• NUMERO 7 – JOULUKUU 2017 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry Kotkan Eläkeläisten Komeetta-ryhmä esitti Tampereella pidetyn Veteraanien kulttuurikatselmuksen loppunäytöksessä ohjelmanumeron Yksinäinen saarnipuu. Kuva: Juha Drufva Eläkeläinen-lehden perinteiset joulutervehdykset sivuilla 26–41. Eläkeläiset ry ja lehti kiittävät lämpimästi kaikkia tervehtijöitä ja tervehdysten kerääjiä! Kulttuurikatselmuksessa otettiin ilo irti elämästä Sivu 10 ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Kirsti Palonen: Valokarkelot. Eläkeläiset ry:n valokuvauskilpailun satoa. Kuvattu Helsingin Alppipuistossa 10.9.2016 Sivu 14 Kuva: Annina Mannila Arkkipiispa Kari Mäkinen ja vanhuuden arvon mittarit
• 2 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES Maassamme tapahtuu todella nopea ikärakenteen muutos. Sen myötä nousevat ikääntyvien asumisen ja kuntoutuksen uudet ratkaisut äärimmäisen tärkeiksi. Suomi voi olla suunnannäyttäjä ja kehittää uusista asumisratkaisuista huippuosaamisalueen. Ensin on kuitenkin “murrettava äärikonservatiivisen hoitojärjestelmän passiivinen vastarinta”, kuten Aalto-yliopiston professori Erkki Vauramo on todennut. Kannattaa lukea Vauramon artikkeli Eläkeläinen-lehden edellisestä numerosta! Siinä esitellyt Muuttuva yhteiskunta – muuttuvat palvelut -projektin tiedot ovat myös tämän kirjoitukseni virikkeenä. Vanhuspalvelulain tavoitetaso on, että 91–92 prosenttia yli 75-vuotiaista asuisi kotonaan, tarvittaessa tuettuna. Vuonna 2015 Suomessa oli 480 000 yli 75-vuotiasta. Mikäli kotona heistä asuisi 91 prosenttia olisi laitospaikkaa tarve 43 200 ja jos 92 prosenttia asuisi kotona, laitospaikkoja tarvittaisiin 38 400. Tällä hetkellä meillä on runsaat 52 000 eriasteista vanhuslaitospaikkaa – vanhainkodeissa, tehostetussa palveluasumisessa ja terveyskeskusten pitkäaikaisosastoilla. Tilastollisesti mahdollisuuksia laitospaikkojen määrän supistamiseen siis on. Sitä ennen on kuitenkin monta kysymystä ratkaistavana. Tärkeä periaate on tämä: Asuinpaikkakunta ei saa asettaa ikääntyviä ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Koko maassa on oltava tasaisen laadukas kuntoutus-, asumisja hoitojärjestelmä. Kuten professori Vauramo karrikoidusti toteaa, rakennukset tekevät vuodepotilaita ja heikentävät heidän kuntoaan. Näin tapahtuu, kun hoivarakennuksien huoneet ovat niin pieniä, ettei tilaan sängyn lisäksi mahdu kuin yöpöytä ja pieni tuoli eikä rollaattorilla mahdu liikkumaan. Vanhuspalvelurakennusten asukkaista ehkäpä noin puolet mahtuu johonkin yhteiseen tilaan – puolet pakkomakaa sängyissään. Eurooppalaisessa vertailussa emme tässä suhteessa valitettavasti pärjää kovinkaan hyvin. Esimerkiksi Englannissa, Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa palveluasunnot ovat kodinomaisia ja tilaa niissä on selkeästi meikäläisiä käytäntöjä runsaammin. Ja vielä: Maassamme on edelleen vanhusten pitkäaikaishoitoa terveyskeskusten vuodeosastoilla. Muissa Pohjoismaissa sellainen on lopetettu aikaa sitten. On päästävä eroon ahtaista kopperoista, joihin ihmisiä laitetaan säilöön. Hoidon ja asumisen on oltava mahdollistavaa eikä hoitoa aiheuttavaa. Suunnittelulta vaaditaan nyt uutta kokonaisnäkemystä. Osaamisesta asioiden kehittäminen ei ole kiinni. Maamme veteraanikuntoutus on maailman huippuluokkaa. Rohkaisevia esimerkkejä löytyy myös muiden ikääntyneiden korkeatasoisesta hoidosta. Esimerkiksi Pohjanmaalla Kuntayhtymä Kaksineuvoisen kuntoutusjärjestelmä pudotti kahdessa vuodessa laitoshoidon tarpeen puoleen. Vanhuspalvelulain tavoitetaso yli 75-vuotiaiden kotona asumisessa on jo saavutettu Etelä Karjalan sairaanhoitopiirissa, ja siellä kunnanhimoisena tavoitteena on, että 97 prosenttia yli 75 asuisi kotona. Kuntoutus ja kunnon ylläpito on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Suunnittelulta vaaditaan uutta kokonaisnäkemystä jossa oivalletaan, että nopea ikärakenteen muutos se ei ole pelkästään kuluerä ja uhka vaan se voi olla myös mahdollisuus aktiiviseen kansalaisuuteen ja moneen muuhun myönteiseen asiaan. Ennen kaikkea tavoitteena on oltava jokaisen kansalaisen elämän laadun parantaminen, jossa samalla on mahdollisuus myös kustannuksien säästöön. Aktiivinen toimintavuosi 2017 alkaa olla takana päin. Eläkeläiset ry:ssä tämä on ollut hieno vuosi, jonka yhtenä kohokohtana olivat kesäpäivät Vuokatissa. Toivotan kaikille Eläkeläinen-lehden lukijoille hyvää ja rauhallista joulua. Nautitaan keskitalven juhlista ja suunnataan sen jälkeen kohti uutta vuotta 2018! Eroon ahtaista kopperoista I kääntyvän väestön näkökulma ei tule itsestään huomioiduksi poliittisessa päätöksenteossa. Kansalaisjärjestöillä on tärkeä demokraattinen tehtävä valppaana edunvalvojana kaikilla päätöksenteon tasoilla. Eläkeläisjärjestöjen kautta tavoitetaan ja saadaan kuuluville ikääntyneen väestön näkökulmat. Esimerkiksi nyt ajankohtaisessa sote-uudistuksessa ja siihen liittyvässä valinnanvapaudessa on ikäväestön näkökulmasta paljon ongelmia, joihin on välttämätöntä puuttua. Eläkeläiset ry onkin valmistelemassa lakiluonnoksesta ministeriölle omaa lausuntoaan. Myös maakuntauudistukseen liittyvistä maakunnallisista vanhusneuvostoista säädettäessä on oltava valppaana. Eläkeläiset ry:n edunvalvontaa ohjaa järjestön ikääntymispoliittinen asiakirja. Edunvalvonnan konkreettisten ajankohtaisten tavoitteiden määrittämiseksi on järjestön ensi vuoden toimintasuunnitelmaan kirjattu ikääntymispoliittisen ohjelmatyön käynnistäminen. Järjestön näkökulmasta kiinnostavia ajankohtaisia aiheita ovat soteja maakuntauudistuksen lisäksi esimerkiksi digitalisaatio, liikkuminen, asuminen, sekä yhteiskunnan monimuotoisuus ja kansainvälistyminen. Eläkeläiset ry:ssä edunvalvonnan tavoitteet muodostetaan demokraattisesti jäsenistöstä lähtien. Keväällä 2018 kokoontuva järjestön 20. edustajakokous on oiva paikka lähtölaukaukseksi ikääntymispoliittiselle ohjelmatyölle. On selvää, että tavoitteet valmistellaan demokraattisesti, yhdessä jäsenistön kanssa ja eri alojen asiantuntijoita hyödyntäen. Sopiva hetki tavoitteiden hyväksymiselle olisi järjestön 60-vuotisjuhlavuosi 2019. Edunvalvonnassa tavoitteiden muodostaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteet on myös pantava täytäntöön; valtakunnallisesti, kunnissa ja maakunnissa. Tavoitteita on myös edistettävä oikeaan aikaan, oikeassa paikassa ja oikeilla keinoilla. Edunvalvonnan tärkeä kanava on eläkeläisliittojen yhteistyöjärjestö EETU valtakunnallisine ja alueellisine verkostoineen. EETU puhuu painavalla äänellä – sen takana on satoja tuhansia eläkeläisiä edustavat järjestöt. Eläkeläiset ry toimii myös itse valtakunnallisena edunvalvojana ja tukee jäsenyhdistystensä edunvalvontaa suhteessa kuntiin, tuleviin maakuntiin ja vanhusneuvostoihin. Järjestö voi esimerkiksi pohjustaa paikallisia aloitteita ja tarjota edunvalvonnan tukea ja koulutusta. Kyseeseen voivat myös tulla erilaiset kampanjat, joilla saadaan näkyvyyttä ja uusia tukijoita tavoitteillemme. Sosiaalisen median rooli korostuu. Demokraattinen edunvalvonta ei tarkoita kulissien takaista sulle-mulle -venkoilua. Päinvastoin, ikäväestön näkökulmat avoimesti, demokraattisesti ja asianmukaisesti huomioiden voidaan yhteiskunnan rakentamisessa välttää suuria virheitä ja aikaansaada myös säästöjä. Yhteinen etumme on edistää sellaista yhteiskuntaa, jonka itse kukin voi myös ikääntyneenä kokea omakseen. Demokraattista edunvalvontaa
• Nro 7 joulukuu 2017 – 3 ELÄKELÄINEN Syksyn aikana on Kuntorannassa ehditty pitää myös mm. Villasta asiaa -käsityö ja askartelukurssi. Kuvassa Tuftattu ruusu melkein valmiina. Kurssista lisää sivulla 44. Parilla lokakuussa pidetyllä kurssilla vaihdettiin ajatuksia järjestömme 60-vuotisjuhlavuodesta, jota vietetään vuonna 2019. Suunnitelmana on, että juhlimme järjestämällä vuoden mittaan useita alueellisia juhlatapahtumia ja huipennukseksi Helsingin Kulttuuritalolla pidettävän pääjuhlan. Kaikki suunnitelmat ovat vielä toistaiseksi kehitysvaiheessa. Aluejärjestöjen sekä matkavastaavien opintoja neuvottelupäivien osallistujat ideoivat juhlavuoden teemoja, alueellisten juhlien sekä pääjuhlan sisältöjä. Ehdotuksia tuli myös siitä, miten saisimme juhlavuoden valmisteluissa näkyvyyttä toiminnallemme. Seuraavassa poimintoja ryhmien tuotoksista. Teemoja: • Meistä se lähti: Suomen ensimmäinen, Eläkeläiset ry 60 vuotta • Sukupolvien kohtaaminen: tämän päivän nuori – huomisen eläkeläinen • Yhdessä olemme enemmän, joukossa on voimaa • Laulaen, liikkuen yhdessä läpi elämän – vierivä kivi ei sammaloidu • Hyvä vanhuus, tasa-arvo, yhdenvertaisuus Alueellisten tapahtumien aineksia: • Alueelliset tapahtumat vyöryvät pohjoisesta etelään, kuin ”lumipalloefekti” • Historiikki kuudelta vuosikymmeneltä, historialliset valokuvanäyttelyt, jotka kootaan yhteen suureksi näyttelyksi pääjuhlaan Helsingin Kulttuuritalolle • Tanssit, musiikkia, esityksiä ja puvustus 1950-luvun tyyliin • Toritapahtumia, infopisteitä Pääjuhlan aineksia: • Puhumaan ehdotettiin Tarja Halosta tai Merja Kyllöstä • Elämänkaari näkyviin runokoosteessa ja musiikkiesityksissä; kuuden vuosikymmenen historiikki esitysten muodossa • Vanhat valokuvat eri puolilta Suomea näyttelyksi, kädentaitoja esittelevä taidenäyttely • Suurkuoro sekä tanssiryhmien yhteisesitykset • ”Kävelypässit ja -kilit” sekä räppimummo lavalle Näkyvyyden saavuttamiseksi yhdistysten kannattaa toimittaa tapahtumaja toimintakalenterinsa kirjastoihin, palvelutaloihin ja muihin julkisiin tiloihin. Jäsenistön kannattaa myös osallistua aktiivisesti asukasja muihin yhteisötapahtumiin sekä keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. Ensi vuoden alussa käynnistämme sanoitusja sävellyskilpailun. Tarkemmat tiedot ja ohjeet siitä annamme Eläkeläinen-lehden numerossa 1/2018. Nyt on juuri oikea hetki osallistua ideointiin ja suunnitteluun. Juhlavuoden valmistelut on aika käynnistää ja aihe tulee esille jo monilla kevätkauden kursseilla. Kurssikalenteri on tämän lehden sivulla 45. TIINA RAJALA Kursseilta ideoita Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhliin
• 4 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN I käväestö tarvitsee usein samanaikaisesti ja yhteen sovitettavasti sosiaalija terveyspalveluita, peruspalveluita ja erikoistason palveluita. Palveluiden mahdollisimman tehokkaalla integraatiolla saavutettava tiivis eri erikoisalojen ammattilaisten yhteistyö jo perustasolla säästäisi aikaa ja kustannuksia ja estäisi asiakkaiden turhaa siirtelyä, kun kunkin ihmisen yksilöllistä tilannetta ja palvelutarvetta kyetään tarkastelemaan kokonaisuutena. Valitettavasti näyttää siltä, että sote-uudistuksen alkuperäisestä integraatiotavoitteesta ollaan luopumassa yksityisten valinnanvapauspalveluiden laajentamisen hyväksi. Ilman sosiaalipalveluita sote-keskukset typistyisivät käytännössä terveyskeskuksiksi. Vanhuspalveluissa nykyjärjestelmän suurimmat ongelmat liittyvät palveluiden saatavuuteen ja hintaan. Kohtuuhintaista ympärivuorokautista hoivaa ja palveluasumista ei ole riittävästi tarjolla, ja tilanne vaihtelee eri puolilla maata. Palveluiden saatavuutta määrittää eläkeläisten maksukyky. Eläketurvakeskuksen mukaan alle 1000 euroa kuukaudessa eläkettä saavia on noin 340 000 ja mediaanieläke vain 1 405 euroa kuukaudessa. Markkinaehtoisten toimijoiden harjoittama palveluiden hinnoittelu peruspalveluihin ja maksullisiin lisäpalveluihin ovat eriarvoisuuden lähde. Hoivahenkilökunnan mitoitus ja sen perusteet sekä hoivan laatu kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa, tehostetussa palveluasumisessa ovat ikääntyneiden kannalta myös avainkysymyksiä. Palvelusuhteet sirpaloituvat eri osapalveluiden tuottajien välisen kilpailun myötä. Pitkäaikaisissa palvelusuhteissa pysyvyyden tuoma turva heikkenee. Asiakassetelin laajentaminen suurin ongelma Valinnanvapausesityksen suurin ongelma on asiakassetelin laajentaminen erikoissairaanhoidossa. Lakiluonnoksen sisältämä kiireettömän leikkaustoiminnan saattaminen asiakassetelin piiriin voi pahimmillaan vaarantaa sairaaloiden päivystyksen ja kiireellisen hoidon. Päivystys on koko terveydenhuoltojärjestelmämme ytimessä. On arvioitu, että julkisen ja yksityisen sektorin kilpailu erityisosaajista tulee kiristymään valinnanvapauden myötä voimakkaasti. Julkisen terveydenhuollon tiukat talousraamit asettavat sen epäedulliseen asemaan kilpailussa palkoista ja työehdoista suhteessa suuriin kansainvälisiin terveyskonserneihin, joita eivät koske samat budjettirajoitteet. Tästä seuraa myös kysymys siitä, kuinka päästään tavoiteltuihin kustannussäästöihin, jos lakisääteisistä kiireellisistä palveluista vastaavat maakunnat joutuvat kovalla rahalla ostamaan lakisääteisten palveluiden edellyttämän henkilökunnan. Asiakaskunta eriarvoistuu Yhdenvertaisuuden varmistamiseksi yhteiskunnan on pidettävä huolta siitä, että tuottajille ei synny kannustimia valikoida asiakaskuntaansa iän tai taloudellisen ja sosiaalisen aseman perusteella. Yritykset eivät saisi hyötyä siitä, että ne valikoisivat paljon palveluita tarvitsevaa ikäväestöä pois asiakaskunnastaan, tai heidän alihoidostaan. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, jos peruspalveluiden kiinteän korvauksen palvelukokonaisuuksia ja erikoistason asiakassetelipalveluita ja niiden maksullisia lisäpalveluita tuottavilla yrityksillä on yhteys. Silloin hyvätuloisia lisäpalveluiden ja yksityisten vakuutusten ottajia kannattaisi valikoida myös peruspalveluihin asiakkaiksi. Lompakon paksuus määrittelisi ihmisen palvelutasoa ja terveyttä. Palveluiden markkinaehtoistaminen synnyttää väistämättä myös markkinointia. Terveyspalveluissa markkinoinnilla aikaansaatu kysynnän – keinotekoinenkin – kasvattaminen voi johtaa ylihoitoon ja sitä kautta kasvaviin kustannuksiin. Vanhukset ovat myös otollinen kohde mielikuvamarkkinoinnille. Valinnanvapaus ei saa merkitä asiakkaalle pakotettua valinnanvaikeutta pitkästä listasta yritysten markkinointimateriaalia. Kaikki ihmiset eivät halua tai pysty käyttämään oikeuttaan valita. Kyse on usein ikäihmisistä, joilla ei usein ole asiakassetelien käyttöön yhtä hyviä valmiuksia kuin nuoremmilla. Parhaat lähtökohdat eri tuottajien vertailuun voi olettaa olevan korkeasti koulutetuilla, hyvätuloisilla, IT-taitoja ja tietopohjaa omaavilla, ja suurissa kaupungeissa asuvilla. Huonommat lähtökohdat taas pienituloisilla, matalan koulutusasteen ja syrjäseutujen ihmisillä, sekä niillä joilla toimintakyky on esimerkiksi korkean iän vuoksi alentunut. Tiedonvälitys ja neuvonta eivät riitä estämään tästä aiheutuvaa eriarvoistumista. Lakiluonnoksen perusteluissa todetaan, että parhaimmat edellytykset tuottajaverkon monipuoliselle rakentumiselle on suurissa kaupungeissa. Keskittämiskehityksen vauhdittuminen heikentäisi syrjäseutujen palveluita, varsinkin jos samanaikaisesti liikkuminen on kallista ja liikenneyhteydet riittämättömiä. Ikäihmiset ovat tällöin pakotettuja muuttamaan palveluiden perässä. Sote-keskusten sijoittumisen olisi tapahduttava ihmisten palvelutarpeista käsin, ei ihmisten iän, taloudellisen ja sosiaalisen aseman tai yritysten voittomahdollisuuksien perusteella. Lainsäädäntö valmisteltava huolella Yhteiskunta ei saa pettää palvelulupaustaan. Jos yksityisiä markkinoita halutaan kasvattaa, on se tehtävä vain pitkän aikavälin kuluessa asteittain, vaikutuksia seuraten. Henkilökunnan riittävyys on varmistettava, ja lakiin kirjattava maakunnille velvollisuus pidättyä asiakassetelien käytöstä, jos se uhkaa vaarantaa kiireellisen päivystyksen. Valinnanvapauslakiesityksessä on kokonaisuudessaan ikäväestön näkökulmasta niin suuria ongelmia, että vähintäänkin lain säätämistä on lykättävä, kunnes sen kokonaisvaikutukset palveluiden saatavuuteen ja laatuun sekä väestön yhdenvertaisuuteen ovat selvillä. Esimerkiksi lain vaikutusta pienituloisiin voidaan arvioida vain yhdessä lääkekorvausja asiakasmaksulainsäädännön kanssa. Paras olisi irrottaa valinnanvapausesitys muusta sote-uudistuspaketista, ja ottaa se laajapohjaiseen parlamentaariseen valmisteluun, joka on luonteva yli vaalikausien ulottuvissa merkittävissä hankkeissa. JAN KOSKIMIES Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Sote-uudistukseen liittyvä lakiluonnos asiakkaan ”valinnanvapaudesta” on lausuntokierroksella, ja myös Eläkeläiset ry valmistelee aiheesta lausuntoa. Lakiluonnoksessa on ikäväestön palveluiden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta suuria uhkia. Sen sijaan nykyjärjestelmän suuriin ongelmiin palveluiden saatavuudesta ja hinnasta valinnanvapaus ei vastaa, kirjoittaa Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies. ”Valinnanvapaus” ikäihmisille pikemminkin uhka kuin mahdollisuus Kuva: Lehtikuva/Timo Jaakonaho
• Nro 7 joulukuu 2017 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä Vihreitä virheitä Parisenkymmentä vanhusneuvostojen jäsentä eri puolilta Suomea kokoontui lokakuussa Kuntorantaan Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäiville. Vanhusneuvostotyö oli kurssin pääteemana. Muita aiheita olivat soteja aluehallintouudistukset sekä suomalainen eläkejärjestelmä. Tarja Myllärinen Suomen Kuntaliitosta käsitteli uudistuksia kolmannen sektorin kannalta. Kalevi Kivistö johdatti kurssilaiset soten ja aluehallinnon kiemuroihin. Esitys maakuntalaiksi ja nopeatempoiset muutokset soten valmistelussa pitivät luennoitsijat valppaina. Heidän oli seurattava tilannetta viime hetkeen antaakseen kurssilaisille tuoreimmat tiedot. Lakitekstiä oli molemmilla niin paksut niput mukanaan, että paperipinojen kuljetukseen tarvittiin oikein matkalaukku. Eläkeläiset ry:n eläkkeelle siirtynyt toiminnanjohtaja Hannu Partanen perehdytti kurssilaisia suomalaiseen eläkejärjestelmään ja uusi toiminnanjohtaja Jan Koskimies yleisesti lainsäädäntöprosessiin. Antero Krekola, joka on Espoon vanhusneuvoston jäsen, alusti vanhusneuvostonsa toiminnasta. Antero osallistui myös EETU:n Sitran tuella tuottaman vanhusneuvosto-oppaan laatimiseen. Kurssilaiset pohtivat ryhmissä vanhusneuvostotyön epäkohtia, hyviä käytäntöjä ja tekivät yleisiä havaintoja vanhusneuvostotyöstä. Antero on koonnut seuraavaan juttuun ryhmätöistä esille nousseita asioita. TIINA RAJALA P ekka Sauri kirjoitti muutama vuosi sitten kaunokirjalliseen asuun muokatun tarinan vihreän liikkeen synnystä ja alkuvaiheista Suomessa. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu tarina siitä, että uuden liikkeen syntyyn sisältyi paljon sellaista, mikä päälle ei näy. Muista liikkeistä tutut ristiriidat, jotka vihreillä tulivat esille ekofundamentalistien ja monipuolisempaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen neuvotteluratkaisuja hakevien välillä, eivät ole politiikassa uutta. Vihreissä ne vain saivat uuden ilmiasun. Ongelmat olivat tuttuja myös Saksan Vihreästä puolueesta. Puolueen vakiintuessa on liikkeen poliittinen spektri laajentunut ja esimerkiksi sosiaalipolitiikassa vihreillä on mielenkiintoisia avauksia ja eräitä eteviä tutkija-poliitikkoja. Siksi hämmästys oli suuri, kun luin Vihreiden nuorten äskettäin julkaisemaa eläkepamflettia. Kummallista on, että monista edistyksellisistä sosiaalipoliittisista aloitteistaan tunnetun vihreän liikkeen piirissä kuunnellaan parivaljakkoa Wahlroos-Holmström kovin herkästi. Kuuntelu on johtanut pamfletistit eläkeasiantuntijoiden moneen kertaan vääriksi toteamien kliseiden toistamiseen. • • • Eläkejärjestelmää rakennettaessa mahdollisuuksia on kolme. Eläkkeitä voidaan maksaa kulloisenkin vuoden budjetista, kuten kansaneläkkeitä nyt, kun kela-maksut poistettiin. Koko eläkevastuu voidaan myös rahastoida, kuten ensimmäinen vuonna 1937 säädetty kansaneläke. Järjestelmä epäonnistui niin, että vuonna 1957 tuli voimaan kokonaan uusi kansaneläkelaki. Suomalainen työeläkejärjestelmä on ns. osittain rahastoiva, jossa työssä käyvä sukupolvi maksaa suurimman osan eläkemenoista. Osa ja jatkossa yhä suurempi osa maksetaan nyt 203 miljardin euron suuruisten eläkerahastojen tuotosta. Rahastoista kaksi kolmannesta on kerrytetty nykyisten eläkeläissukupolvien ja juuri eläkkeelle siirtyneiden palkanmaksuvarasta kerätyillä maksuilla. Kun vihreät päivittelevät eläkemenojen viime vuonna tapahtunutta nousua 700 miljoonalla eurolla, he jättävät kertomatta, että eläkerahastot kasvoivat samaan aikaan yli 12 kertaa enemmän (8600 Me). Hyvinvointivaltion tulevaisuutta päivitellessään kasvavien työeläkemenojen takia he jättävät kertomatta, että työeläkkeiden maksamisella ei rasiteta valtiontaloutta. Kun he vaativat eläkkeiden laskemista vetoamalla Ruotsin ”eläkejarruun”, he jättävät kertomatta toisen puolen: noususuhdanteessa ja rahastojen pääoma-arvon kasvaessa eläkkeitä vastaavasti nostetaan indeksejä enemmän, viime vuonnakin 4,5 prosenttia, siis Ruotsissa. Pamfletissa väitetään, että nykyisiin eläkkeisiin ei olisi varaa. Tosiasiassa Eläketurvakeskuksen laskelmat osoittavat, että suunnilleen nykyisellä eläkemaksujen tasolla eläkelupaus – jota vihreät väittävät katteettomaksi – kyetään lunastamaan vuosisadan loppupuolelle asti. Mikäli työllisyysastetta saadaan nousemaan, tulee maksuihin jopa laskemisen varaa. Ongelmana eivät siis ole eläkkeet vaan työllisyys. Se vaikuttaa eläkemaksujen kertymään. Se vaikuttaa nyt työssä olevien tulevien eläkeläisten eläkkeiden tasoon. Työttömyys ja lisääntyvät pätkätyöt ovat nykyisten nuorten ja tulevien eläkeläisten suurin ongelma. Sukupolvisodan lietsomisella ja nuorten eläketulevaisuuden perusteettomalla mustaamisella ei mitään voiteta. Paukut siis työllisyyden parantamiseen ja pysyvämpien työsuhteiden lisäämiseen. Sillä turvataan parhaiten niin nykyisten kuin tulevienkin eläkeläisten toimeentulo. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Vanhusneuvostot keskipisteenä ikääntymispolitiikan päivillä Pienten kuntien vanhusneuvostojen toimintaedellytykset ovat monissa kunnissa rajallisia. Käytettävissä voi olla vain teknistä sihteeriapua ja yleinen suhtautuminenkin lähinnä nuivaa ja toimintaa vähättelevää. Parhaiten vanhusneuvostotyö on järjestetty suurissa kunnissa, joissa pääsääntöisesti virkamiehet hoitavat asioiden teknisen valmistelun ja sihteerityöt. Myös vanhustyön johto näkee suuremmissa kunnissa vanhusneuvoston toiminnan omaa työtään tukevana ja rikastavana – ei uutena lakisääteisenä rasitteena. Muun muassa tällaisiin tuloksiin päädyttiin Kuntorannassa lokakuussa Eläkeläiset ry:n järjestämillä Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivillä. Vanhuspalvelulain ja kuntalain uudistuksen myötä kuntiin on perustettu uutena vaikuttamiselimenä vanhusneuvostoja, joiden edustajat kartoittivat esiin nousseita kehittämistarpeita. Päivillä kartoitettiin sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia ja konkreettisia kehittämistarpeita. Suurimpina haasteina koettiin edellisten ohella muun muassa riittämättömät resurssit, sisäisen viestinnän ongelmat, jäsenten passiivisuus ja haluttomuus reagoida epäkohtiin, vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys, koulutuksen puute, sisäiset kiistat ja niin edelleen. Onnistumisen kokemuksista ja hyvistä käytännöistä nousi esille asioita, kuten yhteistyö vanhusneuvostojen ja eläkeläisjärjestöjen välillä, toimivat yhteydet virkakoneistoon ja erilaiset lausuntopyynnöt, tutustumiskäynnit palvelutaloihin, asiakasraadit, näkyvyys tiedotusvälineissä, esteettömyysasiat sekä lukuisat yksittäiset parannukset esimerkkinä hissirakentamisen käynnistäminen, joilla ikäihmisten arkea on pystytty parantamaan. Yleisesti toivottiin, että vanhusneuvostojen jäsenet pitävät yhteyttä omiin yhdistyksiinsä. Myös sote-uudistus herätti kysymyksiä. Vaadittiin myös alueellista koulutusta vanhusneuvoston jäsenille. Kaiken kaikkiaan vanhusneuvostossa työskentelyä pidettiin palkitsevana ja toiminnan edelleen kehittämistä tärkeänä. ANTERO KREKOLA Kirjoittaja on Espoon vanhusneuvoston jäsen. Vanhusneuvostojen toimintaedellytyksissä suuria eroja ”Kaiken kaikkiaan vanhusneuvostossa työskentelyä pidettiin palkitsevana ja toiminnan edelleen kehittämistä tärkeänä.
• 6 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Kun Helmi Hellmanin (os. Lahtinen) satavuotissyntymäpäivää juhlittiin Tampereen Härmälässä Kuuselan palvelukodissa 17. syyskuuta, Helmin syntymäpäivän kunnianauhassa luki: ”100 vuotta elämän akrobatiaa!” – Siihen sisältyy koko juttu. Mielestäni kulttuuri, taide ja liikunta pitävät ihmisen elämäntiellä. Se oli kuin villi varsa olisi päässyt vapauteen, kun pääsi nuorena Pispalan urheilukentälle. Ystäväni Enni Heinäsen kanssa harrastimme Pispalan Tarmossa voimistelun lisäksi pikajuoksua sekä korkeusja pituushyppyä. – Enni oli myös hyvä kiekonheitossa sekä kuulantyönnössä. Hänen sormensa olivat kuin vieterit, jotka nakkasivat kuulan pitkälle. Kokeilin itsekin kiekonheittoa ja kerran heitin kiekon piirin pituusennätyksen, Helmi Hellman naurahtaa. Helmi johti vuosina 1982 -1996 Tampereen Eläkeläiset ry:n Taipumattomat -kuoroa. Hän kehitti yhdessä varajohtajiensa kanssa Taipumattomista moniäänisen kuoron. Jorma Packalén muistelee Tampereen Eläkeläiset ry:n 60-vuotishistoriikissa, että kuoro oli erittäin suuritöinen johdettava. Viikkoharjoitusten lisäksi Helmi harjoitutti viikoittain stemmoja, usein sekä miehille että naisille. Esimerkiksi vuonna 1983 harjoitusvuoroja oli yhteensä 36 ja esiintymisiä toistakymmentä muun muassa Jyväskylän kesäpäivillä. Tuolloin kuorolaisia oli 61 ja soittajia kolme. Kun Eläkeläiset ry vietti 20-vuotisjuhlaansa Helsingin Messuhallissa 1979, kehui Eläkeläinen-lehti Helmi Hellmanin Tampereen Eläkeläisille suunnittelemaa ja ohjaamaa rytmistä palikkavoimistelua ”silmiä hivelevän kauniiksi.” Yleisöä Messuhallissa oli esityksen aikana reilut 7 000 henkeä. Helmi on säveltänyt 86 kuoroteosta, joista Taipumattomien ohjelmistossa on edelleen laulu Kotitanhuat. –Syntymäpäiväjuhlissani ”Viihdekuoro Cantarelli” esitti säveltämäni ja sanoittamani laulun Elämän virta. – Suurimman osan lauluista olen sanoittanut itse, mutta olen myös säveltänyt paljon toisten runoihin. Helmin musiikkiharrastus alkoi sota-aikana, kun Pispalan työväentalosta tehtiin narutehdas ja talon flyygeli tuotiin evakkoon Helmin kotiin. – Aloin opetella nuotteja ja soittamista ja otin Järvisen Annikilta soittotunteja. Pikkuhiljaa soittaminen alkoi sujua omiksi tarpeiksi ja ryhdyin säveltämään lauluja flyygelin avulla. Sodan jälkeen flyygeli vietiin takaisin työväentalolle. On minulla täällä sähköpiano, mutta eihän se tietenkään ole oikean pianon veroinen. Pitäisi kuitenkin viitsiä harjoitella hieman joka päivä, että soittovire säilyisi. Lauloin kauan myös Kanerva-kuorossa. Olin useilla Eläkeläiset ry:n musiikkikursseilla Kuntorannassa. Akrobatia-esityksiä ympäri Suomea Sota-aikana Helmi näki ystävänsä Enni Heinäsen kanssa lehdessä ilmoituksen, jossa Ester Naparstok ilmoitti antavansa akrobaattitunteja. Harjoittelujakson jälkeen ystävysten ensimmäinen ohjelmisto saatiin kuntoon. Naparstokin kehotuksesta he menivät kysymään Tampereen Työväen Teatterin johtajalta Edvin Laineelta, josko he pääsisivät ohjelmistollaan mukaan harjoitusten alla olevaan Mustalaisruhtinatar -operettiin. Laine suostui ja siitä starttasi Helmin ja Ennin valtakunnallinen akrobaattiura. – Muutaman esityksen jälkeen meitä ruvettiin pyytämään esiintymään ympäri Suomea. Esimerkiksi vuonna 1945 meillä oli 111 esitystä eri puolilla Suomea. Olin silloin töissä Kumija Nahkatyöväenliiton Tampereen piiritoimistolla. Yleensä minulle myönnettiin esiintymisvapaata. Eero Roine keksi meille taitelijanimen ”Helmi-Sisarukset.” Hän sanoi, että tehän olette selvästi kuin kaksi helmeä. Meitä mainostettiin julisteissa Suomen parhaaksi akrobaattiryhmäksi. – Akrobatia vaatii hieman huimapäisyyttä, mutta voimaa ei tarvitse välttämättä paljon, kun tietää, miten vartaloaan jännittää. Mutta kuhmuja siinä välillä tuli, ei sille mitään voinut. Lauri Viidan kanssa Pispalan Tarmossa Helmi pääsi kansakoulusta 12-vuotiaana ja meni suoraan kahdeksi vuodeksi tyttöjen ammattikouluun. Sieltä valmistuttuaan hän meni 15-vuotiaana piikomaan. – Kun piikapaikasta ei annettu lupaa mennä iltaisin Pispalan Tarmon voimisteluharjoituksiin, otin lopputilin ja jäin hetken aikaa työttömäksi. Silloin elettiin 1930-lukua. – Lehdessä oli ilmoitus, että Aaltosen kenkätehdas palkkaa 17 vuotta täyttäneitä tyttöjä töihin, ja pääsin sinne. Työskentelin Aaltosella talvisotaan saakka. Talvisodassa kihlattuni Into kuoli kranaatin sirpaleeseen maaliskuussa 1940. Katkeroiduin siitä niin, että otin Aaltoselta lopputilin, koska en kestänyt katsella kun toisten miehet palasivat rintamalta, mutta minun omani ei. – Ystäväni Sylvi Vainio oli esimiehenä Vakuus-jalkinekorjaamolla ja pääsin sinne töihin. Teimme töitä ja urheilimme, mutta juhlimaan emme ruvenneet. Joskus Tempon tavarataPispalan tyttö Helmi Hellman rakastaa elämän akrobatiaa lossa käydessämme söimme, jos sattui olemaan nälkä. – Sylvi asuu Palvelukeskus Itä-Helsingissä ja hän täyttää sata vuotta joulukuun 21. päivänä. Toivottavasti jaksan mennä Sylviä paikan päälle onnittelemaan. Näimme Sylvin kanssa Pispalan harjulta, kun Kuru-laiva upposi Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929. Helmin nuoruuden ystäviin ” Lauri (Viita) asui aivan Pispalan työväentalon tykönä, ja siinä vieressä oli urheilukenttä. Siellä Lauri oli meitä neuvomassa tai kuten nykyään sanotaan valmentamassa. Lauri oli kova komentamaan ja hänellä oli sellainen möreä ääni.” ”Akrobatia vaatii hieman huimapäisyyttä, mutta voimaa ei tarvitse välttämättä paljon, kun tietää, miten vartaloaan jännittää. Mutta kuhmuja siinä välillä tuli, ei sille mitään voinut.” Näin taiteilivat Helmi Hellman ja Enni Heinänen Tampereen Työväen Teatterin esityksessä. Helmi ylimmäisenä sekä hame päällä. Vuonna 1946 Helmi-Sisaruksia mainostettiin tähän tapaan.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 7 ELÄKELÄINEN Pispalan tyttö Helmi Hellman rakastaa elämän akrobatiaa kuului myös yhdeksän kuukautta vanhempi Lauri Viita. – Lauri asui aivan Pispalan työväentalon tykönä, ja siinä vieressä oli urheilukenttä. Siellä Lauri oli meitä neuvomassa tai kuten nykyään sanotaan valmentamassa. Lauri oli kova komentamaan ja hänellä oli sellainen möreä ääni. Työväentalon tansseissa Lauri tuli myös meille tutuksi. Kansalaissota vei isän ja veljen Helmi Lahtisen syntyessä Pispalassa bolsevikkien vallankumoukseen Venäjällä oli aikaa tasan 50 päivää. Kun Helmi oli 4,5 kuukauden ikäinen, puhkesi Suomessa kansalaissota, johon Helmin isä Oskari Lahtinen otti osaa 16-vuotiaan poikansa kanssa. Molemmat kuolivat nälkään Kalevankankaan vankileirillä kesällä 1918. Äiti Ida jäi kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Perhe jatkoi asumista Oskari-isän ennen kansalaissotaa rakentamaan taloon, mutta vuokrasivat pääkerroksen ulkopuolisille. Välillä perheen kuopus Helmi asui myös lastenkodissa, mutta palasi koulun alkaessa kotiin. Toinen veli oli Helmiä 5 vuotta vanhempi ja sisar 10 vuotta vanhempi. Vuonna 1947 Helmi avioitui Matti Hellmanin kanssa, lapsia avioliitosta ei ole. Matti kuoli 1981. Helmi teki paljon yhteistyötä Eläkeläiset ry:n toiminnassa muun muassa Maija-Liisa Pitkän kanssa. – Ohjasin Eläkeläiset ry:n Kemin kesäpäiville naisten voimisteluesityksen. Hämeenlinnassa sain kunnian ohjata yhden kappaleen. Helmi käy edelleen neljä kertaa viikossa kuntosalilla. Ohjaaja on laatinut hänelle oman kunto-ohjelman. Kuuselan palvelukodissa Härmälässä hän on asunut 3,5 vuotta ja parvekkeelta on näkymä rakkaaseen Pispalaan. Kuuselan kodissa hän harrastaa myös maalausta. Omien sanojensa mukaan hän on kokeillut melkein kaikkia muita taidemuotoja, mutta ei ole koskaan harrastanut valokuvausta. – Nettiin olen kirjoittanut muistelukseni, vaikkei minulla itselläni tietokonetta olekaan, Helmi naurahtaa. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Muisteluksessaan Helmi kirjoittaa: ” Vielä pitää mainita, että jäätyäni leskeksi tutustuin Kuntorannassa porilaiseen mieheen Vilho Rosenqvistiin ja meidän ystävyyttä kesti vuoteen 2005 asti. Hän oli tosi ystävä, jonka veroista harvoin löytää ja olen kiitollinen siitä, että sain tuntea todellista ystävyyttä elämässäni. Nyt kun vanhana mietin elämäni kulkua, olisin monta kertaa tehnyt toisin, mutta kun ei ollut ketään, jonka kanssa olisin pulmani ratkonut, piti ne ratkoa itse. Yksi vioistani on ollut kaikkein pahin, etten ole koskaan voinut sanoa ’E I’. Näin on minua elämä johdattanut, mutta elämäni kuitenkin on ollut tapahtumarikas ja antoisa, olen saanut toteuttaa itseäni ja antaa itsestäni kaiken VIIHTEELLE. Se on antanut elämääni sisällön. Tosin en itse ole kykyjäni tyrkyttänyt, päinvastoin, olen empinyt taitoani. Mutta kun minua parempaa ei sillä hetkellä ollut tarjolla, pistettiin minut kuin väkisin koettamaan kykyjäni, niin voimistelussa kuin kuoronjohtajuudessakin. Onhan se aika, mitä olen niiden eteen tehnyt, antanut minulle paljon.” – Olen tainnut kokeilla melkein kaikkia muita taidemuotoja paitsi valokuvausta, Helmi Hellman sanoo.
• 8 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkeläisjärjestöjen pohjoismainen yhteistyötoimikunta NSK esittää yhteispohjoismaisia toimia eläkeläisköyhyyden nujertamiseksi. Norjan Bergenissä kokoontuneen NSK:n mielestä Pohjoismaiden tulee ottaa eläkeläisköyhyyden ongelma esille yhteistyössä Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston kanssa. – Pitkäjänteisellä työllä on pyrittävä siihen, että eläkeläisten ja palkansaajien väliset taloudelliset erot kaventuvat. Samalla kunkin maan eläkejärjestelmiä on uudistettava niin, että ne kohentavat heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa. Uudistusten tulee myös vähentää naisten ja miesten välisten eläketulojen epätasapainoa, ja näin lisätä iäkkäiden tasa-arvoa, todetaan NSK:n kannanotossa. Vaaravyöhykkeessä naiset ja Pohjoismaiden uudet asukkaat Kannanotossa muistutetaan siitä, että osa eläkeläisistä elää köyhyydessä. – Kokemuksemme mukaan eläkeläisköyhyydestä kärsivät useimmiten naiset ja Pohjoismaiden uudet asukkaat. Monista syistä johtuen näillä eläkeläisillä on ollut lyhyt työura tai he ovat olleet osa-aikatyössä. – Pohjoismaisille eläkeläisille eläke on usein ainut tulolähde. Kullakin pohjoismaalla on oma eläkejärjestelmänsä, mutta yleinen eläketurva perustuu pohjoismaiseen hyvinvointiajatteluun: jokaiselle kansalaiselle tulee taata perustoimeentulo. Työeläkkeillä on kasvava merkitys sen takaamiseksi, että iäkkäillä on tulotaso, jolla tulee toimeen. Pohjoismaisen yhteistyötoimikunnan NSK:n jäsenjärjestöt ovat Pensjonistförbundet Norjasta, Faglige Seniorer Tanskasta, PRO Pensionärernas Riksorganisation ja SKPF Pensionärer Ruotsista, Landsfelag Pensionista Färsaarilta, Landssamband eldri borgara Islannista sekä Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ja Eläkeläiset ry Suomesta. Järjestöissä on yhteenlukien noin miljoona jäsentä. NSK oli koolla syyskokouksessaan ja seminaarissa Norjan Bergenissä 8.–9.11. Pohjoismaiset eläkeläisjärjestöt esittävät yhteistoimia eläkeläisköyhyyttä vastaan Kuluvan vuoden myötä päätökseensä tulevassa, viisi vuotta jatkuneessa Eloisa ikä –avustusohjelmassa on tutkittu järjestötoiminnan tapoja auttaa ikäihmisiä. Vanhustyön Keskusliiton (VKTL) tutkimuksella on ollut tavoitteena selvittää edistikö ohjelmassa mukana olleiden järjestöjen toimintaan osallistuminen vaikeissa tilanteissa elävien hyvinvointia ja vähensikö se heidän yksinäisyyttään. Hanke toteutettiin järjestöissä ympäri Suomea erilaisin toiminnallisin teemoin ja siihen osallistui monenlaisia ikääntyneitä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Tietoa kerättiin osallistujille ennen ja jälkeen hanketta tehdyillä kyselyillä ja haastatteluhavainnoilla. Tutkimuksen tiedonhankintaja toimintakeinoina ovat olleet ennen kaikkea etsivä työ ja sitä kautta vaikeissa elämäntilanteissa olevien tukeminen. Ohjelman hankkeissa luotiin mahdollisuuksia ja edellytyksiä ikäihmisten osallisuudelle, yhdenvertaisuudelle ja mielekkäälle tekemiselle arjessa sekä heidän psykososiaalisen hyvinvointinsa vahvistamiselle. Tavoitteeseen pääsemiseksi pyrittiin selvittämään, millaiset toimet hankkeessa osallistuneet ikäihmiset katsoivat kokeneensa hyödylliseksi, ja millaisiin muutoksiin osallistuminen heidän elämäänsä johti. Järjestöille hankkeen tuloksena on ollut tuottaa määrällistä ja laadullista tietoa toimintansa vaikutuksista ja luoda näkökulmia sen kehittämiseen. Kirjava kohderyhmä kirjavat keinot Ohjelman piiriin tulleille ikäihmisille osoitetussa ohjauksessa on tartuttu ikäihmisten elämässään kokemiin monenlaisiin arjen haasteisiin. Kohteena on ollut hyvin erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Vapaaehtoistoimintaan osallistuvien ja toimintakykyisten ohella mukana olivat hyvinvoinnin kannalta erilaisiin riskiryhmiin kuuluvat, elämässään ongelmia kohdanneet. Erilaisten ikäihmisten auttamisessa ja tukemisessa ei toimintojen sisällöltä kirjavuutta puuttunut, kohdistettiinhan apua ja tukea ennen muuta vaikeissa elämäntilanteissa eläville vähemmistöasemissa oleville, kuten muistisairaille,mielenterveysomaisille, maahanmuuttajataustaisille tai sukupuolija seksuaalivähemmistöihin kuuluville. Etsivä työ osoittautui parhaaksi keinoksi muun muassa löytää kohderyhmistä yksi suurin yksinäisyyttä kokeneet ikäihmiset. Yksinäisiksi itsensä kokevilla oli usein muitakin haasteita. Jo tutkimuksen alkukyselyssä huomattiinkin, että huono-osaisuus kasautui. Osallistuminen luo hyvinvointia Tutkimuksen tulos ja vastaus ohjelmalle esitettyyn kysymykseen on selvä. Osallistumisen seurauksena ikäihmisten yksinäisyyden kokemukset vähenevät. Osallistumisesta on myös apua haasteellisissa elämäntilaisessa oleville. Se ehkäisee heidän toimintakykynsä heikentymistä. Muutos myönteiseen oli nähtävissä hyvinvoinnin kannalta keskeisissä muuttujissa, kuten ikäihmisten käsityksissä itsestään, heidän mielialassaan ja toisten ihmisten kanssa viettämänsä ajan määrässä sekä suhteiden laadussa. Myönteiset muutokset eivät kuitenkaan olleet itsestäänselvyys. Selväksi tuli, että ikäihmisten moninaisuus tulee avustustoiminnassa ottaa huomioon. Se tarkoittaa heille suunnatun toiminnan räätälöintiä. Yksi malli, samanlainen toiminta ei sovi kaikille. Ihmisten yksilöllisyys vaikuttaa käytettävien menetelmien valintaan, samoin kuin erilaiset elämäntilanteet ja arjen rakenteet. HANNU HURME Eloisa ikä -avustusohjelma on julkaistu kirjana: Ilmeikäs arki – tutkimus ikääntyneistä ihmisistä järjestöjen kehittämistoiminnassa. VKTL 2017. Tekijänä tutkijat Minna Pietilä ja Marja Saarenheimo. Eloisa ikä –avustusohjelma: Toiminta järjestöissä parantaa ikäihmisten hyvinvointia Eläkeläiset ry:n edustajina NSK:n seminaariin osallistuivat valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö, järjestösuunnittelija Anu Mäki ja toiminnanjohtaja Jan Koskimies.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 9 ELÄKELÄINEN Eläkeläinen-lehden aikataulut 2018 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy (keskiviikko) Helmikuu nro 1 22.1 7.2. Maaliskuu nro 2 19.2. 7.3. Huhtikuu nro 3 9.4. 25.4 Kesäkuu nro 4 4.6. 20.6. Syyskuu nro 5 27.8. 13.9. Lokakuu nro 6 1.10. 17.10. Joulukuu nro 7 20.11. 5.12. YHDISTYKSET JA ALUEJÄRJESTÖT, MUISTATTEHAN JÄTTÄÄ KEVÄTKOKOUSILMOITUKSET AJOISSA LEHTEEN: sähköpostitse anna.autio@elakelaiset.fi tai puhelimitse 020 743 3610. Kevätkokousilmoitus helmikuun lehteen (nro 1): aineisto viimeistään 22.1. Kevätkokousilmoitus maaliskuun lehteen (nro 2): aineisto viimeistään 19.2. Muista kotisivumme: www.elakelaiset.fi
• 10 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Ykspihlajan Eläkeläiset ry ja Ykspihlajan Reima esittivät Tampereella pidetyillä Veteraanien kulttuuripäivillä Heimo Anttiroikon kirjoittaman ja säveltämän ohjelmakokonaisuuden Lapsuuden muistoja. Alussa lausuja (Eeva Jokela) kysyy, onkohan siellä lapsuuden mailla vielä ne maisemat samat. ”Yhäkö auringon lasku värjää pilvien reunat vereen, tuoksuuko yhä satamatiellä terva, pihka ja hiki. Istuuko yhä ukot iltaisin rannalla rantapuulla kertoen jutut jännittävät.” Neljän miehen ryhmä istuu rantapuulla ja vastaa lausujan kysymykseen Kaksi vanhaa tukkijätkää -sävelmin: ”Laivat lastattiin ennen, lapiopelillä vaan. Nythän ne nuoret, kauhoo kahmareillaan.” Vanhat miehet muistelevat, miten laivat lastattiin ennen horioppivauhdilla vaan: ”Nythän ne nuoret, nuokkuu dumppereissaan.” Ennen myös satamamiehet laittoivat pöydän koreaksi het ja kerrallaan: ”Nythän ne nuoret, hengaa siivellä vaan.” Lopuksi lausuja toteaa, että ehkäpä Ykspihlajassa kaikki on ennallaan, ainoastaan hän itse on muuttunut. Tämän ohjelmakokonaisuuden ohjasi Anja Auvinen ja musiikista vastasi Tapio Jokela klarinetillaan. Lisäksi ohjelmaryhmään kuuluivat Eija Emmes, joka on myös Ykspihlajan Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, sekä Tarja ja Hannu Vallin, Heikki Anttiroiko ja Antero Moilanen. Anja ”Anu” Auvinen kertoo, että ryhmä oli mukana samalla kokoonpanolla myös Oulun veteraanikisoissa 2015. – Aiemmin esityksemme olivat enemmän tanssipainotteisia. Olemme olleet alusta saakka mukana näissä Veteraanien kulttuurikatselmuksissa, joten tämä oli nyt jo neljäs kerta. Kulttuurin harrastaminen pitää terveenä Tapio Jokela allekirjoittaa Anun kanssa sen, mitä Kalevi Kivistö totesi Veteraanien kulttuurikatselmuksen avajaisissa: ”Länsi-Suomessa ja etenkin ruotsinkielisillä alueilla väestö on yhteisöllisempää, heillä on enemmän kulttuuriharrastuksia ja muita ihmisiä yhteen tuovia aktiviteetteja. Niinpä he elävät terveempinä ja vanhemmaksi kuin muualla maassa.” – Kyllä tämä Kivistön esittämä näkemys pitää ehdottomasti paikkansa, ja meillä Ykspihlajassa on siitä vahvaa näyttöä. Ykspihlajan Työväen Näyttämö täytti tänä vuonna 110 vuotta ja ensi vuonna juhlimme työväentalomme 110-vuotispäiviä. Talomme on toiminut muun muassa sotasairaalana. – Olemme pitäneet työväentalomme erinomaisen hyvässä kunnossa. Ykspihlajassa kulttuuriharrastus on niin voimakasta, että työväentalolle pitää jonottaa vuoroja, Anu Auvinen kertoo. Noin 2 000 asukkaan Yksipihlaja on vanha Kokkolan työläiskaupunginosa. Siellä sijaitsee Pohjoismaiden suurimpiin kuuluva satama. Ykspihlajan Eläkeläiset ry:ssä on yli 200 jäsentä, YTN:n kuorossa laulaa 30 henkeä, Työväen näyttämöllä on viitisenkymmentä aktiivia, soittajien ydinporukassa soittaa parisenkymmentä henkeä. Tapio Jokela kertoo, että Ykspihlajan soittajat ovat tehneet yhteistyötä muun muassa Pelle Miljoonan ja Pauli Hanhiniemen kanssa. Kulttuurikeskus Sahan toiminta uhattuna Ykspihlajan pääkadun Satamakadun varrella on ollut lukuisia baareja, kauppoja ja puoteja. Laivalastien purkamisen ja lastauksen nopeutumisen myötä myös palvelut Satamakadulla ovat vähentyneet, kun merimiehillä ei ole enää aikaa piipahtaa maissa. Aikoinaan valtionyhtiö Kemira (Rikkihappo Oy) rakensi Ykspihlajaan suuren tehdasalueen, joka myytiin myöhemmin osissa eri yhtiöille, kuten myytiin myös Outokummun metallurginen tehdas. Nykyään tällä tehdasalueella toimivat mm. Bolinderin sinkkija rikkihappotehdas, Cabb, Yara, Tetra, ja OMG Kokkola Chemicals Oy. Ne työllistävät yhteensä noin 1 100 henkilöä. Heinäkuussa pidetään Ykspihlajan kulttuuriviikot ja Ykspihlajan kesäteatteri on toiminut kulttuuriravintola Sahan alueella. Tapio Jokela kertoo, että Sahaa uhkaa purkutuomio, vaikka se on kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde ja kesätapahtumien keskipiste. – Sahan puolesta saimme muutamassa vuorokaudessa yli 4300 nimeä nettiadressiin. Sahajupakan taustalla on viisi vuotta sitten alkanut Potinrannan kaavoitus. Muiden tonttien osalta kaavoitus tapahtui nopeasti, mutta Sahan alue jäi kaavoittamatta. Nyt kaupunki vaatii purkamaan Sahan laajennuksen ja piharakennuksen sekä palauttamaan kahvila kaikilta osin siihen tilaan, mikä se oli vuonna 2012, eli varastoksi. Kaavoitussuunnitelmissa Sahan alue on tarkoitettu virkistys-, veneilyja vapaa-ajan käyttöön. Ympäristöministeriö on näyttänyt Sahan ensi kesän toiminnalle vihreää valoa. Uusi lupa voidaan myöntää ”erittäin painavasta syystä.” Kyseinen erityisen painava syy voisi Sahan kohdalla olla kaavoituksen viivästyminen. –Se pelastaisi Ykspihlajan ensi kesän kesäteatteriesitykset ja kulttuuriviikot, Tapio Jokela toteaa. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Ykspihlajalaiset mukana Veteraanien kulttuurikatselmuksessa alusta pitäen Ykspihlajalan Eläkeläiset ry ja Ykspihlajan Reima esittivät ohjelmakokonaisuuden ”Lapsuuden muistoja”. Anja Auvisen ja Tapio Jokelan mukaan Yksipihlajassa on erittäin vilkasta kulttuuriharrastustoimintaa.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 11 ELÄKELÄINEN Tampereella 11.–12.11. järjestetty Veteraanien kulttuurikatselmus oli jo neljäs vastaava tapahtuma. Nimi oli kuitenkin ensimmäistä kertaa katselmus eikä kilpailu. Katselmuksessa esiintyjiä ei asetettu paremmuusjärjestykseen. Sen sijaan heille myönnettiin kunniamainintoja ja parhaat esitykset valittiin tapahtuman loppunäytökseen. Tampereen tapahtumassa oli 670 osallistujaa. Tällä kertaa esiintyjissä oli vähemmän Eläkeläiset ry:n jäseniä kuin aiemmissa tapahtumissa. Katselmuslajeista musiikki, lausunta ja pienoisnäytelmät oli sijoitettu Työväentalon Puistotorniin. Ohjelmakokonaisuudet ja eri tanssilajien esitykset oli koottu Pyynikin palloiluhallille, jossa pidettiin myös tapahtuman loppunäytös. Näytöksessä Eläkeläiset ry:n jäsenistä olivat esiintymässä Tampereen Eläkeläisten senioritanssiryhmä Tahdikkaat, Ykspihlajan Eläkeläiset (yhdessä Ykspihlajan Reiman kanssa), Eläkeläiset ry:n ja EKL:n jäsenten yhteinen Senioritanssiryhmä Piikarit Piikkiöstä, Oulun Eläkeläisten Ranttali-kansantanssiryhmä ja Kotkan Eläkeläisten Komeetta-ryhmä. Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö totesi kulttuurikatselmuksen avajaisissa Pyynikin palloiluhallissa, että toimintakyvyn perinteisin ja paras ylläpitäjä on liikunta, arkiliikunta jokapäiväisissä askareissa ja aktiivinen liikunnan harrastaminen. -Se pitää kurissa monia iän mukana kuvaan tulevia vaivoja ja sairauksia. Tuoreiden tutkimusten mukaan liikunta parantaa aivotoimintoja ja virkistää muistia, millä muistihäiriöiden yleistyessä on jopa kansantaloudellista merkitystä elämän laadun paranemisesta puhumattakaan. Kulttuurikatselmuksen järjestäjinä toimivat TUL, Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajat ry, Suomen Työväen Musiikkiliitto sekä Työväen Näyttämöiden Liitto. Tapahtuma oli avoin kaikille kyseisissä järjestöissä toimiville 55 vuotta täyttäneille yksinesiintyjille ja ryhmille. Kilpailusta tuli katselmus Katselmustuomariston kommentteja Puistotornista Veteraanien musiikkikatselmuksen tuomariston terveiset kertoi lyömäsoitinopettaja Niko Ronimus. Hänen mukaansa katselmuksessa ei ollut yhtään puolivillaista esitystä ja kaikesta huomasi, että esityksiin oli syvällisesti paneuduttu. –Jokaisella yksinlaulajalla pitäisi kuitenkin olla säestys, jota tällä kertaa kaikilla osallistujilla ei ollut. Seuraavalla kerralla Turun kulttuurikatselmuksessa olisi järjestäjien toimesta säestys huolehdittava, jotta laulajat voivat esiintyä tasaveroisina. Ronimus huomautti, että esiintyjien pitäisi esiintyä enemmän yleisölle ja luottaa esitettävään musiikkiin. –Sanat on syytä opetella erittäin tarkasti ulkoa, ja kansio on silloin vain sanojen muistamisen turvaajana. Lisäksi muistuttaisimme, että naaman vääntely ei ole musiikin tulkintaa. Kun luottaa musiikkiin, tulkinta tulee esitykseen itsestään musiikin mukana. Ronimus huomautti, että yleisöä piti liian usein muistuttaa, että esitys on menossa. – Intiimit musiikkiesitykset eivät kaipaa yleisön keskinäistä kommentointia esityksen aikana. Lisäksi muistutan, että tällä kertaa tuomaristo seurasi katselmusta eikä kilpailua ja esitysten arviointi ja kunniamainintojen jako tehtiin sen pohjalta. – Emme kuitenkaan halunneet takertua sääntörikkomuksiin, vaikka jotkut esitykset eivät välttämättä olisi kuuluneet tähän musiikkikatselmukseen, Ronimus totesi lopuksi. Juha Drufva Pyynikiltä Pyynikin palloiluhallilla esiintyi 24 ryhmää: ohjelmakokonaisuudet, tanssilliset ryhmät, seniori-, kantrija rivitanssit, vanhat salonkitanssit ja kansantanssit. Tuomaristoon kuuluivat Aira Ikonen, Sinikka Mäkelä, Taina Nissinen ja Mariikka Kakko. Tiina Rajala toimi sihteerinä. Vaikka katselmuksessa esityksiä ei pisteytetty, tuomarit kiinnittivät huomiota samantyyppisiin asioihin, kuin kilpailussa, kuten esityksen idea, ohjelman vaikeustaso, suorituksen sujuvuus, yhtenäisyys ja eläytyminen. – Liikuttavia ja mukaansatempaavia esityksiä, joista huokuu elämänkokemus ja eläytyminen, totesi Mariikka Kakko. Kotkalaisen Komeetta-ryhmän Yksinäinen saarnipuu sai tuomareilta luonnehdinnan ”hyvin harjoiteltu, upeasti toteutettu koreografinen helmi”. Myös jyväskyläläisen Monikko ry:n Kalina-ryhmän esitys viehätti tuomareita: Ryhmä säesti upeata solistia hienosti omalla tanssillaan. Kaunis kokonaisuus, sopivia tempon vaihteluita ja upea puvustus. – Hienoa, että kansantanssiryhmiä oli mukana enemmän kuin aiempina vuosina, iloitsi tuomareista Sinikka Mäkelä. – Katselmuksessa esiintyneiden ryhmien taso oli kaiken kaikkiaan hyvä, yhtään riman alitusta täällä ei nähty, totesi Aira Ikonen muiden tuomareiden säestyksellä. Katselmustapahtuman järjestelyt saivat kiitosta sekä esiintyjiltä, yleisöltä että tuomareilta. Sihteeri on samaa mieltä: TUL:n Tampereen piiri ja muutkin järjestäjät ansaitsevat kiitokset. Seuraava Veteraanien kulttuurikatselmus järjestetään Turussa vuonna 2019. Tiina Rajala YLLÄ: Haukiputaan Heiton Vierivät Kivet esittivät Kosiolaulun, jota pojat tässä kuuntelevat. Oulun Eläkeläisten Ranttali-ryhmä esitti loppukatselmuksessa kansantanssisikermän. VASEMMALLA: Piikkiöläinen senioritanssiryhmä Piikarit vauhdissa Pyynikin Palloiluhallissa. Kuva: Anja Söderman Raimo Vahtera Vaasan Eläkeläisistä esitti kitaralla, huuliharpulla ja helistimellä sikermän Anna pois & Käyn ahon laitaa.
• 12 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Esimerkki 1 (paikallisyhdistys) Muu: Toiminnan monipuolistamiseen: Näytelmäkerhon käynnistäminen ammattilaisohjauksessa, myönnetty 500 € Esimerkki 2 (paikallisyhdistys) Muu: Toimintavälineiden hankintaan viikkokerholle = hankittu pelejä ja liikuntavälineitä, myönnetty 500 € Esimerkki 3 (paikallisyhdistys) Muu: Toiminnan näkyvyyden lisäämiseen ja sen myötä jatkuvuuden turvaamiseen: kotisivukoulutus, myönnetty 500 € Esimerkki 4 (paikallisyhdistys) Toiminnan kehittämiseen: Muistin ja toimintakyvyn ylläpitäminen liikunnan avulla = ohjattuja liikuntakertoja ja liikunnanohjaajien kouluttamista, myönnetty 1000 € Esimerkki 5 (paikallisyhdistys) Ystävätoiminnan kehittämiseen: Kurssi ystävätoiminnan vetäjille = kotona asuvien vanhusten neuvontaa ja fyysistä auttamista, puhelinneuvontaa, myönnetty 1000 € Esimerkki 6 (paikallisyhdistys) Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen: Kerhotilan vuosivuokra, myönnetty 500 € Esimerkki 7 (aluejärjestö) Muu: Toimintaedellytysten luomiseen paikallisyhdistyksille: Hygieniapassi-koulutus, myönnetty 1000 € Esimerkki 8 (aluejärjestö) Muu: Paikallisen toiminnan näkyvyyden lisäämiseen: Tiedottamiskoulutus (lehtijuttujen teko, juttuun sopivat kuvat, tiedottaminen jäsenhankinnan tukena), myönnetty 1000 € Esimerkki 9 (aluejärjestö) Toiminnan kehittämiseen: Kurssi jäsenyhdistyksille toiminnan johtamisesta = kokousten ja tilaisuuksien suunnittelu, valmistelu ja tiedottaminen, myönnetty 1000 € STEA:n (Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskus) ohjeellisessa avustussuunnitelmassa Eläkeläiset ry saa ensi vuonna kohdennettua toiminta-avustusta 40 000 euroa edelleen ohjattavaksi paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille. Avustus kulkee nimellä toimintatonni. Näiden ns. toimintatonnien tarkoituksena on vahvistaa erityisesti pienimuotoisen vapaaehtoisuuteen perustuvan kansalaistoiminnan jatkuvuutta. Tätä kohdennettua toiminta-avustusta pitää hakea 15.1.2018 mennessä. Järjestö on toimittanut hakulomakkeet ohjeineen kaikille yhdistyksille yhdistyspostin mukana. Ohjeet ovat lisäksi luettavissa järjestön verkkosivuilta osiosta Aineistoja yhdistyksille. Yhdistykset voivat hakea avutusta harrastusryhmien ohjaajien, johtokuntien jäsenten tai muiden vapaaehtoisten kouluttamiseen, harrastusryhmien tarvitsemien tarvikkeiden hankintaan, opintopiirin perustamiseen, vertaistapaamisten järjestämiseen, uudenlaisen ystävä/vapaaehtoistoiminnan käynnistäminen tai vakiinnuttamiseen, tapahtuman järjestämiseen (ei kuitenkaan juhlien!), tai muuhun hakijan perustelemaan toimintaan. Toivomme mahdollisemman monen yhdistyksen tarttuvan tilaisuuteen hakea tätä avustusta. Lisätietoja asiasta antavat Heli Grönroos (talous) puh. 050 529 0399 ja Anu Mäki (sisällöt) puh. 040 839 7699. KOHTI EDUSTAJAKOKOUSTA -ALUEKIERROKSEN TAPAAMISET 25.1.-2.3.2018 to 25.1. Pirkanmaa Tapiola, Karhunkatu 71, Tampere pe 26.1. Kaakkois-Suomi ABC-Anjalankoski, Hallitie 2, Keltakangas ti 30.1. Savo 1. Lapinlahden työväentalo Kangaslahdentie 24, Lapinlahti ke 31.1. Savo 2. Kuntoranta, Kuntorannantie 14, Varkaus ma 5.2. Lappi Työväentalo, , Lapinkatu 2, Rovaniemi ke 7.2. Jokilaaksot Kempeleen työväentalo, Koskelantie 24, Kempele pe 9.2. Kainuu Puisto, Lönnrotinkatu 1 D, Kajaani ma 12.2. Satakunta Rav.Liisanpuisto, Liisankatu 20, Pori ti 13.2. Varsinais-Suomi Verkahovi, Verkatehtaankatu 4, Turku ke 14.2. Pohjois-Karjala Torikatu 5, Joensuu to 15.2. Keski-Suomi Valorinne, Kyllöläntie 16, Jyväskylä ma 19.2. Pohjanmaa Hot. Vallonia, Keskustie 3, Mustasaari/Vaasa ma 26.2. Uusimaa Puistokulma, Talkootie 4, Hiekkaharju/Vantaa ti 27.2. Etelä-Häme Wanha Herra, Laaksokatu 17, Lahti pe 2.3. Helsinki Wanha Posti, Keinulaudantie 4, Kontula/Helsinki Perinteeksi muodostunut Eläkeläiset ry:n aluekierros käynnistyy tammikuussa. Tapaamisiin kutsutaan kustakin paikallisyhdistyksestä kolme osallistujaa. Olisi arvokasta, että ”vanhojen osaajien” rinnalle tapaamisiin saataisiin kustakin yhdistyksestä myös uusia toimijoita. Tilaisuuksia on yhteensä 15, (Savossa 2 ja muissa aluejärjestöissä 1). Aluekierroksella tullaan käsittelemään seuraavia teemoja: – Eläkeläiset ry:n 20. edustajakokous 28.–29.5. Kuntorannassa Varkaudesssa –Ikääntymispoliittisen asiakirjan jatkotyöstö – Eläkeläiset ry 60 vuotta 2019 – Yhdistysverstaat Edustajakokoksen osalta esitellään kokouksen valmistelun aikataulu: aloitteiden ja henkilöesitysten jättöaika, edustajien ilmoittautuminen ja majoituspaketin varaaminen. Edustajakokouksessa tulee esille vuonna 2003 valmistuneen Ikääntymispoliittisen asiakirjan työstämien vastaamaan nykyhetken tarpeita. Aluekierroksella kuulemme jäsenistön ajatuksia ja toiveita asiakirjan kehittämisestä. Vuonna 2019 vietämme Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlaa. Kerromme juhlavuoden vietosta ja sitä koskevista valmisteluista. Eläkeläiset ry käynnistää ensi vuoden alusta lukien Yhdistysverstas-toiminnan. Toiminnan tarkoituksena on turvata paikallistoiminnan jatkuminen ja kehittyminen. Aluekierroksella käymme tarkemmin läpi verstastoimintaa ja sen sisältöjä. Lisätietoja tapaamisista antavat tarvittaessa aluejärjestöjen puheenjohtajat. Paikalliset aktiivit, tervetuloa mukaan aluekierroksen tapaamisiin! Kohti edustajakokousta -aluekierros alkuvuodesta 2018 Rahaa jaossa – ihan oikeasti Esimerkkejä menestyneistä hakemuksista edellisiltä hakukierrokselta Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeessa järjestetään mm. Nettitreffejä, joilla tutustutaan yhdessä internetin ihmeelliseen maailmaan. Hankkeeseen kuuluu myös kotisivukoulutusta, jossa annetaan yhdistyksille eväitä omien sivujen tekoon ja ylläpitoon. Hankkeen tehtävänä on myös kouluttaa vertaisohjaajia, jotka rohkaisevat ja neuvovat muita omien taitojensa mukaan. Kaksipäiväisillä Nettitreffeillä annetaan opastusta ja ohjausta sähköiseen asiointiin sekä laiteja verkkopalveluiden käyttöön. Opetellaan rauhalliseen tahtiin mm. laitteiden peruskäyttöä, karttapalveluita, lippujen tilaamista sekä pankkiasioiden hoitamista. Opastuspäivät järjestetään yhteistyössä paikallisten yhdistysten kanssa. Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä on havaittavissa yhä kasvavaa innostusta omien kotisivujen laatimiseen ja olemassaolevien sivujen kehittämiseen. Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeessa järjestetään myös kotisivukoulutusta. Hankkeesta saa eväitä myös tähän tärkeään työhön. Seuraava kotisivukurssi Kuntorannassa järjestetään maaliskuussa 2018. Vertaisohjaajat auttavat muita ikääntyneitä tietotekniikan pariin. Hankkeessa koulutetaan eri paikkakunnille vertaisohjaajia, jotka voivat siirtää tietojaan eteenpäin ohjaamalla ja neuvomalla ja vaikkapa tietotekniikkakerhoja järjestämällä. Vertaisohjaaja toimii oman osaamisensa puitteissa vapaaehtoisena auttajana, eikä hänen tarvitse olla tietotekniikan asiantuntija. Tietotekniikan taitoja tärkeämpää on opastettavien rohkaisu ja yhdessä kokeileminen. – Ottakaa rohkeasti yhteyttä, kyselkää, kertokaa ideoitanne ja koulutustarpeitanne: jouni.ahonen@elakelaiset.fi, 044 751 1032 JOUNI AHONEN Jouni Ahonen toimii Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet haltuun -hankkeen koordinaattorin sijaisena. Hän on aiemmin toiminut Eläkeliitossa vastaavissa tehtävissä, ja on järjestänyt eläkeläisille erilaisia koulutuksia tietokoneiden käytöstä ja hyödyistä. Nyt verkko ja vempaimet hallintaan! Nuoret suhtautuvat Eläketurvakeskuksen mukaan tulevaisuuteensa ja työeläkkeisiin myönteisesti, vaikka eläkeasiat tuntuvat vielä vierailta. Tulevaisuuden työelämä näyttäytyy nuorille usein vaihtuvina, joustavina työsuhteina ja itsensä työllistämisenä. Toisen asteen opiskelijat pohtivat työeläkkeitä ja tulevaisuuden työelämää Eläketurvakeskuksen ja Työeläkevakuuttajat Telan sekä Nuorten Akatemian 100 ajatusta työstä ja työeläkkeestä -hankkeessa. Nuorten Akatemia organisoi kaikkiaan 50 eri työpajaa, joihin osallistui reilut tuhat nuorta. Eläkeasiat olivat suurelle osalle nuorista entuudestaan vieraita. Nuorten kiinnostusta työeläkkeisiin lisäsi tieto, että työeläke alkaa kertyä jo 17-vuotiaana. Opiskelijoita kiinnosti erityisesti tutkinnosta, keikkatöistä ja yrittäjyydestä kertyvä työeläke ja sen suuruus. Myös palkkaerot ja sitä kautta eläke-erot kiinnostivat. Nouseva eläkeikä herätti erityisesti lukioissa kriittistäkin keskustelua. Itse eläkeaikaa varten nuorilla oli suunnitelmat valmiina: matkustelua ja rentoutumista. Riittävän varallisuuden kasvattaminen eläkeaikaan mennessä oli myös monen mielessä, jotta eläkkeellä voisi elää mukavasti. Eläkkeellä olo nähtiin kuitenkin varsin samanlaisena kuin nykyeläkeläisillä. – Nuorten on hyvä tuntea ainakin työeläkkeen perusteet, kuten että kaikesta työstä kertyy työeläkettä. Työeläkkeet kiinnostavat nuoria, kun aihe nivotaan työelämään ja kerrotaan esimerkkejä. Tärkeää on kuulla myös nuorten omia näkemyksiä tulevaisuuden työelämästä ja työeläkkeistä, Eläketurvakeskuksen viestintäpäällikkö Matti Lumijärvi korostaa. Työeläkeasiat kiinnostavat nuoria – tietoa tarvitaan lisää
• Nro 7 joulukuu 2017 – 13 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis M atkustustavoista hermoille käyvintä on lentäminen. Ilmassaoloaika on toki lyhyt, jos matkustaa esimerkiksi Joensuusta Helsinkiin. Mutta kentällä on oltava aikaisin, on jonotettava tiskille, odotettava turvatarkastuksen aukeamista ja jonotettava sinne, odotettava koneeseen pääsyä ja jonotettava sinne. Lopulta on perillä, mutta ei suinkaan Helsingissä vaan Vantaan perukoilla, ja vielä on odotettava bussia päästäkseen kaupunkiin. Kaukoliikenteen bussimatkat ovat halpoja, mutta kyllä kahdeksan tuntia bussin istuimella on aika puuduttavaa. Mukavinta siis on matkustaa junassa. Tai ainakin oli. Nykyisin matkustavaisesta tuntuu siltä, että sen paremmin VR:llä kuin liikenneministeriössä ei muu kiinnosta kuin rahavirrat. Kansalaisista, varsinkaan niistä, jotka asuvat kauimpana suurista keskuksista ja todella tarvitsevat junaa, ei paljon piitata. Poikittaisliikenne on rappiolla ja vuorot vähenevät, pääkaupunkilaisten päättäjien päähän ei ilmeisesti tunnu mahtuvan, että Suomessa matkustetaan muuallekin kuin Helsinkiin ja Helsingistä pois. Elävän ihmisen palvelua ei lipunmyyntiasioissa saa muualla kuin suurimpien kaupunkien asemilla. Kävin kirjastokeikalla Kotkassa. Junalla, tietysti. Matka sujui hienosti Kouvolaan asti, jossa oli vaihdettava lähijunaan. Nätti punainen juna siellä jo odottikin raiteellaan, mutta sillä hetkellä, kun astuin sisään, kuulutettiin, että junavuoro on peruttu. Bussi lähtisi asemarakennuksen edestä. Siellä sitten värjöteltiin jääkylmässä marraskuisessa sateessa, sillä bussi ei tullut luvattuun aikaan, vaikka särisevä kuulutus vielä ajan umpeuduttuakin toisteli samaa lähtöaikaa. Minulle tuli kiire, oli pakko ottaa taksi. Onneksi kirjastolla ymmärrettiin tilanne, ei tarvinnut omaan piikkiin ajella. Perillä vastaanotto ja huolenpito olivat kaikin tavoin suurenmoisia, ainoa huoli oli seuraavan päivän paluusta. Saadaanko radan sähkövaurio korjatuksi, vai onko Kouvolaan pyrittävä toisin keinoin? No, onneksi juna kulki. Kotkalaiset kertoivat minulle tarinaa, joka joensuulaisillekin on hyvin tuttu. Lähijunavuoroja on vähennetty tavalla, joka merkittävästi haittaa Kouvolan ja Kotkan välistä, aika suurta työmatkaliikennettä. Häiriöt radalla eivät ole harvinaisia, sillä kuten julkisuudessakin on todettu, Suomen rataverkko on huonossa kunnossa. Häiriöt eivät ole harvinaisia millään radalla tämän päivän Suomessa. Junat myöhästelevät usein. Kaltaiseni paljon junaa käyttävä voi kertoa myös vioista ja puutteista junissa. Vessat ovat usein epäkunnossa, joko ovi ei aukea tai ei mene lukkoon, tai punainen ovivalo palaa, vaikka vessa olisi tyhjä. Huuhtelu ei aina toimi, eikä käsien kuivaaja. Koska saan eläkeläisalennuksen, matkustan paljon extraluokassa, mutta senkin palvelut ovat huonontuneet. Maakunnan lehti hävisi hyllystä vuosia sitten, samoin ilmaisen kahvin ohessa tarjotut keksit. VR tarvitsee kipeästi nekin roposet, herra ties mihin. Poikittaisliikenteen lähijunissa on vielä 70-luvun vanhoja haisevia vaunuja, joissa ei ole saatavissa edes vesitilkkaa ja joiden vessoissa yhä kakataan raiteille. Mitähän ympäristölaki siihen sanoo? Tämmöisten rakkineiden pitäisi olla museotavaraa, mutta semmoisella vain matkustettiin muutama vuosi sitten edestakaisin Tampereelle niinkin arvokkaaseen tilaisuuteen kuin presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Paluumatkalla satoi rankasti lunta. Eripituisia pysähdyksiä tuli pitkin matkaa, ja lopulta Viinijärvellä, yhtä asemaa ennen Joensuuta täysi stoppi. Juna ei siitä enää liikahtaisi, mutta bussi oli etsinnässä. Se kesti ja kesti, mutta hermo ei, hyppäsimme puolison kanssa lumihankeen, kahlasimme asemarakennuksen eteen ja soitimme taksin. Kokemukseni ovat tietysti vain ärtymyksen aiheita verrattuna siihen, mitä valvomattomilla radanylityspaikoilla on tapahtunut – viimeksi muutama viikko sitten Raaseporissa, jossa neljä varusmiestä menetti henkensä. Kun kysymys on ilmeisestä piittaamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä julkisen hallinnon piirissä ja asiasta, josta kansalaiset ovat valittaneet ja varoittaneet moneen kertaan, valtiovallan edustajien imelät surunvalittelut kuulostivat irvokkailta. Miten ylipäätään on mahdollista, että rautateiden kaltainen tärkeä ja välttämätön peruspalvelu ajetaan niin kuralle kuin se Suomessa on ajettu? Nykyisen hallituksen ministereiltä tuntuu jääneen oppimatta, että infrastruktuuri ei ole valtion bisnes, se on lain edellyttämä palvelu, jonka veronmaksajat kustantavat. Pitäisikö olla huolissaan? Pitäisi. …on hauska matkustaa – vai onko? Järvenpään Seuratalon kahviossa maisteltiin nepalilaista ruokaa ja suomalaisen kahvipöydän antimia, kun Järvenpään Eläkeläiset ry järjesti monikulttuurisen Kohtaamisia-tapahtuman. Aito nepalilainen kotiruoka yllätti pehmeällä maulla ja miedoilla mausteilla. Alkuperäinen ohjelmasuunnitelma sisälsi esitelmän keski-afrikkalaisesta kulttuurista. Pääesiintyjä oli kuitenkin estynyt, ja uusi kumppani löytyi Suomen Romaniyhdistyksestä. Päivi Majaniemi Ba?talo phuuriba – Onnellinen vanhuus -hankkeesta kertoi romanien elämästä Suomessa ja Euroopassa yli 500 vuoden aikana. Suhtautuminen heihin ja heidän kulttuuriinsa on vaihdellut eri aikakausina. Samoin kun saamelaisia, niin romanejakin on yritetty sulattaa suomalaisiin. Vasta 1995 saatiin Suomessa aikaan perusoikeusuudistus, joka turvasi lainsäädännöllä romaniväestön aseman Suomen kansallisena vähemmistönä ja määritteli heidän oikeutensa oman kielen ja kulttuurin kehittämiseen. Päivi Majaniemen elävä ja lämmin puhe iäkkäiden ihmisten elämästä romanikulttuurin mukaisesti antoi ymmärrystä siitä, mitä romaneille tarkoittaa esimerkiksi ”puhtaus”. Se on paljon laajempi käsite kuin vain tavallinen peseminen tai siivoaminen. Rituaalipuhtaus tarkoittaa tiettyä järjestystä, jossa asioita tehdään. Esimerkiksi kauppakassia ei saa laittaa keittiön pöydälle. Nukkuessa eivät jalat saa olla edesmenneiden ihmisten valokuvia kohti. Ihmisten suhteet toinen toisiinsa taas ovat symbolista puhtautta. Merkitystä on sillä, kuka puhuu kenelle ja missä järjestyksessä, kuka saa asua toisen yläpuolella tai mistä asioista ei saa puhua ollenkaan. Esittelyä varten teetetty aito romaninaisen hame yllätti painollansa. Vielä enemmän yllätti tieto, että jo käytössä oleva hametta ei saa kukaan muu koskea, jotta symbolinen puhtaus säilyy. Monia muitakin romaniyhteisöissä noudatettavia tapoja tuli puheeksi. Parhaiden näihin tutustuu, kun pääsee suoraan kysymään ja keskustelemaan ihmisten kanssa. Mielenkiintoista oli myös kuulla nepalilaisen Rameshin kertovan oman kotimaansa vanhusten tilanteesta. Yhteenvetona esitelmistä todettiin: molemmissa kulttuureissa kunnioitetaan vanhuksia heidän elämänkokemuksensa vuoksi. Kohtaamisia-tilaisuudesta tiedotettiin kauppojen ja julkisten tilojen ilmoitustauluilla sekä paikallislehtien puffeilla, koska avoimeen tilaisuuteen toivotettiin oman väen lisäksi tervetulleeksi kaikkia monikulttuurisesta vanhuudesta kiinnostuneita. Osallistujia tapahtumaan tulikin ilahduttavasti kolmattakymmenettä. VEIKKO LAINE JA EVA RÖNKKÖ Päivi Majaniemi kertoi romanikulttuurista. Romaninaisen vaatteissa olevista pitseistä tunnisti aikaisemmin, mihin sukuun ja perheeseen kuuluttiin. Kohtaamisia Järvenpäässä
• 14 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN V uonna 1890 valmistuneen, eri tyylisuuntia edustavan Turun arkkipiispantalon ikkunasta häämöttää tuomiokirkon torni ympäröivine rakennuksineen. Tietään tähän kauniiseen taloon ja kuluneen elämänsä todellisuutta arkkipiispa Kari Mäkinen kertoo tarkkailevansa lapsuudenkotinsa, porilaisen omakotitalon miljööstä. – Sillä seudulla sukuni on elänyt ainakin 1700-luvulta asti. Lähinnä maaseudun torppareista ja mäkitupalaisista polveutuvassa suvussamme veljeni ja minä olemme ensimmäistä akateemisen sivistyksen saanutta, kouluja käynyttä sukupolvea. Kari Mäkisen ”luokkaretki” Suomen evankelis-luterilaisen kirkon korkeimpaan virkaan on ollut elämän mittainen. Hän kuuluu siihen sodanjälkeiseen sukupolveen, jolloin hyvinvointiyhteiskuntaa rakentavien vanhempien tavoitteena oli taata lapsilleen turvattu elämä ja sosiaalista nousua, koulutuksen kautta työläisperheiden arjesta kohti parempaa. – Itsellenikin aikamoisena yllätyksenä minua pyydettiin aikanaan piispan vaaliin, ja tulin valituksi. En ollut lainkaan ajatellut omalle kohdalleni piispan, puhumattakaan myöhemmin vastaanottamaani arkkipiispan tehtävää. Varsinkin alkuvaiheessa välillä hätkähdin, että asunko minä todellakin arkkipiispantalossa osana sen pitkää historiaa. Mieleni perusmaisemat kun ovat yhä sen porilaisen omakotitalon miljöössä, Mäkinen kertoo. Kari Mäkisen olemuksesta ja puheista kuultaa syvä humanismi, ihmisen puolella oleminen, älykkyys ja syvä sivistyneisyys. Hän on myös huumorintajuinen ja lämmin. Kirkollisissa tehtävissään ”Varsinkin alkuvaiheessa välillä hätkähdin, että asunko minä todellakin arkkipiispantalossa osana sen pitkää historiaa.” Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ensi vuoden kesäkuussa. Hän myöntää sen olevan suuri elämänmuutos, mutta mitään erityisiä suunnitelmia tai ajatuksia eläkepäivien suhteen hänellä ei ole. Arkkipiispa pohtii vanhuuden roolia Kari Mäkinen kavahtaa ajatusta, että ihmisen elämässä vanhuusvaiheenkin pitäisi olla suorituskeskeistä. ”Vanheneminen tarkoittaa luopumista monistakin asioista. Lopulta kaikesta. Voisiko luopumisen oppiminen olla yksi vanhuuden annettava koko yhteiskunnalle?”
• Nro 7 joulukuu 2017 – 15 ELÄKELÄINEN entinen siviilipalvelusmies on noussut kuunnelluksi ja arvostetuksi mielipidevaikuttajaksi. Hänen mielipiteensä ja kannanottonsa muun muassa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä ja kirkon suhtautumisesta pakolaiskysymykseen ovat tietyissä, konservatiivisissa ja rasistisissa piireissä herättäneet närää. Pääsääntöisesti Kari Mäkistä kuitenkin pidetään luotettavana ja lämminhenkisenä arkkipiispana, joka on erityisesti vähäosaisten puolustaja. Arkkipiispa jää eläkkeelle ensi vuoden kesäkuussa. Hän myöntää sen olevan suuri elämänmuutos, mutta mitään erityisiä suunnitelmia tai ajatuksia eläkepäivien suhteen hänellä ei ole. – On olennaista, että tunnistan tehtävieni vaatimusten ja omien voimavarojeni välisen suhteen ja voimieni vähenemisen. Ei myöskään ole hyvä, että näin julkista tehtävää hoitaa sama henkilö liian kauan. Kahdeksan työvuoden jälkeen on hyvä väistyä. Eläkeläisliittojen etujärjestön EETU ry:n teettämän kyselytutkimuksen mukaan moni ikäihminen kokee tulevansa kohdelluksi toisen luokan kansalaisena. He kertovat kohdanneensa suoranaista ikärasismia. Mäkinen kavahtaa ajatusta, että ihmisen elämässä vanhuusvaiheenkin pitäisi olla suorituskeskeistä. – Elämme ensimäistä kertaa historiassa vaihetta, jolloin useimmilla on mahdollisuus elää vanhaksi. Vanhuutta on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, se on suurimmalle osalle väestöä yhteinen kokemus. Samanaikaisesti edellisiltä sukupolvilta saadun perimätiedon merkitys on vähentynyt uuden tiedon kustannuksella. Merkityksellisenä pidettävä tieto, joka kautta pyritään orientoitumaan elämään, otetaan nykyään edestäpäin tai sivulta. Arkkipiispa muistuttaa, että elämme nopean tiedon ja muutoksen kulttuurissa, jolloin tiedon puoliintumisen aika on kiihtynyt joillakin aloilla jopa alle vuoteen. – Elämän kokonaisuuksien hallinta katoaa nuoruuteen nojaavan yhteiskunnan ytimen ollessa etunojaisen aktiivinen, nopea ja joustava. Yhteiskunta pyörii liikaa nuoruuteen liittyvien ominaisuuksien ehdoilla. Tämä pakottaa juoksemaan, ettei kaatuisi. Kukaan ei vain tunnu tietävän, mihin kiirehditään. Tämä saa Mäkisen esittämään tärkeitä kysymyksiä siitä, mikä vanhuuden rooli on tässä kilpajuoksussa? –Katsotaanko vanhuuttakin aktiivisen, dynaamisen yhteiskuntaluokan perspektiivistä? Koetaanko vanhusväestön olevan vain taakka ja rasite? Entä jos eläkeläinen ei täytäkään toivetta vireän, aktiivisen ikäihminen ihanteesta, vaan jää marginaaliin. Mikä tuolloin on vanhenevan ihmisen merkitys ja arvo? Hän nostaa esiin kolme asiaa, joilla tuota arvoa voitaisiin mitata. – Ensiksi vanheneminen tarkoittaa luopumista monistakin asioista. Lopulta kaikesta. Voisiko luopumisen oppiminen olla yksi vanhuuden annettava koko yhteiskunnalle? Vaikka luopuminen tuottaa myös tuskaa, sitäkin elämä on, ei vain jonkin saavuttamista. Toiseksi arkkipiispa muistuttaa elämänkokemuksen merkityksestä, iän tuomasta kokonaisperspektiivistä. Siitä, kuinka arvokasta sen tuoma tieto on myös nuoremmille sukupolville. – Meillä on hiljaista, elämänkokemuksellista tietoa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kolmanneksi vanhuuden arvon mittariksi arkkipiispa nostaa sen ymmärtämisen, että kukaan meistä ei ole vain oman itsensä varassa, vaan riippuvainen kanssaihmisistä. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän tarvitsemme muiden antamaa hoivaa ja turvaa. – Vanhassa vuodelta 1695 olevassa kirkkokäsikirjassa papin ohjeet sairaan luona käyntiin oli otsikoitu ”Sairasten oppimisesta”. Ei siis opettamisesta tai holhoamisesta vaan oppimisesta. Nyky-yhteiskunnassa tarvittaisiin vastaavasti ohjeita vanhuudesta oppimisesta. Vanheneminen on väistämätöntä, ja siihen sisältyy vaikeitakin asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vanhuus olisi jotenkin vähempiarvoista elämää. Väitöskirjassaan ”Unelma jälkikristillisestä kulttuurista ja uskonnosta. Tulenkantajien oppositio kansankirkollista arvomaailmaa vastaan 1924-1930” Kari Mäkinen tutki ryhmän ukonnollista ajattelua. – Sillä maailmalla, johon väitöstutkimukseni kautta sukelsin, on kosketuspintaa edelleenkin. Valmiit filosofiset ja poliittiset aateja ajatusrakennelmat ja valmiiksi jäsennellyt maailmankuvat eivät tunnu edelleenkään pitäviltä. Jotain niistä murentui eurooppalaisesti katsoen maailmansodassa ja kotimaan osalta sisällissodassa. Luottamus edistykseen ja kehitykseen, joka on ihmisen älyn ja osaamisen teknistaloudellisen kehityksen varassa, oli joutunut ravistelluksi. Tässä ympäristössä nuori kulttuurieliitti etsi tietään. Toisin kuin ehkä ajatellaan, eivät uskonnolliset kysymykset 1920ja 1930-luvulla – eivätkä nykyäänkään – ole menettäneet merkitystään. Mutta se kieli ja kulttuurinen ilmapiiri ja sosiaaliekonominen kehys, johon uskonto oli sidoksissa kirkon kautta, koettiin vieraana. Tunnistan tämän nykyäänkin. – Aihepiiri sai pohtimaan, tunnistanko tämän ajattelun, jota ilmenee institutionaalisen kirkon ulkopuolella. Tämä liittyy osittain myös uskonnolliseen kieleen ja merkitysmaailmaan. Ne viisi vuotta, jotka näiden nuorten Tulenkantaja-veijareiden parissa vietin ovat vaikuttaneet siihen, kuinka olen pappina asemoitunut. Olen pyrkinyt kuuntelemaan kirkon ulkopuolettakin tulevia ääniä. Taide ja kulttuuri ovat erottamaton osa arkkipiispa Kari Mäkisen elämässä. – Taide avaa aina jotain mahdollisia todellisuuksia tunneja kokemusmaailman tulkkina. Ilman taidetta ja mielikuvitusta maailma näyttäytyisi suljettuna ja kylmänä, ahtaana realiteettien tyyssijana. Mielikuvitus ja taide puhkovat siihen aukkoja ja mahdollistavat hengittämisen kaiken keskellä. Taide takaa ulospääsyn suljetusta deterministisestä ajattelusta, jota kylmät lait ohjailevat. Työssään arkkipiispa mielellään katsoo ja kertoo asioista taiteen, lähinnä kuvataiteen ja kirjallisuuden kontekstissa. – Elämän mielekkäät kokonaisuudet rakentuvat kertomuksille. Raamattu on erityisen monitahoinen ja moniääninen kertomisen maailma. Arkkipiispa Kari Mäkinen on julkaissut yhden runokokoelmankin Hämärässä kypsyy aamu (Kirjapaja 1986). Hän ei ainakaan myönnä, että pöytälaatikoista löytyisi julkaisemista odottavia runoja. Suomi on aineellisesti vauraampi ja turvallisempi maa kuin koskaan historiansa aikana, mutta vauraus jakautuu epäoikeudenmukaisesti. Arkkipiispa on huolestunut yhteiskuntamme eettisen perustan murenemisesta. – Se nojaa siihen, että hyvinvointimme hedelmät kuuluvat kaikille, ja yhteiskunnan tilaa seurataan kaikkein heikommassa asemassa olevien näkökulmasta. Hän tähdentää, että hyvinvoivan enemmistön maailmassa huonosti voiva vähemmistö on entistä enemmän jäänyt katveeseen, näkymättömäksi. Oman hyvinvoinnin takaamisesta seuraa se, että osa kansasta putoaa kelkasta. Tyyliin ”tarvitsemme köyhämme”. Suostuttaessa tähän, huono-osaisten määrä lisääntyy ja heidän ahdinkonsa syvenee. – Julkisessa puheessa marginaaliin pudonneita pidetään uhkana ja taakkana. Tuloerot ovat syventyneet huolestuttavissa määrin. Köyhyyteen liittyy aina myös syvä häpeä omasta ihmisarvosta. Arkkipiipan mielestä on ensisijaisesti kysymys valtaapitävien päättäjien tahdosta. Siitä, halutaanko näihin yhteiskunnan rakenteisiin puuttua korjaavasti. – Tehtäväni ei ole puuttua tähän, mutta kirkon tehtävä on tuoda esiin, minkälaisia ovat kaikkein tärkeimmät elämisen ehdot. Miten hyvä elämä voi toteutua, mikä on sen vaatima yhteiskunnallinen eetos. Kirkon tehtävänä on myös tarvittaessa, vaikkapa turvapaikan hakijoiden tai köyhyyden suhteen, osoittaa kriittistäkin näkemystä suhteessa julkiseen valtaan. Haastattelun päätteeksi arkkipiispa Kari Mäkinen muistuttaa, että voidakseen hyvin ihmiset tarvitsevat elämäänsä jotain syvempää kuin talouden, tuottavuuden ja tehokkuuden ajatuksia ja toivottaa Eläkeläinen-lehden lukijoille ja kaikille muillekin rauhallista joulua. – Toivon, että jokaisella olisi mahdollisuus viettää levollista ja hyvää joulua niissä puitteissa, mitkä kullekin ovat mahdollisia. Teksti: SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kuvat: ANNINA MANNILA ”Yhteiskunta pyörii liikaa nuoruuteen liittyvien ominaisuuksien ehdoilla. Tämä pakottaa juoksemaan, ettei kaatuisi. Kukaan ei vain tunnu tietävän, mihin kiirehditään.” ”Kirkon tehtävänä on myös tarvittaessa, vaikkapa turvapaikan hakijoiden tai köyhyyden suhteen, osoittaa kriittistäkin näkemystä suhteessa julkiseen valtaan.” Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle ensi vuoden kesäkuussa. Hän myöntää sen olevan suuri elämänmuutos, mutta mitään erityisiä suunnitelmia tai ajatuksia eläkepäivien suhteen hänellä ei ole.
• 16 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Kulttuurija harrastustoiminta nousi tärkeimmäksi aiheeksi, kun Pohjois-Karjalan yhdistysten tiedottajat ideoivat aluejärjestön kurssilla tiedotusvälineille ja yleisölle tarjottavia juttuja ja tiedotteita. Niinpä Pohjois-Karjalassa kerrottanee lähitulevaisuudessa muun muassa Joensuun yhdistyksen upouudesta toimintamuodosta, näytelmäkerhosta, Lieksan senioritanssista ja Uimaharjun katiskakerhosta. – Sopii hyvin tähän aikaan. Myös meidän yhdistyksissämme kulttuurija muun harrastustoiminnan arvostus on kasvanut perinteisen edunvalvonnan rinnalle, sanoo kurssin järjestämisestä vastannut Matti Ruokolainen Lieksasta. Yksi jutuista saatiin hyvälle jalalle. Kurssin ohjaajana oli Eläkeläinen-lehden eläkkeellä oleva toimitussihteeri Pekka Isaksson. Hän innostui yhdessä uimaharjulaisten kanssa tekemään yhdistyksen mainiosta katiskakerhosta jutun julkaistavaksi lehden tammikuun numerossa. Näin hyPohjois-Karjalan tiedottajat ideoivat juttuja ja tiedotteita Harrastustoiminta nousi kärkiaiheeksi Joensuun Eläkeläisten upouudella näytelmäkerholla on jo alkuvaiheen tiedotussuunnitelma, jonka yhdistyksen toimihenkilöt pähkäilivät kokoon tiedottajakurssin ryhmätyönä. vään ideaan suopui sen enempiä taivuttelematta lehden nykyinen toimitussihteerikin. Tiedottajakurssi järjestettiin marraskuun lopulla Uimaharjun kansantalolla. Paikalla oli toistakymmentä yhdistysten tiedottamisesta vastaavaa toimihenkilöä. Vaikka tapahtumatiedottamisen todettiin yleensä olevan kunnossa, huomattiin kurssilla, että tiedottamiseen sisältyy paljon muutakin kuin arkirutiineja. Aina ei ole riittävän tarkasti mietitty yhdistysten tiedottamisen kohderyhmiä. Kurssilla tuli puheeksi myös järjestön tiedottaminen. Erityisesti Eläkeläinen-lehdelle annettiin palautetta, pääasiassa tosin kehuvaa. Muutamiin yksittäisiin asioihin, kuten kevätja vuosikokousilmoituksiin, toivottiin lukemista helpottavia muutoksia. Tiedottajakurssi oli toinen koulutustilaisuuksista, jotka aluejärjestö on tänä vuonna järjestänyt Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskukselta STEAlta järjestön kautta saadun toimintatonnin turvin. Aikaisemmin syksyllä järjestettiin arkistointikurssi, jossa ohjaajana oli Kansan Arkiston johtaja Marita Jalkanen. PEKKA ISAKSSON
• Nro 7 joulukuu 2017 – 17 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 TULOSSA SYKSYLLÄ 2018! KIRJATKAA JO NYT VUODEN 2018 TOIMINTASUUNNITELMAAN! Hinta 455€ – 475€ (riippuen lähtöasemasta) Hintaan sisältyy: • junamatkat Helsinki-Pietari-Helsinki 2. lk (Helsingistä matka-aika 3h 25 min) • majoitus hyvätasoisessa hotellissa • paikallisbussikuljetukset Pietarissa • päivittäinen lounas • kasakkashow ja illallinen 1.10. • kolme suomeksi opastettua tutustumiskohdetta ja kaupunkikiertoajelu • suomalaisten venäjänkielisten matkanjohtajien palvelut koko matkan ajan Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta tai Vainikkalasta. Tutustumiskohteita (valinnaisia) opastettuina Eremitaasi, jokilaivaristeily ja Fabergé-museo, omatoimisesti Grand Maket-pienoismallimuseo Lisämaksusta (65€-70€/henkilö) ohjelmaa tiistai-illalle: Viva Mozart! -konsertti, kesto: 2 tuntia, tai Joutsenlampi –baletti, kesto reilut 2 tuntia sisältäen väliajan Matkalle lähtijällä tulee olla voimassa oleva passi (huom. passin tulee olla voimassa vielä 6 kuukautta matkan jälkeen) ja viisumi. Viisumin hinta on 86€ . Varauksia aletaan ottaa vastaan vuonna 2018 keväällä. Toimitamme yhdistysten matkavastaaville tarvittavat ohjeet varaamisesta, maksuista ja viisumin hankinnasta. Matkalle mahtuu mukaan 200-300 matkalaista. Vastaava matkanjärjestäjä : Nykytaiteen museossa Erartassa Pietarissa sijaitsee Venäjän laajin modernin taiteen kokoelma. Museon nimi tulee sanoista ”era” ja ”art” eli ”taiteen vuosisata”. Museo avattiin vuonna 2010 Stalinin aikaiseen taloon, jota remontoitiin neljä vuotta museota varten. Erartan löytää Vasilinsaarelta, joka – pienenä detaljina mainittakoon – on ollut inkerinsuomalaisten asuttamaa aluetta 1600-luvulla. Vasilinsaarella sijaitsevat myös Pietarin valtionyliopisto, Tiedeakatemia sekä Kunstkamera. Erartan kokoelmat kattavat teoksia vuodesta 1945 lähtien aina tähän päivään. Teoksia on kerätty museoon ympäri Venäjää ja niitä on esillä kaikkiaan 2800 yhteensä kolmeltasadalta taiteilijalta. Erarta toteuttaa myös projektia ”Venäjä Erartassa” siten, että kunakin vuonna museossa esitellään tietyn Venäjän alueen taiteilijoiden töitä. Vastaavasti Erarta pystyttää näyttelyn sille alueelle, mistä vierailevien taiteilijoiden työt ovat Erartaan tulleet. Erartassa on kaikkiaan viisi kerrosta ja kahdeksan eri näyttelysalia. Pysyvien töiden näyttely sijaitsee talon vasemmassa siiven kaikissa viidessä kerroksessa. Muissa näyttelytiloissa teoksia vaihdetaan niin tiuhaan, että käytännössä joka kolmas kuu esillä on uusi näyttely. Rakennuksessa sijaitsee lisäksi kaksi ravintolaa/kahvilaa ja talon sisällä pääsee liikkumaan hissillä. Museon tiloista löytyy myös kirjakauppa sekä myytävien teosten galleria. Valokuvaaminen on Erartassa sallittu ja kävijöitä kannustetaankin ottamaan runsaasti kuvia sekä jakamaan niitä Instagramin tai Facebookin kautta tunnisteella #Erarta. Erartan teoksista monet ovat hullunkurisia, mutta huvittavien kuvien takana saattaa olla jokin traaginen tarina. Sellainen on esimerkiksi Nikolai Kopeikinin teoksissa, jotka kuvaavat norsuja. Neuvostoaikana (korkeille virkamiehille) tyypillistä käytöstä oli hankkia eksoottisia elämiä eläintarhaan tai jopa henkilökohtaisiksi lemmikeiksi. Norsuteokset kuvaavat aikaa, jolloin elefantteja haettiin Neuvosto-Venäjälle, mutta ne eivät pärjänneet kylmässä ilmanalassa. Eläimille jopa juotettiin votkaa lääkkeenä kylmyyttä vastaan. Erarta antaa myös kävijöille mahdollisuuden päästää sisäisen taiteilijansa valloilleen. Museon kolmannessa kerroksessa sijaitsee yksikköjä tai ”soluja”, joita voi vuokrata käyttöönsä tuhannen ruplan (noin 15 euron) kuukausihintaan ja sijoittaa solun sisään esille käytännössä mitä tahansa. Esillä on siis asiakkaiden soluunsa valitsemia valokuvia, piirustuksia, nukkeja, savitöitä, luonnonmateriaaleista tehtyjä taideteoksia ja kaikenlaista muuta yllättävää. Soluja on kaikkiaan 70 ja ne ovat venäjäksi ????, englanniksi YOUnits. Erarta ei ole vain nykytaiteen museo, vaan siellä järjestetään myös työpajoja, konsertteja, kirjojen julkistamistilaisuuksia, elokuvaesityksiä sekä pidetään erilaisia oppitunteja taiteesta tai muista kulttuuriaiheista. Nähtävää ja koettavaa Pietarissa: Moderni taide tutuksi Erartassa Pjotr Gorban: Asevelvolliset, 1985. Kuva: Erarta / Eras-galleria Nikolai Kopeikin: Kotimaa, 2008. Kuva: Erarta
• 18 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Tarinoita tulevaan vuoteen L ea Nieminen vastaa Suorat sanat -runollaan viime lehdessä esittämääni haasteeseen kirjoittaa lasten innoittamana. Suorat sanat kuvaa varsin kaunistelemattomasti ja realistisesti lapsen tapaa havainnoida ja puhua. ”Koirankoppiaukko” on mieleen jäävä ilmaus. Runon rakenne on onnistunut: ensin tulevat karut havainnot ja kommentit, mutta lopussa odottaa helmi: ”ei mitään tavaraa, mummo tarvii rakkautta.” Runo on tiivis, kirjoittaja on rajannut taitavasti sen, mitä sanotaan ja mitä ei. Jos jotain runolle haluaisi vielä tehdä, niin ehkä säkeistöjakoja voisi harkita. Suorat sanat on rehellinen ja hellä runo lapsista ja lapsenlapsista. ”Yksityiskohtien kuvaaminen on vaikeaa. Lähellä olevat arjen piirteet ovat tavallisuudessaan melkein näkymättömiä”, kirjoitti Venla Rossi Hesarin kolumnissaan viime vuoden kesäkuussa. Lea Niemisen runossa tämä onnistuu. Claes Anderssonilla on muuten hurmaava runo lapsenlapsesta. Se löytyy Syksyni sumuissa rakastan sinua -kokoelmasta. Runo alkaa näin: ”Hänen nimensä on Siiri Wilhelmiina ja hän on kuusivuotias.” Vähän myöhemmin tulevat säkeet: ” Hän osaa tehdä viisi kärrynpyörää / Isona hänestä tulee prinsessa.” Pitkähkö runo päättyy säkeisiin: ”Muutaman vuoden päästä hän on nuori nainen joka ajattelee / ehkä joskus isoisäänsä.” Anderssonin runot on suomentanut Jyrki Kiiskinen. Surua ja sotaa Kauko Knuutila kirjoittaa saatteessaan alkaneensa miettiä, miten ihmeessä tulevat toimeen ne lapset, joilla ei ole isää eikä äitiä. Ennen kaikkea häntä pohditutti katulasten elämä. Tästä pohdiskelusta sai alkunsa runo Lapsen suru . Lapsen suru tuo jollakin tapaa mieleen kansanrunouden. Osittainen riimi sekä käänteiset sanajärjestykset saavat aikaan kansanlaulumaisen sävyn. Runo voisi myös olla kansakoulun lukemistosta. Sanavalinnat ”pieni mökki”, ”tyttökulta” ja ”orpolapsi” tuovat mielleyhtymiä saduista. Yhtä lailla Knuutilan runo voisikin olla vaikka sadun alkutiivistys tai johdanto. ”Silmäkuopat”-sanan tilalta voisi käyttää ihan vaan ”silmiä”. Silmäkuoppa tuntuu sanana melko erityyliseltä kuin muut runossa käytetyt sanat. Lapsen suru pitäytyy vanhan runouden perinteissä, siinä kaikuvat menneet vuosikymmenet. Pentti Saaritsalla on runo, joka kertoo katulapsista. Olen lukenut sen kymmeniä, ellen satoja kertoja, ja aina vain se synnyttää kylmiä väreitä. Runo alkaa näin: ”Hän vetää päällensä sanomalehden / ja veljensä päälle toisen: lauantaipäivän El tiempo-lehden, / paksun ja lämpimän.” Runo löytynee Pohjakosketus -valikoimasta, jossa on Saaritsan runoja 30 vuoden ajalta. Sisko Laukkasen runo Sota-ajan muistoja on pysäyttävä, vetää totiseksi. Laukkanen on muistanut aistien merkityksen: tummat rullaverhot, pommikoneiden jyrinä. Hieno ilmaus on myös lapsen väestönsuoja eli äidin syli. Runo kuuluu kertovan runouden piiriin. Siihen on väkevästi vangittu pieni pala historiaa. Ensin annetaan todistus – sitten teesi. Ensin eläydytään ja näytetään, mitä on tapahtunut, sitten tehdään siitä päätelmät ja yhteenveto. Kaksi viimeistä säkeistöä muuttuvat suoraksi puhutteluksi ja kiitokseksi veteraaneille sekä rauhanvetoomukseksi meille kaikille. Arki, pyhä ja hyvä tahto Eila Kolhasen otsikoimattomassa runossa leivotaan ja jumpataan – mainio yhdistelmä. Kevyt ja hauska runo kuitenkin onnistuu yllättämään lopussa, kun aivan viime riveillä sävy vakavoituu ja juhlavoituu: ”polvet notkistuvat,/muistat, miten niiasit äidillesi kiitosta/lämpöisestä leivästä.” Kolhasen runo on hyvä osoitus siitä, miten kevyt ja vakava ovat aina lähellä toisiaan. Runo muistuttaa upeasti siitä, kuinka voimme arjessa havahtua näkemään kauneutta ja tuntea kiitollisuutta, tavoittaa arkisten puuhien keskellä jotakin pyhää.(Tämänkaltaista sävyä oli myös viime lehdessä julkaistussa Helena Koposen Kuik’ mie -runossa.) Kaarina Logrénin runo täyttää palstan joulurunojen kiintiön. Runo on hyväntahtoinen ja sadunomainen kertomus tonttutyön ja poropojan ystävyydestä. Joulu on oikeastaan vain taustahuminaa runossa. Mutta jouluun kuuluvat hyvä tahto ja sadut, joten siinä mielessä Tonttu-tytön ja poron ystävyys sopii hyvin joulurunoutta edustamaan. Tuntuu, että Logrénin runossa yhtä tärkeitä ovat tunnelma ja rytmi kuin se mitä sanotaan. Tonttu-tytön ja poron ystävyys sopisi hyvin myös joululauluksi – vaikka oikeastaan se kyllä kertoo enemmän ystävyydestä kuin joulusta. Kirjoittamaan? Pian vaihtuu vuosi. Moni tekee lupauksia ja päätöksiä. On tutkimustietoa siitä, että Suorat sanat Lapsiltamme opimme enemmän kuin he meiltä, lapsenlapsilta kuulemme totuuden, suoria sanoja ”älä laula mä olen kyllästynyt” lupaus muistaa mummo ”kyllä mä sinut muistan kurttuinen naama, silmälasit, koirankoppiaukko kaulassa ja käyttää kelloa” mummojen vertailua ”kyllä se toinen mummo on kivempi kun sillä on ne lemmikitkin” -eihän ne mukana olleet”mutta olihan se haju” mummo tarvitsee ”ei mitään tavaraa, mummo tarvii rakkautta” Lea Nieminen, Inkeroinen Lapsen suru Pienen mökin portailla istui tyttö pieni. Ihan siinä itseksensä itkuansa nieli. Oli suru sydämessä, kun yksin oli jäänyt. Eikä tiennyt tyttökulta, mihin voisi mennä. Kaikki hänen ystävänsä, olivat nyt poissa, vaikka nythän olis tarvinnut ystäviä monta, kun hän oli edellisyönä orvon osan saanut. Kaikki oli hyljänneet pienen orpolapsen, joka itki suruissaan ja mietti, kuinka lämmin olikaan, äidin syli silloinkin, kun itku täytti silmäkuopat ja suru sydämen. Kauko Knuutila, Rovaniemi Sota-ajan muistoja isä sodassa äiti kotirintamalla miniänä vanhusten ja neljän pienen lapsen kanssa muistot sodan varjossa pelkojen sävyttämiä tummat rullaverhot alhaalle pommikoneiden lähestyvä jyrinä pienet kädet korville turvaan äidin syliin – lapsen väestönsuojaan pelko tiivistyi iltarukouksissa isän ikävään rauhan toivoon isä kotiutettiin vammautuneena taistelu jatkui vielä arjessa ison perheen toimeentulosta vanhimmat lapsista ruumiilliseen työhön ja vastuuseen liian varhain – jäivätkö lapsuuden leikit leikkimättä kiitos äiti isä ja veteraanit lapsuuden turvasta vaikeina aikoina tänään vastuu tulevasta velvoittaa meitä toimimaan rauhan säilyttämiseksi olkoon tavoitteenamme lapsillemme turvallinen tulevaisuus Sisko Laukkanen, Fuengirola Hymyillen kuin TV-kokit, ryhdyt sämpylän leivontaan. Laita aamuinen puuron loppu taikinaan, raastettua porkkanaa, väriä antamaan, mittaa kuivat aineet valmiiksi, ja sitten vaivaamaan. Jauhojen sekoittaminen saa lantionkin pyörähtämään. Jalkoja voi nostella vuorotellen, varo kuitenkin hypähtämistä, ettei kulho putoa hyppysistä. Leipominen on sitten koko vartalon osallistumista, kädet liikkuvat rullaten ja pyöritellen. Vatsa myötäilee käsien liikkeitä. Sämpylät sitten pellille, leivinpaperin päälle, otat monta askelta ja pyörähdystä. Sitten sämpylät uuniin, polvet notkistuvat, muistat, miten niiasit äidillesi kiitosta lämpöisestä leivästä. Eila Kolhanen, Nokia
• Nro 7 joulukuu 2017 – 19 ELÄKELÄINEN kirjoittamisella on hyvää tekeviä vaikutuksia mielen, jopa kehon terveyteen. Olisiko hyvä aika alkaa kirjoittaa? Omaksi ilokseen, muiden iloksi. Tai jos kirjoittaminen on jo kuulunut harrastuksena elämään, voisiko se olla vielä suuremmassa osassa? Olisiko tarinoita, joita kertoa joko runon tai proosan muodossa? Hyvä ja lempeä tapa käynnistellä kirjoittamista on alkaa laatia aiheja havaintolistaa. Listaa on helppo laatia ja täydentää missä vain. Jos mukana ei ole paperia ja kynää, myös puhelimeen saa kirjattua asiat muistiin. Itse rakastan listojen tekemistä. Minulla on myös koneellani tiedosto, johon säilön ”varaosia”. Varaosat ovat teksteistä ylijääviä ideoita ja lauseita. Ne voivat olla myös kuultuja tai luettuja lauseita, joiden paikkaa en vielä tiedä. Kun selaan varaosia, minulla on vähän samanlainen olo kuin miettiessäni, mitä ruokaa valmistaisin. Katselen, mitä kaikkea kuiva-ainekaapista, jääkaapista ja pakastimesta sattuu löytymään. Kun aikani katson, ideoita alkaa syntyä. Mutta nyt, kiitos tästä vuodesta ja tarinoiden täyteistä uutta vuotta kaikille. Tonttu-tytön ja poron ystävyys Metsätiellä tonttu-tyttö iloisena astelee, hän kaipaa tosiystävää ja päättää: alan etsimään. Joku tuolla vilahtaa, tiukukin jo kilahtaa, varmaan pieni poro-poika ystävää myös katselee. Taidan juosta poron luokse ethän kauas poro juokse haluaisin ystävän, toivon sen nyt löytyvän. Tuutkos ystäväksi mulle minä lupaan tulla sulle! Varmaan ystävän nyt saa, kysyä kun uskaltaa. Rinnakkain jo kuljettais joulumatkaa jatkettais. Ihana on kahdestaan ystävien taivaltaa! Poro miettii onko totta sainhan uuden ystävän. Poron korvaa haluaa tonttu-tyttö kutittaa Kutittaakin kannattaa hyvän ystävän kun saa. Olet ystävä nyt mulle, joulun muisteluihin jäät. Toivonkin nyt jokaiselle todellista ystävää! Kaarina Logrén, Oulu Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Kuinka usein yhteiselo on vain kulissi, jota pönkitetään pystyssä lasten, sukulaisten ja naapureiden vuoksi? Tai pelätään, ettei ole kykyä ja voimia rakentaa sen parempaakaan, jos haaveilee muutoksesta. Entä onko tavoitteiden ja toiveiden lupa muuttua? Silloin yhteiset tavoitteet saattavat erkaantua, eikä yhteistä päämäärää elämänkululle ole enää olemassakaan! Silloin pettymykset elämään oikein alkavat? Näin pohdiskelee Ada Juvosen, 82, uutusromaanin Rakasta en päähenkilö, nuori kolmen lapsen äiti ja pienen mökin emäntä Beda. Eletään USA:n presidentti Kennedyn murhan aikoja, suuren maaltamuuton kynnyksellä. Kirjoittamisen lisäksi Ada Juvonen toimii Mänttä-Vilppulan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Hän on omistanut teoksensa kaikille Suomen naisille, joita parempiosaiset pitivät säälimättä käsikassaroinaan alaikäisinä ja jotka sisulla selvisivät hyvinvointi-Suomen veronmaksajiksi. Omaelämäkerrallinen Rakasta en -romaani on löyhästi jatkoa Juvosen vuonna 2000 ilmestyneelle romaanille Lapsuus ja unissasaarnaaja. Juvosen isä oli unissasaarnaaja ja molempien romaanien Beda on kirjoittajan toinen minä. Kyseinen unissasaarnaaja-isä erehtyi sanomaan 14-vuotiaalle Bedalle, ettei ”sinusta tuu henkes elättäjää”. Tämä lausahdus sitoo Bedan itsetunnon kehityksen vuosikymmeniksi. Ostokorttiajan maaseudulta tehtaaseen Rakasta en -romaanissa lähdetään liikkeelle sodan jälkeisestä ostokorttiajasta ja edetään vuoteen 1965, jolloin Beda on menossa toista kertaa naimisiin. Esikoistyttö syntyy marraskuussa 1954 ja syksyllä 1965 Beda tilittää Lauritsalan tehdaskaupungissa: ”Olemme maaseutusiirtolaisia tehdaskaupungissa. Rakennamme uutta elämäämme. Takana on vuoden kestänyt muuttokierre. Vuoden aikana Savon maaseudulta (Heinävedeltä!) Hyvinkäälle metsätöihin, sieltä Nurmijärvelle karjanhoitajiksi, Vihtiin karjakoksi, Forssaan maatöihin ja karjakoksi, Lapinjärvelle maatyöläiseksi. Kahden koululaisen ja yhden kaksivuotiaan lapsen kanssa. Sai riittää. Päätin, että tämä oli oleva meidän kotikaupunkimme, jos se vain on mahdollista.” Uskonnon myrkyttämät yhteisöt Juvosen omaelämäkerrallinen romaani on paikoitellen rajua kerrontaa lähihistoriastamme ja nuoren naisen osasta tiukkapipoisten uskonnollisuuden myrkyttämissä kyläyhteisöissä. Uskonnon varjolla Bedalle on iskostettu ainainen taistelu huonon omatunnon ja syyllisyyden kanssa kaikista tekemisistä, jopa ajattelusta. Se oikeuttaa aviomiehen syyttelemään Bedaa lähes kaikesta mahdollisesta, varsinkin epäilemään uskottomuudesta, joka kyllä lopulta toteutuukin, oikein lääkärin määräyksestä. Mutta vastapainoksi elämän ankeudelle Beda saa viisaita neuvoja ja asiallista kohtelua viranhaltijoilta sekä avioeroa ajavalta vanhalta asianajajalta. Vähitellen aurinko alkaa pilkahdella tulevaisuuden taivaalla, kun olot väljenevät sitä mukaa kuin hyvinvointi-Suomea ryhdytään toden teolla rakentamaan. Juvosen Rakasta en -romaani on mitä parhain valinta vaikkapa lukupiireihin. Sen rohkean suorapuheisuuden ansiosta syntyy varmaan mielenkiintoisia muisteluksia, oivalluksia ja keskusteluja siitä, mihin suuntaan Suomessa ollaan nyt menossa, kun itsenäisyyttäkin on kertynyt nämä täydet sata vuotta. Mitä kuuluu sille kuuluisalle suomalaiselle sisulle ja maaseudunja työläisnaisten perinteiselle naisenergialle? JUHA DRUFVA Ada Juvosen romaani kuvaa työläisnaisen kovaa sisua Ada Juvonen: Rakasta en. Omakustanne. M-Print Mänttä-Vilppula 2017. Ada Juvonen omisti uuden romaaninsa sisulla selvinneille Suomen naisille. Kuva: Juha Drufva Lopen Eläkeläisten Nettitreffeillä (lue lisää Nettitrefffeistä sivulta 12) syntyi Google Docsin yhteiskirjoituksena Loppilainen ryhmäruno. Aiheeton runo (Loppilainen nettitreffiruno) Aiheeton runo on kuin kupliva viini, punainen on hapanta mutta juomana fiini. Aina se oluen voittaa jos juoda koittaa vaan ei se haittaa jos elämä voittaa. Juhlat jatkuu ja juoma riittää huomenna maksa kiittää. Viina on viisasten juomaa tyhmille tuskaa tuovaa. Vaan jaettu ilo on kiva kantaa huomiselle voimaa antaa. Elämä eletään ja yhdessä ollaan ja kivaa on.
• 20 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljeksen ensi-illassa hämmästeli jälleen kerran Aleksis Kiven humaanin kertomuksen lumoa. Seitsemän jalon villin kivistä tietä yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Tarinan intensiteetti, kielellinen kauneus ja räiskyvyys vievät vastustamattomasti mukanaan. Tarina seitsemästä veljeksestä asettaa myös kysymyksiä. Miksi suuret yhteiskunnalliset rakenneuudistukset eivät pure veljeksiin ja heidän rehevään elämäntapaansa ja kielenkäyttöönsä? Miksi näin tapahtuu myös Lauri Maijalan ohjaaman esityksen nykysuoalaisille syrjäytyneille? Kiven veljesten ekologinen elämäntapa ja harmonia ympäröivän luonnon kanssa yhdistettynä mahdollisimman suureen vapauden kaipuuseen ja omasta riippumattomuudesta kiinni pitämiseen herkistää aina. Veljekset vetävät yhtä köyttä, jotteivat joutuisi riippumaan samassa, sosiaalisten normien talutusnuorassa. Kaiken tämän täydentää hervoton huumori, räiskyvät tunteet ja nopea reagointi hetken ärsykkeisiin. Olisiko Kiven veljesten perusviesti se, että kaikki mikä meillä on ja mikä meitä ympäröi, on luontoäidin meille antamaa. Näin ainakin Maijalan ohjauksessa, esityksen alussa näyttämölle ilmestyvä, veljesten äidin enkelihahmo antaa ymmärtää. Esityksen lopussa äiti (Ulla Koivuranta) jylistää panssarivaunulla näyttämölle laittaen jukuripäät, sonniniskaiset poikansa lopulta järjestykseen, komentaen heidät aapiskirjan ääreen. Äidin lisäksi enkelihahmon on saanut myös veljesten isä (Petri Rajala), joka on puettu ja maskeerattu hämmästyttävän hyvin Kalle Holmbergin näköiseksi hahmoksi. Muutoinkin Maijala on napsinut muutamia Holmbergin ohjauksen näköiskohtauksia esitykseen. Alkukohtauksen, jossa veljekset läiskyttävät kurramailojaan piikkopaidoissa, lavastuskin on kopioitu Kaj Puumalaisen 1970-luvun lavastuksesta. Mutta sitten Maijala pistää tuulemaan, ja esitys sijoittuu lähes kauttaaltaan nykyaikaan. Kiven 147 vuoden takaisen huumorin syvyyttä ja Maijalan Seitsemän veljeksen osumatarkkuutta ihmetellessä on hyvä muistaa psykiatrisen vankilasairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman toteamus, että seitsemää levotonta veljestä ei muuta lukkarin koulu, mutta heitä muuttaa hidas kypsyminen ja uusien asioiden oppiminen vähä vähältä: ”Aleksis Kiven kuvaus ikääntyneistä veljeksistä on sekä hykerryttävä, uskottava että sympatiaa herättävä.” Maijalan tulkinta on riipaiseva, traaginen kasvutarina, mutta myös Kiven huumorin ryydittämä tragikomedia, joka tuon tuostakin saa suupielet hymynkareisiin. Seitsemässä veljeksessä kerrotaan Tammiston Kyöstistä, joka ei koskaan naura eikä valehtele. Tämä on humoristi Kiven heitto vakavikkojen koulukunnan suuntaan. Heidän hallussa oleva totuus, kun aina on yksitotista tottelemista, kuuliaisuutta ja alistumista. Juuri sitä, mitä veljekset kammoavat Juhanin suulla: ”Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu.” Sivistys ja yhteiskuntakelpoisuus, jopa vihan ja kaunaisuuden karsiminen edellyttävät lukutaitoa. Sen Maijala nostaa esityksen metaforaksi suhteessa yksilöihin ja yhteiskuntaan. Esitys päättyy raakaan väkivaltaan, ja kaiken sovittamiseen poikien viimein oppiessa lukemaan ja pikkuhiljaa muuntuessa yhteiskunnan kelvollisiksi jäseniksi. Koko näyttelijäkaarti, jokainen erikseen ja kaikki yhdessä ovat erinomaisia. He jauhavat Maijalan ylitsepursuvan ideamyllyn jyvät syvältä kouraisevaksi teatteritaiteeksi Maijalan veljekset näyttelevät vimmaisesti ja fyysisesti ja tarvittaessa tavattoman herkästi ja haavoittuvasti. Meillähän on valtavaa näyttelijäpotentiaalia, jonka valovoimaisempia yksilöitä Maijala on napsinut herkästi kunkin veljeksen persoonaan paneutuen. Heistä jokaista voisi sumeilematta kehua. Erityisesti ihastuin Jonas Saareen Laurin roolissa. Hän on esityksessä taiteen airut. Lauri kuuntelee oopperaa ja tanssii, erottuen muista veljeksistä kaunosieluisuudellaan. Lauri on syrjään vetäytyvä taitelijasielu, jota Saari esittää syvän tunteellisesti ja aistikkaasti. Esityksen musiikki ja koko äänimaisema on taiten tehtyä ja valittua. Traditioista irtaantuvat musiikkivalinnat neo-soulista folk-blues sävytteisiin pilkkalauluihin tukevat hienosti esityksen eri tunnelmia. Kaunein musiikkihetki koetaan, kun niin musikaalisesti kuin näyttämöllisestikin erityisen lahjakas Joel Mäkinen esittää Timon laulun oravasta itseään pianolla säestäen. Myös tulkintaa tukeva lavastus, puvustus ja valaistus ovat onnistuneita ja tarkkaan harkittuja. Lauri Maijala on astunut rohkeasti suuriin saappaisiin. Vanhemmat katsojat, ja nuoremmatkin televisiotallenteen myötä, muistavat Kalle Holmbergin vuonna 1972 ohjaaman, kohutun ja ylistetyn teatteritapauksen, Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljeksen esityksen. Maijala solahtaa Holmbergin jalkineisiin vaivatta. Hänen näkemyksensä, joitakin yliammuttuja kohtauksia lukuun ottamatta, on oivaltava, häpeilemättömän yhteiskunnallinen ja koskettava. Se on myös tietynlainen isänmurha Maijalan kunnioittamaa Holmbergia kohtaan. Maijala on noussut teatteriohjaajien eliittiin. Hän tekee suomalaista teatterihistoriaa, perinteitä kunnioittaen ja rohkeasti uutta luoden kuten koko Turun kaupunginteatterin erinomainen esiintyjäkaartikin. Aleksis Kivi elää! SISKOTUULIKKI TOIJONEN Seitsemän veljestä. Turun kaupunginteatteri, päänäyttämö. Aleksis Kiven romaanin dramatisointi ja ohjaus Lauri Maijala, lavastus Janne Vasama, puvut Tuomas Lampinen, valot Jarmo Esko, ääni Iiro Laakso. Rooleissa Joonas Saartamo, Olli Rahkonen, Pyry Äikää, Markus Järvenpää, Joel Mäkinen, Jonas Saari, Paavo Kinnunen, Ulla Koivuranta ja Petri Rajala. Lauri Maijalan Seitsemän veljestä on sivistyksen ylistys Lauri (Jonas Saari), Juhani (Joonas Saartamo), Tuomas (Pyry Äikää), Timo (Joel Mäkinen), Eero (Paavo Kinnunen), Aapo (Olli Rahkonen), Simeoni (Markus Järvenpää) Kuva: Turun kaupunginteatteri/Otto-Ville Väätäinen Takametsän poikien elämänmenon ikuinen lumous
• Nro 7 joulukuu 2017 – 21 ELÄKELÄINEN Ainakin sen verran pitäisi matkustaa, että äly ehtii tuulettua. Jos kaikki suomalaiset olisivat pysytelleet viimeiset 200 vuotta maansa rajojen sisäpuolella, eikä tänne olisi kukaan ulkomaalainen piipahtanut, millaiselta maamme ja sen kansalaiset näyttäisivät. Toimittajana ja turistina itää ja länttä nähnyt, nykyään muun muassa Imatran Eläkeläiset ry:n sihteerinä toimiva Aimo Ruusunen (s.1948) esittelee tuoreessa kirjassaan Opin haussa ja kaukokaipuussa – kulttuurimatkailua ennen vuotta 1918 kymmenien esimerkkien avulla lähinnä satakuntalaisen kulttuuriväen matkustamista ennen Suomen itsenäistymisen aikaa. Teos koostuu lyhyistä henkilökuvista, joiden kautta hahmottuu, miten erilaiset kansainväliset muodit ja taiteelliset virtaukset ovat saapuneet Satakuntaan ja Suomeen. Yksi keskeisistä henkilöistä on köyliöläinen aatelisperheen poika, kuvanveistäjä ja kansanperinteen vaalija Emil Cedercreutz (1879-1949). Hänen viipurilainen isoäitinsä Emilia Hackman matkusti kahdeksanvuotiaana vuonna 1834 vanhempiensa kanssa hevoskyydillä Viipurista Roomaan ja takaisin. Isoäitinsä kanssa Emil matkusti halki Euroopan 19-vuotiaana. Italiassa tuleva kuvanveistäjä imi itseensä kaikkia mahdollisia taiteellisia vaikutteita. Akseli Gallen-Kallela: Sinne ja takaisin Toinen keskeinen Satakunnassa syntynyt ja kasvanut taiteilija on Akseli Gallen-Kallela (18651931). Nuorena Akseli kaipasi varsinkin talvisin muualle, mutta muualla häntä vaivasi koti-ikävä. Hän loikin suomen kieleen sanan ”kaukokaipuu.” Vuonna 1911 Gallen-Kallela matkusti perheineen Pariisista Marseilleen ja sieltä laivalla Suezin kanavan kautta Itä-Afrikkaan, Nairobiin ja Mombasaan. Hän hankki metsästysja tutkimusmatkailijan kokemusta ja keräsi kirjallista ja muuta aineistoa kansatieteellisessä tarkoituksessa. Tavatessaan julmaa käytöstä osoittavan saksalaisen ja nähdessään, mitä paikalliset asukkaat ovat oppineet eurooppalaisilta, taitelija pohti lähetystyön mielekkyyttä. Gallen-Kallelan mielestä eri kristinuskon suuntien lähetyssaarnaajat vieroittavat ihmisiä omien heimojensa uskomuksista, mutta tuskin saivat heitä ymmärtämään kristinuskon ydintä: ”He menettävät alkuperäisen luonnonmoraalinsa ja muuttuvat eurooppalaisten irvikuviksi, varasteleviksi, juopoiksi ja röyhkeiksi.” Gallen-Kallelan mukaan islamin oppi sopi paremmin tähän ympäristöön. Islaminuskoiset olivat suhteellisen siivoja, tahdikkaita ja hiljaisia kristittyihin öykkäreihin verrattuna. Vuorovaikutusta kaikilla elämän aloilla Ruusunen lähivalaisee kaikkiaan 32 henkilöä, joiden kautta hän osoittaa, että suomalaisten yhteydet Euroopan kulttuurielämään eivät auenneet 1800-luvulla, vaan jo paljon aikaisemmin: ”Prosessi on ollut monimuotoinen ja monenlaisten tapahtumien ja persoonallisuuksien säätelemä. Sodat, kansainvälisen politiikan asetelmat ja eri tahojen omatoiminen kiinnostus asioihin ovat vaikuttaneet kokonaisuuteen” Ruusunen muistuttaa, että jos samankaltainen katsaus tehtäisiin muiltakin elämänalueilta kuin vain kuvataiteesta, musiikista, teatterista ja kirjallisuudesta, ulkomaisia vaikutteita paljastuisi vielä paljon enemmän: ”Suomeen on muuttanut myös kauppiaita, eri alojen ammattilaisia ja eräisiin teollisuuskohteisiin ammattityömiehiä. Itse asiassa myös kielemme, niin suomi kuin ruotsi, sisältävät paljon näitä muualta saatuja vaikutteita.” Ruususen teos on napakka muistutus siitä, että meillä on ollut aina maahanmuuttajia ja maasta muuttajia. Ilman vuorovaikutusta kulttuurin kehitys umpioituu, pysähtyy ja lopulta tukehtuu. Pitäkäämme siis edelleen kulttuurimme ikkunat auki maailmaan. JUHA DRUFVA Niemi on Suomi, ja Juha Hurme aloittaa sen historian todella kaukaa: alkuräjähdyksestä. Sitä ennen hän kuitenkin esittelee vuonna 2017 syntyneen Ainon ja listaa kolme polvea hänen esiäitejään: vuonna 1967, 1942 ja 1917 syntyneen. Näin päästään kätevästi neljän nuoren naisen kautta itsenäisen Suomen alkuun. Lisäämällä sukupolvien ketjuun 16 esiäitiä päästään vuoden 1517 Suomeen, joka ei Suomi ollutkaan vaan Ruotsin itäinen maakunta Österlandet. Lisäämällä jonoon vielä 25 äitiä, päästään vuoteen 1017, jolloin Skandinavian ja Siperian välissä puristuksessa olevalla maakaistaleella ei ollut mitään nimeä, tunnettiin vain Åbo-niminen kauppapaikka, jota myös Turuksi kutsuttiin. Mutta ihan alussa ei ollut muuta kuin olemattoman pieni piste, joka sisälsi mahtimäärän energiaa. 13,8 miljardia vuotta sitten se olematon räjähti, alkoi avaruuden laajeneminen ja jäähtyminen ja sen päiväinen härdeli, kun aineen ja antiaineen hiukkasen törmäilivät toisiinsa. Kehittyi vettä, joka on elämän edellytys. Jos kysytään, miksi tämä kaikki tapahtui, asiantunteva kosmologi vastaa: ”Muuten vain.” Jo Niemen ensimmäisillä sivuilla lukija tajuaa, että Juha Hurmeen Suomen historia on aivan muuta kuin ne sadat historiateokset, joita maastamme on kirjoitettu. Hurme vie meidät vauhdilla aivan uusiin seikkailuihin ja tapahtumiin, ja lukiessa miettii, että jos koulussa historianopetus olisi kansakunnan johtajien pitkäpiimäisten elämäkertojen ja sotien sijaan koskettanut edes hiukan niitä tasoja kuin Hurme kirjassaan, kyllä olisi historianopiskelu maistunut. Hurme käy läpi ihmisen evoluutiota ja toteaa, että siellä jossain aikojen alussa olivat kaikki meidän esivanhempamme, samaa sakkia ja maailmankansalaisia ollaan, olemmepa sitten ”viime vuonna maahan muuttaneita mamuja, virsupersuja Savon sydämestä, Sevettijärven kolttia tai Grankullan ankkalammen hurreja”. Niemelle maahanmuuttajia alkoi tulla 9000 vuotta eaa, kun vetäytyvä mannerjää antoi ihmisille tilaa. Juuri niiltä ajoilta ovat peräisin ihmisasutukset nykyisen Lahden seudulta ja Karjalan Antreasta. Minään ”kansana” näitä esivanhempiamme ei voi mitenkään pitää, niin eri suunnista he Niemelle päätyivät. Kesti tuhansia vuosia ennen kuin eri puolilta tulleista lainasanoista alkoi kehittyä jonkinlainen yhteinen kieli. ”Jos suomen kielestä otetaan pois viimeisten 6000 vuoden aikana tulleet lainasanat, jäljelle jäävät vain kyy, pyy ja nato, joista viimemainittu ei ole sotilasliitto vaan aviomiehen sisar”, sanoo Hurme. Hurme käy läpi Suomen olemassaolon vaiheet perusteellisesti ja runsain yksityiskohdin. Hän ei kerro vain, mitä tapahtui, vaan myös sen, millaisia ihmiset olivat ja miten he toimivat. Tärkeitä eivät ole vain hallitsijat ja merkkimiehet vaan suuri yhteinen kansa ja nimenomaan se. Hurmeen teksti on kuin Brueghelin maalaus, jossa tapahtuu yhtaikaa paljon ja joka kolkassa, jossa on monenlaisia, monenlaisin motiivein toimivia ihmisiä ihmisiä, hän kuvaa suuria ja pieniä asioita, tavallisen kansan arkea, jossa oli jo varhain merkittäviä kulttuurisia elementtejä silloinkin, kun suurin ponnistus oli hengissä pysyminen. Kaikki merkittävä ei tapahdu isossa ”valtiollisessa” kuviossa, kaikki kulttuuri ei ole ylhäisön kulttuuria, vaan merkittävä taide ja kulttuuri kukoistaa myös kansan keskuudessa. Niemen asukkailla oli omat ”pyhänsä”, haltijansa ja oma uskonsa, ja pahinta kurinpalautusta kansalle ovatkin merkinneet pakkosyötetyt tuontiuskonnot, katolinen kirkko jo varhaisella keskiajalla ja 1500-luvulla Lutherin reformaatio. Molempia Hurme pitää keskeisinä kehityksen ja omaperäisen kulttuurin jarruina. Noitaoikeudenkäynnit, jalkapuut, ruoskinta ja jopa teloitus odotti niitä, jotka eivät eläneet ja uskoneet niin kuin prelaatit määräsivät. Molemmat uskonnot alistivat myös naisia, joilla runolaulajina, itkijöinä ja myös parantajina oli ollut merkittävä rooli muinaisessa kulttuurissa. Varsinkin uskonpuhdistus vaiensi naiset kokonaan, mistä vieläkin on yhteiskunnassa jälkiä näkyvissä. Hurme ei kaunistele isänmaan historiaa eikä kumarra kuvia. Hän arvostaa eritoten kansan luomaa kulttuuria. Hän arvostaa myös sementoituja totuuksia kyseenalaistavia tutkijoita ja suhtautuu huvittuneella myötätunnolla yritteliäisiin ja epäonnistuviin seikkailijoihin, käsittelee ronskilla ironialla vaikutusvaltaisia herroja kuninkaista lähtien, haukkuu suoraan tyhmäksi ja tolloksi vaikka kuninkaan, jos tämä on tyhmä tollo. Kaiken kaikkiaan Niemi on riemastuttavasti päätä romanttisisänmaallisista huuruista, sankarimyyteistä ja muista kansallisista suuruusharhoista selvittävä opus. Jokaisesta sen noin 450 sivusta lukija nauttii, iloitsee ja oppii. Itsenäisyyden juhlavuonna on ilmestynyt paljon kriittisiä, kansallisia myyttejä purkavia teoksia, mutta Niemi on niistä kaikista taatusti hauskin. TUULA-LIINA VARIS Suomen ja koko maailman historia ”Itsenäisyyden juhlavuonna on ilmestynyt paljon kriittisiä, kansallisia myyttejä purkavia teoksia, mutta Niemi on niistä kaikista taatusti hauskin.” Maastamme on muutettu ja maahamme on muutettu ”Ruusunen lähivalaisee kaikkiaan 32 henkilöä, joiden kautta hän osoittaa, että suomalaisten yhteydet Euroopan kulttuurielämään eivät auenneet 1800-luvulla, vaan jo paljon aikaisemmin.” Juha Hurme: Niemi. Teos 2017. Aimo Ruusunen: Kulttuurimatkailua ennen vuotta 1918. Warelia 2017
• 22 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN K un kielitaito on heikko, ystäväverkosto puuttuu ja tieto palveluista vähäistä, voi oman paikkansa löytäminen uudessa kotimaassa olla iäkkäimmille haasteellista. Näitä kysymyksiä sekä paljon muita näkökulmia siitä, miten ikäihmisten palvelujen voisi sovittaa uusille kotkalaisille, puitiin lokakuisessa seminaarissa Ikääntyminen vieraalla maalla. Tie seminaarin toteutumiselle oli pitkä. Idea syntyi kaksi vuotta sitten, kun tapasin Kotkan seudullisen maahanmuuttotyön koordinaattorin Anu Kilpisen Helsingissä Etnisten suhteiden foorumissa. Kysyin Anulta, mitä kuuluu teidän iäkkäille maahanmuuttajille? Vastaus taisi silloin olla aika lyhyt. Vuosi myöhemmin samaisessa Etno-foorumissa otti Anu minua hihasta kiinni: ”Sinä taisit kysellä iäkkäiden perään?” Siitä syntyi yhteinen tahtotila, että jotain kannattaisi Kotkaan iäkkäiden maahanmuuttajien arjen tukemiseksi järjestää. Juhannukseksi oli koulutustilaisuuden päivämäärä lyöty lukkoon ja syyskuun alussa järjestelytyöryhmä koolla Kotkassa. Kimppaan tulivat mukana Suomen muistiasiantuntijat ry:n Etnimu-hanke, Kotkan kaupungin maahanmuuttotyön koordinaattori Maarit Koskensalo-Tiainen, muistiluotsi Paula Tommola ja Terttu Hellgren Kotkan Eläkeläisiset ry:stä Kotkan puoli hoiti tilat ja paikalliset puhujat, Helsinki taas syvemmän asiasisällön. Osallistujia ilmoittautui mukavasti ja seminaarinpäivänä oli sali ihmisiä täynnä. Puheenvuoroissa tutkittiin tilastoja, katsottiin menneisyyteen, pohdittiin toimintatapoja esimerkiksi tilanteessa, jossa etnistaustaisten iäkkäiden kielestä puuttuvat sellaiset sanat kuin dementia ja omaishoito sekä puitiin ammattilaisten moninaisuusosaamisen kehittymistä. Sydäntä lämmittävä oli kuulla Kotkan kaupungin vanhuspalveluiden johtajan kommenttia päivän keskusteluista: ”Onneksi emme ole vielä ehtineet tehdä uutta strategiakauden suunnitelmaa.” Tuntui että tällaisella päivällä oli vaikutusta. Vaikka itse seminaari onnistui yli odotusten, on sellaisten tilaisuuksien aikaan saaminen verrattavissa lottovoittoon. Pitää yrittää paljon, ennen kun osuma tule. On ollut lukuisia muitakin hihoja, josta olen vetänyt ja kysynyt, mitä teidän iäkkäille kuuluu. Useimmiten vastaus on, että eihän meillä ole iäkkäitä maahanmuuttajia. Keskustelut loppuvat siihen. Suomessa on kuitenkin jo reilusti yli 40 000 yli 55-vuotiasta maahanmuuttajaa, ja heidän joukossaan suurimpana joukkona iäkkäinä tulleet paluumuuttajat. He ovat hiljaista porukkaa, jotka itse eivät meteliä nosta omista tarpeistaan. Ovat tyytyväisiä vähäiseenkin. Koskaan ei tiedä, mikä kontakti voi viedä eteenpäin ja saa paikkakunnilla iäkkäiden palveluista vastaavia pohtimaan yhdessä, mitä kuuluu meidän vähemmistöön kuuluville iäkkäille. Eläkeläiset ry:n aktiivit vanhusneuvostoissa voivat olla myös aloitteentekijöinä ja paikallisten tilaisuuksien alullepanijoina. Kotkan koulutuspäivä loi hyvän toimintamallin samanlaisten tilaisuuksien järjestämiseksi uusilla paikkakunnilla. Yksin ette vaikuttamistyössä jää. Järjestömme koulutetut monikulttuurisuustyön tukihenkilöt ja suunnittelija toimistolta ovat tukena, mikäli saatte paikalliset vanhuspalveluista päättäjät innostumaan moninaisuudesta palveluissa. Pienikin aloitus voi johtaa aitoon tahtotilaan huomata moninaistuvaa ikäväestöä omassa kunnassa. Kaksi vuotta voi sittenkin olla aika lyhyt aika, jos tuloksena on yhteisen sävelen löytäminen omalla paikkakunnalla. Siitä syntyy uutta toimintaa. EVA RÖNKKÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Vaikuttamistyö ottaa aikansa Kun kielitaito on heikko, ystäväverkosto puuttuu ja tieto palveluista vähäistä, voi oman paikkansa löytäminen uudessa kotimaassa olla iäkkäimmille haasteellista. Näitä kysymyksiä sekä paljon muita näkökulmia siitä, miten ikäihmisten palvelujen voisi sovittaa uusille kotkalaisille, puitiin lokakuisessa seminaarissa Ikääntyminen vieraalla maalla. Kotkan eläkeläiset solmivat seminaarissa kontakteja inkeriläisiin. Ensi vuodeksi syntyi suunnitelma yhteisestä retkestä Kuva: Eva Rönkkö Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö mikrofonin varressa Maahanmuuttaja vanhuksena Suomessa -keskustelutilaisuudessa eduskunnan Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa 15. marraskuuta. Eläkeläiset ry:n ja Jade II -projektin/Käpyrinne ry:n järjestämässä iltapäivätilaisuudessa pohdittiin yhdenvertaisuutta ja palvelutarjontaa moninaistuvalle ikäväestölle. Vanhuspalveluista päättäville, sosiaalija terveystoimialan virkamiehille, kotoutumisesta vastaaville toimijoille, vanhusneuvostoille, oppilaitoksille ja kaikille ikääntyvää maahanmuuttajaväestöä kohtaaville suunnatussa tilaisuudessa keskusteltiin mm. siitä, kenen vastuulla on turvata iäkkään palvelupolku, miten huolehditaan siitä, että sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon työntekijöillä on riittävää asiakasosaamista ja mitkä ovat kunta-järjestöyhteistyön mahdollisuudet. Tilaisuudesta on valmisteilla video, joka on vuodenvaihteen jälkeen katsottavissa mm. Eläkeläiset ry:n kotisivuilta. Kuva: Tuomas Talvila
• Nro 7 joulukuu 2017 – 23 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Joulukuun taukojumpan tarjoaa meille järjestömme pitkäaikainen liikuntakouluttaja Maija-Liisa Pitkä. Laajempi juttu hänestä on luettavissa Eläkeläinen-lehden ensi vuoden ensimmäisestä numerosta. Nämä Maija-Liisan keppijumpan liikkeet tuovat liikkuvuutta olkaniveliin, haastavat koordinaatiota ja tuovat venytystä. Jumpata voit yhdistysten viikkokerhoissa, kavereiden kanssa lenkillä tai kotona. Tee harjoituksia seisten, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä mahdollisimman laajasti ja niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä. Kävelypässit-ryhmä on valinnut kolme Eläkeläiset ry:n jäsentä, joille kustannetaan kuntoloma Kuntorannassa. Valitut ovat Hyvinkään Eläkeläisten, Etelä-Vantaan Eläkeläisten ja Sotkamon Eläkeläisten jäseniä. Kun Kuntoranta tuli ystävällisesti vastaan hinnoissa, voitiin valituille varata kolmen päivän lomat puolihoidolla Kaamoksen kaatajaisten ajaksi. Kaatajaiset alkavat 10.1.2018. Kävelypässit osallistuivat viime keväänä ja alkukesästä Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlintaan ja Eläkeläiset ry:n kesäpäivien viettoon kävelykampanjalla Sata vuotta Suomea – sata päivää Sotkamoon Ryhmän tavoitteena oli kävellä noin 680 kilometriä pässiä päälle. Kilometrejä kertyi reippaasti yli tavoitteen, hieman yli 800 kilometriä. Ylimääräiset hyvin kävellyt kilometrit pässit myivät kesäpäivillä kuntoloman kustantamiseksi muutamalle järjestön jäsenelle, joilla ei muuten ole mahdollisuutta siihen. Myynnistä kertyi 370 euroa. Kävelypässit kiittävät vielä kerran kaikkia kilometrien ostajia ja toivottavat kaikille Eläkeläiset ry:n jäsenille ja muille suomalaisille sukuun, säätyyn, sukupuoleen ja alkuperään katsomatta mukavaa ja toiminnallista vuotta 2018. Kävelkää, hyvät ihmiset! PEKKA ISAKSSON Kolme saa pässeiltä kuntoloman kesäpäivien kilometrikaupasta Kävelypässit tien päällä. Nokian Eläkeläisten aktiiviset käsityöharrastajat ovat ryhtyneet virkkaamaan mustekaloja muistisairaille. Turvalonkeroiksi kutsutut virkkuutyöt helpottavat muistisairaiden potilaiden oloa, kun potilaiden kädet pääsevät turvallisesti hypistelemään mustekalan lonkeroita potilaisiin kiinnitettyjen, hoidon kannalta tärkeiden letkujen sijaan. Teksti ja kuva: Anna Eskola Turvalonkeroita terveyskeskukseen 1. Marssi paikalla ja vie keppi alakautta sivulta sivulle. 3. Kierrä ”auton rattia” molempiin suuntiin niin pitkälle kuin pääset. 4. Nosta keppi, jousta 2-3 kertaa taakse ja laske alas. Tee liikettä monta kertaa. Nouse noston aikana varpaille Nautinnollista joululiikuntaa! 2. Nosta keppi selän takaa. Tee liikettä monta kertaa Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ
• 24 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Oopperalaulaja Matti Salmisessa, 72, riittää virtaa. Katsomo kohahti viime kesänä Turun Musiikkijuhlilla, kun maailman Wagner-laulajien eliittiin kuuluva kuningasbasso asteli ylväästi estradille Richard Wagnerin Parsifalin konserttiversion Gurnemanzin roolissa. Salminen lauloi upeasti – niin kuin vain hän. Ääni ei tietenkään enää soi samoin kuin taiteilijan viriileimpinä vuosina, mutta karismaa ja tulkinnan syvyyttä hänen esiintymisessään on sitäkin enemmän. Vain muutamia päiviä Parsifalin esittämisen jälkeen Suomen Turussa tapahtui terrori-iskuksi luonnehdittu tragedia, jossa silmittömän puukotuksen uhreina kuoli kaksi henkilöä, ja useat haavoittuivat vakavasti. Tuo tapahtuma saa Matti Salmisen mietteliääksi. – Olen aikaisemminkin ollut lähellä terrori-iskujen tapahtumapaikkoja. Lauloin Münchenin oopperassa runsas vuosi sitten Lentävän hollantilaisen roolissa, kun siellä tapahtui terrori-isku. Meille ilmoitettiin, että kukaan ei saa poistua talosta. Pakoon näitä tapahtumia ei voi eikä kannata juosta, Salminen muistuttaa. –Terroristithan pyrkivät aikaansaamaan kaaosta ja pelkoa. Tämä kaikki on todella surullista. Katse pitäisi kääntää niihin maihin, joissa terrorismi muhii ja niihin ongelmiin, jotka sitä aiheuttavat, Salminen toteaa painavasti. – Taide voi monin tavoin olla rakentavaa ja lohdullista, mutta tuskinpa niillä ihmisillä, jotka ajautuvat terrorismin tielle, on paljonkaan tekemistä taiteen kanssa. Taidekasvatus ja näiden ”ongelmaihmisten” saattaminen jollain tasolla taiteen pariin voisi helpottaa heidän elämäänsä ja tuoda hirmutekojen sijaan muuta ajateltavaa. Savonlinnalle uskollinen Koko uransa ajan Matti Salminen on ollut uskollinen Savonlinnan Oopperajuhlille. Vielä toissa kesänä hän lauloi Savonlinnassa Modest Musorgskin Boris Godunovin pääroolin, esittäen Venäjän tsaaria. 42 vuotta sitten jyhkeä-ääninen, kansainvälisen uransa nousukiidossa oleva, karhupäinen basso hikoili Savonlinnan Oopperajuhlilla taljassaan Ratsumiehenä Aulis Sallisen oopperan nimiroolissa. Elettiin suomalaisen oopperan nousukautta. – Martti Talvela johti tuolloin Savonlinnan oopperajuhlia väellä ja voimalla herätysliikkeen johtohahmon tavoin, Salminen muistelee. Siitä alkoi uuden kotimaisen oopperan, ”karvalakkioopperoiden”, kuten nuoret muusikot niitä leikkisästi nimittivät, voittokulku., mistä Salminen on syystäkin ylpeä. Nousukausi jatkuu edelleen. – Euroopan vanhoissa sivistysvaltioissa ei synny uutta oopperaa juuri lainkaan. Suomessa sitä tehdään ja katsotaan enemmän kuin missään muualla maailmassa, Salminen muistuttaa nostaen lakkiaan oopperamme avainhenkilöille. Joutavaa herrain kotkotusta Vaatimattomasta turkulaisesta työläiskodista kotoisin olevan Matti Salminen oppi ensin laulamaan, sitten vasta puhumaan – Ensiestradini oli kotisaunamme lauteiden alla. Vetäisin siellä kolmivuotiaana Ellin boksissa isäni vähän maistissa olleelle saunaporukalle. Kuusivuotiaana liityin lapsikuoroon. Kuoronjohtajani Anne Kuparinen kehotti vanhempiani laittamaan minut laulutunneille, kun olin 13-vuotias. Salmisen sekatyömies-isä – sodan uuvuttama, kovia kokenut mies – oli kova kommunisti ja piti taidelaulua joutavana herrain kotkotuksena ja porvarien juonina. – Siihen 15 neliön hellahuoneiseen, missä viisihenkinen perheemme asui eivät Bach, Mozart, Beethoven eikä Wagner oikein mahtuneet. Matti oli aika peto uimaankin. –Urheilukin olisi isäni mielestä ollut parempi vaihtoehto kuin nuo laulukotkotukset. Laulutunneille Matti kuitenkin meni. Suivaantunut isä ei vaivautunut edes tervehtimään, nuottipinkka kainalossaan laulutunneille kiirehtivää poikaansa. – Välit isäni kanssa lämpenivät myöhemmin. Ehkä hän lopulta hyväksyi laulajan urani. Ainakin hän nukkui makeasti Kansallisoopperan kutsuvierasesityksessä, vaikka minulla ääntä riittikin. Ja tulihan urheilijakin. Laulaminen oopperassa on varsinaista huippu-urheilua! Äitinsä Matti Salminen menetti ollessaan 15-vuotias. Se ajoi nuorukaisen työhön puusepän verstaalle perheen elannon turvaamiseksi. Pitkien työpäivien jälkeen hän opiskeli laulua ja heittäytyi sittemmin viihdemusiikin pariin. Matti Salmisesta kehkeytyi suosittu tangolaulaja Esa Pasa. Suurissa saappaissa – Vetelin aloittelevana oopperalaulajana ensi tahteja tanssija tangolaulajana. Menin iskelmäguru Topi Kärjen puheille ja annoin hänelle laulunäytteeni. Kärki sanoi että: ”Kuulehan Salminen, olet tullut aivan väärään paikkaan. Tuolla Bulevardin kulmassa on sen viipurilaisen meijerimiehen putiikki. Mene sinne!” 195-senttinen nuori mies totteli, ja meni tapaamaan Kansallisoopperan tuolloista, legendaarista pääjohtajaa, Alfons Almia. Almi kiinnitti Salmisen aluksi oopperan kuoroon ja sitKuningasbasson tie kotisaunan lauteiden alta maailman metropoleihin Parsifal Turun Musiikkijuhlilla: Matti Salminen, sopraano Karita Mattila ja basso Robert Bork (vasemmalla) kukitettuina. Kuva: Seilo Ristimäki/Turun Musiikkijuhlat – Minun velvollisuuteni ja iloni on laulaa niin kauan, kuin tämä luojan antama lahja pelaa, Matti Salminen sanoo. KUVA: Lehtikuva/ Markku Ulander
• Nro 7 joulukuu 2017 – 25 ELÄKELÄINEN temmin solistisisiin tehtäviin. – Hän tosin tuskaili, että pirun kalliiksi tulee minunlaiseni korston kiinnittäminen, kun kuluu niin helkkaristi kangasta pukuihin ja nahkaa suuriin saappaisiin. Vain 24-vuotiaalle Salmiselle tarjottiin nopealla varoitusajalla inkvisiittorin rooli, kuningas Filip II:n isoa roolia Giuseppe Verdin oopperassa Don Carlos. Aikaa esitykseen oli tasan neljä päivää. – Ei mikään ongelma, vastasin häpeilemättä kapellimestari Ulf Söderblomille ja loikkasin rooliin. Se oli sensaatio. Nuori laulaja ”löydettiin” ja oopperan kuoron rivit vaihtuivat solistisiin tehtäviin. Salmista alettiin kysyä yhä uusiin oopperarooleihin. Uusi tähti oli syttynyt oopperataivaalle. –Jälkeenpäin ajatellen se oli lähes itsemurha, sillä olin oopperassa aivan keltanokka. Hänet huomattiin, kritiikit olivat ylistäviä ja kansainvälinen ura lähti kiitoon. Jopa Helsingin Sanomien pelätty kriitikko Seppo Heikinheimo kehui tuntemattomuudesta nousseen Salmisen lahjakkuutta ja suoritusta. Viisi Euroopan merkittävää oopperataloa houkutteli häntä talliinsa. Salminen valitsi Kölnin. Loppu on suomalaislaulajan ja oopperan historiaa. -– New Yorkin Metropolitanissakin meni 31 vuotta, kunnes katkaisin jalkani. Minulla oli vuonna 1984 Topmanin kengät jalassa, kun toinen koipi lähti alta. Jalka paketissa jouduin perumaan kolmisenkymmentä esitystä. Pakko myöntää, että se risoi monellakin tapaa. Mutta, ne ajat ovat menneitä. – Jostain syystä kaikki isot oopperatalot ovat kutsuneet uudelleen ja uudelleen, edelleenkin tulee kutsuja, mutta kehotan heitä rekrytoimaan nuorempia laulajia. Eihän tätä ammattia opi kuin laulamalla. Lähtökohdiltaan Salminen sanoo edelleen olevansa tanssimuusikko, jolla on iskelmäurakin edelleenkin päällä. – Tanssimusiikista on ollut paljon hyötyä oopperaa ja klassisen musiikin oivaltamista ajatellen, rytmityksienkin kannalta, tanssilavakulttuurin hiipumista sureva Salminen kertoilee. – Viihdemusiikkia en jätä koskaan, esitän sitä erittäin mielelläni edelleenkin. En ole koskaan ymmärtänyt keinotekoista jakoa viihdeja taidemusiikin välillä. Tärkeintähän on tehdä musiikkia hyvin ja ammattitaidolla. Korkeakulttuurin ja viihteen väliset aidat ovat madaltuneet, Salminen muistututtaa. Hän huomauttaa, että ei ole kenellekään häpeäksi, jos ei ”ymmärrä” taidemusiikkia. Jokainen voi nauttia siitä huolimatta mistä tahansa musiikista syvällisesti. 60-vuotislahjaksi oopperalaulajaystäviltään saamaansa kiikkustuoliin Matti Salminen ei ole juurikaan ehtinyt. Veri vetää laulamaan ja kutsut kuuluvat. – Minun velvollisuuteni ja iloni on laulaa niin kauan, kun tämä luojan antama lahja pelaa. Ja kyllähän se pelaa. SISKOTUULIKKI TOIJONEN ”En ole koskaan ymmärtänyt keinotekoista jakoa viihdeja taidemusiikin välillä. Tärkeintähän on tehdä musiikkia hyvin ja ammattitaidolla.”
• 26 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Etelä-Häme Heinola HEINOLAN ELÄKELÄISET RY Hämeenlinna Raili Kuosa Jarmo Röksä Sinikka Kumpulainen Erkki Kumpulainen Airi Kalinainen Alpo Timonen Oiva Lahti Alice Tiainen Elli Lainesalo Eine Stolt Riitta-Liisa Stolt Veikko Stolt Pekka Kuusisto Arja Niemelä Meeri Suonpuro Salme Saarinen Jokioisten seutu JOKIOISTEN KUNTA Tarja Kirkkola-Helenius ja Jouni Helenius Matti Laakso ja Silja Kallio Pauli Myllyoja Heikki Aaltonen Merja Kallio-Nygård Sirkka-Liisa Ågren Jaana Pylkkönen Valma Lepistö Kari Lepistö Sakari Ahonen Terttu Palmu Jukka Palmu Hellin Reko Eini Puolakainen Pentti Kirkkola Eeva Kirkkola Helena And Hilkka Helenius Terttu Takala Eila Sederholm Terttu Viljanen Pirkko Aronen Jukka Heinämäki Charlotte Nummenranta Ari Kettunen Susanna Palmu Kiveriö-Kärpänen KIVERIÖN-KÄRPÄSEN ELÄKELÄISET RY Lahti Pirjo Saarinen Teuvo Keinänen Anja Partanen Antti Holopainen Tauno Huotari Viljo Pitkänen Hannu Kokkonen Ensio Saarinen Risto Rautaporras Viljo Rautaporras Veijo Jankkila Arja Rautaporras Pekka Rautaporras Pekka Kautto Vuokko Kautto Helena Kohvakka Leena Kuorikoski Hannu Tolmunen Kuva: Risto Suitiala, Helsinki: Lehdenhakumatkalla. Joulutervehdyssivujen valokuvat ovat Eläkeläiset ry:n ”Elämä satavuotiaassa Suomessa” -valokuvakilpailun satoa.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 27 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Helsinki KULTAISEN LYHTEEN ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JÄSENILLEEN! Jakomäki Taisto Rossinen Marja-Liisa Isoniemelä Raija Sokura Liisa Hyvärinen Ulla Halonen Mirjam Alanko Anneli Färm Aira Vellonen Raili Taponen Taina Seppälä Irja Siren Else Päivinen Tyyne Finne Reino Könönen Pirkko Pöri Irma Heino Kaarela Heimo Luoto Helena ja Alvar Risberg Liisa Sirén Sulo Sirén Helena ja Aimo Niiranen Niilo Luoto Raija AntikainenHaralambiev Leena Virta Veikko Savolainen Paavo Kekkonen Hessu ja Tarja Hietanen Anna-Liisa Partanen Nina Sankelo Leena Timoskainen Kerttu Laine Alvar ja Helena Risberg Ritva Pekkola Ville Schuvalow Kallio-Vallila KALLIO-VALLILAN ELÄKELÄISET RY Antti Henriksson Mirja Arajärvi Kaarina Gustafsson Kyllikki Niemi Eila Laakso Ritva Sairanen Leena Nikula Aila Laitinen Ritva Juuti Kontula KONTULAN ELÄKELÄISET RY Ahti Talvio Sirkka Aaltonen Toini Juntunen Kristiina Lindberg Seija Malmikumpu Erkki Malmikumpu Anneli Karhuviita Risto ja Salme Pelkonen Olavi Lepistö Anneli Lepistö Riitta Väisänen Veikko Väisänen Kerttu Koivunen Meeri Hämäläinen Sinikka Kyngäs Tellervo Pulkkinen Kari Seppälä Pirkko Helenius Maija Rosma Mailis Kouhi Riitta Lindholm Toini Siekkinen Leena Vilonen Raija Virtanen Anne Ruikka Marjo Hänninen Elli Juntunen Marjatta Kuusisto Terttu Kuusisto Eija Heiskanen Sirkka Kuivala Ismo Kuivala Anja ja Risto Ventti Pekka Saarnio Elsa Keinänen Marja Leena Keinänen Eila Korhonen Raili ja Kalevi Kaateri Ulpu ja Johanna Degerlund Maija ja Eino Vikman Liisa Aunula Malmi MALMIN ELÄKELÄISET RY Helena Haapavaara Eero Taipale Paavo Kettunen Hilja Kettunen Riitta Kainulainen Erkki Mattila Pauli Halonen Seija Halonen Mirja Leppälä Esko Ainasoja Soile Kaarnajärvi Pentti Kaarnajärvi Seija Voutilainen Helga Kukkonen Seija Hakala Pertti Korhonen Anja Luttinen Anni Vahlström Sirkka Sallinen Veijö Kärkkäinen Aili Alen Aino Kärkkäinen Pirjo Karjukoski Sinikka Kantelinen Kalle Karjukoski Lars Elonen Risto Suitiala Oili Vähätalo Toivo Aamuranta Eeva-Liisa Leino Veikko Haataja Eila Ali-Jaakkola Erkki Virta Marja Sylman Saara Pajunen Kauko Räsänen Helge Lehtola Tauno Toivonen Lasse Tiainen Eila Mehtonen Reino Viitala Kaija Tolvanen Raimo Kinnunen Topi Berg Helena Nurminen Helena Leskinen Marja-Leena Tuominen Eeva Köykkäri Liisa Kosonen Saara Laine Aino Kärkkäinen Eeva-Maija Haapala Maija Tiittanen Matti Lintumäki Ilmari Väisänen Siiri Lintumäki Liisa Väisänen Riku Ahola Kaj Blomberg Anneli Pirttiaho Irja Kortelainen Aune Kana-aho Kaija Leinonen Reijo Töyrylä Myllypuro MYLLYPURON ELÄKELÄISET RY Paula Harju Pirkko Rajamäki Seija Manninen Matti Heino Jouni Harju Sirpa Juoksukangas Ritva Idman Liisa Lindroos Maija Julin Britta Mollgren Olave Helin Kati ja Vilho Möykkylä Anna-Liisa Koski Jarmo Koski Eila Kortelainen Seija Manninen Seija Roivanen Osmo Tolvanen Helli Tolvanen Juha Hämäläinen Pihlajamäki-Pihlajisto Helena Hyppönen Marja-Liisa Suuronen Liisa Riippi Irma Kurunsaari Aira Hiltunen Devi Kaukinen Vilma Kaukinen Risto Viander Anna-Liisa Saukkola Paula Hakomäki Taimi Vornanen Lauha Pajunen Seija Ylönen Helka Alanen Eeva-Liisa Kankainen Lisbeth Olonen Pirkko Wilen Reijo Pitkänen Kaisa Puumalainen Aulikki Huovinen Liisa Forsberg Toivo Lindroos Eila Palviainen Mira ja Juhani Haanpää Aino Matikainen Liisa Hiltunen Tapuli TAPULIN ELÄKELÄISET RY Vartiokylä VARTIOKYLÄN ELÄKELÄISET RY Mirja Arajärvi, Helsinki: Katse tulevaisuuteen
• 28 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Jokilaaksot Haapajärvi HAAPAJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Haukipudas HAUKIPUTAAN ELÄKELÄISET RY Helena ja Esko Tuomaala Aino ja Antti Timonen Sirkka ja Heino Virta Elsa ja Veli Kurkela Paula ja Pekka Sarkkinen Kaarina ja Matti Nisula Raija ja Matti Leppänen Raili ja Taisto Korvala Armi ja Esa Laine Airi ja Reima Ritapuu Pekka Salonen ja Anna-Liisa Raili ja Jorma Jämsä Valte Peltoniemi Tapio Kärenaho Eila Korvala Pirjo ja Aulis Kropsu Pirkko ja Esko Kanniainen Leena ja Edvin Mattila Aili ja Timo Vilppola Anna-Maija ja Tapio Barck Enne-Liisa ja Tapio Soininen Ii Pirkko Mäkitalo Esko Mäkitalo Eila Fäldt Eero Fäldt Aini Autio Anja Mäkipaaso Seija Teppo Tapani Teppo Pentti Tuisku Hellevi Tuisku Väinö Mettovaara Terttu Mäntyniemi Seppo Kurttila Hellevi Kurttila Paavo Halonen Tuula Halonen Rauha Piukkula Niilo Piukkula Juhani Siurua Helga Siurua Eila Alasimonen Esa Hiivala Eila Hiivala Esko Paaso Kaarina Paaso Erkki Saimalahti Hilkka Kalliorinne Kirsti Mustakangas Eeva Kakkonen Martti Backman Anneli ja Veikko Veijola Liisa Ukkola Liisa ja Matti Haapaniemi Anja Paaso Timo Haapaniemi Marja-Liisa ja Pekka Halonen Veikko Kakko Eija Soikkeli Lilly Pori Salli Backman Raija Lammela Terttu ja Jukka Backman Kalajoki KALAJOEN ELÄKELÄISET RY Aune Untinen Leila Luoto Raimo Luoto Inkeri Luoto Heli Alho Rauni Heininen Eila Huhtala Leena Vatunki Eila Himanka Raija Luoto Aino Myllykangas Lauri Seikkula Jorma Männikkö Sauli Konu Väinö Hietala Raili Hietala Matti Konkari Eliisa Koivisto Esko Koivisto Airi Vierimaa Inkeri Lounatjoki Hilkka Siironen Asta Fors Laura Siironen Pekka Siironen Martta Lahtinen Ritva Siermala Esko Siermala Terttu Hietala Teuvo Hietala Hilkka Hietala Raimo Hietala Raili Samanen Aarne Samanen Toini Ketola Kiiminki Arto Kouri Raimo ja Sinikka Piri Reijo ja Ulla Timonen Eero ja Marketta Timonen Tauno ja Marianne Honkanen Anne Kontio Laina Autio Elvi Riikola Kalevi ja Pirkko Herukka Raili Järvinen Antti ja Helena Hamarinaho Timo ja Anna-Liisa Heikkinen Sisko Kuopusjärvi Sylvi Haarahiltunen Aili Mätäsaho Sirkka Vengasaho Jukka ja Hilkka Kaukua Raimo ja Eila Mykkänen Seppo Hanhela Juhani Varpenius Matti ja Salli Kaukoranta Risto Lyytikäinen ja Eeva Stenroth Liisa Vesa Kuusamo Irma ja Kauno Moilanen Seppo Veteläinen Aulis Saapunki Aira ja Pentti Kyyhkynen Marjatta ja Tarmo Polojärvi Eila ja Leevi Uhlbäck Suoma ja Veikko Ervasti Aili ja Veele Pesonen Irene ja Pentti Käsmä Elli ja Taisto Heikkinen Ilmari Määttä Irja ja Unto Saapunki Mauno Ronkainen Sinikka Leinonen Elli ja Hannu Hietala Esko Karjalainen Kaarina ja Paavo Salo Martinniemi Laila ja Heino Luukinen Tellervo ja Pentti Pussinen Marjatta ja Aatos Pussinen Eine Mustonen Elli Ukkola Hely Enckell Lauri Helisten Irma ja Toivo Kiventerä Raija ja Veijo Kurikka Pirkko ja Oiva Sihvonen Elma ja Esko Vesala Veikko ja Anita Nikkinen Sylvi ja Pauli Hannus Tuula ja Pekka Hannus Eira ja Jyrki Mehtälä Muhos Anna Nilosaari Terttu Oikarinen Tuulikki ja Arvo Erkkilä Kati ja Seppo Suikkanen Veikko Juntunen Eino Pudas Irja ja Toivo Lotvonen Anita Rintamäki Marjatta Säävälä Asta ja Tauno Laihiainen Aune Touru Annikki Roininen Raisa Kokko Kerttu Leskelä Sirkka Raappana Eino Siekkinen Pekka Ojamaa Toivo Siekkinen Antero Mustonen Terttu ja Seppo Leinonen Tuomo Suikkanen Oulainen Aira Kotka Eila Laurila Maija Aitto-oja Ritva Kilpeläinen Urho Hyytiäinen Helena Hyytiäinen Osmo Törmäkangas Marjatta Kolppanen Raimo Kolppanen Bertta Malmberg Aimo Malmberg Tellervo Isokangas Ilmari Tikkanen Airi Juusola Vieno Vuoti Sulevi Salmi Kaisa Putila Anna Jylkkä Aino Mäyrä Mauri Mäyrä Erja Siniluoto Oulu Jorma Pellikka Ritva ja Martti Eilola Hannes Jäälinoja Kyllikki Anttila Eila Leinonen Elma Sakko Aino Kuusiniemi Liisa Siivikko Anja ja Tuomo Keltamäki Ritva ja Veli Siivola Pirkko Käräjäoja Tauno Sunila Pirjo Annunen OULUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET RY Onerva Hautaniemi Liisi ja Veikko Meriläinen Eeva Toivola Irma ja Ismo Larinen Liisa Seluska Tarmo Takkinen Kaarlo Keinänen Marja Leena Bark ja Janne Körkkö Seija Revonoja Urho Koistinen Anni Koistinen Riitta Törmänen, Kerava: Puusavotta
• Nro 7 joulukuu 2017 – 29 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Kaakkois-Suomi Antero Mikkonen Aimo Keinänen Seppo Sipola Kari Halonen Tuomo Jussinniemi Kauko Maikkola Raimo Kemppainen Aimo Kullberg Paavo Lappalainen Martti Väänänen Eeva Ahonpää Viivi Latola Paula Häppäri Elsi ja Jorma Suomela Maija Nurminen Pekka Kostekivi Eeva Stålnacke Helena Kauppila Arvi Kostekivi Elli-Maarit Rasmus Ulla ja Ahti Sala Kalevi Hyvönen Heino Seppälä Sanni Kauppi Anja Mustonen Raija Haikonen Aimo Blomster Mirja Tapio Lempi Niemelä Anneli Inkeröinen Lea Suorsa Kalle Nisula Yrjö Lamminparras Pentti Kellokoski Hilkka ja Erkki Kukkonen Vilho Haapalainen Seija Urpilainen Katariina Rissanen Aimo Laitala Pentti Hirvelä Oulunsalo Raili ja Tauno Korhonen Ensio ja Kerttu Piirainen Elsa Kaikkonen Marjatta Merilä Mirja ja Esko Vahera Anneli Salo Anneli Stefanius Timo ja Laura Hirvonen Pirjo ja Eero Nalkki Maija ja Markku Kaltio Meeri ja Pentti Väliheikki Saara ja Kauno Metso Riitta ja Olavi Laakso Eila Hägg Eila ja Sulo Mård Soile Ulander Kirsti Ulander Eero Hirvonen Olavi ja Eila Siekkinen Silja ja Seppo Pulkkinen Pirkko ja Paavo Piispanen Pateniemi PATENIEMEN ELÄKELÄISET RY Hannu Anttila Esa ja Hanna Mahosenaho Paavo Kilvelä Aarno Saarela Hilkka ja Reino Järvelä Marja-Liisa Vainio Anja ja Lauri Papinaho Elli ja Taisto Pietilä Toini ja Antero Piri Sirkka ja Esko Remes Maire ja Reijo Salin Soile ja Arvo Pesonen Taimi ja Raimo Anttila Eila ja Jussi Nyman Sirkka ja Matti Heinikoski Sirkka ja Allan Korhonen Marketta ja Reino Hämälä Veikko Isojämsä Erkki ja Sisko Jaatinen Sinikka ja Raimo Mustikainen Pentti ja Kaarina Logrén Eero ja Sylvi Hanhela Matti Kivelä Tuulikki Säynäjäaho Pudasjärvi PUDASJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Leena Rantala ja Jaakko Hilkka ja Paavo Tihinen Kyllikki ja Jorma Syrjäpalo Sirkka ja Usko Kokko Raimo Tervonen Elsa Tumelius Elma Timonen Laila ja Ensio Takkinen Vilho Takkinen Eero Hirvelä Eero Räisänen Fanni Hemmilä Kerttu Määttä Orvokki Hyttinen Elsa ja Taneli Aarni Pyhäjärvi Heimo Tiitto Iines ja Kauko Ahola Eero Niskala Armas Niemi Anna Marjoniemi Kaisa Leppälä Olavi Pesonen Raija ja Martti Savolainen Raili ja Sakari Tuoriniemi Taisto Jormalainen Helmi ja Anto Tapaninaho Toivo Huhmarniemi Aino Peltokorpi Leila Koivunen Erkki Jauhiainen Annikki Pöppönen Matti Rantonen Arvo Kauranen Irma ja Tauno Pietikäinen Eeva-Liisa ja Tapani Kauranen Kerttu ja Pentti Ahlholm Liisa ja Pekka Piippo Pauli Sutinen Kauko Siljander Vappu ja Pentti Aho Helena Laitinen Liisa Lapinkoski Raahe RAAHEN ELÄKELÄISET RY Sinikka ja Viljo Lehmusketo Leena ja Esa Peltomaa Hilkka Antinoja Veikko Lassila Anja Sarajärvi Anja Vikman Ritva Lukkari Eila ja Harri Taskila Irma ja Tuomo Pasanen Veera ja Matti Törmäkangas Rauni ja Jaakko Lepola Vappu ja Viljo Pekuri Rauni ja Ahti Kiilakoski Irja Kuisma Hilkka ja Pentti Raili ja Martti Pelkonen Sirkka ja Erkki Leinonen Risto Rautio Reijo Impola Irja Ylimattila Vappu ja Vesa Flink Kaarina Mähönen Tarja ja Esko Nyman Eila ja Olavi Koskela Aila ja Tenho Kurula Hely ja Olavi Muikkula Irma ja Viktor Liete Reisjärvi Manu Kieleväinen Veikko Saukko Einari Moilanen Eero Karjula Yrjö Puurula Anjalankoski Markku Seppälä Pirjo Seppälä Elli Heikkilä Anneli Sorsa Kerttu Koho Eeva Hänninen Taisto Leinonen Pekka Pakkanen Ritva Pakkanen Reino Malminen Tellervo Häkkinen Imatra Maila Piirainen Urho Piirainen Salme Mäkelä Pirkko Backman Matti Miettinen Liisa Rintamäki Eine Kurronen Eila Lehikoinen Anneli Haimakainen Rose Kaipainen Johannes Sallinen Aimo Ruusunen Säde Koivunen Timo Mykrä Juhani Lahtinen Karhula KARHULAN ELÄKELÄISET ry Kotka Hannu Ahvenainen Jorma Ahvenainen Eeva Dufva Anneli Laakkonen Jouni Jalarvo Terttu Hellgren Eija Lehtonen Lasse Salmivaara Raimo Enckenberg Bertta Mellanen Laimi Häkkinen Perttu Hyöky Marita Lousaari Kuusankoski KUUSANKOSKEN ELÄKELÄISET ry Lauritsala Seija Vesalainen Matti Vesalainen Anneli Varis Onni Varis Martti Nylund Saimi Pukki Kirsti Salonsaari Irja Mäki Leena Rinkinen Paavo Rinkinen Seija Marjokari Oili Gröhn Hilkka Luostarinen Mirja Pahjamo Tuovi Kultanen Irma Tiainen Aimo Röpetti Kirsti Palonen, Helsinki: Nakkilan jouluvalot Ylivieska Anja ja Kauko Leppälä Simo ja Marja-Liisa Tuomikoski Armo Vähäkangas ja Marke Partala Vappu Huotari Aimo ja Aili Törmälehto Reino Anttila Niilo Nervasaari Helena ja Markku Jylkkä Paavo Rauduskoski ja Aulikki Puumala
• 30 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Kainuu Keski-Suomi Hyrynsalmi HYRYNSALMEN ELÄKELÄISET RY Kajaani KAJAANIN ELÄKELÄISET ry Annikki Widgren Kaija ja Juhani Leinonen Siiri Määttä Tuula ja Pentti Väyrynen Salli Putkonen Reino Heikura Jarmo Munter Erkki Kemppainen Toivo Huttunen Matti Repo Perttu Parviainen Erkki Holappa Aki Räisänen Anja ja Erkki Koskelo Sulo Kervinen Eila Nilosaari Tellu ja Veli Arvo Huttunen Sirkka-Liisa Laukkanen Tauno Juppi Rauhaisaa Joulua! ELÄKELÄISET RY:N KAINUUN ALUEJÄRJESTÖ ry Terttu ja Urho Hyyryläinen Raili Myllylä Antero Kyllönen Pertti Mankinen Nikolai Happo Väinö ja Sirkka Heikkinen Aira ja Veli Nyyssönen Eija ja Tarmo Immonen Tuula ja Antero Kärki Ritva ja Reijo Heikkinen Mirja ja Kari Nyyssönen Eila Keränen Raimo Levy Veikko Selin Martti Sutinen ja Raili Kananen Tyyne ja Kauko Immonen Anja ja Seppo Heikkinen Irma ja Jorma Sivonen Aili Karppinen Pertti Uutela ja Pirjo Laila Lukander Anja ja Raimo Annikki ja Aimo Sylvi Moilanen Kaarina Heikkinen Irma Heiskanen Seppo Heiskanen Erkki Kaakinen perh. Paltamo PALTAMON ELÄKELÄISET ry Puolanka PUOLANGAN ELÄKELÄISET ry Joulun valoa ja rauhaa iloista joulun aikaa... ja onnea vuodelle 2018 SOTKAMON ELÄKELÄISET ry SUOMUSSALMEN ELÄKELÄISET ry Vaala VAALAN ELÄKELÄISET ry Johannes ja Seija Räisänen Helmi ja Kalle Moilanen Jari ja Sirkka Tuomisalo Pertti Väyrynen Arvi Moilanen Auvo Kilpeläinen Kerttu Karjalainen Marjatta Karppinen Raija ja Paavo Karppinen Katri ja Veikko Moilanen Sotkamo Suomussalmi Hankasalmi HANKASALMEN ELÄKELÄISET ry Osmo Vilokkinen Hannu Vilokkinen Helvi ja Seppo Api Pirjo Kumpu Antti Kumpu Raili Jannonen Kyllikki Tarvainen Veikko Tarvainen Veikko Häkkinen Kerttu Häkkinen Anna Petrilä Pekka Petrilä Inkeri Kurvinen Tapio Kurvinen Liisa Markkanen Reijo Markkanen Jukka Hänninen Aino Sirkka Hellevi Halttunen Ritva ja Antti Viinikainen Merja Tuukkanen Sylvi Tuukkanen Hilja Paasolainen Helvi Halttunen Risto Niemi Vieno Pietiläinen Juhani Tiitinen Esko Leskinen Pirjo Pellinen Tapio Pellinen Pentti Oksanen Vieno Kauppinen Reino Kolehmainen Aulis Minkkinen Helka Rajala Mauri Suuronen Kimmo Paju Lena Paju Sisko Kolehmainen Martti Kauppinen Aune Kauppinen Aino Vekki Eila Pietiläinen Tapio Hult Pirjo Hult Eila Hänninen Jouko Siitari Saimi Huisko Marja-Leena Kytölä Jari Kytölä Kaisa Hänninen Maija Nykänen Martti Nykänen Jyväskylä Huugo Koistinen Kaija Kaipainen Irma Jokinen Ritva ja Vesa Hämäläinen Raili ja Olli Turpeinen Raija ja Paavo Pietiläinen Toimi Friman Kari Kivinoro Irma Viinikainen Seija ja Antti Muhonen Aila Pöyhönen Anneli Laakkonen Maija-Liisa Rantanen Vuokko Sorsa Tuula Reponen Raija Rajalin Hilkka Hoskonen Kari Jokinen Sylvi Mäkinen Raija Rauhala Tarja ja Osmo Oksanen Vesa Oksanen Riitta Tynjä Maija Turunen Virpi Takala Hanna Asikainen Leena ja Heikki Tervakangas Ritva Sorri Kalevi Pihlainen Arvo Koskinen Mirja L. ja Vilho M. Kauko Virtanen Matti Hokkanen Tahvo Eronen Sirpa ja Reino Katainen Hellevi Ilmola Anja Sandelin Pentti Friman Eila Kauppinen Orvokki ja Kauko Rekonen Anja ja Jorma Muhonen Mirja Solla Helena ja Hannu Hukka Seija Toropainen Anneli Silvennoinen Pirkko ja Juha Jauhiainen Raimo Niininen Katri Savolainen Marja-Leena Makkonen Ritva Nieminen Aarne Jäntti Liisa Kekkonen Vieno Sulin Irja Yksjärvi Tarja Natunen Airi Ilomäki Irma Heiskanen Toivo Tuukkanen Salli Ahonen Veikko Rantala Eliisa Korpikannas Eeva Saukkonen Jämsä Kaarina ja Veikko Rantanen Liisa Niemi Aira Seppälä Sinikka ja Heikki Pasanen Lyyli Soikkeli Aune ja Saku Auvinen Aila ja Osmo Koivuranta Eila ja Reijo Jokinen Terttu Uotila Kalevi Ottelin Esa Rönkä, Vaasa: Eurolla matkaan.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 31 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Lappi Jämsänkoski Teuvo Vuorenpää Liisa Vuorenpää Kari Vuorenpää Kyllikki Kangas Sinikka Lindeman Aune Welling Liisu Pakarinen Laila Vilenius Eino Vilenius Marja-Liisa Vilenius Veikko Vilenius Reino Welling Mirja Welling Heikki Nissinen Kaija Karuveha Helly Saarikoski Matti Peltonen Raili Peltonen Korpilahti Eine Stedt (ent. Hirvonen) Laukaa Paula ja Viljo Kumpulainen Sinikka Siekkinen Seija ja Pertti Majuri Tuula ja Pentti Nieminen Riitta ja Otto Partti Väinö Hytönen Erkki Valkonen Riitta ja Erkki Valtoaho Elsa Tervo Valma Autio Ulla Viinikainen Ritva ja Pentti Valkonen Kalervo Virta Voitto Hytönen Helena ja Kari Koivisto Tarja Leinonen Kyllikki Pitkämäki Martti Puttonen Seija Seppänen Martta Saarinen Anna-Liisa Malinen Kirsti Toivonen Tuula Lappalainen Aino Vahlman Seija ja Rauno Kankaanperä Kaarina Vesterinen Sirpa Heinonen Meeri ja Martti Mäkinen Aila ja Tapani Keteli-Kattainen Kari Nurminen Raija ja Kari Kakkonen Seppo Taipale Muurame MUURAMEN ELÄKELÄISET ry Katja Huhtanen Anna Hanhinen Matti ja Maija Lappi Raili Miettinen Tapio Suhonen Lauri ja Annukka Hautanen Reijo ja Hilja Kulmala Kerttu Hietala Liisa Lepola Marjatta Vilander Kauko Salmela Palokka Kerttu Sarviranta Liisa Tenhunen Aura Peltonen Kirsti Koivunen Raimo Koivunen Eeva Autio Antero Autio Raija Meriläinen Pertti Meriläinen Pirkko Rissanen Risto Rissanen Raili Hartikka Ilpo Hartikka Viljo Valkonen Saara Putkonen Anita Puumalainen Kaarlo Valkonen Martti Meriläinen Kari Lyhty Margit Altti Pihtipudas Maire Varis Lasse Varis Väinö Aho Kyllikki Aho Olavi Kananen Maija Pulkkinen Niilo Pulkkinen Toini ja Mikko Selin Tellervo Anttiroiko Eila Tähtinen Maila Tyvimaa Kirsti Kumpulainen Valto Suntioinen Marjatta Suvanto Matti Uitto Helmi Lahentaus Tapio Saastamoinen perh. Tuula ja Simo Pennanen Seija Mustamäki Suolahti SUOLAHDEN ELÄKELÄISET ry Sumiainen SUMIAISTEN ELÄKELÄISET RY Säynätsalo Seija Vihinen Ritva Koivula Toivo Heinonen Mari Tuura Maija ja Olavi Tuominen Pertti ja Helena Rantanen Liisa ja Kalevi Piekäinen Elli Riikonen Jarkko Mänttäri Raimo Nieminen Pekka Pekkanen Martti Hyvärinen Anja ja Esko Niemi Tarja ja Kari Ruuska Eija ja Jorma Elomaa Kalevi Rannila Sirpa ja Erik Tikkanen Anna-Liisa ja Alpo Pajunen Vuokko Nieminen Kati ja Simppa Olkari Antti Pekkanen Alli Ojala Eila ja Jerry Liikola Tikkakoski Eino Aksela Arja Finne Jarmo Finne Mauri Hietanen Irja Huttunen Anna-Liisa Kalavainen Erkki Kilpiö “Nalle” Kallio Kari Kuparinen Irma Lahtinen Raili Lepistö Rauno Lepistö Irene Mikkonen Aune Mäkinen Elvi Paananen Aino Soini Aune Taipaleenmäki Anja Tourunen Laura Tuunanen-Kilpiö Vaajakoski VAAJAKOSKEN ELÄKELÄISET ry Matti Pöppönen Raija Härkönen Helena Rinnetmäki Ritva Oksanen Matti ja Mirja Lindqvist Eino Saajamaa Eija ja Sakari Huttunen Leena Sillgren Kaija ja Erkki Hänninen Liisa ja Veijo Talvela Raili ja Pauli Pöntynen Elna ja Veikko Räsänen Riitta ja Pentti Poikolainen Kauko Venäläinen Sylvi Mäkinen Martta Lampinen Sirkka ja Reino Korhonen Aune Lindqvist Aavasaksa Salli Alahannu-Horneman ja Paavo Horneman Kaisu ja Veikko Mikkola Laina Lakkapää Salme ja Esko Jalonen Sulo Soini Ritva ja Eero Mäntynenä Sinikka Lantto ja Viljo Orre Laila ja Voitto Korhonen Ritva Heikka Paavo Koski Kyllikki ja Pentti Mäntyranta Bertta Kallijärvi Antti Koivisto Anni ja Helge Vaaraniemi Kerttu Hasa Sanni Rantataro Sanni ja Matti Jaako Jorma Mäki Mauno Tofferi Anja ja Veikko Rautio Ivalo IVALON ELÄKELÄISET ry Osmo Karvonen Sisko ja Armas Aalto Timo Ratavaara Yrjö Rensujeff Tapani Silventoinen Katri Jefremoff Irja Jefremoff Eija ja Eero Jääskeläinen Sisko Koponen Ritva ja Mikko Taskila Irja ja Esko Kerttu Nissi Eira ja Esko Oikarinen Eeva ja Jaakko Kemppainen Elsa ja Terho Kinisjärvi Riitu ja Esko Vuorinen Sisko Akujärvi Kemi Pekka Aho Asta ja Mauno Alasuutari Rosso Dahlberg Sanni Dianoff Saara ja Erkki Dianoff Margit ja Raimo Holpainen Esko Toivainen Tuulikki Hurtig Helvi Kaleva Terttu Hiltunen Irja Marjamaa Helmi Vaitinen Tuula Pulkkinen Armi Rautio Marja-Leena Koivuaho Esko ja Vuokko Taskinen Esko Halme Kaarina PistokoskiTikkala Ritva Niskala Inkeri Kangas ??? Riitta Törmänen, Kerava: Edelleen
• 32 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Eila ja Heikki Lyttinen Tapani Kolmonen Erkki Lassila Reino Luukinen Veikko Hautasaari Aune Huutoniemi Maisa Lahnajärvi ja Timo Parviainen Maire ja Unto Suopajärvi Elina Paloniemi Esko Halme Mauno ja Kaija Timo Salonpää ja Marja-Leena Laiti Terttu Pohjanen Anja Peltoniemi Mauri Blomster ja Pirkko Pehkonen Paavo Miettinen Raija Siirilä Tapio Siirilä Suoma Perkaus Erkki Pekkinen Elsa Oikarinen Kalevi Kiuttu Elvi ja Tenho Rauni ja Matti Rapo Aino Pietilä Ritva Kokkola Markku Kokkola Kittilä KITTILÄN ELÄKELÄISET ry Rauni ja Aarne Esa Rauhala Matti Kurtakko Taisto Mokko Erkki Heikkilä Leena Partio Ilta Uusisalmi Kirsti Joensuu Valte Siivola Tuula Rauhala Mirja ja Urpo Rönkönharju Eeva Markuksela Erkki Tikkala Veikko Pääkkölä Heikki Körkkö Sirkka-Liisa Sirkka Erkki Laakso Aino Vuorinen Viljo Koskamo Raili Koivisto Lauri Bäck Annikki ja Mauno Aaro Takala Sirkka Puumalainen Kolari KOLARIN ELÄKELÄISET ry Raili Heikki Helli ja Sulo Kylmämaa Eeva Niva Tuula ja Reijo Raappana Toini Satta Sanna ja Tauno Leppänen Valmu Niva ja Mauri Pasma Sisko ja Frans Liikamaa Voitto Vaattovaara Annikki ja Armas Rantakokko Paula ja Martti Vaattovaara Esko Jauhojärvi Hanna Niva Hannu Joutsijärvi Reino Hietala ja Leila Mänty Pello Eeva Virtanen Anneli Korteniemi Senja ja Heino Saukkoriipi Pentti Pakisjärvi Timo Manninen Lauri Granat Sirkka-Liisa ja Kari Oili Maria Sirkka Anja ja Juho Alatalo Leena ja Heino Matinlompolo Taina Juopperi Kyllikki ja Voitto Romakkaniemi Tuula ja Tauno Taimi Lappalainen Martta Puljujärvi Lauri Mänty Akseli Niva Eeva ja Kalle Piippola Iisakki Harju Posio Seija ja Kullervo Huotari Lauri Iivari Ronkainen Tuulikki ja Jorma Seija ja Taisto Tuomivaara Erkki Karasti Ahti Särkisaari Laimi Tennilä Anja Karjalainen Reetta Tuomivaara Tellervo Kankaanpää Irja ja Erkki Sulin Kalle Sulin Rytikari RYTIKARIN ELÄKELÄISET ry Annikki Puustinen Anja Välimäki Leena ja Väinö Ranta Sirkka-Liisa Kallio Aili ja Olavi Virtala Valma ja Teuvo Kaniin Aune ja Veikko Hautala Sirkka ja Kauko Mäkivuoti Päivi ja Aki Posti-Ojala Pirkko ja Markku Sankala Maire ja Lauri Jokilahti Erkki ja Seija Kusmin Helge Hourula Eila Pietarila Arvo ja Ritva Kenttä Ristö Kyllönen Viljo ja Rauha Tokola Toini ja Heikki Papunen-Dianoff Irja ja Raimo Hentonen Marjatta ja Risto Ojala-Mononen Sirkka-Liisa Pietarila Marja ja Tauno Ristimäki Rauni Mathlin Toini Hiltunen Salla Marjatta ja Asko Tiikkaja Ellen Rintala Matias Maaninka Marja Leena ja Aaro Rontti Liisa Tapio Lenne Tennilä Kerttu ja Pentti Arola Tuomo Haurunen Riina ja Arttu Leskinen Ritva ja Pentti Vesterinen Eeva Mällinen Irja Kalliaisenaho Laila Ylitalo Urpo ja Raija Päiväniemi Leena ja Matti Salmijärvi Veikko ja Leena Lehikoinen Elsa ja Antero Schroderus Annikki ja Viljo Eskelinen Raija ja Heikki Kiiskinen Maire Jaakkola Impi Kurvinen Marjatta Luukkonen Valtteri Selkälä Paavo Luukkonen Urho Jokela Nestori Mattila Inkeri ja Eino Juujärvi Sirkka ja Heino Keskitalo Ossi Kantola Pentti Seppänen Ludmila ja Matti Anttila Simo Raimo Kemppainen Aila Kemppainen Hilja Kukkonen Edna Hiltula Esko Hiltula Elina Mäkinen Maila Kemppainen Taneli Kemppainen Marjatta Hakala Liisa Kaivosoja Alpo Peltokorpi Markus Ylikärppä Pirkko Ylikärppä Asko Ylikärppä Eero Haapaniemi Jouni Kalmakoski Terttu Kalmakoski Pertti Mäcklin Reijo Ylikärppä Arvo Kortesalmi Pentti Hiltula Aila Hiltula Annikki Enroth Ritva Koskela Hilkka Niskala Erkki Parpala Maija Parpala Rauni Kiiskinen Paavo Kiiskinen Olavi Hamari Saara Arola-Hamari Lyyli Alahäivälä Sodankylä Alli ja Teuvo Alamaunu Raija Bergdahl Anneli ja Olavi Salli Naalisvaara Sirkka-Liisa Hirvonen Tauno Salmela Kerttu Sääskilahti Ritva Kivelä Elsa Uusitalo Vappu Simula Aarne Mäntylä Mirja Vaara Hilkka ja Asko Apukka Esa Koski Irma Simula Aino Iivari Maila ja Vikke Eeva ja Vilho Siirtola Elvi Romppainen Sirkka-Liisa Maunula Aino ja Mauno Uimaniemi Viljo Heinikoski Alli Riipi-Pääkkö Tervola TERVOLAN ELÄKELÄISET ry Sinikka Lustig ja Heikki Korhonen Maija Ekorre Aino Kyngäs ja Alpo Kyngäs Leena Ranta Salme ja Pertti Keränen Aune ja Jorma Kolmonen Sirkka ja Osmo Pulkkinen Pertti Tauriainen Vieno ja Eino Tauriainen Sirkka-Liisa Ranta Toini ja Mikko Ekorre Eila ja Heimo Hast Eira Ylimikkotervo Aino ja Veikko Kvist Marja-Leena ja Tauno Kähkönen Laila Tapio Mirja ja Heikki Juusola Rainer Kolmonen Alvi Rensujeff Eeva Juusola Oiva Ranta Maija-Liisa Kultapuro ja Kauko Tauriainen Hilkka ja Heimo Kähkönen Rovaniemi Pirkko Ahola Lyyli Frantti Ritva ja Sirpa Inkerö Saara Jokelainen Kaarina Kapraali Hilkka Kelottijärvi Inkeri ja Antti Keskitalo Petri Kilpamäki Linnea Kilpeläinen Eila ja Tapio Kiviniemi Kauko Knuutila Leila Kolppanen ja Heikki Piirainen Sylvi Laakso ja Toivo Rouvinen Pekka Laurinolli Martta ja Olavi Leinonen Irene ja Kari Luiro Eino Meronen Seppo Mukkala Sirkka Ollila Yrjö Ollila Kaisu Pesonen Anja Peteri Kari Puolakka Esko Rautionaho Pirkko ja Lippo Riissanen Viola Torvinen Leila Uutela Elisa Vaara Kyllikki Vilander Irma Yliaska Jumpparyhmä Käsityöryhmä Tanhuryhmä Heikki Hongisto, Vaasa: Sinivalkoista virtaa
• Nro 7 joulukuu 2017 – 33 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Pirkanmaa Pohjanmaa Hämeenkyrö-Viljakkala HÄMEENKYRÖVILJAKKALAN ELÄKELÄISET ry Sinikka Heino Markku Rikala Seppo Kivimäki Esko Koskensalo Pauli Jantunen Riitta Rintamäki Matti Wallin Kuru KURUN ELÄKELÄISET ry Lempäälä LEMPÄÄLÄN ELÄKELÄISET ry Mänttä-Vilppula MÄNTTÄ-VILPPULAN ELÄKELÄISET RY LOUNASKAHVILA VILPUN VINTTI Ada Juvonen Seija Viitanen Oili Järvinen Anja Sorvoja Pirkko Helander Aarne Helander Lea Aho Antti Aho Helmi Aronen Anneli Aronen Laila Leiman Merja Kääriäinen Inkeri Ylinen Tuija Vessari Jukka Vessari Tuula Savolainen Anja Ruusila Leena Mäkinen Risto Pihlajamäki Merja-Leena Matinaho Anni Tiainen Maija-Liisa Rimmi Tuula Puro Martti Koski Päivi Helander Tiina Kytömäki Juha Pohjalainen Pentti Paananen Nokia Raili Riekkola Pirjo Heiskanen Pauli Haataja Anna Haataja Aila Tuominen Hannes Veijalainen Seija Nurminen Olavi Nurminen Ilkka Kotiranta Pirjo Kotiranta Helge Nurmi Hilja Leppämäki Airi Vaske Voitto Palin Riitta Korpela Tauno Linnus Leena Lahdenperä Veikko Mettälä Aarre Hakanen Marjatta Hakanen Raimo Vierinen Asta Vierinen Ester Kauppila Kirsti Kauppila Anja Karvinen Martti Karvinen Sirpa Jousniemi Raija Lamminperä Anja Siltanen Pekka Käpynen Kirsti Toro Harri Toro Voitto Vihanta Eeva Vihanta Pirjo-Riitta Pajusalo Raimo Sorsa Seija Sorsa Matti Haapala Seppo Kallio Aila Pekkola Ruovesi Erkki Viitanen Matti Hartman Aarne ja Sirkka Jalonen Keijo Rantanen Aune Tolppanen Matti Tolppanen Anja Ahonen Irma Rantanen Rauha Nieminen Matti ja Riitta Rasinen Helena Peltoniemi Aili ja Pauli Mäkinen Jokiska ja Matti Mary Tuominen Tatjaana Huhtala Tampere Elisa Nordberg Eeva Pynnönen Marita Kiuru Maire Kauhanen Maija-Leena Pullinen Merja Reiman Sirkka Rintamäki Vieno Ruohonen Soile Karivieri Yrjö Utunen Pekka Ruohonen Marja-Liisa Ruohonen Aino Björksten Risto Björksten Anja Kivipensas Vappu Valo Ritva Kauppinen Kalevi Turkka Eeva Lindqvist Heino Nappari Pentti Ajoksenmäki Sauli Harinen Urpo Tirkkonen Vuokko Mikkola Rauno Jokinen Tuulikki Linden Pertti Hakala Markku Lahtinen Pirkko Rastas Pekka Luodes Pirkko Lindholm Mirja Virolainen Annikki Kankaanpää Terhikki Parviainen Raimo Parviainen Matti Kivimäki Aila Järvinen Seija Leivo Väinö Leivo Erkki Hildén Valkeakoski VALKEAKOSKEN ELÄKELÄISET ry Martti Vartiainen Paula Vartiainen Jouko Pesonen Sirkka Helenius Hannu Pirinen Paavo Järvenpää Riitta Juhela Mirja Salminen Saara Päällysaho Aino Nybacka Sirkka Veijalainen Pekka Renfors Seija Ojala Raija Isoherranen Tuula Kämäräinen Risto Kämäräinen Pekka Lehtinen Pirkko Rantala Reino Rantala Ritva Martikainen Seppo Martikainen Maritta Ruskeeniemi Vesa Ruskeeniemi Vammala VAMMALAN ELÄKELÄISET ry Marita Pohja-Sato Salme Pihlava Tuula Hakanen Marja Nieminen Juhani Nieminen Raija Mäkitalo Leila Suntinen Pentti Suntinen Maija-Liisa Soro Mauno Soro Esko Lilja Eero Hakari Viiala VIIALAN ELÄKELÄISET ry Kaarina ja Timo Heino Kari Sulander Pirkko Sulander Pekka Renfors Marjatta ja Matti Humaloja Raili Pukarinen Tuovi Pukarinen Tuula ja Allan Heino Pentti Määttänen Sisko Hiltunen Jukka Katajisto Tuija Katajisto Heikki Hietala Pirkko Halonen Anja Mäkelä Terttu Laaksonen Liisa Lehtimäki Tuomo Huhtala Raili Huhtala Ylöjärvi YLÖJÄRVEN ELÄKELÄISET RY ELÄKELÄISET ry:n POHJANMAAN ALUEJÄRJESTÖ ry Marketta Semi Olavi Metsäranta Raija Tuomaala Markku Mäkinen Heikki Lilja Anita Peltola Jorma Niemelä Eila Juvonen Alpo Juvonen Aira Rauhala Heikki Spak Jouko Ranta Markku Latvala Erkki Kalliosalo Pirkko Raivio Pirkko Kultalahti Mikko Vehniäinen Helena Järviniemi Irmeli Mandell Himanka Eero Akolahti Eeva Lauri Maija ja Urho Hilli Aune ja Simo Jokela Raili Kinare Selma Tanska Pirkko ja Erkki Vähärautio Elsa ja Eero Tuorila Liisa Tilus Irma Penttilä Kerttu ja Tapio Borén Rauha Jussinniemi Anna-Liisa Räisänen Melvi ja Jorma Pöyhtäri Taimi ja Mauno Kangas Tuulikki Spak Ulla ja Veikko Vähärautio Kaarina ja Martti Mattila Aira Rauhala ja Pentti Uusitalo Elisa Tuomiinen Ellen Viitamäki Rauha Ainali Pirkko ja Esko Kaikkonen Tuula ja Ensio Tuorila Arja ja Osmo Paananen Raili ja Erkki Kuusisto Pirkko ja Veikko Yli-Parkas Vesa Veijalainen Anja ja Veikko Lindberg Alpo Akolahti Anja Paananen Outi ja Jukka Paananen Arja Nurro ja Mauri Tuomarmäki Briitta ja Aimo Tuorila Helvi Sipi Elma Tuikka Tuula Kupila Eila Rahkonen Sirkka Kordelin Esa Spak perh. Inkeri ja Heikki Spak Ritva ja Heikki Potinoja Raili ja Väinö Potinoja Juhani Potinoja Aino ja Eino Mattila Vuokko ja Voitto Mattila Sinikka Koivula ja Jaakko Jokela Maire Yli-Parkas ja Matti Särkilä Aliisa ja Hannu Vähä-Verkkomäki Maija ja Väinö Spak Arto ja Tuula Mattila Hilkka ja Pentti Lehtinen Iiris ja Esa Hakkarainen Anja Koski Mikko ja Kaisu Kääntä Armi ja Tenho Tuominen Elvi Koski Seija Tikkanen Tarja ja Arvo Keiski HIMANGAN OSUUSPANKKI K-MARKET HIMANKA RAVINTOLA KOSKIHOVI KENSAPUU OY TILITOIMISTO TILIKATTI HIMANGAN APTEEKKI Jurva JURVAN ELÄKELÄISET ry Annikki ja Kari Majasaari Kerttu Pihlajamäki Ritva ja Pentti Purtola Emmi ja Erkki Lintula Kerttu ja Raimo Lyyluoma Hilkka ja Lasse Peltola Kaarina ja Kalervo Haapaniemi Helena ja Raimo Santikko Taimi ja Manne Koski Leena Elomaa Sylvi Blomsten Airi ja Reima Lyyluoma Liisa ja Juhani Hautala ???
• 34 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Markku Hautala Anna Ketonen Jaakko ja Sari Ketonen Ritva ja Jorma Niemelä Helena Syrjälä Terttu Kivineva Reijo Ruutiainen Helvi ja Reijo Jokela Ritva ja Heino Mukari Salme ja Voitto Välimaa Anneli ja Erkki Katajamäki Aini Marttila Aili Jäntti Meeri ja Jarmo Kalliomäki Hannele Muotio Antti Lyyluoma Raili ja Mauri Rantala Anni ja Kalevi Erkki Lahola Eino Peltoharju Kauhajoki Heikki Vallin Leena Vallin Esa Samppala Marjo-Riitta Ahonen Veikko Haanpää Matti Korpisalo Heikki Laine Matti Luoma Osmo Metsälä Alpo Niemistö Rauno Pirttijoki Paula Lehtinen Tauno Lehtinen Kauhava Pirkko Hauta Ritva Antila Kaisu Peltoniemi Anita Vidjeskog Irene Jylhä Anna Kivinen Aila Hauta Sinikka Hauta Eila Kankaanpää Lilja Miiluniemi Kaino ja Altti Kankaanpää Kirsti ja Pauli Niemelä Pentti Jokela Lasse Nikula Marja Latvakoski Kirsti ja Esko Finni Eira ja Esko Rintanen Reetta Leiviskä Elli Piri Kokkola KOKKOLAN ELÄKELÄISET ry Ulla ja Alpo Nordlund Liisa ja Veijo Hirvikoski Irja Heikkinen Pirkko Kultalahti Elvi ja Reino Hakola Sirpa ja Jörgen Forsström Maija ja Matti Seppälä Pirkko ja Reino Honkaperä Riitta ja Ossi Korkea-aho Tanja Sillanpää Juhani Sillanpää Aira Vuorinen Ritva Luosa Raija ja Pekka Mäki Kaarina ja Veikko Tikkakoski Annikki ja Paavo Kujanen Marja-Leena ja Pentti Nurmi Liisa ja Jussi Jäntti Markus ja Maija Dahl Fanny Kniivilä Tuula ja Matti Myllymäki Pentti ja Marja-Leena Nurmi Tuula ja Tenho Syrjälä Kurikka KURIKAN VISA KURIKAN TYÖVÄENTALOYHDISTYS Sirkka Liikala Sisko Luomala Eila ja Alpo Juvonen Kaarina Korkiamäki Ilmari Korkiamäki Asta Hautaluoma Erkki Hautaluoma Aila ja Antti Laine Raija Myllyniemi Reima Myllyniemi Airi Korkiamäki Antti Korkiamäki Martti Leskinen Kyllikki ja Pentti Latvala Riitta ja Kalervo Kallio Pirkko Kallio Seppo Välkkilä Laihia Sisko ja Toivo Pihlajamaa Eija Koski Pirkko Malamo Pekka Panttila Heleena ja Mikko Kallio Sisko Tamsi Irja ja Raimo Kinnari Hellevi ja Jorma Niemistö Ulla Syrjänen Leila Peltokoski ja Reijo Kaija ja Jouko Ranta Tuula ja Hannu Nieminen Lapua Kaisa Holsius Pirkko Mäntynen Eeva-Liisa Paavola Maija Suokko Pentti Suokko Kerttu Saarela Osmo Saarela Raili Kantola Kaisu Talosela Heikki Talosela Kerttu Berg Pietarsaari PIETARSAAREN ELÄKELÄISET ry Rhea ja Reijo Koskinen Mirja Koskinen Tuula Öhman Hilkka ja Liisa Alli Bro Ria ja Hannu Salomäki Anna-Liisa Kotanen Ritva Iso-Kungas Aune ja Raimo Lakanen Reino Tuikkanen Aira Tilus Meeri Mäki Gunnel ja Seppo Pietilä Sisko ja Lauri Lehto Eeva ja Eero Leino Aino ja Reijo Hakola Tyyne Ahonen Kerttu Lappi Esa Ahonen Aino Valkonen Pirkko Kalliosaari Tuula ja Jorma Hanhikangas Liisa ja Veikko Jokela Eila ja Tuomo Syri Henny Lintunen Seinäjoki SEINÄJOEN ELÄKELÄISET ry Kaarina Rahkola Maija-Liisa Koskela Erkki Kalliosalo Aune Kalliosalo Antti Lahdenperä Johannes Lampimäki Markku Latvala Kaisa Latvala Aune Niemi Erkki Perä Raili Yliluoma Pirkko Myllyniemi Jorma Uitto Sauli Majaharju Helle Haapaniemi Taisto Haapaniemi Teuva Vaasa Erkki ja Marjatta Åsvik Aino Ahonen Leena ja Jussi Mäenpää Antti ja Taina Haarala Eeva Laaksoharju Marketta Semi Sirpa Evwaraye Terttu Männikkö Markku Mäkinen Vuokko Ryytty Pirkko Vallivuori Raakel Ketelinmäki Aila ja Raimo Vahtera Onni Peltonen perh. Seija Ossi Kaarina ja Martti Urpiala Marja ja Juhani Österberg Senja Honkonen Salme Luoto Eero Turpeinen Salme Kuusisto Heikki Lilja Anneli ja Juhani Ilkka Raija ja Terho Tuomaala Anna-Maija ja Jaakko Mäki Terttu Katajamäki Tuure Koski Paula ja Reino Rauha Risfors Mailis Uppgård Jalo Heittola Kauko Peltonen Pirkko Peltonen Helli Moisio Marita Pihlaja Jorma Toija Anni Kaatikko Raimo Salo Anna-Liisa Myllykangas Irmeli Mandell Eeva Kuusinen Seija Risberg Anneli Hautaketo Tarja-Maija Sparf Hely Kahlos Tuula ja Antero Ainasoja Kaisu Jerohin Pirjo Hakoniemi Juhani Hakoniemi Eila Halmesmäki Kirsti ja Osmo Ahtola Vasabygden VASABYGDENS PENSIONÄRER Rudolf Lövdahl Kjell-Erik Källberg Seija Vestergård Bengt Vestergård Sven Westergård Arne Granlund Heldine Eriksson Erik Risberg Karl-Johan Sand Carl-Eric Westerholm Monica Ahlskog Henrik Fågelbärj Ykspihlaja Eino Hietikko Agnete Hietikko Iso määrä Ykspihlajan Eläkeläisten keräämiä ja lähettämiä tervehdysnimiä on ikävä kyllä hukkunut matkan varrelle. Tervehdysrahat on asianmukaisesti tilitetty Eläkeläiset ry:lle. Jos ja kun kadonneet tervehdykset löytyvät, ne julkaistaan uudenvuodentervehdyksinä Eläkeläinen lehden numerossa 1/2018. KOKKOLAN TOIMITALOYHDISTYS TEUVAN ELÄKELÄISET ry YKSPIHLAJAN ELÄKELÄISET RY Paula Vaattovaara, Kolari: No nyt kuuluu!
• Nro 7 joulukuu 2017 – 35 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! PohjoisKarjala Joensuu JOEN LANKA OY KUKKAKAUPPA ARIN KUKKAPALVELU Eeva ja Reino Surakka, Aune Marjomaa Viljo Määttä Eevi Martikainen Sylvi Kirpala Hilkka ja Vilho Korhonen Seija ja Matti Murtonen Ester Kinanen Eila Säisänen Kerttu ja Matti Aspelund Onni Vänskä Liisa ja Pentti Kinnunen Viljo Tallus Seppo Raassina Eila Hyvärinen Ossi ja Aili Haatainen Urho ja Anneli Peltonen Anja Peltonen Tilma ja Veikko Halonen Aune Ilves Kirsi ja Arvi Lavikainen Raija, Rissanen Maija Päivinen Sirpa Savolainen Veijo Sotikov Esko Kähkönen Matti Ratilainen Raija ja Heimo Tahvanainen Veikko Hirvonen Hilkka Rajala Urho Kolehmainen Sirkka ja Juhani Alastalo Esko Turunen Lieksan Seutu LIEKSAN SEUDUN ELÄKELÄISET ry Tyyne Räisänen Aaro Ruokolainen Matti Ruokolainen Olli Kähkönen Bertta Eskelinen Martti Vallius Keijo Lonkainen Terttu Kohtavaara Kalevi Tahvanainen Viljo Pulkkinen Raili Hakkarainen Anneli Tuure Jouko Laamanen Raili Pylkkönen Tauno Nevalainen Irja Puumalainen Ismo Hallapuro Uimaharju Irma Sahlman Toivo Sahlman Jouko Heukura Irene Ristimäki Ilma ja Matti Nieminen Sirkka ja Taisto Ronkainen Tuula Kurvinen Aapo ja Elina Sorjonen Tuula ja Jouko Ovaskainen Veikko Rytkönen Juhani Mikkonen Maija ja Veli Saharinen Tuulikki ja Raimo Nuutinen Irja Huovinen Aare Virolainen Merja ja Pauli Tahvanainen Jaakko Juvonen Heikki Ahola Erkki Frondelius Pirkko Romppanen Erkki Manninen Irma Pitkänen Lauri Piitulainen Keijo Lappalainen Kari Karttunen Terttu ja Taisto Mäkelä Irma ja Aulis Penttinen Lilja ja Aimo Ryhänen Irja Pölönen Seija ja Erkki Puhakka Heikki Savelius Ari Kuivalainen Erkki Räty Aino Mielonen Helvi Laatikainen Irma Kinnunen Manne Ryhänen Keijo Riissanen Jouko Turpeinen Pirkko Liimatta Hannu Pottonen Raija Keskimäki Petteri Tahvanainen S-MARKET UIMAHARJU ENON APTEEKKI UIMAHARJU UIMAHARJUN ELÄKELÄISET RY Eeva Surakka, Joensuu: Kohti kala-apajia
• 36 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Satakunta Pekka Leino Eila ja Pekka Luusalo Eine Paajanen Seppo Leino Aino Vesala Eila Poutanen Vappu Leino Saimi ja Toivo Ranta Terttu Lepistö Seija Torkkeli Maire Tanninen Raija Virtanen Simo Leino Sisko ja Jukka Kuusela Asta Mikola Eeva Männistö Mirja ja Simo Lähteenmäki Aimo Vaaranen Heimo Juhola Juhani Kouttinen Ismo Viljanen Esko Härkälä Marja-Liisa Puisto Ari Puisto Tuomo Viitahalme Anja Viitahalme Raimo Salo Huittisten Seutu Pirkko Lintunen Pirkko ja Hemmo Ketonen Ritva Rantanen Raili ja Hannu Anneli Suuniitty Risto ja Marita Marjatta Stolt Hilkka ja Mikko Laine Mirja Avomäki Marja Raikunen Aune ja Teuvo Puntala Eija ja Martti Keijo Järvenpää Saara Räikkä Annikki Vainio Aili ja Antti Vienonen Kankaanpää KANKAANPÄÄN ELÄKELÄISET ry Mauno Halmela Eino Heiniluoma Irja Heiniluoma Anja Lalli Matti Mesiniemi Ritva Mesiniemi Vappu Kangas Pauli Viitala Pirkko Hakala Kirsti Vienola Veijo Vienola Kauko Jussila Annikki Jussila Antti Piittala Tuula Lehtiniemi Kokemäki KOKEMÄEN ELÄKELÄISET RY Pirkko Vertanen Lempi Mäkinen Markku Nieminen Aino Savinen Kauko Virta Tarja Savinen Einar Grundström Olli Lehtivuori Anja Ylinen Mikko Ylinen Marjo WahlströmRiihimaa Mikko Valli Paula Valli Mikko Vallin Ritva Mäenpää Irmeli Mäkelä Tarmo Mäkelä Anja Virta Paavo Vähätörmä Seija Korkeasalo Veijo Mielonen Seija Häyrinen Seija Kilkku Anelma Reinikainen Aino Salminen Raija Suominen-Peltonen Tuija Virta Saimi Erkkilä Raimo Erkkilä Hely Erkkilä Eino Laaksonen Aila Myllymäki Hillervo Talvitie Esko Saari Tauno Pirttilä Nakkila Sirkka ja Pentti Tähti Tarja ja Pentti Ranta Irmeli Suomi Pirkko ja Keijo Murro Irmeli Lindqvist Pirjo Westergord Maija Pietilä Leila ja Seppo Salmi Terttu Lamminen Terttu ja Reijo Viinamäki Pihlava Ann-Marie ja Kari Palmu Ulla ja Osmo Korhonen Seija ja Antero Mäkelä Maija-Liisa Jokinen Pentti Taronoja Tapio Valtanen Irma ja Lauri Lamminen Leena ja Tauno Väkiparta Jukka Danielsson Voitto Siponen Kirsti ja Timo Vähähaka Anja Jokisuo Pentti Reunanen Kaija ja Esa Kalliohultti Merja ja Raimo Koski Marja Alanko Ritva ja Erkki Wallin Eija ja Mikko Sinervä Pirkko Ruusunen Hannele Joensuu Kari Lampainen Pihlavan Asukastupa Jorma Koivisto Maire ja Veli Kyllönen Irma Halonen Toivo Koivisto perh. Anne-Maj ja Harri Ruusunen Seija ja Pekka Raunio Sirpa ja Hemmo Marjatta ja Seppo Vesanen Leila ja Pekka Joensuu Harri Laakso Liisa ja Arto Pirkko Pulkkinen Irmeli Vuori Rauno Huhmarniemi Voitto Santala Eila Laihanen Tuula Erkkilä Ritva Karinen Hilkka Kulmala Antti Kulmala Sirkka Joensuu Ritva Stenros Aila Anoschkin Ilse Rosnell Seija Stark Armi Hiltunen Pirkko Rissanen Eino Jalonen Mirja Gröndahl Alpo ja Greeta Valtala Aili Rajamäki Ritva Tamminen Hannele ja Erkki Palmu Seija Pajunen Mirjami Laakso Hilkka Salokangas Aili Koskinen Pirjo ja Hannu Salmisuo Marja-Terttu Hiittenkallio Jarmo Lahtinen Esa Santikko Katja ja Kalle Kaija ja Kauko Leppänen Tiina ja Matti Nissi Mika Aho Erkki Vesa Jaakko ja Kristiina Mäkelä Esa Lindgren Sirkka Kangas Markku ja Kisuliini Davidsson Päivi ja Viivi Davidsson Liisa ja Eetu Pietilä Ossi Slutbäck Olavi Lehtinen Sauli Vanhatalo Kaarina Kuparinen Niilo Kuparinen Reino Mononen Reino Kuusiluoto Maija Kuusiluoto Raimo Rautio Saara Salin Arto Prehti Vuokko Rinne Matti Rinne Karl Hellström Timo Äimälä Maija Mirtola Matti Hellman Erja Hellman Ritva Kolminniemi Irma Halonen Hannes Saarela Tapani Rönnqvist Harri Schultz Terttu Valtonen Tuula Sjöblom Mauri ja Pirjo Vuoti Terttu ja Jarmo Ansa ja Kalevi Turunen Raila Aho Risto Jokisuo Matti Kalliomäki Irja Häyrynen Raimo Pajunen KAMPAAMO ANN-MARIE PALMU KAMPAAMO LEENA VÄKIPARTA PORIN VII PIHLAVAN APTEEKKI PA-KA KIRSTI MANNILA RAVINTOLA HENRI PIHLAVAN AUTOHUOLTO AY Pori Aira Hietanummi-Nikula Raimo Nikula Ella Harjunen Pauli Harjunen Eine Aaltonen Aila Ja Tauno Viitala Liisa Ja Raimo Liljeroos Anja Mäkinen Liisa Söderman Anja Harja Hemmo Mäkinen Liisa Forsström Tauno Kovanen Jorma Fagerdahl Tarja Korhonen Anja Ja Kalevi Mäkelä Leila Forss Aune Ja Juha Harjula Seija Laurell Kirsti Lehtola Antti Lehtola Veijo Ja Irja Koskinen Annikki Rosenqvist Tuula Telin Rauma RAUMAN ELÄKELÄISET ry Olavi Pylkkönen Kirsti Hannukainen Esko Gustafsson Aune Varho Timo Liimatainen Untamo Kiela Pauli Liekari Airi Marila Jorma Uusitalo Lars Erkkilä Pirjo Laine Seikko Pajunen Liisa Pajunen Pekka Helkiö Pekka Kivimäki Annikki Aaltonen Sirkka Suominen Anneli Mäkinen Elisa Merenkivi Marja-Liisa Laine Rauhamaat Seppo Virtanen Anna-Liisa Virtanen Kyllikki Suoniemi Matti Kaukkila Enni Mäkelä Leila Suominen Jarmo Grundström Jaakko Lehikoinen Helka Setälä Anneli Tammioja Anneli Hämälä Marjatta Borén Marjanne ja Pekka Väikkä Ulvila VASEMMISTOLIITON ULVILAN YHDISTYS ry M.S. Kyllikki Fallström Irmeli ja Jouko Vuohiniemi Toini Raune Anja ja Leo Halenius Eila Takala Margit Suominen Tuulikki ja Kauko Pihlajamäki Vuokko ja Jouko Lanne Pertti Multisilta Tuovi ja Alpo Myllymäki Seija Vidlund Sinikka Fallström Aila Fallström Pekka Fallström Seija Pyssysalo Marja Salonen Matti Salonen Saini Peltonen Jukka Salonen Vampula Kauko Kärkäs Anja Karsikas Osmo Mäkelä Hilkka Kultaviita Reino Kultavirta Reetta Virtanen Seppo Virtanen Matti Lunden Eura-Säkylä-Köyliö EURA-SÄKYLÄ-KÖYLIÖN ELÄKELÄISET ry SÄKYLÄN SÄHKÖ-PUISTO Oy KÖYLIÖN-SÄKYLÄN SÄHKÖ Oy K-MARKET VISO KAUTTUAN LVI-PISTE Oy METALLIPALVELU VIRMA Oy K-SUPERMARKET EURA M. ÄÄRILÄ Oy VEIKON VÄRI Oy OP EURA
• Nro 7 joulukuu 2017 – 37 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Savo ELÄKELÄISET ry:n SAVON ALUEJÄRJESTÖ ry Sirpa Rossi Kalevi Tuovinen Paavo Svenn Väinö Heiskanen Paavo Nyyssönen Reijo Eklund Hannu Hyvärinen Pekka Immonen Raimo Heikkinen Erkki Pennanen Aimo Mursu Sirkka ja Leo Riitta Jauhiainen Kirsti Joki Rauno Jääskeläinen Sirkka Jeulonen Mervi Höylä Iisalmi Maila Aronen Timo Knuuttinen Leena Hiltunen Pirjo ja Seppo Rönkkö Raisa Hiltunen Sanni Mursu Aimo Mursu Kirsti ja Reino Puurunen Anja Kattainen Eini Partanen Pekka Korhonen Maija Ruokangas Timo Hiltunen Helga Väisänen Veikko Jyrkinen Kauko Ollikainen Veikko Korhonen Terttu ja Olavi Leiviskä Kaarina Korhonen Raili Hautamäki Helena Miettinen Paula Hautamäki Kaisu Leinonen Pirkko Raatikainen Liisa Rikkilä Tauno Rikkilä Eeva Komulainen HIUSSOPPI TTJ-KULJETUS OY IISALMEN 1. APTEEKKI BOVELLAN KY WANHA KUKKAKAUPPA JA HAUTAUSTOIMISTO PUKINETALO ASUKULMA OY KAHVILA HILLA OY K-MARKET LIPPIS KAHVILA-RAVINTOLA MEHEVÄ IISALMEN KONEKYMPPI KUMIKIMMO KIINTEISTÖVÄLITYS KORTELAINEN POP PANKKI KEISARINKULMA IISALMEN KIRKKOPUISTON APTEEKKI KORU-AIKA SÄÄSTÖPANKKI OPTIA POHJOLAN MATKA POHJOIS-SAVON OSUUSPANKKI PRIIMA APTEEKKI E. HARTIKAINEN OY Karttula KARTTULAN ELÄKELÄISET ry Kiuruvesi Vilho Pehkonen Pirjo ja Erkki Pennanen Esa Kärkkäinen Usko Glad Terttu Saano Pirjo ja Seppo Piippo Eini Keränen Anja Aho ja Juho Marja-Leena ja Erkki Kärkkäinen Kaarina ja Olli Ruotsalainen Eeva ja Erkki Liisa Leskinen Liisa Erholz Marjatta ja Heikki Keränen Irja Kumpulainen Ritva Kononen Väinö Mähönen Pentti Pursiainen Anja Mikkonen Hanna ja Martti Tikkanen Väinö Kuljukka Aili ja Pentti Saastamoinen Lauri Väisänen ja Ritva Kalle Ruotsalainen Eino Tikkanen Reino Kumpulainen Martti Ollila ja Eeva-Liisa Vieno Blomberg Kaisa Hyvönen Elina ja Tauno Blomberg Elsa Sivonen Helmi ja Vilho Kesti Anja Reinikainen Anneli Ohtonen Matti Pasanen Toivo Manninen Kuopio-Kallavesi Heimo Seppänen Sirkka Jeulonen Maija ja Väinö Ovaskainen Satu Siponen Sonja Holopainen Leena Pölkki Liisa Liimatainen Tuula Pitkänen Pirjo Lappalainen Mervi Höylä Veijo Kekkonen Vieno Tuomela Helvi ja Sirkka Leena Toivanen Kaija Korhonen Toini Miettinen Leena Niskanen Tuula ja Seppo Räsänen Eino ja Marjatta Unto Räsänen Sirkka Kuikka Ritva Airaksinen Heikki Kasanen Kirsti Joki Olavi Joki Matti Tissari Juhani Tanski KUOPIO-KALLAVESI ELÄKELÄISET ry Kuopion Vasemmisto Saara Ulmanen Matti Makkonen Kalevi Tuovinen Kyllikki Rönkkö Martti Puumalainen Pekka Saarelainen Margareetta Hyttinen Kalervo Marin Juhani Hujanen Kauko Vornanen Mikko Kortelainen Aarne Suutarinen Eila Hujanen Kaija Rönkkö Erkki Rönkkö Martti Kettunen Teijo Lokka Seija Lokka Jouko Köttö Sorsakoski SORSAKOSKEN ELÄKELÄISET RY Paavo Nyyssönen Juhani Mönkkönen Pekka ja Raili Holopainen Taisto Väänänen ja Sanni Airi Huovinen Helena Ropponen Veikko ja Mirja Ahlberg Raili Lappi ja Markku Takkunen Anneli Heiskanen Esa Pekkarinen Suonenjoki-Iisvesi Aino Jalkanen Seija ja Seppo Rissanen Helvi ja Olavi Jauhiainen Raija ja Matti Kuismin Viola ja Markku Räty Leena Karppinen Sirkka ja Seppo Voutilainen Tuula ja Väinö Heiskanen SUONENJOKI-IISVESI ELÄKELÄISET RY Tuusniemi TUUSNIEMEN ELÄKELÄISET RY Varkaus VARKAUDEN ELÄKELÄISET ry VASEMMISTOLIITON VARKAUDEN KUNNALLISJÄRJESTÖ Leena ja Olli Salo Marketta Palkeinen Vappu Kolari Jouni Bordi Liisa ja Matti Sirpa ja Esko Rami ja Helena Lea ja Unto Mirja Tsupari Ritva Pekkonen Veikko Sollo Raikki ja Eemeli K ja R Voutilainen Riitta Heiskanen Väinö Antikainen Pena ja Elli Arja ja Leo Rassu ja Auvo Olli ja Irma Vehmersalmi VEHMERSALMEN ELÄKELÄISET ry Anneli Kukkonen Eila Koponen Eino ja Leena Voutilainen Vieremä VIEREMÄN ELÄKELÄISET ry Esko Martikainen Marjatta Martikainen Anu Martikainen Pasi Kauppinen Ruotsalaiset Irja Lappalainen Olavi Partanen Leila Partanen Leppävirta LEPPÄVIRRAN ELÄKELÄISET ry Aino Kuittinen Reijo Eklund Irja ja Eino Nikkanen Asta ja Reino Kuittinen Elvi ja Pertti Parviainen Sisko ja Raimo Hämäläinen Taisto Pursiainen Jaakko Pursiainen Pielavesi Kunnallisneuvos Antero Kärkkäinen Elina Kärkkäinen Savonlinna SAVONLINNAN ELÄKELÄISET ry Ensio Kohonen Airi Kohonen Terttu Tolvanen Arja Rask Irja Korhonen Irja Kaskinen Vieno ja Lauri Luostarinen Armas Pakarinen Seija Tomppo Eila Turunen Sonkajärvi Veikko Heikkinen Seija Nuutinen Aili Rönkkö Kari Rönkkö Asko Julkunen Vieno Partanen Heta Raatikainen Tapio Hälinen
• 38 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Uusimaa Etelä-Espoo Eila Esko Marita Fäldt Eila Happonen Kristina Härkönen Raija Kettunen Irkku Kilpinen Kerttu Korhonen Antero Krekola Maila Lattu Marja-Liisa Laurén Pirjo Mitjonen Terttu Nissinen Anneli Nöyränen Maija-Liisa Pitkä Hannele Pitkä-Liukkonen Kristina Puukko Maiju Pynnä Irja Rönnberg Ritva Tuure Etelä-Vantaa Marja-Liisa Vilamaa Kauko Niemelä Helena Grönqvist Anja Sundberg Tuula Kivijärvi Mauri Kivijärvi Anneli Dahl Antti Dahl Marjatta Malassu Ritva Ronkainen Manu Pellinen Asta Kostamo Valma-Helena Haapala Unto Asikainen Ari Martinaho Airi Pantsu Aila Silvennoinen Varma Silvennoinen Ritva Ahrovaara Nadja Laine Oskar Lahdenperä Veli Martikainen Alli Myllyniemi Pertti Vuorio Martti Parttimaa Hakunila Hanko HANGON ELÄKELÄISET RY-HANGÖ PENSIONÄRER RF Havukoski HAVUKOSKEN ELÄKELÄISET ry Hyrylä HYRYLÄN ELÄKELÄISET ry Helmi Tiilikainen Ritva Veijalainen Roosa Pirinen Aino Harsunen Eila Räsänen Raili Kumpulainen Maija ja Veijo Oksala Olavi Pietikäinen Pirjo Kulovaara Simo Hyökki Sirkka Korhonen Paula Hyttinen Riitta ja Juha Saukkola Annikki Sinkkonen Anna-Liisa Räsänen Kerttu ja Reino Viirtala Hyvinkää Anna-Liisa ja Heikki Silvonen Leila Palonen Hilkka Rautio Kaarina ja Pauli Laakkonen Terttu Muistola Lauri Muistola Aira Jalonen Aarno Jalonen Martta Ratinen Olavi Kanerva Pirkko Keihäsjärvi Helena Joutsalo-Kanerva Pekka Kaihevaara Jukka Nieminen Eila Ervasti Kerttu Kallinen Aarne Lindgren Liisa Salo Sulevi Salo Kaarina Salo Jouko Hietikko Liisa Leminen Vilho Korpela Sirkka-Liisa Kärkkäinen Matti Kärkkäinen Ritva Mähönen Paavo Mähönen Sirpa Aalto Veikko Ceder Matti Eskelinen Järvenpää JÄRVENPÄÄN ELÄKELÄISET RY Maire ja Seppo Vaho Liisa ja Kalle Kortetjärvi Ella ja Antero Nylund Leo Hramoff Sinikka ja Taisto Ojamaa Anna-Liisa Sundvall Soini Sundvall Toivo Moilanen Ritva Sinisalo Terttu ja Onni Vattukallio Orvokki ja Taisto Putous Annikki ja Tauno Virtanen Anneli Kelometsä Elli Haavisto Erkki Haavisto Sirpa Laine Anja Laakkonen Marjatta ja Einar Holmberg Aino Koponen Liisa Ristimäki Pentti Storm Eira Storm Olavi Päivinen Veikko Laine Matti Hytönen Vieno Mansikkamäki Aila ja Kalevi Kujanpää Viljo Heikkinen Karjaa-Pohja KARJAAN-POHJAN ELÄKELÄISET RY Karkkila Ulla ja Pentti Ahjoniemi Ritva Alho Eini ja Pekka Frosterus Olli Gröndahl Pentti Hellgren Eino ja Terttu Hellsten Veikko Huhtimo Terttu ja Tauno Koivunen Kauko Laine Vieno ja Eino Laine Pirkko ja Artturi Leinonen Marja ja Valto Leinonen Kirsti ja Pentti Lopina Ritva ja Ismo Nikander Seija ja Eino Paakkunainen Veikko Raunio Anja ja Reino Riihioja Tuula ja Risto Saarela Anneli ja Keijo Saikanmäki Jussi Salminen Liisa Suomi Tuulikki ja Teuvo Tapiolinna Maija ja Otto Turunen Tellervo ja Esa Vepsäläinen Kerava KERAVAN ELÄKELÄISET RY Shamsul Alam Mailis Boman Veikko Haataja Miila Halonen Kalervo Heikkinen Ilmari Heinonen Tuulikki Heinonen Maila Hölttä Ritva Innala Ulla Jalkanen Maunu Jauhiainen Kaisu Anna-Liisa Kalinen Kikka Karanen Kirsti Karhu Ulla Karppinen Ritva Katajisto Seppo Kauhanen Antti Kettunen Airi Komokallio Heikki Komokallio Asko Korhonen Johanna Korhonen Pirkko Koskinen Kari Kuulas Ilmari Kvist Pirkko Laaksonen Anna Lassila Markku Liimatainen Oili Liukkonen Tilma Liukkonen Juhani Lohikoski Pia Lohikoski Aino Lång Kalevi Malmström Erkki Masalin Ritva Masalin Kerttu Mehtonen Taimi Ollila Pekka Paappanen Riitta Parikka HAKUNILAN ELÄKELÄISET RY Seppo Ylimannila, Vaasa: Kypsyis jo!
• Nro 7 joulukuu 2017 – 39 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Aulis Partanen Anja Parviainen Asser Peltonen Erkki Pennanen Ritva Pennanen Esko Pursiainen Eino Pylkkänen R.V. Anja Raninen Kaarlo Rauha Ritva Rauha Seppo Ronkonen Tarja Ruotsalainen Kalevi Ruusunen Maija-Liisa Ruusunen Pauli Saarinen Ritva Saarinen Ritva Salo Lauri Saloriutta Pirjo Sandberg Inkeri Savolainen Matti Savolainen Kaija Sotikov Päivi Suovuo Eila Tallus Sirkka Telavuori Paavo Timonen Raija Timonen Reino Timonen Jukka Toikander Sylvi Torvinen Pirkko Tuukkanen Riitta Törmänen Anna-Liisa Valtanen Osmo Varinen Anneli Värttiö Klaukkala Tarja Anttila Risto Anttila Helena Asikainen Armi Backman Maija Ekroos Kaija Engström Pertti Engström Tenho Halttunen Pertti Halonen Vappu Halonen Leila Heino Terho Hirviniemi Airi Huotari Maila Huovari Allan Hyytiäinen Terttu Hyytiäinen Airi Ilola Lauri Ilola Iris Ilola Seppo Itäniemi Sirkka Itäniemi Raimo Järvenpää Outi Kanerva Kaija Kataja Eva Lahtinen Taisto Lahtinen Saila Laine Pirkko Latva-Äijö Kullervo Latva-Äijö Aira Lehtinen Erkki Lehtinen Eila Lehtonen Sirkka Lehtonen Eila Lindholm Unto Luokkala Soile Marrasmaa Aino Malin Anja Mustonen Lea Mäkinen Heikki Mäkinen Rauni Pelkonen Toivo Pelkonen Maija Petrell Olavi Petrell Martti Saavalainen Arja Serenius Jorma Serenius Raili Sgoster Irja Terho Saara Toikkanen Hannu Toikkanen Liisa Tikkanen Pirkko Vertti Tuomo Vasenius Esko Vuorenmaa Pirjo Vuorenmaa Toini Väreluoto Korso Pentti Liikaoja Kaija Liikaoja Leila Saari Markus Saari Esko Kanerva Sirkka-Liisa Kanerva Olavi Lehtinen Aune Lehtinen Esko Koivula Marja Koivula Simo Ronkainen Kirsti Forsell Aimo Forsell Eija Tarvainen Christine Apell Toini Laine Meeri Kiukas Sirkka Tervonen Olavi Tervonen Maj-Britt Gustafsson Irmeli Ihanus Toivo Ihanus Mirja Ojanen Tikkurila Matti Savolainen Orvokki Jaakkola Riitta Vastamäki Kirsti Immonen Aimo Immonen Paavo Rötkö Ritva Rötkö Anja Lamberg Sirkka Kortelainen Liisa Tossavainen Seppo Tossavainen Esko Kotilainen Aili Kotilainen Risto Pulkkinen Leila Pulkkinen Lohjan Seutu Malminiitty MALMINIITYN ELÄKELÄISET RY Porvoo Kalevi Peisala Tapio Ruuskanen Kerttu Miettinen Helena Mattila Anneli Suninen Liisa Paasela Irma Isoaho Eero Julkunen Airi Ekman Elvi Majander Kaarina Saharla Raili Vuorinen Erkki Virtanen Jussi Mård Irma Haverinen Valma Kalliomäki Raija Vilenius Hilkka Id Pia Olsson Marjatta Dillström Raimo Järvelä Anneli Järvelä Hannu Pahla Reijo Penttilä Eila Pirttimaa Martta Väisänen Kalevi Pellinen Paula Ojala-Ruuth Aulis Ruuth Kristina Pellinen Sakari Pellinen Pentti Koponen Seija Koponen Tuula Kukkonen Kaino Kukkonen Väinö Korhonen Eila Jussila Pirkko Friman Seija Backström Heikki Ronkainen Inkeri Keskiniva Pauli Leino Rajakylä-Länsimäki RAJAKYLÄNLÄNSIMÄEN ELÄKELÄISET RY Tuula Saastamoinen Tuomo Saastamoinen Mirjami Viitanen Sirkka Mäkinen Kirsti Halenius Liisa Sulkava Veijo Sinisalo Merja Räsänen Viherlaakso-Karakallio VIHERLAAKSONKARAKALLION ELÄKELÄISET ry Raija Alavaranta Toivo Reijonen Ritva Kieksi Aino Salmivuori Raija Haapala Lahja ja Aimo Rantanen Sirkka ja Kalevi Kivistö Pirkko Törmänen Taina Collan Katri Savinen Alli Savinen Karin Helo Ingegerd Kivi Sylvi Jokinen Aune Luhio Irma Kemppainen Viktoria Hellsten Kirkkonummi-Siuntio KIRKKONUMMISIUNTION ELÄKELÄISET ry Lohjan Seudun Eläkeläiset ry toivottaa jäsenilleen Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Heikki Hongisto, Vaasa: Valokuvausretki
• 40 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! VarsinaisSuomi Kaj-Erik Lindblom Britte Ollila Timo Ollila Christian Ollila Leo Johansson Leo Pakarinen Marianne Karlsson Benika Hellström Kristina Ahlqvist Marja Leena Lindroos Ralf Lindroos Katri Lindroos Aulis Lindroos Mayvir Sjöholm Sune Sjöholm Ilse Hellström Senja Dunder Kenneth Dunder Sol-Britt Antikainen Eino Antikainen Berit Valtonen Gunveig Holmström Sven-Olof Holmström Helmer Andersson Dolores Mickelsson Nancy Hagelberg Raili Fagerlund Railo Sahlgren Ritva Laitinen Leif Lehtinen Bengt Uggeldahl Osve Karlsson Lisen Lagerström Love Lagerström Markku Palviainen Gunilla Johansson Birger Fagerlund Märta Friman Henrik Fagerström Kerttu Heikkila Gun-Maj Lindström Ingmar Strömsund Else Strömsund Ritva Hautapaakkanen Paavo Hautapaakkanen Toini Grönqvist Hilding Helle Anna-Lisa Söderholm Sven-Erik Söderholm Max Mihailoff Carola Sjöblom Ossi Söderström Diana Keränen Paavo Keränen Irja Högberg Salme Jäntti Maila Fröberg Roy Lindblom Kristina Hakola-Wass Tomy Wass Ethel Österberg Olof Österberg Karita Nyman Börje Nyman Gunnel Lindholm Krister Lindström Lia Dahlström Georg Nyman Sonja Rantanen Rauli Rantanen Kurt Dahlqvist Birgit Lehtonen Anita Gustafsson Guy Gustafsson Kate Suominen Juhani Suominen Inger Antikainen Esko Antikainen Ole Sjöblom Maj-Britt Gustafsson Ines Johansson Esko Välimaa Raimo Sällälä Ingemaj Färm Marja-Leena Laaksonen Inger Leppänen Jorma Leppänen Bo Sten Bo-Gunnar Ahlqvist Forssa FORSSAN ELÄKELÄISET ry Erkki Haavisto Elmi Huusela Ossi Huusela Juhani Hyvärinen Markku Koski Martti Koski Hilkka Lundell Unto Lundell Eeva Mattila Heimo Mattila Veikko Mäntylä Marja-Liisa Paunila Anneli Pyykkö Olavi Rassi Liisa Simola Veijo Simola Anja Sippo Pirkko Vellamo Lea Virolainen Ulla Hyrsylä Halikko Aaro Leino Anita Tikkala Terttu Vennonen Raili Nieminen Pirkko Lairolahti Paula Tapper Pirkko Nurmi Kaarina Rantakare Ritva Vennonen Veikko Vennonen Tyyne Rannikko Onni Rannikko Jerita Havia Paula Jokinen Jarmo Jokinen Ulla Mäkelä Kirsti Lindholm Ulla Ammer Raili Suontausta Laila Vähälä Kaija ja Veli Toivonen Sirpa Koski Juhani Kolppanen Maija-Liisa Kolppanen Raija ja Paavo Riski Kaarina Ilmi Saapola Eila Mäkelä Pasi Mäkelä Anna-Liisa Hettula Leena Laitinen Riitta-Leena Leinonen Aulis Leinonen Terhikki Keskinen Alpo Keskinen Eira Nurmi Pertti Nurmi Raija Raittio Leena Karjalainen Tatu Karjalainen Eija Nieminen Rauno Koivu Matti Virtanen Eija Hassinen Tellervo Hakala Marja Uunimäki Elli Jokinen Anneli Kallio Pekka Virtanen Sirpa Asklöf Marja Laiho Lena Nylund Kaija Martin Simo Martin Loimaa Heimo Virtanen Raimo Kuusisto Jorma Niemelä Paula Suojanen Tuula Aalto Leila Jalonen Aino Raitanen Eino Mattila Lea Merta Eeva Virtanen Maija Virtanen Pekka Nurmi Ulla Maija Mäkinen Vappu Leppänen Eila Kolu Simo Kulmala Simo Jalovaara Ari Löytömäki Hannu Kojo Sirkka Mikkola Ritva Ihamäki Anni Mattila Lemmikki Jääskeläinen Helvi Laine Jorma Virtanen Seppo Saurio Anne Nurmi Pentti Hakala Veikko Mäkitalo Usko Heinonen Aila Tiisanoja Olli Tiisanoja Mynämäki Jussi Mäkitalo Parainen Helena Adolfsson Ritva Forsman Pirkko Heino Hoppendorff Heikki Hoppendorff Kaija Maire Jakobsson Anja Lehtonen Marja-Liisa Lepistö Soilikki Laaksonen Raija Männikkö Eija Remes Sinikka Sausvaara Hilkka Tuukkanen Piikkiö Ulla Kurka Marja-Liisa Teräväinen Kari Teräväinen Seija Peltonen Kari Peltonen Paula Nurmi Hannele Helenius Anne Linnavuori Juhani Linnavuori Leila Seittenranta Arvi Seittenranta Heljä Karjalainen-Manninen Tapio Manninen Gunborg Suominen Matti Suominen Raita Lenkkeri Taisto Lenkkeri Seija Vahlroos Kalevi Vahlroos Ester Åke Marjatta Helin Juhani Helin Maija Lehtonen Onni Lehtonen Irma Kaukiainen Martti Majuri Irene Seppä I Seppä Matti Pirjo Niemi Ari Niemi Tuija Pyökäri Paavo Pyökäri Pihla Elonen Tuula Lehtilä Onni Lehtilä Ritva Halinen Elli Jokinen Tellervo Hakala Raision Seutu Paavo Penttinen Kosti Mäntynen Urho Alho Helge Laaksonen Pertti Helander Reijo Tuomi Liisa Petäjistö Erkki Suikki Pentti Levonen Anja Kontio Pentti Jokinen Lea Pietiläinen Kari Pietiläinen Ensio Kautiainen Anja Kautiainen Aarre Lehtonen Vappu Lehtonen Raija Koivisto Matti Småträsk Sirpa Småträsk Pentti Karppinen Anita Koivisto Raimo ja Anneli Helander Mauri ja Anita Salmela Kaarina ja Eino Koivikko Sirpa ja Aimo Ruisniemi Tauno ja Inkeri Heinonen Jorma ja Pirkko-Liisa Jokinen Turku Eira Roiha Arja Rantala Veikko Salonen Markku Alajärvi Tuula luoto-Alajärvi Salme Kotka Lauri Keränen Simo Almgren Ritva Kaskinen Jukka Kaskinen Sirkka Aho Matti Aho Lahja Marjunen Tarja Verho Ritva Varjo Rauno Mäkinen Taina Lehtonen Aili Asikainen Juhani Lahti Anja Tuominen Pirkko-Liisa Leinonen Kaisa Nurminen Tanssis. Säpinä Olavi Mäkinen Raimo Timonen Ulla Toljander TURUN TYÖVÄEN ELÄKELÄISET RY Ritva Normasto Kirsti Kaire Ken Helenius Ensio Laine Kauko Jokinen Raili Lehtelä Tuula Ek Seija Rintakoski Sirpa AaltonenVeikkolainen Pekka Ekmark Kaisu Nurmi Lahja Korpela Anna-Liisa Kurki Kaija Kiessling Kurt Laine Eva Holm Terttu Nurmi ELÄKELÄISET RY:N VARSINAIS-SUOMEN ALUEJÄRJESTÖ ry DRAGSFJÄRDIN TYÖVÄENELÄKELÄISET – DRAGSFJÄRDS ARBETARPENSIONÄRER RY Dragsfjärd
• Nro 7 joulukuu 2017 – 41 ELÄKELÄINEN Uusikaupunki UUDENKAUPUNGIN ELÄKELÄISET RY Harto Forss Anna-Liisa Lehti Meeri Valli Tuula Rantanen Päivikki Mäkirinta Pekka Saari Anja Toikkanen Hilkka Hakkarainen Arvo Hakkarainen Sinikka Virtanen Annikki Raumolin Pertti Haverinen Irmeli Kangas Raija Alanko Meritta Perttunen Tauno Virtanen Eila Lehti Osmo Korhonen ----------------------------Costa del Sol Espanja Sisko Laukkanen Olavi Leinonen Eläkeläiset ry:n hallitus Martti Korhonen Irmeli Mandell Maija-Liisa Ekorre Antti Holopainen Maire Kauhanen Antero Kyllönen Heimo Liimatainen Marja Leena Makkonen Eläkeläiset ry:n henkilökunta Jan Koskimies Anna Autio Heli Grönroos Anna Eskola Anu Mäki Tiina Rajala Eva Rönkkö Tuomas Talvila Juha Drufva Petra Åhlström Jouni Ahonen Hannu Partanen Kylpylähotelli Kuntorannan henkilökunta Tuija Rahikainen Virva Wikstedt Kimmo Lindberg Anne Pulkkinen Harry Pirttimäki Maarit Hämäläinen Tarja Pöllänen Jaana Halonen Ari Virnes Niko Kärki Kaija Suomalainen Terttu Nykänen Kim Hall Jarmo Harju Eija Niemelä Tatiana Kangasmyaki Hilla Palhomaa Maarit Onatsu Raimo Vahtera, Vaasa: Maailman meno mietteissä Hallinto ja henkilökunta
• 42 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Tampereen Pispalassa kasvanut Kirsi Liimatainen (s.1968) lähti heinäkuussa 1988 opiskelemaan marxismi-leninismiä DDR:n kansainväliseen nuorisokorkeakouluun ”Wilhelm Pieckiin.” Nuorella talonvaltaajalla oli 400 opiskelutoveria, joista 200 DDR:stä ja 200 muista maista. Peräti 80:stä eri maasta, vapaustaistelijoita, puolueaktivisteja ja opiskelijoita. Yhdistävä tekijä oli toivo paremmasta maailmasta, vaikka meneillään oli reaalisosialismin viimeiset ajat. Reaalisosialismin romahduksen pölyjen laskeuduttua Kirsi Liimatainen lähti vuonna 2011 jäljittämään ja tapaamaan entisiä opiskelutovereitaan Saksaan, Boliviaan, Chileen, Libanoniin ja Etelä-Afrikkaan. Syntyi elokuva Toveri missä olet nyt?, jonka Liimatainen teki Saksassa, jossa hän on asunut vuodesta 1999 lähtien. Elokuva on nähty syksyn aikana myös Suomessa. Marraskuun alussa Liimatainen voitti Saksan ohjaajaliiton Metropolis 2017 -palkinnon sarjassa ”Paras Dokumenttielokuvan ohjaus”. Vieläkö tämän päivän globalisoituneessa maailmassa löytyy tilaa unelmille kansainvälisestä solidaarisuudesta ja miten määrittelisit globalisaation ja internationalismin eron? Kirsi Liimataisen mukaan hänen tamperelaiset isovanhempansa kokivat kuuluvansa kansainväliseen työväenliikkeeseen. He vastustivat apartheidia ja Israelin sortopolitiikkaa palestiinalaisia kohtaan. – Muistan mummoni pitämän puheen, kun Chilestä alkoi tulla Suomeen poliittisia pakolaisia Pinochetin syyskuun 1973 vallankaappauksen jälkeen. Mummo sanoi, että he ovat samanlaisia ihmisiä kuin me suomalaisetkin ja heihin pitää suhtautua samalla tavalla. Meidän työläisperheessä kansainvälinen solidaarisuus oli arjen elämässä ykkössijalla verrattuna vaikkapa tupo-puheisiin. Maamme-laulua ei meillä laulettu. Kirsi Liimatainen huomauttaa, että ylikansallisen kapitalismin lonkerot ulottuvat jokaiseen maailman kolkkaan. Globalisaatio tarkoittaa suuryritysten taloudellisten voittojen turvaamista, jolla ei ole mitään tekemistä solidaarisuuden tai internationalismin kanssa. – Tavallisten ihmisten väliltä puuttuu yhdysside, joka yhdistäisi heitä kansainvälisesti. Tämä juopa ihmisten välille syntyi Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Kansainvälisen pääoman lonkerot ovat niin syvällä ihmisten arjessa, että se tuottaa poliittisen voimattomuuden tunteen, ettei tälle kaikelle pieni ihminen mitään mahda. – Kuluttamisesta haaveilu korvaa internationalismin. Esimerkiksi Itävallassa oikeisto sai peruskannatuksensa nimenomaan perinteisistä työläiskortteleista samaan tapaan kuin Donald Trump keräsi kannatuksensa valkoiselta työväenluokalta. Isoäidin viisaat opetukset Liimataisen mukaan työväestöltä puuttuu kulttuuri lähes kokonaan. – Olen haastatellut Saksassa eri kaupungeissa lähiönuoria tulevaa elokuvaani varten. Lähiöissä nuoret unelmoivat tulevansa kuuluisiksi tähdiksi. Opiskelun aloittamisesta ei ole puhettakaan. Näin kulutusunelmat syövät työväenluokan nuorten todelliset, toteuttamiskelpoiset unelmat. Liimataisen mielestä vanhemman sukupolven pitäisi ottaa vastuu nuorista ja takoa lempeästi nuorten päähän yhteiskunnallista järkeä, eli sitä, mikä työväenluokalle tässä maailmassa on mahdollista, mikä mahdotonta tai jopa rappeuttavaa. – Omistin tämän Toveri missä olet nyt? -elokuvan vuonna 2011 kuolleelle isoäidilleni. Hän oli ja on minulle ihanne, joka opasti minua tälle elämän tielle. Hirveän pohdiskeleva ja lämminsydäminen, joka huolehti aina meistä lapsista. Palatessaan töistä Finlaysonilta, hän poikkesi usein kotimatkalla kirjastossa, koska oli intohimoinen lukija. – Mummoni, eli äitini äiti syntyi Pohjanmaalla 1924. Kun hän jäi orvoksi, hänet otettiin maalaistaloon, jossa oltiin hyvin körttiläishenkisiä ja vasemmistovihamielisiä. Mummoni tuli Tampereelle Finlaysonille töihin 17-vuotiaana, jossa hän liittyi ammattiyhdistykseen ja valveutui yhteiskunnallisesti. Vaarini oli syntynyt 1913 Virroilla. Hänen isänsä oli perustanut Virroille ensimmäisen työväenyhdistyksen. Tässä hieman taustaa sille, miksi minä lähdin opiskelemaan ”Wilhelm Pieckiin.” Marxin oppeja arvostetaan Jos raha on kaiken pahan alku ja solidaarisuus mahdollistaisi yhteisen hyvän toteuttamisen maailmanlaajuisesti, miksi mielestäsi solidaarisuuden omaksuminen on niin kovan työn takana ahneuden ja itsekkyyden mielivallan omaksumiseen verrattuna? – Suomalaisessa peruskoulussa opetettiin 1970-luvulla, että mainoksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Silloin meitä opetettiin asennoitumaan yhteiskuntaan ja toisiimme me-hengessä, nykyään kaiken keskiössä on yksilö loputtomine tarpeineen ja minulle kaikki heti -asenteineen. Liimataisen mielestä koulutus ja sivistys ovat avainasemassa, jotta voi suhtautua kriittisesti minusta tulee tähti -haaveisiin. – Valitettavasti yhteisöllisyyttä korostava arvomaailma on ihmisiltä hukassa. Minä ainakin kärsin suuresti viihdeteollisuudesta, joka suoltaa yleisöä aliarvioivia massaviihdetuotteita. Jopa Suomen Yleisradio ajaa alas omaa sivistystuotantoaan. Varmaankin tästä syystä teattereissa on Suomessa valtavasti potentiaalia. Rasismia ja oikeistopopulismin nousua vastaan ainoa keino on ajatella ”me” eikä ”minä.” Elokuvassa kertoja toteaa, että marxismi-leninismi oli utopia, jonka oppeja ei uusi maailma tarvinnut. Olisiko marxismi-leninismillä mielestäsi jotain annettavaa tämän päivän maailmassa? – Marxismi-leninismin tarjoamaa autoritaarisen järjestelmän mallia ei tarvita mihinkään. Marxismi olisi se juttu, josta ihmisten soisi kiinnostuvan. Myös Naomi Kleinin ja Thomas Pikettyn kaltaisten ajattelijoiden tekstejä kannattaisi lukea, jotta pörssi-, tuotantoja omistussuhteet kävisivät selväksi ja sitä kautta luokkatietoisuus kasvaisi. Liimataisen mukaan vasemmiston olisi ehdottomasti yhdistyttävä, jos kansainvälistä pääomaa vastaan aiotaan pärjätä. – Esimerkiksi Saksassa Marxin oppeja arvostetaan, mutta ei entisiä autoritaarisia sosialistisia valtioita. Monille kansainvälinen solidaarisuus on edelleen tärkeää. Evo Morales halusi itsestään elokuvan Elokuvaa tehdessään Liimatainen pääsi vuonna 2012 haastattelemaan bolivialaisen opiskelijatoverinsa kanssa Bolivian presidentti Evo Moralesia. – Se oli miellyttävä tapaaminen. Moralesia kuunnellessa ymmärsin, kuinka epätoivoista yhden maan on taistella Maailmanpankin hirmuvaltaa vastaan. Morales pyysi haastattelun jälkeen, että menisimme seuraavana päivänä helikopterilla pieneen kylään, jossa Morales pelasi kyläläisten kanssa jalkapalloa. Emme voineet vaihtaa lentolippujamme, joten jouduimme lähtemään maasta. – Myöhemmin presidentin tiedottaja oli viestittänyt ystävälleni, että Morales haluaisi minun tekevän hänestä elokuvan. En saanut kuitenkaan Saksassa rahoitusta järjestymään, joten se hanke jäi. Oliko reaalisosialismi pohjimmiltaan leikittelyä ihmisten suurilla tunteilla? – Ei se sitä ollut. Esimerkiksi DDR:ssä oli paljon ihmisiä, jotka uskoivat rakentavansa suurta unelmavaltiota. Monelle tuli shokkina, että he saivat tietää olleensa salaisen poliisin Stasin vankeja ja maan talous oli romahduspisteessä. –Valtion rahaa meni ulkomaille mitä erilaisempiin ja eriskummallisempiin hankkeisiin eikä maan omasta taloudesta huolehdittu. Varmaan monet politbyroon jäsenetkin uskoivat sosialismin paremmuuteen kapitalismiin verrattuna. Olihan järjestelmän uudistamisyrityksiä useita niin Unkarissa, Puolassa, Neuvostoliitossa kuin DDR:ssä. Liimatainen huomauttaa, että neuvostoihmiset kasvatettiin epäitsekkäiksi ja jaloiksi. – Nyt he ovat aivan hukassa ultraliberaalia talouspolitiikkaa harjoittavassa oligarkkien terrorisoimassa maassa. Rosa Luxemburg -säätiö levittää elokuvaa Rosa Luxemburg -säätiö otti Liimataisen elokuvasta sata dvd-kopiota. Etelä-Amerikkassa säätiöllä on toimintapiste jokaisessa maassa. – He esittävät elokuvaani eri maiden kulttuurikeskuksissa jokaisessa eteläamerikkalaisessa maassa. Liimatainen kertoo, että arkistomateriaali esimeriksi Etelä-Afrikan maanalaisesta toiminnasta tai Pinochetin hallinnon toiminnasta maksaa 13 000 euroa minuutilta. El pueblo unido maksaa myös 13 000 euroa minuutilta. – Joku tekee näillä dokumenteilla rahaa. Hankkeeni valmistuminen kesti kauan, ennen kuin sain rahoituksen järjestettyä. Liimatainen halusi lopettaa elokuvansa lauseeseen: ”Lapsen unelmaan vapaudesta ja tasa-arvosta, siihen minä haluan uskoa edelleen.” – Siihen unelmaan ei pidä sotkea reaalisosialismin traumaa. Siitä pitää päästä irti. Eihän me voitu vaikuttaa kylmään sotaan yksilöinä. Olkaamme ylpeitä siitä, että toimimme ruohonjuuritasolla jossain liikkeessä paremman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Sen haluan elokuvallani viestittää, ja tämä viesti tulee selvästi esiin elokuvassani haastattelemieni opiskelijatoverieni kautta ympäri maailmaa. Toveri missä olet nyt? -elokuvan levitystä Suomessa tukivat Pirkanmaan elokuvakeskus, Facebook.com/Comrade.film, Kuluttajaosuustoiminnan säätiö, Työväenjärjestöjen Tukisäätiö, Tieteellisen Sosialismin Säätiö, Marxilaisen Yhteiskuntatieteen Seura ry, Yrjö Sirola Säätiö, ja DSL Joulukuussa: Helsinki/Kinopalatsi (ohjelmistossa) Tampere/Niagara (ohjelmistossa) Jyväskylä/Fantasia Kuopio/Kuvakukko (ohjaajavierailu 16.12. klo 13.00) Muut esitysajat ja -paikat, katso: www.facebook.com/Comrade. film Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Kirsi Liimatainen etsii elokuvassaan kansainvälistä solidaarisuutta – Omistin Toveri missä olet nyt? -elokuvan vuonna 2011 kuolleelle isoäidilleni. Hän oli ja on minulle ihanne, joka opasti minua tälle elämän tielle, sanoo elokuvaohjaaja Kirsi Liimatainen nuoruutensa maisemissa Pispalassa. Kuva: Juha Drufva
• Nro 7 joulukuu 2017 – 43 ELÄKELÄINEN
• 44 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN ”Kirjoittajat, kynäilijät niin kuin jotkut niitä nimittävät, ovat oma lajinsa. Ne ovat välillä kaikki aistit valppaina. Sieppaavat ympäristön tuoksut, näkymät ja äänet. Ulkona kulkiessaan, junassa, bussissa ja kadulla. Kaikissa sisätiloissa. Niillä on kotona varmaankin suuri kaapillinen varastoituja sanoja, lauseparsia ym. tarpeellisia runojen ja tarinoiden aineksia. Kun ne sieppaavat kaapin ovenraosta ainekset, ne katoavat omaan maailmaansa sokeina ja kuuroina ympäristölleen.” Näin lämpimästi kuvasi kirjoittajien outoa joukkoa Aili Pollari. Hän osallistui Eläkeläiset ry:n kirjoittajakurssille Varkauden Kuntorannassa. Teksti syntyi kurssin yhtenä harjoitustehtävänä. Siinä kurssin opettaja Niina Hakalahti pani kurssilaiset kirjoittamaan luonnehdintoja sellaisista ryhmistä, joista saatu tieto laajentaa maailmankuvaamme eikä supista sitä. Muita kurssilaisten löytämiä ryhmiä ovat muun muassa veneille pakoilijat, pientä palloa pöydän reikiin lyövät ja joutuvat, jotka siis joutuvat kaikenlaisiin tilanteisiin ja tehtäviin niihin varsinaisesti pyrkimättä. Oululainen Aili Pollari oli ensimmäistä kertaa Eläkeläiset ry:n kurssilla ja ensimmäistä kertaa järjestön toiminnassa yleensäkin. Kurssille hänet innosti osallistuminen Eläkeläiset ry:n järjestämänsä Suomi 100 – työllä rakennettu -kirjoituskilpailu vuosi sitten syksynä. Järjestö oli kutsunut kurssille kilpailuun osallistuneiden ja siinä palkittujen lisäksi muitakin kirjoittamisen harrastajia. Kokemus oli niin myönteinen, että Aili päätti hakea lähimmän Eläkeläiset ry:n yhdistyksen jäsenyyttä heti kotiin päästyään. PEKKA ISAKSSON Kuntorantaan kokoontui joukko naisia, jotka ovat käsityöihmisiä olleet pienen ikänsä. Kirjo, mitä käsityöja askartelukurssin soanottajat olivat jo tehneet, oli valtaisan laaja. Mutta vielä löytyi kurssilta pari useimmille uutta käsityömenetelmää. Toinen oli ”hämäräperäinen tuputus”, oikealta nimeltä tuftaus , toinen oli krokotiilivirkkaus . Näistä sai kurssilta alun ja kopioita mukaan, jolloin ne valmistuvat loppuun kotona ja kerhoissa. Tuftaustöitä melkein valmiiksi tuli neljä, taustat jäivät kotitehtäviksi. Pienempiä, myyjäisiin sopivia töitä tehtiin huovuttamalla styroks-pallon päällä ja leikkaamalla niitä led-valoihin kiinnitettäviksi jouluvaloiksi. Myös huovuttamalla kukkia, kuivana ja märkänä kokeiltiin. Moni baskeri ja hattu sai uuden ilmeen kuivahuovutuskukilla ja nauhoilla. Pieni opastus tuli varrasvirkkaukseen ja koukkuamiseen. Isompien töiden tekoon aikaa oli rajatusti, mutta pieni kipinä sytytettiin siitä, miten mitäkin tehdä. Muuten aika käytettiin hyödyksi, ei ollut joutavia taukoja, jumpat kuitenkin. Viimeisenä aamuna keskusteltiin, mitä kaikkea on tullut elämän varrella tehtyä: sukkia ja kintaita (vanttuita), oli jokainen tehnyt, kangaspuilla kutominen liinoista mattoihin oli tuttua. Liinojen kirjontaa eli merkkaamista, pitsinnypläystä, kahvipussitöitä, nipsuvirkkausta, rottinkitöitä, patiikki-ja aurinkovärjäystä, sekä vielä raskasta käsityötä sementistä. Näitä kaikkia ja muutakin on kuulunut kurssilaisten aiempiin käsityövalikoimiin. Käsityöja askartelukurssin oppeja voi toivottavasti hyödyntää tulevissa kerhoissa ja saada myyjäisiin tuotteita. Meistä tärkeää on myös se, mitä tekijä saa itselleen: hyvän mielen onnistumisista, hyvää juttuseuraa kerhoissa ja yhdessä tekemisestä. Yksinäisyys ja ikävä poistuu kun on mielekästä tekemistä. Kiitokset vielä kurssilaisille Vertaisohjaajina toimineet Elvi ja Eeva Villasta asiaakäsityö ja askartelukurssin terveiset: Yksinäisyys ja ikävä poistuu kun on mielekästä tekemistä OIKEALLA: Tuftaus alussa. YLLÄ: Kurssilaiset ohjaajineen. Kirjoittajat aistit valppaina Kuntorannassa Kurssilaiset Toivo Berg (vas.), Tauno Tuomivaara, Veikko Heikkinen, Martti Heikkinen, Aili Pollari, Sirpa Minkkinen ja Auli Välikangas tekstien kimpussa. Pöydän päässä selin kameraan Niina Hakalahti. Kuvasta puuttuu Leena Salo.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 45 ELÄKELÄINEN Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kevään 2018 alustava kurssikalenteri Tämä kurssikalenteri on lähetetty yhdistyksille marraskuun yhdistyspostissa. Kalenteriin tulee vielä lisäyksiä. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki. Ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. • Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. • Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. • Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. Kurssien hinnat on ilmoitettu kunkin kurssin yhteydessä. Hinnat vaihtelevat Kuntorannan kausihinnaston mukaan. Kursseille ilmoittautuminen Ilmoitamme alueellisista kursseista myöhemmin. Suunnitteilla on ainakin bändikurssi, kurssi emännille sekä liikuntakursseja. Aluejärjestöt ja yhdistykset voivat olla aloitteellisia ja pyytää koulutuksia. Järjestömme voi tarjota koulutusta muun muassa seuraavista aiheista: • taloushallinto • yhdistystoiminta, yhdistystoiminnan kehittäminen • tiedottaminen • muistikerhojen ohjaajakoulutus • vapaaehtoisen ääneen lukijoitten koulutus Koulutuksia tilattaessa pyydämme olemaan yhteydessä koulutussuunnittelija Tiina Rajalaan, puh. 040 582 4319, sähköposti tiina. rajala@elakelaiset.fi ”Yhdistysverstas” on koulutus yhdistystoiminnan kehittämiseksi. Siitä vastaa alueellisen työn suunnittelija Anna Eskola, puh. 044 75 110 31, sähköposti anna.eskola@elakelaiset.fi Verkko ja vempaimet hallintaan -tietotekniikkahankkeen koulutuksista vastaa Jouni Ahonen, puh. 044 751 1032, sähköposti jouni.ahonen@elakelaiset.fi Kurssien hinnat Kurssituki • vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. Asiasta voi tiedustella koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Kansantanssikurssi 2. – 5.1. (3 vrk) Pohjoinen – etelä, itä – länsi: tanssiperinnettä eri alueilta. Kurssi on tarkoitettu ohjaajille tanssipareineen, mutta muutkin tanssijat saavat tulla. Vetäjinä ovat Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Hinta: 185 € puolihoito / 214 € täysihoito Ilmoittautuminen 11.12.2017 mennessä Matkavastaavien peruskurssi 12. – 16.2. (4 vrk) Tarkoitettu yhdistysten uusille matkavastaaville sekä kaikille hyvien matkojen ja retkien suunnittelusta kiinnostuneille. Muitten aiheitten muassa teemana on vuoden 2018 jäsenmatka ja järjestön 60-vuotisjuhlavuoden ideointi. Hinta: 247 € puolihoito / 287 € täysihoito. Vetäjänä Anu Mäki. Ilmoittautuminen 19.1.2018 mennessä. Yhdistystoiminnan peruskurssi 26.2. – 2.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille puheenjohtajille, sihteereille sekä kaikille johtokunnan jäsenille. Yhdistystoiminnan perustaidot ja tiedot: muun muassa toimihenkilöiden tehtävät ja yhdistyslaki, järjestön tehtävät ja toiminnan suuntaviivat. Yhteinen osuus taloudenhoidon kurssin kanssa. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Vetäjänä Martti Vaattovaara. Ilmoittautuminen 2.2. mennessä. Taloudenhoidon peruskurssi 26.2. – 2.3. (4 vrk) Tarkoitettu uusille taloudenhoitajille ja toiminnantarkastajille. Yhdistyksen taloudenhoidon perustaidot ja tiedot: muun muassa taloudenhoitajan tehtävät yhdistyksessä, kirjanpidon perusteet, kirjanpito tietokoneella, talouden suunnittelu ja toiminnantarkastus. Yhteinen osuus yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Vetäjänä Anitta Koski. Ilmoittautuminen 2.2. mennessä. Musiikkikurssi 8. – 12.3. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu kaikille soittajille ja laulajille, aiempia opintoja ei tarvita. Uutta ohjelmistoa yhdistyksen kuorolle ja musiikkiryhmälle. Ohjelmassa järjestön 60-vuotisjuhlavuoden ideointia. Vetäjinä ovat Sauli Malinen ja Ahti Sepp. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen 9.2. mennessä. Esiintymistaidon kurssi 8. – 12.3. (4 vrk) Kurssi sopii kaikille, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan ja saada uusia ideoita vaikkapa yhdistyksen ohjelmaryhmälle. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen 9.2. mennessä. Liikuntakurssi 12. – 16.3. (4 vrk) Tarkoitettu liikuntaryhmien ohjaajille, erityisesti uusille. Kurssilta saa uusia ideoita ja ohjelmia liikuntaryhmään ja kerhoon. Kurssi sisältää muun muassa muistia tukevIa koordinaatioharjoituksia. Aiheena on myös järjestön vuonna 2019 vietettävät 60-vuotisjuhlat. Eva Rönkkö on vetämässä. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä. Kotisivut / peruskurssi 12. – 14.3. (2 vrk) Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa. Hinta: 70 € puolihoito / 80 € täysihoito. Jouni Ahonen on vetämässä. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä. Kotisivut / päivityskurssi 14.3. – 16.3. (2 vrk) Kurssilla harjoitellaan yhdistyksen kotisivujen päivittämistä ja annetaan ideoita sivujen kehittämiseksi. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa sekä mielellään hiukan kokemusta kotisivujen käytöstä. Hinta: 70 € puolihoito / 80 € täysihoito. Jouni Ahonen on vetämässä. Ilmoittautuminen 16.2. mennessä. Miten viestimme toisillemme? Järjestötiedotuksen kulmakivet ja nykyajan viestintäkanavat 20. – 23.3. (3 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perusasioiden lisäksi aiheina ovat sähköinen tiedonvälitys ja media. Tuomas Talvila on vetämässä. Hinta: 207 puolihoito / 240 € täysihoito. Ilmoittautuminen 23.2. mennessä.
• 46 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Puolangan Eläkeläiset ry:n lokakuun puolivälissä järjestämä Suomi 100 -juhla oli menestys. Vireän yhdistyksen vieraiksi saapui eläkeläisiä ympäri Kainuun ja kauempaakin, ja Puolankajärven koulun sali täyttyi. – Puolangan Eläkeläiset ovat olleet koossa 39 vuotta. Toiminta on ollut koko ajan virkeää. Virkistys ja huvi, sosiaalinen aspekti on ollut hyvin tärkeä osa yhdistyksen toimintaa, kehui kunnanjohtaja Esko Rautiainen tervehdyspuheessaan. – Eikä yhdistys jää paikoilleen. Uusimpana toimntana ovat karaokeillat. Todella hienoa. Ja tämä Suomi 100 -juhla on vanhustenviikon huipentuma täällä Puolangalla, Rautiainen totesi. Juhlapuhuja, europarlamentaarikko Merja Kyllönen pohdiskeli turvallisuushaasteita, joita yhdentyvällä maailmalla on edessään. – Tämän päivän turvallisuuskeskusteluun on otettava vahvemmin mukaan myös yhteisöllisen ja inhimillisen turvallisuuden ulottuvuus. – Tähän kuuluvat muun muassa työttömyys ja ihmisten toimeentulo, rikollisuus, ilmastonmuutos, ympäristösaasteet, ihmisoikeusloukkaukset, tai veden ja ravinnon riittävyys. Kyllönen muistutti ihmisten ja valtioiden olevan syvästi riippuvaisia toisistaan. Uhkat eivät katso valtoiden rajoja vaan ovat vaikutuksiltaan erittäin laajoja. – Ympäristöön ja terveyteen liittyvien uhkien vaikutukset ulottuvat kaikkialle maailmaan ja yhdistävät niin kehittyneiden maiden kuin kehitysmaidenkin ihmisiä. Näitä uhkia ja haasteita ei ratkaista liittymällä Natoon, laittamalla rajat kiinni tai rakentamalla Euroopasta puolustusunioni, Kyllönen totesi. Juhlan ohjelma oli toimiva sekoitus musiikkia, lausuntaa ja huumoripitoisia sketsejä ja tietysti juhlatanssit. Musiikkipuolella urakoi muun muassa Puolangan oma ”Metro-tytöt” eli Eeva Laamanen, Mirja Rapo ja Helmi Sutinen. Omassa trio-osuudessaan kolmikko esitti laulut Vanha valssi, Rakasta kärsi ja unhoita ja Hiljainen kylätie. – Me olemme ihan koko ikämme laulaneet, lapsesta asti, siskokset kertoivat. – Olemme kymmenlapsisesta perheestä, jossa kaikki ovat laulaneet. Ja toden totta. Eevan, Mirjan ja Helmin rinnalla myös veli Kari Kehänen oli juhlan alkupuolella lavalla laulamassa . Toinen veli Aarne Kehänen puolestaan toimi juhlan kuuluttajana. Laulavainen sisarusparvi on syntyisin Puolangan Puokiovaaralta. Nyttemmin asuinpaikkoina ovat Puolangan lisäksi muun muassa Oulu ja Kempele. – Mutta vähintään kesäaikana aina nähdään siellä lapsuudenkodissa, seurustellaan ja lauletaan. Musiikki on semmoinen juttu joka yhdistää ihmisiä, Mirja Rapo kiteyttää. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Puolanka juhli satavuotiasta Suomea Sketsit riemastuttivat yleisöä. Hellin Seppänen runon äärellä. Puolangan Eläkeläiset ry:n järjestämä Suomi 100 -juhla oli menestys. Laulavat siskokset Helmi Sutinen (vasemmalla), Mirja Rapo ja Eeva Laamanen ehtivät välillä seuraamaan ohjelmaa myös katsomon puolelta.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 47 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban D en sjätte december fyller vi båda år. Du jämna hundra och jag åttiofyra. Min morfar var också född 6.12 och mormor berättar att vi brukade gå hand i hand ut på min födelsestad Hangö för att se hur det flaggades för oss. Mitt enda minne av min, som rätt ung förolyckade morfar, är hur jag kastade en blomma i hans öppna grav. Min inställning till din födelsedag, eller det kan vara bättre att kalla den självständighetsdagen, har ändrats många gånger om. När Hangö efter vinterkriget blev rysk flottbas och jag helsingforsare, och var tvungen att lära mig finska. Då bodde vi i Munksnäs granne med kadettskolan och flygvapenstaben. Vi pojkar brukade trava efter de marscherande kadetterna, och jag kan ännu alla dåtida marschsånger både finska och tyska utantill. Va beundrade också de överflygande med blått hakkors på runt vitt botten märkta jaktplanen, och var stolta över att vara finnar och inga ”jäkla slobor”. Som krigsbarn i Sverige var jag också stolt över att självständighetsdagen och min födelsedag noterades i skolan. När kriget var slut och jag kon hem med tåg via Torneå var jag besviken på mitt hemland. De lågvuxna sädesfälten slokade, och allt såg fattigt och förfallet ut jämfört med Sverige. I Finland kunde man inte ens spela fotboll. Som skolpojke i Kronohagens svenska lyceum matades jag med stora doser fosterländskhet, men i Borgågatans kvartersbastu var krigsveteranerna allt annat än fosterländska. När jag efter genomgången mellanskola kom ut i arbetslivet gick jag med i facket. Småningom blev jag ordförande i fackavdelningen och förtroendeman. Arbetsgivaren kallade mig jäkla kommunist, och sådan blev jag också efter att ha bekantat mig med marxismens klassiker. Några år jobbade jag tom. som partifunktionär, men det jobbet var på den tiden så dåligt avlönat att jag, såsom man då brukade säga; gick tillbaka till produktionen. Vi fackliga kommunister var mycket yrkesskickliga, annars skulle vi inte fått något som helst jobb. Vi var också aktivt med med och byggde upp det välfärds-samhälle som man i dag försöker skära ned. Lönenivån steg, arbetstiden förkortades, semestern förlängdes, arbetslagstiftningen förbättrades, förtroendemannasystemet och facket fick en större roll i samhället. Vi var över huvud taget rätt stolta över fosterlandets utveckling, men de stora fosterländska fraserna kändes på något sätt främmande och självstandighetsfestligheterna fick herrskapsklassen stå för. Slottets självständighetsbal har blivit någon slags uppvisning av damernas feststasser. Den bästa beskrivningen av den festen jag har hört är Irvin Goodmans festvals. Jag har också gjort mig skyldig till två ofosterländska handlingar. Den ena skedde när jag gjorde min värnplikt i Dragsvik. Där firades självständighetsdagen med parad och fältgudstjänst på Ekenäs torg. Jag stod i underbefälskolans bakre led. Fältprostens predikan var högtravande långrandig och jag var trött i benen av allt marscherande. Jag sade åt en annan hesakunde som stod bredvid mig, att ingen säkert ser oss om vi sätter oss att vila på den bakomvarande trottoarkanten. Någon såg oss i alla fall från sitt fönster i torgets höghus och skrev om det i Västra Nyland. Trots befälets intensiva undersökningar och förhör blev vi inte fast för vår enligt skribenten mycket ofosterländska gärning. Den andra ofosterländska gärningen, som jag höll på att få på käften för, var att ropa heja Sverige på Helsingfors stadion i den första landskampen efter kriget som Finland vann. Som ung radikal proklamerade jag , att de enda lilla smulor av fosterlandet som en proletär äger har han under naglarna. Också där hade jag fel. Det svarta som vi verkstadsjobbare hade under naglarna bestod säkert av kol och olja, vilka båda är importvaror. I dag äger vi med frugan tretusenfemhundra kvadrat av en skogsbacke i mellersta Nyland. Där brukar vi på den varmare årstiden, i en av oss själva hoptimrade stuga, kämpa mot landets vilda natur för att tomten också i framtiden skall se någorlunda bebodd ut. Därtill äger vi över tvåhundra kubikmeter med betong omgärdat uppvärmt utrymme i ett sexvånigt hus i Helsingfors stadsdel Gårdsbacka. Där har vi så pass små boendekostnader att vi klarar oss någorlunda gott på våra arbetspensioner. Dessutom har frugan en aktieportfölj, vars värdeväxlingar vi brukar följa i TV:ns ekonomiprogram, fast vi nog hellre skulle ha behållit det telefonbolagets andelsbevis som gav oss rimliga samtalskostnader. Nu skall ni inte tro, att jag inte är fosterländsk. Jag är betydligt mera fosterländsk än de kapitalägare som placerar finska pengar var som helst i världen där större vinster finns att hämta. Jag trivs i mitt fosterland, där jag på båda språken jag behärskar har rätt att säga min mening om vad som helst. Rösta och delta i beslutsfattningen på olika nivåer, och skälla fritt på såväl inhemska som EU-byrokrater. För detta bästa fosterland tänder jag mitt ljus och höjer mitt glas för våra gemensamma födelsedagar. Jag hoppas att du också i framtiden trots EU skall förbli lika självständig som du är i dag. PS. Håll dig utanför Nato. Grattis Finland Åldersstrukturen i vårt land genomgår som bäst en mycket snabb förändring. I och med förändringen är det av största vikt att vi finner nya lösningar inom boende och rehabilitering. Finland kan visa vägen och utveckla nya boendelösningar till ett nytt spetskompetensområde. Först måste vi dock ”bryta det passiva motståndet inom vårt ärkekonservativa vårdsystem”, vilket Erkki Vauramo, professor vid Aalto-universitetet, konstaterat. Jag rekommenderar Vauramos artikel i föregående nummer av denna tidskrift. För min kolumn har jag också låtit mig inspireras av informationen om projektet Muuttuva yhteiskunta – muuttuvat palvelut (Ett samhälle i förändring – förändrade tjänster) som presenterades i tidskriften. Målnivån för äldreomsorgslagen är att 91–92 procent av de äldre som fyllt 75 år bor hemma, vid behov med stöd. År 2015 fanns det i Finland över 480 000 personer som fyllt 75 år. Om 91 procent av dem bodde i det egna hemmet skulle behovet av plats på en institution uppgå till 43 200 platser, och om 92 procent av dessa äldre bodde hemma skulle behovet vara 38 400 vårdplatser. I detta nu har vi drygt 52 000 institutionsplatser för äldre, fördelade på olika slags omsorg – på åldringshem, inom det effektiverade serviceboendet, och på hälsocentralernas långvårdsavdelningar. Statistiskt sett är det alltså möjligt att skära ner på antalet platser inom institutionsvården. Men före det återstår många frågor att lösa. En viktig princip är dock att bostadsorten inte får behandla åldrande människor ojämlikt. Ett rehabiliterings-, boendeoch vårdsystem som håller hög och jämn kvalitet måste täcka hela landet. Något karikerat konstaterar professor Vauramo att det är byggnaderna som gör åldringarna till sängliggande patienter och försämrar deras kondition. Detta är följden då vårdbyggnadernas rum är så små att det inte finns plats för något mer än en säng, ett nattduksbord och en liten stol. Någon plats för att röra sig med rollator finns inte. Av de boende i vårdbyggnaderna ryms kanske omkring hälften i de gemensamma lokaliteterna – de övriga är tvungna att ligga kvar i sängen. I en europeisk jämförelse placerar sig Finland tyvärr inte alltför bra. Exempelvis i England, Tyskland, Nederländerna och Sverige är servicebostäderna hemlika och det finns klart mer utrymme än vad vi normalt har hos oss. Och det var inte allt. I vårt land sköts fortfarande åldringar inom långvården på hälsocentralernas bäddavdelningar, en praxis man redan slopat för länge sedan i de övriga nordiska länderna. Vi måste bli av med alla dessa trånga små krypin där människor hålls i förvaring. Vården och boendet ska öppna upp för möjligheter i stället för att orsaka behov av vård. Det som nu behövs är en ny helhetssyn inom planeringen. Det handlar inte om kunskap och kompetens för det har vi gott om. Veteranrehabiliteringen i vårt land står på högsta möjliga nivå internationellt sett. Det finns också sporrande exempel på högklassig vård av andra grupper av äldre. Ett gott exempel är samkommunen Kaksineuvoinen i Österbotten vars rehabiliteringssystem inom loppet av två år lyckades halvera behovet av institutionsvård. I Södra Karelens sjukvårdsdistrikt har man redan uppnått äldreomsorgslagens målnivå för hemmaboende bland personer som fyllt 75 år, och man har ställt upp ett ambitiöst mål om att 97 procent av äldre i denna åldersgrupp skulle bo i det egna hemmet. Rehabilitering och upprätthållande av konditionen är en fysisk, psykisk och social helhet. Det som krävs av planeringen är en ny helhetssyn som utgår från insikten om att en snabb förändring i åldersstrukturen inte enbart är ett hot och en utgiftspost, utan lika väl en möjlighet till ett aktivt medborgarskap och sådant som upplevs som positivt. Framför allt bör målet vara en bättre livskvalitet för alla medborgare, med en möjlighet att samtidigt spara in på utgifter. År 2017 har varit ett aktivt verksamhetsår som vi nu snart lämnar bakom oss. För Pensionärerna rf har det varit ett lyckat år med sommardagarna i Vuokatti som en av dess höjdpunkter. Jag önskar alla våra läsare en glad och fridfull jul. Låt oss njuta av midvinterns fester och se fram emot det nya året 2018! Vi måste bli av med dessa trånga krypin
• 48 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Eläkepolitiikan keskeisimmät asiat ovat vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Anderssonin mielestä tasa-arvon edistäminen niin, että kaikille eläkeläisille taataan riittävä toimeentulo ja eläkejärjestelmän toimivuuden turvaaminen nyt ja tulevaisuudessa. – Esitimme jo kesällä niin kansaneläkkeen kuin takuueläkkeenkin korottamista 50 eurolla, Andersson totesi puhuessaan Pirkanmaan Eläkeläiset ry:n 45-vuotisjuhlassa Valkeakoskella. Andersson huomautti eläkeläisköyhyyden olevan myös iso tasa-arvo-ongelma. – Köyhyys on yleisintä vanhimmissa ikäluokissa ja erityisesti iäkkäiden naisten keskuudessa. Naisten pienemmät eläkkeet ovat osaltaan osoitus työmarkkinoilla vallitsevasta epätasa-arvosta ja naisten usein lyhyemmistä työurista. Eläkepoliittisen keskustelun herättely puhumalla sukupolvien välisestä vastakkainasettelusta vie Anderssonin mukaan keskustelun väärille urille. – Sen sijaan että rakennetaan vastakkainasettelua pienipalkkaisten nuorten ja pienituloisten eläkeläisten välille, tulisi huomioida se, että eläkeläiset eivät ole mikään yhtenäinen joukko. Kovapalkkaiset yritysjohtajat kuittaavat itselleen mittavat lisäeläke-edut ja yhä useampi eläkkeelle nyt siirtyvä on ehtinyt kartuttaa itselleen suhteellisen hyvän työeläkkeen. – Kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten aseman parantaminen ei ole uhka nykynuorten eläkekertymille. Niitä uhkaavat sen sijaan elinaikakertoimien kaltaiset eläkeleikkurit, korkea nuorisotyöttömyys sekä silpputyösuhteiden ja itsensä työllistämisen yleistyminen. Tuloerojen kasvun torjuminen ja tasa-arvoisempi tulonjakopolitiikka on siksi sekä pienituloisten eläkeläisten että pienituloisten nuorten yhteinen etu, Andersson totesi. Nuoremman sukupolven ja eläkkeellä olevien kansalaisten vastakkainasettelusta oli huolissaan myös Pirkanmaan Aluejärjestön varapuheenjohtaja Pentti Suntinen avaussanoissaan. – Yritetään synnyttää mielikuva, että me tämän päivän eläkeläiset syömme heidän leipänsä. Miksi nuoria yritetään pelotella, kun laskelmat osoittavat, että tällaista huolta ei ole olemassakaan. Tällaisen valheellisen tiedon varassa sitten yritetään heikentää eläkkeitä ja muuta toimeentuloa, Suntinen varoitti. – Iloisia meidän pitää olla siitä, että me eläkeläiset olemme olleet rakentamassa satavuotiasta Suomea, hyvän ja turvallisen yhteiskunnan ja hyvän maan elää. Ollaan iloisia satavuotiaasta Suomesta ja 45-vuotiaasta Pirkanmaan aluejärjestöstä. Monipuolisen kulttuuritarjonnan lisäksi juhlan ohjelmaan kuului tohtori Pekka Isakssonin esitelmä työväenliikkeen merkityksestä Suomen historiassa teemana Suomi 100 – työllä rakennettu. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Pirkanmaan Aluejärjestön juhlassa iloittiin satavuotiaasta Suomesta Pirkanmaan Aluejärjestö juhli Valkeakosken urheilutalolla. Taipuisat-ryhmä esitti salonkitanssia. Li Andersson piti juhlapuheen. Nokian Eläkeläisten ohjelmaryhmä.
• Nro 7 joulukuu 2017 – 49 ELÄKELÄINEN – Olemme ikäihmisille paljon velkaa. Ikääntyneet ansaitsevat yhteiskunnan suurimman arvostuksen. Näin aloitti kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen puhuessaan Forssan Eläkeläisten 55-vuotisjuhlassa lokakuussa Forssan Järjestöjentalossa. Pekonen korosti myös, että ikäihmisten panoksesta ei voi puhua vain menneessä muodossa. Hän totesi, että maamme eläkeläisillä ja ikääntyneillä on valtavasti annettavaa myös tässä päivässä. – Monen kaupungin palvelutarjonta, kulttuurikattaus ja matkailuvalikoima olisi heikompaa ilman eläkeläisten kysyntää. Isovanhemmat osallistuvat myös lastenhoitoon ja se on lapsiperheissä arvokas tuki kiireisen arjen pyörittämisessä ja samalla se on edellytyksenä toimivaan työelämään. Myös järjestötoiminnassa eläkeläiset ovat aktiivisia ja kunnallinen päätöksenteko olisi huomattavasti köyhempää ilman aktiivista eläkeläisväestöämme. Pekonen toi esille myös sen, miten nykyinen hallitus on leikkauspolitiikallaan kohdellut armottomimmin juuri pienituloisia eläkeläisiä. – On täysin kestämätöntä, että nyky-Suomessa eläkeläisten köyhyysaste on kääntynyt jyrkkään nousuun. Eläkeläisten asema on myös eriarvoistunut. Hän mainitsi yhtenä esimerkkinä yritysjohtajien kohtuuttomat eläkepaketit. Juhlayleisön kuunnellessa tarkasti Aino-Kaisa Pekosen puhetta hän toi esille myös meneillään olevat soteja maakuntauudistukset. – Sen sijaan, että sote -uudistuksella mahdollistetaan kansainvälisten yritysten voitontavoittelu verovaroin, meidän on turvattava korkeatasoisen julkisen terveydenhoitomme toimintaedellytykset ja riittävät resurssit. – Maakuntauudistuksessa on turvattava demokratia. Maakuntavaltuustoilla tulee olla päätösvaltaa myös rahoihin verotusoikeuden kautta, Pekonen totesi. Lopuksi Pekonen korosti, miten aktiivisella kansalaistoiminnalla, osallistumisella ja esimerkiksi liikkumaan kannustamisella on valtava merkitys myös väestön terveyden edistäjänä. – Eläkeläisjärjestöjen panos on tässä suhteessa yhteiskunnalle taloudellisestikin arvokas. Esiintyjiä ja onnittelijoita laajalta alueelta Väkeä Forssan juhlassa oli salin täydeltä. Jo tervehdyssanoissaan yhdistyksen puheenjohtaja Elmi Huusela kiitti yleisöä runsaasta osanotosta. Onnittelijoita ja esiintyjiä oli laajalta alueelta, oli lauluryhmä Karkkilasta, Vihdistä oli tultun esiintymään ja samoin Nakkilan Pojat esittivät laulutervehdyksen. Forssalaiset itse esittivät senioritansseja, Tytti ja Matti lauloivat ja laulattivat ja vielä esiintyi Seija ja Eino Paakkunaisenn duetto. Tietokilpailukin pidettiin ja lopuksi tietysti vähän tanssittiinkin. Jossain välissä tietysti myös kahviteltiin ja ruokailtiinkin. Yleisön joukossa oli paljon väkeä myös Varsinais-Suomen yhdistyksistä Raisiota, Kaarinaa, Piikkiötä, Halikkoa ja Loimaata myöten. Forssan yhdistyshän on kuulunut jo useamman vuoden Varsinais-Suomen aluejärjestöön. ULLA KURKA Forssan Eläkeläisten juhlassa väkeä salin täydeltä Juhlapuhuja Aino-Kaisa Pekosen kanssa haluttiin samaan kuvaan. Vuorossa Riitta Hyytiä Piikkiön Eläkeläisistä. Pöydät koreana Lempäälän juhlassa Eläkeläiset ry siirtyy 1.1.2018 käyttämään verkkopalkkaa. Verkkopalkka on sähköinen palkkalaskelma, jota pääsee tarkastelemaan verkkopankin kautta. Se siis korvaa aiemman, paperisen palkkalaskelman. – Tämä tarkoittaa, että jatkossa Eläkeläiset ry:n palkkalaskelmat toimitetaan sähköisenä suoraan vastaanottajan oman pankin verkkopankkipalveluun. Tietoturvallinen verkkopalkka on pankin asiakkaalle maksuton eikä erillistä sopimusta tarvitse tehdä. Se on myös ympäristöystävällinen vaihtoehto paperisen tulosteen sijaan, sanoo Eläkeläiset ry:n henkilöstöja talousvastaava Heli Grönroos. Uudistus koskee Eläkeläiset ry:n toimiston henkilökunnan lisäksi myös niitä yhdistysten vapaaehtoisia, muita jäseniä ja mm. kouluttajia, jotka saavat Eläkeläiset ry:ltä kilometrikorvauksia, päivärahoja tai palkkioita. Verkkopalkan käyttöönotto Palkkalaskelmasi ovat selattavissa, tallennettavissa ja tulostettavissa palvelun kautta. Verkkopalkka löytyy kaikista suomalaisista pankeista. Sinulla tulee olla verkkopankkitunnukset, jotta voit aktivoida verkkopalkan käyttöösi. Näin otat verkkopalkan käyttöön: 1. Kirjaudu sisään oman verkkopankkiisi 2. Aktivoi verkkopalkkaominaisuus, esim.: Nordea & Danske Bank Tilit >Verkkopalkka OP-Pohjola Tilit ja maksut >Verkkopalkka 3. Valitse operaattoriksi Tieto 4. Valmista Muista kirjautua ulos verkkopankista, kun olet valmis. Seuraava palkkalaskelmasi toimitetaan sähköisesti suoraan verkkopankkiisi. Pankki ei yleensä lähetä erillistä saapumisilmoitusta uudesta palkkalaskelmasta. Mikäli sinulla ei ole verkkopankkitunnuksia, sinulla on niin pyytäessäsi edelleen mahdollisuus saada palkkalaskelmasi paperisena. Ota tässä tapauksessa yhteyttä Heli Grönroosiin, puh. 050 529 0399, heli.gronroos@ elakelaiset.fi Heliin kannattaa myös ottaa yhteys, mikäli verkkopalkan aktivoinnissa tai käytössä ilmenee ongelmia. Eläkeläiset ry siirtyy sähköisiin palkkalaskelmiin Pöydät oli katettu koreiksi, kun Lempäälän Eläkeläiset ry juhli 45-vuotista taivaltaan 14. lokakuuta. Väki viihtyi ohjelman ja mukavan yhdessäolon parissa.
• 50 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Kemiläinen Markku Kokkola julkaisi vastikään viidennen runoteoksensa Sinimarja, noidannuoli (Atrain kustannus). Kokkola opiskeli filosofian maisteriksi pääaineinaan kotimainen kirjallisuus ja suomen kieli. Hänen ensimmäinen varsinainen työpaikkansa oli Kemin Osuuskaupan tiedotuspäällikkönä. Muutaman vuoden kuluttua hän solahti firman johtajakoulutukseen ja toimi mm. tavaratalojohtajana, aluepäällikkönä, rehtorina AVA-instituutissa, sekä ennen eläkkeelle siirtymistään Lähikauppa Oy:n kauppapaikkapäällikkönä. Kokkolan mukaan liike-elämässä on hyvin tilaa myös humanisteille, eikä hänelle ollut kirjallisuuden opiskeluista haittaa noissa töissä. – Koko 40-vuotisen työurani olin E-liikkeessä. Vuodesta 2013 olen eläkeläisenä toiminut myös E-senioreissa. Olen Suomen Kirjailijaliiton jäsen. Nalle Puhissa todetaan, että runot ja laulut eivät ole asioita, joita me löydämme, vaan asioita, jotka löytävät meidät. On mentävä sellaiseen paikkaan, missä runot voivat löytää meidät. Milloin runot löysivät sinut? – Koulupoikana mopot ja moottorit eivät löytäneet minua. Harrastuksiini kuuluivat jo tuolloin runojen ja kirjaluetteloiden lukeminen sekä elokuvat. En tietoisesti hakenut runoja elämääni, joten täytyyhän sen olla niin, että ne löysivät minut ja minussa ymmärtäväisen alustan. Kokkolan mukaan runossa voi muutamalla sanalla ja säkeellä kertoa vaikkapa pitkästäkin historian jaksosta. – Usein runojen lukijalta vaaditaan avaraa mieltä ja mielikuvitusta, sekä uskallusta heittäytyä runon maailmaan tai sitten tehdä siitä maailmasta ihan oma. Tällä hetkellä kirjoitan runojen lisäksi 100-vuotishistoriikkia, jonka työnimi on Liikkeenhoitajien kerhosta E-senioreihin. Se ilmestyy kirjana vuonna 2019. Kokonaisuus synnyttää ajatuksen Markku Kokkolan kokoelman kansitekstissä todetaan, että runosi ovat välähdyksiä, pieniä sivalluksia elämän hetkistä, päivistä, vuosista: ”Vanhat naiset ovat. / Vanhat miehet ovat. / Joillakuilla on saattaja, / toiset aamulla unessa, / jotkut myöhäisiä.” Minulle tuli runoistasi mieleen eräänlainen sanojen kolorismi. Koloristihan on hyvän värisilmän omaava taiteilija. Oletko mielestäsi hyvän sanakorvan omaava kirjoittaja, ovathan tunnelmat eräänlaisia sanojen värejä? – En tunne olevani koloristi, pikemminkin graafikko. En rönsyile enkä maalaile, vaikka kirjoitan joskus runon laajastakin aihealueesta. Kirjoitan tilanteesta näennäisen arkisesti, mutta toivon, että piikki löytyy, huumorikin. Jokin hauska huomio, muistutus vääryydestä, välinpitämättömyydestä tai pilkahdus onnesta. Vanhan intialaisen viisauden mukaan jokaiseen säkeeseen pitäisi sisältyä sana, jonka kuulemisesta ihminen saa rauhan. Kuulostaako liian vaativalta ajatukselta nykyajan melskeisyyden keskellä? – Kun selailen omia runojani, minun on vaikea löytää säkeistä sanoja, joista kuvittelisin lukijan saavan rauhan tai edes rauhaa. Haluan ajatella, että runon kokonaisuus synnyttää ajatuksen. Että sen luettuaan lukija tuntisi jotakin: ärtymystä, suuttumusta, iloa ja rauhaakin. Ei runoa kohtaan, vaan sen ilmaisemaa ajatusta kohtaan. Mutta tuntuu kiehtovalta ajatus kirjoittamisesta, jossa tavoitteena ja ohjeena on tuo vanha intialainen viisaus. Kuin kokeilisi uusia kenkiä Voiko runouden ja toivon yhdistää, kuten joskus on väitetty? Kenen / keiden runoissa tämä runouden ja toivon yhdistäminen mielestäsi parhaiten onnistuu? – Jos runossa ja runoudessa ei ole toivoa, missä on. Vaikeissa elämänoloissa, sodissa, luonnonkatastrofeissa, diktatuureissa, aina ihminen on pitänyt yllä toivoa runouden voimalla. Kirjoittamalla, lukemalla, laulamalla. Runouden pelkistetty, piilotettu, allegorinen ja symbolinen kieli on mahdollistanut kapinan ja toivon ja näin antanut ihmisille elämänvoimaa odottaa joskus mahdotontakin. Mieleeni tulevat esim. Pablo Neruda, Bertolt Brecht, Violeta Parra, Elvi Sinervo, Arvo Turtiainen, Katri Vala. Amerikkalainen lehtimies ja humoristi Don Marquis (1878-1937) letkautti, että runoteoksen julkaiseminen on kuin tiputtaisi ruusunlehden Suuren Kanjonin pohjalle ja odottaisi kaikua. Mitä mieltä olet tämän ajatelman pohjalta, luetaanko Suomessa riittävästi runoutta? – Kustannusmääristä ja myynnistä päätellen runoilijat saavat jäädä odottelemaan kaikua. Toisaalta runojen lukijoita on aina. Ehkä myytti runojen vaikeaselkoisuudesta pitäisi murtaa. Ehkä pitäisi jotenkin saada entistä useampi ihminen uskomaan, että runojen ymmärtämisessä ei tarvita tulkkeja tai selittäjiä. Runoista voisi vain nauttia, kuten musiikista. Joskus tuntuu hyvältä, joskus ei. Mutta sanat ovat. Ja se riittää. Mikä on suhteesi nykyrunouteen? – Joskus tietysti voi olla, ettei lukija löydä yhtään minkäänlaista kiinnittymispintaa jonkun runoilijan teksteihin. Silloin olisi toivottavaa, että hän kokeilisi kuin uusia kenkiä. Hän saattaisi yllättyä löydettyään sopivat. JUHA DRUFVA Markku Kokkolan mielestä myytti runojen vaikeaselkoisuudesta pitäisi murtaa – Entistä useampi ihminen pitäisi saada uskomaan, että runojen ymmärtämisessä ei tarvita tulkkeja tai selittäjiä, Markku Kokkola pohdiskelee. Kuva: Hanna Julku
• Nro 7 joulukuu 2017 – 51 ELÄKELÄINEN Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:ssä toimii virkeä kansantanssiryhmä. Keväällä tosin näytti jo todella huolestuttavalta, oli hyvä jos saatiin kokoon edes kolme paria harjoituksiin. Kerhon vetäjä Enni Räsänen totesi, että hän kyllä tulee harjoituksiin vaikka yksin. Nyt syksyllä tilanne on taas loistava. Vanhoja jäseniä on saatu takaisin innostuneena tanssimaan. – Mutta kaikkein hienointa on, on, että saatiin kolme uutta ihmistä tanssiharjoituksiin. Meillä oli pitkästä aikaa jo kuusi paria harjoituksissa, toteaa Enni Räsänen. Kansantanssia on ollut etelävantaalaisten ohjelmissa jo 45 vuotta, yhdistyksen perustamisesta tähän päivään saakka. – Näin hienoa toimintaa haluamme luonnollisesi jatkaa tästä eteenkin päin, toteaa Enni. Etelä-Vantaan tanssijat ovat rakentaneet yhteistyötä Klaukkalan Eläkeläiset ry:n kanssa. – On ollut muutamia yhteisesityksiä vierailuilla toistemme juhlatilaisuuksissa. Ja jos toiselta ryhmältä on puuttunut joku esiintyjä, apua on löytynyt toisen yhdistyksen riveistä. Erityisesti Kekrijuhlassa yhteisesti esitetty Pirtanpunojan sisääntulomarssi, joka on osa Vuokatin kesäpäivien Suomi 100 -ohjelmaan, sekä Kikapo-poloneesi ovat saaneet myönteistä palautetta. Klaukkalan kansantanssin vetäjä Vappu Halosen mukaan yhteistyö on ollut erittäin tärkeää klaukkalalaisten aloittelevan tanssiryhmän sisäänajossa. Niin Klaukkalassa kuin Etelä-Vantaalla on tullut uusia harrastajia mukaan. Toive ryhmissä onkin, että Uudenmaan aluejärjestö järjestäisi alueellisen kansantanssikurssin aloittelijoille. Myös harrastuksessa mukana olevat kaipaavat uusia vinkkejä ja vanhankin kertausta. Etelä-Vantaan Eläkeläiset toivottavat kaikki kansantanssistakiinnostuneet uusmaalaiset mukaan harjoiuksiin. – Harjoituksissa on hyvä tunnelma ja yhteishenki joten korkeaa kynnystä ei ole mukaan tulolle. On juuri aloitettu erittäin helppoja kansantansseja ja rivitanssia myös hiukan harjoiteltu. Mikäli rivitanssi kiinnostaa, niin tarvittaessa kyselemme lisää harjoitusaikaa tanssiharrastukselle. Opettajakin löytyy jo tanssiryhmästä. Kokoonnumme kauppakeskus Isomyyrissä 3:s kerros, Monitoimitila Arkin juhlasalissa keskiviikkoisin klo 11.00 KAUKO NIEMELÄ Etelä-Vantaalla opetellaan kansantansseja – tervetuloa mukaan! Enni Räsäsen (vasemmalla) vetämä Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n kansantanssiryhmä kokoontuu keskiviikkoisin. Iisalmen Eläkeläiset ry:n järjestämä syysjuhla oli Iisalmen Nuorisotalolla 24.10. Juhlaan saapui väkeä useista yhdistyksistä Iisalmen ympäristöstä aina Kuopiosta saakka. Juhlapuhujana vieraili Iisalmen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kati Åhman. Hän korosti kansalaisjärjestöjen merkitystä yhteiskunnan kehittämisessä ja yhteisen hyvinvoinnin rakentamisessa. – Kansalaisjärjestöistä lähtee aktiivisuus, vapaaehtoisuus, yleishyödyllisyys ja yhteisöllisyys. Toiminnassa keskeistä ovat yhteiset arvot ja tavoitteet sekä toiminnan vapaaehtoisuus ja omaehtoisuus. Ne tarjoavat keskustelualustan ja kohtaamispaikan yhteiskunnan eri puolilta tuleville ihmisille. ”Kansalaisjärjestöt haluttuja kumppaneita” Åhman painotti, että kansalaisjärjestöt tulevat olemaan haluttuja kumppaneita ja nyt järjestöjen olisikin syytä kirkastaa toimintaansa. – Olette julkisen puolen kumppaneita ja teitä tullaan tarvitsemaan vahvasti yhteistyössä. –Kaupungin tulee tukea järjestöjen toimintaa ja mahdollistaa toimintaedellytykset. Itse uskon, että kaupungissa ollaan herätty siihen, että yhdistysten ja järjestöyhteistyön merkitys ymmärretään kaupunkilaisten hyvinvoinnin tuojana, painotti Kati Åhman. AIMO MURSU Iisalmen syysjuhlassa korostettiin kansalaisjärjestöjen merkitystä Oikaisu Vammalan Eläkeläiset ry kuuluu Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestöön, ei Satakunnan Aluejärjestöön, kuten Eläkeläisen 6/2017 sivulla 29 kirjoitettiin. ”Harjoituksissa on hyvä tunnelma ja yhteishenki joten korkeaa kynnystä ei ole mukaan tulolle.” Iisalmen Eläkeläiset vieraineen kokoontuivat syysjuhlaan Nuorisotalolle. Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt Siilinjärveläiselle Suomen Aluetieto Oy:lle Yhteiskunnallinen yritys -merkin käyttöoikeuden. Liiton mukaan Suomen Aluetieto tekee tärkeää yhteiskunnallista työtä, sillä tietokantaan perustuvien kehitysverkkojen avulla se pyrkii löytämään piilotyöpaikkoja ja näin parantamaan alueen työllisyyttä. Yhteiskunnallinen yritys -merkki voidaan myöntää yrityksille, joiden ensisijainen tavoite on ratkaista yhteiskunnallisia tai ekologisia ongelmia ja jotka käyttävät myös vähintään puolet voitostaan tähän. – Olemme piilotyön etsimisen lisäksi aluekehittäjiä, sillä yrityskyselyiden myötä avaamme ikkunan viranomaisille tarkastella yritysten näkymiä isona massatietona, kertoo yrittäjä Rauno Jääskeläinen. Jääskeläinen on myös Siilinjärven Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. Suomen Aluetiedolle Yhteiskunnallinen yritys -merkki
• 52 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Kittilä juhli 45 toimintavuottaan Kittilän Eläkeläiset ry:n perustamisasiakirja allekirjoitettiin 12.7.1972 Kemin ja Rovaniemen Eläkeläiset ry:n jäsenten ollessa kummeina. Toiminta lähti asiakirjojen ja vuosikymmeniä mukana olleiden jäsenten muistelemana heti vilkkaana liikkeelle. Kunnan eläkeläisja vanhusten elinoloissa on ollut paljonkin kohennettavaa. Näihin yhdistys on tarttunut pontevasti parannusesityksin. Samalla viikottaiset kokoontumiset ovat luoneet yhteishenkeä ja viihtymistä mm. kulttuuriharrastusten ja tutustumisretkien ja pitempien matkojenkin muodossa. Eli pohja tämän päivän yhdistystoiminnallemme on silloin rakennettu. Niinpä 21.10. 2017 Kittilän vuosina 1952–56 rakennetun ja nytkin hyvässä kunnossa olevan työväentalon suojiin kokoontui mukavasti vieraita ympäri laajaa Lappia ja omaa väkeä. Aina 1976 jäseneksi liittyneistä vasta mukaan tulleisiin. Ohjelmamme rakensimme järjestömme yhteisen ja oman kuntamme kulttuurin sisällöin. Alkumarssi soitettiin kahdella hanurilla – perinteisesti ja osaavasti Jukka Ylitalon ja Jukka Hannulan taidoilla. Tervetulleiksi ilolla kaikki ystävät nähdyiksi toivotti yhdistyksen puheenjohtaja Rauni Alina Räsänen. Hän myös hivenen kertasi historiaa. Ohjelmaa jatkoivat Meän kuoro, Eeva Markuksela kittiläläisen Osmo Heikkilän runolla Kotipiha ja Erkki Laakso Pieni valssi -laululla. Juhlaamme toivat onnittelupuhein tervehdyksensä Kittilän kunta, Kittilän seurakunta ja Eläkeläiset ry:n Lapin aluejärjestö. Juhlapuheen piti Eläkeläiset ry:n tuore toiminnanjohtaja Jan Koskimies. Puheen ihmisten yhteistoiminnan tärkeyttä ja tervehdyttävää merkitystä korostavasta annista pidettiin juhlaväen keskuudessa. Oli myös hyvä saada tietoa tulevista toiminnoista ja edunvalvonnan saavutuksista sekä tulevaisuuden haasteista. Kiitoksena Jan Koskimiehelle annettiin Kittiläsukat – nimeltään Ahman jäljet. Tähän väliin kuuntelimme nuorta kittiläläistä hanuristinalkua Unna Vuollia. Rantakoivu soi kauniisti ja Tavallisen Tytön foksia olisi ollut hyvä tanssia, Polkkaa mollissa Unna aikoi vielä harjoitella. Hanurimusiikin tulevaisuus on lupaava. Yhdistyksellämme oli 15 vuotta Hanurikerho aina vuoteen 2015 saakka ja olemme olleet pahoillamme sen loppumisesta soittajien ikääntyessä ja nuorempien ryhtyessä ammattimuusikoiksi. Eläkeläiset ry:n ansiomerkit jaettiin yhdelletoista ansioituneelle Aiemmin palkittujakin, mutta kauan ahkerasti mukana olleita yli 80-vuotiaita jäseniämme muistettiin ruusuin. Lopuksi nautimme kuntamme huippuesiintyjien konsertista. Ammattimuusikoiden perustama lauluja soitinyhtye Rallakrup lähetti duon, Elinat Alatörmänen ja Koivuniemi meille. Nuoret osaavat naiset esittivät yhdistyksemme jo yöauringon maahan muuttaneiden muusikoittemme Irja Rauhalan, Vilho Vuomajärven ja Kalle Jauhojärven sävellyksiä ja sanoituksia. Rauhalan sävellykseen sanat oli tehnyt sanomalehti Kansan Tahdon pitkäaikainen päätoimittaja Into Kangas. Rallakrupin jälkeen lavalle asteli kuulun kittiläläisen taiteilijan Reijo Raekallion yhtye Mandoliinimiehet. He esittivät yhtyeen jäsenen ja myös yhdistyksemme jäsenen Erkki Ollikaisen sanoittamia lauluja. Kun vielä yhdistyksemme Ikäihmisten Tanssikerho oli esittänyt hauskasti puettuina tanssiesityksen, käytiin tankkaamassa kehoa ja jaloittelemassa. Tuolit siirrettiin seinävierille ja Mandoliinimiehet Jukkien Ylitalo ja Hannula vahvistamina soittelivat parituntisen kovasti mukavaa ja varpaita liikuttavaa musiikkia. Kiitokset ovat suuret kaikille mukana olleille ja myös meitä muistaneille. Lämpimästi halattiin ja päätettiin tavata vastakin. RAUNI ALINA RÄSÄNEN Väinö Linnan romaani Täällä Pohjantähden alla puhutti ilmestyttyään, ja herkistyimme kuuntelemaan kuoron esittämänä Akselin ja Elinan rakkaustarinaa ja häävalssia. Mikko Niskasen elokuvan Käpy selän alla vuonna -66 säväytti näyttävästi rohkeudellaan. Muistamme myös Kristiina Halkolan laulun Rakastamisen vaikeudesta ja e-pilleritkin saatiin myyntiin tällä vuosikymmenellä. Katsottiin nenä tv:ssä ja toivottiin Euroviisuissa voittoja. Tipitii sijoittui seitsemänneksi ja kotimaassa kelpasi korvalle Satumaa ja Tammen tangoa merellä. Beatlesit iskivät tahtia ja Katri Helena lauloi Letkistä sekä Päivi Paunu – Oi niitä aikoja! Kansa luki Päätaloa tarkalla silmällä ja vuonna 1966 Kalle Holmberg ohjasi Lapualaisoopperan, joka oli yhteiskunnallisen teatterin lähtölaukaus. Oopperassa esiintyivät nuorina tulevat niminäyttelijät laulaen syvältä ja kantaaottavasti. Vanhan Valtaus 1968 ja lehdissä sekä mediassa Hannu Salaman jumalanpilkka-syyte ja tuomio, jonka Urho Kekkonen lopulta armahti. Protestilaulajatkin saivat suosiota – Irwin Goodmanin Ryysyranta ja MA Numminen omalla, erikoisella esiintymisellään ja teksteillään. Vanhan Valtauksen vaikutus kohdistui eniten tapakulttuuriin, seksuaalikäyttäytymiseen ja moraaliin, nuoret muuttivat myös käsitystään kirkosta, isänmaasta ja yhteiskunnasta. Nuorisoliikehdintää koettiin muuallakin Euroopassa. Presidenttinämme oli koko vuosikymmenen Urho Kekkonen ja suolsi Myllykirjeitä. Muuttoliike kaupunkeihin ja massamuuttoa Ruotsiin työn perässä, aseistakieltäytyminen lisääntyi, media laajeni. Vuosikymmenen tapahtumat kasvattivat uudenlaiseen maailmaan ja sen ajan tapahtumat, murrokset ovat tehneet tämän päivän Suomesta näköisensä, ja toivomme että saavutettuja hyviäkin tuloksia ja kehitystä ei tulla näinä päivänä murentamaan. Näitä tapahtumia ja ilmiöitä käytiin läpi Vartiokylän Eläkeläisten kurssilla 16.10. 60-luvun teeman oli koonnut ja esitti puheenjohtaja Marjatta Järvi, Varpuskuoro ja Tallukat tanssiryhmä sekä lisäksi kuultiin historiaa kansantanssin kehityksestä Suomessa. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä KSL:n kanssa. RIITTA SUHONEN Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun jälkeen tänä vuonna 85, 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan torstaina 14.12 2017! 85 vuotta Eeva Mononen, Aino Rissanen ja Tyyne Typpö 80 vuotta Rut Arantila, Mirja Hiltunen ja Pentti Ilonen 75 vuotta Sirkka Hiltunen 70 vuotta Liisa Kiiskinen ja Erkki Virman Vartiokylän Eläkeläiset ry:n kurssi – teemana 60-luku – pidettiin 16.10. Oi sinä liikehtivä ja liekehtivä 60-luku! Kuva: Matti Lankinen Kittilän Eläkeläisiä juhlittiin työväentalolla. Kuva: Jan Koskimies
• Nro 7 joulukuu 2017 – 53 ELÄKELÄINEN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 IBAN FI80 8000 1900 1086 56 IBAN FI89 5541 2820 0116 00 IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Jäsenmaksutili Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 jan.koskimies@elakelaiset.fi Anna Autio jäsenvastaava 020 743 3610 044 751 1030 anna.autio@elakelaiset.fi – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi – laskutus, maksatus, ostoja myyntireskontra Anna Eskola aluetyön suunnittelija 044 751 1031 anna.eskola@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke 044 751 1032 jouni.ahonen@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja eläkeläiset ry Julkaisija: Eläkeläiset ry Päätoimittaja: Jan Koskimies Toimitussihteeri: Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Anna Autio, puh. 020 743 3610, anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset: Anu Mäki, 040 839 7699, anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy, Kajaani Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 vaihde Toimisto ja puhelinkeskus palvelevat arkisin kello 9.00–15.00 Sähköpostiosoite: elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut:www.elakelaiset.fi Eura-Säkylä-Köyliön Eläkeläiset Eila Luusalo Himangan Eläkeläiset Mauno Kangas Jyskän Eläkeläiset Pentti Juhani Honkonen Marja-Terttu Korpela Järvenpään Eläkeläiset Siiri Edith Salmi Kaarinan Eläkeläiset Riitta Marjatta Virtanen Kajaanin Eläkeläiset Esko Ilmari Pajukoski Kiimingin Eläkeläiset Toini Sofia Marjatta Kutilainen Kirkkonummi-Siuntion Eläkeläiset Helli Ester Jolkkonen Kuhmon Eläkeläiset Matti Kalervo Räsänen Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset Erkki Nissinen Lauritsalan Eläkeläiset Matti Olavi Vesalainen Malmin Eläkeläiset Viljo Olavi Sonninen Muhoksen Eläkeläiset Marjatta Tuppurainen Myllypuron Eläkeläiset Raine Kangas Yrjö Malmberg Soile Sunikka Nakkilan Eläkeläiset Hilja Naski Pellon Eläkeläiset Harri Kari Elma Nuolioja Pihlavan Eläkeläiset Sirkka Kangas Aune Rajala Piikkiön Eläkeläiset Pauli Henriksson Pudasjärven Eläkeläiset Onni Kalevi Onnila Raahen Eläkeläiset Kaarlo Vilfred Karjaluoto Lauri Lukkarinen Lauri Luoto Helvi Tiainen Rauman Eläkeläiset Kari Heikkilä Riitta Metsätähti Markku Poutanen Ruoveden Eläkeläiset Sirkka Liisa Rauhasalo Sallan Eläkeläiset Veikko Väinölä Sonkajärven Eläkeläiset Eino Johannes Kärkkäinen Suolahden Eläkeläiset Kauko Koivuvirta 95 vuotta 22.12. Eeva Lahti Loimaa 93 vuotta 9.12. Pentti Ilmari Koponen Porvoo 91 vuotta 9.12. Pentti Vilhelm Leinonen Porvoo 92 vuotta 28.10. Aino Harsunen Hyrylä 14.1. Aila Koskinen Kaarina 90 vuotta 13.1. Kerttu Vacker Lohja 14.1.2018 Eino Santtila Laihia 85 vuotta 9.11. Pauli Civil Tampere 5.12. Veikko Mäkitalo Loimaa 8.12. Katri Helli Moilanen Vaala 22.12. Hilkka Nätti Kaarina 25.12. Maija-Liisa Pitkä Espoo 25.12. Eila Salmijärvi Pello 30.12. Doris Agda Linnea Eriksson Porvoo 23.1. Eine Lauriainen Suomussalmi 80 vuotta 22.12. Toini Ketola Kalajoki 28.12. Maija Mirtola Pihlava 3.1. Mirjami Laakso Pihlava 5.1. Yrjö Mäkeläinen Suomussalmi 3.2. Helli Lepistö Kajaani 75 vuotta 27.9. Antti Koivisto Aavasaksa 15.11. Mauri Pessi Korso 30.11. Raili Karjalainen Kajaani 30.11. Raine Heikkilä Porvoo 15.12. Riitta Kääriäinen Kajaani 17.12. Aarne Samanen Kalajoki 27.12. Siiri Heikkinen Kajaani 14.1. Aulis Aalto Nakkila 15.1. Ritva Määttä Kajaani 20.1. Eeva Leinonen Kajaani 30.1. Anja Lempinen Lohja 26.1. Arvo Huttunen Kajaani 70 vuotta 23.11. Eila Korhonen Korso 13.12. Pauli Mankinen Kajaani 31.12. Armi Irmeli Laine Haukipudas 4.1.Aimo Immonen Tikkurila 7.1. Elsa Uusiportimo Kajaani 22.1. Helena Rissanen Kajaani 19.1. Arto Huhtanen Pihlava 25.1. Hannu Kojo Loimaa 31.1. Tyyne Immonen Kajaani 65 vuotta 3.12. Seija Räsänen Vaala 4.12. Heikki Keränen Pello 9.12. Erkki Wallin Pihlava 9.12. Ritva Svensk Porvoo 10.12. Eija Annikki Grek Porvoo 11.12. Aarne Daniel Lehonmaa Porvoo 5.2. Jouko Patola Pihlava 60 vuotta 19.8. Pentti Juhani Åman Järvenpää 6.2. Jukka Seppänen Suomussalmi 50 vuotta 11.12. Veli-Pekka Hakanen Vammala
• 54 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN Onhan se niin, että muoti ja taide kulkevat käsikädessä. Aikojen alussa, kuulemma, vaatemuotia oli kulkea vain viikunanlehti peittämässä niitä arimpia paikkoja. Mistä ne muuten silloin tiesi, että juuri ”ne” olivat niitä arimpia paikkoja. Silloinen vaatemuoti ei kai itsessään ollut taidetta, mutta taidetta taisi olla se, miten ne viikunanlehdet saadaan pysymään paikoillaan tuulessa ja tuiskussa. Vai oliko silloin jo erikeepperiä? Nykyään joissain paikoissa on muotia kulkea pitkin hiekkarantoja ilman sitä viikunanlehteäkään. Aikaa kului ja muotiin tuli turkisvaatteet, nykyisten sinikettujen ja minkkien edeltäjät. Silloin tuli myös muotiin taide. Olihan se aikamoista taidetta nuijalla ja kepakolla pyydystää muriseva karhu, turkin toiveessa. Verestä, pihkasta ja muista luonnon antimista sitten sekoiteltiin punamaalia, joka tikun avulla levitettiin kallion seinämään. Isot ihmiset piirusteli niitä tikku-ukkoja ja sitä pidetään taiteena. Nykyään jos pikkaisen maalipurkista suihkuttaa maalia johonkin julkisen pintaan, niin sakkohan siitä tulee. Taidetta mukamas. Noista ajoista on jo aikaa, eikä silloinen turkis ole enää muodissa kuin jonkun takan edessä ja jahtikämpän seinällä. Liekö siellä sitten sitä seinätaidetta? Taidetta on myös paljon Pietarissa. Venäjänvallan aikaisia vaikutteita on otettu Suomessa käyttöön kiitettävästi. Yksi vaikuttavimmista naapurin taiteesta on Iisakinkirkko. Meidän kulttuuri on omaksunut taiteena sen rakentamisen. Jos vaikka ajatellaan Olkiluoto kolmosta, länsimetroa, tai Fennovoimaa. Ra-entaminen kestää, kuin Iisakinkirkon rakentaminen. Olisivat jättäneet atomirakennukset rakentamatta, vaikka se olisi kuinka muotia, se hidastella. Entäs sitten nykyisen hallituksemme taiteilu ja muodinperässä juoksu. Ministereiden mielestä on muotia luoda pikavauhtia mitä erilaisimpia lakialoitteita. Muotti niissä kaikissa on sama, värit vaan vaihtelee. Kansalaisen mielestä se ei ole taidetta, vaikka ministeri kaikkien taiteen sääntöjen mukaan koittaa sen niin selittää. Riistoa se on. Sipilä laati hallitusaikansa alussa kuuluisan ”kakkaransa”. Siinä oli väriä joka lähtöön, siis taidetta. Muodiksi se päätyi, kun joka kissanristiäisissä sitä veivattiin. Yksi hyvä väri siinä on, se väri on liki sitä vanhaa punamultaa, liekö riistetyn kansan vertakin mukana. Sen värin kanssa voi vapaasti vedellä henkseleitä liian kiivaalla tahdilla tehtyjen lakipykälien päälle. Siitä voi tehdä taidetta. JUKKA LUUKKONEN Muoti ja taide Älä anna pimeän yllättää! Tilaa Eläkeläiset ry:n laadukas turvaliivi. Liivit päällä sekä näymme että teemme omaa järjestöämme tunnetuksi. Neljä eri kokoa Hinta 8 euroa Hinta sisältää postikulut! Päiväreppu, jossa brodeeraus ”Eläkeläiset ry”, edessä tilava vetoketjutasku, säädettävät ja pehmustetut olkahihnat. Värit: Navy, turkoosi ja lime. Hinta 25 euroa, hinta sisältää postikulut! Reppu selkään tai pukinkonttiin! Kesän tunnelmia talven keskelle! Näille tuotteille ilmainen toimitus, tarjous on voimassa 31.12.2017 asti! Postikorttisarja, sisältää kolme erilaista korttia postimerkkeineen, sarjan yhteishinta 6 euroa. Postikorttien kuvat ovat Eläkeläiset ry:n Elämä satavuotiaassa Suomessa -valokuvakilpailun satoa. Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi Eläkeläiset ry tarjoaa jäsenilleen: Tilaukset kätevästi Eläkeläiset ry:n toimistolta: puhelimitse 020 743 3610 tai sähköpostilla: anna.autio@elakelaiset.fi
• Nro 7 joulukuu 2017 – 55 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Krypton 6/2017 ratkaisu Ristikko 7/2017 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Krypton 6/2017 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Maija-Liisa Kyrönlahti, Helsinki ja Raimo Pennanen, Linnantaus. Onnittelut voittajille ! Vuoden viimeisen ristikon 7/2017 ratkaisut on lähetettävä 15. tammikuuta 2018 mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana RISTIKKO.
• 56 – Nro 7 joulukuu 2017 ELÄKELÄINEN