• Numero 4/2010 Eläkeläinen-lehdestä ilmestyy syksyllä iso kaksoisnumero Eläkeläinen-lehden tämän vuoden numerot 6 ja 7 ilmestyvät syksyllä kaksoisnumerona. Niinpä lehden yksi ilmestymiskerta eli marraskuun ilmestymiskerta jää väliin. Luettavan määrään järjestön hallituksen tekemä päätös ilmestymiskerroista ei juurikaan vaikuta. Yhdistysten on syytä huolehtia syyskokousilmoituksensa viimeistään lokakuun numeroon. Se ilmestyy 11.10., mutta aineisto on lähetettävä jo 20.9. mennessä lehden toimitukseen. Hallituksen päätös perustuu valtuuston supistamaan talousarvioon. Supistuksiin jouduttiin Kylpylähotelli Kuntorannalle annetun vuokrahyvityksen ja Itellan jakeluskustannusten nousun vuoksi. Valtuuston kokous, s. 3­7 Muistutus yhdistyksille: Lehden tilaukset laitoksiin on uusittava joka vuosi Monet Eläkeläiset ry:n yhdistykset ovat tilanneet paikkakuntansa vanhainkoteihin ja muihin laitoksiin Eläkeläinen-lehtiä, mistä kiitos sekä järjestöltä että lehdeltä. Yhdistysten on toimihenkilöiden vaihtuessa ja muutenkin hyvä muistaa, että tilaukset on tehtävä vuosittain. Eläkeläinen-lehteä ei toistaiseksi voi tilata kestotilauksena, mutta sekin on kehitteillä. Siis: tarkistakaa, ovatko laitostilauksenne voimassa. Sisko Laukkanen innostui lyijylasitöistä 20 vuotta sitten opiskellessaan Limingan taidekoulussa. "Ihmisellä pitää olla unelmia" Sisko Laukkanen haluaa oppia vielä paljon Toimiston aukiolo kesällä Eläkeläiset ry:n toimisto on kiinni lakisääteisten vuosilomien vuoksi ajalla 5.7. ­ 1.8. ­ Minusta tuntuu, että olisi vielä paljon tekemistä, paljon oppimista. Useasti mietin, mistä saisin lisää aikaa. Näin sanoo Sisko Laukkanen Paltamosta. Hänelle on käynyt kuten monelle muullekin työhönsä ja harrastuksiinsa intohimoisesti suhtautuvalle ihmiselle: mitä enemmän oppii ja taitaa, sitä enemmän haluaa oppia ja tehdä uutta. Eläkeläiset ry:n jäsen, eläkkeelllä oleva kuvaamataidon lehtori on erikoistunut lyijylasitekniikoihin. Niitä Laukkanen tulee esittelemään myös Kuntorannassa pidettävien järjestön Syystärräysten työpajoissa. ­ Lyijylasi on palkitseva tekniikka. Töissä värit todella hehkuvat ja elävät valon muuttumisen mukana. ­ Lyijylasi on oiva luomisen ja taiteen tekemisen tapa sille, jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä, Laukkanen sanoo. Hyvää kesää! Eläkeläiset ry S. 16­17
• 2 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Työurat ja elinaikakerroin uuteen tarkasteluun M aan hallitus vahvisti työmarkkinajärjestöt tavattuaan toukokuun alussa, ettei se tule esittämään tämän vaalikauden aikana eläkepoliittisia päätöksiä työurien pidentämisestä. Asiaan liittyvät kiistat siirrettiin kasvu- ja työllisyysohjelman valmisteluryhmiin. Samalla vedettiin jarrut päälle hallituksen kevättalvella 2009 aloittamalle ankaralle vyörytykselle lakisääteisten eläkeikien nostamiseksi. Varsinainen eläkepolitiikka keskittyy nyt kuudesta kolmikantaryhmästä työurat ­ryhmään. Ryhmää vetää Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala. Siinä missä muiden työryhmien aikataulut päättyvät syyskuun puoliväliin, jätettiin Rantalan ryhmän aikataulu avoimeksi. Sen kohdalla tyydyttiin toteamaan, että edellytyksiä merkittävään uuteen eläkeuudistukseen nopealla aikataululla ei ole. Lopullinen aikataulu varmistuu työn aikana. Toimekasannon avoin aikataulu merkitsee, että ryhmässä haetaan eväitä tuleviin hallitusneuvotteluihin. Työeläkejärjestelmään puuttuminen on niin monitasoinen ja poliittisesti tulenarka asia, ettei hallitus uskaltaudu nostamaan sitä enää avoimeksi kiistan kohteeksi ennen huhtikuun 2011 eduskuntavaaleja. Vaalien jälkeen eläkejärjestelmä on takuu varmasti politiikan työlistan kärjessä. Kolmikantavalmistelun tulee olla avointa. Kaikki toimenpidevaihtoehdot, jotka ajatellaan toteuttaa, on perusteluineen saatava julkiseen keskusteluun hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja. Äänestäjien kuluttajansuoja edellyttää, että puolueet kertovat avoimesti omat kantansa ennen vaaleja ja sitoutuvat kannattamiinsa ratkaisuihin. Kansalaisten hyväksyntä on eläkejärjestelmän kehittämisen yksi peruspilareita. Samalla, kun hallitus ja työmarkkinajärjestöt ottivat jatkoaikaa kasvu- ja työllisyysohjelman valmisteluun, laajensivat ne ohjelman aiempaa tehtäväasettelua työurakeskustelusta. Yhteisessä lausumassa todettiin, että elinaikaodotteen ennakoitua nopeampi kasvu on johtamassa eläkkeiden alentumiseen huomattavasti enemmän kuin aiemmin on arvioitu, mikäli työurat eivät vastaavasti pitene. Tällä on kielteinen vaikutus eläkkeiden ostovoimaan ja verotuloihin. Uudella linjauksella viitataan vuoden 2009 tilanteeseen pohjautuviin väestöennustuksiin. Niiden mukaan suomalaisten elinajanodote nousee vuoteen 2050 mennessä 6,5 vuotta. Nykyisiä työeläkelake- ja hyväksyttäessä vastaavan elinajanodotteen nousun arvioitiin olevan 2,9 vuotta. Tieto on merkittävä mutta ei uusi. Kehityssuunta on ollut jo kaikkien asioita valmistelevien tiedossa. Kun elinajanodotteen nousu liitetään elinaikakertoimella tuleviin eläkkeisiin, tuloksena on eläkeleikkuri. Mitä korkeampi on elinajanodote ja mitä nuorempi sukupolvi on kyseessä, sitä ronskimmin eläkeleikkuri heidän eläkkeitään aikanaan puraisee. Suurimmat kärsijät ovat nykyiset ja tulevat nuoret. Vuonna 1980 syntyneille leikkurin lasketaan pienentävän eläkettä jo 18 prosenttia. Eläketason leikkauksen voi koettaa korvata työvuosia lisäämällä. Jos siihen ei ole mahdollisuuksia, tulevat eläkkeet jäävät pysyvästi aiempia eläkkeitä selvästi alhaisemmalle tasolle. Eläkeläisjärjestöt, kuten eräät eläkeasiantuntijatkin kritisoivat aikanaan sitä, että uusiin työeläkelakeihin yleensä sisällytettiin elinaikakerroin. Kritiikin kärki kohdistui tuolloin siihen, että siitä muodostuu tosiasiassa eläkeleikkuri, joka vaarantaa tulevien sukupolvien eläkkeiden riittävyyden ja kohtelee tulevia eläkeläispolvia epäoikeudenmukaisesti. Samalla se vie pohjaa eläkejärjestelmän perustana olevalta sukupolvien väliseltä solidaarisuudelta. Vastaväitteeksi tuolloin esitettiin, että lei- kuri tulee voimaan vasta vuonna 2010 ja että sen todelliset vaikutukset ilmenevät hyvin hitaasti ja ovat niin vähäisiä, että jokainen voi halutessaan korvata menetykset pidentämällä työssäoloaikaansa. On hyvä, että elinaikakertoimen vaikutukset otetaan nyt uudelleen arvioitavaksi. Sen kohdalla ratkaisut tulisi tehdä nyt, kun kertoimeen perustuvalla eläkeleikkurilla ei vielä ole aiheutettu merkittäviä vahinkoja uusille eläkeläispolville. Aikalisän ottaminen työuria koskevaan keskusteluun oli paikallaan. Eläkejärjestelmään mahdollisesti tehtävät tarkistukset vaativat perusteellista valmistelua. Niitä ei saa alistaa lyhyenaikavälin taloudellisille ja poliittisille suhdanteille ja intohimoille. Vietimme tänä keväänä yhdessä kotikuntani uusien ylioppilaiden kanssa ns. riemuylioppilaiden juhlaa. Olimme kirjoittaneet ylioppilaiksi samasta koulusta tasan 50 vuotta sitten ja siksi meidät kutsuttiin mukaan. Minulle tuo vuosi 1960 sisälsi "karvasta ja makeaa". Tuntui hyvältä saada koulu suoritetuksi ja päästä avartamaan maailmankuvaansa opiskelulla ja opiskelijaelämällä. Samalla kuitenkin tuli tieto siitä, että olin sairastunut keuhkotuberkuloosiin ja opiskelun sijasta edessä olikin matka parantolaan. Kaikkiaan sairastaminen toipilasaika mukaan luettuna vei vuoden elämästä. En ollut kokemukseni kanssa yksin. Mielenkiintoista oli, että kyseisenä vuonna uusia ylioppilaita ja uusia tubiin sairastuneita oli yhtä paljon. Nyt lehdet kirjoittavat monen palstan otsikon siitä, miten helsinkiläinen koulupoika tai Karjalan prikaatin varusmies on sairastunut keuhkotuberkuloosiin. Niin harvinaiseksi sairaus on tullut. Jos on tubi vähentynyt, niin sitäkin enemmän on koulutus lisääntynyt: ylioppilastutkinnon kirjoittaa nyt yli puolet ikäluokasta kun mei- Puheenjohtajan Silta yli kuilun palsta Kalevi Kivistö dän aikanamme vastaava osuus oli noin 9 prosenttia. Muutos niin sairastuvuudessa kuin koulutuksen laajuudessa ja tasossa antaa havainnollisen kuvan siitä, mitä hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on merkinnyt. Kansanterveys on parantunut huimasti ja monet kansantaudit on voitettu. Nuorten ja työikäisten kuolleisuus on vastaavasti vähentynyt. Koulutus on laajentunut ja sen taso on noussut niin, että suomalaisen peruskoulun korkeaa tasoa käydään ympäri maailmaa ihmettelemässä. Kehitys sai alkunsa 1960-luvun arvomurroksesta, jolla Suomi myös arvoiltaan ja asenteiltaan siirtyi uuteen aikaan. Sen punaisena lankana oli tasa-arvon ideologia, jota vasemmistoenemmistöinen eduskunta ja hallitus ryhtyivät toteuttamaan hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaessaan. Sen tuloksia ovat olleet mm. koulutustason nousu ja monien sairauksien voittaminen. * * * Tästä kehityksestä on seurannut myös se kes- kimääräisen eliniän piteneminen, josta nykyään niin paljon puhutaan. Kuolleisuuden väheneminen lapsena ja työikäisenä merkitsee sitä, että yhä useammat pääsevät eläkeikään asti. Terveyden kohentuminen puolestaan merkitsee sitä, että myös eläkeiässä eletään pidempään terveinä ja toimintakykyisinä. Niinpä eläkeikäiset ovat koko ajan kasvava voimavara yhteiskunnalle. Terveen vanhuuden alueen kasvaminen merkitsee sitä, että ns. raskaiden palvelujen tarve siirtyy myöhemmälle iälle. Kun myös 65 vuotta täyttäneiden eliniän odote on kasvanut, pääsee meistä yhä useampi myös siihen vaiheeseen, jossa palvelujen tarve kasvaa. Inhimillisyys ja vanhempien sukupolvien elämäntyön arvostaminen edellyttävät, että palvelut myös siinä elämänvaiheessa hoidetaan hyvin. * * * Meilläkin on aika ajoin viritelty keskustelua sukupolvien välisestä kuilusta. On jopa uhkailtu, etteivät tulevat sukupolvet suostuisi osallistumaan kasvaviin eläkemenoi- hin. Professori Eino Heikkinen totesi äskettäin, ettei sukupolvien välinen kuilu ole niin leveä, ettei sen yli pystyisi viidenkympin seteliä ojentamaan. Sitä monet vanhemmat ja isovanhemmat tekevät auttamalla monin eri tavoin lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Vieläkin tärkeämpi on se kehitys, joka on saatu aikaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Uudet ikäluokat elävät terveempinä ja turvallisemmin elämän mukanaan tuomien riskien kohdatessa. Yhä suurempi osa heistä saa mahdollisuuden hankkia koulutuksen, joka tasoltaan kuuluu maailman parhaimpiin. Siinä on rakennettuna siltaa sukupolvia erottavan kuilun yli.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 3 Eläkeläisjärjestöt hermostuivat vanhustenhuollon surkeaan tilaan Eläkeläiset ry kehottaa yhdistyksiä ryhtymään kunnissa "omavalvojiksi" Eläkeläiset ry kehottaa yhdistyksiään ja jäseniään ryhtymään vanhustenhuollon omavalvojiksi. Järjestön johto arvioi, että tällainen kansalaistoiminta on tarpeen, koska vanhustenhuollon suuria puutteita ja epäkohtia ei muuten saada korjatuksi. Valvontan on puuttunut myös Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU. ­ Kaikki selvitykset ja raportit, tiedotusvälineet ja omaisten kertomukset kertovat yhtäpitävästi, että maamme vanhustenhuollossa on erittäin vakavia puutteita niin palvelujen riittävyydessä kuin laadussakin. Pahimmillaan voidaan puhua jopa vanhusten laiminlyömisestä ja suoranaisesta heitteillejätöstä, sanoo Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö. Kunnalliset itsehallinnon varjelun nimissä on kaikkinainen kuntien toimintaan kohdistuva valvonta haluttu vähentää minimiin, Kivistö sanoo Valvontaa on yritetty tehostaa perustamalla uusi virasto, VALVIRA. Kivistö aprikoi, mahtaako se onnistua Helsingistä käsin, kun kohteena on koko maa. EETU puuttunut valvontaan Eläkeläiset ry ei ole yksin asialla. Vanhustenhuollon tilaan ja erityisesti sen valvontaan ovat puuttuneet myös Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ja sen muut jäsenjärjestöt. ­ EETU:n lähetystö kävi huhtikuussa tässä asiassa ministeri Liisa Hyssälän ja ministeri Paula Risikon puheilla. Vaadimme kaikkien eläkeläisjärjestöjen nimissä vanhusten hoidon laadunvalvonnan tehostamista. Kerroimme, että aiomme antaa kuntien vanhusneuvostoissaa toimiville jäsenillemme haasteen tarttua valvonnan puutteisiin suorittamalla "omavalvontaa", seuraamalla omin toimin vanhusten hoidon tasoa omassa kunnassa ja hälyttämällä päätöksentekijät niin omassa kunnassa kuin eduskunnassakin tarttumaan puutteisiin, Kivistö kertoo. (P.I.) Hyviäkin esimerkkejä on Kivistö tähdentää, että vanhustenhuollossa on myös laitoksia, yksiköitä ja käytäntöjä, joissa hoito ja hoiva on laadukasta ja asiakkaita arvostetaan yksilöinä. Hänen mukaansa hyvät esimerkit osoittavat, että ongelmat voidaan ratkaista, jos siihen on tahtoa. Vanhustenhuollon tilannetta on yritetty korjata laatimalla laatusuosituksia tai Eläkeläioset ry:n valtuusto käsitteli toukokuun puolivälissä vanhuspalvelujen tilaan ja erityisesti niiden laadunvalvontaa. Etualalla kuvassa Ada Juvonen Mänttä­Vilppulan yhdistyksestä. laatukriteerejä, joiden avulla palvelujen tuottajat ja käyttäjät voisivat arvioida saamansa palvelun laatua. Suositukset ovat osoittautuneet pehmeäksi keinoksi, eivätkä edes omaiset aina ole tietoisia suositusten olemassa olosta. Vanhuspalvelut ja niiden valvonta olivat esillä Eläkeläiset ry:n valtuuston kokouksessa Varkaudessa toukokuun puolivälissä. Valtuusto vaati maan hallitusta pitämään kiinni lupauksestaan valmistella vanhuspalvelulaki kuluvan vaalikauden aikana. ­ Hallituksen lupaamasta vanhuspalvelulaista tulee tehdä riittävän vahva. Lakiin tulee sisällyttää vanhusten subjektiiviset oikeudet elämäntilanteen edellyttämiin palveluihin, hoivaan ja hoitoon. Siihen on sisällytettävä määrällisten tavoitteiden lisäksi myös laatukriteerit, Kivistö sanoo. ­ Laatusuositukset ovat vain toivomuksia. Lain normeistakin tulee todellisia normeja vasta, kun niiden noudattamista valvotaan ja niiden rikkomisesta rangaistaan. Valtion aluehallinnon uudistukset ovat vieneet valvonnalta "syömähampaat". Eläkeläiset ry:n valttuusto: eläkeläisten asioissa riittää korjattavaa Pientä työeläkettä saavia uhkaa takuueläkeloukku, elinaikakerroin epäkelpo Vanhuspalvelujen laadun ja sen valvonnan paraqntaminen on vain yksi Eläkeläiset ry:n keskeisistä tavoitteista lähivuosina. Sen rinnalle nousee eläkeläiden tason kohentaminen. On huolehdittava myös siitä, että uudet eläkeläiset eivät joudu elinaikakertoimen ja eläkeindeksien vuoksi toimeentulokurimukseen. Eläkeläiset ry:n valtuusto käsitteli järjestön lähivuosien toimintatavoitteita puheenjohtaja Kalevi Kivistön alustuksen pohjalta. Takuueläkkeestä Kivistö totesi, että sen rinnalla on huolehdiuttava kansaneläkkeiden tasokorotuksista, koska muuten pientä työeläkettä saavat uhkaavat jäädä takuueläkeloukuun. ­ Takuueläke ei koske heitä, ja jos sen varjolla jätetään kansanläkkeiden tasokorotukset tekemättä, joutuu suuri ryhmä pienituloisia eläkeläisiä takuueläkeuudistuksen maksajiksi. Elinaikakerrointa Kivistö piti epäoikeudenmukaisena päätöksenä. Se ei edes perustu niihin elinikäodotteisiin, jotka koskevat nyt ja lähitulevaisuudessa eläkkeelle jääviä, vaan koko väestöä. 60­70vuotiailla suomalaisilla ei odotettavissa niin monia elinvuosia kuin uusien eläkkeiden laskemisen perusteena käytetty kerroin olettaa. puuttui keskustelussa myös järjestön varapuheenjohtaja Hilkka Pulkkinen. Hän oli huolissaan alueellisesta ja paikallisesta yhteistyöstä. ­ Yhteistoimintaelimiä on, mutta niiden tominta on hapuilevaa, Pulkkinen arvioi. Vanhuspalvelulaki viivästyy? Pekka Saarnio tähdensi kokonaisohjelman merkitystä. Se on tarpeen siksikin, että hänen mukaansa että vanhuspalvelulain odottamisen varjolla palveluja nyt saatetaan huonontaa. Saarnion pelko saattaa olla enemmän kuin aiheellinen. ­ Ministeri Paulka Risikko lupasi aikaisemmin, että vanhuspalvelulaki valmistellaan istuvalle eduskunnalle. Kun EETU:n lähetystö kävi häntä ja ministeri Liisa Hyssälää tapaamassa, syntyi vaikutelma, että niin ei tapahdu, Kalevi Kivistö arvioi. (P.I.) EETU:n puheenjohtajuus ensi vuonna Kivistö muistutti, että ensi vuonna Eläkeläiset ry on Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU:n puheenjohtajaärjestö. ­ Vuosi on myös vaalivuosi. Se edellyttää, että EETU valmistelee yhteiset tavoitteet ja tuo ne julkisuuteen. Samalla on huolehdittava Eläkeläiset ry:n omasta vaalityöstä. Eläkeläisjärjestöjen yhteistyöhön Kokoustauolla pantiin lauluksi. Kuvassa Tuula Kivijärvi (vas.), Raimo Heikkinen ja Kaarina Kapraali.
• 4 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Kokouksen ääntenlaskijat saivat töitä, kun jäsenmaksusta päätettiin. Valtuutetut valppaina. Kuntorannan käyttöasteen lasku ja RAY-avustusten Matias Salmijärvi (vas.) Mikko Ekorre ja Asko Apukka kannattivat jäsenmaksun säilyttämistä nykyisellään. Valtuusto tiukensi talousarviota Eläkeläiset ry:n valtuusto keskusteli pitkään järjestön taloudesta, tiukensi tämän vuoden talousarviota ja korotti ensi vuoden jäsenmaksua 2 euroa. Keskustelun ja päätösten taustalla on Kylpylähotellin Kuntorannan käyttöasteen lasku ja Raha-automaattiyhdistyksen yleisavustuksen jämähtäminen vuoden 2007 tasolle. Rikkansa rokkaan on tuonut Itella, jonka jakelukustannusten nopea nousu rasittaa Eläkeläinen-lehteä. si mennyt reippaasti miinukselle. Se olisi tiennyt luottotietojen menettämistä ja pahimmassa tapauksessa konkurssiuhkaa, Partanen kertoi valtuustolle. Kuntorannan tilanne kylpylä- ja hotellialalla ei ole ainutlaatuinen. Sen majoitusvuorokausien määrä laski vuonna 2009 hieman vähemmän kuin kylpylähoteilleissa keskimäärin. Raha-automaattiyhdistyksen yleisavusatuksen jääminen vuoden 2007 tasolle ei koske yksin Eläkeläiset ry:tä, vaan kaikkia vastaavia järjestöjä. Tilanne jatkuu samanlaisena ainakin vuoteen 2012. nan suuri rasite ovat kiinteistökulut. Ne ovat meillä 15 prosenttia liikevaihdosta, kun ne samankokoisilla kilpailijoilla ovat noin 10 prosenttia, Impivaara kertoi. Impivaara arvioi, että Kuntorannan tilanne korjaantuu, jos majoitusvuorokausien määrää pystytään nostamaan vuodessa 6 000. Omistajan vastattava taloudesta Kuntoranta herätti vakavan ja vilkkaan keskustelun. Matias Salmijärvi Lapista arvosteli käytäntöä, jossa valtuusto pannaan jo tapahtuneen eteen. Satakuntalaiset epäilivät aluejärjestönsä puolesta, oliko vuokrahyvityksen antaminen Eläkeläiset ry:n hallitukselta vastuullista. ­ Osakeyhtiölain mukaan omistajan on vastattava yhtiön taloudesta ja rahoituksesta niin, että sen oma pääoma ei mene miinukselle. Tässä ei ollut vaihtoehtoa, Partanen vastasi. Ensimmäisen kerran valtuustossa nostettiin esille myös Kuntorannan myyminen. Sen tekivät sekä Salmijärvi että Impivaara. ­ Jos Kuntorannasta on tulossa järjestölle näin iso ongelma ja jos jäsenet joutuvat maksumiehiksi, voidaan Kuntoranta jopa myydä, Salmijärvi sanoi. Puheenjohtaja Kalevi Kivistö toivoi ennen jäsenmaksuäänestystä kaikkien sitoutuvan päätökseen, oli se mikä tahansa. Kuntorannalle 140 000 euroa vuokrahyvitystä Eläkeläiset ry antoi vuonna 2009 Kylpylähotelli Kuntorannalle 140 000 euroa vuokrahyvityksenä. Niinpä järjestön oma tilinpäätös jäi 56 700 euroa alijäämäiseksi. ­ Alijäämä ei ole katastrofaalinen asia. Takana on taloudellisesti hyviä vuosi, joista jokunen erinomainenkin, sanoi talinpäätöksen ja toimintakertomuksen vuodelta 2009 esitellyt Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Vuosi 2009 oli Kylpylähotelli Kuntorannalle hyvin rankka. Sen tilinpäätös olisi ollut 199 000 euroa miinuksella ilman vuokrahyvitysjärjestelyä. ­ Yhtiön oma pääoma oli- Jäsenkäyttö laskenut 90-luvun alusta asti Kylpylähotellin taloudesta kertoi kokouksessa myös yhtiön toimitusjohtaja Tommi Impivaara. Hän näytti tilastoin, että erityisesti Eläkeläiset ry:n jäsenten käynnit Kuntorannasta ovat vähentyneet vuodesta 1993 asti. Pitkällä aikavälillä muutos on ollut todella suuri: yli 50 000 majoitusvuorokaudesta vuodessa muutamaan tuhanteen. Tilastoissa näkyy kaksi syvempää notkahdusta: 1990-laman aiheuttama ja vuoden 2008 lamasta alkanut. ­ Kylpylähotelli Kuntoran- Olli Lipponen vetosi jäsenistöön Kuntorannan toiminnan turvaamiseksi.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 5 Valtuuston kannanotot: Vanhuspalveluja on lisättävä leikkaamisen sijasta Useissa Suomen kunnissa on kuntatalouden säästöihin vedoten ryhdytty leikkaamaan vanhustenhuollon palveluja. Samalla uusia karsinnan kohteita haetaan ensi vuodelle. Kohteena ovat sekä avo- että laitospalvelut. Säästötoimet ovat purreet myös omaishoitoon. Leikkaukset ja heikennykset toteutetaan tilanteessa, jolloin useiden selvitysten perusteella hyvin tiedetään, että maamme vanhustenhuollossa on erittäin vakavia puutteita niin palvelujen riittävyydessä kuin laadussakin. Vanhusten kiistaton oikeus elämäntilanteen edellyttämään hyvätasoiseen hoivaan ja hoitoon ei kaikkialla nyt toteudu. Pahimmillaan voidaan puhua jopa vanhusten laiminlyönneistä ja suoranaisista heitteillejätöistä. Vanhustenhuollon laitokset ja yksiköt eri puolilla Suomea tarjoavat myös hyviä esimerkkejä inhimillisestä ja asiakkaita arvostavasta hoidosta. Ne osoittavat, että ongelmat ovat ratkaistavissa, jos halua ja tahtoa on. Palvelujen heikennykset on naamioitu usein rakenteellisiksi uudistuksiksi ja toiminnan uudelleen organisoinniksi. Kilpailutuksessa hinta on nostettu määräävään asemaan palvelun hyvän laadun ja vanhusten viihtyvyyden kustannuksella. Kärjekkäimmissä esimerkeissä laitosvanhuksia on nopealla aikataululla kyyditty uusiin hoitoyksikköihin ilman, että asiasta on edes kunnolla keskusteltu ja sovittu hoitoa tarvitsevan vanhuksen ja hänen lähiomaistensa kanssa. Vanhusten oikeusturva, ihmisoikeudet ja hyvät tavatkin ovat saaneet väistyä byrokratian edessä. Tilanteen korjaaminen edellyttää, että valtiovalta kantaa omalta osaltaan taloudellisen vastuun siitä, että kaikille kunnille turvataan riittävät taloudelliset toimintaedellytykset tarpeen mukaisen ja laadukkaan vanhustenhuollon järjestämiseksi. Vanhuspalveluissa tulee toteuttaa myös alueellista tasa-arvoa. Kuntien resurssien lisääminen edellyttää vanhustenhuoltoon kohdennettavien valtionapujen pikaista korottamista. Kansalaisten perusoikeuksia ja vanhustenhuollon kasvavien tarpeiden tyydyttämistä ei saa uhrata julkisen talouden säästöihin. Eläkeläiset ry vaatii, että maan hallitus pitää kiinni lupauksestaan vanhuspalvelulain valmistelusta kuluvan vaalikauden aikana. Laista tulee tehdä riittävän vahva, jotta sen avulla saadaan korjaus vanhustenpalvelun nykyiseen huonoon tilaan. Lakiin tulee sisällyttää vanhusten subjektiiviset oikeudet elämäntilanteen edellyttämiin palveluihin, hoivaan ja hoitoon. Siihen on sisällytettävä määrällisten tavoitteiden lisäksi myös laatukriteerit. Lain tulee määritellä selkeästi palvelujen järjestämisvastuu, rahoitus, valvonta ja sanktiot rikkomuksista. Vanhusten arvostuksen, aseman ja oikeusturvan vahvistamiseksi yhteiskunnassa järjestö vaatii vanhusasiamiehen viran ja toimiston perustamista. Järjestö kiirehtii myös lainmuutosta, jolla laitosvanhuksille turvataan oikeus valita asuinkunta niin, että he voivat vielä laitoshoidossakin säilyttää luontevat yhteydet perheeseen ja muihin läheisiin. jämähtäminen näkyvät järjestön taloudessa ja korotti jäsenmaksua 2 euroa Talousmiehenä Impivaara oli sitä mieltä, että Eläkeläiset ry voi joutua myymään Kuntorannan tietyissä oloissa. ­ Jos jäsenet eivät tarvitse Kuntorantaa, jos se ei tuota järjestölle riittävästi tai jos omistaja ei pysty hoitamaan sen rahoitusta. maattinen. Lukijat saavat lehteä tänä vuonna muutaman sivun vähemmän kuin aikaisemmin. Kaikki lehdelle suunnitellut kahdeksan numeroa tehdään ja julkaistaan, mutta lokakuun ja marraskuun numero yhdistetään kaksoisnumeroksi, joka ilmestyy lokakuussa. Osittain siihen ovat syynä myös nopeasti nousseet Itellan jakeluhinnat. nassa päätimme esittää, että nostetaan jäsenmaksu suoraan 15 euroon. Se ei ole paljon, kun vertaa sitä esimerkiksi potilasjärjestöjen jäsenmaksuihin ja kun saamme muiden jäsenpalvelujen lisäksi niin mainion lehden kuin Eläkeläinen-lehti on, Juvonen sanoi. Anna-Liisa Hettula toi keskusteluun oman esityksensä. Sen mukaan jäsenmaksu porrastettaisiin tulojen mukaan ja lisäksi kerättäisiin vapaaehtoinen tukimaksu suoraan järjestölle. ­Olisin itse valmis maksamaan vaikkapa 20 euron tukimaksun, sillä ymmärrän rahantarpeen, Hettula vakuutti. Jäsenmaksun porrastamista ei yleensä pidetty hyvänä ajatuksena, mutta tukimaksusta valtuutetut kiinnostuivat niin, että järjestön hallitus selvittää sen käyttöönoton. Hettulan esitys porrastetusta jäsenmaksusta hävisi äänestyksessä selvästi esitykselle, että jäsenmaksu säilytetään nykyisellään. Nykymaksu puolesaan hävisi lopullisessa äänestyksessä numeroin 14­17 korotusesitykselle. Jäsenmaksu vuoden 2011 alusta on siten 14 euroa. Siitä yhdistyksen osuus on 3,80 euroa ja aluejärjestön 2,15 euroa. PEKKA ISAKSSON Kerran vielä, vetosi Keränen Kuntorannan hallituksen puheenjohtaja, Nokian Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Toivo Keränen vetosi muihin yhdistyksiin ja jäseniin. ­ Koetetaan tehdä käyttöasteen hyväksi jotakin itsekin. Yritetään vielä kerran hoitaa tämä asia kuntoon, Keränen sanoi. Häneen yhtyi muun muassa Olli Lipponen EteläHämeestä. ­ Kyllä meidän jäsentenkin on tunnettava vastuuta omasta paikasta, Lipponen sanoi. Keskustelun jälkeen valtuusto hyväksyi yksimielisesti hallituksen talousarvioesityksen, joka oli tarkentunut ja tiukentunut ennen vuokrahyvitystä laaditusta alustavasta arviosta. Niukkuus näkyy selvimmin Eläkeläinen-lehden ilmestymisessä. Ilmestymiskerrat supistuvat kahdeksasta seitsemään. Valtuustossa todettiin, että muutos ei ole kovin dra- Jäsenyhdistykset vanhuspalvelujen laadun valvojiksi Järjestö yhdessä Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n muiden jäsenjärjestöjen kanssa on vakavasti vedonnut valtiovallan päättäjiin ja kuntiin vanhustenhuollon ongelmien ratkaisemiseksi. EETUn edustajat ovat kevään aikana tavanneet asian tiimoilta sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän ja peruspalveluministeri Paula Risikon. EETU on lähettänyt kaikille Suomen kunnissa toimiville vanhusneuvostoille kirjeen, jossa tuodaan esiin vakava huoli vanhustenhuollon ja erityisesti sen laadunvalvonnan puutteista. Kirjeessä EETU kehottaa kuntien vanhusneuvostoja hankkimaan jatkuvasti tietoja ja seuraamaan sitä, miten kotikunta noudattaa vanhustenhuollon laatukriteereitä. Mikäli puutteita ilmenee, tulee vanhusneuvostojen viipymättä reagoida tilanteeseen. Nyt tarvitaan aktiivista kansalaistoimintaa vanhustenhuollon parantamiseksi. Järjestö kehottaa jäsenyhdistyksiään ja niiden edustajia vanhusneuvostoissa toimimaan aktiivisesti vanhustenhuollon ja sen laadunvalvonnan ongelmien voittamiseksi. Eläkeläisjärjestön tehtävä on olla vanhusten asioiden valpas ja herkeämätön puolustaja yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Valtuusto kiinnostui tukimaksusta Kuntorannan talous varjosti myös päätöstä ensi vuoden jäsenmaksusta.Hallitus esitti jäsenmaksun korottamista 14 euroon nykyisestä 12 eurosta. Sen suuruinen jäsenmaksu on ollut vuoden 2009 alusta. Esitykseen yhtyi myös valiokunta, joka käsitteli yhdistysten talousaloitteet. Valtuustossa esitystä sekä kannatettiin että vastustettiin. Pauli Liekari Raumalta epäili, että ensi vuonna on taas edessä korotus, kun niitä on tähänkin asti tullut jatkuvasti. Matias Salmijärvi kertoi edustavansa jäsenistöä ja esitti jäsenmaksun pitämistä ennallaan. Jäsenistön ja yhdistyksenä asialla sanoi olevansa myös Ada Juvonen Mäntästä. ­ Yhdistyksen johtokun- Valonkajoa Kuntorannassa: Eläkeläiset ry:n jäsenten käyttömäärät lisääntyneet selvästi Valtuuston kokoukseen ei ehtinyt valonkajo Kylpylähotelli Kuntorannan käyttötilastoissa vuoden viiden ensimmäisen kuukauden ajalta. ­ Vuodekäyttöaste on noussut ja majoitusvuorokausia on enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan. ­ Erityisen ilahduttavaa on, että Eläkeläiset ry:n jäsenten Kuntorannan käyttö on yli kaksinkertaistunut viime vuodesta. Kasvua on myös ulkomaalaisten, lomajärjestöjen ja Kuntorannan kanssa sopimuksen tehneiden järjestöjen kävijämäärissä, kertoo kylpylähotellin toimitusjohtaja Tommi Impivaara. ­ Huolehditaan yhdessä, Kylpylähotelli Kuntoranta, Eläkeläiset ry ja sen jäsenet, että myönteinen käänne muuttuu pysyväksi, sanoo Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen.
• 6 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Uhkakuvien ja kaunomaalailun sijasta tarvitaan tosiasioiden tunnistamista Ikääntyvää yhteiskuntaa tarkasteltava realistisesti J yväskylän yliopiston sosiaaligerentologian professori Jyrki Jyrkämä suosittelee ikääntyvän yhteiskunnnan tarkasteluun ja sitä koskevaan tavoiteasetteluun uhkakuvien ja kaunomaalailun siajsta gerontologista realismia. ­ Se tunnustaa vanhenemisen monimuotoisuuden, vanhojen ihmisten monenkirjavuuden, monet elämäntilateet, erilaiset tarpeet. Samalla se ymmärtää, että vanheneminen viime kädessä johtaa useimpien ihmisten hoidon ja hoivan tarpeeseen ja lopulta tilanteeseen, jossa ihmisille on voitava taata hyvä ja turvallinen kuolema. Jyrkämä alusti Eläkeläiset ry:n valtuuston kokouksen jälkeen pidetyssä seminaarissa ikääntyvän yhteiskunnan merkityksestä kulttuurille ja käytännöille. Ilmestyskirjan väestörakenne vai kolmas ikä Väestörakenteen muutos, ikääntyminen, on tosiasia kaikkialla länsimaissa. Siihen liitetään uhkkuvia, jotka näkyvät puhetavassakin. "Eläkepommi" ei ole ainoa: länsimaissa puhutaan myös ikääntymisen nousuvedestä tai vanhenemisen tsunamista, ikäshokista, harmaasta aallosta tai peräti apokalyptisestä (ilmestyskirjan) väestörakenteesta. Toisaalta jotkut kriitikot ovat nähneet puheessa kolmannesta iästä kaunomaalailua. ­ Käsitteen kehittäjän, tutkija Peter Laslettin mukaan on syntynyt kolmas ikä uutena elämän kokemisen jaksona. Sitä kuvaa suhteellisen hyvä toimeentulo, suhteellisen hyvä terveys ja toimintakyky sekä halua ja kyky toteuttaa henkilökohtaisia tavoitteitaan. Yhteiskuntatasolla uutta rakannepiirrettä kuvataan kolmannen iän indeksillä, joka tarkoittaa että puolet väestöstä on 25­70-vuotiaita ja vähintään 10 prosenttia yli 65-vuotiaita. ­ Kriitikot ovat kysyneet, ovatko kaikki todella terveitä ja hyvinvoivia. On myös kysytty, minkälaisia asenteita ja arvoja puheeseen kolmannesta iästä liittyy: heijastvatko ne keskiluokkaisia arvoja ja kulutushakuisuutta? Yritetäänkö ikääntyvät pakottaa yhtenäiseen elä- mäntapaan jossa pitää olla virkeä ja tarmokas? Entä mikä on raja kolmannen ja ns. neljännen iän (vanhuus) välillä? Onko se joko­tairaja? Jyrkämä pohdiskeli. Laslett itse näkee rajan jyrkäksii: hänen mukaansa ihmisen tulee itse tajuta, koska kolmas ikä loppuu ennen kuin naapurit alkavat huomautella. Joka tapauksessa väestön ikääntyminen on monitasoinen ilmiö. Se vaikuttaa sekä koko yhteiskuntaan että kansalaisyhteiskuntaan, muun muassa järjestöihin, seuratoimintaan ja yhteisöihin. Se näkyy monin tavoin perheiden ja yksilöiden elämässä, asumisessa, kulutuksessa, elämäntyyleissä. ­ On asetetava ja vastattava kysymyksiin, millä tavalla elämänkulku riskiytyy, kuinka sukupolvisuhteet ja -tilanteet muuttuvat ja johtaako yhteiskunnan ikääntyminen sosiaalisen vanhenemisen kriisiin. ­ Käytännössä on mietittävä , miten ennakoida ja hallita muutosta, mistä syntyy luottamus ja turvallisuus, kuka vastaa hoivasta ja hoidosta, kuinka vanheta, miten elää vanhana? Laitoshoidon laiminlyönti on hirveää etiikkaa Jyrkämä sanoi suhtautuvansa kriittisesti poliittiseen puheeseen, joka asettaa kaiken kotona asumisen ja omaishoidon varaan. Yhteiskunta, jossa dementiaa sairastavan pitää asua mahdollisimman pitkään kotona, on yksinkertaisesti mahdoton ja eettisesti hirveä, Jyrkämä sanoi. Järjestöjen on Jyrkämän mukaan mietittivä, kuinka ikärakenteen muutos ja "kolmas ikä" muuttavat niitä. Miten järjestöt voivat toimia sukupolvisiltana nykyisten ja uusien eläkeläisten välillä. ­ Vanhuus on selvästi liikkeessä. Ikääntyvä yhteiskunta on monikasvoinen ja erilaisuus lisääntyy ­ ääripäissä on pitkäaikaisosastolla makaava potilas ja Costa del Solilla golffaafa. Ikätietoisuus lisääntyy ja vanhuuskäsitykset ovat ideologisia, ne perustuvat tiettyihin arvoihin ja asenteisiin, eikä v ähiten markkinahenkisiin, Jyrkämä tiivisti. PEKKA ISAKSSON Alustuksensa jälkeen Jyrk Jyrkämä (vas.) vastasi kysymyksiin ja kommentteihin. Vuorossa Mikko Ekorre.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 7 Eläkeläiset ry:n Yhdessä-hanke osoitti, että puhe ei riitä Asenteet maahanmuuttajia kohtaan muuttuvat yhteisessä toiminnassa ­ Asenteet maahanmuuttajia kohtaan voivat muuttua suvaitsevaisemmiksi, mutta ne muuttuvat toimimalla. Puhe ei riitä. Tärkeää on, että ei toimita maahanmuuttajien puolesta, vaan heidän kanssaan, sanoo Eläkeläiset ry:n Yhdessähankkeen koordinaattori Eva Rönkkö kolme vuotta kestäneen hankkeen tuloksista. Rönkkö lopettelee parhaillaan hanketta, jonka keskeisenä tavoitteena oli tukea ikämaahanmuuttajien kotouttamista ja samalla vaikuttaa kantaväestön asenteisiin monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Hankkeelle haettiin jatkorahoitusta Raha-automaattiyhdistyksellä, mutta sitä ei saatu ainakaan tällä kerralla. Rönkkö kertoi hankkeesta Eläkeläiset ry:n valtuuston jäsenille Kuntorannassa valtuuston kokouksen jälkeen järjestetyssä seminaarissa. ­ Oikeastaan hankkeen aikajänne on ollut pitempikin. Sen kypsyttely ja suunnittelu alkoi järjestön edustajakokouksessa vuonna 2003. Se hyväksyi kannanoton, jossa tähdennettiin suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta ja todettiin, että Eläkeläiset ry haluaa kehittää suomalaista yhteiskuntaa turvalliseksi kaikille. Eva Rönkkö seurasi valtuuston kokousta odottaessaan alustusvuoraan valtuuston seminaarissa. hanmuuttajista. Hankkeeseen osallistui maahanmuuttajia ja Eläkeläiset ry:n jäseniä lähinnä pääkaupunkiseudulta, jolle hanke oli suunnattukin. Toiminnasta saatuja kokemuksia vietiin muualle maahan ja yhteistyökokeiluja tehtiin muun muassa Varsinais-Suomessa ja Lahdessa. Nauvossa pidetyn leirin jälkeen syntyi Varsinais-Suomeen ensimmäinen monikulttuurinen eläkeläisyhdistys, Daisy Eläkeläiset ry. Hanke järjesti kahdeksan leiriä, yhdeksän kerhoa ja puolisataa kohtaamista, joissa ikämaahanmuuttajat ja Eläkeläiset ry:n jäsenet tapasivat toisensa ja toimivat yhdessä Monikulttuuriseen työhön osallistui kolmen vuoden aikana pääkaupunkiseudulla lähes 200 ikääntynyttä maahanmuuttajaa, ja Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksien jäseniä oli mukana lähemmäs 150. Kohtaamisiin osallistui 1644 ihmistä. Maahanmuuttajista mukana oli lähinnä inkeriläisiä paluumuuttajia sekä yli 55-vuotiaita pakolaisia, eniten somalialisia, mutta myös kurdeja ja afgaaneja. ­ Kyseltiin, saako mennä, eikö kukaan ammu. Pelättiin susia. Mutta toisaalta paluumuuttajilla oli kopat täynnä sieniä metsästä palattaessa. ­ Kävimme myös museoissa. Ne kiinnostavat suomalaisiakin ikäihmisiä. Maahanmuuttajat eivät osaa niitä etsiä. Niissä koettiin samanlaisuutta. Esimerkiksi jokin pieni esine Pekka Halosen kotimuseossa saattoi olla samanlainen kuin Somaliassa. Syntyi yhteisiä kokemuksia ja kertomuksia. Toimintamuodoista Eva Rönkkä nostaa esille myös liikunnan, koska siinä ei tarvita kieltä. ­ Kontulan jumppakerhossa oli lähemmäs 40 osallistujaa, paluumuuttajien ja kontulalaisten lisäksi muutamia afgaaneja ja yksi vanhempi somalialainen. Hänellä ei ollut mitään yhteistä kieltä ohjaajan ja muiden osallistujien kanssa, mutta sitkeästi hän kävi kerhossa joka kerta. Jos oli kerrottava jokin tarpeellinen tieto, piti soittaa hänen tyttärelleen. Lopussa hän oli laatinut itselleen oman venyttelyohjelman ja keppijumppaohjelman ­ katsomalla, matkimalla ja osallistumalla. Hänelle minä erityisesti nostan hattua ­ tai heilutan huivia, Rönkkö sanoo. Ei kohteiksi, vaan toimijoiksi Yhdessä-hanke oli pilottihanke, jossa järjestön toiminnan piiriin haluttiin saada omia tarpeita heikosti puolustava vähemmistöryhmä, ikääntyneet maahanmuuttajat. Hankkeessa suunniteltiin sekä arkielämän virkistystoimintaa sekä edunvalvontaa niin, että sitä ei tehdä vähemmistöryhmän puolesta vaan sen kanssa yhdessä. Se on ollut tässä suhteessa ainutlaatuinen hanke Suomessa. ­ Yleensä maahanmuuttajat ovat kohteita, heille tehdään projekteja, mutta he eivät itse pääse vaikuttamaan toimintaan. Maahanmuuttajat eivät yleensä tunne suomalaista järjestökenttää. Lisäksi muuttokokemus tekee ihmisestä haavoittuvamman aikaisemmassa vaiheessa kuin suomalaisista ikäihmisistä. Luottamuksen syntyminen on kaikkien oleellisinta tällaisen projektin syntymisessä ja toteuttamisessa, Rönkkö sanoo. ­ Sekä kantaväestössä että paluumuuttajissa on monenlaisia ennakkoluuloja, epäilyksiä ja jopa pelkoja toisiaan kohtaan. Niitä tuli esille myös Yhdessä-hankkeen alkuvaiheessa, eikä kaikista ole varmasti päästy irti sen aikanakaan. Metsäretket, museot ja liikunta Rönkkö kertoo, että kaikkein suosituimpia olivat metsäretket, koska varsinkaan afrikkalaiset ja aasialaiset maahanmuuttajat eivät yleensä tunne suomalaista metsää. PEKKA ISAKSSON Maahanmuuttokeskustelun kiihtyminen näkyi myös aloitteissa Maahanmuuttokeskustelun kärjistyminen näkyi myös valtuustolle tehdyissä aloitteissa. Sorsakosken Eläkeläiset ry kysyi, miksi Suomeen otetaan maahanmuuttajia. Yhdistys ei tehnyt varsinaista esitystä asiasta, mutta kertoi sihteerinsä saaman puhelinsoiton perusteella, että "ikääntyneitä maahanmuuttajia ei ymmärretä". Rytikarin Eläkeläiset ry vaati helmikuussa esitetyn TV1:n MOTohjelman innoittamana järjestön hallitusta toimimaan niin, että ulkomaalaislakiin tehdään tiukat ohjeet, missä tapauksessa Suomeen otetaan väkeä ja että luvatta olevat poistetaan maasta. Valtuusto hyväksyi järjestön laatimat laajahkot vastaukset aloitteisiin. Vastausten laajuutta perusteltiin sillä, että keskustelu maahanmuutto- ja turvapaikkapoltiikasta on Suomessakin saanut yhä kärjekkäämpiä sävyjä, joissa on raistisia piirteitä. Lisäksi järjestö on hallinnoinut Yhdessä-maahanmuuttajahanketta. Vastauksissa keskityttiin selventämään käsitteitä, tarkastelemaan maahanmuuttoa käsittelevää lainsäädäntöä ja sen muutostarpeita sekä arvioimaan maahanmuuttajien asemaa Suomen lainsäädännön mukaisessa asumisperustuisessa sosiaaliturvassa. Vastauksista laaditaan tiivistelmä ikääntymispoliittiseksi virikeaineistoksi, joka lähetään syksyn alussa yhdistyksille ja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä. Kaikkiaan yhdistykset ja aluejärjestöt olivat tehneet 36 kirjallista aloitetta. Monet aloitteet olivat samoja tai samankaltaisia kuin 17. edustajakokoukselle tehdyt. Uusia esityksiä olivat muun muassa Keski-Suomen aluejärjestön esitys ikäsyrjinnän poistamisesta psykiatrisessa hoidossa ja Satakunnan aluejärjestön ksymysmuotoinen aloite yksittäisten rahoittajien käyttämisestä yhdistyksiä vaivaavan toimihenkilöongelman ratkaisemiseksi. Valtuusto velvoitti hallituksen käsittelemään vanhuspsykiatrian puutteita. Satakuntalaisilel annetussa vastauksessa tähdennetään, että vapaaehtoisuudesta järjesötoiminnassa ei pidä luopua, mutta on mieittävä aktiivitoimijoiden palkitsemista nykyistä enemmän ei-materiaalisin keinoin. Pankkien palvelumaksujen jatkuvasta kasvusta ärtyneelle Varkauden Eläkeläiset ry:lle valtuusto vastasi velvoittamalla hallituksen toimimaan niin, että järjestölle mahdollisesti saatavat palvelumaksujen alnneukset saadaan koskemaan myös jäsenyhdisten käyttämiä pankkipalveluja. Hanke hämmästytti virkamiehet Jotkut virkamiehetkin olivat vuonna 2006 vilpittömästi hämmästyneitä, että Eläkeläiset ry oli lähdössä yhteistyöhän maahanmuuttajien kanssa. Yleensä eläkeläisjärjestöt eivät ole olleet kiinnostuneita maa-
• 8 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Kuntoranta E dessäni on vuoden 2010 kolmas Eläkeläinen-lehti. Minulle lehden tuleminen on aina ollut merkkitapaus hiljaisessa elämässäni. Alan olla jo siinä iässä, että unohdan melkein kaiken lukemani, mutta nämä lehdet olen säilyttänyt pitkään ja palannut lukuhetkiin aina uudelleen. Erittäin mielenkiintoisia kirjoituksia on tässäkin lehdessä. Pekka kirjoittaa Viron eläkeläisistä lähes puolen elävän köyhyysrajan alapuolella. Seuraavilla sivuilla on tilasto oman maamme eläkkeistä ja kun niitä vähän tutkii, niin päätyy vielä huonompaan tulokseen kuin eteläinen veljeskansamme. Kun vähän laskeskelin lukuja, niin päädyin tulokseen, että lähes 70 prosenttia suomalaisista eläkeläisistä elää köyhyysrajan alittavilla tuloilla. Mikäli olen läheskään oikeassa, olemme reippaasti edellä virolaisia ja tulemme varmaan etumatkamme säilyttämäänkin. Kuntorannasta on pidetty huolta jo useammassa lehdessä. Timo Hiltunen kuuluu meidän nuoriin jäseniin ja esittää rakentavan kirjoituksensa kaikille eläkeläisille. Kun hänen sanomansa menee perille, niin meidän oma Kuntoranta tulee säilymään uusille sukupolville. Vielä eläketilastoista K iitos kirjoituksesta Eläkeläinen-lehdessä, jossa oli erilaista kiintoisaa tietoa eläkeläisryhmistä ja eläkkeiden määristä. Varsinkin eläkelajit olivat mielenkiintoisia, kun niistä ei yleisimmin puhuta. Yksi asia jäi minulle edelleen epäselväksi, nimittäin kansaneläkettä saavat, heidän määränsä ja tuloryhmänsä. Asia on kiinnostava esimerkiksi siksi, että useissa tapauksissa he erottuvat omana alennuksia saavana ryhmänään. Tai oikeastaan kahtena tuloryhmänä, kuten esimerkiksi Helsingin kaupungin joukkoliikenteen lippujen alennuksissa. Kaupungin liikenteessä eläke- läisalennuksenhan saavat vain kansaneläkeläiset, suhteellisen pieni ja edelleen pienenevä ryhmä, kun sen sijaan työeläkeläiset on suljettu eläkeläisalennuksen piiristä kokonaan ulkopuolelle, vaikka monien tulot ovat varsin niukat ansiotuloa saaviin nähden. Työeläkeläiset ovat lähes ainoa normaalihinnoin matkustamaan joutuva ryhmä kaupungin joukkoliikenteessä. Tämä vinoutuma tulisi korjata, mutta sitäkin varten tarvitaan tilastoja eläkeläisten ryhmistä Helsingissä. Åke Lahtinen Pohjois-Helsingin Eläkeläiset Ykspihlajan Eläkeläisten kirjoitus kertoo taas juuri ikäisteni ja vähän nuorempien eläkeläisten mietteistä. Joka sana on totta, valitettavasti. Olen itse reilun parinkymmenen vuoden aikana ollut Kuntorannassa erilaisilla kursseilla ja lomilla ainakin neljäkymmentä kertaa ja paikan muutos on ollut valtava. Ymmärrän hyvin sen, että kehitystä onkin tapahduttava, mutta aivan viimeisinä vuosina on tuntunut, että lapsikin on lentänyt pesuveden mukana pihalle. Edustussaunassa olen kahdella kurssilla päässyt "nauttimaan" saunan löylyistä ja mielestäni se sauna ollut täysin vikainvestointi. Mutta kun sauna on tehty, niin ei sille asialle enää mitään voi, eikä Kuntoranta siihen eikä muihinkaan vastaaviin virheisiin kaadu. Ihmisen ikä on rajoitettu ja Puumalaisen Eikan, samoin kuin muidenkin erinomaisten vetäjien poismenot ovat olleet pahoja takaiskuja, mutta kuolema on on osa elämäämme. Partasen Hannun siirtyminen tuonne pääkallonpaikalle oli varmasti pahin Kuntorantaa kohdannut takaisku. Vanhempi väki oli tottunut Hannun tervetulotoivotuksiin ja apuun aina tarvittaessa, Kun samaan aikaan joutuivat osin liiankin rajut rakennemuutokset, alkoi keitos ollakin valmis. En tiedä, osaavatko nuoret eläkeläiset kaivata aikaa, mitä me vanhemmat saimme elää vielä tämän vuosituhannen alkupuolella. Meillä oli käytössä kalustettuja seurusteluauloja sekä vanhalla että uudel- la puolella. Niissä ja muissa pienissä tiloissa kokoonnuttiin iltaisin soittamaan, laulamaan, lukemaan runoja ja kaikenlaisiin viihteellisiin harrastuksiin. Molemmissa saleissa pidimme tansseja talkoovoimin ja porukkaa oli paljon. Tottahan talon tarkoitus on saada asiakkaat ravintolaan, mutta kun osa meistä ihmisistä ei lähde ravintolaan kuin pakolla ja vaikka suurten salien käyttö onkin sallittu, ei niissä pienet ryhmät tunne oloaan kotoisaksi. Kirjasto oli viimeinen kokoontumispaikka, mutta se lopetettiin tavalla, joka vei varmasti osan Kuntorannan historiaa mukanaan. Kirjoituksessaan Anna-Liisa Fagernäs kertoo vieneensä vieraskirjat arkistoon. Olimme vaimoni kanssa lomalla aivan kirjojen loppuunmyynnin aikana ja tein löydön, ainakin kaksi vanhaa vieraskirjaa. Olin todella hämmästynyt ja ostin tietenkin kirjat. Arvelin muiden kirjojen menneen maailmalle, tai tuhoutuneen, mutta nyt ilokseni huomaan toistenkin ymmärtäneen asian tärkeyden. Minulla ei ollut tietoa, minne kirjat pitäisi toimittaa. Olin siinä käsityksessä, että ne kuuluvat jonnekin Eläkeläisten arkistoon. Toin ne kotiini, sillä olinhan ne ostanut, ja annoin ne yhdistyksemme puheenjohtajalle säilytettäviksi ja aikanaan toimitettaviksi niille kuuluvaan paikkaan, mikäli sellainen löytyy. Ne viedään tai lähetetään, kun vain osoite tiedetään. Kuntoranta ja sen ympäristö on osin rakennettu ja hoidettu eläkeläisten talkootyöllä. Siksi ei ole ihme, jos eläkeläiset esittävät omia vaatimuksiaan. Tottahan me tajuamme, että kehityksen on mentävä eteenpäin, mutta varmasti meillä on mielipiteitä, joita kannattaa kuunnella. Talkootyötäkin voisi vielä löytyä, mikäli halukkaita tekijöitä olisi. Katselin kerran uuden puolen ikkunoista talon takametsää ja se oli läpipääsemätöntä viselikkoa. Uskoisin porukastamme löytyvän helposti kymmenkunta entistä metsuria, jotka parilla raivaussahalla ja vesureilla varustettuna muutamassa päivässä puhdistavat alueen retkeilykuntoon. Samalla tulisi saunapuurankaa usemman vuoden tarpeiksi. Tietenkin asunto ja ruoka pitäisi saada, eihän muuten jaksa tehdä talkootyötäkään.. Tämä on vain yksi esimerkki mahdollisista talkoista. Kuntoranta on hieno paikka, ja se on keskellä Suomea. Se on meille eläkeläisille erittäin tärkeä lepoja lomanviettopaikka, ja monen muunkin järjestön jäsenille. Meidän ääntämme on nykyisen johdon ehdottomasti kuultava, mutta meidän on itsemme tehtävä parhaamme yhteisen asian viemiseksi eteenpäin. Istumme kaikki samalla oksalla: älkäämme sahatko sitä oksaa poikki itsemme ja puun välistä. Martti Heikkinen Sonkajärven Eläkeläiset ry:n jäsen Palokan kodikkaassa juhlassa muisteltiin myös kuntaliitoksen vaiheita Anita Puumalainen toivotti eläkeläiset tervetulleiksi 30-vuotisjuhlaan. Puumalainen kertoi lyhyesti torstaikerhosta, joka kokoontui joka torstai. Kerholaiset olivat rakentaneet kauniin juhlajulisteen 1,5m x 2m "toiminnanpuun" kankaasta. Juhlajulisteeseen oli liitetty vanhoja valokuvia menneiltä vuosilta. Torstaikerhossa on askarreltu moninaisia koriste- ja käyttöesineitä myyntiin, joilla rahoitettiin kerhon toimintaa. Puheenjohtaja Raimo Koivunen piti lyhyen puheen, kertoen Palokan Eläkeläiset ry:n toiminnasta. Sihteeri Aura Peltonen kertoi toiminnasta laajemmin. Antero Autio täydensi kertomalla yhdistyksen historiaa. Antero totesi, että Palokan Eläkeläiset keräsi usean tuhannen nimen nimilistan, jossa vastustettiin maalaiskunnan ja Jyväskylän kuntaliitosta. Maalaiskunna poliitikot vähät välittivät kuntalaisten nimilistoista, eli poliitikot toimivat itsekkäästi, ajaen kuntaliitoksen päätökseen. Maalaiskunta myönsi aikoinaan toiminta-avustusta eri kerhoille ja yhdistyksille, kuten Palokan Eläkeläiset ry:lle. Jyväskylän kaupunki ei ole myöntänyt yhdistyksen toimintaan avustusta. Antero totesi kuntaliitoksesta sen, että mitään hyvää ei kuntaliitoksesta ole eläkeläisyhdistyksille seurannut ja lähipalvelut ovat muuttuneet etäpalveluiksi. Lähes kaikki palvelutaksat ovat nousseet kuntaliitoksen myötä ja suuntaus on huolestuttava. Jyväskylän Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Tahvo Eronen toi terveiset naapuriyhdistykseltä ja totesi, että pienemmässä yhdistyksessä on kodikas tunnelma, kun jäsenistö tuntee toisensa hyvin. Rahastonhoitaja Aulis Honkonen lausui runoja. Juhlatilaisuuteen oli kutsuttu esiintymään laulaja Katri Mäntynen, häntä säesti hanuristi Olavi Iivarinen. Mäntynen laulatti myös Palokan eläkeläisiä ja yhteislaulut kajahtivat hyvin ja kuuluvasti. Tilaisuus päättyi maittaviin kahvi- ja kakkutarjoiluun vapaan keskustelun merkeissä. Juhlaan osallistuneet olivat tyytyväisiä ohjelmaan ja tarjoiluun. Toivottivat toisilleen hyvää kesää ja 10 vuoden kuluttua juhlittaa taas. Juhlassa kukitetut yhdistyksen aktiivit. Rauno Pallonen
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 9 Onko katuminen turhaa? P astori-kirjailija Hilkka Olkinuora on tutkinut katumuksen syitä ja muotoja ja on päätynyt siihen, että oikea katuminen on kasvattavaa. Toissa vuonna julkaistussa kirjassaan Elä ihmeessä, Kirja naiselle (Helmi) Hilkka Olkinuora lohduttaa lukijoita, että huolimatta hyvistä aikeista voi elämän valinnoista seurata katastrofi. Aina kuitenkin kannattaa tehdä se, mitä luulee katuvansa vähemmän. ­ Sain kirjasta palautetta, jossa kysyttiin, mistä sen voi tietää, mitä tulee katumaan. Aloin miettiä, onko minulla tähän vastausta. Pohdinnasta syntyi viime vuonna julkaistu kirja Nyt, aina ­ Pieni katumusoppi (Helmi), jossa pastori Olkinuora pohdiskelee, mitä kaikkea ihminen katuu. ­ Papin työssä kohtaan paljon ihmisiä, jotka joutuvat elämässään toiselle veden jakajalle tai tietävät elämän päättyvän pian. Tällöin aina nousee esiin katumus. lyttää katumusta. Jos ei olisi katumusta ollenkaan, ihmisen moraalinen vastuu vähenisi. Olkinuoran mielestä katumus kasvattaa ja ohjaa meitä. ­ Jos ihminen laulaa, että päivääkään en vaihtaisi pois, kysyisin häneltä, onko hän elänyt koomassa tai onko hänen psyykensä kehittynyt koskaan aikuiseksi. Jos ihminen pystyy pohtimaan tekemisiään, hän väistämättä kohtaa tilanteita joissa huomaa, että olisi voinut tehdä toisin. Katumus ei ole vain inhimillistä mutta myös kasvattavaa, väittää pastori-kirjailija Hilkka Olkinuora viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Nyt, aina. erotaan liian heppoisesti. Se ei pidä paikkaansa. Moni tekee liiton jatkumiseksi kaikkensa ja liikaakin. Moni myös katuu juuri sitä, ettei sittenkin eronnut aikaisemmin." Kuinka pappi voi puolustaa avioeroa? ­ Tietenkään en toivo kenellekään avioeroa. mutta elämän ja työn myötä tapaan harvoin ihmisiä, jotka katuvat eroaan. Niitä tapaan paljon jotka katuvat, etteivät ole eronneet aikaisemmin ja niitä vanhojakin ihmisiä, jotka katuvat etteivät ole eronneet lainkaan. Ei avioero ole vastoin Raamattuakaan, koska siellä sanotaan, että toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Olkinuoran mielestä toistensa kunnioittamisen sijasta puolisot kilpailevat nykyisin useammin omasta ajasta tai työssä menestymisestä. Sitä paitsi, Raamatun avioliittokäsitys oli toisenlainen kuin nykyisin. Silloinhan jopa moniavioisuus oli yleistä, ja Paavalikin ihannoi sinkkuna elämistä. Olkinuoraa huolestuttaa väkivaltaisissa parisuhteissa se, kuinka nopeasti esimerkiksi pahoinpidelty vaimo sopeutuu tilanteeseensa eikä ymmärrä lähteä pois. ­ On myöhäistä yrittää lähteä, kun on sisäistänyt ajatuksen, että olen huono ja minua kuuluukin hakata. On lähdettävä silloin kun voimia on vielä jäljellä. ihminen hyvällä tavalla pelkistyy. ­ Ihminen ei karsi tavaroita tai asioita vain siksi, että täytyisi tyytyä vähempään, koska ei ole varaa tai ei enää jaksa, vaan se voi olla aitoa tyytyväisyyden ytimen etsimistä. Pastori painottaa, että ihminen on merkityksiä etsivä olento, ja ihmisenä olo on Pettymys Kirjan kappaleissa Olkinuora tutkii katumusta eri tunteiden ja tilanteiden kautta ja niiden yhteydessä. Pettymyksen Olkinuora näkee katkeruuden sisarpuolena. "Ja katkeruus on kaamein kohtalo, johon usein lapsuudesta asti toistuneet pettymykset voivat ihmisen ajaa." Olkinuoran mielestä nykyihmisten on vaikea suostua pettymykseen. ­ Myös nykyisten vanhempien kyky sietää kipua ja pettymystä on huono. He eivät kestä nähdä lastensa itkevän pettymyksestä, koska eivät kykene itsekään sitä kestämään. Olkinuora siteeraa psykiatri Claes Anderssonia, jonka mukaan vanhempien keskeinen tehtävä on tuottaa lapsilleen kohtuullisia vastoinkäymisiä. ­ Toisaalta minun ikäpolveni on kasvatettu periaatteella, että "kukkaan ei oo mittään", ja kun ei mitään odotakaan niin ei petykään. Tämä on huono metodi välttää pettymyksiä. Elä elämää nyt Tyytyväisyys on Olkinuoran mukaan pääsyy hyvään elämään ja samalla sen seuraus. Erityisesti eläkeiässä tyytyväisyys syntyy siitä, että Katumus vai anteeksianto? Olkinuora kertoo huomanneensa, että hyvinkin erilaiset ihmiset katuvat hyvin samanlaisia asioita. Hän sanoo katumuksen saavan ihmisen liikkeelle, jolloin hän voi toimia seuraavassa tilanteessa toisin. ­ Jos arvelee että elämässä on vähän aikaa, voi tehdä sen mikä on jäänyt tekemättä. Anteeksianto eroaa katumuksesta siten, että sen voi tehdä nojatuolissa, mutta katumukseen liittyy halu hyvittää. Jos ihmisellä ei kuitenkaan ole hyvittämisen mahdollisuutta, on sellainen katumus turhaa. ­ Katumus edeltää anteeksiantoa ja anteeksianto edel- hänelle tärkeä asia. Ihmisen olisi turvallista tietää, että ei ole elänyt turhaan ja että kaikella on ollut ja on edelleen jokin syy. Jäätyään pois työelämästä eläkeläinen ei aina näe omaa tarpeellisuuttaan. Toisaalta eläkkeelle lähdetään nykyisin suurin odotuksin. ­ Monet eläkeläiset katuvat sitä, että jättivät elämän elettäväksi työelämän jälkeen. Kuitenkin moni menettää juuri silloin terveytensä tai puolisonsa. Ihminen katuu elämätöntä elämää. Työssä ollessa ei kuitenkaan ole aikaa riittävästi itselleen ja jos on työtön, ei jaksa nauttia täysin elämästä. Nykyiset suuret ikäluokat saavatkin Olkinuoran mielestä katua sitä, mihin jamaan tämä maapallo on saatu ja millainen yhteiskunta on rakennettu. ­ Näitä voimme katua ja korjatakin vielä, mutta oma olemassaolomme, muka tulppana ja taakkana oleminen ei todellakaan ole meidän syymme! Oma rajallisuus tulee vastaan elämän mittaan ja sen mukana kysymykset elämän merkityksestä. Jonkun pysäyttävät vaikeudet jo aikaisemmin, ja joku taas elää koko elämän ilman merkityksen kyseenalaistuksia. ­ Kun elämän rajallisuus tulee todeksi, nousee esiin kysymys, mitä kadun ja mitä voin vielä tehdä sen hyvittämiseksi. Merkityksen kokeminen kulkee siis turhautumisen ja tarkoituksen kautta. Silloin ei tarvitse eläkeiässä kysyä, tässäkö kaikki nyt sitten oli. Parisuhde Avioerosta Olkinuora kirjoittaa: "On muodikasta sanoa, että nykyisin avioidutaan ja Suurten ikäluokkien ei pidä pyytää anteeksi olemassaoloaan, mutta sitä he voivat katua, millaisia ongelmia he ovat jättäneet jälkipolvien selviteltäviksi, sanoo pastori Olkinuora. IITA KETTUNEN
• 10 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Aaltosen Olavin saksofoni soi Toukokuussa puhallinorkesteri konsertoi kevätkonsertin lisäksi seurakunnan järjestämässä äitien ja isien päivässä. Outokummun Eläkeläiset ry:n sihteeri ja säestäjä Olavi Aaltonen aloitti kaivoksen soittokunnassa baritonin soittajana. Nyt soittajaveteraanilla on menossa jo 56. soittovuosi. Hämeen Somerniemellä 1929 syntynyt Olavi Aaltonen on sopeutunut hyvin pohjoiskarjalaiseen elämänmenoon ja miksi ei olisi, löytyihän täältä vaimoksi oikea karjalaistyttö, Pitkärannassa syntynyt Raisa Beloff. "Armeijan jälkeen menin heti kaivokselle töihin, sillä rahaa oli saatava heti kun oli emäntä jo katsottuna", Aaltonen muistelee. Kaivoksen soittokuntaan hänet houkutteli mukaan kaveri Unto Heikkinen, joka oli liittynyt soittokuntaan jo aiemmin. Soittokuntaa johti tuolloin Eemil Riikonen. "Mitään varsinaista soiton opetusta en saanut, istuin Heikkisen vieressä ja otin hänen baritonin soitostaan mallia ja harjoittelin kotona lisää." foniin. Puhallinorkesterissa hän soitti tenorisaksofonia ja omalla alttosaksofonillaan hän soitti useissa tanssibändeissä. Outokummun tanssilavojen ohella tutuksi tulivat monet Pohjois-Karjalan lavat Valtteri Kalisen yhtyeen, Veikko Tanskasen, Osmo Hartikaisen ja soitin- Myös tanssilavat tutuiksi Baritonista Aaltonen siirtyi sakso- Vuosisata maineikasta mieskuorolaulua Outokummun historiassa 1910-luvun taitteeseen liittyy kuparimalmin löytymisen lisäksi monta muutakin merkittävää tapahtumaa. Yksi näistä oli maineikkaan mieskuoron perustaminen. Mieskuoro julkaisi vuosisataisen toiminnan kunniaksi historiikin ja esiintyi juhlakonsertissa. Kuoron pitkäaikaisten jäsenten Esko Malisen ja Paavo Väänäsen kokoaman historiikin mukaan kuorolaulua harrastettiin nykyisen Outokummun Kuusjärvellä jo 1870luvulla ja alkuun laulettiin sekakuorona. "Mieskuoron perustamisvuodesta on kahdenlaista tietoa. Useimmissa asiakirjoissa perustamisvuotena on 1910, mutta KuusjärvenOutokummun historiassa ajankohdaksi on merkitty edellisvuosi 1909", Malinen kertoi. Kuoroa johtanut Paavo Väänänen kertoi, että ennen kuoroon hyväksyttiin vaativan, kansanlaulupohjaisen koelaulun perusteella. Laulajan oli osattava erottaa myös soinnut. "Nykyisin sillä ei tunnu olevan enää niin suurta väliä." Väänäsen mukaan Kuorosodan tapaiset kilpailut aliarvostavat kuoron johtajan merkitystä ja ovat jotain aivan muuta kuin perinteinen kuorolaulu. ulkomaanmatka suuntautui Ruotsiin ja Norjaan 1969. Sittemmin kuoro esiintyi myös Itävallassa, Unkarissa ja Virossa. Kuoro esiintyi myös Outokumpu Oy:n 50vuotisjuhlassa Helsingin teatteritalolla. Suosittu yhteiskonserttisarja Sota-ajanlaulut toteutettiin kymmenen vuotta sitten Paavo Väänäsen johdolla yhdessä Liperin mieslaulajien kanssa. "Konserttien lipputulot olivat aiemmin tärkeä osa toiminnan rahoittamista ja silloin salit täyttyivät aina. Nykyisin merkittävin tulo tulee Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön avustuksena", Väänänen kertoi. Juhlakonsertissa kuoroa johtanut Unto Orenius kertoi, että monet mieskuorot ovat lopettaneet tai lopettamassa toimintaansa uusien laulajien puuttuessa. Outokummussa jatkanemme laulamista kuten tähänkin asti ja esiinnymme pyydettäessä eri tilaisuuksissa. Edellytyksenä riittävä väestöpohja Tällä hetkellä Outokummun mieskuoron jäsenmäärä on 26 ja keski-ikä noin 74 vuotta. Enimmillään kuorossa oli laulajia kuutisenkymmentä. Nykyisistä kuorolaisista neljä tulee Polvijärveltä ja heihin kuuluu kuoron taiteellinen johtaja Unto Orenius. Yhdistykseksi 1950 rekisteröidyn kuoron nykyinen puheenjohtaja Toivo Rissanen arvioi, että mieskuoron perustaminen samoihin aikoihin malmin löytymisen kanssa ei ole pelkkä sattuma. "Kaivoksen aikaan yhtiön palvelukseen muualta tulleet, kouluttautuneet miehet kävelivät suoraan kuoroon. He olivat laulaneet osakaskunnissa ja osasivat asiansa." Rissasen mukaan mieskuo- Pitkäaikaiset kuorolaiset Paavo Väänänen, Esko Malinen, sihteeri Martti Hämäläinen ja Toivo Rissanen toivovat, ettei mieskuoron 100-vuotishistoriikki jää viimeiseksi rotoiminta ei voi säilyä vireänä vuosikymmenestä toiseen puhumattakaan vuosisadasta, ellei takana ole riittävän suurta populaatiota. "Itse ole laulanut vuodesta -76 lähtien ja olen kokenut kuorolaulun terveyttä ja sosiaalisuutta antavana." Esko Malinen kertoi, ettei ole ihan tavallista, että mieskuoro pääsee esiintymään presidentille. Kuoro esiintyi Kuusjärven mieskuoron nimellä 50-luvulla kahdesti presidentti Paasikivelle ja sitä ennen marsalkka Mannerheimin 70-vuotissyntymäpäivillä. Kuoro saavutti kilpailumenestystä jo 20-luvulla ja suurin saavutus on vuodelta 1931, jolloin kuoro voitti ylivoimaisesti Helsingin laulu ja soittojuhlien ensimmäisen palkinnon. Menestystä on tullut myöhemminkin, esimerkiksi 1984 kuoro voitti Joensuun laulujuhlien mieskuorojen sarjan. Lukuisia palkintosijoituksia kuoro on kerännyt maineikkaiden solistiensa ansiosta myös kvartettina. Kuoron ensimmäinen ILPO PAANANEN
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 11 yhtye Metson kanssa. möi veturin takaisin valtiol"Tanssiorkesterissa soittale ja hommia oli taas vaihminen ei ole samalla tavaldettava." la nuotteihin sidottu vaan Kiskoilta Aaltosen tie vei kokenut soittaja voi soittaa sumpin eli likavesien ajon muistista. Baritoniin verratjälkeen Vuonoksen avoloutuna saksofonissa tarvitaan hokselle viideksi vuodeksi molempia kivenkäsiä ja "Kauanko vielä soitan, ajokopuhallusneen ja kunpa tietäisi? tekniikkalastauskin on erikoneen kuljettajaksi. Ajokoneet olilainen", Aaltonen kertoo. vat siihen aikaan Suomen Raisa Aaltonen kertoo joujäreintä kaliiberia. Avoloutuneensa isännän vilkkaimhokselta Aaltonen siirtyi pina keikka-aikoina olemaan Vuonoksen kaivoksen diepaljon yksin kotona pienten sel-korjaamolle ja jäi eläklasten kassa. keelle kaivostoiminnan lop"Kerran sitten läksin mukaan ja äkkiä siihen takapuessa 80- luvun loppupuohuoneessa tuntikausia istuslella. keluun kyllästyi enkä toista kertaa tuppautunut Sihteeri ja säestäjä mukaan." Vaikka tanssikeikoilla soitMaan alta veturin taminen on iän myötä jääkuljettajaksi nyt, Olavi Aaltosen musisointia on kuultu puhallinNeljän kaivoksella maan alla orkesterin lisäksi Outokumvietetyn vuoden jälkeen Olamun Big Bändissä sekä seuvai Aaltonen hakeutui Panrakunnan pelimanneissa ja kakoskelle höyryveturin Outokummun Eläkeläiset lämmittäjäksi junaan, joka ry:n säestäjänä, soittopeleikuskasi puuta Lieksan sahalnä haitari ja mandoliini. le. Seuraavana vuorossa oli "Olen toiminut 17 vuotta veturinkuljettajan kurssi. yhdistyksen sihteerinä ja lau"Kolmetoista vuotta ajoin luryhmän vetäjänä." Keretistä malmijunaa OutoAaltonen kertoo osallistukummun asemalle ja joskus neensa seitsemälle musiikin Sysmäjärvelle. Sitten yhtiö ohjaajakurssille Eläkeläiset järjestön omistamassa Kuntorannassa. Vuosia sitten asetettu 50 soittovuoden tavoite on ylittynyt jo yli viidellä vuodella. Soiton ohella on syntynyt myös omia sävellyksiä ja sanoituksia, joista tunnetuin on valssi Vanhan kaivoksen torni. "Kauanko vielä soitan, kunpa tietäisi? Vielä sitä on jaksanut. Meillä on nyt orkesterissa hyvä tilanne, nuoria soittajia on paljon mukana. Vahinko vain, että paljon hyviä soittajia joutuu lähtemään työn perässä muualle." ILPO PAANANEN Olavi Aaltonen tunnetaan parhaiten Outokummun puhallinorkesterin sotisovastaan ja tenorisaksofonistaan. TUULA-LIINA VARIS Maton alle N ykyisin tuntuu vahvasti siltä, että suomalaisen ongelmanratkaisun perusmenetelmä ainakin poliitikkojen ja byrokraattien keskuudessa on maton alle lakaisu. Tämä koskee esimerkiksi romanikerjäläisiä. Keskellä EU:ta muhiva valtava ihmisoikeuskatastrofi hoituu Suominimisen jäsenmaan pääministerin mielestä sillä, että pannaan eniten kärsivät kärsimään vielä enemmän. Kyllä häipyvät, kun ei anneta niille mitään. Ja kun emme heitä näe, ei ole ongelmaakaan. Myös egyptiläinen ja venäläinen ongelmamummo halutaan saada lopullisesti pois silmistä. Ehkä he sitten olisivat myös poissa mielestä ja loppuisi tämä ikävä keskustelu virkamiesten epäinhimillisyydestä ja byrokraattisesta jääräpäisyydestä. Helsingin Sanomat julkaisi äskettäin laajan jutun siitä, miten Helsingin kaupunki suunnitelmallisesti siirtää yhä huonokuntoisempia vanhuksia kotihoitoon. Hoidettavien määrä kasvaa huimaa vauhtia, mutta kotihoitajien määrä asiakasta kohti ei. Suomalaisella kotihoitajalla on huomattavasti enemmän päivittäisiä kotikäyntejä kuin kollegoillaan muissa pohjoismaissa. Inhimillisen kontaktin sijaan halutaan hankkia vanhuksille vehkeitä, kuten interaktiivinen televisio, jonka kautta voidaan muistuttaa aamupalan syömisestä ja lääkkeiden ottamisesta. Ajanoloon ei varmaan tarvita edes ihmisen naamaa ruudussa, robottiääni riittää. Näin tehdään, vaikka tutkimuksinkin on todettu, että kotona asuvien vanhusten suurin ongelma ei ole ruoka eikä pillerit vaan yksinäisyys. Sitä ei koneilla korjata. Hesarin esimerkkimummo on 91-vuotias helsinkiläisrouva, joka tarvitsee apua perustoimissakin, kuten pukeutumisessa ja aterioinnissa. Kotihoitaja piipahtaa pari kertaa päivässä. Vanhuksella on yksi toive: olisipa hoitajalla joskus aikaa auttaa hänet omalle parvekkeelle istuskelemaan edes 15 minuutiksi. Helsinkiläisessä hoitorumbassa tämäkin toive on kohtuuton toteutettavaksi. Hoitaja pukee mummon yövaatteisiin neljältä iltapäivällä, ja yöpuulle hän laittautuu jo seitsemän aikaan. Mikä aikuisen ihmisen nukkumaanmenoaika se on? Unta ei sitten riitäkään kuin hyvä jos neljään aamulla, mutta unilääkkeellä sitä voi muutamalla tunnilla pidentää. Erittäin epätervettä sekin; ei aikuinen ihminen tarvitse yli yhdeksän tunnin yöunia, ei ainakaan unilääkkeillä hankittuja. On julmuutta sopeuttaa mummon päivä- ja yörytmi lääkkeillä manipuloiden kiireisen toimenhaltijan päiväohjelmaan. Eivätkö varoi- tukset vanhusten ylilääkityksestä ole ollenkaan kantautuneet kotihoidosta vastaavien korviin? Käytännössä jokainen omatoimisuutensa menettänyt kotihoidettu vanhus on säilötty. Piilotettu neljän seinän sisään, pois katukuvasta, pois julkisista tiloista, pois pihalta, pois omalta parvekkeeltakin. Pois ihmisten silmistä ja mielestä. Valoisasta yksinäissellistä eivät kuulu avuttoman itkuntyrskeet eivätkä hylätyn huokaukset. Laitos on aika avoin paikka, jossa ramppaa valpasta väkeä. Julkista kritiikkiä tulee aika herkästi, jos asioiden havaitaan olevan rempallaan. Suoranaisia skandaaleja esimerkiksi ylilääkityksestä on tuotu päivänvaloon. Näistä perin ikävistä puuttumisista päästään, kun mummot ja papat eristetään omiin lokeroihinsa, ääritapauksissa sängyn vangiksi. Laitoksessa vanhuksella on sentään puheseuraa, ja kommunikaatiokyvyttöminkin pystyy ainakin seuraamaan elämää ympärillään. Eikös jonkinlaista viriketoimintaakin joskus järjestetä? Taitavat laulukööritkin vierailla. Pappi ja kanttori kumminkin. Perusterve nuorikin ihminen masentuu ja sairastuu psyykkisesti ilman henkisiä virikkeitä, ilman yhteyttä toisiin ihmisiin. Ammattiauttajan pyörähtämistä ovissa pari kertaa päivässä ei oikein voi ihmiskontak- tiksi kutsua. Meille myytiin aikoinaan vanhusten kotihoito kaunein sanoin humaanina ja yksityisyyttä kunnioittavana vaihtoehtona laitoshoidolle. Sitä se olisi voinut ollakin, jos päämääränä olisi ollut jotain muuta kuin kuntien rahansäästö. Nyt kun kotihoidosta on tullut lähinnä vankeinhoitoa, entiset kauniit puheet kuulostavat karkeilta valheilta. Mutta lakaistaanpa ongelmat maton alle. Ulkomaiset kerjäläiset ja mummot rajan yli. Omat mummot lukon taakse koteihinsa, yksinäiseen yksityisyyteensä, näkymättömiin ja kuulumattomiin. Ja taas on kuin olisi valtakunnassa kaikki hyvin.
• 12 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Sukupolvemme kouluhistoriaa tämäkin Asuntoloissa syntyi selviytymistarinoita "Kukaan muu ei ole yhtä yksin" Nyt viisikymppinen Matti vietti keskikoulun asuntolassa kaksi vuotta. Kansakoulu oli ollut onneksi kotikylässä, ja sen oli saanut käydä kotona asuen. Hänen asuntola-aikansa loppui suomalaisen koulujärjestelmän uudistukseen, sillä peruskoulun myötä Matti pääsi koulukuljetusten piiriin. "Niille, joilla oli huonot kotiolot, asuntola saattoi olla hyvä vaihtoehto. Ja tiedän monia ihmisiä, jotka viihtyivät asuntolassa muuten ja kokevat edelleen sen ihan mukavaksi elämänvaiheeksi. Minulle se ei ollut sitä." Henkilökunnan kanssa Matti tuli hyvin juttuun, mutta osa muista lapsista oli ongelma. Arkeen kuuluivat fyysinen väkivalta, kiusaaminen, nöyryyttäminen, jatkuva uhka ja pahojen tilanteiden välttely. "Varsinaisia kiusaajia oli kolme, mutta sitten oli muutamia, joille huono kohteluni oli hauskaa katseltavaa ja viihdettä. Pahinta ei ollut pään uittaminen vessan pytyssä tai muu fyysinen toiminta sinänsä, vaan nöyryytys ja toisten saama mielihyvä." Kiusaamisen syitä keksittiin hankalasti ääntyvästä r-kirjaimesta, asemasta henkilökunnan "lellipentuna" ja saamelaisuudesta. Koska saamelaiset lapset tulivat toisenlaisesta kulttuurista suomalaisten ihanteiden keskelle, heidän tapansa ja kielensä saivat helposti kielteistä huomiota. Toisaalta myös Matin kiusaajissa oli saamelaisia. Pahimpia olivat illat, joista selviytyminen vaati sinnittelyä ja kekseliäisyyttä. Kiusaajat pyrkivät Matin huoneeseen, eikä hänen huonekaverillaan ollut rohkeutta olla päästämättä heitä sisään. Koska näillä häiritsijöillä oli tapana katsoa, näkyikö oven alta valoa, ja päätellä siitä, oltiinko huoneessa, Matti saattoi istua illan pimeässä tai vetäytyä ison vaatekaapin päälle katonrajassa olevaan sopperoon mukanaan taskulamppu ja kirja. Erityisen mieluisa oli Texas-sarja, jossa konnat pistettiin kuriin ja paha sai palkkansa. "Joskus 12-vuotiaana tajusin kerran nukkumaan mennessäni tähtikirkkaasti, kuinka yksinäinen olin. Ajattelin, ettei kukaan muu ole yhtä yksin, kaikilla oli joku ­ äidillä ja isälläkin toisensa. Minä olin lapsi, eikä minulla ollut ketään tukemassa ja huolehtimassa. En puhunut kiusaamisesta kotona. Tunsin vain helpotusta, kun asuntolan ovet sulkeutuivat ja se maailma jäi hetkeksi taakse." Matti ei muista lapsuuttaan ennen asuntola-aikaa, mitä pidetään niin sanotun post-traumaattisen stressin oireena. Vasta aikuisena hän on huomannut, etteivät kaikki asuntolassa olleet häntä vastaan. Suuri osa vain vaikeni ja mukautui, ettei joutuisi itse kiusatuksi. Hän kertoo huomanneensa, että tietyt tilanteet aiheuttavat hänessä helposti aggressiivisia reaktioita asuntola-ajan kokemuksia kohtaan. Vasta pitkän pohdinnan jälkeen hän keksii yhden asian, jossa asuntolasta on ollut hyötyä. Hän innostui siellä lukemaan, siirtyi sarjakuvista tekstiin ja on sittemmin myös kirjoittanut paljon. (A.N.) S uomalaisen koulun historia on monin paikoin ollut myös asuntoloiden historiaa. Sodan jälkeen oppivelvollisuus alkoi koskea uudella tavalla syrjäseutujenkin lapsia. Sitä ennen velvollisuus koulun käyntiin oli ollut vain niillä, jotka asuivat alle viiden kilometrin säteellä kansakouluista. Uudistus merkitsi asuntoloiden rakentamista koulujen yhteyteen ja pakotti lapset opintielle kauaksi kotoa etenkin Pohjois- ja ItäSuomessa sekä saaristossa. Näillä alueilla myös keskikouluissa ja lukioissa opiskelleet asuivat usein asuntoloissa pitkien matkojen ja hankalien liikenneyhteyksien vuoksi. Joissakin tapauksissa asuntolasta matkattiin kotiin vain jouluksi ja kesäksi. Asuntoloiden oloista ja niiden vaikutuksista lasten ja nuorten myöhempään elämään on ilmestynyt 2000-luvulla muutamia tutkimuksia. Maire Ukkola-Willman toteaa kasvatustieteen pro gradu -tutkimuksessaan, ettei asuntola ollut kodin vaan koulun jatke. Hän on tutkinut 1960- ja 1970-lukujen oppilasasuntoloita ja kirjoittaa tutkimuksessaan, että koulu ja asuntolat toteuttivat samoja kasvatusperiaatteita. Niissä painottuivat kurinpito, auktoriteettien kunnioitus ja ahkeruus. Asuntoloissa oli tarkka päiväjärjestys, jonka mukaan elettiin. Lasten lisäksi yhteisöön kuului aikuisia, asuntolanhoitaja ja hänen apulaisiaan. Nykypäivän normeilla aikuisten määrä tuntuu pieneltä, sillä Ukkola-Willman mainitsee vuodelta 1970 esimerkkinä noin sadan oppilaan keskikoulun asuntolan, jossa työskenteli yksi asuntolanhoitaja ja kuusi apulaista, joista neljä vastasi ruokahuollosta ja siivoukses- ta. Ikävää ja kiusaamista Saamelaislasten 1950- ja 1960-lukujen asuntolakokemuksia tutkinut Minna Rasmus luonnehtii asuntolan olleen yleensä ympäristönä kova. "Omia tavaroita ei saanut ottaa mukaan, kurinalainen päivärytmi muistutti armeijaa, koti-ikävä vaivasi usein ja monet kokivat kiusaamista, joka oli sekä fyysistä että henkistä. Muutamia mainintoja oli myös seksuaalisesta väkivallasta. Joissakin tapauksissa sitä harjoittivat toisten lasten lisäksi asuntoloiden työntekijätkin", hän sanoo. Väkivallan ja kiusaamisen uhrit jäivät yksin. Rasmus kuvailee asuntoloissa vallinneen niin sanotut hiljaiset säännöt. Kukaan ei opettanut niitä uudelle tulijalle, mutta ne oli sisäistettävä nopeasti, mikäli aikoi pärjätä koulu- ja asuntolaympäristössä. Näiden hiljaisten sääntöjen mukaan vaikeuksista vaiettiin, todelliset tunteet peitettiin ja esille ei nostettu asioita, joista olisi voinut seurata kiusaamista. Esimerkiksi saamelaislapset eivät kertoneet saamelaisuudestaan aina edes lähimmille ystävilleen, koska se saattoi aiheuttaa ikävyyksiä. Ukkola-Willman haastatteli tutkimukseensa myös asuntoloissa työskennelleitä ja lasten vanhempia. Hänen mukaansa nämä näkivät asuntoloiden arjen toisin kuin lapset. Vanhemmat luottivat koulun ja asuntolan olevan hyviä paikkoja, vaikka eivät tienneetkään niistä kovin paljon. Työntekijöillä oli se käsitys, ettei kiusaaminen ollut yleistä tai ainakaan vakavaa.Rasmus toteaa asuntoloissa olleen oman hierarkiansa, jota määrittivät asuinpaik- ka, suku ja murre sekä hänen haastattelemiensa henkilöiden mainitsema kuuluminen johonkin saamelaisryhmään. Lapin asuntoloissa kolttasaamelaiset olivat usein huonoimmassa asemassa. Pärjäämisen pakko Asuntolaelämässä on nähty myös hyviä puolia. Se opetti itsenäiseksi ja sosiaalisti, tarjosi huonoja ja köyhiä kotioloja paremmat puitteet ja kouli selviytyjäksi. Asuntolaan oli pakko lähteä ja siellä oli pakko pärjätä. Lapset selviytyivät, koska oli pakko. Kuitenkin sekä Ukkola-Willman että Rasmus mainitsevat tutkimuksissaan monia asuntolavuosien jättämiä kipeitä jälkiä. Välimatka etäännytti lapset kodeistaan. Henkistä etäisyyttä syntyi siitä, että lapset elivät maailmassa, joka oli vanhemmille vieras eikä asioista puhuttu ääneen. "Osa asuntoloiden lapsista koki myöhemmin omista asioista päättämisen kummalliseksi. Jotkut pelkäsivät jatkokoulutukseen hakeutumista, vaikka eivät osanneet nimetä pelolle erityistä syytä. Toiset elävät edelleen yksin pärjäämisen pakko mielessään, ja heidän on vaikea hakea tai saada apua", Rasmus mainitsee. Saamelaisista niin suuri osa on elänyt koulujen asuntoloissa, että Rasmuksen mukaan asuntolakokemuksista voi puhua saamelaisyhteisön kollektiivisena historiallisena traumana. Hänen mukaansa asuntoloissa syntyneet jäljet ovat nähtävissä yksilöiden ohella koko saamelaiskulttuurissa. ANNA NIEMINEN EETU vaatii eläkeläisiä eläkejärjestelmää pohtivaan työryhmään Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen ehdotti Kuntien eläkevakuutuksen seminaarissa keskiviikkona 19.5., että nykyinen Rantalan ryhmä lakkautetaan ja se korvattaisiin uudella laajennetulla, koko ansioeläkejärjestelmää koskevalla, foorumilla. Laatusen kaavailemassa mallissa mukaan tähän foorumiin pääsisivät sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön edustajat, työmarkkinajärjestöt, Kuntien eläkevakuutus, Työeläkevakuuttajat TELA ja Maataloustuottajain keskusliitto MTK sekä Suomen Yrittäjät. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry toteaa, että varsinaisten asiantuntijoiden mukanaolo olisi uuden ryhmän työn kannalta merkittävää. Esimerkiksi Kuntien eläkevakuutuksen eli Kevan mukaanotto perustuisi Laatusen mukaan siihen, että se pääsee näin lausumaan koko ansioeläkejärjestelmää koskevista asioista. Tämä sama oikeus on oltava myös maamme eläkkeensaajilla. Suomen järjestäytyneistä eläkeläisistä lähes 90 % on Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n jäsenjärjestöissä. EETUlla on myös jo vakiintuneet yhteydet eri tahoihin ja se antaa lausuntoja eri viranomaistahoille eläkkeensaajia koskevissa kysymyksissä. EETUlla on myös edustus ministeri Hyssälän taannoin perustamassa eläkefoorumissa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry vaatii, että mikäli nykyinen ryhmä lakkautetaan ja sen tilalle perustetaan uusi järjestelmä, niin siihen on ehdottomasti nimettävä myös eläkkeensaajien edustus. Mahdollinen uudistus ei saa kuitenkaan missään nimessä johtaa siihen, että eläkevaramme joutuisivat tulevaisuudessa poliittisten päätöksentekijöiden hallintaan. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry Juukassa juhlittiin ja laulettiin kolmen aluejärjestön voimin Noin 400 juhlijaa kokoontui viime tiistaina Juukan urheilutaloon, jossa järjestettiin PohjoisKarjalan, Savon ja Kaakkois-Suonmen aluejärjestöjen yhteinen kesäjuhla. Sateisen viikon lähes ainoa pouta sattui juuri juhlan ajaksi. Ohjelma oli Karjalan laulumailla lauluvoittoinen Joensuun Eläkeläisten kuoron ja Kuopion seudun yhteisen sekakuoron ansiosta. Lieksan Eläkeläiset oli tuonut mainion kansantanssiryhmän. Varkauden Eläkeläiset esitti yleisön riemuksi pantomiimin Toivosta ja Lempistä. Aivan erityisesti yleisö piti joensuulaisen Anna Kuivalaisen ohjaamastayhteisestä istumatanssista. Juhlamarssi kajahti karjalaisen komeasti. Juhlassa puhunut Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Marja Leena Makkonen kysyi, onko tulevaisuuden Suomi maa, jossa ikääntyneisiin ihmisiin suhtaudutaan myönteisesti ja arvostavasti vai kielteisesti ja vähättelevästi. Hänen mukaansa vastaus saadaan yhteiskunnallisessa kamppailussa. ­ Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja eri väestöryhminen sosiaaliset erot kasvat. Kehitys ei voi olla näkymättä myös eläkeläisten keskuudessa, Makkonen totesi. ­ Hallitus on tuonut esille kuinka pienituloisia on huomioitu tällä kaudella, mutta esim. eläkkeiden nosto toi pieneläkeläisen pussiin muutaman euron tai jopa alle euron kuukaudessa lisää. Mitä tällä saa ja ketä se on auttanut? Meidän ei tule unohtaa tämän hallituksen linjaa vaan muistaa mitä sen linjan toteuttaminen on meille antanut. Kesäkuun alussa eduskunnassa äänestettiin kansaneläkeen tasokorotuksesta. Vasemmiston eduskuntaryhmä esitti 40 euron korotusta. Esitystä puolusti SDP:stä vain jokunen edustaja ja yksi kristillisdemokraatti. ­ Korotus olisi esityksen mukaan astunut voimaan 1.3.2011, jolloin tulee voimaan myös takuueläke. Pelkän takuueläkepäätöksen heikkous on siinä, että se synnyttää pieniin eläkkeisiin jyrkän portaan. Hallituksen esitys takuueläkkeestä jättää 686 euron ja 1 200 euron väliselle tuloalueelle suuren joukon pientä työeläkettä ja kansaneläkettä saavia eläkeläisiä, jotka ovat aidosti pienituloisia, mutta joiden eläkettä takuueläke ei paranna lainkaan, Makkonen sanoi.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 13 Runopysäkki Tiellä Hyveen tiellä moni matkaa hiljakseen. Miettien, keitä ovat he, jotka ohitse hurahtavat uutta valtatietänsä. Ylväästi, ohjaten vinkuvaa petoansa kuin, parasta ennen päivänsä olisi vielä kirjoittamatta. Ja vakaasti uskoen että tuomiopäivänsä tilalle, tultaisiin kirjoittamaan, tilipäivä. Alpo Juutistenaho Irti arjesta Kuka kursseilla Kuntorannassa kuka lomalla löhömässä ilmoja ihania ihailemassa suvea suomen suloista kevättä kaamoksen jälkeen Tanssi mukaansa tempaapyöritykset parketillakengät kuvioita piirtää mykkien kieltä puhuvat Olisivatpa tanssittajat taitavia veisivät irti arjesta äärestä kotitöitten muistaisivat minuakin parkettien liitäjät liukkaat loisivat lomasta laadukkaan muisteloksi tulevien päivien kerrottavaksi kersoillekin tuleville sukupolvillelapsille uusien aikojen. Olavi Peltoniemi Oulu Elämäni fresko Taivaalla räjähdysherkkä sinipunainen ukkospilvi. Maan päällä käärme, joka pistää naista kantapäähän. Keskellä kuulas taivas, lumikenttien kimallusta hangella, tykkylumen peittämät männyt, kuun aavemainen valo varjoineen. Maa ja taivas yhtä. Oikealla nuoren koivikon vaaleanvihreä hempeys. Kimalaisten kuhina pajukon keltaisten, pulleitten siitepölyhiukkasten kimpussa. Sulavan lahden rantaporeissa kutevien haukien molskahduksia, kahlaajien kirkaisuja, sorsien kosintapyrähdyksiä, telkkien taidonnäytöksiä, joutsenten ylvästä soutelua. Haluan mennä tauluun sisään. Olavi Leinonen Paltamo Tuulten sukua Jokin kohahti, suhisi, sohahti ja puhisi. Ei se ollut ahava, ei puhuri, ei viima. Ei myrsky, tuisku,myteri. Ei vire, eikä kare. Vain pieni tuulen tuiverrus. Pirkko Rönkkö Ylöjärvi Katson väsymättä merta. Sen vaahtopäät leikkii kilpaa aallokossa ja kuohut iskee kalliota vasten värit hehkuu seinämään. Kallion rosoinen pinta saa ajatukset menneeseen. Kyyneleet raskaana putoaa. Salli Kajosmäki Keuruu Tuomen ja syreenin välissä R uno on hetkien pysäyttämistä. Suomen kesässä on niin paljon ihania hetkiä, että niitä kyllä kannattaakin pysäyttää. Luin tämän kuun alussa Hesarin pienen jutun, jossa mainittiin eräs ruotsalaisten käyttämä sanonta. Sanonta kuului suurin piirtein: "tuomen ja syreenin välissä". Sanonnalla viitattiin nimenomaan ajanjaksoon, kun tuomi on lopettanut kukintansa ja syreeni aloittelee. Ajanjakso on todella lyhyt, siinä on sen hienous, ainutkertaisuus ja haikeuskin. Joskus kyseiset puut saattavat kukkia jopa osittain yhtä aikaa, jolloin kuvattu hetki on liki saavuttamaton. Runo on hyvä keino vangita hetki "tuomen ja syreenin välissä". Alpo Juutistenahon runo Tiellä sekoittaa mielenkiintoisesti "tien" eri merkityksiä keitokseensa. Runoon muodostuu jännitettä vastakohtien kautta: hiljalleen matkaa tekevät ja valtateitä kiitävät autoilijat Jos jotain runossa haluaisi muuttaa, niin säejakoa voisi vielä miettiä. Nyt säkeet katkeavat aika usein. Pidemmät säkeet toisivat runoon mietteliäisyyttä. Välimerkkejäkin voisi hieman karsia. Tiellä-runo muistuttaa viisaasti, että tiemme loppu on varsin demokraattinen eikä siinä lompakon paksuudesta enää ole iloa. Pirkko Rönkkö kertoo kirjoittaneensa runonsa Tuulten sukua kevättä odottaessaan ja lisää vielä, että " sanoilla on joskus hauska leikitellä". Tuulten sukua onkin mainio, leikkisä runo, joka kertoo myös kielemme sanavaraston monipuolisuudesta. Tuulten sukua on sinänsä hyvä otsikko runolle, mutta toisaalta runo voisi saada vielä muitakin symbolisia tasoja, jos otsikko olisi toinen. Joskus on varmaan ollutkin runopysäkillä puhetta Lauri Viidan runosta, joka alkaa sanoin "Siisti täytyy aina olla, sanoi kissa hietikolla." Runon nimi on Moraali. Näin otsikko tuo runoon uuden tason. Kun luin Pirkko Rönkön runon ensi kertaa, ajattelin heti, että se voisi kertoa myös esimerkiksi tunnetilasta, vaikkapa suuttumuksesta. Runon olemus Olavi Peltoniemi kertoo runonsa synnystä seuraavaa: "Olin aikanani Hilja Mörsärin kirjoittajakursseilla Kuntorannassa ja teimme kerran 15 minuutin romanttisen runon. Jäin kyllä miettimään, oliko se minun tekele sittenkään runo vai mikä?" Kirjoittaja toivoo runonsa julkaistavaksi muillekin muisteloksi, koska monella voi olla samantyyppisiä kokemuksia ja muistoja Kuntorannasta. Olavi Peltonimen runo on hyvä käyttöruno, joka on erityisesti suunnattu Kuntorannan kävijöille, tavallaan "sisäpiirille". Muistelukset ja kronikat sopivat myös runoon, puhutaanhan riimikronikoistakin. Peltoniemen runossa on käytetty tehokeinona alkusointua (samalla kirjaimella alkavat sanat) ja symmetristä rytmiä. Kysymykset kuten "onko tämä runo" tai "mikä on runo" ovat mielenkiintoisia eivätkä lainkaan yksiselitteisiä. Runoja on niin monenlaisia ja moniin eri tarkoituksiin. Ja hyvä niin! Hevosesta ei kannata tehdä lehmää eikä lehmästä lammasta, saakoon erityyppiset runot olemassaolon oikeutuksensa juuri sellaisina kuin ne ovat. Kerran erään runokurssin ennakkotehtävänä oli muotoilla jokin runouteen liittyvä kysymys. Yksi osallistuja oli kirjoittanut paperille kysymyksen: mikä on runo? Kysymys ei ollut ollenkaan hullumpi, vaikka kurssi oli tarkoitettu jo opinnoissaan edistyneille. Itse asiassa kysymys oli kurssin vaikein. Runoa ei ole ollut koskaan helppo määritellä, mutta vaikeaa se on varsinkin nykyään, kun monia lajille tuttuja tunnusmerkkejä ei välttämättä runosta löydä. Jos lajit (kuten runo tai proosa) pysyisivät täysin "puhtaina", mitään uutta ei syntyisi. Kirjoittamisen paradoksi onkin, että vaikka on hyvä tuntea kirjoittamansa lajin perinne ja ilmaisu, tavoitteena on silti luoda jotain uutta Runojen kirjoittamisessa kannattaa antaa tilaa spontaaniudelle ja yllätyksille. Mieli ja maisema Olavi Leinosen Elämäni fresko on jännittävä, hieman arvoituksellinenkin lyyrinen kuvaus, jonka voi lukea konkreettisesti maiseman- ja tapahtumien kuvauksena, mutta myös symbolisesti. Säe " Maa ja taivas yhtä" tuo ainakin minulle mielleyhtymän siitä, että fyysinen ja henkinen, maisema ja mielentila ovat yhtä. Viimeinen säe: "Haluan mennä tauluun sisään" on mielenkiintoinen. Ikään kuin runon kirjoittaja olisi katsonut elämänsä maisemia, kokemuksia, kertomuksia filminä ja haluaisi kokea ne kaikki uudelleen. Pari huomiota. Runosta voisi jonkin verran jättää määreitä pois, esimerkiksi "Oikealla nuoren koivikon vaaleanvihreä hempeys" voisi olla vaikka "oikealla nuoren koivikon vaaleanvihreys". "Molskahduksia, kahlaajien kirkaisuja, sorsien kosintapyrähdyksiä" jne. voisi olla vielä tehokkaampi muodossa: "Molskahdukset, kahlaajien kirkaisut, sorsien kosintapyrähdykset". Elämäni fresko -runo kiehtoo tarkkuudellaan. Lukija saa seurata, miten "runokamera" kuvaa. Johtopäätökset jäävät lukijalle, sillä runo ei selittele. Salli Kajosmäki kertoo, että hänen runonsa on kirjoitettu läheisen ystävän poismenon jälkeen. Runossa onkin surumielinen ja kaihoisa tunnelma. Mielentila ja maisema sulautuvat erottamattomaksi kokonaisuudeksi. Kirjoittaja hyödyntää runollista vapaut- taan käyttämällä johdonmukaisesti verbin yksikkömuotoa monikon sijaan. (Vaahtopäät leikkii, kuohut iskee jne.) Puhekielisyys on totta kai runossa täysin mahdollista ja sallittua, vaikka se usein jakaakin mielipiteitä. Tunteiden ja maiseman vuoropuhelu välittyy runosta hyvin. Kesäkuun alussa Tampere muuttui Runokaupungiksi. Viikon mittaisella tapahtumalla haluttiin tuoda runoa ihmisten ulottuville. Runokaupungin suojelija Kirsi Kunnas kiteytti asian näin: "Tarvitsemme runoilijoita! Runous avaa kaikki meidän aistimme, ja me löydämme itsemme ihmisinä." Lähettäkää siis runoja! Entiseen tapaan, entisiin osoitteisiin. Pidän kyllä kaikki runot tallessa, mutta esimerkiksi tiettyyn vuodenaikaan liittyvät runot saattavat ilmestyä vasta pitkänkin ajan päästä lehdessä. Ja vinkki: lyhyet runot mahtuvat aina pitkiä varmemmin lehteen. Ihanaa kesää kaikille! Optimistin kesä on vasta alkamassa. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Työympäristö suhtautui välillä suorastaan vihamielisesti naispoliisiin Lea Saarinen valitsi 60-luvulla toisin kuin moni muu nainen Tekemistä riittää Lea Saarinen ei täysin poliiseja unohtanut jäätyään eläkkeelle. Hän on aktiivinen jäsen Tampereen Eläkepoliiseissa. Hän oli pitkään siellä ainoa naispuoleinen poliisin työstä eläkkeelle jäänyt varsinainen jäsen, kunnes toinenkin poliisinainen ehti eläkeikään. ­ Kokoonnumme kerran kuussa, retkeilemme ja käymme tutustumassa milloin mihinkin mielenkiintoiseen paikkaan. Toisinaan pyydämme jotakuta asiantuntijaa esitelmöimään kokoukseemme jostakin meitä kiinnostavasta aiheesta, Saarinen selvittää. ­ Muuten maailman meno ja siten myös poliisin työ on tätä nykyä niin hurjaa, etten edes täydennyspoliisiksi ryhtyisi. Mutta muistelen hyvällä omaa uraani ja työkavereitani. Saarinen ei pääse unohtamaan poliisin työtä, kun televisiostakin tulee kaikenlaisia poliisisarjoja. Sherlock Holmes ratkoo melko hyvin rikoksia, Kovassa laissa poliisit toimittavat rikollisia oikeuden eteen, Hill Street Blues herättää jo nostalgisia tunteita, Midsomerin idyllisissä maisemissa murhataan aina lauantaisin ja sunnuntaisin neiti Marple ei malta pysyä erossa hämärähommista. ­ Seuraanhan minä poliisisarjoja ja pidän erityisesti niistä saksalaisten tekemistä. ­ Muuten katson televisiosta keskusteluohjelmia, dokumentteja ja vanhoja elokuvia. Kulutan aikaani myös lukemalla ja siinä olen kaikkiruokainen. Luen hyllyssäni olevat kaikki Päätalot sitten, kun en jaksa kävellä enää kirjastoautolle. Nyt myös tietokone on ruvennut kilpailemaan Saarisen ajasta. Hän unohtuu nettiin surffailemaan välillä jo pidemmäksikin aikaa. Hän on tullut koneen kanssa sinuiksi oikeastaan pitkälti samalla lailla kuin oppi aikoinaan työnsäkin, tekemällä. ­ Ja käyn minä vesijumpassakin, kun huonokuntoiset nivelet siihen pakottaa. Saarisen rakkain harrastus on kuitenkin matkustaminen. Hän käy yksin ryhmämatkoilla ja joka reissulla hän on tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin, joista osasta on tullut hänelle ystäviä. ­ Olen ollut muun muassa Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja safarilla Afrikassa. Muutaman vuoden olen käynyt bussimatkoilla kuten viime syksynä Irlannissa ja sitä ennen Saksassa. Olen käynyt Saksassa myös patikoimassa. Lähden ensi talvena 50-vuotiaan kummityttöni kanssa Thaimaahan. Lea Saarinen oli 60-luvun kynnyksellä 24-vuotias mielisairaanhoitaja, kun hän näki Aamulehdessä ilmoituksen: haetaan poliiseja Tampereen pääpoliisiasemalle. Saarisen isoisä oli ollut poliisi ja Saarisen hyvä ystävä Kuopiossa oli naiskonstaapeli. ­ Kävelin poliisilaitokselle kyselemään ja kohta jouduin kauheaan tenttiin, kun luonteeni, elämäntapani ja poliittinen vakaumukseni yritettiin selvittää, Saarinen muistelee. ­ Tampereella oli kolme naiskonstaapelia, joista yksi oli juuri jättänyt vanhuuseläkehakemuksen. Minä pääsin tuohon rakoon, vaikka aikamoista vääntöä minun palkkaamisestani käytiin puolisen vuotta. Koulutuksen perään ei kysytty: Saarinen vain aloitti työnsä kesällä -61. Työhön ei sen kummemmin perehdytetty, ammatti piti opetella tekemällä. ­ Työ oli sitä, että etsimme meidän valvontaamme kuuluvat henkilöt. Menimme Hämeenpuistoon ja muille yleisille paikoille ja seurasimme irtolaisia. Silloista irtolaislakia voisi kutsua myös puhtaanapitolaiksi, kun perkasimme pois silmistä epämääräiset joutilaat porukat. Lea Saarinen työskenteli huoltopoliisina, joka oli silloisessa poliisi-instituutiossa ainoa naisille sallittu paikka. Hän mainitsee myöhemmistä moninaisista tehtävistään muun muassa mielisairaslain tuomat virka-apupyynnöt, kun potilaita piti saattaa sairaalaan. Hän auttoi sittemmin myös muita virkamiehiä,kuten haastemiehiä, ja kuulusteli toisille poliisilaitoksille kuuluvia epäiltyjä tai syytettyjä ennen kuin heidät kuljetettiin omalle alueelleen. Saarinen saattoi henkilöitä oikeuden istuntoihin ja etsi etsintäkuulutettuja. Saattomatkoista olisi aiheita moneen kertomukseen. ­ Jonkin aikaa minulla jäi toisen naispoliisin kanssa säädetty lepoaika työvuorojen välillä vajaaksi kahdella tunnilla, jottei miesten tarvitsisi tinkiä levostaan tuntiakaan, Lea Saarinen muistelee suhtautumista naispoliiseihin. paa tietoa sen helposti sijoittaisi kauemmaksi ajaksi. Vaikka töitä riitti, niin työympäristössä suhtauduttiin välillä suorastaan vihamielisesti hänen sukupuoleensa. Lea Saarinen ujuttautui työssään pimeän viinan myyntitilanteisiin, kun häntä ei heti poliisiksi arvattu. Alko maksoi korvauksia takavarikoidusta alkoholista, mutta ne rahat jaettiin miespoliisien kesken. Saarinen ei niistä saanut koskaan penniäkään. ­ Kun alettiin maksaa enemmän illoista, öistä ja ylitöistä, niin meidät naiset rajattiin aluksi sellaisista tehtävistä pois, Saarinen kertoo. ­ Virkamme vakinaistettiin vasta kahden vuoden jälkeen anomuksestamme lähiesimiehen vastustuksen tähden, vaikka olimme jo kehotuksesta hakeneet erivapautta sukupuolesta. Ehdin olemaan kymmenen vuotta töissä ennen kuin meille naisillekin ryhdyttiin maksamaan korvausta omien vaatteiden käytöstä työssä. Yhtä kauan aikaa meni, kunnes myös minut komennettiin miehistökurssille, jonka päätteeksi sain vannoa virkavalan aloittelevien poliisien joukossa. Saarinen kuvaa silloista Tampereen poliisia erityisen naisvastaiseksi paikaksi, vaikka vuosien kuluessa muutamia naisia pääsi töihin jopa erikoisyksikköihin, useimmiten kuitenkin varkausryhmään. Naisen ei annettu pukeutua järjestyspoliisin univormuun ennen kuin vasta vuonna 1994, jolloin Saarinen jäi eläkkeelle. ­ Kuulemma siksi, ettei naisille ollut omia sosiaalitiloja vaatteiden vaihtoa varten. Sehän oli tekosyy. Kanslian naisilla oli jo omat tilat ja naisia oli järjestyspoliiseina Tamperetta paljon pienemmilläkin paikkakunnilla. Nykyään lähes kaikki poliisihallinnon tehtävät ovat avoimia sekä naisille että miehille. Naiskiintiöt poistettiin yli 20 vuotta sitten Poliisikoulun pääsykokeista, jonka jälkeen naisia tuli alalle enemmän. Naisten osuus kuitenkin edelleen pienenee poliisihallinnossa, mitä ylemmäs esimiestasolla mennään. ­ Naisten asema poliisissa on paljon parantunut. Kokemani epäkohdat ovat onneksi suurelta osin jo taakse jäänyttä historiaa. Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole vanhemman rikoskonstaapeli Saarisen silmin katsottuna menneet parempaan päin. Esimerkiksi vapaan kasvatuksen saaneet eivät tunnu piittaavan yleisestä järjestyksestä tuon taivaallista. Ja liimanhaistelijat ovat vaihtuneet huumeiden käyttäjiin, joiden maailma on paljon kovempi verrattuna entisaikojen syrjäytyneiden elämään, joka oli muille ihmisille usein aika harmittotonta. Työtä vaikeuttivat asenteet Vaikka Lea Saarisen kertomus on aikalaishistoriaa, niin ilman parem- MIA HEMMING
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 15 Keskisuomalaiset juhlivat kesää Päijänteen rannalla Keskisuomalaiset eläkeläiset viettivät suurella joukolla perinteistä kesäjuhlaansa tällä kertaa Päijänteen rannalla, Säynätsalon Juurikkasaaressa Jyväskylässä. Juhlaan oli tullut pitkälti neljättäsataa eläkeläistä. Juhlapaikka oli ollut alkuvuonna hieman hakusessa, mutta sitten säynätsalolainen Toivo Heinonen kävi asiasta keskusteluja Juurikkasaaren yrittäjän kanssa, ja niinpä aluejärjestö teki päätöksen juhlan pitämisestä siellä. Ennen varsinaista juhlaa nautittiin Juurikkasaaren ravintolan hyvästä ruuasta. Juhlan juonsi ansiokkaalla tavallaan jyväskyläläinen Kari Jokinen. Musiikista vastasi jyväskyläläinen Tavallisetorkesteri. Muusta monipuolisesta ohjelmasta mainittakoon sekakuoro Iltatähtien tasokkaat esitykset, äänekoskelaisten Kuumat aallot, säynätsalolaisten esittämä rivitanssi sekä Katin, Eliisan ja Arjan laulut. Lopuksi laulettiin yhdessä Juhlamarssi. Juhlapuheen piti keskisuomalaisille hyvin tuttu Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Marja Leena Makkonen, aluejärjestön pitkäaikainen sihteeri ja aikaisemmin Jyväskylän maalaiskunnassa ja nyt Jyväskylässä vaikuttava kunnallispoliitikko. Hän totesi puheessaan mm, että menneen ja kuluvan vuoden aikana Suomen poliittinen eliitti on ollut lööpeissä: on ollut tuppeen sahattua puupinoa, tukkatyylin vaihtoa ja vaalirahoitusta. Nämä ovat polkeneet alleen tärkeämmät päätökset. Hallitus on tuonut esille, kuinka pienituloisia on huomioitu tällä kaudella, mutta esimerkiksi eläkkeiden nostaminen toi pientä eläkettä saaville vain muutaman euron tai jopa alle euron kuukaudessa lisää Hinnat ja erilaiset maksut ovat nousseet kautta linjan moninkertaisesti suhteessa eläkkeiden korotuksiin. Kunnat ovat myös leikanneet ja kuntaliitosten yhteydessä keskittäneet ikääntyneiden tarvitsemia sosiaali- ja terveyspalveluita. Valtio ei ole tullut kuntien avuksi niiden tarvitessa lisärahoitusta palvelutasonsa turvaamiseksi. Vuosi 2010 on omistettu köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiselle. Mutta siitä huolimatta ruokajonot ovat pidentyneet, syrjäytyminen ja työttömyys ovat lisääntyneet. Köyhyys koskettaa Suomessa niin lapsiperheitä kuin eläkeläisiäkin Eläketurvassa on tapahtunut joitakin muutoksia, jotka eivät ole ainakaan parantaneet eläkeläisten asemaa. Sata-komitean esittämä takuueläke on nostamassa pienimpiä eläkkeitä maaliskuusta 2011 alkaen. Se ei kuitenkaan paranna kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavien asemaa. Meidän tulee jatkossakin esittää parannuksia eläketurvaan ja vaadittava myös niiden toteuttamista. Pientä työeläkettä saavien asema tulee ottaa huomioon, tasokorotukset kansaneläkkeeseen ja asumistukeen,, työeläkeindeksin rakennetta on muutettava. Verottoman eläketulon alarajan korottaminen sekä veropolitiikan suunnan muuttaminen ja vanhuspalvelulain säätäminen ovat meidän vaatimuksissamme Lopuksi Marja Leena Makkonen totesi eläkeläisten olevan aktiivisia ja poliittista päätöksentekoa ja keskustelua seuraavia. Jatkamme edunvalvontaa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Vuosi 2011 on vaalivuosi, ja Eläkeläiset ry on silloin Eetun puheenjohtajajärjestö. Jo nyt järjestömme on vaikuttamassa Eetun yhteisiin tavoitteisiin Järjestöllämme tulee olla myös omat tavoitteet ja oma vaalityö, jonka takana olemme kaikki. Ohjelman jälkeen tanssittiin Tavalliset yyhtyeen tahdissa. Kaiken kaikkiaan juhlat onnistuivat erinomaisesti niin osanottajamäärän, juhlapaikan kuin myös ilmojen osalta. Juhlapuhujaksi kutsuttua Marja Leena Makkosta kiitettiin kukilla ja vastalla. Tahvo Eronen LIMPAN Kaosteorin E n vårmorgon på stugan väckte fåglarnas oväsen mig alldeles okristligt tidigt. Bofinkarna drillade mesarna skrek sitt titi-tu titi-tu, göken gol för brinnskära livet och koltrasten spelade på sin flöjt i grantoppen. En sån där jäkla blandad kör skulle behöva en sträng dirigent, nu låter den närmast som en kaotisk kakofoni, funderade jag och smällde igen fönstrets ventilationslucka. Trots att fågelsången blev utestängd, hade jag svårt att somna om.Som alltid när jag ligger sömnlös, började jag fundera ingående på någon komplicerad fråga. Det är mycket bättre än att räkna får. Ibland kan man få idéen till en dikt eller ett kåseri, men alltid blir man slutligen så trött att man somnar. Den här gången började jag fundera på kaosteorin. Ni vet den där, om hur en fjärils vingslag i den brasilianska regnskogen kan förorsaka en orkan på andra sidan jordklotet. ­ Om man skulle vända på steken? Om en finsk man går ut i Nummi-Pusulas granskog och släpper en ordentlig brakfis. Ni vet en sån där lång en, som man kan spela de första takterna i Björneborgarnas marsch med: tara-ra-ratta-ratta-ra... Vad skulle en sådan förorsaka i den brasilianska regnskogen? Jag började utveckla teorin: ­ Om solen skulle värma den mörka granskogen så, att det skulle uppstå en sti- gande varmluftström. En ordentlig termik. Sådan, som jag brukade cirkla i när jag ännu segelflyg. Termiken skulle lyfta min fis upp i de högre luftlagren, kanske ända upp i stratosfären. Följande problem vore, att jorden snurrar i östlig riktning. Borde min fis alltså - enligt minsta motståndets lag - sväva över hela Asien och Stilla havet till Syd-Amerikas västkust och över Andernas bergskedja för att komma till den brasilianska regnskogen? ­ Å andra sidan, funderade jag, blåser det ju västliga vindar över Atlanten. Utan dem skulle Kolumbus aldrig ha hittat de Karibiska havets öar, som han kallade Västindien. I samma vindar seglade också den italienska upptäcktsresanden Amerigo Vespucci. Det var ju i själva verket han son hittade det fastland, som idag - efter hans förnamn - kallas Amerika. Vilket Amerika månne han egentligen hittade, Nord- , Syd- eller Central- Amerika? Nej tusan, nu kom jag av mig igen! Min fis svävar ju vind för våg över granskogen. Om salig Amerigos upptäcktsfärder kan jag ju läsa i uppslagsboken eller googla när vi kommer hem. ­ Om man skulle anta, att fisen kommer in i en nordlig luftström och i den svävar högt över Central-Europas förorenade luftmassor, och den pyreneiska halvön ända ned till Gibraltar. Den befästa klippan, som i dag är den enda koloni den forna stormakten England ännu har kvar. Jäklar, nu kom jag av mig igen, men det kan ju göra detsamma. Nu är ju fisen redan framme i de västliga vindarna, som sakta men säkert för den över Atlanten mot Syd-Amerika och Brasilien. Nu vore det viktigt, att den inte hamnade med i de Cykloner, som härjar i Central- och sydliga NordAmerika. ­ Kommer fisen lyckligt fram till Karibiska sjön, skulle det ännu behövas en rejäl havsbris, som förde den in över den sydamerikanska kontinenten. När brisen vid solnedgången dog ut skulle fisen kanske bli svävande över Amazonflodens delta. Hela händelseförloppet har enligt, mina beräkningar - härtill helt obemärkt - tagit tre månader, två veckor och tre och ett halvt dygn, men nu skulle det snart börja hända: ­ När solen stiger och börjar värma regnskogen bildas en stark stigande luftström. På toppen av luftströmmen bildas ett kraftigt expanderande cumulusmoln som småningom växer till ett jättestort åskmoln. Med den luft som strömmar till, för att fylla tomrummet som varmluften lämnat efter sig, kommer också min fis svävande. Den virvlar uppåt med luftströmmen och när den kommer fram till det över regnskogen ruvande enorma åskmolnet börjar hemska saker hända: Ett aldrig tidigare skådat skyfall med blixt, dunder och hagel stora som tennisbollar piskar regnskogen. Tromberna fäller mängder av de över hundra meter höga trädbjässarna, kajmaner och pirayor firar blodiga orgier på vrålapor och andra däggdjur i de av skyfallet översvämmade markerna. De människor, som höll sig inomhus tar det ingen skada på, men de som råkade befinna sig utomhus får säkert, förutom att de blir genomblöta, både blåmärken och frakturer i hagelbyarna. Vad som skulle hända i Anderna, på Pampas och i Eldslandet orkade jag inte mera fundera på. Jag orkade bara ägna en trött tanke åt hurudana följder min snart kommande snarkning skulle få, när den sent omsider skulle susa i säven på Titicacasjön. Sydamerikas största sjö, som ligger på över tretusen meters höjd uppe i Andernas högplatå.
• 16 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Tästä kaikki alkaa: suunnittelusta ja mallin piirtämisestä. Tarkkuutta: lasit leikataan mallin mukaan. Enkeli kevätvihreää vasten. Sisko Laukkanen on kerton Kärsivällisen käsissä alkavat muodot el Sisko Laukkanen tulee Syy ­ Lyijylasi- ja tiffanytekniikat vaativat kärsivällisyyttä ja huolellisuutta, sanoo tekniikoiden taitaja, eläkkeellä oleva kuvaamataidon lehtori Sisko Laukkanen. Paltamon Eläkeläiset ry:hyn kuulva Laukkanen on luvannut tulla pitämään tekniikoista työpajaa Eläkeläiset ry:n Syystärräyksiin Kuntorantaan syyskuun alussa. Laukkanen on vuodesta 1988 lähtien keskittynyt omassa taiteellisessa työssään suureksi osaksi lyijylasitekniikoihin ja myös opettanut niitä lukuisilla kansalais- ja työväenopistojen ja muiden oppilaitosten kursseilla ympäri maata. Laukkanen on Kainuussa niin varhainen lyijylasitekniikoiden tuntija, että hän toi tekniikan maakuntaan. Vaikka siitä on runsaat 20 vuotta, voi istoriallisessa katsannossa sanoa, että se tapahtui verraten myöhään. Lyijylasitekniikka on vanha tekniikka. Varhaisimmat löydetyt lyijylasityöt ovat 500-luvulta Ita- liasta. ­ Lyijylasitekniikka nou tukseen 1100- ja 1200-lu kotaiteessa. Gotiikan my nat suurenivat ja raamat seinämaalaukset siirtyivä tekniikkana ikkunoihin. Asetekniikka lu tilaa taiteell Lisää kärsivällisyyttä: leikatut ja hiotut lasit reunustetaan tiffanytekniikassa kupariteipillä. Kirkkojen ikkunoiden s seen ei vaikuttanut vain nan muuttuminen rom gotiikkaan. Ikkunoita u suurentaa, kun olot ja so titavat muuttuivat: seinä tarvinnut enää muura umpeen vihollisilta suoja si. ­ Kai voi ajatella niinki jylasissa asetekniikka anto teelle ­ harvinaista ja he Tiffany-tekniikka on huo ti nuorempaa perua. S yhdysvaltalainen sisustu
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 17 "Mistä saisin lisää aikaa?" Vielä on paljon tekemistä ja oppimista Sisko Laukkanen kulki pitkän tien päätyäkseen taiteilijaksi ja opettajaksi. Manamansalolaisen kymmenlapsisen perheen tyttö hankki ensin kaupallisen koulutuksen ja teki pitkään toimistotöitä, mutta mieli paloi kuvataiteeseen. ­ Pikkutyttönä piirtelin aina sateen jälkeen kuvia hiekkaan. Äidin langat olivat piironginlaatikossa lukkojen takana. Minä olin aina pyytelemässä piirongin avaamista, että saan katsella niiden värejä, kun värikyniä ei ollut. ­ Kädentaidot kulkevat varmaan suvussa. Isä teki käsitöitä ja Karjalan lintuja, ja näppärä oli äitikin käsistään. Myös oma tyttäreni on alalla. Laukkanen suoritti töiden ohella lukion ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1981 Vuohengin iltalukiosta. Taiteita hän on opiskellut Limingan taidekoulun lisäks taideteollisen korkeakoulun täydennyskoulutuskursseilla 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Niitä täydensivät taidekasvatuksen opinnot yliopistossa. Vuonna 1988 alkoi uusi työura: Laukkanen valittiin kansalaisopiston taideaineiden päätoimiseksi opettajaksi ja myöhemmin Haapajärven yläasteen ja lukion kuvaamataidon lehtoriksi. ­ Eläkkeelle jäätyäni jatkoin kurssien pitämistä sekä oppilaitoksissa että yksityisesti. Siinä meni selkäkin, kun nostelin raskaita lasilaatikoita, Laukkanen kertoo. Laukkanen opettaa edelleen, mutta nyt vain keikkaluontoisesti. ­ Muuten tuntuu, että olisi vielä paljon tekemistä, paljon oppimista. Useasti mietin, mistä saisin lisää aikaa. Laukkanen sanoo olevansa samaa mieltä Claes Anderssonin kanssa, joka yhdessä tekstissään haluaa aikaa vaikka seiniä katsellakseen. ­ Taiteiden tekeminen ja harrastaminen on kaikessa vaivassaan ja työssään palkitsevaa. Voi kokea tunteen, että minä itse olen tuon tehnyt, isolla työllä. Onnistumiseen kuuluu myös toisten tekijöiden töiden ihailu., Sisko Laukkanen sanoo, että ihmisellä pitää aina olla haaveita ja tavoitteita. ­ Limingassa minulle suositeltiin kuvanveistoa taiteellisen ilmaisun välineeksi. Minun tekee mieli tehdä pihaveistoksia betonista, kun täällä Kainuussakin pihanhoito on tullut suureen huutoon. Saa olla tällaisiakin unelmia. Unelmiaan ja ilmaisuvoimaansa Laukkanen purkaa myös kirjoittamalla. Hänen runojaan ja lyhytproosaansa on julkaistu useissa harrastaja-antologioissa ja Eläkeläiset ry:n juhlakirjassa Rukiista ruokaa ­ eläkeläisten tarinoita. (P.I). ut sekä ilonsa että surunsa töissään. Kuvassa miehen kuoleman jälkeiseen surutyösarjaan kuuluva teos. ää ja värit hehkua ystärräyksiin pitämään työpajaa lyijylasitekniikoista Louis Comfort Tiffany, kuuluisan jalokivikauppiassuvun jäsen. Suosionsa huipulla tiffanytekniikka oli jo 1880-luvulla. Sekä lyijylasi- että tiffanytöissä käytetään nykyään yleensä valmiiksi värjättyä taidelasia. Niinpä on hieman harhaanjohtavaa puhua lasimaalauksesta, kuten joskus näkee tehtävän. ­ Lasimaalauksesta voidaan puhua silloin, kun lasipinnat on joko kokonaan tai osittain maalattu. Lyijylasitekniikassa lasipaloja yhdistää lyijykisko. Tiffanytekniikassa taas jokainen pala on erikseen reunustettu kupariteippinauhalla, jonka jälkeen kuparin päälle on kolvilla sulatettu tinaa. ­ Tiffany on nopeampi ja kevytrakenteisempi tekniikka. Se sopii mainiosti pienempien töiden ja kolmiuloitteisten töiden, kuten valaisemien, tekemiseen. ­ Tekniikka sinänsä ei ole mitään, sen voi kuka tahansa oppia. Oleellinen asia on se, kuinka tekniikalla toteuttaa omia luovia idoitaan. Siksi niin tärkeä vaihe työssä on suunnittelu ja mallin piirtämin en, Laukkanen sanoo. ­ Toivon monesti, että löytyisi työkaveri, joka on innostunut teknisestä toteutuksesta. Silloin voisin itse keskittyä suunnitteluun, piirtämiseen ja värien valitsemiseen. Nykyiset värilasit ovat niin hienoja, että ne voisi melkein sinällään ripustaa taideteoksiksi. Kovin kallistakaan lyijylasitöiden harrastaminen ei ole, varsinkin jos työssä välttämätön hiontalaite löytyy kansalais- tai työväenopistosta. Jane Gregory. ­ Lyijylasitöissä pääsevät oikeuksiinsa sekä muodot, värit että valo. Työt todella hehkuvat ja elävät valaistuksen vaihtelun mukana. Tiffany-tekniikka luo vielä mahdollisuuden kolmiuloitteisuuteen. ­ Lyijylasitöillä olen pystynyt ilmaisemaan sekä iloni että tekemään surutyötä, kun läheisiäni on kuollut. Laukkasen töiden kirjo ulottuu kubistissävytteisistä kaksiulotteisista töistä tiffanytekniikalla tehtyihin tuikkuenkeleihin ja ruusuihin. Ruusut kertovat myös historiallisesta jatkuvuudesta, sillä niillä oli vankka asema jo keskiaikaisessa kirkkotaiteessa. usi kukoisvulla kirkyötä ikkuttuaiheiset ät lyijylasi- ovutti le suurenemityylisuunmaanisesta skallettiin odankäynäpintoja ei ata lähes autumisek- Valoa, iloa ja surua Laukkanen menetti sydämensä lyijylasitekkniikoille opiskellessaan Limingan taidekoulussa 1980-luvun lopussa. Opettajana oli amerikkalainen tiffany-töiden taitaja Mary in, että lyioi tilaa taiellyttävää! omattavasen kehitti ustaiteilija PEKKA ISAKSSON ­ Mistä saisin lisää aikaa?
• 18 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Puhujatkin saivat kevätkuosin: Kalle Keränen (yllä) ja Esko-Juhani Tennilä. Juhlalounaan jälkeen oli hieman aikaa rupatella ja katsella onitteluadresseja ennen ohjelman alkamista. Aloitteellista edunvalvontaa rajakaupungissa Tornionseudun Eläkeläiset juhli keväisen kepeästi Tornionseudun Eläkeläiset ry juhli keväisesti ja kotoisasti 40-vuotissynttäreitään Tornion Järjestötalossa toukokuun puolivälissä. Juhlaan oli muutakin kuin muodollista aihetta. Yhdistys on ollut aloitteellinen sekä paikallisessa että valtakunnallisessa eläkeläisten edunvalvonnassa. ­ Heti perustamisensa jälkeen yhdistys teki Tornion kaupungille aloitteen vanhusten palvelutalosta. Aloite tuotti tulosta: vuonna 1977 kaupunkiin saatiin vanhusten vuokratalo. ­ Vuonna 1980 Tornionseudun Eläkeläiset esitti valtakunnallista nimienkeräysadressia kansaneläkeläisten asemasta. Se toteutuikin, kertoi yhdistyksen puheenjohtaja Kalle Keränen esitellessään tervehdyspuheessaan yhdistyksen toimintaa sihteeri Veijo Tikkalen tekemän historiikin pohjalta. ­ Yhdistyksen toimintaa on sävyttänyt se, että Tornio on rajakaupunki. Moni yhdistyksen jäsen asuu Haaparassa ja käy sieltä kokouksissa, kerhoissa ja muissa tilaisuuksissa, Keränen sanoi. Juhla aloitettiin mainiolla juhlalounaalla ja kakkukahveilla. Niinpä yleisö jaksoi kuunnella enemmän tai vähemmän pitkiä puheitakin, joita oli neljin kappalein. Muu ohjelma oli hauska ja napakka. Yhdistyksen sketssiryhmä kertoi, että vanhana on lysti olla. Maila Olsen esitti tekstin, jossa lopuksi arveltiin, että kaikkea vanhuuden tuomaa viisautta ei sentään kannata käyttää, jo haluaa säilyttää edes muutaman ystävän. Irja Salmi lausui runon ja sketsiryhmä palasi näyttämölle kuvailemaan kolmea morsianta. Viime talvena perustettu Rytikarin Eläkeläiset ry:n soittajat ja laulajat esittivät potpurin. Veli Tikkalan vahvistamina Ryrikarin soittajat viihdyttivät yleisöä jo lounaan lomassa. Ansionsa juhlan onnistumiseen oli myös hyvällä juontajalla Heimo Muotkalla, joka sitoi juhlan leppoisaksi kokonaisuudeksi. Tornion kaupungin tervehdyksen toi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Lankila ja Lapin aluejärjestön tervehdyksen puheenjohtaja Kaarina Kapraali. Eduskunnan kuulumiset kertoi kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Pekka Isaksson, joka painotti erityisesti vanhustenhuollon puutteiden ja valvonnan korjaamista. ­ Eläkeläiset ry:n ja muiden eläkeläisjärjestöjen suurimpia haasteita on kysymys, kuinka toimia Suomen vanhustenhuollon kehnon tilan korjaamiseksi. ­ Useissa Suomen kunnissa on kuntatalouden säästöihin vedoten ryhdytty leikkaamaan vanhustenhuollon palveluja. Vanhustenhuollossa on ilman leikkauksiakin erittäin vakavia puutteita niin palvelujen riittävyydessä kuin laadussakin. Vanhusten kiistaton oikeus elämäntilanteen edellyttämään hyvätasoiseen hoivaan ja hoitoon ei kaikkialla toteudu. Pahimmillaan voidaan puhua jopa laiminlyömisestä ja suoranaisesta heitteillejätöstä, Isaksson totesi Isaksson kertoi Eläkeläiset ry:n juuri pidetyn valtuuston kokouksen kehottaneen yhdistyksiä ryhtymään yhdessä vanhusneuvostojen kanssa vanhustenhuollon omavalvojiksi, koska valvontajärjestelmässä on isoja aukkoja. (P.I.) Veli Tikkala (vas,) ja rytikarilaiset soittelivat letkeää lounasmusiikkia. Taustalla oikealla juhlan mainio juontaja Heimo Muotka. Ansiomerkin saajillakin oli hauskaa. Oikealla seuran historiikin kirjoittanut Veijo Tikkala.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 19 Kulttuurikunnon voittajat Eläkeläiset ry:ssä arvottiin kolme palkintoa niiden yhdistysten kesken, jotka olivat lähettäneet kulttuurikuntokorttinsa. Ensimmäisen palkinnon voitti Hämeenlinnan Eläkeläiset, toisen palkinnon Haukiputaan Eläkeläiset jakolmannen Mänttä-Vilppulan Eläkeläiset. Ensimmäinen palkinto on kaksipäiväinen Kulttuurikuntokurssi. Toinen ja kolmas palkinto ovat yhden päivän kursseja. Kurssit järjestetään yhdistysten omilla paikkakunnilla ensi syyskaudella. Musiikki ja tanssi ovat suosituimpia kulttuurikuntoilun lajeja, niin voittajayhdistyksissä kuin muissakin arvontaan osallistuneissa. Myös kuvataide ja kirjallisuus saivat paljon merkintöjä. Jos palkinnot olisi jaettu harkinnan eikä arvonnan perusteella, voittaja olisi ollut Ulvilan Eläkeläiset ry. Se oli kirjannut kulttuurisuorituksensa erittäin huolellisesti. Niistä kävi selvästi ilmi, että kulttuuriharrastus oli ollut yhteistä toimintaa, kuten kulttuurikuntokampanjassa oli tarkoituskin. Ulvilan yhdistys saa kunniamaininnan ja pienen yllätyspalkinnon. Arvontaan osallistuminen oli laimeaa: vain 12 yhdistystä palautti korttinsa, tosin joistakin yhdistyksistä kortteja tuli useita. Onneksi on olemassa varmaa tietoa siitä, että Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä kulttuurikuntoillaan monipuolisesti ja säännöllisesti, vaikka suorituksia ei merkittäisikään kortteihin. Kaikki toukokuun loppuun mennessä lähetetyt kortit toimitettiin Yleisradioon uutta arvontaa varten. Eläkeläiset ry kiittää kaikkia kulttuurikuntyokortin palauttaneita yhdistyksiä. TIINA RAJALA Keilaa kaatui. Uusmaalaisten rajussa kevätkisassa hukkui osa tuloksistakin Uudenmaan Aluejärjestön liikuntapäivään Tuusulan Rusutjärvellä osallistui kilpailujen toimitsijat mukaan lukien lähes 250 uusmaalaista eläkeläistä. Järjestelyistä vastasi Korson Eläkeläiset ry. Pieni kevätviileys ei kahlinnut kilpailumieltä. Se kohosi aika ajoin niin korkeaksi, että saappaanheiton tuloksetkin hukkuivat temmellyksessä. Muut tulokset sentään löytyivät, eikä osanottajiakaan joutunut hukkaan. Tikanheitto, miehet: 1) Pekka Paappanen, Kerava, 71pist., 2) Pentti Ahjoniemi, Karkkila, 62 pist. 3) Kalle Kortetjärvi, Järvenpää, 52 pist. Petanki: 1)Hyrylä I, Reino ja Veijo, 2. Järvenpää, Orvokki ja Taisto, 3) Hyrylä II, Kerttu ja Maija. Ketjunheitto: 1) Ritva Nikander, Karkkila, 340 pist., 2) Airi Hramoff, Järvenpää, 320 pist., 3) Simo Hyökki, Hyrylä, 320 pist. Luontopolku: 1) Irmeli Koponen, Tikkurila, 2) Marja Leena Nordlund, Tikkurila, 3) Pentti Ahjoniemi, Karkkila. Mölkky: 1) Klaukkala, 2) Hyvinkää, 3) Järvenpää Köydenveto: Voittaja oli Talvi-joukkue. Tulokset Tikanheitto, naiset: 1) Eila Ervasti, Hyvinkää ja Raili Kumpulainen, Hyrylä, 61pist., 3) Pirjo Rautiainen, Hyvinkää, 50 pist. "Mummot matkalla Rysseliin" palkittiin parhaana esityksenä kulttuurikilpailussa. Todiste saappaanheittokisasta. Kajaanin sketsi voitti kainuulaisten kulttuurikilpailun Eläkeläiset ry:n Kainuun aluejärjestön alueen jäsenjärjestöt viettivät viime viikon torstaina yhteistä kulttuurijuhlaa Paltalinnassa. Juhlan avasi Paltamon Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Hillevi Koskela sananparrella "Vierivät kivet eivät sammaloidu". Sitä osoitti myös juhlan ohjelma, joka oli hyvin kulttuuripainotteinen ja liikunnallinen, kulttuurikilpailun ja tanssitapahtuman ansiosta. Kulttuurikilpailuun osallistui kuusi jäsenjärjestöä, Kajaani, Kuhmo, Sotkamo, Suomusalmi, Paltamo ja Puolanka. Kilpailun voitti Kajaani sketsillä "Mummot matkalla Rysseliin". Kulttuurikilpailun tuomareina toimivat Kaarina Syrjänen, Mikko Syrjänen ja Jaakko Heikkinen. Juhlassa piti kulttuurillisen puheen Olavi Leinonen joka totesi muun muassa, että kulttuurin tuottamisen tarvitaan luovuutta ja ponnistuksia. Hän viittasi usean tutkijan tekemiin määritelmiin luovuuden synnystä. ­ Tutkijoiden mukaan kyseessä on jokin uuden, jollakin tavalla omaperäisen tulkinnan synnyttäminen, sanoo Leinonen. Juhlassa esiintyi myös Paltamon kansalaisopiston Seniorilaulajat Markku Korhosen johdolla. He esittivät kolme suomalaista kansanlaulua. Kulttuurinjuhlan lopuksi pääsivät eläkeläiset pariksi tunniksi tanssilattialle Kainuun Viihdesolistien tahdittamana. Juhlan juontajana toimi Merja Moilanen. Arpaonni suosi Rauha Hyvöstä Jyväskylästä Suosio paisui: Syystärräyksiä järjestetään kolmet aiotun kahden sijasta Syystärräyksiin elo-syyskuun vaihteessa Kuntorannassa osallistuu pitkälti yli 600 Eläkeläiset ry:n jäsentä. Yksi osallistujakin on jo aivan varmasti tiedossa. Hän on Rauha Hyvönen Jyväskylän Eläkeläiset ry:stä. Onnetar suosi Rauha Hyvöstä, kun Eläkeläiset ry:n toimistolla arvottiin ilmainen osallistuminen Syysstärräyksiin niiden Eläkeläiset ry:n jäsenten kesken, jotka maksoivat tämän vuoden jäsenmaksun 31.3. mennessä. Arpavoittoon kuuluu majoitus ja puolihoito sekä oikeus osallistua kaikkiin Syystärräysten tapahtumiin Eläkeläiset ry:n kustnanuksella. Järjestö ja Eläkeläinenlehti onnittelevat voittajaa. alkvat 30.8. ja jatkuvat 1.9. asti. Näille ovat 50 paikkaa varanneet Lapin, Helsingin,, Pohjois-Karjalan ja Satakunnan aluejärjestö. Toiset tärräykset ovat 1.­3.9. Silloin Kuntorannassa ovat keskisuomalaiset, varsinaissuomalaiset, jokilaaksolaiset ja pohjanmaalaiset. Kolmannet tärräykset ovat 3.­5.9. Tuolloin Kuntorantaan tulee väkeä Savosta, Pirkanmaalta, Kainuusta, Kaakkois-Suomesta ja Etelä-Hämeestä. Yhteensä Syystrräyksiin osallistuu runsaat 600 Eläkeläiset ry:n jäsentä. Tapahtumassa on monipuolinen kulttuuri- ja liikuntaohjelma. Töitään pääsevät esittelemään ja keskenään kilpailemaan myös maakuntien taitavimmat käsitöiden tekijät. Muina kilpailuina Syystärräyksissä järjestetään aluejärjestöjen välinen puhujakilpailu sekä valokuvasuunnistus- ja karaokekilpailu. Tärräyksistä tuli ennakoitua suositumpi Syystärräykset ovat saaneet niin suuren suosion, että niitä järjestetään kolmet aiotun kahden sijasta. Ensimmäiset tärräykset
• 20 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Kansakunnan synnytystuskat terroristin silmin Pekka Manninen: Kiimakangas. WSOY, 2010. Geenimanipulaatio ja rotuoppi ovat yhden ja saman kapitalismin synnyttämiä veljeksiä, eri aikakausien tapoja ilmaista, että rahvas on alempaa kastia kuin siniveriset ja valitut Luojan suuressa suunnitelmassa. Tähän ongelmakenttään on tarttunut Yleisradiossa vuosina 19802005 toimittajana toiminut, nykyään Jyväskylässä asuva Pekka Manninen (s.1953). Mannisen esikoisromaani "Kiimakangas" sijoittuu 1920-luvun alun Helsinkiin ja Laihialle. Romaanin tapahtumien aikajänne on toiminnallisesti lyhyt, mutta ajallisesti pitkä. Se on päähenkilön tilinteko menneisyytensä kanssa. Kysymys on yhdestä suurimmasta veriteosta, veljenmurhasta, joka tapahtuu vuoden 1918 oloissa. 1920-luku oli Suomessa hyvin ristiriitaista aikaa. Juuri itsenäistynyt ja sisällissodan kurimuksen läpikäynyt valtio ei osannut päättää, mitä johtotähteä se seuraisi. Valtiomuoto oli tasavalta, mutta oikeisto halusi, että vain isännän ääni saisi kuulua. Osviittaa antanee murhatun sisäministeri Heikki Ritavuoren taskusta löytyneen uhkauskirjeen sisältö: "Herra Ritavuori. Eroa virastasi, sinä punainen bolsevikki. Mitä pikemmin, sitä parempi. Sinulle tulee kyllä kuumat paikat, sinä kelvoton punikki. Käy kansan sekaan ja kuule, mitä se sinusta sanoo. Etkö ollenkaan häpeä jättää isänmaata punaisten ja ryssien haltuun. Häpeä sinulle. ­ Entinen ystäväsi Eero Pamppunen." Ritavuoren saamaan "petturin" maineeseen oli vaikuttanut se, että hän oli aktiivisesti ajanut vuoden 1918 vankien armahdusta ja osoittanut muutenkin ymmärtämystä vasemmistoa kohtaan. Ritavuoren puolueen lehti Helsingin Sanomat totesikin 16.3.1922, että ministeriin kohdistettu kiihotus oli "luonut maaperän valtiolliselle murhalle, ja sysännyt aseen murhaajan käteen. Veriset ovat nyt sen kiihotustoiminnan jäljet." Pitikö rakentaa maalaisidylli vai moderni ja tehokas teollisuusvaltio? Avatako ikkunat Eurooppaan vai sulkea ne synnillisiltä kaupunkien valoilta? Mannisen romaanissa tämä jakauma henkilöllistyy Santeri Alkiossa ja modernissa laihialaisessa lääromaani uppoutuu 1920-luvulla suosittuun rotuoppiin. Nuori lääketieteen opiskelija Johannes Smultter pestataan Laihialle mittamaan paikallisväestön kalloja ja muita ruumiinosia, jotta voitaisiin todistaa, ettemme me suomalaiset kuulu suomalais-ugrilaisiin kansoihin vaan meissä virtaisi arjalainen veri. Romaanissa kuvataan junamatkustajat luokkakuvassa: "Siinä se nyt seisoi rivissä, kylän raitin varrella, kolmannen luokan vaunun matkustaja risaisine ryysyineen, keuhkotautisine kakaroineen, hampaattomine suineen, riisitaudin vääntämine kampurajalkoineen, leinin lyömine nivelineen, harmaakaihin samentamine silmineen: Suomen kansan rodultaan ja perimältään heikompi aines. Sen naamalla oli tuo punakapinan ajoilta tuttu, teuraseläimen juro toljotus. Olin nähnyt tuon saman ilmeen Hennalan vankileirillä kuolemaan tuomittujen kasvoilla, kun nämä seurasivat tovereittensa teloitusta kaivamansa kuopan reunalla. Se katse oli alistuneen nahjuksen uteliaisuutta." Tässä päähenkilö Johannes Smultterin sisäisessä yksinpuhelussa kiteytyy 20-luvun ylimielinen oikeistohenki ja luo näkymiä, mitä seuraavan 25 vuoden aikana on tulossa rahvaan osalle. Mannisen romaani on hyvin monitasoinen, vaikka se rajoittuu päähenkilön ajatuskulkujen ja mielleyhtymien sisään. Smultter suunnittelee aktivistina poliittista murhaa ja kertaa mielessään vuoden 1918 tapahtumia sekä sitä edeltänyttä huoletonta opiskelijaelämäänsä yhdessä rakastettunsa Gitan kanssa. Kiimakangas valottaa läheltä, mitä suomalaisten äärioikeistolaiset ajattelivat 1920-luvulla. Manninen on tehnyt rohkean vedon valitessaan yksilön tajunnanvirran tarinan kertomisen muodoksi. Samalla romaani on kuin ristisanatehtävä itsenäisen Suomen alkutaipaleelta. JUHA DRUFVA käri Kånsterissa. Nyt tiedämme lopputuloksen. Maaseudusta on tullut kaupunkien satelliitti, turistien laskettelurinne ja velkaantuneen tehomaatalouden epätoivonniemi. Idylli on jäljellä vanhoissa valo- ja mielikuvissa. Lyhykäisyydessään Mannisen Esikoiskirjailija Pekka Manninen: "Kiimakangas on alitajuinen tila" Helmikuun 21. päivänä 1922 ItäKarjalan kansannousun aiheuttaman kiihtyneen mielialan vallitessa oikeistokiihkoilija aatelismies Ernst Tandefelt ampui sisäministeri Heikki Ritavuoren (1880­1922) kotiovelleen. Sisäministeri sai oikeistolaiset vastaansa, kun hän tulkitsi hallituksen puolueettomuusmääräyksiä Itä-Karjalan asiassa laajasti ja vangitutti kriisialueelta Suomeen palaavia vapaaehtoisia sekä kuljetutti nämä vankikyydillä kotipaikkakunnilleen. Aktivistipiireissä Ritavuoren toiminta herätti kuohuntaa, koska he eivät hyväksyneet hallituksen passiivista asennetta heimoveljien kansannousuun. Lisäksi sisäministeri Ritavuori ajoi laajaa armahdusta vuoden 1918 vangeille. Mikä mielestäsi saisi mielet kuohumaan tämän päivän Suomessa yhtä kiihkeästi kuin Karjalan kansannousu 1922? ­ Aikakausien rinnastamisessa on omat riskinsä, historia ei ehkä toista itseään niin kuin pyrimme olettamaan. Mutta kyllä maahanmuuttokeskustelu näyttää nostattavan rajuja tunteita. Ministeri Astrid Thorsin tappouhkaukset pohjaavat ilmeisesti samoihin lähteisiin kuin 1920-luvun poliittinen väkivalta: rasismiin, joka tuolloin kiteytyi ryssävihassa, nationalismiin, siis kansalliseen sovinismiin, me olemme jotenkin parempia kuin muut. Lisäksi mukana on ripaus kielitaistelujen aikaista ruotsalaisvihaa, "yksi kieli, yksi mieli". Halutaan sellaiseen maailmaan, jota ei ole olemassa. Tällainen tavoite on luonteenomainen fanaatikolle. Romaanissani tutkin nimenomaan fanaatikon sielunelämää, katson maailmaa fasismiin taipuvaisen nuoren Johannes Smultterin silmin. Fanaatikko on epävarma, hänen katsomuksensa horjuu, hän pelkää sitä, mitä ei tunne, sanoo Pekka Manninen, Ritavuoren murhan jälkeisenä päivänä 22. helmikuuta perustettiin Helsingissä yliopistopiirien aitosuomalaisuuden ajamiseen keskittyvä Akateeminen Karjala-Seura (AKS). AKS:n ideologia lähenteli alkiolaista maalaisliittolaisuutta ja aitosuomalaisuutta. Seuran jäsenten iskusanoja olivat "kansan eheyttäminen" ja "korkean suomalaisen kulttuurin luominen." Liikkeen tavoitteena oli yksikielisyys ja suomalainen Suomi. Mikä yhteys aktivisteilla ja AKS:lla oli? Oliko AKS alkiolaista? Tai ovatko AKS:n iskulauseet siirtyneet esimerkiksi Perussuomalaisten tavoitteiksi 90 vuotta myöhemmin? ­ Nämä kysymykset asettuvat ikään kuin kirjani teemojen ulkopuolella, vaikka ovat tietenkin olennaisia. Kirjani keskittyy kuvaamaan poliittista murhaa suunnittelevan Johannes Smultterin sisäistä, kaoottista maailmaa, hänen yritystään eheytyä, eheyttää sisällissodan särkemän sielunsa. Johannes lähtee "matkalle", jonka voi ymmärtää ainakin kahdella tavalla: realistisena kuvauksena 1920luvun poliittisesta elämästä, tai toisaalta vertauskuvallisena siirtymisenä Johanneksen alitajunnan pimeisiin kerroksiin. Mannisen mukaan voi kysyä onko Kiimakangas maantieteellinen paikka, vai "tuonpuoleinen" tila, jossa pelot ja toiveet toteutuvat. ­ Poliittinen 1920-luvun ympäristö on toki hyvinkin tunnistettavissa, se luo taustan, raamit tapahtumille. Tunnen kuitenkin suurta epävarmuutta, jos minun on arvioitava nykyisten poliittisten voimien toimintaa 1920-luvun taustaa vasten. Johannes Smultter valitsee Santeri Alkion attentaattinsa kohteeksi, koska Alkio ajoi vasemmiston ja edistysmielisten kanssa Ståhlbergin presidentiksi syrjäyttäen Mannerheimin. Hänestä Johannes haluaisi diktaattorin, joka likvidoisi toisinajattelijat, mahdollisesti jopa fyysisesti. -Smultter ei halua siis jakaa maailmaa muiden, toisin ajattelevien, toisin uskovien, toisin puhuvien, erilaisten kanssa. Johanneksesta tasavalta on mitättömien valtiomuoto, hän halajaa suurta johtajaa, johtajuutta samalla, kun etsii omaa "suurtekoa", joka veisi hänet oppikirjoihin. Jos vertaa nykypäivän Suomen tilanteeseen, kuinka oikealla mielestäsi Suomessa oltiin romaanisi tapahtuma-ajankohtana 1920luvulla, kun päähenkilö näkee Santeri Alkionkin vasemmistolaisena, jopa bolsevikkina? ­ En tiedä, voiko ajanjaksoja verrata nykyisin oikeisto-vasemmisto- käsittein. Porvaristo oli jakautunut kuningasmielisiin ja tasavaltalaisiin, osa suunnitteli Mannerheimin nostamista vallankaappauksella valtaan, työväenliike oli hajonnut ideologisesti ja poliittisesti, osa väestä menettänyt kansalaisluottamuksensa, sisäministeri murhattiin, maassa oli kieltolaki, porukoita hyökkäsi rajan yli ItäKarjalaan, tutkimuksin pyrittiin osoittamaan, että suomalaisissa virtaa arjalaisvalloittajien veri, Lapuan liike alkoi muhia lakeuksilla, suojeluskunnat harjoittelivat sotaa... ­ Nostan Santeri Alkion romaanissa esiin, en niinkään historiallisena henkilönä, vaan Johannes Smultterin salahankkeen kohteena ja moraalisena haastajana. Romaanissa Alkio kasvaa luonnollisten mittojensa yli, melkein kuin hän olisi toiselta tähdeltä...Kirjassani siis Santeri Alkio on vain romaanihenkilö, ei sen enempää. Mistä aiheesta kirjoitat seuraavan romaanisi? Onko se jatkoa Kiimakankaan aihepiirille? ­ En jatka Kiimakankaan tarinaa enää 1920-luvun lopun jälkeen. Mutta seuraavassakin kirjassani katse on suunnattu enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan, siihen, miten ulkoinen siellä heijastuu ja saa tulkintansa. Päähenkilöni on nuori nainen, Irmeli, jonka uskonnollinen katsomus joutuu abortin jälkeen kriisiin. Kapitalismi ja ahneus haastavat sen. Kestääkö Irmeli, vai murtuuko hän, kumpi on vahvempi, Kristus vai kapitalismi? Millä tavalla kiinnostuit Kiimakangas-romaanin aihepiiristä? Ovatko romaanin tapahtumat oikeasti tapahtuneet nimenomaan Laihialla? Olethan itse sieltä kotoisin, joten varmaan tunnet taustat hyvin? ­ Painottaisin, että romaani on mielikuvituksen tuote, asiat tapahtuvat romaanissa romaanin ehdoilla, vaikka Kiimakangas- niminen kylä onkin olemassa, Laihian kirkonkylän kupeessa. Tosin kirjassa suojeluskunnan marssi sinne kestää kokonaisen päivän. Romaanin nimistö on suureksi osaksi 1600luvulta peräisin olevassa muodossa, se salli laajemman vapauden "kohdella" romaanin henkilöitä. Toisaalta se antaa tekstille lisäarvoa, vierasperäiseltä tuntuva nimistö etäännyttää, luo tiettyä tunnelmaa. Muinaishautoja Laihialla on tuhansia, siellä oli siis rautakautinen asutus. ­ Ja ­ sanottakoon nyt sekin ­ isokyröläiset hellivät ajatusta, että Kalevalan Pohjola olisi sijainnut siellä, Pohjola, joka nykytutkijoiden mukaan ei sekään ole maantieteellinen paikka, vaan "tuonpuoleinen", tai alitajuinen, siis vähän samaan tapaan kuin Kiimakangas... Romaanin ideat, ne syntyvät sattumalta, jokin ajatuskulku alkaa vaivata, melko salakavalasti se äkkiä alkaa elää, ilmaantuu henkilö, hän alkaa toimia, hänelle muotoutuu taustaa, suhteita, ääriviivoja, hän joutuu konfliktiin ympäristönsä kanssa ja silloin ollaan jo melko pitkällä romaanin kirjoittamisessa. Näin Kiimakangas syntyi, yhtäkkiä vain olin korviani myöten Kiimakankaassa... JUHA DRUFVA
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 21 Siviilipalvelus vanhainkodissa opetti nuorta runoniekkaa Runokokoelma arvokkaista ja rakastettavista vanhuksista palkittiin Kritiikin Kannuksilla ­ Yritän kirjoittaa ainutlaatuisista vanhuksista, jotta kaikki, sinänsä tärkeä rahapuhe ja vanhustenhuollon kritisoiminen ei tekisi vanhenemisesta niin pelottavaa. Sillä jokainen eläkeläinen on arvokas ja rakastettava. Heille, kuten kaikille heikompiosaisille pitää taata arvokas vanhuus, jota taidekin elävöittää. Näin Suomen arvostelijain liiton Kritiikin Kannuksilla runokokoelmastaan Kastelimme heitä runsaasti kahvilla (ntamo, 2009) palkittu Timo Harju kertoo pyrkimyksistään sanataiteen tiellä. Kritiikin Kannukset on arvostettu palkinto, se myönnetty jo 47 vuonna taiteellisen läpimurtonsa tehneille eturivin taiteilijoille. kulttuurissamme ei ole paljon välineitä arvokkuuden hahmottamiseen pelkkänä yhdessäolona, joka ei muka vie mihinkään. Sanataidetta muistihäiriöisten kanssa Runoilija haluaa tehdä sanataidetta erityisesti muistihäiriöisten kanssa, se ei kuitenkaan ole taideterapiaa vaan sitä, että vanhat ihmiset saavat ilmaista itseään. ­ Ei siinä mitään terapiakontekstia tarvita. Taidetoiminta parantaa ja auttaa löytämään ilon hetkiä hiipumisestakin. Haluaisin, että myös taiteen parantaviin vaikutuksiin uskottaisiin, vaikka se ei dementiaa sinällään paranna. Terapioilla on tarpeeton parantamisen monopoli. Parhaimmillaan sanataidetoiminta vanhusten kanssa on palkitun runoilijan mielestä mielettömän palkitsevaa ja tärkeää. ­ Toisinaan kykenee luomaan tilan, jossa ihmiset voivat itkeä yhdessä, tai muistaa lapsuudestaan kauniita asioita, joita eivät ole vuosiin muistaneet. Toisinaan on ihania ryhmähetkiä, jolloin kaikki tekevät aivan mielettömällä energialla ryhmärunoa sydämiensä huoneesta. ­ Olen kirjoittanut henkilökohtaisia muotokuvarunoja lahjaksi vanhuksille, ja muutaman kuukauden kuluttua saan kuulla, että he päivittelevät edelleen kuinka ihanan runon saivat. Joskus joku omainen soittaa ja kiittelee, että koko suku on lukenut ihastuneena tätä runoa, jonka sinä meidän Martasta teit. Olen myös kirjoittanut yhdessä melkein sanattoman afaatikon tai muistihäiriöisen kanssa pelkästään hänen sanoistaan koostuvan runon, sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa juuri kukaan ei enää puhu. Runon tavoittaessaan omaiset voivat löytää kontaktipintaa läheiseensä uudestaan, ja vuorovaikutus voi elpyä. Se on upeaa. Timo Harju Ihastele vanhojen ihmisten ryppyjen kauneutta. ­ Arvostan myös suunnattomasti sitä, millaisen voiman vaikkapa yksinkertainen sana "ihana" voi saada elämän koetteleman, karaisseen ja läpäisseen vanhan ihmisen sanomana. Haluaisin vielä joskus kirjoittaa runoa, jossa pystyisin saamaan sanoihin samankaltaisen ajan tuoman voiman. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kaunista ja ronskia Harjun vanhainkotiin sijoittuva teos syväluotaa empaattisesti ja lyyrisen kauniisti, jos kohta ronskisti ja hauskastikin, vanhusten arkea ja mielenmaisemia elämän ehtoopuolella. Hän ottaa rohkeasti yhteiskunnallisesti kantaa, talousajattelua ja tehokkuusvaatimuksia kritisoiden. Harjun runoissa vanhukset ovat myös melkoisia veijareita, iloineen ja suruineen ja temppuineen. Viisaita ja rakastettavia. ­ Toivon runouteni jollain tasolla parantavan ja rohkaisevan vanhuksia ja laajemminkin osuvan yhteiskunnan kipupisteisiin. Yritän runoillani ja sanataide-työssäni vanhusten parissa luoda jonkinlaisia ilokielisiä turvapaikkoja, joihin ihminen voisi tuoda yksinäisyytensä ja muut psyykkiset ja miksei fyysisetkin kipunsa, Harjua suivaannuttaa, että yhteiskuntakritiikki pureutuu vain ongelmiin. ­ Näin ollen ihmisistä tulee väistämättä aina jonkun tietyn blokin, tässä tapauksessa vanhusten, klassisemmin vaikka porvareiden tms. edustajia ja heidän yksilöllisyytensä katoaa näkyvistä. Ja silloin on vaikeampi tehdä hyviä poliittisia päätöksiä. Harjun runoteos muistuttaa empaattisesti, että usein sosiaalipornoon lipsahtavista laitoshoidon aiheista, hoidon puutteesta, sänkyihin sitomisista ja muistakin tuskaisista asioista voi kirjoittaa lämpimästi ja yksilöllistä vanhusta kunnioittaen. ­ Siksi minun on täytynyt kirjoittaa kaikesta rujosta ja rumastakin. Ajattelen, että tämä voisi olla parantavaa tai rohkaisevaa, ei vain eläkeläisille vaan jotenkin yleisemminkin, Harju hiljenee. _­ Haluaisin vielä joskus kirjoittaa runoa, jossa pystyisin saamaan sanoihin ajan tuoman voiman. sanojen merkitys. Hän etsii runoudellaan läsnäoloa ja ihmisten kohtaamista tässä ja nyt. Tiensä vanhusten pariin runoniekka löysi siviilipalveluksen myötä. Eettisistä syistä hän jätti armeijan väliin, ja suoritti siviilipalvelun vanhainkodissa. ­ On mukavaa tietää, että jos en joskus enää saa kirjoittamalla mitään aikaiseksi voin ryhtyä onnelliseksi lähihoitajaksi. Nyt yritän kuitenkin räpiköidä sata lasissa näiden sanajuttujen kanssa. Useimmiten sanataidetoiminta vanhusten kanssa on Harjulle palkitsevaa ja tärkeää. ­ Joskus kykenen virittämään tilan, jossa ihmiset voivat itkeä yhdessä, tai muistaa vaikkapa lapsuudestaan kauniita asioita, tai synnyttävät ryhmärunoa sydämen huoneesta. Dementiankaan kohtaaminen ei ole runoilijan mielestä vaikeaa, kun huomaa, että muistihäiriöisen maailma voi olla yhtä runollinen, kaunis ja itsessään tärkeä kuin kenen hyvänsä muunkin. Se lohduttaa. Harjua harmittaa vilpittömästi, että ihmisille ei suoda arvokasta vanhuutta. ­ Koko ajan pitäisi mennä ylöspäin ja eteenpäin. Tai vähintäänkin pitäisi olla se kokemuksen viisas ääni, joka auttaa muita juoksemaan yhä kiivaammin. Meidän Onnelliseksi lähihoitajaksi Harjun runojen rytmi voi ympäröidä, rakentaa hänelle ja lukijalle ja vanhuksille tilaa, jossa on mahdollista jollakin oudolla tunnetasolla koskettaa ja kokea fyysisestikin Palkittu esikoiskokelma on kaunis näöltäänkin. Kannen kuva on Tomasz Zaczeniukin. Kritiikkejä Timo Harjun Kastelimme heitä runsaasti kahvilla -teoksesta voi lukea www.kritiikkiportti.fi -sivustolta
• 22 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Ilveskasinolle oli tulklut juhlaväkeä ympäri Savoa. Kuopion Eläkeläiset huipensi kevätkauden 50-vuotisjuhlaan K uopion Eläkeläiset ry huipensi kevään toimintakauden jouhevaan 50-vuotisjuhlaan Ilveskasinolla. Vaikka juhla oli leppoisa, se ei ollut lepsu: kaikesta näki, että yhdistyksen omaa harrastustoimintaa ja historiaa arvostetaan. Juhlan aloitti Leo Pasanen harmonikkoineen. Laulutervehdyksen salin täyttäneelle juhlaväelle esitti yhdistyksen oma kuoro. Omin voimin jatkettiinkin. Yhdistyksen puheenjohtaja Mervi Höylä oli tiivistänyt yhdistyksen historian niin, että hän saattoi kertoa sen pääpiirteet tervehdyspuheessaan. Rauha Virtasen esittämän runon jälkeen kuultiin Erkki Virtasen laulama Jaakko Tepon tarina Hilmasta, Onnista ja kravattisonnista. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu ja saatu Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Kaupungin terveh- Rauha Tuovinen lausui antaumuksellisesti. dyksen esitti kaupunginhallituksen nuori jäsen Heidi Komulainen, joka voi kertoa juhlivan yhdistyksen saaneen kaupungilta toimintaavustuksen lisäksi pienen erityisavustuksen juhlan järjestämiseen. Yhdistyksen runoryhmä kertoi Ihmelääkkestä ja Heimo Seppänen esitti kirjoittamansa juhlarunon Nyt juhlitaan!. Juhlassa nähtiin ja kuultiin, että Savon aluejärjestön yhteistyöringit ovat tuoneet uutta puhtia myös harrastustoimintaan. Juhlan päätti Keski-Savon ringin yhteiskuoro, johon kuuluu laulajia kaikista ringin yhdistyksistä. Kuopion Eläkeläiset ry ovat olleet mukana tekemässä eläkeläistoiminnan historiaa aivan sen alusta alaken, kertoi Mervi Höylä historiakatsauksessan. ­ Vuonna 1958 kutsuttiin Kuopion ja lähiympäristön eläkeläisiä kokoukseen Työnkulmalle "keskustelemaan eläkeläisten vaikeuksista ja suhteesta kansaneläkelakiin". Sinne saapui n. 400 eläkkeensaajaa. ­ Kokous lähetti julkilausuman eduskuntaryhmille. Se vaati kansaneläkelakia sellaiseksi, että se turvaa vähävaraisten eläkeläisten välttämättömään toimeentuloon kuuluvat elämän vaatimukset. Lokakuussa v. 1959 kutsuttiin Kuopiossa koolle kokous. Kutsussa luki: "Vanhukset ym. kansaneläkkeensaajat, elinkustannukset ovat huomattavasti kohonneet ja eläkkeesi on kutistunut melkeinpä olemattomiin. Jos haluat asiaintilaan korjausta, saavu neuvottelemaan toimenpiteistä eläkeläisten kokoukseen". ­ Ensimmäinen kohde, eläkkeiden tason kohottamisen lisäksi, oli puuttua vanhusten vaikeisiin asunto-olosuhteisiin. Puu-Kuopiota purettiin ja juuri näissä asunnoissa huonoissa olosuhteissa asui eniten vanhuksia. Yhdistys pyrki kunnallisen toiminnan kautta vaikuttamaan tilanteeseen. Monien vaatimusten, esitysten ja vetoomusten kautta asia eteni ja Niiralankulma rakennutti Inkilänmäelle 1964 valmistuneen ensimmäisen vanhusten talon, jossa oli 30 yksiötä. ­ Talo oli kaupungin laidalla ja niinpä tehtiin aloite valtuustolle matka-alennuslippujen myynnistä sisäiseen liikenteeseen. Vuonna 1983 päätettiin alennuslipuista, mutta ne piti anoa sosiaalitoimistosta. Asian eteneminen kesti lähes 10 vuotta. Nykyäänkin eläkeläiset vaativat halvempia bussilippuja, jotka olisivat tarpeeseen pienillä eläkkeillä eläville. Ehkä tarvittaisiin yhtä sinnikästä otetta asian eteenpäin viemiseen kuin 70-luvulla, Höylä arveli. Yhdistyksern historia nousi juhlassa esille muutenkin kuin historiikissa. Viime kevättalvena yhdistyksessä kokoontui innokas opintokerho palauttamaan mieliin yhdistyksen historiaa. Siellä syntyi historialakana, jossa kerrottiin kuvin ja käsitöin mennessä ja nykyisestäkin toiminnasta. Opintokerho oli myös valinnut valokuvat kuvaesitykseen, joka heijastettiin puffetin seinälle. Kuvaesitykset oli koonnut Teuvo Taskinen. (P.I.) Tuloksellista rinkitoimintaa: juhlan päätti ja Juhlamarssiin johdatti yhdistysten yhteinen kuoro.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 23 Kotikonsertteja Laukaan Äijälässä Tänä kesänä Arto ja Satu Rantanen toteuttavat pitkäaikaisen haaveensa kotikonserttien järjestämisestä kotitilallaan Hakalassa, pienessä maalaiskylässä Laukaan Äijälässä. Musiikkituokioista ystävien kanssa on tullut hyvin lämminhenkisiä ja mieleenpainuvia ja tämän taiteilijapariskunta haluaa jakaa nyt myös suuremman yleisön kanssa. ­ Juuret ovat minulla tiukasti kotikonnuillani. Vaikka välillä elämä vie suuntaan, jos toiseenkin, perusasiat säilyvät ennallaan, Satu kertoo. ­ On upeaa huomata se suuri muutos, joka kuulijoiden mielialoissa tapahtuu konserttiemme aikana. Siinä suurin syy laulamisen riemuun. Musiikki on energiaa, joka koskettaa. Elämä on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ohjelmisto vaihtelee hieman kesän varrella mielialan ja ilmojenkin mukaan. Myös yllätysesiintyjät tuovat esityksiin oman ainutlaatuisen sävyn. Vierailevina taiteilijoina mm. Juhani Markola, Kyösti Kytöjoki, haitaristeja Matti Laurila ja Hannu Laitinen, lausujia Jyväskylän kaupunginteatterin Kari Paju ja Maija Piitulainen. Kuitenkin aina Arto soittaa flyygeliä ja Satu laulaa. Lea Itkonen (vas.) ja Kerttu Voutilainen. Aimo Mursu. Juhlan keskelläkin huoli Kuntorannasta Kuopion juhlan käytävä- ja taukopuheissa kuului huoli Kuntorannasta. Eikä ihme, onhan kylpylähotelli Varkaudessa savolaisten omalla maaperällä. ­ Kuntorannan kävijä määrän vähäisyys on huolestuttavaa. Onhan se upea paikka hienossa ympäristössä ja keskellä Suomea. Kuntoranta on koettu aikaisempina vuosikymmeninä ja vuosina omaksi paikaksi. Miksei sitten nyt? ehti juhlivan yhdistyksen puheenjohtaja Merv i Höylä miettimään. ­ Uskon, että eläkeläisyhdistykset ovat hyvin tietoisia Kuntorannan hyvistä puolista. Eläkkeelle jäävien matkailutottumukset vain ovat muuttuneet eikä enää kohdisteta reissuja samaan paikkaan. ...mutta jos vaikka joka toinen vuosi!! ­ Meille savolaisille paikka sopii mm. matkan suhteen hyvin. Eläkeläisille hintataso on alhainen, on hyviä tarjouksia, Höylä sanoi. ­ Pelkän "eläkeläis-leiman" poistaminen on myös merkittävää, koska se mielikuva tekee paikasta sellaisen, jota Kuntoranta ei todella ole. Nykyään eläkeläiset ovat miltei virkeämpiä kuin työssä käyvät, eikä heitä juuri erota vapaa-aikana toisistaan. Iisalmen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Aimo Mursu on seurannut Kuntorannan kehitystä hyvinkin läheltä ollessaan Kylpylähotelli Kuntoranta Oy:n hallituksen puheenjohtaja v. 2006­2009. ­ Kun yrityksen tulos ei vastaa odotuksia, niin sellaisen pitääkin huolestuttaa. Meillä Eläkeläiset ry:n jäsenille Kuntorannan tila on sitäkin tärkeämpi, kun lomakeskuksen eteen tehtiin niin paljon töitä ja kun sitä rahoitettiin myös keräyksillä sekä yhdistysten ja jäsenten avustuksilla. Mursu sanoo luottavansa, että Kuntoranta selviää. Hänen mielestään on huomattava, että vaikeuksien syynä ovat lama ja eläkkeiden heikko kehitys. Varkauden Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kerttu Voutilainen ja Eläkeläiset ry:n valtuustossa savolaisia edustava Lea Itkonen sanovat, että tulee hirveä suru, jos Kuntorannan toiminta loppuu. ­ Minulle Kuntoranta merkitsee perheperinnettäkin, silläö isä ja äiti tekivät Eläkeläiset ry:n jäseninä paljon talkootöitä Kuntorannassa, Voutilainen kertoo. Itkonen ja Voutilainen tähdentävät, että Kylpylähotel- Myös juhlan monitoiminainen, Kuopion yhdistyksen puheenjohtaja Mervi Höylä ehti miettimään Kuntorannan tilaa. li pitää säilyttää ja kehittää kaikkien ikäryhmien lomanviettopaikkana. ­ Varkauden Eläkeläiset on edelleen valmis tekemää siellä töitä, laittamaan pihaa ja vaikka paistamaan lettuja juhannuksena, kuten ennen, Voutilainen ja Itkonen lupaavat. (P.I.) Puheita ja esityksiä seurattiin tarkasti.
• 24 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Syksyn 2010 alustava koulutuskalenteri Kurssit Kuntorannassa Tanhutaan taas - kansantanssin ohjaajakurssi (4 vrk) 26.-30.8. Kurssi on tarkoitettu sekä kokeneille että jo vähän ohjanneille tanssijoille. Tanssiparit mukaan! Kouluttajina ovat Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta. Hinta: 240 (ph)/ 275 ?(th) ILMOITTAUTUMINEN 30.6. MENNESSÄ Kirjoittajien kanssa samaan aikaan pidetään ohjelmatoiminnan ja esiintymistaidon kurssi. Kurssilaiset valmistautuvat esittämään ja improvisoimaan kirjoittajakurssilaisten tuottamaa tekstiä. Pekka Isaksson on vetäjänä. Hinta: 270 (ph)/ 310 (th) ILMOITTAUTUMINEN 8.10. MENNESSÄ Käsin tehtyä ­ kuvataide- ja askartelukurssi (3 vrk) 5.-8.11. Kurssilla suunnitellaan ja tehdään koriste- ja käyttöesineitä sekä kortteja. Kurssin teemana on muistelu mutta kurssilaiset voivat tuoda mukaan omia aiheitaan. Kurssin vetää kuvataideopettaja Raili Laitinen. Hinta: 203 (ph)/233 (th) + materiaalimaksu ILMOITTAUTUMINEN 15.10. MENNESSÄ Ikääntymispolitiikan ja edunvalvonnan opintopäivät + vane (2 vrk) 6.-8.10. Kurssi on tarkoitettu kaikille ikääntymispolitiikan ja edunvalvonnan kysymyksistä kiinnostuneille. Kurssin yhteydessä on oma osuutensa vanhusneuvostojen jäsenille. Hinta: 136 (ph) /156 ? (th) ILMOITTAUTUMINEN 10.9. MENNESSÄ Yhdistykselle kotisivut (3 vrk) 23.-26.11. Kurssilla perehdytään kotisivujen laatimiseen ja blogien käyttöön yhteydenpidon välineenä. Kurssi edellyttää atk:n perusteiden hallintaa. Hinta: 192 (ph)/220 (th) ILMOITTAUTUMINEN 30.10. MENNESSÄ Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät (4 vrk) 25.-29.10. Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille tai matkavastaavina toimineille. Kurssilla keskitytään sekä matkavastaavien työn että yhdistysten matkojen ja retkien kehittämiseen. Erityisteemana on kulttuurimatkailu. Kurssilla opettaa Anu Mäki. Hinta: 270 (ph)/ 310 (th) ILMOITTAUTUMINEN 1.10. MENNESSÄ Onnellinen yhdistys (3 vrk) 23.-26.11. Uskallusta vastuutehtäviin, työn jakamista ja supliikkitaitoja. Tätä kaikkea tarvitaan yhdistystoiminnan kehittämiseksi. Asiaa lähestytään muun muassa kulttuurin keinoin. Hinta: 192 (ph)/220 (th) ILMOITTAUTUMINEN 30.10. MENNESSÄ Liikuntaryhmien ohjaajakurssi (4 vrk) 1.-5.11. Kurssi on tarkoitettu kaikille liikuntaryhmien ohjaajille. Kurssi tarjoaa monipuolista liikuntaohjelmaa naisille ja miehille: kuntoliikuntaa, venytyksiä ja voimistelua. Kurssi valmistelee pienimuotoista voimisteluesitystä kesän 2011 Kulttuuri- ja retkeilypäiville. Kurssia vetävät Raija Puumalainen, Raimo Kantanen ja Eva Rönkkö. Hinta: 270 (ph)/ 310 (th) ILMOITTAUTUMINEN 8.10. MENNESSÄ Jatkokurssi yhdistyksen johtokunnan jäsenille ja varajäsenille (4 vrk) 29.11.-3.12. Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille ja varajäsenille. Kurssilla perehdytään yhdistystoiminnan kehittämiseen, yhdistyslakiin ja kokouskäytäntöön. Kouluttajina ovat Martti Vaattovaara ja Anu Mäki. Hinta: 255 (ph)/292 (th) ILMOITTAUTUMINEN 29.10. MENNESSÄ Esiintymistaitoa ja ohjelmia (4 vrk) UUSI SISÄLTÖ 1.-5.11. Kurssi on tarkoitettu näyttelijöille, lausujille ja muille esiintyjille. Kurssi pidetään samanaikaisesti kirjoittajakurssin kanssa. Osallistujat valmistautuvat improvisoimaan ja esittämään kirjoittajakurssien tuottamia tekstejä, erityisesti sketsejä ja runoja. Vetäjänä on Aune Lind. Hinta: 270 (ph)/ 310 (th) ILMOITTAUTUMINEN 8.10. MENNESSÄ Talousklinikka peruskurssin käyneille taloudenhoitajille (4 vrk) 29.11.-3.12. Kurssi on tarkoitettu peruskurssin käyneille yhdistysten taloudenhoitajille. Kurssilla käsitellään yhdistyksen taloudenhoitoa, kirjanpitoa sekä etsitään ratkaisuja taloudenhoidon ongelmiin. Osallistujat voivat lähettää kysymyksiä etukäteen. Kurssilla perehdytään atkpohjaiseen kirjanpitoon. Kurssin erityisteema on yhdistyksen varainhankinta. Ossi Viljakainen ja Anitta koski ovat opettamassa. Hinta: 255 (ph)/292 (th) ILMOITTAUTUMINEN 29.10. MENNESSÄ Kirjoittajakurssi UUSI SISÄLTÖ 1.-5.11. Kurssin teemana on sketsien ja pienimuotoisten esitysten käsikirjoitukset sekä runot. Kursseille ilmoittautuminen ­ Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus ­ Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. ­ Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. ­ Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. ­ Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Malmin Hilma Kettunen opetti Kuntorannassa pidetyllä liikuntakurssilla huivitanssin tuolilla. Alueelliset kurssit Kulttuurikuntopiirien ohjaajakurssi (2 pv) 28.-29.9. Kemi, Veitsiluodon työväentalo, Rytikatu 27, klo 10­15. Kulttuurikohteena on Oranki-ympäristönäyttely Pellossa. Tarkemmat tiedot myöhemmin, ilmoittautuminen 3.9. mennessä. Kurssituki Eläkeläiset ry voi hakemuksesta myöntää kurssitukea Kuntorannan kursseille osallistumiseksi. Tuki on tarkoitettu pienille ja vähävaraisille yhdistyksille ja se kattaa puolet kurssimaksusta. Etusijalla ovat ne yhdistykset, joille ei aiemmin ole tukea myönnetty. Yhdistyksiä kannustetaan myös selvittämään, onko aluejärjestöllä mahdollisuuksia osallistua kurssikustannuksiin. Musiikkikurssi (4 pv) 12.-15.10. Kemijärvi, Kemijärven työväentalo: Pohjois-Suomen soittajille ja laulajille. Tarkemmat tiedot myöhemmin. Kurssilaisten matkakorvaukset Kuntorannan kursseille osallistuville korvataan matkakustannukset 20 euroa ylittävältä osalta. Alueellisille kursseille osallistuville korvataan matkakustannukset 20 euroon saakka. Kansantanssikurssi (1 pv) 13.11. klo 9-16 Vantaa, Hiekkaharjun Puistokulma: Kansantanssijoille pareineen Alueellisista kursseista ilmoitetaan myöhemmin lisää. Alueilla järjestetään mm. kansantanssi-, musiikki- ja ulkoiluystäväkoulutusta. Alustavaan kurssiohjelmaan voi vielä tulla muutoksia. Kurssien hinnat ovat samat kuin keväällä, pientä vaihtelua on kurssin ajankohdasta riippuen. Kurssille osallistumisen peruutus ­ Jos kurssille ilmoittautunut joutuu peruuttamaan osallistumisensa, siitä pyydetään ilmoittamaan välittömästi Eläkeläiset ry:n toimistoon. ­ Jos osallistuminen peruutetaan myöhemmin kuin kaksi viikkoa ennen kurssin alkua (ilman lääkärintodistusta), joudumme perimään 20 euron peruutusmaksun. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 25 Vaasan Eläkeläisten sekakuoro Tähkä piti kevätkonsertin ja esiintyi ainoana eläkeläiskuorona kuorofestivaaleilla Rauhan, rakkauden ja ystävyyden sillalla - teemalla kuultiin Vasan Eläkeläisten Tähkä-kuoron kevätkonsertti. Kevätkonsertti on selvä merkki kevään saapumisesta Vaasan eläkeläisten toimintakeskukseen. Konserttia odotetaan, sitä tulevat kuulemaan ja siitä nauttimaan myös oman yhdistyksen jäsenten lisäksi myös muiden eläkeläisjärjestöjen toimintaan osallistuvia. Tullessa kevään, Kevätvalssi, Jos kevät toisi Sinut takaisin, Kevät Karjalassa ja Suvimarssi lauluilla kuoro aloitti konserttinsa. Laulut Ystävyyden tuuli, Laulu lapselle ja Yö saaristossa sopivat hyvin keväiseen tunnelmaan. Voimakas Muistoja Karpaateilta oli monen kuulijan mieleen. Kokonaisuus ohjelmassa oli kuoron jäsenten yhteinen onnistunut valinta. Merkki yleisön kiinnostuksesta ja kuoron osaamisesta oli useiden laulujen lisäpyyntö varsinaisen ohjelman päätteeksi. Kuoroa johti dir.cant. Reino O.Peltoharju. Yksi vaihe kevätkauden toiminnassa on saavutettu ja kuoro ryhtyi hiomaan ohjelmiaan seuraavaa, paljon laajemman yleisöä saavuttavaan tapahtumaan, Vaasan kaupungin kansainväliseen kuorofestivaaliin. Vuosittainen kansainvälinen Kuorofestivaali pidettiin Vaasassa 12 ­ 16.5.2010. Festivaali oli jo kahdeksastoista. Tapahtuma on laajaskaasti. Edessä on kesä ja ansaittu loma, voimien kerääminen syystoimintakautta varten, joka yhdistyksessämme alkaa jo 10.8 ensimmäisellä yhteisellä kerhotapahtumalla. Siinä vahvistamme tehtävämme aluejärjestön 18.8. Raippaluodossa pidettävässä Eloriehassa. Tavoitin vielä jo kesälaitumille siirtyneen kuoron yhteyshenkilön Ulla-Maija Lehtokummun, jolta utelin kevään huipputapahtumien, kevätkonsertin ja kuorofestivaalien jälkitunnelmia. ­ Mahtavaa, aloitti UllaMaija. No sehän oikeastaan kertoo jo kaiken. ­ Kevätkonserttiin ja samalla Kuorofestivaalien esiintymisiin valmistauduttiin koko kevätkausi. Kun konsertin yleisö eli voimakkaasti mukana ja pyysi useita uusia lauluja olivat kuorolaiset todella tyytyväisiä. ­ Kuorofestivaalit on ainutlaatuinen tilaisuus kertoa yhdistyksemme toiminnasta ja harrastuksistamme vaasalaisille. Eläkeläiset ovat aktiivisia. Toivotamme mukaan kaikki ikäihmiset. Yhdessä toimien saamme tukea ikäisiltämme ja kuorolaulu on ihan mahtavaa. Mukaan vaan, sanoi UllaMaija. Teksti: RONI UPPGÅRD Kuva: ANTERO AINASOJA Tähkä esiintymässä kuorofestivaaleilla dir.cant. Reino O. Peltoharjun johdolla. ti tunnettu ja laajasti tunnustusta saanut tapahtuma, jo käsite kuoroelämässä. Tällä kertaa osallistujia oli n. 2000, mukana kotimaisia ja kansainvälisiä tunnettuja kuoroja ja ryhmiä. Mm. Händel-kuoro & Heikki Sarmanto Band, joka esitti "Sielunmessu Talvisodassa kaatuneille" Vaasan kirkossa, Barbershop Lunch Break Quartet USA:sta ,jo useamman kerran Kuorofestivaaleilla esiintynyt ryhmä. Philomela on suomalainen ryhmä, joka esitti vanhan indoeurooppalaisen sadun "Kädetön neito". Tarina taluttaa kuulijaa tytön seurana matkan, jossa liikutaan arjen harmaudesta sadun hohteeseen ja synkkään kauhuun. Viiden naisen venäläinen Vocal Ensemble Aquarelle on ollut festivaalilla ja sen jälkeen monien, myös eläkeläisten suosion kohteena. Monia, monia muita taitavia, yleisön mieleen jääneitä ryhmiä, esiintyi kuorofestivaaleilla. Kirjurin mielessä on yksi ylitse muiden, jota arvostamme suuresti. Vaasan Eläkeläisten Sekakuoro Tähkä oli ainoa eläkeläisten kuoro joka oli mukana festivaaleissa. Tilaisuuden järjestäjät tuntevat kuoron ja sen johtajan Reino O.Peltoharjun kyvyt ohjata eläkeläiskuoroja ja saavutetut tulokset pitkäaikaisessa harrastuksessa. Festivaalien tuottaja Erkki Mendelin kutsui lyhyellä varoitusajalla kuoron jo edellisenä lauantaina Rewell Centter´iin , jossa esiteltiin festivaalitapahtumien monipuolinen ohjelma. Kuoro oli iloinen että sille annettiin tämä mahdollisuus ainoana festivaaliin osallistuvana ryhmänä. Varsinaisissa festivaalitapahtumissa kuoro esiintyi Rewell Center´in Non Stop -tapahtumassa ja Kaupungintalon festivaalikonsertissa. Kuorolaiset kokivat yleisön vastaanoton erittäin positiiviseksi: "Onnistuimme esityksissämme ja saimme siitä yleisön kiitokset ". Miten sen voisi paremmin sanoa. Pitkä työ on saanut palkkansa. "Vuoromme ei ole päättynyt vielä" kuten syksyllä julkaistussa 50-vuotishistoriikissa toteamme. Kevään keskeiset tapahtumat on viety läpi kunnik- Laulun voimalla tarinaa... Näin luonnehti Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n Varttuneet-kuoron ja laulujaoston tehtäviä jo vuosikaudet niissä toiminut Helmi Hartikainen avauspuheessaan kevätkonsertissamme heleänä helatorstaina. Jouduin tällä kerralla olemaan terveydellisistä syistä kuuntelijana. Nautinto oli suuri ja mieli teki mukaan. Tytöt ja pojat panivat parastaan. Yleisökin piti suosionosoituksista päätellen kuulemastaan ja näkemästään. Kyllä ikäihmiset osaavat laulaa, kun vaan halua ja innostusta riittää. Kuoromme järjestää keväisin kevätkonsertin yhtä varmasti kuin muuttolinnut palaavat tänne pohjolaan. Pitkän talven perjantaisin kokoonnumme yhteen ja johtajamme Andro Lehmuksen johdolla käymme läpi äänet sopraanosta bassoon. Siinä välissä annamme toki tilaa altoille ja tenoreille. Näin ikäihmisten kyseeessä ollen ohjelman ei pidä olla liian vaikea, jotta siitä tulisi se kaivattu nautinto, jonka laulun voima antaa. Myös samalla nauttia toisten samanikäisten ja saman harrastuksen piiiriin kuuluvien seurasta. Tänä päivänä, kun muuten emme enää "kerkiä" ­ niin kuin veljeni tytär asian ilmaisi ­ käydä toistemme luona ja yksinäisyys eristää ja saa voimaan pahoin, saamme harrastuksen myötä lisää kanssakäymistä. Se tuo iloa omaankin ehtoopuolen elämään, kun tuntee kuuluvansa johonkin yhteisöön. Kuoron naisilla toimii Virkeätniminen ryhmä ja miehilla omansa, Iltarusako. Ne monipuolistavat konsertin antia ja niissä toimiminen lisää aktiivisuutta sekakuoron rinnalla. Nämä ryhmät suuntautuvat myös ulospäin vierailemalla laitoksissa ja tilaisuuksissa. Lopuksi konsertin avaajan sanoin: "Sen minka taidossa häviämme, sen haluamme vilpittömyydellä korvata." kun saan osallistua ja nauttia yhdistyksen tuella ammattitaitoisten ihmisten antamista opeista ja Varttuneet kertomassa tarinoita laulun voimalla yleisömme nauttii rennosta ja keveästä musiikista. Harjoituksiin lähtö saattaa joskus tuntua raskaalta, mutta niiden jälkeen on palkintona hyvänolon tunne. Tunnen olevani etuoikeutettu, Terttu Siekkinen
• 26 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Onnistunut juhla Pyhtäällä Vietimme jälleen onnistuneen kevätjuhlan seurantalo Hemmetissä. Vierailijoita oli juhlaamme tullut tupa täyteen eteläisen Suomen yhdistyksistä Tikkurilasta ja Porvoosta aina Imatralle asti. Perinteisen juhlan aloitti Tuula Hannulan johtama oma Pyhtään leidit -orkesteri soittamalla kappaleet Mustasukkaisuutta ja Jazztyttö. Yhtyeen erikoisuutena olivat omintakeiset "soittimet" ja soittajien ideoimat "muotihatut" Laulupitoista ohjelmatarjontaa täydensi mestari Olavi Virran elämäntyön kunniaksi ideoitu sketsi "Ola ja tytöt" . Kiitoksemme vierailijoillemme ja yhdistyksemme puuhaihmisille. Toimintarikkaan ja kulttuuripitoisen kevätkauden jälkeen jatketaan kesää vierailujen merkeissä ja valmistaudutaan syyskauden toimintoihin. Nähdään syystärräyksissä Kuntorannassa. Yrjö Kauris Yhteistä toimintaa alueilla Eläkeläiset ry:n Satakunnan Aluejärjestö Ke. 11.08. klo 12.00 ELOJUHLAT KANKAANPÄÄ: Venesjärvi: Lisät. ja ilm. Antti Piittala 02 546 1290 tai 0500 752 160: Ulla-Maija Kurka puhuu:Kankaanpään kaupungin puheenvuoro: Ke. 18.08. klo 12 00 Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen JUHLA Toivolan lava, Ylöjärvi: Kalevi Kivistö puhuu: Ilm:Pauli Liekari 044 354 7424, Ohjelma Hilkka Rayäng 050 365 2470. Ma. 30.08 ­ 01.09 Syystärräys: Kuntoranta: ilmoittautumiset 30.6 mennessä Pauli Liekarille: Varattu 50 paikkaa. YHDISTYKSET KUTSUVAT JUHLIIN: To. 01.07. klo 12.00 Pori 50 vuotta: Riihikedon koulu, Tasavallankatu 4 Pori: Ilm: Veikko Leino 02 633 7191. Puheenjohtaja Kivistö puhuu. Ke. 22.09. klo 12.00 Eura-Säkylä-Köyliö 35 vuotta: Eura Työv.talo Onnela Ilm: Simo Leino 02 866 9297 , 0400 722 036. Pe. 26.11. klo 12.00 Ulvila 40 vuotta: Rav: Kokkikaksikko. Vastaanotto klo 11.00 Ilm. Alpo Myllymäki 02 538 0749. Puheenjohtaja Kivistö puhuu: KOULUTUSTA: Ma. 23.08 klo 11.00 Puheenjohtajat ja matkavastaavat: Yhdistysten ja aj:n yhteistoiminnan ja vuoden 2011 matkasuunnitelmat: Pori Viikkarin Valkama. Ke. 15.10 klo 11.00 Yhdistysten puheenja varapuheenjohtajien jatkoseminaari Viikkarin Valkama. Pori; Ti. 19.10. klo 10.00 3:n alueen Työvaliokunnat: Turku T-talo Vanha Hämeentie 29. Esillä: Yhteistyösuunnitelmat vuodelle 2011 ym: ajankohtaiset: Satakuntaan perustetaan maakunnallinen vanhusneuvosto Satakunnassa käynnistyy maakunnallisen vanhusneuvoston työ kaksi vuotta kestäneen suunnitteluvaiheen tuloksena. Neuvostossa on 10 jäsentä. Heistä neljä edustaa maakunnallisia eläkeläisjärjestöjä. Muut edustukset tulevat kunnallisista vanhusneuvostoista, ammattikorkeakoulusta, Diakonialaitoksen säätiöstä ja Satakuntaliitosta. Maakuntaliiton hallintoon liittyvä neuvosto asetetaan maakuntahallituksen toimintakaudeksi. Sen puheenjohtajaksi asetettiin maakuntajohtaja Petri Rajala. Satakunnan Eläkeläiset ry:n Aluejärjestöä neuvostossa edustaa puheenjohtaja Martti Anttonen ja varalla varapuheenjohtaja Antti Piittala. Neuvostoon tulivat myös Eläkeliiton, Eläkkeensaajien ja Kansallisen senioripiirin nimeämät edustajat, siis koko SENK, Satakunnan Eläkeläisjärjestön Neuvottelukunta. SENK on koko suunnitteluvaiheen ajan ollut mukana yksimielisillä päätöksillä. Sen jälki näkyy myös Satakunnan vanhusneuvoston tehtäväkuvauksessa. Satakunnan Vanhusneuvoston keskeisenä tehtävänä on seurata maakunnan vanhusväestön elämänolosuhteiden ja ikääntyvän väestölle tuotettavien palvelujen kehitystä maakunnan alueella. Käytännössä neuvosto tukee kuntien vanhusneuvostoja, tekee esityksiä maakuntahallinnolle, antaa lausuntoja kunnille, aluehallinnon ja politiikan päättäjille. Neuvosto pyrkii hankkimaan vanhuspolitiikan jalansijaa alan asiantuntijana ja valmistelee maakuntaliitossa kulloinkin esille tulevia ja saamiaan toimeksiantoja. Satakunnan vanhusneuvosto luo suhteet julkiseen sanaan ja on tiedotusystävällinen Koko hanke neuvostosta ja valtuutetusta lähti liikkeelle Eläkeläiset ry:n edesmenneen puheenjohtajan Timo Laaksosen ja vasemmistoliiton r yhmän aloitteesta vuonna 2008. Satakuntaliiton hallinto ryhtyi välittömiin toimiin ja perusti työryhmän, jossa alun alkaen SENK oli aktiivisesti mukana. Martti Anttonen Heinolan Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhla Hopearannassa.Vasikkasaarentie 54. 25.8.2010 alkaen klo 12.00 Juhlapuhe Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö. Kahvitus ja tervehdysten vastaanotto klo 11.00 - 12.00 Tervetuloa! Johtokunta Lamminniemen hyvinvointikeskus jatkaa ikäihmisten palvelujen kehittämistä Eläkeläiset ry:n kolmen pohjoisen aluejärjestön yhteinen KESÄJUHLA ELOKUUN 3:ntena 2010 OULUSSA (Huomaa päivämäärä!) Oulun urheilutalossa. Klo 11.10 juhlakulkue. Ruokailu. Kahvia. L amminniemen Hyvinvointikeskus perustettiin aikanaan, 18 vuotta sitten, ikäihmisten tarpeisiin. Vuodet ovat tuoneet niin montaakin tullessaan, mutta perusajatus on säilynyt ja jopa entisestään vahvistunut. Lamminniemi on ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa ns. kolmannesta elämästä nauttivien oma kuntoutus- ja hyvinvointikeskus Somerolla. Sijainti on ihanteellinen, sillä Lamminniemi sijaitsee Helsinki ­ Turku ­ Tampere ­väestökeskittymän keskellä. Eräs Lamminniemen tärkeistä periaatteista on asiakaslähtöisyys. ­ Haluamme, että asiakas tuntee sen jo ensimmäistä kertaa ovesta sisään astuessaan, kertoo Lamminniemen asiakaspalvelusihteeri Päivi Laaksonen. ­ Asiakas on tärkein, me olemme täällä sitä varten, että jokainen asiakkaamme tuntisi olevansa tärkeä ja arvostettu. Palvelut räätälöidään jokaisen asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan yksilöllisesti ­ olipa sitten kysymys virkistyslomasta, kuntoutuksesta tai vaikkapa eläkeläisryhmän piristyspäivästä. Tämän päivän eläkeläinen tietää, mitä hän haluaa. Hän haluaa itse vaikuttaa siihen, mitä loma sisältää, jolloin hän myös tietää, mistä maksaa. Pienen toimijan etuna on ehdottomasti joustavuus ­ Lamminniemessä kaikki järjestyy. Toteutamme laadukkaasti juuri asiakkaan haluaman paketin, joka täyttää kaikki odotukset. Jopa ylittää ne, lupaa Laaksonen. Ryhmälomat räätälöidään aina asiakkaan toiveiden mukaan ­ Olemme iloisia siitä, että erilaiset eläkeläisryhmät ovat viime vuosina löytäneet Lamminniemen, Laaksonen kertoo. Lamminniemessä löytyy ryhmille valmiiksi suunniteltuja peruspaketteja. ­ Harvoin ne kuitenkaan toteutuvat sellaisenaan, nauraa Lamminniemen ryhmämyynnistä vastaava Anu Kontio ja jatkaa, asiakkaan ottaessa meihin ensimmäistä kertaa yhteyttä kartoitamme ryhmän toiveita. Sen pohjalta laaditaan alustava lomaohjelma. Viikkoa, kahta ennen lomaa otan vielä asiakkaaseen yhteyttä. Samalla, kun käymme läpi tarkat osallistujamäärät ja mahdolliset dieettiruokavaliot, käymme myös lomaohjelman vielä kertaalleen läpi. Useimmiten ohjelmaa rukataankin tässä vaiheessa. Se on ehdottoman hyvä asia, sillä vasta silloin lomavastaavalla on kokonaisnäkemys osallistujien toiveista. Näin koko ryhmän ääni saadaan kuuluviin, mikä näkyy loman jälkeen annettavissa palautteissa tyytyväisyytenä loman onnistumisesta. Tuolijumppa on yksi suosituimmista eläkeläisten liikuntamuodoista. Sitä löytyy kyllä Lamminniemestäkin, mutta pelkästään siihen ei tarvitse tyytyä. Kannattaa kokeilla vaikkapa kuntonyrkkeilyä tai ottaa tuntumaa kahvakuulaharjoitteluun ­ luonnollisesti osaavien ammattilaisten opastamana, jolloin harjoitukset on mukautettu ryhmän tasoon ja kuntoon. Ryhmälle järjestetyn oman ohjelman lisäksi Lamminniemi tarjoaa monipuolisia liikunta- ja vapaa-ajanryhmiä viikoittain jopa yli 50. Jokaiselle löytyy taatusti tekemistä. Ohjattujen ryhmien lisäksi Lamminniemessä voi liikkua myös omiin nimiin. Veloituksetta talon asiakkaiden käytössä ovat kävelysauvat, polkupyöriä voi lainata tai pelata esim. pienoisgolfia. PÄÄJUHLA klo 13.00 Juhlapuhe Kalevi Kivistö, yksilö- ja yhteisohjelmaa. Arvontaa. Ryhmien ennakkoilmoittautuminen puh. 040-7187416 tai 040-5918456 taikka sähköposti merilainenveikko@gmail.com ritva.moronen@pp.inet.fi TERVETULOA OULUUN ! Järjestävät: Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen aluejärjestö ry ja oululaiset paikallisyhdistykset.
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 27 Kajaanin Eläkeläiset juhlivat 50-vuotista taivaltaan tanssien ja laulaen. Kajaanin Eläkeläiset ry 50 vuotta ­ eikä suotta I loiset naurunremahdukset, lämpimät halaukset ja tuttujen kuulumiset kruunasivat monen Kajaanin Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlaan saapuneen vieraan iltapäivän. Välitön tunnelma yleisön keskuudessa kesti vallan mainiosti ne "pakolliset" juhlapuheet. Musiikkia tarjoilivat yhdistyksen jäsenistä koostuneet kuorot ja Musiikkitrio Kosken Pojat. Kajaani on tunnettu tanssikaupunki ja jalat nousivat jo juhlaohjelmassa rivakasti. Tanssiesityksen ohella tarjolla oli kansantanhuja ja voimisteluohjelma. Ehdottomasti hauskinta meno oli juhlasketsin aikana. Osa yleisöstä epäili itsensä Johanna "Tuksu" Tukiaisen saapuneen saliin. Kyseessä oli kuitenkin peri- kainuulainen tylisti, joka valisti vedet silmissä nauravaa juhlayleisöä naiseuden saloista. Ja kun lopuksi laitettiin vielä jalalla koreasti, niin kenenkään ei tarvinnut lähteä juhlasta mutrussa huulin. ­ Eihän täältä voi poiskaan olla. Täällä näkee kaikki tutut, kuuluivat kommentit yleisön suusta. Hyvässä iskussa Kajaanin Eläkeläiset viettivät juhlaansa hyvässä kuosissa. Jäseniä on noin 600. Yhdistys pyörittää viikoittain useita kerhoja, joiden sadosta saatiin 50-vuotisjuhlissakin nauttia. ­ -Parhaimmillaan meilläkin on ollut toistatuhatta jäsentä. Tänä päivänä eläkkeellä jäävät sanovat olevansa vielä lii- Tauolla väkeä piisasi kahvi- ja arpajaistiskin ääreen tungokseksi asti. an nuoria tullakseen mukaan toimintaan, Kajaanin eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Eeli Väisänen harmitteli. Saman ilmiön esiintymisen muualla Suomessa vahvisti Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö ­ Ajatellaan, että tänne voi tulla vain keppi kädessä. Se on kuitenkin väärä käsitys. Eläkeläisten edunvalvontaan tarvitaan meitä kaikkia, Kivistö muistutti. Harrastustoiminnalla on tärkeä osuus Kajaanin Eläkeläiset ry:n toiminnassa, mutta sen rinnalla kulkee edunvalvonta. Ja tulevaisuudessa edunvalvonnan merkitys vain korostuu. Pidot eivät välttämättä parane, vaikka väki Kainuussa vähenee. Kainuun ikäihmisten neuvottelukunta on tärkeä yhteistyöelin kuntiin ja maakuntaan päin. ­ Eniten puhutaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Jos eläkeläinen toisen kohtaan, niin aina kysytään onko pitänyt käydä lääkärissä ja onko sinne päässyt. Maakuntahallintoa aika lailla arvostellaan, yhdistyksen aktiiveihin kuuluva Hilkka Pulkkinen tunnusti. Kajaanilainen Vesa Huotari on niitä tuoreita eläkeläisiä, joita yhdistys kaipaa toimintaansa. Virtaa riittää, kun aivan kaikkea työkuntoa ei ole ulosmitattu. ­ Eläkkeelle pitää jäädä siinä kunnossa, että edessä on vielä hyviä tulevia päiviä. Kun pitkän työuran on tehnyt, niin silloin ansaitsee jäädä terveenä eläkkeelle. Työssä jaksamisen kannalta osaaikaeläke on hyvä järjestelmä. Itsekin olin sillä ennen kuin jäin talvella eläkkeelle, Vesa Huotari kertoo. Kansanpirtiltä se alkoi Kansanpirtillä 28.2.1960 perustettu yhdistys on jäsenmäärältään järjestön kolmanneksi suurin. Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Eero Suutari patisti tervehdyksessään varttunutta väkeä olemaan aktiivisia jatkossakin. ­ Aktiiviset eläkeläiset vähentävät paineita sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen suhteen. Toimikaa aktiivisesti ja ajakaa oma eläkejärjestöjen asiaa. Samalla ajatte meidän kaikkien asiaa, Suutari painotti. Kun homma alkoi olla tansseja vaille valmis, kävipuheenjohtaja Eeli Väisänen pukemassa sanoiksi sen oleellisen. Yli 600-päinen juhlavierasjoukko kruunasi tapahtuman. ­ Ilman teitä ei juhlamme olisi onnistunut näin hyvin, puheenjohtaja totesi. PEKKA MOLIIS
• 28 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Sydäntalvi Kyproksella L ähdimme matkaan joulukuun alussa Paltamosta junalla Helisnkiin ja sieltä lentämällä Kyp- rokselle. Kone oli vain puolillaan lomalaisia, sillä lyhyitten lomien sesonki oli takana päin. Saimme istua herroiksi kaksi kolmen penkkirivillä. Hotellin runsaalla aamiaisella pärjäsi hyvin päivälliselle, joka Kyproksella nautitaan iltamyöhällä. Suurin osa lomalaisista keitti aamukahvinsa ja valmisti ruokansa asunnon keittiössä, jossa oli kaikki tarvittavat laitteet ja välineet. Kauppoja oli useita muutaman sadan metrin etäisyydellä. Suurin homma oli kantaa juoma- ja ruokavesi kaupasta. Vesijohtovettä ei suositeltu juotavaksi. Siivoojat ja osa muustakin henkilökunnasta oli Kaukoidästä tulleita naisia. He olivat reippaita ja iloisia tyttöjä; paljon välittömämpiä kuin Kyproksen kreikkalaiset tytöt. Myös kaupoissa ihmettelimme hymytöntä palvelua. Hyvä jos tervehtivät asiakasta. Turhaan suomalaisia moititaan huonosta palvelusta: se on parhaasta päästä niistä maissa, joissa olen matkustanut. Sydäntalven kukkaloistoa. oli yli 20 astetta. Sateisena ja tuulisena päivänä oli vain 13 astetta. Finnmatkat järjesti tutustumismatkan Nikosiassa juuri avattuun Ikeatavarataloon. Nehän ovat samanlaisia joka puolella maailmaa. Parasta olivat maisemat matkan varrella. Sateitten jälkeen ruoho alkoi vihertää jo joulukuun puolivälissä. Olin nähnyt nämä samat maisemat nelisenkymmentä vuotta aiemmin palvellessani YK -joukoissa rauhanturvaajana Nikosiassa. Silloin oli ollut kesä- ja syysaika, ja pensaat olivat kuivuneet ruskeiksi. Teimme myös matkan PohjoisKyprokseen Kyreniaan. Matka kesti koko päivän ja hinta oli 120 reissu. Meitä oli neljä maksajaa, joten hinnaksi muodostui 30 /henkilö. Varsin kohtuulista. Taksimies oli Dino, jonka suomalainen vaimo pitää Limassolissa kampaamoa. Dino tunsi hyvin paikat, joissa kannattaa käydä. Samoin matkakumppanimme Tuovi ja Tauno Vuorio Porista olivat moninkertaisia Kyproksen-kävijöitä. Nikosiassa jouduimme antamaan passitiedot rajalla siirtyessämme turkkilaiselle puolelle. Siellä suhtautuminen turisteihin oli hyvin ystävällistä. Johtuunee siitä, että pohjoispuolella turisteja käy huomattavasti vähemmän ja he ovat tervetulleita. Ennen kotiinlähtöä ehdimme tehdä vielä päivän retken Pafokseen. Käytimme yhteistaksia, jotka liikennöivät kaupunkien väliä. Edestakainen matka maksoi 25 henkilöltä. Limassolin ja Pafoksen välimatka on n. 80 kilometriä. Liikenne moottoritiellä on hyvin joustavaa. Ohitukseen annetaan mahdollisuus ja ohituksen jälkeen palataan takaisin hitaammalle kaistalle (vasemmalle). Viihtyvyys Viihtyvyys perustuu omatoimisuuteen. Suosittuja ajanviettomuotoja olivat tietokilpailut, joita järjestettiin joka viikko. Osallistuin itsekin muutamia kertoja ja pääsin aina kolmen joukkoon, kerran voitinkin. Palkintona oli viinipullo tai drinkki. Ei se palkinto, vaan kunnia! Kokeilin myös petangin peluuta. Se oli varsin suosittua suomalaisten kesken. Mielenkiintoista, mutta vaatii harjoittelua. Bingoa oli myös tilaisuus pelata joka viikko. Osallistuminen oli maksullista ja rahat jaettiin voittoina takaisin. Joukossa oli myös innokkaita karaoke -laulajia. Suomalaisten suosima Estella -hotelli piti niin bingoa kuin järjesti muutakin viihdettä. Loman ajan pysyi hyvin perillä Suomen tapahtumista. Hotelleissa näkyy kymmeniä TV -kanavia. TV Retket Tutustuimme vähitellen jalkaisin ja taksilla Limassoliin, joka on rakennettu merenrantakaistaleelle n. 13 km pitkäksi ketjuksi. Meren rannalle on rakennettu kävelykatu. Sanoivat talven olevan Kyproksellakin tavallista kylmemmän. Hyvin kuitenkin tarkenin lyhythihaisella paidalla kävellä tai hölkätä merenrantaa. Parhaimmillaan Finland välittää YLEN ja MTV:n ohjelmia. Ajankohtais- ja uutisohjelmat lähetetään maailmalle Ruotsin kautta. Myös viihdettä voi seurata. Näimme Kotikadun ja Mooseksen perinnön. Internetin käyttö pitäisi nykymaailmassa olla mahdollista lomillakin. Hotelleissa piti olla toimiva internetyhteys, mutta yhteys oli hidas eikä aina toiminut. Puhelut Suomeen ovat kalliita. Sen vuoksi pitäisi olla nopea yhteys, joka mahdollistaisi Skype -puhelut ym. nykyaikaiset internetpalvelut. Pankki- ja veikkausasiat sekä sähköposti saatiin hoidetuksi. Hintatason sanovat nousseen euroon siirtymisen myötä. Se on Suomen tasoa. Vain paikalliset viinit ja muut alkoholituotteet ovat halpoja. Litran pahvipakkaus viiniä maksoi 1,90 . Olut oli suunnilleen Suomen hinnoissa. Maito oli kalliimpaa, samoin hedelmät, vaikka toisin voisi luulla. Kokoliha ja leipätuotteet olivat halvempia kuin Suomessa. Saarella uskotaan matkailuun. Eläkeläiselle Kypros on hyvä vaihtoehto lähteä pakoon Suomen pakkasia ja liukkaita kelejä. Monet varasivat jo hotelliasunnon ensi talveksi. Jotkut olivat tuttaviensa välityksellä onnistuneet hankkimaan asunnon talveksi huomattavasti matkatoimiston hintoja halvemmalla. Palasimme Suomeen 14.2.2010 ja ehdimme kokea vielä Suomen talveakin. Ensi talvena taas talvea pakoon Kyprokselle? Se näkee joka elää. Olavi Leinonen Kesän korvalla Pietarissa T uskin sitä usein miettii, että naapurissa, rajalta n 200 km itään, sijaitsee meille lähin 7 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Jos haluaa hiljaisuudesta vilinään ja tohinaan, niin nokka kohti Pietaria. Matkustamiseen löytyy jokaiselle sopiva tapa. Toukokuun hellekin yllätti matkaajat kuin asukkaatkin. Lähes 30 asteen lämpö piteli hyvänä. Kulttuurikaupunkina Pietari on vanha ja täynnä historia. On paljon säilynyttä arkkitehtuuria, lukuisia teattereita kieltä taitamattomillekin ja näyttelyitä, siis tarjontaa kaikenmielisille. Uutta rakennetaan, kaupunki uudistaa kasvojaan, vanhaa korjataan, katuja kunnostetaan, Nevan rantoja muokataan ja pilvenpiirtäjiäkin on jo olemassa. Pietarin korkein talo sai ennen nousta vain Pietari Paavalin linnoituksen tornin tasolle. Neva-risteily oli virkistävä kokemus sään suosiessa. Pietari Paavalin linnoituk- sen muurin kupeen rantahiekalla auringonpalvojat loikoivat onnellisina ja järjestelivät piknik-antimiaan. Kiertoajelulla paikalliset oppaat kertoivat Mannerheimin tekemisistä ja olemisista kaupungissa, yhtä paljon kuin ennen Lenin-sedästä. Kaupunki muuttuu. Enää ei Nevskiltä löydä Stalovajaa, josta saisi nakit ja hapankaali -annokse aseena vain pläkkinen haarukka. Keskusta on ulkomaisia merkkiliikkeitä pullollaan ja hinnakkaita. Ravintoloita on moninaisia sisäänheittäjineen. Niin kuin kaikkialla suurkaupungin keskustat ovat kalliilla rahalla myyviä. Kyllä kaupungista vielä löytää vanhaa ja aina ajankohtaista venäläistä elämän makua ja tunnelmaa. Aistikkaasti somistettuja, viihtyisiä ruokapaikkoja, joissa saa nauttia ei yksin venäläisiä herkkuja. Oli ihanaa huomata, että puistojen penkeillä ihmiset viettävät lepohetkiään, lukemalla ja muuten vain aikaa kuluttaen. Nuoret tytöt ja naiset kävelevät käsikynkkää kadulla.Se on niin venäläinen tapa kuin vain voi olla. Ja ihastuttava. Nuorten naisten 10­15 SENTIN piikkikorot astuvat vakaana kuoppaista asfalttia hoikkien säärten astimena. Ei ne tytöt lipsukkaissa kengissä, lenkkareissa tai kumitossuissa katuja mitanneet. Pukeutumiseen, siihen panostetaan, aina ollaan kuin menossa juhliin. On tietty länsimaista tyyliä, mutta kyllä se venäläinen vilahtaa läpi. Pieniäkin ruokakauppoja on runsaasti, ne jotka meiltä ovat tyystin katoamassa marketeiksi. Tietty siellä komeilevat myös Prisma, Ikea ja Stockmann, joka on rakentamassa sinne uutta arsenaaliaan. Hintataso, esimerkiksi paikallisille eläkeläisille, ei aina ole kohtuullinen. Ruokatarvikkeet ja eräät tuotteet kuten lastentavarat ja kirjat ovat vielä jotenkin kohtuuhintaisia. Hinnat ovat nousseet, raha muuttanut olemustaan. Vapaa talous ei ole tuonut kaikille onnea. Hintataso ja tarvikkeet keskustasta siirryttäessä ovat halvempia ja aidompia, jos nyt tämänkokoisessa kaupungissa vielä syrjälle parissa päivässä eksyykään. Metro on edelleenkin suurin ja nopein väen kuljettaja kaupungissa. Parhaiten näkee kaupunki,kun istuu trollikassa tai ratikassa. Yksityisautoja on hirveästi, kaikki länsimaisia, mitä suurempi sen hienompi. Neljän päivän aikana näin vain pari Ladaa. Ajetaan kovaa, puhutaan kännyyn, töötötetään, pysäköidään minne sattuu. Nopeimmin siirtyy paikasta toiseen jalkaisin, jos on ne tukevat jalkineet ja hyvä kunto. Neva-joki kaupunkia halkoessaan on leveämpi kuin muistan, mutta yhtä kiehtova kovasti virtaavana vuona. Muutaman päivän reissulla ei kaupungista ehdi silmäillä kuin suurkaupungin sykkeen ja tunnelman, varsinkin iltasella rantakatua käyskennellessä. Valitettavasti Letnyi sad eli Kesä- puisto Nevan rannalla on suljettuna remontin vuoksi muutaman vuoden, joten sinne ei lähivuosina pääse tutustumaan. Pietari vetää aina puoleensa, venäläisenä ja kovasti muuntautuvanakin kohtee- na. Ansaittu kiitos Suomi­ Venäjä-Seuralle matkan järjestämisestä ja monipuolisesta ohjelmasta, joka antoi myös vapautta käyskennellä omin päin kaupungilla. Riitta Suhonen Saarijärven kylpylään... päivälliset. Voimassa 15.8.10 saakka. Varauskoodi 2 hlöä / 2 vrk / 2 hh:ssa (norm. 290 ¤, säästä 42 ¤) sis. aamiaiset ja Loma kahdelle 248 EL 248. 1 hlö / 1 vrk / 2 hh:ssa sis. teatterilipun ja aamiaisen. 1 hh-lisä 28 ¤ / vrk. »Veljeni Leijonamieli», Lumpero 4 km »Vatasen Papat», Teatteri Eurooppa Neljä, 25 km »Kuningasjätkä», Karstula 55 km Kesäteatteriyö 69 Varaa heti! 4 030 608 50 kylpylän käyttö & lomaohjelmaa. myynti@summassaari.fi Lomiin sisältyy myös: Summassaarentie 180, Saarijärvi 4 030 608 5100 6 www.summassaari.fi
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 29 95 vuotta 27.7. Eino Johannes Valtonen Pihlava 25.8. Aura Mäkinen Kontula 90 vuotta 14.7. Anna Untinen Kalajoki 17.7. Rauha Sorri Pihtipudas 20.7. Sirkka Valtari Kontula 22.7. Lyydia Kulju Pirkkala 23.5. Anja Sunden Tornionseutu 29.6. Aune Hytönen Sumiainen 30.7. Meeri Koskinen Pyhtää 31.7. Aune Järvenpää Viiala 85 vuotta 21.5. Hymmi Kumpula Pori 22.6. Laila Tolvanen Tapuli 13.7. Olga Kangas Nakkila 17.7. Tanjana Sillanpää Kokkola 21.7. Leo Merisalo Pyhtää 26.8. Ilma Sorvali Porvoo 27.8. Bertta Ruuska Pihtipudas 30.8. Alvari Ruuska Pihtipudas 11.9. Olli Ryhänen Sonkajärvi 80 vuotta 11.5. Eila Järvinen Pori 17.5. Veikko Korhonen Viitasaari 9.6. Veikko Rytkönen Oulu 17.6. Jorma Nykänen Kotka (Matkoilla) 19.6. Aarne Jauhiainen Pihtipudas 28.6. Esko Saarinen Tapuli 30.6. Sulo Pirinen Turku 4.7. Saara Piilola Kokkola 6.7. Olavi Kainulainen Sumiainen 23.7. Taina Mänttäri Anjalankoski 23.7. Toivo Huhmarniemi Pyhäjärvi 27.7. Vesa Jaakko Myllymäki Martinniemi (Matkoilla) 31.7. Veikko Paavali Keinänen Liminka 1.8. Liisa Änäkkälä Kokkola 1.8. Pekka Ylä-Jussila Tikkurila 12.8. Kaarlo Aulis Leppänen Viherlaakso-Karakallio 13.8. Usko Ruuskanen Malmi 22.8. Tauno Aronoja Huittisten Seutu 23.8. Elsa Tolonen Leppävirta 30.8. Olavi Pesonen Pyhäjärvi 30.8. Ulla Annikki Laaksonen Martinniemi 7.9. Pirkko Helenius Kontula 75 vuotta 16.5. Raili Mansikka-Aho Pori 19.6. Ulla Reunamäki Tornionseutu 25.6. Johannes Perälampi Kokkola 29.6. Eeva Suoniemi Viherlaakso-Karakallio 30.6. Heli Hacklin Porvoo 1.7. Irja Koskinen Porvoo 10.7. Toini Supperi Utajärvi 11.7. Maija Lehtonen Halikko 21.7. Tuulikki Rutanen Porvoo 2.8. Annikki Myller Tikkurila 14.8. Pauli Tuomi Kirkkonummi-Siuntio 15.8. Kalevi Moilanen Porvoo 15.8. Antero Säkkinen Kuusamo 17.8. Vieno Eliina Mustonen Liminka 25.8. Elvi Parviainen Leppävirta 28.8. Salli Pirinen Turku 70 vuotta 2.5. Ossi Saarinen Pori 12.6. Eino Antero Launonen Tervola 20.6. Reino Johannes Viirtala Hyrylä 29.6. Mauri Juhola Kokkola 5.7. Kalevi Autio Tikkurila 14.7. Seppo Torsten Laine Seinäjoki 18.7. Esko Suuniitty Huittisten Seutu 22.7. Martti Heinola Huittisten Seutu 27.7. Pentti Savolainen Tikkurila 6.8. Aino Elina Hiltunen Utajärvi 10.8. Kirsti Väisänen Halikko 11.8. Armi Lehtonen Kirkkonummi-Siuntio 16.8. Nelly Korva Kalajoki, Tyrnävä 19.8. Veikko Antero Kolehmainen Pielavesi 24.8. Eeva Hänninen Anjalankoski 30.8. Marjatta Suvanto Pihtipudas 1.9. Karl Hagman Porvoo 5.9. Anni Heinola Huittisten Seutu 6.9. Kauko Autiosaari Kalajoki 65 vuotta 1.7. Maija-Liisa Nieminen Nakkila 16.7. Irma Pietikäinen Pyhäjärvi 20.8. Terttu Vuohtoniemi Pyhäjärvi 21.8. Matti Nieminen Nakkila 28.8. Mikko Lind Nakkila 7.9. Seppo Antero Savilaakso Liminka 10.9. Kalevi Hartikainen Pyhäjärvi 12.9. Liidia Salminen Huittisten Seutu 60 vuotta 26.6. Jarmo Salovirta Nakkila 55 vuotta 8.8. Reijo Laukkanen Pyhäjärvi Rauman Eläkeläiset Hannes Leivo Kari Leponiemi Pirkkalan Eläkeläiset Pauli Väyrynen Elvi Ester Laakso Hyrylän Eläkeläiset Terho Kalevi Tiilikainen Heinäveden Eläkeläiset Tauno Piironen Hilkka Räsänen Himangan Eläkeläiset Niilo Olavi Potinoja Raahen Eläkeläiset Väinö Anselmi Tanskala Lempäälän Eläkeläiset Pirkko Häkkinen Tervolan Eläkeläiset Aino Raakel Kautto Mikko Pietari Kirstinä Pielaveden Eläkeläiset Paavo Korhonen Kalajoen Eläkeläiset Eino Sauvola Aune Sauvola Saima Vierimaa Liisa Katajamäki Kallion-Vallilan Eläkeläiset Veikko Lindberg Haukiputaan Eläkeläiset Maria Annikki Annala Aune Terttu Hallberg Raahen Eläkeläiset Paavo Edvard Kaivosoja Sorsakosken Eläkeläiset Pentti Einari Koistinen Järvenpään Eläkeläiset Vilho Olavi Tolonen Kolarin Eläkeläiset Sanni Lantto Vammalan Eläkeläiset Veikko Nurmi Ykspihlajan Eläkeläiset Karin Dagmar Hietala Aavasaksan Eläkeläiset Iiris Särkilahti Lahden Eläkeläiset Eero Eskelinen Maj-Lis Mäkiaho Savonlinnan Eläkeläiset Osmo Turtiainen Pentti Friman Leppävirran Eläkeläiset Kerttu Inkeri Vilen Forssan Eläkeläiset Matti Tamminen Aavasaksan Eläkeläiset Salme Laukka Rautavaaran Eläkeläiset Jaakko Olavi Ruuskanen Pieksämäen Eläkeläiset Reino Höylä Hannu Hiltunen Eläkeläinen-lehti ilmestyy Ilmestyy Nro 5 syysk. Nro 6­7 lokak. Nro 8 jouluk. 13.9. 11.10. 13.12. Aineisto toimitukseen 23.8. 20.9. 22.11. Numerot 6 ja 7 ilmestyvät siis kaksoisnumerona lokakuussa. Marraskuussa ei tämän vuoksi ilmesty lehteä. Yhdistysten toimihenkilöiden ja muiden ilmoittajien on hyvä ottaa tämä huomioon hyvissä ajoin! Eläkeläiset r.y. Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Nordea 101230-71470 Sampo 800019-108656 Puh. 020 743 3610 vaihde Fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa: www.elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Hilkka Pulkkinen varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400­570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040­582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050­307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Peitsaho toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.peitsaho@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040­742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija. aali@elakelaiset.fi Toimitusneuvosto: Martti Anttonen (pj.), Helena Hölttä, Inkeri Niiranen, Jouko Parkkonen ja Jaakko Tiainen Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta 18 e/vsk Pohjoismaat 25 e/vsk Muut ulkomaat 35 e/vsk Ilmoitushinnat Mustavalkoinen 1,70 e/pmm Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Pankit: Nordea 101230­71470, Sampo 800019­108656 Jäsenmaksutili: 800018-327 356 Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Tiliyhteys: Eläkeläiset r.y. Pankit: Nordea 101230­71470, Sampo 800019­108656 Järjestöaineisto: Eläkeläiset r.y. Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN 0355­8290 Yhdessä-hanke Eva Rönkkö projektikoordinaattori 040­501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040­839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Puh. 017 ­ 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info Puh. 017 ­ 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Puhelun hinta 0207-alkuisiin numeroihin lankapuhelimesta on 8,21 snt/min + 6,9 snt/min (alv 22%), matkapuhelimesta 8,21 snt/min + 14,9 snt/min (alv 22%)
• ELÄKELÄINEN Nro 4 kesäkuu 2010 - 31 Leskirouva Katiska Edellisen Krypton ratkaisu Ristikko Krypto 3/2010:een tuli taas huima määrä oikeita vastauksia. Onnetar suosi Signe Väisästä Puolangalta ja Risto Areniusta Hyvinkäältä. Yllätyspalkonnot ovat läheteneet ja tässä onnittelut! Ristikko 4/2010:n ratkaisut on lähetettävä 23.8.2010 mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO. Kuoreen ei saa panna muuta postia lehdelle tai järjestölle. HYVÄÄ KESÄÄ! Ratkaisijan nimi:.................................................................................................................. Osoite:.................................................................................................................................. .............................................................................................................................................. Postitoimipaikka:.................................................................................................................
• 32 - Nro 4 kesäkuu 2010 ELÄKELÄINEN Va Y T! myös raukse t kun verkosta: Help osti tuule hy välle lle! N toran ta.fi Liity NYT! Taloussihteerin tarinoita taloudesta Täyden palvelun toimisto Hakaniemi Töölö Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää K esä on tullut, vehreys, sade, helle, yöhalla vuorottelevat kun katsomme ikkunasta ulos tai seuraamme iltauutisten säätiedotuksia. Sää vaikuttaa monen elämään, mutta yksi elämään vaikuttaja on myös raha, korttisellainen tai ihan käteinen. Tällä erää ajattelin kirjoitella edelleenkin meitä kaikkia koskettavia asioita käteisestä ja korteista. Taloussanomat-lehti kirjoitti kesäkuun alussa OP-Pohjola-ryhmän maksuautomaateista, noista isohkoista möhkäleistä pankkien eteisessä tai tavaratalon otto-automaatin lähellä. Meitähän opetettiin vajaa 20 vuotta sitten maksamaan laskumme automaatilla, jotta emme vaivaa pankkihenkilöä tiskillä. Nyt ovat maksuautomaatit tulossa tiensä päähän ja niistä luovutaan pikkuhiljaa ensi vuoden alkuun mennessä. Pankin mukaan maksuautomaattien käyttö on vähentynyt huimasti asiakkaiden siirryttyä käyttämään verkkopankkia, e-laskua tai suoraveloitusta. Pankit ohjaavat asiakkaita pankkien toimitiloissa olevien asiakaspäätteiden käyttöön, antaen opastusta verkkopankin käyttöä asiakkaille, jotka ennen käyttivät maksuautomaatteja. Muiden pankkien maksuautomaateista en vielä ole samanlaista uutisointia nähnyt, mutta suunta lienee samanlainen. Maksuautomaatin käyttö on ollut maksullis- ta viime vuosina, mutta niin on myös verkkopankin käyttö. Näitä kustannuksia kannattaa kysellä omasta pankista, sillä maksut voivat vaihdella huomattavastikin pankeittain. Samainen Taloussanomat kirjoitti myös kortilla maksamisesta, joka saattaa olla kalliimpaa tulevaisuudessa. Suomalainen maksupalvelulaki uudistui vappuna ja siitä asti kaupoilla on ollut lupa periä pankkien kuluja asiakkailta. Lehden mukaan viime vuonna suomalaiskaupat, ravintolat, taksit ja hotellit maksoivat pankeille ja luottoyhtiöille maksukorttien välityskuluja 161 miljoonaa euroa. Kaupan liiton mukaan kuluja voi tulla tänä vuonna jopa 60 miljoonaa euroa enemmän. Syynä on kotimaisten pankkikorttien SEPA-uudistus. Kauppa joutuu maksamaan niillä tehdyistä ostoksista 0,31 prosentin välityspalkkiota pankeille, aiemmin korvaus oli korkeintaan muutamia senttejä. Kuitenkaan yksikään suuri kauppaketju tai tavaratalo ei vielä kerro perineensä kuluja asiakkailta. Ehkä kuitenkin laskutuslisiä on jo leivottu joidenkin päivittäistavaroi- den hintoihin vaivihkaa, katteiden tarkistamisen varjolla. Tämän kuitenkin kauppa kiistää, että näin olisi järjestelmällisesti tehty. Toisaalta jos kaikki siirtyisivät maksamaan seteleillä, se olisi painajainen kaupalle. Setelitulvan käsittely- ja turvallisuuskulut söisivät kaupoilta nopeasti pankkien korttivälitysmaksuista säästyvät rahat ja myöskin pankki osaa rahastaa käteisliikenteestä reippaasti. Koska meidän kaikkien on kauppaa käytävä, emme välttämättä selviä ilman lisäkuluja maksoimmepa kortilla tai käteisellä. Kannattaa todellakin seurata lehdistä uutisointia syksyllä ja myöhemminkin. Jos muuten korttisi katoaa, olethan tallettanut itsellesi pankkien sulkupalvelun numeron, se on kotimaassa soitettaessa 020 333(24h/vrk) tai jos olet ulkomailla, +358 20 333. Jos sen sijaan kadotat käteistä, siihen ei välttämättä löydy yleistä puhelinnumeroa (paitsi 112 eli poliisi). Joka tapauksessa VIETÄ KESÄÄ, PIDÄ HUOLTA ETENKIN ITSESTÄSI, MYÖS KORTEISTASI UNOHTAMATTA SETELEITÄ JA KOLIKOITA. puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580 (0,0821 /puh + 0,119 /min) hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555 Oulussa juhlitaan 3. elokuuta Eläkeläiset ry:n pohjoisten aluejärjestöjen yhteinen kesäjuhla on tiistaina 3.8. Oulussa. Viime lehdessä päivämäärä oli väärin. Pahoittelemme virhettä.