024 ilmestyy 12. syyskuuta RASISMINVASTAISTA VIIKKOA vietettiin tänä vuonna 18.–23. maaliskuuta. Kampanjaviikon teemana oli tällä kertaa rasismin tunnistaminen ja siihen puuttuminen. Aiheesta saatiin myös tuoretta tietoa, kun Suomen Punainen Risti julkaisi Taloustutkimuksella teettämänsä tutkimuksen tulokset. Kyselytutkimuksen mukaan Suomessa asuvat ihmiset törmäävät rasismiin eniten verkossa ja mediassa. Vastaajista 82 prosenttia kertoi todistaneensa tai kokeneensa itse rasismia. Heistä 61 prosenttia koki osaavansa puuttua rasismiin, ja 45 prosenttia rasismia havainneista kertoi tehneensä niin. Julkisilla paikoilla kuten kaupassa, liikennevälineissä ja kadulla rasismia kertoi kohdanneensa 38 prosenttia vastaajista. Rekrytoinnissa, asuntomarkkinoilla tai palveluissa esiintyvää rakenteellista rasismia ilmoitti todistaneensa 14 prosenttia kyselyyn osallistuneista. Kyselyn perusteella eniten itsevarmuutta puuttua rasismiin on nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Tutkimukseen vastanneista 15–24-vuotiaista yli puolet kertoi puuttuneensa todistamaansa rasismiin, ja 78 prosenttia uskoi osaavansa tarvittaessa puuttua asiaan. – On hienoa, että nuoret kertovat näin vahvasti osaavansa puuttua rasismiin. Vastuun ei kuitenkaan pidä olla yksin nuorilla. Nuoret itsekin toivovat, että aikuiset puuttuisivat rasismiin aktiivisemmin, Punaisen Ristin rarasisminvastaisen toiminnan suunnittelija Sanna Saarto sanoo. – Rasismi vahingoittaa yhteiskuntaa ja vaikuttaa myös niihin, joihin se ei suoraan kohdistu. Rasisminvastaisella viikolla jaettiin tuttuun tapaan myös Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksia inhimillisyyden ja yhdenvertaisuuden edistämisestä yhteiskunnassa. Tunnustuksia myöntävät Suomen Punaisen Ristin piirit. Huomionosoituksen saivat tänä vuonna mm. Tampereen seurakuntien ja Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan ylläpitämä Marhaban-keskus, maahanmuuttajille suunnattu Spot-yrittäjyysvalmentamo Vantaalla, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Someron paikallisyhdistyksen Naapuri-toiminta, Kajaanin Variskankaan Martat sekä Lapin Martat. KIMMO HOLOPAINEN TE E M U U LL G R EN Suomen Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä ja henkinen tuki hälytettiin viranomaisten tueksi Vantaalla Viertolan koulussa huhtikuun alussa tapahtuneen ampumistapauksen jälkeen. Psykologien valmiusryhmä toimi Viertolan koululla oppilaiden ja heidän omaistensa tukena, minkä lisäksi Punaisen Ristin henkisen tuen vapaaehtoiset päivystivät lähialueella ja tarjosivat keskusteluapua kouluampumisesta järkyttyneille. Päivystävää kriisiapua nuorille ja heidän läheisilleen järjestettiin myös puhelimitse, verkossa ja paikan päällä Punaisen Ristin Nuorten turvataloilla. 12–29-vuotiaille nuorille tarjottiin lisäksi anonyymia keskusteluapua verkossa Sekasin-chatissa. HENKINEN TUKI auttaa kriisissä. Ketjureaktio polkee apua Suomen Punaisen Ristin Ketjureaktio-pyöräilykampanja käynnistyy jälleen vappuna. Ketjureaktio järjestetään tuttuun tapaan osana Kilometrikisaa, joka on kaikille avoin ja leikkimielinen pyöräilykilpailu. Punaisen Ristin Ketjureaktiossa erilaiset työja kaveriporukat kohottavat kuntoaan pyöräilemällä ja keräävät samalla varoja ilmastonmuutoksen uhrien auttamiseen. Tänä vuonna lahjoitukset kohdistetaan ankarasta kuivuudesta kärsivään Itä-Afrikkaan. Lue lisää ja ilmoittaudu: kilometrikisa.fi Nuoret puuttuvat rohkeimmin rasismiin Rasisminvastaisella viikolla kannustettiin puuttumaan rasismiin ja kiitettiin yhdenvertaisuuden edistäjiä. K IM M O H O LO PA IN EN JO O N A S B R A N D T HYPPÄÄ pyörän selkään ja auta! SUOMEN PUNAISEN RISTIN Taloustutkimuksella teettämän kyselytutkimuksen mukaan eniten varmuutta puuttua rasismiin on nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Tukea Viertolan tapahtumista järkyttyneille AVM2_2024.indd 4 AVM2_2024.indd 4 16.4.2024 16.49 16.4.2024 16.49
? KÄÄNNÄ ? 5 Yhä useampi saa luovuttaa verta työajalla Veripalvelun työpaikkasertifikaatti on otettu käyttöön jo lähes 300 työyhteisössä. VUOSI SITTEN lanseerattu Veripalvelun työpaikkasertifikaatti on tunnustus niille työyhteisöille, jotka mahdollistavat verenluovutuksessa käynnin työajalla. – Työpaikat, jotka mahdollistavat verenluovutuksen työajan puitteissa, ovat tärkeitä toimijoita verihuollon kokonaisuudessa. Heidän avullaan verenluovuttajakuntaan saadaan lisää uusia luovuttajia, kertoo Veripalvelun talousja vastuullisuusjohtaja Katarina Stendahl . Työyhteisöille päätös sallia verenluovutus työajalla on yksi mahdollisuus osoittaa yhteiskuntavastuuta. Verenluovutus on myös helppo ja suhteellisen nopea tapa auttaa. Työyhteisöt voivat itse päättää tarkemmin luovutuksessa käynnin ehdoista, esimerkiksi kuinka monta kertaa verenluovutuksessa voi vierailla vuodessa. Työpaikkasertifikaatin käyttöön ottaneissa työyhteisöissä on mukana erikokoisia työpaikkoja eri aloilta. Yksi niistä on Riihimäen kaupunki, joka sallii ensimmäisenä kuntatyönantajana koko henkilöstölleen verenluovutuksen työajalla. Idean takana oli henkilöstö. – Saimme henkilöstöltä useampia kyselyjä, voisiko verenluovutus työajalla olla mahdollista, Riihimäen kaupungin henkilöstön kehittämispäällikkö Päivi Ojanen kertoo. – Käsittelimme asiaa yhdessä, ja totesimme sen sopivan hyvin kaupungin arvoihin ja työnantajakuvaan. Me haluamme olla reilu ja vastuullinen työnantaja. IIRA HARTIKAINEN Plasmanluovutus käynnistyi Vantaalla Veripalvelussa voi vuosien tauon jälkeen luovuttaa myös plasmaa. Plasmanluovutus eli plasmafereesi tapahtuu muuten verenluovutuksen tapaan, mutta laite ottaa talteen vain plasmaa ja palauttaa punasolut ja verihiutaleet takaisin luovuttajan verenkiertoon. Plasmasta erotellaan elintärkeitä raaka-aineita lääkkeiden valmistamiseen. Esimerkiksi vakavista vasta-ainepuutoksista kärsiville potilaille plasmalääkkeet ovat ainoa hoitokeino. Lääkkeiden tarve on kasvussa koko Euroopassa. Plasmaa voi luovuttaa, jos on aiemmin luovuttanut verta ainakin kerran. Plasmanluovutus on tällä hetkellä mahdollista Vantaalla Jumbo-Flamingon toimipisteessä. Lue lisää: veripalvelu.fi V ER IP A LV EL U Suurarpajaiset käyntiin toukokuun alussa Punaisen Ristin Suurarpajaiset käynnistyvät 2. toukokuuta. Kuusi euroa kappaleelta maksavat arvat postitetaan viiden nipuissa Punaisen Ristin jäsenille ja tukijoille, jotka voivat lunastaa arvat itselleen tai myydä ne eteenpäin. Arpoja lähetetään 600 000 kappaletta, ja ne sisältävät 120 358 voittoa, joiden yhteisarvo on 1 261 673 euroa. Suurarpajaisten tuotot käytetään Punaisen Ristin toiminnan tukemiseen. PLASMALÄÄKE on monen elinehto. 22 231 VAPAAEHTOISTA teki viime vuonna vapaaehtoistyötä Suomen Punaiselle Ristille. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2023 JOKO SINULLA ON LUOVUTTAJAN SOVELLUS? Veripalvelun Luovuttajan sovelluksesta voi tarkistaa muun muassa oman veriryhmänsä, aiemmat käynnit ja seuraavan mahdollisen luovutusajankohdan sekä verenluovutuksessa mitatut hemoglobiiniarvot. Myös Veripalvelun poikkeustilanteita koskevat viestit saa sovelluksen kautta suoraan puhelimeen, kun antaa sovellukselle luvan ilmoitusten lähettämiseen. Sovelluksen uusimman version 1.2 voi ladata maksutta Google Playsta ja App Storesta. EL IN A M A N N IN EN LE EN A K O S K EL A VERIPALVELUN TYÖPAIKKASERTIFIKAATTI on tunnustus työpaikoille, jotka kantavat yhteiskuntavastuuta sallimalla verenluovutuksen työaikana. AVM2_2024.indd 5 AVM2_2024.indd 5 16.4.2024 16.49 16.4.2024 16.49
6 Iloa yhdessä tekemisestä EEVA ALA-HEIKKILÄ tempautui Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi perehdyttyään järjestön toimintaan ensin työllistettynä. R iihikallion vapaaehtoiskeskus on helppo löytää. Vaaleanpunainen puutalo sijaitsee Mäntän paperitehtaan vieressä ja erottuu maisemasta historiallisella arkkitehtuurillaan. Porstuassa vastaan tulee hymyileviä naisia punaisissa liiveissään. Miten ihmeessä tavallisella Punaisen Ristin osastolla voi olla näin hulppeat tilat? – Hellevi, sinä tunnet historian todella hyvin, huikkaa Mäntän osaston puheenjohtaja Eeva Ala-Heikkilä entiselle puheenjohtajalle Hellevi Ahoniemelle . Yli neljäkymmentä vuotta Mäntän osastoon kuulunut Ahoniemi kertoo, että Riihikallion rakennutti Serlachiuksen tehtailijasuku vuonna 1916. Punainen Risti tuli taloon vuokralle vuonna 1990. Kun paperitehdas kymmenen vuotta myöhemmin tahtoi luopua kiinteistöstä, osasto päätti ostaa sen. Kävi kuitenkin niin, että R. Erik ja Bror Serlachiuksen säätiö lahjoitti kauppasumman osastolle. – Osasto on aikoinaan ollut Serlachiuksen suvun siipien suojassa. He ovat pitäneet Punaisen Ristin toimintaa tärkeänä ja halunneet tukea sitä, Ahoniemi sanoo. Ala-Heikkilä arvostaa tehtailijasuvun panostusta. – Omat tilat antavat meille paljon mahdollisuuksia, hän sanoo. Ja niitä Mäntän osastossa riittää. Yllättävän vireä osasto Mäntän osaston vapaaehtoiskeskus ja sen yhteydessä toimiva kirpputori ovat auki joka arkipäivä, kuten myös kahvio, jota osaston Punaisen Ristin viikko 6.–12.5. Miten osastoon saataisiin lisää jäseniä ja vapaaehtoisia? Mäntässä on keksitty keinoja, joilla monesta tulee pitkäaikainen aktiivi. TEKSTI MINNA HOTOKKA KUVAT MIKKO VÄHÄNIITTY AVM2_2024_TS.indd 6 AVM2_2024_TS.indd 6 16.4.2024 15.24 16.4.2024 15.24
7 ? KÄÄNNÄ ? – Jos joku yksinäinen ilahtuu yhteisestä ajastamme, olen valmis olemaan mukana. Ystäväpalvelun kautta Rannos tutustui ”ihanaan iäkkääseen rouvaan”, jolta hän kokee saavansa todella paljon. – Hän kertoo minulle asioista, joita en muista tai tiedä, ja se on aivan ihanaa! Ilo ja innostus huokuvat Mäntän osaston aktiiveista, kun he kertovat osastonsa toiminnasta ja hyviksi havaituista käytännöistä. Jäsenhankintaan kiinnitetään osastossa paljon huomiota. Eeva Ala-Heikkilä ottaa jäsenyyden puheeksi aina, kun tapaa ihmisiä Riihikalliossa tai tapahtumissa. – Sen pitää olla yhtä luontevaa kuin se, että kysyisin, otatko lisää kahvia. Ei siitä tarvitse tehdä vaikeaa, eikä kieltävästä vastauksesta tarvitse ottaa itseensä. Kokemus on osoittanut, että tehokkaimpia ovat nimenomaan kasvokkaiset kohtaamiset. Ala-Heikkilällä on tapana esitellä itsensä muutamalla lauseella ja kertoa, mitä jäsenyys antaisi. Puheenjohtaja muistaa aina mainita, ettei jäseneksi liittyminen velvoita osallistumaan toimintaan. Muuten ihmiset saattavat pelästyä. – Kaikki eivät aina hoksaa, että jäsenyys on eri asia kuin vapaaehtoisuus. Vaikka vastuunkantajien löytäminen on toiminnan jatkuvuuden kannalta tärkeää, Mäntän aktiivit varovat visusti painostamasta ketään. Osallistua saa juuri sen verran kuin itselle sopii. Katse lapsiin ja nuoriin Mänttäläiset ovat oppineet, että näkyvyys paikkakunnalla tuo osastoon lisää jäseniä ja tekijöitä. Kun Mäntässä viime kesänä katosi muistisairas vanhus, Ahoniemi keksi järjestää Vapepan tiedotustilaisuuden. Infossa kerrottiin, kuinka etsintöihin voisi osallistua Punaisen Ristin riveissä. – Saimme ensiapuja valmiusryhmään useita uusia vapaaehtoisia. Normaalioloissa osasto kertoo toiminnastaan sosiaalisessa mediassa. Aktiivit myös pitävät paikallislehden toimituksen ajan tasalla tempauksistaan ja pyrkivät yhteistyöhön paikkakunnan muiden toimijoiden kuten koululaisten ja muiden järjestöjen kanssa. pyörittää terveyskeskuksessa. Kerran viikossa osasto järjestää bingoiltapäivän ja tarjoaa lounastajille edullista kotiruokaa. Kunnan vanhuksia ja erityisryhmiä auttaa osaston varatalonmiespalvelu, ja yksinäisiä käyvät tapaamassa osaston koulutetut ystävät. Lähialueen tapahtumissa mänttäläiset taas huolehtivat ensiapupäivystyksistä. – Sanoisin, että tämä on yllättävän vireä osasto, Eeva Ala-Heikkilä muotoilee. Osastossa on tällä hetkellä yli kaksisataa jäsentä, joista kolmisenkymmentä toimii säännöllisesti vapaaehtoisina. Tärkeä osa porukkaa ovat myös työkokeilussa tai palkkatuetussa työssä osastolla olevat, joista moni intoutuu jäämään vapaaehtoiseksi työpätkänsä päätyttyä. Nykyinen puheenjohtajakin on yksi heistä. – Totesin, että tämä on niin hyvä homma, että sitä kannattaa tukea, Ala-Heikkilä sanoo. Liitytkö jäseneksi? Hiljattain osaston hallitukseen liittynyt Mervi Rannos kuuluu osaston tuoreimpiin vapaaehtoisiin. Hän kiinnostui eläkkeelle jäätyään ystävätoiminnasta, koska kaipasi arkeensa mukavaa tekemistä ja sosiaalisia suhteita. TYÖKOKEILUSSA oleva Seco Gutic vastaa Riihikallion kiinteistönhoidosta. Tässä hän rakentaa kukkalaatikkoa. Taustalla Harri Honkamäki. VAPAAEHTOISKESKUKSEN varusteluun kuuluvat kangaspuut. Työn touhussa Pirkko Turpeinen. SARI RANNIKKO (vas.) ja Tiia Tikkanen tarkistavat myyntiin tulleen maton kunnon. Mikähän olisi passeli hinta? HISTORIALLISEN kiinteistön huoltamisessa ja siivoamisessa riittää tekemistä. Tässä avainhenkilöitä ovat osaston työllistetyt. ”Hyvää hommaa kannattaa tukea.” AVM2_2024_TS.indd 7 AVM2_2024_TS.indd 7 16.4.2024 15.24 16.4.2024 15.24
8 Kiitos vanhat ja tervetuloa uudet! Punaisen Ristin viikkoa vietetään tänä vuonna 6.–12. toukokuuta. – Kannattaa mennä tapahtumiin, jotka keräävät paljon eri-ikäistä väkeä, Ala-Heikkilä tiivistää. Kun toiminnan esittelypisteelle järjestää tekemistä lapsille, paikalle löytävät myös ruuhkavuosiaan elävät pienten lasten vanhemmat. Mänttäläiset ovat pohtineet, että Punaisen Ristin kannattaisi valtakunnallisestikin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lasten ja nuorten tavoittamiseen. Alakouluikäisille on olemassa Reddie Kids -kerho, mutta entä sen jälkeen? Ala-Heikkilä ja Ahoniemi toivoisivat, että Punainen Risti ottaisi mallia esimerkiksi partiojärjestön lapsille ja nuorille suunnatusta etenemispolusta. Ideana olisi, että kun pienenä lähtee mukaan, tekemistä riittäisi joka ikävaiheeseen aina aikuisuuteen saakka. – Miksi meidän pitäisi keksiä kaikki uudelleen, kun jossain asia on jo mietitty valmiiksi? Vetoja pitovoimaa Jäsenten ja vapaaehtoisten rekrytoinnissa on hyvä muistaa, että yhteinen matka on vasta alussa, kun uusi nimi kirjataan papereihin. Jos tulokas ei koe oloaan tervetulleeksi, suhde järjestöön voi jäädä etäiseksi tai katketa. Mäntän osastossa ollaan yhteydessä uuteen jäseneen tai vapaaehtoiseen heti, kun tämä on ilmoittautunut mukaan. – Kiitän kiinnostuksesta ja tarjoan vaihtoehdoiksi, että minulle voi soittaa tai Riihikalliossa voi tulla käymään. Sanon, että minulle voi ehdottaa aikaa, Ahoniemi kertoo. Ystävätoimintaan lähtenyttä Mervi Rannosta nopea yhteydenotto ilahdutti. – Hellevi kertoi heti seuraavan ystäväkoulutuksen ajankohdan. Vanhoja tekijöitäkään järjestötyössä ei sovi unohtaa. Mäntän osastolla on tapana kiittää vapaaehtoisiaan tammikuussa järjestettävillä jälkijouluilla. Kesäkuun alussa taas pidetään laidunkauden avaus, johon kuuluu grillausta, vohveleiden paistoa ja pelailua. Mukava yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuutta ja vahvistaa sitoutumista toimintaan. – Ei tämä aina voi olla pelkkää työntekoa, Ahoniemi huomauttaa. Osastossa, jossa on runsaasti työllistämistoimintaa, piisaa toki myös paperinpyöritystä. Ahoniemi ja Ala-Heikkilä myöntävät, että se tuntuu joskus kuormittavalta. Punaisen Ristin piiri auttaa kuitenkin jaksamaan. – Aina olen saanut tukea, jos olen piiriin soittanut, Ahoniemi sanoo. Kuin toinen perhe Nykyään puhutaan paljon siitä, miten luottamustehtävillä ja talkoovuoroilla on taipumusta kasaantua samoille ihmisille. Se altistaa tekijät väsymykselle. Hellevi Ahoniemellä on puheenjohtajakokemusta peräti 17 vuoden ajalta, ja nytkin hän istuu osaston hallituksessa. Mikä hänet pitää mukana vuosikymmenestä toiseen? Ahoniemi naurahtaa, että Punaisesta Rististä on tullut hänelle elämäntapa. – Ei voi enää puhua harrastuksesta. Koen, että tämä yhteisö on minulle perhe ja suku, koska oma sukuni on kaukana. Kun Ahoniemi nuorena muutti Mänttään, hän ei tuntenut paikkakunnalta ketään. Olo tuntui ulkopuoliselta. – Muistan itkeneeni monet itkut. Punaisesta Rististä löytyi se yhteisö, jossa kukaan ei katsonut, kuka olen ja mistä olen tullut. Ensiaputoiminnasta innostuneelle Ahoniemelle on tärkeää, että Punaisen Ristin toiminnassa saa auttaa muita ihmisiä. Luonteva hetki herätä Toukokuun alussa vietetään jälleen Punaisen Ristin viikkoa. Teemoina ovat tällä kertaa kotimaan toiminnan esittely, uusien vapaaehtoisten kutsuminen mukaan sekä vapaaehtoisten kiittäminen. Ahoniemen ja Ala-Heikkilän mielestä Punaisen Ristin viikko on luonteva hetki kiittää jäseniä ja vapaaehtoisia arvokkaasta panoksesta. Samalla teemaviikko tarjoaa oivan mahdollisuuden profiilin nostamiseen. – Osastojen on ainakin kerran vuodessa hyvä havahtua mainostamaan omaa toimintaa, Ahoniemi summaa. Mäntän osasto on perinteisesti järjestänyt Punaisen Ristin viikolla kevätmyyjäiset, joiden yhteydessä se on kutsunut jäseniä kahville. Ainakin ne ovat luvassa tänäkin vuonna. ? T oukokuun alun perinteinen Punaisen Ristin viikko palaa tänä vuonna juurilleen. Arjen turvallisuuden teemat väistyvät taka-alalle, ja kampanjan kärjeksi nostetaan jälleen vapaaehtoisuus. Viikon tärkeimmät tavoitteet ovat kiittää vapaaehtoisia heidän arvokkaasta panoksestaan, tehdä Suomen Punaisen Ristin paikallista toimintaa tunnetuksi, ja kutsua uusia tekijöitä mukaan antoisaan ja arvokkaaseen vapaaehtoistoimintaan. Punaisen Ristin viikkoa vietetään vuosittain sillä viikolla, jolle osuu Punaisen Ristin perustajan Henry Dunant’n syntymäpäivä 8. toukokuuta. Viikon pääosassa ovat Punaisen Ristin osastojen vapaaehtoiset, jotka esittelevät toimintaa omalla paikkakunnallaan ja kertovat Punaisesta Rististä. Tänä vuonna osastoja kannustetaan houkuttelemaan suurta yleisöä tapahtumiin mm. perheen pienimmille suunnatun Nallesairaalan ja ensiaputaidon perusteita opettavan Auttajakurssin avulla. Toiminnassa jo mukana olevia vapaaehtoisia osastot ja piirit muistavat järjestämällä kiitosjuhlia ja virkistyspäiviä. Erityisen hyvä hetki vapaaehtoisten kiittämiseen on Punaisen Ristin viikon avajaispäivä 6. toukokuuta, jolloin Suomen Punainen Risti järjestää valtakunnallisen Puolueeton tila -seminaarin. Tapahtumassa vapaaehtoisille puhuvat mm. puheenjohtaja Elli Aaltonen ja pääsihteeri Eero Rämö. Artistivieraana esiintyy Ilta. Helsingin kaupungintalolla kello 17– 18 järjestettävää tilaisuutta voi seurata suorana verkossa. KIMMO HOLOPAINEN Lisätietoja: rednet.punainenristi.fi/viikko AINA VALMIINA auttamaan. Mervi Rannos (vas.), Eeva Ala-Heikkilä ja Hellevi Ahoniemi eivät kyllästy suunnittelemaan osastolle uutta toimintaa. V IL LE S A LO N E N Punaisen Ristin viikko 6.–12.5. AVM2_2024_TS.indd 8 AVM2_2024_TS.indd 8 16.4.2024 15.24 16.4.2024 15.24
9 KÄÄNNÄ ? ? ? Hyvinvoinnin puolesta vai pahoinvointia vastaan? Kansalaisjärjestöjen pitäisi sisällyttää entistä vahvemmin sosiaalinen tuki osaksi kaikkia toimintamuotojaan. Siinä on myös Suomen Punaisen Ristin vahvuus – ja tulevaisuus. NÄMÄ AJATUKSENI tulevaisuudesta pohjautuvat viime kesänä Joensuun yleiskokouksessa hyväksyttyyn Suomen Punaisen Ristin toimintalinjaukseen. Siinä määrittelemme toiminnallemme kolme päätavoitetta, joista ensimmäinen on: Apu löytyy läheltä. Tavoitteemme on, että Punainen Risti on Suomen johtava valmiusjärjestö, jonka kaikki toiminta tukee auttamisvalmiutta. Se tarkoittaa sitä, että kaiken tekemisemme ja auttamisemme pitää näkyä ihmisten elämässä parempana hyvinvointina. Tahdomme, että meillä on korkea paikallinen valmius auttaa, iski kriisi missä tahansa, ja sitä varten me varaudumme kouluttautumalla, harjoittelemalla ja vapaaehtoisia tukemalla. Korostamme kaikessa toiminnassamme myös entistä enemmän luonnon ja ilmaston kestävyyttä. SAMAAN AIKAAN joudumme kuitenkin suhteuttamaan kasvavan avun tarpeen voimavaroihimme. Me tarvitsemme kaikenikäisiä ja aivan erityisesti nuoria lisää mukaan toimintaan. Lyhyeksi aikaa ja pitkäksi aikaa, kunkin vapaaehtoisen omien mahdollisuuksien mukaan. Avun tarve on suorassa suhteessa julkisen hyvinvointivaltion kykyyn vastata ihmisten tarpeisiin. Näemme jo nyt, miten ruoka-avun tarve on kasvanut ja yksinäisyys ja osattomuus lisääntynyt. Työ, koulutus ja osallisuus ovat jokaisen kansalaisen hyvinvoinnin pääoma, mutta entistä harvemman ulottuvissa. En ole ennustaja, mutta arvioin, että eriarvoisuuden kasvu, syrjäytyminen, osattomuus, lannistuminen, ahdistus ja yksinäisyys ovat merkkejä kasvavista hyvinvoinnin tarpeista. Samalla julkiset ja järjestöjen taloudelliset resurssit ovat kapenemassa. TOIMINTATAPOJEMME UUDISTAMISEN kanssa ei ole syytä viivytellä. Tarvitsemme selkeän tiekartan, jonka peruskysymys on tuo otsikossa mainittu: kohdennammeko voimavaramme sellaiseen auttamiseen ja tukemiseen, joka parantaa ihmisten hyvinvointia ja jaksamista, vai olemmeko tuomassa apua silloin, kun yksilön ovat voimavarat ovat jo lopussa, yksinäisyys ja merkityksettömyys läsnä ja arki lähinnä selviytymistä? Voisimme tehdä sen, mitä julkisen hyvinvointivaltion olisi tullut tehdä jo aikoja sitten: panostaa ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen pelkän pahoinvoinnin hoitamisen sijaan. Kaikki laskelmat osoittavat, että se vähentäisi yhteiskunnan sisäistä vastakkainasettelua, vahvistaisi yhteisöllisyyttä ja jopa lisäisi työllisyyttä. Aina välillä on hyvä kysyä, ovatko kaikki tapamme auttaa tätä päivää? Voisimmeko lisätä hyvinvointia edistäviä toimintamuotoja? Onko väkemme osaaminen parhaalla tavalla käytössä eri toimintamuotojen välillä? Onko kaikki hallintomme tarpeen, entä kaikki näkymättömät raja-aidat järjestön yksiköiden välillä? KANNATAN VAHVASTI Punaisen Ristin yksinäisyysbarometrin tekemistä. Sen tulokset osoittavat vuosi toisensa jälkeen, että yksinäisyys on yleistä kaikissa väestöryhmissä ja monesta eri syystä. Taustalla on vaikeita elämäntilanteita, ohuita sosiaalisia verkostoja, median vaikutusta mielialaan, palvelujen heikkoa saatavuutta – ja monia muita. Kansalaisjärjestöjen pitäisi siksi sisällyttää sosiaalinen tuki entistä vahvemmin osaksi kaikkia toimintamuotojaan. Siinä on myös Suomen Punaisen Ristin vahvuus – ja tulevaisuus. Kolumni Elli Aaltonen Kirjoittaja on Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja, Kelan entinen pääjohtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori. AVM2_2024.indd 9 AVM2_2024.indd 9 16.4.2024 14.15 16.4.2024 14.15
10 P arhaat kysymykset tulevat usein lasten suusta, joten aloitetaan sellaisella: miksi Punaisella Ristillä on pääsihteeri? Mitä semmoinen pääsihteeri oikein tekee? Suomen Punaisen Ristin uutta pääsihteeriä Eero Rämöä hymyilyttää. Vastaus tulee kuitenkin kuin apteekin hyllyltä: – Suomen Punaisen Ristin säännöt, luku 8, pykälä 55. Siellä ne pääsihteerin tehtävät luetellaan. Itse asiassa harvalla työntekijällä tässä maassa taitaa olla yhtä virallisesti määritellyt tehtävät, Rämö nauraa. Siispä sääntökirja esiin: tasavallan presidentin asetuksella vahvistettujen Suomen Punaisen Ristin sääntöjen mukaan pääsihteeri johtaa ja kehittää koko järjestön työtä sekä vastaa toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta ja tehokkuudesta. Hän raportoi järjestön toiminnasta hallitukselle ja valtuustolle ja vastaa hallitukselle tulevien asioiden valmistelusta sekä yleiskokouksen, valtuuston ja hallituksen päätösten toimeenpanosta. Hän ohjaa ja valvoo henkilöstön toimintaa ja järjestön taloudenpitoa ja seuraa, että Punaisen Ristin omaisuutta ja varoja käytetään tarkoituksenmukaisesti. Ja niin edelleen. – Onhan siinä tekemistä ja monta aika isoa kakkua. Onneksi meillä on paljon osaavia ihmisiä, niin ei tarvitse kaikkea yksin tehdä! Miksi sitten pääsihteeri eikä esimerkiksi toiminnanjohtaja, kuten monissa yhdistyksissä? Nimikkeellä on pitkät perinteet varsinkin kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa ja juuri Punaisessa Ristissä. Suomen Punainen Risti ei myöskään ole aivan tavallinen kansalaisyhdistys, vaan julkisoikeudellinen yhdistys, jonka tehtävistä ja toiminnasta säädetään erillisellä lailla ja asetuksella. Punaisen Ristin pääsihteerin työsarkaa voi oikeastaan verrata suurehkon yrityksen toimitusjohtajaan. Pääsihteeri on työntekijä, joka vastaa järjestön päivittäisestä johtamisesta ja toimii muun henkilöstön esimiehenä. Hänen työtään valvoo yleiskokouksen valitsema Suomen Punaisen Ristin hallitus. Paras taitaa silti olla lähestyä asiaa esimerkin kautta. Haastattelupäivä ei ole aivan tyypillisin Punaisen Ristin pääsihteerin tiistai, mutta aika lähellä sitä. – Tulin aika myöhään Brysselistä, joten tänä aamuna heräsin vasta 7:30. Se on vähän tavallista myöhemmin. Yleensä yritän aina ehtiä tehdä jotain liikuntaa ennen töihin lähtöä, Eero Rämö kertoo. Palaverit hän pyrkii ajoittamaan kello yhdeksän ja kuuden välille. Niitä on välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän – mutta usein enemmän. Oman järjestön velvoitteiden lisäksi pääsihteeri edustaa Punaista Ristiä jatkuvasti kokoukAvun tarve edellä Pääsihteeri Eero Rämö haluaa avata ovia uusille auttajille. Jos tottumus määrittää toimintaa enemmän kuin avun tarve, kannattaa kysyä, onko joku pielessä. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT LEENA KOSKELA VIIME VUOSINAKIN Eero Rämö lähti työkiireiden ohessa vapaaehtoiseksi koronajäljitykseen ja ohjeistamaan matkailijoita koronatoimista. AVM2_2024_TS.indd 10 AVM2_2024_TS.indd 10 16.4.2024 16.31 16.4.2024 16.31
11 ? KÄÄNNÄ ? sissa, seminaareissa ja muissa tapaamisissa viranomaisten ja muiden kumppanien kanssa. Tänään päivä alkaa keskustoimistolla Tehtaankadulla kello 9 niin sanotulla tiistaitiimalla, joka kokoaa yhteen Suomen Punaisen Ristin eri yksiköiden ja laitosten päälliköt keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Sen jälkeen vuorossa on humanitaarisen oikeuden työn vuosiraportin allekirjoitus. – Se pitää edelleen allekirjoittaa käsin ja toimittaa valtioneuvoston kirjaamoon, kuten yllättävän monta muutakin asiakirjaa. Pino papereita on melkein aina odottamassa, Rämö sanoo. – Eniten allekirjoitettavaa on kunniakirjoissa Punaisen Ristin ansiomerkin saaville vapaaehtoisille, mutta se on aina kivaa hommaa. Lyhyiden paperisulkeisten jälkeen vuorossa on Punaisen Ristin keskustoimiston yhdenvertaisuuskyselyn tulosten esittely etäyhteydellä ja lounastauko. Sitten edessä on siirtyminen ulkoministeriöön, jossa valmistellaan muun muassa Suomen osallistumista Punaisen Ristin kansainväliseen konferenssiin Genevessä. Iltapäivään mahtuu vielä Punaisen Ristin sisäisen tarkastajan raportointi sekä muita juoksevia asioita. Ensiavusta se lähti Eero Rämö nimitettiin Suomen Punaisen Ristin uudeksi pääsihteeriksi viime vuonna, kun Kristiina Kumpula jäi tehtävästä eläkkeelle. Lokakuussa aloittanut Rämö on pääsihteeriksi historiallisen nuori, vasta 37-vuotias, mutta Punaisen Ristin hän tuntee kuin omat taskunsa. – Kävin muistaakseni 13-vuotiaana ensiapukurssin. Siitä se lähti, Rämö kertoo. – Kouluttaja suositteli ylläpitämään taitoja menemällä Punaisen Ristin ensiapuryhmään. Astelin sitten sinne, mutta minut todettiin vähän liian nuoreksi. Sen sijaan liityin nuorisoryhmään. Muutamaa vuotta myöhemmin Rämö istui jo Järvenpään osaston hallituksessa, ja häntä pyydettiin mukaan Punaisen Ristin valtakunnalliseen nuorisotoimikuntaan. Erilaisissa luottamustoimissa vierähtikin sitten 15 vuotta peräkkäin: hallituksen jäsenenä, hallituksen varapuheenjohtajana ja lopulta valtuuston puheenjohtajana. Eikä Rämö toki pelkkä ”hallitusammattilainen” ollut. Luottamustehtävien rinnalla tutuksi tulivat lähes kaikki Punaisen Ristin toimintamuodot ensiavusta ja valmiudesta humanitaarisen oikeuden kouluttamiseen. Kansainvälisen avustustyöntekijän koulutuksenkin Rämö suoritti. – En nyt ehkä ihan kaikissa toiminnoissa ole ollut mukana, mutta kaikilla toimintasektoreilla. Vapaaehtoisen arki on hyvin tuttua. Helsingin yliopistosta oikeustieteen ja teologian maisteriksi valmistunut Rämö työskenteli viestintäjohtajana ja kehitysjohtajana Suomen Urheiluliitossa, josta hänet rekrytoitiin yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen erikoistuneeseen viestintätoimisto Tekiriin. Ennen nimitystään pääsihteeriksi Rämö toimi Tekirin varatoimitusjohtajana. Rämö arvelee, että Punaisessa Ristissä häneen vetosivat ennen kaikkea periaatteet ja arvot. ”Verenperintönä” Punainen Risti ei hänen elämäänsä tullut, sillä lapsuuden lähipiirissä ainoa yhteys järjestöön oli se, että Rämön äiti kävi luovuttamassa verta. – Jokaisen ihminen arvokkuus, jakamaton ihmisarvo. Se tulee ehkä eniten isovanhemmilta. Varsinkin isoisäni oli aina järjestämässä talkoita, tekemässä vapaaehtoistyötä ja auttamassa muita, Rämö miettii. Työhuoneensa seinälle hän suunnittelee tuovansa aiheeseen liittyvän taulun, joka riippui ennen sukutilan seinällä. Se on taidemaalari Veikko Vionojan (1909–2001) grafiikka talvisodasta. – Vionoja piirsi talvisodan taistelijoita samassa prikaatissa, jossa isoisäni palveli. Kuvassa on lumipukuinen sotilas, ja kun hänen piirteitään tarkkaan katsoo, niin hän ei näytä ihan tyypilliseltä suomalaiselta sotilaalta. – Isoisä ei puhunut sodasta ennen kuin muutama vuosi ennen kuolemaansa. Silloin hän kertoi sotavangiksi jääneistä venäläisistä. Hän kertoi, miten he pelkäsivät joutuvansa ammutuksi ja miten he olivat paleltua kuoliaaksi ilman kunnollisia talvivarusteita. Suomalaiset antoivat heille lämpimät lumipuvut ja kohtelivat heitä hyvin. Isoisä kertoi, miten vangit sen jälkeen auttoivat heitä korsun töissä ja miten ahkeria miehiä he olivat – samanlaisia ihmisiä kuin hekin, vaikka olivat vihollisia. ”Ensiapuryhmään minut todettiin liian nuoreksi." ELINA ALMILA piipahtaa Eero Rämön työhuoneessa hakemassa pääsihteerin allekirjoituksen humanitaarisen oikeuden työn vuosiraporttiin. AVM2_2024_TS.indd 11 AVM2_2024_TS.indd 11 16.4.2024 16.31 16.4.2024 16.31
12 – En tietysti tiedä, liittyykö taulun sotilas juuri tähän tilanteeseen, mutta tarina jäi vahvasti mieleen – inhimillisyys sodan keskellä. Perustehtävästä liikkeelle Ensimmäisinä kuukausinaan pääsihteerinä Rämö kiersi läpi kaikki Punaisen Ristin piirit ja laitokset ja on pyrkinyt tapaamaan mahdollisimman paljon vapaaehtoisia ja työntekijöitä. – Vaikka perusasiat kuten järjestön päämäärät ja periaatteet ovat tuttuja, olen ollut käytännössä kuusi vuotta poissa, joten paljon on myös muuttunut, Rämö sanoo. – Halusin aluksi kuulostella, mitä kentällä ajatellaan: mitkä asiat ovat menneet eteenpäin, mitkä kenties toiseen suuntaan? Punaisen Ristin uuden pääsihteerin valintaperusteissa painotettiin varsin vahvasti muutosjohtamista ja järjestön toimintatapojen uudistamista. Millaisia muutoksia meillä siis on edessä? Eero Rämö painottaa, ettei hänellä ole mielessään mitään valmista mallia tai uutta rakennetta – eikä tässä vaiheessa pidäkään olla. – Sitä varten me olemme aloittaneet piirikierrokset ja seminaarit vapaaehtoisille ja jäsenille, että kaikki saavat aidosti osallistua keskusteluun ja antamaan panoksensa siihen, mihin suuntaan me haluamme Suomen Punaista Ristiä viedä. Rämö muistuttaa, että toimintatapojen remontti on kolmevuotisen yleiskokouskauden mittainen asia, josta on päätetty toimintalinjauksessa. Paniikkiin ei ole aihetta, mutta kiistaton tosiasia on, että liian moni mittari osoittaa väärään suuntaan: Punaisen Ristin jäsenmäärä laskee, vapaaehtoisten rivit harvenevat, nuoret eivät hakeudu mukaan toimintaan. Kaikki pidemmän päälle elintärkeitä kysymyksiä. – Toimintaympäristö muuttuu sellaisella vauhdilla, että meidän pitää pystyä kirimään aika paljon. Hyvä uutinen taas on, että meillä on haasteista hyvä yhteisymmärrys. Tahtoa ja valmiutta uudistua on, Rämö kuvaa. Hän kehottaa miettimään tulevaisuutta järjestön tehtävästä ja periaatteista käsin. Punaisen Ristin periaatteet eivät ole sattumalta siinä järjestyksessä kuin ovat. Ensimmäisenä tu”Meidän täytyy kiriä aika paljon.” 1 2 3 4 AVM2_2024_TS.indd 12 AVM2_2024_TS.indd 12 16.4.2024 16.31 16.4.2024 16.31
13 ? KÄÄNNÄ ? levat inhimillisyys ja tasapuolisuus. Ne ovat eettisiä valintoja, arvoja, joita koko liike on syntynyt edistämään. Kolmas periaate, puolueettomuus, taas on toiminnallinen periaate, jonka tarkoituksena on mahdollistaa avustustyö kaikissa tilanteissa. Punaisessa Ristissä on paljon rakenteita ja toimintatapoja, jotka toistuvat järjestöyksiköstä toiseen, vuodesta toiseen. On hallitukset ja toimintaryhmät, sääntömääräiset kokoukset ja toimintasuunnitelmat. Missä määrin ne kaikki palvelevat todellisia tarpeita ja missä määrin omia tottumuksiamme, Rämö kysyy. – Omasta kokemuksestakin tiedän, että meillä on välillä taipumusta jäädä kiinni siihen, miten asiat on aina ennenkin tehty. Tyydymmekö me vaihtamaan toimintasuunnitelmaan uuden vuosiluvun, vai pysähdymmekö aidosti miettimään, teemmekö me vaikuttavia asioita? Rämö haastaa miettimään aina ensimmäisenä avun tarvetta. Ketkä ovat ne oman lähiyhteisön heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joita Punaisen Ristin pitäisi auttaa? Ketkä ovat huono-osaisia, ketkä avun tarpeessa? Vasta sen jälkeen on aika miettiä, millaiset rakenteet auttamista parhaiten tukevat. Kynnys matalalle Tutkimusten mukaan vapaaehtoistoiminta kiinnostaa suomalaisia edelleen. Eero Rämö huomauttaa, että esimerkiksi Marttaliiton jäsenmäärä kasvaa, samoin maanpuolustusyhdistysten. Miksi ei siis Punaisen Ristin? – Meillä on vähän taipumusta toistella itsellemme mantrana, että ihmiset eivät enää halua sitoutua toimintaan tai liittyä jäseniksi, ja se on vaarallista ajattelua, Rämö pohtii. – Jos katsoo Oma Punainen Risti -palveluun rekisteröityneiden määriä, niin aika monta ihmistä siellä on oven takana koputtelemassa. Esimerkiksi koronakriisissä ja Ukrainan pakolaisten vastaanottamisessa meille olisi ollut tulijoita paljon enemmän kuin kykenimme ottamaan vastaan. Ehkä vika onkin siinä, että me yritämme pakottaa ihmisiä vanhaan muottiin, joka ei enää toimi, ainakaan kaikille? Punaisen Ristin perinteinen malli on ollut, että kiinnostuneet ohjataan ensin koulutukseen, minkä jälkeen he voivat aloittaa toimintaryhmissä. Rämön mielestä kynnyksen korkeutta on pakko miettiä. – Meidän on keksittävä, miten pystymme tarjoamaan kiinnostuneille monipuolisesti erilaisia tehtäviä. On täysin ok, että ihminen haluaa tulla vain kokeilemaan toimintaa ilman pitkiä koulutuksia tai sitoutumista. – Jos vähän kärjistän, niin kuinka moni meistä olisi valmis menemään naimisiin käymättä ensin muutamilla treffeillä? Uskallan myös väittää, että juuri se konkreettinen kokemus auttamisesta ja avunsaajien kohtaamisesta on parasta sitouttamista Punaiseen Ristiin. Esimerkiksi Rämö nostaa viime vuosina voimakkaasti kasvaneen Punaisen Ristin ruoka-avun, jossa pulaa vapaaehtoisista ei ole. Kokeneempien vapaaehtoisten tuella toiminnassa pärjää käytännössä kuka tahansa. – Miten paljon ihmistä täytyy oikeasti kouluttaa siihen, että hän osaa jakaa ruokakasseja? Ei paljon. Entä jakamaan vesipulloja ja vilttejä turvapaikanhakijoille rajalla? Meillä on valtavasti todella osaavia ihmisiä vaikkapa ensihuollon tehtävissä. Jos jokainen heistä ottaisi esimerkiksi yhden uuden vapaaehtoisen avukseen, valmius olisi siinä tilanteessa tuplattu, Rämö kuvaa. Toiseksi kriittiseksi tulevaisuuden kysymykseksi Rämö nostaa eritaustaisten ihmisten tavoittamisen. Kun väestö moninaistuu koko ajan enemmän, sen täytyy näkyä myös Suomen Punaisessa Ristissä. – Se ei ole arvokasta vain siksi, että me saamme lisää väkeä, vaan siksi, että erilaiset ihmiset tuntevat erilaisia yhteisöjä. Se auttaa meitä tavoittamaan monia heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, joita Punaisen Ristin pitää auttaa. Punaisen Ristin pitää olla paikka, jonne on tervetullut, vaikka ei puhuisi täydellistä suomea tai ruotsia. Välillä kuulee sanottavan, että kouluttamattomien tai kokemattomien vapaaehtoisten kanssa toimimiseen liittyy liikaa riskejä. Jonkinlaisia riskejä on kuitenkin aina, kun ihmisten kanssa ollaan tekemisissä. – Minusta suurempi riski on se, että meillä ei ole ovet tarpeeksi auki uusille auttajille. Siinä tapauksessa vaarana on, että me emme pysty lopulta auttamaan ketään. – Sitä paitsi, me olemme jo vuosikymmenien ajan antaneet käytännössä ilman mitään koulutusta Punaisen Ristin maineen, brändin ja jopa rahat tuhansien ihmisten käsiin. Sitä kutsutaan Nälkäpäiväksi. Miksei muuhun toimintaan tuleminen voisi olla yhtä helppoa – ainakin kokeilemaan? ? ”Aika monta ihmistä koputtelee oven takana.” 1 Pääsihteerin päivät venyvät helposti. Aamuun Eero Rämö yrittää aina mahduttaa liikuntaa. 2 Oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino ja Eero Rämö keskustelevat matkalla ulkoministeriöön. 3 Ulkoministeriössä valmistellaan Suomen osallistumista Punaisen Ristin kansainväliseen konferenssiin. 4 Eero Rämö asuu Helsingin Töölössä, joten työmatkat taittuvat kätevästi talvella raitiovaunulla ja kesällä pyörällä. 5 Tiistai alkaa Punaisen Ristin yksiköiden ja laitosten päälliköiden viikoittaisella tapaamisella. 6 Lounasjonossa juttukaveriksi löytyy kansainvälisen avustustyön johtaja Tiina Saarikoski. 5 6 AVM2_2024_TS.indd 13 AVM2_2024_TS.indd 13 16.4.2024 16.31 16.4.2024 16.31
14 Pulpetit kumoon ja pihalle Tadzhikistanissa koululaiset opettavat toisiaan varautumaan luonnonkatastrofeihin, antamaan ensiapua ja huolehtimaan terveydestään. Punaisen Puolikuun vapaaehtoisten ansiosta nuoret pystyvät keskustelemaan myös aiheista, joista on perinteisesti vaiettu. TEKSTI SARI HÄKKINEN KUVAT VEERA LEHTO-MICHAUD T unnelma Kaznokin kylän koulussa numero 3 on jännittynyt. Täyden luokkahuoneen oppilaat puristavat pulpettiensa reunoja ja vilkuilevat toisiaan. Joku tirskahtaa. Äkkiä hälytyssireeni pärähtää soimaan. Jännitys purkautuu: oppilaat tarraavat lujemmin pulpetteihinsa, ravistavat niitä täysin voimin lattiaa vasten ja kiljuvat. Valtava ryminä ja kolina valtaa luokan. Sama melske kaikuu naapuriluokasta. Meneillään on koulun yhteinen katastrofivalmiusharjoitus. Harjoituksen kuvitteellisena hätätilanteena on maanjäristys, joita sattuu vuoristoisessa Tadzhikistanissa usein. Pelkästään Rashtin laaksossa, jossa Kaznokin kylä sijaitsee, erilaisia luonnonkatastrofeja sattuu vuosittain. Havainnollistettuaan maanjäristyksen oppilaat juoksevat jonossa luokasta ulos käytävään ja edelleen koulun pihaan. Vastuuoppilaat auttavat loukkaantuneet koulukaverinsa pois luokasta ja saattavat heidät aukealle levitetyille vilteille saamaan ensiapua vammoihinsa. Haavoja sidotaan ja raajoja lastoitetaan. Pian ambulanssikin kaartaa koulun portille, ja oppilaat kantavat pahiten loukkaantuneet toverinsa paareilla ensihoitajien hoiviin. Nuorillekin sattuu Yksi paarien kantajista on yhdeksäsluokkalainen Abubakri Bakhtiyor . Hän vetää koulun katastrofivalmiustiimiä, johon kuuluu 20 oppilasta eri luokilta. Tadzhikistanin Punainen Puolikuu kouluttaa tiimiläisiä isojen ja pienten onnettomuuksien varalle. Punaisen Puolikuun katastrofivalmiusja terveystyötä tuetaan Suomen Punaisen Ristin Nenäpäivä-kampanjassa keräämin varoin. – Meillä on paljon kokemusta hätätilanteista ja osaamme toimia sellaisen sattuessa. Täällä tapahtuu esimerkiksi mutavyöryjä, maanjäristyksiä, maanvyörymiä vuoristoisilla seuduilla ja tulipaloja. Ihmisille tulee myös käsien ja jalkojen murtumia ja muita vammoja, Abubakri kertoo. Abubakrin opettaja on valmiustiimiläisten tavoin Punaisen Puolikuun vapaaehtoinen. Yhdessä he jakavat osaamistaan koko koulun väelle järjestämällä valmiusharjoiVAPAAEHTOINEN AMINA AHMATBEKOVA on saapunut lukulomalta koululle esittelemään Punaisen Puolikuun aikaansaannoksia. AVM2_2024.indd 14 AVM2_2024.indd 14 16.4.2024 15.11 16.4.2024 15.11
15 ? KÄÄNNÄ ? Puhdas vesi auttaa tyttöjä Muutaman kilometrin päässä sijaitsevan naapurikoulun piha on tänään hiljainen, sillä kevään loppukoekausi on käynnissä. 15-vuotias Amina Ahmatbekova on kuitenkin saapunut esittelemään, mitä uutta koululle on Punaisen Puolikuun ansiosta saatu. Suuressa pihassa pulppuaa kaksi vesipistettä. – Meillä on kaksi paikkaa käsien pesuun, yksi pienille ja toinen isoille lapsille, Amina kertoo ylpeänä. Puhdas vesi ei ole Rashtin laaksossa itsestäänselvyys, sillä osa ihmisistä joutuu kauhomaan talousvetensä ojasta. Ylhäältä vuoristosta laskeutuvat vuoristopurot ovat perinteisesti tarjonneet vettä laaksojen asukkaille, mutta ilmastonmuutos sulattaa ikijäätiköitä vuorien huipuilta. Puhtaan veden varannot hupenevat. Aminan koululla puhdas vesi on tärkeää paitsi juomavetenä, myös tyttöjen koulunkäynnin varmistajana. Kun koululle on saatu kunnollinen mahdollisuus peseytyä, tytöt pystyvät käymään koulua myös kuukautisten aikaan. Peseytyminen ja kuukautissiteen vaihto onnistuvat nyt erillisessä tilassa. Myös se on Tadzhikistanin Punaisen Puolikuun rakennuttama. – Peseytymishuoneen ansiosta meillä on nyt vähemmän tartuntatauteja, eikä meidän tarvitse enää mennä kotiin tai jonkun lähempänä koulua asuvan kaverin luokse peseytymään kuukautisten aikana, Amina iloitsee. Kuukautiset puheeksi Punaisen Puolikuun vapaaehtoisena toimiva Amina pitää muille koululaisille tietoiskuja esimerkiksi tartuntatautien ehkäisystä ja ensiavusta. Tyttöjen kanssa Amina puhuu erityisesti kuukautishygieniasta. – Saamme yleistietoa hygieniasta biologian tunneilla, mutta Punaisen Puolikuun koulutuksissa olen oppinut, miten tärkeää jokaisen on huolehtia omasta hygieniastaan pysyäkseen terveenä ja välttääkseen jopa hengenvaarallisia infektioita, Amina sanoo. Hänen kaltaistensa vapaaehtoisten ansiosta monissa Rashtin laakson kylissä on onnistuttu rikkomaan tabuja tyttöjen ja naisten kuukautisista. Aiemmin tytöt ovat ujostelleet puhua kuukautisista jopa oman äitinsä kanssa. Kuukautissiteitä on pesty ja kuivattu epähygieenisissä oloissa kuten navetoissa. Vaatteisiin karanneet veritahrat ovat voineet aiheuttaa myös kiusaamista koulussa. Punaisen Puolikuun kouluttamat vapaaehtoiset ovat kertoneet kouluissa ja kotikäynneillä kuukautisista ja esimerkiksi opastaneet, miten kuukautissiteitä voi valmistaa kankaasta ja kuivata pesemisen jälkeen ulkona auringossa. Tietoa on jaettu myös pojille, ja sen ansiosta kiusaaminen on vähentynyt merkittävästi. Amina on ylpeä vapaaehtoisuudestaan. – Pidän siitä, että voin jakaa tietoa. Monet ovat kysyneet, miksi teen vapaaehtoistyötä. Minä vastaan siihen, että haluan meidän yhteisömme olevan terve. ? tuksia ja opettamalla ensiaputaitoja. Ensiaputaidot ovat tärkeitä seudulla, jolla lapset ja nuoret osallistuvat lähes kaikkiin kotitöihin ja esimerkiksi paimentavat eläimiä jyrkillä vuorenrinteillä. Koululaiset taas opettavat taitoja eteenpäin omille perheenjäsenilleen. Valmiina tulipaloihin Kaznokin koulun valmiusharjoituksen päätyttyä on loppuarvioinnin aika: oikein hyvä. Oppilaat siirtyivät hallitusti sisätiloista sovittuun kokoontumispaikkaan, ja loukkaantuneita ja pienempiä oppilaita autettiin evakuoinnissa. Ensiapua osattiin antaa ja lisäapua hälytettiin nopeasti oikeaan paikkaan. Oppilaiden riemukkaista ilmeistä ja innostuneesta pulinasta päätellen harjoituksessa oli myös hauskaa. Ei mikään ihme, sen verran harvoin koulussa saa kolisuttaa estoitta pulpetteja, hihkua ja juosta pitkin käytäviä. Abubakri Bakhtiyorin mukaan auttamistaidoista on jo ollut hyötyä naapurustolle. – Olin esimerkiksi auttamassa, kun naapurin navetta syttyi palamaan. Aloitimme pelastustyöt jo ennen paloauton saapumista, ja sen jälkeen autoimme pelastajia, kannoimme vettä ämpäreissä ja levitimme paloletkuja. Palo saatiin lopulta sammumaan, Abubakri hymyilee. – Olen nähnyt televisiosta, mitä Punainen Puolikuu ja Punainen Risti tekevät. Niiden työ on todella arvokasta. Ryhdyin vapaaehtoiseksi siksi, että halusin tehdä samaa. KAZNOKIN KOULUN OPPILAAT harjoittelevat evakuointia ja loukkaantuneista huolehtimista maanjäristyksessä. 15 AVM2_2024.indd 15 AVM2_2024.indd 15 16.4.2024 16.48 16.4.2024 16.48
16 Suomen Punaisen Ristin kansainvälinen apu 2023 Punainen Risti lähetti Suomesta maailmalle hätäapua ja avustustyöntekijöitä sekä toteutti yhdessä sisarjärjestöjensä kanssa kehityshankkeita, jotka tavoittivat jälleen satojatuhansia ihmisiä. Ukrainassa humanitaarisen avun tarve jatkui erittäin suurena. TEKSTI SINI ANTTILA Avustustyö Ukrainassa jatkuu Avun tarve Ukrainassa on edelleen valtava. Sekä Ukrainaan jääneet että maasta paenneet tarvitsevat apua vielä pitkään sen jälkeen, kun taistelut jonakin päivänä loppuvat. Monet ovat menettäneet paitsi kotinsa ja perheenjäseniään, myös elinkeinonsa. Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastosta on ohjattu kahden viime vuoden aikana yli 28 miljoonaa euroa Ukrainan kriisistä kärsivien auttamiseen Ukrainassa ja sen lähialueilla. Tukea ohjataan sekä Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n että Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton IFRC:n kautta. Suurimman osan avusta perille vie Ukrainan Punainen Risti. Ukrainaan on lähetetty suoraan materiaalista apua kuten telttoja, huopia, lääkintätarvikkeita ja keittiövälineitä kodeistaan paenneille. Lisäksi on jaettu käteisapua, jolla perheet ovat voineet itse ostaa välttämättömiä perustarvikkeita. Suomen Punainen Ristin on toimittanut Ukrainaan terveysklinikan ja kymmenen liikkuvaa terveysyksikköä. Alueelle lähetetty yli 70 avustustyöntekijää mm. logistiikan, terveydenhuollon, henkisen tuen ja viestinnän tehtäviin. Katastrofirahastosta on tuettu myös ICRC:n vankilavierailuja sotavankien luona sekä perhesiteiden yhdistämistä. SPR:n kansainvälisen avun rahoitus 2021–2023 (milj. euroa) 2021 ULKOMINISTERIÖ EUROOPAN UNIONI SUOMEN PUNAINEN RISTI 2022 Kansainvälinen apu 2021–2023 (milj. euroa) KEHITYSYHTEISTYÖ HUMANITAARINEN APU 2022 2023 2023 2021 13,6 41,9 15,2 44,1 24,9 10,4 12,2 28,4 19,0 5,8 1,6 5,0 22,2 20,8 34,4 SPR:n avustustyöntekijät ulkomailla 2019: 204 2020: 168 2021: 191 2022: 189 2023: 126* * Toiminta jatkui edellisvuosien tasolla, mutta komennuksissa siirryttiin pitempiin sopimuksiin. U K R A IN A N P U N A IN EN R IS TI AVM2_2024.indd 16 AVM2_2024.indd 16 16.4.2024 15.11 16.4.2024 15.11
17 ? KÄÄNNÄ ? Heikoimpien tukena Afganistanissa Tuimme Afganistanissa sosiaalihuoltokeskuksia, pashtun kielellä marastooneja, osana Punaisen Ristin kansainvälistä liikettä. Keskuksia ylläpitää Afganistanin Punainen Puolikuu, ja niissä asuu yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, joilla ei välttämättä ole mitään muuta paikkaa. Marastooneissa asuu esimerkiksi yksinäisiä leskiä, yksinhuoltajaäitejä lapsineen sekä vammaisia. Keskuksissa asuville tarjotaan suojan lisäksi koulutusta, terveyspalveluita ja käteisapua. Viime vuonna 500 naista sai keskusten avulla koulutusta esimerkiksi kirjanpitoon sekä liiketoimintasuunnitelman laatimiseen. Lisäksi yli 400 keskuksissa asuvaa henkilöä sai psykososiaalista tukea. Punaisen Ristin kansainvälinen liitto on toimittanut keskuksiin myös materiaaliapua kuten sänkyjä ja oppimateriaaleja lapsille. Kolera aisoihin Zimbabwessa Aloitimme Euroopan unionin ja Zimbabwen Punaisen Ristin kanssa yhteistyön, jolla ehkäistään koleraepidemioita Zimbabwessa. Maan suurimmissa kaupungeissa on esiintynyt koleraepidemioita lähes vuosittain. Herkästi tarttuva tauti leviää useimmiten saastuneen veden välityksellä. Suomen ulkoministeriö osallistui hankkeen rahoitukseen. Yhdessä Zimbabwen Punaisen Ristin kanssa koulutimme 200 vapaaehtoista tunnistamaan koleran oireita, antamaan välitöntä hoitoa sairastuneille ja opastamaan ihmisiä suojautumaan tartunnoilta käsija elintarvikehygienialla. Vapaaehtoiset keventävät myös paikallisen terveydenhuollon taakkaa, kun lievästi sairastuneiden ei tarvitse hakeutua sairaalaan. Vapaaehtoiset tavoittivat vuoden aikana yli 130 000 ihmistä. Terveyttä tytöille Sierra Leonessa Työmme naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi Sierra Leonessa jatkui. Seksuaalija lisääntymisterveyteen keskittyvässä hankkeessa tavoitettiin viime vuonna yli 32 000 ihmistä ja perustettiin esimerkiksi kouluihin 22 kerhoa, joissa annettiin oppilaille seksuaalisuuskasvatusta. Hankkeessa annettiin koulutusta seksuaalija lisääntymisterveyden teemoista 186 perinteiselle synnytysavustajalle ja järjestettiin tietoiskuja kuukautishygieniasta, perhesuunnittelusta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta. Koulutuksiin osallistui yhteensä yli 13 000 henkeä. Nuorille naisille järjestettiin lisäksi hygieniakoulutuksia, jossa heitä opetettiin valmistamaan kestoterveyssiteitä. Apua Syyrian ja Turkin maanjäristysten uhreille Maanjäristykset Turkissa ja Syyriassa viime vuoden helmikuussa aiheuttivat valtavaa tuhoa. Toimitimme alueelle materiaaliapua kuten huopia, patjoja, makuupusseja ja telttoja, useita avustustyöntekijöitä sekä käteisavustuksia katastrofista kärsineille. Lisäksi kanavoimme rahoitusta kansainväliselle avustusoperaatiolle. Syyriaan Lattakiaan lähetimme yhteistyössä usean muun Punaisen Ristin kanssa liikkuvan terveysklinikan, johon kuului kolme autoa lääkäreineen, hoitajineen ja avustavine työntekijöineen. Klinikalla annettiin perusterveydenhuoltoa, tarjottiin terveyspalveluja äideille ja lapsille ja hoidettiin infektiotauteja. Klinikalla hoidettiin operaation aikana noin 3 000 potilasta, minkä jälkeen varusteet jäivät Syyrian Punaisen Puolikuun käyttöön. Käteisavulla eteenpäin Etiopiassa Etiopiaa on koetellut kolmen vuoden kuivuus, joka on vienyt monelta perheeltä elinkeinon. Suuri osa paikallisesta väestöstä saa toimeentulonsa maanviljelystä ja karjanhoidosta, joihin tukeutuminen käy yhä vaikeammaksi ilmastonmuutoksen voimistamien sään ääri-ilmiöiden takia. Kuivuuden ohella etiopialaisia koettelevat ajoittaiset tulvat. Suomen Punainen Risti jakaa yhteistyössä Etiopian Punaisen Ristin kanssa hätäapua kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille Oromian alueella. Viime vuonna yli 5 000 perhettä sai käteisavustusta ruoan ja välttämättömyystarvikkeiden hankkimiseen. Vettä ja puutarhoja Etelä-Sudanissa Etelä-Sudan kärsii akuutista ruokaturvattomuudesta, ja aliravitsemus on maassa yleistä. Suomen Punainen Risti tukee yhteistyössä Etelä-Sudanin Punaisen Ristin kanssa puhtaan veden saantia ja yhteisöpuutarhojen viljelyä Rumbekin alueella. Yhteiset kasvitarhat paitsi tuottavat ruokaa, myös mahdollistavat asukkaille pienen lisätulon hankkimisen. Alueen kylissä on samalla kunnostettu kaivoja, jotka tarjoavat kasteluvettä ja puhdasta juomavettä asukkaille. Vuoden 2023 aikana Rumbekissa perustettiin kaksi uutta yhteisöpuutarhaa ja kunnostettiin kahdeksan kaivoa, joita käyttää yli 2 000 ihmistä. M EE R A B D U LL A H R A S IK H A IN O VÄ Ä N Ä N EN , S U O M EN P U N A IN EN R IS TI M A R JA O LL I, S U O M EN P U N A IN EN R IS TI AVM2_2024.indd 17 AVM2_2024.indd 17 16.4.2024 15.11 16.4.2024 15.11
18 KIRJALLISENA IHMISENÄ Hannele Cantell ryhtyi heti diagnoosin saatuaan kirjoittamaan ajatuksiaan muistiin. Kokemukset kypsyivät kirjaksi vaikeasta sairastumisesta ja myötätunnosta. 18 AVM2_2024.indd 18 AVM2_2024.indd 18 16.4.2024 15.11 16.4.2024 15.11
19 KÄÄNNÄ ? Plasmalääke auttoi Hannelen jaloilleen Hannele Cantell, 55, sairastui viisikymppistensä kynnyksellä kahteen äärimmäisen harvinaiseen sairauteen. Kun samanikäiset ystävät saivat lahjaksi juoksutossuja ja kompasseja, Hannelelle tarjolla oli rollaattori ja työkyvyttömyyseläke. Verenluovuttajien plasmasta valmistetun lääkityksen ansiosta oireet helpottivat, ja Hannele pystyi jatkamaan työntekoa. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT LEENA KOSKELA E nsimmäiset oireet liittyivät näköön. Hannele Cantell oli matkustanut ystävänsä kanssa 50-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi Lontooseen katsomaan jalkapallon Mestarien liigan ottelua. Kentällä pallon perässä näytti juoksevan 40 miestä 20:n sijaan. Oire oli tuttu muutaman vuoden takaa, jolloin Hannele oli kerran teatteriesityksessä nähnyt lavan tapahtumat niin ikään kahtena. Silloin hänelle oli noin puolen vuoden tutkimusten jälkeen varmistunut diagnoosi, harvinainen autoimmuunisairaus myastenia gravis. Siinä elimistö tuottaa liikaa tiettyjä vasta-aineita, mikä estää normaalin lihassäätelyn. Esimerkiksi silmän lihakset voivat menettää hallintansa iltaa kohti ja lähteä kirjaimellisesti pyörimään päässä. Sillä kertaa oireet kuitenkin loppuivat melko pian diagnoosin jälkeen kuin ihmeen kaupalla. Parin vuoden ajan Hannele saattoi melkein unohtaa koko asian. Kunnes tuli Lontoon-matka, ja kaksoiskuvat palasivat. Samoihin aikoihin Hannelen vatsalihakset alkoivat krampata ja reidet kipeytyä. Myastenia gravis kuitenkin aiheuttaa pikemminkin lihasten velttoutta kuin jäykkyyttä, joten tutkimuksia tarvittiin lisää. Kävi ilmi, että Hannelella oli toinenkin erittäin harvinainen autoimmuunisairaus, SPS eli Stiff Person Syndrome, jäykkyysoireyhtymä, josta aiemmin käytettiin sairautta hyvin kuvaavaa nimitystä ”tinasotilastauti”. Siinä lihakset erilaisista henkisistä ja fyysisistä ärsykkeistä johtuen välillä jäykistyvät ja aiheuttavat pahimmassa tapauksessa hallitsemattoman kaatumisen. Äärettömän epätodennäköisen tupladiagnoosin saatuaan Hannele ryhtyi kirjaamaan ajatuksiaan muistiin. Niiden pohjalta syntyi omiin kokemuksiin pohjautuva kertomus Sekunnit ennen kaatumista (Tuuma-kustannus 2022), joka kuvaa vakavan sairastumisen aiheuttamia muutoksia elämään ja minäkuvaan. ”Miksi minun pitää olla kaikessa poikkeustapaus? En tietenkään voinut ymmärtää, että tämä tulisi olemaan vasta esimakua tunteiden, ärsykkeiden, kipujen, pelkojen ja lihasten toiminnan sekaisesta mylläkästä, joka tulevina vuosina tulisi muuttamaan elämäni”, Hannele kuvasi tuntemuksiaan. Hoitokokeilusta toiseen Hannele Cantell kiittelee vuolaasti HUS:in neurologeja sekä poliklinikalla että hänen ”turvapaikassaan”, osasto 6:ssa, jossa molemmat sairaudet oli suhteellisen nopeasti diagnosoitu. Sen ansiosta hänelle päästiin tekemään monenmoisia hoitokokeiluja. Ongelmana kuitenkin oli, että Hannelen sairaudet aiheuttivat toisilleen vastakkaisia ongelmia. Kun yhtä oiretta yritettiin helpottaa, toinen saattoi pahentua. Hannelea yritettiin aluksi auttaa suoneen tiputettavalla immunoglobuliinilla. Immunoglobuliinivalmisteet ovat verenluovuttajien plasmasta valmistettuja lääkevalmisteita, joilla hoidetaan monenlaisia autoimmuunisairauksia. ”Sen on pakko auttaa, kun se on niin kallistakin”, Hannele ajatteli. Ensimmäinen hoitokokeilu piti kuitenkin keskeyttää, sillä se aiheutti vaikeita sivuoireita. – Olo tuntui epätoivoiselta, sillä se oli ollut viimeinen oljenkorteni ja olin kuullut vertaistukiryhmissä, että immunoglobuliinit olivat auttaneet monia, Hannele muistelee. ”Kädet ovat onneksi toimineet koko ajan.” Balanssi löytyi lopulta Kesällä 2021 sairaus oli aaltoliikkeensä huipussa. Kirjassaan Hannele kertoo kantaneensa kaikkialle mukanaan kahta dosettia lääkkeitä: ”Kenellä alle 55-vuotiaalla on kaksi dosettia? Molemmissa lokerot ovat niin täynnä, että muoviliuskoja on vaikea liu’uttaa auki.” Hannele kuvaa olleensa ”ryömimiskunnossa”. Sairaus aiheutti pelkotiloja ja paniikkia tilanteista, joissa hän oli vaarassa kaatua hallitsemattomasti. ”Kaatuilin, satutin itseäni ja taistelin oireideni kanssa. Taistelin vammautuneena liukuovien, korkeiden askelmien, kadunylitysten, liikkuvien autojen ja sellaisten paikkojen kanssa, joissa ei ollut portaita.” Hannelelle tarjottiin matkan varrella jo sairaseläkettä, mutta hän halusi ehdottomasti jatkaa työtään opettajankouluttajana Helsingin yliopistolla. Kun koronaeristys pakotti sairauden pahimmissa vaiheissa koko yliopiston etätöihin, se oli Hannelelle pelastus. – Kädet ovat onneksi toimineet koko ajan, joten olen voinut tehdä tietokoneella töitä, kunhan olen voinut tarvittaessa levätä. Jos olisin vaikeimpina aikoina joutunut käymään yliopistolla, olisin varmasti joutunut vähintäänkin sairaslomalle, Hannele kertoo. Lopulta oireiden syyksi alettiin epäillä sekaisin olevaa immuniteettia. Lääkäri päätti kokeilla immunoglobuliinihoitoa uudestaan, tällä kertaa yhdistettynä kortisonitiputukseen. Hoitopäivät sairaalassa olivat raskaita, mutta muutaman kuukauden jälkeen hoito alkoi tehota. Aaltoliike kääntyi kohti parempaa. ”Välillä oli jopa sellaisia päiviä, etten muistanut sairauttani lainkaan. Mökillä kuljin kepit viuhuen ylätalolta saunaan, kapeaa polkua pitkin. Ihan yksin.” AVM2_2024.indd 19 AVM2_2024.indd 19 16.4.2024 15.11 16.4.2024 15.11
20 Pulaa lääkkeistä Viimeisten parin vuoden ajan Hannelen oireet ovat olleet ”hitaasti alenevalla radalla”. Hyvän päivittäislääkityksen ja kerran kuukaudessa sairaalassa annosteltavan kortisonija immunoglobuliinihoidon ansiosta oireet ovat hallinnassa. Hermosärkyjä on edelleen, mutta niiden kanssa Hannele pystyy elämään. – Lääkkeeni tarvitsen toki ehdottomasti, ja huomaan heti, jos niitä ei ole, hän sanoo. Hannelen kohdalla lääkkeiden saatavuus ei ole aiheuttanut ongelmia, vaikka Euroopassa plasmalääkkeistä, erityisesti immunoglobuliinivalmisteista, on ollut pulaa jo useamman vuoden ajan. Eurooppa tuottaa tällä hetkellä vain noin 60 prosenttia tarvitsemastaan plasmasta. Suurin osa maailman plasmasta kerätään tällä hetkellä Yhdysvalloissa. Koronapandemia vähensi plasman saatavuutta entisestään, kun samaan aikaan plasman tarve lääkkeiden raaka-aineena on vain kasvanut. Eurooppalaisia veripankkeja edustava European Blood Alliance, Euroopan neuvosto ja EU-komissio ovatkin tunnistaneet tarpeen lisätä eurooppalaista plasmankeruuta ja vähentää riippuvuutta ulkomaisesta raaka-aineesta. Suomessa Veripalvelu on vastannut tilanteeseen omalta osaltaan käynnistämällä plasmafereesitoiminnan vuoden alussa. Plasman luovuttaminen onnistuu Vantaan uudessa toimipisteessä Jumbo-Flamingossa. Vuoden Alumni 2024 Hannele Cantell nimettiin tänä vuonna Helsingin yliopiston Vuoden Alumniksi tunnustuksena siitä, että hän on tuonut esiin vammaisnäkökulmaa ja yhdenvertaisuutta yliopistolla. – Itselleni on tärkeää, että saan näkyä työpaikallani sairauteni ja rollaattorini kanssa. Hyvän hoidon ansiosta olen pysynyt työkykyisenä, ja vaikka plasmalääkkeet ovat kalliita, niin vielä kalliimmaksi tulisi, jos olisin joutunut siirtymään eläkkeelle ja pelkästään vammaispalveluiden varaan, Hannele sanoo. Hänen puolisonsa on luovuttanut verta säännöllisesti koko aikuisikänsä, ja Hannelen sairastumisen jälkeen myös perheen aikuiset pojat ovat aktivoituneet verenluovuttajina. – Koen velvollisuudekseni muistuttaa kaikkia lähipiirissäni verenluovutuksen tärkeydestä! Hannele Cantell seuraa, kun opiskelija Kreetta Uusitalo harjoittelee elvytystä. Taustalla opettajakollega Arja Kaasinen. AVM2_2024.indd 20 AVM2_2024.indd 20 16.4.2024 15.11 16.4.2024 15.11
21 ? KÄÄNNÄ ? ? Immunoglobuliinit ovat elimistön vasta-aineita, proteiineja, jotka puolustavat elimistöä taudinaiheuttajilta. Autoimmuunisairauksissa kehon puolustusmekanismit ovat virheellisesti kääntyneet omia kudoksiaan vastaan. Kun potilas saa suuren annoksen normaaleja immunoglobuliineja, sairautta aiheuttavien immunoglubuliinien toiminta heikkenee ja oireet korjaantuvat tai lievittyvät. – Hoidolla vaikutetaan ikään kuin ”tulehdusreaktion yli” neutraloimalla vasta-aineita ja tulehduksen välittäjäaineita sekä vaikuttamalla soluliikenteeseen, HUS Neurokeskuksen osastonlääkäri Mika Saarela kertoo. Immunoglobuliinihoitoja käytetään esimerkiksi monihermojuuritulehduksen, tulehduksellisten ääreishermosairauksien sekä useiden keskushermoston ja ääreishermoston neurologisten autoimmuunisairauksien hoidossa. Saatava hoitovaste riippuu Saarelan mukaan sairaudesta. – Osassa sairauksia taudinkuva muuntuu hoidon seurauksena, osassa sairausreaktio rauhoittuu. Osa potilaista tarvitsee hoitoa vain kerran, toiset säännöllisesti. Toisinaan tarvitaan uusintahoito ainoastaan taudin ilmetessä uudestaan. Suomessa immunoglobuliinihoidoille on määritelty selkeät käyttöaiheet ja hoito-ohjeet. Euroopan pula plasmaraaka-aineesta ja lääkkeiden korkea hinta eivät ole Saarelan mukaan vaikuttaneet siihen, kenelle hoitoa annetaan. – Kun käyttöaihe on olemassa, hinta ei vaikuta meillä hoidon saatavuuteen. ? Fakta: Plasmanluovutus ? ? Plasmaa voi luovuttaa Veripalvelun Vantaan toimipisteessä Jumbo-Flamingossa. Plasman koneellista luovutusta sanotaan plasmafereesiksi. Se tapahtuu muuten kuin verenluovutus, mutta laite ottaa talteen vain plasmaa ja palauttaa punasolut ja verihiutaleet takaisin luovuttajan verenkiertoon. ? ? Plasmanluovutus kestää noin 45 minuuttia. Kahvitteluineen käyntiin on hyvä varata aikaa reilu tunti. ? ? Plasmaa voi luovuttaa, jos on aiemmin luovuttanut ainakin kerran kokoverta. Plasmanluovuttajan painon on oltava vähintään 60 kiloa ja painoindeksin (BMI) enintään 40. ? ? Plasmanluovutuksessa luovutussoveltuvuuden ehdot ovat lähtökohtaisesti samat kuin verenluovutuksessa. Ulkomailla matkustamiseen tai asumiseen liittyviä varoaikoja ei kuitenkaan tarvitse huomioida. ? ? Plasmanluovutuksessa veriryhmällä ei ole merkitystä, kun plasmasta erotellaan komponentteja ja niitä käytetään lääkkeiden raaka-aineina. Plasmanluovuttajiksi kannustetaan erityisesti AB+ ja B+ -veriryhmien luovuttajia, koska näiden ryhmien verta tarvitaan potilaskäytössä muita vähemmän. Muille veriryhmille paras tapa auttaa potilaita on jatkaa tavallisia verenluovutuksia. 21 Hannele Cantell kiittelee vuolaasti HUSissa saamaansa neurologista hoitoa ja kortisoniimmunoglobuliinilääkitystä. Lääkkeitä moneen tarkoitukseen AVM2_2024.indd 21 AVM2_2024.indd 21 16.4.2024 15.12 16.4.2024 15.12
22 Mökkikausi lähenee! Tässä muutamia hyviä tuotevinkkejä kesäkotiin tai mökille. Stugsäsongen närmar sig! Här får du några bra produkttips för sommarhemmet eller stugan. Avainpiilo Piilota vara-avain turvallisesti! Nyckelgömma Göm reservnyckeln på ett säkert sätt! Punkkirauta ja pihdit Laadukas ruostumattomasta teräksestä valmistettu 2-in-1 väline punkkien poistoon. Fästingtång och pincett Högkvalitativt 2-in-1-verktyg i rostfritt stål för att ta bort fästingar. 9,50 € 12,90 € Vesisäiliö hanalla, kokoontaittuva Elintarvikekelpoinen muovi, vetoisuus 20 litraa. Vattendunk med kran, hopfällbar Livsmedelsgodkänd plast, kapacitet 20 liter. Palovaroitin Optinen palovaroitin kiinteällä 10 v. paristolla. Brandvarnare Optisk brandvarnare med fast 10 års batteri. 21,90 € Jäsenetu -20% Medlemsförmån -20% Avun askel-saunatekstiilit Kudottu kuvio, 75 % kierrätyspuuvilla, 25 % polyester. Valittavana pitkä laudeliina tai kahden pefletin pakkaus. Hjälpens steg-bastutextilier Vävt mönster, 75 % återvunnen bomull, 25 % polyester. Finns som lång lavduk eller förpackning med två sitthanddukar. Laudeliina 50x150 (19,90) Pefletit 2kpl, 50x60 (19,90) Edun saat syöttämällä kassalla alennuskoodikenttään SPRJASEN24 Förmånen får du genom att vid kassan skriva SPRJASEN24 i rabattkodsfältet. Hyttyskynttilä Tuoksukynttilä Citronella, hyttysiä karkoittava luonnollinen tuoksu. Myggljus Doftljus Citronella, naturlig doft som håller myggen borta. 9,90 € Häkävaroitin 10 vuoden paristolla kiinteä 3V litiumparisto. Kolmonoxidlarm med 10 års batteri Fast 3V litiumbatteri. 35 € Sammutuspeite Koivu Tyylikäs kodin turvatuote Släckningsfilt Koivu Stilig säkerhetsprodukt för hemmet 26 € 15,92 € (19,90) Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 25 € Linnunpönttö Pöntön kasaaminen käy ilman työkaluja. Valmistettu Suomessa. Fågelholk Fågelholken kan sättas ihop utan verktyg. Tillverkad i Finland. 26,90 € AVM2_2024.indd 22 AVM2_2024.indd 22 16.4.2024 15.12 16.4.2024 15.12
23 ? KÄÄNNÄ ? Palovaroitin Optinen palovaroitin kiinteällä 10 v. paristolla. Brandvarnare Optisk brandvarnare med fast 10 års batteri. Testamentilla apua hädänalaisille Kari Ratilainen päätyi tekemään testamentin hyväntekeväisyyteen ja suosittelee samaa muillekin. TEKSTI JA KUVA PÄIVI TOLONEN K ari Ratilainen , 60, alkoi pohtia testamenttiasioita tosissaan pari vuotta sitten. Hän tiesi, että häneltä jäisi todennäköisesti pari asuntoa ja sijoitusautoa, joista kertyisi edunsaajalle aikanaan sievoinen summa. Mutta kenelle? – Minulla ei ole rintaperillisiä, ja lähimmät sukulaiseni tulevat hyvin toimeen omillaan. Aloin ajatella, että auttaisin perinnölläni mieluummin sellaisia ihmisiä, joilla on todellinen hätä ja tarve, Ratilainen kertoo. Hän etsiskeli verkosta järjestöjä, jotka vastaanottivat testamenttilahjoituksia, ja päätyi lopulta Suomen Punaiseen Ristiin. Se tuntui hyvältä vaihtoehdolta, koska järjestö on suuri, tunnettu ja pystyy auttamaan tehokkaasti myös maailmalla. – Päätin lopulta suunnata varani nimenomaan kansainväliseen apuun Punaisen Ristin katastrofirahaston kautta, koska haluan auttaa hädänalaisia ihmisiä suurten kriisien keskellä. Nyt käynnissä on esimerkiksi Ukrainan sota, ja tulevaisuudessa vastaavia kriisejä tulee varmasti lisää. Testamentti paikan päällä Ratilainen tilasi kotiin Punaisen Ristin testamenttilahjoitusoppaan, mutta se jäi muiden kiireiden vuoksi pöytälaatikkoon. Käydessään sitten papereitaan läpi hän löysi oppaan uudelleen. – Päätin, että nyt tämä asia täytyy hoitaa pois. Soitin Punaisen Ristin testamenttiasioiden asiantuntijalle Mia Ekströmille ja kerroin haluavani tehdä testamenttilahjoituksen. Ekström antoi Ratilaiselle yhteystiedot asianajotoimisto Hannes Snellmanille, joka auttaa järjestölle osoitetuissa testamenteissa pro bono. Tapaaminen asianajajan kanssa järjestyi nopeasti, ja testamentti laadittiin paikan päällä saman tien. Punaisen Ristin testamenttiasiantuntija Mia Ekströmin mukaan järjestö vastaanottaa parikymmentä testamenttilahjoitusta vuodessa. Lahjoitusten arvo vaihtelee muutamasta sadasta jopa satoihin tuhansiin euroihin. Yleishyödyllisenä järjestönä Punainen Risti ei maksa testamenttilahjoituksista veroa, joten pienemmätkin lahjoitukset menevät kokonaisuudessaan hyvään tarkoitukseen. Suurin osa lahjoituksista kohdistetaan kotimaan toimintaan tai katastrofirahastoon. – Joskus ihmiset haluavat määritellä tarkemmin ketä testamentilla autetaan. Lapset, nuoret ja vanhukset ovat usein lähellä ihmisten sydäntä, samoin oman kotiseudun ihmiset, Ekström kertoo. Jos lahjoittaja haluaa kohdentaa testamenttinsa hyvin tarkasti, Ekström suosittelee olemaan yhteydessä Punaiseen Ristiin ja varmistamaan, että testamenttimääräys on selkeä ja sopii järjestön toimintaan. Punainen Risti ei voi ottaa vastaan lahjoituksia, joiden kohteet tai ehdot ovat järjestön periaatteiden vastaisia tai joiden hoitamiseen järjestöllä ei ole osaamista. – Jos henkilö haluaa testamentata omaisuuttaan esimerkiksi eläinten auttamiseen, lahjoitus kannattaa suunnata eläinten oikeuksiin ja suojeluun keskittyneelle järjestölle, Ekström kuvaa. Asiat kuntoon ajoissa Mia Ekströmin mukaan lahjoittajat ovat kokeneet arvokkaaksi, että Punaisen Ristin kautta voi löytää puolueettoman asianajajan, joka auttaa testamentin laatimisessa maksutta. – Samalla asianajaja huolehtii siitä, että testamentti täyttää lain vaatimat muotokriteerit, Ekström sanoo. Hänen mukaansa jokaisen aikuisen kannattaisi selvittää, miten omaisuus jakautuisi ilman testamenttia, ja laatia sellainen tarvittaessa. Elämäntilanteen tai ajatusten muuttuessa testamenttia voi aina päivittää. – Moni testamentin laatinut on kertonut olonsa huojentuneen, kun pitkään mielessä pyörinyt asia on saatu pois päiväjärjestyksestä. Myös Kari Ratilainen on tyytyväinen saatuaan hoidettua testamenttiasiat kuntoon nyt, kun hän on vielä täysin tolkuissaan ja toimintakykyinen. – Suosittelen tätä kaikille, joilla on omaisuutta mutta ei rintaperillisiä eikä avun tarpeessa olevia lähisukulaisia. Minusta hädänalaisten auttaminen on jalointa, mitä ihminen voi tehdä, Ratilainen summaa. ? Lue lisää ja tilaa testamenttiopas: www.punainenristi.fi/testamentti 23 AVM2_2024.indd 23 AVM2_2024.indd 23 16.4.2024 16.47 16.4.2024 16.47
24 Avun kasvo SAARA PIHLAJALLA on monipuolinen koulutus ja työkokemus. Siitä on ollut avustustyössä paljon apua. AVM2_2024_TS.indd 24 AVM2_2024_TS.indd 24 16.4.2024 15.35 16.4.2024 15.35
25 ? KÄÄNNÄ ? Ihmisenä ihmiselle Saara Pihlaja on toiminut Punaisen Ristin avustustyöntekijänä niin Al-Holin pakolaisleirillä, jemeniläisessä sairaalassa kuin Ukrainan sodan keskellä. Häntä motivoivat mahdollisuus auttaa ja kiinnostus siihen, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat. TEKSTI SUSANNA LUIKKU KUVAT MINNA KURJENLUOMA T unnelma helsinkiläisessä puutalolähiössä on rauhallinen, melkein unelias. Kontrasti maailman kriisialueisiin tuskin voisi tuntua suuremmalta. Monet niistä ovat kuitenkin tulleet tutuiksi yhdelle asukkaista. Saara Pihlaja on kolmekymppinen fysioterapeutti, kansainvälisen terveystieteen maisteri ja Punaisen Ristin avustustyöntekijä, joka on kiertänyt kriisipesäkkeitä Jemenistä Ukrainaan. Ajatus kansainväliseen avustustyöhön lähtemisestä syntyi osaltaan, kun Pihlaja alkoi miettiä, miten kaikkea opinnoissa ja työelämässä kertynyttä ammattitaitoa voisi parhaiten hyödyntää. Jo ensimmäinen työpaikka ulkomailla antoi osviittaa tulevasta: Pihlaja työskenteli Etelä-Afrikassa sukupuolittuneen väkivallan ja sen uhrien parissa. Pihlajan viimeisimmät Punaisen Ristin komennukset suuntautuivat Syyriaan ja Ukrainaan. Molemmissa pääpaino oli haavoittuvimpien ihmisten suojelun, sukupuolten eri tarpeiden ja osallisuuden teemoissa. Syyriassa Pihlaja työskenteli käytännössä mobiiliklinikalla, joka perustettiin paikkaamaan maanjäristyksessä tuhoutuneita terveyspalveluja. – Apua pyrittiin viemään sinne, missä ihmiset ovat. Olin suunnittelemassa operaatiota ja myös turvallisia palvelupolkuja niille ihmisille, joiden tarpeita emme voineet siinä hetkessä täyttää, kuten pääsyä turvakotiin, majoitukseen tai pitkäkestoisemman psykologisen tuen piiriin, Pihlaja kertoo. Ukrainassa avustustyöntekijät auttoivat paikallista Punaista Ristiä käynnistämään klinikkatoimintaa. Pihlaja keskittyi psykososiaaliseen tukeen. Hän auttoi rekrytoimaan psykologeja ja osallistui psykososiaalisen tuen palvelujen kokonaisuuden suunnitteluun. Yhdessä paikallisten kanssa Pihlaja korostaa kaikilla alueilla ja komennuksilla Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun paikallisen sisarjärjestön merkitystä. – Kansainvälisten avustustyöntekijöiden tehtävänä on tukea ja täydentää heidän osaamistaan. Esimerkiksi Syyriassa oli todella kovan luokan ammattilaisia, kuten nuori psykologiksi valmistumassa oleva nainen, jonka kanssa kävimme todella antoisia keskusteluja. Häneltä Pihlaja kysyi esimerkiksi suoraan, kaivataanko Syyriassa ulkopuolisia tueksi kouluttamaan esimerkiksi seksuaaliväkivallan teemoja. Vastaus oli kyllä. – Hän kertoi, että paikallisten on toisinaan eri syistä vaikeampi puhua näistä aiheista. Siitä tuli tunne, että työmme on oikeasti hyödyllistä. Pihlajan mukaan paikallisten suhtautuminen auttajiin vaihtelee, mutta pääosin se on positiivista. Siinä auttaa, että Punainen Risti on pysyvästi paikalla ja ihmisille tuttu. – Toisaalta esimerkiksi Jemenissä avustustyöntekijöitä suojattiin jättämällä autoista ja välineistä tunnukset pois. Sellaisiakin toimijoita kun on, jotka ajattelevat, että kansainvälisiä avustustyöntekijöitä sieppaamalla tai heihin väkivaltaa kohdistamalla voi saada huomiota. Kaikkia ei voi pelastaa Lähi-idässä ja muualla maailmassa on tunnetusti alueita, joilla kokonaiset sukupolvet ovat kasvaneet levottomuuksien ja väkivallan keskellä. Esimerkiksi Jemenissä jatkuu lähes vuosikymmenen kestänyt sisällissota ja humanitaarinen kriisi, joka koskettaa 80 prosenttia maan 32 miljoonan asukkaan väestöstä. Saara Pihlaja työskenteli jemeniläisessä koronasairaalassa epidemian aikaan kuutisen viikkoa. Hän koulutti paikallisia työntekijöitä antamaan koronapotilaille keuhkojen ja pallean toimintaa tukevaa hengitysfysioterapiaa ja hoiti potilaita. Länsimaisissa yhteiskunnissa koronavirus herätti pelkoa ja sen leviämistä hidastettiin raskailla sulkutoimilla. Koronavirustautia opittiin kuitenkin varsin nopeasti hoitamaan tehokkaasti, ja itse viruskin muuntui vähitellen vaarattomammaksi. Jemenin kaltaisilla kriisialueilla väkivalta, inhimillinen kärsimys ja vaaralliset epidemiat ovat arkipäivää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Millainen kulttuurisokki on palata komennukselta Suomeen tietäen, että ihmisten kärsimys vain jatkuu? – Jokaisen avustustyöntekijän on käytävä läpi oma suhtautumisensa siihen, että kaikkia ei voi auttaa, Pihlaja sanoo. – Me menemme tekemään sen, minkä voimme, ja lähdem”Me menemme tekemään sen, minkä voimme.” AVM2_2024_TS.indd 25 AVM2_2024_TS.indd 25 16.4.2024 15.35 16.4.2024 15.35
26 me pois. Paikallinen Punainen Risti tai Puolikuu jatkaa kuitenkin työtä. Itse olen tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin näen työstäni olevan hyötyä ja voin seistä sen takana, se kannattaa. Kriisialueelta paluun jälkeen Pihlaja kuitenkin ymmärtää myös kotimaan puheenja valituksenaiheita. – Osaan kyllä itsekin olla joskus vähän pikkumainen, ja myös Suomessa on todella vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä. Mutta kun tulin ensimmäiseltä komennukseltani Irakista kuntouttamasta Mosulissa haavoittuneita lapsia ja aikuisia, kieltämättä teki mieli huutaa, että ”tajuatteko te, mitä tuolla maailmassa tapahtuu”, Pihlaja hymähtää. – Olen kohdannut hyvin haastavissa tilanteissa olevia ihmisiä siitä lähtien, kun olin 16-vuotiaana kesätyttönä sairaalassa. Varsinkin työuran alkuvaiheissa jotkut tapaukset jäivät mieleen ja tulivat uniinkin, mutta turhauttavinta on edelleen se, kun rakenteet pettävät eivätkä ihmiset saa tarvitsemaansa apua – ja se pätee myös Suomessa. Miten pelko lähtee Kriisialueilla myös avustustyöntekijöiden turvallisuus voi olla uhattuna, vaikka riskit pyritään kartoittamaan huolellisesti etukäteen ja turvatoimet otetaan vakavasti. Pelottaako koskaan? – Lamaannuttavaa pelkoa en ole kokenut, mutta huolta turvallisuudesta kyllä. Aina ei esimerkiksi voi tietää, mistä syystä ympärillä ammuskellaan: onko käynnissä taistelu vai ampuvatko ihmiset ilmaan juhlimistarkoituksessa? Sellaisessa tilanteessa on ollut, että kaikkien oli pysyteltävä yhdeksän päivää sisätiloissa odottamassa tilanteen rauhoittumista, Pihlaja sanoo. Pysäyttävin kokemus oli kuitenkin se, kun Pihlajan hyvä ystävä haavoittui raketti-iskussa Adenin lentokentälle Jemenissä. – Hän on toipunut hyvin ja kaikki sitä toivoneet ovat saaneet apua asian käsittelyyn, mutta tapahtuma konkretisoi, että aina on olemassa riski sattua väärään paikkaan väärään aikaan. Olosuhteita pitää kunnioittaa. Ihmiskaupan monet kasvot Saara Pihlajan päivätyö on nykyään oikeusministeriössä, jossa hän työskentelee erityisasiantuntijana ihmiskaupan parissa. Työtä riittää, sillä ihmiskauppa on piilorikollisuutta, jonka monet muodot jäävät Suomessa yhä helposti tunnistamatta. – Ensimmäinen sekaannus on, että ihmiskauppa sekoitetaan ihmissalakuljetukseen tai ajatellaan, että ihmiskaupassa tuodaan maahan ja myydään ihmisiä henkilöltä A henkilölle B. Ihmiskauppa on kuitenkin paljon laaja-alaisempi ilmiö, Pihlaja kuvaa. Hänen mukaansa ihmiskauppa on kenties vahvimmin stereotypioitu rikollisuuden laji – ja kuten yleensä, stereotypiat eivät ole läheskään koko totuus. Raflaavat kuvat ja tarinat kahlituista nuorista naisista herättävät toki huomiota ja myötätuntoa, mutta Suomessa tällainen ihmiskaupan muoto on hyvin harvinainen. Pahimmillaan stereotypiat voivat johdattaa huomion pois sieltä, missä ihmiskauppaa tavallisesti tapahtuu. Seksuaaliväkivaltaan liittyvän ihmiskaupan eri muotojen lisäksi ihmiskauppa voi olla esimerkiksi työvoiman hyväksikäyttöä, rikolliseen toimintaan pakottamista tai pakkoavioliittoja. Pihlajan mukaan viranomaiset ovat viime vuosina alkaneet tunnistaa ongelman paremmin, kun koulutukseen on ”Aina ei tiedä, miksi ympärillä ammuskellaan.” Avun kasvo 1 2 3 1 Al-Holin leirillä Syyriassa 2019. Saara Pihlaja ohjasi 12-vuotiaan tytön kuntoutusta leikkauksen jälkeen. Oikealla tytön operoinut norjalainen kirurgi Johan Bondi. 2 Toimistotöissä Haitissa vuonna 2021. Komennuksella Saara Pihlajan tehtäviin kuului mm. tunnistaa potilaiden suojeluun ja henkiseen vointiin liittyviä tarpeita. 3 Koronahoitokeskuksessa Jemenissä 2020. Saara Pihlaja neuvoi paikallista henkilökuntaa vuodepotilaan kuntoutuksessa. O L A V A . S A LT B O N E S TA R JA K O R H O N E N A N E T T E S E L M E R -A N D R E S E N AVM2_2024_TS.indd 26 AVM2_2024_TS.indd 26 16.4.2024 15.35 16.4.2024 15.35
27 ? KÄÄNNÄ ? satsattu. Myös tutkiva journalismi on auttanut tekemään ihmiskaupan monia kasvoja näkyviksi. – Kehitystä on tapahtunut, mutta se psykologinen mekanismi, jolla hyväksikäyttäjät kontrolloivat uhrejaan, jää edelleen usein piiloon. Ihmiskaupan uhrit ovat harvoin neljän seinän sisällä tai lukkojen takana – he voivat matkustaa samassa junassa tai ottaa takeaway-kahvin samalta tiskiltä kuin kaikki muutkin ihmiset. Uhreja kontrolloidaan esimerkiksi uhkailemalla, kiristämällä tai pitämällä heidät muuten niin vahvassa riippuvuussuhteessa, että he eivät uskalla puhua tilanteestaan ulkopuolisille. – Monet ihmiskaupan uhrit ovat myös syntyperäisiä suomalaisia. Aluksi uhri usein luottaa tekijään, ja tilanne alkaa vapaaehtoisena, mutta pikkuhiljaa se muuttuu alistussuhteeksi. Uhri voidaan pakottaa esimerkiksi myymään seksiä tai tekemään rikoksia, Pihlaja kertoo. Myös pakkoavioliitot ovat yksi ihmiskaupan muoto, ja Pihlajan mukaan ne ovat todennäköisesti huomattavasti tiedettyä yleisempiä. Ihmiskaupan merkkejä opitaan koko ajan tunnistamaan paremmin kaikilla viranomaistahoilla. Tieto ihmiskaupasta lisääntyy, mutta se vie aikaa. – Esimerkiksi poliisiammattikorkeakoulussa on loppumetreillä hanke, jossa esitutkintaviranomaisille on mallinnettu ihmiskauppatutkintaa. Työskennellessäni Rikosuhripäivystyksessä huomasin itsekin, miten sana leviää: mitä enemmän asioista puhutaan, sitä paremmin uhritkin ymmärtävät tilanteensa ja uskaltavat ottaa yhteyttä. Hyvän ja pahan tuolla puolen Saara Pihlaja korostaa, ettei hän ole mikään ”sädekehäinen, aina lempeä ja rakastava auttaja” vaan ammattilainen, joka kamppailee ajoittain myös kyynisyyden ja toivottomuuden tunteiden kanssa. – Palautumisen kanssa on ollut välillä haasteita. Olen pyrkinyt vähentämään suorittamista ja antamaan enemmän aikaa kevyille, mukaville asioille. Perhe ja ystävät ovat minulle hyvin tärkeitä, ja komennuksilta kertyneen lähipiirin kanssa voi käydä läpi ja räntätä mitä tahansa, Pihlaja naurahtaa. Perusmotivaatio työhön eli mahdollisuus auttaa heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa olevia on niin vahva, että se kantaa vaikeiden paikkojen ja kokemusten yli. Tärkeä on myös oma tukiverkosto, jossa isossa roolissa ovat kollegat yhteisillä komennuksilla. – Siellä voidaan purkaa asioita reaaliajassa, ja psykologia on mahdollisuus tavata sekä komennuksen aikana että sen jälkeen. Ammatillinen mielenkiinto on myös iso motivaattori. Olen päässyt paikkoihin, joihin minulla ei muuten olisi ollut mitään asiaa. Punainen Risti auttaa kaikkia, joten konfliktialueella vastaan voi tulla ja on tullutkin sekä taistelijoita että heidän uhrejaan. Toisaalta sekin luo uskoa ihmisyyteen: – Olen kohdannut avustustyöntekijänä satoja ihmisiä, ja kaikki kohtaamiset ovat olleet sellaisia, että siinä ollaan ihmisenä ihmiselle. Oli vastassa sitten brutaalia väkivaltaa kohdannut tai taisteluissa hirvittäviä asioita tekemään ja näkemään joutunut henkilö, kohtaamiset ovat olleet positiivia – jos niin voi tässä yhteydessä sanoa. Hyvyys ja pahuus ovat isoja sanoja. Pihlaja on pohtinut niitä paljon, samoin rajojen häilyvyyttä ja olosuhteiden vaikutusta. Häntä kiinnostaa, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat. – Suomalaisen on helppo sanoa, että ei koskaan tekisi tiettyjä asioita, kuten tappaisi toista ihmistä. Humanitaarisen katastrofin keskellä ymmärtää, että kun kysymyksessä on oma ja perheen säilyminen hengissä, kuka tahansa meistä on valmis tekemään melkein mitä tahansa. ? ”Palautumisen kanssa on ollut välillä haasteita.” Saara Pihlaja Ura: Oikeusministeriön erityisasiantuntija ihmiskaupan vastaisessa työssä. Punaisen Ristin avustustyöntekijänä mm. Syyriassa, Ukrainassa, Jemenissä, Irakissa, Bangladeshissa ja Haitissa. Aiemmin ihmiskaupan erityisasiantuntijana Rikosuhripäivystyksessä. Koulutus: Fysioterapeutti ja kansainvälisen terveystieteen maisteri Uppsalan yliopistosta. Tällä hetkellä meneillään oikeuspsykologian erikoistumisopinnot. Asuu: Helsingissä. Harrastukset: Jazz-musiikki, vintage-mekkojen keräily, taistelulajien harjoittelu ja puuvenevanhuksen hoitaminen. Motto: Kenenkään ei pidä joutua selviytymään yksin. JEMENISSÄ Punaisen Puolikuun työntekijät antoivat Saara Pihlajalle läksiäislahjaksi mekon, joka sopi hänen kokoelmaansa täydellisesti. AVM2_2024_TS.indd 27 AVM2_2024_TS.indd 27 16.4.2024 15.35 16.4.2024 15.35
28 Kesä ja kesäreissut ovat pian täällä. Nappaa tästä näppärät tuotteet reissureppuun! Sommaren och sommarresorna är snart här. Passa på att skaffa praktiska produkter till ryggsäcken! Kotelo-silkkimakuupussi Kevyt ja helppo kuljettaa mukana. 100 % silkkiä. koko: 220 x 90 Puppa-sidensovsäck Lätt och behändig att bära med sig. 100 % siden. Storlek: 220 x 90 79 € Hamam-pyyhe 50 x 70 Pikkupyyhe kulkee kätevästi mukana reissussa. 100 % puuvilla. Hamam-handduk 50 x 70 Liten handduk som behändigt följer med i resväskan. 100 % bomull. 5,90 € Hätäradio valolla ja varavirtalähteellä Virtaa ilman sähköä! Erinomainen tuote mökille, retkelle ja kotiin. Nödradio med ljus och reservströmkälla Ström utan el! En utmärkt produkt för stugan, på utflykten och hemma. 39,95 € Punkinpoistajakortti Poistaa helposti punkit sekä pienet nymfit. Kortissa on mukana suurennuslasi. Litteä, pankkikortin kokoinen kortti on helppo kuljettaa mukana. Fästingborttagningskort Tar enkelt bort fästingar och små nymfer. Kortet har också ett förstoringsglas. Det platta kortet i bankkortsstorlek är lätt att bära med sig. UUTUUS! 5,90 € 25 € 49,90 € Matkailijan ensiapulaukku Mahtuu hyvin reppuun tai retkikassiin ja sisältää kaiken tarvittavan nopeaan hätäensiapuun. Första hjälpen-väska för resenären Ryms bra i ryggsäcken eller utflyktsväskan och innehåller allt som behövs för nödförstahjälpen. Monitoimityökalu All-in-one, 12 toimintoa Erinomainen yleisimmät työkalut sisältävä tuote mökille, reissuun tai kotiin. Ruostumatonta terästä. Flerfunktionsverktyg All-in-one, 12 funktioner En utmärkt produkt som innehåller de vanligaste verktygen för stugan, resan eller hemmet. Rostfritt stål. Kuksa SPR, 1,6 dl Puinen kuksa on kiva pakata mukaan retkelle tai antaa lahjaksi. Kåsa FRK, 1,6 dl En träkåsa är trevlig att packa med på utflykten eller att ge som gåva. 14,50 € 9,90 € Nuotiopannu 0,8 l Erittäin kevyt kahvipannu anodisoitua alumiinia. koko 14 x 15 x 8 cm Kaffepanna för öppen eld 0,8 l Mycket lätt kaffepanna av anodiserad aluminium, storlek 14 x 15 x 8 cm 16,90 € UUTUUS! Retkiruokailuvälineet Kumipuiset retkiruokailuvälineet säilytyspussissa, karabiinihakalla saat pussin kätevästi kiinni reppuun. Utflyktsbestick Utflyktsbestick av gummiträ i praktisk förvaringspåse, som behändigt kan fästas på ryggsäcken med den medföljande karabinhaken. Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 AVM2_2024.indd 28 AVM2_2024.indd 28 16.4.2024 14.19 16.4.2024 14.19
29 ? Lähetä ratkaisusi ristikkoon toukokuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, Avun maailma Hjälpens värld, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 2/2024”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Ristikon 4/2023 voittajiksi arvottiin Kaisu Grönberg Laitilasta ja Gudrun Snellman Pietarsaaresta. Onnittelut voittajille! NIMI: OSOITE: PUHELINNUMERO: RISTIKON 4/2023 OIKEA RATKAISU Ristikko 2/2024 RISTIKKO HANNU NIITTYMÄKI (Numeroa käytetään vain arvonnan voittajien tavoittamiseen.) AVM2_2024_TS.indd 29 AVM2_2024_TS.indd 29 16.4.2024 15.30 16.4.2024 15.30
Lösningarna på korsordet bör sändas inom maj under adress Hjälpens värld, redaktionen, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 2/2024”. Bland insändarna på korsordet 4/2023 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Kaisu Grönberg från Letala och Gudrun Snellman från Jakobstad. Gratulerar! NAMN: ADRESS: TELEFONNUMMER: DEN RÄTTA LÖSNINGEN PÅ KORSORDET 4/2023. S A P E N N O R O R U S T V A N T A R A N Å L A R R E A I S F Ö R E N A D E K N O G A R O M A N E R N A K A N M I L A N O D O A D P A L L S P E R U E Å R A R A A H I T E R D O G A N A N T A L A E R O B E R A A R S Y N D R R A D L E C E B A G A R E N N K O P I A N A G E R A A N S H J U L A R O N KORSORD SOLVEIG SJÖSTEDT 30 (Numret används bara till att nå vinnarna i dragningen.) BOTA NÄSET EJ ÖVERST DEL AV DIKT RESA PLÅGAN PIANO HAR FAR TYG VATTEN UTGAV AVFALL ITU FISK YTA KAN HAN HETA PREP SNYGG FINT FÖR ARTIST STÄPP ÄR VI OFTA KAN STIG VARA VATANEN EJ KROKIG SLIRA STAT BÄR BÄR H-FGÖR VI BREV I ÖRA? RYMDGAS ÖVERFÖRA MAN I VÄST HJÄLPER DJUR RAD FÖR SMÅ BARN GÖR SOLEN VARG AIDA FAUST HÖGSKOLA BESTÄLLA STRÅ TAR PÅ SIG LIMASTAT AVSKY GOD FORM SES I NUNAN HON I UK FÅGEL DRYCK NEJ HAR STO KNACKAR DÖRR MED PÅ NYTT EN MUSA HÄLLA DAL UTAN D SÖTARE I TURKIET Korsord 2/2024 AVM2_2024_TS.indd 30 AVM2_2024_TS.indd 30 16.4.2024 15.30 16.4.2024 15.30
31 ? KÄÄNNÄ ? Kors & tvärs 34 Välkommen till Rödakorsveckan 38 En tid av förnyelse 44 Hälsokunskap i Tadzjikistan DET GLOBALA behovet av humanitärt bistånd är rekordstort och växer hela tiden. Behovet av hjälp fortsätter öka Förra året nådde Finlands Röda Kors internationella bistånd igen hundratusentals människor. DET TOTALA värdet av Finlands Röda Kors internationella humanitära hjälp steg förra året till 44,1 miljoner euro, medan utvecklingssamarbetsprogrammen uppgick till 15,2 miljoner euro. Av det sammanlagda internationella biståndet var 34,4 miljoner finansiering som Finlands utrikesministerium kanaliserade via Röda Korset och 19 miljoner euro medel ur Röda Korsets katastroffond. Europeiska unionen stödde insatserna med 5,8 miljoner euro. Antalet kommenderingar av Finlands Röda Kors internationella biståndsarbetare sjönk från föregående års 189 till 126 år 2023. Bakom nedgången fanns framför allt övergången till längre avtal; den totala mängden biståndsarbetare bibehölls i praktiken på samma nivå. De viktigaste målländerna för den internationella humanitära hjälpen var Ukraina, Afghanistan, Etiopien samt Turkiet och Syrien. I Ukraina var behovet av hjälp fortsättningsvis väldigt stort. Under de två senaste åren har mer än 28 miljoner euro ur Röda Korsets kastastoffond styrts till Ukraina med närområden. Till Ukraina har man också skickat materiellt bistånd från Finland, bland annat tält, filtar, medicinskt material och köksutrustning. Dessutom har man delat ut kontantbidrag som flyktingar själva har kunnat använda till förnödenheter. Finlands Röda kors har också levererat en vårdklinik och tio mobila vårdenheter till Ukraina. I Afghanistan stöder Finlands Röda Kors socialvårdscentraler som upprätthålls av den lokala Röda Halvmånen. I centralerna bor utsatta människor, till exempel ensamma änkor, ensamstående mammor med barn och personer med funktionsnedsättning. Förutom skydd erbjuder socialvårdscentralerna hälsovårdstjänster, utbildning, kontanthjälp och psykosocialt stöd. I Etiopien, som lider av extrem torka, delade Finlands Röda Kors i samarbete med Etiopiska Röda Korset förra året ut kontantbidrag till över 5 000 familjer för att skaffa mat och förnödenheter. Finlands Röda Kors har försett offren för de jordbävningar som i februari förra året orsakade stor förödelse i Turkiet och Syrien med materiellt bistånd i form av bland annat filtar, madrasser, sovsäckar och tält. Till skalvområdet skickades flera biståndsarbetare och katastrofens offer fick hjälp via kontantbidrag. I Latakia i Syrien grundades dessutom en mobil vårdklinik som tog emot cirka 3 000 patienter. KIMMO HOLOPAINEN O L A V A . S A LT B O N E S AVM2_2024_TS.indd 31 AVM2_2024_TS.indd 31 16.4.2024 15.30 16.4.2024 15.30
32 Kors & tvärs Hjälpens värld 3/2024 utkommer den 12 september. JO O N A S B R A N D T T E E M U U LL G R E N K IM M O H O LO P A IN E N VECKAN MOT rasism firades i år 18–23 mars. Den här gången var temat för kampanjveckan att känna igen rasism och ingripa. Färsk information fanns också att få, i och med att Finlands Röda Kors publicerade resultatet av en undersökning som man låtit Taloustutkimus göra. Enligt enkätundersökningen möter människor i Finland mest rasism online och i medier. Av dem som svarade uppgav 82 procent att de bevittnat eller själv upplevt rasism. Av dem sa sig 61 procent kunna ingripa mot rasism och 45 procent av dem som bevittnat rasism uppgav sig ha gjort det. På offentliga platser, som i butiken, i kollektivtrafiken och på gatan, hade 38 procent av dem som deltog i enkäten mött rasism. Fjorton procent uppgav sig ha bevittnat strukturell rasism i rekrytering, på bostadsmarknaden eller i tjänster. Enligt vår enkätundersökning är det unga och unga vuxna som har mest mod att ingripa mot rasism. Av de personer mellan 15 och 24 år som deltog i enkäten uppgav mer än hälften att de ingripit mot rasism som de bevittnat och 78 procent trodde sig klara av att ingripa vid behov. – Det är fint att unga så här starkt signalerar att de kan ingripa mot rasism. Men ansvaret ska inte bara falla på unga. De unga vill också själva att vuxna mer aktivt ska ingripa mot rasism, säger Sanna Saarto , planerare av Röda Korsets verksamhet mot rasism. – Rasism skadar hela samhället och påverkar också de människor som rasismen inte direkt är riktad mot. Under veckan mot rasism delade man i normal ordning också ut utmärkelserna Fördomsfri föregångare för att lyfta fram dem som främjar humanitet och likabehandling. Utmärkelserna beviljas av Finlands Röda Kors distrikt. I år gick utmärkelser bland annat till Marhaban-centret som upprätthålls av Tammerfors lutherska församlingar och Tammerfors domkyrkoförsamling, företagskläckeriet Spot i Vanda som är inriktat på invandrare, den Naapuri-verksamhet som drivs av Mannerheims Barnskyddsförbunds lokalavdelning i Somero samt Marthaföreningarna Variskankaan Martat i Kajanaland och Lapin Martat i Lappland. KIMMO HOLOPAINEN Unga är mest redo att ingripa mot rasism Under Veckan mot rasism uppmuntrades folk att ingripa mot rasism och vi tackade aktörer som främjar likabehandling. ENLIGT en enkät som Finlands Röda Kors låtit göra är det unga och unga vuxna som känner sig tryggast att ingripa mot rasism. Stöd efter vad som hände i Bäckby Finlands Röda Kors beredskapsgrupp av psykologer och det psykiska stödet larmades att bistå myndigheterna efter skjutningen i Viertolan koulu i Bäckby i Vanda i början av april. Psykologernas beredskapsgrupp gav elever och anhöriga i skolan stöd och dessutom hade Röda Korsets volontärer inom psykiskt stöd jour i närområdet och erbjöd samtalshjälp till personer som chockats av skolskjutningen. Jourhavande krishjälp erbjöds också unga och deras närmaste per telefon, online och på plats i Röda Korsets skyddshus för unga. Anonym samtalshjälp för unga i åldern 12–29 år erbjöds också online i chatten Sekasin. Kedjereaktionen trampar hjälp Röda Korset cykelkampanj Kedjereaktion inleds igen vid Valborg. Kedjereaktionen ingår som förut i Finlands största cykelkampanj Kilometrikisa (Kilometerkampen), en lättsam cykeltävling som är öppen för alla. I Röda Korsets Kedjereaktion höjer olika arbetsoch kompisgrupper konditionen genom att cykla och samlar samtidigt in medel för att hjälpa klimatförändringens offer. I år riktas bidragen till Östafrika, en region som lider av svår torka. Läs mer och anmäl dig: kilometrikisa.fi (endast på finska) RÖDA KORSETS psykiska stöd hjälper när det är kris. KEDJEREAKTIONEN gör kondition och världen bättre. AVM2_2024_TS.indd 32 AVM2_2024_TS.indd 32 16.4.2024 16.39 16.4.2024 16.39
33 ? KÄÄNNÄ ? TE EM U U LL G R EN Järjestäjä : Suomen Punainen Risti • Käytännö n toimeenp anija: Tavara-arp a ry • Arpajaise t järjestetä än Poliisihallit uksen 8.2.2024 myöntäm ällä luvalla RA/2024 /195 • Luvan voimassa oloaika ja arpojen myyntiaik a on 2.5.–1.11.2 024 koko maassa Ahvenanm aata lukuun ottamatta • Koneellin en arvonta on suoritettu kaikkien myynniss ä olleiden arpojen kesken • Voittojen määrän ja sekoituks en on valvonut Helsingin poliisin edustaja Tavara-arp a ry:n tiloissa • Arpoja on myynniss ä yhteensä 600 000 kpl, voittoja on yhteensä 120 358 kpl ja voittojen yhteenlas kettu arvo on 1 261 673 euroa. Voitot on lunastetta va 2.1.2025 menness ä. Arpajaiste n tuotto käytetään Suomen Punaisen Ristin toiminnan tukemise en. Vinn och hjälp. Voita ja auta. Arrangör: Finlands Röda Kors • Anordnare i praktiken : Tavara-arp a ry • Lotteriet arrangera s med tillstånd som beviljats den 8.2.2024 av Polisstyre lsen RA/2024 /195 • Tillstånde t är i kraft och lotterna säljs 2.5–1.11.2 024 i hela landet utom på Åland • Maskinell lottning har utförts bland alla lotter som är till försäljnin g • Vinsterna s antal och blandning har övervaka ts av en represent ant av Helsingfo rs polis härad i Tavara-arp a ry:s lokalitete r • Samman lagt 600 000 lotter finns till försäljnin g, antalet vinster är samman lagt 120 358 st. och vinsterna s samman lagda värde är 1 261 673 euro. Vinsterna skall lösas ut senast 2.1.2025 . Intäktern a från lotteriet används till att stöda Finlands Röda Kors verksam het. 6 € 6 € Suurarpa Storlott 2024 2024 Suosiiko onnetar sinua? Suomen Punaisen Ristin arvat tuovat onnea muillekin kuin voittajille . Niiden tuotoilla koulutam me vapaaehto isia, jotta heillä on valmius auttaa äkillisissä onnettom uusja kriisitilant eissa. Har du turen på din sida? Finlands Röda Kors lotter bringar lycka även för andra än vinnarna. Med intäktern a utbildar vi frivilliga för att de ska ha beredska p att hjälpa i plötsliga olycksoch krissituati oner. Plasmagivning inleddes i Vanda Efter en paus på flera år har Blodtjänst igen gjort det möjligt att donera blodplasma. Plasmadonation, också kallat plasmaferes, går annars till som vid en blodgivning, men apparaten tar endast blodets plasma till vara och återbördar röda blodkroppar och trombocyter till givarens blodomlopp. Ur plasman urskiljs livsviktiga råvaror för läkemedelsproduktion. Till exempel för patienter som lider av allvarliga motkroppsbrister är plasmaläkemedel den enda behandlingen. Behovet av de här medicinerna växer i hela Europa. Plasma kan man ge om man gett helblod minst en gång tidigare. För närvarande är det möjligt att donera blodplasma endast i Vanda, på Blodtjänst i Jumbo-Flamingo. Läs mer: blodtjanst.fi E LI N A M A N N IN E N B LO D T JÄ N S T Allt fler får ge blod på arbetstid DET ÄR ett år sedan Blodtjänst lanserade certifikatet som ett erkännande för de arbetsplatser som gör det möjligt att att ge blod på arbetstid. – Arbetsplatser som möjliggör blodgivning inom ramen för arbetet är viktiga aktörer i blodtjänsthelheten. Genom dem får vi nya givare som blir en del av gemenskapen av blodgivare, säger Katarina Stendahl , som basar för finansiella tjänster samt hållbarhet och ansvar på Blodtjänst. För en arbetsgemenskap är beslutet att tillåta blodgivning på arbetstid ett sätt att visa samhällsansvar. Att ge blod är också ett enkelt och förhållandevis snabbt sätt att hjälpa. Arbetsgemenskaper kan själva fatta beslut om villkor för besöket på blodgivningen, till exempel hur många gånger man kan ge blod på arbetstid per år. Bland de arbetsgemenskaper som tagit i bruk arbetsplatscertifikatet finns arbetsplatser i olika storlek och branscher. En av dem är Riihimäki stad, som blev den första kommunala arbetsgivaren att tillåta blodgivning på arbetstid för hela personalen. Bakom idén fanns de anställda. – Av personalen fick vi flera förfrågningar om det skulle vara möjligt att ge blod på arbetstid, säger Riihimäki stads chef för personalutveckling Päivi Ojanen . – Vi tog upp frågan tillsammans och konstaterade att det passar bra i in i stadens värderingar och självbild som arbetsgivare. Vi vill vara en schysst och ansvarsfull arbetsgivare. IIRA HARTIKAINEN Blodtjänsts arbetsplatscertifikat har tagits i bruk i närmare 300 arbetsgemenskaper. HAR DU REDAN BLODTJÄNST-APPEN? I Blodtjänsts app Luovuttajan sovellus (Givarens app, tillsvidare bara på finska) kan man kolla sin egen blodgrupp, tidigare blodgivningar och tidpunkten för nästa möjliga blodgivning samt hemoglobinvärden som uppmätts vid blodgivningar. Blodtjänsts meddelanden om undantagstillstånd får man också via appen direkt till telefonen om man ger tillstånd för aviseringar. Du kan ladda ner den senaste 1.2-versionen av appen gratis på Google Play och App Store. BLODTJÄNSTS arbetsplatscertifikat är ett erkännande för arbetsplatser som axlar sitt samhällsansvar genom att tillåta blodgivning på arbetstid. Storlotteriet drar i gång i början av maj Röda Korsets Storlotteri drar igång igen den andra maj. Lotterna kostar sex euro styck och postas i buntar på fem lotter till Röda Korsets medlemmar och stödjare. Mottagarna kan lösa in lotterna eller sälja dem vidare. I år skickas 600 000 lotter ut. Sammanlagt berättigar de till 120 358 vinster med ett totalvärde på 1 261 673 euro. Intäkterna från Storlotteriet används till att stödja Finlands Röda Kors verksamhet. 22 231 PERSONER engagerade sig i frivilligarbete för Finlands Röda Kors under förra året. KÄLLA: FRK:S VERKSAMHETSSTATISTIK 2023 TE EM U U LL G R EN Järjestäjä: Suomen Punainen Risti • Käytännön toimeenpanija: Tavara-arpa ry • Arpajaiset järjestetään Poliisihallituksen 8.2.2024 myöntämällä luvalla RA/2024/195 • Luvan voimassaoloaika ja arpojen myyntiaika on 2.5.–1.11.2024 koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta • Koneellinen arvonta on suoritettu kaikkien myynnissä olleiden arpojen kesken • Voittojen määrän ja sekoituksen on valvonut Helsingin poliisin edustaja Tavara-arpa ry:n tiloissa • Arpoja on myynnissä yhteensä 600 000 kpl, voittoja on yhteensä 120 358 kpl ja voittojen yhteenlaskettu arvo on 1 261 673 euroa. Voitot on lunastettava 2.1.2025 mennessä. Arpajaisten tuotto käytetään Suomen Punaisen Ristin toiminnan tukemiseen. Vinn och hjälp. Voita ja auta. Arrangör: Finlands Röda Kors • Anordnare i praktiken: Tavara-arpa ry • Lotteriet arrangeras med tillstånd som beviljats den 8.2.2024 av Polisstyrelsen RA/2024/195 • Tillståndet är i kraft och lotterna säljs 2.5–1.11.2024 i hela landet utom på Åland • Maskinell lottning har utförts bland alla lotter som är till försäljning • Vinsternas antal och blandning har övervakats av en representant av Helsingfors polis härad i Tavara-arpa ry:s lokaliteter • Sammanlagt 600 000 lotter finns till försäljning, antalet vinster är sammanlagt 120 358 st. och vinsternas sammanlagda värde är 1 261 673 euro. Vinsterna skall lösas ut senast 2.1.2025. Intäkterna från lotteriet används till att stöda Finlands Röda Kors verksamhet. 6 € 6 € Suurarpa Storlott 2024 2024 Suosiiko onnetar sinua? Suomen Punaisen Ristin arvat tuovat onnea muillekin kuin voittajille. Niiden tuotoilla koulutamme vapaaehtoisia, jotta heillä on valmius auttaa äkillisissä onnettomuusja kriisitilanteissa. Har du turen på din sida? Finlands Röda Kors lotter bringar lycka även för andra än vinnarna. Med intäkterna utbildar vi frivilliga för att de ska ha beredskap att hjälpa i plötsliga olycksoch krissituationer. AVM2_2024_TS.indd 33 AVM2_2024_TS.indd 33 16.4.2024 16.39 16.4.2024 16.39
34 Glädjen i gemensam aktivitet Hur få fler medlemmar och frivilliga i avdelningen? I Mänttä har man hittat på sådant som gör att många engagerar sig på och blir kvar. TEXT MINNA HOTOKKA BILDER MIKKO VÄHÄNIITTY ALLTID REDO att hjälpa. Eeva Ala-Heikkilä (t.v.), Hellevi Ahoniemi och Mervi Rannos tröttnar inte på att planera ny verksamhet i avdelningen. D et är lätt att hitta till frivilligcentralen Riihikallio. Det rosa trähuset står alldeles intill pappersfabriken i Mänttä och med sin äldre arkitektur skiljer det sig från sin omgivning. I farstun möts vi av leende kvinnor i röda västar. Hur i all världen kan en vanlig rödakorsavdelning ha det så här fint? – Hellevi, du känner till historien på djupet, säger Eeva Ala-Heikkilä , nuvarande ordförande för avdelningen i Mänttä till sin föregångare, Hellevi Ahoniemi . Ahoniemi har varit med i rödakorsavdelningen i Mänttä i över 40 år. Hon säger att det var fabrikörssläkten Serlachius som lät bygga Riihikallio år 1916. Röda Korset blev hyresgäst i huset år 1990. När pappersfabriken tio år senare ville avyttra fastigheten bestämde sig avdelningen för att köpa huset. Det gick ändå så att R. Erik och Bror Serlachius Stiftelse donerade köpesumman till avdelningen. – Släkten Serlachius höll på den tiden sina beskyddande vingar över avdelningen. Familjens medlemmar har tyckt att Röda Korsets verksamhet är viktig och velat stödja den, säger Ahoniemi. Ala-Heikkilä uppskattar släktens insats. – Egna lokaliteter ger oss många möjligheter, säger hon. Och möjligheter finns det gott om i avdelningen i Mänttä. Överraskande livskraftig Avdelningens frivilligcenter och den loppmarknad som finns i anslutning till centret är öppna alla vardagar, liksom det kafé som avdelningen driver på vårdcentralen. En eftermiddag i veckan ordnar avdelningen bingo och serverar lunchgäster förmånlig husmanskost. Kommunens äldre och grupper med specialbehov får hjälp av avdelningens reservgårdskarlstjänst och utbildade rödakorsvänner hälsar på folk som är ensamma. Vid evenemang i regionen har Mänttäborna hand om första hjälpen-jour. – Jag skulle säga att det här är en överraskande livskraftig avdelning, säger Eeva Ala-Heikkilä. För närvarande har avdelningen över 200 medlemmar och av dem ställer ett trettiotal regelbundet upp som volontärer. En viktig del utgörs också av deltagare i arbetsprövning och personer som verkar i avdelningen med lönesubvention. Många Rödakorsveckan 6–12.5 AVM2_2024_TS.indd 34 AVM2_2024_TS.indd 34 16.4.2024 15.30 16.4.2024 15.30
35 ? KÄÄNNÄ ? Hon minns alltid att säga att man inte förbinder sig att delta i verksamheten genom att bli medlem. Annars kan folk bli rädda. – Alla fattar inte att medlemskap är en annan sak än att ställa upp som frivillig. Även om det är viktigt för verksamhetens fortbestånd att hitta dem som tar ansvar så varnar de aktiva i Mänttä noga mot att pressa någon. Var och en får vara med precis så mycket som passar en själv. Blicken på barn och unga I Mänttä har man lärt sig att synlighet på orten ger nya medlemmar och aktiva händer i avdelningen. I somras tappade en minnessjuk åldring bort sig i Mänttä. Då ordnade Ahoniemi en infoträff om Frivilliga räddningstjänsten. Där fick man veta hur man kunde delta i efterspaningsarbetet i Röda Korsets led. – Vi fick flera nya frivilliga i vår första hjälpenoch beredskapsgrupp. I vanliga fall informerar avdelningen om sin verksamhet på sociala medier. De aktiva medlemmarna håller också lokaltidningens redaktion informerad om sina satsningar och strävar efter att samarbeta med andra på orten, som skolelever och andra organisationer. – Det lönar sig att vara med i evenemang som drar folk i olika åldrar, sammanfattar Ala-Heikkilä. Genom program för barn som presenterar verksamheten når man också föräldrar som har händerna fulla med livspusslet. I Mänttä har man funderat på att Röda Korset även på riksnivå borde fästa mer uppmärksamhet vi att nå barn och unga. För barn i de lägre klasserna finns Reddie Kids-klubbar, men vad händer sen? Ala-Heikkilä och Ahoniemi hoppas att Röda Korset ska ta efter den väg vidare som till exempel scouting erbjuder barn och unga. Idén är att man går med när man är liten och så finns det något att göra i alla åldersgrupper tills man är vuxen. – Varför ska vi hitta på allt på nytt när någon annan redan har tänkt ut det hela? Att vinna över och hålla kvar Vid rekrytering av medlemmar och frivilliga är det bra att minnas att det bara är början på en gemensam färd att an skriver upp ett nytt namn. Om nykomlingen inte känner sig välkommen kan relationen till Röda Korset bli avlägsen eller tyna bort. I avdelningen i Mänttä tar man kontakt med en ny medlem eller volontär så fort hen har anmält sig. – Jag tackar för intresset och ger alternativet att man kan ringa upp mig eller titta in i Riihikallio. Jag säger att man kan föreslå en lämplig tid för mig, säger Ahoniemi. Mervi Rannos som ville bli rödakorsvän var glad åt att kontakten kom fort. – Hellevi berättade genast när nästa vänutbildning skulle ordnas. Det gäller att inte heller glömma dem som är gamla i gamet. I avdelningen i Mänttä brukar man tacka sina volontärer med en efterjulfest som ordnas i januari. I början av juni markerar man betessäsongens öppning med grillfest, våfflor och spel. Att ha trevligt tillsammans skapar vi-anda och stärker engagemanget för verksamheten. – Inte kan det alltid vara bara arbete, betonar Ahoniemi. I en avdelning med en hel del sysselsättningsverksamhet krävs visserligen också en del pappersexercis. Både Ahoniemi och Ala-Heikkilä medger att det ibland känns tungt. Rödakorsdistriktet hjälper dem ändå att orka. blir frivilliga när deras arbetsinsats är över. En av dem är avdelningens nuvarande ordförande. – Jag konstaterade att det här var så bra att det är värt att stödja, säger Ala-Heikkilä. Vill du bli medlem? Mervi Rannos är en av avdelningens nyaste frivilliga och sitter nu också i avdelningens styrelse. Hon blev intresserad av vänverksamheten efter att ha gått i pension: i den nya vardagen ville hon ha något trevligt att göra och fler sociala kontakter. – Om någon som är ensam blir glad åt vår tid tillsammans så är jag redo att vara med. Genom vänverksamheten blev Rannos bekant med ”en underbar äldre dam”. Deras träffar är väldigt givande, tycker hon. – Hon berättar sådant som jag inte minns eller vet och det är alldeles härligt! De frivilliga i avdelningen i Mänttä andas glädje och iver när de berättar om vad som händer i avdelningen och vad de har märkt att fungerar. Avdelningen lägger mycket uppmärksamhet på medlemsvärvning. Eeva Ala-Heikkilä nämner möjligheten att bli medlem så fort hon träffar folk i Riihikallio eller något evenemang. – Det ska vara lika naturligt som att jag frågar om någon vill ha mer kaffe. Inte behöver man göra det svårt och inte ska man ta illa upp om någon tackar nej. Erfarenheten visar att det mest effektiva sättet att värva medlemmar är just i det personliga mötet. Ala-Heikkilä brukar presentera sig med några meningar och berätta vad ett medlemskap ger. MERVI RANNOS ställer upp som försäljare på loppmarknaden. EN GÅNG i veckan är det matdag i Riihikallio. Irma Nahkala förestår köket den här gången. ”Man ska inte göra det svårt att be någon vara med.” AVM2_2024_TS.indd 35 AVM2_2024_TS.indd 35 16.4.2024 15.30 16.4.2024 15.30
36 Tack till alla gamla och välkommen alla nya! Rödakorsveckan firas i år 6–12 maj. – Jag har alltid fått stöd när jag har ringt upp distriktet, säger Ahoniemi. Som en andra familj Nuförtiden talas det mycket om att förtroendeuppdrag och talkoinsatser tenderar att landa på samma människor. Det ökar risken för att de som engagerar sig blir trötta. Hellevi Ahoniemi har varit ordförande i hela 17 år och även nu sitter hon i avdelningsstyrelsen. Vad är det som får henne att ställa upp år efter år? Ahoniemi skrattar och säger att Röda Korset har blivit en livsstil för henne. – Inte kan man kalla det hobby längre. Jag upplever att den här gemenskapen har blivit som familj och släkt för mig, för mina egna släktingar bor långt borta. När Ahoniemi i sin ungdom flyttade till Mänttä kände hon ingen på orten. Hon kände sig utanför och det var svårt att bli bekant med folk. – Jag minns att jag grät många gånger. Men i Röda Korset hittade hon den gemenskap där ingen kollade på vem jag är och varifrån jag har kommit. Ahoniemi brinner för första hjälpen-verksamhet och för henne är det viktigt att man får hjälpa andra inom Röda Korset. Naturligt läge att vakna I början av april firar vi igen Rödakorsveckan. Teman i år är att presentera verksamheten i hemlandet, att bjuda in nya frivilliga och att tacka de volontärer som deltar i verksamheten. Ahoniemi och Ala-Heikkilä tycker att Rödakorsveckan är en naturlig tidpunkt att tacka medlemmar och frivilliga för deras värdefulla insats. Samtidigt erbjuder temaveckan ett strålande tillfälle att höja profilen. – Minst en gång om året är det bra om avdelningarna vaknar upp och gör reklam för vad de gör, säger Ahoniemi. Avdelning i Mänttä brukar traditionellt ordna en vårbasar under Rödakorsveckan. I samma veva bjuder man in medlemmarna på kaffe. Även i år blir det åtminstone en basar. ? D en traditionella Rödakorsveckan i början av maj återvänder i år till sina rötter. Temat vardagstrygghet tar ett steg bakåt och frivilligheten är igen på topp. De viktigaste målen under veckan är att tacka volontärer för deras värdefulla insats, att göra Finlands Röda Kors lokala verksamhet känd och bjuda in nya aktörer att delta i vår givande och viktiga frivilligverksamhet. Rödakorsveckan firas årligen den vecka som den åttonde maj infaller, eftersom det är Röda Korsets grundare, schweizaren Henry Dunants födelsedag. Under veckan är volontärerna i Röda Korsets avdelningar i fokus. De presenterar verksamheten på sin ort och berättar om Röda Korset. I år uppmuntras avdelningarna att locka en stor publik till evenemang bland annat med Nallesjukhus för familjens minsta och Hjälparkurser som lär ut grunderna i första hjälpen. Frivilliga som redan deltar i verksamheten minns avdelningar och distrikt genom att ordna tackfester och rekreationsdagar. En speciellt lämplig tidpunkt att tacka volontärer är dagen som inleder Rödakorsveckan, den 6 maj, då Finlands Röda Kors ordnar ett riksomfattande seminarium om neutralitet, Puolueeton tila (Neutralt rum). I samband med evenemanget hör vi bland annat ordförande Elli Aaltonen och generalsekreterare Eero Rämö. Artistgäst är Ilta. Evenemanget ordnas på Helsingfors stadshus klockan 17–18 och sänds direkt online. KIMMO HOLOPAINEN Mer information: rednet.rodakorset.fi/ veckan LEENA PETÄJISTÖ (t.h.) och Mervi Rannos granskar de rajgräsodlingar som de gjort tillsammans med frivilliga inom vänverksamheten. HELLEVI AHONIEMI var med i Röda Korsets verksamhet redan som barn tillsammans med sin pappa. Hon har också länge varit ordförande i avdelningen i Mänttä. V IL LE S A LO N E N Rödakorsveckan 6–12.5 AVM2_2024_TS.indd 36 AVM2_2024_TS.indd 36 16.4.2024 15.30 16.4.2024 15.30
37 ? KÄÄNNÄ ? För välbefinnande eller mot att må dåligt? Medborgarorganisationerna borde allt mer göra socialt stöd till ett led i alla sina verksamhetsformer. I det finns också Finlands Röda Kors styrka – och framtid. MINA TANKAR om framtiden bygger på den verksamhetsstrategi för Finlands Röda Kors som godkändes vid stämman i Joensuu i somras. I strategin slår vi fast tre huvudmål för vår verksamhet. Det första av dem lyder: Hjälpen finns nära. Vårt mål är att Röda Korset ska vara Finlands ledande beredskapsorganisation och att all vår verksamhet bidrar till vår hjälpberedskap. Det betyder att allt vi gör och vår hjälp ska synas i människors liv som bättre välbefinnande. Vi vill att vi har en hög lokal beredskap att hjälpa, oberoende av var en kris inträffar, och för det förbereder vi oss genom utbildning, övning och stöd till frivilliga. Vi betonar också i all vår verksamhet hållbarhet för natur och klimat. Samtidigt måste vi ändå anpassa det växande hjälpbehovet efter våra resurser. I vår verksamhet behöver vi fler människor i alla åldrar och i synnerhet unga människor. För korta insatser och för längre tid, enligt varje individuell volontärs möjligheter. BEHOVET AV hjälp står i direkt förhållande till den offentliga välfärdsstatens förmåga att svara på människors behov. Vi ser redan nu att behovet av mathjälp har ökat och att ensamhet och marginalisering blir allt vanligare. Arbete, utbildning och delaktighet är ett välfärdskapital för varje medborgare, men det är allt färre som har det kapitalet. Jag är ingen profet, men jag bedömer att ökad ojämlikhet, utslagning, marginalisering, nedslagenhet, ångest och ensamhet är tecken på ett växande behov av välbefinnande. Samtidigt minskar de offentliga resurserna och organisationsfältets ekonomiska resurser. DET FINNS ingen orsak att dröja med att förnya våra verksamhetsmetoder. Vi behöver en tydlig vägkarta som tar fasta på den fråga jag ställer i rubriken: ska vi satsa våra resurser på sådan hjälp och stöd som gör att människor mår och orkar bättre, eller kommer vi med hjälp när en individs resurser redan är slut, när ensamhet och irrelevans har kommit ikapp och vardagen närmast handlar om överlevnad? Vi kunde göra det som den offentliga välfärdsstaten borde ha gjort redan för länge sedan: satsa på att människor ska må bra och främja hälsa och välbefinnande i stället för att bara ta hand om människor som mår dåligt. Alla kalkyler visar att det skulle minska de interna motsättningarna i samhället, stärka gemenskapen och till och med öka sysselsättningen. Då och då är det bra att fråga sig om alla våra sätt att hjälpa hör hemma i dagens värld. Kan vi öka verksamheter som bidrar till välbefinnande? Använder vi våra människors kunnande på bästa sätt inom olika verksamhetsformer? Behövs all förvaltning och alla osynliga gränser mellan olika enheter inom vår organisation? JAG ÄR en stor anhängare av Röda Korsets ensamhetsbarometer. År ut och år in visar resultatet av barometern att ensamhet är vanligt i alla befolkningsgrupper och att orsakerna är många. Det handlar om svåra livssituationer, bräckliga sociala nätverk, mediernas påverkan på hur folk känner sig, dålig tillgång till service – och mycket annat. Medborgarorganisationerna borde därför allt mer göra socialt stöd till ett led i alla sina verksamhetsformer. I det finns också Finlands Röda Kors styrka – och framtid. Kolumn Elli Aaltonen Skribenten är ordförande för Finlands Röda Kors styrelse, tidigare chef för FPA och doktor i samhällsvetenskaper. AVM2_2024.indd 37 AVM2_2024.indd 37 16.4.2024 15.54 16.4.2024 15.54
38 Behovet av hjälp ska styra DAGAR BLIR ofta långa. Den dag vi intervjuar Eero Rämö ska han bland annat presentera resultatet av en likabehandlingsenkät för personalen, den här gången på distans. E ero Rämö utsågs till Finlands Röda Kors nya generalsekreterare förra året, när Kristiina Kumpula gick i pension. Rämö tog över i oktober och är historiskt ung som generalsekreterare, bara 37 år gammal, men han känner Röda Korset som sin egen ficka. – Jag tror jag var 13 år när jag gick en kurs i första hjälpen. Det var där det började, säger Rämö. – Utbildaren rekommenderade att man skulle hålla kunskaperna uppe i Röda Korsets första hjälpen-grupp. Jag gick dit, men de sa att jag var lite för ung. I stället gick jag med i ungdomsgruppen. Några år senare satt Rämö redan i styrelsen i rödakorsavdelningen i Träskända och sen blev han ombedd att gå med i Röda Korsets riksomfattande ungdomskommitté. I olika förtroendeorgan var han med i 15 år på raken: styrelsemedlem, styrelsens vice ordförande och till slut fullmäktigeordförande. Men Rämö var inte bara ett ”styrelseproffs”. Vid sidan av förtroendeposterna engagerade han sig i så gott som alla Röda Korsets verksamheter från första hjälpen och beredskap till utbildning i humanitär rätt. – I riktigt alla verksamheter har jag inte varit med, men inom alla verksamhetssektorer nog. Vardagen som volontär känner jag. Rämö har blivit magister i både juridik och teologi vid Helsingfors universitet och arbetade tidigare som kommunikationschef och utvecklingschef vid Finlands Friidrottsförbund. Därifrån rekryterades han till kommunikationsbyrån Tekir, som specialiserar sig på samhällspåverkan. Innan Rämö utsågs till generalsekreterare var han vice vd på Tekir. Rämö säger att det är Röda Korsets principer och värderingar som har gått hem hos honom. Engagemanget i Röda Korset har han inte fått i arv, för som barn var den enda kontakten till organisationen i närkretsen att hans mamma var blodgivare. – Varje människas dignitet, det oförytterliga människovärdet. Det kommer kanske allra mest från mina faroch morföräldrar. I synnerhet min morfar var alltid med och ordnade talko, ställde upp som frivillig och hjälpte andra. Med uppdraget som utgångspunkt Under sina första månader som generalsekreterare har Rämö besökt alla Röda Korsets distrikt och institutioner och försökt träffa så många frivilliga och anställda som möjligt. – Trots att grunderna – som organisationens mål och principer – är bekanta, så har jag i praktiken varit borta i sex år. En hel del har hunnit förändras, säger Rämö. – Först ville jag höra mig för om vad folk tänker på fältet: vad har gått framåt, vad har eventuellt gått åt något annat håll? Vid valet av en ny generalsekreterare för Röda Korset betonades förändringsledarskap och en förnyelse av verksamhetsformerna ganska tydligt. Hurdana förändringar står vi alltså inför? Eero Rämö framhåller att han inte har någon färdig modell eller en ny struktur i sinnet – och att det inte heller borde vara så i det här skedet. Generalsekreterare Eero Rämö vill öppna dörrar för nya hjälpare. Om vad vi är vana vid styr verksamheten mer än behovet av hjälp är något på tok. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER LEENA KOSKELA AVM2_2024_TS.indd 38 AVM2_2024_TS.indd 38 16.4.2024 15.32 16.4.2024 15.32
39 ? KÄÄNNÄ ? EERO RÄMÖ, juridiska rådgivaren Jani Leino och Elina Almila på väg till Utrikesministeriet för att diskutera en internationell Röda Korset-konferens. EERO RÄMÖ försöker pricka in alla sina möten mellan nio och 18. Längst fram Johanna Hossa från Utrikesministeriet. RÖDA KORSETS generalsekreterares arbete kan jämföras med ett ganska stort företags vd. – Därför har vi precis inlett distriktsrundor och seminarier för volontärer och medlemmar, så att alla genuint får delta i samtalet och ge sitt bidrag till i vilken riktning Finlands Röda Kors borde röra sig. Rämö påminner om att reformen av verksamhetsformerna enligt verksamhetsstrategin är något som ska ske under stämmoperioden på tre år. Ett obestridligt faktum är att alltför många mätare pekar åt fel håll: Antalet medlemmar i Röda Korset sjunker, det glesnar i leden av volontärer och unga söker sig inte till verksamheten. – Verksamhetsmiljön förändras med sådan fart att vi behöver öka takten ganska mycket. Den goda nyheten är att det finns ganska stort samförstånd om utmaningarna. Det finns vilja och beredskap att förnyas, säger Rämö. Han uppmanar folk att tänka på framtiden med Röda Korsets uppdrag och principer som utgångspunkt. Röda Korsets principer är inte uppställda i den ordning de är av en slump. Först kommer humanitet och opartiskhet. De är etiska val, värderingar som hela Rödakorsrörelsen har uppstått för att främja. Den tredje principen, neutralitet, är i sin tur en verksamhetsprincip, något som ska möjliggöra biståndsarbete i alla situationer. Det finns många strukturer och sätt att arbeta som finns med i enhet efter enhet i Röda Korset, år ut och år in. Det finns styrelser och verksamhetsgrupper, stadgeenliga möten och verksamhetsplaner. I vilken utsträckning tjänar de verkliga behov? I vilken grad handlar det om vad vi är vana vid? undrar Rämö. – Jag vet av egen erfarenhet att vi tenderar att bli fast i hur saker och ting alltid har gjorts. Nöjer vi oss med att byta årtal på verksamhetsplanen eller stannar vi faktiskt upp och funderar över om vi gör effektiva saker? Rämö utmanar oss att alltid först tänka på behovet av hjälp. Vilka är de utsatta människor i den egna näromgivningen som Röda Korset borde hjälpa? Vem är utslagen? Vem är i behov av hjälp? Först efter det är det dags att tänka på vilka strukturer som bäst stöder hjälparbetet. Låg tröskel Undersökningar visar att frivilligarbete fortfarande intresserar finländare. Eero Rämö påpekar att till exempel Marthorna får nya medlemmar, liksom också försvarsföreningarna. Varför då inte Röda Korset? – Det har blivit lite en vana att som ett mantra upprepa att folk inte längre vill förbinda sig vid verksamhet eller bli medlemmar, och det är ett farligt sätt att tänka, tycker Rämö. – Om man ser på antalet som registrerar sig via tjänsten Oma Röda Korset så finns det nog ganska många människor där som knackar på dörren. Till exempel i samband med coronakrisen och vid mottagandet av flyktingar från Ukraina så hade vi många fler som ville engagera sig än vad vi klarade av att ta emot. Kanske felet ligger i att vi försöker tvinga in folk i en gammaldags mall, något som inte längre funkar, åtminstone inte för alla? Den traditionella rödakorsmodellen har varit att man först styr in intresserade på utbildning och efter det kan de engagera sig i verksamhetsgrupper. Rämö tycker att vi måste fundera på hur hög tröskeln blir. – Vi måste komma på hur vi kan erbjuda intresserade olika uppgifter på ett mångsidigt sätt. Det är också helt okej att någon vill komma och prova på verksamheten utan långa utbildningar eller att förbinda sig. – Om jag lite spetsar till det: Hur många av oss skulle vara redo att gifta sig utan att gå på några dejtar först? Jag vågar också påstå att det är just den konkreta upplevelsen av att hjälpa och av att möta dem som får hjälp som är det bästa sättet att få folk engagerade i Röda Korset. Ett exempel som Rämö lyfter fram är Röda Korsets mathjälp, som har vuxit kraftigt de senaste åren och där det inte råder brist på frivilliga. Med stöd från mer erfarna volontärer kan i praktiken vem som helst delta i verksamheten och klara av det. – Hur mycket behöver man på riktigt utbilda folk för att de ska kunna dela ut matkassar? Eller dela ut vattenflaskor och filtar till asylsökande till exempel på ett flygfält eller vid gränsen? Vi har väldigt mycket riktigt kunniga människor inom till exempel första omsorgen. Om var och en tar med sig till exempel en ny frivillig så har vi fördubblat vår beredskap i den situationen, säger Rämö. Klart att det finns risker i att arbeta med oerfarna frivilliga, men var finns det inte risker när man jobbar med människor? – Jag tycker att den större risken är att våra dörrar inte är tillräckligt öppna för nya hjälpare. Då är risken att vi snart inte kan hjälpa någon överhuvudtaget. – Och dessutom, vi har redan i flera tiotals år utan utbildning gett Röda Korsets anseende, varumärke och till och med pengar i händerna på tusentals människor i samband med Hungerdagen. Varför skulle det vara svårare än så att komma med i annan verksamhet – ens för att prova? ? ”Vi behöver öka takten ganska mycket.” AVM2_2024_TS.indd 39 AVM2_2024_TS.indd 39 16.4.2024 15.32 16.4.2024 15.32
40 D e första symptomen gällde synen. Hannele Cantell firade sin 50-årsdag med en resa till London för att se en Champions League-match i fotboll tillsammans med en vän. Dessvärre såg det ut som om det var 40 man som sprang omkring på plan i stället för 20. Det var ett bekant symptom; ett par år tidigare hade Hannele sett dubbelt i samband med en teaterföreställning. Efter ett halvår av undersökningar fick hon då diagnosen myasthenia gravis, en sällsynt autoimmun sjukdom. Den gör att kroppen producerar för mycket av vissa antikroppar och det stör den normala muskelstyrningen. Till exempel kan ögonens muskler mot kvällen tappa kontrollen vilket kan få den drabbade att ofrivilligt rulla med ögonen. Den gången upphörde symptomen ändå som genom ett under ganska fort efter diagnosen. I ett par års tid kunde Hannele nästan glömma bort hela saken. Tills resan till London och dubbelseendet återvände. I samma veva började Hannele få kramper i magmusklerna och ömmande lår. Myasthenia gravis orsakar ändå snarare slappa än spända muskler, så Hannele fick genomgå nya undersökningar. Det visade sig att Hannele Cantell hade ytterligare en väldigt sällsynt autoimmun sjukdom, SPS eller Stiff Person Syndrome, ett stelhetssyndrom som på finska tidigare kallades tinasotilastauti, tennsoldatssjukan. Personer med SPS drabbas emellanåt av att psykiska eller fysiska stimuli kan få musklerna att stelna. I värsta fall orsakar skovet handlösa fallolyckor. Efter att ha fått sin ytterst osannolika dubbeldiagnos började Hannele skriva ner sina tankar. Anteckningarna resulterade i en bok, Sekunnit ennen kaatumista (utgiven av Tuuma-kustannus 2022). I boken, som på svenska kunde heta ungefär Sekunderna innan jag faller, beskriver Hannele hur sjukdomen har förändrat hennes liv och självbild. ”Varför ska jag i allt vara undantaget? [---] Jag kunde naturligtvis inte förstå att det här bara var en försmak av det virrvarr av känslor, stimuli, smärtor, rädslor och muskelfunktioner som under de kommande åren skulle förändra mitt liv”, skriver Hannele. Experimentella vårdformer Hannele Cantell berömmer neurologerna på HUS, både dem som jobbade på polikliniken och dem på det som blev hennes fristad, avdelning 6, där hon inom rimligt kort tid hade Plasmaläkemedel fick Hannele på fötter Inför sin femtioårsdag insjuknade Hannele Cantell, 55, i två ytterst sällsynta sjukdomar. Medan hennes vänner firade halvseklet med löpskor och kompasser var en rollator och invalidpension Hanneles framtid. Tack vare en behandling som bygger på plasma från blodgivare har Hanneles symptom ändå lindrats så hon har kunnat fortsätta jobba. TEXT IIRA HARTIKAINEN FOTO LEENA KOSKELA fått sina två diagnoser. Diagnoserna gjorde att neurologerna testade en uppsjö av vårdmetoder på henne. Problemet var att Hanneles två sjukdomar orsakar motsatta problem. När man försökte lindra ett symptom kunde det leda till att ett annat symptom blev värre. Immunoglobulinpreparat är mediciner som framställs av plasma från blodgivare. De används i vården av flera olika autoimmuna sjukdomar. Även Hannele fick i ett tidigt skede immunoglobulin i droppform. ”Det måste hjälpa, det är ju så dyrt också”, tänkte hon. Men det visade sig att det första vårdexperimentet måste avbrytas eftersom det orsakade svåra biverkningar. – Det kändes tröstlöst, för då var det mitt sista halmstrå och i kamratgrupper hade jag hört att många hade fått hjälp av immunoglobulin, säger Hannele. Äntligen i balans Sjukdomen gick i vågor och sommaren 2021 var en vågkam. I sin bok berättar Hannele att hon hade två dosetter med läkemedel med sig vart hon än gick: ”Vem har två dosetter och är under 55? I båda är facken så fulla att det är svårt att skjuta upp plastlocken.” Hannele beskriver sitt tillstånd som att hon var ”i krypskick”. Sjukdomen gjorde att hon var rädd och kände panik inför situationer där hon kunde falla okontrollerat. ”Till all tur har händerna fungerat hela tiden.” AVM2_2024.indd 40 AVM2_2024.indd 40 16.4.2024 14.22 16.4.2024 14.22
41 ? KÄÄNNÄ ? ”Jag föll omkull, jag gjorde mig illa och jag kämpade med mina symptom. Med min funktionsnedsättning slogs jag med skjutdörrar, med höga trappsteg, med att gå över gatan, med bilar som rörde sig och med platser där det inte fanns trappor.” Hannele blev erbjuden sjukpension, men hon ville absolut fortsätta att jobba inom lärarutbildningen på Helsingfors universitet. När hela universitetet på grund isolering i samband med coronapandemin övergick till distansarbete var det en räddning för Hannele, var sjukdom var speciellt svår just då. – Till all tur har mina händer fungerat hela tiden, så jag har kunnat jobba vid datorn, förutsatt att jag har fått vila vid behov. Om jag hade varit tvungen att ta mig till universitetet när det var som värst hade jag tvingats ta sjukledigt, minst, säger Hannele. Till slut började man misstänka att symptomen orsakades av en obalans i immuniteten. En läkare beslöt sig för att prova på immunoglobulinbehandling på nytt, men nu i kombination med kortisondropp. Behandlingsdagarna på sjukhuset var tunga, men efter några månader började behandlingen ha effekt. Sjukdomens vågrörelse vände mot det bättre. ”Ibland kom till och med dagar då jag inte tänkte på min sjukdom alls. På stugan gick jag med kryckor längs en smal stig från övre huset till bastun så det visslade om det. Helt ensam.” HANNELE CANTELL är en skrivande människa så hon började teckna ned sina tankar efter att ha fått sin diagnos. Hennes erfarenheter blev en bok om svår sjukdom och medkänsla. AVM2_2024.indd 41 AVM2_2024.indd 41 16.4.2024 14.22 16.4.2024 14.22
42 Fakta: Att ge plasma ? ? Plasma kan man donera vid Blodtjänsts verksamhetsställe i Jumbo-Flamingo i Vanda. Maskinell plasmadonation sker genom plasmaferes. Det går till som vid en blodgivning, men apparaten tar till vara endast blodets plasma och återbördar röda blodkroppar och trombocyter till givarens blodomlopp. ? ? Det tar ungefär 45 minuter att donera blodplasma. Med kaffe efteråt är det bra att reservera en dryg timme för besöket. ? ? Plasma kan man ge om man gett helblod åtminstone en gång tidigare. Plasmagivaren måste väga minst 60 kilo och ha ett viktindex på högst 40 BMI. ? ? Vid plasmadonation är villkoren för lämplighet som givare i princip de samma som för blodgivare. Karenstiderna för utlandsresor eller boende utomlands behöver ändå inte beaktas. ? ? Vid plasmagivning spelar blodgruppen ingen roll, eftersom plasman delas upp i komponenter som används som råvara för läkemedel. I synnerhet givare som har glodgrupperna AB+ eller B+ uppmuntras att bli plasmagivare, eftersom blod ur de grupperna mer sällan än andra behövs i patientvården. För andra blodgrupper är det bästa sättet att hjälpa patienter att fortsätta med vanlig blodgivning. 42 AVM2_2024.indd 42 AVM2_2024.indd 42 16.4.2024 14.22 16.4.2024 14.22
43 ? KÄÄNNÄ ? Brist på mediciner Under de senaste några åren har Hanneles symtom gradvis lättat. Tack vare fungerande daglig medicinering och den kortisonoch immunoglobulinbehandling hon får på sjukhus en gång i månaden är hennes symptom under kontroll. Nervvärk har Hannele fortfarande, men den kan hon leva med. – Mina mediciner behöver jag absolut och jag märker genast om jag inte har tillgång till dem, säger hon. För Hanneles del har läkemedelstillgången inte varit ett problem, trots att det i Europa i flera års tid har varit brist på plasmamediciner, i synnerhet immunoglobulinpreparat. Europa producerar för närvarande bara kring 60 procent av den plasma som behövs. Största delen av plasman i världen samlas i nuläget in i USA. Coronapandemin minskade tillgången på plasma ytterligare samtidigt som behovet av plasma som råvara för mediciner har ökat. De europeiska blodbankernas sammanslutning European Blood Alliance, Europarådet och EU-kommissionen har konstaterat att det finns ett behov att samla in mer plasma i Europa och minska beroendet av utländska råvaror. I Finland har Blodtjänst svarat med att i början av det här året inleda plasmaferesverksamhet. För närvarande går det ändå att ge plasma bara i den nya Blodtjänstlokalen i Jumbo-Flamingo i Vanda. Årets alumn 2024 Hannele Cantell utsågs i år till Årets alumn vid Helsingfors universitet som erkänsla för att hon har lyft funktionsnedsättning och likabehandling på universitetet. – För mig själv är det viktigt att jag får synas på min arbetsplats med min sjukdom och min rollator. Tack vare god vård har jag hållit mig arbetsför och trots att plasmamediciner är dyra så skulle det bli ännu dyrare om jag hade tvingats gå i pension och bara förlita mig på funktionshinderstjänster, säger Hannele. Hennes man har gett blod regelbundet hela sitt vuxna liv och efter Hanneles diagnos har också familjens vuxna söner blivit aktiva blodgivare. – Jag känner att det är mitt ansvar att påminna alla i min närmaste krets om hur viktigt det är att ge blod! Läkemedel för många behov I mmunoglobuliner är antikroppar, proteiner som försvarar kroppen mot sjukdomsalstrare. I autoimmuna sjukdomar vänder sig våra försvarsmekanismer felaktigt mot kroppens egna vävnader. När en patient får en stor dos normala immunoglobuliner försvagas verkan från de immunoglobuliner som orsakar sjukdomen och symtomen försvinner eller lindras. – Behandlingen påverkar så att säga ”över inflammationsreaktionen” genom att neutralisera motkroppar och ämnen som förmedlar inflammationen samt genom att påverka celltrafiken, förklarar Mika Saarela, avdelningsläkare på HUS Neurocentrum. Immunoglobulinbehandling sätts till exempel in i samband med vård av polyradikulit, inflammatoriska sjukdomar i det perifera nervsystemet och flera autoimmuna neurologiska sjukdomar i det centrala eller perifera nervsystemet. Det terapisvar man kan uppnå beror enligt Saarela på sjukdomen. – I vissa sjukdomar förändras sjukdomsbilden som en följd av behandlingarna, i andra blir sjukdomsreaktionen lindrigare. En del patienter behöver behandlas bara en gång, andra regelbundet. Ibland behövs en ny behandling bara om sjukdomen bryter ut på nytt. I Finland är det klart specificerat när och hur immunoglobulinbehandling kan ges. Bristen på plasmaråvara i Europa och det höga läkemedelspriset har enligt Saarela inte påverkat vem som får vård. – När indikationen finns påverkar priset inte tillgången till behandling hos oss. ? Hannele Cantell följer med när studerande Kreetta Uusitalo övar hjärt-lungräddning. HANNELE CANTELL är tacksam för den neurologiska vård och kortison-immunoglobulinbehandling hon har fått på HUS. AVM2_2024.indd 43 AVM2_2024.indd 43 16.4.2024 14.22 16.4.2024 14.22
44 Resumé D et råder en spänd stämning i skola nummer 3 i byn Kaznok. Eleverna i klassrummet håller i kanterna på sina pulpeter och sneglar på varandra. Någon fnissar till. Plötsligt ljuder en siren och spänningen får utlopp: eleverna greppar pulpeterna hårdare, skramlar med dem med kraft mot golvet och skriker. Rummet fylls av ett enormt oväsen. Det som pågår är skolans katastrofberedskapsövning. Man övar en potentiell nödsituation: en jordbävning, något som ofta drabbar bergiga Tadzjikistan. Efter att ha illustrerat jordskalvet med sitt skrammel springer eleverna i ett led ut i korridoren och vidare ut på skolgården. Ansvarselever hjälper skadade skolkamrater att ta sig ut ur klassen och för dem till filtar som har bretts ut på en plan. Där får de första hjälpen mot skadorna. Inom kort kör en ambulans fram till skolans port och eleverna bär de kamrater som är värst däran på bårar till förstahjälparna Kunskaper i första hjälpen behövs En av dem som bär en bår är niondeklassaren Abubakri Bakhtiyor . Han leder skolans Skaka pulpeterna och spring ut I Tadzjikistan sprider skolelever kunskap om hur man förbereder sig på naturkatastrofer, ger första hjälpen och sköter sin hälsa. TEXT SARI HÄKKINEN FOTO VEERA LEHTO-MICHAUD katastrofberedskapsteam som består av 20 elever. Tadzjikistans Röda Halvmåne utbildar medlemmarna i teamet att klara av stora och små olyckor. Röda Halvmånens katastrofberedskapsoch hälsoarbete får stöd genom medel som samlats in under Finlands Röda Kors Näsdagen-insamling. – Vi har mycket erfarenhet av nödsituationer och vi vet hur man ska agera när något sådant händer. Här inträffar till exempel lerskred, jordbävningar, jordskred i bergiga trakter och så eldsvådor, säger Abubakri. Liksom medlemmarna i beredskapsteamet är Abubakris lärare volontär inom Röda Halvmånen. Tillsammans sprider de sitt kunnande till alla i skolan genom att ordna beredskapsövningar och lära ut kunskaper i första hjälpen. Att kunna första hjälpen är viktigt i en region där barn och unga deltar i så gott som allt hushållsarbete och till exempel vallar djur på branta bergssluttningar. Eleverna sprider i sin tur kunskaperna vidare i sina egna familjer. I BYN KAZNOK i Tadzjikistan övar eleverna vad de ska göra om en jordbävning inträffar. EFTER FÖRSTA HJÄLPEN förs de som har de värsta skadorna vidare med ambulans. Rent vatten hjälper flickor På gården på grannskolan några kilometer längre bort är det tyst i dag, för här är det provperiod. Men 15-åriga Amina Ahmatbekova har kommit till skolan för att visa vad Röda Halvmånen har fått till stånd på skolan. På den stora gården finns det två vattenpunkter. – Vi har två ställen för handtvätt, ett får små och ett för stora barn, säger Amina stolt. Tillgång till rent vatten är ingen självklarhet i Rashtdalen, där en del människor tvingas ta sitt hushållsvatten ur diken. Klimatförändringen gör dessutom att glaciärerna i bergen smälter och vattenförråden krymper. På Aminas skola är rent vatten viktigt inte bara som dricksvatten. I och med att man kan tvätta sig i skolan kan flickorna gå i skola även när de har mens. Tadzjikistans Röda Halvmåne har låtit bygga ett skilt tvättrum för flickor. – Tack vare det har v nu färre smittsamma sjukdomar och vi behöver inte längre gå hem för att tvätta oss under mensen, säger Amina. Som volontär i Röda Halvmånen informerar Amina andra elever i skolan bland annat om hur man förebygger smittsamma sjukdomar och ger första hjälpen. Med flickorna talar man i synnerhet om hygien i samband med mensen. Tack vare frivilliga som Amina har man i många byar i Rashtdalen lyckats bryta tabut om flickors och kvinnors menstruation. Tidigare har flickorna dragit sig för att tala om mens, till och med med sina mammor. Amina är stolt över att hon är volontär. – Många har frågat varför jag gör frivilligarbete. Jag svarar att jag vill att vårt samhälle ska vara friskt, förklarar Amina. ? ”Jag är volontär för jag vill att vårt samhälle ska må bra.” AVM2_2024_TS.indd 44 AVM2_2024_TS.indd 44 16.4.2024 15.33 16.4.2024 15.33
45 ? KÄÄNNÄ ? Resumé K ari Ratilainen , 60, började på allvar fundera på testamentsfrågor för ett par år sedan. Han visste att han sannolikt skulle lämna efter sig ett par lägenheter och placeringsbilar, sådant som blir en nätt summa för en testamentstagare. Men vem? – Jag har inga bröstarvingar och mina närmaste släktingar klarar sig bra på det de har. Jag började tänka att jag hellre med mitt arv skulle hjälpa sådana människor som på riktigt lider nöd och behöver hjälp, säger Ratilainen. På nätet letade han efter organisationer som tar emot testamentsdonationer och valde till slut Finlands Röda Kors. Det kändes som ett bra alternativ, eftersom det är en stor och känd organisation som också kan hjälpa effektivt ute i världen. – Jag valde att specifikt rikta in mitt arv på internationellt bistånd genom Röda Korsets katastroffond, för jag vill hjälpa människor i nöd i samband med stora kriser. Nu pågår till exempel kriget i Ukraina och i framtiden kommer det säkert fler motsvarande kriser. Testamente hjälper nödlidande Kari Ratilainen bestämde sig för att testamentera egendom till välgörenhet och rekommenderar det samma för andra. TEXT OCH BILD PÄIVI TOLONEN Testamente på ort och ställe Ratilainen beställde hem Röda Korsets testamentsguide, men han hade så mycket på gång att den blev liggande i en låda. När han senare tittade i lådan hittade han guiden på nytt. – Då bestämde jag att det här var något som jag skulle fås gjort. Jag ringde till Mia Ekström som är sakkunnig i testamentsfrågor på Röda Korset och sa att jag ville göra en testamentsdonation. Ekström gav Ratilainen kontaktuppgifter till Hannes Snellmans juridiska byrå, som pro bono hjälper med testamenten till organisationer. Inom kort blev det en träff med en jurist och testamentet gjordes upp på en gång. Testamentsexpert Mia Ekström säger att Röda Korsetsfår ett par dussin testamentsdonationer per år. Värdet på donationerna varierar från några hundra upp till hundratusentals euro. Som allmännyttig organisation betalar Röda Korset ingen skatt på testamentsdonationerna, så även mindre bidrag går i sin helhet till det goda ändamålet. Största delen av bidragen riktas antingen till hemlandsverksamheten eller till katastroffonden. KARI RATILAINEN gjorde upp ett testamente för att hjälpa nödlidande eftersom han inte har barn eller nära släktingar som behöver stöd. – Ibland vill folk närmare specificera vilka de vill hjälpa med sitt testamente. Barn, unga och åldringar ligger ofta nära om hjärtat, liksom också invånarna i de egna hemtrakterna, säger Ekström. Om givaren vill testamentera något till ett väldigt specifikt ändamål rekommenderar Ekström att man tar kontakt med Röda Korset och kollar att bestämmelsen i testamentet är tydlig och passar in på organisationens verksamhet. Röda Korset kan inte ta emot donationer där målet eller villkoren står i strid med organisationens principer eller om donationen förutsätter kunskaper som Röda Korset inte har . Sköt saken i tid Mia Ekström säger att givare har varit nöjda med att man via Röda Korset kan hitta en opartisk jurist som gratis hjälper en att göra upp testamentet. – Samtidigt ser juristen till att testamentet uppfyller de formkriterier som lagen kräver, säger Ekström. Hon tycker att varje vuxen borde kolla hur hens egendom fördelas utan ett testamente och vid behov göra upp ett sådant. När livssituationen eller ens syn förändras kan man alltid uppdatera testamentet. – Många som har gjort ett testamente säger att det är en lättnad när man får något gjort som man länge har tänkt på. Även Kari Ratilainen är nöjd över att testamentsärendet har blivit åtgärdat medan han är vid sina sinnes fulla bruk och kan göra det han vill. – Jag rekommenderar det här för alla som har egendom men inga bröstarvingar eller nära släktingar i behov av hjälp. Jag tycker att hjälpa nödlidande är det ädlaste en människa kan göra, säger Ratilainen. ? AVM2_2024_TS.indd 45 AVM2_2024_TS.indd 45 16.4.2024 15.33 16.4.2024 15.33
46 Vuosien takaa ? Åren går Miten suhtaudumme vanhuksiin? ”Suomessa arvostetaan vieläkin liiaksi menevää, liituraitapukuista miestä. Koko yhteiskunta tuntuu pyörivän vain hänen ympärillään. Jokaisella meistä on ollut tai meille tulee omat ”kolmenkympin” tai ”neljänkympin” kriisimme, mutta vanha ihminen on käynyt nämä kriisit jo läpi. Vanhusta olisi arvostettava samalla lailla kuin nuorempiakin. Vanhus ikään kuin katsoo alas laaksoon, kun hän samalla vielä kipuaa vuorta ylös.” SUOMEN PUNAINEN RISTI 2/1984 Sosiaalisihteeri Annikki Korhonen toivoi 40 vuotta sitten asennemuutosta yhteiskunnan suhtautumisessa vanhuuteen. Kehitystä on sittemmin tapahtunut – mutta onko se ollut parempaan suuntaan? Hur förhåller vi oss till åldringar? ”I Finland ser vi fortfarande alltför mycket upp till den framgångsrika mannen i kritstrecksrandig kostym. Hela samhället verkar snurra runt honom. Var och en av oss har haft eller kommer att få våra personliga kriser vid 30 eller 40, men en gammal människa har redan passerat de kriserna. Vi borde uppskatta åldringar på samma sätt som vi gör yngre personer. En åldring ser så att säga ner i dalen samtidigt som han fortfarande klättrar upp för berget.” FINLANDS RÖDA KORS 2/1984 Saako teillä luovuttaa verta työajalla? Lue lisää ja tule mukaan: veripalvelu.fi/ tyopaikkasertifikaatti Socialsekreterare Annikki Korhonen önskade för 40 år sedan en attitydförändring i hur sam-hället ser på ålderdom. Sedan dess har samhället förändrats – men har det varit till det bättre? Elvytyskoulutusvälineet Tammedilta Ambun laadukkaat ja kestävät elvytysnuket huippumoderneilla palautejärjestelmillä. Tuoteperheestä löydät toimivat ratkaisut ensiavun perusopetuksesta sairaalatason ALS-simulaatiokoulutukseen. Skannaa QR-koodi www.tammed.fi/ambu myynti@tammed.fi | 03 260 6530 | www.tammed.fi AVM2_2024.indd 46 AVM2_2024.indd 46 16.4.2024 14.27 16.4.2024 14.27
48 Ketjureaktio on osa Kilometrikisaa Kisa starttaa toukokuussa. Ilmoita joukkueesi, yritys tai kaveriporukka, mukaan osoitteessa kilometrikisa.fi ja liity samalla mukaan Ketjureaktioon. Sinä pyöräilet CO 2 -päästöt vähenevät 4 kg/25 km, kun auto jää kotiin 25 km Yrityksesi lahjoittaa 1 €/poljettu 25 km 1 € Punainen Risti kohdistaa lahjoitukset ilmastoriskien vähentämiseen ja sopeutumiseen Luonto ja ihmiset kiittävät -4 kg/CO 2 Poljetaan yhdessä ilmastonmuutosta vastaan – Auta meitä saavuttamaan ennätyspotti ilmastotyöhön! Ketjureaktio AVM2_2024.indd 48 AVM2_2024.indd 48 16.4.2024 14.27 16.4.2024 14.27