• NUMERO 5/2015 Kesä oli tapahtumia tulvillaan Sivu 26 Sivu 9 Sivu 18 Sivu 24 Raision Seudun Eläkeläiset ry teki elokuun alussa risteilyn Turun lähisaaristoon Aina-aluksella 4.8. Sää oli aurinkoinen ja heikko tuuli vain vilvoitti liialta lämmöltä. Aina-alusta kipparoi yhdistyksen puheenjohtaja Aarre Lehtonen. Kuva on otettu Pähkinäisten saaren laiturissa. Yhdistyksen kesäohjelmaan kuuluivat myös mm. vihtatalkoot. Viisivuotias Sonja Kujansuu hurmasi Lopen Eläkeläiset ry:n 40-vuotisjuhlan yleisön Täti Monika -esityksellään. Kuva: Sisko Savolainen Savon aluejärjestö piti elokuun puolivälissä iloiset Elokarkelot Kiuruvedellä Puistorinteen lavalla. Muurinpohjaletut maistuivat pihamaalla. Kuva: Mervi Höylä Eläkeläiset ry:n Pohjois-Karjalan aluejärjestön rantaongintakilpailut pidettiin 12. elokuuta Joensuussa Utran saaressa. Irja Puumalainen esittelee voittosaalistaan. Kuva: Eeva Surakka
• 2 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Meille Eläkeläiset ry:lle järjestönä on itsestään selvää, että edunvalvonta on yksi keskeinen tehtävämme. Yhtä selvää on se, hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella ihmisellä on oltava tasavertainen mahdollisuus oikeudenmukaiseen ja arvokkaaseen elämään Vapaaehtoistoiminta mahdollistaa osaltaan tämän tavoitteen toteuttamisen. Mutta kyllä yhteiskunnan on huolehdittava perusasioista. Hyvinvointiyhteiskunnan määrittely on helppoa ja kestävää: mittarina toimii se, kuinka yhteiskunta huolehtii heikoimmista jäsenistään. Monilla ihmisillä on toimeentulovaikeuksia, sairautta, pienet eläkkeet, työttömyyttä. Mutta nämä eivät saa suistaa ketään köyhyysloukkuun eikä syrjäytymiseen. Vaikeina aikoina tulee yhteiskunnan tukiverkkojen toimia On turha väittää ettei meillä ole varaa. Onhan Suomella varaa pitää lähemmäs puoli miljoonaa ihmistä työttömänä. Kyse on arvoista ja arvovalinnoista. Siitä, mihin rahamme käytämme. Vanhustenhoitoon, koulutukseen, työllistämiseen, päivähoitoon, yritystukiin, aseisiin vai mihin? Esimerkiksi sosiaalija terveyspalveluihin Suomi käyttää pienemmän osuuden bruttokansantuotteestaan kuin muut Pohjoismaat . Se on arvovalinta. Ajan henki näyttää nyt olevan kova heikoimpia kohtaan. Toivoisin olevani väärässä, mutta pelkäänpä, ettei heikoimmassa asemassa elävien ihmisten ääni päättäjien pöydissä tällä hetkellä paljon kuulu. Lisäksi on aiheellista kysyä, missä ovat näistä päätöksentekopöydistä eläkeläisten edunvalvojat? Ei heitä ole sinne kutsuttu, vaikka eläkeläisiä koskevista asioistakin sovitaan. Meidän eläkeläisjärjestöjen tehtävä on tuoda esille asioita omasta näkökulmastamme. Meidän on myös toimittava niin, että asioita korjataan. Meidän on toimittava mahdollisemman laajalla rintamalla. Vaikutettava siellä missä vaikuttavuus on parasta. Maanlaajuisella tasolla valtiovallan suuntaan, paikallisella tasolla kuntien suuntaan. Tässä työssä olemme myös avoimen puolueellisia. Eläkeläisten puolesta. Yhdessä. Hyvinvointiyhteiskunnan puolesta Kolmen ässän hallituksen myönteinen mediapaistattelu vaihtui nopeasti arjeksi ja suoranaiseksi kriisiviestinnäksi. Kesäjulkisuutta hallitsivat jo ennakkoon hankalaksi tiedetyt euromaiden neuvottelut uudesta tukipaketista Kreikan talouden romahduksen ja sosiaalisen kriisin torjumiseksi. Hallituspuolueiden tuskaa lisäsivät asiasta eduskuntavaaleissa annetut ja eurooppalaisten ratkaisujen edessä katteettomiksi osoittautuneet kovasanaiset vaalilupaukset. Hallituksen valitsema tyyli tuskin edisti myönteistä suomikuvaa maailmalla tai hallituksen uskottavuutta kotimaassa. Nyt Sipilän hallitusta ja samalla koko maan poliittista päätöksentekoa haastaa Eurooppaa ja EU:ta ravisteleva, nopeasti paheneva pakolaiskriisi. Vuosia jatkuneesta oikeistopopulismin esiinmarssista, mikä osaltaan sävyttää hallituksen omaa ohjelmaa, ei ongelmaan löydy kestäviä ratkaisuja. Impivaaralaisuus istuu huonosti globaaliin maailmaan. Sotien, terrorismin ja niihin liittyvien erilaisten sosiaalisten kriisien vuoksi valtaisia ihmismääriä eri puolilla maailmaa vaeltaa henkipattona turvaa ja elämisen mahdollisuuksia etsien. Vaikka vain pieni osa heistä koettaa Eurooppaan, ovat pakolaisvirrat Euroopassa nyt jo suurimmat sitten toisen maailmansodan. Suomelta on lupa odottaa solidaarisuutta ja vastuullisuutta maailmanyhteisön ja EU:n jäsenenä. Suomen paikka on siinä joukossa, jossa humanitaariset velvoitteet hädänalaisten ihmisten auttamiseksi ovat päivänpolitiikan yläpuolella. Näin siitäkin huolimatta, että pakolaisvastaisuus ja suoranainen vihapuhe ovat erityisesti hallituspuolue perussuomalaisten poliittista käyttövoimaa. Tilanne koettelee kolmen ässän yhtenäisyyttä ja hallituspuolueiden omien rivien pitävyyttä. Kansantalous ei ole kääntynyt kasvuun ja työttömyys lisääntyy edelleen. Merkittävin tappio pääministeri Sipilälle oli yhteiskuntasopimuksen kaatuminen jo toistamiseen. Ammattijärjestöt eivät hyväksyneet hallituksen neuvotteluille ennakkoon määrittämää lopputulosta tuottavuusloikasta. Uudella käsitteellä hallitus tarkoitti työn hinnan alentamista viidellä prosentilla. Kun yhteiskuntasopimus karahti karille, hallituksen uhkaamista miljardiluokan leikkauksista ja veronkorotuksista huolimatta, julkaisi hallitus eduskunnan syysistuntokauden alussa oman ohjelmansa suomalaisen työn hinnan alentamiseksi. Toimenpiteiden lista on palkansaajille tyly. Hallitus leikkaa sunnuntaija ylityökorvauksia, sairausajan palkkaa, palkallisia arkipyhävapaita ja julkisen sektorin vuosilomia. Hallituksen esitykset perustuvat sopimusyhteiskunnan kannalta poikkeukselliseen pakottavaan lainsäädäntöön. Tuoreeltaan maan työoikeuden professorit ja ammattijärjestöt kyseenalaistivat menettelyn lainmukaisuuden. Esityksellään hallitus ajautui avoimeen riitaan ammattiyhdistysliikkeen kanssa, mikä ennakoi yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymistä. Hallitusohjelmaan kirjatut yleiset tavoitteet talouden tervehdyttämisestä saavat konkreettiset muodot menoleikkauksina ja verojen ja maksujen korotuksina valtion vuoden 2016 budjettiesityksessä syyskuun lopulla. Ilmapiiri ihmisten ja kansalaisjärjestöjen keskuudessa on tällä hetkellä huolestunut ja odottava. Elokuussa Helsingissä nähtiin jo meidän nykyisissä oloissamme poikkeuksellisen suuri, eri väestöryhmistä koostunut mielenosoitus teemalla Ei-leikkauksille. Mukana tapahtumassa oli järjestömme jäsenyhdistyksiä ja niiden henkilöjäseniä. Järjestömme harkitsee toisten eläkeläisjärjestöjen ja muiden tahojen kanssa edunvalvonnan tueksi erilaisia näkyviä mielenilmauksia, mikäli hallituksen budjettiesitykseen sisältyy räikeitä eläkeläisiin kohdistuvia heikennyksiä. Yksi tällaisista on hallitusohjelmaan sisältyvä eläkeläisten asumistuen leikkaus. Hallitukselle arki tuli odotettuakin nopeammin Vuosi sitten julkaisimme Eläkeläinen lehden juhlanumeron teemalla 50 vuotta sananvapautta ikäihmisille. Samalla käynnistimme järjestön lehden ja muun tiedotustoimintamme tukemiseksi jäsenistölle suunnatut arpajaiset. Kevään edustajakokouksen valitsema järjestön tuore hallitus saattoi elokuun kokouksessaan kirjatta tyytyväisenä Poliisihallitukselle toimitetun arpatilityksen. Taloudellinen tulos oli rapiat 30 000 euroa. Jäsenistön tuki lehden ja muun tiedottamisen kehittämiselle on tärkeää. Perinteisen paperilehden rinnalla järjestö kehittää verkkoviestintäänsä. Seuraava askel on sosiaalisen median liittäminen osaksi järjestön tiedottamista ja jäsenistön keskinäistä yhteydenpitoa. Lämpimät kiitokset kaikille arpajaisiin osallistuneille jäsenille ja lehden lukijoille. Sananvapautta monin välinein
• Nro 5 syyskuu 2015 – 3 ELÄKELÄINEN Kuntorannassa järjestetään käsityöja askartelukurssi 16.-20.10. Tällä kertaa valmistamme koruja ja kuusenkoristeita polymeerimassasta. Massaa voi kaulia ohkaiseksi tai muotoilla kolmiulotteisiksi esineiksi. Massaa on helppo muotoilla myös kotona ja esineiden kovettaminen onnistuu tavallisessa kotiuunissa. Massaa voi koristella painamalla, maalaamalla ja helmiä upottamalla. Koristeluun voi halutessaan käyttää myös esimerkiksi vanhaa pitsiä tai erilaisia kasveja. Kurssilla harjoitellaan myös amppeleiden ja muiden koriste-esineiden valmistamista makramee-tekniikalla eli narua solmimalla. Muita kurssiteemoja ovat pajutyöt, kuten esimerkiksi punotut ruukunpäällykset. Uutta ja vanhaa Samanaikaisesti askartelukurssin kanssa pidetään musiikkija ohjelmatoiminnan kurssit. Musiikkikurssilla tutustutaan uusiin sovituksiin sekä ikivihreistä että uudemmista lauluiskelmistä. Kurssilla harjoitellaan laulamista ja bändisoittamista. Esiintymistä opetellaan yhdessä ja haluttaessa myös erikseen. Halukkaille tarjotaan opetusta kuoron johtamisesta ja musiikinteoriassa. Yleisön pyynnöstä kurssikalenteriin lisättiin ohjelmatoiminnan ja esiintymistaidon kurssi. Kurssilla kootaan esitettäviä runosikermiä ja haetaan tuoreita esitystapoja. Runokoosteiden teemana on Suomi 100 vuotta. Ohjelmaan kuuluu myös muun muassa sketsejä. Kurssi sopii kaikille esiintymishaluisille, sekä kokeneille että vasta-alkajille. Ensimmäisenä ikääntymispolitiikkaa Syksyn ensimmäinen kurssi on Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 14.-16.10. Kurssi sisältää ajankohtaisia teemoja eläkkeistä, vanhuspalveluista ja muista ikääntyneitä koskevista asioista. Kurssilla perehdytään muun muassa EETU:n ja Sitran hankkeessa tuotettuun Vanhusneuvosto-oppaaseen. Kurssi sopii vanhusneuvostojen jäsenille sekä kaikille ikääntymispolitiikasta ja eläkeläisten edunvalvonnasta kiinnostuneille. Tiina Rajala Syksyn kurssit alkamassa – tule askartelemaan Polymeerimassa muovautuu kauniiksi koruiksi ja koristeiksi syksyn käsityöja askartelukurssilla. Kuva: Tuomas Talvila Halikon Eläkeläisten Juhani Kolppanen, Kirsti Lindholm ja Paavo Rantsi olivat mukana Joukkovoima-kansanliikkeen Helsingissä järjestämässä mielenosoituksessa. Marssilla palvelujen ja arvostuksen puolesta Syksyn kurssikalenteri sivulla 21 Sivu 4
• 4 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Joukkovoima-kansanliikkeen järjestämässä, hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustaneessa mielenosoituksessa Helsingissä 22. elokuuta marssi myös suuri joukko eläkeläisiä. – Hieno kulkue, arvioni mukaan lähemmäs 10 000 osanottajaa ja Hakaniemen torillakin vielä 6-7 tuhatta puoli tuntia marssin jälkeen. Polttava helle meinasi tehdä tepposet, mutta onneksi ihmiset jaksoivat. Eläkeläisiltä tämä oli uhrautuva ja sinnikäs suoritus, osoitti, että ihmiset ovat tosissaan liikkeellä, kertoi mukana ollut helsinkiläinen Toivo Koivisto Kallion–Vallilan Eläkeläiset ry:stä. Mielenosoitusmarssi kulki Kaisaniemen puistosta Hakaniemen torille. Joukkovoima-liikkeen tiedotteen mukaan ”edustettuna olivat niin lapset, opiskelijat, työväki, ammattiyhdistysliike, työttömät, vammaiset, eläkeläiset, globaalia solidaarisuutta vaatineet tahot, kuin mm. ympäristö-, eläinoikeusja rauhanjärjestöt”. E läkeläisiä oli mukana myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Esimerkiksi varsinaissuomalaisen Halikon Eläkeläiset ry:n Juhani Kolppanen, Kirsti Lindholm ja Paavo Rantsi matkasivat Helsinkiin. – Huoli eläkeläistenkin asemaa heikentävistä leikkauksista sai meidät liikkeelle, kolmikko toteaa. – Olen kovasti vastaan kaikkia leikkauksia, jotka kolahtavat yhteiskunnan pienituloisimpien ja vähäväkismpien toimeentulon, linjaa Juhani Kolppanen, Halikon yhdistyksen puheenjohtaja. –”Säästötoimenpiteet”, joita hallitus hokee, tarkoittavat käytännössä kurjistamista, halikkolaiset huomauttavat. Marssikokemusta he pitivät mahtavana. – Hienoa oli se, että mukana oli erilaisia ja monenikäisiä ihmisiä,s iloitsee Kirsti Lindholm. TUOMAS TALVILA Kuvat: TOIVO KOIVISTO Mielenosoitusmarssilla vaadittiin palveluja ja arvostusta eläkeläisille Mielenosoitusmarssi kiemurteli läpi elokuisen Helsingin. Mukana marssilla oli mm. helsinkiläisen Kallion–Vallilan eläkeläisyhdistyksen väkeä.
• Nro 5 syyskuu 2015 – 5 ELÄKELÄINEN Emeritusprofessori Jorma Sipilä sanoutuu jyrkästi irti näkemyksestä, että hyvinvointivaltion tehtävänä on tuottaa hyvinvointia. ? Se tuottaa hyvinvoinnin edellytyksiä, mutta me itse tuotamme hyvinvointiamme, Sipilä sanoo. Hyvinvointivaltion pysyvyydestä ei Sipilän mielestä pidä sinänsä olla huolissaan, koska sitä tarvitaan kytkemään toisiinsa kapitalistinen tuotanto ja ihmisten elämä. Tuotantoa ja markkinoita ei ole olemassa ilman ihmistä, ja ihmisestä täytyy pitää huolta – ainakin toistaiseksi. Suomi oli 1950-60 -luvuilla perusturvavaltio, joka oli halpa ja tehokas. Tärkeintä oli varmistaa ihmisille perustoimeentulo, peruskoulutus ja perusterveydenhuolto. Se riitti, se ei ollut kovin kallista, eikä se vaatinut ihmeellistä ammatillista osaamista eikä tuekseen valtavia rakenteita. ? Hyvinvointivaltio ei tarvitse talouskasvua: ihmiset hoitavat toisiaan ja jakavat keskenään sen, mitä heillä on. Niin on tehty aina. Sipilän mielestä on surullista, että hyvinvointivaltio kehittyi kuitenkin keskiluokan hyvinvointivaltioksi, ja nyt asiantuntijat sanovat, että meillä ei ole enää varaa perusturvaan. ? Miten he ovat voineet tehdä sellaisen johtopäätöksen? Sehän on se halpa osa ja kaikki muu, mitä sen päälle on rakennettu, on kallista. Sipilän mielestä keskiluokka on junaillut hyvin asiansa: valtio tuottaa sille sellaisia resursseja, jotka eivät ole maailmassa välttämättömiä. Esimerkiksi sen sijaan, että ihmiset ottaisivat itselleen eläkevakuutuksen, se järjestetään julkisen lainsäädännön kautta. ? Valtiolle ja kunnalle kuuluu perusturva, mutta maksakoot ihmiset lisävakuutuksensa itse. Nyt käytetään köyhienkin verovaroja keskiluokkaisten etuuksiin. Keskiluokan hyvinvointivaltiolla on sellaisenaan huomattava poliittinen tuki. Suurimmat sosiaalimenot kuten eläkkeet, koulutus ja lasten päivähoito, hyödyttävät eniten keskiluokkaa, joka käyttää enemmän ja pidempään näitä palveluja. ? Hyvinvointivaltion kehitys ei ole pitkään aikaan suosinut pienituloisia, ei ainakaan 1990-luvun jälkeen, Sipilä sanoo. Poliittisen yhteistyön hedelmä Hyvinvointivaltion rakentaminen 1950-60-luvuilla oli hieno ja helppo asia: elettiin rakennemuutosta, kun ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkiin palkansaajiksi. Rahaa virtasi valtion kassaan, toimeentuloturvaa ja palveluja oli varaa parantaa, poliittinen kannatus oli vahva, kun enemmistö ihmisistä oli köyhiä. Työnantajatkin suostuivat sosiaalipolitiikkaa laajentaneisiin kompromisseihin, koska ne toteuttivat pitkälti yhteisiä intressejä. Vasemmisto jätti vahvan jälkensä hyvinvointivaltion luonteeseen. Sipilän mielestä pohjoismaista hyvinvointivaltion mallia ei olisi ilman sosiaalidemokratiaa, mutta se on kuitenkin ennen kaikkea laajan poliittisen yhteistyön tulos, jossa vasemmisto ja keskusta ovat olleet aloitteentekijöinä ja oikeisto on muokannut näitä aloitteita työnantajille ja muille kannattajilleen hyväksyttäviksi. ? Suomessa ei ole koskaan ollut sellaista vasemmistolaista voimaa, joka olisi yksin pystynyt hyvinvointivaltiota rakentamaan, Sipilä lisää. Hyvinvointivaltion suurimmat hyödyt liittyivät työvoiman laatuun. Hyödyt syntyivät pitkällä aikavälillä, sillä sosiaaliset investoinnit vaikuttavat hitaasti. Nykyisin kansainvälisten yhtiöiden ei tarvitse välittää työvoiman uusintamisesta, koska matalan ammattitaidon työvoimaa on maailmassa vapaasti kulutettavaksi. Aiemmin työnantajat hyötyivät siitä, että investoitiin nuoriin, koulutukseen, perheisiin ja ihmisten terveyden ylläpitämiseen. Nyt se ei ole enää tarpeen. Ikääntyminen on Sipilän mukaan hyvinvointivaltion suuria saavutuksia. Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin, vanhoja ihmisiä oli hyvin vähän. Nyt eläkeläisiä on paljon ja heitä tulee valtavasti lisää. Työmarkkinat eivät ole kuitenkaan kehittäneet kunnollista ratkaisua, jotta vanheneva väestö voisi osallistua ansiotyöhön. ? Joku taloustieteilijä ihmetteli, miksi demokratiassa ihmiset eivät vanhetessaan saa olla ansiotyössä. Sehän ei ole heidän intressiensä mukaista, että eläkkeiden edellytyksenä on saada ikääntyneet ihmiset pois ansiotyöstä. Suuret ikäluokat ovat hyötyneet eläkejärjestelmien nuoruudesta. Rahoittajia on ollut paljon ja eläkeläisiä vähän. Nyt rahoittajia on vähemmän ja etuuksien saajia paljon enemmän. Nykyisin noin puolet sosiaalimenoista kuluu vanhuuseläkkeisiin ja ikääntyvien terveysja sosiaalipalveluihin. Yli puolet työnantajien maksamista noin 20 miljardin sosiaalimenoista kuluu pelkkiin ansioeläkkeisiin. ? Me emme kuitenkaan ole historiallisessa valossa missään kriisissä, vaan takkuisessa normaalitilassa, ja 2030-luvulla huoltosuhde Suomessa paranee muihin maihin verrattuna. Uusi luokka Hyvinvointivaltio oli Sipilän mukaan ratkaisu luokkaristiriitaan, sillä sitä rakennettaessa pieneni kuilu porvariston ja työväen välillä. ? Nykyisin voidaan kuitenkin puhua uudesta luokkajaosta, joka erottaa toisistaan superrikkaat ja muut. Superrikkaiden uusi luokka rikastuu rahastoilla, jotka tekevät lyhytjänteisesti rahaa rahasta. Edes rahastojen pyörittäjät eivät tiedä, missä ja miten voitot syntyvät. On luotu finanssi-instituutioita, jotka ovat liian suuria kaatumaan, eikä yksikään valtio pysty kontrolloimaan niitä. Uusi luokka on irrottanut itsensä valtioista ja kansantalouksista. Se käyttää niiden infrastruktuuria ja vapaata verotusta hyväkseen, mutta karttaa valtiollisia velvollisuuksia kuten veronmaksua. Uusi luokka tekee bisnestä myös valtion ja kuntien rahoittamalla palvelutuotannolla. ? Kukaan ei ole vastuussa siitä, mitä ensi vuonna tapahtuu, missä oloissa seuraava sukupolvi joutuu elämänsä viettämään tai mitä maapallolle tapahtuu. Sipilä kertoo, että hän ei voinut uskoa todeksi kuultuaan hallituksen leikkauslistan. Hän kun oli ajatellut, että pienituloisilta leikatuista sosiaalimenoista ei synny suuria säästöjä. ? Mutta kun pienituloisia on suuri määrä ja kun heiltä leikataan paljon, kyllä siitä säästöjä kertyy. Ne eivät kuitenkaan ole lopullisia säästöjä, sillä niitä paikataan kuntien rahoilla. Uskomattominta on Sipilän mielestä eläkeläisten asumistuen leikkaus. Sipilä muistuttaa, että Suomessa kansaneläkkeellä elävät vanhat naiset ovat poikkeuksellisen köyhiä Euroopan mittakaavassa tai verrattuna kansalliseen elintasoon. Heille asumistuki on ihan välttämätön. Kun julkisia palveluja yksityistetään, palkat laskevat, palvelutyöpaikat vähenevät ja naisten kodeissa tekemä hoivatyö lisääntyy. Sipilän mukaan konservatiivisen sosiaalipolitiikan ydintavoitteita onkin, että naiset, pienituloiset ja maahanmuuttajat jäävät kotiin. Silloin ei tarvitse tuottaa julkisia palveluja, vaan palvelut tuotetaan kodeissa. ? Kyllä nykyisellä hallituspolitiikalla tehdään suuri määrä inhimillistä vahinkoa, Jorma Sipilä sanoo. IITA KETTUNEN Mitä kuuluu hyvinvointivaltiolle? Emeritusprofessori Jorma Sipilän mielestä hyvinvointivaltiosta hyötyy eniten keskiluokka. Pienituloisia se ei ole enää pitkään aikaan suosinut. Jorma Sipilä, synt. 1945 Sosiaalipolitiikan tutkija ja valtiotieteiden tohtori Emeritusprofessori, työskenteli Tampereen yliopistossa sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön professorina, rehtorina ja kanslerina Kirjoittanut lukuisia sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalityötä käsitteleviä teoksia. Palkittu Sosiaalipoliittisen yhdistyksen Sosiaalipolitiikka-palkinnolla vuonna 2009. Kuka? Uskomattominta Jorma Sipilän mielestä on eläkeläisten asumistuen leikkaus. Hän muistuttaa, että Suomessa kansaneläkkeellä elävät vanhat naiset ovat poikkeuksellisen köyhiä Euroopan mittakaavassa tai verrattuna kansalliseen elintasoon. Heille asumistuki on ihan välttämätön. Kuva: Iita Kettunen
• 6 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Aurinkoisena kesäkuun viimeisenä sunnuntaina Vaalan Eläkeläiset ry:n jäseniä puhutti Manamansalossa kolme seutukunnan kannalta tärkeää asiaa. Vaalan kunta siirtyy Kainuun sairaanhoitopiiristä ja aluehallinnosta Pohjois-Pohjanmaahan. Kajaanin keskussairaalaan on Vaalasta 80 kilometriä ja Oulun yliopistolliseen sairaalaan 140 kilometriä. Vaalan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Pertti Väyrysen mukaan Kajaanin sairaalaa pidetään nyrkkipajana ja Oulun sairaalaa suurena tehtaana, jossa saa laadukkaampaa hoitoa. – Kainuun hallintokokeiluun Vaala ei halunnut tulla mukaan soten osalta. Ajateltiin, että terveyskeskukset muuttuvat arvauskeskuksiksi, joissa arvotaan lottomyllyn tavoin, mikä lääke vaikuttaa parantavasti. Tavalliselle kuntalaiselle maakuntasiirtymä ei Väyrysen mukaan muuten vaikuta, paitsi vuosittainen valtionapu tipahtaa 330 eurosta 180 euroon asukasta kohti. – Kainuussa on vain kahdeksan kuntaa, mutta Pohjois-Pohjanmaalla on 30 kuntaa. Vaikutusmahdollisuutemme maakunnan tasolla pienenevät. Väyrynen on vasemmistoliiton varakunnanvaltuutettu ja on ollut useaan otteeseen kunnanhallituksen jäsen. Hän kertoo, että pahimmillaan Vaalassa viiden lääkärin virkaa hoiti 48 eri keikkalääkäriä, kun virkoja ei saatu täytettyä. – Kajaanin keskussairaalassa käy lääkäreitä töissä jopa Oulusta saakka. Kun jäin viime syksynä eläkkeelle, odotusajat lääkäriin pitenivät verrattuna siihen, kun olin työterveyshuollon piirissä. Tuulivoimalapuisto Vaalaan Vaalan Metsälamminkankaalle aletaan rakentaa ensi vuonna 29 tuulivoimalan tuulivoimapuistoa, jonka pitäisi tuottaa sähköä neljä megawattia. Vappuna Manamansaloon paluumuuttaneen Tapio Huotarin mielestä tuulivoiman pitäisi hyödyttää paikallisia asukkaita tarjoamalla heille halvempaa sähköä, voitot pitäisi kotiuttaa paikkakunnalle yhteisiin hankkeisiin, kuten teiden kunnossapitoon, eikä niin, että se hyödyttää pelkästään yksityisiä maanomistajia. – Nyt maanomistaja saa 25 vuoden ajan puolelta hehtaarilta vuokraa 10 000 euroa vuodessa. Huotarin ensimmäinen eläkepäivä koitti kesäkuun alussa. Hän kertoi täyttäneensä netissä Eläkeläiset ry:n jäsenhakulomakkeen 28. kesäkuuta. – Jännitän tässä, hyväksytäänkö minut yhdistyksen jäseneksi. Vaasassa olin AKT:n aluetoimitsijana 16 vuotta. Meri ei kuitenkaan muuttunut Oulujärveksi, vaikka Oulujärveä kutsutaankin Kainuun mereksi. Heti muuttohössäkän jälkeen minut valittiin Manamasalo ry:n puheenjohtajaksi. Talvivaaran jätevedet uhkaavat Syyskuussa Sotkamon Nuasjärveen avattavan Talvivaaran poistoputken kautta kaivoksen jätevesiä valuu myös Oulujärveen ja sitä kautta Manamansaloon. Oulujärven vesi vaihtuu yhdeksässä kuukaudessa Sotkamosta Oulujoen suulle. Talvivaaran poistoputken ensimmäiset terveiset ja tuliaiset saavuttavat Manamansalon ja Oulujoen ensi kevääseen mennessä. Jätevesien suolapitoisuus on kivennäisveden luokkaa. – Pitääkö Oulujärveen istuttaa merikaloja, jos järven veden suolapitoisuus alkaa nousta. Valtion olisi laitettava rahaa Talvivaaran puhdistamiseen eikä rahoitettava saastuttamisen jatkamista, Väyrynen sanoo. Manamansalossa on noin sata vakituista asukasta ja lähes 300 kesämökkiä. Kesäaikana Manamansalon asukasluku moninkertaistuu. Saarella on muutama ammattikalastaja. Talvivaaran jätevedet saattavat tuhota kalastajien elinkeinon, jos Oulujärven kalojen laadun maine pilaantuu järviveden myötä. – Sotkamon Nuasjärven kalaa myydään jo Oulujärven kalana, koska se ei muuten menisi enää kaupaksi. Yhdistyksen taloudenhoitaja Arvi Moilanen teki työuransa Porissa työnjohtajana metallialan yrityksessä. Hän paluumuutti Vaalaan 1998. Yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Väyrynen toimi vajaa 30 vuotta Pelson vankilassa oikeusministeriön alaisena virkamiehenä. – Kunnan jälkeen vankila on Vaalan toiseksi suurin työnantaja. Kerttu Karjalainen työskenteli kotiavustajana ennen eläkkeelle siirtymistään. – Aiemmin meillä oli myös karjataloutta. Yhdistyksen 35-vuotisjuhlat Satajäseninen Vaalan Eläkeläiset ry. juhlii 35-vuotista taivaltaan Vaalan urheilutalolla torstaina 17. syyskuuta kello 12. alkaen. Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Irmeli Mandell tulee juhlapuhujaksi. Pertti Väyrynen muistuttaa, että vain joka viides 1,3 miljoonasta eläkeläisestä kuuluu EETU-eläkeläisjärjestöjen piiriin. – Pitäisi kuulua yli 50 prosenttia, jotta eläkeläisten ääni saataisiin kuulumaan Arkadianmäelle saakka. Vaalassa toimii meidän lisäksi Eläkkeensaajat ja Eläkeliitto. Eläkeläisten etujen ajamisessa meidän pitäisi pystyä olemaan yhden katon alla näin pienessä kunnassa ja koottava voimat yhteen, Väyrynen muistuttaa. JUHA DRUFVA Arvi Moilanen (vas.), Anne Huotari, Kerttu Karjalainen, Tapio Huotari ja Pertti Väyrynen ovat huolissaan Oulujärveen valuvista Talvivaaran kaivoksen jätevesistä. Kuva: Juha Drufva Vaalassa siirrytään Kainuusta Pohjois-Pohjanmaalle Osuuskunta Tradekan mm. Eläkeläiset ry:n jäsenille tarjoama lomatuki on tällä erää nyt kokonaan käytetty. Huhtikuun alussa käynnistyneessä kampanjassa Tradeka ja Restel Oy tukivat ikäihmisten virkistysja lomatoimintaa tarjoamalla hotellija kylpylämajoitusta tuetuilla hinnoilla muun muassa Cumuluksissa ja Rantasipeissä ympäri Suomen. Näitä OSK-tukilomia oli käytetty heinäkuun loppuun mennessä yhteensä jo 2860 kappaletta, ja osuuskunnan tähän tarkoitukseen varaama tuki oli tuolloin käytetty loppuun. Jo järjestelmässä olevat OSK-tukilomavaraukset voi normaalisti käyttää, mutta uusia tukilomien varauksia ei enää voida ottaa vastaan. Eläkeläiset ry kiittää Osuuskunta Tradekaa sen antamasta tuesta. Tradekan OSK-tukilomat menivät kuumille kiville Kesäkuun Eläkeläisen 4/2015 jutussa Kiehtova ja koukuttava teatteri (sivu 30) esiintyvän Eräjärven Työväen Näyttämön yhden voimahahmon nimi on Rauno Jokinen, ei Rauno Ojanen, kuten jutussa erheellisesti kirjoitettiin. Jutussa Kuorojen ja lauluryhmien katselmuskonsertti (sivu 19) kuvatekstissä oli sekaannus. Kuvien kuorot ovat Kipakat ja Sinitaivas. Eläkeläinen-lehti pahoittelee virheitä. SeniorSurf-päivää vietetään tiistaina 6.10. SeniorSurf-päivän tarkoituksena on rohkaista ikääntyviä ihmisiä tutustumaan tietotekniikkaan ja nettiin. Kuka vaan voi järjestää SeniorSurf-päivän, Vanhustyön keskusliitto toimii koordinaattorina. SeniorSurf-päivä haluaa joka paikkakunnalle, jokaisen mummon ja papan lähelle. Sinä voit auttaa, järjestä oma tapahtuma, houkuttele joku muu järjestämään se tai mene nettiopastajaa tarvitsevan ikääntyneen ihmisen luo itse! Virallisesti SeniorSurf-päivää vietetään syksyisin osana Vanhustenviikkoa, mutta kukaan ei laita pahakseen, vaikka teillä SeniorSurf-päivää vietettäisiin joka kuukausi! TIINA RAJALA SeniorSurf-päivää vietetään 6.10. Oikaisuja
• Nro 5 syyskuu 2015 – 7 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Muuttuuko määrä laaduksi? Ainakin 1800-luvulla vaikuttanut saksalainen filosofi Hegel näin oletti ja hän sai ajatukselleen monia seuraajia. Riittävän pitkälle edennyt määrällinen kehitys johtaa hänen mielestään laadulliseen hyppäykseen – vai pitäisikö nykypolitiikan kielellä sanoa: loikkaan. Vanhusten hoivasta puhuttaessa voisi toivoa, että Hegelin teesi pitäisi paikkansa. Toivomus olisi ajankohtainen ainakin puhuttaessa vanhuksia ympärivuorokautisesti hoitavien yksiköiden hoitajamitoituksesta. Vastaväitteenä mitoituksen vaatijoille sanotaan, että ei määrä ratkaise vaan hoidon laatu. Mutta onko hyvä hoito mahdollinen ilman riittävää hoitohenkilökunnan määrää? Tuskin. Riittävä hoitohenkilökunnan määrä on välttämätön, mutta ei aina riittävä, hyvän hoidon edellytys. Määrä ei automaattisesti muutu laaduksi. Siksi olisi hyvä puhua myös siitä, mitä on laadukas hoito. Ja siitä, mitä me hoidolla ymmärrämme. Äitini, joka eli 91-vuotiaaksi, sairasti etenevää muistisairautta, ja hän asui viimeiset vuotensa tehostetun palveluasumisen yksikössä. Hän ymmärsi hyvin, että kaikki ei ole aivan kunnossa. Usein hän kuitenkin lohdutti itseään ja meitä läheisiään sanomalla, ettei häntä ole tarvinnut varsinaisesti hoitaa. Hoidon laadusta puhuttaessa onkin kysymys juuri tästä eli siitä, mitä me hoidolla tarkoitamme. Onko hoidossa kysymys vain pesemisestä, pukemisesta, syöttämisestä, vaipan vaihtamisesta yms. tehtävistä? Kielenkäyttöä myöten ihmisestä tehdään vain tekemisen kohde ja hoitotyö nähdään vain häneen kohdistettuina tehtäväsarjoina. Ja kuitenkin, muistisairaskin on ainutkertainen ihminen, jolla on omat emotionaaliset, läheisyyden, hyväksytyksi ja ymmärretyksi tulemisen tarpeet. Hän kaipaa yhtä lailla kuin me muutkin mielekästä elämää, mukaan ottamista ja oman minuutensa ja omien valintojensa kunnioittamista. Tunnettu näyttelijä ja myös aikanaan omaishoitaja Eila Roine sanoi topakasti eräässä TV-haastattelussa miettiessään sitä, millä tavoin toivoisi itseensä suhtauduttavan toimintakyvyn heikentyessä, että ”minulle ei sitten lässytetä”. Minun eräs sukulaistätini kysyi terveyskeskuksen vastaanotolla hoitajalta, että ”miksi puhut minulle kuin lapselle”. Vaikka puhuttelun tavalla ja suhtautumisella tarkoitettaisiin hyvää, merkitsee se kuitenkin hoidettavana olevan ikääntyneen ihmisen asettamista vajaavaltaisen asemaan. Siitä seuraa usein ajatus, että hoidettavaa voidaan kohdella sen mukaisesti. Ajatellaan, että häntä ei tarvitse kuunnella, hänen toivomuksensa voidaan sivuttaa ja että häntä voidaan hallita, alistaa, manipuloida ja pahimmillaan voidaan varsinkin muistisairaan kustannuksella jopa pilailla. Ikääntyvä, muistisairautta poteva ihminen ansaitsee kohtelun ainutkertaisena ihmisenä. Hoitajalla, mieluiten omalla tutulla hoitajalla, tulee olla aikaa olla kiireettömään vuorovaikutukseen hoidettavan kanssa. Se edellyttää, että hoitajia on riittävästi, ja se edellyttää, että he ymmärtävät laadukkaan hoidon vaatimukset. Muistisairaus ei ole syy kieltää kenenkään ihmisarvoa. Tässä lehdessä esitellään yllä Euroopan laajuisen muistisairaiden liiton vetoomus Euroopan parlamentin jäsenille. Siinä vedotaan parlamentin jäseniin, että he tukisivat muistisairaiden asianmukaista hoitoon pääsyä, hyvää hoitoa ja terapiaa ja muistisairaan ihmisarvon kunnioittamista. Siinä esitetään myös muistisairausohjelmien laatimista ja toteuttamista kansallisella tasolla. Eliniän piteneminen koko Euroopassa tekee vetoomuksen entistäkin ajankohtaisemmaksi. Tähän vetoomukseen meidän järjestömme on helppo yhtyä. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Määrästä laatua TUL:n Oulun piiri isännöi 31.10. 1.11. kolmatta kertaa järjestettävää valtakunnallista veteraanien kaksipäiväistä kulttuurikilpailua. Tapahtuman toteuttamisessa ovat mukana TUL:n lisäksi Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Suomen Työväen Musiikkiliitto ja Työväen Näyttämöiden liitto. Ouluun odotetaan viikonlopuksi tuhatta osallistujaa. –Aiemmissa tapahtumissa Seinäjoella ja Porissa tämä tavoite on saavutettu, sanoo järjestelytoimikunnan ja TUL:n veteraanijaoston puheenjohtaja Anja Auvinen. Tapahtuma on avoin kaikille järjestelyissä mukana olevien järjestöjen 50 vuotta täyttäneille yksinesiintyjille ja ryhmille. Kilpailun lajeina ovat tanssi, musiikki, lausunta ja ohjelmaryhmät. Tanssi jakaantuu ryhmätanssiin, kansantanssiin, senioritanssiin, vanhoihin salonkitansseihin ja kantri-/rivitanssiin. Musiikissa ovat mukana yksinlaulajat, lauluryhmät ja -yhtyeet, kuorot ja karaokelaulu sekä soitinsolistit ja -yhtyeet sekä orkesterit. Lausunnassa kilpaillaan sekä yksin että ryhmässä ja ohjelmaryhmiin kuuluvat sketsit, pienoisnäytelmät ja erilaiset ohjelmakokonaisuudet. Ilmoittautuminen päättyy 21.9. Ilmoittautua voi sähköisellä tai tulostettavalla lomakkeella, jonka saa Veteraanikilpailun verkkosivuilta osoitteesta www.veteraanikilpailu.fi Tulostetun lomakkeen voi postittaa osoitteeseen TUL, Oulun piiri, Sammonkatu 6, 90570 Oulu. Lisätietoja: TUL:n aluepäällikkö Heidi Kukkolalta, puh. 045 77312450. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen vaatii maan hallitusta perumaan kaavaillun eläkeläisten asumistuen leikkauksen. – Hallitusohjelmaan ja ensi vuoden budjettiesitykseen sisältyvä eläkkeensaajan asumistuen poistaminen ja sen muuttaminen yleiseksi asumistueksi heikentäisi kohtuuttomasti pientä eläkettä saavien asemaa. Se lisää merkittävästi eläkeläisköyhyyttä, Korhonen toteaa. Kelan aiemmin antamien tietojen mukaan eläkkeensaajan asumistukea saa tällä hetkellä 180 000 pieneläkeläistä. Heistä 47 000 menettää hallituksen kaavaileman uudistuksen myötä 100 200 euroa kuukaudessa, toiset 40 000 pieneläkeläistä 50 100 euroa kuukaudessa. Osa yksittäisistä eläkkeensaajista menettää jopa 300 euroa kuukaudessa. – Kun puhumme todella pienistä eläkkeistä, tällaiset leikkaukset ovat aivan kohtuuttomia. Muutos ajaa ison osan eläkeläisiä rippuvaiseksi toimeentulotuesta, Korhonen toteaa. Eläkeläiset ry:n hallitus käsitteli asiaa kokuksessaan 19. elokuuta ja vaati asumistuen heikennystä peruttavaksi. Eläkeläiset ry:n hallitus on päättänyt allekirjoittaa Euroopan laajuisen muistisairaiden liiton Alzheimer Europen Glasgowin julistuksen joka käsittelee dementiaa sairastavien oikeutta varhaiseen diagnoosiin, asianmukaiseen hoitoon ja täyteen ihmisarvoon. Julistuksen allekirjoittajat sitoutuvat edistämään muistisairaiden oikeuksia, ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta. Nämä ovat kaikille kuuluvia universaaleja oikeuksia, jotka taataan lukuisissa kansaninvälisissä sopimuksissa. Julistuksen mukaan jokaisella muistisairaalla on oikeus saada asianmukainen ja oikea-aikainen diagnoosi, oikeus diagnoosin jälkeiseen laadukkaaseen tukeen, oikeus yksilölliseen, koordinoituun ja laadukkaaseen hoitoon sairauden keston ajan, oikeus oikeudenmukaiseen/kohtuulliseen pääsyyn hoitoon ja terapiaan ja oikeus tulla kohdelluksi oman yhteisönsä kunnioitettuna jäsenenä. ”Hallitus ajaa eläkeläiset toimeentulotuen varaan” Veteraanien kulttuurikilpailut Oulussa 31.10.-1.11. Eläkeläiset ry mukana Glasgowin julistuksessa Muistisairaudet Etenevät muistisairaudet rappeuttavat aivoja ja heikentävät laaja-alaisesti toimintakykyä. Ne ovat kansantauteja siinä missä sydänja verisuonisairaudetkin. Muistisairaudet ovat yleisempiä iäkkäillä ihmisillä. Yleisimmät etenevät muistisairaudet ovat: – Alzheimerin tauti (n. 60-70%) – verisuoniperäinen muistisairaus (n. 15-20%) – kahden edellä mainitun yhdistelmä (ns. sekamuoto) – Lewyn kappale -tauti – otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus – Parkinsonin tauti, joka voidaan laskea eteneviin muistisairauksiin sen aiheuttamien tiedonkäsittelyvaikeuksien vuoksi Muistisairaudet Suomessa – Arviolta 193 000 muistisairasta ihmistä – 93 000 vähintään keskivaikeassa muistisairauden vaiheessa olevaa – 14 500 uutta sairastunutta vuosittain – 7 000–10 000 työikäisistä muistisairasta – Hoidon yhteiskunnalliset kustannukset lähes miljardi euroa eli noin 10 000 euroa / sairastunut Lähde: www.muistiliitto.fi
• 8 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Optikon Kokonaisvaltainen näöntutkimus, arvo 29€. Silmänpohjakuvaus suoritetaan ensimmäisen käynnin yhteydessä ja myöhemmin tarvittaessa. Saatavana kaikista Specsavers Optikko -liikkeistä. ©2015 Specsavers. Kaikki oikeudet pidätetään. Tarvitsetko paremman näöntutkimuksen? Ilmainen Kokonaisvaltainen näöntutkimus yli 60-vuotiaille Sis. digitaalisen silmänpohjakuvauksen ja silmänpainemittauksen Varaa aika Kokonaisvaltaiseen näöntutkimukseen specsavers.fi
• Nro 5 syyskuu 2015 – 9 ELÄKELÄINEN Kun Kävelypässit touko-kesäkuussa taittoivat taivalta Helsingistä Porin kulttuurija retkeilypäiville, huoltojoukkoina olivat raumalaiset Pauli ja Anneli Liekari matkailuvaunuineen ja -autoineen. Yhtenä maukkaana osana Pässien ruokahuollossa, josta tunnetulla taidollaan vastasi Anneli Liekari, oli Suvipuuro. Sen resepti tässä, talteenkin otettavaksi, vaikkapa jo ensi kesän odotuksessa. Suvipuuro 4 dl vettä ½ tl suolaa 2 dl Risella-riisiä 4 kpl 20 cm raparperinvartta Riisi keitetään puolikypsäksi. Lisätään 1 cm pätkiksi pilkottu raparperi. Lisätään 2 dl vettä ja 2 dl rusinoita Lisätään suurus: 4 dl vettä ja 2rkl perunajauhoja. Lopuksi lisätään 3 dl sokeria. Alkukesäisellä Helsinki–Pori-kävelytempauksellaan laajaa innostunutta huomiota saavuttanut Kävelypässit-ryhmä jatkaa nyt syksyn tullen blogikirjoituksiaan Eläkeläiset ry:n kotisivulla. – Kesätauon jälkeen käymme jälleen intoa täynnä kirjoittamaan kävelyja liikunta-aiheisia ja maailmoja syleileviä blogeja, toteaa Pekka Isaksson Kävelypässit-ryhmästä. Syksyn ensimmäiset blogaukset ovat jo luettavissa. Kävelypässien blogi löytyy osoitteesta www.elakelaiset.fi Kävelypässien blogi uudelle tuotantokaudelle Suvipuuron voimalla Kävelypässit taivalsivat kahdessa viikossa Helsingistä Poriin, Eläkeläiset ry:n kulttuurija retkeilypäiville. Raision Seudun Eläkeläiset pitivät juhannuksen jälkeisellä viikolla perinteiset vihdantekotalkoot. Lajin salaisuuksiin opastettiin kädestä pitäen. Kurssiosuutta veti Paavo Penttinen (kuvasssa). Koivut kaadettiin Raision tekojärven rannalla, ja luvat olivat kunnossa. Näin syntyy vihta Valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää vietetään vuosittain vanhustenviikon torstaina. Tänä vuonna ulkoilupäivä on 8.10. ja teemana on kannustaa ikäihmisiä kokeilemaan kuntoilua ulkona. Järjestöt, palvelutalot, vanhusneuvostot, seurakunnat, kansalaisopistot ja kuntien liikuntaja sosiaalitoimet haastetaan järjestämään yhteistyössä kuntoilutapahtumia liikuntapuistoihin. Tapahtumatietoja ehtii ilmoittaa 18.9. mennessä. Lisätietoja: www.ikainstituutti.fi www.voimaavanhuuteen.fi Liikuntapuistot iäkkäiden käyttöön! Kulta kaupan -nimiseen ohjelmavihkoon on valittu Eläkeläiset ry:n jäsenten yhteisissä ohjelmatalkoissa (2013–2014) saatuja sketsejä, kirjoituksia ja runoja. Osa teksteistä on uusia, osa niistä on julkaistu jo aiemmin. Jotkin teksteistä ovat lähtöisin Kuntorannan kirjoittajakurssilta. Nyt ne on koottu yksiin kansiin, iloksi esiintyjille ja kaikille lukuhaluisille. 36-sivuista, A 4-kokoista ohjelmavihkoa voi tilata Eläkeläiset ry:n toimistolta hintaan 5 euroa/ kappale tai 20 euroa/5 kappaletta. Hintoihin lisätään postituskulut. Tilaukset: Tuija Aali, puh. 020 743 3610, tuija.aali@elakelaiset.fi Palkittuja kirjoittajia Eläkeläiset ry:n pieni arviointiraati, johon kuuluivat eläkkelle jäänyt tiedotussihteerimme Pekka Isaksson sekä Kulta kaupan -aineiston toimittanut Johanna Rajala, pitivät hyvinä kaikkia koosteeseen valituista teksteistä. Pyynnöstä he valitsivat palkittaviksi seuraavat kahden naisen ja kahden miehen kirjoittamat tekstit: Ada Juvonen: Aloite, Anna Haataja: Kallista rasvaa , Veikko Heikkinen: Yön äänet , ja Rudolf Lindblad: Sielunhoitoa. Palkinnoksi neljälle kirjoittajalle toimitetaan suomalaisen poliittisen laululiikkeen historiasta kertova, Timo Kalevi Forssin kirjoittama Toverit herätkää -teos. Aineistoja esitettäväksi ja luettavaksi: Tilaa Kulta kaupan -ohjelmavihkonen Eläkeläiset ry:n vireää ohjelmatoimintaa: Eila Kolhanen (vasemmalla) ja Airi Vaske esittivät Anna Haatajan sketsejä Syystärräyksissä Kuntorannassa 2014. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen –hankkeen tuottama Vanhusneuvosto-opas ilmestyi kesällä. Opas on tarkoitettu vanhusneuvostotyön tueksi kaikille vanhusneuvostojen nykyisille ja tuleville jäsenille tai jäseniksi tahtoville, kuntien viranhaltijoille ja luottamushenkilöille sekä eläkeläisjärjestöille ja niiden alueyhdistyksille. Oppaan kirjoittaja Jari Latvalahti toimi EETUn Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen –hankkeen projektipäällikkönä. EETUn hankkeen rahoitti Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra. Vanhusneuvosto-opas on postitettu kaikille Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistyksille syksyn jäsenpostissa. Opas pdf-muodossa löytyy EETUn verkkosivulta sekä Eläkeläiset ry:n sivulta www.elakelaiset.fi kohdasta Aineistoa yhdistyksille EETU julkaisi Vanhusneuvosto-oppaan Syysaurinko paistaa, mutta yhdistyksissä on jo käynnistynyt nimitervehdysten kerääminen Eläkeläinen-lehden joulunumeroon. Joulutervehdyslomake löytyy myös tämän lehden sivulta 28! Joulutervehdysten aika lähestyy
• 10 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Pankkien palveluita käytetään yhä enemmän mobiilisti eli älypuhelimen tai tabletin avulla. EETUn projektipäällikkö Heini Röyskö tapasi finanssialan digitalisaatioon perehtyneen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun taloustieteen professori Matti Pohjolan. Digitaalisen teknologian kehittyminen heijastuu voimakkaasti pankkien palveluihin lähivuosina. Professori Matti Pohjolan mukaan kaikki rutiininomaiset pankkipalvelut tullaan automatisoimaan. – Pankkitoiminnassa tapahtuu työnjakoa automatiikan ja ihmistyön kesken: ihmiset erikoistuvat siihen, missä ihminen on hyvä, ja koneet siihen, missä koneet ovat hyviä. Koneet ovat hyviä rutiinihommissa, Pohjola tiivistää. Pohjola korostaa, että digitalisoitumisen myötä pankkipalveluista tulee asiakkaille halvempia, koska kilpailu yksinkertaisista palveluista kuten sähköisistä maksupalveluista kiristyy. Palveluiden digitalisoituminen merkitsee pankkien toimihenkilöiden vähentymistä entisestään: enää ei tarvita toimihenkilöitä hoitamaan maksuliikennettä tai lainapäätöksiä. Laskut hoidetaan itse tai internetohjelma tekee ne automaattisesti asiakkaan puolesta. Tänä päivänä jokaisen täytyy kirjautua erikseen verkkopankkiin, tulevaisuudessa niin ei todennäköisesti ole. Myös pidemmälle jalostetut pankkipalvelut, kuten lainan hakeminen voidaan automatisoida: tietokone pystyy annettujen tietojen perusteella selvittämään lainanhakijan maksukyvyn. Kun pankkipalveluista katoaa rutiininomainen työ, pankit keskittyvät alueille, jotka ovat niille hyödyllisimpiä. Asiantuntemus ja luottamus ovat finanssialan perinteisiä kilpailuetuja. Asiakaskohtaiset, räätälöidyt sijoituspalvelut ovat palveluita, joita on vaikea automatisoida. – Mikäli sinulla on mittavia sijoitustarpeita, ei niitä pystytä vielä digitalisoimaan: sijoitustoiveita täytyy käydä asiantuntijan kanssa läpi keskustellen, Pohjola painottaa. Uudet maksutavat haastavat pankit Pankkien palvelut muuttuvat asiakkaan näkökulmasta yhä joustavammiksi. Palveluita käytetään älypuhelimen tai tabletin avulla, jolloin palveluita voi käyttää milloin ja missä tahansa. Matti Pohjola painottaa, että älypuhelimen ja tabletin käyttötaidot tulevat lähivuosina yhä tärkeämmäksi kaikille pankkipalveluiden käyttäjille. Vaikka osa eläkeläisistä käyttää pankkipalveluita sähköisesti, se tapahtuu tavallisesti omalta kotikoneelta, ei mobiililaitetta käyttäen. – Suomalaiset pankit ovat jo tällä hetkellä mobiilimaksamisen eturintamassa. Palveluita on tarjolla, jos niitä vain osaa käyttää, Pohjola sanoo. Pankkien tarjoamien maksupalveluiden rinnalle on noussut ja nousee yhä uusia maksupalveluita. Digitaalinen maailma rakentuu digitaalisten alustojen päälle, joita ovat esimerkiksi Facebook, verkkokaupat, ja teleoperaattorit. Ne tarjoavat myös erilaisia maksupalveluita: voit muun muassa maksaa lukuisia palveluita puhelinlaskusi yhteydessä. Mitä enemmän kiinnostavia palveluita vaikkapa Facebookissa on tarjolla, sitä enemmän sinne tulee myös asiakkaita. Facebookilla on 1,5 miljardia käyttäjää maailmassa. Mitä enemmän alustoilla on asiakkaita, sitä houkuttelevampaa on tulla sinne palveluntarjoajaksi. Kun muutkin kuin pankit voivat tarjota maksupalveluita, se helpottaa asiakkaiden elämään. Heidän ei tarvitse siirtyä pois esimerkiksi Facebookista pankin verkkosivulle, vaan henkilö voi hoitaa maksun suoraan samalta sivustolta. Pankeilla on yksi valttikortti digitaalisessa murroksessa Professori Matti Pohjolan korostaa, että pankit ovat turvallisia paikkoja hoitaa raha-asioita, sillä pankit eivät myy tietoja asiakkaistaan muille. Muut maksupalveluita tarjoavat yritykset eivät ole tässä mielessä yhtä turvallisia. Ne saattavat kerätä tietoja asiakkaista ja myydä tiedot kolmannelle osapuolelle. Useat internetyritykset elävät sillä, että ne hankkivat internetin kautta tietoja ihmisistä ja heidän verkossa tekemistään ostoksista. Pohjolan mukaan tiedonkeruulla on kuitenkin myös positiivinen puolensa: Kun palveluntarjoajilla on tietoa asiakkaistaan, voi vaikkapa internetissä toimiva kirjakauppa tarjota asiakkaalle paremmin tietoa kirjoista, jotka tätä kiinnostavat. HEINI RÖYSKÖ Artikkeli on osa artikkelisarjaa, jonka EETUn projektipäällikkö kirjoittaa verkko-osallisuudesta ja verkkopalveluista. Ikäihmisten osallisuuden vahvistaminen verkossa on yksi EETUn uuden Eläkeläisten osallisuus-hankkeen 2016–2018 painopisteistä. Pankkipalvelut murroksessa – raha-asioiden hoitaminen siirtyy älypuhelimiin Laskujen maksaminen automatisoituu, pankit keskittyvät sijoitusneuvontaan, arvioi professori Matti Pohjola. Kuva: Sakari Röyskö Eläkeläinen-lehti kysyi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partasen kommentit oheiseen artikkeliin: – ”Palvelujen siirtyminen konttoreista verkkoon on jo monien yksityisten ja julkisten palvelujen kohdalla tapahtunut tai kiihtyvällä vauhdilla tapahtumassa. Tämä koskee yhtä lailla pankkeja mutta myös Kelaa ja verottajaa. Nyt virta vie kotitietokoneelta mobiliin. Käytössä ovat jo älypuhelimet ja tabletit. ” – ”Palvelupisteessä asioimalla tai vielä soittamallakin asiakas tavoitti ihmisen ja saattoi pyytää neuvoa ja saada apua asiansa hoidossa. Verkosta ihmistä ei välttämättä enää tavoita. ” – ”Yhteiskuntaa pitää rakentaa ihmisten, ei tekniikan ehdoilla. Vaikka uusi tekniikka tuo uusia mahdollisuuksia, on muistettava, että meillä tulee aina olemaan iso joukko ihmisiä, joilta puuttuu taidot ja välineet toimia uusimmalla tekniikalla. Sairaudet, vammat ja usein myös iän tuomat toimintakyvyn vajeet voivat olla asioinnin todellisia esteitä. ” – ”Uuden tekniikan rinnalla on turvattava perinteisiä ja kehitettävä uusia asioimistapoja, joissa palvelut ovat saatavissa ihmisten kautta, avulla ja tuella. Kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisen tasa-arvon toteuttamisesta.” – ”Peruspankkipalvelut, kuten pankkitili ja maksuliikenne, ovat välttämättömyyspalveluja kaikille kansalaisille. Sen vuoksi mahdollisuudet niiden käyttämiseen on turvattava myös heille, joilla ei ole valmiuksia uuden teknologian käyttämiseen. ” Pärjääkö eläkeläinen verkossa ja mobiilissa?
• Nro 5 syyskuu 2015 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis Olin kaksossiskon kanssa Turussa vanhojen koulutoverien ja lapsuuden ystävien tapaamisessa. Meitä oli yhteensä yhdeksän, joista kolme puolisoita. Minäkin vikittelin miestä mukaan, mutta hän arveli Itä-Suomen kasvattina tuntevansa itsensä muukalaiseksi siinä länsisuomalaisten porukassa, jossa varmaan ulkopuolista koskettamatonta muistelua riitti. Niin riittikin, iltapäivästä yömyöhään. Puitteet olivat ihanat: lämmin aurinkopäivä vanhassa puuhuvilassa meren rannalla. Emännän tarjoomukset olivat ylenpalttiset, ja henkisesti ravitsivat yli puolen vuosisadan takaiset muistot ajalta, jolloin kävimme Loimaan yhteiskoulua. Joitakin en sen jälkeen ole edes tavannut, joittenkin kanssa on ollut hatara yhteys. Yhtäkaikki, tärkeintä oli mennyt. Muistelimme kuolleet ja elävät, vanhempien varhaiset kuolemat, elämästä nuorina poistuneet ystävät, kerrattiin kaikki surut mutta myös kaikki ilot, hassutukset ja hullutukset. Naurua riitti. Yksi oli elänyt melkein koko työuransa ajan Saksassa, toiset asuneet Tallinnassa ja Turkissa ja vaikka missä, yksi vuosikymmenet Lapissa, toinen (minä) Pohjois-Karjalassa. Mutta sinä päivänä olimme kaikki taas loimaalaisia, murretta myöten. Vuodet ja vuosikymmenet katosivat välistä, seurustelu oli luontevaa kuin olisi edellisellä viikolla tavattu ja jatkettu siitä, mihin silloin jäätiin. Nuoret ihmiset eivät aina jaksa kuunnella, kun vanhat kertaavat muistojaan, pitävät sitä jopa vanhuudenhöperyyden oireena. Päinvastoin, muistelu pitää pään virkeänä, se on itseään ruokkivaa toimintaa, luova prosessi: mitä enemmän muistelee, sitä enemmän muistaa – sellaistakin, mitä ei edes muista muistaneensa. Ryhmässä me tietysti virkistämme myös toistemme muistia. Me nuorruimme, mutta osasimme nauraa myös itsellemme. Senkin taidon oppii vasta vanhana. Turusta menin kaksossiskon kanssa Poriin, jossa minulla oli esiintyminen kirjastossa. Pori oli lapsuuteni tärkeimpiä kaupunkeja, sillä siellä sijaitsi maailman lumoavin paikka, Satakunnan museo, jonka vahtimestarina ja oppaana äitini vanhin sisar toimi. Vietimme usein kesäja hiihtolomia Porissa. Tädin luona oli ensin syötävä färssiä ja kiisseliä, mutta sitten täti sanoi: ”Kyl maar te flikat jo haluutte pääst museon pualel.” Ja totisesti me haluttiin. Ei ole ihan tavallista, että lapsi saa leikkiä museossa, mutta me saimme. Sen kahdeksan peräkkäistä salia olivat ihmeitä täynnä, ja täti opasti mielellään meitä sen esineiden saloihin. Museo oli niin jännä paikka, että aina kotiin tultuani näin siitä aina samaa unta: museon viimeisestä huoneesta löytyi ovi, joka vei vielä yhdeksänteen, salaiseen huoneeseen. Avasin oven, mutta heräsin aina ennen kuin pääsin huoneeseen sisälle. Oli vaikea tunnistaa Porista enää mitään lapsuuteen kuulunutta. Uudesta hienosta Satakunnan museostakaan en löytänyt muuta tuttua kuin puisen Porin pienoismallin. Se oli suljettu vitriiniin – enää ei voinut kuljettaa sormeaan puutalo-Porin kaduilla ja leikkiä asuvansa siellä. Vanhan museorakennuksen tontilla on kirjastotalo. Kävelimme pitkin Porin katuja ja sisko kysyi: ”Onkohan se dementian oire, kun kaikki ihmiset ovat ruvenneet näyttämään jotenkin tutuilta?” ”Päinvastoin, se kertoo hyvästä muistista”, minä sanoin. ”Vanhana mitkä tahansa kasvot tuottavat lukemattomia assosiaatioita kasvoihin, joita aivoihisi on vuosikymmenten aikana varastoinut. Siksi tunnistat vieraissa kasvoissa aina jonkun tutun piirteet.” Nykykielellä sanoen vanhan ihmisen kovalevy alkaa olla aika täynnä. Uutta sinne ei enää kovin paljon mahdu, mutta levyn uumenista nousee tietoisuuteen tarvittaessa loputtomasti tavaraa. Kerroin, että me puolison kanssa huvittelemme tällä assosiaatiokyvyllämme varsinkin telkkarin ääressä. Bongailemme tuttuja naamoja varsinkin ulkomaisista sarjoista ja elokuvista. ”Ihan senjasen näköinen.” ”Tuo on ihan kuin mun yksi serkku”. ”Ja tuossa on taas selvästi se yksi, mikä sen nimi olikaan?” Puoliso löytää melkein joka leffasta yhden naispuolisen lähisukulaisensa. Assosiaatioita tulvii, vaikka ei olisikaan porukassa. Mutta vielä aktiivisemmin muisti toimii, kun se yhdessä porukalla viritetään.? Matka muistoihin Petra Kinnula, Teemu Malmi, Erkki Vauramo: Miten sote-uudistus toteutetaan? KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö 2015 Suomessa on 320 kuntaa, joista 107 on kaupunkia. Yli puolet on alle 6 000 asukkaan kuntia. Sote-sopan hämmennyksellä on lietsottu kunnissa lähes 30 vuotta epätietoisuutta, jopa inhoa julkisten sosiaalija terveyspalvelujen järjestämistä ja tasavertaisuutta kohtaan. Nyt Sipilän hallitus seisoo kyseisen soppatykin äärellä entistä suurempi hämmennyskauha kourassaan. Useimmiten näiden rintamalinjakoukkausten tavoitteena on ollut sosiaalija terveyspalvelujen yksityistäminen. Sote-sopan hämmentämisen voi katsoa alkaneen 1980-luvulla hoidon porrastamisesta ja erikoissairaanhoidon järjestämisestä. Kansanterveyden edistämishanke Pohjois-Karjala -projekti toteutettiin vuosina 1972–1997. Projektin oli määrä parantaa erityisesti itäsuomalaisen väestön terveyttä karttamalla tupakkaa, liiallista suolaa ja kovia rasvoja. Menetelmänä oli interventio, jonka perusteella sairaalapotilaiden ruokailutottumuksia muutettiin. Kainuun sosiaalija terveysalan maakuntakokeilu alkoi 2005 ja päättyi 2012. Kahdeksan vuoden lopputulemana oli, että kuntien välinen taistelu rahasta ylitti kaikki muut tavoitteet. Näiden rinnalla on puuhattu kuntauudistusta sekä tehty lukuisia kuntaliitoksia sekä kuntayhtymiä. Kokeiluista on jäljellä Etelä-Karjalan sosiaalija terveyspiirin Eksote-hanke. Etelä-Karjalan maakunnan alueen yhdeksän kuntaa ovat muodostaneet kuntayhtymän, joka vastaa alueella erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Palveluiden rahoituksesta vastaavat kunnat. Kuntaja palvelurakenneuudistus (PARAS-hanke) oli Vanhasen I hallituksen keväällä 2006 käynnistämä kehittämishanke. Sen tarkoituksena oli eheän kuntarakenteen muodostaminen. Kuntapalvelut piti tuottaa taloudellisesti riittävän vahvoina yksiköinä. Käytännön toteutusta valmisteli ja ohjasi kuntaja palvelurakenneryhmä, jonka puheenjohtajana oli alueja kuntaministeri Hannes Manninen. Mannista avusti määräaikainen poliittinen sihteeri Antti Mykkänen. Paras -hanke pysäytettiin Kataisen hallituksen aikana vuonna 2011. Miten sote-uudistus toteutetaan? Uusimman selvityksen sote-uudistuksen toteuttamisesta antoivat Aalto-yliopiston professorit Teemu Malmi ja Erkki Vauramo sekä tutkija Petra Kinnula 19. elokuuta julkistamassaan tutkimuksessa. Tutkijoiden mukaan uusia sote-alueita voisi olla 12–13. Erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista muodostettaisiin uusi organisaatio, jossa hierarkiset järjestelmät korvattaisiin ongelmakeskeisellä matalan hallintotason organisaatiolla. Jos käyttöön otetaan tehokkaimpien kuntien ja alueiden mallit, voidaan kansantalouteen saada 2–3 miljardin euron säästöt. Pelkästään lääketieteellisten tukipalvelujen, kuten laboratorioiden, kuvantamisen sekä leikkaussalien toiminnan tehostamisella voidaan saavuttaa usean sadan miljoonan euron säästöt. Terveydenhuolto toteutettaisiin kaksiportaisena, keskitetyissä sairaaloissa ja hajautetuissa lähipalveluissa. Vanhusväestön tarpeet huomioon ottavan kuntoutusjärjestelmän luominen olisi ensisijaisen tärkeää. Lisäksi eläkeläisille soveltuvien palvelukorttelien rakentaminen kotihoidon näkökulmasta olisi ensiarvoisen merkittävää. Tämän lisäksi laaditaan maakunnalliset terveysohjelmat yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Vanhukset hoitolaitoksissa 677 päivää Aalto-ylipiston tutkijoiden ehdottamaa kuusi sote-selviämispolkua olisivat alueelle rakennettava horisontaalinen ja tasalaatuinen palveluverkko. Siihen kuuluisi päivystävä akuuttisairaala sekä kuntouttava lähisairaala. Alueellisen kuntoutusjärjestelmän avulla nostetaan keskiöön vanhenevan väestön fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kuntoutus ja kunnon ylläpito. Eläkeläisten asumista uudistetaan rakentamalla taajamien keskustoihin palvelukortteleita, jonne tuodaan myös sosiaalisektorin lähipalvelut ja päivähoitokeskus. Väestön ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa parannetaan maakunnallisin ohjelmin. Myös kolmas sektori olisi tulevissa vanhuspalveluissa keskeinen toimija muun muassa virkistystoiminnan järjestäjänä. Suomessa vanhusten keskimääräinen hoitoaika laitoksissa on 677 päivää, Ruotsissa ja Alankomaissa se on noin vuosi. Saksassa tavoitellaan kuuden kuukauden hoitoaikaa. Uudessa sote-ehdotuksessa tutkijat toteavatkin, että kuoleman odottaminen ahtaissa sänkykeskeisissä pienissä huoneissa ei ole miellyttävä ratkaisu. Vuoteen 2040 mennessä tulee 460 000 uutta yli 75-vuotiasta vanhusta, kun koko väestönkasvu on vain 480 000, ja heistä Uudellemaalle keskittyy noin 300 000. Miten sote-uudistus toteutetaan -tutkimus on kolmas osa Kunnallisalan kehittämissäätiön ja Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Vaasan sairaanhoitopiirien yhdessä rahoittamaa tunnuslukuprojektia. Tutkimuksen vertailevilla taulukoilla ja tilastoilla on varmasti paljonkin käyttöä tulevissa sotetaistoissa. Mikäli tutkijat olisivat kiinnittäneet enemmän huomiota kielen ja ilmaisun selkeyteen, tutkimuksesta saisi huomattavasti enemmän irti, eikä tekstistä jäisi lukijalle niin paljon tulkinnan ja arvailujen varaan. JUHA DRUFVA Uusi sote-tutkimus korostaa ikäihmisten kuntoutusta
• 12 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Vuoden 2015 Kajaanin Runoviikon Suven runoilija, suomalaisten runoilijoiden eliittiin kuuluva Pentti Saaritsa, s. 1941, lumoutui runoudesta jo pikkupoikana. Hänen leskiäitinsä luki kuopukselle paljon runoja ison veljien viilettäessä omissa puuhissaan. Perheen isä oli kuollut sodassa. – Oli hienoa, kun sain kirjastokortin Kallion kirjastosta. Lainasin innokkaasti myös runokirjoja. Aloittelin omienkin runojen kirjoittamisen jo koulupoikana. Ne olivat tiukasti loppusoinnullisia yritelmiä, joiden rustaamisen pidin visusti salassa etten vaan olisi tullut naurunalaiseksi kaveripiirissä. Ainekirjoitus oli oppikoulun alaluokilla tulevalle runoilijalle mieluista, ja kannustustakin sateli tuolloiselta äidinkielen opettajalta. – Lukion äidinkielen opettaja puolestaan toppuutteli, ettei minun kannata haaveilla kirjailijan urasta proosarunojani luettuaan. Samoin kävi myös ystävälleni Pentti Saarikoskelle aikanaan. Mutta, emme me moisesta piitanneet, Saaritsa naureskelee. Ennen heittäytymistään vapaaksi kirjailijaksi Saaritsa työskenteli muutaman vuoden kulttuuritoimittajana Ylioppilaslehdessä, joka oli tuolloin tärkeä, voimakkaasti yhteiskunnallisesti ja kulttuuripoliittisesti kantaa ottava lehti. Myöhemmin Arvo Salo pyysi hänet Suomen Sosialidemokraatin kulttuuritoimittajaksi, mutta pesti jäi vain muutamaan vuoteen. Nerudaa postuumisti Vuonna 1965 ilmestyi Pentti Saaritsan esikoisteos Pakenevat merkit . Kokoelmaa on luonnehdittu lyriikaksi, jossa Saaritsalle tunnusomainen havainnointi yhdistyy luonnon ja ajan tapahtuminen tarjoamin aineksiin. 60-luvun runot ovat surrealistissävyisiä, 70-luvun selkeästi yhteiskunnallisia ja uusimmat yksilöllisiä tuntoja, ajankulkua kommentoivaa lyriikkaa. Saaritsan uusin runoteos, pilke silmäkulmassa vanhenemista ruotiva sekä oivaltavia tuokiokuvia ajastamme havainnoiva Julkiset salasanat (Siltala ) ilmestyi viime vuonna. Tähän mennessä Pentti Saaritsan tuotantoon kuuluu 23 runokokoelmaa. Parhaillaan hän kääntää Pablo Nerudan postuumisti löydettyjä tekstejä. – Ne tuovat Nerudan kirjailijakuvaan uusia, kiinnostavia ulottuvuuksia. Noin 400-sivuiseen, Siltalan ensi vuonna kustantamaan kokoelmaan tulee mukaan myös Nerudan vanhempaa tuotantoa. Ahkerasti työskentelevä Saaritsa kääntää parhaillaan myös argentiinalaisen esseisti Jorge Luis Borgesin tekstejä. Erityisesti espanjankielisen kirjallisuuden kääntäjänä ja asiantuntijana kunnostautunut Saaritsa on suomentanut laajasti myös suomenruotsalaista kirjallisuutta. Hän on saanut työstään tunnustusta useiden Valtion kirjallisuusja kääntäjäpalkintojen myötä. Saaritsalle on myönnetty myös Pro Finlandia mitalli. Kenen joukossa seisot Pentti Saaritsa toimi etujoukoissa 60-ja 70-lukujen vasemmistolaisessa poliittisessa liikkeessä, eikä hän edelleenkään ole ”vasemmistolaisia etumerkkejään” deletoinut. – Vasemmistolaisuuden ydintavoitteena on edelleenkin olla heikompien puolella, heidän asioidensa ajaminen ja kansainvälinen solidaarisuus. 60–70-lukujen radikalismi oli nuoruuden idealismia, jolla oli vahvat vasemmistolaiset etumerkit. Liityin puolueeseenkin, mutta palautin jäsenkirjan myöhemmin. Tuomas Anhava minua jo tuolloin kovisteli, ettei kirjailijan pidä liittyä mihinkään puolueeseen. 70-luvun alussa ilmestyvät Saaritsan selkeimmin poliittiset, ehdottomat ja iskevät kokoelmat Jäsenkirjan lisälehdet (1971) ja Syksyn runot (1973). ”Toverit, varokaa, / katsokaa vähän / mistä aplodit tulevat.” (Syksyn runot) ”kiertelevät vaanien / tärkeitä asioita, / kiihtyvät hiljaa illan mittaan / alkavat kuiskia / ja yli kaiken pelkäävät tulevansa ymmärretyiksi / oikein.” (Jäsenkirjan lisälehdet). Kielitaitoisella, useita laulujakin sanoittaneelle Saaritsalle omassa runoudessa ja käännöstyössä tärkeintä on herkkyys. Runouden tavoin musiikkikin hiipi hänen elämäänsä jo varhain. – Kaverini isä oli Helsingin kaupunginorkesterin vahtimestari, ja pääsimme aina ennen konsertteja hänen pikkuapulaisikseen ja saimme halutessamme jäädä kuuntelemaan konsertit. Kaverini ei ollut aina niin kiinnostunut moisesta, mutta minä lumouduin täysin konserttimusiikista ja kuuntelin kaikki konsertit. Myöhemmin pääsin konsertteihin edullisilla opiskelijalipuilla. Ostin myös viulun ja trumpetin. Viileä kulttuuri-ilmasto Ystävänsä kapellimestari Esa-Pekka Salosen toteamukseen siitä, että vasemmisto olisi menettänyt kulttuuritahtonsa, Saaritsan on – ikävä kyllä – ainakin osittain yhdyttävä. – Jotain perää siinä on, vasemmiston kulttuuritahto ei nykyisin ole riittävän voimakas. Yhteiskunnan tuki kulttuurille ja taiteelle ei ole riittävä, eikä nykyiset valtaapitävät tunnu täysin ymmärtävän kulttuurin arvoa laajemmin. Kulttuurin ilmapiiri nykyisen hallituskoalition toimien myötä ja vasemmistonkin taholla on valitettavan viileä, Saaritsatoteaa. – On käsittämätöntä, että kulttuuriministeriksi valittiin Sanni Grahn-Laasonen (kok), jonka kulttuurin tuntemuksessa ei ole kehumista. Paremminkin asiat ovat olleet esimerkiksi Kalevi Kivistön ja Claes Anderssonin kulttuuriministerikausilla. Olisi tärkeää, että kulloisellakin kulttuuriministerillä olisi edes jonkinlaista henkilökohtaista otetta kulttuuriin ja taiteen asiantuntemusta. Iätön runoilija – Ihmisen fyysinen ikä on vain numeroita, henkinen ikä sen sijaan voi vaihdella 15-vuotiaasta seitsemänkymppiseksi. Huomasin sen suomentaessani 88-vuotiaan, pikkupojaksikin runoissaan heittäytyvän, Lars Huldénin tekstejä kokoelmaan Yhä mennään eteenpäin (Siltala 2014). Eläkkeelle ei uusimmassa kokoelmassaan ikääntymistä ja elämän rajallisuutta pohtiva Pentti Saaritsa hamua. – Ei taiteilijan ammatista jäädä eläkkeelle, teen kirjallista työtä niin kauan, kun luovuutta riittää. Ikääntymiseenkin suhtaudun lunkisti. Olen onnekas, sillä olen terve, mitä nyt pikkukremppoja on sen verran, että voi kavereille mainita. ”Minä, joka pidän ilonpidosta ja leikinlaskusta kirjoitan runoni usein kuin telotusryhmän edessä. Yritän olla suvaitsevainen ja viljellä huumoria, mutta vaikeaa se tässä maailmassa on...”, Pentti Saaritsa luonnehti runouttaan. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Herkkien havaintojen runoilija Pentti Saaritsa suomii nykyhallitusta kulttuurin väheksymisestä Kajaanin Runoviikon 2015 Suven runoilija Pentti Saaritsa tapahtuman Runokiven paljastustilaisuudessa. Kuva: Kajaanin Runoviikko
• Nro 5 syyskuu 2015 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Ajattelen Sävy sävyyn ostamiani Ikean lakanoita levittäessäni ajattelen, nälkäpalkalla ompelevia, tulipalon saartamia, menehtyneitä ihmisiä, nukuttaako näissä lakanoissa, tuleeko painajaisiin vuodatettu hiki, kirvelevä savu. Lea Nieminen, Inkeroinen Minä olen vanha mies ja pelkään kaadettua metsää merkittyjä puita häiriintynyttä metsoa sulavaa latua liikkumista suksilla koneen tekemää jälkeä pitkin Minä pelkään ovesta työntyvää lehteä vanhoja uutisia eiliselle päivättyjä entisillä paikoilla uusia ihmisiä joita minä en tunne Minä pelkään suomen kielessä outoja sanoja ”juna-aseman toria” Pelko on paikannettu kun kuulen sinirinnan laulun ja lähestyn sitä jalkineinani vanhat bootsit Tauno Tuomivaara, Helsinki Tuuli Tuuli siivilöi surevaa taivasta. Maa avoin. Salli Kajosmäki, Keuruu Yksinäinen Minä olen yksinäinen hatarassa elämässäni. Minä olen yksinäinen suljetussa umpiossani. Minä olen magneetti joka vetovoimallani etsin toveruuttamme. Minä olen pieni lähde ystävyyttä janoaville. Minä olen tienviitta ystävyyteni satamaan. Urpo Levonen, Helsinki Suru Vanhuus vangitsi, jalat kangisti. Maihin kahlitsi. Purteni valitti, rannassa sairasti. Merelle kaipasi. Syvästi surren, hammasta purren myin purren. Ahti Möttönen, Uusikaupunki ”Runous ei ole posliiniastia, joka nostetaan pöytään, kun tulee hienoja vieraita.” Nimetön sitaatti löytyy vanhasta muistikirjastani. Toteamus on tosi tälläkin hetkellä. Runo ei ole koriste, vaan tapa hahmottaa todellisuutta. Kun maailma kuohuu, tarvitaan runoutta enemmän kuin koskaan. Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus -kirjassaan psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman kirjoittaa keinoista, joiden avulla ihmiset ovat selviytyneet vaikeista lapsuudenkokemuksistaan. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat olleet monelle keskeisiä keinoja. Vaikka Furman käsittelee kirjassaan nimenomaan vaikeita lapsuuden tapahtumia, auttavat kirjoittaminen ja lukeminen todistetusti muissakin ihmiselämän vaikeuksissa. Tämänkertaisen runopysäkin runot ovat mielestäni tästä hieno osoitus. Kirjoittamalla vaikeista, haikeista tai ristiriitaisista asioista kirjoittaja ottaa niitä haltuun, antaa niille muodon. Kun kirjoittaa runon, on kuin ottaisi piparkakkumuotilla palan suuresta ja hahmottomasta taikinasta. Ja mikä hienointa: ei vain kirjoittaja, vaan myös lukija saa iloa ja hyötyä. Kantavat sanat -artikkelikokoelmassa Juha Sandberg kertoo tarkastelevansa runon kirjoittamisen luovia ja terapeuttisia funktioita toisiinsa kiinteästi limittyvinä, sisäkkäisinä ulottuvuuksina. Joskus esteettisyys voi syntyä runoon ikään kuin sivutuotteena, ja toisaalta taiteellisen ja esteettisen tekstin tuottaminen voi jo itsessään olla terapeuttista. Toisin sanoen, runo voi olla yhtä aikaa taidetta ja terapiaa. Ei tulkintapakkoa Luin vastikään hienon romaanin. Kissani Jugoslavia -romaanin on kirjoittanut Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkinnolla palkittu Pajtim Statovci, kaksivuotiaana Kosovosta Suomeen muuttanut albaani. Statovcin kirja sopii loistavasti myös runoja kirjoittavan innoitukseksi. Statovci käyttää symboliikkaa hienovaraisesti ja selittelemättä, luottaa lukijan kykyyn oivaltaa asioita muun kuin rationaalisen ajattelun kautta. Tästähän juuri on kyse runoudessakin. Esteettinen, tunnelmallinen ja aistimusvoimainen ilmaisu on voimakasta itsessään. Runoista on kiinnostavaa keskustella yhdessä, mutta olisi hyvä välttää tulkintapakkoa. Lukijana kannattaa opetella pitämään avoimuudesta. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, sen sijaan voi keskittyä eläytymään ja vastaanottamaan, kuten vaikka sinfoniaa kuunnellessa. Tauno Tuomivaaran runo on tästä hyvä esimerkki. Tuomivaaran runo on persoonallinen, se tulee heti lukijan ”iholle” tunnustuksellisuudellaan. Kirjoittaja uskaltaa heittäytyä assosiaatioiden virtaan ja poimia sieltä näennäisesti toisiinsa kuulumattomia mielikuvia. Runon yksinkertainen, toistoon perustuva rakenne tuo siihen hypnoottisuutta. Ainakin minä lukijana tiedän täysin, mistä Tuomivaara kirjoittaa, vaikka en ehkä pysty kääntämään runoa informaation kielelle. Mutta tunnistan ja tunnen itsessäni vierauden kokemuksen, on päiviä, jolloin on arka olo, aistihavainnot ovat voimakkaita ja paljaita. Ja mikä hieno loppu runossa on: ”Pelko on paikannettu / kun kuulen / sinirinnan laulun / ja lähestyn sitä /jalkineinani / vanhat bootsit.” Loppu on yhtä aikaa arkinen ja ylevä, siinä tapahtuu käänne runon aiempaan tunnelmaan nähden. Tuomivaaran runo jättää jäljen, niin kuin hyvä taide aina tekee. Kylläinen ja nälkäinen Salli Kajosmäen kolmen säkeen mittainen runo onnistuu yksinkertaisuudessaan. Tuuli -runo muistuttaa haikua, vaikka ei sen tavutusta käytäkään. Jotkin Arto Lapin runot tulevat mieleen. Pieni runo on paljon mittaansa suurempi, luontokuva kääntyy helposti symboliseksi. Myös verbivalinta, ”siivilöi, tekee persoonallisen vaikutelman. Äänteilläkin on merkityksensä; viimeisen säkeen vokaalivoittoisuus sopii runon avoimeen tunnelmaan. Kuten ei Tuomivaaran runo, ei Kajosmäen Tuuli-runokaan pakota lukijaa analyyseihin ja tulkintoihin, vaan sen symboliikka on luontevaa. Urpo Levosen Yksinäinen luottaa toiston voimaan. Runon selkeys ja karsittu olemus tekevät vaikutuksen. Runosta on riisuttu kaikki ylimääräinen, mikä tukee myös sisältöä, nostaa oleellisen esiin. Levosella on herkkyyttä sanavalinnoille. Adjektiivi–substantiivi-yhdistelmä ”hatara elämä” tai metafora ”pieni lähde ystävyyttä janoaville” ovat runoilijan osuvia valintoja. Ahti Möttösen Suru -runossa on einarivuorelamaista pelkistystä. Muistin heti Vuorelan runon Vävy . Kahden sanan säkeet luovat lakonisuutta ja huumoria, mikä ei ole ristiriidassa runoa sävyttävän surumielisyyden kanssa. Päinvastoin, kaksoisvalotus toimii. Kolmisäkeiset säkeistöt korostavat symmetriaa. Personointi on hyvä keino. Koska pursi valittaa ja kaipaa merelle, runon puhuja joutuu heltymään ja ”päästämään purren vapaaksi”. Pursi näyttäytyy kuin elävänä olentona kaipuussaan ja sairastamisessaan. Ja tämähän on totta! Merkitykselliset elämämme esineet ja asiat voivat todella olla kuin eläviä olentoja tai osa itseämme. Niin huumorintajua kuin kielentajuakin osoittaa sanaleikki purren – purren. Lea Niemisen Ajattelen -runo on tärkeä puheenvuoro kuluttamisen ja jatkuvan kasvun -mantrojen keskellä. Tässäkin runossa yksinkertaisuus on valttia. Tyylikkäät lakanat ja tekstiilityöläisten epäinhimilliset olot rinnastetaan, se riittää ja saa myös lukijan ajattelemaan. Moni hyvä runo jo odottaa kansioissani julkaisemistaan, mutta aina on tilaa ja tarvetta uusille runoille. Lähettäkää siis postia tai sähköpostia. Ja voi myös kysellä perään, jos omaa runoa ei palstalla näy. Nyt runopysäkillä lukemamme runot jättävät yhtä aikaa kylläisen ja nälkäisen olon, niin kuin hyvä teksti aina. Tästä alkaa upea runosyksy. Taidetta ja terapiaa Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Elokuvatutkija Sakari Toiviainen (s. 1946) on ollut jo viitisen vuotta eläkkeellä virastaan Suomen elokuva-arkistossa (SEA, nykyisin KAVI). Elokuvien katselun ja niistä kirjoittamisen sijaan hän on keskittynyt nyt lukemiseen. Tuo harrastus jäi vähemmälle pitkän arkistouran aikana. Tuskin kukaan on kirjoittanut kotimaisesta elokuvasta yhtä paljon kuin Toiviainen viimeisten 40 vuoden aikana... Vanhempi elokuva-arkiston väki muistaa Sakari Toiviaisen hyvin, Helsingin Lönnrotinkadulta ja Pursimiehenkadulta. Vaatimaton ja vähän syrjäänvetäytyvä tutkija pysytteli usein koko päivän kammiossaan kirjoittamassa. Piipputupakan tuoksu ja käytävälle leviävä savu kertoivat, että paikalla oltiin useimmiten klo 16 jälkeenkin: Toiviainen tunnetaan elokuvaväen keskuudessa äärettömän ahkerana, perusteellisena ja tunnollisena kirjoittajana. ”Virallisista” töistä on jäljellä vielä Filmihullu-lehden väliaikainen, vuoden 2015 loppuun jatkuva päätoimittajuus – ystävä Peter von Baghin (1943-2014) kuoleman jälkeen. Peter von Baghia muistelemassa: Sodankylä 2015 Tapasin Toiviaisen pitkästä aikaa Sodankylän elokuvajuhlilla, kesäkuussa 2015. Kyseessä oli Peter von Bagh -muistoseminaari, jossa muun muassa Timo Malmi, Jouko Aaltonen ja Sakari Toiviainen kertoivat kohtaamisistaan ”Petterin” kanssa. Toiviainen aloitti oman osuutensa ihmettelemällä kuinka kypsä ja monipuolinen kirjoittaja ja tutkija von Bagh oli jo parikymppisenä: – Hän loi äkkiä verkoston eri maiden arkistoihin, ohjaajiin ja muihin tutkijoihin. Juuri siinä monipuolisuudessa ja kyvyssä liikkua taiteesta toiseen oli Petterin vahvuus. Kaikki muistelijat ja välirepliikin heittänyt Aki Kaurismäki pitivät esimerkiksi Sinistä laulua , niin dokumenttisarjana kuin kirjana, äärettömän tärkeänä yhteenvetona suomalaisesta taide-elämästä. Ura suomalaisen elokuvan tutkijana Kahden ystävyksen, Peter von Baghin ja Sakari Toiviaisen työnjako syntyi kuin itsestään jo 1970-luvulla. Elokuva-arkisto oli vielä ”aitojen entusiastien kotipesä” kun von Bagh keskittyi ulkomaalaiseen elokuvaan, Toiviainen kotimaiseen. Hän hätkähdytti elokuvan ystäviä jo 1975 kirjallaan ”Uusi suomalainen elokuva”, joka käsittelee nimenomaan 1960-lukulaisia filmejä. Se sai jatko-osan vuonna 2002: ”Levottomat sukupolvet. Uusin suomalainen elokuva”. Toiviainen on kirjoittanut isompia ja pienempiä kirjoja monen ohjaajan tuotannosta: Nyrki Tapiovaara, Erik Blomberg, Risto Jarva, Mikko Niskanen, Hannu Leminen, Markku Lehmuskallio olkoot esimerkkeinä tunnetuimmasta kaartista. Tämä ei tarkoita sitä etteikö tutkija olisi uskaltautunut myös elokuvateorian tai ulkomaalaisen elokuvan, esimerkiksi ranskalaisen ”uuden aallon” pariin. Hän on toiminut niin suomentajana kuin elokuva-arkiston laajan ohjelmiston esittelijänä. Siinä sivussa hoitui ”hovikriitikon” homma monissa päivälehdissä ja tietenkin Filmihullussa. Ehkä historiallisesti kattavin työkenttä on ollut sittenkin Suomen kansallisfilmografia -teoksen toimittamisessa. 1980-luvun puolivälissä alkanut toimitustyö on tuottanut 12-osaisen kirjasarjan ja jatkuu nyt verkossa. Toiviaisesta tuli sarjan päätoimittaja elokuvaneuvos Kari Uusitalon jälkeen ja hän hoiti työn loppuun mallikkaasti ennen eläköitymistään. Filmihulluus iski Kajaanissa Sakari Toiviainen kertoo vähän naureskellen kuinka innostui elokuvasta jo varhain Kajaanissa: – Äiti vei minua mukanaan kirkkoon ja isä elokuvateatteriin, katsomaan Pekkaa ja Pätkää tai Ohukaista ja Paksukaista. Siinä 13-vuotiaana aloin merkata näkemiäni elokuvia vihkoon. Kajaanissa ei ollut vielä 1960-luvulla paljon muita tasokkaita kulttuuriharrastuksia, mutta sielläkin näki maailman parhaat elokuvat. Pian meistä muodostui filmihullujen piiri, johon kuuluivat esimerkiksi Mikael Fränti, Tapio Nevalainen, Hannu Saviranta, Vesa Suomalainen ja Tapio Suominen. Tehtiin lehteäkin nimeltä ”Melies” – samanniminen oli meidän kerhokin. Luettiin ja katsottiin kaikki mahdollinen, Hollywoodin uusimmista ranskalaiseen uuteen aaltoon. Truffaut ja Godard iskivät heti kun tajusi, että noinkin voi tehdä elokuvia”. Toiviainen ei omasta mielestään aluksi ymmärtänyt esimerkiksi Jean-Luc Godardin Elää elämäänsä -filmistä tuon taivaallista. Vähitellen uudet elokuvat avautuivat ja toivat sellaisia elämyksiä, joita ei muualta saanut. Rauhallisena tunnettu Toiviainen on hermostunut tiettävästi vain kerran: silloin Godardia arvostellut toinen kriitikko sai viskilasillisen rinnuksilleen... – Kotimainen elokuva ei anna tänä päivänä samanlaisia älyllisiä haasteita kuin vaikka tuon ajan ranskalaisfilmit. Olen aika lailla samaa mieltä tähtitieteilijä Esko Valtaojan kanssa, joka totesi Filmihullun (3 / 2015) muistelmissaan, että nykyfilmi kalpenee vanhan rinnalla. Niinpä hän ei jaksa kiinnostua kolmekymppisten luusereiden vaikeista pari-perhetai äiti/isä -suhteista, ei etenkään valkokankaalla. Sellaisia elokuvia kuten Andalusialainen koira tai Stalker ei tee kukaan paljon muuallakaan. Nuorilla tekijöillä on tietoa ja taitoa ja vempaimia vaikka kuinka, mutta mikään ei kosketa, säväytä, valitettavasti. Kun olen ryhtynyt lukemaan entistä enemmän, pohtimista antavat usein paremmin joku Agatha Christie tai lehtien sanaristikot kuin nykyelokuvat. Eläkepäivinään Sakari Toiviainen on ryhtynyt lukemaan uudelleen romaaneja, joita kotikirjastossa riittää. – Valitsen ja luen kirjoja hyllystä aakkosjärjestyksessä. Kirjallisuudessa on sama juttu kuin elokuvissakin: sellaiset kirjat kannattaa säilyttää, jotka voi lukea moneen kertaan yhä uusista vivahteista nauttien. Eläkkeellä on aikaa myös kerrata näitä taidenautintoja. PENTTI STRANIUS Elokuvatutkija Toiviainen lukee eläkkeellä kirjallisuutta ”Kun olen ryhtynyt lukemaan entistä enemmän, pohtimista antavat usein paremmin joku Agatha Christie tai lehtien sanaristikot kuin nykyelokuvat.” Tuskin kukaan on kirjoittanut kotimaisesta elokuvasta viimeisten 40 vuoden aikana yhtä paljon kuin elokuvatutkija Sakari Toiviainen. Kuva: Inka Kivi-Stranius
• Nro 5 syyskuu 2015 – 15 ELÄKELÄINEN TESTAA LAADUKASTA SENIORISKOOTTERIA KOTONASI ILMAISEKSI! • värit: • sähkökäyttöinen • huippunopeus 15 tai 25 • et tarvitse ajokorttia • saat ajaa kävelyteillä ja ostoskeskuksissakin • kootaan Turussa • takuu 2v, hyvä huolto • löydät lisätietoja, mm. tuotevideon osoitteesta www.skand.fi, tai soita meille, kerromme lisää! • ovh. 2 590 €, testaajille: KAMPANJAHINTA 1890 € osamaksulla 163€/kk 1v TILAA KOTIISI 10 PÄIVÄKSI ILMAISEEN TESTAUKSEEN: SOITA! 02 480 9060 Testi ei sido ja palauttaminen on helppoa, vain puhelinsoitto! (mpm/pvm) Toimitamme koko Suomeen, käyttövalmiina kotiovellesi. Eloriehan antia Pihtiputaalta keskiviikko-aamuna kohti Kuntorantaa. Paljon on toiveita – mitähän antaa? Aurinkoa ainakin tälle lomalla riittää, siitä kai saamme yläkertaa kiittää. Karaoke oli tytöille heti ekailtana mieleen, kuinkahan käy, meneeköhän pieleen. Torstain tieto/taito Samulin ohjeen mukaan, hartiahieronnassa ohjeitta ei varmaan jäänyt kukaan. Hetken päästä Timo vielä jatkoi meille joogaa, onneksemme auringossa kukaan mennyt koomaan. Perjantaina jatkui varjossa Samulin ohjeet, telineillä läpi käytiin , jalat sekä pohkeet. Mitattiin sitten sääret, onko tasamitta ja Samuli kun avusti, jäi mieleen moni kikka Aivoihin kun neuvot , meille hyvin piirtyy, vatsalihakset kuntoon -niin vaippakausi siirtyy. Teatteri tuli tutuksi, no se oli kiva juttu, parina kun työskenneltiin -taasen uusi tuttu. Hyväksikäytetyn rooli , se vasta vaikea, Kyllikki veti osan ,kuin näyttelijä oikea. Vielä vuoronperään numeroita, enpä ennen moista, laskeskeltiin lukuja ja päästiin viiteentoista. Ville-Veikko iloissaan, hyppi aivan riemuissaan. Tietovisa, sepä laittoi aivonystyrät koville , kysymykset jakaantuivat monille eri aloille. Ja oikeita vastauksia oli lähes kaikki, vastaajina muiden mukana Marjatta ja Maikki. Bingo se on hauska juttu, rivit täyteen kuitenkin, huutaa joku tuttu. Sitten ilopillerimme Helmi, onkin aika kelmi. Jenkaksi kun pistää, niin ---oho -jalkapa pettää. Vaikka kiirehdimme heti vauhdilla hätiin, hän vaan harmitteli, kun humpat jää väliin. Johtoryhmä Helmiä TK:ssa sitten käytti, lääkäriltä tietoa, miltä jalka näytti. Kipsattiin, hoidettiin, ballerinavoiteella Helmin jalkaa ja huomenissa sitten voikin kotimatka alkaa. Kiitokset Eloriehasta tästä, emme lakkaa Kuntorantaa käyttämästä. Toivomme terveyttä niin teille, kuin meillekin. Maire Varis Timo Kalevi Forssin teos Toverit herätkää poliittinen laululiike Suomessa ilmestyi Into Kustannuksen kustantamana kesällä. Kaikki lähti Forssin – joka itsekin on, paitsi toimittaja ja tietokirjailija, myös muusikko – pikku hiljaa virinneestä kiinnostuksesta ”70-luvun kaikkein punaisimpaan poliittisen laulun vaiheeseen.” Vuonna 1967 syntynyt Forss kuuluu siihen sukupolveen, joka varttui punk-hengessä, Pelle Miljoonaa, Eppu Normaalia ja Sex Pistolsia kuunnellen. – Ensin oudoksuin ja naureskelinkin agitproppeja ja muita, että onpa paatoksellista. Mutta tarkemmalla kuuntelulla tajusin, että onpas heillä asiaakin. Forss luonnehtii 70-luvun olleen maamme poliittisessa historiassa ”ainutlaatunen ajanjakso, jolloin vasemmistolaisuus oli todella voimissaan ja ihmiset tiukasti jotakin mieltä.” Mielipiteistä puheen ollen: Forss lisää, että tuon ajan laululiike jakoi ja jakaa ihmisiä vahvasti –Toiset tykkää yli kaiken, toiset eivät voi sietää. Tämän olen huomannut siitä palautteestakin, jota kirjan ilemstyttyä on tullut. Itse hän arvioi kyenneensä olemaan terveen kriittinen kohdettaan kohtaan. – Pidän valttikorttinani sitä, että olen tämän verran nuorempi ja tulen ikään kuin laululiikkeen ulkopuolelta. Kirjoitusprosessi ei mennyt mennyt pelkäksi fanittamiseksi. Historian kautta Toverit herätkää pohjautuu pitkälle 70-luvun musiikkiliikkeen vahvojen toimijoiden haastatteluihin – Olen kiitollinen, kun käytettävissä oli niin hemmetin hienoja kertojia, Forss toteaa. Teoksessa kuljetaan myös pitkin suomalaisen työväenmusiikin historian kaarta. – Alunperin olin suunnitellut vetäväni rajan tiukasti 70-luvun musiiikkiin, mutta melko pian selvisi, ettei niin kannata tehdä. Laululiike on niin paljon velkaa sille, mitä tapahtui aikaisemmin eikä koko liiketta olisi ollut olemassakaan ilman vanhempaa musiikkia, katkeria veisuja ja kisällilauluja. –Historia toi itsellenikin yllätyksiä, sieltä löytyi aika huikeaa tavaraa. Nopeasti palava soihtu Poliitiinen laululiike oli nopeasti palava soihtu, Forss maalaa. – Se kukoisti 70-luvun alkupuolella ja hiipui jo sen loppupuolella. Levy-yhtiö Love Records meni konkurssiin, suomalainen vasemmisto oli riitaista ja byrokraattista. Forss arvioi, että sanoituksellisesti osa laululiikkeen repertuaarista on kestänyt aikaa komeasti, osa ei. – Hurjimmat Neuvostoliiton ylistykset pääsivät happanemaan jo 80-luvulla ja ne tuntuvat nyt tragikoomisilta. Mutta esimerkiksi ne tekstit, joissa puhutaan ihmisten oikeuksista tai Chilestä ja Vietnamista puhuttelevat nykykuulijaakin ihan oikeasti. Uudempaa tulemista 1990-luvulla laululiikkeen musiikillista perintöä otti haltuun Ultra Bra -yhtye. Nykyhetkessä laululiikkeen sanoituksellinen perintö kuuluu meillä vahvimmin Yhdysvaltojen mustan musiikin traditiosta sikiävässä rapissa. Forssin kirja nostaa esille avoimen yhteiskunnallisen Palefacen (Karri Miettinen) sekä Rauhatädin (Hanna Yli-Tepsa). Toverit herätkää -kirjan sulkee valokuva, jossa perinteisten työväenlaulujen suuri tulkitsija Reijo Frank ja Paleface istuvat vierekkäin Savoyteatterissa vuonna 2012. TUOMAS TALVILA Timo Kalevi Forss: Toverit herätkää Poliittinen laululiike Suomessa. Into Kustannus, 2015. Poliittisen laululiikkeen vaiheet kirjoissa ja kansissa Reijo Frank ja Paleface Savoy-teatterissa vuonna 2012. Kirjan kuvitusta Timo Kalevi Forss kirjoitti poliittisen laululiikkeen tarinan. Kuva: Nauska
• 16 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Syyskuussa 1955 Helen Elde, silloiselta nimeltään Helen Mäkinen, meni amerikkalaisen poikaystävänsä kanssa autonäyttelyyn Los Angelesissa. – Erään korokkeen ympärillä oli yleisöjoukko, joka tuijotti nuorta miestä. Tämä kurkisteli virtaviivaisen urheiluauton sisuksiin ja kuunteli esittelijää välittämättä tuijottavista katsojista. Poikaystäväni sanoi, että tuossa on James Dean. Minä kysyin, että kuka. – Näin korokkeella nuoren miehen, jonka hiekanvärinen tukka seisoi pystyssä. Hänellä oli paksut pullonpohjalasit. Poikaystäväni kertoi Deanin olevan nouseva filmitähti. Ihmettelin miten tuollainen täysin mitättömän näköinen henkilö voi olla filmitähti ja tehdä ihmisiin niin suuren vaikutuksen. James Dean kuoli noin viikkoa myöhemmin auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana. Deanin tähdittämä Eedenistä itään oli ollut jonkin aikaa elokuvateattereissa. Hän oli ehtinyt saada valmiiksi myös elokuvat Nuori kapinallinen ja Jättiläinen. ”James Dean puhui nuorison kieltä” Nuori kapinallinen sai ensi-iltansa kuukauden Deanin kuoleman jälkeen. Dean esittää elokuvassa 16-vuotiasta Jim Starkia. Myös 15-vuotias Helen meni katsomaan sen los angelesilaiseen elokuvateatteriin. – Nuori kapinallinen alkaa suurella lähikuvalla, jossa James Dean makaa kadulla ja leikkii mekaanisen apinan kanssa. Minun henkeni salpautui heti ihastuksesta. Tuon elokuvan myötä ymmärsin miten merkittävä elokuvanäyttelijä ja miten kaunis James Dean oli. Helenin välitön kokemus oli, että James Dean puhui nuorison kieltä. – Nuori kapinallinen oli ensimmäinen elokuva, jossa meidät ei vielä aikuisiksi kasvaneet ihmiset esitettiin filmissä sellaisina kuin oikeasti olimme. Deanissa oli oikeanlaista ailahtelevaisuutta. Hän oli yhtenä hetkenä ihan lapsellinen, toisena hetkenä aikuinen. Hän oli epävarma ja syöksähtelevä. Juuri sillä tavalla minä itsekin tunsin. Elokuva sai ylipäätään innostuneen vastaanoton. – Amerikassa yleisö keskusteli elokuvista näytösten jälkeen enemmän kuin Suomessa. Tuossa näytöksessä oli paljon nuoria katsojia. Nuorta kapinallista kuvailtiin fantastiseksi ja ihanaksi elokuvaksi. Ilmapiiri oli samantyyppinen kuin nykyään jonkin pop-konsertin jälkeen. Dean oli metodinäyttelijä James Dean edusti uudenlaista metodinäyttelemistä. Siinä näyttelijä pyrki eläytymään vahvasti roolihenkilön tilanteeseen hyödyntäen omia tunteitaan ja muistojaan. – On lumoavaa, kun näyttelijä saattaa itsensä tällaiseen tilaan ohjaajan tukemana. Näyttelijän sisällä syntyy jotain välitöntä ja ainutlaatuista. Helen vaikuttui Deanin suorituksesta myös Eedenistä itään -elokuvassa. Hänen mielestään Deanilla ei ollut kolmannessa elokuvassaan samanlaista otetta. – Olen myöhemmin tulkinnut tämän johtuneen ohjaajista. Jättiläisessä Dean joutui näyttelemään perinteisen studio-ohjaajan George Stevensin käskyjen mukaisesti. Eedenistä itään -elokuvan Elia Kazan ja Nuoren kapinallisen Nicholas Ray antoivat Deanin improvisoida vapaasti. Deanin roolisuoritukset ja varhainen kuolema nostivat hänet palvotuksi tähdeksi ja ikoniseen asemaan. – Kaikki surivat hänen kuolemaansa. Varsinkin nuoret jumaloivat häntä, niin tein minäkin. Luin myöhemmin Deanista kaiken, mitä hänestä kirjoitettiin. Nykyäänkin monet nuoret pistävät seinälleen James Deanin kuvia. Hienoa, että hänen lahjakkuutensa ehdittiin taltioida elokuviin. JUHANA UNKURI Suomalaistyttö kohtasi James Deanin Teini-ikäinen Helen Elde asui 1950-luvun puolivälissä Los Angelesissa vajaan vuoden siskonsa perheen luona. Tuolloin hän näki livenä ikonisen näyttelijän James Deanin. Kotipihalla. Helen Elde ja Sonja-koira Helsingin Maunulassa elokuussa 2015. Kuva: Tuomas Talvila Yhdysvalloissa. Teini-ikäinen Helen asui Los Angelesissa siskonsa perheessä au pairina ja teki taideopintoja. Kuva: Helen Elden kotialbumi. ”Nuori kapinallinen oli ensimmäinen elokuva, jossa meidät ei vielä aikuisiksi kasvaneet ihmiset esitettiin filmissä sellaisina kuin oikeasti olimme. James Deanissa oli oikeanlaista ailahtelevaisuutta. Hän oli yhtenä hetkenä ihan lapsellinen, toisena hetkenä aikuinen. Hän oli epävarma ja syöksähtelevä. Juuri sillä tavalla minä itsekin tunsin.” Helen Elde
• Nro 5 syyskuu 2015 – 17 ELÄKELÄINEN Helen Elde on tehnyt pitkän uran näyttelijänä, ohjaajana ja kuvataiteilijana. Helen kävi Helsingissä ruotsinkielistä tyttökoulua. 15-vuotiaana hän käveli ulos koulusta ja sanoi, ettei mene enää takaisin. – Sitä ennen olin jäänyt surkeasti luokalleni. Lisäksi vanhempani olivat eronneet vähän aiemmin. Isä lähetti Helenin Los Angelesiin, jossa hän oli siskonsa perheessä au pairina ja teki taideopintoja. – Vanhempani halusivat minusta kuvataiteilijan, koska olin lahjakas piirtäjä. Itse haaveilin näyttelemisestä, mutta en uskaltanut puhua asiasta. Ajatus olisi naurettu lyttyyn. – Siihen aikaan lapset eivät harrastaneet näyttelemistä, mutta olin filmihullu. Kävin elokuvateattereissa katsomassa erityisesti amerikkalaisia, ranskalaisia, italialaisia ja englantilaisia elokuvia. Suomalaisia elokuvia näin vasta 60-luvulla televisiosta. Helen nautti Los Angelesin ilmapiiristä ja lämpimästä ilmastosta. – Kasvava teini-ikäinen samastuu hyvin nopeasti erilaisiin asioihin. Tapasin monia mielenkiintoisia ihmisiä, jotka olivat enimmäkseen siskoni ja hänen miehensä tuttuja. Elokuvamaailmaan en päässyt sen lähemmin tutustumaan. En päässyt käymään esimerkiksi filmistudioiden esittelykierroksilla. Visualisoinnin ilmentymiä Suomeen Helen palasi kevättalvella 1956 yleislakon keskelle ja pohti mitä tekisi elämässään seuraavaksi. – Vanha koulukaverini vei minut pian elämäni ensimmäiseen teatteriesitykseen, Lilla Teaternin revyyseen. Minulle tuli sellainen tunne, että tätä haluan tehdä. Vaikka isäni ei ajatuksesta ilahtunutkaan. Helen pääsi avustajaksi Lilla Teaterniin ja pian opiskelemaan Ruotsalaisen teatterin näyttelijäkouluun. Helen Elde-taiteilijanimen hän otti oikeaksi nimekseen jo alle 18-vuotiaana. Seuraavien vuosikymmenten aikana Elde teki merkittävää uraa erityisesti Suomen ruotsinkielisissä teattereissa Hän näytteli myös joissain elokuvissa ja televisiossa. Helen on myös ohjannut sekä ammattilaisia että harrastenäyttelijöitä. – Ohjaajana näkemyksiään on mahdollisuus toteuttaa kokonaisvaltaisesti. Olen ollut kiinnostunut erityisesti henkilöohjauksesta. Tietysti myös näytteleminen on ihanaa, jos rooli ja vastanäyttelijät ovat mukavia ja ohjaaja järkevä. Nykyään Helen Elde, 75, keskittyy kuvataiteeseen. Hänen teoksiaan on ollut esillä myös näyttelyissä. – Päätin jo aikanaan, että alan opiskella maalaamista täytettyäni 50. Ensimmäinen opettajani oli innostava Petri Hytönen. Sittemmin olen opiskellut useiden muidenkin hyvien taiteilijoiden johdolla. Helen kertoo olevansa kuvataiteilijana ennen kaikkea piirtäjä ja kuvittaja. – Kuvataiteessa ja ohjaamisessa on paljon samaa. Molemmissa on kysymys visualisoinnista, näkyväksi tekemisestä. JUHANA UNKURI Helenin unelma näyttelemisestä toteutui Ohjaus Antti Majanlahti Hella Wuolijoen Huvinäytelmä Esitykset 2015-2016 to 19.11. e 18.30 la 21.11. e-i 15.00 la 28.11. 15.00 su 29.11. 15.00 su 3.1. 15.00 su 10.1. 15.00 su 17.1. 15.00 su 24.1. 15.00 su 31.1. 15.00 su 7.2. 15.00 su 14.2. 15.00 su 21.2. 15.00 su 28.2. 15.00 su 6.3. 15.00 to 10.3. 18.30 su 13.3. 15.00 to 17.3. 18.30 su 20.3. 15.00 NOKIAN TYÖVÄEN TEATTERI Juurakon Hulda LIPUT: 20/18/10 eur Puh. 010 292 2422 www.nokianteatteri.fi Marko Salonen, Suomen Numismaattinen Yhdistys ry Puh. 09 662 281 tai 050 588 1105 www.snynumis.fi auctions@snynumis.fi vanhat kolikot, setelit, mitalit ja kunniamerkit huutokaupassamme asiantuntemuksella. Soita ja sovi tapaamisesta, arviointi on maksuton. Myymme Kuv a: Regina Kohlisch Syysloma saaressa, Keski-Suomessa ... Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi www.summassaari.? Varaa nyt ? 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0835 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Syksyn kylpyläloma 139 € 2 vrk/1 hlö/2 hh:ssa Hinta sis. aamiaiset, päivälliset, kylpylän ja kunto salin käytön (ei voimassa pikkujouluja jouluaikaan). VARAA LISÄPALVELUT: Tervehdys huoneeseen 25 : kuohuviini (0,375 l myös -holiton), hedelmiä ja suklaata Tarjoushoito á 49,50 : Hieronta 50 min, Hot Stone-hoito 45 min tai Turvehaudehoito 60 min. Ruskaretki keskiviikkoisin á 15 € min. 5 hlö Nuori näyttelijä kesäkurssilla Ruotsissa vuonna 1957. Kuva: Helen Elden kotialbumi. Filmitähti James Dean (kuljettajan paikalla) ja hänen mekaanikkonsa ja ystävänsä Rolf Wutherich Deanin Porsche Spyder 550:ssä. Nopeat autot koituivat James Deanin kohtaloksi: hän kuoli auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana. Kuva: Interfoto / Lehtikuva Lokakuu nro 6 ilmestyy 19.10. Aineisto lehteen 28.9. mennessä Joulukuu nro 7 ilmestyy 7.12. Aineisto lehteen 16.11. mennessä Muistakaa toimittaa syyskokousilmoitukset hyvissä ajoin lokakuun lehteen ! Eläkeläinen-lehden aikataulu
• 18 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Jenni Kirves: Aino Sibelius. Ihmeellinen olento. Johnny Kniga 2015. ”Minä olen kuin lasiprisma. Kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin”, kirjoitti hurjasti rakastunut nuori Jean Sibelius yhtä hurjasti rakastuneelle nuorikolleen Ainolle. Janne ilmaisi tarkalleen tosiasian. Aino ”loisti” avioliiton pimeimpinäkin aikoina. Timantin kovana hän kesti myös kaikkein painajaismaisimmat, miehen alkoholiongelman ja holtittomien elämäntapojen kurjistamat vuodet. Sibeliusten avioliitto ei todellakaan ollut kuin ”yksi kaunis kesäpäivä”, vaikka Aino vanhana leskenä halusi niin muistaakin. Nuori tutkija Jenni Kirves – Sibeliuksen sukua suoraan alenevassa polvessa – on tehnyt kulttuuriteon teoksellaan, jossa ”päähenkilö” on Aino eikä merkkivuotenaan perusteellisesti juhlittu Janne. Kieltämättä kirja rikkoo sen yli-idyllisen kuvan, mikä Sibeliusten avioliitosta on annettu. Mutta juuri se on oikein, liiankin pitkään on Suomessa vallinnut elämäkertaperinne, jossa kohteen persoona kuvataan jaloksi ihmiseksi, ja epämiellyttävistä asioista vaietaan. Aleksis Kivestä tehtiin melkein pyhimys, ja Veijo Meri sai päälleen viharyöpyn, kun hän teoksessaan Aleksis Stenvallin elämä arveli Kivellä olevan sukupuolielämää ja seksisuhde myös suojelijaansa Charlotta Lönnqvistiin. Sibeliuksen kohdalla tosielämää raotti Vesa Sirén vuonna 2000 ilmestyneessä elämäkertateoksessa Aina poltti sikaria . Ja paljon on avautunut myös niille, jotka ovat lukeneet Suvisirkku Talaksen kokoamia kirjevalikoimia, jotka ovat Aino-kirjankin päälähteitä. Liiton kolme osapuolta Järnefeltin pojat Arvid, Armas ja Eero olivat Sibeliuksen ystäviä ja heidän kauttaan hän tutustui myös kauniiseen Ainoon. Rakkaus roihahti, Ainossa ehkä vielä palavammin kuin Jannessa, jonka elämässä oli muitakin intohimoja, musiikki tietysti ennen kaikkea. Aino totesikin tienneensä jo alusta asti, että kolmantena osapuolena heidän avioliitossaan olisi musiikki ja nimenomaan Jannen musiikki. Nuori rakkaus kukoisti enimmäkseen kirjeissä, sillä Aino asui Vaasassa, jossa hänen kenraali-isänsä oli kuvernöörinä, ja Janne opiskeli Wienissä ja Berliinissä. Molempien vanhemmat hyväksyivät liiton, ja naimisiin päästiin vihdoin vuonna 1892. Jo seuraavana vuonna syntyi esikoinen, tytär Eva. Kaikkiaan Sibeliukset saivat kuusi tytärtä, joista yksi kuoli pienenä lavantautiin. Ainon isä oli edellyttänyt, että Jannen pitää kyetä perheen elättäjäksi ennen kuin hääkellot soivat, mutta tämä ehto ei täyttynyt. Vasta, kun tekijänoikeuslait astuivat voimaan 1920-luvulla, Sibelius alkoi saada ulkomailta huomattavia tuloja ja perheen ikuiset rahahuolet haihtuivat. Mutta nuori Aino oli säästäväinen ja monitaitoinen vaimo. Kirjeissään hän korosti monta kertaa, ettei tarvitse palkollisia eikä muutakaan apuja, hän kykenee itse hoitamaan talouden ja tekee sen mielellään. Mutta toimeentulovaikeudet olivat suuret ja velkoja oli joka puolelle. Avioliiton auvo väheni sitä mukaa kuin lapsia syntyi. Pahinta aikaa elettiin, kun lapset olivat pieniä ja asuttiin jo Ainolassa. Aino perusti puutarhan, toimi itse tyttärien opettajana, käänsi kirjallisuutta, uurasti kaikin tavoin voimiensa äärirajoille asti. Mutta tilanne ei helpottunut, koska aviosuhteeseen oli tullut neljäskin osapuoli: alkoholi. Jannen pitkä syntilista Aino-teoksen tekijän ei tarvitse laatia Jannelle syntilistaa, sillä puolisot tekevät sen itse kirjeissään. Janne ”viftaili” Helsingin kapakoissa, Königissä, Kämpissä ja Fenniassa joskus päiväkausia, jopa viikon, ja siihen kuntoon, että oli vietävä katkaisuhoitoon. Ainon epätoivoisiin viesteihin hän saattoi vastata: ”Tulen vähitellen.” Janne tuhlasi surutta rahaa kapakoiden lisäksi myös kalliisiin vaatteisiin, hänellä oli taipumusta uhkapeliin, ja hän matkusteli paljon ulkomailla perheen rahatilanteesta piittaamatta. Varsin hanakasti hän jätti vaimonsa yksin, kun tämä oli viimeisillään raskaana. Kun lapsia oli jo useita, hän ei saanut mielestään työrauhaa, vaan matkusti ulkomaille, koska hänen taiteensa vaati sitä. Velkojien ahdistelun varalta hän neuvoi vaimoa: ”Jos tulevat Sinua pelottelemaan laskuilla tms. niin aja heidät ulos ja tiehensä, sano etten minä ole kotona enkä ehdi nyt puuttua heidän pikkuasioihinsa!” Janne vaati myös, että elämäntilanteesta riippumatta Ainon piti olla iloinen ja rakastava, sillä sitäkin hänen luomistyönsä vaati. Aino ei riidellytkään, Janne räjähteli ja leppyi pian, mutta ristiriitatilanteissa Aino vaikeni ja piti mykkäkoulua pitkään. ”En voi toivoa edes kuolevani” 1900-luvun alussa elettiin synkkää aikaa. Janne ”viftaili” taiteilijapiireissä, Aino kärsi kotona kolmen lapsen kanssa. Sieltä neljättä viimeisimmillään odottava Aino lähetti ravintolaan synkän viestin: ”Luuletko sinä että minä sinua kapakasta haettaisin vaikka mitä tapahtuisi? Luuletko, että niin tärkeässä elämän tapauksessa kaipaisin vierelleni miestä, joka ei olisi selvä? Kaukana siitä! Mutta minä ihmettelen, että sinä, sinä, joka pidät itseäsi oikeutettuna elämään taiteen palveluksessa tämän elämäsi, että sinä voit olla niin ilman minkäänlaista kunniantuntoa. Ajattele, että sinun pitäisi olla mies, koska olet mieheksi luotu. Vaan oletko sinä mies? –Et! Minä en tiedä, kuinka meidän elämämme käy. Minä kärsin niin tästä kaikesta. --Paremmista tunteista sinua kohtaan en nyt puhu, ne ovat niin kalliita ja sinulle turhia, sitä paitsi eivät enää kuulu meille yhteisesti.” Aino kirjoittaa, ettei lasten takia voi toivoa edes kuolevansa, vaikka se Jannelle ja hänelle olisi parasta. Aino vihjailee muissakin kirjeissä omasta kuolemastaan, mutta ei kertaakaan avioerosta. Ja miten hän olisi voinutkaan erota? Ero olisi ollut valtava skandaali, ja millä ihmeellä hän olisi elättänyt itsensä ja lapsensa? Kyllä Ainolla oli pallo jalassa niin kuin muillakin tuon ajan naisilla. Janne palasi vähitellen Sibelius todella palasi kotiin vähitellen, kuten kapakkaviestissään oli luvannut. Ensin hän raitistui seitsemäksi vuodeksi, kun lääkäri löysi hänen kurkustaan kasvaimen. Ja vanhemmiten hän onnistui lopullisesti harjaantumaan kohtuukäyttäjäksi. Lapset olivat aikuisia ja omissa avioliitoissaan, taloudellisia ongelmia ei ollut. Vanhuudessa todella alkoi se ihanteellisen, onnellisen avioliiton aikana, joka sai koko elämän Ainon muistoissa olemaan kuin yksi kaunis kesäpäivä. Aino todella oli ihmeellinen olento. Sekin ihmeellisyys hänessä oli, ettei hän omista kokemuksistaan huolimatta hyväksynyt omaa uraa rakentavien kälyjensä elämää. Armas Järnefeltin kanssa avioitunut oopperalaulaja Maikki Pakarinen loi jopa kansainvälistä uraa ja taidemaalari Eeron vaimo Saimi toimi näyttelijänä. Aino paheksui jyrkästi sitä, että he eivät kaikin voimin ja täysin sydämin omistautuneet tukemaan miestään tämän taiteilijanuralla, niin kuin kunnon vaimon kuului. Asenne tuntuu vähän omahyväiseltä. Ehkä siinä on vähän kateuttakin itsenäisempiä naisia kohtaa. Vaikka Janne Aino-kirjassa paljastuu paljolti mieheksi, josta jokainen järkevä nykynainen olisi hankkiutunut kiireen vilkkaa eroon, se ei vähennä hänen musiikkinsa suurenmoisuutta eikä hänen poikkeuksellista luovaa lahjakkuuttaan. Avioliitossa oli suurta intohimoa, suurta draamaa, suurta surua ja kärsimystä. Mutta timantti kesti, eikä lasiprismakaan särkynyt. TUULA-LIINA VARIS Lasiprisma ja timantti Pohjois-Karjalan aluejärjestön rantaongintakilpailut pidettiin 12.8. Joensuussa Utran saaressa. Sää suosi meitä, sillä yöllä oli vähän satanut vettä, eikä ollut hellettä. Osallistujia oli noin 30 henkilöä, ympäri Pohjois-Karjalaa ja kannustajat lisäksi. Emännät keitteli nokipannukahvia, taisi joku emäntäkin tarjoilla kahvia naama noessa. Makkarat ja voileivät, samoin Hilkan paistamat munkit tekivät kauppansa. Muuten oli hankalaa, kun vettä joessa oli paljon, ei niitä kaloja meinannut löytää. Oli siellä monenlaista tyyliä. Onget viuhui ja puiden oksat heilui, kun varmaan lentokaloja yritettiin saada. Samoin rantakaislikosta etsittiin koukusta tipahtaneita kaloja. Monenlaisia kaloja kuitenkin tuli punnittavaksi. Naisten sarjassa voiton vei Lieksan Eläkeläisistä Irja Puumalainen, tuloksella 1189 grammaa. Miesten sarjassa eniten kaloja sai Uimaharjun Eläkeläisistä Matti Nieminen, 918 g. Joukkuekilpailun voitti Lieksan Eläkeläiset ry:n joukkue. Jotta hyvä mieli jäisi, kaikki osallistujat saivat palkinnon osallistumisesta. Iloisina lähdimme kotimatkalle. Kirjoitti muutaman kalan saanut Eeva Surakka Lentokaloja ja iloista mieltä Pohjois-Karjalan ongintakilpailuissa Miesten sarjan voittajan Matti Niemisen tyylinäyte.
• Nro 5 syyskuu 2015 – 19 ELÄKELÄINEN el äkel äiset 5 /1 5 Into Kustannus maksaa postimaksun into kustannus Oy tunnus 5020570 00003 VAstAUsläHetYs Tilaan rastilla merkitsemäni kirjat (halutessasi useampia merkitse lukumäärä kirjan kohdalle) Täytä yhteystietosi, irrota sivu, taittele, teippaa kiinni ja postita. Voit tilata myös osoitteesta myynti@intokustannus.fi, puh. 040 179 5297 tai kurvata Kurvin Kirjaan, Hämeentie 48, HKI. Tervetuloa! Hintoihin lisätään postikulut, 3,90 €/tilaus. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. Nimi Osoite Allekirjoitus Postinro ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin Timo Kalevi Forss: ToveriT heräTKää Toverit herätkää kertoo poliittisen laulun tarinan 1900-luvun alun työväenlauluista nykypäivään. Haastateltavina ovat muun muassa 1970-luvun keskeiset tekijät kaj Chydenius, Pekka Aarnio, sinikka sokka, Atte Blom, M. A. Numminen, eero Ojanen ja Mikko Perkoila. 20 € (ovh 35 €) hannu Nyberg: olavi virTa hurmiosTa TurmiooN samettiääninen Olavi Virta on yksi suomen kaikkien aikojen suosituimmista laulajista, mutta mikä mies Ola oikeasti oli? 25 € (ovh 32 €) Pentti haanpää: KauNeudeN Kirous Mestari Haanpään kadonnut romaani on väkevä kuvaus nuoresta naisesta nimeltä Anna Ansala, joka on ”kaunis, elävä ja liukas liikkeiltään”. teos kertoo ihmisistä, joita ajavat pinnalliset arvot ja joille mikään ei riitä. 26 € (ovh 29 €) Jarmo stoor: moTelli Helteinen kesä kempeleessä. eritteiden kyllästämässä, viinanhajuisessa motellissa entisen valtatien varrella majailee koko ihmiskirjo. teos on syvästi inhimillinen ja räävittömän hauska romaani. 26 € (ovh 29 €) denise rudberg: yKsi TaPPava syrJähyPPy Riehuuko tukholman yläluokassa murhaaja? Marianne Jidhoff -dekkareissa rikokset tapahtuvat komeissa puitteissa, samppanja virtaa ja jokaisella on jotain salattavaa. 26 € (ovh 29 €) Tanja Kuronen & hanna moilanen: KaNsalaisTyöTä KaiKille! Pitäisikö ihmisten tehdä tekemättömiä töitä oma-aloitteisesti ja ilmaiseksi? 15 € (ovh 17 €) Intoa syksyyn! Nokian Eläkeläisten miehet ja Lempäälän Eläkeläisten naiset veivät keväällä Viialan Sampolassa pelatun bocciaturnauksen kiertopalkinnot. Pirkanmaan alueen yhdistyksille järjestettävä turnaus sai yhden uudenkin osallistujan, kun aikaisempien Lempäälän, Nokian, Tampereen ja Viialan Eläkeläisten seuraksi saatiin Valkeakosken Eläkeläiset. Miesten sarjassa kisa oli todella tasainen, Kaikki kolme joukkuetta saivat kokoon 10 pistettä, joten jouduttiin katsomaan eräpiste-eroja. Näissä eniten plussaa oli Nokian Eläkeläisillä, joten Tampere jäi niukasti toiseksi. Nokian miesten vahvuutta osoittaa se, että heidän kakkosjoukkueensa ylti kolmanneksi. Nokian ykkösjoukueessa pelasivat Rauno Järvinen, Jouko Kuhanen ja Matti Haapala. Seuraavat sijat jäivätkin sitten Viialaan. Vuoden takaisesta notkahduksesta hyvin toipunut Viiala I oli neljäntenä ja viidenneksi sijoittui Lempäälä I kanssa tasapisteisiin päätynyt Viialan kakkonen. Naisten sarjan selväksi ykköseksi tuli jälleen kaikki pelinsä voittanut Lempäälä joukkueella Maija Suhonen, Leila Mäkinen ja Anna Liisa Salo. Voittajan takana käytiinkin tiukkaa vääntöä sijoista. Kaksi peliä voittaneet Nokia ja Tampere olivat tasapisteissä, mutta eräpisteet nostivat Nokian toiseksi. Eräpiste-ero ratkaisi myöskin Valkeakosken kanssa tasapisteisiin päätyneen Viialan jäämisen naisten sarjan viimeiseksi. Yläsavolaiset risteilivät Viipurissa Ylä-Savon ringin yhteinen kesäretki tehtiin tällä kertaa kesä-heinäkuun vaihteessa Saimaan kanavaristeilynä Lappeenrannasta Viipuriin. Olemme aikaisemmilta retkiltä oppineet, ettei eläkeläisten matkoja kannata suunnitella liian kiireisiksi, joten matkaan käytettiin 4 päivää. Matkaa suunniteltaessa kuljettajamme Kalle Kettunen lupasi järjestää hyvät retkeilysäät. Niinpä aurinko paistoi ja lämmintäkin oli koko retken ajan ihan sopivasti. Auto lähti Kiuruvedeltä aamuyhdeksältä ja muut matkalaiset nousivat kyytiin Iisalmesta ja Lapinlahdelta. Hyvissä ajoin iltapäivällä olimme Lappeenrannassa, majoituimme hotelli Lappeeseen ja katselimme vähän kaupunkia. Illallisen jälkeen päästiinkin nukkumaan. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen nousimme satamassa Carelia-laivaan. Risteilyemäntä kertoi Saimaan kanavan historiasta ja nykypäivästä. Lisäksi laivalla oli erilaista viihteellistä ohjelmaa, joten aika kului rattoisasti. Viipurissa olimme kello 13.15. Hotelli Victoriaan majoittumisen ja muutaman tunnin lepotauon jälkeen lähdimme opastetulle kiertoajelulle. Saimme hyvän historiallisen tietopaketin Viipurista ennen ja nyt. Päivä päättyi ravintolaillalliseen. Päivä päättyi ravintolaillalliseen. Kolmantena päivänä katselimme omatoimisesti kaupunkia ja edullisia tuliaisiakin tuli hankituksi. Puoli neljältä menimme sataman lähtöselvitykseen ja paluumatka alkoi. Söimme lounaan laivan noutopöydästä ja osallistuimme erilaisiin ohjelmiin. Lappeenrannassa olimme kymmenen maissa. Viimeisen matkapäivän aamuna lähdimme kohti Punkaharjua. Ajelimme kauniita maisemia katsellen vanhaa harjutietä Metsämuseo/tietokeskus Lustoon. Opastetulla kierroksella kuulimme selostuksen mm. vanhoista metsäsavotoista, uittotöistä ja tervanpoltosta. Näimme metsätyövälineitä pokasaha-, justeerija moottorisahakausilta sekä traktoreita ja monitoimikoneita viisikymmenluvulta nykyaikaan. Lopuksi vietettiin hetki hiljaisuuden huoneessa. Kierroksen jälkeen saimme hyvän kesäisen lounaan. Retken päätteeksi poikkesimme vielä oopperajuhliin valmistautuvalla Savonlinnan torilla, josta mukaan tarttui ainakin lörtsyjä ja mansikoita. Retkellä oli mukana kiuruveden, Lapinlahden ja Sonkajärven yhdistyksistä yhteensä 36 jäsentä. Kotimatkalla todettiin reissu hyvin onnistuneeksi, ja uusia retkiä tehdään tulevinakin vuosina. Leo Ruotsalainen matkavastaava Nokia ja Lempäälä bocciavoittoihin
• 20 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Euroopassa ovat menossa suurimmat ihmisten muuttoaallot sitten toisen maailmansodan. Sotaa pakenevia liikkuu ennätysmääriin. Lisäksi ovat ”tavanomaiset” siirtolaiset, jotka muuttavat maasta toiseen hyvin erilaisin syin, töiden, perheiden ja opiskelujen takia. Raakuudet kotimaassa ovat ajaneet ihmisiä pois kotoaan naapurimaihin. Konfliktien pitkityttyä paluu synnyinseudulle on mahdotonta, elämä pakolaisleireillä pysähtynyttä ja ulospääsyä etsitään Europasta. Meille se näyttäytyy uutiskuvissa räjähdysmääräisinä pakolaisvirtoina. Vuodesta 2001 alkaen Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750 henkilöä vuodessa. Se tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat pakolaisleireillä saaneet virallisen pakolaisstatuksen. Esimerkiksi viime ja tänä vuonna pakolaiskiintiötä nostettiin Syyrian vaikean tilanteen vuoksi ja kiintiöpakolaisia otettiin 1 050. Sen lisäksi Suomi on lupautunut jakamaan sitä vastuuta, mitä Etelä-Euroopan maat kantavat ottaessaan vastaan satoja tuhansia Välimeren yli tulevia ihmisiä. Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrä voi uusien arvioiden mukaan olla tänä vuonna yhtensä 30 000. Se on moninkertainen määrä edellisiin vuosiin verrattuna. Kaikki heistä eivät saa lupaa jäädä Suomeen, mutta iso määrä kuitenkin. Tällainen valtava ihmisten liikkeellelähtö on aiheuttanut hämmennystä, kysymyksiä ja pelkoa. Moni meistä ymmärtää, että elämän mahdollisuudet ovat useissa maissa loppuneet ja apua näille ihmisille tarvitaan. Virallisten kotouttamistoimien lisäksi tarvitaan tavallisia ihmisiä, jotka auttavat tulijoita, niin pakolaisia kuin muista syistä muuttajia sopeutumaan uuteen kotimaahan ja asuinalueeseen. Osallistuminen kyläjuhliin, paikalliseen urheiluseuraan tai eläkeläisyhdistyksen ulkoilupäivään tuo iloa arkeen, opettaa paikallisia tapoja ja tutustuttaa naapureihin. Eläkeläiset ry edelläkävijä yhteistoiminnan järjestämisessä Eläkeläiset ry:ssä on järjestetty monikulttuurista toimintaa jo vuodesta 2007. Toiminta perustuu järjestömme paikallisyhdistysten ja Suomeen muuttaneiden ikäihmisten omaehtoiselle yhdessä olemiselle. Tällä tavalla paikallisyhdistysten jäsenet antavat tukea ja ystävyyttä niille, jotka ovat iäkkäinä joutuneet sopeutumaan uuden kotimaan arkeen, kieleen, ilmastoon, palveluihin ja tapoihin. Joskus ne tavat voivat olla melko yllättäviäkin aiempiin tottumuksiin nähden. Uusia tapoja on helpompi omaksua, kun on joku joka auttaa niitä ymmärtämään ja kutsuu mukaan kokeilemaan vierailta tuntuvia juttuja. Tukihenkilökoulutuksesta intoa paikallisyhdistysten monikulttuuriselle toiminnalle Marraskuussa alkaa Kuntorannassa kolmas paikallisyhdistysten monikulttuurisen toiminnan aktiiveille tarkoitettu tukihenkilökoulutus. Koulutuksessa annamme perustietoa maahanmuuton taustoista, iäkkäiden tukemisen tarpeesta ja lainsäädännöstä, joka velvoittaa vanhuspalveluissa ottamaan huomioon iäkkäitä maahanmuuttajia. Koulutus tukee monikulttuurisen toiminnan verkoston vahvistumista Eläkeläiset ry:ssä. Edellisissä tukihenkilökoulutuksissa on ollut mukana paikallisyhdistyksiä Tampereelta, Jyväskylästä, Joensuusta, Turusta, Rovaniemeltä, Kuopiosta ja Helsingistä. Mikäli teidän yhdistyksessänne ollaan halukkaita järjestämään yhteistoimintaa iäkkäiden maahanmuuttajien kanssa, tulkaa mukaan 11.11 alkavalle kurssille. Suomi on monikulttuurinen maa ja on sitä ollut pitkään. Miten suhtaudumme erilaisuuteen? Erilainen ihonväri, äidinkieli tai pukeutuminen voivat saada meidät ajattelemaan toista ei tähän yhteiskuntaan sopeutuvana, vain ongelmia aiheuttavana maahanmuuttajana. Uskalla olla eri mieltä, rohkene nähdä ihmisiä oikeasti samanarvoisina riippumatta siitä missä hän on syntynyt tai miksi Suomeen muuttanut. Rohkene puuttua kun puhe alkaa olla vihaa täynnä. Jos kaipaat keskusteluja näistä aiheista ja varmuutta toimia, tule tukihenkilökoulutukseen. Tarkempia tietoja voi kysellä Eläkeläiset ry:n toimistosta, monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönköltä, puh. 040 501 3599, eva.ronkko@elakelaiset.fi EVA RÖNKKÖ Yhdistysten solidaarisuutta ja tukea tarvitaan Tukihenkilökoulutus Kuntorannassa yhdistysten monikulttuurisen toiminnan aloittamiseksi 1. Lähijakso 11. – 13.11.2015 Maahanmuuton ja -muuttajien tausta 2. Lähijakso huhtikuu 2016 Kulttuurien kohtaaminen 3. Lähijakso marraskuu 2016 Ikääntyneiden maahanmuuttajien tuen tarve ja lainsäädäntö Vapaa liikkuvuus, työ, opiskelut, perhesuhteet ja yhä kasvavat konfliktit maailmalla saavat ihmisiä liikkeelle. Turvaa ja inhimillisiä oloja etsivien määrä on räjähdysmäisesti kasvussa. Se pistää miettimään omaa suhtautumista maailmantilanteeseen. Koskeeko kasvava turvapaikanhakijoiden tulva minua? Pelottaako se ja jos, niin miksi? Onko erilaisuus yhtä kun uhka? Olenko itse ollut avun tarpeessa? Onko minulla jotain annettavaa? Voiko maailma pysyä muuttumattomana? Ovatko ihmiset oikeasti samanarvoisia riippumatta siitä, mistä syystä he Suomeen muuttivat? Vierauden pelolle paras vastapaino on olla tekemisissä Suomeen muuttaneiden kanssa. Tukihenkilökurssilaisia Kuntorannassa. Eläkeläiset ry ja Kotisivukone ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka ansiosta yhdistykset ja yhdistysten jäsenet voivat avata vaivattomasti omat kotisivut. Omat kotisivut ovat tärkeä osa yhdistysten sisäistä ja ulkoista viestintää. Helposti ylläpidettävien kotisivujen myötä voidaan kertoa mutkattomasti kiinnostavista ajankohtaisista asioista, tulevista tapahtumista ja esimerkiksi toteuttaa kyselyitä jäsenkunnalle. Kotisivukoneen avulla voit tehdä kotisivut helposti itse tai tilata ne käyttövalmiina Avaimet käteen -palveluna. Itsepalvelu kotisivujen kokeileminen on täysin maksutonta ja riskitöntä. Voit tutustua palveluun sitoumuksetta kaksi viikkoa ja päättää sen jälkeen haluatko tilata kotisivut käyttöösi. Palvelu on hinnoiteltu erittäin edulliseksi ja valittavanasi on yhdistyksen kevyt ja yhdistyksen laaja kotisivupaketti sekä henkilöjäsenen kotisivupaketti. Paketti valitaan vasta kun tilaat kotisivut kokeilujakson jälkeen käyttöösi. Uutta: Kotisivukoneeseen on toteutettu yhdistyksille räätälöity eri päätelaitteille mukautuva sivupohja. Sivun ulkoasua voi muokata ulkoasun muokkauksesta omien toiveiden mukaan. Lisätietoja: http://kotisivukone.fi/elakelaiset http://www.kotisivukone.fi/asiakastuki Avaa kotisivut jäsenhintaan Eläkeläiset ry ja Kotisivukone yhteistyössä Olemme uudistaneet Eläkeläiset ry:lle räätälöidyn sivupohjan. Uusi sivupohja on mukautuva kaikille päätelaitteille, kuten tabletja mobiililaitteille. Kuinka saat uuden ulkoasun nykyisille kotisivuille? Jos yhdistyksellä on Kotisivukone-palvelussa toteutetut kotisivut vanhalla sivupohjalla, voi uuden mukautuvan sivupohjan ottaa käyttöön seuraavalla tavalla: 1. Kirjaudu ylläpitoon 2. Klikkaa ylävalikon ”Ulkoasun muokkaus” –linkkiä 3. Klikkaa näytön vasemmassa alareunassa painiketta ”Siirry uuteen ulkoasun muokkaukseen”, jolloin uusi ulkoasun muokkaus aukeaa. Huomioithan, että voit muokata uuden ulkoasun valmiiksi ja julkaista muutoksen yhdellä kertaa painamalla ”Julkaise muutokset” -painiketta. Painamalla ”Sulje ulkoasun muokkaus”, järjestelmä tallentaa tekemäsi muutokset, mutta ei julkaise niitä julkisella sivustolla. Seuraavan kerran kun uusi ulkoasun muokkaus avataan, näytetään ulkoasusta vedosversio. Jos tarvitsette apua, voitte aina olla yhteydessä Kotisivukoneen asiakaspalveluun. Asiakaspalvelun yhteystiedot löydät Kotisivukoneen sivuilta http://www.kotisivukone.fi/asiakastuki Ohjeita Kotisivukoneen nykyisille asiakkaille
• Nro 5 syyskuu 2015 – 21 ELÄKELÄINEN Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 14.-16.10. (2 vrk) Ajankohtaista asiaa eläkeasioista ja vanhuspalveluista. Kurssi on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille. Kurssia on vetämässä Hannu Partanen. Kalevi Kivistö puhuu kuntalain muutoksesta ja sen vaikutuksesta vanhuspalvelulakiin. Lisäksi luvassa on Kivistön ”valistunut arvaus” Sotesta. Hinta: 140 € (ph) / 160 € (th) Ilmoittautuminen 16.9. mennessä. Käsityöja askartelukurssi 16.-20.10. (4 vrk) Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille kädentaitojen harrastajille. Kurssilla valmistetaan muun muassa koruja, amppeleita ja muita pienesineitä, jotka sopivat esimerkiksi yhdistyksen joulumyyjäisiin. Opettajina Ene ja Sisko Rönkkö. Kurssista kerrotaan tarkemmin tämän lehden sivulla 3. Hinta: 280 € (ph) / 320 (th) (lisäksi pieni materiaalimaksu) Ilmoittautuminen 16.9. mennessä. Ohjelmaja esiintymistaidon kurssi 16.-20.10. (4 vrk) LISÄYS KURSSIKALENTERIIN! Kurssi yhdistysten ohjelmatoiminnan tarpeisiin sekä kaikenlaiseen esiintymistaitoon. Ohjelmassa muun muassa runosikermiä teemalla Suomi 100 vuotta, runojen erilaisia esitysja tulkintatapoja sekä sketsejä. Sopii sekä vasta-alkajille että uusille esiintyjille. Kurssia vetää Aune Lind. Hinta: 280 € (ph) / 320 (th) Ilmoittautuminen16.9. mennessä. Musiikkikurssi 16.-20.10. (4 vrk) PÄIVÄMÄÄRÄ MUUUTTUNUT! Laulamista, bändisoittamista ja yhdessä esiintymistä. Tutustumme niin ikivihreitten kuin myös uudempien laulettavien iskelmien uusiin sovituksiin. Haluttaessa harjoittelemme kuoron johtamista ja musiikin teoriaa. Vetäjinä Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Hinta: 280 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 16.9. mennessä. Kansantanssikurssi 24.-27.10. (3 vrk) Kurssi sopii kansantanssin ohjaajille tanssipareineen. Kurssin teemana on 150 vuotta kansantanssia Suomessa vuonna 2016. Vetämässä Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta. Hinta: 210 € (ph) / 240 € (th) Ilmoittautuminen 24.9. mennessä. Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 2.-6.11. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistysten matkavastaaville. Anu Mäki vetämässä. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä Liikuntakurssi 2.-6.11. (4 vrk) HUOMATKAA TARJOUS: kaksi yhden hinnalla! Tarjoamme kurssin kaikille yhdistyksille, jotka haluavat tuoda mukanaan uuden ohjaajan! Kurssilla on monipuolinen ohjelma, joka sisältää muun muassa uuden kuminauhaohjelman. Kurssi sopii sekä vasta-alkajille että kokeneille ohjaajille. Opettamassa Eva Rönkkö ja Raija Puumalainen. Hinta: 245 € (ph) / 285 € (th) Ilmoittautuminen 2.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi + toiminnantarkastuksen teemapäivä 13.18.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettamassa Anu Mäki ja Martti Vaattovaara. Hinta: 310 € (ph) / € 360 (th) Ilmoittautuminen 13.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi + toiminnantarkastuksen teemapäivä 13.-18.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettamassa Anitta Koski ja Ossi Viljakainen. Hinta: 310 € (ph) / 360 € (th) Ilmoittautuminen 13.10. mennessä. Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. – Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. – Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. – Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. – vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös seuraavassa Eläkeläinen-lehden numerossa sekä Eläkeläiset ry:n kotisivulla, www.elakelaiset.fi, joista näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Eläkeläiset ry:n syksyn 2015 kurssikalenteri Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kursseille ilmoittautuminen: Kurssituki Ohjelmatoiminnan kurssi Tampereen Tapiolassa 15.-16.9. klo 10-16 (2 pv) hinta: 40 €, sisältää lounaan, ilmoittautuminen heti. Kurssi sopii ohjelmaryhmien jäsenille ja kaikille esiintymishaluisille. Vetämässä Hilkka Hyttinen. Kansantanssikurssi Vantaalla, Hiekkaharjun Puistokulmassa 27.9. klo 1016 (1 pv) Hinta: 30 €, sisältää kahvin ja lounaan. Ilmoittautuminen heti. Kurssi sopii kaikille tanssijoille. Teemana on eri alueitten tanssit. Kurssia ovat vetämässä Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta. Savon aluejärjestön Taitoa ja yhdistyksen johtamiseen Kuntorannassa 30.9. Ilmoittautuminen: Sirkka Jeulonen, puh. 040 765 0641, sähköposti: sirkka. jeulonen@gmail.com Järjestämme myös alueellisia liikuntakursseja. Ilmoitamme muista alueellisista kursseista myöhemmin. Olisiko mukava kirjoittaa asioita muistiin lapsille ja lapsenlapsille, mutta ei vaan ole tullut aloitettua? Kirjoitatko pöytälaatikkoon, etkä oikein kehtaa näyttää tekeleitäsi kenellekään – kun ne nyt on vain tällaisia? Jos vastaat myönteisesti johonkin tai kaikkiin ylläoleviin kysymyksiin sinun kannattaisi tulla mukaan Helsingin aluejärjestön kirjoittajakerhoon. Kerho on ollut olemassa jo yli yksitoista vuotta ja olemme julkaisseet yhden Älä tallaa tarinoita -nimisen antologian. Kerhoon on kuulunut keskimäärin toistakymmentä jäsentä. Aina välillä on joku poistunut porukasta liikuntakyvyn huononemisen tai muihin harrastuksiin siirtymisen vuoksi ja nyt olisi taas tilaa uusille jäsenille. Olemme kokoontuneet joka kolmas viikko KSL:n toimistossa Hämeentie 36 ja osallistuminen on maksuton. Työskentelytapamme on yleensä, että sovimme jonkin yhteisen otsikon, josta jokainen kirjoittaa oman tarinansa. Siitä syntyy hyvinkin erilaisia tarinoita ja herää monenlaisia mielenkiintoisia keskusteluja. Vetäjämme Maippi Tapanainen on kirjoittamisen ammattilainen joka tarvittaessa neuvoo tyylija tekniikkakysymyksissä. Joskus olemme myös käyttäneet vierailevia asiantuntijoita. Jos Sinua kinnostaa, niin ota yhteys allekirjoittaneeseen. Rudolf Lindblad puh. 0400-602968 sähköposti: Rudolf.Lindblad@gmail.com Kiinnostaako kirjoittaminen? Polymeerimassa muovautuu kauniiksi koruiksi ja koristeiksi syksyn käsityöja askartelukurssilla.
• 22 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN – Eläkeläisjärjestöissä edunvalvonta ei ole etusijalla yhdessäoloon verrattuna. Olen sanonutkin, että eläkeläisjärjestöt ovat eräänlaisia puolueiden pihattoja. Jos kaikki Suomen 1,3 miljoonaa eläkeläistä kokoontuisi samalle torille, ja he seisoisivat hiljaa paikoillaan puoli tuntia tumput suorina, saisimme tahtomme läpi. Hajaantuneina meitä eivät päättäjät kuuntele vaan pompottelevat mielensä mukaan. Näin tuumaili Saarijärven Eläkeläiset ry:n entinen puheenjohtaja Eero Hämäläinen johtaja Maarit Paunosen emännöimissä illanistujaisissa kylpylähotelli Summassaaressa heinäkuun viimeisenä maanantaina. Eero Hämäläinen työskenteli ennen eläkkeelle siirtymistään paperityöläisenä Äänekosken tehtailla. Vaimo Eila oli teollisuusompelijana ja Saarijärven kaupungin perhepäivähoitajana. Hämäläisen mukaan yhdistyksen 40-vuotisjuhlaseminaarissa 2011 syntyi idea, että Saarijärven eläkeläisjärjestöt kokoontuvat 3-4 kertaa vuodessa pohtimaan eläkeläisten kysymyksiä. Eläkeläiset ry:n lisäksi Saarijärvellä toimii Opetusalan seniorit, Eläkeliitto, Eläkkeensaajat ja Kansalliset seniorit. – Meillä on ennalta tiedossa, mistä asioista emme ole yhtä mieltä, ja niitä emme tapaamisissa ota esille. Yhteistyö on sujunut asiallisissa merkeissä. Hämäläisen mukaan välillä kuulostaa siltä, että 184 miljardin eläkerahastojen potti olisi tarkoitettu pelkästään sijoitustoimintaan eikä eläkkeiden maksuun. – Jos ne menevät eläkkeisiin, ne menevät ikään kuin hukkaan, Hämäläinen letkautti. Kampura kampus Yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Arvo Hiekkavirta kertoi, että Saarijärven vanhusneuvosto koostuu eläkeläisyhdistysten puheenjohtajista. Sen ansiosta Sivulan viiden hehtaarin pellolle saatiin kaavoitettua viisi tonttia, joille nousee 114 ikäihmisten asuntoa. Saarijärven Eläkeläiset ry:n alullepanema kolmikerroksinen 24 huoneiston puukerrostalo Omatoimi valmistui toukokuussa. – Jokainen eläkeläisjärjestö saa nimikkotalonsa. Eero onkin nimittänyt alueen Kampura kampukseksi, Hiekkavirta vitsaili. Yhdistyksen kerhot kokoontuvat vuorotellen itse kunkin kotona, vakituista kokoontumistilaa ei yhdistyksellä ole. Saarijärven Eläkeläiset ry:ssä on tällä hetkellä 22 jäsentä. Suuruuden päivinä 1970-80-luvuilla oli jäseniä117. – Kansalaisopistossa alkaa syksyllä ikäihmisten tietokonekurssit ja tablettikoulutus. Saarijärvellä ja Keski-Suomessa tietokoneyhteyksissä on ollut pahoja ongelmia ja on edelleen useita katvealueita. Liikunnan harrastamismahdollisuudet Saarijärvellä on hyvät. Liikuntahallin kuntosalille kausikortti maksaa eläkeläisille 45 euroa. Siihen kuuluu kahden tunnin ohjattua liikuntaa kolme kertaa viikossa sekä uimahallin käyttöoikeus Arvo ja Sinikka Hiekkavirta palasivat kotimaisemiin Saarijärvelle 2008 Pirkkalasta. Arvo työskenteli 38 vuotta levyseppähitsarina Tampereen Valmetilla ja Sinikka perhepäivähoitajana Pirkkalassa. Markku ja Irja Collin paluumuuttivat Saarijärvelle 2004 Nurmijärveltä. Markku toimi ammattioppilaitoksella rakennuspuolen ammattimiehenä ja Irja koulunkäyntiavustajana. Asioiden hoitaminen vaikeutuu Hämäläisen mukaan tänä päivänä ei entiseen tapaan liitytä eläkeläisjärjestöön heti eläkkeelle pääsyn yhteydessä, vaan ensin ”katellaan vähän mualimoo ja naatitaan elämästä.” Hämäläinen ennustaa, että jonkin ajan kuluttua tulee koko Suomessa suuria eläkeläisryhmiä, joilla tietokoneettomina on vaikeuksia asioidensa hoitamisessa. -– Saariärvellä on poliisilaitokselle asioimiseen varattava aika kaksi kuukautta etukäteen, samoin pankkiin. Pankkiautomaatteja vähennetään ja siellä saa jonottaa Kreikan tapaan. Peruspalvelut siirtyvät yhä enemmän Jyväskylään 65 kilometrin päähän. Saarijärven Eläkeläiset ry:n terveiset päättäjille on, että älkää koskeko eläkkeisiin älkääkä asumistukiin. – Nostaa saa molempia, muttei laskea. JUHA DRUFVA Saarijärven ikäihmisten asuinalue Kampura kampuksesta ja Omatoimi-talosta lisää lokakuun Eläkeläinen-lehdessä. Kesä on kääntymässä syksyyn. Elokuinen ilta hämärtymässä, odottelen täydenkuun ponkaisua taivaankaarelle valaisemaan tummuvaa yötä. Yhdistystoiminta pyrkii mieleen vaikka kuinka yritän ajatuksissani olla vielä lomalla, mutta ei auta poukkoilla vastaan. Syyskuu antaa kättä ja silloin on suunnitelma aloittaa kerhoja harrastustoiminta, ideoida uusia toimintamuotoja. Kesäaikaan kurkistaen, ei me ihan kokonaan olla oltu lomatunnelmissa. Elokuussa olivat Rovaniemen Wanhat Markkinat, meillä oli siellä myyntikoju jossa myimme kaikenlaisia käsitöitä ja vähän muutakin. Toinen elokuun tapahtuma oli Nostalgiatanssiaiset Rovaniemen Työväentalolla. Vieraita tuli naapuriyhdisyksestä ja vieropalkisilta. Tunnelma oli hyvä, vieraat viihtyivät ja musisoijat soittelivat vanhaa tanssimusiikkia, kyseltiin ja kerrottiin kuulumiset. Tästä jäi hyvä mieli: on mukava aloittaa yhdistyksen syyskauden toiminta. Muuten Rovaniemen työväentalo puretaan ja tilalle rakennetaan kerrostaloja: siksipä tanssittiin nuo nostalgiatanssit. Yritämme vielä syyskuulla järjestää yhdet tanssiaiset ennenkuin koneellinen ”jättikoura” iskee kyntensä talon nurkkaan ja rouhii sen maan tasalle. Näin katoaa yksi pala kaupunkikuvasta menneisyyteen. Kaarina Kapraali Saarijärveläisillä tietokonekoulutusta ja ohjattua liikuntaa Terveiset Rovaniemeltä Olavi Virran 100-vuotisteematapahtuma keräsi Raision Huvilintuun runsaat 350 eläkeläistä Varsinais-Suomen alueelta. Ruokailu aloitettiin tuntia ennen ohjelman alkua. Jauheliha-vihanneskeittoa oli keitetty aamuyöstä soppatykissä 200 litra, perunateatteri oli kuorinut edellisenä iltana perunoita 3 säkillistä ja paistanut jauhelihaa 25 kiloa. Sen määrän laskettiin riittävän neljällesadalle vieraalle ja niin se riittikin nipin napin. Keitos keitettiin armeijan soppatykissä joka on vuodelta 1929, antiikkisen soppatykin omistaa Raision Lastentuki ry. Juhlapuhujana ollut Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen huomautti aluksi, että ennakkoaavistuksia saattaa olla siitä, että hän on puolueellinen. Samalla hän vakuutti, että puolueellinen hän onkin, vahvasti eläkeläisten puolella, ja eläkeläisten edunvalvojana toteuttaa konkreettisesti eläkeläisten asiaa. Puhe oli selkeää ja käsitteli leikkauksia, joita nykyinen hallituksemme on kaavailemassa eläkeläisten elinolojen kaventamiseksi. Teematapahtuman musiikista huolehti tamperelainen Sinirytmiyhtye solistina ”Tampereen sälli” Ilkka Kuusniemi. Kappaleet oli valittu Olavi Virran tuotannosta. Tanssiminen oli sallittua heti alusta alkaen ja tanssijoita oli parketilla heti ensimmäisen kappaleen soidessa. Vieraileva turkulainen mieskuoro lauloi muutamia kappaleita ja tunnelma oli vaatimattomasti sanottuna kohdallaan. Välillä pidettiin kahvitauko ja pientä veryttelyä väliajalla ja Olavin teema jatkui. Tilaisuus oli lähes täydellisesti onnistunut siihen asti kun arvonta alkoi. Arvonta tuotti pettymyksen. Arpavastaava oli tehnyt suuren urakan ja hankkinut ja ”kerjännyt” todella näyttävän palkintopöydän. Epäonnistuminen johtui siitä että käytettiin eri numerosarjaisia arpalipukkeita. Toisissa oli nollia edessä kaksi tai kolme, toisissa ei lainkaan nollia. Yhdistyksemme puheenjohtajana pyydän anteeksi kaikilta niiltä kutsuvierailta joiden ystävyysvierailun tunnelmaa epäonniset arpajaiset latistivat. Aarre Lehtonen puheenjohtaja Raision Seudun Eläkeläiset ry. Jauheliha-vihanneskeiton valmisteluja. Keittoa valmistettiin armeijan soppatykissä 200 litraa. Valmistelut tehtiin puheenjohtajan pihamaalla. Irja Collin (vas.), Eero Hämäläinen, Markku Collin, Arvo ja Sinikka Hiekkavirta sekä Eila Hämäläinen olivat Maarit Paunosen vieraina kylpylähotelli Summassaaressa. Kuva: Juha Drufva Soppatykki ruokki Raision Olavi Virta-tapahtuman vieraat
• Nro 5 syyskuu 2015 – 23 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban Jag läste någonstans att man för att leva länge och ha hälsan skall se positivt på saker och ting. Skall man säga något positivt om försommerens väder skulle det kanske vara att vägarna inte dammade, och att man inte behövde tvätta bilen. Det skötte regnskurarna om, och för en gångs skull finns det gott om vatten i stugans brunn ännu i slutet av augusti. Barnbarnen var också glada över att vi kunde bränna en hejdundrande midsommarbrasa utan att tänka på brandfaran. Själv hade jag också gott om tid att sitta inne framför datorn och knåpa ihop manuskriptet till en diktbok på finsk hesaslang, som är mitt språk nummer tre. Trots att mitt modersmål är svenska är jag bättre på att skriva dikt på finska, vilket beror på att det är lättare att rimma på finskans alla ändelser. Jag läste ju finska som första främmande språk i skolan och avskydde alla de kasusar som ändelserna bygger på, och som jag aldrig iddes lära mig ens till namnet utan kallade dem gemensamt för bablativer. Trots detta skrev jag nior och tior i finskan tills det en gång blev grammatikprov. Jag kunde inte svara på en endaste fråga, och efter en lång diskussion med läraren – vars namn jag tyvärr har glömt – satte han Mika Waltaris deckare Vem mördade fru Skrof i näven på mig och sade, att man kan lära sig gott språk också med att läsa goda böcker med eftertanke. Det rådet är jag evigt tacksam för, och en dekkarskribent som jag gillar högt är Agatha Christie. Hennes sätt att beskriva miljöer och människor lärt mig mycket. Vi skrattade gott med frugan när hon beskrev en av sina personer med orden “Han var ingalunda rik, men ekonomiskt oberoende” Vi konstaterade att definitionen stämmer ju in på oss nu när vi är pensionerade. Pengarna kommer på banken utan att behöva jobba, och vi klarar oss rätt bra. Med alla skulder betalda och låga boendekostnader blir det t.o.m. litet över till resor och andra små extravaganser. Förlåt nu kom jag av mig igen, det var ju sommarvädret jag höll på att skriva om. I fjol blev vi ju trötta på att frysa på midsommar och åkte till Rhodos, och i år hade vi bokat en kryssning på Seine av Kristina Cruises till andra halvan av augusti, och satt i den finska sommarkylan och följde uppmärksamt med det franska vädret. När TV:ns väderkartor visade att det var trettio grader varmt i Frankrike blev jag smått orolig över hur jag skulle klara den värmen. I början på augusti kom värmeböljan till Finland, så vi hann vänja oss innan vi bordade planet till Paris, och när vi var framme var vädret snäppet kyligare än i Helsingfors. Det passade i alla fall mig bra, och vi behövde varken frysa eller svettas när vi på en sightseeingtur på väg till båten med frugan avnjöt kryssningens första landöl på en gatuservering vid en bulevard i Montmartre. Båten M/S France – en smäcker hundratio meter lång flodbåt – väntade vid Seinestranden några hundra meter från Eiffeltornet. Det kändes konstigt att bo i en hytt med panoramafönster bara litet över en meter ovanför vattenytan, och ännu konstigare att alla drinkar i baren, utom den dyraste champagnen och konjaken, var gratis. Innan vi reste skrämde vänner och bekanta oss med att fransmännen äter grodor och sniglar, men det mest exotiska vi blev bjudna på var gåslever, vilken vi lät oss väl smaka. Annars var resan bara frid, fröjd, vänligt bemötande och trevliga medresenärer när vi gled fram genom ett lummigt landskap. I vår första besökshamn Vernon åkte vi buss till den berömda impressionisten Claude Monets ateljehem och näckrosdamm. Visst var trädgården vacker, men när det började regna och jag med mina skrala bakben inte hittade en torr sittplats att ta igen mig på fick vi bråttom till ateljehuset. Där hittade jag en stol som jag med välbehag sjönk ned på, men då kom en arg tant som sade en massa franska ord som jag inte förstod. Jag begrep i alla fall att det var helgerån att sitta på en stol som den stora konstnären hade suttit på, men orkade inte trava runt i den stora tvåvåniga villan utan avlägsnade mig med ett stillsamt pardon. Utgången från området gick genom en suvenirbutik. Där hittade jag en mjuk soffa och frugan två kopior av mästarens verk. Den ena skall vår dotter få och den andra skall vi rama in och hänga på salongsväggen bredvid vår äkta Rembrantkopia från Eremitagen i St Petersburg. Det var ännu rätt lång väg tillbaka till bussens parkeringsplats, men det hade slutat regna och med en nitro under tungan klarade jag den rätt bra. Vi beslöt i alla fall att resten av resan ta våra ladhugg i egen takt. Vi var ju tillräkligt språkkunniga för att klara oss. Jag kunde ju säga god dag, två öl, var så god, tack och adjö på franska och med dem och en passlig sedel klarar man sig gott i alla väder. Kyrkor, kloster och historiska platser är förstås intressanta, men i den här åldern tycker jag nog mera om att sitta på en uteservering och beskåda folklivet än att trava efter en guide ich bese platsen där Jeanne d´Arc brändes på bål. Annars är staden Rouen där detta i tiderna hände i dag en stor hamnstad långt från havet, och det var i mitt tycke intressantare att se stora oceangående lastbåtar stäva fram i den smala flodfåran. Från Honfleur hade vi också haft tillfälle att besöka andra världskrigets berömda landstigningsplats Omaha Beach, men vi hade redan sett den när vi var med på kryssningsbolagets båt Kristina Katarinas jungfruresa från Helsingfors till Gibraltar, så vi stannade och tittde på folklivet i det gamla fiskeläget som vuxit till stad. Höjdpunkten på resan var förstås Paris där vi avslutade kryssningen med en lång sightseeing på buss och en kvällskryssning genom den upplysta staden. När vi kom hem var här ännu varmare än i Paris, men i skrivande stund är värmeböljan slut, regnet skvalar och en normal regnig höst är troligen i antågande. Egentligen är det fint att träffa pensionärsjänget och köra igång verksamheten igen, i mitt fall särskilt skrivarklubben. Sedan till direktöversättmingarnas förunderliga värld. Förra numrets Örn var förstås hamnstaden Kotka, men den här gången skall ni inte komma så lätt undan. Orten det i dag är frågan om heter på dirktöversättning Väggfloden, och som en liten fingervisning kan jag nämna att därstädes finns en köttförädlingsfabrik som heter Myggan. Hej på er åter, och ha en trevlig och aktiv höst. Positivt om den gångna sommaren För Pensionärerna rf som organisation är det självklart att intressebevakning ingår i våra centrala uppgifter. Lika självklart är det att i ett välfärdssamhälle bör varje människa ha en likvärdig möjlighet till ett rättvist och värdigt liv. Frivilligverksamheten för sin del gör det möjligt att förverkliga detta mål, men visst ska samhället se till de grundläggande behoven. Att definiera välfärdssamhället är enkelt och hållbart: Mätaren är hur väl samhället sköter om sina svagaste medlemmar. Många människor har problem med utkomsten, de är sjuka, de har små pensioner eller är arbetslösa. Men dessa omständigheter får inte leda in människor i fattigdomsfällan eller till marginalisering. Under svåra tider måste samhällets skyddsnät fungera. Det är ingen idé att hävda att vi inte har råd. Finland verkar ha råd med att låta närmare en halv miljon människor gå arbetslösa. Det är fråga om värderingar och värdeval. Om vad vi satsar våra pengar på. Äldreomsorg, utbildning, sysselsättning, dagvård, företagsstöd, vapen, eller något annat? Finland satsar exempelvis en mindre andel av bruttonationalprodukten på socialoch hälsovårdstjänster jämfört med de övriga nordiska länderna. Det är ett värdeval. Tidsandan förefaller vara snål och ogin mot samhällets svagaste. Jag skulle önska att jag hade fel, men tyvärr tror jag att i denna vår tid hörs inte de svagastes röster knappt alls vid beslutsfattarnas bord. Det finns dessutom allt skäl att fråga sig vid vilket bord pensionärernas intressebevakare finns då besluten fattas? De är inte inbjudna trots att man fattar beslut som gäller pensionärerna. Som en pensionärsorganisation är det vår uppgift att föra fram olika frågor ur vårt eget perspektiv. Vi måste också agera för att få till stånd en förändring. Vi måste verka på en så bred front som möjligt, påverka där vi kan åstadkomma största möjliga effekt. På riksplan måste vi rikta oss mot statsmakten, på lokal nivå till kommunerna. I detta arbete är vi också öppet partiska. Vi tar ställning för pensionärerna. Tillsammans. För välfärdssamhället
• 24 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Savon aluejärjestö piti elokuun puolivälissä iloiset Elokarkelot Kiuruvedellä Puistorinteen lavalla. Sää oli hienompi kuin osattiin odottaa. Aurinko paistoi ja oli mukava tanssin tauoilla istuskella ulkona, nauttia siellä makoisia muurinpohjalettuja tai makkaraa. Väkeä juhlaan tuli reilusti yli 300. Ohjelmaa esittivät Savon laajalta alueelta eri yhdistysten ihmiset. Varkautelaiset esittivät reippaan liikuntaesityksen tanssin tahdissa, sekä hauskan sketsin. Mikkelistä Auvisen Anja ja Jääskeläisen Impi lausuivat vuorottain Eino Leinon runoa ja myös Kuopiosta Ritvasen Salme lausui runon. Iisalmelaiset esittivät senioritanssia. Vehmersalmen ja Kuopion esiintyjät lauloivat kuorona kolme laulua; Vanha kulkuri, Turistit tuppukylään ja Vanhan veräjän luona. Yksinlaulua esitti Vehmersalmelta Keijo Savolainen säestäjänään Pentti Hiltunen ja Jouko Turunen. He säestivät myös yhteislaulut, jotka laulettiin niin että tanssilava raikui. Arpajaiset ovat aina yhtä suosittuja. Tanssit tahditti Unikuvaorkesteri. Tanssijoita lavalla riitti loppuun saakka. Juhlapuheen piti järjestösihteeri Anu Mäki ja hyvän puheen pitikin. Hän aloitti sanomalla, että ”on arvokasta ja tärkeätä kokoontua yhteen, nauttia ystävyydestä, valosta ja lämmöstä – kerätä voimia syksyn ja talven varalle”. Mäki kertoi olevansa iloinen, että viime toukokuussa Varkauden Kuntorannassa pidetylle 19. edustajakokouksellemme oli tehty kaikkiaan 138 aloitetta, jotka koskivat ajankohtaisia ikääntymispoliittisia teemoja. Niistä hän nosti puheessaan esiin vanhusten kotihoidon sekä yksin asumisen. Tosiasiallinen tilanne on se, että vanhuksille kotiin tuotavia palveluja on liian vähän. Yksinelävien, myös yksinelävien eläkeläisten, riski joutua köyhyysloukkuun on moninkertainen perheellisiin verrattuna. Yksinasuva kantaa vastuun asumisja elinkustannuksista kokonaan. Kaikki yksin asuvat eivät ole yksinäisiä, mutta iän tuoma fyysinen haurastuminen altistaa yksinäisyydelle. Ja tämä on se näkökulma, joka meidän eläkeläistoiminnassamme tulisi muistaa ja huomioida, muistutti Anu Mäki. Hän nosti esille myös erilaisia ajankohtaisia yhteiskunnassa esillä olevia asioita, mm. loppukesästä käydyn keskustelun rasismista ja hallituksen toimintalinjan. Jälkimmäisen seurauksena kohdistuu eläkeläisiin monenlaisia toimenpiteitä, mm. lääkekorvausten pienentäminen, asumistuen siirtäminen yleisen asumistuen piiriin ja palvelumaksujen korotukset. Jotta ihmiset eivät lamaantuisi, on meidän vastattava tähän haasteeseen yhdessä. Yhdistysten arkinen toiminta, kerhotapaamiset, harrastusryhmät ja kaikki yhdessä tekeminen tulee entistä tärkeämmäksi ja arvokkaammaksi. Kiuruveden Eläkeläisten tarmokkaat talkoolaiset tekivät ison työn hoitaessaan kahvituksen, voileipien teon ja tarvikkeiden hankinnan. Muista yhdistyksistä olivat lipunmyyjät ja arpojen myyjät. Kiitos kaikille talkoolaisille! Yhteistyö pelasi hienosti ja tuotti myös tulosta. Mervi Höylä Elokarkelot Kiuruvedellä Ainahan sitä kesää odotetaan. Luonnon heräämistä, valoa, lämpöä ja monen muun muuttuvan tekijän yhteisvaikutusta. Mutta mitä meille Ouluun kesä toi tullessaan? Kylmiä tuulia, jatkuvaa sadetta ja lämpömittarin lukemat pyörivät tuossa kymmenen asteen tietämissä. Kaikesta huolimatta Oulun Eläkeläiset ry:n toiminta on pyörinyt hyvinkin vilkkaana vaikkakin vähäiselle toiminnan pyörittäjä porukalle se on asettanut haasteita. Kesäaikana lähes kaikki toimintamme keskittyy Hietasaaren Vaaskelaan. Se on aivan Oulun keskustan kyljessä oleva, järjestömme omistama, ympäri vuoden toiminnassa oleva paikka, joka on järjestömme jäsenistön käytössä. Kesäaikana tapahtumia riittää lähes jokaiselle viikonpäivälle. Iso katettu lava antaa mahdollisuuden sateisenakin kesänä monipuoliseen toimintaan. On torstaisin ja sunnuntaisin iltapäivätanssit, on senioritanssiharjoitukset, jumppaja voimisteluharjoitukset, toimintapäivät, eri juhlatilaisuudet. Paikka on kesäaikana joka päivä auki kaikille, jossa on aina tarjolla suuhun pantavaa. Niin etelän kuin pohjoisen reissaajat, tulkaapa ensi kesänä kulkiessanne tutuksi. Paikalla on vetovoimaa. Tänä vuonna kesäkauden avajaiset 3.6. keräsivät reilut toistasataa osallistujaa. Ohjelmassa oli muun ohjelman lisäksi mm. Oulun Työväen Eläkeläisten mieskuoro Iltaruskon loistava esitys ja tottakai lopuksi lavatanssit. Juhannusjuhlaa vietettiin 19.6. – ihme kyllä ilman sadetta. Ohjelmassa oli mm. tanssiryhmä Sitriinit erinomaisella esityksellä, Raija Määtän ja Briitta Pärssisen mainio sketsi, Heikki haitarilla, ja 11-vuotias Robi toi nuoruuden ”räppiä ”. Kansanedustaja Hanna Sarkkinen toi kuulumisia eduskunnasta ja vähän muustakin ja Olavi puhui mm. järjestön juhannusperinteistä. Ja mitäpä juhannus olisi ilman lavatansseja. Kun on Suomen suven juhla, kesä kauneimmillaan ja valon määrä hallitsee, niin sitä on hienoa viettää joukolla ja iloisella meiningillä. Pienikin yhdessä olon hetki rikastuttaa mielen ja tuo hyvän olon tunnetta. Oulun Eläkeläisten juhannuksen juhlatilaisuuteen ei kuulunut juhannuskokkoa, ei juhannustaikoja eikä juhannussaunaa mutta tarjolla oli perinteistä juustokeittoa, pannarikahvia ym. suuhunpantavaa. Makkaragrilli oli miehitetty juhlan ajan. Yksi kesän kohokohdista oli onkikilpailut jota suosi myös sateeton päivä. Oli vakavampaa yritystä, oli leppoisampaa yritystä ja oli tarkkaa seurantaa, kuka mitäkin saalista nostaa. Vaikka saalismäärät olivat pienen puoleisia oli kuitenkin kaikilla kilpailijoilla asiaa vaa’alle. Kellä saalista, kellä ei. Voittajaksi julistettiin Pirkko Saarela ja toiseksi Veikko Saarela, siinä pari, joka löi suut kuivaksi muilta kilpailiojilta. Mutta kaikki osallistujat palkittiin ja tilaisuuden kruunasi lohisoppa pannarikahvien kera. Ansaitusti emännät saivat parhaat palkinnot. Mm. tällainen toiminta vetää eläkeläisjärjestön jäseniä yhteisen toiminnan ja harrastuksen pariin. Toiminnan eteen on tehtävä lujasti töitä, ja pyrittävä saamaan aina uutta eläkeläiväkeä mukaan. Vapaaehtoinen järjestötyö on osalle nykyajan ihmisistä vaikeaa, kun ei siitä saa etuisuuksia. Mutta meidän järjestöllä on paljon pitkäaikaisia jäseniä, jotka kokevat tämän työn mielekkääksi ja antoisaksi. Kaikille eläkeläisjärjestöjen jäsenille lämpimät kesäterveiset Oulun Eläkeläiset ry:n jäsenkunnalta. Moikataan ja hymyillään kun tavataan. Olavi Peltoniemi Oulun eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Lavatanssit ja onkikilpailut Oulun Eläkeläisten kesän kohokohtia Jalalla koreasti. Oulun Eläkeläiset ry:n Vaaskelan iso katettu lava antaa mahdollisuuden sateisenakin kesänä monipuoliseen toimintaan. Juhlijoita Rautavaaralta ja Sonkajärveltä. Juttu luisti tuttuja tavatessa. Kiuruveden ahkerat kahvin tarjoajat. Matkailu avartaa, sanotaan. Näinhän se onkin. Perinteisen umpimähkäretken sijaan Malmin Eläkeläiset tekivät tänä kesänä kolmipäiväisen Ahvenanmaan kierroksen. Bussilastillinen iloisia ihmisiä lähti Työväentalolta reissuun kohti Kustavia ja lossin ja autolautta yhteyksien jälkeen saavuimme Brändön saarelle. Siellä oppaan kanssa tutustuimme muun muassa Brändön kirkkoon ja paikalliseenpikkupuotiin. Päivällisen, saunomisen ja makkaranpaiston jälkeen uni maittoi. Aamiaisen syötyämme matka jatkui saaristolautalla Värdön Hummelvikiin. Matka jatkui bussilla uuden oppaan kera. Tutustuimme Bomarsundin linnoituksen raunioihin ja Kastelhomaan, illaksi ajoimme Maarianhaminaan. Aamulla opas vielä esitteli Maarianhaminan keskustaa, jonka jälkeen saavuimme laivalla Turkuun. Bussimatkalla Helsinkiin laulu raikui. Kaikki olivat tyytyväisiä matkan antiin, aivan kuin olisi ulkomailla käynyt! Mirja Leppälä Malmin Eläkeläisten kesäkierros: ”Aivan kuin olisi ulkomailla käynyt”
• Nro 5 syyskuu 2015 – 25 ELÄKELÄINEN Varaa N YT! SYYSLOMA 2015 • 3 VRK VKO 4143 • Hinta alk. 120 € / hlö / 2hh • Hinta alk. 279 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. Majoituksen 2hh tai perhehuoneessa, hyvän olon aamiaiset, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, Lasten leikki ja pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. ISÄNPÄIVÄ 6..11.2015 • 2 VRK • Puolihoidolla alk. 112 € / hlö / 2hh • Puolihoidolla alk. 279 € / perhehuone (2+1-2 lasta 4-17 v.) Sis. majoituksen 2hh tai perhehuoneessa, hyvän olon aamiaiset, 2 x päivällisen, 1 x Isänpäivä lounaan, Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, lasten leikki ja pelihuoneiden käytön, maksuttoman vapaaajan ohjelman. SENIORIEN PIKKUJOULU 2015 20.-22.11. | 27.-29.11. | 4.-6.12. | 11.-13.12. • 1 vrk alk. 65 € / hlö / 2hh • 2 vrk alk. 130 € / hlö / 2hh Sis. hyvän olon aamiainen, 1 x Pikkujoulu illallisen, 2hh Majoituksen, elävää tanssimusiikkia, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman, kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina, 2 vrk:n paketti sisältää toisena päivänä aamiaisen ja päivällisen. TEATTERILOMA • 1 VRK • Hinta alk. 67 € / hlö / 2hh Sis. hyvän olon aamiainsen ja lipun Varkauden teatteriin. Hotellipaketit 4 vrk Puolihoidolla 265€ / hlö / 2hh KESKIVIIKKO 23.12.2015 14.00 Majoittautuminen hotelliin alkaa 14.30 Jouluinfo glögin kera ravintolassa 18.00 Kynttiläuinti Kylpylässä 20.00 Karaoketanssit ravintolassa JOULUAATTO 24.12.2015 09.00 Aamuinen vaellus luontoon 11.00 Vesivoimistelua, kylpylässä 12.00 Joulurauhan julistus Suomen Turusta, Eevan salissa 14.00 Jouluinfo 24.12. saapuville lomalaisille, ravintolassa 12.00-16.00 Joulusaunat naisille ja miehille lämmitetty, rantasaunalla. 13.00 Joulukuusen koristelu lapsille, ravintolassa. Jatkuu leikkien ja laulaen Jopen ja Mirjan kanssa. 16.00 Perinteinen jouluateria, lapsiperheet 17.00 Perinteinen jouluateria, muut asiakkaat 18.15 Ohjelmallinen illanvietto, Eevan salissa, Isäntänä Jope Huttunen 19.00 Joulupukki vierailee Eevan salissa 23.00 Jouluyön kirkko Varkauden Pääkirkossa (omilla kyydeillä) JOULUPÄIVÄ 25.12.2015 09.00 Aamulenkki ulkona 10.00 Joulumessu Varkauden Pääkirkossa (omilla kyydeillä) 10.00 Kevyttä Vesivoimistelua kylpylässä 11.00 Vesivoimistelua, kylpylässä 13.00 Yhteislaulua, Eevan salissa Jope Huttusen säestyksellä 15.00 Rasvanpolttojumppa, toimintasalissa 18.00 Joulupähkinä, musiikin siivittämä tietovisa kaikenikäisille Juontajina Jope ja Mirja 20.00 Jouluinen musiikkija lauluiltama, sekä tanssit, Jope Huttunen TAPANIN PÄIVÄ 26.12.2015 09.00 Lähtö aamulenkille, hotellin pääoven edestä 10.00 Kevyttä voimistelua kylpylässä 11.00 Vesijumppa, kylpylässä 13.00 Bingo, Eevan salissa. Mukavia palkintoja 20.00 Tapaninpäiväntanssit, elävää tanssimusiikkia, Jope Huttunen SUNNUNTAI 27.12.2015 10.00 Jakson yhteenveto 11.00 Kiitoksia ja tervetuloa uudelleen Joulunajan ruokailut Aamiainen klo 08.00-10.00, lounas klo 11.30-13.00 (ei sisälly puolihoitoon 10€ /hlö) Päivällinen klo 16.30-18.00 Kylpylä avoinna 08.00-20.00 Joulunajan ohjelma: ke-su 13.-17.1. ja 20.-23.1.ohjelma: KESKIVIIKKO 13.1. / 20.1.2016 15.00 Tervetulotilaisuus, Ravintola Aikamies 16.30 Päivällinen 18.30 Iltamat ravintolassa, esiintyjänä Erkki Liikanen 20.00 Karaoketanssit ravintolassa TORSTAI 14.1. / 21.1.2016 09.00-10.00 Aamujumppa Eevansalissa, ohjaajana Xin 11.00-13.00 Joogan alkeita Eevansalissa, ohjajana Kari Timonen 11.00-13.00 Seuratanssin alkeet ravintolassa, ohjaajana Anja Holopainen 11.00-13.00 Venyttely, tasapaino ja rentoutus Toimintasalissa, Samuli Kinnunen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30 Päivätanssit ravintolassa, Seniori Make 16.30 Päivällinen 18.30 Tähtitieteen perusasioita Eevansalissa, Kasiopeia ry:n PJ Veli-Pekka Hentunen 20.00 Karaoketanssit ravintolassa. PERJANTAI 15.1. / 22.1.2016 09.00-10.00 Aamujumppa Eevansalissa, ohjaajana Xin 11.00-13.00 Joogan alkeita Eevansalissa, ohjaajana Kari Timonen 11.00-13.00 Seuratanssin alkeet ravintolassa, ohjaajana Anja Holopainen 11.00-13.00 Venyttely, tasapaino ja rentoutus Toimintasalissa, Samuli Kinnunen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30 Yhteislaulua ravintolassa, Seniori Make 16.30 Päivällinen 18.30 Iloista Ukulelemusiikkia ravintolassa, Warkauden Ukuleleorkesteri 20.00 Elävän musiikin tanssit tähdittää Ari Klem Jatkuu karaoketansseilla LAUANTAI 16.1. / 23.1.2016 09.00-10.00 Aamujumppa Eevansalissa, ohjaajana Xin 11.00-13.00 Joogan alkeita Eevansalissa, ohjaajana Kari Timonen 11.00-13.00 Seuratanssin alkeet ravintolassa, ohjaajana Anja Holopainen 11.003.00 Venyttely, tasapaino ja rentoutus Toimintasalissa, Samuli Kinnunen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30 Kahvikonserttituokio ravintolassa, Seniori Make 16.30 Päivällinen 18.30 Kotimainen elokuva Eevansalissa 20.00 Seniori Maken tahdittamat tanssit, jatkuvat karaoketansseilla SUNNUNTAI 17.1. / 24.1.2016 08.00-16.00 Kylpylä omatoimisesti 08.00-10.00 Aamiainen 10.00 Palautekeskustelu 11.00 Kiitokset ja Tervetuloa uudelleen! Kaamoksen kruunajaisten ruokailut Aamiainen ke-pe klo 7.00-10.00 ja la-su klo 8.00-10.30 Päivällinen 16.30-18.00 (sisältyvät lomapakettiin) Kylpylä avoinna 08.00-20.00 www.kuntoranta.? Kaamoksen Kruunajaiset ke-su 13.-17.1. tai 20.-24.1. 3 vrk Puolihoidolla 262€ / hlö / 2hh Vuoden 2016 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry • hyvinvointilomat.? Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry • mtlh.? Solaris-Lomat ry • solaris-lomat.? Pidätämme oikeuden eloriehan ja jooggakurssin ohjelman muutoksiin Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.? Joululoma ja Kaamoksen Kruunajaiset varattavissa! Toimi pian ja tule mukaan iloiseen tunnelmaan! Tule hyvälle tuulelle! Kaamoksen Kruunajaisia tähdittää Erkki Liikanen & Ari Klem Seniorien Joulu 23.-26.12. tai 24.-27.12.
• 26 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN – Eliniän pidentymistä ei tule pitää kansantaloutemme kestävyyttä koettelevana uhkana. Se tulee nähdä parantuneen terveydenhuollon ja hyvinvointivaltion kehityksen aikaansaamana saavutuksena ja yhteiskuntamme voimavarojen lisäyksenä, josta on syytä iloita. Näin siteerasi juhlapuheessaan Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestön puheenjohtaja, lahtelainen ylilääkäri, emeritus Antti Holopainen valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistöä Lopen Eläkeläiset ry:n 40-vuotisjuhlassa. Hunsalan työväentalolle oli kokoontunut talon täydeltä niin yhdistyksen omaa väkeä kuin myös vieraita toisista loppilaisista eläkeläisyhdistyksistä, ja runsain määrin myös sisaryhdistysten jäseniä lähikunnista juhlistamaan Lopen Eläkeläiset ry:n 40-vuotista taivalta. Ohjelmallinen juhla Lopen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Sirkka Salo kertasi lyhyesti vuonna 1975 perustetun yhdistyksen historian. Salo totesi aikojen muuttuneen ja sen mukana toiminnankin eläneen. Vaikka yhdistyksen taipaleella on ollut ylämäkiäkin, elämä jatkuu yhteisvoimin. Nuorin esiintyjä oli viisivuotias Sonja Kujansuu, joka ilahdutti yleisöä reippaalla esityksellään Täti Monika . Ansiomerkein muistettiin syksyllä 90 vuotta täyttävää Liisa Forsmania, joka on ollut jäsenenä 40 vuotta, ja on yhä edelleen aina valmiina lähtemään yhteisiin rientoihin, sekä Liisa Uotilaa, joka aikanaan vastasi yhteisten juhlien kokkailuista parikymmentä vuotta. Juhlaa rytmittivät puheiden ohessa kuullut iloiset, rempseät, ja hieman haikeatkin laulutervehdykset sisaryhdistyksiltä niin Hämeenlinnasta, Heinolasta kuin Karkkilastakin. Entisaikaan yhdistys järjesti paljon juhlia ja näihin kehitettiin omaa ohjelmaa, mm. sketsejä. Yksi tällainen vanha sketsi nähtiin henkiin herätettynä myös juhlassa Sirkkojen Salo ja Toivonen esittämänä. Juontaja Sami Tanskanen oli sanoittanut yhdistyksen 40-vuotisjuhlakronikan, joka kokosi osuvasti yhdistyksen historian meneväksi lauluksi. Hieno ja tunnelmallinen juhla päättyi komeasti kolmella haitarilla säestettyyn yhteislauluun Kultainen nuoruus. Vastuuta yhteiskunnan toiminnasta – Moni aktiivinen eläkeläinen hoitaa perhepiirissään vaarin tai mummin ja lisääntyvästi myös iso-vaarin tai isomummin tehtäviä välittäen nuoremmille sukupolville perinnetietoa menneistä ajoista. Yhä enemmän myös puolisot toimivat läheistensä omaishoitajina, suurin osa heistä ilman omaishoidon tukea, osa pientä tukea saaden, totesi Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestön puheenjohtaja Antti Holopainen juhlapuheessaan. Huomattava osa eläkeläisistä osallistuu siis yhteiskuntamme aktiivitoimintaan kantamalla vastuuta yhteiskunnan toiminnasta, joko nuorempia sukupolvia tai itseään vanhempia sukupolvia tukien. Eläkeläiset osallistuvat siis aktiivisesti talkoisiin hyvinvointivaltion hyväksi pääosin täysin vapaaehtoisesti ja velvollisuuden tunnossa läheistensä ja koko yhteiskunnan hyväksi, muistutti Holopainen. – Vaikka olemme kasvava yhteiskunnan aktiivinen voimavara, leimataan ikäihmisten osuuden kasvu usein taakaksi, jota yhteiskuntamme ei mukamas kestä, hämmästeli hän. – Eläketurvan toistuva heikentäminen ja julkisten palveluiden maksujen korotukset vaikeuttavat osallistumistamme yhteiskunnalliseen toimintaan samalla kun eläkeläisten mahdollisuudet kuluttajina ja kansantalouden pyörien pyörittäjinä heikkenevät. Työtä rauhan puolesta Antti Holopainen muistutti, että omat vanhempamme ja esivanhempamme oppivat yhteisöllisyyden ja ”kaveria ei jätetä” hengen kantapään kautta juoksuhaudoissa. Heistä tuli tämän hyvinvointivaltion rakentajia tunnuksella: ”Ei koskaan enää sotia”. Turvallisuuden ja vakauden reunaehtoja tuon aikakauden rakennustöissä oli yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, joka takaa köyhienkin lapsille tien sivistykseen ja vakaaseen toimeentuloon. – Meillä itse kullakin on ollut yksilöllinen polku yhteisellä rakennustyömaallamme. Olemme vaalineet solidaarisuutta ja kansojen välistä ystävyyttä. Holopainen oli kuitenkin huolissaan nykysuuntauksesta, jossa valtamedia lietsoo jälleen viholliskuvia, ennakkoluuloja ja pelkoja ihmisryhmien ja kansojen välille. – Näin vanhempiemme unelma maailmasta ilman sotia on hautautumassa uusien sodan lietsojien tihutyön aikaansaannosten jalkoihin. Väkivalta ja katkeruus, alistaminen ja orjuuttaminen sumentavat omien lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden kuvaa, hätäili Holopainen. – Meidän eläkeläisten tulisi nostaa uudestaan arvoonsa työ rauhan puolesta, mitä työtä meidän vanhempamme pitivät kaikkein tärkeimpänä tehtävänä sodan jälkeen, että uusia sotia ei enää tulisi, huomautti Antti Holopainen. Eläkeläisten yhdessä olo, retkeily ja matkojen tekeminen niin kotimaassa kuin silloin tällöin myös ulkomailla on tärkeä osa henkisen hyvinvointimme yllä pitämistä. Yhteisöllisyyden hengessä maata rakentaen Holopainen muistutti myös, että eläkeläisten etujen ja oikeuksien puolustaminen on osa rauhan työtä ja toimintaa paremman tulevaisuuden puolesta samalla kun se on niiden arvojen ja kulttuurin puolustamista jota olemme me ja meitä edeltävät sukupolvet saaneet aikaan. – Toivon, että nykyinen ja tuleva eläkeläisten sukupolvi löytäisi uudestaan sen yhteisöllisyyden hengen, jolla tämä maa on rakennettu ja siirtäisi sen tuleville eläkeläissukupolville, totesi Antti Holopainen. Tässä työssä tarvitsemme aktiivisia eläkeläisyhdistyksiä ja toivon mukaan vahvistuvaa toimintaa yhteisöllisyyden ja kulttuurimme vaalimisen hengessä. Teksti ja kuvat: SISKO SAVOLAINEN ”Eläkeläiset ovat yhteiskunnan aktiivinen voimavara” Lopen Eläkeläiset ry juhli Hämeenlinnan sisarjärjestön lauluryhmä, ”lutuset”, esitti useita lauluja johtajanaan Airi Kalinainen. ”Kuin lapsena ennen…” Tuula Jetsu lauloi kauniin vanhan iskelmän Heikki Heinosen säestäessä, tuoden terveiset ja onnittelut Heinolasta. Lopen Eläkeläiset ry vietti 40-vuotisjuhliaan Hunsalan työväentalolla. Juhla aloitettiin täytekakkukahveilla. Yleisöä oli paikalla talon täydeltä
• Nro 5 syyskuu 2015 – 27 ELÄKELÄINEN LAAJA VALIKOIMA ARJEN APUVÄLINEITÄ TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN ERIKOISKAUPPA fennokauppa.fi FENNO MEDICAL OY *) normaalihintaisista tuotteista 2015 Hyödynnä jäsenetusi! 09 276 360 Eläkeläiset ry:n jäsenetu*) -10% Pyydä ILMAINEN postimyyntikuvasto! Simon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous tiistaina 29.9.2015 kello 11.00 Nuorisotilassa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Raision Seudun Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 12.10.2015 kello 14.00 Tornilassa, Tornikatu 9, Raisio. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Iisalmen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 21.10.2015 kello 11.30 Nuorisotalossa, Kirkkopuistonkatu 25, Iisalmi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 11.00. Tervetuloa. Johtokunta __________________________________________ Kiimingin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 22.10.2015 kello 13.00 Kiimingin valtuustosalissa. Esillä syyskokoukselle smäärätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta Karkkilan Eläkeläiset ry:n perinteinen kylpylämatka suuntautui tänä vuonna itäiseen Viroon, Toila Spakylpylään. Matkaa Tallinnasta kertyy noin 200 kilometriä. Kylpylä sijaitsee korkealla rantatörmällä Toila-Oru-puiston vieressä. Kylpylästä on huikeat näköalat Suomenlahdelle. Puisto on perustettu vuonna 1897, jolloin Pietarilainen liikemies osti maat ja rakensi alueelle kesähuvilan jota alettiin kutsua Orun linnaksi. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 puisto jäi hoitamattomaan tilaan aina vuoteen 1935, jolloin linna tuli Viron tasavallan presidentin kesäasunnoksi. Monimuotoinen ja vaihteleva pinnanmuodostus on tarjonnut sadoille erilaisille puille ja kasveille kasvualustan. Varsinainen kylpylä sijaitsee yhdeksänkerroksisessa rakennuksessa, joka on saneerattu viime vuosina nykyajan vaatimuksia vastaavaksi hoitolaitokseksi. Hotellissa on 280 majoituspaikkaa. Huoneet ovat pienehköja, mutta hyvin siistejä ja niistä löytyy suihku/WC, TV, jääkaappi, sekä aamutakit ja tietenkin pyyheliinat. Jos huoneet ovat pienehköjä niin yhteiset tilat, kuten käytävät, oleskelutilat, ravintola ym. ovat hyvin väljiä ja tosi siistejä. Meillä oli täyshoitopaketti, johon kuului kolme hoitoa/päivä lääkärin määräämällä tavalla. Ruokaa tarjottiin kolme kertaa päivässä ja voin sanoa, että nälkä ei päässyt yllättämään. Päinvastoin ruokaa oli tarjolla enemmän kuin missään aikaisemmin käymissämme kylpylöissä. Myös useammissa kylpylöissä hieman kortilla, olevaa kahvia oli täällä tarjolla jokaisen aterian yhteydessä herkullisine kahvileipineen ja hedelmineen. Vaikka Toilan kylä on pienehkö maalaiskylä niin vapaa-ajan viettokin sujui mallikkaasti. Saunaosasto oli todella monipuolinen ja saunoja löytyi jokaiselle jotakin periaatteella. Erikoisin kokemus oli japanilainen sauna. Myös kuntosali oli varustettu tosi monipuolisesti ja sen käyttö kuului pakettiin. Meillä oli mahdollisuus tutustua noin 30 kilometrin päässä toimivaan Kuremäen nunnaluostariin. Luostarissa asuu vakituisesti 200 nunnaa ja lisäksi aika paljon naisia, jotka olivat tulleet hiljentymään luostarin suojiin. Luostarin alueella sijaitsevasta lähteestä sai mukaansa pullollisen pyhää vettä, joka oppaan mukaan oli parasta saatavilla olevaa lääkettä silmiin. Tosin hänellä oli pieni hymy naamalla kun kertoi tämän: Vettä tuli otettua, mutta silmiin ei ole vielä tullut kokeiltua. Jokatapauksessa, retki luostariin oli mykistävä kokemus, jota voi suositella kaikille jotka menette kylpylään. Matkanjohtajamme Eino Paakkunainen oli järjestänyt meille yhteisen illanvieton hotellin kongressitiloihin. Ilta kului kahvin ja yhteislaulun merkeissä rattoisasti. Monet hersyvät naurut irroittaneet vitsit antoivat oman säväyksensä illanvietollemme. Meidän kaikkien matkalaisten puolesta haluan kiittää Eikkaa ja tietenkin Seijaa erittäin mallikkaasti hoidetusta matkanjohtajan tehtävästä. Kiitoksen ansaitsevat myös kaikki matkalaiset. Matkamme sisälsi suunnattoman määrän naurua, laulua ja positiivistä elämän asennetta. Sen me kaikki yhdessä olemme saaneet aikaan ja sitä me tarvitsemme pitkinä talven pimeinä iltoina. Varmaan tämä matka ei jää viimeiseksi, vaan ensi vuonna uudestaan. Sitä odotellessa! Esa Vepsäläinen Syyskokouksia Karkkilan Eläkeläiset kylpylälomalla Virossa Ykspihlajan eläkeläisryhmä lomaili Kuntorannassa Solaris-Lomien ryhmälomalla 10 – 15.8. Oli erittäin lämmin koko viikon ajan. Kymmenien vuosien kokemuksella totesimme, että nyt täällä on oikea suunta, niin sanottu elämisen meininki. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, kerrottiin Kuntorannan toiminnasta oli oikein opastuskierros, jota ei ole tapahtunut vuosiin ja ensikertalaisille erittäin merkittävä seikka. Joka päivälle oli suunniteltu mielenkiintoista toimintaa, testejä sekä opastusta ikä-ihmisille. Saatiin viettää saunailtaakin ”miljoonasaunassa”. Severin opastuksella seilasimme Unnukkajärvellä, kuunneltiin haitarinsoittoa sekä tarinoita menneiltä ajoilta. Eräänä päivänä kävimme Varkauden pääkirkossa, joka on valmistunut 1939. Kellotapuli on 35 metriä korkea, kolme pronssivalukelloa ovat Kokkolalaisen Veljekset Friisin valmistamat. Erityisesti sykähdytti alttarifresko, jolla on kokoa 240 neliötä ja on pohjoismaiden suurin kirkkofresko. Lauantaina kotimatkalla osa porukasta kävi myöskin Mekaanisen Musiikin Museossa. Siellä on nähtävää sekä kuultavaa eri vuosisadoilta. Erittäin mielenkiintoinen kohde. Kuntorannasta jäi erittäin myönteinen kuva Meille koko ryhmälle jäi nyt erittäin myönteinen kuva Kuntorannasta. Meillä oli hyvä sekä virkistävä loma, sinne on mukava mennä uudestaan. Tällaisella toiminnalla Kuntorannan käyttö nousee tulevina vuosina ennätyslukemiin. Kaunis kiitos koko Kuntorannan henkilökunta, ketään teistä unohtamatta. Muisteli myönteisellä mielihyvällä Anna-Liisa Fagernäs Ykspihlajan eläkeläisryhmä lomaili Kuntorannassa ”Kymmenien vuosien kokemuksella totesimme, että nyt täällä on oikea suunta, niin sanottu elämisen meininki.” Hyvässä seurassa. Karkkilan Eläkeläiset nauttivat kylpylämatkastaan. Yhdistykset, huom! Varmistaaksenne, että syysja kevätkokousilmoituksenne ovat lehdessä, on ne ehdottomasti lähetettävä Erja Isakssonille, osoitteeseen erja.isaksson@elakelaiset.fi puhelin 020 743 3614 Seuraava Eläkeläinen (6/2015) ilmestyy 19.10. Aineisto siihen lähetettävä 28.9. mennessä
• 28 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Surun kohdatessa et jää yksin Täyden palvelun toimisto hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi HELSINKI FORUM p. 010 76 66620 HAKANIEMI p. 010 76 66500 ITÄKESKUS p. 010 76 66590 MALMI p. 010 76 66630 TÖÖLÖ p. 010 76 66530 ESPOO ESPOONLAHTI p. 010 76 66640 LEPPÄVAARA p. 010 76 66610 TAPIOLA p. 010 76 66570 VANTAA MYYRMÄKI p. 010 76 66600 TIKKURILA p. 010 76 66560 KERAVA p. 010 76 66550 HYVINKÄÄ p. 010 76 66580 Puhelut: 0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min PÄIVYSTYS 24h: 050 347 1555 Kemin Eläkeläiset lähti toukokuun lopulla kylpyläreissulle, hakemaan kesää Kuopiosta. Kesää emme onnistuneet tuomaan, mutta muuten meillä oli mukavaa. 21.5. bussi keräili kaikki lähtijät kyytiin. Aina niin reipas ja avulias Lauri otti jokaisen henkilön vastaan ja laittoi laukut ruumaan, viimeinen retkelle lähtijä nousi bussiin klo 8.00, ja eiku Kuopiota kohti. Ensimmäinen kahvitauko pidettiin Tupoksella. Matka jatkui ilosella mielellä, siinä samalla pidimme arpajaiset, onnea taisi olla jokaisella. Suoma ja Lauri johdattivat retkeläiset yhteislauluun, linja-autossa oli tunnelmaa! Meikäläinen sujuvasti kuunteli, lauluääntä ei ole kaikille suotu. Iisalmessa oli tunnin ruokailutauko. Yksi henkilö tuli joukkoomme lisää. Seuraavana olimmekin kylpylässä. Huoneisiin tutustumisen jälkeen pirteimmät menivät saunaan ja uimaan, hyvä niin. Sittenpä vatsa vaati ruokaa, ah niin hyvää ja monipuolista, kaikille varmaankin oli otettavaa. Illalla karaoketansseissa pantiin jalalla koreasti! Seuraavana päivänä kävimme Kuopion torilla, aurinko paistoi taydeltä terältä ja mikä ihana kukkaloiste oli torilla, ihanaa oikeaa kesätunnelmaa, ihmisiä oli paljon liikkeellä. Muutama reipas retkeläinen käveli muutaman kilometrin kylpylästä torille! Kiltti kuskimme käytti meitä tullessa Puijon tornissa, siellä joimme makoisat pullakahvit. Torni on 150 metriä Kallaveden pinnasta olevan mäen päällä. Itse torni on 75 metriä korkea, huikeat oli näkymät. Sieltä palattuamme vietimme rattoisaa vapaaaikaa. Lauantaiksi oli luvattu sadetta, kumminkin aamupäivä oli aurinkoinen, joten taas lähdimme torille. Kauan ei keretty olla kun sadekuuro tuli voimalla, mutta emmehän sokerista olleet. Kahvittelun jälkeen lähdimme Kylpylään. Mukavien, iloisten ihmisten seurassa ajan kulkua aina huomaakaan. Kemin Eläkeläisten ryhmässä oli neljä henkilöä toisista yhdistyksistä, kaikki mukavasti sulauduimme yhteen! Lauantai-aamuna olikin laukun pakkaus ja käynti runsaassa aamupalapöydässä, sitten laukut ruumaan ja matka kotia kohti, Aina on kiva lähteä mutta. kotiin on hyvä tulla. Kotimatka jatkui yhä hyvässä tunnelmissa, välillä pysähdyimme kahvittelemaan ja venyttelemään. Jokaisen retkeläisen veimme oikealle pysäkille. Lauri hoiteli laukut ruumasta. Oli ilahduttavaa kuulla retkellä olleilta, että kevätretkemme oli onnistunut. Minun mielestäni siihen vaikutti retkeläisten asenne, välittömyys ja iloinen mieli! Kiitos teille kaikille ja hyvää syksyn jatkoa! M-Leena Jouluja uudenvuodentervehdys Eläkeläinen-lehteen Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016 Eläkeläinen-lehden lukijoille Henkilön nimi Paikkakunta á 5 € Leikkaa irti ja postita 10.11.2015 mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Yhteensä € Hyvä Eläkeläinen-lehden lukija Yhdistyksissä on jo menossa nimitervehdysten keräys lehtemme joulukuun numeroon. Jos tervehdysten kerääjä ei ole tavoittanut sinua, voit lähettää tervehdyksesi postin välityksellä suoraan toimitukseen. Listaan voit kerätä myös tuttaviesi tervehdykset. Kunkin tervehdyksen hinta on 5 €. Kirjoita tervehtijöiden nimet selvästi TEKSTATEN ja maksa tervehdykset tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818. Julkaisemme vain maksetut tervehdykset. Postita tervehdyslista ja tilitä rahat viimeistään 10.11.2015 osoitteella Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 HELSINKI. Kemiläiset hakivat kesää Kuopiosta ”Kevätretkemme onnistumisen tae oli retkeläisten asenne, välittömyys ja iloinen mieli!” Kemin Eläkeläisten retkikunta koolla kylpylän pihamaalla. www.elakelaiset.fi
• Nro 5 syyskuu 2015 – 29 ELÄKELÄINEN Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2015 Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400–570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040–839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040–582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050–307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050–570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH IBAN FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH IBAN FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH IBAN FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi eläkeläiset ry 94 vuotta 20.9. Hilkka Tekla Annikki Koponen Porvoo 90 vuotta 21.5. Hymmi Kumpula Pori 6.7. Aatu Hellman Pori 16.9. Irja Partanen Pihtipudas 27.9. Johannes Happo Kajaani 29.9. Hilma Lehto Laihia 85 vuotta 11.6. Elli Viitanen Pori 20.6. Maila Pussinen Vaala 12.7. Tuija Flinck Pori 28.7. Eino Salminen Pori 31.8. Sirkka Irene Tabell Vaala 13.9. Jorma Suominen Pori 15.9. Tahvo Pulkki Halikko 22.9. Kaarina Tikkakoski Kokkola 6.10. Eevi Kaasinen Malmi 7.10. Pirkko Helenius Kontula 13.10. Erkki Kaakinen Kajaani 14.10. Elsa Helvi Leiviskä Vaala 80 vuotta 29.5. Heli Lehtonen Pori 2.6. Aino Niskanen Pori 14.6. Iiris Holappa Vaala 15.7. Veikko Leino Pori 15.8. Orvokki Mansikka Pori 30.8. Arvi Antero Myllylä Oulainen 6.9. Viljo Valkonen Palokka 13.9. Väinö Pietikäinen Vaasa 25.9. Onni Hakulinen Kuopio 30.9. Juho Kiviniemi Ivalo 3.10. Heimo Tervonen Kajaani 3.10. Kaija Pöyhönen Jämsänkoski 4.10. Maija Kaarina Kiviniemi Oulainen 9.10. Liisa Vuorenpää Jämsänkoski 10.10. Saara Mikkonen Kajaani 13.10. Sylvi Moilanen Kajaani 18.10. Eino Antero Kärkkäinen Pielavesi 75 vuotta 31.5. Tauno Kovanen Pori 26.8. Elvi Urpulahti Pori 1.9. Karl Arnold Mikael Hagman Porvoo 4.9. Aila Saini Moilanen-Matila Vaala 6.9. Kauko Autiosaari Kalajoki 13.9. Sinikka Hörkkö Loimaa ja ympäristö 18.9. Jorma Laurèn Pyhtää 21.9. Erkki Malmikumpu Kontula 27.9. Anna-Liisa Nummijärvi, Pori 28.9. Eeva Virtanen Loimaa ja ympäristö 13.10. Vieno Hiltunen Malmi 18.10. Esko Pool Rauma 70 vuotta 27.6. Raili Huotari Vaala 24.7. Hannu Pulkkinen Vaala (Lampinsaari) 25.7. Riitta Forsten Pori 5.9. Kaija Rönkkö Sonkajärvi 6.9. Aarno Heinonen Palokka 14.9. Pekka Antero Uotila Kuru 19.9. Helena Anttila Kokkola 20.9. Aune Tuohinen Palokka 20.9. Eero Antero Kettunen, Vaala 23.9. Ossi Laine Pori 26.9. Matti Seppälä Kokkola 29.9. Ensio Mustonen Pori 30.9. Maila Anneli Juntunen Suomussalmi 2.10. Ida Lappalainen Porvoo 7.10. Tuula Strömberg Porvoo 7.10. Maj-Len Barbro Sofia Hagman Porvoo 14.10. Pentti Siiri Kajaani 19.10. Aarno Sakari Rajaniemi Oulainen 65 vuotta 25.8. Anna-Liisa Jussila Pori 17.9. Fred Nyqvist Porvoo 23.9. Esa Pokki Porvoo 24.9. Auno Ylermi Katainen Porvoo 26.9. Kari Lampinen Sonkajärvi 28.9. Martti Mauno Juntunen Suomussalmi 4.10. Margot Simolin Porvoo 8.10. Greeta Liisa Valtala Pihlava 60 vuotta 25.8. Pertti Väyrynen Vaala 1.9. Kari Luoma Sonkajärvi 14.9. Herkku Hernesniemi Nokia Pihtiputaan Eläkeläiset Eino Vesterinen Vaalan Eläkeläiset Aili Marjatta Karjalainen Jämsänkosken Eläkeläiset Hilja Sneck Himangan Eläkeläiset Laina Maria Pöyhtäri Jämsän Eläkeläiset Pauli Mattila Anni Inkeri Ronko Kajaanin Eläkeläiset Laina Haataja Pudasjärven Eläkeläiset Antti Juhani Ylitalo Hilda Sofia Tiiperi Hilkka Orvokki Malo Savonlinnan Eläkeläiset Aini Irene Kiljunen Lauritsalan Eläkeläiset Marjatta Nikkinen Rauman Eläkeläiset Erkki Olavi Rakkolainen Raineri Grundström Muhoksen Eläkeläiset Saara Maria Määttä Raahen Eläkeläiset Toini Sofia Vuorenmaa Paavo Pautio Antti Matti Kopisto Martti Jokela Dragsfjärdin Työväen Eläkeläiset-Dragsfjärds Arbetarpensionärer Ruth Telenius Pietarsaaren Eläkeläiset Voitto Niemi Sorsakosken Eläkeläiset Toivo Ilmari Manninen Pihlavan Eläkeläiset Antti Allan Westerlund Kalajoen Eläkeläiset Sisko Tokola Lapuan Eläkeläiset Anja Ida Maria Pouttu Halikon Eläkeläiset Yrjö Hyypiä Kallion-Vallilan Eläkeläiset Elbe Novitsky Oulaisten Eläkeläiset Ahti Jalmari Mattila Malmin Eläkeläiset Aili Lantinen Ivalon Eläkeläiset Elsa Amanda Linna Haukiputaan Eläkeläiset Veikko Johannes Hyttinen Piikkiön Eläkeläiset Esa Palin Pielaveden Eläkeläiset Veikko Eevert Huuskonen Kaarinan Eläkeläiset Eila Helena Keihäs
• 30 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN Mystinen profiili: kuka hän on? Mystisessä profiilissa vastaajan pitää päätellä, kuka jutussa kuvattu henkilö on tai oli. Henkilö voi olla todellinen tai kuviteltu. Jokainen oikein vastannut osallistuu arvontaan, jossa onnetar valitsee yhden onnekkaan palkinnon saajaksi. Vastauslomake pitää lähettää samaan osoitteeseen kuin Krypton/Ristikon vastaukset. Halutessaan vastaaja voi panna molemmat vastaukset samaan kirjekuoreen. Viimekertainen profiilimme oli Wilhelm Conrad Röntgen , röntgensäteiden keksijä, kuten vastaajamme aivan oikein tiesivätkin. Oikein vastanneiden joukosta yllätyspalkinnon saajaksi onnetar valitsi Ahti Lindbergin Kyröskoskelta. Onnittelut! Mystinen profiili on...................................................................................................... Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Idea ja teksti: ANDERS PALM Logo: RAIMO VAHTERA Profiilimme oli rikollinen. Kaikki alkoi, kun hän oli neljäntoista. Silloin hän syyllistyi ensimmäisen kerran varkauteen. Rötöslista piteni nopeasti, lähinnä asiakirjaväärennöksillä ja taas uusilla varkauksilla. Profiilimme narahti niistä yksi toisensa jälkeen ja sai useita vankeusrangaistuksia. Mutta vasta hänen viimeisin tempauksensa, suurisuuntainen yritys murtautua pankkiin, sai viranomaiset lopulta pillastumaan. Hän sai viisitoista vuotta pakkotyötä. Yksi Profiilimme etunimistä on Wilhelm, joten kutsukaamme häntä vaikkapa Willeksi. Hän oli 56-vuotias, kun hän seuraavan kerran pääsi vapaalle jalalle. Willellä oli myös ammatti, hän oli suutari. Mutta kapealla polulla pysytteleminen ei viehättänyt häntä samalla tavalla kuin lavea leipä. Tällä kertaa kaikki meni toisin. Ehkä hän oli laatinut suunnitelmansa tarpeeksi huolella pitkinä vankilavuosinaan. Wille aloitti hankkimalla univormun. Vaatekerta löytyikin parissa pikku putiikissa kaivelemalla. Hän sai koottua täydelliset kapteenintamineet takkeineen, sapeleineen ja lipallisine hattuineen. Lokakuun 16. vuonna 1906 hän pani suunnitelmansa täytäntöön. Hän puki ylleen kapteenin univormun ja marssi kasarmille, joka sijaitsi kivenheiton päässä eräästä suurkaupungista. Hän törmäsi kersanttiin ja neljään sotilaaseen. ”Seis”, hän huusi, ja otti ryhmän topakasti komentoonsa. Hän vetosi ”käskyihin ylimmältä johdolta”. Kaikki tottelivat. Kukaan ei uskaltanut sanoa vastaan tai edes pyytää määräyksiä nähtäväkseen. Hetkeä myöhemmin hän kohtasi vielä kuusi sotamiestä, jotka hän liitti miesvahvuuteensa. Yhdentoista miehen saattelemana hän suuntasi mainitun suurkaupungin erään esikaupungin raatihuonetta kohti. Hän antoi joukkonsa teljetä raatihuoneen kaikki uloskäynnit. Sotilaat saivat käskyn pitää yllä rauhaa ja järjestystä: kukaan ei saisi mennä sisään tai poistua rakennuksesta. Profiilimme pyysi saada käsiinsä kaupungin kassan. Siinä oli 3 557 markkaa. Wille takavarikoi rahat ”keisarin nimeen”, sillä kaupunginjohtajaa ja hänen sihteeriään syytettiin kavalluksesta. Heidät vangittiin ja lähetettiin suurkaupunkiin sotilasvartiossa. Kukaan ei voinut tarkistaa, pitikö tarina paikkansa. Wille oli määrännyt esikaupungin postitoimiston sulkemaan puhelinliikenteen raatihuoneen alueelta tunnin ajaksi. Kaikki oli selvää, huijaus oli onnistunut. Profiilimme käski sotilaiden jatkaa raatihuoneen vartiointia vielä puolisen tuntia. Sitten hän katosi rahoineen. Wille pysyi vapaalla jalalla kymmenen päivää. Yhdentenätoista hän jäi viimein poliisiin haaviin, ja hänet tuomittiin neljän vuoden vankeuteen. Ei mikään menestystarina. Mutta jotain outoa tapahtui. Kukaan ei suuttunut. Kaikkien mielestä juttu oli ollut hirvittävän hauska. Sanomalehdet kirjoittivat tapahtuneesta ja pilailivat niiden kustannuksella, joita oli höynäytetty. Profiilimme muuttui rikollisesta sankariksi. Jopa Saksan keisari Vilhelm II nauroi koko jutulle ja armahti Willen kahden vuoden vankeuden jälkeen. ”Siinä nähdään, mitä kurinalaisuus merkitsee”, keisari vitsaili, ”Mikään muu kansa ei voisi toimia samoin”. Willestä tuli maailmankuulu. Hän sai jopa oman ihailijakerhon, joka keräsi hänelle rahaa. Heti, kun hän pääsi vankilasta, hän lähti kiertueelle ympäri Saksaa kertomaan seikkailustaan. Hän piti esitelmiä ja jakoi valokuviaan nimikirjoituksin, useimmiten upseerinasuisena. Saksan jälkeen hän ulotti kiertueensa ulkomaille, muun muassa Itävaltaan ja Unkariin. Vahvistamattoman tiedon mukaan hän olisi kiertänyt Yhdysvalloissakin. Willestä tehtiin nukke Madame Tussaudsin vahakabinettiin Lontoossa. Vuonna 1909 hän julkaisi rikoksestaan kirjan. Hänestä tuli myös päähenkilö moniin elokuviin, varietee-esityksiin ja näytelmiin. Vuonna 1910 Profiilimme muutti Luxemburgiin. Hän osti rahoillaan talon, ja oli yksi ensimmäisistä luxemburgilaisista, joilla oli auto. Profiilimme kuoli tammikuussa 1922, 72-vuotiaana. Vaikka siitä on kulunut jo kauan, ei häntä ole unohdettu. Hänhän sentään kehitti aivan uudenlaisen röyhkeän huijauksen, joka yllätti kaikki. Aniharva tuntee hänen nimensä, se pitäisi etsiä jostain hakuteoksesta. Niinpä tällä kerralla vastaukseksi käy myös nimi, jolla hänet tunnetaan parhaiten – eli minkä Berliinin esikaupungin mukaan kapteenimme on nimetty? Kuka hän oli? Edellisen profiilitehtävän vastaus: Wilhelm Conrad Röntgen. Syntyi Lennepissä Saksassa 27. maaliskuuta 1845. Opiskeli fysiikkaa Zürichissä. Toimi professorina useissa saksalaisissa yliopistoissa. Keksi röntgensäteet 1895. Kuoli Münchenissä 10. helmikuuta 1923.
• Nro 5 syyskuu 2015 – 31 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 4/2015 ratkaisu Krypto 5/2015 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 4/2015 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Leena Leväniemi, Kokkola ja Anna-Liisa Saarela, Helsinki. Onnittelut! Krypto 5/2015:n ratkaisut on lähetettävä 28. syyskuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävien ratkaisujen lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
• 32 – Nro 5 syyskuu 2015 ELÄKELÄINEN