• VE RISEmAtulvasNUEN SUN sa y ys Samu Haber kys monessa merk KUMIA TEIDsEllittua?Ö TAIä ja mikä a N Y KATU Mikä on kiell etty stoja mui Kesä syysmyrskyjen I F .YL R U C .W W W E L L I R O U N I T H E L N E TR O U N #34 3/06 13.10.2006 10. VUOSIKERTA ISSN 1455-2574 ityksessä keskelle 1
• Pääkirjoitus Syksyn ollessa synkimmillään on ihanaa palata muistelemaan kesällä tapahtuneita asioita. Viime kesä oli Suomessa todellinen unelmakesä ja se sai ihmiset liikkeelle. Melkein kaikki festarit olivat loppuunmyytyjä ja se vaikuttaa positiivisesti tulevan kesän tarjontaan. Koska säät olivat uskomattomat, lähtivät monet tietysti sukuloimaan ympäriinsä. Vanhat ystävät ja sukulaiset olivat varmasti onnesta sekaisin kun auringon lisäksi kylään tuli rakkaita ihmisiä. Kotimaahan on hyvä tutustua kunnolla ennen kuin lähtee reppu selässä maailmalle.Suomesta löytyy kerrassaan mahtavia paikkoja, joista voi sitten myöhemmin kertoa ulkomaille päästessään. Meillä kaikilla on varmasti se oma unelmamaa, johon on aina halunnut päästä. Minulla se on pitkään ollut Japani. Ikävä kyllä maa on hyvin kaukana, lentoliput maksavat maltaita ja Japani ei ole matkan varrella muualle kuin Australiaan. Kesän alussa kuitenkin päätin, että elokuun loppuun mennessä olen käynyt Tokiossa. Tein matkan eteen paljon töitä ja kiitos todellakin seisoi lopussa. Voiko olla mitään parempaa tunnetta, kuin oman unelman täyttyminen. Ei voi. Japani täytti kaikki odotukseni, se oli juuri sellainen paikka kuin olin aina kuvitellut. Nyt voinkin alkaa unelmoida jo seuraavan paikan valloittamisesta. Olisi mielenkiintoista nähdä paikkoja, jotka ovat ihan muuta kuin yleisesti luulemme. Eri kulttuurit ovat todellinen rikkaus ja toivottavasti tulevaisuudessa osaamme arvostaa niitä kaikkia tasapuolisesti. Oman maansa kulttuurin sekä perinteiden tunteminen ja arvostaminen antaa hyvät valmiudet moneen asiaan. Ei silti pidä jämähtää tänne turvalliseen kotikoloon, vaan silmät olisi hyvä pitää avoimena kaikelle uudelle ja tuntemattomalle. Kannen kuva: Antti Westerberg 13.10.2006 10.Vuosikerta ISSN 1455-2574 Nuorten lehti Nuorille. Ilmaisjakelulehti. Tämän vuoden kolmas numero postitetaan osoitteellisena Curlyn tilaajille. Lisäksi lehteä jaetaan nuorisotaloihin sekä kirjastoihin. Vuoden kolmas numero jaetaan Aikakauslehtipäivänä ympäri Suomen yläasteille, lukioihin sekä toisen asteen oppilaitoksiin. Curly kuuluu Aikakauslehtien liittoon Curly-lehden päätoimittaja: Semira Ben-Amor 041 ­ 533 6541 semira@curly.fi Toimitus numerossa 03/06: Ahonen Liisa, Blomberg Paula, Castrén Verna, Heikkinen Heidi, Heiskanen Essi, Hokkanen Mari, Holopainen Eeva, Kinos Tuula, Kärnä Aino, Laakso Jonne, Kati Koskinen, Lehtinen Arla, Leinonen Laura, Loikkanen Anu, Moilanen Pauliina, Mutru Mira, Niemi Anssi, Niemiaho Johanna, Nyholm Laura, Oksanen Marianne, Pulju Kaisa, Puukko Caroliina, Puumalainen Saija, Simola Suvi, Suonpää Sini, Tihilä Katri, Tzortzis Joanna,Voutilainen Petri Lehden ulkoasu: Topias Rajajärvi Kansi: Antti Westerberg Toimituksen osoite: Curly ry Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki 09-27 22 830/850 curly@curly.fi www.curly.fi Toiminnanjohtaja: Ira Kinnunen 041- 533 65 42 ira.kinnunen@curly.fi Puheenjohtaja: Kaija-Leena Sinkko kaija-leena@sinkko.pp.fi Painopaikka: Sanomapaino Oy Savon Paino Oy Varkaus 2006 www.sanomaprint.fi Curly Media ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä, eikä palauttamisesta. Tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla että sitä saa käyttää uudelleen lehden tai muun käytön yhteydessä toteutustai jakelutavasta riippumatta. Sisällys 4 8 8 9 10 11 11 12 14 15 16 17 18 20 22 Curlyn suuri festarireportaasi Kirjatko elävät? Rakkautta ja Anarkiaa Tunisian nuoret Hyppää lätäkköön Kumiallergia Essin palsta The suuri purkkatestaus Koneet pauhaa onko rauhaa? Katutaiteiden yö Zest-tiimi valmiina seuraavaan vuoteen Kivat kuvat Todellinen hurjapää! Samu Haber kysymysten tulvassa Curly tiedottaa Semira-san 2
• EE T PALKIN TO PALKIN Tunnetko tai tiedätkö jonkun mielen-kiintoisen ihmisen, josta haluaisit kertoa muillekin tai joista meidän muiden ehkä pitäisi kuulla? TOIMINNANJOHTAJAN TERVEISET LÖKUVA KI LÖKUVA HEN KI HEN VOITA JA TAVIA S TAVIA LOI S TOJA!! LOI JA Kävin kurkkaamassa Aikakauslehtien Liiton ylläpitämää Artikkelipankkia ja löysin sieltä mielenkiintoisen Opettaja-lehden (33/2004) artikkelin, joka käsitteli medialukutaitoa. Artikkelissa Unicefin mediakasvatusprojektin vetäjä Chris Schuepp totesi mm. seuraavaa: "Tietoa tulvii tajuntaamme kaikkialta missä liikumme, tahdoimmepa sitä tai emme. Mitä paremmin olemme perillä siitä, kuinka mediat toimivat, sitä paremmin pystymme valitsemaan, mitä haluamme nähdä ja kuulla ja miksi. Ken uskoo kaiken mitä televisiossa tai sanomalehdessä sanotaan, on todella sinisilmäinen ja helposti harhaan johdettavissa. Parhaiten mediaa oppii ymmärtämään tekemällä itse." Viisaita sanoja, joihin on helppo yhtyä. Mediakasvatus on tullut kouluihin jäädäkseen ja nyt tarvitaan lisää uusia väyliä nuorten tekemille tuotoksille. Curly Media tarjoaa nuorille väylän omien ajatusten, mielipiteiden ja tuotosten julkaisemiseen. Toivomme saavamme jatkossa entistä enemmän materiaalia mm. kouluilta ja suoraan nuorilta, joita Curly Media (lehti, radio, tv, www.curly.fi -sivut) voi julkaista. Curly-lehdellä on jälleen ilo osallistua valtakunnalliseen Koulujen Aikakauslehtipäivään. Curly on nuorten käsissä syntynyt ja siksi on erityisen tärkeää, että lehti myös päätyy nuorten luettavaksi ja arvioitavaksi. Lähettäkää meille juttumateriaalia ja palautetta osoitteeseen: curly@curly.fi. Tee lehtijuttu mielenkiintoisesta persoonasta, ota valokuva ja lähetä Curlyyn. Parhaimmat julkaistaan tulevissa lehdissä ja palkitaan muhkeilla kirja- sekä levypalkinnoilla. Haastateltavan ei tosiaankaan tarvitse olla kaunis ja kuuluisa. Se voi olla vaikka naapurin vanha rouva, naapurikorttelin kelloseppä tai lapsuudenystäväsi. Toki myös kauniit ja kuuluisat kelpaavat =) Meillä kaikilla on oma mielenkiintoinen maailmamme ja tarinamme, joka varmasti kiinnostaa monia muita. Lähetä juttusi/ haastattelusi ja kuvat joko sähköpostilla tai perinteisesti kirjeenä. Muista laittaa mukaan yhteytietosi. kilpailu@curly.fi Cyrly-lehti henkilökuvakilpailu Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki Hyvää syksyä kaikille! Ira Kinnunen Curly ry:n toiminnanjohtaja ira.kinnunen@curly.fi 3
• ¨ CURLYN SUURI FESTARIREPORTAASI. TEKSTI: MARI JA HANNA I KUVAT: ANTTI AHTOLUOTO JA EETU MONONEN
• Provinssi rock! Pohjanmaalla asustaa paitsi körttivirsiä veisaavia vaareja ja kettuja, pieniin häkkeihin sulkevia ns. elinkeinoyrittäjiä, myöskin ihmisiä joiden voidaan todella sanoa osaavan järjestää festivaaleja! Siitä on todisteena jo 27 -vuotta rokannut Provinssirock. ämä Etelä Seinäjoella Törnävänsaaressa järjestettävä karkelo on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Suomen parhaista rockfestareista. Yli viisikymmentä bändiä, tuhannet vierailijat, pari tuhatta vapaaehtoista työntekijää, sekä kymmenet ruoka- ja myyntikojut tekevät kolmesta festaripäivästä mieluisan kokemuksen. Myöskin kansalaisjärjestöt ovat kiitettävästi edustettuina ja aina on ilo mennä rokkaamisen lomassa allekirjoittelemaan vetoomuksia, keskustelemaan ympäristöstä ja politiikasta, tai vaikkapa ostelemaan pinssejä. Erityisen ilahduttavaa on istuskella Aseistakieltäytyjäliiton teltan edustalla ja kuunnella kaikkia väittelyitä siitä että hyökkääkö se " ryssä " vai eikö ja että pitäisikö sivarit ampua nyt vai huomenna? Provinssissa on ollut mahdollisuus vuosittain nähdä sekä kotimaisia artisteja kuin ulkomaisiakin suurnimiä. Joskus ikäviäkin viimetingan peruutuksia sattuu eihän sille mitään voi. Näin kävi tämän kesän festeissä, kun jo pitkään paikalle toivottu nu-metallin kärkinimi Korn perui viime hetkessä keikkansa. Syynä keikan peruuntumiseen oli laulaja Jonathan Daviksen sairastuminen. Festivaalijärjestäjien mukaan tämä pettymys ei kuitenkaan vaikuttanut pahasti lipunmyyntiin ja paikalle saatiin hankittua ruotsalainen In flames paikkaamaan. Bändi onnistuikin päättämään sunnuntain ja samalla koko festivaalin erinomaisella konsertilla. Tänä vuonna sääkeijut suosivat provinssirockia, aurinko porotti ja yölläkin tarkeni taivas alla ympäri leirintäalueita niin kuin festariöisin on usein tapana. Paljon väkeä olikin saapunut paikalle: perjantai yksin sai jo 17 000 ihmistä liikkeelle. Suorastaan hurmiollista fanitusta sai aikaan festarit aloittanut Stam1na. Letit liehuivat ja ihmiset hoilasivat mukana. Ennen kuin Hynynen ehätti pois lavalta lähti äijältä parta. Stam1nan keikan jälkeen sai pinkoa seuraamaan Amorfiksen jo alkanutta keikkaa. Sekä soittajat että uusi laulaja Tomi Joutsen pitivät yleisöä tiukasti lumoissaan. Suuri teltta täynnä ihmisiä, metallia ja valoja, jotka voivat aiheuttaa kohtauksia muillekin kuin epileptikoille, jatkoi kauniisti jo Stam1nan alulle kirjoittamaa tarinaa nimeltä: Tänään Provinssissa Heviäijät Jytää! Perjantain hämärtyvässä illassa nähtiinkin vielä päälavalle noussut Mokoma, joka keräsi paikalle sankoin joukoi ihmisiä sekä ainakin minussa paljon hämmentäviä ajatuksia herättävä Teräsbetoni. Perjantain päälavan avasi suosioon noussut PMMP joka sai jengin laulamaan radioiskelmillään...Tiedättehän kaikki rusketusraidat ja muut. Ruotsalaisten veljiemme The Arkin keikka oli jo hieman liikaa. Musiikki oli mukaansa tempaavaa poprokkia, niin kuin olen levyltäkin kuunnellut, mutta laulaja Ola Salon itsensä hieroskelu pisti jotenkin silmiin liiaksi. Kiitosta varmasti saivat niittää rockin järjestäjät onnistuessaan diilaamaan keikalle jo kymmenen vuotta keikkatauolla olleen Alice In Chainsin. T Alice In Chainsin edesmennyttä Layne Staleyta oli paikkaamassa Comes With The Fallista tunnettu William DuVall. Lauantaiaamu lähti hyvin käyntiin siinä iltapäivän maissa. Onneksi tämä ymmärretään hyvin järjestäjien puolelta eikä ensimmäiseksi päälavalla aloittanut Indica soittanut säveltäkään ennen kello kahta. Lauantain ehdottomia huippukokemuksia tarjosi pieneltä Zanzibar-lavalta tamperelainen Risto: Kokoonpano jota voisi kuvailla sanoilla siekailematon, kursailematon, ällistyttävän svengaava ja maaninen. Risto-orkesterille ei voi povata kuin loistavaa tulevaisuutta ja keikka oli yksi rokin parhaimpia. Yllättävän paljon saa yleisöä mahtumaan Zanzibaarinkin eteen, kun on tanssittavasta musiikista ja Risto Ylihärsiän koskettimien paukuttimesta kyse. Biisien sanoituksiin voi eläytyä ja niille voi nyökytellä hyväksyvästi päälle, huvittua ja hoilottaa: kaikkea sitä mistä viihtymisessä on kyse. Loppu lauantai menikin sutjakasti. Isossa teltassa yhdeksältä aloittanut CMX tuli käytyä katsomassa. Hankala oli paikalle mahtua, kun valtaosa ihmisistä oli valmistautumassa HIM:n kesän ainoaan Suomen keikkaan odottaen päälavan edessä Ville Valon supertähden karismaa. Supertähden karisma saapuikin lavalle ja kansa osoitti suosiotaan. Hetken katsottuamme ja analysoituamme, mikä tekee rokkitähdestä rokkitähden päätimme siirtyä Don Jonhsson bandin huomaan Isoon Telttaan. Jotenkin HIM onnistui kuulostamaan vain suhteellisen väsyneeltä ja tasaiselta. Huolimatta HIMn samanaikaisesta esiintymisestä oli Don Jonhsson Big Band saanut juhlijoita liikkeelle ja esitys olikin särmikästä katsottavaa. Laulaja Tommi Lindgren piti yleisön hiessä räpäytyksillään. Lauantaita seurasi tapansa mukaan sunnuntai jonka musiikillisesti aloitti Jukka Poika ja Jenkkarekka Saarilavalla. Esitys oli reggaemaista ja eteenpäin menevää. Aurinko paistoi Jukan vetäessä suomalaisittain Karibian tyyliin. Jotenkin löysästi esitys silti meni, vaikka PMMPn tytötkin saapuivat lavalle kierähtämään. Se oli ehkä keikan yllättävin hetki. Ehkä festariväsymystäkin oli jo kertynyt, tai sitten asia vain on niin, että keikkaa katsoessa tuli alkuperäistä kooonpanoa, Soul Captain Bandia ikävä. Silti kyllä hattua aina nuorelle Suomi reggaelle ja hip hopille haluaa nostaa ja nostaakin. Sunnuntaisin sitä huomaa kuinka paljon roskaa tuhannet ihmiset saavat aikaan. Harvempi ilmeisesti on sisäistänyt idean, että roskat kuuluu panna roskikseen, sillä ruokailu alueet olivat erittäin roskaisia ja ruuantähteet houkuttelivat lokkeja paikalle sankoin joukoin. Törnävän puistoalue, jossa festivaali järjestetään on osittain museoaluetta eli kaunista ja arvokasta. Sietäkää siis muistaa että roskat roskiin! Mukeja ei sen sijaan loju ympäriinsä, sillä järjestäjät ovat ottaneet nerokkaan Roskildestakin tutun järjestelmän käyttöön, eli tuoppipantin. Tämä tarkoittaa että ostaessa anniskelualueelta olutta joutuu pulittamaan muovituopista euron pantin. Euro on jo aika hinnakas pantti mutta sitä antoisampi niille jotka käteisen puutteessa keräävät niiden avulla kotiin paluu rahat tai vaikkapa päivän aterian. Helppoa ja hauskaa rahaa joskin anniskelualueille pääsy on K-18. Eräs odotetuimmista yhtyeistä tämän vuoden Provinssissa oli brasilialaissyntyinen Soulfly. Soulflyn keulahahmo Max Cavalera on tuttu 90-luvulla vaikuttaneesta metallipumpusta nimeltä Sepultura. Soulflyn cavalera perusti 1996 jättäessään Sepulturan. Soulfly tekee keikkoja Suomeen suhteellisen säännöllisesti ja pääosin keikat ovat täynnä meininkiä. Outo joka kertainen piirre Cavaleran esiintymisessä on suomalaisten jääkiekkopaitojen promottaminen. Tällä kertaa ei tässä asiassa ollut poikkeusta ja pohjanmaalainen kansa hurrasi! Keikka alkoi räjähtämällä kun Cavalera pisti laulaen Primitiven. Soulfly yhdistää musiikissaan trashia, metallia ja tribalmusiikkia. Yleensä pääseekin nauttimaan keikoilla suurista rummuista ja berimbausta. Tällä kertaa vähän pettymykseksi beriumbauta kuultiin vain taustanauhalta. Soulflyn tahtiin hyppimisen jälkeen oli vuorossa M.A numminen, joka oli rytmiteltan sunnuntain pääesiintyjä. Pedroa ei tällä kertaa näkynyt missään vaan tyylikkään keikan veti läpi Numminen yhdessä D.j Sanen kanssa. Keikalla kuultiin sähkörumpua ja Sanen miksauksia kera Nummisen omantakeisen laulun. Yksi huippukohdista oli päästä kuulemaan Legendaarinen YK:n ihmisoikeusjulistus livenä! Nummisen jälkeen esiintyi jo alussa mainittu In flames Ruotsin maalta ja sitten ei muuta kuin kotiin. Muistakaa että kotimatka on vielä osa festarielämystä. Sen pääsee kokemaan matkustamalla festarijunalla. Juna on täynnä kolme päivää juhlineita rokkihippejä. Haju on mielenkiintoinen. "Aurinko paistoi Jukan vetäessä suomalaisittain Karibian tyyliin." 5
• ROSKILDE! Maailman suurin nelipäiväinen musiikin ja kulttuurin juhla, Roskilde järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1971 kun kaksi opiskelijaa inspiroitui sen ajan maailmalla pyörineistä legendaarisista festareista. E nsimmäisillä festareilla oli ainoastaan yksi lava, jossa soitti noin kaksikymmentä bändiä. Festivaali oli kaksipäiväinen ja kävijöitä oli noin 10 000. Tänä päivänä, 35 vuotta myöhemmin saavat tanskalaisnuoret ainakin tässä asiassa olla ylpeitä vanhemmistaan. Nyt Roskilde, tuo tanskanmaalla lähellä pääkaupunkia Kööpenhaminaa Roskilden kaupungissa, järjestettävä juhla myy joka vuosi 75 000 lippua ennakolta loppuun. Seitsemällä lavalla nähdään neljän päivän aikana yli 170 orkesteria! Mukaan mahtuu niin folkkia, rokkia kuin elektroniakin. Musiikkilavojen lisäksi alueelta löytyy myös nk. spoken word-lava jossa voi kuunnella tanskalaisia puheen ammattilaisia kuten runoilijoita ja pakinoitsijoita ynnä muuta puhetaiteen piiriin kuuluvia. Seitsemän lavaa takaavat sen, että voit kokoajan pysyä liikkeessä. Roskilde on tunnettu hyvästä musiikkimaustaan ja jokaiselle ikäpolvelle löytyy jotakin! Pelle Miljoona oli muuten ensimmäinen suomalainen esiintyjä Roskildessä 1981. Tänä päivänä suomalaiset orkesterit ovat jokakesäinen ilmiö ja Roskildeen soittamaan pääsemistä voidaankin jo pitää krediittinä. Onhan festeillä esiintyneet suuret nimet Bob Marleystä Patti Smithiin! Tänä vuonna suomalaista musiikkiosaamista edusti mm. Disco Ensemble sekä The Five Corners Quintet joka sai Ballroom-lavan yleisön tanssimaan itsensä hengästyksiin saakka tämän 60luku-latino-jazzin pyörteissä. Roskilde kutsuu muusikoita esiintymään maailman kaikilta kolkilta. Samoilla festareilla voi nähdä kuumimmat hittinimet niin Amerikoista kuin Intiastakin. Ei sovi unohtaa, että Tanskassa ollaan viety kaikki muu festivaalitoiminta paljon pidemmälle kuin Suomen maalla koskaan. Alueelta löytyy perinteisen teatterin lisäksi myös elokuvateatteri ja chillout-telttoja. Mihinkään alueen sisäpuolisiin tiloihin ei ole erikseen pääsymaksua vaan festariranneke kattaa kaikki yleiset huvit. Toki tarjolla on maksullisiakin elämyksiä, kuten vaikkapa benjihyppäämistä. Myöskin leikkimiseen on panostettu ja eri puolilta leirintäalueita löytyykin erilaisia leikkipaikkoja keinuista korien päällä kiipeilyyn tai vaikkapa jalkapallo otteluihin ja pingispöytiin. Järjestäjien viestinä on kutsua ihmiset huolettomaan hauskan pitoon. Osallistua voi vaikkapa afrotanssi- tai tango workshopiin. Voi tehdä patsaita, maalata kuvia tai graffiteja niille varatuille seinille. Halukkaat voivat mennä maksusta kalastamaan ja saaliin voi kokkauttaa ammattilaiskokilla ateriaksi lautaselleen. Ympäristötaide ja kiertävät performanssiesiintyjät luovat alueelle oman surrealistisen tunnelmansa. Saatat yhtäkkiä matkalla keikalle joutua mitä kummallisimpien teatteriolioiden ympäröimäksi. Festivaalialueella on myös oma radioasema sekä jokaisena päivänä julkaistava Roskilde-lehti. Leirintäalueita on monta ja ne ovat erillään itse festarialueista. Niiden välinen sukkelointi on oma taitolajinsa, jota allekirjoittanut ei oppinut koko neljän päivän aikana, mutta mukavaa on eksymisen lomassa aina jostain löytyvä uimaranta. Roskildessa ihmiset ovat vapautuneita, eivätkä leirintäalueen juhlat tunnu loppuvan koskaan. Joka puolelta Eurooppaa saapuneet Ihmiset ovat selvästi heittäneet kravattinsa nurkkaan. Joka paikassa näkyy nuorten aikuisten mitä kekseliäimpiä leikkejä ja jekutuksia. Yksin ei siis tarvitse kauan olla vaikka olisi yksin sattunut paikalle tulemaankin. Vaikka ruokakojuja on runsaasti ja aamiaistarvike kauppojakin, on jokaisen leirialueen yhteyteen perustettu hiekoitettu nuotioalue jossa voi sytytellä kitaranuotioita tai valmistella ruokaa tulella. Tulen sytyttäminen, siis edes kynttilän sytyttäminen muualla kuin tulipaikoilla on ehdottomasti kielletty. Jos rahat loppuvat kesken voi aina yrittää tehdä pientä omaisuutta keräämällä tanssimisen lomassa muovisia juomatuoppeja ja niiden pahvisia kantimia. Kierrätys ja siivous kun on muun muassa ratkaistu toimivalla kierrätys- järjestelmällä, jossa tölkit voi vaihtaa vaihtopisteissä helposti rahoiksi. Festivaalin ohjelman seuraaminen on tehty helpoksi. Sisääntulon yhteydessä jokaiselle festivaalivieraalle jaetaan kattava Roskilde-kirjanen , jossa on kuvaus paitsi festivaalialueen tapahtumista myöskin esittely jokaisesta festivaalilla esiintyvästä bändistä. Ensimmäiseksi teltan pystytyksen jälkeen tuleekin istuttua ohjelmakirjasen kanssa muutama tunti esiintyjiä tutkaillen. Virallisesti festarit siis kestävät neljä päivää mutta juhlat leirintäalueella alkavat jo hyvissä ajoin monta päivää ennen itse juhlien alkua. Monet ihmiset näyttävät panostavan leiriytymiseen aivan toisenlaisella mentaliteetilla kun mihin Suomessa on totuttu. Leireissä on lippuja ja viirejä, stereoita, sohvia ja tuoleja - lähes mitä ikinä mieleen voisi juolahtaakaan! Värikkäät banderollit ja telttaryhmittyvät tuovat mieleen 79 000 ihmisen telttakaupungin, jossa naapurit puhuvat toisilleen ja lainaavat tarvittaessa sokeria. Lippujen hinnat ovat hieman tyyriit eli 180 euroa koko neljänpäivän lippu. Tarkemmin ajateltuna 170 bändiä ja mahan täydeltä sister- ja brotherhood henkeä eivät kuitenkaan tunnu kalliilta. Tanska on niin turvallinen maa käydä, että matkan ahdistavin ja vaarallisin osio on pakostakin Viking Linen risteily Tukholmaan. Suomesta erittäin monet järjestöt organisoivat matkoja Roskildeen aina ELMUsta Aseistakieltätyjäliittoon ja Jookos Kookoksen kautta takaisin! Matkaan kannattaa varustautua myös lämpimin vaattein koska keskikesän Tanska voi olla yllättävän märkä ja kylmä. Sää on mitä vain mutavyörystä hellelukemiin. Roskilde 2006 hemmotteli ystäviään kauniilla ilmoilla ja hyvällä musiikilla. Festareilla oli niin paljon tekemistä että kaikkia bändejä on aivan mahdoton nähdä. Ensimmäisenä festivaalipäivänä musiikki alkoi puolikuuden aikoihin Annie Nightingalen dj keikalla. Kyseessä on useastikin breakin kuningattareksi tituleerattu, jo 64 -vuotias englantilainen nainen jonka biletystä levylautasten takana oli yhtä mukava katsella kuin kuunnellakin! Perjantain muita mieleen jääneitä esiintyjiä olivat brittiläinen Bullet For My Valentine sekä islantilainen Sigur Ros jonka keikkaa festarilla kävijät ylistivät maasta taivaisiin. Sillä aikaa allekirjoittanut oli odottelemassa elämänsä ensimmäistä Guns n Rosesin keikkaa. Axl Rose aloitti keikan taattuun tyyliinsä viivyttämällä lavalle tuloa noin 50 minuutilla! Keikka oli täynnä nostalgiaa vanhojen viidentoista vuoden takaisten hittien soidessa äijän äänikin kesti uskomattoman hyvin. Huhut tosin kertovat keikkojen pitkien instrumentaaliosioiden johtuvan siitä, että herra Rosen on välistä pakko mennä ottamaan happipullosta huikkaa selviytyäkseen keikasta läpi. Lauantain odotetuimpia esiintyjiä oli varmastikin Itä-Eurooppalaista skamustalaispunkkia soittava Gogol Bordello joka jo vuonna 2003 sai Roskilden vieraat polvilleen. Myöskin jo vanhentunut Bob Dylan ei ollut ensimmäistä kertaa Roskilden Oranssiksi ristityllä päälavalla. Taattua settiä vaikka rauhallista niin kuin vanhalta mieheltä odottaakin. Yksi Roskilden hyvistä puolista on suuri tuntemattomien bändien määrä - aina oppii tuntemaan uutta, hyvää musaa. Suosittelenkin pitämään ohjelmistokirjaset tallessa mahdollisia levykauppavierailuja varten. Brasilialainen Marcelo D2 vastasi perjantain poliittisesta rapista kun taas ruotsalainen Opeth keräsi hevimetalli-kansan kokoon hetkeä ennen keskiyötä. Poliittista rapia eikä metallipainotteista rokkia puuttunut alueelta lauantainakaan. Siitä pitivät huolen jenkkien omantunnon ääni Immortal technique, joka blaastaa kumoon niin imperialismin, median kuin uskonnotkin. Samana päivänä taasen päälavalla nähtiin sekä Deftones, Primal Scream että Tool!!! Näiden keikkojen jälkeen ei olisi voinut illan viimeisenä pääesiintyjänä toiminut Kanye West vähempää kiinnostaa. Toolin lavashow ansaitsee maininnan sillä tämän taiteellisen rokkimetallin taustalla pyörivät suuret screenit jotka syventivät lavashowta onnistuneesti ja backuppasivat musiikkia tehokkaasti. Kaiken kaikkiaan vaikuttava show. Lauantaina Areena-teltassa nähtiin myös suomalaisten omat glammetallirokkarit Ville Valo ja kumppanit. Sunnuntain esiintyjälistaan kuului jo toisen sukupolven Roskilde-esiintyjä, intialainen Anoushka Shankar jonka isä, kuuluisa intialainen sitara virtuoosi Ravi Shankar esiintyi aikonaan Roskildessä hänkin. Anoushka Shankar veti keikan Ballroom teltassa, joka on yksi parhaista lavoista roskildessa. Shankar aloitti isänsä kanssa sitaran soittamisen 9-vuotiaana ja veti ensimmäiset keikkansa 13-vuotiaana. Nainen on siis sitara virtuoosi. Toinen sunnuntain yllättäjä oli The Balkanbeatbox, jonka lavaesiintyminen oli energisin pitkään aikaan. Laulaja pomppi ympäri lavaa kuin pieni apina ja yleisö seurasi villisti tanssien mukana. Tämä bändi on kuin esimerkki maailman poliittiselle tilanteelle bändin koostuessa new yorkilaisista, berliiniläisistä, arabeista ja israelilaisista juurista. Tanssijoiden ollessa kotoisin Bulgariasta, Marokosta, Espanjasta, Israelista ja Palestiinasta! Viimeisenä sunnuntain päälavalla esiintyi Pink floydista tuttu Roger Waters joka esitti erinomaisen shown, johon kuului surround sound system ja animaatiovideoita sekä huippumuusikoita ja taustalaulajia. Ensimmäiseksi saatiin nauttia Roger Watersin omia tuotantoja. Kuultiin terveisiä George.W. Bushille ja kymmenen minuutin tauon jälkeen Herra Waters saapui lavalle keikan toiseen osioon jossa meillä oli ilo kuulla koko Pink Floydin Dark side of the moon! Kokemus oli magalomaaninen ja parhaita äänentoistoja joita olen lähes kuunaan keikoilla kuullut. Super hyper. Roskilden festivaalit jättää aina taakseen hieman haikeana sillä seuraaviin on niin pitkä aika. Toisaalta lähtemisestä voi tehdä hauskempaa harrastamalla aarteenetsintää hyljätyissä leireissä. Löytää voi mitä tahansa kengistä telttoihin ja viinipulloihin ja kasseihin ja herra ties mitä. Curly-toimitus suosittelee tätä festivaalia lämpimästi! 6
• ILOSAARIROCK! Joensuun Laulurinteellä järjestettävä kaksipäiväinen Ilosaarirock on Suomen letkeimpiä festareita! Tänä vuonna Ilosaarirock juhli 35-vuotissyntymäpäiviään 20 000 lähimmän ystävänsä kanssa. o yhdeksän vuoden ajan tämä Pohjois-Karjalan kansanjuhla on myyty loppuun ennakkoon eli kutsuille halajavien kannattaa hankkia lippunsa hyvissä ajoin. Ilosaarirock herättää henkiin Joensuun tavalla, josta kuuluisat skinheadin ykkösstadivisiot ovat kaukana. Kaupunki täyttyy juhlijoista ja pitkin katuja tanssivista ihmisistä. Harvoin näkee näillä juhlilla eripuraa. Hävinneet tavaratkin löytyvät löytötavarapisteestä lähes poikkeuksetta! Siinä täytyy olla rehtiä veljeyden ja sisaruuden henkeä! Popkadulla voi kuunnella konsertteja keskustassakin. Tämän vuoden parhaita katuesiintyjiä oli kotimainen punk-kansanhenkinen rallatusorkesteri Hiskias Möttö & Mojakka, joka esiintyi myös rockin maksullisella Töminä aloitusklubilla perjantaina 14.7. Hiskias Möttö ja Mojakan keikka oli niin loistava, ettei yleisö meinannut päästää ryhmää pois lavalta ollenkaan, vaan kerta kerran jälkeen orkesteri taputettiin takaisin musisoimaan. Bändi esittää omantakeiselle tyylilleen sopiviksi sovitettuja Hiski Salomaan kappaleita sekä humppaa. Biiseistä ei aattellisuutta ja asiaa siis puutu ja säestyksenä toimii saksofoni, haitari, viulu, poikkihuilu, mandoliini, kitara, kontrabasso, lehmänkello,vispilät, matkalaukku ja herran armias kaikkea mitä keksii! Ilosaarirock on kaiken ikäisillle tarkoitettu juhla. Sen osoittaa jo se, että yli kuusikymmentävuotiaat sekä alle kahdeksanvuotiaat ( tietenkin täysi ikäisen vierailijan seurassa) vieraat pääsevät alueelle ilmaiseksi. Myös kaikki festarin yhteydessä järjestetyt klubit ovat ikärajattomia. 35. Ilosaarirock tarjosi festarikansalle joukon laadukkaita orkestereita sekä ulkomailta että kotimaasta. Jo ennen virallisen festivaalin alkamista järjestetyillä Töminä- ja Suloklubeilla saatiin nähdä menestyneitä suomalaisia nimiä Kauko Röyhkästä Don Johnson Big Bandiin. Perjantain Töminä-klubin lopetti Radiopuhelimet kun taas itse festivaalin aloitus bändinä nähtiin Lemonator. Lauantain parhaimpiin keikkoihin kuului ehdottomasti M.A Numminen kiellettyine lauluineen. Esitys koostui siis lauluista jotka ovat aikoinaan olleet soittokiellossa ajan ilmapiirin ahtauden vuoksi kuten "laulu epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä". Laulujen välissä M.A Numminen sivisti yleisöä kertomalla 1960- luvun Suomen henkisestä ilmapiiristä. Niillä kertomuksilla on ehdottoman avartava vaikutus eritoten nuorisoon joka voi nyt ymmärtää vanhempiaan paremmin tiedostamalla ahtaan ajattelun maaperän jossa äitejä ja isiä kasvatettiin. Vai tokkopa tuo nyt välttämättä niin paljoa on muuttunut. Festivaalin musiikkitarjonta esittäytyi ilosaarirockin viidellä eri lavalla. Rannalle pystytetty Rentolava oli toiminnassa vasta toista vuottaan, mutta on silti ehdottomasti vakiinnuttanut paikkansa rockin chilleimpänä lavana, jossa reggae raikaa. Tänä vuonna Rentolavan renkutuksen aloitti perjantaina flegmaatikoista alunperin tunnettu Tuukka Rihkola eli Leijonamieli. Palefacenkin levynpyörittäjänä toiminut Tuukka Rihkola on uuden J kokoonpanonsa myötä laajentanut musiikillisia vaikutusalueitaan. Pelkän hip hopin sijaan Leijonamieli ja Putkimiehet soittavat myös hieman soulimpaa ja rokimpaa kamuraa. Perjantain päätti viidestä suomalaisesta reggae- artistista koostuva Fi-reggae All Stars joiden keikat ovat harvinaista herkkua ja maasta taivaisiin ylistettyjä. Paljon pilviä alemmaksi ei jääty tämänkertaisellakaan keikalla. Lauantaina oli kansaa saapunut viihdyttämään mm. puolalainen Paprika Corps sekä jamaikalainen dance hall reggae artisti Capleton, jonka keikka oli suomessa laatuaan ensimmäinen. Pelkkään lantion keinuttamiseen ja huojuiluun ei tarvitse näillä festareilla jumahtaa. Hevilettiään oli mahdollista käydä huiskimassa moneenkin otteeseen päälavan ja YLE-X- lavan tuntumassa. Siitä piti huolen äijät Mokomasta ja Stam1nasta. Suurenmoista Suomimetallia parhaimmillaan tälläkin kertaa. Mokoma olisi voinut sopia pienemmällekin lavalle, sillä pienempien lavojen keikat ovat yleensä intensiteetiltään syvempiä. Ongelmana olisi tosin voinut olla yleisön ahtaminen pienemmän lavan juurelle niin suosituksi ovat lappeenrannan pojjaat tullunna. Punkkia pogoilua ja hyppimistä ynnä muuta riehumista sai toteuttaa ruotsalaisen Raised Fistin tahtiin. Yhtye ryöpyttää sanoituksissaan niin mediaa kuin koko yhteiskuntaa - eikä syyttä! Pöhöttynyttä maksaa ja vanhaa kunnon Suomi Punkia tarjoiltiin Anal Thunderin muodossa Rekkalavalla hetkeä ennen keskiyötä englantilaisen The Darknesin kiekuessa rinnan täydeltä falsettia kaikkien kasarirakastajien onneksi ( muiden epäuskoiseksi ihmetykseksi). Tuttuun tapaan viimeisen esityksen jälkeen ilta päättyi ilotulitukseen ja juhlijat alkoivat pikkuhiljaa asettumaan kukin omille jatkopaikoilleen, tahi nukkumahan. Nukkua ei festareilla ole koskaan pakko, mutta lepo on tietenkin suositeltavaa. Ilosaarirockin yhteydessä on monta paikkaa mistä valita. Heti festarialueen kupeessa toimii raviradan leirintäalue jossa yöpyminen maksaa 12 euroa koko festariajalta. Alueelle on perustettu vessojen ja suihkun lisäksi ruokakojuja ja nuotiopaikkoja joissa voi soitella kitaraa ja paistella kasvismakkaroita vanhojen ja uusien ystävien seurassa. Lähempänä keskustaa on mahdollista majoittautua myöskin halvalla sisätiloissa paikallisissa kouluissa. Sieltä saa aamiaispuuroa kohtuulliseen hintaan. Ehdottomasti suosituksen arvoinen aamiainen on Kerubikuppilan festariajan järkkäämä aamiaisbuffet joka sisältää puuroa, leipää, mehua, kahvia ja kananmunia nimelliseen 4 euron hintaan. Kerubi on parhaita joensuulaisia kuppiloita joten paikalle kannattaa vaivautua viihtymään. Tämän vuoden festivaalikerubissa saatiin myöskin nauttia Club kasettiaseman ohjelmistosta johon kuului sekä häikäiseviä että hämmentäviä musiikillisia kohtaamisia. - Vai miltä kuulostaa kun Ville Härkönen plays Jaakko Teppo? No todella hyvältähän se kuulostaa niinkuin vanha kunnon Jaakko Teppo aina! Tai Anssi Kasitonni ja kovat piipussa: ( Lue: Mies. kitara ja poljettavat rummut). Silkkaa runoutta. Sunnuntai ei tarjonnut yhtään vähempää kuin lauantai ainakaan musiikillisesti. Lauantaiyöstä selvinneet juhlijat pääsivät aloittamaan Alamaailman Vasaroiden erittäin tyylikkäällä keikalla. Harva jos kukaan yleisöstä pystyi olemaan nostamatta jalkaa kauniisti toisen eteen kun tämä kuusihenkinen instrumentaaliyhtye laittoi lavalla menemään tavalla, josta jää rankemmatkin rokkarit jälkeen! Vetopasuuna, sopraanosaksofoni, muutama sello ja rummut soittamassa outoja hurvittelevia melodioita ei jätä kylmäksi! Alamaailman Vasarat on jo jonkin aikaan yhdistetty Tuomari Nurmioon, mutta tällä erää ovat tiet erkanneet ja Tuomari Nurmion oli yritettävä yksin päälava pelkästään omalla karismallaan. Aika hyvin se meni, mutta kyllä pienempi teltta tekisi Nurmion erinomaiselle musiikille ja esiintymiselle enemmän oikeutta. Maailman imperiumista, U.S.A.sta festareille oli päätynyt muutama mielenkiintoinen ryhmä, joista ensimmäisenä jo perjantaina esiintyi lähes kaksikymmentä vuotta yhdessä duotelleet Hip hopin pitkän linjan kulkijat Chief Xcel ja rappari The Gift of Gab alias Blackalicious. Lisää mustaa energiaa saatiin kokea lauantaina kun lavalle nousi new yorkilainen monilahjakkuus Saul Williams joka on nimennyt musiikkilajinsa industrial punk hopiksi. Williamsin esitys oli kuin pieni runoteos eikä täysi yllätyskään, sillä musiikin lisäksi Saul Williams julkaisee myös runoutta. Harvemmin tulee nähtyä kiinalaista punk garagea, valitettavasti, mutta tällä kertaa ei tarvinnut pettyä! Lauantai iltana Rekkalavalle kiipesi Pekingiläinen The Subs! Yleisö oli täysillä mukana ja solisti Kang Mao kirkui ja mossasi kuin viimeistä päivää ! Tämä nelihenkinen orkesteri uhkuu asennetta ja osaa ottaa yleisönsä. Asennetta jos jonkinmoista tarjosi päälavalla sunnuntaina ensimmäisenä esiintynyt Eläkeläiset. Humpasta oli jälleen kerran kyse ja tältä ryhmältä voi odottaa räävitöntäkin antautumista kyseisen musiikkilajin syövereihin. Ruotsissa taannoin päästiin jopa ihmettelemään, että miten onnistuu pianon soitto sukukalleuksin, ilosaarirockin rakkauden kesän konsertosta moinen akti oli jätetty pois. Meno oli siitä huolimatta mukaansa tempaavaa. Suomalaista löylyä suurella kauhalla kiukaalle heitti myös kestosuosiota nauttiva Apulanta. Vanhoja biisejä ei säästelty ja yleisö oli tietenkin niin innoissaan kuin vain voi. Suomalaispopin ystävien pankin räjäytti päälavalle viimeisenä noussut Neljä Ruusua. Illan pimetessä, päätösilotulitusten jättämien savujen hälvetessä ja kojumyyjien sulkiessa, he joilla vielä riitti intoa, saivat suunnistaa festivaalin päätösklubille. Stun, Reginan ja tohtori Orff & Herra Dalcrozen jälkeen 22 pistepirkko nousi lavalle lumoten koskettavalla esityksellään. Tuskin on kirjoitettu huonoa arvostelua päätösklubilla viimeisenä esiintyneestä PMMP stä! Ensimmäisenä biisinä kuultiin ilman säestystä "Ystävä sä lapsien" -virsi ja sen jälkeen kuultiin kaikkea "kovista käsistä" coverbiisi "pikkuveljeen" - "Rusketusraidat" tietty myös. Esitys oli rosoinen ja rokkaava niinkuin pitääkin ja varmasti tämän keikan nähneistä joka toinen kiiruhti maanantai aamuna levykauppaan hakemaan kiekon himaan. Kaiken kaikkiaan Ilosaarirock 2006 oli jälleen maineensa veroinen. 7
• Kirjatko ELÄVÄT? M TEKSTI: KATI KOSKINEN ielikuvituksemme sekä ennakkoluulomme ja stereotypiamme voivat ohjata suhtautumistamme niihin ihmisiin ja ihmisryhmiin, joista meillä ei ole paljoa tietoa. Ennakkoluulot aiheuttavat usein valitettavasti syrjintää. Elävä kirjasto on menetelmä, joka pyrkii laajentamaan mielikuviamme ja suvaitsevaisuuttamme. Se tarjoaa ihmisille mahdollisuuden keskustella niiden ihmisryhmien edustajien kanssa, joiden kulttuurista tai tavoista emme vielä oikein tiedä. Elävän kirjaston avulla voidaan lisätä kaikkien meidän välistä vuoropuhelua ja tuoda esiin mielenkiintoista tietoa kansoista, tavoista ja arvoista. Elävä kirjasto myös auttaa ihmisiä kohtaamaan pahimpia ennakkoluulojaan. Elävä kirjasto on siis menetelmä joka edistää ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamista. RAUHA LUKEA, KESKUSTELU SALLITTU Elävä kirjasto jäljittelee perinteistä kirjastoa sekä ympäristöltään että toimintatavaltaan. Sinne astuessaan kävijät voivat tutustua kirjallisuusluetteloon, jota selailemalla he voivat tutustua kirjaston kokoelmaan eli lainattavissa oleviin ihmisiin. Kirjastossa on tottakai paikalla myös kirjastonhoitajat, jotka auttavat ja neuvovat. Kirjoina toimivat ihan tavalliset ihmiset, jotka edustavat usein ennakkoluulojen kohteena olevia ihmisryhmiä. Kirjaluettelosta löytyy jokaisen kirjan kohdalta tyypillisimpiä kirjan ihmisryhmää koskevia stereotypioita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi muslimi, ateisti, kasvissyöjä tai vaikkapa poliisi. Kävijät voivat lainata haluamansa kirjan ennalta määritellyn mittaiseen keskustelutuokioon, joka yleensä on noin 20 minuuttia. Elävä kirjasto tarjoaa lukijoilleen ja luettavalle rauhaa ja suojatun, vapaan keskustelumahdollisuuden. Kun kirjasto täyttyy ihmisten välisistä keskusteluista ja puheensorinasta, ennakkoluulot karisevat. Kirjojen kanssa keskustellessa huomaa helposti, kuinka avoin ja rehellinen toisen kuuntelu saa ennakkoluulot karisemaan. Luettuaan kirjan kävijät palauttavat sen ja voivat halutessaan vaikkapa lainata toisen. Lukijoiden ja kirjojen joukossa saattaa pyöriä muitakin ihmisiä, jotka eivät välttämättä halua itse lukea kirjaa. Heidän voi antaa kuunnella keskustelua rauhassa tai pyytää poistumaan. Elävää kirjastoa voi helposti käyttää erilaisissa tilaisuuksissa. Koulut, järjestöt ja yhdistykset saavat tästä mainion lisän toimintaansa Esimerkiksi nuorten toteuttamat festarit ovat hyvä esimerkki siitä, missä Elävää kirjastoa kannattaa järjestää. Kun kirjasto järjestetään mittavan tapahtuman osana, suuri joukko ihmisiä voi hyötyä menetelmästä lyhyessä ajassa. Elävä kirjasto voidaan tottakai toteuttaa myös pienempien tapahtumien yhteydessä tai ihan omana tapahtumana. Elävä kirjasto on alunperin tanskalaisten nuorten ideoima. Vuonna 2000 Roskilden rockfestivaaleilla järjestettiin ensimmäinen ja sieltä idea on levinnyt joka puolelle Eurooppaa. Kirjastomenetelmää kehitetään koko ajan toimivammaksi. Tässä siis sinunkin porukallesi mahdollisuus tehdä ennakkoluulojen poistamisen hyväksi hauskaa juttua! TEKSTI: HANNA JA MARI Tänä vuonna jo 19. kertaa järjestetty suomen suurin elokuvafestivaali rakkautta ja anarkiaa oli jälleen kerran yleisömenestys! S yyskuun alun ennakkolippujen myynnin aloitus sai aikaan pitkin Mannerheimintietä kiemurtelevan letkajenkan joka muodostui lippuja jonottavista ihmisistä. Nopeat kun syövät hitaat tai ainakin näkevät parhaat elokuvat! Reilun viikon kestävillä festareilla oli mahdollisuus tirkistellä etukäteen kymmeniä elokuvia ennen kuin niiden varsinaista ensi-iltaa ... Niin siis jos mitään ensi iltaa tuleekaan, sillä vain murto-osa esitettävistä elokuvista tulee suomessa myöhempään levitykseen. R ja A-tiimi kertoi haalivansa elokuvat ohjelmistoonsa ympäri maailmaa elokuva alan festareilta. Kriteerinä valintaan on tiimiläisten vahva luottamus omaan makuunsa. - Onhan siihen luottaminen, sillä tarjonta on monipuolista. Ohjelmistosta löytyy myös poliittisia elokuvia muiden aiheiden ohessa Aasiasta, Venäjältä, Espanjasta ja Amerikoista. Yltiöpäisessä tarjonnassa on hip hoppia, punkkia, beatia, heavya ja uusinta animaatiota, k-18 splattereitä ja hienostunutta ranskalaista. Rakkautta ja anarkiaa elokuvia näytetään useassa eri helsingin teattereissa ja lippu on jopa normaalia viikonlopun tennispalatsi keikkaa halvempi! Yksi tämän vuoden uutuuksista oli Andorran Dubrovnik-sali joka oli baariin väliaikaisesti perustettu elokuvateatteri. Siellä oli siis baarimaiseen tapaan lupa poltella tupakkia ja nauttia virvokkeita. Alle 18 vuotiailta saliin oli luonnolllisesti pääsy evätty mutta kyllä alaikäisillekin kävijöille kiinnostavaa katsottavaa festivaaleilla riitti. Elokuvafanien keskuudessa on Rakkautta ja Anarkiaa-pätkistä kehittynyt uskottava brändi. Ohjelmiston elokuvat on valittu monipuolisella tavalla ja tasoon voi aina luottaa, niin kuin eräs kävijöistä huomautti " aina ei oo maailman paras leffa, mutta eipähän ole ainakaan mikään ihan mainstream -siihen voi luottaa" Joidenkin elokuvien jälkeen on myös mahdollisuus tavata juuri katsotun elokuvan tuottaja, käsikirjoittaja, leikkaaja tai ohjaaja. On hienoa, että r&a: n ohjelmistoon kuuluu elokuvien lisäksi myös tekijöiden vierailut. Mikäs sen mukavampaa kun jäädä leffan jälkeen saliin tenttailemaan tekijöiltä lisäselvitystä tarinan kulusta tai siitä miten mikäkin kohtaus on toteutettu tai mitä nyt päähän sattuu tulemaan. Festivaalin aikana järjestettiin myös erilaisia paneelikeskusteluita lasipalatsin kupeessa sijaitsevassa Mbarissa.Tämän vuoden nuorten parhaimmistoon curlyläiset äänestivät dokumentin kaltaisen " Grizzly Man"-elokuvan sekä nuoren saksalaisen ohjaaja- lupauksen, Florian Gaagin graffiteista kertovan elokuvan " Wholetrain". Kyseinen elokuva voitti kesäkuussa pääpalkinnon New Yorkin Urbanworld-festivaalilla. Kovassa huudossa on ollut myös japanilainen animaatio "Naapurini Totoro" joka sopii myös perheen pikkuistakin pikkuisemmille. 8
• - Ei missään nimessä! itä tulee mieleen kun ajattelee arabimaata ja nuoria naisia? Tietenkin ensiksi miettii heidän huivejaan, vaatetusta, oikeuksia ja niin edelleen. Suuri osa näistä oletuksista on tosia ainoastaan meidän länsimaisten omissa päissä. Jokainen arabimaa on oma lukunsa. Curly kävi Tunisiassa kurkkaamassa mitä heidän pääkaupungin teinit puuhastelevat vapaa-aikanaan. Tunisia tuntuu olevan ihan eri linjoilla naisten oikeuksien ja pukeutumisen suhteen kuin oletimme etukäteen. Otimme hiukan faktoja selville.. Naisilla on täysi äänioikeus ollut jo 1950-lähtien ja heillä on todella vahva rooli julkisessa elämässä. Hallituksesta löytyy naisia ministerin viroista ja eri yritysten johtoportaista löytyy naisia huomattavan paljon. yliopiston professoreista yli 40 prosenttia on naisia ja valmistuneista lakimiehistä prosentit ovat yli 30! Yliopistoissa on naisia nykyisin enemmän kuin miehiä ja sehän kuulostaa melko tutulta? Jos ajattelee perinteisempiä rooleja, niin tulee mieleen pienet kylät ja maatilat. Tuntuu hassulta että kolmasosa farmeista on naisten vetämiä. Mitä ovat siis ne puheet, että arabimaissa naiset ovat huonossa asemassa. Olemme käyneet tosin nyt vain Tunisiassa, mutta siellä asiat tuntuvat olevan melko hyvin. Juttelimme sisarusten Emiran sekä Ahlemin kanssa. Mitä opiskelette? Ahlem: Olen lukiossa viimeistä vuotta Emira: Minä opiskelen yliopistossa. Mitä teette koulun jälkeen? A: Ihan typerä kysymys! Käymme ulkona kavereiden kanssa eri harrastuksissa. Viikonloppuiltaisin käymme diskossa ja erilaisissa bileissä. E: Teemme tosiaankin ihan samoja asioita kuin nuoret Euroopassakin. Mitä harrastatte? E: Minä laulan ja tanssin. Rakastan musiikkia. Itse asiassa pidän kaikenlaisesta musiikista ja varmaan moni ei Suomessa uskoisi, mutta meilläkin soi radiossa HIM. A: Ja Rasmus. Emme alussa edes tienneet niiden tulevan Suomesta. Hip Hop ja tanssimusa on täällä iso juttu. Monet kuuluisat Huivit päähän? DJ:t ovat käyneet täällä keikoilla. Silloin rannat ovat täynnä tanssijoita. Siis meitä paikallisia, ei turisteja =) Miksi teillä ei ole huiveja päässä? A: Uskonto on jokaisen oma valinta ja niin myös huivin käyttö. E: Itse asiassa meillä on jo vuosia ollut laki, joka kieltää esimerkiksi kouluissa huivin käytön. Tällöin kaikki ovat tasavertaisia ja samalla lähtöviivalla. Mielestäni huiveja pitävät nuoret ovat nykyisin ennemminkin vähemmistö. A: En ole koskaan edes harkinnut huivin pitämistä, vaikka olenkin Islaminuskoinen. E: Itselläni on hyvin löysä suhde uskontoon. Minulla on omat asiani joihin uskon. M Miten valitsette vaatteenne? A: Ihan samalla tavalla kuin sinäkin. Katsomme televisiota, surffaamme netissä ja luemme lehtiä. Näkemämme perusteella menemme kauppaan ja ostamme sellaiset vaatteet kuin haluamme. E: Tietenkin vanhemmat ihmiset, joille uskonto on tärkeä asia, pukeutuvat edelleen huiveihin, mutta alta löytyy varmasti täysin länsimaiset vaatteet. Vanhoilla ihmisillä tarkoitan sitten todella vanhoja. Esimerkiksi meidän äitimme on lentoemäntä ja hänen jakkupukumainen työasunsa on paljon vanhoillisempi kuin hänen päivävaatteensa. Itse pidän tiukoista farkuista ja paidoista, joissa on jotain erikoista. Teillä taitaa kummallakin olla jopa lävistyksiä? A: Hih, täytyy myöntää, ettei äitimme ollut kovin onnellinen huomatessaan lävistyksen huulen alla. Napalävistyksetkin meillä on kummallakin. Koska tämä juttu ilmestyy vain Suomessa, niin voin kertoa, että minulla on myös kielilävistys ja siitä äitimme ei tiedä. E: Minullakin kielessä ja navassa. Äiti sai sätkyn huomatessaan kielilävistyksen. Ahlem on onnistunut piilottamaan omansa jotenkin ja täytyy nyt isosiskona sanoa, että odotan sitä hetkeä kun hän jää kiinni. Hehee. Lävistykset ei taida olla kovinkaan yleisiä Tunisiassa? E: Itse asiassa alkaa olla. A: Varsinkin täällä pääkaupungissa nuorilla alkaa näkyä melko paljon lävistyksiä ja tatuointejakin on vähitellen ilmestynyt. E: On jännää huomata, kuinka ihmiset olettavat, ettei täällä tapahdu samoja asioita kuin Euroopassa. Meillä on täällä ihan samat vaatteet, tavat ja musiikki kuin sielläkin. A: Tietenkin maaseudulle trendiasiat eivät ihan heti kulkeudu, mutta niin se taitaa olla ihan joka maailman kolkassa. Mitä kaipaisitte tänne länsimaista? A: Emme oikeastaan mitään. Tai jos nyt puhutaan jostain niin tiedän että äitini haluaisi juustokakkujen rantautuvan tänne. Meillä ei ole samantyyppistä juustoa kuin sellaisen tekemiseen tarvitaan. Heh. Länsimaiset bändit voisivat tulla tänne useammin keikoille. E: On todella harvinaista, että joku artisti tulee tänne keikalle. DJ:t ovat tännekin rantautuneet, mutta bändejä saisi tulla paljon enemmän. Mikä on tunisialaisen kulttuurin vahvuus? E: Oma kulttuurimme on meille tärkeää. Osaamme arvostaa perinteitä ja täällä perhe on kaiken ydin. A: Vanhukset, vanhemmat ja sukulaiset ovat meille tärkeitä. Suku pitää toisiinsa yhteyttä. Jos jollain ei asiat ole hyvin, niin koko suku auttaa häntä tai hänen perhettään selviytymään vaikeuksista. E: Tunisialaisille on tärkeää, että perhe ja sukulaiset ovat kunnossa. Vieraanvaraisuus on tärkeää, jos ovellesi tulee tuntematon apua tarvitseva ihminen, niin häntä ei käännytetä pois. Se on varmaan suurin ero länsimaiseen kulttuuriin. Terveiset suomalaisille nuorille? A: Lähetämme sinne hymyjä... E: ... ja aurinkoa!
• Hyppää lätäkköön! Syksyn ollessa tuimimmillaan tulee vettä taivaan täydeltä, mutta onneksi kumpparit on nykyisin siistin näköisiä. Kävimme tutkailemassa kuinka hienoja kumppareita on mahdollista löytää. Suurin osa sivun kumppareista löytyy Helsingistä KenkäMarskista, Mannerheimintie 8. Kävimme siellä ihmettelemässä värimaailmaa, joka saa kenet tahansa hyppäämään keskelle lätäkköä. Hinnat ovat 35-50 euroa. Suunnittele oma unelmakumppari! Kaikkien unelmakumpparisuunnitelman jättäneiden kesken arvomme Lahjakortin Helsingin KenkäMarskiin, mistä voittaja saa itselleen Nokian Hai-Kumisaappaat. Lähetä ehdotuksesi postitse osoitteeseen: Curly "Kumpparikilpailu" Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki 10
• Kumiallergia ­ ikävä, muttei mahdoton TEKSTI: KATI KOSKINEN K öksän tunnilla pitää tiskata kädet kumihanskoissa, mutta sen jälkeen käsiä kutittaa ja niihin nousee punaisia paukamia. Mitä ihmettä? Tässä kohtaa kannattaa ottaa selville, onko kysymys mahdollisesta kumiallergiasta. Myöhemmin vaiva saattaa ilmetä kondomia käytettäessä, tai muita kumisia esineitä käsitellessä. Lateksi eli luonnonkumi ja synteettinen eli kemiallisesti valmistettu kumi ovat eri asioita. Kumiallergia syntyy juuri luonnonkumissa olevien aineiden johdosta. Kumipuun sisältämä maitiaisneste sisältää useita kymmeniä proteiineja, joita kumin valmistusprosessi vielä muokkaa lisää. Näistä proteiineista useat ovat allergeeneja eli ne aiheuttavat herkille ihmisille allergiaa. Oireet kumiallergiassa ovat muiden allergioiden kaltaisia, eli kutinaa, ihottumaa ja ihoärsytystä. Pahimmillaan kumiallergia voi aiheuttaa nokkosihottumaa, hengitysvaikeuksia ja jopa anafylaktisen shokin eli vaikeimman allergisen reaktion muodon. Missä kumia sitten on? Ihan melkein kaikkialla. Mutta eniten ilmapalloissa, kumisaappaissa, pyyhekumeissa, kokolattiamatoissa, erilaisissa kumisissa kädensijoissa, pyjamanhousujen vyötärönauhoissa... Lista jatkuu yllättävän pitkälle. Hyvänä muistisääntönä on, että kaikki mikä haisee kumille ja on sellaista tahmeaa pinnaltaan, on myös kumia. Joissakin tarvikkeissa kumi on korvattu silikonilla tai muoviyhdisteillä, mutta tällöin tuote myös on hieman kalliimpi. Esimerkiksi juuri ne kondomit. Tai kumihanskat. Kumiallergia on siitä ikävä, että se on periaatteessa parantumaton. Kun ihminen on kerran altistunut kumille, ei elimistö parane siitä koskaan. Periaatteessa, jos henkilö pystyisi olemaan täysin erossa lateksista, elimistöstä kuolisi kaikki lateksin proteiineja tunnistavat ja allergisen reaktion aikaansaamat solut. Hoitona toimii lateksista kaukana pysyminen ja paikallisten iho-oireiden ilmaannuttua apteekista saatava kortisonivoide. Jos reaktio on laajempi, pitää ottaa suun kautta otettavaa histamiinia. Tämäkin allergia, kuten muutkin, ovat siitä ikäviä, että ne saattavat aiheuttaa ristireaktioita. Kumiallergikolle saattaa tulla oireita erinäisistä hedelmistä. Banaani, avokado, kiivi ja kastanja ovat pahimpia. Kannattaa siis välttää niitä, jos sinulla on todettu kyseinen allergia. Älä kuitenkaan anna kumin kauhistuttaa. Jos epäilet olevasi allerginen sille, varaa aika lääkärille ja selvitä asia. Kumia on hieman vaikea välttää, mutta pienellä yrityksellä suuremmilta kumisuruilta vältytään. Lisää tietoa saat mm. seuraavilta sivuilta: http://mmc.metachronos.fi/kumiallergia.html Ahdistunut ABI? Minä? un ilmoittauduin syksyn ylioppilaskirjoituksiin viime keväänä, en todellakaan tiennyt, mitä kaikkea se toisi tullessaan. Tarkoituksena oli lukea hiki hatussa koko kesä ja sitten varmoin mielin mennä todistamaan kypsyys itse yo-kokeessa. Toisin kuitenkin kävi. Kesällä tuskin avasinkaan koulukirjoja, ja pänttäys jäi syksyyn. Kun luin kirjoja paniikissa, tuli mieleen, että olisihan sitä voinut lukea enemmänkin, vaikka kesällä muut asiat tuntuivatkin tärkeämmiltä. Kirjoitin tänä syksynä kolme ainetta: englannin, ruotsin ja historian. Paniikki ennen koetilannetta oli joka kerta sanoinkuvaamaton. Tuntui siltä, kuin kaikki opittu olisi hävinnyt päästä ja kynästäkin menisi varmaan lyijy heti katki. Koetilanne itsessään oli kuitenkin mukava, ja kuusi tuntia tuntui vilahtavan silmien edestä. Mikäs siinä oli möllöttäessä, eväitä syödessä ja yrittäessä todistaa sen, että asiat ovat hallinnassa. Jos lukuvaiheessa on stressaantunut, se ei tosiaankaan vedä vertoja sille ahdistukselle, joka kohtaa abiturientin tämän odottaessa yo-tuloksia. Laitoinko mä sittenkin siihen yhteen kohtaan väärän vastauksen? Muistinko mä sittenkin sen vuosiluvun väärin? Kauhea epäilys ja epävarmuus iskee sillä minuutilla, kun on palauttanut kokeen. Ainoa asia mitä voi tehdä on odottaa yo-tuloksia. Pettymys tai tyytyväisyys ovat tässä pelissä ainoat tulokset. Itse en ole vielä käynyt kysymässä tuloksia. Rakas ruotsinopettajani tosin tuli vihjailemaan, että kannattaisi kysyä. Kai kokeet sitten menivät ihan hyvin, mutta että tarpeeksi hyvin? Luulen luottavani vasta YTL: n virallisiin tuloksiin. Siihen asti elän jännityksessä: miten minun yo-pelini päättyy tämän syksyn osalta? Keväällähän tämä rumba saa jatko-osan.. - Essi K 11
• suuri The TAUS ATES RKK PU i testasi rlyn makutiim n jälkeen. Cu män rupeama rkan maku, akin tä kinä..? No, ain ohteena oli pu Leuat jäyk Testauksen k kavalikoiman. udet. akaupan purk pallo-ominaisu vähittäistavar stumus, väri, aun kesto, koo m URLYN TO TEKSTI: C IMITUS Testaajien huomioita: ! EMME SUOSITTELE TÄTÄ KOTONA TEHTÄVÄKSI, sillä tälläisen purkkamäärän jälkeen on luvassa huono olo: ilmavaivoja ja vatsan väänteitä. Psst... Onko hammaslääkäripelko, pahempi kuin hammaspeikko? Hammaslääkäripelko on hyvin yksilöllistä. Jotkut menevät mielellään lääkäriin ja joihinkin iskee järjetön pelko jo ennen lääkärin ovea. Lääkäriä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, koska he ovat ammattilaisia ja heillä on keinot, millä kipua lievitetään. H ammaslääkäripelko voi johtua seuraavista asioista: omalle kohdalle on sattunut joskus kivulias hammaslääkärikerta, joku tuttu on kertonut omista ikävistä kokemuksistaan tai jopa siitä asiasta, että tutkimukset ovat osoittaneet, että matalammin koulutetuilla esiintyy enemmän hammaslääkäripelkoa. Koska hammaslääkäripelko on yhdenlainen fobia, voi sellaiset ihmiset kärsiä enemmän, keillä on muitakin fobioita eli pelkoja. Ihmisillä saattaa laueta pelko hammaslääkärissä mm. huoneen hajusta, erilaisista äänistä, mm.koneista, kirkkaasta hoitovalosta tai jostakin tietystä toimenpiteestä. Kun pelokas potilas tulee hammaslääkäriin, hyvä lääkäri kertoo hänelle erinäisiä asioita. Hänen tulisi tarjota puudutusta, kertoa toimenpiteen eri vaiheista sekä tarjota neutraalia tukea kannustamalla ja tavallaan vähän jopa "lohduttamalla". Lisäksi lääkäri voi kysellä toimenpiteen ajan, onko potilaalla mukava asento ja esimerkiksi, että käykö valo pahasti silmiin. Vaikeimmissa tapauksissa potilas voi saada ennakkoterapiaa, rentoutushoitoa tai jopa toimenpiteen ajaksi nukutuksen. Jos hammaslääkäripelkoa ei hoideta, siitä voi koitua haittoja. Hoito itsessään voi olla todella rasittavaa potilaalle henkisesti ja fyysisesti. Toimenpiteen kesto pitkittyy ja se voi siinä tapauksessa maksaakin enemmän. Lapsilla ja nuorilla on joskus tällaisia pelkoja hammashoidon suhteen. Jo nuorella iällä aloitetut säännölliset hoitokerrat auttavat lievittämään pelkoa ja suhtautumaan siihen positiivisemmin myös aikuisena. Kenenkään ei tulisi kärsiä kipua niinkin tärkeässä asiassa kuin hammashoidossa, ja siksi potilas saa ja hänen pitääkin vaatia mahdollisimman inhimillinen hammaslääkärikäyntikerta. Hammaspeikko tulee nujerretuksi ja hymy on kaunis ja valkoinen. 12
• oneet pauhaa, K onko rauhaa? Konemusiikki on aiheuttanut viime aikoina paljon keskustelua. Tuntuu, että juuri tämän musiikkisuuntauksen ympärille rakennetaan muuria kaikilla mahdollisilla negatiivisilla asioilla. Suuri osa on suoranaista puppua. Jos nyt haluat objektiivisen katsauksen tähän parjattuun musiikkiin ja sen ilmiöihin, jatka ihmeessä lukemista. Lupaan, että se kannattaa. sen bileurani aikana olen nähnyt enemmän tappeluita normaalin baarin jonossa, saati sitten sisällä kuin varsinaisissa klubibileissä. Myös taksitolpat ovat aika kuumia alueita.. Minimaalisiin hameisiin ja toppeihin pukeutuneet tytöt jätetään konemusabileissä enimmäkseen rauhaan ja vaikka nuoret miehet nauttivatkin alkoholipitoisia juomia, tappelut ovat harvinaisia. Tiedän, että monet pitempäänkin bileissä käyneet yhtyvät mielipiteisiini ja faktoihin. Konemusiikin ystäviä pidetään usein jotenkin "tärähtäneinä". Kuinka joku voi tanssia monta tuntia putkeen vaikkapa pelkän veden voimalla ja olla aina niin iloisen näköinen? Täytyyhän sen nyt vähintään jotain laittomia aineita käyttää? Mutta kun ei tarvitse! Ystävien tapaaminen, hienosti koristellut salit ja sydämen täyttävä musiikki tekee tehtävänsä. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun ympärillä on ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti ja jakavat kanssasi nautinnon, jonka saa hyvästä musiikista. Kuulumisten vaihtaminen, chillailu ja tanssilattialla omaan tyyliin tanssiminen ovat asioita, joista konemusiikkidiggari nauttii. Aivan samalla tavalla kuin sunnuntaisuunnistaja nauttii rastien löytämisestä ja luonnonrauhasta. Enkä usko, että sekään suunnistaja tai suunnistajatar mitään "vetää"... Konemusiikin huonoimpiin puoliin voisi mielestäni listata hikoilemisen, ajoittaisen rahanmenon (kun niihinkin bileisiin ON vain päästävä, ja rahaahan se vaatii. Varsinkin kun ei ne bileet yksinään järjesty, vaan niihin on eri tahoilla käytetty paljon aikaa ja vaivaa, siis ihan oikeaa työtä!) sekä jalkojen väsymisen. Ai kauhea, mutta...Eihän nuo niin pahoja asioita olleetkaan. Parhaita puolia konemusiikin laajassa genressä ja kulttuurissa ovat sopivalla tavalla kriittinen, mutta myös lämmin yhteisöllisyys, jollaista harvoin näkee. Samoin lukuisat uudet kaverit ja ystävät tuovat oman lisänsä. Tanssimalla voi pitää yllä edes jonkinlaista kuntoa, jos on laiska kuten minä, eikä jaksa saleilla juosta. Bileiden järjestämisestä ja markkinoinnista saa hyvää lisäoppia työnhakuun tai opiskeluihin, esim. monet flyereiden tai julisteiden tekijät ovat lahjakkaita graafisen alan ihmisiä. Koneet siis jatkavat pauhaamistaan, ja rauhankin pitäisi vallita. Toivoisin, että muutkin median välineet saisivat edes joskus kirjoitettua jotakin muuta konemusiikista ja sen ympärillä tapahtuvista asioista, kuin vain niistä huonoista puolista. Marginaalit pitäisi pitää marginaaleina ja keskittyä olennaiseen. Eli konemusiikki on oma musiikkitaiteen lajinsa, eri alalajeineen, reiveineen, värivaloineen, persoonallisesti pukeutuvine ihmisineen ja sieluntäyttävine tum-tum-tumeineen. TEKSTI: KATI KOSKINEN I KUVAT: STEVEN HOAKS JA FOXMAGON lektronisen eli konemusiikin juuret puikkelehtivat syvälle vuosien taakse. Teknologian kehittyessä myös musiikin tekemisen saralla haluttiin kokeilla uusia mahdollisuuksia, ääniä ja tekniikoita. Koneellisesti tehtyyn musiikkiin saatiin lisättyä muunneltuja ääniä perinteisistä soittimista sekä vokaaleja eli laulua tai puhetta. Elektronisesta musiikista ja sen alalajeista voikin löytää monia eri kerroksia ja juuri se tekee siitä mielenkiintoista. 80-luvulla Amerikasta tulleet tekno- ja housemusiikki vakiinnuttivat sitten paikkojansa tanssikansan riveissä, kun niitä esiteltiin yökerhoissa. Konemusiikkipiireihin ja etenkin nk. raveihin tai klubeihin yhdistetään liian helposti negatiivisia ilmiöitä. Huumekeskustelua on käyty jo pitkään ja tottakai aivan aiheesta. Tyyli voisi tosin olla enemmän sopivalla tavalla valistava kuin pelotteleva ja parjaava. Huumeet ovat tietenkin laittomia, mutta niiden automaattinen yhdistäminen konemusiikkikulttuuriin on jossain määrin jopa herjaavaa. Totuus on, että huumeita käytetään paljon muuallakin kuin konemusabileissä. Jotenkin tuntuu lapselliselta, että juuri konemusiikki ja sen kuuntelijat ovat ne jutut, jotka saavat kaiken kuran niskaan. Ihan samalla tavalla voitaisiin syyttää jokaista ylilääkäriä narkomaaniksi, koska heillä on pääsy lääkekaapeille. Järjestyshäiriöt on yksi asia, mikä usein liitetään elektronisen musiikin tapahtumiin. Oman viisivuoti- E 14
• Katu -taiteiden yö TEKSTI JA KUVA: MARI Kuvassa on menossa rutiini tarkastus ja pojilta ei löytynyt mitään. Heidät valittiin tutkittavaksi randomisti. Jo kahdeksattatoista kertaa järjestetty taiteiden yö on tuonut taiteen kaduille. T änä kyseisenä yönä kaupunki pursuaa tapahtumia lähes kaikkien makuun ja kaiken ikäisille. Silloin pääsevät köyhätkin kansallisteatteriin seuraamaan kenraaliharjoituksia ja pienimmätkin performanssiryhmät voivat vapaasti myllertää. Voi mennä kuuntelemaan jos jonkin sorttista musiikkia, tapaamaan kirjailijoita tai osallistumaan erilaisiin työpajoihin. 24.8.2006 Taiteiden Yössä järjestettiin myös Katutaiteiden Yö -niminen tapahtuma. Tämä jo toista kertaa järjestetty tapahtuma herättää kysymyksiä ja ottaa kantaa siihen mitä yhteisö pitää taiteena. Mikä on sallittua taiteilua ja mikä kiellettyä - missä kulkee taiteen raja? Kyllähän kaikki sen tietävät, että graffitit ovat olleet erityisasemassa kiellettyjen asioiden listalla jo vuodesta 1998 kun Stop- Töhryille kampanja lanseerattiin. Tuloksena oli toden totta siistitty kaupunki kuva kun kaikki innokkaat kaupungin maksamat seinäputsarit raaputtivat niin laittomat kuin laillisetkin graffitit pois seinistä ja sähkökaapeista: Jopa hyljätyistä tyhjillään olevista rakennuksistakin! Saatiinpa viimein lukea oikein Helsingin Sanomistakin kuinka nuoria oli pidetty pidätettyinä päiväkausia putkassa tarrojen liimailusta epäiltynä! No raha vaihtoi omistajaa, eikä mistään pienistä summistakaan ollut kyse. Samaan aikaan, kun nuorten huumevieroitusklinikoita pikkurahan puutteessa suljettiin, pantiin stop töhryille kampanjan puitteissa rahaa haisemaan n. 1.2 miljoonaa euroa vuodessa! Stop töhryille kampanjan sedät ja tädit antoivat auliisti lauseita, joissa maalaavis- ta nuorista puhuttiin häiriintyneinä ja samaiset tädit ja sedät pitivät täysin oikeutettuina ylimitoitettuja tuomioita ja korvausvaatimuksia joita nuorille maalareille langetettiin. Taiteelle laitettiin siis raja. Jotkut ihmiset päättivät mikä on taidetta ja mitä voidaan sanoa töhryksi - senhän jo koko kampanjan nimikin paljastaa: " Stop Töhryille". Töhryiksi on tämän kampanjan puitteissa julistettu niin koko seinän kokoiset lailliset graffitimaalaukset, liisteröidyt julisteet kuin tägitkin. Myös ilmaisista tapahtumista mainostavat julisteet on tämän luokituksen alla muuttuneet töhryiksi. Stop-töhryille kampanja julisti kaupunkiin nollatoleranssin jonka perusteella kaikenlainen kaupungin koristaminen muuttui laittomaksi ja häiriökäyttäytymiseksi. Huhut vartijoiden nuoriin kohdistamasta väkivallasta ovat olleet omia lisäämään nuorten turhautumista kontrollia, kertomuksia tapahtuneista kun ei ole liikkunut vain muutamia. Seurasi vastakampanja eli katutaiteiden yö. Ensimmäisen kerran vuonna 2005 järjestetty tapahtuma keräsi paikalle parisen sataa nuorta ja kymmenittäin poliisiautoja. Jo ennen kuin itse tapahtuma oli ehtinyt alkaa oli poliisi tutkinut sattumanvaraisesti keskustan liepeillä liikkuneita ihmisiä etsien maalaustarvikkeita ja tusseja. Tarkistukset suoritettiin vailla muuta selvää logiikkaa kuin ulkonäkö ja ikä. Ihmisiä oli pidätettynä jo ennen tapahtuman alkua ja lisää pidätyksiä seurasi pitkin yötä. Kiasmalta ei koskaan päässyt lähtemään minkäänlaista marssia. Suurin joukkokokoontu- minen nähtiin Simonkadun kulmassa jossa nuoret ja mellakkavarusteiset poliisit pitivät juttutuokiota. Tunnuselementtejä tässä yhteiskunnan nuoren voiman ja vanhemman väen edustuksen keskinäisessä kohtaamisessa olivat lippalakit vastakkain mellakkakypärien visiirien kanssa, pamput vastakkain muutamat papatit ja ilotulitusraketit. "Juttutuokion" jälkeen ns. nuoret vandalistit rynnistivät joukolla sisään Kampin kauppakeskukseen piirtäen seinille, tarroja liimaillen ja pahennusta herättäen. Kauppakeskuksen bussiterminaalin asiakkailla oli lähes yhtä epäuskoiset ilmeet kuin Vuosaaren vedenpuhdistamon maalareilla herrain vuonna 1998. Kauppakeskuksen läpijuoksun jälkeen nuoret hajaantuivat Helsingin yöhön. Toiset poliisi otti talteen syystä tai syyttä ja toiset jatkoivat taiteiden yön muihin tapahtumiin. Se on selvää, että tämä tempaus ei varmasti lisännyt graffitien hyväksymistä osaksi taidekulttuuria, mutta varmastikin tapahtumaan osallistunut nuoriso koki lähes samanlaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kun asukasyhdistyksien talkoovoimaisilla sähkökaappien vartijoilla. Voisiko asiaa ajatella niin että järjetön politiikka synnyttää järjettömiä vastareaktioita? Olisiko kaupungin valtuuston aika aloittaa yksipuolisen säädösten laatimisen sijaan vuoropuhelu nuorten harrastajien kanssa? 15
• Nyrkkeilijä Eva Wahlström avautuu nuoruudestaan "Jouduimme nujakoihin suomenkielisten oppilaiden kanssa!" TEKSTI JA KUVAT: PETRI VOUTILAINEN Zest-tiimi valmistautuu toiselle kolmivuotiskaudelleen. "Itsensä kehittäminen vaatii intoa, rohkeutta sekä kovaa työtä", kertoo Eva Wahlström. äyttelijä Mikko Leppilampi ja nyrkkeilijä Eva Wahlström liittyivät uusina jäseninä kouluvierailuja tekevään Zest-tiimiin, jossa jo useamman vuoden ovat olleet mukana Veikko Gustafsson, Heli Kruger, Samppa Lajunen, Peter Nyman, Tiia Piili ja Lenni-Kalle Taipale. Tiimiläiset vierailevat yläasteilla, joissa välittävät tietoa kokemuksistaan sekä kannustavat nuoria kehittämään omia vahvuuksiaan. Professori Kari Uusikylä ja valmentaja Ari Tammivaaran kanssa suunnitellut tilaisuudet ovat kouluille maksuttomia. "Koin suurena kunnianosoituksena, kun minua pyydettiin mukaan tiimiin. Olen hyvä esikuva, koska olen saavuttanut elämässäni suuria asioita kovalla työnteolla", Wahlström perustelee. "Olen 27-vuotias, jonka vuoksi en nuorten piireissä ilman tätä projektia pyörisi. Olisin kaivannut yläasteaikoinani, että minua olisi tultu rohkaisemaan elämän suurissa valinnoissa", kilpa-aerobikkaaja Tiia Piili sanoo. Wahlström ja Piili tunnustavat olleensa kapinallisia nuoria. "Olin hyvä koulussa, mutta en ollut eturivin oppilaita. Hyväntahtoisena takarivin koululaisena heittelin edessä istuvia kumipaloilla. Olin hyvin kiltti "rääviö", sillä en olisi tehnyt kenellekään mitään pahaa. Kyseenalaistin opettajien esittämiä mielipiteitä, jonka lisäksi olin koko ajan äänessä", nyrkkeilijä muistelee. "Halusin olla kapinallinen nuori, mutta näin jälkikäteen mietittynä olen ollut todella kiltti lapsi. Olen harrastunut urheilua lähes koko elämäni. Aloitin telinevoimistelulla, josta siirryin aerobikkiin 16-vuotiaana", Piili toteaa. URHEILU VOITTI PAHUUDET Wahlström kertoo nyrkkeilyn olleen suuressa osassa arkipäivää jo lapsuudesta lähtien. Urheileminen vaatii kurinalaista elämää, jossa tappiotkin on hyväksyttävä. "Olen kasvanut lajin mukana, mikä on vahvistanut minua henkisesti ihmisenä. Lapsuudessani urheilu vaikutti elämääni täysipäiväisesti, sillä en roikkunut kaupungilla viikonloppuis in ja tarkkailin syömistä", Eva muistelee. Piili korostaa urheilun vieneen voiton pahuuksilta. Ensimmäisen kerran alkoholia maisteltiin vasta yläasteen päätyttyä. "Muistaakseni joimme omenaviiniä, joka oli todella pahaa. En ole juonut alkoholijuomia moneen vuoteen, koska en yksinkertaisesti vain tykkää niiden mausta. Minulle sopii paremmin limppari", Piili hymyilee. EVA JOUTUI KOULUKIUSATUKSI Wahlström toteaa epäonnistumisien olevan osa elämää. "Jokaiselle sattuu virheitä, mutta niistä voi oppia. Epäonnistumisia ei kannata jäädä miettimään liian pitkäksi aikaa", Eva sanoo. "Olen painottanut nuorille, että jokainen oppilas on lahjakas omalla osa-alueellaan. Osa nuorista on näkyviä lahjakkuuksia, eli osaavat piirtää tai laulaa. Mutta on olemassa myös "ei-näkyviä" oppilaita, jotka ovat esimerkiksi hyviä kuuntelijoita", Piili kertoo. Wahlström paljastaa joutuneensa koulukiusatuksi, koska ei puhunut suomea. "Kiusaaminen ei ollut ainoastaan minuun kohdistuvaa. Jouduimme tappeluihin suomenkielisten oppilaiden kanssa. Vasta yläasteella aloin puhua suomea. Aika paljon ruotsinkielestä tuli sanomista, joka johti kiusaamisiin. Meitä haukuttiin muun muassa hurreiksi", Eva suree. N Mikä on Zest? Zest on Suomen lasten ja nuorten säätiön sekä Nokian kolme vuotta sitten käynnistämä nuorisoohjelma, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuksia elämäntaitojen, lahjakkuuden ja luovuuden kehittämiseen. Ohjelma koostuu kouluvierailujen lisäksi opetusmateriaalista sekä www.zest.fi -verkkosivustosta. Ensimmäisenä kolmivuotiskautena Zesttiimiläiset kävivät lähes 400 koulussa ja tavoittivat yli 90 000 opiskelijaa. Projektin uudeksi tukijaksi lähti tänä syksynä mukaan vakuutusryhmä Veritas, jonka missiona on luoda turvallisuutta ja panostaa tulevaan.
• Kivat kuvat TEKSTI: MAIJA PUSKA O letko koskaan laskenut, kuinka monta mainoskuvaa päivittäin näet? En minäkään, mutta varmaa on, etten illalla nukkumaan mennessä muistaisi niitä kaikkia. Valokuvat vaikuttavat meihin salakavalasti. Niitä sijoitetaan kaupungille tarkasti valittuihin paikoihin, jotta katseemme osuisivat niihin vaivihkaa. Niitä muokataan yleisten kauneuskäsitteiden mukaisiksi. Ne odottavat pahaa-aavistamattomia uhrejaan kärsivällisesti. Me muokkaamme valokuvia ja valokuvat muokkaavat meitä. Kierre on loputon. Ensimmäiset lehtikuvat saivat alkunsa kirjapainotaidon syntyessä 1450-luvulla. Kuvat kopioitiin lehtiin kuvalaattoina syövyttämällä tai kaivertamalla. Kuvien kaivertajat muokkasivat kuvia hullun lailla. Alkuperäinen valokuva ja lehdessä ilmestynyt kuva olivat usein valovuosien päässä toisistaan. Kuulostaako tutulta? Samaa tehdään nykyäänkin koko ajan. Kuvankäsittelyohjelmat ovat kovassa huudossa. Vähän kerrallaan kuvankäsittelyohjelmien mahdollisuudet siirtyvät kameroiden ominaisuuksiksi. Nyt jo markkinoilta löytyy kamera, jossa voi nappia painamalla laihduttaa kuvissa esiintyviä ihmisiä. Journalististen valokuvien muokkauksessa käytetään yleisiä kikkoja, jotka lisäävät niiden uskottavuutta ja iskevyyttä. Rikollisten kuvia tummennetaan, jotta ne näyttäisivät pelottavimmilta. Symboliikka on yksinkertaista ja tepsivää: musta väri symboloi pahuutta. Kuvia manipuloidaan myös valokuvaustilanteissa. Esimerkikisi Pohjois-Amerikan intiaaniheimoja kuvattiin 1800-luvulla hieman kyseenalaisesti. Valokuvaajat mm. puettivat kuvattavat henkilöt omien mieltymystensä mukaisesti, vaikka heimon pukeutusmiskulttuuri saattoi olla täysin erilainen. Tällä tavalla manipuloitu kuva ei voi olla historiallinen dokumentti. Vai mitä? Silti monien ihmisten käsitykset Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista ovat tällaisten kuvien takia täysin vääristyneitä. Mielestäni kuvaajalla on eettisiä velvollisuuksia myöskin niitä ihmisiä kohtaan, jotka hänen ottamiaan kuvia katselevat. Myönnän, että minulle on käynyt niin, että olen ihaillen katsellut mainoskuvia povekkaista malleista esittelemässä alusvaatteita. Myönnän, että olen halunnut näyttää samalta. Olen juossut suuna päänä kauppaan sovittamaan alusasuja, mutta hyvin nopeasti huomannut, että tarpeeksi isoa kokoa ei ole edes olemassa. Myönnän, että olen tuolloin ajatellut olevani läski, liian isotissinen, ruma, suorastaan täydellinen ihmishirviö. Kohtaloni on tietysti surkuteltava, mutta yleinen. KUVA HOUKUTTELEE PAHANTEKOON. MIKÄ MEITÄ KUVISSA KIINNOSTAA? Kuvat ärsyttävät aisteja. Kuva ihanasta ruoka-annoksesta saa veden herahtamaan kielelle. Kuvat kauniista ihmisistä hivelevät silmää. Ihmiset kaipaavat vaihtuvia tuntemuksia ja salaisia seikkailuita. Emme me ole kiinnostuneita kuvista todellisuuden kuvastajina. Meitä kiinnostaa kuvien luoma mielikuvitusmaailma. Haluamme jännitystä, kauhua, huumoria, seksiä, aistinautintoja. Kaipaamme kaikkea, mitä meillä ei ole. Kuvalla on kyky kertoa tarina, houkutella mieltämme. Kuva on kerronnallinen, oma tietoisuutemme kutsuu meidät leikkiin. Kun sitä seisoskelee loskaisessa Helsingissä, likaisella bussipysäkillä, yksinäisenä, kylmissään, mainoskuva etelän rantakohteesta on täydellinen pakomahdollisuus arjen tyhjyydestä. Tuo kuvan kaunis nainen räpiköimässä meressä ilmapatjan kanssa, sehän voisin olla minä. Tai taarkemmin katsottuna, sehän olen minä! Minulla on ilmapatja, uikkarit päällä, vesimeloni huulilla. Minulla on hiekkaa varpaissa, tummahiuksinen bodattu miesystävä, tai vaikka vaan kiva kesäheila, heilalla somat pantteripöksyt jne. Kuva on ovi täydelliseen fantasiaan. Mutta fantasia ei usein riitä. Haluamme uskoa kuvia, haluamme totuuden, vaikka se ei olisikaan totta. Uskomme kuvia ilman, että edes kyseenalaistamme sitä. Vain ja ainoastaan maksimoidaksemme huvin ja jännityksen. Tietysti tuo kuvan nuori tyttö on julma terroristi, joka haluaa pahoinpidellä kenties juuri minut. Hui! Hän taitaa sitä paitsi asua naapurissani! Mielikuvituksemme petkuttaa meitä. Tekstiä on jostain syystä helpompi kritisoida kuin kuvaa. Kuva pakottaa katsomaan ja uskomaan. EI SAA PAKOTTAA! Olen kokeillut niin kutsuttua ei saa pakottaa -leikkiä. Siinä aina, kun katse osuu mainoskuvaan täytyy ajatella stop ja kääntää katse muualle. Leikki on vaativa, mutta hyvin opettavainen, vaikka sitä pelaisi vain pari minuuttia julkisella paikalla. Ja omia jalkojaan ei saa tuijottaa. Leikin jälkeen vanha sananlasku pakko ei ole kuin köyhän kuolema sai aivan uuden kilpailukumppanin. Kokeilkaa vaikka. KUVAAJAN PITÄÄ OLLA KILTTI Kuvaajalla on eettisiä velvoillisuuksia kuvaamiaan ihmisiä kohtaan. Kenenkään lähikuvaa ei saa Suomessa julkaista mediassa ilman kyseisen henkilön lupaa. Silti näin tehdään vähän väliä. Kuvia ulkopuolisista henkilöitä jopa yhdistetään juttuihin, joiden aiheiden kanssa heillä ei ole mitään tekemistä. Kuva yhdistettynä tekstiin rajaa kuvan mahdollisuuksia. Tämä voi olla hyvä tai huono asia. Ihmisen kuva yhdistettynä rikollisuuteen tai terrorismiin muuttaa kuvatun ihmisen, vaikka aivan viattoman ulkopuolisen, katsojien mielessä psykopaatiksi. Eikö tämä ole raakalaismaista? Teksti kuvan kaverina voi kärjistetyimmissä tapauksissa muuttaa kuvan sisältöä. Jos valokuvaajan kuvaa käytetään vastoin hänen tahtoaan tai hänen tietämättään väärässä yhteydessä, kuka silloin on vastuussa? "Olen juossut suuna päänä kauppaan sovittamaan alusasuja, mutta hyvin nopeasti huomannut, että tarpeeksi isoa kokoa ei ole edes olemassa. " 17
• Piinapenkissä Samu Haber TEKSTI: PETRI VOUTILAINEN I KUVA: BONNIER AMIGO MUSIC FINLAND Toukokuussa debyyttialbumin julkaisseen Sunrise Avenue -yhtyeen laulaja Samu Haber, 30, saapui Curly-lehden piinattavaksi. Haastattelun aikana hän paljastaa halunneensa nuorempana kuulua seksuaalivähemmistöön sekä kertoo seurustelukumppanin parhaat puolet. 20
• Mistä löydät tasapainon elämääsi kaiken kiireen keskellä? Elämäni ei edes pysy tasapainossa, koska kaikki asiat ovat ihan sekaisin. Pitää muistaa olla rehellinen itsensä kanssa, sillä töistä täytyy osata kieltäytyä. Musiikkiuran eteen pitää tehdä töitä vielä monta vuotta. Se on huonompi juttu, jos tässä vaiheessa pimahtaa. Minulla on yhtyeessämme keulahahmon rooli, jonka hoidan vastuullisesti. Muut jätkät tekevät valtavasti sellaista työtä, jota ulkopuoliset eivät valitettavasti näe. Ihmiset seuraavat yhtyeenne elämää kaikkialla. Oletko joutunut panostamaan ulkonäköösi tai muuttamaan elämäntapojasi? Ulkonäköni ei ole muuttunut, vaikka saimme maailmanlaajuisen levytyssopimuksen. Meillä on yleensä mukana kuvauksissa stylisti ja maskeeraaja, joka meikkaa finnisen naamani. Töitä riittää entistä enemmän, minkä vuoksi joudun matkustelemaan ympäri maailmaa. Viime reissulla laskimme jätkien kanssa, että takanamme on 49 lentoa tämän vuoden aikana. Perusjärjestelmällisyys on hävinnyt kotoa, sillä tavarat ovat sekaisin. Ehditkö harrastamaan urheilua? Salilla on pakko käydä juoksemassa ja fillaroimassa kolme kertaa viikossa, niin pidän kurkkuni kondiksessa. Onneksi hotelleissa on punttisalit. Siihen urheileminen melkein jääkin, koska välipäivinä tulee yleensä lähdettyä kaupungille ostoksille ja syömään. Mikä on oudoin laji, jota olet kokeillut? Olen harrastanut taitoluistelua, mutta se ei ollut minun juttu. Olen pelannut myös jääkiekkoa. Olin kovasti menossa NHL:n, mutta kitara vei voiton. Olin enemmän pukukoppi jätkä, joka heitti läppää muiden pelaajien kanssa. Seuraatko jääkiekkoa? Jääkiekko-otteluissa en ehdi käymään, vaikka minulla on HIFK:in matseihin kausikortti. Lätkä on äijien touhua, jonka lisäksi pelaaminen, voittaminen ja kilpaileminen on helvetin siistiä ihan yleisestikin. Siinä on fysiikkaa sopivassa määrin, sillä lajissa saa töniä vastustajia. Voisitko harrastaa balettia? Rahatilanne on sen verran huono, että voisin tehdä maksusta lähes mitä tahansa. Saksalainen tietokonefirma suunnitteli pelin, jonka päällimmäisenä tarkoituksena on saada sinulta vaatteet pois. Mistä lähti idea peliin? Se oli saksalaisen tuotantoyhtiön helvetin hieno neronleimaus. Meitä pyydettiin erääseen autotalliin kuvauksiin lauantaiaamuna kello seitsemän. Siellä oli kamerat pystyssä ja kuvaajat odottamassa meitä. Oletko pelannut kyseistä peliä? Olen jättänyt sen puolen ihailijoilleni. Olen nähnyt pelin eri vaiheet läpi, että tiedän mitä siinä tapahtuu. Onneksi kitara peittää kriittiset alueet. Pelkäsin sen näyttävän pahemmalta. Puhumme pelissä saksankielisiä sanoja, mutta se ei ole rajoittanut pelin kysyntää. Saksalaisilla on oma huumorinsa: kaksi kaveria kävelee lavalle ja pieraisee. Mikä on pelottavinta, mitä ihailijasi on tehnyt? Ihailijamme ovat rauhallista porukkaa, sillä he pyytävät vain nimmareita ja lähettelevät fanipostia. Saksalaiset fanit ovat fanaattisempia kuin suomalaiset. Siellä fanituskulttuuri on aivan toista luokkaa. Yleisö kiljuu helvetisti keikan aikana, suomalaiset ovat pidättyväisempiä. Saksassa ensimmäisillä keikoillamme oli 12 000 katsojaa yleisössä. Pohdimme vielä ennen esiintymistä, että jääkö kukaan katsomaan keikkaa. Se oli meille suuri yllätys, kun esiintymisalueelta kannettiin jengiä pois keikkamme aikana. Mistä tietää, että julkisuus nousee päähän? Suomalaisella Martti Luther asenteella ei pärjää maailmalla, jos pitää esiintyä kymmenille tuhansille ihmisille. Lavalla täytyy olla vähän Elvis. Se näyttää idioottimaiselta, jos menet lavalle lausumaan runoja. Estradilla pitää vetää haara-asento ja heittää plektra yleisöön esityksen lopuksi. Jos jengissä joku rupeaa leijumaan pilvissä, niin sitä ei kauaa kestä. Pudottaisimme toisemme takaisin maanpinnalle hyvin nopeasti. Pyrimme olemaan mahdollisimman tasavertaisia jäseniä keskenämme. Saamme kaikki saman määrän raahaa myydyistä levyistä ja keikoista. Oletko käyttänyt julkisuutta hyväksesi? Saan silloin tällöin ilmaiseksi vaatteita, joita käytän keikoilla ja kuvauksissa. Mielestäni on turha maksaa farkuista 300 euroa, jos sponsorit antavat tuotteita ilmaiseksi. Hulluin itsestäsi kuulemasi juoru? Kaikista paras oli tämä rahakas sopimus, joka on neljän levyn iso diili. Emme olleet julkaisseet ennen sitä mitään Suomessa. Levy-yhtiö on kiinnittänyt meihin paljon rahaa ja lupautunut maksamaan ennakoita. Ihmiset kuvittelevat, että rahat tulevat suoraan meidän tileille. Eräässä lehdessä oli kannessa kohuotsikko, jossa kerrottiin rikastumisestamme. Olen kuullut juoruja myös homoseksuaalisuudestani. Väitteet eivät valitettavasti pidä paikkaansa. Nuorempana ajattelin, että olisi siistiä olla homo. Ehkä olen jonkun mielestä vähän hintahtava. Oletko saanut fanilahjoja? Minulle lähetetään aurinkolaseja ja pehmoleluja. En ole nähnyt uusia fanilahjoja moneen viikkoon. Boksereita en ole vielä saanut. Niitä on vaikea ostaa minulle, koska pakarani ovat oudon muotoiset. Olen saamassa BMW:n lahjaksi, mutta se on vain vaaleanpunainen leikkiauto. EPÄUSKOTTAVA ROKKARI Mitä ulkonäkö merkitsee sinulle? On tärkeää näyttää terveeltä ja luonnolliselta. Kaiken maailman "touhupetterit" ovat ehdotelleet pillifarkkuja ja valkoisia pukuja. Ulkonäöstä huolehtiminen on osa tätä työtä, sillä meitä myydään eteenpäin. Pyrin pitämään huolta ihosta ja hiuksista. Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja? Tatuoinnit ovat hyvin pitkälti matkamuistoja. Minulle uusittiin tatuointi käteeni ennen musiikkivideomme kuvauksia. Tatuoitsija varoitti, että sitä ei saa kastella kahteen päivään. Uima-allas kohtauksessa tatuointi joutui kosketukseen veden kanssa, mutta se ei tulehtunut. Mikä on mielestäsi katu-uskottavaa? Katu-uskottavaa on olla oma itsensä, vaikka muut ihmiset olisivat sitä vastaan. Itse tunnustan pitäväni Bon Jovista ja Backstreet Boysista, vaikka ystävät irvailevat musiikkimaustani. Pitää uskaltaa tehdä asioita hymy naamalla välittämättä muista. Olen kuullut huhua, että ihailet Antti Tuiskua. Pitääkö se paikkaansa? Meillä on ollut juttua viimeiset... Ei nyt vaisinkaan, mutta hän on hieno mies. Antti Tuisku ei ole teknisesti taitava laulaja, mutta hän korvaa taidottomuuden lavakarismallaan. Hän työsti uusimpia levyjään studiollamme. Siellä hengailimme ja juttelimme hänen kanssaan. Olemme kummatkin epäuskottavia jätkiä. Minä tykkään Britney Spearsista ja Bon Jovista, kun Antilla on puolestaan homonleima otsassa. Tuiskulla on narut uskottoman hyvin käsissä, sillä hän määrää levyistään, kiertueistaan ja bändistään. Nostan hänelle hattua, vaikka en todellakaan kuuntele herran musiikkia bokserit jalassa ja pulssi kahdessa sadassa. Mikä Bon Jovissa kiinnostaa? Näin joskus alle metrin pituisena musiikkivideon You Give Love A Bad Name, joka näytettiin muistaakseni Hittimittari-ohjelmassa. Katsoin sitä haltioituneena vaipat päällä. Yhtyeen kaksi viimeistä levyä eivät ole kolahtaneet minuun, mutta arvostan sitä, että kyseinen yhtye pystyy tekemään musiikkia hymyssä suin. Jon Bon Jovi on vahva jätkä, joka elää normaalia elämää. Hän ei vedä huumeita tai heittele telkkareita ikkunasta ulos. Samun puhelin soi kesken haastattelun, mutta hän ei vastaa puheluun. Haber toteaa soiton tulleen Jimi Pääkallolta. Onko teillä yhteisiä projekteja? Olemme perustamassa homobaaria Osloon ensi keväänä... Suomessa kaikki muusikot tuntevat toisensa. Täällä meno on vähän sitä linjaa, että kaikki tuntevat sinut vasta ensimmäisen listahitin jälkeen. Technicolour -yhtye työsti uusimman levynsä studiollamme. Olemme tehneet kappaleita yhdessä Jimin kanssa. Se on mahtavaa tehdä juttuja muiden kanssa, koska hommasta voi silloin nautiskella. Studiossa on yleensä vakava vaihde päällä, joten välillä on hauska fiilistellä. Millaista musiikkia kuuntelet? En kuuntele varsinaisesti musiikkia ollenkaan... Debyyttilevyä työstäessä en halunnut kuulla musiikkia laisinkaan, sillä halusin tehdä omaa juttuani. Autossa tulee kuunneltua radiota, mutta siihen se jääkin. Musiikkia saan kuunnella tarpeeksi soundchekissä, lavalla ja kappaleita kirjoittaessa. Välillä on hauska laittaa tietokoneelta tulemaan ihan erilaista musiikkia: esimerkiksi Bo Kaspers Orkesteria, ja juoda samalla lasi viiniä. Sinulla on kuvia irc-galleriassa, jossa viestittelet pikkutyttöjen kanssa. Onko se aivan normaalia? Olimme kuvaamassa musiikkivideota Espanjassa, jonka aikana oli tullut yli 2000 uutta kommenttia. Jouduin laittamaan oletuskuvaan tekstin, jossa pahoittelin, että en voi vastata ihmisten viesteihin. Gallerian kautta en todellakaan etsi vaimoa tai seksiseuraa. Yleensä viesteissä kehutaan tai haukutaan musiikkiamme. Pikkutytöt lähettävät sydämiä, joka on aika suloista. Kuinka usein mesetät? Mesen välityksellä keskustelemme yhtyeemme jäsenten kanssa. Sähköposti, mese ja puhelinnumero ovat sellaisia, jotka haluan pitää salassa. Jouduin veivaamaan mesen uusiksi, kun osoite levisi ihmisten keskuudessa. Teknologia helpottaa työskentelyä tänä päivänä. The Beatlesillä oli varmasti vaikeampaa, kun jätkät joutuivat treffaamaan kaikista asioista. MIEHET LÄHETTELEVÄT RAKKAUSKIRJEITÄ Seurusteletko? Asun yksin, koska tyttöystäville ei ole aikaa. Reissusta kotiin saapuessa huomaa, että haluaa olla yksin. Se on mukavaa mennä sohvalle ja rentoutua omassa rauhassa. Yksin eläessä ei tarvitse raportoida seurustelukumppanille menemisistään. Millainen olisi unelmatyttöystävä? Tämä on vaikea kysymys, koska unelmatyttöystävän määritteleminen on hankalaa. En voi sanoa, että pituutta pitäisi olla 171 cm ja hiuksien väri vaalea. Tyttöystävän pitää digata itsestään. Ei se haittaa ole, jos hän on nätti ja huumorintajuinen. Se on vähän vaikeata olla parisuhteessa, jos toinen on sitä mieltä, että hetken kestää elämä sekin synkkää ja ikävää. Voisitko seurustella fanisi kanssa? En fanin kanssa, joka tykkää ainoastaan albumin kansikuvasta ja kappaleista. Matkan varrella tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, mutta en ole alkamassa seurustelemaan. Sydän on niin kiinni tässä touhussa, että en ehdi paneutumaan mihinkään muuhun. Entäs tytön, joka ei siedä musiikkianne? Musiikki on minulle sen verran iso osa elämää, että se ei natsaisi. Sen pitäisi olla tyyppi, jolla on helvetin vahva oma juttu. Tyttöystäväni voisi olla esimerkiksi lentäjä, sillä kummallakin pitäisi olla omat kiireet. Pitkäaikaiset elämänkumppanit tulevat vastaan matkan varrella, jos ovat tullakseen. En usko senssipalstoihin, jossa kerrotaan itsestään parilla lauseella. Yrittävätkö miehet iskeä sinua? Miehiltä tulee myös rakkauskirjeitä, mikä on mielestäni imartelevaa. Oletko tuntenut vetoa samaan sukupuoleen? Parikymppisenä ajattelin, että homous olisi minun juttuni. Halusin olla todella extreme, mutta nykyisin olen kiinnostunut vain naisista. Mitä mieltä olet homo- ja lesbosuhteiden virallistamisista? Se on tekopyhää paskaa, että homous ja lesbous ovat väärin. En ymmärrä ollenkaan, että mitä se kuuluu kenellekään. Ihmisiä pelottavat erilaiset persoonat. Jos tummaihoinen menee Vammalaan, niin sitä katsotaan vielä nykyisinkin raiskaajana. Ihminen ei pysty panostamaan täysillä elämäänsä, jos ei ole sinut itsensä kanssa. "Katu-uskottavaa on olla oma itsensä, vaikka muut ihmiset olisivat sitä vastaan." 21
• CURLYCURLY-LEHTI Nuorten tekemää Curly-lehteä on julkaistu vuodesta 1997 lähtien. Curly on suunnattu 13-18 ­vuotiaille. Lehti ilmestyy 4-5 kertaa vuodessa.Voit tilata Curlyn ilmaiseksi kotiin! Lehden sisällöstä ja toteutuksesta vastaavat nuoret itse. Lehden tekoon voit osallistua asuitpa missä päin Suomea tahansa. Voit lähettää juttuja ja kuvia sähköisesti osoitteeseen curly@curly.fi tai voit tulla mukaan Curlyn mediakerhoihin pääkaupunkiseudulla. toimintaa CURLYRADIO Nuorten tekemää CurlyRADIOTA voit kuunnella maanantaisin klo 18.00 ­ 19.00 Lähiradion taajuudella 100.3 MHz. Jos radiotoiminta kiinnostaa, niin tule itse mukaan ideoimaan ja tekemään radio-ohjelmia. CURLYTV CurlyTV:ssä nuoret tekevät itse haastatteluita, kuvaavat, ohjaavat ja leikkaavat. Kokemusta ei tarvitse olla, vaan ideana on: "Tekemällä oppii". Yhteisyökumppanina on tällä hetkellä YLE, minne teemme puolituntista makasiiniohjelmaa. TV-kerho kokoontuu joka tiistai Helsingissä Nuorten Mediassa, Hattutehtaalla. WWW.CURLY.FI Curlyn omilta nettisivuilta saat lisätietoa Curly ry:n toiminnasta. Lisäksi nettisivuilla on mm. Curly-Zine eli nuorten oma sähköinen lehti. CurlyZinestä löydät novelleja, peli- ja elokuva-arvosteluja, henkilökuvia, mielipiteitä ja artistihaastatteluja. Halutessasi sinäkin voit tuottaa sisältöä nettisivuille lähettämällä materiaalia osoitteeseen curly@curly.fi. Käy myös jättämässä vieraskirjaan terveisesi. MEDIAKERHOT Curly-mediakerhoja pidetään tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla seuraavasti: maanantaisin klo 17­19 radiokerho Lähiradion tiloissa Hakaniemessä, Osoite: Paasivuorenkatu 5 A, 3.krs, 00530 Helsinki tiistaisin klo 17­20 tv-kerho Nuorten Mediassa, Hattutehtaalla Osoite: Lönnrotinkatu 30 C, 2. krs, Helsinki keskiviikkoisin klo 15­18 lehtikerho Oulunkylän nuorisotalo Nuotassa Osoite: Kylänvanhimmantie 25, Oulunkylä CURLY CAFÉ Curly Café on nuorten päihteetön viikonloppukahvila. Kahvilassa voit mm. tavata muita nuoria, lukea lehtiä, pelata pelejä ja käyttää ilmaiseksi internettiä. Curly Café on avoinna ma-pe klo 17­22 ja su klo 16­20. Osoite: Ratatie 2, Vantaa (Nuorisotalo lähellä Tikkurilan asemaa, Sokos Hotelli Vantaan vieressä) Lisätietoja Curly-toiminnasta saat lähettämällä postia osoitteeseen curly@curly.fi 22
• URLY ILMA ILMAIS ISEK E KSI SI Tilaa ilmaiseksi nuortenlehti Curly! 5 numeroa vuodessa suoraan kotiisi kannettuna! Curly on nuorten tekemä lehti nuorille ja juttuja on aiheista maan ja taivaan väliltä. Musiikki, leffat, pelit, tähtihaastattelut, liikunta, harrastukset ja monet muut kiinnostavat aiheet saavat varmasti naaman näkkärille. TILAA CU CURLY-LEHDEN TILAUSLO veloituksetta suoraan kotiin! MAKE Kirj epos tim e r k ki lehdet Kyllä kiitos, haluan saada Curly- Sukunimi Lähiosoite Postinumero Syntymävuosi Tarjous koskee Suomea ja on voimassa Etunimi CURLY RY Larin Kyöstin tie 7 00650 Helsinki Postitoimipaikka Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. mat tilaukset ovat yhä voimassa. joulukuun 2006 loppuun saakka. Aiem www.curly.fi Tilaa lehti täysin maksutta kotiisi yllä olevalla kupongilla tai netistä osoitteesta www.curly.fi