• NUMERO 1/2015 ”Voisin istua jo kaikessa rauhassa kiikkustuolissa, mutta minkäs teet. On lähdettävä liikkeelle aina vaan.” Anja Pohjolan ura näyttämöllä jatkuu Keravan Eläkeläiset ottivat ripeästi vastaan Hyrylän Eläkeläisten toimittaman kävelyhaasteen ”Kävellen kohti Poria” ja järjestivät joulukuun alussa kierroksen Keravan keskustassa. Viimasta huolimatta ulkona viivyttiin Eila Talluksen johtamana yli tunti. Osa 27 hengen porukasta reippaili vauhdikkasti kävelysauvoilla, osa viipyili merkittävien rakennusten ja nähtävyyksien luona. Kävelyhaaste otettiin vastaan Hyrylän ja Keravan Eläkeläiset ryhmäkuvassa ennen kävelylle lähtöä. Jäsenistön voimin kohti 19. edustajakokousta Vahvasti naisvoimalla Säynätsalon Eläkeläiset ry juhli 55-vuotistaivaltaan. Yhdistyksen puheenjohtaja Kati Oikari otti vastaan juhlapuhuja Marja Leena Makkosen tuomat onnittelut keskusjärjestöltä. Sivu 4 Sivu 12 Sivu 20 Sivu 15 Kevään kurssit käynnissä Sivu 21
• 2 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Tutustuin nuoruudessani ikätoveriini, ruotsalaiseen sosiologian opiskelijaan Göran Therborniin. Hän oli lupaava, yhteiskunnallisesti aktiivinen tiedemies. Pohjoismaisten vasemmisto-opiskelijain piireissä hän tuli tunnetuksi julkaistuaan vuonna 1966 kirjan En ny vänster (Uusi vasemmisto). Niinpä kutsuimme hänet Jyväskylään, ylioppilaskunnan järjestämään keskustelutapahtumaan. Myöhemmin tapasimme vielä Jyväskylä Talvessa, jossa hän vieraili esitelmöitsijänä. Eläkkeelle hän jäi Cambridgen yliopiston sosiologian professorin virasta vuonna 2010. Häneltä on ilmestynyt viime vuosina suomeksi kaksikin tärkeää teosta, joissa yhteiskunnallisia ongelmia tarkastellaan maailmanlaajuisessa perspektiivissä. Toinen niistä on Maailma – aloittelijan opas (2012) ja toinen on nimeltään Eriarvoisuus tappaa (2014). Teoksissa on tärkeitä Suomeakin koskevia tietoja. Dramaattisimmin eriarvoisuuden seuraukset näkyvät suurten yhteiskunnallisten mullistusten yhteydessä. Sodan jälkeen 1960-luvun lopulle saakka Neuvostoliitto ja Itä-Euroopan maat saivat kavennettua kansanterveydellisiä eroja suhteessa Länsi-Eurooppaan. Sen jälkeen kehitys kääntyi ja erot kasvoivat jyrkästi 1990-luvun alusta. Niinpä jo 1990-luvun alkuvuosina venäläismiesten ikävakioitu kuolleisuus kasvoi 40 ja naisten 23 prosenttia. Muutoksen seurauksena oli 4 miljoonaa ylimääräistä kuolonuhria. Laajasti ja aiheellisesti kauhistellun 1930-luvun pakkokollektivisoinnin aiheuttama kuolleisuuden muutos oli 49 %. Kauhistuttavia lukuja, kummatkin. Tuoreimpien muutosten taustalla on eriarvoisuuden jyrkkä kasvu. Tulojen jakautumista yhteiskunnissa verrataan ns. Gini-kertoimella, joka saa arvon nolla (0), jos kaikki yhteiskunnan jäsenet saavat täsmälleen yhtä suuret tulot. Arvo on sata (100), jos yksi henkilö saa kaikki yhteiskunnassa maksetut tulot. Mikä suurempi kerroin on, sitä suurempaa on eriarvoisuus. Venäjällä tuo kerroin kasvoi 1990-luvun alkuvuosina 27:stä 46:een ja Ukrainassa 25:stä 41:een ja sen jälkeen tuloerot ovat edelleen kasvaneet. Seuraukset ovat edellä kuvatut. Eriarvoisuuden kasvua seurasi ennenaikaisten kuolemien lisääntyminen. Myös vakaammissa oloissa elävissä yhteiskunnissa talouden lamakaudet ovat kirjaimellisesti hengenvaarallisia. Suomessakin 1990-luvun laman seurauksena kasvoi tulohaitarin rikkaimpaan ja köyhimpään viidennekseen kuuluvien elinajan odotteen ero miehillä 5 ja naisilla 3 vuodella. Niinpä 35–vuotiaalla, tulojakautuman alimpaan viidennekseen kuuluvalla miehellä oli edessään keskimäärin 12,5 ja naisella 6,8 vuotta vähemmän elinvuosia kuin tulojakautuman ylimpään viidennekseen kuuluvalla suomalaisella. Varsinkin työttömien ja yksin asuvien ennenaikaiset kuolemat lisääntyivät huomattavasti lamaa edeltäneeseen aikaan verrattuna. Jopa työttömiksi jääneiden puolisoiden elinikä on muita vastaavassa asemassa olevia lyhyempi. Yksi meneillään olevan taloudellisen laman synkimmistä seurauksista onkin työttömyyden voimakas lisääntyminen. Esimerkiksi EU:n alueella työttömien määrä lisääntyi vuonna 2008 alkaneen laman seurauksena noin 8 miljoonalla. Kuinka paljon sen seurauksena tulee ennenaikaisia kuolemia, ei vielä ole tiedossamme. Joka tapauksessa paljon. Ja mistä tämä talouskriisi sai alkunsa? Muutaman sadan holtittomasti toimineen amerikkalaisen pankkiirin suuruudenhullusta keinottelusta. Eriarvoisuuden vaikutukset ovat niin kuin perisynti. Ne vaikuttavat myös seuraaviin sukupolviin. Vanhempien työttömyyden on todettu vaikuttavat lasten koulumenestystä heikentäen jopa enemmän kuin vanhempien maahanmuuttajatausta. Koulutustausta puolestaan vaikuttaa voimakkaasti suoraan elinikään. Suomessa koulutustason ja eliniän välinen yhteys on vahvempi kuin missään muussa Länsi-Euroopan maassa eli mitä vähemmän koulutusta, sitä lyhyempi elinikä. Edellemme tässä kyseenalaisessa ”kunniassa” pääsevät mm. heimoveljemme unkarilaiset ja virolaiset. Se 1990-luvulla säädettyjen koululakien peruskouluideologian muutos, joka ajettiin läpi valinnanvapauden lisäämisen nimissä, on johtamassa koulujen ja jopa kokonaisten alueiden välisten erojen lisääntymiseen. Koulutuksellisen eriarvoisuuden kasvun myötä riskinä on myös periytyvän eriarvoisuuden vahvistuminen. Eriarvoisuus tappaa. Siksi nyt on tasa-arvopolitiikan aika. Eriarvoisuus tappaa Kevään eduskuntavaalit määrittävät jo nyt maan poliittista ilmastoa ja tilanne jatkuu sellaisena aina varsinaisen vaalipäivän 19. huhtikuuta iltaan asti. Puolueet niin hallituksessa kuin oppositiossakin hakevat nyt itselleen suotuisia vaaliasemia. Ne pyrkivät organisoimaan oman koneistonsa ja kannattajansa aktiiviseen vaalityöhön ansaitakseen mahdollisimman monen äänestäjän kannatuksen. Vaalituloksen selvittyä käynnistyvät eduskuntapuolueiden väliset hallitusneuvottelut. Neuvottelut käydään suurimman puolueen johdolla. Käytännössä se valitsee vaalituloksen pohjalta poliittiset kumppanit tulevaan hallitukseen. Hallituspuolueiden kesken laaditaan vaalikauden kattava vaaliohjelma, johon kirjataan hallitusliittoutuman keskeiset poliittiset tavoitteet. Oman lisänsä vaaleihin tuovat vaalipiirijaossa ja vaalipiirien edustajamäärissä toteutetut muutokset. Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit yhdistyvät nyt Savo-Karjalan vaalipiiriksi ja Kymi ja Etelä-Savo Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi. Vaalipiirejä on yhdistymisten jälkeen Manner-Suomessa yhteensä 12. Väestömuutosten vuoksi jo ennestään suuret Helsingin ja Pirkanmaan vaalipiirit saavat eduskuntaan lisäpaikan, kuten myös uusi Savo-Karjalan piiri. Kaakkois-Suomi taas menetti yhden paikan, kuten myös Vaasan ja Satakunnan vaalipiirit. Satakunnasta valitaan nyt vain kahdeksan edustajaa, ja se on Lapin seitsenedustajaisen piirin jälkeen maan pienin. Kokonaan omassa kokoluokassaan vaalipiireistä on Uusimaa 35 edustajapaikalla. Toiseksi suurin on Helsinki, mistä valitaan 22 kansaedustajaa. Tämänhetkisten vaaliennusteiden mukaan keskustapuolue on viime eduskuntavaalien rökäletappion jälkeen valtaamassa suurimman eduskuntapuolueen aseman. Kaula toisena tulevan pääministeripuolue kokoomuksen kannatukseen on kasvanut jo useaan prosenttiyksikköön. Keskustan Sipilän tavoin perussuomalaisten Soini ei ole saanut kasvatettua puolueensa kannatustaan oppositiossa. Edellisen vaalin jytkystä on ennusteissa sulanut jo viitisen prosenttiyksikköä. Noilla luvuilla puolue jää hallituspuolue sosiaalidemokraattien taakse. Vaalikauden aikana oppositioon siirtyneet vasemmisto ja vihreät kisaavat tasavahvoina viidenneksi suurimman puolueen asemasta. Puolueiden kannatustilanteet elävät vaalikamppailun myötä. Hyvällä vaalityöllä on mahdollisuus tehdä hyvää tulosta. Suuretkaan muutokset ennusteista itse vaalitulokseen eivät ole mitenkään poissuljettuja. Yllätyksiä voivat tuoda myös maailmalaajuisessa tai eurooppalaisessa politiikassa tapahtuvat ennalta arvaamattomat muutokset. Puolueiden tähänastista ehdokasasettelua arvioitaessa on esitetty, että eduskuntavaaleissa konkarit olisivat haastamassa nuoret. Ehdolla on yllättävän paljon entisiä kansanedustajia ja ministereitä. Esimerkiksi keskustan ehdokkaina on lähes parikymmentä entistä kansanedustajaa. Kokemusta löytyy myös muiden puolueiden listoilta. Samaan aikaan merkittävä joukko, 30 istuvaa kansanedustajaa, on jättämässä vapaaehtoisesti tehtävänsä eikä asetu enää ehdolle kansanedustajan tehtävään. Viime eduskuntavaaleissa 60 vuotta täyttäneiden ehdokkaiden osuus kasvoi 17 prosenttiin kaikista ehdokkaista, kun se sitä edeltävissä vaaleissa oli vajaat 13 prosenttia. Mukana oli myös 70 vuotta täyttäneitä ehdokkaita. Tämän kehityssuunnan uskotaan jatkuvan tulevissa vaaleissa. Ikääntyneiden lisääntyvä asettuminen ehdolle eduskuntavaaleissa ja kokemuksen arvostaminen politiikassa ovat sellaisenaan myönteisiä asioita. Niiden ei pidä kuitenkaan johtaa eri sukupolvien vastakkainasetteluun tai nuorten ehdokkaiden vähättelyyn. Kansanedustajan työ ei ole suoranainen ammatti eikä sitä ole alkujaan tarkoitettukaan koko työelämän ajan kestäväksi uraksi. Eduskuntaan tarvitaan aina rinnakkain kokemusta ja uusiutumista, vaihtuvuutta myös eri ikäryhmiin. Maan rakentamiseen ja vastuulliseen päätöksentekoon tarvitaan erilaisia näkökulmia ja sen vuoksi myös laaja kirjo kansanedustajan työhön sitoutuneita ihmisiä. Parhaimmillaan eduskunta kuvastaa maan koko väestöä. Perussuomalaisten riveistä nyt eduskuntaan pyrkivä entinen kristillisen liiton kansanedustaja ja ministeri Toimi Kankaanniemi (64 v.) harhautui Helsingin Sanomissa väittämään: ”Nuorikaarti on nyt vallassa eikä uskalla tehdä päätöksiä, kun pelkää äänestäjien suuttumista. Meidän ei tarvitse pelätä tulevaisuutta.” Vastaavaa uhohenkeä on kuultu myös muilta aktiivipolitiikkaan paluuta haikailevilta konkareilta. Äänestäjiä tai tulevaisuutta ei tietysti tarvitse pelätä. Demokratiassa äänestäjiä kuitenkin täytyy arvostaa ja annettuja vaalilupauksiakin olisi syytä kunnioittaa. Yltiöpäisen rohkeuden sijaan hyvässä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvitaan viisautta ja kokonaisuuksien ymmärtämistä, yhteistyötaitoja ja kykyä asettua tavallisten ihmisten asemaan. Tulevaisuudesta, erityisesti tulevien sukupolvien elämisen ehdoista jokaisen, niin vanhan kuin nuorenkin kansanedustajaehdokkaan soisi olevan erityisen kiinnostunut. Isoon ääneen perään kuulutetun taloudellisen matokuurin sijaan tarvitaan nyt näkemyksellistä politiikkaa, minkä keskiössä ovat ihmiset ja heidän tarpeensa. Toimiva talous on väline väestön hyvinvoinnin turvaamisessa. Eduskuntavaalikamppailu on jo alkanut
• Nro 1 tammikuu 2015 – 3 ELÄKELÄINEN Näitä vanhoja kun riittää, tulevina vuosina niiden määrä vain kasvaa, nousevat peijoonit sankempina kasvustoina kuin tatit parhaimpinakaan sienivuosina. Emmekö me jo opi: Julkinen talous ei kerta kaikkiaan enää kestä tätä menoa! Päivän mantra – kotihoito Onneksi jonniinmoinen viisasten kivi on löydetty, ja sitä toitottavat nyt kaikki torvet: pidetään vanhat visusti kotona, lopetetaan niiden joutavanpäiväinen lepuuttaminen vanhainkodeissa tai muissa laitoksissa ammatti-ihmisten silmälläpidon alla. Ja jos siellä kotona sitten jotain hoitoa tarvitaan, niin hoitakoot omaiset, on se niin paljon halvempi vaihtoehto yhteiskunnalle. Kunnissa asialle on lähdetty tarmokkaasti: vuonna 2010 kunnallisen kotihoidon peittävyys oli jo pienempi kuin vuosina 1995-2001. Monissa kunnissa on lisäksi huomattu, että omaiset hoitavat ilmaiseksikin kun systemaattisesti alimitoitetaan omaishoidon määrärahat. Selvitykset kertovat, että kaikkiaan noin 60 000 ihmistä tekee sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä, mutta omaishoidon tuen piirissä tästä joukosta oli vuoden 2011 aikana vain 39 500 henkilöä. Yli 20 000 hoitajaa jäi tuen ulkopuolelle. Puolet omaishoitajista hoiti puolisoaan ja hoitajista suurin osa oli eläkkeellä. Tämä on suomalainen omaishoidon erityispiirre. Muutenkin suomalaiset auttavat paljon toisiaan. Hyvinvointi ja palvelut -kyselyn mukaan 1,2 miljoonaa suomalaista auttaa joskus omaisiaan, tuttaviaan ja ystäviään. Tästä joukosta 280 000 suomalaista on läheistensä pääsiallisia auttajia. Auttamisvalmiutta siis on. Omaishoito järjestelmän kokonaiskuvassa Omaishoidon vaikutukset ovat monin tavoin siunauksellisia. Sillä on selkeä kytkös alhaisempaan pitkäaikaishoidon käyttöön ja sen myötä pienempiin sosiaalisektorin hoivamenoihin. Omaisten antama apu vähentää sosiaalipalvelujen menoja merkittävästi silloinkin kun siitä ei makseta omaishoidon tukea. Sairaanhoidon kustannuksiakin omaishoito vähentää. Jos joku omaishoidossa oleva onkin päässyt livahtamaan sairaalapetille, viivähtää hän siellä oleellisesti lyhyemmän aikaa kuin täysin julkisten palvelujen varassa oleva vanhus. Jo nykyisellään omaishoito kattaa suuren osan vanhusten pitkäaikaishoidosta, ja sen hillitsevät vaikutukset muihin hoitomenoihin ovat huomattavat. Jos omaiset eivät hoitaisi nykymitassa kunnan järjestämisvastuulla olevia tehtäviä, olisivat vanhusten hoivamenot 2,8 miljardia nykyistä korkeammat. Onko nykysysteemi reilu? Nykyisellään kunnat ovat hyvin epävakaita tehdessään päätöksiä omaishoidon tuesta.Yhtenä vuonna omaishoidon määrärahoja kasvatetaan, toisena vähennetään. Kuntien vaihtelevat päätökset synnyttävät myös eriarvoisuutta eri kunnissa asuvien kesken. Kun omaishoitoa ei kunnissa kehitetä tavoitteellisesti ja ennalta-arvattavasti, eivät perheetkään voi luottaa kuntiin toimijoina. Omaishoitojärjestelmän epävarmuus ja eriarvoisuus voivat vaikuttaa arvaamattomasti ja kielteisesti ihmisten halukkuuteen toimia omaishoitajina ja ylläpitää kotihoitoa. Kotihoitoa ihmislähtöisesti Omaishoidon tukeen tulisi käyttää nykyistä enemmän rahaa, se näyttäisi olevan kokonaistaloudellisesti perustelua. On vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että riittävillä ja oikeaikaisilla kotiin annetuilla sosiaalipalveluilla on mahdollista vähentää vanhusten terveyspalveluiden tarvetta ja niistä syntyviä menoja. Omaishoito näyttää tutkimustiedon valossa lisäksi vähentävän laitoshoitoon joutumisen riskiä. Kun omaishoidossa pihistetään, syntyy kustannuksia muissa hoitomenoissa enemmän kuin mitä omaishoidon kokonaiskustannukset ovat. Kotihoito on jo nykyisellään vanhojen ihmisten yleisin sosiaalipalvelu. Kotihoidon julkilausuttuna virallisena tavoitteena on mahdollistaa kotona asuminen sairauksista ja toimintakyvyn heikkenemisestä huolimatta. Tarvitsemme pikaisesti vakaan ja reilun systeemin, jossa kotihoito sekä aidosti vastaa hoidettavan tarpeisiin että on turvallista. Omaishoito voi olla vahva kotihoidon tukirakenne tulevaisuudessakin, mutta vain jos omaishoitajat ja -hoidettavat kokevat kokevat hoitotyön tukirakennelman reiluksi ja ennustettavaksi. Iäkkäät omaishoitajat tarvitsevat tukea jaksamiseensa. Nyt he eivät usein käytä lakisääteisiä vapaitaan koska sijaishoitojärjestelmät ovat vaihtoehdottomia. Jokainen omaishoitotilanne on yksilöllinen. Siksi tukipalvelujenkin tulisi vastata vaihteleviin tarpeisiin. ANU MÄKI Lähde: Sari Kehusmaa: Hoidon menoja hillitsemässä. Sosiaalija terveysturvan tutkimuksia 131. Omaisja kotihoito, peikkoja vai valoisan vanhuuden takeita Raha, raha ja vielä kerran raha Hoitoa ja tukea Kotihoito kodinhoitajan käynnit ja kotihoidon tukipalvelut (ateriapalvelu, vaatehuolto, kylvetys, siivous, kuljetus, lääkkeiden jakelu) kotisairaanhoito Omaishoito hoitomuoto, joka tukee heikentyneen toimintakyvyn, sairauden tai vamman vuoksi hoitoa tai huolenpitoa tarvitsevien kaikenikäisten henkilöiden kotona asumista omaishoitaja voi olla omainen tai muu hoidettavan läheinen Omaishoidon tuki lakisääteinen sosiaalipalvelu, jonka järjestämisestä huolehtii kunta kokonaisuus, johon kuuluvat hoidettavalle annettavat tarvittavat palvelut ja omaishoitajalle rahana maksettava hoitopalkkio, vapaa ja omaishoitoa tukevat palvelut Omaishoito voi olla vahva kotihoidon tukirakenne tulevaisuudessakin, mutta vain jos omaishoitajat ja -hoidettavat kokevat kokevat hoitotyön tukirakennelman reiluksi ja ennustettavaksi, todetaan kirjoituksessa. Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva
• 4 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN KUTSU Eläkeläiset ry:n edustajakokoukseen Eläkeläiset ry:n 19. sääntömääräinen edustajakokous pidetään 11.– 12.5.2015 Kylpylähotelli Kuntorannassa, Varkaudessa. Kokous alkaa maanantaina 11.5. kello 12.00. Edustajakokouksessa on äänivaltainen edustusoikeus paikallisyhdistysten valitsemilla edustajilla. Aluejärjestön edustajalla on puheja esitysoikeus. Paikallisyhdistykset saavat lähettää edustajakokoukseen yhden edustajan kutakin alkavaa 300 jäsentä kohden, kuitenkin enintään kolme edustajaa. Aluejärjestöt saavat kukin yhden edustajan. Kunkin paikallisyhdistyksen edustajamäärä määräytyy 31.12.2014 Eläkeläiset ry:ssä olevan jäsenrekisterin perusteella. Valittujen edustajien valtakirjat osoitetietoineen pyydetään toimittamaan Eläkeläiset ry:n toimistoon 10.4.2015 mennessä. Kokouksessa käsitellään järjestön sääntöjen 8. pykälän määräämät asiat. Esityksiä edustajakokoukselle voivat tehdä kaikki jäsenyhdistykset sekä valtuusto ja hallitus. Edustajakokoukselle tarkoitetut aloitteet tulee toimittaa kirjallisesti vähintään kahta kuukautta ennen kokousta hallitukselle. Aloitteiden tulee olla toimistolla viimeistään 10.3.2015. Esitykset hallituksen puheenjohtajasta, joka on myös Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtajasta, valtuuston puheenjohtajasta ja varapuheenjohtajasta, valtuuston varsinaisista jäsenistä ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistään sekä hallituksen jäsenistä ja heidän henkilökohtaisista varajäsenistä pyydetään toimittamaan kirjallisesti järjestön toimistoon 10.3.2015 mennessä. Kokousedustajien majoitus järjestetään Kylpylähotelli Kuntorannassa. Päiväruokailut ja kahvit ovat kokouspaikalla. Kustannuksista vastaavat edustajien yhdistykset. Valtakirjojen tarkastus aloitetaan Kuntorannassa ensimmäisenä kokouspäivänä 11.5.2015 kello 9.00. Eläkeläiset ry Kalevi Kivistö Hannu Partanen puheenjohtaja toiminnanjohtaja Kolmen vuoden välein järjestettävä edustajakokous on aina merkkitapahtuma eläkeläisjärjestömme toiminassa. Kokous on järjestön ylin päätöselin ja päätösvaltaa siellä käyttävät jäsenyhdistysten edustajat. Edellisessä kokouksessa kokousedustajia oli Kuntorannassa eri puolilta maata runsaat 170. Nyt kokoukseen odotetaan vähintään samaa osallistujien määrää. Kokoukseen valmistautuminen jäsenyhdistyksissä on jäsendemokratian kannalta yhtä tärkeää kuin itse kokouskin. Varsinaiset kokousvalmistelut käynnistyvät tammi-helmikuussa aluejärjestöittäin pidettävillä Kohti edustajakokousta -työpäivillä. Tapahtumiin on kutsuttu kaksi edustajaa kustakin yhdistyksestä. Aloiteja esitysoikeus ovat jäsenyhdistysten keskeisiä vaikuttamisen muotoja. Järjestön eri toimintalinjoja koskevien aloitteiden ja hallinnon henkilövalintoja koskevien esitysten tulee olla järjestön toimistolla maaliskuun 10. päivään mennessä. Esityksiä on hyvä miettiä yhdessä yhdistysväen voimin. Edustajakokouksessa ovat hallinnon kaikki paikat vapaasti täytettävissä. Tässä kokouksessa Kalevi Kivistön sääntöjen mukainen kuuden vuoden enimmäisaika järjestön puheenjohtajana tulee täyteen. Järjestöväen keskuudessa etsitään jo Kalevin työn jatkaja. Uskon, että tehtävään löytyy hyvin mitat täyttäviä ehdokkaita. Kaakkois-Suomen aluejärjestö on ennättänyt esittämään järjestöpuheenjohtajaksi kansanedustaja Martti Korhosta, joka on ilmoittanut, ettei asetu enää ehdolle kansanedustajan tehtävään kevään eduskuntavaaleissa. Kannatuspuheita Korhoselle on tullut jo myös Jokilaaksojen alueelta, erityisesti Martin omasta yhdistyksestä Oulun Työväen Eläkeläisistä. Edustajakokouksessa valitaan järjestön puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä valtuuston ja hallituksen varsinaiset että varajäsenet. Jäsenistön voimin kohti 19. edustajakokousta Toiminnanjohtaja Hannu Partanen: Aikojen kuluttua, vuosikymmenien jälkeen, järjestötoiminnan muistoina ovat etupäässä vain kirjalliset asiakirjat ja muut dokumentit. Muistitiedon tueksi tarvitaankin ehdottomasti arkistointia. Arkistonjohtaja Marita Jalkanen sanoo, että varmimmin paperit säilyvät asianmukaisesti talletettuina. Kansan Arkistossa on tällä hetkellä 131:n eläkeläisjärjestön papereita ja muuta toiminnasta kertovaa materiaalia. Sitä otetaan mielellään vastaan, ja samalla tämä on järjestöille annettavaa palvelua: – Maksamme lähetysten postikulut, mutta ennakkoon kannattaa ottaa yhteyttä. Järjestämme aineiston, ja järjestö saa sen tarvittaessa lainaksi esimerkiksi historiikin tekemistä varten. Tutkijoiden käytössä aineistot ovat sovittavalla tavalla, Marita Jalkanen kertoo. Moni Eläkeläiset ry:n järjestö täyttää näinä aikoina 55 vuotta. Sen vuoksi etsitään pöytäkirjoja, kuva-albumeita ja aikaisempia historiikkeja. Toimintakertomuksistakin on hyötyä. Lahden Eläkeläisten valmistautuessa 55-vuotisjuhlaan valmisteltiin myös historiikin täydentämistä siitä, millaiseksi se saatiin viisi vuotta sitten. Myös Imatran Eläkeläiset tutkaili omaa taustaansa näissä merkeissä loppuvuonna. Kaikkia pöytäkirjoja ei löydy, mutta 60-luvulta alkaen on valokuvia ja jotkut aikaisemmin johtokuntatehtävissä olleet muistelivat menneitä. Näin saatiin jonkinlainen kuva 55 vuodesta, vaikka varsinainen historiikki on tekemättä: – Arkisto on vielä järjestelemättä ja pöytäkirjojen osalta on vanhimmilta ajoilta puutteita, kertoo puheenjohtaja Anneli Haimakainen. Kymmenen vuotta vanhemmat paperit arkistoon Lahden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Antti Holopainen kertoo, että ”iso kasa mappeja” on tarkoitus viedä kevään aikana Kansan Arkistoon. – Kun ei ole toimistoa tai vastaavaa, niin hankalaahan näiden säilyttäminen itsellä on. Arkistoon ne kuuluvat, sellaisen päätöksen teimme, Holopainen sanoo. Marita Jalkasen neuvo on, että kymmenen vuotta vanhemmat paperit kannattaa lähettää arkistoon. Lähettämisen arvoisia ovat pöytäkirjat, toimintakertomukset, oma kirjeenvaihto (ei kiertokirjeet) ja tilikirjat. Tositteita ei arkistoida. Myös valokuvat ovat tärkeitä muistoja menneestä. – Mitä enemmän aletaan siirtyä digiaikaan, sitä enemmän tämäkin asia muuttuu. Tärkein osa kirjeenvaihdosta kannattaa edelleen tallettaa myös paperitulosteina, Jalkanen neuvoo. AIMO RUUSUNEN Järjestötoiminta elää myös hyvin talletetuissa papereissa Asiakirjojen säilyttäminen voi olla hankalaa kaappitilojen vähyyden vuoksi. Imatran Eläkeläisilläkin on tilaa mapeille varsin vähän, puheenjohtaja Anneli Haimakainen näyttää. Edustajakokous on Eläkeläiset ry:n ylin päätöselin ja päätösvaltaa siellä käyttävät jäsenyhdistysten edustajat. Kuva on edellisestä, vuonna 2012 Kuntorannassa pidetystä edustajakokouksesta.
• Nro 1 tammikuu 2015 – 5 ELÄKELÄINEN Asukastoimikunnat lisäävät yhteisöllisyyttä asukkaat viihtyvät yhteisöllisessä talossa. Asukastoimikunnilla on myös vaikutusvaltaa asuntoyhteisöjen hallinnossa. Tamperelaisen Kotilinnasäätiön Vellamonkodin asukastoimikunta järjestää juhliin painottuvaa vapaa-ajan toimintaa. Toimikunnan puheenjohtaja Tuula Lehtinen kertoo, että kolme kertaa vuodessa Vellamonkodissa juhlitaan isommin. – Juhlimme keväällä, elokuussa ja jouluna. Lisäksi Lehtinen vetää kerran viikossa yhteislaulutilaisuuksia Kotilinnasäätiön toimittamista lauluvihkoista. Vellamonkodissa kokoontuu myös niin sanottu mummukerho joka iltapäivä kahvittelun merkeissä. Mummukerholaiset muistavat toisinaan myös asukkaiden nimitai syntymäpäiviä, antavat sankarille kukkia ja kahvittelevat. –Täällä on hirveän hyvä yhteishenki. Heti tervehditään uusia naapureita ja toivotetaan tervetulleeksi tilaisuuksiin. Toimintaa säätiön määrärahalla ja arpajaisilla Toimintaa järjestetään Kotilinnasäätiön antamalla määrärahalla sekä arpajaisilla. Lehtinen kehuu sihteeriä, joka on erityisen aktiivinen kysymään palkintoja. – Yritykset ovat antaneet palkintoja. Asukkaat myös leipovat itse kakkuja ja antavat käsitöitään palkinnoiksi. Lisäksi vähän ostammekin edullisia tuotteita palkinnoiksi. Arpajaiset ovat hyvin suosittuja: vähintään sata arpaa täytyy olla myynnissä, etteivät lopu kesken. Vellamonkodissa on 79 asuntoa, ja vajaa puolet käy Lehtisen mukaan asukastoimikunnan järjestämissä tilaisuuksissa. Viimeisin juhla keräsi 44 osallistujaa. – Asukkaat osallistuvat tilaisuuksiin tahtonsa ja voimiensa mukaan. Asukastoimikunnassa on 6 jäsentä, joista kaksi on vaihtunut sitten toimikunnan perustamisen vuonna 2006. Alusta asti puheenjohtajana toiminut Lehtinen kehuu myös asukastoimikunnan yhteishenkeä. – Kaikki ovat mukana pyyteettömästi, silkasta ilosta tehdä yhdessä asioita. Kukin on sisäistänyt omat tehtävänsä toimikunnassa ja silloin asiat toimivat. Hyvä porukka on koko toiminnan ydin. Lehtinen muistelee olleensa muutamassa Kotilinnasäätiön järjestämässä koulutuksessa toimikunnan jäsenille. Lisäksi hän on osallistunut kerran vuodessa pidettäviin virkistyspäiviin toimikunnan jäsenille. – Koulutuksissa on saanut hyvin tietoa siitä, mitä kuuluu asukastoimikunnan tehtäviin ja mitä ei. Lehtinen on myös asukkaiden edustajana Kotilinnasäätiön hallituksessa. Kausi on aina nelivuotinen – Lehtisellä alkoi juuri toinen kausi. Asukastoimikunnat eivät puutu järjestyshäiriöihin Kotilinnasäätiön kiinteistöjen asukastoimikunnat ovat talon asukkaista koottuja asukkaiden edustajia säätiöön päin. Asukasisännöitsijä Päivi Kovanen kertoo, että asukastoimikunta esittelee asukkaiden toteuttamiskelpoiset ideat Kotilinnasäätiölle. – Asukastoimikunta pitää kokouksistaan pöytäkirjaa, joka toimitetaan säätiölle. Pöytäkirja katsotaan läpi ja poimitaan ehdotukset ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan ne, Kovanen selvittää. Asukastoimikunnan puheenjohtajista koostuva yhteistyöryhmä ehdottaa asukkaiden kaksi edustajaa Kotilinnasäätiön hallitukseen. Kotilinnasäätiön hallituksessa on kuusi jäsentä. – Hallitus saa heidän kauttaan tietoa asukkaiden mielipiteistä, ja asukasedustajat vaikuttavat hallituksen päätöksiin. – Joskus pitää asukasedustajille muistuttaa, että he edustavat kaikkia asukkaita, eivät vain omia kiinteistöjään. Kotilinnasäätiö tukee asukastoimintaa taloudellisesti. Kovanen kertoo, että jotkut asukastoimikunnat säästävät rahan jouluaterian tarjoamiseen kaikille kiinteistönsä asukkaille. –Asukastoimikunnat hankkivat rahaa toimintaansa myös esimerkiksi arpajaisilla, myyjäisillä, kirpputoreilla, bingolla. – Kotilinnasäätiö ostaa mahdollisuuksien mukaan asukkaiden käyttöön erilaisia välineitä kuten puutarhatyökaluja. Ensi kesäksi on tarkoitus toimittaa esimerkiksi viljelylaatikot kiinteistöjen käyttöön. Toimikunnat järjestävät muun muassa kahvitapaamisia ja tikkakisoja. On retkiä, juhlia ja kerhotoimintaa. – On pelikerhoja, sauvakävelyporukoita, tuolijumpparyhmiä, lukupiirejä, yhteislaulutilaisuuksia. Kaikki asukkaat saavat osallistua kaikkeen toimintaan. Asukastoimikuntien jäsenille järjestetään virkistysja koulutustilaisuuksia. Jälkimmäisissä muistutetaan esimerkiksi, että asukastoimikuntien tehtävänä ei ole valvoa asukkaita ja heidän tekemisiään. – Eikä heidän pidä puuttua järjestyshäiriöihin tai asukkaiden välisiin riitoihin. Heidän ei myöskään tarvitse olla tavoitettavissa 24/7, kaikki tehtävät voi hoitaa arkipäivisin. MIA HEMMING Asukasisännöitsijä Päivi Kovanen kiertää joka torstai Kotilinnasäätiön kiinteistöjä tapaamassa asukkaita ja asukastoimikuntia. Tarvittaessa hän menee asukkaan kotiin esimerkiksi selvittämään hänelle saamansa viranomaispäätökseen. Usein hän istuu kerhohuoneessa asukkaiden kanssa käyden läpi kaikkia asukkaita koskevia asioita. Asukastoimikunnat järjestävät juhlia ja osallistuvat päätöksentekoon Tuula Lehtisen mielestä asukkaiden edustajat on Kotilinnasäätiön hallituksessa otettu mukaan vertaisina. Asukkaiden pieniä tai suuria huolia ei väheksytä vaan ne käsitellään kuten muutkin asiat. Kuvassa Lehtinen Vellamonkadun kerhohuoneessa, jossa kaikki asukastoimikunnan järjestämä toiminta tapahtuu. Säätiö tarjoaa vuokra-asuntoja senioreille Vuonna 1962 perustettu Tampereen Kotilinnasäätiö tarjoaa vuokra-asuntoja eläkkeellä oleville tai muuten ikääntyneille henkilöille. Kotilinnasäätiöllä on 23 seniorikiinteistöä Tampereella, ja niissä 16:ssa on asukastoimikunta.
• 6 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN ”Suomessa maahanmuuttaja viiva naisia auttaa Monika viiva naiset Helsinki STT Sosiaali alalla toimiva monikulttuurinen yhdistys Monika viiva naiset tarjoaa erityispalveluja, pilkku...” Hanna Asikaisen kotitietokoneen kaiuttimista kuuluvat päivän sanomalehden uutiset lievästi konemaisen mutta selkeästi ymmärrettävän ihmisäänen lukemina. Puhesyntetisaattorin ääneen lukemat uutiset ja muut lehtiartikkelit ovat Asikaiselle erittäin tärkeä palvelu, sillä näkövammaisena hän ei pysty lukemaan lehtiä eikä mitään muutakaan tekstiä Apuna on muun muassa tämä Näkövammaisten Keskusliiton yhteistyönä ylläpitämä Luetus-palvelu, jossa voi kuunnella kymmeniä sanomaja aikakauslehtiä tietokoneella tai matkapuhelimella. – Tämä toimii oikein hyvin, ja nopeasti tottuu siihenkin että kone lukee myös pisteet, pilkut ja muut välimerkit, Hanna Asikainen sanoo. Tietokoneen ruudulla näkyvät Luetus-ohjelman kuvakkeet. Niitä Asikainen osaa käyttää, vaikka näkö onkin ”uhkaavasti huonontunut ”, kuten hän itse luonnehtii. – Kun muistan entuudestaan, minkä näköinen kukin ikoni on, pystyn ne ruudulta hahmottamaan. Kone lukee lehdet ääneen Luetus-ohjelmaan ja muihin teknisiin apuvälineisiin ja palveluihin Hanna Asikainen sanoo olevansa enemmän kuin tyytyväinen. – Kyllä sitä aika avuton olisi, jos ei näitä kuunteluapuja olisi. Kerrostalossa Jyväskylän Seppälässä asuvan Hanna Asikaisen tietokoneelle on ladattu Luetus-ohjelma ja mm. Keskisuomalainen, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Kansan Uutiset, Karjalainen, Kouvolan Sanomat, Lieksan Lehti ja Warkauden Lehti. Nämä ovat hänen kuunneltavissaan. Jatkossa Hanna Asikainen ja muut näkövammaiset voivat Luetus-palvelusta kuulla myös Eläkeläinen-lehden, joka liittyy palveluun tästä vuoden 2015 ykkösnumerosta eteenpäin. Jyväskylän Eläkeläiset ry:hyn vuodesta 1980 kuulunut Hanna Asikainen on ollut aloitteellinen hänelle tutun ja läheisen Eläkeläinen-lehden saamiseksi näkövammaisten kuultavaksi. Nyt se toteutuu. – Tätä lehteä olen hirveästi kaivannut, sanoo Asikainen, jolle paperinen Eläkeläinenkin kyllä edelleen tulee. – Mutta kun näköni on mennyt huonommaksi ja huonommaksi, olen joutunut huomaamaan, että tämä lehti ei sano minulle mitään. En näe lukea. Isokaan teksti ei riitä Hanna Asikaisen näön huononeminen alkoi useampi vuosi takaperin. Kolme vuotta sitten häneltä leikattiin kaihi molemmista silmistä, mutta paranemisen sijaan näön heikentyminen jatkui. Tarkemmissa tutkimuksissa Asikaiselta löytyi myös harvinainen Charles Bonnet´n syndrooma, jossa – lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin artikkelin mukaan – ”henkisesti terve näkövammainen näkee toistuvia, eloisia näköharhoja”. – Nyt ollaan tässä vaiheessa, etten näe lukea mitään. Isokaan teksti ei auta, näkymä sotkeutuu yhtä kaikki, Asikainen kuvailee. Televisiota hän pystyy apulasien, ”teatterikiikareiden”, kanssa katsomaan auttavasti. – Näen että ihmisiä siellä ruudussa on ja että jotain siellä tapahtuu, mutta siihen se jääkin. Uutiset ja muuta suomenkielistä ohjelmaa pystyn toki kuuntelemalla seuraamaan. Teknisten apuvälineiden maailmaan Hanna Asikainen alkoi tutustua kolme vuotta sitten Näkövammaisten Keskusliiton toimittaman Daisy-kuuntelulaitteen kautta. Laitteella pystyy mm. hyödyntämään Celia-äänikirjaston materiaaleja. Sittemmin mukaan on tullut uudempaa tekniikkaa tietokoneen ja sille ladatun Luetus-ohjelman kautta. Nykyisin hänellä on myös tablettitetokone, iPad, ja siitäkin on iso apu. – Näissä Applen systeeemeissä on monia näkövammaisille erinomaisia asioita jo oletuksena, huomauttaa Hanna Asikaisen poika Kari Asikainen. – Esimerkiksi videopuheluohjelma FaceTimella on soiteltu näkoradiopuheluja keskenämme ja pikku hiljaa opiskeltu muitakin juttuja, Kari kertoo. Pojat Kari ja Harri ovatkin olleet korvaamaton apu, kun on pitänyt asentaa, ladata ja ottaa uutta tekniikkaa käytäntöön, Hanna Asikainen kiittää. – Poikien turvin olen näitä opetellut. Ajattele, miten kullanarvoisia lapset ovat äidin elämässä, Hanna Asikainen lausuu lämpimästi. Hän sanoo ymmärtävänsä, miten vaikealta apuvälineitten käyttöönotto saattaa tuntua sellaisesta, jolla ei ole lähellä toista ihmistä johon tukeutua. Hän tahtoo kuitenkin rohkaista ja kannustaa kaikkia näkövammaisia ja ikäihmisiä tutustumaan tekniikan tarjoamiin apumahdollsiuuksiin. – Ei koneita pidä turhaan pelätä. – Se on selvä, että kun ikää tulee, kaikki hidastuu, uusien asioiden oppiminenkin. Mutta kun jaksaa yrittää, se palkitsee. ”Onneksi olen vielä koossa pysynyt” Hanna Asikainen on ollut tarmokas toimija, muun muassa eläkeläisisyhdistyksensä puheenjohtaja kuusi vuotta, kunnes näon heikkenemisen vuoksi ei enää kyennyt toimimaan aktiivisesti. Näön menettämisen hyväksyminen ei ole ollut helppoa, hän myöntää. – Kun ihminen on koko ikänsä mennyt ja tullut ja tehnyt monenlaista, ja sitten tulee tämmöinen tilanne, niin kyllä se hammästyttää. Että mitenkä tässä nyt näin kävi, ja miten tästä nyt eteenpäin mennään. – Mutta parasta se on hyväksyä. Nyt mennään näillä eväillä. Ja onneksi olen vielä koossa pysynyt, hän naurahtaa. Vertaistuki tärkeää Hanna Asikaisesta ei päällepäin huomaa, että hän on vaikeasti näkövammainen. Sitä hän kuitenkin on, näkövamman haitta-aste on luokiteltu 90 prosenttiseksi. Onneksi jonkinlainen liikkumanäkö on, hän sanoo. Kotona, tutussa ympäristössä, ei ole vaikeuksia. Ulkonakin pystyy kävelysauvojen kanssa liikkumaan, ja lähikaupassa henkilökunta tuntee ja auttaa. Ja pojat ovat tarvittaessa tukena ja turvana liikkumisessakin. – Vertaistuki on tärkeää, Hanna Asikainen painottaa. Sitä on Jyväskylässä tarjolla muun muassa kaupungin järjestämässä viikottaisessa näköja kuulovammaisten kerhossa sekä Näkövammaisten Keskusliiton aluejärjestön tapahtumissa ja opastuksessa. TUOMAS TALVILA Kone lukee lehdet näkövammaiselle Myös Eläkeläinen-lehti liittyy nyt Näkövammaisten Keskusliiton ylläpitämään Luetus-palveluun Iso apu. Hanna Asikaisen käsissä kuuntelulaite, jolla hän pystyy mm. hyödyntämään Celia-äänikirjaston materiaaleja. Pöydällä olevan tietokoneen kautta toimii puolestaan Luetus-palvelu. Luetus-ohjelma lukee lehden ääneen.
• Nro 1 tammikuu 2015 – 7 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis Joulun tienoon luppopäivinä selasin vanhoja reseptikansioita. Se on hyödyllistä puuhaa alkuvuoden säästökuukausina. Hyllyssäni on satoja edelliseltä sukupolvelta perittyjä ruokaohjeita kansioissa ja muistilapuilla. Vanhimmat omatkin keräelmäni ovat yli 40 vuoden takaa. Harvoin tätä aarteistoa tulee selatuksi, marketin hyllyt ja lehtien reseptit ohjaavat liikaakin ruoanlaittoa. Ällistyttävää, miten radikaalisti suomalainen ruokakulttuuri on muuttunut 70-luvulta, jolloin sentään elettiin jo kohtalaisessa hyvinvoinnissa. Lapsetkin tuntevat sushit, parsat, kiivit ja melonit ja varsinkin amerikkalaisen roskaruoan, mutta kauhistuvat ajatustakin, että olisi maistettava maksaa, munuaisia tai kieltä, silakkalaatikkoa, hernekeittoa tai muuta entisajan arkiruokaa. Kuoriperunakin voi olla ylivoimaista nieltävää ranskiksiin tottuneille. Kotona kokkaaminen on ylipäätään käynyt vähiin, sillä tutkimuksen mukaan vain kolmannes perheistä syö päivittäin yhteisen aterian. Nykyajan ihminen ”laiduntaa” eli käy pitkin päivää jääkapilla, latkii sokerijuomia, ahmii irtokarkkeja. Ruokavaliomme on teollistunut ja samalla yksipuolistunut. Broiskua, possua ja sikanautaa on marketeissa hyllymetreittäin, maksaa näkee harvoin, munuaisia tai kieltä ei koskaan. Televisiossa yh-äiti, joka huolehtii lapsestaan joka toinen viikko, esitteli pursuavan täyttä jääkaappiaan ja kertoi viikon päästä rahtaavansa sen sisällöstä suurimman osan roskiin. Mistä ihmeestä hänellä riittää moiseen tuhlaukseen rahaa, sitä en voi käsittää. Vielä 60-70-luvulla, kun itse kehittelin keittotaitojani, kotikokkauksen pääperiaate oli säästäväisyys. Kokonaisesta pakastekanasta sai ainakin kaksi ruokaa: lihasta padan, luista ja roippeista keiton. Kakuntai pikkuleivän muruista syntyi pappilan hätävara, kuivahtaneesta pullasta ja leivästä köyhiä ritareita tai vanukasta. Ja tästä pääsen nimenomaan leipävanukkaaseen, sillä kuivahtanutta leipää sattui olemaan. Etsin ohjetta kokoelmista, mutta ihan sitä en löytänyt. Löytyi samantapainen: omenavanukas, johon vanha leivän lisäksi käytettiin tuoreita omenalohkoja. Meidän äiti käytti puolukkasosetta, se oli ainoa hillo, joka säilyi läpi vuoden tuon ajan kehnoissa kylmävarastoissa. Vanukkaani ei onnistunut ihan niin kuin piti, mutta otan opikseni, ja seuraavalla kerralla onnistun paremmin. Tuoreitten hedelmien valikoima oli aika niukka vielä 70-luvulla, ja kalliitakin ne olivat. Ananakset, päärynät ja muut eksoottiset hedelmät ostettiin purkissa, luumut, viikunat, taatelit ja aprikoosit kuivattuina. Tämän näkee ajan ruokaohjeista. Muistan vieläkin ensimmäisen banaanini. Sain sen joulunamipussissa. En tykännyt yhtään. Kukapa silloin olisi uskonut, että koittaa aika, jolloin Etelä-Amerikasta rahdattu banaani on yli puolet halvempi kuin suomalainen omena. Lapsuudestani en muista muuta valmisruokaa kuin äidin kerran kotiin tuoman ihmeen: levyksi puristetun vihanneskeiton, joka tarvitsi vain sulattaa kuumaan veteen. Syntyi myrkynvihreää, pahan makuista lientä, josta kuitenkin yritin äidin mieliksi kaikin voimin tykätä, kun hän niin iloitsi modernin tuotteen kätevyydestä. Ruoka on iso tunneasia, ja muistot nousevat vyörynä pintaan vanhoja reseptejä lukiessa. Muisteleminen on elvyttävää. Ihmetyttää, miksi jopa ikäihmisille suunnatut aikakauslehdet esittelevät palstoillaan monimutkaisesti valmistettavia itämaisia ja eteläamerikkalaisia trendivirityksiä. Vanhan ihmisen muistia ja tunteita voisi viritellä ennemmin lapsuudesta ja nuoruudesta tutuilla, kokkaamaan houkuttelevilla ohjeilla. Koko läntisessä maailmassa herättää perusteltua huolta ihmisten, varsinkin lasten koko ajan lisääntyvä lihavuus ja sen liitännäissairaudet. Jo alle kouluikäisillä todetaan hälyttäviä veriarvoja, rasvamaksaa ja kakkostyypin diabetesta. Lihavia ovat varsinkin vähävaraiset, sillä roskaruoka on halpaa ja sokeri maailman halvin raaka-aine. Olisiko paluu vanhaan, koeteltuun, säästäväiseen, vaivaa nähden tehtyyn ja terveelliseen kotiruokaan jonkinlainen ratkaisu? ? Leipävanukas ja muita herkkuja -LEHTI www.elakelaiset. Ilmoita Eläkeläinen-lehdessä, meillä tavoitat äänestäjäsi. Lehti lähetetään valtakunnallisen eläkeläisjärjestön Eläkeläiset ry:n jäsenille ja tilaajille. Lisäksi se leviää eläkeläistoiminnan keskeisille sidosryhmille ja palvelujen tuottajille. Lehden nettiversio on luettavissa järjestön omien kotisivujen lisäksi www.lehtiluukku. :n sivuilla. EDUSKUNTAVAALIEHDOKAS! Lehden ilmestymispäivät 2015: Nro 2 ........ ilmestyy 2.3. ........... aineistopäivä 23.2. Nro 3 ........ ilmestyy 13.4. ......... aineistopäivä 2.4. • Ennakkoäänestys kotimaassa 8.-14.4. ja ulkomailla 8.-11.4.2015 • Vaalipäivä sunnuntaina 19.4.2015 Lehden mitat: Sivukoko 260 x 376 mm Palstaleveydet: 1 = 40 mm 2 = 84 mm 3 = 128 mm 4 = 172 mm 5 = 216 mm 6 = 260 mm Lisätiedot, ilmoitusvaraukset ja ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen, p. 050 53 23 444 m-leena.laitinen@kolumbus. Hinta sis. alv. Mainostoimistoalennus: -15% bruttohinnasta. Toistoja paljousalennukset: sopimuksen mukaan. Eläkeläiset ry:n jäsenille alennus -50% bruttohinnasta. ILMOITUSHINTA 2€ /pmm 2€ /pmm Luetus-palvelussa näkövammainen voi kuunnella kymmeniä sanomaja aikakauslehtiä tietokoneella tai matkapuhelimella. Luetus-palvelussa on yli sata säännöllisesti ilmestyvää julkaisua, joista • yli 40 sanomalehteä • kymmeniä aikakauslehtiä • asiakasja jäsenlehtiä • tuhansia e-kirjoja. • ajankohtaismateriaalia kuten radioja tv-ohjelmatiedot, hinnastoja, luetteloita ym. Julkaisujen lukemiseen tarvitaan tietokone tai matkapuhelin sekä internet-yhteys. Tietokoneen apuvälineinä voi olla ruudunlukuohjelma ja puhesyntetisaattori, pistekirjoitusnäyttö, suurennusohjelma tai näiden yhdistelmä. Luetus-julkaisuja haetaan verkkopalvelusta selaimella tai suoraan Luetus-sovelluksella, Luetus-palvelun asiakkaaksi hyväksytään henkilö, jonka näkövamman haitta-aste on 50 % tai enemmän. Palvelu tuotetaan yhteistyössä lehtitalojen, valtion rahoittaman ja ylläpitämän Celia-kirjaston ja muiden julkaisijoiden kanssa. Eläkeläinen-lehti on mukana Luetus-palvelussa tästä vuoden 2015 ensimmäisestä numerosta lähtien. Lähde: Näkövammaisten Keskusliitto ry Lisätietoa: www.nkl.fi/luetus, puh. 09 3960 4000, apua@thp.nkl.fi Suomessa on arviolta 80 000 näkövammaista ihmistä. Heistä sokeita on noin 10 000 ja loput eri tavoin heikkonäköisiä. Näkövammaisista valtaosa eli noin 80 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Nuorten ja lasten osuus on noin 5 prosenttia. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että koko maailmassa on noin 180 miljoonaa näkövammaista. Heistä 40-45 miljoonaa on sokeita ja loput eri tavoin heikkonäköisiä. 90% sokeista ja 80% heikkonäköisistä asuu kehitysmaissa. Lähde: Näkövammaisten Keskusliitto ry Mikä on Luetus? Näkeminen ja näkövammaisuus Eläkeläiset ry:n Kulttuurija retkeilypäivät Porissa 9.–11.6. 2015
• 8 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Vuoden alku on tuonut mukanaan muutoksia eläkkeisiin ja myös muihin eläkeläisten saamiin etuuksiin. Nyt voit tarkistaa, että olet hakenut kaikkia sinulle kuuluvia etuuksia. Erityisesti Kelalta haettava eläkkeen saajan hoitotuki on vieläkin varsin tuntematon, vaikka sen saamiselle olisi monilla edellytyksiä. Myös eläkkeet ovat joutuneet hallituksen säästötoimien kohteeksi. Muun muassa työeläkkeiden, kansaneläkkeiden ja niihin sidottujen etuuksien indeksikorotus on vain 0,4 prosenttia, kun se olisi ollut ilman hallituksen säästöpäätöstä 1,1 prosenttia. Työeläkeindeksiin sidottuja etuuksia ovat esimerkiksi työeläkelakien mukaiset perhe-eläkkeet, luopumiseläkkeet ja luopumistuet, eräät kuntoutusetuudet ja tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset. Kansaneläkeindeksiin puolestaan on sidottu esimerkiksi takuueläke, työttömyysturvan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, vammaisetuudet, opintoraha sekä rintamalisät. Myös toimeentulotuen perusosa on sidottu kansaneläkeindeksiin, mutta se nousee kuitenkin täysimääräisesti. Indeksikorotukset tehdään automaattisesti ilman hakemusta. Rintamalisää maksetaan Suomessa tai ulkomailla asuvalle miehelle tai naiselle, jolla on rintamasotilastunnus, tai naisille myönnetty rintamapalvelustunnus, rintamatunnus tai veteraanitunnus. Rintamalisää maksetaan rintamasotilaseläkelain perusteella myös miinanraivaajille, joille Sota-arkisto on antanut todistuksen osallistumisesta miinanraivaustehtäviin vuosina 1945– 1952. Rintamalisän määrä on 49,74 e/kk. Se on verotonta, eivätkä siihen vaikuta saajan tulot tai omaisuus. Takuueläke on vähimmäisturva Täysi kansaneläke yksin asuvalle henkilölle nousee 636,63 euroon kuukaudessa ja parisuhteessa olevalle 564,69 euroon kuukaudessa. Lesken alkueläke on tänä vuonna 328,34 e/kk. Takuueläke turvaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen, jos hänen kaikki eläkkeensä ennen verotusta ovat yhteensä enintään 739,81 e/kk. Täysi takuueläke on vuoden 2015 alusta 746,57 e/kk. Vähimmäiseläke jää pienemmäksi, jos henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle aikaisemmin. Takuueläkkeen suuruuteen vaikuttavat kaikki muut Suomesta ja ulkomailta saatavat eläkkeet. Jos muut eläkkeet yhteensä antavat lähes saman vähimmäisturvan, ei takuueläkettä makseta. Näihin eläkkeisiin lasketaan mukaan myös esimerkiksi leskeneläkkeet ja tapaturmaeläke. Takuueläkkeeseen eivät sen sijaan vaikuta eläkettä saavan hoitotuki, omaishoidon tuki, rintamalisät, eikä eläkkeen lapsikorotus. Sitä eivät myöskään pienennä ansiotulot, pääomatulot tai omaisuus. Takuueläke, kuten muutkin eläkkeet, vaikuttaa asumistukeen ja perheen mahdollisesti saamaan toimeentulotukeen. Asumistuen ikäraja poistuu Jos olet pienituloinen eläkeläinen ja asut vakinaisesti Suomessa, voit hakea eläkkeensaajan asumistukea. Asumistukeen oikeuttavat eläkkeet ovat vanhuuseläke, takuueläke, perhe-eläke tai täysi työkyvyttömyyseläke sekä leskeneläke tai vastaavat etuudet ulkomailta. Omaisuus vaikuttaa eläkkeensaajan asumistukeen. Et voi saada eläkkeensaajan asumistukea, jos saat vain osatyökyvyttömyyseläkettä tai osa-aikaeläkettä. Eläkkeensaajan asumistuesta poistuu 65 vuoden ikäraja, ja asumistuen tulorajoja on nostettu 0,4 %. Eläkkeensaajan asumistukeen vaikuttavien asumismenojen enimmäismäärät nousevat 3,2 %. Asumistuella korvataan myös sellaisia kiinteistön hoitomenoja, jotka eivät sisälly vuokraan tai vastikkeeseen. Omakotitalon hoitomenot ovat tänä vuonna 41,57 e/kk. Lämmitysmenoiksi hyväksytään kunnasta riippuen 1,27-1,55 e/kk neliömetriä kohden. Asumismenoiksi hyväksyttäviä vesikustannuksia korotetaan 1,35 euroa eli ne ovat tänä vuonna 29,42 euroa henkilöä kohden kuukaudessa. Jos sinä ja puolisosi saatte molemmat eläkkeensaajan asumistukeen oikeuttavia eläkkeitä tai korvauksia ja haette eläkkeensaajan asumistukea yhteisesti, Kela maksaa tuen teille puoliksi. Jos olet naimisissa ja vain puolisollasi on oikeus eläkkeensaajan asumistukeen, Kela maksaa koko tuen hänelle. Jos samassa asunnossa kanssasi asuu muita henkilöitä kuin puolisosi, eivätkä he ole oikeutettuja eläkkeensaajan asumistukeen, voit hakea yleistä asumistukea. Älä unohda eläkkeen saajan hoitotukea Jos olet eläkkeen saaja ja toimintakykysi on ollut heikentynyt sairauden tai vammaisuuden vuoksi yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan, voit saada eläkkeen saajan hoitotukea. Toimintakyky tarkoittaa esimerkiksi omatoimista peseytymistä, pukeutumista tai muunlaista itsestä huolehtimista, taloustöiden hoitamista tai asioimista kodin ulkopuolella, joihin tarvitset apua tai tarvitset muuten ohjausta tai valvontaa. Toimintakyvyn heikentymisellä ei tarkoiteta työkyvyn heikentymistä. Pelkkä avuntarve esimerkiksi kotitaloustöissä tai asioiden hoidossa ei oikeuta hoitotukeen. Eläkettä saavan hoitotuen saaminen edellyttää, että asut Suomessa ja saat joko Suomesta tai ulkomailta vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä kansaneläkkeenä tai työeläkkeenä, työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea tai leskeneläkettä. Et voi saada hoitotukea, jos saat pelkästään osatyökyvyttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä tai työttömyyseläkettä. Eläkkeen saajan hoitotuki on hoidon tai tuen määrästä riippuen 62,48 e/kk, 155,53 e/kk tai 328,87 e/kk. Veteraanilisä on 105,51 e/kk. Säästöjä terveydenhoidossa ja matkakorvauksissa Hammaslääkärin tekemästä suun ja hampaiden tutkimuksesta saa tämän vuoden alusta alkaen korvausta vain joka toinen vuosi. Korvaus voidaan kuitenkin edelleen maksaa joka vuosi, jos tiheämpi tutkiminen on potilaan terveydentilan vuoksi tarpeellista. Myös suuhygienistin tekemä suun terveystarkastus korvataan vain joka toinen kalenterivuosi. Samalla hoidosta maksettavat korvaukset alenevat noin neljänneksellä. Terveydenhuoltoon ja Kelan järjestämään kuntoutukseen tehtyjen matkojen omavastuu nousee 16 euroon yhteen suuntaan tehdyltä matkalta. Matkakorvausten vuotuinen omavastuuosuus nousee 272 euroon. Lääkkeiden vuotuinen omavastuu on tänä vuonna 612,62 euroa. Jos tämä ylittyy, on asiakkaalla oikeus lääkkeiden lisäkorvaukseen, jolloin hän maksaa jokaisesta korvattavasta lääkkeestä 1,50 euroa. Muista myös omaishoidon tuki Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka ei selviydy arjestaan omatoimisesti sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen. Vain pieni osa kaikista omaishoitotilanteista on lakisääteisen omaishoidon tuen piirissä. Lain mukaan omaishoitaja on henkilö, joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa. Omaishoidon tuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on 1.1.2015 lähtien 384,67 euroa kuukaudessa. Hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava hoitopalkkio on vähintään 769,33 euroa kuukaudessa. Lähteet: www.kela.fi www.stm.fi www.omaishoitajat.fi Koonnut IITA KETTUNEN Säästöt kohdistuvat myös eläkeläisten etuuksiin Myös eläkkeet ovat joutuneet hallituksen säästötoimien kohteeksi. Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva
• Nro 1 tammikuu 2015 – 9 ELÄKELÄINEN Kulttuurien tutkija ja tietokirjailija Marjut Hjelt on vaellellut satujen ja mytologioiden maailmoissa pienestä pitäen. – Kuuntelin lapsena yksin ollessani paljon radiota. Kuulin muun muassa ohjelman keijukaisista, jotka musisoivat ja tanssivat omassa maailmassaan. Ajatus toisenlaisesta todellisuudesta alkoi kiehtoa minua. Olen aina ollut kiinnostunut sellaisesta, mikä ei ole ilmeistä. Mielikuvituksen loihtimat maailmat, jännittävät olennot ja ennen kaikkea kauneus viisauteen yhdistettynä ensisijaisesti. Olen suuri kauneuden, erityisesti luonnonkauneuden ystävä. Hjeltin hiljattain ilmestynyt teos Lapsuuden sadut ja seikkailut (Into Kustannus 2014) on upeasti kuvitettu tietokirja, joka johdattelee kiehtovasti klassisten satuteoksien ja -hahmojen sekä satujen kirjoittajien ja keräilijöiden taikapiiriin. Suomen tietokirjailijat ry. palkitsi Hjeltin teoksen Tietopöllö-palkinnolla viime vuoden lopulla. Tunnustus myönnetään vuosittain henkilölle tai ryhmälle, joka on julkaissut pitkään ja ansiokkaasti lapsille ja nuorille tarkoitettuja tietoteoksia. ”Marjut Hjeltin kirjoittamissa tietokirjoissa on huikeiden tarinoiden takana vahva tutkimuksellinen ote. Hjelt käyttää oivaltavasti samaa mytologista aineistoa, johon jo Lönnrot ja Krohnit tutustuivat, luoden siitä uutta ja meidän aikaamme puhuttelevaa. Suomalainen kansanperinne on vahvaa ja omaperäistä. Hjelt pystyy näyttämään sen erityislaadun suhteessa kansainvälisiin tarinoihin ja niiden hahmoihin. Siksi hänen kirjansa ovat omiaan suomalaisen identiteetin vahvistajina ja rakentajina. Ne siirtävät perimätietoa sukupolvelta toiselle”, palkintolautakunta perustelee. Sadut ovat inspiroineet kirjailijoita, säveltäjiä, kuvataiteilijoita ja teatterintekijöitä vuosisatojen ajan. – Kansansaduissa on ihmisenä kasvamisen ja jokaista kohtaavien vaikeuksien voittamisen teemoja, jotka eivät katso aikaa eivätkä paikkaa, Marjut Hjelt toteaa. Hjeltin kirjoissa vilisee satujen väkeä, ja ne vetoavat erityisesti fantasiasta innostuneisiin ahmimisikäisiin lukijoihin. Kirjat toimivat hyvin myös pienille lapsille ääneen luettuina, ja aikuisetkin löytävät kirjoihin oman näkökulmansa. Sadut vallan vahtikoirina Walter Benjamin tähdentää teoksessaan Keskuspuisto ( Tutkijaliitto 2014) satujen olevan lasten ensimmäisiä neuvonantaja. Myös Hjelt korostaa, että saduissa on viisautta kaikenikäisille. – Esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa sen, kuinka saduissa neuvokkuudella ja rohkeudella pääsee eteenpäin. Hyvyys palkitaan ennen pitkää ja vallan voi menettää, jos sitä käyttää väärin. Myös satujen mielikuvituksellinen puoli on tärkeää. On hyvä uskoa myös ihmeisiin, eikä vaipua pessimismiin tai katkeruuteen. Jotkut sadut pyrkivät ravistelemaan myös yhteiskunnallisesti. – Ensimmäisenä tulee mieleen H.C. Andersenin Se on totisesti totta . Siinä pienestä, irronneesta kanan höyhenestä paisuu tarina viidestä kanasta, jotka ovat nyhtäneet irti höyhenensä näyttääkseen laihemmilta. Tämä siksi, että ne kaikki ovat kuolettavasti rakastuneet samaan kukkoon. Typeryyden leviämisellä ja sen paisuttamisella kertomalla asiasta eteenpäin lienee yhteiskunnallisia vaikutuksia. Aikanaan monet kansansadut kertoivat ihmisten julmuudesta. – Vanhemmat joutuivat lähettämään lapsensa maailmalle, kun kotona ei ollut ruokaa. Isä saattoi käyttää tytärtään hyväksi ja äiti uhrasi lapsensa oman etunsa vuoksi. 1800-luvulla saksalaisia kansansatuja keränneet ja julkaisseet Grimmin veljekset muokkasivat satuja hieman lempeämmiksi ja muuttivat mm. kaikki julmat äidit äitipuoliksi. Täydellisen tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sadut Hjeltin katsannossa kertoisivat hyvinvoinnista. – Siitä voisivat nauttia kaikenikäiset, kaikkien rotujen ja näkemysten edustajat sekä eläimet, joita tehotuotantoa harjoittavat ihmiset kohtelevat todella julmasti. Nykyisen hallituksen ministereille Marjut Hjelt suosittelee luettavaksi ranskalaisen, 1600-luvulla eläneen Charles Perraultin sadun Riquet Töyhtöpää . Siinä se, mitä arvostaa, lakkaa olemasta typerää ja rumaa. Puolueohjelmien ainekseksi Hjelt ei satuja suosittele, vaikka politiikassa melkoisia satusetiä käyskenteleekin. – Saduilla – vaikka varsinkin kansansadut ovat usein selviytymistarinoita – on maineensa. Ne edustavat monille epätotta ja hölynpölyä, lasten juttuja. Jos tällainen ajattelu vilahtaisi puoluepolitiikassa, osa äänestäjistä saisi lisää ”vettä myllyyn” ajatellessaan poliitikkojen syöttävän pajunköyttä ja ajattelevan vain itseään. Sadut ja uskottavuus eivät kulje käsi kädessä. Väriä ja taikaa Yksi kauneimmista lauseista, mitä pojantyttäreni pieni Jade Michaela viime vierailullani sanoi on: ”Tule mummi lukemaan”. Myös Marjut Hjelt usuttaa isovanhempia lukemaan lastenlapsilleen mahdollisimman paljon. – Se on hyvin tärkeää. Lukeminen on vähentynyt ja sitä pitäisi lisätä. Sadut antavat eväitä elämään ja kannustavat kirjallisuuden pariin. Ääneen pitäisi lukea kaiken ikäisille, myös eläkeläisten toisilleen. Yhteiset sadut tuovat elämään väriä, taikaa, mielikuvituksellisia olentoja ja seikkailua, ja mikä tärkeintä: usein toivoa paremmasta. Kirjailijana ja tutkijana Marjut Hjelt haluaa välittää kauneutta ja ihmeitä. – Elämä ei ole vain raadantaa ja veronmaksua. Arki kaipaa mausteita. Niitä maailma on täynnä. Ihminen on varustettu mielikuvituksella ja leikkisyydellä. Niitä hyvin käyttämällä voi syntyä mestariteoksia monenikäisten iloksi. Haluan myös välittää tietoa menneistä ajoista. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Marjut Hjelt: Lapsuuden sadut ja seikkailut Into Kustannus 1014 ”Tule mummi lukemaan!” Kulttuurin tutkija ja tietokirjailija Marjut Hjeltille sadut ovat humanismin tienviittoja Kaivosmiehet ja valtion turvallisuutta valvovat ammatit ovat eläkeläisten aatelia Puolassa. Syvällä maan uumenissa ahertavat mustan kullan vuolijat pääsevät vapaalle jo 25 vuoden työuran jälkeen. Eli nuorimmat voivat ryhtyä nauttimaan eläkepäivistä jo alle 50-vuotiaina. Kaivosmiesten eläke hätyyttelee 4000 zlotya, hiukan alle 1000 euroa. Se on lähes kaksi kertaa enemmän kuin kaikkien eläkkeensaajien keskiansio. Riskialttiista ammatista eläkkeelle jääneiden ei tarvitse pelätä eläkkeidensä jäämistä heikon indeksin jalkoihin. Valtionkassaan on perustettu erityisjärjestelmä, joka huolehtii kaivosmiesten eläke-etujen säilymisestä yhtä antoisana. Mustan ja ruskean hiilen louhijat kuuluivat jo sosialismin aikana työläisten eliittiin. Heillä oli oikeus ostaa zlotyilla erikoiskaupoista kaikkia mahdollisia länsimaisia tuotteita. Lisäksi vasemmiston johtama hallitus räätälöi vuonna 2005 säädöksen, joka paransi kaivosmiesten eläkekertymiä muihin ammatteihin nähden. Ja muut palkansaajat olivat kateudesta vihreitä. Myös poliisit ja sotilaat kuuluivat jo ennen markkinatalouden aikaa etuoikeutettujen joukkoon. Molemmissa ammateissa keskieläke on lähes 3400 zlotya, lähes 850 euroa. Ja mikä ylellisintä, he pääsevät joutopäiville viimeistään 55-vuotiaana. Mutta ennen vuotta 2013 sotilastai poliisiuralle tulleet panevat vielä paremmaksi. He saavuttavat antoisan eläkkeen jo 15 vuoden työrupeaman jälkeen. Laihojen eläkkeiden kastiin kuuluvat muun muassa opettajat, rautatieläiset sekä ehkä etenkin meille suomalaisille yllättäen – pienyrittäjät. Kaksi ensin mainittua ryhmää kuittaavat 1900–2300 zlotyn eli 475–575 euron eläketuloja. Sen sijaan omatoimiset ihmiset joutuvat tyytymään jopa hitusen alle 1700 zlotyn, 425 euron ansioihin. On kuitenkin tähdennettävä, että palveluammateissa ja useissa vähän arvostetuissa töissä kuitataan 1000-1500 zlotyn eläkkeitä. Ikävintä on, että sairauseläkkeelle jääneiden ja leskien on kitkuteltava vain 700-800 zlotyn eli 175-200 euron tuloilla. MATTI HOVISEPPÄ Varsova Puolan kaivosmiehet ovat eläkeläisten aatelia Marjut Hjelt sanoo olleensa aina kiinnostunut sellaisesta, mikä ei ole ilmeistä. Kuva: Oona Hjelt/Into Kustannus ”Elämä ei ole vain raadantaa ja veronmaksua. Arki kaipaa mausteita.” ”Kansansaduissa on ihmisenä kasvamisen ja jokaista kohtaavien vaikeuksien voittamisen teemoja, jotka eivät katso aikaa eivätkä paikkaa.”
• 10 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Tuomas Kuhmonen ja Hannu Niittykangas maalailivat 2008 ilmestyneessä Maaseudun tulevaisuus -visiokirjassaan (Maahenki), että maaseudun nuorten muuttaessa keskuksiin, tyhjiö täytettäisiin uudella asutusaallolla. Valtio ostaisi vapaaehtoisilla kaupoilla tyhjilleen jääviä maaseudun tiloja ja taloja ja vuokraisi niitä pitkäaikaisilla, edullisilla vuokrasopimuksilla uudelle maalaisväestölle, maahanmuuttajille. Maaseudun tulevaisuus perustuisi vuokraviljelystaloudelle, josta maaseutua ympäröivä innovatiivinen teollisuus imisi halvan pätkätyöläisten työvoimansa. Monet näistä valtion ostamista tiloista olisivat sodan jälkeen perustettuja asutustiloja: ”Näin ihmiset saavat ”oman” paikan, kiinnepisteen elämälleen, oman perunamaan, eikä Suomeen muodostu tyypillisiä kaupunkien ulkomaalaisghettoja.” Tässä katsannossa kajahtavat samankaltaiset äänenpainot, mitä maanviljelysneuvos Tatu Nissinen esitti 1965 Suomen maatilatalouden tulevaisuutta koskevassa selonteossaan. Hänen mukaansa muutto taajamiin merkitsi uutta asuttamista, joka maksaa jokaisen tulokkaan kohdalla päätä huimaavia summia siihen nähden, mitä sama asia siellä kotikylässä tulisi maksamaan. Maalaisliiton kaupungissa asuvat ideologit painottavat mielellään maaseudulla asumisen ensisijaisuutta. Työttömät eläimet Kovin auvoinen kuva tulevaisuuden maaseudusta ei myöskään välity Kansallisteatterissa esitettävässä Leea ja Klaus Klemolan uutuusnäytelmässä Maaseudun tulevaisuus . Näytelmä on komedia ihmisten ja eläinten yhteiselosta, kun maaseutu on tyhjentynyt niin, että pohjoisen kunnan jäljelle jääneet ihmiset ja eläimet mahtuvat asustelemaan autioituneessa kirkossa. Tekijöiden mukaan näytelmässä kerrotaan ihmisen kaipuusta jonkin häntä itseään suuremman yhteyteen. Tässä tapauksessa etsitään yhteyttä luontoon ja yhteisymmärrystä koko luomakunnan kanssa. Näytelmä sijoittuu suuren kuntaja sote-uudistuksen jälkeiseen Suomen suurimpaan kuntaan. Eläimet ovat saaneet virallisesti läpi vaatimuksensa siitä, että jokainen heistä on tuottamaton, mutta silti jokainen on laulun arvoinen muutenkin kuin lähikaupan lihatiskin tarjouksessa. Tuotantoeläinten pito on käynyt kannattamattomaksi. Läänissä pitkäaikaistyöttömien eläinten lukumäärä on ylivoimaisesti maan korkein. Koska maataloustuotanto ei kannata, etsitään elämän arvoja itse elämästä ja pelkästä olemisesta ja vaikkapa käsitöistä. Kukin yrittää tulla toimeen jotenkuten jollakin konstilla. Elinkeinoelämän visioissa on väläytelty maaseudulle hoivamaataloutta, joka voisi vastata toimintaja eläinterapian, sosiaalipalveluiden, ympäristökasvatuksen ja luontoelämysten kasvavaan kysyntään. Tällaistakaan toimintaa ei Maaseudun tulevaisuus -näytelmässä harjoiteta, vaan enimmäkseen ryyppäämistä ja siihen liittyvää muuta vapaa-ajantoimintaa. Vapaa-ajan viettopaikka Maaseudun tulevaisuus pistelee satiirisia neuloja monenlaisiin perinteisiin käsityksiin maaseudusta ja maaseudun elämästä. Kaupunkilaisten näkökulmasta maaseudulla ei asuta, siellä vietetään vain kesäisin vapaa-aikaa ja karistetaan kaupungin kiireet. Toisaalta maaseutumielikuvissa on aina aurinkoinen poutakesä, mummo leipoo pullaa huivi päässä, linnut laulavat ja vastaniitetty heinä tuoksuu. Turismista on monessa maaseutupitäjässä tehty ainoa tulevaisuuden toivo. Maaseudun tulevaisuus -näytelmässä turistit ja muut vieraspaikkakuntalaiset pysyttelevät visusti poissa, paitsi hevoskuiskaaja, joka käy parantelemassa alkoholisoituneita suomenhevosia. Suurkuntaan jäljelle jääneitä ihmisiä ovat 55-vuotias läänintaiteilija Timo Saastamoinen (Olli Ikonen), entinen ruotsinlaivan 40-vuotias rumpali Jari ”Maksimi” Kuorikoski (Klaus Klemola), paikallisen kaupan 35-vuotias työntekijä Anneli Lukinoja (Pirjo Määttä), maanviljelijä Petri Portaankorva (Heikki Pitkänen), kylässä vieraileva hevoskuiskaaja Kari Vepsä (Juha Varis). Nähdäänpä lavalla suurtähti Ville Haapasalokin väkivaltaisena alkoholisoituneena 18-vuotiaana venäläisenä hevosena, ja Miko Kivinen leikkaamattomana 11-vuotiaana uroskoirana. On sanottu, että monen maaseutukunnan luottamushenkilöt ovat jokavuotisten budjettileikkausten ajan viimeiset 25 vuotta tunteneet tuskaa ja ahdistusta. Onko jotakin tehty perustavalla tavalla väärin, kun väki ja työpaikat vain vähenevät. Maaseudun tulevaisuus -esitys näyttää yhden tulevaisuuden vaihtoehdon, jos tätä menoa jatketaan. Eläimilläkin on monessa asiassa tärkeää sanottavaa maaseudun kehittämisen tarpeellisuudesta, koska ne myöntävät, etteivät voi hyvin ilman ihmisen huolenpitoa. Kohuttu Maaseudun tulevaisuus on Leea Klemolan ensimmäinen ohjaus Kansallisteatterissa. Leea ja Klaus Klemolan aiempia näytelmiä ovat Arktinen trilogia: Kokkola (2004), Kohti kylmempää (2008) sekä New Karleby (2011). Kyseiset näytelmät saivat ensi-iltansa aikoinaan Tampereen Teatterissa. JUHA DRUFVA Elämää kuntaja soteuudistusten jälkeisellä maaseudulla Eteneenkö aika lineaarisesti kuin juna, joka kerää asemilta mukaansa tapahtumia, joista ihmisen elämä koostuu? Vanhana, pääteasemalla on aika muistella tehtyä matkaa. Tätä pohtii vanha pariskunta Tampereen Työväen Teatterin Abi Morganin näytelmässä Rakkauslaulu . Maggie ja Billy esiintyvät rakastuneena nuorena parina sekä vanhoina toisiinsa kiintyneenä pariskuntana, kun he 40 vuoden aikana ovat yhdessä pesseet talonsa 28 ikkunaa kaksi kertaa vuodessa. Nuoruus pakenee nopeasti, kun vanhuus kävelee kiireettömästi nuoruutta vastaan. Näiden kahden ajanjakson välissä on jaksettava puurtaa aikuisena kaikki velvollisuudet täyttäen. Vanhuudesta katsottuna nuoruuden kiire tuntuu ajan täytteeltä. Oliko kiire sittenkin vain tunteiden peittona, keino väistellä jotain sellaista, mikä olisi pitänyt ajoissa sanoa toiselle? Taitavien näyttelijöiden varaan rakennettu, tiivistunnelmainen esitys tuo selkeitä kaikuja Ingmar Bergmanin elokuvasta Kohtauksia eräästä avioliitosta. Näyttelijöiden luoma psykologia toimii erinomaisesti havainnollistaen, ettei ihminen pysy koko ikäänsä samanlaisena. Kuten sanotaan, lapsi on miehen isä. Vanhuudesta puhumista väistellään uusilla käsitteillä. Vanhan ihmisen pitäisi osallistua ”nuorekkaaseen” elämäntapaan ja taistella näin vanhuuden ulkoisia merkkejä vastaan. Toistuvassa, kauniissa kohtauksessa iäkäs Maggie rasvaa joka ilta kasvonsa. Ei hän usko sen pitävän vanhenemisen väistämättömiä merkintöjä loitolla, mutta rasvaa kasvonsa, koska hänen äitinsä ja isoäitinsäkin ovat tehneet niin. Samuli Reunasen ohjaama eleginen, pienimuotoinen kamarinäytelmä on kaunis, puhutteleva ja mikä parasta myös hauska esitys lumoavissa lavasteissa. Kuolemaa käsitellään kuin hyvää ystävää, joka väistämättä vie mukanaan, sitten kun on sen aika. Niin romua kuin kultahippujakin lentää rakkauden kaarisillalla nuoren ja vanhankin parin edesottamuksissa, rakkaissa pettymyksissä rakkaudessa. Näyttelijävalinnat ovat poikkeuksellisen hyvät. Ihana, näyttelijöiden mestariluokkaan kuuluva Jaana Oravisto ja tasaisen varma Pentti Helin roolin kun roolin esittäjänä näyttelevät Maggieta ja Billyä vanhana uskottavasti ja harmonisesti, toki pientä särmääkin löytyy. Viehättävä Heidi Kiviharju nuorena Maggiena, ja hyvin vähän mössöä nuorta Billyä esittävä Janne Kallioniemi eläytyvät uskottavasti ja herkästi rooleihinsa. Reunanen antaa aikaa pariskuntien tuntea ja kokea, kiireettömyys on yksi esityksen hienoimpia oivalluksia. Parantumatonta syöpää sairastavan Maggien kuolema on kaunis – yhteisesti sovitun – avustetun armokuoleman myötä, vailla moralisointia. Pieni on kaunista ja koskettavaa. Rakkauslaulu ei ole katsojalaumoja keräävä spektaakkeli, vaan herkkävireisesti ohjattu, näytelty, lavastettu ja valaistu, mitä suositeltavin teatteritaiteen helmi. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Ihanat eläkeläiset näyttämöllä Maaseudun tulevaisuus -näytelmä pistelee satiirisia neuloja monenlaisiin perinteisiin käsityksiin maaseudusta ja maaseudun elämästä. Kuva: Tuomo Manninen/Kansallisteatteri Jaana Oravisto ja Pentti Helin näyttelevät Rakkauslaulun pariskuntaa uskottavasti ja harmonisesti. Kuva: Kari Sunnari/ Tampereen Työväen teatteri
• Nro 1 tammikuu 2015 – 11 ELÄKELÄINEN Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Romaani. Tammi 2014. Finlandia-palkinnon voittajaromaani alkaa kiehtovasti luonnonihmeellä: taikakaskaitten kuoriutumisella. Kaskaitten toukat elävät maan alla, josta ne vain joka 20. vuosi tunkeutuvat maan pinnalle, riisuvat kuorensa, valtaavat niillä maanpinnan, ja äänekkäällä sirinällään ilmankin, kunnes ovat täyttäneet lisääntymistehtävänsä, tuottaneet uuden toukkasukupolven maan alle seuraavaksi 20 vuodeksi. Itse tarina alkaa aika tavanomaisesti. Helsinkiläinen Alina ja amerikkalainen Joe ovat tavanneet ja rakastuneet, menneet naimisiin ja saaneet pienen Samuel-pojan. Joe on neuropsykologi, kunnianhimoinen tutkija, jonka on vaikea sopeutua elämään suomalaisen akateemisen maailman synkeässä kulttuurissa, tiedeyhteisössä, jossa kukin laahustaa yksin toisiaan karttaen, ilman halua ja kykyä yhteistyöhön, johon USA:n tiedepiireissä on totuttu. Alina ei osaa määrittää itselleen oikein mitään olemisen tapaa, hän hoitaa vauvaa kotona ja potee lähes vainoharhaista mustasukkaisuutta niitä naisia kohtaan, joita Joe kenties yliopistolla tapaa. Avioliitto väljähtyi heti Samuelin syntymän jälkeen, edes seksi ei suju. Joe lähtee takaisin tuttuun Baltimoreen, Alina jää turhautuneena Suomeen. Tämä on romaanin toinen aikataso, toinen on nykyajassa 2010-luvulla, ja kierrokset kiihtyvät, tarina alkaa saada jopa toimintajännärin piirteitä. Keskeisiä ovat kuitenkin romaanin teemat: tietotekniikan käyttäminen manipuloinnin ja ihmisen mielen hallinnan välineenä markkinadiktatuurin hyväksi, ja toisaalta luonnonsuojelu, erityisesti eläinaktivismi ja sen toimijoiden keinoja kaihtamaton taistelu eläinkokeita vastaan. 2010-luvulla eronneet puolisot ovat uusissa liitoissa, Joella on Baltimoressa tutkijavaimo ja kaksi tytärtä, Alinalla Helsingissä psykoterapeutti-mies ja Samuelin lisäksi kaksi poikaa. Samuelin yhteys isään on lähes katkennut, ja tarinan keskiössä on yhteyden uudelleen etsiminen, ja mitä sitten seuraa. Alinakin on löytänyt paikkansa tietokirjailijana. Elellään kohtalaisessa rauhassa, mutta sitten Joen työhuoneeseen tehdään isku, hän joutuu eläinaktivistien silmätikuksi ja kiusatuksi. Kun kotiin lähetetään tyttärille osoitettu pommipaketti, elämä muuttuu kaoottiseksi. Samuel on lähtenyt Amerikkaan, kukaan ei tiedä minne, mutta häntä aletaan jahdata isään kohdistuvista terroriteoista. Lopussa väärinkäsitykset selviävät, mutta viimeisillä sivuilla odottaa vielä yllätys kuin todistamaan, ettei onnellisia loppuja tässä maailmassa ole. Valtonen on kirjoittanut kattavan raportin maailmasta, jossa jo elämme, mutta samalla lähitulevaisuusdystopian, jonka todellisuus on karmaiseva. Eläinaktivistien taistelu koe-eläinten puolesta tuntuu vanhanaikaisen naiivilta ja idealistiselta verrattuna siihen terroriin, jota toteutetaan tietotekniikan avulla. On jo keksitty teknologia, jolla päästään aivopesun korkeimmalle asteelle, vaikuttamaan suoraan ihmisen aivokuoreen. Se on jännää, se on kiehtovaa ja koukuttavaa, mutta todellisuudentajun menettämisen hinnalla. Valtosen kirjan kieltä on arvosteltu siitä, että se on ”suomeksi kirjoitettua englantia”. Minusta Valtonen kirjoittaa luistavaa, mukanaan vievää kieltä, hallitsee oivallisesti vaativan rakenteensa ja dialogin. Ennen kaikkea hän luo uskottavan maailman: tätä meillä on edessämme, jos jatkamme niillä poluilla, joita jo nyt kuljemme. Inhimillisyydestä, lämmöstä, luottamuksesta, turvallisuuden tunteista tulee katoava luonnonvara, pelko, epäluulo ja viha tuhoavat yhteisöt perheitä myöten. Romaani on suurimittainen eettinen julistus, jossa ei juuri huumori pilkahtele. Se ei ole vaikea lukijalle, mutta raskas se on. Tiivistäminen parisataa sivua lyhemmäksi olisi antanut tilaa myös lukijan luovalle osuudelle. Hyvä kirja on sillä tavalla väljä, että myös lukemisesta tulee luova prosessi, että kaikkea ei kerrota, että lukija joutuu myös itse ajattelemaan ja tekemään johtopäätöksiä. Nyt kaikkien asioiden perusteellinen selvittely ja uuvuttava tunteitten märehtiminen tuhoaa tuon mahdollisuuden. Ikävä kyllä jäi tunne, että tämä Finlandia-voittaja jää romaaniksi, jota ostetaan enemmän kuin luetaan. Ja se on suuri vahinko, sillä teos on teemoiltaan todella tärkeä, ravisuttava analyysi maailmasta, jossa niin huolettomina kaikkivoipaisuuden tunteinemme ja kaikkine teknologian ihmeinemme elämme. TUULA-LIINA VARIS Raportti maailman tilasta Seppo Saraspää. Ministerivierailu. Karisto 2014. Kuuno Kopra on ehtinyt jo miehenikään, 80-vuotiaaksi Hän asustelee yksin rivitalossa. Muuten teräväpäiseltä vanhukselta jää kerran puurokattila levylle. Koko huusholli on kärähtää, kun uni yllättää sohvalla pötkötelleen Kuunon. Tästä torkahduksesta alkaa miehen tie ”kunnallisen vanhuspalvelukeskuksen tehostetun asumisen perusyksikkö Illanrauhaan”, kuten Saraspää ironisoi vanhusasioihin nykyisin liittyvällä markkinahenkisellä puheella. Moni kakku päältä kaunis. Kuunon tarkka silmä huomaa pian, etteivät asiat vanhainkodissa ole kohdallaan. Kaikkien ongelmien äiti on työtekijöiden vähyys. Pyörätuolilla liikkuva Kuuno on kotona selvinnyt omin voimin, esimerkiksi wc-asioissa ja pukemisessa. Vaikka hän realistina tajuaa, ettei kotona asuminen pitemmän päälle luonnistu, vielä hän ei haluaisi jäädä pysyvästi vanhainkotiin. Hoitajille hän korostaa itsellisyyttään: ”Aina olen pärjännyt”, Kuuno tokaisee, kun henkilökunta tarjoaa apua. Saraspää maalaa värikkään, mutta uskottavan kuvan Illanrauhan arjesta. Aleksi seisoo päiväsalin sohvalla ja mallaa olevansa veneessä verkkoja kokemassa. Pian ilmenee, että Kuuno ja Aleksi ovat tavanneet toisensa joskus aiemminkin. Aleksi uskoutuukin Kuunolle, ettei ole oikeasti dementoitunut, että mielenterveytensä vuoksi tahallaan palaa menneeseen, pakenee laitoselämän ankeutta. ”Mie vain löysään irti ja annan mennä. Mie en itte asiassa halua olla tämmösessä maailmassa”, ikänsä luonnossa liikkunut Aleksi selittää käytöstään. Ajoittain Kuunon ja Aleksin leukailu äityy niin säkenöiväksi, että lukija naurahtelee ääneen. Kaverukset laskevat leikkiä tilanteestaan omaksi terapiakseen. Välillä miekkoset panevat ranttaliksi, litkivät salaa konjakkia ja ookaavat kylille invataksilla. Saraspää kirjoittaa miesten henkilökuvia syventäviä takautumia. Erään kerran he vierailevat Annin luona, johon molemmilla on ollut suhde nuoruudessa. Juttelulla ex-morsiamen kanssa kahvia ja jalompia nesteitä siemaillen on tervehdyttävä vaikutus kaikkiin osapuoliin. Kuuno toteaakin, että ellei ”vanhenemisessa muuta hyvää ole, on ainakin se, ettei tarvitse enää mitään esittää, että saa olla just niin kuin on”. Ei tarvita enää salaisuuksia. Mutta Kuuno ei ole ihan rehellinen. Hän hautoo suunnitelmaa, joka on niin salainen ettei siitä passaa hiiskua toisille. Kuuno suunnittelee suurta yllätystä, jolla vanhusten asia räjähtää laakista koko kansan tietoisuuteen. Kuunon pikkurikolliseksi luisunut poikakin ilmestyy kylille. Isän ja pojan jutustelu panee hoksaamaan kuinka Kuunon isyydessä olisi ollut paljonkin petraamisen varaa. Kuitenkin tulevan kannalta keskeiseen rooliin nousee Kuunon ja koulukiusatun venäläistaustaisen Jurin sattumalta alkanut ystävyys. Illanrauhaan on tulossa ministeri piipahtamaan. Vanhainkoti ympäristöineen nuollaan vieraskoreaksi. Tietenkin kunnan pösöt valmistautuvat satuilemaan kaiken pelaavan Illanrauhassa kuin viidentähden hotellissa. Kuunon on määrä pitää ministerille puhe, mutta hän ottaa ohjakset tavalla, joka ei jätä arvailulle varaa. Kiiltokuva, jota kunnan silmäätekevät yrittävät maalailla, muuttuu äkisti VVR:n, Vanhusten Vapaus Rintaman mielenilmaukseksi. Kapellimestarina häärii Kuuno parabellumi tahtipuikkonaan. Kohta media ja poliisin erikoisyksiköt piirittää Illanrauhaa, jossa ministeri ja kunnan eliitti istuu lattialla panttivankeina, Korkeasta iästään huolimatta Kuuno toimii johdon mukaisesti kuin kone. Hänellä ei ole ronskeista otteistaan huolimatta tarkoitus vahingoittaa ketään, eikä hän sitä teekään. Lopulta Kuuno lähtee ministeri panttivankinaan vanhainkodista. Hän valistaa korkeaa päättäjää matkalla helikopterille, sanoo, ettei hänen tekonsa mene lainkirjaimen mukaan, mutta ei sekään, että vanhuksia kohdellaan säästösyistä kehnosti. Onko oikein, kun vanhainkotien asukkaat lääkitään muumioiksi ja kun vähä henkilökunta juoksee väsymyksestä sekapäisenä ehtimättä tehdä mitään kunnolla, Kuuno kysyy vallanpitäjältä. Lopulta Juri-pojasta tulee pelastava enkeli, joka toiminnallaan avaa tien umpikujasta. Kuunosta ja Jurista tulee entistä läheisemmät. Tämän sukupolvien yli ulottuvan ystävyyden Saraspää kuvaa arkisen uskottavasti. Vanhuskuvauksena Ministerivierailu ei ole synkeä kuten esimerkiksi Heikki Turusen Kivenpyörittäjän kylä , jossa Konttiukko ajautuu itsetuhoon. Saraspään Kuuno muistuttaa enemmän Eeva Tikan Punaisen härän Jynkä Kustaata, joka myös vieroksui yhteiskunnan laitoksia, sairaalakin oli hänelle kauhistus. Ministerivierailun voisi liitää vanhusten hoitoon koulutettavien lukulistaan, samaten päättäjien iltalukemiseksi. JUHANI RANTALA Vanha ottaa ohjat
• 12 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Helsinkiläinen Anja Pohjola, 83, näyttelee pääroolia Tampereen Teatterissa parhaillaan pyörivässä Kari Hotakaisen romaaniin perustuvassa aikalaisdraamassa Ihmisen osa . Pohjolalla on tässä Marika Vapaavuoren ohjaamassa menestysnäytelmässä Salme Malmikunnaksen osa. Malmikunnas on viisas, lämminhenkinen ja humoristinen perheenäiti, ikääntynyt lankakauppias. Hänellä on kolme lasta, joita maailma riepottaa ja joilla kaikilla on omat haaveensa. Näytelmä sai ensi-illan viime syksynä Tampereen Teatterin päänäyttämöllä ja esityksen vastaanotto on ollut alun alkaen hurmioitunutta. Yleisö osaa arvostaa Pohjolan sielukasta ja syvältä riipaisevaa näyttelijäntyötä. – Kun näin erinomaista tekstiä tarjottiin esitettäväksi, lähdin näytelmään mukaan mielelläni. Ohjaajasta on viime kädessä kiinni, millainen esityksestä tulee. Meillä on Tampereella hyvä ja tiivis porukka. Yhteen hiileen puhalletaan, Pohjola kertoo. Kuten Ihmisen osa -näytelmästäkin käy ilmi, elämä Suomessa on nykypäivänä arvaamatonta ja usein äärimmäisen kovaa. Moni tipahtaa kyydistä – ei omaa syytään – vaan suhdanteiden takia. – Rikkonaista aikaa eletään, ja ihmiset tarvitsevat lämpöä ja rakkautta ympärilleen, suvaitsevaisuutta ja välittämistä. Tätä sanomaa näytelmäkin viestii. – Olen nähnyt kaksi sotaa, mutta kyllä elämä tänä päivänä silti melko raadolliselta tuntuu. Kun Suomi joutuu sotiin Anja Pohjola syntyi Varsinais-Suomessa Loimaalla maaliskuussa 1931 Sulo ja Jenny Pohjolan perheeseen – iloisella kolmekymmentäluvulla. – Se oli onnellista aikaa, hyvän oloista ja kaunista. Isä ja äiti olivat työteliäitä ja saivat oman mökin pystyyn omalla työllään. – Tuli pula-aikakin, murheita, mutta meitä lapsia rakastettiin. Äidin kanssa luimme runoja ja sunnuntaisin menimme isän matkassa asemalle. Isä osti Hesarin ja luki meille lapsille Kissalan pojat ja Aku Ankat, Pohjola muistelee. Hän oli kahdeksanvuotias, kun talvisota syttyi. – Muistan, miten äiti työnsi meidät lapset senkin rakoon piiloon, kun tuli hälytys ja pommitusuhka. Lakana korvissa juoksimme Alastarolle sotaa pakoon. Sota ei kuitenkaan ahdistanut nuorta Anja Pohjolaa lopulta kovin paljon. – Lapsi ei elä ihan samaa todellisuutta kuin aikuiset. Ihmeelliseltähän se tuntui, kun miehet olivat kotoa pois, rintamilla. Joskus ajattelen, että voi kun ei tarvitsisi kokea enää uutta sotaa, mutta saas nähdä kuinka käy. – Vain pienen hetken me ihmiset saamme täällä maan päällä olla ja olisi murheellista, jos sekin aika menisi sotiessa. Vuonna 1941 Pohjolan perhe muutti Loimaalta Keski-Suomeen, Jyväskylään. – Olin jatkosodassa pikkulottana. Autoin isoja lottia ja Karjalasta tulleita evakkoja. Sotasairaalassa riitti tekemistä ja leipätehtaallekin minut lähetettiin. Anja Pohjola näytteli Lotta Svärdin johtajaa Fanni Luukkosta joulukuussa 2005 ensi-iltaan tulleessa Ilkka Vanteen elokuvassa Lupaus . – Rooli oli minulle mieluisa, kuten ylipäätään kaikki roolit, jotka olen saanut näytellä. Keski-Suomesta Kansalliseen Anja Pohjolan ura alkoi Jyväskylän Työväenteatterin Lapsiteatterissa sotien jälkeen 1946. Keski-Suomen vuosien jälkeen hän näytteli Joensuun Kaupunginteatterissa ja Hämeenlinnan Kaupunginteatterissa. Tampereen Pikkuteatterissa hän näytteli 1950–1960-lukujen taitteessa. Tampereelta Pohjola siirtyi vuonna 1963 Helsinkiin Televisioteatteriin tehden siellä lähes 30-vuotisen uran. – Vahinko, kun Televisioteatterin vanhoja nauhoja on tuhottu. Niitä tuhottiin aikoinaan joko tahallisesti tai sitten ei yksinkertaisesti tiedetty, mitä tehtiin. – Kun tekee roolin televisiolle, kaikki on sitä myöten lopullista. Et pääse enää parantelemaan työtäsi. Teatterissa voit hioa rooliasi kerta kerran jälkeen ja se on ihanaa, kahdeksalla vuosikymmenellä näytellyt Pohjola kertoo. Kansallisteatterissa hän näytteli vuosina 1990–2007. Taiteilijaeläke hänelle myönnettiin 2000-luvun alussa, mikä ei ole hidastanut hänen vauhtiaan näyttämöllä. – Me näyttelijät olemme vähän hulluja. Meillä on jokin erikoisrakenne, jota muilla ihmisillä ei ole. Meidän on oltava esillä ja uskottava, että meillä on jotakin annettavaa yleisölle. – Voisin istua jo kaikessa rauhassa kiikkustuolissa, mutta minkäs teet. On lähdettävä liikkeelle aina vaan. Pohjola on fyysisesti hyvässä kunnossa – muutoin hän ei uusia töitä ottaisikaan vastaan. – Polvi vähän vihoittelee, mutta en tarvitse keppiä näyttämöllä, hän toteaa. Mittava ura elokuvankin parissa Anja Pohjolan ura kotimaisen elokuvan parissa on luku sinänsä. Hän on näytellyt vuodesta 1963 lähtien lähes 40 filmissä. Hänen filmirooleistaan ensimmäinen on esikuntalotan osa Mikko Niskasen elokuvassa Sissit (1963). Elokuvakäsikirjoituksesta syntyi samana vuonna Rintalan kohuromaani Sissiluutnantti . Hyvin monen muistissa on Pohjolan tekemä Koskelan Alman rooli Edvin Laineen ohjaamassa klassikossa Täällä Pohjantähden alla vuodelta 1968. – Tykkäsin työskennellä Edvin Laineen kanssa. Tunnelma kuvauspaikoilla oli leppoisa ja periaate oli se, että kaiken piti mennä kerralla putkeen, Pohjola muistelee. Jussi-patsaan, parhaan naisnäyttelijän palkinnon, hän sai vuonna 1974 Liisan roolistaan Kari Franckin ohjaamassa tv-elokuvassa Rautatie . Liisan miestä Mattia esittää elokuvassa Leo Jokela. Filmi perustuu Juhani Ahon romaaniin. Teksti: KARI KUMPULAMPI Anja Pohjolan sielukas näyttelijäntyö on yleisön mieleen Ura jatkuu perhedraaman merkeissä Anja Pohjola ja Heikki Kinnunen tähdittävät Tampereen Teatterin päänäyttämöllä nähtävää Ihmisen osanäytelmää. Esitys on ohjelmistossa Tampereella koko kevätkauden 2015. Kuva: Harri Hinkka • Asuu Helsingissä, Töölössä. • Näyttelijä. Näytellyt teattereissa, televisiossa ja elokuvissa. • Ura alkoi Jyväskylän Työväenteatterissa 1940-luvulla. • Taiteilijaeläkkeellä vuodesta 2001 lähtien, ura jatkuu yhä aktiivisesti. • Näyttelee kevätkaudella 2015 pääroolia, Salme Malmikunnasta, Tampereen Teatterin perhedraamassa Ihmisen osa. • Hallitsee myös komedian, näytellyt elokuvissa, kuten Professori Uuno D.G. Turhapuro (1975) ja Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004). • Puoliso Pehr-Olof Sirén (1923-1986) oli näyttelijä. Esiintynyt myös lastenlas • tensa Anna ja Janus Hanskin kanssa mm. Vantaan Teatterissa Kaikki mitä rakastin -esityksen merkeissä. Esitys sisältää musiikkia ja runoutta. • Pro Finlandia 1990. Anja Pohjola Lukuisista tv-rooleistaan Anja Pohjola muistetaan etenkin kolmosen viihdesarjasta ja poliittisesta satiirista Hyvät herrat, jossa hän näytteli saunottaja Tyyne Hurskaista. Pertti Melasniemen ohjaama suosittu sarja nähtiin kolmoskanavalla vuosina 1990-1996. Tyyne sai pestäväkseen sarjassa monen valtakunnanpoliitikon selän. – Pesin Sauli Niinistönkin selän ja sain häneltä myöhemmin kutsun linnaan. Tyyne on jo historiaa, ollut ja mennyt, mutta kyllä minut tästä sarjasta vieläkin muistetaan, Pohjola mainitsee. Hyvissä herroissa kauppaneuvos Paukkua näytteli Matti Tuominen ja hänen vävypoikaansa Raimo ” Tollo ” Koskivuota esitti Eero Melasniemi. Pohjola oli mukana myös Hyvät herrojen jatkosarjassa Donna Paukussa (20062007) Tyyne Hurskainen muistetaan yhä
• Nro 1 tammikuu 2015 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Media uutisoi viime vuoden lopulla suomalaisinnovaatiosta, juomasta, joka sisältää kaikki tärkeät ravintoaineet. Juoma sopii kiireisille ihmisille, jotka kuitenkin haluavat pitää huolta hyvinvoinnistaan. Runo toimii hieman samoin: se on tiiviiseen muotoon pakattua energiaa, josta voi nauttia silloinkin, kun ei ole aikaa lukea tiiliskiviromaania. Toisinaan runo voi kuitenkin olla myös pitkä ja hidas illallinen. Joskus taas nälkäisen viimeinen leipäpala. Vuoden ensimmäisellä runopysäkillä on tarjolla suuria, yleisinhimillisiä aiheita: metsässä hiljentymistä, tähtitaivaan ihmettelyä, muiston merkitystä ja jopa ihmiskunnan alkukotia. Kalervo Virran Metsässä -runo välittää hartauden, jonka metsässä kulkija parhaimmillaan saa kokea. Runo käyttää mukailtua kalevalamittaa, mikä on aivan toimiva ratkaisu. Olen runopysäkillä aikaisemminkin muistutellut kirjoittajia mainiosta trokeemankelista, jonka avulla voi tarkistaa, onko runo oikeaa kalevalamittaa, jos siis sellaista mielii kirjoittaa. Trokeemankelin löytää sivulta www.karuse.info . Virta kertoo toimineensa Lapissa oppaana, toimenkuvaan kuului myös tarinaja kotailtoja. Toiminnalla oli runollistakin vaikutusta: ”Kirjoittelin vuosien saatossa kertyneistä kokemuksista runoja, joista monet ovat runomuotoisia tarinoita mystisestä Lapista tai omista kokemuksista ja havainnoista syntyneitä”, Virta kirjoittaa. Metsässä -runossa viehättää sen laaja kuvakulma – ihminen on vain pieni osa kaikkeutta. Lopussa ovat rinnatusten suru ja uusi alku. Irja Oksan Tähtitaivas -runossa antaudutaan ihmettelemään ja ihastelemaan avaruutta ja planeettoja. Runoon sisältyy myös tärkeä maailmankatsomuksellinen teesi ihmisten tasa-arvoisuudesta: aurinko paistaa kaikille yhtäläisesti eikä tee eroa ihmisten välillä. Runon voi lukea monologina. Aivan kuten Virran runossa niin Oksankin runossa havainnollistetaan, kuinka luonto ja luonnonvoimat ovat suuria ja ihminen pieni. Tähtitaivas -runoa lukiessani jäin miettimään, missä tilanteessa siinä ollaan. ”Suurennettu”-sana viittaa siihen, että tähtitaivasta katsotaan jonkin välineen avulla. Myös sanat ”ääni kertoi” vahvistavat tunnetta siitä, että ollaan ehkä planetaariossa. Runoon voisi hyvin kirjoittaa näkyviin tilanteen, jossa runon puhuja asioita pohtii. Kaksi viimeistä säettä muodostavat synteesin: ”Aurinko, ethän lakkaa loistamasta, / lämmittämästä, niin tärkeä olet elämässä.” Säkeet voisivat muodostaa itsenäisen säkeistön, jolloin niiden painavuus vielä korostuisi. Huumoria ja hyvää mieltä Toivo (Topi) Bergin Ihmiskunnan alkukoti on riemastuttavaa luettavaa. Taitavana kirjoittajana Berg osaa törmäyttää asioita (Sonkajärvi – Afrikka, alkukoti – suku). Runon voi lukea huumorin kautta ja nauttia siitä juuri sellaisenaan. Mutta kuten hyvät runot aina, Ihmiskunnan alkukotikin mahdollistaa myös muita lukutapoja. Minulle runo puhuu muun muassa siitä, että elämä rullaa entisenlaisena, vaikka tiede esittää uusia tulkintoja alkuperästämme. Jonkinlaista lempeää kriittisyyttäkin voi lukea yhtä lailla tiedeuskovaisuutta kuin myös meidän kaikkien omia ”pieniä kuvioita” ja muutosvastarintaa kohtaan. Pieni ja suuri, koominen ja traaginen – vastakohtia yhdistelemällä syntyy hyvää jälkeä. Jos runossa mainitaan sekä ihmiskunnan alkukoti että eukonkantokilpailut, runo on takuuvarmasti hyvä! ”Kyllä on taivahan onni, etten ruvennut yrittämään elantoni hankkimista runojen kirjoittamisella. Yksi runo kolmessa, neljässä kuukaudessa olisi tuottanut varman nälkäkuoleman”, kirjoittaa Toivo Berg runonsa saatteessa. Suomessa ei runoudella elä kukaan. (No murteella kirjoittava Heli Laaksonen saattaa tehdä säännöstä poikkeuksen.) Runoilija Henriikka Tavi toteutti pari vuotta sitten projektin, jossa hän julkaisi runokokoelman kuussa. Kokeilussa oli tarkoitus selvittää, kuinka paljon pitää kirjoittaa, jos mielii elää runoudella. Tavi oli laskenut, että köyhyysraja ylittyisi kahdellatoista vuosittaisella runokokoelmalla. Kirsti Hiltusen pieni runo on kuin lumikide tai kaunis pikkukivi, jonka voi sujauttaa taskuun. Runo tuo hyvän mielen mukanaan. Ehdottaisin viimeisestä sanasta omistuspäätteen poistamista. Silloin runo olisi täydellisen symmetrinen: ”Muisto pieni kultainen / kulkee päässä kujeillen. / Tuopi ystävän lähelle / hymynkaaren huulille.” Tiiviydestä huolimatta runoon mahtuu iso asia. Voimme tuntea lämpimän läikähdyksen vaikka kauppajonossa tai hammaslääkärin odotushuoneessa, koska mielemme kuljettaa meidät mihin tahansa tai kenen luo vain. Runo vapauden puolesta Sanojen vahvuus todistetaan aina uudelleen ja uudelleen. Liikutumme lukiessamme tai kirjoittaessamme, tulemme kosketetuiksi tai kosketamme. Välillä nauramme, välillä itkemme. Vuoden 2015 alku on ollut dramaattinen: sananvapaus on saanut vahvasti verenpunaisen värin. Sana ja vapaus ovat molemmat voimakkaita sanoja, ja yhdessä niistä vasta vahva sana tuleekin. Turkkilainen runoilija Nazim Hikmet (1902–63) oli vaikuttavien sanojen mestari. Siteeraan tähän pätkän hänen runostaan ”Aasian ja Afrikan kirjailijoille”: ”Niin kauan kuin yksikin maa / yksikin ihminen maan päällä / elää orjuudessa / niin kauan kuin taivaalle nousee / yksikin sienen muotoinen pilvi / on runojemme annettava kaikkensa / ajatuksensa sielunsa ja sydämensä / vapauden puolesta.” Tarvitsemme sanoja, kauniita, rujoja, koskettavia, joskus rumiakin. Tarvitsemme iloa, naurua mutta myös kyyneliä ja liikutusta. Näihin kaikkiin runo taipuu. Kirjoittakaamme runoja enemmän kuin koskaan, sillä jokainen runo on myös kannanotto vapaan sanan ja ihmisen puolesta sekä kunnianosoitus heille, joista on tullut uhreja sananvapauden vuoksi. Runojanne odotellen, Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Tiivistä energiaa METSÄSSÄ Kuljin metsän siimeksessä edessäni polku vanha jalan alla sammal pehmyt yläpuollain korpikuuset. Hiljaisuus mua puhutteli ikikuuset humisivat tuuli tarjos’ tarujansa kuultavaksi korvin herkin. Linnut kaukaa katsasteli kulkijata oudonlaista oravatkin oudoksuivat metsäpolun patikoijaa. Tunsin silloin tulleheni paikkaan pyhään luontoväen temppelihin muinaiskansan pyhättöhön aikain alun. Surun suuren jättöpaikkaan uskon uuden syntysijaan. Kalervo Virta, Vihtavuori TÄHTITAIVAS Suurennettu tähtitaivas, yönsininen, ääretön, imaisee mukaansa. Missä lienee reunat ja raja? Tähdet tanssii piirissä, ylös ja alas vuorotellen, syttyen ja sammuen kuin ilotulitus. Ääni kertoi miljoonista tulipalloista, jotka salamoina lensivät samaan kasaan, miljoonia vuosia sitten. Näin syntyi suuri ja polttava aurinkopallo. Siitä lähtien se on hehkunut lämpöä meille, niin hyville kuin pahoille, katsomatta onko musta vai valkoinen. Aurinkoon ei ole asiaa kapselimiehillä, muuten palaisivat poropilveksi avaruuteen. Aurinko, ethän lakkaa loistamasta, lämmittämästä, niin tärkeä olet elämässä. Irja Oksa, Vantaa Muisto pieni kultainen kulkee päässä kujeillen. Tuopi ystävän lähelle hymynkaaren huulilleni. Kirsti Hiltunen, Pello IHMISKUNNAN ALKUKOTI Mitä sinä Topi höpötät? ihmettelee Leskisen Enska puhelimessa, Kysyn näet Enskalta, tietääkö hän, että hänenkin alkukotinsa voi olla Afrikassa. Me ollaan asuttu iät ja ajat Sonkajärvellä eikä ole tiedetty Afrikasta muuta kuin mitä kansakoulussa on opittu, tarzaneita luettu ja Afrikan tähteä pelattu. Mutta nyt joku tiedemies tai tohtori kirjoittaa lehdessä, että kaikkien ihmisten alkukoti on Afrikassa, siis myös sonkajärveläisten, vaikkei heitä nyt ihan erikseen mainita. Ei tietenkään mainita, kun me ollaan Savosta. Älä sinä Topi kaikkia tohtoreita usko! Semmoiseksi pääsee, kun tietää väli-ilmansuunnat. Niin helppoa se on nykyään. Mitkä ne muuten on? Koillinen, kaakko, lounas, luode. Oikein! Kelpaisit tohtoriksi Aalto-yliopistoon. Kuule Enska! Onko totta, kun sanotaan, että savolaisia on enemmän kuin ihmisiä? Nyt sinä leikit vakavalla asialla. En muuten leiki. Nyt puhutaan ihmisten alkukodista. Se, jos mikä, on vakava asia. Kuinka kauan teidän suku on asunut Sonkajärvellä? En minä nyt ihan tarkkaan osaa sanoa. Kysyin sitä samaa joskus vaarivainaalta. Vaari rypisteli otsaansa ja sanoi: Jos minä oikein muistan, meidän sukukirjat hävisivät vedenpaisumuksessa. Hei Topi. Älä lopeta vielä! Arvaa, mitä tehtäisiin, jos oltaisiin vähänkin nuorempia. No, mitä? Mentäisiin vaimojen kanssa Sonkajärvelle. Siellä on taas kesällä ne eukonkantokilpailut. Toivo ”Topi” Berg, Helsinki
• 14 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Urhoollinen itsekidutusryhmä eli Helsingistä Poriin kesäkuussa patikointia havittelevat Kävelypässit mittasivat tammikuussa vyötärönympäryksensä: tavoitteena oli aloitustestissä saada kolmikon yhteislukemaksi enintään 303 senttiä, mutta armoton mittanauha kertoi ylilukemaa olevan ainakin 24,5 senttiä. Suositussa SuomiMies -kunto-ohjelmassa miesten vyötärönympäryssentit ovat tärkeässä roolissa: a) Jos lukema on 94 tai alle, ei ole lihavuuteen liittyvää sairastumisvaaraa eli ollaan tavoitearvossa, b) lukemassa 94101 on jo vältettävä painon nousua tai syytä pudottaa painoa sillä kyseessä on lievä terveyshaitta ja c) kaikille 102-sentin saavuttaneille ohjeena on painon pudotusvaade sillä silloin on jo kyseessä huomattava terveyshaitta. Kävelypässikolmikkomme oli mittanauhan edessä kuin ”yhtäköyttäyhdistys”; melko tasavertaisia 108, 109,5 ja 110. Vallitsevassa terveyspelottelussa tai –kannustamisessa meitä yli metrin vyötärönympäryksen omaavia uhkaillaan ikävuosien ja elämänlaadun ei-toivotuilla koettelemuksilla. Kuntoja oman kehon kantokyvyn selvittämiseksi mittasimme myös eri lihasten kuntoa. Käytimme TUL-kuntopalveluiden taannoin tuottaman Askel Positiiviseen Kuntoon -lihaskuntotestiä. Valitettavasti siinä ei ole 70-vuotiaita edes olemassa. No, silti tai siksi, me sovelsimme em. testikäytäntöä, jossa ratkaisevaa on jatkossa verrata tammikuisen alkumittauksen tilannetta parin kuukauden välein. Testiohjeissa on 30 sekunnin aikana tehtävien suoritustoistojen määrän perusteella 5 eri kuntoluokkaa; 1) keskimääräistä huomattavasti matalampi, 2) keskimääräistä vähän matalampi, 3) keskimääräinen eli ns. normaali, 4) keskimääräistä vähän korkeampi ja 5) keskimääräistä huomattavasti korkeampi. Kolmikostamme yksi on iältään 60–65-, toinen 65–69ja kolmas 70–75 -sarjassa. Toivoimme saavamme kolmikollemme neljässä eri testissä edes keskimääräisen keskiarvon eli yhteensä 9 pistettä, jolloin keskiarvona olisi 3/ henkilö eli kävelypässi. Nyt Helsinki-Pori -matka sujuisi – bussilla… Lihaskuntotestit aloitettiin vatsalihaksista. Voi voi, yhteistuloksemme oli vain 6 eli keskiarvona 2 = olemme keskimääräistä vähän matalammalla tasolla. Hajonta oli 2, 4 ja harmillisesti eli yksi ei vaivojensa vuoksi saanut tehdyksi yhtään vatsalihasliikettä. Tässä vaiheessa saattoi kyynikko ennustaa, että kolmikko saattaisi kestää Helsinki-Pori – välin nipinnapin (luxus)bussissa istuen, mutta ei missään nimessä yhdentoista päivän ajan vähintään ”ventin” eli 21 kilometriä itse sinne kävellen… Sitten koeteltiin jalkalihaksia kyykistystestillä. Jihuu, nyt yhteistulos oli peräti 14 eli yksi sai nelosen (keskimääräistä vähän korkeampi) ja kaksi parhaan eli keskimääräistä huomattavasti korkeamman lukeman 5. Ja omapässisellä laskentatavallamme saimme koko ryhmän parhaaseen 5-luokkaan, kun keskiarvoksi tuli 4,66 jonka lukeman suuripiirteisinä pyöristimme viitoseen. Vatsatestin masennus helpotti ja toivo hengissä Poriin asti selviytymisestä alkoi taas elää. Selkälihaksissa yhteistulos oli hyvä 11, mutta hajonta oli turhan laaja: 2 vitosta ja yksi ykkönen. Kädet testattiin suorille käsille ojennetuin etunojapunnerruksin: yhteistulos 10, mutta hajonta taas laaja 1, 4 ja 5. Saimme ryhmänä neljästä testistä yhteensä 41 pistettä. ParKävelypässikolmikko kuntotesteissä: Vyötärönympärys 327,5 senttiä! Aluksi katsastettiin olivatko vyötärönympärykset yli 102 sentin kirotun riskirajan; yhteensä ylitimme sen 27,5 sentillä. Valitettavasti. Käsi-hartiatestin etunojapunnerruksessa noustiin alhaalta suorille käsille. Selkälihastestissä pitää näyttää nenänsä vastapäiselle seinälle. Vatsalihastestissä piti ojentua selältään nenä miltei polviin ( jollei vatsa tullut vastaan). Hienosti sujuneen selkälihastestin jälkeen Heimo jäi toviksi miettimään oliko nyt nousemassa vai sittenkin laskeutumassa.
• Nro 1 tammikuu 2015 – 15 ELÄKELÄINEN Kävelypässit ovat keskeisesti mukana lauantaina 7.3. Helsingin Oulunkylässä järjestettävissä Tapio Rautavaaran syntymän 100-vuotistapahtumissa. Eläkeläistoverit ovat erityisen tervetulleita Oulunkylässä tuolloin klo 15 alkavaan Tapsan ILLUSION -muistokävelyyn. Lähtöpaikka on Oulunkylän torilla oleva Kulkurin uni -patsas. Matkat ovat 85-metrisiä illusioneita Tapsan suosikkireittien jalanjäljillä: pisin vaihtoehto on 100 illusionia eli 8500 metriä, jossa kävelypässit ovat vetäjinä. Avuksemme on tulossa TUL-urheilulegendoihin myös kuuluva Valentin ”Vallu” Kononen, 50 km:n kilpakävelyn maailmanmestari! Tapsan ”illusion-erikoismitta” tulee olympiavoittaja Tapio Rautavaaran eräästä vieraskirjamerkinnästään: nimikirjoituksensa lisäksi hän piirsi heittäjähahmon ja horisonttiin 85 metrin illusionin eli haamurajan keihäälleen. Siksi Tapsan illusion -kuntokävelyn matkat ovat metrien sijasta 85 metrisiä illusioneja. Tapsan illusion ei ole kilpailu, vaan iloinen kuntokävely Tapsan jalanjäljillä. Kaikki osallistuvat ovat mukana omalla vastuullaan. Kävelysauvoja ja suositellaan. Ei osallistumismaksua! Kaikki osallistujat saavat muistoksi kuvan kaltaisen Tapsan nimikirjoituksen! HUOM: Sillä pääsee takuuvarmasti ilmaiseksi sisään sunnuntaina 8.3. – Tapsan syntymän 100-vuotispäivänä – Suomen Urheilumuseossa Olympiastadionilla avattuun Reissumies-näyttelyyn. AH haaseen luokkaan olisi tarvittu yhteensä 60 pistettä. Keskiarvomme nuppia kohden oli 3,4 eli se pyöristettynä lähimpään täyteen lukemaan antaa tulokseksi tasan 3: kävelypässiryhmä on siis lähtötilanteessa ns. keskiarvoinen (voi pilkata vaikka normaaleiksi). Periaatteenamme on, ettei kaveria jätetä! Ensitestien jälkeen johtopäätös silti on, että kolmikolle on annettava yhtä aikaa kannustetta ja rauhoittamista sekä melkoisesti kävelykilometrejä. Nyt me valmistaudumme kävelemään edes 3 kertaa viikossa. Tammikuussa joka viikko edes 15 kilometriä eli kuukaudessa 60 km. Sitten kokonaiskilometrimäärää parilla kympillä lisäten: helmikuussa 80, maaliskuussa 100 ja huhtikuussa 120 kilometriä. Näillä eväin pyrimme saamaan 250 kilometrin matkan sitten alta kahden viikon, yhtenätoista keskimäärin 21 kilometrin päiväetappina. ANTTI HONKONEN Sanastoa: Kävellä: juoksua hitaampaa yhtäjaksoista raajojen varassa liikkumista. (Kielitoimiston sanakirja 2007) Kävelypässi: kovapäinen kävelijä joka uskottelee päihittävänsä maantiepatikoinnissa tavallisen pässinpään. (Kävelypässien sanakirja 2015) Kolme helsinkiläistä ja uusmaalaista eläkeläistä aikoo kävellä touko-kesäkuussa Helsingistä Poriin Eläkeläiset ry:n retkeilyja kulttuuripäiville. Eläkeläiset ry:ssä kävellään muutenkin tänä keväänä, järjestössa alkoi viime syksynä Kävellen kohti Poria -kampanja. Kampanjaan osallistuvat jäsenet ovat saaneet kävelypassit, joihin he voivat merkitä vähintään 30 minuuttia kestäneet kävelyrupeamansa. Päivienkin ohjelmassa on erilaisia kävelytapahtumia. Kampanjasta ja kävelypasseista innostuneina kolme Eläkeläiset ry:n jäsentä ja ystävää, Antti Honkonen, Pekka Isaksson ja Heimo Liimatainen, päättivät tempaista kävelemällä Helsingistä Poriin. Ryhmän enemmän tai vähemmän epäviralliseksi nimeksi tuli kuin itsestään Kävelypässit. Kävelypässien vastikään avattu blogi löytyy Eläkeläiset ry:n verkkosivulta: www.elakelaiset.fi Blogisivuilla kävelypässit kertovat valmistautumisesta retkeen, kävelemisestä ja liikunnasta yleensä ja tietysti itse retkestä 26.5. 9.6.2015. Sivuilta löytyy myös retken reitti ja tarkempi aikataulu. Pituutta reitillä on runsaat 230 kilometriä, ja lepopäivineen sen taittamisen arvioidaan vievän 14 päivää. PI Hyrylän Eläkeläisten toimittaman kävelyhaasteen ”Kävellen kohti Poria” Keravan Eläkeläiset ottivat ripeästi vastaan ja järjestivät joulukuun alussa kierroksen Keravan keskustassa. Viimasta huolimatta ulkona viivyttiin Eila Talluksen johtamana yli tunti. Osa 27 hengen porukasta reippaili vauhdikkasti kävelysauvoilla, osa viipyili merkittävien rakennusten ja nähtävyyksien luona. Kierrokselle lähdettiin kävelykadulta, Taideportaiden ja Prisman luota, piipahdettiin Laurean ammattikorkeakoulun ja kirjaston kautta pääradan itäpuolella vilkaisemassa uutta Sampolan palvelukeskusta, tehtiin pieni mutka säilytettävien, remonttia odottavien Opettajientalon, Virkailijoidentalon ja Kauppalantalon kautta kävelykadun varrella saijaitsevan tornitalon kellariin, mistä Keravan Eläkeläiset on vuokrannut pari huonetta käsityökerhon käyttöön ja tavaroiden säilytystilaksi. Kellarikerroksen yläovelle nousi houkutteleva kahvintuoksu. Pöydälle oli katettu suolaista ja makeaa. Tarjoilusta nauttiessa kuunneltiin arkkitehti Heikki Komokallion selostusta kaupunkikeskustan autioitumiseen johtaneista syistä. Hän painotti mm., ettei City-Marketin olisi koskaan pitänyt antaa rakentua sivuun kävelykadusta, vaan sen länsipäähän. Nyt on erittäin vaikeaa löytää keinoja kadun elävöittämiseksi. Hyrylän Eläkeläiset ry on luvannut järjestää seuraavan yhteisen kävelykierroksen Tuusulan puolella ja osallistua siihen sankoin joukoin. Keravalaiset aikovat koota kelpo joukon ja ainakin osanottajamäärässä voittaa naapuriyhdistyksen. Teksti: MAILA HÖLTTÄ Kuvat: KARI KUULAS Kävelyhaasteita rajan yli: Hyrylän ja Keravan Eläkeläiset ottamassa mittaa toisistaan Hyrylän ja Keravan Eläkeläiset ryhmäkuvassa ennen kävelylle lähtöä. Arkkitehti Heikki Komokallio kertoi kahvituokion yhteydessä Keravan keskustan ongelmista Kävelypässit kävelevät Poriin ja pitävät blogia Kävelypässit kutsuvat Tapsan ILLUSION–muistokävelyyn lauantaina 7.3. Jalkalihastestissä (vasemmalla) laskeuduttiin sormenpäät lattiaan ja noustiin suoraksi. Hienosti sujuneen selkälihastestin jälkeen Heimo jäi toviksi miettimään oliko nyt nousemassa vai sittenkin laskeutumassa. Kävelypässien rintamerkkiaihio.
• 16 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Askartelua ohjaava Hellevi Siekkinen, vierellään Toini Selin. Toiminta jatkuu Pihtiputaallakin hyvin ansaitun joululoman jälkeen Pihtiputaan Eläkeläisten joulupuuron yhteydessä kukitettiin syntymäpäiväsankarit . Takarivissa vasemmalta Toini Selin, 75 vuotta, Helmi Lahentaus, 80, Tellervo Ihalainen, 70 ja Kyllikki Aho 75. Eturivissä vasemmalta Hilkka Koljonen, 80, Salli Ruuska, 75 ja Senja Kumpulainen, 80 vuotta. ”Yhteinen toimintamme jatkuu hyvin ansaitun joululoman jälkeen.” Näin kirjoitti toiminnanjohtaja Hannu Partanen joulukuun Eläkeläinen-lehdessä. Tähän yhdymme myös Pihtiputaalla, kun aloittelemme vuoden 2015 kevätkauden kerhotoimintaa. Syyskokous valitsi vuosituhannen ensimmäisestä kokouksesta puheenjohtajan nuijaa heilutelleen Väinö Ahon edelleen jatkamaan puheenjohtajan pestiään. Varapuheenjohtajana jatkaa Mikko Selin. Viime vuosituhannelta jatkavat taloudenhoitaja Olavi Kananen ja jäsenkirjuri Pirkko Ihalainen. Matkavastaaviksi tulivat Maila Tyvimaa ja Tapio Saastamoinen. Lisäksi johtokuntaan tulivat Kirsti Kumpulainen, Maija Pulkkinen, Toini Selin , Hellevi Siekkinen, Marjatta Suvanto, Jaakko Uitto ja varalla Salli Ruuska. Sihteerinä jatkaa Maire Varis, ”tusinas”vuosi lähti käyntiin. Myyjäisiä, leipomisia, askartelua Syysmyyjäisissä mukavasti mukana miehet, hoitelivat arpajaiset hyvällä menestyksellä. Leipomiset ja laatikoiden tekemiset näyttivät jäävän naisten hoitoon. Askartelusta mallina joulunaikaiset ikkunakoristeet. Keväällä oli työn alla ”joutsenten risteily” ja paljon muuta. Joulupuuron yhteydessä sai vuoden syntymäpäiväsankarit ruusun, onnittelulauluineen, jo perinteiseksi tulleen tavan mukaan. Ja vihdoin saimme vanhusneuvoston alkamaan virallisesti Pihtiputaalla. Mielissä häämöttää ensi kesän Porin kulttuurija retkeilypäivät, sinne toivomme löytyvän lähtijöitä meiltäkin. Toimintarikasta kevättä kaikille tv. Maire Varis Rovaniemen Eläkeläiset ry:n 20. marraskuuta pidetty syyskokous valitsi puheenjohtajana jatkamaan Kaarina Kapraalin ja varapuheenjohtajana Linnea Kilpeläisen. Johtokunnan jäsenet ovat Markku Artman, Veikko Koskinen, Aune Merkkiniemi, Eeva Niemi, Ossi Riipi, Eila Kiviniemi, Kari Puolakka, Tuula Ruotsalainen, Pirko Suosalo-Laukkanen ja Seija Paadar. Varajäsenet ovat Hilkka Kangas, Irene Luiro, Jouni Ylitalo ja Liisa Koskinen Rovaniemen Eläkeläiset ry on vireä yhdistys. Meillä on erilaisista harrastekerhoista koottuja ohjelmakokonaisuuksia, joilla vieraillaan palvelukodeissa. Yhdistys jatkaa uusien ohjelmien tuottamista ja toteuttamista. Se myös suunnittelee ohjelmallisia vierailuja kaupungin alueella toimivien kyläyhdistysten vieraiksi ja osallistuuu yhteistyökumppaneiden REY:n ja Neuvokkaan järjestämiin tapahtumiin. Järjestetään perinteiset ”kevätolympialaiset” ja vaalitaan perinnetapahtumia. Järjestetään vuoroin vieraissa tapaamisia, kutsutaan naapuriyhdistyksiä kylään. Harrastekerhotoiminta jatkuu tanhu-, senioritanssi-, liikunta-, laulu-, käsityö-, Ämmit-, sekä näyttämön ”Met se vain”ja ”Usiasti Unohtavat” -ryhmissä. Emmekä ole unohtaneet järjestön tapahtumia Syystärräystä emmekä Porin retkeilypäiviä. Ossi Riipi, sihteeri Pellon Eläkeläiset valitsi syyskokouksessaan ja sen jälkeen toimikunnan järjestäytymiskokouksessa edustajikseen ja toimihenkilöikseen seuraavat henkilöt. Puheenjohtajana jatkaa Eeva Virtanen, varapuheenjohtajana ja matkavastaavana Juho Alatalo, sihteerinä Sirkka-Liisa Jokela, taloudesta, jäsenasioista ja tiedottamisesta vastaa Anneli Korteniemi. Muut varsinaiset jäsenet: Heino Saukkoriipi, Kari Tirroniemi, Tauno Matinlompolo, Martta Puljujärvi, Hanna Matinlompolo ja Maire Keränen. Varajäseniksi valittiinPentti Mukka, Tuula Koskela ja Taina Juopperi, joka on myös pääemäntä. Tiedotuslehtinä käytetään paikallislehti Meän Tornionlaaksoa ja Eläkeläiset-lehteä. Kokoontumiset ovat Porinakerhon nimellä maanantaisin Kyllinkeitaalla joka on kaikille jäsenille tarkoitettu ja päätettiin monipuolistaa kokoontumisen aiheita ja jatkaa kuntokerhoa Wellness Sentterissä samoilla eduilla kuin 2014. Jo useita vuosia sitten heräsi Raahen Eläkeläiset ry:n jäsenten keskuudessa ajatus tietokonekerhojen perustamisesta. Oli näkyvissä että yhä useammat arkipäivän asiat hoidetaan sähköisesti ja ”ajan hermolla” pysymisen ehtona on sähköisen tiedonkäsittelyn perusteiden hallitseminen. Vetäjiksi lupautuivat jo oman työnsä kautta asialle vihkiytyneet Sirkka Kankaala ja Viljo Lehmusketo. Kerholaiset opettelivat tuntemaan koneiden saloja, tekstinkäsittelyä, asiakirjojen laatimista ja muita yhtä tärkeitä asioita. Vajaa pari vuotta sitten laajensimme surffailua virtuaalimaailmassa. Tällä hetkellä kokoonnumme viikoittain Raahen työväentalolla. Kerhoja on useampia. Emme opiskele koulumaisesti, opiskeluvauhdin määrittelee jokainen itse, emme tenttaa. Pääasia on että kerholaiset viihtyvät ja oman kiinnostuksensa mukaisesti pääsevät oppimaan uusia asioita. Muutamia tutustumiskohteita ovat olleet pankkiasiat, sähköposti, pikaviestintäohjelma Skype, Twitter, YouTube, Facebook jne. Olemme perustaneet FB:hen suljetun Eläkenörtit-ryhmän. Siellä voimme ilmoitella, tervehtiä, onnitella ja istuttaa kuvia muille ryhmän nörteille. Jatkossa voisimme tutustua MySpace-musiikkiyhteisöön, Instagramiin – ilmaiseen kuvien jakopalveluun ja sosiaaliseen verkostoon. Muutamilla pelisivustoilla olemme myös ehtineet olla. Pelaaminen on aivoja virkistävää, silloinkin kun ei jaksa muuta tehdä. Kenties vielä tutustumme koodauksenkin alkeisiin, unohtamatta kuitenkaan tärkeitä asioiden sähköisiä hoitamisia. Tableteista ja mobiiliviestinnästäkin löytyy uutta opittavaa. Kansalaisten terveysarkisto Kanta, Nettirassi ja yhteydenpito sukulaisiin sekä ystäviin kotija ulkomailla, nettilehtien lukeminen ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Vaikka moni arkailee aluksi, selvästi on ollut näkyvissä että varttuneet tytöt ja pojat ovat hyvin oppivaisia ja jos unohtuu, sekään ei haittaa, voimme kerrata useammastikin. Nörttikerhomme ei kilpaile muiden Raahen Eläkeläisten kerhojen kanssa, vaan pyrimme omalta osaltamme tuomaan iloa ja tarjoamaan apua arjesta selviytymiseen. Ippa Virnes Eläkenörtteilyä Perämeren rannikolla Pello valitsi Syyskokousterveisiä Rovaniemen Eläkeläiset ry:ltä
• Nro 1 tammikuu 2015 – 17 ELÄKELÄINEN Ordförandes kolumn KALEVI KIVISTÖ Översättning: Anne Lindfors-Shaban Elävää musiikkia, karaokea ja tanssia! kuntoranta.? Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.? www.kuntoranta.? Vuoden 2015 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.? Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry • mtlh.? Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.? UUT TA! HIIHTOLOMAT 2015 3 VRK • Aamiaisella, alk. 120 € / hlö / 2hh • Aamiaisella, alk. 279 € /perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. PÄÄSIÄISLOMA 3 VRK 2.6.4.2015 • Aamiaisella alk. 240 € / 2hh / 3-yötä • Aamiaisella alk. 279 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. VAPUN VIETTO 3 VRK 30.4 3.5.2015 • Hinta alk. 140 € / hlö / 2hh • Hinta alk. 339 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, 1.5. vappulounaan klo 12.00-15.00, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. ÄITIENPÄIVÄ 2 VRK 8.10.5.2015 • Hinta alk. 100 € / hlö / 2hh • Hinta alk. 220 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. hyvän olon aamiaiset, su 10.5. Äitienpäivälounaan klo 12-15, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikkija pelihuoneiden käytön. TEATTERIPAKETTI 1 VRK aamiaisella, alk. 65 € / hlö / 2hh puolihoidolla, alk. 77 € / hlö / 2hh Sis. teatterilipun Varkauden teatteriin. Katso ohjelmisto: www.varkaudenteatteri.? TANSSIPAKETIT 1 VRK JA 2 VRK aamiaisella 1 vrk, alk. 60 € / hlö / 2hh aamiaisella 2 vrk, alk. 99 € / hlö / 2hh Sis. pääsylipun tansseihin. Katso www.kuntoranta.? JÄRJESTÖLOMA puolihoidolla 2 vrk, alk. 119 € / hlö / 2hh puolihoidolla 3 vrk, alk. 159 € / hlö / 2hh aamiaisella 5 vrk, alk. 189 € / hlö / 2hh LAHJAKSI HYVÄÄ OLOA alk. 45 € / hlö / vrk / 2hh Majoituslahjakorttiin voi lisäksi ostaa ravintolaja hoitopalveluita. Lahjakortit voi tilata myyntipalvelustamme Puh. (017) 560 1403 tai myynti@kuntoranta.? Hemmottelua & tanssin taikaa! Tervetuloa lämpimään – kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea. Tutustu ja varaa jo ennakkoon vuoden 2015 kylpylälomasi! Lomatarjoukset: Hotellipaketit helmi-toukokuu 2015 I min ungdom blev jag bekant med Göran Therborn, en jämnårig svensk sociologistudent. Han var en lovande, samhälleligt aktiv vetenskapsman. I nordiska vänstersinnade studentkretsar blev han berömd efter att år 1966 ha publicerat boken En ny vänster. Vi bjöd alltså in honom till Jyväskylä till ett diskussionsevenemang som studentkåren arrangerat. Senare träffades vi ännu vid evenemanget Jyväskylän Talvi där han höll ett gästföredrag. År 2010 gick han i pension från tjänsten som professor i sociologi vid Cambridge universitet. Under de senaste åren har Therborn utkommit med två viktiga verk i vilka samhälleliga problem betraktas ur ett globalt perspektiv. Det ena är The World: A Beginner’s Guide (2011) som publicerats på svenska under titeln Världen: en inledning (2012), det andra The Killing Fields of Inequality (2013). I verken ingår också viktiga uppgifter som rör Finland. Ojämlikhetens följder är ofta mest dramatiska i samband med stora samhälleliga omvälvningar. Efter kriget och ända fram till 1960-talets slut lyckades Sovjetunionen och de östeuropeiska länderna minska på folkhälsoskillnaderna i relation till Västeuropa. Därefter vände utvecklingen och från och med 1990-talets början steg skillnaderna markant. Således ökade de ryska männens dödlighet enligt åldersgrupp med 40 procent och kvinnornas med 23 procent redan under 1990-talets första år. Som en följd av förändringen steg antalet döda med 4 miljoner. Tvångskollektiviseringen under 1930-talet ledde till att dödligheten ökade med 49 procent, vilket man allmänt och med rätta förfasat sig över. Skrämmande siffror under båda tidsperioderna. Bakgrunden till de senaste förändringarna är den starkt tilltagande ojämlikheten. Inkomstfördelningen i samhället jämförs med en s.k. ginikoefficient, där värdet noll (0) betyder att alla medlemmar i samhället har exakt lika stora inkomster. Värdet hundra (100) innebär att en enda person får alla inkomster som betalats i samhället. Ju högre koefficient, desto större ojämlikhet. I Ryssland ökade ginikoefficienten under 1990-talets början från 27 till 46, medan motsvarande ökning i Ukraina var 25 och 41. Följderna var de samma som beskrivits ovan, och den ökade ojämlikheten ledde till en ökning i antalet förtida dödsfall. Även i mer stabila samhällen är ekonomiska recessioner bokstavligen livsfarliga. Som en följd av recessionen på 1990-talet ökade också i Finland skillnaden i förväntad livslängd för inkomstklassernas rikaste respektive fattigaste kvintil (d.v.s. femtedel) med fem år bland män och tre år bland kvinnor. Således kunde en 35-årig man i inkomstfördelningens lägsta kvintil i genomsnitt se fram emot 12,5 levnadsår färre, och för kvinnor i den lägsta kvintilen 6,8 år färre, då man jämför med finländare i inkomstfördelningens översta kvintil. Särskilt märkbart ökade de förtida dödsfallen bland arbetslösa och ensamboende jämfört med tiden före recessionen. Till och med makan/maken till de som blev arbetslösa har en kortare livslängd jämfört med andra i motsvarande situation. En av den pågående recessionens mest negativa följder är arbetslöshetens kraftiga uppgång. Inom Europeiska unionens område ökade exempelvis antalet arbetslösa med omkring 8 miljoner efter recessionens början år 2008. Hur många förtida dödsfall recessionen leder till vet vi inte ännu. Det vi vet är att de är många. Och hur började egentligen den ekonomiska krisen? Några hundra amerikanska bankirer agerade oansvarigt och sysslade med spekulationer av megalomaniska mått. Ojämlikhetens effekter är som arvssynden. De går i arv till följande generation. Föräldrarnas arbetslöshet har konstaterats ha en försämrande inverkan på barnens skolframgång mer än föräldrarnas invandrarbakgrund. Utbildningsbakgrunden å sin sida inverkar kraftigt direkt på livslängden. I Finland finns det ett starkare samband mellan utbildningsnivå och livslängd än i något annat land i Västeuropa, det vill säga ju lägre utbildning, desto kortare livslängd. Med denna tvivelaktiga ”hedersplacering” har vi bland annat lyckats klå våra släktfolk ungrarna och esterna. Den grundskoleideologiska förändring som syns i utbildningslagstiftningen från 1990-talet och som genomfördes med hänvisning till ökad valfrihet håller nu på att leda till ökade skillnader mellan skolorna och rentav mellan olika områden. I takt med att ojämlikheten inom utbildningen ökar riskerar också den arvsbundna ojämlikheten att förstärkas. Ojämlikhet dödar. Därför är det nu dags för en jämlik politik. Ojämlikhet dödar
• 18 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Savon aluejärjestö piti syyskokouksensa Kuntorannassa marraskuun lopulla. Kokouksessa käytiin vilkasta keskustelua ja valittiin toimihenkilöt. Paikalla oli lähes kaikista yhdistyksistä edustajat. Suuresta alueesta ja pitkistä matkoista johtuen aluetoimikunta oli päättänyt järjestää saman syyskokous päivän iltana pikkujoulut. Näin kokousedustajat ja pikkujoulu vieraat saattoivat matkustaa samoilla busseilla. He, jotka eivät olleet kokouksessa, nauttivat Kuntorannan palveluista, hieronnasta ja kylpylästä. Syyskokous kävi vilkasta keskustelua pääasiassa vanhustenhoitoa koskevista asioista. Siinä kehotettiin aluetoimikuntaa pysymään ajan tasalla ja seuraamaan herkästi, miten Sote kehittyy paikallisesti täällä Itä-Suomessa. Kokouksessa käytiin myös keskustelua suunnitellusta vanhuspalvelulain muuttamisesta, erityisesti laitoshoidon henkilöstömäärästä. Vanhusneuvostojen toimintakin kirvoitti mielipiteitä. Eri kunnissa käsiteltävät asiat ovat kovin erilaisia. Joissakin kunnissa on yhdistetty vanhusja vammaisneuvosto. Silloin on vaara käydä niin, ettei vanhuksia koskevia, laissa määrättyjä asioita käsitellä riittävästi. Valintoja Syyskokous valitsi puheenjohtajaksi edelleen Sirkka Jeulosen Kuopiosta. Varapuheenjohtajaksi valittiin Kalevi Tuovinen Sonkajärveltä. Edelliselle tehtävää hoitaneelle Seppo Voutilaiselle ”tuli vuodet täyteen” tässä tehtävässä. Aluetoimikuntaan valittiin 15 jäsentä eri puolilta Savoa ja heille varajäsenet. Pikkujoulu Eevan salissa puoli kuuden aikaan alkaneen pikkujoulun ohjelmallisen osuuden juonsi mukavaan tyyliinsä Raija Puumalainen. Aluejärjestön puheenjohtaja Sirkka Jeulonen toivotti juhlijat tervetulleiksi jo perinteiseksi tulleeseen pikkujoulujuhlaan. Ohjelmaa esittivät kuopiolaiset laulamalla tonttupolkan, jonka tahdissa tonttupari tanssi. Kiuruveden osallistujat esittivät hauskan tanssin ja Elsa esitti konkreettisesti, miten tulee hyvä wiskikakku jouluksi. Yleisöllä riitti naurua. Ritvasen Salme lausui joulurunon ja upeaa kuorolaulua esitti Kalinka – kuoro, joka koostuu Kuopioon muuttaneista maahanmuuttajista. Yhteisesti laulettiin joululauluja ja säestäjinä olivat Hiltusen Pentti haitarilla ja Kankkusen Kari kitaralla. Kuntoranta oli pannut parastaan ruokapöydän suhteen. Pikkujoulu päivällinen oli maukas ja runsas. Tanssit alkoivat Eevan salissa ja tanssijoita riitti jo alkuillasta lähtien. Myöhemmin tanssijat siirtyivät karaoketansseihin salin puolelle. Hauskaa oli ja toive myös ensi vuonna järjestettävistä pikkujoulusta jäi elämään. Mervi Höylä Kuopiossa yhdistyi kahden Eläkeläiset ry:n yhdistyksen toiminta vuoden alusta. Kuopion Eläkeläiset ja Kallaveden Eläkeläiset ovat nyt yksi ja sama nimellä Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry. Miten kaikki tehtiin? Yhdistymistä pohjustettiin noin puolitoista vuotta. Ensimmäinen johtokuntien yhteinen palaveri aiheesta pidettiin elokuussa 2013. Silloin koottiin yhteen asiat, jotka olisivat hyödyksi yhteiselle toiminnalle ja mitkä pitäisi ottaa haasteena vastaan. Hyötyjä koettiin olevan enemmän kuin heikentäviä asioita. Lähes vuosi vierähti, kunnes jälleen olimme yhteisessä palaverissa seuraavan vuoden keväällä. Sitä ennen oli käyty monia keskusteluja sekä kerhoissa että omissa johtokunnissamme. Mielipiteet liikkuivat puolesta ja vastaan. Koko ajan käsittelimme asioita mahdollisimman avoimesti. Toukokuussa oli mukana Anu Mäki kertomassa säännöistä ja sen velvoitteista. Elokuussa pidetyssä johtokuntien yhteisessä kokouksessa päätettiin yksimielisesti esittää yhdistymistä syyskokouksiin tuleville jäsenille. Molempien yhdistysten kokouksissa päätös tehtiin yksimielisesti ja nyt sitä sitten ollaan yhtä. Henkilövalinnat sujuivat hyvin. Puheenjohtajaksi valittiin Mervi Höylä ja varapuheenjohtajaksi Sirkka Jeulonen. Sihteerin tehtäviä hoitamaan valittiin Leena Niskanen, jäsensihteeriksi Raija Salmelainen ja taloudenhoitajaksi Kirsti Joki. Johtokuntaan valittiin kummastakin yhdistyksestä saman verran jäseniä. Tämän vuoden alussa kaikille jäsenille lähti tiedote, jossa esitellään monipuolisesti toimintaamme. Sitä jaetaan myös yhteistyö kumppaneille. Seuraavaksi on tulossa juhlat, jotka pidetään yhdistymisen kunniaksi helmikuun 7. päivä. Sinne on kutsuttu vieraita ja puhujaksi tulee Anu Mäki. Juhlan ohjelmia on rakennettu ja suunnitelmia tehty jo jonkin aikaa. Tietysti juhlassa on myös kunnon arpajaiset ja lopuksi tanssitaan Pentti Hiltusen yhtyeen tahdittamana. Vuosi 2015 alkaa täynnä toimintatarmoa ja ideoita. Tavoitteemme on toimia niin, että yhdistymisen myötä Eläkeläiset ry:n yhdistyksen näkyvyys ja painoarvo lisääntyvät Kuopiossa. Mervi Höylä ja Sirkka Jeulonen Savon aluejärjestön syyskokous ja pikkujoulu Kuopion kuulumisia Pistiäismummot Kiuruvedeltä esiintyivät. Eläkeläiset ry:n Uudenmaan Aluejärjestö valitsi syyskokouksessaan puheenjohtajaksi Heimo Liimataisen ja varapuheenjohtajaksi Tuula Saastamoisen. Molemmat ovat vantaalaisia. Piiritoimikunnan jäsenet jakaantuvat eri yhdistysten toimialueille, edustaen näin tasapuolisesti koko läänin eläkeläisiä. Poliittisen tilannekatsauksen toi kokoukselle kansanedustaja Kari Uotila. Hän painotti mm. liikunnan merkitystä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähteenä. Hän totesi Eläkeläiset ry:n olevan oikealla asialla järjestäessään Kävellen Poriin -kampanjan. Poliittisesta tilanteesta Uotila totesi, ettei nyt ole oikea aika leikata, vaan tukea taloudellista toimeliaisuutta elvyttävällä talouspolitiikalla, kuten alan asiantuntijat ovat suositelleet. Tuloerojen kasvaminen on aiheuttanut 9 prosentin vajeen bruttokansantuotteeseen 1980-luvulta alkaen. Tässä tilanteessa tuloerojen kaventaminen olisi järkevää talouspolitiikkaa. – Meillä on kertynyt mm. korjausvelkaa; tiet, rautatiet ja rakennukset rapautuvat ja hyvinvointivelkaa on syntynyt mm. vanhuspalveluiden laitospaikkoja vähentämällä ja mielenterveyspotilaat siirretty avopalveluiden piiriin. Tämä velka kasaantuu tulevien sukupolvien maksettavaksi, ellemme nyt toimi oikein. Vasemmistoliiton vaalitunnus on Jälleenrakennetaan hyvinvointivaltio! Tässä hengessä kokous antoi kannanoton eduskuntaryhmille. Heimo Liimatainen Poliittisen katsauksen Eläkeläiset ry:n Uudenmaan Aluejärjestölle antoi kansanedustaja Kari Uotila. Uudenmaan Aluejärjestöltä kannanotto eduskuntaryh mille Kaikille taloudenhoitajille tiedoksi: Eläkeläiset ry välittää muovista kansiota johon esimerkiksi tasekirja voidaan tallentaa asianmukaisella tavalla. Hinta 5 euroa kappale tai 20 euroa / 5 kappaletta. Lisätietoja antaa Eläkeläiset ry:n taloussihteeri Anitta Koski, puhelin 020 743 3611 Yhdistyksen tasekirja talteen kätevään kansioon
• Nro 1 tammikuu 2015 – 19 ELÄKELÄINEN Limpan Detta inträffade på den tiden då Kekkonen hade slängt in handduken, Koivisto blivit vald till president och Sinebrykoff hade lanserat ett kalorifattigt mellanöl, som i TV-reklamen symboliserades av en havsörn som cirklade runt i en stigande luftström. Ölet, som jag kallade fågelkalja, hade blivit min favoritdryck av två orsaker. Den första var att jag som segelflygare visste precis hur örnen kände sig in termiken. Den andra var att kalorifattigheten hjälpte mig att hålla såväl vikt som blodtryck lägre. Båda var förutsättningar för att få behålla mitt flygsertifikat. En kväll satt jag efter bastun på stugans veranda med en fågelkalja i näven och betraktade en himmelsk lättpornoföreställning, i vilken den mörka augustinatten försökte omfamna skymningen, som rodnande flydde undan sin kåta kavaljer bakom skogsbrynets mörka silhuett. Jag funderade lojt om förhålladet skulle resultera i en gråtande grå gryning, när jag fick annat att tänka på. Bakom horisonten steg ett av solens sista strålar förgyllt trafikplan. – Så här flög vi också för ett par veckor sedan hem från en medelhavskryssning, funderade jag. Nu när barnen är utflugna har vi med frugan råd att förverkliga drömmar som vi i yngre dagar inte ens vågade drömma om. Mitt hjärta svällde av stolthet till den grad att jag troligen dog av sprucket hjärta. Min själ svävade nämligen med blotta handduken om magen mot höjderna. Efter att ha svävat i mitt tycke i oändliga tider kom jag fram till en bastant plankdörr i en molnvägg. Jag bankade på dörren, ett skäggigt gubbansikte, som på något sätt verkade bekant, frågade med mullrande myndig röst: Namn, födelseort och datum? Luckan slogs igen och efter en stund öppnades dörren och en bevingad varelse klädd i lång vit nattskjorta stirrade ömsom på mig och ömsom på en stor datorskärm. Då kände jag igen gubben. Det var Sankte Per, som jag hade limmat en bild av i mitt söndagskolehäfte när jag var krigsbarn i Sverige. Han stirrade på mig, skakade på huvudet och mullrade: – Du är ju samma Limpan som i dina kåserier har kallat Gud för Himlagubben och säger dig tro på honom lika mycket som på julgubben. – Jag trodde först att det hade blivit fel på den himmelska datorn, men den är ju ofelbar och ditt namn står faktiskt på listan. Men du skall inte tro att du kan strosa omkring här i himlen med blotta handduken om magen. Nu går du först direkt till det himmelska persedelförrådet. Där får du nattskjorta och nybörjarvingar, och nu försvinn ur min åsyn! Himlagatan var alldeles öde, men bakom em molntapp hördes harpoklang och ett fruktansvärt bölande. Det var den himmelska kören som övade inför kvällens konsert i stora himlasalen. I persedel-laget tog en fetlagd ängel ögonmått av mig och sade: – Sextitvåans nattskjorta av d-modell och nybörjarvingar. Glorian får du först när du kan flyga och sjunga tio psalmer utantill. Sedan slängde han att bylte som innehöll lång nattskjorta, någonslags sele med litet ruggiga gåsfjädrar täckta vingar och en blankett på disken och komenderade mig att skriva under och slännga hit min badhandduk: – Får jag kvitto på handduken, frågade jag ödmjukt. – Vad skulle du behöva det till? Du skall ju tillbringa din evighet här, och eftersom din trasa är av mjukaste frotté får mina medhjälpare använda den till att polera glorior med. Annars skulle den ha hamnat i sopnedkastet som går direkt ner till helvetets kolkällare. Vi har nämligen ekologiskt samarbete med Hin Onde, sade lagerängeln. När jag fått på mig nattskjortan hjälpt han mig med vinghängslena och kommenderade: – Och nu mars-mars raka vägen framåt till Daidalos flygskola. Vingarna var tunga att släpa på och jag var ganska trött när jag kom fram till ett trafikmärke som varnade för flygande änglar. Där var himlagatan lika bred som armens reservflygfält på de finska motorvägarna. På utbreddningen exerserade en rytande ängel en grupp rektyter som med utbredda vingar travade runt och hoppade efter hans kommandobölanden. När jag frågade om jag kommit rätt pekade han bara med tummen mot en röd barack vid vägkanten. Där inne satt en vitskäggig ängel med ståtliga vita vingar bakom ett välpolerat skrivbord med en öppen laptop framför sig. Han knackade in mina personuppgifter och sade: – Jaha, du är segelflygare, så du behöver inte vara med på föreläsningarna om aerodynamik och flygbestämmelser. Det räcker med en typflygning med änglavingar. Den kan du ge åt Illu. när han blev färdig med dagens rekryter. Han är annars ett gammalt jaktfygaress, som troligen kommer att efterträda mig på den här posten när jag bedfodres till ärkeängel. – Är ni samma Daidalos som startade världens första segelflygning från Knossos murkrön på Kreta, frågade jag. – Det stämmer, men min son Ikaros startade nog först, men han flög för nära solen och störtade i Ikariska havet. Han drunknade inte utan blev räddad av skepparen Sharon, som med sin färja transporterade avlidna över floden Styx till dödsriket Hades, och därifrån finns ingen återvändo, sade Daidalos med sorgsen röst. Sedan sträckte han fram handen och sade: – Vi flygare brukar dua varandra. Du kan kalla mig Dadde. – Limpan, sade jag och sedan skakade vi högtidligt hand. – Låtom oss nu tala om din kommande evighet, började Dadde. När du klarat kontrollflygningen med nybörjarvingar fortsätter du till vingfarmen. Där får du äta proteinrik änglamat tills det växer riktiga änglavingar och flygmuskler på dina skulderblad, och sedan blir det tid för specialutbildning. Som gammal fackföreningsman skulle du säkert passa bäst till skyddsängel. I det jobbet skulle du dessutom få en specialgloria med inbyggd radar och transponder. Det är ju nuförtiden sån himla trängsel i det jordiska luftrummet. Men nu har Illu gett sina rekryter kvällspermission, så gå ut och visa vad du kan, så skriver jag under tiden ut din littera tiill vingfarmen. På startbanan granskade Illu kritiskt min lekamen och sade försmädligt: – Det jordiska materialet blir allt sämre och sämre, men vad hjälper. När Dadde nu så vill, så sätter vi igång. När jag kommenderar mars-mars så springer du mot vinden och vid hop-hop hoppar du och flaxar med vingarna, och sedan började han ryta… En kvart timme senare, när jag stapplade om kring på ömma fotsulor med stela muskler skrek han: – Stopp! Det här blir till ingenting utan dooping. Öppnade en flaska kall fågelkalja och satte den i näven på mig. Jag hällde omedelbart innehållet i vindskydd bakom mina uttorkade gälar, kände kraften strömma genom ömma muskler och modfälld barm, hoppade jämfota upp i luften och steg med kraftiga vingslag mot himlens zenit. – Bred ut benen och använd skjortfållen som stabilisator förgrymmade slashas, skrek Illu efter mig. Det gjorde jag, och min guppande flykt blev genast jämn och behaglig. När jag ännu hittade en termikpelare och började kretsa i den som havsörnen på ölreklamen kände jag samma sprudlande flygarglädje som vid spakarna i ett segelplan. Den runda höjdmätaren på magen som jag vant mig med från fallskärmselarna, fattades på änglahängslena, men baracken vid vägkanten hade krympt till en tändsticksask och Illu till en liten myra, så jag konstaterade att höjden var över en kilometer. Jag kände mig litet övermodig och beslöt visa, att jag inte går av för hackor och göra en looping. En sådan hade jag aldrig tidigare gjort, men kände rörelsen i princip: Först dyker man för att få upp farten, sedan drar man upp tills man på loopingens topp flyger i ryggläge… Så långt gick allt väl, men där sackade mina änglavingar och jag hamnade i ett hisande heihdlöst ryggspinn. Nu går det rakt åt helvete, hann jag tänka innan jag förlorade medvetandet. Jag vaknade med en duns på stugans verandagolv. Först funderade jag var jag hade hamnat, men sedan kände jag igen lampans opal kring vilken nattfjärilarna kretsade. Det gjorde inte ont när jag andades, alltså inga brutna revben. Jag kunde röra fingrar och tår, och lyfta på armar och ben. Det enda felet på min lekamen var ett mycket akut urineringsbehov, ett riktigt sådant som allmogen kallar pissbrått. Jag kravlade mig upp, svepte badhanduken om axlarna, gick bakon knuten, åtgärdade problemet, hängde handduken till tork på verandaräcket, gick in, reglade dörren, hittade en ren pyjamas på soffan, drog den på mig och kröp ned i sängvärmen bakom frugans rygg. Innan ja somnade funderade jag på min himlafärd. På segelflygkursen hade jag lärt mig, att en skicklig flygare klarar sig i situationer som en klok flygare aldrig hamnar i, och nu visste jag att änglavingar inte lämpar sig för avancerad flygning. Sedan lät jag antikens sömngud Morfeus, som i dag kallas John Blund, vagga mig i en vederkvickande drömfri sömn. Sedan till direktöversättningarnas underligheter. Det där eldberget från mitt förra kåseri är förstås vulkan. Tills nästa nummer kommer kan ni ju fundera på vad ön Abborrlandet heter på officiell svenska. Himlafärden ”Jaha, Limpan, du är segelflygare, så du behöver inte vara med på föreläsningarna om aerodynamik och flygbestämmelser. Det räcker med en typflygning med änglavingar.”
• 20 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Hälytyssireenit eivät soineet, mutta tunnelma oli hyvin lämmin, kun Säynätsalon Eläkeläiset ry juhli 55-vuotistaivaltaan paikkakunnan paloaseman kokoustiloissa. Säynätsalon Eläkeläiset ry kuuluu Eläkeläiset ry:n vanhimpiin paikallisyhdistyksiin ja on toiminut aktiivisesti perustamisestaan, vuodesta 1959 lähtien. Sen lisäksi, että yhdistys on järjestänyt monimuotoista virkistystoimintaa jäsenilleen, se on muutenkin toiminut ponnekkaasti muun muassa oman kunnan, sittemmin Jyväskylän kaupunginosan sosiaalija terveyspalveluiden turvaamiseksi. Esimerkillisen aktiivinen yhdistys on ollut kamppailussa Säynätsalon terveysaseman palveluiden säilyttämisen puolesta. On kerätty nimiä adresseihin, osallistuttu mielenosoituksiin ja kirjoitettu jämäköitä kannanottoja paikallisiin lehtiin. Näin palvelut ovat ainakin toistaiseksi säilyneet Säynätsalon saarilla. Runsaasti huomionosoituksia Säynätsalon Eläkeläiset on saavuttanut toiminnallaan arvostetun aseman Päijänteen saarivaltakunnassa, joka kuntaliitoksesta huolimatta on säilyttänyt oman identiteettinsä ja omalaatuisuutensa. Järjestön arvostus näkyi siinäkin, että yhdistys sai merkkipäivänään ottaa vastaan runsaasti huomionosoituksia hyvin monilta eri tahoilta. Paloaseman avarat kokoustilat olivatkin viimeistä tuolia myöten täynnä juhlaväkeä, kun juhlivan järjestön puheenjohtaja Kati Oikari toivotti vieraat ja oman väen tervetulleiksi juhlaan luonnehtimalla järjestön toimintaa yhdellä lauseella: ”Meillä on mukavaa.” Juhla osoitti Säynätsalon Eläkeläisten pyörivän vahvasti naisenergialla. Pääosan juhlan ohjelmasta hoiti jo vuonna 1969 Demokraattisten Naisten ohjelmaryhmänä aloittanut Muijat, jossa Maija Tuomisen ja Kati Oikarin lisäksi lauloivat Raili Flinkman, Alli Ojala, Anja Lukkarinen ja Tarja Minkkinen. Säestäjänä Muijilla vieraili Olavi Iivarinen. Runonlausunnasta juhlassa vastasi Vuokko Nieminen. Ovatko arvot kohdallaan? Juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Marja Leena Makkonen totesi yli puolitoistamiljoonaisen eläkeläisväestön oikeuksien puolustamisen vaativan nyt ja tulevaisuudessa suuria ponnisteluja. Eläkeläiset ovat merkittävä ja kasvava joukko suomalaisia, joiden osaamista ja työtä yhteiskunnan kehittämisen voimavarana ei tarpeeksi huomata eikä arvosteta. Ikääntyneet ovat monin tavoin tuottavia kansalaisia, he ovat kuluttajia ja veronmaksajia, ja heidän panoksensa muun muassa vapaaehtoistyössä ja läheisavussa on inhimillisesti ja taloudellisesti arvokas. Yhteiskunnallisen kamppailun kysymyksenä Makkonen piti sitä, onko tulevaisuuden Suomi maa, jossa ikääntyneisiin ihmisiin suhtaudutaan myönteisesti ja arvostavasti vai kielteisesti ja vähättelevästi. – Kehitys on ristiriitaista ja arvot eivät näytä olevan kohdallaan. Olen sitä mieltä, että yhteiskunta on niin vahva kuin sen tapa hoitaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisiaan. Ja jos arvot ovat sen mukaiset, että heistä pidetään huolta ja väliin putoajia ei ole, niin silloin yhteiskunta ja sen palvelut ovat kohdallaan. Ikä ei Makkosen mielestä kerro vanhuksen hoidon tarvetta. – Nimenomaan hoidon tarpeen tulee olla ikää tärkeämpi peruste subjektiiviselle oikeudelle saada hoitoa. Me vanhenemme eri tahdissa ja eri tavalla. Joillakin säilyy toimintakyky pidemmälle kuin toisilla se saattaa mennä jo ennen eläkkeelle siirtymistä. Siksi oikeus hoitoon pitäisi ratkaista toimintakyvyn mukaan, ei pelkästään iän perusteella. Vahvasti naisvoimalla Säynätsalon Eläkeläiset ry:n toiminta pyörii muutenkin vahvasti naisvoimalla. Puheenjohtaja Kati Oikarin lisäksi yhdistyksen johtotehtävissä ovat toimineet Seija Vihinen varapuheenjohtajana, Maija Tuominen sihteerinä ja Maire Seppänen taloudenhoitajana. Vankkaa tukea naistroikalle on antanut yhdistyksen toiminnassa pitkään eri tehtävissä vaikuttanut kokenut järjestöja kunnallismies Toivo Heinonen. Teksti ja kuvat: JARKKO MÄNTTÄRI Säynätsalon Eläkeläiset juhli paloasemalla Yhdistyksen puheenjohtaja Kati Oikari otti vastaan juhlapuhuja Marja Leena Makkosen tuomat onnittelut keskusjärjestöltä. Säynätsalon Muijat laulatti ja nauratti runsaslukuista 55-vuotisjuhlaväkeä.
• Nro 1 tammikuu 2015 – 21 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry Eläkeläiset ry:n kevään 2015 kurssikalenteri NYT: Liikuntasekä yhdistystoiminnan ja taloudenhoidon peruskurssit (2.-6.2. ) Matkavastaavien peruskurssi 23.-27.2. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistyksen uusille matkavastaaville. Se perehdyttää onnistuneitten matkojen ja retkien suunnitteluun ja valmisteluun. Kurssilla saa tietoa sosiaalisesta lomatoiminnasta. Opettajana Anu Mäki. Kurssin hinta: 245 € (ph) ja 285 € (th). Ilmoittautuminen heti. Tietokoneen käytön vertaisohjaajakurssi 23.-25.2. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu kaikille tietokoneen käytön perustaidot osaaville. Tarkoitus on, että kurssin käytyään voi opastaa niitäkin tovereita, jotka eivät ole koskeneetkaan tietokoneeseen. Kurssi sopii myös kertauksena: kurssilla harjoitellaan tekstinkäsittelyä ja kuvien lisäämistä, esitysohjelmia ja sähköpostia. 125 € (ph) ja 145 (th). Ilmoittautuminen heti. Kotisivut yhdistykselle 25.-27.2. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu ttietokoneen käytön perustaidot osaaville. Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistyksen tarpeisiin. 125 € (ph) ja 145 (th). Ilmoittautuminen heti. Tiedottajakurssi 9.-11.3. (2 vrk) Kurssi sopii sekä yhdistyksen uusille tiedottajille että kokeneillekin taitojen päivittämiseksi. Opettajana Tuomas Talvila. Kurssin hinta: 140 € (ph) ja 160 (th) Ilmoittautuminen 13.2. mennessä. Muistikerhojen ohjaajakurssi 9.11.3. (2 vrk) Monipuolinen kurssi yhdistyksen muistikerhojen vetäjille sekä kaikille oman muistinsa huollosta kiinnostuneille. Aiheina muistot ja muistaminen, ravitsemus ja muisti sekä liikunnan vaikutus muistiin. Kurssin hinta: 140 € (ph) ja 160 (th) Ilmoittautuminen 13.2. mennessä. Musiikkikurssi 19.-23.3. (4 vrk) Kurssi laulajille ja soittajille. Porin esitysohjelmat suurkuorolle ja uutta ohjelmistoa yhdistysten tarpeisiin. Opettajina Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 320 (th). Ilmoittautumien: 20.2. mennessä Ohjelmaja esiintymistaidon kurssi 19.-23.3. (4 vrk) Kurssilla hankitaan ohjelmaideoita yhdistysten tarpeisiin sekä harjoitellaan esiintymistaitoa. Opettajana Hilkka Hyttinen. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 320 (th). Ilmoittautumien: 20.2. mennessä. Kursseille ilmoittautuminen Alueelliset kurssit Alueellisista kursseista ilmoitamme myöhemmin. Niitä on suunnitteilla – yhdistyksen arkistonhoidosta (1. kurssi: ks. kurssit Kuntorannassa) – taloushallinnosta – yhdistysja opintotoiminnan kehittämisestä – tiedottamisesta – Porin kulttuurija retkeilypäivien ohjelmista, mm. kansantanssista ja liikunnasta Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. – Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. – Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. – Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Päivitetty kalenteri julkaistaan alkuvuoden 2015 Eläkeläinen-lehden numeroissa. Kalenteri on myös Eläkeläiset ry:n verkkosivulla (www.elakelaiset.fi) josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kurssituki Kurssit Kuntorannassa Seuraavaksi Muistutamme, että seuraaville kursseille ehtii, kunhan ilmoittautuu heti: – matkavastaavien peruskurssi – tietokoneen käytön vertaisohjaajakurssi – kotisivut yhdistykselle Matkavastaavien peruskurssi on tarpeellinen kaikille uusille yhdistysten matkavastaaville. Samaan aikaan matkavastaavakurssin kanssa järjestämme tietokoneen käytön vertaisohjaajakurssin. Vertaisohjaajia tarvitaan, sillä yhä useammat palvelut muuttuvat sähköisiksi eivätkä kaikki jäsenemme ole perehtyneet koneisiin lainkaan. Kurssi auttaa lisäksi ohjaajaa itseänsä kehittämään ja päivittämään taitojansa. Kotisivukurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kotisivukoneen palvelu on kohtuuhintainen. Kotisivut parantavat yhdistyksen näkyvyyttä ja helpottavat uusien jäsenten yhteydenottoja. Kotisivukurssi alkaa heti vertaisohjaajakurssin jälkeen, joten sille voi halutessaan jatkaa suoraan vertaisohjaajakurssilta. Tietokoneen käytön perustaidot riittävät näille kursseille osallistumiseksi. Tiedottaminen ja muisti Eläkeläiset ry:n uusi tiedottaja ja Eläkeläinen-lehden toimitussihteeri Tuomas Talvila perehdyttää yhdistyksen tiedotustehtäviin: lehtijutun kirjoittaminen, esitteiden laatiminen ja sähköinen tiedonvälitys. Kurssi sopii sekä aloittelijoille että ”vanhoille konkareille”. Muistikerhojen ohjaajakurssi pidetään samaan aikaan tiedottajakurssin kanssa. Se on monipuolinen kokonaisuus. Se sisältää asiaa muun muassa liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksesta muistiin. Kurssilla saa vinkkejä muistelutyön käyttämisestä muistin tukena sekä käytännön vinkkejä muistikerhojen vetäjille. Kurssille osallistuminen ei vaadi muistikerhon vetämistä vaan kurssi sopii kaikille, jotka ovat muistinsa huollosta kiinnostuneita. Näille kursseille pyydämme ilmoittautumaan 13.2. mennessä. Kulttuurija retkeilypäivät: Harjoitusaineisto saatavissa Porin musiikkiesityksiä varten on saatavissa musiikin harjoitusaineisto. Aineistoon kuuluu esitettävien kappaleiden sanat ja nuotit sekä cd-levyn kappaleiden stemmoista. Äänitteestä perimme 10 euroa ja toimituskulut. Muusta aineistosta perimme materiaalimaksun muilta kuin musiikkikurssin käyneiltä. Aineistoa saa tilata Eläkeläiset ry:n toimistolta: Tuija Aali, puh. 020 743 3610 / sähköposti: tuija. aali@elakelaiset.fi Aineisto kannattaa hankkia ennen seuraavaa musiikkikurssia, joka pidetään Kuntorannassa 19.-23.3. samaan aikaan esiintymisja ohjelmakurssin kanssa. Näillä kursseilla harjoitellaan muun ohjelmiston ohessa Porin Kulttuurija retkeilypäivien ohjelmaa. Poriin esiintymään Ilmoittautuminen Porin Kulttuurija retkeilypäivien ohjelmiin alkoi syyskauden lopussa ja päättyy 13.3. Ilmoittautumislomakkeita saa toimistolta sekä Eläkeläiset ry:n verkkosivuilta. Ilmoittautuminen koskee: – kuorojen ja lauluryhmien katselmuskonserttia sekä suurkuoroon ja orkesteriin osallistumista – liikuntaesityksiin osallistumista – tanssikonsertissa esiintymistä – pääjuhlaan ja iltamaverstaaseen osallistumista Kaikkiin ohjelmiin pääsee mukaan ja voi vielä ilmoittautua! Monenlaista tanssia Keskiviikkona 10.6. järjestettävä kansantanssikonsertti laajennetaan koskemaan muutakin kuin kansantanssia. Tervetulleita tanssimaan ovat lisäksi senioritanssijat ja ryhmätanssia (musiikkiliikunta) harrastavat ryhmät. Lisätietoja antavat Eva Rönkkö, puh. 040 501 3599 ja Tiina Rajala, puh. 040 582 4319. TIINA RAJALA Kevään kurssit käynnissä Tiedottajakurssin 9.-11.3. vetää Eläkeläiset ry:n uusi tiedottaja ja Eläkeläinen-lehden toimitussihteeri Tuomas Talvila.
• 22 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Tornionseudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 16.2.2015 kello 11.00 Åströmin kartanossa, Keskikatu 26, Tornio. Esillä kevätkokukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Jakomäen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.2.2015 kello 11.30 Jakomäentie 6 i, Helsinki. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Pyhtään Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.2.2015 kello 10.30 Siltakylän seurakuntatalon kahviossa, Ilvestie 1, Siltakylä. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 10.00. Tervetuloa. Johtokunta _________________________________________ Hämeenlinnan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 2.3.2015 kello 12.00 Järjestösäätiön kerhotilassa, Birger Jaarlin katu 12, Hämeenlinna. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiatKahvitarjoilu kello 11.30. Tervetuloa. Johtokunta Joensuun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 3.3.2015 kello 13.00 Kerhotalossa, Sairaalakatu 27. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat sekä edustajan valinta Eläkeläiset ry:n edustajakokoukseen. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ________________________________________ Laajasalon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 3.3.2015 kello 14.15 Palvelutalo Rudolfin ruokasalissa, Rudolfintie 17-19, Laajasalo. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Arpajaiset. Tervetuloa. Johtokunta _______________________________________ Tervolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 3.3.2015 kello 11.00 Tervolan Järjestötalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ________________________________________ Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 5.3.2015 kello 14.00 Suokadun Palvelutalon ruokalassa, Suokatu 6, Kuopio. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Rauman Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 5.3.2015 kello 11.00 Järjestötalossa, Siikapolku 1. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 10.30. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Raision Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 9.3.2015 kello 14.00 Tornilassa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Tapulin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 9.3.2015 kello 10-12 Helsingin Tapulinkaupungin nuorisotalossa, Ajurinaukio 5, toinen kerros. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ____________________________________ Klaukkalan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 11.3.2015 kello 11.00 Klaukkalan Työväentalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Rytikarin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 11.3.2015 kello 11.00 Rytikarin Työväentalossa, Rytikatu 27. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat sekä edustajan valinta Eläkeläiset ry:n edustajakokoukseen. Kahvitarjoilu kello 10.30. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Viherlaakson-Karakallion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 11.3.2015 kello 14.00 Viherlaakson palvelutalossa, Kievarinpolku 1, 3 krs. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _______________________________________ Hakunilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 12.3.2015 kello 11.00 Hakunilan nuorisotalossa, Laukkarinne 4. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta ________________________________________ Loimaan ja ympäristön Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 16.3.2015 kello 12.00 Työväentalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta ________________________________________ Turun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 16.3.2015 kello 11.00 T-talossa, Vanha Hämeentie 29. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvija voileipätarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous tiistaina 17.3.2015 kello 13.00 Arkissa, Liesitori 1, Myyrmäki, Vantaa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat ja varapuheenjohtajan valinta. Lopuksi kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _________________________________________ Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 19.3.2015 kello 13-15 Kinaporin palvelukeskuksen kerhohuoneessa, Kertsi 1, Kinaporinkatu 9 A, Helsinki. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 19.3.2015 kello11.00 Tapiolassa, Karhunkatu 71, Tampere. Esillä kevätkokukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus kello 10.00. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Aluetoimikunta __________________________________________ Kevätkokouksia Yhdistykset, huom! Varmistaaksenne, että kevätja syyskokousilmoitukset ovat lehdessä, on ne ehdottomasti lähetettävä Erja Isakssonille, osoitteeseen erja.isaksson@elakelaiset.fi puhelin 020 743 3614 Sis. aamiaiset ja päivälliset. Voimassa. 13.2.15 asti. Hinnat sis. myös: kylpylän ja kuntosalin käytön & tanssiliput (paitsi mahd. erikoisillat). 1 hh-lisä 30,50 e /vrk. Varaathan hemmotteluhoidot etukäteen! Sis. aamiaiset, päivälliset. Äkkilähtötarjous 165 € /1 hlö/3 vrk/2 hh:ssa Kylpyläloma 139 € /1 hlö/2 vrk/2 hh Summassaarentie 180, Saarijärvi • www.summassaari.fi Varaa (030 608 50 Tartu tarjouksiin … tai myynti@summassaari.fi Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHO T EL LI S PA HO T EL KYLPYLÄHOTELLI • SPA HOTEL Lanka 0,0835 € /puh + 0,032 € /min. Gsm 0,192 € /min. Sis. alv 24%. Pilkillä. Kuva: Elvi Kalamies. Eläkeläiset ry:n valokuvakilpailun satoa 2013. Eläkeläinen-lehti 50 vuotta eläkeläisten asialla
• Nro 1 tammikuu 2015 – 23 ELÄKELÄINEN Kainuu HYRYNSALMEN ELÄKELÄISET ry Pirkanmaa TAMPEREEN ELÄKELÄISET ry Väinö Leivo Seija Leivo Sinikka Tirkkonen Urpo Tirkkonen Marja-Leena Järvelä Pirkko Lindholm Eeva Lindqvist Pekka Luodes Pirkko Rastas Aino Björksten Risto Björksten Lauri Lautamäki Marita Kanerva Seppo Moisio Kari Leppänen Raimo Parviainen Anna-Liisa Laakso Kauko Laakso Airi Välinen Anne Lukander Seppo Lähteenmäki Reino Rimmi Anna Rahikainen Oili Hurskainen Väinö S Tuomo Vähä-Ypyä Sauli Harinen Pentti Ajoksenmäki Pertti Jansson Tuulikki Lindèn Eila Mathlin Vuokko Mikkola Elina Pitkäaho Mikko Leppänen Yrjö Utunen Rauno Jokinen Heino Nappari Esko Johansson Anna-Maija Jussila Taimi Lahtinen Irja Salonen Vuokko Vilen Matti Kivimäki Reijo Lempinen Eeva Järventaus Pirkko-Liisa Ruuska Jaakko Ruuska Tellervo Pirkkalaniemi Mirja Vuolainen Ritva Hyökki Timo Salonen Orvokki Tuurala Marjatta Janhunen Elisa Nordberg Matti Kivelä Marita Kiuru Eila Nieminen Soile Karivieri Heikki Saarinen Vappu Saarinen Vieno Ruohonen Orvokki Salminen Eeva Pynnönen Mira Kauhanen Timo Mustonen Margit Mustonen Anja Kuuskoski Sakari Mäkinen Pohjanmaa Lapua LAPUAN ELÄKELÄISET ry MENESTYKSEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA 2015! Meidän ikäihmistenkin on joskus irtauduttava arjesta, ja niin päätimme Nokian Eläkeläisissä viime talvena, että kesällä lähdetään lomalle. Saimme Solaris-lomilta tarjouksen, joten nyt huonosti tienaavakin saattoi ajatella lähtöä. Sitten kesäkuun kauniina aamuna kolmisenkymmentä matkalaista nousi bussiin. Rupattelum merkeissä sujui pitkähkö matka rattoisasti. Kuntorantaan saavuttuamme saimme huoneemme ja sitten pääsimme kahville. Kahvittelun lomassa kertoili kolme ohjaajaa meille tulevan viikon tiiviistä ohjelmista. Meidät jaettiin 7–8 henkilön ryhmiin, ja jokaiselle ryhmälle annettiin aika seuraavalle aamulle. Ruokailun jälkeen toiset lähtivät ihailemaan Kuntorannan kauniita maisemia ja toiset lepäsivät. Aamulla kaikkia hiukan jännitti kun tuli aika ilmoittautua itsehoidon kurssille. Ensin meidän kuntomme mitattiin erilaisislla tehtävillä. Sitten alkoivat varsinainen koulutus ja luennot sekä hoito-ohjeet. Kuulimme muun muassa, että aamulla pitää tyhjään mahaan ottaa hyppysellinen hienoa merisuolaa ja vettä päälle. Kaupasta saa 25 gramman pusseissa ostaa tätä herkkua, mutta kun on vähän tuota liikemiehen verta geeneissä niin lupasimme ostaa 25 kilon säkin ja myydä sitä pienellä voitolla muillekin. Rentoutuessa nenän kautta henki sisään ja suun kautta ulos. Pyöritettiin vartaloa, kirjainten mukaan. Peukalo, etusormi pystyssä, ryömintävaihe. Pikkurilli, nimetön ja keskisormi pystyssä, lujaa menee. Tässä hiukan makua jumpan ohejista. Mahtavat vesijumpat ja jumppaohjeet. Taijia toivottiin kotijumppiinkin. Valamon reissu oli hieno, vaikka kaikki eivät lähteneet mukaan kun oli niin kova helle. Ristely Unnukkavedellä mahtui ohjelmaan, laiva oli kangasseinäinen paatti, ja seinät sai auki kun oli niin kuuma. Menomatkalla nähtiin norpan pää veden pinnalla. Laivamme lipui korkean sillan alitse, kääntymispaikka oli katkaistun saaren toisessa päässä. Takaisin palatessa norpan pää oli samassa paikassa edelleen, että olikohan se norppa ollenkaan. Kapteeni laittoi automaattiohjauksen päälle, kattoi kahvipöydän ja sieppasi haitarin syliinsä. Voi sitä autuutta. Ruoka Kuntorannassa sai osakseen mahtavat kehut ja vyötäröt kuulemma kasvoivat, mutta kyllä bussiin mahduttiin kotimatkallakin. Pyysin kaikilta kommentteja lomasta takaisin tullessa ja tässä ne nyt lähimain olivat. Vammaisetkin kuulemma pärjäsivät hyvin. Joku oli kirjoittanut runonkin: Ja miljööstä vielä: / Pihasta kaataa ei saa / ei kuusia ei koivujakaan / sillä siellä asustaa haltiat hyvät / jotka toivottaa meidät Kuntorantaan / tervetulleeksi uudestaan! Matkanvetäjä Seija kiitti kaikkia osallistumisesta ja me kiitimme Seijaa ihanasta reissusta sekä Mamboa turvallisesta kuljetuksesta. Anna Haataja Kuntorannan maisemat, ohjelma ja ruoka saivat Nokian kesäretkeläisten mahtavat kehut Oliko se norppa vai ei? Remonttikurssi teki Kuntorannassa siistiä jälkeä, tulossa puutarhakurssi Viime syksynä järjestetyn Kylpylähotelli Kuntorannan maalaus ja remonttikurssin tuloksena syntyi siistiä jälkeä. Kohteena olivat hotellikäytävä ja kahden huoneen maalaus. Toukokuun lopulla Kuntorannassa alkaa puutarhaja pihakurssi samalla idealla. Puutarhan hoitokurssi järjestetään 26 31.5.2015 ja sen hinta on 150 € / hlö / 2hh / täysihoidolla. 20 nopeinta varaajaa pääse mukaan. Koulutus suoritetaan oppisopimusperiaatteella ja oppilaiden on sitouduttava osallistumaan päivittäin viiden tunnin koulutukseen keskiviikosta lauantaihin.
• 24 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Terveiset taas Lapista. Tämän kolmen viikon aikana tuli koettua talven pakkasennätys, 36,4 astetta. Iltaisin näkyivät komeat revontulet Inarijärven päällä. Sitten satoikin jo vettä. Katsellessani tätä luonnon monimuotoisuutta, aloin muistella kerhomme kesiä Hollolan Salpakankaalla. Olemme kokoontuneet nyt neljänä kesänä pelaamaan mölkkyä. Tapaamiseen kuului myös kahvitus ja tottakai makkaran paistoa. Kävimme paistamassa lettuja Pyhäniemen vanhainkodilla. Siellä tuotiin asukkaat sänkyineen ulos, jotta kaikki pääsivät nauttimaan tapahtumasta. Lettukesteistä saivat osansa myös Jalavakodin ja Aamuvirkun asukkaat. Mieltä lämmittävä muisto jäi siitä, että meitä pelipäivään osallistuneita oli niinkin paljon. Talvella keskiviikkokerhossamme käy noin 30-35 ihmistä, joista parikymmentä kerholaista osallistui joka toinen viikko pidettyyn pelipäivään. Oman hauskuutensa päivään antoi se, että jokainen toi oman tuolinsa mukanaan. Välillä pelasimme jopa 30 asteen kuumuudessa. Vain muutaman kerran tämän neljän vuoden aikana jouduimme lopettamaan päivämme kesken, vesisateen vuoksi. Kuten talvella, niin kesälläkin luonto säätelee tekemisiämme. Koska minä siirryn nyt määräämättömäksi ajaksi työelämään, niin heitän teille kerholaiset haasteen: jatkakaa kesätapahtumaa, jos se tuntuu hyvältä ajatukselta. Maslowin tarvehierarkia mielessäni, toivotan reipasta alkanutta vuotta jokaiselle tämän jutun lukijalle. Ajatuksissani lähetän lämpimät kiitokset Annelille, Seijalle ja Vilholle sekä Liisalle. He avasivat kotinsa ovet meille ja saimme nauttia heidän ihanista leivonnaisistaan. Sirpa Katajamäki Surun kohdatessa et jää yksin Täyden palvelun toimisto hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 HAKANIEMI p. 010 76 66500 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530 ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570 VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580 Puhelut: 0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min PÄIVYSTYS 24h: 050 347 1555 Kiitos Kuopion Eläkeläiset ry Kiitos onnitteluista! Rauha Tuovinen Kuopio Tornionseudun Eläkeläiset ry toimihenkilöt vuodelle 2015 puheenjohtaja Kalle Keränen varapuheenjohtaja, Vuokko Turtiainen, matkavastaava Aino Kari, jäsenet Vappu Huuki, Leila Haapakoski, Lea Lehtonen, Paavo Alajärvi. Varajäsenet Eila Tervo, Teppo Yliviuhkola ja Waldemar Lehtonen. Vanhusneuvostoon Nanni Manninen ja varalla Maila Ulssen. Tiedottaja Veijo Tikkala. Tornionseudun Eläkeläisten toimihenkilöt Etelä-Vantaan Eläkeläisten perinteinen puurojuhla pidettiin joulukuun 16 päivänä Myyrmäen arkissa. Juhla veti väkeä tuvan täyteen, lähes sata henkeä. Ohjelma oli monipuolista. Juhlan avasi Marja-Liisa Viljamaa ja juontajana toimi Tuula Kivijärvi. Tiernapojatkin olivat saapuneet tilaisuuteen ensimmäistä kertaa toiminnan aikana. Kansantanhuesitykset oli ohjannut Enni Räsänen, tonttuleikin ohjaus oli Martti Parttimaan käsialaa. Runoja lausuivat Helena ja Kirsi-Marja. Lauluryhmä lauloi ja laulatti joululauluja Sauli Sarven johdolla. Esitykset saivat suuret suosionosoitukset. Täysiä vuosikymmeniä täyttäneitä onniteltiin punaisilla ruusuilla. Riisipuuro syötiin sopan kanssa ja juotiin kahvit piparkakun kera. Juhla päättyi Joulupukin saapumiseen ja tonttujen lahjojen jakoon. Syyskokouksessa aikaisemmin valittiin yhdistykselle uusi puheenjohtaja: Marja-Liisa Viljamaa. Varapuheenjohtajana ja taloudenhoitajana jatkaa Pertti Vuorio. Sihteeriksi valittiin Tuula Kivijärvi. Johtokunnan jäsenet: Kaarina Gangal, Seppo Helin, Tuula Kivijärvi, Raine Mäkinen, Anna-Liisa Mämmi, Raimo Raja-aho, Enni Räsänen, Raili Sarvi, Sauli Sarvi, ja Pekka Varis. Varajäsenet: Kauko Niemelä, Martti Parttimaa, Raili Pääskynen Kari Saukkonen. Kauko Niemelä Raision Seudun Eläkeläiset ry vietti viime vuonna toimintansa 30-vuotistaivaltaan. Toiminnan tavoitteena tuolloin oli luoda ikäihmisille harrastusmahdollisuuksia ja ehkäistä syrjäytymistä. Olemmeko tänään samojen ongelmien parissa? – Kyllä näin, toteaa Raision eläkeläisten uunituore puheenjohtaja Aarre Lehtonen. Hän pitää tärkeänä että ihmiset voisivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, tähän eläkeläisyhdistyksellä on mahdollisuus osaltaan vaikuttaa. Raision Seudun Eläkeläiset ry.n syyskokouksessa valittu uusi puheenjohtaja Aarre Lehtonen oli jo alle 40-vuotiaana mukana perustamassa yhdistystä 1983. Hän on ollut mukana yhdistyksen toiminnoissa siitä lähtien, mm. toiminut toiminnantarkastajana. ”Aken” yhteisten asioiden hoidosta voidaan kirjata pitkä lista. Hänet valittiin Raision kunnanvaltuustoon nuorimpana 1970 luvulla, sen jälkeekauppalan valtuustoon ja nyt vielä kaupunginvaltuustoon. Lehtonen toimii edelleen Raision kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana. Raision Pioneerien toiminnasta Lehtonen on vastannut viitisen kymmentä vuotta. Yhdistystoiminnassa Lehtosen vakaana tavoitteena on aktivoida ikäihmisiä, kehittää yhdistyksessä ryhmätoimintaa. Hän ei halua yksin päättää toiminnoista vaan antaa kaikille mahdollisuuden toimia. Raision Seudun Eläkeläisten toiminta on monipuolista. On laulukuoro, musikantteja hanureineen ja kitaroineen, senioritanssia, askartelukerho, bingo, arvontaa, keittiöjaosto, kuntojumppaa, jäsentilaisuuksia kahden viikon välein, osallistujia 70–90 henkeä. Teatteri-ja vierailumatkoja kotimaassa. Hotelli-ja kylpylämatkoja Viroon ja Ruotsinristeilyjä. Yhdistyksemme jäsenmäärä on runsaat kaksi sataa, olemme Raision eläkeläisyhdistyksistä suurin. Hallitukseen valittiin: Varapuheenjohtajaksi Raimo Helander, jäseniksi Anja Kontio, Anita Salmela, Mauri Salmela, Reijo Tuomi, Lea Lindgren, Paavo Penttinen, Vilho Siikakoski, Rauha Jenu, Tauno Heinonen, Eila Laakso, Marja-Liisa Jalonen ja Pentti Levonen. Anja Kontio Tiernapojat säväyttivät Etelä-Vantaan puurojuhlassa Mielen virkeyttä kotona asumiseen Menossa senioritanssi: vasemmalla Anita Salmela, keskellä Aarre Lehtonen, Aina-paidassa Vappu Lehtonen. Etelä-Vantaan Eläkeläisten Tiernapoikina esiintyivät Sauli Sarvi, Seppo Helin, Kauko Niemelä ja Esko Kokkonen. Kesämuistoja lämpimistä pelipäivistä Mölkynpeluuta Tiilijärvellä.
• Nro 1 tammikuu 2015 – 25 ELÄKELÄINEN Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk Muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 € / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2015 Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050–570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH IBAN FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH IBAN FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH IBAN FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Seuraava lehti: Eläkeläinen 2/2015 ilmestyy 2.3. Aineisto lehteen on lähetettävä toimitukseen 9.2. 2015 mennessä. Eläkeläiset ry Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Helmi Räsänen Kiimingin Eläkeläiset Toivo Johannes Määttä Mietoisten Eläkeläiset Terttu Ollikainen Malmin Eläkeläiset Antero Leppälä Muhoksen Eläkeläiset Seppo Alalauri Sallan Eläkeläiset Mirja Saariniemi Nurmon Eläkeläiset Paavo Matias Kytölä Jyskän Eläkeläiset Veikko Jalmari Hedman Ykspihlajan Eläkeläiset Pasi Hiironen Kuusankosken Eläkeläiset Paavo Kalevi Mustonen Tuulikki Anneli Kasurinen Rauman Eläkeläiset Terttu Kaarina Heinonen Sulo Jalmar Johannes Vanhatalo Sinikka Savela Vaalan Eläkeläiset Terttu Penttinen Laihian Eläkeläiset Arvo Matti Keto Hyrynsalmen Eläkeläiset Jorma Antero Seppänen Pihtiputaan Eläkeläiset Lyyli Kananen Tikkurilan Eläkeläiset Pekka Ylä-Jussila Raahen Eläkeläiset Kerttu Elina Hukkanen Kuhmon Eläkeläiset Antti Johannes Heikkinen Seppo Johannes Heikkinen 95 vuotta 12.2. Hilma Kyllönen Kajaani 90 vuotta 5.2. Helga Kyllikki Johansson Porvoo 17.2. Aino Junttila Liminka 1.3. Eila Keihäs Kaarina 85 vuotta 1.1. Terttu Junttila Liminka 2.1. Airi Räsänen Pori 7.1. Kerttu Kauppinen Pielavesi 28.1. Hannu Rintamaa Nakkila 12.2. Olle Olof Laine Porvoo 14.2. Kerttu Jurvanen Pello 15.2. Hannes Jaakko Jäälinoja Oulu 27.2. Terttu Mönkkönen Vuorela 80 vuotta 20.1. Reijo Lahdenperä Kuru 1.2. Kaino Kukkonen Porvoo 2.2. Aili Rajamäki Pihlava 3.2. Anneli Svanberg Pielavesi 11.2. Anja Selin Lohjan seutu 12.2. Elma Merilä Pyhtää 13.2. Pentti Luostarinen Pyhtää 17.2. Matti Leinonen Kajaani 75 vuotta 1.1. Maija Laitinen Kajaani 20.1. Raimo Hokkanen Pyhtää 27.1. Helmi Heiskanen Kajaani 3.2. Erkki Halonen Kajaani 7.2. Lasse Tiainen Malmi 9.2. Kalle Moilanen Suomussalmi 27.2. Tauno Matinlompolo Pello 70 vuotta 22.1. Helli Välimaa Vammala 23.1. Pertti Karhapää Suomussalmi 25.1. Pirkko Rissanen Palokka 26.1. Paavo Svenn Kuopio 30.1. Aino Mikkonen Pielavesi 31.1. Eila Isoaho Porvoo 16.2. Jarmo Munter Kajaani 65 vuotta 7.1. Marja-Liisa Heleranta Hietanummi 16.1. Ritva Tammilehto Pori 28.1. Ulla Korhonen Pihlava 30.1. Mauri Jalmari Mäntynenä Pello 2.2. Eila Niemi Lohja 6.2. Maija-Liisa Leppänen Suomussalmi 60 vuotta 13.2. Jouko Mulari Suomussalmi
• 26 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN Mystinen profiili: kuka hän on? Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Henkilö voi olla todellinen tai kuviteltu. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Viimekertaiseen profiilitehtävään oikein vastanneiden joukosta yllätyspalkinnon saajaksi onnetar valitsi Maija Turusen Palokasta. Onnittelut! Ja oikea vastaus viimekertaiseen arvoitukseen oli George Gallup, nykyaikaisten mielipidetutkimusten eli ”galluppien” isä. Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA Profiilimme löydettiin aivan sattumalta. Rikospoliisi hälytettiin heti hätiin. Ruumista ei kuitenkaan voitu tunnistaa. Voitiin ainoastaan todeta, että kyseessä oli mies. Kuka hän oli ollut? Ehkä Carlo Capsoni Veronasta? Hän oli kadonnut juuri tälle alueelle elokuussa 1941. Mutta mies ei ollut Capsoni. Italialaisen ruumis oli jo löytynyt. Ihmiset eivät vain tienneet sitä. Capsoni oli löydetty kesällä 1952 ja haudattu hiljaisuudessa pienelle kyläkirkon hautausmaalle. Kuollut oli joku muu. Löytö oli täydellinen arvoitus. Tapaus oli selvitettävä. Kyseessä saattoi olla murha. Asia meni edelleen syyttäjäviranomaisille. Nyt ruumis sai numeron. Hän oli ST 13 UT 6407/91. Voimme kutsua häntä nimellä ”ST”. Tapaus nostatti tietysti joukon hurjia huhuja. Väitettiin, että ST:llä oli kallovamma. Oliko hänet hakattu kuoliaaksi? Puhuttiin myös, että vainaja oli ollut sidottu. Saattoiko kyseessä olla mafiamurha? ST:llä oli selässään erikoisia merkkejä. Oliko häntä ruoskittu? Vai oliko kyseessä palovamma? Oliko ST:tä peräti kidutettu ennen kuolemaansa? Ruumis kuljetettiin pois helikopterilla. Se vietiin sairaalaan ruumiinavausta varten. Siellä kuva alkoi tarkentua. Ruumis oli paljon vanhempi kuin kukaan oli osannut arvata. Poliisitutkimukset voitiin unohtaa. ST:n kuoleman arvoituksen tutkiminen olikin arkeologien alaa. Arkeologit aloittivat työnsä välittömästi. ST mitattiin ja punnittiin. Hän oli noin 160 senttiä pitkä. Kuollessaan hän oli ollut 30:n ja 40:n ikävuoden väliltä. Ruumiissa olevat merkit eivät olleet palovammoja, vaan tatuointeja. Ne olivat tavallisia aikana, jolloin Profiilimme oli elänyt. ST:llä oli todella reikä kallossaan. Seei kuitenkaan ollut syntynyt lyönnin seurauksena. Reikä oli kallonporauksen jäljiltä. Hänen takaraivoonsa oli porattu reikä. Toimenpide saattoi olla yritys hoitaa päänsärkyä. Kallonporaukset olivat tavallisia ST:n elinaikana. Onneksi ne on nykyään korvattu särkylääkkeillä. Arkeologeja alkoi kutkuttaa. ST:n löytäminen oli sensaatio! Vastaavaan ei ollut törmätty aiemmin. ST ei ollut miljoonien arvoinen. Hänen arvonsa mitattiin miljardeissa! Niinpä soppaan sekaantuivat myös lakimiehet. He edustivat eri tahoja. Osa lakimiehistä edusti nürnbergiläisiä Erika ja Helmut Simonia, jotka olivat löytäneet ruumiin. Simonit esittivät vaatimuksen vainajasta. He tukeutuivat maan aarteiden löytämistä koskevaan lakipykälään. Jos oikeus olisi heidän puolellaan, heille kuuluisi puolet löydön arvosta. Heistä tulisi upporikkaita! Juristit ryhtyivät paperisotaan. Kuka oli oikeassa? Saattoiko muumioitunutta ruumista pitää aarteena? Profiilimme oli ollut hyvin varustautunut kuollessaan. Hänellä oli ollut mukanaan lukuisia esineitä. Arkeologit keräsivät ja analysoivat ne. Niiden perusteella yritettiin selvittää ST:n ammatti ja kuolinsyy. Jotkut tutkijat väittivät hänen olleen hylkiö, joka oli matkalla toiseen heimoon. Toisten mielestä hän oli shamaani tai pappi. ST:llä oli ollut mukanaan kuparikirves. Sen perusteella jotkut pitivät häntä malminetsijänä, joka oli ollut etsimässä uusia suonia. ST saattoi olla myös kiertelevä kauppias. Tämä teoria ei tosin saanut kovin suurta kannatusta. Hänellä ei vaikuta olleen mukanaan suuria tavaramääriä. Hän on sen sijaan saattanut olla metsästäjä. ST:llä oli kuollessaan kirves, jousi ja nuolia. On myös mahdollista, että Profiilimme oli maamies, joka oli etsimässä eläimiään. Todennäköisimmältä vaikuttaa, että hän oli paimen, joka vartioi karjaa ylhäällä vuorilla. Tutkijat ovat yrittäneet rekonstruoida Profiilimme viimeiset elinpäivät. He uskovat, että hän tuli kylästä, joka oli juuri joutunut vihollisheimon valtaan. Hän oli siis pakomatkalla. Paimenena hän hakeutui tutulle vuoriseudulle. Hän menehtyi jäätikölle 3200 metrin korkeudessa. Tämä tapahtui 5300 vuotta sitten. Profiilimme hautautui lumeen ja upposi jäätikköön. Jää pakasti hänet ja muutti muumioksi. Hänen ruumiinsa ja omaisuutensa säilyminen meidän aikoihimme saakka on käsittämätön sattuma. Uskomaton sattuma oli myös se, että Erika ja Helmut törmäsivät häneen juuri, kun jää oli alkanut sulaa. Nyt Profiilimme on saanut uuden viimeisen leposijan. Vuoden 1998 maaliskuusta häntä on säilytetty omassa museossaan Bolzanossa Italiassa. Kuka hän oli? Edellisen Profiilitehtävän ratkaisu: George Gallup. Syntyi Jeffersonissa, Iowan osavaltiossa Yhdysvalloissa 18. marraskuuta 1901. Loi tarkemman ja tehokkaamman menetelmän mielipidetutkimusten tekemiseksi. Kuoli 26. heinäkuuta 1984 Tschingelissä Sveitsissä.
• Nro 1 tammikuu 2015 – 27 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Edellisen ristikon ratkaisu Krypto Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 7/2014 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar suosi seuraavia kahta vastaajaa: Carita Korhonen, Laukaa, ja Veikko Raunio, Karkkila. Onnittelut! Krypto 1/2015:n ratkaisut on lähetettävä 9. helmikuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
• 28 – Nro 1 tammikuu 2015 ELÄKELÄINEN