• NUMERO 7 – JOULUKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry ”Elämän merkityksellisyys on onnea suurempaa” Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. Salonen toivoo, että ihmiset löytäisivät humauksessa ohi menevän onnellisuuden sijaan merkityksellisyyttä elämäänsä. Eläkeläinen-lehden perinteiset joulutervehdykset sivuilla 19–29. ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Sivu 18 Kuva: Vesa Laitinen
• 2 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES Olin käymässä Japanissa, maan pääkaupungissa Tokiossa. 27 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin tutustui yhden viikon aikana pintaraapaisulla, mutta monia mielenkiintoisia havaintoja siinäkin ajassa ehti tehdä. Tokion valtava koko ja samanaikainen pienuuden tunne on ällistyttävä yhdistelmä. Taivaanraapijoiden vieressä voi olla pikkuruinen, satoja vuosia vanha teehuone, kauppa tai vastaava. Oli elämys käydä kahvilla pilvenpiirtäjän 54. kerroksessa – eikä se suinkaan ollut talon ylin kerros. Asukaslukuunsa verrattuna Tokio on myös hämmentävän hiljainen kaupunki. Suuria alueita on jätetty puistoiksi, joissa sijaitsevat temppelialueet, museot jne. Historia on lähellä jokapäiväistä elämää. Myös puhtaus on mukava yllätys. Autot ovat uusia, sähköja hybridiautoja on paljon, pakokaasut eivät juurikaan haise ja maistu eikä äänimaailma jyrise. Japanissa meikäläisen kokoinen ihminen ymmärsi, miltä norsusta on mahtanut tuntua posliinikaupassa. Peilistä näki itsensä noin rinnan korkeudelle, lavuaarit olivat niin alhaalla että oikeasti oli jo hiukan hankala peseytyä, ovet matalia ja suihkuhuone miniatyyrikokoa. Wc:t olivat huippuunsa asti koneellistettuja ja nappeja oli ainakin kymmenen rivissä. Varovainen sai olla, kun jokainen painallus aiheutti uuden toimenpiteen – pikkupesun tai ison, kuivatuksen, hajustamisen jne. Rehellisyys on myös Tokiolle tunnusomaista. Siellä ei tarvitse koko ajan olla varuillaan eikä huolissaan siitä, kuka varastaa tai huijaa. Maan kulttuuri pitää tämän sisällään , ja se on satunnaiselle matkailijalle todella iso asia. Mieleen jäi vahvana myös ajatus yhteisvastuusta. Se näkyi monella tavalla: yleisenä kohteliaisuutena, ystävällisyytenä, suhteessa vanhuksiin. Mutta ehkä selvimmin vastuun huomasi työllistämisenä. Minulla ja ehkä monella muullakin on kuva äärimmäisen tehokkaasta teollisesta Japanista. Sekin kuva on varmaan oikea. Mutta yhteiskunta kokonaisuutena työllistää ja pitää kaikki ihmiset mukana. Ravintoloissa, kaupoissa ja hotelleissa on työntekijöitä todella paljon, erikoistuneita kivijalkakauppoja on runsaasti. Silmiinpistävintä oli liikenteenohjaukseen käytetty väkimäärä. Yhden kaivannon ohi ohjaamiseen käytettiin 6–8 ihmisen työpanos. Sujuvamman liikkumisen ohjaajia on paljon myös mm. metrossa, tavarataloissa ja asemilla. Tuli tunne, että kaikki se työ ei ehkä ollut täysin välttämätöntä, ja että pienemmälläkin väellä olisi pärjännyt. Mutta uskoisin työllistämisen taustalla olevan sen, ettei ketään pudoteta yhteiskunnasta ja rakenteista ulos. Ihmisen annetaan kokea olevansa osa kokonaisuutta jossa jokaisella on paikkansa ja merkityksensä. Meillä Suomessa on liian usein toisin: Tehokkuuden (todellisuudessa ahneuden) nimissä ihmisiä syrjäytetään ja annetaan syrjäytyä. Tämä on viimeinen kolumni vuodelle 2018. Käytän tilaisuutta kiittääkseni teitä kaikkia kuluneesta vaiherikkaasta vuodesta ja innokkaasta toiminnasta. Toivotan myös teille kaikille ja läheisillenne hyvää joulua ja uutta vuotta. Yhteisvastuun henkeä Tokiossa E läkeikään liittyy usein myös asunnon vaihto. Ikäihmisten muuttoliike on yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti merkittävä ilmiö, joka on ehkä jäänyt hiukan työn perässä tapahtuvan muuttoliikkeen varjoon. Eläkeläinen ei ole enää työpaikan vuoksi sidottu jäämään aloilleen, vaan asuinpaikan valinnassa painottuvat muut tekijät. Joillekin tärkeää on lasten, sukulaisten tai ystävien asuinpaikka, toisille lämpimämpi ilmasto. Moni muuttaa pienemmältä paikkakunnalta suurempaan, kaupungin palveluihin ja vilinään, toisille tärkeää on maaseudun rauha. Usein muuton saa aikaan oman tai puolison terveydentilan ja toimintakyvyn heikkeneminen. Tällöin kyseeseen voi tulla muutto palveluasuntoon tai johonkin välimuotoiseen asumisen ja palveluiden yhdistelmään. Palvelutarpeet vaihtelevat iän, toimintakyvyn, ja omien halujen mukaan. Ikääntyneiden asuminen on kasvava palveluiden markkina. Tutkimusten mukaan ihmiset arvostavat asumisessa yhteisöllisyyttä. Talkoot, naapuriapu ja yhteiset juhlat ja tapahtumat eivät kuitenkaan onnistu, jos ihminen ei tunne naapureitaan. Kuinka yhteisöllistä asumista voisi sitten edistää, kun osallistumistahtoa on, mutta aika harva on valmis itse toimintaa järjestämään? Vastausta tähän kysymykseen hakenut yritys esitteli Ouluun rakennettavan asuinalueen mallia Eläkeläiset ry:n valtuuston jäsenille Vantaan Puistokulmassa järjestetyssä seminaarissa. Mallissa yhdistetään eri sukupolvia edustavia asukkaita ja tuetaan yhteisöllisyyttä palkatun henkilökunnan ja monipuolisten yhteisten tilojen avulla. Asukkaiden käytössä on myös erilaisia yhteiskäyttöpalveluita, kuten yhteinen auto, sekä monipuolista tiedonvälitystä. Yksityisillä asumispalveluilla on tietenkin hintansa. Niihin pääsy edellyttää usein omistusasunnon myymistä ja uuden asunto-osakkeen ostamista, sekä kuukausittaista maksullista palvelupakettia. Tähän ei läheskään kaikilla ole mahdollisuuksia. Toivottavasti Suomeen syntyy uusia yhteisöllisen asumisen muotoja. Olennaista tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalta on kuitenkin kysyä, kuinka saadaan julkiset palvelumme siihen kuntoon, että tulotasosta riippumatta ihmisillä olisi mahdollisuus elämäntilanteensa ja toimintakykynsä edellyttämään asumiseen ja palveluihin? Eläkeläiset ry ajaa yhteiskuntaa, jossa palvelut määräytyvät kunkin tarpeen mukaan, ei lompakon paksuuden mukaan. Asuminen on tärkeänä osana Eläkeläiset ry:n uudessa ikääntymispoliittisessa tavoiteohjelmassa, joka on tarkoitus hyväksyä valtuuston kokouksessa ensi vuoden kesäkuussa. Ikäihmisille asumisessa tärkeää on paitsi esteettömyys ja erilaiset palvelut, myös sosiaalisten suhteiden merkitys yksinäisyyden torjujana ja turvallisuuden tuojana. L ämmin ja turvallinen koti on asia, jota moni arvostaa erityisesti näin talven tullessa ja joulun ja vuodenvaihteen lähestyessä. Kiitän kaikkia Eläkeläinen-lehden lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja vuodenvaihdetta. Ensi vuoden alusta lehti ilmestyykin ulkoasultaan uudistettuna, ja sisällöltään entistäkin ajankohtaisempana! Oma koti kullan kallis
• Nro 7 joulukuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Kansan Sivistystyön Liitto KSL kutsui järjestömme Sivistyssilta-hankkeeseen. Siihen kuului muun muassa vuoden 1918 tapahtumien muistaminen rauhantyön ja vuorovaikutuksen merkeissä ”paiskaa-tassua” -tunnuksella. Eläkeläiset ry osallistuu käsityöaktivismiin valmistamalla ”Ristipistoja – sivistyneesti” -kursseillaan muun muassa tauluja ristipistotekniikalla. Muutkin ompelutekniikat sopivat hyvin. Teemana on kulttuuri ja sivistys rauhantyön välineenä sekä kestävä kehitys. Järjestömme 60-vuotisjuhlavuosi on helppo kytkeä tähän mukaan. Eräs otsikoista on ”sukupolvet yhdessä, ihminen edellä”. Ainakin osa tauluista on tarkoitus saada näytteille juhlavuoden päätöstilaisuuteen Helsingin Kulttuuritalolle. Tutustu ”Ristipistoja – sivistyneesti” -kursseihin ja Eläkeläiset ry:n juhlavuoden 2019 muuhun koulutustarjontaan sivuilla 34– 35. Käsityöaktivismia ristipistoin ja paljon muita kursseja KSL-opintokeskuksen kulttuurituottaja Kai Artes oli viime keväänä mukana Lapin eläkeläisten Ristipistoja – sivistyneesti -kurssilla Kolarissa.
• 4 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Kun yhdyskuntasuunnittelua tehdään kaikille mahdollisena eli esteettömänä, palvelee ympäristö koko väestöä. – Yhdyskuntasuunnittelussa ja rakentamisessa tulisi huomioida esteellisyys ja saavutettavuus, jolloin samalla huolehditaan siitä, että ikääntyväkin väestö pystyy liikkumaan arkiympäristössään asiointiliikkumiset turvallisesti kävellen tai rollaattorin avulla. Toimintakykyisyyden ylläpitäminen on olennainen osa hyvää elämää ja lisää kotona asumisen mahdollisuuksia. Näin pohtii opetusja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Sari Virta sitä, kuinka Suomessa tulisi varautua väestön ikääntymiseen. Hän muistuttaa, että huonommankin toimintakyvyn omaava tarvitsee virikkeitä, sosiaalisuutta ja arkiasiointireiteillekin tulisi miettiä mahdollisuuksia tavata muita ihmisiä, eri ikäisiä eli erilaisia luontevia kohtaamispaikkoja. –Lisäksi pienilläkin asioilla saadaan reiteistä ja ympäristöstä viihtyisiä. Silmäniloakin siis tarvitaan. Liikkumista on hyvä tauottaa, jos reiteillä on riittävästi penkkejä. Kaikenikäiset ja -kuntoiset myös mukaan suunnitteluun Arkiympäristön suunnitteluun tulee kaupungeissa ottaa kaikenikäisiä ja kaiken kuntoisia. Kokemusasiantuntijuutta tarvitaan. –Emme osaa vielä ehkä riittävästi edes arvioida sitä, millaiseksi ympäristöjä tulisi muuttaa, jotta se parhaiten palvelee kaikenikäisiä. Esteettömyys, helppokulkuisuus ja turvallisuus palvelevat kuitenkin kaikenikäisiä ja kaiken kuntoisia. Virta huomauttaa, että rakennettua todellisuutta tulee luoda myös ikäihmisiä ajatellen. –Paljon kaupungeissa jo tehdäänkin ulkokuntoilupuistoja, jotka palvelevat kaikenikäisiä tai sitten niitä on tehty erikseen ikäihmisille esimerkiksi palvelutalojen pihoihin. Virta haastaa rohkeammin vielä miettimään, miten puistoissa, toreilla tai torien laidoilla, jokivarsilla tai muilla paikoilla, joissa ihmisiä liikkuu, olisi mahdollisuuksia erilaiseen kohtaamiseen tai tekemiseen. – Ärsykkeitä positiivisessa mielessä tarvitsemme kaikille aisteillemme. TUOMAS TALVILA ”Esteettömyys, helppokulkuisuus ja turvallisuus palvelevat kaikenikäisiä ja -kuntoisia” Sari Virta on ylitarkastaja opetusja kulttuuriministeriön nuorisoja liikuntapolitiikan osastolla, liikunnan vastuualueeella. Hän alusti Eläkeläiset ry:n valtuuston ja hallituksen yhteisessä seminaarissa aiheesta Liikunta ja yhdenvertaisuus. Kuva: Tuomas Talvila Seminaari pureutui ikääntymispoliittiseen ohjelmaan, asumiseen ja liikuntaan Eläkeläiset ry:n valtuuston ja hallituksen yhteisen seminaari pidettiin marraskuun puolivälissä Puistokulmassa Vantaalla. Teemoina olivat asuminen, liikunta ja Eläkeläiset ry:n uuden ikääntymispoliittisen ohjelman valmistelu. Viimeksi mainitusta alusti valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Sari Virran (katso juttu ylhäällä) aiheena oli Liikunta ja yhdenvertaisuus. Toimitusjohtaja Jari-Pekka Kelhä esitteli asumisen Kotikatu365-konseptia, jonka ensimmäinen kohde on Oulun Lipporannassa. Asumisen teemoihin palataan Eläkeläinen-lehden ensi vuoden ensimmäisessä numerossa, joka ilmestyy 7. helmikuuta 2019. Kuvassa: Ikääntymispolitiikan teemoja pohdittiin seminaarissa työryhmissä.
• Nro 7 joulukuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä N uorena yliopiston opettajana tehtävänäni oli luennoida mm. tutkimusmenetelmistä. Ensimmäinen opetus oli kertoa, että alkeellisin tapa hankkia tietoa on ns. auktoriteettimenetelmä. Menetelmä perustuu siihen, että joko korkeassa asemassa oleva tai jollakin alalla ansioitunut kansalainen olisi luotettavan tiedon lähde kaikissa asioissa, joista hän mielipiteensä esittää. Tiedon hankinnan menetelmänä keino on alkeellinen eikä sen avulla saadun tiedon totuusarvosta ole mitään takeita. Maaherra-aikani yksi vakioasiakkaista oli itsevarmana esiintyvä, hyvin pukeutunut herrasmies, joka aina käydessään jätti tyylikkään käyntikortin. Siinä oli hänen nimensä kirjoitettuna huolellisesti valituin kirjasimin. Nimen alla oli titteli: kaikkien alojen asiantuntija. Sellaisena hän myös esiintyi. Itsetunnossa löytyi. ••• Meilläkin julkisuuteen poimitaan mielellään varsinkin talousviisaita antamaan lausuntoja milloin mistäkin asiasta. Milloin Nordean pääekonomisti leimaa omastaan poikkeavat käsitykset talouspolitiikassa ”vastuuttomiksi”. Milloin taas omalla erikoisalallaan kunnostautunut, Ruotsin keskuspankin palkitsema taloustieteilijä lausuu viisauksia yliopistojen määrärahojen leikkauksista – hyvä! – milloin taas maalaten kauhukuvia eläkepolitiikasta, jota hän tuntee huonosti. Näin voi päätellä ainakin siitä, että vast’ikään kansainvälinen eläkeasioiden asiantuntijajoukko arvioi Suomen eläkejärjestelmän kolmanneksi parhaaksi maailmassa. Eräs nobelistimme edeltäjistä, vuonna 1974 palkittu Friedrich A. von Hayek toteaa, että ”ei ole mitään syytä, miksi henkilö, jonka aikaansaannokset taloustieteessä ovat huomattavat, olisi yleistietävä kaikissa yhteiskunnan ongelmissa”. Palkinnon tuomaa auktoriteettia hänen mielestään ”taloustieteessä ei kenelläkään tulisi olla”. Paradoksaalista on, että von Hayekista itsestään on tehty auktoriteetti, johon uusliberalismin talouspolitiikka nojaa. Politiikkavalinnat ovat aina viime kädessä arvovalintoja, jotka politiikan tekijöiden on tehtävä. Taloustiede antaa parhaimmillaan reunaehtoja, jotka politiikan tekijöiden on syytä ottaa huomioon. Kun ilmiöt ovat toistuvia ja niitä on runsaasti, voidaan tehdä ennusteita tulevasta kehityksestä. Mutta rajansa kaikella: presidentti Koivisto totesi ennusteista aikanaan, että kun ne tehdään prosentin kymmenesosien tarkkuudella, niin todellisessa elämässä heittävät kokonaisluvut, joskus jopa etumerkitkin. Ja poikkeuksellisten tapahtumien ennustaminen on vielä vaikeampaa, kuten vaikkapa vuoden 2008 finanssikriisi osoitti. Niiden ennustamisessa ei hänen mielestään ”yhteiskuntatieteilijöillä ole mitään etua ennustajaeukkojen edellä”. Joku pilapiirtäjä totesikin, että Koivisto mollasi ennustajaeukkoja rinnastamalla heidät yhteiskuntatieteilijöihin. ••• Erikoisalan asiantuntija saattaa toki osua myös oikeaan lausuessaan mielipiteitä oman alansa ulkopuolelta. Siinä hän on samassa asemassa kuin kuka tahansa kansalainen: joskus osuu oikeaan, joskus tulee huti. Asiantuntija voi tietenkin myös perehtyä oman alansa ulkopuolelle meneviin asioihin, kuten vaikkapa fyysikko Syksy Räsänen kirjoittaessaan Lähi-idän ongelmista. Niin voi tehdä myös asiasta kiinnostunut kansalainen, vaikka ei taustalla olisikaan akateemisia huippusaavutuksia. Oman alansa ulkopuolella esiintyessään akateeminen viikunanlehti tai muu auktoriteettiasema ei anna asiaan perehtyneeseen kansalaiseen nähden erityisetua. Julkisuudessa auktoriteettiaseman ylikorostaminen tuo pikemminkin mieleen turvautumisen tiedonhankinnan menetelmistä alkeellisimpaan. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Kaikkien alojen asiantuntijat Keväthanget kutsuvat Tunturikeimiöllä on tarjolla viihtyisää majoitusta, maittavaa kotiruokaa sekä yli 250 km liukkaita latuja maan kauneimman latuverkoston äärellä Muoniossa. Tervetuloa nauttimaan Tunturikeimiön rauhasta ja rennosta tunnelmasta! Puh. 0500 209 630 www.tunturikeimio.fi Olemme myös Facebookissa! TK_elakel2016_84x100.indd 1 2.8.2016 9:55:32 Tiedot Eläkelänen-lehden ”Syntymäpäiviä”ja ”Poisnukkuneita” palstoille Eläkeläinen-lehden ”Syntymäpäiviä”-palstalla julkaistaan maksutta paikallisyhdistysten lehdelle toimittamia merkkipäivätietoja. Julkaisemisen edellytyksenä on, että yhdistys tai muu tietojen lähettäjä on kysynyt merkkipäivän viettäjältä luvan tiedon julkaisemiseen lehdessä. ”Poisnukkuneita”-palstalla tiedot julkaistaan omaisten/ läheisten luvalla. Tällä käytännöllä Eläkeläiset ry haluaa vaalia jäsentensä tietosuojaa. Palstoille tarkoitetut tiedot pyydämme lähettämään lehdelle hyvissä ajoin sähköpostilla osoitteeseen: anu.maki@elakelaiset.fi Numero Ilmestyy (to) 1 helmikuu 7.2. 14.1. 2 maaliskuu 7.3. 11.2. 3 huhtikuu 4.4. 11.3. 4 syyskuu 12.9. 19.8. 5 lokakuu 17.10. 23.9. 6 joulukuu 19.12. 25.11. Aineisto lehdelle viimeistään Aineisto lehdelle viimeistään Eläkeläinen-lehden ilmestymisaikataulu 2019 Lehtiuudistus on työn alla! Tämä jäsenlehtemme Eläkeläinen alkaa ilmestyä ulkoasultaan ja sisällöltään uudistuneena järjestön 60-vuotisjuhlavuonna 2019. Ensimmäinen ”uusi Eläkeläinen” on siis numero 1/2019. Tahdomme tarjota entistäkin monipuolisemman ja mielenkiintoisemman lukupaketin jokaiselle eläkeläiselle, eläkeikää lähestyvälle ja muillekin eläkeläisten ja ikäihmisten elämän ehdoista kiinnostuneille. Eläkeläiset ry:n jäsenille lehti tulee tuttuun tapaan jäsenmaksuun sisältyvänä jäsenetuna. Mutta Eläkeläistä kehtaa kyllä kaupata myös muille, tutuille ja tuntemattomimmillekin. Yhdistyksen jäsenet voivat esimerkiksi tilata sen joulutai syntymäpäivälahjaksi ystävilleen. Useat yhdistykset ovat tilanneet lehteä palvelutaloihin, vanhainkoteihin, terveyskeskuksiin ja kirjastoihin (vuosikerran hinta on 30 euroa). Parhaat kiitokset tästä ! Eläkeläinen-lehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Lisäksi teemme Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlanumeron (se ilmestyy toukokuun puolivälissä 2019) , eli lehtiä tulee vuoden aikana yhteensä seitsemän. Lehden ilmestymisaikataulu on alla. Uudistunut Eläkeläinen tarjoaa paikallisyhdistysten ja aluejärjestöjen käyttöön samat palvelut kuin nytkin: maksuttomat ”Syntymäpäiviäja ”Poisnukkuneita”-palstat (katso ohjeet tämän sivun oikeasta yläkulmasta) sekä osaston yhdistysten ja aluejärjestöjen kevätja syyskokousilmoituksille. Kokousilmoituksen hinta on vanhaan tapaan 50 euroa. Kevätkokousilmoitukset 2019 julkaistaan lehden numeroissa 1 ja 2. Ottakaa kokousilmoitusten suunnittelussa ystävällisesti huomioon allaolevat päivämäärät, jolloin kokoustiedot viimeistään on ilmoitettava lehdelle (osoitteeseen anu.maki@elakelaiset.fi) Uudistuva Eläkeläinen-lehti valmina palvelemaan
• 6 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Yhdistysverstaita, Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksille tarjottavia ideointikoulutuksia, on kuluneen vuoden aikana järjestetty miltei 40 tilaisuutta. Lukuisissa tilaisuuksissa on mietitty uusia ideoita kerhotoiminnan kehittämiseksi – ja kaivettu naftaliinista myös vanhoja suosikkeja. Ideoista monet on varsin vähällä vaivalla toteutettavissa: esimerkiksi runonlausuntaesitykset, matkakertomukset, kaskut, tietoiskut kulloinkin ajankohtaisista kansalaisaloitteista, korttipelit, murrekisat ja tietovisat on mahdollista toteuttaa ilman mittavia ennakkovalmisteluja. Verstaissa osallistujat ovat myös päässeet kertomaan, miksi eläkeläistoiminta on juuri heille henkilökohtaisesti tärkeää. Sanamuodot vaihtelevat, mutta suurimmalle osalle tärkein syy on ystävät, niin uudet kuin vanhatkin sellaiset. Toiminnan uudistamista Tekstit ja kuvat: ANNA ESKOLA Kerhotoiminnan uudet kuviot Rovaniemen Eläkeläiset pohtivat kerhotoiminnan kehittämistä ja ideoita uusiksi harrasteryhmiksi. Utajärven Eläkeläiset suunnittelivat erilaisia tapahtumia tulevan vuoden toimintasuunnitelmaan. Vaajakosken Eläkeläiset (kuva vasemmalla) laativat uutta ”lukujärjestystä”, jonka avulla olisi helppo pitää kiinni kerho-ohjelman vaihtelevuudesta. Tervolan Eläkeläiset hahmottelivat kerhon osaksi niin erilaisia visailuja kuin esimerkiksi tupen peluutakin. Rajakylän-Länsimäen Eläkeläiset suunnittelivat, miten voisivat erottautua kilpailevista lähialueen yhdistyksistä muun muassa tarjoamalla tietoiskuja kiinnostavia luentoja. Imatran Eläkeläiset keräsivät kokoon ideoita siitä, millaisia uusia yhteistyökuvioita voisi toteuttaa naapuriyhdistyksen kanssa. Kolarin Eläkeläiset hahmottelivat sitä, miten kerho-ohjelmasta kannattaa kertoa eteenpäin, jotta ideoiden avulla voitaisiin saada myös uusia jäseniä paikalle. koskevat pohdinnat kietoutuvatkin monin paikoin sen ympärille, että toiminta olisi sopivan kotoisaa ja mukavaa vanhoille konkareille, mutta samalla kiinnostavaa niille tuleville ystäville, tuoreille eläkeläisille. Yhdistysverstastiedustelut: aluetyön suunnittelija Anna Eskola (anna.eskola@elakelaiset.fi, p. 044 751 1031).
• Nro 7 joulukuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna. Juhla huipentuu 4.12. 2019 Helsingin Kulttuuritalossa järjestettävään juhlaan. Mutta jo sitä ennen aluejärjestöjen muodostamat yhteistyöringit ja paikallisyhdistykset järjestävät alueellisia juhlatilaisuuksia ja tapahtumia. Juhlavuoden ohjelmat ja tapahtumat avataan oman jäsenistön lisäksi kaikille kiinnostuneille: toiminta saakoon kertoa puolestaan hienosta järjestöstämme, sen kestävistä arvoista ja upeista aktiiveistamme. Osana juhlavuotta järjestö tekee kiertävän valokuvanäyttelyn, jolle toivomme näkyvyyttä esimerkiksi kirjastojen ja muiden julkisten laitosten näyttelytiloissa. Näyttelyssä tulee olemaan 8–10 seinälle ripustettavaa A3-kokoista tauluparia Näyttely esittelee yhdistystemme jäsenten kautta järjestömme historiaa ja toimintaa. Teemme näyttelystä ennakkokysynnän mukaan useampia kopioita, joten sitä voidaan samanaikaisesti kierrättää useammilla paikkakunnilla eri puolilla maata. Haluaisitteko näyttelyn omalle paikkakunnallenne? Kannustamme paikallisyhdistyksiä ja aluejärjestöjä: varatkaa näyttelylle tila ja aika oman paikkakuntanne kirjastosta tai muusta julkisesta näyttelytilasta. Varauksen tehtyänne ilmoittakaa Eläkeläiset ry:n toimistolle, milloin tarvitsette näyttelyn paikkakunnallenne: anu.maki@elakelaiset.fi, puh. 040 839 7699 Näyttely on valmis ja asetettavissa näytteille 1. maaliskuuta 2019 lähtien ja sen jälkeen kierrätettävissä juhlavuoden 2019 loppuun saakka. Myös muun muassa tätä on luvassa: –Eläkeläiset ry valmistelee juhlavuotta varten yhteislauluvihkon ja käsikirjoituksen yhteislaulutilaisuuden vetämistä varten. – Olemme mukana laulamassa myös Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella. Musiikkitapahtuma järjestetään 25.–28.7.2019, Eläkeläiset ry:n osuuden tarkempi ajankohta selviää tuonnempana. –Juhlavuosi päättyy 4.12.2019 Kulttuuritalolla Helsingissä järjestettävään koko päivän kestävään juhlatapahtumaan. –Aluejärjestöissä järjestettävät seminaarit/keskustelutilaisuudet: Löytyykö paikkakunnaltanne sopiva tila näyttelyllemme? Synttärit tulossa 2019 – valmistaudu juhlaan! Eläkeläiset ry 60 vuotta -tunnus tulee kulkemaan mukana juhlavuoden valmisteluissa ja läpi vuoden 2019. Tunnusta voivat yhdistykset ja kaikki muutkin vapaasti käyttää juhlavuoteen liittyvissä yhteyksissä. Ladattava versio löytyy kotisivultamme www.elakelaiset.fi kohdasta ”Aineistopankki.” Tämän numeron mennessä painoon tiedossa olivat jo seuraavat alueilla järjestettävät tapahtumat ja juhlat: • 16.5.2019 Heinolan Hopearanta – Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestö juhlii 60 vuotiasta järjestöä. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. • 22.5.2019/Helsinki: Kontulan Eläkeläiset (HUOM. Tapahtuman uusi päivämäärä 22.5.) – kaikille avoin ohjelmallinen tapahtuma Kontulan ostoskeskuksessa: laulaa Eino Grön • 6.6.2019/Nokia: Pirkanmaa+Satakunta+Varsinais-Suomi – juhla Nokian Kerholassa • 8.-9.6.2019/Varkaus: Kaakkois-Suomi+Pohjois-Karjala+Savo – kaikille avoin tilaisuus Varkauden torilla, iltajuhla Kuntorannassa, jossa mahdollisuus myös yöpyä • 6.-7.8.2019 / Oulu: Jokilaaksot+Kainuu+Lappi – 6.8. kaikille avoin tilaisuus kävelykatu Rotuaarilla, lappilaisten ohjelmaa Toppilan Möljällä, Oulun Eläkeläiset ry: n juhlatanssit Vaaskelassa – 7.8. pääjuhla Toppilan Möljällä • 9.9. 2019/Vaasa: Keski-Suomi+Pohjanmaa – juhla Vaasan kaupungintalolla • 3.10.2019/Kerava: Helsinki+Uusimaa – juhla klo 11.00 alkaen Kerava-salissa Elämänlanka sukupolvien ketjussa -sanoitusja sävellyskilpailun kilpailutyöt veivät aikamatkalle suomalaiseen musiikkiin, totesi Sauli Malinen, toinen kilpailutuomareista. Musiikkivalikoima oli todella monipuolinen: siinä olivat edustettuina kansanlaulut, työväenlaulut; oli iskelmämusaa, bluesia ja jazzia, oli humppaa ja valssia, oli vanhaa ja uutta. Skaala oli niin laaja, ettei töitä voinut asettaa paremmuusjärjestykseen. Sauli ja toinen kilpailutuomari, sanoituksia arvioinut Niina Hakalahti, löysivät muutaman yhteisen suosikin. Kolme kilpailutyötä valikoitui palkintosijoille ja niiden lisäksi tuomaristo myönsi kaksi kunniamainintaa. Palkintosijoille valitut kilpailutyöt ja niiden tekijät töitä ei siis asetettu paremmuusjärjestykseen, siksi ne ovat tässä aakkosjärjestyksessä: Mummonpäivät: Auli Räsänen (sanat) ja Kari Huttunen (sävel), Varkaus Mummot surffailee: Sauli Alipirjelä (sanat ja sävel), Lieto Sahojen jänishousut: Tapani Rissanen (sanat ja sävel), Varkaus Kunniamaininnat: Elämän kulku: Marika Sarja (sanat ja esittäminen), Jari Eeva (sanat), Raikke Westerberg (sävel ja sovitus), yksi tekijöistä Valkealasta, muiden paikkakunta ei tiedossa Kippurakärkiset lapikkaat: Kari Huttunen ja Auli Räsänen (sanat ja sävel), Varkaus Tuomariston luonnehdintoja Mummonpäivät -kappaleessa oli lämmintä huumoria ja itseironiaa. Tekstin loppuosaa voi pitää erityisen onnistuneena. Kappaleen sovitus oli monipuolinen ja laulu hyvä. Mummot surffailee -kappale oli hauska ja ajankohtainen. Sitä voi luonnehtia raikkaaksi ja viisaaksi; semmoiseksi, joka näkee ihmisyyden ytimeen. Hyvä melodia mukaan luettuna kappale täyttää menevän hitin tunnusmerkit. Erilaista, kantaaottavaa työväenlaulua kilpailussa edusti Sahojen jänishousut . Tämä kappale on pilkkalaulujen perinteessä kiinni, siitä tuli tuomariston mieleen vertaus ”vanhan ajan Paleface”. Kahdesta kunniamaininnan saaneesta kilpailutyöstä Elämän kulku sai kiitosta musiikillisista ansioistaan. Sävellys oli soinnullisesti kehittynyt. Hienon laulutulkinnan myötä mieleen tulee jokin vaikkapa Laila Kinnusen esittämistä. Toinen kunniamainituista kappaleista Kippurakärkiset lapikkaat erottui sanoituksensa perusteella. Siinä on balladimaisuutta; se kertoo ison tarinan yksilöllisen tapauksen kautta. Kilpailusta tuli suosittu Elämänlanka sukupolvien ketjussa -kilpailusta tuli suosittu. Siihen lähetettiin 74 kilpailutyötä 35 osallistujalta. Töistä 59 oli sävellyksiä. Joidenkin kilpailutöiden laatijoina oli useampikin henkilö – ja vastaavasti jotkut osallistujat lähettivät useita kilpailutöitä. Kilpailu liittyy väljästi Eläkeläiset ry:n vuonna 2019 vietettävään 60-vuotisjuhlaan. Eläkeläiset ry kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita. TIINA RAJALA tuomariston sihteeri Kuuntele näyte kilpailun sadosta! Mummot surffailee (Sauli Alipirjelä) on Eläkeläiset ry:n YouTube-kanavalla. Video löytyy netistä linkillä www.bit.ly/Elakelaiset tai YouTubesta (youtube.com) hakusanoilla ”Mummot surffailee” Elämänlanka sukupolvien ketjussa -sanoitusja sävellyskilpailun tulos Tuomaristo on tehnyt ratkaisunsa Eläkeläiset ry kokoaa juhlavuotta varten listan kiinnostavista asiantuntijoista ja muista henkiöistä, jotka ovat valmiita käytettäväksi luennoitsijoina tai keskusteluun osallistujina/vetäjinä seminaarissa tai keskustelutilaisuudessa. Tällä Eläkeläinen-lehden palstalla, Eläkeläinen-lehden uudessa sähköisessä uutiskirjeessä sekä järjestön kotisivuilla tulemme kertomaan juhlavuoden valmistelujen etenemisestä.
• 8 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeikäiset ovat jopa yllättävän hyväkuntoisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Tällaisia tuloksia ovat saaneet Tampereen yliopiston tutkijat, jotka ovat selvitelleet tamperelaisten ikäihmisten ajatuksia elämästään ja kunnostaan. –Nyt ovat eläkkeellä ensimmäiset rock-sukupolven ihmiset. Nykyisten 60–69-vuotiaiden nuoruus osui 1960-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun, joten he ovat jo ehtineet käydä rock-festivaaleilla ja kuuntelevat yhä rokahtavaa musiikkia eivätkä enää vanhaa tanssimusiikkia, kuten takavuosien eläkeläiset. –Käyköhän tässä niin, että minä aikanaan kuusikymppisenä kuuntelen sitten teknoa, naurahtaa tamperelaisia kuusikymppisiä tutkinut Johanna Surakka. Töihin paluuta voisi harkita Tamperelaisista 60–69-vuotiaista miehistä ja naisista 58 % on eläkkeellä ja 22 % työelämässä. Loput ovat joko työttöminä tai sekä eläkkeellä että töissä. Suurin osa heistä on eläkkeellä mielellään. Silti vajaa kolmannes heistä olisi valmis harkitsemaan töihin palaamista, mikäli siihen tarjoutuisi tilaisuus. Kun toisinaan sanotaan, että ihminen on niin vanha kuin miksi hän itsensä tuntee, niin tamperelaiset kuusikymppiset ovat sitten ikäänsä nuorempia – mieleltään. Yli puolet tuntevat itsensä nuoremmaksi kuin mitä heidän virallinen ikänsä näyttää. Eikä tässä vielä kaikki: monet ajattelivat myös muiden pitävän heitä todellista ikäänsä nuorempina. –Kyllä kuusikymppisten elämä on muuttunut. Kun ennen vanhaan heille annettiin lahjaksi keppi tai keinutuoli, niin nyt annetaan lahjakortti syvämerensukelluskurssille, tiivistää tutkija Kirsi Lumme-Sandt. Tamperelaisista 60–69-vuotiaista noin 60 % pitää toimintakykyään erittäin hyvänä tai melko hyvänä. Vastaavasti huonona tai melko huonona toimintakykyään pitää vain joka kymmenes. Ja jos kysytään tyytyväisyyttä elämään yleensä, niin peräti 78 % ilmoittaa olevansa tyytyväisiä. Kuusikymppisten harrastuskirjo on monipuolinen. Lehtiä lukee 83 %, kevyttä kuntoilua kuten kävelyä, hiihtoa tai pyöräilyä harrastaa niin ikään 83 %. Ystäviään tapailee 77 %, kirjoja lukee kaksi kolmesta. Kuusikymppisistä puolet kuoputtaa puutarhaansa ja saman verran kalastaa, marjastaa, metsästää tai sienestää. –Eikä kuusikymppisten kuntoilu rajoitu vai keveään kunnon ylläpitoon vaan monet harrastavat jopa kilpaurheilua, tamperelaistutkijat kertovat. Tutkijoiden havainnot entistä paremmin voivista eläkeläisistä saavat tukea myös tilastoista. Kun vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten 60-vuotiaiden eliniänodote oli laskennallisesti 20 vuotta, on se nyt kohonnut 24:ään vuoteen. Tamperelaiset tervaskannot Tampereella on tutkittu myös yli 90-vuotiaiden toimintakykyä ja ajatuksia omasta tilanteestaan. Ja tutkittavaa riittää, koska yhdeksänkymppisiä asuu kaupungissa entistä enemmän: vuonna 1996 heitä oli vain noin 700, mutta nykyään jo 2 500. – Ennusteiden mukaan vuonna 2065 näitä tervaskantoja on peräti 5 000, kertoo gerontologian professori Marja Jylhä. Joka neljäs yli yhdeksänkymppinen tamperelainen pitää terveyttään melko tai erittäin hyvänä. Näin arvioivat monet Kuusikymppiset pärjäävät hyvin, samoin monet yhdeksänkymppiset Tamperelaiset eläkeläiset tutkittiin: Tamperelaiset kuusikymppiset ovat hyväkuntoisia ja pitävät itseään ikäänsä nuorempina, kertoo tutkimus. ”Nyt ovat eläkkeellä ensimmäiset rocksukupolven ihmiset.”
• Nro 7 joulukuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN sellaisetkin, joilla on sairauksia tai ongelmia toimintakyvyssä. –Erikoista on se, että ikäryhmässä 90+ miehet ovat paremmassa kunnossa kuin naiset. Miehet elävät keskimäärin lyhyemmän elämän, mutta vanhimmassa ikäluokassa he ovat parempikuntoisia kuin naiset. Kun yli 90-vuotilailta kysyttiin heidän tyytyväisyyttään elämään, vastasi 25 % olevansa hyvin tyytyväisiä ja 59 % jokseenkin tyytyväisiä. Ei kovinkaan tyytyväisiä oli 13 % ja ei lainkaan tyytyväisten osuus oli vaatimattomat 3 %. Yli 90-vuotiaita tervaskantoja on vuosien varrella tullut lisää, mutta heidän toimintakykynsä ei ole 2000-luvun alkuun verrattuna parantunut. Professori Marja Jylhän mukaan Suomeen tulee yhä enemmän aktiivisesti osallistuvia, toimintakykyisiä tervaskantoja, mutta myös hoivaa ja palveluja tarvitsevien määrä kasvaa. Yhdeksänkymppisten mielestä vanhusten asema on nykyisin parempi kuin mitä se oli heidän omassa nuoruudessaan. Tosin aivan viime vuosina näin arvioivien määrä on kääntynyt laskuun, missä näkynevät nykyiset vanhuspalveluiden ongelmat. Tamperelaisista tervaskannoista 70 % pitää nykyistä kotiaan parhaana asuinpaikkana. Joka viides tarvitsisi enemmän apua voidakseen asua kotona ja joka kymmenes sanoo tarvitsevansa ympärivuorokautista hoivaa. Miksi sitten jotkut elävät yli yhdeksänkymppisiksi kun taas toiset kuolevat paljon aikaisemmin? –Tutkimusten mukaan noin neljännes eliniän eroista selittyy geeneillä. Loput kolme neljännestä tulee ympäristötekijöistä kuten elinoloista ja elintavoista sekä puhtaasta sattumasta, kertoo professori Marja Jylhä. – Kuusikymppiset ovat keskimäärin hyväkuntoisia ja elämässä kaikin tavoin kiinni. Yhdeksänkymppisissäkin on paljon niitä, joilla menee hyvin, vetää Jylhä yhteen tutkimusten pääsanoman. Teksti ja kuvat: ESA TUOMINEN J uha Sipilän hallituksen suurin hanke on soteja maakuntauudistus. Se alkoi mennä pieleen jo alkumetreistä alkaen. Syynä oli Kokoomuksen ja keskustan kuuluisa lehmänkauppa, jossa keskusta sai maakunnat ja kokoomus ”valinnanvapauteen” verhotun laajan julkisten palveluiden yksityistämisen. Samalla hylättiin edellisen eduskunnan yhdessä sopima periaate parlamentaarisesta valmistelusta, johon osallistuvat niin hallituskuin oppositiopuolueet. Se on kuitenkin ainoa järkevä tapa tehdä näin mittava, yli vaalikausien ja vuosikymmenten päähän vaikuttava uudistus. Ongelma syntyi siitä, että molemmat hallituspuolueet saivat diilissä ikään kuin liian paljon: keskusta liian laajan maakuntahallinnon ja kokoomus liian laajan yksityistämisen. Asiantuntijoiden kritiikki on ollut murskaavaa, mutta molemmat puolueet ovat kahlinneet itsensä omaan ”päävoittoonsa”. Sote-sotaa on käyty siitä lähtien. Valmistelu ei ole mennyt normaalisti asiantuntijoiden näkemyksiin luottaen, vaan poliitikot ovat sekaantuneet syvälle yksityiskohtaiseen valmisteluun. Tuloksena on ollut huonoa lainsäädäntöä, jossa lain alkuperäiset tavoitteet palveluiden integraatiosta, saatavuudesta ja kustannusten hillinnästä on yksi kerrallaan kuopattu. Pahimmillaan esitykset ovat olleet perustuslainvastaisia. Sote-uudistuksen kuolinkellot alkoivat soida kun perustuslakivaliokunta rajasi erikoissairaanhoidon laajan valinnanvapauden ulkopuolelle. Ratkaisevia ovat olleet myös oikeuskanslerin lausunto maakuntavaalien ajankohdasta sekä Korkeimman hallinto-oikeuden vaatimus EU-notifikaatiosta, eli selvyydestä siitä ettei uudistus ole ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Matkan varrella ennen kaikkea Kokoomus on joutunut tinkimään tavoitteistaan. Tai oikeastaan Kokoomuksen tavoitteet laajasta yksityistämisestä jouduttiin hylkäämään toteuttamiskelvottomina ja pahimmillaan perustuslainvastaisina. Viime aikoina sotea onkin jaksanut puolustella lähinnä pääministeripuolue Keskusta, kun taas Kokoomus on pikkuhiljaa vaiennut. Kolmannen hallituspuolue Sinisten mielipide ei taida kovin monia enää edes kiinnostaa. Kokoomukselle tarjoutui kuitenkin pelastusrengas yllättävältä taholta: tiedustelulakipaketissa voi aueta eduskunnan ”sote-veteraaneille” kunniallinen perääntymistie. Tiedustelulait haluttiin välttämättä ja kansalliseen turvallisuuteen vedoten kiirehtiä vielä tämän eduskunnan käsittelyyn, vaikka vaaleihin on aikaa enää muutama kuukausi. Lieneekö kiirehtimisen syy sittenkin sote ja sen ”sopiva” lykkääntymien tiedustelulakien tieltä? Halutessaan puolueille jää nyt aikaa pohtia mitä rakennetaan vaalien jälkeen ennakoidun vaalivoittaja SDP:n kanssa sote-sodan raunioille. On selvää, että työ jatkuu, ja sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisvastuu tulee siirtymään nykyisiltä kunnilta suurempien alueiden vastuulle. Tärkeä opetus puolueille on ainakin se, että suuret uudistukset kannattaa toteuttaa vaalikauden alussa, eikä lopussa. Parlamentaarinen, hallitus-oppositiorajat ylittävä valmistelu on järkevintä, jos uudistuksen halutaan kantavan pitkälle tulevaisuuteen. Sote-sodan suurin opetus on kuitenkin, että lainsäädännön ja eduskunnan päätöksenteon uskottavuuden palauttamiseksi on välttämättä palattava normaaliin demokraattiseen menettelyyn, jossa päätöksentekijöiden, virkamiesten ja asiantuntijoiden työnjako on selvä: poliitikot eivät sotkeudu valmistelun yksityiskohtiin, vaan virkamiehet valmistelevat ja asiantuntijoiden näkemykset otetaan vakavasti. Näin poliitikot pääsevät päättämään hyvistä esityksistä. JAN KOSKIMIES Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Gerontologian professori Marja Jylhä kertoo, että miehet kuolevat yleensä nuorempina, mutta yli yhdeksänkymppiset miehet ovat jostain syystä paremmassa kunnossa kuin naispuoliset ikätoverinsa. Tampereen yliopiston tutkijat Johanna Surakka (vas.) ja Kirsi Lumme-Sandt ovat perehtyneet tamperelaisten 60–69-vuotiaiden käsityksiin omasta tilanteestaan. Sote-sodan rauniot Näkökulma Vantaan kaupunki selvittää laajalla kyselytutkimuksella yksin kotona asuvien ikäihmisten kokemuksia yksinäisyydestä. Kyselyn ja haastatteluiden perusteella kehitetään vanhusten päivätoimintaa, jonka tarkoitus on saada yksinäiset vanhukset ulos kodeistaan harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Yksinäiset vanhukset Vantaalla -hanke käynnistyi elokuun alussa Ensimmäisessä vaiheessa kerätään tietoa yksinäisyyden kokemuksista sekä sitä lievittävistä keinoista kyselyllä, jossa kohderyhmänä ovat vantaalaiset yli 75-vuotiaat, jotka asuvat yksin kotona. Kyselylomake lähetetään satunnaisotannalla yhteensä 1030 henkilölle. Toisessa vaiheessa tarkemmin haastateltaviksi valitaan 10 vapaaehtoista ensimmäisen vaiheen kyselyyn vastannutta. Hankkeen aikana tullaan haastattelemaan myös työntekijöitä, jotka kohtaavat työssään yksinäisyyttä kokevia ikääntyneitä . Aloitteen tutkimuksesta tehnyt kaupunginvaltuutettu Antero Eerola (vas.) sanoo oman ajatuksensa olleen kritiikki nykyistä vanhustenhoidon ideologiaa kohtaan. – Idea on, että ikäihmisten pitää asua mahdollisimman pitkään kotona maksoi mitä maksoi – ja mieluummin tietysti mahdollisimman vähän. Kodista ei saa kuitenkaan tulla häkkiä, erityisesti vaikeasti liikkuville. Yksinäisyys ei edistä pitkää ikää, Eerola toteaa. Vantaa selvittää kyselytutkimuksella yksin kotona asuvien vanhusten kokemuksia – Tämän päivän ikäihmiset osallistuvat monella eri tavalla yhteiskunnan ja talouden toimintaan. Siksi ikäihmisten ja heidän tarpeittensa huomioon ottaminen on kaikkien yhteinen etu. Kunnollinen, yksilön huomioon ottava, riittävä kotipalvelu, sekä mahdollisuu saada ajoissa palveluasunto, olisi tärkeää, totdetaan Porvoon Eläkeläsiet ry:n syyskokouksen kannanotossa. – Samoin terveydenhoidosta huolehtiminen niin, etteivät palveluja hoitomaksujen taso tule esteeksi hoitoon hakeutumiselle. Tähän liittyy lääkkeiden omavastuuosan pienentäminen. Myös hammashoidon ottaminen terveydenhoidon maksukaton piiriin olisi suotavaa. Pienimpiin eläkkeisiin tarvittaisiin Porvoon Eläkeläisten mielestä reilu tasokorostus ja eläkkeiden indeksitarkastusten leikkaukset olisi lopetettava. Porvoon Eläkeläiset: Ikääntyminen otettava huomioon kaupungin kehittämisessä
• 10 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Y hteiskunnan kommunikointivälineistön ja -tapojen muutos koskettaa kaikkia väestöryhmiä. Vanhojen ihmisten asioiden hoitamisessa digitalisoituminen näkyy ja tuntuu. Enää ei ole varmaa, miten ottaa yhteyttä julkisiin ja yksityisiin organisaatioihin. Miten lähettää veroilmoitus tai hakea palveluita? Tietokonekaan ei tähän enää riitä lähitulevaisuudessa. Pitää alkaa käyttää mobiililaitteita eli älypuhelinta tai tablettia, näin suunnitellaan virallisessa digipolitiikassa. Yksityiset ja julkiset organisaatiot olettavat kaikkien väestöryhmien sopeutuvan kiltisti digimaailman muutoksiin. Muutoksen kattaessa yhä laajemmin koko kommunikointia vastaan tulee ongelmia, jotka haittaavat yhteiskunnan toimintoja. Ryhmät, joilla on vaikeuksia sopeutua muutoksiin, aiheuttavat hankaluuksia tekniselle edistykselle. Vanhat ihmiset ja myös ne alaorganisaatiot, joiden tehtävänä on viedä asiakastasolla muutosta käytännössä eteenpäin, reagoivat kolmella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on vastustus: Ei uutta tekniikkaa meille. Haluamme, että kaikki vanhat toimintatavat säilyvät. Toinen tapa on yrittää vaikuttaa muutoksen sisältöön ja tunkeutua niihin organisaatioihin sisään, joissa muutosta valmistellaan ja toteutetaan uusin ideoin. Esimerkiksi yritetään heti teknisen muutoksen alussa saada vanhoja ihmisiä helpottavia kommunikaatiokeinoja sisällytetyksi muutoksen alkuvaiheisiin. Kolmas tapa on mukautua muutokseen ja yrittää sinnitellä sen mukana, vaikka se olisi vaikeata. Tällöin yritetään kurssittaa niitä, joiden on vaikea omaksua uusia kommunikaatiotapoja. Heille laaditaan oppaita ja myös neuvotaan kädestä pitäen ja rohkaistaan selviytymään itse. Joskus tämä tuottaa tulosta, joskus ei. Kenen ehdoilla digitalisaatio tapahtuu ja millaiseksi digipolitiikka muodostuu? Miten otetaan huomioon ne, joilla ei enää ole suoraa yhteyttä poliittisen vallan ytimeen, kuten yli 74-vuotiailla, joista tilastokeskuksen mukaan vain 44 % on edes käyttänyt tietokonetta. Tytti Suojanen on väitöskirjassaan 2018 tutkinut kodinkoneiden käyttöohjeita, jotka kuvastavat tekniikan suhdetta käyttäjäänsä yleisemminkin. Suojanen toteaa: ”Ohjeiden tehtävänä on ollut vakuuttaa käyttäjää uuden koneen hankinnan järkevyydestä, auttaa uuden teknologian hyväksymisessä ja kesyttämisessä sekä suostutella käyttäjä uskomaan, ettei koneen käytön opettelu ole vaikeaa. Tuloksista muodostuu käsitys, että mitä uudempi käyttöohje on kyseessä, sitä persoonattomampi ohje on ja sitä enemmän ohje on myös irrallaan käyttäjästä ja hänen käyttötilanteestaan. Siitä tulee niin sanottu katsojan ohjekirja.” Ihmisiä houkutellaan ja suostutellaan muuttamaan vanhoja tapojaan uuteen tekniikkaan. Mitä vanhemmista ja huonommassa kunnossa olevista ihmisistä on kysymys, sitä ongelmallisemmaksi asia käy, jos oletetaan, että ihmisen tulee itse pitää huolta itsestään. Tämähän on tämän päivän tunnuslause: Ei alistaa ihmisiä laitoksiin. Heidän on parempi sinnitellä omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista – useimmat niin tekevätkin. Ympäristön suuret muutokset vaikuttavat ratkaisevasti kykyihin selviytyä. Digitalisaatio voi sujuvoittaa elämää mutta myös hankaloittaa sitä tuntuvasti. Parempaan tulokseen päästään, jos muutosta mietitään heti alusta alkaen heikompien ryhmien ehdoilla. Digipolitiikan valtakunnantason suunnitelmien huoli kohdistetaan siihen, miten eri hallinnonhaarat ja -tasot julkisessa hallinnossa selviytyvät itse muutoksesta. Keskitytään siihen, miten maakunnista tulee digipolitiikan toteuttamisen keskuselimiä suhteessa ylöspäin ja alaspäin. Vain sivussa mainitaan, että pitää ottaa huomioon myös esim. ikääntyneet asiakkaina. Digipolitiikkaa voitaisiin lähteä suunnittelemaan ja edistämään myös toisin. Tällöin byrokratialinjan ohella suunnittelussa olisi mukana koko ajan toinen linja, joka kuvaisi kehitystä alhaalta ylöspäin. Tällöin kysytään, mitkä ovat eri väestöryhmien tarpeet, selviytymiskyvyt ja intressit? Miten pitäisi toimia alhaalta ylöspäin ajatellen, jotta päästäisiin tavoitteisiin eli kaikkien kansalaisten osallistamiseen? Jokaisella pitäisi olla oikeus omien kansalaisoikeuksiensa ja -velvoitteittensa toteuttamiseen mahdollisimman joustavasti, kuten veroilmoitusten täyttämiseen, asiointiin Kelassa tai erilaisten valitusten ja oikaisujen tekemiseen. Digiyhteiskunta ja -politiikka, kenen ehdoilla? Tekoäly toimii jo vakuutusalan asiakaspalvelussa. IF-vakuutusyhtiön johtajan Asko Mustosen mukaan robotiikka ja tekoäly vaikuttavat työvuorosuunnitteluun, – Meillä otettiin ensimmäiset askelet tähän suuntaan jo vuonna 2016. Ajatuksenamme on, että robotit ja tekoäly auttaisivat asiakkaita löytämään oikean tiedon ja palvelun ympäri vuorokauden, Mustonen kertoo. Suomen robotiikkayhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Latokartano ei ole ihan varma, ymmärtääkö langan päässä oleva puhuvansa tekoälyn kanssa. – Riippuu siitä, osaako vakuutusyhtiössä puhuva ohjelmisto taivuttaa suomen kieltä ihan oikein. Saattaa olla, että lauseet ovat pikkuisen yksinkertaisia. Ei asiakas välttämättä huomaa puhuvansa robotin kanssa, Latokartano sanoo. Empaattinen Emma Asko Mustosen mukaan hänen yhtiölleen on ollut alusta asti tärkeää, että asiakas tietää, asioiko hän ihmisen vai robotin kanssa. If-yhtiöllä on tällä hetkellä kolme palvelurobottia: asiantuntijoita palveleva Suvi, yritysasiakkaita palveleva Alvari ja yksityisiä vakuutusasiakkaita palveleva Emma. – Emman osuus palveluista on kasvanut. Asiakkaiden mukaan parasta Emman palveluissa ovat nopeus, helppous ja saatavuus, tyytyväinen Mustonen kertoo. – Olemme tyytyväisiä. Asiakas saa Emmalta palvelunsa jonottamatta ja oikeat ihmiset voivat keskittyä vaativampiin kysymyksiin. Robottiyhdistyksen puheenjohtaja Latokartano ei suosittele varauksetta tekoälyn avulla toimivaa, robottiavusteista vakuutusmyyntiä asiakkaille, joilla on esimerkiksi kuulon kanssa ongelmia. – Kaikki pienet nyanssit on mietittävä tarkasti. Osaako kone ottaa niitä huomioon tai ymmärtääkö se kysyä elävältä virkailijalta apua, jos ei ole varma. Uskooko Robottiyhdistyksen puheenjohtaja, että tekoäly osaa kysyä asiakkaalta, mitä tämä tarkoitti? – Tuskin. Kone saattaa osata sanoa, että en ymmärrä. Silloin asiakkaan pitää selittää uudelleen. Palvelualalla toimivan tekoälyn pitää Latokartanon mielestä toimia samoilla säännöillä kuin ihmisenkin. – Robotti ei saa myydä vakuusyhtiössä vääriä tai liian kalliita vakuutuksia. If-yhtiön Asko Mustonen tietää Emma-robottiin liittyvästä gradututkimuksesta, että ylivertainen tekoälykokemus edellyttäisi Emmalta paitsi teknistä toimivuutta, ongelmanratkaisukykyä myös empaattisuutta. – Meillä If:ssä paras vakuutuspalvelu syntyy tekoälyn ja tunneälyn oikeasta yhdistelmästä. UP/MIKA PELTONEN Palveleva tekoäly tuli vakuutusyhtiöön Täydellistä robottia ei ole vielä keksitty Aika moni ikäihminen hankkii tietokoneen, jonka avulla saa tilattua itselleen palveluita. ”Ei asiakas välttämättä huomaa puhuvansa robotin kanssa.” Suomen robotiikkayhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Latokartano
• Nro 7 joulukuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Palveluiden organisoinnin pitäisi sujua vaivattomasti. Esimerkiksi kotipalveluiden maksuperusteiden määräytymisen pitäisi olla niin selvää, ettei asiakkaan tai hänen edushenkilönsä pitäisi taistella siitä, että saa oikeata tietoa, kuten nyt suurissa kaupungeissa tapahtuu. Digitalisaatiota käytetään jo nyt määrättäessä tällaisia maksuja, mutta kömpelöllä ja asiakkaan oikeuksia sortavalla tavalla, koska hänen on vaikea saada tietoa perusasioista. Digipolitiikka pitäisi järjestää kokonaan uudella tavalla ja ottaa kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä mahdollisuudet politiikan toiseksi perustaksi byrokratian tarpeiden ohella. BRIITTA KOSKIAHO sosiaalipolitiikan professori emerita Tampereen yliopisto Ihan pihalla? -kansalaistutkimus 2018–2019 Apukäsi tulee tarpeeseen Tulevaisuudessa tekoäly tai robotti valjastetaan yhä useammin auttamaan ikäihmisiä. Tavoitteena on, että he pystyvät asumaan kotona mahdollisimman kauan. Mihin ikäihminen tarvitsee robottia, Jyrki Latokartano? – Jos apua ei muuten löydy tai ihmisiä ei asiakaspalvelijoina ole tarpeeksi, robotti on mielestäni hyvä apulainen. Maailmalla kehitetään paljon liikkuvia robotteja, jotka avustavat yksin asuvia. Mitä robotti osaa tehdä ikääntyneen puolesta? – Robotit ovat hyviä apukäsiä ikääntyneille. Ne pystyvät auttamaan mekaanisissa jutuissa, kuten sängystä nousemisessa tai osaavat hakea tavaroita. Onko roboteissa tekoäly? – Robotit osaavat tehdä sen asian, joka niille on opetettu. Kun tulee uusi tilanne, siihen tarvitaan tekoälyä, joka pystyy aiemmin kokemansa avulla oppimaan uutta. – Avustavissa roboteissa on vielä paljon kehiteltävää. Mitä huomisen robotti tekee? – Tekoälyä käyttävällä robotilla saatetaan vähentää ihmistyövoimaa myös laitoksissa. Jos kone pystyy hoitamaan rutiinihommat, ihmisille jää enemmän aikaa läsnäoloon. UP/MIKA PELTONEN Marraskuun alussa kokoonnuttiin Jyväskylän kaupungin juhlasaliin keskustelemaan siitä, mitä kuuluu niille iäkkäille, jotka eivät kuulu valtaväestön joukkoon. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Eläkeläiset ry, Monikko ry:n Paloma-toiminta ja Jyväskylän kaupunki. Tavoitteena oli pohtia palvelutarjontaa moninaistuvalle ikäväestölle, keskustella iäkkäiden vähemmistöjen, erityisesti maahanmuuttajien tarpeista ja palvelupoluista sekä miettiä julkisten palveluiden muuttumista niin, että palvelut olisivat hyödynnettävissä myös silloin, kun oma osaaminen tai elämäntapa ei ole ”normimummon” mukainen. Tilaisuuteen osallistui useita Jyväskylän Eläkeläiset ry:n jäseniä. Yhdistyksen puheenjohtajan Jorma Muhosen mukaan kunnassa ei olla vielä tarpeeksi herätty ottamaan vähemmistöjen näkökulmia huomioon. Puheenvuoroja käytettin tilasiuudessa runsaasti, mutta niissä sivuttiin vain hieman keskustelutilaisuuden aihetta. Osoittautui, että vieraskielisten haasteet eivät ole päällimmäisenä, kun vanhuspalveluita kehitetään. Ilahduttava oli Suomen Romaniyhdistystä edustavan Päivi Majaniemen lämmin ja selkeä puhe Suomen omaan etniseen vähemmistöön kuuluvista iäkkäistä. Monenlaista syrjintää kokeneena eivät romanivanhukset vieläkään näy vanhuspalveluissa. Vieraskielisten iäkkäiden tilannetta Keski-Suomessa avasi Paloma-toiminnan koordinaattori Alina Ahtamo. Paloman uraauurtava työ Keski-Suomen kunnissa on tehnyt Suomeen muuttaneita iäkkäitä näkyväksi. Heitä on alueella jo yli tuhat. Paloma-toiminta on tuttu Jyväskylän Eläkeläiset ry:lle, kun yhteistä tekemistä suomalaisten iäkkäiden kanssa on järjestetty jo monta vuotta. Keskustelutilaisuus antoi potkua myös siihen, että yhteistä tekemistä halutaan järjestää myös ensivuonna. Tilaisuuden läpäisevänä teemana oli yhdenvertaisuus, erityisesti viranomaisten velvollisuus edistää kaikkien iäkkäiden tosiasiallista yhdenvertaisuutta palveluiden käytössä. Tärkeää on pohtia eroa muodollisen yhdenvertaisuuden (samanlaiset palvelut kaikille) ja toteutuneen yhdenvertaisuuden (palveluja käytetään taustasta tai lähtökohdista huolimatta) välillä. Kysymys on pohjimmiltaan oikeudenmukaisuudesta. EVA RÖNKKÖ Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Suomi tarvitsee vanhusasiainvaltuutetun, toteaa Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Vaasassa eläkeläisten yhteisessä Seniorijuhlassa puhunut Kivistö sanoi toivovansa että asia pysyy esillä, vaikka kansalaisaloite vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi ei saanutkaan tarpeeksi allekirjoituksia edetäkseen eduskunnan käsiteltäväksi. – Ajankohta nimien keruulle ei ollut paras mahdollinen, koska eduskunnalle olisi jäänyt hyvin vähän aikaa sen käsittelyyn; käsittelemättä jääneet kansalaisaloitteethan raukeavat vaalikauden vaihtuessa. Varminta olisi, että hallitus antaisi asiasta esityksen. Siitä voitaisiin sopia tulevien hallitusneuvottelujen yhteydessä. EU:n eurooppalaisesta ihmisoikeussopimuksesta ja sen ikääntyviä ihmisiä koskevasta asiakirjasta saa aloitteen toteuttamiselle vahvan selkänojan. Vanhusasiainvaltuutetun valvottaviin asioihin kuuluisi Kivistön mukaan se, että kenenkään tulotaso ei, myöskään eläkkeellä, jäisi EU:n hyväksymän toimeentulon vähimmäisrajan alle. – Alkukesällä julkaistu Eläketurvakeskuksen tutkimus osoitti, että kymmenes osa eli kaikkiaan 150 000 eläkeläistä kärsii vakavista toimeentulo-ongelmista. EU:n pienituloisuusrajan alle jää vielä suurempi joukko, 174 000 eläkeläistä. – Ongelman kohdentumisen voi kiteyttää sanomalla, että toimeentulo-ongelmista kärsivät erityisesti iäkkäät naiset ja nuoret miehet. Edellisillä työura on jäänyt lyhyeksi ja katkonaiseksi matalapalkkaisessa työssä, jolloin työeläkettä on kertynyt vähän. Jälkimmäiset ovat nuorina työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita, yhden hengen talouksissa eläviä. Eläkeläisten toimeentulo-ongelmien korjaaminen ja eläkeläisköyhyyden torjuminen ovat jatkuvasti ajankohtaisia tehtäviä. Niinpä eläkeläisjärjestöjen yhteinen etujärjestö EETU esittikin eduskuntaryhmille erityisen eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelman laatimista. – Muutama viikko sitten kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi eri maiden eläkejärjestelmien vertailun. Suomi menestyi vertailussa hyvin, eläkejärjestelmämme arvioitiin vertailumaista kolmanneksi parhaaksi. Kehittämistä vaativaksi kohdaksi tutkijat arvioivat vähimmäiseläkkeittemme pienuuden. Eläkeläisköyhyys on siis ulkopuolistenkin arvioiden mukaan suurin ongelmamme. Valitettavasti tämä ongelma indeksijäädytysten vuoksi viime vuosina vain entisestään syventynyt. Kalevi Kivistö: Vanhusasiainvaltuutettu tarvitaan puolustamaan eläkeläisten toimeentuloa Jyväskylässä keskusteltiin vähemmistöihin kuuluvista iäkkäistä Päivi Majaniemi Suomen Romaniyhdistyksestä (etualalla) totesi, että romanivanhukset eivät vieläkään näy vanhuspalveluissa. Kalevi Kivistö puhui Vaasassa eläkeläisten yhteisessä Seniorijuhlassa 23. marraskuuta. Kuva: Raimo Vahtera
• 12 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Onko suurin osa Suomea palaamassa korpimaaksi? Enää 900 000 suomalaista asuu varsinaisella maaseudulla. Viisi suomalaista kuudesta asuu alueella, joka on 2,2 prosenttia Suomen koko pinta-alasta. Parin vuosikymmenen aikana maaseutu tyhjenee vielä useilla sadoilla tuhansilla ihmisillä. Tampereen Työväen Teatterissa esitettävä näytelmä Kylä on musiikillinen komedia kuvitteellisen Rutakon kylän kolmesta viimeisestä asukkaasta vuonna 2040. Kuuteen vuoteen Pärttyli, Kiisseli ja Amelia eivät ole nähneet kylässä muita ihmisiä. Onko tämä kolmikko rohjennut jäädä kylään vai eivätkö he rohkene lähteä sieltä pois? Se selviää näytelmän kuluessa. Pärttyli Liuttu (Marika Heiskanen) on kerran Helsingissä käynyt 44-vuotias aikamiespoika, hänen äitinsä Amelian (Tuukka Huttunen) muisti pätkii. Kiisseli (Juha Junttu) on kunnaneläinlääkäri, joka traumatisoitui joutuessaan lopettamaan kaikki kylän yli 500 eläintä. EU:sta tuli niin paljon säädöksiä, ettei kukan pystynyt niitä enää toteuttamaan. Eläimistä on jäljellä yksi possu. Muutokset, päätökset ja muutot on tehty. Edes maaseudun näkymätöntä väestöä, eli kesämökkiläisiä ei enää raitilla näy enempää kuin retkeilijöitä tai metsästäjiä. Esimerkiksi Lieksassa on kesämökkien määrä 50 vuoden aikana lisääntynyt 800:sta peräti 2 700:aan. Rutakon kylätie on lopullisesti hiljentynyt. Kolmikko pysyy henkisesti kasassa tarkkojen päivittäisten rutiinien avulla. Joka päivä tehdään eri asioita. Kaikki palvelut on yli 300 kilometrin päässä. Elämään tarvittavat perustarvikkeet tulevat kerran viikossa pienessä paketissa. Kylän käsikirjoittajista Marika Heiskanen on kotoisin Kuopiosta, Tuukka Huttunen Sonkajärveltä, eli Rutakon pitäjästä. Juha Junttu on tamperelainen. Käsikirjoittajat toteavatkin, että ihminen voi lähteä Savosta, mutta Savo ei lähde ihmisestä. Mikäli ennusteet viljelykelpoisen maan hupenemisesta kaupungistumisen myötä pitävät paikkansa, Rutakon kylä ei kenties 22 vuoden kuluttua olekaan tyhjentynyt? Aika näyttää. Kylä tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Leikkimielisen absurdi komedia on TTT:n yhteistuotanto Teatteri Siperian kanssa. Se on tekijöiden kunnianosoitus kuolevalle maaseudulle, sekä kaikille henkisesti tai fyysisesti maalaisille. Katsomisen arvoinen pienoisnäytelmä. JUHA DRUFVA Leo Tolstoi (1828–1910) piti vuonna 1877 ilmestynyttä Anna Kareninaa parhaimpana romaaninaan ja aloitti sen lauseella: Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Tolstoin avioliittoja rakkausromaani kysyy, mihin ihmisellä on lupa ryhtyä rakkaudettomassa avioliitossa. Se on kuvaus langenneen ylimystönaisen asemasta yhteisönsä moraalin näkökulmasta sekä hänen asemastaan lain edessä. Tampereen Teatterissa Marika Vapaavuoren ohjaamassa uutuusnäytelmässä tämä perusasetelma saa raikkaan uusiokäsittelyn. Pia Piltz Anna Kareninana havainnollistaa näyttämöllä, miten rakkaus nostaa esiin yksilön hyvät ja huonot puolet. Petetyksi ja hylätyksi tullut toinen osapuoli voi verhota häpeänsä katkeruuteen ja kostoon, kun uuteen rakkauteen langennut osapuoli hehkuu onnensa kukkuloilla. Tarinan perusasetelma kysyy, onko yksilö vapaa valitsemaan itselleen elämänkumppaninsa, ja jos on, millä ehdoilla. Annan rakastajan Vronskin (Marc Gassot) viileä etäisyys ja Annan lääninkuvernööri-aviomiehen (Turkka Mastomäki) jääräpäinen kylmäkiskoisuus korostavat Annan yhä ristiriitaisemmiksi käyviä tunteita rakastumisen, menettämisen pelon ja ilkeämielisten seurapiirijuorujen ristipaineissa. Hyveellistä luonnonmukaista elämää korostava Levin (Lari Halme) yrittää toimia eräänlaisena tunteiden välimiehenä. Aviorikokseen syyllistyneen Annan psykologista kuvausta pidettiin ilmestymisajankohtanaan uskottavana ja myötätuntoa herättävänä. Kulttuurisen murrosajan kuvauksena Anna Karenina sopii myös suuntaansa etsivään omaan aikaamme. Anna elää uuden ajan kynnyksellä. Vanhat moraaliarvot eivät enää käytännössä toimi vaan ahdistavat, eivätkä uudet eettiset arvot ole vielä tulleet yleisiksi käytännöiksi. Anna Kareninan ilmestyessä naisen asemaa rankasti ruotinut Minna Canth (1844–97) ei ollut vielä julkaissut mitään. Anna Karenina osoittaa 140 vuoden takaa monia yhtymäkohtia yhteiskunnallisten ja ihmissuhdeongelmien syihin, joiden parissa edelleenkin painiskelemme. Kuinka pitkällä vapautumisemme todellisuudessa on? Onko meille päivittäin tarjoiltava vapaus sittenkin todellisen vapauden ja vapaan ihmisyyden täydellinen vastakohta, sen irvikuva. Syksyn teatteritapaus! JUHA DRUFVA Naisen asema 140 vuoden takaa nähtynä Tampereen Teatteri: Anna Karenina Tampereen Työväen Teatteri, Kellariteatteri: Kylä. Pitkät jäähyväiset maaseudulle Anna (Pia Piltz) ja Vronski (Marc Gassot). Kuva: Harri Hinkka Kylän koko väki. Juha Junttu (edessä), Tuukka Huttunen (oik.) ja Marika Heiskanen (takana). Kuva: Kari Sunnari.
• Nro 7 joulukuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Valppaat lukijat – kiitos L okakuun Runopysäkillä Jarmo Merisen nimissä julkaistu runo Meren aallot kirvoitti yhteydenottoja kolmelta eri lukijalta. Plagiointi on aina vakava asia, ja on hyvä, että valppaat lukijat tunnistivat vanhan sanoituksen. ”Kuuntelin 1930-luvulla tätä valssia naapurin poikain gramofonin levyltä! Äitini kertoi minun laulaneen 2–3-vuotiaana lapsen kielellä: ”Kun melen allot pauvaa ja tuuli vaikeloi”. Laulun sanat ovat kirkkaina muistissani, vaikka täytän jo joulukuussa 90 vuotta”, kirjoittaa Eevi Viinamäki, joka antoi luvan sekä nimensä että tarinansa julkistamiseen. Toinen yhteydenottaja osasi kertoa, että Antti Kosolan säveltämä ja Leo Kaupin sanoittama Meren aallot on eniten myyty amerikansuomalainen äänilevy. New Yorkissa vuonna 1927 levytettyä ”rekordia” myytiin yli 40000 kappaletta. ”Leo Kauppi oli Kotkasta lähtenyt merimies, painija ja trumpetin soittaja, joka jäi 1920-luvulla laivasta Kanadaan, josta muutti USA:n puolelle New Yorkiin. Hän tunsi merimiehen kovan työn ja ikävän”, lukija kirjoittaa. Sama lukija antoi myös vinkin, että äänite Meren aallot on kuunneltavissa Ylen Elävästä arkistosta, osiosta ”suomalais-amerikkalaisia rekordeja”. Kävin kuuntelemassa, käykää tekin. Kolmas lukija tiesi, että valssista on useita eri levytyksiä, kuulemma ainakin George Malmstenilta ja Arttu Suuntalalta. Hän kertoo oppineensa sanat 50-luvun alussa, kun hänen isänsä lauleli kyseistä laulua. Runopysäkillä oli vastaava tapaus parisen vuotta sitten. Silloin plagiaattirunossa oli vain osittain samoja säkeitä kuin eräässä tunnetussa laulussa – ja lukijat huomasivat asian. Vuosien varrella onkin käynyt ilmi, että Runopysäkkiä luetaan tarkkaan ja kiinnostuneesti, mikä on tietysti aivan erinomainen asia. Ihan tavallista toki on, että jokin yksittäinen ilmaus, lause tai säe on sama kuin jollakin toisella kirjoittajalla. Jos yhteneväisyys kuitenkin on huomattava tai peräti sataprosenttinen, ei voi olla kyse sattumasta. Näin ollen Merisen omiin nimiinsä ottama Meren aallot on ikävä kyllä plagiaatti. Suosittelen kaikille Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan teosta Kirjalliset väärennökset. Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia. Kahden kirjallisuudentutkijan teos on kiinnostava katsaus muun muassa siihen, kuinka paljon taiteellisen vapauden nimissä saa lainata. Teosta lukee kuin dekkaria, sen verran erikoisia ja villejä tapauksia siinä esitellään. Marraskuussahan tuli muuten ilmi, että Rauli Badding Somerjoen Kuihtuu kesäinen maa -sävellys on plagiaatti. ”Elämän koreudesta minä laulaisin” Irja Pesosen Muisto on saanut kipinänsä palvelutalovierailusta. Runo piirtyy vähistä aineksista. Tauot ovat tärkeitä, ne luovat viipyilevän tunnelman. Ensimmäisessä säkeistössä kuvataan runon päähenkilö ulkopuolisen näkökulmasta, mutta toisessa ja kolmannessa säkeistössä päähenkilö pääsee itse ääneen. Muisto on vähäeleisyydessään onnistunut, raikas runo, kuin elävä muotokuva. Hieman tulevat Maila Pylkkösen runomonologit mieleen. Pesonen osaa poimia sopivat sanat, joiden kautta kokonainen ihmiselämä avautuu lukijan eteen. Olavi Leinosen Oikea runoilija on mainio runo paradoksisuudessaan. Säe säkeeltä Leinonen todistaa olevansa mitä oikein runoilija. Runossa on lorcamaista uljautta, mikä sopiikin hyvin Espanjassa talvehtivalle runoniekalle. Toisto ja kuvailevat sanat tuovat runoon erityisen tunnelman. ”Lauha kesäpäivä” on kiinnostava sanapari, onhan sana ”lauha” totuttu liittämään yleisesti talveen. Sisko Laukkasen runo kuvaa (iso) mummouden iloja. Runosta voisi ehkä jättää pois sanat ”herkästi” ja ”avoimesti”, nuo tunnelmat välittyvät jo muutenkin. Lapsen avulla aikuinenkin oppii huomaamaan itsestäänselvyyksiksi muuttuneita asioita ja iloitsemaan niistä. Halusin palstalle mukaan myös Sisko Laukkasen runon opiskelusta. Viisaan tekstin soisi leviävän kaikkialle: kahvihuoneisiin, taukotiloihin, opettajanhuoneisiin… Teksti on ehkä jotakin runon ja aforismin väliltä, kenties sitä voisi kutsua vaikka mietelmärunoksi. Elinikäinen oppiminen on aina ajankohtaista. Lea Niemisen runo Kohtaamisia rakentaa kalevalaiseen henkeen kiinnostavan asetelman: on iso ja on pieni, mutta ei ole lainkaan selvää, kumpi on vahvempi. Vastakohta-asetelma on usein runossa toimiva, niin tässäkin. Runo ei anna vastausta, vaan esittelee tilanteen ja jättää lukijankin pohtimaan. Jollain tavalla runo tuo myös mieleen vanhat kunnon faabelit. Tällä tyylillä voisi hyvin luoda myös runosarjan erilaisista sattumuksista ja tilanteista. Vanhaa ja uutta Eläkeläinen-lehti uudistuu alkavana vuonna ja Runopysäkki sen mukana. Runopysäkki itse asiassa laajenee, koska paperilehden palsta jatkuu myös nettiin. Tämä mahdollistaa yhä useamman runon julkaisemisen. Toisin sanoen, kun paperilehden runot on luettu, lukija voi jatkaa halutessaan Eläkeläiset ry:n kotisivustolle, josta löytää muutaman runon lisää. Sähköisessä muodossa julkaistavat runot saavat yhtä lailla lyhyet kommenttinsa kuin paperilehdenkin runot. Ja mikä parasta, myös lukijat pääsevät jakamaan lukukokemuksiaan tai julkaistun runon kirjoittaja voi kertoa runonsa syntyprosessista. Mielipiteitään ja ajatuksiaan voi esittää kaikista runoista, niin paperilehden palstalla kuin netissäkin julkaistuista. Esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipideosastolla on ainakin välillä ollut käytäntö, että osa mielipiteistä on luettavissa vain verkosta. Paperi-Hesarissa kerrotaan aiheet ja otsikot, mutta mielipide löytyy internet-sivulta. Näin useampi pääsee ääneen. Vuoden ensimmäisessä lehdessä kerron sitten tarkat ohjeet ja uudistuneen Runopysäkin ”käyttöliittymän”. Vanha, hyväksi havaittu siis säilyy, mutta uudistus tuo siihen sähköistä lisäbonusta. Nyt toivotan kaikille hyvää loppuvuotta pyhineen sekä erinomaista alkavaa vuotta. Lähetelkäähän runojanne ahkerasti, jatkossa niille on yhä enemmän tilaa. Onnea on olla isomummo lapsi, juuri kävelemään oppinut hymyilee herkästi, kikattaakin katselee avoimesti leikittelee mummon kanssa: pöydän alle, piiloon, esille posket punoittavat innosta pienistä iloista opittavaa meillekin! Sisko Laukkanen, Paltamo/Costa del Sol Oikea runoilija Jos minä olisin oikea runoilija laulaisin kotimaani lauhoista kesäpäivistä sen lempeistä öistä koivujen vihreydestä honkien uljaudesta pihlajan punaisista marjoista. Laulaisin Andalusian lämmöstä Välimeren sinestä palmurantojen komeudesta ja vuorten jylhyydestä. Elämän koreudesta minä laulaisin. Olavi Leinonen, Paltamo/Costa del Sol Kohtaamisia Kaksi kovaa kohtasin kesän kauniin kynnyksellä, metsän mahti mesikämmen punkki pihan piipertäjä, mökkitiellä metsän kunkku pusikosta pelmahti, toisiamme tuijoteltiin silmästä silmään katsottiin, karhu karvainen nappisilmä metsään meni menojaan, punkki pieni pirulainen jostain kaulalle kapsahti, verta vainosi vahvasti voimakeinoja vaadittiin, kumpi kahdesta kovempi vaarallinen vehkeinensä, punkki pieni piikkeinensä karhu isokokoinen. Lea Nieminen, Inkeroinen Muisto Istut rauhaisna, arvosi tuntevana. Oletkos nähnyt minut uudessa leningissä, kanelyssä. Kun pojat olivat pieniä, teetin musliinikankaiset puvut. Kyllä eukot kehuivat. Irja Pesonen, Helsinki Ihmettelyihin miksi iäkkäinä opiskellaan vastaan, ihmisemmiksi! Riittääkö siihen yksi elämä? Sisko Laukkanen, Paltamo/Costa del Sol Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Hugo Simberg (1873–1917) loi pikkupirujen, tonttujen, enkeleiden, enkelien siipien, käärmeiden ja alastomien poikien kautta taiteellisen kuvaston, joka on edelleen kestävää koko kansan taideja kulttuuriperintöä. Vuonna 2006 Ateneumin järjestämässä äänestyksessä Haavoittunut enkeli valittiin Maamme tauluksi. Simbergillä on keskeinen asema varsinkin tamperelaisten sydämissä vuosina 1904–06 Tampereen tuomikirkkoon maalaamiensa freskojen ansiosta. Ne puhuttelevat pelkästään koollaan. Lehterikaide on 52 metriä pitkä ja sitä kiertävät kuvat parin metrin korkuisia. Teokset Kuoleman puutarha ja Haavoittunut enkeli luovat mielenkiintoisen kontrastin Magnus Enckellin alttarifreskolle Ylösnousemus . Tietokirjailija ja äidinkielenopettaja Helena Ruuskalta ilmestyi syyskuussa yli 400-sivuinen teos Hugo Simberg – pirut ja enkelit (WSOY). Teos oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Ruuskan mukaan Simbergin töiden suosion salaisuus piilee niiden salaperäisyydessä. –Eri ikäisenä, erilaisissa mielialoissa ja elämäntilanteissa ne näyttäytyvät hyvin erilaisina. Outoja fantasiamaailmoja kuvaavista teoksista löytää aina jotain uutta. Esimerkiksi Haavoittunut enkeli -teos on puhdasta fantasiaa. Silti se on juureva, ja sen voi paikantaa Tampereelle tai Helsinkiin Töölönlahdelle. Köyhät rahvaan lapset ja ylimaallinen enkeli sulautuvat luontevasti toisiinsa. Simberg maalasi omat rakkauspettymyksensä piruihin ja kuolleessa pirussa hän halusi tappaa itsestään oman pirullisuutensa. –Simbergin piruparat ovat liikuttavan epätäydellisiä, koko ajan vereslihalla olevia hahmoja. Niistä puuttuu amerikkalainen korskeus. Noissa kuvissa kamppaillaan koko ajan itsensä kanssa, toki Simbergiltä löytyy myös iloisia piruja. Ruuskan mukaan Simbergin teosten piru-hahmoja karsastettiin aluksi pelottavina kummajaisina. – Syksyllä 1904 Simberg ei asettanut näyttelyyn yhtään piruaiheista teosta. Kriitikot kaipailivat piruja peläten, että taiteilija on kasvanut ulos mielikuvitusrikkaasta huumoristaan. Tonttukuningas nukkuu Mikael Agricola kirjoitti vuonna 1551, että ”tonttu huoneen menon hallitsi, kuin piru monta villitsi.” Tonttu on kääpiömäinen kodinhaltija, joulutonttu, koti-, mylly-, aitta-, riihija saunatonttu. Sillä tarkoitetaan myös tomppelia, tonttuilua ja tyhmästi menettelyä. Ruuska muistuttaa, että kansanperinteessä tonttu on usein myös kiusaaja, ovela ja kavala pahantekijä. Jos keittiötä ei pidetty järjestyksessä tai unohdettiin jättää tontulle yöksi puurokuppi, saattoi keittiöhaltijatonttu lähteä vihaisena talosta pistettyään ensin koko keittiön remonttiin. Helena Ruuskaa on lapsesta saakka kiinnostanut Simbergin työ Tonttukuningas nukkuu. – Vanhempani olivat kotoisin Kuusankoskelta. Kun Kymi-yhtiö täytti 25 vuotta vuonna 1899, yhtiö tilasi Simbergiltä grafiikan lehtiä juhlateokseensa. – Vanhempani olivat intohimoisia Kymenlaakso-faneja, joten he ovat varmaan näyttäneet minulle Simbergin kuvia ja myös Tonttukuninkaan kuvan. Se ei ole auennut minulle kokonaan. Simbergin teoksen salaperäisyys säilyy. Simberg maalasi Tonttukuninkaan Pariisissa 1896. Se on etsauspaperille liimattu guassimaalaus. Pienehkössä maalauksessa tonttukuningas makaa notkelmassa iso rotta päänalusenaan. Rotta saattaa Ruuskan mukaan viitata siihen, että tonttukuningas tekee kuolemaa. Ruttoa levittävä rotta kuului kuoleman kuvastoon 1300-luvun puolivälin mustasta surmasta lähtien. Aasian laivoilla tulleet mustat rotat kantoivat paiseja keuhkoruttobakteeria kirpuissaan. – Tonttukuninkaan vieressä on komea piippalakki – kuin vallan symboli – ja grafiikan kaiverrin. Kuvan reunassa on häveliäästi liinalla peitetty kuninkaallinen potta. Nukkuva tai kuoleva kuningas on kuin näyttämöllä ja Hugo Simbergin erilaiset tontut, enkelit ja piruparat – Hugo Simbergin outoja fantasiamaailmoja kuvaavista teoksista löytää aina jotain uutta, Helena Ruuska sanoo. Kuva: Juha Drufva Hugo Simberg: Tonttukuningas nukkuu, 1896. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria
• Nro 7 joulukuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN Mitä on pintti? Mitä mänki, posti ja koopa? Se selviää Tommi Kinnusen kolmen päivän ja kolmen näkökulman romaanista, joka kertoo pienestä lasitehtaan elättämästä ja hallitsemasta kylästä Länsi-Suomessa sodanjälkeisinä vuosina. Näkökulmahenkilöinä ovat Tyynelän aikuiset sisarukset, isoveli Jussi ja sisaret Helmi ja Raili, lasitehtaan työläisiä jo toisessa polvessa. Kukin saa romaanissa oman päivänsä, Jussin päivä on 21.6.1949, Helmin tiistai 31.1.1950 ja Railin torstai 13.9.1951. Sodan raskaat muistot hiipuvat hiljalleen, kun olot paranevat, ja 50-luvulle käännyttäessä kaikki muuttuu – on tullut uusi aika sekä lasitehtaalle ja sen omistajille että kylälle ja sen ihmisille. Jussi kasvaa ikää, mutta taidot eivät juuri kehity. Hänellä on erityinen suhde luontoon ja sen eläimiin, ihmiskontaktit ovat vaikeita, mutta maailman hän näkee tarkasti, omalla tavallaan. Helmi kokee suuren menetyksen, kun hänen elämänkumppaninsa ja Saara-tytön isä, taitava Ranskasta tullut lasinpuhaltaja Gregory eli Reko kuolee juuri kun elämän piti olla parhaimmillaan, ja vanhan torpan kylkeen rakennettava oma koti on valmistumassa. Helmi jumittuu menneeseen, tulevaisuutta hän ei halua edes ajatella. Raililla on takanaan arveluttava ja traaginen menneisyys pääkaupungissa, hänestä juorutaan ja kuiskutellaan, mutta reipas Raili, joka tarttuu mihin tahansa työhön, jättää kuiskuttelijat omaan arvoonsa. Railin ajatusmaailma on aivan toista kuin Helmin. Helmi ei halua muistella rankkaa lapsuuttaan, ja äiti vaikenee menneistä asioista kokonaan. ”Vaatii enemmän vaivaa tehdä jotain kuin olla tekemättä. On helpompi jäädä kuin lähteä, yksinkertaisempi vaieta kuin puhua. Raili itse tahtoo mieluummin kulkea päin kuin ohi, sillä paikalleen pysähtyneitä ei yksikään vaivaudu nostamaan ylös eikä kaatuneita kukaan kannattele.” Kylä on kiinteä yhteisö, jolle Vanhaksi harmaaksi kutsuttu kartano, jota Vanha armo johtaa, edustaa aivan toista maailmaa. Sinne mennään vain töihin, jos kutsutaan, ja Vanha armo tapaa tehtaan työläisiä rituaalinomaisesti vain ylen harvoin. Salaisuuksia pinnan alla Tehdasmiljöössä sosiaalinen hierarkia on tärkeää, ylempiarvoisilla työntekijöillä on omat talonsa tai vuokra-asuntonsa, alempiarvoiset asuvat omissa, tehtaan maille rakennetuissa torpissaan. Entisajan patruunavetoisten tehdasmiljöiden tapaan työläisille on rakennettu myös yhteisiä tiloja, kuten työväentalo, yhteissauna ja leivintupa. Työt on määritelty myös sukupuolten kesken. Naisista ei ole lasinpuhaltajiksi ennen kuin sodan miesmenetykset on pakko korvata naisilla. Hyvin he selviävätkin lasinpuhaltajina ja vieläpä reippaina, yhteishengessä ja iloisin mielin – toisin kuin sodan kauhujen rikkomat miehet. Kyläyhteisö elämä on rankkaa arkea, mutta arjen takana on suuria draamoja, sillä jokaisella on kohtalonsa. Lasitehtaan toiminnasta Kinnunen on ottanut tarkkaan selvää, hyvä kun lasinvalmistukseen perehtymätön lukija pysyy kärryillä sen toiminnasta, työvaiheista ja teknologiasta. Työ on raskasta, hikistä, likaista ja vaarallista, mutta tuottaa kauneutta ja ylellisyyttä, jota sen luojat eivät omissa talouksissaan tunne. Tosin on melkein tapana varastella yksittäisiä esineitä, ja torppien väelläkin voi olla pöydällään koristeellinen lasikannu, malja taikka lautanen. Tyynelän sisarustenkin elämässä on salaisuuksia. Kamarissa on lasikuvun alla kivettynyt pettuleivän palanen, äidin muisto sisällissodan vankileiriltä. Mitä oikeasti tapahtui isälle, jolta tulee säännöllisesti Amerikan kirjeitä Jussille? Mutta tuliko raivoavasta ja ryyppäävästä isästä se Amerikkaa kiertävä, poikaansa rakastava ja elämänmyönteinen isä, joka kirjeistä paljastuu? Mitä isä teki tyttärilleen lukittujen ovien takaa ulkorakennuksessa? Miksi äiti oli vaitonainen koko loppuelämänsä? Kuka sytytti tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1950 lasitehtaan palamaan? Työläiset yrittivät pelastaa, mitä pelastettavissa oli, mutta lopputulos oli selvä: vanhan tehtaan tarina oli lopussa, se myytiin ja uudet ostajat rakensivat uuden lasitehtaan uusin tuottein ja menetelmin. Maantiesillalta Raili näkee, kun kartanon vapaaherra ja vanha armo matkaavat jokea alas vitivalkoisessa veneessä. Heidän perässään tulee veneissään koko kartanon väki. Kuumat uunit, lämpimät ihmiset Tommi Kinnusella on ainutlaatuinen taito luoda erityistä lämpöä romaaneihinsa, esikoisesta Neljän tien risteyksestä lähtien. Hänen kyläläisensä tekevät virheitä, kiusaavat heikompiaan, miehet ryyppäävät ja naiset juoruavat, ja kaikki varastelevat tavaraa tehtaalta. Vanhaa armoa ja disponenttia lukuun ottamatta he ovat köyhiä pieneläjiä, mutta he ovat hyviä ihmisiä eikä kenenkään ihmisen elämä ole pieni. Kirjoittajan empatia surusta ylös ponnistavaa Helmiä ja rempeseydestään huolimatta itsensä araksi, elämän ulkoreunalla asujaksi tuntevaa Railia kohtaan on aitoa. Jussi, epileptikko, jota sisaret kaikin tavoin yrittävät pitää luottavaisena ja tyynenä ja varjella raaoilta totuuksilta, on heistä ehkä onnellisin. Mitä sitten on pintti? Se on poltossa epäonnistunutta lasia, jätettä, joka kumotaan pinttisaaviin. Mänki on hienojakeista lasin raaka-ainetta, jonka pääaineksina ovat kvartsihiekka, sooda, kalkkikivi, arsenikki sekä väriä antavat metallioksidit. Posti on pillin kärkeen sulasta lasimassasta muotoiltu aloitus, josta uutta esinettä aletaan puhaltaa. Koopa on valmistettuun esineeseen puhalluspillistä jäänyt kuppimainen ylimääräinen lasi, joka poistetaan hiomalla tai kuumakatkaisemalla. Lisäoppia saa Tommi Kinnusen mainiosta kirjasta. TUULA-LIINA VARIS Lasitehtaan varjossa Tommi Kinnunen: Pintti, romaani. WSOY 2018. katsomona on nuokkuva tonttukansa. Punaiset piippalakit tasoittuvat yhtenäiseksi pinnaksi mitä kauemmaksi mennään. –Eturivistä erottuvat kuitenkin tonttujen kasvot – joku on jo heräämässäkin. Ristihämähäkki on kutomassa verkkoaan nukkuvan tonttukansan ympärille. Kovin kauaa se ei ole ehtinyt ahertaa, sillä verkko on vasta alullaan. –Ovatko rotta ja ristilukki seitteineen kuoleman kuvia, ja onko valkoisen liinan alla lepäävä kalpeaihoinen tonttukuningas todella kuollut? Vai odottaako tonttukansa kohteliaasti hallitsijansa heräämistä, Ruuska pohdiskelee. Onko Tonttukuningas Venäjän tsaari? Voisiko tästä Tonttukuninkaan symboliikasta vetää esimerkiksi yhteiskunnallisia johtopäätöksiä? Eliväthän suomalaiset tuolloin vielä keisarillisen Venäjän alamaisina ja ns. sortovuodet olivat ovella? Tai voisiko ajatella, että perinteinen suomalainen tonttu joutui väistymään, kun 1800-luvun lopulla joulupukin apurina häärivä joulutonttu ilmestyi suomalaisten uskomuksiin? Tonttukuningas joutuu väistymään uuden ajan tieltä ja tonttukansa saa uuden hallitsijan? –Todennäköisesti tonttukuningas on vain satukuva, ehkä jonkun sadun kuvitusta tai nähdyn satukuvan edelleen kehittelyä. Jos maalausta tarkastelee suhteessa omaan aikaansa, siinä voi toki nähdä todellisia valtasuhteita. Onko tonttukuningas Venäjän tsaari, jonka mielenliikkeitä tonttukansa, suomalaiset, seuraavat. Osa valvoo varovaisesti, osa nukkuu pelottomasti. Ruuska muistuttaa, että Tonttukuningas syntyi Pariisissa 1896, jolloin varsinaiset routavuodet eivät olleet vielä alkaneet, mutta ennakoivasti vuonna 1890 oli astunut voimaan Aleksanteri III:n allekirjoittama postimanifesti, jonka mukaan postilaitosta alettiin venäläistää. –Selvää on, että tästä eivät suomalaiset pitäneet. Ehkä myös Simberg kommentoi satukuvassaan tätä vääryyttä. Maassa pysyttelevät enkelit Kustantaja halusi Simberg-elämäkerran alaotsikoksi pirut ja enkelit. Ruuska muistuttaa, että enkeleitä Simbergin töissä piruihin verrattuna on hyvin vähän haavoittuneen enkelin lisäksi. Tampereen tuomikirkon kattoa koristavat enkelien siivet, eivät kokonaiset enkelit. Hartaus sekä Unelma -teoksessa on ainoat Simbergin enkelit. Haavoittunut enkeli dominoi mielikuvaa Simbergin enkeleistä. –Simbergin enkelit eivät koskaan lennä vaan pysyttelevät maassa. Ruuskan mukaan Simbergissä oli paljon viatonta ja intohimoista luonnonlasta. –Nykyihmisen rationaalinen tietoisuus rajoittaa mielikuvitusta, jopa alle 40 vuotta vanhat talot puretaan. Mitä jää? Mitä lapsenlapseni voi tästä päivästä ihailla 60 vuoden kuluttua? Kaiken krääsän keskellä on vaikea keskittyä oleelliseen. Simbergin ajan taiteilijat ihailivat ja arvostivat perinteistä käsityötä, varsinkin tekstiilitaidetta. Simbergin töiden kautta Tampereen tuomiokirkossa rahvas osallistui ensimmäisen kerran laajaan julkiseen taidedebattiin lehdistön ja makumieltymysäänestysten kautta. –Nähtävästi 1902 maalatussa Veljekset -teoksessa kaksi rahvaan poikaa katsoo telineellä olevaa maalausta. Pojat katsovat kenties Haavoittunut enkeli -teoksen ensimmäistä versiota, jonka malleina he olivat kantamassa haavoittunutta enkeliä. Pojat siis näkevät maalauksessa itsensä. Aiheena on siis taiteen katsominen. Ruuskan mukaan maalauksesta henkii simbergiläinen ajatus siitä, että taide kuuluu kaikille, jopa työväen lapsille, jotka arasti lähestyvät maalaustelineellä olevaa taiteilijaherran tekemää kuvaa. –Jokaisella on oikeus tulkita näkemäänsä omista lähtökohdistaan. Vuoden 1903 näyttelyluetteloon Simberg merkitsi maalauksen nimen kohdalle pitkän viivan, joten nimen Haavoittunut enkeli työ sai myöhemmin. Taiteilija piti itse tätä suurta maalausta rakkaimpana ja tärkeimpänä työnään. Ruuska huokaa, että mitähän Hugo ajattelisi hänen kirjassaan esittämistä tulkinnoista. –Nauraisiko Hugo, etten minä ainakaan tuota tarkoittanut. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Hugo Simberg • Syntyi 24.6.1883 Haminassa. Hän oli 12. lapsi 18-lapsisessa sisaruskatraassa. • 1895 Ruovedellä Akseli Gallen-Kallelan oppilaana. • 1896 matkusti Lontooseen ja sieltä Pariisiin. • Niemenlautta Viipurin lähistöllä oli suvun rakas kesäpaikka. • 1903 Haavoittunut enkeli esillä Ateneumissa. • Kuoli Ähtärissä 12.7.1917.
• 16 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Juha ”Watt” Vainio (1938– 1990) on lauluistaan – sanoittajana ja tulkitsijana – suomalaisille hyvin tuttu. Pitkänhuiskea kotkalainen löi läpi huumoriralleillaan, kunnes 1970-luvun lopulta lähtien ilmeni seestyneempää tyyliä. Kun ”Junnun” alkoholipitoinen pintamelske vuonna 1976 päättyi, laulut paranivat ja syvenivät. Alkoi syntyä klassikkoja, kuten Albatrossi, Käyn ahon laitaa ja Vanhoja poikia viiksekkäitä. Kotkalaistaustaisten Petri Pietiläisen ja Juha Metson uutta Sellaista elämä on -teosta voi kutsua Vainion osaelämäkerraksi. Kynänjälki on Pietiläisen ja uudet kuvat Metson. Päälähteenä ovat haastattelut, joista kirja enimmäkseen koostuukin. Valtaosa yli 80 haastatellusta tunsi Vainion läheltä tai melko läheltä, mutta teksti vaatisi rankkaa karsimista, sillä seassa on paljon jonninjoutavaa jorinaa. Kirjaa on mainostettu sensuroimattomaksi – ja sitähän se on, sensaatiokylläisyyteen asti. Kun alkoholi kuljetti päähenkilöä parin vuosikymmenen ajan, ja erittäin vahvasti, niin tuossa ajassa hän ehti sikailla yllin kyllin. Julkisesti ja yksityisesti. Mutta mihin mittaan saakka näitä arvostelukyvyttömän juopon temppuja on aihetta seurata? Lukiessa kysymys herää aivan itsestään, ilman moralisointeja. Nuoresta Vainiosta korostuu pari piirrettä. Hänellä oli kova hinku ja tunku esille. Kotkassa se merkitsi lukiolaispojan tuppautumista ravintola Fennian jazzpainotteiseen muusikkorinkiin, puoliväkisin, varsin vajavaisin pianistinkyvyin. Siellä oppi myös ryyppäämään. Omaperäisen riimittäjän taidot kehittyivät yhtä varhain – kiintoisaa sinänsä, että samaista Unto Kupiaisen Lyhyttä runousoppia olivat innolla tavailleet jo mm. Reino Helismaa ja Tapio Rautavaara. Kirjasta käy ilmi isän ja pojan ristiriita. Tauno Vainio oli jämpti puritaani, Enso-Gutzeitin kuljetuspäällikkö ja ex-suojeluskuntapomo, joka ei sietänyt esikoispoikansa boheemia menoa. Välit tulehtuivat mutta eivät täysin katkenneet, ja isä avittikin poikaa tämän taloushuolissa 1970-luvulla. Rämäpäinen elämä jatkui pääkaupungissa. Levy-yhtiön kuukausipalkkaisena sanoittajana Junnu suolsi pikapikaa tekstejä lähes kaikille laulutähdille, ja musiikinlajit vaihtuivat notkeasti valssista poppiin, tangosta laulelmiin. Hän oli huippunopea sanakanuuna. Junnun sanoitusten lukumäärä on yli kahdentuhannen, omien levytysten joitakin Tampereen Työväen Teatterin suurmusikaalin Billy Elliotin käsikirjoittaja, Newcastle Upon Tynessä vuonna 1966 syntynyt Lee Hall teki aikoinaan samantapaisen urakehitysratkaisun kuin musikaalin Billy Elliot. Sen sijaan, että hän olisi jatkanut isänsä työtä mattojen puhdistajana, hän hakeutui muutaman opettajansa kannustamana Cambridgen yliopistoon opiskelemaan kirjailijan uralle. Musikaalin Billy (Jiri Rajala) puolestaan haluaa tanssia, mutta isä (Jyrki Mänttäri) ja isoveli Tony (Jussi-Pekka Parviainen) kunnon mainareina pitävät moista hinttarien hommana. Nyrkkeily on työväenluokan pojalle ainoa sopiva harrastuslaji. Sattuma kuitenkin tarttuu ohjaksiin määräten Billyn elämän askelkuviot totutusta poikkeaviksi ja raottaa samalla näkymää luokkaraja-aidan vihreämmälle puolelle. Musikaali on 11-vuotiaan äidittömän pojan kehityskertomus. Herkkiä hetkiä ei puutu, jos ei myöskään työläisten karheaa kielenkäyttöä ja kolkkoja ihmiskohtaloita. Billyn kehitystarinan taustana on tulokseton, vuoden kestänyt Britannian kaivoslakko 1984– 85, johon Billyn isä ja isoveli osallistuvat. Lakkolaisille kirosana numero yksi on silloinen pääministeri Margaret Thatcher (1925–2013) ja hänen ajama uusliberalistinen säästökuurija yksityistämispolitiikka. Sanonta, että muna ei voi opettaa kanaa, kääntyy tässä musikaalissa päälaelleen. Harvemmin näytelmässä asetelma menee koko esityksen ajan niin, että lapsi on pääosassa ja aikuiset sivuroolissa. Puhumattakaan, että aikuiset oppisivat ja taipuisivat lapsen oppimisen mukaisesti. Billyn ja Michaelin (Ilmari Kujansuu) naisvaatekokeilu ja sen mukainen tanssahtelu steppaamisineen irrottaa jo katsojat penkeistään. Mikset voisi ilmaista itseäsi kuin vapaa ihminen, pojat laulavat tyttöjen tamineissa, sen jälkeen ilmestyy värikkäät karnevaalikuvastot tanssijoineen. Billyn tanssi mellakkapoliisien ympäröimänä tuo katsojien eteen synkän uusliberalistisen luokkayhteiskunnan. Tätäkö tulevaisuus on tuova tullessaan? Jokainen on tyyppisensä, niin se on, usko yksilön ainutkertaisuuteen, on musikaalin perussanoma. Tosin Billyn isoveli Tony toteaa: ”Meitä poispotkittuja hiilikaivostyöläisiä on 200 000. Ei me kaikki voida elättää itseämme tanssimalla”. Jo viidellä mantereella kiertäneen vuonna 2005 Lontoon West Endissä ensi-iltansa saaneen Elton Johnin säveltämän musikaalin on nähnyt 12 miljoonaa ihmistä. Siitä huolimatta se kannattaa käydä katsomassa. Railakasta ja taidokasta menoa, hauskoja ja koskettavia hetkiä riittää. JUHA DRUFVA Tampereen Työväen Teatteri: Billy Elliot-musikaali. Tanssi yli luokkaennakkoluulojen Billy Elliotin kehitystarinan taustana on tulokseton, vuoden kestänyt Britannian kaivoslakko 1984– 85. Kuva: Kari Sunnari Sanataiturin hurja ja kurja elämä Junnu Vainiosta syntyi paisuteltu teos, jota haastattelut kuljettavat liikaa. Petri Pietiläinen & Juha Metso: Junnu Vainio – Sellaista elämä on. Docendo. satoja. 1960-luvulla nuoruus suojeli sikäli, että Junnu kykeni tekemään sovitut työt. Deekiksen pahetessa kaverien kuten Vexi Salmen ja Jaakko Salon piti usein paikata laiminlyöntejä, ja kuukausipalkkaisista töistä Vainio potkaistiin 1970-luvun alussa. Häneltä oli siedetty paljon yli normin, ja kauan, ja kirjassa moni kertoo miten sietämättömäksi juopunut Junnu itse asiassa äityi. Hauskuus katosi hauskanpidosta. Haastatteluista piirtyy se, kuinka tolkutonta juomista monet huippuartistit ylipäätään harjoittivat ainakin 1970-luvulle saakka. Viihdettä tehtiin mutta viihteellä myös oltiin. Vainion elämänmuutos oli lääkärin määräämä, ainoana vaihtoehtona pikainen hautaanmeno. AA-kerhon ja psyykelääkkeiden tuella hän raitistui, erosi riitaisasti neljän lapsensa äidistä, ja meni uuteen avioon 1980-luvun alussa. Tuli kerran vielä isäksikin. Kirjassa puhuvat molemmat vaimot. Heistä ensimmäinen, Taina Vainio, puhuu varsin suoraan ilman pahantahtoisuutta, mutta yksityisestä Junnusta ei kirja silti anna oikeastaan mitään lähempää kuvaa. Mies pysyy edelleen etäällä. Kaksi Junnun lapsista on äänessä, Ilkka aivan liiaksi, mutta heistä kenties kaltoinkohdelluin, Sami, ei ole mukana. Juha Vainion jotkut kasvatusmetodit toisivat tänään oitis lastensuojelun paikalle. Ilkka Vainiolla on kuitenkin leppymätön tarve höpöttää auvoisesta lapsuudesta – ja sitä täytyy vain kummastella, kun samaan aikaan voi lukea kirjasta jotakin jyrkästi päinvastaista. Juha Vainio loi noin tusinan verran kestävimpiä omia laulelmiaan. Iskelmäsanoituksiin hän painoi kattavan ja syvän jäljen, ja se kaikuu joka päivä korvissamme. Sellaista elämä on -teos olisi antoisampi muokattuna puhtaaksi haastattelukirjaksi: turhat pois ja parhaat pintaan. Nyt lukukokemus jää puolitiehen, sillä turhaa painolastia on kymmenien ellei satojen sivujen verran. VELI-PEKKA LEPPÄNEN
• Nro 7 joulukuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis Rutiini ”I lman rutiineja ei tulisi mistään mitään”, sanoi korkean iän saavuttanut, Ruotsin ja koko Euroopan kuulu ohjaaja Ingmar Bergman televisiohaastattelussa. Ohjelmasta on jo aikaa ja taidan olla ainakin parikymmentä vuotta Bergmania nuorempi, mutta lause kolahti heti. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ilman rutiineja ei todellakaan tulisi mistään mitään. Mitä rutiini on? Näin sanoo sivistyssanakirja: Tottumuksen avulla saavutettu taitavuus, tottumus. Rutinoitunut ihminen on sanakirjan mukaan tottunut, taitava. Ei siis pahaa sanaa, vaikka nykymaailman menossa rutinoinutta usein pidetään tapoihinsa juuttuneena, vähintään yksitoikkoisen tylsänä ihmisenä. Nykyäänhän kaikkien tapojen, tekojen ja tottumusten pitää kaiken aikaa muuttua ja ”kehittyä”, mitä vilkkaammin ja yllätyksellisemmin, sitä parempi. Elämässä pitää olla käänteitä kuin vekkihameessa, muutokset pitävät nuorekkaana ja ”ajassa kiinni”. Muka. Mutta kun ihminen tulee vanhaksi, alkaa elämänhallinta todellakin edellyttää rutiinien noudattamista. Ingmar Bergmanilla taisi Fårön saaren talossaan olla useitakin ihmisiä, jotka hoitivat talouden jokapäiväisiä rutiineja hänen puolestaan, mutta kaikkeen ei toisen ihmisen apu auta. Bergmanin oli esimerkiksi ihan itse käytävä sillä päivittäisellä kävelylenkillä, joka kuului hänen rutiineihinsa, kuten myös säännöllinen musiikin kuuntelu, lukeminen ja tietysti kirjoittaminen jo antiikista perityllä periaatteella: Nulla deis sine linea eli Ei päivää ilman riviä. Mitä säännöllisempiä nuo tekemiset olivat, sitä paremmin elämä pysyi ”hanskassa”. Omat päiväni alkavat olla hyvin rutiininomaisia. Säännöllinen elämä on ihan itsestään tehnyt senkin tempun, että herään yleensä aina samaan aikaan ja myös uni tulee samaan aikaan. Syömiseenkin tulee oman kehon kutsu noin neljän tunnin välein. Aamulla istun pitkään aamiaisella – aina samanlaisella – ja luen perusteellisesti kaksi meille tulevaa sanomalehteä. Aina samassa järjestyksessä: ensin maakunnan valtalehti, sitten valtakunnan. Aamiaisen jälkeen noin tunnin joogaharjoitus kuutena päivänä viikossa. Rutiineihin kuuluu myös seuraavan päivän suunnittelu; jo edellisenä päivänä käyn mielessäni läpi seuraavan päivän hommat. Kauppaan ei mennä joka päivä vaan joustavan viikkosuunnitelman mukaan. Ja aina lista mukana, jotta muistaisi kaiken eikä tekisi heräteostoksia. Joka päivä on kuunneltava klassista musiikkia ainakin Faunin iltapäivän verran, ja antiikin viisauslause sopii minunkin rutiineihini: joka päivä on kirjoitettava. Eikä nukkumisesta tule mitään, jos ei vähintään tuntia lue kirjaa sängyssä. Talous pysyy kuosissa omatekoisen kirjanpidon avulla. Lääkedosetti täytetään joka toinen viikko ja aina sunnuntaina. Oma lukunsa on siivous. Siitä en pidä, en varsinkaan imuroinnista. Siksi olen luonut helpottavan järjestelmän: joka päivä tehdään jokin siivoushomma, vaikka kuinka pieni, mutta välttämätön. On mukavampaa esim. imuroida vain yksi huone päivässä kuin koko talo kerran viikossa. Uuvuttavia siivouspäiviä ei tällä menetelmällä ole ollenkaan. Luultavasti panisin hanttiin, jos joku toinen yrittäisi määrätä minun rutiinini. Eläkeläinen on vapaa persoona ja saa suunnitella aikataulunsa, tekemisensä ja rutiininsa ihan itse. Vanhuus on oikeastaan ainoa ihmiselämän kausi, jossa ei ole sidottu toisten määrittelemiin aikatauluihin ja toisten laatimisiin työlistoihin. Lapsena ajankäytön määräsivät vanhemmat ja opettajat, työelämässä pomot, ruuhkavuosina kotona lapset melkein aikuistumiseensa asti. Jos pysyy terveenä, ei joudu lääkärinkään ohjaukseen. Rutiineillaan ei kannata elvistellä, tietysti niihin tulee poikkeamia, asiat tuppaavat menemään sekaisin ja kämppä myös, tulee muutoksia ja yllättäviä esteitä, mutta kun kaoottisia tilanteita joka tapauksessa tulee, ehkä nekin pystyy hoitamaan vanhalla rutiinilla. –Palveluista ja lääkkeistä perittävät asiakasmaksut rasittavat erityisesti eläkeläisten taloutta, maksaahan niitä kolme neljästä 75 vuotta täyttäneestä. Ne vaikuttavatkin ratkaisevasti pienillä eläkkeillä sinnittelevien toimeentuloon, toteaa Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Iisalmen Eläkeläiset ry:n 55 vuotisjuhlassa puhunut Kivistö huomautti, että uudessa sotessa rahoitus kulkee valtion kautta. Lakiesityksen mukaan valtio ei kuitenkaan aio antaa sote-palveluihin lisärahoitusta. –Päinvastoin: valtio sanoo pienentävänsä rahoitusta 3 miljardilla eurolla siitä tasosta, joka nykyisellä palvelutasolla toteutuisi. Lopputuloksena olisi rahoituskriisi. Ja mikä olisi kriisin ratkaisu: asiakasmaksujen korottaminen, vaikka ne jo nyt ovat Suomessa Pohjoismaiden korkeimmat, totesi Kivistö. –Asiakasmaksujen nousu romuttaisi jälleen yhden keskeisen perusoikeuden ja sote-uudistukselle alun perin asetetun tavoitteen: palvelujen saatavuuden parantamisen. Nykyhallituksen poliittinen kaupankäynti uhkaa Kivistön mukaan romuttaa sote-uudistuksen muutkin tavoitteet. –Sosiaalija terveyspalveluja ei voida liittää alkuperäisen tavoitteen edellyttämällä tavalla yhteen, koska sosiaalipalveluihin kuuluvia, virkavastuulla hoidettavia viranomaistehtäviä ei voida antaa yksityisille. Ja kun perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon tuottaminen voidaan osoittaa eri tahoille – perusterveydenhoito myös yksityisille erikoissairaanhoidon pysyessä julkisen vallan hoitamana – menetetään mahdollisuus yhdistää ne saumattomaksi hoitoketjuksi, totesi Kivistö Kivistö sanoi, etteivät ”Pörriäiset” ja muut suuryritykset ole myöskään kiinnostuneita alueista, joissa on pieni ja paljon palveluja tarvitseva, vähävarainen väestöpohja. –Siksi myös alueiden välinen eriarvoisuus kasvaa eikä supistu, kuten alun perin piti tapahtua. Kivistö Iisalmessa: Sote-uudistus uhkaa nostaa asiakasmaksuja Tervehdysten esittäjät painottivat eläkeläisyhdistysten toiminnan merkitystä jäsenistönsä terveydelle ja hyvinvoinnille, osallistumisen mahdollistajana ja yksinäisyyden poistajana, toimintaa ja vaikuttamista sukupolvirajat ylittäen, ikäihmisten toimintaa paremman ja oikeudenmukaisemman hengen puolesta ja aktiivista vaikuttamista muun muassa vanhusneuvostojen kautta. Iisalmen Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhla Iisalmen Työväentalolla 17.10. Juhlaväkeä saapui Oulun, Kempeleen, Kajaanin, Sotkamon, Kuopion, Iisalmen ympäristön ja Iisalmen alueilta ja työväentalo täyttyi ääriään myöten. Alkuun oli ruokailu ja juhlaohjelma aloitettiin laululla Arvon mekin ansaitsemme. Juhlapuhuja, Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö mainitsi laulun sopivan erinomaisesti juhlan tunnelmaan. Juhlivaa yhdistystä onnittelivat Iisalmen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juho Pulkka, pastori Risto Huotari Iisalmen seurakunnasta ja Eläkeläiset ry:n Savon Aluejärjestön puheenjohtaja Sirkka Jeulonen. Yhdistyksen lauluryhmä ja senioritanssiryhmä esiintyivät. Juhlayleisöä nauratti kovasti Tolokun tyttöjen tarinat vitseineen. Ohjelmaosuus päättyi Juhlamarssin yhteislauluun. Kakkukahvien jälkeen päästiin juhlatanssiaisten pyörteisiin, musiikista vastasi Unikuva-yhtye. Aimo Mursu
• 18 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Ihmiskunta on etsinyt onnea koko olemassaolonsa ajan. Neuvoja onnen saavuttamiseen on vaikea antaa, koska onni on yksilöllistä ja useimmiten hetkellistä. Toinen tuntee itsensä onnelliseksi menestyessään, toinen vaikkapa takkatulen ääressä. Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. Salonen toivoo, että ihmiset löytäisivät onnellisuuden sijaan merkityksellisyyttä elämäänsä. – Kokemus elämän merkityksellisyydestä rakentuu vähän toisin kuin onnellisuus. Suomalaisilla ei ole elämässään parasta mahdollista merkityksellisyyden tunnetta, hän toteaa. Merkityksellisyyden puutteesta kertovat esimerkiksi masentuneiden sekä yksinäiseksi itsensä kokevien suuri määrä. – Kuuma peruna on, mistä saisimme entistä parempia syitä herätä uuteen päivään. Mikä saisi elämän kipinöimään voimallisemmin kuin aikaisemmin? Onni on hetkellistä Salosen mukaan onni ja onnellisuus lähtevät rakentuvat vertailusta muihin. Jos elämässä kokee asioiden menevän keskivertoa paremmin, siitä saattaa seurata onnen humaus. – Seuraavana päivänä tämä humaus saattaa olla jo mennyttä, Salonen kertoo. Onni on Salosen mukaan itsekästä. – Onnellisen ajatukset ovat minä, minä ja minä. Onni ei professorin mielestä kuitenkaan ole harhaa. Kokijalleen se on todellinen, minä-lähtöinen kokemus. – Mutta onnellisuus on heikko päämäärä. Se menee ja tulee, Salonen sanoo. – Jos löydän hyviä syitä olemassa olooni, se on paljon enemmän kuin se, että koen aika ajoin olevani onnellinen. Tekoja pyritään mittaamaan Merkityksellisyyden tunne on suurempaa kuin onni. Merkityksellisyys on syy olla olemassa, Salonen väittää. Hänen mukaansa onnen tunteen saa rakennettua kestävämmäksi, merkitykselliseksi, jos sen jakaa. Suomessa onnen jakamista haittaa kilpailuyhteiskunta, jossa kaikkea yritetään mitata numeroin. – Äärimmilleen viritetty kilpailullisuus aiheuttaa kateutta. Salonen kertoo, että Kanadassa kansalaisten arvioima turvallisuuden tunne yhteisössä on arvioitu kolme kertaa suuremmaksi kuin kotitalouksien rahallinen vauraus. – Kysymys on kansalaisten luottamuksesta yhteisöönsä, mikä on keskeinen hyvinvointia mittaava arvo. Myös menneet sukupolvet ansaitsevat arvostuksen, sillä ne ovat välittäneet tärkeitä kulttuurillisia arvoja. Juuriensa tunteminen ja tunne kuulumisesta sukupolvien ketjuun on merkityksellistä. – Tämä kytkös on meillä rikki, Salonen toteaa. Rohkeasti omalle polulle Vaatii uteliaisuutta ja rohkeutta astua uuteen, merkitykselliseen elämään. Salonen kannustaa oman, yksilöllisen polun etsimiseen. – Omanäköisen elämän eläminen suurella sydämellä jättää yleensä poikkeuksellisen myönteistä jälkeä. Uudet näkemykset voivat syntyä omista kokemuksista mutta myös keskusteluista toisten ihmisten kanssa. Ennakkoluulottomuus uusille näkökannoille ja hyväksyvä asenne myös itseään kohtaan saattavat avata uusia näköaloja. Salonen toteaa, että rohkeassa ajattelussa on uudistavaa ja maailmaa muuttavaa voimaa. – Oikea suunta on olennaisempaa kuin vauhti, jolla elämässä edetään. ”Sitoudun hyvään joka päivä” Jokainen voi olla ratkaisijan roolissa. Salonen on omien sanojensa mukaan päättänyt sitoutua hyvään jokapäiväisessä elämässä. – Pohdin aktiivisesti, mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi. Suosin kotimaisia tuotteita, sillä haluan tukea maamme elinvoimaisuutta. Maailmaan voi Salosen mukaan kytkeytyä muutenkin kuin ihmissuhteiden kautta. Hän kannustaa huolehtimaan ympäristöstä, kasveista ja eläimistä. Luonnossa voi kokea olevansa osa jotakin itseään suurempaa. Jokainen voi kokea merkityksellisyyttä rakentamalla omalta osaltaan parempaa tulevaisuutta jälkipolville. – Käytännössä tämä voi olla kohtuullista ja todellisiin tarpeisiin keskittyvää kuluttamista mielihalujen sijasta. Tulevien sukupolvien elämän mahdollisuuksien varmistaminen on kuukausi kuukaudelta tärkeämpää, Salonen toteaa. Teksti: UP/MIKA PELTONEN Kuva: VESA LAITINEN Elämän merkityksellisyys on onnea suurempaa Suomen kansaa on väitetty maailman onnellisimmaksi. Tutkija Arto O. Salosen mukaan onnen sijaan tulisi tavoitella elämän merkityksellisyyttä. ”Jokainen voi kokea merkityksellisyyttä rakentamalla omalta osaltaan parempaa tulevaisuutta jälkipolville.”
• Nro 7 joulukuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Etelä-Häme Heinola HEINOLAN ELÄKELÄISET RY Hämeenlinna Erkki Kumpulainen Sinikka Kumpulainen Alpo Timonen Airi Kalinainen Jarmo Röksä Salme Saarinen Maila Lahtinen Raili Kuosa Anne Kallioportti Veijo Klemm Terttu Klemm Jokioisten seutu Heikki Sirén Pentti Kirkkola Eeva Kirkkola Kari Lepistö Valma Lepistö Hilkka Helenius Helena And Terttu Takala Eila Sederholm Pirkko Aronen Aila Mäntyvaara Terttu Palmu Jukka Palmu Ritva Myllyoja Matti Laakso Silja Kallio Jaana Pylkkönen Päivi Lähteenmäki Merja Kallio-Nygård Markku Hakamäki Jukka Heinämäki Sirkka-Liisa Ågren Ari Kettunen perheineen Sirkka Ylander Charlotte Nummenranta Maire Ahonen Veijo Ahonen Risto Ahonen Mirja Ahonen Hilkka Reko Eini Puolakainen Terttu Viljanen Mervi Hacklin Heikki Kulju Pirkko Kulju Jaana Heinimäki Jasu Heinimäki Susanna Palmu Kiveriö-Kärpänen KIVERIÖ-KÄRPÄSEN ELÄKELÄISET RY Lahti Anja Rautaporras Pekka Rautaporras Vieno Suominen Aarne Suominen Eeva Marin Markku Järvinen Terttu Heikkilä Kari Heikkilä Viljo Pitkänen Ensio Saarinen Teuvo Keinänen Irma Åstedt Into Saira Hannu Kokkonen Antti Holopainen Loppi Paula Uotila Reino Salminen Sirkka Toivonen Sirkka Sainio Sirkka Salo Liisa Forsman Liisa Uotila Kirsti Siltanen Raimo Vainio Leena Vainio KULTAISEN LYHTEEN ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JÄSENILLEEN! Jakomäki Mirjam Alanko Anneli Färm Liisa Hyvärinen Marja-Liisa Isoniemelä Irja Siren Tyyne Finne Terttu Hytönen Taina Seppälä Ulla Halonen Eira Aarnio Pirkko Pöri Raija Sokura Pirjo Tanttu Taisto Rossinen Reino Könönen Suoma Kainulainen Aira Vellonen Kaarela Helena ja Alvar Risberg Heimo Luoto Niilo Luoto Helena ja Aimo Niiranen Kauko Sivén Nina Sankelo Kyllikki Sirén Leena Virta Ritva Pekkola ja Ville Schuvalow Veikko Savolainen Hessu Hietanen Tarja Hietanen Irma Jantunen Raija AntikainenHaralambiev Leena Timoskainen Kallio-Vallila Pirkko Kaskikorpi Mirja Arajärvi Marjatta Lindholm Marja Ylitapio Olli Salin Toivo Koivisto Sisko Salonen Kyllikki Niemi Ritva Sairanen Kati Peltola Maija Halenius Eila Laakso Kauko Hakola Irja Pesonen Pirjo Kivilinna Hilkka Vauhkonen Kaarina Gustafsson Hannele Salava Erkki Tolonen Tuula Laitinen Ulla-Liisa Aaltonen Kauko Aaltonen Sylvi Luoma Kontula KONTULAN ELÄKELÄISET RY Aulikki Mustonen Salme Pelkonen Risto Pelkonen Inkeri Nupponen Kalevi Nupponen Seija Hirviniemi Kauko Hirviniemi Pekka Rikberg Irja Haanpää Lilli Savinainen Maija Rosma Anneli Lepistö Olavi Lepistö Leila Rajamäki Tellervo Pulkkinen Kari Seppälä Kyllikki Hynninen Salme Pusa Mirja Pulkkinen Inkeri Hämäläinen Rudolf Lindblad Raija Virtanen Ulla Suomalainen Marita Sorvali Kerttu Koivunen Marjo Hänninen Pekka Saarnio Sirkka Kuivala Ismo Kuivala Riitta Lindholm Anja Ventti Risto Ventti Elsa Keinänen Marja Leena Keinänen Riitta Väisänen Veikko Väisänen Meeri Hämäläinen Pirkko Helenius Sirkka Korhonen Martti Korhonen Verna Mustonen Elli Juntunen Raija Åberg Seija Malmikumpu Erkki Malmikumpu Maija Laaksonen Leena Vilonen Sirkka Aaltonen Toini Juntunen Helga Laakso Maili Kouhi Oili Eronen Sinikka Kyngäs Pirkko Toland Eija Heiskanen Maire Sirkkala Kristiina Lindberg Pirkko Lindholm Leila Juola Minna Rinki Helsinki Eläkeläinen-lehden perinteisiä Joulutervehdyksiä on toivotettu jälleen kerran komea määrä. Tämä kuvastaa aktiivista ja osallistuvaa koko maan kattavaa eläkeläistoimintaa. Kuinka monta tuttua nimien joukosta tällä kertaa löytyy? Ensimmäistä kertaa tänä vuonna tervehdyksiä saattoi välittää nettilomakkeen kautta, mitä mahdollisuutta myös hyödynnettiin vilkkaasti. Valtaosa tervehdyksistä välitettiin kuitenkin edelleen paperipostilla, joka perinteisyydessään ja kiireettömyydessään sopii oivallisesti joulunaikaan. Tervehdykset ovat tärkeitä Eläkeläinen-lehdelle ja Eläkeläiset ry:lle taloudellisena tukena. Jäsenistömme on se voima, jonka avulla ja tuella ajamme yhteiskunnassa ikääntyneen väestön asiaa. Lämmin kiitos ja hyvää joulua kaikille joulutervehdysten kerääjille ja toivottajille! Jan Koskimies toiminnanjohtaja, Eläkeläinen-lehden päätoimittaja Jouluinen tervehdys! Tarja Kirkkola-Helenius JOKIOISTEN APTEEKKI JOKIOISTEN KUNTA ELÄKELÄISTEN HELSINGIN ALUEJÄRJESTÖ RY JOKIOISTEN VEDENHANKINTA OY
• 20 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Malmi MALMIN ELÄKELÄISET RY Paavo Kettunen Hilja Kettunen Pauli Halonen Seija Halonen Soile Kaarnajärvi Pentti Kaarnajärvi Elina Kettunen Elle Heikkinen Esko Airasmaa Anneli Järvinen Pirjo Karjukoski Kalle Karjukoski Lars Elonen Anja Niemi Pirkko Miettinen Taimi Taskinen Sirkka Arvola Martti Leinonen Toini Leinonen Saara Pajunen Annikki Luukkonen Vilho Koskinen Kauko Räsänen Oili Välitalo Risto Suitiala Maija Tiittanen Terttu Koivunen Maikki Esko Marja-Leena Tuominen Liisa Kosonen Teija Tamsi Paula Storström Liisa Väisänen Ilmari Väisänen Rauni Lappalainen Kaj Blomberg Irja Kortelainen Riitta Kainulainen Erkki Mattila Aune Kana-Aho Anja Kokko Seija Voutilainen Jonas Mithiku Pertti Korhonen Anni Vahlström Eeva-Maija Haapala Mirja Leppälä Kaija Tolvanen Reijo Töyrylä Saara Laine Helena Leskinen Lea Mendolin Ritva Sulanterä Timo Hämäläinen Veijo Kärkkäinen Aino Kärkkäinen Toivo Aamuranta Jouko Ellonen Pirjo Saari Lasse Tiainen Eero Taipale Helena Haapavaara Aila Laitinen Ritva Juuti Maila Mirjami Styrman Myllypuro Kati ja Vilho Möykkylä Ritva Idman Maija Julin Kaarina Kangas Britta Mollgren Olavi Helin Jouni Harju Juha Hämäläinen Eila Aronranta Osmo Tolvanen Helli Tolvanen Pirkko Rajamäki Eila Kortelainen Seija Manninen Seija Roivainen Sirpa Juoksukangas Jussi Juoksukangas Matti Heino Paula Harju Pihlajamäki-Pihlajisto Aira Hiltunen Vilma Kaukinen Devi Kaukinen Kaisa Puumalainen Reijo Pitkänen Aulikki Huovinen Maire Kulmala Lisbet Olonen Liisa Riippi Irma Kurunsaari Seija Ylönen Mira ja Juhani Haanpää Eila Sarkki Eeva-Liisa Kankainen Eila Sundvall Helena Hyppönen Marja-Liisa Suuronen Helka Alanen Toivo Lindroos Marja-Leena Viuhkonen Tapuli TAPULIN ELÄKELÄISET RY Vartiokylä VARTIOKYLÄN ELÄKELÄISET RY Haapajärvi HAAPAJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Haukipudas HAUKIPUTAAN ELÄKELÄISET RY Veli-Pekka Anttila Taisto Sutela Kaarina ja Matti Nisula Paula ja Pekka Sarkkinen Leena ja Edvin Mattila Enne-Liisa ja Tapio Soininen Elsa ja Veli Kurkela Irja Sipola Raili ja Taisto Korvala Armi ja Esa Laine Anna-Maija ja Tapio Barck Tapio Kärenaho ja Eila Pekka Talonen ja Anna-Liisa Helena ja Rauno Kurkela Pirkko ja Esko Kanniainen Aino ja Antti Timonen Tuulikki ja Kalevi Siltala Helena ja Esko Tuomaala Pirjo ja Aulis Kropsu Valte Peltoniemi Taisto Tammela Aili ja Timo Vilppola Airi ja Reima Ritapuu Ii Eila Alasimoinen Eija Teppo Eero Teppo Seija Teppo Tapani Teppo Rauha Piukkula Niilo Piukkula Helga Siurua Juhani Siurua Kaarina Niskanen Eeva Isosomppi Kaarina Paaso Erkki Saimalahti Esko Paaso Helvi ja Ossi Junes Terttu Mäntyniemi Väinö Mettovaara Kirsti Mustakangas Elsi Taskinen Anja Mäkipaaso Pauli Paaso Aini Autio Jussi Piippo Hellevi ja Seppo Kurttila Eila ja Eero Fäldt Impi Perttula Paula Parkkila Esko Peltola Paavo Tolonen Kauko Goman Marja Keränen Tuula ja Paavo Halonen Juhani Miettunen Aini Hanhisalo Eila Jämsä Orvokki Väätäjä Irene Laurinaho Raija Heinikoski Reijo Ruotsalainen Urpo Ronkainen Maija-Liisa Kemppainen Eevi Pernu Meeri Taskinen Hellevi ja Seppo Kurttila Kalajoki KALAJOEN ELÄKELÄISET RY Jorma Männikkö Sauli Konu Rauni Heininen Eliisa Koivisto Esko Koivisto Martta Lahtinen Terttu Hietala Teuvo Hietala Toini Ketola Eila Huhtala Leena Vatunki Airi Vierimaa Aino Myllykangas Heli Alho Raili Hietala Väinö Hietala Hilkka Hietala Raimo Hietala Laura Siironen Pekka Siironen Ulla Heininen Seppo Heininen Inkeri Luoto Hilkka Siironen Inkeri Lounatjoki Lauri Seikkula Matti Ekonkari Aarne Samanen Raili Samanen Sakari ja Raija Siironen Raija Luoto Eila Himanka Kempele KEMPELEEN ELÄKELÄISET RY Mauno ja Leena Penttilä Eila Alaräihä Meeri ja Pekka Joensuu Anna-Liisa ja Matti Lassila Veikko Keränen Erkki Hyvärinen Niina Liimatainen Paula Kerttula Seija ja Jouni Siekkinen Eila Pietilä Kaisa ja Seppo Pekkala Eino + Pirkko Neuvonen Mirja Aho Elsi Kouvalainen Leena Laava Kaino ja Esko Rauni Henell Olavi ja Leena Hyvärinen Auli ja Jaakko Penttilä Hille ja Eeva Kauttio Elvi ja Osmo Hilli Jorma Mikkola Anna-Liisa Toropainen Malla ja Penna Veikko Kylmänen Sonja ja Pauli Hepo-oja Erkki Holappa Pirjo ja Matti Myllylä Kiiminki Pirkko ja Kalevi Herukka Juhani Varpenius Sylvi Haarahiltunen Eeva Eskola Lahja ja Jorma Hanhela Marketta ja Eero Timonen Ulla ja Reijo Timonen Salli ja Matti Kaukoranta Sirpa Ämmänpää Sirkka Vengasaho Liisa Vesa Arto Kouri Marianne ja Tauno Honkanen Aili ja Matti Mätäsaho Sinikka ja Raimo Piri Anna-Liisa ja Timo Heikkinen Sisko Kuopusjärvi Kuusamo Elli ja Taisto Heikkinen Irma ja Kauno Moilanen Seppo Veteläinen Aulis Saapunki Aira ja Pentti Kyyhkynen Marjatta ja Tarmo Polojärvi Eila ja Leevi Uhlbäck Suoma ja Veikko Ervasti Aili ja Veele Pesonen Irene ja Pentti Käsmä Ilmari Määttä Irja ja Unto Saapunki Mauno Ronkainen Sinikka Leinonen Elli ja Hannu Hietala Esko Karjalainen Kaarina ja Paavo Salo Impi ja Pekka Kultanen Martinniemi MARTINNIEMEN ELÄKELÄISET RY Raija Kurikka Veijo Kurikka Veikko Nikkinen Eira Mehtälä Jyrki Mehtälä Pirkko Sihvonen Oiva Sihvonen Aini Katiska Sylvi Hannus Pauli Hannus Mauno Sipola Tuula Hannus Pekka Hannus Tuula Utriainen Erkki Utriainen Toivo Kiventerä Irma Kiventerä Heino Luukinen Laila Luukinen Eine Mustonen Elli Ukkola Lauri Hellsten Hely Enckell Helka Huhtamäki Alpo Ojala Rauni Ojala Aatos Pussinen Marjatta Pussinen Pentti Pussinen Tellervo Pussinen Muho s Sirkka Raappana Kirsti ja Ossi Airaksinen Tuulikki ja Arvo Erkkilä Irja ja Toivo Lotvonen Asta ja Tauno Laihiainen Aune Touru Kerttu Leskelä Eeva Jokitalo Terttu ja Seppo Leinonen Eino Pudas Tuomo Suikkanen Pekka Ojamaa Eino Siekkinen Reino Kukkonen Eine Manninen Esko Jaukka Helena ja Reino Tapio Marjatta Säävälä Oulainen Mauri Mäyrä Terttu Härö Martti Mäkelä Kirsi Ruuska-Mäntyniemi Raune Mäntyniemi Niilo Nikumatti Anneli Rajaniemi Airi Juusola Toini Lund Ritva Kilpeläinen Osmo Törmäkangas Helinä Törmäkangas Vieno Vuoti Sulevi Salmi Aira Kotka Eila Laurila Tellervo Isokangas Maire Kalliokuja Bertta Malmberg Aimo Malmberg Ilmari Tikkanen Heleena Hyytiäinen Urho Hyytiäinen Jokilaaksot MUHOKSEN SOSIALIDEMOKRAATTINEN TY
• Nro 7 joulukuu 2018 – 21 ELÄKELÄINEN Marjatta Kolppanen Raimo Kolppanen Aino Mäyrä Oulu Ari Vaho Ritva ja Martti Eilola Ritva ja Veli Siivola Kalevi Paavilainen Eila Leinonen Aino Kuusiniemi Taina Peltoniemi Pentti Erkkilä Hannes ja Kyllikki Elma Sakko Tuula ja Seppo Eteläaho Onerva Hautaniemi OULUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET RY Veikko Kettunen Päivi Saloranta Yrjö Lamminparras Eeva Stålnacke Eila Haapakoski Helena Kauppila Sirkka-Liisa Pietarila Aarne Länkinen Eeva Toivola Viivi Latola Maija Nurminen Eeva Ahonpää Seija Urpilainen Reijo Rautio Eila Nuutinen Taina Leinonen Ritva Buljugin Arvi Kostekivi Seija Revonoja Elsa Pajuluoto Elli-Maarit Rasmus Sivi Kinnunen Pentti Hirvelä Kyllikki ja Tauno Mustonen Paavo Lappalainen Raimo Kemppainen Elsi ja Jorma Suomela Kauko Mikkonen Aimo Keinänen Pantti Niskanen Linnea ja Arvo Pietilä Anja Mustonen Sanni Kauppi Marja-Leena Bark Janne Körkkö Hilkka ja Erkki Kukkonen Paula Häppäri Liisi ja Veikko Meriläinen Katariina Rissanen Kaija Vaara Onerva Markoulakis Tuomo Jussinniemi Kalle Nisula Oulunsalo OULUNSALON ELÄKELÄISET RY Raili ja Tauno Korhonen Pirjo ja Eero Nalkki Riitta ja Olavi Laakso Eila Hägg Kerttu ja Ensio Piirainen Pirkko ja Paavo Piispanen Pentti Jääskö Soile Ulander Anneli Salo Eila ja Sulo Mård Eila ja Aarre Anttonen Maija ja Markku Kaltio Lahja ja Jaakko Kangastalo Elsa Kaikkonen Meeri ja Pentti Väliheikki Saara ja Kauno Metso Anneli Stefanius Seija ja Seppo Pulkkinen Eila ja Olavi Siekkinen Kaarina Helanen ja Eero Hirvonen Pateniemi PATENIEMEN ELÄKELÄISET RY Esa ja Hanna Makosenaho Pentti ja Kaarina Logrén Paavo Kilvelä Aarno Saarela Taimi ja Raimo Anttila Sylvi Hanhela Kaarina Närhi Sirkka ja Allan Korhonen Eili ja Taisto Pietilä Anneli ja Jouko Halonen Ilkka Niemelä Kaisu ja Raimo Holappa Anja ja Lauri Papinaho Tuulikki Säynäjänaho Eero ja Pirkko Pietilä Veikko Isojämsä Sinikka ja Raimo Mustikainen Soile ja Arvo Pesonen Ritva ja Esa Erkkilä Kielo Karvonen Hilkka ja Reino Järvelä Erkki ja Sisko Jaatinen Toini ja Antero Piri Annikki Nissinen Sirkka ja Esko Remes Maire ja Reijo Salin Tuulikki ja Martti Heikura Marja-Liisa Vainio Sirkka ja Matti Heinikoski Tuulikki Honkala Pekka ja Leena Nättinen Pudasjärvi PUDASJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Leena Rantala ja Jaakko Orvokki Hyttinen Linnea Manninen Sirkka ja Usko Kokko Elsa ja Taneli Aarni Rauni Jussila Seppo Räisänen Seija ja Jukka Vähkyrä Elsa ja Pekka Piri Eila ja Pentti Kokko Aino ja Kalevi Vattula Kyllikki ja Jorma Syrjäpalo Hilkka ja Paavo Tihinen Fanni Hemmilä Pirkko ja Paavo Raitamaa Pyhäjärvi Armas Niemi Vappu ja Pentti Aho Iines ja Kauko Ahola Marja-Liisa ja Tauno Vartiainen Helmi ja Anto Tapaninaho Kaisu Leppälä Raili ja Sakari Tuoriniemi Toivo Huhmarniemi Anna Marjoniemi Aino Peltokorpi Maija ja Antero Kittilä Kerttu ja Pentti Liuska Alholm Raija ja Martti Savolainen Iida ja Pauli Sutinen Olavi Pesonen Taisto Jormalainen Raahe RAAHEN ELÄKELÄISET RY Anja Sarajärvi Kalevi Alatalo Raija Lehtola Eila ja Harri Taskila Hilkka Antinoja Sinikka ja Viljo Lehmusketo Ritva Komulainen Raili ja Martti Pelkonen Eija ja Tapio Kinnunen Irma ja Tuomo Pasanen Veera ja Matti Törmäkangas Eila ja Olavi Koskela Leena Kopisto Tarja ja Esko Nyman Irma ja Viktor Liete Vappu ja Viljo Pekuri Kaarina Mähönen Ulla Juusola Aimo Mylly Ritva Lukkari Lauri Honkanen Seppo Punkkinen Hely ja Olavi Muikkula Esa Peltomaa Sievi SIEVIN ELÄKELÄISET RY Anneli Hietala Saara Latvakoski Aili Ahvenjärvi Eija Anttila Tarja ja Toivo Torvikoski Sanni ja Voitto Myllyoja Vuokko ja Alpo Saksa Aino Koski Kaarina Honkala Pentti Huovari Aarne Kari Esko Honkaperä Terttu Väntänen Veikko Väntänen Heidi Herranen Anjalankoski Eeva Hänninen Taisto Leinonen Raino Malminen Eero Raanoja Eila Raanoja Heikki Lonka Elli Heikkilä Pirkko Laakkonen Imatra Anneli Haimakainen Johannes Sallinen Eine Kurronen Eila Lehikoinen Rose Kaipainen Salme Mäkelä Aimo Ruusunen Urho Piirainen Maila Piirainen Pirkko Backman Timo Mykrä Juhani Lahtinen Karhula KARHULAN ELÄKELÄISET RY Kotka Marita Lousaari Eeva Dufva Pertti Hellgren Laimi Häkkinen Jouni Jalarvo Tarja Pajukanta Jorma Ahvenainen Anneli Laakkonen Ritva Jokinen Eija Lehtonen Seija Salmivaara Lasse Salmivaara Terttu Hellgren Kai Kujala Hannu Ahvenainen Lauritsala Onni Varis Aimo Röpetti Paavo Rinkinen Leena Rinkinen Osmo Kontinen Irma Tiainen Kauko Oksanen Saimi Pukki Anneli Tiainen Kirsti Salonsaari Hilkka Luostarinen Eila Rautio Seija Marjomaa Elvi Puranen Elna Riikonen Armi Nironen Mirja Pahjamo Oili Grön Tuovi Kultanen Eva Björkholm Martti Nylund Kaakkois-Suomi Hyrynsalmi HYRYNSALMEN ELÄKELÄISET RY Kajaani KAJAANIN ELÄKELÄISET RY Raili Myllylä Tuula Ja Pentti Väyrynen Aki Räisänen Antero Kyllönen Arja Kivisilta Lauri Niiranen Kaija ja Juhani Leinonen Irma ja Arvi Pääkkönen Anja Koskelo Terttu ja Urho Hyyryläinen Sirkka-Liisa Laukkanen Annikki Vidgren Sirkku ja Väinö Heikkinen Ritva Härkönen Silja ja Aarne Moilanen Vuokko ja Perttu Parviainen Toivo Huttunen Erkki Holappa Reino Heikura Jarmo Munter Laila Lukander Lahja ja Tauno Kuntsi Pirkko Snickeri Tellu ja Veli Sisi Tamminen Jussi Mustonen Eija ja Tarmo Immonen Erkki Kemppainen Paltamo PALTAMON ELÄKELÄISET RY Puolanka PUOLANGAN ELÄKELÄISET RY Sotkamo SOTKAMON ELÄKELÄISET RY Suomussalmi Kainuu HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! KAINUUN ALUEJÄRJESTÖ RY SUOMUSSALMEN ELÄKELÄISET RY
• 22 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Hankasalmi HANKASALMEN ELÄKELÄISET RY Liisa Markkanen Reijo Markkanen Tapio Hult Martti ja Maija Nykänen Terttu Honkonen Eila Hänninen Helvi Halttunen Risto Niemi Raili Hietala Pirjo Hult Raili Janhonen Reino Kolehmainen Sisko Kolehmainen Anna Petrilä Pekka Petrilä Juhani Tiitinen Juhani Åkerman Hellevi Halttunen Ritva Viinikainen Antti Viinikainen Aino Vekki Marja-Leena Kytölä Jari Kytölä Osmo Vilokkinen Hannu Vilokkinen Kyllikki Tarvainen Veikko Tarvainen Antti Kumpu Pirjo Kumpu Seppo Api Helvi Api Mauri Suuronen Helka Rajala Aulis Minkkinen Saimi Huisko Tapani Kurvinen Inkeri Kurvinen Jouko Siitari Pirjo Pellinen Tapio Pellinen Kerttu Häkkinen Veikko Häkkinen Hilja Paasolainen Elvi Tissari Simo Tissari Eila Pietiläinen Jussi Pietiläinen Aino Sirkka Kerttu Häkkinen-Särkkä Vieno Pietiläinen Jyskä JYSKÄN ELÄKELÄISET RY Jyväskylä Maija-Liisa Rantanen Mirja Solla Aila Pöyhönen Anneli Laakkonen Ritva Nieminen Matti Hokkanen Kaija Kaipiainen Anja Muhonen Jorma Muhonen Raija ja Paavo Pietiläinen Heikki Niskanen Airi Ilomäki Eliisa Korpikannas Leena ja Heikki Tervakangas Tarja ja Osmo Oksanen Vesa Oksanen Juha ja Pirkko Jauhiainen Eila Harjula Hellevi Ilmola Toimi Friman Arvo Koskinen Pentti Friman Eila Kauppinen Kalevi Pihlainen Tuula Reponen Seija Janhonen Riitta Tynjä Veikko Rantala Kauko Rekonen Mirja L ja Vilho M Anja Sandelin Hilkka Hoskonen Hugo Koistinen Virpi Takala Irma Jokinen Tahvo Eronen Hannu Hukka Helena hukka Seija Toropainen Anneli Silvennoinen Vuokko Sorsa Kauko Virtanen Vieno Sulin Raija Rajalin Raili Turpeinen Olli Turpeinen Kari Jokinen Jämsänkoski Mirja Welling Reino Welling Kyllikki Kangas Liisa Vuorenpää Teuvo Vuorenpää Alli Virtanen Aune Welling Helly Saarikoski Liisu Pakarinen Heikki Nissinen Kaija Karuveha Laila ja Eino Vilenius Eila Salonen Eino Hietanen Sinikka Lindeman Raimo Lindeman Marja-Liisa Vilenius Veikko Vilenius Laukaa Paula ja Viljo Kumpulainen Kyllikki Pitkämäki Helena ja Kari Koivisto Kaarina Vesterinen Martti Puttonen Meeri ja Martti Mäkinen Ulla Viinikainen Valma Autio Anna-Liisa Malinen Elsa Tervo Väinö Hytönen Seija ja Pertti Majuri Sinikka Siekkinen Riitta ja Erkki Valtoaho Tarja Leinonen Kirsti Toivonen Martta Saarinen Sirpa Heinonen Erkki Valkonen Aila ja Tapani Kattainen Ritva ja Pentti Valkonen Tuula ja Pentti Nieminen Kari Nurminen Eila Kuukkanen Tuula Lappalainen Aino Wahlman Seppo Taipale Riitta ja Otto Partti Kalervo Virta Muurame MUURAMEN ELÄKELÄISET RY Anna Hanhinen Katja Huhtanen Antti Kähkönen Raili Miettinen Maija ja Matti Lappi Kauko Salmela Liisa Lepola Marjatta Vilander Annukka ja Lauri Hautanen Kerttu Hietala Palokka Kerttu Sarviranta Liisa Tenhunen Mirja Rutanen Aura Peltonen Kirsti Koivunen Raimo Koivunen Raija Meriläinen Pertti Meriläinen Tuija Meriläinen Martti Meriläinen Eeva Autio Antero Autio Anna Meriläinen Eeva Maukonen Viljo Valkonen Kaarlo Valkonen Raili Hartikka Ilpo Hartikka Saara Putkonen Anita Puumalainen Kari Lyhty Margit Altti Pihtipudas Kyllikki Aho Väinö Aho Tapio Saastamoinen Olavi Kananen Maija Pulkkinen Niilo Pulkkinen Maire Varis Kirsti Kumpulainen Helmi Lahentaus Mikko ja Toini Selin Matti Uitto Suolahti Sumiainen SUMIAISTEN ELÄKELÄISET RY Säynätsalo Karin ja Seppo Oikari Raili Flinkman Anja Lukkarinen Pertti ja Helena Rantanen Mari Tuura Kalevi Rannila Maija Tuomnen Seija Vihinen Pekka Pekkanen Toivo Heinonen Vuokko Nieminen Elli Riikonen Liisa Piekäinen Alli Ojala Jarkko Mänttäri Tikkakoski Eino Aksela Arja Finne Jarmo Finne Mauri Hietanen Laura Tuunainen-Kilpiö Erkki Kilpiö Marja-Leena ”Nalle” Kallio Kari Kuparinen Irma Lahtinen Raili Lepistö Rauno Lepistö Elvi Paananen Irene Mikkonen Aune Mäkinen Aune Taipaleenmäki Vaajakoski VAAJAKOSKEN ELÄKELÄISET RY Matti Pöppönen Helena Rinnetmäki Matti ja Mirja Lindqvist Martta Lampinen Sylvi Mäkinen Kaija Hänninen Leena Sillgren Veikko Hiekkanen Elna ja Veikko Räsänen Anna Särkkä Asko Pitkänen Sakari ja Eija Huttunen Veijo ja Liisa Talvela Raija Härkönen Eino Saajamaa Keski-Suomi Aavasaksa Anni ja Helge Vaaraniemi Salme ja Esko Jalonen Risto Hokkanen Sulo Soini Sinikka Lantto ja Viljo Orre Eeva ja Kalevi Joona Bertta Kalliojärvi Ritva ja Eero Mäntynenä Pietari ja Ritva Juuso Mauno Tofferi Sami Ranta-aro Paavo Koski Kaisu ja Veikko Mikkola Salli Alahannu-Horneman ja Paavo Horneman Anja ja Veikko Rautio Milja Rautio Annikki Rantakeiso Ivalo Sisko ja Armas Aalto Ritva Taskila Timo Ratavaara Eija ja Eero Jääskeläinen Kerttu Nissi Sisko Koponen Osmo Karvonen Yrjö Rensujeff Elsa ja Tumppi Kinisjärvi Leila ja Ville Kiviniemi Riitu ja Esko Vuorinen Irja Jefremoff Katri Jefremoff Eira ja Esko Oikarinen Timo Väisänen Sisko Akujärvi Eija ja Tapani Silventoinen Kemi Terttu Hiltunen Esko Toivanen Tuulikki Hurtig Saara ja Erkki Dianoff Paavo Miettinen Eila ja Heikki Lyytinen Inkeri Kangas Eila Heikkinen Raija Siirilä Tapio Siirilä Mauri Blomster Ritva ja Leo Liimatta Tapani Kolmonen Terttu Pohjanen Lauri Pohjanen Suoma Perkaus Timo Salonpää Marja-Leena Laiti Heikki ja Eija Lyttinen Asta ja Mauno Alasuutari Tuula ja Urpo Pulkkinen Ritva Niskala Maisa Lahnajärvi Maija-Leena Koivuaho Maija Pietarila Jouni ja Pirjo Lappi JÄMSÄN ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA ELÄKELÄISYSTÄVILLE HAUSKAA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA SUOLAHDEN ELÄKELÄISET RY
• Nro 7 joulukuu 2018 – 23 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Reijo Kotkansalo Elina Paloniemi Sanni Dianoff Olli Rautio Pekka Aho Marjut ja Veikko Turpeinen Vilma Korpi Paula ja Paavo Nurkkala Helmi Vaittinen Kemijärvi KEMIJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Kittilä KITTILÄN ELÄKELÄISET RY Rauni Alina Aarne Ylitalo Taisto Mokko Viljo Koskamo Maija ja Olli Mirja ja Urpo Rönkönharju Maire ja Matti Kurtakko Hilkka ja Veikko Pääkkölä Annikki ja Seppo Karjalainen Outi Mansikkasalo Erkki Laakso Annikki Niskasaari ja Mauno Lompolo Ritva Hannula Esa ja Anne Kokkoniemi Erkki Tikkala Eeva Markuksela Inkeri ja Sakari Yritys Matti Takala Reijo Takala Yrjö Takala Reima Yrttiaho Kolari KOLARIN ELÄKELÄISET RY Annikki ja Armas Rantakokko Leila Mänty ja Reino Hietala Voitto Vaattovaara Helli ja Sulo Kylmämaa Raili Heikki Anja Koivumaa Sisko ja Frans Liikamaa Toini Satta Eeva Niva Helmi Heikki Valmu Niva ja Mauri Pasma Hilde Pääkkölä Sanna ja Tauno Leppänen Tuula ja Reijo Raappana Pello Eeva Virtanen Oili Maria Sirkka Martta Puljujärvi Tuula ja Tauno Raakel Matinlompolo Aila Pikkarainen Anni Olssen Marjatta Vaattovaara Taina Juopperi Tuula ja Raimo Juho ja Anja Aatos Syväjärvi Pentti Pakisjärvi Senja ja Heino Saukkoriipi Leena ja Heino Matinlompolo Kaarina Alatalo Sirkka-Liisa ja Kari Eeva ja Kalle Piippola Posio Irja Sulin Kalle Sulin Saara ja Ahti Moilanen Anja Karjalainen Martti ja Maire Mulari Ahti Särkisaari Erkki Karasti Seija ja Taisto Tuomivaara Reeta Tuomivaara Seija ja Kullervo Huotari Rovaniemi Heikki Ahola Helene Ainasoja Marketta Alakurtti Lyyli Frantti Impi Hiukka Sirkka Jääskö Kauko Knuutila Kaarina Kapraali Hilkka Kelottijärvi Arttu Koskiniemi Reino Laine Vilho Lassila Kaisa Lesonen Hilpi Montonen Annikki Nevalainen Aatos Nätynki Sinikka Nätynki Sirkka Ollila Kari Puolakka Ossi Riipi Tuula Ruotsalainen Alli Severinkangas Maija-Liisa Tuovinen Kyllikki Vilander Irma Yliaska Maija Ylänen Hilkka & Risto Kangas & Mäkihannu Inkeri ja Antti Keskitalo Leila & Heikki Kolppanen & Piirainen Seija & Jukka Paadar & Vaara Eila ja Tapio Kiviniemi Martta ja Olavi Leinonen Senja ja Yrjö Ollila Pirkko ja Lippo Riissanen Anja & Seppo Vuontisvaara & Tähtisaari Käsityöläiset Tanhulaiset Rytikari RYTIKARIN ELÄKELÄISET RY Valma ja Teuvo Kaniin Pirkko ja Markku Sankala Seija ja Erkki Kuismin Päivi Posti ja Aki Ojala Marja ja Tauno Ristimäki Sirkka ja Kauko Mäkivuoti Aili ja Olavi Virtala Aune ja Veikko Hautala Arja ja Matti Ihalainen Risto Kyllönen Leena ja Väinö Ranta Ritva Ikäläinen Esko Kallio ja Pirkko Mattila Pentti Sipilä Raili ja Armas Ranta Lassi Klasila Helge Hourula Maire ja Lauri Jokilahti Eija ja Mikko Saariniemi Seppo Ruottu ja Leila Irja ja Raimo Hentonen Esko Leppänen Raili Kinnunen Esko Kyllönen Rauha ja Vilho Tokola Anja Välimäki Ritva ja Arvo Kenttä Salla SALLAN ELÄKELÄISET RY Matias Maaninka Nestori Mattila Valtteri Selkälä Ludmila ja Matti Anttila Paavo Luukkonen Leena ja Matti Salmijärvi Impi Kurvinen Kirsti Tallqvist Eila Myllykangas Maria Parkkinen Sirkka Iivari Tuomo Haurunen Aulikki Majava Maija Imponen Kerttu ja Pentti Arola Maire Hautaniemi Raija ja Heikki Kiiskinen Annikki ja Viljo Eskelinen Elsa ja Antero Schroderus Sirkka ja Heino Keskitalo Elli Anttila Liisa Tapio Sodankylä SODANKYLÄN ELÄKELÄISET RY Sirkka-Liisa Maunula Aila ja Esko Mattila Salli Naalisvaara Elsa Uusitalo Teuvo ja Alli Alamaunu Anneli ja Olavi Antero Hyötylä Hilkka ja Asko Apukka Aarne Mäntylä Bertta Hietala Kaija ja Heikki Riipi Mirja Vaara Tauno Salmela Alli Riipi-Pääkkö Eeva Siirtola Raija Bergdahl Tervola TERVOLAN ELÄKELÄISET RY Eila ja Heimo Hast Sirkka ja Osmo Pulkkinen Marjatta Selin ja Matti Kivilompolo Aune ja Jorma Kolmonen Leena Ranta ja Marika Raili Vakkala Salme ja Pertti Keränen Sirkka-Liisa Ranta Sinikka Lustig ja Heikki Korhonen Pertti Tauriainen Marja-Leena ja Tauno Kähkönen Mirja ja Heikki Juusola Maija Ekorre Laila Tapio Eino Tauriainen Rainer Kolmonen Maikki Kultapuro ja Kauko Tauriainen Tornio TORNIONSEUDUN ELÄKELÄISET RY ELÄKELÄISET RY:N PIRKANMAAN ALUEJÄRJESTÖ RY Hämeenkyrö-Viljakkala HÄMEENKYRÖVILJAKKALAN ELÄKELÄISET RY Sinikka Heino Erkki Moisio Kuru KURUN ELÄKELÄISET RY KURUN OSAAVAT KÄDET OSK Lempäälä LEMPÄÄLÄN ELÄKELÄISET RY Mänttä-Vilppula MÄNTTÄ-VILPPULA ELÄKELÄISET RY Antti Aho Lea Aho Helmi Aronen Pirkko-Liisa Aronen Seija Viitanen Pirkko Helander Maija-Liisa Rimmi Anni Tiainen Anna-Liisa Hietanen Maija-Liisa Pirinen Ada Juvonen Merja Kääriäinen Anja Ruusila Anneli Aronen Risto Pihlajamäki Tuula Puro Martti Koski Leena Mäkinen Laila Leiman Pentti Paananen Tuija Vessari Jukka Vessari Inkeri Ylinen Jussi Ylinen Juha Pohjalainen VILPUN VINTTI Nokia Riitta Korpela Seija Sorsa Raimo Sorsa Hannes Veijalainen Aila Tuominen Pirjo-Riitta Pajusalo Pirjo Kotiranta Ilkka Kotiranta Airi Vaske Eila Ruisaho Helge Nurmi Seija Nurminen Olavi Nurminen Eila Kolhanen Sirpa Jousniemi Esteri Kauppila Kirsti Kauppila Eeva Vihanta Voitto Vihanta Rauno Järvinen Sinikka Järvinen Ruovesi Rauha Nieminen Riitta ja Matti Rasinen Sinikka Jokinen + Matti Helena Peltoniemi Vilho Juvonen Erkki Viitanen Matti Hartman Sirkka ja Aarne Jalonen Pirjo Pajunen Aune Tolppanen Matti Tolppanen Anja Ahonen Tatjaana Huhtala Tampere TAMPEREEN ELÄKELÄISET RY Tuulikki Lindén Rauno Jokinen Eila Männikkö Liisa Leppikorpi Sauli Harinen Seppo Katajisto Vuokko Mikkola Yrjö Utunen Taavi Lintunen Kalevi Turkka Veijo Laitinen Eila Mathlin Pirkko Lindholm Pekka Luodes Marita Kiuru Eeva Lindqvist Vieno Ruohonen Pirkko Rastas Markku Lahtinen Ritva Keskinen Eeva Pynnönen Elisa Nordberg Maire Kauhanen Aarno Karjalainen Pekka Ruohonen Väinö Leivo Seija Leivo Erkki Hildén Raimo Parviainen Terhikki Parviainen Rauno Kiltti Pentti Toivakka Jukka Järvelä Liisa Ruohonen Pirkanmaa
• 24 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Valkeakoski VALKEAKOSKEN ELÄKELÄISET RY Paula Vartiainen Martti Vartiainen Ritva Martikainen Seppo Martikainen Pirkko Rantala Reino Rantala Paavo Järvenpää Seija Ojala Riitta Juhela Mirja Salminen Irja Petterqvist Jouko Pesonen Sirkka Helenius Helli Lahti Hannu Pirinen Maritta Ruskeeniemi Vesa Ruskeeniemi Vammala VAMMALAN ELÄKELÄISET RY Marita Pohja-Sato Maija-Liisa Soro Mauno Soro Tuula Hakanen Salme Pihlava Juhani Nieminen Marja Nieminen Esko Lilja Raija Mäkitalo Eero Hakari Viiala VIIALAN ELÄKELÄISET RY Heikki Hietala Pentti Määttänen Sisko Hiltunen Kari Sulander Pirkko Sulander Timo ja Kaarina Liisa Lehtimäki Pekka Renfors Pirkko Halonen Raili Huhtala Tuomo Huhtala Raili ja Tuovi Esko Lehtonen Pekka Taskila Tuija ja Jukka Terttu Laaksonen Ylöjärvi ELÄKELÄISET RY:N POHJANMAAN ALUEJÄRJESTÖ RY Marketta Semi Markku Latvala Kaarina Rahkola Senja Honkonen Heikki Lilja Henrik Fågelbärj Jorma Toija Jorma Niemelä Raimo Lyyluoma Tuomo Syri Pirkko Kalliosaari Matti Kettunen Jörgen Forsström Pirkko Raivio Jouko Ranta Melvi Pöyhtäri Seija Tikkanen Tauno Lehtinen Sirkka Liikala Eila Juvonen Helena Järviniemi Irmeli Mandell Himanka Eeva Lauri Maija ja Urho Hilli Seija Tikkanen Taimi Kangas Terttu Ala-Tainio Maire Yli-Parkas Matti Särkilä Enni Ainali Rauha Jussinniemi Pirkko ja Erkki Vähärautio Anna-Liisa Räisänen Liisa Tilus Elsa ja Eero Tuorila Kerttu ja Tapio Borén Melvi ja Jorma Pöyhtäri Tuulikki Spak Aune ja Simo Jokela Aira Rauhala Pentti Uusitalo Kaarina ja Martti Mattila Selma Tanska Elvi Koski Tarja ja Arvo Keiski Ellen Viitamäki Maija ja Väinö Spak Inkeri ja Heikki Spak Tuula Kupila Sirkka Kordelin Eila Rahkonen Vesa Veijalainen Hilkka Lehtinen Iiris ja Esa Hakkarainen Armi ja Tenho Tuominen Eeva ja Eero Borén Ritva ja Raimo Heiskanen Pirkko ja Esko Kaikkonen Tuula ja Arto Mattila Pirkko ja Veikko Yli-Parkas Raili ja Erkki Kuusisto Tuula ja Ensio Tuorila Anja ja Veikko Lindberg Anja Koski Tuulikki ja Pentti Akolahti Minna Sipilä OP HIMANKA TILITOIMISTO TILIKATTI KENSAPUU OY HIMANGAN APTEEKKI K-MARKET HIMANKA Jurva JURVAN ELÄKELÄISET RY Anita Peltola Simo Peltola Helena Santikko Raimo Santikko Ritva Niemelä Jorma Niemelä Anneli Katajamäki Erkki Katajamäki Leena Elomaa Taimi ja Manne Koski Elmi ja Pertti Katajamäki Airi ja Reima Lyyluoma Päivi ja Esko Aalto Anna Ketonen Liisa ja Jukka Hautala Markku Hautala Sari ja Jaakko Ketonen Ulla ja Markku Rantamäki Terttu ja Matti Lehtinen Kerttu Pihlajamäki Sylvi Blomsten Kaarina ja Kalervo Haapaniemi Marjatta Varala Erkki Lahola Kalevi Männikkö Ritva ja Heino Mukari Meeri Kalliomäki Jarmo Kalliomäki Annikki Majasaari Kari Majasaari Hilkka Peltola Lasse Peltola Arja Kentta Sakari Kentta Kerttu Lyyluoma Raimo Lyyluoma Raili Rantala Mauri Rantala Salme ja Voitto Välimaa Eino Peltoharju Ritva ja Pentti Purtola Kauhajoki Marjo-Riitta Ahonen Veikko Haanpää Matti Korpisalo Heikki Laine Paula Lehtinen Matti Luoma Osmo Metsälä Alpo Niemistö Rauno Pirttijoki Esa Samppala Leena Vallin Tauno Lehtinen Kauhava Pirkko Hauta Eila Kankaanpää Aino Korpimäki Reetta Leiviskä Anna Kivinen Pentti Jokela Eira ja Esko Rintanen Tauno Okkonen Marja Latvakoski Kirsti ja Pauli Niemelä Ritva Antila Elli Piri Lilja Miiluniemi Aila Hauta Irene Jylhä Kaino ja Altti Kankaanpää Kaisu Peltoniemi Sinikka Hauta Lasse Nikula Kokkola Liisa ja Jussi Jäntti Ulla ja Alpo Nordlund Elvi ja Reino Hakola Marja-Leena ja Pentti Nurmi Irja Heikkinen Satu ja Tapio Kangas Kaarina ja Veikko Tikkakoski Pirkko ja Reino Honkaperä Tuula ja Tenho Syrjälä Maija ja Matti Seppälä Riitta ja Ossi Korkea-aho Tanja Sillanpää Juhani Sillanpää Pirkko Kultalahti Liisa ja Veijo Hirvikoski Tuula ja Matti Myllymäki Raija ja Pekka Mäki Ritva Luosa Aira Vuorinen Jari Vuorinen Sinikka ja Erkki Kankaanpää KOKKOLAN TOIMITALOYHDISTYS RY Kurikka Ilmari Korkiamäki Kaarina Korkiamäki Reima Myllyniemi Raija Myllyniemi Aila Laine Antti Laine Sisko Luomala Antti Korkiamäki Airi Korkiamäki Eila Juvonen Alpo Juvonen Pirkko Kallio Asta Hautaluoma Erkki Hautaluoma Sirkka Liikala Seppo Välkkilä Kaija Kuusela Pertti Latvala Pirkko Kallio KURIKAN TYÖVÄENTALOYHDISTYS URHEILUSEURA VISA Laihia Mikko ja Heleena Kallio Hannu ja Tuula Nieminen Jouko ja Kaija Ranta Toivo ja Sisko Pihlajamaa Jorma ja Hellevi Niemistö Raimo ja Irja Kinnari Sisko Tamsi Leila Peltokoski + Reijo Pietarsaari PIETARSAAREN ELÄKELÄISET RY Eeva ja Eero Leino Henny Lintunen Tuomo ja Eila Syri Anna Kotanen Jukka ja Leila Karvonen Aira Tilus Liisa ja Hilkka Liisa ja Veikko Jokela Seppo ja Gunnel Pietilä Tuula Öhman Tyyne Ahonen Esa ja Tarja Ahonen Reino Tuikkanen Pirkko Kalliosaari Reijo ja Aino Hakola Jorma ja Tuula Hanhikangas Lauri ja Sisko Lehto Samuli Isokoski Matti Leppäkangas Anja Koskinen Matti ja Taina Tulima Reijo ja Rhea Koskinen Mirja Koskinen Meeri Mäki Kerttu Lappi Ritva Iso-Kungas Alli Bro Aino Valkonen Reisjärvi REISJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Veikko Saukko Manu Kieleväinen Simo Vedenpää Eero Karjula Yrjö Puurula Einari Moilanen Seinäjoki SEINÄJOEN ELÄKELÄISET RY Erkki Kalliosalo Aune Kalliosalo Markku Latvala Kaisa Latvala Erkki Perä Taisto Haapaniemi Antti Lahdenperä Aune Niemi Kaarina Rahkola Mirja Korpinen Pohjanmaa YLÖJÄRVEN ELÄKELÄISET RY
• Nro 7 joulukuu 2018 – 25 ELÄKELÄINEN Teuva Sinikka Metsäranta Olavi Metsäranta Anna Äystö Mirja Harju Pirkko Somari Alpo Somari Kaarina Haapamäki Kerttu Metsäranta Ilmari Tuomela Tuula Koskinen Markku Metsäranta Vaasa Markku Mäkinen Vuokko Ryytty Antero Ainasoja Tuula Ainasoja Seija Ossi Terttu Katajamäki Tuure Koski Kaisu Jerohin Juhani Ilkka Eeva Laaksoharju Heikki Lilja Salme Kuusisto Terho Tuomaala Raija Tuomaala Eeva Kuusinen Terttu Männikkö Maijlis Uppgård Juhani ja Marja Österberg Aino Ahonen Jorma ja Helena Honkanen Aila ja Raimo Vahtera Antti Haarala Leena ja Aulis Nieminen Leena ja Jussi Mäenpää Sirpa Evweraye Anna-Maija ja Jaakko Mäki Lilja Saarinen Hely Kahlos Erik Risberg Seija Risberg Ykspihlaja Tuula Witick Bo Witick Eila Saalop Tapani Tanttinen Ulla Tanttinen Veera Päivärinta Eino Päivärinta Aune ja Matti Kettunen Eira Ahola Vuokko Kultalahti Runar Lillqvist Ritva ja Fjalar Nygren Sirpa ja Jan Nygren Raimo Välimäki Anna-Lisa Nykvist Aino Sundbäck Juhani Manner Virve Saviranta Kirsti Stramm Kaarina Sandelin Anneli ja Lauri Koponen Pirkko Raivio Irmeli ja Heikki Anttiroiko Helena Nyberg Rauno ja Maria Isoaho Pertti ja Anu Auvinen Anna-Liisa Fagernäs Aili Tuominen Aino Jokela Mikko Vehniäinen Pauli ja Raili Karjala Hannu ja Tarja Vallin Eija Emmes Pauli Emmes Pirkko ja Pentti Hirvikoski Jukka Jokela Kaino Railovaara Maija-Liisa Koski Liisa Mattila Eino ja Agneta Hietikko Elvi Torppa Ylivieska Helena ja Markku Jylkkä Vuokko ja Kalle Lehtonen Reino Anttila Tuula ja Terho Löytynoja Sirkka ja Aarre Oivo Aulikki ja Paavo Raudaskoski Aili ja Aimo Törmälehto Marja-Liisa ja Simo Tuomikoski Joensuu Eeva Surakka Reino Surakka Ossi Haatainen Aili Haatainen Hilkka Korhonen Vilho Korhonen Urho Peltonen Anneli Peltonen Seija Murtonen Matti Murtonen Esteri Kimanen Seppo Raassina Toivo Eronen Urho Kolehmainen Eevi Martikainen Sylvi Kirpala Eeva Veijonen Eila Hyvärinen Hikka Rajala Veikko Hirvonen Kirsi Lavikainen Arvi Lavikainen Aune Marjomaa Onni Vänskä Liisa Kinnunen Pentti Kinnunen Sirpa Savolainen Aune Ilves Viljo Tallus Mirja Ratilainen Matti Ratilainen Kerttu Aspelund Martti Aspelund Timo Ventola Lieksan Seutu LIEKSAN SEUDUN ELÄKELÄISET RY Ismo Hallapuro Tauno Nevalainen Raili Pylkkönen Raili Hakkarainen Anneli Tuure Salli Turpeinen Marja Turpeinen Kalevi Tahvanainen Marketta Pulkkinen Viljo Pulkkinen Martti Vallius Matti Ruokolainen Irma Kettunen Kari Kiiskinen Aaro Ruokolainen Uimaharju UIMAHARJUN ELÄKELÄISET RY Ilma Nieminen Matti Nieminen Maija Saharinen Veli Saharinen Raili Hakkarainen Veikko Lavikainen Merja Tahvanainen Pauli Tahvanainen Lilja Ryhänen Aimo Ryhänen Hannu Sorjonen Tuulikki Nuutinen Erkki Ilmari Räty Irene Ristimäki Jorma Heikura Erkki Frondelius Aarre Virolainen Pentti Hämäläinen Jaakko Juvonen Pirkko Romppanen Terttu Mäkelä Taisto Mäkelä S-MARKET UIMAHARJU Pohjois-Karjala Satakunta Eura-Säkylä-Köyliö Pekka Leino Seppo Leino Eine Paajanen Maire Tanninen Simo Lähteenmäki Raija Virtanen Vappu Leino Raimo Salo Aino Salo Aino Vesala Eero Toivonen Eeva Männistö Leena ja Lenni Hakala Juhani Kouttinen Eila Poutanen Seija Torkkeli Pirkko ja Jukka Kuusela Anja Viitahalme Tuomo Viitahalme Pekka Luusalo Terttu Lepistö Saimi ja Toivo Ranta Kalevi Toivonen Simo Leino Huittisten Seutu Marja Raikunen Pirkko Lintunen Marjatta Stolt Anneli Suuniitty Ritva Rantanen Risto ja Marita Eija ja Martti Annikki Vainio Aili ja Antti Vienonen Hilkka ja Mikko Hemmo ja Pirkko Keijo ja Kaarina Saara Räikkä Jukka Johannes Kivimäki Kankaanpää KANKAANPÄÄN ELÄKELÄISET RY Antti Piittala Matti Mesiniemi Ritva Mesiniemi Eino Heiniluoma Irja Heiniluoma Tuula Lehtiniemi Vappu Kangas Pauli Viitala Pirkko Hakala Paavo Kierikka Asta Kierikka Kauko Jussila Annikki Jussila Tuovi Sälilä Mauno Halmela Elma Heikkilä Kirsti Vienola Veijo Vienola Anja Lalli Kokemäki KOKEMÄEN ELÄKELÄISET RY Seija Kilkku Ritva Juutilainen Olli Nurmi Anja Virta Paavo Vähätörmä Aila Myllymäki Tuija Virta Hillevi Talvitie Esko Saari Anni Selin Lempi Mäkinen Aino Salminen Saimi Erkkilä Raimo Erkkilä Hely Erkkilä Veijo Mielonen Seija Häyrinen Markku Nieminen Pirkko Vertanen Olli Lehtivuori Ritva Mäenpää Mikko Vallin Eino Laaksonen Seija Korkeasalo Anelma Reinikainen Sinikka Leppänen Kauko Virta Kerttu Perttula Einar Grundström Marjo WahlströmRiihimaa Mikko Ylinen Anja Ylinen Irmeli Mäkelä Tarmo Mäkelä Nakkila Sirkka ja Pentti Tähti Merja ja Mikko Terttu Lamminen Anja Patjas Maija Pietilä Terttu ja Reijo Viinamäki Pihlava Kristiina ja Jaakko Mäkelä Ritva Karinen Aila Anoschkin Ritva ja Ismo Stenros Irma Halonen Toivo ja Hilkka Koivisto Maija Mirtola Hilkka ja Antti Kulmala Pirkko Pulkkinen Kaarina ja Niilo Kuparinen Esa Rauhamaa Kirsi-Marja Rauhamaa Seija Pajunen Rauno Huhmarniemi HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Jouluinen tervehdys! Pirkko ja Arvo Salonen Vaasa/Himanka jatkuu ?
• 26 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Irmeli Vuori Jukka Danielsson Olavi Lehtinen Esa Santikko Kalle Formunen Katja Koivuviita Terttu Valtonen Harri Schultz Alpo ja Greeta Valtala Matti ja Tiina Nissi Hilkka Salokangas Mirjami Laakso Eila ja Matti Laihanen Kirsti ja Timo Vähähaka Merja ja Raimo Koski Anne-Maj ja Harri Ruusunen Ilse Rosnell Maija-Liisa Jokinen Pentti Taronoja Ritva Kolminniemi Erja ja Matti Hellman Tuula Erkkilä Irma ja Lauri Lamminen Kaija ja Esa Kalliohultti Tuula Sjöblom Anja Jokisuo Pentti Reunanen Jorma Koivisto Kari Mäkirinta Liisa ja Arto Anja ja Kalevi Turunen Armi Hiltunen Karl Hellström Hannes Saarela Raila Aho Risto Jokisuo Jutta ja Klaus Reino Kuusiluoto Maija Kuusiluoto Raimo Rautio Saara Salin Päivi Davidsson + Viivi Markku Davidsson + Kisuliini Liisa Pietilä + Eetu Vuokko Rinne Matti Rinne Aili Koskinen Tapani Rönnqvist Voitto Santala Päivi ja Tapio Kuparinen Anne-Marie ja Kari Palmu Leena ja Tauno Väkiparta Irma Häyrynen Matti Kalliomäki Seija Elo Harri Laakso Arto Prehti Raimo Pajunen Tapio Valtanen Tanja Viitanen Ritva ja Erkki Wallin Pirjo ja Mauri Vuoti Sirkka ja Tauno Joensuu Jarmo Lahtinen Pihlavan Asukastupa PIHLAVAN AUTOHUOLTO AY PIHLAVAN BAARI AY KAMPAAMO ANNE-MARIE PALMU KAMPAAMO LEENA VÄKIPARTA PARTURI-KAMPAAMO KIRSTI-MANNILA Pori PORIN ELÄKELÄISET RY Kalevi ja Anja Mäkelä Aila ja Tauno Viitala Aune ja Juha Harjula Tuire ja Jussi Salmela Helena ja Esko Heiniluoma Raimo Laakso ja Anja Heikkilä Mauno Vainio Tauno Kovanen Liisa Forsström Hemmo Mäkinen Tuula Telin Anja Harja Annikki Rosenqvist Leila Forss Airi Räisänen Tarja Korhonen Jorma Fagerdahl Rauma RAUMAN ELÄKELÄISET RY Seikko Pajunen Liisa Pajunen Leila Suominen Simo Koskela Anneli Tammioja Sirkka Aaltonen Eira Saario Pekka Helkiö Lars Erkkilä Jarmo Grundström Sirpa Leppälä Kyllikki Suoniemi Olavi Pylkkönen Juha Poimio Esko Gustafsson Timo Liimatainen Kirsti Hannukainen Airi Marila Untamo Kiela Jorma Uusitalo Pauli Liekari Anneli Liekari Marja Laine Elisa Merenkivi Annikki Aaltonen Raija Sajantola Liisa Okkonen Seppo Virtanen Anna-Liisa Virtanen Hannu Leppänen Ulvila VASEMMISTOLIITON ULVILAN YHDISTYS RY Irmeli Vuohiniemi Jouko Vuohiniemi Marja Salonen Matti Salonen Vuokko Lanne Jouko Lanne Seija Pyssysalo Margit Suominen Tuulikki Pihlajamäki Kauko Pihlajamäki Toini Raune Anneli Salminen Timo Selin Pertti Multisilta Tuovi Myllymäki Alpo Myllymäki Seija Vidlund Sinikka Fallström Vampula Aimo Polo Osmo Mäkelä Matti Lunden Anja Karsikas Kauko Kärkäs Seppo Virtanen Reetta Virtanen Seppo Kuusisto ELÄKELÄISET RY:N SAVON ALUEJÄRJESTÖ Sirkka Jeulonen Kirsti Joki Kari Rönkkö Kalevi Tuovinen Sirkka ja Leo Ruotsalainen Hannu Hyvärinen Pekka Immonen Mervi Höylä Iisalmi IISALMEN ELÄKELÄISET RY Leena Hiltunen Anja Väätäinen Toivo Väätäinen Maila Aronen Timo Knuutinen Liisa Rikkilä Pirjo ja Seppo Rönkkö Eini Partanen Pekka Korhonen Elvi Kettunen Timo Hiltunen Reino Puurunen Kirsti Puurunen Raisa Hiltunen Anja Kattainen Sanni Mursu Aimo Mursu Anneli Kauppinen Martti Heikkinen Veikko Jyrkinen Veikko Korhonen Kauko Ollikainen Tauno Rikkilä Eetu Antikainen Eeva Komulainen Kaarina Korhonen Kati Åhman Eila Leskinen Antero Korhonen Martti Kortelainen Liisa Pesonen Toivo Pesonen Ari Kettunen Raili Hautamäki Irja Eloranta Vilho Kouvalainen WANHA KUKKAKAUPPAJA HAUTAUSTOIMISTO TTJ-KULJETUS SONKAJÄRVI BOVELLAN KUKKAJA HAUTAUSPALVELU SAVIPELLON KIOSKI IISALMEN KONEKYMPPI IISALMESTA KÄSIN HIUS-SOPPI IISALMI TOIMI – YLÄ-SAVON TYÖVALMENNUSSÄÄTIÖ JARMAT OY/ TUULA KYLLÖNEN O.K. AUTO OY IISALMI E.HARTIKAINEN OY KIINTEISTÖNVÄLITYS KORTELAINEN OY OP POHJOIS-SAVO LÄHITAPIOLA POHJOLAN MATKA OP YLÄ-SAVO IISALMEN KESKUSAPTEEKKI IISALMEN 1.APTEEKKI PUKINETALO ASUKULMA OY KAHVILA HILLA OY IISALMEN KUVA IISALMEN PUTKIASENNUS OY SAVON RAUTAOSA OY HUONEKALULIIKE M-KALUSTO KY IISALMEN TYÖVOIMAYHDISTYS RY SAVON PRO SERVICE OY PRIIMA APTEEKKI IISALMI KORU-AIKA T:MI IISALMI SÄHKÖTOIMISTO MURTOLA Karttula KARTTULAN ELÄKELÄISET RY Keitele Irja Laukkanen Reijo Laukkanen Eeva Räty Raili Vesterinen Matti Vesterinen Juhani Kolari Matti Niskanen Kalle Karhunen Eila Särkisuo Ulla Ylitalo Teija Turpeinen Silja Luukkonen Salme Qvick Kiuruvesi Vieno Blomberg Kaisa Hyvönen Marja-Leena ja Erkki Kärkkäinen Savo HANKKIJA IISALMI • RATAPELLONKATU 2 HANKKIJA KIURUVESI • TEOLLISUUSTIE 3 Hankkija_80x60.indd 1 8.11.2018 13.08 Kivirannantie 8, Iisalmi ark. 7–18 la 9–15 puh. 044 7621 048 Masa Levollista Joulua Ystävät Sinikka Fallström Ulvila
• Nro 7 joulukuu 2018 – 27 ELÄKELÄINEN Väinö Mähönen Elina ja Tauno Blomberg Ritva Kononen Kaarina ja Olavi Ruotsalainen Kalle Ruotsalainen Reino Kumpulainen Matti Pasanen Hanna ja Martti Tikkanen Helvi Laukkanen Anja Mikkonen Pirjo ja Pekka Fält Anja Reinikainen Väinö Kuljukka Pirjo ja Seppo Piippo Juho Laukkanen Elsa Sivonen Pentti Pursiainen Anneli Ohtonen Lauri Hyvönen Helmi ja Vilho Kesti Pirjo ja Erkki Pennanen Jouko Pääkkö Aino Qvick ja Aatu Hyvärinen Pirkko Kaikkonen Ritva ja Lauri Väisänen Kuopio-Kallavesi KUOPIOKALLAVEDEN ELÄKELÄISET RY Juhani Tanski Paavo Svenn Leena Toivanen Aulis Lehtonen Tuula ja Seppo Räsänen Satu Siponen Risto Asikainen Heimo ja Vieno Tekla Kotilainen Onni Hakulinen Katri Venäläinen Sonja Holopainen Leena Pölkki Liisa Liimatainen Leena Niskanen Kahviemännät Anja Hartikainen Eija Tuovinen Salme ja Veijo Sirkka Jeulonen Leppävirta LEPPÄVIRRAN ELÄKELÄISET RY Elvi ja Pertti Parviainen Reino Kuittinen Asta Kuittinen Irja ja Eino Nikkanen Ilma Juola Aino Kuittinen Reijo Eklund Jaakko Pursiainen Savonlinna SAVONLINNAN ELÄKELÄISET RY Irja Korhonen Sisko Karhu Terttu Tolvanen Seija Tomppo Eeva Karttunen Armas Pakarinen Airi Kohonen Ensio Kohonen Anja Rask Vesa Hirvonen Vieno Lauri Luostarinen Eila Turunen Siilinjärvi SIILINJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Sonkajärvi Heta Raatikainen Väinö Hiltunen Kari Rönkkö Veikko Heikkinen Kalevi Tuovinen Marja-Leena Tuovinen Aili Rönkkö Väinö Karppinen Kyllikki Rönkkö Vieno Partanen Vesa Koistinen Asko Julkunen Matti Makkonen Juhani Hujanen Eila Hujanen Kalle ja Irma Kauppinen Jouko Köttö Jouko Lampinen Pekka Saarelainen Saara Ulmanen Suonenjoki-Iisvesi SUONENJOKI-IISVESI ELÄKELÄISET RY Tuula ja Väinö Heiskanen Anja Lankinen Helvi ja Olavi Jauhiainen Matti ja Raija Kuismin Viola ja Markku Räty Aino Jalkanen Sirkka ja Seppo Voutilainen Kerttu ja Veikko Jäppinen Seija ja Seppo Rissanen Raili Vepsäläinen Tuusniemi TUUSNIEMEN ELÄKELÄISET RY Varkaus VARKAUDEN ELÄKELÄISET RY Leena ja Olli Marketta Palkeinen Aimo Piiroinen Anja Räsänen Milja Tuovinen Kerttu Voutilainen Meeri Ruuskanen Raija ja Eemeli Sirpa ja Esko Väinö Antikainen Unto ja Lea Sinikka Kortte Liisa ja Matti Soininen Pertti Laakkonen Laakkonen Imma ja Pirkko Heiskanen Mirja Tsupari Jouni Bordi WARKAUDEN VASEMMISTO RY Vehmersalmi VEHMERSALMEN ELÄKELÄISET RY Vieremä VIEREMÄN ELÄKELÄISET RY Marjatta Malinen Pirkko Kettunen Toivo Mehtonen Olavi Partanen Leila Partanen Esko Martikainen Marjatta Martikainen Jouko Ryytty Kylpylähotelli Kuntorannan henkilökunta Tuija Rahikainen Kimmo Lindberg Anne Pulkkinen Maarit Hämäläinen Tarja Pöllänen Jaana Halonen Niko Kärki Terttu Nykänen Kim Hall Jarmo Harju Eija Niemelä Tatiana Kangasmyaki Veijo Saastamoinen Jaana Vasko Etelä-Espoo Erkki Eriksson Kristina Härkönen Pekka Kallioniemi Kerttu Korhonen Antero Krekola Sirkka Kukkonen Anneli Nöyränen Kristina Puukko Etelä-Vantaa Marja-Liisa Viljamaa Kauko Niemelä Tuula Kivijärvi Mauri Kivijärvi Ritva Ronkainen Anneli Dahl Antti Dahl Manu Pellinen Helena Grönqvist Aila Silvennoinen Raili Sarvi Sauli Sarvi Airi Pantsu Ari Martinaho Raine Mäkinen Pertti Vuorio Varma Silvennoinen Lasse Hakala Marjatta Malassu Toini Lankinen Alli Myllyniemi Hanko Eila Ruuska Reijo Ruuska Raija Laitinen Vivan Halkosaari Raili Peni Orvokki Leino Maj-Brit Bergman Pirkko Österlund Ulf Österlund Väinö Tiikkaja Kirsti Malmsten Veikko Malmsten Maija Kainulainen Anita Lundin Havukoski HAVUKOSKEN ELÄKELÄISET RY Hyrylä HYRYLÄN ELÄKELÄISET RY Simo Hyökki Olavi Pietikäinen Maija ja Veijo Oksala Raili Kumpulainen Helmi Tiilikainen Riitta ja Juha Saukkola Annikki Sinkkonen Roosa Pirinen Eila Räsänen Sirkka Korhonen Anna-Liisa Räsänen Pirjo Kulovaara Aino Harsunen Virva Takala Kerttu ja Reino Viirtala Hyvinkää Kaarina Salo Liisa Leminen Pirkko Nieminen Jukka Nieminen Kerttu Kallinen Aarne Lindgren Matti Ojanen Anna-Liisa Siivonen Heikki Siivonen Liisa ja Sulevi Salo Arvo Nurmela Perttu Muistola Lauri Muistola Pirkko Keihäsjärvi Tom Trogen Leila Palonen Vilho Korpela Martta Ratinen Matti Eskelinen Aira Jalonen Aarno Jalonen Olavi Kanerva Helena Joutsalo-Kanerva Pekka Kaihevaara Kaarina Laakkonen Pauli Laakkonen Ritva Mähönen Paavo Mähönen Sirpa Aalto Veikko Ceder Järvenpää JÄRVENPÄÄN ELÄKELÄISET RY Kielo ja Raimo Rautsa Maire ja Seppo Vaho Liisa ja Kalle Kortetjärvi Eira ja Pentti Storm Leo Hramoff Viljo Heikkinen Sinikka ja Taisto Ojamaa Orvokki ja Taisto Putous Aino Koponen Aila ja Kalevi Kujanpää Anneli Kelometsä Marjatta ja Einar Holmberg Sirpa Laine Ella ja Antero Nylund Onni ja Terttu Vattukallio Veikko Laine Karjaa-Pohja KARJAAN-POHJAN ELÄKELÄISET RY Karkkila Tellervo Vepsäläinen Esa Vepsäläinen Ritva Nikander Ismo Nikander Terttu Hellsten Eino Hellsten Ulla Ahjoniemi Pentti Ahjoniemi Terttu Koivunen Tauno Koivunen Jarmo Koivunen Tuulikki Tapiolinna Teuvo Tapiolinna Veikko Raunio Irma Laakso Pirkko Leinonen Artturi Leinonen Kirsti Lopina Pentti Lopina Kerava Anja Parviainen Oili Liukkonen Pekka Happonen Kaarlo Lille Hannu Järvinen Pirjo Pohjanlehto Riitta Törmänen Tuija Husari Pia Lohikoski Juhani Lohikoski Shamsul Alam Miila Halonen Pirjo Sandberg Uusimaa HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Jouluinen tervehdys! Maija ja Väinö Ovaskainen Jouluinen tervehdys! Mervi ja Veijo Jouluinen tervehdys! Kirsti ja Olavi Joki UUDENMAAN ALUEJÄRJESTÖ RY HAKUNILAN ELÄKELÄISET RY toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! jatkuu ?
• 28 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Tarja Ruotsalainen Johanna Korhonen Ritva Masalin Erkki Masalin Pirkko Savolainen Matti Savolainen Maila Hölttä Ilmari Heinonen Tuulikki Heinonen Ritva Saarinen Pauli Saarinen Aulis Partanen Veikko Haataja Asko Korhonen Kikka Karanen Tilma Liukkonen Anja Raninen Kerttu Mehtonen Raimo Väänänen Keijo Kyyhkynen Leena Kaitanen Rauno Kaitanen Pekka Niklander Anna-Liisa Kalinen Seppo Ronkonen Inkeri Savolainen Anna Lassila Osmo Varinen Tellervo Varinen Seija Suovirta Riitta Parikka Päivi Suovuo Ritva Pennanen Erkki Pennanen Auli Molin Ilmari Kvist Kalevi Malmström Ulla Jalkanen Raimo Jalkanen Lauri Saloriutta Pirkko Laaksonen Liisa Sutinen Anneli Värttiö Esko Pursiainen Sirkka Telavuori Arja Auvinen Manu Jauhiainen Eila Tallus Auli Lång Markku Liimatainen Aino Lång Ritva Salo Sylvi Torvinen Ritva Innala Paavo Timonen Anneli Liikala Jukka Toikander Ritva Leinonen Mailis Boman Seppo Kauhanen Kaisu Asser Peltonen Kirsti Karhu Airi Komokallio Heikki Komokallio Ilona Taimi O. Reijo Savolainen Ritva Vallius Klaukkala Tarja Anttila Risto Anttila Armi Backman Pertti Halonen Vappu Halonen Leila Heino Terho Hirviniemi Maila Huovari Allan Hyytiäinen Terttu Hyytiäinen Seppo Itäniemi Sirkka Itäniemi Raimo Järvenpää Pertti Kuitto Eva Lahtinen Taisto Lahtinen Tuomo Lahtinen Aira Lehtinen Erkki Lehtinen Sirkka Lehtonen Unto Luokkala Anja Mustonen Lea Mäkinen Heikki Mäkinen Rauni Pelkonen Toivo Pelkonen Terttu Pietilänaho Arja Serenius Jorma Serenius Saara Toikkanen Hannu Toikkanen Liisa Tikkanen Aimo Törrönen Toini Törrönen Pirkko Vertti Tuomo Vasenius Esko Vuorenmaa Pirjo Vuorenmaa Korso Marjukka Valtakari Simo Ronkainen Sirkka-Liisa Kanerva Esko Kanerva Eija Tarvainen Meeri Kiukas Leila Saari Markus Saari Toini Laine Aune Lehtinen Olavi Lehtinen Maj-Britt Gustafsson Sirkka Tervonen Olavi Tervonen Tikkurila Leila Pulkkinen Risto Pulkkinen Heimo Liimatainen Marjatta Rönkkö Esko Rönkkö Matti Holopainen Irmeli Koponen Urho Kumpulainen Leo Kallinen Leila Mäkelä Aino Immonen Irja Saittinen Pia Koskinen Majlis Saarelma Saimi Kallinen Matti Savolainen Orvokki Jaakkola Raili Saarto Veikko Saarto Aili Kotilainen Esko Kotilainen Matti Keinänen Veikko Ratilainen Heimo Liimatainen Veijo Kaikula Anja Lamberg Lauri Kehto Eila Kettunen Liisa Tossavainen Lohjan Seutu Porvoo Tapio Ruuskanen Eero Julkunen Jussi Mård Väinö Korhonen Ilona Räsänen Helena Mattila Rut Laakso Lasse Kurki Raili Vuorinen Piia Olsson Airi Ekman Ritva Karvonen Irma Haverinen Kirsti Hiltunen Liisa Paasela Kaino Kukkonen Tuula Kukkonen Kristina Pellinen Paula Ojala-Ruth Aulis Ruth Eila Pirttimaa Raimo Järvelä Anneli Järvelä Marjatta Dillström Toini Huhta Allan Huhta Valma Kalliomäki Erkki Virtanen Irma Isoaho Martta Väisänen Hilkka Id Inkeri Kurkivuori Eila Lehmonen Eila Jussila Hannu Pahla Ulla Lindroth Rajakylä-Länsimäki Kirsti Halenius Matti Lahtinen Sirkka-Liisa Lahtinen Sirkka Mäkinen Merja Räsänen Tuula Saastamoinen Tuomo Saastamoinen Veijo Sinisalo Liisa Sulkava Mirjam Viitanen Viherlaakso-Karakallio Ingegärd Kivi Kalevi Kivistö Sirkka Kivistö Aino-Kaarina Kivistö Katri Savinen Annikki Granholm Ritva Kieksi Pirkko Törmänen Aimo Rantanen Lahja Rantanen Toivo Reijonen Sylvi Jokinen Alli Savinen Viktoria Hellsten Karin Helo Raija Alavaranta Irma Kemppainen Vihti Martti Korhonen Seija Korhonen Soili Suikkanen Eero Hiidenvesi Aira Luusua Marjatta Kainulainen Kari Kunttu Maija Salminen Arto Viherkanto Seija Vilkman Maila Kettunen Virpi Juvonen Sisko Halen Sirpa Laakso Kirsti Laitinen Jaakko Laitinen Dragsfjärd Kerttu Heikkilä Diana Keränen Paavo Keränen Berit Valtonen Carola Sjöholm Majvor Sjöholm Sune Sjöholm Toini Grönqvist Helmer Andersson Ilse Hellström Esko Välimaa Ole Sjöblom Else Strömsund Ingmar Strömsund Krister Lindström Marja-Leena Lindroos Ralf Lindroos Maila Fröberg Hilding Helle Raili Fagerlund Osve Karlsson Marianne Karlsson Märta Friman Senja Dunder Kenneth Dunder Birger Fagerlund Karita Nyman Börje Nyman Irja Högberg Inger Leppänen Jorma Leppänen Lisa Lagerström Love Lagerström Henrik Fagerström Bengt Uggeldahl Sol-Britt Antikainen Eino Antikainen Anna-Lisa Söderholm Sven-Erik Söderholm Sonja Rantanen Rauli Rantanen Gunveig Holmström Sven-Olof Holmströn Kaj Erik Lindblom Lea Johansson Gunilla Johansson Markku Palviainen Leo Pakarinen Britte Ollila Timo Ollila Kristian Ollila Max Michailoff Ritva Laitinen Kristina Hakola-Wass Tomy Wass Benita Hellström Roy Lindblom Leif Lehtinen Dolores Mickelsson Nancy Hagelberg HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019 kaikille asukkaillemme ja yhteistyökumppaneille! Kiinteistö Oy Nikkarinkruunun henkilökunta Keravan 1. apteekki Prismakeskus DRAGSFJÄRDIN TYÖVÄENELÄKELÄISET – DRAGSFJÄRDS ARBETARPENSIONÄRER RY Varsinais-Suomi Keravan Palvelutalosäätiö toivottaa Tunnelmallista Joulunaikaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2019! Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta LOHJAN SEUDUN ELÄKELÄISET ELÄKELÄISET RY VARSINAIS-SUOMEN ALUEJÄRJESTÖ RY TOIVOTTAA YHDISTYSVÄELLEEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA
• Nro 7 joulukuu 2018 – 29 ELÄKELÄINEN Inger Antikainen Esko Antikainen Kristina Ahlqvist Leif-Gunnar Ahlqvist Ethel Österberg Olof Österberg Bo Sten Salme Jäntti Ines Johansson Railo Sahlgren Kati Lindroos Aulis Lindroos Gun-Maj Lindström Inge-Maj Färm Birgit Lehtonen Georg Nyman Marja-Leena Laaksonen Guy Gustafsson Anita Gustafsson Paavo Hautapaakkanen Ritva Hautapaakkanen Maj-Britt Gustafsson Forssa FORSSAN ELÄKELÄISET RY Maila Avila Elmi Huusela Ossi Huusela Juhani Hyvärinen Markku Koski Martti Koski Simo Leino Unto Lundell Heimo Mattila Marja Paunila Anneli Pyykkö Olavi Rassi Liisa Simola Veijo Simola Anneli Taponen Pirkko Vellamo Lea Virolainen Kaarina Kaija Martin Simo Martin Anneli Kallio Sirpa Asklöf Pekka Virtanen Anja Erlin Anna-Liisa Hettula Ilmi Saapola Eija Hassinen Matti Virtanen Raija Raittio Terhikki Keskinen Alpo Keskinen Riitta-Leena Leinonen Aulis Leinonen Eila Mäkelä Leena Karjalainen Jouko Soini Leena Laitinen Elias Lehti Tuula Leppänen Eira Nurmi Pertti Nurmi Rauno Koivu Jorma Oksanen Loimaa Aila Tiisanoja Olli Tiisanoja Sirkka Mikkola Aino Raitanen Tuula Aalto Vappu Leppänen Maija Virtanen Eila Kolu Helena Nummela Helvi KaukainenSalminen Eila Rautanen Raimo Kuusisto Pekka Nurmi Olavi Hakala Maija Mäkinen Anni Mattila Eino Mattila Lemmikki Jääskeläinen Lea Merta Helvi Laine Esko Aaltonen Ritva Ihamäki Heimo Virtanen Seppo Saurio Veikko Mäkitalo Simo Kulmala Usko Heinonen Jorma Niemelä Ari Löytömäki Simo Jalovaara Hannu Kojo Paula Suojanen Mynämäki Jussi Mäkitalo Parainen Ritva Forsman Sirpa Hamunen Kaija Hoppendorff Heikki Hoppendorff Anna-Liisa Konsell Soilikki Laaksonen Marja-Liisa Lepistö Anja Lehtonen Jorma Lehtonen Raija Männikkö Anne Nordlund Eija Remes Sinikka Sausvaara Hilkka Tuukkanen Eila Vuorenmaa Piikkiö Marja-Liisa Teräväinen Kari Teräväinen Seija Peltonen Kari Peltonen Pirjo Lundell-Lindqvist Paula Nurmi Pirkko Leino Matti Suominen Gunborg Suominen Elli Jokinen Tapio Manninen Heljä KarjalainenManninen Martti Majuri Irma Kaukiainen Anne Linnavuori Juhani Linnavuori Tuija Pyökäri Paavo Pyökäri Raita Lenkkeri Taisto Lenkkeri Eila Lindroos Pirjo Niemi Ari Niemi Anneli Koski Raija Ekman Ilkka Ekman Maija Lehtonen Onni Lehtonen Marjatta Helin Juhani Helin Ritva Halinen Tellervo Hakala Irja Duffner Irene Seppä Pirkko Oksa Tuula Lehtilä Onni Lehtilä Terttu Lindfors Raision Seutu Aarre Lehtonen Vappu Lehtonen Raimo ja Anneli Helander Sirpa ja Matti Småträsk Marke ja Pekka Veijalainen Anita ja Mauri Salmela Lea Pietiläinen Kari Pietiläinen Jarmo Merinen Leila Kivilä Kaarina ja Eino Koivikko Raija Koivisto Anita Koivisto Terttu ja Arto Helge Laaksonen Sirpa ja Aimo Ruisniemi Liisa Petäjistö Reijo Tuomi Risto ja Terttu Mäkelä Urho Alho Ensio Kautiainen Anja Kautiainen Paavo Penttinen Pentti Jokinen Kosti Mäntynen Pentti Karppinen Onerva Kirveennummi Mikko Immonen Turku Arja Rantala TURUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET RY Lahja Korpela Pekka Ekmark Kauko Jokinen Ritva Piispanen Ritva Normasto Terttu Nurmi Ahti Kautiainen Ensio Laine Kurt Laine Kaija Kiessling Seija Rintakoski Lehdon porukka Paula Lehto Eva Kristina Holm Uusikaupunki UUDENKAUPUNGIN ELÄKELÄISET RY Pertti Haverinen Irmeli Kangas Harto Forss Päivikki Mäkirinta Anna-Liisa Lehti Raija Alanko Meeri Valli Tauno Virtanen Sinikka Virtanen Esko Rintala Airi Tamminen Arvo Hakkarainen Hilkka Hakkarainen Eila Lehti Costa del Sol Sisko Laukkanen Olavi Leinonen Ruotsi Niilo Westerholm, Surahammar Salme Westerholm, Surahammar Hilkka Hosiaisluoma, Surahammar Syksyn 2018 liikuntakurssi Eeva-Helena Inomaa, Espoo Lea Itkonen, Varkaus Ulla Karppinen, Kerava Ritva Pelkonen, Varkaus Hannele PitkäLiukkonen, Espoo Sakari Mäkinen, Tampere Maija-Liisa Pitkä, Espoo Ritva Rantakoivu, Kemi Leo Ruotsalainen, Tuusula Eva Rönkkö, Vantaa Hilkka Saari, Kemi Sisko Salonen, Helsinki Sinikka Simonen, Joensuu HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! toivottaa kaikille Eläkeläisille lämminhenkistä joulua! Meillä kaikilla on tarinamme – myös Jouluna. Lämmintä joulumieltä toivottaa Eläkeläiset ry:n hallitus Martti Korhonen Marja Leena Makkonen Sirkka Kuivala Maija-Liisa Ekorre Antti Holopainen Maire Kauhanen Antero Kyllönen Pauli Liekari Eläkeläiset ry:n henkilökunta Jan Koskimies Anna Autio Heli Grönroos Anna Eskola Anu Mäki Tiina Rajala Eva Rönkkö Tuomas Talvila Jouni Ahonen Petra Åhlström Marja-Liisa Hirn Muut ilmoitukset@ kansantahto.fi www.kansantahto.fi Kansan Tahto toivottaa oikein hyvää joulua! (08) 537 1722 ma–to klo 11–14
• 30 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Jaakko Heinimäki usuttaa pyhään hillittömyyteen ja huolettomuuteen Pappi ja tietokirjailija Jaakko Heinimäki kiinnostui teologiasta lukiolaisena, tutustuttuaan rippikoulun jälkeen muutamiin teologeihin, esimerkiksi Marjatta Pihkalaan, Kaiku Mäenpäähän ja Heikki Riipiseen, joita hän piti sivistyneinä ihmisinä. – Ylioppilasvuonnani ilmestyi myös punapappina tunnetuksi tulleen Terho Pursiaisen kirja Sokea äiti . Se innosti minua kovasti, vaikka en siitä silloin paljon tajunnutkaan. – En mennyt yliopistoon niinkään valmistuakseni papiksi vaan nimenomaan kiinnostuksesta kaikkea sitä kohtaan, mitä teologisessa tiedekunnassa sai opiskella: filosofiaa, aatehistoriaa, raamatuntutkimusta, psykologiaa. Olen sukuni ensimmäistä ylioppilassukupolvea eikä perhetaustani ole kovinkaan uskonnollinen. Siksi teologian opiskeleminen yliopistossa oli aika poikkeuksellinen veto, Heinimäki kertoilee. Piispa Eero Huovinen vihki Heinimäen papiksi helluntaina 1993, ja siitä pitäen hän on toiminut pappina, joskin tehnyt työnsä enimmäkseen muualla kuin seurakunnassa. – Olen kuitenkin kansankirkon uskollinen poika. Nykyään työskentelen päätoimittajana pääkaupunkiseudun seurakuntien julkaisemassa Kirkko ja kaupunki -mediassa, johon kuuluu lehden ja verkkomedian lisäksi myös joulun aikaan toimiva Jouluradio. Uskonnollisista asioista vaikea keskustella Heinimäen mielestä uskonto on tänä päivänä samanlainen tabu kuin seksi muutama vuosikymmen sitten. – Uskonnollisista asioista tuntuu olevan vaikea keskustella luontevasti. Myös tietämättömyyttä ja ennakkoluuloja on valtavasti. Sekä keskustelun vaikeus että ennakkoluulot johtuvat usein kovin uskovaisina itseään pitävistä ihmisistä. He eivät ikävä kyllä aina ole kovin alttiita vuorovaikutukselle. Jaakko Heinimäki on tullut tutuksi uskonnollisten ilmiöiden raikkaana tuulettajana kirjoittamistaan, parin kymmenen vuoden takaisista pyhimystarinoistaan lähtien. Hänen kirjansa Vapahtajan varpajaiset tarjoaa raikkaan näkökulman jouluun ja sitä kautta elämänmenoomme ja arvostuksiimme. Kirjassaan hän pohtii muun muassa pyhää huolettomuutta ja sen sisarhyvettä pyhää hillittömyyttä. Pyhä huolettomuus on sitä, että lakkaa murehtimasta ja uskaltaa päästää irti. Pyhä hillittömyys puolestaan sitä, ettei tarvitse pelätä, että mitäköhän ihmisetkin ajattelevat. Hyödyttömyyden siunaus Osansa saavat myös hitauden ja hiljaisuuden viisaus sekä hyödyttömyyden siunaus. –On paljon asioita, joissa vauhdista ei ole mitään hyötyä. Hirvipaistia ei voi hauduttaa nopeasti. Ja toisaalta on sellaisia asioita, joita ei voi tehdä hitaasti, esimerkiksi polkan tanssiminen. –Olisi tärkeätä oppia erottamaan nopeat ja hitaat asiat toisistaan, jottemme kiirehtisi turhan päiten. Esimerkiksi mahdollisimman nopea avioliitto tai äärimmäisen pikainen kesäloma eivät ole tavoittelemisen arvoisia. Niiden tulisi pikemminkin muistuttaa hirvipaistia, jonka maku syntyy hitaasti kypsyen, hyvän ruuan ystävänä ja viinien tuntijana kunnostautunut Heinimäki tähdentää. –Meillä on käytössämme enemmän aikaa säästävää tekniikkaa kuin koskaan aiemmin, ja samalla meillä on kovempi kiire kuin ihmiskunnalla ikinä on ollut. Tässä ei ole mitään järkeä. Kaikesta ei tarvitse ottaa irti hyötyä eikä kaikkea tarvitse tehdä nopeimmalla mahdollisella tavalla. Heinimäen värikkääseen kirjalliseen tuotantoon kuuluu muun muassa mainio Syntisen virsikirja . – Yhdessä laulaminen on hauskaa, ja monissa iskelmissä on samanlainen vire kuin virsissä. Ajatellaan vaikkapa Katri Helenan laulua Mun sydämeni tänne jää tai Kari Tapion laulua Myrskyn jälkeen . On paljon ihmisiä, joille varsinaisten virsien laulaminen on syystä tai toisesta vaikeata tai mahdotonta. Hekin saattavat silti kaivata pyhyyden kosketusta. Tähän tarpeeseen kokosin Syntisen virsikirjan. Muutamaa hapannaamaista kommenttia lukuun ottamatta kirja on saanut oikein hyvän vastaanoton. Musisoinnin riemu Jaakko Heinimäki on varsinainen multiosaaja. Hän on tehnyt myös elokuvan Tangokabaree, kirjoittanut Jouluoratorion libreton ja niin edelleen. – Kuuntelen paljon musiikkia ja soitan itsekin mandoliinia ja banjoa. Olen myös yrittänyt ottaa haltuun kaksirivisen haitarin saloja, mutta se on aika vaikea soitin. Erityisesti toisten kanssa yhdessä soittaminen on valtavan mukavaa. Se on ehkä hauskinta, mitä ihmiset voivat keskenään vaatteet päällä tehdä. Musisoinnin riemu ei kuitenkaan kykene lieventämään synkkiä ajatuksia Suomen poliittisesta ja kulttuurisesta nykytilanteesta. – Minua surettaa rasismin arkipäiväistyminen ja sosiaalisen median ruokkima ylija vihamielinen keskustelukulttuuri. Kun jokaisella meistä on kuitenkin paljon kaikenlaista kannettavaa, niin meidän ei kannattaisi olla kovia toisillemme. Ei milloinkaan, eikä varsinkaan nyt joulun lähestyessä. Uskontojen välistä vieraanvaraisuutta Heinimäen mielestä on hienoa, että vanha kristillinen tapa, joulukirkkoon meneminen yöllä on yleistynyt. –Jouluyön messussa tulee todelliseksi ensimmäinen jouluyö. Olen aivan kananlihalla, kun jouluyön messussa luetaan vanha rukous, joka alkaa: ”Tämä on se yö, jona kristityt kaikkialla maailmassa kokoontuvat kuulemaan, mitä tapahtui kerran pienessä Betlehemin kaupungissa. Tämä on yö, joka loistaa kuin kirkas päivä.” Suomi on nykyään – tai ainakin pitäisi olla – monikulttuurinen ja moniuskontoinen maa. Huomioidaanko tämä riittävän hyvin suomalaisen joulun ja muiden kristillisten juhlien vietossa? Saavatko eri uskonnot vain pinnallisesti sijaa yksittäisten joulukuvaelmatai suvivirsiesimerkkien myötä? –Kannatan uskontojen ja katsomusten välistä vieraanvaraisuutta. Eri katsomusten kannattajat voisivat osallistua kunnioitettuina vieraina toistensa juhliin. Minusta kouluissa voisi olla enemmän islamilaisia juhlia, esimerkiksi Ramadanin päättymisestä voisi tehdä samanlaisen koko koulun yhteisen iloisen juhlan kuin joulujuhlakin on. Monikulttuurisuus tarkoittaa monien kulttuurien sopuisaa rinnakkaineloa, ei sitä, että karsitaan eroavaisuudet pois, Heinimäki muistuttaa. Jaakko Heinimäelle joulu merkitsee taukoa. – Joulu on minulle pikemminkin juhlakausi kuin pari yksittäistä vapaapäivää. Se alkaa jouluyöstä ja kestää ainakin loppiaiseen asti. Joulu on levon, rauhoittumisen ja syvään hengittämisen aikaa. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Jaakko Heinimäki. Kuva: Ari Heinonen/Lehtikuva ”On paljon asioita, joissa vauhdista ei ole mitään hyötyä. Hirvipaistia ei voi hauduttaa nopeasti. Olisi tärkeätä oppia erottamaan nopeat ja hitaat asiat toisistaan, jottemme kiirehtisi turhan päiten.”
• Nro 7 joulukuu 2018 – 31 ELÄKELÄINEN Lempäälän ja Tampereen Eläkeläisten kuorot ja tamperelaisten tanssiryhmä ilahduttivat esityksillään Kuljun työväentalon Kutsuille kokoontuneita eläkeläisiä marraskuisena torstai-iltapäivänä. Kutsuja emönnöi ja isännöi Lempäälän Eläkeläiset ry. Oman väen ja tamperelaisten lisäksi kutsua olivat noudattaneet ylöjärveläiset. Mukava joukko paikalla olikin, ja mukava ja tasokas oli myös ohjelma. Se jäi tosin ratkaisematta uhoilusta huolimatta, kuka kenetkin suohon lauloi. Soppa ja muut tarjoomukset olivat jälleen kerran maukkaita, mistä väki erityisesti kiitti emäntiä. Lempäälän Eläkeläiset ry:n syksy on ollut vilkas. Vilkkaana toiminta jatkuu myös vuodenvaihdetta lähestyttäessä. Kutsuilta on hyvä suunnata tämän syksyn viimeisiin rientoihin, Ilolassa järjestettävälle yhteiselle joululounaalle 27.11., ostosmatkalle Tuurin kyläkauppaan 7.12. ja yhdistyksen omaan puurojuhlaan 13.12. Pärnuun kylpylämatkalle huhtikuun lopulla Toiminta jatkuu yhtä vireänä myös keväällä. Toimintapäivät, lauluryhmän kokoontuminen, kuntosalivuorot ja ulkoilupäivät jatkuvat entiseen malliin. Keväällä järjestetään ainakin kahdet Iloisten Iltapäivien nimellä kulkevat kutsut, joihin toivotetaan tervetulleiksi myös Eläkeläiset ry:n naapuriyhdistykset. Kevään toimin huipentuu kylpylämatkaan Pärnuun 21–25.5. Matka tehdään yhdessä Tampereen Eläkeläisten kanssa. Yhdistyksen sihteeri / matkavastaava kehotti jo tässä vaiheessa jokaista matkalle halukasta merkitsemään sen oman kalenteriinsa. – Uutena toimintamuotona virittelemme käsityökerhoa. Sille on kysyntää. Myös jonkinmoista juttelukerhoa on kaivattu. Otamme käyttöön teematorstait ja pyydämme niihin alustajia kertomaan asiantuntevasti meitä kiinnostavista asioista, yhdistyksen puheenjohtaja Jorma Kilpiö esitteli toimintasuunnitelmaa, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Yksimieliset valinnat Yksimielisesti syyskokous teki myös henkilövalinnat. Puheenjohtajana jatkaa Jorma Kilpiö ja varapuheenjohtajana Maija Suhonen. Johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi valittiin Leila Mäkinen, Sirkka Nieminen, Ari Palm, Ulla Rutonen, Mauri Skaffari, Pentti Tuominen, Tuula Tuominen, Ahti Joensuu ja Marja-Liisa Salminen. Varajäseniksi valittiin Kirsti Kallio, Reino Viitala, Eila Haukioja ja Eevi Kankaanranta. PEKKA ISAKSSON Kutsujen ohjelma oli suunniteltu napakaksi. Tampereen tanssiryhmä on suosittu esiintyjä alueellaan. Kajaanin Eläkeläiset haluavat mukaan suunnittelemaan Kajaanin ydinkeskustaan puretun linja-autoaseman tilalle rakennettavaa älykästä elinkaarikorttelia. – Meidän on tarkoitus järjestää keväällä Kajaanissa seminaari juuri ikäihmisten asumisasioista ja älykortteli-hanke sopii sen oheisteemaksi erinomaisesti, totesi syyskokouspuheenjohtajana toiminut Antero Kyllönen. Eläkeläiset ry;n hallituksessakin vaikuttava Kyllönen oli juuri käynyt tutustumassa Oulun Lipporantaan, joka on yksi palveluasumisen muotoja. Kajaanin kaupunki on saanut EU:n aluekehitysrahastosta hankerahaa elinkaarikorttelin suunnitteluun. Korttelisa on tarkoitus toteuttaa uusia asumisen ratkaisuja ja palveluja huomioiden myös uudet energiatehokkuuden ja kiertotalouden innovaatiot. Projektipäälliköksi on palkattu Toni Pöllänen ja mukana on myös Kajaanin ammattikorkeakoulu, jonka kehityskärkiä on älykäs kotihoito. Kajaanin Eläkeläisten yksi ensi vuoden tutustumiskohteita on ammattikorkeakoulun älysali, jossa voi testata uusia liikuntamahdollisuukisa myös peleinä. Tämäkin tukee yhdistyksen vuositeemaa, joka on tapaturmien ehkäisy. Raili Myllylä jatkaa puheenjohtajana Kajaanin Eläkeläisten toiminta on laajaa ja monipuolista päätoimipaikkana Kainuun Kansanpirtti. Joka viikko on tarjolla yhteiskunnallinen keskustelukerho, kuntovoimistelu, kansantanssiharjoitukset, kuntosalivuoro, vesiliikunta, joogaryhmä, keilausvuoro, kuoroharjoitukset, kahdesti viikossa käsityökerho ja uutena aloittaa miersten askarteluryhmä. Tämän päälle kuukausikokoukset, retket ja juhlat eli ei ole pulaa harrastemahdollisuuksista. Kuukausikokousten osana on aina info ajankohtaisesta aiheesta. Nyt oli vieraana yhdestä taksista 20 vuotta sitten aloittanut Kajaanin Tila-auto, joka on kasvanut 30 auton yritykseksi omine taksivälityksineen ja aloittaa nyt oman korjaamonkin. Kun toiminta on hyvällä mallilla niin syyskokouksessa johtokuntaan tuli vain yksi henkilövaihdos. Puheenjohtajana jatkaa Raili Myllylä ja varapuheenjohtajana Erkki Kemppainen. Johtokunnassa ovat Tauno Juppi, Anja Koskelo, Sirkka Heikkinen, Tuula Juppi (uusi), Aira Nyyssönen, Aino Tuovinen, Antero Kyllönen, Pertti Mankinen, Juhani Mustonen ja Irmeili Leinonen. Varajäsenet ovat Kaija Leinonen, Aki Räisänen, Sirkka-Liisa Laukkanen, Eero Kinnunen ja Tuula Kärki. Kainuun eri eläkeläisjärjestöjen yhteisessä KEY.ssä edustajana on Aino Tuovinen. AKI RÄISÄNEN Kansanpirtillä oli vilkas tunnelma jo ennen Kajaanin Eläkeläisten syyskokousta. Eläkeläiset mukaan Kajaanin älykortteliin Kuljun Kutsuilta on hyvä ponnistaa loppuvuoden rientoihin Lempäälässä vilkas talvikausi ”Uutena toimintamuotona virittelemme käsityökerhoa. Sille on kysyntää.”
• 32 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN T upakoinnin lopettamisesta on kulunut neljä kuukautta. Vain kerran olen sortunut, eikä sekään ollut dramaattinen tapahtuma, jonka jälkeen olo olisi ollut kuin maansa myyneellä. Tulipa vain yhtenä iltana poltetuksi kahden–kolmen saunaoluen seuraksi yksi kokonainen tupakka ja aloitetuksi toinen parilla henkosella. Sitten nousi järkikin takaisin päähän – tai mikä lie noussutkaan. Yksi keinoistani tyynnyttää tupakanhimo ovat olleet kirjat. Niillä on ollut aina suuri sija elämässäni, mutta nyt ne ovat entistä tärkeämpiä. Kirja karkottaa mielestä tupakan, joka muuten on ollut siellä varsinkin tupakoimattomuuden ensimmäisinä viikkoina. Viimeisten kuukausien aikana olen lukenut koko joukon kirjoja, enimmäkseen dekkareita: Jarkko Sipilää, Seppo Jokista, Timo Sandbergia, Donna Leonia, Jussi Adler-Olssonia, Peter Jamesia muun muassa. Kirjojen joukossa on myös muutamia historiateoksia. Jostakin syystä, ehkä Suomen sisällissodan muistovuoden innoittamana, olen kaivanut kirjaston hyllyistä Antony Beevorin Taistelu Espanjasta. Espanjan sisällissota 1936–1939 (alkuperäinen 2006) ja George Orwellin Katalonia, Katalonia. Ne molemmat, ja erityisesti ihailemani Orwellin kirja, minun olisi pitänyt lukea jo aikoja sitten. Mutta hyvä näinkin, kiertäen kiitos tupakalle. Englantilaisen Orwellin kirja on maailman tunnetuimpia ja arvostetuimpia sotareportaaseja siitä huolimatta tai sen vuoksi, että kirjoittaja ei ollut puolueeton tarkkailija. Hän taisteli trotskilaisena pidetyn Marxilaisen yhtenäisyyden työväenpuolueen, POUM:n, miliisin joukoissa Aragonian rintamalla joulukuusta 1936 toukokuun puoliväliin 1937, jolloin haavoittui kaulaan osuneesta luodista. Reportaasinsa hän kirjoitti heti kotiuttamisen jälkeen. Kirjan ensipainos julkaistiin vuonna 1938. Tupakoinnin lopettaneena minua hykerrytti lukukokemuksessa erityisesti se, että Orwellin tarinassa on osansa myös tupakalla. Jo helmi-maaliskuun vaihteessa Aragonian rintaman joukoilla alkoi olla pulaa kaikesta. Orwellin mielestä pahinta oli tupakkapula. ”Aluksi meille oli jaettu pakkaus savukkeita päivässä, sitten annos väheni kahdeksaan savukkeeseen ja siitä viiteen. Lopulta tuli kymmenen hirvittävää päivää, jolloin tupakkaa ei jaettu ollenkaan. Ensimmäisen kerran näin Espanjassa sellaista mitä Lontoossa näkee joka päivä – tumpinkerääjiä.” Toukokuun alkupäivinä Orwell oli lyhyellä lomalla Barcelonassa juuri siinä vaiheessa kun pitkään muhineet riidat Moskovalle uskollisten kommunistien ja anarkistien välillä purkautuivat katutaisteluiksi. Tämä tunnetaan Barcelonan toukokuuna. Taustalla oli silkkaan valtataisteluun liittynyt poliittisten ja sosiaalisten olojen normalisoiminen, johon kommunistit ryhtyivät liberaalien ja oikeistososialistien tuella kesän ja syksyn 1936 lyhyen vallankumouksellisen vaiheen jälkeen. Ajatuksena oli pitää liberaalit mukana fasisminvastaisessa kansanrintamassa. Kaikki palautettiin tavanomaisille raiteille: toveri-nimityksen tilalle palasivat teitittely ja senór, buenos dias (hyvää päivää) korvasi saludin (terve!). ”Pieni, mutta kuvaava esimerkki siitä, kuinka kaikki suuntautui nyt varakkaampien luokkien tarpeiden mukaan, oli tupakkapula… Todellisuudessa maahan tuli tasaisena virtana kaikkein kalleimpia ulkomaisia savukkeita, Lucky Strikea ja muita sellaisia, mikä tarjosi suurenmoisen tilaisuuden keinottelijoille. Salakul”No hay tobaco” Tupakatta 2 Palstaa pitää tupakanpolton lopettanut Pekka Isaksson, eläkkeellä oleva Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri. jetettuja savukkeita voi ostaa avoimesti hienoista hotelleista ja lähes yhtä avoimesti kadulta, jos oli valmis maksamaa rasiasta kymmenen pesetaa (miliisisotilaan päiväpalkan). Salakuljetus tyydytti varakkaiden tarpeita, ja siksi sitä katsottiin läpi sormien.” Myönteisiäkin tupakkaan liittyviä muistoja Orwellilta oli. Barcelonan taistelujen aikana eräs hänen ystävänsä toi kaduilla riehuneiden taistelujen läpi kaksi askia Lucky Strikea POUM:n päämajaan kuultuaan sitä vartioivan ja puolustavan joukon tupakkapulasta. Nuoret aseveljet kävivät katsomassa Orwellia sairaalassa tämän haavoituttua. Pojat eivät keksineet oikein mitään sanottavaa, mutta vetivät taskuistaan kaikki tupakkansa ja antoivat ne Orwellille ja livahtivat tiehensä ennen kuin hän ehti antaa ne takaisin. Myöhemmin Orwell sai tietää, ettei koko kaupungissa ollut tupakkaa ja pojat olivat antaneet hänelle viikon annoksen. Kun Orwell kertoo kotiuttamisen jälkeisestä saapumisestaan Ranskaan, hän kyselee lukijoilta, mikä mahtaa olla ”ensimmäinen roolin mukainen teko” henkilöltä, joka tulee sotaakäyvästä maasta ja laskee jalkansa rauhalliselle kamaralle. Orwellille se oli ryntääminen tupakkakioskille, jossa hän osti niin paljon sikareita ja savukkeita kuin taskuihin mahtui. Hän kertoo vasta monen päivä päästä tottuneensa ajatukseen, että oli mahdollista ostaa savukkeita milloin halusi. ”Joka kerran puolittain odotin näkeväni tupakkakauppiaan oven edessä salvan ja ikkunassa tylyn ilmoituksen `No hay tobaco` (Ei ole tupakkaa – PI)”. Paljon synkemmin sävyin kertoo tupakanhimosta 1900-luvun toisesta verisestä sisällissodasta kirjoitettu merkittävä historiateos, Sture Lindholmin Vankileirihelvetti Dragsvik. Tammisaaren joukkokuolema 1918 (2018). Kirjassa on lyhyt alaluku ”Markkinavilinää ja tupakanhimoa”, mutta tupakasta vaihdon välineenä ja kohteena sekä armottoman viikatemiehen apurina hän kirjoittaa muuallakin teoksessa. Historioitsija antaa kirjassaan suunvuoron Tammisaaren vangeille, muun muassa Otto Sääskelle: ”Ne jotka olivat joko paketissa tai muutoin onnistuneet saamaan tupakkaa elivät täälläkin herroiksi, hehän voivat syödä jopa kaksinkertaisen annoksen silliä ja murikkaa (kovaa, akanaista vankilaleipää – PI), kun taas murikkansa tupakkaan vaihtaneet joutuivat ensimmäisiksi ruumisvajan pinoon.” Monet muutkin Tammisaaren vangit ovat Lindholmin mukaan kuvailleet, kuinka epätoivoisiksi tupakanhimo teki osan vangeista. Leirin apteekkariksi vankien joukosta kohonnut farmaseutti Pekka Railo on päiväkirjassaan kertonut tupakanhimon olleen nälkääkin voimakkaampi tunne, joka koitui monen kuolemaksi. PEKKA ISAKSSON Aivotutkija David Eagleman (Aivot. Ihmisen tarina, Atena, 2018) selittää aivojen rakenteella ja toiminnalla sitä päätöksenteon vaikeutta, joka näkyy niin arkisissa pikkupulmissa kuin isoissa valinnoissa. Myös tupakanpolton lopettamispäätös ja sen pitäminen on hankalaa siksi, että ihmisen aivot koostuvat kilpailevista verkostoista, joiden tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään Eagleman vertaa aivoja eduskuntaan, jossa aivojen hermosolut eli neuronit muodostavat kilpailevia puolueita taistellakseen päätösvallasta mitä erilaisimmissa asioissa. Näihin päätöksiin vaikuttavat myös aikaisempien kokemustemme, kuten makuja muiden nautintojen tai kiputuntemusten, jättämät jäljet. Ne ovat pohjimmiltaan kemiallisia reaktioita. Valintatilanteissa ovat usein vastakkain tämänhetkiset edut ja pitkän aikavälin hyödyt. Aivomme saattavat joutua kiivaaseen sisäiseen painiin esimerkiksi siitä, syönkö tuon mahtavan makuiseksi muistamani jäätelön vai jätänkö sen syömättä liikakiloja välttääkseni – tai jospa syön sittenkin ja lisään huomiseen lenkkiin pari kilometriä. On helppo huomata, kuinka neuronipuolueet toimivat tupakoinnissa. Tupakkapuolue esimerkiksi vakuuttelee nuorelle, että tupakoinnin mahdolliset kielteiset seuraukset ovat vuosien ja vuosikymmenien päässä, joten niistä ei tarvitse nyt välittää. Ikääntyneelle tupakoitsijalle se uskottelee, että kaikki paha hänen kehossaan on jo tapahtunut, eikä polttamisen lopettamisessa ole sen vuoksi enää järkeä. Tupakkapuolueella on apuna Riitaiset aivot ja Odysseuksen sopimus KU VA : Iko n Im ag es / Le hti ku va
• Nro 7 joulukuu 2018 – 33 ELÄKELÄINEN vahva nikotiiniriippuvuus. Se on lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen mukaan farmakologisilta, siis vaikuttavilta ainesosiltaan, ja käyttäytymistä sääteleviltä tekijöiltään muiden aineriippuvuuksien kaltainen ja täyttää kansainvälisen psykiatrisen luokituksen mukaan kemiallisen riippuvuuden kriteerit. Se täyttää myös kroonisen sairauden määrittelykriteerit. Kun tupakka samalla synnyttää vahvoja tottumuksia ja tapoja, vaatii tupakoinnin lopettaminen yleensä paljon aikaa ja tup… eipäs kun kärsivällisyyttä. Riippuvuutta synnyttää ja sitä voimistaa muun muassa se, että nikotiini vapauttaa aivoissa mielihyvää synnyttävää dopamiinia. Tämän pitemmälle on tuskin tarpeellista tässä paneutua nikotiinin kemiallisiin vaikutuksiin. Ainakin tupakoitsijoiden kokemuksissa polttelu rentouttaa ja toisaalta parantaa keskittymiskykyä. Tupakkapuolueen neuroneilla on, mihin nojautua, kun tupakoijan ja tupakoinnin lopettaneen aivoissa syntyy yhteenottoja. Helpottava tieto, että tieto ei tehoa Aikaisemmin päätöksenteon teoriat olettivat ihmisen järkiolennoksi, joka tekee päätöksensä harkittuaan eri vaihtoehtoja hankkimiensa tietojen valossa. Uskon vakaasti, että tästä harhaluulosta vapautuminen on auttanut minua tupakanpolton lopettamisessa ja lopettamispäätöksen pitämisessä. On helpottavaa, kun ei tarvitse laskea tässä asiassa itseään järjenköyhien vähemmistöön järki-ihmisistä – tupakoimattomista, tupakoinnin jo aikaa sitten lopettaneista – koostuvan enemmistön puristuksessa. Ehkä tupakoinnin vastaista propagandaa tekevienkin olisi syytä mutustella enemmän tätä tietoa. Tosin minusta vaikuttaa, että korvauslääkkeiden tuottajat ovat sen oivaltaneet. Televisioja lehtimainonnassa keskitytään tupakoimattomuuden elämyksellisiin ja tämänhetkisiin etuihin, kuten perheen ja ystävien kanssa olemiseen, liikuntasuoritusten nautittavuuteen ja sen semmoisiin. Vanhan tupakkapropagandan aikana olivat karkeasti sanottuna vastakkain tieto tupakoinnin terveyshaitoista ja tupakan välittömästi lupaama dopamiinihyöky. Nykyisessä vastakkain ovat yhä karkeasti luonnehdittuna tupakoinnin lisäämä dopamiini toisella ja muut niin sanotut onnellisuushormonit, kuten seretoniini, oksitosiini ja endorfiini, toisella puolella. Näistä endorfiini liitetään pitkäkestoisiin liikuntasuorituksiin, mutta myös mielimusiikin kuunteluun, seksiin ja muihin nautittaviin asioihin. Eagleman kertoo kirjassaan tutkimuksistaan huumevieroituksessa ja arvioi Yhdysvaltojen huumeiden vastaista sotaa. Siihen käytetään noin 20 miljardia dollaria vuodessa. Eaglemanin mukaan on järkevämpää puuttua kysyntään kuin tarjontaan, ja huumeiden kysyntä syntyy aivoissa. Hänen tutkimuksessaan huumeriippuvalle koehenkilölle näytetään toiminnallisen magneettikuvauksen keinoin, kuinka huumeiden himo ja himon tukahduttaminen aktivoivat eri aivoalueita. Vähitellen koehenkilö oppii aktivoimaan niitä aivoalueita, joilla vastustaa himoa. Pahantekeväisyyslahjoitus jos lupaus ei pidä Näin pitkälle meidän nikotinistien kanssa tuskin tarvitsee mennä. Eaglemanin perusideassa impulssien hallitsemisesta oppimisen ja toiston avulla on kuitenkin varteen otettavaa. Yritän juttusarjan seuraavassa osassa hahmotella sitä omien kokemusteni perusteella, mutta siihen asti yksi Eaglemanin vinkki tupakoinnin lopettaneille. Se on versio jo 3 000 vuotta sitten tunnetusta Odysseuksen sopimuksesta. Muistanette kreikkalaisen tarun Odysseuksesta, joka oli purjehtimassa kotiin Troijan sodasta. Hän halusi kuulla eräällä saarella asuvien seireenien laulun, mutta välttää houkutuksen pyrkiä seireenien luokse ja tapattaa itsensä ja miehistönsä hengenvaarallisilla kareilla. Ongelma ei ollut tämänhetkinen järkevä Odysseus vaan tuleva järjenköyhä Odysseus, joka lankeaisi seireenien houkutukseen. Niinpä hän sidotti itsensä mastoon ja komensi miehistön täyttämään korvansa mehiläisvahalla. Näin Odysseus saattoi kuunnella laulua ja purjehtia samalla turvallisesti saaren ohi. Tupakoinnin lopettanut ja sortumista pelkäävä voi tehdä eräänlaisen käänteisen Odysseuksen sopimuksen, jossa lupauksensa rikkova tekee rahalahjoituksen ”pahantekeväisyyteen”. Eaglemanin esimerkissä ikänsä tasa-arvoisuuden puolesta toiminut nainen kirjoitti suuren sekin umpirasistiselle ja äärioikeistolaiselle Klux Klux Klanille ja velvoitti ystävänsä lähettämään sen, jos hän lankeaisi taas tupakoimaan. Itse kukin voi miettiä, mikä olisi tällaisen ”pahantekeväisyyslahjoituksen” sopiva kohde, jos joutuisi sellaisen tupakoinnin tai jonkin muun syyn vuoksi antamaan. PEKKA ISAKSSON Muhoksen Eläkeläiset järjesti perinteisen syysjuhlan Kirkonkylän koululla. Kaavahan on sama kuin ennenvanhaan pidetyissä ohjelmallississa iltamissa, erona vain, että nämä juhlat pidetään päiväsaikaan ja meidän juhlissamme on puffetissa kahvin lisäksi myös ruokaa tarjolla. On juhlapuhujat, kulttuuripitoista ohjelmaa ja tietysti lopuksi pannaan jalalla koreasti. Mustosen Antero loihti haitaristaan tervetulomusiikkina kappaleen Syysunelmia, ja yhdistyksen puheenjohtaja Ossi Airaksinen toivotti vieraat tervetulleiksi. Muhoksen kirkkoherra, rovasti Jouni Heikkinen toi lämminhenkisellä puheellaan juhlaan seurakunnan terveiset. Palvelualojen Ammattiliiton aluepäällikkö Risto Kalliorinne kiinnitti juhlapuheessaan huomiota pienituloisten eläkeläisten asemaan ja osoitti kritiikin hallituksen ja päättäjien suuntaan. Monipuoliseen esiintyjäkaartiin kuuluivat Muhoksen Eläkeläisten lauluryhmä Anteron säestämänä, Oulujokiopiston senioritanssijat Lea Haapasalon ohjaamana ja Muhoksen ”Leidit lavalla”. Leidit Irja, Mai-Lis ja Tuulikki lauloivat Anteron säestyksellä potpurin. Sketsi Hevosenleikkiä muuttui monologiksi, kun Eino joutui esittämään kaksi roolia vastanäyttelijän Elnan ollessa estynyt perhesyyn takia. Eeva esitti runon Peili ja sai loistavat aplodit yleisöltä. Ohjelman lopuksi laulettiin yhteislauluna Anteron säestyksellä Jamppa Tuomisen kappale Yön syliin. Juontajana jälleen toimi ansiokkaasti ja huumoriakin käyttäen Muhoksen ex-Mimmi Hannele Repo. Tanssit tahditti duo Sininen huivi solistinaan Päivi Mettovaara ja koskettimissa Osmo Halonen. Muhoksen Eläkeläiset ry kiittää Kirkonkylän rehtori Pasi Kukkolaa yhteistyöstä ja koulun keittiöhenkilökuntaa ruokapalvelusta. Kiitokset myös kaikille vieraille joista kauimmaiset tulivat tällä kertaa Puolangalta. Erityiskiitokset meidän kaikille talkoolaisille. Ilman teitä ei tällaiset juhlat onnistuisi. EINO PUDAS Muhoksella syysjuhla vanhan ajan iltamien malliin Muhoksen syysjuhlayleisö sai nauttia monipuolisesta ohjemasta. Terveiset Pihtiputaalta Syksyn lumettomat terveiset täältä Pihtiputaalta. Lämmin kesä oli aivan ihana lettukesteineen. Eloriehassa Kuntorannassa pääsimme kokeilemaan älynystyröiden tietomäärää. Luontoretken aiheena oli eriväristen kasvien etsintä. Kolmen, neljän hengen ryhmissä etenimme ja kasvejahan löytyi. Keväällä keksimme vanhaan malliin tehdä vispilöitä. Arpajaisissa vastapakettiin yhdistettynä palkinnoksi menivät. Pihtiputaan Eläkeläisten syyskokouksessa tehtiin seuraavia valintoja: puheenjohtaja Väinö Aho, varapuheenjohtaja Mikko Selin, jäsenkirjuri Pirkko Ihalainen, taloudenhoitaja Olavi Kananen, matkavastaava Seija Mustamäki, Hilkka Järvikuona, Maija Pulkkinen, Tapio Saastamoinen, Toini Selin, Hellevi Siekkinen, Tuula Pennanen, Maila Tyvimaa ja sihteeri Maire Varis. Varalle Helmi Lahentaus ja Simo Pennanen. Talvea odotellessa laulelemme, askartelemme ja kortinpeluukin kuuluu asiaan. Jumppa yhtenä liikuntamuotona. Joulupuurot ja syntymäpäiväsankareiden kukitukset ovat syyskauden viimeisiä toimintojamme. Hyvää joulua kaikille! MAIRE VARIS Kuvassa lettumestari Mikko Selin vaimonsa Toinin kanssa kevätkauden päättäjäisissä.
• 34 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Synttäripaja on monitoimikurssi, jonka pajoissa voit tanssia, tehdä käsitöitä tai opiskella kuvausta. Kaikki pajat sopivat vasta-alkajille. Voit pysyä yhdessä tai käydä kokeilemassa muidenkin pajojen töitä. Tanssipajoja on kaksi Toisessa pajassa opetellaan muun muassa buggia, foxia, tangoa ja valssia. Opettajana on kuopiolainen Matti Väisänen. Askelet opitaan alusta alkaen, aiempaa tanssitaitoa ei tarvita. Toisen pajan sisällön ilmoitamme myöhemmin. Se voi olla esimerkiksi itämainen tanssi, latinotai rivitanssi. Toinenkin tanssipaja sopii aivan vasta-alkajille. Käsityöpajassa voi tehdä erilaisia asioita Siellä voi ideoida viereisessä jutussa esiteltyä hankettamme, jossa ristipistotai muuta kirjontatekniikkaa käyttäen tehdään tauluja. Tauluille opitaan tekemään kehyksiä. Kurssilla opetellaan tuftausta ja tehdään myös hienoja kestävän kehityksen kangaskasseja ja tuunataan vaatteita. Vaatteiden tuunaus muun muassa ristipistoilla on oikein trendikästä. Käsityöpajaan ei vaadita valmiita käsityötaitoja vaan se sopii sellaisillekin, jotka ovat omasta mielestään täysin tumpuloita. Eeva Surakka ja Elvi Pitkänen näyttävät tarvittaessa kädestä pitäen, miten ristipistoja pistellään. Käsityöt sopivat hyvin myös miehille. Digipajassa opetellaan digikuvauksen perusteita kameran käyttöä kuvausta lähiluonnossa, luontoja makrokuvausta kuvan siirtoa tietokoneelle, kuvien järjestelyä ja käsittelyä -videon tekemisen perusteita Digipajan opettajaksi tulee Raimo Vahtera (kuvassa) . Hän sanoo, että paja sopii vasta-alkajille ja innokkaille harrastajille. Katso hinta ja ilmoittautumisohjeet kurssikalenterista viereiseltä sivulta. TIINA RAJALA Kansan Sivistystyön Liitto KSL kutsui järjestömme Sivistyssilta-hankkeeseen. Siihen kuului muun muassa vuoden 1918 tapahtumien muistaminen rauhantyön ja vuorovaikutuksen merkeissä ”paiskaa-tassua” -tunnuksella. Eläkeläiset ry osallistuu käsityöaktivismiin valmistamalla muun muassa tauluja ristipistotekniikalla. Muutkin ompelutekniikat sopivat hyvin. Teemana on kulttuuri ja sivistys rauhantyön välineenä sekä kestävä kehitys. Järjestömme 60-vuotisjuhlavuosi on helppo kytkeä tähän mukaan. Eräs otsikoista on ”sukupolvet yhdessä, ihminen edellä”. Ainakin osa tauluista on tarkoitus saada näytteille juhlavuoden päätöstilaisuuteen Helsingin Kulttuuritalolle. Mitä teemme? Valmistamme yhdistysten kerhoissa ristipistoja ja muita ompelutekniikoita käyttäen kehystettäviä kangastauluja. Yhdistys voi halutessaan tehdä useamman taulun sarjan, joka kertoo esimerkiksi tarinan, sanoin tai kuvin. Mietetai tunnuslauseiden aiheet voivat vaihdella eläkeläistoiminnasta rauhankysymykseen, ilmastonmuutokseen tai muihin ikääntymispolitiikan aiheisiin, kuten eläkeläisköyhyys tai yksinäisyys. Yhdistyksen käsityökerho voi hakea tarkoitusta varten kerhotukea KSL:stä. Kerhojen aloittamisaikaa ei ole rajoitettu vaan aloittamisilmoituksen voi tehdä milloin vain. Eläkeläiset ry lähettää yhdistyspostissa tarkemman ohjeen taulujen laatimiseksi. Kursseja Aiemmin ristipistokurssit on järjestetty Joensuussa, Kolarissa, Nokialla ja Vantaalla. Seuraavana on vuorossa Vaasan kurssi 19.1. Alkukeväästä on suunnitteilla kurssi myös Poriin. Kuntorannassa 19.–22.3. pidettävällä Synttäripaja-kurssilla on ohjelmassa ristipistojen lisäksi muutakin käsityötä: tuftausta, vaatteiden tuunausta sekä kestävän kehityksen kasseja. Katso kurssikalenteria viereisellä sivulla. TIINA RAJALA Synttäripaja 19.–22.3. juhlavuoden kunniaksi Kuvassa ompelee Kerttu Aspelund. Kuva: Eeva Surakka Käsityöaktivismia ristipistoin – ”ristipistoja – sivistyneesti” Iin Eläkeläiset ry:n järjestämään yhdistystoiminnan koulutukseen osallistui parisenkymmentä tiedonhaluista opiskelijaa Iin, Haukiputaan ja Kiimingin eläkeläisistä. Kouluttajana toimi innostava ja mukaansatempaava Martti Vaattovaara Kolarista. Ei tullut kenelläkään aika pitkäksi eikä mielenkiinto sammunut. Iissä koulutettiin yhdistystoiminnassa Ristipistoja – sivistyneesti -kurssilla mietetai tunnuslauseiden aiheet voivat vaihdella eläkeläistoiminnasta rauhankysymykseen, ilmastonmuutokseen tai muihin ikääntymispolitiikan aiheisiin, kuten eläkeläisköyhyys tai yksinäisyys. Kuva: Eeva Surakka
• Nro 7 joulukuu 2018 – 35 ELÄKELÄINEN Kevään 2019 kurssikalenteri Kurssien hinnat on ilmoitettu kunkin kurssin yhteydessä. Hinnat vaihtelevat Kuntorannan kausihinnaston mukaan. PH=puolihoito, TH=täysihoito. Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen, sähköposti-ilmoitukseen. Sähköisessä lomakkeessa on oma kohtansa tukihakemukselle. Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Hinnat, ilmoittautuminen ja kurssituki Kansantanssin ohjelmistokurssi 2.–5.1.2019 (3 vrk) Kurssilla harjoitellaan muun muassa juhlavuoden ohjelmistoa. Kurssi on tarkoitettu ohjaajille tanssipareineen sekä tanssijoille. Opettajat: Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Hinta: 175 € puolihoito (PH), / 205 € täysihoito (TH) Ilmoittautuminen 14.12.2018 mennessä Liikuntakurssi 25.2.–1.3. (4 vrk) Tarkoitettu liikuntaryhmien ohjaajille ja ryhmien jäsenille. Monipuolista kuntoja terveysliikuntaa. Ilmoitamme tarkemmat tiedot myöhemmin. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 1.2. mennessä. Yhdistystoiminnan peruskurssi 25.2.–1.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille puheenjohtajille, sihteereille sekä kaikille johtokunnan jäsenille. Yhdistystoiminnan perustaidot ja tiedot: muun muassa toimihenkilöiden tehtävät ja yhdistyslaki, järjestön tehtävät ja toiminnan suuntaviivat. Opettaja: Martti Vaattovaara. Yhteinen osuus taloudenhoidon kurssin kanssa. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 1.2 mennessä. Taloudenhoidon peruskurssi 25.2.–1.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille. Yhdistyksen taloudenhoidon perustaidot ja tiedot: muun muassa taloudenhoitajan tehtävät yhdistyksessä, kirjanpidon perusteet, kirjanpito tietokoneella, talouden suunnittelu ja toiminnantarkastus. Opettajat: Anitta Koski ja Heli Grönroos. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 1.2 mennessä. Matkavastaavien peruskurssi 4.–8.3. (4 vrk) Tarkoitettu yhdistysten uusille matkavastaaville sekä kaikille hyvien matkojen ja retkien suunnittelusta kiinnostuneille. Muitten aiheitten muassa teemana on järjestön tulevat tapahtumat. Opettaja. Anu Mäki. Hinta: 265 € PH / 305 € TH Ilmoittautuminen 9.2. mennessä. Musiikkikurssi 7.–11.3. (4 vrk) Kurssi laulajille ja soittajille: Ohjelmia musiikkiryhmille, vinkkejä juhlavalmisteluihin. Sopii sekä vasta-alkajille että pidempäänkin harrastaneille. Opettajat: Ahti Sepp ja Sauli Malinen. Hinta: 265 € PH / 305 € TH Ilmoittautuminen 15.2. mennessä. Ohjelmia kerhoon ja esiintymistaitoa 7.–11.3. (4 vrk) Uusia ideoita ohjelmaryhmille. Kurssi sopii myös kaikille, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan. Opettaja: Katriina Hyvärinen. Hinta: 265 € PH / 305 € TH Ilmoittautuminen 15.2. mennessä. Synttäripaja – monitoimikurssi juhlavuoden kunniaksi 19.–22.3. (3 vrk) LISÄYS ALUSTAVAAN KURSSIKALENTERIIN Kurssi sisältää pajatyöskentelynä kädentaitoja, valokuvausta sekä tanssia: kädentaidot: ”ristipistoja – sivistyneesti”, vaatteiden tuunausta, kestokasseja sekä tuftausta kuvaus: kuvausta sisäja ulkotiloissa, videointia ja kuvankäsittelyä tanssi: perinteisiä lavatansseja – sekä muita tanssilajeja, joko parin kanssa tai ilman Voit kokeilla yhtä tai useampaa pajaa mielesi mukaan. Aiempaa oppineisuutta missään lajissa ei tarvita. Opettajat: Eeva Surakka, Elvi Pitkänen, Matti Väisänen ja Raimo Vahtera. Hinta: 200 € PH / 230 € TH Ilmoittautuminen 25.2. mennessä Järjestöviestinnän kurssi 6.–10.5. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perusasioiden lisäksi aiheina ovat sähköinen tiedonvälitys ja media. Opettajat: Tuomas Talvila ja Jouni Ahonen. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 12.4. mennessä. Kirjoittajakurssi 6.–10.5. (4 vrk) Luovaa kirjoittamista runon ja proosan parissa. Sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille kynäilijöille. Opettajat: Niina Hakalahti ja Pekka Isaksson. Hinta: 228 € PH /268 € TH Ilmoittautuminen 12.4. mennessä. Kotisivut / peruskurssi 13.–15.5. (2 vrk) Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa. Opettaja: Petra Åhlström. Hinta: 115 € PH / 135 TH. Ilmoittautuminen 15.4. mennessä. Kotisivut / päivityskurssi 15.–17.5. (2 vrk) Kurssilla harjoitellaan yhdistyksen kotisivujen päivittämistä ja annetaan ideoita sivujen kehittämiseksi. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa sekä mielellään hiukan kokemusta kotisivujen käytöstä. Opettaja: Petra Åhlsröm. Hinta: 115 € PH / 135 TH. Ilmoittautuminen 15.4. mennessä. Kurssit Kuntorannassa ”Ristipistoja – sivistyneesti” – käsityöaktivismin kurssit (1 pv) 19.1 Vaasa: teemme tauluja järjestömme juhlavuoden kunniaksi ristipistoin ja muita kirjailutekniikoita käyttäen. Aihetta voi soveltaa myös vaikkapa vaatteiden tuunaukseen tai kestokassien valmistukseen. Kurssi on tarkoitettu vaasalaisten lisäksi muillekin pohjalaisille. Miehetkin saavat tulla mukaan! Lue sisällöstä tarkemmin tämän lehden sivu XX. Vetäjä: Taika Rajala. Kurssiaika: klo 9-15. Kurssipaikka: Elvan, Raastuvankatu 8. Hinta: 20 €, joka sisältää tarvikkeet ja välipalan. Ilmoittautuminen 2.1. mennessä. Alkukeväästä myös Poriin tulossa kurssi 20.–21.1. Rytmimusiikin kurssi, Espoon Matinkylässä (2 pv) Kurssi on tarkoitettu sekä soittajille että laulajille, aiempaa bändikokemusta ei tarvita. Kurssilla on monipuolinen ohjelmisto ikivihreistä kappaleista uudempaan rytmimusiikkiin. Kurssilaiset voivat esittää omia musiikkitoiveitaan. Vetäjät: Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen. Kurssiaika: klo 10-16. Osoite: Matinsyrjä 11. Hinta: 24 €. Ilmoittautuminen 7.1. mennessä. 30.–31.1. Yhdistystalouden kurssi, Rovaniemellä (2 pv) Ajankohtaista taloustietoa muun muassa kulukorvauksista ja y-tunnuksesta. Myös taloudenhoidon perusasioita kuten kirjanpitoa ja tilinpäätösasioita. Kurssi sopii aloitteleville taloudenhoitajille sekä kertausta kaipaaville. Lapin alueen lisäksi kurssille ovat tervetulleita taloudenhoitajat esimerkiksi Jokilaaksojen aluejärjestön yhdistyksistä. Vetäjä: Heli Grönroos. Kurssiaika: 30.1. alkaen klo 10 ja 31.1. alkaen klo 9. Kussipaikka: hotelli Aakenus, Koskikatu 47. Hinta: 50 €, joka sisältää kahvija lounastarjoilun molempina kurssipäivinä. Majoitusmahdollisuus: kysy erikseen kurssipaketista, joka sisältää majoituksen. Ilmoittautuminen 4.1. mennessä. 9.–10.3. Kansantanssia kaikille, Rovaniemellä (2 pv) Kansantanssikurssi tanssijoille sekä ohjaajille tanssipareineen. Vetäjät: Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Kurssiaika: 9.3. klo 10-16 ja 10.3. klo 9-15. Kurssipaikka: Saarenkylän Nuorisoseuran talo, Napapiirintie 10. Hinta: 50€, joka sisältää kahvija lounastarjoilun molempina kurssipäivinä. Ilmoittautuminen 22.2. mennessä. Alueelliset kurssit
• 36 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Rytmin ja melodian huumaa DISCOTANSSIPAJA VANTAALLA 25.1. 2019 Eläkeläiset ry:n Liikumme tanssien -hankkeen maksuton tanssipaja Paikka: Puistokulma, Talkootie 4, 01350 Vantaa Aika: Perjantai 25.1.2019 klo 11 – 14 • Opettajana Tommi Peltonen • Kahvitarjoilu • Mukaan mahtuu 40 henkilöä ilmoittautumisjärjestyksessä • Ilmoittautuminen 21.1.2019 mennessä kotisivullamme: elakelaiset.fi/toiminta/liikumme-tanssien Tai puhelimitse Eläkeläiset ry:n toimistolle Anna Autiolle, puh. 020 743 3610 – Diskotanssia on helppo lähestyä. Siinä on selkeä rytmi, ja 70ja 80-lukujen musiikki on melodioiltaankin valtavan positiivista. Kun täräyttää Night Feverin (elokuvasta Saturday Night Fever) soimaan, niin ihmiset lähtevät älyttömän hyvin mukaan. Omalle ikäluokalleni sieltä nousevat nuoruuden hienot diskomuistot mieleen, alitajunnan hyvät fiilikset. Näin sanoo Tommi Peltonen, 57, jonka elämään tanssi on kuulunut läpi vuosikymmenten. Helsinkiläinen Peltonen on toiminut tanssinopettajana Aira Samulinin koulussa, opettanut discotanssia ympäri Suomea, ollut tanssijana mm. Uudessa Iloisessa Teatterissa, useissa tv-ohjelmissa, showtanssijana Marionin, Paula Koivuniemen, Dannyn ja Armin, Meiju Suvaksen, Anneli Saariston ja Taiskan konserteissa ja videoilla. Hän on myös tanssinut kilpatansseja ja tehnyt pitkän uran koreografina kansainvälisessä muotimaailmassa. Peltonen tulee opettajaksi Eläkeläiset ry:n Liikumme tanssien -discotanssipajaan, joka järjestetään Vantaalla 25. tammikuuta Mutta tosiaan, Saturday Night Fever, vuodelta 1977. Lauantai-illan huumaa! Se oli se elokuva, joka teki John Travoltasta supertähden ja discosta valtavan suosikki-ilmiön. Se oli myös niitä aikoja, kun tanssi tuli 15-vuotiaan Tommi Peltosen elämään. –Vahingossa, hän sanoo. – Tutustuin Linnanmäen Luoladiskossa pariin tyttöön jotka tanssivat tosi taitavasti. Kävi ilmi, että he olivat Aira Samulinin tanssikoulun Teinirytmikkäitä. Menin katsomaan heidän harjoituksiaan. Ja kun kerran en jaksanut istua, niin päätin kokeilla itsekin. Airahan minut bongasi heti. Hän tosin sanoi jälkeen päin että huomasi vain kaksi ruskeaa silmää ja liian pitkät jalat, niin kuin varsalla, joka pääsee ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle eikä tiedä mitä tehdä, nauraa Peltonen – Mutta sille tielle jäin. Ja edelleen ollaan tanssittu Airan kanssa. –Airahan oli hyvin äidillinen ja piti koulunsa nuorista hyvää huolta. Se ei ollut pelkkää tanssinopetusta, se oli opetusta toimimaan elämässä. Tommi Peltonen valmistui Samulinin tanssikoulusta ja pestattiin saman tien kouluun tanssinopettajaksi. – Olin jonkin aikaa päämaikkana. Mutta armeijan jälkeen minut napattiin muotinäytöksiin malliksi, ja sitten hyvin pian koreografiksi, ohjaamaan. Kaikki näytökset olivat siihen aikaan enemmän tai vähemmän tanssillisia. Sitä työtä tein parikymmentä vuotta. Muotimaailma eli 70–80-lukujen vaihteessa innostavaa aikaa, Peltonen kertoo. Suomalainen vaateteollisuus kukoisti. Ulkomaankauppaliitto tuki vahvasti vientiponnisteluja. – Aloin tehdä näytöksiä Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Oslossa ja kiersin eurooppalaisilla vaatemessuilla. Suomalaisen designin näytöksiä tein myös Kairo–Dubai–Bahrain-akselilla useana vuonna. Koreografikeikkoja Peltola tekee edelleen satunnaisesti. – Kun jossain näytöksessä tarvitaan tällaista luottosetää, jolla on lehmän hermot, hän nauraa. Eikä hän ole tanssijanakaan malttanut pysyä poissa esiintymislavoilta. – Sain taannoin Meiju Suvakselta viestiä, että tuletko tanssimaan hänen taustalleen Tavastia-klubin Mummodiskoon. Minua nauratti, sillä olen ollut Meijun taustatanssijana viimeksi vuonna -84. Mutta se kuulosti niin hullunhauskalta idealta että totta kai lähdin. Se oli äärettömän hauskaa, ja yleisö tykkäsi. – Mummodiskosta tuli tanssijakollegalleni ja minulle vitsinä lempinimi Tanssiduo Jäykkikset. Me ollaan kaksi tällaista harmaakarvaista äijää, Euroopan vanhimmat taustatanssijat, kuten Meiju meitä mainostaa. Duomme ikä on 113 vuotta tällä hetkellä. Peltola vakavoituu ja toteaa, että tanssilla on parantava voima, niin henkisesti kuin fyysisesti. Sen hän on itse kokenut. –Sairastuin vakavasti 2015 ja jouduin opettelemaan uudelleen kävelemään. Hetken uskoin, etten osaa tanssia enää ikinä. Mutta sattumalta eräissä häissä jouduin vähän puolipakolla opettamaan travoltaa. Sitten huomasin, että kykenin! Hatarasta tasapainosta huolimatta. –Tanssi myös voi vapauttaa henkisesti. Jos ihminen surun kautta kääntyy itseensä, sisäänpäin, tanssi auttaa palaamaan ulos. Minulla on ystäviä jotka ovat selvinneet puolisonsa kuolemasta tanssin avulla. Mitä tammikuun Discopajassa on odotettavissa? – Siitä tulee hauskaa. Tyylini opettaa on sellainen, että päästään mahdollisimman nopeasti tekemään itse tanssia. Ei hirveän monimutkaisia koreografioita, vaan liikunnan ja tanssin iloa. – Diskorytmi ja kuviot on yksinkertaisia ja selkeitä, joten pääsemme heti tekemisen makuun. – Ja minähän tykkään opettaa. Harva asia on nin palkitsevaa, kuin nähdä onnistumisen ilo oppilaiden kasvoilla. TUOMAS TALVILA Tanssi on kuulunut Tommi Peltosen elämään läpi vuosikymmenten. Kaikki alkoi Linnanmäen Luoladiskossa. – Kannustan kaikkia tanssimaan. Mitä tahansa lajia. Itselläni pohjalla on nimenomaan diskotanssi, mutta päälle on tullut kaikenlaista muuta, sanoo kilpatanssejakin tanssinut Tommi Peltonen. Kuva: Tuomas Talvila
• Nro 7 joulukuu 2018 – 37 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Vuoden viimeinen taukojumppa parantaa liikkuvuutta. Heilutamme käsiä ja jalkoja sekä liikutamme selkärankaa. Liikkeet ovat helppoja, saavat veren kiertämään. Tee harjoituksia seisten tai istuen, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksikää yhdessä lisää liikkeitä! Olipa onnistunut juttu! Tällaisella tunnelmalla lähdimme kotimatkalle Kajaanista. Kainuun aluejärjestön yhdistysten ihmisten kanssa pureuduttiin kahden päivän ajan liikunnan perusasioihin. Aluejärjestö haki ja sai tukea kurssin järjestämiseksi Kainuun sote-kuntayhtymältä. Yhdistysten liikuntaihmisille toivottiin koulutusta aiheesta Ohjaajan merkitys ja rooli liikunnan ja terveyden edistäjänä. Yhteistyössä TUL:n kanssa valmistunut Ikiliikuttaja-opas oli juuri sopiva aineisto, jolla koulutksen toteutimme. Kajaanin Kansanpirtille kokoontui 25 kurssilaista, kaksi–kolme ihmistä jokaisesta aluejärjestön yhdistyksestä. Ilahduttavan suuri määrä kurssille osallistujista oli uusia, vasta toimintaa aloittavia ohjaajia. Kouluttajina tarjosimme erilaisia tuntimalleja, monipuolista tilaan käyttöä, liikkeiden turvallista suorittamista, välineillä liikkumistuokioiden maustamista sekä rajojen rikkomista, kuten villasukilla treenaamista. Kaiken tekemisen keskiössä oli yhteisöllisyys, jokaisen liikkujan huomioiminen. On mukavampaa ja hauskempaa liikkua, kun harjoitellaan yhdessä. Joku muisti, että viimeksi on liikunnassa kehuttu silloin, kun oli koulussa. Me voimme yhdistyksissä tehdä toisin. Kannustamalla ja kehumalla toisiamme sekä ottamalla hiljaiset takarivin jumppaajat huomioon saamme jokaiselle onnistumisen tunnetta ja liikkumisen iloa. Osallistujat pitivät tärkeänä myös niitäkeskusteluja, joita kävimme ohjaajan roolista ryhmän ilmapiirin luojana. Pohdiskelimme yhdessä, miten voimme tukea omia ohjaajia ja miten tärkeä rooli on yhdistysten johtokunnilla ohjaajien tukemisessa. Jokaisen ohjaajan olisi päästävä välillä oppimaan uutta ja vaihtamaan kokemuksia toisten ohjaajien kanssa. Näin jaksaa itse paremmin kehittää oman yhdistyksen liikuntatoimintaa. Koulutuksen päädyttyä kuulimme, että ainakin neljässä yhdistyksessä oli suunnitelma aloittaa omaa liikuntatoimintaa. Opetuksen vinkkejä ja ideoita kirjattiin tiuhaan ylös ja ne menevät pian ohjaajille käyttöön. Voimme suositella muillekin aluejärjestöille toimintaa Kainuun mallin mukaan. Yhteinen koulutus oman aluejärjestön yhdistysten liikuntaihmisille voi synnyttää uusia liikuntakerhoja. Opettajat Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen 1. Tee käsillä isoja ympyröitä sivulta eteen alas 3. Istu tuolin etureunalla ja nosta polvia, pidä selkä suorana, 4. Kosketa käsillä vuorotellen tuolin selkänojaa. 2. Heiluta jalkaa sivulta eteen ristiin sekä taakse ristiin, tee heilutukset toisella jalalla. Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ Liikumme tanssien -hankkeen innostamana Karjaan-Pohjan Eläkeläiset ovat parketilla! Länsi-Uudenmaan Tanssiopisto Hurja Piruetin rehtori Katja Köngäs ohjasi parinkymmenen innostuneen ryhmää tanssin saloihin. Ryhmäläiset totesivat että harjoitukset sopivat aivan kaikille peruskuntoon katsomatta, kertoo Karjaan-Pohjan Eläkeläisten puheenjohtaja Harry Yltävä. –Todettiin myös kaikki musiikista, tanssista ja sosiaalisuudesta saatavat terveyshyödyt ja että tanssi nyt ylipäätään on vain niin mukava harrastus. Ei ole nähty ihmistä, joka tanssii tai laulaa ja pystyy mököttämään samalla! –Hurja Piruetti on tehnyt aikaisemin Karjaalla yhteistyötä mm Uudenmaan muistiluotsin kanssa. On todella hienoa, että Raaseporissa toimii valtakunnallisestikin tunnustettu tanssitaiteen osaaja, jolla on tilat, ohjaajat ja valmis ohjelma, joka sopii juuri meidän käyttöömme. Karjaan-Pohjan Eläkeläiset toivovat hartaasti jatkoa hyvin alkaneelle yhteistyölle! Marraskuussa saivat Liikumme tanssien -hankkeen tanssipajat jatkoa Kajaanissa. Täällä kertaa pajan teemana olivat helpot lavatanssit. Opettajat löytyivät paikallisesta tanssiseurasta Casambasta. Sakari johdatti osallistujat tansseihin 60-luvun suositulla Kasatshok-tuolitanssilla. Seuraavana vuorossa oli easy rock. Perus rokkiaskel taipui sekä yksin että parin kanssa tanssittavaksi. Perusaskeleen taka-askel oli avain siihen, että pyörähdyskin onnistui. Matin johdolla siirryimme kuubalaiseen salsaan. Ei siinäkään askel sen kummoisempi ollut mutta kun kuvioita tuli lisäksi, oli monella jalat solmussa. Opettajien rautainen opetusote ja rauhallinen tahti saivat kaikilla kuviot sujumaan. Tauon jälkeen jatkoimme neliörumban tahtiin. Yksin, parin kanssa, suoraan ja pyörien rumbakuviot tulivat tutuksi. Niin kuin jo tavaksi on tullut, tanssipajan opit kuvattiin nauhalle ja ensi vuoden alussa askeleet ja helpot kuviot ovat hyödynnettävissä yhdistysten liikuntakerhoissa. Pajojen koosteet löytyvät Eläkeläiset ry:n kotisivuilta, kohdasta Aineistoja ohjaajille. Rohkeasti vain hyödyntämään huippuopettajien anteja. EVA RÖNKKÖ Latinorytmejä, rokkia ja rumbaa Kajaanissa Onnistunut koulutus liikunnan perusasioista Karjaan-Pohjan Eläkeläiset tanssin lumoissa
• 38 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN ”Katkaise virta anna hermoilles leppoo.” ”Elä kiireellä ihminen elämääs pilloo.” Jäsenistön ikäkuningas, 91-vuotias Toivo Lindroos opasti elämänohjeillaan kuulijoita Pihlajamäki-Pihlajiston Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlassa. Yhtymällä kotiseutulauluun – Pihlajamäki-laulu – koko juhlaväen voimin vastattiin, että oma helsinkiläislähiö todellakin tekee mahdolliseksi ikäihmisasukkaidenkin noudattaa Lindroosin mietteitä: ”Työtä yhteiseksi onneksi täällä saamme toimittaa.” Varapuheenjohtaja Sirkka Pellikka palautti mieliin tapahtumia viittä vaille viiskymppisen yhdistyksen synnyn tiimoilta. Kekkonen sai jatkoaikansa, Nixon Watergate-paljastusten myötä eronsa ja lapset menettivät Markus-sedän satutunnit. Pihjajamäen yhdistyksen perustava kokous pidettiin paikallisessa baarissa Emil Valdemar Lagerstrandin johdolla. Malmin Metkat -mieskuoro ja Helokit-naiskuoro esittivät kansanlauluja yhdessä ja erikseen. –Voi tuntea kuuluvansa porukkaan ja voi välittää toisista. Eläkeläiset ry:n aluetyön suunnittelija Anna Eskola korosti puheenvuorossaan vapaaehtoistoiminnan merkitystä, jotta saadaan ihmiset liikkeelle. Se on kuin liimaa, joka yhteisöllistää, suojaa yksinäisyydeltä ja terveysriskeiltä. Helsinki tarvitsee ikäohjelman Helsingin kaupungin eliitin ajama palvelujen keskittäminen ja kustannusten leikkaaminen on linjassa maan hallituksen harjoittaman työttömien ja julkisten alojen työntekijöihin kohdistuneen syjinnän kanssa Muuhun johtopäätökseen ei voi puheenvuoron pihlajamäkeläisille pitäneen Olli Salinin mielestä tänään tulla. Hän on jäsen kaupungin vanhusneuvostossa. Salin korosti eläkeläisten tarvitsevan palvelunsa lähipalveluina ja viittasi Eläkeläiset ry:n edustajakokouksen kannanottoon asiasta. Salinin mielestä maksuttomat julkisen liikenteen palvelut ovat helsinkiläisille ikäihmisille erityisen tarpeellisia. Sitä tulee tavoitella uudessa Stadin Ikäohjelmassa, joka on valmisteilla poliittista käsittelyä varten. Heimo Liimatainen oli tullut Vantaalta saakka Pihlajamäkeen. Tällä kertaa hän toimi taikurina, muassaan takuusti naurattavat temppunsa. Teksti: HANNU HURME Kuvat: TOIVO KOIVISTO Pihlajamäkisillä ”viittä vaille” -juhlat Jäsenistön ikäkuningas, 91-vuotias Toivo Lindroos opasti elämänohjeillaan kuulijoita Pihlajamäki-Pihlajiston Eläkeläisten puheenjohtaja Marja-Liisa Suuronen kohotti maljan 45-vuotiaalle yhdistykselle. Helokki on keltainen pensaskukka, josta saadaan hoitavaa öljyä, mutta Helokki on myös helsinkiläinen eläkeläisnaisten kuoro, jonka tunnuslauseena on ”Helokit on öljyä eläkeläisille”. Kuorolaiset ovat ottaneet tunnuksensa todesta aivan omakohtaisestikin – öljyävät laulullaan itseäänkin. Mutta oman hyvän olon ohella Helokit haluavat antaa: viihdyttää kuulijoitaan, tuoda heille konserteissa ja yhteislaulutilaisuuksissa osallistumisen iloa. Se on sitä hoitavaa öljyä. Kuoro toteutti lupaustaan torstaina 22.11. 20-vuotisjuhlakonsertissaan Kinaporin palvelukeskuksessa. Se valoi Lilja Melnikovan säestämänä sävelin öljyä yleisölleen, jota oli ison salin täydeltä. Juhlakuoron ohella ja myös yhdessä sen kanssa konsertissa esiintyi vantaalainen Työläislaulajat-sekakuoro. Kuorot olivat valinneet konserttiin monipuolisen ohjelman. Mukana oli tuttuja, iäkkään yleisön tunteita koskettavia, muistoja tuottavia säveliä – Puumalaista, Bäckströmiä, Kuoppamäkeä, Aaltoilaa… Kuoroilla on yhteisenä ”nimittäjänä” Director Musicaesarvonimellä palkittu Reino Bäckström – tuo työväen laululiikkeen monitaituri, säveltäjä, laulaja, haitaristi, kuoronjohtaja jne… Hänen ansiotaan on molempien kuorojen synty (kuten muuten monen muunkin). Bäckströmin kanssa avainhenkilö oli Helokkien aloittaessa ensin Eläkeläiset ry:n aluejärjestön kuorona oli Meeri Reutsalo, nyt katsojan osassa. Sittemmin kuoro alkoi toimia omana itsenäisenä yhdistyksenä. Kahta vuosikymmentään juhlivassa kuorossa laulaa edelleen perustajajäsenistä kaksi – Helvi Järvinen ja Sinikka Serovuo. –Alkuaikoina mukana oli kolme miestäkin, mutta he jäivät nopeasti pois. Pelästyivät kai, kertoi puheenjohtaja Eeva Koivisto katsauksessaan kuoron taipaleesta. Laulaessa ääni paranee, kuunnellessa sävelkorva paranee. Tämän kuoron puheenjohtajan perusteen lauluharrastuksella todisti Helvi Järvinen. Hän laulaa Helokkien lisäksi kahdessa muussa kuorossa. –Laulaminen tulee niin itsestään. Se vaan on niin kivaa, hehkutti Järvinen. Helokit pitää kuorolaulua monella tapaa ja monille hyödyllisenä. Harrastajalle se on terveellistä yhtä hyvin henkisesti kuin fyysisesti. Se tuo osallistumisen iloa kuorolaiselle, mutta Helokit haluavat pitää konserteissaan huolta myös siitä, että ne tuovat sitä myös kuulijoille. Liian myöhäistä ei ole koskaan aloittaa laulamista. Sinikka Serovuokin sanoi liittyneensä kuoroon vasta eläkkeelle siirryttyään. Helokit harjoittelee säännöllisesti torstai-aamupäivisin Hermannin kerholla Helsingin Hermannin kaupunginosassa ja kutsuu uusia laulajia joukkoonsa. HANNU HURME Helokit on öljynnyt kuulijoitaan jo kaksi vuosikymmentä Helokit-kuoro valoi juhlakonsertissaan Lilja Melnikovan johdolla ja säestyksellä sävelin öljyä yleisölleen. Kuva: Tuomas Talvila
• Nro 7 joulukuu 2018 – 39 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban I nuvarande Me Too -tider bör man vara mycket försiktig med vad man skriver om feminism, men jag tar risken och skriver litet sarkastiskt om jämlikheten. Man får hoppas att det inte går för mig som det gick för Julle Sund på ett jämlikhetseminarium. Seminariet var arrangerat av Manne Laxen, som i tiderna fick kikkelikortet av de sk. Tupolev-bröderna, som efter att ha förhandlat fram det dåtida inkomstpolitiska avtalet var på semester i Spanien. I Livsmedelsarbetarförbundet var ca. 60 % kvinnor och jag gjorde att digert jobb med att leta fram kvinnoprocenten i de olika styrelseorganen på såväl förbunds-, fackavdelningssom förtroendemannanivå. Den visade sig på alla nivåer vara över 60 %. Julle ställde upp på seminariet som jämlikhetshjälte, men gjorde bort sig i första meningen av sitt anförande med att säga, att vi livsmedelsgubbar är mycket stolta över förbundets flickor. Detta förorsakade en folkstorm bland seminanariedeltagarna och rop om att, ni tjocka fackföreningsbossar har mage att kalla förbudens kvinnliga medlemmar för flickor. Julle samlade ihop sina konseptpapper och gick sin väg från hela seminariet. Jag gav senare siffrorna åt Manne och sade, ett vi tjocka fackföreningsgubbar i framtiden kommer att vända ryggen åt det hållet där ni feminister håller era sammanträden. Inom Livs höll vi mycket hårt på jämlikheten och samma lön för samma arbete, men jämlikheten skall förstås gälla såväl kvinnor som män. När Husis i skrivande stund håller på med sitt årliga Luciaståhej, erinrade jag mig hur Julle och jag på en folkdemokratisk julfest beslöt att slå ett slag för den sanna jämlikheten. På programmet stod Luciatablå och publiken gnäggade smått när vi två lufsade in på scenen på bara fötter och krumma lurviga ben med massiv koreografi. Vi var klädda i vita lakan med rep om magen. Julle bar en vikingahjälm med horn och tänt ljus, medan jag hade en kirgiskalott och mitt ljus i handen. Publiken vrålade av skratt tills jag lyfte handen, pekade på Julle och sade: –Gott folk. I jämlikhetens namn har jag den äran att presentera Svenskfinlands stora son Salta Lucifer. Som hans trogna vapendragare Lussegubben har jag ålagts att framföra hans krav på, att det vartannat år i stället för Santa Lucia väljes en man till Salta Lucifer. Jag är också övertygad om, att de tanter som sysslar med luciavalet skulle ha mycket större glädje av, att få välja mellan mulliga mansgrisar med lurviga ben och ståtlig brännvinsbas än mellan taniga flickebarn. Sedan tågade vi ut sjungande Salta Lucifer-sången som jag egenhändigt skrivit texten till. Den lät så här: Natten går tunga fjät / så och vi drumlar / när från en krogkväll / hemåt vi rumlar / nu vill vi göra bot / bankar på snöig port / snälla släpp in mig/ snälla släpp in mig Ni kan tro att det blev stormande applåder när vi tassade in på scenen för att buga oss. Någon tog ett foto av oss, och lillbrorsan hade en förstorad kopia av det på anslagstavlan i sitt förtroendemannakrypin med texten; förbundets herrar i festskrud. Bästa recensionen fick vi av Kalle Holmberg, som var med på festen. När vi efter programmet satt och drack kaffe med tilltugg och tom. en slurk rödvin kom han fram till oss och sade: –Pojkar, ni har talang. Då drog vi in magen och spände ut bröstet och kände oss nästan som riktiga skådespelare. Livs kvinnliga förtroendemän, som i allmänhet var kvinnor i mogen ålder, hade ingenting emot att bli kallade flickor. På en av mina årliga förhandlingskurser för förtroendemän tyckte en av dem att de inte borde kallas förtroendemän, utan förtroendekvinnor. När jag förklarade att det stod män i det allmänna avtalet väckte detta livlig diskussion, och vi beslöt att göra ett förslag till FFCs avtalsavdelning om att ändra texten till tex. förtroendeperson. Det förslaget försvann tyvärr i centralförbundets byråkrati. Med Fazers treskiftbageriets förtroendeperson Airi och arbetarskyddsfullmäktige Anna gjorde vi en betydlig insats för jämlikheten. I början på såväl brödsom kaklinjerna fanns identiska degberedningsmaskiner, som matades med enligt recepten färdigt uppvägda ingredienser. Största skillnaden var ett brödlinjernas recept innehöll jäst och kallades deg, och kaklinjens bakpulver och kallades massa. Problemet som vi ville rätta till var ett degberedningen låg i högsta löneklassen och massablandningen en klass lägre. Arbetsgivarens personalchef höll för en gångs skull hårt på att avtalet skall följas. När vi funderade på saken tänkte jag, att detta kanske vore en fråga som man kunde tackla via den nya jämlikhetaslagen, ringde till FFC och bad att bli kopplad till någon jurist. En kvinnoröst svarade Halonen. Jag förklarade saken för henne och hon var av den åsikten att vi borde göra en stridsfråga av saken. Ni har stora möjligheter att vinna, och det kunde bli ett bra prejudikat, tyckte hon. Jag tog i alla fall en genväg och ringde till Peter Fazer, som jag tidigare hade blivit bekant med, och frågade om han vill att hans firma skall bli stämplad som jämlikhetsmotståndare. – Nej fan, svarade han; – jag skall se till att den saken blir rättad till. Så blev och nu återstår bara att tillönska er alla en riktigt god jul. I jämlikhetens namn har jag ingenting emot att det i år vore en julgumma som i stället för julgubben skulle komma med mina julklappar. PS. Jag satte punkt för mitt kåseri på lördagskvällen, och när deadlinen var först på måndag sparade jag korrekturläsningen till söndagen. I söndagsmorgonens Husis stod att det på måndag skulle vara internationella mansdagen, och att två finska gubbar då skulle starta en förening som skulle kämpa för männens mänskliga rättigheter. Jäklar! Vi var ju före vår tid med Julle redan i slutet på förra århundradet, fast vi bara skojade, medan de här två typerna verkar ta saken på blodigt alvar. Salta Lucifer Jag besökte för ett tag sedan Tokyo, Japans huvudstad. Staden har 27 miljoner invånare och under en vecka hinner man bara skrapa lite på ytan, men visst hann jag göra en hel del intressanta iakttagelser under den korta tiden. Tokyo är kolossalt stort och överväldigande, men samtidigt fanns där en känsla av småskalighet. Det gör en väldigt förvånad. Alldeles intill skyskraporna finns det ofta pyttesmå lokaler, kanske ett terum med flera hundra år på nacken, eller en butik eller något likande. Det var en upplevelse att ta sig en kopp kaffe i 54 våningen i en skyskrapa – och då var vi ingalunda högst upp. Med tanke på antalet invånare är Tokyo också en häpnadsväckande tyst stad. Stora områden har bevarats som parker med bland annat tempel och museer. Historien är alltid närvarande i det dagliga livet. Även renligheten var en angenäm överraskning. Bilarna är nya, det finns gott om eloch hybridbilar, avgaserna märker man knappt och ljudmiljön är något annat än bara buller och bång. I Japan förstod en människa av min storlek hur elefanten kände sig i porslinsaffären. I spegeln såg man sig själv upp till bröstnivå, lavoarerna var långt där nere och det var ganska svårt att tvätta sig, dörrarna var låga och duschrummet var i miniatyrstorlek. WC-utrustningen var avancerad med diverse tekniska finesser och åtminstone tio knappar i rad. Det gällde att vara försiktig för varje knapp man tryckte på ledde till allehanda åtgärder, snabbdusch eller ordentlig dusch, torkning, parfymering med mera. Ärlighet är också kännetecknande för Tokyo. Man behöver inte hela tiden vara på sin vakt eller oroa sig för att bli bestulen eller lurad. Det är något medfött och naturligt i den japanska kulturen, och av stor betydelse för den tillfälliga turisten. En idé om gemensamt ansvar stannade kvar i mitt minne. Det gemensamma ansvaret märktes på många sätt: som en allmän artighet, vänlighet, i bemötandet av äldre människor. Men allra tydligast kunde man märka det kollektiva ansvaret på hur människor sysselsattes. Jag och kanske många andra har en uppfattning om Japan som ett extremt effektivt industriland. Den bilden är säkert lika sann. Men samhället som helhet sysselsätter och inkluderar alla medborgare, låter dem inte stå utanför. I restaurangerna, affärerna och hotellen finns det gott om anställda, och det finns massvis med små kvartersbutiker. Antalet människor som var upptagna med att dirigera trafiken var uppseendeväckande. För att dirigera trafiken förbi en grävarbetsplats krävdes 6–8 personers arbetsinsats. Det fanns ett stort antal personer sysselsatta med att vägleda människor och se till att trafiken löpte smidigt i metron, varuhusen och på stationerna. Man fick en känsla av att allt arbete trots allt inte var helt nödvändigt och att man skulle ha klarat sig med färre anställda. Men jag tror att idén bakom sysselsättningen är att man inte ska låta en enda människa falla utanför samhället. Man låter människor känna att de är en del av en helhet, var och en har sin plats, var och en har betydelse. I Finland är det ofta precis tvärtom. I effektivitetens (läs: girighetens) namn marginaliseras människor, de blir utslagna ur samhället. Det här var den sista kolumnen år 2018. Jag tar tillfället i akt för att tacka er alla för ett händelserikt år och en inspirerande verksamhet. Jag önskar er alla, även era nära och kära, en God Jul och ett Gott Nytt År. Tokyo och känslan av gemenskap
• 40 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN – Onko meistä tulossa digiajan ulkopuolisia? Saavatko digisyrjäytyneet pakata kamppeensa ja paeta Impivaaraan? Näin kysyi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies puhuessaan Ylöjärven Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa. – Ei ole ja eivät saa, Koskimies vastasi itse. – Meidän on ilman muuta elettävä ajassa. Tästä esimerkkinä Ylöjärven Eläkeläisten tuoreet nettisivut www.ylojarvenelakelaiset.com josta jäsenet ja jäseneksi haluavat saavat tietoa toiminnasta. – Samalla muistutamme myös siitä, että digitaalisuus ei ole kaikki kaikessa. Edelleen tarvitaan kasvokkaisia kohtaamisia, aitoa läsnäoloa ja ihmisten vuorovaikutusta. Tarvitaan paitsi digiosaajia, myös digikapinallisia. Teknologia on renkimme, ei isäntämme. –Digikapinallisina voimme muistuttaa siitä, että elämämme helpottamiseen luotu teknologia ei saa vieraannuttaa meitä toisistamme. Emme saa olla teknologian armoilla tai teknologian orjia. Digitalisaatiota ei myöskään tule käyttää puhtaana säästökeinona, vaan digitalisaatiosta saatavat säästöt tulee käyttää kasvokkaisen palvelun lisäämiseen niille, jotka sitä tarvitsevat. Koskimies muistutti myös kuntapäättäjiä siitä, että kasvokkaiset kohtaamiset tukevat kunnan taloutta. – Ikäväestö, joka ei käytä nettiä, ostaa palvelunsa ja tavaransa läheltä, omasta kunnasta – ei kansainvälisistä verkkokaupoista. Tämä tukee kunnan elinvoimaa. Tarvitaan paitsi digiosaajia, myös digikapinallisia Jan Koskimies Ylöjärvellä: Ylöjärven yhdistyksen naisenergiaa valmiina vastaanottamaan vieraat. Vasemmalta puheenjohtaja Mirjam Paakeli, sihteeri Anne Tyry ja matkavastaava Anja Laitanen. Lapin Aluejärjestö piti ohjelmaja musiikkikurssin Loma-Vietosen kauniissa maisemissa 23–25.10. Osallistujia kurssille oli Lapin alueelta 42. Päivät olivat antoisat ja uutta opimme päivien aikana. Vetäjänä toimi oma muusikkomme Lauri Luttinen ja järjestelyistä vastasi puheenjohtaja Maija Ekorre yhdessä yrittäjä Tuija Kariniemi-Saukkoriipin kanssa. Opettelimme laulamista, äänenkäyttöä, hengitystekniikkaa laulaessa ym. Osallistujat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä ja järjestäjille tuli hyvää palautetta sekä asiallisia toivomuksia seuraavaa tapahtumaa varten. MAIJA EKORRE LomaVietosessa musisoitiin Ylöjärven Eläkeläiset ry:n perustamisasiakirjan Ylöjärven Työväentalolla allekirjoittivat 4.2.1968 puheenjohtaja Yrjö Mäkelä ja sihteeri Nestor Rajakallio. Perustettu yhdistys liitettiin valtakunnalliseen keskusjärjestöön Eläkeläiset ry:hyn. Suurimmillaan Ylöjärven yhdistys on ollut 1990 luvun taitteessa noin 300 jäsenen voimin. Nykyisin yhdistyksemme toimii noin 130 henkilön voimin. Taloudenhoitajamme Toivo Rautanen on koonnut yhdessä kirjoittaja Heikki Nurmisen kanssa ansiokkaasti Ylöjärven Eläkeläiset ry:n historiikin samojen kansien väliin nimellä Historiaa viideltä vuosikymmeneltä 1968–2018. Ylöjärven Eläkeläiset juhlivat 50 vuottaan Ylöjärven keskustan Yhtenäiskoulun tiloissa 17.10. Juhlakansaa kauniisti koristeltuun tilaan kokoontui odotustemme mukaisesti runsaasti. Tilaisuus alkoi ruokailulla. Kermaisen lohikeiton antama makunautinto sumensi hetkeksi tilanteen jännittävyyden ja pääsimme näin kivuttomasti käsiksi varsinaiseen ohjelmaan. Ensimmäiseksi kajautimme ilmoille yhteislauluna Juhlamarssin ajattoman sanoman. Kosti Mantosen lausumien tervehdyssanojen jälkeen oli oman lauluryhmämme vuoro. Oma ”kanttorimme”, monipuolisista taidoistaan tunnustustakin saanut Arvi Saarinen oli saanut aisaparikseen Korson Eläkeläiset ry:stä kitaransa kanssa musisoineen Simo Ronkaisen. Joten musiikkiesityksemme olivat taattua tavaraa. Runonlausuntaa pitkään harrastanut jäsenemme Ritva Nurmikolu liikutti mieliämme Raili Malmbergin runolla Ylistyslaulu Elämälle. Airi Rantanen sensijaan vastasi huumoripläjäyksestä. Vuoroon tuli nähdä perin pohjin hämmästyneitä ilmeitä, kun ansiomerkkien saajat kutsuttiin näyttämölle. Niiden jakajan Jan Koskimiehen muistutus vapaaehtoistyön merkityksestä myöskin yhdistystoiminnan pyörittämisessä sai tunnustuksensa. Järjestön kultaisella ansiomerkillä palkitut olivat Liisi Kukkola, Marjatta Lindell, Seija Harmaala, Leena Hällfors, Arja Mörsky, Inkeri Horko, Kosti Mantonen, Toivo Rautanen ja Unto Savilahti. Tilaisuuden juontajana toimineen Lulu Tanhuanpään lauluesitys Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudesta oli kuin piste iin päälle. Juhlamme olivat loppuhuipennusta vaille. Sen tarjosivat musiikkitaitureidemme esityksen: Turhuuden markkinat taakse jo jäi jälkeen nauttimamme kakkukahvit. Arja Mörsky Ylöjärven Eläkeläiset ry Historiaa viideltä vuosikymmeneltä Maksut oikeille tileille Muistattehan: Eläkeläiset ry:n jäsenmaksut tilille FI11 8000 1800 3273 56 kaikki muut maksut tilille FI11 1012 3000 0714 70 Ylöjärven Eläkeläiset juhlivat 50 vuottaan Yhtenäiskoulun tiloissa. Juhlakansaa oli koolla runsaasti.
• Nro 7 joulukuu 2018 – 41 ELÄKELÄINEN Keksijä tuo helposti mieleen Pelle Pelottoman hahmon, joka ideoi mekaanisia tai elektronisia laitteita, ohjelmistoja ja menetelmiä. Monet keksijät ovat luonnontieteilijöitä tai insinöörejä, jotka soveltavat tieteellisistä tutkimuksista saatuja tuloksia tai yhdistelevät olemassa olevia ideoita uusiksi kokonaisuuksiksi. Tämä määritelmä pätee myös tamperelaiseen Kari Kirjavaiseen. Koulutukseltaan hän on mittausja säätötekniikan insinööri. Virroilla 1948 syntyneen Kirjavaisen isä oli Karjalan Kivennavalta ja äiti Keski-Suomesta. Kirjavaisen keksijän ura alkoi 25-vuotiaana, kun Ruotsissa järjestetyssä Nord invent -kilpailussa hänet valittiin Suomen parhaaksi keksijäksi. Palkinnon ojensi itse Kaarle Kustaa. –Voitin kilpailun kehittelemälläni kynällä, jolle näytettiin väriä, ja se osasi kirjoittaa juuri sen väristä tekstiä, mitä sille näytettiin. En tiennyt silloin vuonna 1973, että väriprinttereitä oltiin kehittelemässä. Kilpailun voitto avasi reitin keksijän uralleni. –Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa, jossa huolsin sähkölaitteita. Tampereen teknillisessä korkeakoulussa olin kehittämässä kartioekstruusiota eli muovinpursotusteknologiaa. Jatkoin VTT:llä samoja hommia ja yksityisyrittäjänä toimin 2000-luvun alusta eläkkeelle siirtymiseeni saakka. Kirjavainen kehitti sähkömekaanisen Emfi-kalvon 1980-luvun puolivälissä. Kalvoa käyttävät monet vanhainkodit sensoreina sängyissä sydämenpysähdysten tai rytmihäiriöiden tunnistamiseksi. Parhaillaan Kirjavainen viimeistele pallokaiutinta. –Pallon muotoisesta kaiuttimesta tuleva ääni kuuluu joka puolella huonetta samanlaisena, ei ole yhden paikan istuttava kuten suorakaiteinen kaiutin. Ääni on puhtaampi kun ei tärisytä kaiuttimen rakenteita. –Styrox-pallo sisältää ihka uutta tekniikka eikä jakosuotimia tarvita. Se laitetaan roikkumaan tai seisomaan jalalle lattiasta. Halvalla pystyy tekemään ja kalliilla myymään. Se on myös design-tuote, jonka voi värittää mielensä mukaiseksi. Sen mekaaninen tekniikka on minun kehittelemäni, ensimmäisenä maailmassa. Lightway Oy puolestaan kehittää akkukäyttöisiä lennokkeja. Kehitteillä on muun muassa siipiään räpyttelevä lennokki. –Lintujen siipien lentomekaniikka on tehokkain lentomalli kuin mikään muu. Linnut lentävät valtavan pitkiä matkoja syömällä välillä vain vähän kasviksia. Koska lintujen lentomekaniikka on kehittynyt kymmenien miljoonien vuosien aikana, vaatii tämä lintumaisen lennokin kehittäminen melkoisesti pitkäjänteisyyttä ja varsinkin kärsivällisyyttä. Keksijän työ on kallista hommaa Kirjavainen laskeskelee, että hänelle on myönnetty noin sata patenttia. –Jokaisen patentin olen heittänyt romukoppaan, koska ei minulla ole varaa niitä ylläpitää määräajan umpeutumisen jälkeen. Kirjavainen ei osaa sanoa kuinka paljon ammattikeksijöitä Suomessa on, ja harrastajien määrää ei varmaankaan kukaan tiedä. Vuosittain myönnetään suuria määriä patentteja, mutta kaikki yritykset eivät edes patentoi tuotteitaan. Se on varsinkin nykypäivän trendi Japanissa ja Kiinassa. –Keksijän työ on kallista hommaa varsinkin silloin, jos ei onnistu myymään keksintöään minnekään. Itse olen tyytyväinen, etteivät rahani ole keksintöjeni kimpussa menneet hukkaan, kun olen saanut niitä myytyä kaupalliseenkin tuotantoon. Kirjavaisen mukaan esimerkiksi mikrosirugyroskooppi on maailmalla miljardibisnes. –Se on äärimmäisen yksinkertainen laite, jota käytetään lentokoneissa ja kännyköissä. Siinä on yksi magneetti ja käämi mikrokoossa, mutta niitä tarvitaan miljoonia ja miljoonia kappaleita. Voisi sanoa, että mitä pienempi tuote, sitä tuottavampi se on, koska siinä on hyvin vähän ainetta. Kirjavaisen poika asuu Kaliforniassa ja työskentelee suuressa japanilaisessa yrityksessä erikoisalanaan mikromekaniikka. – Hän halusi omasta halustaan ryhtyä keksijäksi, koska näki, että iskä pärjäsi ainakin jotenkuten keksijänä. Hän innostui kehittelemään elektrostaattista kaiutinta, joka on periaatteiltaan samantapainen, kuin minun kehittelemä panphonics-systeemi. Se on vain viisi millimetriä paksu. Sillä pystytään samanaikaisesti tuottamaan ääntä ja vaientamaan ääniä Sama kaiutin voi siis vaientaa yläkerran töminät ja soittaa musiikkia. Sillä voidaan tuottaa hyvin rajattuja äänialueita. Kirjavainen korostaa, että ainakin puolet keksijän työstä on puhdasta taidetta, muuten ei tapahdu mitään. –Nuorille keksijän uraa suunnitteleville sanoisin, että kyllä kannattaa kokeilla, miten homma alkaa etenemään. Vanhemmiten ajattelu notkistuu ja nopeutuu Japanilainen teemestari Shuko (1423–1502) puhuu ”Sydämen kirje” tekstissään shoshinista, aloittelijan mielestä, joka on ennakkoluuloton, avoin, vaatimaton ja nöyrä. Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan. Yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, eikä ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan. Kirjavainen tunnustaa, että keksijän työssä on kyettävä hakemaan mahdottomaltakin tuntuvia vaihtoehtoja. –Se on ihmeellistä, miten vanhemmalla iällä ihminen tulee jotenkin impulsiivisemmaksi ja ideoita pulpahtaa esiin paljon nopeammin kuin nuorempana. Vanhemmiten ajattelu notkistuu ja nopeutuu, kun opitut kaavat eivät enää häiritse kuten nuorena. Tosin muistin pätkiminen kadottaa nopeasti ideoita, joten ideat on kirjattava ylös mahdollisimman nopeasti, yölläkin. –Minusta tämä ajattelun notkistuminen on hyvä teesi meidän ikääntyvien puolesta, kun nykyään meitä ikäihmisiä pidetään helposti eräänlaisina menneinä ihmisinä, kun kuvitellaan, ettei meillä ole enää mitään uutta annettavaa. On sanottu, että teknologinen muutos ei johdu pelkästään merkittävistä innovaatioista. Tekniikan historiassa on aiemmin korostettu liikaa suurten keksintöjen merkitystä. Nykytutkimuksen mukaan suurempi merkitys on sillä, että taloudellista toimintaa harjoitettaessa tehdään jatkuvia pieniä parannuksia. Tehdessään monenlaista ihmiset oppivat ja onkin muodikasta puhua elinikäisestä oppimisesta. Sähkö keksintöjen ykkönen Uusia ideoita syntyy, kun arkisia ongelmia ratkotaan ja tarpeita tyydytetään. Tässä mielessä keksijän työ on keskeisessä roolissa nyky-yhteiskunnassa. Isot keksinnöt ovat kekseliäiden ihmisten innovaatioita, jotka muuttavat maailmaa ja elämän arkea. Kirjavainen muistuttaa, että pieni reikäkin voi olla keksintö, jos jokin laite ei toimi kunnolla ilman sitä. –Myös korkeakouluissa kehitetyt uudet asiat ovat keksintöjä. Ihmiskunnan auttaja, tulentuoja Prometheus ei ole Kirjavaiselle esikuva. –Ihmisen sisällä se on kaikki, mikä ihmisessä tapahtuu. Ei siihen tarvita enempää pakanajumalia kuin virallisiakaan uskomuksia. Avaruudesta voi tulla joitain nopeita hiukkasia, kvantteja, jotka loksauttavat ihmisen aivot uudenlaiseen järjestykseen, mutta se on jo sen luokan spekulaatiota, etten ota siihen osaa. Kirjavaisella menee tovi, kun hän miettii kolme suurinta keksintöä tai pikemminkin havaintoa, oivallusta ja löytöä, jotka ovat eniten mullistaneet elämäämme. –Sähkö on varmaankin ykkönen, se on minusta ihmeellinen löytö. Magnetismi on sähkön veli ja valo sähkön sisar. Kaikki nämä liittyvät fysiikan lakeihin, ja ovat vaikuttaneet varmaan eniten siihen, miksi elämänmuotomme on tällainen kuin se nykyään on, Kirjavainen sanoo. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Tamperelainen Kari Kirjavainen on ollut kokopäiväinen keksijä jo 45 vuotta –Pallon muotoisesta kaiuttimesta tuleva ääni kuuluu joka puolella huonetta samanlaisena, se ei ole yhden paikan istuttava kuten suorakaiteinen kaiutin. –Keksijän työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja varsinkin kärsivällisyyttä, Kari Kirjavainen sanoo. Kuvassa keksijä työhuoneessaan vielä ratkaisemattomien arvoitusten äärellä.
• 42 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Kuntorannantie 14, Varkaus www.kuntoranta.fi Varaukset ja lisätiedot (017) 560 1403 tai myynti@kuntoranta.fi Tule hyvälle tuulelle! Ryhmälomatarjoukset myyntipalvelusta! Hyvää ja rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2019 Teatteriloma 1 vrk alk. hlö/2hh ........................................................... 67€ 2 vrk alk. hlö/2hh ................................................ 115€ Hinta sisältää teatterilipun Kuntorannassa esitettäviin Teatterituotannot.fi:n näytökseen tai Varkauden Teatterin näytökseen, aamiaisen ja kylpylän vapaan käytön aukioloaikoina. Kysy myös puolihoitoa. Viron hinnoilla -paketti 4 vrk puolihoito, hlö/2hh ........................................ 220€ Sisältää: 4 x Hyvänolon aamiainen buffetista 4 x Päivällinen buffetista 1 x Hydrovesihieronta 20 min 1 x Parafangosavi 20 min 1 x Hieronta 15 min 1 x Yrttikylpy 20 min (hoitojen listahinta on 80 €) Majoitus 2hh Kylpylän ja kuntosalin käytön aukioloaikoina. Voimassa maanantaista perjantaihin, ei juhlapyhinä. Paikkoja rajoitetusti, varattavissa varaustilanteen mukaan. Tammikuussa 21.–25.1.2019 Viron hinnoilla ryhmäspecial (min. 10 henkilöä) Pakettiin kuuluvien hoitojen lisäksi 3 x Vesijumppa 1 x Terveysluento KESKIVIIKKO 16.1. 15.00 Tervetulotilaisuus, Ravintola Aikamies 16.30 Päivällinen 18.00 Autoon unohtuneet miehet -teatteriesitys, Eevansalissa 20.00 Karaoketanssit ravintolassa TORSTAI 17.1. 09.00 – 10.00 Aamureippailu Eevansalissa, ohjaajana Xin 10.00 – 10.30 Vesijumppa ja venyttely altaalla Ryhmä 1 10.30 – 11.00 Vesijumppa ja venyttely altaalla Ryhmä 2 12.00 – 13.45 Päivätanssit Seniori Make, ravintolassa 14.00 Iltapäiväkahvit 15.00 Luento, viimeisintä tietoa terveydestä 16.30 Päivällinen 18.00 Valehtelijoiden klubi 20.00 Karaoketanssit ravintolassa PERJANTAI 18.1. 09.00 – 10.00 Aamureippailu 10.00 – 10.30 Vesijumppa ja venyttely altaalla Ryhmä 1 10.30 – 11.00 Vesijumppa ja venyttely altaalla Ryhmä 2 12.00 – 13.45 Yhteislaulua ravintolassa, Seniori Make 14.00 Iltapäiväkahvit 15.00 Tasapaino/rentoutus 16.30 Päivällinen 18.00 Estradi on vapaa, Sinun vuorosi loistaa! 20.00 23.45 Seniori Maken tanssit ravintolassa LAUANTAI 19.1. 09.00 – 10.00 Aamureippailu 10.00 – 10.30 Vesijumppa ja venyttely altaalla Ryhmä 1 10.30 – 11.00 Vesijumppa ja venyttely altaalla Ryhmä 2 12.00 – 13.45 Päivätanssit Seniori Make, ravintolassa 14.00 Iltapäiväkahvit 15.00 Tasapaino/rentoutus 16.30 Päivällinen 18.00 Tietovisa ”joukkuekilpailuna” 20.00 Karaoketanssit ravintolassa SUNNUNTAI 20.1. 08.00 Kylpylä omatoimisesti 09.00 Palautekeskustelu Kiitokset ja hyvää kotimatkaa. Tervetuloa uudelleen! Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin. Aamiainen ke-pe klo 7.00 – 10.00 ja la-su klo 8.00 – 10.30 Päivällinen 16.30 – 18.00 Kylpylä 8.00 – 20.00 Kaamoksen Kaatajaiset 2019 4 vrk puolihoito, alk. hlö/2hh ..................................... 235€ HUIPPUPAKETTI tarjolla myös vuonna 2019
• Nro 7 joulukuu 2018 – 43 ELÄKELÄINEN Vieraiden nautittua kahvin ja sämpylän ja tervehdittyään toisiaan Monikon juhlasali alkoi täyttyä iloisista ihmisistä. Salista kuului vilkas puheensorina ohjelman alkua odotellessa. Kulisseissa seitsemän sisarusta odottivat ja odottivat...Vihdoin kello näytti kahtatoista ja ohjelma voi alkaa Sisarukset astuivat näyttämölle ja sali hiljeni. Aluksi Arja Serenius kertoi laulun historiasta ja omasta sanoituksestaan kyseiseen esitykseen. Laulun nuottihan on sama kuin Seitsemässä veljeksessä. Aluejärjestön puheenjohtaja Heikki Mäkinen joka on myös Klaukkalan Eläkeläisten puheenjohtaja avasi tilaisuuden ja toivotti samalla vieraat tervetulleiksi. Ohjelma jatkui Etelä-Espoon eläkeläisten Ritva Krekolan runon lausunnalla. Karkkilan Eläkeläiset esittivät kuorolaulua. Juhlapuheen aiheesta Miksi eläkkeet eivät nouse piti toimittaja, Vantaan kaupunginvaltuutettu Antero Eerola. Yksinlaulua esitti Birgit Hast Porvoon Eläkeläisistä. Havukosken Eläkeläiset esittivät senioritanssia. Lohjan seudun eläkeläisten sketsi ja kansantanssiesitys Klaukkalan, Etelä-Vantaan ja Lohjan seudun Eläkeläisten yhteisvoimin. Huuliharppua soitti Pertti Halonen Klaukkalasta ja Viimeisenä vuorossa Klaukkalan kuoro säestäjänään Liisa Tikkanen. Ohjelma oli koottu eri eläkeläisyhdistysten harrastetoiminnan mukaisesti mahdollisimman monipuoliseksi ja viihdyttäväksi ja kuvaamaan myös toimintaa joita yhdistyksissä mahdollisuuksien mukaan harrastetaan Tilaisuus päättyi Duo Elixirin tahdittamiin tansseihin solistinaan Antero Tiainen. Väliajalla pidettiin perinteiset arpajaiset Kiitos teille kaikille mukana olleille vieraille ja esiintyjille, jotka teitte juhlastamme ikimuistoisen. LEA MÄKINEN Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa! Eläkeläiset ry Uudenmaan Aluejärjestön syysjuhla Klaukkalan monitoimitalo Monikossa Nurmijärvellä 29.10.2018 Uudenmaan Aluejärjestön syysjuhla kokosi väkeä Klaukkalan monitoimitalon saliin. Kuva: Sirkka Itäniemi. Suomussalmen eläkeläiset ry:n 42-hengen ryhmä vietti antoisaa virkistyslomaa Kylpylähotelli Rokuassa syyskuun lopulla. Ohjelmassa oli mukavaa yhdessäoloa ja paljon erilaista liikuntaa, niin että saimme joka päivä merkintöjä Eläkeläiset ry:n Kuntopassiin. Liikunnan jälkeen maistuivat kylpylän tunnetusti hyvät noutopöydän antimet. Patikoimme kauniissa ruskasäässä Rokuan vaihtelevassa maastossa; jotkut kiersivät lyhyemmän lenkin läheisen lammen ympäri, jotkut reippaimmista kävelivät yhtenä päivänä kodalle, mutkin noin 7 km ja toisena päivänä noin 8 km Rokuanhoville. Patikoinnin jälkeen maistuivat kodassa nuotiolla paistetut makkarat ja räiskäleet. Ohjattuna liikuntana matkaamme kuului vesijumppa ja pelit liikuntasalissa. Makeimmat naurut ja riemunkiljahdukset kaikuivat salissa, kun boccia-pallo lensi juuri oikeaan paikkaan. Hauskaa oli myös kokeilla, kuinka curling-kiekko liukuu ja mölkyn palikat kaatuvat. EIJA LAAKSO Suomussalmen Eläkeläiset reippailivat Rokualla Patikointipolulla. Myllypuron Eläkeläiset on perustettu 27.11.1978 ja sen vietimme ystävänkerhon 40-vuotisjuhlakokouksena. Tilaisuuteen oli saapunut kolmisenkymmentä jäsentä kuulemaan Eila Kortelaisen esittämää yhdistyksen 40-vuotishistoriaa ja trubaduuri Lasse Metsälän esittämiä rauhanja työväen lauluja jotka innostivat yleisön innokkaisiin suosionosoituksiin. Juhlakokouksen yhteydessä nautittiin keittiömme kahvikeittäjien muhkeat kakkukahvit ”Rahat vanhustenhoitoon,ei hävittäjiin” Myllypuron yhdistys piti syyskokouksen 8.11. Ensi vuoden toimintasuunnitelmassa painopisteet ovat Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuosi, eduskuntavaalit ja eurovaalit. ”Pyritään toimimaan siten, että eläkeläisten ääni kuuluisi 60-vuotisjuhlavuonna ja vaaleissa”, kokouksessa todettiin. Syyskokous lähetti kirjelmän eduskuntaryhmille. Kirjelmässä toivotaan eduskuntaryhmien toimivan niin, ettei budjetissa varata määräraha uusiin hävittäjiin ja laivastohävittäjiin. Yhdistys toivoo, että kyseiset varat sijoitetaan vanhushoitoon ja rauhankasvatukseen Syyskokous valitsi yhdistyksen puheenjohtajaksi Matti Heinon ja varapuheenjohtajaksi Osmo Tolvasen, toimikuntaan valittiin, Maija Julin, Seija Roivainen Kati ja Vilho Möykkylä, Ritva Idman, Olavi Helin ja Aira Eklund ja varalle Juha Hämäläinen. Sihteeriksi lupautui Jarmo Koski. OSMO TOLVANEN Myllypuron Eläkeläiset viettivät 40-vuotisjuhlaa ystävänkerhossa ”Pyritään toimimaan siten, että eläkeläisten ääni kuuluisi 60-vuotisjuhlavuonna ja vaaleissa.”
• 44 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun jälkeen tänä vuonna 85, 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan torstaina 13.12 2018. 85 vuotta Eero Aksela ja Irja Oksa 80 vuotta Olavi Jussila ja Sinikka Varmia 75 vuotta Liisa Aho, Elsa Jokitalo, Unto Latvaniemi ja Esko Tuliniemi 70 vuotta Liisa Kotomäki, Markku Lauha, Maritta Mussakka, Pertti Oksman ja Liisa Rautala Etelä-Vantaan Eläkeläiset sen tietävät. Syksyn piristykseksi tiistaikerhoon oli pyydetty vierailulle vaatekauppa, jonka. runsaista vaaterekeistä löytyi kokonaiset aikuisten naisten ja miesten vaatemallistot, heti ostettaviksi. Pidimme siitä, että kerhotilaisuudessa voi sovittaa vaatteita ilman kiirettä, nauttia shoppailusta ja sortua vaikka ihanaan heräteostokseen. Kohokohta iltapäivässä oli mainostettu muotinäytös. Vaate-esittelijät löytyivät tietysti omasta yhdistyksen väestä. Tuula Kivijärvi, Pirkko Mäkinen, Anneli Varis ja Airi Pantsu esittelivät naisten muotia. Raine Mäkinen ja Pekka Varis miesten pukeutumista. Seuraavalle kerralle heillä olikin toiveena saada vaihtuvuutta tai ainakin lisää mannekiinejä. Silloin vaatteiden vaihdot jäisivät vähemmälle. Jaana Sinisalo loihti halukkaille mannekiineille kevyen päivämeikin. Mannekiininäytöksen juontajana toimi Anneli Taskinen-Lintula Senior-Shopista. Vaate-esittelijät tekivät catwalkilla kolme esittelykierrosta ripeine vaatteiden vaihtoineen. Tämän kauden väreistä mainittakoon juhlava musta värikkäillä kuvioilla, luumu ja hopeiset kimallukset jotka somistivat naisten neuleita. Miesten pukeutumiseen väriä toivat tyylikkäät kaulahuivit ja ryhdikkäät kauluspaidat. Myös reisitaskuhousut tekevät uutta tuloaan. Naisten päällystakkivalikoimasta jäi mieleen takki jonka täytteenä ekologinen Pet-kierrätyspulloista tehty vanu. Kevään toimintakalenterissa on toiveena saada taas vaatekauppa paikalle. Onhan meidän tiedettävä taas muotimaailman tuulahdukset ensi kesälle. MARJA-LIISA VILJAMAA Joukko Kemin Eläkeläiset ry:n jäseniä pääsi viettämään tukilomaa kylpylähotelli Kivitipussa syyskuun alkupäivinä. Linja-automatkan jälkeen olimme perillä iltapäivällä. Meidät otettiin vastaan iloisin mielin, huoneisiin tutustuttiin ja laukut purettiin. Ilta kului levymusiikkia kuunnellen ja seurustellen. Antti vaihtoi levyn, kun tahdoimme, kiitos hyvästä palvelusta. Mervi piti huolen, että olimme mukana toiminnassa. Ohjelmassa oli keppijumppaa, venyttelyä, maalausta ja metsämindfulnessia. Ja tietenkin vesijumppaa. Vesi on mainio elementti, siinä tuntee itsensä kevyeksi kuin keijukainen. Muutakin ajanvietettä löytyi. Oli mölkkypeliä ja yhtenä iltana bingokin. Osa porukasta kävi risteilyllä Lappajärvellä. Ilmatkin olivat suosiollisia. Tutustuimme myös Lappajärven Värjäämöön. Ihastelimme kauniita käsitöitä ja ostimme kotiinkin askartelutarvikkeita. Kävimme myös Tapolanvuorella entisen poliisin Tapio Aution ateljeessa. Siellä oli muun muassa pieni kirkko, johon mahtuu noin sata henkeä. Tapio kertoi meille miten hän alkoi tehdä teoksiaan ja mitä hän on siitä saanut itselleen. Porukka tykkäsi matkasta. 95-vuotias veteraani Kaarlokin jaksoi olla hyvin matkassa, istui illatkin muiden mukana. MAIJA-LEENA KOIVUAHO Kemin Eläkeläiset ry:n matkavastaava Kemiläiset tukilomalla Kemiläiset syksyisellä tukilomalla. Porukka tykkäsi matkasta. Kansallisteatterin näyttelijä Olli Ikosen (laulu) ja muusikko Juha Mäntylän (haitari ja piano) virkistävä ja taidokas lauluesitys Kirkonkylän kahvilassa sai vankat suosionosoitukset Malmin Työväentalon yleisöltä, Malmin ja ympäristön eläkeläisiltä. Yleisö nousi seisomaan taputtamaan. Ikääntyville niin hyödyllinen jumppatuokiokin tuli pidetyksi, joka ikisen kuulijan ranteista löytyi liikettä, mitä eivät kulumat häirinneet. Ohjelmassa oli lauluja ja kupletteja elämästä Suomessa: lähtemisestä, kaipuusta, rakkaudesta – sekä vakavasti että huumorilla. Laulujen tekijöinä mm. Aleksis Kivi, Ilmari Kianto, Lauri Viita, J. Alfred Tanner, Veikko Lavi, Jean Sibelius ja Kaj Chydenius. Matti Jurvan Nakkimakkarajenkka jäi mieleen. Malmin Eläkeläisissä on mukana noin 450 eläkeläistä. Kerhoja ja toimintaa riittää viikon jokaiselle päivälle käsityöja pelurikerhosta monimuotoiseen liikuntaan, näyttelemiseen, laulun ja soittamisen sekä englanninkielen harrastukseen. Kuoromme Malmin Metkat ja tanssiryhmämme ovat hyvin kysyttyjä esiintyjiä pääkaupunkiseudulla. Keskiviikkokerho on ollut keskiviikon puolenpäivän perinne ties kuinka kauan. Huippua on, että toiminta tuotetaan omin resurssein ryhmien ohjauksesta, myyjäisiin. Keittiötiimi tekee ansiokasta työtä juhlien ja kahvilatuokioiden muonituksessa. Ystäväpiiri syntyy yhdessä tehden. Keskiviikkokerho, jossa Olli ja Juha esiintyivät, on jäsenillemme tapaamispaikka, jossa kulloisenkin teeman lisäksi juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset Työväentalon kahvilassa. Syksyn uutuuksia ovat olleet käynnit Marimekolla ja Weisteellä. Ohjelma vaihtuu viikoittain: Jäsenillä ja ohjelmaryhmillä on oiva tilaisuus esittää harjoittelemaansa ohjelmaa. Keskiviikkokerho on myös viestintäpaikka, jossa kerrotaan tulevasta ohjelmastamme: retkistä tutustumaan muihin eläkeläisjärjestöihin, teatteriin, eläkeläisten yhteistapahtumiin, konserteista jne. MAARIT AHOLA Malmin Eläkeläiset ry Kirkonkylän kahvilassa Malmin Eläkeläisten vieraana Iloisia ilmeitä Malmin Eläkeläisten keskiviikkokerhossa. Ruutua, raitaa vai kimalletta – Etelä-Vantaan Eläkeläiset catwalkilla Vaate-esittelijät löytyivät tietysti omasta yhdistyksen väestä.
• Nro 7 joulukuu 2018 – 45 ELÄKELÄINEN Jäsenmaksut ja tukimaksut: IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Muut maksut: IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 Anna Autio jäsenvastaava 044 751 1030 – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 – kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Anna Eskola aluetyön suunnittelija 044 751 1031 – yhdistysverstastiedustelut Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 – kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 – Eläkeläinen-lehden toimittaja Petra Åhlström hankekoordinaattori 050 308 0560 – Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke 044 751 1032 Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669, myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Marja Leena Makkonen varapuheenjohtaja Julkaisija: Eläkeläiset ry Päätoimittaja: Jan Koskimies Toimitussihteeri: Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Anna Autio, puh. 020 743 3610, anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy vuonna 2019 6 kertaa Tilaushinta kotimaahan 30 euroa/vsk Muut Pohjoismaat 40 e/vsk, muut maat 50 e/vsk Ilmoitushinnat 2019: 1,90 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti vuonna 2019: Tmi Johanna Pelto 040 9030 141 johanna@johannapelto.fi Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset: Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2018 Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi www.elakelaiset.fi Toimisto palvelee arkisin kello 9-15. Jäsenpalvelun soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610 – jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita (numerot alla) Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@elakelaiset.fi 92 vuotta 31.12. Kerttu Häkkänen Vantaa 90 vuotta 17.10. Risto Rinne Vantaa 17.12. Veli Martikainen Vantaa 29.12. Hilja Heikkinen Vantaa 16.1. Niilo Westerholm Surahammar, Ruotsi 85 vuotta 30.9. Mirjam Kautto Vantaa 24.10. Lady Elsi Lahtinen Vantaa 16.12. Ilmi Saapola Kuusisto 30.12. Martti Parttimaa Vantaa 31.12. Seija Mäkelä Pori 80 vuotta 4.10. Pirkko Rajas Vantaa 9.12. Anna-Liisa Vanhala Oulunsalo 10.12. Reijo Kalevi Honkaperä Kangaskylä 15.12. Suoma Maria Ervasti Kuusamo 17.12. Kaija Martin Piispanristi 25.12. Tapani Pääskynen Vantaa 30.12. Tarmo Juntunen Suomussalmi 18.1. Heidi Margit Heranen Sievi 75 vuotta 7.11. Seija Saukkonen Vantaa 4.12. Leo Moilanen Suomussalmi 8.12. Marjatta Selin Tervola 9.12. Anni Dahl Kristiinankaupunki 24.12. Irja Heikkinen Kokkola 13.1. Anna Viirret Vantaa 70 vuotta 5.6. Anneli Saarela Vantaa 5.11. Pirjo Takala Vantaa 11.11. Erkki Mattila Helsinki 18.11. Helena Korpi Vantaa 4.12. Pertti Ervasti Vantaa 18.12. Heikki Vainio Kaarina 5.1. Arto Prehti Pori 10.1. Eira Nurmi Turku 13.1. Terttu Stålberg Lohja 2.2. Anna-Liisa Hettula Kaarina 65 vuotta 10.12. Anneli Mäkinen Vantaa 19.12. Esa Kaliohultti Pori 20.12. Paula Anneli Kumpulainen Laukaa 9.1. Veikko Eino Kvist Tervola 24.1. Armi Hiltunen Pori 24.1. Merja Vuorinen Kaarina 31.1. Mervi Stenroos Pori 60 vuotta 9.1. Katja Koivuviita Pori OIKAISU: etunimi väärin lokakuun lehdessä 80 vuotta 22.11. Anneli Färm Jakomäki Hyrylän Eläkeläiset ry Pentti Vilho Salmi Kuopio-Kallaveden Eläkeläiset Ritva Holopainen Leo Koslonen Terttu Mönkkönen Pekka Rissanen Martti Hämäläinen Kurun Eläkeläiset Eino Henrik Mäntylä Lempäälän Eläkeläiset Olavi Kalervo Jokinen Muhoksen Eläkeläiset Aarre Heikkilä Nakkilan Eläkeläiset Lauri Olavi Ahosmäki Paltamon Eläkeläiset Eino Antti Mikkonen Pudasjärven Eläkeläiset ry Laila Maria Takkinen Ensio Aukusti Takkinen Raahen Eläkeläiset Raimo Salomon Erholtz Salli Eila Maria Mustakangas Suolahden Eläkeläiset Seppo Nyyssönen Suomussalmen Eläkeläiset ry Toivo Johannes Pyykkönen Mauno Manninen Tikkurilan Eläkeläiset Aili Katariina Mäkinen
• 46 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN S yntymäpaikkani asuinrakennuksen rapulta katse osuu luontevasti pihatien portille. Vuosikymmenten kuluessa varsinainen portti on kyllä hävinnyt; vain jokunen viimeisiään vetelevä aidanseiväs viipyilee vielä portin sijaintipaikalla. Nyt sillä kohdalla on tien toisella reunalla rehevä pihlaja ja toiselle puolen on kasvanut kuusia ja koivuja. Pohjois-Savossa oleva synnyinja lapsuuskotini autioitui jo kuusikymmentäluvun lopulla. Silloin hävitettiin viimeiset kotieläimet, ja siihen asti taloa asuneen perheemme muutto suuntautui pääasiassa Etelä-Suomeen. Sen jälkeen tila toimi muutaman vuosikymmenen lähinnä kesäpaikkana. Kotitalon ja piharakennusten sekä muun ympäristön kunnossapitäminen jäi jatkossa melko heikoksi. Portti koettiin kuitenkin oudolla tavalla merkitykselliseksi, ja se haluttiin säilyttää mahdollisimman pitkään. Kun muualta piha-aluetta rajanneen aidan seipäät ja riuut käytettiin polttopuuksi, portti jätettiin paikalleen. Lopulta oli annettava senkin osalta periksi, kun ei uuttakaan saatu aikaiseksi. Varsinaisen portin häviämisen jälkeenkin tuo kohta on ollut tärkeä. Se ikäänkuin vieläkin erottaa piha-alueen ja suuren maailman toisistaan. Oikeastaan portteja oli aikoinaan vierekkäin kaksi. Kapeammasta kulki henkilöliikenne ja toinen leveämpi oli käytössä silloin, kun esimerkiksi hevoskärryillä tai reellä vietiin jotain sen kohdan ohi. Portin merkitys oli muutakin kuin vain toimia läpikulkupaikkana ja pitää aidan tavoin laitumella ollut karja poissa piha-alueelta. Läpikulkeva henkilöliikenne vaikutti kaksijakoisesti. Se sai aikaan iloisia tuntemuksia silloin kun sitä kautta palasi poissa ollut perheenjäsen kotiin. Ikäviä ja kaihoisia tuntemuksia kertyi vastaavasti kulkemisen tapahtuessa päinvastaiseen suuntaan. Portin kautta mentiin pois kotoa, joko ihan vain naapuriin, mutta myös pitkäksi aikaa kauas maailmalle. Kotiin jäävien mieltä sävytti silloin haikeus. Tässä mielessä portti toimi kuin eräänlainen mielialaluukku. Jos se aukesi sisääntulevia varten, se ilahdutti, päinvastaisessa tapauksessa seurauksena oli ikävän lohduton tunne. Ollessani vielä liian nuori lähtemään maailmalle haaveilin siitä hetkestä usein. Kuvittelin, miten vuorollani sulkisin portin takanani ja pääsisin kokemaan sen ulkopuolisia rajattomia mahdollisuuksia. Kun sitten aikanaan niin tapahtui, se tuntui huikealta askeleelta. Saattoipa ajatuksissa häilyä eräänlainen vapauden tunnekin. Vasta vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt, miten merkittävä jakso elämääni portin sisäpuolella vietetty aika on ollut. Edelleen käydessäni syntymäpaikallani portin paikan ohittaminen kotiinpäin tuntuu mukavalta. Tunne on säilynyt samana nekin ajat, jolloin talo on ollut autiona. Tutulla rapulla istuessani olen usein pohtinut portin merkitystä elämäni jakolinjana. Sen sisäpuolella elämä oli vaatimatonta mutta jotenkin turvallista. Ulkopuolella olen kyllä saanut kokea tapahtumarikasta ja monipuolista elämää, mutta juureni ovat edelleen syvällä portin sisäpuolella viettämässäni lapsuudessa. On selvää, että seuraava sukupolvi ei koe tuota portin paikkaa samalla tavalla kuin itse olen sen kokenut. Ehkäpä heillä on jokin toisenlainen ”portti”, jonka sisäpuolelle kokee turvalliseksi palata kyber-maailman myrskyistä. MATTI SAVOLAINEN Portti Me täällä Reisjärvellä katottiin eläkeläislehestä, että Kuntorannassa ois semmonen ku Elorieha. No meillehän tuli mieliteko että pittää lähttee kahtommaan, mikä se semmonen rieha mahttaa olla. Varsinki ku meitä oli monta jotka ei ollu Kuntorannassa käyny ollenkkaan. Meijän puhheenjohtaja rupes kyselemmään haapajärveisiltä ja puttaalaisilta sovittasko yhteiskyyttiin. Niille passas ja lähes täys linija-auto meistä tuli. Välillä 15.8.–19.8 hurruutettiin Kuntorantaan ja takas. Oli sielä menua ja meininkiä, väkiä tuvan täyveltä. Ohojelmaa ku katottiin mistä valita. Välillä alttaassa jumpattiin mussiikin tahissa, jopa allastanssia kokkeiltiin. Sehän onnistu ku luomisen työ, sanottaan. Karaokkia sai laullaa ja elävvää mussiikkiakin tanssia, jotta vieläki jalakoja vihilloo. Oli se sen verran mukavvaa, että oikkein nuorruus tuli mielleen. Tuli katottua Valelääkäriki , mutta oli onneks´näytelmänä vain. Unnukkajärvee seilattiin oikkein kahavin voimalla ja haitarin soitolla. Sitten kun sääkin meitä suosi, niin mikä oli ollessa, Oli se kapteeni semmonen savolainen vitsin kertoja, että oksat pois. Jopa me pohojalaisetki lämmittiin. Vaan se Napakymppiki oli mainio, varsinki ku meijän pitäjän järjestön entinen ja nykkyinen puhheenjohtaja saivat Napakymppi-päämatkan tuonne Ruohtin puolelle. Sai se haapajärveinenki yhen täysmatkan. Ruoka oli kyllä niin hyvvää ettei meinannu muistaa minkä verran se maha vettää. Käyttiin me Varkkauven torillakin päiväkahavilla. Tullessa aivan ilimaseks´ tuottiin porttaitten etteen. Kaunniinppaa paikka saa hakkee. Oli aikannaan ison kartanon maista tontti lahajana saatu eläkeläisten virkistystarkoitukseen. Niin meille kerrottiin. Laivan kapteeni sano että Unnukkajärvessä oli muikut loppunu. Mutta...salissa meitä tanssuutti mussiikin ja laulun voimin ihka elävä Maija Muikku. Liekö ollu oikia nimi, mutta hyvin passas tarinaan. Mahat pömpöllään ja aivan raukkeena palattiin sunnuntaina kotia. Puhuttiin vielä naapuripitäjäläisten kans että voijaan mennä muullonki. SEIJA KUKKOLA Reisjärven Eläkeläiset ry Kuntorannassa koettua...
• Nro 7 joulukuu 2018 – 47 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 6/2018 ratkaisu Krypto 7/2018 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 6/2018 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Katri Kuusinen, Luopioinen ja Raimo O. Kinnari, Laihia. Onnittelut voittajille! Krypton 7/2018 ratkaisut on lähetettävä 7. tammikuuta 2019 mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
• 48 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Hyvää itsenäisyyspäivää Tradeka on moderni 225 000 jäsenen omistajaosuuskunta. 101-vuotias, kuten Suomikin. Johtoajatuksemme on merkityksellinen omistajuus. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää Suomelle. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yleishyödyllisiin tarkoituksiin: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Jäsenyys Tradekassa on merkityksellistä. Olet mukana vaikuttamassa suomalaiseen yhteiskuntaan ja talouselämään. Lisäksi saat mahdollisuuden monipuolisiin jäsenetuihin. 225 000 jäsentä Hyviä jäsenetuja Moderni omistajaosuuskunta Merkityksellistä omistajuutta Vaikuta talouselämään Vaikuta yhteiskuntaan