• NUMERO 4/2014 Elsa Sivonen Kiuruvedeltä esiintyi Itä-Suomen aluejärjestöjen kesäjuhlassa. Sivut 10–11 Kesä yksillä, kulttuuri kaikilla Monet yhdistykset jatkavat toimintaansa kesällä, matkailevat, käyvät kesäteatterissa, tutustuvat kulttuurikohteisiin ja järjestävät kesäjuhlia. Kuopiossa vietettiin Itä-Suomen aluejärjestöjen yhteistä juhlaa, Pohjois-Suomen aluejärjestöt kokoontuvat parhaillaan Ylivieskassa. Pudasjärvellä on perinteeksi muodostunut kesätapaaminen yhdistyksen jäsenen, ITE-taiteilija Eero Räisäsen Eetenissä. Valtuusto pohti eläkeuudistusta ja omaishoitoa Sivut 6-9 Syksy aloitetaan lehden, 50 v., tukiarpajaisilla Sivu 12 Eero Räisänen esitteli Valehtelija-veistostaan. Sivu 17 Kaikille Eläkeläiset ry:n jäsenille ja ystäville Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa syksyn hauskin yhdessäolotapahtuma Syystärräykset 2014 25.–27.8.2014, 27.–29.8.2014 ja 29.–31.8.2014 Ohjelmassa tulopäivänä Majoittuminen ja kahvit klo 14.30 alkaen Avajaiset klo 15.30 Aluejärjestöjen välinen puhujakilpailu Aluejärjestöjen välinen lausuntakilpailu Lauluilta ja tanssit Ohjelmassa toisena päivänä Toiminta- ja tietopajoja klo 10-17 Eläkeläiset ry:n vuoden 2015 Kulttuuri ja retkeilypäivien tapahtumapaikkakunta esittäytyy Liikunnallista iloittelua sisällä ja ulkona Eläkeläinen-lehti 50-vuotta eläkeläisten äänitorvena -kyselytunti Käsityönäyttely sekä Kesän sato talteen -kilpailun näyttely Karaokelaulu-kilpailu Iltamaverstas (ohjelman esittäjille) Iltamat ja tanssit Ohjelmassa kolmantena päivänä Huoneiden luovutus klo 10 mennessä Lähtölaulut (päätöstilaisuus) klo 10.15–10.45 Eläkeläiset ry pidättää oikeuden ohjelmanmuutoksiin. Hinta 130,00€ /henkilö, sisältää majoitus 2hh puolihoidolla, 2 x iltapäiväkahvi, kylpylän käyttö (ohjattua vesijumppaa määrätunnein), kuntosalin käyttö (ohjaaja paikalla määrätunnein), tanssit orkesterin tahdittamana kahtena iltana, tärräysten tapahtumat ja muu ohjelma. Varaukset Kylpylähotelli Kuntorantaan: myyntipalvelu puh. (017) 560 1403. Tee varauksesi pian, paikkoja on vapaana vain rajoitettu määrä. Eläkeläiset ry
• 2 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Hyvinvointimallista on pidettävä kiinni E lintasolla mitattuna Suomi on putomassa muiden Pohjoismaiden kelkasta. Suomi pitää perää yhdessä Islannin kanssa, kun vertailun perustana on ostovoimalla korjattu bruttokansantuote. Tilanne on Suomen kannalta samanlainen myös usealla muulla mittarilla verrattuna. Näin kertoo kansantaloustieteilijöiden pohjoismainen tutkimusraportti. Tulokset ovat Suomen kannalta huolestuttavia ja herättävät monia kysymykjsiä. Muut Pohjoismaat ovat olleet meille sotien jälkeisinä vuosikymmeninä tärkeimpiä vertailukohteita, joita otettiin taloudellisesti kiinni ja joista kopioitiin uusia malleja yhteiskunnan kehittämiseen. Taloudellinen menestys ja vaurastuminen loivat pohjan hyvinvoinnin kasvulle. Nyt kiinniottajan talouskasvun vauhti on hyytymässä. Kansainvälisesti olemme vertautuneet jo kauan vauraaksi ja tasa-arvoiseksi pohjoismaaksi, jossa on toimiva hyvinvointivaltio. Kotioloissa poliittisen puheen tasolla vallitsee laaja yhteisymmärrys maan kehittämisestä pohjoismaisen hyvinvointimallin perustalta. Käytännön tasolla hyvinvointivaltion rakentaminen ja puolustaminen on kuitenkin jatkuvasti ollut poliittisen kamppailun kohteena. Se on jakanut puoluekenttää. Kannattajat ovat löytyneet poliittisen kentän vasemmalta laidalta ja keskeltä, oikeisto on harannut vastaan. Väestön ylivoimainen enemmistö on tähän asti säännöllisesti eri tutkimuksissa antanut vahvan tuen hyvinvointivaltion rakentamiselle ja säilyttämiselle. Onko Suomi kuin huomaamatta jäämässä jälkeen läntisten, pohjoismaisten naapureittensa elintasosta ja samalla asteittain siirtymässä taloudellisesti ja henkisesti kohti eteläisiä naapureitaan? Tähän kovan markkinaliberalismin kannattajat tuntuvat olevan valmiita. Markkinaliberalistit ovat valmiita hylkäämään hyvinvointivaltion ajatuksen ja purkavat hyvinvointivaltion rakenteita. Heille tasa-arvoa ja sosiaalista vastuuta korostava hyvinvointivaltio näyttäytyy vain esteenä markkinoiden ja kuluttajan vapaudelle ja yritysten taloudellisille voitoille. Näin siitä huolimatta, että juuri Pohjoismaiden hyvinvointi osoittaa käytännössä, että tasa-arvo ja vapaus voidaan yhdistää taloudelliseen menestykseen ja että koko väestön hyvinvoinnista huolehtiminen luo edellytykset myös vastuullisen yritystoiminnan menestymiselle. Valtion heikentäminen ja julkisen sektorin alasajo ovat markkinaliberalistien tavoitteita. Yrittäjyyden ja va- Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Tein taannoin yhteisen junamatkan ystäväni Jouko Tuomiston kanssa. Hän on THL:n professori (emeritus) ja oli menossa pitämään kansainväliselle kuulijakunnalle esitelmää ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksissa. Kävimme matkamme aikana hänen esitelmänsä aineiston läpi. Aihe osoittautui erityisen kiinnostavaksi myös ja varsinkin ikäihmisten kannalta. * * * Vuoden 2003 elokuu oli Euroopassa erityisen kuuma. Lämpötila pysytteli pitkään yli 30 asteen. Niinpä varsinkin suurkaupunkien kuolleisuus nousi jyrkästi, Pariisissa kuusinkertaiseksi ja Lontoossa saman verran normaaliin kuolleisuuden määrään verrattuna. Ylenmääräinen kuumuus aiheutti monenlaisia ongelmia: sydänoireita, aivoverenkierron häiriöitä, hengitysteiden infektioita. Esimerkiksi sydänkuolemat lisääntyivät 3-6-kertaisesti normaalitilanteeseen verrattuna. Ja kaikkein vaikeinta oli kaupungeissa ja varsinkin kaupunkitalojen ullakkokerroksissa asuvilla, koska kuumuus siellä oli tukahduttavinta. Vaikka ilmaston muuttumisesta ihmisten toiminnan seurauksena on murskaava todistusaineisto, esiintyy edelleen epäileviä Tuomaita, jotka väittävät vaihtelua – esimerkiksi poikkeuksellista kuumuutta – luonnolliseksi vaihteluksi. Näin ei kuitenkaan ole. * * * Ilmaston lämpeneminen johtuu ns. kasvihuonekaasujen lisääntymisestä. Niistä tärkein on hiilidioksidi, jota syntyy erityisesti hiilen ja öljyn polton yhteydessä. Kasvihuonekaasut vaikuttavat niin, että maapallolle tulevasta lämmöstä säteilee aikaisempaa pienempi osa takaisin avaruuteen, jolloin suurempi osamaapallolle auringosta säteilevästä lämmöstä jää edelleen lämmittämään ilmakehää. Hiilen ja öljyn polttaminen on 50 vuoden aikana lisääntynyt aikaisemmasta noin nelin-viisin kertaiseksi 1960-luvun alkuun verrattuna. Kasvihuonekaasuja ei paan kilpailun yksipuolisessa korostamisessa jätetään tietoisesti taka-alalle rajat ylittyvän kapitalismin taipumus koota yhteen ja keskittää tuotantoa ja pääomia. Tämä on vallitseva kehityslinja jo meidän sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinoillakin. Ylikansalliset yritykset ostavat pienet ja keskisuuret yritykset, jakavat julkisilla varoilla rahoitetut palvelumarkkinat ja lopulta asettavat neuvotteluvoimallaan myös hinnan haluamakseen. Talouden ongelmat kiteytyvät meillä tuottavuuteen ja työllisyysasteeseen. Yrityksiä ja työpaikkoja katoaa enemmän kuin tilalle syntyy uusia. Suomi sijoittuu kilpailukykyarviossa edelleen hyvin, mutta kauppa ei vedä toivotulla tavalla. Korkealle vakiintunut työttömyys syö työllisyysastetta. Se on Suomessa ollut viimeiset 20 vuotta alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tähän asti alhaisen työllisyysasteen on kompensoinut kasvanut tuottavuus. Nyt heikko työllisyys yhdistyy alhaiseen tuottavuuteen. Tilanne uhkaa verotulojen riittävyyttä ja se taas haastaa hyvinvointivaltion rahoituksen. Rahoituspohjaa ovat heikentäneet hallitusten viime vuosina toteuttamat useiden miljardien eurojen kohdennetut veronalennukset. Veronalennukset ovat hyödyntäneet etu- päässä yrityksiä ja suurituloisia ilman näkyviä myönteisiä seurausvaikutuksia talouteen samalla, kun ne ovat heikentäneet julkista taloutta. Hyvinvoinnin taloudellista pohjaa ei voida ratkaista yksin julkisessa taloudessa. Sen perusta luodaan työtä tekemällä. Valtion on luotava tälle edellytyksiä. Suomeen tarvitaan hyvin toimivia, tulevaisuuteen katsovia ja uudistuvia yrityksiä, joiden tuotteet käyvät kaupaksi niin kotimaassa kuin maailmallakin. Menestyäkseen yritykset tarvitsevat koulutettua ja työhön hyvin motivoitunutta henkilökuntaa. Raportin kirjoittajien mukaan pohjoismainen hyvinvointimalli on toiminut tähän asti hyvin. Pohjoismaat ovat pärjänneet kilpailukykyvertailuissa ja hyvinvointimittauksissa. Hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. Tämä edellyttää, että huolehditaan hyvinvoinnin taloudellisesta pohjasta ja siitä että väestön suuri enemmistö jatkosakin jakaa ne arvot ja periaatteet, joihin hyvinvointivaltio nojaa. Itsestään selvää tämä ei ole. Hyvinvointivaltio täytyy päivittää . Tämä takaa sen, että hyvinvointivaltion rakennustyö ei ole päättymässä, vaan se tulee olemaan poliittisen kamppailun keskiössä myös tulevina vuosina. Ikääntyvät ja ilmastonmuutos ole ilmakehässä maapallon historian aikana ollut näin paljoa 800 000 vuoteen. Sellainen lämpötila, johon ilmastonmuutos näyttää johtavan, on maapallolla vallinnut 40 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten aikaan, jolloin kivihiili alkoi muodostua. Kokemusta siitä, selviääkö ihminen sellaisessa lämpötilassa, ei siis ole. Ilmaston lämpenemisen yhtenä seurauksena ovat lisääntyvät säiden ääri-ilmiöt. Pyörremyrskyt, rankkasateet ja tulvat ja toisaalla kuumuuden aiheuttama kuivuus ovat ilmaston lämpenemisen seurauksia. Niitä taas seuraavat mm. satotason laskeminen varsinkin kansoitetuilla seuduilla lähellä päiväntasaajaa, ja siitä seuraava aliravitsemus. Allergiaa aiheuttavien hiukkasten määrä ilmassa lisääntyy. Tulvavedet saastuttavat vesiä ja juomakelpoisen veden osuus maailman vesivarannoista hupenee puoleen. Ravinnon ja veden puute ja köyhyyden lisääntyminen ajavat ihmisiä pakolaisuuteen ja pakolaisleirit ovat heikon hygienian takia erilaisten infektiotautien ja mm. ripulin leviämiselle otollisia paikko- ja. Lämpeneminen vaikuttaa myös niin, että sairauksia levittävät hyönteiset, kuten malariasääsket, leviävät aikaisempaa laajemmalle levittämällä malariaa yhä suurempaan osaan maapallon väestöstä. * * * Lääketieteen asiantuntijat ovat vakuuttuneita siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavalla terveyteen ja että erityisen haavoittuvia ovat iäkkäimmät ihmiset. Eivätkä ainoastaan kehitysmaissa vaan myös Euroopassa niin kuin kokemukset kuumista kesistä eurooppalaisissa suurkaupungeissa osoittavat. Erityisen alttiita ongelmille olivat iäkkäimmät, muistisairauksia ja diabetesta sairastavat sekä useita lääkkeitä, varsinkin nesteitä elimistöstä poistavia, käyttävät ikäihmiset. Eläkeläisjärjestöt valvovat eläkeläisväestön etuja. Selkeän kannan ottaminen ilmastonmuutoksen torjuntaan kuuluu ikääntymispoliittisen edunvalvonnan asialistalle.
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 3 ELÄKELÄINEN Lehtimies lähtee, lehtimies tulee Pallo pyörimään  -jäsenhankintahaaste Tuomas Talvila Eläkeläiset ry:n tiedottaja-toimitussihteeriksi Eläkeläiset ry:n hallitus on valinnut järjestön uudeksi tiedottajaksi ja Eläkeläinen-lehden toimitussihteeriksi päätoimittaja Tuomas Talvilan Oulusta. Talvila valittiin tehtävään 87 hakijan joukosta. Uusi tiedottaja-toimitussihteeri on pitkän linjan lehtimies, kuten on myös tehtävästä eläkkeelle jäävä Pekka Isaksson. Kasvatusseurakin on sama, pohjoissuomalainen maineikas vasemmistolehti Kansan Tahto. Talvila on tehnyt valtaosan yli 30 vuotta kestäneestä lehtimiesurastaan Kansan Tahdossa, ensin kesätoimittajana, aluetoimittajana ja uutistoimittajana, sittemmin toimitussihteerinä ja päätoimittajan varamiehenä. Vuodesta 2009 hän on ollut lehden päätoimittaja. Talvila on 54-vuotias, naimisissa ja kahden lukioikäisen pojan isä. Hän kertoo harrastavansa juoksua, talvipyöräilyä ja valokuvausta. Vuodesta 2004 Eläkeläiset ry:n Tuomas Talvila aloittaa järjestössä ja lehdessä syyskuun alussa. tiedotussihteerinä työskennellyt Pekka Isaksson jää vanhuuseläkkeelle syyskuun lopussa. Talvilan työsuhde alkaa syyskuun alussa. Eläkeläiset ry:n toimisto on kesälomien vuoksi kiinni 30.6.–25.7. Toimisto avautuu 28.7. Hyvää kesää! Etelä-Vantaan Eläkeläiset haastaa Hyvinkään Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Vaajakosken Eläkeläiset haastaa Palokan Eläkeläiset hankkimaan 6 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Kajaanin Eläkeläiset haastaa Raahen, Iisalmen, Lieksan Seudun ja Nurmeksen Eläkeläiset  hankkimaan 10 uutta jäsentä/yhdistys vuoden 2014 loppuun mennessä. Raahen Eläkeläiset haastaa Kalajoen Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Kaarelan Eläkeläiset haastaa Etelä-Vantaan Eläkeläiset hankkimaan 5 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Joensuun Eläkeläiset haastaa Lieksan Seudun Eläkeläiset hankkimaan 8 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Laukaan Eläkeläiset haastaa Muuramen Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Pellon Eläkeläiset haastaa Tornion Seudun Eläkeläiset hankkimaan 20 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Hyvinkään Eläkeläiset haastaa Lohjan Seudun Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Kuopion Eläkeläiset haastaa Kallaveden, Mikkelin ja Oulun Työväen Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä/yhdistys vuoden 2014 loppuun mennessä. Haapaveden Eläkeläiset haastaa Oulaisten Eläkeläiset hankkimaan 5 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Vaasan Eläkeläiset haastaa Kittilän, Kuopion ja Rauman Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Rauman Eläkeläiset haastaa Lohjan, Turun ja Uudenkaupungin Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä/yhdistys vuoden 2014 loppuun mennessä. Kallaveden Eläkeläiset haastaa Suonenjoki-Iisveden ja Kiuruveden Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä/yhdistys vuoden 2014 loppuun mennessä. Iisalmen Eläkeläiset haastaa Lapinlahden Eläkeläiset hankkimaan 10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Ykspihlajan Eläkeläiset haastaa Pohjanmaan Aluejärjestön hankkimaan 100 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Lieksan Seudun Eläkeläiset haastaa Uimaharjun Eläkeläiset hankkimaan 9 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Uudenkaupungin Eläkeläiset haastaa Huittisten Seudun, Loimaan ja ympäristön Eläkeläiset hankkimaan 10 jäsentä/yhdistys vuoden 2014 loppuun mennessä. Kittilän Eläkeläiset haastaa kaikki Lapin yhdistykset , joita ei ole haastettu hankkimaan 5-10 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Suomussalmen Eläkeläiset haastaa  Kuhmon Eläkeläiset hankkimaan 20 uutta jäsentä vuoden 2014 loppuun mennessä. Taloussihteeri tarinoi ANITTA KOSKI Tärkeää tietoa maksamisesta K uluttajien on viimeistään kesän aikana opeteltava IBAN-muotoinen pankkitilinumero. Tähän asti vanhanmalliset tilinumerot ovat toimineet, sillä pankit ovat tilisiirtoja käsitellessään muuntaneet automaattisesti kuluttajien syöttämät vanhanmalliset tilinumerot uudempaan IBAN-muotoon. Muunto loppuu lähikuukausina ja jotkin suomalaispankeista ovat jo lopettaneet vanhanmallisten tilinumeroiden hyväksymisen kuluttaja-asiakkaiden maksutapahtumissa. Oman IBAN-tilinumerosi löydät tiliotteeltasi ja verkkopankista Tilitapahtumat ja tilin tiedot- kohdasta. Jos olet tekemässä tilisiirtoa, löydät IBANin ja BICin yleensä laskulomakkeesta tai sinun on pyydettävä ne maksun saajalta. Maksun tietoihin kirjoitetaan sekä IBAN-tilinumero että BIC-koodi aina ilman välilyöntejä ja ilman IBAN tai BIC sanaa. Jos et ole verkkopankkiasiakas ja hoidat pankkiasiat pankissa vastakirjalla ja pankkivirkailijan avulla, virkailija kysyttäessä kertoo uuden IBAN-tilinumeron ja BICin. Tietokoneen omaavat lapset ja tuttavat voinevat auttaa ikäihmisiä, sillä kaikkien pankkien sivustoilta löytyvät IBAN-laskurit, joilla voi vanhanmallisen tilinumeron uudeksi muuntaa. Olen kerännyt tähän tietoa Finanssialan Keskusliiton sivustoilta ja sieltä löytyy myös numerotietoa, miten sähköiset maksutavat jatkavat kasvuaan. ”Suomalaisista 87 % sanoo maksavansa laskunsa tavallisimmin verkkopankissa. Verkkopankin käyttö on lisääntynyt erityisesti yli 50-vuotiailla. 65-74 vuotiaista jo kaksi kolmasosaa maksaa laskunsa pääosin verkkopankissa”, näin kertoo johtaja Päivi Pelkonen FK:sta. Myös matkapuhelimen ja tablet-tietokoneen käyttö maksamisessa yleistyy vähitellen, jopa 25% suomalaisista käyttää niitä joko pääasiallisena tai toissijaisena verkkopankin käyttölaitteena. Verkkolaskutus on vakiinnuttanut asemansa, ja pankkien kautta lähetettiin viime vuonna yli 68 miljoonaa verkkolaskua. Kasvua edellisestä vuodesta oli huimat 73%. ”Suuri kasvu selittyy osittain kotimaisen suoraveloituksen päättymi- sellä, sillä laskuttajat ottivat e-laskun käyttöön kuluttajalaskutuksessa j a tarjosivat aktiivisesti sähköistä laskutustapaa asiakkailleen”, Päivi Pelkonen toteaa. FK:n mukaan yhdeksän kymmenestä 15-74 vuotiaasta suomalaisesta käyttää internetiä. Viime kesänä julkistetun tutkimuksen mukaan kuitenkin vain alle puolet 65 vuotta täyttäneistä on netin käyttäjiä. Eri tutkimukset antavat myös erilaisia lukuja, mikä luku sitten kertoo totuuden, sen voi lukija päätellä. Tietokoneettomat saavat laskunsa edelleen paperisena ja osa palveluntarjoajista laskuttaa paperilaskun lähettämisestä, kuten esim Saunalahti sekä Sonera. Hinta paperilaskulta on eurosta kahteen. Jos laskun maksaa pankin tiskillä, hinta vaihtelee kolmesta yhdeksään euroon. Nopeasti las- kien maksat laskun saamisesta ja sen maksamisesta pahimmillaan kymmenenkin euroa. Jos näin on, kannattaa ehdottomasti harkita suoramaksua tai maksupalvelua ja niistä pankkivirkailija kertoo kysyttäessä. Tämäkin teksti Finanssialan Keskusliiton sivustolta kertoo pitkälti, miten olemme sähköisessä maailmassa jo aika tiukasti. Jos maksat laskuja, käytä nettiä; jos tilaat lippuja, se käy kätevästi netissä; jos katsot iltauutisia, lisätietoja saa nettisivustolta. Tästä listasta tulisi pitkä, sillä niin on netti tullut keskuuteemme että miten sitä ennen pärjättiin ilman sitä. Mutta myös tänä päivänä on monta monituista joukossamme, jolla ei ole eikä välttämättä tule koskaan olemaan elämänsä aikana tietokonetta eikä nettiyhteyksiä. Hänenlaisensa on kuitenkin selvittävä elämästä ja vielä löydettävä tapa, miten se onnistuisi mahdollisimman edullisesti jollei ihan ilmaiseksi. Lainaukset tekstissä Finanssialan Keskusliitto www.fkl.fi
• 4 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Kontulan Eläkeläiset menestyivät kannatusäänestyksessä Eläkeläisten Kontulan yhdistyksen kesän avaustapahtumassa oman lähiön keskustassa oli aivan erityisen hyvä meininki. Oman Kipakat-kuoron laulu helisi entistä korkeammalta ja kovaa, Folkjam- ja tanssiryhmät esiintyivät yleisöjoukon keskellä entistä vauhdikkaammin ja tartuttivat hyvän olon kaikkiin. Tunnelmaa nostattaivat tapahtuman ennen yleissötapahtuman alkua. Kipakoiden harjoitukset oli keskeytetty iloisella uutisella. Nuorison suosiman NRJ-radion iltapäivätiimin juontajat Laura Halmila ja Tuija Pehkonen luovuttivat yhdistykselle 5000 euron shekin. Mukava toiminta- avustus oli palkinto osallistumisesta hyväntekeväisyysprojektin äänestyskilpailuun. Yhdistys sai verkossa toteutetun hyväntekeväisyyskilpailun äänestyksessä 5 000 euron ykköspalkinnon. Kontulan Eläkeläiset on aktiivinen yhdistys, ja se on ollut sitä perustamisestaan (1972) lähtien. Ilman ulkopuolista tukea se ei kuitenkaan toimintaansa voi ylläpitää. Rahaa tarvitaan kerhotilojen vuokriin, tilaisuuksien järjestelyihin, ohjelmaryhmien asuihin, ohjaajien palkkioihin jne. Uudet esiintymisasut ja retki palkintorahoilla Nyt saamme kuorolle uudet esiintymisasut ja pääsemme toteuttamaan haaveilemamme retken, iloitsi yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Kuivala. Monta muutakin kohdetta avustukselle eläkeläistoiminnassa Kuivalan riittää, joten tukea on yritettävä kaikin tavoin löytää. Sirkka Kuivala vastaanotti Kipakat kuoron kanssa 5000 euron ”shekin”. Eläkeläiskuoron harjoituksiin mieluisan uutisen kävi kertomassa hyväntekeväisyyshankkeessa mukana olevan Radio NRJ:n iltapäivätiimi Laura Halmila ja Tuija Pehkonen. – Näimme ilmoituksen Hyviä tekoja.fi -projektista. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja lähetimme hakemuksen, kertoo Kuivala. Hyviä tekoja.fi on hyväntekeväisyysprojekti, jonka tavoitteena on tukea ja auttaa yksityishenkilöitä ja yhteisöjä toteuttamaan yhteiskunnallisesti merkittävän toimintansa päämääriä. Verkossa toimivalla hyvänte- Tasapainoilua Herttoniemessä Helsingin aluejärjestön liikuntatapahtumassa Herttoniemessä, Hirvenpään majalla tehtiin asiat oikeassa järjestyksessä. Ensin osallistuttiin liikuntaan rasti rastilta edeten. Vasta sen jälkeen otettiin vastaan ansaittu palkinto. Toiselle se tarkoitti käristettyä makkaraa, toiselle kuppia kuumaa pullan kanssa. Kontulan eläkeläisten vuoro oli toimia tapahtuman järjestelyvastuussa ja yhdistys oli ottanut tehtävän tosissaan.: Jokaiselle löytyi mieluisa tapa osallistua. Kuka lähti kävelyretkellä, kuka halusi kokeilla tarkkuuslajeja. Hupaisinta taisi kaikkien mielestä olla ta- sapainoilu. Onneksi naru oli maassa eikä ilmassa. Hauskaa oli tietenkin myös mölkyn kaatoa yrittäneillä. Eva Rönkkö oli paikalla. Sehän tarkoittaa sitä, että ohjelmassa oli myös ryhmäjumppaa. Tällä kertaa harjoiteltiin osalle joukosta uutta tuttavuutta - Folkjamia. Sirkka Kuivalan vetämät piirileikit sen sijaan olivat ennestään tuttuja. Tasapainoilua. Narun päällä pysyminen on vaikeata, vaikka se on maassa. keväisyysprojektilla palkitaan hankkeita, joita voi kuka tahansa ilmoittaa kilpailuun. Säännöt kilpailussa ovat yksinkertaiset, palkituksi tulee kuukausittain hanke, joka saa äänestyksessä eniten kannatusääniä. Äänestykseen osallistujien mielestä Kontulan eläkeläisten toiminta on sellaista, että sitä pitää tukea. – Harrastustoimintamme onkin laajaa, kertoo Kuivala. Siihen kuuluu muun muassa keilausta, jumppaa, tanssia, käsitöitä, lausuntaa, asiantuntijaluentoja. Tällaisen toiminnan pyörittäminen ei ole ilmaista, ja Kipakat-kuorokin tarvitsisi jo uudet esiintymisasut. Kilpailussa onnistumisessa on ratkaisevaa se, miten kilpailuun osallistuva hanke saa valjastettua kannattajiaan liikkeelle. Kontulan eläkeläisten kanssa kilpaili huhtikuussa muun muassa Tyttöjen talo -hanke ja keravalainen teatterikerho. Ne kuten muutkin voitotta jääneet voivat uusia yrityksensä. Teksti ja kuvat: HANNU HURME
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 5 ELÄKELÄINEN Valtuusto teki myös ryhmätöitä käsitellessääns tulevan toiminnan suuntaviivoja. Kuvassa yksi työryhmistä. Eläkeläiset ry:n valtuusto eläkeuudistuksesta Valtuuston kokouksesta myös s. 6–8. Haaveilu halparatkaisusta on lopetettava E läkeläiset ry:n valtuusto kehottaa eläkeuudistusta sorvaavia työmarkkinajärjestöjä lopettamaan haaveilun eläkejärjestelmän halpaversiosta. Se romuttaisi nykyisen eläketurvan. – Eläkejärjestelmän rahoitus voi jatkossakin hyvin nojata nykyiseen malliin. Eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan eläkevakuutusmaksujen nousupaine nostaa maksuja vuoteen 2080 mennessä vain yhden prosenttiyksikön verran jo sovituista maksuista. Vauraalla Suomella ei ole mitään syytä horjuttaa eikä heikentää kansalaisten lakisääteistä eläketurvaa. Eläkejärjestelmämme ei ole kotimaisten eikä kansainvälisten selvitystenkään mukaan kriisissä, valtuusto totesi. Kokous hyväksyi laajahkon lausuman eläkeuudistuksesta, josta neuvotellaan parhaillaan työmarkkinajärjestöjen kesken. Neuvotteluissa tavoitellaan raamiesityksestä sopimista niin, että lakiesitys uudistuksesta voisi lähteä lausuntokierrokselle hyvissä ajoissa ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja. Valtuuston mukaan vuodesta 2005 voimassa olleesta joustavasta eläkeiästä on saatu pelkäs- tään myönteisiä kokemuksia. Se on vastannut hyvin ikääntymisen yksilöllisyydestä johtuvaan joustavuuden tarpeeseen. Sen aikana eläkeiän odote on noussut lähes kahdella vuodella. – Eläkeiän alarajaa ei pidä nostaa, koska se ei ole ratkaisu työurien pidentämiseen. Nykyisin vanhuuseläkkeelle siirtyy työkyvyttömyyden kautta 26 ja työttömyyden kautta 31 prosenttia. Työuria voidaan tehokkaimmin ja inhimillisimmin pidentää kehittämällä työelämää niin, että työpaikkoja on tarjolla riittävästi, työhön liittyvästä ikäsyrjinnästä luovutaan ja työssä jaksetaan nykyistä pitempään, valtuuston perusteli kantaa, että erityisesti 63 vuoden alaikäraja on säilytettävä. – Kun kaikki eivät toimintakyvyn rajoitusten ja sairauksien vuoksi jaksa työelämässä edes nykyiseen vanhuuseläkeikään, on tärkeää selvittää erilaisia malleja varhaiseläkkeistä. Niissä tulee ottaa huomioon pitkät työurat ja poikkeuksellisen kuormittavat työalat ja -tehtävät. Osa-aikaeläke tulee säilyttää eikä sen ehtoja saa heikentää. Ikääntyneiden työntekijöiden oikeus työttömyysturvan lisäpäiviin on säilytettä- vä, valtuusto vaati. Valtuusto hyväksyi kannanoton myös omaishoidosta ja hyväksyi vastaukset jäsenjärjestön tekemiin aloiteisiin. Järjestön jäsenmaksut päätettiin pitää ennallaan. Valtuusto muutti Vammalan Eläkeläiset ry:n toivomuksen mukaisesti Eläkeläisten Satakunnan aluejärjestöjen ja Pirkanmaan aluejärjestön toiminta-alueita niin, että yhdistys voi siirtyä Pirkanmaan aluejärjestön jäseneksi. PEKKA ISAKSSON Indeksijäädytys kolahtaa pahiten suuriin ikäluokkiin – Suuret ikäluokat eivät ole tulevaisuuden korkeiden eläkemenojen syy. Suurten ikäluokkien vaikutus eläkemenoihin vuoden 2050 jälkeen on olematon, totesi järjestön puheenjohtaja Kalevi Kivistö järjestön valtuuston kokouksessa Varkaudessa. Kivistö esitti valtuuston kokouksessa laajan arvion ikääntymispolitiikkaan vaikuttavista tekijöistä lähivuosina ja pitemmälläkin aikavälillä. Kestävyysvajeenkin syntypukiksi leimatut suuret ikäluokat ovat Kivistön mukaan suurimpia maksumiehiä ja -naisia, kun hallituksen kehysriihessä päättämä eläkkeiden indeksijäädytys toteutetaan ensi vuoden alussa. Arviotaan Kivistö perusteli Eläketurvakeskuksen laskelmalla, jonka mukaan indeksijäädytys leikkaa pitkällä aikavälillää suurimman loven 40- ja 50-luvun vaihteessa synty- neiden eläketuloihin. Valtuustossa käsiteltiin myös eläkeläisjärjestöjen järjestöllisiä ja toiminnallisia tulevaisuudennäkymiä. Aiheen pohjusti Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Pekka Isaksson esittelemällä EETU ry:n teettämän Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimuksen. Isaksson yhtyi tuktimuksen tekijän, TNS Gallp Oy:n Juhani Pehkosen arvioon, etttä eläkeläisjärjestöjen tulevaisuus näyttää pikemminkin valoisalta kuin synkältä. –  Joka viides kyselyyn vastannut kertoi olevansa tai olleensa mukana eläkeläisjärjestöjen toiminnasta. Yli 40 prosenttia aikoo osallistua toimintaan tulevaisuudessa. Eläkeläisjärjestöihin myös luotetaan eläkeasioissa. Ne nousivat luotettavuusarviossa kolmannelle sijalle Kelan ja työeläkelaitosten jälkeen.
• 6 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Etualalla Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Pekka Saarnio (vas.) ja valtuuston varapuheenjohtaja Toivo Keränen, puhumassa Jouko Pesonen Valkeakoskelta. Valtuusto kannaotossaan: eläkeiän alaraja säilytettävä 63 vuodessa Eläkeratkaisu on vuosikymmenen tärkein sosiaalipoliittinen päätös • Haaveilut eläkejärjestelmän halpaversiosta on unohdettava. • On säilytettävä joustava eläkkeelle siirtymisen alaikäraja 63 vuodessa. • On kehitettävä varhaiseläkemalleja, jotka ottavat huomioon yksilön työuran, työn rasittavuuden ja terveydentilan. On turvattava joustava pääsy työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeelle. • Eläkeratkaisussa on kunnioitettava sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat parhaillaan isoista muutoksista työeläkejärjestelmään. Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan neuvottelijaryhmä aikoo laatia kesäkuun loppuun mennessä raamiesityksen, jonka pohjalta työmarkkinoiden keskusjärjestöt voivat käsitellä asiaa jo elokuussa. Tämän työn pohjalta valmistellaan kolmikannassa varsinainen lakiesitys niin, että se ennättää lausuntokierrokselle ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja. Vaalien jälkeen muodostettava uusi hallitus antaa lakiesityksen eduskunnalle. Eläkeuudistus tulee voimaan vuoden 2017 alusta. Uudistuksella sanotaan haettavan kestävää rahoituspohjaa eläkejärjestelmälle niin, että sillä kyetään turvaamaan riittävät eläkkeet tulevaisuudessa. Keinona näihin tavoitteisiin nähdään työurien pidentäminen. Kokonaisuuden tulisi vahvistaa horjuvaksi koettua julkista taloutta ja sen kestävyyttä. Julkisen talouden ongelmien rinnalla on tarpeen korostaa, että Suomen eläkejärjestelmä ei ole kriisissä. Niin kansainväliset kuin useat kotimaisetkin asiantuntijat, viimeksi Jukka Pekkarisen työryhmä, ovat vahvistaneet tämän arvioissaan. Työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet eläkkeellejäämisiän nostamiseen. Tavoitteena on nostaa 25-vuotiaan keskimää- räinen eläkeiän odote vuoteen 2025 mennessä 62,4 ikävuoteen. Nyt se on 60,9 vuotta. Se on noussut lähes kaksi vuotta niiden kahdeksan vuoden aikana, jolloin nykyinen järjestelmä on ollut voimassa. Lisäksi työmarkkinajärjestöt ovat luvanneet nykyiselle hallitukselle tehdä eläkkeisiin sen verran muutoksia, että niiden vaikutukset vastaavat runsasta prosenttiyksikköä kestävyysvajeesta eli runsasta paria miljardia euroa. Tähän päästään, jos eläkkeellejäämisikä nousee tavoitteen mukaisesti 1,5 vuotta nykyisestä. Eläkeuudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi neuvottelupöydässä käydään läpi eläkejärjestelmän kaikki osat. Muutospaineita liittyy ainakin eläkeikään, eläkkeen karttumiseen ja varhaiseläkejärjestelmiin. Julkisuudessa on jo väläytetty eläkeiän sitomista elinajanodotteeseen. Eläkepolitiikkaa sivuavina asioina esillä ovat ikääntyneiden työntekijöiden oikeus työttömyysturvan lisäpäiviin eli työttömyysputki ja työssä jaksamiseen liittyvät erilaiset työelämän laatukysymykset. Kokonaisuuden liittää yhteen kysymys eläkemaksuista: maksujen suuruus ja se, kuka maksaa ja milloin maksaa. Työeläkejärjestelmän muutosta valmisteleville tahdomme sanoa: Vanhuus tuo tullessaan vääjäämättä erilaisia toimintakyvyn rajoituksia. Ne ajoittuvat ikävuosina mitattuna hyvin yksilöllisesti ja niiden vaikutukset eri elämäntilanteissa ovat erilaisia. Ne vaikuttavat myös ihmisen työkykyyn. Työuralla voi myös olla iso vaikutus terveyteen. Eri työalat ja työtehtävät asettavat työkyvylle ja sen ylläpitämiselle erilaisia haasteita ja vaatimuksia. Lisäksi yksilöstä riippumattomat talous- ja työllisyystilanne ja työmarkkinoiden toimintakulttuuri määrittävät, minkälainen mahdollisuus ikääntyneillä työntekijöillä ylipäätään on osallistua palkkatyöhön. Nykyisin ikääntyneiden työttömien mahdollisuudet työllistyä ovat hyvin heikot. Joustava vanhuuseläkeikä ikävuosien 63 ja 68 välillä vastaa hyvin vanhuudesta johtuvaan yksilölliseen eläketarpeeseen. Eläkeiän alarajaa ei pidä nostaa, koska se ei ole ratkaisu työurien pidentämiseen. Nykyisin vanhuuseläkkeelle siirtyy työkyvyttömyyden kautta 26 ja työttömyyden kautta 31 prosenttia. Työuria voidaan tehokkaimmin ja inhimillisimmin pidentää kehittämällä työelämää niin, että työpaikkoja on tarjolla riittävästi, työhön liittyvästä ikäsyrjinnästä luovutaan ja että työssä jaksetaan nykyistä pitempään. Kun kaikki eivät toimintakyvyn rajoitusten ja sairauksien vuoksi jaksa työelämässä edes nykyiseen vanhuuseläkeikään, on tärkeää selvittää erilaisia malleja varhaiseläkkeistä. Niissä tulee ottaa huomioon pitkät työurat ja poikkeuksellisen kuormittavat työalat ja -tehtävät. Samalla on turvattava tarvittaessa joustava pääsy työkyvyttömyys- tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Osa-aikaeläke tulee säilyttää eikä sen ehtoja saa heikentää. Ikääntyneiden työntekijöiden oikeus työttömyysturvan lisäpäiviin on säilytettävä. On ymmärrettävää, että elin-
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 7 ELÄKELÄINEN ajan odotteen kasvaessa osa lisävuosista käytetään työn tekemiseen. Eläkeiän sitomista eläkeiän odotteeseen ei kuitenkaan tarvita, koska meillä on jo vuodesta 2010 alkaen ollut käytössä elinaikakerroin. Kun elinajanodote kasvaa, leikkaa kerroin alkavia eläkkeitä ja tosiasiassa myöhentää eläkkeelle siirtymistä. Jos työtä on tarjolla ja työkyky ja elämäntilanne sallivat työnteon, eläkkeen leikkauksen voi korvata työuraa jatkamalla. Selvitykset elinaikakertoimesta osoittavat kuitenkin, että se leikkaa liian rankasti nuorten sukupolvien eläkkeitä. Elinaikakertoimen laskentaperusteita on kohtuullistettava nuorten sukupolvien hyväksi. Jos lakisääteinen eläkeiän alaraja sidotaan jollakin tavoin elinajan odotteeseen, ei loivennettuakaan elinaikakerrointa saa käyttöön. Jokaisen oman eläkkeen tulisi turvata vähintäänkin kohtuullinen elintaso. Eläkejärjestelmässä kaikki ansiot ja tietyt katkoksetkin varsinaisissa ansioissa kartuttavat eläkettä. Ikävuosiin sidottuja eläkkeen karttumisprosentteja voidaan tarkastella kriittisesti. Nykyisin eläkettä karttuu 53 ikävuoteen 1,5 prosenttia, sen jälkeen 63 ikävuoteen 1,9 prosenttia ja edelleen 68 ikävuoteen 4,5 prosenttia ansioista. 53 vuotta täyttäneiden karttumaprosenttia määritettäessä on otettava huomioon, että heillä palkansaajan työeläkemaksu on nyt 1,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin nuorilla henkilöillä. Eläkkeen maksurasitusta eri ikäryhmille tulisi jakaa tasaisemmin. Näin voidaan helpottaa ikääntyneiden työllistymistä. Hieman nykyistä tasaisempi, mutta kuitenkin ikään sidottu nouseva porrastus karttumaprosenteissa on jatkossakin perusteltu porkkanana työurien pidentämiselle. Työntekijän työeläkemaksun ei enää uudessa järjestelmässä pidä vähentää eläkepalkkaa, kun eläketasoa määritellään. Muutoksella voidaan hieman nostaa eläkkeiden lähtötasoa. Eläkejärjestelmän viilaamisessa on huomio kiinnitettävä myös työkyvyttömyyseläkkeisiin ja erityisesti nuorena työkyvyttömäksi joutuvien taloudelliseen asemaan. Nykyjärjestelmässä heidän taloudellinen asemansa on erityisen heikko. Eläkkeiden ostovoiman kannalta on välttämätöntä, että eläkkeiden indeksisuoja säilytetään jatkossakin. Eläkeratkaisun yhteydessä on kyettävä sopimaan eläkejärjestelmän rahoituksesta pitkälle tulevaisuuteen. Rahoitus voi jatkossakin hyvin nojata nykyiseen malliin. Eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan eläkevakuutusmaksujen nousupaine vuoteen 2080 mennessä on vain yhden prosenttiyksikön verran jo sovituista maksuista. Haaveilut eläkejärjestelmän halpaversiosta on syytä unohtaa, koska se romuttaa nykyisen eläketurvan. Kattavan lakisääteisen eläketurvan tuomat hyödyt niin yksilöille kuin koko yhteiskunnallekin ovat hintansa väärti. Vauraalla Suomella ei ole mitään syytä horjuttaa eikä heikentää kansalaisten lakisääteistä eläketurvaa. Eläkejärjestelmän mahdolliset muutokset on toteutettava asteittain pitkällä aikavälillä. Koko eläkejärjestelmämme perustuu viime kädessä luottamukseen eläkelupauksen pitävyydestä. Se edellyttää avointa, pitkäjänteistä ja ennustettavaa eläkepolitiikkaa. Eläkepolitiikkaa ei saa alistaa taloudellisille tai poliittisille suhdanteille eikä kilpailukykytai rakennepolitiikan välineeksi. Eläkeratkaisussa on kunnioitettava sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. Hallituksen jäsen Maija Nurminen (keskellä) valtuuston puheenjohtajan Marja Leena Makkosen ja järjestön puheenjohtajan Kalevi Kivistön onniteltavana tänä keväänä suoritetusta ylioppilastutkinnosta Oulun aikuislukiossa. Valtuuston asioiden käsittely vaatii perehtymistä monenlaisiin päätösesityksiin ja asiakirjoihin. Niihin tutustumassa Olavi Kanerva Hyvinkäältä. Valtuusto vaati omaishoitajien tuen parantamista heti E läkeläiset ry on huolissaan ilman tukea toimivien omaishoitajien jaksamisesta. Järjestö kummeksuu tilannetta, jossa tuen saamiselle ja omaishoidon tukipalveluille ei ole vieläkään yhtenäisiä valtakunnallisia kriteerejä. Kaikki sitovaa ja raskasta hoitoa antavat henkilöt eivät ole saaneet omaishoitosopimusta kunnaltaan. Valtuusto hyväksyi kannanoton, jossa vaaditaan kaikkien omaishoidon tuen hakijoiden kohtelemista yhdenvertaisesti. Omaishoidon hoitopalkkioiden tulee olla riittävän suuria ja ne tulee sovittaa saumattomasti yhteen muiden sosiaalietuuk- sien kanssa. Omaishoitajien tarvitsemat tukipalvelut tulee määritellä selkeämmin ja palvelujen saatavuutta tulee oleellisesti parantaa. Jaksamisensa tueksi omaishoitajat tarvitsevat muun muassa mahdollisuuden säännöllisiin vapaapäiviin, terveystarkastuksia, kuntoutusta ja ammattihenkilön rinnalleen tukea antamaan. Ilman riittäviä ja laadukkaita tukipalveluja on omaishoitajan oma terveys vaarassa. Omaishoidon tuen piirissä on nyt 40 500 omaishoitajaa ja hoitomuoto koskettaa merkittävällä tavalla suomalaista ikäväestöä: omaishoitajista 67 prosenttia on täyttänyt 65 vuot- ta, ja yli neljäsosa omaishoitajista on 75 vuotta täyttäneitä. Omaishoitoa halutaan lähivuosina kehittää Suomessa määrällisesti muiden hoitomuotojen kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Omaishoitopalvelujen kustannukset ovat noin 450 miljoonaa euroa vuodessa. Jos omaishoito korvattaisiin muilla hoitomuodoilla, maksaisivat ne yhteiskunnalle 1,7 miljardia euroa. Omaishoito on siten arviolta 1,3 miljardia euroa muita hoitomuotoja edullisempaa. Jos mukaan otetaan sopimusomaishoitajien kanssa samanlaisessa tilanteessa olevat, mutta tukea vaille jäävät, nousevat vaih- toehtokustannukset laitoshoidolle yhteensä 3 miljardiin euroon. Nämä tiedot käyvät ilmi STM:n asettaman Kansallisen omaishoidon kehittämistyöryhmän (KOHO) keväällä julkaisemasta loppuraportista. Nykyisin omaishoidon tukea sääntelee väljä puitelainsäädäntö. Se mahdollistaa kunnille laajan harkintavallan. Tämä on johtanut siihen, että omaishoidon tuen hakijat ovat asuinkunnasta riippuen keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa niin hoitopalkkion maksamisen kuin omaishoitoa tukevien palvelujen osalta. Eläkeläiset ry kannattaa hoitopalkkioiden osalta esitettyä Kela-mallia: valtio vastaa hoitopalkkion rahoituksesta, Kela päättää palkkion myöntämisestä ja hoitaa tuen maksatuksen, jolloin kunnan tehtäväksi jää sopimusomaishoitoon liittyvien palvelujen järjestäminen ja rahoitus. Palvelut omaishoidolle tulee tarjota räätälöidysti, hoitajien ja hoidettavien terveyttä vaalien ja heidän hyvinvointiaan edistäen. Hyvät omaishoidon tukipalvelut vähentävät kodin ulkopuolella annettavan pitkäaikaishoidon tarvetta ja edistävät kotona asumisen turvallisuutta.
• 8 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Tamperelainen sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola ja Miss Universum Armi Kuusela voisivat olla kaksoset, koska molemmat syntyivät 20. elokuuta 1934. Molemmat nousivat julkisuuteen jo 1950-luvulla. Antti Eskola on käyskennellyt 1950-luvun puolivälistä lähtien keskeisten henkilöiden seurassa ja ollut itse aktiivisen intohimoisesti vaikuttamassa suomalaisen henkisen ilmapiirin syntyyn. Antti Eskolan teokset Eläkeläiset ry:n luottamuselimet ovat viime vuosina joutuneet käsittelemään useaan otteeseen Kuntorannan tilannetta. Valtuuston kokouksessa puheenvuoroa käyttämässä Veikko Kettunen Oulusta. Kuntoranta puhutti valtuustoa K untoranta puhutti Eläkeläiset ry:n valtuustoa, kun toiminnanjohtaja Hannu Partanen esitteli järjestön talouden lähivuosien suuntaviivoja. Partanen korosti, että taloudellisessa tarkastelussa järjestö muodostaa Kuntoranta Oy:n kanssa konsernin. Konsernin emo on järjestö, joka on yleishyödyllinen yhteisö. Sen tulee keskittyä ensisijassa sääntöjensä mukaisiin tehtäviin toimimalla eläkeläisten valtakunnallisena edunvalvojana ja yhteenliittymänä. Konsernin tytär Kuntoranta harjoittaa liiketoimintaa. Järjestön omistaman liiketoiminnan tehtävä on palvelutuotannon rinnalla tukea taloudellisesti järjestöä sen yleishyödyllisessä tehtävässä. – Viime vuosina Kuntoranta ei ole tätä taloudellista tehtäväänsä täyttänyt, koska sen toiminta on ollut tappiollista. Se ei ole kyennyt vastaamaan täysimääräisesti konsernin sisäisistä velvoitteista. Näin ei voi jatkua. Tappiollinen liiketoiminta syö järjestön voimavaroja vahvistamisen sijaan, Partanen sanoi. Tilanne on tiedostettu hyvin järjestön hallinnossa. Valtuusto valtuutti keväällä 2011 hallituksen ryhtymään toimiin Kuntorannan toiminnan uudelleen organisoimiseksi muuttamalla tarvittaessa myös Kuntorannan kiinteistöjen ja yhtiön osakekannan omistusta. – Valtuutuksen pohjalta on käyty keskusteluja eri tahojen kanssa ja haettu uutta pohjaa Kuntorannan toiminnan kehittämiselle ja taloudellisen pohjan vahvistamiselle. Toimivien ratkaisujen löytäminen ei ole helppoa, Partanen kertoi. Tammikuussa 2012 Kuntoranta Oy:n vähemmistöomistajaksi tuli 40 porosentin omistusosuudella Sun Aurinko Oy. Samalla kumppaniyhtiön omistaja Jarmo Ikäheimosesta tuli Kuntorannan toimitusjohtaja. Myönteisestä alusta ja koko ajankin hyvin toimineesta, omistajuuteen perustuvasta yhteistyöstä on nyt luovuttu, koska vähemmistöosakkaalla ei ole ollut valmiutta lisätä vastuutaan Kuntorannasta. Yhtiön koko rahoitusvastuu on ollut yksin järjestön. Eläkeläiset ry osti huhtikuussa takaisin aiempaa myyntihintaa vastaavalla kauppasummalla Sun Aurinko Oy:n 40 prosentin osakeosuuden Kuntoranta Oy:stä. Näin järjestö omistaa jälleen yksin yhtiön koko osakekannan. Keskustelun jälkeen valtuusto päätti yksimielisesti vahvistaa kevään 2011 valtuutuksen ja kiirehti hallitukselta konkreettisia toimenpiteitä Kuntorannan toiminnan uudelleen järjestämiseksi. Kyseeseen voivat tulla edelleen erilaiset liittoutumat sekä yhtiön että kiinteistöjen omistukseen liittyvät järjestelyt. – Järjestön tavoitteena ovat Kuntorannan toiminnan kehitysmahdollisuuksien ja talouden vahvistaminen ja toiminnan jatkumisen ja työpaikkojen turvaamien, Partanen sanoo. – Jäsenjärjestöt ja niiden henkilöjäsenet tukevat parhaiten näitä tavoitteita käyttämällä mahdollisimman paljon Kuntorannan palveluja. Uudelleenjärjestelyjä Kuntorannan johtamisessa Kuntoranta Oy:n hallitus kokoontui Kuntorantaan järjestäytymiskokoukseensa 10. kesäkuuta. Kokousta edelsi hallituksen katselmus Kuntorannan kiinteistöihin. Yhtiön hallituksessa jatkavat yhtiökokouksen valitsemina Toivo Keränen, Tauno Tuomivaara, Jarmo Ikäheimonen ja Hannu Partanen. Partanen jatkaa hallituksen puheenjohtajana. Hallitus päätti, että yhtiön osakekannassa tapahtuneiden muutosten ja Eläkeläiset ry:n ja Sun Aurinko Oy:n keskinäisen osakassopimuksen lakkaamisen vuoksi Ikäheimonen jättää yhtiön toimitusjohtajan tehtävät. Hän jatkaa edelleen toimialan asiantuntijana yhtiön hallituksessa. Hallituksen puheenjohtaja Partanen toimii toistaisesti yhtiön toimitusjohtajana järjestön toiminnanjohtajan työnsä ohessa. Ennen järjestön toiminnanjohtajan tehtävää Partanen työskenteli Kuntorannan johtajana ja toimitusjohtajana vuodet 1990–2002. Hotellinjohtaja Harry Pirttimäki vastaa edelleen Kuntorannan päivittäisestä johtamisesta ja toimii henkilökunnan esimiehenä. Sosiologian tutkimusmenetelmät, 1962 Jäykkyys ja taidekäsitykset, 1963 Maalaiset ja kaupunkilaiset, 1963 Sosiologian tutkimusmenetelmät II, 1967 Suomi sulo pohjola, 1968 Taloudellinen valta Suomessa, (toim.) 1969 Vasen laita lavea, 1969 Sosiologia, 1970 Sosiaalipsykologia, 1971 Yhteisiä asioita, 1972 Kirjallisuus Suomessa, (toim. Katariina Eskolan kanssa), 1974 Mies ja ääni (romaani), 1973 Ihmisen ääni, 1978 Puhe on Suomesta (Johannes Salmisen kanssa), 1979 Vuorovaikutus, muutos, merkitys, 1982 Uhka, toivo, vastarinta, 1984 Persoonallisuustyypeistä elämäntapaan: Persoonallisuuden tutkimuksen metodologisia opetuksia. WSOY, 1985. Blind Alleys in Social Psychology (Anna Kihlströmin, David Kivisen, Oili-Helena Ylijoen ja Klaus Weckrothin kanssa), 1987 Sotapäiväkirja. Helsinki: Hanki ja jää, 1991. Työpäiväkirja, 1992 Jäähyväisluentoja, 1997 Uskon tunnustelua: Mitä Jumalasta pitäisi ajatella?. Helsinki: Otava, 1999. Vapaaehtoistyö auttamisena ja oppimisena, (toim. Leena Kurjen kanssa), 2001 Tiedän ja uskon. Otava, 2003. Miehestä mittaa, (Leena Kurjen kanssa), 2004 Yksinkertainen usko. Helsinki: Otava, 2006. Mikä henki meitä kantaa: Katselen työni jälkiä. Helsinki: Tammi, 2009. Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Helsinki: Kirjapaja, 2013. – Kuulin uutisen Armin maailman kauneimmaksi valinnasta ollessani levittämässä Urjalassa lantaa kotipellollani. Olen käyttänyt Armin ja minun samaa syntymäpäivääni esimerkkinä siitä, että tähdet eivät kerro kohtaloamme. Tosin minulla on sellainen mielikuva, että ollessani Hämeenlinnassa armeijassa 1955, olin vartioimassa junavaunua, jossa Armi ja Gill Hilario olivat Suomen vierailullaan. Viisi vuotta sitten ilmestyneessä muistelmateoksessaan ”Mikä henki meitä kantaa?” (Tammi) Eskola jakoi ajattelijan uransa neljään jaksoon: kokeellisen sosiaalitieteen menetelmien kehittelijä, liberaali-vasemmistolainen yhteiskuntakriitikko, professori sekä uskonnon tarkastelija. Näiden ”metodologisten apuhahmojensa” kautta hän elämäntyötään kyseisessä teoksessa tarkastelee. Eskola pohdiskelee, että jos kesämökillä soutuveneeseen pääseminen alkaa olla niin hankalaa, että en voi enää iltapäivällä kalastaa, ei pidä jäädä sen logiikan vangiksi, joka tekee tästä suuren tappion ja murehtimisen aiheen: ”Palaan ajatuksissa nuoruuteeni, jolloin en kalastellut, koska kalavesiä ei ollut lähelläkään. Miksi en ollut siitä lainkaan onneton? Mitä hauskaa sen sijaan tein?” Aktiivisia yhä pitempään Eskola on korostanut, että vanhenevan väestön edut eivät ole vastakkaiset esimerkiksi lapsiperheiden kanssa. Mitkä tahot mielestäsi tätä vastakkainasettelua ylläpitävät ja miksi? -Vanhukset koetaan taloudellisena rasitteena niin sanotulle yhteiskunnalle, kun ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Tässä jää pois se puoli, mitä kaikkea ikäihmiset ovat tehneet elämänsä aikana yhteiskunnan eteen. Se on hyvin yksipuolinen kuva, kun kiinnitetään huomio ainoastaan siihen, mitä heidän hoivaamisensa nyt maksaa yhteiskunnalle. Ihmiset ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia yhä pitempään. Kuka tekee vapaaehtoistyötä, kuka on omaishoitajana, itse kirjoitan vielä kirjoja. Eskolan mielestä elämme eräänlaista kulttuurista murroskautta, koska aikaisemmin ei ihmiskunnan historiassa ole keskimääräinen elinikä ollut näin korkea. Aikaisemmin ihmiset kuolivat pois varhemmin, vaikka poikkeuksiakin oli. – Isäni oli syntynyt vuonna 1885, ja hän eli 85-vuotiaaksi,
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 9 ELÄKELÄINEN Antti Eskola ja Armi Kuusela kahdeksankymppisiä samana päivänä vuonna 1899 syntynyt äitini eli yli 84-vuotiaaksi. Vanhempieni ikäluokasta monet kuolivat keuhkotautiin, ja suuri lapsikuolleisuus alensi keskimääräistä elinikää. van paikan tullen ottaa hengen itseltään. – Se on tietenkin murheellinen juttu, mutta ei uskonnollisessa mielessä synti. Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Jouko Sihvo (s.1931) on käynyt läpi Raamatun itsemurhatapaukset. Uudessa testamentissa on vain Juudas Iskariotin hirttäytyminen, vanhassa testamentissa kymmenkunta tapausta. Simson on eräänlainen itsemurhapommittajien esi-isä. Vasta kirkkoisä Augustinus tulkitsi 400-luvulla itsemurhan synniksi. Eli raamatun pohjalta ei eutanasiaa voida tuomita synniksi. Välineet ja identiteetti Eskola korosti viime syksynä pidetyillä Hopeamarkkinoilla, että tämän päivän vanhukset ovat eläneet aivan toisenlaisessa maailmassa kuin ne, jotka nyt suunnittelevat heille apuvälineitä – Vanhuksen elämään tietynlainen hitaus voi tuoda turvallisuutta. Apuväline ei saa olla sellainen, mikä saa hätääntymään. Mistä joku nuori teknologi voi tietää mistä minä, ikäihminen, saan tukeni ja iloni? Eskolan mielestä on väärin, että ikäihmiset erilaisine elämänhistorioineen ja tarpeineen nähdään tilastoissa tasaisen harmaana vanhusväestönä. Erilaisuus huomataan vasta silloin, kun vanhuksista puhutaan markkinana, tuottoisina senioreina ja kasvavana bisnesmahdollisuutena. Pelkkä tekninen tieto ja liiketaloudelliset oivallukset eivät kuitenkaan suunnittelijalle ja yrittäjälle riitä, vaan täytyisi ymmärtää myös vanhusten arkea. Vanhusten kotihoitoa korostavassa keskustelussa nostetaan esiin teknologia, jonka avulla säästetään yhteiskunnan varoja. Eli vanhukset haluttaisiin jättää oman onnensa nojaan robottien kanssa. Mitä ajattelet tästä kehityskulusta? – Minun ikäiseni ihmiset ovat epäluuloisia keksintöjä, ja varsinkin tietoteknologisia keksintöjä kohtaan, koska ne ovat useimmiten vastahakoisia ja hankalia. Yksinkertaiset keksinnöt toki kelpaavat, kun omia vaivoja tulee. Itse huolin kepin, kun kihti alkoi vaivata ja vaimoni hyväksyi rollaattorin, kun hän ei kyennyt kävelemään, kun selkänikama murtui. Kun sormista voimat vähenevät, on hyvä kun on käytössä vempain, jolla saa kätevästi vaikka kossupullon korkin auki. Keksintöjen mainostamisen ei pitäisi kuitenkaan mennä tarpeiden edelle. Eskolan mielestä apuvälineissä pitää ottaa huomioon myös se, mitä ne merkitsevät ihmisen identiteetille. Rollaattori, kävelysauvat, kävelykeppi tai pyörätuoli eivät ole pelkästään välineitä, vaan ne viestittävät ihmiselle monesta asiasta. – Vaikka kävelysauvat esimerkiksi talvella liukkailla keleillä kävellessä ovat varmasti hyvät Nuoret poliitikot ilahduttavat Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskolan mielestä apuvälineissä pitää ottaa huomioon myös se, mitä ne merkitsevät ihmisen identiteetille. apuneuvot, itse en ole suostunut että ikäihmisten pitäisi myydä joten siihen aiheeseen en enää niitä vielä käyttämään, vaikka asuntonsa tai talonsa, jotta voisi palaa. Nyt kirjoittelen pienoiminulla sellaiset ovatkin. Ajatmaksaa kalliit yksityiset hoivasesseitä oman ajatteluni tueksi. telen, että niiden kanssa liikpalvelumaksut. Serkkuni mies Jokin aika sitten Eskola kirkuessani ihmiset ajattelevat, kutsui tätä ”seinien syömisekjoitti hoitotahtonsa, jonka tutkiettä nyt se Eskola yrittää näytelsi.” jakollegat Leena Kurki ja Juha lä jotain sporttisen nuorekasta Antti Eskola oli vuonna 1964 Suoranta allekirjoittivat. ikämiestä. perustetun Sosiologia-lehden – Tietenkin lääkäri viime käensimmäinen päätoimittaja ja dessä ratkaisee, miten asiat Klaus Mäkelä lehden ensimmenevät. Uskon kuitenkin, että Itsemurha ei ole synti mäinen toimitussihteeri. hoitotahto helpottaa omaisia Tampereella kaksi suurituloisin– Meidän piti osallistua Klapäätöksenteossa, jos sellaisen ta oli hoivayrittäjiä, jotka myisun kanssa lehden 50-vuotiseteen joudutaan. Eutanasiaan vät yrityksensä kansainväliselle numeron toimittamiseen, mutta minulla ei ole yleistä eikä vahketjulle. Tätä kehityssuuntaa Klaus kuoli joulukuussa syövaa kantaa. Omalta kohdaltani Eskola pitää huolestuttavana. pään ja hanke jäi. Minulle Klautoivon, että löytyisi ystäväl– Kilpailutus pakottaa heisin kuolema oli henkilökohtailismielinen lääkäri, jos en itse kentämään palvelujen laatua, sesti suuri menetys. enää voi ottaa henkeä itseltäni vaikka yrittäjä olisi kuinka reTeen havaintoja ja muistiinpapois, mikäli kärsimykset ovat hellinen ja vilpitön. Ikäpolveni noja elinpäivistäni ja voimistasietämättömät. asenteena on kunnia-asia, että ni. Se antaa mieltä elämiselle. Eskola huomauttaa, että esivoin jättää lapsille jotain peMihin henki meitä kantaa -kirmerkiksi Raamatussa ei itserintönä. Nyt periaatteena on, jani oli eräänlainen elämäkerta, murhaa pidetä syntinä, jos ko- Jos olisit nyt 20-vuotias ylioppilas valitsemassa elämänuraa, mihin suuntaisit näillä nykyisillä tiedoillasi ja kokemuksellasi? Olisiko suunta sama? – Aika lailla varmaan olisi. Yhden kohdan kyllä korjaisin, eli lähtisin ehdottomasti opiskelemaan ulkomaille. Kansainvälistyminen on ollut niin suuri muutos, että kieliä ja kulttuureja pitäisi opiskella. Omalla alallani eli sosiaalipsykologiassa tilanne on normalisoitunut ja tasaantunut sitten 1950-60 -luvun. Kaikenlaisia ismejä putkahtaa esiin tasaisin väliajoin, että uusi sukupolvi saa tehdä sen pakollisen isänmurhan edeltäjiinsä. Vasemmistolaisena ihmisenä Eskola sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että vasemmistoliitosta on aina jokaisissa vaaleissa löytynyt ehdokas, jota on ollut luontevaa äänestää. – Ilahduin aikoinaan Anna Kontulan väitöstilaisuudessa, miten nuoren polven edustajat hahmottavat yhteiskuntaa. Ja Anna Kontulan ehdotuksesta äänestin Li Anderssonia EU-vaaleissa, ja iloitsen siitä, miten nämä nuoret ehdokkaat ovat ylläpitäneet kiinnostustani päivän politiikkaa kohtaan. Pari vuotta sitten keittiön pakastimen oikosulusta aiheutuneen tulipalon vuoksi Eskolalta tuhoutui hänen omien laskujensa mukaan 1656 rakasta kirjaa. – Kuten asiaan kuuluu, parhaat kirjat paloivat. Koska ne olivat korvaamattomia, en hakenut niistä vakuutusyhtiöltäkään mitään korvausta. Kerron tapauksesta kirjassani ”Vaikka en niin kuin kirkko opettaa.” Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA
• 10 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Taisto Leinonen Anjalankoskelta arvioi parhaiten vakuutusyhtiön Turvan lahjoittaman muhkean kalakukon painon, yli 4,8 kiloa. Kotkasta tuli vauhdikas liikuntaryhmä Ilveskasinon iso tanssisali oli miltei viimeistä paikaa myöten täysi. Itäsuomalaiset Napakka ohjelma otti yleisön mukaansa. Itä-Suomen aluejärjestöjen yhteiseen kesäjuhlaan Kuopiossa oli lähdetty oikein miehissä ja naisissa ympäri Savoa, Pohjois-Karjalaa ja Kaakkois-Suomea. Ilveskasinolle tuli talkoolaiset mukaan lukien muutamaa vaille 500 juhlijaa. Aluejärjestöt olivat saaneet esiintyjiksi mainioita ryhmiä. Juhlan aloittajat ja lopettajat tulivat Savosta. Yleisön lauloi lämpimäksi Pohjois-Savon ringin iso kuoro. Ohjelman viimeisteli ennen Juhlamarssia ja tansseja Varkauden yhdistyksen sketsiryhmä. Savolaisia taitajia edustivat myös Elsa Sivonen Kiuruvedeltä – ja juhlan juontanut Raija Puumalainen. Välissä esiintyivät vieraat. Lieksan Seudun Eläkeläisten kansantanssiryhmä oli verraton, eikä Raija Puumalainen turhaan kehuntu sitäkään, että Pohjois-Karjalassa miehetkin uskaltavat ja osaavat tanhuta. Joensuun yhdistyksen Mollit-mieskuoroa on aina mukava kuunnella. Kaakkois-Suomi on piristynyt myös kulttuuriharrastuksissa. Kotkan Eläkeläiset esittivät ylpeinä vauhdikkaan liikuntaryhmän ja Anjalankoskelta tuli mainio trio. Väärin nähty Lieksan Seudun Eläkeläisten kansantanssiryhmä tanssi katrillia niin, että yleisöä hengästytti. Kesäjuhla ilman kunnon puhetta on kuin aitan polulla asteleva pilvinen emäntä. Niin ei käynyt Kuopiossa. Puhujaksi oli kutsuttu ja saatu Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kivistö puhui vääristä mielikuvista, joita eläkeläisiin liitetään. Yksi sellainen on eläkeläisten joukon näkeminen huollettavina, ns. passiiviväestönä. – Pelkästään omaishoito kertoo aivan muusta. Noin 1,2 miljoonaa suomalaista auttaa ainakin tilapäisesti omaisiaan tai läheisiään, 300 000 tekee sitä jokseenkin säännöllisesti, yli 60 000 on sidottu tähän työhön ympäri vuorokauden. Heistä vain 37 000 saa kunnan myöntämää omaishoidon tukea. – Mikäli nämä omaisten hoitamat hoidettaisiin laitoksissa, olisivat kustannukset yhteiskunnalle noin 3,4 miljardia euroa. Kun kunnat sijoittavat omaishoidon tukeen ja palveluihin 480 milj. euroa, jää yhteiskunta ”voiton puolelle” kolme miljardia vuodessa. Kun näistä omaishoitajista 25 % on yli 75-vuotiaita ja yli puolet heistä on 65 vuotta täyttäneitä, ei voida puhua mistään passiiviväestöstä. Vaatimatonta omaishoidon tukea verotetaan erityisen ankarasti. Jos päätös tuesta tehdään kesken
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 11 ELÄKELÄINEN juhlivat isosti Kuopiossa vuoden, pyrkii verottaja varmistamaan, että lopullinen kaikista tuloista yhteen laskettu vero riittäisi. – Sekään ei selitä veroprosenttien korkeutta. Se johtuu suureksi osaksi siitä, että omaishoidon tuesta ei voida tehdä työtuloihin normaalisti kuuluvia työtulo- ja ansiotulovähennyksiä. Nämä vähennykset pitäisi säätää koskemaan myös eläkeläisen saamaa omaishoidon tukea. Tämä asia pitäisi verolainsäädännössä ehdottomasti korjata ja se korjaantuisi varsin pienellä vaivalla, jos vain tahtoa olisi, Kivistö sanoi Kivistö puuttui myös kotitalousvähennykseen. Sillä haluttiin helpottaa avun palkkaamista esimerkiksi kotitalouteen, asunnon korjaamiseen tai hoivatyöhön. Veroedulla pyrittiin työllistämään näitä tehtäviä tekeviä ja heidät palkanneita yrityksiä. Samalla pyrittiin vähentämään harmaata taloutta. – Kun vähennys tehdään verosta, on sen määrä riippumaton tuloista – edellyttäen, että verotettavia tuloja on vähennykseen tarvittava määrä. – Tässä onkin järjestelmän heikko kohta eläkeläisväestön kannalta. Jos eläke on pieni, ei vero- tettavaa tuloa kerry niin, että veron määrä nousisi ainakaan vähennyksen täyteen määrään. Eläkeläisväestöltä jää tätä etua käyttämättä vuosittain noin 5 miljoonan euroa. Oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi järjestelmää olisikin muutettava esimerkiksi niin, että edun saisi jo laskun maksamisen yhteydessä, kuten Ruotsissa tehdään. Toinen vaihtoehto olisi veron palauttaminen myös niille, joille maksetun veron määrä ei yllä vähennyksen määrään, Kivistö sanoi. P.I. Anjalankosken trio sästäjänään Markku Seppälä. Savon aluejärjestön rinkitoiminta on synnyttänyt muun muassa Pohjois-Savon yhdistysten yhteisen kuoron.
• 12 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Syksyllä arpajaiset lehden hyväksi Muistutus Eläkeläiset ry:n syyskauden kursseista Tilanpuutteen vuoksi emme julkaise koulutuskalenteria lehden tässä numerossa. Kurssit on nähtävissä Eläkeläinen-lehden numerossa 3/2014 sivulla 22. Kalenteri lähetettiin myös yhdistyspostin liitteenä 8.5. Muistutamme nyt syyskauden ensimmäisistä kursseista: Kansantanssin ohjelmistokurssi K untorannassa 1.-4.9. (3 vrk) Kurssi sisältää esitysohjelmien lisäksi perusosien kertausta. Se on tarkoitettu kansantanssin ohjaajille tanssipareineen. Vetäjinä toimivat Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta. Hinta: 210 € (ph) / 242 (th). Ilmoittautuminen 8.8. mennessä. Kurssiuutuus: Heittoja – näytelmiä ja sketsejä 24.-28.9. Kuntorannassa (4 vrk) Ohjelma- ja esiintymistaidon kurssi, joka sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille esiintyjille. Kurssilla opitaan tuottamaan tarina ja siitä näytelmä tai sketsi uutta opintoaineistoa käyttäen. Kurssilla perehdytään rooliin asettumiseen. Tulkintaa ja esiintymistä harjoitellaan teatterinohjaajan opastuksella. Kouluttajina toimivat Tiina Huhtala ja Hilkka Hyttinen. Hinta: 283 (ph) / 320 (th). Ilmoittautuminen 29.8. mennessä. Alueellinen taloushallinnon kurssi 22.-23.9. Lahden tietotuvassa (2 pv) Kurssi on tarkoitettu Etelä-Hämeen ja lähialueiden yhdistyksille. Atk-pohjainen kirjanpito-ohjelma ja muuta taloushallinnon asiat. Ilmoittautuminen 29.8. mennessä Muuta tärkeää: Vanhusneuvostojen jäsenten opinto- ja neuvottelupäivillä 3.-6.10. on paljon ajankohtaisia asioita vanhuspalvelulaista SOTE-uudistukseen. Muun muassa puheenjohtaja Kalevi Kivistö on kouluttamassa. Musiikki-, liikunta- ja tanssikursseilla Kuntorannassa yhtenä teemana on kesän 2015 Kulttuuri- ja retkeilypäivät. Musiikkikurssilla keskitymme erityisesti lauluun ja kuoron johtamiseen, mutta soittajatkin ovat tervetulleita. Kuntorannassa lokakuussa järjestettävät Muistikerhojen ohjaajakurssi sekä Toimiva yhdistys ovat kurssiuutuuksia. Järjestöaineissa (yhdistystoiminta, talous, matkatoiminta) tarjoamme jatkokurssit. Kursseille pyydetään ilmoittautumaan määräaikaan mennessä joko sähköisellä lomakkeella tai sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi tai postitse: Tuija Aali, Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki. Kerromme mielellämme lisää kursseista: Tiina Rajala, puh. 040 582 4319, sähköposti: tiina.rajala@elakelaiset.fi Virkistävää kesää toivottaen TIINA RAJALA Eläkeläiset ry järjestää yhteistyössä Tavara-arpa ry:n kanssa järjestön arpajaiset, jotka alkavat syyskuussa ja päättyvät maaliskuussa. Arpajaisten tuotto käytetään ikäihmisten sananvapauden turvaamiseen ja kehittämiseen, kuten arpajaisten nimikin Sananvapautta ikäihmisille kertoo. Kohteita ovat järjestön tiedotustoiminta ja Eläkeläinen-lehti, jonka 50-vuotisnumero ilmestyy syyskuussa. Arpojen myynti alkaa 23.9. 2014 ja päättyy 22.3.2015. Arpojen hinta on 5 euroa kappale. Arvat lähetetään jo totuttuun tapaan järjestön jäsenille 5 nipun pusseissa. Jäsenet voivat päättää, lunastavatko arvat vai eivätkö lunasta. – Arpajaiset ovat perinteisesti olleet merkittävä osa järjestön varainhankintaa. Nytkin kohde, sananvapauden kehittämi- nen, on erittäin tärkeä, sanoo Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Partanen sanoo, että kansalaisjärjestöjen talous on ollut viime vuosina varsin tiukoilla. Niin on Eläkeläiset ry:ssäkin. – Siitä huolimatta juuri kokoontunut valtuusto päätti säilyttää jäsenmaksun vuonna 2015 ennallaan eli 16 eurona henkilöjäseneltä. Tämänkin vuoksi on toivottavaa, että mahdollisimman moni jäsen lunastaa hänelle lähetettävät arvat. – Uskonkin niin, sillä jäsenemme ymmärtävät hyvin järjestötalouden merkityksen. Sitä osoittaa myös vapaaehtoisten tukimaksujen kasvu. Tukimaksuja saatiin viime vuonna jo noin 10 000 euroa, vaikka se oli vasta toista vuotta käytössä. Sananvapautta ikäihmisille -arvat lähetetään jäsenille kirjeitse 22.9. Tuula-Liina Varis K un kirjoitan tätä, eurovaalien äänestysvilkkaus tiedetään huomenna, mutta viimeisten päivien ennusteet eivät lupaa hyvää. Äänestysprosentti arvioidaan laskevan viime vaaleista, eikä se ollut hyvä silloinkaan. Mikä meitä riivaa? Miksi emme käytä kansalaisoikeutta, jonka perustalle koko demokratia rakentuu? Ihmettelen tätä vaali vaaleilta yhä ärtyneempänä, koska minun silmissäni äänestämättä jättäminen ei ole mitään muuta kuin umpiluista tyhmyyttä ja tietämättömyyttä. Kovin syvälle oman maan historiaan ei tarvitse perehtyä, kun asian tajuaa itsestään selväksi. Mitä tapahtui Suomessa heti kun äänestysoikeus laajennettiin koskemaan koko kansaa? Paljon ja mullistavaa, ja se oli vaikea tie. Mutta päästiin kuitenkin rakentamaan demokraattista järjestelmää, vaikka kauan kesti, ennen kuin oltiin vaikka vakaalla pohjalla. Historian käännekohdissa äänestämisellä on ollut ratkaiseva merkitys, mutta kansalaisen ääni on yhtä ratkaiseva kehitykselle myös rauhallisempina aikoina. Ei yksi ääni mitään ratkaise. Ei minun ääneni mihinkään vaikuta. Tällaisia typeryyksiä kuulee. Ei niitä ääniä kenelläkään ole kuin yksi. Ja sinun äänesi ratkaisee tasan yhtä paljon kuin minun ääneni tai Björn Wahlroosin, Sauli Niinistön, Ratkaiseva ääni Helsingin yliopiston kanslerin tai turkulaisen telakkatyöläisen ääni. Joku sanoo äänestämättä jättämisensä olevan protesti. Mikä protesti, kun antamatta jääneitä ääniä ei lasketa? Se protesti osuu omaan nilkkaan. Näissäkin vaaleissa kaikki 13 meppiä tulevat valituiksi, yksikään tuoli Brysselin parlamentin istuntosalissa ei jää tyhjäksi, olipa äänestysprosentti mikä tahansa. Eurooppa on niin etäinen, sanotaan. Miten se voi olla etäinen, kun elämme siinä koko ajan, keskellä ongelmia ja tavoitteita, jotka yhteisvoimin on ratkaistava? Argumentti Euroopan ”etäisyydestä” todistaa, että etäinen on sen lausujan ajatusmaailma. Hän elää ennakkoluuloissaan kovin kaukana maailman todellisuudesta. Hän ei kuulu kansallisten eikä kansainvälisten ongelmien ratkaisijoihin vaan on itse osa ongelmaa. Demokratia toimii sitä paremmin, mitä aktiivisempia ja yhteiskunnallisesti tietoisempia oikeuksiensa käyttäjiä juuri niin sanotut tavalliset kansalaiset ovat. Demokraattinen päätöksenteko on toki hidasta ja kiemuraista. Yksinvaltias voi mullistaa maansa käden käänteessä, kuten Euroopan lähihistorian diktatuureista olemme oppineet. Mutta demokratiassa käytetään lukemattomia ääniä, mielipiteet ovat ristiriidassa keskenään, keskustelutaitoa ja joustokykyä vaadi- taan. Kun otetaan kaksi askelta eteen, on usein otettava yksi taakse, ja viime kädessä äänestäjät – juuri se yksittäinen ääni kultakin – ratkaisevat, onko valittu poliittinen päättäjäkunta onnistunut työssään vai ei. Seuraamme huolestuneina, mitä Ukrainassa tapahtuu. Näemme helposti mustavalkoisen asetelman: hyvät ja pahat, uhrit ja sortajat. Ukrainan demokratian tilaa emme hahmota, siksi syntipukiksi on löydettävä joku muualta kuin Ukrainasta. Ja helpostihan se Kremlistä löytyikin. Ilahduin, kun pääministeri Jyrki Katainen viimeisellä haastattelutunnillaan toi julki tosiasian: Ukrainassa ei 20 itsenäisyyden vuoden aikana ole onnistuttu kehittämään toimivaa demokratiaa. Tässä on ongelman ydin. Demokraattisia menettelytapoja ei ole omaksuttu, puoluelaitos ei toimi niin kuin sen demokratiassa pitäisi, parlamentaarisen opposition roolia ei ole ymmärretty, korruptio rehottaa kaikilla hallinnon tasoilla, valtionpäämiehet kahmivat itselleen niin paljon kuin pystyvät ja virkakaudellaan ehtivät. Vaaleilla valittu valtionpäämies käy ensi töikseen kilpailijansa ja tämän kannattajien kimppuun ja ryhtyy järjestämään yhtä ja toista ”tiskin alta” omille suosikeilleen. Perille mennen samanlaista todelli- suutta eletään myös Venäjällä. Ajankohtaisen kakkosen häpeällisen huonossa Venäjä-illassa sanoi fiksu venäläinen naistoimittaja, että Venäjällä kansalaiset eivät vielä edes tiedä, mitä puoluetoiminta parlamentaarisessa monipuoluedemokratiassa on ja että sen tajuaminen ja omaksuminen vie aikaa vuosikymmeniä. Tajuammeko me? Suomen itsenäinen tasavalta täyttää parin vuoden päästä 100 vuotta. Vaali vaaleilta laskeva äänestysprosentti osoittaa, että opiskeltavaa yhä on.
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 13 ELÄKELÄINEN Tuija Vuolteen pitkä ura jatkuu komedioissa Näyttelijä aistii lavalle kaiken T eatterineuvos, unohtumattomien roolien Tuija Vuolle on työskennellyt ammattinäyttelijänä kuusikymmentäluvulta lähtien. Hän on oppinut ammatin kovalla työllä. Tuija Vuolteen ura teatterin, television ja elokuvan parissa on ikimuistoinen. Hän on tehnyt kaikkea mahdollista näyttelijän työhön liittyvää: suuria draamoja, komediaa, kuunnelmia, tv-sarjoja. Kesäisin hän on näytellyt kesäteattereissa eri puolilla maata. Hän on jo eläkkeellä, mutta se ei haittaa hänen menoaan näyttämöllä millään tavoin. Päinvastoin. Vuolle on näyttelijänä parhaimmillaan. –  Jatkan näyttelemistä niin pitkään kuin töitä on vähänkin tarjolla ja terveys kestää. Vuolteen ura jatkuu Tampereella tänä vuonna komedian hengessä. Hänellä on oopperalaulaja Cissy Robsonin rooli Tampereen Komediateatterin näytelmässä Kvartetti. Hänen kanssanäyttelijöitään tässä Panu Raipian ohjaamassa menestyskomediassa ovat niin ikään pitkän uran tehneet Liisamaija Laaksonen, Heikki Nousiainen ja Esko Roine. – Näytelmä sijoittuu taiteilijoiden vanhainkotiin ja tarinassa on läsnä elämän koko kirjo, ilo ja kaiho. Siihen näytelmän suosio ehkä perustuu, Vuolle sanoo. Hän tähdentää, että ammattinäyttelijä kyllä aistii lavalle yleisön tunnetilat oli sitten kyseessä Kvartetin kaltainen ko- media tai vakavampi esitys. – Yleisöä varten kaikki esitykset tehdään, ja tyytymättömyydenkin aistii näyttämölle. Me näyttelijät olemme aika hyvin perillä yleisön tuntemuksista. Pienistä asioista voi iloita Elämä on arvaamatonta, ja Tuija Vuolle on joutunut kokemaan viime aikoina suurta suruakin. Hänen pitkäaikainen puolisonsa, kirjailija-toimittaja Erkki Wessman menehtyi munuaisten vajaatoimintaan elokuussa 2011. Pariskunta oli yhdessä 46 vuotta. – Se on pitkä aika, yhden ihmisen ikä. Erkin kuoleman jälkeen tuska sisälläni oli ensi alkuun niin valtava, ettei minuun päässyt oikein mikään iskemään. Sitten kaikki tunteet ja rakkaat muistot nousivat pintaan. Tuija Vuolle – Mieheni poismeno oli minulle aluksi hyvin raskasta ja teen surutyötä yhä. Elämä surun kanssa aaltoilee. Välillä arki sujuu helpommin, välillä on vaikeaa, Vuolle toteaa. Hän uskoo, että pahin on kuitenkin ohi. – Elämässä on niin paljon pieniä asioita, joista voi ja pitääkin iloita. Saan jääkaapin puhdistettua. Luen kaikessa rauhassa hyviä kirjoja. Nautin hiljaisuudesta. Nivelrikosta huolimatta pystyn tekemään käsitöitä. Astma pysyy kurissa oikeilla lääkkeillä. Suru aiheutti unettomuutta Miehensä poismenon jälkeen Tuija Vuolle poti pitkään unettomuutta, minkä seurauksena hän lihoi entisestään. – Nukuin huonosti, mutta en Syntynyt 1942 Kajaanissa. Asuu Tampereella. Näyttelijä, teatterineuvos. Aloitti näyttelemisen Porin teatterissa 1960. Debyyttirooli Porissa oli Rebekan rooli amerikkalaisen Thornton Wilderin humoristisessa näytelmässä Meidän kaupunkimme. Tuli koko kansan tietoon sosiaalityöntekijä Aili Hinkkana TV2:n suositussa sarjassa Reinikainen 1982-1983. Näytteli vuodesta 1965 lähtien Tampereen Teatterissa lähes 150 näytelmässä, kuten Avoin liitto, Kaktuksenkukka, Nukkekoti, Piina ja Puhdistus. Harrastaa käsitöitä ja lukemista. Suosittelee iltalukemiseksi Donna Tarttin romaania Tikli (WSOY 2014). Teos on tarina oman tien etsimisestä, ystävyydestä, rikollisuudesta ja taiteesta. silti ottanut nukahtamistabletteja. Saatoin nousta öisin syömään voileipää ja painoni alkoi nousta salakavalasti. Kiloja tuli lisää vatsaan, reisiin ja kylkiin, Vuolle kertoo. Lopulta hän tunsi olonsa sen verran raskaaksi ja tukalaksi, että oli pakko ryhdistäytyä. – Olin seurannut erilaisia painonpudotusohjelmia. Niistä oli jäänyt alitajuntaani hyvä paketti ja tiesin, kuinka toimia. Tiesin, että liikunta kyllä kiinteyttää, mutta ei varsinaisesti laihduta. Oikea ruokavalio laihduttaa. Niinpä Vuolle muutti ruokailutottumuksiaan. Hän söi paljon marjoja ja nautti pieniä aterioita kolme kertaa päivässä. Iltaisin kuuden jälkeen hän ei syönyt enää mitään. Hän nautti vain nestettä, lähinnä Schweppesin Ginger Ale-juomaa. Vähitellen elimistö tottui uuteen rytmiin ja Vuolle sai pudotettua pois ylimääräiset parikymmentä kiloa. – Katson yhä tarkkaan, mitä syön, mutta turhan ankaraksi en heittäydy. Viikonloppuisin popsin aamulla kahvin kanssa pullan palan hyvillä mielin ja voin napostella vähän jotain makeaakin. – Salaatteja syön päivittäin ja näkkileipä graavilohen kanssa on suurta herkkuani. Olo on kevyt ja se tuntuu ihanalta. Huomionosoitus lämmitti mieltä Tuija Vuolteen ura alkoi Satakunnassa Porin teatterissa 1960. Hän pääsi teatteriin ensin avustajaksi, sitten näyttelijäoppilaaksi ja ammattilaissopimuksen hän kirjoitti syksyllä 1963. Maaliskuussa 1965 hän aloitti työt Tampereen Teatterissa, missä hän näytteli eläkepäivilleen asti, vuoteen 2010. – Ne olivat hienoja vuosia. Sain tehdä kaikenlaisia rooleja ja kasvaa niiden myötä näyttelijänä, Vuolle sanoo. Marraskuussa 2010 presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle teatterineuvoksen arvonimen. Titteli on myönnetty vuodesta 1948 lähtien ja sen ovat saaneet ennen Vuolletta muun muassa legendaariset Eila Roine ja Kyllikki Forssell. – Titteli lämmitti mieltä. Se on suuri huomionosoitus tällaiselle pystymetsäläiselle, joka ei päässyt koskaan teatterikouluun. Työ minua on opettanut, ohjaajat. Vuolle pitää itseään ”aivan etuoikeutettuna” saadessaan harjoittaa rakastamaansa ammattia. – Tässä työssä raha ei ole koskaan merkinnyt minulle kovinkaan paljon. Näyttelen rakkaudesta teatteriin. Teatterineuvosta hieman huolestuttaa nykyteatterin tila. – Moni näyttelijä jättäytyy Helsingissä freelanceriksi isojen roolien toivossa. Isoja rooleja on kuitenkin jaossa aika vähän. Samat nimet ja kasvot ovat esillä koko ajan, mikä on katsojan kannalta tylsää. Teksti ja kuva: KARI KUMPULAMPI
• 14 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Tapiola ja työväenliike ovat olleet Anja Kivipensaan näköalapaikkoja kansan elämään Tansseja ja palkkataisteluita K un Anja Kivipensas saapuu aamulla talkootyöpaikalleen Tapiolan työväentaloon, on talossa jo täysi hulina. Isossa salissa harjoittelee naiskvartetti ja kahvilan puolella Tampereen Eläkeläiset ry:n kuoro Taipumattomat. Varauskalenteri näyttää, että talossa tapahtuu pitkin päivää. On salonkitanssiryhmää, itämaista tanssia ja senioritanssia. Urheiluseurat järjestävät venytysvoimistelua, kuntotanssia ja talossa harjoittelee jopa yksi Kung Fu – ryhmä. Perjantaisin Tapiolassa on kunnon vanhan ajan tanssit, joita järjestävät urheiluseurat ja kerran kuussa myös talon hallitus. Anja Kivipensaan mukaan tanssit ovat hyvin suosittuja, sillä niissä soittaa aina elävä orkesteri. ? Yleisö on vähän varttuneempaa ja hyvin kriittistä musiikin suhteen. Orkesterissa täytyy olla aina hanuristi mukana. Ei riitä, että soitetaan jotain kosketinsoittimia, Kivipensas kertoo. Tapiolan työväentalo – viralliselta nimeltään Uudenkylän työväentalo ? henkii aitoa vanhan ajan tunnelmaa. Taloa alettiin rakentaa heti sodan jälkeen ja se otettiin käyttöön vuonna 1950. Anja Kivipensas, 72, toimi Tapiolan vahtimestarina kaksitoista vuotta vuoteen 2012 asti. Talon omistaa osakeyhtiö, jonka hallitukseen Kivipensas kuuluu. ? Jouduimme sanomaan talonmiehen irti, ja siksi osakeyhtiön hallitus hoitaa nyt taloa talkoilla. Kivipensas on ollut Tapiolan toiminnassa mukana 1980-luvun lopusta lähtien, jolloin myös Suomen Naisten Demokraattisen Liiton Pohjois-Hämeen piiri järjesti siellä tansseja. Kivipensas toimi Pohjois-Hämeen demokraattisissa naisissa ensin taloudenhoitajana ja sitten piirisihteerinä vuoteen 1993 asti irtisanomiseensa asti. ? Minulle ei millään olisi haluttu antaa lopputiliä, mutta sanoin, että nyt on pakko, kun minulle ei pystytä palkkaa maksamaan. Kivipensas oli työttömänä kymmenen vuotta, ja vuonna 2000 hän tuli Tapiolaan vahtimestariksi. Palkaksi hän sai talon yläkerrassa sijaitsevan työsuhdeasunnon. ? Kun asuin täällä, oli vaikeaa erottaa työ- ja vapaa-aikaa. Asiakkaatkin oppivat siihen, että saivat soittaa vaikka kuinka myöhään illalla. Poliittinen aktivoituminen Anja Kivipensas tuli Tampereelle työn perässä vuonna 1957, jolloin hän oli 15-vuotias. Hän työskenteli ensin myyjänä ja kävi sitten kauppakoulun. Kun hän meni myöhemmin naimisiin ja sai kaksi lasta, hänen täysikäisiä. Olen kyllä välillä huolissani, että saavatko he tässä maassa enää töitä. Anja Kivipensas on Tampereen tapaturma- ja sairausinvalidit ry:n puheenjohtaja. Siinä tehtävässä hän on ollut jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Yhdistyksessä on poliittisesti aktiivisia jäseniä, ja he järjestävät torstaikerhoa, jossa käy eri alojen asiantuntijoita ja kaupungin päättäjiä puhumassa. Yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa vammaispolitiikan edistäminen ja siihen liittyvien aloitteiden tekeminen, joista viimeisin on terveyskeskusmaksun poistaminen. ? Helsingissähän se saatiin pois, kun eri yhdistykset yhdistivät voimansa vaatimuksen puolesta, Kivipensas huomauttaa. Saanko luvan Anja Kivipensas on saanut kuulla Tapiolan työväentalon salissa monenlaista musiikkia työväenlauluista rokkiin vaihtoi työnsä rappusiivoojaksi, jolloin oli helpompi hoitaa tarhassa ja koulussa olevia lapsia. Mies oli laitosmiehenä tekstiiliteollisuudessa. Pienet palkat ja siivoojan työn huono arvostus harmittivat Anja Kivipensasta, ja hän alkoi kiinnostua politiikasta. Pian hänestä tuli luottamusmies, ja hän alkoi toimia aktiivisesti silloisessa Kiinteistötyöntekijöiden liitossa. Tampereen ammattiosastosta 70% oli naisia, mutta osaston hallituksessa oli vain miehiä. He alkoivat houkutella Kivipensasta puheenjohtajaksi ja lopulta hän suostui. ? Kun minusta tuli puheenjohtaja, halusin, että kokouksissa keskusteltaisiin enemmän, eikä vain paukutettu päätöksiä pöytään, Kivipensas sanoo. Vuonna 1975 Anja Kivipensas liittyi SNDL:oon ja alkoi toimia Kaukajärven demokraattisissa naisissa. Kivipensas muistuttaa, että läpi historian naisjärjestöt ovat tehneet hyvää työtä saadakseen aikaan sosiaalipoliittisia uudistuksia. Kaukajärvelläkin muun muassa kerättiin nimiä adressiin päiväkodin saamiseksi kaupunginosaan, ja yhdessä keskustanaisten kanssa saatiin Tampereelle tasa-arvotoimikunta. ? Naisjärjestöjen aloitteestahan saimme myös lapsilisät vuonna 1948. Tuolloin naiset kiersivät potkukelkkojen kanssa taloissa pitkin maaseutua keräämässä nimiä, Kivipensas sanoo. Hyvinvointiyhteiskunta pelastettava Nyt tasa-arvotoimikunta on lakkautettu ja lapsilisiäkin aiotaan leikata. Kivipensasta nykyinen meno kauhistuttaa, sillä aikoinaan tehtiin paljon töitä, että saatiin ajettua läpi lapsilisät ja yleinen sosiaaliturva. Kivipensas kertoo kysyneensä 1990-luvulla eräältä entiseltä SNDL:n työntekijältä, mikä hänestä olisi järjestön keskeinen tehtävä. Työntekijä oli vastannut, että hyvinvointiyhteiskunnan ja sosiaaliturvan puolustaminen. ? Olimme huolissamme hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta siis jo 20 vuotta sitten, ja nyt on kohta kaikki romutettu. Tuntuu, että tällä ei ole mitään rajaa, Kivipensas sanoo. Anja Kivipensaan mielestä naisjärjestöjen pitäisi nyt aktivoitua uudelleen, jotta saataisiin pelastettua edes osa sosiaaliturvasta ja työpaikoista lapsille ja lastenlapsille. ? Minullakin on viisi lastenlasta, joista suurin osa on jo Naiskvartetin harjoitukset ovat päättyneet ja pääsemme kurkistamaan Tapiolan työväentalon isoon saliin. Se on säilynyt lähes samanlaisena vuosikymmenet. Esiintymislavaa reunustaa tulipunainen kangas ja lavan vieressä on hieman ajan kolhima piano. Kun sulkee silmänsä, voi hyvin kuvitella olevansa 1950-luvun ohjelmallisissa iltamissa tai iloisissa lauantaitansseissa. Parhaimpina tanssivuosina 1960-70 –luvulla täällä esiintyi muun muassa Dallape´ -orkesteri, ja eräissä Rakennusliiton harjakaisissa Tapio Rautavaara. ? Jossain vaiheessa Hällä-Humppa –orkesteri soitti täällä putkeen kymmenen vuotta, mikä oli erikoista, koska nykyisin ihmiset kulkevat paljon orkestereiden perässä, Kivipensas kertoo Tapiolassa kuvattiin 2000-luvun alussa TV-2:n suosittua tanssiohjelmaa Saanko luvan. Yhden vuoden aikana salissa nauhoitettiin lähes 30 tanssit, joissa Taikakuu-orkesterin kanssa esiintyivät Suomen eturivin taiteilijat Joel Hallikaisesta lähtien. ? Se oli hauskaa aikaa, koska silloin sain nähdä kaikki Suomen kuuluisimmat tähdet. Eihän meikäläinen olisi heitä muualla nähnytkään, Anja Kivipensas nauraa. Teksti ja kuva: IITA KETTUNEN
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 15 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Pirskeet pirtissä Oli sota-aika, savupirtti salolla. Ei lämminnyt se sähköllä vaan halolla. Näkynyt ei aikamiestä syrjäkylän tiellä, tappelivat silloin jossakin siellä missä osoitteessa näkynyt ei paikkakunta, vain kenttäpostinumero, verta ja lunta. Savupirtissä vallitsi rauha ja onni, ei osunut siihen naapurin pommi. Sen ikkunat rievulla peitettiin kun pirttiä päreillä valaistiin. Pian mentiin valssia, jenkkaa, polkkaa että lattialankut ne kalkkaa ja kolkkaa. Meni nuoret, naiset ja ukot rammat, jakoi tahtia tanssin maniska ja kammat. Joku tappelun aloitti kun kiljua joi, toinen halolla löi, se mökkiin rauhan toi. Karis laipion karsta kun jatkui tanssi, se jenkka, polkka ja valssi. Oli pihkaiset housut ja repaleet takit. ei loistaneet kruunut, kulta ja frakit. Eikä siihen pystynyt virkavallan ansa, rypi synnissä riemuiten salojen kansa. Ei laista ja asetukista piittaa, kun kaipaa jotakin, romantikkaa. Näin häipyivät mielestä sodan kauhut. nuo silvotut ruumiit ja palojen sauhut. Voi hetkeksi unohtaa murheitaan, elää toivoen aikaa parempaa, että ihmiset viimein uupuvat sotiin ja väsyneet miehet palaavat kotiin. Martti Heikkinen Iisalmi Lastu Olen lastuna lempeillä laineilla tuuli aaltojaan paimentaa, joskus rauhaiset mainingit rataan ui kuin anteeksi pyydellen. Yhä kellun pinnalla maininkien jokin voima pohjalle houkuttaa, tule oi, ota syliisi käpertymään siinä sydän kärsivä lohtua saa! Vaeltajan valitus Suomen kielen kauneimmat sanat Vanha mies vaeltaa kepillä kulkuaan avittaa ja väsyneenä puuskuttaa kuntoni on huonontunut matkojen tunto pidentynyt kuin ennen Saanan laelle nyt lähimmälle Alepalle voihan permanganaatti kun oon näin pirun naatti. Hymyilee hämyssä sinisellä sillalla lämmin leipä kainalossa, aamurusko autereessa. Rudolf Lindblad Helsinki Olisi ihanaa koskettaa kotikoivun runkoa sukeltaa kylmään meriveteen pestä matkan tahrat piintyneet tavat. Maata kultaisella hiekalla sinisen taivaan alla. Kohdata lapsuus. Salli Valli-Kajosmäki Keuruu Metsäniityllä utuinen unelma, lummelammella joutsenlaulu, hämy laskeutuu kuunsillalle haaveiden valkopilvet ruusutarhaan. Rakas hellä, pehmoinen äiti, ystäväni suloinen, aja hiljaa sillalla. Hiljaisuus kesäaamuna, kukkakedolla aamurusko, kultainen kastehelmi. Lemmenliekki leimahtaa. Ihanasti hämyinen aurinko hymyilee lempeästi. Helsinkiläisen Torstain tomerat -kerhon yhteisruno Alpo Anselmi M inulla oli kesäkuun alussa kunnia olla tamperelaisessa runotapahtumassa Kirsi Kunnaksen sijaisena. Meitä esiintyjiä oli kolme. Kukin meistä luki yhden runon, jonka olimme valinneet kuvallisuuden vuoksi ja toisen, jonka olimme valinneet rytmin vuoksi. Idea oli Kirsi Kunnaksen. Vaikka Kunnas ei päässyt paikalle, hän lähetti terveisensä tilaisuuteen. Terveiset kuuluivat näin: ääneen lukeminen on tärkeää! Lukekaa toisillenne ääneen. Martti Heikkisen runo Pirskeet pirtissä on kuin tehty ääneen luettavaksi, siinä on hyvä rytmi. Heikkinen kirjoittaa saatekirjeessään, että hänen aikuinen lapsenlapsensa oli saanut Pirskeet pirtissä -runon käsiinsä. Lapsenlapsi muistutti isoisää, että nuorelle sukupolvelle olisi tärkeää lukea sota-ajan kokemuksista ja että runoa ei siis saa hävittää, kuten Heikkinen oli aikeissa tehdä. Jatkosota-aikaan sijoittuva kotirintamamuisto on nyt tässä luettavana. Runo on kiinnostava pala lähihistoriaa aivan kaikille lukijoille, sukupolvesta riippumatta. Heikkinen kirjoittaa vielä: ” Kun nyt seitsemänkymmenen vuoden rauhanaika näyttää vähän rakoilevan Euroopassa, on meidän jokaisen oltava osaltaan vaikuttamassa, ettei sotaa missään muodossa kenenkään tarvitsisi kokea.” Tähän toiveeseen on helppo yhtyä. Pirskeet pirtissä on koskettava ja eloisa runo, joka välittää ihmisen kaipuun iloon ja huolettomuuteen vaikeinakin aikoina. Runomuoto sopii hyvin kertomaan sota-ajan tunnoista. Viides säkeistö on synteesi, joka kokoaa teeman yhteen. Viimeinen säe jäi kaikumaan pitkäksi aikaa mieleen: ” ja Miltä runo kuulostaa? väsyneet miehet palaavat kotiin”. Nimimerkki Alpo Anselmi kirjoittaa elämästä luontokuvan kautta. Pienessä runossa on jännitettä: lastu kelluu pinnalla, mutta jokin voima houkuttaisi pohjalle. Huudahduksen ”tule oi, ota syliisi käpertymään” voi tulkita ainakin kahdella tavalla. Se voi olla huokaus Luojalle, mutta yhtä lailla sanat voisivat olla suunnatut rakkaalle, kaivatulle läheiselle. Salli Valli-Kajosmäki runoilee kotikoivusta. Aivan kuten Alpo Anselmi, myös Valli- Kajosmäki käyttää luontosymboliikkaa. ”Tässä runossa mieli ja ajatukset ovat lentäneet kauas Petsamoon”, hän kirjoittaa sähköpostissa evästyksesi lukijalle. ”Pestä matkan tahrat/piintyneet tavat” – ihminen havahtuu kaipaamaan ”viatonta aikaa”. Runo on kaipuun täyttämä, tässäkin avautuu ainakin kaksi tulkintaa. Yhtäältä runossa on nostalginen haikeus, kaiho entiseen aikaan ja paikkaan, toisaalta runon voi tulkita jopa myös lempeänä kuoleman metaforana, pisteenä, jossa elämän alku ja loppu sulautuvat yhteen. Kaunis runo joka tapauksessa. Voihan permanganaatti Rudolf ”Limppu” Lindbladin Vaeltajan valituksessa on hauskalla tavalla yllättävä vertaus: ”Kuin ennen Saanan laelle/ nyt lähimmälle Alepalle.” Idean sanaan ”permanganaatti” Limppu kertoo napanneensa sarjakuvasankari Tintin kaveri kapteeni Haddockilta, joka korvasi rumat sanat jollakin kesymmällä sanalla. Rudolf Lindblad yhdistelee erilaisia sävyjä. Runon nimi ja alku viittaavat vakavaan tyyliin, mutta sitten kirjoitta- ja ikään kuin vaihtaa raiteelta toiselle. Juuri tästä syntyy runon tuore fiilis ja huumori. Tämänkertaisella runopysäkillä on mukana harvinaisuus: usean kirjoittajan yhteisruno. Raili Taponen lähetti Torstain tomerat -kerhon yhteistyön tuloksena syntyneen runon Suomen kielen kauneimmat sanat. Runo syntyi siten, että kerholaiset olivat keränneet kielen kauneimpia sanoja. ”Niistä sanoista rupesimme sepittämään runoa yhdessä käyttäen kaikki mukana olevat sanat”, Taponen kirjoittaa. Mainio idea! Muistan, että jollakin runopysäkillä kirjoitin sanojen rumuudesta ja kauneudesta ja siitä, miten suhteellista se on. Torstain tomerat -kerholaisten puolesta runon lähettänyt Raili Taponen kirjoittaa, että ”saatiin paljon kauniita sointuvia sanoja”. Lausahdus paljastaa, että kerholaisten kriteerinä sanojen kauneudelle on ollut se, miltä ne kuulostavat. Siksi runossa on mukana hauskana lisänä ”aja hiljaa sillalla”. Mukaan olisi hyvin sopinut myös”alavilla mailla hallan vaara”! Pidän siitä, että otsikko ohjaa lukemaan runoa nimenomaan kielen kautta, sen kautta, miltä runo kuulostaa. Kannattaa muistaa, että runouden alkuaikoina juuri kuuloaisti oli tärkeä. Lyriikka-sanakin viittaa lyyran säestyksellä esitettyyn laulurunouteen. Olen innostunut keräilemään kieleen liittyviä artikkeleita. Ihan vastikään eri lehdissä on ollut monia juttuja niin suomen uudissanoista kuin rakastetuista ja vihatuistakin sanoista. Kiitos siis kerholaisille hauskasta runosta, joka muistuttaa äänteellisyyden voimasta. Runoja on hauskaa tehdä vaihteeksi porukalla. Kokeilkaapa jos- kus runoa rumista sanoista tai uudissanoista tai näiden yhdistelmästä… Roman Schatz on muuten julkaissut mainion pienen kirjasen Osta vokaali, Runoja A:sta Ö:hön. Siinä otetaan kaikki irti äänteistä! Kirsi Kunnaksen kunniaksi Mitäs jos tänä kesänä noudattaisimme Kirsi Kunnaksen neuvoa ja lukisimme läheisillemme ääneen. Nykyäänhän kirjastoissa järjestetään satutunteja aikuisillekin. Kirsi Kunnas täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Sen kunniaksi voisi lukea hänen tuotantoaan, unohtamatta hänen aikuisille kirjoittamiaan runoja. Kunnaksen aikuistuotanto on suotta jäänyt hänen lastenrunoutensa varjoon. Kunnaksen runoja on ilo lukea ääneen, onhan hän ehdoton rytmivirtuoosi. Runoja saa postittaa minulle tuttuun tapaan joko perinteisellä ”Kusti polkee”- tyylillä tai uudemmalla sähköisellä tavalla. Monia runoja on minulla vielä ”julkaisua odottavat”-kansiossakin, tämä on varsinkin pitkien runojen kohtalo. Suloista suvea kaikille – nautitaan valosta, runoista ja mansikoista.
• 16 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Uudenmaan aluejärjestön liikuntapäivillä puhutiin kilpailujen lomassa eläkepolitiikkaa Hölmöläisten puuhana pitää Eläkeläiset ry:n Uudenmaan aluejärjesrön puheenjohtaja Heimo Liimatainen eläkkeiden indeksileikkausta. Liimatainen puhui indeksileikkauksesta järjestönsä liikuntapäivillä Tuusulan Rusutjärvellä. Sateen tuhrimassa säässä kilpailtiin enemmän tai vähemmän leikkimielisesti liikuntapäivien perinteisissä lajeissa tikanheitosta tietopolkuun. eläkkeestä leikataan 100 euroa. Työeläkeindeksin jäädyttämisellä ei ole vaikutusta valtiontalouteen mitenkään muuten kuin heikentävästi työeläkettä saavien ostovoiman vähetessä. Sen sijaan leikkaus vaikuttaa pysyvästi työeläkkeiden tasoon. Kun aikanaan palataan normaaleihin lakisääteisiin indeksitarkistuksiin, on se eläkkeen lähtötaso, josta korotukset lasketaan, alhaisempi. Tehty indeksijäädytys siis heijastuu eläkkeensaajan tulotasoon koko hänen elinikänsä. Uudenmaan aluejärjestö pitää indeksin jäädytystä kokonaisuutenakin erittäin huonona asiana. – Käsittämättömänä pidämme sitä, että jäädytys koskee myös yksityisen sektorin työeläkeindeksejä, joita valtio ei rahoita millään tavoin, eikä leik- Heimo Liimatainen puhui vakavia. – Hallitus päätti kehysriihessään, että kansaneläke- ja työeläkesidonnaiset indeksikorotukset tehdään pääsääntöisesti 0,4 prosentin suuruisena. Ensi vuoden alussa lainmukainen kansaneläkeindeksin korotustaso olisi tämän hetken arvion mukaan ollut 1,6 prosenttia ja työeläkeindeksin 1,5 prosenttia. Indeksijäädytyksellä on tarkoitus saada suoraan valtion kassaan yhteensä 150 miljoonan euron säästöt. Todellisuudessa säästö jää paljon pienemmäksi ehkä noin 70 miljoonaan. Leikkaukset vaikuttavat kuntien verotuloihin yli 50 miljoonaa euroa! Liimatainen kertoi, että kokonaissäästö olisi vajaat 300 miljoonaa, joka kohdentuu valtion lisäksi yksityisen sektorin ja kuntien eläkkeisiin. – Nämä ”säästöt” päätyvät eläkesäätiöiden kassaholveihin ja näin pienentävät kokonaiskulutusta ja verotuloja. Huomionarvoista on, että valtaosa eläkeläisistä käyttää 10 eurosta 9 suoraan kaupan tiskillä. Kaikkein kovimmin leikkaukset vaikuttavat pienituloisimpiin eläkeläisiin, kun kansan- Liikuntapäivien avajaisissa pantiin lopuksi tanssiksi. Tikkakisassa harjoittelukin vetää vakavaksi. Ja tietysti paistettiin makkaraa. kaus siis vaikuta valtion menoihin. Aluejärjestö ilmaisi kantansa eläkkeiden indeksileikkauksiin lähettämällä kannanoton eduskuntaryhmille, Liimatainen kertoi. Aluejärjestön toiminta ei keskeydy kesälläkään. Kesä-heinäkuun vaihteessa uusmaalaiset lähtevät tutustumaan Baltiaan eli Viroon, Latviaan ja Liettuaan Elokuun lopussa mennään Eläkeläiset ry:n syystärräyksiin Kuntorantaan. Aluejärjestön perinteinen syysjuhla on Puistokulmassa Hiekkaharjussa 22.9. Torstaina 13.11. on kerhotoiminnan kurssi Puistokulmassa.. Tavoitteena on laajentaa kerhotoimintaa ns. vertaistuen ja vuorovaikutuksen keinoin. PEKKA ISAKSSON
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 17 ELÄKELÄINEN Pudasjärven takametsästä paljastuu humanistitaiteilijan paratiisi Eero Räisäsen Eetenissä voi kohdata luonnon kauneuden lisäksi kymmeniä ITE-taideteoksia. Monen teoksen tematiikka kumpuaa uskonnosta: JumAlaa uhmaava mies oikealla ylhäällä ja Veljet rakkaudessa sen alapuolella. Lokakuussa 35. toimintavuottaan juhlistava Pudasjärven Eläkeläiset ry järjesti kesätapahtumansa perinteiseen tapaan ITE-taiteilija Eero Räisäsen Eetenissä,, kymmenien taideteosten keskellä ja aivan Iijoen rannalla. Taiteilijan ideoima rento tapahtuma on järjestetty toistakymmentä kertaa. Sateinen sää verotti osallistujamäärää ja sairaus vei suunnitellun ohjelmanumeron, mutta päivä rullasi eteenpäin ex-tempore -muotoisesti. Tarjolla oli kahvia ja evästä, musiikkia ja saappaanheittoa, runoutta ja keskusteluita sekä tietenkin taidetta. Sydämellä mukana Eero Räisänen on aktiivi 270 jäsenen vireässä yhdistyksessä, jonka kesä on täynnä tapahtumia. Pudasjärven Eläkeläisten puheenjohtaja Hilkka Tihinen laskee, että tapahtumia löytyy jokaiselle kesäkuukaudelle. Yhdistyksen talous on hyvässä kunnossa ja talkoohenki kukoistaa. Jäsenhankinta on aktiivista, porinatuokissa käy puolensataa eläkeläistä parin viikon välein ja ohjattu vesijumppa joka toinen viikko on todella suosittua. Vanhuspalvelulain toteutumista paikkakunnalla seurataan tarkasti ja kannanotoilla tehdään politiikkaa. Iijokisoutu, suuri jokakesäinen luonnonsuojelu- ja matkailutapahtuma kokoaa runsaasti yhdistyksen väkeä niin osallistujiksi kuin ohjelmajärjestelyihinkin. – Ihmiset ovat toiminnassa sy- Hän haluaa teoksillaan herättää keskustelua ihmisen julmuudesta, sodasta ja väkivallasta. Kauneus ja kauheus ovat yhtä aikaa läsnä, samassa paikassa. Kuitenkin niin, että kaikesta huokuu huumori. Portit pysyvät auki Usko Kokolla on syytä hymyyn. Hän täyttää elokuussa 80 ja on vasta parantunut imusolmukesyövästä ja vatsahaavasta. – Hyvältä tuntuu. Hyvä peruskunto taisi pelastaa minut, dämellä mukana. Ei tämä kaikki muuten olisi mitenkään mahdollista, Tihinen pohtii. Taiteen sekatyömies Eero Räisänen innostui ITE-taiteesta eli nykykansantaiteesta jäätyään eläkkeelle. ITE on lyhenne sanoista ”itse tehty elämä”. Juuri siitä on Eetenissä kyse. Mökkitontti on suorastaan miinoitettu teoksilla, jotka eivät Räisäsen mukaan muodosta mitään kontrolloitua kokonaisuutta, vaan elävät omaa elämäänsä. Monet teoksista hengittävät ympäristöönsä väkeviä teemoja. – Yhteiskunnan sekava tila, Nykyinen ja entinen Pudasjärven Eläkeläisten puheenjohtaja. Hilkka Tihisen edeltäjä Pirkko Raitamaa, oikealla, on toiminut paikallisjärjestön lisäksi Jokilaaksojen aluejärjestön johdossa sekä Eläkeläiset ry:n hallituksessa ja valtuustossa. huumori, uskonnot ja aatteet, Räisänen luettelee innoituksensa lähteitä. Viimeksi talonmiehenä työskennellyt pätkätyöläinen, kahdeksaakymmentä lähestyvä taiteilija innostui muodoista, joita luonnossa ja esineissä esiintyy. Moni pihamaan teoksista on syntynyt romusta, muille hyödyttömistä kappaleista. Räisänen on muuttunut työelämän sekatyömiehestä taiteen sekatyömieheksi, sillä ITEn lisäksi häneltä taipuu perinteisempikin kuvataide. Kesätapahtumassa mies myös lauloi ja esitti runoutta. Sanonta ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” pitää Eero Räisäsen kohdalla paikkansa. Hänen mukaansa Pudasjärvi ei juuri kulttuuria kunnioita ja kä- vijät Eeteniin tulevat pääosin muualta, ulkomailta myöten. Teosten vahvat sanomat ja ilmeikkyys saattavat hämmästyttää: keskellä pihamaata pönöttää polvenkorkuinen Hitler, toisaalla solvataan uskontoa pienempien veistosten keinoin, yhtäällä taivaisiin kurkottaa kultainen, klassinen alaston naishahmo. Monipuolisuus ja ristiriidat ovat vahvasti läsnä. Räisäsen mukaan juuri ristiriidat ovat kiinnostavia. Hän levittää kätensä: – Katso ympärillä olevaa kauneutta! On epäuskottavaa, ettei joku voi nähdä elämässä kauneutta. Eletään tämä olevainen kauneus ensin, ja mennään sitten vasta taivasutopioihin, Räisänen virnistää ja jatkaa perustelemalla kristinuskon mahdottomuutta. Itseoppinut taiteilija saa ideat teoksiinsa hetkistä. Muodot näkyvät luonnossa. Työskentely tapahtuu ateljeessa, joka on milloin vessassa, milloin ulkona; miten käytäntö sitten saneleekaan. Myynnissä teokset eivät ole, sillä taiteilu on Räisäselle harrastus. Teosten teemat pyrkivät lyömään kiilaa vallitsevaan ajattelutapaan. – Jospa kulttuurilla saisi jarrutettua paikkakunnan vahvaa lestadiolaisuutta. Koen olevani humanismin, rakkauden ja välittämisen asialla, Räisänen pohtii. Pudasjärven Eläkeläisissä hän toimii pysyäkseen virkeänä ja toimintakykyisenä. Yhtenä syynä on kodin perintönä saatu vasemmistolaisuus. – Vasemmistolaisuudessa pysyn ja siinä kuolen. Ja kesätapahtumat jatkuvat, mikäli se minusta on kiinni, Räisänen sanoo ja toivottaa tervetulleeksi Eeteniin, vaikka paratiisin isäntä ei paikalla olisikaan. Teksti ja kuvat: TERO KAIKKO
• 18 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Kalevi Kivistö Vehmersalmella: sukupolvien solidaarisuutta on vaalittava Suurten ikäluokkien syyllistäminen on loukkaavaa Yhdistyksen oma Hurukuoro aloitti varsinaisen ohjelman tervetuliaistoivotuksen jälkeen. Mirja Hokkanen kertoi juhlapuhujaksi saadulle Kalevi Kivistölle Vehmersalmen kuulumiset Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö pitää suurten ikäluokkien syyllistämistä talouden ja eläkkeiden rahoituksen ongelmista kohtuuttomana ja jopa loukkaavana. Kivistö puhui sukupolvien solidaarisuudesta Vehmersalmen Eläkeläisten 25-vuotisjuhlassa toukokuun lopulla. Taustaksi Kivistö esitteli erilaisia sosiaalipoliittisia ajattelutapoja, joita Euroopassakin on useita. – Professori Urpo Kankaan äskettäin julkaisema ajatus lasten kustannusvastuun lisäämisestä vanhusten palvelujen rahoittamisessa muistuttaa Välimerenmaiden mallia ja on sen vuoksi meidän sosiaalipoliittiselle ajattelullemme kovin vieras, Kivistö totesi – Professori perusteli esitystään mm. sillä, että vanhemmat ovat aikanaan kantaneet taloudellisen vastuun lapsistaan ja heidän tarvitsemistaan palveluista. On muistettava, että meidän sukupolvemme elinaikana yhteiskunta on tullut monin tavoin mukaan tukemaan perheitä eri elämänvaiheissa. On luotu neuvolajärjestelmä, äitiysavustukset, lapsilisät, päivähoito, koulua käyville ilmainen peruskoulu ja keskiasteen koulutus, ilmainen yli-opisto-opiskelu ja turva erilaisten riskien – kuten työttömyyden ja sairauksien – varalle. Kivistö kysyikin, miksi juuri eläkkeellä olevien palvelut pitäisi jättää vaille yhteiskunnan tukea. – Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon kuuluu, että yhteiskunta tukee kansalaisten tarvitsemien palvelujen järjestämistä elämänkaaren kaikissa vaiheissa. Vanhuus ei voi olla poikkeus tästä periaatteesta. – Tämän elämänkaaren kaikkiin vaiheisiin ulottuvan palvelujen ja tulonsiirtojen järjestelmän on rakentanut nykyinen eläkeläispolvi, josta kasvava osa kuuluu ns. suuriin ikäluokkiin. Siksi on kohtuutonta, jopa loukkaavaa, että suuria ikäluokkia syyllistetään ta- Juhlan aloitti yhteisesti laulettu Savolaisten laulu. loutemme ja eläkkeiden rahoituksen ongelmista. Eläkkeethän rahoitetaan niin, että työssä käyvien palkoista perityistä maksuista osa menee eläkkeellä olevien eläketurvan rahoittamiseen ja osa rahastoidaan. Tähän mennessä rahastoja on kertynyt jo 162 miljardia euroa eli kolminkertainen summa valtion koko budjettiin verrattuna. Nykyisten ja tulevien eläkeläisten eläkkeet rahoitetaan osittain rahastojen tuotoilla ja osittain työssä nyt olevien maksamilla maksuilla. Kivistö totesi, että tämä jatkuvuuden ja vuoronvaihdon periaate siirtyy eräänlaisena viestikapulana sukupolvelta toiselle. – Nyt työiässä oleva sukupolvi on aikanaan saanut meidän sukupolvemme veroillaan maksamat perhepoliittiset tulonsiirrot, lasten koulutuksen ja terveydenhoidon. Aikanaan eläkkeelle siirtyessään nyt työiässä olevat saavat osan eläketurvastaan itse kerryttämien- sä rahastojen tuotoilla ja osittain heitä nuorempien, tuolloin työiässä olevien eläkemaksuilla. Heidän maksamistaan eläkemaksuista taas osa jää rahastoitavaksi heidän omien eläkkeidensä kattamiseen keventämään taas heitä nuorempien eläkemaksurasitusta. – Sukupolvien välillä on siis vahva solidaarisuuden side, jonka katkaiseminen johtaisi arvaamattoman suuriin riskeihin. Solidaarisuutta sukupolvien välillä on syytä kaikin tavoin vaalia. Pirteä juhlakalu Vehmersalmen Eläkeläiset kuuluu järjestön nuorimpiin paikallisyhdistyksiin. Juhlassakin näki ja kuuli, että yhdistys toimii monipuolisesti ja pirteästi. – Erityisesti olemme keskittyneet liikuntaan muun muassa jumpakerhossa, musiikkiharrastuksiin ja opintoimintaan, kertoi yhdistyksen puheenjohtaja Helga saan. Juhlan distyksen Keijo S ryhmä se Oma le Vehmers taa vuod Yhdistyk nen puuh rusti sen Lehdes minnasta paljosta Taina H tuspiirist Hokkane Jumpparyhmä esitti tanssiinkutsun. Kalevi Kivistöä tanssitti Anja Nyman, joka myös lauloi Sinisen huivin.
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 19 ELÄKELÄINEN Köyhimmät eläkeläiset ovat joutuneet etsimään eineksiä jopa roskapöntöistä. ”Mekin olemme ihmisiä” Rissanen Pieneläkeläisten mitta tuli Puolassa täyteen tervetuliaispuhees- ohjelmassa esiintyivät yhn Hurukuoro, Anja Nyman ja Savolainen, Marjatan jumppaekä rinkikuoro. ehti ja kirjoituspiiri salmen erikoisuus on kaksi kerdessa ilmestyvä Ilopilleri-lehti. ksen monitaitoinen ja -toimihanainen Mirja Hokkanen pen neljä vuotta sitten. ssä kerrotaan yhdistyksen toia ja kuulumisista, mutta myös muusta. Osan jutuista lehti saa Huuhtasen ohjaamasta kirjoitä, jonka käynnistäjä ja vetäjä en niin ikään on. PEKKA ISAKSSON Keijo Savolainen lauloi komeasti Tuomien kukkimisesta. VARSOVA. Puolalaiset eläkeläiset ryhtyivät talven vaihtuessa kevätpurojen solinaksi vaatimaan katumielenosoituksissa miljooniin pieneläkkeisiin selkeitä korotuksia. Varsovan päätilastoviraston mukaan lähes 3,5 miljoonaa eläkeläistä joutuu kamppailemaan ankarasti jokapäiväisen eineksen saamiseksi pöytään. Vaikka eläkeläisten keskiansio on noin 1600 zlotya eli 400 euroa, enemmistö heistä on pudonnut alle sosiaalisen minimitulon. Alhaisimmat eläkkeet osuvat 850-1000 zlotyn, 210-250 euron haarukkaan. - Minulla ei ole ollut vuosiin varaa ostaa minkäänlaisia lahjoja lapsenlapsilleni. Olen tehnyt matkoja Puolassa vain unissani, Feliksa Czajkowska lohkaisee sarkastisesti. Pitkän työuran vaivojaan valittamatta uurastanut 75-vuotias pirteä vanhus kertoi Puolan televisiossa saavansa käteensä vain 920 zlotya, 225 euroa kuukaudessa. Eläkeläisiä pilkataan Eläkeläisten ahdinkoa on lisännyt eläketulojen vuosittaisen indeksin laskeminen prosenteissa. Se on suurentanut alimpien ja suurimpien eläkkeiden railoa. - Indeksikorotus kasvattaa tänä vuonna alhaisimpia eläkkeitä vain 1020 zlotylla. Sitä voi pitää suorastaan näiden eläkeläisten pilkkaamisena, Czajkowska toteaa. Valtava taloudellinen ahdinko on pakottanut jo lähes joka toisen eläkeläisen etsiytymään osa-aikaistyöhän. Useimmat 60-75-vuotiaista ovat uurastaneet siivoojina, ravintoloiden tiskaajina, vessatäteinä, yövartijoina ja Puheenjohtaja Helga Rissanen kertoi tiiviisti yhdistyksen toiminnasta. kukkienmyyjinä kaduilla. Tilapäistyön lisäksi isoäidit ovat miltei päivittäin kaitseneet lastenlapsiaan, mikä on ollut heille mieluisa askare ja henkireikä. Hallitus hävetköön Pieneläkeläiset ovat arvostelleet tulikivenkatkuisesti kansanedustajia, jotka ovat kunnostautuneet näkyvästi eläkeasioidensa järjestämisessä. Sekä entisille että virassa oleville parlamentaarikoille kertyy myös tänä vuonna tuntuvia lisäeläkkeitä. Korkeimmat eläkkeet voivat olla Puolassa keskivertoeläkettä jopa kymmenen kertaa suurempia. Eläkeläiset aikovat jatkaa maan suurimmissa kaupungeissa mielenosoitusmarsseja, joissa vaaditaan puna-valkoisten lippujen alla eläketulojen indeksikorotusten muuttamista pikaisesti oikeudenmukaisemmaksi. - Liberaalihallituksen sietäisi hävetä pieneläkeläisten jättämistä oman onnensa nojaan, Czajkowska tuhahtaa. MATTI HOVISEPPÄ
• 20 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Musiikki on yhdistyksessä suosittu harrastus. Esiintymässä Ruislinnut-kuoro, jota johtaa Seppo Määttä Aatamin ajoista internet-eläkeläisiksi Etelä-Espoo juhli ja julkaisi kelpo 50-vuotishistoriikin Etelä-Espoon Eläkeläiset juhli huhtikuun alussa 50-vuotistaivaltaan. Taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti järjestetyssä juhlassa julkistettiin myös yhdistyksen 50-vuotishistoriikki. Historiikin on kirjoittanut toimittaja Juha Drufva. Tukenaan hänellä on ollut historiikkitoimikunta. Siihen ovat kuuluneet Erkki Eriksson, Antero Krekola, Eila Esko, Sulo Suojoki, Seppo Patrikainen, Sinikka Paavilainen ja Matti Rintala. Kirjalla on hauska ja hyvin eläkeläistoiminnan muutoksia kuvaava nimi: Aatamin ajois- ta internet-eläkeläisiksi. Sen verran se vaatii taustatietoa, että yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja keskushahmo oli vuonna 1903 Polvijärvellä syntynyt kirvesmies Aatami Hirvonen. Internet-eläkeläisyys kertonee siitäkin, että yhdistyksen tiedottamisessa käytetään muiden keinojen ohella hyvin perusteellisesti toimitetrua laajaa kotisivustoa. Drufva on valinnut historiikin muodosti tarkan kronikan. Ensi alkuun se saattaa tuntua kuivahkolta, mutta toimii yllättävän hyvin, kun siihen pääsee sisään. Tällä kertaa Serafiinat tanssivat kansantansseja. Nimiä, päivämääriä ja tapahtumai vilisevästä tekstistä muodostuu hyvä kuva Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n vireästä ja yhteiskunnallisersti päättäväisestä toiminnasta. Saapa siitä käsityksen myös Eläkeläiset ry:n edunvalvonnan laajuudesta ja hyvinvointivaltion rakentamisen vaiheistakin. Sekä teksti että kuvat kertovat, kuinka laajaa yhdistyksen harrastustoimintakin on ollut. Ohjelmatoiminta ja matkailu nousevat ansaitusti esille. Aivan mainio on Eila Eskon muistelus, kuinka yhdistyksen topakka sihteeri Klaudia Tenhunen kirjoitti 1970-luvun alussa vastineen Me naiset -lehteen eläkeläisten matkoista. Lehdessä oli päivitelty, miten eläkkeet ovat niin hyviä, että eläkeläiset vain reissaavat. Klaudia kirjoitti, että hän on yli 70-vuotias ja yhdistyksen Tukholman-matka on hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa, ”ettei meillä köyhillä työläisihmisillä ole ollut mitään mahdollisuuksia lähteä mihinkään ulkomaanmatkoille.”Ihastuttava on myös kertomus, kuinka kahdella kepillä kulkeva Helmi Iivonen pääsi vihdoin Lappiin ja Pyhätunturiinkiin. ”Oli sopimus semmoinen, että jokaisen parin kohdalla hissi pysähtyy ja pojat nostivat mummot hissiin, ja ylhäällä oli toiset kaksi poikaa, jotka ottivat mummot alas”, Eila Esko kertoo kirjassa. Kuvat todistavat, että Etelä-Espoon Eläkeläisissä on oivallettu aina yhteisyyden merkityksen. Sitä ei ole vaalittu vain kerhoilla, matkoilla ja retkillä, vaan myös muistamalla jäseniä merkkipäivinä ja muutenkin. Yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja Sulo Suojoki sa-
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 21 ELÄKELÄINEN Klaukkalan Eläkeläiset retkeili Turun seudun historiassa Terttu Mallatin yksinlaulua säestivät Seppo Määttä ja Hanna Rantala. noi sen kauniisti historiikkiin lainatussa Länsiväylän haastattelussa vuona 2006, jolloin hänet valittiin vuoden eläkeläiseksi Espoossa.: ”Kuunteleminen auttaa paljon. Sairaudet ja yksinäisyys ovat edelleen pinnalla olevia asioita eläkeläisten keskuudessa.” Yhdistyskroniikkaa täydentävät tekstit eläkeläisjärjestöjen syntyhistoriasta, Espoon ja erityisesti Matinkylän rakentamisen historasta sekä sosiaalivakuutuksen historiasta. Muitakin, pienempiä tietoiskuja oheispalstoille on saatu sopimaan. Niitä ovat kirjoittaneet muutkin kuin Drufva. Kirjoittajan lisäksi erityismaininnan ansaitsevat kaikki yhdistyksen jäsenet, jotka ovat valokuvanneet ahkerasti toimintaa, säilyttäneet kuvat ja kirjan tekovaiheessa luovuttaneet ne kirjan tekijöiden käytettäviksi. Kuva-aineisto on harvinaisen edustava tällaisessä järjestöhistoriikissa. Kirjan ulkoasussakaan ei ole juuri moittimista. Espoolaisten historiikkiiin kannattaa tutustua ihan oppimismielessäkin esimekiksi niissä yhdistyksissä, joissa pähkäillään omaa historiikkia. Kirjaa voi tilata 10 euron omakustannushintaan (postimaksu sisältyy hintaan) Erkki Erikssonilta, puh. 044 301 2414 ja sähköpostitse eriksson.erkki@gmail.com PEKKA ISAKSSON Käsityökerho Osaavien käsien jäsenet esittelivät kerhon töitä juhlan yhteyteen järjestetyssä pienessä näyttelyssä. Klaukkalan Eläkeläiset päättivät kevätkauden tänäkin vuonna reissaten. Kohteena oli Turun seutu. Mukana oli 40 iloista matkaajaa ja Turussa kyytiin hyppäsi matkanjohtaja Minna Saarinen, jonka ansiosta matka oli erinomaisen onnistunut. Alkajaisiksi poikettiin entisessä Vilkkimäen mejerissä kahvilla, jo siellä voitiin eläytyä menneisiin aikoihin.Seinät ovat täynnä kaikkea mahdollista kahviin liitttyvää rekvisiittaa, pannuja, purkkeja, myllyjä. jopa sokeritoppia... Ajeltiin pahamaineisessa Raunistulassa, jossa viinanmyynti jälkiseurauksineen on kukoistanut. Vanhoja puutaloja siellä on onneksi säilytetty. Siellä oli myös maankuulu iltalo Honolulu. Ruokapaikassakin Konsan karatanon entisessä navetassa oli ilotyttö Annikki Honolulusta varsinkin miesväkeä ilahduttamassa (kuva). Kuralan Kylämäen aito maalaismiljöö tarjosi kiintoisia elämyksiä emäntä Lempin (Sirpa Toivola). välityksellä. Tutustuttiin museoon ja saatiinpa istua alakoulun pulpetissakin Lempin toimiessa opettajana. Panipa Lempi porukaan liikkumaankin taukojumpan ja piirileikin muodossa. Kaarinassa, Tuorlan Majatalossa yöpymisen jälkeen lähdettiin tutustumaan merelliseen Kustaviin ja Rymättylään. Suomen suurimmalla vaijerilossilla päästiin Vartsalan saareen. Siellä käytiin saaristolaismuseossa, tutustuttin Kustavin hstoriaan ja myös Volter Kilven elämään. Ravintola Pohjankulmassa syötiin maukas ja monipuolinen luonas ja lisäksi sieltä sai ostaa leivonnaisia kotiin vietäväksi. Rymättylän keskiaikainen harmaakivikirkko on mielenkiintoinen nähtävyys puuveistoksineen ja kalkkimaalauksineen. Rymättylä oli myöskin kieltolain aikaista pirtun salkuljetusaluetta. Kotiinlähtökahvit juotiin Krookilan kartanolla ja samalla tutustuttiin talon ylläpitämään Arabian vanhojen astioiden myymälään. Sitten olikin jo aika kiitellä Minnaa ja jättää hänet pois kyydistä. Toistekin kannattaa lähteä Minnan matkaan. SIRKKA ITÄNIEMI Kevätkausi päätettiin Sallassa nokipannukahveilla Historiikkitoimikunnan jäsen Sinikka Paavilainen oli tehnyt kirjaa varten myös haastatteluja. Uunituoretta kirjaa esittelee sen kirjoittaja Juha Drufva. Maanantaina 12.5. lähti iloinen eläkeläisporukka, 50 henkilöä, viettämään kevätkauden päättäjäsiä Purnukumpuun metsästyseuran majalle. Kodassa paistoimme makkaraa ja juotiin nokipannukahvit nisun kera ja nautittiin heräävästä keväästä rupatelleen. Aurinkokin helli retkeläisä, mitä nyt muutaman sadepisaran nakkasi. Se ei haitannut meitä, sehän tiesi sitä, että kesä on tulossa. Kaikille jäi mukava mieli ja innolla sovimme jo syksyn aloituspäivän. Sallan Eläkeläiset on virkeää sakkia, kerhoissamme maanantai-aamuisin on keskimäärin 45 henkilöä. Raataillaan, kahvitellaan, lauletaan ja kerhossamme on käynyt pelastustoimen asiantuntija kertomassa kodin turvallisesta arjesta ja sosiaalitoimen asiantuntija vanhushuollosta. Lisäksi osallistutaan aktiivisesti kunnan järjestämiin tilaisuuksiin. Kerho alkaa kello 10, mutta innokkaimmat ovat oven takana jo ennen kahdeksaa, joten toimintamme on tärkeää. RAIJA KIISKINEN
• 22 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Tieto-Finlandialla palkittu Murtuneet mielet -kirja nostaa esille vaietun aiheen Monen sotilaan mieli vaurioitui talvi- ja jatkosodassa F yysisten ruhjeiden ohella suomalaiset sotilaat kärsivät psyykkisistä sotavammoista. Sodassa murtunut mieli kantoi heikkouden ja häpeän leimaa ja oli pitkään vaiettu aihe. Historiantutkija Ville Kivimäen teos Murtuneet mielet: Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945 voitti vuoden 2013 Tieto-Finlandian. Suomalaisten sotilaiden psyykkisiä sotavammoja käsittelevä teos pohjautuu Kivimäen englanniksi kirjoittamaan väitöskirjaan Battled Nerves: Finnish Soldiers’ War Experience, Trauma, and Military Psychiatry, 1941–44. Tutkimuksensa lähdemateriaalina hän on käyttänyt sotasairaaloiden psykiatristen osastojen potilaskertomuksia, sotilaiden muistelmia ja sotapsykiatrien kirjoituksia. Palkittu teos purkaa sotaan liittyviä myyttejä, nostaa esiin sotilaiden henkisen kuormituksen sekä valottaa yhteiskunnan asenteita. Kivimäen mielestä voimakkaat psyykkiset reaktiot ovat olleet sotavammoja siinä missä fyysisetkin ruhjeet. ”Niin sanotut sotaneuroosit olivat Suomessa lähestulkoon tuntematon ilmiö ennen toista maailmansotaa. Monissa Euroopan maissa oli ensimmäisen maailmansodan tuomia kokemuksia ja siten vakiintuneet sotapsykiatriset käytännöt. Suomessa vuoden 1918 sota oli aiheuttanut psyykkistä oireilua, ja ensimmäiseen maailmansotaan osallistuneista suomalaisjääkäreistä pieni osa kärsi 1920- ja 1930-luvuilla posttraumaattisista oireista. Silti asia oli marginaalissa, lääkärit ja armeija siihen valmistautumattomia vuonna 1939.” Mieli vereslihalla Talvisodassa noin 2 500 suomalaista sotilasta joutui sotapsykiatriseen hoitoon. Jatkosodan vastaava lukumäärä oli noin 15 500. Tämä yhteensä 18 000 henkilön joukko käsitti noin 2,5 % kaikista sotilaista. Koska kynnys hakeutua hoitoon psyykkisistä syistä oli korkea ja hoitoon ohjautuivat vain vakavimmat tapaukset, todelliset psyykkisesti murtuneiden luvut ovat oletettavasti huomattavasti suurempia. Psyykkisiin sotavammoihin liittyi pitkään hulluuden ja pelkuruuden leima, tutkija Ville Kivimäki sanoo. – Kuva: Pertti Nisonen. Jo loka-marraskuussa 1939 voimakkaan sodan uhan ilmapiirissä pieni joukko sotaan valmistautuvista miehistä joutui pelko- ja ahdistustilojensa vuoksi piirimielisairaaloihin. Huomattavampia aaltoja koettiin heti sodan alettua marraskuun lopulla. ”Raskaat tykistökeskitykset, panssarivaunut ja moderni sodankäynti olivat monelle uutta, ja siihen reagoitiin voimakkaasti. Suomalaiset sotilaat alkoivat puhua tästä oireilusta sanalla tärähtäminen. Se tarkoitti tolaltaan menemistä ilman fyysisiä vammoja. Useinkaan he eivät silti vetäneet rajaa fyysisen ja psyykkisen puolen välille, kyse oli jostakin niiden välimuodosta.” Pitkittynyt sota merkitsi valvomista, stressiä, uupumusta ja henkisen kuormituksen kasvua. Helmi-maaliskuussa 1940 hankalammille rinta- ma-alueille lähetettiin lisää miehiä, jotka olivat keskimäärin hieman vanhempia ja joutuneet sodan keskelle lyhyellä varoajalla. Heidän joukossaan psyykkistä oireilua oli paljon. Talvisodan päätyttyä armeija kotiutettiin nopeasti, eikä kotiutuvien sotilaiden mielen kuntoon juurikaan kiinnitetty huomiota. Asia tuli esiin jatkosodan hyökkäysvai- heessa vuonna 1941, jolloin psykiatrisia tapauksia kertyi yllättävän nopeasti. Silloin reagoi moni sellainenkin, joka oli palvellut täysin moitteettomasti talvisodassa. Kivimäki kertoo esimerkkinä lähdemateriaalista lukemansa tapauksen. Talvisodassa hyvin palvellut mies yritti jatkosodan alettua ampua itsensä. Hän ei onnistunut itsemurhassa vaan ampui itsensä sokeaksi. Vaimo löysi hänet navetasta hourailemasta talvisodan taistelupaikoista. ”Talvisodan raskaus tuli esiin tässä vaiheessa, ja monen psyykkinen kunto oli jo valmiiksi vereslihalla”, Kivimäki sanoo. Vuosina 1942–1944 asemasodan aikana armeijan tappioluvut olivat matalia, mutta silti juuri nämä kaudet olivat tyypillisiä sotapsykiatriseen hoitoon joutumiselle. Sotilaiden kokemaa tilannetta voi kutsua pitkittyneeksi hermosodaksi, jolloin voimia veivät kotimurheet, huoli tulevasta ja masennus. Myös sotilaiden itsemurhat lisääntyivät vuoteen 1944 asti. ”Kesän 1944 taisteluvaiheessa psyykkiset häiriöt, niin sanotut paniikki-ilmiöt ja rintamakarkuruus sekoittuivat toisiinsa. Henkisesti murtuneet sotilaat eivät useinkaan ohjautuneet hoitoon vaan pysyttelivät joko yksiköissään tai pakenivat. Lääkintähuolto oli voimakkaassa kriisissä ja pystyi keskittymään lähinnä vaikeimpiin kirurgisiin tapauksiin. Psykiatriseen hoitoon päässeiden oireet olivat hyvin vakavia.” Lapin sota sen sijaan kerrytti vain pienen joukon psyykkisten sotavammojen vuoksi hoitoon joutuneita. Sen taisteluvaihe jäi lyhyeksi ja kotiutuksen tiedettiin olevan jo lähellä. Hulluja ja pelkureita Oireita ei mielletty sodan aiheuttamiksi, vaan ne selitettiin älyllisinä, perinnöllisinä ja luonteen laatuun liittyvinä vikoina. Hoitomenetelmät olivat aikansa lääketieteen mukaisia. ”Niin sanotut kevyemmät sotaneuroosit käsitel- Selviytymisen keinoja Kivimäki on tutkimuksessaan paneutunut myös siihen, mitkä tekijät auttoivat selviytymään raskaissa sotaoloissa henkisesti. Tällaisia tekijöitä olivat rintamayhteisön tuki ja siihen liittynyt rintamakulttuuri, johon kuului rankkakin musta huumori. Uskonto oli sotavuosina monille tärkeä voiman tuoja. Keskeinen merkitys oli myös suojelevilla rituaaleilla, joita saattoivat olla vaikka äidin kirje tai tyttöystävän hiuskiehkura taskussa tai tietyt rutiinit ennen taisteluja. Toisin kuin usein on luultu, nuoret miehet selvisivät hieman vanhempia paremmin. Heillä ei ollut samanlaisia kotihuolia, ja läheinen suhde vanhempiin saattoi tarjota kanavan käsitellä pelkoja. tiin levolla, lääkkeillä ja tehtävien vaihdolla rintamaolosuhteissa. Armeijan lääkäreistä monet pitivät näitä sotilaita pelkureina ja pinnareina. Vain vakavampien oireiden vuoksi lähetettiin psykiatriseen hoitoon. Osastoilla hoitomuotoina olivat lepo, unilääkkeet ja puhuttelut. Esimerkiksi insuliinilla tai sähköllä toteutetut shokkihoidot olivat yleistyneet siviilimielisairaaloissa 1930-luvulla, ja niitä käytettiin myös.” Kivimäen mukaan shokkihoidot ajateltiin lääketieteellisesti tehokkaiksi, mutta toisaalta sotapsykiatrit tiedostivat samalla niissä olevan kurinpidollisen elementin. Kuria ja pelotevaikutusta saatettiin pitää hyvänä asiana. Kivimäki painottaa, ettei lääkäreillä ollut toisen maailmansodan aikana käsitystä pitkäkestoisista traumaperäisistä häiriöistä, toisin kuin nykyään. Hoitojärjestelmä ajettiin alas pian sodan päätyttyä. Esimerkiksi puolitoista vuotta myöhemmin koettujen psyykkisten oireiden ei uskottu enää voivan johtua sodasta, eikä näitä henkilöitä haluttu järjestelmän hoitoon. Psyykkisistä sotavammoista ei saanut korvausta, koska niitä pidettiin henkilökohtaisina vaillinaisuuksina, korvausten uskottiin johtavan anomusten tulvaan ja niiden oletettiin vievän motivaation parantua. ”Näihin ajatuksiin saattoi törmätä vielä 1990-luvun Suomessa. Psyykkisiin sotavammoihin liittyi pitkään hulluuden ja pelkuruuden leima. Moni korvausta vaille jääneistä sotilaista ei kärsinyt niinkään rahallisen hyvityksen puutteesta vaan nimenomaan häpeästä.” ANNA NIEMINEN
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 23 ELÄKELÄINEN Olemassaolon arvoitus syynissä Jim Holt. Miksi maailma on olemassa? Eksistentiaalinen etsivätarina. Basam Books 2013. Suomentanut Hannu Poutiainen. Vuonna 1714 filosofi Gottfriend Leibniz oli 68-vuotias ja kuoleman merkitsemä. Viimeisillä voimillaan nerokas ajattelija pohti perimmäisiä kysymyksiä. Hän laati esseen Luonnon ja armon järkiperäiset periaatteet. Filosofin sulkakynästä valui ”riittävän syyn periaata”. Sen mukaan jokaiselle tosiasialle on selitys ja jokaiselle kysymykselle vastaus. Näin pähkäiltyään Leibniz joutui ”ensimmäisen kysymyksen” äärelle: ”Miksi on olemassa jotakin sen sijaan, että ei olisi mitään?” Jim Holt valistaa, että ajattelijalta löytyi jykevä vastaus: Maailma on, koska Jumala on. Äkikseltään Leibnizin päättely häikäisi aikalaisiaan. Pian kuitenkin David Hume ja Immanuel Kant sorkkivat sitä ilkeästi. Välttämättömän olennon, Jumalan, oletus merkitsi ajatusvilunkia, Leibnizin ammattiveljet syyttivät. Äimistely olemassaolon ihmeen ympärillä kuitenkin jatkui. Enemmän Adolf Hitleriä kuin Jumalaa fanittanut eksistenssifilosofi Martin Heidegger murahti 1930-luvulla, että ”miksi jotakin on paremminkin ettei mitään” on syvällisistä kysymyksistä syvällisin. Heidegger nosti kysymänsä metafysiikan paalupaikalle. Vanha Aristoteleen peruskysymys ”millainen maailma on” jouti kompostiin. Sitten Holt jättää filosofit vähemmälle ja lähtee jututtamaan eri alojen viisaita suuren Miksi-kysymyksen tiimoilta. Pääosaan nousevat fyysikot. Vanhan Jumalaa pelkääväisen Newtonin maailmankuvan karvalakkiversio vielä upposi taviksenkin kaaliin. Nykyfyysikon fundeeratessa vastuu siirtyy kuulijalle, vaikka Holt tekee voitavansa ettei lukija hukkuisi kvanttivelliin tai eksyisi kosmoksen lukuisiin ulottuvuuksiin. Mitä fyysikoiden jorinoista tarttuu takkiin? Alkuräjähdys, kosminen inflaatio, antrooppinen periaate ja multiuniversumi. Noihin jo sanoina kummallisiin kummallisuuksiin voi yrittää ymmärrystään lukita. Alkuräjähdys lienee monille meistä tutuin? Kun siirretään kelloja 13-14 miljardia vuotta menneeseen, appelsiinin kokoinen superkuuma pallukka poksahti paisumaan tuntemaksemme olevaiseksi. Mistä tämä ”alkuappelsiini” sitten sikisi? Sen siemenenä muhi kosminen inflaatio,paisuminen, fyysikot opastaa. Oli jokin atomia pienempi hiukkanen, joka kvanttivaikutusten lannoittamana kypsyi appelsiinin mittoihin. Jos kosminen paisuminen selittää alkupaukun, niin mikä sen itsensä, kosmisen paisumisen? Miten ”ei-mikään” voi loihtia tyhjiön, jonne ”kvanttivaikutus” hiipii kummittelemaan? Näillä tieppeillä lukijaparka vaistoaa fyysikkojenkin hortoilevan olettamusten korvessa, jossa hypoteesit todistavaa järjen ihanaa enkeliä ei toistaiseksi näy viemään tiedemiehiämme lopulliseen varmuuteen . Asia, josta kaikkeutta ammatikseen tihrustavat ovat monta mieltä, on teoria monimaailmankaikkeudesta. Sen mukaan oma maailman kaikkeutemme voi olla vain yksi saareke lukemattomista äärettömyyden meressä. Jos maailmankaikkeuksia olisi ääretön määrä, se kampittaisi niin sanotun antrooppisen periaatteen, joka loistaa uskovaisten toivon majakkana. Antrooppiseen periaatteeseen tarrautuvat kysyvät,miksi maailmankaikkeus, jossa norkoilemme, on elämän esiintymiselle millilleen sopiva? Miten se voisi olla pelkän sattuman satoa? Uskonnoton fyysikko todistaa, että mikäli oppi monimaailmasta pitää kutinsa, antroopisen periaatteen kosmologiset vakiot eivät olisi minkään ylimaallisen Taivaan isän puhdetöitä, eikä asuttamamme äärettömyyden kolkka vartavasten meille remontoitu avaruuskoti. Monesti kirjassa jututettujen kosmosnerojen ja kvanttiviisaiden seli-seli-ketjut pyörittää maallikon aivot umpisolmuun Holtin hyvistä rautalankamalleista huolimatta. Tietämisen tuskaa ei vähennä, että Holtin tenttaamat keksijäpellet ovat monesta alansa peruskysymyksestä jyrkästi eri mieltä. Tästä seuraa toisistaan poikkeavia maailmankatsomuksellisia valintoja. Toisille Jumala on syyllinen kaikkeuden olemassaoloon, toisille ei ja jotkut panevat rastin kohtaan ”en osaa sanoa”. Suuren sivistyksensä siivittämänä olemisen ihmettä monelta kantilta ihmetellyt Holtkin jää lopullista vastausta vaille, äimistelemään: Miksi kaikkeus,miksei ei-mitään? Lawrence M. Krauss. Universumi tyhjyydestä. Miksi maailmassa on jotain tyhjyyden sijasta. Basam Books 2013. Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Kirjan isä L.M.Krauss on fyysikko ja avoimesti ateisti. Hän uskoo tieteen ratkaisevan kysymyksen maailman olemassaolosta. Krauss myöntää, että olevaisuus kätkee yhä arvoituksia joihin tämän hetkinen ymmärryksemme ei yllä. Hän ei kuitenkaan pidä oikeana kutsua minkään sortin jumalaa tukkimaan tietämyksemme aukkoja. Filosofien sana helinääkään hän ei kaipaa sotkemaan laskukaavojaan. Tiedemiehemme kylmän järjen mukaan olevaisuus voi putkahtaa tyhjästä. Edes fysiikan lait ei ole välttämättömiä, Krauss alleviivaa. Kvanttifluktuaatioksi kutsuttu ilmiö voi tuottaa hokkuspokkus-tapahtuman, josta oleva hyppää esiin kuin kaniini taikurin hatusta. Siitäkin Krauss muistuttaa, että alkeishiukkasten karkelosta kasaantunut aine katoaa joskus. Maailmankaikkeutemme jäätyy satojen miljardien vuosien saatossa tyhjäksi,pimeäksi, kosmiseksi haudaksi. Ajan tuuli käy materian yli eikä sitä enää ole. JUHANI RANTALA Tyhjästä nyhjäisty? Uskonnon filosofiassa tunnetaan niin sanottu Kalam-argumentti (arab. Kalam, ”oppi”). Se nousee näkemyksestä, ettei mitään voi siunaantua täysin tyhjästä. Maailmankaikkeudella on oltava siitä itsestään riippumaton syy. Etenkin fyysikot ovat iät ajat inttäneet samaa: Tyhjästä on paha nyhjästä. Nyt heidän kelkkansa näyttää kääntyneen. Kosmosnero Stephen Hawking, joka on jyrkkä ateisti, väittää teoksessaan Suuri suunnitelma (2010) olevaisuuden voivan ilmaantua painovoiman siittämänä olemattomuudesta. Vaikka jonkin filosofi Heideggerin voi kuvitella täsmällisyyttä jumaloivien fyysikkojen inhokiksi, tämän puhe siitä, ettei olevaisuuden taustana ole ”jotakin olevaa”, vaan ”ei-mitään”, muistuttaa modernin fyysikkopolven puheita. Heidegger runoili kuinka tämä ”ei-mitään” muodostaa kohdun, mistä oleva putkahtaa olemaan. Avainkysymys on puhuvatko filosofit ja fyysikot samasta tyhjyydestä? Edelliset tähdentävät, että tulee tehdä ero kahden erilaisen tyhjyyden välillä, ”tyhjyyden” ja ”ei-minkään” välillä. Jos hiukan aivovoimistelee hoksaa, etteivät fyysikot näytä tarkoittavan tyhjyydellä filosofien absoluuttista, ehdotonta ”ei-mitään”. Hei- dän ”tyhjyydessään” asustaa milloin painovoimaa, milloin energiaa, Higginsin hiukkasta sun muuta kvanttikelluntaa. Järkeä saarnaavat tiedemiehet latovat sellaiset rätingit pöytään,ettei metafysiikan ja muun tuonpuoleisen nälkää pitäisi tuntea. Jotkut maineikkaat ajattelijat tylyttävät samaa. Bertrand Russell on tokaissut, että maailmamme vain kertakaikkiaan on ja sillä siisti. Tieteen filosofi Adolf Grunbaum puolestaan kuittaa koko ”miksi jotakin on”-kummastelun kristillisperäiseksi museotavaraksi, jota tieteellisen maailmankuvan omaava ei viitsi märehtiä. Kuitenkin länsimaisessa ajattelussa perustan idea, ”syyn periaate”, on kulkenut jo materialististen joonialaisten filosofien ajasta lähtien noin 2500 vuotta. Myös kreikkalainen Herakleitos opetti, ettei ”mitään ole vailla syytä”. Alkusyyn perään huutelu on siis vanhempaa perua kuin kristillinen alun aprikointi. Oli miten oli tämä ” Miksi”-kysymys on älyllisesti koukuttava. Kun päivän kiire vaihtuu illan rauhaan, filosofi Ludwig Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosopcuksen syvällisyys numero 6.44 ”Mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on”, ei jätä niin vain rauhaan. JR Kaikkeuden yötä kohti Fyysikko ja teologi John Palkinghorne muistuttaa, ettei ole mikään salaisuus, että maailmankaikkeutemme aineellisena todellisuutena tuhoutuu miljardien vuosien kuluttua. Tämä universumin historian lopun katastrofaalisuus ja kehitysoptimismin katteettomuus vetää uskonmiehenkin totiseksi. Palkinghornen mukaan kristittyjen on otettava kyseinen maailmanlopun tosiasia vakavasti, kun he pohtivat ihmisen asemaa olevaisuudessa. Miksi tämä kaikkeuden merkillinen näytelmä ylipäätään esitetään? Miksei loppu voisi olla onnellisempi? Meidän maanpäällä talsivien olosuhteet käy vaikeiksi jo paljon ennen koko kosmoksen mailleen menoa. Tutkijat arvioivat Maan pysyvän asuttavassa kunnossa noin 1,753,25 miljar- dia vuotta. Sitten Auringon laajenemisen seurauksena Maapallomme lämpenee liian helteiseksi elämälle, merien vedet höyrystyy ja lopulta Auringon pätsi nielaisee kotinamme toimineen sinisen planeetan. 1900-luvun suurimaksi sanotun teologin ja sosialismiin kallella olleen Karl Barthin mukaan Jumalan ja ihmisen välillä ammottaa ylittämätön kuilu, ääretön ero, jota edes Kristus ei voi kuroa umpeen. Tässä barthilaisessa mielessä uskovainenkin voi vain huokaista tulevan maailmanlopun edessä, että tutkimattomia ovat herran tiet. JR
• 24 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Siirtolaisen sydän sykkiin Suomelle Australiassakin Brisbanen Suomi-kylä toimii vireästi Brisbanen Finlandia Villagen nimikyltti näkyy kauas. Puolet lepokodin henkilökunnasta on suomalaisia, kuten sen asukkaatkin. Tunnelma on Poro-kahvilaa myöten sinivalkoinen, vaikka ollaan itä-Australiassa. Maaliskuinen aurinko helottaa kuumasti ja uneliaat ibis-linnut tarkkailevat aidalta pihalla kulkijoita. Suomalaiset lähtivät aikanaan siirtolaisiksi maapallon toiselle puolelle, mutta välimatkat maan sisälläkin ovat pitkiä. Thornlandissa sijaitsevaan lepokotiin tosin on Brisbanen keskustasta vain tunnin ajomatka. Lepokodin toimistossa tapaamme Paula Moisanderin. Hän muutti 17-vuotiaana siirtolaistyttönä Kuopiosta kengurumaahan. Lepokodissa on 44 pysyvää paikkaa ja yksi intervallipaikka, talossa on myös vuodepotilaita. Valtio tukee asumista, jos asiakkaalla on asumisoikeus Australiassa. Vanhainkodin vieressä sijaitsevan Seniorikylän rivitaloissa on 23 huoneistoa. – Olemme Australian valtion tukema laitos, vaikka palvelemmekin pääosin suomalaisia. Jonotuslistan pituus vaihtelee, kun asukkaita tulee Melbournesta ja vieläkin kauempaa, Paula Moi- Finlandia Villagessa palvellaan tietenkin suomeksi. Savolaissyntyinen Paula Moisander työskentelee vastaanotossa. sander kertoo. Suomalaiset haluavat tulla viettämään loppuelämäänsä omaa kieltään puhuen, synnyinmaan ihmisten ja tapojen keskelle. Perinteinen rooli siirtolaisilla on aikanaan ollut, että miehet kävivät töissä ja naiset olivat kotona. – Ummikkona tänne muuttaneet ovat oppineet englannin kielen ja pärjänneet sillä, mutta vanhuudenpäivinään moni kaipaa kuitenkin äidinkieltään. Moisander sanoo, että Suomi-kylään voi tulla vieraile- maan milloin tahansa, sillä vierastunteja ei ole. Vapaaehtoisia työntekijöitä otetaan vastaan ja joskus heille on asuntokin tarjolla. – Meillä on opiskelijatalo, missä on yksi ylimääräinen huone. Sitä kannattaa aina ky- sellä, hän vinkkaa. Lepokodin ruokalassa tarjoiltiin perunamuusia ja nakkikastiketta. Joku työntekijöistä ihmetteli, että onko se todella perinteistä, suomalaista ruokaa. Poro-kahvilassa sai mutustella tuoreita korvapuusteja. Myyjä kiirehti kertomaan tuttavastaan, joka osaa leipoa niitä todella hyvin, muttei kahvilankaan puusteissa mitään vikaa ollut. Moni Suomesta muuttanut kehuu itä-Australian lämpötilaa suomalaiselle ihanteelliseksi, sillä meidän näkökulmastamme siellä on ainainen kesä. Paula Moisanderin mukaan lämpötilat itärannikolla, juuri Brisbanen korkeudella, ovat melko miellyttäviä. Monien mielestä etelässä sijaitseva Melbourne on liian kylmä ja pohjoisemmat kaupungit, kuten Townsville ja Cairns ovat puolestaan liian kuumia. Monien mielestä elämä ikikesässä kuulostaa hohdokkaalta, mutta yli 40 vuotta maassa asuneen mielipide on, että elämä on ihan tavallista. – Työssä täälläkin käydään ja työmatkat voivat olla hyvinkin pitkiä, Paula Moisander toteaa. SEIJA JA ANTTI VÄRE Tuomelan tarina Brisbane on myös Australiaan Hämeenkyröstä yli 30 vuotta sitten muuttaneiden Kristiina ja Tapani Tuomelan koti. Nykyisin he asuvat kalastajakylässä nimeltään Jakob´s Well eli Jaakobin kaivo, sillä heidän aiempaa kotiaa asuttaa poika perheineen. Maan tapaan pihapiirissä tapaa monia erilaisia siivekkäitä. Tervetuliaisiksi näimme kalahien, vaaleanpunaisten papukaijojen suuteloa. Perheen lapset olivat viisi- ja yhdeksänvuotiaita Tuomeloiden muuttaessa. Pariskunta ajatteli tullessaan, että he voivat olla kolme vuotta vaikka aidan vitsana. - Mutta kun istuin uima-altaan reunalle ja linnut lauloivat, tuumin, etten lähde täältä mihinkään, Tapani Tuomela toteaa. Hän sanoo, että Suomen kesä on todella kaunis, mutta Australiassa on aina kesä. Kului 27 vuotta, ennen kuin perhe tuli ensimmäistä kertaa käymään synnyinmaassaan. Koti Hämeenkyrössä oli sijannut lähellä rantaa. - Se oli syksyn merkki, kun rantapata käännettiin nurinpäin. Voi veljet niitä aikoja, Tapani muistelee. Aluksi perhe asui Melbournessa, missä lämpötila voi vaihdella niin rajusti, että vuorokauden aikana koettiin kaikki neljä vuodenaikaa. Isäntä on mielissään, sillä puutarha ja pihamaa vihertävät ympäri vuoden. Tuomelan piha on avara ja vehreä; kahvipensaan sato on jo maaliskuussa lähes kypsä. Puutarhan muu anti on sitruunaa, oliivia, päärynää sekä lemonadea, joka on sitruunan ja appelsiinin sekoitus. - Aiemmassa kodissamme on myös mangopuu. Hööbsiä (yrttejä) en viljele, viherpeukalon omaava emäntä kertoo. Isännän herkkua on lakkahillo ja mango. Ei hätää, sillä pohjoismaista lakkahilloa saa ostaa paikallisesta Ikeasta. Iso piha työllistää varmasti isäntäväkeä, jotta se pysyy kukoistuksessaan. Pihalla ei ole grillitupaa vaan “barbeque-koju”, samaa tarkoitusta varten rakennettu. Suomessa Tapani Tuomela rakensi purjeveneitä, mutta Australiassa hän työskentelee betonilaudoittajana. Hänellä on palkkalistoillaan noin 20 henkeä. Eläkeiän ylittänyt yrittäjä on vielä täysillä mukana työelämässä. - Olen ollut rakentamassa sairaaloita ja kouluja. Välillä tein myös omakotitaloja urakalla. Mies huomauttaa, että tittelit eivät ole Australiassa tärkeitä; inssin erottaa työmiehestä vain puhtaasta kypärästä. Australiassa puhutaan “Qan- taksen (paikallinen lentoyhtiö) kirvesmiehistä”. Monet ovat tehneet kotimaassaan aivan eri työtä, mutta päätyneet Australiaan tultuaan usein rakennusalalle. Eri maiden kansalaiset ovat erikoistuneet rakentamisen eri osa-alueille. On olemassa oikea “kastijako”. - Jugoslaavit raudoittavat, italialaiset, espanjalaiset ja portugalit kaakeloivat, mutta kirvesmiehet ovat lähes kaikki suomalaisia. Kristiina toimi yli 20 vuotta kosmetologina kauneussalongissa ja on nyt eläkkeellä. Perhe oli aina haaveillut muutosta ulkomaille. Kotona puhutaan koko ajan suomea. Perheen poika soitti, eikä puhelun aikana kuulunut yhtään englanninkielistä sanaa. - Meillä on kaksi lastenlasta, mutta he eivät juuri puhu suomea, isovanhemmat harmittelevat. Hymyillen Tapani Tuomela toteaa olevansa vieläkin siirtolainen, vaikka on asunut maassa jo 33 vuotta. SEIJA JA ANTTI VÄRE
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 25 ELÄKELÄINEN Yhtehen yhyimme, miettimähän mennehiä Finlandia Villagessa elämän ehtoota saa viettää rauhaisaan tahtiin ibis-lintujen seurassa. Sinivalkoinen Suomi-kylän kyltti näkyy kauas. Sauna palmujen katveessa, vastat kamferipuusta Innostus suunnata kaukomatkallamme Australiaan syntyi Seijan aiemmasta Kanadan reissusta. Hän kävi siellä tapaamassa isotätiään jututtaen samalla maassa pitkään asuneita suomalaissiirtolaisia. Lyhyellä visiitillä ehdimme tavata muutamia siirtolaispariskuntia ja viihdyimme Brisbane-joen risteilyllä sekä koalapuistossa. Päällimmäisenä matkalta jäivät mieleen maassa pitkään asuneiden suomalaisten elämänmakuiset tarinat. Niitä olisimme kuunnelleet loputtomiin. Matka Australiaan on monelle “once in a lifetime” eli kerran elämässä -tapahtuma, mutta toiveissamme on toteuttaa se vielä kerran. Reissun mieleenpainuvinta antia edusti Moisanderien tarjoama iltasauna ja -uinti palmujen katveessa. Löylyssä läiskimme itseämme aromikkaalla kamferipuuvastalla. Eukalyptuspuista kuuluva outo ääni paljastui harvinaiseksi koalan kutsuhuudoksi. Samaan aikaan ketun kokoiset hedelmälepakot kahistelivat palmuissa ilta-ateriallaan. Miksi juuri Australiaan? Matkalla kuulimme monta tarinaa siitä, miksi Suomesta aikanaan lähdettiin Australiaan. Kangasniemeltä kotoisin oleva Eric (Eero) Pynnönen kertoi syynä olleen huonon työllisyystilanteen. 66-vuotias mies teki elämäntyönsä rakennuksilla ja on viihtynyt Australiassa jo 46 vuotta. Marjanviljelijäpariskunta Majoinen tuli jäädäkseen vasta 90-luvulla, vaikkakin Kauko Majoinen oli viettänyt jo nuoruutensa Australiassa. Avioiduttuaan Suomessa mies sai myös siippansa mukaan sinne eläkepäiviä viettämään. Kahden vuoden sitoumus venähti Siirtolaiset kertoivat, että aikanaan Australiaan pääsi muuttamaan niin, että valtio maksoi jopa matkaliput. Oli vain sitouduttava työskentelemään maassa kaksi vuotta. Hyvin monen kohdalla tämä aika kuitenkin venähti ja tuli jäätyä kokonaan asumaan uuteen maahan. Nyt näillä 60-70 -luvuilla Suomesta tulleilla on jo paljon australialaisia ja uusiseelantilaisia vävyjä ja miniöitä. Siirtolaisten lapset osaavat suomea, mutta kolmannen polven pääkielenä on poikkeuksetta englanti. Vanhempi polvi on paljon tekemisissä keskenään, joten äidinkieli ei pääse rapistumaan. Englanninkielinen “jee” on tarttunut monen sanavarastoon. Sen saa usein myönteisenä vastauksena, kuten meillä sanotaan: aivan, niinpä, kyllä tai juu. S. & A. V Kalle Tauriainen muisteli nuoruuttaan ja lauloi Saatolla. Häntä säesti Kalle Moilanen. ”Sanonpa sanasen teille, virkanpa vähäisen lauseen. Harvoin me yhessä ollaan, kotoväkemme yhessä koossa. Siispä iloitkaa ikuiset nuoret. Täällä yhtehen yhymme, miettimähän mennehiä tulevia tuummimahan.” Näillä sanoilla aloitan kertomisen talven taittajaisista 13. helmikuuta 2014 Suomussalmen työväentalolla. Ohjelman juonsi Aune Juntunen. Yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Karhapää toivotti yli 350 -henkisen ympäri Kainuuta saapuneen yleisön tervetulleeksi samalla kertoillen alustavasti vanhusneuvos- ton tehtävistä, jotka varsinaisesti määritellään säädetyssä laissa, joka tulee kokonaisuudessaan voimaan 2015. Alustavasti toimikuntaan on jo nimetty henkilöitä. Ikäihmisten toimintakykyä tulee muistaa pitää yllä. Suomussalmen kunnan halintojohtaja Aila Virtanen käsitteli kunnan tulevaisuutta ja uudistuksia, joita kunnan väestörakenteen muuttuessa tarvitaan. Katajaisten lauluryhmä kajautti perinteiset laulunsa ja Jani Kinnunen viihdytti yleisöä imitaatio esityksillään. Kalle Tauriainen muisteli nuoruuttaan ja lauloi Saatolla. Häntä säesti Kalle Moilanen. Aapeli Kemppainen ja Pentti Juntunen esiintyivät myös. Tervanäytelmä esitettiin ko- tiyleisön edessä ja Suhakkeen harmonikkakerho viritti yleisön tanssinhytkeeseen. Yhteistyön voimaan vetosivat juhlanpuhujat. ”Siispä sukumme meidän, työssä rauhan rakentele. ystävänä yhteismielin.” Teksti: SANELMA TAURIAINEN Kuva: MARTTI JUNTUNEN
• 26 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Yhdessä edemmäs – Jyväskylän ja Laukaan Eläkeläiset Kroatiassa Tänäkään vuonna ei tarvittu sammakkoa ennustamaan, että kevät tulee keikkuen. Niinpä Jyväskylän ja Laukaan Eläkeläiset keräsivät hyvissä ajoin iskujoukon noutamaan kesää Kroatiasta. Lentokentän lähtöselvitysauomaateista saimme tarvittavat kortit ja tagit, vaikka usko olikin koetuksella. Perillä Dubrovnikissa piti kahdesti hieraista univajeisia silmiä: Vantaan lentoasemalle unohtuneet kaksi matkalaista olivat ehtineet toisella lennolla meitä vastaanottamaan. Toinen yllätys oli kaatosade odotetun helteen sijasta. Keskiaikaiseen Dubrovnikiin tutustumista pieni sade ei seuraavana päivänä enää haitannut, ja pian aurinko jo näyttikin yltäkylläisen voimansa. Jugoslavian hajoamissotien arvet eivät ole vielä umpeutuneet, vaikka esim. Dubrovnikin suojellun historiallisen keskustan kärsimät vauriot onkin korjattu ja jäljelle jätetyistä ammusten jäljistä tehty näyttelykohde. Moniselitteinen isänmaallisuus elää julisteissa ja graffiteissa tavalla, joka tuntuu meille vieraalta. ”Balkanin ruutitynnyrin” sotaisan historian totuudet eivät ole vielä erkaantuneet tunteista. Monen kielen osaaminen on entisen Jugoslavian alueella helppoa, sillä samaa kieltä puhutaan eri valtioissa eri nimillä ja eri aakkosin kirjoitettuna. Ero ei ole murteitamme suurempi. Päiväretki Montenegron upeisiin maisemiin tutustutti meidät taas uuteen valtioon ja uusiin keskiaikaisiin kaupunkeihin. Ryhmämme naisilta vain taisivat asiatiedot mennä saman tien toisesta korvasta ulos. Salskea paikallisoppaamme näet edusti mainiosti väestön fyysisiä ominaisuuksia, jotka kilpailevat menestyksekkäästi Kotorinlahden maisemallisen upeuden kanssa. Matka jatkui pohjoiseen pitkin Dalmatian vuoristoista rannikkoa. Liköörimaistiaisten tarjoilu toi tienvarren kioskinpitäjälle unelmien kassavirran, kun heinäsirkkaparvena tyhjensimme hyllyt meille eksoottisista hedelmistä ja herkuista. Dubrovnikin alueelta ei ole maayhteyttä muuhun Kroatiaan, vaan välissä oli rauhanneuvotteluissa Bosnia-Herzegovinalle sovittu satamakaupunki Ploce. Rajamuodollisuudet sujuivat juoheasti. Taukopaikalle Bosnian puolelle ei loppujen lopuksi unohtunut ketään, vaikka riskirajoilla oltiin. Rantalomakohteemme Brela on osa 70 kilometriä pitkää Makarskan rivieraa, jossa korkean vuoriston reunustamalla rantavyöhykkeellä on toinen toistaan upeampia hiekkapoukamia auringonottoon ja uimiseen Mainio matkanjohtajamme Mirza Sehic puhui kroatiaa ja suomea. Adrianmeren hämmästyttävän kirkkaassa vedessä. Makarskan kaupunkiretkellä saimme ihas- tella maailman suurimmaksi mainittua simpukkakokoelmaa fransiskaaniluostarin kellarissa. Delfiiniparin taiturimainen hyppy säväytti laivamatkaa kauniille Hvarin saarelle. Kukkaloistossa ja rauhallisessa tunnelmassa ei Brac jäänyt toiseksi. Paikallinen nokara-kala ja viini maistui laivalla niin että opas lupasi hankkia tarvitseville paarit valmiiksi laiturille. Ei tarvittu. Mutta havaittiin, että suomeakin voi puhua äänekkäästi.”Näin se menee”, oli kroatialaisen mutta suomalaistuneen oppaamme Mirzan lentävä lause kaikkiin tilanteisiin. Splitin retkellä tutustuimme roomalaisaikaiseen Diocletianuksen palatsiin. Paikallisen juhlan jäljiltä museotilat olivat täynnään mitä taidokkaimpia kukka-asetelmia eri maista. Arkkitehtuurin kerrostumat saivat meidän puolestamme hautautua kukkaloiston tieltä syvempiin kerroksiin, mutta klapa-kuoron laulu palatsin holvissa soi unohtumattomasti, yhä. Mainion oppaamme Mirza Sehic`in ansiosta pääsimme pintaa syvemmälle kroatialaiseen elämään. Taas tuli todetuksi, että matkailu avartaa ja elämä kantaa kuin Adrianmeren mainingit. Muistot säilyvät kauemmin kuin makkarat vatsalla. Yhdessä me pääsemme pitkälle. Teksti: KARI JOKINEN
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 27 ELÄKELÄINEN Limpan I Den blomstertid nu kommer skrivande stund sjungs rubrikens psalm i alla finska skolor på både finska och svenska. När någon fiffikus för en tid sedan ifrågasatte psalmen som varande okorrekt mot andra religioner, fick han verklig folkstorm emot sig. Tom. en gammal ateist som jag är av den åsikten att vi inte i trosfrihetens namn skall ge upp gamla traditioner. För lilla Rudolf var låten ingen vanlig psalm, utan ett slags bebådelse om en stundande frihet. När vi började öva den i skolans kör visste man, att den avlägsna drömmen om sommarlov snart skulle bli verklighet. Ännu i arbetslivet brukade jag gnola på den blomstertid när semestern började. Som pensionär har man ju ett slags evig semester. Trots detta finns det saker som man måste göra och detta särskilt på sommarstugan, där kärt besvär numera har blivit nästan straffarbete. När vi i slutet av april för första gången övernattade i stugan bar jag först ett ämbar vatten åt frugan, son började städa upp efter mössens vintriga härjningar, medan jag gick runt och inspekterade allt ogjort arbete. Det kändes nedslående att se allt som borde åtgärdas under denna, mitt livs åttioförsta sommar. I tävlingen om vem som förfaller snabbare kommer stugan - med sina bara 45 år på nacken - i år troligen kamma hem vinsten. När frugan bad mig hämta ännu ett ämbar vatten, konstaterade jag att första jobbet i morgon vore att sätta sprutt på den inför vintern tömda vattenledningen. Eftersom väl planerat redan är till hälften gjort, satte jag mig på nitrobänken, halvvägs mellen brunnen och bastun, och tog mig en funderare: – Det var i början av sjuttiotalet som vi grävde brunnen med mina bröder Yrjö och Pauli. Jag travade runt tomten med en videkvist som skulle visa var vattenådrorna gick. När jag hittade en sandig plats utan stubbar och stenar vred jag kvisten så att den pekade på den, och började gräva. Pojkarna forslade bort sanden först med skottkärra, men när jag kom djupare bytte jag spaden mot en kort fältspade, och pojkarna fick börja lyfta sanden ur gropen med ämbare och rep. Det var ett hårt arbete, solen sken och svetten lackade. När jag många timmar senare vid ungefär två meters djup stötte på en stor sten sade jag först en lång radiramsa fula ord. Sedan bad jag pojkarna dra upp mig, för nu var det tid att ta en liten funderare. Först åkte vi till närmaste sjö för att skölja svetten av oss, sedan tände jag en liten eld och plockade fram korven och flaskorna. Med grillkorv i magen och alkohol i skallen började vi fundera. Vi hade egentligen två alternativ: antingen flytta brunnen eller spränga stenen i så små btar att vi orkade lyfta upp dem, jag hade nämligen fått dynamitlov av länsmannen. Så var den saken avgjord och vi koncentrerade oss på att supa, prata och sjunga. Solen hade för länge sedan gått ned innan jag sjöng sista versen. Den gick på noterna av Violer till mor, men med andra ord så här: Flaskan den står tom på hyllan, ingen jävel säger skål, alla är vi mitt i fyllan, utav alkohol. Sedan kröp vi in i våra sovsäckar på golvet i mitt egenhändigt timrade verktygsskjul. När jag vaknade var käften torr som Sahara, och mitt urineringsbehov mycket akut. När jag fått det uträttat bakom ett närliggande buskage kastade jag en blick på den i går grävda gropen, och fick mitt livs härtills största överraskning: Gropen var fylld ända upp till markytan med så klart vatten att man kunde se bottnet. Jag smakade på vattnet, som var rena nektaren för en torr strupe, började koka kaffe och väckte pojkarna med orden: – Upp och hoppa, ut och pinka, sen på kaffe, och sedan skall vi sätta ringarna i brunnen. Pojkarna var lika förvånade som jag över att de hade kommit vatten i gropen, men jag låtsades vara anspråkslös och sade att videkvisten visade ju var vattenådern gick. Sedan tog det ju inte lång tid att med hjälp av en A-bock, som senare blev ställning för barnbarnens gunga, talja och stroppar stapla fem ringer på varandra i gropen, fylla utsidan med uppgrävd sand och stampa den så tät att grundvattnet inte kunde rinna in i brunnen. När vi ännu lyfte det under föregående veckoslutet timrade locket på, var brunnen färdig ock tre stolta bröder kunde åka hem efter välförrättat värv. Vattnet i brunnen räckte i över tio år, men en torr sommar på åttiotalet tog det slut. Jag klättrade ned i brunnen med ett måttband för att undersöka situationen, och konstaterade att man med åttiocentimeters ringar kunde komma förbi stenbumlingen. Jag antog att en tre ringars fördjupning skulle räcka till, skaffade ringarna, riggade upp bock och talja, släppte ned den första ringen och började gräva. Frugan lyfte upp sanden, och efter en lång dags slit med sju sorger och åtta bedrövelser var de tre ringarna nedgrävda, och fogen mellan gamla och nya ringar tätad med betong. När jag följande veckoslut lyfte på brunnslocket hade vattnet stigit över den nedersta av de stora ringarna, och sedan dess har vi alltid haft vatten i brunnen… När jag kommit så här långt i mina funderingar ropade frugan in mig på eftermiddagskaffe. När vi druckit det sade jag att fortsättning följer i morgon, och öppmade TV:n. Följande morgon släpade jag en förlängbar aluminiumstege, pumpens sugrör och en rörtång till brunnen, drog på mig mina långa vadarstövlar, lyfte med frugans hjälp locket av brunnen, ställde stegen på tröskeln mellan de nya och gamla ringarna och klättrade ned i brunnen. När vattnet stod mig upp över knäna var rörstumpen som stack ut ur brunnsväggen på passlig arbetshöjd att skruva fast sugröret i. När jag jobbade med den stora muttern måste jag ha vickat oförsiktigt på stegen, som slant från sin tröskel, trillade ned till brunnens botten och jag med den. I fallet slog rörstumpen mig illa i bröstet, men jag lyckades gripa tag i den och blev hängande så att vattnet räckte mig ungefär upp till armhålorna. Stegen verkade stå stadigt och jag fick fötterna på fotpinnarna. Vattnet forsade ur mina våta kläder, svordomarna ur min mun och de vattefyllda vadarstövlarna verkade väga minst hundra kilo per styck när jag började klättra upp. Frugan hade lyckats behålla fattningen till den grad att hon räkte mig rörtången och bad mig skruva fast röret, så att jag inte på nytt skulle vara tvungen att klättra ned i brunnen. Sedan hjälpte hon upp mig, drog av mig de vattenfyllda stövlarna och började leta efter torra kläder. Restan av dagen led jag alla smärtans kval, när jag sittande på huk, krypende på alla fyra och ibland liggande på rygg, skruvade fast alla de rör jag hade varit tvungen att lossa för att tömma systemet för vintern. Sedan verkade det ännu ta evinneliga tider innan jag med hjälp av ett par kannor frövatten lyckades få pumpen att dra och tryck i systemet. Innan vi i kvällningen åkte till stan kom det både kallt och varmt vatten ur kranarna, men jag hade så ont i bröstet jag nästan inte vågade vrida på ratten. Följande vardag tittade läkaren på en röntgenbild av min arma bröstkorg och sade att ett revben var knäckt, och om jag ännu var i arbetsivet skulle han ge mig en månads sjukledighet. Åt en pensionär kan han bara ordinera att ta det lungt och undvika tunga lyft. Jag har tagit honom på orden och gjort bara det jag gillar mest i stuglivet: Suttit på min groggveranda med en kall öl i näven och beskådat blomstertidens utveckling. Sedan till direkröversättnigarnas konstiga värld. Mitt föregående kåseris Hundrakommun var förstås det västfinska landskapet Satakunta, som åtminstone i min gröna ungdom hette Satakunda på svenska. Nu för tiden talas det ju inte mera om landskap, det är bara län som gäller. Städer finns det också nu för tiden hur mycket som helst. Nästan varannen landskommun har ju blivit stad. När jag gick i skolan hette landets nyaste stad Viken på finska, som också kunde direktöversättas till Slakt. Vårens värmebölja kom och gick, men nu lovar TV:ns väderspågumma att den snart skall komma tillbaka, så ha alla en trevlig sommar. Detta gäller särskilt Pekka, som snart skall njuta av sitt livs sista riktiga semester. Niukasti aktiivitoimia ennen työkyvyttömyyseläkettä Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä on jo 10 vuotta aikaisemmin enemmän pitkiä sairauspoissaoloja kuin muilla. Heidän saamansa kuntoutus on kuitenkin vähäistä ja se painottuu viimeisiin vuosiin ennen eläkettä. Tiedot käyvät ilmi Eläketurvakeskuksen (ETK) julkaisemista selvityksistä, jotka perustuvat rekistereihin ja eläkehakemusasiakirjoihin. – Sairauspoissaolot ennakoivat työkyvyttömyyttä, mutta suurella osalla eläkkeelle päätyvistä ei ole merkittävää sairauspäivärahahistoriaa, toteaa erikoistutkija Mikko Laaksonen Eläketurvakeskuksesta. ETK:n ja Kelan selvityksessä tarkasteltiin työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2011 siirtyneiden sairauspäiväraha-, kuntoutus- ja työttömyyshistoriaa. Pitkiä poissaoloja on vähän Laaksosen mukaan yli 60 päivän poissaoloja ei kaikkiaan ole kovin paljon: työikäisestä väestöstä noin joka 50. on vuoden aikana näin pitkään sairauspäivärahan turvin pois töistä. Tämän ryhmän työkyvyn tukeminen tehostetusti voisi vähentää työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja pidentää työuria. Ammatillisten toimenpiteiden, eli kuntoutuksen ja työn muutosten vähäisyys on silmiinpistävää. Tämä käy ilmi työkyvyttömyyseläkkeen hakemusasiakirjoista, joita Eläketurvakeskus tarkasteli yhdessä kolmen työeläkelaitoksen, Ilmarisen, Kevan ja Varman kanssa. Kuntoutussuunnitelma vain joka viidennelle Ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma oli tehty vain 20 prosentille tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia eläkettä hakeneista ja vielä harvemmalle, kun perusteena oli masennus tai muut mielenterveyssyyt. – Joka viides työkyvyttömyyseläkkeen hakija piti omaa työhön paluutaan ainakin jossain määrin mahdollisena, toteaa erikoistutkija Raija Gould Eläketurvakeskuksesta. Suuri osa työkyvyttömyyseläkkeen hakijoista ei kuitenkaan saanut aktiivista tukea työterveyshuollolta. Merkillepantavaa on myös se, että suurissa työpaikoissa työhön paluuta tuetaan selvästi aktiivisemmin kuin pienissä ja keskisuurissa. Työkyvyttömyyseläkettä hakevilla on taustallaan usein runsaasti työttömyyttä. He eivät ole työterveyshuollon piirissä ja sairastavat työttömyyspäivärahalla. Kun työtön siirtyy sairauspäivärahalle, ollaan usein jo liian pitkällä työkyvyttömyyden tiellä.
• 28 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Yhdessä tekeminen pitää Pyhäjärven Eläkeläiset menossa mukana Kolmen maakunnan reunalla ei jäädä kaukosäätimen kanssa nurkkaan – Alahan tulla sieltä jo, kotonako vielä olet, Pyhäjärven Eläkeläisten puheenjohtaja Helena Laitinen saarnaa virnistäen puhelimessa, kun johtokunnan jäsen on muistanut kokouksen alkamisen tunnilla pieleen. Kokous on kohta käynnissä yhdistyksen kesäpaikassa Luotorannassa, parikymmentä kilometriä kaupungin keskustasta sivuun. Puhe soljuu iloisena ja juttu lentää, ulkopuolinen huomaa heti, että nämä toimijat ovat oppineet työskentelemään yhdessä. Hitsautuneet porukaksi. Keskustelussa toinen täydentää toistaan ja joku leukailee huumoria väliin. Puheenjohtaja soittaa kotiin unohtuneet kokoustamaan ja sieltä tullaan, kun käsketään. Homma ei ole kuitenkaan pelkkää leveää hymyä: porukan keski-ikä huitelee kahdeksannella kymmenellä, eikä uusia toimijoita juuri näy. Tahti pysyy Nyt ollaan sivussa myös isommista keskuksista. Pyhäjärvi on Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajalla siten, että oman maakunnan tapahtumakeskiöön Ouluun on matkaa reilut 160 kilometriä. Oulu on yksinkertaisesti monen menon ja eläkeläisriennon suhteen liian kaukana. Siksi yhteistyötä Pyhäjärven Eläkeläiset tekee lähinnä naapurikuntien yhdistysten kanssa. Toiminta on vilkasta ja oma porukka vireää. Yhdessä oleminen jatekeminen pitää toimijat lujasti mukana. – Pelkkä kaukosäätimen räplääminen kotinurkassa nostaa vain verenpainetta, aktiivit sanovat. Viikottainen kerho, ohjattu jumppa ja tietenkin tanssit ovat pyhäjärvisten ruisleipää. Viime vuonna juhlittiin yhdistyksen nelikymppisiä. Tapahtuma oli iso ja onnistunut. Keväällä isännöitiin aluejärjestön kevätkokous. Nyt johtokunta suunnittelee ruskaretkeä Lappiin. Uusia jäseniä on pyritty saamaan näkymällä ulospäin toritapahtumissa ja kotiseutupäivillä. Omat kerhotilat yhdistyksellä on kaupungin nuorisotiloissa. Pyhäjärven Eläkeläisten johtokunta kokoontui Luotorannassa. Takana vasemmalta Kauko Ahola, Pentti Aho, Helena Laitinen, Sakari Tuoriniemi, Anto Tapaninaho ja Raija Kauranen, edessä Anna Marjoniemi, Liisa Lapinkoski, Antero Kittilä ja Toivo Huhmarniemi. Luotoranta käsittää grillikatoksen ja saniteettitilat saunoineen, vesijohtoineen, sähköineen, kaikkineen. Kauniilla paikalla on majoitustilat 13 hengelle. Kun mökkejä rakennettiin, rakentajaporukan keski-ikä oli 70 vuotta. Nyt Luotorantaa oma väki käyttää enää harvakseltaan eikä vuokralaisia tahdo riittää. Ylläpitokulut pysyvät korkealla, mutta puut hakataan ja siivous hoidetaan yhä talkoovoimin. Remonttejakin täytyy välillä toki tehdä, omin voimin. – Tämä paikka on muodostunut meille rasitteeksi. Kaupunki ei anna kiinteistöveroa anteeksi eikä tätä voi hävittääkään, puheenjohtaja Laitinen sanoo. Pari vuotta sitten paikka hinta-arvioitettiin, mutta miesväki asettui myyntiä vastaan. Kerran vuodessa yhdistys järjestää paikassa Luotorantapäivän, mutta tulijamäärä on huvennut. Kesäpaikka järven rannalla, talkoilla Katiskat, kutominen, linnunpöntöt... Kesäpaikkansa Luotorannan rakentamisen Pyhäjärven Eläkeläiset aloittivat 80-luvulla. Kolmen mökin kokonaisuus Parkkimajärven rannalla on tehty talkoilla. Tontti tuli alun perin kaupungille haapajärvisen eläkeläisen testamenttaamana ja kaupunki puolestaan lahjoitti sen eteenpäin sillä ehdolla, että sitä käytetään ikäihmisten virkistykseen. Ehto on täyttynyt. Kolmen lomamökin lisäksi Pyhäjärven Eläkeläiset kaipaavat monen muun yhdistyksen tapaan nuoria riveihinsä. Nuori tarkoittaa siis alle kahdeksankymppistä. Nykyiset toimijat vanhenevat ja väsyvätkin, uusia ideoita ja ideoijia tarvittaisiin. Jäsenmäärä on polkenut paikallaan vähän yli kahdessa sadassa. Moni sanoo, että voi liittyä jäseneksi jollei mitään tarvitse tehdä. Nuoremmilla on vaikeuksia sitoutua toimintaan, heillä on jo ennestään omat harrastuksensa. – Moni ei suunnittele eläkeläisyyttään etukäteen. Onko tulevilla sukupolvilla edes eläkettä? Aika on muuttunut meidän päivistämme hirmuisen paljon. Toimitilat voisivat olla toimivammat: nykyiset ovat kyllä sopivan kokoiset ja ilmaiset, mutta toiminnallisen tekemisen mahdollisuutta johtokunnan jäsenet peräänkuuluttavat erityisesti. Mahdollisuutta käsitöihin, katiskan tekoon, kutomiseen, linnunpönttöjen tekemiseen. Muuhunkin kuin kokoustamiseen. Ulkoilutukselle tarvetta Miten Pyhäjärven kaupunki kohtelee vanhusväestöään, jonka määrä on Laitisen mukaan paikkakunnalla valtava? Johtokunta antaa kotikunnalleen selvästi tyydyttävän arvosanan. Vanhusneuvostolla on pieni budjetti, mutta muualta löytyy kouriintuntuvaakin tulosta. Pyhäjärvi kuuluu valtakunnalliseen Voimaa vanhuuteen -projektiin. Kyseessä on kolmivuotinen Ikäinstituutin koordinoima ohjelma, jolla halutaan edistää kotona asuvien, toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten itsenäistä selviytymistä ja parantaa heidän elämänlaatuaan terveysliikunnan avulla. Projektin puitteissa moni Pyhäjärven Eläkeläisten jäsen on osallistunut ulkoiluystäväkoulutukseen, josta valmistuu ulkoiluttajia ja samalla juttukavereita heikompikuntoisille ikäihmisille. Asia ei – valitettavasti – ole mikään itsestäänselvyys. – Vaikka vain viedään ulkoilutettava pihakeinuun istumaan, sekin jo riittää monelle, Laitinen kertoo. Vielä on moni vailla ulkoiluystävää. Ikäihmisten lakisääteisestä oikeudesta ulkoiluun tehtiin viime syksynä kansalaisaloite, ja pyhäjärvelle osallistuttiin innokkaasti nimien keräämiseen. Aloite ei kerännyt valtakunnallisesti tarvittavaa 50 000 nimeä mennäkseen suoraan eduskunnan käsittelyyn. – Hengissä ollaan selvitty tähän asti, Helena Laitinen tiivistää johtamansa yhdistyksen kuulumiset. Palveluasuntoja, kiitos! Entä kullanarvoisin, oma koti, asuminen? Vanhusten palveluasunnot puuttuvat Pyhäjärveltä kokonaan. Koti- ja laitosasumismuodon välille tarvittaisiin johtokunnan jäsenten mukaan kipeästi paikkausta. Keskustelu käy kiivaana ja siirtyy kotiasumisen riskeihin. – Kuka käy tarkistamassa paloturvallisuusasiat vanhuksen kotona? Kotikäyntejä ei muutenkaan ole riittävästi. Koteja täytyisi remontoida, kiinnittää konkreettisiin asioihin huomiota, aktiivit pohtivat. Kaupungin taloudellinen tilanne näyttää johtoportaansa mukaan hyvältä, velkaa ei ole kuin 300 euroa per asukas, toisaalta muuttotappio nakertaa jo ennestään kaupungiksi pientä, alle 6000 asukkaan väestöä. Lisäsatsausta ikäihmisten suuntaan kaivataan, vanhusväestön suhteellisen määrän kokoisia panostuksia. – Vanhusten kotiin hoitamisesta puhutaan kauniita sanoja, mutta kuinkahan on. Omaishoitajat tarvitsisivat kunnon palkkion, joka pitäisi rakentua samoille säännöille ympäri maan. Yhteiskunta nojaa liian paljon pelkän lähimmäisenrakkauden varaan. Kokous alkaa. Hymyt hiipivät takaisin vakavoituneille kasvoille. TERO KAIKKO
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 29 ELÄKELÄINEN Veteraanit juhlivat Lakeuden kisoissa Työväen Urheiluliiton liittojuhla Lakeuden Kisat järjestettiin Seinäjoella 6.-8.6. Liittojuhlien yhteydessä pidettiin myös Veteraanien kesäpäivät, jotka käynnistyivät avajaispäivän veteraanijuhlassa. Juhlayleisöä kuljetettiin ohjelman juonnoissa ja puheissa läpi TUL:n 95-vuotisen historian. Veteraanijaoston puheenjohtaja Anja Auvinen kiitteli TUL:n veteraanien, Eläkeläiset ry:n ja Eläkkeensaajien Keskusliiton välistä yhteistyötä. Yhteistyössä on järjestetty jo kahdet onnistuneet Veteraanien kulttuurikilpailut. TUL:n kunniapuheenjohtaja Matti Ahde kertasi liiton historiaa urheilu- ja liikuntapolitiikan näkökulmasta ja totesi TUL:n olevan osa työväenliikettä. Kirkkoherra Jukka Salo ja Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö pitivät tervehdyspuheenvuorot. Puheitten lisäksi juhlaohjelmaan kuului voimistelu- ja tanssiesityksiä sekä laulua. Eläkeläiset ry:tä edustivat Ykspihlajan Vipeltäjät ja Kokkolan Virkeät. Vipeltäjät voitti Porissa 2013 pidetyissä Veteraanien kulttuurikilpailuissa kansantanssissa toisen sijan ja Vipeltäjät salonkitanssissa ensimmäisen sijan. Mukana pääjuhlassa Pääjuhlassa nähtiin kuntoilijoiden ja veteraanien voimisteluohjelma naisille ja miehille ”Tanssilavalla tavattiin”. Ko- Turun Eläkeläiset ry:n yhdeksänhenkinen ryhmä osallistui veteraanien voimistelun kenttäohjelmaan. Eira Nurmi vasemmalla. Myös kuvan ottanut Pertti Nurmi kuului ryhmään. reografian siihen oli suunnitellut turkulainen Marita Hellberg ja musiikkina soivat Tapio Rautavaaran kappaleet. Ohjelmaan osallistui yli 400 veteraania ympäri Suomen. Eläkeläiset ry:n jäsenistä ohjelmaan osallistui muiden muassa Turun yhdistyksen Säpinät-ryhmä. – Mahtava, upea ja värikäs kenttäohjelma, kertoo siihen ryhmänsä kanssa osallistunut Eira Nurmi. Ohjelma onnistui kokonaisuudessaan niin hyvin, että ohjelman laatinut koreografi saa olla tyytyväinen. Kalevi Kivistö: Yhteistyö entistäkin ajankohtaisempaa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö esitti veteraanijuhlassa tervehdyksen yhteistyökumppanien Eläkeläiset ry:n ja EKL:n puolesta. Hän kiitti eläkeläisjärjestöjen yhteistyötä TUL:n kanssa runsaaksi ja monipuoliseksi. Yhteistyö on juuri nyt entistäkin ajankohtaisempaa. – Eläkkeelle tullaan entistä toimintakyisempinä ja toimintakyky säilyy keskimäärin entistä pitempään. Se ei kuitenkaan säily hyvänä itsestään. Onnistuvan ikääntymisen taustalla on kolme tekijää. Ensimmäinen on sairauksien ja toiminnanvajauksien välttäminen; toinen on tiedollisen ja fyysisen aktiivisuuden ylläpitäminen ja kolmas Ordförandes kolumn on aktiivinen elämänote, sosiaalinen aktiivisuus ja sosiaalisen pääoman kartuttaminen, Kivistö sanoi. – Voimme itse tehdä paljonkin fyysisen ja henkisen suorituskykymme kohentamiseksi ja sosiaalisen pääomamme kartuttamiseksi. Yhteistyö TUL:n ja eläkeläisjärjestöjen välillä tarjoaa tähän lukuisia mahdollisuuksia. TUL on perustamisestaan asti ollut liikuntajärjestö, jonka ohjelmaan on kuulunut myös henkisten kykyjen kehittäminen, kulttuuri. Järjestöt tarjoavat samalla mahdollisuuksia sosiaaliseen aktiivisuuteen. Kivistö muistutti eläkeläisjärjestöjen ja TUL:n jäsenistön tulevan suurelta osin niistä yhteiskunnan ryhmistä, joissa niin toimintakyvyn säilyttämisestä kuin eliniän pitenemisestä osalliseksi pääseminen ovat suurimmat haasteet. Fyysisesti kuluttava, raskas työ johtaa usein muita varhaisempaan toimintakyvyn heikkenemiseen. – Yhteistyömme on erityisen arvokasta, koska sen avulla voimme saattaa toimintakykyisen eliniän pitenemisestä osallisiksi mahdollisimman monet. Näin voimme saattaa tämän hyvinvointiyhteiskuntamme riemuvoiton aikaisempaa tasa-arvoisemmin mahdollisimman monen ulottuville, Kivistö sanoi. Teksti: TIINA RAJALA Kuva: PERTTI NURMI Översättning: Anne Lindfors-Shaban KALEVI KIVISTÖ Den äldre befolkningen och klimatförändringen Jag företog nyligen en tågresa tillsammans med min vän Jouko Tuomisto, professor (emeritus) vid Institutet för hälsa och välfärd THL. Han var på väg att hålla ett föredrag om klimatförändringens effekter på hälsan inför en internationell åhörarskara. Under resans gång gick vi igenom materialet till hans föredrag. Materialet visade sig vara speciellt intressant även, ja, uttryckligen, för äldre personer. * * * I augusti 2003 var det exceptionellt varmt i Europa. Temperaturen låg länge på över 30 grader, vilket förde med sig att dödligheten, speciellt i storstäderna, sköt i höjden, med sexdubbla dödssiffror i Paris liksom också i London jämfört med den normala dödligheten. Den extrema värmen orsakade mångahanda problem: hjärtsymptom, störningar i hjärnans blodcirkulation, infektioner i luftvägarna. De hjärt¬relaterade dödsfallen ökade exempelvis tre- till sexdubbelt jämfört med normalsituationen. Och allra värst var det i städerna, speciellt för dem som bodde i städernas vindsvåningar, för där var värmen allra mest kvävande. Trots att det finns förkrossande bevismaterial om att klimatförändringen är en följd av människans handlande stöter man fortsättningsvis på en och annan tvivlande Tomas som hävdar att det rör sig om naturlig variation, så ock den exceptionella hettan. Så är det dock inte. * * * Klimatuppvärmningen beror på ökningen av s.k. växthusgaser. Viktigast av dessa är koldioxid som uppstår i samband med förbränning av framför allt kol och olja. Växthusgaserna inverkar på ett sätt som gör att en allt mindre del av den värme som når jordklotet strålar tillbaka ut i rymden, vilket gör att en allt större del av den värme som strålar från solen till jordklotet stannar kvar och värmer upp jordens atmosfär. Förbränningen av kol och olja har under 50 års tid fyr-femdubblats jämfört med 1960-talets början. Under jordklotets historia har det inte på 800 000 år funnits lika mycket växthusgaser i jordens atmosfär. Den temperatur som klimatförändringen verkar leda till rådde på jordklotet för 40 miljoner år sedan, på dinosauriernas tid, då stenkolet började bildas. Vi har alltså ingen erfarenhet av hur människan klarar sig i sådana temperaturer. En följd av klimatuppvärmningen är ökningen av extrema väderfenomen. Cykloner, skyfall och översvämningar, och å andra sidan torka som förorsakats av hetta är en följd av klimatuppvärmningen. Dessa följs å sin sida av bland annat minskade skördnivåer, framför allt i tätt befolkade områden nära ekvatorn, vilket ytterligare leder till undernäring. Mängden allergena partiklar i luften ökar. Översvämningsvattnet förorenar vattendragen och andelen drickbart vatten minskar till hälften av världens vattenreserver. Bristen på vatten och näring och den ökade fattigdomen tvingar människor till ett liv som flyktingar och på grund av bristande hygien är flyktinglägren en plats där olika slags infektionssjukdomar och bland annat diarré sprids. Uppvärmningens inverkan kan också ses i att insekter som sprider sjukdomar, såsom malariamyggor, breder ut sig över mer utsträckta områden än tidigare och sprider malaria till en allt större del av jordklotets befolkning. * * * De medicinska experterna är övertygade om att klimatförändringen påverkar hälsan på många sätt och att främst äldre människor är speciellt sårbara. Detta gäller inte enbart för utvecklingsländerna utan även i Europa, vilket erfarenheterna från de heta somrarna i europeiska storstäder visar. Det var främst äldre personer, människor som lider av minnessjukdomar och diabetes, samt äldre som använder ett flertal läkemedel, framför allt vätskedrivande mediciner, som utsätts för problem. Pensionärsorganisationerna bevakar den pensionerade befolkningens intressen. På agendan för den äldrepolitiska intressebevakningen står också att klart ta ställning för att bekämpa klimatförändringen.
• 30 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Rakastu Lapin ruskaan! Kiertomatka Luosto - Saariselkä Kiertomatka Levi - Pallas hlö / 2 hh / 5 vrk hlö / 2 hh / 5 vrk alk. 310 ¤ alk. Voimassa 1.8.-31.8. ja 21.9.-16.11.2014 284 ¤ Voimassa 1.8. - 31.8. ja 21.9. - 28.9.2014 Ryhmätarjous voimassa min. 30 hlöä, joka 17. veloituksetta. Hinnat sisältävät aamiaisen ja päivällisen. KOKO LOMA YHDEN OVEN TAKAA. LOMAMESTARI LIIKUTTAA TÄHDET TUNTURISSA Järjestämme värikästä oheisohjelmaa, ja hotelleissamme sinua palvelee myös ruskasesongin aikaan Lomamestarimme. Ametistikylpylä Luostotunturin artistikattaus on syyskaudella tuttuun tapaan svengaava. Esiintyjäkorokkeen valtaavat suomalaiset Esim. huippunimet, kuten Souvarit, Eini, Abba-show 11 hotellia | kymmeniä loma-aktiviteetteja kuin A. Aallon Rytmiorkesterikin. Levi kierros Opastettuna ryhmän bussilla. 50 ¤ Hinta yhdelle bussille, kesto n. 2 h. Ota yhteyttä ja varaa lomasi, kerromme lisää esiintyjistä ja ohjelmista numerossa 016 32 32. U U TT A ! LEVI | YLLÄS | ROVANIEMI | OLOS | PALLAS | KILPISJÄRVI | SAARISELKÄ | LUOSTO Hemmottelua & tanssin taikaa! Tervetuloa lämpimään – kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea. Lomatarjoukset: TANSSIPAKETIT 1 VRK JA 2 VRK aamiaisella 1 vrk, alk. 60 € / hlö / 2hh aamiaisella 2 vrk, alk. 99 € / hlö / 2hh MAJOITTUVA TEATTERIPAKETTI 1 VRK aamiaisella, alk. 65 € / hlö / 2hh puolihoidolla, alk. 77 € / hlö / 2hh Sis. lipun Varkauden teatteriin. Katso ohjelma: www.varkaudenteatteri.fi JÄRJESTÖLOMA puolihoidolla 2 vrk, alk. 119 € / hlö / 2hh puolihoidolla 3 vrk, alk. 159 € / hlö / 2hh aamiaisella 5 vrk, alk. 189 € / hlö / 2hh Vuoden 2014 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.fi Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry • mtlh.fi Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.fi Elävää musiikkia, karaokea ja tanssia! kuntoranta.fi Eläkeläisten tapahtumakalenteri HEINÄ-ELOKUU • Leirintämökit 95 € /vrk (1-4 hlöä) Leirintämökin hintaan ei sisälly hotellipalveluita. • 25.-31.8. Eläkeläisten Syystärräykset. SYYSKUU • 19.-21.9. Yhteislaulu iltamat ja laulu imitaatiota alk. 129 € / hlö / 2hh, puolihoidolla LOKAKUU • 3.-5.10. Seniorien karaoken SM-kisat Tule ja osallistu! alk. 124 € / hlö / 2hh, puolihoidolla MARRAS- JOULUKUU • 28.-30.11. tai 5.-7.12.2014 Eläkeläiset Ry:n Pikkujoulut alk. 130 € / hlö / 2hh / 2 vrk Sisältää myös 2 x pikkujoulu illallisen (Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.) Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi www.kuntoranta.fi
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 31 ELÄKELÄINEN Tähti kävi Suomessa – Alvin Stardust on yhä voimissaan Vanha rock´n roll oli voimissaan, kun englantilainen Alvin Stardust esiintyi 7. kesäkuuta Helsingissä ravintola Kaisaniemessä. Omien hittiensä lisäksi Stardust esitti Real gone wild party 5:ssa muun muassa Elviksen, Chuck Berryn, Bill Haleyn ja Eddie Cochranin musiikkia. Alvin Stardust oli uransa huipulla 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla. Hän oli yksi 70-luvun alun Englannissa syntyneen glam rockin suurista nimistä. Glam rock korosti esimerkiksi musiikin visuaalisuutta ja tähtikulttia. Usein mukana oli myös ironisia sävyjä. Alvin Stardustin tavaramerkkejä olivat musta nahka-asu, tuuheat mustat hiukset, pulisongit, isot sormukset ja tyylitellyt poseeraukset. Stardustin olemus oli hymytön. Stardust nähtiin Suomessa myös 70-luvun puolivälissä, jolloin hän keikkaili muun muassa Helsingissä, Riihimäellä, Salossa ja Oulussa. – Muistan 1970-luvun Suomen ja Skandinavian keikkojen tunnelmat. Ihmiset tunsivat musiikkiani entuudestaan, koska joistain kappaleista oli tullut isoja hittejä myös täällä. Suomessa oli hienoa keikkailla ja saimme uusia ystäviä. Oli hieno yllätys saada Kaisaniemen tapahtuman järjestäneeltä Eddie Laaksolta kutsu Suomeen kaikkien näiden vuosien jälkeen, Stardust kertoi Helsingin keikan yhteydessä. Stardust, 71, tarjosi ravintola Kaisaniemessä laadukkaan keikan. Hän esiintyi varsin energisesti ja ääni oli hyvässä kunnossa. Yleisö oli tunnelmassa hyvin mukana. Stardust tunsi henkilökohtaisesti lukuisat 1950- ja 1960-luvun rock´n roll tähdet. Tämä toi lisäarvoa Kaisaniemessä kuultuihin lainakappaleisiin. Stardustin lisäksi tapahtumassa esiintyivät brittiläinen Johnny Storm Band sekä kotimaiset The Dangermen, The BopCats ja Dj Little Mickey Finn. Stardust oli pukeutunut Helsingin keikalla mustaan asuun, jota korosti toisessa kädessä ollut musta hansikas. Varsinaisesta glam rock -tyylistään hän luopui ajat sitten. – Olen vuosien mittaan suosinut mustaa väriä ulko-asussani. Olen kypsynyt ihmisenä vuosien mittaan. Toivottavasti myös tyylilleni on käynyt samoin, Stardust virnisti. Brittiläisen rock´n rollin kummisetä Alvin Stardustin oikea nimi on Bernard Jewry, mutta 1960-luvun alussa hänet tunnettiin nimellä Shane Fenton. Tuolloin hän toimi laulusolistina Shane Fenton & the Fentones -yhtyeessä, joka oli 1960-luvun alussa yksi nousevan brittiläisen rock´n rollin kovista nimistä. Yhteellä on erityinen syntyhis- Kuvat: Anita Piekäinen toria. Shane Fenton & the Fentones oli 60-alussa tuntematon teinibändi, joka lähetti demonauhan BBC:n ohjelman tekijöille päästäkseen esiintymään televisioon. Tuossa vaiheessa yhtyeen 17-vuotias laulaja Johnny Theakstone kuitenkin kuoli lapsena sairastamansa reumakuumeen seurauksena. Jäljelle jääneet jäsenet päättivät hajottaa bändin, mutta sitten BBC kutsui heidät esiintymään televisio-ohjelmaansa. Johnny Theakstonen vanhemmat pyysivät Bernardia ottamaan poikansa paikan ja toivoivat nimen säilyvän entisellään kunnianosoituksena kuolleen pojan muistolle. - Johnny oli minulle kuin veli. Kun hän kuoli, me kaikki olimme raunioina. Koin suurta ylpeyttä, kun Johnnyn äiti ja isä pyysivät minua ottamaan hänen paikkansa, sanoo Stardust, joka toimi aiemmin yhtyeen roudarina. nissa. Helsingin keikka oli intiimissä klubiympäristössä, mutta hän esiintyy edelleen suuremmillakin areenoilla. Stardust on ollut urallaan monessa mukana. Oman musiikinteon ja keikkailun ohella hän on toiminut muiden muusikoiden managerina, esiintynyt musikaaleissa ja näytellyt tv-sarjoissa. Stardustilla on ollut televisiossa oma lapsille suunnattu ohjelma. Hän on ollut mukana liikenneturvallisuuskampanjassa ja kerännyt esiintymisillään rahaa myös hyväntekeväisyyskohteille. Uutta musiikkia tulossa Myös musiikkityylit ovat vaihdelleet Tässä jutussa Bernard Jewryä lienee loogista kutsua Alvin Stardustiksi, koska hän teki Suomen keikkansa tällä nimellä. Britti itse toteaa, että Bernard, Shane ja Alvin ovat olleet hänen nimiään elämän ja uran eri vaiheissa. – Shanen ja Alvinin rooleissakin pinnan alla on aina vähän Bernardia. Se on auttanut minua pitämään jalat maan pinnalla. – Ensin soitin rockia ja county-musiikkia. Sen jälkeen Alvin Stardust kävi Suomessa kesäkuun alussa ja tarjosi laadukkaan keikan: energiaa riitti ja ääni oli hyvässä kunnossa. soitin rock´n rollia, jonka jälkeen vuorossa oli pop. Sitä seurasi glam rock, jonka jälkeen palasin rock´n rolliin ja countryyn. Nykyään valitsen musiikkityylini fiiliksen mukaan. Elän hienoa aikaa, sanoo Stardust, jota Rolling Stonesin Keith Richards on kutsunut brittiläisen rock´n rollin kummisedäksi. Alvin Stardust keikkailee yhä aktiivisesti erityisesti Englan- Vetreältä veteraanilta löytyy hittejä kolmelta eri vuosikymmeneltä. Shane Fenton & the Fentonesin 60-luvun alun hittejä olivat muun muassa I´m a moody guy, It´s all over now ja Cindy´s birthday. 70-luvun alkupuolella Stardustin suurimpia hittejä olivat kappaleet My coo ca choo, Jealous mind, Red dress ja You You You. Myös 80-luvun alkupuoliskolta löytyy hittejä, niitä olivat erityisesti kappaleet Pretend, I feel like Buddy Holly ja I won´t run away. Stardust on tehnyt osan kappaleistaan itse. – Teen parhaillaan töitä uuden albumin kanssa. En vielä tiedä minkätyylistä musiikkia se tulee sisältämään. Kirjoitan kappaleita kahden ystäväni kanssa. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi. JUHANA UNKURI
• 32 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Jäsenetu: Eläkeläiset ry:n jäsenille Tule Saarijärvelle! Kesäteatteriyö 69 € -10% /hlö/2 hh ”EILA, RAMPE JA HUONOT KEENIT” alennus*) on Sinikka Nopolan käsikirjoittama ja Kirsi Sulosen ohjaama kutkuttavan hauska ja hyvän­ tuulinen komedia. Hinta sis. teatterilipun, majoituksen Kylpylä­ hotelli Summassaaressa 2 hh:ssa, aamiaisen ja kylpylän. Esitykset ajalla 27.6.-1.8.2014. Esityspaikka Lumperon kesäteatterissa (n. 4 km hotellilta). Ota yhteyttä! (030 608 50 LAAJA VALIKOIMA APUVÄLINEITÄ SUJUVAAN ARKEEN Liikunta ja hyvinvointi I Apuvälineet I Kotiapteekki I Ensiapu Haavanhoito I Hygienia I Virtsankarkailu I Katetrit PPA FENNOKAU UUSI POSTIMYYNTILUETTELO ON ILMESTYNYT! Pyydä omasi veloituksetta asiakaspalvelustamme ja hyödynnä jäsenetusi. *) Koskee normaalihintaisia tuotteita. Voimassa 2014. TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA ARKEEN FENNO MEDICAL OY ?09 276 360 fennokauppa.fi asiakaspalvelu@fennomedical.fi tai myynti@summassaari.fi Lanka 0,0835?€/puh + 0,032 €/min. Gsm 0,192 €/min. Sis. alv 24%. OT TE EL LL L II •- S SP PA A HHO KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O OTTEELL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi Summassaarentie 180, Saarijärvi • www.summassaari.fi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 Yhdistykset, huomio! Lokakuun lehti ilmestyy tavallista myöhemmin, 20.10. Ottakaa se huomioon, kun lähetätte syyskokouksilmoituksen lehteen. Täyden palvelun toimisto Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580 (0,0828 €/puh + 0,1199 €/min) Myös EETU otti kantaa indeksien jäädyttämiseen Maan hallituksen valtiontalouden kehyspäätöstä on tarkistettava siten, että eläkeindeksin jäädyttämisestä luovutaan, vaatii Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry. EETUn kannanoton mukaan hallituksen päätös leikata eläkeindeksiä on vakava puuttuminen lakisäätei­ seen eläkejärjestelmään. Tämä ratkaisu heikentää selkeästi luottamusta Suomen eläkejärjes­ telmään ja eläkepolitiikkaan, jonka tulee kaikissa oloissa olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa. Suomen osittain rahastoiva etuusperusteinen järjestelmä, jossa vuosittainen indeksikorotus on lakiin kirjattu oikeus, on tuottanut turvallisuutta ja vakautta. Maan hallitus esittää valtiontalouden kehyspäätöksessään kansaneläkkeeseen ja työeläkkeisiin 0,4 prosentin indeksikorotusta ensi vuonna. Tämä tarkoittaa yhden prosenttiyksikön heikennystä eläkkeiden korotuksiin, sillä ennusteet ja laskelmat osoittavat, että oikea korotus olisi noin 1,5 prosenttia.6 Keskeisten eläkeläisjärjestöjen edustus saatava kaikkiin eläkepolitiikkaa ja eläkkeitä käsitteleviin suunnittelu- ja päätöselimiin, toteaa EETU ry. hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555 Kurssilaiset yhdessä kouluttajansa Pirjo Korjosen (seisomassa) kanssa. Kuvasta puuttuu Ossi Haatainen. Toimintatonnilla hygieniapasseja Pohjois-Karjalaan Eläkeläiset ry:n Pohjois - Karjalan aluejärjestön saama toimintatonni käytettiin hygieniapassikoulutukseen. Meitä oli 12 henkilöä opiskelemassa, puolet naisia ja miehiä + Ossi. Kouluttajana oli Pirjo Korjonen Piken Paletista. Saatiin uutta tietoa mikrobeista, bakteereista ja viruksista, miten ruokaa käsitellään ja saadaan pöpöt pysymään poissa elintarvikkeista. Myös ruuan säilytyksestä,kuljetuksesta ja ruokamyrkytyksistä. Omavalvonnasta sekä käsien ja käsiteltävien tuotteiden puhtaudesta huolehtimisesta.Näistä kaikista asioista oli lopussa 40 kysymystä, valinnalla onko oikein tai väärin. Melkein kaikki saivat kokeen läpi ensi yrittämällä, joku vastai- lee uudelleen. Kaiken kaikkiaan oli oikein mielenkiintoinen päivä ja sai paljon uutta tietoa. Ehkäpä asiat tulevat mieleen, kun kokoonnutaan ruokailemaan ja kahvittelemaan. EEVA SURAKKA 95 vuotta 13.9. Inkeri Ylinen Mänttä-Vilppula 93 vuotta 18.7. Antti Westerlund Pihlava 91 vuotta 29.7. Pentti Lindstedt Salo 90 vuotta 24.4. Olof Granholm Vasa 25.7. Henry Kalevi Halonen Porvoo 4.8. Impi Hellman Pori 19.8. Hanna Koivuviita Pihlava 19.8. Marjatta Borèn Rauma 85 vuotta 27.6. Oma Aatos Aarre Kokko Porvoo 13.7. Saimi Annikki Rosenqvist Pori 15.7. Lilja Lehtonen Halikko 20.7. Ilona Räsänen Porvoo 25.7. Seppo Sopenkivi Pori 6.8. Olga Venäläinen Pielavesi 13.8. Armas Johannes Hautala Sievi 16.8. Olavi Partanen Vieremä 16.8. Anja Repo Kajaani 17.8. Eila Pikkarainen Kajaani 10.9. Hellevi Peltomaa Pori 80 vuotta 24.6. Raili Huhtala Viiala 24.6. Anja Marjatta Leppälä Ylivieska 29.6. Aune Järvinen Hyrylä 28.6. Viljo Pesonen Kirkkonummi-Siuntio 3.7. Karl-Johan Sand Korsholm 12.7. Anni Kieleväinen Reisjärvi 14.7. Esko Säkkinen Kuusamo 14.7. Senja Kumpulainen Pihtipudas 22.7. Veele Mustaniemi Kuusamo 22.7. Ilse Rosnell Pihlava 25.7. Anja Ollikainen Kirkkonummi-Siuntio 25.7. Kirsti Raili Sandholm Porvoo 29.7. Elli Makkonen Savonranta 31.7. Pentti Pietarinen Porvoo 4.8. Sirkka Maija Raitio Porvoo 5.8. Anna-Liisa Satalahti Haukipudas 8.8. Urho Syrjälä
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 33 ELÄKELÄINEN Loimaa ja ympäristö 15.8. Saara Marjatta Schroderus Porvoo 17.8. Terho Armas Leppälä Ylivieska 17.8. Aino Bovellan Pielavesi 24.8. Kaarlo Koivuniemi Kokkola 12.9. Anja Kolu Lohja 14.9. Teuvo Vuorenpää Jämsänkoski 75 vuotta 9.5. Seija Vestergård Korsholm 18.6. Antti Hirvonen Tikkurila 20.6. Taimi Honko Tapuli 25.6. Inkeri Prittinen Kalajoki 25.6. Maire Tolonen Kajaani 27.6. Raija Annikki Honkanen Porvoo 29.6. Kyllikki Aho Pihtipudas 30.6. Erik Risberg Vasa 30.6. Silja Moilanen Kajaani 8.7. Maire Jauhiainen Kirkkonummi-Siuntio 16.7. Reino Partanen Porvoo 17.7. Helvi Laine Loimaa ja ympäristö 20.7. Marja-Liisa Liljeroos Pori 22.7. Terho Ristimäki Loimaa ja ympäristö 23.7. Aila Pikkarainen Pello 23.7. Eila Mård, Porvoo 27.7. Martti Jalmari Hiltunen, Vammala 27.7. Teuvo Tuominen Pori 30.7. Helena Mattila Porvoo 7.8. Jorma Lehtola Halikko 8.8. Saara Salin Pihlava 8.8. Aimo Henrikki Törmälehto Ylivieska 8.8. Aila Järvinen Kaarina 13.8. Matti Repo Kajaani 14.8. Kauko Immonen Kajaani 17.8. Ulla-Maija Lindroth Porvoo 18.8. Alli Koskinen Pori 19.8. Sanelma Tauriainen Suomussalmi 20.8. Raija Tellervo Meriläinen Palokka 24.8. Aune Nurmi Pihlava 25.8. Heikki Hietala Viiala 26.8. Alli Salo Pori 28.8. Taisto Kivioja Suomussalmi 2.9. Toini Marjatta Hartikainen Vieremä 3.9. Pertti Kullervo Meriläinen Palokka 14.9. Siiri Määttä Kajaani 14.9. Tauno Kotajärvi Kajaani 70 vuotta 11.6. Elvi Fagerström Malminiitty 26.6. Rauno Laine Halikko 8.7. Jorma Junno Kirkkonummi-Siuntio 10.7. Keijo Ahonen Loimaa ja ympäristö 11.7. Eero Korhonen Korso 13.7. Ritva Seppälä Lohja 13.7. Marja-Liisa Hietanen Pello 23.7. Raija Leppänen Haukipudas 5.8. Saara Pylkkänen Kokkola 13.8. Leila Joensuu Pihlava 14.8. Seija Juvonen Lohja 23.8. Marja Hannele Paavola Pyhtää 23.8. Unto Kemppainen Suomussalmi 28.8. Tarmo Polojärvi Kuusamo 6.9. Pirjo Tuominen Kaarina 8.9. Astri Väyrynen Kajaani 11.9. Matti Juhani Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Kaihevaara Porvoo 15.9. Riitta-Leena Leinonen Kaarina 65 vuotta 16.6. Rauno Kukkonen Oulun Työväen 27.6. Sirpa Koski Halikko 1.7. Reino Salo Pihlava 9.7. Leo Asiala Kokkola 25.7. Jaakko Mäkinen Loimaa ja ympäristö 18.8. Marja-Terttu Palonen-Elo Pori 26.8. Yrjö Juntunen Sonkajärvi 28.8. Lauri Antero Moilanen Kokkola 12.9. Sirpa Asklöf Kaarina 60 vuotta 18.7. Olavi Lehtinen Pihlava 4.8. Laila Nieminen Kirkkonummi-Siuntio 18.8. Tanja Kyllönen Suomussalmi 12.9. Pirkko Räsänen Pihlava Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040–742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Kuusamon Eläkeläiset Aino Kyllikki Mursu Pellon Eläkeläiset Yrjö Juuso Riku Laitamaa Esko Romakkaniemi Osmo Aatos Juopperi Ivalon Eläkeläiset Pauli Heikki Pikkuhookana Palokan Eläkeläiset Liisa Maria Pyyhkälä Hyrynsalmen Eläkeläiset Sirkka Liisa Kyllönen Sorsakosken Eläkeläiset Leo Arvid Majuri Himangan Eläkeläiset Ahti Spak Mauri Jussinniemi Aino Kallio Havukosken Eläkeläiset Aura Esteri Luukkonen Piikkiön Eläkeläiset Mirja Aittala Veikko Hämäläinen Kurun Eläkeläiset Urho Antero Järvinen Rytikarin Eläkeläiset Bertta Riitta Koskela Paavo Pellervo Pietarila Tapulin Eläkeläiset Sirkka Lyyli Runsala Kontulan Eläkeläiset Ale Postila Vammalan Eläkeläiset Iida Maria Pyymäki Lahden Eläkeläiset Uuno Korhonen Ruoveden Eläkeläiset Viljo Antero Heikkilä Rautavaaran Eläkeläiset Raimo Korhonen Kolarin Eläkeläiset Pauli Kylmämaa Jurvan Eläkeläiset Katri Närvä Pielaveden Eläkeläiset Hannes Auttinen Pietarsaaren Eläkeläiset Boris Järndahl Laihian Eläkeläiset Pirkko Niemistö Sonkajärven Eläkeläiset Tapani Niiranen Tauno Repo Seuraavat lehdet: Eläkeläinen 5/2014 ilmestyy 15.9. Aineisto lehteen on lähetettävä toimitukseen 25.8.2014 mennessä. Lokakuun lehti ilmestyy tavallista myöhemmin eli 20.10. Ottkaa tämä huomioon yhdistyksissä, kun päätätte syyskokouksen ilmoittamisesta lehdessä. Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 €/vsk Muu Eurooppa 36 €/vsk Muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 € / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
• 34 – Nro 4 kesäkuu 2014 ELÄKELÄINEN Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Henkilö voi olla todellinen tai kuviteltu. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Viimekertainen tehtävä oli tosi helppo. Mystinen profiili oli Juri Gagarin. Onnetar suosi oikein vastanneista Mystinen profiili: kuka hän on? P Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA rofiilimme nimi on Olof. Voimme kutsua häntä Olleksi. Hän on loistava esimerkki siitä, miten maailmassa voi menestyä, vaikkei koulussa olisikaan ollut erityisen ahkera. Avainsana on ponnistelu. Ja sitä Olle on elämässään tehnyt. Vaivannäkö on myös tuottanut tuloksia ja johtanut Profiilimme menestykseen. Alku oli kuitenkin kankeaa. Ollen olisi pitänyt istua koulunpenkillä ahkerammin. Hänen todistuksensa oli täynnä keskinkertaisia numeroita. Jokainen on kuitenkin hyvä jossakin. Profiilimme vahvuus oli urheilu. Se osoittautui hänen onnenpotkukseen. Profiilimme on syntynyt Almbyssä Ruotsissa, mitä monet eivät ehkä tiedä. Almby on kaupunginosa Örebron kaakkoisosassa. Se rajautuu Sörbyhyn, yliopistoalueeseen ja Tybblen kaupunginosaan. Eräs toinenkin tunnettu henkilö on kotoisin Almbystä: moottoriurheilulegenda Ronnie Petterson. Hän kuoli onnettomuudessa Italiassa vuonna 1978 ja häntä on muistettu Almbyhyn pystytetyllä patsaalla. Profiilimme kohdalla ei patsashanke kuitenkaan ole ajankohtainen, ainakaan vielä. Mutta jos sellainen hanke joskus käynnistetään, ei patsasta pitäisi kuitenkaan pystyttää Almbyhyn, vaan toiselle, pienemmälle ruotsalais- paikkakunnalle Norrlannin eteläosaan. Profiilimme asui ja varttui siellä kaksilapsisessa perheessä, kolme vuotta nuoremman sisarensa Annan kanssa. Hänet nuoruusvuosina tunteneet kertovat hänen olleen ihan tavallinen kaveri. Olle ei ollut luokan paras, jos ei huonoinkaan. Jalkapalloja jääkiekkojoukkueessakin hän pelasi keskinkertaisesti. Kaikkien mielestä hän oli kuitenkin mukava. Profiilimme ei ollut hassumman näköinen, ja hän oli suosittu tyttöjen keskuudessa. Lisäksi hänen hyviä puoliaan oli raittius. Viinanjuonti ei sopinut hänen elämänfilosofiaansa, johon kuului tiivis urheiluharrastus ja terveelliset elämäntavat. Profiilimme kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1991. Sen jälkeen hän kävi ameijan. Asevelvollisuuden loputtua hänen piti päättää, mikä hänestä tulisi. Oli aika valita ammatti. Jotakin urheiluun liittyvää sen piti olla. Ollella oli kaksi vaihtoehtoa – joko ryhtyä liikunnanopettajaksi tai sitten panostaa terveysja hyvinvointialaan. Jälkimmäisen hän sitten valitsi. Syksyllä 1994 Profiilimme aloitti kurssin Lillsvedin kansanopistossa Tukholman lähistöllä. Se oli 120 oppilaan sisäoppilaitos. Kurssi osoittautui onnenpotkuksi. Sen seurauksena Ollelle avautuivat oikeat ovet. Hän päätti jatkokouluttautua henkilökohtaiseksi Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... valmentajaksi ja ilmoittautui uudelle kurssille Safe-nimisessä koulutusyrityksessä. Siellä Profiilimme tapasi Benny Johansson -nimisen miehen. Tämä opetti kurssilla, mutta työskenteli päätoimisesti yrityksessä nimeltä Master Training. Ollesta ja Bennystä tuli hyvät ystävät. Benny järjesti Ollelle töitäkin Master Trainingissa. T yöpaikka on toki hyvä olemassa. Bennyllä ja Profiilillamme oli kuitenkin toiset tavoitteet. He haaveilivat oman kuntosalin hankkimisesta ja rahan ansaitsemisesta itselleen, ei pelkästään muiden taskuun. Olle raatoi kuin eläin. Hän teki töitä 12 tuntia vuorokaudessa ja eli mahdollisimman säästäväisesti. Vuonna 1999 heidän unelmansa toteutui. Benny ja Olle tekivät tarjouksen Master Trainingista. Se meni läpi. Yrityksen silloinen omistaja hyväksyi tarjouksen. Bennystä tuli enemmistöosakas 70 prosentilla osakkeista, Olle sai 30 prosenttia. Master Training oli rikkaille suunnattu eliittikuntosali. Eräänä päivänä sinne tuli Josephine -niminen nuori nainen. Hänen mielestään laitteet olivat huippuhyviä, ja hän kehui niitä sisarelleen Alicelle. Niinpä myös Alice tuli kokeilemaan kuntosalia. Elettiin vuotta 2001. Alice halusi henkilökohtaisen valmentajan. Se oli Profiilimme heiniä. Hän huolehti Alicesta konstailematta. Niinpä siinä sitten kävi, että Alice rakastui Profiiliimme. Jonkin ajan päästä Alice ryhtyi tuumasta toimeen ja kutsui Ollen vierailulle kaksioonsa Tukholmaan. Profiilimme ja Alice onnistuivat pitämään romanssinsa salassa vuoden verran. Maaliskuussa 2002 salaisuus kuitenkin vuosi julkisuuteen. Expressen-lehti sai suhteesta vihiä. Profiilimme muuttui saman tien tuntemattomasta kuntosalinomistajasta julkiseksi riistaksi, ja siihen loppui myös rauha pienessä Ockelbon kunnassa Ruotsin itärannikolla, jossa Profiilimme oli varttunut. Kuka hän on? Oululaiset pilkillä Puolipilvistä, vähän aurinkokin näyttäytyi, heikkoa tuulta, jokunen lämpöaste, lumesta ei tietoakaan, jäätä riittävän vahvasti. Siinä puitteet Oulun eläkeläiset ry:n talvipäiville, pilkkikilpailulle, jotka pidettiin Vaaskelassa.Joutsenet, hanhet, lokit, varekset ja monet muut siivekkäät pitivät huolen äänekkäästä konsertista. Talvipäiville osallistui runsaasti jäsenistöä ja tapahtumassa oli voimakkaasti jotain kesän lähestymisen tuntua. Järjestö tarjosi loistavien puitteitten lisäksi lohisoppaa, grillimakkaroita ja pannarikahvit. Kankaan Heikki viihdytti haitarilla porukka asaaden hyvin ansaitut suosionosoitukset. Oli myös laulu ja puhe-esityksiä. Itse pilkkijät, tuo hiljainen salamyhkäinen porukka, ahersi kaksi ja puoli tuntia tuijottaen pilkkivavan nokkaa ja sitä pientä pyöreää avantoa kätkien saaliin repun uumeniin katseilta piiloon. Punnitus oli tarkkaa puuhaa. Voittajaksi selvisi Toimi Nissinen, joka voitti myös viime kesän onkikilpailut. Kalamies, saamamies. Toinen oli Pirkko Saarela ja kolmas Olavi Peltonieni. Kaikilla oli kalojen kappaleluku lähes sama mutta kalojen koko ratkaisi ja siinä tuli reilut erot. Kaikki kilpailuun osallistuneet palkittiin, Paras selitys kuultiin kun eräs kilpailija ihmetteli, mihin ne minun kalat joutui kalapussista. Ne varmaan tippui rantaan kävellessä matkalle. Olisikohan pussissa ollut reikä. OLAVI PELTONIEMI
• Nro 4 kesäkuu 2014 – 35 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Edellisen ristikon ratkaisu Krypto Onnetar suosi Ristikko 3/2014;n oikein vastanneista Aune Martikaista Hammaslahdesta ja Raili Luomanperää Leppäkaarteesta. Yllätyspalkinnot ovat lähteneet, ja tässä vielä kesäiset onnittelut! Krypto 4/2014:n ratkaisut on lähetettävä 25.8.2014 mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia lehdelle tai järjestölle. Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:.........................................................................................................
• HOTELLILOMAT ELÄKELÄISILLE 20,- KYLPYLÄLOMAT ELÄKELÄISILLE yö/huone alk. 40,- yö/huone PARI PÄIVÄÄ IHANAA LOMAA USKOMATTOMAAN HINTAAN OSUUSKUNTA Tradeka ja Rantasipi-hotelliketju tarjoavat Eläkeläiset ry:n jäsenille mahdollisuuden yöpyä poikkeuksellisen edulliseen erikoishintaan. Tervetuloa viihtymään ja rentoutumaan! TUETUT LOMAYÖT HOTELLEISSA 20,-/yö/huone Airport, Vantaa l Sveitsi, Hyvinkää Pohjanhovi, Rovaniemi l Rukahovi, Kuusamo TUETUT LOMAYÖT KYLPYLÄHOTELLEISSA 40,-/yö/huone Laajavuori, Jyväskylä l Tropiclandia, Vaasa Siuntion Kylpylä, Siuntio 50,-/yö/ huone Aulanko, Hämeenlinna l Eden, Nokia Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen l Imatran Valtionhotelli, Imatra Sis. 1 yön majoituksen 1 tai 2 hengen standard-huoneessa, buffet-aamiaisen, saunan, kylpylähotelleissa kylpyläosaston ja kuntosalin vapaan käytön (Vaasassa ei kuntosalia). Voimassa Eläkeläiset ry:n jäsenille 26.3.2014-31.3.2015 hotellikohtaisin rajoituksin. Katso hotellikohtaiset voimassaolot www.rantasipi.fi/osk-tuki. Tarjoushintaisia huoneita on rajoitettu määrä/hotelli/päivä. Varaukset tuotetunnuksella OSKTUKI www.hotellimaailma.fi tai 020 055 055 Osuuskunnan jäsenille edut ovat arkipäivää Osuuskunnan jäsenenä saat koko vuoden kestoisia huippuetuja. Nämä edut saat aina näyttämällä jäsenkorttiasi. Jäsenetuina mm. -30 % alennus päivän huonehinnasta kaikissa Restelin hotelleissa, ruokaravintoloissa alennus on -20 % ja pikaruokapaikoissa -10 %. Muista hyödyntää myös kuponkiedut, jotka sait toukokuun jäsenpostituksen mukana. Lisätietoa www.tradeka.fi. www.tradeka.fi alk.