• N U O RTEN L EH TI N U O RI LLE #40 1/08 6.3.2008 12. VUOSIKERTA ISSN 1455-2574 A KENiIASS J O U LU aa! ra e demok Vaadimm t A yLOyLäITA I H A N li nä tt ä mea ty Miltä pra elijan silmin? pukuomp SIAK AS SUURI A TESTI! PALVELU LLÄ ISE IHM ON W W W.CURLY.FI ... EUS OIK WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 1
• Sisällys CURLY #40 LIIAN TIUKAT RAJAT LUOVAT TUNNELMAN, ETTÄ NUOREEN EI LUOTETA JA NIITÄ TEKEE KIUSALLAKIN MIELI RIKKOA. 20 3 4 6 8 9 10 12 14 16 18 20 20 22 23 24 26 27 28 30 31 Pääkirjoitus Silppuri Teatterin ammatit Curlyn toimitusryhmä vierailulla Helsingin kaupunginteatterissa Ekologiapalsta: Maailman parantamista Valokuvausopiskelijan elämää Ihana lolita Lolita-tyyli ompelijattaren silmin Poikki! Näyttelijät kertovat, mitä lyhytelokuvaprojektin aikana tapahtui Suuri asiakaspalvelutesti Minkälaista palvelua sinä vaadit? Kenian demokratiaa Poliittinen reportaasi Afrikan mantereelta Rakastettu ja trendikäs Soundi ­ jo vuodesta 1975 Haastattelussa Soundi-lehden päätoimittaja Timo Kanerva Kysy nuorelta, nuori vastaa Hullunhauska palsta, jossa lauotaan elämän totuuksia Ennakkoluuloja GAF ­ ei voi lähteä ellei ole tullut Esittelyssä bändi nimeltä GAF Elokuva- ja levyarvostelut Curly-sarjikset Kännikapinaan! Sekoile selvin päin Curly-gallup + Ääni Curlyn historiasta Jatkisnovelli Forever Yours Toiminnanjohtajan terveiset + Curlyn toiminta Pukeutumiskoodi: ROCK 10 2 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI 8 12 31
• PÄÄKIRJOITUS 6.3.2008 12. vuosikerta ISSN 1455-2574 Kiusaus Vaikka olen luonnostani positiivinen ihminen, on yksi asia, jota en voi sietää: kiusaaminen. Vihaan sen kaikkia miljoonia eri muotoja: nälvimistä, vähättelyä, pilkkaamista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, mukahauskaa vitsailua, seksuaalista häirintää ja niitä muita. Olin kai 9-vuotias, kun luokallani ollut poika kertoi kovaäänisesti, kuinka hän oli ensikertaa minut tavatessaan kuullut sukunimeni väärin. Maija Pulska. Niin hän oli kuullut. Maija Pulska. Lisäksi hän sanoi, että oli ajatellut nimen sopivan minulle hyvin, koska olin niin isokokoinen. Tuo poika oli aika cool ja juttu oli kaikkien kuulijoiden mielestä hirvittävän hauska. Myös minä nauroin sille, vaikka oikeasti minuun sattui. Olin älyttömän loukkaantunut, surullinen, vihoissani ja janosin kostoa. Myöhemmin saatoin vähän varoa syömisiänikin, jotta en olisi lihava, vain tuon tarpeettoman kommentin takia. Vieläkin häpeän tuota tilannetta, vaikka jälkikäteen ajateltuna tapaus oli aika mitätön. Eikä tuo ole suinkaan ainut kerta kun minua on kiusattu. Olen myös itse kiusannut muita, erityisesti peruskoulussa. Olen ennen kaikkea nimitellyt, töninyt ja nauranut toisten kustannuksella. Olen potkaissut veljeäni munille ja kerran löin yhtä poikaa naamaan, kun hän oli heittänyt kaveriani mädällä omenalla. Kiusaamalla luulin hoitavani omaa pahaa oloani, mutta joka ikinen kerta kiusaamisesta tuli entistä kurjempi olo. Alakouluikäisenä se saattoi itkettää ja yläkouluikäisenä ottaa päähän muuten vaan. Lukiossa aloin vihata kiusaamista, enkä enää kiusannut ketään, ainakaan toivottavasti. Väitän, että jokaisella ihmisellä on kokemuksia kiusaamisesta. Vähintäänkin jokainen on ollut sivustakatsojana tilanteessa, jossa jotakuta on kiusattu. Jopa kansanedustajat kiusaavat toisiaan! Tämän lehden teemana on ihmisen oikeus ja vastuu. Saattaa kuulostaa naiivilta, mutta yhden asian olen oppinut kotoa ja se on se, ettei keneenkään saa koskea, jos toinen ei sitä halua. Koskemisen voi ajatella tarkoittavan myös henkistä koskemista. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja toisilta rauhassa silloin kuin sitä haluaa. Mutta jokainen on myös tavalla tai toisella vastuussa omien lähimmäistensä hyvinvoinnista. Ja lähimmäisellä tarkoitetaan kaikkia; luokkakavereita, naapureita, tuttavia ja jopa bussissa viereen istuvaa muukalaista, ei vaan parasta ystävää ja äitiä ja iskää. Kiusaamiseen puuttuminen on monessa tilanteessa vaikeaa, monimutkaista, noloa tai vaarallista, mutta mahdotonta se ei ole! Miksi niin monia ihmisiä silti kiusataan päivittäin? Olen sitä mieltä, että ihmisten oikeuksien puolesta kannattaa riskeerata oma maine tai selkänahka. Tästä pääkirjoituksesta tuli surullisempi kuin olin ajatellut, mutta ehkä ymmärrätte nyt, miksi kannen pelle ei hymyile. Nuorten lehti nuorille Ilmaisjakelulehti Tätä numeroa jaetaan nuorisotyöntekijöille Allianssi-risteilyllä, suorapostituksena lehden tilaajille, nuorisotaloille sekä Helsingin kaupungin kirjastoihin. Curly-lehti on Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen. Päätoimittaja: Maija Puska 041-5336541 maija.puska@curly.fi Toimitus numerossa 1/08: Liisa Ahonen Mikaela Hellman Mirjam Hänninen Susanna Juola Milla Kamppi Maiju Konola Enni Lehtovaara Satu Lindgren Inka Manninen Pauliina Marjanen Paula Niemikaija Veera Nivalainen Kinja Pakarinen Saija Puumalainen Sanna Raita-aho Lilja Rintamäki Elisa Ruuhijärvi Nora Sorsa Rosa Suominen Joonas Tanskanen Petri Voutilainen Lehden ulkoasu: Topias Rajajärvi Kannen kuva: Janette Hautaluoma Toimituksen osoite: Larin Kyösti tie 7, 00650 Helsinki Toiminnanjohtaja: Ira Kinnunen 041-5336542 ira.kinnunen@curly.fi Puheenjohtaja: Kaija-Leena Sinkko kaija-leena@sinkko.pp.fi Painopaikka: Hämeen Paino Oy, Forssa www.sanomapaino.fi Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä, eikä palauttamisesta ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curly Mediaan tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutus- ja jakelutavasta riippumatta. Maija Puska Päätoimittaja WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 3
• ...silppuri KÄRKKÄIN BLOGI K olmekymppinen näyttelijänurallaan epäonnistunut Parez Hilton kirjoittaa Los Angelesissa julkkisblogia, jota seurataan ympäri maailmaa. Päiväkirja koostuu paparazzikuvien lisäksi hänen kärkkäistä kommenteistaan. Hän myös keksii supertähdille lisänimiä. http://perezhilton.com/ MILLAINEN ON UNELMATYÖPÄIKKA, OPISKELIJA? iran aikuislukiossa opiskeleva Jonna Kinnari etsii unelmakesätyöpaikkaa. "Haen kaikkiin avoimiin työpaikkoihin, jonne koulutukseni ja taitoni riittävät. En ollut viime vuonna töissä, vaikka lähetinkin hakemuksia useampaan paikkaan. En E ollut silloin vielä täysi-ikäinen. Unelmissa siintää sisätyö, koska Suomen kesät eivät ole pakosti suotuisia. Ulkona ei ole kiva työskennellä vesisateessa." PSST! NÄIN VIETÄN UNELMAVAPAAPÄIVÄN... Muistathan aloittaa kesätyöpaikan etsimisen. Parhaat työpaikat viedään käsistä saman tien. Uranus.fi -nettisivuston kautta löydät vinkkejä hakemuksen tekemiseen ja ansioluettelon laatimiseen " B Haluaisin nukkua aamulla pitkään. Päivällä lähtisin kaupungille shoppailemaan. Kaupoissa ei saisi olla kauheita ruuhkia. Illalla voisin mennä ulos ja rentoutua," Koillis-Helsingin lukion opiskelija Sanna pohtii. MUHKEIN LAUKKU TARKASTELUSSA ig Brother -kilpailuun osallistunut Maxine Frisk osti laukun alkujaan äidilleen syntymäpäivälahjaksi viisi vuotta sitten. "Laukkuni sattui menemään rikki, kun kävin perheeni luona. Onnistuin myöhemmin kähveltämään tämän itselleni varalaukuksi." Maxine laskee äkkiseltään omistavansa jopa 40 laukkua. Kyse on jo keräilystä, sillä käytössä on kerrallaan vain harvat ja valitut. "Kallein ostamani laukku maksoi 170 euroa, mutta peruskäyttöön menevästä tuotteesta olen valmis maksamaan 30 euroa. " Maxinen unelmalaukku sisältää useita taskuja eikä vioita selkää. "Oli se sitten pieni tai suuri, niin saan sen aina täyteen tavaraa." Laukun tarkka sisältö: Lompakko Avaimet Huulikiilto Huulirasva Huultenrajauskynä Trippimehu Pompula Hakaneula Viron kruunuja Pikaruokaravintolan kuponkeja WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 5
• TEKSTI: PAULIINA MARJANEN & KINJA PAKARINEN I KUVAT: INKA MANNINEN JA ROSA SUOMINEN Teatterin ammatit Curlyn toimitusryhmä vieraili Helsingin Kaupunginteatterissa. Vierailun tarkoituksena oli selvittää, minkälaisten ammattien edustajia teatterikoneiston pyörittämiseen tarvitaan. Kierroksen aikana ihastuimme teatterin sokkeloisiin käytäviin ja tarpeistonhoitaja Juhani Rytkölään. 6 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• TAJUSIMME HETI, ETTÄ NÄYTTELIJÄN TYÖ VAATII PALJON ROHKEUTTA JA ITSEVARMUUTTA. li alkutalven ilta, kun kävelimme kohti Helsingin Kaupunginteatteria. Meille oli luvattu kierros läpi sokkeloisen teatterin. Saavuimme teatterille kello 16.30. Oppaaksemme osoittautui teatterin hauska tarpeistonhoitaja Juhani Rytkölä. Mutta mitä tarpeistonhoitajan tekee? Rytkölä kertoi meille, että tarpeistonhoitajan toimenkuvaan kuuluu kaiken lavastuksen irtaimiston, eli rekvisiitan suunnitteleminen ja toteutus. Juhani kertoi joutuneensa uransa aikana toteuttamaan kaikennäköisiä kummallisuuksia, esimerkiksi leijonan ulostetta ja tanssivia natsipuluja. Tarpeistonhoitajan työssä ei todella saa olla mielikuvitukseton. /// CURLY-KOLUMNI /// TEKSTI JA KUVA: PAULIINA MARJANEN Saa valittaa! O Markku Kunnari lavastemaalari Mitä työtehtäviä työhösi kuuluu? Ennen kaikkea työhöni kuuluu roudausta ja seinien maalaamista. Joidenkin näytelmien lavasteisiin saattaa kuulua esimerkiksi 25 näyttämökuvaa, joista osa on maisemia tai dekoratiivisia maalauksia. Minä maalaan ne kaikki. Miten ajauduit alalle? M Teatterijekkuja ja Mikko Kivisen mekko Kierroksen alkajaisiksi Juhani jakoi meille neliönmuotoiset paperinpalat. Niihin saimme kirjoittaa kysymyksiä ja asioita, jotka olivat teatterissa mielenkiintoisimpia meille itsellemme. Myöhemmin paperi osoittautui olevan risiinipaperia, teatterin lavastukseen käytettävää vahvaa paperia, joka ei repeä millään. Juhanikin sai hyvät naurut meidän yrittäessämme repiä paperilappuja palasiksi. Pääsimme katsomaan muun muassa teatterin mahtavaa kangasvarastoa, jossa seinät ja hyllyt olivat täynnä mitä erilaisimpia kankaita. Näimme pukusuunnittelijan ja peruukintekijän huoneet. Tiesittekö, että peruukit tehdään kuten ryijy, pari hiusta kerrallaan? Mahtaa olla aika paljon työtä! Kävimme myös valtavassa pukuvarastossa, jossa oli hyllyittäin kauniita ja hassuja kenkiä ja liikaa vaatteita laskettavaksi. Näimme jopa mekon, jota Mikko Kivinen käytti musikaalissa Hairspray. Helsingin Kaupunginteatterista voi kuulemma myös vuokrata upeita pukuja esimerkiksi vanhojentansseihin! No, kävin 90-luvulla Kuvataideakatemian ja valmistuin kuvataiteilijaksi. Jossakin vaiheessa tutustuin lavastajiin ja tein joitakin lavastehommia ja sitten muutaman vuoden keikkailun jälkeen päädyin tänne töihin. Mikä on parasta työssäsi? Parasta on säännöllinen työaika, käsillä tekeminen ja se, että näkee mitä tapahtuu ja mitä konkreettista oman työn tuloksena syntyy. Minkälaisia neuvoja antaisit nuorelle, joka unelmoi ammatistasi? Täytyy tykätä tekemisestä muuten tällaiseen työhön voi väsähtää. Tämä työ vaatii myös paljon kärsivällisyyttä. Opetteluun menee paljon aikaa ja siihen, että tottuu tekemään työnsä nopeasti. Lavalla Teatterin ompelimossa taitavat ompelijat loihtivat kankaista ihania asuja. Siinä lienee työ, jossa saa ainakin vaihtelua. Nähtyämme tämänkin, jatkoimme matkaa läpi teatterin. Pääsimme käymään varastossa, jossa oli mitä kummallisimpia Juhanin toteuttamia tavaroita. Näimme muun muassa hienon esiintymisasun, joka oli tarkoitettu kanalle! Lisäksi tapasimme lavastajia, ja pääsimme käymään lavalla ja näkemään teatterin näyttelijän silmin. Se oli pelottavaa se. Tajusimme heti, että näyttelijän työ vaatii paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. Meille iski ramppikuume jo ilman yleisöä! Kaupunginteatterissa olisi riittänyt nähtävää vaikka millä mitalla. Teatterissa työskentely on varmasti hauskaa ja vähän erilaista joka päivä. Teatteri on valtava koneisto. Vielä kierroksen jälkeenkin jäimme miettimään teatteria, sen sokkeloisia käytäviä ja hauskoja työntekijöitä. Siinäpä vasta olisi paikka tehdä työtä. Sanna-June Hyde näyttelijä Miksi ryhdyit näyttelijäksi? Harrastin pienenä tosi paljon teatteria ja suvustani löytyy paljon musiikin kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Näyttelemisestä tuli ammatti tosi luonnollisesti. Mikä on parasta työssäsi? Tällaiset hetket (Sanna nauraa). Työ on niin vaihtelevaa. Saa tehdä monien ihmisen kanssa töitä. Aina kun alkaa uuden näytelmän harjoitukset, mukana on uusia kasvoja, ihmisiä joita ei tunne. Ja se, että saa koko ajan pelleillä, se on ehdottomasti tärkeää. Jos on kiinnostunut alasta, niin minne kannattaisi hakeutua opiskelemaan? illoin olet valittanut viimeksi? Itse valitan jatkuvasti, pikkuasioista. Aina kaakao on liian kuumaa. Aina on liikaa tai liian vähän tekemistä. Ei vaan voi tyytyä mihinkään. Onko valittamisessa sitten jotain väärää? Eihän siinä periaatteessa ole. Kyllä ihminen saa valittaa aina, jos joku ei mene oikein ja hyvin. Valittamisessa täytyy kuitenkin olla myös tarkka. On ikävää korjailla asiaa, kun on valittanut huomaamattaan väärälle henkilölle väärästä asiasta. Itse minulle käy valitettavasti turhan usein klassisia valitusmokia. Kuten tilanne, jossa sanoo pahaa esimerkiksi jostain vaatteesta, niin kuin 'Hyi, kylläpäs tuollaiset paidat ovat rumia!' Ja ennen kuin ehtii enempää valittaa, huomaa ystävän paidan olevan tismalleen samanlainen, mutta erivärinen. On sitten kiva sössöttää jotain anteeksipyyntöjä siinä kaverin vihaisen mulkoilun alla. Sama asia pätee koenumeroihin. Saa itse kokeesta 8 ja kaveri saa 7½. Sitten kun siitä numerosta valittaa, niin kaveri loukkaantuu. Siinä vaiheessa tulee syyllinen olo ja on pakko ruveta selittelemään valitustaan esimerkiksi sillä, että odotti saavansa 10 tai että luki kokeeseen koko viikon. Vanhemmat eivät pidä valituksesta. Heidän mielestään se on väärin ja epäkunnioittavaa muita kohtaan. Heidän mielestään valittava lapsi on hemmoteltu lapsi. Ainakin useimmiten. Myönnän kyllä valittavani turhan usein, turhista asioista. Mutta kyllä hekin valittavat. Omaa valitustaan ei lähes huomaa, se vaan lipsahtelee vahingossa. Monet asiat voi sanoa valittamalla, tai valittamatta. On ihmisestä kiinni kummin hän ne mieluiten sanoo. Kaverin tai vanhemman vihaisesti mulkoilevan katseen alla uskon, että tällä kertaa valitin turhasta. Hetkellisesti tunnen häpeää, kuinka voinkaan olla tämmöinen valittaja! Pyydän anteeksi, vaikken välttämättä sitä tarkoitakaan. Ajattelen, että olihan minulla oikeus valittaa. Vaikka asiat eivät oikeasti olisi huonosti, on minulla silti oikeus valittaa, purkaa pettymystäni ja ärtyisyyttäni. Vilpittömän anteeksipyynnön jälkeen ystävän tai vanhemman vastaus on useimmiten: 'Ei se mitään!'. Huh, selvisin tästäkin pinteestä! Valittaja on se, joka kurkottaa tähtiin. Ei siinä ole mitään väärää, että haluaa vain parasta ja että valittaa huonommasta! Pian löydän uutta valitettavaa. Kauhea nälkä! Vaikka Englantiin. NÄIMME JOPA MEKON, JOTA MIKKO KIVINEN KÄYTTI MUSIKAALISSA HAIRSPRAY. P SST! Helsingin Kaupunginteatterin toiminta nykyisessä rakennuksessa Eläintarhanlahdenrannalla alkoi syksyllä 1967. Kaupunginteatteri toimii osittain maan alla ja sulautuu siksi ympäristöön. Teatterilla on myös ruotsinkielinen osa ja monta näyttämöä. Helsingin Kaupunginteatteri kuuluu ainoana suomalaisena teatterina Eurooppalaiseen teatteriyhteisöön (ETC). Järjestössä on mukana yli 30 jäsenteatteria yhteensä yli 20:sta Euroopan maasta. Helsingin Kaupunginteatterin nettisivut löytyvät osoitteesta www.hkt.fi. WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 7
• MAAILMAA PARANTAMASSA TEKSTI: ELISA RUUHIJÄRVI I KUVAT: JARI PELTORANTA Roska päivässä ­liike on ympäristöstä huolehtimista ja muista välittämistä; moni ei ajattele pulloa kallioon rikkoessaan seurauksia, jos vaikka koira kävelee lasin päälle. Roskaliike on osa maailmanparannusta siinä missä "isompien" ympäristöliittojen rahankeräyksetkin. KAIKKI ALKOI TÖÖLÖSTÄ Vuosituhannen alussa toimittaja Tuula-Maria Ahonen oli tyttäriensä kanssa Hietaniemen rannalla viettämässä tavallista iltapäivää. Hietsu on jo lähes surullisenkuuluisa lasinsiruistaan ja tupakantumpeistaan. TuulaMaria perheineen tajusi, että asialle täytyisi tehdä jotain. Hän kirjoitti asiasta Helsingin Sanomien mielipidepalstalle, jotta rannalla järjestettäisiin siivoustalkoot. Kun kukaan ei vastannut, oli pakko ottaa ohjat omiin käsiin, ja näin syntyi Roskaliike. Liikkeen idea on siis kerätä maasta ainakin yksi roska joka päivä ja viedä se roskiin sekä haastaa uusi ihminen mukaan liikkeeseen. Yksinkertaisuudessaan nerokas liike levisi toisen periaatteensa avuin ympäri maailman, ensiksi internetissä ja sen jälkeen puskaradiossa, ja lehdissä, Joka päivä jäseniä tulee lisää. On mahdoton sanoa, paljonko meitä nytkin jo on. Itse kuulin Roska päivässä -liikkeestä ensimmäisen kerran marras-joulukuussa 2006. Sain hommaksi kirjoittaa Töölöläinen -kaupunginosalehteen jutun Tuula-Maria Ahosen vierailusta koulullamme. Suostuin mukaan arvaamatta seurauksia; jo samana iltapäivänä, kun Ahonen oli koulullamme käynyt, huomasin kiikuttavani jonkun muun roskaa roskikseen. Olin siis mukana liikkeessä, enkä ollut huomannut edes koko asiaa! tumppitalkoot Hietsussa, matkatuhkakuppien mieletön suosio, itsenäisyyspäivän haaste, joka luettiin myös monissa kouluissa... Nämä olivat vasta esimerkkejä. Kesän lopussa minäkin pääsin taas kantamaan korteni kekoon hieman suuremmassa näkökulmassa katsottuna (vaikka pidänkin päivittäistä roskienkeruuta ehdottomasti tärkeämpänä). Demi -lehdestä soitettiin minulle ja pyydettiin Roskaliike-aiheista haastattelua. Suostuin, ja haastoin samalla kaikki lehden lukijat mukaan liikkeeseen. Sain hieman paikattua olematonta haastehistoriaani Demin 20 000 lukijan avulla. Toivottavasti edes joku tarttui mukaan haasteeseen. Tasan kolme viikkoa myöhemmin Tuula-Maria tuli taas koulullemme kertomaan liikkeestä, tällä kertaa vain seiska- ja yhdeksäsluokkalaisille. Hän pyysi minua mukaan puhumaan ja tilaisuus osoittautui ihan hyväksi kokemukseksi, vaikka emme olleet edes jutelleet aiemmin Tuula-Marian kanssa kasvokkain. Sain luvan lähteä muillekin kouluille joskus. Siispä viime marraskuussa lähdin Oulunkylän yhteiskoululle ja kahdesta erillisestä keikasta selvittiin niistäkin kunnialla. Matkatuhkiksia meni taas paljon. Jotkut veivät niitä perheenjäsenille ja muille kavereillekin. Lupasin tulla seuraavallekin kouluvierailulle, jos koulumenot antaisivat periksi. Siellä nähdään! VIERAILUJA Vuosi 2007 oli hyvää aikaa Roskaliikkeelle. Liikkeen nettisivujen ajankohtaisosioon on kirjoitettu vuoden aikana mm. näistä aiheista: lisää julkkisjäseniä (kuten Aira Samulin ja Jorma Uotila), Kissa kalliolle -projekti, EI NIIN PIENI JUTTU Kun Roskaliikkeelle myönnettiin marraskuussa kunniamaininta vapaaehtoisliikkeiden palkitsemistilaisuudessa, olin sielläkin mukana. Mukana oli myös toinen roskaliikkeeseen kuuluva Diego, 14, Tuula-Maria ja hänen miehensä. Tilaisuus osoittautui loppua kohden yllättävänkin lämminhenkiseksi ja haastoimme monia paikallaolijoita mukaan liikkeeseen. Mikä Roskaliikkeessä sitten on niin hienoa? Deep Vein ­yhtyeen rumpali Lende, 16, käsittää asian näin: "Se periaate on hienoin asia. Roskien kerääminen on tavallaan niin pieni juttu, mutta ajatus on suuri. Roskaliike on konkreettista maailmanparannusta." Niinhän se on: pienessä teossa voi asua suuri henki ja ajatus. Ehkä jonakin päivänä Roskaliike tekee itse itsensä tarpeettomaksi ­ kun roskia ei enää ole, roskien kerääjätkin voivat jo hurrata ääneen. Tähän kuitenkin mennee vielä aikaa, vaikka esimerkiksi viime vappu oli Kaivopuiston puhtain moneen vuoteen. "Helsinki säästäisi miljoonia euroja, jos ihmiset eivät potkiskelisi roskiaan mäkeen vaan veisi ne roskikseen. Samalla tässä torjutaan ilmastonmuutosta", Lende kertoo vielä. Jäsenmaksuja tai ilmoittautumispaikkaa ei Roskaliikkeellä ole, koska se on nimenomaan sydämen ja omantunnon liike. Mikset siis liittyisi jo tänään mukaan kohti puhtaampaa maailmaa? Lisätietoa: www.koti.welho.com/jpeltora/roskaliike.html "YKSINKERTAISUUDESSAAN NEROKAS LIIKE LEVISI TOISEN PERIAATTEENSA AVUIN YMPÄRI MAAILMAN, ENSIKSI INTERNETISSÄ JA SEN JÄLKEEN PUSKARADIOSSA." 8 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• Valokuvausopiskelijan elämää Osa 1: Luokkakuva KUVA: HANNELE RANTA Tällä palstalla seurataan 16-vuotiaan Maijun valokuvauksen opintoja Jyväskylän ammattiopiston kulttuurin ja hyvinvoinnin yksikössä Petäjävedellä. Maiju on ensimmäisen vuosikurssin opiskelija ja asuu asuntolassa koulun vieressä. len Maiju ja opiskelen valokuvausta. Harrastan kavereiden kanssa oleilun ja kameranrääkkäämisen lisäksi kirjoittamista ja fanitan yli kaiken 50-lukua ja Pariisia. Tykkään pelata Twisteriä ja Monkey Snow Fightia ja hengailla koulussa ja sen ulkopuolella. Välillä käyn ratsastamassa kotona pohjoisessa. Mitä kouluun tulee, niin meillä on koulussa tapoja. Yksi pahimmista on ihmisten poissaolo. Luokallamme on 13 opiskelijaa ja yhtenä päivänä melkein kaikki saattavat käväistä koulussa, mutta toisina päivinä tunneilla näyttäytyy vain kolme oppilasta. Tästä pääsemme aiheeseemme luokkakuva. Koulumme aulassa on punainen iso kulmasohva, jossa me tykätään hengata luokkakavereiden kanssa aina kun haetaan (tai no, ei haeta) inspiraatioita ja ideoita kuvaustehtäviin tai muihin asioihin. Siihen sohvalle me ollaan juurruttu ja siitä meidät aina löytää. Sillä sohvalla otettiin eilen luokkakuva. Yleensä sohvalla löhöilee 2-6 ihmistä kerrallaan, mutta eilen kaikki 13 änkeytyivät O samalle sohvalle. tavallisesti luokkamme levittäytyy ympäri koulua: pimiöön, valokuvaluokkaan, atk-luokkaan ja osa on kämpillä "sairaana" tai vaan puhtaasti lintsaa. Luokkakuvauksen aikana oli uskomatonta nähdä kaikki samassa paikassa ja vielä yhtäaikaa. Silloin tajusin, kuinka suuri meidän luokka oikeasti on. Samalla tuli ilmi meidän luokkahenki. Yläasteella luokallani oli jakautuneet ryhmät, jotka kaikki pysyttelivät omissa oloissaan. Varsinaista luokkahenkeä ei ollut. Nykyisten luokkalaisteni kanssa on helppo tehdä asioita. Kaikkien kanssa tulee useimmiten toimeen ja kuka vaan voi lähteä paikkoihin kenen luokkalaisen kanssa tahansa. Mahtavaa! Edelleen olen sitä mieltä että valokuvaus on minun tulevaisuuteni. "SILLOIN TAJUSIN, KUINKA SUURI MEIDÄN LUOKKA OIKEASTI ON." WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 9
• Ihana lolita TEKSTI: ROSA SUOMINEN I KUVAT: INKA MANNINEN Minna Rinta-Antila, 19, ompelee lolitatyylisiä vaatteita. Hän suorittaa kaksoistutkintoa, eli käy lukiota ja opiskelee pukuompelijaksi samanaikaisesti. Minna perusti nettivaatekaupan noin 1,5 vuotta sitten, ja on tehnyt vaatteitta kahden vuoden ajan. M innan mielestä lolita on nätti tyttö tai poika, yleensä tyttö, jolla on puffihame ja tyylitellysti yhdistetyt vaatteet ja asusteet. Lolita näyttää sievältä ja käyttäytyy hyvin. Minna oli itsekin lolita, mutta vaihtoi tyyliä muutama vuosi sitten. Lolitatyyli lähti liikkeelle Japanista 1990-luvulla. Se on ottanut vaikutteita Viktoriaanisilta ja Rokokoon aikakausilta. Suomeen tyyli tuli musiikin, animen ja mangan kautta. Japanissa lolitatyyli on yleinen pukeutumistyyli nuorison keskuudessa. Lolitatyylin alalajeja on lukuisia, sillä eri asusteet voivat vaihtaa tyylin kokonaisuutta huomattavasti. Kuka on lolita? Minna mukaan ei ole kaavaa, jonka mukaan tietynlaiset ihmiset olisivat ns. lolitoja. Kaikki voivat olla, jos haluavat. Kun Minna itse pukeutui lolitatyylisesti, hän kohtasi muutamia ennakkoluuloja: "Sain sen kuvan, että lolitoihin suhtaudutaan kuin he olisivat joitakin pornololitoja. Se voi ainakin vanhemmille tulla ensin mieleen. Ja joskus jotkut saattoivat ihmetellä, miksi pukeuden lasten vaatteisiin." Innostus lolitatyyliin saa yleensä alkunsa samaa reittiä, kuin mitä tyyli on tullut Suomeen. Minnan oma innostus lähti J-rockin kautta ja vähitellen hän alkoi kiinnostua Japanista muu- tenkin ja siinä sivussa tuli lolitatyyli. Siinä jokin oli Minna mielestä erikoista, ihanaa ja kaunista. Minna opiskelee myös japanin kieltä. Hän taitaa jo katakanat ja hiraganat, muttei vaikeimpia, kanjeja. Hän toteaa kielen ääntämisen helpoksi ja kielen muistuttavan suomea. Kirjoitusmerkit tosin ovat hieman hankalampia. Minnan mielestä kaunis ihminen on todella tyylikäs. "Näyttää, kuin tyyli sopisi juuri hänelle. Hän osaa kantaa tyyliään ja vaatteitaan arvokkaasti." Vaatteiden valmistus Minnan nettikaupassa on myynnissä mekkoja, hameita ja pieniä asusteita, päärysetteja ja headdressejä ja yksi alushame. Yksittäisen vaatteen ompelussa kestää yleensä 5-8 tuntia riippuen siitä, kuinka paljon kokoa pitää muuttaa tilaajalle sopivaksi ja kuinka vaativa ompelutyö kokonaisuudessaan on. Esimerkiksi mekon tekeminen alkaa suunnittelusta ja kaavojen piirtämisestä, ellei sellaisia jo ole. Palat leikataan kankaasta ja yhdistellään. Perusosaan lisätään lopuksi pitsit, vetoketjut, röyhelöt ja muut koristukset. Ideat vaatteisiin Minna saa suurimmaksi osaksi omasta päästään. Joskus hän saattaa käydä katselemassa japanilaisia brändisivustoja. Vaatteiden materiaalina hän käyttää yleensä peruspuuvillaa, sillä sitä saa monissa eri väreissä. Lisäksi Minna käyttää paljon samettia, josta pitää paljon. Sametti on kalliimpaa kuin puuvillakangas, joten siitä tehdyt vaatteetkin maksavat enemmän. Pitsit Minna tilaa ulkomailta isoissa erissä. Minnan vaatesuosikkeja ovat sametista ja pitsistä valmistetut keepit. Keeppi on noin käsivarsien puoleen väliin yltävä viittamainen lämmike. Se voidaan neuloa tai valmistaa kankaasta. Minna harmittelee, ettei voi käyttää keeppejä, koska ne eivät sovi hänen nykyiseen tyyliinsä. Minna kannattaa vaatteiden kunnollista huolittelua: "Ensin kannattaa hankkia ompelukone ja saumuri, jolla vaatteet saa ommeltua siisteiksi ja kestäviksi. Käsin ommellusta lopputuloksesta voi tulla ihan hieno ja nätti, mutta laatu jää huonoksi. Kaavoista kannattaa ottaa vähän selvää. Ja totta kai perusasiat, niin kuin se, että ompelee suoraan, on hyvä osata. Kannattaa myös käyttää kankaissa niiden värisiä lankoja, niin tulee siistiä jälkeä. Ja jos haluat tehdä lolivaatteita, käytä hyviä materiaaleja!" Mitä on Cosplay? Minna selittää cosplayn roolipukeutumisena: "Cosplay eli costum play tai roolipukeutuminen on sitä, että ihminen pukeutuu joksikin hahmoksi johonkin tapahtumaan. Aiemmin hahmot rajoittuivat anime- ja mangahahmoihin. Nyt roolipelaus on tavallaan laajentanut aluettaan ja tapahtumissa näkee J-rock cossaajia. Myös joitakin länsimaisia artisteja cossataan, esimerkkinä Marilyn Mansonia." Minna on itse pukeutunut kahdesti, mutta lopetti, koska hän ei jaksa aina esimerkiksi kasvattaa hiuksiaan. Silloin hän ei voisi pukeutua päivittäin nykyiseen tyyliinsäkään. 10 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• TUNNISTA ERI LOLITATYYLIT Gothic lolita Tämä tyyli on todennäköisesti suosituin lolitatyyli. Väriskaala on perinteisesti musta-valkoinen, mutta muutamissa tapauksissa voi myös nähdä muita tummia värejä. Tyyli muistuttaa paljon Sweet lolitaa, usein vain värit ovat erilaiset. Länsimaalaisilta goottityyleiltä lainataan joissain tapauksissa mm. ristejä ja huntuja. Niiden avulla luodaan persoonallinen tyyli. Tyyli on tavallaan Sweet ja Gothic lolitan välimuoto. Kuro ja Shiro Lolita Kuro lolita on kuten muutkin, mutta täysin musta. Kurololitaan pukeutunut henkilö tavataan yleensä kokonaan valkoiseen pukeutuneen shirololitan kanssa. Kokonaan valkoista asua on hieman vaikea toteuttaa, sillä lopputuloksesta tulee helposti mieleen kermakakku, mikä ei ole kovin imartelevaa. Jos tulos on kuitenkin onnistunut, shirololita on hyvin kaunista. Sailor Lolita Jo nimensä perusteella tunnistettavassa tyylissä otetaan mallia vanhanajan merimiesunivormuista. Hameissa on ohuet raidat helmassa ja puserossa on pienet merimieskaulukset. Tyylissä käytetään kravatteja ja headdressien tilalla pidetään merimieshattuja. Sweet lolita Tämä toiseksi suosituin tyyli on todella suloinen. Siinä on eniten röyhelöitä ja pöyhkeyttä. Suositeltuja värejä ovat pastellinsävyt ja joskus myös hieman tummempi punainen. Hansikkaista lyhyet ovat sopivimmat Sweet lolitaan. Guro Lolita Punk Lolita Tämä tyyli häilyy länsimaisen punkin ja lolitan välillä. Tyylissä on käytetty paljon ketjuja, koruja, piikkejä, kaulapantoja yms. mutta punklolitassa on myös ripaus suloisuutta. Hyvä punklolita osaa sekoittaa lolitatyylisiä kellohameita ja röyhelöpaitoja niihin sopiviin punkelementteihin. Punkloliin sopivat melkein mitkä tahansa kengät, jopa maiharit. Tunnetaan myös "vahingoittuneena lolina". Tyylissä johonkin tummaan lolitatyyliin lisätään paljon tekoverta, jolla tehdään vaatteet ja iho veriseksi ja nuhruiseksi. Tarkoituksena on luoda "broken-dollylook", joka saattaa näyttää pelottavalta, julmalta tai kenties jopa söpöltä. Hime Lolita Tämä tyyli on aika harvinainen. Nimi prinsessa / hime lolita selittää jo aika paljon. Tarkoituksena on tarkoituksena käyttää lolivaatteita, joita prinsessakin saattaisi käyttää. Tyyli ottaa vaikutteita rokokoosta. Himelolin tyylin viimeistelee tiara tai minikruunu. Kokonaisuudessaan tyyli on naisellinen ja mielikuvituksellinen. Ero Lolita Tämä on huomattavasti harvinaisempi lolityyli verrattuna edellisiin. Tyyli on eroottisempi ja mukana on jopa käsirautoja ja ruoskia. Hameet ovat lyhyempiä ja yläosat paljastavampia kuin muissa tyyleissä. Korsetit ovat yleisiä. Vaikka vaikutelma voi tuoda mieleen pornon, eleganssi ja korkealuokkaisuus on tärkeää. Wa Lolita ja Qi Lolita Walolitassa inspiraatio tulee japanilaisista kimonoista ja vähemmän juhlallisimmista yukatoista. Waloli-asu ei ole vain puolesta välistä katkaistu kimono, jonka alle on laitettu pöyhkeä alushame, vaan kimonoosa reunustetaan huolella ja obi, eli kimono vyö, sidotaan rusetille. Näihin kahteen asukokonaisuuteen sopivat hyvin perinteiset japanilaiset puukengät tai kiinatossut. Kiinalaisista vaatteista inspiraationsa saanut Qilolita on elegantimpi kuin pelkkä qipao ­ kiinalainen kansallispuku- alushameen päällä. Puvut ovat yleisimmin hihattomia, mutta joskus siihen voi lisätä pöyhkeät hihat. Silloin puvusta saadaan lolitamaisempi. Nämä tyylit eivät ole kovin yleisiä, ja nitä on vaikea toteuttaa oikeanlaisesti. Jos haluaa kokeilla lolitaa, kannattaa aloittaa ensin jostakin toisesta. Country Lolita Tyyli muistuttaa Sweet lolitaa piknikillä, sillä lolin mukana näkee yleensä tuohikoreja ja aurinkovarjoja. Tyyliin kuuluvat pienet olkihatut, hedelmäkorit sekä kukka- ja hedelmäkuvioinnit. Sweet lolitasta tyylin erottaa vain mekkojen kuvioinnit ja hattujen yksityiskohdat. Cosplay Lolita (aka Ita Lolita) Epäonnistunut lolitatyyli luokitellaan yleensä cosplay lolitaksi. Cosplay lolitassa puvut ovat yleensä halvasti tuotettuja ja jotkut lolitat kokevat jopa luokkaavana, että joku "pukuilee" vaatteissa, joita toinen käyttää päivittäin. Asuun lisätään yleensä kissankorvia sekä peruukkeja, jotka ovat muissa lolityyleissä hieman halveksittuja. Joskus puvut muistuttavat ranskalaisten sisäkköjen vaatteita. Classic Lolita Tämä tyyli on hieman aikuismaisempi versio perinteisestä lolitatyylistä, sillä röyhelöitä ja söpöilyä on vähemmän. Classiclolit käyttävät tummempia ja rikotumpia värejä ja kukkaiskuvioinnit ovat tyyliin sopivia. "USEIN LOLITOIHIN SUHTAUDUTAAN KUIN NE OLISIVAT JOITAKIN PORNOLOLITOJA." WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 11
• POIKKI! Syksy 2007 aikana Tikkurilassa toteutettiin lyhytelokuvaprojekti, jonka tuloksena syntyi nuorista elokuvantekijöistä kertova fiktioelokuva POIKKI! Elokuvassa näyttelivät Vantaalaiset nuoret, jotka valittiin rooleihin koekuvauksen perusteella. Tässä kahden näyttelijän mietelmiä projektin varrelta. TEKSTI: SATU LINDGREN JA VEERA NIVALAINEN I KUVAT: MIRJAM HÄNNINEN, SUSANNA JUOLA JA MILLA KAMPPI Satu Lindgren: Olin koulussa kun näin ilmoitustaululla lapun, jossa luki isolla sana koekuvaus. Se kiinnitti huomioni. Luin lapun ja ilmoittauduin heti tekstiviestillä mukaan. Myöhemmin kerroin lapusta kaverilleni ja hänkin ilmoittautui koekuvauksiin. Seuraavana päivänä sain viestillä varmistuksen siitä, että voin tulla koekuvauksiin. Mietin, että mitäköhän koekuvauksissa yleensä tehdään, sillä en ollut koskaan ollut sellaisissa. Kun koekuvauspäivä vihdoin koitti, minua jännitti aika paljon. En muista muuta kuin että huoneessa, jossa kävin esiintymässä raadille, oli huono ilma ja kuuma. Seuraavalla viikolla minulle soitettiin, että minut oli valittu mukaan elokuvaan. Ajattelin, että vau! Olin silloin flunssassa, mutta heti tuli parempi olo. Viikon päästä tapasin elokuvan muut näyttelijät ensimmäistä kertaa. Tuolloin jaettiin roolit ja harjoiteltiin. Koko päivä oli kiva. Kuvauksissa ohjaaja antoi neuvoja, mutta ei ollut ärsyttävä. Myös kuvaaja, äänimies ja valomies osasivat hommansa. Projektin aikana opin, minkälaista kameran edessä näytteleminen on ja kuinka tarkkaa kaikki on. Koko projekti oli kiva ja lähtisin mukaan uudestaankin! 12 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• Veera Nivalainen: Olin koulussa odottamassa draamatuntien alkua, kun näin ryhmäläisiäni ilmoitustaulun edessä. Kiinnostuneena menin lähemmäs ja näin sinisen lapun, jossa kerrottiin koekuvauksista. Laitoin heti elokuvan tuottajan nimen ylös. Illalla mietin projektia ja lopulta uskalsin ilmoittautua mukaan koekuvauksiin. Koekuvauksien jälkeen luovuin toivosta ja ajattelin, ettei minua kuitenkaan valita mukaan elokuvaan. Tuntui, että olisi pitänyt tehdä tai sanoa asioita toisin. Siksi yllätyin todella kun sain soiton, että minut on valittu mukaan! Aluksi olin vain innoissani, mutta kun olin totutellut ajatukseen, aloin miettiä millainen elokuva olisi. Kun ensimmäisen kerran tapasin muut elokuvan näyttelijät, oloni oli hieman jännittynyt. Rentouduin kuitenkin nopeasti sillä porukka oli mukavaa. Elokuva kuvattiin yhden viikonlopun aikana. Mielenkiintoisinta kuvausviikonlopussa oli näytteleminen, mutta myös muiden näyttelemistä oli hauska seurata. Tylsintä oli lavasteiden ja klaffin kanssa säätäminen. Projekti oli kuitenkin kivasti järjestetty, ruokaa ja juomaa riitti ja ihmiset olivat kivoja. Roolihahmoni oli haasteellinen, sillä hän oli kaikkia muita hahmoja vanhempi, enkä itse tiedä mitään yli kaksikymppisen ajatusmaailmasta. Toisaalta on mukavaa päästä näyttelemään erilaisia rooleja. Kameran edessä näytteleminen oli minulle täysin uutta. Projektin aikana opin paljon siitä, mitä kaikkea elokuva tekemiseen liittyy. Tulevaisuudessa haluaisin jatkaa elokuvanäyttelemistä. Näyttelijäntaidoissani on kehitettävää. Myös kirjoittaminen kiinnostaa ja olisikin mukavaa päästä tekemään elokuvakäsikirjoitusta. POIKKI! ­ELOKUVAN ENSIILTAA VIETETTIIN VANTAAN TIKKURILASSA 27.1.2008. WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 13
• Suuri asiakaspalvelutesti TEKSTI: LILJA RINTAMÄKI I KUVAT: CURLY-TOIMITUS Kuinka nuoria asiakkaita palvellaan kaupassa? Testasimme vaatekauppojen asiakaspalvelua. Kysyimme eri kaupoissa tietynlaisia farkkuja. Jos sopivat löytyi, ne eivät olleet sittenkään hyvät. Jos ei, kysyimme erilaisia. Tarkoitus oli olla mahdollisimman ärsyttäviä asiakkaita ja katsoa ärsyyntyykö myyjä meihin. Tässä tulokset! Vila Kysyimme vaaleita farkkuja. Niitä ei sillä hetkellä ollut, mutta seuraavalla viikolla tulisi, joten myyjä neuvoi meitä tulemaan myöhemmin. Sitten kysyimme tummansinisiä farkkuja ja myyjä näytti erimallisia ja eri tavoin kulutettuja. Hän neuvoi sovittamaan ja antoi oikean koon. Myyjä oli koko ajan ystävällinen, eikä ärsyyntynyt ollenkaan, vaikka emme olleet oikein tyytyväisiä mihinkään. Plussat ja miinukset: + Ystävällistä palvelua + Myyjällä huippuhyvät hermot + Myyjä auttoi sovittamisessa Gina Tricot Tässä kaupassa kysyimme aluksi leveälahkeisia farkkuja ja myyjä näyttikin parit farkut ja liukeni sitten paikalta. Kun halusimme kysyä olisiko tiettyjä mustia housuja sinisinä, emme nähneet edellistä myyjää vaan kysyimme toiselta. Uusi myyjä ärsyyntyi, kun olisimme halunneet ne housut vielä vaaleampina kuin nähtävillä oli. Palvelu ei ehkä ollut niin hyvää kuin muualla tai myyjät olivat vaan väsyneitä, mutta näyttivät kaiken mitä kysyimmekin. Plussat ja miinukset: + Myyjät vastasivat kaikkiin kysymyksiin - Myyjät vaikuttivat väsyneiltä ja ärsyyntyivät nopeasti - Ensimmäinen myyjä pakeni paikalta 14 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• Seppälä Kysyimme Seppälässä vaaleita farkkuja ja myyjä näytti missä suurin osa farkuista oli. Hän oli kiireinen ja menikin sitten muihin töihin. Palvelu oli ihan hyvää, mutta parantamisen varaa on jonkin verran. Liikkeessä oli tosin aika paljon asiakkaita joten ei myyjillä ollut sentään aikaa juoruilla keskenään. Plussat ja miinukset: + Myyjä vastasi kysymyksiimme - Myyjällä oli kiire, sillä kaupassa oli liian vähän myyjiä työmäärään nähden ONLY Kysyimme aluksi ruskeita farkkuja, mutta housut, joita myyjä meille tarjosi eivät olleet farkut vaan tavalliset housut. Siispä kysyimme seuraavaksi vaalean harmaita farkkuja. Myyjä pahoitteli, ettei sellaisia housuja ollut. Kun lähdimme kaupasta, näimme hyllyssä vaalean harmaat farkut, joten myyjä ei siis tuntenut kaupan valikoimaa riittävän hyvin. Hän oli silti ystävällinen ja auttoi meitä tietojensa mukaan. Plussat ja miinukset: + Palvelu oli ystävällistä - Myyjä ei tuntenut valikoimaa - Myyjä hermostui lopuksi Vero Moda Kysyimme myyjältä valkoisia tai vaaleita farkkuja. Myyjä näyttikin, minkälaisia farkkuja kaupassa oli, mutta mitkään niistä eivät olleet oikeanlaiset. Myyjä pahoitteli, että heillä ei ollut oikeanlaisia housuja ja neuvoi toiseen kauppaan etsimään housuja. Myyjä oli ystävällinen ja oli kiva kun hän neuvoi toiseen kauppaan, vaikka kaupat eivät ole yhteydessä toisiinsa. Plussat ja miinukset: + Myyjä neuvoi toiseen kauppaan + Palvelu oli ystävällistä - Myyjä nöyristeli liikaa WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 15
• TEKSTI: LIISA AHONEN I KUVAT: MIKAEL MELLER Kenian demokratiaa Keniaa on pidetty yhtenä Afrikan mantereen kehittyneimmistä maista. Siellä asuu noin 34 miljoonaa ihmistä, jotka ovat eläneet kymmeniä vuosia sovussa keskenään. Kuten viime vuonnakin, kävin tänäkin jouluna vierailemassa Keniassa. Tässä matka-, vai pitäisikö sanoa vaaliraportti. ovensa. Onneksi seurueeni oli varautunut ongelmiin ja ostanut ruokaa varastoon. Paikalliset uutiset lopettivat levottomuuksista tiedottamisen, jotta kansa rauhoittuisi. Sen verran kuulin, että joissain vaalipiireissä äänestysprosentti oli yli sata! Muitakin epäselvyyksiä ilmeni, mellakat pahenivat ja kuolonuhrien määrä kasvoi. Kansan valta N aapurimaihin verrattuna Keniassa ei ole ollut niin suurta merkitystä sillä, mihin heimoon tai uskonnolliseen ryhmään kuuluu. Kuitenkin pieni kateus ja eripura on kytenyt pinnan alla, sitä vain ei ole näytetty ulospäin. Heti joulun jälkeen tulivat presidentinvaalit. Nämä olivat maan toiset demokraattiset vaalit, joissa kaikki rekisteröityneet saivat äänestää. Edelliset vaalit sujuivat rauhallisesti, joten kukaan ulkopuolinen ei odottanut tälläkään kertaa suurempia levottomuuksia. Ehdokkaista kaksi nousi selvästi yli muiden: istuva presidentti Mwai Kibaki ja opposition Raila Odinga. Kolmantena päivänä Ääntenlaskenta kesti kolme päivää. Seurasin vaaleja samalla mielenkiinnolla kuin kotona Suomessakin. Kahden päivän ajan kansa näytti olevan Odingan puolella ja melkein jo hätäisesti ajattelin, että siinä on maan tuleva presidentti. Kun kolmantena päivänä käänsin TV:n uutiskanavalle, Kibaki olikin yllättäen vannomassa virkavalaansa. Tästähän kansa sitten innostui / raivostui; ihmiset olivat turhautuneita kolmen päivän tulosten jännittämisen jälkeen ja viime hetken käänne synnytti levottomuutta. Pieniä mielenosoituksia ja tappeluita puhkesi eri puolilla maata. Yhtäkkiä heimoon kuulumisella olikin merkitystä; vanhat kaunat nousivat pinnalle ja sekasorrossa kosto meni vaalien piikkiin. Ajattelemattomat ja turhautuneet nuoret käyttivät epäjärjestystä hyväkseen ja alkoivat ryöstellä kauppoja. Pesukoneita kannettiin mukaan "uloskantohintaan" ja kenkiä sovitettiin röyhkeästi jalkaan ennen kuin lähdettiin juoksemaan karkuun. Poliisi partioi kaduilla kovin ottein ja jokainen kauppa sulki pian 16 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI Kaikki tämä vaalien takia? Keniassa presidentin arvovalta on selvästi korkeampi kuin Suomessa, sillä hän johtaa hallitusta. Minusta tuntuu, että kenialaiset ovat tajunneet, että heillä on todellista vaikutusvaltaa. Kukaan ei enää pelkällä korruptiolla pysty nousemaan maan johtavien joukkoon. Rahan valta pienenee, kansa päättää. Itse en nähnyt mellakoita muuten kuin televisiosta. Vaikka asuinkin melkein Nairobin keskustassa, mellakoitsijat kiersivät kotikatumme onneksi kaukaa. Seurasin tilannetta kuitenkin hyvin jännittyneinä uutisista. Kuolonuhrien määrä nousi hälyttävästi. Eri tietolähteet antoivat vaihtelevia lukuja: paikallisilla kanavilla puhuttiin yli kuudesta sadasta ja ulkomailla arveltiin parin sadan menehtyneen. Vaikea sanoa, mikä on lopullinen määrä, sillä sekasorto jatkuu edelleen. Vaalimellakat eivät kohdistuneet ulkomaalaisiin - emmehän me edes osallistuneet vaaleihin. Minun kävi kuitenkin sääliksi paikallisia ihmisiä. Kenia ei näyttänyt omalta itseltään. Vaalien jäljiltä siellä on satoja kuolleita, satojatuhansia pakolaisia ja vastaava määrä ihmisiä välittömän avun tarpeessa. Kenian matka muistutti, että elämä on seikkailu, eikä aina turvallinen sellainen. Suomen vaalit ovat loppujen lopuksi hirveän tylsiä ja ehkä hyvä niin. Hakuna Matata! SEN VERRAN KUULIN, ETTÄ JOISSAIN VAALIPIIREISSÄ ÄÄNESTYSPROSENTTI OLI YLI SATA!
• KENIAN MATKA MUISTUTTI, ETTÄ ELÄMÄ ON SEIKKAILU, EIKÄ AINA TURVALLINEN SELLAINEN. SUOMEN VAALIT OVAT LOPPUJEN LOPUKSI HIRVEÄN TYLSIÄ JA EHKÄ HYVÄ NIIN. WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 17
• Rakastettu ja trendikäs SOUNDI ­ jo vuodesta 1975 TEKSTI: SAIJA PUUMALAINEN & JOONAS TANSKANEN I KUVAT: SOUNDI Musiikkilehti Soundi sai alkunsa vuonna 1975. Tällä hetkellä Soundi-lehti kolahtaa tilaajien postiluukusta 11 kertaa vuodessa. Mistä tarkkaan ottaen on kyse? Haastattelussa Soundi-lehden päätoimittaja Timo Kanerva. uulin Soundi-lehdestä vastikään ja luin itse Soundia ensimmäistä kertaa lokakuussa 2007. Soundi-lehdessä on hyvää se, että siinä on paljon luettavaa. Tykkään itse laulaa ja joskus soitella kosketinsoittimia. Poikaystäväni soittaa vakituisesti kitaraa. Rakastan musiikkia ja kuuntelen sitä laidasta laitaan, mutta en silti aikaisemmin ollut huomioinut koko lehteä. Lokakuun 2007 numerossa oli 115 sivua, joista n. 25:ttä peitti sivun kokoinen mainos. Melkein kaikki mainokset liittyivät jollain tavalla musiikkiin. Löysin levy-arvosteluista paljon artisteja / bändejä, joista en ollut kuullutkaan. Tietyt levyarvostelut olivat mielestäni aika huonoja, koska pidin itse bändistä ja kyseisestä levystä, mutta arvostelija oli haukkunut sen kokonaan lyttyyn. Mielipiteitä on erilaisia ja on se tietenkin hyvä, että ihmiset saavat tuoda oman mielipiteensä esille. Hienoa Soundi-lehden arvosteluissa on kuitenkin se, että arvostelijat ovat ammattitaitoisia. On mukavaa lukea juttuja, kun huomaa ihmisen tietävän mistä kirjoittaa. Soundi-lehden haastatteluissa kysymyksissä pysytään musiikissa eikä henkilökohtaisuuksiin mennä. Artistit varmasti arvostavat tätä. Juoruja kannattaa etsiä jostain muualta, sillä Soundi pysyy tiukasti musiikissa! Lyhyen tuttavuuteni ja ensivaikutelmani lisäksi halusin oppia lisää Soundi-lehdestä. Kysymyksiini vastasi Soundin päätoimittaja Timo Kanerva. Miten lehti sai alkunsa? Joukko musiikista kiinnostuneita nuoria, alle 25v. toimittajia, työskenteli Musa-nimisessä lehdessä. Kyllästyimme lehden huonoon toimintaan ja perustimme yhdessä oman lehden, Soundin. Ensimmäinen lehtemme ilmestyi vuonna 1975 tammikuussa. Miten soundi on muuttunut 32 vuoden aikana? Lehti on muuttunut alkuajan tabloidi-tyylisestä lehdestä neliväriseksi yli 100-sivuiseksi lehdeksi. Perusaate ei tosin ole muuttunut, tarkoituksena on vieläkin tehdä monipuolista ja ajankohtaista rock-lehteä. Onko musiikkimaailma itse muuttunut paljon, jos esimerkiksi mietitään lehden ensimmäisissä numeroista olevia artikkeleita? On muuttunut hyvinkin paljon. Ennen kaikkea rockin asema on muuttunut valtavasti Suomalaisessa kulttuurissa. 70-luvulla oli yleisesti ajatus, ettei rock-kulttuuria ole olemassa, eikä sitä voi syntyä. Nykyisin rock-musiikki on kansainvälisesti merkittävää vientiteollisuutta. Kun Soundilehti aloitti, Suomi oli pitkälti tango- ja humppakansaa. Millä perusteilla valitsette lehtien artikkeleiden sisällön? Ajankohtaiset aiheet ensisijalla, Isot tähdet eivät mielellään anna haastatteluja, ellei ole julkaisua / uutta materi18 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI K aalia tulossa. Pyrimme julkaisemaan monipuolisesti juttuja suomalainen rockin, metallin, heavy-rockin ja brittirockin välillä tasapuolisesti. Toisin kuin suomen muut rock-lehdet, esim. Inferno-lehti, mikä kirjoittaa pelkästään hevistä, Rytmi-lehti vanhemmasta musiikista, Rumba-lehti yrittää kirjoittaa uudesta musiikista. Soundissa pyritään tarjoamaan koko kirjo. Mistä näkökulmista jutut tehdään? Toimittajalla on iso vastuu. Päätoimittaja valitsee vain jutun kirjoittajan. Esim. Juho Juntunen kirjoittaa luonnollisesti erilaisen artikkelin kuin Tero Alanko. Kirjoittajien persoonallisuus pyritään ilmaisemaan artikkeleissa. Millä perusteilla valitsette kannen? Kansi on kuin kaupan näyteikkuna. Kannen onnistunut valinta on tärkeää irtomyynnin kannalta. Kantta valitessa pyritään valitsemaan aihe, minkä uskotaan vetoavan lukijakuntaan. Rajoittavina tekijöinä on tietenkin valokuvien saatavuus. Mitä tahansa kuvaa emme hyväksy kanteen, vaadimme kunnollista rock-kuvaa. Toisin kuin esimerkiksi Seiska-lehti, mikä ei välitä teknisestä puolesta. Kanneksi kelpaa vaikka suttuinen kännykkäkuva juorusta. Miten lehtien levyarvostelut tehdään? Mitkä ovat arvostelujen positiiviset ja negatiiviset kriteerit? Toimituksessamme on n. 20 arvostelijaa, kukin omalla tavallaan perehtyneitä eri genreihin. Muutamia erikoistuneita arvostelijoitakin on, jotka kirjoittavat pelkästään esim. hevimusiikista. Soundi on kerännyt kriitikkokunnan, jotka ovat keränneet asiantuntemusta eri rockin osa-alueilta. Asiantuntemus on Soundille tärkein kriteeri. Arvostelijan tulee tuntea arvosteltavan artistin/bändin aiempi tuotanto. Kun arvostelija on valittu, toimitus vaikuttaa artikkeliin ainoastaan teknisesti. Arvostelijan mielipiteisiin ei puututa. Soundi on enemmän hieman raskaamman musiikin ystäville suunnattu, miksi on näin? Asia ei ole aivan näin. Soundi ei ole valinnut tyylisuunnakseen raskaampaa musiikkia. Kulloinkin vallitsevat tyylivirtaukset määräävät lehden tyylin. Soundi-lehteä on 80luvun alussa syytetty punk-keskeisyydestä, 80-luvun lopulla taasen suomirock-keskeisyydestä. 90-luvun alussa myös grunge-rock -keskeisyydestä. Tällä hetkellä on vain raskaamman rockin buumi menossa. 32. vuoden päätoimittajan uran aikanani mikään ei ole ollut yhtä suuri trendi, kuin raskas rock on nyt. Kun lehti on puolittain ammattilaislehti, lukijakunta koostuu suurelta osalta alan harrastajista. Siksi on tärkeää, että Soundi-lehti myötäilee vallitsevia trendejä. Onko lehdellänne tiettyä kohderyhmää? Lukijakuntana on yhtä lailla alan harrastelijoita kuin tavallisiakin musiikin kuuntelijoita. Joidenkin tutkimusten mukaan noin puolet lehden lukijoista soittaa soitinta. Musiikin harrastajat edellyttävät, että lehden kritiikin on oltava ammattimaista. Julkaisetteko lehdessä vain musiikkiaiheisia mainoksia? Erikoislehtenä Soundin mainoksiksi päätyvät usein musiikkiin liittyvät aiheet. Julkaisisimme mielellämme muitakin mainoksia, viime aikoina musiikin ulkopuolinen mainonta on vain jäänyt vähemmälle. Miksi Juho Juntusta kutsutaan erikoistoimittajaksi? Mitä erikoista hän tekee saadakseen kyseisen arvonimen? Juntunen on toiminut pitkään Soundi-lehden toimituksessa, eikä hänellä ole enää velvollisuutta olla itse työpaikalla kirjoittamassa artikkeleita. Hän kirjoittaa juttuja ja piirtää sarjakuviaan vapaasti oman aikataulunsa mukaan. Mistä luulette lehtenne naispuolisten lukijoiden ja toimittajien vähäisyyden johtuvan? Soundin kaltaisella rock-lehdellä on yleisesti miesvoittoista lukijakuntaa. Rockin tekijöistä n. 95 % miehiä, 2/3 osaa lehtemme lukijoista on miehiä. Soundissa on muutamia naistoimittajia. Aikakausilehdissä on usein jako: Miehet kirjoittavat miehille, naiset naisille. Ottaisin mielelläni toimitukseen lisää päteviä naistoimittajia. Mitä mieltä olet ulkomaalaisista musiikkilehdistä? Olen lukenut koko ikäni ulkomaalaisia musiikkilehtiä, mm. Rolling Stonea viimeiset 40 vuotta, vaikkakaan lehden taso ei ole enää niin hyvä kuin ennen. Kansainvälisesti johtavaa musiikkilehteä ei mielestäni ole. Nykyisin luen aikuisempaan makuun tehtyjä rock-lehtiä, kuten Mojomagazinea. Miten eroatte muista suomalasista ja ulkomaalaisista lehdistä? Muissa lehdissä esim. levyarvostelut ovat kohtuullisen lyhyitä. Soundi-lehden levyarvostelut alkavat olla kansainvälisesti verraten pitkiä. Kuinka päädyitte tekemään Soundi-levyn? Kansainvälisillä lehdillä on tapana ataa lehden mukana cd-levyjä. Valitettavasti Soundi-lehdellä on mahdollisuus antaa bonuslevy lehden mukana vain kerran vuodessa. Lähitulevaisuudessa pyrimme antamaan bonuslevyn kahdesti vuodessa. Onko sinulla omaa idolia? (Kanerva naurahtaa lämpimästi) Ei oikeastaan ole. Olen mielestäni hieman liian vanha mies puhumaan idoleistani. Onko sinulla jotain mitä haluaisit sanoa aloitteleville muusikoille ja lehden faneille? Kannattaa tehdä sitä mistä itse diggaa. Älä anna trendien vaikuttaa päätöksiisi.
• "SOUNDI ON KERÄNNYT KRIITIKKOKUNNAN, JOTKA OVAT KERÄNNEET ASIANTUNTEMUSTA ERI ROCKIN OSA-ALUEILTA." "ASIANTUNTEMUS ON SOUNDILLE TÄRKEIN KRITEERI." WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 19
• Nuoret ovat oman elämänsä parhaita asiantuntijoita. Tällä palstalla tietämättömät aikuiset saavat vapaasti kysyä nuorilta mitä tahansa nuoriin liittyvää. Nuoret vastaavat - rehellisesti! Kysy nuorelta, nuori vastaa Kuinka nuorille kannattaisi kertoa sukupuolitaudeista ja ehkäisystä, jotta viesti varmasti menisi perille? Nim. Ammattivalistaja Saako nuorille antaa rajoituksia esimerkiksi liittyen siihen, kuinka myöhään saa olla ulkona, kuinka kauan käyttää tietokonetta tai kuinka pieni kännykkälaskun tulee olla? Nim. Määräilevä äiti Kirjallinen materiaali on erittäin tehokasta. Yleisesti ottaen seksuaalivalistusta ei saa tyrkyttää. Nuoret osaavat itsekin hakea tietoa ja kysyä tarvittaessa. Rento keskustelu läheisen vanhemman kanssa voi myös olla hyvä vaihtoehto. Kännykkälaskun rajoittaminen tarkoittaa nuorelle sitä, että hänet eristetään ulkomaailmasta. Se ei ole kivaa. Jos esimerkiksi kännykkälaskut kasvavat kovin suuriksi, asiasta on kuitenkin ehdottomasti syytä keskustella. Liian tiukat rajat luovat tunnelman, että nuoreen ei luoteta ja niitä tekee kiusallakin mieli rikkoa. Nuoren kanssa kannattaa keskustella jonkunlaisista "noinrajoista". Mediassa ja politiikassakin on keskusteltu siitä, ovatko paljastavat alusvaatemainokset lapsille sopivaa katseltavaa katukuvassa. Mikä on teidän nuorten mielipide tähän asiaan? Ovatko alusvaatemainokset liian seksistisiä? Koetteko, että paljastavat mainokset lisäävät itsetunto-ongelmia nuorten keskuudessa? Nim. Kunnallispoliitikko nuorten asialla Haluaisin viettää paljon aikaa poikani kanssa. Olen kuitenkin huomannut, että poikani häpeää minua hyvin useasti. Minkälaisissa tilanteissa nuoret häpeävät vanhempiaan eniten ja miksi? Entä millaisissa tilanteissa nuoret eivät häpeä vanhempiaan? Miten minun tulisi esiintyä, jotta poikani ei enää häpeäisi minua vaan voisimme viettää enemmän aikaa yhdessä, myös julkisilla paikoilla? Nim. Iskä KUVA: INKA MANNINEN Mainokset voivat lisätä itsetunto-ongelmia niiden nuorten keskuudessa, joilla jo valmiiksi on itsetunto-ongelmia. Tasapainoiselle nuorelle mainoskuvat tuskin ovat vaaraksi, vaikka ne vahvistavatkin tiettyä kauneusihannetta. On muistettava, että lähes kaikki nuoret näkevät ympärillään myös paljon normaalipainoisia ja fiksusti pukeutuvia ihmisiä ja osaavat suhtautua mainoksissa esiintyviin ihmisiin malleina, jotka esiintyvät kuvissa työkseen. HUOMIO! HALUATKO NUORILTA REHELLISEN VASTAUKSEN MIELTÄSI ASKARRUTTAVAAN KYSYMYKSEEN? LÄHETÄ KYSYMYKSESI SÄHKÖPOSTITSE OSOITTEESEEN CURLY@CURLY.FI. SE VOI PÄÄTYÄ TÄLLE PALSTALLE. Yleensä lapset häpeävät vanhempiaan vain jos siihen on oikeasti syytä. Ja niitä syitähän yleensä löytyy. Jos vanhempi on esimerkiksi liian puhelias ja kertoo lapsensa vauva-aikaisista kommelluksista lapsensa ystäville, tenttaa ystävien koulumenestyksestä tai on urposti pukeutunut, on luonnollista, että nuori häpeää häntä. Pahinta on matkia oman lapsen pukeutumistyyliä. Yleensä nuoret eivät häpeä vanhempiaan tilanteissa, joissa on muitakin vanhempia läsnä ja oma vanhempi käyttäytyy asiallisesti. Jos haluat esiintyä poikasi kanssa julkisilla paikoilla älä yritä olla hauska, vaan esiinny hillitysti. Vältä omasta mielestäsi nuorekkaita sanontoja ja vitsien kertomista. Yritä kuitenkin näitä neuvoja noudattaen olla oma itsesi. CURLY-KOLUMNI SANNA RAITA-AHO Curlyn kolumnisti,18-vuotias tamperelainen Sanna Raita-aho kirjoittaa raikkaasti "manselaisesta" näkökulmasta. Vapaa-ajallaan Sanna tykkää erityisesti lukea, istua kahvilla ystäviensä kanssa ja matkustella. Sannan haaveina on opiskella toimittajaksi, omistaa iso talo ja nähdä paljon maailmaa E nnakkoluuloisuus hallitsee yhä 2000-luvun Suomea. Vaikka nuori sukupolvi onkin kasvanut kansainvälisemmäksi ja isojen kaupunkien kouluissa jokaisella luokalla on vähintään yksi maahanmuuttaja, ennakkoluulot jylläävät osassa väestöä. Usein voi todeta, että ennakkoluulot tulevat todella usein kotoa käsin ­ vanhempien sukupolvien ennakkoluulot välittyvät nuorille. Maahanmuuttajiin kohdistuu monenlaisia ennakkoluuloja. Yksi vanhimmista on ehkä mustavalkoinen käsitys maahanmuuttajista, jotka vievät suomalaisten työpaikat. Mikä on monellakin tapaa ironista. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että tummaihoisen on paljon vaikeampi saada töitä kuin valkoihoisen, vaikka hän olisikin yhtä pätevä, ellei pätevämpikin, ja puhuisi hyvää suomea. Monet entisessä kotimaassaan korkeassa asemassa olleet virkamiehet ja lääkärit ovat nyt bussien kuljettajia ja pizzan paistajia. Sen lisäksi nykypäivän Suomi tarvitsee lisää työvoimaa aloille, joille suomalaisia ei enää irtoa ­ monilla alueilla on suorastaan huutava työvoimapula, jota on yritetty ratkaista houkuttelemalla maahanmuuttajia töihin. Ennakkoluuloisuuden yksi piirre on myös stereotypiat, jotka koskevat koko väestöä. Arabimiehet alistavat vaimojaan, venäläiset naiset ovat prostituoituja. Maahanmuuttajat nähdään niinä muina. Heitä ei ajatella yksilöinä, vaan yhden yksilön toiminta koskee koko ryhmää - toisin kuin suomalaisista puhuttaessa. Ajatusmalli on älytön, mutta valitettavan vahva vielä tämänkin päivän Suomessa. Otsikoissa ovat olleet viime aikoina muutamat suomalaiset ravintoloitsijat, jotka parin ulkomaalaistaustaisen häirikön takia ovat antaneet porttikiellon kaikille maahanmuuttajille. Teko oli aivan yhtä älytön, kuin jos hän olisi vaikkapa antanut CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI ENNAKKOLUULOJA Monikulttuurisuus on nykyään ihanne, jota tavoitellaan. Sellaisia hienoja sanoja kuin "kansainvälisyys" ja "kulttuurien välinen yhteistyö" nostetaan usein esille, mutta jostain syystä puheet eivät tunnu tehoavan. kaikille tamperelaisille porttikiellon klubeihinsa siksi, että yksi tamperelainen on osoittanut häiriköivää käytöstä aiemmin. Eräänlaiseksi rasismiksi voisi kutsua myös negatiivista ja dramaattista mielikuvaa, mikä joillakin ihmisillä maahanmuuttajien tilanteesta on. Heidät nähdään omiin lähiöihinsä tiukasti sulkeutuneina, syrjäytyneinä ihmisinä, jotka yrittävät pitää tiukasti kiinni omista kulttuuriperinteistään. Ääritapauksissa tämänkaltaisia tilanteita saattaa syntyäkin, kun maahanmuuttajat eivät onnistu sopeutumaan Suomeen. Mutta monet maahanmuuttajat ovat onnistuneet soveltamaan hyvin vanhan kulttuurinsa ja uuden kulttuurinsa tavat yksiin. Kukaan ei voi kiistää, etteikö kulttuurien kohtaaminen olisi tärkeää ­ se on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Yleensä ennakkoluulojen taustalla on pelko ja pelkojen kohtaamiseen auttaisi parhaiten avoin keskustelu, joka tuntuu olevan kuitenkin Suomessa vaikeaa. Ihmiset jakautuvat yleensä kahteen leiriin maahanmuuttajakeskustelussa, joko hyssyttelijöihin tai niihin, jotka jyrkästi haluavat maahanmuuttajia pois Suomesta. Aitojen faktojen sijaan maahanmuuttajakeskusteluissa nojataan yleensä mustavalkoisiin ajatusmalleihin, hysteerisiin pelkoihin. Todellinen ratkaisu ongelmaan olisi avoin keskustelu, maahanmuuttajaleiman kääntäminen häpeästä ylpeyden aiheeksi. Pelkojen nostaminen tapetille ja niiden käsittely. Huumori on myös usein varsin tehokas keino lähestyä asioita. Ruotsissa, jota tunnutaan pitävän maahanmuuttajien ihmemaana, tummaihoiset ovat kääntäneet sanan "blatte" (jonka suomennoksena voisi käyttää sanaa mutakuono tai ählämi) omaksi voitokseen, ja alkaneet itse kutsuaan itseään blatteiksi. Voisiko Suomessa tapahtua vastaavaa? Itse haluan elää Suomessa, jossa monikulttuurisuus on ilon ja ylpeyden aihe, ei pelon kohde tai häpeäpilkku. 20
• WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 21
• ­ ei voi lähteä, ellei ole tullut TEKSTI JA KUVA: ENNI LEHTOVAARA Gaf on Helsingistä ponnistava, neljästä nuoresta miehestä koostuva bändi, joka kuvaa musiikkiaan tiukaksi party coreksi. Vajaan vuoden kasassa ollut bändi on ehtinyt saada jo levytyssopimuksen ja ensimmäinen levy on odotettavissa helmi-maaliskuussa. 1. Mistä bändinne nimi tulee? 6. Kauanko olette soittaneet? - Gaf tulee sanoista Gore and Feast, joka on suoraa suomennettuna: hurme ja kekkerit. Janne keksi tämän, kun tarvitsimme uuden tarkoituksen kirjaimille g, a ja f. 2. Kauanko Gaf on ollut kasassa? - Kaikilla meillä on noin 10 vuoden soittokokemus. 7. Oletteko itseoppineita soittajia vai ottaneet soittotunteja tai opiskelleet musiikkia? - Vähän alle vuoden. Tarkemmin sanottuna 11 kuukautta. 3. Miten kuvailisitte musiikkianne? - Party core! Eli jämäkkää evästä ja tiukkaa tipitiitä. Musiikillisina vaikuttajina ovat toimineet mm. Carcass, Nasum ja Regurgitate. 4. Kenelle musiikkinne on suunnattu? - Suurimmaksi osaksi itseoppineita. Rumpalimme Makkonen on opiskellut viisi vuotta musiikkiopistossa ja kaksi vuotta Pop Jazz Konservatoriossa sekä basisti/vokalistimme Janne kaksi vuotta musiikkiopistossa. 8. Suurin saavutuksenne tähän mennessä? DEMORAATI GAF- Mongofied - Kaikille urpoille, etenkin meille. Kyllä meiltä kaikille mummosta vaariin jotain löytyy. 5. Miten biisinne syntyvät? - Levytyssopimus Scrotum Jus Records:in kanssa, helmimaaliskuussa levyn julkaiseminen sekä saada meidät kaikki neljä treeneihin yhtä aikaa. 9. Mihin haluaisitte päästä joskus soittamaan? - Tsekkeihin Obscene Extreme festivaaleille. 10. Mitä ihmisoikeudet merkitsevät teille? Räminää ja örinää, sitä ainakin tarjoaa Gaf:in Mongofied. Levyltä löytyy kaksikymmentä biisiä sekä yksi piiloraita, joten maltahan kuunnella levy loppuun asti. Biisit ovat lyhyitä. Yksikään ei mene kestoltaan yli kahden minuutin, joten levy on nopeasti läpi kuunneltu. Biisien vaihtumista ei välillä huomannut niiden samankaltaisuuden vuoksi. Kitarat jyllää vahvasti ja laulu on lähinnä erilaista örinää. Rummuista erityismaininta, toimii. Kokonaisuudessaan levy on napakka paketti ja bändin soitto pelaa hyvin yhteen. - Yleensä biisiin tulee ensin sävel ja sen perusteella sitten syntyy sanat. Biisejä voi syntyä treeneissä, mutta useimmiten kotona. Pääasiassa biisimme ovat Panun ja Jannen käsialaa. - Bändimme sanoitusten perusteella ei mitään, mutta tottakai ne ovat tärkeä osa jokaisen arkipäivää. 11. Oletteko enemmän livebändi vai levyltä kuunneltava? Gaf: Panu Posti - Kitara, laulu Janne Nurmi - Basso, laulu Tommi Saviranta - Kitara Tommi Makkonen - Rummut Gaf:ia voi kuunnella: www.myspace.com/gafband ja www.mikseri.net/gaf - Keikkoja emme ole vielä paljoa tehneet. Levy ensin ulos, mutta lupaamme tarjota keikoillamme viihdettä muodossa ja toisessa. 12. Haluaisitteko elättää itsenne musiikilla? - Ei ainakaan tällä musiikilla. Musiikin kanssa tekemisissä olisi kuitenkin hieno olla esim. tuottajana tai miksaajana. 13. Jos saisitte itse suunnitella, niin millainen on Gaf:in vuosi 2008? - Kaksi levyä ulos, paljon keikkoja ja studiosessioita. 14. Viimeiset sanat? - Ei voi lähteä, ellei ole tullut. 22 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• Levyarvosteluja Vellovia melodioita Discordia: Utopia Perfection Millimalli ky Ensivaikutelmani Discordian Utopia Perfection -levystä ei ollut minun makuuni. En usko, että monet nuoret kuuntelevat kyseistä bändiä, mutta suosittelen levyä vanhemmille. Mielestäni kappaleet kuulostivat samanlaisilta. Sanoitukset toistuivat samoina liikaa, jopa eri kappaleissa. Tämä antoi sellaisen kuvan, että sanoitukset olivat olemassa vain melodioiden täytteeksi. No, toiset kuuntelijat tietysti arvottavat sanoituksia erilailla kuin toiset. Jotkut saattavat pitää Utopia Perfection -levyä rentouttavana. Kappaleet olivat rauhallista, toisinaan jopa hieman ärsyttäviä ja melodiat hauskasti vellovia. TEKSTI: ROSA SUOMINEN KUVA: MILLIMALLI KY Risto Räppääjä ­ kaunisääninen poika TEKSTI: LILJA RINTAMÄKI KUVA: NORDISK FILM Mari Rantasilan ohjaama Risto Räppääjä ­elokuva pohjautuu kahteen kirjaan, eikä siitä huolimatta ole liian tökerö. lokuvan tapahtumat alkavat Nellin (Nuudelipään) muutosta Riston naapuriin. Rauha-täti on heti tyrkyttämässä Nellistä kaveria Ristolle, mutta Risto vierastaa ajatusta tytöstä kaverina. Kun Rauha murtaa nilkkansa ja apuun kutsutaan kauhea Elvi-täti, alkaa Riston ja Nellin ystävyys vähitellen toimia. Mutta uusia ongelmia on luvassa kun he selvittävät, että kuka Elvi-täti oikeastaan on, ja mitä hän tekee lähtiessään asioilleen. Rauha taas alkaa hermostua Elvi-tädin osoittaessa kiinnostusta Rauhankin himoitsemaa herra Lindbergiä kohtaan. Elokuva pohjautuu Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoihin Risto Räppääjä ja Nuudelipää sekä Risto Räppääjä ja pakastaja-Elvi. Käsikirjoituksessa on mielestäni onnistuttu hyvin, sillä juoni Kunnon suomiräppiä! Pyhimys: Salainen maailma Monsp Records Oy Pyhimyksen ensimmäinen pitkäsoitto Salainen maailma on mukava pläjäys suomiräppiä ja sanoituksia, joissa on otettu aiheeksi uusi, isoja ja pieniä asioita, jotka liittyvät maailman menoon tai ovat muuten vain mukavia kuulla. Sanoitusten lisäksi myös itse Pyhimykseen on helppo samaistua, sillä hän on onnistunut luomaan itselleen uskottavat tyylin: hän kuulostaa ihan tavalliselta pojalta. Levy on loistava kokonaisuus suomiräppiä, jossa on sitä jotain! TEKSTI: INKA MANNINEN KUVA: MONSP RECORDS E kertoo tasapuolisesti molemmista kirjoista. Riston näyttelijä (Niilo Sipilä) onnistuu roolissaan todella hyvin. Hän on luonnollinen ja laulaa ja soittaa rumpuja hämmästyttävän hyvin. Elokuva on selvästi lapsille suunnattu, mutta sopii silti kaiken ikäisille, eikä vaadi aiempaa kirjojen lukemista. "KUKA ELVI-TÄTI OIKEASTAAN ON, JA MITÄ HÄN TEKEE LÄHTIESSÄÄN ASIOILLEEN." WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 23
• Curly-sarjis Sokeat KAARINA UIMONEN I ANNANTALON SARJAKUVATYÖPAJA 24 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• Tender loving care KASPERI LUNDGREN I ANNANTALON SARJAKUVATYÖPAJA WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 25
• KÄNNIKAPINA-LIIKE KUTSUU SUOMALAISET SEKOILEMAAN JA OLEMAAN SOSIAALISIA SELVÄNÄ. KAPINAN TAVOITTEENA ON SUOMI, JOSSA VOI JUHLIA JA OLLA SELITTELEMÄTTÄ SELVIN PÄIN. TEKSTI: PASI JÄRVINEN I KUVA: DAVIDE PAVONE ännikapina lähti liikkeelle osana nuorille suunnattua Parempaa tekemistä ­hanketta, jonka tavoitteena on nuorten omaehtoinen toiminta ja innostaminen harrastustoimintaan. Kun on harrastus, josta tykkää ihan vimmatusti, siitä saa itseluottamusta, energiaa ja potkua muuhunkin elämään. Harrastuksien kautta saa uusia kokemuksia, kavereita ja rohkeutta. Moni hakee rohkeutta ja kiksejä päihteistä, turhaan. Lisäksi ihmiset vääristyneesti kuvittelevat, että pullosta lainatulla rohkeudella on osuutta asiaan, kun he uskaltavat jotakin uutta. Uskalla selvin päin! Assarina tutuksi tullut näyttelijä Sanna Stellan on yksi Kännikapinan lähettiläistä. Sanna liittyi joukkoihin, koska hän haluaa olla myös selvin päin sellainen millaiseksi hän muuttuu alkoholia nautittuaan. "Haluan nauraa, näyttää tunteeni, olla iloinen ja sosiaalinen ilman että tarvitsen siihen luvan alkoholilta. Kaikki ne ominaisuudet, jotka humalassa päästän valloilleen, ovat jo olemassa minussa. Ei niitä siideripullosta saada." K Kännikapinan internetsivujen galleriassa voi lukea kapinallisten tarinoita ja valita oman tapansa kapinoida. Mukaan pääsee lähettämällä oman valokuvan ja kuvauksen omasta kapinasta alkoholin ihannointia vastaan. Galleriassa voi halutessaan esiintyä nimimerkillä tai ilman valokuvaa. Ilmoittautumalla galleriaan saa tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja asioista Kännikapinan rintamalta. Kapinaan voi osallistua myös esim. liittymällä Facebookin Kännikapina-ryhmään tai vaikka käyttämällä En usko humalaan t-paitaa. Tapoja kapinoida on monia, tärkeintä on miettiä omaa suhtautumistaan alkoholiin. Liity joukkoihin, Kännikapina on alkanut! www.kannikapina.fi Curly-kolumni: Juhlijana kykenemätön O Kolumnin kirjoittaja Kinja on 14-vuotias tyttö, joka rakastaa Chaplinin elokuvia, keltaista ja sadepäiviä. Hän on parantumaton pessimisti ­ paitsi ehkä tunnelmallisena sadepäivänä Helsingin Töölössä. len huono juhlija. Voin myöntää sen. Ja tarkoitan nyt siis sukujuhlia; serkkujen rippijuhlija, isovanhempien 70-vuotis syntymäpäiviä jne. Tavallisesti kun olen juhlissa, keskityn joko ruokaan, lähettelemään viestejä kavereilleni ("Pelasta mut! Täällä on tylsää.") tai istumaan yksin nurkassa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että en keksi mitään puhuttavaa muiden vieraiden kanssa. "Me ei ollakaan tavattu. Mä olen Kinja". En ikinä sanoisi noin. Ihmisethän voisivat pitää minua sekopäänä! Ja entäs se, kun vanhempani eivät keksi enää mitään puhuttavaa muiden vieraiden kanssa. Tulee hiljaista ja sitten joku sanoo: "Niin, meidän pitäisi mennä ottamaan kakkua. Oli kiva tavata". Inhoan tuollaista, seistä nyt siinä ja näyttää tyhmältä. Sitten on sen lajin ihmisiä, joita en tule ikinä ymmärtämään. He ovat tosi elämän superjuhlijat. Nämä ihmiset tuntevat kaikki, heillä on suhteita ja sosiaalisia taitoja. Heillä on toisin sanoen kaikki, mitä minulta puuttuu. Näiden ihmisten kanssa tunnen itseni epäonnistuneeksi: En kerro hyviä vitsejä, jotka saisivat muut juhlijat putoamaan tuolilta. Päinvastoin, olen ainoa, joka ei naura vitseille. Sitähän ne muut ihmette- levät. Perustelen sitä mielessäni "mulla ei ainakaan ole noin heikko huumorintaju, että nauraisin tuollaiselle vitsille". Saattaa olla pelkkää katkeruuttakin toisinaan. Tulevaisuuden kannalta tämä on pulmallista. En tule koskaan pystymään pitämään juhlia. Ehkä joskus lähipiirin kuuden ihmisen tuparit, jos niitäkään. Olen 14-vuotias ja kärsinyt jo mielestäni tarpeeksi juhlia! Ja ties kuinka monet juhlat joudun vielä kitumaan. Ehkä onnistun joskus omaksumaan superjuhlijan identiteetin. Rohkenen kuitenkin salaa epäillä. Kun olin nuorempi, oli paljon helpompaa olla sosiaalisesti kyvytön. Silloin saatoin olla oma itseni juhlissa, tuntematta itseäni erilaiseksi kuin muut juhlijat. Kuka ihmettelee, jos pikkutyttö istuu erillään muista ja leikkii ikätoverinsa kanssa? Ei kukaan minun tuttuni. Olisipa helppoa, jos ihmiset eivät kummastelisi minua nytkään. Eilen kävi ilmi, etten ole ainoa tuntemani ihminen, jolla on juhlakammo. Toinen samanlainen on isäni. Hän kertoi, että sedälläni ja tämän vaimolla on tulossa 50-vuotisjuhlat. Emmekä me ole vielä toipuneet 40-vuotisjuhlistakaan. 26 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• Ääni Curlyn historiasta TEKSTI JA KUVA: MAIJA PUSKA 10-vuotiaan Curlyn toimintaan on vuosien varrella osallistunut jos jonkinlaista tallaajaa. Eräs Culyn-radion kantavia voimia vuosina 2000-2004 oli näkövammainen Niko Visavuori. Nyt Niko on 27-vuotias. Minkälaisena hän muistaa Curlyn ja mitä hän puuhaa nykyään? Miten alun perin ajauduit mukaan Curlyn toimintaan? Vuonna 200 luin Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen julkaisusta jostain nuorten radiotoiminnasta ja kiinnostuin. Soitin sitten Oulunkylän nuorisotalolle ja selitin, että teillä on kuulemma jotain radiotoimintaa, miten siihen pääsisi mukaan. Viikko sen jälkeen mä olin ekassa Curlyn radiotiimin palaverissa ja heti seuraavana päivänä olin mukana suorassa lähetyksessä. Jossain vaiheessa radioryhmässä tapahtui henkilövaihdoksia ja mä huomasin vetäväni koko tiimiä. Mitä kaikkea teit Curlyssä? Olin välillä töissä lehden ilmoitusmyyjänä, mutta pääosin vedin radioryhmiä. Tein siinä sivussa dj-hommia ja Lähiradiossa omaa radio-ohjelmaa, joten olin eniten kiinnostunut Curlyn radiopuolesta. Minkälaisena muistat tuon aikaisen Curlyn? Ira (Kinnunen) oli silloin vasta aloittanut työnsä Curlyn toiminnanjohtajana ja Curly haki omaa paikkaansa. Perusteltiin olemassaoloa rahoittajille jne. Miksi sitten lopetit Curlyssä? Tuli sellainen olo, että sitä radioryhmää oli vetänyt tarpeeksi ja että alkaa olla liian vanha tähän juttuun ja että on aika kehittää omaa elämäntehtävää. Mulla oli kuitenkin omakin radiolähetys aina kerran viikossa ja yritin käydä koulua ja tehdä muitakin töitä samaan aikaan, niin täytyi pistää asioita tärkeysjärjestykseen. Mitä olet tehnyt sen jälkeen kun lopetit Curlyssä? Ensin mä tein erilaisia radiohommia aika tiivisti ja nykyään, kun on näitä äänikirjoja, niin silloin oli tällaisia äänilehtiä, niin mä tein niihin juttuja, pääasiassa musiikkiaiheisia juttuja. Mä oon tehnyt aina myöskin djhommia ja jossain vaiheessa mä sitten pistin kaverin kanssa oman yrityksen pystyy. Nyt mulla on siis oma firma, Show Rent ­niminen ohjelmatoimisto. Minkälaisia muistoja sinulle on jäänyt Curly-ajoiltasi? Ainakin mun aikana meno Curlyn radiotiimissä oli aika hulvatonta. Jollekin tehtiin läksiäislahjaksi maksalaatikkokakku, joka syötiin suorassa lähetyksessä sun muuta. Paljon on jäänyt hyviä muistoja. Minkälaisen viestin haluaisit välittää nykyisille Curly-nuorille? Tehkää, sitä kautta oppii. CURLY-GALLUP /// CURLY-GALLUP /// CURLY-GALLUP /// CURLY-GALLUP - Koira tai kissa - Kissa Olen kissamainen, koska haluan lötkötellä lämpimässä ja ottaa rennosti. - Karhu En ole sinänsä suurikokoinen, mutta minulla on suuri ego. " Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi? " - Norsu Koska se on suuri eläin. Koska ystävälläni on koira ja serkullani kissa. Minussa on joitain samanlaisia piirteitä kuin niissä. - Kani Koska se osaa pomppia ja se on nopea. - Pöllö Pöllöjä pidetään yleensä viisaina. Minä pidän opiskelusta ja minulla on myös silmälasit. - Apina Se on eläimistä eniten ihmisen oloinen. WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 27
• Forever Yours in väckarklocka ringde lika högt som i går på morgonen samma tid klockan sex. Ett litet hårigt troll med håret i en enda knut steg upp och satte sig på sängkanten. Det var jag. Fjorton år och hade sluppit i skolans simgrupp redan som så här ung. Just det, vi skulle ha simtävlingar om en månad och för att några tycker att jag är så väldigt skicklig på saken, så hade man valt mig för att tävla till och med mot gymnasiemänniskor. Det var bara ett men. Jag var i samma grupp som de stora på nian och de brydde sig inte om mig. Så dit for vårt samarbete. Det fanns bara en på nian som tyckte om mig. Jag rodnar alltid när jag tänker på hans korta, bruna hår och havsblå ögon. Till och med hans namn är ljuvligt. -Eelis, mumlade jag, gned mig i ögonen och försökte minnas vilken speciell dag det var i dag. Då mindes jag. Det var ju Eelis födelsedag. -Eelis! sa jag glatt, kastade täcket iväg och hoppade upp framför skrivbordet. Jag tittade på presenten som jag tänkte ge åt honom. Jag tog den i handen och tittade på den vackra, hjärtformade ljusstaken. Jag måste vara väldigt försiktig med den så att den inte av misstag gick sönder. Jag sänkte den i presentväskan och satte in ett kort där det var en bild av en cyklande man. Om det var något som Eelis älskade, så var det att cykla. Han säger att han skulle vilja bli världsmästare, men det är och förblir kanske en dröm... -Är du igen ute och cyklar? Jag gömde snabbt presentväskan bakom ryggen. Vid dörren stod min bror Roope. -Nej, sa jag och önskade att Roope skulle lämna mig ifred.Men Roope rörde sig inte ur fläcken. Han ger inte upp så lätt. TEKSTI: NORA SORSA I KUVA: PAULA NIEMIKAIJA M CURLYS KORRESPONDENT FRÅN SVERIGE! älsningar från det underbara grannlandet Sverige! Nu har jag tillbragt 22 veckor här i Borlänge och har älskat varenda vecka. Jag har massor med vänner och därför alltid något att göra. Vi brukar ha myskvällar där vi tittar på filmer och skvallrar och sen måste man förstås också festa ibland, och det är en grej som svenskarna kan fint! Det konstigaste är nog det att jag kan säga att jag gillar att gå i skolan. Det skulle jag aldrig säga i Finland, kan jag lova dig. På jullovet hann jag besöka både Göteborg och Stockholm. Det blev mest shopping men i Göteborg var vi också på musikal, som hette Footloose. Man kunde nästan säga att jag trivdes för bra eftersom jag inte kommer på något negativt att skriva om. Det enda jag saknade på julen var finsk julmat, men jag klarade mig med svenska köttbullar. Det bästa är nog att man kan prata flytande svenska (ingen finlandssvenska tack gode gud) och att man inte behöver tänka vad man ska säga. Jag har nog fler fel i min finska än i min svenska just nu och det känns skönt när folk säger att dom inte kan förstå att jag kommer från Finland. Till sist måste jag berätta att jag hade en mardröm om att jag var tillbaka i Finland och det kändes lite pinsamt, det är ju mitt hemland trots allt. Jag har massor med roliga fester och grejer planerat i framtiden så jag är helt enkelt överlycklig. Hoppas att tiden inte går så fort som den har gått! Puss och kram H -Är du ihop med den där Eelis? fortsatte han med ett elakt flin på läpparna och steg längre in i mitt rum. Jag rodnade när jag hörde Eelis namn. Inte var vi ju på det sättet ihop. Men Eelis betyder mycket för mig och han skulle aldrig göra något som skulle såra mig. Han är kanske min bästa vän. När jag såg Roopes förväntansfulla min, bestämde jag för att säga något i alla fall. -Eelis betyder mycket för mig. -Ja, det tror jag på men det där var inte svaret på min fråga. Jag himlade med ögonen och Roope kom ännu närmare. Han lade sin hand på min kind och klämde mina mungipor ihop så att jag liknade en fisk. -Eller är det en hemlighet? frågade Roope med låg röst. I stället för att svara på frågan, sa jag: -Att du orkar fjompa dig. Roope skrattade litet och lämnade mina kinder i fred. -Bra svar, syrran! sa han. Fastän det inte var svaret. -Lämna mig i fred, sa jag och slängde igen dörren framför hans näsa. -God morgon på dig också, sa Roope på andra sidan dörren. Jag suckade himlande meg ögonen och började göra mig i ordning för skoldagen. Jag tryckte radion på och dansade till musiken fram till mitt klädskåp på jakt efter nya kläder. Jag funderade på hurdana kläder Eelis skulle tycka om och jag kom till ett perfekt beslut: en svart, ganska tunn tanktopp med tunna axelband och en lång jeanskjol som till på köpet hade ett matchande lila bälte. Jag avslutade min stil med en tunn mejk. Sedan gick jag till köket där det redan stod gröt på bordet. Roope satt och åt det medan han lekte med sin telefon. Jag satte mig vid bordet och smakade på min gröt. Jag sneglade på Roope som såg glad och nöjd ut. -Vem är flickan? retades jag. Roope tittade genast upp, helt som om han skulle ha sett mig först nu. -Det hörs inte åt dig, svarade han. Jag lyfte skeden till munnen och försökte se vad han skrev så intensivt med sin mobil och till vem han tänkte skicka den. -Kära broder, berätta nu åt din syster, fortsatte jag och sträckte fram handen för att ta hans telefon. Men Roope drog handen undan och tryckte sin luktande hand mot mitt ansikte. -Rör inte! bestämde han. -Är det den där flickan... vem var det nu igen? Helena? Eller var det Iris? Nej, henne var du ju med i förra veckan, sa jag elakt skrattande. -Nu är du tyst, sa Roope och gav mig en mördande blick men sedan fortsatte han bara att smila. -Jaså, ni är ihop, jaha ja, sa jag och blinkade. Roope suckade och skakade på huvudet. Äntligen släppte han mobilen ner i fickan. Jag slevade i mig ännu några skedar gröt. -Vilma! skrek mamma från hennes och pappas sovrum. -Ja, jag har redan stigit upp! ropade jag tillbaka. -Hur är det med... -Här är jag också, svarade Roope. Mamma promenerade in i köket och lämnade en ljuv parfymdoft efter sig när hon gick förbi. -Ska du på jobb i dag? frågade jag mamma. -Förstås älsklingen, sa mamma, hällde en kopp kaffe åt sig och gjorde några smörgåsar. -Har pappa redan gått till det där mötet? frågade Roope i sin tur. Mamma nickade igen. -Åker han i dag igen dit till Sverige? suckade jag besviket. -Ja. -Pappa är aldrig hemma! -Snälla vän, det hörs till hans jobb, sa mamma lugnt och smekte mitt hår. -Ja, ja, sa jag. -Mamma-anamma, jag håller helt med Vilma, sa Roope och jag kunde gissa att snart skulle han säga något hämnande. -Roope, vad har jag sagt om det där smeknamnet? sa mamma och lyfte sitt pekfinger hotande. -Ja, just det, Vilma har ju den där pojkvännen, slapp det ur Roopes mun. Mamma blev så chockad att hon nästan fällde sin kaffekopp i marken. Jag grävde mitt ansikte i händerna och ville bara att jorden skulle sluka mig. Dumma Roope! Mamma ville absolut inte att jag skulle få ha en pojkvän. Hon tycker att jag är för ung och bla bla. Vem bryr sig... -Är det sant, Vilma? sa mamma ännu lugnt. Jag svarade inte utan drack bara kakao som jag inte tills dess hade ens rört. -Jag frågade en fråga och jag vill ha ett svar! röt mamma. Är det sant?! -Hmh... Vi är inte på det sättet ihop men han betyder mycket för mig, -Herre...! Mamma svor hemskt och då är hon verkligen arg. -Vi är inte ihop på det sättet, försökte jag förklara. -Men snälla, sa mamma. Antingen är ni eller så är ni inte! -Jag är redan fjorton! Jag är tillräckligt stor för att få en pojkvän! Vakna någon gång, jag är inte en baby längre. -Just det, mamma, insköt Roope med sin stora trut. Fast Vilma nu har lite kvinnoproblem... -Roope! tjöt jag och gav en örfil åt honom fast jag aldrig skulle göra sånt. Var nu tysta båda två! -Men... försökte Roope med röd kind. -Håll käften! skrek jag och nu rullade nerför kinderna. Mamma satte handen runt mig men jag drog mig loss. -Rör inte mig, din galning, sa jag tyst och sprang till tamburen för att sätta skorna och ytterkläderna på. -Vilma! Kom genast hit, kommenderade mamma. Men jag lyssnade inte, jag bara öppnade dörren och skrek: -Hejdå! Jag rusade iväg till skolan. Först halvvägs mindes jag att jag hade glömt Eelis present hemma. Fortsättar på följande numret... MIKAELA HELLMAN Kirjeenvaihtajamme Mikaela kuvassa oikealla. 28 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• CURL ILMA ILMAIS Y ISEK E KSI SI Tilaa ilmaiseksi nuortenlehti Curly! Curly on nuorten tekemä lehti nuorille. Mukana juttuja mm. musiikista, leffoista, urheilusta, harrastuksista ja mediasta. Curly ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tutustu ja ihastu. TILAA CURLY-LEHDEN TILAUSLO veloituksetta suoraan kotiin! MAKE Kirj epos timer kki lehdet Kyllä kiitos, haluan saada Curly- Sukunimi Lähiosoite Postinumero Syntymävuosi Etunimi CURLY RY Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki Postitoimipaikka Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. yhä voimassa. tilaukset ovat Tarjous koskee Suomea. Aiemmat HUOM! Curlyn voi tilata ilmaiseksi myös netistä osoitteesta: www.curly.fi WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 29
• { TOIMINNANJOHTAJAN TERVEISET } Curlyn toiminta vuonna 2008 Curly ry on mediakasvatuksellinen nuorisoyhdistys, joka järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa ja julkaisee mediaa. Yhdistys edistää nuorten kulttuuria ja kannattaa terveitä elämäntapoja. Curly tarjoaa nuorille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa. Curly Media Curly ry:n mediatoiminnasta käytetään nimeä Curly Media. Curly Media on nuorten oma vaikuttamiskanava. Haluamme saada nuorten äänen kuulumaan! Curly Media järjestää yli 13-vuotiaille nuorille viikoittain kokoontuvia kerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Perusajatuksena on, että tekemällä oppii. Toiminnan vetäjinä työskentelee media-alan ja nuorisotyön ammattilaisia. Nuoret ympäri Suomen voivat osallistua Curlyn toimintaan mm. internetin välityksellä, kirjoittamalla lehtijuttuja tai tulemalla mukaan leireille. Koulut, nuorisotalot ja erilaiset yhteisöt voivat myös osallistua Curly Median tekemiseen ja käyttää Curly Mediaa omana äänitorvenaan. CURLY 10 VUOTTA Curly ry täyttää tänä vuonna 10 vuotta ­ hiphiphurraa! Virallisesti Curly ry liitettiin yhdistysrekisteriin 30.3.1998. Tosin ensimmäinen Curly-lehti ilmestyi jo vuonna 1997. Lämmin kiitos Curly-toiminnan käynnistäjälle KaijaLeena Sinkolle ja alusta asti toiminnassa mukana olleelle Eija Krogerukselle sekä kaikille teille, jotka olette antaneet aikaanne Curlylle. Kaija-Leenan vision ja sinnikkyyden ansiosta Curly ry tekee tänäkin päivänä arvokasta työtä nuorten mediakasvatuksen parissa. Opetusministeriön ja muiden yhteistyökumppaneidemme tuki on ollut ja on toiminnallemme arvokasta. Ja suurin kiitos kuuluu tietysti teille, Arvon Nuoret, jotka olette osallistuneet monin eri tavoin Curly-toimintaan vuosien saatossa! Curly-toiminnan perustamisen takana oli ajatus siitä, että nuoret tarvitsevat oman julkaisukanavan saadakseen äänensä kuuluville. Vuonna 1997 syntyi Curly-lehti. Vuonna 1998 Curly-radiolähetykset aloittivat Lähiradion taajuudella ja Curlyn omat internetsivut perustettiin. Vuonna 1999 käynnistyi tv-toiminta. Nämä toiminnat ovat yhä Curly-toiminnan peruspilareita. Lisäksi vammaisille nuorille on järjestetty työ- ja harrastusmahdollisuuksia Curly-Tuen merkeissä. Vuosien varrella Curly-toiminta on kehittynyt, uudistunut ja kasvanut. Vuonna 2003 perustettiin mm. Vantaan Tikkurilaan nuorten päihteetön mediakahvila. Juhlistamme juhlavuottamme tekemällä ja julkaisemalla entistä kiinnostavampaa ja monipuolisempaa nuorten mediaa, jonka tekijöinä ovat nuoret itse. Maaliskuussa osallistumme Allianssi-risteilyn ohjelmaan työpajalla "Ole nuori, tee mediaa". Kesällä järjestämme medialeirin yhteistyössä Vantaan kaupungin nuorisopalveluiden mediakasvatushankkeen kanssa. Suunnitelmissa on myös juhlalehti ja 10-vuotisjuhla. Tässä vain osa vuoden 2008 suunnitelmista. Seuraa toimintaamme ja tapahtumiamme nettisivuiltamme www.curly.fi. Curly-TV / -elokuva Curlyssä tehdään myös lyhytelokuvia ja omia videoprojekteja. Curlyn elokuvaryhmä kokoontuu keskiviikkoisin klo 18-20 Tikkurilassa osoitteessa Neilikkatie 3. Lisäksi Curly järjestää elokuvakursseja yhteistyössä alan ammattilaisten kanssa. Curly-radio Curly-radio uudistuu vuoden 2008 aikana. Kevään aikana järjestetään mm. radiotyön kurssi. Lisätietoa Curlyn nettisivuilla www.curly.fi. Curly-kahvila Curly-lehti Curly-lehti on valtakunnallinen ilmaisjakelulehti, joka ilmestyy 3-4 kertaa vuodessa. Lehden painos on noin 25 000 kpl ja sen voi tilata ilmaiseksi kotiin. Lehti on suunnattu 13-18 ­vuotiaille nuorille ja sitä tekevät nuoret itse. Curlyn lehtiryhmä kokoontuu tiistaisin Helsingin Oulunkylässä, osoitteessa Larin Kyöstin tie 7. Lehtiryhmässä suunnitellaan ja kirjoitetaan lehtijuttuja, tehdään haastatteluja, otetaan lehtikuvia ja vietetään aikaa hyvässä porukassa. Curly-lehteen voi kirjoittaa myös omatoimisesti mistä päin Suomea tai maailmaa tahansa ottamalla yhteyttä päätoimittaja Maija Puskaan puh. 041 ­ 533 6541, s-posti: maija.puska@curly.fi. Curly-kahvila on nuorten päihteetön mediakahvila Vantaan Tikkurilassa. Kahvilassa voi mm. käyttää ilmaiseksi internetiä, lukea lehtiä, pelata pelejä, katsella telkkaria ja osallistua ohjattuun toimintaan. Kahvila on avoinna pe ­ la klo 17 ­ 22 ja sunnuntaisin klo 16 ­ 20. Osoite: Ratatie 2 (nuorisotalo Tonttula, lähellä Tikkurilan juna-asemaa.) Tervetuloa! Kasvattajille Curly ry tarjoaa valmiit julkaisukanavat (esimerkiksi lehden ja internetsivut) nuorten kouluissa tai harrastuksissa tekemille mediatuotoksille. Teemme yhteistyötä koulujen, nuorisotyöntekijöiden ja eri järjestöjen kanssa. Internetsivuillamme on kasvattajille suunnattu osio, josta löytyy tietoa mm. nuorten mediakasvatuksesta, Curlyn toiminnasta ja erilaisista yhteistyömahdollisuuksista. Älä epäröi ottaa yhteyttä! Haluamme toimia siltana kasvattajien ja median tekemistä harrastavien nuorten välissä. Me tarjoamme kasvattajille mahdollisuuden kurkistaa nuorten maailmaan ja oppia nuorilta. "Kukapa ei tarvitsisi toisten iloa elääksensä!" - J.L.Runeberg - www.curly.fi Curlyn nettisivut uudistettiin syksyllä 2007. Sivuilta löydät tietoa yhdistyksestämme, toiminnastamme ja ajankohtaisista tapahtumista. Sivuillamme voit myös itse osallistua median tekemiseen, tavata uusia ihmisiä tai vain selailla toisten tuotoksia. Sivuilta löytyy myös mediakasvatuksesta kiinnostuneille kasvattajille suunnattu oma osio. Ira Kinnunen Toiminnanjohtaja ira.kinnunen@curly.fi Kaikesta Curlyn toiminnasta saat lisätietoa internetsivuiltamme www.curly.fi tai sähköpostitse lähettämällä postia osoitteeseen curly@curly.fi 30 CURLY 1/2008 WWW.CURLY.FI
• Pukeutumiskoodi: ROCK Tiistai-iltana 11.12.2007 Helsingin kulttuuriareena Gloriassa järjestettiin ensi-iltatapahtuma, johon pääsi esteettömästi myös pyörätuolilla. TEKSTI: CURLY-TOIMITUS I KUVAT: CURLY-TOIMITUS JA TOMI LEHTO urly Median toteuttaman Tarjolla tosi elämä ­dokumenttielokuvan ensi-iltaa juhlistettiin Helsingissä 11.12.2007. Päihteettömän ensi-iltatapahtuman järjestivät Curly ry, Lihastautiliitto ry sekä Nuorisoyhteistyö Seitti. Tilaisuudessa esiintyivät energinen V. Auer bändi sekä tanssikoulu Blue Flamencon edustusryhmä. Tarjolla oli punaista boolia ja pientä naposteltavaa, ja pukeutumiskoodina ROCK. Osallistujat saattoivat vain toivoa pukeutuneensa ohjeen mukaisesti! C Kapea käytävä ja cocktailherkkuja Tuona iltana kulttuuriareena Glorian pääsisäänkäynnin ovesta löytyi nuoli oikealle. Tapahtuma oli järjestetty siten, että kaikki vieraat käyttivät pyörätuolia käyttäville vieraille tarkoitettua kiertoreittiä. Kerrankin näin päin. Kapean käytävän varrelta löytyi ylä- ja alamäkiä, ja seiniltä bändijulisteita. Käytävästä vierailijat tupsahtivat synkkään saliin, lavan viereen. Sieltä matka jatkui salin läpi eteiseen narikkapisteelle ja siitä luonnollisesti cocktailherkkujen luokse. Itse ohjelma alkoi klo 18.30. Illan juonsivat Ira Kinnunen ja Uuno "Unski" Ylönen. Unskin asukokonaisuus koki illan aikana muodonmuutoksen, kun Iran passitti Unskin asiantuntevan stylistin käsittelyyn. Lopputuloksena nähtiin entistä rock-henkisempi Uuno Ylönen. Tähtivierailija Paikalle oli saapunut myös dokumenttielokuvan päähenkilö Jani Karlsson. Tarjolla tosi elämä -elokuva kertoo lihastautia sairastavan Janin arjesta sekä osallistumisesta kesän 2006 Tuskarockfestivaalille yhdessä ystävänsä Ville Valtan sekä heidän henkilökohtaisten vapaa-ajanavustajiensa Mirka Misukan ja Tatu Nylundin kanssa. Dokumentissa näytetään, minkälaista elämä pyörätuolilla liikkuen voi olla ja miten se vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ensi-illassa kuultiin Janin, Mirkan ja Tatun tunnelmia dokumentin kuvauksista. Päällimmäisenä esiintyjien mieleen olivat jääneet kameran jatkuva läsnäolo sekä helteinen festarikeli. Tunnelma Gloriassa oli leppoisa ja esitykset nautittavia. Paikalla oli paljon ihmisiä pyörätuolien kanssa. Curlyn porukka kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia mukavasta illasta. OSALLISTUJAT SAATTOIVAT VAIN TOIVOA PUKEUTUNEENSA OHJEEN MUKAISESTI! WWW.CURLY.FI 1/2008 CURLY 31