3 / 2020 + Costa Blanca Suomi-Seuran tiedotuslehti
Uusi Costa Blanca 3/2020 2 Viereen kuvatun QRkoodin avulla pääsee lukemaan verkossa Uusi Costa Blanca -lehden uusinta numeroa ja sitä kautta myös aikaisempia. QR-koodi 4 Santa Fazin luostari Alicantessa 6 AEFE – Espanjan suomalaisten yrittäjien yhdistys 7 Opinnäytetyö: Suomalaiset palveluyrittäjät Torreviejassa 8 Suomalaista sisua, yritystoimintaa Costa Blancalla 1 2 Jalin mietteitä 1 3 Nyt heitetään legendaa 1 4 Asuntomme Torreviejassa 1 6 Rodalquilarin kultakaivokset 1 8 Seilasimme Saimaalla! 20 Uudet turistityöntekijät Costa Blancalla 21 Iglesia de San Jorge, Alcoy 22 Karjalanpiirakka, piiroa ja sipanniekka 23 1 00 vuotta lentopostia Espanjassa 24 Sakari Antikainen in memoriam Passeja ympäri vuoden! 25–36 Costa Blanca Suomi-Seura tiedotuslehti 37 Karjalanpiirakka, piiroa ja sipanniekka 38 Sorbas – kylä ja kipsikarstimaa 40 30 vuotta hengellistä työtä Costa Blancalla 42 Costa Blancan Skandinaavinen koulu 44 Matkakertomus Suomi-Espanja 46 Ensipäiväkuorien kertomaa 48 Makujen maailma à la Carlos! 52 Cotalban kuninkaallinen luostari 55 Pandemiaa pakoon 56 Sotkiko korona koko elämän? 58 Koronan aikaan Torrevieja odottaa SISÄLLYSLUETTELO 3 / 2020 UCB-lehti on myös Facebookissa. Lehden sivu löytyy kirjoittamalla hakukenttään Uusi Costa Blanca. Tykkäämällä lehdestä saat omalle etusivullesi linkkejä tuoreisiin Espanja-uutisiin ja muihin kiinnostaviin juttuihin, sekä pääset myös kommentoimaan niitä. Mukaantuloa varten tarvitset oman Facebook-käyttäjätunnuksen. UCB-lehti on Facebookissa S euraava Uusi Costa Blanca -lehti ilmestyy joulukuun alussa Aineisto 25.11 .2020 mennessä uusicostablanca@hotmail.com
Uusi Costa Blanca 3/2020 PÄÄKIRJOITUS 3 www.lehtiluukku.fi/lehdet/costablanca Aulikki Mäkinen päätoimittaja Numero 3/2020 Lokakuu Päätoimittaja: Aulikki Mäkinen puh. +34 652 370 169 aumakinen@gmail.com Ilmoitushinnat : (IVA/ALV %) 1/1 sivu 218 € 1/2 sivu 118 € 1/3 sivu 98 € 1/4 sivu 68 € 1/8 sivu 38 € 1/12 sivu 28 € Takakansi: 1/1 sivu 348 € Sisäkannet: 1/2 sivu 158 €, 1/1 sivu 288 € Ilmoitusmyynti Espanjassa: Pia Tötterman, puh. +34 694 421 638 tottermanpia@gmail.com Lehti ei vastaa sille tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten säilyttämisestä tai palauttamisesta. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää lähetettyjä kirjoituksia. Lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Ilmoituksiin kohdistuvat huomautukset tulee tehdä 10 päivää ilmoituksen julkaisemisesta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai sattuneista virheistä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lehti ei vastaa kirjoittajiensa esittämistä mielipiteistä. Kansikuva : Heinäkuussa Torreviejan kauppiasyhdistys järjesti päivävarjokampanjan Curan rannalla koronapandemian rajaamille turva-alueille. (Kuva: Ayuntamiento de Torrevieja) uusicostablanca@hotmail.com Hyvä lukija! Seuraava numero ilmestyy joulukuun alussa. Aineisto viimeistään 25.11.2020 mennessä. ISSN 2342-2653 Kustantaja: Massol S.A. Mitä Sinulle nyt kuuluu? Toivottavasti sinä ja läheisesi olette pysyneet terveinä. Keväällä meidän jokaisen elämä muuttui. Voisi melkein sanoa, että kertaheitolla. Tavalla tai toisella. Nyt seitsemisen kuukautta myöhemmin tilanne on niin sanotusti edelleen päällä. Koronasta on tullut arkipäivää. Uusi normaali. Meillä täällä Espanjassa korona on kurittanut vaihtelevin lukemin keväästä 7. vuosikerta asti. Tiukimmat rajoitukset purettiin kesäkuussa. Toiveikkaasti. Turha toivo. Koronan leviäminen hetkeksi hieman hidastui, mutta toista aaltoa eletään. Päättäjät ympäri maailman käyvät tiukkoja keskusteluja mikä on oikea tapa käydä koronan vastaista taistelua. Jatkuvasti on vastakkain terveys ja talous. Kun kumartuu niin tarttuu nokka kiinni ja kun pyllistää niin pyrstöhän se on vuorostaan maassa kiinni. Huimat luvut ja vähän alemmat. Ihan pohjalukemiin ei vielä olla päästy. Me pienet ihmiset yritämme opetella tähän uuteen normaaliin. Maskipakko, käsidesi ja sosiaalinen etäisyys ovat jo rutiineja. Sen verran tiukka on tämä kuri täällä Espanjassa ollut. Yrittäjien leipä on vaakalaudalla. Asiakkaita ei ole. Ja jos onkin, niin raha on lähes kaikilla asiakkaillakin tiukassa. Suomalainen säästää sukanvarteen pahan päivän varalle. Niin meille opetettu. Nyt jos koskaan on aika opetella yrittämisen tärkeimmät perussäännöt. Se, joka kuvittelee mustamaalaamalla, perättömiä juoruja levittämällä ja muita sopimattomia kilpailukeinoja käyttämällä pärjäävänsä tulevaisuudessa parhaiten, on ikävä kyllä väärässä. Jos aikoo tulevaisuudessa saada yrityksensä uuteen nousuun, on nyt juuri se aika, jolloin luodaan tärkeimmät ja arvokkaimmat myyntivaltit. Tämä kakku jaetaan tasapuolisesti eikä kaveria, ei edes pahinta kilpailijaa, poljeta lyttyyn. Huonoina aikoina keskitytään tulevaisuuteen. Tehdään omasta yrityksestä paras mahdollinen. Eikä kilpailijasta huonointa. Rehti ja reilu peli on suomalaisten paras tuote. Olkaamme kaikki siitä ylpeitä! Moni talviasukas jää nyt tulematta. Tai tulee vasta kevätpuolella. Jos tilanne sallii. Monelle yksityislento on kallis. Monet myös kokevat vaihtolennot hankalina. Ja epävarmuus paluulennostakin vähentää matkustushalukkuutta. Ihmiset pelkäävät sairastumista vieraassa maassa. Kevään kokemukset paluusta ovat vielä tuoreessa muistissa jne. Annetaan ihmisille oikeus olla mitä ovat. Kellä meistä on varaa vähätellä ja arvostella muiden ihmisten pelkoja, epävarmuutta ja ajatuksia? Tulevat kun ovat valmiita tulemaan. Siihen asti me elämme täällä sovussa ja valmistaudumme iloisin mielin tulevaisuuteen. Kyllä ne asiakkaat sieltä vielä tulevat. Aurinkoista ja toiveikasta syksyä Mauno Koiviston sanoin : " Ellemme varmuudella tiedä kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin"
Uusi Costa Blanca 3/2020 4 A lkuaikoina aateliset ja korkea-arvoiset kirkon jäsenet leikkelivät liinasta paloja kunnes se laitettiin talteen, ensin vaatimattomammin, sitten nykyiseen hopeisen kullatun lasitetun säilytystelineensä sisään omaan kappeliinsa. Siellä sillä on pieni alttarikaappi, johon on kolme avainta, yksi tällä kirkolla, yksi hiippakunnalla ja yksi kunnalla. Alttarikaappi on myös varustettu hälytysjärjestelmällä. L iinan toi Alicanteen 1400-luvulla pappi Pedro Mena matkaltaan Roomaan, jossa hän sai sen lahjaksi. Sen kerrotiin säästäneen myös Venetsian rutolta. Pappi Mena laittoi liinan arkun pohjalle, mutta aina se nousi päällimmäiseksi, ja vihdoin se päätettiin ottaa kulkueeseen, jolla rukoiltiin sadetta 17.3.1489. Kun kulkue Viisi kilometriä Alicanten kaupungin keskustasta sijaitsee klarissanunnien luostari Monasterio de la Santa Faz paikalla, jossa kerrotaan tapahtuneen ensimmäinen liinan ihme. Luostarissa säilytetään pyhäinjäännöstä, hunnun yhtä osaa, jolla apokryfisten tekstien (Nikodeemuksen evankeliumi) mukaan Veronica-niminen nainen kuivasi Jeesuksen kasvoista verta ja hikeä kun hän kantoi ristiä. Sen jälkeen Veronica taitteli liinan kolmeen osaan ja siihen painautui kolme kertaa Jeesuksen kasvojen kuva. Luostarissa oleva hunnun kappale on tradition mukaan yksi noista taitoksista. Liinan säilytykseen tehty kappeli on koristettu valencialaisen Juan Conchillos Falcón (1641–1711) maalauksilla. Jeesuksen kasvomaalauksen taustana on liina, jossa sanotaan olevan oikeat alkuperäiset kasvot. saapui nykyisen luostarin paikalle, kantaja ei pystynyt sitä kantamaan ja liinasta valui kyynel. Tätä pidetään liinan ensimmäisenä ihmeenä ja sille paikalle rakennettiin heti seuraavana vuonna kirkko. Aluksi se kuului Jerónimo -järjestölle, mutta luovutettiin klarissoille vuonna 1518, jolloin perustettiin luostari. Kuningas Fernando Katolinen antoi luvan Veronican veljeskunnan perustamiseen vuonna 1496. S isällissodan aikaan anarkistit hyökkäsivät luostariin, mutta liina ehdittiin pelastaa. Kirkko poltettiin ja luostaria käytettiin lentokonetehtaana. Sodan päätyttyä kirkko jälleenrakennettiin entistä ehommaksi ja sen nykyinen tyyli on barokkia. Torni on ainoa alkuperäinen 1500-luvulla tehty rakennus. Santa Fazin luostari Alicantessa
Uusi Costa Blanca 3/2020 5 Veronican hunnun historia K ertomuksen mukaan Veronica-niminen (nimenkin väitetään joissakin teksteissä johtuvan sanoista vera icon, aito Jeesuksen kuva, joka on tehty “ilman käsiä” eli kuin ihmeen voimin) nainen kuivasi hunnullaan Jeesuksen kasvoista hikeä ja verta hänen kantaessaan ristiään kohti Golgataa. Nainen taitteli sen jälkeen hunnun kolmeen osaan, joihin kaikkiin painautui kuva Jeesuksen kasvoista. Yksi osa on tallessa Roomassa, toinen Espanjan Jaenissa (Santo Rostro) ja kolmas on tämä Alicanten Santa Faz , eli pyhät kasvot. T oisten kertomusten mukaan taitoksia on neljä, ja jos etsitään tarkemmin, löytyy maailmasta muutamia muitakin paikkoja, joissa väitetään olevan tälläiset kankaaseen painautuneet Jeesuksen kasvot ja tietenkin kuuluisa Torinon käärinliina ym… T ämä pyhä liina pysyi Jerusalemissa kuudennelle vuosisadalle asti, jolloin sinne tuli ensimmäinen Alttarin vierellä näkyy ristikkoseinää, jonka takana nunnat voivat osallistua messuun ja laulaa yms. Klarissanunnat elävät klausuurassa eivätkä ole juuri ulkomaailman kanssa tekemisissä. Alicanten filateelinen yhdistys painatti vuonna 2011 sadan kappaleen eränä ns. omapostimerkin, jonka aiheena on pyhiinvaelluskulkue. muslimien valloitus. Tällöin se siirrettiin turvaan Kyprokselle, jossa se pysyi vuoteen 640 asti. Silloin se vietiin Konstantinopoliin vuoteen 1453 asti, jolloin turkkilaiset hyökkäsivät sinne ja liina vietiin turvaan Roomaan ja annettiin paaville. Rooman matkallaan sitten alicantelainen pappi Mena sai sen lahjaksi ja toi Espanjaan. V uonna 1489 kovan kuivan kauden vuoksi päätettiin suorittaa kulkue ja rukoilla sadetta, siinä oli tarkoitus kantaa tätä liinaa, mutta pian kulkueen saavuttua nykyisen luostarin paikalle, sitä kantava pappi ei pystynyt kannattelemaan liinaa. Siihen maalattujen kasvojen oikeasta silmästä pulppusi kyynel, joka kasvoi niin suureksi että kaikki läsnäolevat voivat nähdä sen. Tämän ensimmäisen ihmeen paikalle rakennettiin luostari, joka edelleen jatkaa toimintaansa. Pääsiäisen aikaan esitettävissä Via Crucis / Ristin tie/ Jeesuksen kärsimysnäytelmässä tämä Veronican ja Jeesuksen kohtaus on kuudes etappi. N ykyään tästä itse liinasta on näkyvillä vain aivan vähän maalipinnan rapistuneista kohdista, eli voimme nähdä bysanttilaisen maalauksen Jeesuksen kasvoista, joilla on punainen sädekehä. Maalauksen taustana on liina, jossa ovat ne oikeat alkuperäiset kasvot. Ne painautuivat siihen itsestään ja joita emme voi nähdä. Tälle liinalle ei ole tehty moderneja tieteellisiä tutkimuksia, joilla voitaisiin todistaa sen oikea ikä jne. Viimeinen kerta kun se on otettu telineestään, oli vuonna 1889 kirkon toimesta, jolloin menetelmät eivät olleet kovin tehokkaita vaan tutkimus tehtiin näköhavaintojen perusteella. S anta Faz on juhannusjuhlien lisäksi Alicanten toinen todella iso juhlapäivä aina toisena torstaina pääsiäisen jälkeen. Silloin tehdään pyhiinvaellus kaupungista katedraalin luota liki 300 000 ihmisen voimin, jotka kävelevät koko reitin luostarille. Matkalla pysähdytään nauttimaan eväitä, tyypillisesti Alicanten omaa Fondillon-viiniä ja anisrinkeleitä. Ruokapuoteja ja muitakin markkinapuoteja on matkan varrella Avenida de Alicante -kadulla, ennen nykyisiä turvallisuusvaatimuksia puoteja oli enemmän ja useammassa paikassa. Luostarin edessä on muutama keramiikkapuoti ja sauvapuoti. Rosmariininoksa kaislakepissä on tyypillinen pyhiinvaeltajien varuste, niitä jaetaan aamulla katedraalilla 10000 kappaletta ennen pyhiinvaelluksen alkua. Aukiolla luostarin edessä pidetään messu pyhiinvaeltajille. Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen www.alicanteturismo.com/en/santa-faz-monastery Noin tunnin ajomatka on luostarille Torreviejasta.
Uusi Costa Blanca 3/2020 6 T ervehdys Espanjan suomalaisten yrittäjien yhdistyksestä eli AEFE:sta! Me yrittäjät täällä Torreviejassa jo kovasti odottelemme, että matkailu saataisiin taas vauhtiin ja pääsisimme jälleen palvelemaan asiakkaitamme täydellä tohinalla. Monella yrityksellä on ollut hiljainen kesä, ja toivotaan, että tilanne piristyy vielä tämän vuoden puolella. Y hdistys on valinnut uuden hallituksen, ja kunhan saamme vielä nimitykset hoidettua sääntöjen mukaisesti, ryhdymme toimiin aivan uudella innolla. Kuukausittaiset lounasja aamupalatapaamiset jatkuvat, ja niihin kannattaa tulla mukaan. Näistä tiedotamme somekanavilla, ja kokoontumisissa on usein jotain mukavaa tai informatiivista oheisohjelmaa, ja mukaan saa tulla vaikkei olisikaan vielä yhdistyksen jäsen. Ehkä kehittelemme vielä muitakin tapahtumia, joissa yrittäjät pääsevät verkostoitumaan sekä markkinoimaan itseään. Yhdistyksen tarkoitus on tarjota jäsenilleen etuja, ja päämääränä olla merkittävä vaikuttaja alueemme suomalaisyhteisössä. A lkuvuodesta saimme valmiiksi Palveluopas 2020 -projektin, joka työstettiin yhdessä Suomi-Seuran kanssa. Oppaaseen on koottu runsaasti Torreviejan seudun yrityksiä, joista saa palvelua suomen kielellä. Jos et ole vielä saanut omaa julkaisuasi, käy kysymässä opasta suomalaiselta yrittäjältä, jonka palveluja käytät. Opas on jaossa ilmaiseksi kaikilla siinä mukana olevilla yrityksillä. AEFE:n Facebook-sivuilla on myös linkki nettiversioon. Palveluopas on tarkoitus olla jaossa ainakin muutaman vuoden, mutta on luonnollista, että joidenkin yritysten kohdalla tilanne AEFE – Espanjan suomalaisten yrittäjien yhdistys on voinut muuttua, varsinkin tämän painajaismaisen vuoden takia. Käytäthän siis oppaan tarjoamia palveluita, ja muistat antaa positiivista palautetta jos se on ansaittua. Me kaikki yrittäjät täällä tarvitsemme nyt vähän positiivista mieltä ja uskoa tulevaan. AEFE:n hallituksen puolesta, Mari Lehtisare Lue Uusi Costa Blanca -lehteä myös verkossa: www.lehtiluukku.fi/lehdet/costablanca
Uusi Costa Blanca 3/2020 7 M aaliskuun 2020 puolivälissä Espanja julisti poikkeustilan ja rajoitti asukkaiden liikkumista koronaviruksen leviämisen vuoksi. Tässä vaiheessa ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöni oli vielä pahasti kesken, vaikka olin asettanut tavoitteekseni valmistua Helsingin Haaga-Helian palveluliiketoiminnan johtamisen koulutusohjelmasta tulevana kesänä. Opiskeluaikaakaan ei ollut montaa kuukautta jäljellä ja kevät näytti sekä töiden että sukulaisvierailujen osalta kiireiseltä. Jälkikäteen voin todeta, että kuuden viikon liikkumiskielto oli parasta, mitä opinnäytetyöni viimeistelyn suhteen olisi voinut tapahtua. V almistuin restonomiksi (YAmk) kesäkuussa 2020. Opinnäytetyöni aihe oli ’Strategia suomalaiselle palveluyrittäjälle Torreviejassa toimintaympäristöanalyysin keinoin’. Opinnäytetyöni tarkoitus oli kuvata ja tunnistaa palvelualan yrittäjyyden edellytyksiä Torreviejassa ja ymmärtää palvelualan yrittäjyyteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen avulla loin suuntaviivat palvelualan strategialle, joka osoittaa huomionarvoisia seikkoja alueelle yrittäjäksi aikovalle. Opinnäytetyö on toteutettu suomalaisen palvelualan yrittäjän näkökulmasta. M istä opinnäytetyöni idea lähti? Olen työskennellyt matkailuja tapahtuma-alalla Suomessa vuodesta 2005, mutta ulkomailla asuminen on aina ollut haaveeni. Matkailualan lisäksi minulla on kiinnostus ihmisen ja kehon hyvinvointiin ja suoritin sekä hierojan ammattitutkinnon että urheiluhierojan erikoisammattitutkinnon marraskuussa 2017. Tammikuussa 2018 ostimme perheeni kanssa asunnon Orihuela Costalta, jolloin suunnitelmissani oli ryhtyä Torreviejan alueella hieronta-alan yrittäjäksi. Kipinä opinnäytetyöni aiheeseen syntyi hiljalleen näiden tekijöiden summana. T utkimukseen osallistui 11 suomalaista yrittäjää Torreviejan alueelta. Suomalaisten yrittäjien vastauksista syntyi 12 näkökulmien kiteytystä, jotka liittyivät toimintaympäristöön ja liiketoiminnan luonteeseen, luotettavuuteen, imagoon ja palvelulupaukseen sekä verkostoon, yhteistyöhön ja markkinointiin. Uskon, että tutkimuksestani hyötyy eniten Torreviejan toimintaalueelle yrittäjyyttä suunnitteleva, ei niinkään alueella vuosia toiminut ja toimintansa vakiinnuttanut yritys. Uskon kuitenkin, että tutkimustulokset tarjoavat pohdinnan aiheita myös alueella jo toimivalle yrittäjälle. T yön onnistumisia oli ehdottomasti yrittäjien suhtautuminen haastattelupyyntöihin. Minut otettiin avoimesti vastaan ja sain kuulla rehellisiä näkemyksiä alueella yrittämisestä. Ymmärsin varhain, että sulautuminen alueen yrittäjäyhteisöön on merkityksellistä. Työn tekemisen haasteita oli rajallinen espanjan kielen taitoni ja tiedonsaanti, minkä lisäksi koin aiheen rajaamisen ja punaisen langan löytämisen aluksi haasteelliseksi. T utkimustuloksissa minut yllätti oletus siitä, että Espanjan ajatellaan edelleen olevan ’mañana-maa’, jossa ihmiset eivät ole valmiita tekemään töitä. Käsitys on mielestäni virheellinen, eikä tällä ajattelutavalla voi liiketoiminta millään toimialalla menestyä. Lisäksi minua hämmästytti usean yrittäjän uskomukset kysynnästä, sillä ajatukset tuntuivat perustuvan yrittäjän omiin resursseihin tai havaintoihin liiketoimintaympäristöstä. Harva yrittäjä kuitenkaan teettää markkinatutkimusta tai tutkii ostomotiiveja. Pohdin yrittäjien suhtautumista kilpailuun, jota ei tutkimustulosten perusteella nähdä kokonaisvaltaisesti. Alueella pitkään toimineet yrittäjät omaavat toki kilpailuedun vakiintuneen asiakaskunnan ja laajan tunnettuuden ansiosta. Heillä on vahva luottamus asiakassuhteen pysyvyyteen. K oronapandemia oli tutkimushaastattelujen aikaan tuntematon, minkä vuoksi sen vaikutuksia ei käsitellä tutkimustuloksissa. Tilanne on kuitenkin osoittanut, että moni alueen yrittäjä on täysin uudessa tilanteessa. Toivonkin opinnäytetyöni herättävän ajatuksia liiketoiminnan kehittämisestä tai toimintaympäristön tarkastelun tärkeydestä myös niiden yrittäjien keskuudessa, joiden toiminta oli vakiintunutta ennen pandemiaa. Tutkimuksen perusteella ja pandemia huomioon ottaen, alueella on useita liiketoiminnallisesti mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita suomalaisen yrityksen merkityksestä asiakkaan ostomotiiveihin. Anne Lang Opinnäytetyönä "Strategia suomalaiselle palveluyrittäjälle Torreviejassa toimintaympäristöanalyysin keinoin" Opinnäytetyö on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060517344
Uusi Costa Blanca 3/2020 8 V uoden 2020 alussa alkoivat hämmentävät uutiset levitä maailmalla. Uusi tuntematon virus alkoi levitä ympäri maailmaa. Covid-19 aiheutti koronavirusepidemioita ympäri maailmaa. Eikä aikaakaan kun se julistettiin pandemiaksi. Virus levisi kulovalkean tavoin ja aiheutti kauhua, pelkoa, vakavia, jopa kuolemaan johtavia tartuntoja. Uutta tautia vastaan aloitettiin mittavat vastatoimet. Koska kyseessä oli aivan uusi tilanne kaikille, ratkaisivat eri maat ne jokainen omalla tavallaan. Selvää kuitenkin oli, että tavalla tai toisella oli syytä estää viruksen leviäminen konstilla millä hyvänsä. E spanjassa tartuntalukemat olivat korkeita ja niitä yritettiin rajoittaa tiukoilla toimenpiteillä. Maaliskuusta kesään oltiin tiukassa karanteenissa. Koska kukaan ei saanut poistua kotoaan muuta kuin hoitamaan välttämättömiä asioita (ruokakauppa, apteekki, lääkäri jne.), alkoivat muiden palveluiden tarjoajat pelätä elinkeinonsa puolesta. Eikä syyttä. Kun jokapäiväinen leipä on kiinni asiakkaista ei yli kahden kuukauden totaalinen sulku maassa tuota killinkiäkään yrittäjän kassaan. Osa yrittäjistä laittoi lapun luukulle, osa keskittyi uusien palvelujen kehittämiseen ja joku piti lomaa säästöjen avulla. Joku suomalainen lähti Suomeen kesätöihin jne. Yllättävä tilanne oli kuitenkin kaikille uusi ja siihen oli ollut mahdotonta varautua etukäteen. K esä tuli, karanteeni helpotti, mutta turisteja ei tullut. Suomalaisten lomalaisten puuttuminen kuritti pahiten juuri heille suunnattujen palveluiden tuottajia. Loma-asuntojen vuokravälittäjät pyörittelivät peukaloitaan ja retket jäivät toteutumatta. Osa sai sentään siirrettyä loma-asunnon varauksen ensi kesään. T aloudellinen ahdinko ei tietenkään koskenut ainoastaan suomalaisia yrittäjiä. Monet espanjalaiset jäivät työttömiksi ja yrittäjät sulkivat ovensa lopullisesti. Kesätienestit jäivät pieniksi. Ja pahalta näyttää tuleva talvikin. Vuorattavia ja myytäviä toimitiloja, baareja sekä ravintoloita on katukuvassa surullisen paljon jo nyt. M illä suomalaiset yrittäjät selviävät tästä hetkestä ja tulevasta talvesta? Sisulla, uskolla ja vahvalla ammattitaidolla. Suunnittelemalla talouden tarkasti. Ja kuten jo historiasta on opittu, markkinoimalla. Yritykset, jotka laman aikana panostavat mainontaan ja markkinointiin, ovat valmiina kun lama helpottaa. Jos jää tuleen makaamaan niin myöhästyy tulevasta noususta. Suomalaista sisua, uskoa omaan osaamiseen ja tulevaisuuteen – niistä on suomalaisen yrittäjän aseet koronaa vastaan tehty H yviä esimerkkejä suomalaisesta sisukkaasta yrittämisestä löytyy Costa Blancalta useita. "Suomi-kulman" yrittäjistä KahVillan Kati Forsman kertoo asiakkaiden syksyn aikana lisääntyneen pikkuhiljaa. Kesällähän ravintola oli perinteisesti suljettuna. Uusien sääntöjen mukaan on luovuttu lounasajan noutopöydästä. Sen sijaan on ma, ti ja to klo 12–14 tarjolla herkullinen lounas. Joka arkipäivä on tuoretta kahvia, leivonnaisia ja voileipiä niinkuin aiemminkin. Aukioloaikaa on toistaiseksi lyhennetty, klo 9.00–14.30. Jos asiakkaita riittää senkin jälkeen pidetään ovet auki. Tottakai. J os on ongelmia tietokoneen kanssa niin avun saa samoilta kulmilta. PCCenter on taas kesätauon jälkeen auki klo 10–14 maanantaista perjantaihin. Markus Vuorenpää tekee myös kotikäyntejä. Hyviä uutisia on myös Suomi-Kaupalta. Auki ollaan ja kun kuorma tulee niin tuskin ehditään hyllyttämään kun tavara on jo myyty! R attotallin Eero Käyhkön terveiset asiakkaille ovat myös positiviisia. Auki ollaan ja odotellaan aikoja parempia. Bingo, tietovisa ja esiintyjät ovat sallittujen ohjelmien listalla. Tanssi ja karaoke ovat kiellettyjä. Esiintyjiä ei tällä hetkellä Suomesta saada. Höyrymakkaraa, lihiksiä ja kuumia nakkeja saa iltapalaksi. Baari on auki. M uutamia yrittäjiä kävin jututtamassa paikan päällä syvällisemminkin. Mai Beautyn aamukahvipalaveri oli ensimmäisenä tutustumislistallani. Mai Beauty on useamman suomalaisen kauneudenja terveydenhoitoalan yrittäjän yhteinen työpaikka Orihuela Costalla, Flamenca Beach -ostoskeskuksessa. Tyylikäs, avara ja monipuolinen kauneuden ja hyvinvoinnin keskus. Jokainen heistä toimii itsenäisenä yrittäjänä. Yhdessä kuitenkin suunnitellaan toimintaa ja markkinointia. Keskinäistä kilpailua heillä ei ole. Jokaisella on oma vahva osaamisalueensa, vaikka olisivat saman palvelun tuottajia. Ollaan työkavereita ja porukka tulee hyvin toimeen keskenään. Omistaja Mai Flytström on tällä hetkellä Suomessa hoitamassa yrityksensä Suomen toimintaa. "Pomona" Main sijaisena toimii Katja Minkkinen , jolle on ulkoistettu liikkeenjohto. Katja hoitaa myös yrityksen viranomaisyhteistyön ja osallistuu markkinointiin. Hän on myynnin ja markkinoinnin ammattilainen. Katja tekee oman yrityksensä, KM-Katja Minkkinen, kautta yrityskonsultaatioita sekä toimii viranomaisja asiointitulkkina. Mai Beauty Mai Flytström Sari Maria Hjelt Tutustumiskohteena paikan päällä Mai Beauty
Uusi Costa Blanca 3/2020 9 K ampaamoja parturipalvelut ovat Sari Maria Hjeltin ja John Saaraisen hyvissä osaavissa käsissä. Sari Maria on monipuolinen kampaaja, jolta jopa ripsien pidennykset hoituvat ammattitaitoisesti. Sari Maria on myös lahjakas laulaja, joka on esiintynyt myös täällä Costa Blancalla. Tulevaisuudessa häntä voi kuulla Harry's Lounge and Kitchenissä. Loistavaa yhteistyötä suomalaisten yrittäjien kesken! S iinä missä Sari Marian erityisosaamiseen kuuluu myös ripsihommat niin John on aivan virtuoosi hiusväreissä. Hän on todella paneutunut aiheeseen ja opiskellut aihetta perinpohjin. Väri kuin väri onnistuu Johnin luovassa käsittelyssä. Tyytyväisiä asiakkaita Costa Blancalla on Johnilla jo vuodesta 2014. Vuosi sitten hän liittyi Mai Beautyn tiimiin. Työyhteisö on erityisesti näinä epävarmoina aikoina tärkeä tuki. K auneudesta ja hyvinvoinnista huolehtii Main Suomessa ollessa Sari Mankinen . Monelle tuttu jo vuosien takaa. Aamupäivisin Sari tekee kosmetologin töitä sekä intialaista päänhierontaa Mai Beautyssa. Iltapäivisin hän työskentelee Los Balconesin apteekissa. Hän on erikoistunut apuvälineisiin sekä koulutettuna ravintoteknikkona osaa neuvoa mm. ravintolisien ja vitamiinien käytössä. Sarin monipuolista ammattitaitoa kannattaa hyödyntää myös Mai Beauty -käynnillä. H yvinvointia edustavat myös hierontapalvelut. Mai Beautyssä työskentelee kaksi hierojaa, Juha Rautiainen ja Anne Lang . Molemmilla on korkeatasoinen ammatillinen koulutus, vankka ammattitaito ja pitkä työkemus. J uha on urheiluhieroja, joka on erikoistunut nivelongelmien hoitoon. Lisäksi Juhalla on myös valmiudet toimia personal trainerinä. Hän on ollut yrittäjänä Espanjassa jo viisi vuotta. Varmasti tuttu mies monelle jo vuosien takaa. A nne on koulutukseltaan sekä klassinen että urheiluhieroja. Hänellä on myös restonomin koulutus (Yamk) ja 15 vuoden työkokemus matkailuja tapahtuma-alalta Suomesta. Ranskassakin asunut Anne on kielitaitoinen. Hän tuli Espanjaan perheineen pari vuotta sitten. Alan ja ympäristön vaihto ei ole kaduttanut hetkeäkään! K aikki Mai Beautyn työntekijät ovat upeita, ammattitaitoisia oman alansa edustajia. Yhteistä heillä on myös suomalainen sisu ja vahva usko tulevaisuuteen. Vaikka nyt tilanne näyttää epävarmalta he uskovat itseensä ja asiakkaisiinsa. Ihania nuoria yrittäjiä! K ävin myös tutustumassa SuCasan Miika Plithin kanssa hänen yrityksensä toimintaan. Treffit olivat erään asiakkaan asunnolla. Toki asiakkaan luvalla. Miika Plith esitteli yrityksen toimintaa käytännön avulla. Kyseessä oli tarkistuskäynti asiakkaan omistamassa loma-asunnossa. John Saarainen Sari Mankinen Juha Rautiainen Anne Lang Anne Langin hierontatyöskentelyä. Miika Plith tarkastamassa asuntoa ja uima-allasta. Tutustuminen SuCasan yritystoimintaan
Uusi Costa Blanca 3/2020 10 K onkreettisia toimenpiteitä näillä säännöllisillä tarkistuskierroksilla ovat mm. asunnon tuuletus, veden juoksuttaminen hanoista (viemärien kuivumisen estäminen, hajuhaitat...). Asunnon kunnon yleistarkistus. Kurkistus verhojen taakse ja katonrajaan. Onneksi ei näkynyt kosteutta eikä pintahometta. Eikä kutsumattomia vieraita kuten torakoita tai muurahaisia. S uCasan huolto/tarkistuspaketti laaditaan aina asiakaskohtaisesti. Siihen voi perustarkistuksien lisäksi kuulua myös esimerkiksi uima-altaan ja puutarhan hoito. SuCasan kautta hoituvat myös niin pienemmät kuin isommatkin korjausja remonttihommat. Useimmiten nämä kunnossapitotoimenpiteet hoidetaan asunnon ollessa tyhjänä asukkaista. Kuinka kiva onkaan tulla lomalle asuntoon, jossa on kaikki kunnossa! S uCasa hoitaa myös omistajien omien vuokralaisten vastaanotot/avainten luovutukset, loppusiivoukset ja auttaa lomalaisia tarvittaessa kaikissa pulmissa. Plithin mukaan asuntojen varsinainen vuokravälitys ei ole heille kiinnostava tuote. Se jääköön niille yrittäjille, jotka ovat siihen erikoistuneet. SuCasalle pelkkä vuokrahosting on luonteva osa muiden palvelun joukkoon. M iika Plith tuli perheineen Espanjaan oravanpyörää karkuun, kuten moni muukin suomalainen nuori yrittäjä on tullut. Pienet lapset, vaativa työ ja kylmä pimeä talvi vaihtuivat laatuaikaan perheen kanssa, joustavaan työaikaan ja aurinkoon. Nyt on aikaa viedä lapsia harrastuksiin ja toki harrastaa itse myös. Toki yrittäjänä on aina pieni stressi, mutta ahkerana ja luotettavana yrittäjänä voi luottaa tulevaisuuteen. SuCasa on tässä koronan runtelemassa tilanteessa poikkeuksellisen hyvässä asemassa. Palvelut ovat juuri nyt todella kysyttyjä. Asunnosta huolehtiminen sillä välin kun omistaja on poissa. Luotettava suomalainen "talonmies". S uCasa on vastuullinen moderni yritys. Ajan henkeen kuuluu myös heidän lupauksensa toimia ympäristövastuullisesti. Kaikessa toiminnassa mennään ympäristö ja energiataloudellisuus ykkösenä. SuCasalla on Miikan mukaan suunnitteilla uusiakin kiinnostavia liikeideoita. Niistä kuulemme myöhemmin lisää. Jäämme jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitää. S euraava tutustumiskohteeni oli syyskuussa avattu suomalainen kukkakauppa. Torreflor on Tuula Hynnisen omistama pieni ihana kukkakauppa Torreviejan keskustassa, Calle Almudenan ja Calle Concordian kulmassa. Tuulan kukkakauppiasja floristitaidot ovat hänellä jo geeneissä! Äiti sekä isovanhemmat olivat saman alan ihmisiä. Hynninen on pitkän linjan ammattilainen. Suomessa hän on omien opintojensa lisäksi myös toiminut alan opettajana. E i koskaan ainakaan Torreviejaan, eikä ainakaan kukkakauppiaaksi, oli nuoren Tuulan mielipide! Vanhemmilla oli loma-asunto Torreviejassa ja paikka oli Tuulalle tuttu. Vaan niin siinä lopulta kävi, että tie toi Torreviejaan ja hänestä tuli kuin tulikin kukkakauppias. Ensin hän kokeili muitakin töitä täällä, mutta koronan seurauksena oli pakko miettiä jotain uutta. Vaikka olisi minkälainen lama niin kukkia ihmiset ostavat aina. Ainakin naiset. Sen hän oli jo oppinut Suomessa. Joten ei muuta kuin oma liike pystyyn! K ukkien myynti on lähtenyt yllättävänkin hyvin käyntiin. Myynnissä on tuoreiden leikkokukkien lisäksi viherkasveja, silkkikukkia sekä koriste-esineitä. Liike on somistettu todella viehättäväksi. Tuula Hynninen on erittäin taitava kukkien sidonnassa ja hän onkin jo suunnitellut pitävänsä sidontakursseja. Myös muita aiheeseen liittyviä kursseja on suunnitteilla. Asiakkaista on ehkä noin kolmasosa ollut suomalaisia. Espanjalaiset, skandinaavit, ranskalaiset, italialaisetkin ovat jo löytäneet tiensä kauniiseen Torrefloriin. T uula kertoo hankkivansa leikkokukat kauden mukaan luottopuutarhaltaan Murciasta. Hän asuu itse aivan naapurissa. Hän saa sieltä aina tuoreita ykkösluokan kukkia. Uutta opittavaa riittää vanhalle tekijällekin joka päivä. Kukkakulttuuri on niin erilainen joka maassa. Koska asiakkaatkin edustavat eri kulttuureita, on aina haastavaa ottaa asiakkaan tarpeet ja toiveet huomioon. Hynninen uskoo yrityksen pärjäävän tulevaisuudessa. Huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että hinnoittelu on "espanjalainen". I nnostunut Tuula Hynninen päättää keskustelun vakuuttavasti. "Ei tämä mikään kultakaivos varmasti ole, mutta saan tehdä sitä minkä parhaiten osaan ja mistä nautin. Puhumattakaan siitä bonuksesta, että saan tuottaa iloa ihmisille joka päivä!" Torreflor Uusi suomalainen kukkakauppa avasi ovensa
Uusi Costa Blanca 3/2020 11 K eväällä kesken koronakaranteenin tuli entinen vuokrasopimus tiensä päähän. Hetken miettimisen jälkeen päättivät ravintoloitsijat Merja ja Harry Wegelius ottaa rohkean askeleen ja alkoivat suunnitella ravintolansa avaamista uusissa tiloissa. Moni piti heitä hullunrohkeina. Heillä oli pitkä kokemus alalta jo Suomessa sekä useamman vuoden täältä Espanjasta. Omiin kokemuksiinsa luottaen he uskalsivat ottaa riskin. Siinä missä moni ravintola joutui sulkemaan ovensa lopullisesti he alkoivat suunnitella uutta! T orreviejan keskustassa sijaitseva viihtyisä ravintola on sisustettu espanjalaisehenkisesti ja menu suunniteltu vastaamaan kansainvälistä kysyntää. Unohtamatta ihania suomalaisia herkkuja. Uutta ruokalistaa suunniteltaessa otettiin huomioon asiakkaiden toiveet. Heillä on nyt uutuutena myös parin viikon välein vaihtuva kahden hengen erikoismenu. Esimerkiksi sinisimpukat kermaisessa viinikastikkeessa, talon ranskalaiset ja laadukas punaviini on ollut huippussuosittu. Ja olipa perinteistä pyttipannuakin jonkin viikon erikoistarjouksena. (sitä muuten saa edelleen etukäteen tilaamalla). R avintola on auki iltaisin klo 18–. Sulkemisaika seuraa tiukasti viranomaisten nyt jatkuvasti muuttuvia määräyksiä. Pian toivottavasti joutuu jo varaamaan pöydän etukäteen jos mielii illalliselle! Merja ja Harry kertovat olevansa erittäin luottavaisia tulevaisuuden suhteen. Menestymisen resepti on heillä hallussa. Hyvä ruoka, viihtyisä miljöö ja aivan superhenksu niinkuin he henkilökuntansa nimittävät. P roproperties.pro-kiinteistönvälityksen Timo Markkula kertoo, että tällä hetkellä sekä myyjät että ostajat ovat enemmän odottavaisella kannalla. Kauppojen lukumäärät ovat yleisesti laskeneet. Rakennusliikkeet ovat tarjonneet mukavia varustelutarjouksia tai tapoja varaamisen helpottamiseen, joskin uusien hinnat eivät ole laskeneet – myymättömiä koteja on kuitenkin vähän ja rakennusyhtiöt ovat nyt valmistelleet kevään myyntiin uusia hankkeita. ”Käytettyjen asuntojen ostajat ovat iloksemme liikkeellä siten, että nyt asioista otetaan selvää entistä enemmän ja ostajat ovat valmiimpia vastaamaan kysymyksiimme ja kiirettä ei ole. Erityisesti keskustelut passiivisesta turvallisuudesta ovat mukavasti esillä viimeaikaisten asunnonvaltauskeskustelujen kautta ja ei ne viimeiset reippaat sateetkaan ole unohtuneet” kertoo Timo Markkula. ”Oma piha, kattoterassi, iso parveke tai näppärä kulku campolle nousee esiin nyt useammin ja tämä johtuu varmasti kevään vaikeista ajoista. Yleisesti kaikki kuitenkin katsovat jo ensi kevääseen ja aikaan, jolloin nykyiset hankaluudet ovat ohi ja Costa Blancan vanha meininki on taas täydessä käynnissä – se ei ole tällävälin hävinnyt minnekään, vaan on muuttunut entistä halutummaksi”. S umma summarum: haastattelemieni suomalaisten yrittäjien tilanteesta sain yleiskuvan, että periksi ei anneta. Usko parempaan huomiseen on vahva. Hehän ovat kaikki osoittaneet rohkeutensa jo tulemalla yrittäjiksi vieraaseen maahan. Kaikki suomalaiset yrittäjät toimivat vastuullisesti noudattaen Espanjan virallisia koronaohjeita. Maskit, käsidesit ja etäisyydet ovat hallussa. He noudattavat määräyksiä itse ja odottavat asiakkaiden toimivan samalla lailla. Yhdessä tästä vielä noustaan! Timo Markkula Aulikki Mäkinen YHTEYSTIETOJA ”Suomi-kulma” KahVilla, PCCenter, Suomi-Kauppa: www.centrocomercialfinlandes.com Rattotalli: www.facebook.com/rattotalli Mai Beauty: https://fi.maibeauty.fi SuCasa: www.sucasaspain.com Torreflor: http://tuulaespanjasta.es Harry's Lounge & Kitchen: www.harryslounge.fi Proproperties.pro: https://proproperties.pro Harry's Lounge & Kitchen uusissa tiloissa Kiinteistökaupan ajankohtaisia kuulumisia
Uusi Costa Blanca 3/2020 JALIN MIETTEITÄ 12 Kun sitä niin usein kysytään, että "Millasta siellä Espanjassa oikein on?", niin vastaan nyt kerralla perusteellisemmin: Vierasta kieltä puhuvat, harva osaa suomea. Nekin, jotka osaavat muitakin kieliä, eivät suostu puhumaan, vaikka niille HUUTAIS VÄHÄN KOVEMMIN. Paskat ruoat, AITOA kunnon mummonmuusia, läskisoosia, kalakukkova ja nauravia nakkeja saa aniharvasta paikasta. Ruoat tarttee kaikki tuoda Suomesta, samaten kahvi, eivät tee AITOA suomalaista Kulta-Mokkaa täällä lainkaan. Täällä syödään vaan kaikkea omituista ja kuvottavaa, ei ollenkaan kunnollista ja AITOA suomalaista ruokaa. Joka paikka homeessa ja kaikki kualee ja ne, jotka vielä on hengissä, on tukehtumaisillaan homeen vuoksi. Täällä ei ole AITOA suomalaista hengitysilmaa lainkaan. Asunnot on kaikki tosi kylmiä, koska lämmitystä ei täällä ole keksitty ollenkaan. Myöskään AITOA suomalaista karhuntaljaa ja eristysvillaa ei ole ollenkaan laitettu seiniin. Joka talvi kuolee miljoonia ihmisiä pakkaseen ja kulkutauteihin. ”Millasta siellä Espanjassa oikein on?" Jali Pajula Vesi täällä on kamalaa, tappaa miljoonia ihmisiä joka vuosi. Ne, jotka vielä ovat hengissä, ovat melkein kaikkI mutantteja veden takia. AITOA suomalaista vettä ei ole ollenkaan saatavana. Poliisi vaatii joka nurkalla lahjuksia. Jos et maksa, sut ammutaan. AIDOT suomalaiset rehelliset poliisit puuttuvat kokonaan. Joka paikassa liikenteessä kaahareita ja kaikki kuolee. Ne, jotka vielä ovat hengissä ovat melkein kaikki käsitai jalkapuolia onnettomuuksien takia. AITOJA suomalaisia kunnollisia ja rehtejä autoilijoita ei näy ollenkaan. Pelkkiä narkkareita koko maa täynnä, koska kannabista saa käytännössä vapaasti. Ne, joita ei eka kannabispiikki tappanut, siirtyvät yleensä kovempiin huumeisiin, kuten pirtuun ja vodkaan. AITOJA kunnollisia raittiita suomalaisia ei näy ollenkaan. Missään ei oo koskaan kuultukaan suomalaisista AIDOISTA vauvanvaipoista ja äidinmaidonvastikkeista. Siksi nekin tarttee tuoda Suomesta. Espanjalaiset ei saa itse lapsia ollenkaan eikä täällä siks oo mitään vauvoihin liittyvää tavaraa saatavana. Ja tää on ihan siis vaan jäävuoren huippu.
Uusi Costa Blanca 3/2020 13 L egendat ovat aina kiehtoneet ihmismieltä. Ne ovat monesti totena pidettyjä, mutta tavallisesti vailla todellisuuspohjaa olevia tarinoita. Ne voivat kyllä olla uskottavan tuntuisia, mutta sisältäessään mahdottomiksi osoittautuvia yksityiskohtia paljastuvat keksityiksi. Espanjassa liikkuu muiden maiden tavoin lukuisia legendoja. Alicanten maakunta ei tee poikkeusta, vaan sielläkin kerrotaan monilla paikkakunnilla lennokkaita tarinoita historian hämäryydestä. La Encantá R ojalesin kaupungin legendoista tunnetuin on nimeltään La Encantá. Sen mukaan keskiajalla Zulaida -niminen arabialainen prinsessa rakastui kristilliseen prinssiin. Prinsessan isä, joka oli maurien kuningas, oli raivoissaan asiasta ja karkotti tyttärensä asumaan ikuisesti Cabezo Soler -vuorelle, joka sijaitsee lähellä Segura-jokea Rojalesin ja Guardamarin välissä. L egendan mukaan prinsessa ilmestyy joka vuosi juhannusyönä ja vetoaa, että joku tulisi pelastamaan hänet viemällä joelle ja murtamaan siten kirouksen. Kun sitten joku rohkea mies lähtee kantamaan prinsessaa vuorelta, tulee tämä koko ajan entistä painavammaksi jokea lähestyttäessä. Lisäksi hirviöt ja lohikäärmeet yrittävät estää matkantekoa, joten miesparka on aivan shokissa. Lopulta hän lyyhistyy taakan alla ja irrottaa otteensa prinsessasta, jonka kirous siten jatkuu. Prinsessa odottaa seuraavana vuonna uutta pelastajaa. Miksi mantelipuut kukkivat Alicantessa R omanttinen legenda maurien ajoilta selittää kuinka mantelipuut tuotiin Alicanten maaseudulle. Keväällä monissa osissa aluetta, mutta erityisesti Jalónin laaksossa, maisema täyttyy puista, jotka kukkivat vaaleanpunaisina ja valkoisina muodostaen laajoja värikkäitä läiskiä. Tarinan mukaan puut vietiin Espanjaan kuningattaren hymyilemiseksi. T ämä legenda juontaa juurensa maurien aikoihin, jolloin sulttaani Ibn Almundin hallitsi Portugalia ja osaa Espanjasta. Hän oli vahva valloittaja, joka voitti kaikki taistelunsa hallitakseen vielä laajempia alueita ja ottaakseen paikalliset ihmiset alamaisiksi ja orjiksi. Y ksi orjista oli ihana Gilda, joka oli kotoisin kaukaisesta kylmästä lumisesta maasta. Sulttaani rakastui jääkuningattarensa vaaleisiin hiuksiin ja sinisiin silmiin ja päätti mennä naimisiin. Jonkin ajan kuluttua Gilda kuitenkin tuli surulliseksi, kun hänen ajatuksensa palasivat kotimaahansa. Kuningas halusi tietää kuinka hän saisi Gildan hymyilemään uudestaan. Hän kysyi asiaa runoilijaltaan, joka sanoi kuningattaren kaipaavan talvea, jotta tämä näkisi lumen. Sulttaani huomasi, että kuinka epäkäytännöllistä tämä olisi aurinkoisessa Espanjassa, ja määräsi siksi tuhansien mantelipuiden istuttamisen linnan ympäristöön. S euraavana keväänä eräänä päivänä kuningatar katsoi ulos ikkunasta nähden laakson ja läheiset mäet valkoisina. Hän hymyili ensimmäisen kerran kuukausiin ja riensi ulos katsomaan lähemmin. Valkoisuus johtuikin mantelinkukista eikä lumesta, mutta kuningatar oli jälleen onnellinen. Joka vuosi mantelipuiden kukkiessa koko valtakunta juhli. Orihuelan sankaritar O rihuelassa Armengola -nimisestä naisesta tuli sankaritar sillä hetkellä, kun hän pelasti kotikaupunkinsa asukkaat varmalta kuolemalta. Aiheesta on jopa tehty elokuva. A rmengola oli Orihuelan kuvernöörin Benzaddonin palvelijatar ja hänellä oli siten vapaa pääsy linnaan. Maurien ja kristittyjen välillä oli tuolloin paljon levottomuutta, joten Benzaddon päätti ryhtyä rajuihin toimiin – tappaa kaikki kristityt asukkaat. Hän piti Armengolasta ja halusi säästää hänet. Kuvernööri paljasti naiselle suunnitelmansa, jotta tämä voisi olla turvassa. Rohkea palvelijatar ei kuitenkaan halunnut nähdä kaupunkinsa teurastusta, ja niinpä hän toteutti ovelan juonen. Nyt heitetään legendaa K aksi nuorta miestä pukeutui Armengolan tyttäriksi, joten heidät päästettiin linnaan, jossa he tappoivat vartijat ja saivat linnan hallintaansa. Maurien julma kuvernööri tapettiin taisteluissa ja kristityt ottivat takaisin kaupunkinsa. Tätä Orihuelan vapauttamisen juhlaa vietetään vuosittain 17. heinäkuuta. Rojalesin legenda La Encantá: www.youtube.com/watch?v=NDmdMGLsTsA Cabezo Soler -vuori Rojalesin lähellä. Osa Armengola-monumenttia Orihuelassa. Armengola-elokuvan traileri: www.youtube.com/watch?v=bITTRJBW5zA
Uusi Costa Blanca 3/2020 14 T aloussanomat vuonna 2015: ”Nyt kannattaa ostaa asunto Espanjasta. Hinnat ovat pohjassa ja alkavat vakaasti nousta kohti tasoa, joka oli ennen romahdusta.” Olin jäänyt lähitiimoina eläkkeelle ja pohdiskelin, mitä puuhata. Siinäkö, kotisohvalla nyt sitten lojuisin ja pikkuhiljaa happanisin olemattomiin. Ei oikein inspiroinut – jospa hankittaisiin etelämmästä toinen asunto ja vietettäisiin aikaa välillä Suomessa ja toisinaan siellä. Sain puolisoni puolin hyväksymään tai ainakin pohtimaan aatosta. Vaihtoehtoja oli muutama, mutta lopulta hän loihe lausumahan: ”Espanja se voisi olla, tai sitten ei ollenkaan”. N iinpä liitelimme Fuengirolaan. Lyhyesti sanottuna: eivät innostaneet asunnot eikä alue, palasimme kotiin. Saimme kuitenkin hintatason selville. Asia jäi hiukan taustalle kun sattumoisin huomasin kiinteistönvälittäjän ilmoituksen jossain lehdessä. Yllätyimme: hinnat Asuntomme Torreviejassa selvästi matalampia kuin Fugessa. Torrevieja, mikä semmoinen paikka on? Perehdyimme ilmoitteluun, otimme yhteyttä ja ennen pitkää löysimme itsemme lentokoneesta matkalla Alicanteen. Sitten Torreviejaan hotelliin ja aamulla kiinteistönvälittäjän kanssa kiertelemään. Seuraavana päivänä katselmukset jatkuivat. Monenlaista mestaa bongatiin, kunnes tuli kohdalle Se. Ja tästä alkaa varsinainen stoori. V anhemmanpuoleinen, arvokkaan oloinen, lyhyenläntä espanjalainen isäntäpariskunta oli paikalla kun saavuimme katsomaan. Saimme tietää, että he eivät juuri käytä asuntoa, josta syystä sähköt ja vesi oli katkaistu. Koreaksi olivat laittaneet, tai rouvan kätten jäljiltähän se vaikutti. Kalusteet, jotka kuuluivat hintaan, näyttivät tyylikkäiltä, pariskunnan tyylisiltä. M utta se yläkerta! Huoneisto oli siis atico, jonka kattoterassista noin puolet oli katettu veden ja tuulen kestäväksi. Näkymä kaupungin ylle ja oikeasta kulmasta tähystäen sai meren näkyviinsä. Merinäköala, hehkutti isäntä. Mutta juuri tuollaista tilaa tarvitsin mm. soittoharrastustani varten. Ja myös auringon ottoomme ja muutenkin oleskeluumme eli chillailuumme. Kyllä! ”Ei huono.” M utta enhän mieltymystäni myyjille näyttää voinut, jatkettiin asunnon tarkastelua. Aika liuta oli monenlaista sähkölaitetta, kaksi televisiota, CD-radionauhuri, tärkeimmät keittiökojeet, kolme ilmastointikojetta, vuode, jossa oli sähköinen asennonsäätö jne. T eimme tarjouksen. Muutaman tonnin tingimme pyynnistä. He hyväksyivät, puolin yllättäen meidät. Kaupat tehtiin ja ennen pitkää pääsimme asumaan. Eli siivoamaan. Sähköt ja vesi kytkettiin. Tästäpä alkaakin tarinan osa 2: Mitä tuli vallattua. V esi tuli mutta juoksutus oli lannistuneen oloinen. Toimeen sillä tuli, mutta hiffasin, miksi se oli myyntiä varten katkaistu – jossain oli tukkeumaa. Sähköt tuli mutta: liesi ei toiminut, ei mitenkään. Toinen televisio Vaaleanpunainen Torreviejan järvi on noin 1400 hehtaarin kokoinen ja sinivihreä La Matan järvi 700 hehtaaria. (Kuva: Ayuntamiento de Torrevieja)
Uusi Costa Blanca 3/2020 15 ei pelittänyt eikä CD-radio. Yksi ilmastointilaite ei totellut kaukosäädintä (ai siksi siis isäntä oli vaimentanut vilkaisullaan emännän, kun tämä oli aikonut mainita jotain siitä laitteesta). No, se toimi kyllä, hankalasti käsin käynnistämällä. Sähkösäätöinen vuode ei fungeerannut. Pyykkikone paljastui ruostuneeksi, kun sen nyt sai käyntiin. H oksasin näin puliveivauksen myös sähkön katkaisun suhteen. Eipä se suuresti haitannut ainakaan sähkölaitteiden osalta, niitä suorastaan myydään kaupoissa, eikä niitä kaikkia olisi tarvittukaan. Vaan onhan se aikamoista älytä olleensa taas naiivi ostaja. Ei noiden uusiminen isoa euroläjää vaatinut ja onhan vekottimien uusiminen ajan mittaan normaalia luonnon kiertokulkua (ehkä). Mutta olihan se erikoisesti junailtu se myynti. J a sitten tarinan kolmanteen osaan. Suursiivous. Emmehän me raukat tohtineet näyttötilanteessa laatikoita ja kaappeja syynätä myyjäpariskunnan ollessa iholla. Olisi pitänyt. Aloimme siis siivota. Yöpöytien laatikoista löytyi mm. käytettyjä korvatulppia (kuvittele) ja jostain kaapista koiran pas… (ei tarkoita passia). Työkalulaatikoista paljastui keskiaikaisia (ehkä) työkaluja ja mm. sirkkelin teriä. Kaikki kelvottomia meille, ehkä kelvolliset oli sentään viety mennessään. Kaikenlaista roinaa karttui pari kolme jätesäkillistä. Myös romut sähkölaitteet roudattiin roskikseen. Vaikka kyllähän se kismittää kun naapurista seinän läpi kuuluu kaikki äänet kuorsauksista tappeluihin ja muuhun metelöintiin (kaikkia viitti mainitakaan). Naapurit ovat vaihtuneet jokusen kerran viiden vuoden aikana. Nuorista huligaaneista meluisaan koiraperheeseen – uskomattoman lujaa kykenee ei-niin-suuri koira ärjymään – ja jatkuvasti naukuvaan kissaperheeseen. Entäpä doña, joka pajatti kaiket yöt kotiinsa Etelä-Amerikkaan. Yöt siis aikaeron takia. M uttapa viimeisin vaan ei vähäisin on oikein superhero. Saksaksi Superheld, kertoo Google. Espanjalainen tää yksineläjä kyllä on, mutta ilmeisesti ihannoi, sanonko suoraan: natsi-Saksaa! Karmivaa saksankielistä marssimusiikkia ja äänitettyjä puheita, Hitlerinkin – en ensin ollut uskoa korviani. En olisi joskus voinut kuvitella, että joku kuuntelee ja metelistä päätellen ihannoi mokomaa skeidaa, enkä ainakaan, että se jyrää, toki seinän läpi, meidän huoneistoomme. Kaikkea sitä kuulee hautajaisiaan välittömästi edeltävien 80 vuoden aikana. V aan tästäpä marssin tempoon örisevästä äijästä paljastui hentomielinen kaunosielu – aloitti pienehkön puutarhan hoidon omalla ylätasanteellaan. Saako toisen parvekkeelle kurkkia? Ai ei. Noh, minä kurkin. Sinnepä kehkeytyi mullalla täytettyjä kukkapurkkeja kasteluletkuineen. Ihastuttavaa, simpático! Pian kasvit pursuivatkin mullasta luontonsa ajamina. Mitähän niistä, kolibrikukkia, mimosaa..? Kun lehdet saavuttivat muodon, muotoutuivat meidänkin silmämme. Pyöreäksi. Nuohan ovat hamppua!! Kannabista äijä havittelee – mitähän siitä voikaan sukeutua? Kolmas maailmansota? Rouvani kauhistui ja toivoi, rukoilikin, että auringon paahde tuhoaisi kasvuston. Ja niin kävi, että tuho tuli, tosin kaatosateen olomuodossa. Hamppuviljelmä hakkautui kuravelliksi. No harmi, heh. Saammepa nähdä, rakentuuko uusi ryytimaa, vai oliko kerrassa kylliksi. Semmoinen naapuri tällä kertaa, mutta... …ei, ei meitä suinkaan kaduta. Asunto itsessään on kiva samoin kuin tavallisuudessaan ja rujoudessaan koko Torrevieja terveysilmastoineen. Mikäpäs siinä. Niin ja se vielä, että alussa mainitun Taloussanomien ennustuksen taisi romuttaa pikkuruinen virus. Niin aina. Veijo Leino N ostimme älämölön asiasta, mutta kohteena kiinteistönvälittäjä, meillä kun ei ollut myyjäsankarien yhteystietoja. Asia ei vaivatta edennyt, mutta lopulta välittäjä myöntyi toimittamaan uuden pyykkikoneen ja tyydyimme tähän (rauha heidän sieluilleen). N yt tarinassa seuraa neljäs osa. Eläminen asunnossa. Mitäs, ihan laatuunkäypää, mukavaakin. Tyypillisiä espanjalaisia rakennusteknisiä ongelmia, mutta nythän oltiinkin Espanjassa, ei Suomessa. Torreviejassa on sekä asukkaille että turisteille monenlaista tarjontaa, esimerkiksi tutustumiskäyntejä mielenkiintoiselle suolatuotantoalueelle.
Uusi Costa Blanca 3/2020 16 V aikka Rodalquilarin kaivokset ovat kuuluisat kullan vuoksi, taloudellisesti merkittävämpää on ollut sieltä saatu aluna, jota käytettiin etenkin sitomaan väri tekstiileihin ja se oli tärkeää keskiajalla. A lunakaivokset olivat avoimia käytäviä, kuin juoksuhaudat, ja vieläkin selvästi nähtävissä. Alunan etsintä alkoi 1400-luvulla kun bysantin kaivokset jäivät turkkilaisten valtaan. Rodalquilarista sitä löytyi vuonna 1509. Playazoon perustettiin tehdas ja pian takaisinvaltauksen jälkeen myös kaivostyöläisten kylä. Rodalquilarin kylän lähellä, Nijarin kunnassa, Almerían provinssissa, Andalusian autonomisella alueella sijaitsevat nykyään jo hylätyt kaivokset. Nämä ovat jännittävän näköiset, kuten monet hylätyt paikat ja kaivokset. Lähellä on myös hylätty vuonna 1930 rakennettu kaivostyöläisten kylä poblado minero de San Diego. RODALQUILARIN KULTAKAIVOKSET M erirosvojen hyökkäykset olivat yleisiä ja kerran he veivät koko Los Alumbres -kylän väen vankeinaan. Sen jälkeen rakennettiin Torre de los Alumbres -linnoitus, joka on edelleen pystyssä ja jonka voi nähdä myös lännenelokuvassa Vain Muutaman Dollarin Tähden. K aivosalueella kuvatuista elokuvista voi mainita myös Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, joka on ehkä se kuuluisin, Ridley Scottin Exodus, The Reckoning/ Morality Play ohjaaja Paul McGuigan, Solarbabies, Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen
Uusi Costa Blanca 3/2020 17 ohjaaja Alan Johnson, ja Maahan Senkin Hölmö, ohjaaja Sergio Leone. Rodalquilarissa kaivettiin lyijyä 1800-luvulla, jolloin kaivoksesta ”Las Niñas” löydettiin kultaa vuonna 1883. Siitä alkoi paikallinen kultakuume. Kaivettiin hopeapitoista lyijyhohdetta, joka kuljetettiin ensin eläimillä, sitten kuorma-autoilla rantaan ja laivoilla Murciaan sulatusuuneihin, joissa erotettiin lyijystä hopea. Kaivosten sisällä aluksi kaivostyöläiset kantoivat mineraalien ulos, myöhemmin asennettiin vaunuja, jotka kuljettivat kuutiometrin kerralla. J uuri näissä uuneissa huomattiin kultaa. Kaivostoimintaa koettivat useat yrittäjät saada kannattavaksi ja yhtiö Minas de Rodalquilar vihdoin perusti kaivospaikalle MacArthur-Forrest -systeemillä menestyksellisesti toimivan kullan erottelun mineraalista. Metodi vaatii syanidin käyttöä, joka on erittäin myrkyllistä ja tämän metodin käyttö on kiellettyä monessa maassa. K aivokset takavarikoitiin 1936 syndikalistien toimesta. Nämä koettivat hoitaa kaivoksia sisällissodan ajan. Vuonna 1940 kaikki alueen kaivokset takavarikoitiin valtiolle, osin kerrotaan sen johtuneen siitä, että Espanjan Pankin kultavarat olivat nollilla, koska sodan aikana kulta oli myyty Neuvostoliitolle, jotta saatiin sotilaallista apua. Tämä kulta tunnetaan yleisesti Espanjassa nimellä Oro de Moscú /Moskovan kulta ja siitä kuulee vieläkin puhuttavan aina kun sen ajan historia tulee asiaksi. Lopullinen kaivosten sulkeminen johtui niiden kannattamattomuudesta vuonna 1990. N yt kun kullan hinta on korkea, kaivostoiminta saattaisi uudelleen kannattaa, mutta koska se sijaitsee luonnonsuojelualueella, tämä ei tule kysymykseen. Arvioiden mukaan kultaa olisi noin kolme tonnia. Kaivoksista on saatu paitsi kultaa, lyijyä ja alunaa, myös alumiinia, ametisteja, hopeaa, sinkkiä, kaoliniittiä ja andesiittia. M ielenkiintoinen paikka retkeillä ja lähellä on Cortijo del Fraile, toinen jännä raunio, joka esiintynyt elokuvissa ja inspiroinut teatteritaidetta traagisten tapahtumiensa vuoksi ja joka näkyy yhdeltä puolelta tätä kaivosaluetta. Siitä oli juttu UCB-lehdessä 2/2019 ss. 6–7. T ie kaivosalueelle Rodalquilarin kylän yläpuolelta saattaa alkuun epäilyttää kuntonsa vuoksi, kun päällystetty osa loppuu, mutta vaikka se ei ole päällystetty, se on ajettavissa millä tahansa autolla ja tarpeeksi leveä, vaihtelevan kokoista soraa koko matka. Monissa kohdissa voi rauhassa pysähtyä tukkimatta tietä muilta kävijöiltä. Kuningas Carlos III:n toimesta rakennettiin vuonna 1764 Castillo San Ramón -linnoitus puolustamaan rannikkoa ja läheisiä lyijyja kultakaivoksia merirosvoilta. La Torre de los Alumbres rakennettiin v. 1509 Francisco de Vargasin määräyksestä suojelemaan Rodalquilarin alunakaivosta jatkuvilta merirosvojen hyökkäyksiltä. Kaivosalueelle johtavalla tiellä on vaihtelevan kokoista soraa.
Uusi Costa Blanca 3/2020 18 Elokuun viidentenä puolilta päivin kokoontui iloinen joukko torreviejalaisia Lappeenrannan satamaan. Osa tuli suoraan kotoaan, osa oli tullut jo edellisenä iltana ja nauttinut kesäisen kaupungin tarjoamasta ajanvietteestä. SEILASIMME SAIMAALLA! R etkelle oli ilmoittautunut kolmisenkymmentä osallistujaa, mutta korona oli säikäyttänyt joitakin ja meitä oli vain 14 bussiin tulijaa. Lappeenrannan satamassa sitten varovasti kuikuilimme näkyisikö tuttuja ja kyselimme toisiltamme, oliko lähtö Puumalaan ja missä bussi pysähtyisi. Pois jääneet olivat ilmoittaneet laivayhtiölle peruutuksestaan, joten meitä oli kuljettamassa pikkubussi, jolla matka Lappeenrannasta Puumalaan sujui joutuisasti. P uumalassa oli kansainvälinen tunnelma! Markkinat menossa ja laivalaituri täynnä kansaa. Joukkomme oli tietoinen Puumalan tämän kesän sensaatiosta, ”Villen hatsapurista”. Ville Haapasalo on perustanut Puumalan satamaan kesäkioskin, jossa hän myy pitsaa muistuttavaa leipää. Kuuma leivonnainen on oikea kaloripommi, sillä voita ja kananmunaa sisältävän pohjan päällä on ainakin kahta erilaista juustoa, yhteensä 600 g! Pitihän sitä päästä maistamaan! Maistellessamme Puijo-laiva jo saapuikin Savonlinnasta. Puijo on ihan oikea kaksikerroksinen ja valkokylkinen Saimaan laiva, sellainen, joilla ennen matkustettiin, kun ei autoliikennettä ollut. K apteeni oli varannut ryhmämme käyttöön kabinetin laivan toisesta kerroksesta. Sieltä meidän oli hyvä katsella SAIMAAN Pitsaa muistuttava kuuma leivonnainen "Villen hatsapuri" on oikea kaloripommi.
Uusi Costa Blanca 3/2020 19 LUONTOA ja rauhassa jutella keskenämme. Totesimme, että suositus matkailla kotimaassa oli otettu todesta, laiva oli täynnä matkustajia. S ää oli juuri sopiva tällaiseen laivamatkaan. Tuuli oli leppoisaa ja aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Saimaa pääsi oikeuksiinsa. Järvi näyttää ja tuntuu keskeltä selkää aivan erilaiselta kuin rannalta katsellessa. Vesistön laajuudesta sai käsityksen, vaikka seilasimme vain eteläosassa Saimaan vesistöä. K yläniemi jakaa alueen kahteen hyvin erilaiseen maisematyyppiin. Puumalasta Kyläniemeen on metsäisten saarten ympäröimiä kapeahkoja selkiä. Meno on leppoisaa, tunnelma rauhallinen. Puumala on suosittu mökkikunta ja saarissa on paljon kesäasukkaita. Kuitenkin myös asumattomia rantoja löytyy veneilijöiden käyttöön. K yläniemen eteläpuolella aukeavat Suur-Saimaan avarat maisemat. Jos osaa katsoa tietyssä paikassa oikeaan suuntaan, ei näe vastarantaa ollenkaan. Voi vain kuvitella, millaista meno olisi kalastajaveneessä myrskyn riehuessa. Onneksi meitä suosi leppeä sää, ja voimme keskittyä katselemaan etäisyyteen. SuurSaimaalta näkee yhtä aikaa kolmen eri kaupungin tehtaiden savut. Oikealla Lappeenrannan UPM, keskellä Joutsenon Pulp ja vasemmalla Imatran Stora Enso. J outsenon lähistöllä on Saimaan virkistysaluesäätiön omistama suojainen Satamosaari, jonne kuka tahansa voi mennä lämmittämään saunan ja uimaan tai paistamaan makkaraa nuotiopaikalla. Saari on hevosenkengän muotoinen ja perällä on upea hietikkoranta. Oikealle reitistämme jäi Ilkonsaari, jonne on rakennettu useita tsasounia, ortodoksisia hiljentymispaikkoja, joihin on myös mahdollista tutustua veneretkillä. L oppupuolella matkaa pääsimme syömään laivan ravintolaan. Tarjolla oli salaatin ja lihapadan jälkeen marjakiisseli. Ruoka sisältyi matkan hintaan. Hatsapurin maistelusta Puumalassa olikin kulunut jo sen verran aikaa, että ruoka maistui. L aiva ajoi Lappeenrantaan veneväylää pitkin hyvin läheltä erästä mökkisaarta ja jännitimme, viemmekö mökin laiturin mukanamme. Kapteeni osasi ammattinsa ja ohitimme rannan tyylikkäästi. Sitten eteemme aukeni Lappeenrannan profiili. Kiinnityimme ongelmitta satamalaituriin. Ennen kotiinlähtöä kokoonnuimme vielä yhteiskuvaan, jonka näet tämän jutun alkukuvana. S ovimme, että kesätapaamisten perinne pyritään pitämään voimassa. Seuraavaksi kokoonkutsujaksi lupautui Mirja Kaikko . Se mitä hän keksii, selviää ensi keväänä tässä lehdessä julkaistavasta ilmoituksesta. Teksti: Marja Gröhn Kuvat: Mirja Kaikko , Elvi Randell ja Reijo Virta Puijo-laivan pituus on 28,30 m, leveys 6,27 m ja syväys 2,40 metriä. Laivan kapteeni oli varannut torreviejalaisryhmän käyttöön kabinetin aluksen toisesta kerroksesta.
Uusi Costa Blanca 3/2020 20 C osta Blancan suomalaista ev.lut. seurakuntaa palvelevat Torreviejassa lokakuun alusta lähtien uudet turistityöntekijät Hannu Tomperi ja Kaija Huhtanen . Turistityöntekijöiden talvikausi kestää 6.10.2020–5.4.2021. Syksyn ensimmäinen suomenkielinen messu Iglesia Inmaculada Concepción -kirkossa on suunniteltu pidettäväksi lauantaina 10.10.2020 klo 12. S ekä turistipappi että -kanttori odottavat keväällä tapahtuneen valintansa jälkeen innokkaina uusia työtehtäviään Torreviejassa. Seurakunnan kevätkausi päättyi todella pikaisesti ja monet suunnitellut ja valmistellut tapahtumat ja tilaisuudet jäivät toteutumatta, ystävät hyvästelemättä ja kaikki irralliset langanpäät solmimatta ja päättelemättä. N yt tehdään innolla uusia suunnitelmia syyskaudelle uudenlaisessa tilanteessa: syksyllä valittu seurakuntaneuvosto on aloittanut työnsä vuoden alusta ja uudet turistityöntekijät tuovat tullessaan vankan ammattitaitonsa ja osaamisensa lisäksi omannäköisiään ideoita, toiveita ja suunnitelmia. S eurakunnan toiminta saa varmasti uusia muotoja niin sisällöllisesti kuin käytännön toiminnassakin. Tähän saattavat vaikuttaa vielä pandemian jälkeisen ajan rajoitukset, mutta samalla myös ehkä monet uudet tavat toimia yhdessä, kuten kevään ja kesän aikana on opittu Suomen seurakunnissa. S yksyn toiminnasta lisätään tiedot seurakunnan nettisivuille sitä mukaa, kun niitä saadaan varmistettua yhteistyössä paikallisten viranomaisten ja katolisen seurakunnan kanssa. Tällä hetkellä odotamme luottavaisella mielellä saavamme taas jatkaa työtä kaikkien Costa Blancalla asuvien, talvehtivien ja lomailevien suomalaisten kanssa. U udet työntekijät esittäytyvät tässä seuraavaksi omin sanoin: " T ervehdys. O n ilo palvella Costa Blancan seurakuntaa talvikaudella 2020–21. O len kotoisin Porista, jonka liepeille elämä on perheeni kanssa rakentunut maaseutumaiseen ympäristöön. P appina olen työskennellyt Ulvilassa, sotilaspappina Porin Prikaatissa ja Kosovossa rauhanturvaajien pappina monikansallisessa työympäristössä sekä kirkkoherrana Kokemäellä. Uudet turistityöntekijät Costa Blancalla H arrastelen ihmettelyä ja kaikenlaista puuhastelua musiikin parissa. Innostun herkästi erilaisista projekteista ja asettaudun alttiiksi niitä toteuttamaan. Tosin joutenolokin on mukavaa. Ja joskus luovan työn edellytys. M inut voi bongata myös lenkkipolulla tai kuntosalilla. Harmaantuva habitus ja 50+ vaatii jatkuvaa kunnon ylläpitoa. Siinä matalan sykkeen jolkottelu virkeyttää mieltä ja kehoa. Rolling Stone siis. L uonnehdin itseni kansankirkon papiksi. Se merkitsee itselleni kirkkomme monimuotoisuutta – kirkkoa, jossa kynnykset ovat matalalla ja jossa jokainen seurakuntalainen tai satunnainen ohikulkijakin tuntee itsensä tervetulleeksi. Näin haluan palvella kirkkoa ja seurakuntaa Costa Blancalla. M inut tavoittaa Torreviejan seurakuntakodilta, puhelimitse, WhatsApilla, sähköpostilla, txt viestillä ja ovea kolkuttamalla." " O len karjalainen juuriltani, synnyinpaikkani Ylämaa on tätä nykyä Lappeenrantaa. Mummolat olivat Imatralla. Lapsuus ja nuoruus kuluivat Valkealassa, (nykyisin Kouvolaa) ja siellä alkoi soittoharrastukseni. Minusta tuli aika nopeaan tahtiin pianisti; diplomini tein 1982. Sitä seurasi joitakin vuosia soitonopettajan eloa, kunnes vietin vuoden Lontoossa pianonsoiton parissa. Esiintymisiä oli, radionauhoituksiakin. Vaan kun perheen aika koitti, jäi oma soittaminen vähemmälle. O petusvirassa ehdin kaikkiaan olla liki 15 vuotta, kunnes lähdin jatkamaan opintoja Sibelius-Akatemiaan. Toimin tutkijana siellä viisi vuotta, väittelin 2004. Se johti minut Lahden ammattikorkeakouluun yliopettajan työhön. Toimin esimiehenä, vastasin muusikkojen ja musiikkipedagogien koulutuksesta, tein jatkotutkimusta. Matkustin paljon, mm. kansainvälisissä konferensseissa. Ammattikorkeassa ollessani tajusin, että hallinnon sijaan haluan vielä päästä tekemään musiikkia. Niin pyrin opiskelemaan kanttoriksi. Hannu Tomperi Kaija Huhtanen Kirkkoherra, lääninrovasti Hannu Tomperi Johtava kanttori, MuT, MuM (kirkkomusiikki), diplomipianisti Kaija Huhtanen
Uusi Costa Blanca 3/2020 21 Valmistuin musiikin maisteriksi 2014, pääaineenani kirkkomusiikki. Olen siis aika "tuore" tässä ammatissa – joskin muusikkona jo ikivanha. M erkittävän opin messuelämästä olen saanut Helsingin tuomasmessusta, jonka koin kodikseni vuosikausia. Kuoron lisäksi olen toiminut siellä monissa vapaaehtoistehtävissä; kävin myös sielunhoitoavustajan koulutuksen siellä. Nyt toimittuani Loimaalla johtavana kanttorina vuoden 2016 alusta olen kokenut, miten tuomasmessun musiikki ja toimintatavat ovat ominta itseäni. Myös hiljaisuuden viljelyn olen kokenut kutsuvan minua: minulla on arkiretriitin ohjaajakoulutus, olen pitänyt useita arkiretriittejä. Parhaillaan opiskelen varsinaista retriitinohjaamista; tosin olen toiminut joitakin kertoja "valeohjaajana". E spanjaan minulla on monipolvinen suhde. Vanhempani alkoivat viettää talviaan Fuengirolassa 90-luvulla, ja me kävimme siellä mummolassa. Joitakin jouluja vietimme siellä. Kun vanhemmista ei enää ollut lähtemään, kävin tyttäreni kanssa muutamana talvena samoilla seuduilla. Poikani vietti vaihto-oppilasvuoden Asturiasin maakunnassa, tyttäreni oli Valencian lähellä au pairina lähes vuoden – kävin häntä katsomassa Port de Saguntossa. Lapset siis osaavat espanjaa. Talvisin olemme yleensä lomailleet joillakin Espanjan saarilla, mutta viime marraskuussa olimme Fuengirolassa. Siellä tarkkailin lähietäisyydeltä Aurinkorannikon seurakunnan toimintaa ja jututin sikäläistä turistikanttoria. O lemme puolisoni kanssa pohtineet jonkin aikaa mahdollisuutta eläköitymisen jälkeen hakeutua "jonnekin" valoisampaan ja lämpöisempään talvia viettämään. Nyt saamme vähän kokeilla, miltä tuntuu jättää "ikuinen marraskuu" väliin. Minua myös kiinnostaa vapaaehtoisten toiminta ja sitoutuminen – se on omassa työseurakunnassa hyvin haasteellista. Yllä kattomaalaus Torreviejan katolisessa pääkirkossa, jota myös suomalainen ev.lut. seurakunta käyttää. K oen olevani kanttorina jonkinlainen outolintu, koska minulla on monista eri palasista koostuva musiikillinen työura takana. En ole istunut urkupenkillä teini-ikäisestä, mutta musiikki ammattina, monin eri tavoin, on ollut minun tapani elää ihmisten kanssa. Lahjaksi saamaani olen saanut käyttää monissa yhteyksissä." Teksti: Kaija Huhtanen , Hannu Tomperi ja Satu Mäkitalo A licanten maakunnassa sijaitsevassa Alcoyn kaupungissa moni asia tuntuu liittyvän sen suojeluspyhimykseen Pyhään Yrjöön (San Jorge). Hänen kunniakseen esimerkiksi pystytettiin kirkko, kun oli saavutettu voitto aluetta hallinneista arabeista. Iglesia de San Jorge, Alcoy Ensimmäinen maininta kirkosta löytyy vuodelta 1317. Siihen tehtiin vuosisatojen kuluessa lukuisia korjausja muutostöitä. Viime vuosisadan alussa kirkkorakennus oli kuitenkin jo niin huonokuntoinen, että Valencian piispa antoi vuonna 1913 luvan purkaa kirkko. Uusi kirkko valmistui paikalle vuonna 1921. E spanjan postilaitos Correosin julkaisemissa postimerkeissä on yhtenä suosikkiaiheena kirkkorakennukset. Vuonna 2002 ilmestyneen merkin aiheena oli San Jorgen uusi kirkko Alcoyssa. V ideo kirkon sisätiloista: www.youtube.com/watch?v=9U94HVHmHCs
Uusi Costa Blanca 3/2020 22 1 00 vuotta lentopostia Espanjassa E spanjan postilaitos Correos julkaisi kesäkuun 30. päivänä tänä vuonna postimerkin, jonka aiheena on maan satavuotinen lentopostiperinne, sillä vuonna 1920 alkoi posti kulkea myös lentoteitse. Jo muutaman vuoden ajan ranskalainen lentoyhtiö Latécoère oli yrittänyt saada aikaan lentoyhteyttä Ranskan ja sen afrikkalaisten siirtokuntien välille. Vihdoin syyskuussa 1919 avattiin reitti Ranskan Toulousesta Espanjassa tapahtuvien välilaskujen avulla Marokon Casablancaan. Silloin Espanjan hallitus katsoi olevan sopiva tilaisuus hyödyntää ranskalaisen lentoyhtiön lentoreittiä postikuljetuksissa Espanjan sisällä. Näin vältettiin espanjalaisten oman postilento-organisaation perustaminen, lentäjien kouluttaminen ja kaluston hankkiminen. R anskalaisyhtiön välilaskut Espanjassa olivat Barcelonassa, Alicantessa ja Málagassa. Koneisiin saatiin vuonna 1920 huhtikuun 1. päivästä lukien mukaan maan sisäistä postia. Tuona päivänä neljä postilentokonetta lähti ja saapui samanaikaisesti Alicanten lentokentällä. Kyse oli Espanjan ensimmäisen lentopostireitin avajaisista. Näin luotiin vähitellen pohja Espanjan oman lentopostin kehittämiselle. Vuonna 1921 muodostui yhteys Sevillan ja Marokossa sijaitsevan Espanjan protektoraatin pääkaupungin Larachen välillä. Sitä hoitamaan perustettiin CETA (Compañía Aérea de Tráfico Aéreo). Myös Málagan ja Afrikan puolella olevan Espanjalle kuuluvan Melillan välille luotiin lentoyhteys. Samoin Barcelona ja Palma de Mallorca yhdistettin omalla reitillä. R anskalaisen lentoyhtiön lennot Afrikkaan olivat siis synnyttäneet tarpeen saada Alicanteen lentokenttä. Vuonna 1919 alettiin rakentaa kenttää San Vicente del Raspeigin kaupunginosaan. Näin aloitti toimintansa Rabassan nimellä tunnettu pieni lentokenttä, joka toimi mm. välilaskupaikkana Ranskan ja Marokon väliselle reitille. Sen pituus oli 1850 kilometriä ja aikaa kului 13 tuntia, kuten viereinen karttakuva osoittaa. V uosien mittaan lentoliikenteen kasvaessa syntyi tarve saada Alicanten seudulle suuri lentokenttä. Sellainen sitten rakennettiin naapurikaupunki Elchen puolelle, mutta se onkin jo eri juttu.
Uusi Costa Blanca 3/2020 23 T aitolento on laji, joka nostaa sekä lentäjän että katsojan adrenaliinitasoa. Suuri osa taitolentoliikkeistä kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana, mainittakoon esimerkkinä Immelmann-käännös, joka on myös monien maallikoiden tuntema. Osa hävittäjien ilmataisteluliikehdinnästä on kehitetty eri taitolentoliikkeistä. Maailmansodan jälkeen taitolento kehittyi, koska siitä tuli merkittävä osa lentonäytöksiä. K ilpataitolennossa käytetään espanjalaisen José Luis Arestin 1960-luvulla luomaa liikeluetteloa. Kun peruskuviohin, linjaan, kulmaan ja kaarron tai silmukan osaan tai niiden yhdistelmiin lisätään erilaisia kierre-elementtejä, käytettävissä on tuhansia liikevaihtoehtoja. T aitolentotoiminta kehittyi Espanjassa niin, että jo 1950ja 1960-luvuilla maassa oli muutama aktiivinen lentoryhmä. Meille costablancalaisille on varmaan tutuin San Javierin lentokentällä kotipaikkaansa pitävä Patrulla Águila , joka perustettiin nykyisessä muodossaan vuonna 1985. Sen taustalla on Espanjan ilmavoimien Academia General del Aire (AGA), joka sijaitsee Santiago de la Riberassa aivan San Javierin lentokentän vieressä. Kenttä on tuttu myös monille suomalaisille, sillä se on lähempänä TorreTaitolentoa espanjalaisittain viejaa kuin Alicanten lentokenttä. Olihan sinne takavuosina myös suoria charterlentoja Suomesta. M yös Patrulla Águilan puna-keltavalkoiset lentokoneet ovat ehkä tulleet tutuiksi monille ulkomaalaisille, sillä niiden harjoittelua ja lentoja näkee silloin tällöin myös Orihuela Costalta ja Torreviejasta käsin. Taitolentoryhmään kuuluu seitsemän espanjalaisvalmisteista CASA C-101 -konetta, jotka saavuttavat 770 kilometrin nopeuden ja yltävät 14 kilometrin korkeuteen saakka. Näitä koneita käyttävät myös eräiden muiden maiden ilmavoimat. Patrulla Águila on osallistunut toimintansa aikana satoihin lentotapahtumiin. Patrulla Águila ilmassa muodostaen Espanjan lipun värit. H einäkuun lopulla esiteltiin Torreviejassa Avanza-yhtiön (entinen Costa Azul) seitsemän uutta bussia, jotka tulevat kaupungin sisäiseen liikenteeseen. Bussien hinta on yli 1,5 miljoonaa euroa. Niissä on 49 istuinpaikkaa (enintään kolme liikuntarajoitteisille henkilöille) sekä matala lattia, joka takaa matkustajille erinomaisen kulun pysähdysten aikana. Lisäksi bussit ovat vähäpäästöisiä ja niissä ovat entistä hiljaisemmat moottorit, wi-fi, GPS-sijainti, seuraavan pysähdyksen tiedot sekä sisätilojen led-valaistus. Uudet värikkäät linja-autot esiteltiin Torreviejan La Matassa sijaitsevalla Encarnación Puchol -aukiolla. (Kuva: Ayuntamiento de Torrevieja) Torreviejaan nykyaikaisia kaupunkibusseja
Uusi Costa Blanca 3/2020 24 K un eläkkeelle jäätyäni noin 12 vuotta sitten myin kesäleikkikaluni Kawasaki 1800 Tourierin ostin avoauton ja lähdin ajelemaan Via Balticaa pitkin Espanjaan. Tarkoitukseni oli etsiä talvipakopaikka jostain Espanjan rannikolta. Aurinkorannikolle oli tarkoitukseni ajaa, mutta pysähdyin matkan varrella pieneen Torreviejan kaupunkiin, jonka laitamilta löysin asunnon Orihuela Costan rannalta. O rihuela Costalla asui myös Sakari Antikainen silloin. Suomalaisyhteisöön tutustuessani tutustuin myös Sakuun. Täysin virheetöntä suomen kieltä puhuva Saku osoittautuikin yllätyksekseni ihan sudeettisavolaiseksi. Yhteisillä matkoilla ja retkillä vuosien varrella ystävyytemme vaan vahvistui. S aku oli suorittanut elämäntyönsä Postilaitoksen palveluksessa ja siitä päättelinkin, miksi savon murre oli jäänyt puhekielestä pois. Eläkkeelle hän oli jäänyt Postija telehallituksen tiedotuspäällikön virasta. V uosien myötä liikuntarajoitteisuuden kasvaessa Saku joutui luopumaan ajokortistaan ja myös autostaan. Se oli kova pala aina itsenäisesti liikkumaan tottuneelle miehelle. Huomasin sen ja tarjouduin kuskiksi Sakulle aina kun vaan aikaa liikeni. Kävimme tutustumassa erilaisiin mielenkiintoisiin kohteisiin aina Etelä-Espanjaa myöten. S aku oli vahvasti mukana kaikenlaisissa espanjansuomalaisten toiminnoissa ja kulttuuritapahtumissa. Saku oli myös elintavoillaan onnistunut saavuttamaan 34 vuotta kestäneen raittiuden, jota hän keskusteluissaan arvosti paljon. J oskus kun tuli raha-asioissa jokin tinkaamisen paikka, niin Saku sanoi: "Käärinliinoissa ei ole taskuja, nautitaan nyt kun meille on suotu tämä mahdollisuus täällä ihanassa Espanjan auringossa." L ähimmäisistään Saku huolehti niin, että kaikille jäi hyvä mieli hänen käynnistään. Aina hän antoi pienen tipin, oli sitten kyseessä tarjoilija, taksikuski, parturi tai kirkon kolehtihaavi. Sakari Antikainen in memoriam M uutama vuosi sitten sain olla läsnä hänen vaimonsa Kaarinan muistotilaisuudessa Torreviejassa. Nyt Sakun kohdalla sitä mahdollisuutta ei valitettavasti ollut, mutta vietimme sellaisen virtuaalisen muisteluhetken kukin omassa kodissaan. Hyvää matkaa, lepää rauhassa ystäväni Saku. Seppo Varonen S uomen passia ja henkilökorttia on voinut hakea Espanjassa jo vuosikausia, ajoittain myös Costa Blancalla, sillä Suomen Madridin-suurlähetystön kiertävää passinantopistettä (ns. passisalkku) on siirrelty viime vuosina eri kunniakonsulaattien kesken siten, että se oli vuosittain kussakin paikassa keskimäärin vajaan neljän kuukauden ajan. T ällainen järjestely tuotti toisinaan hankaluuksia uuden passin tarvitsijoille. Mutta nyt on Costa Blancalla asuvien suomalaisten pitkäaikainen toive täyttynyt, sillä Pilar de la Horadadassa sijaitsevasta kunniakonsulaatista saa ympäri vuoden suomalaisia passeja ja henkilökortteja. Passin voi uusia hyvissä ajoin ennen sen umpeutumista. Monilla on vääriä luuloja asiasta, ettei näin voisi tehdä. K unniakonsulaatin muun toiminnan sujuvuuden varmistamiseksi hakemusten jättäminen edellyttää etukäteen tehtävää ajanvarausta. Pilar de la Horadadan kunniakonsulaatin suomenkielinen asiakaspalvelu on avoinna maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10.00–13.00. 1 3.8.1 940–1 4.9.2020 Passeja ympäri vuoden!
26 2 Suomi-Seura Suomi-Seuran tiedotuslehti Päätoimittaja Sulevi Suomi sulevi.suomi@gmail.com SISÄLTÖ: 3 / 2020 Toimittaja Minna Siilasvuo minna.siilasvuo@gmail.com Toimittaja Veijo Leino toimitussuomiseura@gmail.com PÄÄKIRJOITUS Paljon on virrannut vettä Välimeressä sen jälkeen, kun tuo sana korona tuli meille jokapäiväiseksi. Suomi-Seura jouduttiin pikaisella toiminnalla sulkemaan (1 3.3.2020). Kaikki miettivät, että mitä nyt, kestääkö tämä epidemia viikon vai kaksi. Pelko alkoi osalle ihmisiä hiipiä mieleen, kun kaikki joutuivat olemaan sisällä, ainoastaan yksi perhekunnasta pääsi käymään lähikaupassa tai apteekissa. Elo helpottui kesäkuussa, jolloin päästiin jo väljempiin ulkoiluoloihin, tosin sekin oli osin valvottua. Heinäkuu avasi rajat eri maihin, mutta maskia oli hyvä käyttää. Itsekin lähdin heinäkuun loppupuolella ajamaan autolla kohti Suomea. Matkalla ei ollut mitään ongelmia, lukuun ottamatta maskipakkoa. Suomessa Pääkirjoitus ..................... 2 (26) Sihteerin vinkkelistä ........ 3 ( 27) Kyl niimpal kärssis saa ... 3 (27) Andalusiaa kiertämässä .. 4 (28) Suomi-Seuran Golf Kerho 6 (30) Kerhoilua ......................... 7 (31 ) Historiaa .......................... 8 (32) Koronarajoitusten ensiasleita Torreviejassa ....... 1 2 (36) Aineisto seuraavaan tiedotuslehteen 25.11 .2020 mennessä. Kansikuva: "Meidän on kuljettava auringon mukaan", Nuuskamuikkunen, Tove Jansson. (Kuva: Riitta Raitasuo-Lukkarinen) Sulevi Suomi Seuran puheenjohtaja jouduin pitämään kahden viikon omaehtoisen karenssin. Loma sujui tuttuja tapaillessa. Syyskuun 23. päivä lähdin ajamaan taas kohti Espanjan kotia, sekä katsomaan mitä Suomi-Seuralle kuuluu. Matka sujui reippaasti, rajoilla ei näkynyt yhtäkään virkailijaa, tiesit ainoastaan maan kyltistä, että olet vaihtanut maata. Huoltoasemat, ruokapaikat sekä motellit toimivat kuten ennenkin. Täällä Espanjassa nyt viettämääni muutamaan päivään olen todella tyytyväinen. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Ainoa miinuspuoli on maskipakko. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Suomi-Seuralla oli jo ennen lähtöäni ollut vesivahinko. Taloyhtiön päävesiputki oli huonon kuntonsa vuoksi vuotanut, mikä aiheutti vesivuodon alakerran kirjaston katon kautta niin, että isolta alueelta sisäkattoa tuli alas. Katon rikkoutuminen helpotti vesijohtoputken korjauksen. Nyt odotamme paikkojen kuivaamista, jolloin lopullinen korjaus voidaan tehdä. Hallituksen kanssa pyritään pitämään kokous, jossa päätetään seuran avaamisajankohdasta, samoin pitämätön yhteisökokous, jossa päätetään vuoden 201 9 tilinpäätös. Samalla meillä on käsillä myös syyskokouksen ajankohta. Kaikenlaista on sattunut sitten viimeisen pääkirjoitukseni. Toivon, että pääsemme kuitenkin näiden kaikkien vaikeuksien yli ja pystymme rakentamaan eheämmän Suomi-Seuran. Toivotan meidän lehtemme lukijoille oikein hyvää syksyä ja jaksamisia tänä vaikeana aikana! Hyvät seuran jäsenet!
27 Suomi-Seura 3 …tommosem pikkusen kirpun tähre. Tai kirppuhan o iso toho virukse nähre, 20 000 kertta suuremp. On se vaa niim piän se koronavirus. Niim piän et siihen tarvita erityine elektronimikroskoop et sen eres jotenki näke. P iän o, mut häne etuns o erinomane lisääntymistaito. Sil konstil se saa valtta mut vähänks tyhmäste ko se voi samal tappa isäntäns. Pitäis sev verta ymmärttä, et kuale sit itekki. J okkus sano viirus vaik se kirjoteta virus. Toi viirus kuulosta melke yht kamalalt kon tämä murre mitä sää täsä juur luet. Tämmöst murret puhuta Vakka-Suames eli Uurenkaupunki ympäristös (täsä tapaukses Kustavi-lähtöisest). Tämä o viäl lyhkäsemppä kon Turu murre. M ut kyl Raum o ain Raum – viäl tästäki vähä merkillisemp murre o Rauman giäl. Costa Blancal kuule sev verta usse lounaismurret, et kyl mar tämmösen piänem palav voi tähä murjast. Kyl niimpal kärssis saa… sen ol pakko toimi, ei siin mittä voinu kon Costa Blanca ja koko Espanja lyätti jumi. S euram puuhaväki ja vetovastuus oleva jatkovat tilantten tarkkailu ja tiarotust, muuta ei voinu seuram puitteis puuhat. Kirjaston kirjoillekki annettim palautuslupa sit syksymmäl. K aranteenimaisse elämäm muatto ol totuttava. Eikä se niim paha ollu. On sitä ennenki mailmas ollu ulkonaliikkumiskieltoi eikä nyy kumminka tarvinnu peljät pommituksi tai muit semmossi. N oh, eipä me, eres suuret ikäluokat pommituksi ol koettu, meinaav vaan, et ei toi pikkuöttiäinen ny ihan kauhiaste elämää sotke. Paitsi niitte epäonniste elämä, joita se virusjoukkio oikke runtele, sympatiat heil. S uame se ol lährettävä, aikasemmin ko ol alumperin tarkotus. Ja seeki matka ol monen tehtävä evakuointilennol. Moni taas pöristel omal autol läpi Euroopan. Ja sit taas karanteenihi Suames. N o, ei kaik tiätenkä lähteny, jotkut asu niin tiukast siäl ja mikä ettei, ihan kiva maa, ja Costa Blancan alueki. Ja ollaanha sitä sama Euroopan unionia kuitenki, vaikkei ny iha liittovaltio, ainaka viäl. M ut me tulemme taas... Pikkuhilja. Toissen kottimme ja Suami-Seuran hommihi. Veijo Leino K evätkausi päättyi kuin seinään. Olimme 1 9.3. paluumatkalla Andalusian matkalta, kun toimistosta soitettiin, että koko maa on menossa kiinni eli mitä tehdään Seuran kanssa? Hallitus piti pikaisen WhatsApp-kokouksen ja päätti sulkea tältä kaudelta. Mieliala oli tietenkin tyrmistynyt eikä kukaan osannut aavistaakaan, kuinka vakava ja pitkäaikainen pysähdys tästä tulisi koko maailmalle. Tässä lehden tekovaiheessa Seuran avaaminen on vielä auki. Valitettavasti Espanja on punainen muussakin kartassa kuin meteorologisessa. Moni pohtii lähteäkö vai eikö, sillä kevään siellä asunnossaan aikansa viettäneet tuskin haluavat kokea sitä samaa uudelleen. K yselyyn Torreviejaan lähdöstä vastasi 30 % jäsenistä. Kiitos kaikille aktiiveille. Suurin osa eli 37 % ilmoitti lähtevänsä kenties keväällä, 21 % lähtee tänä syksynä, 1 % ei ole lähdössä, 1 6 % ei tiedä ja 1 6 % on jo paikan päällä tai asuu siellä pysyvästi. Joku odottelee rokotetta, Sihteerin vinkkelistä ” V ältä edelleen tarpeetonta matkustamista” lukee Ulkoministeriön sivuilla. Onko se aurinkoon lähteminen sitten tarpeetonta vai ei, koska auringon on todettu vaikuttavan mielialaan, uneen, painoon ja liikunta lisääntyy ja toimintatarmo kohenee noin yleisesti. Jää nähtäväksi, mutta jotain voi tehdä Suomessakin mielialan piristämiseksi eli mennä vaikka metsään nauttimaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisista jokamiehen oikeuksista. Hyvää syksyä kaikille olet sitten siellä tai täällä. Rita E iko viruksest ol puhe ja sen vaikutuksist. SuamiSeura men kii 1 6.3., yllättäen ja pyytämät. Toki seuran hallituksen päätös sulkemine ol, ja niihän joku suoria lentoja koirien kanssa, joku haluaisi lisää tietoa tämän hetken olemisesta ja elämisestä Torreviejassa. Paljon on miettimistä.
28 4 Suomi-Seura S uomi-Seuran innokkaat ja kulttuurin nälkäiset matkaajat lähtivät taas koko bussillisen voimin valloittamaan uutta kohdetta eli Andalusiaa. Matkalla meistä piti huolta Soile-Toursin Soile Nordström-Sahlberg sekä asiantunteva opas Erkki Gerovoi. A ndalusia on varsin vuoristoinen itsehallintoalue ja yli puolet sen pinta-alasta on 500 metriä meren pinnan yläpuolella. Vapaaajan viettomahdollisuuksia löytyy laidasta laitaan, sillä voit vaikka lasketella Sierra Nevadan rinteillä tai ottaa aurinkoa Costa del Solin hiekkarannoilla. Kylmä Gazpacho -keitto on alun perin Andalusiasta kotoisin, alkuun se tehtiin vanhasta leivästä ja valkosipulista, mutta kun Kolumbus löysi Amerikan, niin hän taisi löytää myös tomaatit ja paprikat, joista sitä alettiin sittemmin tehdä. Andalusiaa kiertämässä M e tutustuimme muutamaan Andalusian huippukohteeseen. G ranada sijaitsee Sierra Nevadan vuoriston juurella. Sen tunnetuin nähtävyys on maurien rakentama linnoitus Alhambra. Islaminuskoiset maurithan ottivat maan haltuunsa 700-luvulla. Pienen kaupungin kokoinen rakennus Cádiz Granada GRANADA
29 Suomi-Seura 5 toimi maurilaishallitsijoiden palatsina ja tuomioistuimena. Maurien muutaman sadan vuoden mittaisella valtakaudella Alhambra oli muutoin niin pimeän Euroopan sivistyksen keskus. Palatsin viimeinen arabihallitsija antautui espanjalaisille vuonna 1 492, jolloin Espanja vapautui islaminuskoisten vallasta. V uoristossa sijaitseva Ronda on yksi Espanjan vanhimmista kaupungeista, sillä sen julisti kaupungiksi keisari Julius Caesar jo ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Kaupunki sijaitsee kahta puolta 1 20 metriä syvää rotkoa, jonka yli rakennettiin silta 1 700-luvulla, rotkon pohjalla virtaa Guadelev-joki. Näin vanhassa kaupungissa on tietysti paljon nähtävää ja yllättävän paljon suhteellisen hyvin säilyneitä rakennuksia, kuten arabia-laisten 1 200-luvulla rakentaman kylpylä. Ronda on modernin härkätaistelun syntypaikka, koska paikallisen Francisco Romeron sanotaan luoneen sen säännöt 1 700-luvun alussa. Areenan alueella on museo sekä järjestetään opastettuja kierroksia. M eren kannakselle rakennettu Cádiz on Euroopan vanhimpia kaupunkeja ja lienee perustettu 11 00 eaa. Cádiz on tärkeä satamakaupunki. Esimerkiksi Kolumbus lähti täältä toiselle matkalleen vuonna 1 495, Sir Francis Drake tuhosi täällä Espanjan laivaston v. 1 583, jonka jälkeen kuningas Filip II rakennutti kaupungin suojaksi mm. Santa Catalinan ja San Sebastianin linnoitukset. Cádiz on myös kuuluisa helmikuun karnevaaleistaan ja niihin liittyvästä railakkaasta yöelämästä. Cádizista menimme käymään Jerezin kaupungissa, Tio Pepen viinitilalla. Tilalla on vieraillut useita kuuluisia F1 -kuljettajia. S evilla on eteläisen Espanjan kulttuurin, taiteen ja liike-elämän keskus Guadalquivir-joen rannalla. Sevillaan liitetään myös härkätaistelut ja flamenco. Sevilla oli 1 500-luvulla Euroopan kolmanneksi suurin kaupunki, koska sinne sijoitettiin kauppakamari, jolla oli yksinoikeus käydä Amerikan kauppaa. Guadalquivirin madalluttua vaikeakulkuiseksi tämä kaupankäynti siirrettiin Cadiziin vuonna 1 71 7. Sevillassa oli vuonna 1 992 maailmannäyttely, jota varten rakennettiin Plaza de España -aukio upeine rakennuksineen. C órdoba sijaitsee Guadalquivir-joen varrella ja sen vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Córdobassa on useita jäänteitä roomalaisten ajoista, jolloin se oli Córdoban kalifaatin pääkaupunki. Kaupungissa on Marcus Claudius Marcelluksen (270–208 eaa.) rakennuttaman temppelin rauniot, roomalaisen sillan rauniot sekä muita roomalaisia rakennuksia. Kaupungin tärkein muistomerkki on 700–900-luvuilla rakennettu moskeija, La Mezquita, joka olisi maailman kolmanneksi suurin, ellei siitä olisi kristittyjen noustua valtaan vuonna 1 236 tehty kristillistä kirkkoa. Teksti ja kuvat: Riitta Raitasuo-Lukkarinen ja Raimo Lukkarinen Ronda Cádiz RONDA CÁDIZ SEVILLA CÓRDOBA Córdoba
30 6 Suomi-Seura SSGK:n (Suomi-Seuran Golf Kerho) kesä oli koronasta huolimatta aktiivinen. Pidimme heinäkuussa Hartolassa SSGKn Suomen Mestaruuskisat, tähän osallistui lähes 50 innokasta golfaria hienossa säässä. Kisassa pelattiin yksilökohtaiset mestaruudet sekä lyöntipeliettä pistebogisarjassa. Lisäksi palkittiin pisin draivi ja lähimmäs lippua lyönti. Kisan sponsorina toimi 360Hometour. Toinen kisa, tällä kertaa nk. scramble-parikisa pelattiin Lahden Mestarikentällä. Lisäksi kävimme tutustumassa ja pelaamassa uusitun Isosaaren par 3 -kentän Helsingin ulkopuolella vielä syyskuussa. Entiseen armeijan saareen kehitetään uutta kokonaisuutta golfin, vanhan armeijan saunan ja maittavan lohikeiton ympärille. Kiitos GoGolf Isosaari / Golfresepti hienosta päivästä. Odotamme innolla Espanjan pelikautemme alkua, joka ikävä kyllä näyttää monen osalta viivästyvän korona-tilanteen takia. Kari Kukka Suomi-Seuran Golf Kerho Yllä: Hartolan kisan osanottajajoukko. Alla: Hartolan palkintopöytä.
31 Suomi-Seura 7 K atsaus Suomi-Seuran alustalla toimineeseen ja toimivaan kerhotoimintaan. Kerhoja on toiminut ajan myötä moneen makuun. Vanhojen lehtien ja nykytiedon perusteella muun muassa näin luotsattuna: lentopalloa läimittiin Los Náufragos -rannalla Pauli Piiralan , Pera Kempin ja Jouko Tavajärven johdolla. J ouko oli monta vuotta mukana myös sauvakävelyn vetämisessä, hiihtäjäapunaan Paula Kaikkone n ja Jorma Kananen . P etankin viskontaa valvoi Kaija Mäkiö . Musiikkikerhoa ja haitariaan veteli Kari Oppman ja taidekerhon toimintakuvioita piirtelivät Kirsi-Marja Myöhänen sekä Marja Talvi . P rofesor de español on ollut Irina Marjokivi jo vuosikausia. Lisäksi on pari vuotta ollut espanjan kahden eri tason kesKerhoilua kusteluryhmät edistyneille, tutorina Carmen Javaloy ja Loles Javaloy . M yös bridgekerho toimi by Orvokki Leskelä ja biljardia pelattiin, Kalevi Rämö pääkepittäjänä. Käsityökerhoa puikotti Liisa Salmi . L ast but not least, golfkerho, vetäjänä Kari Kukka , caddienään Timo Raitio , Teppo Metsiö ja Eero Jääskeläinen . Golfkerhossa on nyt jo 1 70 jäsentä. Huimaa! Ja ainakin Sauvakävelyryhmä La Matan suolajärven maisemissa. Tomi Asikainen lähempänä pöytää. Kalevi Rämö taaempana. Seuran vapaaehtoistoimijoille järjestettiin kiitoslounas marraskuussa 2018. useimmat näistä kerhoista toimivat edelleen näin. S uomi-Seura on vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys. Tietoa monipuolisesta toiminnasta ja tapahtumista on saatavana tämän tiedotuslehden lisäksi Seuran kotisivuilta osoitteessa costablancasuomiseura.es ja Facebookista. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita liittymään ja myös mukaan toimintaan. ¡Vamonos!
32 8 Suomi-Seura Tässä otteita seuran toiminnasta poimittuna Costa Blanca -lehdistä viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Merkittynä lehden numero kyseisenä vuotena. Vuoden 201 4 loppuun asti seuran tiedotus tapahtui Concordia-lehden kautta, joten näissä muutamassa ensimmäisessä Costa Blancan lehdestä otetuissa poiminnoissa ei ole juuri tietoa Seuran tapahtumista. Suomi-Seuran tilat sijaitsivat tuolloin osoitteessa Calle Concordia 96. Aloitetaan lehdestä kymmenen vuotta sitten. Suomi-Seuran puheenjohtaja Veikko Mikkonen kertoi yhden sivun jutussaan syyskauden 201 avautuneen varsin myöhään, 4.1 0. Kirjasto oli ollut auki koko kesän tiistaisin ja kävijöitä oli ollut runsaasti. Nettisivujen tekemisessä oli ahkeroitu kovasti. Tiedotusvälineen, Concordia-lehden kehittely oli myös tapetilla. Suomalaisen yhteiskoulun ”pikkuorkka” vieraili Torreviejassa. Esiintymisiä oli useita, mutta erityisesti Virgen del Carmenin konserttia suositeltiin seuran jäsenille. Puheenjohtaja Veikko Mikkonen kertoi suunnitelmista aikaistaa syyskauden avausta jatkossa, koska nyt syyskausi oli alkanut varsin myöhään. Uusia jäseniä oli tullut hyvää vauhtia. Se näkyi myös ruokalassa; yli kolmenkymmentä lounasvierasta alkoi olla vakio. Tilat mainitaan ahtaiksi ja strategiatyöryhmä sai pohtia myös tähän ratkaisua. Kattojärjestö SuomiSeura ry avusti tietokoneasioissa 1 250 eurolla. Syyskokous pidettiin Virgen del Carmenissa Sakari Haukan johdolla. Pj. Veikko Mikkonen kertoi monenlaista olevan menossa, muun muassa Suomi-Seura osallistui Akkapakka-komedian esitykseen. Näyttelijöinä Liisa Paatso , Eeva Litmanen ja Tarja Markus . Toinen show oli viihdyttäjä Arttu Sinervo n kumppaneineen järjestämät iltamat. Eikäpä ollut ollenkaan viimeinen hänen vetämänsä musiikkitapahtuma. Pj. Veikko Mikkonen kertoi tyytyväisyystutkimuksen tuloksia: tyytyväisiä tai OK-tyytyväisiä oli yhteensä melkein 90 prosenttia vastanneista. Ei huono! Kurssit ja musiikkiesitykset jatkuivat menestyksekkäästi. Pj. Veikko Mikkonen kirjoitti muun muassa kahvilan olleen auki koko kesän, ensimmäistä kertaa koskaan. Asiakkaita oli hyvin piisannut. Työharjoittelijoita oli tarjolla riittävästi. Lehti ja nettisivut saivat uutta ilmettä syksyn mittaan parantelujen myötä. Retket ja kerhot elivät hyvässä tempossa. Kirjoituksessa todettiin Espanjasta olevan tulossa suomalaisten vanhainkoti – ”suurperheistä kotoisin olevat, sodanjälkeisen köyhyyden kokeneet ihmiset ovat ansainneet tämän valon ja lämmön sekä SuomiSeuran palvelut”. Pj. Veikko Mikkonen mainitsi pienestä ”väännöstä” tai kilpailusta Concordia-lehden ja tämän Costa Blanca -lehden välillä. No, olihan siinä jonkinmoinen kilpailutilanne olemassa, ainakin kaupallisesti. Concordiajulkaisun mainittiin pyörivän tappiolla, josta syystä radikaaleja ratkaisuja pohdittiin. 25-vuotisjuhlat vietettiin El Paraisossa. Juhlapuheen piti ministeri Pirkko Työläjärvi , joka myös kutsuttiin Seuran kunniajäseneksi. Seuran perustajajäsen Inkeri Jäppinen muisteli perustamistapahtumaa. Uudeksi puheenjohtajaksi Veikko Mikkosen jälkeen valittiin Inkeri White . Pj. Inkeri White kehui palautteita ja muutosideoita, joita mielenkiinnolla huomioitiin ja pyrittiin toteuttamaan mahdollisuuksien rajoissa. Hän myös kiitteli seuran jäseniä sitoutumisesta moninaisten tehtävien hoitamiseen. Matkoja oli monenlaisia; Elchen kenkätehtaalle, Albaceteen, Mojacarin markkinoille ja niin edelleen. Näissä lehdissä ei ollut Suomi-Seuran osioita. Historiaa Costa Blancan Suomi-Seuran perustava kokous pidettiin 26.10.1986 ravintola Los Arcosissa Torreviejassa. Paikalla oli toistasataa henkilöä. Puheenjohtajana toimi Pentti Kari. Toiminta on ollut menestyksekästä, mielenkiintoista ja antoisaa jo 34 vuotta. Suomi-Seuran toimisto sijaitsi useita vuosia osoitteessa Calle Concordia 96, Torrevieja. 3/201 4/201 1 /2011 2/2011 3/2011 4/2011 1 /201 2 2/201 2 … 1 /201 3
33 Suomi-Seura 9 Pj. Inkeri White kehui seurassa piisannneen vilskettä, välillä rasitukseenkin asti. Kaikesta kuitenkin on selvitty. Inkeri luetteli toimivia kerhoja: Espanjan kieliryhmät, akvarelli, runous, käsityöpiiri, musiikkiryhmä, Karjalakerho, mölkky, lentopallo, tennis, petankki ja sauvakävely. Sittenpä päivätanssien kautta kesälaitumelle. Pj. Inkeri White kertoi syyskauden auenneen 23.9. Lokakuun alkuun kaavailtiin tervetulojuhlan esiintyjäksi Mikko Alataloa . Myös naiskuoro Pandora kävi viihdyttämässä myös Seuran väkeä. Pj. Inkeri White kiitteli seuran jäseniä, jotka olivat käyneet ilmaisemassa tyytyväisyyttä Seuran toimintaan ja olemassaoloon. Itsenäisyyspäivän juhla vietettiin kulttuurikeskus Virgen del Carmenissa, yhdessä evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa. Joululounas tarjoiltiin Seuran tiloissa 11 .1 2. Ei juttua Seuran toiminnasta. Pj:na oli edelleen Jouko Raita . Hänet valittiin uudeksi puheenjohtajaksi ”ainakin syyskokoukseen saakka”. Oltiin perustamassaa työryhmää, miten ja mihin suuntaan yhdistystä halutaan viedä. Esimerkiksi tavoitteena oli ainakin 1 000 jäsentä – nettisivujen tehostamista tuumittiin yhtenä keinona tähän. Toimitilat askarruttivat. Pulmana oli rahoitus ja Concordia-tilan myynnin epävarmuus. Pj. Jouko Raita kehui kirjaston, kahvilan ja retkien olevan yhdistyksen kulmakiviä. Työpankkiin toivottiin vapaaehtoisten ilmoittautumisia – nimiä, milloin voisi osallistua ja minkälaiset puuhat olisivat mieluisia. Monenmoista pohdintaa, muun muassa Ruotsi–Suomimaaottelu á la Costa Blanca, helmikuun karnevaalikulkueeseen osallistuminen, yhdistyksen esittäytyminen Torreviejan rantakadulla. Kaikista ei kuitenkaan saatu ainakaan kestosuosikkia. Pj. Jouko Raita. Inkeri White oli valittu johtoon syyskokouksessa. Hän kuitenkin suostui toimeen vain puoleksi vuodeksi. Niinpä kevätkokous valitsi uuden vetäjän. Jouko Raita tuli valituksi, vaikka oman kirjoituksensa mukaan oli vasta hiljan tullut mukaan toimintaan. Uudet nettisivut avautuivat ja osoittautuivat tehokkaiksi moninaiseen tiedonvälitykseen. Tulkkipalvelu, Pia Blinnikka aloitti toiminnan ja kävijöitä riitti. Samoin vapaaehtoisen lääkärin konsultaation vastaanotolle oli tunkua. Mallu Ranta otti retkitoimikunnan hoitoonsa. Kirjaston ATK-aikaan siirtoa kehiteltiin. Uuden toimitilan hankinta ja etsiminen kävi kuumana. Pj. Jouko Raita toivotti tervetulleeksi uuden kuvion: yhteistyö uusiutuneen Uusi Costa Blanca -lehden kanssa alkoi, ja samalla lehti tuli Seuran jäseneduksi. Tästedes Suomi-Seuran tiedotuslehti oli Uusi Costa Blanca -lehden keskiosa, noin 8–1 2 sivua. Uuden toimitilan hankinta ja lähestyvän 30-vuotisjuhlan valmistelut olivat haasteita rutiinien lisäksi. Varoja piti kovasti hankkia, jotta Concordia-tilan ahtaudesta voisi päästä väljempiin ja modernimpiin tiloihin. Jäseniä oli tässä vaiheessa hieman yli 600. Varapuheenjohtaja Sulevi Suomi kirjoitti pääkirjoituksen, koska varsinainen puheenjohtaja erosi hallituksesta. Sulevi kertoi uusien toimitilojen asian loikanneen ison harppauksen: osoitteessa Calle Suecia 1 myynnissä oleva kiinteistö oli edullinen ja mitä sopivin yhdistyksen käyttöön. Asiaa jatkettiin tältä pohjalta. Kevätkokouksessa, jossa oli 1 40 henkeä (!), valittiin seuran puheenjohtajaksi Sulevi Suomi. Muun muassa Raimo Lukkarinen (myöhemmin vahva puuhamies) valittiin hallitukseen. Sulevi esitteli uuden tilaehdokkaan, Calle Suecia 1 0:n pääpiirteitä: hinta 82 500 euroa, pinta-ala yhteensä 323 m² kahdessa tasossa. Kirjaston kortiston siirtäminen kirjasto-ohjelmalle, atk:lle oli meneillään. Kerhot ja muut palvelut toimivat tehokkaasti, muun muassa jalkapallomatkalle Barcelonaan osallistui 35 henkeä. Seuran kassa oli hyvässä kunnossa. Vapaaehtoistyöllä kaikki, yhtään palkattua ei ollut siihenkään aikaan. Uusien tilojen hankintaan etsittiin kovasti lahjoittajia, Suomesta ja Espanjasta. Alueellisesti merkittävä ja lämmin, Suomi-Seuraakin monella tavalla koskettava poiminta lehdestä: suoma2/201 3 3/201 3 4/201 3 1 /201 4 3/201 4 4/201 4 1 /201 5 2/201 5 2/201 4
34 10 Suomi-Seura laisten rakastama, eläkkeelle siirtynyt näyttelijä Liisa Paatso kertoi perustaneensa miehensä Eero Käyhkön kanssa musiikin alustalla toimivan Ratto-Tallin Concordia-kadulle Torreviejaan. Mainittakoon, että Eero pyörittää Ratto-Tallia edelleen, mutta Liisa joutui luopumaan tästä ajasta sairauden viemänä. Pj. Sulevi Suomi kirjoitti pääuutisena, että SuomiSeura omistaa nyt tilat osoitteessa Calle Suecia 1 0, toki aivan uskomattoman moninaisten byrokraattisten ja muiden vaikeuksien ja mutkien kautta. Nyt oli vuorossa tilojen rakentaminen talkooväellä (aina hiukan liian niukalla), plus tietenkin ostetulla ammattiväellä, milloin välttämätöntä. Pj. Sulevi Suomi kertoi kaikkien lupa-asioiden olevan kunnossa uusien tilojen rakentamiseen, Seuran pääasiaan monen moneen seuraavaan kuukauteen. Tekniseen suunnitteluun ja tiettyihin toimituksiin oli valittu EKE-Yhtiöt, joilla on toimintaa myös Espanjassa. Varojen keräykseen oli mobiloitu väkevä joukko Suomesta ja Espanjasta. Tämäkin puuha kuitenkin edellytti jatkuvaa ponnistelua. Syyskokouksessa hotelli Cabo Cerveran tiloissa kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Kari Winberg ja sihteeriksi Riitta Raitasuo-Lukkarinen (sittemmin vahvasti seuran toimintaa edesauttanut puuhaaja). Laitettiin niin ikään voimaa syksyllä 201 6 vietettävien 30-vuotisjuhlien valmisteluun, perustamalla juhlatoimikunta ja vetäjäksi Maggie Rajakangas . Syksyn lehdessä julkaistiin myös tyytyväisyyskyselyn tulokset. Varsin laajassa kyselyssä selvitettiin Seuran jäsenten tyytyväisyyttä toiminnan eri alueisiin. Kohtuullisen hyviä keskiarvoja saatiin tulokseksi, vaikka esimerkiksi silloiset toimitilat saivat heikohkot pisteet. Pj. Suomi kertoi seuran hallituksen uusiutuneen melkein kokonaan ja pureutuneen työsarkaan tiukasti. Työtä riittää mm. koska C/ Suecian työmaalle vihdoin oli saatu työmaasähkö ja vesi – pitkän odottelun tuloksena. Suunnitelmat olivat valmiina ja työt voitiin tehokkaasti aloittaa Raimo Lukkarisen toimiessa töiden valvojana. Pj. Suomi kertoi uusien tilojen valmistuvan hyvää vauhtia. Mainitsi talkooväkeä tarvittavan koko ajan, esimerkiksi 4000 kirjan ja muiden tavaroiden roudaaminen vanhoista tiloista uusiin ei ollut ollenkaan pieni puuha. Juhlatoimikunta ilmoitti Seuran 30-vuotisjuhlan pidettävän Salones De Bahiassa Torreviejassa 22.1 0.201 6. Julistettiin myös kilpailu juhlan merkeissä – juttu, runo, laulu tai muu sellainen. Pj. Suomi ilmoitti Suomi-Seuran avanneen virallisesti uuden tilan käyttöön 1 9.9.201 6 C/ Suecia 1 0:ssä. Seuran pitkäaikainen haave oli toteutunut. Avoimien ovien päivänä 27.9. tarjottiin tapahtuman kunniaksi kuohuviiniä ja pientä makeaa halukkaille. Johto kiitti talkootyöläisiä, lahjoittajia ja urakoitsijoita. Tokihan tiloissa oli vielä pientä säätöä, viimeistelyä ja kytkemistä, mutta niinhän se aina. Tässä vaiheessa annettiin myös yleinen kutsu kaikille suomenmielisille Seuran 30-vuotiskutsuille. Pj. Suomi kehui ja kiitti onnistuneita 30-vuotisjuhlia. Paikka oli ollut juhlava ja iso kuoro toivotti noin 280 juhlijaa tervetulleiksi. Itse tapahtumassa riitti ruokaa ja juomaa. Ohjelmassa oli juhlapuheita, musiikkia, monenlaisia esityksiä ja lopuksi tanssia orkesterin säestyksellä. Toimipisteen tilanne vaan parani: vahvavirtasähkö ja valokaapeliyhteys oli saatu kuntoon. Kyllä se siitä. Pj. Suomi kertoi, että nyt kun 30-vuotisjuhlasta oli selvitty, alkoi Suomen satavuotisjuhlan kaavailu. Moniin konsertteihin ja tilaisuuksiin oli aikeet osallistua. Itsenäisyyspäivän juhla oltiin järjestämässä seurakunnan kanssa. Quirón-sairaalan kanssa oli meneillään neuvottelut terveydenhoitoasioista. Haettiin myös sopivasti kielitaitoista väkeä tähän avautuvaan tehtävään. Pj. Suomi ilmoitti seuran jäävän kesätauolle 5.5. ja palaavan toimintaan 1 8.9. Kevätkokous pidettiin tällä kertaa (ja jatkossa toistuvasti) Quirón-sairaalan auditoriossa. Suomi-Seuran päiväretket ja pidemmät matkat Suomi-Seuran toimisto katutasossa osoitteessa Calle Suecia 10, Torrevieja. Calle Suecian toimitilat vielä tyhjinä. 3/201 5 4/201 5 1 /201 6 2/201 6 3/201 6 4/201 6 1 /201 7 2/201 7
35 Suomi-Seura 11 olivat menestyksekkäitä. Monialle Espanjaan ja Portugaliin niitä suuntautui ja useimmiten olivat loppuunmyytyjä. Pj. Suomi. Itsenäisen Suomen 1 00-vuotisjuhla oli jo lähellä. Valmistelut meneillään. Kirjasto siirtyi atk-aikaan, tietokantaan. Infopisteen laitteistoa, muun muassa kassakone uusittiin. Jäsenrekisterin pito astui nykyaikaan. Infrapunasauna oli kohtuullisessa käytössä. Pj. Suomi tuli valituksi puheenjohtajaksi uudeksi kaksivuotiskaudeksi. Asko Talvi valittiin edelleen vahtimaan taloutta. Pj. Suomi ilmoitti tanssineensa kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen: Suomi-Seura järjesti Salones de Bahía -ravintolassa ”Linnan juhlat”, itsenäisyyspäiväjuhlat ja samalla Suomen 1 00-vuotisjuhlat, joihin saapui noin 270 juhlijaa. Tarjoilu oli runsasta, musiikki soi ja tanssilattian kutsua oli vaikea vastustaa (kuten tuossa mainittu, joillekin mahdotonta). Suomi-Seura valmistautui kesään. Suuri osa jäsenistä muuttolenteli Suomeen, ”residenssit” jäivät, vaikkakin monet saattoivat käydä kotomaassaan vierailulla. Seura kiitti vapaaehtoisväkeä hyvin sujuneesta talvikaudesta tarjoamalla maukkaan, Pottmannin pariskunnan valmistaman illallisen. Golfkerho oli jo kasvanut lähes sataan jäseneen. aikana. Siinäpä vapaaehtoisista avustajista kehkeytyi kova tarve. Seuran jäsenmäärä oli jo noussut yli kahdeksansadan. Huimaa! Seuralle hankittiin lahjoitusvaroilla sydäniskuri. Jospa sitä ei koskaan tarvittaisi! Ruokalan televisio oli tästedes katseltavissa myös normaalien aukioloaikojen ulkopuolella erityisten tapahtumien, esimerkiksi. urheiluja F1 -kisojen aikaan. Pj. Suomi kertoi jo muutaman yrityksen tulleen kannatusjäseneksi. Myös avattiin yrityksille mahdollisuus mainostaa seuran kotisivuilla. Pj. Suomi toivotti muuttolinnuille hyvää kesää, pahoitellen samalla tulevan syksyn tilannetta: vapaaehtoisten vähyyden takia avaaminen siirtyy hieman myöhemmäksi. Matkoja ja luentoja oli yllin kyllin. Kauden päätösjuhla, ja päättäjäistanssit pidettiin yhdistettynä Kukkuloiden keittiövuoron lopettajaisiin. Seurakunnan kuoro kävi laulelemassa ja kinkkukiusaus jälkiruokineen oli tarjoilussa. Pj. Suomi ilmoitti toiminnan hieman ontuvan vapaaehtoisten vähyyden takia. Sihteeri Riitta jatkoi samaa rataa osoittaen suorastaan huolestumista Seuran toiminnan jatkuvuuteen – vapaaehtoisia on mutta käy varsin raskaaksi, jos heitä ei ole tarpeeksi. Olisihan se toivottavaa, jos jopa varamiehistöön asti riittäisi. Pj. Suomi valittiin syyskokouksessa puheenjohtajaksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, vaikka itse toivoi jo jonkun muun ottavan vetovastuun. Keittiöön saatiin kuin saatiinkin riittävästi väkeä Arto Rantasen ja Liisa Salmen johdolla. Ruokala toimi, kuten muutkin toiminnat. Niinpä kaikille vapaaehtoisille annettiin tunnustus ja kiitos tarjoamalla lounas Seuran ruokalassa. Itsenäisyyspäivää juhlittiin ensin Inmaculada Concepción -kirkossa ja sen jälkeen ravintola Los Angelesissa. Pj. Suomi jatkoi vetotehtävässä. Artikkeli itsenäisyyspäivän juhlasta (201 9) oli tässä lehdessä. Juhla järjestettiin seurakunnan kanssa Los Angeles -ravintolassa. Ohjelma oli monipuolista ja mielenkiintoista. Kansainvälisyyttä edustivat kunniakonsuli Mariano Sánchez ja Torreviejan kaupungin edustaja Gitte Lund-Thomsen . Myös ministerineuvos Liisa Maunula Madridista toi tervehdyksensä Costa Blancan ulkopuolelta. Pj. Suomi pahoitteli tilannetta: koronavirus tuli ja myllersi maailman. Suomi-Seura oli suljettava ennenaikaisesti, 1 6.3. Astuihan ulkonaliikkumiskieltokin voimaan, lähes kaikki sulkeutui. Kevätkokous jouduttiin perumaan, siirtämään syksyyn. Vaan tämäpä lehti onkin juuri luettavanasi, ei tarvinne enempää kertoilla. Veijo Leino FinnRadion toimittajat kävivät haastattelemassa Seuran väkeä. Ohjelmassa kerrottiin uusista tiloista sekä monipuolisesta ja vilkkaasta harrastustoiminnasta. Kevätkauden päättäjäistanssit olivat osaltaan lähettämässä muuttolinnut koti-Suomeen. Pj. Suomi kertoi, että vanha Concordia-tila on saatu myytyä. Huojentavaa monessakin mielessä. Kukkulan kokkipariskunta otti vuorollaan keittiön ja ravintolaan hoitoonsa. Seura kutsui alueen yrittäjiä illanviettoon. Toimintoja esiteltiin puolin ja toisin win-win -periaatteella. Pj. Suomi kertoi lounasruokailijoiden määrän kasvaneen huimasti. Jopa 70 asiakasta kahden tunnin Golfkerhon jäseniä 3/201 7 4/201 7 1 /201 8 2/201 8 3/201 8 4/201 8 1 /201 9 2/201 9 3/201 9 4/201 9 1 /2020 2/2020 3/2020
36 12 Suomi-Seura E nsimmäisenä havaitsemani koronaepidemian oireena oli, että osa kiinalaisita kaupoista oli kiinni ja muutamassa kaupassa oli muovisuojukset kassan edessä. Kun sain tiedon jatkotutkimuksista sairaalasta, tilasin lennon kesäksi Suomeen. Kesäkuun alusta löytyi vielä pari paikkaa. A lkuviiikosta (viikko 11 ) meille normaalin aikaan noin klo 1 6.00 mentiin Lunaan (kiinalainen ravintola) syömään pato picante y arroz huevos. Ravintolassa oli outo tunne. Kysyin tarjoilijalta mikä tilanne. Hän sanoi, että ravintola on tänään viimeistä päivää auki. Syötiin haikealla mielellä. Ostin pakistanilaiselta kukkakauppiaalta ruusut henkilökunnalle ja kotiin kimpun. Toivoteltiin tsemppiä. K äveltiin kotiinpäin, matkalla poikettiin kreikkalaiseen (Salt and pepper). Alakuloinen fiilis sielläkin. Oli ilmoitettu, että kaikki paikat suljetaan maanantaina. K ävin seuraavana päivänä sairaalasta hakemassa bussilla kirjalliset kutsut (maksulliset jatkotutkimukset). Toiminta näytti normaalilta muuten, mutta potilaita oli odotussalissa poikkeuksellisen vähän. I ltapäivällä 1 3.3. perjantaina optiikkaliikkeestä soitettiin, että pitäisi hakea tilatut aurinkolasit, koska liike laitetaan kiinni. Käveltiin illalla liikkeeseen. Ovella oli suojamaskein varustautunutta henkilökuntaa ja samalla poliisiauto ajoi ohi ja kuulutti jotakin koronasta, ja että ihmisten pitää mennä sisätiloihin. Saatiin lasit, henkilökunta hyvästeli hasta luego. A jateltiin, että lienee syytä kävellä rannan kautta kun vielä voi. Pysähdyttiin Harry’s Lounge and Kitchenissä. Saatiin kuulla, että kaikki ravintolat laitetaan klo 24.00 kiinni ainakin kahdeksi viikoksi. Parin oluen jälkeen jatkettiin lähes autiota rantabulevardia kotiinpäin. Ravintoloissa oli jonkin verran syöjiä. Pysähdyttiin Denisiin, jossa oli muutama suomalainen tuttu. Henkilökunnasta näki, ettei kaikki ollut ihan ok. J atkettiin matkaa ja huomattiin, että Ratto-Talli oli vielä auki, Vanhojen Veijareiden tanssit oli ohi ja karoke käynnissä. Kävin ensin varmuuden vuoksi kaupassa ja vein tavarat kotiin. Onneksi mentiin, saatiin laulaa pari laulua ennen kuin meidän ”toinen olohuone” meni kiinni (kuinka kauaksi, kukaan ei tiennyt). Haikeissa lähtötunnelmissa sain mukaani avatun täyden punaviinipullon. Tilanne olikin edennyt niin, että koronapoikkeustila ja ulkonaliikkumiskielto alkoikin jo seuraavana päivänä. Seurakunnan sivuilla näkyi vielä, että lauantaina olisi messu. En mennyt, kun en tiennyt oliko poikkeustila jo voimassa. I llalla vein roskiksen, kävelin pari korttelia ja ostin vettä viereisestä 24 tunnin kaupasta. Näin peräti yhden koiranulkoiluttajan. S unnuntaina oli poikkeustila jo päällä. Illalla kiersin pari korttelia, ei ihmisiä. Karanteeni oli alkanut, mutta kauppa, apteekki ja sairaalakäynnit vielä onnistuivat, kunhan vain maski päällä laskut ja reseptit olivat mukana. Ulkoilu ja taputukset suoritettiin Koronarajoitusten ensiaskeleleita Torreviejassa sekä musiikkia kuunneltiin jatkossa kattotetassilla (kuva yllä) . M aanantaina vietettiin yhteistä 1 55-vuotissyntymäpäivää kotona parvekkeella gourmet-illallisen merkeissä, samalla nautittiin RattoTallista saatu punaviini. T iistaina piti olla miesten karaoketaitajakisan alkukarsinta, johon minunkin piti osallistua. J a niin edelleen. Jatkosta voi sanoa, että kaikkeen tottuu lentoja ja peruutuksia odotellessa. Viides lentoyritys Suomeen onnistui vihdoin 30.7. Nyt vain lapset eivät päästä Espanjaan. PS. Täällä Suomessa ei korona näy kuin kauppojen käsideseistä ja turvavälimerkeistä. Ihmiset tuijottavat ihmeissään kun käytän maskia ja turvavälejä. Etelästä lämpöä, karaokea ja sauvakävelyitä kaipaan. Rauno Vaherva
Uusi Costa Blanca 3/2020 37 M inne tahansa maailman kolkkaan suomalainen asettuukin niin muutamia asioita hän aina kaipaa. Koti-ikävää lievittävät mm. Fazerin suklaa, HK:n sininen lenkkimakkara, Juhla-Mokka ja salmiakki. Osa on puolesta, osa vastaan. Yksi tuote on kuitenkin lähes kaikkien makuun. Karjalanpiirakka. Tuskin on montaa suomalaista, jonka makuhermoja ei piirakka hivelisi. Lohturuokaa parhaimmillaan. Vaikket olisi Suomessa asuessasi koskaan niitä itse leiponut, niin jossain vaiheessa niitä tekee niin paljon mieli, että vaikka olisit Tasmaniassa, Afrikassa tai vieläkin kauempana kotimaasta niin leipomista täytyy kokeilla. Ruisjauhot tilataan vaikka Suomesta! Missä suomalainen ravintola, kauppa, seurakunta tai joku kerho niin siellä karjalanpiirakka. K arjalanpiirakka on kuulunut suomalaiseen ruokapöytään jo 1600-luvulta. Nykyinen piirakka on kotoisin Laatokan Karjalasta ja Pohjois-Karjalasta. Muualla Karjalassa piirakan malli oli erilainen ja jopa nostatettua taikinaa käytettiin. P iirakan täytteenä käytettiin ohraa, riisi ja peruna tulivat myöhemmin. Piirakan täytteenä on aikojen alusta käytetty myös juureksia, mm. porkkanaa ja lanttua. S iirtokarjalaisten mukana piirakka levisi ympäri Suomea. Alussa riisipiirakat olivat herrasväen herkku. Riisin hinnan laskiessa se löysi tiensä koko kansan pöytään. Teollisesti piirakoita on valmistettu 1900-luvun alkupuolelta. V uoteen 2003 kaikki vähänkin karjalanpiirakoilta näyttävät ja maistuvat piirakat olivat karjalanpiirakoita. Suomalaiset kuitenkin halusivat tuotteelleen EU:n Aito perinteinen tuote -suojauksen. Siinä määritellään tarkasti mitä ainesosia taikinassa Karjalanpiirakka, piiroa ja sipanniekka ja täytteessä saa olla sekä kuinka piirakka tulee valmistaa. Jollei kriteerit täyty niin piirakka ei voi kutsua virallisesti karjalanpiirakaksi. Niinpä nyt suurin osa kaupoista myytävistä piirakoista myydäänkin riisitai perunapiirakoiden nimellä. Aito piirakkataikina ei suinkaan ole 100 % ruisjauhoista tehtyä. Vaikka sellaistakin kuulee väitettävän. Rukiin lisäksi taikinaan voidaan lisätä myös vehnäjauhoja. Oleellista on myös taikinan ajaminen niin ohueksi, että siitä paistaa päivä läpi. Jossain on sanottu, että kuuluu näkyä seitsemän kirkkoa läpi! Taikinakuoren sisällä on piirakan sydän eli riisitai ohrapuuroa tai vaikkapa perunasurvosta. Puuron voi keittää joko veteen tai maitoon. ATP-suojaukseen haettiin jälkikäteen muutos. Korjatun asetuksen mukaan myös laktoo-siton maitojuoma käy. Piirakan muoto on tärkeä. Reunat käännetään noin 1–2 cm ja ne rypytetään. Piirakka jätetään keskeltä avoimeksi. Piirakat paistetaan kuumassa, 250–300-asteisessa uunissa. Kuuma uuni ja nopea paistoaika takaavat piirakoiden säilymisen mehevinä. Kuumat piirakat voidellaan voisulalla tai voi-maitoseoksella. K arjalanpiirakat kuuluvat suomalaiseen juhlaan ja arkeen. Eihän sellaista pitopöytää voi edes kuvitella jossa ei piirakoita olisi tarjolla. Perinteinen lisuke piirakoille on munavoi, mutta kyllä piirakoiden päällä maistuu myös juustot ja makkarat. Mukava välipala koululaisille, helppo eväs retkille. Ihana lounas tai iltapala. S uomessa pienistä leipomoista saa karjalanpiirakoita. Marketeista useimmiten riisijne. piirakoita. Niitä myydään kauppojen paistopisteissä kuumina, juuri paistettuina, eineshyllyissä vaikka millä täytteillä ja myös leipomoiden paistovalmiit pakastepiirakat kuuluvat valikoimiin. Kuten arvata saattaa niin paistopisteiden kuumat, voita valuvat piirakat ovat ykkössuosikkeja. Fazerin vastapaistettu riisipiirakka rapeassa pussissa! O nneksi meidän kaikkien ei täällä Espanjassa tarvitse itse opetella leipomaan piirakoita. Suomalaisista kaupoista saa sekä sekä teollisia että kotileipureiden tuotteita. Seurakunnan myyjäisissä piirakat menevät kuin kuumille kiville. Silloin tällöin innokkaiden kotileipureiden herkullisia tuotteita löytyy myös puskaradion kautta suoraan leipurilta ostettavaksi asti. Onneksi on monta leipuria kun on monta makutuomariakin. Jokaiselle löytyy mieluisin se piirakka. V anhan leipurin muistutus: älä säilytä riisipiirakkaa (koskee myös karjalanpiirakkaa riisitäytteellä) lämpimässä. Pahin uhka sen katoamisen parempiin suihin lisäksi on listeria, joka tykkää muhia riisipuurossa! Aulikki Mäkinen Kuva: Mila Lavi Kuva: Sirkka Ruotanen
Uusi Costa Blanca 3/2020 38 Sorbasin karstimaa on täynnä luolia, kanjoneita, geodeja ja doliineja, joita Aguas-joki ja sade ovat aikansa kuluksi kaivelleet kipsikiveen Sorbasin kylässä Almerían provinssissa Andalusian autonomisella alueella. L uolissa on stalakmiitteja ja stalaktiitteja. Kipsikarstit kehittyvät suhteellisen nopeasti ja myös häviävät suhteellisen nopeasti, siksi ne ovat maailmalla harvinaisia, koska ovat ehtineet kulumaan pois, mutta täällä Sorbasissa sataa todella vähän, mikä on aiheuttanut pitämään tämän kipsikarstin yhtenä maailman parhaiten säilyneenä. T äällä voi vierailla sekä maan päällä näissä ihmeellisissä kuivissa maisemissa sekä myös luolissa erilaisilla opastetuilla reiteillä. joista yksi on suunniteltu koko perheelle sopivaksi, muut ovat vaativampia. SORBAS – KYLÄ JA KIPSIKARSTIMAA S orbasin kylässä on asukkaita noin 2500, alueella on jälkiä ihmisistä jo neoliittiselta kaudelta sekä eri metallien kausilta ja itse kylässä pronssikaudelta alkaen. Täällä asuneet iberit kävivät kauppaa foinikialaisten kanssa ja he olivat kylän varsinaiset ensimmäiset asuttajat. R oomalaiset kaivelivat lapis specularista, läpikuultavaa kipsiä, jota käytettiin ennen lasin keksimistä ja siltä ajalta kylän ympäristössä on jälkiä roomalaisesta kivetystä tiestä. A rabien ajalta 734–1488 on jäljellä jopa toiminnassa oleva keramiikkauuni ja hiukan linnan raunioita. Keramiikantekijöiden kaupunginosassa sijaitseva uuni on ainoa, joka on jäljellä yli 30:stä toimineesta aikana jolloin moni perhe sai elantonsa saviastioiden teosta. Tämä uuni on edelleen käytössä samoin kuin jo yli Sorbasin kadulla näkee vielä aitoa kylätyyliä kun rouvat käyvät asioilla aamutakissa. Myöskin kaikki vastaantulevat tervehtivät. Hyvin hoidettu siisti kylä. Vanha arabialainen keramiikkauuni.
Uusi Costa Blanca 3/2020 39 500 vuotta sitten, joten voi nähdä kuinka siellä edelleen valmistetaan keramiikkaa tavalla, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. S orbasin muita nähtävyyksiä ovat entisen moskeijan paikalle rakennettu kirkko ja kahdesta rakennuksesta koostuva kaupungintalo, Alban herttuan talo/palatsi 1700-luvulta, jolloin Alban herttua oli Sorbasin herra, Carpion markiisin talo, joka on kuuluisa paranormaaleista ilmiöistä, San Roquen kappeli, Fatiman kappeli ja Villamuseo, jossa kerrotaan villan muuntautumisesta kankaaksi ja jossa on vanhoja villateollisuuteen liittyviä koneita. S orbasia kutsutaan nimellä Cuenca chica, pieni Cuenca, koska sen jyrkänteen reunalla olevat talot muistuttavat Cuencan riippuvia taloja ja kylässä on monta katselupaikkaa, joista voi ihailla outoa maisemaa. K ipsimuodostelmien ymmärtämiseksi on mukava käydä opastuskeskuksessa Centro de Visitantes Los Yesares osoitteessa Calle Terraplén s/n. Keskuksessa on neljä salia, joissa kerrotaan ympäristön synty ja siellä voi katsoa hiukan yli 20 minuuttia kestävän dokumenttivideon karstimaasta. Keskuksessa yksi sali on tehty luolien näköiseksi. L os Yesares -opastuskeskuksessa voi tutustua myös Los Molinos del Río Aguasiin, lähellä olevaan kauniiseen pieneen kylään ja retkeilypaikkaan, jossa on kostea keidas karstin synnyttämien lähteiden ansiosta. Los Molinos del Río Aguas sijaitsee upeassa maisemassa, se on täysin omavarainen puhtaan veden ja energian suhteen ja siellä viljellään monipuolisesti Los Yesares -opastuskeskuksen yksi sali on tehty luolien näköiseksi. Tyypillinen kyläkauppa, jollaisia vielä onneksi silloin tällöin näkee. kiitos jatkuvan hyvän vedensaannin. Kylästä lähtee kauniita patikkareittejä joen varrelle ja joihinkin luoliin. Kylän nimi johtuu ennen siellä olleista vesivoimalla toimineista myllyistä. Yksi reitti on helppo alle kolme kiometriä ilman merkittäviä korkeuseroja. S orbasin ulkopuolella noin pari kilometriä Murcian suuntaan on alue, josta lähtevät opastetut kierrokset karstiluoliin valtuutettujen ohjaajien kanssa ja oikein varustettuina. Täällä on opastetauluja, ravintola ja pysäköintialue. Ympäristöä voi katsella myös omin avuin, mutta luoliin ei voi eikä kannata mennä ilman opastusta ja moniin ei ilman kokemusta speleologiasta lainkaan. On kuitenkin ihan koko perheelle tarkoitettu helpompi luolareitti. S orbasin elinkeino on nykyään enenevässä määrin turismi, keramiikan ja kasteluvettä tarvitsemattoman maanviljelyn lisäksi. Sorbasin kipsikaivoksilla on myös kuvattu Game of Thronesia, paikan näkee maantieltäkin, jos tietää mitä maisemaa katsoa. Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen www.sorbas.es www.youtube.com/watch?v=qgeiLeH6NZg www.andalucia.org/en/sorbas-information-services-los-yesares
Uusi Costa Blanca 3/2020 40 Miksi ostimme talon Campoverdestä vuonna 1986 M iksi ostimme ison talon? Tarkoitus oli tuoda yrityksemme asiakkaita tänne vierailemaan. Myös minun vaikea lihasreumasairauteni oli toinen tarve talon ostoon. Ajattelimme, että minun olisi helpompi asua lämpimässä ilmastossa, joka helpottaisi kipujani Espanjassa. Muutimme Campoverdeen syksyllä 1986. Kuitenkin puolisoni Efraim Männistö jatkoi yrityksen johtamista Suomessa edelleen ja kävi aina välillä luonani Espanjassa. V uonna 1987 tapahtui Jumalan ihme minun elämässäni. Rukoilin lyhyesti: "Jumala paranna minut." Rukouksen jälkeen ihmettelin, koska koin olevani terve eli kivut olivat poissa. Seuraavana päivä suomalainen rouva johdatti minut uskon tielle. Sain Jumalalta kielillä puhumisen lahjan ja myös muut armolahjat, jotka myöhemmin ymmärsin saaneeni tässä rukoushetkessä. T ämä kaikki muutti minun elämäni ja halusin kertoa kaikille ihmisille, miten Jeesus muutti elämäni. Olin uudestisyntynyt Jumalan Pyhän Hengen kautta ja saanut anteeksi kaikki syntini. Kävin Suomessa Seinäjoen Vapaakirkossa heti maaliskuussa uskovien kasteella. Hannu Räty kastoi minut. Ossi Könösen kautta sain sanoman Norinkylässä hengellisessä kokouksessa. Sanatarkasti, mitä minulle oli tapahtunut Espanjassa. M atkalaukkuni täyttyi jaettavista hengellistä todistuslehdistä ja niin lähdin takaisin Espanjaan. Evankelistan työ ovelta ovelle kertomaan suomalaisille, mitä minulle on tapahtunut ja mitä Jeesus voi antaa lahjaksi jokaiselle, joka tahtoo uskossa vastaanottaa syntien sovituksen Jeesuksen nimessä. Tästä alkoi evankeliumin sanoman julistaminen, Jumala kutsui tähän tehtävään ja tätä tahdon julistaa edelleen. O lavi Eskola muutti Espanjaan samana syksynä kuin mekin eli vuonna 1986. Jumala oli kutsunut Olavi Eskolan tekemään lähetystyötä Torreviejassa. Hän piti kokouksia espanjalaisille sekä myös suomalaisille. Kävin ahkerasti kaikissa kokouksissa, niin espanjankuin suomenkielisissä. K erron, miten erilaisia tehtäviä avautui hengellisen työn lisäksi Campoverdessä asuessamme. Työ on ollut haastavaa ja rikasta heti alusta lähtien. Palvelijan asenteella olemme selvinneet kaikista näistä tehtävistä; Jumalan armosta. K otimme toimi myös hautajaisten muistotilaisuuksien paikkana ja alkoholista kärsivien vieroituspaikkana. Jouluruokailut pidimme suomalaisille kodissamme useampana jouluna. Turvaa hakevia henkilöitä majoitimme kotiimme, muutamia jopa pidemmäksi ajaksi. Erään avioparin alkoholiongelman vuoksi otimme kouluikäisen tytön pidemmäksi aikaa kotiimme asumaan. Kouluun kuljetus oli minun huoleni ja päivisin siestan aikaan hain tytön meille. Iltapäivällä takaisin kouluun ja illalla kotiin läksyjä tekemään. Kotikäynnit ihmisten luona olivat myös yksi tärkeä tehtävä pitää yhteyttä suomalaisiin vieraassa maassa. T ultuani uskoon vuonna 1987 pidettiin Campoverdessä kotonamme joitakin hengellisiä kokouksia, mutta mieheni Efraimin uskoon tultua aloitettiin Kotikirkkokokoukset kotonamme Campoverdessä. Jumalan sanaa julistivat Suomesta tulleet Vapaakirkon pastorit ja evankelistat. Kokoustoiminnan tueksi perustettiin työryhmä, joka koostui Espanjaan muuttaneista suomalaisista eläkeläisistä, jotka olivat jo kotimaassa toimineet hengellisessä työssä. Kerran kuukaudessa kokoonnuttiin keskustelemaan, miten tavoitetaan uusia suomalaisia. Vastuuta jaettiin ja ongelmia myös käsiteltiin, jos sellaisia ilmeni. K otikirkko nimeä käytimme Campoverden kokouksista vuodesta 1990 alkaen. Kotiimme mahtui jopa 70 ihmistä. Monesti oli jopa ahdastakin, kun suomalaiset tulivat mielellään näihin hengellisiin tilaisuuksiin. E nsimmäinen puhuja, joka tuli meille asumaan ja auttamaan Raamatun sanan jakamisessa, oli Rainer Lepistö . Tämän jälkeen kutsuttiin Tuomas ja Mirjami Jäntti Kanadasta. Puhujavierailijoita kävi 30 vuotta hengellistä työtä Costa Blancalla Tässä taustoitetaan, että miten vapaakirkollinen työ alkoi Costa Blancalla ja miten työ on jatkunut jo vuoteen 2020. Kaija ja Efraim Männistö. Eräs tiistaikokous Campoverden kodissa marraskuussa 1999.
Uusi Costa Blanca 3/2020 41 S uomesta näiden Campoverden vuosien aikana. Kotikirkko-kokoukset pidettiin kodissamme joka tiistai klo 16.00 ja Torreviejassa Iglesia Evangelicassa sunnuntaisin klo 16 suomalaisille. V uonna 1990 Olavi Eskola siirsi suomalaistyön vastuun kokonaan Efraimille ja minulle. Näin tämä vastuu työstä on jatkunut siitä lähtien. Työryhmässä on etsitty Jumalan johdatusta, miten tätä hengellistä työtä voitaisiin toteuttaa turistien keskuudessa, jotta mahdollisimman moni löytäisi lomamatkallaan uuden elämän Jeesuksen kanssa. Rukouksin ja puhelinsoitoin muistettiin näitä uusia uskoon tulleita kesäisin Suomessa ollessamme, että he löytäisivät kotimaassa hengellisen kodin. Uskovien kastetilaisuuksia pidimme Campoverden uima-altaassamme. Myös espanjalaisille järjestettiin meillä kastetilaisuuksia kastajana Edgar Lagos Murciasta. O piskelin Suomen Teologisen koulun järjestämän ATO-koulutuksen Santalassa etäja lähiopetuksena, osa koulutuksesta pidettiin Kiponniemessä. Valmistuin Suomen Vapaakirkon seurakuntatyöntekijäksi vuonna 1998. Tämä koulutus auttoi itseäni seurakuntatyössä, jota olin jo käytännössä Espanjassa toteuttanut. K oulutukseni lähijaksojen aikana meillä kävi Suomesta puhujina Vapaakirkon pastoreita. Olihan tämä monelle pastorille samalla lomaa omasta työstään Suomessa ja samalla voi palvella suomalaisia Raamatun sanaa jakaen ja johdattaa elävään uskoon kokouksissa kävijöitä. M antelipuun kukinnan aikaan useina vuosina helmikuussa tehtiin retki La Murtan vuoristoon Marjatta Luukan vuoristokotiin. Hän järjesti ruokailun ja lopuksi pidettiin hartaushetki. Karjalanpaisti ja perunat maistuivat kaikille. Nämä retket liittyvät kauniina muistona suomalaisten kanssa. U rheiluja liikuntapäivät aloitimme Campoverden luonnonpuistossa Rio Secon maisemissa. Tästä tuli jokavuotinen perinne ja osallistujia oli lähes sata. Liikunnan lisäksi ruokailu ja erilaiset kilpailulajit sekä Raamatun sanan jakaminen. L entokenttätyö eli hengellisten kirjojen jakaminen Suomeen lähteville matkustajille oli yksi tärkeä tehtävä kylvää hengellistä sanomaa kirjojen jakamisen kautta. Viikonloppuina kävimme jopa neljä eri kertaa lentokentällä kirjoja ja kokouskutsuja jakamassa. Tapio Nousiaisen kirjaa Yksi ainoa elämä meni monia tuhansia kappaleita näiden vuosien aikana suomalaisille lahjana. Nämä vuodet Campoverdessä olivat erityisen siunattuja vuosia. Moni löysi uuden elämän yhteyden Jeesuksen kautta. V uonna 2001 myimme kotimme Campoverdessä ja seurakunnan toiminta siirtyi Torreviejaan Sorrolla -kadulle kerrostalon ylimpään kerrokseen. Paikka sai nimekseen "Yläsali." Myöhemmin kokoustila alkoi käydä ahtaaksi, joten alettiin etsiä uutta kokouspaikkaa seurakunnan käyttöön. S uomen Vapaakirkon pastoriksi valmistuin vuonna 2007 ja siitä lähtien olen toiminut Costa Blancan Vapaakirkon pastorina. Jumalan kutsu on kantanut alusta tähän päivään saakka. Näky Jumalan Valtakunnan työstä jatkuu kirkkaana edelleen Espanjassa. V uonna 2007 avautui uusi kokouspaikka Torreviejassa Travesia José Huertas Morión -kadulta Hotelli Marina Internationalin läheisyydestä. Jumalan Pyhä Henki näytti minulle ilmestyksessä tämän uuden seurakunnan huoneiston ulkoa päin. Etsimme oikeaa katua, jolla tämä paikka voisi sijaita? Katu löytyi ja kaikki täsmäsi näyn mukaan. N äiden vuosikymmenten aikana työyhteyteen on kutsuttu pastoreita ja evankelistoja Suomesta eri pituisiksi jaksoiksi. Jotkut ovat olleet kuukauden tai vähän pidemmän jakson työyhteydessä ja sananjulistajina. Hyvin erilaisia papit ovat armoitukseltaan olleet ja yhteistyön sujuminen kitkattomasti on kouluttanut molempia yhdessä. H yviä ystävyyssuhteita on muodostunut seurakuntalaisten kanssa näinä vuosikymmeninä ja vieläkin pidetään yhteyttä puolin ja toisin. M usiikissa ovat palvelleet omat seurakuntalaiset sekä Suomesta vierailevat ystävät. Kaikille avustajille kiitokset. Työ on ollut yhteistä ja yhdessä tätä on tehty, kunnioittaen jokaisen palvelulahjoja. O len Efraimin kanssa saanut näiden yli kolmenkymmenen vuoden ajan palvella Costa Blancalla seurakuntatyössä. Kerran perille päästyämme Jeesuksen luo saadaan iloita yhdessä monien Espanjassa uskoon tulleiden kanssa. On ollut ilo palvella Jumalaa ja hänelle kuuluu kunnia kaikesta Espanjan seurakunnan työn hedelmistä. Nykyinen kokouspaikka Torreviejassa: C/ Travesia José Huertas Morión 2. J atkamme edelleen hengellistä työtä Espanjassa, kunhan koronavirus hellittää ja pääsemme jälleen lähtemään Jumalan työpellolle kylvämään ja leikkaamaan Jumalan valtakuntaan uusia ihmisiä. Jumalan kutsuma kalastaja Kaija Männistö Costa Blancan Vapaakirkon pastori
Uusi Costa Blanca 3/2020 Costa Blancan Skandinaavisen koulun terveisiä: 42 Lukemaan oppiminen on ihana asia! Vihdoinkin! – Takaisin koulun penkille puolen vuoden tauon jälkeen Hyvin pyyhkii! C osta Blancan Skandinaavisen koulun syyslukukausi starttasi 7.9.2020 ”uuden normaalin” myötä. Oli todella ihanaa ja odotettua palata takaisin kouluun. Olimme siirtyneet maaliskuussa koronan myötä koko kevään kestävään verkkoetäopetukseen, ja kaipaus tavata kaikki lapset ja opettajat oli aivan valtaisa. Syyskuussa koulun tyhjät luokat täyttyivät jälleen puolen vuoden tauon jälkeen. O len saanut kesän ja syksyn aikana paljon kyselyjä siitä miten me täällä Espanjassa oikein jaksamme ja voimme, koska elämämme on varmasti aika rajoittunutta ja tylsää koronan vuoksi, ja koulukin on varmasti suljettu. Mitä vielä! Voimme erinomaisen hyvin, elämme normaalia elämää, ulkoilemme, osaamme nauttia tästä hetkestä ja uskomme vahvasti tulevaan. Kevätlukukauden etäopetusjakso meni kiitettävästi ja olin erittäin ylpeä oppilaistamme. Kaikki jaksoivat ahertaa ja tsempata mahtavasti ihan viimeiseen koulupäivään asti. A nsaitulle kesälomalle lähdettiin kevätjuhlan myötä, joka vietettiin tällä kertaa etänä Zoomin välityksellä. Oma kesälomani meni pitkälti seuratessa aluehallinnon koulutoimen ohjeistuksia ja niiden päivityksiä. Koulun erityisjärjestelyt ja turvatoimet vaativat paljon suunnittelua ennen kouluvuoden alkua, jotta jokaisen terveys ja turvallisuus saadaan taattua koulussa uuden normaalin aikana. Costa Blancan skandinaavisessa koulussa opiskelee tänä syksynä noin 80 oppilasta, joka on noin 60 vähemmän kuin viime keväänä. Koronan ja peruuntuneiden suorien lentojen vuoksi koulupaikkaperuutuksia tuli melkoisesti, ja useat perheet siirsivätkin tulonsa kevätlukukauteen 2021. L ukuvuoden ensimmäisenä koulupäivänä oppilaita ja opettajia jännitti tavallista enemmän eikä ihme. Millaista se ”koronakoulu” oikein olisi? Oppilaat jännittivät etukäteen etenkin kahta asiaa: olisiko koulussa vielä yhtä kivaa kuin ennen vaikka onkin korona, ja pidetäänköhän koulussa syksyllä Halloween-juhlat? Ensimmäinen jännityksen aihe laukesi nopeasti jo ekana koulupäivänä – kyllä, edelleen on ihanaa ja kivaa koulussa! Halloween-juhlakin saadaan varmasti toteutettua, mutta tällä kertaa omalla pienellä porukalla koko koulun juhlien sijaan. Ensimmäinen kouluviikko
Uusi Costa Blanca 3/2020 43 Oppitunnilla napattua. Värien opettelua monella eri kielellä. Liikuntatunnilla sujui harjoitellessa uusia rutiineja – käsien pesua ja desinfiointia, kulkusuuntien ja aikataulujen noudattamista – leikin voimin. Jännittävintä oli se, onnistummeko olemaan koulussa niin, että emme törmää muihin oppilaisiin? Kyllä, onnistumme. E nnen koulua alkua koko koulun henkilökunta testattiin PCR–testeillä turvallisen startin saamiseksi. Tänä syksynä kaikki ryhmät opiskelevat koko koulupäivän oman opettajansa johdolla. Näin vältämme kontaktit muihin oppilaisiin koulupäivän aikana. Luokissa on pulpettien välillä turvavälit, jokaisella ryhmällä on omat kouluun tuloja lähtöaikansa sekä omat välitunnit. Ruokailu on järjestetty joko omassa luokassa tai koulun ruokalassa. Käytössä on myös erilliset sisäänja uloskäynnit turvallista liikkumista varten. Aamuisin kotona mitataan kuume ennen kouluun tuloa, ja vielä uudelleen koulussa ennen koulupäivän alkua. Kuumeisena tai sairaana ei saa tulla kouluun. Hyvä hygienia, turvavälit ja säännöllinen tuuletus yhdessä kasvosuojien kanssa luovat puitteet turvalliselle koulunkäynnillemme. Koen arkemme olevan turvallisempaa kun esimerkiksi Suomessa juurikin näiden koronarajoitusten vuoksi. Lapset noudattavat ilahduttavan kuuliaisesti hygieniaohjeita. Eräs perheistämme totesikin, että olipa hyvä, kun tulimme Espanjaan koronaa karkuun. Suomessa oli nimittäin jo syyskuussa karanteeni päällä vanhassa koulussa. T änä syksynä Suomessa on koronan lisäksi keskusteltu paljon koulukiusaamisesta. Taidamme olla täällä pumpulipullossa, koska aihe ei ole ollut lainkaan tapetilla koulussamme. Uusin suomalainen luokanopettajamme Heini Sipilä ihmetteli ja ihasteli ääneen sitä miten ihana rauha ja hyväolo koulussa huokuu. Lapset ottavat luokassa kaikki huomioon, toisille ollaan aina ystävällisiä ja toisia autetaan ihan ilman opettajan kehotusta. Itselläni tämä on niin selkärangassa ettei sitä aina edes huomaa tuoda ulkopuolisille esille. Toisista huolen pitäminen on yksi tärkeimmistä viihtyvyyssäännöistämme, ja on varmasti tärkeä syy sille miksi meillä viihdytään ja jokaisella on hyvä olla. Unohtaa ei myöskään saa tunnekasvatusta, joka kuuluu päivittäiseen arkeemme. Tärkeä syy viihtymiselle on myös kiireettömyys. Meillä on lupa levätä koulutehtävien välissä, voit ottaa nallen kainaloon ja köllähtää tai voit tehdä vaikkapa hengitysharjoituksen. Rita Kivimäki Tietoa koulusta : Oppilaamme rakastavat koulunkäyntiä! ”Visiomme on tulla parhaaksi pohjoismaiseksi kouluksi Espanjassa. Koulumme on turvallinen koulu, jossa jokainen saa olla oma itsensä, jossa oppilaita jatkuvasti kannustetaan oppimaan enemmän, jossa arvostetaan työrauhaa ja vahvistetaan uskoa tulevaisuuteen." S kandinaavisessa koulussa noudatetaan ruotsalaista opetussuunnitelmaa, mutta suomalaisilla luokilla opetussuunnitelma on muokattu suomalaisen opetussuunnitelman mukaiseksi. Koulussa työskennellään Terveys ja hyvinvoint i -teemalla ja koululla on Vihreä Lippu. S kandinaaviseen kouluun on jatkuva oppilashaku. Oppilaita otetaan myös ns. vierailijaoppilaiksi lukukautta lyhyemmäksi ajanjaksoksi. Minimiopiskeluaika on kuukausi. Otamme vastaan hakulomakkeita ympäri vuoden. Ota pian yhteyttä ja varmista paikkasi koulussamme tulevalle kevätlukukaudelle 2021 tai lukuvuodelle 2021–2022. Tervetuloa ihanaan kouluumme! Lisätietoja : www.skandinaviskaskolan.com tai rita@skandinaviskaskolan.com
Uusi Costa Blanca 3/2020 44 T oyota-vanhuksemme (Avensis vm 2000) oli seissyt koko kevään ja kesän odottamassa paluumatkaa Espanjaan ystäviemme Virpin ja Kristerin luona Porissa heidän hyvässä huomassaan. He lähtivät tulemaan autollamme Helsinkiin 19.9.2020, jossa me Jarmon kanssa asumme. Starttasimme koko neljän hengen porukalla sunnuntaina 20.9.2020 YläMalmilta kotoamme kohti Vuosaaren satamaa. Lähtö kohti Travemündeä rahtilaivalla Finnstar olisi klo 15.30. M aanantain 21.9. vietimme koko päivän merellä Finnstaraluksella. Meri oli todella rauhallinen, viikonlopun myrskystä ei ollut tietoakaan. Yön laivalla nukuimme hyvin sunnuntaisen superior-päivällisen jälkeen. Aamulla joimme huonoa laihaa kahvia laivan bistrossa brunssille pääsyä odotellessa. Runsas brunssi kuohuviineineen maistui kyllä hyvältä. Toiset menivät laivabrunssin jälkeen päiväunille, mutta minä Suvi lähdin yksin naisten saunaan rentoutumaan. Saunassa ja poreammeessa sainkin nauttia ruhtinaallisesti pitkän pitkän tovin ihan yksinäni. Vasta poislähtiessäni eräs sveitsiläinen vanhempi rouva tuli pukuhuoneeseen. Juttelimme siinä hetken englanniksi. Saunomiseni jälkeen olikin aika porukalla tehdä matkasuunnitelmia. Päivällisen jälkeen vietimme vielä pienen lepohetken ja saavuimme klo 21.30 paikallista aikaa Travemündeen. T ravemündeen saavuttuamme lähdimme ajamaan kohti Bremeniä. Jarmo ajoi ja minä toimin kartturina. Virpi ja Krister saivat vaikka nukkua takapenkillä, jos vain uni heille maistuisi. Tarkoituksenamme oli ajaa läpi yön ja vielä aamupäivänkin. Katsoisimme sitten mihin asti ehtisimme ja kuinka jaksaisimme. Ehkä jossain EteläRanskassa yöpyisimme. Tarkoituksenamme olisi ajaa jostakin sopivasta kohdasta Pyreneiden yli Espanjan puolelle, sieltä Zaragozaan, Valenciaan ja Orihuela Costalle. J armo ajoi ensimmäiset 500 kilometriäyöllä tietä numero 1 Saksan läpi, Hampuri, Bremen, Köln. Tie oli tasaista ja liikenne sujuvaa. Jossain Kölnin alapuolella Krister hyppäsi rattiin ja jatkoimme matkaa vaihtelevien kumpuilevien maisemien läpi Luxemburgiin ja sieltä Ranskaan. Minä Suvi jatkoin kartanlukijana koko matkan. Luxemburgissa tankkasimme tankin täyteen halpaa bensaa. Bensan hinta vaihteli näiden maiden välillä jopa 40 centtiä/litra. Maiden vaihtumista tuskin huomasi. Valtakuntien rajoilla ei ollut minkäänlaista valvontaa. Kukaan ei pysäyttänyt meitä, meiltä ei kysytty passejakaan muualla kuin lähtiessä Helsingissä Finnlinesin terminaalissa. M atka jatkui. Tiistaina 22.9. Ranskassa aamu alkoi sarastaa. Kylmimmillään yön aikana auton mittari näytti 7 °C ulkona. Ranskassa oli kylmä, aamullakin vain 12 °C. L askettelimme Luxemburgista alaspäin Ranskaan reittiä Metz, Nancy, Dijon ja sieltä vähän lounaaseen päämääränä Lourdes. Päätimme katsoa, kuinka pitkälle jatkaisimme ajaa. Navigaattorina en ollut juurikaan saanut nukkua, mitä nyt vähän koiran unta välillä torkahdellen n. 10 minuutin jaksoissa. Sain Dijonin jälkeen kunnian jatkaa ajamista Lourdesiin päin. Jos pääsisimme sinne asti, niin siellä olisi tarkoitus yöpyä jossain ja katsella Pyreneiden huikeita maisemia ym. Jossain vaiheessa Jarmo tuli taas auton rattiin, nukuttuaan pari tuntia. Siinä vaiheessa omat silmäni olivat jo aika väsyneet, mutta kartanlukijana minun täytyi jaksaa. N äytti siltä, että Jarmo jaksaisi ajaa Lourdesiin saakka. Ajelimme hiljaisia paikallisia maalaisteitä. Kaikkialla oli rauhallista ja saimme ajaa melkeinpä yksinämme, lukuun ottamatta pätkiä moottoritiellä Pohjois-Ranskassa. Niinpä varasin lennosta meille yöpaikan Lourdesista viisi kilometriä länteen, Peyrose-nimisestä kylästä, pienestä perhehotellista. Y övyimme siis Lourdesissa aivan Pyreneiden juurella Ranskan puolella. Tarkemmin yöpaikan nimi oli Hôtel Ladagnous, pieni ja idyllinen, todella siisti perushotelli, joka sijaitsi Peyrosen pikkukylässä muutama kilometri Lourdesista länteen. Hotellin omistaja, vanhempi rouva oli kovin ystävällinen ja kyseli mistä tulemme. Huone neljälle hengelle maksoi 88 € ja rouvan laittama perinteinen ranskalainen petit déjeuner 6,50€/henkilö. Hän keitti hyvää café au lait, jota minä tilasin itselleni pelkästään ja sain syödä omia gluteenittomia leipiäni aamiaispöydässä. Kahvista maksoin 1,50 €. Söin myös ihanaa jugurttia pienestä lasipurkista marjahillon kera ja join appelsiinimehua, mutta ei hän niistä veloittanut minulta mitään. Toiset söivät lisäksi kakkuja ja vaaleita leipiä hillon ja kahvin kera. Saimme ajaa auton hotellin pienelle sisäpihalle. Hyvin nukuttu yö oli todella tuon arvoinen. Heräsimme aamulla kuin uusina ihmisinä! Edellisen yön ja koko päivän ajaminen väsytti niin, että tunsimme itsemme ihan zombeiksi. Jarmollakin meinasi jossain päin Ranskaa tankatessa maksukortti unohtua auton katolle. Onneksi Krister huomasi sen. A amulla katselimme hieman ympärillemme, eilisiltaiset pimeässä pelottavat mustat jättiläismöhkäleet olivat muutMatkakertomus Suomi-Espanja
Uusi Costa Blanca 3/2020 45 tuneet upeiksi vuoriksi. Aurinko paistoi ja tuntui kivalta lähteä etsimään Pyreneiden ylittävää tietä. Pienen pienenä kommelluksena sattui, että lähtiessämme vahingossa ajatin kuskia ensin väärään suuntaan. Mutta siitä ei koitunut suurempaa haittaa. Lähdimme ajelemaan toinen toistaan ihanimpien pienten kylien läpi Ranskasta menevän vuoristotien kautta Espanjaan (Formentera Portalet), tietämättä kuinka huikea kokemus se olisikaan. O lihan se todellakin jotain niin huikeaa! Olimme aivan sanattomia kaikesta luonnon mahtavuudesta, kauneudesta, ruskasta vuoristossa ja huikeista korkeuksista, joissa ajoimme kapeaa kiemurtelevaa tietä pitkin vuorilta ylös ja alas. Kyllä ihminen tunsi itsensä pieneksi täällä suurten mahtavien vuorten keskellä. Kohtasimme vuoristolehmiä, jotka vapaina isot kellot kaulassa kilkkuen laidunsivat vuorilla. Ne olivat oppineet kulkemaan tien laitaa autoja varoen. Näimmepä myös lammaspaimenet viemässä lampaitaan jonnekin. P yreneillä on monia hiihtokeskuksia, sekä Ranskan että Espanjan puolella. Tuli kotoisa tunne, kuin olisimme olleet Ylläksellä tai Levillä Suomen Lapissa, vaikka porojen sijaan näimmekin lehmien laiduntavan alhaalla laaksossa. Olimme tietystikin paljon korkeammalla kuin Suomen Lapissa. Täällä pilvet hipoivat vuorten huippuja. Tänne tulisimme aivan varmasti uudelleen, patikoimaan ja lomailemaan jonain kauniina päivänä! L ähdimme keskiviikkona 23.9. aamulla klo 9.45 majapaikastamme Ranskan Lourdesista jatkamaan matkaa Pau-nimiseen kylään ja sieltä yli Pyreneiden vuorijonon kohti Espanjan kotiamme. Perille Orihuela Costalle saavuimme noin 20 aikaan illalla. Jarmo ajoi koko tämän M eiltä ei kertaakaan kysytty passeja koko matkan aikana, paitsi Finnlinesin terminaalissa Helsingissä. Maiden rajoilla ei myöskään ollut minkäänlaisia tarkastuksia. Juuri ja juuri huomasimme tienvarsikylteistä, että maat vaihtuivat toinen toisensa jälkeen. Saksa-LuxemburgRanska-Espanja. Tietulleja oli ainoastaan Ranskassa ja selvisimme niistä 68 eurolla johtuen siitä, että ajelimme niin pitkään pieniä maalaisteitä pitkin. päivän. Toyota-vanhus kehräsi kuin pehmoinen kissa koko matkan ja toi meidät turvallisesti kotiin. M atkaamme Suomesta Espanjaan kului kolme päivää ja kaksi yötä. Ensimmäisen yön me nukuimme Finnstar-lautalla Helsingistä Travemündeen, josta seuraavan yön ja päivän yli ajoimme Etelä-Ranskaan saakka. Toinen yö vietettiin sitten siellä. Matkaa auton mittariin kertyi 2600 km. Vain 100 kilometriä enemmän kuin keväällä, jolloin ajoimme päinvastaiseen suuntaan, mutta Espanjan itäistä rannikkoa ja Ranskan itärajaa pitkin lyhintä ja suorinta tietä kohti Travemünden satamaa. Nyt ajoimme Pyreneiden jälkeen Huescaan ja Zaragozaan ja sieltä Valencian ja Alicanten kautta kotiin. T oyotamme katsastus Espanjassa oli tehtävä 26.9. mennessä. Se oli yksi syy, miksi lähdimme matkaan nyt. Jos katsastusaika olisi mennyt umpeen, autolla ei olisi saanut ajaa metriäkään Espanjassa. Nyt ehdimme Espanjan kotiin kaksi päivää aiemmin. Koronaa emme juurikaan huomanneet muuten, kuin että joka paikassa kaikilla oli kasvomaskit, kuten meilläkin. Käsidesiä oli käytössä ihan jokaisessa pysähdyspaikassa. Pysähtyessämme hoitamaan WC-käynnit, huolehdimme hyvin käsihygieniasta. Pesimme käsiämme joka paikassa, missä pysähdyimme, missä vain mahdollisuus siihen oli. Asiat olivat hyvin järjestetty kaikkialla. Saksan WC:t ansaitsevat erityisen kiitoksen hygieenisyydellään. Mihinkään ei tarvitse käsin koskea. Ranskassa WC-vierailut eivät olleet yhtä hygieenisiä. Siellä joutui useimmiten istuutumaan pelkän WC-pöntön posliinin reunan päälle, tottumiemme muovisten istuinosien puutteessa. Myöskään käsienpesualtaiden vesihanat eivät olleet automaattisia. Tässä asiassa Ranska on takapajuisempi kuin Suomi, Saksa ja Espanja. Toki poikkeuksia Ranskastakin löytyi. Hotellimme oli kyllä poikkeuksellisen puhdas ja siisti! Teksti ja kuvat : Suvi Gyllecrantz
Uusi Costa Blanca 3/2020 46 Ensipäiväkuorien kertomaa S ähköpostin yleistyessä ja sosiaalisen median kasvaessa perinteinen posti on jäämässä niiden varjoon. Muiden muassa näistä johtuvat postimerkkien käytön väheneminen kaikkialla. Postilaitokset joutuvat miettimään uusia houkuttimia ”etanapostin” selviämistaistelussa. Postimerkkien keräily kuitenkin harrasteena jatkuu, joten kauniita postimerkkejä mitä moninaisimmista aiheista julkaistaan eri maissa. K un uusi postimerkki ilmestyy, ensimmäisenä päivänä posteista saa ns. ensipäivän leimauksen ja keräilytarkoituksia varten useimmiten painetaan myös näyttäviä kirjekuoria. Espanjan postilaitos Correos julkaisee vuosittain lähes sata postimerkkiä. Tällä aukeamalla muutama Costa Blancaan liittyvä aihe. E spanjassa ei ole Suomen tapaan varsinaisia kansallispukuja, mutta Espanjan eri osissa (esim. Alicante, Valencia, Katalonia, Galicia) on erilaisia perinteisiä asuja (traje típico, traje nacional tai traje regional). Niissä on nähtävissä alueellisia ja paikallisia erityispiirteitä. E spanjan postilaitos havaitsi maan perinneasut hyväksi postimerkkiaiheeksi, joten vuosina 1967–1971 julkaistiin Trajes típicos españoles -sarjassa aakkosjärjestyksessä kaikkiaan 53 merkkiä, joissa oli kuvattuna perinnepuku maan jokaisesta maakunnasta. Alicanten kaunis perinnepuku julkaistiin postimerkkinä heti sarjan ensimmäisenä vuonna. E spanjan todella pitkällä rantaviivalla kohoaa kaikkiaan noin 200 majakkaa. Espanjan postilaitos Correos on kunnioittanut maan majakkalaitosta julkaisemalla vuosina 2007–2011 vuosittain kuuden postimerkin sarjan majakoista. S yyskuussa 2010 julkaistussa sarjassa, jonka painos oli 300 000 kappaletta, on mukana Costa Blancalta yksi majakka, Cabo de Huertas. Tämä majakka sijaitsee noin seitsemän kilometriä Alicanten keskustasta Benidormin suuntaan Lomas del Faro -nimisessä puistossa niemen kärjessä ja on toiminut vuodesta 1856 lähtien. Valon kantama on noin 26 kilometriä. P ostilaitos julkaisi vuosina 1962–1966 kaikkiaan 57 merkkiä aiheena maakuntien pääkaupunkien vaakunat. Ensimmäisenä vuonna ilmestyi postimerkki Alicanten vaakunasta, jonka nykyinen virallinen muoto on peräisin vuodelta 1941. V aakunassa kallion ja linna edustavat Benacantil -vuorta ja Santa Bárbaran linnaa. Kallion vasemmalla puolella on "maurin kasvot" (cara del moro). Vaakunan päällä on Espanjan heraldiikassa paljon käytetty kuninkaallinen kruunu. Kirjaimet A L L A viittaavat Alicanten eri historiallisiin nimiin: Akra Leuka Lucentum Alicante.
Uusi Costa Blanca 3/2020 47 E spanjan postilaitos julkaisi heinäkuussa 2015 postimerkin aiheenaan Torreviejan Habaneras laulujuhlallisuuksien 60-vuotinen taival. Siellä on vuodesta 1955 alkaen järjestetty heinä-elokuussa habaneras-musiikille omistettu kansainvälinen juhlaviikko kilpailuineen. M erkin vasemmassa reunassa on osa La Bella Lola -patsaasta, joka sijaitsee Torreviejan rannalla Paseo Marítimo Juan Aparicion kohdalla. Lola katsoo kaihoisasti merelle odottaen Antonio -miehensä paluuta La Gaviota -aluksella, joka ei koskaan palannut takaisin. Tämän kerrotaan tapahtuneen vuonna 1919 ja Lola odottaa edelleen rannalla päivin ja öin.... V olvo Ocean Race (tunnettiin aiemmin nimellä Whitbread Round the World Race) on joka kolmas tai neljäs vuosi järjestettävä purjehduskilpailu. Sen reitti kiertää maapallon ympäri idän suuntaan ja pituutta tulee noin 70.000 kilometriä. Ensimmäinen kilpailu oli vuonna 1973. Lähtö on ollut Alicantesta vuosina 2008, 2011, 2014 ja 2017. Lisäksi on sovittu, että myös vuosien 2021 ja 2025 lähdöt tapahtuvat Alicantesta. Seuraava kilpailu alkaa lokakuussa 2021 Alicantesta ja päättyy Italian Genovaan seuraavan vuoden kesäkuussa. Postilaitos julkaisi vuonna 2017 kilpailuaiheisen merkin. P ostilaitos aloitti vuonna 2017 uuden sarjan nimeltä 12 meses – 12 sellos – 12 provincias, jossa julkaistaan joka kuukausi uusi postimerkki. Kunkin maakunnan merkissä on kuvattuna isokokoinen kirjain tai kirjainpari, joka oli aikaisemmin kyseisen maakunnan rekisterikilvissä. A licante on yksi Valencian itsehallintoalueen kolmesta maakunnasta. Asukkaita on yli 1,8 miljoonaa. Toukokuussa 2018 ilmestyi Alicanten maakunnan postimerkki, jossa iso A-kirjain on keskeisessä roolissa. Kirjaimeen sisältyy tyypillisiä aiheita maakunnasta.
Uusi Costa Blanca 3/2020 RUOKA & JUOMA Makujen maailma à la Carlos! 48 Metsäjänistä Vaarin tapaan Conejo al estilo abuelo P upujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on..... Tervehdys! E rilaisten riistaeläinten metsästyskausi on alkanut ja niin myös jäniksenmetsästys. Juuri ennen erästä kotiinpaluutani Suomesta minulle tarjoutui mahdollisuus syödä metsäjänistä. Se oli ammuttu edellisenä talvena ja pakastettu juuri tätä tapahtumaa varten. J änishän on siitä erikoinen eläin, että se on väriltään talvella valkoinen ja näin ollen se sulautuu talvella valkoiseen lumeen. Muina vuodenaikoina jänis on värisävyltään ruskeahko ja myös tuolla värityksellä se sulautuu hyvin maastoon. Tarvitsemme: jänistä (conejo) suolaa (sal) pippuria (pimienta) voita (mantequilla) vehnäjauhoja (harina de trigo) sipulia (cebolla) valkosipulinkynsiä (dientes de ajo) perunoita (patatas) A loita valmistus nostamalla jänis sulamaan. Anna sen sulaa kaikessa rauhassa. Kun jänis on sulanut, ota esiin kunnon paistinpannu, jolle laitat voita. Paista jäniksen pinta ruskeaksi ja laita uuni lämpiämään. pata kuumaan (175º) uuniin. Hauduta liha kypsäksi, aikaa tuohon menee noin yksi tunti. Valele lihan pintaa välillä paistoliemellä, jotta mehevyys säilyy. Tarkista lihan kypsyys poistamalla luu, jos se irtoaa helposti, on liha kypsää. T ässä vaiheessa voikin keittää perunat. Erilaisia perunalajikkeita Euroopassa on yli 1300, joten valinnan varaa riittää. Niistä tällä kertaa kattilaan päätyi hiukan harvinaisempi perunalajike, nimittäin sininen congo (Blue Congo). Lajike on tunnettu suomessa jo 1930luvulta lähtien, mutta siitä huolimatta se on vielä monelle tuntematon lajike. B lue congosta tulee maistuva perunamuusi, sinistä perunaa voi löytyä myös toisella nimellä eli patata violetta, jota käytin valmistaessani villisikaa. Kyseisestä perunasta valmistuu myös ilmava perunalumi stroganoffin kylkeen ja perunalumi sopii myös paneroitujen kummeliturskafileiden seuraksi sekä sinappinen vuohenjuustolohikin kelputtaa siniset perunat seurakseen. K yseinen peruna sopii värinsä puolesta vaikka itsenäisyyspäivän juhla-aterialle. Vuosia sitten löysin tuota blue congo -perunalajiketta Etelä-Karjalasta, ja lähetinkin sitä laatikollisen Lappiin Vaarille, joka päätti kokeilla tuota sinisen mukulan kasvattamista. N yt minullekin tarjoutui mahdollisuus maistaa noita ihmeellisiä perunoita. Ulkonäkö ei ole se kaikkein kaunein, mutta maku on hyvä. Oletko joskus miettinyt millä voisit korvata perunan? Kokeilepas joskus taaroa. J ätetäänpä perunat nyt kiehumaan ja jatketaan kastikkeen parissa. Kastike valmistetaan samaan tapaan kuin ruskeakastike. Pannulle sulatetaan nokare voita, jossa vehnäjauhot ruskistetaan. Nesteeksi pannulle laitetaan jäniksenpaistolientä. K oska jänis oli suuri tai paistinpannumme pieni, paistettiin lihat useammassa erässä. Nosta ruskistuneet jäniksenlihat rautapataan, jonne lisätään vielä reilu kimpale voita, sekä suolaa ja pippuria. P ataan päätyivät myös pilkotut valkosipulinkynnet sekä sipuli. Nesteeksi loraus vettä. Kansi päälle ja Ruskista lihat pannulla. Hauduta metsäjänis uunipadassa kypsäksi.
Uusi Costa Blanca 3/2020 49 K un kastike on samettisen pehmeää ja tasaista on aika tarkistaa maku. Lisää tarvittaessa suolaa tai lihaliemikuutio kastikkeeseen. K okoa annos jäniksestä ja perunoista sekä kastikkeesta. Väriä lautaselle antaa eriväriset kirsikkatomaatit sekä ruohosipuli. Vaari, joka valmisti tämän juhla-aterian, on kokenut metsämies. Hän on erikoistunut erilaisten riistaruokien valmistukseen. Erilaiset vesija metsälinnut, jänikset ja hirvet ym. valmistuvat näppärästi ja vankalla kokemuksella. V esi kielellä odotin sitä hetkeä, että pääsin upottamaan hampaani tähän erikoisherkkuun, jota ei ihan joka päivä saakaan. Kyllä oli odottamisen arvoinen ruoka. Liha oli sopivan mehevää ja juuri sopivan mureaa. J os innostut hauduttelemaan ruokaa oikein kunnolla, niin kokeile pitkään haudutettuja possunposkea ja naudanlapaa. Näistä löytyy tarkempia lisätietoja sivuiltani: www.carloskokki.com/799 K aikki elementit olivat kohdallaan. Tätä samaa ohjetta voi käyttää myös kanin valmistuksessa. Kani/jänis sopii myös muiden lihojen kanssa yhteen, kokeile esimerkiksi kani-possupataa (www.carloskokki.com/55) tai vaihtoehtoisesti vaikkapa broileri-kani-chorizopaellaa (www.carloskokki.com/427) tai perinteikästä kania andalusialaisittain (www.carloskokki.com/476). K iitos Vaari kun valmistit minulle herkullista jänistä. Näin olen saanun päätökseen ruokakertomukseni eräältä Suomen lomalta. Nyt vaan kaikki kynnelle kykenevät metsästämään jänistä ja muut ostamaan kania. P uputtelemisiin -Carloswww.carloskokki.com Mehevää metsäjänistä ja sinisiä perunoita.
Uusi Costa Blanca 3/2020 50 SUOMALAINEN ASIANAJAJA JA VIRALLINEN KÄÄNTÄJÄ Monna Laakso-Sáez
Uusi Costa Blanca 3/2020 51
Uusi Costa Blanca 3/2020 52 Noin kahden tunnin matkan päässä Torreviejasta sijaitsee El Real Monasterio de San Jerónimo de Cotalba Alfahuirin kunnassa Valencian provinssin puolella. Tämä hieronymussääntökunnan luostari perustettiin vuonna 1388 ja sitä rakennettiin useaan otteeseen 1300–1600-luvuilla. Luostari tunnetaan valencianoksi nimellä Sant Jeroni de Cotalba. Mielenkiintoinen päivämatkakohde Costa Blancalta käsin! Cotalban kuninkaallinen luostari Luostarin romanttiset puutarhat ovat 1900-luvun alusta ja ne suunnitteli Nicolás Forestier. Puutarhassa ja luostarin tiloissa on filmattu useita mainoksia, videoklippejä ja elokuvien kohtauksia. Luostarin torneista helpommin merelle näkyvä kellotorni on suuri ja linnamainen, tehty hämäämään merirosvoja, jotta nämä luulisivat mereltä katselevansa puolustuslinnaa eikä luostaria. L uostari on yksi Valencian alueen huomattavimmista rakennuksista ja siinä on nähtävillä useita eri tyylisuuntia alkaen alkuperäisestä goottisesta jatkuen mudejar-, Valencian goottisen, renessanssi-, barokkija uusklassisen tyylin kautta. V uonna 1388 kuningas Jaime II:n lapsenlapsi, Alfonso de Aragón el Viejo, Gandian kreivi, hankki paikan arabeilta ja lahjoitti sen Javean hieronymusmunkeille, että he asettuisivat sinne turvaan merirosvojen hyökkäyksiltä. Nämä Javean munkit kun olivat vain pieni 12 pojan yhdyskunta (14–22-vuotiaita), joka asui luolissa Javeassa rannikolla. Merirosvot tiesivät, että he kaikki olivat rikkaiden perheiden jälkeläisiä, joista saisi hyvät lunnaat. Rosvot veivätkin heistä yhdeksän vangeiksi Tunisiaan ja kreivi maksoi pojista lunnaat ja sai pelastettua seitsemän. Sen jälkeen he eivät halunneet olla niin lähellä rannikkoa kun pelkäsivät uutta hyökkäystä. Tästä alkoi Hieronymuksen sääntökunnan kehitys Espanjassa ja tehtiin järjestön ensimmäinen Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen
Uusi Costa Blanca 3/2020 53 emoluostari Aragonian kruunun alla. K ronikkojen mukaan luostarin rakentamista valvoi kuninkaan uskottu mies, Pere March, kuuluisan runoilija Ausías Marchin isä. Luostarin kirkossa on myös Marchin perheen kappeli ja sinne on haudattu Pere Marchin kaksi vaimoa. T oinen kirjallisuuden tärkeä henkilö, joka kävi usein luostarissa, oli Joanot Martorell. Hän kirjoitti kirjan Tirant lo blanch, aikansa valenciankielisen ritarikirjallisuuden tärkein edustaja, jonka jo Cervantes mainitsi Don Quijotessa maailman parhaaksi kirjaksi ja johon perustuen Mario Vargas Llosa on tehnyt useita kirjallisia teorioita. Kirjan ensimmäinen käännös valencianosta castellanoksi/espanjaksi tehtiin vuonna 1511. L uostarin upeat portaat, jotka edustavat Valencian goottista tyyliä, samaa käsialaa kuin silkkihallin ja silkkimuseon sisällä olevat Pere Compten tekemät. Hän oli tunnettu arkkitehti, joka oli luostarissa töissä Borghioille ja on tehnyt myös Valencian Katedraalin, silkkihallin joka on UNESCOn maailmanperintökohde ja monia muita rakennuksia, oli mukana myös Orihuelan katedraalin teossa. N ämä luostarin portaat eivät ole mitään kivestä tai marmorista veistettyjä, vaan jauhetuista jäännöspaloista tehdystä massasta, jota tukee jonkin näköinen puukehikko. Sen ajan silestone. Hieronymusmunkeille ei ollut sopivaa pröystäillä kalliilla materiaaleilla eikä koristeilla ja muulla turhalla maallisella. Näissä portaissakin näkyy murtumia, joita on monessa paikassa luostaria, koska alkuperäinen rakennus, jonka päälle tehtiin lisäkerroksia vahvistamatta perustuksia, on antanut periksi ja painunut epätasaisesti. L uostari oli 1500-luvulla kuuluisan Borghian suvun suojelussa. Borghiat ovat kotoisin Xativasta ja espanjalaiselta nimeltään Borja. Juan de Borjan leski ja paavi Aleksanteri VI:n miniä, (paavin maallinen alkuperäinen nimi oli Roderic Llançol y Borja/Rodrigo de Borja/Rodrigo Borghia) Maria Enriquez de Luna, teki luostariin paljon lisää ja oli voimakas nainen aikansa huomioon ottaen, koska kun toisen miehensä (joka oli ensimmäisen, ennen vihkiäisiä kuolleen veli) kuoltua, paavi vielä suunnitteli naittavansa hänet kolmannen veljen Cesare Borghian kanssa, Maria pisti luun kurkkuun niin paaville kuin Katoliselle Kuninkaalle, joka oli Marian serkku. M aria Enriquez otti herttuakunnan käsiinsä tulevan herttuan varttuessa ja luostarin lisärakentamisen lisäksi hankki herttuakunnalle lisää omaisuutta, useita kyliä ja hallitsi taloutta ja maita loistavasti aikana, jolloin naisilla ei ollut juuri sanomista mihinkään. Kun hänen poikansa avioliitto oli sovittu, Maria Enriquez vetäytyi nunnaluostariin vuonna 1511 nimellä sor Gabriela ja kuoli siellä 1539. Myös San Francisco de Borja vieraili luostarissa ja hänen vaimonsa, Leonor de Castro, Portugalin keisarinnan hyvä ystävä, vietti viimeiset päivänsä Cotalban luostarissa. Vesipumppuja. Upeat portaat edustavat Valencian goottista tyyliä. Arabivaikutteista jälkeä kaarissa. Cotalban kylä oli luostarin alkuvaiheissa arabien asuttama. Patiolla oli alunperin kaivo ja vesisäiliö, joka näkyy tässä. Vesisuihkut ovat myöhemmin lisätyt ja nykyään esimerkiksi häissä, voidaan sijoittaa orkesteri vesisäiliön päälle, tai laittaa altaaseen kelluvia kynttilöitä ja kukka-asetelmia. Jatkuu seuraavalla sivulla
Uusi Costa Blanca 3/2020 54 K uningas Felipe II vieraili luostarissa tyttärensä Isabel Clara Eugenian kera ja viipyi useita päiviä. Samoin tekivät Felipe III ja kuningatar Margarita, mikä todistaa Hieronymusmunkkien suosiosta Habsburgien dynastian aikana. Heitä ennen jo Katoliset Kuninkaat sekä Aragonian Martín El Humano antoivat runsaita lahjoja ja etuoikeuksia luostarille. L uostarissa asui myös yksi aikansa tunnetuimpia paikallisia renessanssitaiteilijoita, maalari ja munkki Fray Nicolás Borrás (1530–1610), joka teki useita töitä luostarille. Llähes kaikki nämä työt Valencian taidemuseossa ja luostarissa olevat ovat kopioita. Liki kaikki arvokas kuitenkin saatiin pelastettua 1800-luvun alkupuolella takavarikointioperaatiolta ja taulut, astiat, kirkkoesineet, kirjat ym. ovat kaikki nyt sijoitettuina jonnekin muualle, paitsi custodia, arkku, jossa kannetaan ehtoollisleipää Corpus Christin päivänä. Arkku oli yksi Espanjan upeimmista, mutta Mendizábalin takavarikointi aiheutti sen viennin Gandian kirkkoon. Se kävi myös Barcelonan maailmannäyttelyssä 1929, mutta katosi täysin sisällissodan aikana. Kuitenkaan varkaat eivät uskaltaneet tuhota sen keskusta, osaa, jossa ehtoollisleipää pidetään, vaan se säästyi ja on esillä muualla. A inoa alkuperäinen työ Fray Nicolás Borrasin luostarissa tekemistä töistä on aiheeltaan viimeinen ehtoollinen, jonka hän teki öljyvarastoon, paikkaan, jossa ei oleskeltu. Tekniikka on erikoinen, koska maalaus ei ole fresko, vaan sen pohja on seinän päälle tehty siten, että ilma kulkee seinän ja pohjan välistä ja sen annettiin kuivua hyvin ennen maalausta. Maaliakaan ei ole käytetty, vaan keittiön tuhkaa ja hiiltä. Kun värit kuluivat nopeasti, Fray Nicolás peitti kuvan munanvalkuaisella varoen sotkemasta työtä. K un vertaa Fray Nicolásin viimeinen ehtoollinen -työtä muihin samasta aiheesta tehtyihin samoihin aikoihin, jopa hänen itsensä maalaamaa tavallista työtä, on näkökulma todella erilainen. Tässä Juudas on pöydän ääressä avoimesti muiden kanssa, rahapussi pöydällä eikä välttele katseita kuin tukien teoriaa, ettei hän pettänyt Jeesusta. Ehtoollismalja Jeesuksen kädessä on sääntöjen vastainen, koska sen tuli tuohon aikaan ehdottomasti olla samanlainen kuin Valencian katedraalissa oleva alkuperäinen Graalin malja ja sen myöhemmin laitetut lisukkeet. Tuo pakollinen malja on kuitenkin matalalla pöydällä Juudaksen vieressä. Kuvassa ovat myös alaston nainen ja paholainen. Ihan heti niitä ei hoksaa, mutta kun katsoo kannujen kahvoja, löytyvät kyllä (kuva yllä). L uostarissa riehui tautiepidemia vuonna 1752, jossa kuoli seitsemän munkkia ja kaksi palvelijaa. Yksi Onilista kotoisin oleva munkki tuotti kotikylässään palvotun Terveyden Neitsyen patsaan luostariin ja kerrotaan, että sillä tauti lähti. Toinen versio kertoo, että munkit äänestivät minkä Neitsyen tai Pyhimyksen toisivat ja vaikka he äänestivät kolme kertaa, kun sopua ei syntynyt, aina oli tuloksena Terveyden Neitsyt Onilista. Molempien versioiden mukaan tauti loppui kun Neitsyt tuotiin. Nyt alkuperäinen neitsyt on Rótovan kirkossa ja Thomas Trenor, ostaessaan luostarin Mendizábalin takavarikointioperaation jälkeen, halusi ostaa myös Neitsyen takaisin, mutta joutui tyytymään jäljennökseen, joka on nyt luostarissa nähtävänä. L uostari on lähellä Gandiaa ja rannikkoa. Sinne on hyvä tie, vain aivan viime metrit ovat kapeaa pikkutietä, sekin päällystetty. Perillä on pysäköintialue. Viimeinen ehtoolllinen. Kannujen kahvoissa alaston nainen ja paholainen. Yksityiskohta oikealla.
Uusi Costa Blanca 3/2020 55 E spanjassa seurattiin vielä helmikuussa Italiassa leviävää koronavirusta kasvavan hämmennyksen vallassa. Kuinka tuo Kiinassa riehuva tauti ykskaks olikin ihan Euroopan ytimessä ja oliko mahdollista, että se leviäisi muuallekin? Siitä huolimatta jalkapallofanit matkustivat Italiaan ja naistenpäivänä marssittiin laajasti tasa-arvon puolesta – ensimmäiset uutiset Madridissa ja pohjoisessa Baskimaassa sairastuneista eivät näin jälkikäteen ajatellen olleet yllätys. S eurasimme uutisointia vähän epäuskoisina: tapauksien määrä kasvoi rajusti päivä päivältä. Valenciassa sairastuneita oli vain muutamia kymmeniä eikä Torreviejassa yhtään tapausta ainakaan uutisoitu, silti alkoi hiljalleen selvitä, että pandemia on tosiasia ja rankka sellainen. T apausten kasvun myötä alkoivat rajoitukset heti. Ihmisiä kehotettiin ensin välttämään kaikkea turhaa liikkumista. Costa Blancan ja Costa del Solin maakuntien kuvernöörit ilmoittivat sulkevansa alueet, jotta eivät madridilaiset sairautta pakenevat asukkaat tulisi loma-asunnoilleen ja toisi tautia tullessaan. Maa suljettiinkin hyvin pian kokonaan ja voimaan astui kova ulkonaliikkumiskielto ja kaikki mahdollinen elämän kannalta tarpeeton toiminta suljettiin maaliskuun puolessa välissä. M uutamaa päivää ennen koko maata koskevaa ulkonaliikkumiskieltoa suljettiin jo rannat sekä ravintolat ja poliisi vartioi, että kieltoja noudatetaan. Turistit pullikoivat ensin kovasti tilannetta vastaan, mutta muutamassa päivässä alkoivat ihmiset tajuta mihin tilanne etenee ja kaikki, joilla oli jonkinlainen paluusuunnitelma olemassa, alkoivat tarkentaa omaa tilannettaan. A jattelimme ensin odotella rauhassa tilanteen etenemistä, sillä mikäs hätä meidän oli ollessa; huudeltiin naapureiden kanssa parvekkeella ja iltaisin klo 20 taputettiin niille ihmisille, jotka olivat tärkeässä työssä hoitamassa epidemiaa. Kaupassa käytiin kasvosuojan ja hanskojen kanssa jonottamassa kun sisään pääsi vain rajallinen määrä ihmisiä. Mietittiin, että ulkomaalaisina me tuskin saamme ensimmäisinä hoitoa, joten on oltava tarkkana ja pysyttävä vapaaehtoisesti karanteenissa. S itten tulivat uutiset maiden rajojen sulkemisesta Euroopassa ja mietimme, ettei kotiinpaluu onnistu ehkä ollenkaan toukokuun alussa, vaan voi venyä ties minne asti. Isänmaalta tuli viesti, että suomalaisten on nyt syytä tulla kotiin kun vielä voi. Lentoja alkoi peruuntua ja joka puolella somessa kuhistiin kuinka tässä käy kotimatkan. Olimme autolla liikkeellä, joten meitä eivät lennot huolettaneet, sen sijaan tilanne rajoilla oli kyseenalainen muutaman päivän ajan. Kenelläkään ei tuntunut olevan tarkkaa tietoa siitä pääseekö rajoilta ja maiden läpi ajamaan kotiin kuten pitäisi. K un sitten Madridin lähetystö ilmoitti Facebookissa, että Ranska, Saksa ja Tanska sallivat läpiajon, päätimme, että jos Finnlinesilla Travemündesta Helsinkiin kulkevalla lautalla on tilaa meille, lähdemme seuraavana päivänä ajamaan ylös kohti Suomea. Saimme liput ja niinpä päivässä pakattiin auto, hoidettiin jääkaappi tyhjäksi ja vietiin parvekekukat ja yrtit naapurille vierihoitoon sekä järjesteltiin asiat niin, että seuraavan kerran palataan aikaisintaan syksyllä. A ikaisin aamulla lähdimme kohti Ranskaa ja saimme ajaa melko yksin lukuunottamatta eri maalaisia asuntoautoja ja -vaunuja, joita karavaanina kulki samaan suuntaan. Jännitimme kovin mitä rajalla tapahtuu, emmekä pysähtyneet kuin tankkaamaan – sekin hoitui vain luukusta maksamalla, mitään palveluja ei tietenkään Espanjassa ollut avoinna. Ranskan rajalla poliisi vain vilkutti että menkäähän siitä – suomalaiset rekisterit kai kertoivat, että evakkomatkalaisia ollaan. A joimme niin pitkälle kuin mahdollista kohti Saksan rajaa ja varasimme pienestä kylästä huoneistohotellin yöksi. Ovi avattiin koodilla eikä tarvinnut kohdata ketään ei illalla eikä aikaisin aamulla kun jatkoimme matkaa. Omilla eväillä oltiin varustauduttu ja niillä pärjättiin koko matka Suomeen asti. Saksan rajalla oli vastassa poliisi, joka halusi nähdä passit ja kysyi selvällä suomen kielellä olemmeko matkalla kotiin? Jawohl! O limme varautuneet siihen, että yövymme kerran Saksassa, mutta kun varasin netissä hotellin sain soiton, jossa pahoitellen kerrottiin, ettei ulkomaalaisia oteta missään päin Saksaa majoittumaan. Edessä oli siis joko yö autossa tai yritys vaihtaa lippuja aikaisempaan. Mieheni ajoi rekkojen seassa reipasta vauhtia, joten minulle jäi kaikki setviminen ja myönnän, että venytin varmaan kaiken toimintakykyni äärimmilleen, mutta kiitos ystävällisen Finnlinesin henkilökunnan onnistuimme saamaan paikat samana yönä lähtevään lauttaan. L opulta olimme hyvissä ajoin Skandinavienkain rannassa odottelemassa laivaan pääsyä ja olin jännityksestä ja häsmelöinnistä sekä kaiken järjestämisestä niin uupunut, että nukuin istualtani. Laivassa oli sitten aikaa toipua kaksi yötä. Emme poistuneet kuin kaksi kertaa hytistä ulkokannelle ja silloinkaan emme nähneet ketään. Kun kuuluu riskiryhmään ei tule mieleen liikkua muiden matkustajien joukossa – hehän tulevat myös eri puolilta Eurooppaa tai jopa Marokosta kuten kuulimme keskustelua siinä vaiheessa kun noudattaen hyvin turvavälejä siirryttiin autoihin Helsingissä. P oliisi oli vastassa tarkistamassa passit ja muistuttamassa karanteenista. Matkaa oli taitettu neljässä päivässä niin paljon, että kotona karanteenissa oltiin mielellään ja vapaaehtoisesti jatkettiin rajoitettua elämää edelleen. E ikä aikaakaan kun elämä oli kuin Neuvostoliitossa: itäraja oli kiinni ja sukulaiset jäivät rajan taakse. Uusimaata vartioivat sotilaspojat ja poliisi eikä Loviisasta ollut asiaa Prismaan Kotkaan. Onneksi se vaihe oli pian ohi, nyt on jo totuttu monenlaisiin rajoituksiin sekä muutoksiin täällä Suomessakin. Paluu talvehtimaan Torreviejaan riippuu tilanteesta ja voi olla, että palaamme vasta keväällä. Pandemiaa pakoon Teksti ja kuvat: Virpi ja Esa Herranen
Uusi Costa Blanca 3/2020 56 C osta Blanca on suosittu karkeasti jaotellen kolmenlaisten suomalaisten ryhmien joukossa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tänne vakituisesti asettuneet suomalaiset. Aiemmin tänne tuli jonkin verran yrittäjiä, mutta enemmistö oli varmasti etuajassa eläkkeelle jääneitä ja tietysti ihan aitojakin eläkeläisiä. T oinen ryhmä ovat ns. muuttolinnut. Yleensä eläkeläisiä, jotka viettävät talven pimeimmän ja kylmimmän ajan Espanjan leppeässä kelissä. Ja lentävät kotiSuomeen mökeilleen kesäksi. K olmas iso ryhmä on tietysti lomalaiset. Joko isovanhempien luo vierailulle tai lomavuokra-asuntoon omatoimilomalle saapuvat suomalaiset. Osalla on oma asunto Costa Blancalla jo eläkepäiviä odottelemassa. N uorten yrittäjien määrä on lisääntynyt ja osa ikäihmisistä on palannut kokonaan Suomeen. Siellä on perhe ja ystävät. Sairastuessa on avunsaantikin omalla äidinkielellä helpompaa. Yrittäjien tilanne on vaihteleva. Jotkut ovat käyneet kesätöissä Suomessa, mutta jatkavat taas työntekoa tilanteen helpottaessa. Lomalaisten reissut ovat siirtyneet tulevaisuuteen. Toivottavasti ensi kesänä onnistuu taas. K yselimme taannoin Costa Blancan suomalaisten mietteitä, kokemuksia ja suunnitelmia. Jotkut innostuivat kirjoittamaan itse (sehän on lehden toimintaperiaate numero yksi). Toiset kommentoivat vain lyhyesti etunimellä tai nimimerkillä. Kaikille yhtä suuri kiitos! T ässä muutamia kommentteja. Olin viettämässä ensimmäistä eläkeläistalveani omassa asunnossani. Tarkoitus oli olla vähintään toukokuulle. Tilanteen muuttuessa epävarmaksi päätin kuitenkin keskeyttää reissun jo huhtikuussa. Kun asunto oma, niin ei siitä tullut edes lisäkustannuksia. Mitä nyt jouduin ostamaan uuden lentolipun. Minulla on kuitenkin perussairauksia, joiden takia olisin joutunut tulemaan Suomeen kuukauden kuluttua joka tapauksessa. Onneksi on Torreviejassa ystäviä, jotka käyvät tsekkaamassa asunnon silloin tällöin. Ei pelota paluu Espanjaan. Kunhan tilanne rauhoittuu ja lentojen hinnat laskevat taas eläkeläiselle sopiviksi niin matkaan. Ollaan tehty monta vuotta "A-luokan tyttöjen reissuja" Orihuela Costalle. Keväällä ja syksyllä sellainen pidennetty viikonloppu. Ollaan kaikki kiireisiä arjessa ja ne reissut on olleet tosi tärkeitä taukoja töiden ja lastenhoidon keskellä. Niitä tällä porukalla nimittäin riittää. Nyt piti tulla maaliskuun 17. päivä. Onneks ei tultu. Olis ehkä tullu vähän pidempi reissu... Siirrettiin marraskuulle. Ei taideta tulla silloinkaan. Periksi ei kuitenkaan anneta. Ens vuonna kutsuu taas Primark, markkinat ja kauneushoitolat! Se on varma. Kirsi & ryhmä rämä keski-ikä n. 40 v Sotkiko korona koko elämän vai ainoastaan lomasuunnitelmat? Piti lähteä faijan kanssa vaarin luo kesäkuun alussa Orihuela Costalle. Joulusta asti sitä oli suunniteltu. Reissu peruuntui, mutta ei siitä kesäloma menny pilalle. Pääseehän sinne ens kesänä. Tai ehkä jo ennenkin. Vaarihan on siellä aina. Viljami 14 v. Lähdin kotiin Espanjasta vähän kesken kaiken keväällä. Ei korona varsinaisesti pelottanut, mutta alko aika käydä pitkäksi yksin karanteenissa. Nyt on suunnitelmissa yrittää jo ennen joulua päästä katsomaan kesän aikana remontoitua kylppäriä. Toivottavasti suunnitelma toteutuu. Ystävät ja golfkentät odottavat jo. Ja Aurinko! Golffari Minna Olemme miettineet, että tänä syksynä emme lähde Torreviejaan! Kuljemme omalla autolla, joten emme ole riippuvaisia lennoista.Vietimme koko kevään karanteenissa Torreviejassa ja minuun tämä aika teki suuren vaikutuksen. Koin ajan ahdistavana ja pelottavana. Eihän meillä todellakaan mitään hätää ollut, mutta.… Lapset ja myöskin minä tulimme siihen tulokseen, että minä käyn kaupassa ja apteekissa, eläinlääkärissä, muualle ei saanut mennä. Matti kyllä ulkoilutti koirat! Onneksi emme tarvinneet itsellemme terveydellistä hoitoa, olimme onnekkaita. Ajaessani Guardamariin eläinlääkäriin olin ainoa auto liikenteessä, ei tarvinnut miettiä miten ympyröissä ajetaan, siitä vaan, kaikki kaistat sopi. Tullessani pois sieltä näin yhden auton. Aika "kolkko tunnelma"! Mieleni valtasivat kauhuleffat ja olo että olen ainoa ihminen koko Torreviejassa! Kaupassa käynnit olivat aluksi pelottavia, pelkäsin muita, minä sosiaalinen Maggie… Joskus jopa ajattelimme, että emme lähde ajamaan Euroopan läpi, mutta kun laivaliikenne avautui niin lähdimme matkaan. Tämä reissu oli myös erilainen kuin aikaisimpina vuosina. Onneksi meillä oli mukavaa matkaseuraa ja pääsimme onnellisesti Suomen kamaralle! Kesä on ollut lämmin ja ihana, olemme nauttineet ja näin ollen kyllä nyt jää Torrevieja väliin tänä syksynä! Katsotaan mitä alkuvuosi tuo tullessaan... Maggie Pirkko-Hillevi
Uusi Costa Blanca 3/2020 57 E spanjansuomalaisten perinteisessä kesätapaamisessa oli Lahdessa paikalla parisenkymmentä henkilöä torstaina 9. heinäkuuta. Kokoontumispaikkana oli Lahden matkustajasatamassa sijaiseva Kanttiini Risa Robell. Sen erikoinen nimi viittaa rikkinäiseen ropelliin, joka löytyy kanttiinin logosta. Sää oli tapaamisen alkupuolella hieman kolea ja pilvinen, mutta lopulta alkoi aurinko kilvan paistaa osanottajien hymyn kanssa, joten päästiin ottamaan yhteiskuva vielä paikalla olijoista. P aikalla oli mm. Inkeri Jäppinen , joka on yksi Costa Blancan Suomi-Seuran perustajajäsenistä (jäsennumero 4) vuonna 1986. Inkerin haastattelu on luettavissa Suomi-Seuran tiedotuslehdestä n:o 4/2016, joka löytyy Uusi Costa Blanca -lehden välistä sivuilla 32–33: www.lehtiluukku.fi/lehdet/costablanca/04-2016/131399.html Lahdessa oli läsnä myös Reijo Kanninen , joka on yksi kolmesta näiden Lahden tapaamisten ideoijista vuodelta 2006. Tämänkertainen tapaaminen Lahdessa oli siten jo viidestoista! Saatiin tavata myös Pentti Malinen , joka on runsas vuosi sitten Costa Blancalla perustetun suomalaisen yrittäjäyhdistyksen käynnistäjä. Torreviejan maineikasta Ratto-Tallia edustivat Eero Käyhkö ja Seija Finsk . Koronapakolaisena Costa Blancalla Pääsimme vaimon kanssa livahtamaan tänne Norskilla Oslon kautta. Lennoilla oli niin vähän väkeä, että jatkuneeko. Hki-Oslo oli vain 45 ja Oslo-Alicante 29. Koneeseen olisi sopinut 180. Listahinta päälle 400, meillä kevään peruutetun lennon siirtona entinen halpalippu. Tulimme tänne katsastamaan tyhjillään 6 kk olleen asuntomme ja parkissa olleen auton. Jäämme talveksi, jos kiinanrutto sallii. Jos tilanne äityy mahdottomaksi, niin ajamme autolla Suomeen ja rekisteröimme sen siellä suomikäyttöön. Lähtö tietysti arvelutti. Tiedotusvälineet lietsoivat pelkoa. Viisi kertaa rauhanturvajoukkoihin lähteneen sotivien osapuolten väliin ja sielläkin hyvin selvinneenä, valoi rohkeutta koronavaarastakin selviämiseen. Ruttoa on väisteltävä Suomessakin. Täällä myös. Halaamiset on halattu, tungokseen ei pakkauduta. Maski päässä voi myös syödä. Toisten koskemiin pintoihin ei kosketa. Niissä voi olla pommi. Kaupassa käydään vain kerran viikossa, pakkasesta sulatellaan sitten tuoreenoloista evästä ja kokataan itse. Ravintolaan emme uskalla mennä. Onneksi asumme lähellä maaseutua väljällä alueella joten ulkoilemaan pääsee sitruunametsiköiden huoltoteille pyörällä. Altaalle menemme vai silloin kun siellä on reilusti tilaa. Valitettavasti kiinanruton vuoksi uusi elämäntapa voi hävittää monen suomalaisen yrityksen. Karaokebaareihinkaan ei ole asiaa. Laulaminen sinkoaa koronapölyä kuin aivastaminen. Asiakkaita voi olla normaalia vähemmän ensi talvena. Moni jää Suomeen lumitöihin talveksi. Sijoitusvuokraaminen ei lyö leiville ja asuntojen välittäminen on sitkasta. Milloinkahan hinnat romahtavat? Persiaaneja tulee olemaan enemmän kiinni kuin aikaisemmin. WC-pönttöjen ja pesualtaiden hajulukot voivat kuivua ja viemärin haju leviää taloon ja viemäritorakat valtaavat asuntoja ellei lähtiessä ole älytty laittaa elmukelmua päälle suojaamaan haihtumista. Voi olla, että korona tulee muokkaamaan yhteiskuntia enemmän kuin sodat. Elinkeinoelämä muuttuu radikaalisti. Mitä uusia mahdollisuuksia siitä avautuneekin? Korona aikoo vaivata pitkään. Rokotteistakin on vielä isoja kysymyksiä. Alati muuntuvan kiinanruton kanssa on vaan elettävä. Vaikka sitten erakkona. T apaamisessa vaihdettiin vilkkaasti ajatuksia monenlaisista aiheista vapaamuotoisessa keskustelussa. Päätettiin järjestää kokoontuminen myös ensi vuonna. Ajankohdaksi sovittiin torstai 8.7.2021 klo 13 ohjelman ja lounaan merkeissä lahtelaisessa Ravintola Lokissa. E spanjansuomalaisten tapaaminen Turussa oli elokuun 18. päivä Panimoravintola Koulussa. Paikalla oli noin kolmekymmentä osallistujaa. Vapaamuotoisen keskustelun päätteeksi sovittiin, että Turussa tavataan seuraavan kerran ensi vuonna 18. elokuuta klo 14. Paikkana edelleen sama ravintola. RTveteraani Lahti 9.7.2020 Espanjansuomalaisten kesätapaamisia 2020
Uusi Costa Blanca 3/2020 58 O lemme eläkkeellä oleva pariskunta, Sirpa ja Mauri, ja Torrevieja on tullut tutuksi muutamilla lomamatkoilla, ja parilla 3–7 kuukauden oleskelulla. Muutimme pysyvästi viime lokakuussa Torreviejaan, aivan uuteen asuntoon, josta teimme ostopäätöksen tammikuussa 2019. Suomesta myytiin kaikki; sen verran irtainta tuli mukana, mitä henkilöautoon mahtui. V iime keväälle oli suunniteltu muutamia ystävien käyntejä täällä, ja varsinkin Maurin 65-vuotisyllätysjuhlat juuri lockdownin alettua. Ystävät Suomesta eivät tulleet, juhlat tietenkin peruttiin, koska ravintolat suljettiin. Meidän piti lähteä 19.3. viikon matkalle Teneriffalle. Siellähän oli jo silloin uutisoituja koronatapauksia, joten peruimme lähtömme. Hotelli ei vaatinut maksua peruutuksesta. Vuelingiin lennot olimme varanneet eSkyn kautta. Menolennon peruimme itse, paluun Vueling. Korvaukset Koronan aikaan T orrevieja odottaa, paikka rakas. Aurinko ja rannat, aina ikävä takas. T aidetta, musiikkia, retkiä. Lämpimiä, yhteisiä hetkiä. L uonnonpuistoja, kivoja pikku katuja. Meri, järvet, kaikki, kaikki kuin satuja. niistä ovat edelleen saamatta. T untui uskomattomalta, ettei voinut mennä ulos, eikä yhdessä kauppaan. Alkuun Mauri kävi kauppareissulla, välillä autollakin, jos oli enemmän tuotavaa. Sirpa yritti jumpata kotona, tosin aika vähäiseksi se jäi. Villasukkia syntyi kovaa tahtia, ja ristikkolehdet täytettiin pian. Oli vielä silloin keväällä sen verran sopiva lämpötila, että koko päivän voi istua parvekkeella. Kun kadulle ei ollut menemistä, keksimme ison, lähes tyhjän autohallimme. Siellä kävelimme 150 metriä pitkää suoraa edestakaisin jopa niin, että matkaa kertyi 3–6 kilometriä. K un ulkoilu vapautui, teimme aamuisin 3–5 kilometrin lenkkejä, mutta silloinkin piti pysyä kilometrin päässä kotoa, ja noudatimme annettuja ikärajoituksia. Kävelimme aina Curan rantaan, ja toivoin, että jonain aamuna voisin vielä lenkin päätteeksi pulahtaa mereen. Se aikakin koitti, mutta alkoi jo olla niin kuuma, ettei voinut ensin käydä lenkillä. H einäkuun aikana, ja varsinkin nyt elokuussa, huomaa selvästi, miten väkeä on tullut enemmän kaupunkiin. Aiemmat tyhjät kadunvarret ovat täynnä autoja, varsinkin Curan rannan kapasiteetti on täynnä ennen klo 10. M eidän piti lähteä Suomeen heinäkuun loppupuolella ajaen Euroopan läpi autolla. Tämä tilanne vesitti suunnitelmamme, ja olemme olleet koko kesän täällä. Ei meillä mitään pakollista asiaa Suomeen olisi ollut, joten ei tässä mitään ongelmaa ole. Nyt mennään näillä olemassa olevilla merkeillä, ja katsotaan ja toivotaan, että tilanne rauhoittuu niin, että muuttolinnut pääsevät palaamaan talven viettoon Torreviejaan. Terveisin Sirpa ja Mauri Torrevieja odottaa Sakari Holmberg