NUMERO 5 – SYYSKUU 2016 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Eläkeläiset ry:n Varsinais-Suomen alueen Syyskauden avajaisia vietettiin Raision Huvilinnussa 18.8. Tänä vuonna raisiolaiset ja turkulaiset yhdistivät voimiaan, mm. 200 litraa jauhelihakeittoa valmisteltiin yhteisillä talkoilla (kuva). Liki soppatykillinen keittoa kuluikin, kun tilaisuuteen saapui noin 250 ihmistä. Juhlapuhujana oli Eläkeläisten varapuheenjohtaja Irmeli Mandell. Ohjelmassa oli pirteiden eläkeläisten esityksiä: Turun Säpinän naisten tanssiesityksiä ja raisiolaisten Toisaikaisten senioritanssia, Köörin Pojat -mieskuoron laulua ja tanssia turkulaisen Sakke Kotilaisen tahdittamana. Turun ja Raision kuulumisista lisää: Kuva: Pentti Levonen. Varsinais-Suomen eläkeläisten syyskausi käynnistyi sopankeittotalkoilla Hannu Kettunen on nelinkertainen tukilla koskenlaskemisen Suomen mestari. Vuodesta 1994 hän on esittänyt tukkilaisnäytöksiä Kylpylähotelli Rauhalahden Jätkänkämpällä. 26-vuotias Mikko Kettunen jatkaa isänsä jalanjäljillä. Tukkilaisperinne jatkuu isältä pojalle Seija Vihinen: Vapaaehtoistyöstä palkkioksi hyvä mieli Sivu 6 Sivu 2 Sivu 19 Sivu 24 Sivu 14 Syystärräysten parhaat kasvisruokareseptit ” Olemme menossa kovaa vauhtia kohti ensi kevään kunnallisvaaleja. Kunnissa, ja ehkä tulevissa maakunnissa, tullaan tekemään meidän kaikkien hyvinvointiin kohdistuvat tärkeät päätökset. Siksi meidän on oltava aktiivisia myös näissä kysymyksissä.” Puheenjohtajan palsta
2 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Kesästä alkaa olla jäljellä muistot. Syksyn toiminta pyörii jo täyttä höyryä eläkeläisyhdistyksissämmekin, uusi yhdessä tekemisen kausi on käynnistynyt. Ei kesä säidenkään puolesta huono ollut, ehkä sellainen keskiverto. Hienoa oli se, että sain mahdollisuuden kiertää eri puolilla laajaa Suomenmaata ja tavata ison joukon ihmisiä. Eläkeläisten kesäisissä tapahtumissa oli leppoisaa tunnelmaa ja vahvaa tekemisen meininkiä. Mutta kyllä myös ihmisten huoli tulevaisuudesta oli esillä melkeinpä joka tapaamisessa. Ei aina huoli omasta pärjäämisestä, vaan laajemmin ystävistä, lapsista, lapsenlapsista. Miten me olemme tulleet tällaiseen tilanteeseen? Että eläkeläisten, jotka ovat rakentaneet maata kymmeniä vuosia, tehneet töitä pyyteettä, olleet mukana siinä urakassa, jolla koko suomalainen yhteiskunta on syntynyt, on nyt aristeltava ja jopa pelättävä tulevaisuutta? Eihän sen näin pitänyt mennä. Kun tulevaisuudesta puhutaan, niin silloinhan pitäisi voida tuntea olonsa turvalliseksi. Pitäisi pystyä luottamaan siihen, että yhteiskunnan rakenteisiin voi jokainen meistä nojata silloin, kun ja jos apuatarvitsisimme. Nyt on menty toiseen suuntaan ja ikävä kyllä lujaa. Siksi on tärkeää, että järjestöissä teemme työtä, joka kutoo turvaverkkoja ympärillemme. Välittämistä, huolehtimista, mukaan ottamista. Tämä on sitä oikeaa, merkittävää ja vaikuttavaa järjestöjen roolia missä mekin Eläkeläiset ry:ssä olemme osaltamme mukana. Mutta sekään ei pelkästään riitä. Yhteiskunnan on myös vastattava yksilöstä silloin kun avun tarvetta on. Olemme menossa kovaa vauhtia kohti ensi kevään kunnallisvaaleja. Kunnissa, ja ehkä tulevissa maakunnissa, tullaan tekemään meidän kaikkien hyvinvointiin kohdistuvat tärkeät päätökset. Siksi meidän on oltava aktiivisia myös näissä kysymyksissä. Vallalla on ollut sellainen henki, että pelkästään nuoret ovat vaaleissa oikeita ehdokkaita. Mutta kyllä demokratia tarvitsee meitä kaikkia. Kokemus tuo päätöksentekoon sellaista näkemystä ja sellaisia arvoja, joita ei saa muualta kuin elämänkoulusta. Siksi kannustan teitä kaikkia asettumaan ehdokkaiksi tai olemaan mukana tukiryhmissä. Tuokaa osaamisenne ja oikeat arvopohjat mukaan päätöksentekoon. Demokratian voima on jokaisessa meistä. Otetaan se voima käyttöön ja vaikutetaan. Yhdessä olemme enemmän, yhdessä olemme me. Vaikuttamisen aika Valtion talousarvion perustanakin ovat arvovalinnat K öyhyyden vähentäminen edellyttää aktiivisia toimenpiteitä nyt, kaikessa päätöksenteossa on otettava huomioon heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden tilanne. Näin vetosivat kaikkialta pohjolasta Helsinkiin kokoontuneet diakoniatyöntekijät. Heidän elokuisen kokoontumisensa teema oli Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta vaakalaudalla. Vetoomus osoitettiin jokaisen Pohjoismaan hallitukselle. Ruohonjuuritason sosiaalityötä ja arjen auttamista toteuttavien diakoniatyöntekijöiden havainnot ovat kautta pohjolan yhteneviä: Yleinen suuntaus on, että köyhyys ja tuloja terveyserot kasvavat sekä väestöryhmien eriytyminen lisääntyy. Hyvinvointivaltiota puretaan ja se on uhattuna. Muukalaisviha ja rasismi ovat nousussa. Kirkkojen diakoniatyöntekijät ymmärtävät vetoomuksessaan, että talouden kasvu on yhteiskunnassa tärkeää mutta korostavat, että sen tulee palvella ihmisten hyvinvointia ja köyhyyden vähentämistä. Kaikki Pohjoismaiden hallitukset ovat yhteisissä Eurooppa-tason ohjelmissaan sitoutuneet köyhyyden merkittävään vähentämiseen. Ruohonjuuritasolla todellisuus näyttää kulkevan aivan toiseen suuntaan, kuin valtiollisissa julistuksissa ja ohjelmissa sanotaan. Diakonian näkökulmasta köyhyys on lisääntynyt eikä köyhyyden vähentäminen ole poliittisella työlistalla päällimmäisenä. Diakoniatyöntekijät näkevät päivittäin, ettei kaikilla ole mahdollisuutta saada esimerkiksi niitä sosiaalija terveydenhuollon palveluja tai lääkkeitä, joita he tarvitsevat. Leipäjonot ovat nyt ennätyksellisen pitkiä ja väki jonoissa aiempaa kirjavampaa. Järjestötyön havainnot suomalaisten eläkeläisten arjesta ovat hyvin yhtenevät diakoniatyöntekijöiden kanssa. Niin myös yhteiskunnalliset arviot ja tavoitteet, joita olemme kirjanneet järjestömme omiin asiakirjoihin. Keskeisin huolemme on eläkeläisten köyhyys. Tavoitteemme on köyhyyden ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen ja sen edellytyksenä pohjoismaisen hyvinvointivaltion vahvistaminen ja uudistaminen. Kirkkojen diakoniatyöntekijöiden vetoomus on varmasti saatettu myös Sipilän hallituksen tietoon. Sen eetos ei ole kuitenkaan yltänyt hallituksen linjauksiin. Ei, vaikka hallituksen kärkiministerit ovat suomalaisittain poikkeuksellisen vahvasti korostaneet julkisuudessa omaansa ja hallituksen kristillistä arvopohjaa. Varsin kolkko on hallituksen valtion vuoden 2017 talousarvioesityksen peruslinja tavallisille eläkeläisille. Hallitus jatkaa ohjelmansa mukaisesti mittavia sosiaaliturvan leikkauksia samaan aikaan, kun se alentaa kilpailukykysopimuksen siivittämänä tuloverotusta noin 860 miljoonaa euroa. Sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat kipeimmin pienituloisiin, kun taas veronalennuksista suurimman hyödyn keräävät suurituloiset. Leikkausten kohteena ovat niin kansanja takuueläkkeet kuin asumistuet ja lääkekorvaukset. Hallitus jatkaa talousarvioesityksessään valtion velkaantumista viiden ja puolen miljardin euron vuosivauhdilla. Tällä velkarahalla se jakaa nyt kohdennettuja lahjoja metsänomistajille ja yrittäjille ja alentaa perintöja lahjaveroa sekä autoveroa. Hallituksen talousarvioesitystä on syystä jo ehditty moittia klassiseksi vaalibudjetiksi. Kolme hallituspuoluetta teki keskenään lehmänkaupat hyvitelläkseen omia äänestäjäryhmiään ja kirkastaakseen omaa profiiliaan. Ensi huhtikuussa kun pidetään tärkeät kunnallisvaalit. Hallituksen talousarvioesitys vie maatamme vastakkaiseen suuntaan, kuin pohjolan diakoniatyöntekijät vetoomuksessaan päättäjille esittävät. Hallitus ei toimillaan vähennä, vaan lisää köyhyyttä ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Hallitus ei vahvista hyvinvointivaltiota, vaan heikentää sen perusteita ja edesauttaa sen purkamisen jatkamista. Sipilän hallituksella olisi ollut kaikki mahdollisuudet valita myös toisin.
Nro 5 syyskuu 2016 – 3 ELÄKELÄINEN Sivut 16–19 Syyskauden kurssit ja Vuokatti Vuokatin kesäpäivät ovat etusijalla kansantanssi-, liikuntaja musiikkikursseilla. Kurssille osallistuminen on tarpeen kaikille, jotka haluavat osallistua kesäpäiväohjelmiin. Musiikista on saatavissa cd-levy sekä nuotit jo ennakkoon, ne voi tilata toimistolta. Liikunta-aineistoa voi tilata myös. Aineistoihin voi tutusta Eläkeläiset ry:n kotisivujen Aineistoa ohjaajille -aineistopankissa. Tunnukset voi pyytää toimistosta Tuija Aalilta. Kansantanssiaineisto on tulossa pian toimistosta tilattavaksi sekä aineistopankkiin. Syksyn kurssiuutuus on Suomi 100 – työpajakurssi. Kurssi sisältää monipuolista ohjelmaa kädentaidoista draamaan. Kurssilla tuotetaan muun muassa pienimuotoisia teatterilavasteita sekä esineitä, jotka liittyvät ”Huuda huovuttamalla”-menetelmään. Vetäjinä ovat Terhi Martikainen ja Jutta Lithovius. Pienimuotoista draamaa tuotamme Hilkka Hyttisen johdolla. Kurssikalenteri sivulla 27 Syystärräyksillä reippailtiin
4 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN ”Lisää hoitajia. Huolenpito kunniaan”. Tämän kyltin kanssa ryhmittäytyi helsinkiläinen Kati Peltola Joukkovoima-mielenosoituksen eläkeläisten blokkiin Helsingin Rautatientorilla syyskuu ensimmäisenä lauantai-iltapäivänä. Peltola, kansalaistoimija, entinen kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja eläkkeellä oleva sosiaalijohtaja, nosti monista polttavista teemoista esille palvelujen rahoituksen. – Meillä on valtava määrä työttömiä, ja samaan aikaan esimerkiksi hoiva-alalla paljon tekemätöntä työtä. Siellä työskentelevät suorastaan nääntyvät työtaakkansa alle. Lisää resursseja tarvitaan ehdottomasti. Se, että työttömille annettaisiin töitä, maksaa vähän verrattuna työttömyyden aiheuttamiin kustannuksiin. Ei ole kestävää kansantaloudellista ajattelua, että ihmisiä pidetään työttöminä, sanoi Peltola. Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan -kansanliikkeen järjestämä mielenositus kiersi Helsingin keskustaa valtioneuvoston ja Elinkeinoelämän keskusliiton kautta Sinebrychoffin puistossa järjestettyyn kansankokoukseen. ”Hallituksen yhteiskunnan köyhimpiin kohdistuvaa leikkausja kurjistamispolitiikkaa” vastustava kulkue oli ryhmittäytynyt useisiin eri ryhmiä edustaviin blokkeihin, joista yhdessä marssivat eläkeläiset. Lopputilaisuudessa eläkeläisiä edustavan puheenvuoron käytti Antti Holopainen, Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen ja Tapaturmaja sairausinvalidit ry:n puheenjohtaja. Holopainen havainnollisti esimerkein, kuinka hallituksen politiikan seurauksena köyhimmät köyhtyvät entistäkin rajummin. – Alistetussa asemassa olevien kansankerrosten puolustamiseen ei löydy kallispalkkaisia juristeja – tai meillä ei ole varaa maksaa heidän palkkioitaan oikeuksiemme puolustamiseksi silloin, kun virkakoneisto ottaa lain omiin käsiinsä muutamalla yhtä äkkiä pykälien tulkintaa, kuten on käynyt asiakasmaksuasioissa. – Meillä on olemassa tuota epäoikeudenmukaisuutta vastaan ainoastaan yksi voima, joukkovoima. Sen tulee etsiä uusia keinoja, joilla heikoimpien kansankerrosten sorto ja epäoikeudenmukaisuus paljastetaan ja nostetaan meteli vääryyttä vastaan, Holopainen sanoi. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Mielenosoitusmarssilla vaadittiin lisää hoitajia ja huolenpitoa vanhuksille Mielenosoituskulkue järjestäytyi Helsingin Rautatientorilla. Kati Peltolan kyltti korosti huolenpitoa. Yhteiskunnan köyhimpiä puolustanut mielensoituskulkue kiersi Helsingin keskustaa valtioneuvoston ja Elinkeinoelämän keskusliiton kautta.
Nro 5 syyskuu 2016 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Vanhuus on teemana Antti Eskolan uusimmassa kirjassa, jonka nimi on ytimekkäästi Vanhuus (Vastapaino 2016). Kirja noudattaa kirjoittajansa kaikissa aikaisemmista teoksista tuttua tyyliä. Se on selkeä, pohdiskeleva ja siinä yhdistellään harvinaisen hienolla tavalla omakohtaisia kokemuksia tutkimusten tuloksiin. Kannattaa lukea! Aloitettuani assistentin työt Jyväskylän yliopistolla, tuli laitoksemme johtoon sosiologian professori Faina Jyrkilä. Antti Eskolakin oli hakenut virkaa, mutta 16 vuotta Fainaa nuorempana ei ollut ehtinyt riittävästi kerätä meriittejä pärjätäkseen kisassa. Jyrkilä tutki siihen aikaan vanhuutta ja julkaisi aiheesta mm. kirjan Ikä ja irtaantuminen vuorovaikutuksesta. Eskola tutki silloin mm. taidekäsityksiä ja kiinnostui vanhuuden tutkimisesta vasta vanhetessaan itsekin. Välillä kuluneina vuosikymmeninä ikääntymiseen liittyvä tutkimus laajentui ja monipuolistui. Eskolan kirja on hyvä synteesi laajentuneesta tutkimuksesta. Synteesiä tarvitaan, koska tutkijoiden käsitykset ovat kovin erilaisia. Eino Heikkinen, hänkin professori Jyväskylän yliopistossa, on niin ikään tehnyt vanhuuden tutkimuksessa hienoa työtä. Hänen ”ikivihreät”-projektinsa keskeinen johtopäätös on ikääntyvän aktiivisen elämänasenteen osoittaminen hyvän vanhenemisen edellytykseksi. Onko ikääntyminen siis vähittäistä ”irtipäästämistä”, vetäytymistä, väsymystä ja passivoitumista vai edellyttäisikö hyvä vanheneminen aktiivisuutta ja siihen virikkeitä ja mahdollisuuksia tarjoavaa ikääntymispolitiikkaa. Näistä ikääntymiskäsitysten eroista on riittänyt pohtimista niin tutkijoille kuin vanhustyön tehtävissä toimivillekin. Yksi selitys saattaa liittyä elämänkaaren pitenemiseen. Vielä omien isovanhempiemme aikana eläkeikään pääseminen oli jo saavutus eikä eläkkeellä ehditty olla kovin kauan. Nyt kun eläkkeellä ollaan keskimäärin pidempään ja eläkkeelle jäädään usein varsin toimintakykyisinä, on aktiivisuus sekä mahdollista että toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta hyödyllistä. Tärkeintä on, että aktiivisuus ei ole puuhastelua puuhastelun vuoksi vaan, että sillä on mielekäs tarkoitus. Toiminta eläkeläisjärjestöissä on varmaan parhaita esimerkkejä tällaisesta mielekkäästä aktiivisuudesta. Vanhuus jakautuu – taas keskimääristä puhuen – kolmeen jaksoon: ensin tulee aktiivisen vanhuuden aika, josta sitten vähitellen liukuen siirrytään sosiaalisesta vuorovaikutuksesta irtaantumisen vaiheeseen. Kolmantena vaiheena pisimpään elävillä on edessään toimintakyvyn heikkenemisen vaihe, jossa tarvitsemme tukea, apua ja hoivaa. Kolmas ryhmä on kaikkein haavoittuvin siksi, että hoitoa ja hoivaa antavat yksiköt ovat siirtymässä vauhdilla kansainvälisten yritysten hallintaan. Niiden tarkoitus on tuottaa omistajilleen taloudellista tulosta usein hoivan inhimillisyyden kustannuksella. Tässä kohdin Eskola suomiikin ankarasti myyttiä kotona asumisen kaiken kattavasta siunauksellisuudesta, jota perustellaan vanhusten omilla toiveilla. Vääriä ratkaisuja perustellaan totuudella (vanhusten toiveet) ja jätetään ottamatta huomioon, millaisin ehdoin tuo totuus pätee. Rehellisyyden nimissä pitäisi myös sanoa, milloin vanhus ei halustaan huolimatta enää pysty asumaan kotonaan vaan tarvitsee hoitopaikan. Kotihoidon suosimisen motiivit ovat yleensä taloudellisia, vaikka Eskolan siteeraama tamperelainen selvitys osoitti kotihoidon tulevan kunnille loppujen lopuksi palveluyksikössä tapahtuvaa hoitoa kalliimmaksi. Eskolan kirjan perussanoman voi ehkä kiteyttää savolaissyntyisen ystäväni suosimaan toteamukseen: ”jokkainen laillaan”. Ei ole yhtä hyvää tapaa vanheta, ei ole vain yhtä kaikille samalla tavalla sopivaa onnistuneen ja eri ikäkausina samalla tavalla pätevää vanhenemisen mallia. On hyvä, että katseet on käännetty vanhuuden surkeuden ja ongelmien päivittelystä toimintakykyä ja elämän laatua edistäviin tekijöihin. Kunhan vain ei toisenlaista vanhuutta elävistä puhuta epäonnistuneiden surkuteltavana joukkona. Ikääntyvä ihminen on aina arvokas vanhenemisen tavasta ja vaiheesta riippumatta. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Monimuotoinen vanhuus Kabineteista kuuluu huolestuttavia uutisia, kun maan hallitus valmistelee ensi vuoden budjettia, totesi Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja, Pohjanmaan aluejärjestön puheenjohtaja Irmeli Mandell Elojuhlassa Himangalla 25.8. – Vanhuspalveluista suunnitellaan leikattavaksi kolme miljardia tulevina vuosina. Mitä se merkitsee pieneläkeläisille? Mandell muistutti, että sairaskulut ovat jo nyt nousseet, kun 50 euron omavastuu astui voimaan kuluvan vuoden alusta. – Sairasmatkakulut ovat suuremmat kuin ennen. Indeksitarkistuksia on jäädytetty tai jopa alennettu. Tukipalveluiden maksullisuus on lisääntynyt ja asuinkustannukset nousseet. Tämä on perusturvan huolestuttavaa heikentämistä. Valtiovarainministeriön budjettiesitykseen sisältyy eläkeläistuloihinkin ulottuva kahden prosentin veronkevennys. Sen on Mandellin mukaan kuitenkin jo etukäteen syönyt elinkustannusten indeksin nousu. Vanhuspalvelulaki uhattuna Mandell arvosteli kolme vuotta voimassa olleeseen vanhuspalvelulakiin jo tehtyjä heikennyksiä ja tulevia samansuuntaisia suunnitelmia. – Hallitus suunnittelee poistavansa laista kunnille asetetun velvoitteen, jonka mukaan niiden tulee laatia ikääntyneen väestön tilaa ja palvelutarpeita arvioiva suunnitelma. Ilmeisesti on katsottu, että vanhuspalvelulaki alkuperäisessä muodossaan on meille liian hyvä. Mandell muistutti, että yksi vanhuspalvelulain keskeisistä tavoitteista oli laitoshoidon vähentäminen ja hoidon järjestäminen vanhuksen omassa kodissa. – Oletettiin automaattisesti, että kotipalvelu vastaavasti laajenee kattamaan iän myötä lisääntyvät palvelutarpeet. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. – Tällä hetkellä vaadittaisiin esimerkiksi noin 700 000:n asunnon saneerausta ja uudistamista esteettömiksi vuoteen 2030 mennessä. Tätä eivät valtio eivätkä kunnat ole valmiita rahoittamaan. ”Sotesoppa heikentämässä iäkkäiden palveluita” ”Valmisteilla oleva sotesoppa” tulee Mandellin arvion mukaan entisestään heikentämään palveluita, joita nimenomaan iäkkäämpi väestö tarvitsee. – Näin käy, kun terveyspalveluita keskitetään suurempiin yksiköihin ja välimatkat asukkaan ja palvelun tuottajan välillä pitenevät. Ja kun sosiaalija terveyspalveluista päättäminen siirtyy maakuntahallinnon alaisuuteen, päätösvalta keskittyy pienen poliittisen piirin johdettavaksi. – Me kaikki tiedämme yhteiskunnan säästötarpeet ja sen, että valtion velan kasvuun täytyy puuttua. Mutta säästöjä ei saa ottaa vähäosaisimpien – eläkeläisten, erityisesti iäkkäiden naisten opiskelijoiden ja työttömien – kukkarosta. Tavoitteet talteen Ensi kevään kuntavaaleihin liittyen Mandell antoi aluejärjestönsä eläkeläisyhdistyksille tehtävän. – Kerätkää keskuudestanne ajatuksia ja esityksiä siitä, mihin asioihin vanhuspalveluiden näkökulmasta pitäisi puuttua ja saada muutosta. Kirjatkaa ylös muutama kärkihanke ja lähettäkää minulle. Viemme niitä järjestönä eteenpäin ja pyrimme vaikuttamaan. TUOMAS TALVILA Pohjanmaan Aluejärjestön Elojuhlasta lisää tämän lehden sivulla 8. ”Säästöjä ei saa ottaa vähäosaisimpien kukkarosta” Irmeli Mandell: Kabineteista kuuluu huolestuttavia uutisia Irmeli Mandell arvosteli vanhuspalvelulakiin jo tehtyjä ja suunnitteilla olevia heikennyksiä
6 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Monipuolista palvelua luonnon helmassa, lähellä Oulun kaupunkia Lounasbuffet isoillekin bussiseurueille ennakkotilauksella 9€/hlö Rauhallinen miljöö, ei huoltoasemien hälinää. Edullista majoitusta. Hyvät ulkoilumaastot meren rannalla. Vellamontie 12, 90510 Oulu myyntipalvelu@pohto.fi 010 843 4550 www.pohto.fi/kokousjahotellipalvelut Kokkolan Eläkeläisten ja Ykspihlajan Eläkeläisten yhteiselle Vatungin mökille on toki helppo löytää, kun oppaana on Mikko Vehniäinen, Ykspihlajan yhdistyksen voimahahmoja. Nyt on elokuun loppu, ja Vatungissa käynnissä venetsialaiset, kesäkauden lopetteleva tapaaminen. Paikka Kokkolan edustalla, Seitsemän sillan saaristotien varrella, vehmaassa rantamaastossa, veden äärellä on sellainen, ettei tarvitse ihmetellä, että väki viihtyy. Venetsialaisten ohjelmassa on mm. laulua, lausuntaa ja oman tanhuryhmän esityksiä. Hauskaa jännitystä saadaan kolikonheittokilpailusta. Tarjoilu pelaa: on makkaraa, muurinpohjalettuja, mehua, kahvia. Tanhukarkelot oli kuulemma alun perin tarkoitus pitää laiturilla, joku nakkaa, mutta ei löytynytkään tarpeeksi pitkää sähköjohtoa musiikkia varten. Niin tai näin, hyvin liikkui tanssijoiden askel pihamaallakin. Kunnostettu Vatunki on paikallisten eläkeläisten talkootyön tyylinäyte, jonka helmi on kesällä 2015 kokonaan uusiksi rakennettu päämökki. – Monta vesivahinkoa vuosien varrella kärsinyt vanha mökki purettiin, tehtiin kunnon perustukset ja rakennettiin uusiksi, kertoo Vatungin ”talkkari ja isäntä” Tarmo Jutila. Pitkä historia Jutila kertaa paikan historiaa: kokkolalaisen kauppiassuvun alun perin omistaman tontin rakennuksineen osti aikanaan Kokkolan satamatyöntekijöiden ammattiosasto. Se puolestaan lahjoitti 70-luvun puolivälissä vähenevälle käytölle jääneen paikan Kokkolan ja Ykspihlajan Eläkeläisille. Paikan kunnostaminen nykyiseen asuunsa on vaatinut työtunnin jos toisenkin, mutta on selvästi kannattanut. Riittää kun vilkaisee venetsialaisissaan viihtyvää porukkaa. Tarmo Jutila muistelee raivausja remonttitöiden alkua. – Rantatontti oli umpimetsää, vettä ei näkynyt mistään. Ensimmäiseksi raivattiin ja saatiin heti 45 kuutiota polttopuuta . Rakennustyöt alkoivat, tehtiin vankka laituri. Lahjoituksina ja omista metsistä saaduista puista sahautettiin leveitä lankkuja. Yhdistysten naiset hoitivat tervauksen. Tontti on muuttunut ja kohentunut myös sillä tavalla, että vesijättömaalle on ajettu kuormakaupalla täyttömaata . Päämökin lisäksi aivan uuusiksi on tehty maahan vajonnut puuliiteri. Sen päätyyn on valmistumassa uusi vessa. Kävijöitä Ruotsia myöten Mökin rakentaminen ei toki ollut ilmaista, mutta tarkalla taloudenpidolla se saatiin toteutettua. –Rakennustarpeitakin paljon on saatu kerjäämällä ja lahjoituksilla, kertoo Jutila. – Olen kulkenut ympäriinsä ja hakenut halvimman myyjän. Talkoilla on tehty töitä ja saatu tavaraa korvikkeena. Lisäksi Kokkolan ja Ykspihlajan Eläkeläiset ovat eteviä keräämään varoja makkaran ja letunmyynnillä ja muilla tempauksilla. Vuokralaisia on uudenkarheaan mökkiin riittänyt koko kuluneeksi kesäksi. Heitä on tullut laajalta alueelta ja Ruotsia myöten, kun kokkolalaisten eläkeläisten jälkikasvua on saapunut sukuloimaan syntymäseudulleen. Tontilta löytyy myös vanhempi pikkumökki, joka sekin on vuokrattavana. Tulevat työt jo suunnitteilla Tarmo Jutila ja muut suunnittelevat jo tulevia töitä: Tälle syksylle vielä oli ainakin pusikon raivausta tiedossa. – Seuraavaksi pitäisi uusia tuo saunarakennus, Jutila suunnittelee. Talkootyö on ollut voimissaan ja arvossaan. – Hyvin meillä on porukkaa riittänyt ja sopu on säilynyt. Paljon on kiinni myös tarkasta suunnittelusta. – Kun kun joku tulee talkoisiin , pitää hänelle olla myös oikeita töitä annettavana, jotta kukaan ei turhaannu. – Tässä on ollut töissä sellainen porukka joka tietää mitä tekee, toteaa puolestaan Jussi Jäntti. – Tuo talo ei lähde lentoon, se on tehty niin tukevasti, hän viittaa päämökkiä kohti . Talonrakennusinsinöörin koulutuksen aikanaan saanut Jäntti teki elämäntyönsä vesilaitoksen puolella ja jäi eläkkeelle Kokkolan kaupungin vesilaitosjohtajan virasta. – Näissä Vatungin mökkitalkoissa olin mukana suunnittelemassa, mutta karkasin sitten rakennustöistä, kun muutimme Lappiin, Kemijärvelle, Jäntti kertoo hymyssä suin. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Vatungin mökki on Kokkolan ja Ykspihlajan Eläkeläisten yhteisen talkootyön tyylinäyte Tarmo Jutila ja Alpo Nordlund vaihtoivat kuulumisia tanssikatoksen edustalla. Päämökki kuvassa taustalla. Kokkolan ja Ykspihlajan Eläkeläisten venetsialaisissa tavattiin tuttuja ja laulettiin. Oma paikka veden äärellä Tanhuryhmä esiintyi Vatungin pihamaalla. ” Tässä on ollut töissä sellainen porukka joka tietää mitä tekee. Tuo mökki ei lähde lentoon.”
Nro 5 syyskuu 2016 – 7 ELÄKELÄINEN 09 276 360 fennokauppa.fi Eläkeläiset ry:n jäsenetu -10% norm.hintaisista tuotteista 2016 APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN MEDIPLAST FENNO OY TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA Pyydä ilmainen postimyyntikuvasto ? Testaa sähköskootteria 10 päivää ilmaiseksi kotisi ympäristössä! Skand Leijonalla ajat äänettömästi 15 tai 25 km/h. Et tarvitse ajokorttia ja voit ajaa myös kävelyja pyöräteillä. Hinta alk. 1990€. TILAA TESTI TAI ESITE! Soita 02 480 9060 Kotimaista kokoonpanotyötä! Leijonat toimittaa koko Suomeen kotimainen perheyritys Skand Oy L E I J O N A S KO O T T E R I T. F I VIDE O NETIS SÄ POHJOISEN TUNNELMAAN ELÄKELÄISEDUILLA · Lapland Hotelsin peruutusturva on tukenasi, jos matkasi peruuntuu yllättävän esteen vuoksi. Peruutusturva kattaa matkan peruutuksesta syntyneet hotellikulut. Kysy meiltä lisää! · Myöhäinen huoneen luovutus veloituksetta lähtöpäivänä (klo 14) · 10 € ravintolaseteli / vrk / huone ravintolapalveluihin · 10%:n alennus Lapin Safarien viikko-ohjelmista Palvelemme sinua numerossa 016 3232 OULU | TAMPERE | LEVI | YLLÄS | ROVANIEMI | OLOS | PALLAS | HETTA | KILPISJÄRVI | SAARISELKÄ | LUOSTO · Kävelysauvat veloituksetta käyttöön loman ajaksi Eläkeläiset ry:n jäsenille lisäedut ovat saatavilla majoituksen yhteydessä ja ovat voimassa vain yksittäisvarauksiin. -10% ETU MAJOITUSHINNOISTA Varaustunnus: ELÄKELÄINEN Syysloma saaressa, Keski-Suomessa ... Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi www.summassaari.? Varaa nyt ? 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Syksyn kylpyläloma 2 vrk/1 hlö/2 hh:ssa Hinta sis. aamiaiset, päivälliset, kylpylän ja kuntosalin käytön. Varaa hemmotteluhoidot etukäteen. 125 € Eläkeläinen-lehden aikataulut 2016 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy Lokakuu nro 6 3.10. 17.10. Joulukuu nro 7 28.11. 12.12. SYYSKOKOUSILMOITUKSET lokakuun numeroon Erja Isakssonille joko sähköpostitse erja.isaksson@elakelaiset.fi tai puhelimitse 020 743 3614 JOULUTERVEHDYKSET 14.11. mennessä Erja Isakssonille osoitteeseen Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki tai sähköpostitse erja.isaksson@elakelaiset.fi Iloista mieltä, hikeä pintaan ja etnistä tunnelmaa tarjoaa Kuopiossa perjantaina 16.9. järjestettävä ikäihmisten liikuntapäivä ”Iloa yhdessä liikkuen”. Kello 12-15 on Kuopio-hallilla tarjolla suomalaista ulkoliikuntaa kuten linkopalloa, saappaanheittoa ja petankkia. Liikuntahallissa tanssitaan eri kansojen tansseja, harjoitellaan tasapainoa ja kokeillaan kotikuntosalia ja pelejä. Ammattikorkeakoulun opiskelijat tarjoavat liikkujille rentoutushetkiä. Osallistujia kutsutaan mukaan myös leikkimieliseen virkkuuviestiin, jonka idea on lähtöisin Viron saariston naisten tavasta kutoa kävellessään. Infopisteistä saa tietoa liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta ja testata käsi sekä jalkalihasvoimaa. SPR:n vapaaehtoiset mittaavat verenpainetta. Liikuntapuistossa tarjotaan osallistujille tietoa polkupyörien huollosta. Tapahtuman järjestävät yhteisvoimin Kuopion kaupungin liikuntapalvelut, Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry, Kuopion Setlementti Puijola ry/ monikulttuurikeskus Kompassi, Kuopion kansalaisopisto, Savonia ammattikorkeakoulu, TUL Järvi-Suomi ry, Leppävirran Eläkeläiset ry, Leppävirran Urheilijat, Suomi-Venäjä seura Kuopion osasto, Iisalmen Eläkeläiset ry, Monikko ry, SPR:n Kuopion osasto ja Kuopion Seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry. Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelijan Eva Rönkön mukaan tapahtuman lähtökohtana on esitellä ikääntyneille maahanmuuttajille suomalaista ulkoliikuntaa ja tarjota sekä kantaettä uussuomalaisille ikäihmisille liikunnallisia elämyksiä. Tavoitteena on saada ikääntyneitä maahanmuuttajia Kuopiossa näkymään ja eri tahoja sekä yhdistyksiä ottamaan heidät omassa palvelutarjonnassa huomioon. – Ikääntyvät maahanmuuttajat jäävät usein paitsioon, koska heidän kielitaitonsa on nuoria heikompi ja vaarana on, että ikäihmiset eristäytyvät koteihinsa. Ikäihmisten liikunta on länsimaalainen ilmiö ja liikkumalla omasta hyvinvoinnista huolehtiminen monille ikämaahanmuuttajalle vieras. Erityisesti ulkona liikkuminen saattaa pelottaa turvallisuuden, liukkauden ja kelien takia. Ikäihmisten liikuntapäivän -päivän ohjelma Eläkeäiset ry:n kotisivulla www. elakelaiset.fi kohdassa Liikunta Iloista mieltä, hikeä pintaan ja etnistä tunnelmaa luvassa Kuopiossa
8 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Pohjanmaan Eloriehan kilpailujen tuloksia Nuolenheitto: 1. Jurva (Ritva Mukari , Eila Juvonen, Kalevi Männikkö, Raimo Lyyluoma ja Heino Hukari), 145 pistettä ja kiertopalkinnon ensimmäinen kiinnitys 2. Himanka (Anja Korpi, Eeva Lauri, Raino Karppinen, Heikki Spak ja Erkki Vähärautio), 111 pistettä 3. Kokkola&Pietarsaari (Marja-Leena Nurmi, Annikki Kujanen, Paavo Kujanen, Reino Hakola ja Reino Tuikkanen), 88 pistettä Kettinginheitto: 1. Reino Tuikkanen, Pietarsaari, 7 2. Heikki Spak, Himanka, 6 3. Erkki Vähärautio, Himanka, 6 Himangan Eloriehassa kaikilla oli mukavaa Heikki Spak lauloi. Pirkko Rautiomaa tarjoili kasvissosekeittoa. Kädet heiluivat, kun yleisö osallistui Ulla Vähäraution vetämään aivojumppaan. – Kesä on mennyt ja on aika aloittaa syksyn ja talven ahkera uurastus. Dalai Lamaa lainaten: Vuodessa on vain kaski päivää, jolloin emme voi tehdä mitään: eilinen ja huominen. Eletään siis tässä päivässä. Näillä sanoilla toivotti Himangan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Aira Rauhala väen tervetulleiksi Pohjanmaa neluejärjestön Eloriehaan Himangan Roiman talolle. Iloinen päivä siitä muodostuikin, vaikka elokuun lopun sää olikin kostean harmaa. Sateen sattuessa oli Eloriehan tikanja kettinginheittokisat siirretty sisätiloihin, juhlasalin takaosaan. Mutta se ei menoa haitannut. Ohjelma oli muutenkin suorastaan hengästyttävän runsas: Oli soittoa, runonlausuntaa. aivojumppaa, laulua, istumatanssia, arpajaiset, piirivalssia, letkajenkkaa ja tanssi vai tehtävä -kisa. Puheen piti Pohjanmaan aluejärjestön puheenjohtaja, Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Irmeli Mandell. Siitä lisää tämän lehden sivulla 5. Keittiön puolella nautittiin niin keittolounas kuin kahvitkin. Juhlavat puitteet Roiman talolla Juhlapaikalla, paraatipaikalla Himangan keskustassa sijaitseevalla TUL:n urheiluseura Himangan Roiman Talolla on pitkä ja mielenkiintoinen historia. Ja mikä tärkeintä, se on talkoilla kunnostettu ja jatkoa seuraa, kertoi Eloriehaan osallistunut Esko Kaikkonen. – Tänä kesänä saatiin taloa Tikkakisa nosti jännityksen ja riemun kattoon. Suoritusvuorossa Paavo Kujanen Kokkolasta. Himangan yhdistyksen puheenjohtaja Aira Rauhala toimi kirjurina. maalattua ulkoa ja ikkunoita laitettua. Seuraavaksi uusitaan vesikatto, keittiö ja lämmitys. Himanka itsessään on nykyisin osa Kalajoen kaupunkia, mutta himankalainen paikallisidentiteetti on erittäin vahva. Elorieha viimeistään osoitti, että paikkakunnalla taidetaan myös kunnon juhlien järjestäminen.
Nro 5 syyskuu 2016 – 9 ELÄKELÄINEN Olisikohan aika päivittää puhelin helppokäyttöiseen älypuhelimeen? Olisikohan aika päivittää puhelin helppokäyttöiseen älypuhelimeen? Kuulutko siihen porukkaan, jotka tykkäävät, että nykyaikainen tekniikka pikemminkin hankaloittaa kuin helpottaa elämää? Moni älypuhelin tuntuu tätä nykyä turhankin fiksulta. Välillä tuntuu, että niillä voi hädin tuskin soittaa. Uusia malleja ja toimintoja ilmestyy kiihtyvään tahtiin, eikä älypuhelinviidakosta selviä eksymättä. Yksinkertaista, ei monimutkaista Me tiedämme Dorolla, että älypuhelimen tulee pysyä sinun ajatuksiesi perässä, olitpa sitten aloittelija tai tottunut tekniikan käyttämisessä. Siksi kehitimme Doro Liberto ® 825:n ja Doro 8030:n – helppokäyttöiset älypuhelimet sinun tarpeisiisi. Olemme tehneet huolella jokaisen yksityiskohdan: miten puhelin istuu käteen, miltä se kuulostaa ja kuinka auttaa sinua löytämään puhelimestasi tarvitsemasi. Kaikki käsien ulottuvilla Pois jäi sekavuus! Jäljelle jätettiin toiminnot, joita käytät eniten. Erityisen hyvän äänen ansiosta keskustelut sujuvat paremmin. Doro Liberto ® 825 ja Doro 8030 -Älypuhelimissa on lisäksi kätevät turvaja aputo iminnot, joiden avulla ystävät ja sukulaiset voivat auttaa sinua tarvittaessa etänä. Kehity älypuhelinten pro-käyttäjäksi Me autamme sinua kehittymään älypuhelinten ammattilaiseksi. Eikä siihen mene silmänräpäystä pidempään. Doron tekniikan avulla kaikki käy hetkessä. Älypuhelinkoulumme ansioista saat vähän etumatkaa, ja opit vinkin jos toisenkin. Opit esimerkiksi käyttämään puhelintasi GPS-laitteena reissun päällä sekä Wifiä netissä surffaamiseen. Älypuhelinkoulu löytyy osoitteesta http://www.doro.fi/alypuhelinkoulu “ Puhelimen käyttö on niin yksinkertaista, ettei minun enää tarvitse pyytää muilta apua!” Madelein Månsson Aerobic-ohjaaja ja DJ Löydät meidät useilta hyvinvarustetuilta operaattoreilta ja muilta jälleenmyyjiltä. Lisätietoa www.doro.fi Osta Doro älypuhelin tänään
10 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Teatterineuvos, unohtumattomien roolien Tuija Vuolle on oppinut näyttelijän ammatin tinkimättömällä asenteella ja kantapäiden kautta. Hänen työnsä teatterin parissa jatkuu täysipainoisesti eläkepäivilläkin. Tuija Vuolteen vuonna 1960 alkanut ura on ikimuistoinen. Hän on tehnyt vuosikymmenten varrella suuria draamoja, hulvatonta komediaa, kuunnelmia, tv-sarjoja, elokuvarooleja. Vuolle on nyt kuudetta vuotta eläkkeellä, mikä ei ole jarrutellut pahemmin hänen työtään estradeilla. – Olen kutsumusammatissa, ja minua kauhistuttaa ajatus, etten voisi joku päivä enää näytellä. Tulisin varmaankin hulluksi, hän kertoo. Omien sanojensa mukaan Vuolle aikoo näytellä niin pitkään kuin töitä on tarjolla ja terveys kestää. Hänen uusin työnsä on eläkkeellä olevan Armin, entisen myymäläpäällikön, rooli draamassa Tyttö ja varis . Anna-Elina Lyytikäisen ohjaaman ja Sirkku Peltolan kirjoittaman näytelmän ensi-ilta on Tampereen Teatterissa lokakuussa. Draama kertoo syrjäytymisestä, yksinäisyydestä ja orastavasta ystävyydestä – ja paljosta muusta. – Näytelmä sisältää kokonaisen elämän, jännitystäkin. Minusta on ihanaa, kun saan näytellä taas pitkästä aikaa Tampereen Teatterissa. Sairastelu pudotti yleiskuntoa Tyttö ja varis-näytelmän harjoitusten aikaan Tuija Vuolle sairasteli viime talvena pitkään mykoplasman aiheuttamaa hengitystietulehdusta. Hänen yleiskuntonsa heikkeni sairastellessa rajusti. – Minulle määrättiin kolme antibioottikuuria ja kortisonikuuri, joista ei tuntunut olevan apua, Vuolle toteaa. Hänellä oli pientä kuumetta jatkuvasti. – Sain kauheita yskänkohtauksia. Ne olivat pahimmillaan öisin. Keuhkoista tuli vähän vertakin. Pääsiäisenä ei ollut harjoituksia. Silloin oli aikaa levätä ja lopulta tervehtyminen alkoi. Vuolteella on korkea työmoraali, eikä hänen tapoihinsa sovi jättää sairastelun takia harjoituksia väliin saati perua esityksiä. Tätä ” kaavaa ” hän noudatti myös Tyttö ja varis-näytelmän harjoituksissa. – Olen sairastellut hirveästi kaikkien näiden vuosien aikana ja minulle on tullut kova rutiini tehdä sairaanakin töitä. Ei muuta kuin kuumemittari aamulla kainaloon ja menoksi. Astmaa Vuolle on sairastanut todennäköisesti syntymästään asti – kuten niin moni muukin suomalainen. – Vasta joskus nelikymppisenä aloin tehdä asian eteen jotakin. Sitä ennen en kehdannut kertoa oireistani kenellekään. Hänellä on tänä päivänä astmaan hyvä ja toimiva lääke: inhalaatiojauhe Relvar Ellipta. Tämä avaava ja hoitava lääke otetaan kerran vuorokaudessa ja se pitää oireet poissa. Astmalääkkeet käyvät kuitenkin hieman ääneen. – Ääni nousee ylös, mutta ei laske sitten tarpeeksi alas, pohjaan asti. Pystyyn manipuloimaan tätä kaikkea tehokkaasti normaaleilla ääniharjoituksilla. Hyräileminenkin on hyvästä. Käsitöitä ja suosikkisarjoja Elämä on tunnetusti arvaamatonta, ja Tuija Vuolle on joutunut kokemaan viime vuosina suurta suruakin. Hänen puolisonsa, kirjailija-toimittaja Erkki Wessman menehtyi munuaisten vajaatoimintaan elokuussa 2011. Pariskunnan yhteiseloa kesti Porissa ja Tampereella 46 vuotta. – Se on pitkä aika, yhden ihmisen ikä. Elämä surun kanssa aaltoilee. Välillä arki sujuu helpommin, välillä on vaikeampaa, Vuolle kertoo. Hän uskoo, että pahin suru on kuitenkin ohi. – Suru vaimenee, kun se kanssa oppii elämään. Päivittäin mietin miestäni ja pidän muistoa yllä. Yksinolo ei ahdista näyttelijää. – Teatterissa olen sosiaalinen, mutta muuten viihdyn kyllä ihan hyvin yksin. Minulla on kotona projekteja. Otan kaapin käsittelyyn, vaihdan verhot, teen käsitöitä. Luen paljon ja katselen televisiosta suosikkisarjojani. Työ ollut paras opettaja Nyt takaisin Tuija Vuolteen pitkään uraan, joka alkoi avustajana Porin Teatterissa syksyllä 1960 – alle parikymppisenä. Hänen debyyttinsä Satakunnassa oli Rebekan rooli Thornton Wilderin komediassa Meidän kaupunkimme. Hartaasti odottamansa ammattilaissopimuksen hän kirjoitti Porin Teatterin kanssa syksyllä 1963. Maaliskuussa 1965 olikin jo edessä kaupungin vaihto. Vuolle aloitti työt Tampereen Teatterissa, missä hän näytteli eläkepäivilleen asti, vuoteen 2010. – Ne olivat upeita vuosia. Sain tehdä kaikenlaisia rooleja ja kasvaa näyttelijänä, Vuolle mainitsee. Hän muistaa oikein hyvin päivämäärän 26.11. 2010. Silloin presidentti Tarja Halonen Tuija Vuolle tekee huippurooleja niin maalaiskomedioissa kuin suurissa draamoissakin Näyttelijäntyötä koko sielulla ”Olen kutsumusammatissa, ja minua kauhistuttaa ajatus, etten voisi joku päivä enää näytellä.” Tuija Vuolle Tampereen Teatterin Puhdistus-näytelmässä syksyllä 2009, Aliide Truunin roolissa. Näytelmä juhlisti Vuolteen pitkää uraa. Kuva: Harri Hinkka/ Tampereen Teatteri Ritva Jalonen (vas.) ja Tuija Vuolle Tampereen Teatterin uutuusnäytelmässä Tyttö ja varis. Ensi-ilta on torstaina 6.10. Kuva: Harri Hinkka/ Tampereen Teatteri Mitäpä minä, Rautatienkadun valtiatar! Tuija Vuolle veistelee parvekkeellaan. Kuva: Kari Kumpulampi
Nro 5 syyskuu 2016 – 11 ELÄKELÄINEN ”Teatterissa olen sosiaalinen, mutta muuten viihdyn kyllä ihan hyvin yksin.” myönsi hänelle teatterineuvoksen arvonimen. Ennen Vuolletta tittelin ovat saaneet muun muassa näyttämön legendat Eila Roine ja Kyllikki Forssell, Tapani Perttu ja Kalle Holmberg. – Titteli lämmitti kovasti. Se on suuri huomionosoitus tällaiselle pystymetsäläiselle, joka ei päässyt koskaan teatterikouluun. Työ minua on opettanut, hyvät ohjaajat. Tragikomediaa tarvitaan Viehättävä, koko sielullaan näyttelevä Tuija Vuolle kokee olevansa ammatissaan ” aivan etuoikeutettu ”. – Tämän minä sanon käsi sydämellä. Tässä työssä raha ei ole koskaan merkinnyt minulle kovinkaan paljon. Näyttelen rakkaudesta teatteriin, hän painottaa. Vuolletta ei kovin paljon huolestuta teatterin nykytila Suomessa. Katsojamäärät ovat tosin laskeneet esimerkiksi 1970-luvun huippuvuosiin verrattuna, mutta paljon on alalla myönteistäkin kehitystä. – Kilpailua on valtavasti, kuten Tampereella, ja koko ajan tehdään uusia, mielenkiintoisia juttuja. Ajat ovat kuitenkin vaikeat, ja Vuolteen mielestä ihmisten arkea ei mitenkään helpota se, jos esimerkiksi teatteriesitykset ovat liian synkkiä. – Ihmiset tulevat teatteriin viihtymään, ja tragikomedia on parasta viihdettä. Sen parissa katsoja rentoutuu ja samalla hän ymmärtää elämän traagisuuden. KARI KUMPULAMPI Tuija Vuolle Syntynyt 1942 Kajaanissa, asuu Tampereella. Näyttelijä, teatterineuvos. Eläkkeellä. Poika Jaan Wessman on muusikko. Näytteli vuosina 1965-2010 Tampereen Teatterissa lähes 150 näytelmässä, kuten Avoin liitto, Kaktuksenkukka, Nukkekoti, Piina ja Puhdistus. Tuli koko kansan tietoon sosiaalityöntekijä Aili Hinkkana TV2:n sarjassa Reinikainen 1982-1983. Esittänyt Viola Turpeista kakkosen maalaiskomediasarjoissa Vain muutaman huijarin tähden, Peräkammaripojat sekä Turvetta ja timantteja. Muita tv-sarjoja Kiurunkulma, Seinähullut naapurit ja Häräntappoase. Muun muassa. Ulla Sammakon rooli Mika Kaurismäen elokuvassa Klaani. TV1:n Kotikatsomon sarjassa Korpelan kujanjuoksu Vuolteella on Lahjan, Perttulan emännän rooli. Luomutilaja kaivosbisnekseen sijoittuva uusi sarja alkoi 4.9. ja sitä nähdään ainakin kolmen tuotantokauden verran. Kotisohvalla on hyvä miettiä maailman melskettä. – Uskon, että syvällisempi aika vielä koittaa, Tuija Vuolle sanoo. Kuva: Kari Kumpulampi Rosemary Sullivan: Stalinin tytär. Suom. Tero Valkonen. Otava 2016. Svetlana Stalina, sittemmin Allilujeva, oli isänsä Josif Stalinin ehdoton lemmikki, jota hän kohteli paremmin kuin Vasili-veljeä Ja ensimmäisen avioliittonsa poikaa Jakovia. Myös pieni Svetlana rakasti isäänsä, koki elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta harmonisen onnelliseksi. Hän eli Kremlin muurien sisällä, mutta siellä asui paljon muitakin, runsaasti Nadja-äidin sukulaisia ja Stalinin ensimmäisen vaimon, nuorena kuolleen Jekaterinan lähiomaisia. Stalinin äiti lempinimeltään Keke, ei suostunut edes kyläilemään Kremlissä, ja kun poika jo diktaattoriksi nousseena, kävi häntä tapaamassa Georgiassa (Gruusiassa), äiti sureksi, ettei pojasta tullut leipuria. Kun Svetlana oli kuuden, Nadja kuoli. Se oli tytön elämän ensimmäinen romahdus, joka ei kuitenkaan vienyt luottamusta isään. Sen hän menetti sitä mukaa, kun äidin puolen sukulaiset alkoivat kadota Kremlistä Lubjankaan ja Siperian leireille, jotkut telotettiinkin. Vasta lähes aikuisena Svetlanalle sattumalta paljastui, että äidin kuolema oli itsemurha. Tieto romahdutti hänen maailmansa, aurinkoiset päivät olivat lopullisesti ohi. Svetlana oli Kremlin prinsessa, jonka ulottuvilla oli kaikki maallinen hyvä. Mutta hän oli myös isänsä vanki, tarkoin vahdittu ja vartioitu. Huima pako länteen vuonna 1967 ei Stalinin nimen taakasta vapauttanut. Elinkautisvankeus ei päättynyt edes nimenmuutoksiin, ensin äidin suvun Allilujevaksi, sitten Lana Petersiksi. Tyttäressä virtasi isän levoton veri, kuohui isän herkästi raivoon räjähtävä temperamentti, kyti isän epäluuloisuus. Neuvostoliitossa kirjoitettu ja länteen käsikirjoituksena salakuljetettu teos Kaksikymmentä kirjettä ystävälle teki hänestä rikkaan, mutta myös monin tavoin hyväksikäytetyn – Kremlin prinsessa ei koskaan oikein oppinut ymmärtämään rahan käsitettä. Hän eli mustalaiselämää, kuten hän itsekin luonnehti, välillä USA:ssa, välillä Euroopassa, ja vaihtoi asuntoja jatkuvasti. 80-luvulla hän jopa palasi vähäksi aikaa Neuvostoliittoon. Svetlana kuoli syöpään 85-vuotiaana, yksinäisenä ja varattomana Lana Petersinä Wisconsin maaseudulla marraskuussa 2011. Svetlana synnytti kolme lasta, Neuvostoliitossa Josifin ja Katjan, Amerikassa 44-vuotiaana Olgan. Yhteys Josifiin ja Katjaan katkesi loikkaukseen, ja lapset pakotettiin julkisesti tuomitsemaan äitinsä teko. Hauras yhteys kuitenkin syntyi, kun Neuvostoliitosta tuli taas Venäjä. Takakannen kehu ei liioittele: monipuolinen kirjailija, Toronton yliopiston professori emerita Rosemary Sullivan on kirjoittanut mestarillisen, perusteellisiin tutkimuksiin pohjautuvan, yhteistyössä Olga-tyttären kanssa tehdyn elämäkerran, psykologisesti oivaltavan ja myötätuntoisen, mutta ei surkuttelevaa uhritarinaa. Villi tyttö, aina rakastunut Nuori Svetlana tarvitsi rakkautta, miestä, parisuhteen turvaa. Hän koki jo Neuvostoliitossa asuessaan kolme avioliittoa ja kolme avioeroa, ja lisäksi hänellä oli useita rakkaussuhteita. Rakastuneena hän sitoutui ja omistautui suhteelleen, mutta oli myös takertuva ja omistushaluinen, joskus liiankin suoraviivainen. Jos mies oli naimisissa, hän saattoi paljastaa suhteen vaimolle ja vaatia tätä luopumaan puolisostaan. Vuonna 1963 hän vihdoin tuntuu löytäneen ”sen oikean”. Mies oli intialainen Brajesh Singh, jonka Svetlana tapasi sairaalassa. Mies oli yli viidenkymmenen, kumara ja harmaatukkainen ja vakavasti sairas. Mutta hän oli myös sivistynyt, lempeä ja huumorintajuinen. Tunteet leimahtivat jo sairaalassa, eikä Svetlana ensin uskaltanut paljastaa olevansa Stalinin tytär, mutta kun hän sen kertoi, Singh naurahti vain: ”Kas!” eikä koskaan kysellyt mitään Stalinista. Kremlissä ei suhteesta juuri pidetty, mutta pariskunta muutti yhteen, ja Svetlana koki vihdoin saavuttaneensa mielenrauhan, ilon ja onnen elämäänsä. Mutta Intiaan häntä ei päästetty, vaikka pari oli toivonut, että he voisivat elää siellä viimeiset kuukaudet, kun Singh oli jo lähellä kuolemaa. Miehen kuoleman jälkeen Svetlana kuitenkin sai luvan viedä hänen tuhkansa Intiaan siroteltavaksi Ganges-virtaan, kuten mies oli toivonut. Länsi ei ollut onnenmaa Suhde Brajesh Singhiin oli kohtalokas, se mullisti Svetlanan koko elämän: Delhissä hän loikkasi. Teko tuntuu spontaanilta, mutta onnistui, vaikka Neuvostoliiton lähetystö oli vartioinut häntä tarkasti Intiassa oleskelun ajan. Passi oli Svetlanan hallussa, koska hän oli palaamassa kotiin, mutta hän ajoikin USA:n lähetystöön ja ilmoitti hakevansa turvapaikkaa. Seurasi lähes uskomaton seikkailu, josta ei piinaavan jännitysnäytelmän elementtejä puuttunut. Stalinin tytär ei suinkaan ollut tervetullut sen paremmin USA:han kuin Sveitsiin ja Italiaan, joiden kautta hän kulki. Vuosi oli 1967, maailmanpoliittinen tilanne oli kaikkea muuta kuin otollinen Neuvostoliiton vastaisille manöövereille. Mutta toisaalta: Svetlanalla oli mukanaan käsikirjoitus, joka tietäisi miljoonatuottoja muillekin kuin kirjoittajalle itselleen. Svetlana oli kohta maailmanlaajuisesti superjulkkis ja äkkiä myös miljonääri, joka ei ymmärtänyt mitään rahasta eikä omista oikeuksistaan siihen. Hän levitteli saamiaan palkkioita hyväntekeväisyyteen, perusteli sitä varten säätiöitä, muutti jatkuvasti asuinpaikkaa ja asuntoja kuin olisi edelleen pyrkimässä jotakin pakoon. Miehiä tuli ja meni, eniten vaikutti hänen elämäänsä hämäräntuntuisen Frank Lloyd Wrightin Säätiön johtava arkkitehti, kylmä ja konnamainen Wesley Peters, jonka kanssa Svetlana oli kolme vuotta naimisissa ja jolle hän synnytti tyttären, Olgan, loppuelämänsä valon. Svetlana halusi kirjailijaksi, mutta kun skandaalikäry hänen ympäriltään oli haihtunut, se ei ottanut onnistuakseen. Svetlanasta pidettiin, hän oli älykäs, sivistynyt, lämmin, vaatimaton, seurallinen ja helposti kiintyvä ihminen, mutta myös äkkipikainen riitelijä, oikullinen komentelija, ikuisesti rauhaton sielu, jonka työja ystävyyssuhteet saattoivat katketa Svetlanan raivokohtauksiin. Svetlana asui jonkin aikaa myös Englannissa, jossa Olga kävi koulua ja viihtyi hyvin, mutta sekään ei Svetlanaa rauhoittanut. Kummallisin tempaus oli paluu Neuvostoliittoon, kun olot olivat Gorbatshovin aikana vapautuneet. Svetlana otti jopa Neuvostoliiton kansalaisuuden ja yritti asua isänsä synnyinmailla Tbilisissä. Vastaanotto oli hieno, elämä jopa ylellistä, mutta Gruusiassa häntä nyt varsinkin kohdeltiin Stalinin tyttärenä eikä omana itsenään. Svetlana palasi länteen ja Amerikkaan, mutta loikata hänen ei enää tarvinnut. Sullivanin kirjassa avautuu värikäs ja monivaiheinen elämä, monin tavoin traaginen mutta toisaalta suorastaan koominen. Svetlana haki rauhaa, tasapainoa, pysyvyyttä, itsenäisyyttä, mutta sotkeutui jatkuvasti monimutkaisiin ihmissuhteisiin, ei oppinut hallitsemaan elämää lännessä, ei käyttämään sitä vapautta, joka hänelle olisi ollut tarjolla. Hän oli uhkarohkea loikkari, mutta sisäisesti hän tuskin koskaan pääsi loikkaamaan pois isänsä vartioivan katseen alta. TUULA-LIINA VARIS Svetlana – Kremlin prinsessa, isänsä vanki
12 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Aika estää kaikkea tapahtumasta heti ja luo tapahtumille järjestyksen. Kun ihminen yliarvioi suorituskykynsä ja yrittää tehdä liian monta asiaa lyhyessä ajassa, syntyy kiire. Onko tämä nykyajan kiihkeä pyrkimys ajan säästämiseen kiirettä lisäämällä kuin veden kantamista pohjattomalla sangolla kuivaan kaivoon? Missä sijaitsee se pankki, johon tietoteknologian kanssa hosumalla säästetty aika tallennetaan, ja kasvaako se siellä korkoa, jonka voi käyttää sitten kiireettömästi elämänsä loppupäässä? Tällaisia kysymyksiä mietiskelee Neiti Aika Täsmäteatterin esityksessä 2 400 sekuntia – monologi ajasta. Kätevästi lavastetulle näyttämölle kiepsahtaa mainio Meri-Maija Näykki. Esitys sai kantaesityksensä 30. heinäkuuta Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereen Teatterikesän aikaan. Täsmäteatteri on pyörittänyt aiempinakin kesinä Koukkuniemen pihapiirissä kesäteatteria. Terhakka ryhmä ei tarvitse suuria näyttämöitä, joten esitykset sopivat hyvin mitä erilaisimpiin tiloihin. Uusi monologi pureutuu yhä niukemmaksi käyvään luonnonvaraan, aikaan. Pitihän tietoteknologian vapauttaa meidät raskaasta työstä ja tuoda tilalle runsaasti vapaa-aikaa. Kävikin päinvastoin. Se imaisi meidät kiireen mustaan aukkoon, pätkäaikaan, pätkätyöhön, kilpasille kellon ja tuottavuuslukujen kanssa. Pätkätyöelämästä on tullut hetken varassa rimpuilua, joka tyrannisoi meitä yötä päivää, pyhänä ja arkena, työaika onkin pidentynyt. ”Entä sitten, kun minulla on eläkkeellä kaikki aika maailmassa, mitä kaikkea ehdinkään tehdä? Eläkkeellä ei ole kiirettä, ainoastaan ajan kestoa”, Neiti Aika miettii. ”Kellon osaan katsoa, mutta aikaa en voi kenellekään antaa. Tosiasiassa minun pitäisi olla Neiti Kello, eiväthän minulle soittajat aikaa tarvitse. Itse asiassa vihaan rannekelloja. Joululahjaksi saan työpaikalta aina uuden rannekellon, jotta pysyisin ajan tasalla”, Neiti Aika kertoo ranteessaan seitsemän erikokoista ja eri maiden aikaa näyttävää kelloa. Kolmen metronomin eritahtinen tikitys tuo esitykseen kiireellisen ajan tunnun. Suomessa ensimmäinen ihmisvoimin tuotettu Neiti Aika -puhelinpalvelu aloitti vuonna 1936. Pian se kuitenkin automatisoitiin ja siitä tuli Suomen ensimmäinen automaattinen puhelinpalvelu. Tekniikka ajoi elävän Neiti Ajan ohitse. Mitä Neiti Aika edellä, sitä muut työntekijät perässä, kun teknologia tekee yhä useammat ammatit tarpeettomiksi. Kaikilla ei ole aikaa saman verran, ja ajan kulku tuntuu erilaiselta vanhainkodissa kuin vaikkapa poliittisen päätöksenteon areenalla. Neiti Aikaa esittävä Meri-Maija Näykki on hyvä näyttelijä, joka heittäytyy monologiin ihailtavalla tavalla ja rohkeasti. Hänellä on vahva näkemys siitä, että tärkein osatekijä esityksen onnistuessa ei ole hän näyttelijänä, vaan esitys täydentyy yhdessä yleisön kanssa. Näykki ryhmänsä kanssa on myös tietoinen siitä, että parhaimmillaan taide lisää ihmisten hyvinvointia myös eläkeläisten keskuudessa. Se tekee ryhmän esiintymisestä arvokasta ja tärkeää. Neiti Ajan työ ja elämäntavat ovat toisteisia, mutta hän ei ole tylsistynyt vaan miettii monia asioita löytäen vastauksiakin joihinkin. Vaikkapa kymmenen faktaa Kekkosesta, jotka hän latelee yleisön riemuksi yhden minuutin aikana. Näykki myös osallistaa yleisöä, nakkaamalla paperista taitttelemiansa lomalakkeja joidenkin päähän, joidenkin käsien uurteista hän arvioi ajan kulua. Santeri Helinheimon suunnittelema esityksen äänimaailma on harkittu ja hieno. Täsmäteatterin esityksen voi tilata mihin tahansa – hoivalaitoksiin, työpaikoille, oppilaitoksiin, tapahtumiin ja juhliin. 2 400 sekuntiin mahtuu paljon painavaa, ajatuksia herättävää ja humoristista sanottavaa kilpajuoksustamme ajan kanssa. Menneen ajan Neiti Ajan vertauskuvallisuus nousee yllättävän teräväksi tavaksi pohtia ajan kulua filosofisesti ja hauskasti. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Täsmäteatteri: 2 400 sekuntia – monologi ajasta. Käsikirjoitus: Iira Halttunen, näyttämöllä; Meri-Maija Näykki, musiikki ja äänisuunnittelu; Santeri Helinheimo, skenografia; Titus Torniainen. Kiertävää esitystä voi tilata osoitteesta: teatteritasma@gmail.com ”Olen vuosikymmeniä viettänyt kesät Pohjois-Savossa Vesannolla ja kierrellyt tienoita ristiin rastiin. Toisinaan on tullut keskusteluissa esiin Sonkarijärven rannalla oleva luola, jota sanotaan Ilveskoloksi. Metsästäjät kertoivat ketun ajon usein päättyneen niin, että kettu vain hävisi koloon. Lisäksi puhuttiin luolan olleen toisen maailmansodan aikaan ”käpykaartilaisten” piilopaikkana Tänä kesänä päätin lähteä etsimään luolaa”, Pertti Vuorio Kävelypässien blogissa ”Enää vajaat kymmenen kuukautta siihen, kun kun tapaamme Vuokatissa. Pyöräilijöiden ja kävelijöiden on syytä valmistautua huolellisesti omiin suorituksiinsa. Talven aikana tulee kasvattaa voimia jalkoihin, keskikehoon ja koko kroppan. Mitä voimakkaampana matkalle lähdetään sitä mukavampaa taivaltaminen on. Tunnuslauseeni on: liikunnasta pitää nauttia, sen pitää olla hauskaa ja rentouttavaa. Nyt en siis puhu mistään kovatempoisesta hikiurheilusta, vaan taivaltamisesta hyvässä porukassa.” Kari Turunen Pyörällä päästään -blogissa ” Me mummot ja vaarit olemme nyt sitä ikäpolvea, joka kokoontuu sukuseuroissaan etsien tietoa, jota olisi jo aikaisemmin voinut kysyä omilta sukulaisiltaan ja haastatella vanhempiaan. Kertokaamme lapsillemme ja lapsenlapsille suvun tapahtumista jatkossa enemmän. Jo oma elämänkulkumme olisi hyvä kertoa tai kirjoittaa muistiin.” Seija Koponen Kirjeitä mummolasta -blogissa Blogeissa kirjoitettua ° ° ° ° ° ° Lue blogeja osoitteessa: www.elakelaiset.fi Helsingin eläkeläisten kirjoittajakerho kokoontuu syksyllä 2016 Hermannin kerholla, Hämeentie 67, seuraaavasti. Keskiviikko 21.9 klo. 14 16 keskiviikko 12.10 klo. 14 16 keskiviikko 2.11 klo. 14 16 keskiviikko 23.11 klo. 14 16 keskiviikko 14.12 klo. 14 16 Kaikki kirjoittamista harrastavat eläkeläiset ovat tervetulleita. Yleensä otamme kotiläksyksi runotai proosatehtävän sovitusta aiheesta. Aluksi voi tulla vaikka vain kuunteluoppilaaksi. Syksyn ensimmäinen aihe on ”luopuminen”. Lähempiä tietoja Rudolf Lindbladilta puh. 0400-602968 tai sähköpostilla osoitteella rudolf. lindblad@gmail.com Täsmäteatteri iskee ajan hermoon Meri-Maija Näykki on mainio neiti Aika Täsmäteatterin monologissa. Kuva: Siskotuulikki Toijonen ”Entä sitten, kun minulla on eläkkeellä kaikki aika maailmassa, mitä kaikkea ehdinkään tehdä? Eläkkeellä ei ole kiirettä, ainoastaan ajan kestoa” Helsingin kirjoittajakerho kokoontuu jälleen
Nro 5 syyskuu 2016 – 13 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis K atsottiin telkkarista amerikkalainen scifi-leffa Idioluutio. Siinä vätysmäinen armeijan työntekijä Luke joutuu aikakoneen koehenkilöksi ja siirretään ajassa 500 vuotta eteenpäin, seuranaan ammattinsa kyynistämä ilotyttö. Elokuva on komedia, ei taiteellisesti kummoinen, mutta herätti kysymyksen: onko evoluutiomme ihan oikeasti idioluutiota, ihmiskunnan tyhmistymistä? Tyhmistymisen myötä yhteiskunta romahtaa sekä henkisesti että aineellisesti. Vuonna 2505 Washington on suunnaton tunkio. Talot ovat raunioina, jätekasat vallanneet kadut, mikään ei kasva, mikään ei toimi. Ihmiset, korkeinta poliittista johtoa myöten, ovat aivottomia, huutavia ja koheltavia törkyturpia, joiden ainoat kiinnostuksen kohteet ovat seksi ja raaka väkivalta. Myös Luken henki on vaarassa, mutta keskinkertaiset älynlahjat tekevät hänestä sankarin ja maailman pelastajan. Hän saa tomppelit tajuamaan, että kasvaakseen kaikki elollinen tarvitsee vettä, ja sen ansiosta hänestä tulee USA:n presidentti ja entisestä prostituoidusta hänen rouvansa. Katsojalle tuli epämukava olo, varsinkin kun kaupallisen kanavan pitkät mainoskatkot tuntuivat kuuluvan elokuvan kanssa samaan maailmaan. Tyhmistetäänkö meitä kenties tarkoituksella? Tietä tyhmyyteen viittovat monet politiikkaan, kulttuuriin ja elintapoihin liittyvät asiat: ekologisen ymmärryksemme vajavaisuus, kaikki julkisuuskanavat vallannut aivoton viihde, silmitön ahneus, joka on heikentänyt kykyä kokonaisedun tajuamiseen, koulutuksen ja tutkimuksen kurjistaminen. Tutkimuksenkin mukaan ihmisten pinna on lyhentynyt, keskittymiskyky, vuorovaikutustaidot ja kyky myötätuntoon heikentyneet. Latteita iskulauseita syydetään joka puolelta: Usko itseesi, niin kaikki onnistuu! Toteuta unelmasi! Toimi niin kuin sydän käskee! Markkinahenkiset iskulauseet ovat yhtä tyhjä fraasi kuin se USA:n perustuslain pykälä, joka takaa kaikille oikeuden onnen tavoitteluun, mutta jättää onnen edellytyksistä huolehtimisen takuun ulkopuolelle. Kulttuurissa määrä korvaa laadun, sisältöjä tärkeämpiä ovat kaupallinen menestys ja yleisömäärät. Uusi teknologia on suurenmoinen keksintö, mutta ”tiedon valtatienä” avatusta netistä on tullut ihmisten enemmistölle pornon, vihapuheen, tyhjäpäisen lätinän ja narsistisen itsensä esittelyn pääväylä. Ei pidä katsoa taaksepäin vaan eteenpäin, hokevat poliitikot, vaikka ilman perspektiiviä menneisyyteen ei ole myöskään näköalaa tulevaisuuteen. Historian opetusta koululaisille halutaan vähentää, mutta älypuhelimiin ja tietokoneisiin addiktoidaan jo alle kouluikäiset. Perustaidot heikkenevät huolestuttavasti: kasvava osuus peruskoulun käyneistä ei hallitse edes lukuja laskutaitoa sen vertaa, että pärjäisi itsenäisesti omassa arjessaan. Kun ahneus ja voitonpyynti tuovat arvostusta ja myönteistä julkisuutta ja röyhkeimmät korotetaan valtakunnanviisaiksi, myös korruptio lisääntyy. Suomi ei enää ole puhdas pulmunen siinäkään asiassa. Tie kohti ihmiskunnan tyhmyyttä on toden totta taivasta myöten auki. Pienen kansan voima on sen sivistyksessä, sanoi aikoinaan J.V. Snellman. Mutta Snellman maksiimeineen lienee joutunut historian romukoppaan, johon tulevaisuuden unelmiaan rakentelevan ei sovi edes vilkaista. Hei, meitä tyhmistetään! OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. MESSUKESKUKSESSA 11.–13.11. T Ä L L Ä K U P O N G I L L A 4 € 55 PLUS 55plus.fi 55plus on uusi, jo elämänkokemusta hankkineille ihmisille suunnattu tapahtuma, joka järjestetään nyt ensimmäisen kerran! Mukana paljon tuttuja kasvoja ja monipuolista ohjelmaa sekä työettä eläkeikäisille. Tutustu tapahtuman tarjontaan etukäteen sivuilla 55plus.fi Tervetuloa Messukeskukseen Helsinkiin isänpäiväviikonloppuna! Avoinna: pe klo 10–18, la klo 9–18, su klo 9–17 Samalla lipulla 6 tapahtumaa: 55plus, ELMA, Metsä, Kädentaito, Lemmikki (la–su) ja OutletExpo Tällä kupongilla saat 4 euron edun aikuisten (18 €) tai eläkeläisten (11 €) sisäänpääsylipusta. Alennus myönnetään tätä lipuketta vastaan kassalla tai oheisella koodilla Messukeskuksen verkkokaupassa. Koodi verkkokauppaan: PLUS16 OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Lataa Messukeskus-appi älypuhelimeesi! #
14 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Jo pari vuotta sitten kasikymppisensä juhlinut Seija Vihinen jaksaa puurtaa lähimmäistensä auttamiseksi kaiket päivät ja palkkioksi riittää hyvä mieli. Nykyisin Jyväskylän kaupunkiin kuuluvassa Säynätsalossa on tapana valita vuoden säynätsalolainen, joko Hanna tai Waltteri, tehtaita aikoinaan johtaneiden Johan Walter ja Hanna Parviaisen mukaan. Tämän vuoden Säynätsalon Hannaksi valittu Seija Vihinen on erinomainen esimerkki siitä, etteivät itsekkyys ja omanedun tavoittelu ole arvokkaimpia asioita ihmisen elämässä. Omassa elämässään koviakin kokenut Seija on aina osannut ajatella myös muita ihmisiä ja toimia niidenkin puolesta, jotka eivät itse pysty pitämään puoliaan. Etelä-Savon Puumalassa syntynyt Seija sai turvaa isovanhemmistaan, kun omat vanhemmat erosivat ja 2-vuotiaan tytön äiti lähti työn perässä Etelä-Suomeen. Talvisodan aikoihin alle kouluikäinen tyttö lykättiin Kietävälän kylässä suureen maalaistaloon. –Oli semmoinen puhe, että hoitavat minut, antavat ruuan ja vaateet, kun äiti maksaa heille hoitomaksua. Kerran vanha emäntä tokaisi, että äiti ei ole maksanut sitä rahaa, ja että jos sitä ei kohta ala tulla, niin saat lähteä äitis luokse. Muistan kun mietin, mihin suuntaan mun pitää lähteä kävelemään, että se äiti löytyy. Sitten se raha kuitenkin tuli, eikä mua laitettu maantielle. Piiskaa siellä sain varmaan enemmän kuin kukaan lapsi ja vaikka mistä syystä, mutta kumma, etten ole kuitenkaan katkera. Työtä ja kovia kokemuksia Seija kävi koulua Puumalassa 11-vuotiaaksi asti, kunnes äiti tuli hakemaan tyttönsä. Puumalan jälkeen koulunkäynti jatkui Tikkurilassa ennen kuin tytär muutti äitinsä kanssa sikatilalle Nurmijärven Valkjärvelle. Sieltä Seija lähti Helsinkiin lihamyyjän oppiin ja työskenteli muun muassa Hietaniemen kauppahallissa. Kokemusta karttui muidenkin alojen töissä mm. Karl Fazerilla, Vartan patteritehtaalla ja Suomen Silkkikutomossa, ennen kuin Seija muutti äitinsä ja siskonsa perässä Keski-Suomeen vuonna 1955. Lihamyyjän hommissa Seija työskenteli myös uudella kotipaikkakunnalla, kunnes vuonna 1960 siirtyi Enso-Gutzeitin tehtaille, jossa viihtyi eläkeikään asti, viime vuodet työsuojeluvaltuutetun tehtävässä. Järjestötoimintaan Seija lähti mukaan jo Helsingissä Toveriseuran kautta ja toiminta jatkui Säynätsalon työväenjärjestöissä, ensin tanhuten ja laulaen. –Pääsin kisällittärien ryhmään, vaikken paljon laulaa osaa. Kai mulla silloin vielä vähän oli lauluääntä, mutta mää huusin varmaan tuolla tehtaan metelissä ääneni pilalle. Aina kun tarvittiin Salorinteellä järjestysmiestä tai pullanpaistajaa, Seija oli valmis lähtemään, kun vain lastenhoidolta ehti. Kovimmat koettelemukset Seijan elämässä ovat olleet lasten menetykset. Synnynnäisten vikojen vuoksi kuoli ensin lapsi neljän päivän ikäisenä ja toinen kolmen kuukauden iässä. – Kauheinta, mitä äidille voi tapahtua. Ihmettelen itekin, miten niistä on selvinnyt. Kyllä silloin tuntui ihan hirveeltä. Ei voinut lähteä minnekään, kun joku tuli ottamaan osaa. Siitä piti heti lähteä jonnekin piiloon itkemään. Meni pari vuosikymmentä ennen kuin asioista kärsi puhua. Onneksi Seijalla on myös kolme elossa olevaa lasta, 12 lastenlasta ja 11 lastenlastenlasta. Nimet mummu muistaa, mutta syntymäpäiviä ei enää millään. – Niin hullua tämä minun elämä on ollut, että vasta vanhoilla päivillä se on oikeilla urillaan. Vapaaehtoistyötä ”ketunhäntä kainalossa” Eläkevuosinaan Seija Vihinen on toiminut Säynätsalon Eläkeläisissä taloudenhoitajana ja matkavastaavana, nyt enää matkavastaavana. Vapaaehtoistyöntekijänä hän on viime vuodet häärinyt Paratiisisaaret ry:ssä järjestämässä pitkäaikaistyöttömien samoin kuin vähävaraisten ikäihmisten syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa. Viitenä päivänä viikossa Seija istuu yhdistyksen toimitiloissa paukuttelemassa kangaspuita ja järjestämässä talousasioita. Moni on ihmetellyt, miten joku jaksaa. –Saan palkaksi hyvän mielen. Olen aina sanonut, että mulla on ketunhätä kainalossa, kun menen sinne. Saan sosiaalisen kanssakäymisen ihmisten kanssa, mielekästä tekemistä, kun suunnittelen ja kudon niitä mattoja ja sitten vielä kiitoksen, kun joku on tyytyväinen työni tulokseen. Jos jäisin sohvalle löhöömään, niin musta ei olis kohta mihinkään. Teksti ja kuvat: JARKKO MÄNTTÄRI Hyvä mieli riittää palkkioksi Seija Vihinen valittiin Säynätsalon Hannaksi: ”Niin hullua tämä minun elämä on ollut, että vasta vanhoilla päivillä se on oikeilla urillaan.” Seija Vihinen tunnetaan myös Säynätsalon saarivaltakunnan ahkerimpana letunpaistajana. Seija Vihinen on tämänvuotinen Säynätsalon Hanna.
Nro 5 syyskuu 2016 – 15 ELÄKELÄINEN Runopysäkki S yyskuun runopysäkki esittelee kattavan koosteen siitä, mitä kaikkea runo voi olla. On runosarjaa, on filosofista runoa, on slangirunoa, on ironista huumorirunoa. Sisko Laukkasen Kohtaamisia -runosarjassa lukija viedään kolmeen eri tilanteeseen, joita runon suurennuslasin avulla tarkennetaan. Koska runosarja on kaunis ja ehyt, kannattaa sille suoda vielä pieni loppuhionta. ”Kylän marketissa ikäisesi/lapsuudesta pelastaa päivän!” Onko ilmaisu hivenen monimutkainen? Olisiko vaikkapa ”lapsuuskaveri” yksinkertaisempi ilmaus? Kolmosrunossa on melko paljon laatusanoja ja määrittelyjä; avartava, kunnioitusta herättävä, todellinen ystävä, voimaa antava… Kaipaan hieman konkretiaa, ainakin yhtä tai kahta kuvallista ilmausta, joilla todellisen ystävän ääriviivat piirretään. Näistä parista kehitysehdotuksesta huolimatta Kohtaamisia -sarja on varsin yhtenäinen ja toimiva jo nykyasussaankin. Runosarjat ja -sikermät ovat runon luonnollisia olomuotoja. Kirjoittajalla on ollut tarvittavaa herkkyyttä siivilöidä arkisten tapahtumien virrasta merkityksellisiä kohtaamisen hetkiä. Anja Säkkisen runo Toiveet ja haaveet sanoittaa ihmisen perustarpeen: tarpeen unelmoida. ”Onneksi kaikki toiveet/eivät toteudu”, on hyvä ja tosi paradoksi. Jos runoa haluaa vähän tiivistää, voisi ehkä jättää pois sanat ” myöhemmin huomaa: miten”. Näin ollen viimeinen säkeistö kuuluisi: ”Toteutumattomat toiveet/ovat parhaita toteutumattomina/ ja haaveet parhaita/vain haaveina”. Säkkisen runo on filosofinen ja psykologisessa tarkkuudessaan terävä. ”… silloin helisi huilu” Raili Taposen Runonpäivän runo hyödyntää lempeää huumoria ja ironiaa. Runon muoto ja sisältö tulevat toisiaan, Taponen kirjoittaa: ”Ei sillä aatokset riviin suostu./ Eikä ne sanat riimiin taivu”. Runonpäivän runo käyttää välillä riimejä, välillä hylkää ne – tämähän sopii hyvin yhteen sisällön kanssa! Tunnettu kapellimestari Benjamin Zander on todennut, että kaikkein tärkein sääntö on sääntö numero kuusi. Se kuuluu näin: ”Älä koskaan ota itseäsi liian vakavasti”. ”Eikä ole muita sääntöjä, on vain sääntö numero kuusi”, hän täydensi. Zander haluaa selvästi havahduttaa meidät huomaamaan, että tosikkous ei ole hyväksi. Raili Taposen mainiossa runossa osataan nauraa itselle ja ontuvalle runoratsulle. Luovassa työssä paradoksihan on, että nauramisen ja hulluttelun kautta saattaa päätyä vaikka kuinka merkityksellisen äärelle. Larin-Kyöstikin kirjoitti, että ”huonon huiluni ma maahan heitin” --ja silloin helisi huilu”. Ja runonpäivä, vaikka virallisesti onkin kuudes heinäkuuta, on tietysti joka päivä! Oikeus murteeseen Riitta Suhosen Filosoffi -runo pärjäsi viime vuonna slangirunokisassa. Suhonen kirjoittaa saatekirjessään, että ” en ole kirjoittanut mitään slangiksi, slangiosaamiseni on lapsuusja nuoruusvuosilta 40-50-luvuilta Kalliosta. Se slangi jota silloin puhuttiin oli hyvin paljon venäjän, ruotsin, ranskan ja saksankin kielistä tullutta sanastoa. Nyt ovat uudet sukupolvet pamlaamassa ja muokkaamassa slangia ja slangiin on valtaosaltaan tullut englannin kielestä ja median välityksellä sanastoa”. Murrerunoistaan tunnettu Heli Laaksonen on eri yhteyksissä puolustanut jokaisen oikeutta murteeseen. Siis nimenomaan niin, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa puhua tai kirjoittaa jotakin tiettyä murretta. Haastattelin Laaksosta reilu kymmenen vuotta sitten. Hän iloitsi jo silloin, etteivät ”murrepuristit enää pääse diktaattoreiksi”. ”On murteenomistajia, jotka vahtivat, että murretta varmasti käytetään oikein, ja jotka löytävät kahdesta virkkeestä kahdeksan väärää sanaa. Heidän mielestään murre menee käytössä pilalle”, Laaksonen ihmetteli. ”Ja vaikkei murrekartalla olekaan Turun ja Porin yhdistelmämurretta, niin ihmisessä voi olla.” Siispä Riitta Suhosen tapa kirjoittaa slangia on oikea, niin kuin ovat muutkin tavat! Vaikka en rehellisyyden nimissä ihan jokaista sanaa tuntenutkaan, sain silti hyvin otteen Filosoffi -runosta. Siitä välittyy sympaattinen henkilökuva vähän omintakeisesta kulkijasta, katukuvasta tutusta hahmosta, jota kuitenkaan ei tunne. Laaksonen muuten sanoi haastattelussa myös, että mitä enemmän murteella kirjoitetaan, sitä useammat ihmiset uskaltautuvat käyttämään sitä runoissa! Hilja Mörsäri on poissa Runopysäkki tunnettiin aikaisemmin nimellä Runotreffit. Silloin palstaa piti kirjailija ja entinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Hilja Mörsäri. Kirjallisuuden näkymätön taustavaikuttaja ja moniottelija Mörsäri on nyt poissa, hän menehtyi kesäkuussa 83-vuotiaana vaikeaan sairauteen. Vuonna 2015 julkaistu runokokoelma Et se ole sinä. Edith, Impi, Simone jäi Mörsärin viimeiseksi teokseksi. Runot ja aforismit olivat Mörsärin kirjoittamisen ytimessä. Hilja Mörsäri toimi kätilönä monen kirjailijan teoksille ja antoi apuaan ja palautetta laajalti myös harrastajakirjoittajille. Hän oli myös yksi harvoista, joka puolusti Timo K. Mukkaa ja näki hänen teostensa taiteellisen arvon jo silloin, kun Mukkaa kauhisteltiin. Minulla oli ilo tuntea Hilja ja työskennellä hänen kanssaan muutamissa eri projekteissa. Eläkeläiset ry:n julkaisema Elämä soitti minulle -runoaineisto olkoon yhtenä esimerkkinä. ”Runo – puheen kalvo, ruokaa etsivä/ lintu koputtelemassa oksan pintaa illan/ hämärässä.” Näin Hilja Mörsäri kuvasi runoa vuonna 2000 julkaistussa Päivien ja unten kirjasta -teoksessa. Postia, kiitos Runokansiossani ei ole kovin suurta määrää runojanne julkaisuaan odottamassa. Vielä ilmestyy kaksi lehteä tänäkin vuonna, joten lähettäkää runoutta joko perinteisellä postilla tai sähköisesti. Kaunista alkusyksyä! Kohtaamisia I Ilahtunut hymy kasvoillasi käsi arastellen tulijaa kohti Sinä tulit tervehtimään halusit kohdata Kerrot katseellasi kuinka paljon pieni lämmin hetki merkitseekään Sinulle minulle molemmille! Kohtaamisia II Kylän marketissa ikäisesi lapsuudesta pelastaa päivän! Ilo nähdä vielä muistaa vaihdetaan kuulumisia Erotessa haikeus toive tulevasta tapaamisesta. Kohtaammeko vielä? Kohtaamisia III Vierailu, suvun kautta tutuksi tullut. Nuorena yhteisiä matkoja avartavia kokemuksia vuosien myötä Kunnioitusta herättävä todellinen ystävä elämän matkalla Jättänyt voimaa antavia jälkiä pysyvästi! Sisko Laukkanen, Paltamo Toiveet ja haaveet Elämässä on: Toteutumattomia toiveita, haaveiltuja haaveita: Tuon kun saisin, oisin onnellinen. Tuonne kun pääsisin se olisi haaveiden täyttymys! Onneksi kaikki toiveet eivät toteudu. Ja haaveet jäävät vain haaveiksi. Myöhemmin huomaa: miten toteutumattomat toiveet ovat parhaita toteutumattomina ja haaveet parhaita vain haaveina. Anja Säkkinen, Sotkamo Runonpäivän runo minäkin korteni kekoon kannan ja runon päivänä sinulle runon annan. näin runoratsuni laukkaan hoputan. Vaan eipä se ratsu laukkaan suostunut. On sillä nivelet jäykät ja järki puhki ruostunut. Ei sillä aatokset riviin suostu. Eikä ne sanat riimiin taivu. Älä silti sä epätoivoon vaivu. Minä toivotan sinulle ilman riimin häivää, kaunista ja aurinkoista runon päivää. Raili Taponen, Helsinki Filosoffi Se tuli pitkin kartsoja Brankkarin ja Rälläkän takaa, suuntas linjoilta alas rantsuun. Suulis nousi – eka ratikka kirskui kulmassa. Se vislas jotain stykeä ja klabbit sutas tahdissa ja fausti oli kallellaan. Metski fölissä ja joku buukki handussa. Me sanottiin sitä filosoffiks. Rantsussa se sittas brykkan nokalle, heitti metskin skönelle , otti povarista snadin nysän ja alko skrivaa. Sköne nöfas. Ei sill` varmaan kastareitakaan ollu. Se funtsas jotain ja sitten taas skrivas . Tsiikas joskus pitkään skönelle. Viihty brykkalla. Skitareita bulimpia ei metskiin tarttunu. Nakkas ne saman tien takas. Aikansa fiilisteltyään – otti metskin ja steppaili sinne linjojen taa. Riitta Suhonen, Helsinki Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi ”Ruokaa etsivä/lintu koputtelemassa oksan pintaa…”
16 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Keskellä viikkoa kaunis loppukesän sää Varkauden Kuntorannassa houkutteli mölkynpeluuseen iltaohjelman alkua odotellessa. Yksi viikko, kolme peräkkäistä ryhmää, kaikki 14 aluejärjestöä edustettuina. Monipuolinen ohjelma, parhaassa mahdollisessa seurassa, hyvä meininki. Siinä pähkinänkuoressa Eläkeläiset ry:n syksyn iso jäsentapahtuma, Syystärräykset, joka täytti Kylpylähotelli Kuntarannan elo-syyskuun vaihteessa. Yksi selkeistä suosikeista oli Petra Åhlströmin vetämä Verkko ja vempaimet hallintaan -opastus keräsi pitkin päiviä jatkuvasti väkeä Eevankabinettiin. Tietoteknikka oli myös puhujakilpailun aiheena. Kun tanssi oli yhtenä tärräysten teemoista, sitä tarjottiin eri muodoissaan. Paritansseista itämaiseen vatsatanssiin. Iltamat ja karaokekilpailu tarjosivat viihdykettä päivän päätteeksi. Ulkoiluun Kuntorannan maisemissa oli oiva mahdollisuus, ja, kylpylässä kun oltiin, Kuntorannan tarjoamat ohjattu allasjumppa ja kiinalaiset terapiahoidot innostivat. Kilpailuhenkeä löytyi kaikista ryhmistä, muttaeritysimaininta menee kolmanne lle Tärräysjaksolle, jossa kaikkiin kilpailuihin oli ennätysmäärä osallistujia. Lausuntakilpailussa yleisöäkin oli täysi salillinen. Yksi kilpailuista kulki nimellä Äijäkasvisruokaa. Ensin näytti siltä, että tärräysläisten kesä oli kulunut jossain muualla kuin keittiössä respetejä kehittelemässä. Mutta kolmas Tärräysryhmä iski pöytään toinen toistaan kiinnostavampia ohjeita. Kilpailusta tuli tosi, ja reseptit ovat seuraavilla sivuilla Eläkeläinen-lehden lukijoiden kokeiltavaksi. Yksi osallistuneista, Toivo Heinonen, kehui laihduttaneensa 60 kiloa kasvisruokavalion avulla. Taloussihteeri Anitta Koski kirjasi Syystärräyksillä talteen kaiken tarpeeellisen. Paavo Koski Ylitorniolta (vasemmalla) kiirehti ilmoittautumaan karaokeja lausuntakilpailuihin, Toivo Enckenberg (keskellä) Kotkasta kyseli tanssikurssista. ”Syystärräyksiltä kelpasi jäädä eläkkeelle” Syystärräyksillä sadat eläkeläiset tapasivat toisensa. He tulivat Kuntorantaan eläkeläisinä ja palasivat kotiin eläkeläisinä. Mutta tapahtumassa koettiin myös yksi siirtyminen työelämästä eläkkeelle. Piirua vaille l9 vuotta Eläkeläiset ry:n palveluksessa työskennellyt taloussihteeri Anitta Koski nimittäin aloitti eläkepäivänsä virallisesti syyskuun ensimmäisenä päivänä. Syystärräyksillä Koski työskenteli moninaisessa roolissa: Hän emännöi Eurot ojennuksessa – taloudenpidon kultajyviä -tilaisuuksia, toimi paritanssin opettajana, karaokekilpailun ja monen muun tapahtuman juontajana, otti vastaan ilmoittautumisia kilpailuihin, sääti esiintyjien langatonta mikrofonia ja toimi yleisenä neuvonta-, opastusja tukipalveluna kolmelle peräkkäiselle ryhmälle. Ja jaksoi hymyillä koko ajan. Syystärräysten jälkeen Anita luonnehti olevansa hieman väsynyt mutta äärimmäisen tyytyväinen. Tapahtuma nimittäin onnistui nappiin. – Paremmissa merkeissä en olisi voinut tästä järjestöstä jäädä eläkkeelle. Syystärräykset olivat menestys
Nro 5 syyskuu 2016 – 17 ELÄKELÄINEN Petra Åhlströmin vetämä Verkko ja vempaimet hallintaan -opastus keräsi pitkin päiviä väkeä Eevankabinettiin. Aluejärjestöjen välisen puhujakilpailun teemana oli tietotekniikka. Sotkamolainen Helena Heikkinen menestyi ensimmäisen Syystärräysryhmän kilpailussa. Alla hänen puheensa hieman lyhennetty ja muokattu versio: ”Jäin 11 vuotta sitten pois työelämästä hoitoalalta, siellä en ehtinyt saada tietotekniikka oppia. Myöhemmin toi virkeä poikani, joka opiskelee Jyväskylän yliopistossa, minulle koneen kotiin. Se oli Applen koneita, monitorina käytin televisiota, sittemmin se vauhdettiin pienempään oikeaan näyttöön. Sillä lailla aloiteltiin. Syyskaudella menin kansalaisopiston kurssille. Siellä sain oppia, ja kotona poika tuli käymään, istui vieressä ja opetti, että nyt ruvetaan tietokoneella laskun maksuun. Kurssilla opin kuvia tallentamaan ja käyttämään sähköpostia. Myöhemmin opin, että sieltähän löytyi vaikka mitä. On kuunneltu musiikkia ja laulettu. Keskustelupalstoille en ole kuitenkaan lähtenyt mukaan. ”Käytännön suuri apu on ollut juuri tuo pankkiasioiden hoitaminen. Valokuvien kanssa on venkslattu, minä otan paljon kuvia ja on mahtavaa päästä tarkastelemaan niitä suuressa koossa. Enpä nyt antaisi konetta pois. Ainoa on se, että jos tulee ongelmia, minun pitää istua koneen eteen, ottaa puhelu pojalle, ja hän sitten neuvoo. Hyvä laitos, ikäihmiset arastelevat turhaankin, voisimme reippaammin ottaa tietotekniikan käyttöön.” Jo Syystärräysten alussa saattoi aamulenkille suunnanut kuulla Kuntorannan parkkipaikalla kaunista musiikkia. Korsolainen Simo Ronkainen siellä istuskeli asuntovaununsa edustalla kitaraa näppäillen. Ronkainen tunnetaan armoitettuna musiikkimiehenä ja vantaalaisen Korson Eläkeläisten kuoron johtajana. ”Ajelin tänne Kuntorantaan vaunun kanssa jo aikaisemmin. Seurasin täällä Venetsialaisia ja päätin sitten jäädä kaikessa rauhassa odottelemaan omaa Syystärräysryhmääni. Me uusimaalaistethan olemme vasta kolmannessa jaksossa. Vaunussa olen majoittunut, välillä kokkailenkin tässä, välillä käyn syömässä hotellin puolella.” ”En minä tätä asuntovaunuharrastusta aivan nuorena aloittanut, mutta on tämä jo toinen tai kolmas vaunu. Ensin kokeilin vuokravaunulla, ja sen verran se innosti, että halusin hankkia oman.” ”Aikaisemmin liikuimme tällä yhdessä vaimoni kanssa. Mutta hän nukkui pois viime syksynä.” ”Olen nyt tänä kesänä yrittänyt olla liikkeellä. Nuoremman veljeni kanssa kävimme mm. Kiuruveden iskelmäviikolla.” ”Kuntorannassa olen aikaisemmin ollut vaunulla pari yötä. Täällähän on vaunualuetta kehitetty kiitettävästi, on uudet pensasaitaukset ja oikein mukavan oloista. Nyt asetuin tähän parkkipaikalle, koska Venetsialaisten aikana vaunupaikat olivat aivan täynnä.” Karavaanari Puhuja Tanssija Vatsatanssin kuvioihin tutustuttiin Syystärräyksillä Riitta Kallion asiantuntevalla opastuksella. ”Oma kiinnostukseni itämaiseen tanssiin syttyi vuonna 1989 TUL:n kurssilla. Silloin ajattelin, että tuota en kyllä opi ikinä, mutta kun sitten kävin myös kansalaisopiston kurssin, niin vuoden päästä siitä ohjasin jo itse.” ”Olen jotenkin jäänyt koukkuun tähän lajiin, tykkään kauheasti. Siinä viehättävät musiikki, vaatteet, naisellinen tanssi. Olen ohjannut Kurikassa 25 vuotta eri ryhmiä, kansalaisopistossa ja reumaosastolla ja käynyt paljon esiintymässä eri tilaisuuksissa sekä itsekseni että ryhmän kanssa.” ”Vatsatanssi sopii iästä ja koosta riippumatta monenlaisille ihmisille. Lihaksille se on hyväksi: kun löytää ne lihakset joita tanssissa joutuu käyttämään, se vahvistaa vatsaa, selkää, jalkoja, hartioita. Ja liikkuvuutta yleensäkin. Tanssilla on hyväätekevä vaikutus sekä mielelle että kropalle.” ”Ensi alkuun tarvitaan hieman uskallus ta, ja erityisesti vanhempi väki saattaa ajatella, että ei minusta ole tuohon. Mutta kaikista on. Tämä ei katso ikää.” ”Oli hienoa huomata, että Syystärräyksillätähän lähdettiin rohkeasti mukaan, laji herätti kiinnostusta ja myös iltamaesityksistä tykättiin.” Ulkoilulenkillä Kuntorannan kauniissa maisemissa. Syystärräykset olivat menestys
18 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Esiintymisen riemua Etelähämäläisten kuoro toimi esilaulajina toisen Tärräysryhmän avajaistilaisuuden Juhlamarssissa. Paritansseja harjoiteltiin innokkaasti. ”Näin me yleensä mennään, mutta ei ole iso virhe, jos ei mennäkään. Pääasia että tanssitaan”, opasti Matti Ruokolainen. Iltamat vauhdissa. Lavalla ensimmäisen tärräysryhmän väkeä. – Älkää suotta pelätkö. Rohkeasti vaan puhumaan, eikä tarvitse aina olla niin vakava. Puheessa voi ja kannattaa käyttää erilaisia tehokeinoja: huumoria, sarkasmia, ivaa. Näin evästi Syystärräysten iltamaverstaan ohjaaja, näyttelijä Aune Lind lausuntaja puhujakilpailun osanottajia. – Älä jännitä. Turha kiirekin esityksessä johtuu melko varmasti jännistyksestä, kilpailuja tuomaroinut Lind opasti. – Tämän tahdon sanoa jokaisen sydämelle: Älkää pelätkö esiintymistä, sillä ei sitä tarvitse pelätä. Kun on jotain sanottavaa, kun on jotain esitettävää, niin siitä pitää nauttia. Ei ole ihanampaa kuin mennä näyttämölle ja repäistä oikein kunnolla, ja kun yleisö hengittää samaan tahtiin kuin te itse siellä näyttämöllä: sitä kokemusta kannattaa hakea. – Kun te lähestytte esitettävää runoa, jättäkää kaikki turhat ajatukset pois. Älkää miettikö, miltä minä nyt näytän, mitä ihmiset ajattelee, onko minulla nyt hame hyvin tai housut huonosti. Kaikki sellaiset ajatukset pois mielestä. Keskittykää runon sisältämään ajatukseen, ajatelkaa se toisenkin kerran, sillä tavalla, että minä esiintyjänä olen se väline joka antaa runon ajatuksen yleisölle. – Ei ole ihanampaa kuin mennä näyttämölle ja oikein repäistä, Aune Lind kannusti Puhujakilpailun aiheena oli tietotekniikka. Aimo Mursu kertoi omista kokemuksistaan. ”Ei tietokonetta tarvitse pelätä. Tekniikkaa ei tarvitse ymmärtää, mutta tekniikkaa kannattaa opetella käyttämään!” Karaokea. Vuorossa Minna Seine Varsinais-Suomesta
Nro 5 syyskuu 2016 – 19 ELÄKELÄINEN Ensimmäiset Tärräykset Puhujakilpailu: 1. sija: Helena Heikkinen, Kainuun aluejärjestö 2. sija: Erkki Laakso, Lapin aluejärjestö Lausunta: 1. Paavo Koski, Lapin aluejärjestö 2. Vappu Huotari, Jokilaaksojen aluejärjestö 3. Siiri Määttä, Kainuun aluejärjestö Karaokelaulu: 1. Antti Kuisma, Kainuun aluejärjestö 2. Veikko Kettunen, Jokilaaksojen aluejärjestö 3. Kyllikki Kainulainen, Kainuun aluejärjestö Syysruukun säihkettä: 1. Seija Salmivaara ”Metsän ilotulitus” (kuvassa), Kaakkois-Suomen aluejärjestö 2. Maila Piirainen ”Oma koti kullan kallis”, Kaakkois-Suomen aluejärjestö Lisäksi kilpailussa arvottiin neljä palkintoa äänestykseen osallistuneitten kesken. Toiset tärräykset Puhujakilpailu: 1. Raimo Heikkinen, Savon aluejärjestö (kuvassa) 2. Ada Juvonen, Etelä-Hämeen aluejärjestö Kannustuspalkinto: Aimo Mursu, Savon aluejärjestö (improvisoitu puhe, myönteinen asenne) Lausuntakilpailu: 1. Sirpa Aaltonen-Veikkolainen, Varsinais-Suomen aluejärjestö 2. Kaarina Korhonen, Savon aluejärjestö 3. Eila Kolhanen, Pirkanmaan aluejärjestö Karaoke: 1. Risto Rautaporras, Etelä-Hämeen aluejärjestö 2. Arvi Saarinen, Pirkanmaan aluejärjestö 3. Sirpa Aaltonen-Veikkolainen, Varsinais-Suomen aluejärjestö Syysruukun säihkettä: Tasapeli: Irene Piivek ”Syksyn antimia”, Pirkanmaan aluejärjestö; Maija Virtanen ”Syystunnelmia”, Savon aluejärjestö Lisäksi kilpailussa arvottiin neljä palkintoa äänestykseen osallistuneitten kesken. Kolmannet Tärräykset Puhujakilpailu: 1. Rudolf Lindblad, Helsingin aluejärjestö 2. Irmeli Mandell, Pohjanmaan aluejärjestö 3. Raimo Vahtera, Pohjanmaan aluejärjestö Kilpailussa asetettiin kolme palkintosijaa edellisistä Tärräyksistä poiketen isomman osallistujamäärän vuoksi. Lausuntakilpailu: 1. Eeva ja Tapio Jokela, Pohjanmaan aluejärjestö (ohjelmakokonaisuus: runon tul kinta ja liike: Eeva Jokela, säestys klarinetilla: Tapio Jokela) 2. Pirkko Taavitsainen, Uudenmaan aluejärjestö 3. Jaettu kolmas sija: Seija Tikkanen, Pohjanmaan aluejärjestö ja Anneli Rautiomaa, Helsingin aluejärjestö Kunniamaininta: Rudolf Lindblad, Helsingin aluejärjestö (stadin slangin piristävä käyttö – vaihteluna eri murteitten keskellä) Äijäkasvisruoka: 1. Liisa Luokkamäki ”Pekan pihvit”-ateriakokonaisuus, Pohjanmaan aluejärjestö 2. Toivo Heinonen (kuvassa alla) ”Herkullinen kasvispaistos ja porkkanakeitto”, Keski-Suomen aluejärjestö 3. Pirkko Rautiomaa ”Kasviskeitto neljälle”, Pohjanmaan aluejärjestö 4. Liisa Markkanen ”Tkemali-luumukastike”, Keski-Suomi. Lisäksi arvottiin neljä palkintoa äänestykseen osallistuneitten kesken. Kasvisruokareseptejä seuraavalla sivulla. Karaokekilpailu: 1. Marja-Leena Kytölä, Keski-Suomen aluejärjestö 2. Seija Paakkunainen, Uudenmaan aluejärjestö 3. Eino Paakkunainen, Uudenmaan aluejärjestö Kilpailujen tulokset Ennen kävelylenkkiä verryteltiin. Lappilainen Lauri Luttinen otti osaa Ehyt ry:n projektikoordinaattori Sanni Nuutisen (vasemmalla) esittelemään leikkimieliseen Mikä pelieläin olet? -testiin. Ehyt ry:n Arpa-projekti tukee aikuisten rahapelaamisen hallintaa ja tuottaa tietoa ja välineitä rahapelaamisen käsittelyyn. Mitä iloa rahapelaamisesta on? Milloin rahapelaamisesta voi koitua haittoja? Miten rahapelihaittoja voi ehkäistä? Mistä haittoja aiheuttavan rahapelaamisen voi tunnistaa ja miten se kannattaa ottaa puheeksi? Miten hallita omaa rahapelaamista? Muun muassa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Arpa-projektin toiminnassa. Eurot ojennuksessa – taloudenpidon kultajyviä -tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua yhdistysten raha-asioista. Kuntoranta-sivujen tekstit ja kuvat: TUOMAS TALVILA
20 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Pekan pihvit 1 tlk valkoisia papuja 300g porkkanoita 1 sipuli 2 kpl kananmunia 1 dl ruiskorppujauhoja 1½ dl maustamatonta jogurttia 1 dl juustoraastetta 1 tl suolaa ½ tl jeeraa ½ tl pippurisekoitusta • Laita korppujauhot turpoamaan jogurttiin. Kuori ja raasta porkkanat. Valuta ja huuhtele pavut hyvin. Hienonna ja kuullota sipuli. Jauha pavut sauvasekoittimella hienoksi. Ei haittaa vaikka ei olisi tasaista. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Lisää mausteet. Anna tekytyä noin 10 minuuttia. tee koekappale ja maista. Lisää mausteita jos on tarve. • Taputtele massa pihveiksi. paista joko uunissa 200 asteessa tai pannulla. • Tarjoa lisänä avokadokastiketta, kukkakaali-bataattimuusia ja salaaattia. • Pihveihin saa vaihtelua vaihtamalla kasviksia, esim. porkkanan tilalle kesäkurpitsaa, bataattia, punajuurta. Mausteita vaihtelemalla saa eri makuja (chiliä, valkosipulia, maustepippuria). Avokadokastike 1 avokado ½ dl öljyä persiljaa (½ ruukkua) mustapippuria suolaa • Sekoita sauvasekoittimella sileäksi. Kukkakaali-bataattimuusi 1 iso kukkakaali 200 g bataattia 2 ½ dl kaurakermaa suolaa • Keitä kukkakaali ja bataatti kypsäkis. Soseuta. Lisää kaurakerma ja mausta. Lisää pinnalle silputtua persiljaa. Liisa Luokkamäki, Vaasan Eläkeläiset ry Tkemali (Luumukastike) 3 kg raakoja luumuja 1 kokonainen valkosipuli 2 iso punttia tuoretta korianteria 1 iso puntti tuoretta tilliä 1dl tuoretta minttua 4 vihreää suippoa paprikaa 2 vihreää chiliä suolaa sokeria • Hienonna vihannekset yleiskoneella. Keitä luumut ja paseeraa. Yhdistä soseet. mautsa reilusti suolalla ja tarvittaessa sokerilla. Kastikkeen tulisi olla ennemminkin hapan kuin makea. • Tarjoile esim. grillatun kanan kanssa. Liisa Markkanen, Hankasalmen Eläkeläiset ry ”Ohje Ville Haapasalon kirjassa Makujen matka Georgia. Itse tein purkillisen mukaellen ohjetta. Kovasti kiinnosti tehdä luumuista jotain muutakin kuin joulutorttusosetta.” Äijäkasvisruokaa Herkullinen kasvispaistos 4 annosta Noin 500 g kukkakaalia tai parsakaalia tai molempia puoliksi 1 pieni purjo 20 g margariinia 2 rkl vehnäjauhoja 100 grammaa juustoraastetta 4 dl rasvatonta maitoa suolaa valkoja maustepippuria • Keitä kukinnoiksi pienennetty kaali pehmeäksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta vesi pois ja kaada keitetty kaali paistovuoan pohjalle. • Pilko sienet ja purjo ohuiksi viipaleiksi. Laita rasva kattilaan ja kuumenna. Lisää kasvikset voimakkaasti sekoittaen. Lisää vehnäjauhot ja puolet juustoraasteesta, jatka sekoittamista. Lisää mausteet ja maito, anna kiehahtaa. • Kumoa keitos vuokaan kaalien päälle. Lisää loppu juustoraasteesta. • Kuumenna uuni 225 asteeseen ja anna vuoan olla uunissa 25–30 minuuttia. • Nauti ja laihdu. Porkkanakeitto 4–5 porkkanaa 1 sipuli ½ dl ruskeata keittoriisiä 1 kasvisliemikuutio 6–7 dl vettä • Kuori ja siivuta porkkanat ja sipuli. • Kuullota kasvikset ja riisi kuumassa kattilassa. Lisää vesi ja suola, keitä valmiiksi. • Nosta kattila liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. • Jos haluat makeutta keittoon, ripottele keinomakeapulveria ruokalusikallinen. Toivo Heinonen, Keski-Suomi Kasviskeitto (4:lle) 1 litra vettä perunaa lohkoina ½ purjoa Juuressuikalepussi (pakaste) 3 ½ dl kookoskermaa persiljaa rypsiöljyä suolaa sokeria mustapippuria valkosipulia • Keitä noin 15 minuuttia ja lisää mausteet: Ripaus sokeria, 1 tl suolaa, vähän pippuria sekä varovasti valkosipulia. Älä mausta liikaa, ettei kasvisten maku peity. • Hakkaa persilja hienoksi, jätä muutama oksa koristeeksi. • Soseuta keitto, lisää kerma ja persilja. • Maista! Lisää mausteita, jos on tarpeen. • Päälle loraus öljyä ja persiljakoriste. • Nauti ruisleivän kera Pirkko Vähärautio, Himangan Eläkeläiset ry Varkauden Eläkeläiset Sirpa Rossin (oikealla) johdolla paistoivat Syystärräyksillä lettuja.
Nro 5 syyskuu 2016 – 21 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 Kesäpäivien alustava ohjelma Ennakkopäivä 12.6. Tanssia, laulua ja retkeilyä Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa Avajaispäivä 13.6. Suomi 100 -tietovisan alkukarsinta Matkavastaavien treffit Avajaisten harjoitukset esiintyjille Avajaiset: suurkuoro ja voimistelun yhteisesitys, Kainuun aluejärjestön ohjelmaa Toinen tapahtumapäivä 14.6. Suomi 100 –tietovisan jatkokilpailu Toimintapajoja: muun muassa tanssia ja tasapainoa Aluejärjestöjen välinen hiihtokilpailu Karaokea ja muita pienimuotoisia esiintymisiä Puheenjohtajien ja emäntien treffit Ohjelmaharjoitukset esiintyjille Iltamat: aluejärjestöjen tuottamaa ja muuta ohjelmaa Iltamatanssit elävän musiikin tahdissa Päätöspäivä 15.6. Suomi 100 – Työllä rakennettu -pääjuhla: kansantanssiryhmien yhteisesitys, suurkuoro, juhlapuhe Päivien ohjelmassa lisäksi: Aamuvoimistelua sekä altaassa että kuivalla maalla Liikunnallisia tempauksia Näyttelyitä ja näytteilleasettajia Ohjelmatiedot alustavia, oikeus muutoksiin pidätetään. Tapahtumaranneke 25 euron hintainen tapahtumaranneke oikeuttaa kaikkiin kesäpäiväohjelmiin Pääjuhlaan on saatavissa erillinen 10 euron pääsylippu Valmistautuminen ohjelmiin Kuntorannan kursseilla 2016-2017. On tärkeätä, että yhteisohjelmiin osallistujat tulevat kursseille jo tänä syksynä. Katso kurssikalenteria tämän lehden sivulla 27! Keväällä 2017 järjestetään tarvittavat alueharjoitukset ”Suomi 100 – työllä rakennettu” on ohjelmien pääteema Yhdistyksille lähetetään kysely ohjelmiin osallistumisesta myöhemmin tänä syksynä. Tapahtumapaikat Suurin osa tapahtumista keskittyy hotelli Katinkultaan (avajaiset, iltamat, pääjuhla, ohjelmaharjoitukset, tietovisat, karaoke jne.) Työpajatoiminta, vesivoimistelu sekä hiihtokilpailut järjestetään Vuokatin urheiluopiston yhteydessä Ilmoittautuminen Sähköinen ilmoittautuminen kesäpäiville alkaa 26.9.2016 kello 9. Ohjeet ilmoittautumisesta on lähetetty kirjeitse yhdistysten matkavastaaville. Ohjeita myös vieressä. Nyt on aika osallistua tapahtumaan liittyviin kilpailuihin! Kirjoituskilpailu: Suomi 100 – työllä rakennettu (kilpailuaika toukokuu 2016 31.10.2016). Teksteistä parhaat palkitaan ja niitä voidaan käyttää kesäpäivien ohjelmistossa. Lisätiedot kirjoituskilpailusta: Tiina Rajala, tiina.rajala@elakelaiset.fi, 040 582 4319 -Valokuvauskilpailu: Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlakilpailu (kilpailuaika 31.12.2016 saakka). Kilpailussa tavoitellaan kuvia ihmisen arjesta ja työstä. Parhaat kuvat palkitaan. Kuvista tuotetaan näyttely Vuokatin kesäpäiville. Kilpailuun osallistutaan vuoden 2016 aikana otetuilla digikuvilla. Lisätiedot kuvauskilpailusta: Tuomas Talvila, tuomas.talvila@elakelaiset.fi, 050 570 9716 Kilpailuohjeet ja säännöt löytyvät Eläkeläinen-lehden numeroista 3/2016 ja 4/2016 sekä Eläkeläiset ry:n kotisivulta www.elakelaiset.fi, kohdasta ”Vuokatti 2017” Yhdistysten matkaavastaaville (niissä yhdistyksissä, joissa ei ole matkavastaavaa, kirje on lähetetty puheenjohtajille) on 30.8. postitettu kirje, jonka mukana on toimitettu Vuokatin kesäpäivien alustava ohjelma, Sotkamon ja Kajaanin kartta, majoituskohdeluettelo yhteystietoineen, mallikopio sähköisestä varauslomakkeesta sekä ohje sähköisen lomakkeen täyttämiseen. Lomakeohjeet ovat myös tässä: • Eläkeläiset ry:n kesäpäiville ilmoittaudutaan sähköistä lomaketta käyttäen. Lomake on selkeä ja sen täyttäminen vaivatonta. Jos et itse jostain syystä voi tehdä sitä itse, sovi hyvissä ajoin, kuka yhdistyksessäsi voi tältä osin hoitaa tehtävän. Jos sinulla ei ole sähköpostiosoitetta, lomakkeen sähköpostikenttään voi merkitä sinua avustavan henkilön osoitteen, vaikka itse toimit ryhmän vetäjänä. Muihin kohtiin voit merkitä omat tietosi. • Lomakkeen täyttäminen on helppoa. Siinä tulee kuitenkin olla tarkka: jokainen kirjain ja välimerkki on merkittävä huolella. • Ilmoittautuminen alkaa 26.9.2016 kello 9.00. Sitä ennen ilmoittautumista voi harjoitella osoitteessa https:// www.lyyti.in/vuokatti2017 • Ilmoittautumaan pääset myös Eläkeläiset ry:n kotisivun www.elakelaiset.fi kautta. Kohdasta ”Vuokatti 2017” löytyy linkki Lyyti-järjestelmän ilmoittautumissivulle. • Harjoitusilmoittautuminen ei jää voimaan. Varsinainen ilmoittautuminen alkaa vasta 26.9. klo 9.00. Viimeinen ilmoittautumisajankohta on 28.4.2017 klo 16.00. • Muutoksia voi tehdä veloituksetta 28.4. saakka. Antamasi tiedot säilyvät varausjärjestelmässä ja pääset muokkaamaan tietojasi. • Sähköisessä lomakkeessa on linkit, joita napauttamalla saat esiin kunkin majoituskohteen tiedot kuvineen. • Lomakkeen alussa näet tapahtuman tiedot. Ensiksi on mainittu ennakkopäivä 12.6., joka on myös ensimmäisenä majoitusta varattaessa, nimikkeellä lisämajoitus. • Alussa ovat välttämättömät ilmoittautujan tiedot, jotka on merkitty tähdellä (*). Täytä jokainen kenttä huolella. Puhelinnumero merkitään niin, että kansainvälisen ja maatunnuksen (FIN (+358) jälkeen ensimmäinen 0-merkki jätetään pois puhelinnumerosta. • Yhteystietojen jälkeen sinun on merkittävä, kuinka monta osallistujaa ilmoitat ja kuinka monta ruokalippua ja osallistumisranneketta tilaat. Huomaa, että 12.6. on ennakkopäivä, varsinainen tapahtuma alkaa vasta 13.6. • Kaikissa majoituskohteissa hinta on ilmoitettu muodossa xx euroa / osallistuja / vuorokausi. • Lomakkeessa on jokaisen majoituskohteen alussa lisämajoitus eli ennakkopäivä 12.6. Jos ryhmäsi ei tarvitse sitä, siirry suoraan kohtaan 13.6. jne. Vaiheesta seuraavaan pääset komennolla jatka. • Majoituksen varattuasi etene kohtaan vahvistus. Siitä näet varaustietosi, jotka voit halutessasi myös tulostaa. Vahvistus tulee varauksessa ilmoitettuun sähköpostiin. Siinä on linkki, jota kautta pääset tarvittaessa muokkaamaan tietojasi. Jos vahvistusta ei tule, tarkista varmuuden vuoksi myös roskapostikansiosi. • Jos yrityksistä huolimatta varauslomakkeen täyttö ei suju, voit pyytää apua Holiday Club Katinkullasta, hotellimyynti.katinkulta@holidayclub.fi puh. 0306863000. Eläkeläiset ry:n toimistossa autamme myös parhaamme mukaan. Eläkeläiset ry:n kesäpäivät 2017 ovat osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden Suomi 100 -ohjelmaa.
22 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN – Vain kahdeksan prosenttia suomalaisista on suoraan tekemisissä poliitikkojen kanssa. Suurin osa kansalaisista tukeutuu politiikkaa arvioidessaan lehtien ja television välittämään informaatioon sen sijaan, että kävisivät tapaamassa poliitikkoja esimerkiksi vaalikampanjoiden aikana. Marjo Kolehmainen (s. 1980) väitteli vuosi sitten Tampereen yliopistossa poliittisesta huumorista suomalaisessa julkisuudessa. Hänen mukaansa poliitikkojen tuntemisessa on kyse sosiaalisesta pääomasta. Satiiri puolestaan on humoristisin keinoin esitettyä yhteiskuntakritiikkiä. Auttaako poliittinen satiiri katsojaa tai lukijaa tutustumaan poliitikkoihin paljastamalla esimerkiksi poliitikkojen heikkouksia tai ristiriitaisia lausuntoja? – Poliittinen satiiri on osa tämän päivän poliittista kulttuuria. Eri asia tietenkin on, auttaako satiiri poliitikkojen tuntemisessa ja heidän tavoitteidensa ymmärtämisessä, tarjoaako se uudenlaisia näkökulmia tai lisääkö se aitoa kiinnostusta politiikkaan. Huumori saattaa myös vahvistaa olemassa olevia käsityksiä ja ennakkoluuloja politiikasta, eikä välttämättä tuo uusia näkökulmia ja poliittisia avauksia. Kolehmainen muistuttaa parodian sudenkuopista, jos katsoja tai lukija tulkitsee parodian kirjaimellisesti. – Emme voi tietää, miten katsoja tai lukija kokee sen, keiden puolella satiiri ja parodia on ja ketä vastaan. Joskus saattaa olla vaikea erottaa, mikä on pilkan väline ja mikä pilkan kohde. Turkin presidentti Erdogan teki keväällä rikosilmoituksen saksalaisesta satiirikosta Jan Böhmermannista ulkomaisen päämiehen loukkauksesta. Saksan hallitus päätti, että satiirikko joutuu rikostutkintaan. Onko poliittinen satiiri demokratian toimivuuden kannalta elintärkeää? – Valtaa pitäviä täytyy pilkata ilman pelkoa rangaistuksesta, koska moniäänisyyden salliminen kuuluu olennaisena osana demokratiaan. Ongelmalliseksi satiiri tulee silloin, jos sen varjolla loukataan esimerkiksi vähemmistöjä. Satiirin avulla voidaan myös pönkittää eriarvoisuutta vetoamalla sananvapauteen. Eli satiiri ja huumori eivät suinkaan aina palvele pyyteettömästi demokraattisia tarkoitusperiä. Mitä poliittinen osallistuminen tarkoittaa? Pilalehdet kukoistivat Suomessa 1800-1900-luvun vaihteessa. Ennen televisiota poliittista satiiria esitettiin iltamissa ja lehtien pakinoissa, mutta radiossa alkuaikoina aika vähän. Ylioppilasteatterin radiolle 1965-66 tekemät Orvokki-kabareet haastoivat railakkaasti vanhat asenteet ja tabut, ja aloittivat radiossa poliittisen satiirin aikakauden. Televisioon poliittinen satiiri löysi tiensä aika pian 1960-luvulla. Mille suomalaisessa politiikassa on sitten eniten naurettu, ja miten naurun aiheet ovat vaihtuneet aikojen kuluessa? Onko satiirin linja koventunut vai keventynyt väitöskirjassasi kuvaamasi tapaus Ville Itälän jälkeen? –Vielä 30 vuotta sitten poliitikkojen yksityiselämää tai henkilökohtaisia ominaisuuksia ei reposteltu samoin kuin tänä päivänä. Istuvaa presidenttiä ei voitu avoimesti pilkata. Internetin ja sosiaalisen median myötä kuluttaja–katsoja–tuottaja-raja on hämärtynyt. Netissä jokainen voi lähetellä pilapiirroksia, videoita ja valokuvia tai kirjoitella hävyttömyyksiä nimettömänä. Televisiossa poliittinen satiiri on saanut uutiskatsausmaisia muotoja tai se muistuttaa yhä enemmän talk showta. Kolehmainen kieltäytyy ottamasta kantaa siihen, onko esimerkiksi Hjallis Harkimon Kolmoskanavalla vetämä ohjelma poliittista satiiria vai asiaohjelma. Onhan Harkimo itse hyvin suosittu imitaattorien tulkinnoissa. Poliittista satiiria on siis hankala selvärajaisesti määritellä samoin kuin sitä, mikä politiikassa ei naurata. – Kenties poliittisen satiirin yhteydessä olisi osuvampaa kysyä mitä poliittinen osallistuminen tarkoittaa kuin miksi politiikkaan osallistutaan. Virallisen poliittisen järjestelmän vastapainona pitää olla alapolitiikan ja elämänpolitiikan tasot. Pitääkö poliittisen toiminnan määritelmä sitoa laillisuuteen, eli tarkoitetaanko demokratialla pelkästään vaalihuoneisto-osallistumista vai eri elämänalueet käsittävää kansalaisaktiivisuutta. Nauretaanko jollekin vai jonkun kanssa? Satiirikko Erno Paasilinna totesi 1970-luvulla, että nauru kuoli maailmasta liialliseen leikinlaskuun. Elämmekö tekonaurun aikaa, jossa nauretaan ihan katketakseen, vaikka huumoria ei olisi lähimaillakaan? Eli onko naurusta tullut pelkkä naamio, jolla peitetään ahnaat aikeet? –Tietenkin huumori ja leikillisyys voivat olla monelle poliitikolle naamio, jolla aikeet peitellään. Huumoria ja satiiria on käytetty pitkään politiikassa ja politiikkaa on myös viihteellistetty jo ennen nykyisen joukkomedian syntyä. Huumoria on käytetty höysteenä poliittisen sanoman perille viemisessä. Politiikan ja populaarikulttuurin yhdentymisen vuoksi poliitikko joutuu visailemaan mitä eriskummallisimmissa viihdeohjelmissa. Onko viihde kaapannut politiikan vai poliitikot viihdeohjelmat? Vai onko viihdeohjelma edelleen poliitikolle epäviihtyisä paikka. Totesihan perussuomalaisten euroedustaja Jussi Halla-aho eräässä Tohtori Raimo -ohjelmassa, että nauraminen on pelkkä refleksi, eikä hän siksi ota siihen osaa. – Poliitikolle medianäkyvyys on ensiarvoisen tärkeää tullakseen valituksi. Kuitenkin on monia tapoja olla mukana politiikassa, myös järkiperäisellä imagolla varustettuna. Samoin on monenlaisia huumorin lajeja. Ironia on usein etäännyttävää ja se voi tuottaa katsojassa etäisyyttä politiikkaan. Huumori myös tuottaa todellisuutta. Esimerkiksi rasistiset pilakuvat ovat ongelmallisia siksi, että ne vahvistavat stereotyyppisiä asenteita. Myös huumorintajuttomaksi leimaaminen on vahvaa vallan käyttöä. Toisinaan ihmisiä huvittavat sellaisetkin asiat, joissa ei ole mitään vitsiä. Onko mielestäsi olemassa universaalia huumoria? – Komiikan taju lapsilla on varmaan universaalia, mutta suhtautuisin hyvin varauksellisesti käsitykseen universaalista huumorista. Universaalia on varmaan naapurikansojen kustannuksella vitsailu, mutta niissäkin on vivahde-eronsa. Suomalais-, ruotsalaisja norjalaisvitseissä vitsaillaan aina naapurikansoille. Monet asiat ovat historiallisen kehityksen tulosta, myös huumori. – Naurun aiheet muuttuvat poliittisen korrektiuden muuttumisen myötä. On eri asia nauretaanko jollekin vai jonkun kanssa. Painetaanko toinen alemmas tietoisesti loukatakseen vai yhdistääkö nauru ilman, että ketään tarvitsee sulkea ulos joukosta. JUHA DRUFVA Huumoria on aina käytetty höysteenä poliittisen sanoman perille viemisessä Poliittisesta satiirista väitellyt Marjo Kolehmainen: Marjo Kolehmaisen väitöskirja käsittelee poliittista huumoria. Kuva: Juha Drufva
Nro 5 syyskuu 2016 – 23 ELÄKELÄINEN Wilhelm Schmid: Tyyneys. Mitä saavutamme ikääntymisen myötä? Alkuteos Gelassenheit, suomentanut Raija-Liisa Viirret (Aula & co 2016). Antti Eskola: Vanhuus. Helpottava, huolestuttava, kiinnostava. (Vastapaino 2016) Saksalainen filosofi Wilhelm Schmid, 63, pohtii kirjassaan vanhenemisen taitoa. Hän peräänkuuluttaa tyyneyttä elämänohjeena nopeatempoisessa nykymaailmassamme. Tyyneyden tavoittaminen kun ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Useista näkökulmista hän ottaa esille niitä asioita, joiden myötä ikääntyneet voisivat nauttia elämästään. Hän kirjoittaa innostuneesti siitä, millaisia uusia mahdollisuuksia ikääntyminen tuo mukanaan. Schmid kehottaa ottamaan vanhenemisen ilomielin vastaan, hyväksyen, ei vastustaen. Ei ikääntymistä hänen mielestään kannata sen enempää kaunistella kuin parjatakaan, vaan löytää sen mukanaan tuoman kauneus ja kauheus, kirkkaasti nähden. Schmid kertoo kirjassaan ihailleensa äitinsä tyyneyttä hänen eläessään vanhuutta ja kuolemankin hetkellä. Hän ottaa esille myös ikuisen nuoruuden periaatteen. Myös luonto tuntee sen – se vain menettelee aivan toisin kuin nykyinen kulttuurimme. Se jonka elämä lakkaa ja jonka tilalle syntyy uutta elämää, pysyy ikuisesti nuorena. Luonto voisi katkaista ihmisen elämän nopeasti, mutta se suosii hidasta vanhenemisprosessia. Tottumukset helpottavat Schmidin mukaan elämää. Hänen mielestään vanhenevalle ihmiselle olisi parasta, jos hänen ei tarvitsisi elämän viimeisinä vuosina muuttaa kotoa minnekään. Tottumusten vaaliminen on yksi askel tyyneyteen. Hän myös korostaa nautintojen merkitystä ilon ja onnen tuojina. Ovatpa ne sitten mustarastaan laulun kuulemista, tai kuppi hyvää kahvia. ”Siihen pätee sama sanonta kuin viiniin: elämä on liian lyhyt huonon kahvin juomiseen.” Liikaa hänen mielestään ei myöskään voi korostaa läheisyyden ja hellyyden merkitystä hyvän, tyynen vanhuuden osa-alueena. Ruumiillisen kosketuksen lisäksi myös sielullinen yhteys on tärkeää. Se on aina mahdollista, siellä missä välinpitämättömyys ei ole vallalla. Rakkauden ja ystävyyden verkosto läheisten, lasten ja lastenlasten ja sukulaisten välillä tuo levollisuutta ja merkitystä ikääntyvien elämään. Schmidin elämänmyönteinen, välistä naiiviuden rajaa hipova kansantajuinen pamfletti johdattelee lukijan miettimään, miten jokaisen ainutlaatuisen elämänkokemuksen voi jalostaa viisaaksi tyyneydeksi elämän edetessä kohti loppuaan. Elämänohjeensa hän tarjoillee empaattisesti, ikääntyviä ja kaiken ikäisiä ymmärtäen ja kannustaen, huumoriakaan unohtamatta. Wilhelm Schmid on opettanut filosofiaa Erfurtin yliopistossa Saksassa ja toiminut dosenttina muissakin yliopistoissa. Nykyisin hän keskittyy kirjoittamaan elämän peruskysymyksistä asioista suurelle yleisölle filosofisesti. Tyyneyttä on Saksassa myyty jo lähes puoli miljoonaa kappaletta. Schmidiltä on aikaisemmin suomennettu teos Onni (Ajatus 2009). Emeritusprofessori Antti Eskola, 82, pohtii uusimmassa kirjassaan vanhuuden mukanaan tuomia iloja, suruja ja huolia omakohtaisesti, tiedemiehen ottein, sarkastisella tyylillään. Eläkkeelle jääminen ja kohti vanhuutta kulkeminen on merkinnyt hänelle monin tavoin helpotusta, sillä se vapauttaa johonkin uuteen. Toki ikääntyminen aiheuttaa myös huolta omasta rapistumisesta. Eskola kirjoittaa olevansa edelleenkin kiinnostunut siitä, mitä elämä vielä voi tarjota. Eikä hän mihinkään ole yhteiskuntakriittisiä pilkkujaan pudottanut. Erityisesti hän suomii vanhusten huonoa kohtelua Suomessa. Eskola suree sitä, ettei Suomi enää olekaan itsenäinen valtio, vaan osa määräilevää ja kummallista Euroopan unionia. Hän on myös huolissaan suhtautumisesta pakolaisvirtoihin, Suomen avuttomuudesta ja haavoittuvuudesta tämän ilmiön edessä. ”Juuri nyt eläkeläisen avuttomuuden ja voimattomuuden tunnetta lisää sekin, että vallassa on porvarihallitus, jonka jokainen päätös on tarkoitettu hyödyntämään vain pääomanomistajia. Tasa-arvosta ja oikeuden mukaisuudesta ei piitata, vaan rikkaille annetaan ja köyhiltä otetaan”, Eskola jyrisee. Nykyinen synkkä todellisuus saa hänen mielestään aikaan sen, että vanhuudesta uhkaavat kadota ilo ja toivo. Eskolla ei kuitenkaan anna toivottomuudelle valtaa, vaan vanhana sosiologina kiinnostuu tutkijan ottein tästä historiallisesta muutoksesta. ”Maailma meni toisin, kun nuorena uskottiin, mutta tulipa tästä kiinnostava vanhuus”, hän toteaa. Eskola myös pohtii, muuttuuko käsitys ympäristöstä ihmisen ikääntyessä. Kirjansa materiaalina Eskola on omien kokemustensa ohella käyttänyt keräämiään lehtileikkeitä, joissa käsitellään vanhusten hoitoa Suomessa. Ne eivät ole mitään mukavaa luettavaa, sillä niistä huokuu huoli vanhusten huonosta kohtelusta Suomessa. Eskola myös viittaa moniin tutkimuksiin ja kiinnostaviin kannanottoihin vanhusja muissakin kysymyksissä. Kirjansa Eskola on ryydittänyt monilla mainioilla anekdooteilla. Onpa sitten kysymys ajokortin uusimisesta, jonka edellytyksiin kuuluvaan muistitestiin Eskola valmistautuu ovelasti, ottaen selvää, mitä testiä käytetään tai monesta muusta sattumuksesta ja tapahtumasta. Laajaan kirjallisen tuotantonsa aikaisemmissa teoksissa Eskola on pohtinut uskoa. Hän sanoo olevansa uskonnollinen ihminen, mutta ei uskovainen. Häntä huvittaa uskovaisten ajatus siitä, ettei ihmisellä saisi olla kiusauksia. Tottahan niitä pitää olla vanhanakin, kuten hänellä: hyvä ruoka, punaviini ja monet muut mukavat asiat. Antti Eskolan Vanhuus -kirjan syvin sanoma on inhimillisyys ja eettisyys. ”Inhimillinen elämä kuuluu kaikille, ei vain nuorille. Inhimilliseen elämään kuuluu kärsimyksen vähentäminen, eikä ihmistä pidä kohdella kuin eläintä.”, hän kirjoittaa. Erityisen ärsyyntynyt hän on siitä, että vanhusten hoidollakin pitää tehdä rahaa, sillä kapitalistinen markkinatalous tekee kaikesta bisnestä. Suomessakin vanhustenhoidossa jylläävät voittoja kahmivat kansainväliset yritykset. Päättäjillä pitäisi olla vastuu tästä, mutta he viis veisaavat siitä, Eskola muistuttaa. Sekä Eskola että Schmid kirjoittavat innostuneesti siitä, millaisia uusia mahdollisuuksia ikääntyminen tuo mukanaan. Molemmat pohtivat kirjoissaan kiinnostavasti myös kuolemaa ja kuoleman jälkeistä elämääkin. ”Mahtaako kuolema sittenkään olla kaiken loppu?”, Eskola miettii. ”Ehkäpä vanhan elämän selvittämättömät asiat tulevat hoidettua kuoleman jälkeisessä uudessa elämässä”, Schmid vitsailee, kehottaen kuitenkin nauttimaan tästä ainutkertaisesta elämästä jota me elämme. Motokseen Antti Eskola on kirjansa ensilehdelle nostanut Marja-Leena Mikkolan suomentaman Dylan Thomasin kaikille ikääntyville sopivan runon: Älä sovinnolla lähde siihen hyvään yöhön. Vanhuuden pitää roihuta ja riehua kun päivä päättyy. Raivoa, valon sammumista vastaan raivoa. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Marjo Kolehmaisen ”Satiiriset Itse valtiaat” on ensimmäinen Suomessa television poliittisesta satiirista tehty väitöskirja. Itse valtiaat -sarja herätti huomiota, kun kokoomusnuoret esittivät vuonna 2004 sarjaa sensuroitavaksi. Samoihin aikoihin Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä esitti, että sarjassa hänestä tehty karikatyyri vaikutti kielteisesti hänen edellytyksiinsä jatkaa puolueen puheenjohtajana, ja Itälä erosi tehtävästään. Kolehmainen katsoo, että tammikuussa 2015 pariisilaisen pilalehti Charlie Hebdon toimitukseen tehty terrori-isku yhdisti poliittisen satiirin kansainväliseen politiikkaan ja globalisoi satiiria. Myös kymmenisen vuotta aiemmin tanskalaisessa Jyllands Posten -lehdessä julkaistut Muhammed-pilakuvat johtivat kansainvälisiin konflikteihin. Useissa islamistisissa maissa puhjenneissa mellakoissa kuoli yli 130 ihmistä. Mikä sinua innosti tekemään väitöskirjan juuri poliittisesta satiirista? – Tein 2004 gradun, joka liittyi mainontaan ja parodiaan. Olin kiinnostunut siitä, millä ehdoilla huumori voisi olla yhteiskunnallisesti kiinnostavaa, horjuttaa olemassa olevia valtasuhteita ja ennakkoluuloja. Voiko huumori ja satiiri sitten toimia yhteiskuntakritiikin välineenä? – Esimerkiksi Voima-lehdessä olleet vastamainokset ja aktivistien katutolppiin laittamat tarrat kiinnostivat minua poliittisen toiminnan muotoina siinä missä television poliittinen viihdekin. Esimerkiksi Naisasiaunionin ihmiskauppaa kritisoivia katumainoksia vastustettiin 2006 ja Animalian lihan tehotuotantoa arvosteleva mainoskampanja keskeytettiin 2005. Aseistakieltäytyjäliitto sekä sarjakuvapiirtäjä Johannes Rojola tekivät vastamainoksia puolustusvoimien vuoden 2002 ”Tee työtä, jolla on tarkoitus” -kampanjaa vastaan. Ne olivat hyvin kiinnostavia poliittisen satiirin ilmauksia. Ohjaajani kuitenkin suositteli minulle keskittymistä Itse valtiaisiin. JD Ville Itälä erosi Itse valtiaiden vuoksi Positiivisia puheenvuoroja vanhuuden merkityksellisyydestä
24 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Naantalin taiteiden yö eli Birgitan yö oli aluillaan, kun Turun-, Raisionja Turun työväen eläkeläisten edustajia istuutui aurinkoiselle Merisalin terassille arvioimaan yhdistystensä toimintaa ja varsinkin pieneläkeläisten asemaa tässä kilpailutusyhteiskunnassa. Turun Eläkeläiset ry täytti 60 vuotta. Toista vuotta yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Markku Alajärvi kertoo, että porukat järjestäytyivät Turussa vuonna 1956, kun K.A. Fagerholmin hallitus valmisteli kansaeläkelain uudistusta. Turusta lähetettiin eduskuntaan useita kirjelmiä lain luonnokseksi. Vuoden 1957 alusta voimaan astunut täysi kansaneläke oli 7 250 vanhaa markkaa kuukaudessa. Sen ostovoima olisi tänä päivänä vajaat 170 euroa. –Yhdistyksessämme oli ennen hajaannusta peräti 1 500 jäsentä. Se oli kovaa porukkaa tuohon aikaan, ja heitä kuunneltiin. Markku on asunut kolme vuotta Naantalissa vaimonsa Tuula Luoto-Alajärven kanssa. Markku on pyörittänyt myös Elintarvike-eläkeläisiä, yhdistys ei kuulu keskusjärjestöön. – Olin 30 vuotta toimitsijana ja aluesihteerinä SEL:ssä, muutaman vuoden myös Helsingissä. Vaimo löytyi myös SEL.n piiristä. Tuula sanoo yrittäneensä pistää eläkkeelle jäätyään hanttiin järjestötoimintaan osallistumisessa, mutta hän löysikin itsensä Turun yhdistyksen rahastonhoitajan paikalta. – Edeltäjäni teki rahastonhoitajan hommia yli 20 vuotta. Ainahan tässä saa olla nyssäkkä kainalossa, koska pienistä puroista yhdistyksen toimintarahat tulevat, avustukset kun ovat niin pieniä. Kaupungilta saimme 2 500 euron avustuksen. Huvilinnassa 18.8. pidetyssä Muistelus-iltapäivässä kuunneltiin vanhoja iskelmiä. Kympin lipulla sai musiikkiohjelman lisäksi kunnon lihasopan. Nyt yhdistyksessämme on 170 jäsentä. Viime aikoina on ollut noususuhdanne ja jäseniä on tullut mukavasti lisää. Markun mukaan yhdistyksellä on joka toinen viikko kerhotoimintaa. Säpinä-senioritanssiryhmä viihdyttää vanhuksia vanhainkodeissa, kuntovoimisteluporukka kokoontuu säännöllisesti maanantaisin. Kööripojilla on kerran viikossa harjoitukset, kokoonpano esiintyy säännöllisesti myös vanhustentaloissa ja sairaaloissa sekä Ruotsin laivoilla. He esittävät vanhoja iskelmiä ja merimieslauluja. Katjusha-ryhmän kanssa on luvassa syksyllä slaavilaisen musiikin ilta. Peräti 450-henkinen ryhmä koostuu Venäjältä muuttaneista. –Katjusha-ryhmän kanssa teemme kotouttamistyötä. Myös Raision eläkeläisten kanssa on viritelty yhteistyötä. Säännöllisesti tehdään myös teatterimatkoja, sekä matkoja Viroon, Venäjälle ja Ruotsiin. Säkylän kesäteatteri-retkelle osallistui peräti 61 yhdistyksen jäsentä. Markku Alajärvi sanoo, että yhdistys harjoittaa jäsenvaltaista toimintaa. Kerhossa lausutaan omia runoja, pelataan bingoa, harjoitellaan tuolijumppaa ja pidetään tietokilpailuja. Eri alojen asiantuntijat käyvät säännöllisesti esitelmöimässä ajankohtaisista aiheista. – Kaupungille tehdään myös ahkerasti aloitteita, nimiä on kerätty indeksin muuttamisen puolesta ja osallistuttu mielenosoituksiin. Sellainen haave meillä on, että yhdistyksemme ryhmät esiintyvät vielä Pietarin työn palatsissa yhdessä Pietarin elintarvike-eläkeläisten kanssa. Ritva Varjo oli SEL:n toimistonhoitajana 18 vuotta, ja toimii nyt Turun yhdistyksen sihteerinä. Pitkiä työja valtuustouria Kurt Laine on ollut kolme vuotta 120-jäsenisen Turun Työväen Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Huoltomiehenä hän oli Ovakolla 28 vuotta. Kaija Kiessling on Työväen eläkeläisten johtokunnan ja aluetoimikunnan jäsen, sekä Turun kaupungin vanhustyön neuvottelukunnan puheenjohtaja. –Neuvottelukunnan toimintaan osallistuu 40 jäsentä ja se on toiminut jo 40 vuotta, vanhusneuvosto on toiminut 15 vuotta. Työskentelin kaupungin terveydenhuollon henkilökunnan työterveysasemalla fysioterapeuttina, asiakaskuntaani kuului 2 500–3 000 henkilöä. Teemme paljon yhteistyötä Turun sairausinvalidien kanssa. Nuoret työeläkeläiset on tuomittu ikuiseen köyhyyteen, se on iso ryhmä, joka on jäänyt lähes täysin vaille huomiota. Joka toinen päivä Suomessa eläkeläinen tekee itsemurhan. Nämä ovat synkkiä lukuja, Kaija sanoo. Työväen eläkeläisissä toimiva Ensio Laine oli 28 vuotta kansanedustajana vuosina 1968–95. –Kekkonen hajotti pari kertaa eduskunnan ja silloin tuli eduskunnassa lyhyempiä jaksoja. – Minusta meidän pitäisi harjoittaa enemmän yhteistoimintaa TUL:n ja ay-liikkeen veteraanijärjestöjen kanssa. Rauno Mäkinen työskenteli 48 vuotta ja 7 kuukautta samassa työpaikassa vanhempana kondiittorina. – Firmassa oli kolme eri omistajaa ja Fazer loppupeleissä, sitä ei ole enää. Fazer ja Vaasa saivat lähteä, vaikka ne yrittivät kaapata turkulaiset perheleipomot. Aarre Lehtonen on ollut Raision Seudun Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana puolitoista vuotta. Hän oli 30 vuotta Raision pioneerien ja Vasemmistoliiton kunnallisjärjestön toimitsijana. Kaupunginvaltuutettuna Aarre on ollut vuodesta 1969. -–Yhdistyksessämme on 250 jäsentä, ja olin itse perustamassa yhdistystä 30 vuotta sitten. Kaksi yhdistyksemme jäsentä on kaupungin vanhusneuvostossa, kerho kokoontuu joka toinen torstai, tilaisuuksiin osallistuu 7090 henkeä. –Meillä on senioritanssia, askartelukerho, lauluryhmä Väliaikaiset ja tanssiryhmä Toisaikaiset. Vierailemme säännöllisesti Raision ystävyyskaupungissa Ruotsin Sigtunassa sekä Venäjällä Kingissep´issä. Raision palvelutalossa on jäsenillemme joka tiistai ilmainen kuntosali. –Ystävyysvierailuja ja laivareissuja teemme säännöllisesti. Jotkut valittelevat että yhdistyksellämme on niin paljon toimintaa, ettei kaikkeen mukaan ehdi vaikka haluaisikin. Perinteisiin joulumyyjäisiin teimme talkoilla 30 hengen voimin 50 paria vihtoja. Kesäisin Mölkyn talolla käy parisenkymmentä jäsentämme. Raisiossa on myös innostuttu toden teolla kuntoliikuntaan. – Ensi kesänä meiltä lähtee neljä henkeä polkupyörillä Eläkeläiset ry:n kesäpäiville Vuokattiin. Itse kävelin vaimoni ja kahden yhdistyksemme jäsenen kanssa Poriin kesällä 2015, kun siellä järjestettiin kulttuurija retkeilypäivät. Eläkeläisköyhyys järjestötoiminnankin esteenä Vappu Lehtonen Raision eläkeläisistä oli koulunkäynnin ohjaaja ja sitä ennen 30 vuotta hotellialalla. Hän vetää yhdistyksessä senioritansseja. Pentti Levonen toimi Raision yhdistyksen matkavastaavana ja rahastonhoitajana kymmenen vuotta. –Olin rautakaupan myyjänä, ja olen ollut yhdistystoiminnassa mukana 55 vuotta. Markku Alajärvi huomauttaa, että indeksikuvio tulee syksyllä eduskunnan käsittelyyn, ja siihen eläkeläisjärjestöjen pitäisi ottaa aktiivisesti kantaa. –Suosittelen luettavaksi Kimmo Kiljusen aloitetta työeläkeindeksin palauttamisesta palkkaindeksiksi. Olisi siis mentävä palkkaindeksin puolelle eikä tuijotettava pelkästään kuluttajahintaindeksiä. Pitää muistaa, että työeläkkeet eivät tule valtion budjetista vaikka niin annetaan ymmärtää. Kun palkat eivät nouse, eivät eläkkeet kasva, ja se tuo tulevaisuudessa lisää pieneläkeläisiä. Eläkeläisten edustus puuttuu niistä neuvottelupöydistä, joissa meidän asioista päätetään. Eläkeläisjärjestöjen pitäisi tiivistää rivejään eläkeläisten edunvalvonnassa. Aarre Lehtonen muistuttaa, että epävarmat työpaikat ja pienet palkat estävät nuoria suunnittelemasta elämäänsä pitemmällä tähtäimellä. Markku Alajärven mielestä näyttää siltä, että kaikki yhteiskunnan ongelmat laitetaan suurten ikäluokkien syyksi. –Ensin veimme 1960-70-luvulla koulutuspaikat, sitten työpaikat, nyt eläkkeet ja lopulta viemme nähtävästi kaikki hautapaikatkin. Turussa puhuttaa myös kotipalvelun huono saatavuus. Kaksi isoa aluetta on kotipalvelussa jo yksityistetty. Eläkeläisköyhyys on myös eläkeläisjärjestöjen toiminnan kannalta iso ongelma. Kaija Kiessling muistuttaa, että pieneläkeläisen mahdollisuudet osallistua yhdistysten maksullisiin retkiin ja matkoihin ovat heikot. -Esimerkiksi 200–300 euron matka vie jo puolet kuukauden eläkkeestä. Kun lisäksi yhdistysten avustukset pienenevät, tämä on huono yhtälö. Yhteisenä loppukaneettina on, että eläkeläiset eivät ole yhteiskunnan rasite, vaan voimavara. –Hoidamme lapsenlapsia, olemme omaishoitajia ja aktiivisia kuluttajia. Yhteiskunta nettoaa meidän aktiivisuudestamme omaishoitajina yli 2 miljardia euroa vuodessa. Se kannattaa päättäjien pitää mielessä. JUHA DRUFVA Vaikka heinäkuun aurinko paistoi lämpimästi, on pieneläkeläisten toimeentulossa monta varjopuolta, totesivat Turun-, Raisionja Turun työväen eläkeläisten edustajat Naantalissa. Kuva: Juha Drufva Turun ja Raision yhdistykset: Eläkeläisköyhyys iso ongelma myös järjestötoiminnan kannalta
Nro 5 syyskuu 2016 – 25 ELÄKELÄINEN Kesäkuun 14. päivän aamuna Porvoon Eläkeläiset suuntasivat reissulle kohti tuntematonta. Ilma ei olisi voinut parempi olla, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli. Kuskinamme toimi tuttu ja turvallinen Pena, jonka kanssa olimmekin suunnitelleet matkareitin, niin etteivät kanssamatkustajat heti keksisi minnekä olimmekaan menossa. Bussissa kiersi paperi, johon jokainen nimellänsä sai veikata määränpäätä, oikein vastanneille oli luvassa illalla ilmainen juoma. Matka jatkui laulun kaikuessa ja Ritva se taas piti oman show:n, jolle ei voinut, kun sykkyrässä nauraa. Kävimme välillä kahvillakin ja puolentoista tunnin perästä putkahdimme sitten Suomen Turkuun. Hotellinamme oli pieni perhehotelli Centro, jonka huoneet olivat siistit ja palvelu oli loistavaa. Muutaman tunnin huokaisun jälkeen lähdimme taas kohti tuntematonta ja löysimme itsemme satamasta Höyrylaiva Ukko Pekan viereltä, jossa kapteeni otti meidät lämpimästi kätellen vastaan. Laivassa tarjoiltiin alkupalat ja seilattuamme tunnin verran rantauduimme Airiston sylissä lepäävälle Loistokarin saarelle, jossa meitä odotti saaristolaispöydän herkulliset vastasavustetut ja -loimutetut kalat lisukkeineen sekä avotuligrillillä valmistetut lihaherkut. Elävä musiikki tahditti laituritansseja. Lämmin auringon lasku ja tyyni ilma helli. Paluumatkalla meitä laulatettiin ja pistipä jotkut jopa tanssiksikin. Päivä oli pitkä ja niinpä porukka lähtikin tyytyväisenä nukkumaan. Hyvin nukutun yön ja runsaan aamiaisen jälkeen oli Turun kaupunkikierros, siispä meille astui opas kyytiin. Sen jälkeen suuntasimme Kakskertaan Brinkhallin kartanoon. Sielläkin meitä jo opas odotteli. Kartano on tuttu mm. Hovimäki-sarjojen kuvauksista ja myös elokuva nimeltä Käsky on siellä kuvattu. Kartanolla on pitkä historia ja monta omistajaa. Nykyään kartano on säätiön omistuksessa, kunnostusta tehdään museoviraston ohjeistuksella. Sittenpä olikin kotimatka edessä. Kyydissä oli tyytyväistä porukkaa. Niin ja siinä määränpään veikkauksessa oli kaksi oikein, joten pullotettua kivennäisvettä sai kumpikin. Airi Ekman matkavastaava Porvoon Eläkeläisten sokkoretki vei Loistokarille ”Leivonmäen kansallispuistossa sijaitsevan Haapasuon käyttöja suojeluhistoria on varsin mielenkiintoinen. Ensin suota ojitettiin konevoimin, sitten ojat padottiin käsivoimin.” ”Leivonmäen kunta (nyk. Joutsa) raivasi 1958-60 Haapajärvestä Iso-Valkeajärveen ojan, joka alensi Haapajärven pintaa metrillä. Sen jälkeen Haapasuota alettiin ojittaa turpeennostoa ja metsittämistä silmällä pitäen. Suomen Akatemian rahoittama kansallispuistotyöryhmä halusi suojella alueen, ja valtio alkoi hankkia Haapasuon maita. Vuonna 1987 ympäristöministeriö päätti palauttaa suon luonnontilaan.” ”Haapasuo on monimuotoinen keidassuo, jonka suojeluhistoria on esimerkki tehdyistä erheistä ja niiden korjaamisesta. Suon itäpuolinen Vartiamäki on kaunista harjumaisemaa, lammet reunustavat harjulla kulkevaa tietä.” Näin kuvataan Haapasuon lähihistoriaa vuonna 1993 julkaistussa Luontomatkailijan Suomi -kirjassa. Laukaan Eläkeläiset ry on tälle vuodelle ottanut teemakseen ”Liikunnan iloa yhdessä!”. Pikkubussillinen iloisia eläkeläisiä jalkautui ensin Harjujärven puolikodalle makkaranpaistoon ja kahville. Saimme vielä tuolloin tehdä avotulen, kun jo lähiaikoina metsäpalovaara-alue laajeni Suomen maassa. Nestetankkauksia tarvittiinkin pitkin matkaa. Retkipäivämme 31.5. oli toukokuun lämpimin ja koko toukokuu oli jo ollut täyttä kesää. Helteen lisäksi meitä helli hiljaisuus, onneksi eivät kuitenkaan hyttyset. Valkeat suopursut, vaaleanpunaiset suokukat ja lakat olivat täydessä kukassa ja mustikoissa paikoin jo raakileet. Kauniin keskisuomalaisen luonnon keskellä Harjuja, suppaita, suolampia, järviä, saaria. Valot ja varjot kuvioittivat viehkeästi mäntykangasta, jossa mukavat polut kiertelivät harjujen päällä ja rinteillä. Turvalliset kaksoispitkospuut olivat hyvä kävellä, mutta lintutornille oli melkoinen matka avosuolla paahtavan auringon alla. Lintubongarin kiikari pysyikin repussa, kun linnut keskipäivän helteessä olivat piilossa. Rohkeat ja vahvat peipot ja käet kuitenkin jaksoivat laulaa – korkealta ja kovaa. Erämaisemissa näimme monenlaista ihmeellistä: valtava siirtolohkare killumassa kallion päällä ja pikku männyn erikoinen elämä, mutta ”Mörrinmöykyn pesä” jäi vaille selitystä. Suurin osa meistä matkasi Kirveslammen kierroksen; toiset tunnissa, toiset parissa. Paula ja Tarja hakivat vilvoitusta Harjujärven syvänsinisestä vedestä. Kevätretkemme Leivonmäen kansallispuistoon oli upea päätös kevätkaudelle. Mukavaa oli yhdessä, tutkailla ympäristöä, nauttia liikkumisesta kauniin keskisuomalaisen luonnon keskellä. Käynti jätti pysyvän kaipuun palata ja tutustua laajemmin tähän vuonna 2003 perustettuun kansallispuistoon, joka on kooltaan noin 3000 hehtaaria. Kansallisomaisuutta joka neliö! Suunnitelmissamme on retki myös Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Teksti ja kuvat: Tuula Nieminen Laukaan Eläkeläiset ry:n pj Kansallisomaisuutemme helmiä Mukavaa luvassa, kertoo Seijan iloinen olemus Harjujärven hiljaisuutta. Höyrylaiva Ukko-Pekka vei meidät Loistokarille. Alla näkymiä Turun saaristossa. Tarjoilutoli katosten alla, ruokailijoille ei katosta tarvittukaan.
26 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Vielä 1960-luvulla Suomen metsissä työskenteli parisataatuhatta metsätyöntekijää eli jätkää. He tekivät metsätöitä talvisin, uittotöitä keväisin sekä maatalousja sahaustöitä kesäisin ja syksyisin. Pohjois-Suomessa tätä kutsuttiin jätkänkierroksi. Rauhalahden Jätkänkämpällä Kuopiossa voi tutustua menneiden aikojen jätkien elämään sekä nähdä ja kuulla jätkän kulttuuria ihan elävänä. Tuusniemellä 1956 syntynyt Hannu Kettunen on nelinkertainen tukilla koskenlaskemisen Suomen mestari. Ammatiltaan hän on metsäkoneen kuljettaja, asuu Savonlinnan lähellä Makkolassa. Tätä ennen hän ja asui Kuopiossa yli 30 vuotta. Vuodesta 1994 hän on esittänyt tukkilaisnäytöksiä Kylpylähotelli Rauhalahden Jätkänkämpällä. Nykyään mukana on myös 26-vuotias poika Mikko Kettunen. Hannu aloitti koskenlaskun kilpailumielessä 1981. Ensimmäiseksi hän laski Heinävedellä Karviankosken. –Enoni hallitsi sestomisen, eli uivalla tukilla seisten melomisen ja hän näytti, miten koski lasketaan yhdellä tukilla pystyssä pysyen. Siitä sitten rupesin treenaamaan. Tämä vaatii monipuolista lihasten harjoittamista. Koska liukas tukki pyörii vedessä jalkojen alla vikkelään, pitää myös nopeampaa juoksua välillä treenata. Vetokoiran kanssa kuljen metsässä, se on hyvää liikuntaa tähän. Hannun mukaan sestominen on tärkeintä harjoittelua ja Rauhalahden Jätkänkämpän tukkilaisnäytökset sekä koskenlaskukisat pitävät mukavasti virettä yllä. –Liian raskaita harjoituksia ei pidä kuitenkaan tehdä ja perinteiset metsätyöt ovat hyvää harjoitusta lihaksille. Se on ihme eliksiiriä kun jalkapohjiaan hieroo pyörivän tukin päällä. Koskenlasku on akrobatiaa Hannu Kettunen muistuttaa, että tasapainon säilyttäminen on ikäihmiselle ensiarvoisen tärkeää. –Pään liikutttelu on tasapainon säilyttämisessä tärkeää, joka syystä. Keinutuolille helposti naureskellaan mummin ja vaarin välineenä, mutta keinutuolissa pää on liikkeessä koko ajan ja kiikutellessa tasapinoelimet pysyvät kunnossa. Ei siihen sen kummempia taikoja tarvita. Hannu Kettusen mukaan Suomessa on tukinlaskussa 30–40 aktiiviharrastajaa. Pekka Nyman, Juha Julkunen ja Pauli Ylitalo ovat Kettusen lisäksi lajin kolme kovaa. –Viime kesänä laskettiin tukilla Kattilakoskella kilometri pystyssä, otin siinä Suomen mestaruuden. Kerran eräs helsinkiläinen kysyi, mitä uutta olet tänä kesänä ottanut Rauhalahden näytökseen. Mietin hetken ja sanoin, että uudet kumiteräsaappaat. Vastaus ei silminnähden tyydyttänyt. Ohjelmistoa on tietenkin muutettava, ettei yleisön tarvitse katsoa aina samoja temppuja. Välillä syön tuohikontista eväitä ja toisinaan taas otan kontista pilkin, ja ryhdyn tukin päältä pilkille. –Urheilua ja trapetsitaidetta tämä on. Lajin harrastus ja perinne on jatkunut katkeamattomana sodan jälkeen. Hannu Kettusen poika Mikko laski Kuhmon Pajakkakosken pystyssä päin jo 13-vuotiaana. Hän aikoo jatkaa harrastusta maailman tappiin, jos vain paikat kestää. – Opin kävelemään puuta pitkin, en kuten toiset, puuta vasten. Kyllä tämä menee enemmän sirkuksen ja teatterin puolelle kuin urheilun. Kropassa tämä kuitenkin tuntuu urheilulta. Ennen uitoissa sai isompaa palkkaa se, joka pysyi uivan tukin päällä. Nämä meidän näytökset on tietysti jalostettuja, ei näitä kaikkia temppuja uitoissa tarvittu, kuten voltin heittämistä ja siitä takaisin tukin päälle jaloilleen, Mikko Kettunen sanoo. JUHA DRUFVA Koskenlaskun Suomen mestari Hannu Kettunen kehottaa keinutuoleilemaan Siilinjärveläinen musiikin sekatyömies Pauli Huttunen (s.1952) on viihdyttänyt haitareineen ja lauluineen Rauhalahden Jätkänkämpällä vuodesta 1989 lähtien. Hänen ohjeensa haitarin soittoa aloitteleville on yksinkertainen: –Kun muistaa väestellä viärät iänet, niin soittaminen luistaa aika mukavasti. Ja kun kerron Jätkänkämpällä kävijöille tämän kämpän ja paikan historiasta, niin mitä en tiijä, loput minä sitten valehtelen. Yhteislauluilloissa yleisö suap toivoa kaikenlaisia lauluja, eri asia sitten on, kuulooko ne. Pauli Huttusen mielestä parasta Jätkänkämpällä esiintymisessä on, kun saa olla ihmisten kanssa tekemisissä vapaamuotoisesti. –Se on sosiaalinen tapahtuma itsellekin, jossa tuntee antamisen iloa, jos saa ihmiset hyvälle tuulelle. Silloin nauttii esiintymisestä. Yhteislaulu on hieno juttu, kun ihmiset pääsevät alkukankeuden jälkeen vauhtiin. Heikommankin laulutaidon omaava uskaltautuu laulamaan ja nauttimaan laulamisesta. Viihdyttäjänä Pauli Huttunen myöntää kulkevansa Esa Pakarisen jalanjälkiä. Hän sanoo edelleen ihmettelevänsä, kuinka Pakarinen, Repe Helismaa ja Veikko Lavi saivat muutamilla sanoilla ja säkeistöillä kerrottua suuria, tärkeitä asioita, luomaan tunnelmaa ja olemaan vielä hauskoja ja humoristisia. –Puujalkavitesjä laulujen ja soiton välissä heittelen. Haluan jatkaa 1950-luvun iltamakulttuuria. Silloin viihde oli jotenkin puhtaampaa kuin nykyään. Tarvetta sille on vieläkin. Olen säestänyt tanssilavoilla suurin piirtein kaikki Suomen tanssija iskelmämusiikin kuuluisuudet. Nykyiseen iskelmäja tanssimusiikkiin en ole oikein päässyt sisälle. Syksyllä Pauli Huttunen ryhmineen esittää Rauhalahden teatteriravintolassa iltamaohjelmaa ”Huttuset.” –Vaimo, tytär, vävypoika ja minä esiinnymme, koska olemme kaikki musiikkikärpäsen puremia. Saanen toivottaa tervetulleiksi kaikki 50-luvun iltamaperinteen ystävät, Pauli Huttunen sanoo. JD Viärien äänien väestely tekee haitarinsoitosta luistavaa – Puujalkavitsejä laulujen ja soiton välissä heittelen, sanoo musiikin monitoimimies Pauli Huttunen. ”Urheilua ja trapetsitaidetta tämä on. Lajin harrastus ja perinne on jatkunut katkeamattomana sodan jälkeen”. Mikko Kettunen (oik.) jatkaa Hannu-isänsä (vas.) jalanjäljillä ja laski Pajakkakosken tukilla jo 13-vuotiaana. Kuva: Juha Drufva
Nro 5 syyskuu 2016 – 27 ELÄKELÄINEN Kansantanssin ohjaajien ohjelmistokurssi 30.9.-4.10.2016 (4 vrk) Kurssi sopii kansantanssin ohjaajille tanssipareineen. Kurssin teemana on Vuokatin vuoden 2017 kesäpäiväohjelmisto. Vetämässä ovat Sinikka Mäkelä ja säestäjä, pelimanni-Antti. Hinta: 280 € (puolihoito) / 320 € (täysihoito). Ilmoittautuminen heti. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 12.-14.10. (2 vrk) Ajankohtaista asiaa eläkeasioista ja vanhuspalveluista, muun muassa soteja aluehallintouudistus. Kurssi alkaa heti aluejärjestöjen neuvottelupäivien jälkeen ja se on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille. Kurssia on vetämässä Hannu Partanen. Hinta: 25€ ph. Ilmoittautuminen heti. Kurssille voidaan ottaa 20 osallistujaa. Ohjaajakoulutus 12.-14.10. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu kaikille ryhmänohjaustaitoja tarvitseville sekä ryhmien jäsenille: opintokerhot, johtokunnat jne. Kurssilla tutkitaan, miten ohjaaja voi edistää yhteistä tekemisen iloa ryhmässä. Kurssia on vetämässä KSL:n koulutustuottaja Tiina Huhtala. Hinta: 50 € ph. Ilmoittautuminen heti. Kurssille voidaan ottaa 15 osallistujaa. Musiikkikurssi 21.-25.10. (4 vrk) Laulamista, orkesterisoittamista ja yhdessä esiintymistä. Pääosassa Vuokatin kesäpäivien musiikkiohjelmisto, johon kuuluu muun muassa ”työn lauluja”-kokonaisuus. On tärkeätä, että kaikki kesäpäivien suurkuoroon osallistuvat tulevat kurssille. Vetäjinä Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Viikonloppuna paikalla on myös teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen. Harjoitusnuotit ja -levy on tilattavissa toimistolta ennen kurssia. Hinta: 280 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Liikuntakurssi 21.-25.10. (4 vrk) Kurssin tärkeimpänä aiheena on Vuokatin kesäpäivien liikunnan yhteisesitys. Kurssiin sisältyy myös ohjaustaitojen opetusta. On tärkeätä, että kaikki ohjaajat, joiden ryhmät osallistuvat kesäpäivien yhteisesitykseen, tulevat kurssille. Opettajina toimivat Eva Rönkkö, Terttu Hellgren sekä Raija Puumalainen. Hinta: 280 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 30.9. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 24.-28.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettajana Martti Vaattovaara. Hinta: 278 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 24.-28.10. (4 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyksen johtokunnan jäsenille sekä toiminnantarkastajille. Opettamassa Anitta Koski. Hinta: 278 € (ph) / 320 € (th) Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. Suomi 100 – työpajakurssi 17.-20.11. (3 vrk) Työpajakurssin teemana on Vuokatin kesäpäivien otsikko ”Suomi 100 –työllä rakennettu”. Kurssin pajoissa tuotetaan pieniä esityksiä ja harjoitellaan ilmaisutaitoa. Kurssilla on myös kädentaitojen paja, jossa tuotetaan muun muassa esityksiin sopivia lavasteita sekä pienimuotoisia käsitöitä. Lisäksi työstämme ihmisten omaa historiaa näkyväksi tarinoitten ja haastattelujen parissa. Matkavastaavien jatkokurssi pidetään samanaikaisesti ja kurssilaisilla on mahdollisuus osallistua kesäpäiväosuuteen. Työpajakurssia ovat vetämässä teatterinohjaaja Hilkka Hyttinen, virikeohjaaja Terhi Martikainen, kulttuurintuottaja Jutta Lithovius sekä Yleisradion toimittaja Tiina Harpf. Hinta: 187 € (ph) / 216 € (th) Ilmoittautuminen 27.10. mennessä. Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 17.-20.11. (3 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käynneille tai muutoin kokeneille yhdistysten matkavastaaville. Matkavastaavat pääsevät osittain osallistumaan myös Suomi 100-työpajakurssin ohjelmaan. Hinta: 187 € (ph) / 216 € (th) Ilmoittautuminen 27.10. mennessä Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 27. 29.10., Fiskars, Kisakeskus Ajankohtaista asiaa eläkeasioista ja vanhuspalveluista, muun muassa soteja aluehallintouudistus. Kurssi on tarkoitettu erityisesti vanhusneuvostojen jäsenille, mutta sopii myös muille kiinnostuneille. Kurssia ovat vetämässä Harry Yltävä, Päivi Uljas ja Hannu Partanen. Kurssin hinta on 25 €, joka sisältää opetuksen lisäksi ruokaja majoituskulut. Voimme ottaa kurssille 20 osallistujaa. Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Ohjaajakoulutus 12.-14.10. Fiskars, Kisakeskus Kurssi on tarkoitettu kaikille ryhmänohjaustaitoja tarvitseville sekä ryhmien jäsenille: opintokerhot, johtokunnat jne. Kurssilla tutkitaan, miten ohjaaja voi edistää yhteistä tekemisen iloa ryhmässä. Kurssia on vetämässä KSL:n koulutustuottaja Tiina Huhtala. Hinta: 50 €. Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Kurssille voidaan ottaa 15 osallistujaa. Bändikurssi 29.-30.10., Tampere, Pirkanmaan Musiikkiopiston tiloissa Kurssi on tarkoitettu kaikille soittajille ja laulajille: ohjelmassa on poppia ja rokkia. Tervetulleita ovat kitaristit, basistit, puhallinja muut soittajat – sekä tietysti laulajat. Keikka on tiedossa Vuokatin kesäpäivillä 2017. Vetäjinä ovat Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen. Ilmoittautuminen 3.10. mennessä. (Mitä aiemmin saamme ilmoittautumiset, sitä paremmin kerkiämme varaamaan mahdollisimman edullisen majoituksen osallistujille.) Liikumme yhdessä -hankkeessa järjestämme osallistujille maksuttomat verkostotapaamiset Etelä-Hämeessä, Pohjois-Karjalassa, Satakunnassa sekä Keski-Suomessa. Verkostotapaamiset sisältävät tietoa, keskustelua sekä kevyttä liikuntaa. Ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan määräaikaan mennessä kirjallisesti: joko kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen osoitteeseen Eläkeläiset ry, Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki, tai sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. –Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. –Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. –Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea Kuntorannan kursseille kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Lisätietoja Kurssikalenteriin voi tulla muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n kotisivulla www.elakelaiset.fi, josta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Syksyn 2016 kurssikalenteri Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:llä on tämän vuoden loppuun käytössään ikääntyneille opiskelijoille tarkoitettu opintoseteli. Koulutussetelin ansiosta voimme tarjota edulliset edunvalvontakoulutukset jäsenillemme (tiedot koulutuskalenterissa). Myös kaikista KSL:n avoimista koulutuksista myönnetään eläkeläisille 75 prosentin alennus. Lisäksi yhdistysten / aluejärjestöjen kannattaa tiedustella edullisia, omiin tarpeisiinsa ”räätälöityjä” koulutuksia, esimerkiksi ryhmän ohjaukseen valmentavia. KSL:n koulutukset on nähtävissä koulutusoppaassa 2016 sekä osoitteessa www.ksl.fi KSL:n Kurssiasioista voi tiedustella Kurssisihteeri Niina Karilta, puh. 040 669 4663 tai koulutuspäällikkö Tarja Muukkoselta, puh. 050 594 295. Opintokerhoasioita hoitaa koulutustuottaja Tiina Huhtala, puh. 050 590 0709. KSL-opintoseteli
28 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN www.kuntoranta.fi Pid ät äm m e oik eu de n oh jel m am uu to ks iin Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Hyvän tuulen lomapaketit Varaa nyt lomapakettisi: Iloinen 50-luku teemaloma 3.-6.11.2016 Parhaat hetket varataan nyt Tule hyvälle tuulelle! TEATTERIPAKETTI 1-2 VRK • Aamiaisella alk. 65 € / hlö / vrk / 2hh • Puolihoidolla alk. 77 € / hlö / vrk / 2hh • Lisävuorokaudet aamiaisella alk. 35 € / hlö / vrk / 2hh • Lisävuorokaudet puolihoidolla alk. 47 € / hlö / vrk / 2hh Sis. majoituksen 2hh, hyvän olon aamiaisen (+ lisävuorokauden aamiainen), 1 x teatterilipun Varkauden Teatteriin, kylpylän ja kuntosalin käyttö aukioloaikoina. Perjantaisin elävää musiikkia sekä keskiviikkoisin ja lauantaisin Karaoketanssit. Katso teatterin ohjelma: www.varkaudenteatteri.fi JÄRJESTÖLOMAT 2016 • Puolihoidolla 2 vrk alk. 119 € / hlö / 2hh • Puolihoidolla 3 vrk alk. 159 € / hlö / 2hh • Aamiaisella 5 vrk alk. 189 € / hlö / 2hh JÄRJESTÖN KOKOUSJA VIRKISTYSPAKETTI 1 VRK • Aamiaisella alk. 66 € / hlö / vrk / 2hh Sis. Kokoustilat ja -välineet, kahvi suolaisella tai makealla, ravintola Aikamiehessä, päivällinen klo 16.30–18.00, allasbileet kynttilänvalossa klo 18.00–20.00 (perjantai tai lauantai), Orkesteritai karaoketanssit ravintolassa, Aamupala. Huoneiden luovutus klo 14.00 (sunnuntaisin) Voimassa 31.5.2017 saakka pe-la tai la-su, pois lukien juhlapyhät NYT VIRON HINNOILLA KUNTORANTAAN • 4 vrk Puolihoidolla 2 hh alk. 220 € / hlö / 2hh Voimassa seuraavat jaksot: 4 vrk 7.-11.11., 14.-18.11., 21.-25.11., 28.11.2.12., 5.-9.12. ja 12.-16.12. Vain eläkeläiset Ry:n Jäsenille Sis. 4 x Hyvänolon aamiaisen, 4 x Päivällisen, 1 x Hydrovesihieronnan 20 min., 1 x Parafangosavi 20 min, 1 x Yrttikylvyn 20 min., 1 x Hieronnan 15 min., 4 vrk majoituksen 2hh, Kylpylän, kuntosalin käytön aukioloaikoina. (hoitojen listahinta on 80 €) Osta pikkujoulut jatkoksi tähän lomaan. Katso lisää viereiseltä sivulta. TORSTAI 3.11.2016 15.00 Tulokahvit 15.30-16.30 TULOINFO 16.30 Päivällinen 18.00–19.00 Kylpylässä kynttiläjuhlat 20.00 Karaoketanssit, ravintolassa. PERJANTAI 4.11. 07.00-10.00 Aamiainen 09.00-14.30 Tutustutaan Warkauden museoihin 50-luvun juhlavuotena, kuljetukset sisältyvät pakettiin 15.00 Iltapäiväkahvit 15.30-16.30 Päivätanssit 16.30 Päivällinen 18.00 Vanhan ajan iltamat. Imitaation suomenmestari Seppo Hämäläinen ja Eikka Happonen 20.00 Elävän musiikin tanssit, Kirsi Ukkonen & Hummerit Teemaloman ruokailut ja kylpylä ajat Päivällinen 16.30-18.00 Kylpylä 08.00 20.00 LAUANTAI 5.11. 08.00-10.30 Aamiainen 09.00-11.00 Liikuntaa, Samuli Kinnunen 12.30-14.30 Retki uudistettuun mekaanisen musiikin museoon, liput ja kuljetukset sisältyvät pakettiin 15.00 Iltapäiväkahvit 15.30-16.30 Päivätanssit 16.30 Päivällinen 17.15-18.00 Yhteislaulua 20.00 Naamiaiset, jossa paras asu palkitaan, Elävää musiikkia Kirsi Ukkonen & Hummerit Mahdollisuus pitää myös pikkujoulut SUNNUNTAI 6.11. 08.00-10.30 Aamiainen 08.00-16.00 Kylpylä omatoimisesti 07.00 -10.00 Aamiainen Kiitoksia ja tervetuloa uudelleen Teemalomaan on ryhmien mahdollisuus ostaa pikkujoulu illallinen 5.11.2016 hintaan 10 € / hlö (muille 20 € / hlö) Ohjelma: Teemaloma 3 vrk 230€ / hlö / 2hh Parturikampaamo Edna Yousaf Aeddna Taidemyynti Ateljee Asahi Health terveysliikunta Päivi Virkkunen Hierontaapalvelu, Arvi Karvonen Kauneuspalvelut, Sari Rytkönen Kiinalaiset terapia hoidot, Xin Guoping Mittaukset, UKK ja motoriset-, liikkuvuus ja lihastestit. Shiki Method-kehotyyppi analyysi. Lämpöhoidotja kylvyt. Erikoishieronnat, vesijumpat ja ohjatut liikunnat. Samuli Kinnunen, Jouni Hartikainen, Joonas Karhu, Johannes Esselström, Kaisa Mäkinen Var aa NYT !
Nro 5 syyskuu 2016 – 29 ELÄKELÄINEN Pid ät äm m e oik eu de n oh jel m am uu to ks iin Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi PERJANTAI 23.12.2016 14.00 Majoittautuminen hotelliin 14.30 Jouluinfo glögin kera ravintolassa 15.30 Lapsille liukumäki molskeet ohjatusti kylpylässä 18.00 Kynttiläuinti Kylpylässä 19.00 Lasten Disco, ravintolassa 20.00 Karaoketanssit ravintolassa LAUANTAI 24.12.2016 09.00 Aamuinen vaellus luontoon (lähtö hotellin pääoven edestä) 10.00 Sisäjalkapalloa 11.00 Vesivoimistelua, kylpylässä 11.00 Lapsille liukumäki ohjatusti 12.00 Joulurauhan julistus, Eevan salissa 14.00 Jouluinfo 24.12 tulijoille, ravintolassa 12.00-16.00 Joulusauna rantasaunalla. 13.00 Joulukuusen koristelua lapsille, ravintolassa. Jatkuu leikkien ja laulaen Jopen ja Mirjan kanssa. 16.00 Perinteinen jouluateria, lapsiperheet 17.00 Perinteinen jouluateria 18.15 Ohjelmallinen illanvietto, Eevan salissa, Isäntänä Jope Huttunen 19.00 Joulupukki vierailee Eevan salissa Pukki jakaa yhden lahjan jokaista lasta kohti. Lahjat toimitettava vastaanottoon 14.00 mennessä. Ohjelma jatkuu ravintolassa Jope Huttunen 23.00 Jouluyön kirkko Varkauden Pääkirkossa (ei kuljetusta) KESKIVIIKKO 11.1.2017 15.00 Tervetulotilaisuus, Ravintola Aikamies 16.30 Päivällinen 18.00 Ilta kannaksella laulunäytelmä lottina mm. Eeva Kähärä ja Helena Kuosmanen, Sotilaina mm. Juha Repo ja Markku Kuosmanen 20.00 Karaoketanssit ravintolassa TORSTAI 12.1.2017 09.00-10.00 Asahia, Eevansalissa, ohjaajana Päivi Virkkunen Ryhmä 1 11.00-13.00 Joogan alkeita Eevansalissa, ohjajana Kari Timonen Ryhmä 2 11.00-13.00 Liikkuvuus ja tasapaino sekä kävelytesti, Jouni Hartikainen Ryhmä 3 11.00-13.00 Venyttely, tasapaino ja rentoutus Toimintasalissa, Samuli Kinnunen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30 Päivätanssit ravintolassa, Seniori Make 16.30 Päivällinen 18.00 Akaasia gospel kuoro esiintyy, ravintolassa 20.00 Karaoketanssit ravintolassa. PERJANTAI 13.1.2017 09.00-10.00 Asahia, Eevansalissa, ohjaajana Päivi Virkkunen Ryhmä 1 11.00-13.00 Venyttely, tasapaino ja rentoutus Toimintasalissa, Samuli Kinnunen Ryhmä 2 11.00-13.00 Joogan alkeita Eevansalissa, ohjaajana Kari Timonen Ryhmä 3 11.00-13.00 Liikkuvuus ja tasapaino sekä kävelytesti, Jouni Hartikainen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30 Yhteislaulua ravintolassa, Seniori Make SUNNUNTAI 25.12.2016 09.00 Yhteinen aamulenkki (lähtö hotellin pääoven edestä) 10.00 Joulumessu Varkauden Pääkirkossa (ei kuljetusta) 10.00 Kevyttä Vesivoimistelua kylpylässä 10.00–12.00 Lapsille liukumäki, kylpylässä, pelaamista toimintasalissa 11.00 Vesivoimistelua, kylpylässä 13.00 Yhteislaulua, Eevan salissa Jope Huttusen säestyksellä 15.00 Rasvanpolttojumppa, toimintasalissa 18.00 Joulupähkinä, musiikin siivittämä tietovisa kaikenikäisille Juontajina Jope ja Mirja 20.00 Jouluinen musiikkija lauluiltama, sekä tanssit säestäjänä Jope Huttunen MAANANTAI 26.12.2016 09.00 Yhteinen aamulenkki (lähtö hotellin pääoven edestä) 10.00 Kevyttä voimistelua kylpylässä 10.00-12.00 Lapsille liukumäki, kylpylässä, pelaamista toimintasalissa 11.00 Vesijumppa, kylpylässä 13.00 Bingo, Eevan salissa. Mukavia palkintoja 13.00 Lapsille lumilinnan rakentamista 18.00 Lapsille koripalloa, kylpylässä 20.00 Tapaninpäiväntanssit, elävää tanssimusiikkia, Jope Huttunen Joulunajan ruokailut Aamiainen klo: 08.00-10.00 Lounas klo: 11.30-13.00 / ei sisälly puolihoitoon. ( 10 € / hlö ) Päivällinen klo: 16.30-18.00 16.30 Päivällinen 18.00 Jukka Kuoppamäki esiintyy: mies ja kitara, Eevansalissa 19.50 Lyhyt tuolijumppa 20.00 Elävän musiikin tanssit Eevansalissa Seniori Make 20.00 Karaoketanssi ravintolassa LAUANTAI 14.1.2017 09.00-10.00 Asahia, Eevansalissa, ohjaajana Päivi Virkkunen Ryhmä 1 11.00-13.00 Liikkuvuus ja tasapaino selkä kävelytesti, Jouni Hartikainen Ryhmä 2 11.00-13.00 Venyttely, tasapaino ja rentoutus Toimintasalissa, Samuli Kinnunen Ryhmä 3 11.00-13.00 Joogan alkeita Eevansalissa, ohjaajana Kari Timonen 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30 Palauteluento testeistä, Samuli Kinnunen 16.30 Päivällinen 18.00 Kotimainen elokuva, Eevansalissa 19.50 Lyhyt tuolijumppa 20.00 Elävän musiikin tanssit, Eevansalissa, Seniori Make 20.00 Karaoketanssit, ravintolassa SUNNUNTAI 15.1.2017 08.00-16.00 Kylpylä omatoimisesti 10.00 Palautekeskustelu Kamoksen Kruunajaisten ruokailut Aamiainen ke-pe 7.00-10.00, la-su 08.00-10.30, päivällinen ke-la 16.30-18.00 (sisältyvät lomapakettiin) Kylpylä avoinna 08.00-20.00 Ohjelma: Ohjelma: Kaamoksen Kruunajaiset ke-su 11.-15.1. Joulun vietto Kuntorannassa pe-ma 23.-26.12. Majoittuva pikkujoulu Varaukset ja lisätiedot (017) 560 1403 tai myynti@kuntoranta.fi 4 VRK puolihoidolla 250€ / hlö / 2hh 3 VRK puolihoidolla 262€ / hlö / 2hh 1 VRK puolihoidolla 67€ / hlö / 2hh 2 VRK puolihoidolla 110€ / hlö / 2hh 18.-20.11., 25.27.11., 2.-4.12. tai 9.-11.12. Sis. Hyvän olon aamiaisen, Pikkujoulu illallisen, majoituksen 2hh, elävää tanssimusiikkia, ravintolan pääsymaksut, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman, Kuntosalin ja kylpylän käytön aukioloaikoina. 2 vrk:n paketti sisältää toisena päivänä aamiaisen ja päivällisen. www.kuntoranta.fi
30 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Keravan Eläkeläisten yhdistys järjesti kattojärjestönsä Eläkeläiset ry:n kanssa monikulttuurisen leirin elokuussa. Paikaksi oli vuokrattu Keravan kaupungin leirikeskus Kesärinne. Maahanmuuttajien entisiä kotimaita olivat Afganistan, Neuvostoliitto, Somalia, Venäjä ja Viro. Suomalaiset mukaanlukien osanottajia kertyi 33 henkeä. Lankakerällä aloitettiin Tutustuminen alkoi pehmeää lankakerää ringissä heittämällä. Langasta syntyi yhteisöllisyyttä kuvastava verkko, webbi, joka vahvistui ruokaa laittaessa, sieniretkillä, pelaamalla, laulamalla, tanssimalla, saunomalla, keskustelemalla... Kaisu Mäkinen vastasi rautaisella kokemuksellaan ruumiin ravinnosta. Venäläistaustaiset naiset opettivat tekemään pelmenejä, jotka koostuvat vehnäjauhotaikinasta, jauhelihasta tai vaihtoehtoisesti sienistä. Eila Tallus vei porukan korttipelien saloihin, mölkkyyn ja rengaspeliin. Eva Rönkkö ohjasi voimistelutuokiot. Venäläiset ja suomalaiset laulut, varsinkin Georg Otsin aikoinaan tutuksi tekemä Saarenmaan valssi , tempaisivat mukaansa, jopa tanssimaan. Pietarista eläkepäiviään viettävän miehensä luo saapunut Inna Susi oli ottanut mukaansa nauhakirjontatyön, joka siellä on suuressa suosiossa ja tuttu Suomessakin. Sitä hallitsevat lilanväriset sireenit. Anne Grönroos intohimoisena kutojana oli saamassa valmiiksi kauniit ruttusukat lapsenlapselle. Alkaa tuntua kodilta Azizagha Akbari saapui pakolaisena Afganistanista tyttärensä kanssa viitisen vuotta sitten. Ensimmäiseksi he tulivat Ouluun ja pari vuotta sitten Keravalle. Tyttären käydessä töissä Akbari on joutunut olemaan paljon yksin. Leirillä löytyi ystäviä ja heidän kauttaan mahdollisuus lähteä syksyn mittaan eläkeläistoimintaan. Vihdoinkin Suomi ja Kerava alkavat tuntua kodilta. Jo viisitoista vuotta sitten somalinaiset saapuivat Suomeen, pakolaisina hekin, mutta kontaktit valtaväestöön ovat edelleen vähäisiä. Suomen kieli on jäänyt melko vieraaksi. – Miten sitä käytännössä edes oppisi, kun kerrostaloissa asuvat suomalaiset eivät osoita pienintäkään kiinnostusta tehdä tuttavuutta, he antoivat ymmärtää. Lapsilla sen sijaan uuden kotimaan kieli on hallinnassa, samoin suomalainen elämäntapa. Rauhankyyhkyjä tänne! Leiriläisten kertomat ajatukse tämän päivän Suomesta kerättiin aineistoksi musiikkiteatteriprojektiin, Karavaani 2017:ään, joka on tarkoitus esittää ensi keväänä Kansallisteatterissa. Aiheena on itsenäinen ja monikulttuurinen Suomi. Rauhan säilymisestä olivat ennen kaikkea huolissaan ne, jotka ovat kokeneet sodan. Rauhankyyhkyjä tänne! joku vaatikin. Myös sosiaaliturvan säilyminen huolestutti. Koettiin, ettei tiedä miten yhteiskunta pitää huolta jäsenistään. Poliittinen päätöksenteko on jäänyt epäselväksi ja kaukaiseksi. Eriarvoisuuden lisääntyminen ja työttömyys varsinkin nuorten keskuudessa koettiin erittäin kielteisiksi ilmiöiksi. Myönteistäkin löytyi: Vielä meillä eivät terrori-iskut räjähtele. Suomi on turvallinen maa, luontoa ympärillä. Vuodenaikojen vaihtelu on rikkaus... Kypsymään jäi ajatus uudesta tapaamisesta, vaikkapa lyhyemmästäkin, jolloin kerrataan kokemuksia ja muistoja, katsellaan kuvia ja ehkä tehdään somalialaisia leipiä, sambuusoja. Teksti: MAILA HÖLTTÄ Kuvat: TARJA RUOTSALAINEN Osana Eläkeläiset ry:n Yhdessä-projektia Tampereen eläkeläiset vietti kaksi kesäpäivää maahanmuuttajien kanssa. Näytimme vieraillemme kappaleen kauneinta Suomea ja työläisten asumisen historiaa. Heinäkuun lopulla saimme vieraaksemme Nokian afganistanilaisia. Järjestelyissä oli mukana myös Nokian monikulttuurinen yhdistys. Lyhyt bussimatka suuntautui Valkeakosken Sääksmäen Visavuoreen Emil Wikströmin museoon. Ilma oli kaunis ja Vanajavesi rantoineen ja saarineen hienoimmillaan. Suomalaisen kuvanveistotaiteen monet hahmot tulivat kaikille tutuiksi ja samalla valaistiin hieman maamme historiakin. Elokuun ensimmäisellä viikolla vierainamme oli ryhmä Tampereen vastaanottokeskuksessa asuvia turvapaikan hakijoita. Seikkailimme Amurin työläismuseokorttelissa ja katselimme, miten Amuria asuttaneet tamperelaiset elivät eri vuosikymmeninä. Lähi-idästä tulleet turvapaikan hakijat katselivat innoissaan, miten suomalaiset ovat viettäneet arkipäiväänsä noin 100 – 150 vuotta sitten. Museo-opas sai vastata moniin kysymyksiin. Ja kierros päättyi lasten suosimaan pihaleikkiin, puujaloilla kävelyyn. PEKKA LEHTONEN Keravalaisten leirillä oli helppo tutustua Siltojen rakentamista maahanmuuttajiin Kesäpäiviä maahanmuuttajien kanssa Amurin työläismuseokorttelissa vieraamme kokeilivat lopuksi suosittua suomalaislasten leikkiä, puujalkakävelyä. Tamperelaisia, nokialaisia sekä Nokian afganistanilaisia Emil Wikströmin museon ateljeerakennuksen portailla. ”Lähi-idästä tulleet turvapaikanhakijat katselivat innoissaan, miten suomalaiset ovat viettäneet arkipäiväänsä 100 – 150 vuotta sitten.” Mölkkyä yli rajojen Ystävykset Riitta Parikka ja Azizagha Akbari
Nro 5 syyskuu 2016 – 31 ELÄKELÄINEN Hyvät Eläkeläinen–lehden lukijat! Tällä palstalla aloitetaan uusi virikesarja liikkeitä, joita voitte tehdä yhdistyksien kerhoissa, kaverin kanssa lenkillä tai vaikkapa kotona. Liikkeet sopivat hyvin myös tauoksi kokouksiin. Niitä voi tehdä istuen tai seisten, ulkona tai sisällä, isossa porukassa tai vaikka pareittain. Liikkumisen iloa! Tee kutakin liikettä 10 – 20 kertaa, niin että rasitus tuntuu hyvältä. Muista hengittää liikkeiden aikana syvemmin sisään ja ulos. Leikkaa ohjeet talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön 3. Kurkota ylös ja kerää vuorokäsillä omenia laita maassa olevaan koriin ja kurkota taas ylös 2. Lyö: oikealla kädellä vasemmalla olevan naapurin kanssa kämmenet yhteen ja vasemmalla kädellä oikealla olevannaapurin kämmenet yhteen jos naapuria ei ole, työnnä vuorotellen käsi rinnan edestä ristiin sivulle, kierrä vartaloa pitkälle taaksepäin Liikkeet: EVA RÖNKKÖ Piirrokset: ENE RÖNKKÖ 1. Sormet olkapäillä: a) pyöritä kyynärpäitä ympäri, vaihda suuntaa b) tuo kyynärpäät yhteen ja vie kauas taakse Nauru raikasi liikunnan, luentojen ja keskustelun lomassa, kun 24 ohjaajaa kokoontui Ikiliikuttajien vertaisohjaajan pilottikoulutukseen Kempeleen Pyrinnön majalle. – Miltä tämä harjoitus tuntui, kyseli Eva Rönkkö Eläkeläiset ry:stä, kun ryhmä oli vetänyt läpi liikesarjan liikuntapuiston telineissä. – Tosi mukavalta, hiki tuli, mahtavaa kun sai olla ulkona, kuului joukosta. Tämän koulutusosion tarkoituksena on auttaa keksimään uusia tapoja liikkua ja liikuttaa ihmisiä ulkona ja maastossa. – Aika paljon juttuja pystyy rakentamaan ihan puhtaasti luontoon. Miettikää, mitä voi tehdä kannon päällä? Voiko kannon päällä seistä tasapainoillen? Voiko kivelle astua ylös ja alas? Miten voin hyödyntää maastoa, miten tehdä venytyksiä vaikka aitaa vasten, Rönkkö antoi esimerkkejä. Ikiliikuttajan vertaisohjaajakoulutusta järjestetään Eläkeläiset ry:n ja TUL:n yhteistyönä. Mukana on kurssilaisia niin urheiluseuroista kuin eläkeläisyhdistyksistäkin. Uusi, ikäihmisten liikuttamiseen liittyvä materiaali valmistui keväällä ja sen käyttöön ottamiseen on nyt etsitty ikäihmisten liikuttamisesta kiinnostuneita vertaisohjaajia ja kouluttajia. Koulutusmateriaalissa perehdytään laajasti ikäihmisten liikuntaan, ohjaamiseen ja terveydellisiin haasteisiin. Kempeleen kurssi oli järjestyksessään kolmas. Ryhmän toinen ohjaaja, harrasteliikunnan kehittäjä Tiia Kaukovuo TUL:stä johdattaa ulkoliikuntaosuuden lopuksi ryhmän kokeilemaan viereistä frisbeerataa. – Erittäin mukava retkeilytapa ja samalla mukava heitellä kiekkoa, hän innostaa. Kaukovuo ja Rönkkö korostavat järjestöjen yhteistyötä. – Yhdessä toimien vahvistetaan ennen kaikkea alueellista toimintaa. Siksi on äärimmäisen arvokasta, että meillä on kahden järjestön välillä tällainen yhteiskoulutus. Kurssilaisten kokemukset viikonlopun tehokoulutuksesta olivat myönteisiä. Kaikki kokivat saaneensa niin uusia ohjaustaitoja kuin uusia tuttavuuksiakin. – Olen ollut aktiivisesti mukana jumppaamassa mutta en koskaan ohjaamassa. Olen iloisesti yllättynyt siitä, miten tämä kurssi antaa valmiuksia , ihasteli Anja Jauhiainen Paltamon Eläkeläisistä. – Tuntuu, että tämän jälkeen voisin aivan hyvin alkaa tuon Mirjan kaverina vetämään jumpparyhmää meillä Paltamossa. – Seuraavaksi me lähdemmekin kuntosalille, ja inotsamam muuta porukkaa lähtemään mukaan, vahvistaa Mirja Jokinen. Kuntohoitajaksi valmistunut Jokinen on aktiiviliikkuja, ja vetänyt Paltamossa jumppaa eläkeläisille ja kansalaisopistossa. Myös Oulun Työväen Eläkeläisten liikuntajaoston vetäjä Arvi Kostekivi sai kurssilta uusia maukkaita eväitä. – Tämähä antaa ohjaamiseen lisää itsevarmuutta, uskaltaa tehdä uusia asioita. Ja näkee, että vuosien saatossa tulee itse kullekin ne omat kaavansa, joita voisi uskaltaa rikkoakin. Ja huumorilla pääsee pitkälle, Kostekivi nauroi. – Muistakaa, miten tärkeää työtä teette, kannusti oululainen Tinja Huoviala muita kurssilaisia. – Olette tärkeä voimavara olette muille ikäihmisille. Ei tässä maassa ikäihmisiä kuntien tai minkään muunkaan yksittäisen tahon toimesta vielä liikuteta riittävästi. Koulutuksen herättämistä ajatuksista Huoviala nosti esiin vielä sen oivalluksen , että parhaita ideoita löytyy monesti liikuntaryhmästä itsestään. – Ohjaajan ei tarvitse kaikkea tietää eikä kaikkea keksiä itse. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Ikiliikuttajan vertaisohjaajakoulutus opastaa jakamaan liikunnan riemua Tasapainoa maastossa. Eläkeläiset ry:n Eva Rönkkö näytti mallia Ikiliikuttajien vertaisohjaajakurssilaisille. Harrasteliikunnan kehittäjä Tiia Kaukovuo TUL:stä koulutti vertaisohjaajia Kempeleen Pyrinnön majalla.
32 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Eläkeläisten Satakunnan Aluejärjestö ry on huolissaan vähävaraisten eläkeläisten aseman, toimeentulon ja palveluiden jatkuvista heikennyksistä. Eläkeläisköyhyys näkyy arjessa mm. hoitoon hakeutumisen lykkäämisenä ja yksinäisyytenä. Ikäihmisten elämänlaatua ja arjen sujuvuutta voidaan edistää varmistamalla heille kohtuullinen toimeentulo ja riittävät, kohtuuhintaiset sekä helposti saavutettavissa olevat palvelut. Erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevista on pidettävä huolta. Maamme nykyhallitus on kykenemätön hoitamaan vähävaraisten eläkeläisten asioita. Hallituksen on ryhdistäydyttävä ja tartuttava toimeen, aluejärjestö vaatii. Hyviltä tavoitteilta kuulostavat palveluiden valinnanvapaus, kotona asumisen tukeminen ja asiakkaan tarpeiden mukainen, laadukas laitoshoito eivät käytännössä toteudu, jos lähipalveluita ei ole saatavilla, ne ovat kalliita ja hoitohenkilökuntaa on vähän. Kunnilla ja maakuntahallinnolla tulee olla tiukka vastuu siitä, että vähävaraisetkin vanhukset saavat tarvitsemansa palvelut lähipalveluina. Hoitoketjujen saumattomuus on turvattava! Ikääntynyt ihminen ei pysty ylläpitämään toimintakykyään, jos hänet jätetään täysin yksin ja omilleen. Laitoshoitoon hakeutumista voidaan hidastaa vain, jos kotona on tarjolla turvallinen asuinja elinympäristö. Laitoshoidon hoitajamitoitukseen on saatava riittävät, selkeät ja pitävät normit. Jos – kuten nyt suunnitellaan palveluita tuottavat enenevässä määrin kansainväliset suuryritykset ja niitä tilaavat yhtiömuotoiset organisaatiot, on vaarana ettei kumpikaan taho tunne ja tunnista ikäihmisten arjen tarpeita. Monilla ikäihmisillä ei ole mahdollisuuksia käyttää sähköisiä palveluita tai edes arvioida palveluiden valintoja. Aluetoimikunnan mielestä on huolehdittava siitä, että julkisia palveluita järjestetään ja hankitaan avoimesti, ja hinnan lisäksi myös laatu on keskeinen valintakriteeri. Palveluneuvojia ja -avustajia tarvitaan lisää. Ikäihmisten arjen asiantuntijoiden verkostot ovat kuntakohtaisesti jo olemassa. Aluetoimikunta muistuttaa kuinka tärkeää on turvata kuntatason vanhusneuvostojen toiminta jatkossakin ja taata edellytykset laaja-alaiseen asiantuntijuuteen. Maakuntahallinnon yhteyteen tulee myös perustaa maakunnalliset vanhusneuvostot. Satakuntaliiton yhteyteen perustettu Satakunnan vanhusneuvosto toimii hyvänä esimerkkinä muillekin. Eläkeläiset Satakunnan Aluejärjestö ry, aluetoimikunta Kela tarkistaa syksyn aikana, että kansaneläkkeet maksetaan eläkkeensaajille oikean suuruisina. Eläkkeensaajien ei itse tarvitse tehdä mitään, ellei Kelasta oteta heihin yhteyttä. Tänä vuonna Kela selvitti tietokoneajoilla kaikkiaan 85 000 eläkkeensaajan eläketulot. Näistä suurimmalla osalla eläketulot on huomioitu aivan oikein, ja vain 1 000 tiedot tarkastetaan yksityiskohtaisemmin. – Aiempien vuosien kokemuten perusteella voi arvioida, että näistä 1 000 eläkkeensaajasta vajaalle puolelle kansaneläke on maksettu joko liian pienenä tai suurena, suunnittelija Raija-Liisa Foudila kertoo. Kela vertaa vuosittaisissa tietokoneajoissa muualta kuin Kelasta maksettuja eläkkeitä ja korvauksia niihin tietoihin, joiden perusteella kansaneläke on maksettu. Nyt vertailussa ovat mukana ne eläkkeensaajat, joiden kansaneläke on alkanut tai joiden eläketiedoissa on tapahtunut muutoksia syksyn 2015 jälkeen. Jos eläkkeensaajan muut eläkkeet ja korvaukset eivät vastaa kansaneläkkeen perusteena olevia tietoja, Kela tutkii erojen syitä tarkemmin. – Otamme yhteyttä eläkkeensaajaan, jos kansaneläkkeen määrää on syytä korjata joko suuremmaksi tai pienemmäksi, Foudila toteaa. Lisätietoja verkossa: http://www.kela.fi/elakelaiset Eläkeasioiden palvelunumero 020 692 202 arkisin klo 8–16 Satakunnan aluejärjestö: Eläkeläisten toimeentulo ja palvelut turvattava Kela selvittää, maksetaanko kansaneläkkeet oikein Vapaa-ajan aktiviteetteihin osallistumisen on todettu edistävän hyvinvointia kaiken ikäisillä. Tekesin rahoittaman DIGI50+ -hankkeen tutkimuksessa selvitettiin vapaa-ajan yhteyttä hyvinvoinnin eri osa-alueisiin ikääntyvän (50–74 -vuotiaan) väestön keskuudessa sekä tarkasteltiin mahdollisia eroja yhteyksissä iän ja elämäntilanteen suhteen. Vapaa-ajan aktiviteetteja mitattiin kysymällä, kuinka paljon yksilö arvioi kuluttavansa eri kohteisiin verrattuna ”keskiarvokuluttajaan”. Tulojen ja koulutuksen vaikutus otettiin tutkimuksessa huomioon. Tulokset osoittivat, että ikääntyvällä väestöllä erityisesti vapaa-ajan matkailuun panostaminen on positiivisesti yhteydessä niin emotionaaliseen, taloudelliseen kuin fyysiseenkin hyvinvointiin. Lisäksi ikääntyvät, jotka kokivat kuluttavansa keskivertoa enemmän liikuntaan, kokivat myös fyysisen hyvinvointinsa paremmaksi. Vastaavasti kirjallisuuteen ja kulttuuriin kuluttamisella oli positiivinen yhteys taloudelliseen hyvinvointiin. Näitä tuloksia verrattiin myös nuorempiin aikuisiin. Esimerkiksi matkailun ja liikunnan yhteydet hyvinvointiin näyttävät olevan yhteisiä kaikenikäisille, mutta yllättäen ulkonäköön ja huvitteluun runsaasti kuluttavat ikääntyvät kokivat emotionaalisen hyvinvointinsa paremmaksi kuin samalla tavoin kuluttavat alle 50-vuotiaat. Vastaavasti ikääntyvien keskuudessa kirjallisuuden ja kulttuurin yhteys emotionaaliseen hyvinvointiin ja matkailun yhteys fyysiseen hyvinvointiin olivat selkeämmät nuoremmilla ikääntyvillä (50–61-vuotiailla) kuin vanhemmilla (62–74-vuotiailla). Aktiviteeteissä vaihtelua iän ja elämäntilanteen mukaan – Erot ikäryhmien välillä voivat johtua monista tekijöistä. Esimerkiksi ulkonäköön ja huvitteluun panostaminen voi tarkoittaa eri asioita yli 50-vuotiaalle ja nuorelle aikuiselle. Sen sijaan elämäntilanne voi olla kiireisempi ja kuormittavampi 50–61-vuotiailla kuin vanhemmilla ikääntyvillä, jolloin oman ajan merkitys hyvinvoinnille korostuu, tohtorikoulutettava Tiia Kekäläinen arvelee. Elämäntilanteen suhteen eroja löytyi liikuntaan panostamisessa. Liikuntaan vähän kuluttavilla eläkeläisillä taloudellinen hyvinvointi oli heikompi kuin vastaavasti kuluttavilla työssä käyvillä. Lisäksi liikunnan yhteys fyysiseen hyvinvointiin oli selkeämpi yksin asuvilla verrattuna puolison kanssa asuviin. – Työssä käyvillä suurin este liikunnalle saattaa olla ajan puute, kun taas eläkeläisillä voi olla puute taloudellisista resursseista. Kaiken kaikkiaan tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että vapaa-ajan aktiviteetit ovat yhteydessä hyvinvointiin, mutta yhteyksissä on vaihtelua eri iän ja elämäntilanteen suhteen, Kekäläinen toteaa. Tutkimus perustuu suomalaista väestöä edustavaan ”Suomi 2014 – kulutus ja elämäntapa” -aineistoon. 1351 satunnaisotannalla valittua 18–74-vuotiasta suomalaista vastasi postikyselyyn vuonna 2014, ja heistä 760 oli yli 50-vuotiaita. Tutkimus tehtiin osana poikkitieteellistä DIGI50+ -hanketta. Tutkimus: Panostus vapaa-aikaan näkyy ikääntyvien hyvinvoinnissa Eläkeläinen-lehden levikkityö on tärkeää – samoin joulutervehdyket Oman Eläkeläinen-lehtemme levikkityö on tärkeää. Lehti tekee järjestöämme tunnetuksi ja on hyvä väline jäsenhankintatyössä. Seitsemästä numerosta löytyy ajankohtaista tietoa jokaiselle eläkeläiselle, eläkeikää lähestyville ja muillekin eläkeläisten ja ikäihmisten elämän ehdoista kiinnostuneille. Eläkeläiset ry:n jäsenillehän lehti tulee jäsenetuna. Eläkeläinen-lehteä on hyvä kaupata tutuille tai tuntemattomimmillekin. Yhdistyksen jäsenet voivat tilata sen vaikka joulutai syntymäpäivälahjaksi ystävilleen. Useat yhdistykset ovat tilanneet lehteä palvelutaloihin, vanhainkoteihin, terveyskeskuksiin ja kirjastoihin. Parhaat kiitokset tästä. Pienellä taloudellisella uhrauksella saavutetaan paljon toiminnastamme kiinnostuneita uusia ihmisiä. Toivottavasti tämä hyvä tapa jatkuu ja laajenee kaikkiin yhdistyksiimme! Valittavana on vuoden määräaikainen tilaus ja kestotilaus. Tilaushinta vuodelle 2017 on kotimaahan 26 euroa, muualle Eurooppaan 36 euroa ja muille ulkomaille 40 euroa / vuosikerta. Kestotilausten hinnat ovat samat kuin vuositilausten. Asiamiespalkkio on 15 prosenttia (vähintään 3 tilausta). On jälleen joulutervehdysten aika Joulukuun Eläkeläisessä julkaistaan perinteiset joulutervehdykset. Tervehdyksillä on suuri taloudellinen merkitys lehdelle ja koko järjestölle. Samalla tervehdysten määrä osoittaa järjestöllistä voimaamme. Vetoammekin yhdistyksen toimihenkilöihin, että aloittaisitte ponnekkaasti tervehdysten keräämisen heti syystoiminnan käynnistyttyä. Nimitervehdykset maksavat yksityisiltä henkilöiltä 5 euroa ja yhdistyksiltä, yrityksiltä ja liikelaitoksilta 15–200 euroa. Tarjoamme siis yrityksille ja muille yhteisöille mahdollisuuden normaalia näyttävämpäänkin jäsenistömme tervehtimiseen! Yhdistyksen keräyspalkkio on 15 prosenttia kaikista tervehdyksistä. Keräyslomakkeen löydätte tämän lehden sivulta 36. Lomakkeita on myös lähetetty yhdistyksille.
Nro 5 syyskuu 2016 – 33 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban J ag sände en sorgsen blick efter den vita paketmersan som försvann mellan buskarna som kantar vägen till vår stuga. Med den försvann min gamla Honda, som sedan början på åttiotalet tillbringat vintrarna väl inoljad i stugans uthusverkstad, och på somrarna fört mig på upptäcktsfärder längs traktens landsoch skogsvägar. Sitt förnamn Henry fick den när den tillsammans med Lasse Lada, Leo Lekstuga, Sakke Sandlåda, båten Put-Put och fågelungen Tintti Tiitinen, med hjälp av fotografier och bildtexter, berättade om sommarens äventyr i mina sondöttrars julsagoböcker. På Livsmedelsarbetarförbundet brukade sommaren vara rätt lugn. Mötesverksamheten låg nere och fabrikerna, särskilt korv,-, läskoch glassfabrikerna gick på högvarv. Man hade tid att syssla med på rest blivna rapporter och annat pappersarbete, och planera höstens kursoch mötesverksamhet. När telefonen ringde, och det var rätt sällan, var det ofta semesterfrågor i stil med: Får arbetsgivaren göra så och så, och är det rättvist? Oftast var jag tvungen att svara, att det kanske inte är så rättvist, men tyvärr lagligt. Den sommaren jag köpte Hondan var allt annorlunda. Det skulle bli kongressval i höst, och hela våren hade jag åkt runt i avdelningarna för att skaffa fram och se till att de ställde upp rätt mängd kandidater. Sedan skulle man samla personuppgifter och fotografier på kandidaterna, och ordna intervjuer i avdelningarnas, förbundets och partiets tidningar med branchernas huvudkandidater. När jag i medlet av juni hade den här ruljansen avklarad och två veckor till semestern försökte jag ta kontakt med frilansjournalisten Jarkko Vellamo, som hade lovat hjälpa mig med att göra flygbladen och distriktets valtidning tryckfärdiga. Vi hade jobbat mycket tillsammans under förbundstidningens redaktionssekreterares långa sjukfrånvaro. Vårt samarbete gick så till, att jag visste vad vi skulle skriva om, körde bilen och fotograferade, och Jarkko intervjuade och skrev jutturna tryckfärdiga. Efter mycket ringande hit och dit fick jag veta, att Jarkko hade dött i en svår sjukdomsattack för två dagar sedan. Sorgen över en god väns bortgång gick snart över i panik hur jag skulle klara jobbet utan professionell hjälp. Efter en stunds funderande beslöt jag tinga på principen att aldrig ringa i arbetsfrågor till semestrande kamrater. När sedan distriktkontorets allt i allo Anja hade lovat skriva mina finska texter rena, rätta till språkfel, sätta punkter och kommor på plats, och förbundstidningens chefredaktör Kirsti göra mina texter tryckfärdiga, kunde jag andas ut. Resten var rena jobbet som jag med litet längre dagar säkert skulle klara av. Texternas ideer var ju solklara: “Ett självständigt förbund gör säkert bättre avtal än det sosialdemokratiskt ledda FFC.” Vid tiotiden sista arbetsdagen före semestern satte jag punkt efter den sista texten och gick ut på lunch. Efter maten gjorde jag en liten länk i grannskapet och såg en i Vallgårds yrkesskola vackert renoverad tio år gammal tvåcylindrig 350 kubiks Honda Twin i ett skyltfönster. En sådan som man inte ens hade råd att drömma om i min ungdom då jag körde en 250 kubiks Jawa. Nu var prislappen rätt överkomlig, och jag gick in och frågade om man kunde få ta en provtur. Det fick jag, och körde till möbelaffären där frugan jobbade. Hon tyckte att jag kunde köpa den om jag skaffade två hjälmar, så ett hon kunde åka med såsom i våra ungdomsdagar. En timme senare var jag tillbaka på jobbet som lycklig motorcykelägare. Jag skrev ännu en nekrolog över Jarkko till förbundstidningen, och bar skrivmaskinen som han brukade skriva sina texter färdiga med till förbundets förråd, innan jag slutade min sista arbetsdag före semestern. Första semesterdagen startade jag Hondan, sparkade in ettan, vred på gashandtaget, och styrde längs Åbo motorväg mot stugan. Hästkrafterna mullrade i avgasröret, fartvinden smekte nina kinder under hjälmens visir och livet var frid och fröjd, tills motorcykeln med en smäll saktade farten litet före avtagsvägen till Veikkola. Motorn var ännu igång, men hade förlorat sin kraft och en blå rök vällde ur avgasröret. Jag lyckades i sakta mak köra till Gulfs servicestation i Veikkola. Där konstaterade jag att den ena cylindern var död och oljan i motorn nästan slut. Jag köpte en kanna motorolja och en gummisnodd, fyllde på olja och spände fast kannan på hondans pakethållare med gummisnodden, körde en stump, stannade och fyllde på olja osv, osv, tills jag efter att ha bränt nästan all min olja äntligen var framme vid stugan. När motorn hade kallnat började jag plocka sönder den, Såväl fel som orsak hittade jag nästan genast. Den ena förgasaren var fel inställd och den allt för magra brännsleblandningen hade bränt hål på kolven. Före sängdags hade jag plockat isär hela motorn, och söndagen gick sedan åt till att tvätta delarna och kolla vilka reservdelar jag behövde. På måndag morgon var jag sedan i god tid på Otto Brants butik med min lista. Reservdelar till en så gammal motor fanns inte på hyllan, utan måste beställas från centrallagret i Holland. Med flygfrakt skulle jag få dem på tre dagar. På hemvägen köpte jag från en specialaffär ännu en verkstadshandbok till Hondan, som tyvärr var på engelska så jag behövde ännu en engelsk parlör. De tre dagarna jag väntade på reservdelarna gick sedan till studier i japansk motorteknik, och när delarna kom hade jag ännu ett par dagars jobb innan jag kunde starta Hondan. Vid provkörningen kom ännu ett typfel som jag behövde nya delar till, men när det var avklarat hade jag ännu över hälften kvar av semestern, och den första delen hade varit så intressant att jag hade glömt hela jäkla kongress-stressen. Hondan fungerade klanderfritt under många år, och hade hela tiden samma avstressande verkningar, tills den i fjolhöstas fick samma typfel som jag hade åtgärdat under vår första gemensamma sommar. Min svärson hjälpte mig att plocka sönder motorn och beställde via internet behövliga reservdelar, men när jag i våras skulle plocka ihop den hade jag varken ork eller inspiration. Svärsonen, som är elektronikingenjör, hade också en massa projekt på gång, så han hade inte heller intresse att ta över min hobby. Han hjälpte mig att sätta in en annons i nätet om ett intressant veteranmotorcykelprojekt. Det resulterade i tre spekulanter, varav den som först var på plats med en liten bunt sedlar körde iväg med hondan. Nu tuffar jag omkring på traktens vägar med en mopedskooter, men det är, såsom Kipling säger, en annan historia. Henry Honda är borta Sommaren är snart ett minne blott. Höstverksamheten pågår redan för fullt i våra pensionärsföreningar, det gemensamma arbetet har åter kört igång. Om man ser till vädret var inte sommaren direkt dålig utan lite som den brukar vara. Det fina med sommaren var att jag hade möjlighet att åka runt på olika håll i Finland och träffa många människor. Sommarens pensionärsträffar präglades av en trivsam stämning och iver över att delta och få saker gjorda. Men samtidigt märktes också människors oro över framtiden på så gott som alla sammankonster. Det gällde inte alltid direkt en själv, utan ofta hur ens vänner eller barn och barnbarn skulle klara sig. Hur har vi hamnat i den här situationen? Hur är det möjligt att de pensionärer som byggt detta land i flera decennier, arbetat utan att ställa stora krav, dragit sitt strå till stacken då det finländska samhället växte fram, dessa pensionärer måste nu gå omkring rädda och oroliga inför framtiden? Det var ju inte så det skulle gå. Då man talar om framtiden borde man kunna känna sig trygg. Man borde kunna lita på att samhällets stöd finns till för var och en av oss om och när vi skulle behöva hjälp. Nu har vi istället gått i helt motsatt riktning, och tyvärr mycket snabbt. Det är därför viktigt att vi i organisationer och föreningar arbetar för att förbättra skyddsnäten. Att bry sig om, sörja för andra, bjuda in, ta med någon. Det är föreningarnas viktiga och aktiva roll där också vi inom Pensionärerna rf deltar. Men det räcker inte till. Samhället måste också ta ansvar för individer som är i behov av hjälp. Vi är redan på god väg mot kommunalvalet nästa vår. I kommunerna och kanske i de kommande landskapen kommer det att fattas många viktiga beslut som rör allas vår välfärd. Vi måste därför aktivt arbeta för dessa frågor. I politiska val har ofta idén om att bara unga kandidater är riktiga kandidater dominerat. Men en demokrati behöver oss alla. Erfarenhet för med sig synsätt och värderingar som bara livets skola kan ge. Därför uppmanar jag er alla att kandidera i valet eller delta i stödgruppernas arbete. Vi behöver er kompetens och rätta värderingar i beslutsfattandet. Demokratins kraft bor i oss alla. Låt oss utnyttja den kraften och påverka framtiden. Tillsammans hörs vi bättre, tillsammans är vi starkare. Tid för påverkan
34 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Tuusulanjärvi on vuonna 2011 valittu Uudenmaan maakuntajärveksi. Järven ympäristön kulttuurihistorialla oli äänestyksen tulokseen varmaan suuri vaikutus. Kaikille meille historialliset kohteet ja järvi olivat vuosien varrella tulleet tutuiksi rannalta katsottuna, mutta useimmille uutta järveltä nähtynä. Kirkkoveneeseen soutajiksi ryhtyi kuusi paria, soudun järjestäjä oli perämiehenä. Tuulta oli sen verran, että joidenkin paita näytti kastuneen hiestä. Vanhin soutaja, 85 v, ei näyttänytt kuuluvan siihen joukkoon! Tukialuksessa kippari kertoi historiaa, kuultiin Sibeliuksen säveliä ja Eino Leinon sekä Aleksis Kiven runoja. Kaunis sää vahvisti tunnelmaa ja teki lähiretkestä ikimuistoisen. Suosittelemme! Kesäkuun alkajaisiksi bussilastillinen Etelä-Vantaan Eläkeläisiä starttasi aamutuimaan retkelle jonka määränpää oli Umpimähkä. Tunnelma oli odottava sillä kukaan ei kyseistä osoitetta tuntenut. Aamukahville ajeltiin Hämeenlinnaan kahvipaikkaan joka toimi armeijalta tyhjentyneellä kasarmialueella. Heti löytyikin joukosta henkilöitä jotka saivat muistella nostalgisia armeija-aikoja kyseisellä kasarmilla. Matka jatkui Tampereelle josta seuraan liittyi opas. Tuomiokirkossa kuulimme ja katselimme aikoinaan kohuakin herättäneitä Hugo Simbergin maalauksia ja muita kirkkoa koristavia maalauksia ja kuvien viitteellisiä merkityksiä. Matkalla Pispalaan opas kertoi Tampereen teollisuuskaupungin historiasta. Matti taivutteli bussia kapeita ja mutkaisia teitä korkealle Pispalan harjulle. Alue oli aikoinaan Tampereen työläiskaupunginosa. Pispalassa asui aikoinaan kirjailija Lauri Viita. Alueella käytiin myös kiivaita ja tuhoisia taisteluja kansalaissodan aikana. Kulttuurikeskus Vapriikissa söimme lounaan. Tiloissa oli myös Hurriganes-näyttely ja näyttely jättikokoisista liskoeläimistä. Ostoksia oli mahdollisuus tehdä museokaupassa. Siirryimme kävellen vesisulkujen viertä Finlaysonin ensimmäiseen nyt museoituun tehdaskiinteistöön. Tutkimme Sveitsistä hankittuja turbiineja jotka pyörittivät aikanaan vesivoimalla toimineita kutomakoneita. Näyttelytilassa oli kuvattu työoloja. Miehet työskentelivät alakerrassa varsin siisteissä olosuhteissa. Huolsivat ja öljysivät kutomakoneita. Naiset hoitivat kutomakoneita. Työ oli pölyistä ja monet naiset kärsivät keuhkosairauksista. Naiset saivat työstään myös pienempää palkkaa. Tehdaskiinteistössä toimii vielä Finlaysonin tehtaanmyymälä. Cumulus-hotellin aamupalalla kokoontui levännyttä ja seikkailuun valmista porukkaa. Ajettiin Amurin työläismuseokortteliin, siellä oli viisi alkuperäisellä paikallaan olevaa asuinrakennusta ja neljä piharakennusta. Asuntoja aikaväliltä 18801970 luvulle. Amurin puutalokortteli on syntynyt 1800 luvulla Tammerkosken rantojen teollisuuden myötä jolloin tarvittiin asuntoja. Perusamurilaiseen keittiökuntaan kuului yhteiskeittiö ja useampi huone, joissa asui runsas lapsinen perhe ja monesti vielä hyyryläinenkin. Alueella on myös suutarinverstas, osuuskauppa, leipomo ja yhteisnen wc. Yhteissauna jonka löylyihin on mahdollisuus yhä päästä ! Matka jatkui Kangasalle vanhojen autojen museoon. Varsinkin miesväki tutki menopelejä jotka kaikki ovat vielä ajokunnossa. Lounastimme ja päälle makoisat munkkikahvit. Alueella oli näkötorni jossa näki laulun maisemat: ”Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen…” Kuntopassiin leiman pääsi hankkimaan näkötornin portaiden lisäksi portaissa jotka johtivat Längelmäveden rantaan. Askelmia yhteen suuntaan 172 ! Rönvikin viinitilalla oli mahdollisuus maistella kotimaisista viinimarjoista ja rypäleistä valmistettuja viinejä ja hankkia tuliaisia kotiin viemisiksi. Umpimähkä-reissun järjestelyistä annamme suuret kiitokset. Aikataulut olivat sopivia, ei ollut kiireen tuntua missään. Bussissa oli kevennystä horoskoopin, vitsien ja laulunkin merkeissä. Vuosi sitten aloittaessaan retken valmistelut Pekka kertoi tilanneensa myös kauniin kesäisen sään. Sehän piti puolen tunnin tarkkuudella ! Marja-Liisa Viljamaa Kymmenkunta Iloista iltapäivä-tapahtumaa, talkoita ja kunnostustoimia. Siinä puitteet Porin Eläkeläiset ry:n kesänvietolle Ahlaisten Suvipirtillä. Suvipirtti on ollut porilaisten käytössä 26 vuotta. Aina yhtä innokkaina yhdistyksen jäsenet ja ystävät saapuvat paikalle. Ja mikä on tullessa: vanha rannikkopitäjän kulttuurimaisema, rauhaisa tyyssija, missä sielu lepää. Suvipirtti on entinen Pirttijärven kansakoulu, heti sotien jälkeen 1940-luvun lopulla valmistunut. Monien muiden maalaiskoulujen tavoin sen taival päättyi 1970-luvun alussa. Sivukyliltä loppuivat lapset. Suvipirtti on hyvin täyttänyt eläkeläisten tarpeet. Tilaa on riittävästi niin sisällä kuin ulkona, eikä matkakaan Porin keskustaan ole kohtuuton. Ison kiinteistön ylläpito on tänä päivänä kuitenkin haasteellista. Sen ovat Porin eläkeläisetkin saaneet tuta. Viimeisimmän ikävän yllätyksen tarjosi verottaja: kiinteistövero nousi kertaheitolla lähes kolminkertaiseksi. Ja vanhassa kiinteistössä on jatkuvasti korjattavaa. Yhdistys on vakavan pohdinnan edessä. Pystytäänkö kesäpaikka jatkossa pitämään, vai joudutaanko miettimään uudenlaisia toiminnan kuvioita. Tänä kesänä on kuitenkin vielä nautittu viihtyisästä kesäpaikasta ja rattoisasta yhdessäolosta. Juhannusjuhlat järjestettiin perinteiseen tapaan, heinäkuussa juhlittiin alkuvuoden merkkipäiväsankareita. Oma Liekki-kuoro on esiintynyt, ja yhteislaulut ovat raikuneet. Vieraitakin on käynyt, toki enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Sään salliessa on järjestetty toimintaa myös pihapiirissä. Lokakuun alkupuolella porilaiset palaavat virkistäytyneinä keskikaupungille, Viikkarin Valkamaan, jossa syksyn ensimmäinen Iloinen Iltapäivä järjestetään 6. lokakuuta. Tuula Telin Porin Eläkeläiset ry:n pj Hyrylän Eläkeläiset eivät lähteneet omaa järveä edemmäksi soutelemaan Porilaiset suvella suvipirtillä Etelä-Vantaan Eläkeläiset umpimähkää etsimässä Porin yhdistys on vakavan pohdinnan edessä. Pystytäänkö Suvipirtti jatkossa pitämään, vai joudutaanko miettimään uudenlaisia toiminnan kuvioita. Ainakin tänä kesänä on kuitenkin vielä nautittu viihtyisästä kesäpaikasta ja rattoisasta yhdessäolosta. Tampereen teollista historiaa: retkeläiset tutustuivat mm. museoituun Finlaysonin tehdaskiinteistöön.
Nro 5 syyskuu 2016 – 35 ELÄKELÄINEN Syyskokouksia Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 13.10.2016 kello 12.00 Uudenkaupungin Työväentalossa, Ylinenkatu 12, Uusikaupunki. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa joukolla päättämään yhdistyksemme ensi vuoden toiminnasta. Johtokunta ______________________________________________ Kempeleen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous torstaina 20.10.2016 kello 12.00 Kempeleen Työväentalossa, Koskelantie 24. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta ______________________________________________ Iisalmen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous keskiviikkona 26.10.2016 kello 11.30 Nuorisotalossa, Kirkkopuistonkatu 25, Iisalmi. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 11.00. Tervetuloa. Johtokunta _______________________________________________ Turun Työväen Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous maanantaina 7.11.2016 kello 11.00 T-talossa, Vanha Hämeentie 29, Turku. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Voileipätarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _______________________________________________ Tervolan Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 8.11.2016 kello 10.00 Tervolan Järjestötalossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa. Johtokunta _______________________________________________ Porvoon Eläkeläiset ry:n sääntömääräinen syyskokous 24.11.2016 kello 14.00 Lundintalossa, Aleksanterinkatu 11, Porvoo. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Kahvitarjoilu kello 13.30. Jäsenet joukolla mukaan. Johtokunta _______________________________________________ Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestö ry:n sääntömääräinen syyskokous perjantaina 25.11.2016 kello 11.00 Iin Järjestötalossa. Esillä syyskokoukselle määrätyt asiat. Valtakirjojen tarkastus kello 10.00. Tervetuloa. Aluetoimikunta Nyt on taputeltu vaihtelevien säitten kesä ainakin täällä Oulun puolessa. Oulun eläkeläiset ry:n kesäpaikka Vaaskela tarjosi jäsenistölle monipuolisen ja toimintarikkaan kesän. Huollosta ja kunnossapidosta vastaava Vaaskela-toimikunta hoiti tehtävänsä hyvin ja toimipaikat piha-alueineen olivat tosi edustavassa kunnossa. Samoin talkootoiminta pyöri kiitettävästi. Käsityökerho ideoi ja markkinoi uusia tuotteita ansiokkaasti ja toi tuotteitaan esille kaksilla myyntinäyttelyillä, jotka herättivät ansaittua huomiota. Vaaskelan tapahtumarikkaaseen kesään toivat väriä myös eri harrasteryhmien harjoitukset, esiintymiset ja toimintapäivien tapahtumat. Reilun kilpailuhenkisyyden värittämät onkikilpailut käytiin hyvin kesäisessä säässä ja miesten sarjan voittajaksi onki Sulo Penttilä. Naisten sarjassa jävi niin, että kaikilla tytöillä oli sama tulos: Ei sintin sinttiä. Eipähän silloin paljon kalasoppaa keitellä. Matkailu avartaa ja sitä oli järjestömme toimesta tarjolla monipuolisesti. Käytiin Virossa virkistäytymässä, Levillä kolmen pohjoisen alueen aluejärjestöjen juhlissa, Haaparannalla ostoksilla ja tanssimassa, Suomussalmella teatterireissulla, Iin eläkeläiset ry.n juhlassa ja Oulussa Toppilan Möljän kesäteatterissa. Omista Vaaskelan juhlista olivat päällinmäisinä Juhannusjuhla ja kesäkauden päättäjäiset. Kaiken toiminnan tavoitteenahan on tarjota jäsenistölle monipuolista vapaa-ajan ohjelmaa, jossa pääosaa esittävät jäsenet, joita tulee kuunnella herkällä korvalla. Eläkeläiset ry:n yksi tavoitteistahan on jäsenjärjestöjen yhteistoiminta näkyvyyden lisäämiseksi. Se huipentuu yhteisiin koko valtakunnan kattaviin kesäjuhliin määräajoin. Samoin aluejärjestöt tekevät työtä jäsenjärjestöjen yhteistoiminnan lisäämiseksi. Yhteistyöllä rakennetaan paikka yhteiskunnassa tulla hyväksytyksi ja saadaan käyttöön eläkeläistenkin voimavara. Kesäiset toiminnat siirtyvät eläkeläiset ry:n jäsenjärjestöillä sisätiloihin. Tämäkin kesä oli yksi etappi elämän virrassa. Kaikille hyvää loppuvuotta. Olavi Peltoniemi tiedotussihteeri Oulun eläkeläiset ry Keväällä päätimme Kempeleen Eläkeläisissä lähteä kesäretkelle Leville samaan aikaan kun siellä järjestetään kolmen aluejärjestön kesäpäivät sekä Lapin Aluejärjestön 45-vuotisjuhla. Lähtijöitä ilmoittautuikin iso linja-autollinen. Mukaan mahtui jäsenistön lisäksi muutama turistikin, joista toivomme myöhemmin tulevan jäseniä joukkoomme. Lähdimme Kempeleeltä Oulun kupeesta sunnuntaiaamuna yhdeksän aikaan, jotta ehdimme perille hyvissä ajoin. Matka menikin hupaisasti kun puheenjohtaja Veikko Keränen ja matkavastaava Pauli Hepo-oja kertoivat yhdistyksen tulevista asioista. Kahvittelu sujui reippaaseen tyyliimme Lapintuulessa ja ruokahetki vietettiin Pellossa. Majoituimme Hotelli Levitunturiin ja niinpä seuraavaksi tulikin aika tutustua kylpylän tarjontaan. Illalla oli karaoketanssit ja laulajia riitti koko illaksi. Maanantaina nousimme ylärinteen Ravintola Panoraman ja Kokouskeskus Summitin maisemiin nauttimaan maisemista ja kolmen aluejärjestön juhlasta. Juhla oli lämminhenkinen ja jätti ajattelun aiheita mm. paneelikeskustelun pohjalta. Tanssiaiset tilaisuuden lopuksi kruunasivat juhlan. Musiikista vastasi paikalliset muusikot. Tiistaina ennen Lapin aluejärjestön juhlaa teimme kiertoajelun bussilla Levitunturin ympäri ja Nousimme myös lähes tunturin huipulle. Huikeiden näkymien jälkeen oli aika asettua Summitin auditorion pehmoisille tuoleille nauttimaan mainiosta ohjemasta. Lapin aluejärjestö oli suunnitellut ohjelman, jossa oli kerrottu elämän kirjoa taidokkaasti laulaen, lausuen ja näytellen. Ohjelmaosuuden jälkeen nautimme tarjoilusta sekä tanssimme. Järjestelyt oli hoidettu hyvin Oli mukava jutustella tuttavien kanssa ja tulla tutuksi muissakin yhdistyksissä toimivien henkilöiden kanssa. Tällaisia tapahtumia tulisi olla useamminkin – yhdessäoloa samassa elämänvaiheessa olevien kanssa. Palasimme molempina iltoina hotellille notkuvien päivällispöytien ääreen. Nautimme ruoasta ja toistemme seurasta kukin tavallansa. Jään innolla odottamaan seuraavaa yhteistä retkeämme. Jutun kirjoittaja on matkalla mukana ollut Leena Kempeleen Eläkeläisistä. Sodankylän Eläkeläiset ry:n 45 VUOTISJUHLA Sodankylän liikuntahallilla pe 21.10. 2016 klo 14.00–19.00 Juhlapuhe: Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen Kunnan tervehdys Muusta ohjelmasta mainittakoon yhdistyksen oman ohjelmaryhmän esitys “Ikuisesti nuori” sekä Jutaringin nuorten tanssiesitykset. Lopuksi tanssia La Walla-yhtyeen tahdissa. Pääsymaksu 10 € sisältää juhlakahvit. Tervehdysten vastaanotto 13.00-13.45 Tervetuloa! Levillä pohjoisten aluejärjestöjen kesäpäivillä Kesäisessä Oulussa Kempeleläiset matkasivat Lappiin. Juhlat päättyvät yhteiseen ohjelmaan, tanssiin!
36 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN Jouluja uudenvuodentervehdys Eläkeläinen-lehteen Toivotamme Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2017 Eläkeläinen-lehden lukijoille Henkilön nimi Paikkakunta á 5 € Leikkaa irti ja postita 14.11.2016 mennessä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Yhteensä € Hyvä Eläkeläinen-lehden lukija Yhdistyksissä on jo menossa nimitervehdysten keräys lehtemme joulukuun numeroon. Jos tervehdysten kerääjä ei ole tavoittanut sinua, voit lähettää tervehdyksesi postin välityksellä suoraan toimitukseen. Listaan voit kerätä myös tuttaviesi tervehdykset. Kunkin tervehdyksen hinta on 5 €. Kirjoita tervehtijöiden nimet selvästi TEKSTATEN ja maksa tervehdykset tilille FI11 1012 3000 0714 70 käyttäen viitenumeroa 1818. Julkaisemme vain maksetut tervehdykset. Postita tervehdyslista ja tilitä rahat viimeistään 14.11.2016 osoitteella Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 HELSINKI. Rauman Lähdepellon liikuntakeskus tarjosi ihanteelliset olot Satakunnan Eläkeläisten toukokuiselle liikuntapäivälle. Vetovastuussa tapahtumassa olivat Rauman Eläkeläiset. Liikuntakoordinaattori Eija Hakala veti alkujumpan, jolla saatiin hyvä mieli ja vetreä olo. Isännät olivat tehneet hyvän keiton, mikä nautittiin ohjelman alkajaisiksi. Aluejärjestön puheenjohtaja Terttu Viinamäki puhui eläkeläistoiminnasta sekä liikunnan merkityksestä. Kentällä oli tikanja saappaanheittoa sekä miehille että naisille, kolme parasta palkittiin joka sarjassa. Kävelypässit saapuivat paikalle ja lähtivät vetämään letkaa luontopolulle. 2,6 kilometrin pituisella lenkillä on monennäköistä maisemaa. Matkan varrella oli neljä kysymysrastia, aiheina Rauma ja eläkeläisten asiat. Oli hienoa seurata ja kuunnella lenkiltä saapuvan porukan iloista ja hersyävää ääntä. Lopussa nautittiin makoisat kahvit pullan kera ja grillimakkarat. Mauri Laine Satakunnan Eläkeläiset liikkeellä Raumalla Porin Eläkeläisten puheenjohtaja Tuula Telin, Satakunnan aluejärjestön puheenjohtaja Terttu Viinamäki, sihteeri Jouko Vuohiniemi ja liikuntakoordinaattori Eija Hakala nauttivat kauniista toukokuisesta ulkoilusäästä. Muista kotisivumme www.elakelaiset.fi
Nro 5 syyskuu 2016 – 37 ELÄKELÄINEN Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400 570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri (sairauslomalla vuoden 2016 loppuun) Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Tuija Aali toimistonhoitaja jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 tuija.aali@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra 020 743 3611; 050 307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syysja kevätkokousilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja-toimitussihteeri 020 743 3618; 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Petra Åhlström hankekoordinaattori, Verkko ja vempaimet hallintaan (2016 2018) 050 308 0560 petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Tuija Aali puh. 020 743 3610; tuija.aali@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani, 2016 90 vuotta 29.8. Rauha Inkeri Pääkkönen Tapuli 9.9. Kerttu Räsänen Malminiitty 22.9. Maire Lukula Ruovesi 27.9. Anja Katri Irene Pirttilahti Porvoo 85 vuotta 1.9. Alina Martiskainen Kirkkonummi-Siuntio 2.9. Veikko Moilanen Vaala 21.9. Senja Saukkoriipi Pello 21.9. Raili Turunen Halikko 24.9. Aune Kovalainen Vaala 5.10. Ritva Vennonen Halikko 6.10. Eero Hirvonen Oulunsalo 80 vuotta 30.4. Atri Irmeli Lintula Raision Seutu (Turku) 21.7. Reijo Kotkansalo Kemi 1.9. Vappu Simula Sodankylä 6.9. Eila Kyllikki Uhlbäck Kuusamo 19.9. Matti Ruotanen Pihtipudas 23.9. Heikki Tahvanainen Etelä-Vantaa 26.9. Pirkko Mökkönen Etelä-Vantaa 30.9. Martti Poitsalo Tikkurila 9.10. Taisto Rouvinen Korso 11.10. Pertti Virtanen Pihlava 16.10. Raija Räbinä Kajaani 17.10. Anja Kaukinen Lohja 75 vuotta 31.8. Kaarina Thomssen Tapuli 14.9. Tuula Orvokki Utriainen Martinniemi 19.9. Anja Heinonen Kaarina 21.9. Osmo Partanen Porvoo 22.9. Carita Helena Väinölä Porvoo 26.9. Liza Mehraein Tapuli 10.10. Pentti Reunanen Pihlava 10.10. Martta Lahtinen Kalajoki 70 vuotta 20.6. Liisa Karhunen Malminiitty 29.8. Vuokko Ruotsalainen Tapuli 11.9. Kalevi Nirhola Kalajoki (Pello) 14.9. Liisa Surakka Tikkurila 15.9. Tuula Myllymäki Kokkola 15.9. Tarmo Raappana Suomussalmi 17.9. Ulla Ammer Halikko 20.9. Jörgen Forsström Kokkola 22.9. Erkka Forsström Lohja 24.9. Sirkka Isotalo Kirkkonummi-Siuntio 26.9. Eila Rautanen Loimaa 29.9. Maire Kyllönen Pihlava 6.10. Jorma Ranta Ivalo 13.10. Sisko Huurre Kajaani 15.10. Kyösti Nissinen Kajaani 65 vuotta 6.10. Anna Elina Seppänen Suomussalmi 60 vuotta 28.9. Seppo Veikko Veteläinen Kuusamo Martinniemen Eläkeläiset Veikko Henrik Ruotanen Nakkilan Eläkeläiset Paavo Hasa Suolahden Eläkeläiset Vilho Kovanen Toini Hintikka Pudasjärven Eläkeläiset Aimo Hyttinen Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Eino Kröger Aarne Holopainen Oulun Työväen Eläkeläiset Yrjö Mannila Anna Renholm Lea Halinsaari Anni Pihlaja Heimo Rasila Sallan Eläkeläiset Lyyli Valpuri Kalliainen Aune Seliina Kääntä Ilmari Auer Tapulin Eläkeläiset Raili Tikka Kurun Eläkeläiset Sisko Aleksandra Metso Malmin Eläkeläiset Lauri Perälä Ines Linnea Jakka Hilma Taivainen Järvenpään Eläkeläiset Ritva Inkeri Laakkonen Reino Ahti Niinikoski Haukiputaan Eläkeläiset Aimo Turunen Taimi Katariina Halonen Kuusamon Eläkeläiset Heino Lämsä Jyskän Eläkeläiset Reijo Kalevi Rinne Hyrylän Eläkeläiset Kaarina Kemikari Pietarsaaren Eläkeläiset Esko Ilmari Syynimaa Vieremän Eläkeläiset Eelin Marjatta Kauppinen Savonlinnan Eläkeläiset Selma Kyllikki Parkkonen Helli Katri Kosunen Mietoisten Eläkeläiset Kustaa Asser Salonen Raahen Eläkeläiset Helga Ellen Hakola Irja Annikki Lukkari Helli Orvokki Kittilä Sorsakosken Eläkeläiset Toivo Kalervo Strengell Aavasaksan Eläkeläiset Raija Sylvi Heikka Himangan Eläkeläiset Maire Tiihonen Halikon Eläkeläiset Hannu Heikki Havia Varkauden Eläkeläiset Terttu Huttunen Toivo Petter Kauppinen Piikkiön Eläkeläiset Taisto Roima Muhoksen Eläkeläiset Toini Ojamaa Esko Oikarinen
38 – Nro 5 syyskuu 2016 ELÄKELÄINEN P ienille pelkääväisille sanottiin usein: Ei sellaista täällä tapahdu. Se on pelkkää satua, elokuvaa. Ei tuollaisia ole oikeasti olemassa, ei ainakaan Suomessa. Tämä oli turvallisuuden paikallista ulottuvuutta. Kodin lämmössä, järjestyneessä maassa, järjellisessä maailmassa, huomiseen luottaen. Vähän vanhemmille pelkääväisille olisi voitu vakuuttaa, kuten kirjasta luettiin: ”Sota on vielä kaukana, Balkanilla saakka.” Ajallisen ulottuvuuden turvallisuuspuhe on kauan tiennyt, että ei – hyvänen aika sentään – enää nykyään sellaista tapahdu. Ei ainakaan Euroopassa. Maailma menee eteenpäin. Viisastuu. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lippuihin kirjoitettiin: ”Ei koskaan enää sotaa!” Toisen maailmansodan sytytyslangan jo palaessa vakuuteltiin ”rauhaa meidän ajallemme”. Vaan heiveröiset olivat rauhan rakenteet. Kun maailma oli luonut nahkansa, yksi hulluus kukistettu ja mantereiden laajuiset palikat uudessa asennossa, alkoi edistysuskon ehkä voitokkain ajanjakso. Elämä oli karua ja kaikki raunioina, mutta kaikki oli samalla väistämättä menossa kohti parempaa. Kylmin silmin katsottuna edistysuskon olisi voinut tuomita haihatteluksi. Tuhoamisleirien savut leijuivat vielä ilmakehässä, kun kylmä rauha jo kasvoi kylmäksi sodaksi. Veri virtasi vapautussodissa, paikallisissa konflikteissa, valtataisteluissa. Maailmaa jaettiin edelleen. Maailmansotaa ei suinkaan seurannut maailmanrauha. Kilpavarustelu, atomipommin varjo, maailmanlaajuisesti toivoton köyhyys, tuskaisen hidas kehitys, kipeät takaiskut. Vanhoja vaaroja alkoivat tarpeen tullen täydentää uudet uhat, globaalin katastrofin ainekset. Mutta toisaalta kuitenkin päivä päivältä otettiin askelia kohti parempaa. Saavutettiin suhteellisen pitkä eurooppalainen rauha. Siirtomaavaltojen purkautuminen, kansojen itsenäistyminen, kansainväliset järjestelmät ristiriitojen sovittelemiseksi. Yhdistyneet kansakunnat ja muu ylikansallinen järjestäytyminen, kehittyvä kehitysyhteistyö, ohjelmat köyhyyden nujertamiseksi, koulutuksen ja sivistyksen kehittämiseksi, kaikki puhui kehityksen puolesta. Taloudellinen kasvu oli väistämätöntä. Yritykset luontoon kohdistuvien uhkien torjumiseksi kansainvälisin toimin loivat ainakin kuvajaista koko maailman yhteisistä toiveista ja tavoitteista. Lopulta vielä niin sanotun reaalisosialismin maailman epäideologisoituminen, hyytyminen ja romahtaminen, sekä liennytys ja suunta kohti aseriisuntaa aiheuttivat globaaleja helpotuksen huokauksia. Oikeusvaltio, demokratia, sivistys, rauhan vahvistuminen tuntuivat kehityksen pääilmansuunnilta. Poliittista kenttää laajasti kattavia, ideologisia rajojakin ylittäviä tavoitteita, päämääriä, ihanteita oli olemassa. Toivon aineksia oli ilma sakeana. En osaa kuvitella, mitä sodan kokeneet sukupolvet oikeasti tunsivat. Nuorimpien sukupolvien maailmakin on vaikeasti tavoitettavissa. Väitän, että sodanjälkeisten suurten ja vähän pienempienkin ikäluokkien suuri yhteinen ja yhdistävä sukupolvikokemus oli vahva edistysusko ja kehitysoptimismi. Saman sukupolvikokemuksen jatkumona voi pitää myös parhaillaan menossa olevaa murrosta, jonka kynsissä edistysusko ja kehitysoptimismi tuntuvat yht’äkkiä muuttuneen eilisen haihatukseksi. Ilmapiirissä päällimmäisinä ovat neuvottomuus, epävarmuus, pelko pahemmasta. Tukijat, jotka korostavat historian syklisyyttä, vertaavat tämän ajan ilmapiiriä runsaan sadan vuoden takaiseen maailmaan. Toiset pitävät vertauskohtana 1930-luvun äärioikeiston nousua, oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeudet hukuttanutta taantumusaaltoa. Historia on sakeanaan pisteitä, jyrkempiä tai loivempia käänteitä, ajankohtia, joiden jälkeen voidaan sanoa, että maailma ei ole entisensä. Entisensähän maailma ei ole koskaan, mutta suurempia käännekohtia pystytään määrittelemään yleensä vasta jälkikäteen useiden tekijöiden summana. Media, maailman selityskoneisto on täynnä hämmästelyä. Miten näin kävi? Miten tähän on tultu? Kuinka ei osattu ennustaa? Mutta ei meille ole taivaalta tipahtanut tämä edistysuskon ja kehitysoptimismin jälkeinen maailma. Maailma, jossa ei enää ole ”maailmanyhteisöä”, suuria inhimillisiä ihanteita ja ihmiskunnan yhteisinä pidettyjä kehitystavoitteita. Putinien ja erdoganien, trollien, ja trumpien, jytkyjen ja brexitien, syyrioiden ja isiksien, epäonnistuneiden valtioiden, romahtaneiden yhteiskuntien, hukkuneiden pakolaislasten ja eksyneiden odinien rajat kiinni -maailma. Onhan tätä kaikkea pitänyt voida ennakoida. Neitseestä ei toki ole syntynyt myöskään kotoperäinen sipilöiden, soinien, stubbien, orpojen, lindströmien, bernereiden kiky-, soteja sori siitä -maailma, jossa on käynnissä koko rintaman ideologinen hyökkäystoimi tasa-arvon, koulutuksen, sivistyksen ja hyvinvointiyhteiskunnan ihanteiden vääntämiseksi nurinkurin, kehityksen kelkan kääntämiseksi takaperin. Miten tähän on tultu, tähän nykyiseen ”totuuden jälkeisen politiikan maailmaan”, jossa älämölö menestyy journalismia paremmin? Pitkän journalistisen tien kulkeneena tunsin tarvetta tutkia omia jälkiäni ja sitä, miten olen oman vähäisen ymmärrykseni läpi yrittänyt kulloinkin suodattaa ajankohtaista poliittista ja yhteiskunnallista melskettä. Ja nyt yrittänyt löytää merkkejä, nykypäivän ilmiöiden aihioita. Pieni otos suodatuksista ilmestyi kirjana, jossa yritetään sen enempää jälkiviisautta harjoittamatta etsiä nykypäivän ilmiöiden juuria eilisistä pohdinnoista. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta ei matka menneisyyteenkään ole vailla yllätyksiä – ainakaan huonomuistiselle. Oma matkailuni oli paikoin haastavaa, paikoin hillitöntä, ja tuskin se on vielä päättynyt. Mutta ainakin tämän vastauksen voin tähän mennessä vahvistaa: Meitä kannatteli edistysusko. EERO MATERO Meitä kannatteli edistysusko Matero Syksy tarjoaa monipuolisia liikuntamahdollisuuksia Eläkeläiset ry:n ”Vauhdilla kohti Vuokattia” -kuntokampanja ja siihen liittyvä kilpailu jatkuvat 31.1.2017 saakka, jolloin kuntopassit (kuvassa) toimitetaan oman yhdistyksen edustajalle. Mukaan ehtivät nyt hyvin vielä nekin jäsenet, jotka eivät vielä ole aloittaneet. Syksy tarjoaa monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Luonnossa liikkumisesta ehtii vielä nauttia vaikkapa marjastuksen ja sienestyksen parissa. Sisäliikuntakausikin on jo alkanut: kuntosalit ja uimahallit ovat avanneet ovensa. Yhdistykset voivat järjestää myös jäsenten yhteisiä liikuntatapahtumia. On hyvä muistaa, että valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää vietetään 6.10. Oletko vielä vailla kuntopassia? Passeja saa tilata maksutta Eläkeläiset ry:n toimistosta: toimistonhoitaja Tuija Aali, puhelin 020 743 3610 tuija.aali@ elakelaiset.fi Käyttöohjeet ovat passissa. Yhdistykset kilpailevat jäsentensä suoritusmerkintöjen lukumäärän perusteella. Kilpailu toteutetaan kolmessa yhdistysten jäsenmäärän mukaisessa sarjassa: 1. alle 100 jäsentä, 2. 100-300 jäsentä ja 3. yli 300 jäsentä. Pääpalkintona kussakin sarjassa on yhdistyksen omalla paikkakunnalla järjestettävä päivän mittainen liikunnallinen kurssi, jonkateeman yhdistys saa itse valita (esimerkiksi eri tanssilajit tai voimistelu). Toinen palkinto oikeuttaa yhdistyksen lähettämään yhden edustajansa maksutta Kuntorannassa järjestettävälle liikunnalliselle kurssille. Osuuskunta Tradekan mm. Eläkeläiset ry:n jäsenille tarjoama lomatuki on tällä erää nyt kokonaan käytetty. Huhtikuussa käynnistyneessä kampanjassa Tradeka ja Restel Oy ovat tukeneet ikäihmisten virkistysja lomatoimintaa tarjoamalla hotellija kylpylämajoitusta tuetuilla hinnoilla muun muassa Cumuluksissa ja Rantasipeissä ympäri Suomen. Näitä OSK-tukilomia on käytetty kesän aikana vilkkaasti, ja osuuskunnan tähän tarkoitukseen varaama tuki oli käytetty loppuun elokuun puolivälissä. Jo järjestelmässä olevat OSK-tukilomavaraukset voi normaalisti käyttää, mutta uusia tukilomien varauksia ei enää voida ottaa vastaan, Tradeka tiedottaa. Eläkeläiset ry kiittää Osuuskunta Tradekaa sen antamasta tuesta. Vielä ehtii mukaan kuntopassikisaan Tradekan tukilomat myytiin loppuun
Nro 5 syyskuu 2016 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 4/2016 ratkaisu Krypto 5/2016 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 4/2016 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Brita Parkkinen, Pietarsaari ja Joe Haapanen, Kortela. Onnittelut voittajille! Krypton 5/2016 ratkaisut on lähetettävä 3. lokakuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.