Costa Alegre 1 Costa Alegre Irtonumero 5 € Paikallisuus ihmisläheisyys ajankohtaisuus HYVÄN MIELEN RANNIKOLLA TARINOITA, TIETOA JA TERVEYTTÄ Sisaruussuhteet mietityttävät monia Abreun Pilvipeitto Uutuutena sanaristikko Tulinen Danny-show Lehti täynnä yllätyksiä
Costa Alegre 3 Costa Alegre on aatteellisesti sitoutumaton aikakauslehti. Aineistopäivät ja ilmoitusten koot ilmoitetaan internetsivuilla. Kustantaja ei vastaa avustajien mielipiteistä. Asiatiedoissa on nojattu artikkeleissa mainittuihin tietolähteisiin. Kaikkien lehden aineistojen lainaaminen on kielletty ilman kustantajan kirjallista lupaa. Tekijänoikeuslainsäädännön mukaan kustantajalla on tekijänoikeus suunnittelemiinsa ja laatimiinsa ilmoituksiin. Lehti ei vastaa tilaamattomista kirjoituksista eikä kuvista eikä ole velvollinen säilyttämään niitä. Lehti ei vastaa taloudellisesti paino yms. virheiden aiheuttamasta vahingosta. Huomautukset tulee tehdä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Jos ilmoitus jää em. syistä pois lehdestä, on lehdellä velvollisuus ainoastaan palauttaa maksettu ilmoitushinta. Kuva: Mikko Mäntyniemi Yllättävä tapaaminen K un lähtee avoimin mielin liikkeelle, voi törmätä yllättäviin ihmisiin. Näin kävi minulle, kun lähdin ystävättäreni houkuttelemana käymään Kotkassa kirjallisuustapahtumassa. Edessäni seisoi sukulainen, joskin kaukainen, mutta aivan sukulaisen oloinen mies. Yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteitakin on. ”Merihullulle” laivan perämies sukulaisena on mukava juttu. Muutakin yllättävää on kesän aikana tapahtunut. Korot ovat laskeneet, ja asuntokauppa on alkanut pikkuhiljaa virota. Yllätykset eivät ole aina mukavia, vaan välillä selkäpiitä karmivia. Kanarian saarilla torakat ja luteet ovat lisääntyneet ilmaston lämpenemisen ja kosteuden seurauksena. Olen reissannut menneen kesäkauden ajan runsaasti eri puolilla Suomea. Erilaiset asiat ovat vieneet muun muassa Pohjois-Karjalaan, Pirkanmaalleja Tukholmaan. Pääkaupungin taidemuseotarjonta on omaa luokkaansa enkä voi koskaan jättää käymättä Ateneumissa tai muissa mielenkiintoisissa museoissa. Etukäteen emme tiedä, mitä ensi talvi tuo tullessaan. Sataako Espanjassa lunta vai paistaako aurinko kuumasti. Miten talvikoti on selvinnyt yksikseen tai keitä ihmisiä muuttolinnut voivat taas tavata tutuissa ympyröissä. Lehti pitää sisällään monenlaisia yllätyksiä. Yksi on se, että tämä on vapaasti luettavissa Lehtiluukussa. Lukijatoiveiden mukaan lehdessä on myös sanaristikko. Hyvää syksyn alkua kaikille! Sinikka Halttunen päätoimittaja
4 Costa Alegre
Costa Alegre 5 Abreun Pilvipeitto on rohkea kuvaus tyttöjen tiestä nuoruuteen Eija Kupiainen Tie lapsuudesta aikuisuuteen ei ole helppo. Erityisen tukala voi olla esiteiniyden aika. Tätä elämänvaihetta kaikkine hapuiluineen kuvaa espanjalainen kirjailija Andrea Abreu kirjassaan Pilvipeitto. Kirjailija Andrea Abreu on syntynyt vuonna 1995 Teneriffan saarella. Kuvaaja: Lilia Ana Ramos Martin Kulttuuricoctail
6 Costa Alegre A breu on nuori kirjailija, syntynyt Teneriffan saarella vuonna 1995. Hän on itse ollut esiteini noin vuonna 2005, ja tätä aikaa kuvaavat kirjan tapahtumatkin. Nuoruuden kasvukivuista on tehty kirjoja tämän tästä, mutta Abreun kirja on poikkeuksellisen. Se on hyvin omaperäinen ja keskittyy paljolti ruumiillisuuteen. Kuvaus on siekailematonta, räävitöntä ja estotonta. Espanjassa kirja ilmestyi vuonna 2022 ja herätti lukijoiden keskuudessa laajaa kohua. Kirjailijan tyyli on kursailemattomuudessaan ollut espanjalaisille ennen kokematon. Kirjan päähenkilöt ovat kaksi kymmenvuotiasta tyttöä, Isora ja hänen ystävänsä, jota Isora nimittää sanalla shit. Muuta nimeä kuin shit ei kirjan minä-muotoisella kertojalla ole. Tytöistä Isora on rohkea, röyhkeä ja karkea. Hän on despootti, jonka suorasukaisuutta ja epämuodollisuutta ystävä shit ihailee ja kadehtii. Shit puolestaan on alistuja. Ystävyydessään tytöt ovat kuitenkin erottamattomat. Tytöt asuvat Teneriffalla ja kirjan alussa he ovat juuri päässeet kesälomalle. He haahuilevat tylsistyneinä kotitienoollaan. He leikkivät välillä barbeilla ja tekevät havaintoja kaduilla vaeltavista kulkukoirista. He kommentoivat naapureidensa edesottamuksia, lähinnä sillä perusteella, mitä ovat vanhemmilta vaivihkaa kuulleet. Kirja alkaa kuvauksella, kuinka Isora syö ja syö, kärsii ylipainosta ja oksentaa. Hänellä on kaiketi syömishäiriö. Abreu kuvaa tyttöjen heräämistä ruumiillisuuteen, haparointia kohti seksuaalisuutta. Kääntäjä käyttää sanaa hinkutus, kun tytöt alkavat löytää ruumiin iloja. Abreu kuvaa hyvin tyttöjen tietoja tai lähinnä tietämättömyyttä. Seksuaalisuuden heräämisessä ollaan jonkin kummallisen äärellä, se kiinnostaa ja kiehtoo ja myös ällöttää. Tietämättömyys, ennakkoluulot ja vanhempien ihmisten taikauskoisuus tuovat nuorten elämään lisää sekamelskaa. Tytöt tekevät omia tulkintojaan ja johtopäätöksiään, jotka ovat aivan muuta kuin vanhemmat kuvittelevat ja toivovat. Toisaalta kirjan esiteinit tietävät joistakin asioista paljon enemmän kuin heidän vanhempansa ja aikuiset ymmärtävät. Andrea Abreu kuvaa tyttöjen elämää todentuntuisesti ja vahvasti. Mitään ei peitellä, mikään ei pidättele, mitään tabuja ei tyttöjen kesken ole. Kirja on välillä vastenmielistä luettavaa, mutta taitavan kirjoittajan tekstissä on vahva imu. On luettava eteenpäin jotta näkee, mihin kaikki päättyy. Kirjailija jättää paljon lukijan oman tulkinnan ja ymmärryksen varaan. Sanomisia, tapahtumia ja käänteitä ei selitellä, ei pohdita syitä ja seurauksia, vaan kaikki vain tapahtuu. Isora asuu uskovaisen ja taikauskoisen isoäitinsä Chelan kanssa, sillä hänen oma äitinsä on kuollut oman käden kautta. Isoäiti käyttää tyttärentyttärelle puhuessaan rumaa kieltä, nimittää Isoraa muun muassa luntuksi. Isoran ystävän, shitin vanhemmat ovat alati töissä ja tämänkin tytön perään katsoo isoäiti. Shitin äiti siivoaa turistien asuntoja ja isä rakentaa loma-asuntoja. Ystävykset elävät vaatimattomissa oloissa ja ympyrät ovat pienet. Tulevaisuuden toiveista ei puhuta, kun sellaisia ei liene näköpiirissä. Turistien mukavan elämän ja tyttöjen elinolojen välillä on räikeä epäoikeudenmukaisuus, mutta tytöt kuittaavat sen toteamalla, että turistit ovat tyhmiä ja siivottomia. Saarella vierailevien turistien mukava elämä uima-altaan reunalla on heille tavoittamatonta. Espanjassa ei ole tavatonta, että isovanhemmat kaitsevat lastenlapsiaan. Maassa onkin kirjan ilmestyttyä herätty keskustelemaan, kuinka kohtaamattoman kaukana isovanhempien ja nykyteinin maailmat ovat toisistaan. Abreu kuvaa hienoin kääntein Kanarian saarten ilmiöitä, kuten harmaata, paikallaan pysyvää pilvimassa. Kirjan nimi Pilvipeitto tarkoittaa saaren yllä jatkuvasti olevaa painavaa pilvimattoa. Kirjailija kuvaa myös Teiden tulivuorta taitavaa symboliikkaa käyttäen. Tulivuori on purkautuessaan pidättelemätön ja arvaamaton, kuin nuoruuteen heräävä tyttö. Tulivuorenpurkauksen voi nähdä kyvyttömyytenä hallita tunteitaan, ajatuksiaan ja tekemisiään. Tapahtumat seuraavat toisiaan villisti, hetken mielijohteesta. Espanjaksi kirjan nimi on Panza de burro, suomeksi aasin vatsa. Kirjassa Panza de burro on kadun nimi tyttöjen kotitienoolla. Kirjan on kääntänyt espanjan kielestä suomeksi Sari Selander. Käännöstyö on ollut haastava urakka, sillä Abreu on kirjoittanut kirjan Teneriffalla käytetyllä murteella. Kirjan kustantaja on Siltala. "...ulkomaalaiselta käyt perimässä maksun kun osaat kerran englantia, minä kun puhun vain kristittyjen kieltä, Isora vastasi mummolleen okei bitch, menen just, bitch…" Pilvipeitto s. 18. "Minne helvettiin ootte menossa? Rannalle, bitch, Isora vastasi. Chela tempaisi sandaalin jalastaan ja oli heittämässä sillä Isoraa samalla kun huusi, että minä kohta lennätän sinut omin käsin sinne, saakelin lunttu." Pilvipeitto, s. 40. "Chela sanoi hauveli niin kuin ihmiset joilla on lämpimiä tunteita koiria kohtaan, vaikka totuus on, että meidän kulman mammat eivät piitanneet koirista pätkän vertaa...he inhosivat niitä ja kohtelivat niitä yhtä huonosti kuin aviomiehiään, jotka notkuivat päivät pitkät Antonion baarissa lipittämässä viiniä ja lätkimässä korttia." Pilvipeitto, s. 50.
Costa Alegre 7 Paha poika Veijo Leino Näin lähtivät ... käsi kädessä, kuin Nalle Puh ja Nasu auringonlaskuun. Kuva: Alexas Foros. Pixabay.
8 Costa Alegre M ihin tämä maailma oikein on menossa? Turmioon, arvaan minä. Myönnän, että tuo on yksi homehtuneimpia ja turhimpia kliseitä, mutta nyt kerrankin se sopi tilanteeseen. Nimittäin satuin kohdalle ja näin, kun poika heitti kivellä ikkunan säpäleiksi. Ei minun nuoruudessani – ei heitelty ainakaan ilman lupaa. Ja lupaa ei saatu eikä pyydetty. Tai no... meinasin muistaa jotain, mutta ei nyt aleta saivartelemaan... Nappasin poikaa hihasta kiinni, ettei pahalainen karkaisi. Pulleaa, noin kymmenvuotiasta jullia. Hänen poskensa punastuivat niin, että suurten pisamiensa kanssa ne olivat kuin kaksi kärpässientä. Hän tuijotti minua kuin räjähtämäisillään pullistelevaa dynamiittipötköä. Väkeä alkoi heti kerääntyä ympärillemme kuin heitä sikiäisi koko ajan lisää. Hellitin otteen pojasta, hän ei olisi enää väkijoukosta päässyt livistämään. – Kiven heitti, sanoin, – tuosta klasin läpi. – Voi taaivaas, ulisi talonmies. Joka ei ollut talonmies vaan nainen. Tynnyrimäinen viisikymppinen nainen, vanhapiika, joka oli nuorena ollut välillä ystävällinenkin, oli joku kuullut huhuttavan. Moraaliltaan häntä pidettiin hyvämaineisena. Epäilijöitä ei juuri ollut ilmaantunut, asia oli helppo uskoa. – Eikös tuo ole sen maalarin kakara, B-rapusta, jatkoi talkkari. – Minä annan tukkapöllyä tuollaiselle hulikaanille, isänsä ei kuitenkaan välitä... – Ei ole maalarin poika! Hän tuijotti minua kuin räjähtämäisillään pullistelevaa dynamiittipötköä. Huutaja oli arvokkaan oloinen mies, hieman harmaata ohimoilla, kauluspaita ja suorat housut. Mies joka näytti viisaammalta kuin puu täynnä pöllöjä. Hän jatkoi: – Tuo on pankinjohtajan poika. Osuuspankin. Oikein hyvin hoidettu konttori onkin. – Ai. Vai niin, yllättyi talkkari ja nykäisi nopeasti pojan tukkapehkoa lähentelevän kätensä pois, kuin olisi liian kuumaa pesuvettä kokeillut. – No, mutta älä tee tuollaisia, niitä on ilkeä siivoilla... Poika itse ei ollut sanonut vielä sanaakaan. Nyt hän nosti katseensa maasta ja aloitti: – Ei isä ole pankinjoht... – Ei ole pankinjohtaja, huusi pieni mies väkijoukosta. Pieneen vartaloon antoi ulkonäköä hänen nenänsä, joka oli muhkea kuin se olisi ollut ensin ja sitten mies kasvanut siihen kylkiäiseksi. Mies oli pukeutunut haalareihin ja roikotti työkalupakkia kädessään. – Eiköhän tuo ollut sen Koneja Pelti Oy:n hitsarin autonröttelössä, kun se kävi korjauttamassa sitä meillä tossa... – Ahaa! Huijata yritti. On siinä rikollisen alku. Talkkari alkoi taas suuttua ja kun se suuttuu, käy kateeksi eläintenkesyttäjää leijonahäkissä, hän on sentään turvassa muilta ihmisiltä. Talkkari alkoi taas lähestyä uhkaavasti syytettyä. Avukseen hän näytti saavan alueen verotarkastajan, viisikymppisen, salkomaisen pitkän miehen, joka oli niin ilkeä, että toivoi kotijoukkueen häviävän naapurikylää vastaan pelatessa. Nämä kaksi tarttuivat käsivarsista poikaa, jonka suupielet jo nykivät itkun pidättelystä. Havaitsin väkijoukon hyväksyvän rangaistustoimenpiteen aloittamisen varsin yksimielisenä. Tässä ei kännisiä tarvita. Tämä asia on selväpäisten hoidettava. – Meinaattekhos polliisipäällikön poikaa uskalthaa roimia, hik? huusi joku karhealla äänellä. Yhteiskunnalliset ojennustoimitukset keskeytyivät taas kuin naulaan. Kaikki kääntyivät katsomaan äijää, joka notkui joukon hännillä. Viskin ja tupakan hajut melkein näkyivät leijailevan pilvenä hänen ympärillään. – Juovuksissa! huusi talkkari. – Tässä ei kännisiä tarvita. Tämä asia on selväpäisten hoidettava. – Kuka juovuksissa on, häh? Minä vai? Oops, meinasi vanha kaatumatauti iskeä. Kuinkas mää voin juovuksissa olla, hik, kun mul on täys pullo viä... – Poliisipäällikön? keskeytti verotarkastaja ja kavahti irti pojasta. Sanoitteko että tämä on poliisipäällikön poika? – Minä tunnen nää pollarit, hik. Olen asustellu heidän majoitusliikkeessään muutaman kerran. – Mistä silti tiedät, että hän on poliisin poika? Kysyjä oli punaposkinen, keski-ikäinen herrasmies liituraitapuvussa. – Jahast, riistopol... porvari siinä leveilee, tunnisti humalikko tehtailijan. – Onkos tänään tullut jemmattua toisten rahoja paljonki, hik? – Minä olen kerännyt omaisuuteni kovalla työllä. – Ai? Kenen työllä? Minä taas olen, hik, omin avuin raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen. – Niin varmaan. Ja nyt halveksit varakkuutta, kun et itse kyennyt. – Ei ole minun isä poliisi, ökötti poika itku kurkussa, keskeyttäen tiukan yhteiskunnallisen keskustelun. – Taas yritti tuo huijata, muka poliisin poika. Kyllä minä nyt raivostun tuollaiselle kakaralle, kiukkusi talkkari ja alkoi taas lähestyä juhlan antisankaria. – Hyvä hyvä, kannusti humalainen. – Talkkarista ei voi olla tykkäämättä. Kukaan joka, hik, vihaa lapsia ja koiria ei voi olla läpeensä paha. – En minä lapsia vihaa, kirahti talkkari vihaavan näköisenä, – mutta kyllä joku järjestys maailmassa täytyy olla. Kai
Costa Alegre 9 kenlainen riettaus ja sukupuolihurjastelu täällä vallan on ottamassa. – Vaan kyllä se on fakta, että useimmat rikolliset ovat heteroseksuaalisten vanhempien kasvattamia. Tämän sanoi sievistelevä baskeripäinen mies, jonka tiedettiin asuvan miehen kanssa yhdessä. Kansa kohahti tämän lausunnon kuultuaan. Talkkari puki taas äänitorvena mielipiteen sanoiksi: – Kyllä siinäkin raja on, kenen mielipiteitä kuunnellaan. Nyt se raja ylitettiin. En nyt viitsi sanoa, mutta tiedän kyllä, kuka on saastaisin... Kadotukseen varmaa saalista... – Kukas täällä on kadotukseen tuomitsemassa? Väkijoukko kavahti jykevää miesääntä. Kääntyi ja jakaantui kuin Punainen meri israelilaisten edessä. Voi taivas, herrajumala, ja vastaavia äännähdyksiä kuului sieltä täältä. Se oli seurakunnan ja samalla koko kylän pappi, joka näin ilmaantui. Mustassa papin puvussaan, valkoiset liperit kaulassa tämä kookas, pyylevä mies oli mahtavan oloinen. – Mitäs täällä oikeastaan tapahtuu? Väkijoukossa muutama mies otti hatun päästään. Verotarkastajakin, joka tavallisesti tiesi olevansa muita ylempänä, otti nyt nöyrän kumaraisen asenteen, vetäen niskaansa olkapäiden väliin. Talkkari niiasi ja hänen äänensä muuttui suloiseksi kuin juuri loimutettu rasvainen lohi: Tuo ikkuna tuossa, osoitti verotarkastaja. Emme kai voi hyväksyä... – Niin hyvää päivää vaan, herra kirkkoherra. Ihanan ilman on Luojamme antanut tälle siunatulle päivälle. Voi, voi, jos hiukan kiihdyimme tässä, otimme nimittäin kiinni hulikaanin. Pahimman luokan rosvon alun. Meinaamme kasvattaa sitä, jonkun kai se on tehtävä. Jos sen vielä jotenkin vankilalta pystyisi pelastamaan. – Aivan, kommentoi pastori, katsellen poikaa ehkä hieman huvittuneenakin. – Kyllähän me pieniä maallisia tuomioita joudumme jakelemaan, vaikka jonkinlainen kielto tuomitsemisesta meille onkin annettu. – Tuo ikkuna tuossa, osoitti verotarkastaja. Emme kai voi hyväksyä... – Emme voi. Muistan hyvin kun itse tuossa iässä heittelin naapurin navetan kaikki ikkunat palasiksi. Oli siinä isälläni maksamista pienellä kirkkoherran palkallaan. Minunkin isäni oli kirkkoherra, kuten tämänkin. – Voi herranen aika, mitä.., änkytti tehtailija, – miten niin tämän isä..? Kukas..? – Elias on minun poikani. Jos haluatte jatkaa, voin poistua, etten häiritse. Mutta voin kyllä itsekin hoitaa asian kotona, jos niin päätätte. – No mutta eihän tuo nyt mitään, sanoi verotarkastaja, – ollaan me kaikki lapsena tehty... minäkin kerran... – Ei täshä nyt jaksaisi, hik, verotarkasthajan pahuuksia kuunnella, hik. Niistähän me kärshitää muutenki koko ajan, oops, mites maapallo nyt keikkuu näin pahasti... – No, jos kaikille sopii, vien Eliaksen kotiin. Puhuttelulla me tästä selvitään. Elias on viisas poika ja ottaa kyllä opikseen, vai mitä, Elias? Poika nyökytteli katuvan näköisenä, posket punaisena, asteli isänsä viereen ja tavoitteli hänen kättään. Näin lähtivät nykyinen ja ehkä tulevakin sanantulkitsija pappilaa kohti käsi kädessä, kuin Nalle Puh ja Nasu auringonlaskuun. Kirkkoherran ja pojan kuljettua pois kuuloetäisyydeltä hajaantui väki varsin nolon oloisena, kuin olisikin heidät itsensä pahanteosta yllätetty. Olin iloinen, että en hiljaisena miehenä ollut enempää melskannut. Taisinhan itsekin aikanaan muutaman klasin rikkoa ja.., ei, ei parane enempää muistella, mitäs näistä, pojat on poikia. Ensi pyhänä kirkkoon, niin kirkkoherra näkee, että ainakin minä olen pohjimmiltani ihan hurskas. Luulenpa vaan, että siellä on äskeisestä ryhmästä aika monta muutakin Herran voideltua, laupeutta hersyen. Tietovisan oikeat vastaukset: 1c, 2b, 3a, 4b, 5a, 6a, 7c,8a,9c, 10b, 11c, 12b, 13c, 14a, 15c Sivulla 54 olevan ristikon ratkaisu.
10 Costa Alegre Tulinen Danny-show Vehmassalmella Veijo Leino E i edes Danny osannut kuvitella, miten tulinen yö olisi tulossa, kun Suomen kaikkien aikojen suurin ja komein musiikkiesitys, Danny-show saapui Vehmassalmelle. Varsinais-Suomen yksi suurimmista tanssipaikoista sai Rock Side Story -kiertueen osalleen, mutta yöstä tuli vielä räjähtävämpi kuin mitä monikaan dramaturgi uskaltaisi kokeilla. Oli lämpimänä tummuva elokuun ilta vuonna 1968, rakkauden, psykedelian ja suurten ikäluokkien parhaita aikoja. Me Kustavin nuoret, minä muiden mukana pääsimme mukavasti tälle Vehmaan ja Taivassalon yhteiselle juhlapaikalle linja-autolla, johon kerättiin vähintään saman verran Taivassalon nuoria mukaan. Väkeä saapui bussilasteittain joka puolelta Vakka-Suomen ja laajemmin Varsinais-Suomen maakuntaa ja saattoipa tulla sen ulkopuoleltakin, niin merkittävä tapahtuma oli kyseessä. Ehkä otimme, ehkä emme, sitä sopii arvella, perille kuitenkin pääsimme iloisesti ja hiukan vastakkaisen sukupuolenkin edustajia vilkuillen, eihän sitä koskaan tiedä… Noh, lava-shown valtavat systeemit, kuljetusvälineet, generaattorit, vahvistinkaapit ja mitä kaikkea olivat jo saapuneet ja "RÄJÄHDYS!! Korvia huumaava pamaus ja välähdys, tulenlieskat ja savua lavalla." Kuva: 1920. Pixabay.
Costa Alegre 11 rakentelu oli käynnissä. Ehkä otimme lisää odotellessamme, ehkä emme, mutta pikkuhiljaa kohosi esityksen odotuksen jännitys. Väki alkoi kerääntyä pari metriä korkean lavan eteen ja tungos alkoi tiivistyä koko rakennuksessa, olihan meitä lähes parituhatta henkeä yleisönä. Jos hyvin kävi, saattoi joutua puristumaan läheisesti edellä olevan selkäpuolelle. Show riehahti käyntiin kahden silloisen kovimman rokkarin, Dannyn ja Kirkan johdolla ja monen pienemmän staran sekä Suomen ehkä rokimman bändin, Islandersin säestyksellä. Kirkan Bama Lama Bama Loo, Dannyn For Your Love, valojen säihkettä, rockin ryminää, tunnetut taiteilijat riehuivat esittäen parhaansa. Meno oli niin hillitöntä kuin muuten introvertti kansa vain ikinä hieman kemiallisesti vapautettuna saattoi riehaantua. Hoilattiin mukana, mitä osattiin ja tuttujahan esiintyjien laulut olivat suurelta osin. Mutta varsinainen pommi oli vaanimassa. Mutta varsinainen pommi oli vaanimassa. Oltiin päästy jo puoliyöhön. Esitys odotti seuraavaa vaihetta, jotain piti tapahtuman – lavalla Danny ja bändi olivat valmiusasemissa. RÄJÄHDYS!! Korvia huumaava pamaus ja välähdys, tulenlieskat ja savua lavalla. PAKOKAUHU! Ulos lähimmästä ovesta. minkä ruuhkassa ja sekamelskassa pääsi. Mitä tapahtui? Piti pyrkiä lähemmäs katsomaan. Kuuluiko tuo esitykseen? Ei varmasti, kun lavan takaseinä oli tulessa ja katto siltä kohtaa romahtamaisillaan. Esiintyjät olivat varmasti yhtä paniikissa kuin me taviksetkin, mutta he älysivät kuitenkin alkaa kerätä instrumentteja ja laitteita. Paloauto saapui nopeasti läheiseltä päivystyspaikaltaan, ja tilanne oli pian hallinnassa. Yleisön annettiin ymmärtää, että tämä oli tässä kiitos ja tervetuloa uudelleen. Paniikkia – taas, mutta nyt ei päästykään juoksemalla ulos. Mutta ehei, ei tämä ollut tässä. Me Taivassalon ja Kustavin nuoriso kulkeuduimme verkalleen, ehkä lievästi järkyttyneinä linja-autoomme, joka olikin pian tupaten täynnä. Juttua ja pulinaa riitti äskeisestä merkillisestä tapahtumasta. Ovi sulkeutui ja auto liikahti eteenpäin. TULIPALO! Taas! Bussin katto oli etupäästä liekeissä ja tuli levisi kattorakenteissa nopeasti takaosaa kohti. Korvia vihlovaa kirkumista ja huutoa. Paniikkia – taas, mutta nyt ei päästykään juoksemalla ulos. Käytävä tukkeutui survovista ja survoutuvista nuorista. Ovesta pääsi yksi kerrallaan ulos, mutta meitä oli kymmeniä. Seinät alkoivat ottaa tulta. Takaosassa potkittiin ikkunoita rikki ja hypittiin niistä ulos. Tulen hehku tuntui jo iholla, mutta pääsimme kuin pääsimmekin kaikki ehjinä ulos. Siinä sitten seistiin pöllämystyneinä, katsellen, kun linjurimme paloi soihtuna aivan luurangoksi. Saimme toki pian toisen linja-auton ja pääsimme koteihimme, mutta pieni yhteenveto tapahtumista saattaa olla vielä asianmukaista. Ensinnäkin, jos ensimmäinen bussimme olisi päässyt päätiellä vauhtiin ennen oikosulun aiheuttamaa syttymistä, sen pysäyttämiseen olisi mennyt monta sekuntia. Ja nyt tuossa palotapahtumassa oli ehkä vain parista sekunnista kiinni, että viimeiset pääsivät ehjinä ulos. Entä mitä kävi Danny-showssa? Ensinnäkin räjähdys aiheutui savun tuottamiseen tarkoitetun magnesiumin käsittelyyn liittyvästä virheestä. Muutamia henkilöitä joutui käymään sairaalassa vammoja paikkailemassa. Myös joitain instrumentteja hävisi anastajien mukaan. Ja Rock Side Story oli jo viikon kuluttua taas riehakkaan juhlinnan kohteena jollekin muulle ihastuneelle nuorisojoukolle. Danny on monesti kertonut tuosta tapauksesta, mutta tämä oli nyt yleisössä olleen taviksen omakohtainen, jälkeenpäin muistellen hyvinkin erikoinen extrime show-ilta. Niinpä kiitos ja tervetuloa uudelleen! Kuvakaappaus Ilta-sanomien sivuilta.
12 Costa Alegre Tyylilyyli T-paidassa eduskuntaan! T aiteessa kuvataan ihmisolentojen vaatetusta monella tavalla. Ennen aikaan poretit kertoivat muualla asuville ja jälkipolville siitä, miten tuon kuvatuksen aikaan pukeuduttiin. Aatelkaa vaikka Rembrandtin (1606-1669) tauluja, joissa miehillä on moninkertainen poimutettu, valkoinen kaulus. Tai sitten Rubensia (1577-1640), jolla, no niissä naiset ovat yleensä Eevan asussa. Eero Järnefeltin (1863-1937) tauluissa on työläisiä kaskipellolla tai naisia pyykkirannassa. Ei siinä vaatteilla koreiltu, ei kansalla ollut siihen varaa. Albert Edelfeltin (1854-1905) tauluissa näemme kauniiden pariisittarien upeita juhlapukuja, jotka taiteilija todennäköisesti riisui pois... Sotilasmuotikin tulee esille 1800-luvun lopun Porilaisten marssissa. Täällä Espanjassa vaikutti Diego Velásquez (1599-1660). Hänen taulujensa avulla voi tutustua hovielämän vaatetukseen. Pukumuoti näkyy joka tapauksessa, samoin vallalla ollut Gunnar Berndtson. Morsiamen laulu. Kaikki kuvat: Sinikka Halttunen. Albert Edelfelt. Lukeva pariisitar.
Costa Alege 13 käsitys kropan muodoista. Onko pitänyt olla tikun laiha kuten 1960-luvun Twiggy (s. 1949) vai saiko olla muotoja kuten kymmentä vuotta aiemmin Marilynillä (1926-62), puhumattakaan noista Rubensin runsasmuotoisista kaunottarista. Väliin mahtuu viktoriaanisen ajan tiukka moraali ja sen mukainen pukeutuminen. Joka tapauksessa pukeutuminen on aina sidoksissa omaan aikaansa. Viime aikoina on puhuttu kansanedustajien pukeutumisesta. Nuori ensimmäisen kauden edustaja oli uskaltautunut saliin T-paidassa. No, oli hänellä onneksi myös jotain alaosassa…, mutta kun jakkua ei ollut, sai hän sapiskaa puhemieheltä. Aikanaan Veltto-Virtanen kohahdutti baskerillaan ja Esko Tennilä Itsenäisyyspäivän juhlissa tummassa puvussa eikä frakissa kuten olisi pitänyt. Eikä kaikilla muillakaan kansanedustajilla ole ollut Linnan juhlissa hännystakkia kuten vaikkapa Erkki Tuomiojalla. Onpa noissa kekkereissä nähty aniliininpunainen, juhlava pukukin. Miehen päällä. Miesten pukeutuminen voisi olla värikkäämpääkin. Muilla eläimillä urokset ovat yleensä paljon korempia kuin naaraat, vaan ei näillä Homo Sapienseilla. Eri ammatit vaativat omanlaistaan pukeutumista. Ei palomies voi olla shortseissa tai maatalousyrittäjä hepenissä. Konttorirotta, joka on nykyään hyvin paljon kotona, voi pukeutua aika vapaamuotoisesti. Tätä se korona-aika teki. Työntekijät pistävät hanttiin, kun työnantaja vaatii palaamaan toimistolle. Sinnehän pitää pukeutua! Kansallispuvut ovat oma lukunsa. Ainakin naisten perinteisessä pukeutumisessa juhla-asuun oli säädetty, millainen päähine on naimattomalla ja millainen rouvasihmisellä. Niiden piti erottua toisistaan. Yleisesti ottaen kaikkien pukeutuminen on muuttunut enemmän mukavuutta rakastavaksi kuin viralliseksi, tönköksi panssariksi. Käytännöllisyys olisi valttia myös joulukuun kuudentena, sillä Linnassa on kuulemma hyvin lämmin, ja tilaa on vähän. Laahukset sotkeutuvat toisten tanssijoiden – tai no – musiikkikävelijöiden jalkoihin. Mitenkähän tämä ilmastonmuutos vaikutta meidän pukeutumiseen? Saako kohta enää talvivaatteita kaupoista vai onko aina pukeuduttava napapaitaan? Espanjan entistä kuumemmat kesät pistävät kaivamaan vanhat olkihatut isoisän varastoista ja hamstraamaan pajeroita rättikaupoista. Niin, tuo taide tai ehkä katumuoti. Pikkuisen on tullut värejä, mutta miksi ihmeessä niin monet verhoutuvat mustaan. Kyllä pulleampikin naisenpuoli voi laittaa tyylikkäät vaatteet kroppansa peitteeksi. Pitää vain korostaa niitä hyviä puolia kuten vaikka hartioita, niin katse etsiytyy sinne. Jokin näyttävä koru tai huivi. Kyllähän nykyäänkin pynttäydytään. Sylvi ja Kalle ovat kyllä tyylikkäitä, mutta ovatko vaatteet mukavia päällä? Eipä tuonkaan herran puku liene ollut kovin mukava päällä. Joku hollantilainen Wilhelm-kunkku siinä poseeraa.
14 Costa Alegre Äiti Seppo Parkkonen L apsuuteni ihanimmat vuodet olivat 1950-luvulla. Meille oli ostettu uusi radio, jossa oli myös levysoitin. Radion kuuntelu oli jännää hommaa. Sitä tuijotin silmä tarkkana. Urheiluselostuksissa siellä sisällä, ehkä levysoittimen kaapissa, olivat Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen. En ollut yksin radiota tuijottamassa, sillä äiti istui vieressä kynä kädessä ja kirjoitti lehtiöön hiihtokilpailun väliaikoja. Äiti piti kovaa kuria Tiilikaiselle, sillä hän ei sallinut huippunimien väliajoissa virheitä. Minulle syntyi selostajien äänistä tunteikas mielikuva. Tiilikaisella oli isänmaallinen hidas ääni ja Noposella runoilijan kaunis nopea ilmaisu. Katselin äidin muistiinpanoja. Hiihtokilpailuissa olivat sarakkeissa nimet, seurat, kansallisuus, väliajat ja loppuaika sekä sijoitus. Myöhemmin olen ihmetellyt, miksi muistan niin valtavan määrän urheiluseurojen nimiä ja paikkakuntia. Nimet pulpahtavat hassusti pintaan. Esimerkiksi ajaessani hiihtolomalle Vuokattiin itäistä reittiä Kuopion ohi tienviitassa lukee Sonkajärvi. Sanon silloin Pia-Liisalle: ”Elias Koistinen Sonkajärven Pahka”. Tämä tieto lukee äidin muistiinpanoissa Pekka Tiiikaisen äänellä. Mietin usein, miksi minulle ei ole tarttunut päähän kouluajoilta ruotsin tai englannin sanoja? Helppo on sanoa, että kiinnostavat asiat tarttuvat mieleen, mutta se ei ole koko totuus. Sitä asiaa saan miettiä loppuelämäni. Äiti oli muutenkin ihme tyyppi. Hän oli kaksikielinen ja osasi kolmattakin auttavasti. Ristikoiden ratkojana hän oli nopea. Vilkaisu tehtävään ja saman tien hän kirjoitti ratkaisut. Joskus hän lähetti vastaukset lehtiin, joissa ristikot olivat ja usein sieltä tuli palkintoja. Televisiota katsoessaan äiti heilutteli samanaikaisesti puikkoja. Villapaidat tai sukat tulivat samalla kudotuksi. Olen miettinyt ja harmitellut, ettei moiset lahjakkuudet ole periytyneet. En koskaan keksinyt olisinko jossain hyvä? Melko alkuvaiheessa huomasin, etten ainakaan koulussa ollut hyvä. Olin jo aikuisiän portilla, kun minulle selvisi, että äiti oli mennyt vuotta liian aikaisin kouluun ja päässyt ylioppilaaksi sodan aikana, jolloin kirjoituksia ei pidetty vaaran vuoksi. Vaasa oli ollut myös pommituksen kohteena. Äidin koti oli hirsirunkoinen kerrostalo lähellä Vaasan asemaa. Yksi pommi oli osunut kivijalan viereen ja rytkäyttänyt taloa yli kymmenen senttiä kivijalassa. Kehikko oli tukevaa hirttä ja kestänyt sortumatta. Jäljet siirtymästä näkyivät kellarissa. Onneksi kivijalka oli riittävän leveä. Mummilassa oli lipasto, josta oli pala pois. Mummi sanoi sen johtuvan ”Molotoffista”. Tämä Suomen vihollinen oli sodan aikainen Neuvostoliiton ulkoministeri. Pakinan paikka Kirjoittaja on eläkkeellä oleva faktori, puoliso ja kolmen lapsen vaari, jolla on kakkoskoti Torreviejassa ja työkokemusta metalliladonnasta pilven bitteihin.
Costa Alegre 15
16 Costa Alegre Sisaruussuhteet yllättävät moninaisuudellaan Anna Kovanen Sisaruus ja veljeys ovat ikiaikaisten kertomusten lähteitä. Grimmin veljesten saduissa kerrotaan sisaruussuhteista, joissa usein sisar pelastaa veljensä pulasta tai noidan kirouksesta. Sisaruussuhteista ja sisaruuskateudesta kerrotaan Vanhan Testamentin kertomuksissa. Sisaruus ja veljeys ovat ikiaikaisten kertomusten lähteitä ja elämää, jota nyt elämme. Sisarukset kesällä 2019. "Kyllä meillä joskus riitaa tulee. Onneksi emme ole pitkävihaisia, seuraavalla kerralla kaikki on unohdettu.” Yllätyksiä
Costa Alegre 17
18 Costa Alegre H yvät siskot ja veljet, alkaa puhe, jossa halutaan korostaa osallistujien yhtenäisyyttä. Meillä on ollut terveyssisaria ja kotisisaria hoivatehtävissä, on seitsemän veljestä kansallisena kirjana, Ranskan vallankumouksen slogan oli ”veljeys, tasa-arvo ja vapaus”. Kullakin meistä on kokemuksia sisaruudesta, vaikka biologista sisarusta ei olisikaan. On ystävyyttä, jossa ollaan kuin sisko ja veli, serkkuja isommista perheistä tai kavereita, joilla on sisaruksia. Kaukaa menneisyydestä ovat tuttuja monimuotoiset sisaruussuhteet: On ollut biologisten lasten lisäksi kasvattilapsia, sisarpuolia, uusperheiden lapsia, adoptoituja lapsia, jotka kaikki ovat kasvaneet yhdessä. Siis ei mitään uutta auringon alla. Vanhoina aikoina oli luonnollista, että huolehdittiin omien lasten lisäksi muistakin lapsista: edesmenneen siskon tai veljen lapsista, lesket avioituivat uudelleen, oli omia, puolison ja yhteisiä lapsia. Perussisaruussuhde on biologinen side, joka muotoutuu yhteisessä kasvuympäristössä. Nykyään sisaruuden käsite kattaa suuren määrän erilaisia muunnelmia perussisaruudesta: on sisaruspuolia, adoptiosisaria, uusperheen yhteen tuomia lapsia, jotka asettuvat sisaruksen asemaan myös ilman biologista sidettä. Sisaruussuhde on ihmisen pisin ihmissuhde, joka ilmenee monimuotoisesti laidasta laitaan. On läheisyyttä, avunantoa, kiintymystä tai viileää etäisyyttä, katkeruutta ja jopa vihaa. Yllättäen sisaruussuhteita on tutkittu varsin vähän verrattuna muihin perheitä ja perheen sisäistä vuorovaikutusta koskeviin tutkimuksiin. Siskoksien suhdetta on tutkittu jonkin verran, veljeksien keskinäisiä suhteita vähemmän. Välille sijoittuvat veljen ja siskon suhteet. Perheet, joissa on erityislapsi tai joku sisaruksista on vakavasti sairastunut, ovat oman artikkelinsa aihe. Sisaruussuhteiden sanotaan olevan minimaailma perheen sisällä. Sisaruus: avunantoa ja kilpailua Jokainen sisarusten kanssa kasvanut tai useampaa lasta kasvattanut muistaa tilanteet, joissa jäätelöpaloja on mitattu millimetriviivaimella tai riidelty siitä, kenen vuoro on ensin. Sisarukset maassa ja puussa kotiovella Tuusulassa.
Costa Alegre 19 Omat kokemukseni sisarena ja omien lasteni suhteiden tarkkailijana on, että kaikkien piti saada tasan saman verran, oikeudenmukaisesti annettuna ja jos ei riitaa muusta syntynyt, niin kenen vuoro on tällä kertaa. Toisaalta minulla on kokemus siitä, kuinka lapseni tukivat ja auttoivat toinen toisiaan niin hyvässä kuin pahassa. Taaperoikäinen auttaa toista kiipeämään äidin herkkukaapille, tai isoveli koulussa ilmoittaa, että mun siskoihin ette koske. Sisaruussuhteet ovat kiintymystä ja avunantoa, mutta myös keskinäistä kilpailua vanhempien rajallisista resursseista ja omasta asemasta. Perhesysteemisen teorian mukaan sisarussuhteeseen vaikuttavat vanhempien välinen suhde, vanhempien suhde lapsiinsa ja lasten keskinäiset suhteet. Auttaminen ja kilpailu ovat sisaruussuhteen kaksi puolta. ”Olen nuorin meistä. Mulla on isosisko, jolle voi kertoa kaiken. Hän auttaa jos tarvitsee. Me molemmat huolehditaan meidän veljestä, sillä ei mene kovin hyvin.” Nainen 23v. Sisarukset ovat sekä perhettä että vertaisryhmää, jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä on toistensa hiominen yksilöiksi. On havaittu, että sisarukset voivat kasvattaa toistensa sosiaalisia ja vuorovaikutuksellisia taitoja siten, että se heijastuu päiväkodista aikuisuuteen asti. Mulla on isosisko, jolle voi kertoa kaiken. Hän auttaa, jos tarvitsee. Voisi ajatella sisarusten olevan tärkeitä sekä hyvässä että pahassa, silti eroja yksin kasvaneisiin lapsiin ei juuri löydy. Jos ei ole sisaruksia, on kuitenkin serkkuja, naapurin lapsia, päiväkotikavereita, joiden kanssa leikitään ja löydetään vertaisista ”veli” taikka ”sisko”. Merkittävin asia sisaruussuhteiden muodostumiseen on vanhempien suhde lapsiinsa. Sen tulisi olla tasapuolinen, yksilölliset erot huomioiva ja kykenevää selvittämään sisarusten väliset kon?iktit. Erityisesti tulisi vaalia suhdetta siihen lapseen, joka tuntuu itsestä vieraimmalta. Vanhempaa itseään muistuttava lapsi on helpompi lähestyttävä ja reagointitavaltaan tutumpi kuin esimerkiksi toista vanhempaa muistuttava lapsi. Olisi pyrittävä tutustumaan siihen, millainen lapsen maailma on ja miten hän ajattelee. Tärkeää on myös huolehtia parisuhteesta. Sisaruussuhteisiin vaikuttavat perheen ihmissuhteiden laatu ja sisarusten yksilölliset ominaisuudet. Yllättävää on, että sisarukset ovat kyllä läheisiä ja samankaltaisia, mutta kuitenkin erilaisia sukulaisuudesta ja samasta kasvuympäristöstä huolimatta. Jopa identtiset kaksoset, joista minulla on oma kokemus. Sisarukset jakavat vanhempiensa lisäksi myös mummit ja vaarit, muun suvun ja perhetutut. Perhesuhteet rakentuvat sukulaisuuden ja kiintymyksen eri variaatioista, joita ohjaavat tunteet: osapuolten tunteet, muiden läheisten tunteet ja yleisesti koko yhteisön suhtautuminen. Minulla on lämpimiä muistoja yhteyksistä mummoni sisaruksiin, isoenoihin ja isotäteihin. Isäni sisaruksia ja serkkuja tavattiin säännöllisen epäsäännöllisesti, kun olimme samalla paikkakunnalla. Vanhempien hyvät suhteet omiin sisaruksiin ja lasten suhde serkkuihin koetaan tärkeänä. Serkusten kesken voi kokeilla eri sisaruuden rooleja, vanhin lapsi voikin olla nuorempi ja nuorin isompi. Sisaruussuhteista on kirjoitettu runsaasti syntymäjärjestyksen mukaisesta roolituksesta, oletko esikoinen keskimmäinen vai kuopus. Se ei kuitenkaan ole ainoa sisarussuhteita määrittävä tekijä, vaan myös monet muut asiat vaikuttavat niihin. Sisarusten roolien merkitys perustuu myös lasten keskinäisiin suhteisiin, persoonallisuuden piirteisiin ja lapsen asemaan perheessä. Vanhemmat eivät välttämättä havaitse lasten keskinäisiä rooleja ja valtasuhteita tai omaa vaikutustaan niiden muotoutumiseen. Sisarukset viettävät aikaansa enemmän keskenään kuin aikuisten kanssa. Sisarusten välillä vaikuttaa myös perinteinen ryhmäpaine. ”Olen nuorin ja kasvanut kolmen veljen kanssa. Vanhimpiin veljiin ikäeroa oli viisi ja neljä vuotta, nuorimpaan veljeen puolitoista. Vanhin oli mamman poika, luki paljon, kirjoittikin kuusi ällää. Toiseksi vanhin oli urheilija, nuorin taas sosiaalinen viihdyttäjä. Pojat olivat kovin eriluontoisia, kun tuli riitaa saattoivat tapella keskenään. Eivät paljoa kaveeranneet toistensa kanssa. Nuorinpana ja tyttönä koin olevani ulkopuolinen veljessarjassa. Perheessä olin hiljainen ja ujo, ei ollut ääntä eikä asemaa. Sivusta seurailin. Toiseksi vanhimman veljen mukaan me nuorimmat olimme nobodeja (emme olleet mitään), he kaksi vanhinta muodostivat perusperheen vanhempien kanssa. Nykyään kukaan ei oikein tule toimeen keskenään.” Nainen 73 v. Lapsuuden roolit saattavat seurata pitkälle aikuisuuteen. Kovin usein viimeistään perinnönjaossa tipahdetaan lapsuuden aikaisiin rooleihin ja epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Sisaruskateus, ikiaikainen ongelma Sisaruuskateudesta kerrotaan jo antiikinaikaisissa kirjoituksissa ja Vanhan Testamentin tarinoissa. Kainin ja Abelin tarina on monelle tuttu. Veljesten kilpailuasetelma, joka päättyy veljessurmaan. Sitä ei kerrota, mikä meni niin perustavanlaatuisesti pieleen aiemmin, että lopputulos oli näin karmaiseva. Kilpailuasetelma ei välttämättä ole näkyvä, vaan voi riittää pelkkä ajatus siitä, että toinen sisar on parempi kuin toinen. Kateus syntyy tunteesta, että itseltä puuttuu jotain. Siemen kylvetään lapsuudessa. Vaikea suhde vanhemman ja lapsen välillä heijastuu sisaruussuhteen ongelmallisuutena. On erityisen tuhoisaa, jos vanhemmat kohtelevat lapsia eriarvoisina. Lapset huomaavat hyvinkin varhain suosikkijärjestelmän, josta seuraa huonommuuden tunnetta ja sisaruskateutta. Tutkimuksissa myös suosikit kuvaavat ristiriitaisempia sisaruussuhteita kuin tasapuolisesti kohdellut lapset. Vanhempien vastuulla on kohdella lapsiaan samalla tavoin ja luoda tiimihenki. ” Siskoni, äitimme suosikki, on ollut minulle kateellinen niin kauan kuin muistan. En ole ymmärtänyt miksi. Olin kolmen lapsen pienituloinen yksinhuoltaja, hän varakas yrittäjä omakotitalossaan, on mukava puoliso ja lapsi. Olen vasta tajunnut, että hän saattaakin kadehtia jotain minun ominaisuuttani tai luonteenpiirrettä, jonka kokee itseltään puuttuvan. Jostain lukemastani kirjasta löytyi tämä ymmärrys.” Nainen 60 v.
20 Costa Alegre Aiheeseen liittyen olen mielenkiinnolla seurannut kesän 2024 Helsingin sanomien yleisönosastolla julkaistua mielipidekirjoitusten sarjaa. Ensimmäinen kirjoitus oli äidin, joka valitti lapsen katkaisseen välinsä vanhempiinsa mentyään terapiaan. Äidin mielestä syy oli terapeutin ohje. Tämä särähti monen korvaan. Terapiassa ei anneta ohjeita vaan autetaan ajattelemaan. Kirjoituksia tuli lisää. Sisarukset, jotka olivat katkaisseet yksissä tuumin välinsä äitiinsä, sillä he eivät enää jaksaneet kohtuuttomia vaatimuksia ja jatkuvaa solvaamista. Yhdessä kirjoituksessa kerrottiin syntipukin asemaan laitetusta sisaruksesta, joka totesi välien katkaisun paitsi vanhempiin myös sisaruksiin olleen ainoa oikea ratkaisu. Sisaruskateus ei ole normaaleissa rajoissa, jos sisaruksen käytös aiheuttaa tuskaa, eikä asiaa voida käsitellä. Jatkuva mielipaha ei ole terveen ihmissuhteen merkki. Kateellinen sisko tai veli rasittaa sisaruussuhdetta vielä aikuisenakin. Sisaruuskateus ei ole ainoa syy sisarussuhteiden katkeamiseen. Kyse on myös vallasta ja pahimmillaan väkivallasta. Sisaruusväkivalta Taustatutkimusta tehdessäni törmäsin minulle uuteen termiin ”sisaruusväkivalta”. Toki olen ollut tietoinen, että sisarusten välillä esiintyy väkivaltaa. Eivät olleet kollegatkaan kuulleet käytettävän tätä termiä. Ariela Tuikkanen on tutkinut pro gradu -työssään Tampereen yliopistolla 2024 sisaruusväkivaltaa perhesuhteissa. Sisaruussuhteen väkivalta on vaikeasti tunnistettavissa, sillä siihen liittyvät perheväkivallan erityiskysymykset ja vanhemmilta opitut käyttäytymismallit. Sisaruusväkivalta voi olla joko henkistä tai fyysistä, mutta aina pitkäkestoista jatkuen läpi koko lapsuuden. Tuikkasen haastattelututkimuksen mukaan sisaruusväkivaltaa ovat toistuva nöyryyttäminen, syyllistäminen, pakottaminen, uhkailu, erilaiset hallinnan keinot, pahoinpitely ja jopa raiskaus. Sisaruussuhteen väkivalta on vaikeasti tunnistettavissa. Vanhemmat ovat keskeinen osa sisaruusväkivallan dynamiikkaa. Sisaruusväkivallan mahdollistaa vanhempien reagoimattomuus ja yhden leimaaminen syntipukiksi. Sisaruusväkivalta on impulsiivista ja jatkuvaa, vanhemmat saattavat lähteä mukaan yhden lapsen nöyryyttämiseen ja syyllistämiseen kaiken aiheuttajaksi tai kuittaavat kokemuksen herkkyytenä tai liioitteluna. Vanhemmat antavat sisaruksille viestin, että tätä henkilöä on lupa kohdella huonosti ja syyttää vääristä teoista perusteettomasti. Syyllistämisen tarinassa satuttavasti toimivat perheenjäsenet eivät halua keskustella tilanteesta tai halua myöntää sisarusten välisen henkisen ja fyysisen väkivallan olemassaoloa. Perhesuhteet ovat välttämätön osa lapsen elämän edellytyksenä, tilanteen normalisointi vaikeuttaa tunnistamista. Lapsi ei tiedä muusta, sillä meillä nyt vaan on tällaista. Sukulaisuus ei oikeuta huonoon kohteluun. Syntipukiksi leimattu suljetaan usein ulos perheestä. Henkinen väkivalta on tabu, johon ei usein auta muu kuin suhteen rajoittaminen tai lopettaminen. On kyettävä suojaamaan itsensä. Lähellä vai etäällä? Sisarukset riitelevät, taaperoikäiset eniten. Vanhemmilla lapsilla riitoja on keskimäärin noin viisi päivässä. Toisin kuin voisi kuvitella, pienempi ikäero on suurempi haaste sisarusten väliselle suhteelle kuin pidempi väli. Pieni ikäero eli joko alle tai noin kahden vuoden kieppeillä altistaa kilpailulle, vaikka lapsilla on seuraa toisistaan. Suurempi ikäero vähentää yhteisiä kiinnostuksen kohteita, silti kiintymys voi olla suurta. Kaksi veljestä riitelevät todennäköisesti eniten. Siskokset saattavat olla läheisimmät, mutta heidänkin välinsä voivat olla elämän varrella riitaisat. On väitetty, että pahin välirikko syntyy kahden sisaren välillä. Sisarusten väliset kon?iktit voimistuvat teini-ikään asti. Sisarusten eriävä kohtelu tiedetään jatkuvaksi riitojen ja huonojen välien aiheuttajaksi. ”Minulla on isoveli reilun viisi vuotta vanhempi. Molemmilla oli ikäeron vuoksi omat kaverit ja kiinnostuksen kohteet. Emme juurikaan riidelleet, sellaista nälvimistä oli, jossa olin ottavana osapuolena. Yhteistä löytyi, kun rupesin soittamaan kitaraa, juttelimme musiikista. Meillä on ihan hyvät välit, emme kyllä tapaa kovin usein. Harvoin on tilaisuuksia syvällisempään keskusteluun.” Mies 33 v. Tyypillinen aikuisten sisarusten suhde on tasaisempi ja etäisempi. Sisarusten välit etääntyvät usein aikuisena, etenkin kun tulee omaa perhettä. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu kovin paljon muodollisia velvoitteita sisaruksia kohtaan. Tyypillinen aikuisten sisarusten suhde on tasaisempi ja etäisempi. Aikuisena sisaruksiin liitetään myönteisempiä tunteita, monet saattavat yllätyksekseen viihtyä sisarustensa kanssa. Heidän perheistään saattaa tulla hyvinkin läheisiä. Sisarus on omien ja puolison vanhempien sekä aikuisten lasten jälkeen se sukulainen, jonka kanssa on eniten vuorovaikutusta. Vanhoilla päivillään sisarukset auttavat toisiaan jälleen enemmän. Olen sekä työni että muiden kokemusteni kautta havainnut, että sisarukset voivat olla toisilleen suuri voimavara. Karmivissa perheolosuhteissa kasvaneet sisarukset ovat auttaneet toinen toistaan selviytymään elämässään ja tukevat toinen toisiaan edelleen aikuisina. On sisaruksia, jotka ovat parhaita kavereita keskenään, toistensa hyviä perheystäviä. Sisaruussuhteiden viimeinen kriisi on, miten selvitä ikääntyvien vanhempien hoivasta tulematta hulluksi. Minä itse ja moni ystäväni elää tätä vaihetta elämässään, eikä helppoa ole. Yhteinen kokemus on, että vanhus puhuu yhdelle yhtä ja toiselle toista. Huijaa silmät kirkkaina sisaruksille pärjäävänsä itse kotona, vaikkei pärjää. On se kumma, miten vanhuksen kirkkaat hetket ja väitteet menevät helposti läpi myös ammattilaisille. Vanhusten huolto on sisarusten tiimityötä, muuten seuraa kaaos. Tässä elämän kohdassa sisarusten tulisi kyetä tekemään näkyväksi vanhusten hoidon vaatima työ asiallisesti ja aikuismaisesti sekä määritellä, kuka pystyy mihinkin. Hoito
Costa Alegre 21 vastuu pitää jakaa oikeudenmukaisesti ja pohtia, mitä kukin voi ottaa vastuulleen. Kauempana asuva sisarus voi hoitaa esimerkiksi puhelinsoittoja vaativia asioita. Kyse ei ole vain vanhusten huollosta vaan myös perinnöstä. Vanhus lupaa yhdelle sitä toiselle tätä, välillä päällekkäin. Viisaat sisarukset kirjaavat lupaukset muistiin, että vältetään riidat jatkossa. Perinnön vuoksi monien sisarusten välit ovat rikkoutuneet vuosikymmeniksi. Perinnössä on kyse muustakin kuin varallisuuden ja tavaroiden jakamisesta: luottamuksesta, suhteista vanhempiin ja kateudesta. Kun ei tässä enää nuorennuta Hyvä ihmissuhde perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Kaikki eivät kaipaa läheisiä välejä sisaruksiin ja mikäli osapuolet ovat tyytyväisiä, mitäpä sitä sitten muuttamaan. Suomalainen kulttuuri korostaa yksilöllisyyttä ja itse pärjäämistä, joka heijastuu myös perhesuhteisiin. Sisaruussuhteita kuten muitakin ihmissuhteita pitää huoltaa. Ajan saatossa suhteen huolto tarkoittaa tasapainoisen keskusteluyhteyden säilyttämistä, sisarusta kohdellaan aikuisena ihmisenä, joka tekee omat valintansa. Sisarussuhteisiin liittyy enemmän tunnelatausta kuin muihin ihmissuhteisiin. Lapsuuden kokemuksiin ei tarvitse jäädä kiinni, ja yhteinen tausta voi olla suuri voimavara tai painava taakka. Moni suree huonoja välejä tai sitä, ettei niitä ole lainkaan. Ilman puhdistaminen menneistä voi selvittää välejä. Jokaisessa ihmissuhteessa on toivoa, vaikka olisi ollut ongelmia pitkään. Tietysti edellytyksenä on, että molemmat tai kaikki osapuolet haluavat parantaa suhdetta. Ongelmista voi puhua, jos osapuolet ovat siihen vOmat lapseni häissä. Harvoin onnistuu saamaan kaikki samaan kuvaan. He asuvat eri puolilla Suomea, yksi reissaa työkseen Euroopassa ja yksi muuten vain pitkin maailmaa.almiita, mutta syytte-lemättä. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on tärkeää. Joskus joku pienikin loukkaus tai teko voi olla toiselle elämää suurempi asia. Ei ole tarpeen väkisin tehdä sisaruksesta parasta ystävää, ihan hyvä suhde on jo vaalimisen arvoinen. ”Olen ajatellut kutsua kolme veljeäni johonkin puolueettomaan paikkaan, että tapaisimme vielä edes yhden kerran, ennen kun joku meistä lähtee. Serkkuja on jo mennyt paljon. Katsotaan voidaanko saada aikaisiksi joku yhteys.” Nainen 73 v. Ihmissuhteiden solmuja voi avata keskustelemalla tai ehdottaa yhdessä tekemistä vaikka kävelylle lähtöä. Mikä olisi tilanteeseen luonteva paikka tavata ja luoda suhdetta sopivalla tavalla? Vaikka samassa perheessä on kasvettu, on sisaruksilla eri näkemyksiä menneisyydestään. Ei lapsi itse ole syyllinen siihen, että on ollut suosikki. Omaan menneisyyteensä kannattaa perehtyä: näin minulle on tapahtunut ja tällainen olen nyt. On tärkeää käydä itse läpi oma osuutensa välien etääntymiseen: tee ensin oma työsi, asetu vasta sitten toisen saappaisiin. Kannattaa miettiä, miten sisarusta lähestyy. Viisas valitsee sanansa tarkkaan, rakentava viestintä perustuu tunnetaitoihin ja empaattiseen kuunteluun. Mitä paremmin on perillä omista tunteistaan, sitä paremmat ovat valmiudet toimia vuorovaikutustilanteissa. Lähestymistapa voi olla vaikka sovitteleva sähköposti, kysellä olisiko mahdollista tavata ja kuulla toisen ajatuksia. Syyllistämisestä ei ole hyötyä, päin vastoin. Hankalissa tilanteissa on suositeltavaa harrastaaOmat lapseni häissä. Harvoin onnistuu saamaan kaikki samaan kuvaan. He asuvat eri puolilla Suomea, yksi reissaa työkseen Euroopassa ja yksi muuten vain pitkin maailmaa. itsetutkiskelua eikä syyttää muita. Vihanpito ei kannata, sillä viha on äärimmäisen kuluttava tunne. Katkeralle sisarukselle voi sanoa: kasva aikuiseksi ja kohtaa asia. Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan voi. Kun hyväksyy itsensä ja omat kokemuksensa, voi antaa myös toisen olla sellainen kuin hän on. Hyvät sisarukset, siskot ja veljet. Aina on toivoa, pitäkää huolta toisistanne ja vähän muistakin! Lähteet: Rotkirch, Anna: Yhdessä. Lapsen kasvatus ei ole yksilölaji. WSOY 2014 Kaulio& Svennevg: Sisaruus. Rakkautta, vihaa, kateutta. Karisto 2006 Helsingin Sanomat, lukijan mielipide 2024 Toim. Eerola ja Pirskanen: Perhe ja tunteet. Gaudeamus 2018 A. Tuikkanen: Sisaruusväkivalta perhesuhteissa. Tampereen yliopisto pro gradu tutkielma, 2024 Haastateltujen nimet ovat asian arkaluonteisuuden vuoksi vain toimituksen tiedossa, samoin kuvien henkilöt, joilta on pyydetty julkaisulupa. Omat lapseni häissä. Harvoin onnistuu saamaan kaikki samaan kuvaan. He asuvat eri puolilla Suomea, yksi reissaa työkseen Euroopassa ja yksi muuten vain pitkin maailmaa.
22 Costa Alegre Hammasmuotti purentakiskoa varten.
Costa Alegre Torahampaista tekohampaisiin Hammashoidon kimurantit kuviot Anna Kovanen H ammashoito askarruttaa niin Suomessa kuin Espanjassakin. Monella hyvinvointialueella hoitoon joutuu jonottamaan, toisinaan jopa vuosia. Omalla alueellani oli näitä ”järjestelmämuutoksia”, joiden takia putosin jonosta tai päivystävän hammaslääkärin yhden virhelyönnin vuoksi potilas poistui jonosta. Nyt vihdoin yli kahden vuoden jonotuksen jälkeen sain ajan hammastarkastukseen. Viimeksi kävin vuonna 2020, joten hampaita on pitänyt hoidattaa muualla. Olen käynyt Torreviejassa kahdella klinikalla, viime vuonna kokeilin Kelan ennakkolupaa hammastarkastukseen, hammaskiven poistoon ja yhden paikan korjaamiseen. Kuinkas luvallisen hoidon kanssa kävikään! Hammashoito Espanjassa Eri keskustelufoorumeilla kysellään paljon hammashoidosta Espanjassa, sillä tietoa aiheesta on vaikea löytää. Euroopan komission sosiaaliturvaoikeudet Espanjassa -sivustoilta löytyi ainoastaan tieto, ettei järjestelmä kata kokonaan hammashoitoa. Eu-sairaanhoitokortilla saa vain akuutin tilanteen vaatiman hoidon, muu on Espanjan sosiaaliturvaja sairasvakuutusjärjestelmään sidottua. Eli koskee työtätekeviä ja heidän perheitään, eläkeläisiä ja henkilöitä, joiden työttömyysturva on kulunut umpeen. Tiedon hakeminen ei tuottanut tulosta, joten haastattelin alan asiantuntijaa Joonas Hynnistä, joka työskentelee Sanitas Dental Millenium -hammasklinikalla. Tapasin hänet vastaanotolla Torreviejassa, ja uteliaisuuteni heräsi, kun hän kommunikoi sujuvasti sekä suomeksi että espanjaksi. Hän kertoi olevansa suomalainen ja muuttaneensa noin seitsemän vanhana Espanjaan vanhempiensa kanssa, ja on edelleen sillä tiellään. Hynninen kävi espanjalaiset koulut ja opiskeli hammaslääkäriksi Murcian yliopistossa, jossa hän myös erikoistui hammaskirurgiaan, iensairauksiin ja laaja-alaisesti implanttihoitoihin. Viime vuonna hän sai tohtorin paperit. Hän lupasi ystävällisesti kertoa Espanjan hammashoidon kiemuroista. Julkista hammashoitoa sellaisena kuin olemme tottuneet saamaan Suomessa, ei ole. Suuri osa julkisista palveluista on itsehallintoaluekohtaisia. Kouluhammashoitoloita ei ole, ja lapset pitää rekisteröidä PADIin (el Plan de Atencion Infantil). Rekisteröityminen on haastava prosessi, joka vaatii varsin hyvää espanjankielen taitoa, Hynninen sanoo. Hän vahvistaa monella keskustelupalstalla kerrotun tiedon: akuutissa hammashoidossa hammas poistetaan ja/tai annetaan antibioottikuuri tulehduksen hoitamiseksi. Muu hoidetaan yksityisellä klinikalla, ja tämä koskee myös paikallista väestöä. Kullakin itsehallintoalueella on omat ohjelmansa. Potilaan tulee selvittää itse tarkasti, mikä on ilmaista ja mikä ei. Se koskee myös lasten erikoisohjelmaa PADIa, joka ei kata esimerkiksi oikomishoitoja. Maksuton, julkinen hammashoito, jos sitä on tarjolla, koskee vain haavoittuvassa asemassa olevia. Julkisella puolella on vähän hammaslääkäreitä, koska hakuprosessi virkaan on haastava ja kallis. Virkahakuun järjestetään vuoden mittaisia valmennuskursseja, joka kertoo paljon prosessista. Hammaslääkäreillä on vaihtoehtoja, opettajilla vähemmän. Hynnisellä on normaali palkkatyösuhde hammasklinikalla Murciassa, jossa hän on työskennellyt valmistumisestaan lähtien. Yleensä hammaslääkärit toimivat yksityisyrittäjinä eri klinikoilla ja laskuttavat prosenttilaskutuksena kuten hän Torreviejan vastaanotollaan. Ensimmäinen käynti, joka sisältää hammasröntgenin ja tarkastuksen, on useilla klinikoilla maksuton, kaikki muu on Paikallisesti
24 Costa Alegre maksullista. Vaikka hammashoito on edullisempaa kuin Suomessa, kyllä se silti kirpaisee useamman hoidon yhteydessä. Ihmettelin, miten espanjalaiset selviytyvät tästä, kun näyttäisi siltä, että hampaat ovat pääsääntöisesti hoidettu hyvin. Hynninen kertoo, että espanjalaiset ottavat Sanitas-vakuutuksen hammashoitoihin. Vakuutuksen hinta riippuu hammasklinikasta ja vakuutuksen sisällöstä. Vakuutuksen voi ottaa myös ulkomaalainen, ja sen kuukausihinta on noin kymmenen euroa ja siitä ylöspäin kattavien hoitojen mukaisesti. Perusvakuutus tarjoaa hammasröntgenin, tarkastuksen ja hammaskivenpoiston ilman lisämaksua, mutta ei välttämättä paikkausta. Muista hoidoista saa alennuksen, ja tässä myös tulee olla tarkkana, mitkä hoidot kuuluvat hintaan ja mistä hoidoista pitää maksaa erikseen. Hynninen toteaakin, että sopimus kannattaa lukea huolellisesti ennen sen tekemistä, ettei tule väärinkäsityksiä maksuttomista ja maksullisista palveluista. Hynnisen vaimo Beatriz Hernandez Lopez on myös hammaslääkäri, ja hänen erikoistumisalanaan on oikomishoidot. Suomessa en ole törmännyt hammashoitovakuutuksiin, sillä yleensä vakuutukset korvaavat vain tapaturmiin liittyvät korjaukset. Niidenkin kohdalla vakuutusyhtiö määrää, minne hoitoon tulee hakeutua. Mitä tapahtuu? Suu on auki, imulaite korisee ja hammaslääkäri selittää. Jotain pitäisi vastata, muttei pysty eikä oikein ymmärrä. Jotkut hammaslääkäriklinikat tarjoavat tulkkausta suomeksi. Tulkkipalvelu ei ole riittävää, jos se rajoittuu potilaan vastaanottamiseen ja lisäpalvelujen myyntiin. Näin sattui minulle ja puolisolleni. Itse hoitotilanteessa yritin pärjätä espanjalla, puoliso englannilla. Suuhygienisti ei puhunut muuta kuin espanjaa. Vakuutukset korvaavat ain tapaturmiin liittyvät korjaukset. Minua yritettiin väkisin saada ottamaan tuhansien eurojen implantit, kymppitonnia ei ole sijoittaa kalustoon eikä Kelakaan implantteja korvaa, suunnitelma laadittiin silti. Puolisolle yritettiin myydä jotain outoa ja kallista hammaskiven syväpuhdistusta välineellä, josta emme olleet koskaan kuulleet. Tarkistimme asian Suomessa, jolloin totesimme, että se olisi ollut hyödytön ja kallis toimenpide. Kahteen hammastarkastukseen ja hammaskiven poistoon suttaantui koko päivä. Reilu tulkkaus tarkoittaa sitä, että potilas ymmärtää, mitä lääkäri tekee, Hynninen toteaa. Esteettisiä hammashoitoja ei voi tehdä ilman tulkkauspalveluja, sillä potilaan tulee tehdä lukuisia valintoja ja päätöksiä kuten hampaiden värisävy, jotta tulos olisi halutunlainen. Normihammashoidossakin saattaa tulla haastavia tilanteita, joissa oma kielitaito loppuu kesken. Harvemmin on tullut opiskeltua englanniksi tai espanjaksi hammaslääketieteellistä sanastoa, vaikka pärjäisi kielitaidolla muuten ihan hyvin. Hynninen korostaa, että tulisi noudattaa eettisiä periaatteita: Potilas ymmärtää mitä tehdään, maksaa sovitusta ja lisäkuluista tai hoidoista neuvotellaan. Työ tehdään ammattitaidolla asianmukaisesti ja hyvin. Se ennakkolupa, Kela ja Kela-korvaukset Ennakkoluvan hakeminen ei mennyt ihan putkeen. Hain ennakkolupaa kokeilumielessä (Asiaa talvehtijan terveyden huollosta Costa Alegre 4/2023) Kelalta syksyllä 2023 sekä muiden pitkäaikaissairauksien välttämättömään hoitoon että suun terveydenhoitoon. Yksi peruste oli se, ettei hyvinvointialue kyennyt antamaan hoitoa hoitotakuun puitteissa. Olin myös tehnyt hyvinvointialueelle muistutukseen, johon oli jätetty vastaamatta neljän viikon lakisääteisen vastausajan puitteissa. Hyvinvointialue antaa luvan käydä hoidossa toisessa EU-maassa samoin kustannuksin kuin vastaava hoito Suomessa maksaisi. Sain viralliset S2-kaavakkeet ja EUtodistukset hoitoihin. Ensinnäkin Kela oli toimittanut hyvinvointialueelle osoitetut lupahakemukset HUS:iin, josta ne palautuivat bumerangina takaisin. Sitten odoteltiin hyvinvointialueen vastausta. Löin Kelan virkailijan kanssa vetoa, etteivät he vastaa. Hän väitti, että on pakko lain mukaan vastata. Totesin, etteivät he vastanneet muistutukseenkaan, vaikka sekin on pakko lain mukaan. No eivät vastanneet, joten Kela teki yksipuolisen päätöksen potilaan hyväksi. Jo hakemusta täyttäessä olisi pitänyt olla tiedossa hoitopaikka ja ajanvaraus, eikä minulla ollut. Ilmoitin asian myöhemmin Kelaan, kun olin saanut hyväksynnän hakemukseeni. Sain viralliset S2-kaavakkeet ja EUtodistukset hoitoihin, joihin ennakkolupa oli myönnetty. Sitten tulikin pulmia, sillä kukaan tai mikään klinikka ei ollut kuullutkaan ennakkoluvasta tai S2-kaavakkeista, toisin kuin Costa del Solilla, jossa toimii myös OmaKanta-järjestelmä. Röntgen ja tarkastus, sitten uusi aika paikkaukseen ja hammaskiven poistoon. Quironin sairaalan tulkki tunsi asian, mutta minulle ei selvinnyt, miten olisi pitänyt edetä, eikä mihin tahoon asiassa olisi itse pitänyt olla yhteydessä. Ennakkoluvista ei siis ollut mitään iloa, vain armoton työ. Hain saamistani hoidoista ja ostamistani lääkkeistä ihan nor
Costa Alegre 25 maalisti Kela-korvauksia. Päätöksiä odottelen edelleen tätä kirjoittaessani. Kalusto kunnossa Suomen julkisessa hammashoidossa tehdään yksi asia kerrallaan, ja jokaiselta käynniltä maksetaan toimistomaksu, vaikka mitään toimistoa ei ole olemassa. Samoin yksityisellä maksetaan toimistomaksu, jota Kela ei korvaa. Suomessa on herättänyt paljon polemiikkia yksityisten lääkäripalvelujen Kela-korvauksen korotus 30 euroon, jolloin ne korottivat toimistomaksuja saman verran. Potilas ei hyötynyt lainkaan. Hampaat tulivat hoidetuksi Espanjassa. Ensimmäiselle hammasklinikalle olisi tosin pitänyt älytä ottaa eväät ja lukemista mukaan. Toisella kerralla toisella klinikalla kaikki sujui sutjakkaasti ilman turhia odotteluja. Röntgen ja tarkastus, sitten uusi aika paikkaukseen ja hammaskiven poistoon. NäTohtori Joonas Hynninen työssään. On harvinaista, että hammaslääkäri on tavallisessa palkkatyössä Espanjassa. Yleensä hammaslääkärit toimivat yrittäjinä ja veloittavat klinikoita prosenttilaskutuksella. mä hoituivat samalla kerralla. Laitan hammasvakuutuksen Espanjassa harkintaan, vaikka olenkin satunnainen muuttolintu. Tänään lauantaina on juhlapäivä, pääsin kahden ja puolen vuoden jonottamisen jälkeen hammashoitolaan jononpurkuhammastarkastukseen hyvinvointialueellani. Aikaa suttaantui, kun nämä ”järjestelmämuutokset” olivat jälleen kadottaneet kaikki potilastietoni. Kysyttävää olisi ollut paljon, mutta eivät ehtineet vastaamaan. Tohtori Hynninen lähetti perään viestin, jossa hän kertoi auttavansa ja neuvovansa suomalaisia Espanjassa kaikissa hammasasioissa. Lähteet: Euroopan komission sosiaaliturvaoikeudet Espanjassa 2024, EU-terveydenhuolto.?
26 Costa Alegre Pitkällä automatkalla voi käydä koko siihenastisen elämänsä läpi. Matkakaverin on hyvä olla luotettava, jotta pitkä ja vaiheikas matka sujuisi ilman turhia hankaluuksia. Puhua ei aina tarvitse, sillä hiljaisuuskin kertoo kaverista paljon. Jälkeenpäin on hyvä muistella yhdessä. E dellispäivänä liputettiin Euroopan puolesta, kun veimme puolisoni Jarmo Havulinnan kanssa tavaroita varastoon kesän ajaksi ja lähtöaamuna loput. Oli aika jättää tämä asunto ja ajaa uskollisella ja luotettavalla Volvolla kesän viettoon Bromarviin. Ensimmäinen pysähdys oli La Nuciassa tätini luona. Hän sai hoitoonsa muutamia kukkia, jotka hakisin syksyllä palattuani. Siihen aikaan minulla oli runsaasti kaikenlaisia kukkia, sillä ne tuovat elämään vihreyttä ja viihtyisyyttä. Osan kukista olin jättänyt Torreviejaan ystävän luo. Tämä reitti oli ajettu jo kerran edestakaisin pikku-Bemarilla, jonka ostin tädiltäni hänen miehensä kuoltua, kun tädillä ei ole ajokorttia. Syksyllä tultiin alaspäin eri reittiä: Laivalla Helsingistä Travemündeen ja sieltä Saksan ja Ranskan läpi Espanjan itärannikkoa pitkin. Ajoimme vuorotellen siten, ettei kummankaan yhtäjaksoinen ajoaika ylittänyt puoltatoista tai korkeintaan kahta tuntia. Näin kumpikin sai levätä ja luottaa toisen ajotaitoon. Saksan moottoriteillä annoin mielelläni matkakaverin ajaa, sillä ensimmäinen kokemus oli hiuksia nostattava, kun Mersut ja Audit pyyhkivät rakettimaisesti vasemmalta ohi kahta ja puoltasataa. Ja oikealla puolella ajoivat rekat! Valenciassa täydennettiin energiavarastojamme Autogrillissä, jolloin naiskuski sai hyvää palvelua autolleen. Matkalla AP:7:ää pitkin näimme upeita vuorimaisemia, molemmille uusia elämyksiä. Illalla kuuden aikaan oli 26 astetta lämmintä. Muistojen automatka Sinikka Halttunen Tarragonan kirkon aukio. Matkalla
Costa Alegre 27 Tarragona oli ensimmäinen yöpymispaikkamme, jonka olin varannut booking.comista tuntia aiemmin. Pieni, siisti hotelli Avi Toful kaupungin keskustassa tarjosi pehmeän sängyn putkityynyineen. Aamiainen riitti pitkään. Aamulla auton nokka suunnattiin taas autopistalle kohti Barcelonaa. Jossain kohtaa oli Carrefourin myymälä, josta miehelle piti saada jamonia matkaevääksi ja kotiin. Meillä oli tarkoitus ajaa entistä reittiä suoraan Ranskaan, mutta jotenkin jouduimme Andorraan vievälle tielle. Se oli positiivinen eksyminen. Matkalla oli muun muassa upea kahvila kirkkaan vuoristojärven äärellä, pieniä vuoristokyliä ja kahviloita. Luonnonpuistokin oli matkan varrella, Park Natural del Cart Maizero. Voikukat ja valkovuokot kukkivat vuoristossa aivan kuten koto-Suomessa. Vasemmalla ylhäällä: Naiskuskille palvelua Autogrillillä. Oikealla ylhäällä: Jarmo nauttii kahvia ja pullaa vuoristokahvilassa . Keskellä vasemmalla: Jarmo ja Ferrari-kauppa La Vellassa. Keskellä oikealla: Pyreneiden vuoristossa olevan tunnelin suu. Vasemamlla alhaalla: Vuoren kyljessä oleva talo La Vellassa. Oikealla alhaalla: Jäätelöllä Andorrassa.
28 Costa Alegre Andorraan saavuimme iltapäivällä – nauttiaksemme siellä jäätelöt! Ostin myös tapani mukaan matkamuistoksi mukin. Andorran laakso, jossa sijaitsee pääkaupunki La Vella, on kilometrin korkeudessa. Se elää talvi-turismista, jota varten on runsas hotel-litarjonta. Matkalla auto nousi aina kolmeen kilometriin saakka. Pyneneiden vuoriston läpi ajo oli ennen kokematon, pisin tunneli oli viisi kilometriä. Aurinko paistoi ja serpentiinitien vieressä oli lunta. Perjantai-iltana saavuimme Ranskan puolelle Toulousesta vähän pohjoiseen hienoon Cohors-sun-hotelliin, jossa nautimme erittäin maittavan illallisen. ”Tour de France” Lauantaina oli hyvä ajaa, kun ei ollut rekkoja. Ajettiin Ranskan läpi ja vain pakolliset tauot rytmittivät päivää ja tullit, joita siinä maassa oli ihan riittämiin. Maisemat olivat tylsiä, satoi vettä, mutta tuomet kukkivat. No, saihan toinen kuski ostettua aitoa Dijonsinappia. Viimeisen tullin jälkeen matLumen peittämiä Pyreneiden vuoria toukokuussa. Alkupalat. Toisen matkalaisen alkupala. Pääruokana kalaa... ... tai sitten lihaa. Jälkiruoka. Teetauko pienessä kahvilassa jossakin Pyreneiden vuorten juurella.
Costa Alegre 29 si saunan, ja hieronnan sen jälkeen. Meren aallot keinuttivat hyvin uneen. Laivan brunssi oli runsas ja maukas kuten aina. Vielä toinen yö laivalla ja sitten maihin. Vuosaaren satamassa tihkusateessa sanoin Jarmolle, että haluan takaisin Espanjaan. Kesäkotiin saavuttuamme auton trippi-mittari näytti 2971,2 kilometriä. Pitkä merimatka tuo aina mieleeni ensimmäisen laivamatkani Saksaan ollessani seitsemäntoistavuotias. Aiemmalla kerralla poikkesimme Saarlandissa ja Pohjois-Saksassa nuoruuden aikaisilla kesätyöpaikoillani. Mutta se on kokonaan toinen tarina. Ylinnä: Kiemurteleva serpentiinitie nousi ylös ja laski alas pitkin Pyreneiden rinteitä. Vasemmalla: Näimme useita pyöräilijöittä, joille tie on todellinen kuntorata. Alla: Travemünden satamassa meitä odotti autolautta auringonlaskun aikaan. kaa oli taittunut jo lähes 1900 kilometriä. Saksan puolellahan ei ole tulleja eikä nopeusrajoituksia. Yövyimme Saksan puolella, jolloin ukkosti ja satoi kaatamalla. Hotelli Mülehannes oli kuitenkin mukava, ja pääsin vetreyttämään saksan kielen taitoani pitkästä aikaa. Siellä ei varauksesta huolimatta ollut tarjota huonetta kahdelle, vaan nukuimme eri huoneissa, samaan hintaan kuitenkin. Aamiainen oli runsas saksalainen. Tästä ajettiin Travemündeen autolautalle. Matkalla nähtiin pari onnettomuutta, mutta ihmettelimme, ettei niitä ole enemmän, koska vauhti on hurja. Tietöitä oli paljon. Saavuimme ajoissa satamaan. Laivalla varasin seuraavaksi päiväk
30 Costa Alegre Terapeuttista kirjoittamista Torreviejassa Katariina Hakaniemi Terapeuttinen kirjoittaminen on tutkitusti lempeä ja vaikuttava tapa tutustua itseensä, unohtuneisiin unelmiinsa ja kaikkiin niihin asioihin, jotka tekevät elämästä vähän parempaa. Ei siis ihme, että sen suosio on kasvamassa. H uhtikuussa 2025 järjestetään jo kolmas terapeuttisen kirjoittamisen Minne kynä vie -kurssi Espanjan Torreviejassa. Kaksi edellistä kurssia ovat osallistujilta saadun palautteen mukaan olleet vaikuttavia ja voimaannuttavia, ja niiden ansiosta moni on saanut myös uusia ystäviä. Ilmoittautumisia ensi kevään kurssille otetaan jo vastaan, muistuttaa Tiina Punkanen, joka on toinen kurssin vetäjistä. Terapeuttisen kirjoittamisen menetelmä sopii kaikille, ja sitä harjoitetaan tavallisesti ryhmämuodossa. Sen terapeuttinen vaikutus perustuu kirjoittamisen voimaan ja muiden kanssa käytyihin luottamuksellisiin ja hedelmällisiin keskusteluihin. Se ei ole terapiaa, mutta se on varmasti terapeuttista. Yksinkertaisimmillaan terapeuttinen kirjoittaminen voi olla itsenäistä päiväkirjan pitämistä, mutta kurssilla pääsee kertomaan kirjoittamisen herättämistä ajatuksista muille, ja saamaan niistä kannustavaa palautetta. Ajatukset tuulettuvat. Voin melkein luvata, että kurssin aikana syntyy monia uusia oivalluksia itsestä ja elämästä. Terapeuttisen kirjoittamisen luonteeseen kuuluu, että kirjoitetaan käsin paperille. Toinen tärkeä periaate on se, ettei tekstiä tarvitse lukea tai näyttää kenellekään, ellei halua. Ei siis tarvitse olla loistava tai kokenut kirjoittaja voidakseen osallistua kurssille. Riittää, kun pitää kirjoittamisesta ja on avoin uudelle. – Jokainen antaa kurssilla itsestään juuri sen verran kuin haluaa, Punkanen muistuttaa. Kurssille otetaan vain kahdeksan osallistujaa, joten kannattaa olla nopea. Kurssipäiviä vietetään paitsi kokoontumispaikkana toimivalla Tiinan terassilla myös meren rannalla ja luonnonpuistossa. KM Punkanen (vasemmalla) on työnohjaaja, tietokirjailija ja psykiatrinen sairaanhoitaja . FM Hakaniemi on kirjallisuusterapiaohjaaja, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, kirjailija ja toimittaja. Yksi kurssin toimintapaikoista on luonnonpuisto. Kuva on aiemmalta kurssilta.
Costa Alegre 31 Kesä-Suomessa Kuva on Wiipuri-oopperan esityksestä.
32 Costa Alegre Kesä-Suomessa Sinikka Halttunen Monet meistä muuttolinnuista viettävät hyvän ja muistorikkaan kesän Suomessa. Kuka harrastaa kotimaanmatkaislua, kuka gol?a tai taidetta. Toiset naittivat kotimaan kulttuuritarjonnasta kuten minä. Kaikille on kuitenkin tarjolla monenlaista ajanviettoa ja nautintoja. Sopraano Hanna Hoikkala on Anna-Maria, viipurilaisen kauppiassuvun tytär, joka rakastuu sotilaaseen ja joutuu todistamaan läheltä paitsi kotikaupunkinsa, myös miehensä myrskyisää kohtaloa. Tenori Tero Harjunniemi on Armas, nuori kadettiupseeri jonka orastava perhe-elämä järkkyy, kun kotikaupunki Viipuri joutuu sodan riepottelemaksi.
Costa Alegre 33
34 Costa Alegre Taidetalo Salmela E telä-Savon sydämessä, Mäntyharjulla on oiva kesävierailukohde. Tänä kesänä taidenäyttelyssä oli Timo Saaloin, Nora Tapperin, Antero Karen, Elina Brotheruksen, ukrainalaisen Kateryna Yehorovan sekä monen muun taideteoksia. Koko Salmelan alue on näkemisen arvoinen vanhoine rakennuksineen ja lampineen. Joka kesä on erilaista esittävää taidetta. Tänä vuonna oli muun muassa oopperaa ja kevyttä musiikkia. Wiipuri-ooppera V iipurin kaupungin menetyksestä tuli kuluneeksi 80 vuotta kesäkuun 20. päivä tänä vuonna. Esitteen mukaan Wiipuri on kunnianosoitus menetetylle kaupungille ja sen ihmisille, joista moni heitti henkensä puolustaessaan kotiaan. Sävellyksen ja libreton on tehnyt Arto Paju, jonka oman suvun historia Viipurissa on antanut teokselle alkusysäyksen. Teos kantaesitettiin konserttimuotoisena Salmelassa kaksi vuotta sitten. Nyt ohjaaja Tiina Puumalainen, lavastaja Teppo Järvinen ja heidän ammattilaistyöryhmänsä olivat herättäneet teoksen eloon täysimittaisena näyttämöproduktiona. Mukana oli runsas joukko paikallisia harrastajanäyttelijöitä. Hellepäivä ei ollut omiaan, kun esitettiin talvisodan tapahtumia. Esitys oli kaiken kaikkiaan upea eikä voinut kuin haukkoa henkeään tarinan ja ammattitaitoisten esiintyjien toimintaa katsellessa ja kokiessa. Useilla yleisön joukossa olleilla on juuret Viipurissa tai muualla menetetyssä Karjalassa kuten minullakin. Yllä: Vanha apteekki toimii yhtenä näyttelytilana. Oikealla: Kolin keväthuumaus. Topi Ruotsalainen. Samuli Putro ihastutti ja liikutti orkestereineen koskettavalla esiintymisellään.
Costa Alegre 35 Klovetsk. Antero Kare taidekoti Salmelassa. Runsas joukko espanjansuomalaisia kokoontui Lahdessa ravintola Lokissa heinäkuun alkupäivinä. Samuli Putron konsertti C osta Alegre -lehden (4/2022) lukijoille tuttu Samuli Putro esiintyi Taidetalo Salmelassa. Konsertti oli kaksiosainen, joista ensimmäisessä Putro esiintyi pääosin ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuistossa Parikkalassa on muun muassa jooga-puisto. yksin. Toisessa oli mukana koko orkesteri. Tuttuja ja kuulijalle uusiakin lauluja nautittiin hienoisessa tihkusateessa. Sanoitukset hakevat vertaistaan. Niissä on elämän maku.
36 Costa Alegre Hologrammit ovat pian monien saatavilla. Kuva: Love4music1972. Pixabay. Kotona ja kaduilla
Costa Alegre 37 Valikoima tuoreimpia uutisia teknologian eri alueilta Jarmo Havulinna 1. Polttomoottorit Vaikka autoteollisuus on menossa voimakkaasti täysin elektronisiin moottoreihin Euroopassa vuoteen 2033 mennessä niin Volkswagen ryhmä on investoimassa noin 60 miljardia euroa polttomoottorien tuotekehitykseen. Samalla he sijoittavat noin kolmasosan 180 miljardin tuotekehityksen budjetista sähköistykseen ja digitalisointiin. Tämä on mielenkiintoista, koska polttomoottoreihin kuuluvat myös muun muassa vetymoottorit, joiden etuna on lyhyt tankkausaika ja pitkä toimintamatka. Brasiliassa 92% kaikista uusista myydyistä autoista toimivat etanolilla eli biopolttoaineella. Toisaalta akkuteknologia kehittyy myös voimakkaasti muun muassa kiinteillä (Solid State Batteries) akuilla, joiden toimintamatka on myös reilusti yli tuhat kilometriä ja latausaika reilusti nykyistä lyhyempi. Voi olla, että täyssähköisyys ei toteudu, vaan nämä molemmat teknologiat pysyvät pitkään käytössä. 2. Ruokarobotit Hong Kongissa yksi professori aikoo valmistaa 30000 ruokarobottia, jotka voivat valmistaa aterioita alle kolmessa minuutissa. Hestia Technology Limited, joka on perustettu vuonna 2018, aikoo muuttaa keittiöt tekoälyroboteilla, jotka voivat valmistaa yli 200 ruokalajia mukaan lukien kiinalaisia ja italialaisia ruokalajeja. Robotit hoitavat kaiken materiaalihankinnasta, kattaukseen ja siivoukseen. Jopa 60 ateriaa tunnissa. 3. Tuulipussi Seuraavan kerran, kun menette vaikkapa lentokentälle, niin seuratkaa tuulipussia. Sen valkoiset ja punaiset raidat an-tavat tarkan tiedon tuulen nopeudesta lentäjille ja viranomaisille. Ruokarobotin on tarkoitus valmistaa 30 000 ateriaa kolmessa minuutissa. Tuulipussit kertovat tarkkaan lentäjille ja viranomaisille tuulen nopeuden.
38 Costa Alegre 4. Tekoäly tunkee nykyään joka paikkaan kaikilla alueilla. Hyvänä esimerkkinä löysin mielenkiintoisen artikkelin Yleisradion sivuilta. Siinä tekoälyä testattiin kolmessa ylioppilaskirjoituksessa. Matematiikasta ja ranskasta tekoäly kirjoitti laudadurin. Äidinkielen suoritus oli magnan arvoinen. Artikkelin mukaan ”Tekoäly tulee peittoamaan ihmisen opettajana, väittää matematiikan opettaja.” Kannattaa tutustua tuohon artikkeliin. Koulujen opetusohjelmat lienevät isojen muutosten edessä. (yle.?) 5. Biometrinen tekniikka Tämä koskee meitä kaikkia. Biometrinen teknologia, joka käyttää ainutlaatuisia fyysisiä ominaisuuksia tunnistamiseen, etenee nopeasti. Se muuttaa turvatoimenpiteitä eri toimialoilla, tarjoaa turvallisen ja kätevän todennuksen sormenjälkien, kasvojentunnistuksen, iiris-skannauksen ja äänen todentamisen kautta. Se on integroitu älypuhelimille, pankkipalveluihin, lentokentille ja terveydenhuollolle. Biometriset prosessit parantavat samalla turvallisuutta. Jatkuvan teknologisen kehityksen myötä se mullistaa sen, miten vahvistamme turvallisesti identiteetin digitaalisella aikakaudella. Lähde: quokkalabs.com 6 Tatum T1 on Tatum Robotics yhtiön kehittämä kuuloja näkörajoitteisille ihmiseille tarkoitettu robotti, joka kääntää kirjoitetun Biometriset prosessit parantavat turvallisuutta. Jatkuvan teknologisen kehityksen myötä ne vahvistavat turvallisesti identiteetin digitaalisella aikakaudella. Kuva: TheDigitalArtist. Pixabay. tekstin ja puheen viittomakielelle. Heillä on nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus lukea kirjoja, uutisia, sähköposteja ja muuta. Liityntänä on mekaaninen käsirobotti. Kotisivuilla on hyvä selostus kaikista ominaisuuksista. (tatumrobotics.com) 7. Hologrammit Maailmassa on paljon uusia keksintöjä. Hologrammit ovat seuraava vaihe. Yleensä hologrammilaitteet maksavat miljoonia ja ovat käytössä lähinnä yliopistoissa ja tiedekeskuksissä. Axiom Holographics on keksinyt keinon tuottaa hologrammeja vain noin viiden prosentin kustannuksella paremmalla tarkkuudella. 8. Sähkökäyttöiset veneet ja laivat – uusi aikakausi Vesiliikenteessä on tapahtumassa sama iso muutos kuin maaliikenteessä. Siirrytään polttomoottoreista sähkövoimaan veneistä laivoihin. Maailmanlaajuisesti valmistajia on jo satoja ja lisää tulee koko ajan. Muutoksen mahdollistaa nopeasti kehittyvä akkuteknologia, tehokkaammat ja pienemmät sähkömoottorit, paremmat latauslaitteet ja latausvälineet. Veneissä käytetään paljon aurinkopaneeleita kansissa ja katolla, uusimpana keksintönä ovat täysin läpinäkyvät aurinkopaneelit, jotka voidaan asentaa ikkunoihin. Veneissä on myös helpommin tilaa voimakkaille, erittäin pienille polttomoottoreille, joilla voidaan ladata akut missä vain.
Costa Alegre 39 Tatum on mekaaninen käsirobotti. Candela C8 on ruotsalainen kantosiipivene. Regent Viceroy Seaglider. Suomalainen Valkama-sähkövene. Venetyyppejä on kolme pääkategoriaa A. Perinteiset täysin vedessä kulkevat veneet ja laivat Nykyisiä veneitä muutetaan sähkökäyttöisiksi tai tehdään täysin uusia sähkökäytölle optimoituna. Molempia on jo maailmalla vaikka kuinka paljon. Suomalaisia valmistajia löysin nyt kolme; Jade Boats, Valkama ja Bella. B. Kantosiipiveneet Sähköistymisen myötä kantosiipiveneiden valmistajia on tullut nopeasti paljon lisää ympäri maailman. Varsinkin pienveneitä hupija hyötykäyttöön. Kantosiipiveneet ovat paljon nopeampia ja tehokkaampia kuin perinteiset veneet ja sopivat erinomaisesti sisävesija saaristokäyttöön, joita meillä Suomessa piisaa. Vieressä on kuva ruotsalaisesta Candela C8 sähköveneestä. Heillä on jo aika laaja valikoima. C. Liitoveneet = Maaefektiveneet = Wing in Ground Effect (WIG) Maaefekti on aerodynaamisen maavaikutuksen antama noste muutama metri (korkeintaan noin yhdeksän metriä) veden yläpuolella. Maaefekti vaikuttaa kaikkiin lentokoneisiin hetkellisesti nousuissa ja laskuissa, mutta maaefektialukset hyödyntävät nostetta koko lennon ajan. Suurena etuna muihin venetyyppeihin verrattuna on suuri nopeus, pieni kulutus ja matkustusmukavuus. Sähköistymisen myötä monet yhtiöt ovat alkaneet suunnitella tai heillä on jo tuotannossa näitä veneitä, koska niille ennustetaan valtavia markkinoita henkilöja tavaraliikenteessä. Esimerkkinä on amerikkalaisen REGENT-yhtiön täyssähköinen Viceroy ”seaglider”, jolla on jo yhdeksän miljardin dollarin tilauskanta. Viceroyn pääominaisuuksia ovat esimerkiksi: paino 6800 kg, 12 matkustajaa, 1600 kg hyötykuorma rahtiversiona, 300 km toimintamatka (600+ km uusilla akuilla), maksiminopeus 300 km/h. Suurempia versioita on odotettavissa kaikilta valmistajilta. Ajatelkaapa vaikka pikakäyntiä Helsingistä Tallinnaan reilussa puolessa tunnissa. Lopuksi pieni käytännön vinkki Android-puhelimen kalibroimiseksi Jos tuntuu siltä, että puhelimesi akun kesto on laskenut, se voi johtua puhelimen väärästä lataustason tiedosta. Silloin kalibrointi auttaa. On eri tapoja tehdä se, mutta yksinkertaisin on tämä:ruokarobotit.jpg Ruokarobotti 1. Lataa puhelin täyteen 100% ja jätä se lataukseen vielä 1-2 tunniksi. 2. Irroita laturi ja käytä puhelinta, kunnes taso menee nollaan ja puhelin sammuu. 3. Lataa puhelin täyteen 100%. Nyt lataustasot ovat oikeat ja akun keston pitäisi olla parempi. Yleissääntö puhelimen normaalikäytössä on: Älä lataa täyteen, äläkä päästä tyhjäksi.
40 Costa Alegre Innovaatio Veijo Leino K erron tämän niin kuin se ainakin olisi voinut tapahtua silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun Neuvostoliiton kauppa veti eikä laatukilpailu ollut ihan kireimmillään. Mainittakoon kuitenkin, että myöhempinä aikoina, kun suomalaiset ovat joutuneet kamppailemaan kansainvälisillä markkinoilla, tämmöisen luonnistuminen olisi hyvin kyseenalaista. Tällainen hahmotelma: Konepajamme osasi tehdä sen. Ei oikein hyvin kylläkään: se oli hidas, iso rohjo, kovaääninen ja kallis. Ei oikein tyylikäskään – saksalaiset osasivat tehdä paremman ja upeamman. Jos saisimme kehitettyä omaamme, markkinoita olisi paljon. Kotimaahan menisi pari – saisimme hyvin testailtua sitä täällä. Sitten Venäjälle ja seuraavaksi Kauko-Itään. Lukijaa alkaa (toivottavasti) tässä kohtaa kiinnostaa, mistä vehkeestä on puhe. No, katsopas, koetan selittää. Se on laitteisto, joka pystyy tekemään kirjahyllyjä jatkuvana tuotantona. Käsin koskematta niin kuin lapsen teko, kuten automaatiomiehet tapaavat sanoa. Tai no, pitäähän siinä laitteistolla pari käyttäjää olla valvomassa koko ajan. Se on kymmenkunta metriä pitkä, pari metriä leveä ja pari metriä korkea systeemi. Toimitusjohtaja huomasi tekniikkalehdestä, että Hannoverin messuilla oli vastaava laitteisto esillä. Hän lähetti suunnittelupäällikkömme, diplomi-insinöörin, katsomaan sitä. Tämä otti kaksi kokeneinta insinööriä mukaansa, opistoinsinöörejä – tämä on aina huomattava. Sattuivat olemaan aika hyviä kaveruksiakin nämä. Aina riitti kahvipöydässä juttua vaikka autojen vääntömomentin suhteesta virranjakajan kärkiväliin. Tai kitkarenkaista suhteessa nastarenkaisiin. Ja saunaillat lähensivät äijiä kohtuullisin väliajoin. Siellä saatettiin puhua jo humaaneimmista asioista, vaikkapa Ferrarin ja McLarenin seuraavan kauden kuljettajista. Kun inssit saapuivat Hannoveriin, oli lentokoneessa tarjoiltu konjakki hiukan kohonnut teknisiin päihin niin, että katsottiin parhaaksi ottaa lentokentän ravintolassa vielä yhdet per inssi. Sitten taksilla hotelliin. Ravintolan baarissa sujui ilta juomia maistellessa, olivat nimittäin edullisia, Suomeen verrattuna. Joku keksi uudenlaisen mutterinkin, tai ainakin luuli keksineensä – "Erikoisen mutterin keksijä keksi mutteriinsa ruuvin, mutta kun hän yritti piirtää sen serviettiin, toiset pyysivät jättämään asian hautumaan." Kuva: Vilkasss. Pixabay.
Costa Alegre 41 siinä oli seitsemän kulmaa kuuden sijasta. Asiaa ihmeteltiin, mutta matkasta jo hieman väsähtänyt insinööri perusteli, että hyvin suurilla kolmosen arvoilla kolme plus kolme voi olla seitsemän. Seuraava päivä käynnistyi aamiaisen tukemana hotellissa. Sitten taksilla valtavalle messualueelle. Suomen pieniin mittakaavoihin tottuneet miehet päätyivät hämmentyneinä ensiksi messuravintolaan olusille. Siellä sattui kohdalle tärkeitä tavaratoimittajien edustajia, jotka tarjosivat… No joo, mutta herrat keskustelivat siinä tulevaisuuden bisneksistä eivätkä ennättäneet pidemmälle, koko päivänä, kun työasioita pystyi siltä istumaltakin hoitamaan. Illalla poikettiin vielä hotellin ravintolaan, paikalliseen kulttuuriin tutustumassa. Erikoisen mutterin keksijä keksi mutteriinsa ruuvin, mutta kun hän yritti piirtää sen serviettiin, toiset pyysivät jättämään asian hautumaan. Seuraavana päivänä, puolenpäivän maissa he löysivät tavoittelemansa laitteiston messualueelta. Olotila olisi voinut olla terävämpikin, mutta kaikki tutkivat minkä pystyivät, ainakin seitsemän, ellei yhdeksänkin minuuttia. Koneistossa tutkijamme havaitsivat erikoisia venttiilija sylinteriratkaisuja, ihmeellisiä, äänettömiä servomoottoreita ja teknisesti älykkäitä, kevyitä rakenteita, joihin anturit ja tunnistimet oli kekseliäästi sisällytetty. Olisivat he tutkineet pidempäänkin, mutta laitteen edustaja otti heidät haltuunsa. Inssimme esiintyivät myyntitykille suomalaisina asiakkaina, muka kiinnostuneina ostamaan. Niinpä he saivatkin takahuoneessa ylenpalttiset tarjoilut, videoesittelyn aikana. Kestitys vaikutti olotilaa kohottavasti ja, kun paluulentoonkin oli aikaa enää muutama tunti, päättivät he, että tämä on nyt nähty, mennään valmistautumaan kotiinlähtöön. Suomeen, työpaikalle saavuttuaan he pitivät lyhyen, mutta tiukan yhteenvetopalaverin. Joku mainitsi kopioinnin olevan suurinta imartelua, että ei siinä mitään moraalitonta ollut… Vaan kukas laitteiston nyt sitten suunnittelisi – tai oikeastaan piirtäisi, suunnitelmathan olivat jo heidän mielessään? Aika uusiksi se pitäisi laittaa. Uusi tilauskin oli saatu, nyt olisi hyvä innovoida, kun aikaa toimitukseen oli runsaasti. Leo! Leo se voisi olla. Uusi, nuori suunnittelija, joka oli antanut terävän vaikutelman ja tarvitsi haasteellisen projektin kehittyäkseen ehkä jopa huippusuunnittelijaksi. Kokeneemmat insinöörit lupasivat toki auttaa ja antaa kaikki tietonsa Leolle. Leo alkoi suunnitella ”uuden sukupolven” hyllykonetta. Monta kertaa hän kysyi kokeneilta, miten saksalaiset jonkun kohdan olivat toteuttaneet. Vastauksen hän aina sai, kuten: Kyllä se toimi, videolta ite näin. Siinä oli sellaisia aika erikoisia venttiileitä. Varmaan aika uutta mallia, en ole ennen moisia nähnyt. Siihen vois laittaa servon tai pari. Sakutkin oli laittanu. Älä sitte laita liian vahvoja rakenteita. Siinä vehkeessä oli kyllä jännät värit. Kaksiväriseksi olivat laittaneet. Leo suunnitteli kuukauden, sitten toisen. Teki pitkää päivää ja mietiskeli kotonaankin. Hahmotteli, keksi, innovoi. Lopulta työ oli esittämiskunnossa. Aika kauan siinä meni, sanoi yksi kokeneista, – vaikka malli oli messuilla. Kun ette tuoneet brosyyrejä.., yritti Leo pitää puoliaan. No, katotaan nyt sitten sanoi toinen kokenut. Kyllähän tämä – onhan tässä… Mutta miksi olet heikentänyt rakenteita? Taisit itse sanoa, että ei liian vahvoja. Toi on tietokoneella, 3D–lujuuslaskentaohjelmalla laskettu, että kestää, jos nuo laittaa noin… Nii… Jos ne laittaa noin, mietiskeli kokenut hiukan vaivautuneen oloisena, leukaansa hieroen. – Joo, mut ei tollasia. Laita vaan niin kuin ne oli ennen. Ne oli mun arvioimat… Mitä ihmeen venttiileitä noi on? kysyi se ensimmäinen kokenut. Säähän sanoit, että uutta tekniikkaa niinku saksalaisilla. Kyselin koulukaveriltani, joka on Saksassa töissä. Se otti selville – noita siellä nykyään laitetaan. Ei saatana. Noi on varmaan jonkun verran kalliimpia kuin ne vanhat. Siis voi noi olla hyvät mut ei… Laita vaan niitä vanhoja. Mikä ihmeen moottori toi on? Ihmetteli suunnittelupäällikkö. Servomoottori. Siitä oli teidän kanssa puhe. Se on paljon nopeampi ja tehokkaampi tossa, ja lähes äänetön, verrattuna siihen vanhaan. Emmä kyllä nyt servoa laittaisi. Sitä joutuu sitte testaamaan ihan hirveesti. Eikä meidän asentajat sitä osaa säätää. Kyl mä uskon, että sä olet laskenut ton, voi olla et ihan oikeinkin, mut… Kyllä me laitetaan se vanha moottorityyppi kuule… Leon kasvot olivat, voinet kuvitella, melko punaiset tässä vaiheessa. Ei siinä mikään auttanut, uudet innovaatiot olisi raksittava pois ja piirrettävä samanlainen kuin aikaisemmat laitteistot. Kokeneet olivat jo poistumassa, kun joku vielä kysyi: Minkä värin siihen merkkasit? Kuljettimet mustaksi ja prässit punaiseksi. Tuohon, yläpalkkiin meidän logo. Juteltiin siitä aika paljon vaimon kanssa. Hän on muotoilija ammatiltaan, saanut palkintojakin. Juu, mut kun me palaveerattiin eilen illalla siitä Mustassa Kissassa ja päätettiin, että pidetään vaan se entinen harmaasävy. Kokeneet poistuivat. Leo nojautui voipuneena tuolin selkänojaan, kasvot kuin rautalankavyyhti, sulki silmänsä ja läähätti suu auki. Lojui siinä kuin halvaantuneena pari minuuttia. Sitten äkkiä ryhdistäytyi: No helvata, laitetaan sitte noi samat virheetkin kuin aina ennenkin, sanoi hän itsekseen ääneen, – noissa oli pultinreiät väärin ja tosta puuttui anturin kiinnikkeet ja vielä noihan on aina olleet päin… Niinpä Leo muutti suunnitelmansa saamiensa määräysten mukaan ja sitten kuvat olivatkin valmiit konepajan puolelle asentajien haukuttavaksi. Nythän tässä, alun perin kolmen, nyt neljän hengen suunnittelutiimissä oli kokemattomampikin jäsen jota syytellä… Kirjoittaja on tehnyt työuransa automaatioinsinöörinä.
42 Costa Alegre
Costa Alegre 43 Kirjoittajayhdistys Paltta ry järjestää novellikirjoituskilpailun. Aiheena on Valoa kohti. Kilpailun säännöt Kilpailuun voi osallistua henkilö, joka ei ole ennen julkaissut kaunokirjallista teosta. Omakustanne ei ole este, mutta tekstin tulee olla uusi, ennen julkaisematon. Kukin voi osallistua kilpailuun yhdellä tekstillä, jonka enimmäispituus on 15 000 merkkiä (ilman välilyöntejä), käytännössä korkeintaan kah-deksan A4-sivua. Tekstin tiedostomuodon tulee olla RTF, Word tai Open Document, ja sivuille tulee lisätä sivunumerot. Tekstitiedostot lähetetään 28.2.2025 klo 23.59 mennessä sähköpostin liitteenä osoitteeseen: kilpailu.paltta @gmail.com. Kirjoittajan nimi, postiosoite, sähköposti ja puhelinnumero voivat olla joko sähköpostissa tai erillisenä tiedostona. Arviointiperusteet Hyvä ja ilmeikäs, elävä kieli, tarinan koosteisuus, selkeät henkilöhahmot, tuoreus, juonen vetävyys ja teksti herättää tunteita. Kilpailun tuomaristo Kirjoituskilpailun esiraadin muodostavat auktorisoitu venäjän kielen kääntäjä Sirpa Minkkinen, kirjailija Pirjo Mellanen ja toimittaja Veli-Pekka Kelloniemi. Raati valitsee kuusi novellia, joiden joukosta kirjailija Jukka Behm valitsee voittajan ja kaksi muuta palkittavaa. Palkinnot 1. 1000 € 2. 700 € 3. 400 € Kuusi voittajaehdokasta julkistetaan 31.3.2025, ja heille ilmoitetaan siitä henkilökohtaisesti. Voittaja ja kaksi muuta palkittavaa julkistetaan 14.4.2025. Lisätietoja voit kysellä sähköpostilla kilpailu.paltta@gmail.com. Teksteistä voidaan koota antologia. Osallistumalla kilpailuun kirjoittaja antaa luvan toimittaa teksti ja julkaista se oikealla nimellä tai kirjailijanimellä antologiassa. Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n hallitus Vuokraa kalustettu kaksio Hämeentie 2, Hämeenlinna 600 € + vesi + sähkö. 040-8539809
44 Costa Alegre
Costa Alegre 45 Päärynä yllättää korealaisessa keittiössä Anna Kovanen Chosôn, Korean alkuperäinen nimi, tarkoittaa Hiljaisen aamun maata. Japanin ja Kiinan välissä sijaitseva Etelä-Korea on kehittynyt köyhästä maatalousmaasta Aasian menestystarinaksi vain viidessäkymmenessä vuodessa. K orealainen kulttuuri tarkoittaa ihmisille eri asioita. Kpop -yhtyeiden suosio on kasvanut 2010-luvulta alkaen raketin lailla. Korea tuottaa suosittuja hittisarjoja ja draamoja sekä elokuvia. Moni tuntee korealaiset ihonhoitorutiinit ja Samsung-puhelimet. Minulle Koreasta tulee mieleen ruoka, joka vie kielen mennessään. Pala historiaa Korean perinteinen kulttuuri perustuu Korean niemimaan alkuperäiskansojen kulttuuriin, joka on säilynyt muinaisista ajoista lähtien. Maan ensiasutus ajoittuu arkeologisten tutkimusten mukaan varhaispaleoliittiselle kaudelle. Korean historian katsotaan alkaneen Gojoseonin kuningaskunnasta 2333 eaa. Kun Korean niemimaan kolme kuningaskuntaa yhdistyivät, Koreaa ryhtyi hallitsemaan Goryen-dynastiaa (9181392), jonka mukaan Korea on saanut länsimaisen nimensä. Korean itsenäisyys päättyi 1910 Japanin keisarikunnan liitettyä maan itseensä. Japanin antauduttua toisessa maailmansodassa Korean niemimaa jaettiin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kesken. 1948 Etelä-Koreassa järjestettiin vaalit, jotka johtivat Korean tasavallan perustamiseen. YK vahvisti tasavallan niemimaan ainoaksi lailliseksi valtioksi. Siitä huolimatta Neuvostohallinnon tuella perustettiin Pohjois-Koreaan kommunistien johtama kilpaileva valtio. Korean sota alkoi 1950 ja päättyi edelleen voimassa olevaan aselepoon 1953, joka vahvisti 1945 jaon. Lautasella
46 Costa Alegre Korealainen kulttuuri Korealaiseen kulttuuriin kuuluvat perinteinen elämäntapa, jonka juuret ovat syvällä historiassa. Elämäntapakulttuuriin sisältyvät arvot: perheen ja yhteisön merkitys, kuri ja kunnioitus, luonnon, vanhempien ja esivanhempien kunnioitus. Perinteeseen kuuluvat myös taide, musiikki, tanssi ja ruoka. Arvostettuja ominaisuuksia ovat mielen lämpö, nöyryys ja kova työ. Omistautuminen tietyille asioille ja uskollisuus ovat tärkeitä. Koreassa ruoan nauttimiseen ja valmistamiseen liittyy paljon perinteisiä tapoja, joista tärkein on vanhempien kunnioittaminen ja yhteisöllisyys. Ruoka on ollut tapana tarjoilla ensin vanhuksille, joille annetaan parhaat palat. Hyviin tapoihin kuuluu odottaa, että pöytäkunnan vanhin aloittaa ruokailun. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, jossa ruuat jaetaan pöytäkunnan kesken. Varsinaisten pääruokien lisäksi pöytään kannetaan useita lisukkeita pienissä kulhoissa muun muassa erilaisia pikkelöityjä kasviksia tai maustetahnoja, joita kukin voi ottaa makunsa mukaan. Ruokaperinne Korealaisen ruuan perusraaka-aineet ovat tuhansia vuosia olleet samanlaisia. Vanhimpia raaka-aineita ovat riisi, ohra, hirssi pavut ja merenelävät. Riisiä on kasvatettu Koreassa yli 4000 vuotta. Tunnettuja ovat hapattamalla säilötyt ruuat ja soijapohjaiset tahnat. Riisi vakiintui päivittäiseksi ruuaksi, koska se oli helppo valmistaa hauduttamalla saviastioissa. Yllättäen korealaiset söivät jo tuhansia vuosia sitten pinjansiemeniä, kastanjoita, päärynöitä, persikoita ja hasselpähkinöitä. Nämä tunnemme myös espanjalaisesta keittiöstä, kuten myös salaatit, munakoisot ja erilaiset kurpitsat. Koreassa on aina syöty villivihanneksia, osaa ei Suomessa edes tunnistettaisi ruuaksi kuten saniaisiin kuuluva gosari ja kellokasveihin kuuluva dojari. Seesamiöljyä, Kimchiä ja valmista Bulgogi-marinadia, jossa maistuu päärynä. Muitakin hedelmiä kuten persikka tai kiivi voi kokeilla itse tehdyssä marinadissa. Kimchi on voimakkaan makuista.
Costa Alegre 47 Ruokareseptit ovat Koreassa kuuluneet perheen perinteeseen, ne siirtyvät sukupolvelta toiselle, yleensä anopilta miniälle. Korealaisilla taloilla ja suvuilla on omat erityiset ruokansa. Ruokaa valmistetaan ja syödään yhdessä, ruuan jälkeen juodaan ja lauletaan. Korean kansallisruoka ja kivijalka on kimchi, chilistä potkua saavaa hapatettua kaalia syödään sellaisenaan, lisukkeena ja käytetään raaka-aineena ruuanlaitossa. Väitetään sen olevan yksi maailman terveellisimmistä ruuista, jota Koreassa tarjotaan joka aterialla aamupalasta illalliseen. Talvella kimchi on pitkään käynyttä ja mausteisempaa, kesällä kevyempää pikakäytettyä. Kimchin valmistaminen ei ole vaikeaa, valmistustapoja on kaksi: oikea ja väärä. Väärää kimchiä valmistavat naapurimaan japanilaiset, jotka lisäävät kaalin sekaan sitruunatai maitohappoa. Aito oikea kimchi valmistetaan aina fermentoimalla ilman lisäaineita. Korean kansallisruoka ja kivijalka on kimchi. Korealaisessa ruoassa värit ovat tärkeitä. Korealainen ruoka perustuu Yiniin ja Yangiin sekä viiden elementin teoriaan. Ruoassa pyritään saamaan esiin viisi perusväriä: punainen, keltainen, vihreä, valkoinen ja musta. Hyvä esimerkki täydellisestä värien harmoniasta on bibimbap eli riisistä, vihanneksista, lihasta ja kananmunasta valmistettu klassikkoannos. Korealaiset syövät paljon grilliruokaa, KBBQ eli korealainen grillaus on jo muodostunut käsitteeksi. Pöytägrillissä paistetaan erilaisia lihoja, jotka syödään lisukkeiden kuten salaatinlehtien yrttien, tahnojen ja kastikkeiden kanssa. Vegaaniversion saa marinoimalla tofua. Kaikki ruuat ovat pöydässä tarjolla samalla kerralla. Esillä on laaja kattaus lihoja, tofua, kasviksia, kastikkeita ja tietysti kimchiä. Tunnetuin lienee Bulgogi, joka on marinoitua naudanlihaa, ja sitä tarjoillaan salaatinlehdellä kastikkeen ja lisukkeiden kera. Korealaisten makujen lyhyt oppimäärä Korealaisella aterialla pyritään yhdistämään viisi eri makua: tulinen, kirpeä, hapan, makea ja suolainen. Uskomuksen mukaan keho on terve ainoastaan silloin, kun Yin ja Yang sekä viisi elementtiä ovat tasapainossa. Korealaisten perusmakuja ovat valkosipuli, chili, inkivääri, soija ja seesaminsiemenet. Chamgireum eli seesamiöljy on joko paahdetuista tai paahtamattomista seesaminsiemenistä tehty kasviöljy. Korealaisessa keittiössä käytetään tummaa seesamiöljyä, joka valmistetaan paahdetuista siemenistä. Gochugaru on korealainen chilipippuri, joka kuivataan ja jauhetaan hienoksi jauhoksi tai karkeiksi lastuiksi. Doenjang on korealainen fermentoitu paksu soijapaputahna, joka korostaa ruoan omaa makua ja sopii käytettäväksi mausteena tai dippinä. Doenjangia syntyy, kun valmistetaan korealaista soijakastiketta. Gochujang on käyttämällä soijajauhosta, gochugarusta, gluteeniriisijauheesta ja mallasjauheesta valmistettu tulinen chilimaustetahna. Ssamjang on korealaisen chilija soijapaputahnan yhdistelmä, joka on maustettu mm. paahdetuilla seesamin siemenillä, valkosipulilla ja inkiväärillä. Soijaa, miriniä eli makeaa riisiviinietikkaa ja Gochujangia eli korealaista chilitahnaa, joka ei ole maultaan kovin vimakasta.
48 Costa Alegre Bulgogi-täytteiden kokoaminen salaatinlehdelle. Raikas, rapsakka makuelämys soosseineen. Täytteet voi halutessaan laittaa myös tacokuoren tai tortillan sisälle.
Costa Alegre 49 Jos ruokaa sattuu jäämään, lopuista voi koota Bibimbap-riisikulhon. Laita lisäksi paistettu kananmuna päälle.
50 Costa Alegre Bulgogi, marinoitua naudanlihaa salaatinlehtikäärössä Valmistin korealaista bulgogia ystävilleni viime kesänä. Lihana käytin naudan ulko?lettä, sillä maaseudun myymälässä ei muuta vaihtoehtoa ollut. Lihana voi käyttää myös entrecotea, sisä?lettä, mureaa paistia tai naudan short ribsejä. Jossain oli ohje ?anksteakista bulgogi-maustettuna. Naudan lihaa joka tapauksessa, ja pikaevään pannulla voi tehdä naudan suikaleista. Laiska kokki voi ostaa bulgogi-marinadin valmiina, maistoin sitäkin. Kuten tavallista itse tehty oli maukkaampaa. Käytin osan valmistamastani marinadista lihan kastikkeeksi. Erikoista oli, että perinteiseen marinadiin käytetään päärynää. Söimme bulgogia erilaisten lisukkeiden kera: kimchi, riisi, pikapikkelöidyt vihannekset, sienet ja soosit käärittynä salaatinlehtiin. Meillä oli sydänsalaattia, mutta cosmopolitan, romaine, lehtisalaatti tai muu vastaava käyvät hyvin. Kimchiä en valmistanut itse, ostin valmiina. Sitä saa niin Suomesta kuin Espanjasta hyvin varustelluista marketeista ja itämaisista kaupoista, joista saa myös valmiin marinadin. Kasvissyöjä voi käyttää lihan sijaan marinoitua tofua tai puolikuivattuja punajuuria, joiden valmistusohje on jäljempänä. Bulgogi, tofu ja punajuuret käyvät monenlaisiin korealaisiin ruokalajeihin kuten bibimbap-riisikulhoon. Korealainen marinadi naudanlihalle 1,2 dl soijakastiketta 1,2 dl vettä 3-6 rkl ruokotai fariinisokeria 0,6 dl miriniä, makea riisiviinietikka 1 tl rouhittua mustapippuria 2 isohkoa päärynää kuorittuna ja paloiteltuna 1 keskikokoinen keltainen tai kevätsipulia sipuli silputtuna pieneksi 6 valkosipulin kynttä silputtuna Nopeasti kuumalla grillillä käytetyt ulko?leepihvit. Olisin tarjoillut suoraan lautasille, mutta sääolosuhteiden takia olimme sisäruokinnassa. 2 rkl seesamiöljyä 1 tl tuoretta inkivääriä pilkottuna Sekoita soijakastike, vesi, sokeri, mirini, sipulisilppu ja mustapippuri. Yhdistä toisessa astiassa päärynä, valkosipuli, seesamiöljy ja inkivääri, ja soseuta tasaiseksi. Sekoita molemmat keskenään. Ota osa marinadista grillikastikkeeksi, lämmitä nopeasti kattilassa ennen tarjoilua, saostamiseen voit käyttää Doenjang-paputahnaa tai Gochujang-chilitahnaa, jos haluat soossiin vähän potkua, varo suolaisuutta. Leikkaa liha noin sentin paksuisiksi pihveiksi. Oikeasti liha tulisi leikata ohuiksi lastuiksi, mutta pihvinä se on helpompi grillata. Käytössäni ei ollut pöytägrilliä, jossa kukin syöjä olisi itse grillannut lihansa. Laita liha marinadiin ja anna olla jääkaapissa vähintään kuusi tuntia, mieluummin yön yli. Jos olet kasvissyöjä, marinoi tofu. Ota liha lämpiämään noin tunti ennen grillaamista tai paistamista.
Costa Alegre 51 Päärynän käyttäminen lihan marinaadissa oli yllättävää, mutta toimii hyvin. Keramiikkahahmo on Japanista. Puolikuivatut punajuuret 500 g punajuuria seesamiöljyä paistamiseen 2 rkl soijakastiketta 2 rkl seesamiöljyä 1 rkl ruokosokeria tai fariinisokeria 1-2 valkosipulinkynttä raastettuna Keitä punajuuret pehmeiksi. Kuori punajuuret ja leikkaa ne epäsäännöllisiksi paloiksi (noin 3 cm × 3 cm). Laita palat uunipellille ja kuivata niitä 120-asteisessa uunissa noin tunnin ajan tai kunnes ne ovat sitkeitä. Paista paloja pienessä määrässä öljyä. Lisää joukkoon loput ainekset ja jatka paistamista, kunnes kastike on imeytynyt punajuuripaloihin. Pikapikkelöidyt kasvikset 3 porkkanaa 250 g retiisejä ja/tai retikkaa 1/2 dl riisiviinietikkaa tai valkoista balsamiviinietikkaa) 3 rkl tuoretta korianteria silputtuna 1 rkl sokeria 1/2 tl suolaa Valmista pikkelöidyt kasvikset. Kuori porkkanat ja raasta kaikki kasvikset karkeaksi raasteeksi Retiisit voit pilkkoa suikaleiksi. Lisää etikka, korianteri, sokeri ja suola. Anna maustua hetki. Herkkusienet Paistoin lisäksi siivutettuja herkkusieniä. Paista herkkusienet pannulla, kunnes ne saavat väriä ja mahdollinen neste haihtuu. Pienennä lämpöä, lisää valkosipulisilppua ja puolikkaan limen mehu. Lisää suola. Voit käyttää vaihtoehtoisesti metsäsieniä kuten kantarelleja, suppilovahveroita jne. Lisukkeeksi voit paistaa tai siivuttaa muitakin vihanneksia, munakoisoa, mummonkurkkuja, paprikaa tai silputtuja kevätsipulin varsia. Päälle voit puristaa limeä ja ripotella korianterisilppua. Korealaisen majoneesin saat sekoittamalla majoneesiin Gochujangtahnaa, valkosipulia ja paahdettuja seesaminsiemeniä. Ssamjang-kastike 1 dl doenjangia 1dl gochujangia 3 cm inkivääriä raastettuna 2 yksikyntistä tai monta valkosipulin kynttä pieneksi silputtuna 1 rkl seesamiöljyä 1 rkl seesaminsiemeniä paahdettuna 1 rkl soijaa 2 kevätsipulia varsineen siivutettuna Raasta inkivääri ja pilko valkosipuli hyvin pieneksi. Siivuta kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Huuhtele ja kuivaa valitsemasi salaatinlehdet. Keitä riisi paketin ohjeen mukaan. Käytin jasmiiniriisiä, sillä korealaista riisiä en löytänyt. Monessa ohjeessa suositellaan käytettäväksi ihan tavallista puuroriisiä. Syöjät odottavat pihviä, pihvi ei odota syöjiä. Grillaa tai paista liha nopeasti kuumalla lämmöllä tai pannulla. Kukin syöjä suikaloi lihan, kasvissyöjä grillatun tofun tai punajuuret. Kokoa ne salaatinlehden päälle kasvisten, riisin ja kastikkeiden kera. Syödään kuten tacot kuten voit nähdä edellisen aukeman kuvista. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Lähteet: Björk&Wikberg: Gaijin, bookwell 2014 Suomi-Korea -seura nalka.blog alko.?
52 Costa Alegre Viiniä ja perinteitä? Mika Osmo O lemme kaikki espanjalaisia viinejä maistaneena tietoisia, että merkinnät roble, crianza, reserva, gran reserva tarkoittavat sitä, kuinka kauan viiniä on kypsennetty tynnyrissä ja pullossa ennen kuin se päästetään markkinoille. Muutos merkintöihin on tapahtunut jo itse asiassa vuosia sitten, ja nykypäivänä noita perinteisiä kypsytysajan merkintöjä ei löydy enää kuin muun muassa Riojan viineistä, joissa lainsäätäjä haluaa niiden edelleen olevan. Samoissa pulloissa on yleensä etiketeissä hieno linnan kuva tai juhlavasti myös jonkinlainen aatelisarvo merkattuna Bodegan (valmistajan) nimeksi. Entiseen aikaan tuo pitikin paikkansa, ja monesti isot viinitilat kuuluivatkin jollekin aateliselle, (Espanja on tunnetusti ”kahden kerroksen väkeä”). Olemme todistaneet sitä monessa televisiosta tutusta elokuvasta tai tv-sarjasta. Ja edelleen tuosta perinteestä pitävät kiinni suvussa pitkään olleet viinitilat, joista ”isoisä kääntyisi haudassaan, jos etikettiin painettaisiin jotain muuta, kuin suvun aatelisarvo ja sukutilan kuva.” Olen saanut seurata etuoikeutettuna kovinkin läheltä tätä muutosta, joka on nähty varsinkin viime vuosina kiihtyvään tahtiin toinen toistaan parempilaatuisten viinien merkinnöissä ja nimissä, ja ennen kaikkea espanjalaisille niin tärkeässä asiassa. Vaihdettuani muutaman sanan eräässä ravintolassa hieman vanhemman pariskunnan kanssa he olivat hiukan ”äimissään” merkinnästä, kun tilasivat ”crianzaa” ja pullosta puuttui kokonaan kyseinen merkintä. Tarjoilija koitti selittää hienosti, ettei kaikissa viinipulloissa ole enää kyseistä merkintää, varsinkaan jos viini on jostain muualta kuin Riojasta. Koetin kompata tarjoilijaa, ja saimmekin aikaan hienon keskustelun pariskunnan kanssa. Viinintekijöistä nuorimmat olivat täysin tuntemattomia tälle Madridista kotoisin olevalle pariskunnalle, ja aluksi he olivat kovin näreissään, ettei pullossa ole enää tunnistettavasti kaikenlaisia perinteisiä merkintöjä. Ja nykyään pulloissa on jos jonkinmoista nimeä, joista kaikki eivät olekaan perinteitä kunnioittaville viiniharrastajille niin selkeitä, eivätkä hyväksyttäviä. Mutta ainoa mikä on pysyvää, on muutos, jota saamme seurata myös perinteitä vaalivassa Espanjassa, ja lajissa, jota on kohdeltu vuosisatoja perinteitä kunnioittaen. Nykyään voin mennä kauppaan ja ostaa viinipullon, jossa etikettinä on ainoastaan kuva: pupu, apina, pyssy, dinosaurus, auto jne jne… ja kaikki muu tieto on purettuna pullon takana olevaan etikettiin, jossa on linkki valmistajan sivuille. Siellä rekisteröityneellä ja täysi-ikäisellä henkilöllä on mahdollista lukea, miksi viininvalmistaja on valinnut etiketikseen apinankuvan, ja mitä hän haluaa sillä ilmaista ja miksi tätä viiniä on kypsytetty 500-litraisessa tynnyrissä ensin kuusi kuukautta ja sen jälkeen 225-litraisessa tynnyrissä puoli vuotta. Ennen myyntiin laittamista vielä Bodegalla pullossa kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen se on laitettu myyntiin….. monimutkaista. Olishan tuon saman saanut painettua siihen etikettiin sanalla ”Crianza ”. Salud!
Costa Alegre 53 Entiseen aikaan monet isot viinitilat kuuluivat jollekin aateliselle, jonka merkkinä oli linnan tai vaakunan kuva pullon etiketissä. … ja kaikki muu tieto on purettuna pullon takana olevaan etikettiin, jossa on linkki valmistajan sivuille. Nykyään voin ostaa viinipullon, jossa etikettinä on ainoastaan kuva: pupu, apina, pyssy, dinosaurus, auto jne jne…
54 Costa Alegre Ristikon ratkaisu on sivulla 9. Aina mukana
Costa Alegre 55 Haluatko olla mukana tekemässä Costa Alegrea? Anna juttuvinkki Millaisia juttuja haluaisit lukea Costa Alegresta? Avustaja Voit tarjota valokuvia hyvistä hetkistä tai tapahtumista. Jos osaat kirjoittaa, niin voit tarjota juttua omasta aiheestasi lehteen. Aihe on kiinnostavin, sillä toimitus voi editoida jutun. Maksamme pienen palkkion julkaistuista jutuista. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tarjottu tai tilattu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää korvauksetta uudelleen lehden tai sen yksittäisen osan uudelleenjulkaisun tai muun käytön yhteydessä toteutusja jakelutavasta riippumatta. Ota yhteyttä: modervik@gmail.com. +358 40 588 38 23 tai +34 690 343 714 Seuraava Costa Alegre ilmestyy joulukuun alkupäivinä. Aineistopäivä on maanantaina 11.11.2024. Teemana on vanha väistyy ja uusi astuu tilalle. Lukijakysely Valitse tämän lehden paras juttu ja ilmoita siitä päätoimittajalle +358 40 588 38 23, WhatsApp tai +34 690 343 714. Vastaajat ja vinkkaajat palkitaan. Oikaisuja: Costa Alegre 2/2024 Sivu 2: Tähän lehteen kirjoittivat: Helmi Toivolan nimi on väärin. Lehdessä lukee Toivonen. Sivu 10: Eino Grön aloitti Ratto-Tallissa kappaleella Kulkuri ja joutsen eikä Kulkurin iltatähti kuten lehdessä lukee. Nettilehteen virhe on korjattu. Sivu 26: Riitta Saarelaisen ja Leena Kämäräisen nimet olivat vaihtuneet kuvateksteissä. Sivut 39-40: Tekstistä puuttui, että menun hoiti Stephen Whittaker ja hänet on merkitty kuvaan, jossa hän ei ole. Toimitus pahoittelee virheitä. Vanha väistyy... Kuva: Anrita 1705. Pixabay. ... uusi tulee tilalle. KLuva: Hans. Pixabay.
56 Costa Alegre 1. Mikä on pinta-alaltaan Espanjan suurin saari? a) Teneriffa b) Gran Canaria c) Mallorca 2. Ceuta on Espanjalle kuuluva autonominen kaupunki Pohjois-Afrikassa. Mikä on kaupungin ainoa rajanaapuri? a) Tunisia b) Marokko c) Algeria 3. Dabiz Muñoz on valittu kolmen vuotena peräkkäin maailman parhaaksi. Mikä on hänen ammattinsa? a) Kokki b) Vaatesuunnittelija c) Pianisti 4. Mitä espanjalainen sana pelicula tarkoittaa? a) Lintua b) Elokuvaa c) Kasinoa 5. Mihin makeita churroja yleensä dippaillaan? a) Suklaakastikkeeseen b) Mansikkahilloon c) Sitruunaliemeen 6. Missä kaupungissa on Fundació Joan Miró (Joan Mirón -säätiö) eli modernin taiteen museo ? a) Barcelonassa b) Madridissa c) Valenciassa 7. Mitä viiniä Albariño -rypäleestä valmistetaan? a) Punaviiniä b) Rosé-viiniä c) Valkoviiniä 8. Mitä jääkiekon seurajoukkuetta Raimo Helminen valmentaa? a) SaiPa b) Jokerit c) Ilves 9. Missä maassa euroviisut järjestetään vuonna 2025? a) Hollannissa b) Itävallassa c) Sveitsissä 10. Mikä on Lahden asukasluku? a) Noin 100 000 b) Noin 120 000 c) Noin 140 000 Tietovisan oikeat vastaukset löytyvät sivulta 9. 11. Millä nimellä tunnetaan Suomessa vuosittain oleva seitsemän päivän ajanjakso 18.-24. heinäkuuta? a) Miestenviikko b) Lastenviikko c) Naistenviikko 12. Minkä maan prinsessa on Märta Louise? a) Ruotsin b) Norjan c) Tanskan 13. Mistä kalasta suutarinlohta tehdään? a) Lohesta b) Ahvenesta c) Silakasta 14. Kenen sotapäällikön hevonen oli Bukefalos? a) Aleksanteri Suuren b) Napoleonin c) Hannibalin 15. Mikä on Suomen ja Euroopan pienin pöllölaji? a) Helmipöllö b) Hiiripöllö c) Varpuspöllö Mikan tietovisa 15 kysymystä Laatija Mika Lindqvist Joan Mirón taulu Alicanten nykytaiteen museo MACAssa. Kuva: Sinikka Halttunen