NUMERO 3/2014 Oikeistolaisuus huolestuttaa EU-vaalit ovat ovella Kesää kohti keikutellaan Sivut 3–9 Vanhustenhoito murroksessa Rakenteet muuttuvat, kuinka käy ihmisten Sivut 12–17 Venäjä ei ole vihollinen Sivu 26 Sivu 26 Kuva: Hilkka Tihinen Pentti Stenius riemuitsee särjestä Jokilaaksojen aluejärjestön pilkkimestaruuskilpailussa Pudasjärven Havulan rannassa. Kyllä hän muitakin kaloja sai niin, että saalis ylitti reilusti yli kolme kiloa. Yhteensä kilpailijat nostivat yli 80 kiloa aurinkoisessa säässä. Esko Roinen on näytellyt pian 50 vuotta. Kai Sadinmaa naulasi teesit sekä Helsingin tuomiokirekon oveen että pamflettiinsa. Näyttelijä Esko Roine teatterista: S. 25 Pappi Kai Sadinmaa kirkosta: S. 24 Suhteemme on proosallinen Vaikeneva kirkko ei saa kysyä – Suhteeni teatteriin on proosallinen. Olen näytellyt ne roolit, jotka ovat tulleet eteeni. Sokoksen myyjä menee hommiin varttia vaille yhdeksän, minä varttia vaille yksi- – Vaikenevan kirkon täytyy antaa köyhälle leipää, mutta se ei saa kysyä, miksi köyhällä ei ole leipää ja miksi rikkaan leipä vain levenee. Vasemmisto on antautunut suurel- toista. Ei näytteleminen sen kummempaa ole, sanoo näyttelijä Esko Roine. le rahalle eikä pysty haastamaan eriarvostavia ja köyhiä syrjiviä rakenteita, suomii 10 käskyä kirkolle -pamfletin kirjoittanut pappi Kai Sadinmaa.
2 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN M Eläkeindeksien jäädyttäminen merkitsee eläkkeiden leikkaamista aan hallituksen kehysriihessä tekemä päätös eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaamisesta sattuu kipeimmin pienillä eläketuloilla eläviin. Samalla leikkaus vähentää valtion verotuloja noin 30 miljoonaa euroa. Ratkaisusta hyödyn korjaavat yksityiset työeläkeyhtiöt. Eläkkeiden indeksikorotus tulee toteutumaan vain 0,4 prosenttiyksikön suuruisena, kun eläkeindeksien mukaisen korotuksen tulisi olla noin neljä kertaa suurempi. Hallituksen toimesta eläkkeiden ostovoimasta katoaa pysyvästi runsaan prosenttiyksikön verran. Eläkkeistä valtaosa, noin 90 prosenttia maksetaan työsuhteessa kertyneinä ansioeläkkeinä. Niistä valtaosaa hallinnoivat yksityiset työeläkeyhtiöt, jotka maksavat eläkkeet ja niihin tulevat korotukset. Eläkeindeksillä ei näiltä osin ole minkäänlaista vaikutusta valtion talouteen. Sen sijaan leikkaus vaikuttaa pysyvästi eläkkeisiin. Kun aikanaan palataan normaaleihin lakisääteisiin indeksitarkistuksiin, silloin se eläkkeen lähtötaso, josta korotusta lasketaan, jää leikkauksen verran alhaisemmaksi. 1990-luvun indeksin jäädytyksestä tästä saatiin karvaat kokemukset. Suoranaisesti valtiontalouteen vaikuttaa vain kansaneläkkeiden indeksijäädytys, koska edellinen hallitus poisti työnantajien kansaneläkemaksun. Kansaneläkkeet muodostavat noin 10 prosenttia maksetuista eläkkeistä ja niiden osuus pienenee edelleen. Niihin tehtävällä indeksin leikkaamisella on valtiontaloudessa hyvin vähäinen merkitys hallituksen lähes kolmen miljardin euron sopeutuspäätöksessä. Sen sijaan jäädytys puree eniten takuueläkkeen ja pienten työeläkkeiden saajiin, joiden eläketurvasta osa koostuu kansaneläkkeestä. Leikkaus lisää eläkeläisköyhyyttä, joka muutoinkin on muuta väestöä suurempaa. Eläkeindeksin jäädyttämistä on julkisuudessa perusteltu myös sillä, että palkkojen yleiskorotus asettuu tänä vuonna 0,4 prosenttiyksikön tasolla. Eläkeindeksissä palkkaindeksin painoarvoa on historian aikana asteittain vähennetty niin, että sen osuus on nyt 20 prosenttia ja elinkustannusindeksin vaikutus 80 prosenttia. Silloin kun reaaliansiot nousevat – mikä on ollut normaali tilanne – nousevat eläkkeet palkkoja vähemmän. Pitkässä tarkastelussa eläkkeet ovatkin jääneet palkkakehityksestä reilusti jälkeen. Eläkkeiden nykyistä voimakkaampi sitominen palkkakehitykseen, mitä eläkeläisjärjestöt ovat vaatineet, kelpaa näköjään vain silloin, kun se tuottaa eläkeläiselle huonomman tuloksen. Eläkepolitiikan tulisi kaikissa tilanteissa ja kaikilta osin olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Ansioeläkkeiden tulisi nauttia myös perustuslain suojaa. Lakiin perustuvien indeksikorotuksiin puuttuminen on jyrkässä ristiriidassa näiden periaatteiden kanssa. Eläkkeet alistettiin nyt valtion suhdanne- ja rakennepolitiikan välineiksi. Ihmetellä sopii myös sitä, että eläkejärjestelmän sisältä ei ole noustu vastustamaan indeksijäädytystä ja puolustamaan toimivaa järjestelmää. Tätä olisi odottanut erityisesti työmarkkinajärjestöiltä, jotka korostavat omistavansa työeläkejärjestelmän mutta myös Työeläkevakuuttajat TELA ry:ltä ja Eläketurvakeskukselta. Lakiin perustuva indeksijärjestelmä on aivan keskeinen osa toimivaa eläkesysteemiämme. Kataisen hallituksen ratkaisu merkitsee tosiasiassa eläkkeiden leikkaamista ja on sellaisenaan vakava hyökkäys koko järjestelmää ja kaikkia eläkkeensaajia vastaan. Nyt puututtiin vaarallisella tavalla maksussa olevien eläkkeiden tasoon. Jotta eläkeläisten edut tulevat huomioiduksi eläkejärjestelmästä päätettäessä, on eläkeläisjärjestöjen edustus saatava mukaan eläkeyhtiöiden hallintoon ja eläkejärjestelmän kehitystä pohtiviin työryhmiin, kuten keskeiset eläkeläisjärjestöt ovat yhdessä toistuvasti esittäneet. Eläkeläiset ry:n entinen pj. Juhani Vähäkangas kuollut Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Suuret ikäluokat syyllisiä? Yksi fiksuimmista ”talousviisaista”, Sixten Korkman, kirjoitti omituisen kolumnin Helsingin Sanomiin 18.4.2014. Siinä hän syyllisti suuret ikäluokat etujen kahmijoiksi ja nuorempien sukupolvien riistäjiksi. Tyhmää puhetta. Päätöksiä yhteiskunnassamme eivät tee ikäluokat eikä puoluerakenteemme ole iän perusteella muodostunut. Etujen ristiriidat kulkevat ihan muita linjoja pitkin. Sitä osoittaa jo eläkeläisköyhyyden kohtaantuminen: useimmiten köyhyys kohtaa vanhimpia naisia ja nuorimpia, työkyvyttömyyseläkkeellä olevia miehiä. Jakolinjat kulkevat toimeentuloeroja, eivät sukupolvia, pitkin. No mitä sitten, jos suuria ikäluokkia ei olisi syntynyt? Oletetaanpa, että syntyvyys olisi sodan jälkeisinä vuosina ollut suunnilleen sillä tasolla, jolla se keskimäärin on Suomessa ollut. Ensinnäkin meitä suomalaisia olisi paljon vähemmän. Mikäli hedelmällisyysikäiset ikäluokat olisivat 1960-80-luvuilla olleet ”normaalin kokoisia”, olisi suomalaisia nyt noin 4,2 miljoonaa eli miljoona vähemmän kuin toteutuneessa kehityksessä. Käsipareja työssä olisi ollut samaan vähemmän. Vanhushuoltosuhdetta muuttava elinikä olisi todennäköisesti pidentynyt niin kuin nytkin, mutta niitä paljon puhuttuja sosiaali- ja eläketurvan maksajia olisi ollut paljon vähemmän, koska työiässä olevia olisi silloin ollut vähemmän. Vastaavasti elä- kemeno suhteessa palkkasummaan olisi ollut noin 5 %-yksikköä toteutunutta suurempi. Tämä tarkastelu osoittaa, miten heppoisilla perusteilla suuria ikäluokkia syyllistetään. Suuret ikäluokat ovat maksaneet suurimmalta osalta heitä vanhempien ikäluokkien eläkkeet ja rahastoineet merkittävän osan maksuista myös omaan eläketurvaansa kerryttäen noin 160 miljardin euron rahastot. Niinpä eläkemaksujen kohoaminen pysyy hyvin maltillisena suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Ilman suuria ikäluokkia vanhushuoltosuhteen haasteet olisivat vain tulleet aikaisemmin, haasteisiin vastamassa olisi ollut vähemmän työikäisiä ja kansantaloutemme olisi työvoiman vähäisyydestä johtuen ollut heiveröisempi ne kohtaamaan. Tältäkin kannalta katsoen sukupolviristiriidan lietsominen ja suurten ikäluokkien syyllistäminen on perusteetonta. Hyvinvointivaltiomme kantaviin periaatteisiin kuuluu ns. vakaan toimeentulon periaatteen noudattaminen. Siihen perustuu suurin osa sosiaalipoliittista ajatteluamme. Sen mukaan myös ikäryhmien välisen tulonjaon tulee olla kohtuullisen tasainen. Perhepolitiikalla pyritään takaamaan, ettei lapsiperheiden toimeentulo olisi muuta väestöä huonompi. Keinona ovat tulonsiirrot lapsiperheille, joilla pyritään takaamaan se, ettei lasten hankkimisesta rankaistaisi toimeentulovaikeuksien muodossa. Täyttä kompensaatiota lasten aiheuttamista lisämenoista tulonsiirrot eivät takaa, mutta niillä pyritään estämään kuilun laajeneminen liian suureksi. Eläkepolitiikassa vakaan toimeentulon periaate merkitsee sitä, että eläkkeellä toimeentulon taso ei liian voimakkaasti putoaisi aktiiviajan tasosta. Tähän pyritään ns. vakuutusperiaatteen soveltamisella eläkemaksuihin ja aikanaan eläkkeisiin. Eläkkeet ovat käytännössä noin puolet eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Eläkkeet rahoitetaan aikanaan työiässä kerätyillä maksuilla ja näin kerrytettyjen rahastojen tuotoilla ja osittain työssä nyt olevien maksamilla maksuilla. Tämä periaate siirtyy eräänlaisena viestikapulana sukupolvelta toiselle. Nyt työiässä oleva sukupolvi on aikanaan saanut meidän sukupolvemme veroillaan maksamat perhepoliittiset tulonsiirrot, lasten koulutuksen ja terveydenhoidon. Aikanaan eläkkeelle siirtyessään nyt työiässä olevat saavat osan eläketurvastaan silloin työiässä olevien rahoittamana. Sukupolvien välillä on siis vahva solidaarisuuden side, jonka katkaiseminen johtaisi arvaamattoman suuriin riskeihin. Solidaarisuutta sukupolvien välillä on syytä kaikin tavoin vaalia. Eläkeläiset ry:n entinen puheenjohtaja kunnallisneuvos Juhani Vähäkangas on kuollut. Vähäkangas kuoli syntymä- ja kotikaupungissaan Raahessa 29.4.2014. Hän oli syntynyt 9.9.1932. Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana Vähäkangas toimi v. 2000–2006. Senkin jälkeen häneltä riitti tarmoa järjestön hyväksi muun muassa Jokilaaksojen aluejärjestön puheenjohtajana v. 2007–2009. Jo nuorukaisena kansandemokraattisen liikkeen riveihin liittynyt Vähäkangas teki mittavan poliittisen uran kansanedustajana ja keskeisenä raahelaisena kunnallispolitiikona. Vähäkangas nousi eduskuntaan varamiespaikalta 1978. Hän oli SKDL:n ja Vasemmistoliiton kansanedustaja vuoden 1995 vaaleihin asti. Raahen kaupunginvaltuuston jäsen Vähäkangas oli puoli vuosisataa, v. 1956-2004, Valtuuston puheenjohtaja hän oli vuosina 1968–1984 Presidentin valitsijamies hän oli neljä kertaa.
Nro 3 toukokuu 2014– 3 ELÄKELÄINEN Professori Vesa Puuronen: Populistinen oikeisto nousee Euroopassa Nuoret miehet vievät Suomea populismiin Oikeistopopulismi kummittelee Euroopassa. Laaja kirjo oikeistopopulistisia puolueita niittää kasvavaa menestystä ja Suomessa suunta on samanlainen, sillä Perussuomalaisten ”jytkyn” jälkeen puolueen suosio on yhä kasvanut. – Protestiäänestäminen sekä äänestäjien matala luottamus- ja kiinnostustaso selittävät oikeistopopulismin kannatusta Suomessa, sosiologian professori Vesa Puuronen totesi Eläkeläiset ry:n Oulussa järjestämässä EU-tilaisuudessa. Monen alan asiantuntijat jakoivat tietoa Oulussa ja Helsingissä. Järjestö halusi tilaisuuksissa ja Eläkeläinen-lehden EU-liitteellä herätellä jäseniään vaaliuurnille ja keskustelemaan laajemminkin EU:sta. Miesten Unkarissa oikeisto on valttia Puuronen otti esitelmässään käsittelyyn kolme Euroopan maata, Unkarin, Ranskan ja Kreikan. Erilaisista olosuhteistaan huolimatta niissä kaikissa oikeistopopulismi saa laajaa kannatusta. Unkarissa kansalliskonservatiivisella Fidesz-puolueella on kahden kolmasosan enemmistö parlamentin paikoista, joten se voi tehdä käytännössä mitä haluaa, aina perustuslain sormeilusta lähtien. Sen ohittaa oikealta äärioikeistolainen, antisemitistinen Jobbik-puolue, jonka jäsenistöä on syyllistynyt murhatöihin. Jobbikin kannatus nousi huhtikuun alussa pidetyissä parlamenttivaaleissa yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Puurosen mukaan Fideszin puheenjohtajan puheenparsi tuo vahvasti mieleen Euroopan 1930-luvun äärioikeistolaiset tendenssit. – Näillä puolueilla ei ole maassa vastavoimaa, tai se on ryvettynyt ja vailla uskottavuutta. Sosialismin romahtamisen jäl- Oikeistopopulistit puhuvat Vesa Puurosen mukaan ”kansasta”, mutta jättävät sen ulkopuolelle eliitin, maahanmuuttajat ja vähemmistöt. keen Unkarissa käyttöön otettu tasaverotus on murjonut talouden heikkoon jamaan eikä työttömyys vähene. Samalla populistinen oikeisto vetoaa Unkarin uhriasemaan historian saatossa ja lietsoo nationalismia. Unkarin johto on myös pitkälti miesten maailmaa: sosialismin jälkeen naisia on parlamentssa alle 10-prosenttia Kreikka vaarassa räjähtää Ranskassa Front National on kasvattanut kannatustaan huomattavasti ja nopeasti. Maaliskuiset paikallisvaalit toivat sille historiansa parhaan tuloksen. Puolue kuvailee linjaansa oikeistolaisen sijaan ”ranskalaiseksi”. – Ranskassa vasemmisto on hajalla ja äänestysprosentin nousu on satanut äärioikeiston laariin, Puuronen totesi. Ranskalaisten kerrotaan ole- van yleisesti pettyneitä valtapuolueisiin ja kaksipuoluevaltaan. Siihen saumaan Front National on menestyksekkäästi iskenyt. Kreikassa tilanne on vieläpolarisoituneempi. Kreikkalaiset näkevät maansa tilanteen ”tulivuoren päällä istumisena”. Äärioikeistolainen ja uusfasistinen Kultainen aamunkoitto -puolue on nostanut kannatuksensa liki parinkymmenen vuoden takaisesta 0,1 prosentista vuoden 2012 seitsemään prosenttiin. – Kultaisella aamunkoitolla on yhteyksiä rikollisuuteen ja toisaalta se antaa sosiaalista tukea kreikkalaisille köyhille ja syrjäytyneille. Kreikassa äärioikeiston lisäksi niin kommunistit kuin radikaalin vasemmiston liitto Syriza ovat vahvistuneet. Yhteiskunnallinen tilanne on Puurosen mukaan poliittisesti hieman rauhoittunut, sillä ihmisillä on Outi Ojala kannusti kuulijoitaan lähestyvien europarlamenttivaalien suhteen: EU:ta voi inhota, mutta äänioikeutta kannattaa käyttää. täysi työ pitää itsensä hengissä. Mikäli tilanne jatkaa eskaloitumistaan, seurauksena on yhteiskunnallinen räjähdys. Euroopassa oikeistopopulistisia puolueita löytyy myös Itävallasta, Hollannista ja Belgiasta ja ovatpa Tanska, Ruotsi ja Norjakin saaneet niistä osansa. Suomella on Perussuomalaisensa. Perussuomalaisia on kuvailtu jopa äärioikeistolaiseksi puolueeksi, mutta sitä se ei Puurosen mukaan ole, sillä äärioikeisto ei hyväksy parlamentaarista toimintaa lainkaan. Puolue edustaa populistista oikeistoa, joskin jotkut sen edustajat saattavat olla talous- ja sosiaalipoliittisesti melko vasemmalla. Kunnes maahanmuutto- ja arvopolitiikassa suksi tökkää. – Perussuomalaiset suosivat oikeiston tapaan yritteliäisyyttä ja ovat arvopolitiikaltaan konservatiivisia. Selkeästi äärioikeistolaisia ja ulkoparlamentaarisia ryhmittymiä Suomessa ovat esimerkiksi Kansallinen vastarinta ja Finnish Defence League. Suomessa populistisen oikeiston nousua selittää protestoinnin lisäksi koventuneet arvot. – Leimallista oikeistopopulismin kannattajalle on maahanmuuton ja monikulttuurisuuden sekä EU:n vastaisuus. Puurosen mukaan erityisesti nuoret miehet on onnistuttu mobilisoimaan populistisen oikeiston taakse internetin avulla. Suomalaisnuorisolle vasemmisto–oikeisto-jako on kaikesta huolimatta äärettömän hämärä: Puuronen esitteli 16-25-vuotiaille tehtyä tutkimusta, jonka yli 800 vastaajasta liki 40 prosenttia ei osaa sijoittaa itseään oikeisto – vasemmisto-akselille. Syyksi useat sanoivat sen, etteivät tiedä mitä oikeisto ja vasemmisto tarkoittavat tai eivät pysty tekemään niiden välille eroa. TERO KAIKKO Omaa meppiä kaivataan, oikeistolaisuus huolettaa Oulun EU-tilaisuuden pienessä, mutta aktiivisesti keskustelevassa yleisössä mukana olleet Oulun Työväen Eläkeläisten Maija Nurminen ja Teuvo Blomster olivat tyytyväisiä tapahtuman asiaan ja sisältöön. Molemmat kiittelivät tilaisuuden ensimmäisen puheenvuoron pitänyttä Outi Ojalaa, entistä kansanedustajaa ja eu-parlamentaarikkoa, selkeästä esityksestä parlamentin arjesta ja rakenteesta. Vesa Puurosen esitelmästä tieto nuorten heikoista politiikan tiedoista veti kaksikon mietteliääksi. – Oman nuoruuden aikana oltiin tietoisempia politiikan perusasioista ja järjestäydyttiin enemmän. Nykyään nuoriso on varovaisempaa eikä politiikka juuri elämässä näy, Blomster pohti. EU-tietoisuuden lisäämiselle on heidän mukaansa aina tarvetta, omassa yhdistyksessä kun puhutaan kovin vähän näistä asioista. Toisaalta ”oman mepin” puuttuminen on hankaloittanut asioita: kun Vasemmistoliitolla vielä oli edustaja europarlamentissa, oli hänen puoleensa helppo kääntyä, Nurminen ja Blomster sanovat. Kummankaan mielestä eläkeläisten ei tarvitse äänestää nimenomaan eläkeikäistä parlamenttiin, sillä vaikka eletty elämä tuo perspektiiviä, ovat ehdokkaan sopivuus ja pätevyys silti ykkössijalla. Yleiseurooppalainen oikeiston nousu huolettaa eläkeläisiä – varsinkin äärioikeistolaisuus, jonka vihan hedelmiä on jouduttu Oulussakin lviime vuosina korjaamaan. – Jokainen omillaan -ajattelu on selkeästi lisääntynyt. Nationalismi on pahimmillaan vaarallinen asia, Maija Nurminen mietti. Yleisössä olleet Oulun Työväen Eläkeläisten Maija Nurminen ja Teuvo Blomster penäävät valistusta ja ihmisläheisyyttä koventuneiden arvojen maailmaan.
4 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Myös alustajien kesken syntyi vilkasta keskustelua. Alustajat kuvassa etualalla. Päivi Toppo (vas.), Kalevi Kivistö, Jouko Kajanoja ja Sirpa Puhakka. Asiantuntijat jakoivat EU-tietoa Eläkeläiset ry:n tilaisuuksissa Euroopan unioni on mahdollisuuksien ikkuna ja poliittisen toiminnan kenttä E uroopan unionin myötä on avautunut eräänlainen mahdollisuuksien ikkuna, toisin sanoen hyvien toimintatapojen vaihtaminen maidenkin välillä. – Nyt Euroopan unioni on kansallisvaltioiden pelikenttä. Sillä ei ole sellaista tasoa politiikassa, joka vastaisi teoistaan Euroopan väestölle eikä kansallisvaltioille.Helsingissä järjestetyssä Näin sanailtiin Helsingissä järjestetyssä Eläkeläisetg ry:n EU-tilaisuudessa, jossa tutustuttiin unioniin kuuluvieen maiden erilaisiin sosiaalipolititisiin malleihin ja pohdittiin unionia ikäihmisten näkökulmasta. Tilaisuudessa etsittiin myös vastausta koviin kysymyksiin, tuhoaako vai pelastaako EU hyvinvointivaltion ja jyrääkö oikeistopopulismi meitin. EU tukee käyttäjän näkökulmaa palvelujen kehittämisessä Ikäinstituutin johtaja, tohtori Päivi Toppo vastasi omaan kysymykseensä, mikä EU:ssa on mielenkiintoista ikäihmisten kannalta. – Vapaa liikkuvuus on helpottanut työperäistä maahanmuuttoa, joka helpottaa työvoimapulaa sosiaali- ja terveyspalveluissa. – EU:n asialistalla korkella on terveyden edistäminen. Yhteistyö siinä on todennäköisesit nopeuttanut kehitystä. Jo pitempään on ollut voimassa terveyskortit, ja tänä vuonna on tullut voimaan potilasdirektiivi. – Estettömyyssäädös 2013 /2014 edellyttää estettömyyttä tuotteissa ja palveluissa, ja mikä tärkeintä myös julkisten nettisivustojen tiedollista esteettömyytä. Se tarkoittaa, että niistä on tehtävä helposti avatutuvat ja helppolukuiset. Tutkijana Toppo tähdensi, että tutkimus- ja kehittämistoiminnassa EU:n piirissä painottuvat yhä enemmän väestörakenne ja hyvän ikääntymisen edellytykset. – EU:n myötä on avautunut eräänlainen mahdollisuuksien ikkuna, toisin sanoen hyvien toimintatapojen vaihtaminen maidenkin välillä. Suomelaisilla olisi myös oppimista esimerkiksi palvelujen kehittämisessä ”käyttäjän näkjökulmasta”, jota EU tähdentää. Kiinnostavien ja myönteisten asioiden vastapainona Toppo nosti esille kauppapolitiikan aiheuttamat ongelmat. – Hankintalaki ei sovellut erityisen paljon apua tarvitsevien palveluihin. Palvelumarkkinoilla on tapahtunut erittäin nopeaa keskittymistä, joka hävittää pienempien toimijoiden kokemuspääomaa, Toppo sanoi. Kansallisvaltiossa sosiaalipolitiikka kuihtuu Valtiotieteiden tohtori Jouko Kajanoja pohdiskeli, olisiko EU:sta apua hyvinvointivaltion pelastamisessa. Vauhtia hän otti laskelmista, joiden mukaan veroasteen alentaminen ja yritysten erilaiset verohelpotukset Suomessa ovat suuruudeltaan niin sanotun kestävyysvajeen luokaa. – Jos veroaste olisi samalla tasolla kuin vuonna 1997, voitaisiin Kelan etuuksia lisätä 7 miljardia euroa. Yrityksille on annettu verohelpotuksia noin 3 miljardia euroa. – Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä selvemmältä on alkanut vaikuttaa siltä, että verotuksessa tarvitaan kansainvälistä järjestelmää veropakolaisuuden ja sen seurausilmiöiden kitkemiseksi. Kajanoja muistutti, että sosiaalipolitiikan pitämistä tiukasti kansallisessa päätäntävallassa ovat ajaneet erityisesti ne, jotka mielellään näkisivät sosiaalipolitiikan kuihtuvan. – Kuuluin aikoinaan niihin, jotka epäilivät sosiaalipoltiikan kuihtuvan, jos EU:lle annetaan sananvaltaa siihen. Nyt on alkanut näyttää siltä, että pelkästään kansallisvaltioiden asiana se vasta kuihtuukin. Kajanojan mukaan on monta syytä siirtää osa sosiaalipolitiikasta, esimerkiksi erilaisten normien anto ja suuntaviivojen luominen, EU-tasolle. – Jotta nämä asiat tulisivat pöytään, kun päätetään sosiaalipoltiikasta, on pakko kiinnittää enemmän huomiota veropolitiikkaan. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö huomautti, että sosiaalipoliittinen ajattelu eri osissa Eurooppaa on niin erilaista, että sosiaalipoliitikna yhdenmukaistaminen olisi toivoton yritys. Tämä pätee myös ja ennen kaikkea eläkepolitiikkaan. On vastattava väestölle, ei kansallisvaltioiille Jouko Kajanoja pohdiskeli, kuinka EU:n rakenteita pitäisi muuttaa. – Nyt Euroopan unioni on kansallisvaltioiden pelikenttä. Sillä ei ole sellaista tasoa politiikassa, joka vastaisi teoistaan Euroopan väestölle eikä kansallisvaltioille. Rakenteiden muuttaminen edellyttää parlamentin vallan lisäämistä ja yhteistä eurooppalaistas julkisuutta, Kajanoja sanoi. Kajanojan ja alustuksia kuunlemaan tuleen Aino Moilasen välillä heräsi kiinnostava mielipiteenvaihto kansainvälisestä solidaarisuusdesta. Kun Kajanoja viittasi alustuksessaan kreikkalaisten hätään EU-johtoisten säästö- ja leikkaustoimien puristuksessa, hän sai tukea vanhusaktivistiksi itsensä esitelleellä Kontulan Eläkeläi-
Nro 3 toukokuu 2014– 5 ELÄKELÄINEN set ry:n jäseneltä Aino Moilaselta. – Minä mielelläni maksaisin korkeampia veroja, jos tietäisin, että niillä autetaan kreikkalaisia ihmisiä eikä kansainvälisiä pankkeja. Moilanen sanoi. Oikeistopopulismin ytimenä poliittinen petos Kreikkaa käytti esimerkkinään myös oikeistopopulismista puhunut Helsingin kaupunginhallituksen jäsen Sirpa Puhakka. – Tilannehan on siellä aivan hirvittävä ja sitä käyttää häikäilemättömäsit hyväksi äärioikeistolainen Kultainen auringonnousu, Sen toiminnassa yhdfistyvät julma cväkivalta ja sosiaalisen hädän hyväksikäyttö. – Kun ennustetaan ja ehkä pelätäänkin äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousua europarlamentin vaaleissa, niin kannattaa huomata, että myös vasemmiston kannatus on selvässä kasvussa, Puhakka snaoi., Muuten kovin hajanaista eurooppalaista oikeistoradikalismia yhdistää eliitin vaastaisuus, joka kumpuaa yleisemmästä politiikan vastaisuudesta. Siihen liittyy myös poliittisen konsensuksen halveksumista. – Yksi oikeistopopulismin kasvun ikävistä seurauksista on sekä kansallisten parlamenttien että EU-parlamentin rämettyminen. Populistisille puolueille on tyypillistä tulosten vähäisyys, kun parlamenttia käytetään lähinnä puhujalavana. – Tähän on sisäänrakennettuna polititinen petos: oikeistopopulistit käyttävät parlamenttia omian puolueidensa hyväksi, ei vakavaan ja tavoitteelliseen lainsäädäntötyöskentelyyn. PEKKA ISAKSSON Kalevi Kivistö: Sosiaalipolitiikan yhtenäistäminen olisi mahdotonta Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan Kalevi Kivistön mukaan sosiaali- ja eläkepolitiikan yhtenäistäminen EU:n tasolla olisi toivoton yritys. Näkemystään Kivistö perustelee EU-maiden erilaisilla sosiaalipoliittisilla perinteillä ja malleilla. Eläkeläinen-lehti julkaisee Kivistön alustuksen järjestön EU-keskustelutilaisuudessa Helsingissä kokonaisuudessaan. Väliotsikot ovat toimituksen. Luin juuri Heikki Saaren Jacob Södermannista kirjoittaman elämäkerran. Siinä käsitellään myös 70-luvun alkupuolen EEC-asiaa, vapaakauppasopimuksen solmimista Euroopan talousyhteisön kanssa. Jacke oli vastustajien rintamassa, kuten sen aikainen SKDL ja vasemmistodemarit. Muistutetaan silloin tällöin. Jackekin kuitenkin oli ensimmäinen suomalainen korkeaan EU-virkaan nimitetty. Söderman muistuttaa siitä, että 70-luvun EEC:ssä oli kyse kokonaan muusta kuin 90-luvun EU:ssa. Silloin elettiin kylmän sodan aikaa ja EEC:ssä oli kysymys Euroopan jakamisesta. Siksi asialla oli myös ulkopoliittinen ulottuvuutensa, joka sitten dramatisoituikin Zavidovo-keskustelujen vuodettua Ruotsin kautta myös Suomen lehdistöön. Nykyinen EU yhdistää suuren osan Euroopasta, joskaan ei kokonaan, kuten Ukrainan kriisin yhteydessä on huomattu. Maastrichtin sopimuksen jälkeen EU:n toimintaprofiili on uudistunut. Se on laajentunut aikaisempaa yleiseurooppalaisemmaksi. Ja tärkeää on ennen kaikkea se, että EU:n peruskirjassa määritellään Unionin kansalaisten kansalaisoikeudet, jotka tekevät realistiseksi kansalaisten Euroopasta puhumisen poliittisena tavoitteena. ”Turvajoukkona” valtio tai perhe Talousliiton kehittyminen kansalaisten Euroopaksi ei ole aivan yksinkertaista. Siinä tullaan lähelle asiaa, jota EU-kielellä kutsutaan subsidiariteetiksi, joka useimmiten suomennetaan läheisyysperiaatteksi. Merkillinen termi, jota lienee syytä yrittää avata. Termi tulee latinan sanasta subsidere, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ’olla turvajoukkona’. Se tulee siis sotilaskielestä. Sillä on tarkoitettu sitä, että välittömästi etulinjan takana on joukko, joka tulee nopeasti apuun, jos etulinja joutuu vaikeuksiin. Siksi turvajoukon on oltava mahdollisimman lähellä, mistä tulee ’läheisyysperiaate’. Niinpä jos EU-kansalainen kokee elämässään riskejä, työttömyyttä, sairautta tai tulee siihen ikään, ettei työssäkäynti enää ole mahdollinen, on avun oltava mahdollisimman lähellä. Meillä Pohjoismaissa on totuttu ajattelemaan, että avun antaja on silloin oma kansallisvaltio, hyvinvointivaltio. Etelä-Euroopassa mennään vielä lähemmäs, turvajoukkona on ensi sijassa oma perhe. Tästä johtunee, että EU:ssa on alun alkaen ajateltu niin, että elämän mukanaan tuomia riskejä kohtaamaan ja niistä selviytymistä auttamaan tarkoitettu sosiaalipolitiikka kuuluu subsidiariteetin piiriin. ’Turvajoukkona’ toimii oma kansallisvaltio. Siksi europarlamentti ei normaalisti käsittele sosiaalipolitiikan alaan kuuluvaa lainsäädäntöä. Ja siksi myös eläkeasioita on pidetty kansallisen tason asioina. Tällaisissa asioissa mahdollista on vain ns. avoin koordinaatio, vertailu jäsenmaiden kesken, jonka yhteydessä jäsenmaat voivat saada ideoita oman lainsäädäntönsä kehittämiseen. Sosiaalipolitiikan neljä mallia Vanhusaktivisti Aino Moilanen otti tiukasti kantaa. Perinteisesti sosiaalipolitiikan alaan on luettu myös tiettyjä asioita, joissa EU-tasolle on delegoitu toimivaltaa. Lissabonin sopimuksessa korostettiin EU:n kilpailukykytavoitteiden ohella sosiaalista koheesiota, kansalaisten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. EU onkin jo aikaisemminkin antanut jäsenmaita sitovia normeja esimerkiksi työvoiman liikkuvuuteen, työsuojeluun ja työturvallisuuteen liittyvistä asioista. Hyvä niin. Sen sijaan sosiaalipolitiikan ydinalueista, kuten sosiaalisista tulonsiirroista ja palveluista, ei jäsenvaltioita sitovia normeja juuri ole annettu. Sosiaalipoliittinen järjestelmä perustuu Euroopan eri osissa erilaisin malleihin. Meille on tuttu pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka perustuu julkisen vallan hoitamiin universaaleihin sosiaalisiin perusoikeuksiin. Englantia puhuvissa (anglosaksisissa) maissa hyvinvoinnista huolehtiminen on vahvasti tarveharkintaista ja valikoivaa, hyvinvointivaltio yritetään pitää mahdollisimman suppeana. Sen mallimaassa USAssa yritetään vasta nyt saada väestö yleisen sairausvakuutuksen piiriin. Keski-Euroopassa taas on vallalla vahvasti tulonsiirtoihin perustuva järjestelmä, jossa julkinen valta ei juuri tuota palveluja vaan korkeintaan tukee yksityisiä niiden tuottamisessa. Välimeren maissa taas sosiaalinen turvallisuus nojautuu vahvasti perheeseen ja sukuun ja kirkon antamaan tukeen. Subsidiariteetti ilmaistaan niin, että turvana ei ole ensisijaisesti julkinen valta vaan vielä läheisemmät yhteisöt, perhe ja suku. Urpo Kankaan äskettäin julkaisema ajatus lasten kustannusvastuun lisäämisestä vanhusten palvelujen rahoittamisessa tuo mieleen tuon välimerellisen mallin piirteitä. Kun ajattelutavat ovat näin erilaisia, olisi sosiaalipolitiikan yhtenäistäminen, harmonisoiminen, EU:n tasolla toivoton yritys. Siksi on järkevää pitää se subsidiariteetin piirissä, kansallisesti päätettävänä. Kari Välimäki kiinnittää kuitenkin huomiota tärkeään asiaan, sosiaalipolitiikan ja talouspolitiikan yhteenkuuluvuuteen. Kun sosiaalipolitiikan toteuttaminen vaatii taloudellisia resursseja, riippuvat sosiaalipolitiikan mahdollisuudet talouspolitiikan onnistumisesta. Pohjois- ja Etelä-Euroopassa asiasta ajatellaan kuitenkin hyvin eri tavalla. Pohjoismaissa on hyvinvointivaltion rakentamista perusteltu sillä, että onnistunut sosiaalipolitiikka on talouden kehityksen vauhdittaja lisätessään kulutuskysyntää ja mahdollistaessaan palvelujen ansiosta laajemman työhön osallistumisen. Keski- ja Etelä-Euroopassa sosiaalipolitiikka nähdään kulueränä ja palvelujen kehittymättömyys supistaa työvoiman tarjontaa. Kun talouspolitiikassa unionitason päätöksillä pyritään harmonisoimaan talouspolitiikkaa, saattaa sosiaalipolitiikan ja talouspolitiikan erillisyydestä tulla ongelma. Jos talouspolitiikka perustuu entistäkin enemmän liberalistiseen markkina-ajatteluun. Se kaventaa sosiaali- politiikan liikkuma-alaa myös kansallisella tasolla. Sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet olisi päätöksenteossa hyvä alusta alkaen yhteensovittaa. Eläkepolitiikan kirjo suuri Eläkepolitiikka on tyypillisesti ala, jossa järjestelmien harmonisoiminen olisi epätarkoituksenmukainen, jopa mahdoton tehtävä. Niin erilaisia järjestelmät ovat. Erot ovat suuret jo Pohjoismaiden välillä puhumattakaan EU:sta kokonaisuutena. Tyypillistä on, että vertailtaessa julkisten menojen suhdetta bruttokansantuotteeseen riippuvat tulokset paljon esimerkiksi siitä, mihin menolajiin eläkemenot luetaan. Esimerkiksi Suomessa niitä pidetään julkisina menoina, Saksassa yksityisinä. Osassa maita ne maksetaan nettomääräisinä, toisissa taas – kuten Suomessa – niitä verotetaan, jolloin ne otetaan laskelmiin bruttomääräisinä. Vaikka käteen tuleva eläke olisi sama, tulee laskelmiin huomattava ero. Eläkepolitiikassa on tietenkin yhteisiä haasteita. Yksi niistä on suhtautuminen eläkeikään. Siinähän variaatio EU:n sisällä on todella suuri, alimmillaan eläkeiät lähtevät selvästi 60 alapuolelta. Niiden nostamisessa on käytetty monia menetelmiä: yhdet laskevat työuran kestoa ja saattavat arvioida työn rasittavuutta, toiset nostavat yleistä eläkkeelle siirtymisikää, yhdet laskevat eläkkeen suuruuden joko työuran keston tai työuran aikana maksettujen eläkemaksujen mukaan. Jotkin maat – kuten Suomi - tarjoava ns. superkarttuman muodossa porkkanoita työelämässä pysymiselle ja samalla rankaisevat elinaikakertoimella niitä, jotka eläköityvät lakisääteisessä iässä. Ja edelleen on huomattava, että maissa, joissa on kategorisesti nostettu eläkeikää, on säilytetty lukuisia ”varateitä”, mahdollisuuksia siirtyä eläkkeelle aikaisemmin. Kun eläkepolitiikan ratkaisut ovat EU:n sisällä hyvin kirjavia, on hyvä pitää ne kansallisesti hoidettavana asiana. Avoin koordinaatio eli eri maiden järjestelmien vertailu on varmaan hyödyllistä, mutta kansallisesti on hyvä päättää, miten vertailun tuloksia käytetään oman maan lainsäädännön kehittämisessä.
6 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Eurovaaliehdokkaat Annika Lapintie (vas.) ja Sinikka Torkkola vierailivat Nokian Eläkeläisten kutsukerhossa huhtikuun alussa. Oikelalla puheenjohtaja Matti Haapala. Unionista Nokialla EU-maihin saatava sosiaaliturvan vähimmäisturvataso N okian Eläkeläiset ry:n kutsukerhossa alusti eurovaaliehdokas, kansanedustaja Annika Lapintie. Yhdistyksen puheenjohtaja Matti Haapala totesi yli kolmensadan hengen yleisölle, että on hienoa nähdä, että täällä on enemmän porukkaa kuin eduskunnan täysistunnossa, ja kaikki ovat hereillä. Lapintie totesi, että Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ykköstavoitteena on koko vaalikauden ollut, että eläkkeisiin, lapsilisiin, työttömyyskorvauksiin ja opintotukeen tehdään indeksikorotukset. Koska muut eduskuntaryhmät eivät siihen enää kehysriihessä maaliskuun lopussa suostuneet, vasemmistoliitto lähti hallituksesta. -Tämän vaalikauden aikana joka vuosi toimeentuloturva on noussut vasemmistoliiton ansiosta. Nyt tuli tiukka seinä vastaan, ja jäimme vaatimuksinemme yksin. Lapintie muistutti, että Kataisen hallitus on ollut toistamassa 1990-luvun laman virheet. Silloin myös leikattiin eläkkeitä, lapsilisiä ja opintotukia. – Hyvätuloisten ja pääomatulojen verotusta olisi ollut varaa kiristää. Nyt 110 miljoonan eurot otetaan esimerkiksi lapsilisistä. Annika Lapintie oli ehdokkaana 2009 europarlamenttivaaleissa. Euroedustajan paikka jäi parintuhannen äänen päähän, vaikka Lapintie keräsi Vasemmistoliiton listoilla eniten, yli 30 000 ääntä. -Edelliset eurovaalit olivat hyvin kummalliset. Yleisin kuulemani huomautus oli, että en aio äänestää EU-vaaleissa. Ja 60 prosenttia jätti äänioikeutensa käyttämättä, vaikka suomalaiset äänestävät innokkaasti jos minkinlaisissa äänestyksissä. EU:n laadittava maakohtainen kirjanpito Lapintie huomautti, että kolmestatoista suomalaisesta europarlamentaarikosta vain kaksi edustaa vasemmistoa, Mitra Repo ja Liisa Jaakonsaari. Vuonna 1994 EU:n liittymisen kansanäänestyksessä eniten puhutti ns. kurkkudirektiivi. – Siinä säädeltiin kurkkujen muoto, jotta suoria kurkkuja on helpompi laittaa laatikkoon. Siinä oli etusijalla ainoastaan kauppiaiden etu. Miksi yhä rikkaammiksi käyvissä yhteiskunnissa rahaa ei ole tavallisten ihmisten käytettävissä? Lapintie vastasi, että rikkaudet valuvat veroparatiiseihin. Verotuksen ohi kulkee vuosittain tuhat miljardia euroa. – Esimerkiksi hoivapalveluja tarjoavan Attendon sekä terveyspalveluja tarjoavan Mehiläisen emoyhtiöt sijaitsevat veroparatiiseissa. Ne eivät maksa veroja Suomeen, vaan tulouttavat voitot veroparatiiseihin. Siksi EU:ssa on laadittava lainsäädäntö maakohtaisesta kirjanpidosta, jonka mukaisesti yhtiöt joutuvat maksamaan veroja siihen maahan, missä ne toimivat. – Nyt veronkierto on laillista, kun esimerkiksi Attendo ja Mehiläinen lainaavat emoyhtiöltään toimintaansa rahaa ja maksavat voitoilla ”lainansa” isolla korolla takaisin veropa- Kuopiolaiset kehottavat vaaliuurnille Kuopion Eläkeläisiä oli reilu 20 henkeä kevätretkellä Peurungassa 24.3-28.3.2014. Paluumatkalla yhdistyksen puheenjohtaja Mervi Höylä antoi bussissa tehtävän miettiä vieruskaverin kanssa, mitä EU:sta tulee mieleen, mikä siinä on hyvää ja mitä siinä pitäisi kehittää? Ranskalaisilla viivoilla kirjattiin seuraavaa: – Paljon turhia säädöksiä. – Ihmeellisiä päätöksiä mm. kalastuskiintiöissä; tietääköhän päättäjät tarpeeksi meidän pohjoisen oloista. – Tuntuu, että EU määrää aika paljon meitä. – EU määrää, mitä voi viljellä. – Paljon kyselyjä ja lomakkeita – Esim. kasvinsuojeluasioissa pitäisi olla tarkempi valvonta; mitä tuodaan ja ettei tule kasvien mukana tuholaisia tms. – EU:n pitää saada veronkierto kuriin ja veroparatiisit pois. – EU perustettiin talous- ja raha- asioiden ympärille, nyt pitäisi nostaa tärkeäksi sosiaaliset asiat jolla voitaisiin vähentää eriarvoisuutta EU-maissa. – Valittaessa ihmisiä eri instansseihin, tulisi valinnat tehdä demokraattisesti. Nythän vaaleilla valitaan ainoastaan parlamentin mepit. –Valtiolla pitää olla oikeus suojella kansalaisiaan mm. heidän terveyttään. Elinkeinovapaus ei saa mennä sen edelle. – Ihmisoikeus tuomioistuin on hyvä asia, koska sinne voi asiansa viedä kansalainen, mikäli ei saa oikeutta omassa maassaan – Hyvänä asiana pidettiin sitä että liikkuminen on vapaata ja raha on sama lähes kaikissa maissa. Helpottaa turistia. – Parlamenttiin pitää valita ihmisiä, jotka ajaa meidänkin etuja. Kuopiolaisten yhteisinä terveisinä EU:n vaaliuurnille Mervi Höylä kertoo, että ehdokkaan tulee vaikuttaa tarmokkaasti siihen, että EU-säädöksiin ei tule pykäliä, jotka uhkaisivat suomalaisten perusterveydenhoitoa ja sosiaalihuoltoa. Hyvästä terveyden- ja vanhustenhuollosta sekä koulutuksesta on päätettävä kansallisesti. Tärkeintä on, että myös eläkeläiset menevät äänestämään, eikä ole sama, ketä äänestää! ratiiseihin. Keinot epäkohtien poistamiseen ovat olemassa. Tarvitaan vain EU:ssa poliittisia päätöksiä, ja siihen tarvitsemme äänestäjien apua. Pankkeja säädeltävä yli maiden rajojen Lapintie muistutti, että esimerkiksi Kreikassa harmaa talous ja korruptio on suurin ongelma. Esimerkiksi laivanvarustajien ei tarvitse maksaa Kreikassa lainkaan veroja. Onneksi tähän on tulossa muutos. Kreikassa ei kerätä myöskään kiinteistöveroja. – EU:n alueen maihin on saatava vähimmäisturvataso. Esimerkiksi Romaniassa ja Bulgariassa ei makseta vähimmäissosiaaliturvaa. Se on yksi suurin syy, miksi romanikerjäläiset tulevat Suomeen. Myös työsuojelu- ja työehdot ja vähimmäispalkat pitää määritellä. Saasteet eivät noudata valtioiden rajoja. Siksi on säädettävä lakeja, jotka ylittävät maiden rajat. Myös pankkeja pitää säädellä yli maiden rajojen. Lapintien mukaan on erittäin tärkeää pitää huolta siitä, että Suomi voi säilyttää EU:n liittymisen aikaan saamansa vakuuden eläkerahastojen säilyttämisestä, ettei niitä ryhdytä kilpailuttamaan. – Työeläkejärjestelmä on meidän vahvuutemme EU:ssa. Se on maksuvarmempi kuin Ruotsissa. Teksti ja kuva: JUHA DRUVA
Nro 3 toukokuu 2014– 7 ELÄKELÄINEN Kallaveden Eläkeläiset muistuttavat EU-maiden suurista eroista K allaveden Eläkeläiset ry:n jäseniä kokoontui Kuopiossa 28.3.2014 pohdiskelemaan EU-vaalien merkitystä eläkeläisten kannalta. Keskusteluun osallistui yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Jeulonen, yhdistyksen sihteeri Seppo Räsänen sekä jäsenet Olavi ja Kirsti Joki. Kirstin mukaan EU:sta ei kuulu eläkeläisten asioista yhtikäs mitään. – Noteeraavatko ne siellä Brysselissä meitä edes hengissä oleviksi? Tasapäistävätkö ne eläkkeet minimiin kuin kurkut stadardisoitiin. Sirkka kysyy, miten eläkeläisten asiat ovat tulevaisuudessa? – Pitää muistaa, että me eläkeläiset olemme suuri veronmaksajaryhmä. Olavia huolestuttaa, kun Saksasta viedään jo vanhuksia Puolaan hoitoon, koska se on halvempaa. – Sekö on suuntana meilläkin? Hankkeekseen tekevät vanhustenhoitotyötä suuret ulkomaiset firmat, joiden emoyhtiöt ovat veroparatiiseissa eivätkä nämä firmat maksa Suomeen veroa. Kela on yksityisille monikansallisille lääkeyhtöille lypsyautomaatti, jollaista halutaan nyt yksityisille hoivayhtiöillekin. Sepon mielestä tulevaisuus näyttää eläkeläisten kannalta aika kehnolle. – Jos Suomen eläkkeitä vertaa muiden EU-maiden eläkkeisiin, niin isompiakin eläkkeitä muissa EU-maissa on, ja monet edut ovat monessa maassa paremmat kuin Suomessa. EU:n ei pidä sotkeutua Suomen eläkeasioihin. Katolisissa maissa on oma käytäntönsä, eikä niitä voi verrata Suomeen. Kreikassa ei ole edes vanhainkotijärjestelmää. Monissa maissa ei ole hoidettu eläkeasioita juuri lainkaan. Espanjassa saa esimerkiksi sydänlääkkeet ilmaiseksi, Suomessa puolestaan sydänlääkkeiden omavastuuta on jatkuvasti lisätty, samoin astmalääkkeissä. Sirkan serkku asuu Saksassa. Vaikka hänellä on akateemisesti koulutettu, hänen eläkkeensä on pieni. – Monet kokevat EU:n hyvin etäiseksi, ettei siitä ole heille mitään hyötyä. Ne jotka eivät matkustele, vapaa liikkuvuus ja yhteinen raha eivät merkitse mitään. Kirsti muistuttaa, että monissa asioissa erot Etelä-Eurooppaan ovat suuret, vaikkapa ruoan tuotannon ja asuntojen rakentamisen tason suhteen. – Meillä saadaan vain yksi sato vuodessa ja asuntojen pitää olla lämpimät. Myös vaatetuksessa on suuria eroja, on oltava erilaiset kengät kesällä. talvella, syksyllä ja keväällä. Siksi Suomessa normaali elämä maksaa paljon enemmän, vaikka kuinka kappeesti yrittää elää kitkutella. Olavin mielestä itse kunkin maan on maksettava velkansa ja veroparatiisit on saatava kuriin. tokotiin, ja satutkin elämään suunniteltua tai sukulaisten toivomusta pitempään, saat kohta arkkurahaa kerjätä. Olavin mukaan siinä on säästöt nopeasti syöty noilla kuukausihinnoilla. – Hoitolaitosten pitää olla yhteiskunnan omistuksessa eikä yksityisten pörssiyhtiöiden. Kun ruoanlaitto keskitetään yhteen suureen yksikköön, niin tapahtuu, jos tulee ongelma? Esimerkiksi ruokaan iskee jokin vaarallinen pöpö? Kuopiossa laitosruon valmistamistuotanto on keskitetty kaupungin ja KYS:n Servicalle. Se toimittaa päivittäin ruoat kouluihin, päiväkoteihin, vanhusten palvelutaloihin, KYS:n sairaalaan, terveyskeskusten henkilökunnan ruokaloihin. Jos esimerkiksi erikoisruokavaliot unohtuvat kuljetuksista, ne joudutaan kuskaamaan eri paikkoihin taksilla. Jos tämä keskitetty ruoan valmistaminen häiriintyy vaikkapa kolibakteerin vuoksi, puolet Kuopion kaupunkilaisista on syömättä. Olisiko Efta riittänyt? Sirkka Jeulonen (vas.), Seppo Räsänen sekä Kirsti ja Olavi Joki Kallaveden eläkeläisistä pohdiskelivat EU:n vaikutusta eläkeläisten elämään. Myös Minna Canth oli kuulolla. Palvelujen keskittämisen vaarat Sepon mielestä se raha, millä pankkeja tuetaan, on oltava tarkasti korvamerkittyä. -Kreikassa ei tarvitse maksaa keskeneräisestä rakennuksesta kiinteistöveroa, siksi rakennukset pidetään keskeneräisinä. Suomessa väestön ikärakenne on toisenlainen kuin monissa EU-maissa. Meillä on suuret ikäluokat, johon kuuluu yli puoli miljoonaa ihmistä. Sitä noijutaan vielä, kun suuret ikäluokat ovat lopullisesti eläkkeellä neljän vuoden päästä. Vuonna 2012 työelämästä poistui enemmän suomalaisia kuin sinne tuli. Lai- toshoitoa ollaan romuttamassa ja samaan aikaan muistisairaiden ja huonosti liikkuvien määrä kasvaa. Kuka huonomuistisia vahtii, jos laitoshoito korvataan yksityisillä hoitokodeilla, joissa kuukausivuokra saattaa olla yli 3 000 euroa. Kun myyt asunto-osakkeesi tai omakotitalosi muuttaessasi yksityiseen hoi- Miten Suomelle menisi nyt, jos emme olisi liittyneet EU:n vuonna 1995? Olavi arvioi, että meillä voisi olla vähemmän velkaa, ei tarvitsisi maksaa jäsenmaksuja eikä muiden maiden velkoja. Kirsti kysyy, miten olisi muiden EU-maiden kauppasuhteiden kanssa? Olisi pitänyt panostaa topakammin Venäjän kauppaan. Olavin mukaan jos on hyvä tuote tarjottavana, se menee kaupaksi tyrkyttämättä. -Olihan meillä kauppasopimus Eftan kanssa. Seppo harmittelee, että oman valuutan hävittämisen kautta menetimme mahdollisuutemme vaikuttaa valuuttapolitiikkaan. -EU:n liittyessämme luovutimme päätäntävallan muiden käsiin. Joskus 1930-luvulla olisi rapsahtanut valtiopetossyyte valtion omaisuuden myymisestä ja hukkaamisesta. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA EU-edustajien puhuttava tavallisella kielellä Voiko sanoa, että kun EU-herrat puhuvat, vastuu jää kuulijalle? – Kaikenlaisia vierasperäisiä sanoja, kirjainlyhennyksiä ja liturgioita tulloo semmosella tohinalla, ettei tavallinen mummo niitä ymmärrä vaan on äemän käkenä. Olli Rehn on kiero savolainen, joka puhhuu yhteen suuntaan toesta ja toeseen suuntaan yhtäsun toesta. Olisi puhuttava kansantajuisesti. Monta hyvvee asiaa männöö pilalle sivistysanojen käytön vuoksi. Jokaiselle sanalle löytyy kyllä suomen- tai savonkielinen sanavastine. -Usseesti näyttää käyvän niin, että jos kysyjä tietää EU-edustajaa paremmin, ruppee tämä edustaja tappiolle jiännin pelossa käyttämään sivistysanoja. Tavalliselle kansalaiselle on puhuttava tavallisella kielellä. On sanottu, että savolainen on vain kohtelias olettaessaan, että kuulija on yhtä oivaltava kuin hän itsekin. Olisiko tästä eväitä EU:sta tiedottamisen lähtökohdaksi? -Savolainen tuo kantansa esille mahollisimman lievästi tyyliin kyllä voe tokkiisa ei. Hän tarkastelee asiaa monelta puolelta eikä lopulta kiellä eikä myönnä. EU:n asiakirjat pitää kääntää kaikille EU-maissa puhuttaville kielille. Pitäisikö nuo asiakirjat kääntää myös savoksi? – Kukapa ne siellä ossoes kiäntee savoksi, kun savon murteita on lukuisia. Rantasalmen Saparomäessä huastetaan jo ihan erilaista savvoo kuin Kuopiossa. Pitäisikö EU-herrojen myöntää savolainen tosiasia, että kaikissahan meissä on vikkoo, vua minussa se näkkyy. Olisiko siis EU:ssa syytä katsoa tarkasti peiliin niin itseään kuin tekemisiään? – Kyllä niijjen pittää peiliin kahtoa, kun ovat niin syyllisen näkösiä. Tarpeeksi hyvin kun ossoot sanoo mutjauttoo, niin kyllä ne ruppee pikku hilijoo tokenemmaan. Savolaisittain sanottuna EU on aloittamatta vaille valmis. Sitä varten meijjän kaikkien pittää käyvä EU-vaaleissa iänestämässä muutoksen puolesta. (JD)
8 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN EU-valet handlar också om oss äldre De äldre är en stor del av väljarna i nordiska länder. Hur de röstar kan därför avgöra EUval. I EU-valet brukar valdetanget vara lägre än i nationella val. I E u ro p a p a r l a m e n et finns 766 ledamöter. Av dessa 20 från Sverige, 13 från Finland och 13 ledamöter från Danmark. Många EU-kandidater söker personröster och de borde därför vara intresserade av de äldres röster. Därför beslöt sig NSK-Nordiska samarbetskommitten att ge ut en debattartikkel om de frågor vi tycker är viktiga för äldre medborgarna. Läs och rösta. Snart har vi möjlighet att välja de politiker som ska ta plats i EU-parlamentet. Det är på intet sätt ett betydelselöst val. Beslut som fattas inom EU påverkar vår vardag, även för oss som tillhör den äldre generationen. Inom EU finns ett utbyggt samarbete mellan pensionärsorganisationer som driver på för att åldersvänligt Europa. Vi har bland annat varit en pådrivande kraft bakom EU:s förbud mot åldersdiskriminering inom ar- betslivet, och vi fortsätter att driva på för att få bort all form av åldersdiskriminering. Vi verkar också för att fler kommuner och regioner i sin samhällsplanering ska Under de kommande åren behöver vi ta strid för att alla pensionärer inom EU ska ha anständiga pensioner. Inga pensionärer ska behöva ha inkomster under EU:s fattigdomsgräns – inte heller i Sverige där vi nu ser allt fler, framför allt kvinnor, som tvingas leva på pensioner som ligger under den gräns som EU definierat för fattigdom. Medlemsländernas investeringar i äldreomsorg måste ses som investeringar som skapar sysselsätning, inte bara som kostnader. När EU går in med stöd till satsningar på vägar, järnvägar och IT i medlemsländerna ska det stäl- las krav på tillgänglighet också för personer som har någon form av funktionsnedsättning. När det gäller IT finns ett förslag på EU-direktiv som kräver att webbsidor med samhällsinformation anpassas även till de som inte har så stor Internetvana. Det förslaget måste bli till verklighet om inte en stor del av Europas medborgare ska ställas vid sidan av den digitala ut- Pohjoismainen yhteistyötoimikunta seuraa valppaasti eläkeläisten asemaa ja ikäpolitiikkaan sekä Pohjoismaissa että EU:n piirissä. Kuva toimikunann seminaarista Ruotsin Gysingessä marraskuussa 2012. vecklingen. Det är också viktigt att EU tar initiativ till teknisk standardisering av trygghetslarm för äldre, så att dessa kan användas oavsett tillverkare. Det är inte rimligt att det inom Europa utvecklas olika standard för en produkt som är så viktig för många äldre. Stora delar av EU:s forskningspengar används till medicinsk forskning. EU vill också bland annat av demografiska skäl att fler äldre ska få fler hälsosamma år. Unionen måste därför garantera att alla äldre får tillgång till mediciner och sjukdomsbehandlingar, samt till information om hur mediciner testas och vilka resultat som framkommer i dessa tester. Dessutom måste EU ta hänsyn till folkhälsan i alla sina beslut och genom riktade pengar motverka smittspridning och ojämlikhet i hälsa. Detta skulle gynna många äldre i unionens medlemsländer. Nyligen förändrades EU:s upphandlingsregler på ett sätt som gör det lättare att ta hänsyn till miljö och ställa sociala krav när varor och tjänster köps in av offentlig sektor. Det gäller till exempel inköp av matvaror till äldreomsorgen. Det är ett steg framåt och nu gäller det att bevaka att förändringen av regelverket omsätts i praktisk handling, samtidigt vaalit EU valet som vi driver på för att ta ytterligare steg bort från filosofin att enbart billigaste pris ska styra vilka varor som köps in. Runt om i Europa förekommer övergrepp i olika former mot äldre. EU behöver utarbeta en strategi kring hur man ska stödja medlemsländerna att bekämpa övergrepp mot äldre. Nu är det viktigt att alla vi äldre går och röstar. Vi behöver kloka och seriösa politiker i Europaparlamentet som inser att en utvecklad välfärd är bra för EU-medborgarna. Den nordiska välfärdsmodellen har skapat samhällen där vi äldre har det förhållandevis bra. Våra Nordiska erfarenheter kan lyftas fram som exempel inom EU-samarbetet. Curt Persson PRO, Sverige Kalevi Kivistö Eläkeläiset ry, Finland Lillian Knudsen Faglige seniorer, Danmark Sam Sandberg SKPF, Sverige EU-vaalit ovat myös meidän eläkeläisten asia Ikäihmiset muodosravat suuren osan äänioikeutetuista Pohjoismaissa. Heidän äänestyskäy ttäy tymisensä voi ratkaista EU-vaalit. Europarlamentin vaaleissa äänestysprosentti on yleensä ollut pienempi kuin kansallisissa vaaleissa. Monet parlamenttiehdokkaat pyrkivät saamaan kannattajikseen ikäihmisiä. Siksi Eläkeläisjärjestöjen pohjoismaiden yhteistyötoimikunta NSK on päättänyt ottaa yhteisesti kantaa niihin asioihin, joita pidämme tärkeinä ikäihmisille. Lue ja äänestä. Pian meillä on mahdollisuus valita ne poliitikot jotka ottavat paikkansa EU-parlamentissa. Se ei ole mitenkään vähäpätöinen asia. EU:ssa tehtävät päätökset koskettavat myös meidän vanhimpien sukupolvien arkipäivää. Eläkeläisjärjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä ikäystävällisen Euroopan puolesta EU:ssa. Me olemme olleet liikkeelle paneva voima muun muassa EU:n työelämää koskessa ikäsyrjintäkiellossa, ja jatkamme ponnisteluja myös kaiken muun ikäsyrjinnän torjumiseksi. Edistämme työskentelyllämme sitä, että mahdollisimman monet kunnat ja seutukunnat ottaisivat suunnittelussan huomioon ikäihmisten tarpeet. EU:n on jatkettava tämän työn tukemista. Tulevina vuosina meidän on taisteltava sen puolesta, että kaikki eläkeläiset EU:ssa saavat kunnolliset eläkkeet. Yhdenkään eläkeläisen tulot eivät saa jäädä alle EU:n köyhyysrajan – ei myöskään Pohjoismaissa, joissa yhä usemmin ennen muuta naiset joutuvat elämään eläketuloilla, jotka jäävät alle EU:n asettaman köyhyysrajan. EU:n jäsenvaltioiden taloudelliset panostukset vanhusten hoitoon pitää nähdä panostuksina työllisyyteen, ei pelkkinä kuluina. Kun EU antaa panoksensa teiden, rautateiden tai informaatioteknologian kehittämiseen jäsenvaltioissaan, on panostusten ehdoksi asettava palvelujen saavutettavuus niiden osalta, joiden toimintakyky on alentunut/ heikentynyt. Informaatioteknologian osalta on tehty direktiiviehdotus, joka edellyttäisi, että sähköiset julkiset palvelusivustot laadittaisiin huomioiden myös vähän atk-taitoja omaavat ihmiset. Tämä ehdotus on toteutettava, jotta suuri joukko eurooppalaisista ei jää digitaalisen kehityksen sivuraiteelle. Myös ikäihmisten turvahälyttimiä koskevien teknisten määräysten osalta EU:n on ryhdyttävä toimiin, siten että ne voidaan ottaa käyttöön riippumatta valmistajasta. Ei ole järkevää, että ikäihmisisten tarvitsemia laitteita valmistetaan eri EU-maissa toisistaan poikkeavin standardein. Huomattavat määrät EU:n tutkimusrahoista käytetään lääketieteelliseen tutkimukseen. EU haluaa väestörakenteestakin johtuen, että yhä usemmat ikäihmiset eläisivät yhä terveempinä. Tästä syystä unionin on taattava kaikille ikäihmisille mahdollisuus saada lääkkeitä ja hoitoa, ja samalla heille on oltava pääsy tietoon lääketestauksista ja niiden tuloksista. Lisäksi EU:n on kai- kessa päätöksenteossaan otettava huomioon kansanterveys ja kohdennetuilla varoilla ehkäistävä tartuntatauteja ja terveyseroja. Tämä hyödyttäisi monia ikäihmisiä unionin jäsenmaissa. Hiljaittain EU:n hankintoja koskevia sääntöjä muutettiin siten, että vastaisuudessa julkisen sektorin on helpomi asettaa hankinnoille ympäristö- ja sosiaalisia ehtoja. Päätös koskee vaikkapa elintarvikkeiden ostamista vanhuksille. Tämä on selkeä edistysaskel ja nyt on seurattava, että muutokset säännöksissä otetaan käyttöön. Tämän rinnalla pyrimme edistämään sellaista ajettelua, että pelkkä halpa hinta ei saa ohjata ostopäätöksiä. Ympäri Eurooppaa ikäihmiset joutuvat eri tavoin kaltoin kohdelluiksi. EU:n on saatava aikaa strategia ikäihmisten kai- kenlaisen kaltoinkohtelun estämiseksi kaikissa jäsemaissaan. Nyt kaikkien meidän eläkeläisten on lähdettävä liikkeelle äänestämään. Tarvitsemme älykkäitä ja vakavasti otettavia poliitikkoja jotka ymmärtävät hyvinvointipalvelujen kehittämisen olevan kaikkien EU-kansalaisten etu. Pohjoismainen hyvinvointimalli on kehittänyt yhteiskuntia, joissa meidän ikäihmisten on kohtuullisen hyvä elää. Tämän pohjoismaisen esimerkin voimme nostaa esille kaikessa EU-yhteistyössä. Curt Persson PRO, Sverige Kalevi Kivistö Eläkeläiset ry, Finland Lillian Knudsen Faglige seniorer, Danmark Sam Sandberg SKPF, Sverige
Nro 3 toukokuu 2014– 9 ELÄKELÄINEN Kansanedustaja Annika Lapintie: Monet ihmisoikeudet yhä hakusessa EU:ssa suus voi kasvaa, jotta sellainen tilanne aiheuttaisi systeemikriisin. Parlamentti seuraa ihmisoikeuksien toteutumista E uroopan Unioni on perustaltaan talousyhteisö. Toisen maailmansodan jälkeen eurooppalaiset valtiomiehet ajattelivat varsin viisaasti, että taistelu raaka-aineista, ennen muuta hiilestä ja teräksestä, oli syynä vuosisadan kahteen suursotaan. Ajateltiin, että jos Euroopalla olisi yhteinen talous, ei sotia syttyisi. Niinpä syntyi hiili- ja teräsunioni sekä vähän myöhemmin atomienergiaunioni. Rooman sopimus vuonna 1957 vahvisti talousyhteisön perustaksi neljä vapautta: tavaroiden, pääomien, palveluiden ja työvoiman vapaan liikkuvuuden. Ihmisistä tai ihmisoikeuksista ei puhuttu mitään. Ihmisoikeudet kuuluivat silloin – ja kuuluvat edelleen – Euroopan neuvostolle. Elimelle, jolla ei ole muuta tekemistä EU:n kanssa kuin yhteinen lippu. Euroopan neuvosto perustettiin vuonna 1949 edistämään ihmisoikeuksia ja moniarvoista demokratiaa. Euroopan neuvostoon kuuluu tällä hetkellä 47 jäsenmaata: 28 EU- jäsenmaan lisäksi mm. Venäjä, Ukraina ja muita entisen Neuvostoliiton maita. Euroopan neuvoston jäsenmaat ovat allekirjoittaneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen, jonka pohjalta voi vedota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sitä mukaa, kun EU tiivistyi ja muuttui luonteeltaan poliittisemmaksi, heräsi myös sen puitteissa kysymyksiä ihmisoikeuksista. Ensi alkuun ne Kansanedustaja Annika Lapintie pitää Euroopan unionin perusoikeusoikeuskirjaa yleisenä ohjeena jäsenmaille hienona kokonaisuutena. koskivat työntekijöiden oikeuksia. Kun työvoima ja tavarat liikkuivat vapaasti talousyhteisön sisällä, syntyi tarve säätää minimitasoja esimerkiksi työsuojelulle, jotta heikkoa työsuojelun tasoa ei voitaisi käyttää kilpailuetuna. Samasta syystä tuli hyvin varhaisessa vaiheessa voimaan direktiivi naisten ja miesten samapalkkaisuudesta. Ranskassa oli kansallisella tasolla voimassa samapalkkalaki ja ranskalaiset pelkäsivät, että muut jäsenmaat voisivat hyötyä alhaisemmilla naispalkoillaan. Perusoikeuskirja sitoo vain EU:ta itseään 1990-luvun lopulla nousi vaatimuksia ihmisoikeuksien ottamisesta laajemmin huomioon EU:ssa. Kansallisten parlamenttien, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden hallitusten edustajista koostunut konventti laati Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jossa vahvistetaan sellaiset yleiset perusoikeudet kuin ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, tasa-arvo, yhteisvastuullisuus, kansalaisuus ja oikeudenmukaisuus. Perusoikeuskirjassa määrätään myös erityisempiä oikeuksia kuten tietosuoja, bioetiikka ja oikeus hyvään hallintoon. Siinä vahvistetaan lisäksi toimia, joilla kielletään sukupuoleen, rotuun ja ihonväriin perustuva syrjintä. Perusoikeuskirjassa mainitaan myös yrityksissä sovellettavat sosiaa- liset oikeudet. Näitä ovat mm. työntekijöiden oikeus saada tietoja, neuvotteluoikeus ja oikeus työtaistelutoimiin, kuten lakkoon. Perusoikeuskirja vahvistettiin vuonna 2000, mutta vasta Lissabonin sopimuksen myötä 2009 siitä tuli sitova osa EU-oikeutta. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että peruskirja sitoo oikeudellisesti EU:ta ja sen toimielimiä ja jäsenvaltioita vain silloin kun ne toteuttavat EU:n lainsäädäntöä. Tämä tarkoittaa, että kansalainen ei voi haastaa kotimaataan EU:n tuomioistuimeen, jos valtio rikkoo peruskirjan takaamia oikeuksia. Sen sijaan vaikkapa komissio voidaan sinne haastaa, jos se esittäisi direktiiviä, joka olisi perusoikeuksien vastainen. Perusoikeuskirjassa mainitaan erityisesti, että sillä ei luoda unionille uutta toimivaltaa tai uusia tehtäviä. Näistä rajoituksista huolimatta Iso-Britannia, Puola ja Tšekki pitivät perusoikeuskirjaa niin vaarallisena, että ne neuvottelivat siihen poikkeuksen, jonka mukaan se ei koske näitä maita. Lissabonin sopimukseen sisältyy myös artikla, jonka mukaan Euroopan Unionin tulee yhteisönä liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Kaikki EU:n jäsenmaathan ovat siihen liittyneet, mutta Unioni itse ei. Liittymisneuvottelut ovat edelleen kesken – suurimpana ongelmana liittymisessä on jälleen kerran ollut Iso-Britannia, jonka konservatiivihallitus tuntuu pelkäävän kaikkea ihmisoikeuksiin liittyvää. EU:n ihmisoikeusperuskirjan merkitys on ennen muuta moraalinen ja suuntaa antava. On nimittäin mahdotonta kuvitella tilannetta, jossa esimerkiksi peruskirjan 2. artiklan määräys ”Ketään ei saa tuomita kuolemaan tai teloittaa” voisi koskea EU:n toimielimiä tai jäsenvaltioita niiden toteuttaessa unionin lainsäädäntöä. EU:lla itsellään ei onneksi ole oikeutta määrätä kenellekään tällaisia rangaistuksia, eivätkä jäsenvaltiotkaan EU-määräysten noudattamatta jättämisestä sellaisia anna. Yhtä hupsulta tuntuu tässä yhteydessä 5. artiklan määräys ”Ketään ei saa pitää orjana tai maaorjana”. Perusoikeuskirja on yleisenä ohjeena jäsenvaltioille kuitenkin hieno kokonaisuus. Ajankohtainen kysymys on, ovatko unionin toimielimet itse pitäneet perusoikeuskirjan takaamat oikeudet mielessään, kun ne ovat pelastaneet pankkeja ja niiden omistajia, ja pakottaneet kuritoimenpiteitä velkaantuneille euromaille. Miten esimerkiksi Kreikassa kyetään nykyään toteuttamaan perusoikeuskirjan takaamat oikeudet työhön, sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon kaikille kansalaisille? EU:ssa on tarkka tieto siitä, mitkä pankit voivat aiheuttaa systeemikriisin ja ovat liian suuria kaatumaan. Siitä EU:ssa ei ole minkäänlaista näkemystä, miten suureksi eriarvoi- Euroopan parlamentti hyväksyy vuosittain raportin ihmisoikeuksien tilasta unionin jäsenmaissa. Raportissa ei mainita jäsenmaita nimeltä, vaan siihen on koottu ongelmia, joita on havaittu yhdessä tai useammassa jäsenmaassa. Viimeisimmässä raportissa, joka käsittelee vuotta 2012, on erityisinä ongelmina mainittu juuri talouskriisin ja sen hoidon seuraukset yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville, kuten maahanmuuttajille, naisille ja lapsille. Raportissa kiinnitetään paljon huomiota Euroopan romanien surkeaan asemaan. Myös naisten, vanhusten ja vammaisten oikeudet ovat voimakkaasti esillä. Näillä parlamentin raporteilla ei sinänsä ole mitään oikeudellista merkitystä, eivätkä ne velvoita jäsenvaltioita mihinkään toimiin ongelmien korjaamiseksi, mutta niillä on poliittista painoarvoa. EU seuraa tarkasti myös ihmisoikeustilannetta koko maailmassa ja ihmisoikeudet ovat tärkeä osa sen ulkopolitiikkaa – ainakin sanojen tasolla. EU on yksi maailman tärkeimmistä kehitysavun antajista ja ihmisoikeudet – erityisesti naisten oikeudet – ovat liittyneet EU:n kehityspolitiikkaan jo vuosikymmenien ajan. EU ei kuitenkaan voi uskottavasti puhua ihmisoikeuksista maailmalla, jos sen omissa jäsenvaltioissa ihmisoikeustilanne ei ole kunnossa. Valitettavasti talouskriisin hoidossa on rahamaailman etu ohittanut ihmisten oikeudet toimeentuloon, asuntoon ja terveyteen. Romanivähemmistön kohtelu eräissä EU-maissa on esimerkiksi sellaista, mitä EU ei hyväksyisi kehitysavun saajamailtaan Afrikassa. Romanian ja Bulgarian vuosittain nauttimalle miljardien EU-avulle ei ole asetettu vastaavia ihmisoikeuksiin liittyviä ehtoja. Annika Lapintie on varatuomari ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja. EUvaalit lyhyesti Vaalipäivä Suomessa on sunnuntaina 25.5.2014 klo 9-20. Ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta tiistaihin 14.20.5.2014 Ennakkoäänestys ulkomailla keskiviikosta lauantaihin 14.-17.5.2014. Kotiäänestys Myös EU-vaaleissa voi kotonaan äänestää henkilö, jonka kyky liikkua ja toimia on niin rajoittunut, ettei hän pääse kotimaan ennakkoäänestyspaikkaan tai vaalipäivänä äänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Hänen luokseen saapuu vaalitoimitsija ottamaan äänestyksen vastaan. Äänestäjän on ilmoitettava oman kuntansa keskusvaalilautakunnalle siitä, että hän haluaa äänestää kotonaan. Äänestäjän puolesta ilmoituksen voi tehdä myös hänen valitsemansa henkilö. Ilmoitus voidaan tehdä joko kotiäänestyslomakkeella tai puhelimitse (keskusvaalilautakunnan puhelinnumero löytyy äänestäjälle postitse saapuneesta ilmoituskortista). Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa kotiäänestykseen ilmoittautumisen määräaika on tiistai 13.5.2014 ennen kello 16. Kotiäänestyksen yhteydessä voi äänestää myös kotiäänestäjän kanssa samassa taloudessa asuva omaishoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettu omaishoitaja. Omaishoitajan äänestämisestä on ilmoitettava kunnan keskusvaalilautakunnalle samalla kun ilmoittautuminen kotiäänestykseen tehdään.
10 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Satakuntalaiset: Hallitus leikkaa hävyttä Eläkeläiset ry:n Satakunnan aluejärjestön kevätkokous totesi, että maamme hallitus purkaa tarkoituksella hyvinvointiyyhteiskuntaamme. Aikaisempi linjaus romuttuu päätöksillä, jotka hallitus teki kehysriiheessä. Tuloerojen kasvu ja pienituloisten aseman heikkeneminen on tosiasia. Puheissa esiinnostettu huoli lapsista ja nuorista paljastui valheeksi, leikkuri vie lapsilta ja eläkeläisiltä, joiden arkipäivään nämä päätökset vaikuttavat. Lapsilisien leikkaukset ovat täysin vastuuttomia, koska niiden ostovoima on jäänyt jo aikaisemminkin jälkeen hintojen ja maksujen noustessa. Aivan samoin on eläkkeiden laita. Suuri osa eläkkeistä maksetaan suurten eläkeyhtiöiden rahoista, joten eläkeindeksien jäädyttäminen kartuttaa niiden ennestäänkin valtavaa yksityistä omaisuutta, eikä lisää valtion tuloja yhtään. Sen sijaan pienellä eläkkeellä kipuilevan elämään se vaikuttaa. Ikääntynyt ihminen tarvitsee myös lääkkeitä ja sairaanhoitoa, molemmat vievät aikaisempaa suuremman osuuden pienestä eläketulosta. Kertooko tämä päätös valtiovallan asenteesta ikäihmisiin. Ikääntyneet ihmiset ovat tämän yhteiskunnan rakentaneet, jossa nyt voimaansa näyttävät päättäjät, joille on vierasta heikommasta välittäminen ja solidaarisuus. Tradekalta lahjoitus kylpyläalennuksina Värikkäitä tyyppejä lavan täydeltä – siinä oli katsottavaa ja kuultavaa. Erilaisia ihmisiä Pyhtään keväässä Erilaisia ihmisiä Pyhtään keväässä Perinteisiin kevään juhliin kuuluu myös Pyhtään Eläkeläisten tapahtuma. Tälläkin kerralla se oli niin sanotusti joen toisella puolella, Ruotsinpyhtään työväentalolla. Kotkaa ja Imatraa myöten tulleet vieraat tervetulleiksi toivottanut puheenjohtaja Yrjö Kauris kertoo ohjelman suunnittelun olleen vähintään yhtä jännittävää kuin sen esittäminenkin. Seitsemän näyttelijän voimin kuultiin ja nähtiin, miten erilaiset ihmiset sopivat samaan joukkoon. – Hannele Paavola tämän ideoi lähinnä laulujen ympärille, oli siinä monta puhelinsoittoakin Opettajatar (Hannele Paavola) toi tilaisuuteen vanhanpiian sanomaa. Nils Fransas yllätti yleisön Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemällä Korttipakalla. Irjan (Kauris) kanssa kun tätä suunniteltiin. Jännitystä lisäsi flunssa-aalto, joka vaihtoi yhden näyttelijöistä ihan viime vaiheessa. Lavalla nähtiin hyvät ystävykset, moraalia vartioiva opettaja, hieman rehvasteleva kauppias, ”tosi tarinan” kertova veteraani sekä pariskunta, jonka sisääntulossa toinen veti ja toinen pisti vastaan. Mukana oli tietenkin myös säestävä muusikko. Yrjö Kauris esitti väelle jo uuden kutsun elokuuta ajatellen: silloin tanssitaan Pyhtää-viikon tapahtumassa. Teksti ja kuvat AIMO RUUSUNEN Lempäälän Eläkeläiset voitokkaita Viialassa Kuva: Ulla Wallinsalo. Kalevi Kivistö kiitti osuuskuntaa lahjoituksesta. Osuuskunta Tradekan edustajisto on päättänyt lahjoittaa yhteensä 80 000 euroa Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry:lle, Eläkeläiset ry:lle, E-seniorit ry:lle ja Wanhat Toverit ry:lle. Lahjoitus annetaan Rantasipi-kylpylöiden yöpymisiin oikeuttavina alennuksina näiden järjestöjen jäsenille. Lahjoitus julkistettiin Tradekan osuuskuntakokouksessa, jossa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kiuvistö kiitti lahjansaajien puolesta osuuskuntaa. Lempäälän Eläkeläiset voitti molemmat sarjat Pirkanmaan eläkeläiayhdistysten bocciaturnauksessa Viialan Sampolasa 10.4. Aikaisempina vuosina voitosta taistellut, mutta aina kakkoseksij jäänyt järjestävä yhdistys Viialan Eläkeläiset putosi miesten sarjan viimeiseksi. Viialan naiset välttivät jumbosijan sijoittumalla Lempäälän ja Tampereenjälkeen kolmanneksi. Miesten turnaus alkoi yllätyksellisesti, kun sekä Nokian että Viialan ykösjoukkueet hävisivät kakkosille. Nokialaiset toipuivat takaiskusta nopeasti. Jatkossa vain Lempäälän katkaisema voittoputki tuotti turnauksessa kakkossijan. Kolmanneksi tuli Tampereen Eläkeläiset Naisten sarjasa Lempälän Eläkeläiset voitti kaikki pelinsä selvin numeroin. Muiden kohdalla voitot menivät niin ristiin, että kaikilla oli kaksi pistettä. Eräpiste-erot ratkaisivat sijoitukset niin, että Tampereen Eläkeläiset tuli toiseksi ja Viialan Eläkeleiset kolmannneksi. Tulokset: Miehet 1) Lempäälän Eläkeläiset I 12 p., 2) Nokian Eläkeläiset I, 10 p., 3) Tampereen Eläkeläiset I, 9 p., 4) Nokian Eläkeläiset II, 6 p., 5) Pirkanmaan AVH yhdistys, 5/-2, 6) Viialan Eläkeläiset II, 5/-3, 7.) Lempäälän Eläkeläiset II, 5/-14, 8) Viilan Eläkeläiset II, 4 p. Naiset 1) Lempäälän Eläkeläiset, 6 p., 2) Tampereen Eläkeläiset, 2/-6, 3) Viialan Eläkeläiset, 2/-9, 4) Nokian Eläkeläiset, 2/-11. TUOMO HUHTALA Miesten sarjankin voitti tänä vuonna Lempäälän Eläkeläiset ry. Palkintojenjaossa vas. Samuli Mäkinen, Pentti Tuominen ja Reino Viitala.
Nro 3 toukokuu 2014– 11 ELÄKELÄINEN Runopysäkki On löydettävä uusi polku Muistojen Riihelä ja naapuri Du juu spiik inglis? Tuuli pohisee latvuksissa oksat keinahtelevat. Lintusten ilo irrallaan liverrystä, kutsuja leikkiin keväiseen. Taas muistelen vanhaa Riihelää lapsuusaikani tukikohtaa. On mökki lahonnut pois, sitä en enää nää, mut´ muisto lämpimänä hohtaa. Kauan sitten olin Murikassa vierasta kieltä oppimassa. Siellä ei oltu tarkkoja niuhottaja tiukkapipoja ääntämisen suhteen meinaan. Suo-orvokkien vaalea lila peittää penkereitä. Pehmeä polku vanhalla ratapohjalla reunamilla suuret kuuset. Luonnon holvikäytävä, hämyinen, salaperäinen. Hiljainen. Katselen, kuuntelen. Jatkan matkaa, palatakseni yhä uudelleen. Tuli aika toinen Suomen suursiivouksen. Kone käy yötä, päivää arkea ja pyhää. Kone on nälkäinen ja armoton. Kaikki kelpaa kitaan kammottavaan. Jäljellä jokunen häiritty puu ja tie, joka ei vie minnekään. Muistot kävelyretkistä kesät, talvet, syksyt, keväät ja sydäntäsärkevä ikävä. Oli synkät, nokiset seinät sen, ne oli hirsiä vanhan riihen. Mutta tunne oli mökissä turvallinen, lämmin tulla oli tupaan siihen. Isä kirveensä, sahansa teroitti, lähti raskaaseen metsätyöhön. Äiti pientareilla lehmäänsä paimensi, kutoi sukkaa myöhäiseen yöhön. Me lapsetkin jouduimme oppimaan, että köyhän on tehtävä työtä. Työllä ihmisarvoa mitataan, toimeentulokin tulee sen myötä. Oli lähellä iso naapuri ”Valopirtti”, työväentalo. Siellä nuoretkin kisaili, pelasi, hiukan mukana aatteenkin palo. Niin Riihelän tupa hämärä turvas askeleet, kun olin pieni. Se ”Valopirtin” kanssa yhdessä myös viitoitti tulevan tieni Olavi Viikki, Hankasalmi Kuusikymmentäviisi tuomenoksaa Siellä, missä koti oli aina tuomipuu tunsit tuoksun, löysit sen kun oli toukokuu. Käteeni annoit oksan valkoisen, muistojeni maljakkoon, kun oli toukokuu. Monet kukat, maahan pudonneet on taas kevät sinun muistosi kauas kadonneet et löydä luokse tuomipuun. Yhdessä etsimme sen, tunnen jo tuoksun kauneimman oksan kukkivan käteesi annan, Kuudenkymmenenviidennen. On taas toukokuu. Ei ollut väliä suhinassa oliko kieli kulmassa oikeassa, jos sanot tiitcö tai sikstiin kunhan sinut ymmärrettiin se pääasia oli meinaan. Kauan sitten olin paikassa toisessa vierasta kieltä oppimassa. Opettaja melkein kielestä käänsi ja rautalangasta väänsi ääntämisneuvot meinaan. Hän mielestään mestari oli mutt´ ihmetteli häntä moni. Metodeistaan usea hämmästyi ja into siinä himmentyi opettelemisen meinaan. Nou, ai dont spiik inglis. Leena Pyhäluoto, Pyhäjoki Terttu Niinikoski, Järvenpää On löydettävä uusi polku, uusi metsä. Runous on terveellistä! Tuula Nieminen, Laukaa K irjailija Veronica Pimenoff on sanonut, että jos haluaa pitää jotakin ikuisesti, on ensin menetettävä se. Tämä ajatus tuli mieleeni sekä Olavi Viikin että Tuula Niemisen runoista. Tuula Nieminen kirjoittaa saatekirjeessään saaneensa inspiraation runoonsa, kun hän näki hävitetyn ”holvikäytävän” ja tien, joka ei vienyt mihinkään. On löydettävä uusi polku -runo kertoo menetetyn paikan kaipuusta ja muistojen väkevyydestä. Luonnon muovaamaa holvikäytävää ei enää ole. Tähän runoon on helppo monen samaistua, meille rakkaita paikkoja muokataan, rakennetaan täyteen, niille tehdään parkkipaikkoja. Kirjailija Sirpa Kähkönen on surrut, ettei Kuopiossa voi mennä edes talojen rauniolle, koska niitä ei ole, on vain uudisrakennuksia… Ensimmäisen säkeistön lopussa voisi sanajärjestyksen suoristaa: liverrystä, kutsuja/keväiseen leikkiin. Ja ehkä ilmaisu tehostuisi muodossa: Suo-orvokkien vaalea lila penkereillä. ”Häiritty puu” on hieno, kuvaava ilmaus. On löydettävä uusi polku -runo on onnistunut kokonaisuus, jossa haikeus ja toivo vuorottelevat. Myös Olavi Viikki kirjoittaa Muistojen Riihelä ja naapuri -runossaan tärkeästä paikasta. Kun Tuula Niemisen runossa kaipauksen kohde on tuhottu luonnonmaisema, Olavi Viikin runossa nostalgia syntyy lapsuusmökin muistosta. Vaikka mökkiä ei enää ole, muistot pysyvät. ”Lapsuus on synnyinmaa”, joku on sanonut – kyseinen miete kirkastuu Olavi Viikin runoa lukiessa. On mielenkiintoista, että ankarista olosuhteista huolimatta muistot ovat lämpimiä, ja lukiessa tulee tunne, että runon puhuja ei olisi vaihtanut lapsuudenympäristöään mihinkään toiseen! Muistojen Riihelä ja naapuri riimittyy hyvin. Riimikaava on A-B-A-B eli ensimmäinen ja kolmas säe riimittyvät keskenään samoin kuin toinen ja neljäs. Kaksi viimeistä säkeistöä ovat juhlallisia. Olavi Viikin runo sopisikin hyvin kohottamaan vaikkapa kotiseutujuhlan tunnelmaa. Englantia ja tuomenoksia Leena Pyhäluodon runossa Du juu spiik inglis? on paljon samaistumispintaa kenelle tahansa. Runossa näytetään (siis näytetään, ei selitetä) oivaltavasti, miten ihminen saadaan opetuksen myötä joko kukoistamaan tai lamaantumaan. Runo on salaviisas ja tilannettaan suurempi; se sivuaa isoja asioita, oppimiskykyä, hyvää opettajuutta, suorituspainetta, asennetta, herkkyyttä toisten ihmisten suhteen tai herkkyyden puuttumista. Du juu spiik inglis? rakentuu toiston varaan, ”meinaan”-sana on hyvä tukiranka runossa. Runossa on rento, jutusteleva puhuja, tuntuu kuin joku puhuisi suoraan minulle. Mainio runon rakennetekijä on myös se, että runon otsikko on tuo ”Du juu spiik inglis?” ja runo päättyy vastaukseen ”Nou, ai dont spiik inglis”. Muodostuu kaari, joka osuvasti ilmaisee sen, mitä oppijassa tapahtuu. Runossa on myös hyvä riimitys, joka noudattaa neljässä säkeistössä kaavaa A-A-B-B-C. Siis kaksi ensimmäistä säettä muodostaa loppusointuparin keskenään, sitten kaksi seuraavaa ja sitten viidennessä säkeessä toistuu aina tuo sana ”meinaan”, joka ei riimity enää toisen säkeen kanssa, vaan muiden säkeistöjen ”meinaan”-sanojen kanssa. Leena Pyhäluodolta on ilmestynyt yksi omakustannerunokirja ja kynästä syntyy paljon muutakin kuin runoja. Terttu Niinikoski kirjoittaa saatteessaan, että ”on vaikeaa saada 65 vuotta muutamille riveille”. Tuomenkukat olivat kirjoittajan hääkukkia ja tässä kuussa häistä on kulunut 65 vuotta. Kuusikymmentäviisi tuomenoksaa on onnistunut ja raikas hääruno. Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, ei ole helppoa mahduttaa vuosikymmeniä muutamiin riveihin. Silloin parasta on keskittyä oleelliseen ja rivienväleihin. Terttu Niinikoski on onnistunut siinä, mikä aina on kirjoittajan koetinkivi: valitseminen. Mitä sanon, mitä jätän sanomatta, sitähän kirjoittaja joutuu pohtimaan. Kuusikymmentäviisi tuomenoksaa -runossa valinnat on tehty hallitusti. Koko pitkä yhteinen liitto kuvataan tuomenoksien kautta. Erityisen koskettava on runon loppuosa: ”Monet kukat, maahan pudonneet/on taas kevät/sinun muistosi kauas kadonneet/et löydä luokse tuomipuun./ Yhdessä etsimme sen, tunnen jo tuoksun.” Siinä kiteytyvät yhdessä eletyt vuodet, ajan kuluminen, mukana on hienovarainen viittaus siihen, että toinen ei enää muista, mutta kuitenkin puu voidaan etsiä yhdessä. Pidän siitä, että kirjoittaja kuvaa osoittelematta osien vaihtumista. Nuorena mies antaa tuomenoksan vaimolleen, mutta runon lopussa, vanhuudessa, vaimo antaakin oksan miehelleen. Kauniisti, herkästi ja kliseitä välttäen kirjoitettu runo. Onnea 65-vuotishääpäivälle! Tehokkaat kielikuvat Muistojen maljakko, nälkäinen kone … siinä kaksi ilmaisua, jotka on poimittu runopysäkin runoista. Runoa lukiessa tulee oivalluksia, liikutusta, joskus pala kurkkuun. Kirjoittaminen on (tutkimusten todistamanakin) hyvinvointia lisäävää ja terveyttä edistävää. Runous on aivan erityisen terveellistä! Kun runo syntyy, tapahtuu ajatusten uudelleenorganisoitumista. Kirjallisuusterapian asiantuntijat puhuvat hienosti metaforis-kuvallisen kielen voimasta. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kun saamme runon hiottua ja löydämme siihen sopivat sanat (parhaat mahdolliset), jo se lisää hyvinvointiamme. Juuri kielikuvat ovat tehokkaita, koska niiden avulla pystymme kiteyttämään asioita napakkaan ja tuoreeseen muotoon. Jatketaan siis kirjoittamista! Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
Nro 3 toukokuu 2014– 13 ELÄKELÄINEN Gerontologian professori Marja Jylhä: Laitoshoidon vähentäminen on usein pelkkä nimen muutos G Jylhän mukaan laitoshoidon vähentyminen viime vuosina on osittain johtunut pelkästään nimenmuutoksista. – Nyt vanhainkodeissa on aiempaa vähemmän vanhoja ihmisiä ja tehos- tetussa palveluasumisessa asuu enemmän. Usein on muutettu talon nimi ja maksajan nimi. Laitoksessa kuukausimaksut ovat tuloperustaisia. Se kattaa asumisen, ruoan, lääkkeet, eli kaiken televisiosta ja huonekaluista lähtien. Lisäksi on jäätävä käyttörahaa tietty summa kuukaudessa. – Palveluasumisessa asukas joutuu maksamaan vuokran, hankkimaan itse huonekalut sekä maksamaan itse käyttämänsä lääkkeet ja vielä erikseen hoitomaksun. Tosin Tampereella on soviteltu, että palveluasumisessakin on asukkaalle jäätävä tietty summa käyttörahaa pakollisten kulujen lisäksi. Palveluasumisessa kustannukset siirtyvät kunnalta vanhukselle itselleen sekä Kelalle. Jylhän mukaan tarpeeseen nähden Suomessa on vanhusten kodinhoidon resursseja aivan liian vähän. – Jos ihminen ei pääse enää omin avuin vessaan eikä oikein tiedä, onko päivä vai yö, silloin hänellä pitäisi olla joku, joka hoitaa häntä kotona, tai sitten muu asuinpaikka on parempi. Ei riitä, että sesta hälyttäviä järjestelmiä lattioihin, ja erilaisia turvajärjestelmiä mm. sähkölaitteisiin. Kun ministeriön päätöksessäkin turvataan hoitoteknologian kehitykseen, on syytä muistaa, että vaikka nykyajan teknologia antaa paljon uusia mahdollisuuksia, ei teknologialla saa korvata inhimillisen kontaktin tarvetta, ”lämpimiä käsiä”. Edessä onkin aikamoinen urakka. Ympäristöministeriön tekemän arvion mukaan meillä on tällä hetkellä noin 300 000 esteetöntä asuntoa. Vuoteen 2030 niitä tarvittaisiin 700 000 lisää. Vanhushuoltosuhteen kasvamista päiviteltäessä unohdetaan usein se, että valtaosa iäkkäistä ihmisiä on enemmän huoltajia kuin huollettavia. Omaisiaan ja läheisiään ainakin tilapäisesti auttavia on yli miljoona, heidän pääasiallisia auttajiaan 300 000 ja raskasta ja usein vuorokauden ympäri sitovaa omaishoitoa tekeviä on noin 60 000. Heistä yli puolet on 65 vuotta täyttäneitä ja vain hieman yli puolet heistä saa kunnaltaan omaishoidon tukea. THL on laskenut, että heidän hoitamiensa omaisten hoitaminen laitoksissa maksaisi yhteiskunnalle 3.4 miljardia euroa vuodessa. Ei siis pidä puhua ikääntyvästä väestöstä taloudellisena taakkana, paljon perustellumpaa olisi puhua heistä valtavana voimavarana yhteiskunnassa. Omaishoidon suurin ongelma on omaishoitajille annetun tuen niukkuus ja tuen saamisen ja sen määrän riippuminen yksittäisten kuntien päätöksistä. Omaishoidon taloudellisen tuen normit pitäisikin yhtenäistää koko maassa ja siirtää tuki KELAn maksettavaksi. Omaishoitajille annettavia palveluja on kehitettävä niin, että esimerkiksi kohtuullisten lomapäivien pitäminen tulisi hoitajille mahdolliseksi. Muutoin liian monet ikääntyneet hoitajat joutuvat sanomaan erontologian professori Marja Jylhä Tampereen yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksesta toteaa, että vuosikausia on ollut tavoitteena, että vanhusten hoito pois laitoksista ja enemmän kotiin. Se on lippu jota liehutetaan eräänlaisena päivänselvänä asiana, jonka ei katsota sen enempää perusteluja kaipaavankaan. – Tottakai jokainen mieluiten asuu omassa kodissaan. On kuitenkin tulkintakysymys, kuinka pitkään on mahdollista asua kotona. On väitetty, että suomalainen vanhushoito on laitosvaltaista. Muiden maiden kanssa vertailu on hankalaa, koska EU-maiden välillä on suuria eroja esimerkiksi naisten työssäkäynnissä sekä vanhusten laitoshoidon järjestämisessä. Kodinhoidon resursseja liian vähän sääntöjä ja rajoituksia. Tämä kaipaa muutosta.. Jotta kotihoito onnistuisi, siihen tarvitaan huomattavasti enemmän henkilökuntaa, eli sanalla sanoen tarvitaan aivan toisenlainen logiikka. Marja Jylhä myöntää, ettei ymmärrä STM:n helmikuussa tiedotusvälineille lähettämän tiedotteen muutamia kryptisen arvoituksellisia lauseita, kuten: ”Normiluonteisia suosituksia purkamalla helpotetaan palvelutarjontaa.” – Mikä on esimerkiksi se normiluonteinen suositus, mikä puretaan? Tarkoittaako se tiloja, henkilökunnan määrää vai henkilökunnan pätevyysvaatimuksia? Pahimmillaan se tarkoittaa, että huonompikin kelpaa. Kuva: Erkki Karén/Tampereen yliopisto – Ei riitä, että hoitaja käy kotona antamassa kiireellä lääkkeet, sanoo gerontologian professori Marja Jylhä. hoitaja käy kiireellä antamassa hänelle lääkkeet. Mikä on normiluonteinen suositus? Jylhä kysyykin, mitä varten vanhainkodeista ei voitaisi tehdä toisen- niin kuin Putos-ohjelman Ansku: ”Mie romahan”. Tiukkaa ohjausta, löysiä vaatimuksia Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä todetaan, että kuntia ohjataan kohdennetusti eli erityishuomio kiinnitetään kuntiin, joissa laitoshoitoa on ”liikaa”. Samalla luvataan tiukentaa ohjausta lisätä annettujen ohjeiden velvoittavuutta. Eli silloin, kun on kyse hoitomahdollisuuksien vähentämisestä laitoshoidon osalta, normeja tiukennetaan. Sen sijaan silloin, kun on kyse hoidon laadun turvaamisesta, normeja väljennetään. Ammatillisia kelpoisuusvaatimuksia luvataan muuttaa eli väljentää henkilökunnan koulutukseen kohdistuvia vaatimuksia. Päätöksessä myös valitetaan sitä, että valvontaviranomaiset ”käyttävät laatusuosituksia norminluonteisesti”. Onko tarkoitus viestiä, ettei niitä laatusuosituksia tarvitse niin vakavasti ot- laisia? Puuttuuko meiltä suomalaisilta tässä suhteessa mielikuvitusta? – Usein kuulee sanottavan, että mieluummin asun kotona kuin menen vanhainkotiin, koska siellä ei saa elää niin kuin tahtoo, vaan siellä on liikaa taa? Toivottavasti ei. Samassa yhteydessä valitetaan myös sitä, että palvelujen usein yksityiset tuottajat joutuvat laatusuositusten vuoksi tekemään monimutkaisia selvityksiä ennen kuin ne saavat luvan toiminnan aloittamiseen. Vanhustenhuollon ongelmat eivät kuitenkaan ole liian tiukoissa vaan liian löysissä laatuvaatimuksissa, kuten monet julkisuudessa kerrotut esimerkit hoidon epäkohdista osoittavat. Säästöjä tavoitellaan myös ”tarkastelemalla ammatillisen henkilöstön määrän kasvua”. Jälleen joutuu kysymään, tähtääkö säästötavoitteisiin pyrkivä tarkastelu siihen, että henkilöstön mitoitusta koskevia normeja löysättäisiin. Vanhuspalvelulakia säädettäessähän luvattiin pyhästi, että jos yhdessäkin kunnassa alitetaan henkilöstön mitoituksen normi 0.5 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa hoidettavaa asiakasta kohti, säädetään asiasta normin turvaava Kunnat saaneet hinnoitella villisti Jylhä muistuttaa, että biologinen laki on, että ihminen iän myötä raihnaistuu. – Jossain vaiheessa hauraus ja heikkous tulevat vastaan niin, ettei paras ja tehokkain kuntoutuskaan enää auta vaan ihminen tarvitsee toisen hoitoa ja laki. Myönteistä suunnitelmassa on toimintakykyä ylläpitävien palvelujen ja kuntoutuksen merkityksen korostaminen. Siinä toivottavasti päästään sanoista tekoihin. Kaikkinensa hallituksen rakennepoliittisen ohjelman vaikutuksia on syytä seurata tarkasti. On syytä tehdä selväksi, että emme järjestönä hyväksy hoivaa. Tätä biologista tosiseikkaa ei haluta ottaa huomioon. Tuntuu välillä siltä, että ihminen ei saisi kunnolla vanhetaHänen pitäisi kuolla suoraan maratonilta, mutta vanheta ja heikentyä hän ei saa, vaikka eläisi yli satavuotiaaksi. Jylhä sanoo olevansa tässä kovenevan hoivabisneksen keskellä huolissaan heistä, jotka ovat taloudellisesti heikoimmassa asemassa. – Olen kuullut sanottavan, että ainahan on olemassa toimeentulotuki, jos omat varat eivät riitä kaikkiin palveluasumisen kustannuksiin. – On aika nöyryyttävää, jos ihminen joutuu viimeisinä elinvuosinaan hakemaan toimeentulotukea. Tähän mennessä palveluasumisen maksujen säädökset ovat olleet olemattomia. Kunnat ovat saaneet hinnoitella sen aivan villisti. Onneksi tähän on tulossa tarkempi yleisohjeistus. Mutta mitä se tarkoittaa kunkin ihmisen kohdalla riippuu siitä, millainen elämäntilanne ja varallisuustilanne hänellä on. JUHA DRUFVA vanhusten hoidon laadun heikentämistä emmekä sellaisia säästötoimia, jotka merkitsevät hoitoa tarvitsevien vanhusten palvelujen karsimista. LÄHI- JA PERUSHOITAJIA TARVITAAN KAIKKIALLA, MISSÄ IHMISIÄ HOIDETAAN JA AUTETAAN. www.superliitto.fi
14 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Palvelut on aina räätälöitävä asiakkaan ja omaisten kanssa – Omien vanhempieni ja appivanhempieni kautta olen oppinut, mitä vanhuspalvelu arjen keskellä on. Kumpikaan vanhempani ei joutunut laitoshoitoon. Niin kauan kun henkilö on itse tyytyväinen kotihoitoon, asiat yleensä sujuvat. Vanhuksen omat toiveet on ensisijaisesti otettava huomioon ja sen jälkeen omaisten toiveet, koska vanhuksen ja omaisten toiveet eivät välttämättä aina kohtaa. Nokialainen eläkkeeellä oleva sairaanhoitaja Mervi Veijola on tyytyväinen, että hänen vanhempansa saivat asua kotonaan loppuun saakka. Tosin hänen äidiltään murtui kaksi kertaa jalka, joten hän joutui olemaan myös sairaalahoidossa. – Isäni kohtalo oli dramaattisempi. Äitini kuoli kolme vuotta ennen isääni. Isäni halvaantui ja toipui kotioloiseksi, ruoka tuotiin hänelle päivittäin kotiin ja siivoja kävi säännöllisesti. Hän asui meistä kymmenen kilometrin päässä, ja minä kävin hänen luonaan viikottain ja katsoin niin sanotusti päältä, että asiat sujuivat. Soitin hänelle joka aamu kello yhdeksän varmistus- ja tarkistussoiton. Mervi sanoo isänsä olleen villasukkafanin. Vuonna 2007 eräänä ilta Mervin isä ennen nukkumaan menoa oli sukkineen liukastunut ja kaatunut, jolloin hänen olkapäänsä murtui. Turvapuhelin jäi selän alle, josta hän ei saanut sitä käteensä hälyyttääkseen apua. – Isälläni oli marevan-lääkitys ja yön lattialla maatessaan hänelle tuli sisäisiä verenvuotoja. Kun aamulla soitin hänelle ennen yhdeksää, eikä vastausta kuulunut, lähdin heti katsomaan, mikä oli vialla. Löysin hänet lattialta makaamasta. Hänet vietiin sairaalaan ja hän kuoli vajaan viikon kuluttua. Isäni oli syntynyt 1921. Hän halusi nimenomaan asua itse rakentamassaan talossa elämänsä loppuun saakka. Vanhushoito on kirjavaa Mervi Veijola sanoo, että peruskysymys on, nouseeko verhot aamulla vanhuksen asunnon ikkunassa. Sillä periaatteella pitäisi naapurustossa yksinasuvia vanhuksia hieman perään katsoa. – Selväjärkisen potilaan tahtoa on kuunneltava. Dementiasta kärsivän henkilön suhteen on omaisten ja virkamiesten otettava ohjat käsiinsä ja päätettävä potilaan puolesta. Dementiasta kärsivä henkilö ei pysty päättämään omista asioistaan. Omaisten kautta oppii vanhuksen tarpeet parhaiten. Ei kaikki van- – Vanhuspalvelut on aina räätälöitävä asiakkaan ja omaisten kanssa, mitä kulloinkin tarvitaan, sanoo nokialainen sairaanhoitaja Mervi Veijola. hukset mahdu samaan kaavaan. Veijola korostaa, että vanhuspalvelut on aina räätälöitävä asiakkaan ja omaisten kanssa, mitä kulloinkin tarvitaan. – Ympärivuorokautiset palvelut ovat yksityisiä ja ne ovat kalliita. Esimerkiksi Nokian kaupunki ei tarjoa vanhuksille ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista. Tältä(kin) osin vanhushoito on kirjavaa ja uusia uomia vasta haetaan. Veijola kaipaa Nokialle ja koko maahan lisää vanhusten päiväkerhotoimintaa, joka varsinkin yksinäisille vanhuksille on erittäin tärkeä virike ja henkireikä ulkomaailmaan. – Vanhusten lukumäärän kasvu on rikkaus, eikä ongelma. Nokialla terveyskeskuksessa esimerkiksi aivohalvauspotilaan joutuvat odottamaan arvioinnin jälkeen usein turhankin kauan siirtymistä hoitopaikkaan. Yksityiset palvelukodit ovat lyhentäneet terveyskeskuksen hoitojaksoja terveyskeskuksen kuntoutus- ja arviointiosastolla. Tavoite on, että arvioinnin jälkeen jokin hoitopaikka löytyy mahdollisimman nopeasti tai kotiin. Mervi Veijola on tammikuussa aloittaneen Nokian vanhusneuvoston jäsen Eläkeläiset ry:n edustajana yhdessä Ilkka Kotirannan kanssa. – Itse siirryin eläkkeelle viime syyskuun ensimmäisenä päivänä 63,7-vuotiaana. Nokian terveyskeskuksessa ehdin työskennellä sairaanhoitajana 40 vuotta, eli vuodesta 1974 lähtien. Jo tuolloin oli terveyskeskuksessamme käytössä lääkärien ja hoitajien työskentely pareina. Hoitaja piti huolen, että potilaan hoitopolku jatkui. Vaikka potilas kävi erikoislääkärillä, hän palasi sieltä aina takaisin. Nykyään hoidon loppuun saattaminen voi olla sattumanvaraista, Veijola muistuttaa. JUHA DRUFVA Vain omaishoito ja tehostettu palveluasuminen ovat laajentuneet 2000-luvulla Julkisia kotipalveluja saa yhä harvempi ikääntynyt Ikääntyneiden kotipalvelut vuonna 1995 ja 2012 Vuosi Omaishoidon Säännöllisen tuen asiakkaita kotihoidon asiakkaita Sään. kotihoidon asiakkaita 65 vuotta täyttäneistä % Yli 65-vuotiaiden kotitalouksia kodinhoitoavussa Kotital. kodinhoitoavussa 65 vuotta täyttäneistä % Tukipalvelujen asiakkaita Tukipalvelujen asiakkaina 65 vuotta täyttäneistä % 1995 11 924 51 788 7,1 86 466 11,8 97 967 15,3 2012 27 021 63 355 6,2 103 383 10,6 115 644 11,4 Taulukon lähteenä on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemaa Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollista vuosikirjaa 2013. Tilastot kertovat karusti, että yhä harvempi yli 65-vuotias ikääntynyt saa julkisia kotipalveluja. Täma koskee kaikkia palvelumuotoja: säännöllistä kotihoitoa (kotihoito ja kotisairaanhoito), kodinhoitoapu ja tukipalvelulut. Eläkeläinen lehti kokosi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2013 tilastollisesta vuosikirjasta ja muista julkaisuista kaksi vertailutaulukkoa. Ne vahvistavat tutkijoiden jo pitkään esittämät arviot ja arkikokemuksen: vanhustenhuoto on polkenut 2000-luvulla paikallaan. Ihan täyttä totuutta koko vanhustenhuollosta eivät THL:n tilastotkaan kerro. Tilastollisesta vuosikirjasta on nimittäin jouduttu jättämään pois yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotanto niiden tilastoaineiston laatuongelmien vuoksi. Jos jokin osa-alue, kuten tehostettu palveluasuminen, on laajentunut, on muita palveluja supistettu. Laitoshoito ja tavallinen palveluasumisen ovat jo supistuneet ikääntyneen väestön kasvuun verrattuna. Vuodesta 2000 vuoteen 2012 eri laitosmuotojen ja asumispalvelujen paikkojen lisäys on ollut alle 6 000. Se on yli 75-vuotiaiden tehostetun palveluasumisen lisääntymisen ansiota. Vastaavasti sitten vanhainkotipaikat ovatkin vähentyneet rajusti. Vaikeaksi tilanteen tekee se, että kotihoitopalvelut eivät ole laajentu- neet, vaikka laitoshoitoa on karsittu. Yllä olevasta taulukost näkyy selvästi, että palvelun asiakkaiden määrä suhteessa väestöön on kautta linjan laskenut. Kotipalvelujen taulukkoa vielä vääristää kodinhoitoapu. Se nimittäin laski miltei romahdus- maisesti 1990-luvun alussa. Vielä vuonna 1990 kodinhoitoapua sai 125 571 yli 65-vuotiaiden kotitaloutta. Viittä vuotta myöhemmin asiakkaiden määrä oli laskenut 86 466:een (sininen sarake ylemmässä taulukossa). Sama pätee myös tuki- palveluihin. Vuonna 1990 asiakkaita oli enemmän (103 096) kuin viisi vuotta myöhemmin, mutta muutos ei ole yhtä suuri. Tilastot oikeuttavat vahvan epäilyn, kuinka mahtaa käydä, jos laitospaikkojen osuutta edelleen karsitaan. Onko uskot- tavaa, että kotipalveluja todella lisätään, kun ne ovat edelliset parikymmenä vuotta ajautuneet – tai niitä on ajettu – aivan toiseen suuntaan PEKKA ISAKSSON Ikääntyneiden laitoshoito ja asumispalvelut 2000 ja 2012 Vuosi Tavallinen palveluasuminen 2000 10 007 2012 6 198 Tehostettu palveluasuminen Vanhainkodit Terveyskeskusten vuodeosastot 7 302 21 325 12 164 32 257 13 587 5 877 Yli 65-vuotiaiden laitoshoito ja asumispalvelut vuosina 2000 ja 2012. Tehostettuun palveluasumiseen on tilastoitu myös alle 65-vuotiaat asiakkaat, muta heidän määärnsä on niin pieni, että se ei muuta kokonaiskuvaa. Lähde kuten ylätaulukossa.
Nro 3 toukokuu 2014– 15 ELÄKELÄINEN Professori Pekka Rissanen: Sote-paketin rahoitusmalli ratkaisee tulevat uudistukset Tampereen yliopiston terveystaloustieteen professori Pekka Rissasen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön toimenpidesuunnitelma tarkoittaa sitä, että laitoksiin jäisi nykyistä vaativampaa hoitoa ja hoivaa tarvitsevia ikäihmisiä, ja toisaalta kotihoidon piiriin tulee myös keskimäärin vaativampia asiakkaita. – Laitoshoidon voimavaroja ei voitane vähentää suoraan asiakkaiden määrän mukaisesti, koska asiakkaiden hoivantarpeen keskiarvo kasvaa. Tietysti laitosmuotoisen hoivan tuottavuutta on pyrittävä parantamaan. Suunnitelma puhuu rakenteen muutoksista, tuottavuutta pyrittänee kohentamaan palvelujen ja työvoiman laatuun vaikuttamalla eli laatuvaatimukset kenties alenevat. Rissanen mukaan kotihoito tarkoittaa paitsi tavanomaista kotia myös kodinomaisia palveluasuntoja. – Kustannusten kasvun hillitseminen tarkoittaa käytännössä kuntien menojen kasvun hillitsemistä, jolloin Kelan menot varmaan vähän kasvavatkin, samoin vanhusten tai heidän omaistensa menot. Vanhuspalveluiden yksikkökustannuksia vuonna 2011 Yksin asuvien määrä kasvussa Kotihoidon painottamista on perusteltu sillä, että ikäihmiset haluvat asua mahdollisimman pitkään koton. Näin teki myös peruspalveluministeri Susanna Huovinen esitellesään toimenpidesuunnitelmaa. Rissasella on sama käsitys kuin peruspalveluministerillä, mutta hän ei suoraan muista mihin tutkimuksiin tämä perustuu. -Tätä on kyllä tutkittu ja tulos on uskottava. Toisaalta kun hoivan tarve kasvaa, ihmisten preferenssit tuppaavat muuttumaan niin, että turvallisuuden tarvekin kasvaa, yksin asuvilla erityisesti. Perherakenteiden muutosten seurauksena yksin asuvien osuus ja määrä on kasvussa STM:n mukaan laitoshoidossa olevien 75-vuotiaiden osuus vaihtelee 1,4 prosentista 4,5 prosenttiin. Siksi kunnille ja alueille tarjotaan kohdennettua ohjausta ja tukea. Lisäksi tuetaan toimintakäytäntöjen uudistamista. Jatkossa iäkkäiden toimintakykyä tukeva toi- – Laitoshoidon voimavaroja ei voitane vähentää suoraan asiakkaiden määrän mukaisesti, koska asiakkaiden hoivantarpeen keskiarvo kasvaa, sanoo terveystaloustieteen professori Pekka Rissanen. Kotihoidon kustannukset taulukossa ovat vuorokausikustannuksia, kuten muutkin kustannukset. Kaikkiin kustannuksiin sisältyy asiakkaan omavastuu. Lähde: Satu Kaipainen, Antti Väisänen, Taru Haula: Terveyden- ja sosiaalihuollon yksikköstannukset Suomessa vuonna 2011. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 3/2014. minta on osa kaikkea palvelua, kuntoutus on monialaista ja teknologiaa hyödynnetään monipuolisesti. Vanhuspalvelulakia täsmennetään, kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuutta ja laitoshoidon vähentämistä koskevan säännöksen velvoittavuutta lisätään. Tavoite otetaan huomioon myös sosiaalihuoltolain, asiakasmaksulain sekä omaishoidon tukea koskevan lain uudistamisessa. Huomiota kiinnitetään iäkkäiden ihmisten asumistarpeiden ennakointiin ja uusiin asumisvaihtoehtoihin. Lisäksi kehitetään kotipalveluja tuottavien yritysten toimintaa. Mikä taho on kyseistä toimintaa tuottaa ja kehittää? Tarkoitetaanko tällä palvelujen yksityistämistä? – Kun kyse on STM:n malla sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen henkilöstön määrän kasvua sekä kohdentamalla ammatillinen osaaminen oikealla tavalla. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskeviin lakeihin on tarkoitus tehdä muutoksia vuonna 2015. Sosiaali- ja terveydenhuollon eri ammattiryhmien tehtäviä ja työnjakoa muutetaan sekä kehitetään moniammatillisuutta. Lisäksi kasvatetaan sähköistä asiointia esimerkiksi ajanvaraustoiminnassa, etuisuuksien hakemisessa ja kroonisten sairauksien hoidossa. STM arvioi tänä vuonna yhdessä THL:n, Kuntaliiton ja kuntien kanssa tehtävärakenteen uudistamistarpeet. Sen jälkeen ministeriö laatii kelpoisuusvaatimusten väljentä- Kuva: Erkki Karén/Tampereen yliopisto linjauksesta, niin toimija lienee STM. Näistä asioista on näihin saakka päättänyt kunta ja valtion ohjaava rooli on ollut varsin heikko. Tämä asetelma muuttuu jos tai kun sote-uudistuksessa mennään poliittisen sopimuksen mukaisesti sote- ja erva-alueiden järjestämisvastuuseen. – Tässä yhteydessä STM:n ohjausroolia halutaan vahvistaa. Erva-alueet järjestetään kuntayhtymämallilla, joten niiden kuntataustaiset päättäjät varmaan haluavat turvata omien kunnallisten palveluntuottajiensa /-tarjoajiensa tilauskannan. Saa nähdä miten käy. Paljon riippuu myös koko sote-paketin rahoitusmallista, jota ollaan vasta suunnittelemassa. STM:n mukaan tiettyjen normiluonteisten suosi- tusten poistamisella on tarkoitus helpottaa ja kannustaa kuntia edistämään laitosasumisen vaihtoehtoja, kuten vanhusten ja vammaisten ihmisten palveluasumista. STM käy läpi normiluonteisia suosituksia aluehallintovirastojen ja Valviran kanssa ja arvioi, miltä osin niitä voidaan purkaa. Rissanen arvioi, että varmaankin sote-uudistuksen myötä kaikki palvelutuottajat tarvitsevat toimiluvan, sekä julkiset, yksityiset että vapaaehtoisjärjestöjenkin ylläpitämät. Moniammatillinen tiimi Tehtävärakenteen muuttamisella STM lupaa hillitä henkilöstömäärän kasvua. Rakennepoliittisessa ohjelmassa tavoitellaan säästöjä myös tarkastele- mistä ohjaavan suosituksen vuosille 2015-2017. Rissasen mukaan tämä kohta tähtää palvelutuotannon tuottavuuden kasvattamiseen. Moniammatillisuus tuottaa usein paremman vaikuttavuuden muutoin vahvasti professioperäiseen toimintamalliin – Tästä on näyttöä ainakin kuntoutuspalvelujen osalta. Moniammatillinen tiimi, jossa on esimerkiksi sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti ja ehkä jopa lääkäri näyttää tuottavan parhaan vaikuttavuuden. Tällainen voisi olla muuallakin käypäinen sekoitus. Toimintatavan onnistuminen vaatii prosessinohjausta, jossa ei nykyisellään ole vielä kovin hyvin onnistuttu, Rissanen muistuttaa. JUHA DRUFVA
16 – Nro 3 toukokuu 2014 E lettiin vuoden 2003 tammikuuta, kun menin avaamaan ovea lääkäri Paula Lepojärvelle ja tämän mukana tulleelle sairaanhoitajalle. Parivaljakko Oulun Kontinkankaan terveyskeskuksesta saapui katsastamaan, tarvitsiko isä ja äiti omaishoitoa sekä olisiko allekirjoittaneesta tähän virkaan. Syyniin sujahti tunti. Lääkäri suositteli omaishoidon aloittamista. Poikakin katsottiin hommaan passeliksi. Tässä vaiheessa jätin kokopäiväisen työn ja asetuin asumaan samaan kerrostalon rappuun, missä vanhempieni koti oli. O maishoidon alkaessa isä ja äiti olivat 80-vuotiaita. He kykenivät vielä omin avuin moneen arkiseen askareeseen: äiti laittoi ruokaa ja isä kävi ominnokkinensa ulkoilemassa. Myöhemmin talon hissittömyys johti siihen, että jouduin avittamaan äitiä toisessa kerroksessa sijaitsevaan kotiin jalan kerralla porrasaskelmalle nostaen. Isää tuin kainalosta kaatumisen estämiseksi. Ne 18 porrasta tulivat vuosien saatossa tutuiksi. Omaishoitajien ammattikoulua ei ole olemassa. Hommat oppii käytännön pakottamana. Alkuun esimerkiksi insuliinipiikin pistäminen pelotti, enhän ELÄKELÄINEN Omaishoitajana ja vanhustentalon vieraana minä sairaanhoitaja ole, siunailin. Pian siitäkin tuli rutiinia. Sairaalareissuja tuli. Niille tiesi varata evästä ja juoma-astiaksi nokkamukin. Päivystyksessä ei talon puolesta tarjottu kuin petipaikka. Vain nokkamukista saattoi makuulla juoda eikä puolta vuorokautta murkinoimatta jaksanut edes lapsena nälkääkin nähnyt ja pettua maistanut isä. Näillä sairaalareissuilla koki itsensä tarpeelliseksi. Sairaala sijaitsi noin kilometrin päässä kotoamme. Kävin yleensä kaksi kertaa päivässä sairaalassa isää tai äitiä syöttämässä. Hoitajat rupesivat tarjoamaan minullekin samat appeet, niin kiitollisia he olivat avustani. E i omaishoito ollut pelkkää työtä vuorotta. Kesäisin kävimme isän ja äidin kanssa mökillä. Rollaattorit ja pyörätuolit auton takakonttiin ja eikun menoksi. Mökillä vierailtiin pari kertaa viikossa vapulta marraskuulle. Retket sinne olivat kesän kohokohtia ja niitä muisteltiin talvella. Syksyllä 2008 äidiltä meni liikuntakyky. Vanhainkotipaikan hän sai seuraavan vuoden huhtikuussa. Vierailin äidin luona päivittäin. Isää hoidin kotona vielä yli kaksi vuotta. Hän kuoli marras- kuussa 2010. Äiti oli temperamenttinen ja puhelias. Hän osasi vaatia kunnon hoitoa niin sairaalassa kuin vanhustentalossa, tosin huumorin säestyksellä ja asiallisesta kohtelusta kiitellen. Hupaisiakin sattui. Äiti oli nätti ja hyvin säilynyt. Kun kuljetin häntä pyörätuolissa kaupungilla, joku tuntematon saattoi lyöttäytyä juttusille: ”Ompa kaunis ilma. Onko vaimonne jo kauan ollut pyörätuolissa?” Äiti oli hyvillään erehdyksestä, koska sanoi minua poikasen näköiseksi. S aavutuksena pidän, että osasin vaihtaa äidin vaipat vanhainkodissa. Yleensä operaatioon tarvittiin kaksi hoitajaa. Vanhemmat hoitajat kertoivat ettei Hiirosenkodin 60-vuotisessa historiassa tiedetä kenenkään toisen omaisen moiseen pätevyyteen yltäneen. Vanhempani säilyivät henkisesti vireinä loppuun saakka. Itsestäni tuntuu mukavalta, että omaishoidon aikana koin isän ja äidin uudella tavalla läheisiksi. Opin tuntemaan heidät ihmisinä paremmin. JUHANI RANTALA Kuva: Kansan Tahto Kirjoittaja on oululainen kirjallisuusarvostelija ja vapaa kirjoittaja. Hän on luvannut kirjoittaa Eläkeläiseen vanhustenhoidosta ja sitä käsittelevistä kirjoista. Tuula-Liina Varis V anhassa maalaisyhteisössä, ainakin joissakin osissa Suomea, oli tiettävästi sellainen perinne, että vanha emäntä jäi sänkyynsä makaamaan ja passuuttamaan itseään, vaikka olisi ollut terve ja vielä kohtalaisessa kunnossa. Tämä katsottiin jonkinlaiseksi aseman tuomaksi etuoikeudeksi, ja sitä kutsuttiin ”läsimiseksi”. Sana on tunnettu minunkin länsisuomalaisessa murteessani, vaikka yhtään läsivää vanhusta en kyllä koskaan tavannut. Äidin suvun kantaäiti, mamma, teki palkkatöitä 80-vuotiaaksi asti, ja kun hän jäi eläkkeelle, hän rahtasi pirttiinsä kangaspuut ja rupesi paukuttamaan mattoja. Jotenkin tuntuu, että läsimisen perinne on edelleen voimassa suomalaisessa vanhusten huollossa. Vanhuus ei ole mikään syy panna ihmistä sänkyyn makaamaan, sanoi tanskalainen lääkäri eräässä pohjoismaista vanhusten hoitoa käsitelleessä tv-sarjassa, mutta ollaanko Suomessa samaa mieltä? Jos ei nyt ihan sänkyyn kaaduta tai kaadeta, toimettomaksi kuitenkin jäädään ja jätetään. Tämmöistä herätti miettimään äskettäinen uutinen menestyneestä ruoka-automaattikokeilusta pääkaupunkiseudulla. Kotiin hoidettavien vanhusten avuksi on asennettu pakastavia ja kuumentavia automaatteja, joista valittu annos saadaan nappia painamalla syötäväksi. Monet käyttäjät ovat olleet laitteeseen tyytyväisiä. Jäin silti mietteliääksi. Automaatti täytetään kahden viikon välein, mikä merkitsee väheneviä ruoanjakeluja ja saman tien jakelijoitakin. Tulee siis säästöä. Mutta samalla vähenevät yksin asuvan vanhuksen ihmiskontaktit. Jos automaatti Läsimisen kulttuuri on tarjolla, loppuuko pienten kotiaskareitten hoito niiltäkin, jotka vielä niitä hoitamaan kykenevät? Petipotilas taas ei enää automaatista hyödy. Ihmettelen myös keskustelua laitoksissa ja yksin kotona asuvien vanhusten oikeudesta ulkoiluun. Ihanko oikeasti voidaan edes keskustella siitä, onko ulkoilu ylimääräistä luksusta, joka lähtökohtaisesti petissä pysyvälle vanhukselle voidaan silloin tällöin tarjota? Minun mielestäni ulkoilu on kaikenikäisille aivan perusasia. Kokoaikaista sisään sulkemista ei kestä ihmisen mieli eikä kroppa. Tämä tiedetään vankiloissakin. En epäile, että vanhustenhoidon varsinaisena tarkoituksena olisi tehdä vanhoista ihmisistä toimintakyvyttömiä, mutta siihen suuntaan käytännössä ollaan menossa. Mutta toimintakyky säilyy vain toimimalla. Laitoshoidossa vanhus peitellään petiin, vaikka hän vähän vielä pystyisi liikkumaankin. Pannaan vaipat, vaikka autettuna kykenisi vessaankin. Jokainen sairaalassa vähänkin pitempään ollut tietää, että laitoshoito laitostaa ennätysajassa iästä riippumatta. Toimettomuus edistää sekä fyysistä että henkistä rappiota. Sairaalapotilas imeytyy muutamassa päivässä laitoksen rytmiin, syö ruokansa sängyssä, ei lähde liikkeelle, vaikka kunto sen sallisinkin, ja huomaa, ettei lukeminen tai muu aivojen vaivaaminenkaan maistu. Omassa yksinäisyydessään huoneessaan makaava menettää jopa keskustelunhalunsa ja vähitellen kykynsäkin. Niukat resurssit ovat ikuinen selitys kaikkeen. Ei ole tarpeeksi ”käsipareja”. Minusta sanakin on väärä. Ei ihminen mitään käsipareja tarvitse vaan koko- naista puhuvaa, toimintaan rohkaisevaa, tarpeen tullen avustavaa ihmistä. Käsiparit voi tosiaan korvata vaikka robotilla, mutta ei vuorovaikutusta oikeaan elävään, ajattelevaan ja tuntevaan ihmiseen. Jos määrätietoisesti satsattaisiin vanhan ihmisen toimintakyvyn ylläpitämiseen – ja tämä tarkoittaa myös henkistä kuntoa, joka on kaiken ydin – rahallisissa kuluissakin ehkä säästettäisiin. Aina välillä putkahtaa julki tieto, että asenteiden muuttamiseksi jotain tehdään, ja hyvin tuloksin. On hoitokoteja ja laitoksia, joissa on voitu todeta, miten vanhusten toimintakyky säilyy ja paraneekin, kun heille tarjotaan hyödyllistä tekemistä ja riittävän haastavia henkisiä virikkeitä. Miksi ylipäätään hoidettavien ja hoitajien maailmassa on niin jyrkkä jako? Eikö ruoanlaitossa, kattamisessa, pienessä siivouksessa ja muissa arkisissa askareissa voisi toimia yhdessäkin, jos siihen kykyä ja voimia riittää? Ihmisen on vaivattava sekä kehoaan että päätään kunnossa pysyäkseen, ja tämä koskee kaikenikäisiä. Ei tarvitse olla teräsmuori tai -vaari edes jotakin tehdäkseen. Naiset pystyvät elämään pitempään omissa asunnoissaan kuin miehet. Eikö tämä johdu siitä, että he ovat tottuneet hoitamaan arkipuuhansa monipuolisesti itse: laittamaan ruokaa, tiskaamaan, pyykkäämään? Vanhat naiset myös osallistuvat enemmän sekä fyysisiin että henkisiin aktiviteetteihin kuin miehet, käyvät liikuntaryhmissä ja kulttuuritilaisuuksia. Tämän näkee jokainen omilla silmillään näissä tilaisuuksissa. Mutta tarvitaanko tieteellistä tutkimusta sen selvittämiseen, mistä tämä johtuu ja mitä siitä seuraa, ennen kuin toimintakyvyn kaikinpuolinen ylläpitäminen myös käytännössä otetaan ohjenuoraksi vanhusten hoidossa? Se ei tietenkään onnistu niin, että vanha ihminen on tämän toiminnan passiivinen objekti, vaan ikääntyvän ihmisen on itsekin ymmärrettävä vaatia itseltään, mieluummin jo siinä iässä, kun mitään kykyä ei vielä ole kohtalokkaasti menetetty. Hyvin huonokuntoisiakin vanhuksia on onnistuttu tervehdyttämään tolpilleen ja liikkeelle, kun ylilääkitys on lopetettu, avustettu liikkumisessa ja annettu mahdollisuus inhimilliseen vuorovaikutukseen ja pieneen puuhailuun. Mutta kaiken vanhusten hoidon lähtökohta tämä ei suinkaan ole. Yhä liian laajasti ammattipiireissäkin kohdellaan vanhoja ihmisiä kuin homogeenista massaa, joka ei muuta tarvitse kuin fyysisten perustarpeidensa tyydyttämistä. Vanhana ja raihnaisenakin moni asia on ihan itsestä kiinni. Viisas ottaa vastaan tarvitsemansa avun, mutta sellaista palvelua, jota ei tarvitse, vain sen takia, että sitä on tarjolla.
Nro 3 toukokuu 2014– 17 ELÄKELÄINEN Helsingin vanhuspalvelujen kipupisteet Helsingissä yli 65-vuotiaiden eläkeläisten määrä on kasvanut 3 500 asukkaan vauhdilla tämän vuosikymmen ajan. Ensi vuonna kasvu hidastuu tuhannella ja pysyy tällä tasolla seuraavan viidentoista vuoden ajan. Myös yli 75-vuotiaiden ja yli 85-vuotiaiden määrä kasvaa 2020-luvulle tultaessa. Yli 65-vuotiaiden 100 000 raja rikkoutuu Helsingissä tänä vuonna. Ikäihmiset asuvat Helsingissä idässä ja koillisessa. Uudisrakentaminen houkuttaa tulevina vuosina eläkeläisiä Jätkäsaareen ja Kalasatamaan. Pysyvätkö palvelut perässä? Esimerkiksi kolme neljästä 75 ? 84-vuotiaasta tarvitsee ainakin kerran vuodessa lääkäriä. Heistäkin kuitenkin vain reilu kolme prosenttia tarvitsee enemmän kuin seitsemän käyntiä lääkärissä, joka lasketaan Helsingissä suurkäytöksi. Terveyskeskuksiin pääsy vaihtelee alueittain Terveyskeskuksiin hoitoon pääsyä venyttää jonotus ja hoitoon pääsy vaihtelee kaupunginosittain. Esimerkiksi Myllypurossa ja Kivikossa jonotusaika kiireettömään hoitoon on yli kuukau- den. Juuri näillä alueilla asuu ikäihmisiä. Esimerkiksi Maunulan, Herttoniemen ja Puistolan terveysasemilla hoitoon pääsee käytännössä heti, mutta Lauttasaaressa, Kalliossa ja Munnkiniemessäkin jonotetaan lähes kuukausi. Potilailla on samanlaisia kokemuksia myös kiireellisestä hoidosta. Myllypuron terveysasemalle saattaa joutua jonottamaan kiireellistäkin hoitoa neljä viikkoa ja esimerkiksi luomien poistoon yli yhdeksän viikkoa. Kontulan terveysasemalle pääsee neljästä kuuteen viikon jonotuksella. Ärtymystä herättävät myös tulkinnat, että mikä on kiireellistä ja mikä kiireetöntä hoitoa. Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty linjasi, että kaksi viikkoa olisi hänestä kohtuullinen aika jonottaa kiireettömään hoitoon. Hän kuitenkin varoitti, että vuoden 2015 vuoden budjetissa tähän ei päästä. Rahat eivät kuulemma riitä. Helsinki kipuilee hallituksen rakennepaketin kanssa Helsingissä odotetaan varpaisillaan hallituksen linjaaman rakennepaketin seurauksia. Hallitus haluaa leikata vanhuspalveluista 300 miljoonaa euroa kunnilta. Laskennallinen 10 prosentin osuus tietäisi 30 miljoonan säästöjä Helsingissä. Käytännössä säästöt voivat syntyä laitospaikoista ja ympärivuorokautisen hoivasta. Helsinki on jo vuosien ajan vähentänyt ympärivuorokautista hoivaa. Sitä on korvattu omaishoidolla ja kotihoidolla. Hoito kärsii radikaalisti, jos hallituksen linjaama vähennys toteutetaan. Kotona hoidetaan hyvinkin huonokuntoisia vanhuksia, jopa liian huonokuntoisia. Kotona käy monenlaista väkeä päivän mittaan. Ruokaa tuovat eri ihmiset kuinhoivaa, jotka hekin voivat vaihdella. Helsinki venkoilee vanhuspalveluohjelman kanssa Vanhuspalvelulaki velvoittaa kunnan tekemään suunnitelman, jossa linjataan ikääntyneiden ihmisten hyvinvointiin, terveyteen, toimintakykyyn, itsenäiseen selviytymiseen ja palveluihin liittyvistä toimista. Vanhuspalveluista vastaava Laura Räty (kok) on todennut eri yhteyksissä, että Helsinki täyttää tämän velvoitteen laatimassaan strategiassa. Strategia ei vastaa vanhuspalvelulain velvoitteeseen laatia kokonaisvaltainen suunnitelma. Helsingissä on viimeksi tehty vanhuspalveluohjelma vuosille 2006 ? 2009. Laki korostaa vanhusneuvoston roolia. Se laatiikin parhaillaan Helsingissä linjauksia vanhuspalveluista. Edelleenkin on epävarmaa, että valtuusto pääsee näitä käsittelemään. Valtuuston rooli on merkittävä, sillä vain näin saadaan päättäjät keskuste- lemaan avoimesti vanhusten palveluista. Sosiaali- ja terveysvirasto korostaa iäkkäiden omaa osuutta valmistelussa. Se lupaa järjestää asukasraateja ja alueellisia tilaisuuksia. Vanhusneuvosto on järjestänyt yleisötilaisuuksia vanhusten palveluista ja omaishoidosta. Mikä HEKO - löytääkö ikääntyvä palvelut? Palveluista syrjäytyminen on myös ikäihmisen riski. Tätä yritetään ehkäistä jalkautumalla sosiaalityöntekijöitä ostoskeskuksiin, toreille ja leipäjonoihin sekä asukasyhdistysten tiloihin. Helsinki tarjoaa hyvinvointia edistävän kotikäynnin (HEKO) 75 vuotta täyttäneelle ja nykyisin myös 85 vuotta täyttäneille helsinkiläiselle, joka ei ole kotihoidon tai saa vanhuspalveluja. Kuinka moni tietää kotikäynnistä? Tämän saanti näyttää vaihtelevan alueittain. Osa ikäihmisistä kertoo, etteivät he ole koskaan kuulleetkaan saati saaneet kirjettä kaupungilta. SIRPA PUHAKKA Sirpa Puhakka T ***** Elatusvelvollisuus on ollut laissa vuoteen 1970 saakka. Se poistettiin huonosti hyvinvointivaltioon sopivana. Omaa esitystään Kangas perusteli sillä, että vastaava laki on useissa Euroopan maissa. Miksi Suomessa ei voitaisi velvoittaa lapsia maksamaan esimerkiksi vanhempiensa laitospaikkoja, kysyy Kangas. Olen Helsingissä useissa eläkeläisten tilaisuuksissa joutunut vakuuttamaan, että ainakaan minun tiedossani ei ole, että tällaista lakia valmistellaan. ***** Vastuuta hoivasta on siirretty ikäihmisille itselleen ja perheelle. Pikkuhiljaa yhteiskunta on vierittänyt vastuuta erilaisen lainsäädännön kautta. Omaishoito on tyypillinen tällainen hoidon muoto. Helsingissä esimerkiksi omaishoito on tavallaan tiensä päässä. Yhä useampi vanhus asuu yksin eikä omaista ole. Itse näen, että tilanne ei ole muuttunut vuoden 1970 jälkeen hyvinvointivaltioajattelun kannalta. Ikäihmisten palvelut on taattava. ***** Haluaisin virittää keskustelua perintöoikeudesta. Olen kuullut monen varttunees- Kodin jälkeen kunnan palveluasunnossa Ikäihmisten asuminen herätti vilkasta keskustelua Savon aluejärjestön kevätkokouksessa. Esille nousi monia epäkohtia, sekä ehdotus miten asiaa voisi parantaa. Vanhuspalvelulain mukaan iäkkään henkilön tarvitsemat palvelut on ensisijaisesti turvattava kotiin. Aluejärjestön mielestä vanhusten on voitava asua turvallisesti. Kun kotona asuminen ei ole enää inhimillisesti katsoen oikea asumismuoto, pitää iäkkäällä olla mahdollisuus siirtyä sellaiseen asumiseen, jossa palvelut ovat lähellä ja elämä turvallista. Silloin asumismuotona voi olla tarkoitukseen suunniteltu ja rakennettu palvelutaloyksikkö, jossa kukin asuu omassa tilassaan ja voi suorittaa askareitaan vointinsa mukaan. Lisäksi olisi mahdollisuus osallistua yhteisölliseen toimintaan ja virkistäytymiseen toisten kanssa. Kunnan investoinnit turvallisia Lapset elättämään vanhempiaan? aannoin eräs helsinkiläinen eläkeläinen soitti minulle huolissaan. Hän oli pelästynyt siviilioikeuden professori Urpo Kankaan esitystä, että lapset laitetaan vastuuseen iäkkäiden vanhempiensa hoivasta. Helsinkiläisrouva ei ollut huolissaan itsestään tai ikäisistään vaan myös lapsista. Hän oli tehnyt pitkän uran Helsingin kotihoidossa. Hän kertoi vanhuksista, jotka eivät Käpylässä halunneet ostaa halkoja, kun lasku olisi mennyt lapsille. Hän halusi varmistaa, että ollaanko nyt menossa samaan tilanteeseen. Savolaiset hyvästä asumisesta sa iässä harmittelevan, että vanhempien säästöt menevät heidän omaan hoitoonsa. Olisi hyvä puhua, että miten vahva perintöoikeuden on oltava. Elinikä on noussut huimasti ja kohoaa edelleen. Moni perillinen on hankkinut ? ei tietenkään kaikki ? itselleen turvatun toimeentulon. Olisiko järkevää käyttää varallisuutta omaan hoitoonsa? Nyt en puhu pienellä takuueläkkeellä tai työeläkkeellä elävistä, vaan heistä jotka ovat syystä tai toisesta saaneet kerätyksi varallisuutta. Suomessa varallisuus on kerääntynyt vasta muutaman sukupolven ajan. Nyt perintö saattaa kuitenkin olla tulossa parhaassa tapauksessa 60 ? 70- vuotiaalle rintaperilliselle eliniän pidentyessä. Kirjoittaja on Helsingin kaupunginhallituksen jäsen. sirpa.puhakka@pp2.inet.fi Kokous päätyi esittämään, että vanhusneuvostot ja kuntien päättäjät vaikuttaisivat kuntiin niin, että niissä rakennetaan iäkkäiden palveluasumiseen soveltuvia yksiköitä kunnan omaan omistukseen. Kunnan tulee hoitaa ja huolehtia myös palvelujen tuottamisesta itse. Näin toimintaan sidotun pääoman tuottama hyöty saadaan sijoitettua palveluiden kehittämiseen. Kunnan investoinnit iäkkäiden asumispalveluyksiköihin ovat turvallisia. Oikein hoidettuna palvelutaloyksiköt tuottavat kunnalle sen minkä kuluttavatkin. Vanhusten hoitoa ei pidä antaa ulkomaalaisten yritysten bisneksen tekoon.
18 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Nostalgiaa, nuoru Työväenla Sulo Soini Ylitorniolta ja Eeva Posti lauloivat sydämen kyllyydestä nuoruutensa lauluja. Välillä Rytikarin Eläkeläisten ryhmä irroitteli Texasin keltaruusulla. Kuvassa osa esiintyjistä. – Hieno tunne alusta alkaen: nostalgiaa, nuoruusmuistoja. Jo ensimmäinen laulu vei kemiläisen Eeva Postin vuosikymmenten taakse, 1940- ja 1950-luvuille. Laulu, Jussi Kiurun säveltämä ja sanoittamana Satamamiesten marssi, kuului kuulun kemiläisen kisälliryhmän Yöjuoksijoiden ohjelmistoon. Yöjuoksijat tekivät itsekin satamamiehenä työskennelleen Kiurun jylhän marssin tutuksi ympäri Suomea. Eeva Posti osallistui parinsadan muun eläkeläisen kanssa Rytikarin Eläkeläiset ry:n järjestämään työvänlaulutapahtumaan helmikuun lopulla. Rytikarin työväentalolle oli tullut lauluhaluista väkeä kaikista kuudesta Meri-Lapin alueella toimivasta Eläkeläiset ry:n yhdistyksestä, Rytikarilaiset eivät olleet ensimmäistä kertaa asialla. Jopa yhdistyksen puheenjohtajan Kauko Mäkivuotin oli vaikea muistaa, oliko tämä nyt 14., 15. vai 16. Rytikarissa järjestetty keväinen työväenlaulutilaisuus. – Alkuun järjestimme omalla porukalla, ja laulajia
Nro 3 toukokuu 2014– 19 ELÄKELÄINEN uusmuistoja ja työväenkulttuuria aulut eivät lakkaa raikaamasta Rytikarissa oli korkeintaan muutama kymmenen. Sitten hoksasimme, että työväenlaulujen ystäviä on muuallakin ja aloimme kutsua muitakin yhdistyksiä mukaan, Mäkivuoti kertoo. Jos väkimäärä kasvaa samalla tavalla kuin se on tähän asti tehnyt, alkaa Rytikarin työväentalon juhlasali käydä pieneksi. Nytkin sali oli miltei viimeistä paikkaa myöten täysi. – Työvänlauluilla on edelleen ystäviä, Mäkivuoti iloitsee ja lupaa, että työväenlaulut eivät lakkaa raikaamasta Rytikarin työ- väentalolla. – Ensi keväänä kutsumme taas kaikki työväenlaulujen ystävät yhteen. Kaukaisimmat vieraat olivat tulleet Ylitorniolta Aavasaksan Eläkeläiset ry:stä. Musiikkiharrastuksestaan ja kuorostaan tunnettu yhdistys oli saanut väkeä liikkeelle bussilastillisen verran. – Työväenlauluja on aina mukava laulaa, sanoi Sulo Soini. Soini ja Voitto Mikkola kehuvat, että Rytikarin Eläkeläiset ry on tehnyt oikean kulttuuriteon järjestäessään yhteislaulutilaisuuksia. – Nämä laulut ovat osa työväenperinnettä ja sitä myöten suomalaista kulttruuriperinnettä. Niin minä sanoin bussissakin ihmisille, joiden arvelin hieman vierastavan työväenlauluja eläkeläisjärjestön tilaisuudessa, Mikkola sanoo. Tilaisuuden juonsi Kemin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Moilanen ja esilaulajan vaativan tehtävän hoiti Arvo Kenttä. Yhdistyksen oma hanuripartio säesti. PEKKA ISAKSSON Kesää odotellessa Kaunis aurinkoinen päivä keräsi ennätysmäärän jäseniä ulkoilemaan ja nauttimaan yhdessäolosta Rytikarin Eläkeläiset ry:n ulkoilutapahtumassa. Perinteisistä tandem-hiihdoista oli luovuttava, kun tuo luoja ei ole meillekään paljon lunta antanut, mutta ainahan on muitakin lajeja. Tikanheitto, jonka naisissa voitti Raili Ranta ja miehissä Tauno Ristimäki. Saappaanheitossa naisista paras Raili Ranta ja miehissä Kauko Mäkivuoti. Pallon tarkkuusheitossa naisista paras Mirja Paavola ja miehissä Armas Ranta. Hyvältä maistuivat myös Monosen Riston paistamat makkarat. Meidän emäntä Ristimäen Marja oli saanut ryhmän hoitamaan kahvitarjoilua ja paistamaan munkkeja. Arvat tekivät hyvin kauppansa ja niillä rahoilla jälleen maksamme meidän matkoja. Yksi mukava päivä on jälleen muistojen sopukoissa. Pian jäämme jälleen keräämään voimia syksyä varten. Arvo Kenttä oli innostava esilaulaja. MIRJA PAAVOLA Juhlamarssi kajahti tavallistakin komeammin. Rytikarin kuorolaisia eturivissä. Lopuksi tanssittiin, kuinkas muuten.
20 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Kaupunkiluontoretkeilyä Hämeenlinnan kaupunkipuistossa Hotelli Aulanko. Metsätien rauhaa Kansatieteilijä ja kansallinen herättäjä M.A. Castrén (1813-52) pani merkille laajoilla tutkimusmatkoillaan Lapissa, Karjalassa ja Siperiassa, miten ihaninkin luonto tuntuu kuin kuolleelta, ellei siinä näy jälkiä ihmisestä. Ihmisen ja luonnon vuosisataista vuorovaikutusta voi ihailla Hämeenlinnan kansallisessa kaupunkipuistossa. Puisto on lajissaan Suomen ensimmäinen, se perustettiin vuonna 2001. Puisto on yli kuusi kilometriä pitkä ja leveimmillään noin viisi kilometriä. Keskustasta linnan kautta Aulangolle ulottuvan puiston maa-ala on yli 700 hehtaaria. Kansallinen kaupunkipuisto on mitä sopivin esimerkiksi päivän luonto- ja kulttuuriretkelle. Rantareitti on helppokulkuinen. Rautasillan lenkin pituus on 6,5 kilometriä. Aikaa kannattaa varata runsaasti, sillä jo Hämeen linnan alueella on viisi museota kuten Suomen tykistömuseo, Historiallinen museo sekä Vankilamuseo. Itse linnaan tutustuminen vie myös aikaa. Hämeen linnan rakennustyöt aloitettiin 1200-luvun loppupuolella. Asiakirjoissa se mainitaan ensi kerran 1308 eli kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun saksalainen munkki Berthold Scharz oli käyttänyt ensimmäisenä ruutia ampuma-aseessa. Linnan nykyinen täysgoottilainen muoto on peräisin 1300-luvun alkupuolelta. Linnan taisteluhistoria ei ole kovin urhea. Se antautui taistelutta isonvihan aikana 1713 ja pikkuvihan aikana 1742 sekä Suomen sodan aikana 1808. Kurinpidollisesti linnan alue on ollut ankaraa seutua. Linnakasarmeihin tutustuessa voi miettiä, kuinka monta hikipisaraa Suomen pojat ovat kasarmin kentälle vuodattaneet. Linna toimi lähes 140 vuotta myös vankilana vuosina 1836-1972. Itse puiston puissa ja kasvillisuudessa ja maisemissa riittää ihastelemista. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä hotelli Aulanko ympäristöineen on viihtyisä levähdys- ja ruokailupaikka. Mäntykärjen tekosaarilla on grillikatos sekä upeat näkymät Hattulanselälle. Jyhkeän rautasillan juuressa on myös nuotio- ja kalastuspaikka. Vanajan rantoja kiertävän rantareitin toteuttaminen alkoi vuonna 1999. Reitti on rakennettu osittain entiselle sahateol- lisuusalueelle erilaisilla luonnonkasvi- ja kukkaniityillä. Reitti yhdistää rautatieaseman Aulankoon läpi Varikonniemen muinaismuistoalueen. Rautatiesillalla on esteetön kulkuyhteys rantojen välillä. Tarkempia tietoja Kansallisesta kaupunkipuistosta saa nettiosoitteesta: www. visithameenlinna.fi tai www.hameenlinna.fi Varhaisimmat varsinaiset puistot perustettiin Hämeenlinnan 1800-luvun alkupuolella. Eräänlainen puistosuunnitelma linnan ja kaupungin välille sisältyi jo linnoitustoimen päällikkö Axel von Arbinin asemakaavaan vuodelta 1777. JUHA DRUFVA Aurinkoterveiset Rovaniemeltä Siirretäänkö vanhuksia puskan takaa, ja minne? Talvenselkä on taittunut, tätä kirjoitettaessa ollaan jo huhtikuussa. Tänäänkin niin huikaisevan kaunis aurinkoinen päivä. Näitä päiviä tulee kun yöpakkaset pitävät luontoa kynsissään. Rovaniemen Eläkeläisten Yhteisjärjestön kevätpilkki- ja ulkoilupäivää vietettiin viimeviikolla. Onkijat saivat jopa kahden kilon saaliita, makkarat paistuivat nuotiolla, naiset tarjoilivat kahvia ja mehua ja väkeä riitti. Tunnelma oli mitä leppoisin, juttujakin riitti, oikea kevätpäivä se oli. Rovaniemen Eläkeläiset ry:n kevätkokous sujui mallikkaasti, keskusteltiin menneistä ja tulevasta. Samalla saatiin hyviä vinkkejä ensi vuotta varten. Näinhän se pitää ollakin että jäsenistö tuntee omakseen yhdistyksen toiminnan Yhdistyksen ulkoilupäivää vietettiin liikunnan merkeissä. Liikuntaopiston opiskelijat ohjasivat pihajumppaa ulkona ja tuolijumppaa sisällä, musisoitiin laulettiin, naiset hoitivat arpajai- Siirtävätkö kaupungit eri puolilla Suomessa terveysasemalla ja/ tai sairaalassa olevia vanhuksia entisiin naapurikuntiin puskan takaa? Omaisille tulee kyllä kovin kylmä tunne ja rinki, kun vaikkapa pitkäaikaisen laitoshoidon tarpeessa oleva henkilöä on siirrelty paikasta toiseen lähiomaista kuulematta tai omaisen tietämättä. Kun läheistään menee katsomaan, hän onkin siirretty johonkin kaupungin entiseen naapurikuntaan tai toiseen kaupunkiin. Senkö takia on tehty ja puuhaillaan kuntaliitoksia? Pulassa näyttävät olevan etenkin suurehkot kaupungit, joilla ei löydy riittävästi laitospaikkoja ja palveluasuntoja vaikkapa muistisairaille henkilöille. Nykyään ei riitä, että sanotaan, että on soitettu, mutta ei ole tavoitettu. On unohdettu, että tätä päivää ovat myös tekstiviestit ja sähköpostit. Joskus on omaisille syytä tiedottaa esimerkiksi kirjeitse, monilla vanhemmilla ihmisillä ei ole edes sähköpos- set ja nisumyyjäiset, niin ja tietysti syötiin hernesoppaa, josta on muodostunut perinne yhdistyksemme toiminnassa. Tässä edellisenä viikonloppuna jatkoin vapaa-aikaa vähän pidemmäksi ja kävin poikani mökillä ”rouvatalonmiehenä”, vähän perään katsomassa ettei pitkäkyntiset käy vieraisilla. Ei hätää; kaikki oli paikallaan. Ajaa hurautin hankikeliä mökkitietä pihaan. En ole koskaan aikaisemmin päässyt näin helposti kulkemaan talvikelillä, vaikka olen vuosikymmeniä niissä maisemissa liikkunut, aina on pitänyt pyytää naapuria linkoamaan tie auki. Nyt ei tarvinnut. Laitoin tuvan uuniin tulen, lämmitin saunan j vietin hyväilevää hämäränhyssyä tulenloisteessa. Oli hyvin hiljaista, vanha pirtti rasahteli niin kuin hirsirakennus tekee, siellä on hyvä olla. Ei vielä näkynyt asuntojoutsenia pihapiirissä. Keväisin mielin Kaarina Kapraali tia, eivätkä he osaa ehkä käyttää tekstiviestejäkään. On hyvä ja tärkeää, että asiakas-/potilassiirtojen arkkitehdit ovat yhteydessä omaisiin tai ainakin lähimpään omaiseen hyvissä ajoin ennakkoon ennen siirtoja. Ei ole mitenkään aivan sama asia, minnekä esimerkiksi Joensuussa lähes koko ikänsä asunut liki 90-vuotias vanhus kyyditetään: Outokumpuun, Enoon, Kontiolahteen, Kiihtelysvaaraan, Tuupovaaraan vai onko oikea paikka edelleen esimerkiksi Joensuu. Voi olla, että jollekin omaiselle (lapselle tai läheiselle sisarelle) joku paikkakunta on huomattavasti lähempänä kuin jokin toinen sijoituspaikkakunta hoidossa olevan katsomisen kannalta. Julkiset liikenneyhteydetkään eivät enää kunnolla maaseudulla pelaa. Kovin erilaisia kierroksia on tänä päivänä ikääntyneillä ihmisillä. Jos mummo tai ukki joutuu oikein kierrätykseen, voi hän pahimmillaan joutua olemaan vuoden aikana 7–8 eri paikassa, sairaaloissa, vuodeosastoilla ja lopulta ehkä jossain yksityisessä palvelutalossa, jonka omistajat ovat jossain ulkomailla. Vanhuspalvelulain mukaan tavoitteena muistisairaille ovat esimerkiksi pysyvät, lähellä olevat, laadukkaat hoitoja hoivapaikat. On aivan pelottavaa ajatella, millainen on tilanne esimerkiksi vuonna 2034, kun isot ikäluokat alkavat tulla laitos- ja vuodeosastokuntoon. Silloin kuntaliitokset eivät enää auta, ehkä vuodepotilaita hoidetaan jopa naapurimaissa saakka. Leo Härmä Joensuu leoharma@gmail.com
Nro 3 toukokuu 2014– 21 ELÄKELÄINEN Pohjanmaalta: Eläkeikä sorvattava työn raskauden mukaan Kylmän päivän saalis. Onnenpotku. Keskisuomalaisten pilkkikisan yhteissaalis oli 125 kiloa Keski-Suomen aluejärjestön pilkkikilpailut pystyttiin sittenkin järjestämään 19. 3. Laukaassa Peurunkajärvellä. Talvi ei tullut kunnolla Keski-Suomeen ja jäätilannetta jouduttiin seuraamaan hyvinkin tarkasti. Onneksi muutamat yöpakkaset pelasti tilanteen joten vuosittainen pilkkijöiden odottama talvitapahtuma voitiin turvallisesti järjestää. Järjestelyistä vastasi Laukaan Eläkeläiset ry. Kilpailupaikkana sekä kilpailukeskuksena toimi Laukaan Multamäen leirikeskus. Ahkerat yhdistyksen toimijat olivat keittäneet pilkkijöille maittavan hernekeiton sekä pulla kahvit. Pilkkijöitä osallistui yhteensä 75. Päivän sääkin suosi kohtuullisesti, joskin tuuli tuntui muutamille olleen kylmää mutta tunnelmaa se ei latistanut. Kalaakin oli punnituksessa yhteensä 125 kg 420 g. Suurimman kalan, 355 gramman ahvenen, oli onnistunut narraamaan Eila Närhi Sumiaisten yhdistyksestä. Naisten sarjan voitto jäi Laukaan yhdistykseen Paula Kumpulaiselle 2735 g:n tuloksella ja miesten sarjan voiton vei Hankasalmen yhdistyksen Reino Kolehmainen 5460 g:n tuloksella. Sumiaisten yhdistys voitti kolmihenkisen joukkue kilpailun yhteistuloksella 9, 345 kg. Pilkkipäivän järjestelyistä Laukaan yhdistys sai kiitokset pilkkijöiltä sekä aluejärjestöltä. Talkoolaiset keittivät 40 litraa hernesoppaa. Tulokset: Miehet 1. Kolehmainen Reino Hankasalmi 5460 g 2. Piekäinen Kalevi Säynätsalo 5050 g 3. Wacklin Pentti Äänekoski 5025 g 4. Kekki Ahti Äänekoski 4445 g 5. Haustola Harri Sumiainen 4290 g 6. Häkkinen Reijo Äänekoski 3525 g 7. Pihlainen Leo Palokka 3385 g 8. Pietiläinen Pentti Laukaa 2930 g 9. Kauppinen Pekka Hankasalmi 2670 g 10. Laitinen Pekka Sumiainen 2540 g Naiset 1. Kumpulainen Paula Laukaa 2735 g 2. Närhi Eila Sumiainen 2585 g 3. Oksanen Aino Suolahti 2550 g 4. Häkkinen Marjatta Sumiainen 2525 g 5. Pulkkanen Marja-L Sumiainen 2490 g 6. Koivula Ritva Säynätsalo 2490 g 7. Savolainen Raakel Jyväskylä 1570 g 8. Autio Eeva Palokka 1555 g 9. Mähönen Pirjo Palokka 1540 g 10. Ylönen Eila Vaajakoski 1390 g Joukkueet 1) SUMIAINEN: Närhi Eila, Haustola Harri ja Hytönen Kalervo tuloksella 9345 g, 2) HANKASALMI: Häkkinen Kerttu, Kolehmainen Reino ja Kauppinen Pekka tuloksella 9155 g. 3) SÄYNÄTSALO: Piekäinen Liisa, Piekäinen Kalevi ja Karhunen Uolevi tuloksella 7005 g Lämmikettä termarista. Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan aluejärjestön kevätkokous esittää, että eläkeuudistusta valmisteltaessa ja erityisesti eläkeikää määrättäessä ymmärretään raskaan ja kuormittavan työn vaikutukset ihmisen jaksamiseen ja terveyteen. Eläkejärjestelmän on tarjottava mahdollisuus päästä muita aikaisemmin eläkkeelle esimerkiksi niille, jotka tekevät jatkuvaa kolmivuorotyötä, ovat pääosin ulkotöissä tai muuten raskaissa töissä. Samalle on huolehdittava, ettei eläkkeen suuruus kohtuuttomasti pienenee. Fyysisesti rasittavissa ammateissa työura alkaa usein aikaisin ja työurasta tulee pitkä, jos terveys ja työllisyystilanne sen sallivat. Vuoden 2011 tietojen mukaan työntekijöistä vanhuuseläkkeelle jää työkyvyttömyyden takia 26 prosenttia ja työttömyyden kautta 31 prosenttia. Työkyvyttömyyseläkkeitä myönnetään eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksien perusteella: raskasta ja kuluttavaa työtä tekevillä on suurin riski sairastua. Vain puolet jaksaa vanhuuseläkkeelle Kaikista palkansaajista vanhuuseläkkeelle asti työssä jaksaa 49 prosenttia palkansaajista; työntekijöistä 39 prosenttia, toimihenkilöistä 50 prosenttia ja ylemmistä toimihenkilöistä 69 prosenttia. Eliniän pituudessa on väestöryhmillä isoja eroja: 35-vuotiaalla duunarilla oli vuonna 2005 odotettavissa kuusi vuotta lyhyempi elinaika kuin ylemmillä toimihenkilöillä: Naisilla ero oli lähes 3,5 vuotta.
22 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry Syksyn 2014 alustava kurssikalenteri Kuntoranta Kansantanssin ohjelmistokurssi 1.-4.9. (3 vrk) Käsityö- ja askartelukurssi 27.-30.10. (3 vrk) Heittoja – näytelmiä ja sketsejä 24.-28.9. (4 vrk) Yhdistystoiminnan jatkokurssi 30.10.-3.11. (4 vrk) Ohjelma- ja esiintymistaidon kurssi, joka sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille esiintyjille. Kurssilla opitaan tuottamaan tarina ja siitä näytelmä tai sketsi uutta opintoaineistoa käyttäen. Kurssilla perehdytään rooliin asettumiseen ja harjoitellaan esiintymistä. Kouluttajina toimivat Tiina Huhtala ja Hilkka Hyttinen. Hinta: 283 (ph) / 320 (th). Ilmoittautuminen 29.8. mennessä. Kurssilla kerrataan yhdistyksen toimihenkilöiden tehtäviä ja yhdistyslakia, harjoitellaan kokoustekniikkaa sekä perehdytään arkistointiin. Kurssi on tarkoitettu yhdistysten toimihenkilöille ja muille järjestöaktiiveille. Kurssin vetäjänä on Anu Mäki. Hinta: 275 € (ph) / 310 (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Kurssi sisältää esitysohjelmien lisäksi perusosien kertausta. Se on tarkoitettu kansantanssin ohjaajille tanssipareineen. Vetäjinä toimivat Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta.Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 8.8. mennessä. Vanhusneuvostojen jäsenten opinto- ja neuvottelupäivät 3.-6.10. (3 vrk) Kurssin aiheita ovat vanhuspalvelulain toteuttamisen seuranta, vanhusneuvostojen toiminta, SOTE-uudistus sekä muut ajankohtaiset aiheet. Vanhusneuvostojen jäsenten lisäksi kurssille ovat tervetulleita kaikki aiheista kiinnostuneet järjestöaktiivit. Kouluttajina toimivat Kalevi Kivistö sekä Hannu Partanen. Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 5.9. mennessä. Liikuntakurssi 20.-24.10. (4 vrk) Kurssi sisältää monipuolista kunto- ja terveysliikuntaa. Kurssilla opetellaan lisäksi pienimuotoisia esitysohjelmia vuoden 2015 Kulttuuri- ja retkeilypäivillä esitettäviksi sekä ohjaustaitoja. Kurssilla käsitellään myös liikuntaa ja ravitsemusta painonhallinnan näkökulmasta. Kurssi sopii sekä uusille että kokeneille liikuntaryhmien ohjaajille. Kurssia ovat vetämässä Raija Puumalainen ja Eva Rönkkö. Hinta: 283 (ph) / 320 (th). Ilmoittautuminen 26.9. mennessä. Senioritanssikurssi 21.-24.10. (3 vrk) Kurssi sopii sekä uusille että kokeneille tanssiryhmien vetäjille tanssipareineen. Ohjelmaan kuuluu uusia tansseja, peruskuvioiden kertausta sekä ohjaustaitoja. Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 26.9. mennessä. Muistikerhojen ohjaajakurssi 21.-24.10. (3 vrk) Monipuolinen kurssi muistikerhojen vetäjille sekä muille muistin huollosta kiinnostuneille. Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 26.9. mennessä. Toimiva yhdistys 27.-30.10. (3 vrk) Kurssi viikkokerhojen ja yhdistystoiminnan kehittämiseksi: sopii yhdistyksen toimihenkilöille, kerhojen vetäjille sekä kaikille yhdistysaktiiveille. Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Kurssilla opitaan uusia käsityö- ja askarteluideoita kerhoja varten – sekä esimerkiksi yhdistysten joulumyyjäisiin. Kurssia on vetämässä Sisko Rönkkö. Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 30.10.-3.11.2013 (4 vrk) Kurssilla kerrataan taloudenhoidon perusteita sekä mahdollisia kirjanpidon ongelmakohtia ja muita kysymyksiä. Kurssilla perehdytään atk-pohjaiseen kirjanpitoon ja tehdään runsaasti harjoituksia. Kurssi sopii yhdistysten taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille. Kurssin vetäjänä on Anitta Koski. Hinta: 275 € (ph) / 310 (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Musiikkikurssi 6.-10.11. (4 vrk) Musiikkikurssi on tarkoitettu erityisesti kuorojen vetäjille sekä laulajille. Kurssi sisältää laulutekniikan ja äänenmuodostuksen opetusta. Myös säestäjät ja muut soittajat ovat tervetulleita. Kurssilla opetellaan vuoden 2015 Kulttuuri- ja retkeilypäivillä esitettäväksi tarkoitettua ohjelmaa. Kurssia ovat vetämässä Ahti Sepp sekä Sauli Malinen. Hinta: 250 € (ph) / 285 (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät 24.-27.11. (3 vrk) Kurssilla perehdytään onnistuneiden retkien ja matkojen suunnitteluun. Muita aiheita ovat järjestön valtakunnalliset tapahtumat sekä sosiaalinen lomatoiminta. Kurssin vetäjänä on Anu Mäki. Hinta: 190 € (ph) / 220 (th). Ilmoittautuminen 31.10. mennessä. Alueellisista kursseista ilmoitamme myöhemmin. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille pyydetään ilmoittautumaan määräaikaan mennessä kirjallisesti: joko ilmoittautumislomaketta käyttäen (postitetaan osoitteeseen Tuija Aali, Eläkeläiset ry, Mechelinkinkatu 20 A 1, 00100 Helsinki) tai sähköpostitse: tuija. aali@elakelaiset. fi. Ilmoittautua voi myös sähköisellä lomakkeella, joka on saatavissa järjestön kotisivuilta: www.elakelaiset.fi /koulutus. Ilmoittautuessa tulee yhteystietojen lisäksi ilmoittaa maksaja sekä valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Lisätietoja kursseista antaa koulutussihteeri Tiina Rajala, puh. 040 582 4319. Uusi opintoaineisto ja uusi kurssi Kuntorannassa Kuntorannassa järjestetään syyskuussa Heittoja-kurssi uuteen opintoaineistoon perehdyttämiseksi. Kurssi sopii opintokerhojen ohjaajille sekä kaikille tarinointi- ja esiintymishalukkaille. Aiempaa esiintymiskokemusta ei tarvita. Kurssi sopii vasta-alkajille. Myös ”vanhat konkariesiintyjät” ovat tervetulleita mukaan. Kulttuuri- ja retkeilypäivät mielessä Syksyn harrastekursseilla ideoidaan ohjelmia kesän 2015 Kulttuuri- ja retkeilypäiville. Liikuntakurssilla opetellaan pienimuotoisia esitysohjelmia ja musiikkikurssilla opetellaan Kulttuuri- ja retkeilypäivillä esitettäviä kappaleita. Syksyn musiikkikurssi on tarkoitettu sekä laulajille ja soittajille. Laulajille on tällä kurssil- la kuitenkin luvassa tavallista enemmän omaa opetusta. Heitä tulee uutena kouluttajana opettamaan kuoronjohtaja ja musiikinopettaja Ahti Sepp. Kurssi sopii kuorojen ja lauluryhmien vetäjille sekä laulajille. Säestäjille ja muille soittajille järjestämme tavalliseen tapaan ohjausta ja harjoitusta. Uutta ja ajankohtaista Uutuutena syksyn kurssikalenterissa on Muistikerhojen ohjaajakurssi. Se sopii sekä muistikerhojen vetäjille että kaikille muistin huollosta kiinnostuneille. Puheenjohtajamme, ministeri Kalevi Kivistö on mukana kouluttamassa vanhusneuvostojen jäseniä opinto- ja neuvottelupäivillä. Kurssilla riittää ajankohtaisia aiheita vanhuspalvelulaista ja vanhusneuvostoista SOTE-uu- Sketsien ja tarinoiden pohjaksi KSL:lta tulossa opintoaineisto tarinoiden kirjoittamisesta distukseen. Kuulumisia talkoista Ohjelmatalkoot on tuottanut tähän mennessä jonkin verran esitettäviksi sopivia sketsejä, mistä olemme kiitollisia – ja lisääkin vielä odotamme. Muutakin aineistoa on sieltä täältä lupailtu. Mutta minne ohjelmakokonaisuudet, runot, pakinat ja tarinat ovat kadonneet? Jäsenistössämme on taitavia runoilijoita, pakinoitsijoita ja tarinankertojia. Heiltä kaipaamme tuotoksia talkoisiimme. Jäsenyhdistykset järjestävät juhlatapahtumia eri vuodenaikoina sekä vuosijuhlia. Onnistuneen tapahtuman ohjelmarunko voisi olla avuksi muillekin juhlia suunnitteleville. Vielä ehtii osallistua. TIINA RAJALA Kansan Sivistytsyön Liito KSL ry:ltä on tulossa uusi, myös eläkeläisyhdistyksille sopiva opintoaineisto. Heittoja-aineisto on tarkoitettu opintokerholle, jonka tavoitteena on valmistaa näytelmä tai sketsi omista tarinoista ja elämänkokemuksista. Tarinat ajoittuvat viidelle vuosikymmenelle alkaen 1960-luvulta. Opintoaineiston on tuottanut KSL-opintokeskus ja kirjoittanut opintokerhotuottaja Tiina Huhtala. Sisällön suunnittelussa on ollut mukana kulttuurituottaja Jutta Lithovius. Valmiiseen muotoonsa aineiston muokkasivat Pekka Pättiniemi, Anna Kirstinä, Anneliina Wewelsiep, Jutta Lithovius ja Tiina Huhtala KSL:sta. Aineiston tavoite on almistaa yhdessä 5 tarinaa, jotka pohjautuvat osallistujien omiin elämänkokemuksiin. Opintokerho tuottaa tarinoiden pohjalta 1-5 näytelmää tai sketsiä esitettäväksi yleisölle. Aineiston läpikäymiseen kuluu aikaa vähintään 50 opintotuntia (2-4 tuntia/kokoontumiskerta).
Nro 3 toukokuu 2014– 23 ELÄKELÄINEN Voitto heltisi liukupilkillä, mormuskalla ja syöttipaletilla Aurinkokin suosi Jokilaaksojen pilkkikilpailua P udasjärvellä on pilkitty ja narrattu kaloja jo monen vuoden ajan Jokilaaksojen Aluejärjestön pilkkikilpailussa. Niin tehtiin tänäkin vuonna. Havulan ranta on oivallinen paikka tällaiselle tapahtumalle, järvi on suuri, jäätäkin on tarpeeksi ja saalis on varma. Ilma suosi todenteolla tapahtumaa ja pilkkijöiden keskuudessa oli hyvä henki. Lähtölaukauksen jälkeen pilkkivät jakaantuivat koko järven alueelle. Osa meni Naapan nokalle, osa niemen taakse, josta he saivat suurimmat saaliit. Osa tyytyi lähirantaan. Järvelle asti kantautui rannalta haitarien soitto ja laulu, josta he nauttivat samoin kuin pilkkimisestä. M iesten kilpailun voittaja Ensio Takkinen kertoi, että saaliina oli enimmäkseen pieniä ja isoja särkiä, ahvenia tuli vähemmän. Saaliit olivat jostakin syystä kauttaaltaan pienempiä kuin viime vuonna, mutta kuitenkin kolmen tunnin pilkkimisellä Ensio sai melkein 7 kiloa ja naisten sarjan voittaja Saimi Kuusisto-Mikkonen 5,5 kg. Ensio käytti liukupilkkiä ja sen alla mormuskaa ja paljaallakin mormuskalla hän pilkki. Naisten kilpailun kärkitrio palkintojenjaossa. Syötteinä hän käytti kärpäsen toukkia, matoja ja surviaisen toukkia. Entiseen tapaan palkin- toja oli runsaasti ja kaikki saivat palkinnon. Tarjottavana oli kahvia, lättyjä ja makkaroita. Oheistapahtumat, saappaan heitto ja kettingin heitto olivat hyvin suosittuja. Päivä oli hyvin onnis- tunut kaikilta osin, päivästä nauttivat kaikki paikalla olleet. HILKKA TIHINEN Tulokset Naiset: 1. Saimi Kuusisto-Mikkonen Pudasjärven Ery 5,415 kg 2. Terttu Hiltula ” 3,145 kg 3. Sirkka Kokko ” 3.025 kg 4. Elsi Soronen ” 2,990 kg 5. Orvokki Hyttinen ” 2,560 kg 6. Sisko Laajala ” 1,965 kg 7.Aune Loukusa ” 1,855 kg 8. Ritva Timonen ” 0,675 kg 9. Hilja Rantala ” 0,375 kg 10. Kaisa Veteläinen ” 0,320 kg 11. Anna-Liisa Raitio ” 0,110 kg 12. Annikki Alama Haapaveden Elry 0 13. Leila Näätänen ” 0 Yht. 22,435 kg Miehet: 1. Ensio Takkinen Pudasjärven Elry 6,835 kg 2. Reino Soronen ” 5,965 kg 3. Teuvo Kipinä ” 5,355 kg 4. Matti Mikkonen ” 5,220 kg 5. Pekka Tuomaala ” 4,530 kg 6. Kalevi Sinisalo ” 4,465 kg 7. Alpo Kukka ” 3,820 kg 8. Lauri Hemmilä ” 3,690 kg 9. Pentti Stenius ” 3,350 kg 10. Asko Laajala ” 3,090 kg 11. Teuvo Loukusa ” 2,970 kg 12. Toivo Outila ” 2,490 kg 13. Olavi Loukusa ” 2,055 kg 14. Aimo Kärkkäinen Haukiputaan Elry 1,875 kg 15. Aimo Hyttinen Pudasjärven Elry 1,740 kg 16. Toivo Männikkö ” 1,010 kg 17. Pertti Ponto Haukiputaan Elry 0,865 kg 18. Taneli Aarni Pudasjärven Elry 0,480 kg 19. Erkki Timonen ” 0,350 kg 20. Matti Nisula Haukiputaan Elry 0,145 kg 21. Kauko Salmela Kiimingin Elry 0,055 kg 22. Veikko Meriläinen Haapaveden Elry 0 Yht. 60,355 kg Kaikki yht. 82,790 kg Joukkueet: 1. Pudasjärven Eläkeläiset Reino Soronen, Ensio Takkinen, Alpo Kukka 16,620 kg 2. Pudasjärven Eläkeläiset Sirkka Kokko, Saimi Kuusisto-Mikkonen, Matti Mikkonen 13,660 kg 3. Pudasjärven Eläkeläiset Terttu Hiltula, Teuvo Kipinä, Lauri Hemmilä 12,190 kg 4. Pudasjärven Eläkeläiset Kalevi Sinisalo, Asko Laajala, Sisko Laajala 9,520 kg 5. Pudasjärven Eläkeläiset Aune Loukusa, Teuvo Loukusa, Olavi Loukusa 6. Pudasjärven Eläkeläiset Pentti Stenius, Toivo Outila, Toivo Männikkö 7. Haukiputaan Eläkeläiset Aimo Kärkkäinen, Matti Nisula, Pertti Ponto 8. Haapaveden Eläkeläiset Veikko Meriläinen, Annikki Alama, Leila Näätänen PohjoisSuomessa juhlitaan tänäkin kesänä Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen aluejärjestön kevätkokouksessa voitiin käsitellä Ylivieskassa järjestettävät kolmen pohjoisen aluejärjestön yhteiset 50-vuotisjuhlat vain ilmoitusasina. Niin valmiit alkavat juhlajärjestelyt olla. Juhla on 25.6. Kevätkokoukseen Pyhäjärven Hiisituvalla saapui 19:sta yhdistyksestä väkeä kaikkiaan 48 edustajaa ja seuraajat päälle. Kokouksen puheenjohtajana toimi paikallisen yhdistyksen puheenjohtaja Helena Laitinen. Tervehdyksen kokoukselle toi vt. kaupunginjohtaja Veikko Tikkanen. Kokouksessa käsiteltiin vuoden 2013 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä kuultiin toiminnantarkastajien lausunto. Toimintakertomukseen edustajat tekivät muutaman lisäyksen. Toimintavuoden merkittävin tapahtuma oli valtakunnalliset Kesäpäivät ja siinä uutuuksina kiertoajelu nimellä Työväen Oulu sekä valokuvauskilpailu nimellä Eläkeläisen arki. Valokuvia oli kilpailussa sata ja kiertoajelu saavutti sekin uutuutena ennakoitua suuremman suosion. Juhlapuheen piti Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kylpylähotelli Kuntoranta puhuttaa eläkeläisiä joka kokouksessa. Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Maija Nurminen kertoi tämän hetkisen tilanteen Kuntorannasta. Jäsenhankintakilpailun kasvusta palkittiin Oulun Eläkeläiset ry, Utajärven Eläkeläiset ry, Haapajärven Eläkeläiset ry ja Pateniemen Eläkeläiset ry. Kunniakirjoja luovutettiin jäsenmäärän pitkäaikaisesta myönteisestä kehityksestä Kiimingin Eläkeläiset ry:lle, Alavieskan Eläkeläiset ry:lle, Haukiputaan Eläkeläiset ry:lle ja Pudasjärven Eläkeläiset ry:lle. Vuonna 2015 järjestetään Eläkeläiset ry:n retkeilypäivät, joiden valmistelu aloitetaan. Jokilaakson aluejärjestö on saanut Kuntorantaan Syystärräyksiin 50 paikkaa, jotka täytetään eri yhdistysten eläkeläisistä. HILKKA TIHINEN
24 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Pastori Kai Sadinmaa: Vasemmistolla on oppimista Jeesukselta R äväköistä mielipiteistään ja vavisuttavista aamuhartauksistaan tunnetuksi tullut pappi Kai Sadimaa kohautti teippaamalla Helsingin tuomiokirkon oveen kymmenen teesiään kirkolle. Samaan rysyyn Into-kustantamo julkaisi hänen teräväsanaisen pamflettinsa 10 käskyä kirkolle. Suomineidon pää on hänen mielestään haavoilla ja sydän sairas. Mammonan portoksi sortunut koko maa. Tämä nasaretilaisen seuraajaksi itseään tituleeraava pappismies on valmis luopumaan omista eduistaan ja asettumaan tarvittaessa vastarintaan. – Kristityn ja Jeesuksen seuraajan on tuotava esiin ja kyseenalaistettava niitä oppeja, tapoja ja käytäntöjä joilla ihmisistä tehdään uhreja niin yhteiskunnassa kuin kirkossa. Yhteiskunnan eetos on hänen mielestään muuttunut rajusti viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. – 90-luvun alun lama oli vedenjakaja. 90-luvun alun pankkikriisi on kansamme syvän jakautumisen alkupiste. Se oli rajapyykki yhä syvenevälle eriarvoistumiselle, raju sysäys hyvinvointivaltion rakenteiden murentamiselle. Eriarvoistavasta politiikasta tehtiin välttämättömyys eliitin propagandapuheen voimalla: kea osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Yhteiskuntamoraali on heikoissa kantimissa ja siihen on taloudellispoliittisella eliitillä oma suuri vastuunsa. Eliitti rähmällään – Kestävyysvaje on mainio ase, eliitin pumppu, jolla kansan varallisuus imetään kansainvälisille suurpankeille. Päättäjien ainoa huoli on kuinka puhallus saadaan näyttämään kaikkia hyödyttävältä. Kansa on pakko saada ruotuun, kilteiksi maksumiehiksi. Siksi kriisitunnelmaa on lietsottava. Vihollinen ei ole nyt Neuvostoliitto vaan Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, joka uhkaa ottaa maamme haltuunsa, jos velkaannumme liikaa. Suomen eliitti on jälleen kerran rähmällään, nyt globaalin finanssikapitalismin ja sen toimijoiden, suurten pankkien ja pankkiirien edessä.” Sadinmaa on huolissaan siitä, että heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asema tulee vaikeutumaan entisestään. – Helpotusta ei ole näköpiirissä. Olemme globaalin rahatalouden panttivankeja. Se tulee vaatimaan meiltä yhä enemmän ja sen saavat heikoimmat ja köyhimmät tuntea nahoissaan. Jeesus aikansa radikaali Kai Sadinmaan mielestä Jeesus ei ole mikään lammaspaimen, vaan aikansa vallanpitäjät haastanut leijona. – Kirkko on tehnyt Jeesuksesta pelkästään uskonnollisen hahmon kun hän oli myös mitä suurimmassa määrin myös yhteiskunnallinen ja poliittinen hahmo. Kirkko on vesittänyt Jeesuksen yhteiskunnallisen radikaalisuuden. Koko valtava, monimutkainen kristillinen oppijärjestelmä ja liturgia harhauttaa ihmiset tästä totuudesta. Kirkko julistaa Kristusta, jolla ei ole mitään tekemistä yhteiskunnallisen todellisuuden kanssa. Kirkon puhe leijuu taivaassa, tärkeimpänä tehtävänä on olla sanomatta mitään, pitää ihmiset unessa ja tuottaa hartautta. Kohupappi muistuttaa, että Suomen kirkko on koko historiansa ajan myötäillyt ja tukenut valtapolitiikkaa joko suoraan tai Vasemmiston tehtävä Myös vasemmistolla olisi oppimista Jeesukselta. – Vasemmistolaisten on asetuttava jälleen kerran heikommassa asemassa olevien puolelle, samalla tavalla kuin Jeesus joka hyökkäsi alistavia voimia ja valtoja vastaan ja vastusti niitä rakenteita jotka syrjäyttivät ihmisiä, tuottivat uhreja. Vasemmisto on Sadinmaan mielestä kadottanut identiteettinsä ja voimansa. – Se on antautunut suurelle rahalle eikä pysty haastamaan eriarvostavia ja köyhiä syrjiviä rakenteita. Se ei ole pystynyt kyseenalaistamaan uusliberalistista hegemoniaa, joka on tuhoamassa yhteiskuntaamme. Jeesuksen poliittisuudessa ei hänen mielestään ole kyse suttuisesta puoluepoliittisesta kähminnästä tai latteasta konsensuksesta, vaan niiden valtojen ja voimien haastamisesta, jotka syrjäyttävät ihmisiä, tuottavat uhreja. – Jeesus toi jatkuvasti näyttämölle jonkin hyljeksityn ja halveksitun ihmisen, jonka kautta hän asetti kyseenalaiseksi syrjäyttävän vallan ja voiman. Kova hinta Sadinmaan mielestä vahvuutta ihannoidaan ja heikkoutta halveksutaan kolmekymmentäluvun malliin. – Päättäjät taputtelevat toisiaan selkään Suomen talouden pelastamisesta, eivätkä ymmärrä mikä hinta siitä on jouduttu maksamaan. Köyhän ja rikkaan elämänpiirit eivät enää kohtaa. Kansan kohtalonyhteyttä ei enää ole muualla kuin ministerien kansaa halveksuvissa puheissa, joissa puhistaan talvisodan hengestä ja ”Toivo-talkoista” kansantalouden pelastamiseksi. Poliittinen eliitti antaa ymmärtää, että finanssikapitalismi on kuin luonnonvoima: annettu ja vastustamaton. Sadinmaan mielestä olemme tavoitelleet taivasta maan päälle ja rakentaneet helvetin. – Rappiomme on täysin kotikutoinen ja sisäsyntyinen. Laajemmin ajateltuna länsimaisen yhteiskunnan tuhossa ei ole kyse pelkästä talouden haverista vaan kulttuurin haaksirikosta. Moraalikato on totaalinen. Toivon näköalat ovat tuhoutuneet. Tekoja ei määritellä enää sen mukaan ovatko ne hyviä vai pahoja, vaan tuottavatko ne voittoa ja miten paljon. Kyse ei hänen mielestään ole ensi sijassa rahasta vaan oikeudenmukaisuudesta, ja siitä että jokainen kansalainen voisi ko- välillisesti. – Köyhien, yhteiskunnan pohjasakan ja ulossuljettujen kirkosta on tehty vallan ja voiman kirkko, joka kosiskelee ja turvaa lähinnä omaa asemaansa. Evankeliumista on tullut osa uhreja tuottavaa valtajärjestelmää. Kirkko on edelleen valtiopäiväjumalanpalveluksineen ja sotilaspappeineen, nationalistisen heimouskonnollisuuden linnake, joka ei samaistu niinkään kansaan kuin valtioon ja yhteiskunnalliseen eliittiin. Kirkko on Sadinmaan mielestä luonut opin, joka sallii ihmisten arvokkuuden riiston ja ulossulkemisen. – Se on luonut teologian, joka legitimoi vallitsevan epätasa-arvon. Teologian, joka keskittyy yksilön sielun pelastukseen ja samalla vaikenee, kirkkain silmin ja teologisin perustein, yhteiskunnallisista vääryyksistä. Eliitti tarvitsee hengetöntä, sanomansa vesittänyttä kirkkoa rauhoittamaan kansaa. – Vaikenevan kirkon täytyy antaa köyhälle leipää, mutta se ei saa kysyä, miksi köyhällä ei ole leipää ja miksi rikkaan leipä vain levenee. SISKOTUULIKKI TOIJONEN – Vaikenevan kirkon täytyy antaa köyhälle leipää, mutta se ei saa kysyä, miksi köyhällä ei ole leipää ja miksi rikkaan leipä vain levenee., Kai Sadinmaa sanoo. Kai Sadinmaa: 10 KÄSKYÄ KIRKOLLE. Into-kustannus 2014.
Nro 3 toukokuu 2014– 25 ELÄKELÄINEN Unohtumattomien roolien mies Esko Roineen vauhti sen kuin paranee vanhemmiten Juhlavuottaan viettävä konkarinnäyttelijä Esko Roine on tavoilleen uskollinen tänäkin vuonna: hän on mukana monessa. Suositun näyttelijän työlistalla on komediaa, musikaalia ja historiallista draamaa. Esko Roine on generalissimus Josif Stalin (1878-1953) Helsingin Kaupunginteatterin paljon kohistussa historiadraamassa Toveri K. Ristiriitaisen vastaanoton saanut näytelmä kertoo Otto Wille Kuusisen (1881-1964) dramaattisista vaiheista diktaattorin lähipiirissä historian melskeissä. Ukrainalaisen Roman Viktjukin ohjaamassa näytelmässä Stalinia esittää kaikkiaan neljä eri näyttelijää. – Minä olen se vanhin Stalin, julma mies. Hänen lähipiirissään piti osata luovia. Se oli poliittista piirileikkiä, jossa päitä putoili Stalin raakkasi rajusti jopa omaa kenraalikuntaansa ennen toista maailmansotaa, Roine kertoo. Toveri K on kutsuttu myös Pietariin teatterifestivaaleille. Tapahtuma järjestetään ensi syksynä. – Uskon, että tiedossa on mielenkiintoinen reissu. Tänä vuonna Roine nähdään monessa roolissa. Tampereen Työväen Teatterissa esitettävä Mielensäpahoittaja ja poika on ollut yleisömagneetti jo pitkään. Tämän suositun dialoginäytelmän Roine näyttelee Aimo Räsänen kanssa. – Näyttelijänä koen osuneeni johonkin oikeaan, kun yleisö lähtee teatterista hyvillä mielin. Mielensäpahoittaja on juuri tällainen näytelmä. Tuomas Kyrö on loistava kirjoittaja. Hän on luonut hahmon, joka kiinnostaa nuoriakin. Marika Vapaavuoren ohjaama dialogikomedia nähdään ensi syksynä myös Helsingin Kaupunginteatterissa. Samassa teatterissa on esitetty täysille saleille suurmusikaalia Tohtori Zivago, jossa Roine on juonitteleva virkamies Viktor Komarovsky. Tampereen Komediateatterin menestyskomediassa Kvartetti Roine näyttelee eläkkeellä olevaa oopperalaulajaa. Esitys on ohjelmistossa vielä syyskaudel- – Kokemuksesta on apua näissä hommissa. Olen huomannut sen eritoten näytelmien harjoitusvaiheessa, Esko Roine sanoo. lakin. Viidakkorumpu parasta markkinointia Esko Roine on aina ollut sitä mieltä, että teatterin tulee olla sen verran viihdyttävää, että yleisö todella viihtyy salissa oli sitten kyseessä komedia tai kantaa ottava näytelmä. – Esityksen ei välttämättä tarvitse olla hauska, mutta jos katsoja ei viihdy, hän tekee valintoja ja jättää tulematta vallan näytöksiin, Roine sanoo. Hänen mukaansa Suomen teattereissa tehdään liian paljon turhaa markkinointia. – Lähes kaikkien juttujen markkinointi pitäisi keskittää ajalle ennen ensi-iltaa. Jos näytelmä on hyvä, viidakkorumpu kyllä toimii ja sana kiirii. Ensimmäinen esitys ensi-illan jälkeen on erityisen tärkeä. Teatterit ovat tänä vuonna kärsineet yleisökadosta kautta maan. Roineen mielestä se ei joudu näytelmien huonoudesta. – Ihmisillä on suuri epävarmuus tulevaisuudesta. He miettivät tarkkaan, mihin rahansa laittavat. Ura alkoi farssilla Ensi syyskuussa 70 vuotta täyttävä Esko Roine on työskennellyt ammattinäyttelijänä pian puoli vuosisataa. Uransa hän laskee alkaneen Oulun Kaupunginteatterissa syksyllä 1966 farssissa Sanny Kortmanin koulu. – Oulun pesti kesti vain vuoden, mutta nyt pystyin elättämään itseni ensi kerran näyttelemisellä. Sittemmin Roine on tehnyt monipuolisen uran teatterin, elokuvan ja television parissa, satoja rooleja. Hän työskennellyt myös johtajana Tampereella sekä kaupunginteatterissa että työväenteatterissa. – Talot ovat tasavahvoja. Niillä on vakiintunut kantayleisö ja samansuuntaiset ohjelmaprofii- lit. Talot pyrkivät kilpailemaan lopputuloksella ja laadulla, ei hinnalla. Kilpailu Tampereella on tervettä, mikä tuo vireyttä paikalliseen teatterielämään. Hän on pohtinut aikain saatossa näyttelijän särmikästä työtä monelta kantilta. Roineen mielestä näyttelijän on jokseenkin mahdotonta näytellä, ellei hän usko itseensä. – Entä jos näyttelijä ei saakaan haluamaansa roolia? Usko horjuu ja alkaa syyllistäminen. Johtaja on huono, ohjaaja on huono, vastanäyttelijät kammottavia, puvustus ei toimi. Joku syyllinen pitää aina löytää. Syyllistämisen ketju on loputon. – Toivon, että näyttelijä näkisi itsensä rehellisesti. Joskus olisi hyvä pohtia, onko minusta todellakin vaikkapa Hamletin osaan? Sopiiko rooli minulle oikeasti? Roine ei ole urallaan tehnyt sellaista roolia, jonka hän olisi varta vasten halunnut. – Suhteeni teatteriin on proo- Tukipilareita uralle Esko Roine Elettiin vuotta 1963. Esko Roine pyrki teatterikouluun Helsinkiin 17-vuotiaana ollessaan vielä Suomen armeijan harmaissa. Roine hyväksyttiin teatterioppiin pääkaupunkiin, ja hänen kurssikavereitaan olivat mm. Marjukka Halttunen, Kirsti Wallasvaara, Vesa-Matti Loiri ja Eero Melasniemi. - Meillä oli Helsingissä sellainen huumorilla varustettu, innokas Syntyi Tampereella teatteriperheeseen 5.9. 1944. Isä Eero Roine, äiti Sylvi Roine, sisarukset Eila, Olavi ja Liisa. Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja. Perheellinen, puoliso näyttelijä Ritva Jalonen. Näki jo 7-vuotiaasta lähtien Eero-isänsä myötävaikutuksella lähes kaikki Tampereen Työväen Teatterin ensi-illat, jopa Camus`n Oikeamieliset. Pääsi 15-vuotiaana avustajaksi Vartiovuoren porukka. Olimme hyvin nöyriä oppilaita. Kärhämiä ei ollut. Koulu kesti tuolloin kolme vuotta ja sain sieltä arvokkaita tukipilareita uralle, Roine kertoo. Hänen mielestään kenelle tahansa näyttelijän työtä ei voi, eikä kannatakaan opettaa. - Siitä on lähdettävä, että ihmisessä täytyy olla jonkinlaiset perusedellytykset alalle. sallinen. Olen näytellyt ne roolit, jotka ovat tulleet eteeni. Sokoksen myyjä menee hommiin varttia vaille yhdeksän, minä varttia vaille yksitoista. Ei näytteleminen sen kummempaa ole. Ramppikuume ei vaivaa Freelancerina syksystä 2006 työskennellyt Esko Roine ei pelkää työuupumusta. Päivät ovat pitkiä, aikataulut usein tiukkoja, mutta voimia riittää. – Uupumus ei ole iskenyt. Ei ainakaan vielä. Se johtuu ehkä siitä, etten tunne työssäni minkäänlaista ramppikuumetta, enkä stressaannu mistään. Entä mikä saa alalla lähes kaiken nähneen Roineen nousemaan lavalle vuodesta toiseen? -–Esiintymisvietti ja rahanhimo, hän lohkaisee. Kuva ja teksti: KARI KUMPULAMPI kesäteatteriin Turkuun. Tv-töistä tunnetuimpia ylikomisario Kaarlo Rautakallion rooli Neil Hardwickin ja Jussi Tuomisen komediasarjassa Reinikainen 1982-1983. Nykyisin freelance, näyttelee Tampereella ja Helsingissä. Työskenteli yhdeksän vuotta valtion näyttämötaidetoimikunnassa ja kuului Tampereen Teatterikesän hallitukseen 80-luvulta lähtien viime kesään asti.
26 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Venäjä tienhaarassa Esa Seppänen: Venäjä tienhaarassa. Art House. 2014, 342 sivua Heikki Talvitie: VENÄJÄ, VENÄJÄ, VENÄJÄ! Auditorium, 2014. 278 sivua Venäjän muutosprosessi alkoi jo 1980- loppupuolella Mihail Gorbatšovin aloittamasta perestroikasta. Sen tavoitteena oli kehittää Neuvostoliitosta demokraattinen oikeusvaltio ja samalla luoda normaalit yhteistyösuhteet länsimaailmaan. Sen tuloksena Varsovan liitto hajotettiin, Neuvostoliitto veti joukkonsa pois Itä-Euroopan maista ja sopi USA:n kanssa ettei Natoa laajenneta itään. Toisin kuitenkin kävi. Neuvostoliitto toteutti lupauksensa, mutta Natoa laajennettiin itään lähemmäksi Neuvostoliiton rajaa. Neuvostoliiton sisäinen hajaannus kasvoi, kunnes Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän silloiset johtajat Jeltsin, Kravtsuk ja Shuskevits allekirjoittivat Beloveskajan sopimuksen, joka merkitsi Neuvostoliiton hajoamista erillisiksi itsenäisiksi valtioksi. Gorbatšovin johdolla valmisteltu ehdotus uudeksi liittosopimukseksi torjuttiin jo Janajevin ja kumppaneiden vallankaappausyrityksellä elokuussa 1991. Liittosopimusta vastusti myös Jeltsin, joka taisteli vallasta Gorbatšovin kaatamiseksi. Neuvostoliiton entisten liittotasavaltojen ja alueiden kansallismielisiä itsenäistymispyrkimyksiä tuki Jeltsinin kehotus – ottakaa itsenäisyyttä niin paljon kuin kykenette. Gorbatšov erosi presidentin virasta ja samalla lakkautettiin Neuvostoliitto liittovaltiona. Alkoi yhteiskunta- ja talousjärjestelmän perinpohjainen muutosprosessi. Avuksi kutsuttiin amerikkalaisia taloustieteilijöitä, joiden suositusten mukaisesti aloitettiin valtion talouden yksityistämisprosessi, jota myöhemmin on nimitetty rosvokapitalismin muodostumiseksi. Kansalaisten tuloerot kasvoivat moninkertaisiksi. Leijonan osan valtion omistamista raaka-ainelähteistä ja suuret valtion omistamat teollisuuslaitokset siirtyivät muutamien harvojen oligarkien hallintaan. Merkillistä on, että vastoin historian tosiseikkoja nykyään Venäjän parlamentissa on vaadittu oikeusprosessia Gorbatšovia eikä suinkaan Jeltsiniä ja kumppaneita vastaan. Gorbatšovia syytetään nyt Neuvostoliiton hajottamisesta ja siitä, ettei hän käyttänyt riittävän tarmokkaasti valtion voimavaroja estääkseen hajoamisprosessin. Putin aloitti varovasti Jeltsinin jälkeen kansallisen itsetunnon kohottamiskamppailun. Aluksi vahvistettiin valtion vertikaalista johtamisjärjestelmää ja hallinnon keskittämistä presidenttijohtoiseksi. Siihen antoi mahdollisuuden jeltisiniläinen perustuslaki. Toisaalta öljyn maailmanmarkkinahintojen kohoaminen loi taloudellisen pohjan Venäjän vaurastumiselle ja suhteellisen hyvin toimeentulevan keskiluokan muodostumiselle. Uusi kansainvälinen lama iski kuitenkin pahasti Venäjän talouteen. Kansalaisten tyytymättömyys kasvoi. Putinin kolmas kausi presidenttinä alkoi huonoissa merkeissä. Putinin vastaiset mielialat lisääntyivät, vaikka hän säilyikin suosituimpana poliitikkona. Putinin pyrkimys IVY maiden yhteisön lujittamiseksi ei ole edennyt toivotulla tavalla. Yhteiseen tulliliittosopimukseen ovat liittyneet Venäjän lisäksi vain Valko-Venäjä ja Kazakstan. Ukraina, joka olisi Venäjän kannalta tärkeätä saada mukaan tulliliiton jäseneksi, on torjunut kylmästi Venäjän tarjoukset. Samaan aikaan Ukraina on kuitenkin hyötynyt Venäjän kaasun ja öljyn alhaisesta hinnasta miljardeja dollareita, minkä lisäksi se on jättänyt maksamatta näitä alehintaisiakin energialaskujaan Venäjällä ja samalla vaarantanut Venäjän öljy- ja kaasutoimitukset myös Länsi-Eurooppaan. Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä lännessä toivottiin Venäjän hajoavan pieniksi keskenään kilpaileviksi ja riitteleviksi alueiksi ja muodollisesti itsenäisiksi valtioiksi, joita läntiset öljy-, kaasu- ja muut monopolifirmat olisivat voineet mielin määrin ohjailla. Georgian kriisi ja Abhasian ja Etelä-Ossetian eroaminen Venäjän tukemiksi itsenäisiksi valtioksi ja Georgian Nato-jäsenyyden torjuminen olivat lännen kannalta kirvelevä tappio. Sitä yritetään nyt paikata kiihdyttämällä Ukrainan länsimielisten nationalistien valtapyrkimyksiä. Ukraina halutaan lähemmäksi EU:n ja Naton ohjausta, vaikka täysi jäsenyys näissä onkin lännen kannalta liian kallis ja riskialtis ratkaisu. USA:n ja EU:n johto on pyrkinyt hillitsemään Ukrainan äärinationalistisen oikeistohallituksen uhoa Krimin kriisin yhteydessä. Lännessä varsinkin sotilaspiirit näkevät, että Krim on Venäjälle äärimmäisen tärkeä strateginen alue, jonka kautta Venäjä hallitsee Mustan meren aluetta ja varmistaa pääsyn Välimerelle. Tätä korostaa myös Venäjä tuntija, tietokirjailija, eversti evp Esa Seppänen uudessa teoksessaan. Samassa hengessä myös puolustusvoimien komentajat Ari Puheloinen ja uusi komentaja kenraali Jarmo Lindberg sekä EU:n sotilastiedustelun johtaja amiraali Georgi Alafuzov ovat toppuutelleet Suomessa levinnyt ryssänpelkoa. Venäjä ei uhkaa Suomea, eikä Suomella ole mitään syytä kiihdyttää Natoon liittymispropagandaa. Esa Seppänen toteaa, että ”Suomen yleisön käsitys Venäjästä ja venäläisyydestä on yleensä pintapuolinen ja paljolti ennakkoluulojen, harhojen, vää- rien mielikuvien ja tietämättömyyden sävyttämä”. Tämä johtuu tiedotusvälineiden tavasta keskittää huomio pinnalla näkyviin ilmiöihin ja tapahtumiin, jolloin kokonaisuus ja erityisesti syvyys jäävät näkemättä tai ainakin peittyvät valtavoittoisesti tunteita virittelevien ilmiöiden ja tapahtumien varjoon. 1990-luvun vaihteessa syntyi Venäjällä laaja keskustelu Venäjän idean määrittelystä. Venäjän ideaa etsittiin varsinkin maan rikkaasta kulttuuriperinnöstä. Suomessa tätä keskustelua analysoi ansiokkaasti suurlähettiläs Antti Kauppinen useissa teoksissaan. Sittemmin Venäjällä kommunistisen ideologian jättämän tyhjiön täytti suurelta osaltaan ortodoksinen kirkko, jolla oli tuhatvuotinen vaikutus Venäjän historiaan. Entiset kommunistijohtajat alkoivat osallistua kirkon juhlapäivätilaisuuksiin ja tehdä ristinmerkkejä. Tässä oli tietenkin mukana aimo annos populismia, mutta joidenkin taustalta löytyy isoäitien vaikutus lapsuuden ajan kehitykseen. Näin ilmeisesti esimerkiksi presidentti Putinin kohdalla. Esa Seppänen on tutkinut tarkkaan venäläisten sosiologien tutkimustuloksia kymmenen vuoden ajalta sekä erityisesti huomattavan venäläisen sosiologin ja valtakoneistoon kriittisesti suhtautuvan Sergei Kara-Murzan kirjoja, samoin kuin samanhenkisen politologi Maksim Kalašnikovin kirjoituksia. Näistä piirtyy selkeä kuva miten venäläisten asenteet valtioon ja yhteiskuntaan ovat muuttuneet k y m menen vuoden aika- na. (Kara-Murzan teoksia siteerasi jo presidentti Mauno Koivisto aikanaan pohdiskellessaan Venäjän ideaa). Eräs keskeinen piirre näistä tutkimuksesta käy esiin, ne osoittavat missä venäläinen arvomaailma eroaa selvästi länsimaisesta. Venäjällä korostetaan enemmän kollektiivisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Niiden katsottiin olleen parhaiten toteutuneina Neuvostoliiton oloissa. Vastaavasti edelleenkin valtion ensiarvoisena tehtävänä mainitaan ilmainen koulutus (97% vastaajista, eläkkeet eivät saa laskea toimeentulominimin alle (93%), reformia edeltäneet kansalaisten säästöt on palautettava (91% vastaajista). Näitä vaatimuksia vastaa enemmistön mielipide, että Neuvostoliiton aikana nämä asiat olivat paremmalla tolalla. Tästä ei kuitenkaan seuraa menneen neuvostokauden komentotalouteen ja diktatuurijärjestelmään paluun haikailu. Pikemminkin on kyse sosialismin perusarvojen palauttamisesta, kun ihmiset ovat kokeneet kapitalismin ja markkinavoimien kielteiset vaikutukset ihmisten elämään. VENÄJÄ. VENÄJÄ, VENÄJÄ! Emeritus suurlähettiläs ja Venäjä-tuntija, Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie on julkaissut mielenkiintoisen kirjan Venäjän ja Suomen suhteiden historiasta ja nykypäivästä. Kirjan alkusysäyksenä oli puolustusministeri Jyri Häkämiehen USA:n vierailun aikana 2007 tokaisema arvio, että Suomen haasteina ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Tästä alkoi Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtajan blokkisivut internetissä, joita on jatkunut kuukausittain, viimeisin tähän kirjaan ehtinyt on päivätty 14.3. 2014 ja otsikoitu ”Eurooppalainen solidaarisuus ja Suomi”. Talvitie arvostelee suomalaisen median tapaa esiintyä Venäjän etujen parempana tuntijana kuin Venäjä itse, mutta samalla se on piilout u massa EU:n selän taakse ja jopa vastoin omia etujaan on m y ö n t y m ä ssä ajatukseen, että Suomi lakkauttaisi kaikki sopimukset Venäjän kanssa ja antaisi näiden suhteiden hoidon EU:lle. ”Suomesta ollaan jälleen tekemässä lännen etuvartioasemaa, ja olemme itse siihen myötävaikuttamassa. Ei ihme, että historian opetus haluttaisiin Suomessa lakkauttaa”. ”Suomi on Euroopan reunalla. Ei olekaan ollut kovin viisasta politiikkaa puhua siitä, että Suomen tulisi kuulua kaikkiin eurooppalaisiin ytimiin”. ”Suomen Venäjän politiikan ydin on Suomen itsenäisyys”. ”Suurimmat haasteet Suomen itsenäisyydelle eivät tällä hetkellä tule Venäjältä, vaan Euroopan Unionin yhdentymiskehityksestä”. Talvitie arvioi Suomen Venäjä osaamisen tasoa ja korostaa, että sitä on tarkasteltava missä määrin Suomen — ja Venäjän— suhteiden hallinta on mahdollista. Talvitien arvio on, että hyötysuhde politiikassa on miinuksella. ”Suurin este on se suomalaisten pelko, että sopiminen Venäjän kanssa katsotaan suomettumiseksi.” Samasta syystä se on miinuksella myös hallinnossa. Suomalainen media on vahvasti miinuksella siitä syystä, ettei sillä ole riittäviä resursseja kattaa millään oleellisella tavalla Venäjän todellisuutta, Yritysmaailma on plussalla, vaikka vaikeata onkin. Kulttuuri on plus miinus nolla. Venäjän kulttuurin tuntemus on hyvin rajoittunutta. (Marraskuu 2011). Toukokuussa 2011 Talvitie arvio muuttunut tilannetta rauhan välittämisessä ja kriisien hallinnassa. ”Neuvostoliiton hajottua Yhdysvallat jäi ainoaksi supervallaksi maailmanpolitiikan näyttämöllä. Alkoi sotien aikakausi niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti. Rauhaa ei voinut kukaan välittää muuta kuin Yhdysvaltain ehdoilla”. Kosovon kriisin jälkeen yksinapainen maailma alkoi muuttua kolminapaiseksi. Georgian sodan jälkeen kriisin hallinnassa tarvitaan jo Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan jonkinasteista yhteistyötä. Euroopan Unioni ei ole tässä pelissä mukana eikä myöskään Nato, joka kykenee kyllä osallistumaan sotatoimiin, mutta ei omaa välitysasemaa Venäjään ja Kiinaan päin. Nykyisen Ukraina–Krim-kriisin yhteydessä monet näyttävät unohtavan historian opetuksen, ettei Suomen turvallisuuspolitiikka rakennu Yhdysvaltain varaan Venäjää vastaan. Suomella on oma turvallisuuspoliittinen ympäristönsä, jossa Venäjä ei ole vihollinen, eikä sen kanssa pyritä konfliktiin. EU vaaliehdokkailla ja muillekin suosittelisin mielelläni Heikki Talvitien ohjetta: ”Suomen tulee käyttää EU:ta foorumina, kun se ajaa etujaan Venäjän suunnalla. Samalla Suomen tulee harjoittaa aktiivista kahdenvälistä politiikkaa Ranskan, Saksan, Espanjan ja Italian malliin. Suomen tulee myös määritellä omat etunsa Venäjän suhteen, eikä sen tule hyväksyä EU:n politiikkaa, joka suuntautuu näitä etuja vastaan” Kirjan tietoantia lisäävät kolme historiallista katsausta: Suurvalta Venäjä ja Suomi. Skandinavian keskuksessa Ruotsi ja Suomi, sekä Euroopan Unioni ja Suomi. Historiallinen karttaosasto esittelee Suomen alueen kartat — Fenno-Skandian ja Ruotsin viikinkiajoista Pähkinänsaaren rauhansopimukseen vuonna 1323 ja siitä eri vaiheiden kautta nykyisiin rajoihin. OIVA BJÖRKBACKA
Nro 3 toukokuu 2014– 27 ELÄKELÄINEN Aforismi on kapinaa oli tuskallisen vaikeaa, mutta jossain vaiheessa hän huomasi, että onnistuneimmat otsikot muistuttivat aforismia. Tekstejä alkoi kertyä myös muistikirjoihin. Niistä oli hyvä alkaa laatia käsikirjoitusta kirjaan. Aiheita aforismeihin riittää edelleen, siitä pitää maailmanmeno huolen. ? Kirjoittaminen on oma tapani kapinoida ja toimia, koska nykyinen yhteiskunnallinen kehitys menee alamäkeä. Esimerkiksi kaikkinainen yksityistäminen saa minut pahalle päälle. Jos asian pystyy kiteyttämään aforismiksi, se auttaa voittamaan ärtymyksen. Paronen sanoo tulleensa iän myötä pessimistisemmäksi, mikä kuulemma liittyy vääjäämättömällä tavalla vanhenemiseen. Mutta on yhteiskuntakin Parosen mielestä rapistunut selvästi. Jos sukupuolten välinen tasa-arvo onkin jonkin verran parantunut, ei yhteiskunnallinen ole parantunut lainkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Erityisesti tuloerot ovat kasvaneet huolestuttavasti ainakin siitä lähtien, kun 90-luvun lamassa Esko Aho ja Iiro Viinanen alkoivat ”hoitaa asioita”. ”Mietittyään aikansa miksi tulisi isona huomasi tulleensa miettijäksi.” Kirjailija Hannu Paronen kertoo joutuneensa opettelemaan lapsena lukutaidon kahteen kertaan. Kun hän oli kansakoulun kolmannella luokalla, hänen polvessaan uusiutui jo aiemmin hoidettu luutuberkuloosi. Hannun jalkaan laitettiin kipsi, ja poika joutui olemaan vuoden pois koulusta. Tuona aikana unohtui lukutaito. Hannun isä luki itse paljon. Kun poika oli opetellut lukemaan uudestaan, houkutteli isä tätä lukemaan kaikki kirjat, jotka löytyivät kodin runsaasta kirjahyllystä. Ja onneksi kansakoulun kirjastossa oli nuortenkirjoja pieni huoneellinen. Sen koommin Hannu Paronen ei ole laskenut kirjaa kädestään. Paronen rakastaa suomen kieltä. Hän puhuu sitä kauniisti, tutkiskelee ja hellii sitä, maalailee maisemia ja leikittelee sillä. Vuosien mittaan Parosen kielileikit ovat kristallisoituneet runoiksi ja aforismeiksi, joita julkaistiin jo vuosikymmeniä sitten muun muassa Parnassossa ja Ydin-lehdessä, ja niitä on luettu myös televisiossa ja radiossa. Kun Paronen pääsi varhaiseläkkeelle vuonna 2005, häneltä ilmestyi kaksi aforismikokoelmaa ja yksi yhteinen runokokoelma Pauli Heikkilän kanssa. ”Painava kirja on raskas lukea” Paronen syntyi Kaakkois-Suomessa 1948 maanviljelijäperheeseen. Ensimmäisen kerran luutuberkuloosi iski hänen polveensa jo ennen kouluikää. Häntä hoidettiin Nastolan tuberkuloosisairaalassa. Hoitomenetelmä oli sil- Hannu Parosen kantapaikka Tampereella on Kulttuuritalo Telakka, josta kumpuaa monenlaista innoitusta aforismeihin. loin sellainen, että potilas joutui makaamaan kaksi ja puoli vuotta sängyssä päivät mahallaan ja yöt selällään sänkyyn sidottuna. Jalassa roikkui pieni hiekkapussi, jotta polvi ei jäisi tuberkuloosin jäljiltä koukkuun. ? Kadotin silloin kävelemisen taidon, joten minun piti opetella uudelleen myös kävelemään. Olen siis opetellut sekä lukemaan että kävelemään kahteen kertaan, Paronen sanoo. Vähän sen jälkeen, kun Hannu-poika oli päässyt pois sairaalasta, puolet sairaalan henkilökunnasta erotettiin, koska paljastui, että lapsia oli siellä kohdeltu niin huonosti. Kansakoulusta Hannu Paronen jatkoi kansalaiskouluun. Vaikka lukeminen oli pojan intohimo, hän ei kuitenkaan innostunut opiskelusta. ? Kun koulun alku oli niin vaivalloista, minulle syntyi sellainen vaikutelma, että olen lahjaton. Siksi en jatkanut opintoja kuin vasta paljon myöhemmällä iällä. Vähän yli parikymppisenä Hannu Paronen muutti Tampereelle. Elettiin 1960-luvun loppua. Nuori mies pääsi lihanleikkaajaksi E-osuusliikkeen makkaratehtaalle. Liha-alalla kului kymmenen vuotta, ja työn ohessa Paronen kävi iltaoppikoulun. Häntä alkoivat kiinnostaa myös yhteiskunnalliset asiat, ja hän päätyi pääluottamusmieheksi. ? Olin myös sihteerinä työsuojelutoimikunnassa ja sen takia opin kirjoittamaan ymmärrettävää yleiskieltä jopa työ- suojeluasioista. Siitä oli myöhemmin paljon apua toimittajan töissä, Paronen sanoo. Koko ajan hän luki paljon ja oli alkanut myös kirjoitella muun muassa Kulttuurivihkoihin. Hämeen Yhteistyössä julkaistu Parosen yleisönosastokirjoitus Tuomari Nurmiosta jäi elämään, sillä se on julkaistu kaikissa kolmessa Nurmio-elämäkerrassa. ”Jos et valita, et välitä” Sitten makkaratehdas lopetettiin ja pääluottamusmieskin irtisanottiin. Tiedonantajassa oli kiinnitetty huomio Parosen kirjoituksiin. Kun mies jäi työttömäksi, lehdestä otettiin häneen yhteyttä ja pyydettiin Tampereen toimitukseen vuodeksi toimittajan sijaiseksi. Jo vuosia Paronen oli suunnitellut pyrkivänsä yliopistoon lukemaan toimittajatutkintoa ja toimittajan sijaisuus antaisi lisäpisteitä pääsykokeeseen. Niinpä hän otti tarjouksen vastaan. Loppujen lopuksi Tiedonantajassa vilahti kolme vuotta. ? Kun on tottunut säännölliseen palkkaan, jää helposti tilanteen vangiksi. Vaatii rankaa päätöstä siirtyä aikuisena kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Kun Paronen täytti 34 vuotta, hän päätti vihdoin aloittaa toimittajatutkintoon tähtäävät opinnot Tampereen yliopistossa. Tutkintoa hän ei koskaan saanut valmiiksi, sillä 1980-luvun lopulla free-toimittajat olivat hyvin työllistettyjä. Parosen juttuja ilmestyi muun muassa Helsingin Sanomissa, Tiede 2000 –leh- dessä, Suomen Kuvalehdessä ja jopa Kielikellossa. ? Paras ja uskollisin työantaja oli Työterveyslaitoksen lehti Työ, terveys ja turvallisuus. Sitä lämmöllä muistelen, sillä noihin aikoihin ajoittuu freelancerin kannalta ankara aika, 1990-luvun lama. Entiset opiskelutoverit houkuttelivat Parosen toimittajaksi televisioon. Oma työhuone ja säännölliset tulot Tohlopissa kiehtoivat. Telkkarissa Paronen teki etupäässä taustatoimittajan töitä muun muassa TV2:n Ekoistissa ja sen seuraajassa Pallo hallussa -ohjelmassa. Kun sekin lopetettiin, miehelle tarjoutui mahdollisuus jäädä varhaiseläkkeeseen. Koska samaan aikaan ilmestyi ensimmäinen oma kirja, Paronen huomasi, että nyt olisi vihdoin aika aloittaa täyspäiväinen kirjailijan ura. ”Mielipide ei ole aforismi, mutta aforismi on mielipide. Paronen huomasi pian, että aforismit syntyvät hyvin eri tavoin kuin asiaproosa. ? Aforismeja ei voi tekemällä tehdä, vaan se vaatii tietyn mielentilan, tietynlaista työn välttelemistä. Vaikka käyttäisi vain puoli tuntia päivässä, ehtii vaivatta kirjoittaa kaiken sen, mitä mieli jaksaa tuottaa kerralla. Paronen kertoo aforismiensa alkaneen syntyä hänen toimittaja-uransa aikana. Alussa määrämittaisten otsikoiden keksiminen ”Elämässä valtit ovat kortilla” Suomen kielen nykyisestä tilasta Hannu Paronen ei ole huolissaan huolimatta siitä, että kännyköiden ja tietokoneiden aikakautena kieltä käytetään varsin huolettomasti. ? Mutta se minua ärsyttää ja huolestuttaa, että kieltä käytetään eräänlaisena huijauksen keinona ja että mainonnassa ja politiikassa annetaan sanoille uusia merkityksiä. Paronen kertoo esimerkkinä, että kun Kataisen hallituksen alkuaikoina esitettiin talouden elvytys- vaatimuksia, kehui Katainen myöhemmin, että mikään hallitus ei ole Suomessa elvyttänyt niin paljon kuin hänen vetämänsä. ? Elvyttämisellä hän tarkoitti hyväosaisille annettuja verohelpotuksia. Tätä kielenkäyttöä vastaan hangoittelen. Poliittisten mielipiteiden laukominen ei silti ole kirjailijan tärkein tavoite vaan taide. Sitähän lukijakin kirjalta haluaa, Paronen sanoo. Vaikka vanheneminen lisää pessimismiä, ei Paronen halua antaa lopullisesti periksi. Mutta mistä aforisti unelmoi? ? Elämäni naisesta. Siinä ei ole sen enempää selittämistä, koska se saattaa mennä pilalle, Paronen nauraa. Hetken mietittyään hän kuitenkin lisää: ? Ja pitäisi saada vielä yksi tai kaksi uutta kirjaa julki. IITA KETTUNEN Sitaatit Hannu Parosen aforismikokoelmista Aamu kävelyllä (Siniplaneetta, 2005) ja Jossain välissä toivo (Like, 2010).
28 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Sisällissota nykyajan malliin Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta. Romaani. Johnny Kniga 2012. Pohjoinen kansanosa saa tarpeekseen etelän riistosta, massiivisesta Lapin hävittämisestä ja elinkelvottomaksi tekemisestä. Syrjityimmiksi ja sorretuimmiksi itsensä kokevat saamelaiset julistavat Lapin itsenäiseksi ja aloittavat sisällissodan, johon vähä vähältä yhtyvät muut kehäkolmosen ulkopuoliset alueet. Johtajanaan kapinallisilla on karismaattinen saamelaissankari Oula, taisteluvälineinä mm. panssaroidut lumikelkat. Roskaruoalla ja karkeilla turvotetut ja huonoilla elämäntavoilla laiskistetut etelän pojat eivät talviolosuhteissa pärjää karastuneille pohjoisen miehille, vaikka taistelutahtoa teoriassa olisikin ja taisteluvarustus viimeisen päälle moderni. Teoksen keskeiseksi henkilöksi nousee possumunkkeja ja salmiakkia ahmiva Jesse Purola, siviilissä Helsingin yliopiston koulutussuunnittelija, joka on henkeen ja vereen stadilainen. Hän pitää henkisinä esikuvanaan Tuntemattoman sotilaan elokuvaversioiden luutnantti Koskelaa, joka hallitsi miehiään karismaattisella tyyneydellä, hoiti asialliset hommat ja muuten oli kuin ellun kana. ”Miten Koskela suhtautuisi?” Purola kyselee itseltään kiperissä paikoissa. Mutta Pu- rolan miehissä ei ole Koskelan porukan kunnioitusta ja lojaalisuutta esimiestään kohtaan eikä Jessessä samaa karismaakaan, joten kaikki menee niin kuin on mennäkseen eli yleensä kehnosti, vaikka hän kuinka tavoittelee Koskelaa näyttelevän Risto Tuorilan ilmeitä ja kulmakarvojen vaikuttavaa kulmaa. Romaanin keskeinen nainen on ttt-toimittaja (tulee töihin tarvittaessa) Aino Riski, jonka Keskisuomalainen –lehti lähettää sotakirjeenvaihtajaksi, kun taistelut ovat edenneet Pohjanmaalle. Aino on kyllä journalisti sormenpäitään myöten, mutta hänen kohtalokseen koituu Oula, jonka eksoottisen charmiin hän lankeaa. Loppujen lopuksi hänen viettelee hyvää palkkaa ja suurta sananvapautta tarjoava ”etelän media” eli Helsingin Sanomat. Aino siirtyy Helsinkiin, joka tosin silloin on jo valloitettu. Pohjoisen ”potut” ovat vallassa ja etelän ”citykanit” loikkivat karkuun. Heikkinen tuo näyttämölle suuren joukon väkeä, joista erikoisimpia ovat etelän armeijasta pohjoiseen loikkaava somalitaustainen Abdi Bahdoon ja saamelaisräppäri Toni Morottaja, jolle pääkaupungin musiikkikaupat tarjoavat ylivoimaisen houkutuksen. Abdi päätyy poropaimeneksi Lappiin, Toni saa koko maan valloituksen jälkeen Runsaasta aineistostaan Heikkinen pyörittää vauhdikkaan satiirin, jonka kohtauksista ei kuoliaaksi naurattavia elementtejä puutu. Satiiri pohjautuu kuitenkin todellisuuteen, niin kuin hyvä satiiri aina. Lapin kansa ei turhaan tunne itseään syrjäytetyksi ja riistetyksi, kun luonnonrikkauksia hyödyntävien elinkeinojen tuottamat rahat va- luvat etelään ja peruspalvelutkin viedään ihmisten ulottuvilta. Oula näkee Lapin tulevaisuuden perustaksi kasinotalouden aivan kirjaimellisesti. Menneisyyteen ja entisiin elinkeinoihin ei ole paluuta, Oulan visiossa Rovaniemelle rakennetaan mahtava Midnight Sun Casino, ja Lappi alkaa kukoistaa rahapelibisneksellä USA:n aavikkoisen Nevadan malliin. Oula miettii, miten Lappi tapettiin, vedettiin veret suonista ja jätettiin kylmänä hangelle. Se tehtiin ohjustakin raskaammalla aseella: eduskunnan enemmistön päätöksellä. Ja tapporahat maksettiin yhteisillä verovaroilla. ”Henki otettiin hitaasti, pysäyttämällä kehitys. Jätettiin rautatieverkko vajaaksi, paketoitiin pellot, lopetettiin tehtaat ja metsätyöt. Vietiin koulut, kaupat ja virastot, postit, rajavartiostot, terveyskeskukset, varuskunnat, poliisiasemat.” Ja sanottiin, että näillä keinoin Suomi pelastetaan. Mutta Oula ei tunnusta sellaista Suomea, joka ”repii ihmisen juuriltaan ja paiskaa kasvukeskuksen asvaltille. Asvaltista ei kasva mikään. Jos ei ole kosketusta maahan, kuolee.” Aino Riski kiteyttää lehtiartikkelissaan helsinkiläisen citykulttuurin ja pohjoisen Suomen ajattelutapojen eron. Pohjoisessa ihminen juurtuu maahan, moni samaan seutuun, missä on syntynyt ja kasvanut. Helsingissä taas juurrutaan sellaiseen, mitä ei voi kouraista maasta: opiskeluun, töihin, sosiaalisuuteen, kuluttamiseen, teknologia-avusteiseen, viihteelliseen elämäntapaan. Pohjoinen puolustaa maata, joka on ja pysyy peruskallion päällysteenä Lapissa ja Kainuussa. Etelä puolustaa ilmaa, jota voi hengittää myös muualla. Mikko-Pekka Heikkinen on taitava kielenkäyttäjä. Häneltä sujuu niin Toni Morottajan amerikkalaisten mustien nigger-englanti ja lappilainen murre kuin Helsingin slangi. Ilman kielellistä tulitusta satiiri menettäisikin terävyyttään, koheltavien kohtausten varassa se ei menestyisi. Terveiset Kutturasta on riemukasta, mutta pohjimmaisen sanomansa takia myös hyödyllistä luettavaa. Hauska sitä oli katsoa myös näytelmänä; ensimmäisenä teatterina maassa Joensuun kaupunginteatteri otti sen ohjelmistoonsa. Hyvin mahtui kokonainen sisällissota vanhanaikaisen ahtaalle näyttämölle. Kirja ja näytelmä sopivat myös pohjoiskarjalaisen ihmisen sieluun. Samassa veneessä ollaan. onko hankkeessa mieltä. Jacke rohkaisi. Niinpä sitten lähdin ”leikkiin” ja sain kokeakseni melkoisen mediamyrskyn – samanlaisen kuin Jacke oli vähän ennemmin saanut ollessaan ehdolla Vaasan läänin maaherraksi. Uudellamaalla Jacke antoi läänintason edunvalvonnalle kasvot, kokosi alueen kansanedustajia yhteen, ja työn jälki näkyi hyvissä tuloksissa. JSN eli murrosvaihetta Jacken ryhtyessä sitä johtamaan. Hänen keskeisesti ideoimana syntyi suunnitelma JSN:n uudistamiseksi. Siihen asti JSN:n puheenjohtaja oli rekrytoitu journalistikunnan ulkopuolelta. Menettelyllä oli haluttu turvata suuren yleisön luottamus neuvostoon poistamalla epäilyt siitä, että ammattikunta puolustaisi ratkaisuissa omia kollegojaan. Uudistussuunnitelma lähti siitä, että johdossa voisi olla myös emerituspäätoimittaja ja että hänen asemansa vahvistettaisiin pelkästä luottamustehtävästä puolipäivätoimiseksi mediavaltuutetuksi Ruotsin malliin. Ehdotus sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton Journalistiliitossa. Kun keskeinen neuvostoa ylläpitävä taho vastusti, ei ehdotus toteutunut. Niinpä Jacke katsoi parhaaksi luopua puheenjohtajuudesta. Kun uudistussuunnitelma ka- riutui, kysyttiin minua vanhan malliseen puheenjohtajan luottamustehtävään. Pari päivää mietittyäni päätin siitä kieltäytyä. Siksi en tullut kääntyneeksi Jacken puoleen kysyäkseni hänen lähtönsä taustasta tarkemmin. Muutamaa päivää myöhemmin kannatusyhdistyksen silloinen puheenjohtaja soitti minulle ollessani matkalla. Hän puhui kanssani koko Toijalaan suuntautuneen matkamme ajan kestäneen puhelun ja taivutteli minut ottamaan tehtävän vastaan. Kun päätös tehtiin heti seuraavana päivänä, toimittajat tietenkin ottivat yhteyttä ja tivasivat kantaani uudistussuunnitelmiin, joista en siinä vaiheessa vielä mitään tiennyt. Tämä tietenkin antoi aihetta hyvinkin pahansuopiin juttuihin. Monelta piikiltä olisi säästynyt, jos olisin ottanut yhteyttä Jackeen siitä huolimatta, että tarkoitukseni oli kieltäytyä. Aikanaan JSN:n uudistaminen toteutui. Kokemukset ovat osoittaneet, että uudistukseen liittyneet epäilyt olivat aiheettomia. Jackella on usein tapana yllättää – ja vielä hyvällä tavalla. Hänelle on ominaista asioiden filosofinen pohdiskelu. Niinpä hän pohdiskeli mm. Georg Henrik von Wrightin käsityksiä maailman menosta. Ei ehkä olekaan yllättävää, että hän on positiivisesti kiinnostunut myös nuorem- man filosofin Pekka Himasen käsityksistä. Himasen ja hänen tutkijaryhmänsä tekemä työ Suomen tulevaisuuspolitiikasta sai liikkeelle lähtiessään aikaan mediamyrskyn. Se kohdistui kuitenkin vain hankkeen rahoitukseen ja työn sisällön osalta korkeintaan hanketta esittelevään esijulkaisuun. Tapansa mukaan Jacke on perehtynyt varsinaiseen raporttiin, joka onkin lukemisen arvoinen. Sen kansainväliset vertailut ovat kiinnostavia ja Suomen tulevaisuuden pohdinnat antavat runsaasti ajateltavaa. Jacken pohtiva asenne näkyy myös hänen Himasen työryhmän esityksiä koskevissa kommenteissaan. Toivottavasti ne saavat aikaan kiinnostusta myös projektin tuottamaan sisältöön. Kirja päättyy kaunokirjallisesti ansiokkaaseen kuvaukseen Jacken polkupyörämatkasta hänen lapsuutensa maisemissa. Heikki Saaren teos kuuluu epäilemättä aikalaisista kirjoitetun elämäkertakirjallisuuden valioihin. Mikko-Pekka Heikkinen. kulttuuriministerin paikan hallituksessa. Sen Koskelan kulmakarvojen kaarenkin Jesse Purola löytää Oulan naamasta. Suuri satiiri tosimaailmasta TUULA-LIINA VARIS Monena mies Toimittaja Heikki Saari on kirjoittanut Jacob Södermanin elämästä mainion teoksen. Tehtävä on ollut varmasti sekä kiitollinen että vaativa. Kiitollinen siksi, että Jacken - niin kuin ystävät ovat tottuneet kohdehenkilöä kutsumaan - elämä on sisältänyt useita dramaattisia vaiheita, jotka ovat kuljettaneet häntä moniin erilaisiin tehtäviin. Tehtävä on olut vaativa siksi, että Jacke on terävä ajattelija ja sanankäyttäjä eikä hänen älyllinen huumorinsa aina kovin helposti avaudu. Ei se tainnut avautua Kekkosellekaan valtiosääntöuudistuksesta puhuneen Jacken tokaistessa ohi kirjoitetun tekstinsä, että ”eihän tasavallan presidenttiä tarvita välttämättä”. Hän puhui hallituksen muodostamisesta ja paikalla ollut nokkela Hesarin toimittaja sai oivan skuupin laventaen lausuman tarkoittamaan koko presidentti-instituution asemaa. Jacken elämän alkua varjosti isän menehtyminen saksalaisten pommittaessa Fär-saarten edustalla laivan, jolla hän oli tuomassa polttoainetta Liinahamarin kautta Suomeen. Elettiin välirauhan aikaa 1941. Myöhemmin Thorshavnin hautausmaalla paljastettiin menehtyneiden muistoa kunnioittamaan muistomerkki. Pohjoismaiden ministerineuvoston kokouksen osuessa samaan ajankohtaan olin läsnä, kun ystävämme laski kukkalaitteensa isänsä paadelle. Hetki oli liikuttava ja samalla se avasi uuden näkökulman Suomen sotien ajan historiaan. Monena mies: lakimiehenä kuntien palveluksessa, osastopäällikkönä ministeriössä, kansanedustajana, oikeusministerinä, sosiaali- ja terveysministerinä, maaherrana, oikeusasiamiehenä ensin Suomessa ja sitten EU:n ensimmäisenä oikeusasiamiehenä. Euroopasta paluun jälkeen hän ehti vielä olla Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajana ja kansanedustajana. Viimeisimpänä eduskuntakautenaan hän perehtyi hyvin syvällisesti eläkeläisten ihmisoikeuksiin ja eläkepolitiikkaan. Väliin mahtuu vielä dramaattinen vaihe: syyttäjänä toimiminen valtakunnanoikeuden ns. Juhantalo-jutussa. Vaiheissa riittäisi aineistoa useampaankin kirjaan. Tiemme kohtasivat useassakin vaiheessa. Olimme samaan aikaan maan hallituksessa, olimme molemmat (joskin eri aikaan) valtiosääntökomiteassa ja perustuslakivaliokunnassa, hoidimme tahoillamme maaherran tehtäviä ja toimimme peräjälkeen JSN:n puheenjohtajina. Pohtiessani ehdokkuuttani Keski-Suomen maaherran virkaan kävin kysymässä Jackelta, KALEVI KIVISTÖ Heikki Saari: Jacke. Jacob Södermanin elämä. Siltala 2014. 335 s.
Nro 3 toukokuu 2014– 29 ELÄKELÄINEN Ordförandes kolumn Översättning: Anne Lindfors-Shaban KALEVI KIVISTÖ De stora årskullarnas fel? En av våra smartaste ”ekonomiguruer”, Sixten Korkman, skrev en märklig kolumn i Helsingin Sanomat 18.4.2014. I kolumnen beskyllde han de stora årskullarna för att roffa åt sig fördelar och ta av de yngre generationerna. Struntprat. I vårt samhälle är det inte årskullarna som fattar beslut, och vår partistruktur är inte åldersbaserad. Intressekonflikterna följer helt andra linjer. Detta ser man redan på hur fattigdomen bland pensionärer fördelar sig: för det mesta drabbar fattigdomen äldre kvinnor och yngre män som är sjukpensionerade. Skiljelinjerna går längs med utkomstskillnader, inte generationer. * * * Men tänk om det aldrig hade fötts några stora årskullar? Låt oss alltså anta att nativiteten under åren efter kriget legat på ungefär samma nivå som i genomsnitt i Finland. Främst skulle det förstås finnas färre finländare. Om de fertila åldersklasserna på 1960–80-talen hade varit ”normalstora” skulle antalet finländare i detta nu uppgå till cirka 4,2 miljoner, d.v.s. en miljon färre än det verkliga utfallet. Det hade funnits färre händer för att utföra samma arbete. Livslängden, som påverkar äldreförsörjningskvoten, hade antagligen precis som nu ökat, men de ofta omnämnda betalarna av social- och pensionsskyddet hade varit betydligt färre, eftersom antalet personer i arbetsför ålder hade varit mindre. På motsvarande sätt skulle pensionsutgifterna i förhållande till lönesumman varit cirka 5 procentenheter högre än den faktiska nivån. Den här betraktelsen påvisar att de stora årskullarna anklagas på mycket lösa grunder. De stora årskullarna har betalt merparten av de tidigare åldersklassernas pensioner, och samtidigt betalt in en betydande del av avgifterna för sitt eget pensionsskydd i fonder som numera uppgår till omkring 160 miljarder euro. Höjningen av pensionsavgifterna hålls därför på en mycket moderat nivå då de stora årskullarna går i pension. Utan de stora årskullarna skulle äldreförsörjningskvotens utmaningar kommit tidigare, det hade funnits färre personer i arbetsför ålder som tagit sig an utmaningen, och på grund av den knappa arbetskraften skulle vi nationalekonomiskt varit i en sämre ställning då det gällt att möta utmaningarna. Även ur denna synvinkel är det omotiverat att uppvigla till generationskonflikter och att lägga skulden på de stora årskullarna. * * * Till de bärande principerna för vår välfärdsstat hör att efterfölja den s.k. principen om en säker utkomst. En stor del av det socialpolitiska tänkandet i vårt land grundar sig på denna princip. I enlighet med principen ska även inkomstfördelningen mellan åldersgrupperna vara relativt jämn. Med familjepolitiken strävar man efter att garantera att inte barnfamiljernas utkomst är sämre än hos befolkningen överlag. Detta uppnås genom inkomstöverföringar till barnfamiljer. Med överföringarna försöker man se till att de som skaffar sig barn inte bestraffas med utkomstsvårigheter. Inkomstöverföringarna garanterar inte en full kompensation för de extra utgifter barnen för med sig, men med överföringarna strävar man dock efter att förhindra att klyftan växer sig alltför stor. I pensionspolitiken innebär principen om en säker utkomst att utkomstnivån för pensionärer inte minskar alltför kraftigt från nivån under den aktiva tiden i ar- betslivet. Man eftersträvar detta genom att tillämpa den s.k. försäkringsprincipen för pensionsavgifterna och i sinom tid för pensionerna. Pensionerna är i praktiken ungefär hälften av den lön som ligger till grund för pensionen. Pensionerna finansieras med de avgifter som insamlats under tiden i arbetslivet och med avkastningen på de ackumulerade fonderna, och delvis med avgifter som de som nu är i arbetslivet betalar. Denna princip är ett slags budkavle som förs från generation till generation. Den generation som nu är i arbetsför ålder har på sin tid fått familjepolitiska inkomstöverföringar, barnens utbildning och hälsovård som vår generation bekostat med våra skatter. Då de som nu arbetar i sinom tid går i pension kommer en del av deras pensionsskydd att finansieras av dem som då är i arbete. Det finns alltså ett starkt solidaritetsband mellan generationerna. Att klippa av detta band skulle föra med sig oanat stora risker. Det finns allt skäl att på alla sätt värna om solidariteten mellan generationerna. Limpan S åsom största delen av oss livsmedelsförbundare röstade jag mot vår anslutning till EU. Följaktligen var jag också emot anslutningen till den europeiska monetära uniomen EMU, och att den finska marken blev byttes till euron. Det fick vi ju inte ens rösta om. I dag, när Greklands och andra sydeureopeska länders makthavandes budgetsvindel står i uppenbar dager kunde jag förstås slå mig för bröstet och och efterklokt fråga; vad var det jag sade? Jag har mämligen svart på vitt om saken. Jag skrev en dikt på finska i fackavdelningens tidnig Sekahedelmä i vilken jag påpekade, att Emu var en strutsfågel / och att vår finska mark i dess krävä smälter till euromos / som stoppas i näbben på de ungar som skriker värst / och att vi finländare är alltför tystlåtna. För några veckor sedan var jag på ett diskussionsmöte om EU i kulturcentret Caisa i Helsingfors. Vår ordförande Kalevi Kivistö höll ett anförnde om pensionärernas levmadsvillkot i de olika EU-länderna. Han inledde med hur hur diskussionen gick när vi skulle rösta om saken. Fackets socialdemokrater predikade för anslutning, och jag minns ännu att deras huvudargument var billigare livsmedel och att det vore bättre att vara med i den europeiska kärnan där besluten görs än att stå Rösta i EU-valet utanför. På våra invändningar att det inte vore klokt att överlåta beslutfattningen i finska frågor till Bryssel fick man till svar, att enligt subsidiaritetsprincipen skall besluten göras så nära dem som berörs som möjligt. Det är rätt länge jag har hört någon tala om subsidariteten, men med dagens facit i hand skulle jag nog säga att direktiven kommer från Bryssel, och vi finländare bara knäpper våra händer och säger; amen, nå så ske, medan skojarna på sydligare breddgrader inte tar direktiven så särskilt allvarligt. Det där att få vara med och besluta låter bra, men när man betänker att vi får välja bara13 av EU-parlamentets 751 medlemmar känner åtminstone lilla jag mig som en flugskit på Östersjöns böljor. Det oaktat är våra tretton meppar våt enda medel mot för oss ofördelaktiga beslut, och därför är det viktigt att rösta in människor som försvarar de nordiska pension- och vårdsystemen. Om EU i framtiden skulle driva igenon en harmonisering av de europeiska systemen skulle vi nog hamna ur askan i elden. I många sydeuropeiska länder är det nämligen släkten och familjerna som bekostar åldringsvården. Det är inte länge sedan jag läste i avisen att något ljushuvud till högerpolitiker också här i Finland hade föreslagit att barnen skulle betala vår- den för sina föräldrar. Vi konstaterade med frugan att när våra egna föräldrar i tiderna började vara så till åren att de skulle ha behövt ekonomiskt stöd för sin skötsel, hade vi så fullt upp med att klara den egna ekonomin, att det hade varit omöjligt. Först när barnen hade flugit ur boet, och vi hade lyckats skaffa en billigare bostad, skulle vi eventuellt ha haft råd, men då var våra föräldrar redan borta. Hur som haver så har vi sådana pappenheimare också bland de finska politikerna att det är viktigt, att det finns så många vänstermänniskor son möjligt bland de tretton valda. Alltså ännu en gång med stora bokstäver: GLÖM INTE ATT RÖSTA I EU-VALET! Nu får det vara nog med EU-predikan för den här gången. Jag återkommer till dyr mat, idiotiska kokurrensutsättningar, arbetslöshet och annat otyg någon annan gång, för nu skall vi övergå till de skrattretande direktöversättningarnas värld. Frågan vilken av Helsingfors stsadsdelar heter Enens nos i direktöversättning från finskan var troligen inte lätt som en plätt. Det är nämligen Skatudden, som heter Katajanokka på finska. Nu kunde man förstås fundera om de finskspråkiga lade märke till att det i tiderna växte en enbuske på udden, men de svenskspråkiga tyckte bättre om skatan som satt i enen. Själv har jag kommit till slutsatsen att udde på svenskt almogespråk var skata som finare stadsbor tyckte vara alltför vulgärt, och därför började tala om skatudden. Den som sedsn skrev in det finska naamnet Katajanokka på stadskartan var troligen en själsfrände till den som översatte orten Stub-bakka i Vanda till Tuupakka. En lite anekdot om språkförbistringen vårt tvåspråkiga land minns jag från min skloltid. I Senska Realyceum på Elisabetsgatan, som annars kallades Revan, läste läste vi finska som första främmande språk. Där skrattde vi stadikunder gott när en ålänning, som bodde på Skatudden, översatte skatan till kataja. Nu till nästa direktöversättningsfråga: Var i Finland ligger Hundrakommunen?
30 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry hakee palvelukseensa tiedottaja– toimitussihteeriä Haemme vakituiseen palvelukseen tiedottaja-toimitussihteeriä toimen nykyisen hoitajan siirtyessä syyskuun lopussa eläkkeelle. Tehtävän hoitaminen edellyttää: – toimittajan ja toimitussihteerin työn hallitsemista – yhteydenpitoa tiedotusvälineisiin sekä järjestön toimintaa ja kannanottoja koskevien tiedotteiden laatimista, – järjestön www-sivujen ylläpitoa sekä valmiutta kehittää järjestön näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, – valmiutta kouluttaa yhdistysten ja aluejärjestöjen tiedottajia sekä – osallistumista järjestön työn suunnitteluun ja toteuttamiseen Viestihiihdon kietopalkinnon vei Kalrin ykkosjoukkue, jossa hiihtivät Voitto Vaattavaara, Märtha Vaattovaari ja Reino Hietala. Lapin Talvipäivä vietettiin Kolarissa Naisten sarjan voittajaksi selvisi yhdellä särjellä ja miesten sarjan voitto heltisi yhdellä särjellä. Hiihtokilpailun sarjoihin 60–80-vuotiaille osallistui 26 kilpailijaa. Muilla talvipäiväläisille järjestäjät olivat järjestäneet Kolarin työväentalolle zumbaa, laululeikkejä, tikanheittoa ja kettinpätkien heitto Päiväohjelmassa esiintyivät Kolarin kansalaisopiston kansantanssiryhmä. Kolarin lauluryhmä ja Mauri Pudas, joka esitti Oiva Arvolan saagoja. Ympäri Lappia saapuneet 200 osanottjaa näyttivät olevan tyytyväisä päivän antiin. Ja niin olivat Kolarin eläkeläisetkin, jotka vuorollaan olivat ottaneet vastuun päivän järjestämiestä. Kiitokset kaikille mukana olleille, SULO KYLMÄMAA ! Eläkeläiset ry:n Talvipäivä vietetitin Kolarissa maaliskuun lopulla kauniissa kevätsäässä. Päivän ulkoliikuntana oli tuimia taistoja pilkki- ja hiihtokilpailuissa. Muonionjoen jäälle sujahti 22 pilkkijää. Onni suosi vain kahta kilpailijaa. Arvostamme soveltuvaa koulutusta, työkokemusta, kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta sekä kykyä itsenäiseen luovaan työskentelyyn. Työ edellyttää valmiutta matkustaa koko Suomessa. Ajokortti on eduksi. Tehtävään toimiehdot määräytyvät soveltuvin osinsosiaali- ja terveysjärjestöjen sekä talokohtaisen sopimuksen mukaan. Tehtävä tulee ottaa vastaan syyskuun alussa tai sopimuksen mukaan. Kirjalliset hakemukset tulee toimittaa 27.5.2014 klo 16.00 mennessä järjestön toimistolle Mechelininkatu 20, 00100 Helsinki tai sähköpostitse elakelaiset@ elakelaiset.fi Tehtävän kuvaus tarkemmin kotisivuillamme www. elakelaiset.fi. Tiedustelut toiminnanjohtaja Hannu Partanen p. 0400 570 951 ja 020 743 3615. U U TT A Hemmottelua & tanssin taikaa! Tervetuloa lämpimään – kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea. Lomatarjoukset: TANSSIPAKETIT 1 VRK JA 2 VRK aamiaisella 1 vrk, alk. 60 € / hlö / 2hh aamiaisella 2 vrk, alk. 99 € / hlö / 2hh MAJOITTUVA TEATTERIPAKETTI 1 VRK aamiaisella, alk. 65 € / hlö / 2hh puolihoidolla, alk. 77 € / hlö / 2hh Sis. lipun Varkauden teatteriin. JÄRJESTÖLOMA puolihoidolla 2 vrk, alk. 119 € / hlö / 2hh puolihoidolla 3 vrk, alk. 159 € / hlö / 2hh aamiaisella 5 vrk, alk. 189 € / hlö / 2hh e väll e hylelle ! l u T tuu Kerro se kortilla! Elävää musiikkia, karaokea ja tanssia! kuntoranta.fi Eläkeläisten tapahtumakalenteri T O U KO KU U • 23.–25.5. Iskelmätähti 2014 semifinaali ja karaoken SM-kilpailut alk. 45 € / hlö / vrk / 2hh, aamiaisella alk. 57 € / hlö / vrk / 2hh, puolihoidolla • 28.5.-1.6. Helluntaita viettämään alk. 30 € / hlö / vrk / 2hh, aamiaisella alk. 42 € / hlö / vrk / 2hh, puolihoidolla KESÄKUU • 20.-20.6. Juhannusjuhlat 2 vrk alk. 129 € / hlö / vrk / 2hh, aamiaisella • 27.-29.6. Iskelmämusiikin Maratontanssit alk. 129 € / hlö / vrk / 2hh, aamiaisella Sis. tanssia, ohjelman mukaiset ruokailut, kylpylän ja kuntosalin vapaan käytön aukioloaikoina. HEINÄ-ELOKUU • Leirintämökit 95 € /vrk (1-4 hlöä) Leirintämökin hintaan ei sisälly hotellipalveluita. • 25.-31.8. Eläkeläisten Syystärräykset. (Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.) Lähetä ystävälle hyvän tuulen tervehdys! 7 kpl postikortteja 15 € (kortti koko A4) Korttien tilaukset myyntipalvelusta. Vuoden 2014 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.fi Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry • mtlh.fi Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.fi Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi www.kuntoranta.fi
Nro 3 toukokuu 2014– 31 ELÄKELÄINEN KYLPYLÄLOMAT ELÄKELÄISILLE alk. HOTELLILOMAT ELÄKELÄISILLE alk. 40,- yö/huone 20,- yö/huone PARI PÄIVÄÄ IHANAA LOMAA USKOMATTOMAAN HINTAAN OSUUSKUNTA Tradeka ja Rantasipi-hotelliketju tarjoavat Eläkeläiset ry:n jäsenille mahdollisuuden yöpyä poikkeuksellisen edulliseen erikoishintaan. Tervetuloa viihtymään ja rentoutumaan! TUETUT LOMAYÖT HOTELLEISSA 20,-/yö/huone Airport, Vantaa l Sveitsi, Hyvinkää Pohjanhovi, Rovaniemi l Rukahovi, Kuusamo TUETUT LOMAYÖT KYLPYLÄHOTELLEISSA 40,-/yö/huone 50,-/yö/ huone Laajavuori, Jyväskylä l Tropiclandia, Vaasa l Siuntion Kylpylä, Siuntio Aulanko, Hämeenlinna l Eden, Nokia Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen Imatran Valtionhotelli, Imatra Sis. 1 yön majoituksen 1 tai 2 hengen standard-huoneessa, buffet-aamiaisen, saunan, kylpylähotelleissa kylpyläosaston ja kuntosalin vapaan käytön (Vaasassa ei kuntosalia). Voimassa Eläkeläiset ry:n jäsenille 26.3.2014-31.3.2015 hotellikohtaisin rajoituksin. Katso hotellikohtaiset voimassaolot www.rantasipi.fi/osk-tuki. Tarjoushintaisia huoneita on rajoitettu määrä/hotelli/päivä. Varaukset tuotetunnuksella OSKTUKI www.hotellimaailma.fi tai 020 055 055
32 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Jäsenetu: Eläkeläiset ry:n jäsenille -10% alennus*) Meijjän Merja Eurooppaan ilmoituksen maksaja:Suomussalmen eläkeläiset LAAJA VALIKOIMA APUVÄLINEITÄ SUJUVAAN ARKEEN Liikunta ja hyvinvointi I Apuvälineet I Kotiapteekki I Ensiapu Haavanhoito I Hygienia I Virtsankarkailu I Katetrit PPA FENNOKAU UUSI POSTIMYYNTILUETTELO ON ILMESTYNYT! Pyydä omasi veloituksetta asiakaspalvelustamme ja hyödynnä jäsenetusi. *) Koskee normaalihintaisia tuotteita. Voimassa 2014. TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN FENNO MEDICAL OY ?09 276 360 137 fennokauppa.fi asiakaspalvelu@fennomedical.fi www.merjakyllonen.fi Eila Tiainen Kansanedustaja Euroopan parlamenttiin! Kansanedustaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kulttuuriaktivisti Eila Tiainen EU-parlamenttiin! Äänestä 25.5.! Vaarala -Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. 80 vuotta Henry Huhtaniemi, 75 vuotta Pekka Rusanen 70 vuotta Marja Knuutinen Ja Idis Rautanen. Tervetuloa kerhotapahtumaan 22.5.2014. Surun kohdatessa et jää yksin www.eilatiainen.fi FB: Ellu Eurooppaan 2014 blogi: tiaisenellun.vuodatus.net Eläkeläinen -lehti 50 vuotta eläkeläisten asialla Tukitili: FI6852900220453086 julk. Eila Tiaisen tukiryhmä 147 nro Täyden palvelun toimisto Eläkeläiset ry:n Savon, Pohjois-Karjalan ja Kaakkois-Suomen alueiden yhteiset KESÄJUHLAT tiistaina 10. 6. 2014 Ilveskasinolla, Kuopiossa os. Kurkimäentie 13 Kahvittelu alkaa klo 10.30 ja ohjelma klo 12.00. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö Iloista ohjelmaa ja lopuksi tanssia Savon Harmonikkaklubin tahdittamana Tervetuloa! Savon aluejärjestö ry hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi Forum Hakaniemi Töölö Itäkeskus Malmi Espoonlahti Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää 010 76 66620 010 76 66500 010 76 66530 010 76 66590 010 76 66630 010 76 66640 010 76 66610 010 76 66570 010 76 66560 010 76 66600 010 76 66550 010 76 66580 PÄIVYSTYS 24 H: 050 347 1555 (0,0835 €/puh.+0,1209 €/min) Eläkeläiset ry:n KeskiSuomen aluejärjestön Kevätlomalle kylpylään … Superhalpa loma 159 €/ 3 vrk/hlö/2 hh Sis. aamiaiset, päivälliset, kylpylän, kuntosalin, lomaohjelman & tanssiliput. 1 hh-lisä 30,50 e/vrk. Kysy myös loma-asuntoja! Voim. 19.6.14 asti. Vain uudet varaukset. Koodi: ”Tarjous 159”. Kukonhiekan tanssiyö 69,50 €/hlö Lavatanssit Suomen suosituimpien artistien johdolla, 4 km hotellilta. Hinta sis. tanssilipun, majoituksen 2 hh:ssa, aamiaisen ja kylpylän. Meno-paluukuljetus 4 e/suunta. SoiTa ja varaa (030 608 50 tai myynti@summassaari.fi Lanka 0,0835?€/puh + 0,032 €/min. Gsm 0,192 €/min. Sis. alv 24%. OT TE EL LL L II •- S SP PA A HHO KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O OTTEELL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi Summassaarentie 180, Saarijärvi • www.summassaari.fi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 Kesäjuhla 11. 6. 2014 klo 14 Muuramen Riihivuoressa Ruokailu klo 14.30 Kesäpäiväohjelma alkaa klo 15.45 Kesäteatteriesitys ”Kätkäläinen” alkaa klo 17.00 Tapahtuman omavastuu 35 € sisältää ruokailun ja teatteriesityksen. Ilmoittautumiset keskitetysti yhdistysten kautta viimeistään 4.6. mennessä Terttu Siekkiselle p. 0407053845. Omavastuut aluejärjestön tilille no: FI7052908140009805 Tervetuloa viettämään Eläkeläiset ry:n kolmen pohjoisen alueen yhteistoiminnan 50-vuotiskesäjuhlaa keskiviikkona kesäkuun 25:nä 2014 Ylivieskan Urheilutalolle klo 12.00 Tervehdysten vastaanotto klo 10.45-11.45. Ruokailumahdollisuus klo 10.3o - 12.oo. Lähemmin sekä lippu- ja ruokailuvaraus: Hilkka Tihinen, puh. 040-7487 353 tai sähköposti: hilkka.tihinen@gmail.com ELÄKELÄISET RY:N JOKILAAKSOJEN ALUEJÄRJESTÖ ry
Nro 3 toukokuu 2014– 33 ELÄKELÄINEN 92 vuotta 22.5. Sirkka Javanainen Porvoo 90 vuotta 29.4. Maija-Liisa Rimmi Mänttä-Vilppula 20.5. Toivo Mäkelä Loimaa ja ympäristö 8.6. Esko Tamminen Loimaa ja ympäristö 13.6. Taimi Laine Vartiokylä 85 vuotta 27.3. Lilja Piippo Tampere 8.5. Väinö Puuronen Kajaani 8.5. Kauko Oksanen Lauritsala 8.5. Kyllikki Kallioinen Loimaa ja ympäristö 14.5. Yrjö Jääskeläinen Kajaani 16.5. Reino Moilanen Kajaani 22.5. Anja Jokisuo Pihlava 22.5. Lyyli Kurppa Hyrylä 24.5. Elvi Ahola Mänttä-Vilppula 26.5. Kirsti Koskelainen Tikkurila 27.5. Toivo Elomaa Pori 10.6. Eino Rantala Kokkola 80 vuotta 2.4. Terttu Moilanen Kajaani 15.4. Raili Nieminen Hyrylä 10.5. Olavi Pietikäinen Hyrylä 19.5. Timo Parkkila Kemi 26.5. Raimo Lehtonen Salo 9.6. Vilho Laine Pori 11.6. Liisa Hirvonen Sonkajärvi 11.6. Impi Löytynoja Ylivieska 18.6. Raija Mäki Mänttä-Vilppula 19.6. Kauko Ojala Loimaa ja ympäristö 75 vuotta 13.4. Mirja Kemppainen Kajaani 16.4. Kalervo Päkkilä Ivalo 22.4. Pentti Kilpeläinen Kajaani 24.4. Elsa Kinnunen Kajaani 30.4. Terttu Heikkinen Kajaani 4.5. Valentiina Ontto Kuru 7.5. Sinikka Lahtinen Hyrylä 17.5. Seija Pajunen Pihlava 20.5. Pirkko Aalto Loimaa ja ympäristö 21.5. Osmo Karvonen Ivalo 25.5. Irja Helena Paappanen Porvoo 25.5. Hilja Tellervo Korpi Porvoo 28.5. Rauha Marjatta Leppälä Ylivieska 11.6. Marja Virtanen Pihlava 70 vuotta 19.4. Taimi Klemetti Kajaani 19.5. Väinö Moilanen Kajaani 22.5. Oili Maija Kyllikki Tynjä Porvoo 29.5. Esa Aittonen Mänttä-Vilppula 30.5. Eila Kemppainen Suomussalmi 7.6. Pertti Kesäläinen Kaarina 11.6. Ulla Kyllönen Suomussalmi 12.6. Eila Heikkinen Kajaani 15.6. Maija Liisa Ahtonen Pori 23.6. Liisa Forsström Pori 65 vuotta 10.4. Timo Vähähaka Pihlava 11.5. Terttu MARJATTA Korpi Tapuli 15.5. Kaisa Kapanen Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitajan sijainen jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Tikkurila 20.5. Paula Suojanen Loimaa ja ympäristö 23.5. Pasi Rytkönen Hollola 24.5. Marja Nieminen Vammala 5.6. Tuulikki Koivunen Loimaa ja ympäristö 8.6. Hilkka Heikkinen Kokkola 8.6. Leila Helena Juntunen Suomussalmi 9.6. Tuula Palola Kokkola 16.6. Leila Suntinen Vammala 18.6. Marjatta Kesäläinen Kaarina 60 vuotta 16.5. Pekka Ryhänen Sonkajärvi 17.5. Marja Heinonen Loimaa ja ympäristö 26.5. Ritva Kyllästinen Porvoo Seuraava lehti: Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040–742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Porvoon Eläkeläiset Hannes Heikkilä Unto Keskiniva Muhoksen Eläkeläiset Jenni Kukkonen Eila Hongisto Hellin Kaarina Airaksinen Ykspihlajan Eläkeläiset Ritva Haapasaari Mietoisten Eläkeläiset Tarmo Salminen Lahden Eläkeläiset Kaija Annikki Ryhänen Malmin Eläkeläiset Olavi Vornanen Pielaveden Eläkeläiset Anna-Liisa Matilainen Pudasjärven Eläkeläiset Helvi Pankinaho Oulaisten Eläkeläiset Aino Annikki Goman Erkki Nevasaari Kiimingin Eläkeläiset Esko Kalevi Siekkinen Rauman Eläkeläiset Tauno Sund Kaarina Vilhelmiina Koivisto Emil Olavi Holmström Pellon Eläkeläiset Riku Laitamaa Yrjö Juuso Jämsän Eläkeläiset Eliisa Hokkeri Paltamon Eläkeläiset Kalle Johannes Kemppainen Aavasaksan Eläkeläiset Elli Irene Hasa Kontulan Eläkeläiset Alen Postila Oulun Työväen Eläkeläiset Oiva Kontiainen Toivo Niemelä Reijo Törmälehto Lapinlahden Eläkeläiset Lydia Kaarnalehto Hyrynsalmen Eläkeläiset Onni Einari Oikarinen Ivalon Eläkeläiset Veikko Heikkilä Piikkiön Eläkeläiset Aarne Loukasmäki Pertti Elonen Himangan Eläkeläiset Ritva Tuliniemi Sorsakosken Eläkeläiset Veikko Nykänen Pihlavan Eläkeläiset Helmi Uusitorppa Veikko Valtala Kokkolan Eläkeläiset Oiva Korkea-aho Elvi Tofferi Raahen Eläkeläiset Juhani Vähäkangas Eläkeläinen 4/2014 ilmestyy 23.6. Aineisto lehteen on lähetettävä toimitukseen 2.6.2014 mennessä. Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk Muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 € / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
34 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Mutta muuta postiahan siihen ei edelleenkää saa panna. Ensimmäisen tehtävän oikea vastaus oli Tove Jansson, jonka kiitettävän monet tiesivätkin. Onnetar suosi Pekka Pakkasta Sippolasta. Mystinen profiili: kuka hän on? M Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA itä lääkärit oikein tekivät tukikohdassa? Olivatko he lääkäreitä ollenkaan? Lentäjät kutsuttiin keskustelemaan heidän kanssaan parinkymmenen hengen ryhmissä. Kaikki oli hyvin salaperäistä. Parin päivän kuluttua ryhmät alkoivat kutistua. Kukaan ei tajunnut, kuinka karsinta toimi. Lopulta jäljellä oli vain kourallinen lentäjiä. Yksi heistä oli Profiilimme. Voimme kutsua häntä Aleksiksi. Pientä ryhmää kohdeltiin toisella tavalla. Lääkärit ryhtyivät haastattelemaan heitä yksitellen. Aleksin elämä tutkittiin pienintä yksityiskohtaa myöten. Ei kannattanut salata mitään. Keskusteluja täydensi käsittämättömän tarkka terveystarkastus. Sen tekivät oikeat lääkärit. He tutkivat Aleksin päästä varpaisiin löytämättä hänestä minkäänlaista vikaa. Alussa koko maassa oli ollut 2200 ehdokasta. Lopulta jäljelle oli jäänyt kymmenen. Yksi heistä oli Profiilimme. Hän oli 26-vuotias. Hänen vuotta nuoremman vaimonsa nimi oli Valja. Toukokuussa 1960 nuoripari joutui muuttamaan toiseen tukikohtaan. Se oli vastarakennettu. Nyt Aleksille koitti kovat paikat. Hänet pantiin käymään läpi uskomaton harjoitusohjelma. Eräs kokeista tehtiin ahtaassa säiliössä. Se toimi kuten eristysselli. Säiliössä olo oli hermoja repivää. Kokeet saattoivat kestää kymmenenkin vuorokautta. Yhteydet ulkomaailmaan olivat vähäiset ja epäsäännölliset. Toinen pelätty harjoitusväline oli suuri linko. Se vei luulot keneltä tahansa. Profiilimme oli kokenut lentäjä. Hän oli selvittänyt 7 G:tä ilmavoimien sentrifugissa. Nyt hän joutui kestämään 12. Se oli todella tuskallista. Kasvot vääristyivät. Jokainen hengenveto oli piinaa. Sydämenlyönnit tuntuivat kankivasaran iskuilta ja veri raskaalta kuin lyijy. Pahinta oli “happitesti”. Kokeen ohjaaja sulki Aleksin pieneen ilmatiiviiseen huoneeseen, jossa hän istui ja kirjoitti nimensä paperiin. Sitten huoneesta alettiin pumpata ilmaa ulos. Aleks kirjoitti ja kirjoiti. Lopulta ilma alkoi loppua. Kirjoitus muuttui käsittämättömäksi söherrykseksi. Lopulta Profiilimme hukkasi kynän ja pyörtyi. Pyörtymisellä ei ollut jälkivaikutuksia. Aleksilla oli korkea sietokynnys. Hän selvisi koettelemuksista, jotka olivat muista kokelaista vieneet mehut. Niinpä hänet valittiin suorittamaan Suuri tehtävä. Se kesti vain 180 minuuttia, mutta kohautti koko maailmaa. J akov Lysenko -niminen traktorinkuljettaja oli ensimmäisiä, jotka näkivät Profiilimme tämän suoritettua tehtävänsä. Jakov kuuli taivaalta pamauksen ja näki kaksi laskuvarjoa. Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Toisessa roikkui Aleks. Kaikki lähistöllä olijat ryntäsivät laskeutumispaikalle. Siellä he tapasivat Profiilimme. Hän oli loistotuulella. Aleks ryhtyi kättelemään kyläläisiä. Iloista vastaanottoa kesti pari minuuttia, kunnes armeija saapui paikalle autoin ja lentokonein kuin mikäkin miehitysjoukko. Jotkut hyppäsivät laskuvarjoilla laskeutumispaikalle. Katsojat hätisteltiin pois. Profiilimme katosi mustaan autoon. A leks ylennettiin luutnantista majuriksi. Heti päästyään Engelsin tukikohtaan hän sai puhelun Kremlistä. Nikita Hrustsev halusi puhua hänen kanssaan. Nikita oli innoissaan. Profiilimme tako oli suuri edistysaskel Neuvostoliitolle. Tapahtumia oli juhlistettava suurella kansanjuhlalla. Aleks määrättiin lähtemään Moskovaan välittömästi. Hän saapui sinne huhtikuun 14. päivän aamuna. Nikita Hrustsev Nina-vaimoineen oli vastassa lentokentällä. Siellä odottivat myös Aleksin vaimo Valja, hänen isänsä Aleksei, äitinsä Anna, hänen molemmat veljensä Valentin ja Boris sekä hänen sisarensa Zoja. Punainen matto oli levitetty. Profiilimme astui ulos lentokoneesta ja lähti kulkemaan kohti vastaanottokomiteaa. Elokuvakamerat surisivat. Silloin Zoja huomasi etta Aleksin kengännauha oli auki. Se roikkui ja heilui. Mitä jos hän kompastuisi! Millainen skandaali! Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Aleks ei kompastunut. Neuvostoliittolaiset kuvaajat alkoivat kuitenkin heti pohtia, pitäisikö kengännauha retusoida pois filmiltä. Se päätettiin kuitenkin jättää. Profiilimme tuli kunniakorokkeelle. Hän tervehti Nikitaa ja halasi vaimoaan. Sitten hän kääntyi kohti vanhempiaan. He olivat pukeutuneet vaatimattomasti. Äiti itki. Hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, että hänen poikansa lentäisi avaruuteen. Profiilimme pyyhki äidin kyyneleet ja lohdutti häntä: “Älä itke äiti. En tee sitä toiste”. Kuka hän oli? Liikunta luo iloa Porissa Porin Eläkeläiset ry:n kalakerho kävi kevätretkellä Pomarkun Korpirämäkässä. Saalis oli pieni, mutta muuten ulkoilupäivä oli sitäkin onniestuneempi. Seuraava liikuntatapahtuma on yhdessä Satakunnan aluejärjestön kanssa järjestettävä Liikunta luo iloa -tapahtuma Suvipirtillä Ahlaisten Pirttijärvellä 5.6. Päivän teemasta kertoo liikuntakoordinaattori Paivi Luontola TUL:n Satakunnan piiristä. Teoria muutetaan tietysti teoiksi: luvassa on erilaisia enemmän tai vähemmän leikkimielisiä tai vakavahenkisiä kilpailuja, joiden parhaat palkitaan. REIJO MÄKINEN SIUNATT Uusi kilpailu alkaa KESÄTEATTERI LYSTI E S I T TÄ Ä AAPELIN KOMEDIAN SIUNATTU HULLUUS OHJAUS Sari Lilliestierna HAIHARAN TAIDEKESKUKSESSA TAMPEREELLA 4.7.-15.8. Lippuvarukset p. 040 776 9401 Ryhmävaraukset p. 044 958 2184 W W W.LYSTI.FI Eläkeläiset ry Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa vuodesta 1959
Nro 3 toukokuu 2014– 35 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Edellisen ristikon ratkaisu Ristikko Ristikko 2/2014:n oikein ratkaisseista onnetar suosi Juha Kemppaista Kotkasta ja Marja-Liisa Vileniusta Jämsänkoskela. Yllätyspalkinnot ovat lähteneet ja tässä vielä onnittelut. Krypto 3/2014:n ratkaisut on lähetettävä 2.6.2014 mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:.........................................................................................................
36 – Nro 3 toukokuu 2014 ELÄKELÄINEN www.tradeka.fi Yhteiskuntavastuu on kiinteä osa Osuuskunnan toimintaa Osuuskunta Tradeka on mukana tukemassa yleishyödyllistä toimintaa Suomessa. Uusimpana lahjoituskohteena on Uusi Lastensairaala 2017 –projekti. Viime vuonna aloitettu yhteistyö OSK_Ela?kela?inen_260x376mm.indd 1 Omaishoitajat ja Läheiset –liitto ry:n kanssa jatkuu ja Osuuskunta tukee entiseen tapaan myös Ensi- ja turvakotien liiton, Parasta Lapsille ry:n ja Tatsi ry:n toimintaa. Osuustoimintaa ja kuluttajien asemaan liittyvää tutkimustoimintaa tuemme mm. Kansan sivistysrahaston Tradekan rahaston kautta. 5.5.2014 13.56