• Martti Korhonen: Olemme yhtenäinen joukkue 4 | Historiaa kannattaa tallentaa 16 | Ekotekoja puutarhassa 44 ”Meidän laulumme” -kilpailu käynnistyy 22 3/2020 | 28. toukokuuta 2020 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Tanssija Reijo Kela, 68, myöntää, ettei oikein malta painaa jarrua. 24 ”Tanssin vimmalle ei mahda mitään”
• Kukaan meistä ei varmuudella tiedä, mihin suuntaan koronatilanne jatkossa kehittyy. Mutta joka tapauksessa käymme nyt kohti kesää, valoa ja lämpöä. Nautitaan suvesta parhaamme mukaan, poikkeusoloista huolimatta. Muistetaan turvavälit ja muut hyvät käytännön ohjeet. Ja jo tavaksi tulleen kehotuksen mukaisesti: pidetään edelleen huolta itsestämme ja toisistamme. › Puheenjohtaja Martti Korhosen haastattelu sivulla 4. KORONAKRIISI ON iskenyt lujaa eläkeläistoimintaan. Ilman mahdollisuutta tapaamisiin, harrastusryhmien kokoontumisiin ja yhteisiin matkoihin, on tuhansia eläkeläisiä yhteen kokoava toiminta monin paikoin lamaantunut. Eläkeläisistä heikoimmassa asemassa ovat ne, jotka asuvat yksin, ja joilla ei ole valmiuksia digitaalisten viestintävälineiden käyttöön. Huoli järjestötovereista on saanut monet eläkeläisaktiivit kiitettävään yhteydenpitoon. Puhelimet, kirjeet ja digitaaliset välineet ovat käytössä. Lukuisissa yhdistyksissä mietitään nyt uusia tapoja toimintaan ja opetellaan etäyhteyksien käyttöä. Yhdistykset jatkavat juridisesti olemassaoloaan myös poikkeusoloissa. Sääntömääräiset kevätja syyskokousten asiat on jossain vaiheessa käsiteltävä. Ellei asioiden käsittelyä halua lykätä, on poikkeusoloissa luontevinta järjestää kokoukset etäyhteyksien avulla. Monissa yhdistyksissä tehdäänkin paraikaa varsinaista ”digiloikkaa” uuteen aikaan. Eläkeläiset ry ohjeistaa ja opastaa jäsenyhdistyksiään etäkokousten pitämisessä. Järjestön aineistoja netissä lisätään jatkuvasti ja koulutuksia on pidetty etäyhteyksiä käyttäen. Olemme myös lisänneet tiedotusta ja suoraa yhteydenpitoa paikalisyhdistyksiin. Myös maan hallitus on lainsäädännöllä hieman helpottamassa yhdistysten tilannetta. Väliaikaisen poikkeamislain mukaan kevätkokousten määräaikaa jatketaan syyskuun loppuun, ja yhdistysten varsinaisiin kokouksiin voi osallistua etäyhteydellä tai asiamiehiä käyttäen. KENENKÄÄN EI KUITENKAAN tule kokoustaa oman terveytensä kustannuksella. Yhdistyksen voi käynnistää uudelleen vaikka pitkänkin tauon jälkeen, mutta ihmisen menetettyä terveyttä tai henkeä ei saa takaisin. Yhdistystoimijoilta edellytetään nyt joustavuutta ja yhteishenkeä. Joustavuutta toivoisi löytyvän myös toiminta-avustuksia myöntävissä kunnissa, ja ymmärrystä riskiryhmään kuuluvien eläkeläisyhdistysten tilanteeseen. Eläkeläistoiminnalla on suuri merkitys yhteisöllisyyden vahvistajana kriisiaikana ja myös aikanaan paluussa normaaliin kriisin jälkeen. JAN KOSKIMIES, PÄÄTOIMITTAJA ENNENKOKEMATON, viruksen piinaama kevät on takana päin. Tämä poikkeusolojen aika on vaatinut kaikilta ikäihmisiltä suojautumista, sopeutumista ja monenlaista venymistä. Eikä tilanne vielä ole ohi. On hienoa, miten monissa yhdistyksissämme on vastattu haasteisiin ja otettu käyttöön uusia yhteydenpitotapoja ja toiminnan muotoja tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Suuri kiitos kestävyydestä ja yhteisöllisyydestä kuuluu kaikille aktiiveillemme ja jäsenillemme. Eläkeläistoiminta digitalisoituu poikkeusoloissa Kohti kesää 3/2020 Kannen kuva Annina Mannila Martti Korhonen: Olemme yhtenäinen joukkue 4 | Kannustamme harrastamaan historiaa 16 | Ekotekoja puutarhassa 44 ”Meidän laulumme” -kilpailu käynnistyy 22 3/2020 | 28. toukokuuta 2020 | Eläkeläiset ry:n jäsenlehti | elakelaiset.fi Tanssija Reijo Kela, 68, myöntää, ettei oikein malta painaa jarrua. 24 ”Tanssin vimmalle ei mahda mitään” Jäsenkirje Järjestötoiminnassa syntyneiden ihmissuhteiden merkitys korostuu. 6 Valistuksen saavutukset Essee: Koronan kukistavat valtio, hyvinvointiyhteiskunta ja tiede. 12 Jörkka, mystinen mies Kai Ekholmin kirja piirtää Jörn Donnerista näköisen kuvan. 28 Suven parhaita makuja Tymäkkä Kaiken kanssa -kastike sopii lähes kaikkeen. 38 Opiskelija senioritalossa Tammisaarelainen säätiö kehittää asukkaidensa virkistystoimintaa. 40 Vakiot Kalevin kynästä 17 Kurssikalenteri 23 Runopysäkki 32 Tuula-Liina Varis 27 Pensionären 36 Krypto 47 SENNI JA SAFIRA POIMINTA Yhdistys­ toimijoilta edellytetään nyt joustavuutta ja yhteis­ henkeä.” PUHEENJOHTAJALTA MARTTI KORHONEN PÄÄKIRJOITUS ”Istun aamuauringon kirkastamassa keittiössäni koneen ääressä.” Seija Koponen Kirjeitä mummolasta ­blogissa. Lue blogejamme: elakelaiset.fi/blogit 2 Eläkeläinen 3/2020
• AJASSA PEKKA ISAKSSON S iinä ovat Toivo ”Topi” Bergin ohjeet tietokilpailujen vetäjille – ja osallistujille. Topi, helsinkiläisen Malmin Eläkeläiset ry:n jäsen, tämän kymmeniä tietokisoja käyneenä ja niitä vetäneenä tietää. Korona-aikana hän on tehnyt tietovisaa tämän jutun haastattelijan, visailujen märkäkorvan, kanssa Eläkeläiset ry:n kotisivulle. Nettivisan nimi on mukailtu vuosikymmenten takaisesta radioklassikosta. Se on Entisten viisasten kerho, ja se on osa korona-aikaista kotisivujen osiota Tekemistä mielelle ja keholle. – Käyn mielelläni tietokilpailuissa. Meillä Kumpulan Siirtolapuutarhassa on tietokilpailujoukkue nimeltä FC Tontut. Käymme paikallisessa kapakassa tietovisassa. Pahimpia vastustajiamme ovat Mummotiimi ja Sammakot. Sammakot varsinkin on kova porukka. – Kävin Pihlajamäessä Juve-nimisessä kapakassa tietovisassa vuosikausia. Yleensä olin kolmen parhaan joukossa. Ennen joulua oli aina kinkkukisa. Toin sieltä yleensä mukanani kotiin kinkun, mutta kerran tulin ilman sitä. ”Täytyykö meidän ihan totta ostaa kinkku, kun mies ei tiedä mitään”, vaimo ihmetteli. Topin ytimekäs ohje tietokilpailuToivo ”Topi” Berg on Eläkeläinen­ lehden lukijoille tuttu myös runoistaan. Topi Berg tekee nettivisaa Entisten viisasten kerhossa – Tietokilpailuissa on mukava käydä ja niitä on mukava vetää, mutta liian tosissaan niitä ei saa ottaa. Visan pitää olla sellainen, että suunnilleen kaikille tulee hyvä mieli. jen vetäjille on, että omaa neroutta ja viisautta ei pidä esitellä tekemällä liian vaikeita kysymyksiä. Kahdestakymmenestä kysymyksestä vastaajien pitäisi pystyä selvittämään 13–15. TOPI BERG on Eläkeläinen-lehden lu ki joille tuttu Runopysäkissä julkaistuista runoistaan. Hän itse vähättelee harrastustaan. – Mikään runontekijä minä en ole, kunhan jotakin rustailen. Sanoja on silti mukava miettiä ja kokeilla eri vaihtoehtoja. Topi kertoo ruvenneensa rustaamaan runoja, kun suorasanaiselle tekstille ei löytynyt tilaa. – Nuorena ja silloin myös älykkäänä kirjoitin radioon hupailuja, joita muun muassa Aune Haarla kehui ja Radioteatteri esitti. Ensimmäisellä palkkiollani ostin Remington-kirjoituskoneen. Kun etenin työurallani, liksa nousi sen verran, etten enää tarvinnut muuta tuloa. Kävin sentään työväenopistossa kirjoittajapiireissä ja osallistuin erilaisiin antologioihin. Paljon myöhemmin huomasin Eläkeläinen-lehdessä runopalstan ja aloin lähettää tekstejäni sinne. Niina Hakalahti on suhtautunut teksteihini kivasti. Runontekijä sanoo, ettei hän tiedä, millainen on hyvä runo. Tarkentaa sitten, että hyvä runo on sellainen, joka pistää toteamaan, että onpas osuvasti sanottu. Topin äiti kyllä lausui muun muassa Pentti Lahtea, Lauri Viitaa, Arvo Turtiaista, Jarno Pennasta, Elvi Sinervoa ja Eino Leinoa. – Heidän runonsa mekin opimme tuntemaan. Tietenkin olen lukenut nykyrunoilijoita, Turkkaa, Kiiskistä ja muita, mutta mikään runokirjojen lukija, runojen ahmija, saati esittäjä en ole. Aluejärjestön kesäkisoissa olen esittänyt omia runojani ja pärjännytkin. Kerran esitin tosin Kalle Väänäsen runon Saanassa ja voitin silläkin. Sain kanssakilpailijoilta kovat arvostelut, kun stadilaisille tultiin viäntämään savoa. Eläkeläisen runopalstan ja -blogin luen ihan tarkkaan ja hyvin usein nostan hattuani. Erikoisesti mieleeni on jäänyt Ilmi Peltolan runo Isänmaalle. › Entisten viisasten kerhon visailua on julkaistu kaksi kymmenen sarjaa joka viikko. Kaikki sarjat löytyvät kotisivultamme: elakelaiset.fi/ toiminta. ”Vanhan kättärin aatelinen ja höylärin apulainen” Lue lisää Toivo Bergin elämänurasta sivulta 42. A A R N O JA LO N EN Eläkeläinen 3/2020 3
• KORONAVIRUS TEKSTI JA KUVA TUOMAS TALVILA K uluneen kevään poikkeusolot ja eristys ovat koetelleet vahvasti Eläkeläiset ry:n kaltaista järjestöä, jonka perustoimintaan nimenomaan kuuluvat yhdessäolo ja toisten ihmisten kohtaaminen, sanoo Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. Hän muistuttaa, että haasteiden edessä on koko kolmas sektori. Terveys ja turvallisuus ovat ykköstilalla. Mutta kun koronatilanteen kehitystä ei kukaan pysty ennalta kertomaan, tulevien tapahtumien ja toiminnan suunnittelu ja järjestäminen on hankalaa järjestöille, urheiluseuroille ja muille toimijoille. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole kuin yksi: eteenpäin, Korhonen sanoo. – Poikkeusoloissakin pitää yhteisvoimin ja sähköisiä järjestelmiä hyödyntäen hoitaa homma niin hyvin kuin suinkin pystytään. Korhonen kiittää tapaa, jolla monissa Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä on otettu haaste vastaan. Uusia toiminnan tapoja on kehitelty ja yhteyttä jäsenistöön pidetty. – Jo yhteydenotto puhelimella koe taan erittäin myönteisesti: joku välit tää. Yksinäisyyden torjunta on perustehtäviämme. Yhteydenpitoa tu lee jatkaa ja toivoa että tilanne lähtisi normalisoitumaan. – Suurin toive tietysti on, että mahdollisimman pian löytyisi rokote ja korona saataisiin aisoihin. Mutta niin kauan kuin tauti jyllää, ei auta kuin huolehtia turvallisuudesta ja sopeuttaa toimintaa. MONESSA luottamustoimessa oleva Martti Korhonen koki maaliskuun puolivälissä saman, jonka lukemattomat muutkin suomalaiset: kalenteri meni uusiksi käytännöllisesti katsoen yhdessä yössä, kun koronarajoituksista tuli todellisuutta. – Fyysiset kokoukset muuttuivat sähköisiksi. Neljäänkymmeneen vuoteen en ole niin vähän liikkunut tapaamisissa kuin nyt kuluneen kahden kuukauden aikana. Korhonen sanoo, että videokokousten maailma on eri maailma. – Monissa tapauksissa se on ihan ok, ja poistaa turhaakin reissaamista. Se on kuitenkin selvä, ettei etäyhteyksillä pystytä kokonaan korvaamaan ihmisten kasvokkaisia tapaamisia. Mutta etäyhteyksien käytöstä voidaan ja kannattaa ammentaa oppia tulevaisuuden normaalielämäänkin, Korhonen uskoo. – Tietotekniikka on mahdollistaja myös järjestötyössä. Sitä pitää kuitenkin päästä opettelemaan ja hyödyntämään pitkäjänteisesti. Nythän tilanteeseen jouduttiin äkkiä ja pakon edessä. Matkassa on toki mutkansa. Uuden oppimisen kynnys saattaa ikäihmisellä olla korkealla. Ja onhan kyse siitäkin, onko välineitä. – Toisaalta on myös mainioita osoituksia siitä, miten hyvin uudet välineet ja yhteydet on otettu käyttöön, Korhonen mainitsee. – Siellä ovat whatsappit, zoomit ja teamsit käytössä, ja papat ja mummot chattailevat menemään. Että melkoinen tekninen harppaushan tämä on jo ollut. IHMISTEN TERVEYDESTÄ huolehtiminen on ykkösasia. Virusepidemia kuitenkin kurittaa myös maan talout ta. Miten talousongelmien jälkihoitoa tehdään? Minkälaisia vaikutuksia tällä voi olla Eläkeläiset ry:nkin ajaman ikäystävällisen yhteiskunnan rakennustyölle? Martti Korhonen sanoo, että vielä ei ole oikea aika näille arvioille. – Talous on kuitenkin ollut suljettuna verraten vähän aikaa. Jos tilanne normalisoituu kohtuullisen nopealla aikataululla, ylitsekäymättömiä ongelmia ei välttämättä tule. Mutta jos tautitilanne jatkuu hankaEtäyhteyksien käytöstä voidaan ammentaa oppia tulevaisuuteenkin.” Yhtenäinen joukkue selviää kovista ajoista Poikkeusolojen leimaama kevät on ollut järjestötoiminnalle valtava haaste, sanoo Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. KUKA? Martti Korhonen › SYNTYNYT 1953 Oulussa › ELÄKELÄISET ry:n puheenjohtaja › NAIMISISSA. Koti Oulussa, mökki Kainuussa Oulujärven rannalla › AUTONASENTAJA, pääluottamusmies, kansanedustaja (vas) 1991–2015, alueja kuntaministeri (Lipposen II hallitus) 1999–2003 › KUNTALIITON hallituksen jäsen, Oulun kaupunginvaltuuston jäsen, yhdyskuntalautakunnan pj. lana syksyn ja talven, alkaa talouden puolella tulla sellaisia paineita, että ratkaisuja lähdetään hakemaan. Ja ne ovat sellaisessa tilanteessa yleensä vaikeita ja ikäviä ratkaisuja. – Toivon, että poliittisilla päätöksentekijöillä on maltti päässä, jos paha tilanne tulee. Ettei ainakaan toistettaisi 90-luvun alun virhettä, jossa lähdettiin isoilla leikkauslistoilla liikkeelle. – Mutta juuri nyt on nähtävä valoa tunnelin päässä ja luotettava siihen, että kyllä tämä tästä vielä korjaantuu. Järjestötoiminnassa tämä tarkoittaa sitä, että olemme yhtenäinen joukkue ja pidämme toisistamme huolta. 4 Eläkeläinen 3/2020
• Martti Korhonen kiittää tapaa, jolla monissa Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä on otettu poikkeusolojen haaste vastaan. Uusia toiminnan tapoja on kehitelty ja yhteyttä jäsenistöön pidetty. Eläkeläinen 3/2020 5
• KORONAVIRUS K orona-epidemian aikana tavanomainen eläkeläistoiminta on ollut tauolla. Yhdistysten kerhot ja harrastusryhmät eivät ole kokoontuneet, eikä retkiä ja matkoja ole järjestetty. Epidemian torjunnassa on siirrytty uuteen vaiheeseen, ja yhteiskuntaa on avattu vähitellen. Riskiryhmiin kuuluvia koskettavan eläkeläistoiminnan aktivoituminen edellyttää epidemiatilanteen selvää helpottumista. Eläkeläiset ry seuraa tarkasti viranomaisten päätöksiä ja ohjeistusta. Vaadimme myös yhdessä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa ohjeistukselta selkeyttä. Terveys on eläkeläistoiminnassa etusijalla. Eläkeläiset ry on tuhansille ihmisille tärkeä yhteisö, johon kuulua. Yhteisömme ei ole epidemiassa kadonnut mihinkään, vaan päinvastoin järjestötoiminnassa syntyneiden ihmissuhteiden merkitys korostuu tällaisena aikana. Kotisivuiltamme ja Eläkeläinen-lehdestä saat runsaasti vinkkejä kotona tekemiseen ja voit tutustua muiden eläkeläisten kokemuksiin. Sivuilla on ohjeita liikuntaan ja luonnossa liikkumiseen, tietokilpailuja, reseptejä, runoja, ja niin edelleen. JOS NETTIMAAILMA ei ole sinulle tuttu, kannattaa seurata Eläkeläinen-lehden palstoja, ja olla yhteydessä oman yhdistyksesi ihmisiin. Viestintätapoja on monia – miltä kuulostaisi saada esimeriksi radion toivemusiikkiohjelmassa terveiset yhdistystoverilta? Voit myös milloin tahansa olla yhteydessä meihin täällä toimistolla, jos sinulla herää kysyttävää. Yhteystiedot löydät kotisivultamme ja Eläkeläinen-lehdestä. Paljon voi tehdä myös ilman kokoontumista. Tuleva kesä on esimerkiksi oiva hetki kirjata merkintöjä Kuntopassiimme. Mikäli olet kiinnostunut kirjoittamisesta, voi nyt pistää ajatuksia muistiin vaikkapa korona-päiväkirjan muodossa. Esimerkiksi Suomalaisen kirjallisuuden seura kerää ihmisten kokemuksia epidemia-ajalta. Musiikinharrastajat puolestaan voivat osallistua sanoitusja sävellyskilpailuumme. Kannattaa myös seurata Eläkeläinen-lehden sähköistä uutiskirjettä, joka ilmestyy kuukausittain. Sen voi tilata osoitteesta Kukaan ei tiedä, miten koronatilanne kehittyy, joten muutokset kaikkiin suunnitelmiin ovat mahdollisia. ELÄKELÄISET RY on huhti-toukokuun aikana suunnitellut ja uudelleenjärjestellyt syyskauden toimintaansa. Kukaan ei tiedä, miten koronatilanne kehittyy tulevien kuukausien aikana, joten muutokset suunnitelmiin ovat mahdollisia. Esimerkiksi syksylle Kuntorantaan suunnitellun Syystärräys-tapahtuman järjestelyistä, aikatauluista ja ohjelmasta tiedotamme kesän aikana. Syksyn kurssikalenteri on julkaistu tämän lehden sivulla 23. Mikäli yhteiskunnan rajoitukset jatkuvat, tarve myös etäopetukseen korostuu. Myös kokousten pitämiseen etäyhteyksien avulla on varauduttava, mikä koskee niin Eläkeläiset ry:n valtuuston kokousta kuin aluejärjestöjen neuvottelupäiviäkin. Syksyksi suunniteltu valtuuston asiantuntijaseminaari pidetään tarvittaessa etäseminaarina tai etäluentona. Toukokuun aikana olemme järjestäneet yhdistyksillemme verkkovälineiden koulutusta, ja jatkamme tätä koulutusta kesäkuussakin. Tämä netin välityksellä pidettävä koulutus tarjoaa yhdistyksille valmiuksia omien videoneuvottelujen ja etäkokousten järjestämiseen. POIKKEUSOLOJEN VUOKSI moni yhdistyksemme ja aluejärjestömme joutui peruuttamaan sääntömääräisen kevätkokouksensa. Poikkeuksellisessa tilanteessa yhdistyksen kevätkokous voidaan järjestää syyskuun 2020 loppuun mennessä. Lisäksi yhdistyksen hallitus ( johtokunta, toimikunta) voi sallia jäsenille myös etäosallistumisen, vaikka säännöissä sellaista ei olisikaan sallittu. Kokoukseen voi myös osallistua valtuutetun välityksellä eli asiamies voi edustaa kokouksessa yhtä tai useampaa yhdistyksen jäsentä. Yhdistysten tilinpäätös tulee laatia viimeistään kesäkuun 2020 loppuun mennessä. Jos yhdistyksen peruutettu kevätkokous on jo ehditty siirtää vielä myöhemmäksi kuin syyskuun loppuun, ei kokousta tarvitse aikaistaa. Poikkeus ei koske myöskään niitä yhdistyksiä, jotka ovat jo siirtäneet tavallisesti kevätkokouksessa päätettävät asiat syksyn 2020 yhdistyksen kokouksen päätettäviksi. Eläkeläiset ry kuitenkin suosittelee, että ylimääräinen jäsenkokous kevätkokouksen osalta ja sääntömääräinen syyskokous järjestetään erikseen. Yhdistyksen jäsenkokous on kutsuttava koolle vähintään viikkoa ennen kokousta ja aluejärjestön kaksi viikkoa ennen kokousta. Koska Eläkeläinen-lehden ilmestymisaikataulu asettaa rajoituksia kokousilmoitusten julkaisemiselle, tämän ylimääräisen jäsenkokouksen (eli siirretyn kevätkokouksen) voi kutsua koolle kirjeitse tai julkaista kokouskutsun paikallislehdessä. Syyskokouksessa päätetystä koollekutsumistavasta voi siis tarvittaessa poiketa vallitsevan poikkeustilan nojalla. Luonnollisesti myös Eläkeläinen-lehteä saa mielellään käyttää siirretyn kokouksen ilmoitusvälineenä, jos se kokouksen järjestämisaikatauluun sopii. Lehtemme ilmestymisaikataulu löytyy sivulta 47. Poikkeusoloista KOHTI ”UUTTA NORMAALIA” Mikäli yhteis kunnan rajoitukset jatkuvat, tarve myös etä­ opetukseen korostuu.” JÄSENKIRJE Toiminnanjohtaja Jan Koskimies on Eläkeläiset ry:n muun henki­ lökunnan tavoin ollut maaliskuun puolivälistä saakka etätöissä. S U S A N N A P U IS TO Yhteisöstä voimaa vaikeuksien yli Järjestötoiminnassa syntyneiden ihmissuhteiden merkitys korostuu tällaisena aikana. Edessä on myös eläkeläistoiminnassa opettelu ”uuteen normaaliin”. uutiskirje.elakelaiset.fi tai olemalla yhteydessä toimistoon. YHTEISKUNTA EI tule pitkään aikaan palaamaan täysin ennalleen. Epidemiatilanteen sallimissa rajoissa ihmiset kuitenkin pyrkivät elämään niin normaalia elämää kuin mahdollista. Edessä on myös eläkeläistoiminnassa opettelu ”uuteen normaaliin”. Elättelemme toiveita siitä, että kesän jälkeen yhdistysten johtokunnat ja pienet harrastusryhmät voisivat pikku hiljaa alkaa kokoontua. Toivottavasti myös yhdessä tul:n ja Suomen Ladun kanssa suunnittelemamme luonnossa liikkumisen hanke pääsee käyntiin. Aika näyttää. Yhteiskunnan rajoituksista riippuen voi hyvin poikkeuksellista kevättä seurata ehkä jo astetta tavanomaisempi kesä. Silloin on hyvä rentoutua, nauttia vehreästä vuodenajasta ja rakentaa vaikka hyönteishotelli kotipihalle. Kesällä on myös aikaa valmistautua tulevaa toimintaa varten, tai tehdä jo hyvissä ajoin käsitöitä yhdistyksen syysja joulumyyjäisiin. Hyvää ( joskin erilasta) kesää toivottaen, JAN KOSKIMIES toiminnanjohtaja 6 Eläkeläinen 3/2020
• TEKSTI JA KUVA TUOMAS TALVILA O ulun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sulo Penttilä ja johtokunnan jäsenet Tauno Sunila ja Tapio Laatikainen mittailevat yhdistyksen kesäpaikan Vaaskelan pihapiiriä. On toukokuun puoliväli. Jos elettäisiin normaalioloissa, olisi kesäkauden 2020 monipuolinen toiminta jo käynnistynyt. Mutta koronakeväänä yhteiset toiminnat ovat edelleen tauolla, eikä tulevasta voi mitään täsmällistä vielä tietää. – Näillä mennään kesäkuun alkuun, josko silloin oltaisiin viisaampia ja viranomaisten ohjeistusten puitteissa pystyttäisiin käynnistelemään toimintaa, Sulo Penttilä toteaa. – Sen mukaan eletään, minkälaisia ohjeita ja informaatiota saadaan. Turvaväleistä ja hygieniasta pystymme täällä kyllä huolehtimaan, se on ihan selvä. Niistä pidettiin huolta silloinkin, kun Oulun Eläkeläisten johtokunta piti Vaaskelassa kokouksensa. Tulevan varalle johtokunta päätti, että suojakäsineitä ja käsidesiä hankitaan kesäpaikkaan lisää. VAASKELA ON Oulun Eläkeläiset ry:n oma kesäpaikka luonnonkauniissa Oulun Hietasaaressa. Meri ( joka jutuntekohetkellä toki oli vasta aivan hiljattain päässyt jääpeitteestään) kimaltelee puiden takana. Vaaskelan vetonaulana on katettu tanssilava, ja tanssien järjestäminen on yhdistykselle myös tärkeä tulonlähde. – Tanssihistoriamme todennäköisesti tänä kesänä katkeaa, puheenjohtaja Penttilä toteaa. – Sähkö, maavuokra, lämmitys ja muut kiinteät kulut juoksevat, joten tappiota tulee huomattavat summat. Hätää ei silti ole, kyllä tämä vuosi taloudellisestikin selvitään. Vaikka toiminta on odotustilassa, ovat Vaaskelan talonmiehet talkoilleet hommissa säännöllisesti. – Lämpöpumppukin on, mutta sen lisäksi ovat pojat säännöllisesti käyneet lämmittämässä puu-uuneja, kertoo ”vähän niin kuin isännöitsijän hommia hoiteleva ” Tauno Sunila. KEVÄTSIIVOUKSIAKIN ON pikku hiljaa pidetty, mutta isommat pihatalkoot on tänä keväänä jouduttu jättämään väliin. Vaaskelan pihapiirissä on useampia rakennuksia joissa on asianmukaiset tilat ja laitteet sekä käsityöja puutyökerhoille. Yhdistyksen kuoro, senioritanssiryhmä ja tanhuryhmäkin jo luonnollisesti kaipaavat kesäisiä tapahtumia. – Se pitää porukan aktiivisena, kun on mahdollista tehdä kaikenlaista, sanoo Tapio Laatikainen. Nyt odotellaan vain sitä, milloin tekemään taas päästään. Oulun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sulo Penttilä (vasemmalla) ja johtokunnan jäsenet Tauno Sunila ja Tapio Laatikainen yhdistyksen oman Vaaskelan pihalla toukokuun puolivälissä. Oulun Eläkeläiset ry: Kesäpaikka kunnossa, toiminta saa vielä odottaa Eläkeläinen 3/2020 7
• KORONAVIRUS Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistysten yhteinen toiminta on ollut pysähdyksissä ja jäsenet koti oloissa. Toimettomana ei silti ole oltu, ja yhteydenpitokin onnistuu puhelimitse, sähkö­ postitse tai muita etäyhteyksiä käyttäen. POIKKEUSOLOISSA ”OLIHAN SE järkytys, kun telkkarissa sanottiin, että vanhusten pitää olla kotona – se erityisesti, että tuo vanhus-sana tarkoitti myös minua”, vastaa Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Mervi Höylä sähköpostiviestissään. ”Sitten piti alkaa miettimään, miten jatketaan yhdistystoimintaa. Kevätkokous pitämättä, juhlat tulossa ja paljon muuta. Johtokunnan kesken kirjoiteltiin sähköpostilla ja päädyimme siihen, että lähetimme jäsenille kirjeen ennen vappua. Kerroimme siinä tilanteesta ja kehotimme jäseniämme olemaan puhelinyhteydessä tuttaviinsa. Laitoimme mukaan tiedon johtokunnan jäsenten puhelinnumeroista, ja lupauksen että meille saa soittaa.” ”Eläkeläiset ry järjestää oppimiskoulutuksia nettikokouksien pitämiseen. Osallistuin itse toukokuussa Jitsi Meet -sovelluksen koulutukseen. Se oli helppo ja ihan leppoisa koulutus. Seuraavana päivänä teimme harjoituksen pienellä viiden hengen ryhmällä ja hyvin sekin onnistui. Nyt on tarkoitus käydä koko johtoKirje jäsenille, netti kokous johtokunnalle ”Morjestetaan, mutta ei halata eikä pussailla” Uusi kerhotila ehti antaa vauhtia toimintaan Vuosipäivä näyttää menevän vielä poikkeustilan merkeissä ”POIKKEUKSELLINEN KEVÄT on pistänyt toiminnan pahasti jäihin muttei kuitenkaan ole sitä lakkauttanut. Olemme pitäneet keskenämme yhteyttä puhelimitse ja uskon, että kun korona helpottaa ja tilanne on turvallinen, olemme taas heti toimissa mukana täydellä innolla”, kertoo Turun Eläkeläiset ry:n tiedottaja Tuire Mäkinen sähköpostitse. Koronakaranteeni katkaisi vauhdikkaasti alkaneen toimintavuoden. Vuoden alusta Turun Eläkeläiset nimittäin saivat uuden kokoontumispaikan Rientolan Urheilutalosta, ja se antoi tuoretta potkua toimintaan. ”Joka toinen keskiviikko olevaan virkistyskerhoon alkoi heti ensi kerrasta alkaen tulla noin 50 yhdistyksemme jäsentä sekä myös uusia ihmisiä. Alkuvuodesta ehdimme jo saada 15 uutta jäsentä. Ennen koronasulkua ohjelmaryhmämme Köörin pojat ja Säpinä kiersivät ahkerasti vanhusten hoitolaitoksissa viihdyttämässä asukkaita. ” – JOHTOKUNTA on kahdesti kokoontunut minun luonani. Harvassa istuttiin, Ylöjärven Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Mirjam Paakeli vakuuttaa puhelimessa. Kevätkokous jouduttiin siirtämään, ylimääräistä jäsenkokousta on alustavasti ajateltu elokuulle. Kesäkuun kymmenennelle päivälle suunniteltu Helsingin reissu on siirretty tulevaan ajankohtaan. – Kesäiset vihdantekotalkoot ovat normaalisti olleet minun pihassani. Tässä on kyllä turvallisesti tilaa, joten yritetään järjestää talkoot tänä kesänäkin. Alustavissa suunnitelmissa on myös ulkoilmatapahtuma järvenrannan grillauspaikalla. Sielläkään ei tarvitse nipussa olla. Paakeli ja yhdistyksen sihteeri Anne Tyry osallistuivat toukokuun alkupuolella Eläkeläiset ry:n järjestämään etäkoulutukseen, jossa opeteltiin käyttämään videokokoussovellusta. – Kyllä me vähän innostuttiin siitä. Annen kanssa tehtiin jo omakin ryhmä, jota laajennamme TUOMAS TALVILA ”ILOKSEMME OLEMME saaneet puolessa vuodessa yhdistykseemme yhdeksän uutta jäsentä”, tiedottaa varsinaissuomalaisen Halikon Eläkeläiset ry:n sihteeri Kirsti Lehtonen-Lindholm sähköpostitse. ”50 vuotta täyttävä Halikon Eläkeläiset ry on perustettu 25. kesäkuuta 1970. Olemme Halikon ensimmäinen eläkeläisjärjestö”. ”Yhdistyksen syntymäpäivä näyttää menevän vielä poikkeustilan merkeissä. Samoin 18.7. järjestettäväksi suunnitellun ikäihmisten virkistyspäivän tilanne näyttää nyt epävarmalta. Mutta seuraamme tilannetta ja palamme asiaan heti kun se on mahdollista ja turvallista.” kunnan kesken harjoittelu ja sen jälkeen kokous. Tämä on yksi hyvä keino, kun pitää päättää yhdessä asioista.” ”Jäsenistöllä on kova kaipuu tapaamisiin ja keskusteluihin kasvokkain. Eihän nuo nettisovellukset tapaamista korvaa. Odotellaan vielä kesän alkamista, eikä tehdä jäsenille vaikeaksi päättää, lähteäkö muiden kanssa vai ei. Kyllä tämä toiminta vielä alkaa, kunhan ehtii.” pikku hiljaa. Itselläni ei ole työelämän peruinakaan mitään kokemusta tietokoneista. Mutta en kiellä etteikö ole mielenkiintoista. Elämä Ylöjärvellä lähipiirissä on poikkeusoloissakin sujunut rauhallisissa merkeissä. – Kaupassa käydään ja tuttuja ikäihmisiä morjestetaan. Mutta ei halata eikä pussailla, Mirjam Paakeli nauraa. 8 Eläkeläinen 3/2020
• ”Meillä on se henki, että kaikista pidetään huoli” Valokuvaelämyksiä myös poikkeusoloissa KONTULAN ELÄKELÄISET ry:n puheenjohtaja Sirkka Kuivala päätti huhtikuun alkupäivinä soittaa puhelun kaikille yhdistyksensä jäsenille. Jäseniä helsinkiläisyhdistyksessä on 264, joten projekti otti aikansa. – Tavoitteeni oli soittaa semmoiset 15 jäsentä päivässä, Kuivala kertoo, luonnollisesti puhelimitse. – Kyselin kuulumisia, ja siitä syntyi yleensä mukavaa keskustelua. Toiset juttelevat enemmän, toiset vähemmän, mutta tärkeintä on kuunnella ja antaa tarvittaessa myös henkistä tukea. – Tärkeä juttu on ollut myös kertoa, että yhdistyksen johtokunta pitää keskenään tiivistä etäyhteyttä ja suunnittelee täyttä häkää syksyn toimintaa. Koronatilanteen kehitystähän ei kukaan voi varmaksi tietää. Mutta positiivisilla mietteillä mennään, että elokuun puolessa välissä päästäisiin käynnistämään kerhot. Sirkka Kuivala kertoo jäsenten olleen ilahtuneita yhteydenotoista. – Moni on kaivannut kovasti kerhotoimintaa. Mutta kaikki ovat ymmärtäneet toki tilanteen. Nyt on menty näin, pysytty sisällä ja turvassa. Onneksi täällä meidän päässä on myös lenkkipolkuja joilla saa melko yksin kävellä, eli ulkoilemaankin on päästy. – Hienoa on ollut havaita, että ihmiset ovat olleet kiinnostuneita toistensa kuulumisista: ollaanko terveinä, tarvitaanko apua? Meillä on se henki, että kaikista pidetään huoli. Kirsti Palosen kuva Kotikaran­ teeni alkaa on nähtävänä Kal­ lion­Vallilan Elä­ keläiset ry:n nettigalleriassa. – Kuva on otet­ tu karanteenin ensimmäisenä päivänä. Minulla on tuon jälkeen ollut menossa kotikarantee­ nisarja, johon sain innostuk­ sen, kun meillä oli valokuvaus­ kerhossa tämä omakuvatehtä­ vä, Palonen ker­ too. Valokuvakerhon nettigalleria: kallio­vallila­el. net/digikuva­ kerho2 Vaasan Eläke­ läisten digi­ kuva kerhon huhtikuisen jäsen kilpailun värikuvien sar­ jan ykkös tilalle äänestettiin Osmo Metsälän kuva Taivaan kansi. Kaikki kuvat ovat näh­ tävänä osoit­ teessa edk.ku­ vat.fi/kuvat/ Upea+taivas. ELÄKELÄISYHDISTYSTEN valokuvaharrastajat kuvaavat, vaikka fyysiset kerhokokoontumiset ovatkin tauolla. Kotonakin voi löytää aivan uusia kuvakulmia eikä karanteeni onneksi estä luonnossa liikkumistakaan, kunhan turvaväleistä pidetään huolta. – Juuri olen lähdössä rannoille kuvaamaan, vastaa Vaasan Eläkeläiset ry:n digikuvakerhon vetäjä Raimo Vahtera puhelimeen huhtikuun puolivälissä. Vahtera tunnetaan muun muassa vaasalaisen lähiluonnon lintuja maisemakuvistaan. Hän kuvaa päivittäin ja pitää karanteeniajan kuvaja videopäiväkirjaa Facebook-sivullaan. – Se on elämäntapa. Toki nyt pitää muistaa turvavälit. Menen mieluusti sellaisiin kuvauspaikkoihin missä ei muita ole. Vaasan digikamerakerho on toiminut koko ajan, vaikka kokoontumisia ei ole ollut kuin virtuaalisesti netissä. – Jokainen kuvaa ja tekee omassa lähiympäristössään. Netin välityksellä kuvia päästään yhdessä ihailemaan. Huhtikuussa käytiin jäsenten välinen kuvauskisa aiheesta Kaunis taivas. Virtuaalinen kokoontuminen ja jäsenäänestys tuloksenjulkistamisineen järjestettiin netissä. – Kilpailut ovat aina suuri innoitus kuvaajillemme. Tärkeitä henkilöitä järjestelyissä näin karanteeniajassakin ovat kilpailuja näyttelyvastaavamme Jarmo Blomster ja koulutusvastaavamme Martti Kangasmäki. Helsinkiläisen Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n valokuvakerho on jatkanut kuukausittaisia kuvausaiheitaan, vaikka kerhon fyysiset kokoontumiset ovat tauolla. Kuvattu on turvavälein joko kotona tai lähiympäristössä. Toukokuun kuvaustehtävänä on ollut Kukka maisemassa, kertoo kerhon vetäjä Toivo Koivisto puhelimitse. Kallion-Vallilan kerholaisten tämän vuoden aiempaa kuvasatoa löytyy nettigalleriasta, jonne pääsee yhdistyksen kotisivulta. Kuukausiaiheina ovat olleet Alku, Huumori, Omakuva ja Asetelma. – Omakuva-aiheeseen innostuimme kerhossa alkuvuodesta vierailtuamme valokuvataiteen museossa Vivian Maierin näyttelyssä Omakuva ja sen varjo. Toivo Koivisto sanoo, että kukin valokuvauksen harrastaja epäilemättä on taltioinut tahollaan sitä, millaista on korona-ajan arki. – Tietenkin kerhossa haaveilemme jo siitä, että elokuussa pääsisimme taas yhteisille kuvausretkille. Eläkeläinen 3/2020 9
• TUOMAS TALVILA A luehallintovirastojen määräysten mukaan alle 50 henkilön yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset ovat sallittuja kesäkuussa. Henkilömäärärajoituksia siis lievennetään 1.6. alkaen aiemmin voimassa olleesta 10 henkilöstä enintään 50 henkilöön. Maan hallitus suosittelee, että tilaisuuksissa ja kokouksissa noudatetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (thl) ja opetusja kulttuuriministeriön (okm) ohjeita turvaetäisyyksistä ja hygieniasta. Yli 50 henkilön, mutta enintään 500 henkilön yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia sisätiloissa ja alueellisesti rajatuissa ulkotiloissa on mahdollista järjestää erityisjärjestelyin. Hallitus kuitenkin nimenomaan suosittelee välttämään yli 50 henkilön kokoontumista sellaisissa yksityisissä tilaisuuksissa (esimerkiksi kolmannen sektorin järjestämät yksityiset juhla-, kulttuuri-, harraste-, liikuntaja urheilutapahtumat), jotka eivät ole yleisötilaisuuksia. Aluehallintovirastojen 19.5. antamat määräykset ovat voimassa 1.6.– 30.6. ALUEHALLINTOVIRASTOT korostavat jokaisen toimijan ja kansalaisen omaa vastuuta noudattaa viranomaisten määräyksiä, ohjeita ja suosituksia omassa toiminnassaan ja siten omalta osaltaan ehkäistä koronaviruksen leviämistä. Avien tiedotteessa todetaan, että määräysten ainoana tavoitteena on estää koronaviruksen leviämistä Suomessa. Määräykset ovat yleisluonteisia, eikä niissä oteta kantaa jokaiseen yksittäiseen tapahtumaan. ”Jokaisen tapahtumajärjestäjän tai toimijan pitää itse arvioida, miten se toteuttaa määräykset asiakasmäärien rajaamisesta, turvaetäisyyksistä ja hygieniaohjeistuksista toiminnassaan ja toteuttaa toiminnan, tilaisuudet ja tapahtumat niin, ettei tautitilanne pahene”, tiedotteessa todetaan. Aluehallintovirastot julkaisevat verkkosivuillaan (avi.fi) määräyksiin liittyviä tulkintoja usein kysytyissä kysymyksissä. Tulkinnat voivat tukea tapahtumajärjestäjän päätöksentekoa. MIKÄ YLEINEN KOKOUS tarkoittaa tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. YLEISÖTILAISUUDELLA tarkoitetaan yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia. Tällaisia ovat myös kutsuun tai jäsenyyteen sidotut tilaisuudet, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä. Yleisötilaisuuksina pidetään myös yhdistysten kokouksia ja yhtiökokouksia. Lähde: avi.fi Kesäkuussa kokoontumisrajoitus 50 henkeä Henkilö määrä­ rajoituksia lievennetään, uusi määräys voimassa kuukauden. Aluehallintovirastot korostavat jokaisen toimijan ja kansalaisen omaa vastuuta.” KORONAVIRUS Joko olet tilannut Eläkeläinen-lehden uutiskirjeen? 1/4 Lueselaimessa Liikettäjakulttuuriaeläkeläisten parissavuodesta1959 Eläkeläinen-lehdenuutiskirje5/2020 Maksutonkoulutus:Mitenjärjestämmeetäkokouksen EläkeläisetrytarjoaajäsenilleenmaksutontakoulutustaetäyhteyssovellusMicrosoft Teamsinkäytössä.Teamssopiiesimerkiksikokoustenjärjestämiseen. JärjestämmekaksisamansisältöistäTeams-etäkoulutustaviikolla20:tiistaina12.5.ja torstaina14.5. Koulutustenlisäksitarjoammetoukokuunajanpuhelinneuvontaaetäyhteyksiin liittyvissäkysymyksiss ä. Luelisää Liittymällä uutiskirjeen sähköpostilistalle saat paperisen Eläkeläinen-lehden ilmestymiskertojen välilläkin tärkeää, mielenkiintoista ja tuoretta tietoa siitä, mitä järjestössämme ja muualla tapahtuu ja mitä ikääntymispolitiikasta puhutaan. Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa. Näin tilaat: 1. Mene osoitteeseen uutiskirje.elakelaiset.fi 2. Kirjoita sähköpostiosoitteesi sille varattuun kohtaan. 3. Paina oranssia ”tilaa”-nappia. Liityttyäsi postituslistalle saat ilmoittamaasi sähköpostiosoitteeseen Eläkeläinen-lehden maksuttoman uutiskirjeen kerran kuussa. Uutiskirjeen tilaus ei sido sinua mihinkään eikä uutiskirjeen postituslistaa käytetä muihin tarkoituksiin. Eläkeläinen-lehden tilauksesi jatkuu koko ajan normaalisti riippumatta siitä oletko sähköisen uutiskirjeen postituslistalla vai etkö. Tilaa maksuton sähköinen uutiskirje osoitteesta uutiskirje.elakelaiset.fi 10 Eläkeläinen 3/2020
• TEKSTI JA KUVAT TUOMAS TALVILA L apiot heiluvat Kesäkoti Kympin pihalla. Pekka Kostekivi, Arvi Kostekivi ja Martti Kadenius kaivavat ja kärräävät maata sivummalle. Tälle paikalle nousee Oulun Työ väen Eläkeläiset ry:n kesäpaikan uusi sauna. – Ei tarvitse kuntosalia kun tätä kaivuhommaa tekee, Kadenius lohkaisee. Oulun Hietasaaressa, Mustasalmen rannalla sijaitseva Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n oma Kesäkoti Kymppi on tänä poikkeuksellisena keväänäkin tarjonnut henkireiän monelle kävijälle. – Mieluummin täällä tekee hommia raikkaassa ilmassa kuin istuu pirtissä neljän seinän sisällä, miehet kommentoivat. Vaikka varsinaisia tapahtumia ei ainakaan toistaiseksi ole voitu järjestää, on yksi jos toinenkin piipahtanut Kympin isolla pihamaalla vähän haravoimassa, tai ei välttämättä missään hommissa, vain istahtamassa pihakeinussa ja kenties juomassa kahvit. – Vattupensaista on nyt perattu vanhat oksat pois ja kiinnitetty tukinarut. Saadaan taas hyvät marjat kesällä, Päivi Saloranta hymyilee. Tontille on nyt tehty myös pieni Raija Qvist (vasemmalla) ja Terttu Taajoranta haravoivat. Aimo Blomster kuljettaa. Martti Kadenius (vasemmalla), Pekka Kostekivi ja Arvi Kostekivi ovat uuden saunan rossi­ pohjan kaivuu­ hommissa. Oulun Työväen Eläkeläiset ry: Kesäkoti Kymppi on henkireikä perunamaa. Siemenpotut ovat itämässä sisätiloissa. VIRALLISESTI KYMPPI on avoinna kesäkuusta elokuun loppuun. Talvikaudella yhdistys kokoontuu kaupungin keskustan Aleksinkulmassa. Alkavan kesään kohdistuu tietenkin kysymysmerkkejä. Oulun Työväen Eläkeläisten puheenjohtaja Veikko Kettunen on kuitenkin luottavaisella mielellä. – Toistaiseksi poikkeusolot ovat olleet ihan hallittavissa. Ei yhdistyksellämme ole sen pahempi tilanne kuin monella muullakaan. Totta kai koronan takia peruuntuneet kevään tapahtumat harmittavat. – Kevätmyyjäiset menivät puihin, vaikka tarvikkeet oli keretty hankkia. Kevätkonsertti meni kuorolta ohi. Miinuspuolella ovat myös viidet tanssit ja monta kerhopäivää. Ja nyt näyttää uhanalaiselta, pystytäänkö syyspuolellakaan tansseja järjestämään. Menneitä mahdollisuuksia ei Kympin aurinkoisella pihalla kuitenkaan jäädä liiaksi märehtimään. Parhaillaan suunnitellaan sitä, miten ja milloin yhdistyksen kevätkokous voidaan järjestää. Suunnitelmia on muitakin. Pakastimessa odottaa kahdeksan kiloa lohta. – Kympissä on perinteisesti keitetty juhannuksena lohisoppa. Toivottavasti sillä päästään nytkin herkuttelemaan. Keitto tarjoillaan pihamaalla, olisi tässä tilaa viihtyä turvallisesti, Veikko Kettunen mittailee. Eläkeläinen 3/2020 11
• KORONAVIRUS K orona on palauttanut Suomessa kunnian kolmelle merkittävälle instituutiolle: modernille valtiolle, hyvinvointiyhteiskunnalle ja tieteelle. Neljännenkin voi liittää joukkoon. Se on vanhanaikainen uutismedia, siis sanomalehdet, radioja televisiouutiset ja ajankohtaisohjelmat. Pandemian aiheuttanut virustauti on osoittanut vastaansanomattomasti, että nämä valistukseen perustuvat ja sen hengestä ammentavat instituutiot eivät ole menettäneet merkitystään. Valistuksen kaudella – osapuilleen 1700-luvulla – siirryttiin tieteissä lopullisesti vanhojen tietojen pänttäämisestä ja kertaamisesta uuden tiedon tuottamiseen tutkimuksen keinoin. Samaan aikaan useissa maissa tapahtui suuria yhteiskunnallisia murroksia: yksinvaltiaat kukistettiin ja sääty-yhteiskunta alkoi rakoilla. Modernit valtiot syntyivät. Kansa ja yritykset ovat koronan puristuksessa heränneet toivomaan, suorastaan vaatimaan apuun valtiota ja laajemmin hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämän voi sanoa ilman ironian häivääkään. On hyvä ja sopiva tehdä juuri niin. Sitä varten ne ovat olemassa. Sitä varten me ihmiset olemme ne luoneet, joskin valtiolla on muitakin tehtäviä kuin yksilöiden auttaminen – tai jos muotoilisi asian toisin: yksilön auttaminen saattaa joskus edellyttää pakkojen käyttöä. Viime vuosikymmeninä valtion ja hyvinvointiyhteiskunnan perustaa ovat nakertaneet miltei ääriliberalistiset ajatukset – valistuksen pimeän puolen perilliset – yksilönvapaudesta ehdottomana kärkiarvona ja luulo, tai toivo, hyvinvointiyhteiskunnan kuolemasta. Tiede on kyseenalaistettu yhtäältä niin sanotuilla vaihtoehtoisilla tosiasioilla ja luulolla, että kaikki mielipiteet ovat tasavertaisia ja toisaalta silkalla huuhaalla, hopeavedellä ja yrttiuutteilla. ”Köyhän paras ystävä” Nyt valtio on palannut arvoonsa. Sen puoleen ovat kääntyneet toiveissaan niin yksilöt kuin yrityksetkin. Myös osan päättäjiin kohdistuneesta kritiikistä voi nähdä tästä näkökulmasta. Valtio ei ole yhdentekevä. Sen tekemisiä taudin hillitsemiseksi on seurattu tarkoin. Valtioneuvostossa ja muualla järjestetyt tiedotustilaisuudet ovat olleet suosittuja ohjelmia myös sähköisissä tiedotusvälineissä. On nähty sekin, että ihmiset ovat suorastaan vaatineet hallitukselta perusoikeuksiensa, muun muassa liikkumisen vapauden, rajoittamista. Se ei sovi kovin hyvin yhteen minkäänlaisen poliittisen liberalismin kanssa. Aivan ilmeistä onkin, että suomalaisten jo 1800-luvulta periytyvä valtiousko on elänyt vankkana kansallisessa piilotajunnassa. Poliittisen liberalismin aatteet eivät ole koskaan juurtuneet kovin hyvin Suomeen. Sekä oikealla että vasemmalla valtiolla on kova, joskaan ei aina hyvä maine. On suuri houkutus arvioida, että suomalaisten valtiousko juontuu 1800-luvun kansallisuusmiesten ja erityisesti J.V. Snellmanin valtio-opin lisäksi Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan kokemuksista. Sisällissota opetti oikeistolle vahvan valtiokoneiston tarpeen, ja sen jälkeinen aika kylvi vasemmiston mieliin käsityksen valtiosta voimatekijänä ja pakotuskoneistona. Sitä pehmensi myöhemmin, sotien jälkeen, voimistunut ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta ja -valtiosta. Tuskin olen ainoa, joka mieluusti kantaisi banderollissaan tekstiä ”Valtio – köyhän paras ystävä!” Koronan on sanottu luoneen uuden tilauksen ja tilaisuuden kansallisvaltiolle, kansallishengelle ja nationalismille. Modernit valtiot ovat yleensä kansallisvaltioita. Silti korona-ajan henkinen ilmasto on nähdäkseni voimistanut pikemminkin valtioaatetta kuin kansallisuusaatetta. Kansalaiset näkevät tarpeellisena ja oikeutettuna jopa sellaisen vahvan valtion, joka tarvittaessa voi puuttua heidän perusoikeuksiinsa. Tämä näkyy myös niin, että ennen vappua, koronarajoitusten jatkosta keskusteltaessa, ääneen päässeet kansalaiset kannattivat pikemminkin rajoitusten jatkamista kuin niiden purkamista. Hyvinvointiyhteiskunnan pitkät juuret Suomessa käsityksiin valtiosta kietoutui jo 1800-luvulla hento idea hyvinvointiyhteiskunnasta. Aikansa johtava valtiomies J.V. Snellman piti valtion tehtävänä perheiden itsemääräämisoikeuden turvaamista ja ulkoisten edellytysten luomista sille, että perheet voivat toteuttaa siveellistä tehtäväänsä. Snellman-tutkija Raimo Savolaisen mukaan Snellman katsoi, että ”valtion tehtävä oli reformein taata, että jokainen kansalainen saattoi perusturvallisuuttaan uhmaamatta ja muita sortamatta toimia vapaasti omaksi ja yhteiseksi eduksi”. Hänen ajattelussaan oli jo idullaan hyvinvointivaltiollisen perhepolitiikan aineksia. Snellmaninkaan teot eivät valitettavasti aina vastanneet sanoja: hänen vitkasteluaan ulkomaisen viljan hankkimisessa on pidetty yhtenä syynä suurten nälkävuosien kuolonuhrien hurjaan määrään. Jossakin muodossa ajatus valtion perustehtävästä myös hyvinvoinnin turvana on elänyt ainakin piiloisena suomalaisten poliittisessa muistissa. Sosiaalisiksi ja muiksi uudistuksiksi se pääsi kehittymään vasta sotien jälkeen. Kukoistuskautta sekä sanoissa että teoissa se eli 1960ja 1970-luvulla. Nyt on onni, että eli: hyvinPEKKA ISAKSSON ESSEE Koronan kukistavat valtio, hyvinvointiyhteiskunta ja tiede Valtion puoleen ovat kääntyneet toiveissaan niin yksilöt kuin yrityksetkin.” Virus palautti uskon valistuksen saavutuksiin. Se on myös paljastanut selvästi tieteen ja huuhaan eron. Kirjoittaja on aateja oppihistoriasta väitellyt filosofian tohtori ja eläkkeellä oleva Eläkeläiset ry:n entinen tiedotussihteeri. 12 Eläkeläinen 3/2020
• vointiyhteiskunnan ideaan perustuva hyvä julkinen terveydenhoitojärjestelmä on ollut oikea aarre koronan aikana. Miksipä puhua passiivissa, hyvinvointiyhteiskunnasta saamme kiittää isiämme ja äitejämme ja myös itseämme: sen rakensivat Suomeen jälleenrakennuksen sukupolvi ja suuri ikäluokka, joista erityisesti jälkimmäistä on monesta synnistä arvosteltu, monesti syyttä. Toivottavasti hyvinvointiyhteiskunnan / -valtion idea ja merkitys muistetaan myös tulevina vuosina. Lähimenneisyydessä sitä ei ole aina arvostettu, vaan haluttu jopa purkaa sen rakenteita. Markkinaliberalistien soisi erityisesti muistavan korona-ajalta, kuinka innokkaasti yritykset ja yrittäjäjärjestöt ovat toivoneet valtiota apuun. Kohta vain Donald uskoo huuhaahan Korona on paljastanut selvästi myös tieteen ja huuhaan eron, siis tutkimukseen perustuvan tiedon ylivoiman verrattuna niin sanottuihin vaihtoehtoisiin tosiasioihin ja uskomushoitoihin. Nyt ei luoteta huuhaahan, vaan turvaudutaan tieteeseen, ennen kaikkea monesti mollattuun kovaan koululääketieteeseen, mutta myös moniin muihin tieteen aloihin virologiasta ja biokemiasta virtaustekniikkaan. Lääkeja rokotetutkimukselta odotetaan välineitä, joilla parantaa koronaan sairastuneet ja estää uudet sairastumiset. Vain maailman murheenkryyni Donald Trump ja pari muuta umpioutoa valtionpäämiestä – valtiomiehiksi heitä ei voi sanoa – laususkelee levottomia valohoidosta, desinfiointiaineiden nauttimisesta sisäisesti ja koronan vaarattomuudesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että koronan nujertaa lopulta tieteellinen tutkimus, jos joku/jokin sen yleensä tekee. Meitä maallikoita saattaa hämätä ja häiritä se, että tieteentekijät esittävät ristiriitaisia ja jopa vastakkaisia arvioita. Juuri se kuitenkin kertoo, että kysymys on vakavasti otettavasta tieteestä eikä kivettyneestä uskomusjärjestelmästä. Korona-lääkkeiden ja rokotteen saaminen markkinoille vie aikansa, mutta sekin kuuluu asian luonteeseen. On hyvä muistaa, että Albert Calmetelta kului tuberkuloosieli calmette-rokotuksen kehittämiseen Pariisin Pasteur-instituutissa toistakymmentä vuotta ennen kuin rokotetta annettiin ensimmäisen kerran vastasyntyneille vuonna 1921. Myös Johannes Salk työskenteli Pittsburghin viruslaboratoriossa Yhdysvalloissa vuosikausia poliorokotuksen parissa ennen kuin turvallinen ja tehokas rokote julkistettiin keväällä 1955. Koronarokotteen odotetaan olevan valmis mahdollisesti jo ensi talvena, parhaassa tapauksessa syksyllä. Tämä nopeus kertoo myös tieteellisen tiedon laajenemisesta ja edistymisestä, jota sitäkin on aika ajoin epäilty. ELÄKELÄISLIITTOJEN ETUJÄRJESTÖ eetu ry vaatii valtiovallalta pikaisesti sellaisia selkeitä ohjeita, jotka kannustavat ikääntyneitä terveyttä edistävään liikkumiseen sekä turvallisiin tapoihin tavata muita ihmisiä. Ohjeista tulee myös tiedottaa tehokkaasti. Moni ikääntynyt on eläkeläisliittojen etujärjestön mukaan kokenut olevansa koronarajoitusten johdosta oman kotinsa vankina. Karanteeniohjeet on otettu liiankin kirjaimellisesti. Aktiivisten ja hyväkuntoisten senioreiden kannattaa huolehtia peruskunnostaan ja tavata turvavälit tarkoin mielessä pitäen läheisiään, muistuttaa eetu ry 8. toukokuuta julkaisemassaan kannanotossa. Vaarana on, että eristäytyminen kotiin heikentää ikääntyneiden terveyttä laajemmin. Kun sosiaaliset kontaktit vähenevät, tunne yksinäisyydestä voimistuu. Tämän myötä esimerkiksi liikkumattomuus, ahdistuneisuus ja alkoholin kulutus voivat lisääntyä tuntuvasti. EETU KIITTÄÄ hallitusta ja eduskuntaa päätöksistä, joilla pyritään suojelemaan erityisesti riskiryhmiin kuuluvia ikäihmisiä, ja pääministeri Marinin hallitusta asiallisesta ja laajasta tiedottamisesta. Koronavirusepidemian kasvu on pysähtynyt rajoitustoimien ja hygieniakäyttäytymisen selvän parantumisen kautta. On kuitenkin edelleen olemassa vakava uhka sen kiihtymisestä uudelleen. Yli 70-vuotiaiden suositellaan edelleen välttävän fyysisiä kontakteja, mutta korostetaan samanaikaisesti riskiryhmään kuuluvien omaa harkintaa toimintaohjeita noudatettaessa. KUNTIEN VASTUU korostuu myös kun rajoituksia on ruvettu purkamaan. Eräät kunnat ovat jo ottaneet suoraan yhteyttä riskiryhmiin kuuluviin puhelinsoitolla tai kirjeellä, ja näin pitäisi toimia kaikissa kunnissa. Kirjastojen, uimahallien ja teattereiden avatessa olisi syytä varata erillistä aikaa yli 70-vuotiaille noudattaen etäisyyttä ja kävijämäärään liittyviä rajoituksia. Palvelutalossa asuvan elämänkumppanin tapaamiset pitää myös voida järjestää joustavasti, eetu esittää. eetu ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön edunvalvontaan keskittyvä yhteistoimintaorganisaatio. Sen jäseninä ovat Eläkeliitto ry, Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto ekl ry, Kansallinen senioriliitto ry, Kristillinen Eläkeliitto ry ja Svenska pensionärsförbundet rf. › eetury.fi Vaarana on, että eristäytyminen kotiin heikentää ikääntyneiden terveyttä laajemmin.” EETU vaatii selkeää ohjeistusta ikääntyneille Eläkeläinen 3/2020 13
• Ikääntynytkin saa tavata muita ihmisiä, mieluiten ulkona. Turvavälistä ja käsihygieniasta on muistettava pitää huolta, kerrotaan THL:n uudistetussa ohjeistuksessa. TUOMAS TALVILA I kääntyneiden on hyvä noudattaa samoja yleisiä ohjeita koronatartuntariskin vähentämiseksi kuin muidenkin. Näitä ovat lähikontaktien välttäminen ja etäisyyksien pitäminen muihin ihmisiin sekä hyvä käsihygienia. Läheisiin ja ystäviin on tärkeää pitää yhteyttä myös poikkeusoloissa esimerkiksi puhelimella tai muilla etäyhteydenpitovälineillä. Kasvotusten tapaamisissa, mieluiten ulkona, on pidettävä huoli kahden metrin turvavälistä. Näin todetaan Terveydenja hyvinvoinnin laitoksen (thl) 19. toukokuuta päivittämässä ohjeistuksessa siitä, miten ikääntyneet voivat suojautua koronavirustartunnalta. Hoidettaessa kauppaja apteekkiasioita tai käytäessä terveyskeskuksessa, on huolehdittava käsihygieniasta ja pidettävä vähintään 1-2 metrin turvaväli. Myös asiointia ruuhka-aikaan kannattaa välttää. PÄIVITETYSSÄ OHJEISTUKSESSA on thl:n mukaan kiinnitetty erityistä huomiota siihen, miten yhteydenpitoa läheisiin voidaan toteuttaa turvallisesti sekä miten ikääntynyt voi ylläpitää hyvinvointiaan ja toimintakykyään poikkeusoloissa. Ohjeissa korostetaan, että ikääntyneiden, erityisesti yli 70-vuotiaiden, pitää välttää altistumista koronavirukselle, koska heillä on muita suurempi riski sairastua vakavaan koronavirustautiin. Tämä johtuu siitä, että elimistön puolustuskyky heikkenee, kun ikää karttuu. Ikääntyneillä on myös enemmän perustauteja, jotka altistavat vakavalle koronavirustaudille. Euroopan tautienehkäisyja -valvontakeskuksen (ecdc) laajan aineiston perusteella ikä on merkittävä riskitekijä. Myös thl:n seurantatilastojen mukaan suurin osa Suomessa koronavirustautiin menehtyneistä on ollut yli 70-vuotiaita. MIKÄLI IKÄÄNTYNEELLÄ on hengitystieinfektion oireita, hänen pitää välttää kontakteja muihin ihmisiin ja ottaa yhteys lääkäriin. Sairastuessaan ikääntyneen pitää hakeutua hoitajan tai lääkärin vastaanotolle. Vierailulle ei pidä mennä yli 70-vuotiaiden ja muiden riskiryhmiin kuuluvien luokse, jos on vähäisiäkin hengitystieinfektion oireita. Jos on välttämätöntä vierailla riskiryhmään kuuluvan luona, se pitää tehdä turvallisesti. Kättelyä, halaamista ja muita ylimääräisiä lähikontakteja pitää välttää. Vierailijan on myös suojattava hengitystiensä kertakäyttöisellä liinalla, jos hengityssuojainta ei ole saatavilla. Käsihygienia ennen ja jälkeen vierailun on tärkeää, thl ohjeistaa. OHJEISSA KOROSTETAAN, että aktiivisuus ja omien fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten kykyjen monipuolinen käyttö pitää yllä ikääntyvän hyvinvointia ja toimintakykyä. Mikä tahansa mielekäs tekeminen auttaa ylläpitämään hyvinvointia, kuten kotityöt, leivonta, käsityöt, lukeminen tai pihaja puutarhatyöt. Ikääntyneen on hyvä liikkua päivittäin joko ulkoilemalla tai kotona vaikka jumppatuokiona. Ulkoillessa pitää muistaa pitää kahden metrin turvaväli muihin ihmisiin. Säännöllinen ja monipuolinen ruokailu ja hyvä ateriarytmi ovat aina tärkeitä, samoin riittävä määrä nestettä. Olennaista on myös huolehtia terveydestä. Varattuja lääkäriaikoja ei pidä perua ilman syytä. Hoitoon on hakeuduttava myös, jos pitkäaikaissairaus vaatii säännöllisiä kontrollikäyntejä terveydenhuollossa. › Ohjeistuksia ikäihmisille ja paljon muuta ajankohtaista tietoa koronaviruksesta löytyy THL:n sivuilta: thl.fi Ikääntyneiden, erityisesti yli 70­vuotiaiden pitää välttää altistumista koronavirukselle.” Johtaja Päivi Topo (vas.) Ikäinstituutista, tutkimuspäällikkö Minna­Liisa Luoma Terveyden­ ja hyvinvoinnin laitokselta ja viestintä­ ja markkinointi­ päällikkö Panu Könönen Suomen Ladusta hallituksen koronatilannekatsauksessa Helsingissä 20. toukokuuta. Tilaisuuden aiheena oli ikääntyneiden, erityisesti yli 70­vuotiaiden, hyvinvointi ja uudet ohjeistukset. A N TT I A IM O -K O IV IS TO / LE H TI K U VA Sosiaaliset suhteet tärkeitä myös poikkeusoloissa KORONAVIRUS 14 Eläkeläinen 3/2020
• ASIAKASNEUVOTTELIJA Työaika: 6-40 h/vko. Kiinteä tuntipalkka +tuloslisät+päiväbonus+lounasetu Taloontulo bonus jopa 1500 € Myös mahdollisuus tehdä etänä kotoa www. .fi www.dreamcare.? TEKSTI JA KUVA TARJA LAPPALAINEN KUNNAT OVAT velvollisia lakisääteisesti antamaan asiakkaille apuvälineitä lainaan. Lääkärinlausuntoa ei tarvita, mutta lääkinnällisen kuntouksen kriteerien tulee täyttyä eri välineiden kohdalla, jotta niitä voidaan luovuttaa asiakkaille, kertoo kuntohoitaja Kristiina Suikio Hämeenlinnan terveyspalveluiden apuvälineyksiköstä. Apuvälinelainat ovat maksuttomia ja kun tarve lakkaa, ne palautetaan takaisin lainapisteeseen. Siellä niiden kunto tarkistetaan, ja jos vielä käyttöikää piisaa, ne huolletaan ja laitetaan kiertoon uudelle avun tarvitsijalle. – Meihin voi ottaa yhteyttä kuka tahansa: asiakas, kotihoitaja, omainen tai vaikkapa ystävä. Teemme tarvittaessa maksuttoman kotikäynnin asiakkaan luona ja kartoitamme henkilön apuvälinetarvetta. Useimmiten avuntarpeen lisääntymiseen on syynä jokin sairaus, yleistilan heikkeneminen, erilaiset kulumat ja nivelrikot. Kristiina Suikion mukaan eniten lainataan kyynärsauvoja, joita lainataan myös leikkausten yhteydessä ja palautetaan tarpeen lakattua. Myös kävelytelineet eli rollaattorit ovat kysyttyjä. – Meiltä kysytään myös korokkeita, joita voi laittaa esimerkiksi tuolinja sängynjalkoihin. Myös wcistui meen laitettavat korotukset ja suihkutuolit ovat kysyttyjä. Kaikkia näitä saa sekä pitkäaikaisempaan että lyhytaikaisempaan käyttöön. Meillä on myös pienapuvälineitä, joita ei tarvitse palauttaa, vaan ne annetaan omaksi. KRISTIINA SUIKIO tähdentää, että hän kertoo nimenomaan Hämeenlinnan terveyspalvelujen apuvälineyksikön toimintatavoista. Kuitenkin kaikki kunnat ovat velvollisia järjestämään samanlaisia palveluja. Suikio rohkaisee ihmisiä ottamaan yhteyttä oman kuntansa apuvälineyksiköihin. Kuntohoitaja Kristiina Siukio esittelemässä kävelytelinettä eli kansanomaisemmin rollaattoria. Ne ovat yksi kysytyimmistä apuvälineistä. Laki velvoittaa antamaan apuvälineitä lainaan Käyttöön ottamista ei kannata arastella. ”Moni on saanut niistä huomattavaa helpotusta.” – Jos ei löydä numeroa, voi soittaa kunnan keskukseen. He kyllä opastavat eteenpäin. Yksiköistä voi löytyä yllättävän paljon erilaisia elämää tukevia apuvälineitä, jotka itselle eivät ole tulleet mieleenkään. – Ei kannata arastella apuvälineiden, kuten rollaattorin, käyttöön ottamista. Sillä saatetaan välttyä kaatumisilta ja murtumilta, jotka voivat viedä kunnon kuukausiksikin alaspäin, kuntohoitaja Kristiina Suikio muistuttaa. APUVÄLINEITÄ VOI toki myös ostaa. Pienapuvälineitä, kuten tölkinavaajia ja tarttumapihtejä, löytyy nykyään isojen markettienkin valikoimista. On myös erilaisia apuvälineiden myyntiin erikoistuneita liikkeitä. Näistä, kuten kuntien apuvälinepisteistä, saa käyttöopastusta. Myös internetissä on laaja valikoima apuvälineitä. Ikäihmisten messuilla on usein tarjolla apuvälineitä, joihin on helppo tutustua asiantuntijoiden opastamana. Eläkeläinen 3/2020 15
• JÄRJESTÖ Tarjolla neuvontaa, koulutusta ja palautetta tekeillä olevista kirjoitushankkeista. HISTORIAA VOI tutkia kuka tahansa, se ei edellytä koulutusta tai erillistä historiikkiprojektia. Eläkeläiset ry kannustaa jäseniään harrastamaan ja tutkimaan historiaa. Mikä tahansa muisteluiden kerääminen on arvokasta siinä missä tavoitteellisempikin historian kirjoittaminen. Koronankin aikaan voi olla otollinen hetki pysähtyä miettimään historiaa, keräämään muisteluita ja käymään läpi arkistoja. Hidasteensa tähän toki voivat tuoda voimassa olevat rajoitukset. Tekeillä olevista historiankirjoitushankkeista voi kertoa Eläkeläiset ry:lle. Vaiheessa olevia kirjoitustöitä voi lähettää Eläkeläiset ry:n toimistolle kommentoitavaksi. Palautetta antaa poliittista historiaa opiskellut maisteri Onni Kari, joka on järjestössä suorittamassa siviilipalvelustaan. Kari myös neuvoo ja voi tarvittaessa järjestää historiankirjoituskoulutuksia aiheesta kiinnostuneille etäyhteyden avulla. Kirjoituksia ja kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen Mechelininkatu 20 a 1, 00100 Helsinki tai sähköpostitse osoitteeseen onni.kari@ elakelaiset.fi. Historiaa voi tutkia kuka tahansa.” TO IV O KO IV IS TO Käsin kirjoitetun pöytäkirjan tyylinäyte Kallion­Vallilan Eläkeläiset ry:n ensimmäiseltä toimintavuodelta 1960. Näitä vanhoja pöytäkirjoja säilytetään Kansan Arkistossa. Miksi tutkia historiaa? HISTORIANKIRJOITUSTA ON monenlaista. On akateemista historiantutkimusta. Sitten on harrastajien tekemää historiantutkimusta, kuten esimerkiksi järjestöjen historiankirjoitus useimmiten. Historiankirjoitusta on myös historiantutkimuksen ulkopuolella. Kirjallisuus ja muu fiktiivinen tarinankerronta kirjoittavat historiaa ja muokkaavat yleistä historiatietoisuutta. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on auttanut suomalaisia jäsentämään omaa historiaansa tavalla, johon sitä edeltänyt historiankirjoitus ei kyennyt. Se myös auttoi tuomaan työväenhistorian marginaalista osaksi yleisempää ”kansallista” historiatietoisuutta. Kirja on myös esimerkki siitä, että uskottavan historiallisen romaanin kirjoittaminen edellyttää luettua ja kokemusperäistä tietoa historiasta. Toisaalta ei ole vain yhtä historiallista kertomusta, esimerkiksi yhtä kansallista kertomusta. Eri väestöryhmien kokemukset ovat aina erilaisia. Tästä syystä on olennaista tutkia omaa historiaa, eikä siis vain tyytyä ylänäkökulmasta annettuihin yleisesityksiin historiasta. Myös Eläkeläiset ry:n historiankirjoitus on tärkeää. Eikä kukaan muu tutki järjestöjen historiaa kuin järjestöjen ihmiset itse. Historia auttaa ymmärtämään mistä on tultu ja mihin kaikkialle voidaan jatkaa. Lisäksi se auttaa kunnioittamaan järjestöjen jo kadonneita vaikuttajia. Eläkeläiset ry kannustaa harrastamaan historiaa ONNI KARI KOMMENTTI 16 Eläkeläinen 3/2020
• KORONAKRIISIN HOIDOSTA käytyä keskustelua seuratessa on usein tullut mieleen vanhan sarkastinen projektiohje, jonka mukaan pieleen menneen hankkeen viimeiset vaiheet ovat: (5) syyllisten etsintä, (6) syyttömien rankaiseminen ja (7) projektiin osallistumattomien palkitseminen. Uuteen ja ennen kokemattomaan sopeuduttaessa tulee välttämättä myös huteja. Pääministerin tapa suhtautua niihin on mielestäni oivallinen: kokemuksista otetaan opiksi, seuraavalla kerralla osataan paremmin. Suhtautuminen on rakentava, positiivinen, ja lisää sitä tietopääomaa, jota tarvitaan eteen tulevien ongelmien ratkaisemisessa. Elinikäinen oppiminen koskee yhteiskuntaa ja nykyisen kaltaisessa tilanteessa koko ihmiskuntaa. Toisenlainenkin suhtautuminen on varsin yleistä. Se noudattaa alussa siteerattua projektiohjetta. Haetaan syyllisiä, minkä jälkeen vaaditaan rangaistavaksi niitä, jotka eivät virheen tekoon ole osallistuneet, ja lopuksi palkitaan kohun nostattajat. Luonnollisesti yhteiskunnallisessa elämässä kannetaan aina vastuuta. Poliitikot kantavat poliittista vastuuta viime kädessä valitsijoidensa edessä. Virkamiehillä taas on virkavastuu, jota kannetaan lain ja sitä tulkitsevien tuomioistuinten edessä. Medialla on tässä suhteessa erityisasema, se valvoo itse itseään luomansa itsesäätelyjärjestelmän – jsn:n – avulla. SYYLLISTEN ETSIMINEN on vastuun kantajien hakemista. Miten sitten estetään, ettei käy niin, että vaikka syylliset löydettäisiin, niin syyttömät rangaistaan? Hyvä periaate on mielestäni ns. aiheuttamisperuste. Vastuun kantakoon se tai ne, jotka toiminnallaan ovat vahingon aiheuttaneet. Jos syynä ovat väärät tai puutteelliset toimintaohjeet, vastuu on niiden antajalla, useimmiten lähiesimiehellä. Suojavälineiden tilaamisessa ilmenneet ongelmat saivat jotkut toimittajat ja poliitikotkin vaatimaan ministerien eroja. Helsingin pormestarikin totesi, että vaatimukset ovat yliampuvia – ja oli mielestäni oikeassa. Ministeri vastaa ministerinä tekemistään poliittisista päätöksistä eduskunnalle ja valitsijoille, ja päätöstensä laillisuudesta viime kädessä valtakunnanoikeudelle. Virkamies vastaa siitä, että päätösten valmistelu perustuu parhaaseen tietoon ja täyttää laillisuuden ehdot. Ministeriöiden alainen hallinto suorittaa heille uskotut operatiiviset tehtävät ja vastaa niistä. Ministerin asettaminen vastuuseen hallinnon työnjaon mukaan hänelle kuulumattomista tehtävistä kumoaisi aiheuttamisperiaatteen. Samalla se antaisi epälojaalille virkamiehelle mahdollisuuden melkoisiin operaatioihin: tahallisella omalla virheellä voisi aiheuttaa ministerin lähdön. MINISTERIÖN HALLINTOA sekä ministerinä että virkamiehenä kokeneena voin sanoa, että virkamiesmoraali suomalaisissa ministeriöissä on yleensä korkea ja oman ministeriön ministerin toivotaan onnistuvan poliittisista mieltymyksistä riippumatta. Epälojaalisuutta näin vain sen verran, että tiesin sellaistakin olevan olemassa. Tärkeintä olisi pitää vastuusuhteet selkeinä ja aiheuttamisperiaate kirkkaana. Ja helpoin lienee projektin viimeinen vaihe – osallistumattomien palkitseminen. Se on varmaan yhtä harmitonta kuin yleistäkin. Vastuut Helpoin lienee projektin viimeinen vaihe – osallistu­ mattomien palkit­ seminen.” KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. KALEVIN KYNÄSTÄ VINKKIPANKKI OIKAISU PITKÄN TOIMINTATAUON aikana mieleen saattaa pulpahtaa ajatus siitä, että olisi jo korkea aika tehdä jotain mukavaa yhdessä viikkokerhosta tai muista porinaryhmistä tuttujen kavereiden kanssa. Alle on koottu joukko etähupailuvinkkejä, osa vinkeistä vaatii enemmän teknistä näppäryyttä, osa vähemmän. ANNA ESKOLA Top 6 Etähupeja yhdistyksille 1 Tietovisa tai arvoitukset sähköpostitse Kokoontukaa samaan aikaan sähköpostin ääreen. Valitkaa, kuka lähettää kysymykset ja arvoitukset kaikille pelaajille. Pelaajat esittävät arvauksensa vastaamalla sähköpostiin. Nopeimmin oikean vastauksen arvoitukseen lähettänyt saa pisteen. 2 Rikkinäinen puhelin puhelimella Muodostakaa puhelurinki. Ensimmäinen soittaja kertoo lyhyen sadun, seuraava kertoo sen eteenpäin. Ringin viimeinen henkilö soittaa lopuksi ensimmäiselle soittajalle, jolloin selviää, onko satu pysynyt muuttumattomana läpi ringin. Lopuksi ensimmäinen soittaja lähettää sadun tekstiviestillä kaikille ringin jäsenille. 3 Yhteinen lauluhetki Valitkaa sopiva kappale ja kellonaika, laulun ja kellonajan voi toimittaa laulajille esimerkiksi sähköpostitse tai kirjeellä. Jokainen kynnelle kykenevä voi laulaa haluamassaan ympäristössä suihkussa, ikkunassa, portailla tai vaikkapa puutarhassa valittua laulua sovittuun aikaan. Mikäli osallistujat asuvat lähekkäin, he saattavat jopa kuulla toisiansa. Lauluhetki voi toistua vaikka joka viikko. 4 Kuva­arvoitukset teksti­ viesteillä tai pikaviesteillä Sopikaa, milloin kokoonnutte kuva-arvoitusten ääreen. Jokainen piirtää esimerkiksi jonkin keittiövälineen ja ottaa siitä valokuvan. Valokuva lähetään viestinä muille osallistujille. Pelaajat esittävät arvauksensa vastaamalla viestiin. Jokainen, joka arvaa oikein, mistä välineestä on kyse, saa pisteen. 5 Bingo videoyhteydellä Sopikaa, milloin kokoonnutte etäbingon ääreen. Bingoa voi pelata esimerkiksi Facebookin Live-toiminnon avulla. Jos kilpailuvietti on kova ja huijauksilta halutaan ehdottomasti välttää, bingoisännän tai -emännän kannattaa toimittaa bingokortit pelaajille etukäteen sähköpostitse. Ohjeet Facebookin live-videon julkaisemiseen: facebook. com/help/1636872026560015. 6 Tarinatuokio kirjepostilla Kirjoittakaa yhdessä lyhyt novelli. Ensimmäinen kirjoittaja aloittaa tarinan ja toimittaa paperit seuraavan kirjoittajan postilaatikkoon. Vain mielikuvitus on rajana tarinaa sommitellessa. LEHDEN NUMEROSSA 2 oli uuden monikulttuurisen toiminnan ohjaajamme Evgeniya Mazurovan etunimi kirjoitettu virheellisessä muodossa. Etunimi siis kirjoitetaan Evgeniya ja näin ollen sähköpostiosoite on evgeniya. mazurova@elakelaiset.fi. Evgeniyan puhelinnumero on 044 7631 482. Eläkeläinen 3/2020 17
• JOUNI AHONEN V aikka kasvokkaiset kontaktit ovat koronakevään aikana pudonneet minimiin, videopuhelulla ja sosiaalisen median avulla voi pitää yhteyttä ystäviin ja tuttuihin. Digitalisaatiosta on puhuttu paljon viime vuosina, ja nyt siitä voi todellakin sanoa olevan hyötyä. On olemassa monta ilmaista ohjelmaa eli sovellusta, joilla voi soittaa videopuheluita, tavallisia puheluita sekä lähettää tekstimuotoisia viestejä ja kuvia. Suosittuja ohjelmia ovat mm. WhatsApp, Skype sekä (Facebook) Messenger. Mitä ohjelmaa sitten kannattaa käyttää? Kätevintä on valita se, jolla omat kaverit tai perheenjäsenet jo pitävät yhteyttä toisiinsa. Eri ohjelmien toiminnot ovat useimmiten hyvin samankaltaisia, joten valinnalla ei tässä mielessä ole suurta merkitystä. Skype Skype on näistä kolmesta nykyään vähiten käytetty, mutta useimmille pitkään tietokoneita käyttäneille tuttu ohjelma yhteydenpitoon. Se onkin ollut käytössä jo yli 15 vuotta. Skypeä voi käyttää tietokoneella, tablettitietokoneella sekä älypuhelimella. Kuten muidenkin yhteydenpitosovellusten, myös Skypen suosio on noussut voimakkaasti keväällä 2020. Maaliskuussa sitä käytti päivittäin noin 40 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Monissa uusissa Windows 10 -tietokoneissa Skype on jo ostettaessa valmiiksi asennettuna. Skypen käyttämiseen tarvitsee tällöin vain Microsoft-tilin. (Tili-sanalla ole tässä yhteydessä tekemistä rahan kanssa). Microsoft-tilin rekisteröimiseen tarvitset sähköpostiosoitteen tai puhelinnumeron. Skypellä voi lähettää viestejä tai soitella joko kahden kesken tai ryhmissä. Skype-videopuhelussa voi olla mukana jopa 50 henkeä. Henkilöitä voi lisätä mukaan kesken puhelun, jos joku ei pääse heti alussa liittymään tai putoaa jostain syystä välillä pois. Messenger Suurin osa Facebookin käyttäjistä on lähetellyt Messengerillä yksityisviestejä kavereilleen. Messengerillä voi viestittelyn lisäksi myös soittaa äänija videopuheluita. Tietokoneella käytettäessä Messenger on integroitu Facebookiin, joten voit selata kavereittesi sivuja, ryhmiä sekä viestitellä ja soitella samalta sivulta. Messenger toimii myös älylaitteissa. Joissain Android-puhelimissa se saattaa olla ostettaessa asennettuna. Yleensä Messenger ladataan kuitenkin älylaitteen sovelluskaupasta. Sovelluskauppoja ovat Android-laitteiden Google Play ja Applen laitteiden App Store. Älylaitteissa Facebook ja Messenger ovat erillisiä sovelluksia, mutta niihin voi kirjautua samoilla tunnuksilla. WhatsApp WhatsApp on älylaitteille suunnattu viestittelyohjelma. Sitä käytetään pääosin tekstiviestien korvaajana, mutta myös sillä voi soittaa kahdenkeskisiä tai ryhmäpuheluita, videokuvalla tai ilman. Toisin kuin Skypessä, WhatsApp-puheluun ei voi lisätä henkilöitä kesken puhelun. Suurin ero tavallisiin tekstiviesteihin on se, että viestit kulkevat internetin kautta. Näin voit viestitellä ilmaiseksi myös ulkomaille. Nuoriso ei nykyään juurikaan enää käytä Skypeä, mutta WhatsApp on suosittu kaikissa ikäryhmissä. Useat yhdistykset sekä urheiluseurat ovat ottaneet WhatsAppin yhdeksi viestintäkanavaksi, koska siinä on helppo luoda ryhmiä. Näin käytettynä yksi lähetetty tekstiviesti tavoittaa kerralla kaikki jäsenet. WhatsAppiin rekisteröidytään omalla puhelinnumerolla. Tästä johtuen WhatsAppia ei yleensä käytetä tabletilla. Sillä voi lähettää tekstiviestejä myös tietokoneella (WhatsApp Web), mutta puhelut toimivat vain älylaitteilla. Alkuvuodesta 2020 WhatsAppia käytti noin 2 miljardia ihmistä. Nyt elettävän poikkeustilanteen luvut eivät ole tiedossa, mutta ne ovat kasvaneet reilusti. Kokoontumiset etänä Myös yhdistykset, vaikkapa niiden johtokunnat, voivat hoitaa poikkeusoloissa kokoontumisia etänä. Mikään ei estä käyttämästä edellämainittuja sovelluksia kaikkinaiseen yhdistysKokous­ ja yhteyden pito­ välineitä kotioloissa. Kuvan keppikin on tärkeä, sillä etä­ palavereiden välissä on hyvä muistaa tehdä hartia ­ jumppaa. Miten pitää yhteyttä eristyksissä, miten järjestää etäkokous Tietotekniikkakouluttaja Jouni Ahonen esittelee sovellukset, joiden avulla eristyksen oloissa pääsee lähemmäs läheisiä – ja kokouksenkin pito onnistuu. Kätevintä on valita se ohjelma, jolla omat kaverit tai perheenjäsenet jo pitävät yhteyttä toisiinsa.” M A RT TI KO R H O N EN JÄRJESTÖ 18 Eläkeläinen 3/2020
• Kiitos, että saamme auttaa. Debora Oy | ppaallvveelleem mm mee vvaallttaakkuunnnnaalllliisseessttii || aassiiaakkkkaaaakkssii@ @ddeebboorraa..ffii || ddeebboorraa..ffii || Soita 010 339 4400 Pieniä ja suuria tekoja. Auttamisen iloa. Debora tuo asiakkaan kotiin kattavat sosiaalija terveyspalvelut kotona asumisen ja arjessa selviytymisen tueksi. Palvelujemme avulla asiakkaamme kuntoutuvat ja voivat paremmin. Turvaamme yksilölliset palvelut kotiin monenlaisille asiakasryhmille sitoutuneen henkilöstön voimin. Ota yhteyttä ja pyydä maksuton kartoituskäynti. Eläkeliiton sopeutumisvalmennus 2020 Kursseilla on mahdollisuus muiden samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja vastavuoroiseen kokemusten vaihtoon kokeneiden ammattilaisten ohjauksessa. Kurssille osallistuminen ei edellytä Eläkeliiton jäsenyyttä, vaan kurssit ovat avoimia kaikille. Isovanhemmuus erossa -kurssi on tarkoitettu yli 50-vuotiaille isovanhemmille. Kurssilla käsitellään oman lapsen erosta johtuvaa lapsenlapsista vieraantumista. Tavoitteena on auttaa osallistujia eteenpäin ja voimaan hyvin haastavassa tai muuttuneessa elämäntilanteessa. Se tarjoaa mahdollisuuden ja tuen mm. oman tilanteen jäsentelyyn, tilanteeseen liittyvien tunteiden käsittelyyn ja uusien näkökulmien avautumiseen sekä kehittää taitojaan oman hyvinvoinnin ja jaksamisen parantamiseksi. • 25.-27.9.2020, Lehmiranta, Salo, haku 24.7.2020 mennessä Erosta eheäksi® -kurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille aviotai avoeron kokeneille. Tavoitteena on uusien näkökulmien saaminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen. • 28.9.-2.10.2020, Anttolanhovi, Mikkeli, haku 24.7.2020 mennessä Yhtäkkiä yksin® -kurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille leskeksi jääneille. Kurssilla käydään läpi suruun liittyviä asioita ja yksin jäämisen aiheuttamia tunteita. • 26.-30.10.2020 Eden, Oulu, haku 14.8.2020 mennessä Omasta erosta, lapsen erosta (isovanhemmuus erossa kurssi) tai leskeksi jäämisestä tulee olla kulunut vähintään puoli vuotta ja pääsääntöisesti enintään kolme vuotta kurssille tultaessa. www.elakeliitto. /sopeutumisvalmennus Suunnittelija, p. 040 7257 561 ten yhteydenpitoon. Palaveeraamiseen ja kokousten pitoon on kuitenkin kehitetty myös monipuolisempia ohjelmia, joista suositelluimpia ovat Microsoft Teams ja Zoom. TEAMS: Lähes kaikille toimisto-ohjelmia käyttäville tuttuja nimiä ovat esimerkiksi Word ja Excel. Samaan ohjelmistopakettiin kuuluu ohjelma nimeltään Teams. Se toimii hyvin yhteen mm. kalenteri-ohjel mien kanssa ja siitä on helppo lähettää osallistujille kokouskutsu sähköpostilla etukäteen. Teamsia voi käyttää yhtä hyvin tietokoneella ja älylaitteilla. Siitä on olemassa ilmaisversio sekä maksullinen versio, joka on hieman kätevämpi ja monipuolisempi. Jos esimerkiksi haluaa lähettää kokous kutsun etukäteen, kokouksen järjestäjä tarvitsee maksullisen version. Muut voivat liittyä ilmaiseksi mukaan. Halvimmillaan Teamsin käyttö maksaa noin 5 euroa kuukaudessa. ZOOM: Yksi tämän hetken käytetyimpiä etäkokousohjelmistoja yrityksissä ja yhdistyksissä on Zoom. Myös siitä on olemassa ilmainen ja maksullinen versio. Zoom on melko helppokäyttöinen, mutta toistaiseksi siitä ei ole olemassa suomenkielistä versiota. Ilmaisversion Zoom-videopuhelussa voi olla 100 osallistujaa ja sen kesto on korkeintaan 40 minuuttia. Pienen tauon jälkeen voi kuitenkin aloittaa puhelun uudestaan, jos siinä ajassa ei ehdi käydä kokousta loppuun. Zoomista on raportoitu alkuvuodesta 2020 jonkin verran tietoturvaongelmia, mutta ne on korjattu pikaisesti. YHTEENVETO: Kaikki tässä jutussa mainitut ohjelmat toimivat sekä tietokoneella että älypuhelimella. Kaikki muut toimivat myös tabletilla, paitsi WhatsApp. Skype, Messenger ja WhatsApp ovat ilmaisia. Yritysja yhdistyskäyttöön tarkoitetuista Teamsista ja Zoomista on myös ilmaisversio, mutta maksulliset versiot toimivat paremmin, eivätkä ole kovin kalliita (5–15 euroa/kk). Mikäli maksullista versiota käytetään, ainoastaan kokouksen aloittaja tarvitsee maksullisen version. Maksulliset ohjelmat maksetaan aina etukäteen, joten ei tarvitse pelätä, että lasku tulee jälkikäteen postissa. Jäsenpalveluille uusi sähköpostiosoite OLEMME OTTANEET Eläkeläiset ry:n jäsenpalveluille käyttöön uuden sähköpostiosoitteen: jasenet@elakelaiset.fi Tuossa osoitteessa autamme sinua kaikissa jäsenyyteesi liittyvissä asioissa! Sellaisia ovat esimerkiksi jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, jäsentapahtumien ilmoittautumiset ja Eläkeläinen-lehden tilausasiat. Kannustamme käyttämään sähköpostia, sillä kirjeitse toimistolle tulevien jäsenasioiden käsittelyssä voi nyt olla viivettä. Valtaosa Eläkeläiset ry:n työntekijöistä tekee koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi etätöitä kotoaan käsin. Jäsenpalvelupuhelimemme 020 743 3610, soittoaika arkisin kello 9–12, toimii myös normaalisti. Kaikki yhteystietomme löydät sivulta 45. ELÄKELÄISET RY on tammikuussa myöntänyt hakemusten perusteella kohdennettua toiminta-avustusta (ns. toimintatonni) 70 paikallisyhdistykselle ja 14 aluejärjestölle. Olemme ohjeistaneet, että myönnetty toiminta-avustus tulee ensisijaisesti käyttää vuoden 2020 aikana. Tänä vuonna avustuksen käyttö voi koronavirustilanteen vuoksi olla hankalaa tai jopa mahdotonta. Käytön siirtäminen seuraavalle vuodelle on mahdollista. Voitte myös alkuperäisestä hakemuksesta poiketen käyttää toimintatonnia johonkin muuhun yhdistyksen toiminnan kannalta tärkeään ja pohtia vaihtoehtoisia malleja toimintanne kohderyhmien tukemiseksi ja tavoittamiseksi. Tavoitteenamme on, että myönnetty avustus käytettäisiin vaikkapa yhdistyksen uusien toimintamallien kehittämiseen tai kokeilemiseen. Mahdollisista muutoksista tulee sopia kirjallisesti Eläkeläiset ry:n kanssa. Jos avustuksen käyttö alkuperäisen hakemuksen pohjalta on hankalaa, kannustamme yhdistystä / aluejärjestöä ottamaan yhteyttä Heli Grönroosiin vapaamuotoisen muutosesityksen tekemiseksi. Helin tavoittaa puhelimitse numerosta 050 529 0399 tai sähköpostitse heli.gronroos@elakelaiset.fi. Toimintatonnia voi siirtää Avustuksen käyttö voi koronatilanteen vuoksi olla hankalaa tai jopa mahdotonta.” Eläkeläinen 3/2020 19
• JÄRJESTÖ goMoto 2.4 Tälläkin kaikki ajavat ilman ajokorttia. Kyllä! Saat ajaa ihan missä vain missä pyöräilisitkin – aja pyöräteillä, tien reunalla, pysäköi vaikkapa pyörätelineen viereen. Ei rekisteröintiä, ei pakollista vakuutusta: erittäin pienet käyttökulut. Hyvän maavaran ja neljän ison täysjousitetun(!) ilmakumirenkaan ansiosta pysyy tukevasti pystyssä huonollakin tiellä. Siksi ajaminen on helpompaa kuin polkupyörällä! Moottori on luokkansa tehokkain, silti pehmeätoiminen. Pakki, takapenkki ja avattavat ikkunat. Asiakkaamme Joel Juutilainen antoi palautetta:“Just niinkuin minulle tehty! Käytän laitetta kauppareissuilla ja myös vähän pidempiä matkoja teen ilman mitään ongelmia. Turengista Riihimäelle ja Hämeenlinnaan tapaamaan ystäviä.” Värit: MAX 25 KM/H 100 KM EI KORTTIA 3 490 € (112 €/kk) alk. NÄMÄVIEDÄÄN KÄSISTÄ! KATSOVIDEO: SKAND.FI TAKAPENKKI USB-PISTOKE TÄYSJOUSITETTU... WWW.SKAND.FI LEIJONA 1400 Täydellistä turvallisuudentunnetta nyt neljällä pyörällä, ja katso kuinka tyylikkäästi! Pehmeätoiminen luokkansa tehokkain moottori, sähköä säästävät kirkkaat LED-valot. Monista muista nelipyöräisistä poiketen kaikissa renkaissa on jousitus ja maavara on hyvä Suomen teille. Ei hankalia vaihteita, valitse vain ajatko eteenvai taaksepäin. Kyllä, tässä on myös pakki! USB-lataus puhelimelle tai naville. “Tykkään skootteristani kovasti! Käytän sitä joka paikassa, koska kävelyni on vähän huonoa. Tällä pääsen käymään Turun keskustassa, joka on noin 4 km päässä. Todella mukava laite! Ei ole mitään valitettavaa." Mari-Ella / Turku Värit: MAX 25 KM/H 55 KM EI KORTTIA VISIIRIKATTO VIHDOIN LISÄVARUSTEENA! VARMISTA HETI OMASI! 2 590 € (94 €/kk) alk. NYTTAKABOKSI 0€! MUISTA VISIIRIKATTO! ERIKOISTARJOUS ELÄKELÄISEN LUKIJOILLE SOITA HETI: 02 480 9060 TÄYSIN UUDISTUNUT! LEIJONA 1300 Ei ajokorttia. Aito Leijona 1300 Plus -sähköskootteri on saatavilla vain meiltä. Et löydä vastaavaa mistään muualta. Plus-mallissa on hienot LEDpäiväajovalot ja automaattijarru joka tuo turvallisuutta ajoon ja pysäköimiseen, kuten premiumluokan autoissa. Ajaminen on paljon helpompaa ja pehmeämpää kuin millään kilpailevilla malleilla. Tehokas moottori vie turvallisesti ylös kaikista mäistä. Markkinoiden turvallisimmat akut. Ja kuten näet, designiin on satsattu erityisen paljon. Suunniteltu Suomen vaativiin keleihin, soveltuu erinomaisesti ympärivuotiseen käyttöön. Myös pakki. Kattava lisävarustelu: nastarenkaat, suojapeite, tuuliohjain, akkulämmitin. "On ollut todella helppo liikkua torille ja kaupungilla kaupoissa. Parasta on, että on saanut liikkua ilman että joutuu vaivaamaan muita, tuo todella paljon vapautta. Hyvää peliä on kiva mainostaa!" Heikki Leppänen / Lahti Värit: MAX 25 KM/H 100 KM EI KORTTIA 1 890 € (64 €/kk) alk. NYTTAKABOKSI €! VAIN NOPEIMMILLE! 1 700 € (58 €/kk) alk. VARMISTA OMASI HETI AINOAAITO SCOGO! SCOGO SCOGO C2 on saapunut! Hiottu ajogeometria ja uudistettu jousitus tekeva ?t ajosta entista ?kin vakaampaa ja miellytta ?va?mpa?a?. Edistynyt moottorinohjaus mahdollistaa erinomaisen va ?a?nno?n ja markkinoiden pisimma ?n toimintamatkan, jonka voi jopa tuplata lisa ?akulla. Ei ika ?rajaa. Ei ajokorttia. Irrota kevyt litiumakku ja lataa ka ?teva?sti to ?issa? tai kotona. Joku tyytyy halpoihin kopioihin, aito Scogo vain meiltä! " Ei ole omaa autoa, joten Scogo on erittäin käytännöllinen kulkupeli kauppamatkoille. Tämän 25km/h mallin nopeus riittää oikein hyvin ja on mukava kun saa ajaa pyöräteitä pitkin. Minulla on painoa jonkin verran, mutta Scogon iskarit riittävät hyvin myös hiekkateillä." Mika Aro / Voikkaa Värit: MAX 25/45 KM/H 130 KM× EI KORTTIA* *45 km/h -mallit vaativat mopokortin vuoden 1984 jälkeen syntyneiltä. LISÄTIEDOT JA MYYNTIPALVELU: 02 480 9060 | MYYNTI@SKAND.FI | PUUTARHATIE 18, VANTAA | VERKKOKAUPPA AVATTU! × Toimintamatka tupla-akulla jopa 130km VAKAAT KESTOSUOSIKIT! NÄMÄ VIEDÄÄN NYT KÄSISTÄ! Näinä poikkeuksellisina aikoina kaikki haluavat säilyttää yksilöllisen vapautensa liikkua. Laadukkaat laitteemme vievät sinut perille itsenäisesti, turvallisesti ja juuri sinulle sopivalla tavalla. VARMISTA SIIS SINÄKIN HETI OMASI JA NAUTI TULEVASTA KESÄSTÄ! Kiinnitämme aina erityistä huomiota tuotantoja toimitusketjumme hygienisyyteen, ylimääräisenä varotoimenpiteenä desinfioimme kaikki lähetettävät laitteet. Soita 02 480 9060 tai tilaa verkkokaupasta skand.fi. Kattava huoltoverkosto. Joustavat maksuvaihtoehdot. Toimitus tapahtuu aina turvallisesti kotiovellesi asti kaikkialla Suomessa. Koulutuksessa annetaan välineitä liikkumisen ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen. ELÄKELÄISET RY:N yhdistykset voivat kouluttaa hyvinvoinnista innostuneita henkilöitä toimimaan yhdistyksen Elämäni eläkevuodet -vertaisvalmentajina. Koulutetut vertaisvalmentajat saavat käyttöönsä valmiin Elämäni eläkevuodet -ryhmätoimintamallin. Koulutuksessa tutustut uusiin ihmisiin, saat välineitä liikkumisen ja mielen hyvinvoinnin vahvistamiseen ja pääset suunnittelemaan omaa Elämäni eläkevuodet -ryhmää. Koulutus on maksuton ja se sisältää kahvitarjoilut, lounaan ja materiaalit. Eläkeläiset ry korvaa mahdolliset matkakulut. Elämäni eläkevuodet -koulutus jatkuu Syksyn 2020 koulutukset (sulkeissa ilmoittautumisen viimeinen ajankohta) › 12.–13.8. Naantali (10.7.) › 27.–28.8. Kajaani (26.7.) › 17.–18.9. Vantaa (16.8.) › 6.–7.10. Joensuu (6.9.) › 27.–28.10. Virrat (27.9.) Ilmoittaudu koulutukseen mukaan osoitteessa ikainstituutti.fi/elakevalmennus/ valmentajakoulutukset Tiedustelut: Taru Tanskanen suunnittelija, Elämäni eläkevuodet -valmennus, p. 040 579 3729, taru.tanskanen@ikainstituutti.fi Eläkeläiset ry:ssä tietoja voi kysellä: Tiina Rajala, koulutussuunnittelija, p. 040 582 4319. tiina.rajala@elakelaiset.fi 20 Eläkeläinen 3/2020
• EVA RÖNKKÖ V iranomaistieto koronaviruksesta ja poikkeusoloista ei ole kovin kattavasti tavoittanut Suomen vieraskielisiä iäkkäitä. Infoa viruksesta ja ohjeistusta poikkeusoloihin on saatu eniten netin kautta sekä Suomesta että ulkomailta sekä omankielisilta ryhmänohjaajilta. Myös perheen ja tuttavien rooli virallisen tiedon saamisessa on ollut suuri. Apua kaupassa käyntiin ja lääkkeiden ostamiseen saatiin perheenjäseniltä, mutta karanteenista huolimatta arjen pakollisia toimia hoidettiin itse. Tämä kävi ilmi Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen toiminnan yhdessä toimintakumppaniensa kanssa tekemästä kyselystä. Kyselyn taustalla oli huoli siitä, miten vieraskieliset iäkkäät pärjäävät tilanteessa, jossa suomen kielen osaaminen ja viranomaisinfon ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää. Hiljaisena joukkona ulkomaalaistaustaiset iäkkäät eivät näy viranomaisille. Organisaatioiden ohjaajat soittivat yli sadalle iäkkäälle asiakkaalle ja kyselivät kuulumisia heidän omalla äidinkielellään. Kyselyjä tekivät venäjän-, viron-, arabian-, somalin-, kiinan-, farsin-, darin-, kurdinja vietnaminkieliset ohjaajat. Kyselylomakkeelle kerättiin tietoa siitä, mistä ulkomaalaistaustaiset iäkkäät saavat koronaan ja poikkeusoloihin liittyvää infoa, tarvitsevatko he apua ja kuka heitä auttaa, miten arki on muuttunut sekä miten he henkisesti pärjäävät. – Puhelut tutun ohjaajan kanssa venyivät useiden kohdalla hyvinkin pitkiksi. Iäkkäät kaipasivat ryhmätoimintaa ja kavereittensa tapaamista. Kriisiaika on korostanut tarvetta omakieliselle toiminnalle, sillä aikaisemmin ei niin aktiivisetkin ryhmässä kävijät odottavat jo toiminnan käynnistämistä, kertoo Jade-toimintakeskuksen suunnittelija Susanna Lehtovaara. – Eräältä somalialaiselta kuulimme, että monilla somaliperheillä on lähihoitajina työskenteleviä sukulaisia ja heiltä saadaan ajankohtaista tietoa sekä toimintaohjeita. Toisaalta kertoja oli huolissaan siitä, että somaliperheet asuvat tiiviisti, koska isompia asuntoja on vaikea saada ja se lisää sairastumisen riskiä. Moni iäkäs kertoi pelosta tuntematonta kohtaan, erityisesti, kun tiesi sairastavansa keuhkosairautta tai diabetesta. Myös yksinäisyys aiheutti pelkoa, siksi ohjaajien soitto koettiin tärkeäksi. Venäjää puhuvien keskuudessa tuli vielä ilmi, että osa ihmisistä oli jäänyt rajan taakse loukKORONATILANNE PAKOTTI suunnittelemaan uudestaan myös sen, miten Eläkeläiset ry:n monikulttuurinen toiminta voisi tukea vieraskielisiä iäkkäitä. Soitimme tutuille venäjänkielisille iäkkäille ja kysyimme, miten he ja heidän kaverinsa jaksavat. Tiedustelimme myös, miten heitä on kunnan puolesta autettu. Puhelinkeskustelujen perusteella venäjänkieliset iäkkäät ovat aika yksinäisiä. Monilla ei ole perhettä tai sukulaisia lähellä. Tavallisten vaikeuksien lisäksi jotkut pelkäsivät mennä ulos ja tartunnan pelossa jopa vastaanottaa postia. Päätimme kokeilla Facebook-ryhmän perustamista niille, jotka kykenevät käyttämään älypuhelimia tai tabletteja. Uusi työntekijämme Evgeniya Mazurova perusti Facebook-ryhmän ”Eläkeläiset ry ????????”. Sen kautta jaamme infoa venäjäksi ja saamme palautetta siitä, miten ihmisillä menee. Kaksi kertaa viikossa Evgeniya ohjaa Fb-sivujen kautta liikuntatuokiota, joista toisessa on tuolijumppa ja toisessa koordinaatioharjoituksia. Joka päivä osallistujat saavat lisäksi äidinkielellään virallista tietoa koronatilanteesta ja vinkkejä kulttuuritarjonnasta. Ryhmä on lähtenyt käyntiin suorastaan yllättävän hyvin. Ryhmään tuli ensimmäisen parin viikon aikana yli sata jäsentä. Kaikki eivät ole iäkkäitä, vaan myös työikäiset ovat liittyneet ryhmään saadakseen vanhemmilleen tekemistä ja infoa venäjäksi. Tällä hetkellä osallistujia on mukana ainakin Helsingistä, Kotkasta, Kuopiosta, Vantaalta ja Tampereelta. Ryhmään voi luonnollisesti osallistua riippumatta siitä, missä päin maata asuu. Ryhmään voi liittyä etsimällä Facebookista ”Eläkeläiset ry ??-??????” ja lähettämällä meille liittymisviestin. Tervetuloa mukaan EVGENIYA JA EVA Moni iäkäs kertoi pelosta tuntematonta kohtaan.” Yle Uutiset lisäsi 20. maaliskuuta alkaen Suomen koronaepidemiaan liittyvää uutisointia ja tarjoaa sisältöjä myös arabiaksi, kurdiksi, somaliksi ja persiaksi. Kuva televisioruudulta. TU O M A S TA LV IL A Monikulttuurisen yhteistyöverkoston kysely: Virallinen koronatiedotus ei ole tavoittanut kaikkia vieraskielisiä ikäihmisiä Uusi venäjänkielinen Facebook-ryhmä saanut hyvän vastaanoton kuun, koska he olivat rajoitusten alkaessa Venäjällä. Paluu kyselyhetkellä ei ollut mahdollista, ja monilla on ollut ongelmia löytää näin pitkäksi aikaa asuinpaikkaa. ULKOMAALAISTAUSTAISTEN iäkkäiden tavoittamiseen ja auttamiseen tarvitaan luottamuksellisia suhteita sekä useimmiten heidän omaa äidinkieltään, sillä moni ei kykene enää suomea oppimaan. Näin laaja tiedon kerääminen onnistui, koska toimimme monikulttuuristen iäkkäiden toiminnan parissa tiiviissä yhteistyössä. Eläkeläiset ry:n lisäksi yhteistyöverkostossa ovat mukana Jade-toimintakeskus, etnimu-toiminta Suomen muistiasiantuntijat ry:stä, Omaisneuvo-toiminta Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:stä sekä Kotona täälläkin -hanke kotkalaisesta palvelutaloyhdistys Koskenrinne ry:stä. Lisäksi verkosto saa tukea Helsingin yliopistolta, jonka Ikääntyminen ja hoiva -huippuyksikön tutkija Ulla Buchert on ollut mukana asian tuntijana. Kyselyn kautta saimme paljon tietoa, joka osoittaa kielivähemmistön heikkoa asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun kaikki tulokset on analysoitu, jaamme niitä sekä Suomessa että mm. eniec-verkoston (European Network on Intercultural Elderly Caren) euroopanlaajuisessa webinaarissa 28.5. Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija. Infoa on saatu eniten netin kautta ja omankielisiltä ryhmänohjaajilta. Eläkeläinen 3/2020 21
• JÄRJESTÖ Ajatuksia yhteislaulukappaleesta Jäseniltämme on saatu seuraavia ajatuksia ja toiveita: › On eduksi, jos yhteislaulukappale sopii laulettavaksi tarvittaessa ilman säestystä. › Vaikka kappaletta laulettaisiin juhlavissa tilaisuuksissa, sen ei tarvitse olla marssi tai muutenkaan kovin ”ponteva” tyyliltään. › Laulussa saa olla kepeyttä ja sävellajiksi voi valita duurin. › Kepeydestä huolimatta laululla pitää olla merkityksellinen sisältö. › Laulu saisi mieluusti kuvastaa eläkeläisten elämää ja yhteistoimintaa. › Laulun on hyvä olla ajaton ja kaunis, sellainen joka ”nostaa tipan linssiin”. › Laulu yli 60-vuotiaalle: järjestömme on iältään jo +60, kuten jäsenistömme enimmäkseen. Tämän ikäisellä on kokemusta elämästä toisillekin jaettavaksi, kyky elää tätä päivää ja viisautta tulevaisuuteen katsomiseksi. Kilpailuun liittyvät tiedustelut koulutussuunnittelija Tiina Rajala, puh. 040 582 4319 sähköposti tiina.rajala@ elakelaiset.fi Mukavia hetkiä sanoitusja sävellyskilpailumme parissa! Meidän laulumme -SANOITUSJA SÄVELLYSKILPAILU Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan ”Meidän laulumme” ­sanoitus­ ja sävellyskilpailuun. Kilpailun järjestäjä Eläkeläiset ry on puolueisiin sitoutumaton, Suomen ensimmäinen valtakunnallinen eläkeläisjärjestö. Se on perustettu vuonna 1959. Se toimii eläkeläisten edunvalvojana, sosiaalisena yhteenliittymänä sekä kansalaistoiminnan foorumina. Kulttuuriharrastuksen ja itseilmaisun tukeminen on tärkeä osa toimintaamme. Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA tukee toimintaamme veikkausvaroin. Lisää tietoja järjestöstämme löytyy verkkosivuiltamme elakelaiset.fi. Kilpailun tavoitteet › 1) tuottaa uusi musiikkikappale, joka sopii laulettavaksi yhteislauluna jäsentilaisuuksissamme › 2) tuottaa uutta ohjelmistoa järjestömme ja jäsenyhdistysten musiikkiharrastuksen virikkeeksi › 3) tuoda esille jäsenistömme luovuutta ja taitoja Perustiedot › Kilpailu alkaa 1.6.2020 ja päättyy 30.11.2020. › Kilpailutulos julkistetaan vuoden 2021 alussa. › Kilpailussa on kaksi sarjaa: 1) valmiit laulut, jotka sisältävät sanoituksen ja sävellyksen 2) laululyriikaksi suunnitellut runot tai muut sanoitukset. › Tuomareina toimivat kirjailija Niina Hakalahti, musiikkikouluttaja Sauli Malinen sekä Suomen Työväen Musiikkiliiton toiminnanjohtaja Sanna-Mari Holma. › Tuomariston valitsema paras kilpailutyö / parhaat kilpailutyöt palkitaan. › Voittajille ja mahdollisen kunniamaininnan saajille ilmoitetaan kirjeitse kilpailutuloksen selvittyä. › Sama kilpailija voi osallistua korkeintaan kahdella kilpailutyöllä. › Sanoitusten ja sävellysten tulee olla ennen julkaisemattomia. › Sävellysten musiikinlaji on vapaa. › Kilpailun järjestäjä varaa korvauksetta oikeuden kilpailutöiden ensiesitykseen ja julkaisuun, esimerkiksi nuottivihossa tai äänitteessä. › Eläkeläiset ry tiedottaa kilpailusta omien ja yhteistyökumppaniensa viestintäkanavissa. Kilpailutietoja päivitetään järjestömme kotisivuilla elakelaiset.fi › Osallistujat sitoutuvat noudattamaan kilpailun sääntöjä. Täsmennämme sääntöjä tarvittaessa. Käytännön ohjeita › Kilpailutyöt tulee lähettää niin, ettei tekijän nimi käy ilmi, joko kirjetai sähköpostitse. › Kilpailutyöt toimitetaan nimimerkillä varustettuina. Kirjepostissa mukaan liitetään nimimerkillä varustettu suljettu kirjekuori, jossa on osallistujan yhteystiedot. Sähköpostitse lähetetään erikseen nimimerkkiin yhdistettävät yhteystiedot. Jos osallistuja lähettää kaksi kilpailutyötä, samaa nimimerkkiä käytetään molemmissa. › Sävellykset voi lähettää kirjeitse muistitikulla tai cd-levyllä. › Sähköpostitse musiikkitiedostoja voi lähettää esimerkiksi mp3-muodossa (tarvittaessa esimerkiksi WeTransfertai Dropbox-palvelua käyttäen). › Pyydämme lähettämään sävellykset myös nuotinnoksina, jos mahdollista. › Sanoitukset voi lähettää paperitulosteena kirjeitse tai sähköpostitse liitetiedostona. › Jos kilpailutyön sanoittaja ja säveltäjä ovat eri henkilöitä, on selkeästi ilmoitettava kuka vastaa mistäkin osuudesta. › Kirjeposti lähetetään osoitteella Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ja sähköposti osoitteella tiina. rajala@elakelaiset.fi › Kilpailutyöt tulee postittaa niin, että ne ovat saapuneet Eläkeläiset ry:n toimistolle viimeistään 30.11.2020. Taustatietoja ja kilpailun säännöt Uusi sävellys­ teos, järjestömme tunnuskappale, juhlabiisimme, eläkeläisten oma styge, laulu yhdessä laulettavaksi… 22 Eläkeläinen 3/2020
• Eläkeläiset ry:n syksyn 2020 alustava kurssikalenteri Tarkemmat kurssitiedot ilmoitetaan myöhemmin. Järjestölliset ja viestintäkurssit tarjoamme alennettuun hintaan. Normaalihintaisille kursseille vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen, sähköposti-ilmoitukseen. Sähköisessä lomakkeessa on oma kohtansa tukihakemukselle. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Onni Kari, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki. Ilmoittautua voi myös sähköpostitse: onni.kari@elakelaiset. fi. Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: elakelaiset.fi. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Tietotekniikkakoulutus Voimme järjestää vertaisopastajakoulutuksen sekä muutamia nettiopastuspäiviä eri alueilla. Tietotekniikkakoulutuksissa pyydämme olemaan yhteydessä Tiina Rajalaan. Yhdistysverstaat Jos haluatte järjestää yhdistyksessänne ”yhdistysverstas”-opastustapahtuman, pyydämme ottamaan yhteyttä aluetyön suunnittelija Anna Eskolaan, puh. 044 751 1031, sähköposti anna.eskola@elakelaiset.fi. Kurssit Kuntorannassa Kansantanssin ohjelmistoja peruskurssi 7.–10.9. (3 vrk) Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että pidempään tanssia harrastaneille. Kurssi on tarkoitettu ohjaajille tanssipareineen sekä tanssijoille. Opimme uutta ohjelmaa vuoden 2021 Kulttuurija retkeilypäiviä varten. Vetäjinä ovat Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Hinta: 200 € puoli­ hoidossa ja 230 € täyshoidossa. Ilmoittautuminen 9.8. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 14.–18.9. (4 vrk) Tarkoitettu puheenjohtajille, sihteereille sekä kaikille johtokunnan jäsenille. Sopii parhaiten peruskurssin käyneille. Syvennämme yhdistystaitojen tuntemusta, opimme kokoustekniikkaa ja yhdistysasiakirjojen laatimista. Yhteinen osuus taloudenhoidon kurssin kanssa. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 14.8. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 14.–18.9. (4 vrk) Tarkoitettu taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille, mieluiten peruskurssin käyneille. Syvennämme perustaitoja sekä opettelemme käyttämään sähköistä kirjanpitoohjelmaa. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysi­ hoidossa Ilmoittautuminen 14.8. mennessä. Liikkuen ja tanssien kohti Kulttuurija retkeilypäiviä 28.9.– 2.10. (4 vrk) Kurssi sopii parhaiten ohjaajille, joilla on jo kokemusta ryhmän ohjaamisesta, tai jotka ovat aiemmin osallistuneet kurssille. Ohjelmassa on tuttuja ja uusia liikuntaohjelmia sekä ulkoliikuntaa. Hinta: 265 € puoli­ hoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 1.9. mennessä. Matkavastaavien peruskurssi 28.9.– 2.10. (4 vrk) Kurssi korvaa kevään peruuntuneen kurssin. Tarkoitettu yhdistysten uusille matkavastaaville sekä kaikille hyvien matkojen ja retkien suunnittelusta kiinnostuneille. Muitten aiheitten muassa vuoden 2021 Kulttuurija retkeilypäivät. Kurssil­ la alennettu hinta: 70 € puolihoi­ dossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 1.9. mennessä. Tule mukaan! -kurssi uusille jäsenille osa A 29.–30.9. (1 vrk) Kurssin sisältönä on tutustuminen Eläkeläiset ry:hyn ja sen perustehtäviin eläkeläisten edunvalvonnassa sekä harrastusja opintotoiminnassa. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautumi­ nen 1.9. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintopäivät 17.–19.10. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu vanhusneuvostojen jäsenille sekä muille ikääntymispolitiikasta kiinnostuneille yhdistysaktiiveille. Aiheita ovat muun muassa järjestömme strategia ja tavoiteohjelman toteuttaminen. Hinta: 70 € puolihoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 14.9. mennessä. Järjestöviestinnän kurssi 12.–16.10. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perus asiat, sosiaalinen media ja käytännön harjoituksia. Vetäjänä tiedottaja Tuomas Talvila. Hinta: 70 € puoli­ hoidossa ja 80 € täysihoidossa. Ilmoittautuminen 18.9. mennessä. Huovutuksesta huvia ja hyötyä – käsityöja askartelukurssi 12.– 16.10. (4 vrk) Teemme pienimuotisia käsitöitä eri huovutustekniikoita käyttäen. Käytämme huovutusta myös vaatteiden ja asusteiden ”tuunaamiseen”. Tuotamme muitakin pienimuotoisia käsitöitä, joita voi käyttää esimerkiksi yhdistyksen varainhankintaan. Kurssin vetäjänä on Sisko Rönkkö. Hinta: 265 € puolihoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittautu­ minen 18.9. mennessä. Musiikkikurssi 22.–26.10. (4 vrk) Edellisessä kalenterissa oli väärä päivämäärä. Tarkoitettu laulajille ja soittajille. Uutta ohjelmistoa musiikkiryhmille, teoriaa yhdessä laulamisen ja soittamisen lisäksi. Sopii niin aloittelijoille kuin pidempäänkin harrastaneille. Vuoden 2021 Kulttuurija retkeilypäivät yhtenä kurssin aiheena. Vetäjinä Sauli Malinen ja Ahti Seppo. Hinta: 265 € puolihoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittau­ tuminen 1.10. mennessä. Ohjelmia kerhoon ja esiintymistaitoa 22.–26.10. (4 vrk) Edellisessä kalenterissa oli väärä päivämäärä. Uusia ideoita ohjelmaryhmille. Kurssi sopii myös kaikille, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan. Vetäjänä näyttelijä Annikka Kaistinen. Hinta: 265 € puolihoidossa ja 305 € täysihoidossa. Ilmoittautu­ minen 1.10. mennessä. Alueelliset kurssit Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 21.–23.9. Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkavastaaville. Kurssi pidetään vuoden 2021 Kulttuurija retkeilypäivien tapahtumapaikalla, jossa tutustutaan tapahtumapaikkaan ja -ohjelmaan sekä retken organisoimiseen. Paikka selviää Syystärräyksillä. Hinta: 100 €. Ilmoittautumi­ nen 1.9. mennessä. Tule mukaan! -perehtymiskoulutus uusille jäsenille Osa B) Lohja, Viikolla 44. (1 vrk) Kurssin sisältönä ikääntymispolitiikka ja edunvalvonta. Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Täsmentyy. Osa C) Rauhalahti viikolla 48 (1 vrk): Kurssin sisältönä vaikuttaminen ja viestintä. Ilmoittautuminen 30.10. mennessä. Täsmentyy. Eläkeläinen 3/2020 23
• P öljä mikä pöljä, mutta ei tälle vimmalle mitään mahda, 68-vuotias tanssija Reijo Kela hekottaa. Siinä samassa fyysisesti vaativista teoksistaan tunnettu tanssija tempaisee kookkaan kuusenkarahkan päänsä päälle Espoon merenrantamaisemissa. – Voimakas sisäinen tuska, ilo tai mikä tahansa vahva tunne ja sosiaalinen paine ovat pakottaneet minut tekemään tärkeimmät teokseni. Yhteiskunnalliset tapahtumat ovat usuttaneet reagoimaan kulloiseenkin hetkeen usein yltiöpäisilläkin tanssiteoksillani. Ne ovat viestejäni ja kannanottojani, Kela kertoo. – Minulla on ollut onnellinen tanssitaival. On hienoa, että olen saanut tehdä tanssiteoksiani vapaasti. Nykyään teen sen, mihin fyysiset ja henkiset voimani riittävät, kansan rakastama tanssija tiivistää tuntemuksiaan. Omaperäisistä, mielikuvituksen äärirajoilla tempoilevista teoksistaan tunnettu Reijo Kela on taiteen kentällä oman tiensä kulkija. Tanssi on hänelle käsityöperinteen yhdistämistä luonnonraikkauteen, itselleen ominaisiin liikkeisiin, sosiaalisuuteen ja nykytaiteisiin, kuten kuvataitelija ja kriitikko Erkki Pirtola toteaa Hannele Jyrkän toimittamassa kirjassa Hetken kannattelija – Ainutkertaisia tanssihetkiä Kelan kanssa (Maahenki, 2008). ”Kelan teokset ovat panneet peilin suomalaisen (miehen) nenän eteen, lihallistaneet yhteiskunnassa tapahtuneet elämäntavan murrokset ja muutokset”, tanssin tutkija Tiina Suhonen luonnehtii. Reijo Kelan viimeisin tempaus hauskutti ja ihastutti laajaa yleisöä sosiaalisessa mediassa ja lehtijutuissa, ja sai ohikulkijat hieraisemaan silmiään vappuna Suomussalmella. Avustajineen Kela kiinnitti kainuulaisella pakettipellolla sijaitsevan tilataideteoksensa Hiljaisen kansan turvetukkaisiin tököttäjiin 500 vappupalloa. Vapputervehdyksen tekemisestä hän oli haaveillut jo vuosia. Alkuperäisenä ideana oli tuoda pellolle uhanalaisiksi käyvien vappumarssien rekvisiittaa, poliittisia iskulauseita ja banderolleja. Hankkeeseen ei kuitenkaan suhtauduttu suopeasti Suomussalmella. – Eihän minun eläkeläisenä enää tarvitsisi tehdä taidetta, mutta kuluvan kevään olosuhteissa tähän tuli pakottava tarve. Koronapandemia on hieman hidastanut talouden kirittämää elämänmenoa, mutta kun tauti selätetään, kiirehditään kahta kauheammin kohti mustaa aukkoa. Hiljainen kansa halusi ilopallotuksellaan lähettää maailmalle viestin, että täällä me vaan seisotaan rintarinnan, eikä se ketään haittaa. Hiljainen kansa nousi ensimmäisen kerran pellolle jo vuonna 1988, pienviljelijän ahdingosta kertoneen hurjan Ilmarin kynnös -teoksen myötä. Se on satojen teoksien ja tuhansien esiintymisien uran tehneen Kelan tunnetuin teos suuren yleisön piirissä, etenkin Kainuussa. – NÄIN ON, eikä se harmita, vaikka olen yrittänyt tanssia retuuttaa vähän muutakin, Kela hekottaa. Yli 973:ää suomussalmelaista työtöntä aikanaan kuvannut, vaatetetTanssillisia moraliteetteja ja onnen hetkiä Olen saanut tehdä vapaan, riippumattoman tanssijan uran, tanssia sydämen kyllyydestä, kiittää mielikuvituksen äärirajoilla tempoilevista teoksistaan tunnettu Reijo Kela. TEKSTI SISKOTUULIKKI TOIJONEN KUVAT ANNINA MANNILA KUKA? Reijo Kela › KOREOGRAFI ja tanssija › SYNTYNYT 1952 Suomussalmella, asuu Espoossa. › VAIMO ja yksi lapsi › TANSSITEATTERI Raatikko 1978–1980. 1980-luvulta lähtien tehnyt lähes pelkästään tilausteoksia. Reijo Kela valitsi kuvaus­ paikaksi meren­ rannan. ”Olen osa luontoa”. Hullunahan minua varmaankin pidetään. Jossain määrin on oltavakin hullu, että pärjää tanssijana” 24 Eläkeläinen 3/2020
• tujen turvepäiden vaikuttava Hiljainen kansa edustaa nykyään Kelan mukaan mystisempiä asioita, joista emme välttämättä tiedä mitään. Hän on kuitenkin varma, että sadan vuoden päästä suomalaistanssija muistetaan ja tunnetaan videopäiväkirjastaan, jossa on vahva viesti. Päiväkirjaa kuvattiin viime vuosituhannen viimeisen vuoden jokaisena päivänä, ja se voitti Risto Jarva -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla. Videopäiväkirjalle on löytynyt jo ostajiakin. Muutamat taidemuseot ovat olleet kiinnostuneita taltioinnista, mutta Kelan täräyttämä miljoonan euron hinta on karkottanut toistaiseksi ostajat. TOTAALISESTI KELA yllätti alkuvuodesta esittämällä lähes 40 vuotta vanhan, lokeroimista ja valmiisiin muotteihin pakottamista kritisoivan, fyysisesti vaativan Taulumannekiinin vuodelta 1982. Niin vaan kapsahti Kela seinälle helmikuussa Helsingissä. – Ennen kaikkea haastoin itseni, että vieläkö tämän ikäisenä onnistuisin lämmittelemään nuoruuden teokseni. Mutta kyllä tällä ihmisen ja byrokratian suhdetta tutkivalla Taulumannekiinilla on edelleenkin yhteiskunnallista tilausta. Nykyään monet tahot vaativat ihmisiä luovuttamaan kaikki tietonsa, ja monet hyväksyvät tämän. 80-luvulla yhteiskunta lokeroi ihmisiä, nyt olemme entistä enemmän lokeroituja ja annamme mukisematta tietomme digitaalisiin tietokantoihin. Nykyään nuoret antavat sosiaalisen median muokata identiteettiään ja tarvetta tulla hyväksytyiksi, Kela suree. Eläkeläinen 3/2020 25
• Taulumannekiinin lämmittäminen kertoo paljon Kelan suhtautumisesta ikääntymiseen. – Keho laittoi vastaan, mutta sisuni ei antanut periksi. Ja niin vain toteutin teoksen sellaisenaan, vain muutaman puolivoltin kärrynpyöriksi muuttaen. Mutta ei tämä ilmaiseksi tullut. Se vaati valtavasti työtä, ikä ja sairaudet ovat käpristäneet jäseniä. Kesän esitykset on peruttu, mutta syksyllä olisi tarkoitus taas muuntua taulumannekiiniksi Helsingissä. KELA ON ROHKEA oman tiensä kulkija. Taiteilijana hän on uniikki, vaikeasti lokeroitava kansantaitelija. – Olen saanut tehdä vapaan, riippumattoman tanssijan uran taiteilija-apurahojen ja nyttemmin taitelijaeläkkeen turvin, tanssia sydämen Reijo Kela on taiteilijana uniikki, vaikeasti lokeroitava kansantaiteilija. Reijo Kelan suunnittelema tilataideteos Hiljainen kansa on seisonut nykyisellä paikallaan suomussalmelaisella pellolla vuodesta 1994. Ensim­ mäisen kerran Hiljainen kansa rakennettiin Suomussalmelle jo vuonna 1988, osana Kelan Ilmarin Kynnös ­esitystä. Kuva on kesältä 2019. nyt, muistutus Kelan tavasta lähestyä ihmisiä olosuhteiden kurimuksessa. Vauraan Suomen sysimiä, syrjäytyneitä ja vaiennettuja, joita Erkki Pirtola luonnehtii poliitikonpelättimiksi. – Ajattelen, että taiteeni on enemmän yhteiskunnallisen todellisuuden heijastamista, kuin tavoittelua sen konkreettiseen muuttamiseen. Teokseni ovat toki kantaaottavia muun muassa ympäristökysymyksiin ja luonnon suojeluun, mutta eivät julistavia. Tuskin teoksillani on ollut suurtakaan vaikutusta, mutta ehkä sadan vuoden kuluttua ymmärretään niiden sanomaa. Tulkitsen teoksillani elämää ja sitä, miten tämän yhteiskuntamme kulloinkin koen. 1990-luvulta lähtien useita esityksiä luontoon tehnyt Kela ei ole juurikaan kuluttanut Kansallisoopperan tapaisten suurten taidetalojen parketteja. Mieluiten hän on vienyt teoksiaan luontoon, maakuoppiin, soraharjuille, tunneleihin, kiville ja kallioille, vetten päälle, koskien kuohuihin tai turvesuolle. Tanssiessaan hän sulautuu luontoon, on itsekin osa luontoa. ”Metsät tanssivat ja mehiläiset, joilta Kela on saanut tanssioppinsa”, Erkki Pirtola hienosti kuvaa Reijo Kelan luontosuhdetta. Pirtolan mukaan Kelan syvempi tarkoitus on opettaa meille vartalollaan luontoa. ELÄKKEEN SAAMINEN ei ole sammuttanut Reijo Kelan taiteen paloa pikemminkin päinvastoin. – Sairaudet, syöpä ja selkärankareuma ja Afrikan tuliaisina saatu viheliäinen bakteeri ovat runnelleet kyllyydestä. Olen siitä kiitollinen ja onnellinen. Kaupallisena, palkattuna tanssijana urani olisi ollut tyystin toisenlainen, Pirtolan ”käyttötanssijaksi” määrittelemä Kela toteaa. – Hullunahan minua varmaankin pidetään. Jossain määrin on oltavakin hullu, että pärjää tanssijana, keskivertoisuutta karttava Kela hekottaa. Taiteen ylipäätään pitäisi hänen mielestään luopua turhasta juhlallisuudesta ja rynniä ihmisten arkeen tuomaan pieniä onnenhetkiä, tarttumaan hetkien lumoon. Hannele Jyrkkä luonnehtii Kelan tiettyjä teoksia visuaalistanssillisiksi moraliteeteiksi. Moraliteeteiksi, koska ne kommentoivat yhteiskunnassa vallitsevia elämisen tapoja, sääntöjä ja rooleja. Hiljainen kansa on ehkä syvällisin, onneksi pysyväksi jääja opettaneet kuuntelemaan kehoa, mutta en ole antanut niiden nujertaa. Bakteerin aiheuttama sairaalareissu, tuskaisuus ja liikuntakyvyttömyys olivat Kelalle niin rankka kokemus, että hän oli lähellä vaatia eutanasiaa. Mutta niin vain tanssija toipui ja kuoleman ajatukset jäivät. – Rankinta ja kipeintä ikääntymisessä on, etten enää tanssijana pysty samanlaisiin suorituksiin kuin nuorempana. Mutta eihän tässä vielä ole hätää. Tulehan haastattelemaan minua, kun olen 90-vuotias, Kela ehdottaa ja puhkeaa hänelle tyypilliseen naurunremakkaan. Hän on jo myynyt keikankin vuodelle 2042. Tuolloin Suomussalmen lahja tanssitaiteelle uhkaa keekoilla kalkittuna kotipitäjässään pylvään päässä, kuten teki kolmekymmentä vuotta sitten kylpylän avajaisissa. Tulevista töistään hän ei paljoakaan huutele, mutta paljastaa, että Huippuvuorilla oleva esitys on siirretty koronapandemian vuoksi. – Iän karttuessa olisi tietenkin syytä vähän miettiä, miten tanssia retuuttaa. Mutta, kun en oikein malta painaa jarruja. Pitäähän sitä todistella ainakin itselleen, että ei tanssineikä elämänjanoa ikä sammuta. Keho laittoi vastaan, mutta sisuni ei antanut periksi.” IS M O P EK K A R IN EN / LE H TI K U VA 26 Eläkeläinen 3/2020
• T erveisiä vanhuskaranteenista… toisiin vanhuskaranteeneihin, sillä varmaan tämän lehden lukijoista monet niissä kotonaan istuvat. Ei se kovin kamalaa ole täällä pienessä Joensuun kaupungissa, korkealla Niinivaaran laella, jonka ostarin kohtuullisen kokoisessa marketissa ei tänä tautisena aikana juuri koskaan ole suuria ihmisruuhkia. Yli seitsenkymppisenkin on ollut kohtalaisen helppo noudattaa ohjeita. Ja vanhat ovat varmaan tottelevaisempia kuin kaveripiiriään kaipaava nuoriso tai etätyön raskauttamat työikäiset. Vanhat eivät kättele eivätkä halaile ja käsiään he pesevät ja desinfioivat kymmeniä kertoja päivässä. Ainakin meidän kahden hengen perheessä. Lapset ja lapsenlapset käyvät moikkaamassa, mutta eivät astu kynnyksen yli. Meidän vanhojen ohjelmassa maatamenon aikaan on edelleen unihalaus, mutta se toimitetaan riittävää turvaväliä noudattaen. KAUPUNGINOSASSAMME ASUU paljon vanhaa väkeä. Monet heistä asuvat yksin ja yksinäisinä suurimman osan vuorokaudestaan, nekin, jotka ovat niin hyvässä kunnossa, etteivät tarvitse kotihoidon apua. Ikänsä takia he eivät kuitenkaan saisi käydä kaupassa, vaikka se voisi olla merkittävä piristys yksitoikkoisessa arkipäivässä. Siellä voisi tavata jonkun tutunkin ja vähän jutella – turvavälietäisyydellä tietenkin. Vanhusväestössä on paljon niitä, joilla ei ole tietokonetta eikä älypuhelinta meilien lähettämiseen eikä somessa seurusteluun. Mistä saisi sisältöä ja iloa elämäänsä? Kontaktin muihinkin kuin kaupan kassatyttöihin, jotka kyllä ovat turvapleksinsä takana ylettömän ystävällisiä niin kuin apteekin väkikin. Saisiko iloa telkkarista? Kyllä vain vanhakin saisi iloa, jos ohjelmassa olisi muutakin kuin pelottelevia koronaerityislähetyksiä, uhkailevia uutislähetyksiä ja järjetön määrä typerää viihdesoopaa, usein moneen kertaan lähetettyä. On tietenkin tärkeää seurata koronatilannetta, mutta sen viihdekaman sijaan voisi lähettää parempaakin ohjelmaa: kulttuuria, taidetta, hyvin tehtyjä historiallisia katsauksia, enemmän mielenkiintoisia luonto-ohjelmia. Ennen kaikkea hyviä vanhoja elokuvia, ei jatkuvalla syötöllä noita vuosikymmenten takaisia heppoisia sf:n huumoripläjäyksiä. KATSAUKSET SUOMEN historiaan olisivat mielenkiintoisia, mutta toisaalta jo pariin kertaan aiemmin esitetty dokkarisarja suomalaisesta terrorismista ei tässä ankeassa ajassa ole ihan mukavinta katsottavaa, vaikka sitä tekeekin mainio historiantutkija Teemu Keskisarja. Minusta oli suuri virhe, että kirjastot suljettiin. On vaikea uskoa, ettei kirjastoilla olisi keinoja muuttaa käytäntöjään niin, että muutama asiakas kerrallaan pääsisi sisään, että kirjoja voitaisiin vaikka käydä viemässä henkilölle, joka on tehnyt tilauksen puhelimella. Jopa pieniä alle kymmenen hengen lukupiirejä voitaisiin koota ja järjestää riittävästi turvaväliä. Tätä kirjoitettaessa kirjastot onneksi jo suunnittelevatkin oviensa varovaista avaamista. Pohjois-Karjalan sotealueella koronatilanne on maan parhaita median tilastoista päätellen. Ainakin täällä olisi mahdollista estää myös kyllästyminen ja sen seurauksena henkinen lama, joka voi olla yhtä paha ja pitkäaikainen kuin fyysinenkin. TUULA-LIINA VARIS Kirjoittaja on Joensuussa asuva toimittaja, kolumnisti ja kirjailija. KOLUMNI Terveisiä vanhuskaranteenista Unihalauskin toimitetaan riittävää turvaväliä noudattaen.” Eläkeläinen 3/2020 27
• KULTTUURI VELI-PEKKA LEPPÄNEN T ammikuussa kuollut Jörn Donner (1933–2020) oli outo lintu ihmisparvessamme. Hän oli kansallisomaisuuttamme ja kuului henkiseen maisemaamme, hyvin monet olivat hänet tuntevinaan, ja jokaisella oli hänestä vähintään jokin mielipide. Lienee kuitenkin niin, että häntä ei oikein kukaan kunnolla tuntenut. Hän oli Jörkka, näennäisen helppo lähestyä, lopulta tavoittamaton, mystinen mies. Joitakin vuosia sitten kirjallisuushistorioitsija Kai Ekholm (s. 1953) otti tehtäväkseen selvittää Donnerin arvoituksen. Hän on tehnyt viime ajat uutterasti työtä, ja sen vuoksi Ekholmin Jörn Donner, kuinka te kehtaatte -teos on saatu julki näinkin pian päähenkilön kuoleman jälkeen. K . G . R O O S peiden temaattisten lukujen, ja lukija saa Donnerista melko täysipainoisen käsityksen. Ja mikä tärkeää, Ekholm ei lähesty Donneria minään sensaatiohahmona vaan kiintoisan kulmikkaana ihmisenä. Senaattori, kielentutkimuksen pro fessori Otto Donner oli rakennuttanut ensimmäisen vaimonsa rahoilla Pohjoisranta 12:een uusrenessanssitalon vuonna 1890. Talosta tuli suvun pääpaikka. Oton kahdeksasTavoittamaton Jörn Donner Kai Ekholm alkoi joku vuosi sitten kirjoittaa kirjaa Jörn Donnerista, teos valmistui kaksi kuukautta Donnerin kuoleman jälkeen. Kai Ekholm: Jörn Donner, kuinka te kehtaatte. Docendo 2020. KIRJA Donner ei ehtinyt valmista kirjaa pitää kädessään. Ekholmin kirja on materiaaliltaan perusteellinen, muttei uuvuttavaa tekoa. Ekholm kirjoittaa ilmeikkäästi, luenta soljuu joutuisasti läpi supKai Ekholmin piirtämä kuva on päähenkilön näköinen.” Berliini ja Bertolt Brecht olivat keskeisiä nuorelle Donnerille. Kirjan kuvitusta. S A M U LI LI N TU LA Jörn Donner poseeraa 1950­luvulla. Kirjan kuvitusta. 28 Eläkeläinen 3/2020
• ta lapsesta nuorin oli antropologi, oikeistoaktivisti Kai Donner – hän taas oli Jörnin isä, joka kuoli 1935 kuopuksen ollessa kaksivuotias. JÖRN DONNER varttui Greta-äitinsä ja muiden naisten keskellä, rakkaana ja hemmoteltuna pallerona. Tarkemmin ei kuitenkaan tunneta, millaisissa perhedynaamisissa kuvioissa poika elämäänsä aloitteli. Hyvä olisi saada vihiä, mikä oli hänen sosiaa linen asemansa perheessä, ja millaiseksi muovautui lahjakkaan lapsen strategia yhteisössään. Donnerin myöhemmän psykologian kirkastamiseksi ne olisivat tärkeitä taustatekijöitä. Ekholm ei tällaisiin kysymyksiin kajoa. Donnerin aikuiselämä avautuu ristiriitaisina jaksoina. Oli 1950-luvun marxilainen ja kulttuurivasemmiston liehittelijä, oli 1960-lukuun painottuva leffa-aktiivi, ja oli 1970-luvun julkkis ja epäonnistunut bisnesmies, kunnes 1980-luvusta lukien yhä enemmän tilaa sai proosakirjailijan ja poliitikon työ. Ja kaiken aikaa hän tykkäsi piehtaroida julkisuuden valoissa, vaikka pukeutuikin huomiosta piittaamattomaan asennerooliin. Donner toimi ja vaikutti laajasti, ja Ekholm esittelee hyvin hänen sirpaleisen työkenttänsä. Kestävämpää jälkeä syntyi leffakirjoittajana ja -tuottajana kuin leffaohjaajana, ja yleinen kulttuurikritiikki sujui Donnerilta luonnikkaammin kuin arkinen politiikka. Kaunokirjailijan työstään hän saa Ekholmilta vain keskinkertaisen arvosanan, mutta reportaaseistaan liki kympin. HENKINEN KARKAILU joka suuntaan – keskittymiskyvyttömyyteen asti – saa miettimään Donnerin mahdollista väsymystä ja pettymystä omaan persoonaansa. Kuten Ekholm asian muotoilee, ”kaikessa on läsnä tyytymättömyys omaan itseensä, tavoitteisiinsa, ja se ilmenee kiittämättömyytenä ja ilkeytenä”. Ja toisessa kohdin: ”Hän on kirjoittanut itsensä vapaaksi monesta asiasta, mutta ei itsestään. Hänen egoisminsa muistuttaa paranoiaa.” Donner oli ihmistyyppiä, jolle mikään ei riittänyt – eikä siksi ollut sellaista kehua tai tunnustusta, jonka edessä hän olisi vaiennut ja kunnioittaen kumartanut. Kai Ekholmin piirtämä kuva on päähenkilön näköinen. Jörn Donner näyttäytyy ristikkäisten, jopa vastakkaisten pyrintöjen ihmisenä, mutta ennen kaikkea kiintoisasti hahmottuen. Ulkoasultaan silmää hivelevän elegantti teos, ja valokuvat on oivaltavasti valittu. ti, ensin yhdeksän erillisen kappaleen tavallisempi metallilevy ja sitten toisena upea kahdeksaan osaan jaettu istrumentaalikokonaisuus All the Works of Nature Which Adorn the World. Nightwish aloitti jo 24 vuotta sitten. Perustajajäsenistä ovat yhä mukana kitaristi Emppu Vuorinen sekä koskettimia soittava lauluntekijä Tuomas Holopainen. Kolmas perustaja, klassisen koulutuksen saanut laulusolisti Tarja Turunen erotettiin 2005 ja on sittemmin tehnyt lukuisia omia levyjä. Basisti Marco Hietala on ollut Nightwishissa jo 19 vuotta, nykyinen naislauluja Floor Jansen ja irlantilaisia kansansoittimia hallitseva Troy Donockley 7 ja uusin, rumpali Kari Hahto hänkin jo 5 vuotta. Human.:II: Naturen ykköslevyltä on sinkuksi irroitettu Vuorisen raskaalla kitaralla sahaava Noise (Melu) ehkä tavallisten metallifanien tyydyttämiseksi, mutta jo levyn yli seitsemänminuuttinen avausraita Music on aivan muuta kuuntelumusiikkia. Minisinfonia, jossa on rikkaita efektejä, väliin Jansenin kevyttä laulua ja toimivaa kuoroosuuttakin. TOKI ALBUMILLA on raskaitakin rytmejä, uhkaavia sointeja, mutta myös keveitä sävelkulkuja ja Donockleyn soittimet tuovat omaa väriään. Puolituntinen kakkoslevy on kaunis. Äänitteen tekstit jäävät väkisinkin vähemmälle huomiolle. Mutta kun ne ovat Tuomas Holopaisen ohella William Shakespearen ja edesmenneen amerikkalaisen tähtitieteilijän Carl Saganin kynästä niin se kertoo jo jotain. Metallimusiikki nostaa helposti vanhemmalta karvat pystyyn ja siihen yhdistetään kaikenlaisia lieveilmiöitä. Mutta ihan samoin oli viisi vuosikymmentä sittten kun kuuntelimme Jethro Tullia, Emerson Lake & Palmeria, King Crimsonia, Black Sabbathia ja muita. Sukulaisuutta vuosikymmenten yli. AKI RÄISÄNEN Nightwish tarjoilee raskaita rytmejä ja uhkaavia sointeja, mutta myös keveitä sävelkulkuja. Metallista kuuntelumusiikkia 39 € SISÄLTÄÄ POSTIKUL UT TARJOUS SÄYNÄJÄJÄRVEN MYSTEERI K A L L E P Ä Ä T A L O N 1 V U O T I S J U H L A V U O D E N V O I T T A J A T A I S T O T A M M E L A N U U S I R O M A A N I V a i k u t t a v a k u v a u s a l k u p e r ä i s k a n s a n e l ä m ä s t ä , i l o i s t a , m u r h e i s t a , r a k k a u d e s t a K u s t a a V a a s a n a j a n S u o m e s s a ( 2 8 6 s i v u a . i s o k i r j a k o k o , v ä r i k u v i a ) T i l a u k s e t t a i s t o . t a m m e l a @ d n a i n t e r n e t . n e t t a i p . 4 5 5 3 6 6 4 7 MUSIIKKI Nightwish: Human.:II: Nature. Nuclear Blast 2020. LUURIT KORVILLE ja sormet volyyminappulalle. Siinä ohje ajatellen naapureita, perheenjäseniä ja omaa kuuloaistia kun uppoutuu metallimusiikin maailmaan. Uho käyttää raskasta sointia. voimaa ja volyymia kuuluu metallin olemukseen, mutta tyylissä on alalajeja ja osaajat osaajia. Useampi suomalainen metalliyhtye on menestynyt maailmalla kärkenä huhtikuun alussa yhdeksännen studiolevynsä Human. :II: Naturen julkaissut Nightwish. Yhtye on kiertänyt ympäri maailmaa eikä mitään pikkuklubeja vaan isoja konsertteja, on tykittänyt mm. loppuunmyydyllä Lontoon Wembley Areenalla. Tupla-albumi Human. :II: Nature on tehty saksalaiselle Nuclear Blast -levymerkille, mutta yhtyeen kotipesä on pontikkapitäjä Kiteellä, jossa tämäkin levy on pääosin äänitetty. Eikä tuote ole pikkutyttöpiipitystä, alapääsanailua tai tusinaeurohumppaa, joilla Suomessa muuten rahastetaan. NIGHTWISH ON saavuttanut aseman, jossa se ja varsinkin yhtyeen voimahahmo Tuomas Holopainen saavat tehdä mitä haluavat. Ottaa myös riskejä ja monipuolistaa sointia kuten tälle levylle on tehty. Aikaa on käytetty, edellinen studiolevy tuli viisi vuotta sitten, mutta ei turhaan. Tarjolla on iso paketEläkeläinen 3/2020 29
• KULTTUURI K öyhiä sukulaisia on Ljudmila Ulitskajan ensimmäisen julkaistu teos. Se ilmestyi ensin Ranskassa jo vuonna 1993, sitten vasta Venäjällä. Aika ei ole tätä novellikokoelmaa haalistanut, se on aitoa, kypsää, sarkastista, suorapuheista, mutta ihmisiään rakastavaa tekstiä, josta Ulitskaja on tullut tunnetuksi. Novellikokoelmassa tapaamme ensimmäiseksi kaksi onnellista, Bertan ja Matiaksen, jotka joka sunnuntai teellä ja voileivillä lastatuin eväin lähtevät tapaamaan poikaansa. Ja aina poika hymyilee tavalla, jonka vanhemmat jo vuosia sitten ovat valinneet näitä tapaamisia varten. Perheateria nautitaan haudalla, sillä poika Vladimir oli kuollut jo pienenä lapsena. Vanhoille vanhemmille yllätyksenä syntynyt ainokainen jäi kuorma-auton alle juostessaan kadulle pallonsa perässä. Tapaamme professorinrouva Anna Markovnan kotona todella köyhän ja vähän heikkoälyisenkin sukulaisen Asjan, joka kulkee tuttavaperheissä hakemassa kuukausiavustustaan. Samalla hän teepöydässä kertoo, usein koristeleekin tarinoitaan ja juoruaa innokkaasti. Hän tarjoaa myös vastapalveluksia, kuten asunnon luonaan Anna Markovnan tyttärelle ja hänen sulhaselleen. Siitä äiti kauhistuu, Asjan keittiönvierushuone on romukauppiaan puoti eikä ihmisasumus. Merkillinen tapaus on myös äitinsä kanssa varastokopperossa asuva Bronka, joka neidon ikään tultuaan synnyttää joka vuosi poikalapsen, mutta isästä ei kenelläkään ole tietoa – ja lukijakin saa tietää vasta novellin lopussa. Genele-tädin intohimo on puistikon siivous ja tärkein esine laukku, jonka hän on saanut jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, Laukku-Geneleksi häntä nimitetäänkin. Vanhan ajan moskovalaiselämää ”Vanhan ajan maalaiskylämäisessä elämässä, jonka sokkeloiden ja sopukoiden vetovoimakeskuksia olivat iljanteiset vesipostit ja puuliiterit, ei ollut olemassa perhesalaisuuksia. Edes tavallista yksityiselämää ei ollut olemassa, sillä jokainen paikkatilkku yhteisillä pihanaruilla riippuvissa alushousuissa oli kaikille tuttu”, kertoo kirjoittaja. Mutta onpa yksi sivurakennus ja siinä parempaa väkeä. Siellä asui tohtori, jonka majuri-poika tuo sodasta mukanaan ihmeellisen itämaisen kaunottaren Buharan, joka, hämmästyttävää kyllä, paneutuu kotiaskareisiin pikkutarkalla kiihkolla. Pian syntyy myös tyttö, joka osoittautuu ”klassiseksi Down-lapseksi”. Äiti hoitaa tyttöään kuin aarretta, aviomies puolestaan lähtee toisen naisen luo, lisäksi naapurusto alkaa kohdella Aletshkaksi nimitettyä Buharaa huonosti. Mutta Downlapsi Militshka kasvaa onnellisessa yksinäisyydessä, kunnes saa lopulta ystävän ja myöhemmin rakastetun ja aviomiehen samalla lailla vammaisesta Grigorista. Siitä tulee upea avioliitto. Ljalja on ihana ihminen, joka ei vaadi elämältä paljon, mutta ottaa vaarin kaikesta, mikä kohdalle osuu. Ja se on seksi, järjen vievä intohimo oman pojan parhaaseen kaveriin, hienostuneen itämaispiirteiseen Kaz jaan. Kerjuuseen joutuu turvautumaan Zinaida, jota kirkon vieressä ammattiaan harjoittavat muut kerjäläiset ahdistelevat. Hän saa tuekseen punatukkaisen Katjan, joka muuttaa hänen koko elämänkäsityksensä. Kirjan lopussa on pienoisromaani Sonetshkasta, joka elää elämäänsä kirjallisuudessa, johon uppoutui jo pikkulapsena. Sonetshka elää taiteilijamiehineen toimeliaan, sekä hyvän että vaikean elämän – mutta kirjojen maailmaan hän vanhana lopulta uppoutuu, vaikka Parkinsonin tauti saa kirjan jo tärisemään hänen kädessään. ”Iltaisin hän asettaa kevyet sveitsiläiset lukulasit päärynämäisen turpealle nenälleen ja vajoaa suloisiin syvyyksiin, puistokäytävien varjoihin ja keväisiin vesiin.” Kirjasta tekee harvoin mieli sanoa, että se on ihana. Mutta Ljudmila Ulitskajan Köyhiä sukulaisia on ihana. TUULA-LIINA VARIS Ljudmila Ulitskaja A N D R A S KO VA C S Köyhiä persoonallisuuksia LUKUNURKKA Ljudmila Ulitskaja: Köyhiä sukulaisia. Novelleja ja pienoisromaani. Suom. Arja Pikkupeura. Siltala 2019. KIRJA Aika ei ole haalistanut Ljudmila Ulitskajan ensimmäistä, Ranskassa jo vuonna 1993 ilmestynyttä novellikokoelmaa. Merkillinen tapaus on myös äitinsä kanssa varastokopperossa asuva Bronka, joka neidon ikään tultuaan synnyttää joka vuosi poikalapsen. 30 Eläkeläinen 3/2020
• KIRJA Juha Drufva: Jokamies joutilasluokan vahakabinetissa. Atrain & Nord 2020. TOIMITTAJA JUHA DRUFVA (s. 1955) tunnetaan perusteellisista artikkeleista muun muassa Kansan Uutisiin. Usein ne käsittelevät filosofien ja muiden keskeisten ajattelijoiden kautta nykymaailmaa. Välillä kytkennät tähän päivään ovat tietoisesti vähäisiä, koska älykäs lukija osaa muodostaa yhteydet itsekin. Drufva on aina luottanut lukijaan. Jokamies joutilasluokan vahakabinetissa on kuin jatkoa teoksille Unohdettuja ajatuksia etsimässä (2005) ja Köyhät ansassa (2013), maailmanku va on selkeä ja näkymät laveita. Drufva käsittelee usein esimerkiksi sitä, miten tavallisia ihmisiä viilataan linssiin propagandalla ja kuinka heidän luokkatietoisuutensa hämärretään. Sanat voivat kuulostaa vanhentuneilta, mutta totuus niiden takaa ei kyllä ole ikääntynyt päivääkään. Ikävä kyllä. Tasan eivät käy onnen lahjat, ja pian saamme taas pelätä, millaisin vesurinheilautuksin länsimaisia hyvinvointivaltioita yritetään tuhota. Todella rikkaille kriisi on mahdollisuus. Nähtäväksi jää, millaisia sanoja keskiluokan hämäämiseen silloin käytetään. Esseekokoelman nimi viittaa muun muassa yhdysvaltalaisen sosiologin ja taloustieteilijän Thorstein Veblenin klassikkoteokseen Joutilas loukka (1899, suomeksi Art House, 2002). Siinä Veblen kuvaa yhteiskunnan johtavan luokan piirteitä ja tapaa hallita alempiaan. Veblen oli ensimmäisiä, jotka anaFilosofiaa järjettömien tuuliviirien aikaan KIRJA Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen (toim.): Sortavala. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2020. UUSI JOENSUUSSA julkaistu Sortavala-tutkimus on ansiokas, mittava ja monipuolinen. Sen keskeisestä sisällöstä vastaavat kirjoittajat ja toimittajat Tapio Hämynen ja Hannu Itkonen. Teoksen alaotsikko Muutosten ja muistojen kaupunki kertoo olennaisen sisällöstä. Kun tähän lisätään vielä avaintermit modernismi, murros, kansalaisyhteiskunta, suomalais-venäläisyys päästään asian ytimeen. Hämynen ja Itkonen ovat teoksen toimittamisen ohella myös kirjoittaneet suurimman osan sisällöstä. Hämynen on aikaisemmin käsitellyt Karjalan historiaa monissa tutkimuksissaan, Itkonen puolestaan paljolti liikuntasosiologiaa, mutta laatinut myös Varkautelaisten vuosisata -nimisen elävän kaupunkihistorian synnyinkaupungistaan. Toimittajien ohella muukin tekijäjoukko on näyttävä: tutkijat Arto Nevala ja Juri Shikalov Joensuusta – Olga Iljuha, Aleksander Pashkov ja Sergei Verigin Petroskoista. Niinpä suomalaisen Sortavalan ohella voimme tutustua myös kaupungin vähemmän tunnettuihin venäläisvaiheisiin. Kaikilla kirjoittajilla on vahva Raja-Karjalan historiatutkimukkohottamana rationaalisena kuluttajana ja Yksilönä isolla yyllä. ”Kun tarpeet irtaantuvat välttämättömien jokapäiväisten tarpeidensa tyydyttämisestä, ihminen muuttuu kerskakuluttajaksi. Esiin astuu raadollinen näyttämisen halu ja tarve sävähdyttää kanssaihmisiään”, Drufva napauttaa. Drufvan tapa kirjoittaa journalismista, tuosta tarpeiden ja toiveiden tynnyrinmuotoisesta peilistä, on virkistävä. Kirjassa mainitaan sana internet vain kerran. Silti monet viime ja sitä edeltävienkin vuosisadan sosiologien ja filosofien ajatusrakennelmat on paalutettu niin jämerästi, että ympärillä muuttuvat laulut tekevät niille vain hyvää. Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa, niin ajatus varmasti voittaa. VILLE HÄNNINEN lysoivat ihmisen taipumusta ylläpitää ja pönkittää omaa sosiaalista statustaan jäljittelemällä viiteryhmäänsä ja haalimalla sen arvostamia symboleja (nykymaailmassa yleensä tuotteita). Hän näki ihmisen melkoisen järjettömänä tuuliviirinä, ei niinkään pölhöekonomistien jalustalle Historian murrokset ja kansalaisyhteiskunta käsittelyssä sen tausta. Kansalaisyhteiskuntaa ja liikuntaa ovat käsitelleet erityisesti Itkonen ja Shikalov, aktiivisia liikkujia molemmat. Se näkyy lopputuloksessa. HAASTATTELEMANI HANNU Itkonen kehuu vuolaasti yhteistyökumppaneita: ”Sortavala-hankkeen suunnittelussa kohtasivat Tapio Hämysen kanssa yhteiset intresssit eli hänen todella mittava Karjala-tutkimuksensa sekä oma kiinnostukseni historialliseen sosiologiaan ja paikallistutkimukseen. Sortavala alkoi näyttäytyä poikkeuksellisen kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi. Kaupungin vaiheisiinhan sisältyy suuria muutoksia ja murroksia, vallan vaihdoksia, kulttuurien ja uskontojen kohtaamisia. Sosiologille Sortavalassa tapahtuneiden muutosten jäljittäminen ja tulkitseminen oli haaste, johon kannatti tarttua. Tapion johdolla pääsimme myös kiinni ainutlaatuisiin tutkimusaineistoihin.” Sortavala-teoksessa käydään alkuluvuissa läpi kaupungin rakentumisen, elinkeinojen ja väestöhistorian päävaiheet sen perustamisesta 1632 aina vuoteen 1917. Itsenäistymisestä alkanut suomalainen Sortavala on silti tutkimuksen keskiössä, niin maanpuolustuksen, uskonnon, koulutuksen kuin kulttuurin ja laulujuhlien sekä liikunnan ja muun nousevan kansalaistoiminnan näkökulmista. Yhdistysja harrastustoimintaa ja järjestöjä esitellään kiitettävästi: ei jää epäselväksi, että Sortavala oli merkittävä kulttuurija urheilukaupunki, Sortavalan seminaarin ja laulujuhlien synnnyinseutu. VALAMON LUOSTARIN vaiheista olisi mieluusti lukenut enemmänkin, samoin laulujuhlista kuten sodanjälkeisen venäläiskauden merkittävimmästä sortavalalaisesta taiteilijasta, Kronid Gogoljevista, puuveistotaiteen mestarista. Mutta hyvä näinkin – ja paljon uutta tulee esiin. Vaikkapa pieni sivujuonne siitä, miten tärkeä kauppapaikka Suomen Sortavala oli romaneille. Arkielämän harrastusten kautta selviää, kuinka monikulttuurinen ja merkittävä musiikki-, teatterija opiskelukaupunki Sortavala on ollut. Jopa oopperaa esitettiin. Sivistys ja terveydenhoito olivat arvossaan, kesäja talviurheiluun panostettiin. Sodanjälkeisiä venäläistämisvuosia, Sortavalan uusia asukkaita, jotka tulivat tyhjään kaupunkiin pääosin Valko-Venäjältä, käsittelevät Sergei Verigin ja Olga Iljuha. Verigin kirjoittaa hallinnosta ja uusasuttamisesta, Iljuha on tutkinut muuttajien varhaismuistoja. Valkovenäläisten oli vaikea uskoa kuinka siistiin ympäristöön ja hienoihin asuntoihin he pääsivät. Juri Shikalovin laaja osuus neuvostovallan viimeisistä vuosikymmenistä sekä 1990-luvun ”ryöstökapitalismin” ajoista on eräs Sortavala-teoksen mielenkiintoisimpia. Teoksen arkistoaineisto, osin aikaisemmin täysin hyödyntämätön, on laaja ja teettänyt varmasti paljon työtä. Lähteet on silti hienosti ”myllytetty” ja nivottu elävään kerrontaan. Kuvamateriaali on monin paikoin aivan ainutlaatuista ja komeaa tuoden esiin tunnettuja ja tuntemattomia kaupunkilaisia – myös yllin kyllin Sortavalan modernia arkkitehtuuria eri vuosikymmeniltä. Ilmakuvat ja kartat auttavat lukijaa paikantamaan eri kaupunginosia, seuraamaan rakentamista ja kasvua. PENTTI STRANIUS Eläkeläinen 3/2020 31
• KULTTUURI Selviytymis keinona sanat P oikkeusolot näkyvät Runopysäkillä runojen määrässä ja aihepiirissä. Postia on tullut paljon, ja lienee syntynyt aivan oma runouden alaluokkansa: koronarunous. Mutta niin Runopysäkillä kuin Runopysäkki-blogissakin on tarjolla koronarunouden lisäksi aivan muitakin aiheita. Jos omaa runoa ei kuitenkaan lehdestä tai netistä löydy, niin ei syytä huoleen, olen tallettanut kaiken minulle tulleen postin ja käyn sitä aikanaan läpi tulevia lehtiä varten. Voimaa ja toivoa Toivo Bergin Vapise Trump! -runo oli kirjoitettu naistenpäivää ajatellen, mutta oikeasti jokainen päivä on naistenpäivä, ja Bergin runo siis aina ajankohtainen. Vapise Trump! -runossa toimii hyvin pienen ja suuren vastakkainasettelu: Koskelankylän demokraattiset naiset vastaan suurvaltajohtaja. Aika mahtava hyppäys tehdään myös koskelankyläläisnaisista maailman naisiin. Hienoa – runossa ei kannatakaan pidätellä! Tässäkin runossa huumori on myös vakavaa (niin kuin se usein on). Tärkeä, hauska ja viisas, nuo kaikki adjektiivit kuvaavat Vapise Trump! -runoa. Tuula Soinisen Uusin silmin kuvaa epätoivoon vajoamista ja sieltä takaisin elämään nousemista. Runo on allegorinen ja sopivan niukka, jotta lukija voi täyttää rivien välit. Loppusointu sopii runoon hyvin, paketoi sen tiiviiksi. Aamurusko ja aurinko ovat toivon vertauskuvia. Vaikeudet muuttavat meitä ja antavat uutta näkökulmaa. Ja kun vaikeudet hiemankin hellittävät, näemme kiitollisena sellaistakin, mitä emme ehkä aiemmin huomanneetkaan. ”Toivo vie ongelmilta vaikutusvaltaa” -lause jäi mieleen eräältä Anna Perhon luennolta. NIINA HAKALAHTI Lähetä runosi osoitteeseen Niina Hakalahti, Kukkolankatu 16, 33400 Tampere tai niina.hakalahti@sci.fi. Huumori, toivo, sanat – siinä kolme kovaa, joilla poikkeusaikanakin on paljon merkitystä. kaisee Toivanen saatesanoissaan. Humoristisessa runossa taivastellaan muuttunutta arkea. ”Se läheisyyttä antaa, kun joku toinen ruokakassin oven taakse kantaa” – näistä säkeistä tuli mieleen eräs Risto Rasan runo, jossa yksinäinen tilaa lehden, jotta joku kävisi hänen ovellaan. Ei liikahda ihmisliha pihallakaan – hauska sanavalinta! Olen aikaisemminkin kirjoittanut isosta kirjaimesta säkeiden alussa. Toivasen runossakin voisi pieni alkukirjain toimia paremmin, kun lause jatkuu säkeestä toiseen eli syntyy säkeenylitys. Lukuvinkkejä Huumori, toivo, sanat – siinä kolme kovaa, joilla poikkeusaikanakin on paljon merkitystä. Varmasti moni meistä kaipaa koronauutisoinnin lisäksi kipeästi muunkinlaisia tarinoita. Itseäni on erityisesti kolhaissut se, että kirjastoon ei pääse näitä tarinoita hakemaan. Samalla on ymmärtänyt entistä selvemmin, miten loistava palvelu kirjasto on. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat voimavaroja. Ben Furmanin Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus -kirjassa ihmiset kertovat, mitkä asiat ovat heitä vaikeina aikoiRUNOPYSÄKKI KULTTUURI Uusin silmin -runo on alun perin julkaistu Tuula Soinisen Vain elämää -omakustanteessa. Koronatunnelmia Pertti Oksmanin runo kuvaa karanteenitunnelmia. Runon yleistunnelma on rauhoittava ja hyväntuulinen. Vaikka sapettaa, kun lapset ja lapsenlapset eivät pääse kylään, on runossa vahva pärjäämisen tunnelma. Ilmaisu ”70 karaatin pappa” on mainio. Runossa ilmaistaan harmitus tapaamiskiellosta, mutta samalla ollaan tervehenkisesti itseriittoisia. Kun oma sisäinen maailma on vahva, löytää tekemistä ja mielekkyyttä poikkeusoloissakin. Kerrostaloyksiössä asuva 87-vuotias äitini totesi olevansa lähes ”kiireinen” kaiken kehittämänsä puuhan keskellä. Askeliakin hänellä kertyy päivässä 10?000… siis sisällä asunnossa. Pirkko Nuutisen näkökulma koronaan on fatalistisen hillitty. Pelivertaus toimii. Runo tihkuu suhteellisuudentajua ja muistuttaa olemassaolomme hauraudesta. Koronauutisointi saa aikaan illuusion, että meillä olisi yksi ulkopuolinen uhka, jota vastaan taistelemalla selviämme. Mutta tosiasiassa elämä on täynnä muuttuvia tekijöitä, eikä kukaan meistä tiedä edes seuraavasta hetkestä. Tästä Pirkko Nuutisen runo tyynesti muistuttaa. Eila Kelloniemen haikuruno tervehtii lukijaa lempeästi ja tuo valoisan kulman korona-arkeen. Tapaaminen-runossa katse ja hymy muuttuvat kosketukseksi. Kaunis ajatus, hienosti ilmaistu. Lohdutusta koronakriisin keskelle. Leena Toivasen runon saatteena oli varsin sympaattinen kuva nallerivistöstä. ”Tällaista se on nyt elämä meillä ’suojelukohteilla’. Mutta toivotan kauniita kevätpäiviä ja ennen kaikkea terveyttä! Sinnitellään sisulla”, roh70-karaatin pappa herää aamulla aikaisin seitsenkymppisten karanteeniin katsoo aamulla uutiset miten virus leviää ja vaikuttaa. 70-karaatin pappa on rauhallinen yksinäänkin Seitsenkymppistä pappaa jurppii kun ei lapset eikä lapsenlapset piipahda kylässä. 70-karaatin pappa ei ole yksinäinen eikä toimeton kirjoittaa ja pilkkoo puita. Seitsenkymppinen pappa osaa nauttia karanteenista. PERTTI OKSMAN, HELSINKI Elämä koettelee. Ampuu kovilla. Ihminen – vaivainen pelinappula koronapelissä. Pieni virus saa aikaan kaaoksen. Yksi sairastuu – satojatuhansia sairastuu – maailman talous kaatuu. Älä matkusta. Älä kokoonnu. Älä tartuta. Kuitenkin – me kaikki olemme luojan pelinappuloita. Sairastumme, kuolemme, jos ei koronaan niin johonkin muuhun. PIRKKO NUUTINEN, VANTAA Tapaaminen Hyvä hymy ja kaunis katse tuntuvat halaukselta. EILA KELLONIEMI, KEURUU 32 Eläkeläinen 3/2020
• Aamurusko ja aurinko ovat toivon vertauskuvia.“ na auttaneet. ”Minut pelasti kirjoittaminen. Kun en saanut lapsena sanoa, loin oman maailman, jonne pakenin. Siellä paistoi aina aurinko, kasvoi metsämansikoita…” kirjoittaa eräs. ”Luin paljon ja kaikenlaista --kirjan kanssa koin elämän ilot ja surut”, kertoo toinen Furmanille vastannut lukemisen merkityksestä. Olisikin kiva kuulla teidän korona-ajan lukuvinkkejänne. Niitä voisitte kertoa vaikkapa Runopysäkki-blogissa. Tässä muutama vinkki heti alkuun: Tuukka Pietarisen runoteos Yksin ja toisin. Parikymppinen runoilija, Vapise Trump! Vieläkö muistatte, kun Ronald Reagan uhkasi maailmaa Tähtien sodalla ja neutronipommilla? Huoli ja pelko levisivät ympäri maailmaa. Rauhankulkueet kokosivat runsaasti marssijoita. Koskelankylän Demokraattiset naiset Oulusta eivät pelästyneet. He ottivat uhkauksen vastaan. Amerikkaan lähti sähke: Vapise Reagan! Terveisin Koskelankylän Demokraattiset naiset. Mitä teki Reagan? Hän otti sähkeen tosissaan ja aloitti rauhanneuvottelut Mihail Gorbatsovin kanssa. Neuvottelujen tuloksena kylmä sota loppui ja ydinasevarustelu purkautui. Tänään Amerikan johdossa on mies, jota jopa amerikkalaiset pitävät kaikkien aikojen vaarallisimpana presidenttinään. Hän latelee uhkauksia ympäri maailmaa. Mies on saatava järkiinsä. Siihen tarvitaan maaailman naisten joukkovoimaa ja sähke: Vapise Trump! Terveisin maailman naiset. Ja vapise sinäkin Putin! Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3.2020 TOIVO BERG, HELSINKI jolla tuntuu olevan vanha sielu. Runoteos on vuodelta 2018. Heidi Mäkisen tuore romaani Ei saa elvyttää. Tragikoominen kertomus kahdeksankymppisetä Aurista. Suosittelen lämpimästi, saa nauraa, mutta kenties pyyhkiä kyyneliäkin. Heidi Mäkinen on eläkkeellä oleva lääkäri, ja Ei saa elvyttää on hänen toinen romaaninsa. Kirjailija Anneli Kannon (s. 1950) blogiteksteihin perustuva Kirjoittamassa. Teos on aivan juuri ilmestynyt ja siinä käydään kiinnostavalla tavalla läpi kirjailijan työtä ja elämää. Lukemalla ja kirjoittamalla selviämme monesta – myös koronaajasta! Muistakaa, että vaikka seuraava lehti ilmestyy vasta syksyllä, blogin puolella voi keskustella ajankohtaista aiheista ja vaikkapa kirjoittaa sinne runonkin. Odotan runopostianne ja toivotan – kaikesta huolimatta – oikein hyvää kesää. › Toukokuun Runopysäkkiblogin runoilijat ovat Sinikka Paavilainen, Anneli Ohtonen, Maire Kulmala ja Paavo Kultalahti. Lue osoitteessa elakelaiset.fi/blogit . Uusin silmin Olin kerran hyvin sairas ja menetin elämänuskon, kunnes näin uusin silmin aamuruskon. Kun aurinko nousi taivaanrannan takaa oli elämänuskoni vakaa. TUULA SOININEN, KAAVI Voihan korona Peilikuvalleni hymyilen, kun ei oo Ketään toista. Kukilleni juttelen, se Hiljaisuuden poistaa. Nallejani halailen, se Läheisyyttä antaa, kun joku toinen ruokakassin oven taakse kantaa. Ikkunasta katselen autiota pihaa. Sielläkään ei liikahda yhtään ihmislihaa. Keinutuoliin istahdan, telkkarini avaan. Ruudun takaa sentään vielä eläviä tapaa. Hallituksen joukot sieltä kotihini lappaa. Antaa käskyn; eristyksin korona pitää tappaa! LEENA TOIVANEN, KUOPIO R O IN E P IIR A IN EN / K U V IA S U O M ES TA .F I Eläkeläinen 3/2020 33
• KULTTUURI KULTTUURI TEKSTI JA KUVA JUHA DRUFVA K irjailija Veikko Huovisen (1927–2009) ärhäkkä huumori on pitänyt kansankuntaa hereillä ja hyvällä tuulella jo Kekkosen kultakauden alkamisesta lähtien. Kaunokirjallisuutta paljon lukeneena Huovinen oivalsi jo nuorena, että taitava kirjoittaja voi kertoa paljon maailman menosta. Huovinen vertasikin ajatusta hiirihaukkaan: kumpikin ovat yhtä vapaita, eivät lähde piikkilankaleirille, eivätkä pysähdy rajoihin. – Huovinen on eniten lukemani kirjailija. Meillä oli jo Iittalassa poikaporukalla Huovisen kautta Kainuu-yhteys. Luimme 1960–70-luvuilla jokaisen Huovisen uuden teoksen, heti kun se tuli kirjastoon. Näin sanoo Veikko Huovinen -seuran nykyinen puheenjohtaja, kuhmolainen Matti-Jussi Pollari. Hän toimi 24 vuotta Kuhmo-kulttuuritalon johtajana ja jäi eläkkeelle vuoden 2017 lopulla. KUN MATTI-JUSSI Pollari muutti Helsingistä Kainuuseen ja Kuhmoon vuonna 1993, hän oli kerran aiemmin käynyt paikkakunnalla ja tiesi Kuhmon kamarimusiikkifestivaalien perustajan Seppo Kimasen. – Veikko Huovinen kävi Hilkka-vaimonsa kanssa täällä Kuhmossa kamarimusiikkikonserteissa. Kun Olli Mustonen ja Pekka Kuusisto konsertoivat täällä, innokkaina Huovis-faneina he ilmoittivat etukäteen, että Huoviset on kutsuttava ehdottomasti konserttiin. Yleensä Veikko ja Hilkka tulivat. Syksyllä 2007 pidettiin Huovisen seuran perustamiskokous Sotkamossa. Veikko oli antanut luvan, etteivät kirjat jäisi pölyttymään hyllyyn. – Silloinen Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen oli ensimmäinen puheenjohtaja, ja Huovis-lukuMatti­Jussi Pollari (vas.) ja Veikko Huovisen elämä­ kerran kirjoittaja Eero Marttinen Metsä­ hallituksen tukki­ työmaalta tuodun savotta kämpän ”Terävä pään”, eli työn johdon kämpän edustalla Kuhmossa heinä kuussa 2019. Vapaa ihminen sinisine ajatuksineen Veikko Huovinen ­seuran puheenjohtaja Matti­Jussi Pollarin mukaan sotkamolais­ kirjailija oli aina yksilön puolella. me tuuraajia. Talvisaikaan huone on auki tilauksesta ja esitellään pyydettäessä seuran toimesta. MATTI-JUSSI POLLARI syntyi Kemissä 1950, isä oli Veitsiluoto Oy:llä työntutkijana, sitten sosiaalipäällikkönä Iittalan lasitehtaalla. Pollari on pohjakoulutukseltaan kauppatieteiden kandidaatti. Harrastukset rupesivat kuitenkin viemään kulttuurin puolelle. Pollarin mielestä suomalainen kirjallisuus olisi jäänyt paljosta vaille ilman Veikko Huovista. – Ennen Veikon tuotantoa meillä oli Pentti Haanpää, joka oli varmaankin eräs esikuva. Kuitenkin se näkökulma, jonka Veikko valitsi, on omaperäinen, humoristinen, mutta vakavia asioita käsittelevä. Monet nuoremmat ovat yrittäneet seurata, mutta eivät ole oikein onnistuneet. Hannu Taanila totesi, että Huovinen on niin törkeä, hän sanoo mitä ajattelee ja on hyvin omaperäinen ajattelija. Siksi häntä on mahdoton matkia. Pollari arvioi, että Huovisen parikymppisenä julkaisemat novellikokoelma Hirri (1950) ja romaani Hapiiri organisoitiin tänne Kuhmoon. Veikko vieraili kerran Kuhmon lukupiirissä ja seuran kokoontumisissa useinkin. Hän ei ehtinyt nähdä uutta Havukka-ahon ajattelija -elokuvaa valmiina, ehti kyllä käydä kuvauksissa. Aikaisempia seuran puheenjohtajia ovat metsänhoitaja Kerttu Härkönen ja Pekka Oikarinen, Esko ja Ritva Huovinen ovat johtokunnassa mukana. Huovis-huone on Sotkamossa kunnantalon lähellä musiikkiopiston toimipisteessä. Siellä on Veikon työhuoneen kalusto, kun perikunta myi Veikon talon Sotkamosta. – Kunta palkkaa kesätyöntekijän kahdeksi kuukaudeksi, me palkkaamNäkökulma, jonka Veikko valitsi, on omaperäinen, humoristinen, mutta vakavia asioita käsittelevä.” 34 Eläkeläinen 3/2020
• vukka-ahon ajattelija (1952) syntyivät koti-ikävästä Helsingissä opiskelun aikana. – Kalle Päätalon rikas tuotanto on muistelmaa, mutta Veikko lähtee rämpimään mistä tahansa aiheesta. Ei Konstalla ollut mitään esikuvaa, se on puhdas luovan mielikuvituksen tuote, kuten Hamstereissa. Vakavampia aiheita käsitteli esimerkiksi romaani Rauhanpiippu (1956). Absurdi aihe on, kun esimerkiksi Robinson Korhonen lähtee keittämään korpeen pontikkaa. – Veikko kaipasi tunnustusta, toisaalta hän halusi vetäytyä julkisuudelta, hän kammoksui julkisia esiintymisiä. Hänellä oli ristiriitainen ego. POLLARIN MUKAAN vitsit eivät juuri Huovisella vanhene. Esimerkiksi Hamsterien huumori ei asetu oikein huumoriksi eikä satiiriksi. Se on hyvin vapaasti poukkoilevaa. – Myös Joe-setä ja Veitikka on vaikea laittaa mihinkään karsinaan. Molemmissa diktaattorit tuomitaan nau run keinoin. Veikko oli aina yksilön puolella, että ihmisen on saatava kuljeskella omine sinisine ajatuksineen vapaana ilman vartijoita. – Kun luin Kasinomies Tomin ja Ympäristöministerin uudelleen, ne tuntuivat paljon monipuolisemmilta kuin ilmestyessään. Lentsussa ensin näkyi vitsit, nyt sosiaalisen median vihapuheiden aikana esille nousee kiukku. – Lentsun kiukkuiset puheet ovat kuin persujen ohjelmasta. Lyhyiden erikoisien Ammattimainen puolueenhaukkuja on myös ajaton hahmo. Tästä syystä Veikon kirjoihin kannattaa palata, niiden tulkinta muuttuu ajan muutosten mukana, kuten vihkipuvun merkitys kaapissa muuttuu. Mikä tekee sen, ettei se tunnu entiseltään. Kirjallisuustutkija Katarina Eskolan mukaan Suomessa eniten eri väestöryhmiä ovat yhdistänet Väinö Linna, Mika Waltari ja Aleksis Kivi. Pollarin mielestä Veikko Huovinen kuuluu myös tähän suomalaisia lukijoita yhdistävään joukkoon. – Konsta Pylkkäsen hahmo on varmaan päätekijä. Sehän on eniten myytyjä suomalaisia kirjoja noin 200?000 kappaleen myynnillään. Konsta tuli koko kansan tutuksi televisiosarjasta sekä elokuvasta. Konstan hahmo on niin voimakas, että se ylittää kaikki sosiaaliset kynnykset, Pollari sanoo. › Suomen Kulttuurirahaston hallitus myönsi toukokuussa H. G. Porthan -mitalin Matti-Jussi Pollarille, ”Kuhmon hengen syvällisestä ymmärtämisestä, monipuolisesta kulttuurisesta osaamisesta”. P.S. Veikko Huovinen osoitti vuonna 1978 ilmestyneessä romaanissaan Lentsu, että luomakunnan pienimmil läkin, eli näkymättömillä viruksilla, on sanansa sanottavana maailman menoon, eikä pelkästään itseään luomakunnan kruununa pitävällä ihmisellä. Huovinen epäili myös ylistämämme yksilön vapauden sokkelin kestävyyttä. Konsta Pylkkäsen mukaanhan ihmisellä on maailmassa korkeintaan kusiaisen valtuudet. Koronavirusepidemia on näpäyttänyt meille, kuinka lähellä ylistämäämme yksilön kaiken kattavaa vapautta kielto luuraakaan. TAMPEREEN Huovishenkinen lukupiiri on toiminut jo 12 vuotta Pekka Kuisman, 76, johdolla, ensin kaksi vuotta pääkirjasto Metsossa ja sen jälkeen Sampolan kirjastossa. Lukupiiri on kokoontunut kerran kuukaudessa. Tänä keväänä koronatilanne on tietysti estänyt myös lukupiirin fyysiset kokoontumiset. Kuisman mukaan uusia kävijöitä tilaisuuksiin on vuosien varrella tullut impulsiivisesti, jäsenrekisteriä ei piirillä ole eikä jäsenmaksua. – Istuntoihin osallistuu keskimäärin 20 henkeä, ja infoviesti lähtee 80 hengelle. Lisäksi lukupiirin kokoontumisista ilmoitetaan Aamulehden menovinkit-palstalla. Lukupiirissä on käsitelty myös muiden humoristien, kuten Gogolin ja Haanpään tuotantoa, mutta valtaosaltaan käsittelyssä on Huovisen teokset. Kuisman mukaan Huovisen teoksissa on riittänyt ammennettavaa, koska hänen tuotantonsa on hyvin laaja, se käsittelee monenlaisia aiheita ja teemoja. – Näkökulmia vaihtelemalla niistä löytää aina jotain uutta. Vierailevat alustajat tuovat keskusteluun oman lisänsä, Kuisma kertoo. Pekka Kuismaa Huovisen tuotannossa kiehtoo huumori, sekä laajat yhteiskunnalliset kannanotot eri elämän ilmiöihin ja politiikkaan. – Erityisesti minua kiehtovat pasifismiin, urheiluun, eläimiin ja metsään liittyvät teemat ja Huovisen viljelemä satiiri. Itsekin suunnittelin nuorena metsäkouluun menoa, mutta sitten minusta tuli peruskoulun luokanopettaja, ja ennen eläkkeelle siirtymistäni olin Ruovedellä rehtorina. Minusta Huovisen kirjallisia perillisiä ovat ehdottomasti Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen, Pekka Kuisma toteaa. Huovishenkinen lukupiiri Tampereella TEKSTI JA KUVA TUOMAS TALVILA ”MINÄ OLEN TÄLLAINEN suomalainen jääräpää. Mottoni on, että periksi en anna. Tehkööt toiset mitä tykkää”, lausuu helsinkiläinen Jorma Kataja, 94, pilke silmäkulmassaan. ”Elämäntyöni olen tehnyt merellä, seilannut rahtilaivoissa ympäri maailmaa ylikonemestarina”. ”Jäin sitten aikanaan eläkkeelle. Malmin Eläkeläiset ry:n toimintaankin osallistuin aktiivisesti. Vanhemmilla päivilläni mietin, että mitähän nyt alkaisin tekemään. No, olin ollut aika monessa laivassa ja sota-ajankin kokenut. Ajattelin, että minäpäs teen historiallisen muistelmateoksen niistä ajoista. Ja teinkin.” Tuon Jorma Katajan ensimmäisen omakustannekirjan nimi on Näin elimme ennen – Rahtilaivojen merimiesten elämää vuosina 1942-1985. Se ilmestyi vuonna 2015. ”Siinä on 120 sivua, kovissa kansissa ja oikein kunnolla sidottu.” ”Kun kirja oli valmis, huomasin, että stoorejahan tulee koko ajan lisää. Kynä teki melkein itsestään töitä ja minä huomasin että peijakas, tässähän on tullut jo saman verran uutta tekstiä. Ja niin syntyi Katajan toinen kirja, Kertomuksia menneestä elämästä. ”Siinäkin on pikkuisen merimiesjuttuja mutta myös yhteiskunnallisempaa tekstiä. Nämä ovat kaikki tällaisia stooreja, ei mitään runoja eikä romaania.” Kakkoskirjassaan Kataja myös kertoo oman ja Merivaimonsa välisen rakkaustarinan, jossa häitä vietettiin elokuussa 1948. Se tarina jatkuu edelleen. Nyt Jorma Kataja on Alzheimerin tautia sairastavan vaimonsa omaishoitaja. TARINOISTA EI pääse irti, ja Katajalla on koossa jo aineisto kolmanteenkin teokseen. Ainoa hidaste on tekniikka. Tietokonetta merimieskirjoittajalla ei ole, vaan tekstien saattamisesta painokuntoon huolehtii ulkopuolinen avustaja. ”Minä kirjoitan käsin, ensin lyijykynällä ja sitten puhtaaksi mustekynällä. Kolmoskirja on vielä niillä lehdillä. Mutta kyllä sekin sieltä aikanaan tulee.” › Jorma Katajan kirjoista kiinnostuneet voivat tiedustella niitä suoraan tekijältä itseltään. Hänen puhelinnumeronsa on 040 580 8569. MINUN TARINANI Stooreja tulee koko ajan lisää Jorma Kataja kuvattiin Helsingin Malmilla kotitalonsa alaovella. Nämä ovat tällaisia tarinoita, ei mitään runoja eikä romaania.” Eläkeläinen 3/2020 35
• PENSIONÄREN CORONAKRISEN HAR slagit mycket hårt mot pensionärsverksamheten. Utan några som helst möjligheter att ordna möten, hobbygruppernas träffar eller gemensamma resor har pensionärsverksamheten som samlar tusentals pensionärer i detta nu på flera håll helt förlamats. Sämst ställt är det för de pensionärer som bor i ensamhushåll och inte har förutsättningar att använda sig av digitala medier och kanaler. Omsorgen om de andra pensionärskamraterna har fått många aktiva pensionärer att hålla flitig kontakt med de andra. Det gör man genom att ringa upp dem, skriva brev eller hålla kontakt digitalt. I många föreningar ser man nu över verksamhetssätten, man kommer på nya lösningar och lär sig använda distansförbindelser. Juridiskt fortsätter föreningarna att existera även under undantagssituationen. I något skede måste ärenden som hör till de stadgeenliga våroch höstmötena behandlas. Om man inte vill framskjuta behandlingen av ärenden faller det sig mest naturligt att under undantagsperioden ordna möten med hjälp av distansförbindelse. I flera föreningar tar man i detta nu ett stort kliv in i den nya digitala tiden. Pensionärerna rf bistår medlemsföreningarna med råd och handledning i hur man arrangerar möten på distans. Vi lägger kontinuerligt upp organisationsmaterial på nätet och kurser har ordnats på distans. Informationen och den direkta kontakten med våra medlemsföreningar har också utökats. Landets regering underlättar också föreningarnas situation en aning genom ändringar i lagstiftningen. Enligt förslaget till lag om temporär avvikelse från föreningslagen (rp 45/2020) utsträcks tidsfristen för vårmöten till slutet av september, och man kan också delta i föreningarnas ordinarie möten via distansförbindelse eller genom ombud. INGEN SKA dock riskera sin egen hälsa bara för att delta i sammanträden. En förening kan väckas till liv även efter en längre tids uppehåll, men den som förlorat hälsan, eller rentav mist livet, kan inte längre återgå till tiden före coronakrisen. Av dem som är verksamma inom föreningarna krävs det nu flexibilitet och sammanhållning. Vi hoppas att även kommunerna då de beviljar verksamhetsanslag är flexibla och har förståelse för den situation som pensionärsföreningar som arrangerar verksamhet för riskgrupper står inför. Pensionärsverksamheten har stor betydelse då det gäller att stärka sammanhållningen och känslan av gemenskap under kristiden och även framöver då krisen är över och vi återgår till ett normalt liv. LEDARE JAN KOSKIMIES Chefredaktör LIMPAN RUDOLF LINDBLAD Skribenten är pensionär, bosatt i Helsingfors. Pensionärsverksamheten digitaliseras i dessa undantagstider Nu krävs det flexibilitet och samman­ hållning.” I dessa coronatider kan det vara skäl att fundera litet på sitt eget frånfälle. Som ni ser skrev jag inte på döden. Det är ett ord som vi pensionärer nästan aldrig använder. I den här åldern har man fått vara på rätt många jordfestningar och ofta funderat över hur litet avskedstalet passar in på den person som ligger i kistan. Därför kan det vara skäl att skriva ett koncept för den som talar på min egen begravning. Det talet kunde kanske låta så här: ANHÖRIGA, VÄNNER och kamrater När ni hör det här finns jag inte mer, men det är ingenting att sörja över. Min gamla kropp började vara utsliten och jag har fått leva ett gott liv. Det har jag många att tacka för: Mina föräldrar, anhöriga. släktingar, lärare, kamrater, vänner och till och med ovänner, alla de som inverkade till att mitt liv blev sådant som det blev. Särskilt vill jag tacka frugan, som stod ut med mig över sextiofem år, mina barn, barnbarn och barnbarnsbarn, för många lyckliga stunder i mitt liv. Den värld jag lämnade är i mångt och mycket bättre än den värld jag föddes till. Jag är också mycket tacksam för att jag till en liten del fått vara med och förbättra den. Nu, såsom alltid, lurar många mörka moln vid horisonten. Därför hoppas jag också, att ni alla skall ha ork och tro att kämpa för en bättre framtid. Som ni alla vet trodde jag varken på himmel eller helvete, Himlagubben eller Hin Onde. Därför kan det kanske vara överraskande att jag tror på ett evigt liv, men det är helt naturligt. De molekyler min kropp är uppbyggd av fortsätter ju att leva vidare i naturens eviga kretslopp. Största delen av människokroppen består av vatten. Därför kan den som vill, återse mig i molnen, regnet, dimman, snön, rännstenens smältvatten och havets vågor. En stor del av det som blir kvar omarbetar naturen till växtnäring. Därför kan ni kanske återse mig också i sommarens grönska, höstens färgprakt eller lövträdens bara grenars utsökta grafik mot vinterns gråa gryning. Mina gener fortsätter också mitt liv i mina efterkommande, såsom mina förfäders gener inverkade på mitt liv. ÄN SJÄLEN då, kanske någon funderar. I skrivande stund är jag säker på, att mitt medvetande slocknar som en strömlös dator en mycket kort tid efter det mitt hjärta har slutat slå. Min själ däremot lever vidare så länge någon minns mig eller mina gärningar. Sedan blir jag statistik och en mycket liten bråkdel av människosläktets historia. Eino Leino har skrivit en dikt om döden, i vilken han talar om hur mullens svarta barm väntar och maskens mun är den sista dörren på vår väg mot förgängligheten. Om man fortsätter i hans tankegångar kan man kanske se trasten som pickar i sig maskar på en daggvåt gräsmatta. Vad vore då vackrare än tanken att en liten, liten del av min själ kunde sväva ut över bygden i koltrastens vårliga flöjttoner. JA KÄRA vänner, sörj inte. Jag fick leva ett gott liv och var inte rädd för döden. Min fru, fast när ni läser det här måste man förstås säga min änka, samlar aforismer En som vi bägge gillade högt låter så här: ”Gråt inte över det som ni förlorat, utan var glada över det som varit.” Här är det bra att sätta punkt, och låta min kista glida in mot evighetens smältugn. PS. I mitt förra kåseri lovade jag fortsätt skriva om hur det var som distriktsekreterare på Åland, men det här är tyvärr mycket aktuellare. De molekyler min kropp är uppbyggd av fortsätter ju att leva vidare i naturens eviga kretslopp.” Brev till eftervärlden 36 Eläkeläinen 3/2020
• PENSIONÄRSFÖRBUNDENS intresseorganisation pio rf kräver av statsmakten snabbt sådana klara direktiv som sporrar de äldre att på ett hälsofrämjande sätt röra på sig, samt om trygga sätt att möta andra människor. Informationen om direktiven ska också vara effektiv. Många äldre har enligt Pensionärsförbundens intresseorganisation upplevt att de på grund av coronarestriktionerna är fångar i sitt eget hem. Karantändirektiven har tagits alltför bokstavligt. Det lönar sig för de seniorer som är aktiva och har god kondition att sköta om sin grundkondition och träffa sina närstående samtidigt som man noggrant håller säkerhetsmarginalerna i minnet, pio påminner i ett uttalande som gavs den 8 maj. Det föreligger en risk att isolering i hemmet försämrar de äldres hälsa i större utsträckning. När de sociala kontakterna minskar, stärks upplevelsen av ensamhet. I och med detta kan exempelvis det att man inte rör på sig, ångesten och alkoholkonsumtionen öka kännbart. PIO TACKAR regeringen och riksdagen för de beslut med vilka man strävar efter att skydda speciellt de äldre personer som hör till riskgrupperna, samt statsminister Marins regering för saklig och omfattande information. Coronaepidemins ökning har avstannat på grund av restriktionsåtgärderna och ett klart förbättrat hygienbeteende. Det råder ändå fortfarande ett allvarligt hot om att den accelererar på nytt. Det rekommenderas fortfarande att över 70-åringar ska undvika fysiska kontakter, men samtidigt betonas det egna omdömet hos dem som hör till riskgrupperna när det gäller att följa förhållningsreglerna. KOMMUNERNAS ANSVAR betonas också när man börjat avveckla restriktionerna. Vissa kommuner har direkt kontaktat dem som hör till riskgrupperna per telefon eller med brev, och så borde varje kommun agera. När biblioteken, simhallarna och teatrarna öppnas, finns det skäl att reservera separat tid för över 70-åringar och följa restriktionerna som gäller distans och antalet besökare. Möten med en livskamrat som bor i ett servicehus måste man också kunna ordna smidigt. › Institutet för hälsa och välfärd (THL) har den 19. maj uppdaterat anvisningarna för hur äldre personer kan skydda sig från coronavirussmitta: thl.fi När de sociala kontakterna minskar, stärks upplevelsen av ensamhet.” PIO kräver klara direktiv för de äldre B ekämpningen av epidemin har nu nått en ny fas och samhället har stegvis öppnat upp. En aktivering av pensionärsverksamheten förutsätter att epidemiläget klart förbättras eftersom pensionärerna utgör en riskgrupp. Inom Pensionärerna rf följer vi noggrant myndigheternas beslut och rekommendationer. Tillsammans med de andra pensionärsorganisationerna kräver vi också att rekommendationerna är klara och tydliga. I pensionärsverksamheten går hälsan före allt annat. Pensionärerna rf är för tusentals människor en viktig gemenskap. Denna gemenskap har inte upphört att existera under epidemin, utan tvärtom är de människorelationer som uppstått inom organisationsverksamheten allt viktigare i en tid som denna. På vår hemsida och i tidningen Eläkeläinen finns det gott om tips för vad du kan sysselsätta dig med hemma och du kan också ta del av andra pensionärers erfarenheter. På webbsidorna finns det instruktioner både för motion och utfärder ute i naturen samt frågesporter, recept, dikter och så vidare. OM NÄTVÄRLDEN är obekant för dig kan du i stället läsa tidningen Eläkeläinen och ta kontakt med de andra pensionärerna i din förening. Det finns många sätt att hålla kontakt – hur vore det om till exempel en föreningskamrat skickar dig en hälsning i radions önskekonsertprogram? Du kan också när som helst kontakta oss som jobbar här på kansliet om det är något du undrar över. Kontaktuppgifterna finns på våra webbsidor och i tidningen Eläkeläinen. Det finns också mycket man kan göra utan att träffas. Den kommande sommaren är kanske en utmärkt tid för anteckningar i Motionspasset. Om du tycker om att skriva kan du nu teckna ner dina tankar i en alldeles egen coronadagbok. Svenska Litteratursällskapet i Finland och Suomalaisen kirjallisuuden seura samlar in människors erfarenheter från epidemiperioden. De som sysslar med musik kan åter delta i vår tävling med både egna texter och kompositioner. Det lönar sig också att ta en titt på det elektroniska nyhetsbrevet som utkommer varje månad i Eläkeläinen. Du kan MEDLEMSBREV S U S A N N A P U IS TO Med gemensamma krafter övervinner vi svårigheterna Under den pågående coronaepidemin har den normala pensionärsverksamheten stannat av. Föreningarnas klubbar och hobbygrupper har inte hållit några träffar och inga utfärder eller resor har heller arrangerats. prenumerera på brevet på adressen uutiskirje.elakelaiset.fi eller genom att kontakta oss här på kansliet. VÅRT SAMHÄLLE kommer inte på länge än att helt återgå till det normala. Inom de gränser som epidemisituationen medger strävar människorna dock efter att leva ett så normalt liv som möjligt. Också inom pensionärsverksamheten står vi inför ”det nya normala” som vi måste vänja oss vid. Vi har vissa förhoppningar om att föreningarnas styrelser och vissa mindre hobbygrupper så småningom kunde börja hålla sammankomster efter sommaren. Tillsammans med Arbetarnas idrottsförbund tul och Suomen Latu har vi planerat ett projekt om hur man rör sig i naturen, och vi hoppas att projektet kan köra i gång som planerat. Det får tiden utvisa. Beroende på hur samhällets begränsningar ser ut kan den mycket exceptionella våren följas av en redan snäppet mer normal sommar. Då gör det gott att slappna av och ta det lugnt, njuta av sommarens grönska och kanske snickra ihop ett insekthotell att ha hemma i trädgården eller på gården. Under sommaren hinner man också förbereda sig inför den kommande verksamheten, eller redan i god tid sätta i gång med handarbeten för att få allt klart till föreningens höstoch julbasarer. Jag önskar er alla en skön (men kanske annorlunda) sommar, JAN KOSKIMIES verksamhetsledare Eläkeläinen 3/2020 37
• ELÄMÄ SUOLAISTA JA MAKEAA TEKSTI JA KUVAT PIIA RANTALA-KORHONEN K oronakaranteenissa on ollut aikaa lukea ja kunnostaa mökkipuutarhaa. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanisarja tiivistää suomalaisen kesän olemuksen. ”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi” alkaa ensimmäinen osa ja päättyy toteamaan ”Suo men suvi on kaunis. Mutta lyhyt.” Näiden lauseiden väliin mahtuu yhden torpparisukupolven elämä ja kasvava toivo omasta maasta. Kaivaessani uutta maata kivisellä mökkitontilla olen ajatellut raivaajasukupolven suosta ja metsistä perkaamia peltoja, jotka 1960-luvulla pantiin pakettiin. Nyt ei maatalous pärjää ilman ulkomaisia kausityöntekijöitä, vaikka samaan aikaan koronan takia lomautettuja ja ennestään työttömiä on satojatuhansia. Ruoka on aina haluttu kasvattaa mahdollisimman halvalla, halpuutuskeinoina halpa työvoima on ollut avaintekijä. Vaikka ei olisi omaa pihaa tai kasvimaata, voi pienen puutarhan perustaa parvekkeelle tai ikkunalaudalle. Monen kerrostalon pihalle on ilmestynyt asukkaiden käyttöön viljelylaatikoita. Vanha kiinalainen viisaus sanoo, että kaikki muu on turhaa paitsi puutarhanhoito. Kasvien kasvua on mukava seurata. Kaupan valmiit yrttiruukut ja salaatit voi istuttaa uudelleen isompaan ruukkuun. Basilika on oma suosikkini, mietona mutta aromaattisena se sopii lähes kaikkeen. Kaupan yrttiruukut on kylvetty tiheään, niistä voi alussa nyppiä osan versoista juurineen pois, 5–7 kasvia ruukkua kohti on hyvä määrä. Parvekkeella viihtyvät isoissa ruukuissa tai ämpäreissä myös tomaatit ja kurkut. Itäneet perunat voi pistää multaämpäriin ja nauttia myöhemmin uusista perunoista, perunan kukkakin on kaunis. Samaan ruukkuun voi istuttaa koristeja hyötykasveja. Esimerkiksi keltaja punaruotiset mangoldit ovat kauniita yhYrteistä voi tehdä yrttisuolaa, jolla voi korvata kaupan liemikuutiot. Suomen suven parhaita makuja Vaikka ei olisi omaa pihaa tai kasvimaata, voi pienen puutarhan perustaa parvekkeelle tai ikkunalaudalle. Kaiken kanssa ­kastike Nimensä mukaisesti tämä tymäkkä soosi sopii lähes kaikkeen: voileivän mausteeksi, salaattiin ripautettavaksi, uusien perunoiden kanssa tai pastakastikkeeksi. Valmis kastike säilyy jääkaapissa ainakin viikon – mikäli ei tule syödyksi ennen sitä! 1 litra tuoretta basilikaa, persiljaa, ruohosipulia 2,5 dl oliiviöljyä 4 valkosipulinkynttä ripaus mustapippuria 1 tl suolaa Aja kaikki ainekset tasaiseksi kastikkeeksi sauvasekoittajalla. Tätä helpommin ei kastike valmistu! Yrttisuola Yrteistä voi tehdä yrttisuolaa, jolla voi korvata kaupan liemikuutiot, jotka ovat pääosin suolaa. Purkidessä kukkien kanssa. Kesä maistuu raparperille, mansikalle, mustikalle, uusille perunoille ja tillille! Turvavälejä noudattaen voi ystäviä tavata ulkona kahvitellen. 38 Eläkeläinen 3/2020
• ta valmis suola pieniin purnukoihin, joita voi antaa myös lahjaksi. 2 litraa yrttejä: lipstikan lehtiä, basilikaa, persiljaa, oreganoa, timjamia ½ purjosipuli 2 valkosipulinkynttä 100 g mineraalisuolaa (Seltin tai Pan-suola) Hienonna yrttejä hieman saksilla, puhdista ja viipaloi purjosipuli ja valkosipulinkynnet. Pane yrtit ja sipulit tehosekoittimeen tai terällä varustettuun yleiskoneen kulhoon, aja hienoksi. Lisää suola ja jatka hienontamista hetki, pyyhi lastalla kulhon reunoille roiskuneet ainekset osaksi massaa. Lopputulos on paksua puuromaista massaa. Levitä massa leivinpaperille uunipellille. Laita uuni hyvin miedolle lämmölle, max 50 astetta. Jätä uunin luukku vähän raolleen. Sekoita massaa välillä, kuivuminen kestää useita tunteja. Aurinkoisella ja tuulisella säällä yrttisuolan voi kuivata ulkona. Raparperijuustotorttu Kesäisessä tortussa on murotaikinapohja, vaniljainen täyte ja höysteenä raparperia. Raparperin sijaan torttuun voi käyttää sesongin marjoja tai omenakuutioita. Mansikat ja vadelmat kannattaa tarjota tuoreina tortun kanssa, tee silloin torttuun pelkkä vaniljainen täyte. Tee pohjataikinaa samalla vaivalla kahteen torttuun, puolet voi pakastaa pyöreänä levynä. Täytteeksi voi käyttää myös pelkkiä marjoja tai omenaviipaleita, silloin tortun seurana maistuu pehmennyt vaniljajäätelö. Pohja, 2 torttua 250 g voita tai margariinia 100 g tomusokeria 400 g (noin 7 dl) vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 2 tl vaniljasokeria 2 munaa 2 rkl kylmää vettä Täyte yhteen torttuun 3 dl raparperin paloja (tai marjoja, omenakuutioita) 2 prk maitorahkaa 1 prk vaniljan makuista tuorejuustoa 2 dl (kaura)kermaa 2 munaa 1,5 dl sokeria 1 rkl vaniljasokeria ½ dl maissitärkkelystä ripaus kanelia raparperien päälle Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri. Lisää voivaahtoon munat yksi kerrallaan, välillä vaahdottaen. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita ne ja vesi voivaahtoon. Sekoita niin että saat tasaisen taikinan. Anna taikinan levätä jääkaapissa tunnin ajan. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi, taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Täytettä on runsaasti, joten koita saada reunat mahdollisimman korkeiksi. Pane raparperit pohjan päälle, ripauta niille hieman kanelia. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada se raparperien päälle. Paista torttua tunnin ajan 175 asteisessa uunissa. Anna jäähtyä täysin ennen tarjoilua. Torttu säilyy jääkaapissa viikoin verran, sen voi myös pakastaa annospaloina. Kaupan valmiit yrttiruukut ja salaatit voi istuttaa uudelleen isompaan ruukkuun. Kesäisessä tor­ tussa on muro­ taikinapohja, vaniljainen täy­ te ja höysteenä raparperia. TEKSTI JA KUVA PEKKA ISAKSSON AURINKO OLI jo noussut. Nykyään se teki niin ennen miestä, vaikka mieskin oli aikaisessa. Aamu oli ollut kylmä, ja mies oli vetänyt tuhdolle varaamansa kalahansikkaat käteen ja laskenut lippalakin korvaläpät. Pian aurinko alkaisi lämmittää. Hiidenvuolteella ei ollut ketään muita niin kuin ei juuri koskaan näin aikaisin. Maailma näyttäisi hetken tuoreelta. Turuntieltäkin liikenteen ääni kantautui hyvin vuolteelle, mutta vielä ehtisi pienen tovin kuvitella olevansa kauempana asutuksesta. Mies souti verkalleen. Vasen hankain nitisi. Mies nosti airon ylös ja kastoi tapin vedessä. Vaikka hiljainen, ei kapeikon suvanto ollut eloton. Neljä sorsaa lensi kapeikon suuntaisesti luoteeseen. Jostakin selän takaa alkoi kuulua joutsenparin honkkalehtiminen. Ne olivat vartioineet reviiriään tiukasti. Suvantoon oli yrittänyt pesimään toinenkin pari, mutta vanhat asukkaat olivat karkottaneet ne vihaisesti. Katiskalle oli Uittorannasta puolitoista kilometriä, sopiva aamusoutu. Hartiat vertyisivät eivätkä muutkaan lihakset ja nivelet panisi pahakseen. Soutaminen alkoi jo lämmittää. Vielä muutama sata metriä Vaihmalanhovin poukamaan. Katiska oli ollut siellä pyynnissä viikon verran, pienen niemekkeen kupeella. Ensin mies oli pitänyt katiskaa muutaman päivän etelärannalla, mutta sieltä oli tullut vain särkiä ja kolme-neljä pientä ahventa. Kun mies oli siirtänyt katiskan, oli saalis parantunut. Pari kertaa katiskassa oli ollut miltei sangollinen hyvän kokoisia ahvenia. Katiskan mies oli tilannut verkkokaupasta vasta tänä keväänä, vaikka oli sitä miettinyt jo edelliskesänä. Katiska oli tullut osina, jotka mies oli yhtenä iltapäivänä koonnut katiskaksi. Hyvin se oli käynyt, kun oli vähän aikaa käännellyt ja katsellut katiskan osia ja kokoamisohjeita. Mies käänsi veneen Vaihmalannimen poukamaan ja pyöräytti sen niin, että saattoi huovata veneen katiskanpolalle. Vesi oli kai savipohjan, ravinteiden ja paikoittaisen mudan vuoksi voimakkaasti vihertävää, niin että katiska alkoi hahmottua vasta, kun mies oli nostanut sen lähelle pintaa. Muuten vesi oli puhdasta. Uistinta varomattomasti vetäessä koukkuihin jäi kiinni järvisimpukoita ja edellisellä kerralla katiskasta oli löytynyt rapu. Hieman ylempänä oli viime ravustuskaudella ollut mertoja. Mies kiepautti katiskaa niin, että se nousi veneeseen ottamatta perälautoihin. Toisinaan katiskalla nousee kelpo saalis. Katiskaa kokemaan Eläkeläinen 3/2020 39
• sä kalustetun asunnon veloituksetta. Vastineeksi hän järjestää erilaista toimintaa asukkaiden iloksi ja yhteistoiminnan kehittämiseksi. Toimintaa varten on varattu määräraha. Vastaavaa ei tiettävästi aiemmin ole missään kokeiltu. – Useat vanhemmat ihmiset ovat passiivisia ja yksinäisiä ja joidenkin on myös vaikeaa liikkua. Säätiö pyrkii löytämään uusia tapoja vanhusten elämän parantamiseen, jotta heidän elämänsä olisi mahdollisimman täysipainoista, säätiön puheenjohtaja Peter Werthmann kertoo. Säätiö käynnisti kaksivuotisen projektin Nuori tukee vanhoja vuodenvaihteessa viisikerroksisen, Tammisaaren keskustassa sijaitsevien Sommarblommanja Seniora-talojen asukkaille. Toiminnan käynnistäjäksi ja ohjaajaksi etsittiin täysi-ikäistä sosiaalialan opiskelijaa, joka on kiinnostunut vanhemman väen hyvinvoinnista ja hyötyy tehtävästä myös ammatillisesti. Hänen toivottiin olevan ulospäinsuuntautunut ja ruotsinkielinen, joka ymmärtää myös suomea. Säätiö toivoi hänen käyttävän projektin tuotoksia oppilaitokselleen antamassaan lopputyössä. Ensimmäiset askeleet Tehtävään valittiin opiskelija Maria Kokkonen. Kaikille säätiön asuntojen asukkaille järjestettiin joulun alla kahvitilaisuus, jossa oli mahdollisuus tutustua häneen. Asukkaita kehotettiin myös kutsumaan Maria kylään ja kertomaan hänelle omia toiveitaan. Toimintaa on jo etukäteen hahmoteltu. Asukkaille on ajateltu sopivan erilaiset ohjelmalliset illat, jolloin voitaisiin kokoontua yhteen kuulemaan musiikkia ja erilaisia esityksiä. Teatterivierailut tai pienet virkistysmatkat piristäisivät mieltä. Maria voisi myös vierailla asukkaiden kotona ja täyttää heidän pieniä toiveitaan, kuten seurustella tai käydä kaupassa. Opiskelijan tehtäviin ei kuitenkaan kuulu minkäänlainen kotitaloustai hoitotyö. Niitä varten jokaisella asukkaalla on tarvitsemansa sosiaalija terveysalan palvelut. Asukkaiden virkistystoimintaan anottiin erikseen rahoitusta. – Saimme von Julinin säätiöltä 30?000 euroa kahdeksi vuodeksi. Muita avustuksia ei tähän toimintaan ole saatu, puheenjohtaja Peter Werthmann kertoo. Vaikka toimintaan on määräraha, asukkailta voidaan tarvittaessa veloittaa omavastuu. Jos opiskelijalle syntyy lisäkuluja, niistä sovitaan tapauskohtaisesti aina erikseen. – Toiminta on lähtenyt hienosti käyntiin ja asukkaat ovat halunneet osallistua. Meillä on ollut kahvitilaisuuksia, viimeksi järjestimme sellaisen ystävänpäivänä. Tammikuussa kävimme yhdessä teatterissa, Maria Kokkonen kertoo innostuneena. Opiskelija rikastuttaa vanhusten elämää Tammisaaressa Uusi toimintatapa tarjoaa senioritalon talon asukkaille muutakin kuin kodin. INKERI AALTO T ammisaaressa toimiva, vanhuksille asuntoja hankkiva säätiö Domus Bene Raaseporissa on ottanut asukkaaksi myös sosiaalialan opiskelijan järjestämään mielekästä toimintaa säätiön asuntojen asukkaille. Tavoitteena on vähentää vanhusten yksinäisyyttä sekä tehdä heidän elämästään yhteisöllistä ja tapahtumarikasta. Uusimman rakennusprojektin yhteydessä säätiön hallituksessa syntyi ajatus, että yksi säätiön asunnoista varataan käyttöön opiskelijalle, joka suunnittelee ja toteuttaa erilaisia aktiviteettejä, jotka rikastuttavat asukkaiden elämää. Haluttiin tarjota talon asukkaille muutakin kuin koti. Opiskelija saa säätiöltä käyttöönToiminta on lähtenyt hienosti käyntiin ja asukkaat ovat halunneet osallistua.” ELÄMÄ Sommarblomman­talon yhdessä asunnossa asuu virkistystoiminnan ohjaaja, joka järjestää vanhuksille mielekästä toimintaa. K A R LJO H A N S Ö D ER LU N D 40 Eläkeläinen 3/2020
• SÄÄTIÖN TARKOITUS on tukea eri tavoin Raaseporin kaupungin vanhempia asukkaita, helpottaa heidän elämänsä olosuhteita ja tukea itsenäistä asumista turvallisessa ja hyvin suunnitellussa asunnossa. Säätiö omistaa Tammisaaressa yhteensä 32 ikäihmisille tarkoitettuja osaomistusja vuokra-asuntoa. Säätiö tarjoaa asuntoja myös vammaisille ja nuorille eläkeläisille. Asunnot eivät ole palveluasuntoja, mutta ne on varustettu vanhoille ja vammaisille ihmisille sopiviksi. Asunnot sijaitsevat palvelujen lähellä. Asuntoja on kahdessa talossa, joiden nimet ovat Sommarblomman ja Seniora. Edellisessä on 19 ja jälkimmäisessä 13 asuntoa. Säätiö osallistui Sommarblomman-talon rakentamiseen suunnitteluvaiheesta alkaen. Asunnoissa on lattialämmitys ja koneellinen viilennys, tilava parveke tai ulkoilumahdollisuus sekä hyvin varustetut keittiö ja kylpyhuone. Talossa on pieni yöpymisasunto, jota asukkaiden vieraat voivat vuokrata. Säätiö Domus Bene perustettiin 1956. Sen alkuperäinen nimi oli Stiftelsen Blomsterhemmet, joka muutettiin vuonna 2018 nykyiseksi nimeksi. Säätiö sai alkunsa, kun herra Krook testamenttasi talonsa Tammisaaren kaupungille vanhojen miesten kodiksi. Säätiön ja kaupungin yhteistyö on toiminut. Kuluneiden vuosikymmenten aikana on säätiön tavoitetta saada vanhuksille hyvät asuinolosuhteet ja auttaa heitä nauttimaan elämästä, viety eteenpäin. Aate on kantanut. Säätiö Domus Bene i Raseborg notuslista ja pitkä odotusaika. Tällä hetkellä noin 30 henkilöä toivoo saavansa meiltä uuden kodin. Kun asunto vapautuu, niin se henkilö, jolla on suurin tarve, saa sen, vaikka toinen olisi jonottanut kauemmin, puheenjohtaja Peter Werthmann kertoo. Tarvetta hyvin varustetuille vanhusten asunnoille on paljon ja säätiössä onkin jo pohdittu uusien talojen rakennuttamista. – Puolet hallituksen jäsenistä on kuitenkin jo siinä iässä, että emme voi ottaa vastuuta uusista taloista. Yritämme löytää hallitukseen nuorempia jäseniä. On vaikeaa löytää vapaaehtoisia, jotka haluavat ottaa vastaan palkatonta työtä, puheenjohtaja pahoittelee. Virkistystoiminnan ohjaaja Maria Kokkonen iloitsee yhteisistä het­ kistä vanhusten kanssa. – He ovat ihania ihmisiä. Mariankaan tiedossa ei ole, että vastaavaa toimintamallia olisi missään aiemmin kokeiltu. Hän nauttii vanhempien ihmisten seurasta ja iloitsee saadessaan järjestää heille toimintaa. – Nyt keväällä emme koronan vuoksi ole voineet kokoontua, Maria pahoittelee. Talossa alusta asti asunut Magga Franck on muiden asukkaiden tavoin todella tyytyväinen virkistystoiminnan järjestämiseen ja varsinkin Mariaan. – Teatteriretki oli todella onnistunut. Maria järjesti kuljetuksen ja liput meille ihan ilmaiseksi. Meillä oli myös pikkujoulut ja lauloimme joululauluja ruotsiksi ja suomeksi. Valitettavasti koronan takia toiminta on jouduttu nyt keskeyttämään, vaikka se alkoi todella hyvin, Magga Franck kertoo. Magga Franck on hyvin tyytyväinen asuntoonsa talon viidennessä kerroksessa. Viereisessä saman säätiön talossa on ruokasali, jossa voi halutessaan käydä syömässä. Siellä järjestetään myös yhteiset tilaisuudet kahvituksineen. Magga Franck toivoo, että vastaavaa virkistystoimintaa vanhuksille järjestettäisiin myös muualla. Vapaaehtoistyötä vanhusten hyväksi Säätiö toimii vapaaehtoispohjalta ilman taloudellista voitontavoittelua. Sillä ei ole palkattua henkilökuntaa. Projektin johtoryhmä seuraa, mitä kaikkea opiskelija järjestää vanhusten elämänpiirin avartamiseksi ja yksinäisyyden torjumiseksi. Opiskelijalle on osoitettu säätiöstä yhteyshenkilö. Säätiöllä on tarkoitus jatkaa ja kehittää toimintaa saatujen kokemusten valossa. – Meillä on alusta alkaen ollut joM A R IA KO K KO S EN KO TI A LB U M I Geronomiopiskelijat toteuttivat lopputyönsä haastattelemalla Kontulan Eläkeläisten johtokunnan jäseniä. SUVI VIRKKUNEN HENNA JÄRVINEN ME, METROPOLIA-AMMATTIKORKEAKOULUN geronomiopiskelijat Suvi ja Henna, teimme lopputyömme yhteistyössä Eläkeläisten kanssa. Työn tarkoitus oli selvittää, miten yhdistystoiminta tukee iäkkäiden hyvinvointia. Toteutimme työn haastattelemalla Kontulan Eläkeläiset ry:n johtokunnan jäseniä. Aloitimme työskentelyn tammikuussa 2019 ja suunnilleen puolitoista vuotta sitä väsättiin. Erityisen mielekästä oli tehdä työ meitä itseämme kiinnostavasta aiheesta, josta meillä ei ennestään ollut paljoakaan tietoa. Mietimme työn aihetta aika pitkään. Jälkikäteen olimme molemmat tyytyväisiä, että päätimme lähteä selvittämään, miten yhdistystoimintaan osallistuminen vaikuttaa ikääntyneen ihmisen hyvinvointiin. Siitä löytyi myös jonkin verran valmista tutkimustietoa jota pystyimme käyttämään aineistomme tukena. Opinnäytetyö tarjosi meille tulevina geronomeina hienon näköalan aktiiviseen yhdistystoimintaan. Erityisen kiinnostavaa oli se, mikä saa ikääntyneet ihmiset liittymään mukaan ja millaisia asioita toiminta tarjoaa. Huomasimme, että toiminta on monipuolista ja eläkeläisen elämää tukevaa. Uuden tiedon saamisen ja uusien sosiaalisten suhteiden syntymisen lisäksi toiminta toi arkeen rytmiä ja ryhtiä. Opinnäytetyön tekemisessä kohokohta oli haastatteluiden toteuttaminen. Piristävästi kaikista haastatteluista muodostui erilaisia, koska kaikilla haastateltavilla oli oma näkökulmansa. Haastatteluiden myötä havahduimme myös siihen, miten paljon työtä ja panostusta yhdistyksen takana on. Retkien ja matkojen järjestely sekä vierailijoiden saaminen yhteisiin tapaamisiin vaatii myös johtokunnan jäseniltä paljon. Meitä ilahdutti se, että kaikkien antamaa panostusta arvostettiin ja jokainen osallistui sen hetkisen elämäntilanteensa mukaan. Jäsenten välillä vallitsi luottamus ja sitoutuminen yhteisen hyvän eteen. Työmme pohjalta voimmekin todeta, että yhdistystoiminta on yksi hienoimmista keinoista edistää hyvinvointia. Oli hienoa huomata, miten aktiivisia ja motivoituneita eläkeläisiä yhdistystoiminnassa on mukana. Oma arvostuksemme yhdistystoimintaa kohtaan kasvoi merkittävästi ja toivommekin, että tällaista toimintaa ylläpidetään myös jatkossa. Toivomme, että opinnäytetyömme tuo näkyväksi meille kaikille toiminnan tärkeyttä ja merkitystä. Haluamme vielä erityisesti kiittää haastateltavia sekä koko Eläkeläiset ry:tä yhteistyöstä. Kirjoittajat ovat geronomiopiskelijoita Metropoliaammattikorkeakoulussa. › Opinnäytetyö Ikääntyneiden kokemuksia yhdistystoimintaan osallistumisesta on luettavissa kokonaisuudessaan: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004276049 Yhdistystoiminta edistää hyvinvointia Suvi Virkkunen Henna Järvinen Eläkeläinen 3/2020 41
• PEKKA ISAKSSON T oivo Bergin perhe muutti Hyrynsalmelta Helsinkiin kohta Toivon päästyä keskikoulusta vuonna 1956. Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta, kun Toivo oli Helsingissä. Hän kävi syntymässäkin siellä Vanhalla kätilöopistolla miltei päivälleen 80 vuotta sitten. – Vanhalla kättärillä syntyneet ovat melkein aatelisia, Topi Berg. – Perheemme asui Iisveden taajaväkisessä yhdyskunnassa Suonenjoella, mutta äitini Helvin vanhemmat asuivat Helsingissä. Siksi kai äitini tuli Helsinkiin pyöräyttämään minut maailmaan. Sen aikaisesta maailmasta kertoo paljon sen, että perheestämme oli kuollut kolme lasta ennen minua kurkkumätään ja tulirokkoon. Uudelleen Helsinkiin tultuaan Topi oli aluksi töissä Elannon lihakaupassa. Sen osoite oli Eläintarhantie 1. Se oli siis nykyisen Ympyrätalon paikalla. – Seuraavat kaksi vuotta, 1957 ja -58, menivät Elannon höyläämössä höylärin apulaisena. Silloin rakennettiin Jollasta. Töitten jälkeen höyläri Luodon Pena ja minä pussitimme sahanpurua paperisäkkeihin. Purua tarvittiin tiivisteeksi seinien väliin. Sitä menikin säkkitolkulla. Töihin Yhteistyön kirjapainoon Kun Elannon höyläämö lopetti toimintansa, pääsi nuori Bergin Topi töihin alalle, jonka hommat hän ehti oppia tulevina vuosina etuja takaperin. Ala oli kirjapainoala. – Mummon alivuokaralaisena asui Frin Antti, joka oli korehtuurinvetäjänä kirjaja sanomalehtipaino Yhteistyön latomossa. Hän kehotti minua kysymään töitä Yhteistyöstä. MiVanhan kättärin aatelinen OSASI KIRJAPAINOTYÖT ETUJA TAKAPERIN Helsinkiläisen Topi Bergin työura alkoi Elannon lihakaupassa ja jatkui höyläämön kautta painoalalle. nä kysyin ja tekninen johtaja Tenhovuori kysyi minulta, minkä takia sinun pitäisi päästä meille töihin. Minä vastasin, että täytän tänään 19 vuotta. – Se riittää. Aloita huomenna. Sanomalehtirotaatiossa tarvitaan kesälomantuuraajaa, sanoi Tenhovuori. – Olin ollut kaksi päivää hommissa, kun pääluottamusmies ja lehtipainon luottamusmies tulivat katsomaan uutta miestä, joka ei kuulu liittoon. No, hyvin pian kuului. Sanomalehtirotaatiossa Topilta ku luivatkin seuraavat viisitoista vuotta, joista yhdeksän yötyössä. Yhteistyö painoi Kansan Uutisia, Päivän Sanomia, Kansan Ääntä, Ny Tidiä ja ammattiliittojen lehtiä, kuten Rakentajaa, Elintaetta, Nahkaa ja Kumia sekä järjestölehtiä Päivän Postia, Uutta Invalidia ja Terää. – Olen ollut vaikka minä herrankekkulana, mutta eipä ole rotaatioaikaa voittanutta, vaikka vielä minun ollessani rotaatiossa painolevyt painoivat lähes kaksikymmentä kiloa kappale. Nyt muutaman sata grammaa. Harva tiennee, että painotyö oli aikoinaan aika kovaa ruumiillista työtä. Herrankekkulointi alkoi faktorikoulusta, jonka Topi kävi vuosina 1974–1976. Sen jälkeen hän oli monenlaisissa töissä kirjapainon joka puolella: sitomon työnjohtajana, toimitusjohtajana Oulun Kirjateollisuudessa, Kansan Uutisten postituspäällikkönä, Yhteistyön rotaation ja postituksen työnjohtajana, Kansan Uutisten levikkityöntekijänä ja Yhteistyössä suunnittelijana ja hinnoittelijana. – Kun Neuvostoliitto meni konkurssiin, meni myös Yhteistyön kirjapaino konkurssiin. Painotöille ei ollut enää tilaajaa, eikä minun tai muidenkaan työkavereiden palveluksia tarvittu. Saimme lopputilit. Tämä tapahtui vuonna 1989. Yhteistyön pääomistajat olivat olleet skp ja Rakennustyöväen Liitto. Kokoomuspainoon ja lamakauteen Topi pääsi työnsuunnittelijaksi ja hinnoittelijaksi Paperityön tarrapainoon. Paperityön omistivat sanomalehti Karjalainen ja Kokoomus. Sitä autuutta kesti puolitoista vuotta. Alkoi 1990-luvun lama, Tarrapainon väkeä vähennettiin. – Minä olin tullut kommunistien omistamasta kirjapainosta, joten olin heti merkitty mies. Sen sanon ihan suoraan, että reilusti minua on kohdeltu, kun sekä skp että Kokoomus ovat potkaisseet minua takapuoleen. – Hain 90-luvulla töihin eri kirjapainoihin. Olin mielestäni hyvä työntekijä, koska osasin kirjapainohommat etuja takaperin. Yhden kerran pääsin haussa toiseksi. Hyvinkään mediapainoon haettiin toimitusjohtajaa. Meitä oli kaksi loppupeleissä. Kun meistä ei muuten saatu selvää, tehtiin perustuslain vastainen liike ja kysyttiin poliittista mielipidettä. Kyllä minä viivan vasemmalle puolelle vedän, minä vastasin. Sen jälkeen mentiin syömään kuorrutettua kuhaa Rantasipiin. Sitten kiitettiin käynnistä ja sanottiin puolin ja toisin hyvästit 90-luvulla Topi myös myi arpoja toreilla ja tapahtumissa. Hän oli myös kaksi vuotta Helsingin Jyryn kaukalopallojoukkueen toiminnanjohtaja ja ajanottaja kilpailuissa. Pitkään hän oli työllistettynä Helsingin yliopiston maatalouskirjastosta. Se oli mieluinen työ, kun hän sai puuhailla kirjojen parissa. – Olin pari vuotta ravintolan pokena. En asiakkaiden mielestä ollut miKUKA? Topi Berg › 25.5. tänä vuonna tuli mittarissa täyteen 80 vuotta. › OLEN ollut naimisissa 58 vuotta Lainan kanssa. › KAKSI lasta, kuusi lapsenlasta ja kaksi lapsenlapsenlasta. Elämässä kaikkein hienointa. › KIRJOITIN ylioppilaaksi yhdessä lapsenlapseni Inkan kansa 73-vuotiaana v. 2013. Inka on sosionomi, mutta minä olen edelleen ylioppilas ihan kuin Pekka Vennamo ja Paavo Arhinmäki, tietääkseni. › PERHEEMME tärkeimpiä vuotuisia tapahtumia ovat käynti kansalaissodan muistomerkillä, kansalaissodan alkamisen vuosipäivänä, vappumarssi ja Hiroshima-ilta 6.8. oopperan amfiteatterissa. ELÄMÄ 42 Eläkeläinen 3/2020
• Olen ollut vaikka minä herrankekkulana, mutta eipä ole rotaatioaikaa voittanutta.” Rotaatiopainaja Toivo ”Topi” Berg Yhteistyön painossa. Kuva on 1970­luvun alkupuolelta. TO IV O B ER G IN A R K IS TO . kään kaappi, vaan kuulemma ihan ystävällinen portsari. Demokraattisista Naisista Eläkeläisnuorisoliittolaisiin Topin poliittinen tiekään ei ole ollut ihan mutkaton, vaikka ei siinä monta kaistaa ole ollut. – Isäni ja äitini olivat työväenhenkisiä. Kaipa hekin olivat saaneet työväen aatteen perintönä omilta vanhemmiltaan. Isäni isä oli perustamassa kansakouluja Rautalammille ja mummoni eli äidinäitini oli ollut perustamassa Tammisaaren työväentaloa. Elvi Sinervo oli äitini lapsuudenystävä. Välirauhan aikana isäni Toivo Berg – olen siis isäni kaima – oli Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden seuran jäsenhankkija. Elvin mies Mauri Ryömä kävi puhumassa Iisvedellä joskus sodan jälkeen ja yöpyi meillä. Niin että työväenhenki on tarttunut minuun jo pienenä. Pikkupoikana Topi kulki äitinsä mukana Iisveden Demokraattisten Naisten kokouksissa. Hyrynsalmella hän liittyi demokraattisiin nuoriin. Helsingissä jäsenyys siirtyi Vallilan Demokraattisiin Nuoriin. Monipolviseen poliittiseen toimintaan on kuulunut puolueosaston puheenjohtajuutta, skdl:n piiritoimikunnan jäsenyyttä, Malmin järjestötaloyhdistyksen puheenjohtajuutta sekä vaalitoimikunnan -ja lautakunnan puheenjohtajuutta. Mukava on muistella myös käräjäoikeuden lautamiesjäsenyyttä. – Typy Tapiovaara johdatti minut elnuun eli Eläkeläisnuorisoliittolaisiin. Lähes kymmenen vuotta olin elnun puheenjohtaja. Nyt olen rivijäsen. Mielenkiintoista elnussa on se, että toimintaa vetää Kopla eikä mikään hallitus tai johtokunta. Nykyään olen rivijäsen Malminseudun työväenyhdistyksessä, Malmin Eläkeläisissä ja Helsingin Graafillisessa Konemestariklubissa joka on kirjapainojen paino-osastojen työnjohtajina toimineiden yhdistys. Yhdistys täyttää tänä vuonna 130 vuotta. Toimin myös seniorifaktoreissa. Mökkirenkinä Kumpulassa Eläkeläiset ry:n kotisivuilla Mummola-blogissa Topi on kertonut elämästä Helsingin Kumpulan siirtolapuutarhassa. Siellä Bergeillä on ollut mökki jo 23 vuoden ajan. – Mökki on vaimon nimissä, joten minä olen siis renki. Mitään himopuutarhureita emme ole, mutta onhan se mukavaa, kun syö omasta maasta kaivettuja pottuja. Mökille on neljä kilometriä – aika lyhyt mökkimatka siis. Topi sanoo, että tällaisena eristysaikana on helppoa istuskella mökin pihassa kaukana muista ja saada raitista ilmaa. Ei tarvitse töllöttää telkkaria, kun seurailee lintujen, siilien ja oravien elämää. – Mukavia mökkituttavuuksia siellä on. Olemme sopineet Tagen kanssa, että kun koronakausi hellittää, vietämme perinteisen tapahtumapäivän. Perinne alkoi viime kesänä. Koko päivän jatkuneesta tapahtumasta huolimatta selvisimme hienosti päänsäryllä ja parilla mustelmalla. Haastattelu on tehty sähköpostitse koronasuosituksia noudattaen. Turvaväli on ollut noin 180 kilometriä. › Lue myös: Topi Berg tekee nettivisaa Entisten viisasten kerhossa sivulta 3. Eläkeläinen 3/2020 43
• ELÄMÄ P uutarhaliiton jäsenjärjestöt ovat valinneet tämän vuoden teemakseen ”Ekotekoja puutarhassa”. Hyvin hoidettu, monimuotoinen puutarha edistää sekä luonnon monimuotoisuutta että hidastaa kasvihuoneilmiön etenemistä. Puutarhan avulla voidaan myös sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haittoihin. – Rehevä ja kerroksellinen piha on kotipuutarhurin paras ekoteko. Pihaan kannattaa valita peruskasveiksi monivuotisia puita ja pensaita, joiden kasvukausi on mahdollisimman pitkä. Ne yhteyttävät, kasvavat ja sitovat ilmakehän hiilidioksidia varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti, Puutarhaliitto toteaa tiedotteessaan. Rehevä piha toimii monella tavalla puskurina luonnon ääri-ilmiöiden vaikutuksia pehmentäen. Kaikki kasvillisuus hidastaa rankkasateiden haittavaikutuksia ja erityisesti ravinnepitoisten hulevesien valumisia. Juuret imevät vettä ja kasvien hengitys haihduttaa lisäksi vettä suoEKOTEKOIHIN omassa puutarhassa Rehevä ja kerroksellinen piha on kotipuutarhurin paras ekoteko, toteaa Puutarhaliitto raan ilmakehään, jolloin se ei valu vesistöihin. – Mieliimme on iskostettu, että kivetyksien, asfaltin tai hiekkakäytävän ”rikkaruohot” kielivät laiskasta puutarhurista. Virheetön harmaus puolestaan ahkeruudesta. Ajatuksen kulkua on hyvä muuttaa sallivammaksi, toteaa Puutarhaliiton toimitusjohtaja Timo Taulavuori. Iloiset rikkakasvit hiekkakäytävällä kertovat lopulta ympäristöystävällisestä puutarhurista, joka haluaa pitää huolta maaperästä. – Jos pihapiiriä katsoo ylhäältä päin, olisi vihreän osuuden oltava vähintään 70 prosenttia tontin kokonaisalasta, jotta yhteyttävää pinta-alaa on riittävästi, arvioi Taulavuori. Pihassa olisi hyvä olla hoidetun osuuden lisäksi luonnonmukainen rö typuutarha kivineen, kantoineen ja luonnonkasveineen. Lahoavat rungot ja oksistot toimivat monien sienten, mikrobien ja hyönteisten kasvualustana ja lisäävät samalla muiden eläinten kuten lintujen viihtyvyyttä pihassa. Kasvillisuusalueilla maa perä kuhisee tervettä pieneliötoimintaa. Myös apilat ja kukkivat piharatamot ovat aitoja pihan viherryttäjiä. Niidenkin vuodenkiertoa on lupa seurata samalla tavalla kuin istutettujen koristekasvien. Puutarhaliiton suosituksissa on myös jättää osa nurmialueesta leikkaamatta, mikä edistää luonnon monimuotoisuutta ja erityisesti pölyttäjähyönteisten hyvinvointia. Elinvoimaisuutta lisätään myös levittämällä pensaiden, puiden ja muiden istutusten alle orgaanista katetta. Katetta voi ostaa, mutta sitä saadaan myös oman puutarhan jätteistä hakettamalla, kompostoimalla ja muuten kierrättämällä esimerkiksi lehtija nurmijätettä. Kasvillisuuden kerroksellisuus muuttuu vuoden eri aikoina. Esimerkiksi keväällä lehtipuuvaltaisen metsän pohjakerroksen valloittavat kevätkukkijat esimerkiksi Idänsinililjat, muut sipulikukat, valkovuokot, esikot ja kiurunkannukset. Monet näistä geofyyteistä lakastuvat kukinnan jälkeen ja antavat tilaa muille kasveille. Syyskukkivat perennat kuten leimukukat, punalatvat ja syrikät ovat puolestaan monille hyönteisille tärkeitä ravinnonlähteitä, jotta niiden talvehtiminen ja lisääntyminen sujuisivat hyvin. Keväällä ne tai niiden jälkeläiset puolestaan heräävät pajujen ja kevään sipulikukkien aikaan nauttimaan seuraavaa mesiateriaansa. Tippuneet lehdet ja karsitut oksat hyödynnetään joko haketettuna katteena tai ne kompostoidaan maanparannusaineiksi. Kompostin sekaan sopivat hyvin myös kotitalousjätteet kiertotalouden ajatusten mukaan päätyen oman pihan ravinteiksi ja humukseksi. Kevätpuutarhuri kääntää ja samalla käynnistää kompostin toiminnan aina toukokuussa esimerkiksi lisäten siihen kosteutta ja maatunutta kasviainesta. Lähde: Puutarhaliitto Kannois­ ta ja muis­ ta luonnon­ materiaaleista voi rakentaa oi­ van luonnon­ mukaisen hotel­ lin hyönteisille. Pohjolan keväisen kasvukauden alkaminen havaitaan maailman­ laajuisesti hiilidioksidi­ pitoisuuden laskuna.” Kevään ensikukkijat, esimerkiksi esikot, hyödyntävät valoa, jota tulee maaperään ennen lehtipuiden kasvuun lähtöä. Ne toimivat hyönteisten ruoanlähteinä. P U U TA R H A LI IT TO TI M O TA U LA V U O R I 44 Eläkeläinen 3/2020
• Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Jan Koskimies Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteen­ muutokset Anna Autio puh. 020 743 3610 anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy vuonna 2020 6 kertaa. Tilaushinta kotimaahan 30 euroa/vuosikerta Muut Pohjoismaat 40 e/vsk, muut maat 50 e/vsk Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto johannapelto.fi 040 9030 141 johanna@johannapelto.fi Syntymäpäivät ja pois­ nukkuneet, syys­ ja kevät­ kokousilmoitukset Onni Kari onni.kari@elakelaiset.fi puh. 044 751 1034 Ulkoasu Tuomas Nikulin ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (painettu) ISSN 2242-3338 (verkkolehti) I-Print, Seinäjoki 2020 Puheenjohtaja Martti Korhonen Varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen Toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi elakelaiset.fi Toimisto palvelee ark. klo 9–15. Jäsenpalvelu jasenet@elakelaiset.fi Soittoaika kello 9–12, puh. 020 743 3610: jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita. Kaikki maksut (mukaan lukien jäsenmaksut) IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@ elakelaiset.fi Toiminnanjohtaja Jan Koskimies puh. 040 747 0776 Jäsenvastaava Anna Autio puh. 044 751 1030 jäsenrekisteri, yhdistys rekisteri Toimisto Tarja Hovi puh. 044 751 1032 materiaalitilaukset Henkilöstö­ ja talousvastaava Heli Grönroos puh. 050 529 0399 Aluetyön suunnittelija Anna Eskola puh. 044 751 1031 Järjestösuunnittelija Anu Mäki puh. 040 839 7699 Koulutussuunnittelija Tiina Rajala puh. 040 582 4319 Koulutusassistentti (siviilipalvelusmies) Onni Kari kurssi-ilmoittautumiset Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö puh. 040 501 3599 Monikulttuurisen toiminnan ohjaaja Evgeniya Mazurova puh. 044 7631 482 Tiedottaja Tuomas Talvila puh. 050 570 9716 Lomakeskus Kuntoranta Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 SYNTYMÄPÄIVIÄ POISNUKKUNEITA 95 vuotta 17.7. Tatjana Sillanpää, Kokkola 14.8. Mirjam Salminen, Loimaa 93 vuotta 13.8. Anelma Virtanen, Pihlava 92 vuotta 18.6. Lasse Hakala, Vantaa 91 vuotta 23.4. Osmo Kirveennummi, Kaarina 90 vuotta 9.5. Taimi Turunen, Kajaani 18.5. Erkki Virtanen, Lohja 16.6. Lennart Vaattovaara, Pello 21.6. Heino Saukkoriipi, Pello 4.7. Veikko Ruotsalainen, Kajaani 5.7. Anna-Liisa Raudaskoski, Sievi 13.7. Anja Erlin, Kaarina 17.7. Matti Virtanen, Kaarina 85 vuotta 28.6. Martta Niskanen, Reisjärvi 29.6. Lyydi Juntunen, Suomussalmi 18.7. Sointu Vanhatalo, Pello 1.8. Arvi Jaukkuri, Pello 3.8. Maija-Liisa Kuusiluoto, Pihlava 20.8. Antti Moilanen, Suomussalmi 4.9. Irja Nuutinen, Riihimäki 80 vuotta 23.4. Aarne Helli, Vammala 9.5. Anita Tikkala, Halikko 4.7. Anita Puurula, Reisjärvi 7.7. Hilkka Keränen, Hyrynsalmi 8.6. Aino Mikkonen, Suomussalmi 10.6. Sisko Juntunen, Suomussalmi 19.6. Pauli Kettunen, Kajaani 20.6. Reino Viirtala, Hyrylä 23.6. Toivo Rönkkö, Hyrylä 24.6. Tauno Heikkinen, Suomussalmi 29.6. Pekka Moukolainen, Lohja 27.7. Raimo Kuosmanen, Lohja 16.8. Ritva Ihamäki, Loimaa 17.8. Taisto Tolonen, Suomussalmi 24.8. Esa Santikko, Pihlava 75 vuotta 21.3. Seija Hakanen, Vammala 18.5. Raili Järvelä, Orimattila 6.6. Maija Kaski, Vantaa 12.6. Marjatta Sibakov, Hyrylä 12.6. Esko Räisänen, Suomussalmi 14.6. Hellevi Pikkusilta, Pello 2.7. Raimo Juntunen, Suomussalmi 8.7. Lauri Tiainen, Loimaa 19.7. Markku Bäckström, Pyhtää 24.7. Pirkko Härkönen, Kajaani 30.7. Hely Kuosmanen, Lohja 3.8. Kalevi Turunen, Pihlava 10.8. Olli Tiisanoja, Loimaa 15.8. Tuula Tervonen-Alanko, Espoo 22.8. Eero Pöllänen, Suomussalmi 4.9. Sinikka Väkiparta, Hyrynsalmi 70 vuotta 23.4. Marja-Riitta Kuusto, Kaarina 3.5. Marjatta Hirvonen, Hyvinkää 6.5. Terttu Lehto, Kaarina 23.6. Marja Koskenmäki, Loimaa 2.7. Tauno Väkiparta, Pihlava 3.7. Kaija Salmi, Loimaa 14.7. Markku Mäkeläinen, Suomussalmi 15.7. Olli Ruokolainen, Hyrynsalmi 17.7. Raija Moilanen, Suomussalmi 29.7. Jukka Peltonen, Loimaa 28.8. Kirsti Suontakanen, Reisjärvi 1.9. Markku Davidsson, Pihlava 6.9. Irmeli Vuori, Pihlava 65 vuotta 22.3. Leena Nurmi, Vammala 10.7. Kaija Keränen, Suomussalmi 18.7. Juhani Sillanpää, Kokkola 21.7. Katariina Koivuviita, Pihlava 21.7. Kristiina Mäkelä, Pihlava Himangan Eläkeläiset ry Mikko Junkala Hyvinkään Eläkeläiset ry Lauri Muistola Ivalon Eläkeläiset ry Sisko Koponen Järvenpään Eläkeläiset ry Aimo Antero Sälpölä Kiimingin Eläkeläiset ry Pirkko Liisa Syväys Kuusamon Eläkeläiset ry Pekka Kultanen Laukaan Eläkeläiset ry Aino Vahlman Oulun Työväen Eläkeläiset ry Eeva Kalliokoski Sievin Eläkeläiset ry Taisto Nikolai Ahonen Suomussalmen Eläkeläiset ry Pentti Lauronen Esteri Moilanen › SYNTYMÄPÄIVIÄja poisnukkuneita-tiedot pyydetään toimittamaan Eläkeläiset ry:n toimistolle Onni Karille osoitteeseen onni.kari@elakelaiset.fi. Numeroon 4 tulevat tiedot 17. elokuuta mennessä. Eläkeläinen 3/2020 45
• A nni-koti perustettiin Vanhainkodin Kannatusyhdistyksen toimesta 80 vuotta sitten. Naisyhdistykset olivat jo pidemmän aikaa kiinnittäneet huomiota vanhusten kehnoihin asunto-oloihin ja taloudelliseen ahdinkoon. Helsingin kaupungin vuonna 1912 perustama Käpylän kunnalliskoti oli perin ahdas. Se muistutti vanhoja kunnalliskoteja suurine saleineen. Iäkkäiden asuntoasiaa ryhtyivät ajamaan Martta Salmela-Järvinen ja Anni Huotari. Huotari oli sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja, joka ehdotti eduskunnassa mm. vanhusvakuutuksia. Vanhusten asialla oli myös puoluetoveri Salmela-Järvinen. Vanhainkotitoimikunta perustettiin 1937 ja ryhtyi viemään asiaa eteenpäin. Toimikunnan jäsenet keräsivät samalla varoja työlleen. Helsingin ympäristössä myytiin pientä punaista kukkaa. VANHAINKODIN Kannatusyhdistyk sen perustava kokous pidettiin Helsingin työväentalon salissa 11.4.1938. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Anni Huotari. Tarkoituksena oli ”hankkia vähävaraisille vanhuksille aineellista, henkistä ja lääkinnällistä apua ja hankkia heille asuntoja ylläpitämällä vanhojen koteja”. Talvisodan syttyessä yhdistyksessä oli vain 39 jäsentä, mutta Raha-automaattiyhdistykseltä saatiin tukea pienen kodin avaamiseksi vanhuksille. Sodan aikana kaikista suunnitelmista oli kuitenkin luovuttava. Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 ja huhtikuussa avattiin Unioninkatu 45:ssä sijaitsevasta talosta neljä huonetta, palvelijanhuoneen ja keittiön käsittävä huoneisto. Koti sai 1942 niVanhusten kehnot asunto­olot ja taloudellinen ahdinko synnyttivät 80 vuotta sitten liikkeen ja keräyksen, jonka seurauksena Helsinkiin avattiin pieni ”vanhojen koti”. P EK K A K Y Y TI N EN /M U S EO V IR A S TO HISTORIA tiin arpajaisvoittona ja myytiin, jotta saatiin ruokatarvikkeita. IDA AALLE-TELJO omistautui poliitikon ja yksityisyrittäjän uran jälkeen vanhusten asialle toimien myös Vanhusja lähimmäispalveluliiton puheenjohtajana. Hän perusti kotikaupunkiinsa Kotkan Vanhainkodin kannatusyhdistyksen. Koskenrinne Langinkoskella avattiin kesäkuussa 1955. Vähitellen yhdistyksiä perustettiin ympäri maata. Anni-kodissa vuosi 1943 oli ollut raskas, kun kodin asukas Anni Hellsten kuoli pommitusten aikana sattuneessa tapaturmassa. Myös Anni Huotari menehtyi tapaturmaisesti huhtikuussa 1943. Anni-koti vaurioitui pommituksissa. Vuodet 1940– 1952, jolloin Anni-koti oli naisvanhusten kotina, olivat puutteen täytRautu­Seuran järjestämiä leikkejä vanhuksille Käpyrinne­kerhossa Helsingissä 1970­luvun alussa. Vanhainkoti Käpyrinne Helsingissä valmistui 1952. Kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Ida Aalle­Teljo vietti viimeiset vuotensa Käpyrinteessä. mekseen Anni-koti yhdistyksen puheenjohtajan, Anni Huotarin, mukaan. Kodin ensimmäiset asukkaat olivat Alina Virtanen, Matilda Hyrkäs, Salme Hakkarainen, Maria Vahrman ja Cecilia Gummerus. Heitä hoiti kodin emäntä ja samassa portaassa asuva tohtorin rouva Erich. Asukkaat olivat varattomia vanhuksia, joten vuokra oli pidettävä alhaisena. Vapaapaikkoja annettiin sellaisille, joilla ei ollut eläkettä eikä säästöjä. Raha-anomukset olivat jatkuvasti vetämässä ja tukea saatiinkin mm. Helsingin kaupungilta, Raha-automaattiyhdistykseltä sekä Sosiaaliministeriöltä. Myös yksityisiä lahjoituksia tuli. Sodan jälkeen avustuksia lähetettiin myös Amerikasta. Asialla oli amerikansuomalainen järjestö Quincy Finnish National Committee. Kirjeet kulkivat puolin ja toisin. Kannatusyhdistys kertasi kirjeissään kiitosten jälkeen, mistä oli puutetta. Vielä marraskuussa 1950 vallinnut pula sai Anni Huotarin jälkeen puheenjohtajaksi valitun Ida Aalle-Teljon kirjoittamaan, että lisää liinaja vuodevaatteita tarvitaan. Lakanakankaitakaan ei ollut. Idan huolen ymmärsi, sillä uusi koti Käpylään oli valmistumassa ja kaikesta tavarasta oli pula. Saatua kahviakaan ei juotu, vaan sitä käytettämiä vuosia. Lehtiä kuitenkin tilattiin ja radiota kuunneltiin sekä syntymäpäiviä vietettiin. Anni-koti oli osoittautunut pieneksi ja epäkäytännölliseksi. Tulijoita oli enemmän kuin voitiin ottaa. Haaveet uudesta valoisammasta kodista alkoivat toteutua, kun yhdistys sai halpakorkoisen asuntolainan 1949. Rakennustyöt alkoivat seuraavana vuonna. Tontti saatiin Käpylästä Koskelantien varrelta. Pula-aika kun oli, rakennustarvikkeista oli jatkuva pula. KÄPYRINNE OLI valmis ottamaan vastaan 1.2.1952 ensimmäiset asukkaat, jotka olivat Anni-kodin asukkaita. Sata vahvistettua hoitopaikkaa täyttyivät heti. Maaliskuun 26. päivänä 1952 vietettiin kodin vihkiäisjuhlaa ja paikalla oli presidentin puoliso Alli Paasikivi. Koti vaikutti verrattuna moniin muihin ajan vanhainkoteihin ja kunnalliskoteihin upealta. Aluksi huoneet olivat yhden ja kahden hengen huoneita, mutta vuonna 1976 luovuttiin kahden hengen huoneista, ja sen jälkeen oli vain pieniä ja isoja huoneita. Käpyrinne toimi vanhainkotina vuoteen 1992, jolloin vanhainkoti muuttui palvelutaloksi. Taloon rakennettiin ajanmukaiset, esteettömän tilat sekä asukkaat saivat henkilökohtaiset huoneet saniteettitiloineen. Tällöin Käpyrinteen kodit nimettiin yhdistyksen perustajanaisten mukaan Annankodiksi, Martankodiksi ja Helmikodiksi. Tuolloin myös yhdistys sai uudet säännöt ja nykyisen nimensä Käpyrinne ry. Lähde: Puoli vuosisataa vanhojen huoltoa. Vanhojen Huolto ry 1938–1988. Aira Heinänen, Lea Nummenpää, Helena Vatanen. kapyrinne.fi/yhdistystoiminta/historia Anni-kodista Käpyrinteeseen Amerikan apuna saatua kahviakaan ei juotu, vaan sitä käytettiin arpajaisvoittona ja myytiin, jotta saatiin ruokatarvikkeita.” TY Ö VÄ EN A R K IS TO 46 Eläkeläinen 3/2020
• KRYPTO RISTIKON 2/2020 RATKAISU KRYPTON 3/2020 ratkaisut on lähetettävä 31. heinäkuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO. RISTIKON 2/2020 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Helinä Huotari, Helsinki ja Veijo Karppinen, Kivesjärvi . Onnittelut! 3/2020 Ratkaisijan nimi Osoite Postitoimipaikka SEURAAVASSA NUMEROSSA Miten sujui kesä, miltä näyttää syksyn toimintatilanne? Eläkeläinen 4/2020 ilmestyy 10.9. ELÄKELÄINEN-LEHTI 2020 4 Aineisto lehdelle 17.8. ilmestyy 10.9. 5 Aineisto lehdelle 21.9. ilmestyy 15.10. 6 Aineisto lehdelle 16.11. ilmestyy 10.12. Eläkeläinen 3/2020 47
• Mitä tehtäis seuraavaksi? ”Ostaisitteko nyt 100 hehtaaria luonnontilaista metsää suojeltavaksi?” Tradekan tuella järjestettiin 40 eläkeläistapahtumaa Me Tradekassa uskomme, että omistaminen tekee ihmisille hyvää. Inhimillinen omistajuus vie maailmaa eteenpäin ja palauttaa hyvää yhteiskuntaamme. Jotta jäsenemme voisivat kanssamme parantaa maailmaa ja omistaa omaa tulevaisuuttaan, olemme ottaneet käyttöön Jäsenaloitteet. Tee omasi ja vaikuta. tradeka.fi/jasenaloite