NUMERO 2/2014 EU-liite lehden sisällä Tämän lehden sisällä on EU-liite, jossa kerrotaan lähestyvistä Euroopan parlamentin vaaleista ja arvioidaan EU:n kehitystä ikäihmisten näkökulmasta. Eläkeläiset ry on saanut liitteen tekemiseen ja jakeluun sekä kahden tiedotustilaisuuden järjestämiseen avustusta ulkoministeriön EU-tiedotukselta. Tilaisuudet ovat 26.3. Oulussa ja 4.4. Helsingissä. Liitteestä on otettu ylipainos, jota yhdistykset ja aluejärjestöt jakavat tapahtumissaan ja esittelytilaisuuksissaan. Sitä on vielä pieni määrä saatavilla järjestön toimistosta. Sivu 3 Kirjelmää sote-alueesta allekirjoittamassa yhdistystensä puolesta Tornionseudun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalle Keränen (vas.), Rytikarin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kauko Mäkivuoti ja Simon Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Pertti Mäcklin. Kuva: Tuula Leskinen. Meri-Lapin yhdistykset tyrmäävät aikeen muodostaa vain yksi sote-alue Lappiin Monikulttuurista toimintaa vuodesta 2007 Tukihenkilöiden koulutus auttaa pulmissa Syntyykö eläkeuudistus? SAK:n Kaija Kallisen arvio Sivu 8 Päätös toimintatonneista Sivu 8 Sivut 4–5 Kuva: Juri Podkopajev Joensuun Eläkeläiset ry järjesti Kalevalan päivänä monikulttuurisen tilaisuuden, jossa esiintyivät muun muassa Eila Säisänen (vas.) , Vilho Korhonen ja Liisa Sorsa. Eläkeläiset ry on järjestää monikulttuurista toimintaa ja tukeee yhdistyksiä sen aloittamisessa ja kehittämisessä. Tärkeä sija siinä on tukihenkilökoulutuksella. Koulutuksessa mietitään yhdessä, minkälaista toimintaa järjestää, kuinka luoda yhteyksiä ja kuinka voittaa kielivaikeudet. Muun muassa Joensuussa on hyviä kokemuksia ja niiden myötä syntyneitä vastauksia kysymyksiin. – Maahanmuuttajat osallistuvat yhdistyksen kerhoihin ja tilaisuuksiin tuottamalla ohjelmia ja vetämällä taukojumppaa. Myös matkoilla ja retkillä uudet ystävämme ovat olleet mukana, kertoo Timo Hiltunen, Joensuun Eläkeläiset ry:n maahanmuuttajien yhteyshenkilö.
2 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Kansalaisten ääni kuulumaan Euroopassa V apaat vaalit ovat osa kansanvaltaa ja äänestäminen kansalaisoikeus. Äänioikeuden käyttäminen on aikuisuutta, täysi-ikäisyyttä kansalaisena. Täysi-ikäisyyteen kuuluu kyky tunnistaa itsensä yhteydessä ja riippuvuudessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Täysi-ikäinen kykenee arvioimaan todellisuutta, hahmottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja tekemään valintoja niiden välillä. Valintojen tekeminen on vastuun ottamista ja vastuun kantaminen on aikuisuutta. Kansanvalta ja siihen kuuluvat vapaat vaalit eivät ole koskaan itsestään selvyys, eivätkä lähelläkään todellisuutta suurelle osalle ihmiskuntaa, ei edes kaikille Euroopassa. Suomen tie nykyiseen kansanvaltaan on ollut pitkä ja kivinen ja vaatinut myös taistelua ja uhrauksia. Eikä kansanvaltainen hallinto ole valmis nytkään, se vaatii korjaamista kussakin ajassa. Aina se kohtaa myös haastajansa ja tarvitsee puolustajansa. Maailma avautuu meille aiempaa laajempana ja vaativampana. Taloudelliset ja poliittiset sidokset ovat entistä tiiviimmät. Suomi on ollut Euroopan unionin (EU) jäsen yli 19 vuotta ja osa monikulttuurista Eurooppa koko historiansa ajan. Unionia ei voi vielä parhaalla tahdollakaan kuvata avoimeksi ja demokraattiseksi, kansanvaltaiseksi. Ennemminkin sitä luonnehtivat byrokraattisuus ja etäisyys kansalaisiin sekä kansalaisten suuri tietämättömyys sen toiminnasta. Kaikkine hallinnollisine ja toiminnallisine puutteineenkin EU vannoo demokraattisiin arvoihin ja sillä on vapailla vaaleilla valittava, toimivaltaansa voimakkaasti lisännyt Euroopan parlamentti. Valta EU:ssa jakaantuu sen itsenäisille päätöselimille ja jäsenmaille. Parlamentti edustaa vallankäytössä suoraan unionin kansalaisia. Suomalaisina ja unionin kansalaisina meillä on äänioikeus Euroopan parlamentin vaaleissa. Viisi vuotta sitten järjestetyissä vaaleissa vaaliuurnille vaivautui vain 43 prosenttia suomalaisista äänioikeutetuista. Siinä missä Unionilla on vielä paljon tehtävää yhteisön rakentamisessa ja oman toimintakulttuurinsa kehittämisessä niin, että kansalaiset kokevat sen omakseen, on meillä suomalaisina vielä paljon tehtävää Unionin täysivaltaisiksi kansalaisiksi kasvamisessa. Kansalaisten ääni on saatava kuulumaan Euroopan unionissa. Se edellyt- Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Kun muinaisessa Kreikassa eteen tuli ratkaisemattomilta näyttäviä ongelmia, käytiin neuvoa kysymässä Delfoin oraakkelilta. Hänen vastauksestaan tulkittiin sitten toimintaohje, jonka mukaan ongelma yritettiin ratkaista. Suomalaisessa yhteiskunnassa eräänlaisen oraakkelin asemaan on korotettu muutama taloustieteilijä, joita mediakin useimmiten pitää erehtymättöminä. Tätä kirjoittaessani osui silmiin ekonomistien hallituksen talouspoliittiselle ”tukiryhmälle”, talousneuvostolle, kirjoittama raportti. Siinä talousviisaat suosittelevat palvelujen laadun heikentämistä ja tulonsiirtojen pienentämistä. Suositusten mukaan terveydenhoitoa pitäisi priorisoida eli päättää, millaisten sairauksien hoitoja julkisessa terveydenhoidossa voidaan antaa ja millaiset sairaudet pitäisi jättää hoitamatta – tai siirtää ne yksityisesti hoidettaviksi, jolloin hoitoa saisivat vain ne, joilla on siihen varaa. Eläkkeiden indeksitarkistukset pitäisi kokonaan jäädyttää, ”jos eläkejärjestelmä ei vaikuta olevan enää kestävällä tolalla”. Eläkkeitä koskevan kannanoton jälkiosa on suora lainaus Helsingin Sanomien raportista tekemästä uutisesta. Siinä pistää silmään sana ”jos”. Tarkoittaneeko se sitä, etteivät raportin tekijät ole varmoja eläkejärjestelmän kestävyydestä? Vai jättävätkö he tämän arvioinnin poliittisten päätöksentekijöiden tehtäväksi? Suomalaisesta eläkejärjestelmästä tehtiin hiljattain kansainvälinen arvio. Sen mukaan eläkejärjestelmämme on kansainvälisesti arvioiden harvinaisen kestävällä pohjalla. Saman totesi ylijohtaja Jukka Pekkarisen työryhmä, joka teki selvityksen työmarkkinajärjestöjen eläkeikää koskevien neuvottelujen pohjaksi. Työryhmän mielestä eläkejärjestelmämme on ”vakaalla pohjalla”. Valtaosa eläkkeistä maksetaan työeläkkeinä yksityisten eläkevakuutusyhtiöiden toimesta, joten ne eivät julkisen talouden kestävyysvajetta aiheuta. Viime vuonnakin 150 mrd euron eläkerahastojen pelkät sijoitustuotot kasvattivat rahastoja noin tää, että kansalaiset ja heidän järjestönsä ovat tietoisia ja kiinnostuneita Unionista ja sen piirissä päätettävistä asioista. Tämä edellyttää, että Unionin hallintoa ja päätöksentekoa kehitetään nykyistä avoimemmaksi ja demokraattisemmaksi. Vuoropuhelu kansalaisten ja Unionin asioista päättävien kesken on saatava toimivaksi. Euroopan parlamentin vaalit pidetään seuraavan kerran Suomessa toukokuun 25. päivänä. Puolueet ovat lähtökuopissa ja vaalikamppailu on käynnistynyt. Osallistumalla ja seuraamalla vaalikamppailua jokainen voi päivittää tietojaan Euroopan unionista. EU-tuntemus ja kiinnostus ylipäätään EU:n toiminnasta ovat tärkeitä meille kaikille, koska suurin osa meidän nykyisestä kansallisesta lainsäädännöstä ja lainsäädännön tulkinnasta juontuu jo nyt suoraan tai välillisesti EU:sta. Järjestömme haluaa osallistua ja virittää keskustelua Euroopan unionista ja tulevista vaaleista. Samalla haluamme tukea jäsenyhdistyksiä aktiivisesti kannustamaan jäsenistöään ja oman alueensa eläkeläisiä ja ikäihmisiä osallistumaan vaalikampanjoihin ja äänestämään vaaleissa. Tämän tueksi olemme tuottaneet tämän lehden mu- kana jaettavan EU-liitteen, jota yhdistykset ovat voineet tilata myös omaan käyttöönsä. Teemalla Euroopan unioni, hyvinvointivaltio ja eläkeläiset järjestämme kaksi avointa yleisötilaisuutta, toisen Oulussa (26.3.) ja toisen Helsingissä (4.4.). Eurooppa tiedottamiseen olemme saaneet avustusta ulkoministeriön EU-tiedotusrahoista. Oraakkelit eksyksissä 10 miljardilla eurolla. Eläketurvakeskus arvioi myös eläkemaksujen pitkän tähtäimen nousupaineen selvästi aikaisemmin arvioitua pienemmäksi. Ainakaan eläkejärjestelmän kestokyky ei ole peruste eläkeindeksien jäädyttämiselle. Näissä yhteyksissä vedotaan toistuvasti siihen, että suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen ja eliniän piteneminen – ellei yksin aiheuta niin ainakin pahentaa – julkisen talouden paljon puhuttua kestävyysvajetta. Siihenhän viittaa jo termi vanhushuoltosuhde, joka on kirjaimellisesti otettuna harhaanjohtava käsite. Tässä keskustelussa sivuutetaan se tosiasia, että eliniän piteneminen ei koti- ja ulkomaisten tutkimusten mukaan keskimäärin pidennä sitä vaihetta elämässä, jolloin olemme toisten avun varassa. Yksilölliset erot ovat luonnollisesti suuria, mutta keskimäärin intensiivisen hoidon vaihe ei pitene. Puhe hoivamenojen aiheuttamasta kestävyysvajeesta on siis suuresti liioiteltua. Eläkeläisten määrä lisääntyy seuraa- vat 10-15 vuotta ja kääntyy sen jälkeen laskuun. Samaan aikaan laitoshoidon osuus laskee ja kotihoidon nousee. Laitoshoidon määrällinen tarve siis ei siis pienene. Kotiin tarjottavien palvelujen tarve kasvaa sitäkin enemmän. Ne ovat kuitenkin kunnille ja valtiolle huomattavasti laitoshoitoa halvempia. Ja varsinaisia työn sankareita ovat omaishoitajat, joista suurin osa on itsekin eläkeiässä. He säästävät vuosittain noin 3,5 miljardia euroa hoitamalla puolisoaan tai läheisiään ja usein vielä ilman minkäänlaista taloudellista tukea. Omaishoidon tuen maksaminen kaikille omaishoitoa antaville ei horjuta enempää kuntien kuin valtionkaan taloutta. Toivottavasti päätöksentekijät osaavat nähdä metsä puilta. Eläketurvaa heikentämällä ja vanhuspalveluista tinkimällä ei kansantaloutemme ongelmia ratkaista.
Nro 2 maaliskuu 2014 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n yhdistykset vaativat Meri-Lapille omaa sote-aluetta Ohjelmatalkoot eivät toistaiseksi ole tuottaneet paljoa tulosta. Tieto ehkä ei ole saavuttanut kaikkia. Onneksi lupauksia ohjelmista on sentään tullut Tampereelta, Kiimingistä ja Heinolasta. Talkookutsu on edelleen voimassa: kaikki halukkaat ehtivät mukaan. Tarvitsemme ohjelmia, joita voi harjoitella ja esittää yhdistysten kerhoissa, ohjelmaryhmissä ja juhlissa. Antakaa ideanne ja ohjelmanne yhteiseen käyttöön. Monenlaisilla ohjelmilla on käyttöä -näytelmä, sketsi, pakina, tarina, puhe, runo tai runosikermä - laulu, kupletti tai muu sanoitus ja sävellys - liikunnallinen ohjelma, kuten laululeikki tai pienimuotoinen kaikille tarkoitettu verryttelyohjelma - tutustumisleikit - ohjelmakokonaisuudet juontoineen: iltamat, yhdistyksen vuosijuhlat, joulu- ja kevätjuhlat ja teemapäivät - viikkokerhon ohjelmamallit sekä ideat kevät- ja syyskokousten piristeeksi Kauko Mäkivuoti lukee kirjelmää Rytikarin työväentalolla järjestetyssä tilaisuudessa. Kuusi Meri-Lapissa toimivaa Eläkeläiset ry:n yhdistystä tyrmää valtioneuvoston aikeen muodostaa koko Lapista yksi sosiaali- ja terveydenhuollon alue eli sote-alue. Yhdistykset ovat toimittaneet alueen kunnille, Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle ja valtioneuvostolle kirjelmän, jossa vaaditaan Meri-Lappiin omaa sote-aluetta. Kirjelmän ovat allekirjoit- taneet Rytikarin Eläkeläiset, Tervolan Eläkeläiset, Simon Eläkeläiset, Kemin Eläkeläiset, Tornionseudun Eläkeläiset ja Aavasaksan Eläkeläiset. – Yhtenäisen sote-alueen muodostaminen Rovaniemi vastuukuntana on herättänyt huolta erityisesti ikäihmisissä. jotka eniten tarvitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Meille myös Lapin hurjan pitkät välimatkat tuovat eniten hankaluuksia, sanoo Rytikarin Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kauko Mäkivuoti, kirjelmän alkuunpanija. – Nykyisen Länsi-Pohjans airaanhoitopiirin eli Meri-Lapin kunnat tarvitsevat oman sote-alueen. Muuten alue jää paitsioon ja asukkaiden perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoidon palvelut vaarantuvat. On myös otettava huomioon se, että Länsi-Poh- jan keskussairaala on juuri käynyt läpi perusteellisen remontin ja siltäkin osin valmis palvelemaan entistä paremmin alueen asukkaita, Mäkivuoti sanoo. Kirjelmä on toimitettu myös Eläkeläiset ry:lle. Valtioneuvostossa se on osoitettu erityisesti peruspalveluministeri Susanna Huoviselle ja pohjoissuomalaiselle liikenneministerille Merja Kyllöselle. (P.I.) Helsingin eläkeläisjärjestöt tekevät valituksen kaupunginhallitukselle Sosiaalilautakunta siunasi eläkeläisyhdistysten tukien rajun leikkaamisen Helsingin kaupungin sosiaalija terveyslautakunta oli yhtä tyly kaupungissa toimiville eläkeläisyhdistyksille kuin sosiaali- ja terveysviraston virastopäällikkö. Se ei muuttanut tämän päätöstä leikata yhdistyyksiltä toiminta-avustukset vuokra-avustuksia lukuun ottamatta. –Sikäli tilanne selkiintyi, että nyt voimme tehdä ja teemme päätöksestä valituksen kaupunginhallitukselle, sanoo Helsingin Eläkeläisjärjestöt ry:n puheenjohtaja Pekka Saarnio. Tylyä linjaa on perusteltu sillä, että eläkeläisyhdistykset eivät täytä tämän vuoden tukikriteerejä. Niihin kuuluu toiminta, joka tähtää helsinkiläisen väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseen. Tällä sosiaali- ja terveys- viraston mukaan tarkoitetaan muun muassa terveyden ja toimintakyvyn ja itsenäisen selviytymisen tukemista, sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisemistä ja vähentämistä sekä omatoimisuuden ja itsehoidon lisäämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä ennaltaehkäisevin ja korjaavin toimin. – Kaikkein oudointa virastopäällikön ja lautakunnan päätöksissä onkin asiantuntemattomuus. Niissä ei ole minkäänlaista ymmärrystä siitä, kuinka järjestöt toimivat ja mikä toiminnan tavoite on. Eläkeläisyhdistykset toimivat juuri noiden hakukriteereissä asetettujen ehtojen mukaisesti, vaikka eivät ehkä ole osanneet ilmaista sitä hakulomakkeissa byrokraattien edellyttämällä tavalla, Saarnio sanoo. Saarnion mukaan Helsin- gin Eläkeläisjärjestöt ry vaatii kaupunkia kohtelemaan eläkeläisjärjestöjä samalla tavalla kuin muitakin kaupungin tukeamia järjestöjä, kuten liikunta- ja kulttuurijärjestöjä. Nyt kaupungin hallintoelimet ovat asettaneet järjestöt eriarvoiseen asemaan. Eläkeläisjärjestöt menettävät toiminta-avustuksia yhteensä noin 50 000 euroa vuodessa, jos virastopäällikön ja sosiaalilautakunnan päätös jää voimaan. Yksi toiminta-avustuksen mahdollisesti menettävästä 29 yhdistyksestä on Etelä-Kaarlelan Eläkeläiset ry. Alvar Risberg yhdistyksestä sanoo, että 1 000 euron menetys tekee ison loven yhdistyksen kassaan ja siten myös toimintaan. – Meidän synniksi kai luettiin se, että kerroimme tar- Muistakaa ohjelmatalkoot vitsevamme tukea muun muassa tiedottamiseen. Miten ihmeessä sosiaalilautakunta kuvittelee kenenkään hoitavan hakukriteereissä määriteltyjä tehtäviä, jos ei ole varaa kertoa siitä. Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä arvellaan, että virasto ja sosiaalilautakunta ovat iskeneet silmänsä myös yhdistysten retki- ja matkatoimintaan. – Mutta sehän ehkäisee mitä parhaiten syrjäytymistä ja ylläpitää vireyttä ja toimintakykyä, sanoo Sirkka Kuivala Kontulan Eläkeläiset ry:stä. PEKKA ISAKSSON Ohjeita Merkitkää ohjelmatietoihin selkeästi ohjelman tekijän tai tekijöiden nimi, yhdistys ja yhteystiedot. Kertokaa milloin ja miten ohjelma on syntynyt ja onko sitä aiemmin esitetty. Lähettämällä aineiston tekijä luovuttaa Eläkeläiset ry:lle aineiston käyttöoikeudet. Eläkeläiset ry pidättää oikeuden valita käyttökelpoisimmat ohjelmat ja muokata niitä tarvittaessa. Eläkeläiset ry painattaa tuotetuista ohjelmista koosteen ja välittää sitä omakustannushintaan. Lähettäkää ohjelmanne sähköisessä muodossa tai esimerkiksi cd-tallenteena. Kovin pitkillä teksteillä ei ole käyttöä. Lähettäkää ohjelmanne kesäkuuhun 2014 mennessä osoitteeseen tiina. rajala@elakelaiset.fi ja tallenteet osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki. Käyttökelpoisimmat ohjelmatuotokset palkitaan talkoohengen mukaisesti. Ehdotuksia – Perustakaa ohjelmakerho: kertokaa vaikka tarina ja näytelkää se yhdessä; Kirjoittakaa runo ja lausukaa se yhdessä. – Suunnitelkaa yhdistyksen juhlan ohjelma, harjoitelkaa ja esittäkää se juhlassa. – Miettikää yhdessä, millainen juhla tai viikkokerhon ohjelma toimii: mikä on hauskaa ja tarpeellista, mikä taas on tylsää ja kannattaa jättää pois. – Ohjelmia voi laatia yksin tai yhdessä. Yhdessä tekeminen on antoisaa: yksin tehtyjä ohjelmia voi vertailla, harjoitella, esittää ja muokata yhdessä. T.R.
4 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Monikulttuurisen toiminnantukihenkilökoulutus on hyödyllistä ja hauskaa ”Tuntui hyvältä tuulettaa ennakkoluuloja ajatuksista” Lokakuussa aloitti Kuntorannassa uusi ryhmä tukihenkilöitä perehtymisen Eläkeläiset ry:n monikulttuuriseen toimintaan. Ensimmäinen vastaava koulutus järjestettiin RAY:n tuella Kuntorannassa vuosina 2011–2012 ja siihen osallistui 15 paikallisyhdistysten aktiivia Vaasasta, Joensuusta, Rovaniemeltä, Tampereelta sekä Turusta. Uusia tukihenkilöitä hakeutui koulutukseen Jyväskylän, Kuopion Tampereen ja Helsingistä. Tukihenkilökoulutus on kehitetty Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksiä varteen ja siinä mietitään yhdessä, minkälaista toimintaa uussuomalaisten ikäihmisten kanssa omilla paikkakunnilla voisi järjestää. Koulutettavat kokoontuvat yhteen kolme kertaa ja tapaamisten välilläkin kokemuksia vaihdetaan sähköpostiringin kautta. Kun yhdistyksissä halutaan toimia etnistaustaisten ikäihmisten kanssa, suurimpia huolia on se, miten saa yhteyksiä maahanmuuttajataustaisiin, mitä yhteistoiminnasta arvellaan ja kuinka pärjään jos yhteistä kieltä ei tahdo löytyä. Välillä koulutettavia mietityttää myös, miten monikulttuuriseen toimintaan omassa yhdistyksessä suhtaudutaan. Siinä on yhdistysten puheenjohtajien tuki uusille tukihenkilöille todella tärkeä. Mitä monikulttuurisuus on Tukihenkilökoulutuksessa käsitellään aiheita monelta elämän alueelta. Ensimmäisessä tapaamisessa tutustutaan yhteistoimintaan, mitä eri paikkakunnilla on jo kuuden vuoden aikana järjestetty. Työpajoissa mietitään, miten luodaan kontakteja omilla paikkakunnilla sekä perehdytään muuttoaaltoihin, joita Suomessa sekä Euroopassa on aina ollut. Toisessa tapaamisessa tar- Tukihenkilötapaamisessa kohtasivat jo koulutetut sekä syksyllä aloittavat tukihenkilöt. Kuvassa vasemmalta Olavi ja Kirsti Joki Kuopiosta uusina ja Kari Puolakka Rovaniemeltä sekä Timo Hiltunen ja Kerttu Soininen jo tottuneina toimijoina. kastellaan, mistä tulevat meidän nön vinkkejä, mistä aloittaa. tavat ja tottumukset, miksi kultKirsti Joki Kallaveden Eläketuurit törmäävät ja mitä voimme läiset ry:stä kertoo saaneensa tehdä ennakkoluuloille. Koulukurssilta varmuutta, että heituksen lopussa dänkin yhdisperehdytään tyksessä voi jo tarkemmin Maire Kauhanen: monikulttuurisiihen miksi ja ”Vaikka asioiden kanssa sen toiminnan millaista tukea on ollut vuosikymmeniä käynnistää. etn is tau s tai- tekemisissä niin toisten – Olin kouset ikäihmiset ihmisten näkökulmat pistä- l u t u s j a k s o n tarvitsevat ja vät ajattelemaan ja tarkisjälkeen yhteymitä me järjesdessä Kuopion tamaan omia käsityksiä. tönä voimme kansalaisopisYhdessä asioiden käsittely tarjota. toon ikämaaEnsimmäisen antaa voimaa ja kaiken hanmuuttajien t u k i h e n k i l ö - lisäksi tämä toiminta on ryhmän opetk o u l u t u k s e n hauskaa.” tajaan ja joujälkeen osallislukuun alussa tujilta tuli palautetta että kurssisuunnittelemme yhdessä minen jälkeen yhteisen toiminnan kälaisen kurssin käynnistämme. käynnistäminen oli helpompaa, Kurssilla tuntui hyvältä tuulettuli ideoita ja intoa sekä käytäntaa ajatuksia maahanmuutosta ja ennakkoluuloista. Ainahan ihmiset ovat muuttaneet ja miksi tänne tulleista ihmisistä niin isoa meteliä välillä nostetaan, Kirsi Joki pohdiskeli. Kurssille tullessa moni asia näytti pelottavalta mutta yhteisten keskustelujen jälkeen pelot ovat asettuneet sopiviin mittasuhteisiin ja usko yhteiseen tekemiseen vahvistui. Myös asennemuutosta on havaittavissa, onhan meillä iän kautta enemmän yhdistäviä kun synnyinmaan takia erottavia asioita. Kiinnostusta järjestön ulkopuolellakin Eläkeläiset ry:n tukihenkilökoulutus ja ikämaahanmuuttajien kanssa yhdessä toimiminen ovat herättänyt kiinnostusta myös järjestön ulkopuolella. Huhtikuussa Kontulan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sirkka Kuivalainen ja monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö kävivät kokemuksia jakamassa Invalidiliitto ry:n Mamukummi -koulutuksessa. Heilläkin on tahto tarjota tukea vammautuneille uussuomalaisille omien paikallisyhdistysten kautta. Monikulttuurisesta toiminnasta kiinnostuneet yhdistykset voivat olla yhteydessä Eläkeläiset ry:n toimistoon, suunnittelija Eva Rönkköön joko puhelimella 040 501 3599 tai sähköpostitse eva.ronkko@elakelaiset.fi EVA RÖNKKÖ Sekä asiakkaaat että sosiaalijohtajat haluvat toimeentulotuen Kelaan Perustoimeentulotuen siirtoa Kelaan kannattavat niin kansalaiset kuin kuntien sosiaali- ja terveysjohtajat ja Kelan toimistojen johtajat, ilmenee Kelan ja sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTEn tuoreista selvityksistä. Myös käytännön kokemukset Vantaan kaupungin ja Kelan palveluyhteistyöstä ovat myönteisiä. Kela selvitti kansalaisten näkemyksiä perustoimeentulotuen maksatuksen siirrosta kunnilta Kelan hoidettavaksi. Tulosten mukaan 67 % on Kela-siirron kannalla, 16 % pitäisi sen edelleen kuntien tehtävänä ja 17 % vastanneista ei osannut muodostaa kantaansa. Enemmistö suomalaisista arvioi, että Kela-siirron myötä asiakkaan oikeudet toteutui- sivat paremmin ja tasa-arvoisemmin. 69 % vastanneista pitää todennäköisenä, että asiakas saisi varmemmin myös muut etuudet, joihin hän on oikeutettu. Lisäksi 62 % arvioi, että kansalaisten välinen yhdenvertaisuus lisääntyisi ja reilu puolet (54 %) arvioi, että toimeentulotukea saisi nykyistä useampi siihen lain mukaan oikeutettu. Ennakkotieto SOSTEn Sosiaalibarometrista kertoo, että Kela-siirtoa kannattaa 91 % Kelan toimistojen johtajista ja 68 % kuntien sosiaali- ja terveysjohtajista. Siirtoa vastustaa 9 % Kelan toimistojen johtajista ja 32 % sosiaali- ja terveysjohtajista. Vastaajien mukaan kansalaisten yhdenvertaisuus lisääntyisi ja asiakkaat saisivat varmemmin myös muut heille kuuluvat etuudet. Etenkin Kelan toimistoissa uskotaan siirron vähentävän turhaa byrokratiaa. Toisaalta 69 % sosiaali- ja terveysjohtajista arvioi, että entistä useampi toimeentulotuen saaja jäisi vaille tarvitsemaansa sosiaalityötä. Nykyisin kirjallisen etuuskäsittelyn ilman sosiaalityöntekijän tapaamista saa kunnissa keskimäärin 47 % toimeentulotuen asiakkaista, mutta osuus vaihtelee kunnittain 0–95 %:iin. Vantaan kokeilun tulokset hyviä Vantaan kokeilussa Kelan ja sosiaalitoimen kautta asioineet toimeentulotukiasiakkaat oli- vat jokseenkin yhtä tyytyväisiä palveluun. Erot ryhmien välillä olivat vähäisiä, mutta Kelan kautta asioineet ovat kuitenkin selvästi tyytyväisempiä Kelan nettiasiointimahdollisuuksiin. Enemmistö niistä asiakkaista, joilla oli mahdollisuus vertailla asiakkuusprosessin sujuvuutta Kelassa ja sosiaalitoimessa, piti Kelan palvelua parempana: nopeampana, sujuvampana, helpompana ja vähemmän byrokraattisena. Toimeentulotukiasiakkailla on vahva kytkös erityisesti asumistuki- ja työmarkkinatukiasiakkuuden kautta Kelaan. ”Kelan arvion mukaan pystyisimme tuottamaan toimeentulotuen perusosan maksamisen pienemmillä resursseilla kuin kunnat. Kelassa on valmiina asiakkaiden tietoja, joita kuntien sosiaalitoimi joutuu erikseen pyytämään”, muistutti Kelan pääjohtaja Liisa Hyssälä. ”Toimeentulotuen saajien kannalta etuuksien yhteensovitus olisi helpompaa, lyhytaikaisen työn vastaanottaminen kannattavampaa ja lisäksi vältettäisiin etuuksien takaisinperintää, joka helposti romuttaa vähävaraisen talouden”, totesi SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas. ”Uudistus säästäisi kymmeniä miljoonia euroja hallintokuluissa, ja antaisi lisäksi kunnille mahdollisuuden suunnata sosiaalityötä sitä todella tarvitseville”, Kiukas sanoi.
Nro 2 maaliskuu 2014 – 5 ELÄKELÄINEN Joensuun Eläkeläiset järjestivät spektaakkelin maahanmuuttajille Seinäjoen valintoja Seinäjoen Eläkeläiset ry:n vuosikokous valitsi yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi Jorma Uiton. Yhdistystä kymmenenvuotta luotsannut Erkki iMyllyniemi luovutti nuijan uudelle puheenjohtajalle ja toivotti menestystä tuleville vuosille puheenjohtajan työssä. Myllyniemi valittiin varapuheenjohtajaksi. Taloudenhoitajana jatkaa Taisto Haapaniemi. Muut johtokunnan jäsenet ovat Aune Niemi, Tuula Pietikäinen, Erkki Perä, Alli Salmi ja Erkki Kalliosalo. Varajäseniksi Markku Latvala ja Martti Koskela. Yhdistys valitsi edustajaksi Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestön kevätkokoukseen Jorma Uiton ja Taisto Haapaniemen, varalle Alli Salmi ja Aune Niemi. Aluetoimikuntaan varsinaisiksi jäseneksi Taisto Haapaniemi ja Jorma Uitto, varalle Alli Salmi ja Markku Latvala Eläkeläisten Seinäjoen Yhteisjärjestöön edustajaksi valittiin Jorma Uitto varalle Erkki Myllyniemi. Vuoden 2014 kevät- ja syyskokouksista tiedotetaan Ilkassa, Eparissa ja Eläkeläinen-lehdessä sekä jäsenkirjeellä. Teemme yhdessä -hanke on toiminut Joensuussa vuodesta 2010. Toiminnassa on ollut mukana lähinnä Venäjältä muuttaneita paluumuuttajia. Toiminnan pääpiirteet vastaavat hyvin hankkeen nimeä. Se, mikä tehdään, tehdään yhdessä. Joensuun Eläkeläisten toiminta perustuu suureltaosin kerhotoimintaan. Tiistaisin kokonuumme kaupungin omistamalle kerhotalolle, jossa järjestämme ohjelmallisia tilaisuuksia ja juhlia.Maahanmuuttajat ovat osallistuneet niihin tuottamalla ohjelmia ja vetämällä muun muassa taukojumppaa. Myös matkoilla ja retkillä uudet ystävämme ovat olleet mukana. Maahanmuuttajilla on Joensuussa oma toimintakeskus Vatakka. Siellä heillä on mahdollisuus harrastaa, opiskella kieliä ja järjestää erilaisia tapahtumia. Joensuun Eläkeläiset ovat vierailleet ja esiintyneet Vatakan juhlissa. Kalevalan päivänä 28.2. Joensuun Eläkeläisten maahanmuuttajien yhteyshenkilö Timo Hiltunen ja yhdistyksen ohjelmanesittäjät järjestivät spektaakkelimaisen ohjelmatilaisuuden Vatakassa. Kattavan ohjelmatarjonnan toteuttivat pääasiassa eläkeläiset, mutta myös maahanmuutttajien taiteellisesta tasosta saimme tilaisuudessa nauttia. Ohjelmaryhmiemme kantaviin voimiin kuuluu laulukuoro ja senioritanssiryhmä. Lauluosuudesta vastasi mieskuoro Mollit, joka lauoi kaihoisia venäläisiä lauluja Väinö Saukkosen johdolla. Senioritanssiryhmän vetäjänä toimi pitkällä ko- ERKKI MYLLYNIEMI Oikaisuja Tilaisuudessa esiintyivät muun muassa Senioritanssiryhmä johtajanaan Anna Kuivalainen (yläkuva) , Timo Hiltunen (vasemmalla) sekä Natalia Pajunen ja Galina Petukhova. kemuksella rutinoitunut Anna Kuivalainen. Meeri ja Veijo Sotikovin taiteellisuus tuli esille runojen ja laulujen muodossa. Eläkeläiset ja maahanmuuttajat ovat rentoa porukkaa. Huumori kulkee mukana, esiinnyttiinpä missä tahansa. Hellyttä- vän hauskaa ilveilyä tarjosivat Eila Säisänen, Liisa Sorsa ja Vilho Korhonen kuvaelmalla ”Päivänsäde ja Menninkäinen”. Myös räppi on rantautunut Joensuun eläkeläisiin. Timo Hiltusen räp--esitys kertoi Tarzanin ja Janen parisuhdeongelmista. Teemme yhdessä- hanke on tuonut esille venäläisten kulttuuriharrastusten korkean tason. Tilaisuudessa lauloivat Natalia Pajunen ja Galina Petukhova. Tämä lauluduo valloittaa kerran toisensa jälkeen valloittaa yleisönsä taiteelisuudellaan, karismallaan ja temperamentillaan. Lisämausteen toi Vatakan Babuska-ryhmä, joka julkisti oman taideteoksensa ”Aikakone”. Se on nykytaidetta, kuten Teemme yhdessä-hanke on tätä päivää ja tulevaisuutta, joka on omalta osaltaan järjestömme voimavara. Teksti: TIMO HILTUNEN Kuvat: JURI PODKOPAJEV Eläkeläinen-lehden edellisessä numerossa oli juttu vanhuspalvelulakia käsitelleestä seminaarista Vaasassa. Se meni väärän tekijän nimiin. Jutun kirjoittaja on Sirpa Sainio. Kuvatekstiinkin oli pujahtanut virhe. Seminaarin järjesti todella, kuten jutussa itsessään kerrottiin, Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestö ry eikä Vaasan Eläkeläiset ry. Kolmaskin, jo aiemmin tehty virhe vaatii oikaisemista. Joulukuun numerossa sivulla 25 väitettiin, että Oulun kesäpäivien valokuvakilpailuunkin osallistunut Tykkylumi-kuva olisi Hilkka Tiihosen ottama. Kyllä Hilkan sukunimi on edelleen Tihinen. Toimitus pahoittelee virheitä.
6 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Riki Sorsa sairastui kahdeksan vuotta sitten kurkkusyöpään. Sairaus vaati pitkiä hoitoja, joista toipuminen kesti runsaan vuoden. Nyt artisti on elämänsä kunnossa ja laulamisen lahjakin on palautunut. J oulukuussa 2005 Riki Sorsan vasemman korvan alle ilmestyi kyhmy, joka alkoi pian hälyttävästi kasvaa. Tammikuussa 2006 kyhmy osoittautui tutkimuksissa syöväksi. – Se varsinainen syöpä löydettiin pahasta paikasta, nenänielusta. Ennen hoitojen aloittamista leukaluu piti sahata poikki ja hampaat otettiin takaa pois, laulaja kertoo. Sorsa sai sairauteensa sädehoitoja viitenä päivänä viikossa reilun kuukauden ajan. Hoito kesti 17 minuuttia per päivä. – Lisäksi sain kovia kipulääkkeitä, ja aina en oikein tiennyt missä olin. – Yhdeksään kuukauteen en pystynyt syömään mitään suun kautta Minulle laitettiin letku vatsaan kiinni ja sitä kautta sain sisääni ravintoa. Hoidoista palautuminen kesti. Kunnossa olin talvella 2007. Sorsa käyttää sairastamastaan kurkkusyövästä nimeä suuri flunssa. – Minulla oli onnea, kun flunssa saatiin pysäytettyä sädehoidon ja solunsalpaajahoitojen yhdistelmällä. Leikkausta ei tarvittu. Kun syöpä iski, minulla oli hirveitä pelkotiloja. Erittäin usein pohdin, kuinka läheiseni selviytyvät, jos minun käy huonosti. – Ajattelin myös niin, että minun osaltani laulut on sitten laulettu. Se oli raskasta aikaa. Hoitajat auttoivat pelkojen yli Riki Sorsa muistelee suurella lämmöllä Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan henkilökuntaa. Vakavasta sairaudesta toipunut Riki Sorsa poikkesi jo levytysstudioonkin – Hoitajat saivat minut elämään uudelleen. He auttoivat minut pelkojeni yli. Miten kovaa ja raadollista työtä he tekevätkään auttaessaan meitä raukkoja, sairaita ihmisiä! Arvostan heidän ammattitaitoaan hyvin paljon, Sorsa kertoo. Tänä päivänä hän tuntee olevansa kaikin tavoin terve. – Makuaistikin palautui hiljalleen. Sain taannoin haimatulehduksen, mutta sekin on jo voitettu. Tulehduksen takia jätin alkoholin kokonaan, vaikka mikään suurkuluttaja en ole ikinä ollutkaan. – Ehkä syöpähoidot jotenkin altistivat minut haimatulehdukselle. En tiedä. Sitäkään ei tiedetä, mistä syöpäni aikoinaan johtui. Sanotaan, että kaikilla meillä on sisällämme jonkinlainen syöpä Toisilla se puhkeaa sairaudeksi, toisilla ei. Sorsa menee kerran vuodessa Helsingissä testeihin ja kokeisiin sairastamansa kurkkusyövän vuoksi. – Totta kai jännitän kovasti, kuinka kokeissa käy. Testit her- mostuttavat minua. Puhuminen oli henkireikä Suuren flunssan mainingeissa Riki Sorsa piti säännöllisesti suosittua blogia, jota seurasi keskimäärin 20 000 lukijaa. Hän kävi myös puhumassa sairaudestaan ympäri maata Suomen syöpäyhdistyksen tilaisuuksissa. – Puhuminen oli henkireikä minulle, eräänlaista vertaistukea. Halusin auttaa muita syöpäpotilaita ja vahvistaa heidän uskoaan. Halusin olla heille esimerkki ja kertoa, että selviytyminen on todellakin mahdollista, Sorsa toteaa. Hänen mielestään elämässä on oleellista myönteinen asenne. – Syöpä on voitettu, ja elämä on minulle nyt silkkaa bonusta. En lakkaa ihmettelemästä: kuinka paljon ympärillä onkaan pieniä ja kauniita asioita! Haluan maksaa yhteiskunnalle takaisin kaiken sen, mitä olen siltä saanut koko urani ajan: Riki Sorsa Syntyi Helsingissä 26.12. 1952. Laulaja, taiteilijaeläkkeellä. Naimisissa, vaimo ja kaksi poikaa. Aloitti uransa 70-luvulla Helsingissä rockbändeissä The Zoo ja Jig-Saw. Osallistui Euroviisuihin Irlannissa keväällä 1981 Jim Pembroken kappaleella Reggae ok. Sijoitus: kuudestoista. Levyttänyt 70-luvulta lähtien neljätoista albumia ja julkaissut useita kokoelmia. Tunnetuimpia hittejä muun muassa Muuttohaukka, Haaveissa vainko oot mun ja Joki. Näytellyt Helsingissä Uudessa iloisessa teatterissa ja Ruotsalaisessa Teatterissa. hienon yleisön ja luvan laulaa. – Minulla on tänä päivänä oikeasti hirveän hyvä olla. Minulla on kaksi ihanaa poikaa ja vaimoni Barbara rakastaa minua vielä 27 vuoden jälkeenkin. Sorsa pelaa Helsingissä tennistä kuusi tuntia viikossa ja kävelee paljon Lauttasaaren maastoissa. – Tykkään ulkoilla raittiissa ilmassa, mutta ikävä kyllä emme voi hankkia koiraa vaimoni allergian vuoksi. Ukkoontuminen ei minua kiinnosta. Tarkoitukseni on pysyä tässä samassa farkkutuumakoossa, missä olen pysynytkin viimeiset kolmekymmentä vuotta. Suuresta flunssasta toivuttuaan laulaja ryhtyi tekemään nostalgiamatkaa takaisin nuoruuteensa. – Sairaus helpotti, ja kiireet loppuivat siihen paikkaan! Luen uudelleen minulle rakkaita nuoruuden kirjoja. Sinuhe egyptiläinen on yksi näistä kirjoista. Kitaraa soittelen ilokseni. Laulajalla on kotonaan Lauttasaaressa liki täydellinen poprock-kokoelma 60-luvun puolivälistä lähtien. – Palaan usein iltaisin kokoelmani pariin, mutta kuuntelen toki joskus Sammy Davis Junioriakin. Laulukunto takaisin treenaamalla Kurkkusyövän jälkeen Riki Sorsa pisti töpinäksi ja ryhtyi kuntouttamaan ääntään. Hän sai laulukuntonsa takaisin muutamassa vuodessa kovalla treenaamisella. – Laulaminen sujuu kyllä, kun avaan ensin ääntäni puolisen tuntia. Lääkäri on kertonut, että voin laulaa huoletta, kunhan se ei satu. Jos sattuu, pitää lopettaa heti. – Kehitän laulupuolta päivittäin. Jos en saa oikeaa oppia Suomesta, lähden hakemaan sitä ulkomailta, Sorsa kertoo. Laulaminen on hänelle helppoa ja vaivatonta. – Suorituspaineita ei ole. Olen jo saanut laulajana kaiken sen, mitä Suomessa voi saada. Vaivattomuus kuuluu ja välittyy myös Riki Sorsan uudelta, pehmeästi jatsahtavalta albumilta Kun tunnet rakkauden. Tällä tunnelmallisella levyllä on uusina sovituksina suuria viihdeklassikoita, kuten Aurinko laskee länteen, Laiskotellen ja Kolmatta linjaa takaisin. – Levy on kunnianosoitus loistaville musiikintekijöille, Lasse Mårtensonille ja kumppaneille. KARI KUMPULAMPI Historiallinen äänite Helsinkiläisen Riki Sorsan vuonna 1984 levyttämä studioalbumi Kellot ja peilit on suomalaisittain historiallinen äänite. Levy sisältää yksitoista kappaletta ja se julkaistiin aikoinaan myös cd:nä. Kellot ja peilit on näin ollen ensimmäinen, suomalainen cd-levy kautta aikain. - Maksoin tämän cd:n kustannukset omasta pussistani. Levy-yhtiössä kun valiteltiin kovasti, että cd:n teko on Suomessa liian kallista puuhaa, Sorsa muistelee.
Nro 2 maaliskuu 2014 – 7 ELÄKELÄINEN Maksa jäsenmaksu ajoissa, osallistut arvontaan Jokaisen Eläkeläiset ry:n jäsenen kannattaa huolehtia siitä, että tämän vuoden jäsenmaksu tulee maksetuksi 31..3. mennessä. Kaikki siihen mennessä maksaneet nimittäin osallistuvat perinteiseen arvontaan, jossa palkintona on Kuntorannan lahjakortti. Sen arvo on 350 euroa. Lopuksi otettiin perinteinen ryhmäkuva. Tasoerotkin vain rikastuttivat musiikkukurssia Eläkeläiset ry:n perinteinen musiikkikurssi järjestettiin 13.-17.2.2014 Kuntorannassa. Opettajina toimivat Sauli Malinen ja Jari Martikainen. Kurssille oli saapunut eri puolilta Suomea 19 oppilasta. Mielestäni kurssi onnistui erinomaisesti. Eihän se olisi voinutkaan epäonnistua, koska paikalla oli ammattitaitoisisa opettajia ja musiikista innostuneita kurssilaisia. Kuulin kuinka kurssilaiset kiit- telivät opiskeltavaa runsasta ja monipuolista biisivalikoimaan. Itse olen samaa mieltä. Luulen, että näitä lauluja lauletaan ja soitetaan kotiyhdistyksissä vielä tämän kevään aikana. Kurssilla oli soittajia ja laulajia, jotka olivat eri osaamisen tasolla, oli hyvinkin edistyneitä, mutta myöskin vähemmän edistyneitä. Itse koin nämä tasoerot vain rikkautena. Kannustavassa ilmapiirissä oli hauska laulaa ja soittaa pelkäämättä epäonnistu- misia. Oli helposti havaittavissa, että ”fiilis” oli hyvä. Kuntorannan musiikkikurssit ovat siitä erikoisia, että niihin voi osallistua kuka tahansa laulaja ja soittaja. Riittää että on innostunut musiikista. Ensi syksynä on tietääkseni jälleen uusi kurssi, jonne suosittelen eläkeläisiä osallistumaan runsain joukoin. Ympäristökin on inspiroiva. Oli myös erikoista, että lyhyen kurssin aikana syntyi ystävyy- den ja yhteenkuuluvuuden ilmapiiri. Loppulauluna laulettiin vanha venäläinen laulu Erotessa, jossa lauletaan: ”Nyt lähtöä kellot soittaa, nyt jäähyväishetkemme koittaa, on vaikea kyynel voittaa...” Taisipa olla monilla kyynel silmäkulmassa. TIMO TYPPÖ Etelä-Espoon Eläkeläisistä Kontula pani haastepallon kiertämään jäsenhankinnassa Kontulan Eläkeläiset haastaa Kaarelan, Kuopion, Pirkkalan, Porin, Rovaniemen ja Tikkurilan Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä/yhdistys vuoden 2014 loppuun mennessä. Tuula-Liina Varis U krainalaiset vaeltavat nyt sankoin joukoin ihmettelemään vallasta syöstyn ja pakoon lähteneen entisen presidenttinsä Viktor Janukovitshin palatsimaista hirsilinnoitusta, joka pursuaa ylellisyyttä ranskalaisista astioista omaan eläintarhaan. Ukrainan talous on romahduksen partaalla, ja kansa kokee suurta puutetta, mutta se ei ole estänyt valtionpäämiestä kahmimasta itselleen kaikkea sitä luksusta, mitä maailmasta on rahalla irti saatavissa. Kuka tulee mieleen? Romanian Nicolae Ceausescu tietenkin. Romanian kansa eli kurjuudessa ja nälässä, mutta presidentin perhe rypi ylellisyydessä. Ceausescu mm. rakennutti itselleen korttelin kokoisen palatsin keskelle Bukarestia, ja revitytti sen alta pois lukemattomia tavallisten ihmisten asuntoja. Maatalousnäyttelyihin tehtiin hienoja asetelmia puisista hedelmistä ja vihanneksista, kun oikeita ei yksinkertaisesti ollut. Vain salainen poliisi teki tehokkaasti ”tulosta”. Se kävi armotta jokaisen kimppuun, joka rohkeni esittää pienintäkään kritiikkiä. Seitsemästä kuolemansynnistä ahneus on kaikkein vaarallisin. Se ei ni- Kuolemansynneistä vaarallisin mittäin ikinä tyydyty. Mitä enemmän kahmii, sitä enemmän haluaa, ahneelle ei mikään riitä. Mitä jyrkemmin vallanpitäjän elämäntapa eroaa siitä, miten kansa elää, sitä helpompaa hänen on kokea olevansa kaikkien lakien ja sääntöjen yläpuolella, omassa maanpäällisessä taivaassaan, jossa elämä on ikuista. Ceausescu, jolle kansan kapina tuli täytenä yllätyksenä juuri kun hän armollisesti tervehti alamaisiaan jumalallisista korkeuksistaan, oli jo täysin irronnut todellisuudesta. Samoin tuntuu käyneen monelle muulle valtiaalle Ukrainasta Syyriaan ja Pohjois-Koreaan asti. Onhan meillä Suomessakin kokemusta rahaeliitin hillittömästä ahneudesta, vaikka mittakaava – ainakin toistaiseksi – on pienempi. Sen verran meillä eletään demokratiassa, että kahminta paljastuu helpommin. Harva se päivä media tiedottaa esimerkiksi eläkeyhtiöitten johtajien tolkuttomista palkoista ja bonuksista, superrikkaiden keräämistä maataloustuista, armeijan piilossa pitämistä korkeimpien herrojen luksusasunnoista. Paljon on mätää ja korruptoivaa suomalaisissakin valtarakenteissa. Erityisen selvästi on nähtä- vissä se, että rahaeliitti kokee olevansa omissa sfääreissään elävää, korkeampaa ihmislajia, joita tavallisen kansan elämää säätelevät lait ja säännöt eivät koske. Jo antiikin kreikkalaiset tiesivät, että ihmiskunnan tuhoon johtaa kaksi asiaa: ahneus ja hybris eli ylimielisyys. ”Ahneelle on koko luonto liian vähän”, tiesi myös roomalainen Seneca ajanlaskumme alussa. Kaikkein vaarallisinta ihmissuvun tulevaisuuden kannalta on se, että ahneudesta on tehty hyve. Markkinadiktatuuri on levinnyt kaikkialle maailmaan. Sen perusajatus, jatkuvan kasvun ideologia on nimenomaan ahneuden ideologia, ja koko maapallon syöpä. Ekosysteemi asettaa ahneudelle rajat, mutta ahneelle ihmiselle rajoja ei ole olemassakaan. Hän uskoo jatkuvaan kasvuun sekä omassa taloudessaan että maailman taloudessa. Ekologiset uhat ilmastonmuutoksesta lähtien ovat tulleet tietoisuuteen, mutta käytäntöjä ne eivät ohjaa. Emme pysty kehittämään järkiperäisiä ratkaisuja, emme edes sopimaan mitään olennaista yhdessä, koska meitä ei ohjaa järki vaan tunne, joka vaatii haluamaan lisää ja lisää. Hyvinvointia voisi jakaa, ja sitä riittäisi kohtuullisesti kaikille, mutta jakamisen ajatuskin on hukassa. Kehitys päinvastoin osoittaa, että tuloerot ja samalla elämäntapaerot kasvavat jatkuvasti. Niiden seurauksena epävakaisuus lisääntyy yhteiskunnissa, mutta sehän hoituu kurilla ja väkivaltakoneistolla. Vai hoituuko? Ukrainan kansannousu osoitti taas kerran, että lopulta ei hoidu. Minkään kansan vieteri ei veny loppumattomiin, tuskin säyseiden ja vakaitten suomalaistenkaan.
8 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Neuvottelujen asiat ja aikataulu Asiat • • • Työurasopimus maaliskuussa 2012 – sovittiin eläkeneuvottelujen asiat Työllisyys- ja kasvusopimus elokuussa 2013 – täsmennettiin asialista ja aikataulu Palkansaajakeskusjärjestöt: neuvottelupöytään myös työelämän laatu Aikataulu • • • Sopimus valmiiksi syksyllä 2014 Hallitusesitys vuoden 2015 vaalien jälkeen kokoontuvalle eduskunnalle = uuden hallituksen esitys Eläkeuudistus voimaan 1.1.2017 Työeläkeuudistus 2017 Rahoitus Kaija Kallinen esitteli SAK:n tavoitteita Eläkeläiset ry:n hallitukselle viime viikolla. Kaija Kallinen, SAK: Eläkeuudistus syntyy hiertämällä – Niin kauan hierotaan, että saadaan kaikille osapuolille siedettävä sopimus. Eivät neuvottelut aikaisemmistakaan eläkeuudistuksista ole olleet helppoja: myös vuoden 2005 uudistuksesta neuvoteltiin yli 5 vuotta. – SAK:n ja jäsenliittojen keskeisenä tavoitteena on ikääntyvien työntekijöiden aseman ja toimeentulon turvaaminen. Vaatimus nostaa eläkeiän alarajaa on meille vastenmielinen, varsinkin kun samalla esitetään osa-aikaeläkkeen ja työttömyysturvan lisäpäivien poistamista. Näin määrittelee SAK:n eläkeja työura-asioiden päällikkö Kaija Kallinen keskusjärjestönsä tavoitteet vuodenvaihteessa alkaneissa työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa eläkeuudistuksesta. Kallinen eritteli SAK:n tavoitteita ja näkemyksiä Eläkeläiset ry:n hallituksen kokouksessa ja seminaarissa viime viikolla. Nytkin eläkeuudistusta on jaanattu viisi vuotta, jos jonkinlaiseksi lähtöpisteeksi ottaa pääministeri Matti Vanhasen kuuluisat Rukan-tuumailut vuonna 2009. Lopussa tulee silti kiire. Uudistus on monitahoinen ja sopimukseen pitäisi päästä ensi syksynä Näin uudistuksen edellyttämien lakimuusten valmistelulle jäisi ministeriössä riittävästi aikaa. Tavoitteena on, että uudistukseen kuuluvat lakiesitykset antaa uusi hallitus uudelle eduskunnalle jo vuonna 2015. Uudistuksen pitäisi olla voimassa vuoden 2017 alussa. Neuvottelujen asialista on määritelty vuonna 2012 solimutssa työurasopimuksessa ja seuraavna vuonna tehdyssä työllisyys- ja kasvusopimuksessa. Eniten puhetta julkisuudessa ovat herätätneet eläkeikärajat ja eläketaso sekä eläkkeiden rahoitus, mutta neuvottelupöydissä on muutenkin pähkäiltävää ja hankalasti sovittavaa, kuten eläkkeiden karttumissäännöt, varhaiseläkkeet ja elinaikakerroin. Eläkeasioiden rinnalla neuvotellaan palkansaajajärjestöjen vaatimuksesta työelämän laadun parantamisesta. Elinkeinoelämän Keskusliitto on vaatinut eläkeikärjan nostamista. Julkisuuteen on sinkoiltu alaikärajaksi milloin 67, milloin 68 ja lopulta 70 vuotta. Tänä keväänä EK:n Ilpo Kokkila sitten heitti koepallon ja väitti, että ekäikärajan nosta ei ole ollut missään vaihees- sa EK:lle kynnyskysymys. – Työeläkkeissä on 9 vuotta ollut joustava 63–68 vuoden eläkeikä. Se antaa työkykyiselle, ammattitaitoiselle työntekijälle mahdollisuuden itse määrätä eläkkeen alkamisajan. Jotta työssä jatkaminen houkuttaisi, työnteko 63 vuoden täyttämisen jälkeen kartuttaa eläkettä nykysäännöin peräti 4,5 prosenttia palkasta, Kallinen muistutti seminaarissa – Kaikki eivät pääse vapaasti valitsemaan eläkkeelle lähtöään ja parantamaan eläkettään superkarttumalla. Suuri osa SAK…laisista joutuu työstä pois joko työkyvyn heikentymisen tai työpaikan menettämisen takia ennen 63 vuotispäivää, Kallinen totesi. Eläketurvakeskuksen tuoreen selvityksen mukaan vuonna 2011 työntekijäasemassa olevista 26 prosentilla vanhuuseläkettä edelsi työkyvyttömyyseläke ja 31 prosentilla työttömyys. Työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella. Riski sairastua on suurin ruumiillisesti kuluttavaa työtä tekevillä. Työntekijät aloittavat työt nuorempina kuin pitemmälle koulutetut. Toimintatonnin hakijoita 61 Raha-automaattiyhdistyksen Eläkeläiset ry:lle myöntämää toiminta-avusta järjestön jäsenyhdistyksille haki 55 yhdistystä ja 6 aluejärjestöä. Yhteenlaskettu hakusumma ol 43 650 euroa Eläkeläiset ry:n hallitus päätti tuen saajista viime viikolla. Päätös ei ollut helppo. – Päätökseen vaikutti muun muassa hakijoiden varallisuus. Jos yhdistys tai aluejärjestö on niin varakas, että se voi toteuttaa hankkeensa ilman tukea, menee sen edelle köyhempi, mutta yhtä perustellun hakemuksen tehnyt hakija, sanoo tukipäätöksen hallituk- selle esitellyt järjestösihteeri Anu Mäki. – Aika moni hakija oli lähettänyt puutteellisen hakemuksen. Yleensä tuen käyttämisestä oli suunnitelma, mutta pyydettyjä tietoja taloudesta ei ollut joko ollenkaan tai ne olivat puutteelliset. Hallituksen päätöstä ohjasi Raha-automaattiyhdistyksen päätös tuen tarkoituksesta. Tuen voi käyttää jäsenyhdistysten viikkokerhojen ja ystävätoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen, toiminnan kehittämiseen sekä toiminnan vetäjien ja toteuttajien voimavaraistamiseen. – Tämä kierros on monella tavalla kokeilu. Tukea vaille jääneitä lohduttanee tieto, että mahdollisella seuraavalla kierroksella nyt tukea saaneet eivät sitä voi saada. Ei pidä masentua, vaan tehdä uusi hakemus ja tehdä siitä vielä parempi, sanoi puheenjohtaja Kalevi Kivistö. RAY:n tuki on 14 000 euroa. Se jaettiin kokonaisuudessaan yhdistyksille ja aluejärjestöille.Yksittäiset tukisummat ovat joko 500 tai 1 000 euron suuruisia. 1 000 euroa saavat Pohjois-Karjalan ja Helsingin aluejärjestö. (P.I.) Tulevien vuosien eläkemaksut Riittävä maksutaso Julkisten alojen eläkkeiden rahoitus Eläketurvan sisältö Ikärajat ja varhais- eläkejärjestelyt Eläkkeen karttuminen ja karttumisen alkaminen Eläkkeiden taso, elinaikakerroin SAK:lle tärkeää • Eläkelupaus nuorille – rahoituksen riittävä taso • Ikääntyvien asema – kaikki eivät pysty jatkamaan työssä • Työelämän laatu – työn joustettava työntekijän tarpeissa Lähde: SAK, diaesitys 20.2.2014 – Jatkossa tarvitaan helpotettuja eläkereittejä niille, joiden voimat eivät riitä vanhuuseläkeikään asti ja niille, jotka menettävät työpaikkansa saneerauksissa, Kallinen sanoi. – SAK haluaa turvata myös nuorten eläkkeet. Työuransa alussa olevien työntekijöiden on voitava luottaa turvattuun toimentuloon vanhuusvuosinaan. Siksi työeläkemaksut on jo kuluvalla vuosikymmenellä saatava turvaavalle tasolle. Vain siten voidaan torjua vaatimukset uusista eläke- turvan leikkauksista, joista kärsivät aina eniten nuoret ikäluokat. Kolmas SAK:n kärkitavoite on työelämän kehittäminen niin, että työ ja työaika saadaan joustamaan työntekijöiden elämäntilanteiden ja tarpeen mukaisesti. Tämä tarkoittaa työntekijöille mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja työaikoihinsa, esimerkiksi sosiaalisista ja terveydellisistä syistä. PEKKA ISAKSSON Tuen saajat: Paltamon Eläkeläiset Karjaan-Pohjan Eläkeläiset Korson Eläkeläiset Varkauden Eläkeläiset Vaajakosken Eläkeläiset Anjalankosken Eläkeläiset Lahden Eläkeläiset Pyhtään Eläkeläiset Kankaanpään Eläkeläiset Nakkilan Eläkeläiset Piikkiön Eläkeläiset Puolangan Eläkeläiset Kaarelan Eläkeläiset Satakunnan aluejärjestö Pohjois-Karjalan aluejärjestö Pietarsaaren Eläkeläiset Ylöjärven Eläkeläiset Valkeakosken Eläkeläiset Iisalmen Eläkeläiset Mänttä-Vilppulan Eläkeläiset Kiimingin Eläkeläiset Korpilahden Eläkeläiset Helsingin aluejärjestö Ruoveden Eläkeläiset Jämsän Eläkeläiset Lapinlahden Eläkeläiset
Nro 2 maaliskuu 2014 – 9 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Pienet tytöt Vanha ja vähän vanhempi Joka huone leikitty kaikki piilot huudettu ”saa tulla jäätelövarastot huvenneet prinssessapöly leijuu vielä huoneissa, ”kotta tullan takat” halit ja heipat, mummo ja pappa ottaa voimapäikkärit, kun takavalot häipyvät ikävän kyynel tipahtaa poskelle. Olen jo vanha, hän on vanhempi yhdessä kuljemme tukien toisiamme. Liukas on tie, rappuset jyrkät kaiteita puuttuu, ovet on jäykät. Ojennat käden, tukien toisiamme näin eteenpäin hiljaa hiivimme Käsi on kylmä, lämpöä annat hyväilet hiljaa, peitettä käärit. Kylki kylkee uneen vaipuu vanha ja vähän vanhempi Lea Nieminen, Inkeroinen Helena Koponen, Maavesi Matto mutkalla Este se on se maton mutka jalat nurin Kiivas vanha matto muistoista koottu, elämää nähnyt veripunaisena valkoisin kyynelin Keinutuoli elossa monet istutut illat raivokkaat jutut hellästi syliinkin päässeet Elämäntehtävä Vanha talvi-ilta Eläkeläinenkin vaatimaton yhteiskunnalle tärkeä on ruokakauppaan kun hän menee ja ostoksistaan sontaa tekee hän elintarviketuotantoa hyödyntää ja talouselämää pyörittää. kannattiko muistella räsymatto tietää kertomattakin Maija-Liisa Kestilä, Oulu Rudolf Lindblad, Helsinki Runo on kuin sfinksi L uin erästä artikkelia, jossa lyriikan ilmaisutapa jaettiin kolmeen alueeseen: näköaistiin vaikuttavaan eli fanopoeiaan, kuulolle puhuvaan melopoeiaan sekä runon merkityssisältöä tarkoittavaan logopoeiaan. Vanhassa runoudessa korostuivat melodisuus ja musiikillisuus – nykyrunoudessa taas visuaalisuus. Nykyrunoutta onkin toisinaan kutsuttu silmän runoudeksi. Paitsi runojen kuvallisuus, myös graafinen asu ja säkeiden asettelu ovat tärkeitä. Kun luemme runoa, silmiemme eteen piirtyy kuva. Näin tapahtuu myös Lea Niemisen runossa. Pienet tytöt kuvaa onnistuneesti isovanhemmuutta, isovanhempien ja lastenlasten suhdetta. Kirjoittaja on muistanut tärkeän nyrkkisäännön: näytä, älä selitä. Runo rakentuu erilaisten tilanteiden ja yksityiskohtien kautta: jäätelövarastot, piiloleikit, lasten tapa levittäytyä joka huoneeseen leikkimään. Ja vaikka mummo ja pappa tarvitsevatkin lastenlasten lähdettyä torkut, ikävä iskee saman tien. Tähän runoon varmasti moni samaistuu. Helena Koposen runo Vanha ja vähän vanhempi kuvaa hellästi vanhan pariskunnan yhteistä kulkua. Runossa on hyvä rytmi, kaksisäkeiset säkeistöt sekä alun ja lopun yhtenäisyys tekevät runosta jämäkän. Myös tauot ja aukot puhuvat, lukijan omille ajatuksille jää tilaa. Kaikkiaan kirjoittaja on valinnut kuvaavia yksityiskohtia runoonsa, jossa on rauhallinen, rakkaudentäyteinen tunnelma. Monta kanavaa yhtä aikaa auki Rudolf ”Limppu” Lindbladin Elämäntehtävä on peräisin hänen julkaise- Tarinankertoja Avasin teeveen tarinankertoja jossain etelän torilla, maustekojujen katveessa, uurteiset kasvot elehtivät juonessa. Tämä on vahvaa teatteria tarinaa kansalle - informaatiotakin. Kuulijat piirissä, joku eläytyy, yksi ihmettelee, joku pälyilee ymmärtämättä. Turisti napsii kuvia. Menin mukaan minäkin karun nostalgiseen tapahtumaan, jossa mukana vanhan perinteen edustaja, pian unohtumassa tuleville tuntemattomana. Räsymatto Sylissäni mamman räsymatto. Sininen raita, miesten paidat, pesty hiet, kuteeksi leikattu. Tuossa tytön vaate, tuossa poika viikarin. Joululahja, yöpaita saanut oman raidan, muistoihin palaa joulu yhteinen. Tallentunut ilot, surut, raidoissa elämän värikkyys. Maton lattiaan laitan, niin kuljen mamman matkaa. mattomasta teoksestaan ”Junttirunoja Kontulasta”. Lindblad taitaa satiirin. Runo rakentuu yllättävien yhdistelmien varaan: sonta – talouselämä. Lakonia on tehokas keino. Kun lukee Elämäntehtävää, voi melkein kuulla kirjoittajan myhäilyn vähäeleisyyden takaa. Runon nimi on piste iin päälle, satiiri terästyy. Maija-Liisa Kestilän runo Matto mutkalla rakentuu välähdyksistä ja ailahduksista. Myös tässä runossa sanomatta jätetty on tärkeässä osassa. Aluksi matto kuvataan esteenä, siihen kompastuu. Mutta seuraavassa säkeistössä nähdään toinen puoli asiasta. Matto on eletyn elämän todiste, johon liittyy hurjiakin asioita ja muistoja. Pidän yllättävästä adjektiivivalinnasta ”kiivas”. Matto personoidaan, elollistetaan. Samoin tehdään keinutuolille. Koko ympäristö esineineen maagistuu: kaikilla on tarina kerrottavanaan, kaikki jakavat yhteisen salaisuuden. Runoilija Markku Toivonen on todennut, että runous on simultaaninen taidemuoto. Runossa kukin tapahtuma on ikään kuin omalla tv-kanavallaan samanaikaisesti, lyyrikko vain vaihtaa monitorista toiseen. Näin Maija-Liisa Kestilänkin runossa. Halusin tälle runopysäkille myös Salli Kajosmäen Räsymatto-runon. On hauska saada mukaan kaksi runoa, joissa matto on molemmissa tärkeä. Kuitenkin kumpikin runoilija käsittelee asiaa omalla tavallaan. Kajosmäen runossa päästään kulkemaan ”mamman matkaa” maton myötä. Matto kaikkine muistoineen tuo rakkaan ihmisen lähemmäs. (Juuri tämän vuoksi en ymmärrä, miten ulkopuolinen, niin sanottu ammattiorganisoija, voisi heittää toisen puolesta pois hänen ”turhia” tavaroitaan. ) Ehkä säettä ”Tallentunut ilot, surut” ei tarvita, koska asia käy muutenkin selväksi? Ja voisiko olla vain ”raidoissa elämä”? Raitojen värikkyys symboloi jo sellaisenaan elämän värikkyyttä. Riitta Suhosen Tarinankertoja- runo on kuin pieni tarina itsekin. Lukija pääsee hyvin tilanteeseen mukaan, kirjoittaja pohjustaa riittävästi, mutta ei liikaa. Mietin, tarvitaanko sanoja ”tarinaa kansalle – informaatiotakin”? Riittäisikö vain, kun näytetään, miten eri kuulijat ja katsojat toimivat? Muuttaisin myös loppua yhden sanan veran eli poistaisin sanan ”mukana”, ilmaisu tehostuisi entisestään: ”Menin mukaan minäkin/ karun nostalgiseen tapahtumaan/ jossa vanhan perinteen edustaja/pian unohtumassa/ tuleville tuntemattomana.” Tarinankertoja on vahva ja elävä runo, johon kirjoittaja onnistuu tallentamaan latautuneen hetken monine merkityksineen. Harjoitusta Runoilija Väinö Kirstinän mukaan modernit taideteokset muistuttavat usein Egyptin sfinksejä: ”Sfinksin näköistä olentoa ei luonnossa elä – ihmiskasvoinen leijona on luonnossa tuntematon. Sfinksi koostuu kuitenkin osista, joiden esikuva luonnossa tunnetaan.” Runokin rakentuu tutuista palasista. Mutta palasten yhdistelmä on ainutkertainen ja niinpä runossa yksi plus yksi voi olla vaikka kahdeksan. Runon eri ainesosia ja rakennusmateriaaleja on hyvä välillä tietoisesti testailla. Vaikka runon käyttämät keinot eivät ole irrallisia kikkoja, joskus voi kuitenkin tutkia puita eikä metsää. Vastikään edesmennyt runoilija Mirk- Riitta Suhonen, Helsinki Salli Kajosmäki, Keuruu ka Rekola totesi, että tekniikka on ensin omaksuttava ja sitten unohdettava, että voi alkaa todella kirjoittaa. Eri keinojen kokeilu on siis harjoittelua, löytöretkeilyä. Joskus kannattaa ”huijata itsensä” runolle. Voi kokeilla vaikkapa tällaista: Ota jokin runokirja. Valitse yksi runo sattumanvaraisesti. Peitä sitten kaikki muut paitsi ensimmäinen säe. Lue ensimmäinen säe ja kirjoita spontaanisti oma mielleyhtymäsi siitä. Etene toiseen säkeeseen. Kirjoita taas senkin pohjalta oma ajatuksesi. Käy koko runon kaikki säkeet läpi näin. Lopputuloksena sinulla on oman runosi hahmo, luonnos, jota voit käydä muokkaamaan. Oman runoluonnoksesi ei tarvitse millään tavoin muistuttaa alkuperäistä runoa. Lähtökohtaruno toimii vain ponnahduslautana. Sitä paitsi kaikki tekstit perustuvat toisiin teksteihin. Tässä harjoituksessa se tulee hyvin näkyväksi. Mukavia kirjoitushetkiä. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
10 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Tutkimus yli 75-vuotiaiden tietoteknologian käytöstä: Verkkopalvelut eivät tavoita kaikkia – tarvitaan vaihtoehtoja Suuri osa yli 75-vuotiaista uskoo oppivansa käyttämään tietotekniikkaa, kunhan saa siihen oikeanlaista opastusta. Kaikki eivät kuitenkaan koe tarvitsevansa tai eivät halua opetella käyttämään uutta tekniikkaa. Tämä käy ilmi KÄKÄTE-projektin (Käyttäjälle kätevä teknologia) ja LähiVerkko-projektin yhteisestä tutkimuksesta. TNS Gallupilla teetetyssä tutkimuksessa haastateltiin puhelimitse 600 ikäihmistä joulukuussa 2013. Otos edustaa Suomen koko 75–89-vuotiaiden joukkoa, johon kuuluu lähes puoli miljoona henkilöä. – Sekä yksityiset että julkiset palvelut siirtyvät kiihtyvällä vauhdilla kadunkulmasta verkkoon, ja ikääntyneet ovat vaarassa jäädä tyhjän päälle. Yli 75-vuotiaista yhä vasta kolmannes käyttää nettiä, joten noin 290 000 suomalaista on nettiin siirtyneiden palvelujen tavoittamattomissa ja siten huonommassa asemassa, toteaa projektipäällikkö Lea Stenberg KÄKÄTE-projektista. 75–89-vuotiaista suomalaisista 90 %:lla on matkapuhelin ja kolmanneksella internet-yhteys käytössään. Sähköpostiosoite on 24 %:lla. Vain 4 % ilmoittaa omistavansa älypuhelimen ja 3 % tabletin eli taulutietokoneen. Tietokonetta ja internetiä käyttävät tästä ikäryhmästä tavallisimmin 75–79-vuotiaat miehet. He asuvat yleensä puolison kanssa, ovat olleet johtavassa asemassa tai työskennelleet ylempinä toimihenkilöinä ja asuneet Uudellamaalla. Vastaavasti vanhimpaan ikäryhmään (85–89-vuotiaat) kuuluvat naiset käyttävät tietokonetta huomattavasti harvemmin. He asuvat usein yksin ja ovat taustaltaan työväestöä tai maanviljelijöitä. – Yllättävää on, että ikäihmisistä, joilla ei vielä ole uutta tekniikkaa käytössään, 86 % kokee, että he eivät tarvitse tällaisia Tietokoneopetuksessa pitäisi yhdistää huvi ja hyöty, kuten tehtiin Eläkeläiset ry:n Kaamoksen kaato -tapahtumissa laitteita, huomauttaa projektipäällikkö Marika Nordlund KÄKÄTE-projektista. Suurin osa (70 %) tietokonetta käyttävistä ikäihmisistä katsoo jo käyttävänsä sitä tarpeeksi. Lisäkäyttöä estää varmasti myös se, että tietokonetta jo käyttävistä noin puolet pitää laitteita ja ohjelmia liian monimutkaisina. Useamman kuin joka toisen mielestä tietokoneiden kehityksessä on vaikea pysyä mukana. Lähes joka toinen ilmoittaa, ettei yksinkertaisesti halua opetella enää lisää. Kuitenkin kaikista 75–89-vuotiaista 79 % uskoo, että ikäihmiset oppivat käyttämään tietokoneita siinä missä nuoretkin, kunhan saavat oikeaa opastusta. Opastusta ilon ja hyödyn kautta Henkilökohtainen opastus tieto- koneen käyttöön todennäköisesti madaltaa kynnystä kokeilla uutta tekniikkaa. Kuitenkin vain 10 % vastaajista, joilla ei ole käytössään tietokonetta, haluaisi saada opastusta tietokoneen käyttöön. Tietokonetta jo käyttävistä opastusta toivoo huomattavasti useampi (44 %). – Kun laitteet tulevat tutuksi, kasvaa kiinnostus oppia lisää, toteaa projektipäällikkö Hanna-Mari Lempola LähiVerkko-projektista. – Tälläkin hetkellä kymmenet tuhannet ikäihmiset Suomessa haluaisivat nykyistä enemmän opastusta tietotekniikan käyttöön. Opetusta tai neuvontaa tietokoneen käyttöön haluttaisiin ottaa mieluiten vastaan läheiseltä ihmiseltä (83 % opetusta haluavista), oman ikäiseltä vertaisohjaajalta (54 %) tai kansalaisopiston opettajalta (53 %). Kuntorannassa Tiedottajakurssi (2 vrk) 19.-21.3 Kurssi yhdistyksen tiedotuksesta vastaaville sekä muuten tiedotustaitoja tarvitseville. Uutisointi lehteen, tiedotteen laatiminen, sähköinen tiedonvälitys. Vetäjänä Pekka Isaksson. Hinta: 140 € (ph)/160 € (th) Ilmoittautuminen HETI Alueelliset kurssit Katrilleja kaikille -kansantanssikurssit (1 pv) Teemakurssi, joka on tarkoitettu sekä kansantanssin ohjaajille tanssipareineen sekä kaikille halukkaille tanssijoille. Opettamassa kansantanssin opettaja Sinikka Mäkelä ja säestämässä pelimanni Tapani Luhtaranta. Lauantai 22.3. klo 10-16 Ykspihlaja, Ykspihlajan Toimitalo Ilmoittautuminen heti: tuija.aali@elakelaiset.fi Kurssin hinta: 25 €, joka sisältää tulokahvin ja keittolounaan. Kotisivut yhdistykselle (3 pv) Kurssilla perehdytään helppokäyttöisten kotisivujen laatimiseen. Samalla kerrataan tekstin ja kuvan käsittelyä sekä internetin käyttöä. Kurssi edellyttää tietokoneen peruskäyttötaitoja ja omaa kannettavaa tietokonetta. Opettajana Petra Åhlström. Lähes puolet 75–89-vuotiaista ei pidä tietoteknisiä taitoja välttämättöminä. 43 % on sitä mieltä, että pärjätäkseen nyky-yhteiskunnassa kaikkien ei tarvitse osata käyttää tietokonetta. Ikäihmiset mukaan suunnitteluun On tärkeää tehdä tietotekniikkaa tutuksi sisältöjen ja mahdollisuuksien kautta. Jotta uudesta voi innostua, on nähtävä itselle koituva hyöty tai huvi. Periaatteet kuten ”Tietoyhteiskunta kaikille” tai ”Nopea laajakaista jokaiseen kotiin” ovat vasta ensimmäinen askel. KÄKÄTE- ja LähiVerkko-projektit muistuttavat, että yhdenvertaisuuden mahdollistamiseksi laitteista on kehitettävä riittävän helppokäyttöisiä ja sopivan opastuksen saatavuus on varmistettava. Ikäihmiset itse kannattaa ottaa mukaan laitteiden, ohjelmien ja internetpalvelujen suunnitteluun ja kehittämiseen, jotta helppokäyttöisyys toteutuisi. Opastus nojaa tällä hetkellä pitkälti järjestöjen ja vapaaehtoisten arvokkaaseen työpanokseen. Yhteiskunnan tietoteknistyessä tulisi kuitenkin myös julkisen puolen kantaa enemmän vastuuta siitä, että kansalaiset pystyvät käyttämään verkkopalveluja. Tutkimuksessaan KÄKÄTE- ja LähiVerkko-projektit toteavat, että koska kaikilla ei ole varaa omiin laitteisiin, niitä pitäisi olla helposti saatavilla julkisissa tiloissa opastuksen kera, jolloin ikäihmisen ei tarvitsisi itse huolehtia mm. nettiyhteyksistä ja ohjelmistojen päivityksistä. Kaikilla ei ole läheisiä, jotka voisivat tässä auttaa. Tällä hetkellä Suomen ikääntynyt väestö on vahvasti kahtiajakautunut: kaupungeissa on selvästi paremmat mahdollisuudet päästä tietoyhteiskunnan ja palvelujen äärelle kuin syrjäseuduilla. Koska tiedetään, että esimerkiksi sukupuoli, perhetilanne ja työtausta vaikuttavat vahvasti tietoyhteiskunnasta syrjäytymiseen, on syytä kehittää esimerkiksi tukipalveluja siten, että ihmisten erilaiset tarpeet pidetään mielessä. KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia) on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton ja Vanhustyön keskusliiton yhteinen projekti, ja LähiVerkko on Eläkeliiton ja EHYT ry:n yhteishanke. Molempia hankkeita rahoittaa RAY. Nordlund, Marika; Stenberg, Lea ja Lempola, Hanna-Mari: Tietoteknologian käyttö ja käyttämättömyyden syyt 75–89-vuotiailla – Kooste kyselytutkimuksesta. KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia) ja LähiVerkko-projekti 2014. http://www.ikateknologia.fi > Ajankohtaista > Uutiset Kevään 2014 viimeiset kurssit Kurssipäivät: keskiviikko 16.4.; keskiviikko 23.4. ja maanantai 28.4. , kunakin päivänä klo 10-15. Lahden Tietotupa, Hämeenkatu 15, 4. krs. Ilmoittautuminen heti: tuija.aali@elakelaiset.fi Kolmipäiväisen kurssin hinta: 40 €, joka sisältää opetuksen, kurssimateriaalin sekä kahvin ja suolapalan. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä, viimeistään kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen Eläkeläiset ry; Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus – Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. – Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. – Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Eläkeläiset ry
Nro 2 maaliskuu 2014 – 11 ELÄKELÄINEN Ordförandes kolumn Översättning: Anne Lindfors-Shaban KALEVI KIVISTÖ Orakel på villovägar Då man i det forna Grekland stötte på problem som inte föreföll att ha någon lösning gick man till oraklet i Delfi för att fråga om råd. Oraklets svar uttolkades sedan för att man skulle få en instruktion hur problemet kunde lösas. I det finländska samhället har några ekonomiska experter lyfts upp till ett slags orakel som medierna för det mesta anser vara ofelbara. I skrivande stund råkade min blick falla på en rapport som dessa experter skrivit för regeringens ekonomisk-politiska ”stödgrupp”, det ekonomiska rådet. I rapporten rekommenderar dessa ekonomiskt lärda ett försvagande av servicekvaliteten och sänkta inkomstöverföringar. Enligt rekommendationerna borde hälsovården prioriteras, det vill säga man ska bestämma vilka sjukdomar som behandlas inom den offentliga hälsovården och vilka sjukdomar som lämnas obehandlade – eller som överförs till privat vård, och då får enbart de som har råd vård. Indexjusteringarna av pensionerna borde helt och hållet frysas ”om inte pensionssystemet längre förefaller att stå på hållbar grund”. Den sista delen av ställningstagandet till pensionerna är ett direkt citat från Helsingin Sanomats nyhetsartikel om rapporten. Ordet ”om” sticker i ögat. Betyder det att de som står bakom rapporten inte är säkra på om pensionssystemet är hållbart? Eller lämnar de över bedömningen till de politiska beslutsfattarna? Enligt en internationell utvärdering som nyligen gjordes av det finländska pensionssystemet står vårt pensionssystem på en ovanligt hållbar grund. Detta konstaterade även överdirektör Jukka Pekkarinens arbetsgrupp som gjorde en utredning som underlag för arbetsmarknadsorganisationernas förhandlingar kring pensionsåldern. Enligt arbetsgruppen står vårt pensionssystem på ”stabil grund”. Merparten av pensionerna är arbetspensioner som betalas av de privata pensionsförsäkringsbolagen och förorsakar inte något hållbarhetsunderskott i den offentliga ekonomin. Även i fjol ökade enbart investeringsintäkterna från pensionsfonderna, värda 150 miljarder euro, fonderna med omkring 10 miljarder euro. Pensionsskyddscentralen bedömde också att höjningstrycket på pensionsavgifterna på lång sikt är klart mindre än man tidigare bedömt. Åtminstone är inte pensionssystemets hållbarhet någon grund för att frysa pensionsindexen. I dessa sammanhang hänvisar man konstant till de stora årskullarnas pensionering samt den längre livslängden, som åtminstone sägs förvärra situationen, även om det inte är den enda orsaken till den offentliga ekonomins mångomtalade hållbarhetsunderskott. Redan termen äldreförsörjningskvot vittnar om detta, men bokstavligt tolkat är begreppet missvisande. I denna diskussion förbigår man det faktum att en längre livslängd inte enligt inhemska och utländska undersökningar i genomsnitt förlänger det livsskede då vi är beroende av andras hjälp. De individuella skillnaderna är naturligtvis stora, men i snitt förlängs inte den livsfas då vi får intensiv vård. Allt tal om ett hållbarhetsunderskott som orsakats av vårdavgifter är allt- så klart överdrivet. Antalet pensionärer ökar under de följande 10–15 åren för att därefter börja sjunka. Samtidigt sjunker andelen institutionsvård medan hemvården ökar. Det kvantitativa behovet av institutionsvård minskar alltså inte. Desto mer ökar däremot behovet av tjänster som erbjuds i hemmet. För kommunerna och staten är dessa dock betydligt billigare än institutionsvården. Och de som verkligen kan kallas arbetets hjältar, det är anhörigvårdarna av vilka största delen själva är i pensionsåldern. De sparar årligen omkring 3,5 miljarder euro med att sköta sin maka eller make eller andra nära anhöriga, och ofta dessutom utan något som helst ekonomiskt stöd. Att betala stöd för närståendevård för alla de som sköter sina anhöriga får nog varken kommunernas eller statens finanser på fall. Förhoppningsvis kan beslutsfattarna se skogen för träden. Nationalekonomiska problem kan inte lösas genom att försämra pensionsskyddet och skära ner äldreservicen. Limpan N är man, såsom jag, har skrivit kåserier i olika aviser sedan förra århundradets sjuttital, börjar det ibland vara svårt att hitta något nytt att skriva om. Därför go vänner skall jag nu skriva om en mycket gammal händelse, som jag råkade hamna med i som tioåring, för över sjutoio år sedan; det första av Helsingfors tre storbombardemang, med vilka Stalin försökte tvinga Fanland att kapitulera i fortsättningskrigets slutskede. Jag har skrivit om saken på finska, bl.a. i min senaste kåseribok, men då min krigsvokabulär, som härstammar från veteranernas berättelser i Borgågatans almänna bastu, är på finska kan det bli litet svårt att få fram en flytande text på svenska, men skam den som ger sig, så till stooryn: Vi bodde då med mamma i ettt femvåningshus på Borgågatan 51 i stadsdelen Alphyddan. Såsom de flesta helsingforsare var vi redan alltför vana med flygalarm. Först kom ett såkallat tyst alarm, gatubelysningen släcktes och befolkningsskyddets VS-gubbar srömmade ut på gatorna. Ve den vars mörkläggningsgardin då släppte ut den minsta lilla ljusglimt. När sirenerna sedan började yla skulle man skynda till skyddsrummet. Vårt befann sig två kvarter bort i en tunnel djupt nere i berget. När vi sprang dit bar mamma alltid min lillasyster Marianne och jag två resväskor fyllda med familjedyrbarheter, i huvudsak varma När Helsingfors skulle utplånas kläder, matbestick och fotografier med minnesvärde. Den kvällen sjätte februari 1944 hann vi inte till bombskyddeet. När vi kom ut på gatan hördes ett dovt muller av flygmotorer från den mörka himlen. Strålkastarnas ljuskäglor spelade sökande och luftvärnskanonernas stackatoeldgivnings röda krevadbollar och gula spårljus skar mörkret i skivor. När bomberna hördes vina kommenderade VS-mannen oss tillbaka till B-trappans splitterskydd. Där satt vi tätt sammanpackade på väggfasta bänkar i trppkoridoren, vars tak var stöttat med stolpar och plankor som en gruvgång, och lyssnade på dundret från yttervärlden. Plötsligt kom en hård krevad alldeles i närheten. Det klirrade av splittrat glas, lufttrycket slet i den med faner och grova bräder förstärkta ytterrdörren och ljuset slocknade. Nu dör vi, ropade en gäll röst och kvinnorna börjar skrika. Det lät hemskt och jag tryckte händerna mot öronen. Stora bastanta tanter, som alltid trängde sig före mig i mjölkbutikens köer, ylade som en dårar. Vår gårldskarl, som också var VS-gubbe, tände en stormlykta. Ylandet minskade till ett stilla gnyende och jag var inte mera rädd. Om inte gåsaren hade hidrat, skulle jag ha smugit mig ut för att se vad som hände. När den första anfallsvågen var över fick vi springa till skyddsrummet. Väl nere för den många våningar höga vindlande trätappan kom vi in i en lång tunnel. Längs tunnelns ena vägg löpte ett svartmålat järnrör av ungefär en meters diameter. Bredvid det fick vi sitta på långa hårda träbänkar resten av natten. Lillasyster sussade sött inlindad i ett täcke, men för mamma och mig kändes tiden oändligt lång. Morbror Gösta, som hade fått sin ena lunga genomskjuten i vinterkriget, och därför inte behövde vara vid fronten utan svarvade granater på Maskin och Bro, kom gående längs tunneln. Jag frågade om det var dricks- eller skitvatten i röret, och skulle vi alla drunkna om röret gick sönder. Han hyssade, lyfte pekfingret framför läpparna och viskade: – Sånt skall du inte tala högt om. Annars kan det uppstå panik, och många barn och åldringar kan bli nedtrampade. När morgonen grydde blåstes faran över-signalen och vi stultade stelbenta ut i dagsljuset. Morgonen var frostig och klar, men här och var steg av ännu osläckta eldsvådor undertill rödfärgad svart rök mot skyn. Vårt hus verkade oskadat, men när vi kom in kunde vi konstatera att vårt stora fönster var utblåst, och attt det ännu brann på bangården bakom berget. Mamma sopde upp skärvorna och hängde en filt i gadinstången framför fönstret. Sedan drog vi ihop draperierna framför sovalkoven och kröp till sängs under allt i täckväg vi ägde och hade. Lokalen var nämligen svinkall. Jag vaknade någon gång på eftermiddagen vid att gårskarlen spikde en pappskiva för fönstret. Det var litet värme i batterierna och verkade vara gastryck i spisen. Mamma höll nämligen på att koka gröt. Jag drog på mig pjäksorna, ludimössan och vantarna, och sprang till Elantos mjölkbutik för att se efter om det hade kommit mjölk. Det hade det, men på grund av leveransproblem fick jag bara hälften av vår dagliga ranson, sex deciliter. Men nu tillbaka till nutid. Svaret på direktöversättningsfrågan i mitt förra kåseri är förstås Kvarken, som ligger emellan Bottniska havet och Bottenviken Dagen fråga borde vara bekant åtminstone för alla helsingforsare. Vilken stadsdel heter på direktövesätning från finskan Enens nos?
12 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Epäreilu eläkejärjestelmä lisää köyhyyttä Pienen toimiston oven taakse kerääntyy ihmisiä jo jonoksi asti. Jari Heinonen aloittelee ilmaista sosiaalineuvontaa antavaa vastaanottoaan Tampereen keskustassa. Heinonen kumppaneineen pitää vastaanottoa kerran kahdessa viikossa. Nyt vuorossa on eläkeläinen Elvi Oja, jolle laaditaan eläkeläisen hoitotukianomusta. ? Täällä käy eläkeläisten lisäksi myös kaikenlaista muutakin väkeä, kuten työttömiä nuoria, työttömyyseläkettä hakevia keski-ikäisiä ja köyhiä lapsiperheitä. Laadimme heidän kanssaan erilaisia sosiaali-, terveys, asunto- tai työelämään liittyviä hakemuksia ja valituksia, Heinonen kertoo. Heinonen on tehnyt vastaanotolla sosiaalineuvonnan vapaaehtoistyötä jo 15 vuotta. Työn aloitti aikoinaan Marjatta Stenius-Kaukonen. Täältä ihmiset saavat kirjaimellisesti rahanarvoista apua erilaisten etuuksien haku- ja valitusasioissa. Yhteiskuntatieteiden tohtori Jari Heinonen on professorina Jyväskylän yliopistossa, jossa hän opettaa sosiaalityötä. Hän istuu kolmatta kauttaan SKP:n edustajana Tampereen kaupunginvaltuustossa ja myös kaupungin ikäihmisten palveluiden lautakunnassa. Lisäksi Heinonen on tuottelias kirjoittaja. Hänen sosiaalipolitiikkaa käsittelevä kirjallinen tuotantonsa käsittää lähes 150 julkaisua. Kuinka professori-tutkija-valtuutettu ehtii vielä hoitaa muiden asioita? ? Kyllähän tämä kovaa hommaa on, mutta onneksi voitamme jutut useimmiten. Me teemme kyllä kaikkemme, että ihmiset saavat heille kuuluvat eläkkeet, edut ja palvelut, Heinonen sanoo. Työttömyys kutistaa eläkkeet Köyhien ihmisten asiat sekä kaikenlaisen sorron ja eriarvoisuuden vastustaminen ovat Heinosen sydäntä lähinnä. Köyhyys on ollut myös Heinosen tutkimuksen kohde viime vuosina. Tampereella elää Heinosen mukaan köyhyysrajan alapuolella lähes 20 % väestöstä, mikä on paljon enemmän kuin keskimäärin koko Suomessa, jossa kaikkiaan köyhyysrajan alapuolella elää noin 700 000 ihmistä. Sekin on hyvin paljon 5,5 miljoonan ihmisen maassa. ? Nykyisin köyhiä on monissa ikäryhmissä: lapsiperheitä, yksin eläviä keski-ikäisiä ja paljon on tietenkin ikä-ihmisiä. Heinosen mukaan yleistynyt köyhyys on perua -90-luvun lamasta, jolloin lisääntyi pitkäaikaistyöttömien määrä. Tuolloin jäi iso ryhmä ilman ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa perusturvan varaan. Työttömyystilanne ei ole noista ajoista kohentunut lainkaan, pikemminkin päinvastoin. Tämä lisää Eläkeläinen Elvi Oja (vas.) on tullut hakemaan Jari Heinoselta apua hoitotukianomuksen täyttämiseen. köyhien eläkeläisten joukkoa. Suomen eläkejärjestelmä on Heinosen mielestä eriarvoisuutta lisäävä, koska ne, joilla on hyvät palkat ja jotka pystyvät olemaan pitkään palkkatyössä, saavat hyvän eläkkeen, mutta ne jotka ovat määräaikaisissa työsuhteissa tai olleet työttöminä jo nuoruudestaan lähtien, jäävät takuueläkkeen piiriin. Tällä hetkellä Suomessa on yli 100 000 ihmistä, jotka saavat 738 euron suuruista takuueläkettä. Vuonna 2012 oli keskimääräinen kokonaiseläke 1486 euroa, mikä sekään ei ole suuren suuri, kun ottaa huomioon Suomen kustannustason. Heinosen mukaan eläkeläisten köyhin joukko joutuu jo nyt hakemaan isoissa kaupungeissa säännöllisesti toimeentulotukea, mikä on häpeällistä hyvinvointivaltiolle. ? Meillä on kaikkiaan puolitoista miljoona ihmistä, joille maksetaan lakisääteisesti erilaisia eläkkeitä. Heistä miljoona satatuhatta saa vanhuuseläkettä. Eläkeläisten joukko on iso myös poliittisesti ja he äänestävät aktiivisesti, joten kyllä heidän asioistaan kannattaisi pitää huolta, Heinonen pohtii. Eläkeleikkurit viuhuvat Eläkejärjestelmä on Heinosen mielestä epäreilu myös nykyisen taitetun indeksin vuoksi: kun eläkkeitä tarkistetaan, niitä korotetaan 80 prosenttisesti hintakehityksen ja vain 20 prosent- tisesti ansiokehityksen mukaan. Jos palkat nousevat enemmän kuin hinnat, eläkkeet jäävät jatkuvasti hieman jälkeen palkoista. ? Parempi oli se entinen järjestelmä, jossa eläkkeitä tarkistettiin 50 % hintakehityksen ja 50 % ansionkehityksen mukaan. Toinen iso eläkeleikkuri on elinaikakerroin, jonka mukaan vuonna 1949 ja sen jälkeen syntyneiltä vähennetään eläkettä yhden prosentin alenemalla. Tällöin esimerkiksi vuonna 1980 syntyneiltä alkavista eläkkeistä otetaan päältä pois jo 17 %, mikä pitää korvata tekemällä pari vuotta lisää töitä. Epätasa-arvoa lisää myös se, että eläkkeiden karttuma on epätasainen. Työntekijöiden eläkehän karttuu 18-52-vuotiaana 1,5 % vuosipalkasta ja 53-62 –vuotiaana 1,9 %, mutta 63-68 -vuotiaana karttuma on peräti 4,5 %. ? Tämä on epäreilua raskaissa töissä oleville. Niihin mennään aika nuorina töihin, eikä töitä jakseta välttämättä tehdä 68-vuotiaiksi asti, jotta saisi tuon isomman karttuman. Heinonen muistuttaa, että Suomessa on myös erittäin suurituloisia eläkeläisiä. Jotkut isokenkäiset saattavat nostaa eläkkeitä monista eri tehtävistä, ja lisäksi he ovat maksaneet itselleen vielä vapaaehtoista eläkettä. ? Suomi on yksi harvoja maailman maita, joissa eläkkeille ei ole määrätty kattoa. Monis- sa muissa maissa on koettu oikeudenmukaiseksi, että isoissa eläkkeissä on jokin leikkuri. Eläkerahastoissa miljardeja euroja Yksi hyvin ainutlaatuinen ja kansainvälisestikin erikoinen piirre suomalaisessa eläkejärjestelmässä ovat Heinosen mukaan eläkerahastot, joiden takana on yhteensä noin 150 miljardia meiltä kaikilta lakisääteisinä eläkevakuutusmaksuina kerättyä rahaa. Monissa muissa maissa rahastoihin kerätyt vakuutusmaksut maksetaan eläkkeinä ulos, mutta Suomessa näitä maksuja on kerätty rahastoihin enemmän kuin mitä niistä on kansalle maksettu eläkkeinä. ? Olisi demokraattisempaa, jos sitä rahaa käytettäisiin pienten eläkkeiden kasvattamiseksi tai työpaikkojen luomiseksi. Nyt niitä rahoja sijoitellaan pörssiosakkeisiin, jopa ulkomaisiin osakkeisiin ja vähän hämäriinkin paikkoihin, Heinonen pohtii. Rahastoihin kerättyjen rahojen käytöstä päättävät työeläkeyhtiöiden hallitukset. Koska eläkevakuutusmaksut ovat lakisääteisiä, valvovat valtio ja sosiaali- ja terveysministeriö rahastojen toimintaa, mutta valtion hallinnolla ei ole varsinaisesti mitään sanomista rahastojen varojen käyttöön. Heinosen mielestä rahojen käytöstä pitäisi päättää demokraattisemmin, koska sitä kakkua kasvattavat kuitenkin lakisääteisesti kerättävät maksut. ? Suomi on siinäkin ainutlaatuinen maa, että yksityiset vakuutusyhtiöt huolehtivat lakisääteisen työeläkejärjestelmän asioista, Heinonen kummastelee. Väestön vanhenemisesta huolimatta Heinonen ei usko uhkakuviin eläkepommista, sillä meillä on kuitenkin olemassa lainsäädäntö siitä, kuinka eläkkeet karttuvat ja kuinka niitä rahoitetaan. Mutta on elintärkeää, että työttömyys ei enää kasvaisi, koska eläkejärjestelmä ja sen rahoitus perustuvat palkkatyöhön ja työssä käyntiin. Jos työt Suomesta karkaavat Kiinaan ja Intiaan ja työttömyys kasvaa, lisääntyvät ongelmat eläkkeiden rahoituksessa. ? Silloin joutuisimme turvautumaan eläkerahastoihin, mikä taas johtaisi siihen, että eläkkeitä leikattaisiin, mutta mitään varsinaista eläkepommia ei ole näköpiirissä, Heinonen vakuuttaa. IITA KETTUNEN
2 – Eläkeläisen EU-liite ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN S Hyvinvoivan ja turvallisen Euroopan puolesta uomi on aina ollut osa monikulttuurista ja monikansallista Eurooppaa. Euroopan unionin (EU) jäsen se on ollut runsaat 19 vuotta. Jäsenenä Suomi on osa 28 maan ja 500 miljoonan ihmisen muodostamaa yhteisöä. Suomen ja suomalaisten tulevaisuus on sidoksissa tähän yhteisöön ja siellä tehtäviin valintoihin. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä valintoja tehdään ja ketkä niitä tekevät. EU-yhteisö ei ole vain taloutta ja ulkopolitiikkaa, se on myös osa jokaisen jäsenmaan sisäpolitiikkaa. Se vaikuttaa suoraan jäsenmaiden toiminnan ehtoihin ja kaikkien kansalaisten arkeen. Suurin osa Suomen tämän hetken lainsäädännöstä ja lainsäädännön tulkinnasta juontuu joko suoraan tai välillisesti EU:sta. Tämän vuoksi EU on tärkeä jokaiselle kansalaiselle – myös eläkeläisille ja ikääntyneille. Jotta kansanvaltainen päätöksente- ko vahvistuu ja byrokratia heikkenee, on kansalaisten ja heidän järjestöjensä aktivoiduttava EU asioiden seuraamisessa ja päätöksentekoon osallistumisessa. EU päätöksiin voidaan vaikuttaa sekä suomalaisen että eurooppalaisen poliittisen päätöksenteon kautta. Euroopan parlamentin vaalit toukokuussa ja vaalikampanjat avaavat kansalaisille mahdollisuuksia vaikuttaa eurooppalaiseen politiikkaan. Suomesta valitaan parlamenttiin 13 edustajaa. Suomalaiset edustajat toimivat 751 edustajan parlamentissa kukin arvojensa mukaisessa poliittisessa ryhmässä. Edustajien toimintaa ei ohjaa niinkään kansallisuus kuin edustajien yhteiskunnalliset arvot ja poliittiset liittoutumat. Jotta äänestäjien kuluttajansuoja vahvistuisi, on edustajaehdokkailta edellytettävä avoimuutta heidän eurooppalaisissa poliittisissa kytkennöissään. Eläkeläiset ry:n toiminnan keskiössä on aina ihminen. Järjestön kaikkea toimintaa ohjaavat ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja solidaarisuus. Näistä arvoista lähtien arvioimme myös EU:ta ja sen poliittista päätöksentekoa. Euroopan unionia ei pidä rakentaa vain sisämarkkinoiden ja talouden ehdoilla. Taloudelliset tavoitteet on sovitettava nykyistä paremmin yhteen sosiaalisten tavoitteiden kanssa. EU:n perussopimuksen takaamat unionin kansalaisten perusoikeudet on korotettava yksipuolisesti taloudellisista arvoista lähtevien perusvapauksien rinnalle. Samalla on luotava koko EU:ta kattavat periaatteet minimiturvan takaamiseksi unionin väestölle. Sosiaalipolitiikka ei kuulu EU:n viralliseen toimivaltaan. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni niin, että Suomi voi rakentaa sosiaali- ja eläketurvansa nykyisille periaatteille myös jatkossa. Historia on osoittanut moneen kertaan, että Euroopan rauhan ja vakauden paras tae on riittävä hyvinvoinnin taso koko väestölle. Tämän puolesta kannattaa toimia ja äänestää. Euroopan unioni, hyvinvointivaltio ja eläkeläiset Eläkeläiset ry järjestää kaikille avoimet tiedotus- ja keskustelutilaisuudet eläkeläisten asemasta Euroopan unionissa, EU:n päätöksenteosta ja europarlamentin vaaleista. EU-vaalipäivä Suomessa 25.5.2014 Oulussa Helsingissä Keskiviikko 26.3.2014 klo 11.00–13.30 Oulun pääkirjasto, Pakkala-sali (sisääntulokerros), Kaarlenväylä 3 Perjantai 4.4.2014 klo 10.30-13.00 Kulttuurikeskus Caisa, Juhlasali, 1 krs., käyntiosoite Mikonkatu 17 C/ Vuorikatu 14 Ohjelma: Ohjelma: Klo 11.00 Klo 10.30–12.30 Hannu Partanen, Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Anu Mäki, Eläkeläiset ry:n järjestösihteeri Tervetuloa EU:n rakenteet ja europarlamentaarikon työ käytännössä Outi Ojala, entinen meppi – kysymykset ja keskustelu Klo 12.15 EU – populismin ja oikeiston nousu Vesa Puuronen, professori – kysymykset ja keskustelu Klo 13.30 Päätössanat Tervetuloa kysymään ja keskustelemaan! Tervetuloa Eläkeläisen asema EU:ssa Kalevi Kivistö, Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja EU ja ikäihmisen arki Päivi Topo, Ikäinstituutin johtaja – kysymykset ja keskustelu Klo 11.15 Tuhoaako vai pelastaako EU hyvinvointivaltion? Jouko Kajanoja, valtiotieteiden tohtori Populistit jyräävät parlamentissa, vai jyräävätkö? Äänesi ratkaisee! Sirpa Puhakka, Helsingin kaupunginhallituksen jäsen – kysymykset ja keskustelu Klo 12.30 Päätössanat Toimintaa koko maassa Eläkeläiset ry toimii koko maassa. Järjestöön kuuluu 14 aluejärjestöä ja 233 paikallisyhdistystä. Järjestö ja sen yhdistykset • ajavat eläkeläisten asiaa valtakunnallisesti ja paikallisesti • järjestävät monipuolista kulttuuri- ja harrastustoimintaa • tukevat ja järjestävät ikäihmisten liikuntaa • järjestävät matkoja ja retkiä • järjestävät koulutusta harrastajille ja vertaisohjaajille Eläkeläiset ry seuraa kaikkea yhteiskuntapolitiikkaa, joka vaikuttaa eläkeläisten elämään. Teemme esityksiä ja aloitteita maan hallitukselle, eduskunnalle ja viranomaisille, kerromme eläkeläisten kannan päättäjille ja puutumme eläkeläisten kohtaamiin epäkohtiin.
Maaliskuu 2014 – 3 ELÄKELÄINEN Ainoa vaaleilla valittava EU:n toimielin Euroopan parlamentin valta on lisääntynyt E uroopan parlamentti on ainoa EU:n toimielin, johon edustajat vlitaan suorilla vaaleilla. Vaalit järjestetään kaikissa jäsenmaissa kansallisen vaalilainsäädännön mukaisesti. Seuraavat vaalit ovat toukokuun lopulla. Suomess vaalipäivä on 25. toukokuuta. Ennakkoäänestys kotimaassa on 14.–20.5 ja ulkomailla 14.–17.5 Äänioikeusikärajat vaihtelevat kansallisten lakien mukaisesti. Suomessa toimitettavissa vaaleissa äänioikeutettuja ovat viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttävät Suomen kansalaiset .Myös viimeistään 80 päivää ennen vaaleja Suomen äänioikeusrekisteriin ilmoittautuneilla toisen EU-maan kansalaisilla on äänioikeus. Parlamenttiin valitaan nyt 751 jäsentä eli meppiä. Suomesta meppejä valitaan 13 vaalissa, jossa koko maa on yhtenä vaalipiirinä. Sikäli vaalit poikkeavat kaikista muista vaaleista presidentin vaalia lukuun ottamatta. Mepit eivät ryhmity parlamentissa maittain tai kansallisuuksittain, vaan työskentelevät eurooppalaisissa puolueryhmissä, joita on nykyisessä parlamentissa seitsemän. Parlamentissa on edustettuna 165 poliittista puoluetta. Keskustan ja RKP:n edustajat ovat kuuluneen tälläkin kaudella ALDE-ryhmään, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien edustajat EPP-ryhmään, SDP:n edustajat S&D-ryhmään, vihreät Greens/ EFA-ryhmään ja perussuomalaiset EFD-ryhmään. Viime vaaleissa äänestysprosentti jäi Suomessa nipin napin 40:n yläpuolelle. Nyt sen toivotaan nousevan muun muassa jännittävämmän vaaliasetelman ansiosta. Viimeisin EU-perussopimus, Lissabonin sopimus, lisäsi 2009 Euroopan parlamentin valtaoikeuksia. Se tuli voimaan joukussa 2009. Euroopan parlamentti on Euroopan unionin neuvoston lisäksi tärkein lainsäädäntöelin Euroopan unionissa. Suurin osa EU-lainsäädännöstä päätetään nykyisin niin sanotussa tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä eli parlamentin ja neuvos- ton yhteistyöllä. Euroopan parlamentti valvoo Euroopan komissiota ja muita toimielimiä sekä varmistaa niiden demokraattisen toiminnan. Parlamentti myös hyväksyy komission kokoonpanon. Lisäksi se päättää osaltaan EU:n budjetista. Gallupit povaavat vallanvaihdosta Vaalikiinnostusta saattaa lisätä tällä kertaa se, että viimeisimmät gallupit ennakoivat vallanvaihdosta. PollWatch 2014 -gallup, joka julkistetitin helmikuussa, ennustaa sosialidemokraattien (sosialistien ja demokraattien ryhmän) kasvavan EU-parlamentin suurimmaksi ryhmäksi. Koko EU-laajuisen ennusteen perusteella sosialistit saavat 221 meppiä eli 27 paikkaa enemmän kuin nyt. Vaalien häviäjä on mittauksen perusteella keskustaoikeisto EPP (kansanpuolue, kristillisdemokraatitt). Sen paikkaluku romahtaisi 274 paikasta 200 pintaan. Liberaaliryhmä Alde, johon kuuluu siis Suomesta keskusta, kutistuu gallupin mukaan 64 mepin kokoiseksi, Nyt sillä on1 01 paikkaa. PollWatch ernustaa, että EU-kriittisten ryhmät joutuvat taistelemaan olemassaolostaan. Konservatiivien ja reformistien ECR saa 42 paikkaa ja Vapaa ja demokraattinen Eurooppa EFD 30 paikkaa. Eurooppalaisen puolueryhmän perustamiseen parlamentissa tarvitaan vähintään 25 meppiä 7 maasta. Kuuden eri maan äärioikeistolaiset saavat gallupissa 38 paikkaa, joten ne saattavat saada kokoon yhteisen ryhmän. Kentän toisella laidalla, vasemmistossa, odotetaan voittoa. Gallupin mukaan GUE-NGL eli Euroopan yhtynyt vasemmisto saisi uuteen parlamenttiin 56 paikkaa, kun sen paikkaluku on nyt 35. Suomesta vasemmistoliiton mepit ovat kuuluneet tähän ryhmään, mutta viime vaaleissa puolue jäi kokonaan europarlamentin ulkopuolelle. Nyt vasemmistoliitolle lupaillaan varovasti paluuta EU-kamareihin. Nousussa ovat myös perussuomalaiset, laskussa puolestaan keskustan ja kristillisdemokraattien yhteinen paikkamäärä. Jos niin käy, koitunee tappio kristillisten kontolle. PEKKA ISAKSSON Nukkuvien äänestäjien oudot petikaverit Euroopan parlamentien vaaleista sanotaan tulevan kiinnostavammat kuin aikaisemmista vaaleista. Äänestysprosentin toivotaan Suomessakin nousevan viime vaaline surkeasta 40,3 prosentin pohjalukemasta. Yksi on kuitenkin mutka matkassa. Kuinka saada puolueet innostumaan vaaleista? Pikainen silmäys suomalaisten puolueiden nettisivujen EU-osioihin kertoo, että vaaleissa nukkumaan aikovilla on vara valita, missä asennossa haluavat nukkua. Kokoomuksen sivut ovat hyvää – jos sanaa voi tässä yhteydessä käyttää – keskitasoa. Niillä esittellään puolueen ehdokkaat. Uutisissa kerrotaan Jean-Claude Junckerin valinnasta Euroopan kansanpuolueen kärkiehdokkaaksi. Sen pitemmälle kampanjaa ei ole vielä ehditty kehitellä. Twitterissä menee varmaan lujaa. Vasemmistoliiton sivuille on juuttunut viime lokakuussa päivätty juttu eurovaaliehdokkainen asettamisesta. Siinä kerrotaan, että ”lisää ehdok- kaita asetetaan Vasemmisto puoluevaltuuston kokouksessa 24.–25.11. ja viimeiset ehdokaspaikat alkuvuonna 2014”. Vaaliohjelma puolueella kuitenkin on toisin kuin monella muulla puolueella. Vihreilläkin jopo jyrää paikallaan, ainakin jos puolueen omiin nettisivuihin on uskominen. Vaalisivujen ykkösjutussa kerrotaan, että Euroopan vihreiden kaksi kärkiehdokasta asetetaan esivaalissa, jonka ehdokasasettelu käynnistyy marraskuussa. Keskustan ehdokkaista on pari vielä hakusessa ja vaaliohjelma vaiheessa. Sitä kuitenkin valmistellaan varapuheenjohtaja Riikka Pakarisen johdolla niin, että puoluehallitus hyväksyy sen maaliskuussa 2014. Eurooppalaisen kattopuolueen, liberaalidemokraattien, vaaliohjelma sentään löytyy sekä suomeksi että englanniksi, ja onpa puolue tehnyt sivuilleen nettikyselynkin kannattajilleen. Perussuomalaiset ovat asettaneet aikomansa määrän ehdokkaita. Puolueen omat tavoitteet eivät lyhyestä Osallistu!-julistuksesta selviä, muiden synnit sitäkin verenruskeampina. Vaalipäällikkö Pekka M. Sinisalo on valinnut reuhakkaa, joskin hieman käyneeltä tuoksahtavan linjan, kas näin: ”Muut puolueet voivat asettaa ehdolle ministereitä, komissaareja tai julkkiksia. Se kertoo ainoastaan heidän epätoivostaan, sillä vanhat puolueet tietävät, että me olemme ainoa todellinen ja uskottava vaihtoehto... Muut puolueet ovat päätöksillään vieneet meidät tälle tielle, jonka päässä on itsenäisyyden menetys. Seisomme viimeisellä rannalla. Viiden vuoden päästä on jo liian myöhäistä korjata tilanne Suomen eduksi.” Perussuomalainen-lehden verkkosivut ovat paljon pirteämmät ja kertovat laajasti puolueen ehdokkaiden näkemyksistä. Kun vertailukohdat ovat luiskahtaneet alas, on SDP:n helppo selvitä vaalitarkkailijan tiukan epätieteellisessä katselmuksessa vähän paremmin. Sivuilta löytyy ehdokasasettelun lisäksi puoluevaltuuston asiakirja Näkemys Euroopasta ja kannanotto rahaliitto EMU:sta. Tuoreita nekään eivät ole, edellinen marraskuulta 2012, jälkimmäinen viime kesältä. Ei ole vaaleanpunakonekaan kuin ennen, Yksi kaikissa vaaleissa toistuva piirre on ollut itseään ruokkiva suosiokierre. Gallupeissa menestyvät ovat vaalien lähestyessä ja vaaleissa vain lisänneet kannatustaan, koska niin monet haluvat hypätä voittajan kelkkaan. Siitäkö tässäkin on kysymys: puolue toisensa jälkeen on keksinyt hypätä hyvissä ajoissa nukkuvien sänkyyn. Voitto on varma. PEKKA ISAKSSON
6 – Eläkeläisen EU-liite ELÄKELÄINEN Kunnallispolitiikan professori Ari-Veikko Anttiroiko: ”EU:sta kunnille hyötyä kansainvälisenä vuoro V oi olla, että Lappi ja Kainuun erämaat ovat paljon isompi voimavara kuin nyt arvaammekaan. Sen vuoksi kannattaa infrastruktuuri ja palvelut pitää hyvässä kunnossa, että tulevaisuudessa on edellytykset matkailupotentiaalin hyödyntämiselle. Joitakin toimintoja siis kannattaa hajasijoittaa eikä kaikkea keskittää kaupunkiseuduille. Näin sanoo Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Ari-Veikko Anttiroiko. Hän toteaa Aikalainen-lehdessä (1/14), että pitkällä aikavälillä Suomi kannattaa pitää asuttuna, koska ei reuna-alueiden asuttuna pitäminen niin kallista ole. Toisaalta Anttiroiko ei lämpene ajatukselle, että syrjäseuduista tehdään pelkkiä puuhamaita. Aluksi ne saattavat tuntua hauskoilta, mutta pian ne saattavat turhauttaa. Toteat Aikalaisen haastattelussa, että Aasian autoritaariset yhteisöt ovat paljon ulospäin suuntautuneempia kuin me. Mitä näillä yhteisöillä tarkoitat? -Tämä viittaa pääasiassa Itä-Aasian maihin ja niiden alueyhteisöihin, siis valtioihin, alueisiin ja kuntiin. Näitä maita ovat erityisesti Japani sekä neljä ns. Aasian tiikeriä eli Etelä-Korea, Singapore, Hong Kong ja Taiwan. Myös Manner-Kiina on avauduttuaan saanut tällaisia piirteitä. Näissä maissa poliittisen johtamisen, byrokratian ja yrityselämän suhdetta on määrittänyt yhteinen pyrkimys vientivetoiseen talouskasvuun. Näihin maihin on viitattu kansainvälisessä keskustelussa käsitteellä kehittäjävaltio (developmental state) ja kaupunkeihin vastaavasti kehittäjäkaupunki (developmental city). Pohdit, onko Eurooppa kulkemassa kohti uutta keskiaikaa. Tarkoitatko, että EU:sta saattaa tulla uusi roomalaiskatolisen kirkon kaltainen yhden totuuden torvensoittaja, kuten esimerkiksi EU:n talouspolitiikassa on jo näkyvissä? -Tämä on itse asiassa ihan kiinnostava näkökulma, mutta ennemminkin taustalla on ajatus hitaasta kurjistumisesta, uudistumiskyvyn menettämisestä ja sisäänpäin kääntymisestä, mikä on tietysti aika pessimistinen kuva Euroopan tulevaisuudesta. -Talouden mannerlaattojen liikkuessa Eurooppa on nimenomaan se ”vanha manner”, jon- ka perinteistä ja rakenteista on tullut valtava rasite, jonka ongelmiin EU:n on ollut vaikea puuttua, koska se on itsekin noiden rakenteiden tuotos. Jos syviä kilpailukykyyn liittyviä ongelmia ei saada ratkaistua kestävällä tavalla, voi syntyä paineita Euroopan integroidun hallinnan ”ylätason” eli EU:n purkamiselle, mikä yhdessä heikentyneen kilpailukyvyn ja asteittaisen sosiaalisen turvaverkon murenemisen myötä voi tuottaa jotain sellaista kuin ”uusi keskiaika”. Tämä on tietysti vain yksi tummilla väreillä maalattu tulevaisuuden kuva, joka toivottavasti jää toteutumatta. Hyviä byrokraatteja tarvitaan Pidätkö oikeansuuntaisena ajatusta, että hyvät byrokraatit ovat kansankunnan ja EU:n onnellisuuden ensimmäinen ehto? -Professori Juha Vartola on todennut, että byrokratia on modernin yhteiskunnan toimivuuden edellytys. Tiettyyn rajaan asti yhdyn tähän ajatukseen. Me tarvitsemme ”byrokratiaa” eri muodoissaan, koska ihmis- ten, järjestöjen, yritysten ja julkisyhteisöjen toiminta vaatii koordinointia, ennustettavuutta, tasapuolisuutta, tehokkuutta ja julkisyhteisöjen osalta myös demokraattista kontrollia. -On sitten kokonaan eri asia, miten nämä ylevät pyrkimykset tulisi toteuttaa. Nyt näyttää selvältä, että se elitistinen byrokratia, josta olemme saaneet pitkään nauttia, on tullut tiensä päähän. Ihmiset haluavat kyllä, että hallinto kohtelee heitä tasapuolisesti ja tarjoaa vaikutusmahdollisuuksia, mutta byrokratian ote ei saisi olla hallitseva eikä kansalaisyhteiskunnasta nousevia pyrkimyksiä tukahduttava. -Hyvät byrokraatit ovat kyllä kansakunnan menestymisen kannalta tärkeitä, tästä on hyviä esimerkkejä niin Pohjoismaista kuin Itä- ja Kaakkois-Aasiastakin. Byrokratia edellä ei voida kuitenkaan rakentaa talouskasvua, tuottaa kestävää kehitystä tai taata ihmisten onnellisuuttakaan. Näihin kaikkiin tarvitaan kumppanuutta, luottamusta ja avoimuutta, mihin parhaimmillaan päästään uuden hallinta-ajattelun hengessä. Tätä kuvaa itse asiassa hyvin ajatus siirtymästä ”hallin- nosta” (government) ”hallintaan” (governance). Millaisen arvosanan annat suomalaisille EU-byrokraateille? -Kyllä kai sitä tapaa, jolla itse hallintokoneisto on pyrkinyt hoitamaan EU-asioita ja muun muassa hyötymään EU-hankerahoituksesta on pidettävä kohtuullisen tuloksellisena. Asteikolla 4-10 arvosanani on 8. Sote-soppamme on ainutlaatuinen EU:ssa Ovatko kunnat joutuneet EU:n lypsylehmiksi? Onko tämän päivän EU:sta Suomen kunnille mitään iloa? Jos on, niin mitä, ja olisiko tuo ilo korvattavissa jollakin vähemmän byrokraattisella systeemillä? -Kunnat eivät sinänsä ole EU:n lypsylehmiä. EU on mittava historiallinen projekti, jota ei ole mielekästä tarkastella liian kapeasta näkökulmasta. Voidaan tietysti kysyä, vaikuttaako EU:n politiikka ja sääntely tavalla tai toisella kuntainstituutiota murentavasti? Kuntainstituutiomme kohtalosta eli kuntien asemasta, rakenteesta, tehtävistä ja rahoituksesta päätetään viime kädessä
Maaliskuu 2014 – 7 ELÄKELÄINEN Jouko Kajanoja ovaikutuksena” Ongelmiin haetaan ratkaisua sote-uudistuksessa, mistä on tulossa yksi kuumimpia poliittisia kysymyksiä tässä maassa. Sadan asukkaan Sottunga vastaan 375 miljoonaa äänestäjää kansallisella tasolla. -EU:n kunnille tuoma hyöty liittyy lähinnä kansainväliseen vuorovaikutukseen, ideoiden leviämiseen ja tietysti heikossa asemassa olevien alueiden saamaan erityistukeen. Tämän tyyppistä hetkellistä ”iloa” EU:sta voidaan katsoa saatavan, mutta tuo ilo tulee meille lopulta kalliiksi – ja finanssikriisin myötä alkaa olla tunnelma, että pidot ovat jo ohi. Sote-järjestelyt ovat puhuttaneet vuosikausia. Onko Soten kaltaisia järjestelyjä muissa EU-maissa, vai onko Sotemme ainutlaatuinen keksintö? -Voi olla, että meidän sote-soppamme on ainutlaatuinen sekavuudessaan, mutta sinänsä tapoja organisoida sosiaali- ja terveyspalvelut löytyy maailmalta joka lähtöön, alkaen brittien kansallisesta NHS-järjestelmästä Sveitsin vakuutuskeskeiseen monituottajajärjestelmään. -Suomen osalta hälyttävää on yhtäältä järjestelmän ja rahoitusmallin monimutkaisuus, palvelun laadun ongelmat ja eri sosio-ekonomisessa asemassa olevien ja myös eri alueella asuvien välinen epätasa-arvoisuus. Annat Aikalaisen haastattelussa ymmärtää, että EU on eräänlainen lomakkeiden täyttämiseen keskittynyt byrokratia, joka hukuttaa lomakevuorten alle aidon yrittäjyyden? Tarkennatko, tarkoitatko tätä? -EU-hankkeiden organisointi kaikkine lomakkeineen ja kontrollijärjestelmineen on kieltämättä henkinen ja toiminnallinenkin rasite näissä hankkeissa mukana oleville. Suurimman vastuun kantaa tietysti kunkin hankkeen koordinaattori. Mitä yhteistä näet europarlamenttivaaleilla ja kunnallisvaaleilla kuntalaisen näkökulmasta? -Yhteistä näillä kahdella on ehkä saman verran kuin taskuvarkaalla ja pörssihuijarilla: samantapainen tehtäväkenttä, eri mittakaava. -Kunnallisvaalien suhde europarlamenttivaaleihin on sikäli hauska, että siinä kohtaavat mm. Suomen pienin kunta, sadan asukkaan Sottunga, ja maailman suurin, noin 375 miljoonan äänestäjän transnationaalinen äänestäjäkunta. Kun europarlamentilla on sanansa EU:n lainsäädäntöprosessissa, se vaikuttaa Suomen kansalliseen politiikkaan ja sitä kautta välillisesti myös kuntiin. -Kuntalaisille näiden vaikutussuhteiden hahmottamisen oikotie on katsoa, mihin europarlamenttiryhmään se puolue kuuluu, jota itse kunnallisvaaleissa äänestää (esim. Kokoomus kuuluu Euroopan kansapuolue-ryhmään jne.). Usein tosin meillä Suomessa rajalinjat muodostuvat ennemminkin EU-vastaisen ja EU-myönteisen leirin välille, mikä tarjoaa tietysti yhden perusteen europarlamenttivaaleissa äänestämiselle. Miksi pitäisi vaivautua äänestämään, kun ei oikein tiedä, mihin se annettu ääni hukkuu? -Viralliset vaalit ovat aina mahdollisuus mielipiteen ilmaisuun: jos haluat muutosta, äänestä muutosvoimia, ja jos haluat jatkuvuutta, äänestä valtapuolueita. Tätä voi soveltaa myös europarlamenttivaaleihin. Lisäksi kyseessä ovat ainoat vaalimme, joissa koko maa on vaalipiiri, mikä tuo koko joukon kaikille tuttuja kasvoja vaalitaisteluun. Ja ovathan kyseessä maailman ainoat suuralueen parlamenttivaalit, jonka voi nähdä lähes surrealistisena yhteytenä yksilön äänen ja suuren poliittis-taloudellisen liiton välillä. JUHA DRUFVA Y Tuhoaako vai pelastaako EU hyvinvointivaltion? mmärrykseni kansainvälisestä politiikasta on muuttunut. Olin omaksunut työväenliikkeen perinteisen kansainvälisen solidaarisuuden. Ei tuntunut hyvältä, kun työväenpuoleissakin ilmeni yhä enemmän kansallista itsekkyyttä, esimerkiksi Kreikan ja Portugalin huono-osaisten unohtamista. Ajattelin, että Suomen pitää olla solidaarisempi. Sitten havahduin pohtimaan, ettei tuo riitä. Johtaako kansallisvaltioajattelu Suomenkin mieron tielle? Vieraillessaan pari vuotta sitten Suomessa arvostamani Zygmunt Bauman sanoi suunnilleen näin: ”Globaaleja ongelmia ei voi ratkaista paikallisilla keinoilla. Meillä ei ole globaaleja instituutioita emmekä ole edes alkaneet rakentaa niitä. On ainoastaan kansainvälistä politiikkaa ja kansallisten hallitusten välistä yhteistyötä. Esimerkiksi euro on täysin mahdoton yhtälö ilman yhteistä finanssipolitiikkaa ja ylikansallisia instituutioita. Nykyinen järjestelmä ei johda kuin siihen, että lapsenlapsesi ovat veloissa jo syntyessään.” Ongelmat ovat yhä enemmän kansainvälisiä eivätkä ne ole pelkästään, eivät edes pääosin kansallisin keinoin ratkaistavissa. Tämä koskee myös sosiaalipolitiikkaa. Kansainvälisten talouskriisien kansainväliset ratkaisut tuottavat ”rakenteellisia uudistuksia”, jotka muokkaavat sosiaalipolitiikkaa uusiksi: leikkauksia, eläkejärjestelmien heikennyksiä, keppikuria sosiaaliturvaan työhön pakottamiseksi, veronalennuksia suurituloisille. Ratkaisut syntyvät kansainvälisillä foorumeilla yksipuolisen talous- ja kilpailukykypohdinnan tuloksena. Sosiaalipoliittinen harkinta on toissijaista, jos sitäkään. EU ei ole eurooppalainen instituutio vaan kansallisvaltioiden pelikenttä. Ratkaisuja tekevät Merkel, Hollande, Cameron ja kumppanit. He kantavat vastuuta korkeintaan omille kansallisvaltiolleen, eivät koko EU:n väestölle. Aluksi ajattelin, että pitäköön EU näpit erossa kansallisesta sosiaalipolitiikasta. Nyt haikailen monen muun tavoin sosiaalipolitiikan nostamista tasavertaiseksi politiikaksi talouden rinnalle. EU tarvitsee sosiaalipoliittista toimivaltaa ja vastuuta. Tarvitaan myös perusteellinen EU:n valtajärjestelmän muutos. EU:n pitäisi olla suoraan vastuussa eurooppalaisille, ei kansallisvaltioille. Yksi askel sitä kohti on, että eurooppalaisten valitsema parlamentti muutetaan elimeksi, jolle muut EU-elimet ovat vastuussa. Näyttää selvältä, että ilman EU-tasoista sosiaalipolitiikkaa ja demokratiaa hyvinvointivaltio jatkaa näivettymistään. Tarvitaan myös kolmas suuri muutos. Se on vallitsevan eriaroisuutta lisäävän ja hyvinvointimenoja leikkaavan politiikan korvaaminen sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisella politiikalla. Näistä kolmesta keskenään yhteensopivasta pilarista muodostuu hyvinvointia vastuullisesti rakentava EU. Samat rakennemuutokset tarvitaan globaalilla tasolla. Utopiaa? Onko hyvää vaihtoehtoa? Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori. Hän on vastikään ilmestyneen Euroopan mahdollisuus -pamfletin toinen toimittaja. Byrokratia ja keisarin uudet vaatteet Keisarillinen Venäjä edusti anti-byrokraattista mallia, joka reagoi tilanteisiin improvisoiden, ilman että lait ja byrokratia estivät tarpeelliseksi havaittuja toimia. Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma (s.1952) kyseenalaistaa lukuisia ennakkoluuloja Venäjän ja Suomen välisistä kissanhännänvedoista esseekokoelmassaan ”Yksinkertaisuuden ylistys” (Siltala 2013). Kuisman mielestä nykypäivän byrokratia on pukeutunut niin Suomessa kuin EU:ssa kalliisiin konsulttivaatteisiin. Siksi tarvittaisiin avointa lapsenmieltä tai Tuntemattoman sotilaan Antti Rokkaa kertomaan, etteivät mokomat muotirievut peitä keisarin alastomuutta: ”Venäjä edusti hallinnossaan yksilökeskeisyyttä ja luovuutta. Systeemi nojasi hallitsevien luottamusta nauttiviin suosikkeihin, jotka ratkoivat ongelmia tilannekohtaisesti antamatta lakien ja muiden piintyneiden ennakkokäsitysten muodostua esteeksi. Jos yksi suosikki ei pärjännyt, heitettiin tuleen toinen, joka koetti omilla tavoillaan.” Kuisman mukaan venäläiseen byrokratiaan verrattuna hollantilais-ruotsalais-suomalainen moderni byrokratia lähti kasvottomasta lainalaisuudesta ja pysyvistä tehtävistä. Ne oli irrotettu kulloistenkin viranhaltijain persoonista. Tämä vääntö kahden perusmallin välillä jatkuu edelleen. Kun nykyistä läntistä byrokratiaa ollaan uudistamassa New Public Managementin avulla joustavammaksi ja markkinaehtoisemmaksi, se yllättäen muistuttaakin vanhaa tsaarin aikaisen Venäjän byrokratiamallia. Kuisman mukaan koko EU:n luoma byrokratia lietsoo epäluottamuksen ja valheellisuuden ilmapiiriä, outoa tarkkaile ja rankaise -henkeä: ”Oleellisistahan EU-mallin mukaisessa rahoituskulttuurissa eivät ole enää oikea työ ja todelliset tulokset. Tärkeää on työajan seuranta ja muut oheistoiminnot, kuten matkailu, palaverit, kehityskeskustelut ja palkkakeskustelut, joissa palkkaa ei lasketa eikä nosteta, koska edelliseen ei ole lupaa eikä jälkimäiseen ole raahaa. Ja kaikista tärkeintä on turhan puuhastelun äärimmäisen yksityiskohtainen ja taatusti aikaa vievä raportointi,” Kuisma kiteyttää. JUHA DRUFVA
8 – Eläkeläisen EU-liite ELÄKELÄINEN Aurinko, meri ja halvahkot elinkustannukset kutsuvat suomalaisia eläkeläisiä Välimeren EU-maihin S uomalaiset eläkeläiset viihtyvät lämpimissä ja edullisissa EU-maissa. Niissä vakituinen asuminen tai talvehtiminen on myös käytännössä helppoa. Suomalaiselle Espanjan Aurinkorannikosta tulevat ensimmäisenä mieleen aurinko ja meri. Myös eläkeläinen Olavi Turuselle ilmasto on merkittävin syy talvehtia Aurinkorannikolla. – Lisäksi hyvät palvelut sekä edulliset ja suorat lennot ovat plussaa. Naapurit katsovat talon perään, kun olemme Suomessa. Suomalaisten yhdistys Suomela tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin, Suomelan puheenjohtajana tätä nykyä toimiva Turunen kehuu yhdistystään. Ranskan Rivieralle houkuttelee ilmaston lisäksi sen sijainti Alppien juurella ja Välimeren rannalla. Eläkeläinen Gunnar Wederhorn lisää sijainnin etuihin kattavat liikenneyhteydet eri puolille Eurooppaa. – Ranskan rautateillä eläkeläiset matkustavat edullisesti. Lisäksi eläkeläisen verotus on Ranskassa Suomea alhaisempi. Ylipäänsä taloudelliset rasitteet täällä kevenevät iän myötä, Wederhorn sanoo. Turunen on talvehtinut puolisonsa kanssa Aurinkorannikolla runsaan kymmenen vuoden ajan. Matkustettuaan aktiivisesti vuosikymmenten ajan ympäri maailmaa he halusivat asettua aloilleen. – En ole koskaan oikein pakkasesta välittänyt. Ollessaan vielä työelämässä Wederhorn kävi usein Rivieralla. Työttömäksi jäätyään hän pärjäsi korvauksilla Suomessa Aurinkorannikolla ei ole varsinaista kevättä. Talven jälkeen lämpötilat vähitellen nousevat, kunnes on koittanut kesä. Kuva:0Tjäreborg jotenkuten. Työttömyyseläkkeelle päästyään hän muutti Rivieralle asumaan, mutta maksoi veronsa vielä Suomeen. – Kun tulin eläkeikään ja eläkkeeni vaihtui vanhuuseläkkeeksi, muutin vakituisesti asumaan Rivieralle. Päivittäisen elämän kulut ovat Suomea pienemmät Olavi Turunen asui puolisonsa kanssa ensiksi vuokra-asun- Kesät Gunnar Wederhorn viettää Suomessa, sillä Suomen kesä on pakko aina kokea. Kuva: Gunnar Wederhorn noissa, joissa lähes kussakin oli enemmän tai vähemmän puutteita. Kun niiden korjaaminenkaan ei käynyt kovin sutjakasti, Turuset ryhtyivät etsimään omaa asuntoa. – Löysimme korkealta mäeltä luonnon keskeltä unelma-asunnon, jossa oli hyvin hoidettu monipuolinen puutarha. Nautin kasvien ja yrttien kasvattamisesta. Pidän myös remontoimisesta, mikä on Espanjassa edullista niin tarvikkeiden kuin työvoiman osalta lukuun ottamatta puutavaraa, Turunen mainitsee. Gunnar Wederhorn muutti Ranskaan tuttavansa omistamaan asuntoon vuokralaiseksi. Hän kertoo, että vuokrataso on keskimäärin Rivieralla hieman matalampi kuin Helsingissä, ja vaihtoehtoja on runsaasti. – Vuokraan ei voi myöskään tehdä suurempia korotuksia kuin kolmen vuoden välein. Lisäksi vuokranantaja ei saa irtisanoa 75 vuotta täyttäneen vuokralaisen vuokrasopimusta osoittamatta hänelle vastaavankaltaista asuntoa samalla hinnalla, Wederhorn kertoo. Wederhorn ja Turunen vakuuttavat, että ulkomaalaisen on helppo löytää Aurinkorannikolta tai Rivieralta itselleen oma tai vuokra-asunto. Espanjassa ja Ranskassa on suomalaisia kiinteistönvälittäjiä, joiden avulla löytää itselleen suomalaisittain edullisen asunnon. Hintataso on Tuoretta kalaa myynnissä Rivieralla. Kalastajat myyvät saaliinsa suoraan niin rantaravintoloihin kuin yksityishenkilöille. Kuva Gunnar Wederhorn
Maaliskuu 2014 – 9 ELÄKELÄINEN Turusen mukaan Aurinkorannikolla muutenkin Suomea alhaisempi. Turunen muistaa alussa hämmästyneensä ruokakaupassa pientä laskua. – Kala on oikeastaan ainoa tuote, joka on Suomen hinnoissa. Samoin ravintoloissa ruokien hinnat eivät poikkea paljon Suomen hinnoista, mutta alkoholi on huomattavasti edullisempaa. Myös Rivieralla ruokamenot putoavat huomattavasti Suomeen verrattuna varsinkin, jos laittaa ruokaa kotona ja asioi isoissa supermarketeissa. Wederhorn käy ostoksilla lisäksi läpi vuoden auki olevilla viehättävillä toreilla. – Myös kala ja muut meren elävät ovat edullisia, kuten tietysti myös viini. Kalliiden ravintoloiden lisäksi löytyy laadukkaita ravintoloita, joissa saa Suomen annoshinnoilla kolmen lajin illallisen juomineen. Sairaanhoidon taso on hyvä Koska Olavi Turunen ei asu vakituisesti Espanjassa, hän on siellä oikeutettu vain välttämättömään sairaanhoitoon. Kiireetöntä sairaanhoitoa varten hän on ottanut vakuutuksen. – Vakuutus maksoi polvileikkaukseni viime talvena, ja sain mielestäni hyvää hoitoa. Hyvässä sairaalassa ilman vakuutusta hoito olisi todella kallista, Turunen mainitsee. Ranskalaista sairausvakuutusjärjestelmää kehutaan Kelan sairausvakuutusturvaa korvaustasoltaan paremmaksi: se kattaa terveyspalvelut hyvin laajasti. Sen piiriin pääseminen edellyttää ulkomaalaiselta vakituisen asuinpaikkansa ja verotuksensa siirtämistä Ranskaan kuten Gunnar Wederhorn on tehnyt. – Olen valinnut paikkakunnaltani oman hoitavan lääkärin. Omalääkärien vastaanotoille ei joudu jonottamaan. Minulla on myös lisävakuutus, joka korvaa varsinaisen sosiaaliturvan ulkopuolelle jääviä lääke-, lääkäri-, hoito- ja sairaalamaksuja, Wederhorn kertoo. Tekemistä riittää Aurinkorannikolla on harrastusmahdollisuuksia laidasta laitaan. Olavi Turunen pelaa muun muassa golfia - Suomelan jäsenkortilla noin puoleen hintaan. – Suomelan puheenjohtajuus vie toki paljon aikaa, mutta työ on hyvin palkitsevaa. Pelaan myös tennistä, käyn jumpissa - aika ei täällä käy pitkäksi, Turunen vakuuttaa. Rivieran Suomi-seura järjestää esimerkiksi ravintola- ja kahvilatapaamisia, luontoretkiä, vierailuja viinialueille, eri kaupunkeihin ja jopa naapurimaihin. Gunnar Wederhorn käy suomalaisten kanssa myös pelaamassa petankkia. – Suomalaisten kesken vaihdetaan lisäksi kirjoja. Suomalaisten lukuharrastus on noteerattu Nizzan pääkirjastossakin, jossa on runsas tarjonta suomalaista kirjallisuutta, Wederhorn mainitsee. – Myös golfia pelataan ja osallistutaan suomenkielisille luennoille. Minä ulkoilen paljon kävellen vuoren rinteillä ja meren rannoilla. Ranskan kehutaan olevan Suomea edellä puhelimen, television ja internetin yhteiskäytössä. Internetin välityksellä pysyy kärryillä niin Rivieran kuin Suomen tapahtumista. – Sitten on maksullinen TVKaista, joka arkistoi Suomen tv-ohjelmat myöhempää katselua varten. Se on todella hyvä palvelu ja monen erityisesti vanhemman täällä asuvan suomalaisen mieleen. Turunen ei ole yhtä tyytyväinen televisio-ohjelmatarjontaan Aurinkorannikolla. TV Finlandin tarjonta on supistunut, ja TVKaistan sujuva katselu edellyttää laajakaistaa, jota ei saa kaikkiin taloihin. – Nettitikulla TVKaista ei pyöri. Suomalaiset haluaisivat kuitenkin katsoa Suomen televisiota. Tämä pitäisi jotenkin ratkaista, joko TV Finlandin tarjonnan täytyisi laajentua tai jotenkin muuten. MIA HEMMING Eläkeläinen saa toisessa EU-maassa joko välttämätöntä tai kattavaa sairaanhoitoa EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä vakituisesti asuvilla suomalaisilla eläkeläisillä on nyt oikeus tarvitsemaansa sairaanhoitoon sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa myös käydessään Suomessa. Aiemmin on saanut hoitoa Suomessa käydessä vain lääketieteellisesti välttämättömin perustein. – Nyt kyseisissä maissa asuvat eläkeläiset ovat siis oikeutettuja sekä asuinmaansa että kotimaansa terveydenhuollon palveluihin. He saavat Suomessa myös suorakorvauksen yksityisessä terveydenhuollossa ja apteekeissa eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. Kelan asiakkaille on alettu lähettää hoito-oikeutta koskevalla tekstillä päivitettyjä sairaanhoitokortteja tammikuussa, Kelan kansainvälisten asioiden keskuksen johtaja Maini Kihlman kertoo. Jos eläkeläinen ei asu vakituisesti mainituissa maissa, hän on kuitenkin niissä ollessaan oikeutettu välttämät- tömään sairaanhoitoon. Niin maassa vakituisesti asuva kuin tilapäisesti oleskeleva todistaa oikeutensa terveydenhuoltoon eurooppalaisella sairaanhoitokortilla. – Eläkkeensaaja noudattaa kuitenkin kulloisenkin maan käytäntöjä kuten maksaa sairaanhoidosta omavastuun, jos sellainen on käytössä. Eläkkeellä oleminen ei ole este työnteolle ulkomaillakaan. Työskentely tai yrityksen perustaminen ulkomailla saattaa kuitenkin viedä oikeuden sairaanhoitoon Suomen kustannuksella. – Jos sairausvakuutus kyseisessä maassa perustuu työskentelyyn, hän saattaa mainitun oikeuden menettää. Työtä tai yrityksen perustamista suunnittelevan ulkomailla asuvan eläkeläisen kannattaakin tarkistaa käytännöt ensiksi Eläketurvakeskuksesta ja Kelasta. Ulkomailla asuu eläkkeensaajista eniten vanhuuseläkkeen saajia. Esimerkiksi Es- panjassa asuu vakituisesti vähintään 65-vuotiaita suomalaisia vajaa 4000. Maini Kihlman kertoo, että suurin osa ulkomaille lähtevistä eläkeläisistä jää EU:n alueelle. – Heistä useimmat asettautuvat Espanjaan, myös Ranska ja Italia ovat suosittuja kohteita. Lisäksi Viroon on muuttanut jonkin verran eläkeläisiä. Sinne houkuttelevat varmaankin huomattavasti edullisemmat elinkustannukset, Kihlman sanoo. – EU- tai Eta-maahan tai Sveitsiin saa eläkkeen mukaansa, mutta ulkomaille ei makseta eläkkeensaajan asumistukea. Lisäksi muutaman maan kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimuksia, mutta muualle muuttavien oikeus Suomen sosiaaliturvaan päättyy muuttopäivään. – EU:ssa on tietoisesti helpotettu muuttamista toiseen EU-maahan. Asumista toisessa EU-maassa varmasti sujuvoittavat yhtäläiset säännöt. Keskieläke Suomessa on 1 549 euroa kuukaudessa Keskimääräinen kokonaiseläke Suomessa oli viime vuonna 1 549 euroa kuukaudessa. Tiedot perustuvat Eläketurvakeskuksen ja Kelan tilastotietoihin vuoden 2013 lopussa. Kokonaiseläkkeen luvut kuvaavat Suomessa asuvia, työeläkettä tai kansaneläkettä saavia eläkeläisiä. Tähän tarkasteluun eivät kuulu osa-aikaeläkettä tai pelkkää perhe-eläkettä saavat. Miehen eläkeeurokin suurempi Miehet saavat keskimäärin suurempia eläkkeitä kuin naiset. Miesten keskieläke vuonna 2013 oli 1 760 euroa kuukaudessa, naisten 1 376 euroa. Miesten ja naisten väliset palkkaerot selittävät naisten työeläkkeiden matalampaa tasoa. Ansiotason lisäksi työuran pituus vaikuttaa sukupuolten väliseen eroon. Joukossa on myös naisia, jotka eivät ole olleet lainkaan työelämässä tai heille kertynyt työeläke on jäänyt pieneksi. Tällöin eläke muodostuu pääosin Kelan kansaneläkkeestä ja takuueläkkeestä. Yhä useamman suomalaisen ostovoima perustuu eläkkeeseen. Jo hieman yli neljännes Suomessa asuvista saa jotakin eläkettä: vanhuuseläkettä, työkyvyttömyyseläkettä, perhe-eläkettä tai osa-aikaeläkettä. Eläkettä saa yhteensä 1,5 miljoonaa henkilöä. Suomesta maksettiin ulkomaille eläkettä 62 000 henkilölle. Lakisääteisiä eläkkeitä maksettiin vuonna 2013 yhteensä yli 26 miljardia euroa, joista työeläkkeitä noin 23 miljardia euroa. Vuonna 2013 työeläkettä sai 1 409 000 henkilöä. Heistä suurin osa, 1 154 000 henkilöä, oli vanhuuseläkeläisiä. Työkyvyttömyyseläkettä saavien joukko 183 000 on edelleen jatkanut vähentymistään edellisvuodesta (193 000). Osa-aikaeläkettä sai reilut 20 000 henkilöä. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry kannustaa äänestämään Myös Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry kannustaa ikäihmisiä käyttämään ääntään eurovaaleissa. EETU on kuuden suuren valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteinen edunvalvontajärjestö. Kannanotossaan EETU toteaa, että Euroopan unioni on tärkeä väline työssä rauhan, vakauden ja hyvinvoinnin kasvun puolesta. Uudet yhteistyön ja kaupan esteet voisivat vaarantaa maamme hyvinvointijärjestelmän ylläpidon. EETU painottaa Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä erityisesti sitä, että Suomen lakisääteinen eläkejärjestelmä on osoittanut vahvuutensa kasainvälisesti katsottuna. – Eläkepolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla koko väestön kattava lakisääteinen eläke, joka turvaa kohtuullisen toimeentulon kaikille eläkeläisille. On kiinnitettävä huomiota kansallisten järjestelmien yhteen sopivuuteen niin, että useissa maissa työskentelevät eivät joudu väliinputoajien asemaan. Monissa EU-maissa painotettavien vapaaehtoisten ja yksilöllisten eläkemallien tuominen Suomeen heikentäisi maamme vakiintunutta eläkejärjestelmää. Suomen etu on pitää kiinni työeläkejärjestelmän sosiaaliturvaluonteesta EU:ssa. Lakisääteinen eläketurva on pidettävä tiukasti kansallisen päätöksenteon sisällä. EETU ry toteaa.
Maaliskuu 2014 – 11 ELÄKELÄINEN Rösta i EU-valet! Äänestä EU-vaaleissa! N u gäller det att gå och rösta i EU-valet! Äldre människor är en politisk maktfaktor - de är många och brukar använda sin rösträtt. I valet kan vi markera vilka frågor som är viktiga och säga hur vi vill att EU ska utvecklas och styras. De äldre har ju samma intressen som alla andra medborgare – att kunna leva ett självständigt liv, påverka sin vardag och bli hörda av beslutsfattare. Man kan tro att EU är betydelselöst för vanliga medborgare. Men i Sverige, med stort lokalt självstyre, påverkar EU hela 60 procent av punkterna på en agenda i kommunens beslutande organ. Det kan vara EU-lagar om t.ex. upphandlingar och att ländernas äldreomsorg jämförs och påverkar nationella regler. Så visst har EU-samarbetet stor betydelse. Inför EU-valet finns många viktiga frågor för äldre. Det viktigaste är att inte EU-samarbetet främjar en skattesänkartävling mellan medlemsländerna. Vi måste vara rädda om vår solidariskt finansierade välfärd, eftersom den är bra för äldre medborgare. Även om det finns olika sätt att organisera välfärd på i EU, måste den nordiska modellen kunna stå sig stark även i framtiden, genom bl.a. tillräckliga skatter. I EU samarbetar flera nordiska äldreorganisationer i AGE Platform Europé, bland annat Eläkeläiset ry. I AGE har vi antagit ett Manifest inför EU-valet. Här är några punkter: • Diskriminering bl.a. på grund av ålder är förbjudet i arbetslivet, det har EU sett till. Men lagen borde utökas till att gälla förbud mot diskriminering i andra delar av samhällslivet • Tillräckliga pensioner. Vi uppmanar EU-länderna att arbeta för att pensionärer ska ha tillräckliga pensioner. Inga pensionärer ska tvingas leva under EU:s fattigdomsgräns, som är 60 % av landets medelinkomst • Infrastruktur. Alla EU-pengar som går till infrastruktur i länderna ska ha tillgänglighet som villkor • Arbetsmiljön förbättras för alla åldrar i arbetslivet • Våld mot äldre. Att EU utarbetar en strategi som hjälper medlemsländerna att bekämpa våld mot äldre • Jämställdhet. Att EU verkar för att alla beslut om socialt skydd i unionen är lika bra för äldre kvinnor som för äldre män • Internet. Att EU medverkar till att tillgänglighet till samhällsservice på Internet gäller alla medborgare • Till sist. Vi måste kräva av EU-parla- Pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen edustajat tutustuivat viime marraskuussa pidetyn NSK:n kokouksen yhteydessä norjalaisen Buskerudin yliopiston hoitotieteen laitokseen. mentariker att de tar reda på vad äldres organisationer tycker innan de lagstiftar i viktiga frågor för äldre medborgare. EWA HEDKVIST PEDERSEN Samordnare i Nordiska samarbetskommittén, Luleå Suomennos: ANU MÄKI Pensionärerna rf är medlem av Nordiska Samarbetskommitté NSK. NSK består av medlemmar från alla nordiska länder, däribland Färöarna och Island. Också Sverigers största pensionärsorganisation PRO är NSK:s medlem, samt Pensionstagarnas Centralförbund PCF från Finland. NSK strävar till att påverka EU:s politiska beslutsprocesser som rör pensionärer genom att delta i verksamheten inom AGE Platform Europe (som är en europeisk intresseorganisation). Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 (vaihde) www.elakelaiset.fi e-mail: elakelaiset@elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi N yt jos koskaan on äänestettävä EU-vaaleissa! Ikäihmiset ovat poliittinen voimatekijä – heitä on paljon ja heillä on tapana käydä äänestämässä. Äänestämällä voimme osoittaa mitkä kysymykset ovat tärkeitä ja kertoa millä tavalla me haluamme EU:n kehittyvän ja sitä johdettavan. Ikäihmisillä on aivan samat tarpeet kuin kaikilla muillakin kansalaisilla – tarve elää itsenäistä elämää, tarve vaikuttaa omaan arkeen ja tarve tulla päätöksentekijöiden kuulemaksi. Joku voi ajatella EU:n olevan merkityksetön tavallisille ihmisille. Mutta Ruotsissa, jossa paikallisella itsehallinnolla on suuri määräysvalta, EU kuitenkin vaikuttaa 60 prosenttiin kuntien päätöselinten käsittelyyn tulevista asioista. EU-lainsäädäntö säätelee kansallista lainsäädäntöä vaikka hankintalain osalta, ja siten se ulottuu yksittäisen kunnan vanhuspalveluista tehtäviin hankintapäätöksiin. Monet tärkeät ikäihmisiä koskettavat asiat nousevat esille EU-vaalien alla. Huomionarvoisinta lienee, että EU-maiden välinen yhteistyö ei saa edistää jäsenmaiden välistä kilpailua veronalennuksista. Meidän on puolustettava julkisin varoin rahoitettua palvelujärjestelmää, koske se on turvallinen ikäihmisille. Vaikka EU-maissa hyvinvointipalveluita järjestetään monilla eri tavoilla, on pohjoismaisen hyvinvointimallin säi- lyttäminen tärkeätä, ja sen rahoitukseen tarvitaan verovaroja. Monet eläkeläisjärjestöt tekevät yhteistyötä EU:ssa järjestäytyneinä AGE Platform Europeen, Eläkeläiset ry muiden mukana. AGE on antanut EU-vaaleja koskevan julistuksen, tässä muutamia sen avainkohtia: – Syrjimättömyys. EU on säädöksillään kieltänyt ikään perustuvan syrjinnän työelämässä. Tämä syrjimättömyysperiaate pitää ulottaa koskemaan laajemminkin yhteiskuntaelämää. – Riittävät eläkkeet. Kehotamme EU-maita työskentelelemään sen puolesta, että kaikki eläkeläiset saisivat riittävän eläketulon. Yhtään eläkeläistä ei pitäisi pakottaa pärjäämään EU:n asettaman köyhyystulorajan alapuolella olevilla tuloilla (60 % maan mediaaniniansioita). – Yhteiskunnan perusrakenteet. Kun EU rahoittaa jäsenmaiden perusrakenteita tulee rahoituksen ehdoksi asettaa palveluiden saavutettavuus. – Työelämä. Työympäristöä tulee kehittää kaikille ikäryhmille sopivaksi. – Väkivalta. On luotava EU-tasoinen strategia ikäihmisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi. – Tasa-arvo. Sosiaaliturvan on oltava yhtä kattava sekä vanhoille miehille että vanhoille naisille koko unionissa. – Internet. EU:n tulee vaikuttaa siihen, että internetissä olevat yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. – Lopuksi. Meidän on vaadittava, että EU-parlamentaarikot ovat yhteydessä eläkeläisjärjestöihin ennen kuin tehdään eläkeläisiä koskevaa lainsäädäntöä. EWA HEDKVIST PEDERSEN Pohjoismaisen yhteystyötoimikunnan EU-koordinaattori, Luulaja Eläkeläiset ry kuuluu eläkeläisjärjestöjen muodostamaan Pohjoismaiseen yhteistyötoimikuntaan (Nordiska samarbetetskomite, NSK). Siihen kuuluu eläkeläisjärjestöjä kaikista Pohjoismaista Fär-saaret ja Islanti mukaan lukien, muun muassa Ruotsin suurin eläkeläisjärjestö PRO. Suomesta toinen jäsenjärjestö on Eläkeläisten keskusliitto EKL ry. NSK pyrkii vaikuttamaan eläkeläisiä ja ikäihmisiä koskevissa asioissa EU:n eri toimielimiin AGE Platform Europen kautta. Suomen ensimmäinen eläkeläisjärjestö Vuonna 1959 perustettu Eläkeläiset ry on Suomen ensimmäinen valtakunnallinen eläkeläisjärjestö. Se on puolueisiin sitoutumaton eläkeläisten etujen puolustaja ja yhdessäolojärjestö. Toimintaa ohjaavat oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus heikoimpia kohtaan. Eläkeläiset ry julkaisee Eläkeläinen-lehteä, järjestää koulutusta, kulttuuri- ja ohjelmatoimintaa, juhlia, matkoja, erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia sekä eläkeläisten vapaaehtoistoimintaa. Eläkeläiset ry on Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n perustajäsen. EETU keskittyy eläkeläisten valtakunnalliseen edunvalvontaan. Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk Muut ulkomaat 40 e/vsk
Nro 2 maaliskuu 2014 – 13 ELÄKELÄINEN Syystärräykset 2014 ENSIMMÄESET TÄRRÄYKSET 25.-27.8.2014 Lappi, Jokilaaksot, Kainuu, Helsinki TOESET TÄRRÄYKSET 27.-29.8.2014 Satakunta, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Etelä-Häme, Varsinais-Suomi KOLOMANNET TÄRRÄYKSET 29.-31.8.2014 Kaakkois-Suomi, Pohjois-Karjala, Savo, Keski-Suomi, Uusimaa Suattaapi olla… tulopäivänä Majoittuminen klo 14.30 alkaen Avajaiset klo 15.30, Eevansali Aluejärjestöjen välinen puhujakilpailu, Eevansali Aluejärjestöjen välinen lausuntakilpailu, Eevansali Lauluilta ja tanssit, Ravintola Aikamies toisena päivänä Toiminta- ja tietopajoja klo 10-17 – Kulttuuri ja retkeilypäivät 2015: Tapahtumapaikkakunta esittäytyy, Eevansali – Liikunnallista iloittelua sisällä ja ulkona – Eläkeläinen-lehti 50-vuotta eläkeläisten äänitorvena -kyselytunti, Eevansali – Käsityönäyttely, Eevansalin aula – Kesän sato talteen -kilpailun näyttely, Eevankabinetti – Karaokelaulu-kilpailu, Ravintola Aikamies – Iltamaverstas Iltamat ja tanssit, Ravintola Aikamies ja kolmantena päivänä Tärräysten kilpailut Huoneiden luovutus klo 10 mennessä Lähtölaulut klo 10.15-10.45, Eevansali – Palkintojen jako – Arpajaiset – Lähtölaulut Puhujakilpailu (tuomaristo) l aiheena paras tai pahin liikuntakokemus l käytettävissä oleva aika 5 minuuttia/kilpailija l kustakin aluejärjestöstä odotetaan 2-3 kilpailijaa Eläkeläiset ry pidättää oikeuden ohjelmanmuutoksiin. Hinta Ryhmille myyntihinta 130,00€ /henkilö Hintaan sisältyy – Majoitus 2hh – Aamiainen x 2 – Päivällinen x2 – Kahvi x 2 (tulokahvi, iltapäiväkahvi toisena tapahtumapäivänä) – Kylpylän käyttö (ohjattua vesijumppaa määrätunnein) – Kuntosalin käyttö (ohjaaja paikalla määrätunnein) – Tanssit orkesterin tahdittamana kahtena iltana – Tärräysten tapahtumat ja muu ohjelma Lausuntakilpailu (tuomaristo) l runojen teemana onni ja /tai kypsä rakkaus l kaksi runoa/lausuja l kustakin aluejärjestöstä odotetaan 1-2 kilpailijaa Kesän sato talteen –kilpailu (tuomaristo) l kilpailuun tuodaan säilöttyä kesän satoa (marjoja, hedelmiä, sieniä, vihanneksia, kalaa, lihaa) astioissa, joista tuomaristo voi niitä myös maistaa l tuotteen oheen käytetty säilöntäresepti (voittajareseptit julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä) Karaokelaulu-kilpailu (yleisö ja tuomaristo) l 1 laulu/kilpailija/kierros l 2 kierrosta, ensimmäisellä kierroksella karsitaan loppukilpailuun osallistuvat Varaukset – Kylpylähotelli Kuntoranta, myyntipalvelu puh. (017) 560 1403 – Varauksia otetaan vastaan 15.2.2014 alkaen aina 15.5.2014 asti – Maksuaikataulu Kuntorannasta Tärräysten organisointi – kullekin aluejärjestölle on varattu n. 40-50 paikkaa – yhdistykset tiedottavat aluejärjestölle osallistumishalukkuudestaan ja osallistujamääristään – aluetoimikunta pitää huolen siitä, että aluejärjestön kiintiö saadaan täyteen – jokainen aluejärjestö tuo tärräysten iltamiin noin kymmenminuuttisen ohjelmakokonaisuuden l ohjelma kootaan mukaan lähtevien yhdistysten esityksistä, ja tarkoituksena on, että jokainen lähtijäyhdistys kantaa kortensa kekoon l iltamaohjelmia hiotaan tärräysten Iltamaverstaassa ammattiohjaajan kanssa Tiedottamisesta kurssi Kouvolassa E läkeläiset ry:n Kaakkois-Suomen aluejärjestö antoi yhdistysten edustajille mahdollisuuden parin tunnin ”tehokurssiin” tiedottamisesta. Parikymmentä mukana ollutta sai tiiviin paketin perusasioista, mutta ennen kaikkea vaihdettiin kokemuksia siitä, millä eri tavoin tietoa yhdistysten toiminnasta on välitetty niin omille jäsenille kuin ulospäin. Kurssilla korostui toisaalta henkilökohtaisesti ja eri tapahtumien yms. välityksellä tapahtuva tiedon kulku, toisaalta korostettiin julkaistavien painotuotteiden laatua ja asiasisältöä. Rohkeus mennä mukaan eri tilanteisiin ja uskallus ottaa yhteyttä toimituksiin kuuluvat oleellisesti tehokkaaseen tiedottamiseen. Viiden yhdistyksen edus- Eläkeläiset ry PILKKIKILPAILUT
Pohjois-?Suomen
eläkeläisille
INARIJÄRVELLÄ,
VESKONIEMESSÄ
16.4.2014
klo
11-?15
Opastus
Ivalosta
kilpailupaikalle Sarjat:
M
ja
N
(70
vuotta
kilpailuvuonna täyttäville
saaliskerroin
1,2) Ilmoittaudu
maksamalla
osallistumismaksu
Eläkeliiton
Inarin
Yhdistyksen
tilille
FI77
5641
4250
0881
98
Ennakkoon
ilmoittautuminen
4.4.2014
mennessä
15
euroa
Jälki-?ilmoittautuminen
20
euroa
em.
tilille
tai
kisakansliaan
Tiedustelut:
Aarre
Seurujärvi,
kilp.joht.
0400
398558
Olavi
Akkanen,
kilp.siht.
0400
153997
TERVETULOA!
Ps.
Ota
eläkekortti
mukaan!
Keskustelu kokemuksista oli tärkeä osa Kouvolan tiedotustapahtumaa. Teksti ja kuva: tajat kertoivat tarkemmin rohkaisevia. Saavutettava AIMO RÖPETTI viime aikojen kokemuk- julkisuus lisää osaltaan sista, joista osa on ollut kiinnostusta toimintaan. AIMO RUUSUNEN
T ARJOUS
Eläkeläisille!
12.-?20.4.2014
alk
35/hlö/vrk/2hh:ssa
sis.
aamiaisen,
saunan
ja
uima-? altaan
käytön
14 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Onnistuneet aluepalaverit Väki liikkui, kysyi ja keskusteli Eläkeläiset ry:n aluejärjestöjen työpäivät onnistuivat tänä vuonna poikkeuksellisen hyvin. Tilaisuuksissa oli edustettuina normaalia enemmän yhdistyksiä ja myös osanottajien määrä ylitti selvästi edellisvuotisten tilaisuuksien osanottajamäärät. Työpäivien teemana oli Yhdistys lähidemokratian tukena. Osanottajamäärää voi selittää myös se, että keskeisenä aiheena olivat tuore vanhuspalvelulaki ja vanhusneuvostot, joista on tullut tämän vuoden alusta läkisääteisiä. Vanhuspalvelulaista keskusteltaessa nousi jokaisessa tilaisuudessa esille huoli kotihoidon yksipuolisesta painottamisesta laitoshoidon kustannuksella. Varsinkin haja-astusalueilla mutta myös kaupungeissa epäiltiin painotuksen mielekkyyttä. – Kotihoito ei välttämättä tule aina edes halvemmaksi kuin hyvin järjestetty laitoshoito. Kaikkialla, kuten pitkien etäisyyksien taakse, se ei ole muutenkaan mielekästä, arveltiin muun muassa Jokilaaksoejn tilaisuuksissa Kempeleessä ja Haapavedellä. Vanhusneuvostojen jäsenten tukemiseksi toivottiin Eläkeläinen-lehteen kysymys ja vastaus -palstaa, jossa voitaisiin kysyä asiantuntijoiden tulkintoja myös vanssuspalvelulain soveltamisesta. Järjestöiihn luotetaan Muistiinpanoja tehtiin runsaasti varsinkin vanhuspalvelulakia käsiteltäessä. Kuva Jokilaaksojen aluejärjestön eteläisten yhdistysten palaverista. Tilaisuuksissa tutustuttiin myös Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n teettämään kyselytutkimukseen Huomisen kynnyksellä. Siinä paneuduttiin erityisesti 55–79-vutiaiden käsityksiin elä- keläisjärjestöistä ja eläkeläisjärjestöjen jäsenilleen tarjoamista eduista ja niiden tehtävistä eläkeläisten asioiden edistämisessä. Huomiota herätti muun muassa tieto, että peräti 40 prosenttia vastanneista harkitsee liittymistä johonkin eläkeläisjärjestöön lähivuosina. Se yhdessä eri tahoja luottamusta mittaavan kysymysken kanssa kertoo, että järjesöihin luotetaan eläkeläisiä koskevissa asioissa. Paljon kysymysiä herätti toimintatonnin hakeminen. Se on uusi RAY:n avustusmuotyo, jossa tuetaan suoraan yhdfistysten ja aluejärjestöjen toimintaa. Eläkeläiset haki ja sai ensimmäisen kerran tänä vuonna myönnettyä tukirhaa 14 000 euroa. Yhdistykset ja aluejärjestöt ovat voineet hakea avusstuspäätöksiä Eläkeläiset ry:ltä. Kansalaialoitteeseen ulkoiluoikeudesta kertyy helposti nimiä Vilkkaasti keskusteltiin myös pitkäaikaishoidossa olevien laitoshoidon asiakkaiden ulkoiluoikeudesta. Sen lakisääteristämistä vaaditaan kansalaisaloitteessa, jonka kannatusilmoituksia Eläkeläiset ry on kehottanut yhdistyksiä ja jäseniä keräämään. Niin on tehtykin. Jokilaaksojen eteläisten yhdistysten työpäivillä kuultiin, että Pyhäjärven Eläkeläiset sai suitsait allekirjoituksen 40 kannatusilmoitukseen. Ikäinistituutista on kerrottu, että Eläkeläiset ry:n yhdistykset ovat yleensäkin olleet asiassa aktiivisia, ottaneet yhteyttä ja tilanneet lomakkeita. (P.I.) Työpalaverit järjestettiin jokaisessa aluejärjesttä. Pohjois-Pohjanmaalla – Jokilaaksoejen aluejärjestössä – ja Savossa oli kaksi tilaisuutta. Jokilaaksoen aluejärjestön pohjoiset yhdistykset kokoontuivat Kempeleen työväentalolle. Väkeä oli hyvin ja keskusteluvilkasta.
Nro 2 maaliskuu 2014 – 15 ELÄKELÄINEN Kun tukki huilasi Teurojoessa S ain idean tähän juttuun, kun kuulin Huovilan puistossa vanhojen kärköläläisten kokontumisessa, että joku keräilee muisteluita Teurojoen uitoista. Teurojoki virtailee Lammin Pääjärvestä Mommilan järveen Hämeessä. Ensimmäiset muistoni kyseisistä uitoista on neljäkymmen luvun puolivälistä lapsuuden kodistani Koivistolta. Silloin ei vielä ollut uittokämppiä joen varressa, vaan niin sanotut lentojätkät olivat majoittuneina joenrannan taloissa, joista he myös ostivat perunat, voin, lihan ja maidon eli perusruuat. Silloin ei ollut mitään erikoisruokia, ei tunnettu pitsaa eikä pashaa. Koivistollakin niitä oli majoittuneena muutamia .Ensimmäisiä muistikuvia, jokka on jäänyt lähtemättömästi mieleeni katsellessani tuvan ikkunasta, oli Merimies – jolla nimellä hänet tunnettiin uittopiireissä – joka ajoi partaansa puuliiterin edessä vesivati hakkuupölkyllä. Pienen pojan kiinnostuksen kohde oli piippu, joka hänellä oli lähes aina suussa, partaa ajettaessakin piippu siirtyi puolelta toiselle ajamisen edetessä. Myöhemmin olosuhteet muuttuivat ja tuli uittokämpät joen varteen. Koskella Hl.oli yksi seuraava Koskelan sillan vieressä Ritalan Einon maalla, seuraava Myllykylässä. Koskelan kämppä oli lähinnä,joten siellä me pojat käytiin iltaisin kuuntelemassa jätkien juttuja ja katselemassa mielenkiintoisia persoonia.Silloin ihmeteltiin kun lentojätkät eivät yleensä esiintyneet virallisilla nimillään. Varmaankin pomon kirjanpidossa heillä oli oikeat nimet, en tiedä. Muistiin on jäänyt muun muassa Merimies, Pitkä tumma, Göötte (hyvä huuliharpun soittaja), Laitumen Kalle, joka oli kotoisin Punkalaitumelta ja moni muu. S euraavia nuoruusmuistoja on lähes jokakeväiset tulvat ennen joen myöhempää ruoppausta. Koivistollakin vesi nousi pahimmillaan noin sadan metrin päähän asuinrakennuksista. Koko peltoaukea oli järvenä. Koiviston, Rajalan, Koskelan, Anttilan ja Ritalan pellot oli veden vallassa. Pahimmillaan vanhemman Koskelan sillankin yli virtasi vesi ja pelkona oli että vesi ja jäät vievät koko sillan mennessään. Tosin silta oli matalammalla kuin nykyinen silta. Kevättulvien jälkeen alkoi uiton valmistelu.Tukithan oli ajettu joen rannoille talvella. Siellä ne oli telattu etäämmälle joesta, koska suurin osa kuorittiin keväällä rannassa.Minäkin olin ainakin parina keväänä kuorimassa rannalla, mikä oli kovin raskasta nuorelle pojalle. Ensin piti kirveellä ottaa oksan nystyrät pois, vaikka silloin vaadittiin jo metsässä kunnolla kar- simista. Sitten vaan petkeleellä kaarnat pois ja tukit uudelleen telalle. Seuraava työvaihe oli tukkien vierittäminen jokeen. Ensimmäisistä yläjuoksulta vieritetyistä tukeista tehtiin tärkeisiin paikkoihin, kuten koskien ja siltojen yläpuolelle, puomit eli vastuut, joilla voitiin estää tukkien kulku tarvittaessa. Sitten laitettiin joen rantaan otvat kummallekkin puolelle jokea. Otvat auttoivat tukkien huilausta, kun ne eivät törmäilleet rantoihin. Tukkien päihin porattiin kulmittain reikä johon sidottiin rautalanka. Sen toinen pää sidottiin rantaan lyötyyn puutolppaan. Tolpat oli yleensä tehty edellisvuoden uppotukeista noin metrin mittaisiksi. Muistoissani on Lehtisen vittiin lisätyövoimaa. Sinnehän sitä pyrittiin jo koulun kesälomalla. Kaikia konsteja käytettiin, että olisi päässyt uitolle. Kun Mäkilän Eeron kanssa pyrittiin uitolle, laittoi Eero heiniä lakkinsa alle että näyttäisi pidemmältä, En tiedä, sekö auttoi, mutta Eero pääsi uittoon ja minä vasta seuraavana keväänä. Ennen minun uittoaikojani vanhemmat pojat oli kesäisin uitolla. Silloin sattui eräs tapaus, joka johtui sota-ajan jälkeisistä olosuhteista. Silloinhan oli kaikesta pulaa, niin vaatteista kuin jalkumistakin. Katajiston Veikko oli löytänyt ullakolta äitinsä vanhat nauhoilla sidottavat ruojukengät, jotka hän laittoi jalkaansa. Jäljet herättivät muissa uittomiehissä epäilyksen, että että nyt on tullut naisia uittoon. lellakin. Koskiinhan nuoria poikia ei laitettu vonkamiehiksi työn vaikeuden ja vaarallisuuden vuoksi. Ainoa paikka mihin joutui oli Myllykylän koski, jossa oli myllyn pato ja siinä pitkä puusta rakennettu uittoränni, jota pitkin tukit laskettiin padon ohi. Silloin muistaakseni uitolla tehtiin kymmentuntista päivää. Se tuntui välillä pitkältä riippuen vonkapaikasta. Kun oli hyvä paikka, siinä kerkesi sestomaan välillä. Yhdellä tukilla se oli vaikeaa, jos ei löytänyt sopivan väärää tukkia.Kahdella tukilla oli helpompaa, siinä vain jalat väsyivät, kun piti jaloilla pitää tukit yhdessä. Kyllähän sitä monta kertaa uitti itsensä sumalla juostessa ja sestomisessa. Eräs tapahtuma on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Kokonnuimme aamulla Myllykylän padolle käskynjaolle. Olin laittanut verryttelypuvun päälleni ja kun pyörällä laskinmäkeä alas joen ylittävälle sillalle, niin toiset sanoivat, että tänään Olavi varmaan uittaa itsensä, kun on laittanut noin kevyet vaatteet. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Tieltä kulki joen rannassa polku padolle. Ajoin polkua pyörälläni, edelläni käveli eläkkeellä oleva poliisi Eemil Seppälä. Yritin ohittaa hänet joen puolelta. Kun tulin kohdalle, niin Eemilkin väisKuvassa ei ole Teurojoen tukkilaisia, vaan uittomiehiä lähdössä Lestijoen uitti joen puolelle. toon. Kuva on vuodelta 1955, sen on ottanut Erkki Peltola ja se kuuluu Kansan Ohjaustanko osui Arkiston Työn kuvat -keruun kokoelmaan. häneen ja minä Osku Maavehmaalta. Hän kulOliha niissä Veikon kengissä suoraan jokeen pyörä peräsjetteli ja pätki otvalankanippuja kapeat korot, jotka jättivät syvät sä. Ennustus toteutui jo ennen niitä tarvitseville. Mottikoskeen jäljet jokipenkan poluille. työajan alkamista. Onneksi oli tehtiin kossat ,eli vedettiin tuklämmin kesäaamu. niin vaatteet keja molemminpuolin koskea arsinaisesta uitosta on kuivuivat. Sillä kertaa oli kekkasaan: näin saatiin veden virmonenlaisia muistoja. sit valmiina edelliseltä päivältä taus kapeammaksi ja korkeamPomoina olivat muun muassa pumppukopin seinää vasten eimaksi. Joskus otvatukki lähti Ruustetti, Lassila ja Viilamies, vätkä pyörän rungossa narulla irti rautalangasta. Silloin käyjoka meidän kesken sai vielä kiinni kuten tavallisesti. Olisi tettiin kiellettyä konstia. Otvatoisenkin nimen.Oltiin jossain varmaan käynyt pahemmin. Nyt lanka kierrettiin oikealla tavalla vonkapaikassa– en muista misselvittiin ainoastaan vaatteiden keksin kärkeen ja lyötiin tukkiin sä – kun Viilamies käski minua kastumisella. kiinni. Näin saatiin uusi otva Katajiston Pekan kanssa siirPitkistä päivistä tuntuivat karanneen tilalle. Se oli kiellettymään toiseen paikkaan. Kun kaikkein pisimmiltä ne, jolloin ty sen takia, että lanka jäi tukin Ruustetti näki meidät matkalla, joutui laskemaan tukit, jotka sisään: sahalla ei oltu tyytyväiniin kysyi, mihin olemme memeni uittoränniin. Siinä tehtiin siä. nossa. Pekka sanoi, että Viilantilastoa, kuinka paljon tukkeja pää käski. Tilanne selvisi sillä on jäänyt matkan varrelle esiun joki oli saatu uittokunkertaa.Viilamies jäi mieleeni merkiksi uppotukkeina. Siinä toon, alkoi tukkien vieritjuomatapansa takia. Hänellä oli piti koko päivä katseli juoksetäminen ja uittaminen. Siinä ruskea huopahattu, jonka lierillä vaa vettä ja laskea ohimenevät arvittiin enemmän uittomiehiä. hän otti joesta vettä juodessaan. tukit niitä ohjaillen keksillä Keväällä kuoritut tukit vieritetJoki tuli tutuksi lähes Hankauittoränniin. Kun sata tukkia tiin jokeen. Rantojen kuorikalankoskelta, jossa on vieläkin oli mennyt, niin merkittiin tuksat poltettiin. Se työ oli yleensä toimiva pellavaloukku, aina kimiehen kirjanpidolla hirteen Vähätalolla asuneen Tapiolan Lappilaan saakka ja hieman viiva ja aina viides viiva poikithommia. alemmaksikin. Kävin jopa nytain. Varsinaisen uiton alkaessa tarkyisen Hämeenkosken yläpuoVonkapaikat oli jaettu niin että V K pienellä kävelyllä näki oman osuutensa tukkien kulun eli huilaamisen. Miehet oli aijoitettu näkö- ja kuuloetäisyyksien päähän toisistaan. Silloin ei vielä kaikilla ollut kelloa, ei minullakaan. Aamulla ja illalla pomo jostain huusi ”Kello soi” ja näin viesti meni mies mieheltä pitkin jokivartta. Varsinainen uitto kesti lähes koko kesän. Joskus saattoi keskikesällä olla veden vähyyden vuosi keskeytys uitossa ja suma seisoi pitkin jokea useampia viikkoja. Syyssateiden jälkeen uittoa jatkettiin. Kun uitto oli mennyt ohi, niin viimeisenä oli häntien ajo. Kaikki tukit, jotka oli jäänyt johonkin matkan varrelle matalikoille, ja myös otvat ja puomit laskettiin irti ja uitettiin muiden mukana. U iton ja häntien ajon jälkeen alkoi uppotukkien nosto, joka oli syksyn viimeinen työjakso. Metsässä talvella olivat hakkuumiehet tehneet jokaiseen tukin tyvipäähän kirveellä roomalaiset numerot. Ensimmäisenä oli Paloheimon merkki H joka käytännössä muistutti N:ää, sitten vuosiluvun viimeinen vuosi. Esimerkiksi H IV tarkoitti Paloheimo 1954. Jos oikein muistan niin kolme vuotta vanhemmat tukit sai nostaa kuka vaan. Uppotukkien nosto tapahtui niin, että miehet kulkivat joen kahtapuolta. Kirkkaassa vedessä tukit näkyivät pohjassa. Vanhassa keluveneessä oli kolme miestä, jotka nostivat kekseillä uppotukit ja laittoivat ne veneen kahtapuolta oleviin köysilenkkeihin. Kun tukkeja oli saatu riittävä määrä lenkkeihin, niin vene kuormineen sestottiin tai soudettiin sellaiseen paikkaan, jossa tukit voitiin nostaa maihin autokuljetusta varten. Kaikissa paikoissa ei joen syvyyden takia nähnyt tukkeja. Silloin kekseillä kokemalla koetettiin löytää kaikki tukit. Alesjoella Myllykylän alapuolella oli Maukurin pyörre, joka syntyi siitä, että joki teki jyrkän mutkan. Siinä keskellä vesi pyöri aiheuttaen akanvirtana jossa tukit saattoivat pyöriä keskellä useampia päiviä. Pyörteen pohjassa oli pajon uppotukkeja. Koska oli niin syvää, että pohjaan ei nähnyt, oli vaikea löytää niitä. Tukkeja oli niin paljon, että kun löi keksillä pohjaan, niin aina osui tukkiin. Ainoa vaikeus oli löytää päälimmäinen tukki, jonka pystyi nostamaan ylös. En enää muista milloin oli viimeinen uitto ja kuljetus siirtyi kumipyörien päälle. Ainakin uitto loppui, kun joki perattiin ja oijottiin. Virtaus parani, joten vesi alenij a uitto vaikeutui. OLAVI LEHTINEN Nuoruuden uittojätkä, nykyisin eläkeläinen
16 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Terveys Liikunta Apuvälineet Kotiapteekki Ensiapu Haavanhoito Hygienia Virtsankarkailu Katetrit LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ Täyden palvelun toimisto Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580 (0,0828 €/puh + 0,1199 €/min) Jäsenetu Eläkeläiset ry:n jäsenille -10% Fennokaupan koko valikoimasta. Esim. Sport-malliset hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555 -kävelykepit Koskee normaalihintaisia tuotteita. Voimassa 2014. Kaikille EU:n ikäihmisille riittävät ja laadukkaat palvelut! TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN fennokauppa.fi Hyödynnä jäsenetusi! Soita 09 276 360 FENNO MEDICAL OY Punavihreällä asialla Eila Aarnos Kevätkokouksia Tue vaalityötä! Tilinumero FI25 1521 3000 0014 63 ja muista merkitä viitenumero 71165. LÄMMIN KIITOS! Juhlat Keski-Suomessa … Syntymäpäiväruokailu 28 €/hlö 4–14-v. -50 % Anna meidän hoitaa järjestelyt, niin päivänsankari ja juhlaväki voivat keskittyä olennaiseen! Hinta sisältää omassa kabinetissa valmiina kattaukset ja kynttilät, kuohuviinilasilliset (12 cl, myös –holiton), noutopöytäruokailun sekä täytekakkukahvit. Panoramahuone 149 € /hlö/2 vrk sis. aamiaiset, päivälliset, kylpylä, kuntosali, tanssiliput. . soita ja varaa (030 608 50 tai myynti@summassaari.fi Lanka 0,0835?€/puh + 0,032 €/min. Gsm 0,192 €/min. Sis. alv 24%. OT TE EL LL L II •- S SP PA A HHO KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O OTTEELL Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi Summassaarentie 180, Saarijärvi • www.summassaari.fi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 RÖNNIN KESÄTEATTERISSA 2014 Eräjärventie 946 | Eräjärvi, Orivesi | www.erajarventeatterit.net To Pe Su Ti To Su Ti To 26.6. 27.6. 29.6. 1.7. 3.7. 6.7. 8.7. 10.7. klo klo klo klo klo klo klo klo Suomen Hevonen 19 Ennakko Su 19 Ensi-ilta Ti 17 To 19 Myyty Su 19 Ti 17 To 19 To 19 La 20.7. 22.7. 24.7. 27.7. 29.7. 31.7. 7.8. 9.8. klo klo klo klo klo klo klo klo 17 19 19 17 19 19 19 15 Sirkku Peltolan komedia Ohjaus Jarmo Skön LIPPUVARAUKSET & RYHMÄMYYNTI: 050 436 8466 (03) 530 6433 044 530 6366 Kirkkonummi-Siuntion Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 21.3.2014 kello 14.00 Palvelukeskuksessa, Rajakuja 3. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Porvoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous torstaina 27.3.2014 kello 14.00 Lundin Talossa, Aleksanterinkatu 11. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 13.30. Jäsenet joukolla mukaan päättämään yhdistyksen asioista. Tervetuloa. Johtokunta ___________________________________________ Pellon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.3.2014 kello 11.00 Kyllinkeitaassa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Lahden Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 16.4.2014 kello 10.00 Kasisali, Sammonkatu 8, Lahti. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ___________________________________________ Tuusniemen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 24.3.2014 kello 10.00 Päätalossa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Seinäjoen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous keskiviikkona 26.3.2014 kello 12.00 Nuorisokeskuksen kahviossa, Puskantie 3. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 11.30. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Vaajakosken Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen kevätkokous 26.3.2014 kello 12.00 Vaajakosken Nuorisotilassa. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Haukiputaan Eläkeläiset ry:nsääntömääräinen kevätkokous 27.3.2014 kello 11.00 Heitontalossa, Törmäntie 15, Haukipudas. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Eläkeläiset ry:n Kaakkois-Suomen Aluejärjestö ry sääntömääräinen kevätkokous perjantaina 28.3.2014 kello 12.00 Kumppanuustalossa, Satamakatu 1, Kotka. Esillä kevätkokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus kello 11.30. Tervetuloa. Aluetoimikunta Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhla tiistaina 8.4.2014 klo 12.00 Matinkylän monitoimitalolla Matinraitti 17, Espoo Kahvitarjoilu klo 12.00, juhla klo 13.00. Tervetuloa kaikki jäsenet ja kutsutut vieraat! Johtokunta
Nro 2 maaliskuu 2014 – 17 ELÄKELÄINEN The Sounds: rautalangan paluu 1960-luvulla uransa huipulla ollut The Sounds teki vuonna 2011 paluun keikkalavoille. Suomen historian ehkä merkittävimmän rautalankayhtyeen edellisestä keikasta oli kulunut 46 vuotta. Paluunsa jälkeen yhtye on esiintynyt noin kerran kuukaudessa lähinnä Etelä-Suomessa, mutta onpa se tehnyt ensimmäisen ulkomaankeikkansakin. Rautalankayhtye The Sounds perustettiin alkusyksystä 1961, kun teini-ikäiset Henrik Granö (s.1947), Bobi Söderblom (s.1946) ja Peter Ekman (s.1945) yhdistivät voimansa. Seuraavan vuoden alussa Johnny Liebkind (s. 1945) liittyi porukkaan. Granö alkoi soittaa The Soundsissa soolokitaraa, Söderblom komppikitaraa, Ekman tarttui bassoon ja Liebkind toimi rumpalina. Instrumentaaliyhtyeen esikuvia olivat brittiläinen The Shadows ja amerikkalainen The Ventures. Nelikko kokoontui studioon vuonna 1993 testaamaan soittovirettään, kun yhtyeen suurimman hitin Emman julkaisusta oli kulunut 30 vuotta. – Meillä oli heti kova meininki, mutta ei soittomme kovin laadukasta ollut. Totesimme kuitenkin kokeilun onnistuneen. Pystyimme edelleen soittamaan rautalankamusiikkia, Bobi Söderblom kertoo. Paluu lavoille kypsyi vähitellen. Vuodesta 1994 lähtien yhtyeen jäsenet tapasivat vuosittain ensin joululounaan merkeissä. Vajaat kymmenen vuotta sitten nelikko alkoi kokoontua kerran viikossa Söderblomin kotona kahvinjuonnin, keksien syömisen ja huulen heiton merkeissä. Vähitellen soittaminen tuli mukaan kuvaan. -–Yhteissoitto oli yhtä luontevaa kuin silloin, kun aloitimme soittamisen koulupoikina. Meillä on yhteinen ajatus musiikista ja kauhean kiva fiilis. Tässä iässä kädet eivät ole enää yhtä nopeat kuin nuorena. Mutta asia kompensoituu sillä, että musiikinteosta, sointuvalinnoista ja elämästä ymmärtää nykyään paljon enemmän, sanoo Söderblom. Alkuperäisjäsenistä Johnny Liebkind ei halunnut palata keikkalavoille. Korvaavaksi rumpaliksi järjestyi Henrik Granön poika Wille Granö. Menestystä kotimaassa ja ulkomailla The Sounds alkoi keikkailla kouluhipoissa keväällä 1962. Musiikki Fazer otti yhtyeen hoteisiinsa ja levy-yhtiönsä ehdotuksesta The Sounds alkoi tehdä twist-rautalankaversioita kotimaisista iskelmistä ja vanhoista kansanlauluista. Kappaleet Emma ja Mandschurian Beat sisältänyt levy oli vuonna 1963 Suomessa pitkään listaykkösenä. Sittemmin yhtye julkaisi lisää modernilla otteella tehtyjä The Sounds keikalla JätkäRockissa tammikuussa 2014. Yhtye alkuvuoden 1962 kokoonpanossa. Vanhemmat eivät päästänee poikia keikalle Japaniin, vaikka levyt myivät siellä hyvin. perinnekappaleita. The Soundsin keikat vetivät runsaasti yleisöä ja yhtyeellä oli oma fan club. Kesän 1963 aikana The Soundsilla oli muun muassa oma Lapin kiertue. Se oli tuolloin mukana myös lukuisiin kaupunkeihin ulottuneella Amar-kiertueella yhdessä monien muiden tuon ajan tähtien kanssa. – Tuo oli aivan uskomattoman hienoa aikaa. Toivoisin että jokainen nuori saisi kokea elämänsä aikana jonkin samanlaisen ajanjakson tai hetken, jolloin ei ole mitään ongelmia ja kaikki on vaan kivaa. Musiikki on tällaiseen hyvä väline. The Sounds menestyi myös ulkomailla, varsinkin Japanissa. Mandschurian Beat oli 60-luvulla Japanin listoilla top kympissä ja on myynyt Japanissa satoja tuhansia kappaleita. Levy-yhtiö ehdotti The Soundsille Yhteistyötä Rock-Jerryn kanssa Japanin kiertuetta, mutta poikien vanhemmat eivät antaneet siihen lupaa. Rautalanka-yhtyeiden varsinainen kulta-aika kesti oikeastaan vain vuoden 1963. Tämän jälkeen yhtyeisiin tuli The Beatlesin innoittamana laulajat. The Sounds koki seuraavina vuosina useita miehistövaihdoksia ja sai myös laulajan. Söderblom lähti bändistä loppukesästä 1963. – Olin edelleen hyvä kaveri bändin muiden jäsenten kanssa, mutta sain tarpeekseni rautalangasta ja keikkailusta. Totesin, että voin tehdä jotain viisaampaa. Aloin keskittyä opiskeluun. Musiikillinen kiinnostukseni suuntautui klassiseen musiikkiin. Instrumentikseni tuli sello. The Sounds hajosi vuonna 1965, jolloin yhtyeen muutkin alkuperäisjäsenet alkoivat keskittyä opiskeluun. The Soundsin paluukeikka oli Nastolan RautalankaFestareilla heinäkuussa 2011. Sittemmin yhtye on esiintynyt noin kerran kuussa monenlaisissa keikkaympäristöissä. The Soundsin uran ensimmäinen ulkomaankeikka oli Göteborgissa Lerumissa toukokuussa 2012. The Sounds jakaa keikkansa nykyään kolmeen osaan. Yhtye soittaa ensin vanhoja ja uudempiakin rautalankakappaleita. Sen jälkeen lavalle nousee myös kosketinsoittaja Esa Helasvuo, joka oli yhtyeen myöhemmissä kokoonpanoissa jo 60-luvulla. Kolmannessa osiossa on mukana laulusolisti Kaj Järnström eli Rock-Jerry, joka voitti vuonna 1959 rockin Suomen mestaruuden 16-vuotiaana. Yhteistyö oli vireillä jo 60-luvulla, mutta- nyt asia on konkretisoitunut. The Soundsilla oli 60-luvulla erityisesti omanikäistään kuulijakuntaa. - Nykyäänkin monet kuulijoista ovat suunnilleen meidän ikäisiämme. He ovat luultavasti kuunnelleet musiikkiamme jo nuoruudessaan. Käy keikoillamme kuitenkin nuorempaakin väkeä, esimerkiksi 25-30 -vuotiaita tanssipareja, Söderblom kertoo. - Olemme saaneet keikoillamme osaksemme paljon ystävällisyyttä. Ja oikeastaan joka keikalla joku tulee luoksemme vanhan levymme kanssa ja haluaa siihen nimmarin. Tämä kertonee siitä, että musiikillamme on ollut jonkinlainen merkitys. JUHANA UNKURI
18 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Kansa kahtia – henki halpaa Sota on politiikan jatkoa toisin keinoin, saksalaisen sotateoreetikon kenraali Carl von Clausewitzin määritelmän mukaan. Se pätenee myös sisällissotiin. Ainakin Suomen vuoden 1918 tapahtumat olivat selkeästi tietyn politiikan jatkoa niin punaisten kuin valkoistenkin puolelta. Sotatilanteissa ei yleensä toimita lakikirja kourassa ja tarkisteta välittömästi ennen toimiin ryhtymistä ovatko ne lain kirjaimen mukaan laillisia ja oikeutettuja. Mutta siitä ei silti seuraa, että päämäärä pyhittää kaikki keinot. Siksi on hyvä tarkastella näitä kriisitilanteiden synnyttämiä toimia myös lain ja oikeuden kannalta. Näin on tehnyt emeritus professori Antero Jyränki kirjassaan Kansan kahtia henki halpaa. Oikeus sisällissodan Suomessa. Art House, 2014. 232 sivua. Jyränki tarkastelee Suomen sisällissodan draamaa nimenomaan oikeustieteilijän näkökulmasta. Tuon ajan tapahtumia on muutoin kirjallisuudessa käsitelty varsin paljon molemmilta puolin, joskin itsenäisen Suomen alkuvuosikymmenien virallinen historiankirjoitus kuvasti yksinomaan valkoisen osapuolen näkemystä. Punaisten selvityksiä ja muistikuvia julkaistiin joissakin työväenlehdissä tai ulkomailla julkaistuissa painotuotteissa. Vasta toisen maailmansodan jälkeen 1960-luvulla historiantutkijat alkoivat kiinnittää huomiota punaisten kokemuksiin ja kohtaloihin. Valtaa otetaan ja valtaa siirretään. Jyränki tiivistää itsenäisen Suomen vallanjaon muodostumista. ”Punainen puoli: työväenjärjestöjen asettama kansanvaltuuskunta toimii punaisen Suomen hallituksena ja säätää lakejakin — mutta punainen kaarti on sotatoimissaan jokseenkin itsenäinen. Valkoinen puoli: Vaasaan paenneet senaattorit ottavat itselleen rajoittamattoman toimivallan valkoisessa Suomessa — mutta käytännössä siirtävät se senaatin joukkojen ylipäällikölle lähes kokonaan” Valta otettiin omiin käsiin ja politiikkaa jatkettiin omien tavoitteiden pohjalta. Punaiset saivat jonkin verran aseapua vallankumoukselliselta Venäjältä ja joitakin venäläisiä sotilaita osallistui paikallisiin aseellisiin kahakoihin. Punaisen hallituksen sopimus Venäjän kanssa edellytti kuitenkin venäläisten joukkojen poistumista maasta. Sen sijaan valkoiset hyväksyivät Saksan tarjouksen lähettää vakinaisen sotilasosaston, Itämeren-divisioonan Suomeen ja esittivät tynkäsenaatin nimissä Saksalle sen toivoman avunantopyynnön. Saksalaiset valtasivat Helsingin ja nousivat maihin Loviisassa. Se antoi Suomen valkoiselle armeijalle mahdollisuuden keskittää voimat Viipurin valloittamiseen. Sotatoimien ulkopuolella tapahtuneet hengenriistot, tapot, murhat ja teloitukset ovat olleet laillisuuden kannalta varsin kyseenalaisia. Lukumäärien osalta hengenriistojen suhde on 1/6 tai 1/7 eli valkoiset tappoivat varsinaisten sotatapahtumien ulkopuolella noin kuusi-seitsemän kertaan enemmän punaisia kuin punaiset valkoisia. Sitä paitsi näitä ”kenttäoikeuksien” ja ”tutkijalautakuntien” teloituspäätöksiä ei ole suinkaan kaikkia kirjattu, eikä ao. ”tutkintoelimillä” ollut mitään laillista perustetta tai oikeutta langettaa kuoleman tuomioita. Näille ”tutkintalau- takunnille” pyrittiin antamaan laillisuuden verho sillä, että niiden puheenjohtajiksi tai jäseniksi yleensä nimitettiin joku juristikoulutuksen saanut tai oikeustieteen ylioppilas. Vaikka valkoisten sodanjohto antoi toukokuussa 1918 sisällissodan jo päätyttyä ohjeen, että teloituksista on pidättäydyttävä, jatkoivat paikalliset valtaelimet kuolemantuomioiden toimeenpanoa vielä syksyyn saakka. Lisäksi monet näin laittomasta tapetut merkittiin kirkonkirjoihin taisteluissa kaatuneiksi. Sodan alkuvaiheessa helmikuussa 1918 valkoisten ylipäällikön Mannerheimin käskykirjeen mukaan vastarintaa tehneet tai sellaisesta epäiltynä kiinniotetut on ”ammuttava paikalla”. Tätä ohjetta noudetaan myöhemmästä ohjekirjeestä huolimatta. Muistelmia ja tutkimuksia punaisten kohtaloista on nykyään jo runsaasti saatavissa. Sotasurmat tutkimus on kattavin selvitys vuoden 1918 uhreista. Valkoisten voittajien propaganda leimasi punaisen puolen ”Leninin sotureiksi ja huligaaneiksi”, jotka ovat asettuneet lain ulkopuolelle. Punikit ja punikkien lapset olivat monenlaisen sorron ja syrjinnän kohteina vielä vuosikymmenien ajan. Vuoden 1918 lopulla silloinen valtionhoitaja Svinhufvud julisti yleisen armahduksen leireillä vielä elossa olleille punaisille, paitsi niille, jotka olivat saaneet rikossyytteen perusteella tuomion. Mutta samalla hän antoi yleisen syytesuojan kaikille valkoisten puolella sotarikoksiin ja laittomiin tappoihin ja teloituksiin syyllistyneille, joten näiden asioita ei oikeudessa enää voitu käsitellä lainkaan. Tällä päätöksellä oli pitkä vaikutus maamme poliittiseen ilmastoon. Sen esiin nostaminen on erityisen tärkeätä myös tämän päivän maailmassa, jossa voittajien taholta edelleenkin esiintyy samanlaista ennakoivaa syytesuojaa. Eräs räikeimpiä esimerkkejä on USA:n toiminta suhteessa kansainväliseen Haagin sotarikosoikeuteen. USA estää omien kansalaistensa vetämisen kansainvälisen tuomioistuimeen, mutta vaatii ärhäkkäästi muiden maiden kansalaisten vetämistä oikeuden tuomittavaksi. Tunnetusti USA on syyllistynyt useissa maissa valtionjohtajiin kohdistuneisiin murhiin ja murhayrityksiin. Se on avoimesti tukenut eri maissa maan laillista hallitusta vastaan suuntautuneita vallankaappauksia ja niiden yrityksiä. Se on vastoin lupauksiaan ylläpitänyt Guantanamon tukikohdassa vankileiriä, jossa on pidetty vuosikausia vankeja ilman oikeudenkäyntiä. Lisäksi USA on järjestänyt kidutusleirejä muissa maissa ja kuljettanut niille vankeja salaa (tiettävästi Suomenkin kautta). Natsioikeudenkäynti Nürnbergissä oli aikanaan näyttävin sotarikollisten tutkintaoikeus. Etelä-Afrikassa Nelson Mandelan aloitteesta järjestetty totuuskomissio pyrki selvittämään ihmisoikeusrikoksia apartheimpolitiikan kaudelta. Neuvostoliitossa on jälkikäteen tuomittu stalinilaiset vainotoimet ja vapautettiin leireiltä syyttömästi tuomitut ihmiset, mutta sielläkään ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneitä ei asetettu varsinaisesti vastaamaan teoistaan oikeuden edessä. Asia sivuutettiin Stalinin henkilökultin moraalisen tuomitsemisen avulla. Esimerkkejä nykyisesti oikeudenvastaisista toimista on todella paljon eri puolille maailmaamme. Kansainväliset järjestöt YK ja EU sen paremmin kuin kirkot, uskonnolliset ja muut kansalaisjärjestöt eivät ole kyenneet estämään niitä. Itse asiassa uskonnolliset erimielisyydet ovat nousseet rodullisten ja ideologisten kiistojen yläpuolelle väkivaltaisuuksien lietsojina ja ihmisoikeuksien polkijoina. OIVA BJÖRKBACKA Vanhuus on vaiva Lapissakin Seppo Saraspää: Ministerivierailu. Romaani. Karisto 2014. Seppo Saraspää on Inarinjärven Nanguvuoron Kenkäniemessä asuva kirjailija, joka ammentaa teostensa teemat ja atmosfäärin omasta lappilaisesta elämänpiiristään. 23 vuotta poliisina Helsingissä ja Kemijärvellä kypsytti miehestä luonnonmukaisen eläjän ja kirjailijan. Ja samalla silpputyön mestarin, sillä kirjoittamalla ei elä Lapissakaan, vaikka olisi kuinka tuottelias. Saraspää on tuottelias; vuodesta 1987 lähtien hän on julkaissut neljättä kymmentä teosta, joukossa eräkirjoja, romaaneja, poliisiromaaneja ja tietokirjallisuuttakin. Toimeentulon eteen hän ahkeroi myös metsästäjänä, kalastajana ja lomamökkien ra- kennustyössä. Ajoporojakin hänen kartanollaan on. Nyt Saraspää on jo eläkeikäinen, joten työeläke lienee tuonut hiukan väljyyttä budjettiin. Ja herättänyt myös kiinnostuksen omanikäisten ja itseä vanhempien ihmisten olosuhteisiin ja elämäntuntoon. Ei ole helppoa olla vanha ja raihnas Lapissakaan. Saraspään uusin romaani, Ivalon näköiseen kuntaan sijoittuva Ministerivierailu todistaa tämän sangen railakkaalla tavalla. Monet muutkin ongelmat ovat pohjoisessa aivan samat kuin etelässäkin. Työttömyys koettelee, ja erilaista nuorta kiusataan koulussa. Rajavartijana työuransa tehnyt kahdeksankymppinen Kuuno Kopra on ollut hajamielisyyksissään vähällä sytyttää koko asuintalonsa palamaan, ja johtopäätös tehdään nopeasti: pyörätuolissa istuva Kuuno ei enää pärjää yksin, hänet on kärrättävä vanhainkotiin. Lähiomaisia ei enää ole, vaimo on kuollut ja poika Marko viettää lintsailevaa, viinanhuuruista elämäänsä pääkaupunkiseudulla. Palveluyksikössä on toki tuttuja, vanhuuttaan sekavia ja vähemmän sekavia, ja hoitajat ovat mukavia, mutta heitä on aivan liian vähän. Kuuno menettää itsenäisyytensä, ja elämänlaatu heikkenee kaikin puolin, itsetuhoiset ajatuksetkin tulevat mieleen. Asiaa ei auta Marko-pojan ilmaantuminen maisemiin; hänellä on omat syynsä paeta Lappiin ja omat pyyteensä – ja lisäksi lapsuudesta jatkunut kauna kovaa kuria pitänyttä isää kohtaan. Mutta vanhuus on peh- mentänyt Kuunoa, ja hän solmii hyvän luottamussuhteen venäläisen äitinsä takia koulukiusatun Jurin kanssa. Hoitolaitos tuntuu kuitenkin vankilalta, ja Kuunon elämänhalu on mennyttä. Kuntaan odotettu ministerivierailu saa Kuunon kupin nurin. Viimeiseksi tarkoitettuna tekonaan hän ryhtyy radikaaliin toimintaan byrokratiaa ja poliittista tekopyhyyttä vastaan. Nopeatempoinen tapahtumasarja tuo mieleen jokin aika sitten nähdyn islantilaisen tv-sarjan maaseudulla sijaitsevasta mielenterveyslaitoksesta ja sen kapinoivista potilaista. Saraspään kuvaus ei sentään ole yhtä synkkä; uhanalaisena on viime kädessä vain Kuunon oma henki, eikä ponteva tyttöministerikään ei saa naarmun naarmua. Mutta van- hainkodin asukkaat saavat kerrankin halvan laitosruoan sijaan juhlavan ministeritason aterian hienoine juomineen. Lopulta jopa Markon asiat näyttävät kääntyvän suotuisaan suuntaan – naisen ansiosta tietenkin. Saraspään realismia pehmentää viisas ja lämmin huumori. Kieli juoksee notkeana, selittelemättä ja saarnaamatta, ja satiiri nappaa ja naurattaa, vaikka elämän ja kuoleman kysymyksiä käsitellään. Mutta juuri elämän vakavimmissa perusasioissa musta huumori puraisee parhaiten. TUULA-LIINA VARIS
Nro 2 maaliskuu 2014 – 19 ELÄKELÄINEN Ei koskaan liian myöhäistä Kirjailijan ura alkaa nykyään yhä useammin vasta eläkevuosina. Ilmiöön liittyy ainakin aika, raha ja uskallus. – Sinä vuonna, kun yli 80-vuotias Arne Nevanlinna hyväksyttiin kirjailijaliiton jäseneksi, oli nuorimman ja vanhimman uuden jäsenen ikäero kuusikymmentä vuotta, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis muistelee. – Eläkeiässä kirjailijan uran aloittaneella ei ole ylimitoitettuja toiveita. Monessa muussakin asiassa vanha ihminen on hyvässä asemassa. Esimerkiksi suhde julkisuuteen on terveempi kuin nuorella, joka voi hurahtaa omaan menestykseensä. Vanha ihminen voi aloittaa kirjailijana rauhallisin mielin, hän on hyvä aloittaja, summaa Varis, joka julkaisi esikoisromaaninsa yli viisikymppisenä. – Kirjailijaksi eläkeiässä ryhtyminen liittyy varmasti paljon aikaan ja rahaan Hektisessä työelämässä ei yksinkertaisesti jää aikaa kirjoittaa ja elantokin pitää saada. On täysin mahdollista aloittaa kirjailijan ura eläkeiässäkin, jos on harrastanut lukemista ja kirjoittamista eli siemen on ollut itämässä. Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassamme mielenkiinto kohdistuu helposti nuoriin kirjailijoihin. Kirjailijaliiton mielestä huomiossa on vääristymä. – Ihmiset kirjoittavat vanhaksi, usein elämänsä loppuun saakka, Varis muistuttaa. Ennenkin on tultu myöhäisellä iällä kirjailijaksi. Varis muistelee kiilalaista Jenny Pajusta (1909-1978), joka voitti iäkkäänä romaanikilpailun ja julkaisi sen jälkeen useita teoksia. Variksen mielestä myös iäkkäänä aloittaneilla pitäisi olla harkinnanvarainen oikeus apurahoihin. – Pitäisi aina katsoa hakijan tilannetta kokonaisuutena eikä vain syntymävuotta. On paljon eläkeikäisiä, joiden perustoi- Kristiina Harjula debytoi Pispala-kirjalla 66-vuotiaana. meentulo on erittäin niukka, Varis tähdentää. Kirjailijuudesta haaveilevaa iäkästä aloittajaa Tuula-Liina Varis kannustaa. – Siitä vaan. Takana on paljon elettyä elämää, valtava varasto, josta ammentaa. Eikä kannata masentua, jos ei heti löydä kustantajaa. Kirjoittaminen pitää ihmisen nuorena. Kirjoittaminen on arvo sinänsä syntyipä kirja tai ei.” Sama Asko kuin ennenkin Urjalalainen Asko Viholainen julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2007, hän oli tuolloin merihommista sairaseläkkeellä. Nyt julkaistuja kirjoja on jo seitsemän, ja kirjailija 72-vuotias. Viholainen on kirjoittanut niin runoja, proosaa kuin laulunsanoituksiakin. Viholainen vahvistaa Tuula-Liina Variksen ajatuksen siitä, että iäkkäänä kirjailijaksi ryhtyminen onnistuu, jos on kirjoittamis- ja lukemistaustaa. – Olen aina kirjoittanut, minulla on ollut sanomisen sairaus pienestä pitäen. Kansakoulussa oli ainevihko täynnä, ja myöhemmin merillä ollessa heittelin tekstejä mereen, silloin ajattelin, että eihän nyt miehet kirjoita. Asko Viholainen kävi aikanaan muun muassa Risto Ahdin ja Markku Toivosen kursseilla ja lukenut hän on aina paljon. Ehdoton suosikki on Aleksis Kivi, jonka kieltä Viholainen ihailee. Seitsemän veljeksen hän lukee aina uudelleen ja uudelleen. – Varmaan olen vähän hullu, kun en tympäänny siihen, hän sanoo. Viholaisen kustantajia ovat FinnEpos, Urjalan Karjalaiset sekä Kustannus HD. – Sama Asko olen kuin ennenkin, että ei kirjojen julkaisu ole minua muuttanut. Mutta kyllä julkaisu silti tuntuu saavutukselta. Tällä hetkellä Viholaisella on työn alla vielä nimetön runokirja. Tuotannossaan Viholainen käsittelee myös merielämää ja purkaa siihen liitettyä romantiikan illuusiota. – Merellä olo on sellaista vapaaehtoista vankilaa, summaa mm. Saudi-Arabian työkomennuksella ollut Viholainen. – Koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää, Viholainen kannustaa niitä, jotka ehkä tälläkin hetkellä haaveilevat kirjan kirjoittamisesta ja julkaisemisesta. – Puolivalmista ei kustantajalle kannata laittaa, ja työtä pitää tehdä, hän kuitenkin neuvoo. Asko Viholaiselle kirjoittaminen – jota hän pitää ”hyvänä hulluutena” – on antanut paljon. – Se on sellainen ikkuna maailmaan, hän tiivistää. Kirjoittaminen ja kirjojen julkaisu tuo mukanaan myös kaikenlaista sosiaalista elämää. Kerran Urjalassa eräs nainen tuli pyytämään Viholaista vanhusten piiriin lukemaan runojaan. – Ensin karjaisin ”ei”. Sitten mietin hetken ja juoksin pyytäjän kiinni ja kysyin, että millon mä tulen. Eläkeläiskirjailijat Kaksituhattaluvulla Suomen Kirjailijaliittoon on hyväksytty paljon uusia jäseniä. Vanhimmat hyväksytyt ovat syntyneet 20-luvulla, 40-luvulla syntyneitä on runsaasti ja 50-luvulla syntyneitä vielä runsaammin. Nuoruus on siis illuusio kirjailijan hommassa. Ja kyllähän meillä riittää iäkkäinä aloittaneita kirjailijoita. Martta Rossin (s. 1929) esi- koisrunokokoelma Upoksissa pilvet ilmestyi Otavalta vuonna 2011. Uusi runoteos Pimeää päin on juuri ilmestynyt ntamo-kustantamolta. Terttu Autere (s. 1941) julkaisi esikoisromaaninsa Kirjepostia vuonna 2008 Karistolta. Sen jälkeen on tullut kolme romaania lisää, joista Huhtikuun morsian tänä vuonna. Marja Leena Virtasen (s. 1943) esikoisteos Aida ilmestyi Tammelta vuonna 2010 ja heti seuraavana vuonna tuli toinen romaani Kirjeitä kiven alle. Valtion journalistipalkinnon elämäntyöstään saanut Jukka Parkkari julkaisi esikoisromaaninsa kolme vuotta sitten. Muita eläkeiässä kirjailijana aloittaneita ovat mm. Heimo Susi ja tänä vuonna debytoinut Kristiina Harjula. Susi oli esikoisen julkaistessaan 67 vuotta, Harjula vuoden verran nuorempi. Paula Hahtola (s. 1937) voitti Atenan ja Parnasson suuren proosakilpailun, johon tuli kaikkiaan liki 700 käsikirjoitusta. Esikoisromaani Salpalinja ilmestyi vuonna 2009. Uusi romaani Aita on juuri ilmestynyt. Kuka on muka sanonut, millainen kirjailijan uran pitäisi oikein olla tai minkäikäisenä se pitäisi aloittaa? Helmi Kellokumpu (s. 1925) julkaisi vuonna 1998 esikoisnovellikokoelman Lasteen alaisia. Sitä ennen hän oli julkaissut kolmekymmentäseitsemän vuotta aikaisemmin yhden kirjan nimellä Helmi Salokannel. 2000-luvulla ilmestyi kaksi teosta lisää. Kellokummun kirjat ovat saaneet kiitosta ja arvostusta. Jos siis pitääkin liki neljänkymmenen vuoden tauon, sen jälkeen voi kirjoittaa vaikka kuinka hyvän kirjan. Tai yhtä hyvin voi suoraan aloittaa vasta eläkkeellä. NIINA HAKALAHTI Kannaksen evakot tutkimuksen kohteena Ilonen, Anneli. Rajan lapset. Identiteettityö Kannaksen evakkojen sukupolvissa. Acta Universitatis Lapponiensis 258. LUP – Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi 2013, 255 s. Anneli Ilonen on kaiketi Suomen vanhimpia väitelleitä tohtoreita. Ikää en kerro...kun on naisista kysymys. Hän ei todellakaan kuulu niihin tutkijoihin, joka olisi hätäillyt väitöskirjansa kanssa. Rajan lapsiin on mennyt aikaa koko elämä ja Ilonen on itse oman tutkimuksensa kohde. Ei suoraan, mutta miellyttävästi rivien välissä. Väitöskirja on poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja omakohtainen, koska väittelijä kuuluu nuorena evakkotaipaleelle joutuneisiin. Tutkimus perustuu paljolti haastatteluihin, joista lainauksia olisi mielestäni voinut käyttää paljon laajemminkin, mitä nyt tapahtuu. Aihe on mielenkiintoinen ja koska elossa olevia Kannaksen evakkosukupolven edustajia on mukana peräti 29 haastattelun verran, heille olisi voinut varata enemmänkin moniäänisyyttä. Enemmistö haastateltavista, 82 kappaletta, kuuluu evakkojen jälkeläisiin kolmessa polvessa. Tämä tuo identiteettikysymyksiin syvyyttä ja jatkuvuutta. Sadat tuhannet kotiseutunsa menettäneet evakot näyttivätkin sopeutuneen tai ”kotoutuneen” Suomen eri puolille lähes kivuttomasti. Anneli Ilonen kuitenkin osoittaa, että aivan kaikki ei sujunut kuin tanssi. Muista lähteistäkin tiedän, että suuri osa evakkoja palaili itärajan pintaan jo varsin pian 1940-50-lukujen vaihteessa. En ole evakkojen jälkeläinen suoranaisesti, mutta itsellänikin on havaintoja siitä, mitä oli tulla Keski-Pohjanmaalle ja Kannukseen itärajalta. Kannus oli pikku pitäjä, jonne asettui evakkoja esimerkiksi Suojärveltä. 1950-luvun kuuluisin karjalaiseukko Parsialan kylän laidalla oli ”Piirakka-Meeri”. Tuo pilkkanimi jo kertoo, että erilaisesta ruokakulttuurista oli kysymys. Mistä aineksista erityinen Kannaksen evakkojen ”evakkoidentiteetti” sitten rakentuu? Rajan lapsissa on tästä monta esimerkkiä. Pohjalla vanhimmalla sukupolvella ovat tietenkin sotakokemukset ja evakkotaival sekä vastaanotto uusissa asuinympäristöissä. Evakkous istuu sitkeästi edelleen vanhempien haastateltavien tunne-elämässä ja ”pala karjalaa” siirret- tiin – tai ainakin yritettiin siirtää – myös seuraaville sukupolville kotikasvatuksen ja vaikkapa ruokakulttuurin muodosssa. Tunteellisuus, eloisuus, vilkkaus, sitkeys ja itsepäisyyskin nähdään osaksi karjalaista luonnetta. Reiluutta, yhteisöllisyyttä ja vieraanvaraisuutta tarjotaan muillekin ja nämä myönteiset puolet nähdään identiteetinkin tärkeiksi rakennuspuiksi. Ovet olivat evakkotaloissa kaikille auki, ja juuri kyläilykulttuuri poikkesi muiden suomalaisten arjesta. Erityiseen arvoon nousee sukurakkaus ja huolenpito ”omista”. Käsityöt, harrastukset ja laululeikit ovat erilaisia. Kaikista selkein identiteettiä ylläpitävä voima on tietenkin oma kieli, Karjalan Kannaksen eri murteet. Vanhimmat haastateltavat ovat säilyttäneet murteensa läpi elämän. Kannakselaisen identiteetin ylläpitäminen ja siirtäminen lapsille ei ole ollut valtakulttuurissa kuitenkaan helppoa: arvojen ja perinteen vaalimisessa on törmätty monenlaisiin esteisiin ja ennakkoluuloihin. Se, että oma kotiseutu jäi rajan taakse ja rajavyöhyke sulkeutui vuosikymmeniksi, on ollut monelle ymmärrettävästi vaikea pala. Läheskään aina valtaväestö ei ottanut evakkoja avosylin vastaan. Ryssittelyä esiintyi ja murrepuhumiselle naureskeltiin. Tavallaan eristyksiin joutumisella oli omat vaikutuksensa identiteetin muotoutumiseen. PENTTI STRANIUS
20 – Nro 2 maaliskuu 2014 U U TT A ! ELÄKELÄINEN Hemmottelua & tanssin taikaa! Tervetuloa lämpimään – kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea. Lomatarjoukset: TANSSIPAKETTIT 1 VRK JA 2 VRK aamiaisella 1 vrk, alk. 60 € / hlö / 2hh aamiaisella 2 vrk, alk. 99 € / hlö / 2hh MAJOITTUVA TEATTERIPAKETTI 1 VRK aamiaisella, alk. 65 € / hlö / 2hh puolihoidolla, alk. 77 € / hlö / 2hh Sis. lipun Varkauden teatteriin. PÄÄSIÄINEN KYLPYLÄSSÄ 3 VRK 17.-20.4. TAI 18.-21.4. alk. 120 € / hlö / 2hh / tai alk. 279 € /perhehuone (2 aik. + 1-2 lasta 4-17 vuotta). Elävää musiikkia, karaokea ja tanssia! kuntoranta.fi Eläkeläisten tapahtumakalenteri HUHTIKUU • 11.-13.4. Naisten hemmottelu- ja liikuntaviikonloppu 2 vrk alk. 159 € / hlö / 2hh, täysihoito Sis. terveyspysäkin ohjatusti T O U KO KU U • 9.-11.5. Äitienpäiväjuhlat 2 vrk alk. 138 € / hlö / 2hh, 59 € / lapsi (samassa huoneessa) täysihoito Sis. terveyspysäkin ohjatusti. • 23.–25.5. Iskelmätähti 2014 semifinaali ja karaoken SM-kilpailut alk. 45 € / hlö / vrk / 2hh, aamiaisella alk. 57 € / hlö / vrk / 2hh, puolihoidolla • 28.5.-1.6. Helluntaita viettämään alk. 30 € / hlö / vrk / 2hh, aamiaisella alk. 42 € / hlö / vrk / 2hh, puolihoidolla KESÄKUU • 20.-20.6. Juhannusjuhlat 2 vrk alk. 129 € / hlö / vrk / 2hh, aamiaisella (Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.) VAPPUA JUHLIMAAN 30.4.-5.5. aamiaisella alk. 35 € / hlö /vrk / 2hh Sis. Vapun ohjelman. Vuoden 2014 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.fi Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry • mtlh.fi Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.fi Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi www.kuntoranta.fi
Nro 2 maaliskuu 2014 – 21 ELÄKELÄINEN 98 vuotta 21.4. Toivo Tirri Jyväskylä 96 vuotta 5.4. Lahja Rautiainen Pihlava 95 vuotta 15.4. Matti Huuskonen Pielavesi 91 vuotta 9.3. Toivo Einari Myllylä Turku 90 vuotta 24.2. Dagny Leinonen Kokkola 14.4. Siiri Laine Pihtipudas 85 vuotta 8.1. Asta Wikström Kokkola 9.1. Saara Möttönen Kokkola 27.3. Aulis Suuntamo Korso 29.3. Veikko Vennonen Halikko 5.4. Helmi Brander Pori 11.4. Jussi Hälinen Sonkajärvi 30.4. Aili Haapala Nakkila 9.5. Varma Ranimo Reisjärvi 80 vuotta 12.3. Marita Lönnqvist Lohja 19.3. Marja-Terttu Saarioja, Salo 21.3. Yrjö Kauris Pyhtää 11.4. Toini Huhta, Porvoo 21.4. Terttu Vennonen Halikko 24.4. Airi Heikkinen Suomussalmi 30.4. Eila Mäkelä Kaarina 2.5. Aino Lappalainen Pielavesi 79 vuotta 30.4. Jouni Nieminen Lohja 75 vuotta 15.3. Martti Koivisto Kokkola 18.3. Veijo Koskinen Pori 23.3. Toini Pyhäluoto Lohja 24.3. Eero Vahtera Hyrylä 28.3. Gunnel Alice Laine Porvoo 30.3. Elma Kettunen Korso 3.4. Jorma Torvi, Korso 5.4. Anja Lyytikäinen Pielavesi 8.4. Kalevi Koittola Nakkila 12.4. Eila Jussila Porvoo 21.4. Ritva Virtanen Pori 29.4. Alpo Lånqvik Pyhtää 30.4. Maija Aaltonen Pori 3.5. Iraida Saatväli Porvoo 3.5. Lauri Tahvanainen Lempäälä 5.5. Aino Kuusela Pori 6.5. Terttu Viinamäki Nakkila 6.5. Anneli Suninen Porvoo 70 vuotta 31.1. Jussi Jäntti Kokkola 8.2. Eivor Koivisto Kokkola 19.3. Tuula Korhonen Porvoo 25.3. Erkki Latvasto Korso 27.3. Jorma Koistinen Porvoo 4.4. Eino Vierimaa Kalajoki (Kokkola) 4.4. Mikko Kulmala Suomussalmi 13.4. Tauno Heikkinen Suomussalmi 13.4. Kari Järvinen Kaarina 15.4. Veli Pertti Tolonen Suomussalmi 16.4. Martti Meriläinen Palokka 17.4. Pentti Mähönen Palokka (Matkoilla) 18.4. Markku Nurmi Pori 25.4. Esko Rönkkö Tikkurila 4.5. Tarja Seppänen Malmi 10.5. Heimo Remes Korso 65 vuotta 15.1. Ossi Korkea-aho Kokkola 14.3. Pirjo Valkeinen Kokkola 31.3. Leena Moilanen Kokkola 1.4. Hannu Heinonen Salo 9.4. Raili Hartikka Palokka 9.4. Arja Erkkilä Pori 18.4. Ulla Kanniainen Porvoo 20.4. Pirkko Tuulikki Immonen Porvoo 20.4. Osmo Korhonen Pihlava 25.4. Ritva Johansson Kokkola 30.4. Timo Äimälä Pihlava 60 vuotta 15.3. Teijo Tapani Lokka Sonkajärvi 5.4. Heli Rämö Pori 12.4. Helena Hiltunen Pihlava 55 vuotta 23.3. Asko Julkunen Sonkajärvi 5.4. Vieno Turunen Sonkajärvi 50 vuotta 25.3. Jari Alanen Vammala Pihtiputaan Eläkeläiset Urpo Juhani Ihalainen Pielaveden Eläkeläiset Toivo Kalle Kananen Järvenpään Eläkeläiset Reino Tapio Lahti Ykspihlajan Eläkeläiset Pauli Björkbacka Lapinlahden Eläkeläiset Toivo Kalervo Sutinen Lempäälän Eläkeläiset Airi Anelma Lehvonen Kalajoen Eläkeläiset Inga Vetoniemi Eino Tiinanen Leppävirran Eläkeläiset Auvo Aatos Asikainen Martinniemen Eläkeläiset Veikko Karjalainen Esko Pussinen Sorsakosken Eläkeläiset Viljo Leonard Lappi Jurvan Eläkeläiset Tyyne Mirjam Parviainen Haukiputaan Eläkeläiset Maija Tellervo Kiuttu Tauno Kauppila Rauman Eläkeläiset Jarmo Kuusisto Reijo Haapasalmi Laihian Eläkeläiset Matti Veikko Hakala Vihdin Eläkeläiset Aino Mansikkaviita Raahen Eläkeläiset Leo Jokilehto Oulun Työväen Eläkeläiset Eino Sarkkinen Himangan Eläkeläiset Lempi Annikki Peuranen Seuraavat lehdet: Numero Aineisto Lehti toimitukseen ilmestyy Toukokuu nro 3 22.4. 12.5 Kesäkuu nro 4 2.6 23.6. Syyskuu nro 5 25.8 15.9. Lokakuu nro 6 29.9. Joulukuu nro 7 17.11. 20.10. 8.12 Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitajan sijainen jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokous-ilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040–742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk Muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 € / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
22 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN Uusi kilpailu alkaa Eläkeläinen-lehden uusi palkintokilpailu Krypton/Ristikon lisäksi on Mystinen profiili. Siinä vastaajan pitää lyhyehkön jutun perusteella päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Hän voi olla mies tai nainen, suomalainen tai ulkomaalainen, sepitetty tai todellinen, elävä tai kauan sitten kuollut. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Mystinen profiili: kuka hän on? P Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA rofiilimme oli saanut jännittävän tarjouksen. Hän oli luonut sarjakuvan. Suuri kustannusyhtiö oli kiinnostunut hänen ideastaan. Nyt hän oli tapahtumien keskipisteessä. Hän oli saanut oman työhuoneen “The Evening News” -sanomalehdestä Lontoon Fleet Streetiltä. Siellä hänellä oli nyt tilaisuus näyttää, mihin kykeni. Hän oli aluksi koeajalla, mutta jos hän onnistuisi, odottaisi häntä mehukas sopimus. Profiilimme on nimeltään Marika. Hän oli oikeastaan taidemaalari. Mutta taiteilijan elanto oli epävarma. Sarjakuvasta olisi apua; se takaisi hänelle säännölliset tulot. Tauluja hän voisi sitten maalata vapaa-aikanaan. Mutta asiat eivät menneet aivan kuten Profiilimme oli kuvitellut. Hänelle ei jäänyt mitään vapaa-aikaa. Sarjakuvan piirtämisestä tuli kokopäivätyö. Työ ei päättynyt koskaan. Ruutu seurasi toistaan. Jokaisen oli oltava korkeatasoinen. Hänen työhuoneensa oli todellisuudessa pieni komero. Siellä oli häntä ennen istunut toinen sarjakuvapiirtäjä. Tämä oli joutunut hermoparantolaan. Marikaa auttoi eräs vanha ystävällinen mies nimeltä Phipps. Häneltä Marika sai joukon yksityiskohtaisia ohjeita. Jokaisen sarjakuvastripin tuli koostua kolmesta tai neljästä ruudusta. Niissä täytyi tapahtua paljon, ja nopeassa tahdissa. – Rakennat jännitteen, joka laukeaa seuraavana päivänä. Sitten rakennat uuden jännitteen, selitti Phipps. Jokaisella pidemmällä tarinalla oli oltava onnellinen loppu. Profiilimme ei saanut pilailla hallituksen kustannuksella. Sarjakuvassa ei saanut myöskään olla mitään kuolemaan tai seksiin liittyvää. Marika seurasi Phippsin neuvoja. Britannian hallitusta ei koskaan mainittu hänen laatimissaan lukuisissa seikkailuissa. Hänen sarjakuvassaan kuoli ainoastaan siili. Ja hänen piirroshahmonsa keskittyivät puuhissaan aivan muihin asioihin kuin seksiin. Marikan koeaikaan oltiin tyytyväisiä. Sopimus allekirjoitettiin. Se oli voimassa seitsemän vuotta. Marika palasi kotimaahansa vasta näiden seitsemän vuoden jälkeen. Hänen ensimmäinen sarjakuvastrippinsä julkaistiin The Evening Newsissä 20. syyskuuta 1954. Sarjakuva oli välitön menestys ja levisi myöhemmin moneen Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... muuhunkin maahan. Monet sarjakuvapiirtäjät työskentelevät rutiininomaisesti. He vain paahtavat ruudun toisensa jälkeen. Profiilimme oli oman sarjakuvansa suhteen kunnianhimoisempi. Hän halusi vaikuttaa lukijoihinsa positiivisesti. Hän haaveili opettavansa heille jotakin, lohduttavansa ja ehkä saavansa heidät hieman ajattelemaan. Ne olivat raskaat seitsemän vuotta. Marika jatkoi sarjakuvansa piirtämistä aina vuoden 1959 loppuun. Silloin sopimus päättyi. Sen voimassaoloaikana Marika ehti laatia 21 tarinaa, jotka koostuivat yhteensä 1633:sta sarjakuvastripistä. Sarjakuva ei kuollut, kun Marika lakkasi piirtämästä sitä. Se pysyi jopa perheessä. Profiilimme veli Lars jatkoi sisarensa työtä ja piirsi tämän hahmoja vielä viisitoista vuotta. M arika oli kotoisin Suomesta. Mutta hänen eriskummalliset hahmonsa ovat alun perin ruotsalaisia. Ne syntyivät Tukholmassa, minkä harva tietää. Profiilillamme oli Einar-niminen eno. Tämä oli lääketieteellisen kemian professori Tukholman Karolinska institutetissa. Einar pelotteli pikku Marikaa kummitusjutulla. Hän väitti, että hänen asuntonsa kaakeliuunien takana asui joukko pieniä peikkoja. Marikalla oli tapana hakea ruokakomerosta herkkuja ilman lupaa. Niin hänen ei olisi pitänyt tehdä, sillä silloin peikot tulivat esiin, painoivat kylmät nenänsä hänen jalkojaan vasten tai puhalsivat häntä niskaan. Näistä peikoista tuli sittemmin Marikan kumppaneita koko elämän ajaksi. Kun hänestä aikuisena tuli taiteilija, saivat peikot selkeämmän muodon. Hän alkoi liittää maalauksiinsa ja piirroksiinsa signeerauksensa viereen pienen peikon eräänlaiseksi tavaramerkikseen. Kuka hän oli? Vastauslomake on jutun ohessa. Se pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Mutta muuta postiahan siihen ei edelleenkää saa panna. Mystistä profiilia julkaistaan kokeilumielessä vuoden ajan jokaisessa Eläkeläinen-lehden numerossa. Mukavia lukuhetkiä ja muistihierontaa! Mies Mystisen Profiilin takana Mies Mystisen profiilin takana on Anders Palm. Hän asuu Tyreössä hieman Tukholmasta etelään, mutta hänen vaimonsa on Joensuusta. Siksi hän sanoo pitävänsä Suomea toisena kotimaanaan. Anders on työskennellyt toimittajana 1960-luvun lopulta asti. Hän aloitti tiedetoimittajna ja seurasi muun muassa ensimmäistä miehitettyä kuulentoa paikan päällä Kennedyn avaruuskeskuksessa heinäkuussa 1969. Hän kirjoitti siitä ruotsalaiseen SE-kuvalehteen. Anders on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Göteborgin yliopistossa historia pääaineenaan. Monien vuosien ajan hän matkusti ympäri maapalloa kootakseen aineistoa ja kuvatakseen reportaaseihin, joita julkaistiin useissa Pohjoismaiden suurimmista viikkolehdistä. – Kuluneen 44 vuoden aikana on tullut tehdyksi tuhansittain juttuja, joista monet ovat käsitelleet outojakin aiheita, kuten Tasmanien alkuperäisväestöä ja Kaspianmeren rannikon kadonneita kaupunkeja, Anders kertoo. Historian ohella Anders Palm on kirjoittanut eläimistä ja luonnosta. Erityisen kiinnostunut hän on avaruusmatkoista ja avaruustutkimuksesta. Monet hänen artikkeleistaan ovat ilmestyneet myös hänen kirjoittamissaan kirjoissa. Niitä on julkaistu yhteensä 43. Mystisen profiilin parissa Palm on työskennellut 1990-luvulta alkaen. – Tavoitteena on antaa lukijoilla sekä tietoa että huvia, Anders sanoo.
Nro 2 maaliskuu 2014 – 23 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Edellisen ristikon ratkaisu Krypto Onnetar valitsi edellisen numeron Ristikkoon oikein vastanneista Anneli Matisen Raumalta ja Sirpa Jousniemen Nokialta yllätyspalkinnon saajiksi. Tässä vielä lämpimät onnittelut ! Krypto 2/2014:n ratkaisut on lähetettävä 22.4.2014 mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna muuta posti järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:.........................................................................................................
24 – Nro 2 maaliskuu 2014 ELÄKELÄINEN www.tradeka.fi Yhteiskuntavastuu on kiinteä osa Osuuskunnan toimintaa Osuuskunta Tradeka-yhtymä tukee yleishyödyllistä toimintaa tänäkin vuonna. Uusimpana kohteena on Omaishoitajat ja Läheiset -liitto ry, joka on järjestänyt Osuuskunnan rahoituksella omaishoitajille mah- dollisuuden yksilölliseen lomaseen järjestämällä myös sijaishoidon omaishoitajan loman ajaksi. Osuuskunta tukee entiseen tapaan myös Ensi- ja turvakotien liiton, Parasta Lapsille ry:n ja Tatsi ry:n toimintaa. Osuustoimintaa ja kuluttajien asemaan liittyvää tutkimustoimintaa tuetaan mm. Suomen kulttuurirahaston OTK:n rahaston sekä Kansan sivistysrahaston Tradekayhtymän rahaston kautta.