NUMERO 3/2013
Tässä numerossa:
Eläkeläiset ry:n
monikulttuurisuustoiminnalle kiitosta
s. 3
Keskustelu vanhuspalvelulaista jatkuu s. 4?6
Kari Kuuva ? laulutarinoiden mestari
s. 8
Anneli Kanto kirjoitti
Alzheimerin taudista s. 15
Pispalan mummuja
ja punikkeja
Aira-Liisa Suorsa ohjaamassa senioritanssijoita Kuntorannassa pidetyssä kurssilla. Kuva: Pertti Puustinen.
s. 16
Eläkeläiset ry:n matkavastaavat Lapissa s. 22?24
Oulun osallistujatavoite toteutuu
Avajaisten senioritanssikin suunniteltu
sopimaan kesäpäivien teemaan
? Emme ole tahdottomia hyrriä, vaan
voimme vaikuttaa asioihin, luonnehtii
Juhani Suorsa kesäpäivien avajaisissa
esitettävien senioritanssien sanomaa.
Oulun kesäpäiville asetettu
tavoite, vähintään 2 000 osallistumisranneketta ennakkoon
varannutta, toteutuu reippaasti.
Kun varausaika meni umpeen,
oli varauksia kertynyt yli 2 100.
Eikä siinä kaikki. Oulussa
pidetyssä tiedotustilaisuudessa
isäntäaluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen arvioi, että
lähiseudulta tulee pääjuhlaan ja
kesäpäiväkulkueeseen pikemminkin 1 000 kuin 500 osallistujaa.
Kesäpäivien teema on Oikeus
arvokkaaseen elämään. Se näkyy ja kuuluu sekä tilaisuuksissa
että kesäpäivien päätöspäivänä
27.6. Oulun keskustan kiertävässä rotestikulkueessa.
Myös avajaisten uutuus,
senioritanssin kenttäesitys,
on suunniteltu sopimaan
teemaan. Esityksen ohjelman
suunnitelleet ja kenttäesityksen
muokanneet alan suomalaiset
gurut Aira-Liisa ja Juhani Suorsa
kertovat, että tanssissa näkyy
sekä suomalaisuus että kansainvälisyys.
? Ensimmäinen tanssi Ihanasti
rempallaan on sekä koreografialtaan että musiikiltaan perin
juurin suomalainen. Se kuvaa
elämämme epäkohtia sillä asenteella, että rempallaan olo ei ole
toivotonta, vaan voimme lähteä
liikkeelle ja korjaamaan sitä,
Juhani Suorsa sanoo.
? Toinen ja kolmas tanssi
kertovat, että globaalissa pyörityksessäkään emme ole tahdottamia hyrriä, vaan voimme
vaikuttaa asioihin.
Viimeisessä tanssissa joukko
yhdistää voimansa ottamalla
toisiaan kädestä kiinni ja puolustaa oikeuksiaan.
Kesäpäivistä s. 18?20
Eila Nevaranta on suosittu esiintyjä palvelukeskuksissa ja eläkeläisyhdistyksissä. Kuvassa hän esiintyy
Kinaporin palvelukeskuksessa Helsingissä.
Räppimummon ura alkoi
tuohtumisesta roskaajiin
Oulun kesäpäivien avajaisissa eiiintyvän räppimummo-Eilan, Eila Nevarannan, ura alkoi tuohtumisesta
puiston roskaajiin. Hän kirjoitti Roska-rapin. Nyt hänen Yuotube-videollaan on käyty muutamassa kuukaudessa puoli miljoonaa kertaa.
s. 20
2 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Pääkirjoitus
HANNU PARTANEN
Moni kunta pettyi yksityistämiseen
K
unnallisten palvelujen yksityistäminen ja ulkoistaminen eivät ole säästäneet
kustannuksia, vaan päinvastoin jopa lisänneet niitä. Tämän seurauksena useat kunnat ovat pyörtäneet
päätöksensä ja palauttaneet palveluja
omalle vastuulleen. Tiedoista kertoo
vapun alusviikolla julkaistu Sosiaalibarometri 2013.
Barometri selvitti kuntien sosiaali- ja
terveysjohtajien kokemuksia palvelujen kilpailutuksesta. 86 prosenttia
sosiaalijohdosta ja 81 prosenttia terveyskeskusjohdosta pitää ostopalvelujen laatua vähintään melko hyvänä.
Korkeista prosenteista huolimatta yli
puolet kertoo laatuun liittyvistä ongelmista.
Noin puolet sosiaali- ja terveysjohtajista toteaa palvelujen ostamisen
lisänneen kustannuksia neljän viime
vuoden aikana. Vain runsaan kymmenesosan mukaan ostopalvelujen avulla
on säästetty. 13 prosenttia ilmoittaa ostopalvelujen aluksi tuottaneen säästöjä
ja myöhemmin nostaneen palvelukustannuksia.
Palvelujen kilpailuttamista perustellaan
säästöillä, mutta kustannusvaikutuksista ei ole tietoa. Vain harvat johtajat
osaavat sanoa, mitkä olivat palvelujen
hankintaprosessin liitännäiskustannukset viime vuonna.
Lähes puolet terveyskeskusten johtajista ja joka kolmas sosiaalijohtaja kertoo
oman alansa palveluissa tapahtuneen
keskittymistä suurille yksityisille palveluntuottajille. Toimet keskittymisen
estämiseksi eivät kuitenkaan ole kovin
yleisiä.
Kolmannes kunnista on palauttanut
ostopalveluja omaksi tuotannokseen.
Yleisin peruste palauttaa ostopalvelut kunnan tai kuntayhtymän tuotettavaksi ovat laatu- ja kustannushyödyt.
Yleisimpiä palautettuja palveluja ovat
sosiaalipalveluista vammaisten, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä
vanhusten asumispalvelut ja terveyspalveluista lääkäri- ja terveysasemapalvelut.
Yksityistämistä on ajettu kuin käärmettä pyssyyn ennen muuta poliittisen oikeiston laidalta ulkomaisten esikuvien
mukaan. Vasemmisto on taas suhtau-
tunut julkisten palvelujen ulkoistamiseen jo ideologisistakin syistä varsin
varauksellisesti.
Järjestömme edustajakokous linjasi:
Ulkoistaminen ja kilpailutus sopivat
erityisen huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kilpailutus johtaa hinnan
yksipuoliseen korostumiseen palvelun
laadun kustannuksella. Tästä kärsii asiakkaiden lisäksi henkilökunta. Kilpailutuksen mahdolliset lyhyen aikavälin
kustannussäästöt menetetään yleensä
muutamassa vuodessa, kun markkinaja kilpailutilanne yksipuolistuu. Voittajia ovat keskittymällä kasvua hakevat,
aggressiivisesti voittoa tavoittelevat
liikeyritykset ja kansainvälisessä omistuksessa olevat monialaiset pörssiyhtiöt.
kuudessa tasavertaisesti yksityisten
yritysten kanssa, eikä kunnan tarvitse
lisätä todellisten kustannusten päälle
sitä voittomarginaalia, jonka yksityiset väistämättä vaativat. Kokemus on
myös osoittanut, että sosiaali- ja terveysalan yksityiset palvelujen tuottajat
eivät tyydy aivan pieniin voittomarginaaleihin.
Vuosittaisen sosiaalibarometrin toteuttaa SOSTE Suomen sosiaali ja terveys
ry.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen kielteisesti suhtautuvat saavat
uudesta sosiaalibarometristä henkistä
tukea näkemyksilleen. Tavallisen kansalaisenkin on helppo ymmärtää, ettei
yksityistäminen ole oikotie onneen.
Kunnat ovat joutuneet viimeistään
rahapulassaan ottamaan mahdolliset
löysät pois omassa palvelutuotannossaan. Niiden tuotanto kilpailee tehok-
Sananen toimittajalta
Autuas aina?
KUINKAHAN MONESSA jutussa olen kirjoittanut myönteisesti elinikäisestä oppimisesta. Tietysti kävi niin, että sitä saa
mitä tilaa. Vuosi ennen vanhuuseläkeiän
alarajaa jouduin taas opinsaunaan. Kun
toimistoon uusittiin tietokoneet, niin samalla vaihdettiin taitto-ohjelma. Osittain
säästösyistä, mutta ennen kaikkea siksi,
että tämä uusi on yleisemmin käytössä
kuin se vanha, josta minulla oli reilun 20
vuoden kokemus.
Ei mitään, oppi kaatui kaaliin eikä kaivoon. Ainakin osa, vaikka täytyy tunnustaa,
että tiukkaa teki. Suhtaudun elinikäisen
opinsaunan autuuteen hieman varovaisemmin, jos joskus vielä kirjoitan siitä.
TÄMÄ LEHTI on tehty uudella taitto-ohjelmalla. Lehden ulkoasua on rukattu
muutoksen yhteydessä jonkin verran. Otsikoiden ja kolumnien kirjasintyyppiä on
muutettu, juttujen perusteksin kokoa on
karvan verran suurennettu, samoin riviväliä ja palstojen väliä. Tavoitteena on hieman väljempi taitto ja parempi luettavuus.
Uusia väripohjiakin kokeillaan.
Tuloksen näette lehdestä. Paha siitä on
tekijän mitään sanoa, ainakaan vielä nyt,
kun tulosta katsoo tietokoneen ruudulta ja
toimiston tulostimella tulostettuina koesivuina. Niissä jälki näyttää aina paremmalta
kuin huokoisemmalla sanomalehtipaperilla.
Palaute on suotavaa, jopa välttämätöntä.
PEKKA ISAKSSON
Puheenjohtajan palsta
KALEVI KIVISTÖ
Penkki rikki
Sanojen alkuperän selvittäminen antaa
joskus havainnollisen kuvan siitä, mistä
itse asiassa on kysymys. Jokainen meistä tietää, mitä sana pankrotti merkitsee,
vaikka se ei mikään mielekäs suomen
kielen sana olekaan. Mutta sillä on aivan mielekäs alkuperä.
Pääsiäisen mentyä monien mielessä
ovat varmaan kertomukset kahden vuosituhannen takaa. Yhdessä niistä kerrotaan, että Jeesus ?paiskasi vaihtajien
rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä? (Joh. 2:15). Rahat piti vaihtaa, koska
temppelin alueella saattoi ostaa uhrieläimiä vain yhdellä valuutalla.
Rahan vaihtajilla oli siihen aikaan todella pöydät, penkit, joilla oli nipuissa
erilaisia valuuttoja. Italiaksi penkki on
banco ja siitä tulee meidänkin kieleemme sana pankki. Penkki voi mennä rikki
ja rahaniput hajota, jolloin penkki-pankki ei enää toimi. Rikkinäinen on italiaksi
rotta ja rikkinäinen penkki on banca rotta, pankrotti. Silloin täytyy hankkiutua
sellaisen penkin luo, joka on pysynyt
ehyenä ja toimintakykyisenä.
*
*
*
Eläkkeiden rahoituksesta julkaistiin dramaattisia uutisia, kun laskelmat osoittivat, että eläkemaksuista kertyvä raha
on ensimmäistä kertaa työeläkejärjestelmän aikana pienempi kuin ulos maksettavien eläkkeiden määrä. Uhkaako
eläkejärjestelmän penkki mennä rikki
eli uhkaako pankrotti? Ei uhkaa.
Yksityisalojen työeläkkeitä maksetaan
tänä vuonna 13,1 miljardia euroa, josta
hallintokuluja oli 0,3 mrd. Eläkemaksuja
kertyy 12,7 miljardia, josta työttömyysvakuutusrahastosta 0,5 mrd. Vakuutusmaksuilla kustannetaan eläkkeitä 10,3
miljardilla eurolla ja rahastoista 2,8 miljardilla. Työeläkejärjestelmäänhän on
viidenkymmenen vuoden ajan rahastoitu varoja, joita on tähän mennessä
kertynyt 150 miljardia euroa. Uutisten
mukaan niiden tuotto oli viime vuonna
7,5 miljardia euroa. Mikäli tuotto pysyy
viime vuoden tasolla, on kertyneiden
maksujen ja tuottojen yhteissumma
20,2 miljardia eli maksettujen eläkkeiden jälkeen jää vielä 7,1 miljardia euroa
rahastojen kartuttamiseen. Vaikka tuotto pienenisikin ? niin kuin se suhdanteiden myötä aina välillä tekee ? jäisi ylijäämää edelleen.
Eläkejärjestelmän ?penkki? on siis edelleen vankasti pystyssä.
Pitkän tähtäimen laskelmat osoittavat,
että järjestelmä toimii myös tulevaisuudessa , mikäli rahoitussuunnitelmasta
pidetään kiinni. Maksuissa on muutaman prosenttiyksikön nousupaine vuoden 2030 tienoille asti, minkä jälkeen
maksupaine hellittää. Siksi on tärkeää,
että maksujen osalta pidetään kiinni
sovituista suunnitelmista. Oli hyvä, ettei ammattiyhdistysliike suostunut EK:n
vaatimuksiin palkankorotusten maksattamisesta eläkemaksuja alentamalla.
Näillä ehdoilla eläkejärjestelmän
?penkki? kestää siis myös tulevien sukupolvien alla.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 3
ELÄKELÄINEN
SPR:n Savo-Karjalan piirin
toiminnanjohtaja Heikki
Koistinen ja monikulttuurisuustoiminnan
kehittäjä Suvi Hirvonen luovuttivat tunnustuspalkinnon
Joensuun Eläkeläisten
puheenjohtajalle
Ossi Haataiselle ja
tuki- ja yhteyshenkilölle
Timo Hiltuselle. ? Kuva Juri
Podkopajev.
Tunnustusta monikulttuuriselle toiminnalle myös muualla
Joensuun Eläkeläiset ry sai SPR:n edelläkävijä-palkinnon
P
unaisen Ristin Savo-Karjalan piiri on
palkinnut
Joensuun
Eläkeläiset ry:n Ennakkoluuloton
edelläkävijä
-tunnustuksella. Palkinto luovutettiin yhdistykselle SPR:n rasisiminvastaisen viikon tilaisuudessa Joensuussa maaliskuussa.
Joensuun Eläkeläiset ry on
osallistunut vuodesta 2010
Eläkeläiset ry:n valtakunnallisiin Yhdessä-hankkeisiin, jotka
ovat tukeneet ikääntyneiden
maahanmuuttajien arkea ja kotoutumista ja luoneet yhteyk-
siä kanta- ja uussuomalaisten
ikäihmisten välille. Eläkeläiset
ja maahanmuuttajat ovat harrastaneet Joensuussa yhdessä
muun muassa liikuntaa ja musiikkia.
Palkinnon vastaanottivat yhdistyksen puheenjohtaja Ossi
Haatainen ja yhdistyksen aktiivi
Timo Hiltunen, joka on keskeisesti osallistunut monikulttuurisuustyöhön. Palkinnon luovuttivat toiminnanjohtaja Heikki
Koistinen ja monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä Suvi Hirvonen Savo-Karjalan SPR:n pii-
ristä. Tilaisuudessa oli mukana
runsaasti ikämaahanmuuttajia
sekä Joensuun kaupungin ylintä
johtoa.
Arvostetun tunnustuksen sai
Joensuun Eläkeläisten lisäksi Sonkajärven osuuspankki.
Joensuun eläkeläisten tärkeänä yhteistyökumppanina toimii SPR:n monikulttuurinen
toimintakeskus Vatakka.
? Palkinto kertoo, että Yhdessä-hankkeeet ovat tuottaneet
hyviä tuloksia ja ne on huomattu paikallisesti, kuten tavoite
onkin. Kiitos kuuluu myös ja
erityisesti hankkeiden koordinaattorille Eva Rönkölle ansiokkaasta ja pitkäjännitteisestä
työstä hankkeissa, Timo Hiltunen sanoo.
Tampereella lisäavustus
Eläkeläiset ry:n paikallisyhdiustysten monikulttuurisuustyö on huomattu myös muualla.
Tampereen kaupunki on korottanut Tampereen Eläkeläiset
ry:n vuosiavustusta juuri sillä
perusteella, että yhdistys tekee
merkittävää työtä ikämaahan-
muuttajien parissa.
Vaasassa puolestaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimin
työntekijät ovat kiittäneet paiakallista yhdistystä työstä, jota
mikään muu järjestö ei tee.
Eläkeläiset ry:llä on ollut Yhdessä-hankkeita vuodesta 2007
alkaen. Toiminta on ollut niin
tuloksekasta, että Raha-automaatiyhdistys on myöntänyt
järjestölle kahdeksi vuodeksi
kohdennettua toiminta-avustusta monikulttuurisen toiminnan
jatkamiseen ja vakiinnuttamiseen. (P.I.)
Eläkeläiset ry jakaa kokemuksia monikulttuurisesta toiminnasta
Eläkeläiset ry:n Teemm yhdessä
-hankkeen edustajat ovat mukna suunnittelemassa ja toteuttamassa Invalidiliiton koulutusta
monikulttuurisuuskummeille.
Invalidiliitto ry:n hallitus oli
päätti viime vuoden lopulla nimetä vuoden 2013 toiminnan
painopisteeksi monikulttuurisuuden. Liiton jäsenyhdistysten maahanmuuttajatoiminnan
aloittamiseksi kutsuttiin asiasta
kiinnostuneita aktiiveja monikulttuurisuuskummien koulutukseen.
Koulutuksen
suunnitteluun
pyydettiin mukaan Eläkeläiset
ry:n Teemme yhdessä -hankkeen koordinaattori Eva Rönkkö erityisesti kertomaan, minkälaista yhteistoiminta on ollut
Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksissä. Suunnittelijoita kiinnosti Teemme yhdessä -hankkeen tukihenkilökoulutus.i
Invalidiliiton
koulutukseen
osallistui 17 innokasta toimi-
jaa ympäri Suomea. Työväen
Sivistysliiton Kouluttaja Päivi
Vartiainen-Ora avasi kuulijoille
maahanmuuton taustoja. Hän
herätteli osallistujia tutkimaan
omia ennakkoluuloja maahanmuuttajista ja penkomaan laajemminkin käsityksiä vähemmistöistä.
Vammaisten maahanmuuttajien Tukikeskus Hilman koordinaattori Tiina Oikarinen kertoi
monenlaisista tilanteista joita
vammaiset
maahanmuuttajat
Suomeen kotoutumisessa kohtaavat.
Kontulan Eläkeläiset ry:n
Sirkka Kuivala jakoi kokemuksia siitä, miten kontulalaiset
ovat saaneet inkeriläisiä ikäihmisiä mukaan omaan toimintaan ja mitä hän puheenjohtajana on kontaktienpyysyvyyden
hyväksi tehnyt. Sirkan esitys
tempaisi kuulijat mukaan siihen
tilanteiden kirjoon, mitä monikulttuurinen toimintaa parhaim-
vuosi sitten yhteistyön Metropolia AMK:n kanssa sosiaali- ja
terveysalan oppilaille suunnatun monikulttuurisuuskurssin
suunnittelussa. Siinä räätälöitiin
ensimmäisen kerran koulutus,
jossa järjestöjen edustajat opettivat monikulttuurisessa työssä
saatuja kokemuksia tuleville
ammattilaisille.
Oppilaat pääsivät tutustumaan
monikulttuuristen lapsiperheiden arkeen, kuulemaan maahanmuuttajamiesten erityiskysymyksiin ja pohdiskelemaan
haitallisia kulttuuriperinteitä.
Eläkeläiset ry:n Teemme yhdessä hanke kertoivat nuorille,
kuinka aktiivisia ikäihmiset
järjestötoiminnassa voivat olla
ja miltä elämä näyttää vieraalla
maalla ikääntyvästä.
milla tuo tullessaan. Vaikka
aina yhteistä kieltä ei löydy, ei
yhteistoiminta siihen pysähtyy.
Myös Metropolia Ammatti-
korkeakoulu hakee oppia järjestöiltä
Eläkeläiset ry oli yksi kuudesta järjestöstä, jotka aloittivat
EVA RÖNKKÖ
Kuva:
TIINA OIKARINEN
4 ? Nro 3 toukokuu 2013
?Mainettaan
parempi laki?
puhuttaa ja
epäilyttää
Eläkeläinen-lehden
edellisessä numerossa julkaistiin
kansanedustaja Erkki Virtasen laaja haastattelu vanhuspalvelulaista, joka astuu voimaan heinäkuun alussa.
Haastattelussa
Virtanen
luonnehti lakia mainettaan
paremmaksi. Haastattelu herätti huomiota ja sai lehden
lukijat tarttumaan puhelimeen ja kynään.
Tässä lehdessä julkaistaan
Vantaan vanhusneuvoston
jäsenen Pertti Vuorion laaja
arvio laista. Hänen mukaansa
lakien ei pitäisi olla sellaisia,
että ne toteutetaan vain, jos
niitä vahtii ja ja niistä valittaa.
Vuorio oli toivonut lain olevan selvästi velvoittavampi ja
ikääntyneiden oikeudet määrittelevämpi.
Lehden avustaja Juha Drufva kävi kysymässä laista
Ylä-Savon
sote-kuntayhtymän luottamushenkilöiltä.
Hän yritti saada kommentteja
myös viranhaltijoilta, mutta
sepä ei onnistunutkaan.
EETU teki
ohjeet
vanhusneuvostoista
Eläkeläisliittojen
etujärjestö EETU ry. on tehnyt
vanhusneuvostoista
ohjeet, jotka postitetaan
EETU-järjestöjen paikallisyhdistyksille huhti-toukokuussa. Vanhusneuvosto
on suosituksen mukaan
osallisuus- ja vaikuttamiselin, joka ei tee hallintopäätöksiä, mutta sen merkitys
voi kasvaa huomattavasti
lakimääräisten tehtävien
vuoksi.
Heinäkuussa
voimaan
tuleva vanhuspalvelulaki
hyväksyttiin eduskunnassa
viime joulukuussa. Ohjeissa selitetään lain tarkoitusta, kannustetaan yhteistyöhön ja annetaan ohjeita
vanhusneuvostojen toimintaan. EETU edellyttää, että
paikkakunnalla toimivat
keskeiset eläkeläisjärjestöt
saavat edustuksensa vanhusneuvostoon.
Ohjeissa todetaan, että
vanhusneuvostoilla
on
kaksi keskeistä tehtävää:
suunnitelma ikääntyneen
väestön tukemiseksi ja vaikuttamistehtävä.
EETUn suositusta edelsi EETU-järjestöjen paikallisyhdistyksille viime
vuonna tehty kysely ja yhteinen kuntavaaliesite.
ELÄKELÄINEN
Vanhuspalvelulaista ruohonjuuritasolta
K
ansanedustaja Erkki
Virtanen korosti haastattelussaan
Eläkeläinen-lehdessä vanhuspalvelulain toteuttamiseksi
neljän V:n tärkeyttä, jotka ovat
valistakaa, vaatikaa, vahtikaa ja
valittakaa. Tosin lakien ei pitäisi
olla sellaisia, että ne toteutetaan
vain jos niitä vahtii ja niistä valittaa!
Työelämässä opin, että sitä
säätelevien lakien tehtävänä oli
turvata työsuhteen ehtojen minimivaatimukset työnantajan yksinvaltaa vastaan. Nyt säädetyssä vanhuspalvelulaista on vaikea
löytää minimivaatimuksia, vaikka erityisesti hoivaa tarvitsevat
ikäihmiset ovat monesti melko
alistetussa asemassa.
Vanhuspalvelulakia on viritelty lähes neljäkymmentä vuotta.
On käyty vilkasta keskustelua ja
esitetty keskeisiä vaatimuksia,
kuten minimivaatimukset tehostetun hoidon henkilöstönmäärästä, vanhuspalveluasiamiehen
tehtävän perustamisesta ja hoivahenkilöstön oikeudesta ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista.
Erityisesti tarve lain säätämiseen on syntynyt valvontaviranomaisten
vanhustenhuollossa
havaitsemista laiminlyönneistä
ja virheistä.
Lisäksi on todettu, etteivät nykyiset laatusuositukset riittävästi
ohjaa toimintaa vanhustenhuollossa. Kesään mennessä tavoitteena on laatia uudet laatusuositukset, jotka eivät nekään olisi
sitovia. Luettelemani keskeiset
vaatimukset on kuitenkin ?unohdettu? lakia säädettäessä.
Vanhuspalvelulain mukaisessa
kunnan laatimassa suunnitelmassa ikäihmisten selviytymisen ja hyvinvoinnin tukemisesta tulee huomioida yksilöiden
tarpeet, mikä tietysti tarjoaa
mahdollisuuksia kehittää vanhuspalveluja. Löytyykö siihen
poliittista tahtoa ja sen myötä
voimavaroja vai siirtyvätkö palvelut pian kokonaisuudessaan
markkinavoimille?
L
aissa korostetaan ikäihmisten
vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä
suunnitelmien ja toimenpiteiden
toteutuksessa, mikä on hyvä
asia. Kuitenkin vanhusneuvostojen rooli jäi laissa määrittelemättä. Nyt edellytetään vain sen
perustamista tai tehtävien liittämistä jonkin muun kunnassa
olevan luottamuselimen tehtäviksi. Vanhusneuvostoilla tulee
olemaan pääasiassa seuranta- ja
lausunnonantotehtävä ikäihmisten hyvinvointiin ja kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä,
niin kuin nytkin. Olisi ollut tärkeä, että olisi varmistettu lausuntojen merkitys. Esimerkiksi
valtuustojen päätöksissä tulisi
mainita onko ja miten vanhusneuvostojen lausunnot on huomioitu. Lisäksi, laissa ei mainita, että valtuuston tulisi nimittää
vanhusneuvostot. Nyt käytäntö
lienee ainakin osassa kuntia,
että hallitukset nimittävät vanhusneuvostot oman toimikauden pituiseksi ajaksi. Valtuuston
nimittämänä
vanhusneuvosto
rinnastuisi lähinnä lautakuntiin,
mikä lisäisi sen vaikutusvaltaa.
I
käihmisten hoivan kannalta
on hyvää, että saatiin laki,
jossa velvoitetaan kuntia laatimaan tavoitteet ja palvelusuunnitelma ikäihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi.
Hoivan toteuttamiseksi tehtävä
palvelutarpeen arviointi on sitä
vastoin ongelmallisempi asia.
Laissa edellytetään palvelutarpeen arvioinnissa monniammatillista yhteistyötä. Selkeät
kriteerit sellaiselle kuitenkin
puuttuvat.
Palvelutarvetta määriteltäessä
on taloudellisilla tekijöillä liian
suuri merkitys, minkä olen nähnyt toimiessani vanhusneuvostossa Vantaalla. Neljän vuoden
aikana ovat omaishoitajatuen
kriteerit Vantaalla kiristyneet
kahdesti ja poikkeavat selvästi
asiantuntijoiden määrittelemistä
jatkuvan hoivan tarpeen kriteereistä. Kaiken kukkuraksi poliittisessa päätöksenteossa on tiukennukset tehty yksimielisesti.
Kun rahan puute ei saa olla
este palveluiden järjestämiselle, käytetään leikkaamisen työkaluna
myöntämiskriteereitä.
Omaishoitajatuki on tähänkin
asti ollut lakisääteinen, budjettisidonnainen, ei subjektiivinen
oikeus. Se on mahdollistanut ns.
säästötoimenpiteiden kohdentaminen siihen myös Vantaalla,
jossa kaikki omaishoitosopimukset viime syksynä irtisanot-
K
tiin ja arvioidaan uudelleen kuten Jyväskylässä.
Vanhuspalvelulain
keskeinen tavoite on, että ikäihmisten
kotona selviytymistä tuetaan
mahdollisimman pitkään ja laitoshoitoa järjestetään vain tiettyjen edellytysten täyttyessä.
Tätä tavoitetta tulee tukea kaikin
olemassa olevin keinoin. Pelkkä
palvelutarpeen arviointi ei taida
silloin riittää? Nykyisinkin kotona selviytymistä tuetaan melko
niukasti, lähinnä lääkejakelulla,
hygienia palveluilla kerran viikossa ja valmisruokapalvelulla,
joka on vaihtoehdoton. Pelkään,
että olemassa olevaan käytäntöön ei laki taida tuoda merkittäviä muutoksia. Tarvitessaan
kotona asumista helpottavia
kodinhoitopalveluja, henkilön
tulee kääntyä yksityisten palvelun tarjoajien apuun edellyttäen
tietenkin, että hänellä on siihen
varaa.
Juhlapuheissa on korostettu
kuntien velvollisuutta peruspalvelujen turvaamisessa. Kehityssuuntana tehostetun hoivan
palveluissa näyttää kuitenkin
olevan, että yksityiset yrityk-
set enenevässä määrin hoitavat
palvelut. Yksityinen sektori,
lähinnä suuret tai ylikansalliset
yritykset investoivat voimakkaasti kodinomaiseen asumiseen
ja tehostettuun hoiva-asumiseen.
Tiedossani ei ole, että esimerkiksi kotikaupungissani Vantaalla
olisi suunnitelmia kodinomaisen
tai tehostetun hoivapalvelun lisäämiseksi kaupungin toimesta.
Väestö ikääntyy, Vantaalla
yli 75-vuotiaiden osuus nousee
vuoteen 2020 mennessä lähes
viiteentoistatuhanteen.
Tutkimusten mukaan erityisen hoivan
tarve lisääntyy voimakkaasti
niissä ikäryhmissä. Lisääntynyt
tarve katetaan täysin yksityisillä
palveluilla. Tämä kehityssuunta
johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen. Varakkaammat ostavat
yksityisiä palveluja, muut joutuvat tyytymään siihen, mitä vielä
sattuu olemaan jäljellä. Erityisesti tästä kehityksestä joutuvat
kärsimään yksinäiset pientä eläkettä saavat naiset, joilla on ollut pirstaleinen tai lyhyt työura
työiässä. Yksityistäminen on
ollut jo pitempään selvä kehityssuunta, kunnat eivät enää investoineet lisäpaikkojen tarpeeseen.
äytäntöjen muotoutuminen lain soveltamisessa
on pitkälti riippuvainen
kuntien poliittisten päättäjien
asenteesta. Vanhuspalvelu ei
ole ollut tavoitteiden keskiössä
tähänkään asti. Lieneekö tulevaisuudessa. Nyt hyväksytyn
lain olisin suonut olevan selvästi
velvoittavampi ja ikääntyneiden
oikeudet määrittelevämpi.
Vanhusneuvostoilla on vaativa
tehtävä löytää keinoja seurata
lain vaikutusta ja itse vaikuttaa ikäihmisten hyvinvoinnin
ja palveluiden kehittämiseen,
Uskon kuitenkin, että nyt meillä on paremmat mahdollisuudet
vaikuttaa ikäihmisten palveluiden hyvinvoinnin edistämiseen
kunnissa.
PERTTI VUORIO
Kirjoittaja on toiminut Vantaan
vanhusneuvoston jäsenenä vuodesta 2009 saakka.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 5
ELÄKELÄINEN
Ylä-Savon Soten hallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen:
Vanhuspalvelulaissa luvataan toista ja toteutetaan toista
M
iten
Ylä-Savon
Sotessa on valmistauduttu tulevaan
vanhuspalvelulain
voimaan tuloon? Onko henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä
asiasta valmennettu ja valistettu? Vai otetaanko koko laki
olankohautuksella, koska siitä
ei seuraa sanktioita?
Soten hallituksen varapuheenjohtaja ja Kiuruveden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen (vas)
sanoo pelkäävänsä, että vanhuspalvelulaki menee nykyisen
lain mukaisesti, koska uudessa
laissa ei ole selvää ohjeistusta
aiempaan verrattuna.
? Jos se olisi ollut selkeä ja
selvä laki, sitä olisi ollut helppo
noudattaa nykyisessäkin taloudellisessa tilanteessa. Olisi ollut
helppo neuvotella jäsenkuntien
kanssa, mutta kuten sanottu, entiseen malliin meno jatkuu.
Lisääntyykö riitely kuntalaisten, päättäjien ja virkamiesten
välillä?
? Pelkään, että tässä menee
kuntalaisten luottamus, kun
luvataan toista ja toteutetaan
toista, koska tässä on kaksi eri
toimijaa, valtio käskynhaltijana
ja kunnat käskyjen toteuttajina.
? Kyllä me Sotessa teemme
joko yksimielisiä tai äänestyspäätöksiä. Mutta kun luvataan
toista ja realiteetit ovat toiset,
niin tällaista tilannetta ei pitäisi
tulla.
Pikkaraisen mielestä Kuntayhtymä Sote on ollut Kiuruveden,
Vieremän, Sonkajärven ja Iisalmen kuntien talouden kannalta
ainoa oikea ratkaisu. Menot on
saatu pysymään 2,5-3,5 prosentin kasvussa kun aiemmin kasvu
oli jopa yhdeksän prosenttia.h
? Sote olisi pitänyt aloittaa
aiemmin, mutta kolme vuotta
meni luottamusmiespaikoista
taistellessa. Yhteislautakunta on
ni on hoitoalalla töissä ja tiedän,
että henkilökunnan osalta tämä
suositus tekee tiukkaa vaikka
meillä onkin henkilöstöä yli
suositusrajan.
? Varsinkin isoissa yksiköissä
ongelmana on tämä suositus,
joka ei velvoita esimerkiksi
palkkaamaan sijaisia lyhyille
sairaslomille. Siksi henkilöstömäärän raja pitäisi olla ainakin
hivenen korkeampi kuin mitä
suositus edellyttää. Ja näihin
isompiin yksiköihin eli näiden
ongelmien piiriin hallituksen
esityksillä ollaan sosiaali- ja
terveyshuoltoa ajamassa.
Vastuu jätetty
yksittäisille kuntalaisille
? Minusta tämä on ollut huonoa lain valmistelua, että vanhuspalvelulain tarkoitus ja henki joudutaan hakemaan hallinto-oikeuksien päätöksillä, sanoo Ylä-Savon Soten hallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen.
purettu, jolloin väheni 22 jäsentä ja 22 varajäsentä. Perusturvalautakunnasta tehtiin jaos, jossa
on kahdeksaan jäsentä. Uudistusten jälkeen on karsiutunut 60
luottamusmiespaikkaa. Myös
esimiesporrasta on harvennettu.
Pikkaraisen mielestä kolmen
vuoden kokemuksen jälkeen
kuntayhtymä-malli on demo-
Pakkosoteilua ja sotepakoilua
Pääsiäisen jälkeisellä viikola
olin Iisalmessa tekemässä juttua Eläkeläinen-lehteen heinäkuun alusta voimaan tulevan
vanhuspalvelulain vaikutuksista Kuntayhtymä Ylä-Savon
Soten päätöksentekoon ja toimintamalleihin. Samalla kyselin kuntarakenne- ja soteuudistuksesta.
Olin sopinut haastattelut
muun muassa vt. sosiaalijohtaja Tarja Huttusen sekä palveluohjaaja Tarja Ryhäsen kanssa.
Ensin perui Tarja Ryhänen
tyystin haastattelun, ja vähän
ennen haastattelua vt. sosiaalijohtaja Huttunen ilmoitti sairastuneensa äkillisesti.
Huttunen siirsi haastattelun
viranhaltijalle, joka ei ehtinyt
perehtyä aiheeseen, eikä hänellä ole suorittavana viranhal-
tijana päätäntävaltaa kyseisiin
asioihin.
Vammaispalvelun
päällikkö Ritva Pääkkönen ei
vastannut soittopyyntöihin.
En tiedä, kuinka tulenarkoja
aiheita viranhaltijoiden haastattelusta kieltäytymisen ja vaikenemisen taustalla on, mutta
vääjäämättä heidän käyttäytymisestään mieleen tuli Charles
Dickensin 158 vuotta sitten kuvaama kaikennielevä ja -hallitseva Verukevirasto.
Verukevirasto kehottaa asiakasta kirjoittamaan anomuksensa määrättyjen kaavojen
mukaan. Asiakkaan on myös
itsensä otettava etukäteen selko siitä, milloin hän saa luvan
kirjoittaa anomuksensa kyseiselle osastolle seuraavanlaisen
kaavan mukaan:
?Jos saatte luvan (mikä on
mahdollista jonkin ajan ku-
luttua), niin on tämä anomus
annettava tuohon osastoon,
lähetettävä kirjoihin merkittäväksi tähän osastoon, takaisin
leimattavaksi tuohon osastoon, varmennettavaksi tänne, ja sitten sitä aletaan säännönmukaisesti käsitellä tuossa
osastossa. Saatte tietää millä
asteella asia milloinkin on, jos
kyselette kummastakin osastosta siksi, kunnes he vastaavat, jos vastaavat.?
Verukevirasto päättää kuinka
ei ole tehtävä. Se ei ohjeista
mitä ja miten on tehtävä, koska virastossa asioiva on aina
väärässä.
Eli koittaako pakkosoteilun
myötä myös sotepakoilu?
JUHA DRUFVA
kratian toimivuuden kannalta
parempi kuin Kataisen hallituksen ajama isäntäkuntamalli.
? Koska kuntarakennelakia ei
ole vielä lyöty lukkoon, isäntäkuntamallia vastaan kannattaa
taistella. Kuntarakennelain varjolla tehdään vain laatikkoleikkejä ja perusasia eli kuntalainen
unohdetaan.
Soteen kunta valitsee edustajansa ja kunta tekee Soten kanssa palvelusopimuksen.
Henkilöstösuositus
tekee tiukkaa
Vanhuspalvelulain valmistelun
yhteydessä eduskunnan perustuslakivaltiokunta totesi, että
asetukselle ei voida antaa kuntia sitovaa normia, eli määrätä
sanktioita.
Eläkeläisten
puheenjohtaja
Kalevi Kivistö on korostanut,
että henkilökunnan palkkaamisesta päättää kunta ja valtio voi
viime kädessä uhkasakolla uhaten vaatia kunnalta päätöstä.
Miten vanhuspalvelulaki tulee
muuttamaan Soten päätöksentekoa ja toimintamalleja?
? Ylä-Savon Sotessa henkilöstömäärän suositus on 0,55 henkilöä hoidettavaa kohti. Vaimo-
Vanhuspalvelulain
mukaan
kunta ei voi perustella rahanpuutteella palvelujen järjestämisen laiminlyöntejä.
? Toivoisin, että sosiaalihuoltolain mukaan esimerkiksi kuljetuspalvelut olisivat subjektiivinen oikeus. Tällä hetkellä se
on määrärahaperusteinen.
? Koska vanhuspalvelulaki ei
määrää sanktioita, niin toivoisin, että tästä tulisi samanlainen
keskustelu kuin aikoinaan, kun
keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli vaalirahajupakan yhteydessä totesi, että laki
on tämmöinen, ettei puolue saa
ottaa ulkopuolista rahaa, mutta
koska siitä ei seuraa sanktioita,
sitä ei tarvitse noudattaa. Kyseinen keskustelu tuotti tulosta ja
samanlaista keskustelua odotan
vanhuspalvelulain nostattavan.
Täyttyvätkö hallinto-oikeudet
valituksista ensi syksynä ja ensi
vuoden alkupuolella?
? Minusta tämä on ollut huonoa lain valmistelua, että lain
tarkoitus ja henki joudutaan
hakemaan hallinto-oikeuksien
päätöksillä. Se vaatii aktiivisia
kansalaisia, lähiomaisia, sukulaisia, tuttavia ja naapureita,
jotka pystyvät nämä valitukset
ja kantelut vanhusten puolesta
tekemään ja avustamaan pulmatilanteissa. Vastuu on jätetty
yksittäisille kuntalaisille.
? Päättäjinä kuntien huonon
taloudellisen tilanteen vuoksi
joudumme huonoimman vaihtoehdon mukaan päätökset tekemään. Nyt ei ole kuin kurjuutta
jaettavana. Yhä tiukemmaksi
näyttää kuntatalous jatkossakin
menevän.
Ylä-Savon Soten tämän vuoden budjetti on 131 miljoonaa
euroa, josta puolet menee palvelujen ostoon ja puolet henkilöstökuluihin. Henkilöstöä on 1
300.
Teksti ja kuva:
JUHA DRUFVA
6 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Ylä-Savon Soten valtuutettu Pirjo Laitinen:
Kuntalaisten on patistettava päättäjiä
vanhuspalvelulain toteuttamisessa
? Voi kysyä, tietääkö tällä
hetkellä kukaan, missä
mennään sote- tai kuntarakenneuudistuksessa,
sanoo Ylä-Savon Soten
valtuutettu Pirjo Laitinen.
S
osiaali- ja terveydenhuollon
uudistuksen
isäntäkuntamallissa
yksi vahva kunta ottaisi
päävastuun palveluiden järjestämisestä, ja muut kunnat ostaisivat siltä palveluita.
Tätä on perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes
Koskisen (sd) mukaan äärimmäisen vaikea sovittaa yhteen
perustuslain turvaamien yhdenvertaisten perusoikeuksien
sekä kuntalaisten itsehallinnon
kanssa.
Iisalmelainen kaupunginvaltuutettu Pirjo Laitinen (vas) on
ollut Kuntayhtymä Ylä-Savon
Soten valtuuston jäsen vuodesta
2010.
Hänen mielestään Ylä-Savon
Sotessa isäntäkuntamalli olisi
selkeämpi kuin nykyinen kuntayhtymämalli. Mutta jos Kuopiosta tulee isäntäkunta koko
Pohjois-Savoon, silloin laita-alueet jäävät huutolaispojan
asemaan.
? Ylä-Savon Soteen kuuluvissa Iisalmen, Kiuruveden, Vieremän ja Sonkajärven kunnissa
on 40 000 asukasta. Pielavesi ja
Keitele käyttävät Iisalmen aluesairaalan palveluja. Lapinlahti
näyttäisi liputtavan Kuopioon
päin. Mikä sitten on lopullinen
Ylä-Savon Soten kuntakoostumus, on vielä avoin kysymys.
On veikkailtu, että heinäkuun
alusta voimaan tuleva vanhus-
palvelulaki sytyttää kunnissa
sotesodan, kun laki joudutaan
testaamaan hallinto-oikeuden
päätösten kautta, koska laki ei
sisällä kunnille sanktioita. Miltä
tilanne Ylä-Savon Sotessa näyttää, tapahtuuko näin?
? Tehostetussa palveluasumisessa sekä hoitolaitoksissa on
henkilökuntakiintiö 0,55 hoidettavaa kohti, ja suositus on
0,5, joten siltä osin asia on kunnossa, eikä lain voimaan astuminen aiheuta suurta hämminkiä.
Joka yksikössä on lähihoitaja
ja päivisin sairaanhoitaja. Keikkatyöntekijöitä ei käytetä, vaan
kaikki ovat päteviä ammattilaisia. Kunhan viranhaltijat saavat
tarkemmat ohjeet, lain mukaisia
toimenpiteitä ryhdytään tarkentamaan.
Vanhuspalvelulaki
ei ole lottovoitto
Laitisen mukaan jokaisessa
Ylä-Savon Soten kunnassa on jo
vanhusneuvosto. Palvelusuunnitelmat tehdään jo nykyään
Soten kautta, jossa omaiset ovat
mukana viranhaltijoiden kanssa
suunnitelmaa laatimassa.
Kun äitini joutui vuosi sitt?
en käyttämään palveluja, hoitosuunnitelma tehtiin, kuten
vanhuspalvelulaki tulee edellyttämään. Eli tästäkin on jo kokemusta, joten osa vanhuspalvelulain edellyttämistä toimista on
jo hyvällä mallilla.
Ikäpilottihanke on Ylä-Savon
Sotessa lopuillaan. Sille jatkoa
on Hehko, eli hyvinvointia edistävät kotikäynnit.
? Kotiapua ei ole ollut eikä
ole käyty vanhusten luona. Nyt
Hehko tuo tullessaan nämä
käynnit, jotka tehdään kaikissa
Ylä-Savon Soten kunnissa, jolloin kotona asumiseen tarvittavaa tukea tarkistetaan.
Miten itse näet, millaisia parannuksia
vanhuspalvelulaki
tuo, vai tuoko mitään, kuten on
myös ennakoitu?
? Meitä luottamushenkilöitä
ei vanhuspalvelulaista ole vielä ohjeistettu. Soten valtuuston
kokouksen jälkeen 26. huhtikuuta laista järjestetään seminaari. Toivottavasti aiheeseen
jotain tarkempaa valaisua silloin saamme.
Laitinen korostaa, että vanhuspalvelulaki ei ole mikään lottovoitto, joka jaetaan täysimääräisenä heinäkuun 1. päivänä, vaan
laissa on siirtymäaika.
? Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen siten, että mitkä
seikat ovat eniten retuperällä,
niitä korjataan ensin. Niin luottamushenkilöiden, eläkeläisjärjestöjen sekä kaikkien vanhuspalvelulain piirissä olevien on
hyvä olla kartalla, miten lain
toteutus lähtee sujumaan. Kuntalaisten pitää patistella luottamushenkilöitä asiasta, että to-
dellinen käytännön tieto kulkee
kuntalaisilta luottamushenkilöille ja virkamiehille.
Sote-palvelut
koskettavat meitä jokaista
Laitisen mukaan kunta olisi
yksinkertaisempi ja virtaviivaisempi päätöksenteon ja demokratian kannalta. Suuri yksikkö
lisää byrokratiaa, kaventaa demokratiaa ja lisää kitkaa päättäjien kesken.
? Toinen asia on se, syntyykö
kuntayhtymän avulla todellisia
säästöjä? Sitä on hyvin vaikea
todistaa puoleen tai toiseen.
Jos jokin asia tehdään toisin ja
todistellaan siten saatavan säästöjä, se on usein vain puhetta ja
arvailua.
? Kuntayhtymässä on hirveästi projekteja, ostetaan tilaustöitä
konsulteilta niin kuin omassa
organisaatiossa ei olisi pätevää
ja koulutettua asiantuntevaa väkeä.
Laitisen mukaan ulkopuolinen
rahoitus on se uusi pyhä lehmä,
jonka varjolla mitä erilaisempia
projekteja järjestetään.
Miten neuvoisit kuntalaisia lähestymään näitä Soten kuvioita,
jotta jokainen meistä pysyisi
uudistuvassa palvelutarjontaviidakossa ajan tasalla?
-Kuntalaisen tai nykytermein
?asiakkaan? näkökulmasta on
varmaan sama kuka palveluja
järjestää, kunhan ne ovat saatavissa oikeaan aikaan ja kohtuuhintaisina. Päättäjien kannalta
jatkuva lyhytjänteinen ja nopeatempoinen visiointi on erittäin
ongelmallista pitkän tähtäimen
suunnitelmia ratkottaessa. Siinä
ei millään ehditä tutkia, onko
muutoksille todellista tarvetta
vai ei.
-Kun pakkaa sekoitetaan koko
ajan, se vaikeuttaa pitkäjänteistä päätöksentekoa ja estää
syvällisemmän harkinnan. Voi
kysyä, tietääkö tällä hetkellä
kukaan, missä mennään Sotetai kuntarakenneuudistuksessa.
Miten jaksat vaivautua 23 kilometrin päästä Ruotaanlahden
kylältä Iisalmeen luottamushenkilönä kokouksiin ja perehtyä esityslistavuoriin? Olethan
ollut yhtäjaksoisesti Iisalmen
kaupunginvaltuustossa vuodesta 1996 alkaen ja nyt olet toista
kautta Soten valtuustossa.
-On tässä oma mielenkiintonsa. Sosiaali- ja terveyspalvelut
koskettavat meitä jokaista ja se
on rahaa viepää touhua, joten
on tärkeää huolehtia siitä, että
verorahoja käytetään sosiaalija terveyspalveluissa juuri niin,
että ne menevät sinne, missä
eniten todellista tarvetta on.
Teksti ja kuvat:
JUHA DRUFVA
Nro 3 toukokuu 2013 ? 7
ELÄKELÄINEN
Pateniemen Eläkeläiset juhlisti puolta vuosisataansa
50 vuoden ikään 7.4. ehtinyt oululainen Pateniemen Eläkeläiset
Honkapirtillä. Sali pullisteli
yleisömäärästä: 130 henkeä oli
yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Mustikaisen mukaan positiivinen yllätys järjestäjillekin.
- Saimme hyvää palautetta
sekä ohjelmasta että tarjoiluista.
Talkoissa oli mukana yli kolmekymmentä aktiivia ja tarjoilun
takana oli meidän oma kahdeksanhenkinen naisporukka, Mustikainen sanoo.
Syrjäytymistä vastaan
Jokilaaksojen aluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen
kertoi puheessaan, että yksi
suurimmista ongelmista ikäihmisten keskuudessa on yksinäisyys ja syrjäytyminen.
? Valtakunnalliset jäsenhankintakilpailumme ovat hyvä
työkalu saada uusia ihmisiä toimintaan mukaan ja käydä siten
syrjäytymiskehitystä vastaan.
Mikko Raudaskoski toi Pateniemen Työväenjärjestöjen tervehdyksen juhlaan. Pateniemen
Eläkeläiset on yksi sen viidestä
jäsenyhdistyksestä. Hän kiitteli
eläkeläisten aktiivista toimintaa.
- Yhteisöllisyydestä puhutaan
nykyään tärkeänä asiana, mutta
eläkeläisillä sitä on jo valmiiksi.
Juhlan valmistellut 32-henkinen talkooporukka kukitettiin ruusuin.
Vanhuspalvelulaista pidettävä kiinni
Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja
Kalevi Kivistö ei päässyt paikalle juhlaan, joten häntä paikkasi järjestön hallituksen jäsen
Maija Nurminen.
-? Vanhuspalvelulaista on pidettävä kiinni ja Oulussa aloittanut vanhusneuvosto otettava
vakavasti. Vanhuspalveluissa
hoitosuhde on saatava paremmaksi.
Puheessaan Nurminen kehotti
kaikkia osallistumaan Oulussa
järjestettäville kesäpäiville.
Juhlassa annettiin ansiomerkki
Matti Kilpeläiselle ja kukitettiin
tapahtuman koko 32-henkinen
talkooporukka.
Virike-kuoro ja soitinryhmä Segnoset tarjoilivat juhlan jälkeen tunnin verran musiikkia konsertin muodossa.
Virkeä viisikymppinen
Raimo Mustikainen.
7. huhtikuuta 1963 perustettu Pateniemen Eläkeläiset ry.
on tänä päivänä virkeä viisikymppinen. Puheenjohtajansa
Raimo Mustikaisen mukaan
moni, aluejärjestön puheenjohtajaa myöten, on ihmetellyt
yhdistyksen aktiivista toimintaa.
Pateniemen Eläkeläisten toiminta painottuu liikuntaan,
mutta monenlaista muutakin
tekemistä on tarjolla.
- Segnoset-haitariporukassa
on 14-17 henkeä, Virike-sekakuorossa 30-35. Lisäksi meillä
on näytelmäpiiri, liikuntaryhmä, jumppaa, myynti- ja keittiötoimintaa. Tapahtumiimme
pullatkin leivotaan itse. Lisäksi
vielä viikottaiset kerhot, retkeilytoimintaa koti- ja ulkomaanretkineen.
Mustikaisen mukaan Pateniemessä on pyritty välttämään
puoluepolitiikan tuomista tilaisuuksiin.
- On osattava erottaa politiikka ja puoluepolitiikka.
Tavoitteena on lisätä toimintamuotoja vielä yhteistyön
muodossa. Se tarkoittaa sitä,
että vierailuja muiden eläkeläisjärjestöjen suuntaan on
suunnitteilla.
- Siihen pitäisi vielä päästä.
Kun yhdistys perustettiin, silloin vierailuja muualle oli. Päi-
vän reissu on nyt tulossa Iin
Eläkeläisten tykö, Mustikainen
sanoo.
Perustamiskokouksessa oli
mukana 250 henkilöä, joista
suurin osa Oulun Eläkeläiset
ry:n jäseniä. Nykyisin Pateniemen yhdistyksessä on 260
jäsentä. Määrä on vuosien saatossa pienentynyt.
- Eläkeläisiä on hankala saada
mukaan toimintaan. Moni jää
kotiin, ja syyksi kuulee usein
sanottavan, että ?kun minua
ei haettu?. 75 prosenttia eläkkeellä olevista ei kuulu mihinkään järjestöön, Mustikainen
tietää.
Pateniemen Eläkeläiset val-
mistautuu Kesäpäiviin kannustamalla jäseniään ostamaan
tapahtumarannekkeen, jolla
pääsee kolmen päivän aikana
kaikkiin tilaisuuksiin ja ruokailuihin.
- Ajankohta on kuitenkin
hankala. Koko ajan puhumme
asiasta, mutta moni ei vielä tiedä, pääseekö mukaan.
Porukkamme on ollut vähän
passiivista. Joukolla olemme
toki marssimassa Kesäpäivien
päätöspäivänä, Mustikainen
lupaa.
Teksti ja kuvat:
TERO KAIKKO
8 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Laulutarinoiden mestari
Kari Kuuvan kynästä on syntynyt
monen monta Suomi-klassikkoa
? Tango Pelargonia on hyväntahtoista yliampumista
tangokliseillä.?
? En ole mikään seestynyt mies. Seestyn vasta sitten, kun on ihan pakko, Kari Kuuva, 67, sanoo
Legendaarinen Kari Kuuva pääsi pinnalle kuusikymmentäluvulla iskelmäparodialla Tango
Pelargonia. Sittemmin hän on
levyttänyt musiikkia monipuolisesti gospelista kantrirockiin
ja levytysura jatkuu yhä.
Elettiin ikimuistoista rock´n
roll-kesää 1965. Suomen silloinen ykkössolisti Kari Kuuva
oli pestattu brittisensaatio The
Rolling Stonesin lämmittelijäksi Yyterin juhannusjuhlille.
Konserttipaikka keskellä satakuntalaista hiekkaerämaata oli
valtoimenaan villisti juhlivaa
väkeä, kun Kuuva kapusi lavalle ja esitti tyynen rauhallisesti
suuret hittikappaleensa Tango Pelargonia ja Pikku Nina.
Rollareitten maailmanmaine ei
miestä Yyterin keikalla pahemmin haitannut.
? Eipä haitannut. Olin kova
Beatles-fani, ja rollareita pidin
lähinnä sellaisena puolivillaisena amatööribändinä, Kuuva
muistelee.
Tango Pelargonian soidessa Yyterin kesäillassa 1965
konserttialueen eturivit olivat
tupaten täynnä tyttöjä, joiden
puseroiden rintamuksiin oli
tekstattu: I Love Kari.
? Kun lauloin Pelargoniaa,
vilkaisin sivusilmällä taakseni. Pistin merkille, miten Mick
Jagger tuijotti siellä taustalla
haavi auki esitystäni. Hän oli
vähän sen näköinen, että hei,
minne me ollaan oikein tultu.
Kuuva päätti Yyterin keikkansa Elviksen klassikkoon Jailhouse rock.
? Höystin esitystäni Elviksen
kaikilla jalkaliikkeillä ? rockkari kun kuitenkin olin. Silloin
Jaggerin ilme kuulemma hieman kirkastui. Kun setti oli ohi,
palailin lavan taakse pieneen
puuliiteriin, joka toimi pukuhuoneena. Siellä Jagger kopautti minua olalle ja sanoi, että
hyvä poika.
Mainospiirtäjän
oppiin
Kari Kuuva vietti elämänsä ensimmäiset kuusitoista vuotta
Tampereella. Hän kävi kaupungissa klassillista lyseota, Clasua, missä häneen iskostui palava kiinnostus latinan kieleen ja
antiikin kulttuuriin.
? Kiinnostukseni antiikkiin ja
Roomaan jatkuu yhä tänä päivänä ja siitä saan kiittää nuoruuteni innostavaa koulua, Clasua, muusikko sanoo.
Partiotoimintaan tuleva rockkari osallistui Tampereella
1950-luvulla
maineikkaassa
Hiipan pojissa.
? Ensimmäinen partionjohtajani oli Jukka Paarma. Olen
onnellinen, kun sain viettää
kukkeimman nuoruuteni juuri
Tampereella, joka on kaupungeista parhaimpia. Hämeensilta, Keskustori, Tempon talo,
Kauppahalli. Paljon on Tampereella sellaistakin, mikä ole
muuttunut juuri miksikään sitten nuoruuteni.
Kuuva
sattui
näkemään
1950-luvun lopulla Elviksen
elokuvan Jailhouse rock ja se
muutti hämäläispojan elämässä
kaiken.
? Nyt musiikista tuli minulle
tärkein asia maailmassa ? rakkaiden vanhempieni suureksi
suruksi. Kauhean ruinaamisen
jälkeen sain heiltä rahat kitaran
ostoa varten.
Kuuva muutti vanhempiensa
kanssa Pirkanmaalta Helsinkiin
kesällä 1962.
? Kävin Helsingissä Normaalilyseota, mutta koulunkäynti ei
innostanut. Soitin jo bändissäkin. Willy and the Wanders oli
bändin nimi. Hieman yllättäen
pääsin kuitenkin harjoittelijaksi
Jaakko Jahnukaisen toimistoon,
ja tarkoitukseni oli valmistua
mainospiirtäjäksi.
Muusikko tekee
päätöksiä
Hienoja muistoja
gospelkaudesta
Kari Kuuvasta ei sittemmin
tullut mainospiirtäjää Suomen
yritysmaailmaan. Syyskesällä
1964 radiossa alkoi nimittäin
soida päivittäin hänen kappaleena Tango Pelargonia, ja laulaja teki tästä omat johtopäätöksensä.
? Päättelin, että olin tehnyt
ison hitin ja oli aika toimia. Jätin Jaakko Jahnukaisen mainostoimiston ja ryhdyin muusikoksi, Kuuva kertoo.
Hän ei julkaissut Tango Pelargoniaa syksyllä 1964 pilkatakseen Suomen kansaa - kuten
kappaleen Musiikki Fazerilla
aikoinaan hyllyttänyt levymoguli Toivo Kärki tuohtuneena
oletti. Kuuvan mielestä laulu on
jotain aivan muuta.
? Tango Pelargonia on hyväntahtoista yliampumista tangokliseillä. Laulutekstissä kukkuu tuonen käki. Eräs tutkija
lähetti minulle kirjeen kauan
sitten. Hän kertoi, että pohjoisen mytologiassa esiintyy todella tuonen käki. Silloin ajattelin,
että voi kamalaa! Onko laulu
sittenkin totta?
Kuuva on säveltänyt ja sanoittanut urallaan satoja lauluja
myös muille artisteille. Niistä
tunnetuin on Sammy Babitzinin
esittämä Daada-da daada-da.
Kappale voitti Syksyn sävelen
1972 ja laulu soi radioissa yhä.
Tanssilavoilla se on monen bändin illan päätöskappale.
? Ystäväni Sammy oli loistava ihminen. Meillä oli sama
musiikkimaku, ja sauhusimme
yhdessä Helsingin yössä. Aina
meillä oli jokin laulunpätkä
mielessä.
Kuuva otti erittäin raskaasti
Sammy Babitzinin kuoleman
huhtikuussa 1973.
? Alkoi hirvittävä surutyö,
jolle ei näyttänyt tulevan loppua lainkaan. Kirkakin soitti
minulle ja sanoi, että lopeta jo
ihmeessä tuo sureminen.
Elämää monelta kantilta pohdiskeleva Kari Kuuva kiinnostui 1980-luvulla gospelista ja
julkaisi kaksi hengellistä albumiakin: Se avautuu (1982) ja
Minä menen Jumalan muistiin
(1983).
? En tarvinnut näiden levyjen
tekoon mitään hurmosta tai erityistä uskoon tuloa. Minua on
aina kiinnostanut uskonto, ja
tuohon aikaan olin täysin kyllästynyt tekemään omasta mielestäni tyhjänpäiväisiä iskelmiä,
hän kertoo.
Muusikko muistelee lämmöllä
kokemuksiaan luterilaisen Kansan Raamattuseura-säätiön gospellaulajana 1981-1986.
? Se oli mahtavaa aikaa. Sain
kiertää maata mukavien ihmisten kanssa ja tehdä samalla
sellityötä vankiloissa. Gospelkautta pidän yhtenä elämäni
upeimmista vaiheista.
Kuuva joutui syksyllä 1991
Keski-Suomessa pahaan auto-onnettomuuteen, mistä toipuminen kesti kymmenkunta
vuotta.
? Selkäni murtui ja kärsin
pitkään kovista hermosäryistä.
Jouduin käyttämään vahvoja
kipulääkkeitä vuosia, mutta kun
toivuin murtumasta, kappaleita
rupesi taas syntymään entiseen
malliin,
tapaturmaeläkkeellä
oleva lauluntekijä kertoo.
Hausjärven Oitissa asuva Kari
Kuuva piti levynteossa luovaa
paussia peräti 22 vuotta, mutta
tämän vuoden alussa häneltä
ilmestyi vihdoin uusi studiolevy. Tällä tyylipuhtaalla kantrirockalbumilla on muun muassa
rytmikäs Iltatuulen leidi, joka
on Kuuvan kunnianosoitus nuoruuden suurelle ihanteelle, Annikki Tähdelle.
Kari Kuuva
Syntynyt Tampereella 20.2. 1946.
Asuu Hausjärvellä Oitin kylässä.
Laulaja, lauluntekijä.
Tapaturmaeläkkeellä.
Levyttänyt lukuisia hittejä, kuten Lärvätsalo go go, Pikku Nina, Kitarain ja Rupsahda rauhassa rakkaani mun.
Tekee jatkuvasti lauluja myös muille
artisteille, esimerkiksi Frederikin Suomi-klassikko Jos jotain yrittää (Harva
meistä on rautaa) on Kuuvan käsialaa.
Intohimoinen elokuvien katsoja ja keräilijä. Haaveili jo pikkupoikana isosta elokuvakoneesta, jolta voisi katsella kaikki
lempielokuvat.
Teksti ja kuvat:
KARI KUMPULAMPI
Nro 3 toukokuu 2013 ? 9
ELÄKELÄINEN
Vain tuhannen jäsenen rajan ylittämisen aika on epävarma
Rauman Eläkeläiset jatkaa kasvu-uralla
R
Rauman Eläkeläiset muisti ansiomerkillä ja ruusulla aktiivisesti yhdistyksen toiminnassa mukana olleita.
auma ei ole suuri kaupunki, mutta siellä
on paljon sellaista,
jolla on kokoa ja näköä. Yksi sellainen on Rauman
Eläkeläiset ry, jonka tekemiset
tunnetaan laajalti. Kun yhdistys
täytti 50 vuotta, juhlien pitopaikaksi piti löytää riittävän suuret
tilat. Urheilutalo Ooperia pienempään rakennukseen ei juhlaväki olisi mahtunutkaan.
Viime vuonna raumalaisten
tavoitteena oli hankkia vain 100
uutta jäsentä, mutta heillä on
tapana ylittää tavoitteet. Uusia
jäseniä yhdistykseen liittyi 120.
Tällä hetkellä Rauman Eläkeläisten jäsenmäärä on 867, eikä
se siihen jää. Ennen pitkää ylitetään 1 000 jäsenen raja, se on
varma.
eräästä toukokuun päivästä
vuonna 1966.
Silloin 45 eläkeläisten toimeentulosta huolestunutta järjestöaktiivia Raumalta, Porista,
Pihlavasta ja Reposaaresta piti
yhteisen kokouksen. Tuossa palaverissa syntyi päätös aluejärjestön perustamisesta.
Alussa oli hankalaa
Rauman Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa kuultiin yhdistyksen
sihteerin Mauri Laineen laatima
historiikki. Yhdistyksen perustamista varten koolle kutsuttu
kokous pidettiin 27.1.1963,
mutta valmista tuli vasta helmikuun puolella. Tuossa kokouksessa valittu johtokunta joutui
kuitenkin riitojen takia jättämään paikkansa ja uusi saatiin
valittua syyskuussa 1963. Alkutaival olikin sen verran kivistä,
että yhdistyksen rekisteröinti
onnistui vasta maaliskuussa
1971.
? Olemme käyneet useita kertoja mielenosoituksissa eduskunnan edessä. Kaikki tämä on
tehty pienituloisten eläkeläisten
etujen parantamiseksi. Sitä varten Eläkeläiset ry on perustettu,
luki Laine kirjoittamastaan historiikista.
Muitakin laillisen vaikuttamisen keinoja ovat raumalaiset
vuosikymmenten aikana ahkerasti käyttäneet. Omalta osaltaan hekin ovat vaikuttaneet siihen, että neljä vuosikymmentä
vaatimuslistalla olleesta laista
tuli lopulta totta. Vanhuspalvelulaki tulee voimaan heinäkuun
alussa, mutta ei tuostakaan laista täydellistä tullut. Siihen jäi
yksi paha valuvika.
? Henkilöstömitoituksen jääminen avoimeksi riskeeraa
myös palvelujen laadun. Laa-
dun varmistus edellyttää riittävää valvontaa ja valvonnan voimavarat ovat tarpeisiin nähden
niukat, huomautti juhlapuheen
pitänyt Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö.
Vastuu vanhuspalvelulain toimeenpanosta on kunnilla. Kivistö pitikin välttämättömänä,
että eläkeläisjärjestöt seuraavat
tarkasti kuntien toimia, jotta ne
hoitavat velvoitteensa.
Teksti ja kuva:
KARI KUISTI
Toiminta ja Urhola
vetävät väkeä
Pauli Liekarin puheenjohtajakauden aikana Rauman Eläkeläisten jäsenmäärä on kasvanut
ja toiminta lisääntynyt. Viime
vuonna yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin osallistui 4
038 henkilöä. Liekari on siis oikea mies vastaamaan kysymykseen, mikä selittää raumalaisyhdistyksen jatkuvan kasvun?
? Toiminta ja se meidän kesänviettopaikka Urhola, Liekari
vastasi.
Hän kertoi puheenjohtajuuden
vievän jo niin paljon aikaa, että
luottamustoimi on käytännössä
kokopäiväistä työtä. Mutta ei se
harrastukselleen omistautunutta
Liekaria haittaa.
? Minähän olen eläkkeellä,
hän naurahti ja siirtyi huolehtimaan juhlavieraista.
Raumalaisilla oli tärkeä rooli,
kun Eläkeläisten maakunnallista toimintaa Satakunnassa
käynnistettiin.
Aluejärjestön
puheenjohtaja Martti Anttonen
muistutti tervehdyspuheessaan
Kalevi Kivistö sai juttuseuraa Jorma Uusitalosta, joka toimi 12 vuotta Rauman Eläkeläisten puheenjohtajana.
Nykyinen puheenjohtaja Pauli
Liekari.
10 ? Nro 3 toukokuu 2013
Arpaonnella
kesäpäiville
Eläkeläiset ry:n toimistossa on arvottu kolme
osallistumispakettia
Oulun kesäpäiville.
Jäsenmaksunta 31.3.
mennessä maksaneiden
kesken on jo perinteisesti arvottu jokin hyvä
palkinto. Niin nytkin.
Arpaonnis suosi Paavo
Ylimattilaa Ylivieskasta. Hän saa kesäpäiväpaketin, johon kuuluu
majoitus, ruokailut ja
osallistumisranneke.
Hieman
laajemmat
osallistumispaketit
saavat Yksi uusi jäsen
-kampanjan arvonnassa menestyneet, sillä
niihin kuuluu edellisten
lisäksi myös matkat kotipaikkakunta?Oulu?
kotipaikkakunta.
Uuden jäsenen hankkineiden
arvonnassa
onnetar suosi Pekka
Karttusta Hyvinkäältä.
Uusien jäsenten kesken
arvotun osallistumispaketin saa Alli Rautiainen Paltamosta.
Eläkeläiset ry onnittelee voittajia.
EETU vaatii:
Palvelut
turvattava
kaikkialla
Eläkelaisliittojen
etujarjesto EETU ry vaatii
turvaamaan eläkeläisten
hyvinvointipalvelut
ja
erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka ovat
eläkkeensaajille ja ikääntyneille tärkeitä.
? Valtiovalta on perustuslakimme mukaan viime kädessä vastuussa
hyvinvointipalveluista.
Edellytämme, että lähipalveluista huolehditaan
kaikkialla Suomessa, korostaa Eläkeliiton puheenjohtaja Hannes Manninen,
joka on tänä vuonna myös
EETUn puheenjohtaja.
Tutkimuksen mukaan
ikäihmiset kokevat lähipalvelujen heikentyneen
erityisesti kuntaliitosten
yhteydessä. Näin ei saa
tapahtua enää tulevaisuudessa.
Hyvinvoinnin perusedellytyksenä on toimiva
asunto. Merkittävä osa
ikäihmisistä asuu edelleen
hissittömissä
taloissa.
EETU esittää, että valtion
kehysbudjetissa ja vuoden
2014 talousarviossa korotettaisiin vanhoihin taloihin asennettavien hissien
avustuksiin varattua summaa. Se parantaisi myös
rakentajien työllisyyttä.
ELÄKELÄINEN
Tuleeko nanotuotteista uusi asbestin kaltainen uhka?
Biolääketieteellä suuria tutkimushaasteita
? Hei, ostetaanpa tuosta nuo uudet vetimet. Lika ei tartu ja jos
tahriutuvat, niin puhdasta tulee
yhdellä pyyhkäisyllä!
Näin houkuttelee mainos kuluttjaa. Mikä on se ihmeaine, joka
tekee vaatteesta näin helppohoitoisia?
Se on nanotuotteesta valmistettu kangas. Ja mikä on tämän tuotteen salaisuus?
Kankaat on tuotettu nanotekniikalla, ne koostuvat pienen pienistä synteettisistä mikrohiukkasista, joihin tavalliset käytettävissä
olleet mittaukset eivät päde.
Sehän on upea juttu, sen on
havainnut myös liike-elämä.
Nanotekniikalla valmistettujen
tuotteiden määrä on aivan viime
vuosina moninkertaistunut ja siinä samassa myös liikevoitot kasvaneet.
Eivätkä uudistukset rajoitu
suinkaan vaateteollisuuteen. Eniten uudella tekniikalla on kasvanut terveyteen ja hyvinvointiin
liittyvien tuotteiden määrä., elintarvikkeetkin ovat tilaston kärkiryhmässä.
pidetyssä esitelmässä.
Nanohiukkasten arviointi edellyttää työympäristöjen tuntemusta. tutkijat ovatkin esittäneet, että
vaarat voivat olla suurimmat
pienissä yrityksissä, joissa ei ole
riittävää tietoa suojautumisen tarpeesta. Mutta yhtä hyvin kuluttaja voi altistua näille hiukkasille
aurinkovoiteita käyttäessään, kuten myös niiden valmistajat!
Tutkimus
avainasemassa
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kai Savolainen
korostaakin
tutkimuksen vastuuta synteettisten
nanohiukkasten
vaikutusten
selvittämisessä. Sen tulee olla
monitieteellistä ja kansainvälistä. Jo nyt tiedetään, että eräiltä
osin hiukkaset saattavat aiheuttaa
samoja seurauksia kuin asbesti aikanaan. - Asbestin haittojen
havaitsemisesta laajaan käyttökieltoon kului kymmeniä vuosia,
toteavat tutkijat.
Asiaa koskevasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta päätellen
torjunta on jo hyvässä vedossa.
Tietojen hyödyntäminen ja toteutus vaatii kuitenkin myös saumatonta yhteistyötä ainakin kolmen eri ministeriön toimialalla
ja niiden kesken. Viimeaikaisten
suomalaisten kokemusten valossa se saattaa muodostaa uuden
uhkakuvan.
Suuria
edistysaskeleita
? Nanoteknologia mahdollistaa
uudenlaiset kevyet ja lujat materiaalit, puhtaan veden huokean
tuotannon, puhtaan energian, monikäyttöisemmän ?älykkään? paperin, paremmat tietokoneet sekä
uudenlaiset lääkkeet, totesivat
tutkimusprofessori, FT Kai Savolainen ja Työterveyslaitoksen
pääjohtaja, LKT Harri Vainio
Biolääketieteen päivillä maaliskuussa.
Synteettisten nanohiukkasten
ominaisuudet voivat olla aivan
erilaisia kuin vastaavien perinteisten aineiden. Niinpä esim.
hiilinanoputkien vetolujuus on
parempi kuin teräksen ja sähkönjohtokyky parempi kuin kuparin.
Kuluttajien käytössä on jo kolmisensataa niitä hyödyntäviä
yrityksiä ja tuhansia nanoteknologiaan perustuvia tuotteita. Suomessa tätä teknologiaa käyttävien
yritysten lukumäärä on kasvanut
nopeasti. Sen liikevaihto on arvioitu kasvavan tänä vuonna jo 1,2
miljardiin euroon.
Myös vakavia uhkia
Nämä teollisesti tuotetut nanohiukkaset eivät ole kuitenkaan
ongelmattomia. Jotkin näistä
hiukkasista voivat aiheuttaa todella vakavia terveyshaittoja.
Pienten nanohiukkasten mahdollisuus tunkeutua niiden kanssa
tekemisiin joutuville voi tuottaa
suuria yllätyksiä ja vakavia sairauksia..
Pelkästään näille hiukkasille
altistuvien työntekijöiden määrä
nousee jo kansainvälisesti miljooniin ja kuluttajien satoihin
miljooniin. Terveyshaitat voivat esiintyä ryhmissä, joita ovat
esim. keuhkotulehdus ja keuhkojen arpeutuminen, vaikutukset
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Kai Savolaisen esitelmä
nanotekniikan eduista ja uhkista herätti biolääketieteen päivillä
ansaittua huomiota.
verenkiertoelimistöön ja aivoihin
ja syöpä.
? Järjestelmälliset tiedot synteettisten nanohiukkasten myr-
kyllisyydestä ovat niin niukat,
että niiden luotettava arviointi
ei ole toistaiseksi mahdollista,
todettiin biolääketieteen päivillä
SAKARI SELIN
Sairauksien hoidosta terveyden ylläpitoon
? Tutkimuksessa ovat edessä suuret muutokset, ennakoitiin Helsingissä pidetyillä kaksipäiväisillä
biolääketieteen päivillä. Näin ainakin, jos lääketieteen aparaatti
on aikansa tasolla. Tässäkin asiassa syntypukki on löytynyt väestön
vanhenemisesta.
?Väestön vanhetessa ja huonojen elintapojen vuoksi hoitoja lääkekustannukset nousevat
ellemme siirrä terveydenhuollon painopistettä terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennalta
ehkäisyyn?, todettiin päivien
erääksi pääaiheeksi.
Jotta tätä painopistettä voidaan muuttaa, siihen tarvittaisiin kuitenkin aivan uusia
työkaluja, sanotaan päivien tiedotteessa.
Mitä ihmettä? Eivätkö vuosi-
kymmenien tavanomaisimpina
keinoina olleet liikunta ja terveellinen ruoka enää riitä?
Eivät toki. Kysymys on suurista arvoista. Terveydenhuoltoon
käytetään Suomessa vuosittain
16 miljardia euroa eli 9,2 prosenttia kansantuotteesta. Kun
siihen lisätään yhä uudet rapistuvat vanhukset, ollaan helisemässä.
Mikä neuvoksi? Sehän on yksinkertaista. Kas näin sanotaan
muutoksesta:
?Henkilökohtaisessa terveydenhuollossa potilaan kudoksen
molekyylitason ominaisuudet
selvitetään ja saatua tietoa käytetään apuna hoitopäätöksissä.
Yhdistämällä
molekyylitason
tieto yksilölliseen kliiniseen ja
elintapatietoon voidaan poti-
laalle räätälöidä sopiva hoito tai
lääkeannos.
Genomitiedon soveltamisella
voitaisiin välttää tehottomien tai
jopa potilaalle vaarallisten lääkkeiden määräämistä.? Tähän luo
mahdollisuuden tietotekniikan
valtava kehitys ja massiivisten
tietomäärien tuottaminen.
Näin siis mennään eteenpäin
terveyden ylläpidossa. Kyllä siitä
liikunnan autuudesta on-kin puhuttu jo kylliksi asti! Se olisi kyllä
puoliksi ilmaista.
Vakavasti puhuen: Genomianalyysi mahdollistaa perinnöllisten
sairauksien riskien selvittämisen
ja ennaltaehkäisevän lääkkeen
valinnan.
Pitää kai kertoa terveyskeskuksen tehokkaalle omalääkärille.
? SSe.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 11
ELÄKELÄINEN
Aurinkoa, pakkasta ja paljon
kaloja Keski-Suomen kisassa
Kolarin voittajajoukkueesta
kuvassa Reino
Hietala ja Seija
Uusitalo. Joukkueen kolmas
jäsen oli Voitto
Vaattovaara.
Kemin Eläkeläiset isännöi
Lapin talvipäiviä koleassa tuulessa
Kemin Eläkeläiset järjesti Lapin aluejärjestön
talvipäivät
maaliskuun
alkupuolella Keminmaan
koulukeskuksessa. Päivillä osallistui parisataa
henkeä, kauimmaiset Kittilästä, Sodankylästä ja
Kolarista.
Sää ei tällä kerralla suosinut talvipäiviä. Vaikka
pakkasta ei ollut paljon,
ulkona järjestettyjen kilpailujen osanottajia riepotteli kylmä tuuli. Silti
kilpailut vietiin kunnialla
läpi.
Hiihtäjiä oli lähes 30.
Sekä miehiä että naisia
löytyi kolmeen sarjaan,
yli 60-, 65- ja 70-vuotiaisiin. Sekaviestissä voittaja oli jälleen Kolarin
yhdistys. Toiseksi tuli
Kittilän joukkue ja kolmanneksi Kolarin kakkosjoukkue. Työttömien
tuvan rannassa Kemijoella käydyssä pilkkikisassa
saatiin saalista juuri sen
verran, että kolme parasta
voitiin palkita.
Koulukeskuksessa oli
ohjelmaa koko päivän.
Kello kymmeneltä aloitettiin kilpailut: kettin-
ginheitto, mölkky ja
lappilainen
erikoisuus,
luutapallo. Pelivälineinä
ovat vanhan kansan koivunvarpuluudat ja tietysti
pallo. Kolme yhdistystä,
Rovaniemi, Tervola ja
Aavasaksa olivat saaneet
pystyyn joukkueen. Parhaaksi osoittaui Rovaniemi.
Iltapäivällä alkoi palkintojen jako ja talvipäivien
juhla. Kemin Eläkeläiset esittivät ohjelmaa, ja
loppuksi tanssittiin niin
ahkerasti, että bileet päättyivät kello 18.
Keski-Suomessa on paljon isompia ja pienempiä
järviä, joissa on runsaasti
kaloja. Niinpä kalastaminen sekä kesällä että talvella on varsin suosittua
myös eläkeläisten keskuudessa. Eläkeläiset ry:n
Keski-Suomen aluejärjestö ry onkin järjestänyt
joka vuosi pilkkimestaruuskilpailut.
Tänä vuonna nämä
pilkkikisat
järjestettiin
20.3.2013, ja järjestämisvastuussa oli Jyväskylän
Eläkeläiset ry. Kisapaikkana oli Jyväskylän Säynätsalo, ja tukipaikkana
Salorinne Kisaan osallistui 11 eri yhdistyksestä
yhteensä reilut 80 henkilöä.
Sää oli keväisen kaunis, mutta talvisen kylmä.
Kalaa tuli yhteensä 165
kiloa.
Naisten sarjassa suurimman saaliin,4,478 kg,
sai, ehkä odotetusti, Eeva
Autio Palokan Eläkeläiset
ry:stä. Eeva, samoin kuin
hänen miehensä Antero,
ovat tunnetusti innokkaita
kalastajia. Toiseksi naisten sarjassa tuli Eila Närhi Sumiaisten Eläkeläiset
ry:stä tuloksella 4,133 kg.
ja kolmanneksi pääsi järjestävän yhdistyksen Jyväskylän Eläkeläiset ry:n
edustaja Raakel Savolai-
Sää ja saaliit suosivat keskisuomalaisia.
nen 2,922 kg saaliilla.
Miesten sarjassa suurimman saaliin, 9,883 kg,
sai Leo Pihlainen Palokan
Eläkeläiset ry:stä, toiseksi
pääsi Harri Haustola Sumiaisten Eläkeläiset ry:stä tuloksella 7,785 kg, ja
kolmannen sijan nappasi
Kalevi Piekäinen Säynätsalon Eläkeläiset ry:stä
7,408 kg tuloksellaan.
Joukkuekisassa oli yh-
teensä 22 joukkuetta,
ja ensimmäiselle sijalle
pääsi Palokan Eläkeläiset
ry:n 1. joukkue tuloksella
17,265 kg, toiseksi ylsi
Sumiaisten
Eläkeläiset
ry:n 1. joukkue 14,970 kg
tuloksella, ja kolmanneksi Vaajakosken Eläkeläiset ry:n 1. joukkue 11,384
kg:lla.
TAHVO ERONEN
Tuula-Liina Varis
K
aiken mediasynkistelun keskellä olen viime viikkoina lukenut ihmiskunnan, suomalaisen
yhteiskunnan ja suomalaisten
vanhusten kannalta myös harvinaisen
hyviä uutisia.
Aloitetaan suurimmasta, siis ihmiskunnasta. Huhtikuun Tiede-lehti todistaa, että globaali väestökatastrofi on
peruutettu. Olemme ainakin viimeiset
50 vuotta eläneet siinä uskossa, että
väestöräjähdys on edessä eikä maapallon kantokyky kohta enää riitä pitämään hengissä holtittomasti sikiävää
ihmislajia. Väestön arveltiin kasvavan
räjähdysmäisesti varsinkin kehitysmaissa.
Meitä on 7 miljardia, mutta uusien
tutkimusten mukaan väestönkasvu
on hiipumassa, ja YK:n ennusteiden
mukaan se näyttäisi pysähtyvän 9-10
miljardiin jo tällä vuosisadalla. Lasten
määrä synnytysikäistä naista kohden
on laskenut kaikkialla maailmassa,
myös katolisissa ja islamilaisissa maissa sekä jättivaltio Intiassa. Japanissa ja
Venäjällä väestömäärä on jo reippaassa laskusuunnassa. Väestön uusiutumisen tasapainossa pitävä kokonaishe-
Hyviä uutisia
delmällisyysluku on 2,1 lasta jokaista
synnytysikäistä naisten kohden. Maailmanlaajuisesti luku on nyt 2,5.
Iloitkaamme siitä, että maapallo riittää tulevillekin sukupolville, eikä niiden tarvitse etsiä siirtolaisuuteen sopivia planeettoja ulkoavaruudesta.
Suomessa on voihkittu väestörakenteen vinoutumista ja huoltosuhteen heikkenemisestä ainakin koko
2000-luku. Erityisen huolestuttavana
on nähty tilanne Pohjois-Karjalassa
ja muissa korpiprovinsseissa. Mutta
tilastojen valossa hätä ei olekaan tämän näköinen, kertoo sanomalehti
Karjalainen (13.4.). Pohjois-Karjala on
paljon luultua nuorempi. Asukkaiden
keski-ikä pääkaupungissa Joensuussa
on 41 vuotta. 65 vuotta täyttäneitä on
vähemmän kuin alle 18-vuotiaita. Kovin huonosti ei mene pienemmilläkään
paikkakunnilla. Kontiolahdella on alle
kouluikäisiä vain pari prosenttiyksikköä
vähemmän kuin eläkeikäisiä, ja asukkaiden keski-ikä on 37 vuotta. Vanhin
väestö on Ilomantsissa, jossa keski-ikä
on 51 vuotta. Maakunnan keski-ikä on
43 vuotta, kun se koko maassa on 41
vuotta. 20 prosenttia Pohjois-Karjalan
asukkaista on alle 18-vuotiaita, koko
maassa 21 prosenttia.
Siis lopetettakoon voihke ja valitus
vanhusväestön aiheuttamasta taakasta. Tulevaisuudessakin meillä riittää
lapsia huollettaviksi ja työikäisiä pitämään huolta niistä, jotka aikanaan
ovat pitäneet huolta heistä.
Ilta-Sanomat (12.4.) raportoi vanhusten ihmeparantumisista, joihin ei
muuta tarvittu kuin turhien lääkkeiden
poisto. Käytännön kokemusta on saatu
mm. kuopiolaisesta hoitolaitoksesta,
joka kuuluu uudenlaisten lääkitystapojen kokeiluverkostoon. Apaattiset ovat
piristyneet ja ruvenneet puhumaan,
eristäytyneet alkaneet ottaa kontaktia, sänkyyn syötetyt syödä itse, liikuntakyvyttömät kävellä. Ylilääkityksen
vaaroista ovat varoittaneet maamme
parhaat gerontologit Sirkka-Liisa Kivelästä lähtien jo pitkään, mutta nyt on
myös lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea herännyt ja aloittanut hankkeen, jonka tarkoituksena
on järkeistää vanhusten lääkehoitoa
ja kokemusten pohjalta laatia uudet
kansalliset ohjeet lääkehoidon järjestämisestä.
Jo olikin aika. Iloitkaamme siitä,
että ehkä jo lähitulevaisuudessa vanhat ihmiset saavat pitää persoonallisuutensa ja säilyttää kaikki heillä vielä
olevat henkiset ja fyysiset kyvyt ilman,
että ne liioilla mömmöillä tuhottaisiin.
12 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Yhdistyksen puheenjohtaja
Sakari Sundellia ei 50 vuotta
sitten paljon hetkauttanut
ajatus eläkkelle jäämisestä.
Mielessä olivat pikemminkin
Beatles ja Dave Broebeck.
Juhlassa muistettuja veteraaneja.
Järvenpään Eläkeläiset muisteli hauskasti historiaa
Järvenpään
Eläkeläisten
50-vuotisjuhlassa muisteltiin
hauskasti ja vähän vakavamminkin mennyttä, mutta puhuttiin myös nykypäivästä: vanhuspalvelulaista, ikääntyneiden
kohtelusta sekä kunta- ja soteuudistuksista.
Iloa juhlaa viritti yhdistyksen
omien esiintyjien lisäksi muusikko, kupletisti Mikko Perkoila lauluillaan ja omaperäisillä
soittimillaan, kuten imupilleillä
ja palloilla.
Yhtä hauskasti kuin Perkoila lauloi, muisteli yhdistyksen
puheenjohtaja Sakari Sundell
1960-luvun alkua, jolloin Järvenpään Eläkeläiset ry perustettiin. Siitä hän ei mitään silloin
tiennyt.
? Ei paljon hetkauttanut sekään, että vuosien 1962 ja 1963
vaihteessa tehtiin rahauudistus,
jolla sadasta markasta tehtiin
markka. Olin 17-vuotias ja sen
mukaisesti aivan muuta ajateltavaa.
? Minua kiinnosti ennen muuta Beatles ja erityisesti John
Lennon ja Ringo Starr sekä
Dave Broebeck ja Glenn Miller,
ei työeläkelakien säätäminen.
En ollut koskaan jäämässä eläkkeelle enkä sairastumassa.
Sundellille ne vuodet eivät olleet ankeita aikoja. Parasta oli
yhteisöllisyys, tehtiin paljon
yhdessä, kyläiltiin, sukuloitiin.
? En väitä, että emme nyt olisi yhteisöllisiä, Sundell armahti
nykymenon.
Vakavampaa, tai ainakin vakavammassa äänilajissa esitettyä
sanottavaa oli kaupungin tervehdyksen esittäneellä kaupunginjohtaja Erkki Kukkosella ja
juhlapuhujaksi kutsutulla Elä-
keläiset ry:n puheenjohtajalla
Kalevi Kivistöllä.
? Eläkeläiset ovat yhä hyväkuntoisempia, varakkaampia ja
koulutetumpia. Tapa olla vanha
on muuttunut. Nyt yli 65-vuotiaista yli puolet elää niin sanottua kolmatta ikää, on siis vireitä
ja aktiivisia toimijoita, Kukkonen sanoi.
Ikäihmisten määrän kasvu aiheuttaa kuitenkin suuria haasteita vanhustenhuollolle. Tästä
näkökulmasta Kukkonen sivusi
myös kuntauudistusta. Hänen
mukaansa ikääntymiseen vastaaminen on yksi niistä tekijöis-
tä, jotka perustelevat kuntauudistuksen tarpeellisuutta.
Keskiviikkokerholla
pitkä perinne
Järvenpään Eläkeläisten keskiviikkokerho on todella perinteinen. Se kokoontunut koko kuluneen puolen vuosisadan ajan.
Eri aikoina on ollut mm. askartelukerhoja,
sekakuoroja,
miesten lauluryhmä, lauluryhmä Mummelit sekä ohjelma-,
näytelmä- ja sketsiryhmiä; voimisteluryhmä, sauvakävelijöitä,
tanhuryhmä ja yhteiskunnalli-
Yhdistyksen kuoro lauloi kahteenkiin otteeseen juhlassa.
nen keskustelukerho.
Nykyisin keskiviikkokerhossa on oman ohjelman lisäksi
silloin tällöin kutsuttuna asiantuntijoita jäsenistöä kiinnostavista asioista. Sosiaalista yhdessäoloa ja liikuntaa edustavat
talvella boccia sekä kesäisin
petankki ja mölkky. Muutaman
kerran vuodessa järjestetään
Seurojentalolla päiväiltamat,
joihin kutsutaan vieraita muista
eläkeläisyhdistyksistä.
Koko toimintansa ajan yhdistys on järjestänyt bussi-, risteily- ja teatterimatkoja.
Eläkeläiset ry:n ansiomerkin
saivat juhlassa Erkki Haavisto,
Leonid Hramoff, Aino Koponen, Reino Lahti, Saara Lahti,
Reino Niinikoski, Antero Nylund, Ella Nylund, Taisto Putous, Nils Saarikangas, Sylvia
Vainionpää ja Reino Åman. Ansiomerkin saajien lisäksi kukitettiin Olavi Hartikainen, Väinö
Huhtamäki, Lassi Johansson,
Aino Rehn, Siiri Salmi, Anna-Liisa Sunvall, Soini Sunvall,
Kalervo Särkelä ja Annikki Virtanen.
PEKKA ISAKSSON
Nro 3 toukokuu 2013 ? 13
ELÄKELÄINEN
Runopysäkki
Päivät
Mitä on onni?
Puheenvuoro
Päiviä on ihmisellä monenlaisia,
synkkiä ja valoisia.
Välillä myrskyää ja sataa,
joskus aurinko kirkkaana paistaa.
Onni,
mikä liekään
kohtalon oikku.
Lottovoitto?
syntyä suomalaiseksi?
? ja vielä mitä!
Keväisenä päivänä torilla
orvokintaimien aikaan
pikkuinen mummo tummassa takissa
Tuuli, joka kauniita muistoja kantaa,
myötäistä viriä purjeille antaa.
Aina ei riepota elämänmyrskyt,
joskus rantaan lipuvat mielihyvän tyrskyt.
Onni on saada
Elää terveenä,
tehdä Työtä,
joka miellyttää,
ja jossa viihtyy.
Auringon kimallus laineilla keinuu,
usvana illan hämyyn haihtuu.
Uutena aukeaa aamuinen lehti,
energiaa levosta, keho kerätä ehti.
Pertti Korhonen
Helsinki
Savolaisessa saunassa
Kun tuolla saanassa kahtelin kultaan päen,
minum mielessän aatokset risteel näen:
?Voe, ku on kullalla muovot nii uppeet,
on näpläkät nännit ja kuhtuvat kuppeet.
Kumpa saes ijästää vuosija poes,
että vielä tuosta herkusta naattija voes.?
Olavi Viikki
Hankasalmi
Onnea on jakaa
elämän ilot
Ystävien kanssa,
voittaa Vaikeudet
ja kohdata Surut
tuntien ystävien
myötätunnon
ja tuen.
Keväisenä päivänä orvokintaimien aikaan
pikkuinen mummo tummassa takissa
maassa, rauha kasvoilla,
vierellään kevään viimeinen ostos,
kaksi orvokin tainta.
Onko ketään, tuleeko apu
Irja Pesonen
Helsinki
Hauras vene
Hauras vene liikkuu virrassa,
harmaus loistaa auringon hyväilessä
vesirajaa.
Elon polku
Mitä muuta kaipaat
Elämältä?
Takana karikot,ulapan uhat,
mieleen liikkeet,väsymykset.
Hakee lepopaikkaa.
Elon polku mutkittelee
nykyisyydessä kiertelee
menneisyydestä tulossa
tulevaisuuteen menossa
polun päässä aina on
menneisyys loppumaton
Oiva Björkbacka
Helsinki
Salli
Kajosmäki
Rudolf Lindblad
Helsinki
Lisää luovuutta!
M
onelle kevät on luovaa
aikaa. Mutta mitä luovuus oikeastaan on?
Luin vastikään paljon
luovuuteen liittyvää kirjallisuutta erästä luentoa varten. Ymmärsin, että ?luovuus? on yhtä vaikea sana kuin ?rakkaus? tai ?aitous?. Sanat saavat aina
merkityksensä vasta tietyssä yhteydessä. Niinpä monet luovuusmääritelmät
kumisevat tyhjyyttään. Kirjailija Irja
Sinivaaralla on kuitenkin mielestäni
erittäin hyvä lause aiheesta: ? Luovuus
on uteliaisuuden ahkeruutta, tila, josta
ajattelu alkaa.?
Vaikka luovuus usein liitetään nimenomaan taiteeseen, on arkiluovuus aivan
yhtä hienoa. Niksi-Pirkka onkin mainio arkiluovuuden esimerkki.
Ihmiselämän lohdullisimpia ajatuksia
lienee, että jokainen päivä on uusi alku.
Aina voi elää uuden päivän paremmin
ja luovemmin. Siitä kertoo Pertti Korhosen runo.
Päiviä-runo koostuu ilmauksista, jotka ovat tuttuja runouden ja laulujen perinteestä ja (ehkä myös kirkonmiesten
puheista). Myrskyt ja auringot ovat hyväksi havaittua runouden metritavaraa.
Mutta kyllä Päiviä-runossa on myös
vähemmän tuttuja ilmauksia: vaikkapa
?mielihyvän tyrskyt?.
Viimeinen säkeistö näyttää hienosti
ajankulun illasta aamuun. Säkeistö kuvaa, miten virkistäytyneenä herääminen on aina yhtä ihmeellistä. Luovuuskin tarvitsee lepoa!
Sekä Salli Kajosmäki että Rudolf
Linblad ovat olleet filosofisella tuulella runojaan kirjoittaessaan. Hauras
vene -runossa puhutaan symbolisesti
ihmiselämästä. Karikot ja ulapat ovat
myös runouden perinteistä kuvastoa ?
siitä huolimatta runon kokonaisuus on
persoonallinen.
Salli Kajosmäen runo on hyvin visuaalinen. Voi nähdä, kuinka aurinko ko-
rostaa veneen lautojen harmautta.
Runon tulkinta jää lukijalle. Hauras
vene on helppo ymmärtää symbolisesti; runoilija on onnistunut kirjoittamaan
yhtä aikaa avoimen ja monitulkintaisen
runon.
Rudolf Lindbladin runo (joka on kuulemma syntynyt yöllä valvoessa) kuvaa ajan kulumisen mysteeriä. Minua
viehättävät erityisesti runon säkeet:
?polun päässä aina on/menneisyys loppumaton? Kirjoittaja tavoittaa hienovaraisesti olemassaolon salaperäisyyden.
On kiehtovaa, että menneisyys kuvataan loppumattomaksi. Menneisyys ei
lakkaa olemasta, vaan on aina läsnä.
Orvokkeja ja savolaista saunaa
Irja Pesosen Puheenvuoro on hieno
runo. Hienoksi sen tekee muun muassa se, että kirjoittaja uskaltaa luottaa
lukijan tulkintakykyyn. Irja Pesonen
käyttää luontevasti runouden ilmaisukeinoja, kuten toistoa ja ellipsiä (eli
aukkoisuutta).
Runon vaikuttavuus syntyy siis siitä,
että kaikkea ei selitetä puhki. Runossa
näkyvä ja tärkeä elementti on orvokki,
josta syntyy monenlaisia mielikuvia.
Yhtäältä orvokki tuo runoon kevään
tunnun, toisaalta kertoo jotain mummosta. Mummo on ostanut kaksi orvokin tainta ? vaatimattoman määrän. Tavallaan noista kahdesta taimesta tulee
mummon elämän symboli.
Lauseen ?Onko ketään, tuleeko apu?
voi lukea totta kai itse tilanteeseen liittyvänä, mutta myös filosofisena, koko
elämään laajentuvana kysymyksenä.
Vaikuttava runo, jossa muoto, keinot
ja sisältö ovat harmoniassa.
Olavi Viikin runo Savolaisessa saunassa on mainio pläjäys. Murteella
kirjoitetut runothan ovat olleet kovasti suosiossa, toki ennen kaikkea
Heli Laaksosen runouden myötä,
mutta muutoinkin. (Kalevalakin on
kuulemma savonnettu.) 1800-luvulla
syntyneet Kalle Väänänen ja H. J.
Nortamo ovat olleet murrerunouden
tienraivaajia.
Eroottista haaveilua savolaiseen tapaan ? sitähän Olavi Viikin runo on.
Hyväntuulinen, yhtä aikaa huumoria ja
haikeutta sisältävä runo kannattaa lähettää heti kisaamaan, jos jokin eroottisten runojen kilpailu lanseerataan!
Murteiden kirjoitusasu on asia, josta
usein kiistellään. Tein kerran lehtijuttua murrerunoista, ja Heli Laaksonen
lausui siinä näin: ?On näitä murteenomistajia, jotka vahtivat, että murretta
varmasti käytetään oikein, ja jotka löytävät kahdesta virkkeestä kahdeksan
väärää sanaa. Heidän mielestään murre menee käytössä pilalle, Laaksonen
ihmettelee. ? Ja vaikkei murrekartalla
olekaan Turun ja Porin yhdistelmämurretta, niin ihmisessä voi olla.?
Mitä onni on?
Petri Tamminen on nimennyt yhden
kirjansa nimellä Mitä onni on. Oiva
Björkbackan runon otsikko on puolestaan Mitä on onni? Pidän runon ihmettelystä ja kyseenalaistuksesta; vanha lottovoittoklisee nostetaan ironisesti
esille.
Itse en välttämättä kaipaisi isoja kirjaimia korostamaan asiaa. Runossa riittää potkua muutenkin. Vaihtaisin myös
lauseenvastikkeen ?tuntien? suoraan
verbimuotoon ?tuntea?.
Oiva Björkbackan runosta mieleen
Sigmund Freudin kuuluisa mielenterveyden määrittely: kyky rakastaa ja
tehdä työtä.
Palataan vielä hetkeksi pohtimaan
luovuutta.
Claes Andersson on kuvannut kirjoittamisen luomis- ja editointivaiheita kovin erilaisiksi: luomiseen kuuluu
mystiikkaa ja epärationaalisuutta: Andersson puhuu ?ainokassismaisesta?
alkuvaiheesta. Vasta myöhemmin mukaan tulee virkamiesmäinen puurtaminen.
Joskus me kirjoittajat ajattelemme,
että pitäisi olla täydellistä rauhaa ja
aikaa kirjoittamiseen. Kirjassaan Luova mieli Andersson kertoo kokemuksestaan, kun hän jäi kirjoitusvapaalle: kirjoittamisesta ei kerta kaikkiaan
tullut mitään. Kun kolmen kuukauden
lomasta oli jäljellä kaksi viikkoa, Andersson päätti luovuttaa. Silloin tekstiä
alkoi syntyä.
Omaa luovuutta voi auttaa monella
tavalla. Aivotutkija Matti Bergströmin mukaan luovuus vaatii ilmetäkseen aivojen vapautta liiallisesta
valintapaineesta ja ohjauksesta. Kaikenlainen hulluttelu (esimerkiksi sanaleikit), hyvien rutiinien luominen
(päivittäinen kirjoittaminen), fyysinen
toiminta (vaikkapa halkojen hakkuu,
puutarhatyöt) ja tietenkin riittävä lepo
ovat parasta luovuuslääkettä.
Luovaa kevättä kaikille
Niina Hakalahti
Kukkolankatu 16
33400 Tampere
niina.hakalahti@sci.fi
14 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Vauhti päällä Piikkiössä
Kaarinassa on monta eläkeläisyhdistystä, vanhin niistä on Piikkiön
Eläkeläiset ry. Se juhli näyttävästi
50-vuotistaivaltaan 25.4. kutsuvieraiden täyttämässä nuorisotalo Pontelassa. Eläkeläiset ovat aktiivisia
kulttuurin harrastajia, mikä näkyy
myös heidän tilaisuuksissaan. Piikkiöläisten juhlassa laulaneet ja tanssineet olivat omaa väkeä, yhdistyksen jäseniä.
Jotkut yhdistykset huolehtivat kirjallisen materiaalinsa taltioinnista,
mutta monen pitkään toimineen yhdistyksen menneisyys elää paljolti
vain toiminnassa mukana olleiden
muistitiedon varassa.
Piikkiössä tämä asia on hoidettu.
Eläkeläisten 50-juhlassa julkistettiin yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Tapio Mannisen kirjoittama Vauhti päällä! -historiikki, joka
on myös pieni siivu paikallishistoriaa.
? Tämäntyyppinen työ tehdään
siitä materiaalista mitä on tarjolla.
Perusaineistona käytin pöytäkirjoja
ja muita Kansan Arkistossa olevia
asiakirjoja.
Piikkiön Eläkeläisten ensimmäisistä toimintavuosista ei kirjallisia
lähteitä löytynyt, koska yhdistyksen
omia asiakirjoja on tallessa vasta
vuodesta 1967 alkaen. Ihan varmaa
tietoa ei ole edes yhdistyksen perustamispäivästä, mutta Manninen
päätteli sen olleen 14.7.1963. Tuona
päivänä pidettiin paikallislehdessä
olleen ilmoituksen mukaan Eläkeläiset ry:n Piikkiön osaston kaikille
avoin yleinen kokous.
Jäsenkaappaus 1970-luvulla
Ensimmäisen toimintavuoden aikana yhdistykseen tiedetään liittyneen
22 jäsentä, vuonna 1975 jäseniä oli
jo 152. Vuoteen 1976 saakka Piikkiön Eläkeläiset oli kunnan ainoa
eläkeläisyhdistys, mutta saman
vuoden joulukuussa perustettiin
Piikkiön Eläkkeensaajat ry. Sen perustamisessa tapahtui omalaatuinen
operaatio.
? Meidän jäsensihteerimme loikkasi Eläkkeensaajiin jäsenluettelo
mukanaan ja sen myötä meiltä hävisi neljäsosa jäsenistä. Siitä selvittiin
ja vuosien aikana toimintamme on
ollut varsin monipuolista ja aktiivista. Toivottavasti se sellaisena myös
Naisten lauluryhmä ei pelkästään laulanut, se pisti myös tanssiksi.
jatkuu, Manninen sanoi.
Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja
Kalevi Kivistö puuttui juhlapuheessaan suomalaisen eläkejärjestelmän
kestävyyteen. EK:han yritti suostutella ay-liikettä ratkaisuun, jossa
palkankorotukset olisi maksettu
alentamalla eläkemaksuja. Tähän ei
ay-liike kuitenkaan suostunut.
? Työeläkejärjestelmään on 50
vuoden ajan rahastoitu varoja, joita on tähän mennessä kertynyt noin
140?150 miljardia euroa. Kun yksityisalojen eläkkeitä maksetaan
tänä vuonna 13,1 miljardia ja tuloja
kertyy 20,2 miljardia, jää vielä 7,1
miljardia euroa rahastojen edelleen
kartuttamiseen. Eläkejärjestelmämme kestää myös tuleville sukupolville, korosti Kivistö.
Juhlivaa Piikkiön Eläkeläisiä
Katajaiset-kuoroa johti Irene Seppä ja säesti Armas Johansson.
muistettiin monin eri tavoin. Kaarinan kaupungin tervehdyksen toi
kaupunginjohtaja Harri Virta.
Teksti ja kuva
KARI KUISTI
Onni Lehtonen toimi Piikkiön
Eläkeläisten puheenjohtajana 13
vuotta. Kalevi Kivistön puheenjohtajakausi Eläkeläiset ry:ssä ei ole
vielä kestänyt ihan niin pitkään.
Moni halusi historiikkikirjaan sen kirjoittajan Tapio Mannisen nimikirjoituksen
Nro 3 toukokuu 2013 ? 15
ELÄKELÄINEN
Pala palalta pois
Läheisen Alzheimerin tauti nostattaa psyykkisen myrskyn
Toimittaja ja kirjailija Anneli
Kanto on kirjoittanut koskettavan ja avoimen kirjan omista ja
muidenkin kokemuksista ja tunnevyöryistä Alzheimerin taudin
tummassa vanavedessä. Kirja
käsittelee tautia sekä omaisten ja omaishoitajien kipeää ja
hämmästyttävän vaiettua asemaa laajemminkin.
Pala, palata pois kirjan (Gummerus 2013) kirjoittaminen oli
hänelle henkisesti rankka, mutta myös terapeuttinen prosessi.
Anneli ei osannut kuvitellakaan, miten raskas tauti Alzheimer läheiselle henkisesti on.
? Potilaan ja käytännön asioiden hoitaminen on väsyttävää
ja vie paljon aikaa. Pahinta on
psyykkinen pyörremyrsky. Oma
elämä muuttuu. Siitä katoaa ilo,
tilalle tulee huoli ja ahdistus.
Kirjalla on tärkeä tehtävä vertaistuen antajana.
?Totuus vapauttaa, vaikka se
olisi pahakin. Toivon, että kirjasta on vertaistukea ihmisille,
jotka jauhautuvat samassa myllyssä. Halusin kertoa rehellisesti tästä taudista ja tehdä näkyväksi omaisten aseman.
Dementian rumat kasvot
Kirja nostaa rohkeasti esiin vaikeita asioita, joista ei aikaisemmin ole juurikaan kirjoitettu,
sillä dementiasta ja erityisesti
sairastuneen omaisten asemasta
on usein vaikea puhua.
? Dementia on valtava, ajoittaista väsymistä, jopa raivoa
aiheuttava koettelemus. Usein
dementikkoa hoitava omainen
kuitenkin saa sädekehän päänsä
päälle. Hänet esitetään rakastavana, kestävänä ja uhrautuvana.
Halusin nostaa esille dementian
rumat kasvot. Kun omainen väsyy eikä apua ole missään, kärsivällisyys rapisee ja epätoivo
valtaa mielen.
Omasta todellisuudesta kirjoittaminen on ollut terapeuttista ja vapauttavaa.
? Sain asiat pois sydämeltäni
ja sanottua, kuinka kurjaa on
ollut ja kuinka kurja olen itse
ollut. Olen saanut paljon hyväksyvää palautetta, että olen
tehnyt omaisille palveluksen.
Jotkut tosin ovat paheksuneet,
että näin alentavasti ja rumasti
puhutaan dementiasta, ketä sellainen muka auttaa.
Äitinsä sairastumista Anneli
kuvaa kirjassaan riipaisevasti.
? Äitini alkoi puhua samat
asiat moneen kertaan. En halunnut uskoa dementian mahdollisuutta, suljin silmäni tosiasioilta. Aloin huolestua, kun
äidin taidot katosivat. Hän lakkasi soittamasta puhelimella, ei
osannut ostaa ruokaa, ei ottaa
kesämökille mukaan tarvittavia
tavaroita. Silloinkin ajattelin,
että äitiä vaivaa vain masennus.
Olen eksynyt itseeni
Kun diagnoosi äidin sairastumista dementiaan varmistui,
? On täysin kohtuutonta, että kahdeksankymmpinen tai jopa yhdeksänkymppinen joutuu hoitamaan samanikäistä dementikkoa, Anneli Kanto sanoo. Kuva: Milka Alanen.
tyttären päällimmäinen tunne
oli kauhu.
? Se oli hirveä järkytys, kuin
olisi uponnut kylmään veteen.
Lohduttauduin toiveella, että
85-vuotiaan äitini tauti etenisi
hitaasti. Pätkiköön muisti, kyllä tässä nämä viimeiset vuodet
pärjäillään kunnes luonnollinen
kuolema korjaa. Mutta ei pärjätty, tauti nujersi äidin kahdessa vuodessa. Kesällä 90 vuotta
täyttävä äitini elää edelleenkin
hoivakodissa.
Kauheinta Annelista oli katsoa
tutun, rakkaan ihmisen katoamista ja huomata toivovansa,
että äiti kuolisi. Katsoa vieressä, miten fiksu, lämmin ihminen
hiipuu pois.
Niin kuin valokuvasta voidaan pestä harmaan sävyt pois
ja jäljellä jäävät vain musta ja
valkoinen.
? Olen toivonut äidilleni luonnollista kuolemaa. En siksi,
että itse pääsisin helpommalla,
vaan koska pelkään taudin viimeistä vaihetta. Sitä en millään
äidilleni soisi. Kun suru ja ahdistus vain kestävät ja kestävät
vuodesta toiseen, niin mieleen
hiipii ajatus, että miksei tämä
jo lopu, miksei hän jo kuole. Se
ihminen, joka on jäljellä, on minulle outo. Äidikseni en häntä
tunne.
Pala palata pois kirjan ensimmäisessä osuudessa Anneli kuvaa äitinsä sairastumista tämän
oletettujen tuntojen kautta yrittäen vierailla äidin sairastumisensa alkuvaiheiden ja nykyisen
vaitiolon tunnelmissa. Kuvaus
on kipeän surkuhupaisaa ja ahdistavaa, ja hyvin kirjoitettua,
kuten koko kirja.
Kuka söi saippuan
Annelin äidin tarinan lisäksi
kirjassa on muitakin tragikoomisuudessaan rosoisen julmia
dementikko-tarinoita.
? Tuntuu, että kaikilla on jokin
dementiatarina. Joku karkasi
saunasta hankeen, toinen söi salaa lastenlasten väriliidut, kolmas piiloutuu peiton alle ryssän
hyökkäyksen pelossa jne. Tarinoita on tuhansia.
Kirja on myös humoristinen,
mutta saako näin vakavalle
asialle nauraa?
? Jos vain pystyy, niin hyvä
on. Tragikomiikkaa tässä hommassa on. Asia, joka on läheltä
traaginen, on kauempaa koominen. Kun jahdataan lumihangessa saunasta karannut alastonta dementikkoa, ei naurata
yhtään. Muutaman kuukauden
kuluttua asiassa paljastuu jo huvittavia piirteitä.
Dementia on samantapainen
sairaus kuin alkoholismi. Se
säteilee pitkälle lähipiiriin. Entisestä hoivaajasta tulee hoivattava. Dementikon luonne muuttuu. Mukavasta ihmisestä voi
tulla ilkeä, mustasukkainen tai
jopa väkivaltainen. Läheishoitajaksi ryhtyminen merkitsee
aina raskasta vastuuta.
? Usein vastuullinen ja jo entisestään valmiiksi kuormittunut
omainen joutuu hoitovastuuseen. Läheiset joutuvat tekemään ammatti-ihmisen työtä ilman ammattilaisen koulutusta,
tukiverkkoa tai vapaapäiviä.
Kun kahdeksankymppinen tai
jopa yhdeksänkymppinen hoitaa samanikäistä dementikkoa,
se on täysin kohtuutonta. On
hirveätä, että yhteiskunta vaatii
sitä.
On häpeällistä, että yhteiskunta ei tue riittävästi omaishoitajien työtä.
? Me säästämme yhteiskunnan
rahoja 4 ? 5 miljardia vuodessa.
Silti ei myönnetä edes muutamia satoja euroja omaishoidon
tukea, ei järjestetä vapaapäiviä, eikä tueta henkistä jaksamista. Omaishoitajien työ otetaan itsestäänselvyytenä. Mitä
tapahtuisi sinä päivänä, kun
omaishoitajat ryhtyisivät lakkoon?
Kun suru saapuu
Kirjan kolmannessa osassa Anneli kertoo oman tarinansa.
? Olen lukenut ohjeen, että
mieti, onko sinusta läheishoitajaksi. Monellakaan ei ole sitä
ylellisyyttä, että voisi valita. On
vain pakko. Minunkin oli pakko. Se merkitsi, että minulta
katosi elämästä kolme vuotta,
joiden aikana en jaksanut tehdä
muuta kuin hoitaa työni televisiossa ja äitini. Kaikki mukava
oli karsittava elämästä pois. Ei
ollut muuta kuin dementikko.
Vuonna 2008 kirjoitin romaanin
Veriruusut, ja äiti sai Alzheimer-diagnoosin. Sen jälkeen en
ole pystynyt kirjoittamaan mitään aikuisille, ennen tätä Pala
palalta pois -teosta. Viisi vuotta
Alzheimer on ollut elämässäni
joka päivä.
Kirjassa kerrotaan avoimesti
myös niistä omaishoitajan tunteista, joista yleensä ei kehdata
puhua.
? Ajattelin, että nyt kissat
pöydälle ja asiat halki. Koen,
että kun kerron omista oloistani ja tunteistani niin rehellisesti
kuin pystyn, se antaa minulle
oikeuden kertoa myös äidistäni
yhtä suoraan. Olen todellakin
saanut tarpeekseni näennäisempaattisesta ?haastava tilanne?
? puheesta. Tunsin jatkuvasti
voimattomuutta ja vihaa. Kun
mitään ei voinut tehdä.
Riipaisevinta ovat kuvaukset
siitä, kuinka äidin katseesta katoaa lämpö, eikä vastaan enää
huou rakkaus.
? Joskus rakastaminen jopa syvenee. Jotkut dementikot pehmenevät ja muuttuvat helliksi.
Minulla ei ollut tuuria. Rakastavasta äidistä tuli apaattinen ja
tyhjä. Nopeasti hän lakkasi välittämästä minusta tai tuntemasta ylipäänsä tunteita. Hän vain
oli. Ei iloinnut, ei surrut, ei mitään. Hän ei ole tuntenut minua
enää pariin, kolmeen vuoteen
muuta kuin aivan satunnaisesti.
? Kun ei saa mitään vastakaikua, rakkaus haihtuu hiljalleen.
Vastuu ja sääli jäävät. Oli kova
paikka, että kadotin äidin, jonka
kanssa minulla oli aina ollut hyvät välit. Käyn hänen luonaan
kerran viikossa. Se päivä on
aina raskas. Minun pitää patistaa itseni liikkeelle ja äidin kohtaaminen ottaa voimille. Suru
hulahtaa päälle. Kun tulen hoitokodilta, olen aina kuolemanväsynyt. Suru ei sammu.
SISKOTUULIKKI
TOIJONEN
Anneli Kanto: Pala palalta
pois. Kertomuksia Alzheimerin taudista. Gummerus,
2013.
16 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Pispalan mummuja, vaareja ja punikkeja
tiaaksi asti vaarin rakentamassa,
romaanissakin kuvatussa talossa Pispalanharjun pohjoisrinteellä. Talossa oli kolme asuntoa ja mummun maitokauppa
alakerrassa. Sisävessoja ei ollut,
mutta kraanasta tuli lähdevettä.
Se pumpattiin alhaalla harjun
juurella olevasta Tahmelan lähteestä.
Pispalassa asuttiin tiiviisti, unnot olivat ohutseinäisiä. Ovia ei
juurikaan pidetty lukossa. Kaikki tiesivät kaikkien asiat, ja yhteishenki oli kova. Niin murheet
kuin ilotkin jaettiin.
? Yhteenkuuluvuus oli täällä
leimallista. Kun oli tiiviisti rakennettuna paljon taloja, köyhää väkeä ja upeat maisemat
harjulta, jolta näkee kauas, kai
se muokkaa ihmisen mieltä,
Harjula pohtii.
Punikkien Pispala
Harjula arvelee, että yhteishengellä on juuret syvällä kansalaissodassa saakka. Kun hän
oli pieni tyttö, hän aisti sodan
tapahtumien olevan edelleen
vahvasti läsnä pispalalaisten
elämässä, mutta niistä asioista
vaiettiin tai puhuttiin vain ohimennen ja vihjaillen. Köyhälistön Pispala oli hedelmällistä
maaperää työväen aatteelle, ja
erivärisiä punaisia asui lähes
joka mökissä. Kansalaissodan
loppumetreillä puhuttiin, että
Pispala oli henkipattojen turvapaikka, kun täällä koluttiin kellareita ja etsittiin punikkeja.
Harjulan vaari Iivari Huvi oli
kaiken ja sai monien anomuskirjeiden jälkeen vihdoin Mannerheimilta armahduksen. Mannerheimia kutsuttiin Pispalassa
yleisesti Murha-Kustaaksi, ja
häntä pidettiin syypäänä kaikkiin vastoinkäymisiin.
? Vasta opiskelijana 1960-luvulla minulle valkeni, että Mannerheim olikin hyvin monen
mielestä sankari. Pispalassa se
oli ollut vain lahtarien päällikkö. Olipa mikä asia hyvänsä,
vaikka räntää olisi räiminyt,
niin kaikki oli sen syytä.
Sivistystä arvostettiin
Kun Iivari vangittiin, piti myös
Iivarin vaimon, eli Kristiinan
mummun, lähteä pakosalle.
Iivarin sisko oli läheisessä Varalan urheiluopistossa keittäjänä ja piilotti opiston kellariin
mummun, jolla oli jo pieni vauva.
? Mummu oli synnyttänyt
kaksoset, joista toinen oli kuollut. Voi olla, että hän oli pystynyt ruokkimaan vain toisen,
Harjula arvelee.
Iivari oli jo ennen kansalaissotaa päässyt Tampereen teknilliseen opistoon opiskelemaan
rakennusmestariksi ja valmistunut sieltä parhain arvosanoin.
Hän oli käynyt vain pari luokkaa
kansakoulua, mutta oli synnynnäinen matikkanero. Mummu
oli haaveillut opettajan ammatista ja ehtinyt aloittaa opiskelut
Hämeenlinnan
seminaarissa.
Punikin vaimon ura katkesi kuitenkin lyhyeen, ja niin mum-
? Pispalassa oli yleistä, että haluttiin sivistystä ja sillä lailla pois
ryysyläisten kastista.
T
ampereen Pispala on
ehtymätön
tarinoiden lähde. Niin myös
tuoreen
pispalalaiskirjailijan, eläkkeelle jääneen
toimittajan Kristiina Harjulan
esikoisromaanissa Pispalan kiviä.
Pispalan kiviä perustuu kirjailijan omiin lapsuuden kokemuksiin 1950-luvun Pispalasta.
Romaanissa Harjula ihmettelee
elämää kymmenvuotiaan tytön
silmin. Isän ja äidin avioliitto
rakoilee, kun naapuriin muuttaa
suuresta maailmasta enemmän
tietävä taiteilijatar Eedit. Äidin
mielenterveys horjuu, kun Eedit pistää isän pään pyörälle.
Onneksi pienen tytön ottaa hoitaakseen mummu, joka omistaa
maitokaupan. Mummu ja naapurin naiset pitävät pienen tytön
maailman koossa.
Kristiina Harjula asuu edelleen
Pispalassa, nyt miehensä Jukan
kanssa 1990-luvulla rakentamassaan omakotitalossa. Harjula on miehensä omaishoitaja
ja kahden lapsenlapsen mummi.
? Kun tulin mummuksi, ajattelin heti, että tän mää osaan,
tää sujuu. Ehkä siksi, että minulla on niin hyvät kokemukset
mummuista, Harjula sanoo.
Köyhälistön mahtavat
maisemat
Kristiina Harjulan lapsuuden
Pispala 1950-luvulla oli vielä köyhälistön kaupunginosaa.
Mitä köyhempi oli, sitä korkeammalle paikalle harjulle piti
rakentaa, koska se oli hankalinta. Tontit olivat pieniä, ja vuok
rataloissa monta yhden huoneen
ja keittiön tai hellahuoneen kokoista asuntoa. Mutta maisemat
kahden järven välistä nousevalta harjulta olivat ? ja ovat edelleen ? ainutlaatuiset.
? Kuulin kerran bussissa,
kuinka eräs pispalalainen mummo sanoi katsellessaan tänne
muuttaneiden rikkaiden uudistaloja, että kai ne meiltä vanhoilta alkavat kohta periä maisemalisää.
Kristiina asui kymmenvuo-
Pispalan punakaartin esikunnassa. Hänet vangittiin pakomatkalla Näsijärven jäällä ja
vietiin Hennalaan ja sieltä Suomenlinnaan. Harjulan mukaan
Iivari oli todellisuudessa pasifisti, joka ei tarttunut aseisiin
ja jonka mielestä siitä ei mitään
hyvää seuraa, jos rupusakit alkavat riehua.
? Kerrottiin, että kun Iivarilta
kysyi tunnussanaa, hän vastasi,
että riippuu siitä, kuka kysyy.
Kuulusteluissa Iivari kielsikin
mu alkoi pitää maitokauppaa.
Mummu oli viisas ja humaani
ihminen. Sitä kuvasivat muun
muassa kaupan ?liikelahjat?.
? Jouluksi mummu laittoi aina
asiakkailleen paketteja. Mitä
köyhempi perhe oli, sitä isomman paketin se laittoi: rusinoita,
omppuja, karkkeja ja muuta. Oli
ihanaa saada viedä niitä pienenä
tyttönä asiakkaille.
Vaikka Iivari joikin lopulta itsensä hengiltä, on Harjulan mielestä yleinen harhaluulo, että
Nro 3 toukokuu 2013 ? 17
ELÄKELÄINEN
Roimaa menoa Himangalla
Pispalassa vain myytiin pimeää viinaa,
ryypättiin ja rällättiin. Mummu ja vaari
olivat sivistyneitä ja lukivat paljon. He
olivatkin eräänlaisia paikallisia intellektuelleja. Iivari luki Tolstoita ja filosofoi lukemisiaan naapureille. Mummu
lausui Eino Leinoa ulkoa.
? Pispalassa oli yleistä, että haluttiin
sivistystä ja sillä lailla pois ryysyläisten kastista. Pispalalaiset kävivät paljon
teatterissa ja täällä oli vireää kulttuuritoimintaa. Siitä Lauri Viitakin imi varmaan itseensä runoilemisen palon.
Talvi- ja jatkosodastakin Pispalassa
vaiettiin Harjulan lapsuudessa visusti.
Aivan kuin olisi hävetty ?väärää? sotaa.
Se olikin pispalalaisten mielestä porvareiden sota.
? Pispalassa ei kerta kaikkiaan uskottu, että Neuvostoliitto olisi hyökännyt
Suomeen, koska se olisi ollut liian ristiriitaista. Täällä oikeasti ajateltiin siten
kuin Salama kirjoittaa romaanissaan
Siinä näkijä missä tekijä, että ei Staalini
Pispalaa pommita.
Harjulan mukaan toisinajatelijoita,
jotka kieltäytyivät lähtemästä rintamalle ja joutuivat siksi vankilaan, pidettiinkin Pispalassa enemmän sankareina.
Vahvojen naisten mäki
Kristiina Harjulan romaanissa pienen
tytön ympärillä elävät naiset nousevat
esiin vahvatahtoisina ja määrätietoisina selviytyjinä. Harjulan mukaan myös
oikeassa elämässä naiset pitivät Pispalassa arjen pystyssä niin rauhan kuin
sotienkin aikana. Kansalaissodassahan
Pispalan naiset osallistuivat myös taisteluihin.
? Puhuttiin, että naiskaartinsa puolustamana Pispala antautui viimeiseksi
valkoisille.
Harjula kertoo, että hänen lapsuudessaan Pispalassa asui paljon yksinäisiä
naisia, joilla oli niin sanottu avioliiton
ulkopuolinen lapsi. Täällä ei kuitenkaan
sitä häpeilty. Nämä naiset olivat Harjulan mukaan arvonsa tuntevia ihmisiä.
He olivat itsenäisiä ja ympäristönsä
mittapuun mukaan hyvin toimeentulevia, sillä he kävivät töissä läheisellä
Suomen Trikoolla. Nämä naiset olivat
pienen tytön silmissä kaikkein vahvimpia ja itsevarmimpia. Naimisissa olevat
naiset olivat paljon hermostuneempia ja
epävarmempia. Varsinkin jos jaloissa
pyöri juoppo mies.
Vaikka Kristiina Harjula kirjoitti esikoisromaaninsa vasta jäätyään eläkkeelle, hän kertoo pyörittäneensä aihetta päässään parikymmentä vuotta.
? En ole päässyt koskaan Pispalasta ja
sen tunnelmasta irti. Eihän se lapsuuden
Pispala ollut pelkkää onnelaa, mutta se
oli turvallinen saareke.
Harjula kertoo halunneensa kirjoittaa
ennen kaikkea siitä, millaista lapsen
on olla keskellä aikuisten intohimojen
tyrskettä, kun kaikesta vaietaan. Pääteemaksi romaanissa nousee kuitenkin
armahdus: me kaikki haemme rakkautta, mutta olemme vajavaisia, emmekä
siksi myöskään voi tuomita toisten tekemisiä.
? Kyllähän se työväenliikkeenkin onnettomuus on, jos se perustuu vihaan.
Rakkaus on isoin asia, oli punikki tai ei
ja asui Pispalassa tai ei.
IITA KETTUNEN
Kristiina Harjula: Pispalan kiviä
(Karisto, 2013)
Roiman majasta Himangalla
on tullut Pohjanmaan eläkeläisille kevättalven kokoontumispaikka.
Pohjanmaan
Eläkeläiset ry:n aluejärjestön
tämän kevään retki järjestettiin maaliskuun 15. päivä.
Roiman maja on alkuaan
aito tukkikämppä, joka on
siirretty Lestijärveltä Himangalle, sen jälkeen kun koneet
korvasivat miehet metsätöissä. Rakennus on lähes alkuperäisessä asussa.
Kolmessa isossa takassa
roihusi tuli omalla tavallaan
kertoen menneestä. Sähkö
Roiman majaan on toki saatu,
niin kuin vesi ja viemärikin.
Vanhoja öljylamppuja ei
kuitenkaan ollut kokonaan
hävitetty.
Eläkeläisten
talviliikuntapäivän ohjelmaan ovat
vakiintuneet viisi kisaa:
pilkkikilpailu,
tikanheitto,
kettinginheitto, lumikenkäjuoksu ja tandemhiihto. Arpajaiset ovat runsaat ja päiväkahvin aikaan tanssitaan
ennen palkintojenjakoa.
Tanssimusiikista vastasivat
himankalaiset
haitarinsoittajat Jorma Pöyhtäri, Heikki
Potinoja ja Maarit Luikku.
Eläkeläisten liikuntapäivään
osallistui toista sataa ?vanhaa
ja vireää? Vappu Taipaleen ilmaisua käyttääkseni.
Raili Rantala
pilkkikuningatar
Kilpailujoukkueiden kokoonpanossa noudatetaan tasa-arvolakia: miehiä ja naisia tasapuolisesti.
Pilkkikalastuksen joukkuekilpailussa voiton vei ennakkosuosikki Jurva, jonka saalis
oli 370 grammaa. Toiseksi
tuli Pietarsaaren joukkue, 198
Pilkkikisan voittaneet Jurvan pilkkijät Raili Rantala, Kalevi Männikkö ja Mauri Rantala.
grammaa ja kolmanneksi
Kokkola, 71 grammaa.
Henkilökohtaisessa pilkkikilpailussa miesten ykkönen
oli Seppo Pietilä 165 grammaa, mutta varsinainen mestari oli naisten kisan voittaja
Raili Rantala, 298 grammaa.
Tikanheiton voitti Jurvan
joukkue, 98 pistettä, toiseksi
tuli Kokkola 80 pistettä, kolmanneksi Himanka 66 pistettä.
Kettinginheitossa Himangan
Heikki Spak ja Heino Mukari
saivat molemmat 50 pistettä.
Kolmanneksi tuli Iiska Rahkola Nurmosta, 45 pistettä.
Lumikenkäkisan voitti Vaasan kakkosjoukkue Senja
Honkonen ja Martti Urpiola,
33 sekuntia, toiseksi tuli Himanka ykkönen Erkki Vähärautio ja Kerttu Thorén 34
sekuntia. Saman ajan sai Himangan kakkosjoukkue Heikki Spak ja Mervi Pöyhtäri.
Tandemhiihtoon tarvittiin
neljän hengen joukkueet.
Kokkola, Marja Seppälä,
Viihtyisät kisat Pudasjärvellä
Jokilaaksojen aluejärjestön
pilkkimestaruuskilpailut pidettiin Pudasjärvellä Havulan rannassa.Puolisensataa
pilkkijää sekä runsas kannustajajoukko saivat kyllikseen aurinkoa ja ulkoilua.
Pudasjärven
Eläkeläiset järjestivät jälleen erinomaisen viihtyisän tapahtuman. Pilkkimisen lisäksi
oli runsaasti oheisohjelmaa
ja kisailua. Auejärjestön
puheenjohtaja Teuvo Näätänen näytti esimerkkiä
voittamalla saappaanheiton
runsaas 19 metrin letkautuksella ja myös tikanheiton. Tarjolla oli tietenkin
makkaranpaistoa nuotiolla,
lettukahvit ja muuta mukavaa.
Palkinnoista pääsi osalliseksi myös 0 gramman
saaliilla. Sen jälkeen oli
arpajaisissa jaettavaa ylen
runsaasti. V.M.
Ritva Timonen Pudasjärven eläkeläisistä sai saalista vasta
kahden tunnin jälkeen.
Tuula Syrjälä, Tenho Syrjälä,
Göran Forström, voitti ajalla 1,04. Jurva, Anita Peltola, Reima Lyyluoma, Jarmo
Kalliomäki, Ritva Niemelä,
oli toinen ajalla 1,47. Vaasan
kolmosjoukkue, Risto Vainionpää, Riitta Vainionpää,
Kullervo Lahtinen ja Irmeli
Mandell, sai ajan 2,17.
SIRPA SAINIO
Oulu ovella
-tapahtuma
Kontulan
ostarilla
Kontulan Eläkeläiset ry järjestää Kontulan ostarilla
22.5.2013 Oulu ovella-tapahtuman kello 11.00 ? 12.30
? Ohjelma on kotikutoista.
Ryhmät ovat kevätkauden
harjoitelleet ja nyt taitojaan
esittävät muun muassa zumba-ryhmä, lauluryhmä Kipakat, jumpparyhmä Rytmikkäät sekä senioritanssiryhmä,
kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sirkko Kuivala.
? Tarjolla on kahvia, ja samalla esittelemme yhdistyksen toimintaa unohtamatta
Oulun kesäpäiviä. Helsingin
aluejärjestön kulkueväri kesäpäivien rotestikulkueessa,
oranssi, sekä banderolli ovat
saaneet oman paikkansa tapahtumassa.
18 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
3
4
Eläkeläiset ry:n kesäpäivät
Oulussa 25.?27.6.2013
Keskustan hotellit, H1?H8, katso ylälaatikosta
Hotelli Samantta Haukiputaalla: 4/E75 pohjoiseen Oulusta
Hotelli Airport Vihiluoto: 4/E75 etelään Oulusta, lentokentäntie
Hotellit Eden ja Pohto Hietasaaressa, Koskikeskuksen kautta
Punaiset ympyrät
1. Pohjankartano, tapahtumatori, toimisto
2. Jäähalli, avajaiset, rotestijuhla
3. Ainolan puisto, rotestikulkue, päättäjäiset
4. Rautatieasema
? radan alitus (jalankulkijat) jäähallille myös Asematunnelin kautta
asemarakennuksen eteläpuolelta
Ensiapu
SPR:n ensiapuryhmä päivystää sekä Pohjankartanon koululla
että Oulun jäähallissa. Tunnistat ensiapuryhmän jäsenet
SPR:n merkillä varustetuista liiveistä.
Apua pikaisesti
Yleinen hätänumero 112
1. Kerro kuka olet, mistä soitat ja mitä on tapahtunut.
2. Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin.
3.Toimi sinulle annettujen ohjeiden mukaan.
4. Sulje puhelin vasta luvan saatuasi.
5. Soita uudelleen mikäli tilanne muuttuu.
Terveyskeskus Oulun keskustassa
Saaristonkatu 22
Avoinna arkisin klo 8-16
1
Pohjankartanon koululta jalkaisin
jäähallille, matkan pituus n. 700 metriä
Reitti 1. Koululta ulos Suvantokaudun puoleisista ovista, ovelta katsottuna Suvantokatu suoraan edessä. Lähdetään Suvantokatua oikealla
kunnes Suvantokadulta erkanee alikulku vasemmalle Kainuuntien alitse. Alikulun jälkeen jatketaan Teuvo Pakkalan katua suoraan eteenpäin
kunnes jäähalli tulee vastaan oikealla.
Reitti 2. Koululta ulos Suvantokadun puolei-
sista ovista. Lähdetään Suvantokatua vasemmalle Lintulammentielle ja kohti Kainuuntietä.
Ylitetään Kainuuntie liikennevaloristeyksessä
ja käännytään heti suojatien jälkeen oikealle.
Jatketaan kunnes vasemmalle kääntyy Teuvo
Pakkalan katu, jota seuraten jatketaan kunnes
jäähalli tulee vastaan oikealla.
Huomio! Yleisö ei pääse seuraamaan jäähallissa pidettäviä harjoituksia.
Huomio harjoittelijat! Jäähallissa voi ostaa pientä välipalaa. Myynnistä
vastaa Kärppä-Klubi.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 19
ELÄKELÄINEN
Ohjeita kesäpäiville tulijoille
Iloisesti Oulussa -ohjelmatori
Pohjankartanon koululla
Avoinna tiistaina 25.6. klo 10-18 ja keskiviikkona 26.6. klo 9-18
Ohjelmatorilla voi seurata Eläkeläiset
ry:n jäsenyhdistysten esityksiä, tutustua
järjestön kumppaneiden ja yhteistyötahojen esittelytelttoihin sekä ostaa kesäpäiväarpoja. Mukana torilla ovat mm.
Kylpylähotelli Kuntoranta, Kansan Sivistystyön Liitto KSL, Lapland Hotels, Kaleva ja Solaris-lomat.
Pohjankartanon koulun auditoriossa on
myös ohjelmaa, mm. liikuntaneuvos Eevi
Kaasisen runoesitys. Tarkemmat ohjelmatiedot julkaistaan kaikille rannekkeen lunastaneille jaettavassa käsiohjelmassa.
Eläkeläisen arki -valokuvakilpailuun
osallistuneet kuvat ovat lisäksi esillä Pohjankartanon koululla. Yleisö voi äänestää
suosikkiaan näyttelytöistä.
Ohjelmatorilla sijaitsevat myös kesäpäivätoimisto (käsiohjelmien nouto, Konffan päivystys, tapahtumainfo) ja Työväen
Oulu -kiertoajelun toimipiste.
Ruokailut Pohjankartanon koululla
Ruokaa on tarjolla kaikkina tapahtumapäivinä klo 11-17 välisenä aikana, torstaina käytännössä Rotestikulkueen jälkeen.
Ruokailu edellyttää ennakkoon hankittua
aterialippua. Aterialippuja ei myydä ta-
pahtumapaikalla.
Koulun aulatilassa on pieni yksityinen
kahvio, josta voi ostaa pientä haukattavaa.
Avajaiset Oulun jäähallissa
25.6. klo 19.30?21.00
Jäähallin ovet avataan tuntia ennen avajaisten alkua. Katsomot ovat jyrkät. Pyy-
dämme varovaisuuteen katsomossa liikuttaessa.
Rotestijuhla (pääjuhla) ja -tanssit
jäähallissa 26.6. klo 19.00?24.00
Jäähallin ovet avataan tuntia ennen avajaisten alkua. Katsomot ovat jyrkät. Pyy-
dämme varovaisuuteen katsomossa liikuttaessa.
Rotestikulkue torstaina 27.6.
Järjestäytytyminen alkaa klo 9.00 Ainolan puistossa, katso kartta. Järjestäytymisaluetta rajaavat Mannenkatu
?Isokatu- Myllytullin koulu ? ?oja?.
Järjestäytymisalueen
puistokäytävillä
opasteet mihin kukin aluejärjestö paikallisyhdistyksineen asettuu. Kulkue lähtee
liikkeelle klo 10. Mikäli ryhmä tulee
bussilla järjestäytymisalueelle, voi bussi
jättää kulkueeseen osallistujat Isokadun/
Kasarmintien varteen. Odotuspysäköinti
esim. Tietomaan tai Oulun kansainvälisen koulun P-alueille.
2
Rotestikulkueen reitti
Ainolanpuisto-Kirkkokatu-Rotuaa-
ri-Kauppurienkatu-Isokatu-Linnankatu-Kirkkokatu-Ainolanpuisto. Reitin pituus 1400 metriä, miltei vain tasamaata.
Jalkaan tukevat kävelykengät tai lenkkarit ja mukaan kulkuerekvisiittaa, kukkia,
lintuja, perhosia ja banderolleja!
Rotestikulkueen päätös Ainolan
puistossa
Kulkueen ottaa vastaan ministeri Merja
Kyllönen. Ministeri Kyllöselle luovutetaan kesäpäivien osallistujilta koottu
?pulloposti?. Ministeri Kyllösen tervehdys, musiikkia, kesäpäivien päätössanat.
Työväen Oulu -kiertoajelu:
katso seuraava sivu
Citybussin B-linjan aikataulu
Toripakalta
Tunti
Klo 7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
Minuutit
35
05 35
05 35
05 35
05 35
05 35
05 35
05 41
17 53
29
05 35
05 35
05 35
05 35
05
Medipoliksesta
Tunti
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
Minuutit
20 50
20 50
20 50
20 50
20 50
20 50
20 50
23 59
35
11 47
20 50
20 50
20 50
20 50
Jäähalli
Pohjankartano
20 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Eila-mummo räppää ikäihmiset liikkeelle
Mummojen kansallislaulu on
vihdoin syntynyt! Sen ihmeen
on tehnyt rap-mummo Eila
Mummo-räpillään. Sitä on netin
?juutuupissa? klikattu muutamassa kuukaudessa lähes 500
000 kertaa. Kaiken takana on
nainen: Eila Nevanranta, 77
vuotta. Hän on innolla tulossa
Eläkeläiset ry:n Oulun kesäpäivien avajaisiin.
Eila Nevaranra on monella
tavalla aivan tuikitavallinen
helsinkiläismummo. Poikkeava
hän on esiintymisillään räppilaulajana. Suoranainen keräilyharvinaisuus hän on älyä aktivoivien ja mielenkiintoisesti
kantaaottavien laulujensa ansiosta.
Kuinka kaikki alkoi? Helsingin Punavuoressa asuvana
hänelle on ollut tärkeänä virkistyspaikkana läheinen puisto.
Muutama vuosi sitten, erään
kesäillan päätteeksi, hän tuskaantui ja turhaantui puistonsa roskaisuuteen. Eila kirjoitti
puistonsa puolesta Roska-rapin,
jossa hän ihmettelee, ?mikä siinä mättää, ku ne roskat pitää
jättää?.
Rap-Mummon esikoisalbumi Skolioosi sai alkunsa vuosi
sitten, kun Eila tutustui Flashback-ohjelman
kuvauksissa
Pablo Filmsille äänitöitä tekevään Totte Rautiaiseen. Myös
The Irrationals -yhtyeessä vaikuttava Rautiainen innostui Eilan musiikista ja päätti tuottaa
tämän levyn.
? Eila on mahtava esimerkki
ennakkoluulottomasta ihmisestä, joka uskaltaa hypätä uusiin
haasteisiin vielä tuossakin iässä.
Kunpa minulla olisi sama asenne hänen iässään, nuori Rautiainen sanoo.
Vuodenvaihteeksi
ilmestyneellä levyllä Eila räppää muun
muassa
suvaitsevaisuudesta,
yksinäisistä mummoista, asunnottomuudesta ja koulukiusaamisesta. Hänellä on yksinäisyyteen lääke: ?Anna halaus tänään
/ ota kädestä toista / ei ole terapiaa toista samanmoista.
Netistä löytyy Mummo-räpistä tehty video, jossa Eila
Räppimummo-Eilan menestyksen yksi salaisuus: hän menee ihmisten luo ? ihan lähelle ? sydämellisesti esiintyen, helposti halattavana. (Kuva: Johanna Erjonsalo/EHYT ry)
muistuttaa tärkeästä aiheesta
suorasukaisesti: ?Mee tsiigaa
mummoos ennen kun se delaa?.
Tätä videota on siis klikattu netissä lähes puoli miljoonaa kertaa!
Paleface räppi-Eilan
lämppärinä
Kohtasin Eilan viime lokakuussa, kun hän oli menossa Duudsonien 100 tapaa tylistymistä
vastaan -kirjan julkistamiseen.
Teki huiman vaikutuksen, kun
mummo oli vallata päähuomion
huomionherättämisen mestareilta eli Duudsoneilta.
Kyselin tuolloin mummolta
mitä hän toivoisi uraa luovana
räppärinä. Hän kertoi toivovansa joskus pääsyä kuuluisan
Palefacen eli Karri Miettisen
?lämppäriksi??
Kiertueella
eläkeläisjärjestöissä
Sattumoisin olin taas YK:n
köyhyyden ja syrjäytymisen
vastaiseksi päiväksi 17.10. järjestämässä Asunnottomien yö
-tapahtumaa Helsinkiin Hakaniemen torille. Olin jo saanut
Palefacen sinne pääesiintyjäksi
ja yötulen sytyttäjäksi, koska
nykyinen Tasavallan presidentti ei halunnut tai voinut tulla
edeltäjänsä tavoin tutustumaan
vähäväkisempään kansanosaan.
Arvaatte varmaan jatkon.
Suostuttelin Eilan yökeikalle, jossa Paleface olikin Eilan
lämppäri eli lämmittelijä eli
esiesiintyjä ennen tähteä! Lisäksi he sytyttivät yötulet, kun
nykypressaa ei saatu paikalle.
Syksyllä saatoin avustaa em.
mummoräpistä tehtyä supersuosittua nettivideota, kun siihen
löydettiin muista mummoista
mainio rytmiryhmä.
Eläkeläiset ry on mukana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n
Onks´uutta tietoo? -ikähankkeessa. Siinä käsitellään monesti kiusalliseksi koettuja ja
vaikeasti käsiteltäviä alkoholinkäyttöasioita.
Vuosikymmenien aikana olen
oppinut, ettei näissä asioissa voi
edetä suoraan ?pullo edellä?.
Mutta ?mummo edellä? homma
toimii, jonka osoitti Innostava
vanhuus? -tilaisuutemme marraskuussa, jossa mummo pääsi
esiintymään yli kolmisatapäiselle vanhustolle!
Tämän vuoden aikana olen
ilokseni ja ikähankkeemme ansioksi voinut tehdä jo viitisentoista keikkaa. Ne ovat olleet
pääkaupunkiseudulla,
eniten
Helsingissä, jossa kaupungin
kulttuuritoimi tukee tällaista sananlevitystä. Erityisen mukavia
keikkoja ovat olleet vierailut
mm. Kaarelan, Kallio-Vallilan,
Kontulan, Malmin, Raision ja
Vartiokylän eläkeläisyhdistykjsissä
Ja juhannuksen jälkeen tämä
tavallista suurempi ihme-Eila
on Oulussa kesäpäivillänne!
ANTTI HONKONEN
Tietoja Työväen Oulu -kiertoajelusta
Työväen Oulu-kiertoajelu on herättänyt huomattavan suurta kiinnostusta. Kymmenet eri puolilta
maata saapuvat linja-autot osallistuvat ajelulle, ja
lisäksi käytössä on paikallisia autoja. Kiertojelu
kestää noin tunnin ja sille kertyy pituutta parisenkymmentä kilometriä. Ajelulla esitellään sekä
oululaisen työn että työväen historiaa, paikallisia
vaikuttajia ja annetaan tietoja nykyisestä Oulusta.
Työväen Oulu -kiertoajelun toimipiste pitää majaa
tapahtumapäivinä Pohjankartanon koulun aulassa
oman tunnuksen alla. Tästä pisteesta lunastetaan
kiertoajeluun oikeuttavat liput ennen ajelulle lähtöä: 5 euroa/henkilö kun käytetään ryhmän omaa
bussia, 10 euroa/henkilö kun käytetään oululaista
bussia. Maksamisen nopeuttamiseksi pyydämme
keräämään ryhmän maksut ennakkoon ja yhtä
henkilöä hoitamaan maksamisen toimipisteessämme.
Ryhmillensä varauksen tehneisiin matkavastaaviiin ollaan vielä ennen kesäpäiviä yhteydessä
kiertoajeluun liittyvissä asioissa: aikataulut, maksut, lähtöpaikka.
Kiertoajeluun osallistuvien linja-autojen lähtöpaikka on Pohjankartanon koulun takana olevalla
paikoitusalueella, jonne ajetaan Lintulammentieltä.
Mikäli et ole tehnyt ennakkovarausta kiertoajelulle ja kuitenkin haluaisit sille osallistua, olethan
pikimmin Ouluun saavuttuasi yhteydessä ajelun
toimipisteeseen Pohjankartanon koululla.
Tervetuloa!
Veikko Meriläinen
Jokilaaksoejn aluejärjestön tiedottaja
Veikko Meriläinen esittelee kiertoajelureittiin kuuluvaa Åströmin entistä nahkatehdasta.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 21
ELÄKELÄINEN
Vaari ei jätä
koskaan
123456
K
un tultiin aukiolle poika
hieroi otsaansa, käsivarsia ja hinkkasi paljaita
kinttuja vastakkain.
Vaari nosti sahan korkealle
kuusen oksantynkään.
?Ettet juokse terään pahki?,
selitti Vaari.
?En minä olisi juossut pahki.?
?Eipä sitä sinusta aina tiedä?,
sanoi Vaari.
?Täällä on sääskiä?, sanoi poika.
?Ja kun minä luulin että viime
kesänä minä jo ne kaikki tapoin? Vaari sanoi.
Poika liikahteli levottomasti.
Piti vielä raapia hihan läpi käsivarsia ja kinttuja, kesän ensimmäiset sääskenpistot ja äskeiset
polunvarren kanervien ja mustikanvarpujen viirut ja raapaisut
kutisivat. ?Vaan eipä ole kärpäsiä?, poika sanoi.
?Tuo jo on miehen puhetta?,
Vaari sanoi.
?Niin on?, poika sanoi.
M
etsästä, poluntapaiselta,
sieltä mistä poika ja Vaari olivat äsken metsän läpi aukiolle tulleet, kuului katkeavien
risujen ja kahisevien varpujen
ääniä ja tuskastunutta parpatusta:
?Ei se poika sen vertaa malttanut että olisi minua odottanut.
Missä te nyt olette??
?Täällä me!? kailotti poika.
Puhe ja rapina kuului jo läheltä: ?Kaikkia sitä pitää, jo on
sääskiäkin, hyvä ettei käärmeitä.?
Ja samassa Muori tuli aukiolle
pyyheliinalla peitelty juurikori käsivarrella. Poika näki ettei
Muorilla ollut paha olla vaikka
äksyili ja huuteli. Muorin pää
meni kallelleen kun näki mitä
Vaari oli saanut metsässä aikaan.
?Jestas, täällähän on kuin sadussa, voi, kuin koti! Vaaripa
onkin meille soman tehnyt ja
meitä ajatellut. Kiitos nyt! ?
Vaari oli sahannut kolme koivua lyhyelle kannolle istuimiksi ja jättänyt yhden pitemmän
pöydäksi. Pienen hakkuuaukion
laidassa oli tuohipäällisiä halkoja kahden elävän puun välissä. Ne olivat ne puut jotka ovat
olleet tässä vielä äsken, ajatteli
poika.
?Non-niin, aletaanpa me kahville?, sanoi Muori, ja poika
ajatteli että nyt on kaikkien
hyvä olla kun Muoria melkein
naurattaa.
M
uori oli hieronut Kuskin
kipeän selän terveeksi.
Kuski oli tuonut mökille kahvia ja karamellia tuliaisina,
Vaarillekin muutaman kerran
tupakkaa. Mökin akkojen kipeät paikat hierottiin suolaisella
meijerivoilla, mutta Kuskilla oli
aina omat apteekista ostetut salvat ja voiteet mukanaan.
Muorin naamasta oli voinut
nähdä ennalta että kohta Kuski
tulee. Keskellä viikkoakin saunaa lämmitettiin Kuskin lihasten pehmentämiseksi, ja Muori
meni saunapolulla viivana Kuskia saunottamaan, niitä hyviä ja
kalliita voiteita selästä pois pesemään.
Kuskin iso ja riski sodan kolhima Kempsu oli tiellä mökin
kohdalla parkissa läpi koko
kevättalven. Ei nyt ihan aina,
mutta usein, ainakin kerran viikossa.
K
uskin selkä parani sitä mukaa kuin tienvarren lumipenkat sulivat ja vajenivat. Sitten tuli sekin päivä että Kuski
sanoi tulevansa, mutta eipä enää
koskaan tullutkaan. Tietyömaa
möyrysi vain muutaman kilometrin päässä.
Muori meni Kuskin äkillisestä tulemattomuudesta mykäksi
ja kun aukaisi lopulta suunsa,
puhui että ?eiköhän tässä ole
jo aika palata pojan kanssa kaupunkia asumaan?.
Nyt Muori nosti korista keskimmäiselle kannolle kahvipullon, kolme emalimukia, pienen
maitopullon ja nisu ?ja sokerinyytin. Posliinikorkkinen kahvipullo oli kahden paksun villasukan sisällä.
?Kaikille meille kahvia ja nisua, ja tässäpä olisi vielä Vaarille?, sanoi Muori ja ojensi Vaarille voipaperisen käärön.
Vaari kallisteli ja kummasteli
ja ryhtyi aukomaan ratisevaa
pakettia.
?Ihanko meetvurstia?, Vaarilta
pääsi.
?Kävin kylällä ja kaupassa,
eikä se kallista ollut. Ajattelin
että panen syrjään, ajattelin että
isälle, teille tänne, sitten kun
tuodaan pojan kanssa evästä.?
Poika näki että nytpä Muori
taitaa taas touhuta. Muori aloitti
touhuamisen aina kun sillä oli
jostain syystä erityisen hyvä
olla. Jotain oli muorille sattunut
tai tapahtunut, jotain aikuisille
ominaista, outoa ja äkillistä.
Mutta Vaari ei touhunnut eikä
touhottanut. Vaari vain katsahti
Muoriin oudon kysyvästi, leikkasi puukolla makkarasta palan
ja nosti palan terän päällä harvahampaiseen suuhunsa, puraisi ja tuumasi: ?Jaa.?
Meidän Vaari se ei höpöttele, poika ajatteli, joskus vaan,
joskus Vaari nauraakin. Siihen
vain pitää olla hyvä syy.
M
etsä kohisi ja huokui.
Muori kaatoi kahvia mukeihin. Tämä on se syvä metsä,
tämä se on, metsä josta Vaari
puhui talvella, ajatteli poika.
Sydänmaa. Poika katsoi ylös
puiden latvoihin ja ohikin, siellä
menivät pilvet.
?Syöhän nisua nyt kun on?, sanoi Muori.
Poika söi nisua.
Poika haistoi metsän tuoksut
ja Vaarin hiestä märän paidan-
Oulussa osataan
Pitkä rivi vuosikymmeniä sitten Oululaiset sanoivat ylpeyttä
tuntien, että Oulu on pohjolan
valkea kaupunki. Nyt huhtikuun puolessa välissä se on sitä
vieläkin. Tienoot peittää paksu,
ei kylläkään valkea lumikerros. Kiitos liikenteen ja tehtaitten mutta luotetaan siihen,
että lumet sulaa ja kesä tulee.
Sehän on valtakunnallinen eläkeläisten juhlavuosi. Sen eteen
tehdään kovasti töitä kaikilla
tasoilla tavoitteena onnistuneet
kesäjuhlat.
Koska Oululaiset jäsenjärjestöt ovat juhlien keskipisteessä,
toiveena on, että että juhlat olisivat onnistuneet ja Oulu näyttäisi parhaat puolensa ja sanonta
?Oulussa osataan?, toteutuisi.
Vuoden alusta Ouluun liitettiin
neljä uutta liitoskuntaa yhden
aikaisemmin liittyneen kunnan
lisäksi. Oulusta tuli väkiluvultaan Suomen viidenneksi suurin
kaupunki. Se asettaa haasteita
myös eläkeläisjärjestölle, varsinkaan kun liitoskuntien talous ei ole samalla tasolla, mitä
kunnallisvero, kiinteistövero ja
huoltosuhteen muutoksiin tulee.
Liitoskunnille se on hyvä asia
mutta ?kantaoululaiset? ovat
sen saaneet jo kokea. Asetamme myös paljon toiveita vuoden
alusta Ouluun perustettuun van-
selän pistävän hajun, paljon
väkevämmän kuin pihkan ja
metsän hajut. Vaari oli sanonut
että metsä se osaa olla julma ja
väkevä, metsä vääntää riskistäkin miehestä mehut ulos.
Muori siirteli hameenhelmoja
polvien päälle ja huitoi sääskiä
ja joi kahvia. Muorin keveässä
kesähameessa oli isoja valkoisia kukankuvia, niistä pojalle
tuli mieleen asia jota hän ei olisi
halunnut muistaa eikä ajatella.
?Elä uneksi. Syö?. komensi
Muori. ?Täältä on pitkä matka
pois.?
V
aari laski kahvimukin kannolle. Vaari katsoi poikaa
hetken kuin olisi ajatellut jotain
erityistä asiaa erityisen tarkasti.
Sitten Vaari nousi ja käveli keppi kourassa halkopinon viereen
jonka oli äsken elävien koivujen
väliin latonut.
?Eihän Vaari jätä meitä?, poika hätääntyi.
Muori hymähti. Hän pyöräytti pojan hiuksia. ?Ei. Ei Vaari
meitä jätä, ehei. Meidän Vaari
ei edes kuole koskaan.?
Vaari palasi pinon luota keppi
ojossa. Kepin nokassa roikkui
jotain.
Muori kiljahti, kavahti seisomaan, sieppasi pojan itseään
vasten. Kepin nokassa roikkui
käärme.
?Tämmönen roikale tuli heti
aamusta polulla vastaan, oikea
vötköle?, sanoi Vaari. ?Tästä
me teemme tupen pojan puukolle, sille messinkihelaiselle.?
?Hyi?, kammoksui muori vavahdellen.
?Ei minua pelota?. sanoi poika. Hän vetäisi itsensä Muorin
käsistä irti ja kohenteli asentoaan isoksi mieheksi. ?Minua
ei kuolleet käärmeet pelota?.
Poika otti lujalla otteella käärmeestä kiinni. Musta käärme
oli lämmennyt pinonjuuren auringonpaahteessa melkein kuumaksi. Käärme tuntui sormenpäissä pehmeältä ja elävältä, se
tuntui kuin olisi kosketellut vieressä nukkuvan ihmisen ihoa.
HEIKKI KIRSTINÄ
husneuvostoon, joka tulee lakisääteiseksi vuoden 2014 alusta.
Kansanedustaja Erkki Virtanen sanoo haastattelussaa koko
asian hyvin selkeästi: Valistakaan, vaatikaa, vahtikaa ja valittakaa. Siinä hyvä ohje vanhusneuvostolle. Eräs ystäväni tapaa
sanoa: ?Sitä ollaan ehtoopuolen
ihmisiä.?
Mutta minä sanon: Katsotaan
luottavaisina
tulevaisuuteen.
Laulussa sanotaan: Elää olen
saanut, elää päivän jokaisen,
siitä kiitän jne.
Mutta kyllähän meidän sisältörikkaaseen
toimintaan
mahtuu paljon muutakin kuin
juhlien järjestelyt ja muu toiminnan pyörittäminen Kuudes
päivä huhtikuuta
vietimme
keväisiä talvipäiviä ?Vaaskelassa? pilkkikilpailun ja erilaisten
Mietteitä
vanhana
elämisestä
O
n tulossa tuo uusi vanhuspalvelulaki, joka varmaan
on tosi hyvä asia, mutta..
Missään ei puhuta rahasta,
mitä kaikki tuo hyvä ikä-ihmiselle maksaa? Jos nämä edes toteutuu, päättäjäi ovat niin monta
kertaa pettäneen tavallisen pienituloisen ihmisen.
Tällä hetkellä on pöyristyttävää, miten vanhustenhoidossakin puhutaan kustannustehokkudesta. Ulkoistetaan ja sillä
varjolla nostetaan kaikkien palvelujen hintoja sekä aikaa palveluissa vähennetään.
Kaikki vain nousee ? ei eläkkeet pysy perässä. Miten pienituloinen eläkeläinen pystyy
maksamaan kaiken? Uusista
vaatteista ei voi nähdä edes unta,
kai se unennäkökin maksaa?
Asiat pitää hoitaa netissä, jos
omistaa koneen ja vielä osaa
sitä käyttää. Läheisiinsäkin voi
olla yhteydessä Facebookin
kautta. Nuorilla ei ole aikaa
käydä Muorin luona ja voi tulla
huono omatunto, pitäisiköhän
tota auttaa?
Olen itse koettanut hakea tietoa mahdollisista palveluista.
Mistä sitä saa yhdestä paikasta,
siis tietoa? Kela on ilmoittanut
palveluistaan, puhelinnumeroita eri palveluihin. Kuinka ollakaan, ne numerot ovat 020 takana, eikä hintaa puheluun näy
missään...
Eläkeläisistä suurin osa elää
hyvin pienellä eläkkeellä, kokeilisivat nuo päättäjätkin elämistä alle 1000 eurolla kuukaudessa, että silmät avautuisi,
ehkä. Nyt vielä ne taksimaksutkin lääkäriin nousee uudelleen
tämän vuoden puolella! Johan
ne nousivat 50 % vuoden alusta.
Kaikki Suomen eläkeläiset liittykää yhteen! Joukossa on
voimaa!
Anja Kuuskoski
akuuskoski@kolumbus.fi
Tampereen Eläkeläiset ry:n
jäsen
leikkimielisten kilpailujen merkeissä. Nollan kelit ja aurinko
paistoi pilvettömältä taivaalta.
Pilkkisaaliit olivat heikkoja ja
se pani miettimään, mitenhän
niitä kaloja saisi siitä pienestä
pilkki reiästä vaikka vängällä
ylös. Eipä keksitty keinoa. Nevalan Ville sai suurimmam saaliin. Suurin osa pilkkijöitä jäi
ilman saalista jasuurimman ja
pienimmän saaliin ero oli 80 g.
Suuhun pantavaa oli kattilasta
ja tulilta. Se oli tilaisuus, jossa
varmaan kaikki viihtyivät ja väkeä oli erittäin paljon.
Se oli aurinkoisen talvipäivän
juhlaa. Kesällä Oulussa tavataan.
OLAVI PELTONIEMI
22 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Levillä matkavastaavat ja emännät järjestäytyivät perinteiseen ryhmäkuvaan vastasataneelle lumelle taustana kevätusvainen maisema.
Tiivistahtinen turnee Lapin keikkuvassa keväässä
Sekä matkavastaavat että Lapland Hotels -ketju tyytyväisiä
L
aplands Hotels
-ketjun ja siihen
kuuluvien hotellien markkinoinnista vastaavat ovat
tyytyväisiä
Eläkeläiset
ry:n kanssa tekemäänsä
yhteistyöhön, joka on jatkunut parin vuoden ajan.
? Se on ollut antoisaa
sekä taloudellisesti että
henkisesti, sanoo ketjun
myyntipäällikkö
Oona
Kuru. ? Mitä siinä kaartelemaan, totta kai rahallinen puoli on meille tärkeä, hän lisää.
Tyytyväisiä
yhteistyöhön oli myös järjestön matkavastaavien yli
30-henkinen ryhmä, joka
tutustui ketjun hotelleihin
ja ohjelmapalveluihin Lapin-matkalla huhtikuun
lopulla. Edellisen kerran
vastaava matka tehtiin
yhteistyön alkuvaiheessa
vuonna 2011.
Matkalle ehdittiin tutustua ainakin pikaisesti lähes kaikkiin ketjun
hotelleihin Rovaniemel-
tä Hettaan ja Ylläkseltä Luotsoon. Keskeinen
paikka tällä kerralla oli
Eläkeläiset ry:n vuoden
2005 kesäpäivien pitopaikka Kittilän Levi ja
siellä hotelli Sirkantähti.
Henkisellä
annilla
Kuru ja ryhmämatkojen
myyntipäällikkö
Milla
Ylinampa
tarkoittavat
sekä yhteistyöstä saatuja
opetuksia että yhteyksiä
kokeneisiin ja maailmaa
nähneisiin ihmisiin.
? Yhteydet ovat innostavia. Niistä saa hyviä
vinkkejä, ja ne myös virkistävät, koska pääsee
tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka välittävät muista, Ylinampa
sanoo.
Oona Kuru kertoo, että
yhteistyöstä saadun palautteen perusteella ketju
on voinut kehittää palvelujaan. Muun muassa
Ylläkselle on luotu senioripalveluja, joissa otetaan
huomioon ikä ja liikkuminen.
Lomamestari Timo Nikkinen (vas.) esitteli Levin tarjoamia mahdollisuuksia matkavastaaville. Levi on keskikokoisen kaupungin kokoinen: vuodepaikkoja 24 000.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 23
ELÄKELÄINEN
Tyytyväisiä emäntiä: Oona Kuru (vas.), Milla Ylinampa ja Marjo Vaarala.
yhteistyöhön
? Jo ensimmäisellä matkavastaavien tutustumismatkalla ketjun hotelleihin nousi esille hyvin tärkeä asia, peruutusturva.
Matkavastaavat kertoivat, että
vakuutusyhtiöt eivät myy tietyn
iän ylittäneille jatkuvia matkavakuutuksia.
? Niinpä otimme käyttöön peruutusturvan, joka koskee esimerkiksi äkillistä sairastumista.
Nyt iäkkäämmätkin voivat varata pelkäämättä hotellivarauksista aiheutuvaa taloudellista
menetystä, jos matka peruuntuu.
Myös Levin alueella on kehitetty esteettömiä ohjelmia, kertoi matkavastaavia kierrättänyt
lomamestari Timo Nikkinen.
Semmoinen on muun muassa
gondolihissi, jolla rollaattorilla
tai pyörätuolilla liikkuvat voivat nousta länsirinteen näköalatasanteelle.
? Toinen tällainen kohde on
Sirkasta lähtevä pieni patikointireitti. Se on noin 2,5 kilometriä pitkä, mutta huonosti liikkuvat voidaan kyyditä autolla sen
toiseen päähän. Sieltä he pääsevät 200?300 metrin päässä oleville tulistelupaikalle vaikkapa
hörppäämään nokikahvit muiden ryhmäläisten kanssa.
Matkavastaavat yöpyivät Länsi-Lapin hotelleihin ja palveluihin tutustuessaan kahtena yönä
Levillä hotelli Sirkantähdessä.
Hoptellipäällikkö Marjo Vaarala sanoi, että yhteyksien syntymisen ja vakiintumisen myötä
ryhmille voidaan tarjota myös
palveluja, joita ne eivät itse osaa
kysyä.
? Otetaanpa esimerkki pääkaupunkiseudun matkavastaavasta. joka matkasta kysyessään
aikoi ensin tuoda ryhmän Rovaniemelle ja varata sieltä linja-auton. Me saatoimme kysyä,
että mitä turhia, juna tulee Kolariinkin ja me voimme täältä
tulla hakemaan linja-autolla.
No entäpä se muu henkinen
anti kuin palautteista ja keskusteluista saadut vinkit?
? Tunnen suurta lukkarinrakkautta eläkeläisiä kohtaan,
suureksi osaksi täällä Kittilässä
eläkeläistoiminnassa mukana
olleiden appivanhempieni ansiosta, Marjo Vaarala sanoo.
Vaarala sanoo kunnioittavansa eläkeläisten elämänviisaut-
ta, joka näkyy sekä isoissa että
pienissä asioissa. He ovat suoria ja avoimia, ei tarvitse käydä
läpi mitään kommervenkkejä,
ja osaavat antaa suoraan myös
myönteisen palautteen.
? Ja mikä parasta, eläkeläiset
arvostavat aitoja asioita.
? Niin ja erottavat aidon valheellisesta, Oona Kuru täydentää.
Milla Ylinampa kehuu eläkeläisiä small talkin mestareiksi.
Siitä olisi matkailualankin ihmisillä opiksi ottamista.
? En tarkoita tyhjänpäiväistä jutustelua, vaan esimerkiksi
varaustilanteissa puhetta, joka
ylittää myyjä?ostaja-suhteen.
On mukava puhua puhelimessa semmoisen ihmisen kanssa,
joka kysyy mitä sinulle ja sinne
kuuluu ja josta aistii, että hän todella on siitä kiinnostunut.
Eläkeläiset ry:n ja Lapland
Hotelsin tekemän sopimuksen
perusteella järjestön jäsenet ja
ryhmät saavat alennuksia majoitus- ja aterihinnoista sekä ohjelmapalveluista.
PEKKA ISAKSSON
Iltaisin oli omaakin aikaa.
24 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Lapinlahden konkari Leo Ruotsalainen:
Matkavastaavan avut ovat rauhallisuus ja neuvottelutaito
? Lapland Hotels on hyvä neuvotteluosapuoli. Kaikesta voi
keskustella, sanoo Lapinlahden
Eläkeläiset ry:n matkavastaava
Leo Ruotsalainen.
Ruotsalainen osallistui huhtikuun lopulla Lapin-reisuun, jolla
Eläkeläiset ry:n kanssa yhteistyötä tekevä hotelliketju esitteli
Eläkeläiset ry:n matkavastaaville
hotellejaan ja palvelujaan.
Ruotsalaiselle on hyvin tuoreita kokemuksia yhteistyöstä. Hän
on neuvotellut Savon aluejärjestön nimissä 40-henkisen ryhmän
Lapin-matkasta ruska-aikaan.
Savolaiset majoittuvat Ylläksellä Äkäshotelliin. Matka ajoittuu syyskuun puolenvälin jälkeiseen aikaan.
? Se on sesonkiaikaa ja siten
kallimpaa kuin vielä syyskuun
alkupuoli. Väki kuitenkin halusi
varmistua mahdollisimman hyvin kunnon ruskan näkemisestä,
joten tällainen valinta tehtiin,
Ruotsalainen kertoo.
Joukko vetää
mukaansa epäröiviäkin
Savolaiset eivät ole ensimmäistä
kertaa yhdessä liikkeellä. Ruotsalainen on ollut järjestämässä
muiden matkavastaavien kanssa
useampiakin matkoja joko aluejärjestön tai Ylä-Savon ringin
nimissä. Yhdessä käytiin Eläkeläiset pinnalla -risteilyllä ja yhdessä lähdetään Ouluunkin.
? Yhteistyöstä on monia etuja.
Isompi joukko innostaa matkaan
myös epäröiviä. Jos yhdistyksestä ei ole lähdössä kuin muutama,
on vaikea puhua mukaan lisäporukkaa,
? Mutta jos lähtijöitä on enemmän, kiinnostuvat nekin, jotka
muuten jäisivät kotiin.
Yhteistyöstä on siis taloudellisen hyödyn lisäksi psykologistakin etua ? tai oikeastaan
henkinen ja aineellinen tukevat
mainiosti toisiin.
? Rahapuoli on ehdottomasti tärkeä varsinkin tämmöiselle
miehelle, joka on tottunut laskemaan markat, ja sitten eurot,
tarkkaan. Niin uskon olevan
kaikille matkavastaaville, jotka
ajattelevat matkalaisten ja yhdistyksensä etua.
Ruotsalainen on ollut niin pitkään matkavastaavana, jos kohta
muissakin luottamustehtävissä
Eläkeläiset ry:ssä, että häneltä
voi kysyä, mitä ominaisuuksia
hyvällä matkavastaavalla on.
? Neuvottelutaitoa, yhteistyökykyä ja rauhallisuutta. Niillä
pärjää pitkälle, Ruotsalainen
vastaa hetken mietittyäänm.
? Jos 2?3 lauseen jälkeen tulee
riita, ei tästä mitään tule. Pitää
olla neuvotteukykyinen. Se on
ehkä tärkeintä tässä hommassa.
Ruotsalainen sanoo, että yhdistysten välinen yhteistyö matkailussa pelaa siellä, missä yhteistyötä on muutenkin. Niin on
Savossa ja sen Ylä-Savon ringissä.
Väljyyttä ohjelmaan
Matkan suunnittelussa ja järjestelyssä on omat niksinsä. Niistä
kärkisijoille Ruotsalainen nostaa
kiireettömyyden, ehkä siksikin,
että hän löysi vastakaikua ajatuksilleen Levin lomamestari
Timo Nikkisen vihjeistä matkavastaaville.
? Matkan järjestämisessä iskee
helposti semmoinen ahneus, että
pitäisi nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Se saattaa kuitenkin kostautua. Kiirehditään
tukka putkella paikasta toiseen,
eikä mitään ehditä oikeasti katsomaan ja kokemaan.
Matkalaiset vain väsyvät sen
sijaan että virkistyisivät, artyvät
sen sijaan että rentoutuisivat.
? Matka on suunniteltava riittävän väljäksi. Aina on otettava
huomioon se, että kaikkeen kuluu herkästi enemmän aikaa kuin
on ennakolta laskenut. Ennalta
arvaamattoman varaltakin on
hyvä varustautua väljentämällä
ensin mielessä pyörivää aikataulua.
PEKKA ISAKSSON
Leo Ruotsalainen oli mukana matkavastaavien Lapin-reissulla.
Kesäpäiviin ryhdyttiin valmistautumaan hyvissä ajoin
Matkavastaavat joutuivat Lapin-matkallaan myös pieneen
tenttiin. Järjestösihteeri Anu
mäki esitti heille kokemusten
kartuttamiseksi ja vaihtamiseksi kirjallisen kysymyksen Oulun kesäpäiviin valmistautumisesta. Eläkeläinen-lehti poimi
vastausten joukosta satunnaisotannalla muutaman vastauksen.
mistautminen viime elokuussa,
heti kun syksyn kerhot alkoivat. Lähetimme myös liikuntaohjaajamme kurssille Oulun
ohjelman opetteluun. Liikuntaohjelmaa olemme sitten harjoitelleet joka viikko. Kulkuetta
varten olemme kerhotapaamisissa valmistaneet yhdessä punaisia kukkasia.
nalla -risteilyllä varauksen
Ouluun. Kallaveden Eläkeläisten kanssa kesäpäivistä oli
puhetta jo ennen risteilyäkin.
Liikuntaohjelmassa meiltäkin
ollaan mukana ja sen harjoittelun olemme aloittaneet hyvissä
ajoin viime vuoden puolella.
Kukkaset kulkueeseen valmistamme nyt toukokuussa.
Mirja Vaara, Sodankylän
Eläkeläiset:
Meillä aloitettiin Ouluun val-
Mervi Höylä Kuopion Eläkeläiset:
Heti teimme Eläkeläiset pin-
Maila Huovari, Klaukkalan
Eläkeläiset:
Meidän porukka on osallis-
tunut sekä Kuntorannassa että
Vantaan Puistokulmassa askartelukursseille ja siellä saatujen
ohjeitteen mukaan olemme valmistaneet rekvisiittaa kulkueeseen. Oranssit paidat olemme
hankkineet kaikille lähtijöille.
Oulussa olemme varautuneet
esittämään yhden ohjelmanumeron jossain vanhusten palvelutalossa.
Tuula Reponen, Jyväskylän
Eläkeläiset:
Kaikkiaan meillä on lähtijöitä
47. Alustavan varauksen teimme mekin syksyn risteilyllä.
Viikkokerhoissa asiaa on pidetty esillä useita kertoja syksystä
alkaen. Ilmoittautumisia alkoikin tulla ripeässä tahdissa. Kuljetukset Ouluun järjestämme
yhteistyössä naapuriyhdistysten
kanssa ja isolla porukalla osallistumme myös Työväen Oulu
-kiertoajalulle, sen olemme varanneet 69 osallistujalle.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 25
ELÄKELÄINEN
Myllypuron Eläkeläiset juhliikin omaäänisesti
Helsinkiläinen Myllypuron Eläkeläiset täyttää tänä vuonna 35
vuotta. Juhlan yhdistys piti vähän etuajassa huhtikuun puolivälissä.
Myllypurolaiset juhlivat yhtä
omaäänisesti kuin toimivatkin,
vaikka omaa kuoroa ei yhdistyksellä olekaan. Tai miten sen
nyt ottaa:
? Puolestatoista kolmeen henkeen, sanoi juhlan mainio juontaja, yhdistyksen sihteeri Juha
Hämäläinen.
Mutta juhlimisessa myllypurolaiset ovat siis taitavia: nytkin viritettiin kodikas ilmapiiri,
jossa samalla aisti yhdistyksen
ja järjestön perinteiden kunnioituksen. Se oli sekä omien esiintyjien että Kontulan yhdistyksestä kutsuttn Kipakat-kuoron,
mutta ennen kaikkea juontajan
ansiota.
Myllypurolaisten
omaäänisyys on huomattu muuallakin
kuin omassa kaupunginosassa
ja Helsingin herroissa, joille
yhdistys on vuosien mittaan
tehnyt aimo tukun hyvin perusteltuja esityksiä ikäihmisten ja
muidenkin kaupunkilaisten palvelujen parantamisesta. Juhlaan
puhujaksi kutsuttu Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Pekka
Isakssonkin intoutui kiittämään
yhdistystä häneksi harvinaisen
monisanaisesti.
? Myllypuro on osoittanut,
että pienikin yhdistys, joka tahtoo ja osaa puuttua asioihin, on
tärkeä paitsi jäsenilleen myös
ympäristössään. Yhdistys ei ole
suinkaan pysähtynyt paikalliseen toimintaa, vaan se on lähes
ainoana Eläkeläiset ry:n yhdistyksenä jatkanut esimerkiksi
rauhantyötä, jolla on ollut vankka sija järjestönkin toiminnassa
erityisesti 1980-luvulla.
Omaperäisestä huumorintajustaki Isaksson myllypurolaisia
kehui. Esimerkiksi hän kertoi
edellisen vuosijuhlan, jolloin
rauhantyötä tekevä pieni itähelsinkiläisyhdistys reissasi Marskin majalle 35-vuotisynttäreitä
viettämään.
? Ruokailun yhteydessä nostettiin malja ja toivotukset
milläpä muulla kuin marskin
ryypyllä. Historioitsijaa
se
kutkutti, vaikka ei lämmittänytkään, kun olin valitettavasti au-
Yhdistyksen puheenjohtaja Osmo Tolvanen kukitti perustajäsen Irja Massisen.
tolla liikkeellä, Isaksson kertoi.
Pieni ja pieni, yhtä huonosti se
ainakin nykyään kuvaa Myllypuron Eläkeläisiä kuin luuloteltu tosikkomaisuus. Se alkaa olla
historiaa. Yhdistyksen edellisen
sihteerin kronikan muotoon
kirjoittamassa historiikissa ja
juhlassa muutenkin mainittiin
yhdistyksen toinen sija alle 100
jäsenen sarjassa järjestön jäsenhankintakilpailussa viime vuonna. Kunnioitettava saavutus.
Mutta vaatimattomuusko esti
kertomasta palkintosijaan oikeuttanutta tulosta: yhdistyksen
jäsenmäärä kasvoi 47,9 prosenttia. Sille voi jo nostaa hattua.
Jäsenmäärän kasvulle lie luonut otollisen tilaisuuden myös
yhdisttysä vaivanneiden toimitilaongelmien ratkeaminen.
Myllypurolaiset ovat olleet
pitkään mieron tiellä: vuoden 2008 yhdistys on joutunut
Juhlassa lauloivat niin yleisö kuin Kipakatkin.
Sinikka Juvonen esitti katkelman Rosa
Liksomin novellista Avajaisvieras.
muutamaan neljästi, toisinaan
aika nuhjuisiinkin tiloihin. Nyt
yhdistyksellä on kunnon tilat
asuintalo Myllärissä.
Juhla järjestettiin Myllypuron entisen sairaalan, nykyisen
vanhustenkeskuksen juhlasalissa. Juhlapaikkakin liittyy
Juhlan kodikkuus oli myös mainion juontajan Juha Hämäläisen ansiota.
yhdistyksen historiaan. Miltei ensimmäisiä yhdistyksen
kamppanjoita oli vaatimusliike
terveysaseman perustamisesta
sairaalan yhteyteen.
Kerättyään nimiä vetoomukseen yhdistys järjesti vielä
kansalaiskokouksen. Kaupun-
ginosa sai terveysaseman, ja
vaikka se välillä lakkautettiin
ja myllypurolaiset siirrettiin
Itäkeskuksen terveyaseman asiakkaiksi, on se sittemmin saatu
takaisin.
PEKKA ISAKSSON
26 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Tanssiesityksessä pantiin jalalla koreasti täyden Lentuasalin edessä.
Huoli palveluista kuului Kuhmossa
Kuhmo-talon Lentuasali
tuli vieraista täyteen Kuhmon Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa 18. huhtikuuta.
Paikalle keskellä viikkoa
ehtinyt liikenneministeri
Merja Kyllönen muisteli puheessaan lämmöllä
hetkiä omalta poliittiselta
uraltaan Eläkeläisten tilaisuuksissa.
? Sain parhaat vinkit ja
opit teidän tilaisuuksista.
On hienoa, että olen teille
yhä Merja.
Uudistukset
välttämättömiä
Kyllönen avasi kuntapolitiikan kiemuroita sosiaalija terveysuudistuksen ja
kuntauudistuksen näkökulmista. Kuntauudistus
on hänen mukaansa välttämätön, jotta jokaiselle
asukkaalle voidaan taata
palvelut. Nykytilanne on
vaikea.
? Nyt rahat eivät yksinkertaisesti riitä ja kunnat
ovat eriarvoisia. Eriarvoisuus ei ole koskaan
oikeudenmukaista.
Hän kertoi, että kuntauudistuksessa suurimmat
ongelmat liittyvät muutosvastarintaan ja valtataisteluun
politiikassa.
Oppositio pelottelee palveluiden keskittämisellä
oman kannatuksensa nostamisen vuoksi.
Kunta- ja soteuudistusten aikataulut ovat akuutisti ratkottava asia.
? Arjen lähipalvelut ovat
tärkeimpiä. Pian ei ole
mitään pelastettavaa yksi-
Merja Kyllönen kiitteli puheessaan eläkeläisiltä saamiaan vinkkejä ja oppeja
Kaukon ja Erkin esittämä kuulustelu-sketsi, jossa
kuulusteltava vastasi poliisin kysymyksiin nokkelin
lauluvalinnoin, sai yleisön tirskumaan naurusta.
tyistämisbuumin vuoksi.
Jos mitään ei tehdä, julkinen järjestelmä romuttuu.
Kyllönen laittaisi yksityisen palvelutuotannon
toimimaan omine riskeineen, ja suuntaisi yhteiset
verovarat hyviin julkisiin
palveluihin.
?Pirteä kuin
peipponen?
Eläkeläiset ry:n Kainuun
aluejärjestön puheenjohtaja Hilkka Pulkkinen
muistutti Kainuun olevan
ikääntyvä maakunta.
? Mutta se on meille
voimavara.
Osallisuus
edellyttää välittämistä, ja
Kainuussa välitetään.
Hän kertoi aluejärjestössä olevan liki 1700 jäsentä seitsemässä yhdistyksessä.
? Kuhmon yhdistys on
eräs Kainuun vanhimmista ja pirteä kuin peipponen, Pulkkinen totesi ja
toivotti menestystä yhdistyksen alkavalle uudelle
50-vuotiskaudelle.
Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö
muistutti juhlapuheessaan
paikallisyhdistysten tärkeästä tehtävästä valvoa
vanhuspalvelulain noudattamista kunnissa.
? Pitkäjänteinen työ
vanhuspalvelulain puolesta kantaa nyt hedelmää. Laissa on hyviä sisältöjä, mutta sillä ei vielä
palkata
henkilökuntaa,
eikä järjestetä palveluja.
Pallo on nyt kunnilla, Kivistö sanoi.
Tasa-arvoa kohti,
eläkkeissäkin
Kivistön mukaan vanhuspalveluiden riittävyys ja
laatu ovat avainasioita.
Vanhuspalvelulain omavalvonta ei yksin riitä,
vaan valtion tulisi valvoa
sen toimeenpanoa. Hän
kertoi kunnissa toimittavan monesti niin, että
yksityisellä palveluasumisella korvataan kunnallisia vanhainkoteja.
? Jos yksityistämiseen
pitää mennä, ulkomaisia
suuryhtiöitä tulisi välttää.
Kivistö sivusi puheessaan myös eläkepolitiikkaa ja eläkejärjestelmää.
? Tasa-arvotyö on järjestömme suuri tavoite.
Tasa-arvoinen eläkepolitiikka on meille tärkeää.
Hän totesi miesten ja
naisten välisen eron eläkkeissä olevan viimeisimmän tutkimuksen mukaan
370 euroa. Sukupuolten
välisen tasa-arvon eteen
on vielä tehtävä työtä.
Vanhus on
arvonimistä hienoin
Kalevi Kivistön mukaan
nuoremman sukupolven
eläkkeet eivät ole uhattuina, toisin kuin usein väitetään.
- Työeläkejärjestelmään
on varastoitu varoja pitkän aikaa. Meidän sukupolvemme
eläkejärjestelmä toimii jatkossakin,
jos tulevaisuudessa jo
tehdyistä päätöksistä ja
suunnitelmista pidetään
kiinni.
Kivistö lainasi puheensa
loppuun arkkiatri Risto
Pelkosta.
- Vanhat ihmiset ovat
yhä terveempiä ja omatoimisempia viisauden jakajia. Vanhus on hienoin
arvonimi jonka ihminen
voi saada.
Teksti ja kuvat:
TERO KAIKKO
Nro 3 toukokuu 2013 ? 27
ELÄKELÄINEN
Ordförandes kolumn
Översättning:
Anne Lindfors-Shaban
KALEVI KIVISTÖ
Söndriga bänkar?
Att ta reda på ordens ursprung åskådliggör ibland vad det egentligen är fråga
om. Vi vet alla vad ordet bankrutt betyder. Och trots att ordet på ren svenska
inte egentligen har någon betydelsebärande mening har ordets ursprung både
mening och betydelse.
Under och efter påsk kom många säkert att tänka på berättelser om det
som skedde för tvåtusen år sedan. I en
berättelse får vi höra om hur Jesus ?slog
ut växlarnas penningar och stötte omkull
deras bord? (Joh. 2:15). Pengarna måste
växlas eftersom man på tempelområdet
bara kunde köpa offerdjur för en viss valuta.
På den tiden hade penningväxlarna
verkligen bord och bänkar, med pengar
i olika valutor. Det svenska ordet bank
kommer från italienskans banco och
banca. Bänken kan gå sönder och sedelbuntarna kan bli trasiga, och då fungerar
inte bänk-banken längre. Söndrig är på
italienska rotta och en söndrig bänk banca rotta, alltså bankrutt. Då måste man
söka sig till en bänk som är hel och funktionsduglig.
*
*
*
Nyligen publicerades dramatiska nyheter om finansieringen av pensionerna då
kalkylerna visade att den penningsumma som pensionsavgifterna inbringar för
första gången under arbetspensionssystemets tid var mindre än de pensioner
som utbetalas. Håller pensionssystemets bänk på att gå sönder? Hotas vi av
bankrutt? Ingalunda.
Inom den privata sektorn utbetalas i
år arbetspensioner för 13,1 miljarder
euro, av vilka 0,3 miljarder i administrationsutgifter. I pensionsavgifter inflyter
12,7 miljarder, av vilka 0,5 miljarder från
arbetslöshetsförsäkringsfonden. Med
försäkringsavgifterna bekostas pensioner för 10,3 miljarder euro och med
fondmedel för 2,8 miljarder. Under femtio års tid har ju medel fonderats i arbetspensionssystemet, och dessa medel
uppgår i detta nu till 150 miljarder euro.
Enligt nyheterna var avkastningen i fjol
7,5 miljarder euro. Om avkastningen
kvarstår på fjolårsnivån är den sammanräknade summan av de ackumulerade
avgifterna och avkastningen 20,2 miljarder euro, vilket innebär att det efter att
pensionerna utbetalats ännu kvarstår
7,1 miljarder euro för fondökning. Även
om avkastningen skulle minska ? vilket
ibland sker beroende på konjunkturläget
? uppvisas fortfarande ett överskott.
Pensionssystemets ?bänk? är alltså fortfarande stabil.
De långsiktiga kalkylerna visar att systemet kommer att fungera även i framtiden om man håller fast vid finansieringsplanen. Fram till ungefär år 2030 finns
det ett tryck på att höja avgifterna med
några procentenheter, varefter höjningstrycket minskar. Det är därför viktigt
att man för avgifternas del håller fast
vid överenskomna planer. Det var bra
att inte fackföreningsrörelsen gick med
på näringslivscentralen EK:s krav på att
bekosta löneförhöjningarna med sänkta
pensionsavgifter.
På dessa villkor kommer pensionssystemets ?bänk? också att bära upp kommande generationers tyngd.
Limpan
J
ag var krigsbarn i Sverige vid fortsättningskrigets början, och bodde då hos farbror Johan och tant
Selma i en liten by några kilometer
norr om Halmstad. Nu för tiden skrivs
det mycket om hur olyckliga de finska
krigsbarnen var. Jag hade inga problen,
tvärtom trivdes jag i Sverige, vilket
kanske berodde dels på på mitt svenska modersmål, dels på att jag kom från
en sjömansfamilj, där folk hela tiden
kom och for. Nu var det bara min tur
attt resa. I Sverige verkade människorna vara på något sätt snällare än i Finland, och till och med skolan var lättare. Fröken Gyllenstein, som var lärare
i Snöstorps småskola, i vilken jag gick
på andra klassen, hade mera tid för var
och en av oss än den arma lärarinnan
i Vallgårds svenska folkskolskola, som
hade nästan förtio elever i sin klass. Vi
fick tom. driva upp tulpaner och stöpa
ljus till jul, och i stället för kalla sifror
med rödpenna limmade fröken G in silver- och guldstjärnor i våra skriv- och
räknehäften.
Farbror Johan var pensionerad skutskeppare. En stadig rödbrusig gubbe
med vita mustascher och dånande
röst, som jag till en början var litet rädd
för. Han berättade gärna historier, som
tant Selma kallade skepparhistorier,
om livet till sjöss. Särskilt minns jag hur
han pekade på ett porträtt i gyllene
ramaar av en barsk gubbe, med svart
skägg och blå uniform med en massa
medaljer på bröstet, och sade att den
där Oskar är min kung. Jag fick porttättet när jag var furir på pansarskeppet
Oskar den andre. Jag visste inte vad en
furir var för nånting, men trodde nog
att det var något viktigt, och var riktigt stolt över att porträttet av en riktig kung hänger på väggen i mitt eget
vindsrum.
Jag var också stolt ägare till två fåglar,
som bodde i en gammal kaninbur. I ena
Kung Oskar, kajan Kalle och ugglan Uu
ändan av buren residerade kajan Kalle,
som jag hade hittat för ett par veckor
sedan, när den fallit ur boet, och matat med daggmask. Den kunde redan
flyga, men var så tam att den inte flög
sin kos utan satte sig på min axel och
tiggde mask. Den bodde i buren bara
för att inte kattan skulle ta den, som
farbror Johan sade. Ugglan, som jag
kallade Uu dunsade en natt mot mitt
fönster och låg avsvimmad på gården
när jag rusade ut. för attse efter vad
det var. Farbror Johan, som hade vaknat av mitt springande i vindstrappan,
sade att det var en kattuggla, och att
den var en nytofågel som åt möss och
sorkar. Ugglan var bara avsvimmad och
när jag lyfte upp den kvicknade den till,
öppnade näbben och stirrade på mig
med stora kolsvarta pupiller i sina gula
ögon. Farbror Johan sade, att när jag
nu en gång samlar på fåglar så det vore
bäst att lägga in den i buren bredvid kajan, så får vi se om det ännu blir fågel
av den, annars måste man nog ta livet
av den.
Följande morgon satt ugglan i burens
mörkaste knut och stirrade , men kom
inte ut fast jag lämnade burdörren
öppen. Jag lade in en skål vatten och
en fläskbit i buren, om den skulle vara
hungrig, och stängde dörren. Kajan
tiggde först mask och sedan flög den
runt och satte sig i ett äppelträd, och
kom inte ned fast jag kallade på den.
Tant Selma ropade in mig på frukost
och när jag kom ut igen, flög kajan några varv runtom mig, innan den satte
sig på min aksel och tiggde mask. Så
höll den på hela dagen och på kvällen
flög den självmant in i sin del av buren
och stack huvudet under vingen.
På kvällen när vi satt i finrummet
och lyssnade på nyheterna lovade väderleksgubben åskväder till natten.
Farbror Johan sade att pågen sover
tryggare här nere när det åskar, så tant
Selma får bädda i lädersoffan för mig.
Jag tyckte att det lät konstig när han
sade åskar, när kungen på tavlan också
hette Oskar, men vågade inte säga det
utan gick ut på gården för att se till attt
mina fåglar i kaninburen vid brygghusväggen, hade det bra.
Jag lyste på buren med min ficklampa och konstaterade att det säkert
inte skulle gå någon nöd på dem fast
det skulle regna småspik, som farbros
Johan barättade om i en av sina skepparhistorier. Buren stod på nästan meterhöga stolpar och hade ett stadigt
trätak täckt med tjärpapp. Kajan vaknade inte ens, utan satt med huvudet
under vingen fast jag lyste på den med
ficklampan. Ugglan satt i det mörkaste
hörnnet i sin del av buren och stirrade.
Den hade varken druckit vatten eller
smakat på sin fläskbit. Kvällen kändes
på något sätt kuslig. Naturen verkade
hålla andan och åskan mullrade i fjärran när jag sprang in.
Tant Selma, som redan hade bäddat åt mig i soffan, täckte in mig och
önskade god natt innan hon gick in till
sitt. Det hade varit en händelserik dag,
så jag somnade nästan genast, men
vaknade av en hiskelig åskskräll, som
verkade komma från mitt eget rum på
vinden. När jag skulle smyga upp för ett
se vad som hänt, kom en väldig svart
varelse, som på något sätt liknade kung
Oskar, glidande ned för vindstrappan.
Den stirrade på mig med ögon av glödande kol. Jag stod som paralyserad
och kunde bara skrika, tills tant Selma
ruskade om mig och sade:
? Vakna Rudolf, du har mardrömmar.
När jag hade berättat om min dröm
skrattade farbror Johan gott. Sedan
förklarade han att åskan bara var elektrisk, och att vi bor så nära kyrktornets
höga åskledare att den knappast slår
ned hos oss.
Tant Selma sastt ännu i sin gungstol
och stickade tills jag somnade.
När jag vaknade var vädret klart och
vackert såsom det ofta är efter ett nattligt åskväder, men när jag gick ut för att
se hur min fåglar hade klarat sig fick jag
en chock. Kajan hälsade inte med sitt
vanlig kja, som den nu för tiden brukade. Nätet mellan de två burarna var
lösrivet och ugglan satt på det lilla som
fanns kvar av kajan och rapade upp
små svarta dunbollar.
Jag sprang gråtande in och skrek åt
farbror Johan att han måste komma
ut och slå ihjäl ugglan som har ätit upp
min Kalle. När vi kom ut till buren drog
han på sig sina arbetshandskar, fattade
ugglan i klorna och höll upp den vilt flaxande fågeln. Slå den i väggen, fodrade
jag blodtörstigt, men han släppte taget
och ugglan flög upp i samma träd som
kajan brukade sitta i. Jag letade efter
en sten till att kasta på den, och lyssnade inte als på hans förklaringar att
ugglan är en rovfågel som jagar och
äter levande djur, och att den inte har
ätit upp kajan av elakhet.
? Nu tycker jag att vi skall begrava din
Kalle där mellen vinbärsbuskarna och
sedan går vi in på begravningskaffe,,
tröstade farbror Johan och fortsatte:
? Jag förstår nog att du sörjer din kaja,
men tycker också att du kan vara stolt
över att du har räddat livet på en så fin
fågel som ugglan Uu.
28 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
KYLPYLÄLOMAT
ELÄKELÄISILLE
alk.
HOTELLILOMAT
ELÄKELÄISILLE
alk.
40,-
yö/huone
20,-
yö/huone
PARI PÄIVÄÄ IHANAA LOMAA
OSUUSKUNTA Tradeka-yhtymä ja Rantasipi-hotelliketju tukevat Eläkeläiset ry:n jäsenten
loma- ja virkistystoimintaa ja tarjoavat Eläkeläiset ry:n jäsenille mahdollisuuden yöpyä
poikkeukselliseen erikoishintaan. Tervetuloa rentoutumaan ja viihtymään!
TUETUT LOMAYÖT HOTELLEISSA
20,-/yö/huone
Airport, Vantaa l Forssa I Sveitsi, Hyvinkää
Pohjanhovi, Rovaniemi I Rukahovi, Kuusamo
TUETUT LOMAYÖT KYLPYLÄHOTELLEISSA
50,-/yö/huone
40,-/yö/huone
Laajavuori, Jyväskylä I Tropiclandia,
Vaasa I Siuntion Kylpylä, Siuntio
Aulanko, Hämeenlinna I Eden, Nokia
Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen
Imatran Valtionhotelli, Imatra
Sis. 1 yön majoituksen 1 tai 2 hengen standard-huoneessa, buffet-aamiaisen, saunan, kylpylähotelleissa kylpyläosaston ja kuntosalin vapaan
käytön (Vaasassa ei kuntosalia). Voimassa Eläkeläiset ry:n jäsenille 26.3.-31.12.2013 hotellikohtaisin rajoituksin. Katso hotellikohtaiset voimassaolot
www.rantasipi.fi/osk-tuki. Tarjoushintaisia huoneita on rajoitettu määrä/hotelli/päivä.
Varaukset tuotetunnuksella OSKTUKI
www.hotellimaailma.fi tai 020 055 055
Nro 3 toukokuu 2013 ? 29
ELÄKELÄINEN
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistötkin
ikääntyvät ? onko yhdenvertaisuus taattu?
Pian vuoden päivät käynnissä
ollut Yhdenvertainen vanhuus
-projekti on tuottanut tulosta. Projektikoordinaattori Salla-Maija Hakola on matkannut
maan kolkasta toiseen kouluttaen vanhustyön ammattilaisia
ja opiskelijoita kohtaamaan
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ikäihmisiä.
?Yhdenvertainen vanhuus toteutuu vain, jos ihminen saa
ikääntyessään olla oma kokonainen itsensä ja kantaa hyvillä
mielin koko elämänhistoriaansa
mukanaan?, Salla-Maija Hakola aloittaa.
Projektitavoittelee turvallista
arkea niin transvestiittivaareille
kuin lesbomummoillekin. Projektin takana ovat Seta ja sen
kaksi jäsenjärjestöä Mummolaakso ja Suomen Karhut.
Tiedoissa
parantamisen varaa
Homot, lesbot, biseksuaalit ja
transihmiset ovat olleet pitkään
näkymättömissä vanhustyössä.
Näkymättömyydelle on useita
historiallisia syitä, kuten homoseksuaalisuuden kriminalisointi
vuoteen 1971 saakka. Myös
Kuvateksti: Yhdenvertainen vanhuus -projekti on myös osa RAY:n Eloisa ikä -ohjelmakokonaisuutta,
jossa luodaan edellytyksiä ikäihmisten hyvälle arjelle ja mielekkäälle tekemiselle. Kuva: Gettyimages.
pelko epäasiallisesta kohtelusta
vaikuttaa.
?Setan tekemässä kyselyssä
yli puolet vanhustyön ammat-
tilaisista kertoi, ettei heidän
koulutuksessaan ole käsitelty
sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita. 40
prosenttia taas ei kokenut tarvitsevansa lisätietoa aiheesta.
Mielestämme vanhustyön ammattilaisten kuuluu tietää pe-
rusasiat ihmisen moninaisuudesta, jotta kaikki voisivat elää
vanhuuttaan omina itsenään?,
Salla-Maija Hakola sanoo.
Miten näkymättömiä ihmisryhmiä saadaan näkyviksi?
Kyseessä on pienet asiat käytännöissä ja suuret muutokset
ajattelutavoissa.
?Jos oletamme, että ikäihmiset
koostuvat yksiselitteisesti vain
naisista ja miehistä ja puoliso
on aina eri sukupuolta, saatamme tehdä toisista näkymättömiä. Joku voi kokea olevansa
sekä miehiä että naisia ja joillakin on ollut samaa sukupuolta oleva kumppani kymmeniä
vuosia?, Hakola selittää.
Moninaisuuden huomioon ottaminen ehkäisee myös syrjäytymistä ja terveysongelmia.
?Seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti ovat hyvän
elämän kannalta merkittäviä
asioita. ikäihmisillä on oikeus
tulla kohdatuksi siinä sukupuolessa kuin haluaa ja tuoda esiin
ihmissuhteitaan vailla pelkoa
syrjinnästä?, Salla-Maija Hakola toteaa.
ELIISA ALATALO
Kaappi päreiksi!
Matka Lappiin muutti
Eveliinan elämän suunnan ja nyt hän haluaa auttaa muita kaltaisiaan.
Eveliina on jo veivannut pyörällä 12 kilometriä Hyrynsalmen sulavia
teitä. Päivittäin pyöräreissuilta kertyy mittariin
parhaimmillaan jopa 30
kilometriä. Myös hiihtoharrastus on saanut tuulta
alleen.
?Ettei ihan rappioituis
aloilleen?,
69-vuotias
Eveliina naurahtaa. ?En
montaa vuotta kävele korkokengissä, mutta nautin
niin pitkään kuin pystyn!?
Eveliina on uurastanut
elämänsä aikana muun
muassa huoltoasemalla,
kirjastoauton ja linja-auton ratissa ja eläkkeelle
vuoteen 2007 saakka varastomiehenä. Eläkepäivät ovat täyttyneet kotihommista Hyrynsalmella
ja 1,5 vuotta sitten poisnukkuneesta äidistä huolehtiessa.
Merkittävä käänne Eveliinan elämässä tapahtui
viime syksynä. Eläkeläinen otti matkailuvaunun
alleen ja suuntasi viikoksi ruskan punertamaan
Lappiin. Matkan jälkeen
hän vihdoin myönsi itselleen, että on transvestiitti
? ihminen, joka haluaa
ilmaista sekä miestä että
naista itsessään.
Ennen matkaa hän mietti
kertoo.
Vain hyviä
kokemuksia
Eveliina valmistautuu kokemuskouluttajakeikkaan
Setan toimiston pukeutumishuoneessa. ? Kuva: Hanna Ruokanen.
vuosia, onko hän normaali ja terve, sillä naisten
vaatteisiin pukeutuminen
ei ollut yhteiskunnassa
hyväksyttävää. Myös ne
kaikkein synkimmät ajatukset kävivät mielessä.
Perheen
perustaminen
s eurus telukumppanin
kanssa tyrehtyi. Kumppani ei osannut täysin hyväksyä Eveliinaa.
?Huulipunat meni mon-
ta kertaa mettään ja yritin
päästä tästä eroon. Koin,
että vaikka haluaisin olla
itseni, en saanut olla. Että
ihmiset nauraisivat ja pelkäisivät. Nyt myönnän
itselleni, että olen transvestiitti enkä halua tästä
eroon. Pistin kaappini
kokolailla päreiksi. Paineet ovat lähteneet pois ja
minulla on paljon parempi olo nytten?, Eveliina
Eveliina on sittemmin ollut tuttu näky kylänraitilla. Naapurit ja sukulaiset
ovat jonkin verran ihmetelleet, mutta vastaanotto
on pelkästään myönteinen.
?Olen näyttäytynyt naisen asussa kylillä muutamia kertoja. Kävin myös
terveydenhoitajalla ja hän
tuli katsomaan kellä oli
aika varattuna. Huikkasin, että minulla on aika
Ensio Nymanin nimellä.
Hoitaja totesi vain, että
?uus lookki? on ja verikokeen jälkeen toivotti onnea tällä uudella tiellä?,
Eveliina kertoo.
Nyt Eveliina haluaa
auttaa muita saman kokemuksen kanssa painiskelevia
toimimalla
kokemuskouluttajana ja
vapaaehtoisena
Setan
Yhdenvertainen vanhuus
-projektissa. Tietoa ja
toimintaa tarjoavat myös
transvestiittiyhdistys
Dreamwear Club ja Setan
Transtukipiste.
Ainoa Eveliinaa harmittava asia on, että päätös
olla avoimesti transvestiitti olisi pitänyt tehdä jo
kymmeniä vuosia sitten.
Transvestisuus
lakkasi
olemasta sairaus vasta
vuonna 2011.
?Harva on tavannut
henkilökohtaisesti transvestiitteja tai transsukupuolisia. Kun me olemme olleet piilossa, niin ei
meitä ole nähty?.
Omaan ikääntymiseen
Eveliina suhtautuu mietteliäästi. Tulevaisuudessa
hän toivoo vanhuspalveluilta avoimuutta.
?Jos joskus haluaisin
tulla aamukahvipöytään
huulet punattuna ja kynnet lakattuina, niin sitä
ei pidettäisi outona vaan
suhtauduttaisiin luontevasti. Saisi pitää röyhelöaamutakkia, eikä tarttisi
olla kauhean maskuliininen koko ajan. Hoitajat
voisivat kysyä minulta,
että onko tänä aamuna
herännyt Ensio vai Eveliina.?
Ihminen on
mahtavan moninainen
Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa henkilön
kokemusta omasta sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.
Transsukupuolinen henkilö kokee olevansa toista sukupuolta kuin mihin
hänet on syntymän hetkellä määritelty. Suomessa on myös satoja
intersukupuolisia henkilöitä, joiden keho ei syntyessä vastaa yksiselitteisesti naisen tai miehen
kehoa. Osa heistä kokee
olevansa miehiä, naisia
tai vain intersukupuolisia. Ihminen voi myös
elää nainen-mies -jaon
ulkopuolella, välillä tai
rajalla tai kokea itsensä
sukupuolettomaksi.
Sukupuolen
ilmaisu
käsittää ihmisen käyttäytymisen ja ulkoisen olemuksen, jolla hän viestii
sukupuolestaan. Sukupuolen ilmaisun kirjo on
laajempi kuin että miehet käyttävät housuja
ja vain naiset hameita.
Transvestiiteilla on tarve
ilmaista persoonassaan
olevaa toista sukupuolta
esimerkiksi pukeutumalla.
Seksuaalinen
suuntautuminen kertoo siitä,
keneen ihminen tuntee
vetovoimaa:
samaan
vai eri sukupuoleen vai
molempiin. Seksuaalista suuntautumista ei voi
valita.
30 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Eläkeläiset ry:n syksyn 2013 alustava kurssikalenteri ? Kuntoranta
Kansantanssin ohjaajakurssi 26.-30.8.2013 (4 vrk)
Yhdistystoiminnan jatkokurssi 4.-8.11.2013 (4 vrk)
Ohjaustaitoja uusille ohjaajille, ohjauksen tehostamista ennen ohjanneille. Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta Hinta: 276 ? (ph) / 318 (th) Ilmoittautuminen
28.6.mennessä.
Kokous- ja neuvottelutaitoja, yhdistyslaki, yhdistyksen tärkeät asiakirjat ja arkistointi. Hinta: 262 ? (ph) / 304 ? (th) Ilmoittautuminen 4.10. mennessä.
Senioritanssipäivät 9.-11.9.2013 (2 vrk)
Ohjaustekniikkaa joidenkin tanssien osalta, yhteinen osuus liikuntakurssin kanssa
Aira-Liisa ja Juhani Sorsa Hinta: 146 ? (ph) / 166 ? (th) Ilmoittautuminen 5.8.
mennessä.
Liikuntaryhmien ohjaajakurssi 9.-13.9. (4 vrk)
Ohjaustaitoja uusille ohjaajille ja ohjauksen tehostamista ennen ohjanneille; asennot
ja askeleet; musiikin kanssa työskentelyä; eri liikuntamuodot; tasapaino ja lihasvoima Raija Puumalainen ja Eva Rönkkö Hinta: 276 ? (ph) / 318 (th) Ilmoittautuminen
5.8. mennessä.
Musiikkikurssi 11.-14.9. (3 vrk)
Sauli Malinen ja Reino Bäckström. Kurssi soittajille ja laulajille; musiikin teoriaa;
ohjelmiston suunnittelu. Hinta: 210 ? (ph) / 242 ? (th) Ilmoittautuminen 5.8. mennessä.
Ohjelmia yhdistyksiin 11.-14.9. (3 vrk)
Esitettäviä ohjelmia yhdistyksiin: runot, näytelmät ja sketsit; esiintymistaitoa. Hinta: 210 ? (ph) / 242 ? (th) Ilmoittautuminen 5.8. mennessä.
AJANKOHTAISTA! VANE: Vanhusneuvostojen
jäsenten opinto- ja neuvottelupäivät 4.-7.10. (3 vrk)
Vanhusneuvostojen muuttunut asema ja tehtävät, kunnallinen vaikuttaminen. Hinta:
214 ? (ph) / 250 ? (th) Ilmoittautuminen 6.9. mennessä.
Käsityö- ja askartelukurssi 21.-24.10.2013 (3 vrk)
Uusia ideoita kerhoihin; tuotteita yhdistysten joulumyyjäisiin. Hinta: 214 ? (ph) /
250 ? (th) Ilmoittautuminen 27.9. mennessä.
Sosiaalinen media (SOME) ja blogikirjoittamisen kurssi
21.-23.10.2013 (2 vrk)
Sosiaalisen median käyttö yhdistystoiminnassa; nettikeskustelut ja napakat blogit.
Hinta: 142 ? (ph) / 164 ? (th) Ilmoittautuminen 27.9. mennessä
Atk-tukihenkilökurssi 23.-25.10.2013 ( 2 vrk)
Tietokoneen käyttötaitojen kertausta ja ohjaustaitoja vertaisohjaajille yhdistysten
kerhoihin. Petra Åhlström. Hinta: 142 ? (ph) / 164 ? (th) Ilmoittautuminen 1.10.
mennessä.
Taloudenhoidon jatkokurssi 4.-8.11.2013 (4 vrk)
Taloudenhoidon perusteiden kertausta, kysymyksiä, atk-pohjainen kirjanpito, yhdistyksen varainhankinta. Hinta: 262 ? (ph) / 304 ? (th) Ilmoittautuminen 4.10.
mennessä.
Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät 10.-13.12.2013 (3 vrk)
Kurssi peruskurssin käyneille matkavastaaville. Hinta: 184 ? (ph) / 214 ? (th) Ilmoittautuminen 8.11. mennessä.
Onnellinen yhdistys 10.-13.12.2013 (3 vrk)
Yhdistyksen viikkokerhojen sisällön kehittäminen, tehtävien jako, ihmissuhdetaidot: kurssi toimihenkilöille, kerhojen vetäjille sekä muille yhdistysaktiiveille. Kouluttajina toimivat Mervi Höylä ja Veikko Väntänen. Hinta: 184 ? (ph) / 214 ? (th)
Ilmoittautuminen 8.11. mennessä.
Eläkeläiset ry järjestää kursseja myös eri alueilla. Niistä ilmoitamme
myöhemmin.
Kursseille ilmoittautuminen
Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta
käyttäen
määräaikaan mennessä, viimeistään
kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen
Eläkeläiset ry; Satu Rautio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: satu.
rautio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua
myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen
kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus
Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava
kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero.
Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse
osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys.
Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen
puoli- vai täysihoidon
.
Kurssituki
Pienet ja vähävaraiset yhdistykset
voivat hakea kurssitukea, joka kattaa
puolet kurssilaisen kurssimaksusta.
Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti
kurssille ilmoittautumisen yhteydessä ?
tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen.
Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Elä-
keläinen-lehdessä, josta näkee mahdolliset muutokset. Alueellisista kursseista
ilmoitetaan myöhemmin. Lisätietoja
kursseista voi kysyä koulutussihteeri
Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai
040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit
järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa.
Kurssitarjous liikuntaryhmien
ohjaajille: kaksi yhden hinnalla
Eläkeläiset ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen mahdollisuuden lähettää ensi
syksyn kurssille Kuntorantaan kaksi
liikuntaryhmien ohjaajaa yhden hinnalla. Tarkoituksena on, että ryhmän
ohjaaja tuo kurssille mukanaan toisen ohjaajan, mielellään sellaisen,
joka ei aiemmin ole osallistunut kursseille. Tarjous koskee kymmentä ensimmäistä kurssille ilmoittautunutta
uutta ohjaajaa, joten kiinnostuneiden
kannattaa toimia rivakasti.
Yhdistyksissä on pulaa koulutetuista
liikuntaohjaajista ja tarjouksella halutaan parantaa tilannetta. Tavoitteena
on toiminnan jatkuvuus sekä tehtävien ja vastuun jakaminen. Järjestön
tehtäviin kuuluu jäsentensä kunto- ja
terveysliikunnan tukeminen. Liikunta
on yhdistyksille tärkeä toimintamuoto ja liikuntaryhmät ovat niiden suu-
rin kerhoryhmä.
Syksyn kurssilla keskitytään erityisesti ohjaustaitojen oppimiseen
ja niiden vahvistamiseen. Kurssilla
opetellaan voimistelun perusasioita:
asennot ja askelkuviot sekä musiikin
avulla työskentely. Kurssin ohjausosa on yhteinen senioritanssikurssin
kanssa. Lisäksi tutustutaan erilaisiin
liikuntamuotoihin. Kurssitarjous on
mahdollinen Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella toteutettavan Eläkeläiset ry:n terveyttä edistävän Liikumme yhdessä - hankkeen ansiosta.
TIINA RAJALA
KUNTORANNASSA JUHLITAAN
Kuntoranta täyttää ensi syksynä 45 vuotta ja juhlii merkkivuottansa 9.-15.9. Samalla
viikolla järjestetään Kuntorannassa Eläkeläiset ry:n senioritanssi-, liikunta-, musiikki- ja ohjelmakurssit. Kurssilaisilla on mahdollisuus päästä esiintymään Kuntorannan järjestämiin tapahtumiin. Juhlaviikko huipentuu musiikkikurssin päätöspäivänä
lauantaina pidettävään pääjuhlaan, johon kurssilta on hyvä jäädä viihtymään. Kuntorannan ohjelmista tiedotetaan jatkossa tarkemmin.
Nro 3 toukokuu 2013 ? 31
ELÄKELÄINEN
Konserttikiertue heinäkuussa ja debyyttialbumi
Nuorten miesten kumarrus Olavi Virralle
Hyvinkään Eläkeläiset:
Suomalaisen
iskelmäkuninkaan Olavi Virran elämä hakee
vertaistaan niin koreudessaan
kuin karuudessaankin. Huippusuosio, rock?n roll-elämäntavat, terveyden romahtaminen,
paluu lavoille, bisnestoiminta, 50-luvun glamour ja ennen
kaikkea kiistaton musiikillinen
ylivoimaisuus omassa lajissaan.
Nämä olivat omiaan herättämään nuorten musiikinopiskelijoiden kiinnostuksen suurta
laulajalegendaa kohtaan. Pienistä puroista syntyvät suuret
virrat: kolme vuotta sitten Sibelius-Akatemian lukuvuoden
alkaessa toisiinsa tutustuivat
musiikkikasvatuksen opiskelijat Juho Vanamo ja Joonas Mikkilä. Molemmat olivat juuri
edeltävänä kesänä innostuneet
Olavi Virran musiikista.
? Ensimmäinen kappale, jota
heti muistelimme, oli Kylmä
rakkaus. Jo silloin mietimme,
että olisi mahtavaa tehdä Olan
musiikista omia sovituksia tällaisella nuorella innolla ja miksei myös huumorilla? Vanamo
toteaa.
? Ensin suunnittelimme paria
pientä keikkaa Turkuun pienellä
kolmen hengen kokoonpanolla
mutta toisin kävi: 2012 keväällä
olimme Juhon kanssa koonneet
omista ystävistämme seitsen-
A
henkisen, lähestulkoon komean
orkesterin, Mikkilä jatkaa.
Sen lisäksi orkesterilla oli sovittuna kesäksi kuusi konserttia mm. Helsinkiin, Turkuun ja
Tampereelle.
Vanamo ja Mikkilä halusivat
tuoda ihmisten tietoisuuteen
Olavin taiteen lisäksi myös hänen onnelliset sekä traagiset
elämänvaiheensa. Lähes täydellisen laulajan taakse kätkeytyi
rikkinäinen ja epävarma ihminen, tavallaan kliseinen suomalaismiehen muotokuva.
? Sain Joonakselta idean kehittää roolihahmon, joka luulisi
olevansa suurin koskaan elänyt
iskelmälaulaja. Niin tutustuin
huolellisesti Olavi Virran elämään ja tuotantoon, ja kehitin
itselleni toisen persoonan, jolle
annoin nimeksi oman toisen nimeni ja äitini tyttönimen. Niin
syntyi August Saarinen, mies,
joka luulee olevansa Olavi Virta, Vanamo myhäilee.
Kesällä 2012 keikkailunsa
aloitti orkesteri, jonka nimeksi
lopulta tuli August Saarinen &
Vuolas Virta. Orkesteri pääsi
esiintymään suurille yleisölle
ja vastaanotto oli juuri aloittaneelle porukalle vähintäänkin
loistava.
? Hyvää palautetta tuli joka
suunnasta, joten oli selvää, että
hommaa pitää jatkaa. Puhumattakaan orkesterin sisäisestä toimivuudesta, joka on erinomainen, Mikkilä iloitsee.
Onnistuneen vuoden jälkeen
August Saarinen ja Vuolas Virta on tänä kesänä palaamassa
lavoille ympäri Suomea ulottuvassa heinäkuun konserttikiertueessa. Keväällä 2013 orkesteri kävi myös nauhoittamassa
debyyttialbuminsa ?Mestarin
uudet vaatteet?. Levyn julkaisukonserteissa he esiintyvät
yhdessä suomalaisen musiikkikulttuurin legendojen M.A.
Nummisen ja Pedro Hietasen
kanssa.
? Mahtavaa hommaa! Upeaa
päästä soittamaan ihmisille musiikkia, joka koskettaa mielestäni aivan ketä tahansa ikään ja
sukupuoleen katsomatta. Olavin
musiikin erityisyys konkretisoituu siinä, että sen tunnelmassa on jotain liikuttavaa, jota ei
sanoin pysty kuvaamaan. Kappaleiden lumovoimasta puhuttaessa ei voida unohtaa hänen
kanssaan työtä tehneitä loistavia ammattimuusikoita. Meidän sovituksemme ovat oman
aikamme luomuksia, mutta sen
tärkeimmän sisällön ja tunteen
olemme niissä pyrkineet säilyttämään, Vanamo kertoo.
Terveyskeskusmaksu pois
ikoinaan kun terveyskeskusmaksu poistettiin turvattiin perusterveyspalvelujen
saanti
tarvitsijan taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Sittemmin maksu kuitenkin
palautettiin. Keskeisenä perusteena julkisuudessa oli, että
varattuja aikoja ei käytetty ja
näin terveyskeskuksiin aiheutettiin tyhjäkäyntiä. Todellisempana perusteena lienee
kuitenkin ollut se, että yksityisen terveydenhoidon markkinat eivät kehittyneet toivotulla
tavalla.
Terveydenhuollon saatavuuden turvaaminen tarvitsijan
taloudellisesta tilanteesta riippumatta, on edelleen keskeinen ja tärkeä peruste sille, että
maksu tulisi kokonaisuudessaan poistaa. Se loisi terveyspalveluita tarvitseville, ainakin taloudellisesta tilanteesta
riippumattoman, tasa-arvoisen
saatavuuden. Maksun poisto ei tietenkään poista niitä
monia muita epäkohtia, joita
nykyiseen
terveydenhuollon järjestelmäämme liittyy.
Maksun poisto kuitenkin
loisi merkittävästi tasa-arvoa,
joista hyötyisivät erityisesti
vähävaraiset ja ikääntyneet
kansalaiset.
Huomionarvoista on myös
se, että terveyskeskusmaksulla on kunnan taloudelle erittäin pieni merkitys. Sen pois
jäämisen nettovaikutus vähäinen, kun vastapainona on
kuntalaisten tasa-arvoisuuden
lisääminen.
Huomattakoon, että maamme pääkaupunki Helsinki
päätti hiljattain poistaa terveyskeskusmaksun.
Huomattava on myös se, että
nyt Hyvinkään kaupunginvaltuustossa käsittelyssä olevan
valtuustoaloitteen
mukaan
varatusta, mutta aiheetta käyttämättä jääneestä ajasta tulisi
varaajalta periä maksu.
Toivomme, että arvoisat kaupunginvaltuutetut päätyisivät
terveyskeskusmaksun poistamiseen ja lisäisivät näiltä osin
kansalaisten mahdollisuuksia
käyttää terveyspalveluja taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
32 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
Kesä tanssien tulevi
Kukonhiekan
tanssiyö alk. 67,50 ?
Tanssikausi jatkuu Suomen suosituimpien artistien
johdolla, 4 km hotellilta.
Hinta sis. tanssilipun, majoituksen 2 hh:ssa, aamiaisen ja kylpylän. Meno-paluukuljetus 4 ?/suunta.
Kesäteatteriyö
69 ?/hlö
Sis. lipun Teatteri Lumperon (4 km:n päässä) näytökseen Kilpakosijat, majoituksen 2 hh:ssa, aamiaisen
ja kylpylän. Esitykset 20.6-4.8.13.
Täyden palvelun
toimisto
Forum
Hakaniemi
Töölö
Malmi
Itäkeskus
Leppävaara
Tapiola
Tikkurila
Myyrmäki
Kerava
Hyvinkää
puh. 010 76 66620
puh. 010 76 66500
puh. 010 76 66530
puh. 010 76 66630
puh. 010 76 66590
puh. 010 76 66610
puh. 010 76 66570
puh. 010 76 66560
puh. 010 76 66600
puh. 010 76 66550
puh. 010 76 66580
(0,0828 ?/puh + 0,1199 ?/min)
Soita ja varaa (030 608 50
tai myynti@summassaari.fi
Lanka 0,0835??/puh + 0,032 ?/min. Gsm 0,192 ?/min. Sis. alv 24%.
OT
TE
EL
LL
L II ?- S
SP
PA
A HHO
KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O
OTTEELL
Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi
+358 (0)30 6085
? fax +358 (0)30 6085 200
Summassaarentie 180, Saarijärvi
? 100
www.summassaari.fi
Iloisesti
Oulussa
VUOKRALLE
TARJOTAAN
Rukalla ja Levillä Loma-asunto
p. 040 4189506
hok-elannonhautauspalvelu.fi
perunkirjoitustoimisto.fi
PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555
Kontulalaiset Kuntorannassa
Kontulan eläkeläisten iloinen porukka starttasi torstaina 11.4.2013 bussilla
kohti Kuntorantaa.
Matkan päätarkoitus oli
Varkauden teatterin ?Tähdet, tähdet? esitys.
Perille päästyämme torstai-iltana oli heti ruokailun jälkeen Kari Vepsän
konsertti, missä olimme
runsaslukuisina paikalla
ja saimme myös esityksen jälkeen halata Kari
Vepsää ja eikös meidän
puheenjohtajamme Sirkka
Kuivala kerkesi heti tekemään yhteistyötarjouksen
syksyllä 2013 Kontulan
kulmilla.
Riehakkaan illanvieton
jälkeen ? kyllä eläkeläiset
osaavat ? seuraavana aamupäivänä tutustuimme
aivan ihmeelliseen maailmaan eli mekaanisen
musiikin museoon. Iltapäivällä oli vallan mainio
iltapäivän vietto Varkauden eläkeläisten kanssa.
Tilaisuudessa saimme lah-
Savonmuan Hilima matkalla kotiin Kontulaan.
jaksi mollamaijan, jonka
ristimme Savonmuan Hilimaksi. Päivän kruunasi
teatteriesitys ?Tähdet, tähdet? Varkauden teatterissa,
aivan mahtava esitys.
Lauantaina aamupalan
jälkeen käänsimme nokan
kohti Helsinkiä.
Täytyy sanoa näin ei ihan
vielä eläkeläisenä, että
kyllä oli hauska reissu.
KIITOS Varkauden eläkeläiset ja Kiitos myös
Kuntoranta, Mekaanisen
musiikin museo ja Varkauden teatteri, jotka ovat
mainioita tutustumisen arvoisia paikkoja.
Anne Ruikka
Nro 3 toukokuu 2013 ? 33
ELÄKELÄINEN
100 vuotta
12.3. Uuno Viljami Rajala
Havukoski
16.5. Aili Tuomala
Joensuu
95 vuotta
31.5. Matti Kauppinen
Vieremä
91 vuotta
22.5. Sirkka Javanainen
Porvoo
90 vuotta
20.4. Taimi Tähjä
Raahe
18.5. Armi Vähä-Koskela
Mänttä-Vilppula
18.5. Salli Emas
Tornionseutu
30.5. Niilo Konttinen
Kankari
1.7. Hilma Lerssi
Kajaani
85 vuotta
27.4. Kalle Keränen
Tornionseutu
31.5. Anna-Liisa Tuomas
Pello
8.6. Veikko Salo
Vammala
12.6. Impi Kanerva
Porvoo
12.6. Marita Heinonen
Pihlava
13.6. Terttu Lautamäki
Pori
24.6. Maila Latvala
Porvoo
25.6. Salme Laukkanen
Salpakangas
2.7. Antti Matias
Lahdenperä
Seinäjoki
80 vuotta
5.5. Vappu Kemppainen
Suomussalmi
11.5. Valma Vallin
Porvoo
17.5. Aira Saarinen
Salpakangas
22.5. Maila Piipponen
Kajaani
25.5. Airi Ahlfors
Pori
28.5. Aimo Turunen
Haukipudas
4.6. Toivo Alaniva
Pello
4.6. Kirsti Koivunen
Palokka
25.6. Väinö Evert
Kaunisvaara
Halikko
25.6. Aira Vuorinen
Kokkola
4.7. Ida Pesonen
Savonranta
5.7. Reino Kuusiluoto
Pihlava
75 vuotta
10.5. Keijo Uimonen
Porvoo
13.5. Aino Juntunen
Kajaani
14.5. Leila Sofia Partanen
Vieremä
16.5. Ritva Mattila
Pori
16.5. Sirkka Räsänen
Hollola
17.5. Maija-Liisa
Seppänen
Kajaani
17.5. Pirkko Lairolahti
Salo
21.5. Matti Marjetta
Haukipudas
30.5. Tuula Loimijoki
Kirkkonummi-Siuntio
30.5. Sakari Kallio
Kaarina
2.6. Paavo Karen
Porvoo
7.6. Veli Väisänen
Kajaani
9.6. Erkki Alvar Perä
Seinäjoki
11.6. Niilo Karppinen
Kajaani
11.6. Martti Lettoniemi
Kuru
12.6. Aili Pesonen
Kuusamo
28.6. Aili Koskinen
Pihlava
29.6. Pekka Mäki
Kokkola
7.7. Hilkka Valta
Pielavesi
70 vuotta
14.5. Veijo Haatainen
Kajaani
14.5. Pekka Ikävalko
Lohja
31.5. Jorma Salminen
Pihlava
16.5. Elsi Suua
Utajärvi
19.5. Anja Helskä
Kirkkonummi-Siuntio
26.5. Antero Kärki
Kajaani
28.5. Aino Tuovinen
Kajaani
4.6. Mauno Soro
Vammala
16.6. Matti Teppo
Kokkola
19.6. Raija Karppinen
Säräisniemi
21.6. Leena Palomäki
Kuru
65 vuotta
10.5. Marjo Voipio
Porvoo
11.5. Olavi Kovalainen
Mechelininkatu 20 A 1
00100 Helsinki
IBAN
IBAN
IBAN
IBAN
FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH
FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH
FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH
FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili
Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619
Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi
Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi
Kalevi Kivistö
puheenjohtaja
Irmeli Mandell
varapuheenjohtaja
Hannu Partanen
toiminnanjohtaja
020 743 3615; 0400?570 951
hannu.partanen@elakelaiset.fi
Anu Mäki
järjestösihteeri
020 743 3616; 040?839 7699
anu.maki@elakelaiset.fi
Tiina Rajala
koulutussihteeri
020 743 3617; 040?582 4319
tiina.rajala@elakelaiset.fi
Satu Rautio
toimistonhoitajan sijainen
jäsenrekisteri
materiaalitilaukset
020 743 3610
satu.rautio@elakelaiset.fi
Anitta Koski
taloussihteeri
laskutus
maksatus
osto- ja myyntireskontra
020 743 3611; 050?307 1952
anitta.koski@elakelaiset.fi
Suomussalmi
11.5. Matti Rinne
Pihlava
20.5. Hellevi Siekkinen
Pihtipudas
30.5. Riitta-Liisa Laiho
Pori
13.6. Raili Mikkonen
Suomussalmi
18.6. Raimo Järvelä
Porvoo
26.6. Veijo Puhjo
Pori
26.6. Raili Salmelin
Porvoo
1.7. Reijo Moilanen
Suomussalmi
1.7. Eila Aarnos
Kokkola
10.7. Birgit Hast
Porvoo
60 vuotta
5.5. Riitta Korkea-aho
Kokkola
55 vuotta
4.7. Kari Harri
Pello
50 vuotta
15.6. Tara Karhu
Vammala
Kokkolan Eläkeläiset
Anna Liisa Jokela
Erkki Matias Sillanpää
Matti Luokkala
Rauman Eläkeläiset
Tuula Tellervo Hätönen
Antti Merenkivi
Kirsti Helena Karenmaa
Raili Eeva Heinonen
Vieremän Eläkeläiset
Veikko Sotikov
Salpakankaan
Eläkeläiset
Aune Tiala
Leevi Petrow
Huittisten Seudun
Eläkeläiset
Eila Lampinen
Pekka Kärki
Raahen Eläkeläiset
Aarne Mikael Aho
Aarno Johannes Myllylä
Porin Eläkeläiset
Olavi Puhjo
Myllypuron Eläkeläiset
Anna Saarelainen
Kalajoen Eläkeläiset
Veikko Heikkilä
Oulun Työväen
Eläkeläiset
Paavo Stålnacke
Erkki Kemppainen
Sievin Eläkeläiset
Tauno Matias Honkala
Kotkan Eläkeläiset
Taisto Tyyskä
Lahden Eläkeläiset
Aune Saukko
Paltamon Eläkeläiset
Eelis Antero Laine
Tornionseudun
Eläkeläiset
Helge Kuosmanen
Tervolan Eläkeläiset
Elsa Mirjam Kejonen
Elma Puikko
Valkeakosken
Eläkeläiset
Kauko Vilenius
Aavasaksan Eläkeläiset
Aimo Akseli Kallijärvi
Pietarsaaren Eläkeläiset
Alli Lehtonen
Elmer Wik
Ivalon Eläkeläiset
Irja Moksunen
Forssan Eläkeläiset
Erkki Simola
Himangan Eläkeläiset
Taimi Aura Annikki Virta
Malmin Eläkeläiset
Annikki Leikoski
Maire Jaakkola
Eini Kokko
Pihlavan Eläkeläiset
Jorma Pietilä
Tuure Laakso
Kerttu Kangas
Imatran Eläkeläiset
Pentti Lehikoinen
Seuraava
lehti:
Eläkeläinen 4/2013 ilmestyy 10.7. Aineisto
lehteen on lähetettävä toimitukseen 17.6.2013
mennessä.
Erja Isaksson
toimistosihteeri
yhdistysrekisteri
syntymäpäivät ja poisnukkuneet
syys- ja kevätkokous-ilmoitukset
020 743 3614
erja.isaksson@elakelaiset.fi
Julkaisija Eläkeläiset r.y
Päätoimittaja Hannu Partanen
Toimitussihteeri Pekka Isaksson
Tilaukset ja osoitteenmuutokset
Satu Rautio puh. 020 743 3610; satu.rautio@elakelaiset.fi
Pekka Isaksson
tiedotussihteeri
020 743 3618; 040?742 2754
pekka.isaksson@elakelaiset.fi
Eva Rönkkö
monikulttuutisuustyön
suunnittelija
040 501 3599
eva.ronkko@elakelaiset.fi
Kuntorannantie 14
78400 Varkaus
puh. 017 560 1100/vaihde
Myyntipalvelu ja info:
Puh. 017 560 1403
myynti@kuntoranta.fi
Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa
Tilaushinta 20 ?/vsk
Pohjoismaat 30 ?/vsk
Muut ulkomaat 35 e/vsk
Ilmoitushinnat
Mustavalkoinen 1,70 e/pmm
Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan
Toimitus ja toimisto:
Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki
Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619
Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi
Ilmoitusmyynti:
Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444
sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi;
osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa
Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1,
00100 Helsinki
ISSN-L 0355-8290
ISSN 0355-8290 (Painettu)
ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
34 ? Nro 3 toukokuu 2013
U
U
TT
A
!
ELÄKELÄINEN
Hemmottelua
& tanssin taikaa!
Tervetuloa lämpimään ? kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy
hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa
Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea.
Lomatarjoukset:
KESÄLOMA 5 VRK
aamiaisella alk. 189 ? / hlö / 2hh
puolihoidolla alk. 274 ? / hlö / 2hh
Elävää
musiikkia
keskiviikkoisin ja
perjantaisin
Eläkeläisten
tapahtumakalenteri
KESÄKUU
? Aktiviteettilomat 6 vrk alk. 329 ? / hlö / 2hh
5.-11.6. ja 31.7.-6.8.
Sis. puolihoidon, kylpylän ja kuntosalin käytön
aukioloaikoina, tanssiliput (ke+pe orkesteritanssit
ja la karaoketanssit), ja maksuttoman vapaa-ajan
ohjelman.
? Pitkä Juhannusloma 6 vrk alk. 329 ? / hlö / 2hh
17.-26.6. Sis. puolihoidon, tanssiliput
ja maksuttoman vapaa-ajan ohjelman.
HEINÄKUU
? Leirintäalueen mökit 1-4 hlöä 95,00 eur/vrk.
voimassa 31.8.2013 saakka
ELOKUU
JÄRJESTÖLOMAT 3 VRK
puolihoidolla 159 ? / hlö / 2hh
HELLUNTAILOMA 4 VRK (8.-12.5.)
aamiaisella alk. 120 ? / hlö / 2hh
puolihoidolla 160 ? / hlö / 2hh
KESÄTEATTERIPAKETTI 1 VRK
puolihoidolla 67 ? / hlö / 2hh
Näytös ?Hinthuaran Itoli?, ohjaaja Tuomo
Salmela. Sis. teatterilipun kesäteatteriin.
? Eloloma 4 vrk alk. 149 ? / hlö
Sis. aamiaiset, kylpylän ja kuntosalin käytön,
maksuttoman vapaa-ajan ohjelman.
SYYSKUU
? Juhlaloma 6 vrk 329 ? / hlö / 2hh
9.-15.9. juhlitaan. Kuntoranta täyttää 45 v.
Sis. puolihoidon, juhlat 14.9. sekä ohjelmat.
? Juhlaloma 2 vrk 125 ? / hlö / 2hh
13.-15.9. tai 14.-16.9. Sis. Juhlat 14.9. sekä
ohjelmat.
(Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.)
Kts. näytöspäivät: www.kuntoranta.fi.
TOUKOLOMA 6 VRK (27.5-2.6.)
puolihoidolla 329 ? / hlö / 2hh
Sis. tanssiliput ja maksuttoman vapaa-ajan ohjelman ma?la.
Kuntorannantie 14, Varkaus
myyntipalvelu (017) 560 1403
myynti@kuntoranta.fi
www.kuntoranta.fi
Vuoden 2013 tuetut lomat:
Hyvinvoitilomat ry ? hyvinvointilomat.?
Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry ? mtlh.?
Solaris-Lomat ry ? solaris-lomat.?
Viikinsaaren
valtaus
Kiitos!
Järvenpään Eläkeläiset ry kiittää
lämpimästi 50-vuotisjuhlaamme
osallistuneita ja
ohjelman suorittajia.
Kiitos myös juhlapuhujalle,
puheenjohtaja Kalevi Kivistölle,
sekä kaikille teille, jotka
muistitte
onnitteluin ja lahjoituksin.
Johtokunta
Tampereen Eläkeläiset ry,
Eläkkeensaajien Tampereen Yhdistys ry ja Tampereen Kansalliset Seniorit ry eli 3-ELY järjestävät
4. Viikinsaaren Valtauksen tiistaina 11. kesäkuuta. Saareen pääsee Laukontorin rannasta täysin
tunnein lähtevällä laivalla
6:lla eurolla, muuta sisäänpääsymaksua ei ole.
Vaarala-Hakunilan Eläkeläiset
onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna
80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/ täyttäviä jäseniään.
Tervetuloa kerhotapahtumaan 23.5.2013
80 vuotta
Aavikkola Pentti,
Jämsèn Inkeri ja
Onufriew Georgij
75 vuotta
Aavikkola Tanja,
Järvinen Vieno, Suutari
Seija ja Wirman Salme
70 vuotta
Hakkarainen Veijo,
Niemi Nina, Riekkinen
Heikki, Teräs Ritva,
Uotinen Elina,
Vainio Seppo ja
Viuhkonen Onni
Kiitos
Kiitämme kaikkia
osallistujia ja tukijoita
osallistumisesta
yhdistyksemme
35-vuotisjuhlaan.
PALJON KIITOKSIA!
Myllypuron
Eläkeläiset ry
Nro 3 toukokuu 2013 ? 35
ELÄKELÄINEN
Leskirouva Katiska
Edellisen ristikon ratkaisu
Krypto
Onnetar suosi Ristikko
2/2013 oikein ratkaisseista Pirjo Välitaloa Ivalosta ja Jukka Hakalaa
Kollasta.
Yllätyspalkinnot ovat
lähteneet ja tässä tulevat
onnittelut.
Seuraavaksi
ratkotaan
kryptoa. Sen ratkaisut on
lähetettävä 17.6. mennessä osoitteella
Eläkeläinen-lehti
Mechelininkatu 20 A 1
00100 Helsinki
Kuoreen on kirjoitettava
sana KRYPTO. Kuoreen
ei saa panna muuta postia
lehdelle tai järjestölle.
Ratkaisijan nimi:..........................................................................................................
Osoite:...........................................................................................................................
......................................................................................................................................
Postitoimipaikka:.........................................................................................................
36 ? Nro 3 toukokuu 2013
ELÄKELÄINEN
OSUUSKUNTA TRADEKA-YHTYMÄN
JÄSENENÄ SINUN KANNATTAA
NYT SEURATA POSTIASI
ivinä
ähipä
Saat l ohtaisen
ök
henkil jeen.
kir
Aivan näinä päivinä postitamme sinulle jäsenkirjeen,
jossa kerromme jäseneduista sekä tarjoamme sinulle ja läheisillesi
mahdollisuuden säästää riihikuivaa rahaa!
www.tradeka.fi
Seuraa siis postiasi.