• Juhlalehti Valtakunnallinen eläkeläisjärjestö Eläkeläiset ry syntyi vuonna 1959 kamppailussa eläkeläisten toimeentulosta. Juhlavuonna 2019 järjestön tavoitteena on Ikäystävällinen Suomi. 60 vuotta eläkeläisten puolella 3 B/2019
• EläkEläisEt ry on merkittävä osa maamme järjestötoimintaa ja kansalaisliikehdintää. Olemme jo 60 vuoden ajan toimineet eläkeläisväestön oikeuksien ajajana, sekä eläkeläisten yhdessäolojärjestönä ja hyvinvoinnin edistäjänä. Olemme eläkeläisten puolella, mutta emme muita vastaan. Toimimme rakentavasti sellaisen yhteiskunnan puolesta, jossa ketään ei syrjitä iän perusteella, vaan eri ikäiset ja eri taustaiset ihmiset voivat kukin elää täysipainoista ja arvokasta elämää omana itsenään. Muistutamme siitä, että suuri eläkeläisväestö on voimavara, jota kestävässä yhteiskunnassa ei ole varaa hukata. Eläkeläisten terveydestä, toimeentulosta ja osallisuudesta kannattaa pitää huolta. Siitä hyötyvät niin kulttuuri, demokratia, kuin talouselämä. Eläkeläisten mittavan panoksen vapaaehtoistyössä ja hyvinvoinnin kohottajana on myös valtiovalta huomioinut ja pitänyt sitä tukemisen arvoisena. Tämän toivoisi ymmärrettävän myös silloin, kun yhdistyksille asetetaan uusia hallinnollisia vaatimuksia. Yhteiskunnan etu olisi tehdä voittoa tavoittelematon vapaaehtoistoiminta mahdollisimman helpoksi, ei hankaloittaa sitä. Eläkeläiset ry jäsenyhdistyksineen ja niiden jäsenkunta on vaikuttamistyössä aktiivista, aloitteellista ja kokenutta. Viime vuonna 20. edustajakokoukselle jäsenyhdistyksemme valmistelivat yli 180, ja tänä vuonna kokoontuvalle valtuustolle yli 80 aloitetta. Uusi ikääntymispoliittinen tavoiteohjelmamme kokoaa yhteen ne teemat ja tavoitteet, joita jäsenistömme haluaa edistää. Eduskuntavaalien jälkeen toimitimme kaikille eduskuntapuolueille tavoitteemme hallitusohjelmaan. Eläkeläiset ry perustettiin vuonna 1959 kaikille yhtäläistä kansaneläkettä vaatineen liikkeen pohjalle. Yhä tänäkin päivänä tavoitteemme on eläkeläisköyhyyden torjuminen kansaneläkettä parantamalla. Yhdenvertaiset ja riittävät sosiaalija terveyspalvelut ovat toinen suuri kokonaisuus, jossa Eläkeläiset ry:n vaikuttamistyötä tarvitaan. Ikäväestön kuulemista ja vanhusneuvostojen kautta tehtävää työtä on vahvistettava. Uutena teemana jäsenistöämme on puhuttanut ilmastonmuutos, mikä kertoo ajassa elävästä järjestöstä, joka kantaa huolta yhteisestä tulevaisuudestamme. Edunvalvonnan ohElla olemme yhdessäolojärjestö. Kokoamme väkeä yhteen eri puolilla maata, molemmilla kotimaisilla kielillä. Eläkeläisväestön kirjo, erilaiset taustat ja osaaminen näkyy jäsenkunnassa ja toiminnan muodoissa. Entistä useammat eläkeläiset ovat tehneet osan työurastaan ulkomailla, tai myös syntyneet ulkomailla. Tämä moninaisuus huomioidaan Eläkeläiset ry:ssä. Juhlavuonna 2019 Eläkeläiset ry näkyy ja kuuluu ympäri Suomen erilaisissa juhlissa, tapahtumissa ja keskustelutilaisuuksissa. Pääjuhla järjestetään 4.12. Helsingissä Kulttuuritalolla. Kymmenillä paikkakunnilla esillä oleva juhlavuoden näyttely kertoo 60-vuotiaasta, tulevaisuuteen katsovasta järjestöstä, ja ihmisistä järjestötyön ja tavoitteidemme takana. Koko jäsenistömme ja tuhannet vapaaehtoiset, jotka järjestöämme vievät eteenpäin, ansaitsevat kaiken kiitoksen. Viettäkäämme heidän juhlaansa! Jan koskimiEs, päätoimittaja Eläkeläisten puolella eteenpäin JUHLALEHTI/2019 Kannessa: Eläkeläisiä ryhmäkuvassa vuonna 1969. Kuva: YRJÖ LINTUNEN/ KANSAN ARKISTO Ihmiset 3 Alku 14 Juhlat 22 Sanat 28 Suuri eläkeläisväestö on voimavara. pääkirJoitus pEnsionärErna rf innehar en viktig roll inom organisationsverksamheten och medborgarrörelserna i vårt land. Vi har redan i 60 års tid arbetat för att driva pensionärsbefolkningens rättigheter och inom vår organisation har vi främjat pensionärernas samvaro och välmående. Vi står på pensionärernas sida, men vi motarbetar inte andra grupper. Vi arbetar konstruktivt för ett samhälle där ingen diskrimineras på basis av ålder, utan där människor i olika åldrar och med olika bakgrund alla kan leva ett fullvärdigt och värdefullt liv som det de är. Vi påminner om att en stor pensionärsbefolkning är en resurs som ett hållbart samhälle inte har råd att förslösa. Det lönar sig att ta hand om pensionärernas hälsa, utkomst och delaktighet. Det gagnar både kulturen, demokratin, liksom också näringslivet. Även statsmakten har noterat pensionärernas insats inom frivilligarbetet där de medverkar till att förbättra välfärden, vilket även statsmakten funnit värt att stödja. Man kunde ju hoppas att den insikten också fanns då nya administrativa krav ställs på föreningarna. Det är i samhällets intresse att underlätta den icke vinstdrivande frivilligverksamheten i så hög grad som möjligt, inte att försvåra arbetet. Pensionärerna rf, dess medlemsföreningar och medlemmar utgör en aktiv, initiativrik och erfaren del av påverkansarbetet. Till organisationens 20 representantmöte i fjol hade våra medlemsföreningar förberett över 180 motioner, och för delegationen som sammanträder i år mer än 80 motioner. I vårt nya äldrepolitiska målprogram sammanfattas de teman och målsättningar som vår medlemskår vill främja. Efter riksdagsvalet skickade vi våra målsättningar för regeringsprogrammet till samtliga riksdagspartier. Pensionärerna rf grundades år 1959 utgående från en rörelse som krävde folkpension för alla på lika grunder. Ännu idag har vi som mål att motverka pensionärsfattigdomen genom en höjning av folkpensionen. Likvärdiga och tillräckliga socialoch hälsovårdstjänster är en annan omfattande helhet där Pensionärerna rf:s påverkansarbete behövs. Hörandet av äldrebefolkningen måste stärkas, liksom även det arbete som utförs inom äldreråden. Ett nytt tema som diskuterats bland medlemmarna är klimatförändringen, vilket är ett tecken på en organisation som lever i nuet och har omsorg om vår gemensamma framtid. vid sidan av intressebevakningen är vi också en organisation för gemenskap och samvaro. Vi sammanför människor från olika håll i Finland, på bägge inhemska språken. Pensionärsbefolkningens mångfald, dess varierande bakgrund och olika slags kunnande syns i medlemskåren och verksamhetsformerna. Allt fler pensionärer har gjort en arbetskarriär åtminstone till en del utomlands, eller de är kanske födda utomlands. Denna mångfald beaktas inom Pensionärerna rf. Under jubileumsåret 2019 syns och hörs Pensionärerna rf runtom i landet vid olika fester, evenemang och diskussionsmöten. Huvudfesten anordnas den 4 december på Kulturhuset i Helsingfors. Vår jubileumsutställning som visas på ett tiotal orter berättar om vår 60-åriga organisation som blickar mot framtiden. Utställningen presenterar människorna som står bakom föreningsarbetet samt organisationens mål. Vi riktar vårt tack till hela medlemskåren och de tusentals frivilliga som för vår organisation vidare – de är värda ett stort tack. Låtom oss alltså fira dem, detta är deras fest! Jan koskimiEs, chefredaktör Översättning: Anne Lindfors-Shaban lEdarE För pensionärernas sak – framåt En stor pensionärsbefolkning är en resurs. Juhlalehti Valtakunnallinen eläkeläisjärjestö Eläkeläiset ry syntyi vuonna 1959 kamppailussa eläkeläisten toimeentulosta. Juhlavuonna 2019 järjestön tavoitteena on Ikäystävällinen Suomi. 60 vuotta eläkeläisten puolella 3 B/2019 Juhlalehdessä lisäksi Ikäystävälliseen Suomeen 26 Essee: Juha Drufva 27 Juhlakrypto 30 Tule mukaan! 32 2 Juhlalehti/2019
• ihmisEt ”Ei ole ollut kenenkään naama nutturalla reissuilla ollessamme” Lyyli Soikkeli ja muut eläkeläiset kertovat, miksi yhdistystoiminnassa on järkeä. 4-12 JUHA DRUFVA Juhlalehti/2019 3
• Aino Pietilä syntyi Alavieskassa 11.9.1925 neljän talon kylässä nelilapsiseen perheeseen. Ainon vanhempi sisko tuli piikomaan Keminmaalle vuonna 1941 ja Aino tuli perässä. Avioiduttuaan hänestä tuli kemiläinen. –Menin Kemi-yhtiöön töihin. Olin ensin siivoojana, sitten 12 vuotta nosturinkuljettajana. Junavaunuista ja rekoista nostettiin pölkkyjä. Sen jälkeen olin kahdeksan vuotta sahalla töissä ja jäin eläkkeelle vuonna 1980. Ja samana vuonna aloitin toiminnan Kemin Eläkeläiset ry:ssä. Aino on aina tykännyt liikunnasta, vaikka lapsena ja nuorena se oli enimmäkseen hyötyliikuntaa. –Piti ajaa hevosta, tehdä metsässä rankoja, lypsää lehmiä. Ei siinä ehtinyt voimistella. Eläkeläiset ry:n Oulun kesäpäiville (1992) olin ensimmäisen kerran ohjaamassa voimisteluesitystä. Aino toimi yli 13 vuotta yhdistyksen voimistelun ohjaajana. –Joka viikko oli työväentalolla voimistelua. Lisäksi olin käsityöja askartelukerhossa, huvitoimikunnassa sekä aluetoimikunnassa. –Paljon olen saanut kavereita eläkeläisyhdistyksen toiminnassa ja olen voinut harrastaa erilaisia liikuntamuotoja. Se on ollut erittäin tärkeää terveyden kannalta. Reissuja ja juhlia riitti. – Tanssiemäntänä olin kuusi vuotta kahviossa, kun viikoittain yhdistyksemme järjesti tanssit työväentalolla. Kotona leivoin pullat ja suolasin kalat. Nousin neljältä aamulla laittamaan voileipiä tai paistamaan lättyjä. Litran taikinasta sai 18 isoa lättyä. Niistä kertyi yhdistykselle mukavat tulot. – Tietenkin moni asia on yhdistystoiminnassa muuttunut. Ihmiset istuvat entistä enemmän kotona television ääressä. Myös työväenja kansalaisopiston toiminta oli ennen vähäisempää ja siksi yhdistyksissä järjestettiin kaikenlaista toimintaa ja opintokerhoja. Ainon mukaan pitää antautua yhdistyksen toimintaan vointinsa mukaan. – Joka viikon päivälle on lähtöjä ollut. Talkootyö on ensiarvoisen tärkeää eläkeläisten toiminnassa. Sen varassa se toiminta etenee. Aino Pietilä tekee edelleen ahkerasti erilaisia käsitöitä. – Juomatölkkien avausknipsuista värkkäsin äskettäin itselleni kaulanauhan ja hienon käsilaukun ja sain käteni kipeäksi. Niiden tekemiseen ei pelkkä virkkuukoukku tai sukkapuikot riittänyt. Tarvitsin käsilaukun tekemiseen 800 knipsua ja monenlaisia pihtejä, mutta viimein se vain valmistui. Juha drufva › Haastattelu tehty 20.8. 2018. -Tarvitsin tämän käsilaukun tekemiseen 800 juomatölkin knipsua ja monenlaisia pihtejä, mutta viimein se vain valmistui, Aino Petilä esittelee. ”Pitää antautua yhdistyksen toimintaan vointinsa mukaan” Aino Pietilä Kemin Eläkeläiset ry Toiminta eläkeläisten elinehtojen parantamiseksi kannusti ryhmän iisalmelaisia 1960-luvun alkupuolella perustamaan yhdistyksen, joka liittyi Eläkeläiset ry:n jäseneksi. Tavoitteena oli ”saada aikaan yhteistoimintaa eläkeja huoltoturvan kehittämiseksi, vanhuuden, sairauden, ja työkyvyttömyyden varalta”. Innostus oli korkealla. Ryhdyttiin tositoimiin, ja jäsenhankinta oli ensimmäisiä asioita. Etsittiin toimintatilaa kokouksille ja muille tapahtumille.Kaupungin avustuksella saatiin tilat, johon väkeä mahtui satamäärin ja oli mahdollisuus pitää kahviotoimintaa. Edunvalvonnan tärkeys todetaan jo perustamispöytäkirjassa, mutta ajateltiin, että toiminnan tulee olla monimuotoista, suuria joukkoja kiinnostavaa. Keskusteluissa tuotiin esille, että juhlat, tapahtumat, kerhotoiminta ja vierailut toisille paikkakunnille soveltuisivat luontevasti jäsenistölle. Kun rahaa ei ollut, oli saatava aikaan omin voimin, talkootyönä. Pieniä lahjoituksia saatiin jäseniltä myyjäisiin ja arpavoitoiksi. Innostuksen määrää voi lukea toimintakertomuksista ja muistioista. Oli myös pettymyksiä, ne lisäsivät ponnisteluja onnistua paremmin. Maininta toimintakertomuksessa ”-tyvestä on puuhun noustava, ja noustiinhan sitä pikkuhiljaa”, kuvaa hyvin toiminnan sitkeyttä. Palavereissa ja johtokunnan kokouksissa etsittiin ohjelmien suorittajia lauluihin, tanhuihin, runojen ja tarinoiden sekä asiaohjelmien esittämiseen. Perustettiin kerhoja, etsittiin lähtijöitä kursseille saamaan oppia ja kannustusta. Valtion avustukset kerhotoimintaan osaltaan auttoivat ja kannustivat. Edunvalvonta-asiaa oli mukana muun ohjelman lomassa. Joidenkin mielestä sitä pitäisi olla enemmän, toisten mielestä taas vähemmän, ja usein asiaa pohdittiin suunnitelupalavereissa aina johtokuntaa myöten. Monet yhdistyksen aktiiveista olivat mukana kaupunginvaltuustossa ja lautakunnissa, joten asiantuntemusta oli. Toimikunta 197o-luvun alussa kokoontui selvittämään eläkeasioiden epäkohtia. Yhdistyksen jäseniä pyydettiin sanomalehti-ilmoituksella tuomaan toimikunnalle tietoja osakseen tulleista epäkohdista. Puutteet päätettiin saattaa sosiaaliministerin tietoon. ”Eläkeläisten homma oli ihan oikeata hommaa, etujen ajamista ja monenlaista tekemistä. Helsinkiin tehtiin mielenosoitusmatkoja, monta linja-autoa saattoi lähteä yhtä aikaa”, eräs jäsen kertoi tuntojaan. aimo mursu iisalmen eläkeläiset ry:n jäsen Tyvestä puuhun on noustava JU H A D R U FV A ihmisEt 4 Juhlalehti/2019
• Teuvo ja Liisa Vuorenpää ovat toimineet Jämsänkosken Eläkeläiset ry:ssä pitkään, eikä pariskunnalle ainakaan omien sanojensa mukaan ole tullut yhdistyksen asioissa erimielisyyksiä. –On puhallettu koko ajan yhteen hiileen, he sanovat miltei yhteen ääneen. Teuvo Vuorenpää (s. 1934) liittyi Jämsänkosken Eläkeläiset ry:hyn jo vuonna 1985 vanhojen perustajajäsenien kannustuksesta, hänen vaimonsa Liisa (s. 1935) kymmenen vuotta myöhemmin. – Alussa toimittiin vanhassa parakissa. Suurin osa yhdistyksen perustajista sekä jäsenistä oli ollut töissä UPM:n paperitehtaalla. Teuvo jäi eläkkeelle Jämsänkosken kaupungin palveluksesta työnjohtajan tehtävistä. –Olin myös monta kautta Jämsänkosken kunnanhallituksen ja sittemmin kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Siirtyminen kunnallisista luottamustehtävistä Eläkeläiset ry:n toimintaan oli minulle luontevaa. Tässä on voinut hyödyntää monella tavalla kokemuksiaan eläkeläisten asioiden ajamisessa. Teuvo on ollut Eläkeläiset ry:n valtuuston ja hallituksen jäsenenä. –Ne vuodet olivat erittäin työntäyteisiä, mutta mukavia. Liisa Vuorenpää työskenteli kotiavustajana 25 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään. Hän on toiminut eläkeläisyhdistyksen tilaisuuksien emäntänä alusta saakka ”vaikka kuinka paljon”. – Sellainen joka paikan luuta minä olen ollut ja se on ollut antoisaa ja mielekästä toimintaa. – Parasta minusta on Jämsänkosken Eläkeläisissä toimimisessa se, kun puhalletaan yhteen hiileen. Mukavien ihmisten kanssa on ollut mukava toimia yhdessä, ja järjestön johdossa on ollut hienoja ihmisiä. – Eläkeläisjärjestöjen pitää toimia aktiivisesti eläkeasioissa ja muissa eläkeläisten etujen ajamisessa. Eläkkeiden ostovoima koko ajan pienenee ja meiltä napsitaan koko ajan etuuksia pois muun muassa verotuksen kautta. –Nuoremmille eläkeläisille sanoisin, että liittykää ihmeessä järjestöömme ja tulkaa mukaan toimintaan, koska täällähän meidän eläkeläisten asioita ajetaan. Ei ne edut ja parannukset meille eläkeläisille armon paloina tule. Juha drufva › Haastattelu tehty 15.8. 2018. ”Täällä meidän eläkeläisten asioita ajetaan” Sankareita kaikki moniEn sukupolviEn käden ja työn jälki on läsnä Eläkeläiset ry:n tässäkin hetkessä. Historia ja sen siirtyminen hiljaisena tietona aina seuraaville toimijoille on se selkäranka, jonka ympärille rakentuu nykyinen toiminta. Kun järjestömme aloitti toimintansa kuusikymmentä vuotta sitten, elettiin aivan toisenlaisessa toimintaympäristössä. Kuusikymmenluvun taitteessa eläkkeelle jääneet ihmiset olivat syntyneet vuosisadan vaihteessa, jolloin Suomi oli köyhä maa jossa puutetta oli tavallisella kansalla kaikesta – ruuasta, vaatteista, asumisesta, terveydenhoidosta, koulutuksesta – ja jossa huutolaiset olivat lähes orjan asemassa. Tahto parantaa maailmaa ja luottamus yhdessä tekemisen voimaan johti päätökseen perustaa Eläkeläiset ry. Yhteiseen päämäärään sitoutuen ovat tuhannet ja taas tuhannet naiset ja miehet rakentaneet ja vaikuttaneet niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Yhdessä on tehty työtä syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisemiseksi, terveyden, sivistyksen ja kulttuurin puolesta. Sekä, mikä tärkeintä, toinen toisistamme huolehtimiseksi. Tämä koko yhteiskunnankin kannalta mittaamattoman arvokas vapaaehtoinen järjestötyö ei ole paistatellut parrasvaloissa ja kristallikruunujen loisteessa. Se on ollut sitä kaikkein tärkeintä, sydämestä lähtevää perusjärjestötyötä. Tämä juhlavuosi on paras osoitus siitä yhteisestä voimasta, jolla tehdään ja saadaan aikaiseksi. Haluan kiittää järjestön hallituksen puolesta kaikkia Eläkeläiset ry:n jäseniä yhteisesti ja jokaista erikseen. Olette sankareita kaikki. Nautitaan juhlavuodesta juhlien ja vaikuttaen, yhdessä. Teuvo ja Liisa Vuorenpää Jämsänkosken Eläkeläiset ry puhEEnJohtaJalta martti korhonEn – Mukavien ihmisten kanssa on ollut mukava toimia yhdessä, ja järjestön johdossa on ollut hienoja ihmisiä, Teuvo ja Liisa Vuorenpää sanovat. JU H A D R U FV A Juhlalehti/2019 5
• ihmisEt – Suuriin ikäluokkiin kuuluvat ovat saaneet kuulla koko ikänsä, että aina olette toisten tiellä. Nyt kuulemma syömme vielä toisten eläkkeetkin, manailee Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan aluejärjestön puheenjohtaja Vilho Ponkiniemi. Vuonna 1949 syntyneenä Ponkiniemi kuuluu vuosiluokkaan, jossa hänellä oli reilut 103 500 ikätoveria. Vuonna 2017 Suomessa syntyi vajaat puolet tuosta määrästä. Ponkiniemi syntyi Hämeenkyrön sairaalassa. Tuolloin kunta kuului Pohjois-Satakuntaan ja vaalipiiri oli Turun ja Porin läänin pohjoinen vaalipiiri. Hämäläisiä hämeenkyröläisistä tuli, kun kunta vuonna 1993 liitettiin Hämeen lääniin. Pirkanmaalaisia heistä tuli vuonna 1997, kun synnytettiin uudet maakunnat ja suuret läänit. – Ikätovereita minulla on ollut paljon muuallakin kuin Hämeenkyrön sairaalassa ja Kyröskosken kansakoulussa. Siellä oli yli 30 lasta samassa luokassa. Kotona supisuomalaisessa pienviljelijäperheessä lapsia oli kuusi, Vilho heistä toiseksi vanhin. Isä oli pienviljelijä, joka tavan mukaan kulki talvet metsätöissä. Äiti oli kotona. 16 peltohehtaarin tila oli sama, johon Vilhon vaari oli aikoinaan tullut torppariksi. Pitkiä rupeamia työssä ja toiminnassa – Kun suurista ikäluokista puhutaan, muistetaan harvoin sanoa, että me olemme paljon myös rakentaneet tätä maata. Se on tuonut ja tuo hyvinvointia kaikille nyt eläville ja tuleville sukupolville. Ponkiniemi on itse osallistunut suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen monilla tavoilla. Hän työskenteli 40 ja puoli vuotta Hämeenkyrön kunnan kirjastoauton kuljettaja-kirjastovirkailijana. Kohta KTV:n ammattiosastoon liittymisen jälkeen hänet valittiin osaston puheenjohtajaksi. Pesti kesti naftit 30 vuotta. Pitkään hän oli myös osaston pääluottamusmies. Kolmannen rupeamansa Ponkiniemi on tehnyt kunnalliselämässä, vuodesta 1989 vuoteen valtuutettuna ja vuodesta 2013 kunnanhallituksessa. Se jatkuu edelleen. Pitkiä toveja siis kaikki: miestä voi arvella pitkäjännitteiseksi ja tehtäviinsä sitoutuvaksi. – Tai laiskaksi, kun ei ole viitsinyt hakeutua muualla”, hän itse naurahtaa. Lukijan toiveammatissa Ponkiniemi kertoo pitäneensä työstä kirjastoauton kuljettaja-kirjastovirkailijana. Siinä sai olla ihmisten kanssa ja työssä, joka liittyi kiinteästi rakkaaseen harrastukseen. – Lukeminen on ollut tärkein harrastus siitä asti, kun opin lukemaan. Jo poikasena tuli koulun pienen kirjaston lisäksi tutuksi myös kunnankirjasto. Kun kuntaan tuli vuonna 1973 kirjastoauto, Ponkiniemi oli jo vähän yli kaksikymppisenä kirjastolautakunnan jäsen. Nyt hän voi silminnähden onnellisena esitellä upeaa kirjastoa monitoimitalo Sillassa, jonka rakentamisen vaiheisiin hän on osallistunut kunnallispoliitikkona. Tämmöiseltä mieheltä sopii kysyä, minkä kirjan hän on viimeksi lukenut. – Risto Isomäen Viiden meren kansa. Se on novellija romaanitekniikkaa yhdistävä mahtava tarina suomalaisten esija varhaishistoriasta. Erityisesti minua sykähdytti kertomus piispa Henrikistä ja Lallista. Lalli paljastuu aivan toiseksi mieheksi kuin katolisen ajan pyhimyslegendassa Henrikistä. Eipäs paljasteta enempää, vaan pidetään tätä lukusuosituksena kaikkiruokaiselta lukijalta, jolle käyvät niin tietoja kaunokirjat, niin klassikot kuin dekkaritkin. Ponkiniemi kertoo halunneensa hengähtää ensimmäisinä eläkevuosina. Hänelle se tarkoitti pysymistä Hämeenkyrön-Viljakkalan Eläkeläiset ry:ssä rivijäsenenä. Runsas vuosi sitten häntä pyydettiin Pirkanmaan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaehdokkaaksi. Hän suostui ja tuli valituksi. – Ajattelin, että kun tarmoa vielä riittää, niin kyllä se minulle sopii. Yritän tehdä tässä elämänvaiheessa niitä asioita, jotka ikäisilleni ovat tärkeitä. Eläkeläisillä pitää olla Eläkeläiset ry:n tapaisia edunvalvojia ja asioiden ajajia, muuten eivät hommat pelitä Omalta osaltani teen, mitä pystyn. – Edunvalvonnan tähdentäminen perustuu ihan henkilökohtaisiin taipumuksiin. Ei ole ollenkaan huono juttu, jos rupeaa eläkkeelle siirtyessään harrastamaan kulttuuririentoja, esimerkiksi kuorolauluja tai muuta musiikkia, ja liikuntaa. Eläkeläiset ry tarjoaa siihen hyvät edellytykset hyvässä seurassa. Ikääntymispolitiikan painopiste palveluihin Ponkiniemi arvostelee tiukasti jo mailleen mennyttä Juha Sipilän hallitusta. Sen toimet rankaisivat erityisesti pieneläkeläisiä. Menojen ja kustannusten lisäykset kohdistuivat kipeimpinä niihin, jotka koettavat sinnitellä noin 1 000 euron kuukausieläkkeillä. Kunnallismiehenä hän nähnyt, kuinka valtio on valtionosuuksia karsimalla pakottanut kunnat tekemään likaisen työn. Tämä on saanut Ponkiniemen hahmottelemaan uutta ikäpolitiikkaa, tai suurta linjanmuutosta vanhaan, jos haluaa korostaa jatkuvuutta.. Sen ydin on painopisteen siirtäminen eläkkeistä palveluihin. – Eläkkeiden korotukset tulevat helposti syödyiksi maksujen ja hintojen korotuksilla. Niinpä ikäihmisille tärkeiden palvelujen maksuja on laskettava ja ainakin peruspalvelut on muutettava maksuttomiksi. Jotta kunnat eivät kärsi kohtuuttomasti, on valtion satsattava kunnolla tällaiseen suureen linjanmuutokseen. – Peruspalvelujen maksuttomuuden myötä loppuisi sekin kohtuuttomuus, että pienituloiset eläkeläiset joutuvat tinkimään välttämättömistä terveyskeskuskäynneistä ja muusta terveydenhuollosta, jotta saisivat syödäkseen. pEkka isaksson › Haastattelu tehty 24.1. 2019 Vilho Ponkiniemi on kirjastomies parhaasta päästä sekä entisen ammattinsa että lukemisharrastuksensa puolesta. Uudenkarheaa kirjastoa kelpaa esitellä vieraille. ”Harvoin muistetaan, että olemme paljon myös rakentaneet tätä maata” Vilho Ponkiniemi Hämeenkyrön-Viljakkalan Eläkeläiset ry P ek k A iS A k S S o n 6 Juhlalehti/2019
• – Vajaan vuoden olen elämässäni ollut Jämsästä pois. Synnyin Jämsän Partalan kyläkunnassa 28.8.1933. Kun menin naimisiin 1955, olimme Orivedellä vajaan vuoden, kunnes toimme huushollimme tänne Jämsään. – Olin huopatehtaalla töissä reilut kuusi vuotta. Kokosin kaikenikäisten huopatossuja, usein työ loppui kesällä. Ei siellä huopatossutehtaalla hiljaista ollut, se on aivan väärä käsitys. Piti kaverille koneen ääressä huutaa kovaa, jotta se kuuli. – Kotiäitinä olin, hoidin omat lapset, sitten äitini, kylän lapsia ja sen jälkeen olen hoidellut myös lastenlapsiani. – Jäin yllättäen yksin 30 vuotta sitten. Jämsän torilla Eläkeläiset ry:n jäsenet haastattelivat ihmisiä syksyllä 1989, ja kysyivät minultakin, olisinko halukas tulemaan mukaan heidän toimintaansa. En osannut kieltäytyäkään ja minut pestattiin heti kahvinkeittäjän apulaiseksi. Se tarkoitti sitä, että minun oli hommattava kerhopäivien kahvipöytään kastamista. Aloin leipoa tilaisuuksiin itse kastamiset, eikä yli 40 pullaa per tilaisuus silloin riittänytkään. Seuraavaksi Lyylille ehdotettiin yhdistyksen taloudenhoitajan vakanssia. – Sanoin heti, etten ole ikinä tilikirjoja nähnytkään, etten minä sellaista osaa. Minulle vastattiin, että kyllä Kuntorannan kursseilla sellaisten tilikirjojen pito opetetaan. No, menin Kuntorantaan kursseille, ja olin yli kymmenen vuotta yhdistyksemme taloudenhoitajana. Eikä se niin vaikeaa ollut kuin mitä aluksi pelkäsin. –Aina minä olen alkanut siihen, minkä voin ja osaan tehdä. Voimisteluja tanhukurssit olen käynyt Kuntorannassa ja olen ohjannut sitten täällä Jämsässä. –Matkoja olemme tehneet paljon. Norjat, Ruotsit ja Lofootit on nähty, käyuty Laatokan Karjalassa, Saarenmaalla kaksi kertaa, toisten yhdistysten vieraina useasti ja päinvastoin. Oli se aina komeaa, kun Jämsän Paviljongin edessä oli vähintään kahdeksan linja-autoa, kun järjestimme suuria juhlia. Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen yhdistyksistä ei ole yhtään, missä en olisi käynyt. –Kuntorannassa olen ollut myös monessa Eläkeläiset ry:n edustajakokouksessa valitsemassa yhdistykselle puheenjohtajaa. –Nämä vuodet Eläkeläiset ry:n toiminnassa ovat antaneet minulle ystäviä ja yhteisöllisyyttä. Tänne on aina mukava tulla toisten joukkoon., ystäviä on tullut myös maailmalta. –Yhdistyksemme tilaisuuksissa on ollut paljon esitelmiä eri aloilta, joten kyllä niistäkin on paljon jäänyt takaraivoon. Porukassa on aina mukavampaa kuin yksin ja moni asia selviää, kun on ystäviä, joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä. –En olisi ikinä käynyt esimerkiksi Lofooteilla, ellen olisi ollut tämän yhdistyksen jäsen. Ei sinne yksin olisi tullut lähdettyä. Ja porukan kaksi haitarinsoittajaa linja-auton takapenkillä takasivat, että Suomea ristiin rastiin matkatessa matka taittui niin nopsaan, ettei huomannutkaan. Ei ole ollut kenenkään nuama nutturalla matkoilla ollessamme. – Kerran kun haettiin porukkaa Multialta, kuski haki linja-autoaseman baarista muutamia tuoleja auton keskikäytävälle, että kaikki mahtuivat kyytiin. Ketään ei jätetty. Juha drufva › Haastattelu tehty 15.5. 2018 Saara Laine saapui kesäkuussa 2018 polkupyörällä haastatteluun Malmin Syystien palvelutalon kahvilaan. – Kun olin Koskelan terveyskeskuksessa töissä apuhoitajana yli 20 vuotta, asuin Arabiassa ja pyöräilin töihin kesät talvet. Lisäksi ajoin päivisin asiakkaiden luona. Saara Laine (s. 1934) on kotoisin Rauman lähettyviltä Oripäästä, maalaistalon tyttö. Hän lähti olympialaisvuonna 1952 Helsinkiin kotiapulaiseksi, ja sai jonkin ajan päästä töitä Silmäklinikalta. – Sieltä menin sotilassairaala Tilkan neurologiselle osastolle ja sitten Marian sairaalaan. Se oli hyvä oppipaikka josta minut ohjattiin kahdeksan kuukauden apuhoitajakurssille. Siihen aikaan oli sairaalassa työntekijöille kova kuri, ylihoitaja oli ankara ja työ hyvin erilaista kuin nykyään. Usein olen jälkikäteen ihmetellyt, että oli ihme, kun kukaan meistä ei sairastunut. Vanhukset olivat Saaralle jo työelämän aikoina tärkeämpiä kuin mikään muu. – Jos olisin ollut nuorempana englanninkielen taitoinen, olisin voinut lähteä vaikka äiti Teresan avuksi. On ollut hienoa, kun olen saanut jelpata itseäni heikommassa kunnossa olevia vanhuksia niin työssäni kuin Eläkeläiset ry:n toiminnassa. ”Siinä mielessä olen edelleen voinut hyödyntää työelämäni kokemuksia, että jos joku esimerkiksi tilaisuudessa pyörtyy, huudetaan, että Saara, tuletko katsomaan mikä on hätänä. Minä tarkistan henkilön olotilan ja annan tarvittaessa ensiapua. Kotiapulaisena hankkimiani taitoja voin hyödyntää keittiössä ja tarjoilijana. Sketsikerhoa olen myös vetänyt. Liikunta on Saaralle ollut aina tärkeää, ja näytteleminenkin sujuu. – Aikoinaan Puumalaisen Eikka soitti Kuntorannasta ennen Eläkeläiset ry:n risteilyä, että ota Saara mukaasi harmaa puolipitkä takki, kumisaappaat, villasukat ja punainen baskeri. Minä tuon puolestani laivalle Mooseksen aikaisen polkupyörän. Saat näytellä pohjoissuomalaista Esteriä, joka kulki ensimmäisenä polkupyörällä keräämässä rahaa Kuntorantaa varten. -Minä kysyin, että eikö Varkaudesta löydy sopivaa roolihenkilöä, niin Eikka sanoi, että sinä olet siihen sopivin ja minä kerron sitten laivalla sinulle vuorosanat. Ei muuta kuin menet lavalle ja rähjäät pirusti, niin kyllä yleisö sulle tietä antaa. Näin tein ja hyvin upposi esitys yleisöön. Juha drufva › Haastattelu tehty 13.6. 2018 ”Ei ole ollut kenenkään naama nutturalla reissuilla ollessamme” ”Hienointa on, kun saa jelpata toisia” Lyyli Soikkeli Jämsän Eläkeläiset ry Vuodet Eläkeläiset ry:n toiminnassa ovat antaneet minulle ystäviä ja yhteisöllisyyttä, Lyyli Soikkeli sanoo. Saara Laine Malmin Eläkeläiset ry – On ollut hienoa, kun olen saanut jelpata itseäni heikommassa kunnossa olevia vanhuksia niin työssäni kuin Eläkeläiset ry:n toiminnassa, Saara Laine sanoo. JU H A D R U FV A JU H A D R U FV A Juhlalehti/2019 7
• ihmisEt Henrik Fågelbärj är en ordinarie fullmäktigesmedlem för Pensionärerna rf. Han representerar gärna sin kretsorganisation, särskilt dess svenskspråkiga medlemmar i Österbotten och sin egen förening, Vasabygdens Pensionärer rf. – Vi är visst den minsta föreningen i Pensionärerna rf, minst men inte den minst aktiva, säger mannen som nog skulle veta: han har i nästan två decennier varit föreningens sekreterare. Vasabygdens Pensionärer rf har numera omkring 13 medlemmar. Antalet är nästän proportionellt omvänt mot verksamhet. – Vi sammanträder varannan torsdag kl 12 i klubblokalen Elvan, vi har det mycket livligt och roligt. Vår sånggrupp har uppträtt vid lokala, regionala och landsomfattande tillfällen och jubiléer. Till exempel ifjol hade kretsorganisationen en höstresa med en kryssning till Umeå. F.d. ordförande för kretsen, Irmeli Mandell, skröt efteråt att Vasabygdens Pensionärer hade procentuellt det största antalet medlemmar på resan. Dessutom svarade föreningen nästan för den största delan av kryssningens sångprogram. – Språket är alltid i viss mån ett problem i landsomfattande sammanhang, för vi har äldre medlemmar som inte kan finska. Vi är mycket glada att vi har den svenska sidan och alltid ledaren översatt till svenska i vår medlemstidning Eläkeläinen. För den saken kan Vasabygdens Pensionär nog tacka mest sig själv. De gjorde nämligen en massa motioner om saken till riksorganisationens kongresser och fullmäktigemöten, särskilt i början av 2000-talet, då den numera avlidne Christer Eriksson var ordförande för föreningen. Rötter i Munsalaidealismen Henrik Fågelbärj är född i Munsala år 1943. Munsala var då och ända till 1975 en självständig kommun, År 1975 sammanslogs kommunen med Nykarleby. Att Munsala inte är vilken plats som helst, är självklart i svenska Österbotten – javisst rent allmänt känt bland de svenskpråkiga. Under intervjun dyker många Munsala-fenomen och -drag upp: sådana som Munsala-dräkten, Munsala som en föregångare i utbildning, fredstankar, nykterhet och Munsala-socialismen. Munsala-dräkten är en av Finlands populäraste folkdräkter, som man kan tack vare sina färger beteckna nästan som Finlands egentliga nationaldräkt. Den första folkskolan i svenska Österbotten grundades i Munsala av märkesmannen Anders Svedberg, och det finns ett finlandssvenskt skolmuseum i huset i dag, i Storsved by i Munsala. Fredstanke och nykterhetsrörelse blev djupt rotade i Munsala redan i slutet av 1800-talet och i början av 1900-talet. Under 1900-talets början utvecklades i Munsala en egenartad form av socialism. Dess frö importerades till trakten av emigranter som återvände från USA. De hade med sig socialistiska idéer, som förenades med yttringar i de kristna väckelserörelserna i Österbotten, särskilt då pietism och frikyrklighet. Ännu kan man höra i Fågelbärjs tal ekon av dessa stora idealistiska Munsala-tankar – fredstanken och Munsala-socialismen – och inte bara ekon utan en djup förbindelse med dem. – Jodå, man har ju växt upp där och fått med sig fredstanken och allt det här. Min pappa var fredstalare också i Sverige. Han var resetalare för Svenska freds och skiljedomsföreningen. Dennis Rundt har skrivit om honom. Han fick låna papper av min mor. Rundt berättar hur en hög svensk reservofficer kom till Dalarna för att vinna en diskussion på ett fredsmöte. Det gick tvärtom: det var officeren som slutligen blev mållös. – Om man förenar alla goda saker så blir det Munsala-socialism: det är fred och denna eenartade socialism, bildning, nykterhet osv. Idealism av gamla tider. Trafikassistent och turistguide Fågelbärj flyttade till Vasa i mitten av 1960-talet. Efter att ha utbildat sig till merkonom fick han på hösten 1966 arbete på Finnar i Vasa som trafikassistent. – På den tiden var det ännu DC-3 och Convair Metropolitan som flög. Trettiosju år senare när jag fick en beviljad förtida pension, som de erbjöd från Finnair, så hade jag redan jobbat med Airbus och Boeing757. Under dessa trettiosju år hade den tekniska utvecklingen gått fantastiskt fort fram. Allt arbete gick via datorn när jag slutade 2003. Under vintern 1967-68 deltog Fågelbärj också i en guidekurs som ordnades av Syd-Österbottens turistförening. Från kursen började hans värv som turistguide. – Jag började med guidekursen när jag kom till Vasa. Man måste vara nyfiken och känna sin plats och sin ort. Och om man är kommunikativ och talkativ, och socialt utåtriktad, vill man gärna berätta vidare, ge gästerna aha-upplevelser. Det är att vara guide. Så hade Fågelbärj i fjol fermtioårsjubileum som guide. Värvet fortsätter. – Nuförtiden är jag aktiv i Meteorian och jobbar som kraterguide på Söderfjärden 10 kilometer söder om Vasa. Där har vi en av världens vackraste meteoritkrater med bland annat ett välutrustat astronomiskt observatorium och avancerade utställningar om meteoriter och Söderfjärdens minst 520 miljoner år långa historia. Den ena foten i Lofoten Som turistguide och reseledare har Fågelbärj rest runtomkring de nordiska länderna inklusive Färöarna. Om han har gett mycket upplevelser åt sina kunder, däribland pensionärsföreningar, har han också fått mycket själv tillbaka. – Även min flickvän eller kärasta har jag träffat i en turistbuss. Det var en nordnorsk bussfirma som ringde 1990 i juli och frågade om jag kan ta deras buss från hamnen i Vasa och vara fem dagar guide med dem i Tammerfors. Jag kunde ordna det med Finnair och fick vara deras guide. På bussen träffade jag en flicka från Lofoten, Tove, och vi är fortfarande på samma bussresa. – Så vi kan fira snart ett trettioårs jubileum. Nu är jag alltid veckovis i Norge i Lofoten, eller hos hennes dotter i Nannestad precis utanför Oslo flygplats. Jag brukar säga att jag har den ena foten i Lofoten. Finska dialekter i civiltjänst Fågelbärj guidar sina kunder både på svenska och på finska, ”på min Munsala-finska”, som han säger själv. Och på engelska, om det behövs. Finska har ändå varit en utmaning också för honom. Efter att ha tagit sin merkonomexamen kunde han inte På turistbussen träffade jag en flicka från Lofoten, Tove, och vi är fortfarande på samma bussresa. ”Vi har det mycket livligt och roligt” Henrik Fågelbärj Vasabygdens Pensionärer rf – Vi är visst den minsta föreningen i Pensionärerna rf, men inte den minst aktiva, säger Henrik Fågelbärj. 8 Juhlalehti/2019
• tala finska. Fågelbarj tycker att det var väldigt bra för hans språkkunskaper i finska att han som en fredsmänniska i stället för militärtjänst tog civiltjänst. Civiltjänsten varade dåförtiden i fjorten månader. – Jag kom att vara huvuddelen av den tiden på Helsingin sokeainkoulu, Ensi linja 9, i Kallio. Hela personalen var från alla möjliga orter i Finland och de talade olika finska dialekter. Inte hade vi lärt oss sånt i skolan, den savolaxiska och karelska dialekten och en del andra dialekter. Pension i grevens tid Henrik Fågelbärjs liv som pensionär började den första november 2003. Det var i grevens tid. – Arbetet var otroligt stressigt, det kom nya dataprogram och man hade fallit från kärran för länge sen. Man kunde få en pension med någorlunda hyggliga villkor, tackvare lagen om trettio–sextiopension. Det betydde att om man hade jobbat i minimum trettio år och att man fyllt sextio år, då hade man möjlighet att få en tidigarelagd pension till en något lägre slutpensionssumma än man hade jobbat till 65 år. Med den förtida pensionen kunde Fågelbärj ägna sig åt guidearbete och öka sina samhälleliga verksamheter. De är många, särskilt i vänskapsorganisationer. Han är medlem i centralstyrelsen av Samfundet Finland-Ryssland och ordförande för samfundets svenska kommitté, Dessutom verkar han i Pohjola-Norden och i Den norske föreningen i Finlands Österbottensavdelning. Vid pensionsbeslutets tid kände Fågelbärj redan medlemmar i Vasabygdens pensionärer från andra sammanhang och tillfällen. Han hade tidvis varit med i deras verksamhet och resor. – Nu kunde jag vara med som fulltida medlem i Pensionärerna. Ganska snart blev jag vald till sekreterare för Vasabygdens pensionärer rf. Matköer är en skam för Finland Fågelbärj har nu varit pensionär i över femton år och betraktat pensionärernas sak också genom sin mångsidiga verksamhet i pensionärsorganisationen. Hur har äldre människors läge ändrat i Finland under dessa år? Det tar en ganska lång tid innan Fågelbärj svarar. – Ja, i alla fall har inte alla pensionärernas lott blivit bättre. Det finns visst människor med stora arbetsoch privatpensioner. De har inget skäl att klaga. Men sedan finns det en stor skara människor som har dåliga pensioner: många har varit hemmafruar och lever som ensamma änkor. Många är sjuka. De har en förskräcklig situation, särskilt om de måste leva i stora städer som Helsingfors, med dyra hyror. – Tänk på att vi har år 2019 och matköer i Finland och de blir längre och längre! Det är en skam för Finland. – Finland är bland de bästa länderna i världen i Pisa-undersökningarna, med skolor och utbildning och mycket annat. Samtidigt måste folk stå i matköer för att ha någonting att äta hemma. Fågelbärj tycker att om man har råd att satsa tio miljarder på stridsflygplan, så borde man ha lite medel också för att ta bort matköer och ordna mänskliga pensioner åt alla. – Att vi i Finland har de minsta minimipensionerna av alla nordiska länder, är en skam det också. Svenska Österbotten har dessutom i äldrevården sina karakteristiska problem, som ofta är knutna till språket, eller bättre sagt utelämnande av språkförhållande. – Det har rått under några år den nya principen, att man skall inte längre ha anstalter. Så har människor blivit utskickade från Vasa ända till Kristinestad och Malax och då kommer språket i bilden Ibland har det varit fel språk eller svenskspråkiga har hamnat på finska ställen – Om man är sjuk, så återvänder man till modersmål. Det har vi sagt också om sjukhusfrågan med centralsjukhus. Om man är riktigt sjuk och hamnar till Seinäjoki så talar man svenska eller Närpes-dialekten, den ”värsta” svenska dialekten av alla, från vikingatiden. Bäst är vården på svenska här i Vasa i alla fall. Man får höra sin egen dialekt, eftersom personalen på centralsjukhuset ofta är från det svenska kustområdet. teksti ja kuvat: pEkka isaksson › Henrik Fågelbärj blev intervjuad 23.1. 2019 KUN HAASTATTELEN Henrin Fågelbärjiä, meitä molempia askarruttavat kysymykset kielestä ja kulttuurista. Henrik kysyy useamman kerran, mahtavatko suomenkieliset tuntea sitä tai tätä seikkaa. Esille nousevat muun muassa vasemmistolaisuuden vahva perinne ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, rauhanaatteen ja raittiusliikkeen varhainen herääminen sekä Munsala-sosialismi ja koko Munsala-idealismi. Minun on tunnustettava, että nämä ja monet muutkin asiat taitavat olla meillä suomenkielisillä hakusessa. Tähän pätee hyvin suomalais-ugrilaisten kielten professorin Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli -kirjassa (2018) esittämä toteamus, että vähemmistöjen jäsenillä on usein paljon suurempi kulttuurinen kyvykkyys kuin enemmistöjen edustajilla. Saarikiven olette saattaneet nähdä TV1:n perjantaiaamussa jälkiviisastelemassa milloin mistäkin, mutta tässä kirjassa hän on enimmäkseen omalla alallaan. Vähemmistön kulttuurituntemus selittyy kielitaidolla: ei ole ollut harvinaista, että vähemmistökielten puhujat ovat hallinneet muitakin kieliä jo ennen systemaattista kieltenopetusta ja tv-englannin päälletunkemista. Jonkin verran pohjoisen Suomenkin oloja tuntevana voin helposti olla samaa mieltä Saarikiven kanssa. Pohjoiskalotilla on ollut ja on edelleen paljon ihmisiä, jotka helposti puhuvat 3–4 kieltä. Suhteellisen suuri osa heistä on saamea tai mikseipä myös meän kieltä ensimmäisenä kielenään puhuneita. Kielitaito ja sen mukanaan tuoma kulttuurien tuntemus on ollut usein pakon sanelemaa. Selviytyäkseen on vähemmistökielisten ollut pakko opetella toinen ja kolmaskin kieli. Maailma myös avautuu eri tavalla keskuksessa ja syrjässä eläville, ja jälleen syrjässä asuvien eduksi. Jokaisessa Suomen kolkassa tunnetaan ja tiedetään suuri joukko asioita ja ihmisiä Helsingistä. Keskuksessa elävät sen sijaan tuntevat syrjäseudut kovin huonosti. Tästä voi vakuuttua jopa niin arkipäiväisesti kuin katsomalla MTV:n Stadi vastaan Lande -tietokilpailua. Saarikivi kirjoittaa myös, että ruotsin kieli kuuluu siihen miltä Suomi näyttää: ”Se on osa maisemaa kuten kuuset, lumi ja kuutiomaiset suorakaiteen muotoiset tiilitalot taajaman laidalla. Se kuuluu tähän maahan, sellaisena kuin se on, aivan siitä riippumatta, mitä ajattelemme pakkoruotsista ja RKP:n hallituspolitiikasta … ja vaikka tämä kirja pyrkii vastaamaan kysymykseen, mikä suomen kielessä tekee ihmisestä kulttuurisesti suomalaisen, tulee osan vastauksesta kuulua: ruotsin kieli.” Henrik Fågelbärj kertoo haastattelussa, kuinka iloisia Vasabygdens Pensionärer rf:n jäsenet ovat Eläkeläinen-lehden ruotsinkielisistä sivuista ja pääkirjoituksen kääntämisestä ruotsiksi. Me järjestön suomenkieliset jäsenet voimme olla siitä yhtä iloisia. Kukaties voimme yhdessä olla myös pikkuisen ylpeitä siitä, että suhteellisen vähävaraisella järjestöllä on tahtoa tällaiseen tekoon ruotsin kielen ja suomalaisen kulttuurin hyväksi. pEkka isaksson › Henrik Fågelbärjin haastattelun suomenkieleinen tiivistelmä löytyy seuraavalta sivulta. Ollaan yhdessä pikkuisen ylpeitä – Att vi i Finland har de minsta minimipensionerna av alla nordiska länder, är en skam det också, tycker Henrik Fågelbärj. Juhlalehti/2019 9
• ihmisEt Chileläinen Hugo Marchant (s.1953) oli sotilasjuntan hallitsemassa Chilessä poliittinen vanki. Kansainvälisen painostuksen myötä tuomiot muuttuivat maastakarkoitukseksi. Hugo saapui Suomeen pakolaisena 18. marraskuuta 1992. Taustalla oli kansainvälinen solidaarisuuskampanja, johon Suomessa osallistui myös Eläkeläiset ry. – Etukäteen en tiennyt Suomesta mitään. Kun tulimmetänne, oli 16 astetta pakkasta, paljon lunta ja kaikki jäässä. Meillä oli Varkaudessa Savontiellä kaupungin vuokra-asunto odottamassa. Keittiön kaapit olivat pullollaan ruokatarvikkeita, jotka Eläkeläiset ry:n ihmiset olivat meille hankkineet. Kävi paljon vieraita ja saimme lahjoja. Hugon ensimmäinen työpaikka oli Eläkeläiset ry:n lomapaikan Kuntorannan kiinteistönhoitajana. Ensimmäinen suomenkielinen sana jonka hän oppi työtoveriltaan oli lumikola. – Kun kaaduin selälleni jäisellä pihalla, kaveri yritti selittää minulle, mitä tarkoittaa sana liukas. Kyllä ihminen aina keksii kommunikaation muodot, vaikkei kieltä osaisikaan. Hugon mukaan tärkeintä tuolloin oli, että hän pääsi töihin. – Integraatio tapahtuu kun on töissä. – Varkaudessa saimme kokea alusta saakka syvää solidaarisuutta. Myös nykyisessä asuinkaupungissamme Tampereella olen löytänyt todella hyviä ihmisiä. Hugolle Suomessa oloaika on ollut kipeäkin asia, koska syy muuttoon oli pakolaisuus. – Maastakarkoitus Chilestä oli minulle rangaistus. Mutta Suomessa opin kiinteistöhuoltotyön, ammatin jota en tiennyt edes olevan olemassa. Siitä olen saanut elantoni ja nyt saan siitä työstä eläkkeen. Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen Suomessa oloni aikana saanut ja oppinut. – Kun katson tämän päivän julmia ja ilkeitä kommentteja pakolaisuudesta ja pakolaisista, voin vain toivoa että solidaarisuuden voima jälleen voittaisi. Sodan jaloista paenneiden pakolaisten syyllistäminen ei ole oikein. – Kaikki lapsemme asuvat Suomessa, heillä on täällä oma elämä. Minun juureni ovat sekä Chilessä että Suomessa. Juha drufva › Haastattelu tehty 31.1. 2019 ”Kiitän eläkeläisten solidaarisuuden voimaa” Hugo Marchant Eläkeläiset ry:n entinen kiinteistönhoitaja – Suomessa opin kiinteistöhuoltotyön, ammatin, jota en tiennyt edes olevan olemassa. Siitä olen saanut elantoni ja nyt saan siitä työstä eläkkeen. Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen Suomessa oloni aikana saanut ja oppinut, Hugo Marchant toteaa. JU H A D R U FV A ”Toimintamme on hyvin eläväistä ja hauskaa” Henrik Fågelbärj on Eläkeläiset ry:n valtuuston varsinainen jäsen. Hän edustaa mielellään Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestöä, sen ruotsinkielisiä jäseniä ja omaa yhdistystään, Vasabygdens Pensionärer rf:ää. – Olemme varmaankin Eläkeläiset ry:n pienin järjestö, pienin mutta emme toiminnaltamme vähäisin, hän sanoo, ja hänen jos kenen se pitäisi tietää: hän on ollut lähes kaksi vuosikymmentä yhdistyksen sihteeri. Vasabygdens Pensiönärer rf:ssä on nykyään 13 jäsentä. Määrä on lähes kääntäen verrannollinen toimintaan. Tapaamme joka torstai kello 12 kerhotila Elvassa. Toimintamme on hyvin eläväistä ja hauskaa. Lauluryhmämme on esiintynyt paikallisissa, alueellisissa ja valtakunnallisessa tilaisuuksissa ja juhlissa. – Kieli on aina jonkinmoinen hankaluus valtakunnallisissa yhteyksissä, sillä meillä on vanhempia jäseniä, jotka eivät osaa suomea. Olemme hyvin iloisia, että meillä on ruotsinkielinen sivu ja aina myös pääkirjoitus ruotsiksi käännettynä Eläkeläinen-lehdessä. Fågelbärj on syntynyt Munsalassa vuonna 1943. Munsala oli silloin ja aina vuoteen 1975 asti itsenäinen kunta. Vuonna 1975 kunta liittyi Uuteenkarlepyyhyn. Fågelbärj muutti Vaasaan 1960-luvun keskivaiheilla. Kouluttauduttuaan merkonomiksi hän sai syksyllä 1966 työpaikan Finnairilta Vaasasta liikenneassistenttina. – Siihen aikaan lennettiin vielä DC-kolmosella ja Convair Metropolitanilla. Kun 37 vuotta myöhemmin sain hakemani varhaiseläkkeen, jota Finnair esitti, olin jo työskennellyt Airbusin ja Boeing757:n kanssa. Näiden vuosien aikana oli tekninen kehitys edennyt mielikuvituksellisen nopeasti. Kaikki työ oli siirtynyt tietokoneille, kun lopetin vuonna 2003. talvElla 1967–68 Fågelbärj osallistui myös opaskurssille, jonka Etelä-Pohjanmaan matkailuyhdistys järjesti. Kurssilta alkoi pesti turistioppaana. Fågelbärj on matkustanut turistioppaana ja matkanjohtajana ympäri Pohjoismaita Färsaaret mukaan lukien. Jos hän on antanut paljon elämyksiä asiakkailleen ja heidän joukossaan myös eläkeläisyhdistyksille, on hän saanut paljon itselleenkin. – Myös tyttöystäväni olen tavannut turistibussissa. Pohjoisnorjalaisesta bussifirmasta soitettiin minulle heinäkuussa 1990 ja kysyttiin, voinko hakea heidän bussinsa Vaasan satamasta ja olla viisi päivää sen oppaana Tampereella. Bussissa tapasin tytön Lofooteilta, Toven, ja me olemme edelleen samalla bussimatkalla. Fågelbärj tekee oppaan töitä sekä ruotsiksi että suomeksi, ”Munsalan-suomellani”, kuten hän itse sanoo. Ja englanniksi tarpeen niin vaatiessa. Suomen kieli on kuitenkin ollut hänellekin haaste. Vielä merkonomintutkinnon jälkeen hän ei osannut puhua suomea. Fågerlbärj sanoo, että hänen kielitaidolleen oli suureksi hyödyksi se, että hän rauhanmiehenä suoritti asepalveluksen sijasta siviilipalveluksen. – Suurimman osan ajasta olin Helsingin sokeain koululla. Se sijaitsi Ensimmäisellä linjalla numerossa 9, Kalliossa. Henkilökunta oli Suomen kaikilta mahdollisilta paikkakunnilta ja puhui suomen eri murteita. Emmehän me sellaisia olleet oppineet koulussa, savoa ja karjalan murretta ja koko joukon muita murteita. fågElbärJ on ollut eläkkeellä yli 15 vuotta ja katsellut eläkeläisten elämää myös toimiessaan monipuolisesti eläkeläisjärjestössä. Kuinka ikäihmisten asema Suomessa on muuttunut näinä vuosina? – Niin, joka tapauksessa kaikkien eläkeläisten osa ei ole parantunut. On tietysti ihmisiä, joilla on suuret työja yksityiset eläkkeet. Heillä ei ole mitään syytä valittaa. Mutta sitten on suuri joukko ihmisiä, joilla on huonot eläkkeet: heissä on paljon kotiäitejä, jota elävät nyt yksinäisinä leskinä. Monet ovat sairaita. Heidän tilanteensa on kamala, erityisesti jos heidän täytyy elää kalliilla vuokralla isoissa kaupungeissa, kuten Helsingissä. – Ajatella, että elämme vuotta 2019 ja meillä on ruokajonoja Suomessa – ja ne pitenevät ja pitenevät! Se on häpeäksi Suomelle. – Sekin on häpeä, että meillä Suomessa on Pohjoismaiden pienimmät eläkkeet. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on lisäksi vanhustenhoivassa omat ongelmansa, jotka usein liittyvät kieleen, tai paremminkin kieliolojen sivuuttamiseen. – Jos ihminen sairastuu, niin hän palaa käyttämään äidinkieltään. Siitä olemme puhuneet myös keskusteltaessa keskussairaalan paikasta. pEkka isaksson › Haastattelu tehty 23.1. 2019. Henrik Fågelbärjin pitempi, ruotsinkielinen haastattelu on sivuilla 8-9. Henrik Fågelbärj Vasabygdens Pensionärer rf 10 Juhlalehti/2019
• – Parasta yhdistyksessä toimimisessa on se, että olen saanut paljon ystäviä ja samalla olen voinut tehdä töitä huonompiosaisten eläkeläisten auttamiseksi. Auttaminen on meidän mottomme Hyrylän Eläkeläisissä. Me olemme suurimmaksi osaksi duunariporukkaa, on meillä tosin kannatusjäsenenä yksi filosofian maisteri, kertoo Raili Kumpulainen. Hänen yhdistyksensä toimii Uudellamaalla, Tuusulassa. Kumpulainen on iloinen siitäkin, että on pystynyt eläkeläisydhistyksessä hyödyntämään liikuntaharrastustaan. -Liikunta on minusta elämän tärkeimpiä asioita. Uimahallissa käyn jumpassa ja lenkkeilen päivittäin. Ajan myös edelleen autoa, ja on mukava ajaa päivittäin pieni lenkki, niin pysyy ajotaito kunnossa. Olen ollut useissa voimisteluja senioritanssiesityksissä Keravan eläkeläisten kanssa Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä. Raili Kumpulainen syntyi Nivalassa, Pohjois-Pohjanmaalla, vuonna 1931. Työn perässä hän lähti ensin Jyväskylään vuonna 1953 ja sitten Turkuun. – Vuonna 1956 tulimme mieheni Erkin ja kahden lapsen kanssa Espooseen ja sieltä Helsinkiin. Raili aloitti rakennustyöt vuonna 1958, vuotta ennen kuin Eläkeläiset ry perustettiin. -Tuli tehtyä niitä töitä 34 vuotta. Työskentelin rakennuksilla siivoojana ja viimeiset kymmenen vuotta laatoittajana. Raili Kumpulainen toimi Hyrylän Eläkeläisten puheenjohtajana 19952004. – Olin kymmenen vuotta ikäihmisten neuvostossa, ja kehotan kaikkien yhdistysten jäseniä olemaan aktiivisia oman kunnan ikäihmistenja vanhusneuvostoissa. Siellä ei kannata olla tuppisuuna, vaan esittää kaikenlaisia, jopa mahdottomilta tuntuvia esityksiä, ei meitä muuten kuunnella. – Meidän yhdistyksen esitys meni läpi ja yli 70-vuotiaat saavat 24 eurolla vuosikortin uimahalliin. Eläkeläinen-lehti on Raili Kumpulasien mielestä tärkeä työkalu jäsenhankinnassa Meitä pieneläkeläisiä on vielä paljon, emmekä saa ääntämme kuuluviin kaupallisissa lehdissä. Siksi meidän lehdessämme pieneläkeläisten asioita on pidettävä näyttävästi esillä. Juha drufva › Haastattelu tehty 12.6. 2018 Irma Yliaska, omaa sukua Riipi, on syntynyt Lapissa, Sodankylän Raudanjoella 9.3. 1934. Työuransa hän teki myyjänä osuusliikkeen kaupan tiskin takana ja myymäläautossa. – Kun jäin eläkkeelle, liityin saman tien Eläkeläiset ry:n jäseneksi. Järjestö oli Irmalle tuttu paikka, sillä hänen isänsä Viljami Riipi – metsuri, maanviljelijä ja taitava verkonkutoja – oli eläkeikään päästyään Sodankylän Eläkeläisten aktiivinen jäsen. Irmalle liittyminen oli muutenkin selvää. – Olen aina tykännyt olla siellä, missä on paljon muitakin ihmisiä. Rovaniemelle muutettuaan Irma Yliaska luonnollisesti on toiminut Rovaniemen Eläkeläisten riveissä. Ja ”Viihdymme siellä, missä on paljon muitakin ihmisiä” Irma Yliaska ja Eila Kiviniemi Rovaniemen Eläkeläiset ry ”Auttaminen on meidän mottomme” Raili Kumpulainen Hyrylän Eläkeläiset ry – Parasta on ollut yhdistyksessä toimimisessa se, että olen saanut paljon ystäviä ja samalla olen voinut tehdä töitä huonompiosaisten eläkeläisten auttamiseksi, Raili Kumpulainen sanoo. perinne jatkuu, kun hänen tyttärensä Eila Kiviniemi (s. 1953) on Rovaniemen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja. Eila on työskennellyt hotellija ravintola-alalla eri puolilla Suomea. Hänellä on vankkaa kokemusta myös yksityisyrittäjänä toimimisesta. – Mieheni Tapion kanssa me liityimme Eläkeläiset ry:hyn jo hyvissä ajoin, vaikka olimme ”alaikäisiä” ja vahvasti mukana työelämässä, hän nauraa. Eila on perinyt äitinsä Irman seurallisen luonteen. – Minähän tulisin mökkihöperöksi jos vain täällä kotona olisin. Rovaniemen Eläkeläisissä toimintaa riittää melkein jokaiselle päivälle. Yhdistyksen aktiivisuus on huomattu laajemminkin, ja mukaan tulee jatkuvasti runsaasti uusia jäseniä. – Uudet eläkeläiset ovat jo kokonaan toista sukupolvea. On tietokoneet ja muut, Irma Yliaska toteaa. – Mutta minä käyn ilolla kerhossa joka torstai. Siellä tapaa edelleen vanhoja tuttuja ja tutustuu uusiin ihmisiin. Ja moni meistä sanoo, että se on viikon paras päivä se kerhopäivä. tuomas talvila › Haastattelu tehty 13.11. 2018 Äiti ja tytär, rovaniemeläiset Irma Yliaska ja Eila Kiviniemi viihtyvät eläkeläistoiminnassa. Pöydällä olevassa kuvassa on Irman isä Viljami Riipi, joka aikanaan toimi Sodankylän Eläkeläiset ry:ssä. JU H A D R U FV A tU o m A S tA LV iL A Juhlalehti/2019 11
• ihmisEt Varaa matkavekka.fi tai 020 120 4000 Myynti ma-pe 9-17, su 10-14 (8,35snt/puhelu + 16,69snt/min). Myös jälleenmyyjiltämme matkavekka.fi/yhteystiedot JOENSUUSTA matkavekka.fi/joensuu 2.9.19 Istria,Kroatia 10.9.19 Lesvos,Kreikka 18.9.19 CostadelSol,Espanja 26.9.19 Kreeta, Kreikka 4.10.19 Rodos,Kreikka 12.10.19 Samos,Kreikka 20.10.19 Kreeta, Kreikka 21.10.19 Calabria, Italia JYVÄSKYLÄSTÄ matkavekka.fi/yvaskyla 14.9.19 Samos,Kreikka 22.9.19 Kreeta, Kreikka 15.10.19 Rodos,Kreikka KAJAANISTA matkavekka.fi/kajaani 6.9.19 Rodos,Kreikka KEMISTÄ matkavekka.fi/kemi 19.9.19 Kreeta, Kreikka 27.9.19 Rodos,Kreikka KOKKOLASTA matkavekka.fi/kokkola 16.9.19 Istria,Kroatia 24.9.19 Lesvos,Kreikka 2.10.19 Algarve,Portugali 5.10.19 Samos,Kreikka 13.10.19 Kreeta, Kreikka KUOPIOSTA matkavekka.fi/kuopio 9.9.19 Istria,Kroatia 17.9.19 Lesvos,Kreikka 25.9.19 CostadelSol,Espanja 3.10.19 Kreeta, Kreikka 11.10.19 Rodos,Kreikka 23.10.19 Algarve,Portugali 27.10.19 Kreeta, Kreikka LAPPEENRANNASTA matkavekka.fi/lappeenranta 5.9.19 Kreeta, Kreikka 13.9.19 Rodos,Kreikka 21.9.19 Samos,Kreikka 23.9.19 Istria,Kroatia 29.9.19 Kreeta, Kreikka 1.10.19 Lesvos,Kreikka OULUSTA matkavekka.fi/oulu 22.10.19 Rodos,Kreikka PORISTA matkavekka.fi/pori 12.9.19 Kreeta, Kreikka 20.9.19 Rodos,Kreikka 28.9.19 Samos,Kreikka 30.9.19 Istria,Kroatia 6.10.19 Kreeta, Kreikka 8.10.19 Lesvos,Kreikka 16.10.19 Algarve,Portugali ROVANIEMELTÄ matkavekka.fi/rovaniemi 8.9.19 Kreeta, Kreikka SAVONLINNASTA matkavekka.fi/savonlinna 7.9.19 Samos,Kreikka 15.9.19 Kreeta, Kreikka 25.10.19 Rodos,Kreikka VAASASTA matkavekka.fi/vaasa 3.9.19 Lesvos,Kreikka 11.9.19 CostadelSol,Espanja 18.10.19 Rodos,Kreikka Soita ja varaa 020 120 4000 Matkavekan lomapaketti sis. lennot, hotellimajoituksen ja suomenkielisen oppaan palvelut Käytä kotikenttäetusi, se kannattaa! Matkavekkaviesinutlomalleusealtakotimaanlentokentältä.Pääsetkanssammeetelänlämpöönhelpostija vaivattomastieikälentokentällesiirtymiseenmenekokopäivää. Jos keräät vähintään 12 hengen matkaseurueen, voit saada oman matkasi jopa ilmaiseksi! Soita ja kysy tarjoustamme! vanhEmpani olivat köyhistä kodeista eikä varallisuutta lisääntynyt heillekään. Isä Eino Mäkinen oli hyvin aktiivinen yhdistysihminen. Jäädessään eläkkeelle hän kokosi samoin ajattelevia kokoon ja niin perustettiin Ikaalisten Eläkeläiset ry. Isä oli monet vuodet yhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys otti kantaa moniin asioihin. Kävivät eduskunnassa ”karvalakkilähetystönä” puhumassa eläkeläisten asemasta. Kuten nykyisinkin yhdistykset vierailevat toisissa yhdistyksissä niin silloinkin. Kuntoranta ja Leningrad olivat myös matkakohteina. Tottakai hän sai myös toimintaan mukaan vaimonsa Katrin. Ihmettelin miten äiti jaksaa ja viitsii viikosta toiseen leipoa kerhokahville pullaa. Kori käsivarrella hän lähti linja-autopysäkille puolen kilometrin päähän. Yhdeksän kilometriä autolla ja jälleen noin puolen kilometrin matka kerhopaikalle. Vuodesta toiseen... Jäädessäni eläkkeelle liityin vuonna 2007 Keravan Eläkeläiset ry:n jäseneksi. Sitä ennen olin ”ulkojäsen” – kävin esiintymässä ruokatauollani heidän kerhossaan ja osallistin lähinnä viikonlopun teatterimatkoille. Kuinka sitten kävi... Minua kysyttiin hoitamaan kahviota ja vuodesta 2008 olen tehtävää hoitanut. Ja mikä kumma minut saikaan leipomaan pullaa, pikkuleipiä, kakkuja, piirakoita. Leivon edelleen. Muistelen äitiäni ja sitä, miten aikoinaan ihmettelin hänen jaksamistaan. Jyväskylässä oli vuonna 2009 Eläkeläiset ry:n edustajakokous ja kesäpäivät. En vieläkään oikein ymmärrä miten minut, vasta liittynyt, valitaan kokousedustajaksi. Tein parhaani käytin muutaman puheenvuoron. Yhdistys teki tuolloin aloitteen Vanhuspalvelulaista. Kesäpäivien pääjuhlaan varasimme hyvät paikat. Meille näytettiin valokuvia järjestön vuosien varrelta. Etsin keravalaisia. Ja sitten eräässä kuvassa – ISÄ! Siinä hän oli, ilmeisesti jossakin valiokunnassa, kuvassa oli muutamia muitakin henkilöitä. Tätä en ollut osannut odottaa. Se oli vaikuttava kohtaaminen kahden sukupolven matkalla. kaisu mäkinEn keravan eläkeläiset ry vuonna 1971 Porvoon maalaiskunnan ja kaupungin alueella oli syntynyt into perustaa oma yhdistys. Apua saatiin Hyvinkääläisiltä. Perustamiskokous oli 25.5.1971. Yksi nainen ja kolme miestä olivat perustamiskokouksen osallistujat, ikähaarukka 6172 vuotta. Ensimmäisen vuoden lopussa jäseniä oli jo 92. Toiminta lähti vilkkaana alkuun, matkoja tehtiin tiuhaan tahtiin. Yhteistyö alkoi samaan aikaan perustetun aluejärjestön kanssa. Yleinen pulma oli tilojen löytäminen ja tukirahojen saanti. Yhdistys toimi kahden kunnan alueella ja sekin toi lisävaikeutta. Paikkakunnan pankit antoivat tiloja kokouksien pitoon ja edellyttivät rahojen tallentamista pankkeihinsa. yhdistyksEn 1-vuotispäivä oli 25.5.1972 ja suunniteltu Kokonniemessä pidettäväksi. Linja-autolakko siirsi tilaisuuden 20.6.1972. Kokonniemen juhlajärjestely oli hyvin onnistunut. Lupa poliisilta, sähköt sovittava, kenttäkeittiöt, vedet ja tarjoiluainekset ja juhlaohjelma oli suunniteltu tarkoin. Itse juhlaan tuli 800 vierasta ja 18 linja-autoa parkkeerasi tienoolle Uudenmaan alueelta. Kahvia kului 300 litraa. Hernekeittoa valmistui neljässä soppatykissä. Nuorisoa oli otettu jäätelönmyyntiin ja makkaran grillaukseen avuksi. Yhdistysväki kirjasi loppukokouksessaan vielä samana päivänä onnistuneensa hyvin ja lähtevänsä pitkälle kesälomalle aina heinäkuun 20. päivään asti. Ainoa suurempi murhe tuntui olevan, ettei sähkölasku tullutkaan kaupungin maksettavaksi. Oman yhdistyksen hanuristin soittopeli hajosi, sen korjauksen maksoi yhdistys. sEiJa koponEn Polvesta polveen Linja-autolakko siirsi 1-vuotisjuhlia 12 Juhlalehti/2019
• LEIJONA 1300 Hoida arkiasiat kätevästi! Kehittynyt tekniikka takaa turvallisen liikkumisen. 1 890 € (alk. 64 €/kk) MAX 25 KM/H 70 KM EI KORTTIA UUDIST ETTU ULKONÄ KÖ! TOIMI NOPEA STI! RAJOITE TTU ERÄ! WWW.SKAND.FI ? LISÄTIEDOT JA MYYNTIPALVELU: 02 480 9060 MYYNTI@SKAND.FI | TOIMITUS KAIKKIALLE SUOMEEN H Y V I N V O I N T I M AT K AT ”Kuvittele paikka, missä rannat ovat yhtä safiirisen upeita kuin Kroatiassa, vuoret jylhät kuin Sveitsissä, rotkot melkein yhtä syvät kuin Coloradossa, rakennukset yhtä elegantteja kuin Venetsiassa ja kaupungit yhtä vanhoja kuin Kreikassa..” Lähdöt: 15.04. 25.06. ja 26.08. 14.10. JOKA VIIKKO! alk. 630€ /vko sis. retken Dubrovnikiin! LIITTYMÄLENTOJA MAAKUNNISTA! KYSY TARJOUSTA RYHMÄLLE JOKO MONTENEGROON, VENÄJÄLLE TAI VIROON! MONTENEGRO + DUBROVNIK! Venäjän, Karjalan ja Montenegron matkojen erikoismatkatoimisto puh. 017 26 333 23 toimisto@tilausmatkat.info www.tilausmatkat.info K A R J A L A N M AT K AT PÄRNUUN: 29.07. 02.08. alk. 365€ JOOGAA& KYLPYLÄHOITOJA MONTENEGROON JOOGAMATKA: 02.08.09. 895€ JOOGAA&JÄSENKORJAUSTA: 14. 21.10. 1045€ LAATOKAN KIERTOMATKA Sortavala-Syväri-Pietari-Terijoki 4 . 8.6. 495€ SOTAHISTORIALLINEN MATKA KANNAKSELLE 10. 15.6. ,19.22.7. 595€ PITKÄ KARJALANKIERROS Kostamus-Rukajärvi-Petroskoi 24. 28.06. 485€ LYHYT KARJALANKIERROS Sortavala-Käkisalmi-Viipuri 01. 04.07. 395€ PETROSKOIN MATKA 11.14.7. 370€ KANTALAHTI-MURMANSK Petsamo-Kirkkoniemi 03. 08.09. 660€ MOSKOVA-PIETARI RISTEILY 16. 24.08. TILAUSMATKAT OY Mukavas ti Moilasen Mukana. .... PALJON ONNEA ELÄKELÄISET LEHTI! www.dreamcare.fi puh. 050-5666691 mm. vaipat, pestävät inkohousut, arjen apuvälineet, rollaattorit, lonkkasuojat, vuoteensuojat, haavanhoito, pesulaput ja -voiteet Juhlalehti/2019 13
• E läkeläiset ry perustettiin joulukuun 3. päivänä 1959. Järjestö syntyi kamppailussa eläkeläisten toimeentulosta. Synnytys kesti kauan, 10 vuotta, kun mukaan laskee Vanhusten keskustoimikunnan perustamisen ja sen valmistelun, joka alkoi syksyllä 1949. Syntyvaiheessa ehdoton ykköstavoite olivat kohtuulliset eläkkeet. Se edellytti vanhan, vuodesta 1939 voimassa olleen kansaneläkelain uudistamista. Eläkkeiden korottamisen rinnalla mainittiin toisinaan tärkeinä tavoitteina ilmaiset lääkkeet ja ilmainen terveydenja sairaanhoito sekä asunto-olojen kohentaminen. Laajemmin niistä ryhdyttiin puhumaan lain uudistamisen ja järjestön perustamisen jälkeen. Ensimmäiset eläkkeet 12,5 nykyeuroa kuukaudessa Käännekohta järjestön syntyhistoriassa oli kansaneläkelain uudistaminen, josta annettiin esitys eduskunnalle maaliskuussa 1955. Se herätti Vanhusten keskustoimikunnan, joka oli uinahtanut ajettuaan vuosikymmenen alussa menestyksekkäästi vanhan eläkelain pahimpien epäkohtien korjaamista. Vanhusten keskustoimikunnan rinnalle syntyi vuosina 1955–1957 vanhusten toimikuntia myös muualle maahan. Ensimmäiset niistä perustettiin isoille teollisuuspaikkakunnille ja vireisiin maakuntakeskuksiin kuten Tampereelle, Turkuun, Poriin, Lahteen, Kotkaan, Ouluun, Hämeenlinnaan ja Jyväskylään. Perustamisvaiheessa niiden tärkein ja oikeastaan ainoa tehtävä oli valvoa, että uuden lain mukaiset eläkkeet olisivat kohtuulliset tai edes siedettävät. Sellaisia eivät vanhat eläkkeet olleet. Se paljastui jo vuonna 1949, kun ensimmäiset vanhaan lakiin perustuvat vanhuuseläkkeet tulivat maksuun. Sodanaikainen inflaatio oli syönyt pieniksi mitoitetut eläkesäästötilit. Eläkkeet jäivät pieniksi. Vuonna 1949 peruseläke oli 3 500 markkaa. Tämä siis vuodessa. Se on vuoden 2019 rahaksi muutettuna 152,30 euroa. Kuukautta kohti eläkettä sai 291 silloista markkaa, nykyrahassa noin 12,6 euroa. Sillä ei saanut edes kokonaista kiloa voita. Jopa talvisodan aikaiseen Sotamuona-annos II:een oli kuulunut enemmän voita. Säännöstelyssä vielä olevaa kahvia ei saanut puoltakaan kiloa. Eläkkeet maksettiin neljännesvuosittain, mikä sai ne tuntumaan vielä pienemmiltä. Edellinen eläke oli aikoja sitten kulutettu ennen kuin seuraavan maksupäivä alkoi häämöttää. Mikä pahinta, ennen vuotta 1884 syntyneet oli jätetty kokonaan lain ulkopuolelle sillä perusteella, että he eivät olisi ehtineet maksaa riittävästi vakuutusmaksuja. Eläkettä eivät saaneet myöskään ne, jotka olivat tulleet työkyvyttömäksi ennen lain voimaantuloa. Kun inflaatio vielä pienensi rahanarvoa, oli vuoden 1937 laki ”tullut mitättömäksi”, Tampereen Eläkeläiset ry:n sihteeri Bertta Järvinen muisteli vuonna 1975. Vähävaraisimpien ahdinkoa helEläkeläiset ry syntyi kamppailussa eläkeläisten toimeentulosta Vuoden 1949 kansaneläkkellä ei saanut täyttä voikiloa kuukaudessa. teksti pEkka isaksson kuvat kansan arkisto ”Kun kokouksissa puhuttiin Helsinkiin herrojen puheille menosta ja kun vaihtoehtona mainittiin kirjelmien lähettäminen, oli joukko aina sillä kannalla, että lähetystö se olla pittää, että saamme itse kuulla mitä herrat Helsingissä vastaavat. Ja niin sitten vaan hattu kiertään matkarahojen saamiseksi, ja usein kävi niin että matkarahojen lisäksi lähetystö sai ostaa vielä kahvitkin.” Tampereen Eläkeläiset ry:n sihteeri Bertta Järvisen muistelus vanhusten toimikuntien toiminnasta 1950-luvun puolivälissä. Muistelus on vuodelta 1975. alku 14 Juhlalehti/2019
• pottivat lisäeläkkeet, joita valtio ryhtyi maksamaan, kun peruseläkkeiden kurjuus huomattiin ja tunnustettiin. Ensimmäinen aalto pelasti vanhan lain syrjimät Eläkeläisten liikehdinnän ja järjestäytymisen ensimmäisenä aaltona lähtivät liikkeelle ennen vuotta 1884 syntyneet. Vanhan työväenliikkeen veteraanit Jussi Tuominen ja Timo Korpimaa kutsuivat kesäkuun 14.?15. päiväksi vuonna 1950 Helsinkiin koolle kokouksen, johon tuli eri puolilla maata pidettyjen vanhusten kokousten valitsemia edustajia. Kokous päätti perustaa vanhusten keskustoimikunnan ja hyväksyi kirjelmän eduskuntaryhmille ja ministereille. Siinä vaadittiin, että myös vanhimmille ikäluokille ryhdytään maksamaan kuntakalleusryhmästä riippuen 5 000?6 000 markan (nykyrahassa 191?229 euron) eläkettä kuukaudessa. Vanhusten lähetystö kävi elokuussa 1950 muistuttamassa pääministeri Urho Kekkosta esityksestä. Vanhusten keskuskomitea tai keskustoimikunta (molempia nimiä ja myös vanhusten keskusvaltuustoa käytettiin), järjesti vielä seuraavana vuonna Helsingissä yleisen kokouksen ja kiirehSyntyvaiheessa ehdoton ykköstavoite olivat kohtuulliset eläkkeet. Se edellytti vanhan, vuodesta 1939 voimassa olleen kansaneläkelain uudistamista. ti uudistusta. Syksyllä 1951 hallitus antoikin esityksen lain ulkopuolelle jääneille vanhuksille tarkoitetusta vanhuusavustuksesta. Se olisi ensimmäisessä kuntakalleusluokassa 42 0000 markkaa vuodessa (1 376 euroa nykyrahassa). Laki tuli voimaan vuonna 1952. Keskimääräinen vanhuusavustus jäi pieneksi: vuonna 1953 se oli 27 588 markkaa (848,77 nykyeuroa) vuodessa. Vaikka avustus jäi noin 2/3:aan vanhusten toimikunnan tavoitteesta, se helpotti hieman vanhimpien ahdinkoa ja eläkeläisliike laantui. Vanhuusavustus vastasi suuruudeltaan kansaneläkkeen lisäeläkettä. Rahat eivät uudistusten jälkeenkään jääneet polttelemaan taskunpohjia. Toinen aalto ja vuoden 1956 laki nostivat eläkkeet 2,5-kertaisiksi Eläkeläisten liikehdintä alkoi uudelleen vuonna 1955–1956, kun eduskunta käänteli ja väänteli runsaan vuoden ajan hallituksen esitystä uudeksi kansaneläkelaiksi. Vanhusten keskustoimikunta ja paikalliset toimikunnat lähettivät eduskuntaan kirjelmiä ja lähetystöjä, jotka vaativat yhtä suurta peruseläkettä kaikille, eläkkeen suuruudeksi 100 000?120 000 markkaa (3187–3824 nykyeuroa) vuodessa kalleusluokasta riippuen ja lain säätämistä voimaan vuoden 1956 alusta. Vanhan lain mukainen kansaneläke oli perustunut yksilöllisiin eläkesäästötileihin ja vakuutusperiaatteeseen ja oli ansiosidonnainen. Urho Kekkosen punamultahallituksen esityksessä haluttiin säilyttää vakuutusperiaate. Eduskunnassa maalaisliittolaiset ja RKP ryhmittyivät SKDL:n kanssa kannattamaan jakojärjestelmää, joka merkitsi tasaeläkettä ja veroluonteisia kansaneläkemaksuja. Hallituksen esittämää vakuutusperiaatetta jäivät puolustamaan sosialidemokraatit, jotka saivat tuekseen kokoomuksen ja kansanpuolueen. Kentän tunnelmia kuvaa hyvin Hämeen yhteistyössä julkaistu kuvaus vanhusten toimikunnan kokouksesta Tampereella 24.10.1955: ”Lukuisia puheenvuoroja käytettiin, joissa kaikissa oli keskeisenä se, että kansan on kunniavelkansa maksettava vanhuksille, sillä he ovat sen ansainneet. Ehdotettiinpa siellä jo vanhusten marssiakin Helsinkiin; sanotaan herroille: tässä olemme, mitä meille teette. Eläkeläiset ry:n perustuva kokous Koiton juhlasalissa Helsingissä 3.12.1959. Paikalle oli tullut 200 vanhusten toimikuntien edustajaa ympäri maata. Kansanedustaja Väinö Virtanen (skdl) kertoi eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä olleista monilukuisista eläkkeiden korotusesityksistä. Juhlalehti/2019 eläin 15 en
• alku Lopuksi päädyttiin kuitenkin siihen, että valittiin lähetystö, joka liittyy Nokialla valittuun lähetystöön. Nämä menevät sitten yhdessä eduskuntaryhmien puheille. Lähetystöön valittiin H. Kataja ja rouvat Arosilta ja Siltanen.” Kovan ja pitkän kiistelyn jälkeen eduskunnan kansaneläkevaliokunta luopui vakuutusperiaatteesta. Kun laki toukokuussa 1956 hyväksyttiin, se perustui jakojärjestelmään. Kaikille maksettiin perusosa. Tiettyyn tulorajaan asti sitä täydensi tarveharkintainen tukiosa. Järjestelmää paikattiin myöhemmin muilla lisillä, niin että Veikko Lavi sai syyn Tukilisäjenkan säveltämiseen ja sanoittamiseen vuonna 1978. Eläkeläisten laaja liikehdintä sekä vanhusten toimikuntien ja muiden kansalaisjärjestöjen kannanotot vaikuttivat lopputulokseen, tasaeläkejärjestelmän syntymiseen. Joissakin arvioissa on tähdennetty presidentinvaalien ja yleislakon kuumentamaa ilmapiiriä. Eläkkeet jäivät pienemmiksi kuin vanhusten toimikunnat olivat esittäneet. Perusosana alettiin vuoden 1957 alusta maksaa 24 000 markkaa (636,70) euroa vuodessa ja tukiosana 54 000?72 000 (1 433–1 910 euroa) vuodessa. Täysimääräinenkin kansaneläke jäi vaatimustason minimirajan alapuolelle, mutta toki eläkkeet nousivat. Kansaneläke silloisine tukilisineen oli vanhan lain viimeisenä vuonna keskimäärin 34 600 markkaa (1 021 euroa vuoden 2019 rahassa) vuodessa. Täyttä tukiosaa toisessa kuntakalleusluokassa saavan eläke uuden lain ensimmäisenä vuonna oli 87 000 markkaa vuodessa (2 308 euroa) ja keskimääräinen eläke tukiosineen oli 60 000 markkaa (1 592,00 euroa). Pienimpien eläkkeiden on arvioitu nousseen tuolloin 2,5-kertaisiksi. Erot eivät ehkä kerro niinkään uusien eläkkeiden suuruudesta, vaan vanhojen pienuudesta. Keskimääräinen kuukausieläke oli siis uuden lain ensimmäisenä vuotena 5 000 markkaa. Työmiehen keskituntipalkka oli silloin 214 markkaa: kuukausieläke vastasi siis 23,4 tunnin eli hieman vajaan kolmen 8-tuntisen työpäivän palkkaa. Puoli kiloa voita maksoi 255 markkaa, puoli kiloa kahvia 539 markkaa ja kilo perunoita hieman yli 13 markkaa. Keskusjärjestölle tuli sosiaalinen tilaus Vanhusten toimikunnissa oli jo vuoden 1956 kuluessa ryhdytty miettimään pysyvämpää järjestäytymistä ja ainakin rekisteröidyn keskusjärjestön perustamista. Keskustoimikunnan puheenjohtaja Jussi Tuominen sanoi heti uuden kansaneläUusi eläkelaki ei poistanut eläkeläisliikkeen ja sen järjestäytymisen tarvetta. Järjestöä on alusta alkaen työllistänyt eläkkeiden yleisen tason lisäksi kysymys indekseistä. Eläkeläiset ry otti pian perustamisensa jälkeen keinovalikoimaansa mielenosoitusmarssit. Ensimmäisellä marssilla lokakuussa 1962 vaadittiin niin sanotun indeksikynnyksen eli eläkkeiden tarkistusrajan madaltamista 10 prosentin hintojennoususta 5 prosenttiin. kelain hyväksymisen jälkeen toimikunnan kokouksessa, että ”jo aikaisemmin ja nyt jälleen on herätetty ajatus, että toimikuntamme rekisteröitäisiin”. Siihen asti oli pidetty parempana toimia vapaamuotoisemmin, mutta nyt hänkin esitti ajatuksen harkitsemista. Uusi eläkelaki ei poistanut eläkeläisliikkeen ja sen järjestäytymisen tarvetta. Heti lain säätämisen jälkeen vanhusten keskustoimikunta totesi, että se oli kyllä ”edistysaskel ja hyvin tervetullut kaikille eläkkeensaajille, joskaan se ei vielä täytä toimikuntamme ja varattomien vanhusten sille asettamia toiveita”. Eläkkeiden arvoa nakersi inflaatio, joka vuonna 1957 oli 11,3 ja seuraavana vuonna 6,6 prosenttia. Uusi murhe oli vuokrasäännöstelystä lopettamisen uhka. Kun muutamat kunnat purkivat säännöstelyn, nousivat vuokrat vanhoissa asunnoissa jopa yli 30 prosenttia. Ajatus keskusjärjestöstä pysyi eri muodoissa esillä erityisesti vanhusten keskustoimikunnan kokouksissa. Vuoden 1959 kuluessa siitä alettiin puhua entistä äänekkäämmin myös paikallisissa vanhusten toimikunnissa. Syksyllä sille syntyi suorastaan sosiaalinen tilaus, kun eduskunnassa puhkesi kiista kansaneläkkeiden korottamisesta. Kaikki merkittävät puolueet olivat yhtä mieltä korotuksen tarpeesta, mutta sen suuruudesta ja kohdentumisista oltiin erimielisiä. Esitykset kuukausikorotuksesta vaihtelivat 300 markasta 1 000 markkaan. Helsingin vanhusten toimikunta kutsui joulukuun 3. päiväksi Koiton taloon koolle eläkeläisten neuvottelukokouksen ”kansaneläkekysymyksen johdosta”. Kutsu meni myös eri puolilla maata toimiville vanhusten toimikunnille. Kokouksessa oli läsnä yli 200 eläkeläistä. He päättivät yksimielisesti perustaa uuden järjestön ja rekisteröidä sen nimellä Eläkeläiset r.y. Kokous ei olisi ollut eläkeläisten kokous, jollei olisi päätetty lähetystöstä. Se lähti niiltä sijoilta viemään eduskuntaryhmille esitystä, että eläkkeitä pitää korottaa 2 000 markkaa. Sitä ei saatu, mutta lopulta eduskunta päätti 700 markan (18,75 nykyeuron) korotuksesta. 16 Juhlalehti/2019
• Aktiivinen elämänote on paras tapaa ehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä. E läkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö arvioi, että Eläkeläiset ry:n toiminta on saanut päättäjät ottamaan eläkeläisten huolet vakavasti ja vaikuttanut päätösten sisältöön. Hän nostaa esille järjestön mittavat mielenosoitukset eduskuntatalon edessä eri vuosikymmenillä ja pitää hyvin merkittävänä myös järjestön toimintaa yksinäisyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden torjumisessa. Kivistö on toiminut aktiivisen poliitikkoja virkamiesuransa jälkeen Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana vuosina 2009–2015 ja sen jälkeen valtuuston puheenjohtajana. Eläkeläiset ry syntyi kamppailussa eläkeläisten toimeentulosta ja yksilöidymmin eläkeläisten seuratessa, valvoessa ja perätessä kansaneläkeuudistusta. Se on ensimmäinen valtakunnallinen eläkeläisjärjestö Suomessa. Minkälainen on ollut järjestön merkitys suomalaisessa eläkepolitiikassa? –Eläkeläiset ry syntyi juuri sillä tavalla kuin hyvä kansalaistoiminta syntyy. Sehän lähti ruohonjuuritasolta, kun paikallisesti ryhdyttiin perustamaan vanhusten toimikuntia. Virikkeinä olivat käynnissä ollut kansaneläkeuudistus ja halu vaikuttaa sen sisältöön. Valtakunnallisen vaikuttamisen tehostamiseksi pidettiin tärkeänä olla koordinoidusti yhteydessä valtakunnallisiin päätöksentekijöihin. Niin päädyttiin Eläkeläiset ry:n perustamiseen, –Järjestö oli useita vuosia ainoa eläkeläisjärjestö, ja se kokosi riveihinsä eläkeläisiä kaikista kansalaisryhmistä. Viisi vuotta myöhemmin syntyi seuraava eläkeläisjärjestö ja 1970-luvulla useita muita. Eläkeläiset ry pani siis alulle eläkeläisten laajamittaisen järjestäytymisen, joka – silloin kun on kyetty hyvään yhteistyöhön – on tehostanut edunvalvonnan viestin kulkemista eri tahoille. Mikä järjestön merkitys on ollut suomalaisille eläkeläisille? – Suurin merkitys on ollut järjestäytyneen edunvalvonnan organisoinnissa. Se on tullut esille ennen muuta suurten eläkeuudistusten yhteydessä. Eläkeläisten mittavat mielenosoitukset eduskuntatalon edustalla ovat saaneet päätöksen tekijät ottamaan eläkeläisten huolet vakavasti ja vaikuttaneet uudistusten sisältöön. – Toinen keskeinen tavoite on ollut jäsenten sosiaalisen pääoman kasvattaminen. Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyminen ovat terveydelle suuri riski. Aktiivinen elämänote on paras tapaa ehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä. Osallistuminen järjestön toimintaan ja sen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin antaa vuosia elämään ja elämää vuosiin. Järjestön perustamisvaiheessa aivan ehdoton ykköstavoite oli eläkkeiden korottaminen. Esimerkiksi syksyllä 1959, siis juuri järjestön perustamisen aikaan, vaadittiin eläkkeiden korottamista ja seurattiin eduskuntaryhmien kiistelyä siitä, kohdistuisiko korotus peruseläkkeeseen vai tukiosaan ja kuinka suuri se olisi. Eläkkeiden ohella nuori järjestö nosti pian esille myös ”ilmaisen lääkintäja sairaalahoidon” sekä asunto-olojen kohentamisen. Mitä mietteitä herättää se, että tavoitteet sopivat nyky-Suomeenkin? – Eläkkeiden taso on ollut päähuoli ja Eläkeläiset ry on aina kantanut suurinta huolta kaikkein pienimmillä eläkkeillä sinnittelevien toimeentulon turvaamisesta. Tämä tavoite ei ole mihinkään kadonnut, onhan eläkeläisköyhyyden poistaminen edelleen eläkepolitiikan ykköstavoite. – Aikanaan väännettiin kättä siitä, tulisiko eläkkeen ”kivijalkana” olla kaikille kansalaisille maksettava kansaneläke, jonka päälle rakentuisi ansiosidonnainen työeläke, vai rakennettaisiinko ansiosidonnainen työeläke, jonka jättämiä aukkoja eläketurvassa kansaneläke paikkaisi. Eri uudistusten jälkeen tilanne on kehittynyt viime mainittuun suuntaan, jonka kansaneläkkeen perusosan poisto sinetöi. Työeläkkeistä huolehtiminen annettiin yksityisille vakuutusyhtiöille eikä Kansaneläkelaitokselle, kuten Eläkeläiset ry vaati. – Sote-uudistus ja siihen liittyvä asiakasmaksulaki taas osoittavat, että terveysja hoivapalvelujen saatavuuden parantaminen poistamalla maksukynnys ja vähintään alentamalla sitä on edelleen ajankohtainen keskustelun aihe. – Uudessa perustuslaissa on turvattu oikeus asuntoon. Toimintakyvyn heiketessä tulee asunnon esteettömyydestä koko ajan tärkeämpi edellytys kotona asumiselle. Kun ympärivuorokautiseen hoitoon on vanhusten yhä vaikeampi päästä, asuu kodeissa yhä huonompikuntoisia vanhuksia. Heille asunnon esteettömyydestä muodostuu yhä suurempi ongelma ja yhteiskunnalle yhä mittavampi tehtävä. – Samuli Paronen totesi taannoin, että ”vastaukset elävät aikansa, kysymykset tulevat yhä uudestaan”. Vaikka maailma muuttuu, ja vaikka ongelmiin haetaan aikaan sopivia korjauksia, ovat tietyt perusongelmat pysyviä. Toivottavasti myös tulevat eläkeläispolvet tämän oivaltavat ja tulevat mukaan järjestäytyneeseen eläkeläistoimintaan valvomaan etujaan ja hoitamaan sosiaalista kuntoaan. pEkka isaksson Edunvalvonnan järjestäjä ja yksinäisyyden karkottaja Kalevi Kivistö arvioi, että Eläkeläiset ry:n toiminta on saanut päättäjät ottamaan eläkeläisten huolet vakavasti ja vaikuttanut päätösten sisältöön. – Eläkkeiden taso on ollut päähuoli ja Eläkeläiset ry on aina kantanut suurinta huolta kaikkein pienimmillä eläkkeillä sinnittelevien toimeentulon turvaamisesta. Tämä tavoite ei ole mihinkään kadonnut, onhan eläkeläisköyhyyden poistaminen edelleen eläkepolitiikan ykköstavoite, toteaa Kalevi Kivistö. Juhlalehti/2019 eläin 17 tU o m A S tA LV iL A
• ”Kun olen yksi niitä vanhuksia ei ole eläkettä eikä mitään tukena lapsia on mutta ne on perheellisiä eikä niillä riittäis antaa minulle ja köyhäinhoito vaan vetoaa lapsiin Olen syntyny 1882/28 päivä kolmatta kuuta niin toivon niin sydämestä että minutkin huomioidaan.” Eläkeläiset ry:n kansioiden pitkässä rivissä Kansan Arkistossa säilytetään myös vanhusten toimikunnan pientä arkistoa sekä nippua kirjeitä maisteri Timo Korpimaalle. Korpimaa sai ne vanhuksilta eri puolilta maata syksyllä 1949 ja seuraavan vuoden alussa. Yllä oleva kirje on lähetetty Korpimaalle Tampereen Pohjolankadulta. Kirjeet kertovat vanhusten suuresta hädästä ja huolesta, joka heidän omaisillaan oli isiensä ja äitiensä toimeentulosta. Moni haluaa itsekin osallistua toimintaan oman ja ikätoveriensa elämän kohentamiseksi. Timo Korpimaa oli vanhan työväenliikkeen veteraaneja aivan 1900-luvun alusta lähtien. Hän kuului sosialidemokraattiseen puolueeseen sen vasemman laidan kulkijana, niin sanottuna nuorsosialistina. Vuoden 1937 lain väliinputoajat Korpimaa asui 1940-luvun lopulla Vihdin Ojakkalassa. Sinne hänen saamansa kirjeetkin on osoitettu. Kirjeitä on muutama kymmenen. Ne ovat vastauksia Korpimaan 1.11.1949 Helsingin Sanomiin kirjoittamaan yleisönosastokirjoitukseen Kehoitus ennen vuotta 1884 syntyneille, jossa hän kiinnitti huomiota vuoden 1937 kansaneläkelain ulkopuolelle jääneiden asemaan ja kaavaili toimia sen korjaamiseksi. Laissa oli jätetty vaille eläkkeitä ennen vuotta 1884 syntyneet ja ne, jotka olivat työkyvyttömiä lain tullessa voimaan vuonna 1939. Ikäraja johtui siitä, että eläke oli säästövakuutuspohjainen. Maksuja tulevilta eläkkeensaajilta ruvettiin keräämään samanaikaisesti, kun kansaneläkelaki tuli voimaan 1.1.1939. Järjestelmää luotaessa lähdettiin siitä, että jokaisen piti maksaa eläkettään vähintään 10 vuotta ennen 65 vuoden vanhuuseläkeikää. Sen vuoksi ennen lain voimaan tuloa 55 vuotta täyttäneet, siis ennen vuotta 1884 syntyneet, jäivät kansaneläkeoikeuden ulkopuolelle. Tehtaiden Tampereelta ja kalastajien Haapasaarelta Kirjeitä on kahdessa pahvitaskussa lähes 80. Suurehko osa, 34, on Tampereelta. Eräässä kirjeessä mainitaan, että nimimerkki ”Vanhus” kertoi marraskuun alussa Aamulehden yleisönosastossa Korpimaan aloitteesta ja antoi hänen yhteystietonsa. Helsingistä on lähetetty kymmenkunta kirjettä. Muiden lähettäjät ovat eri puolilta Etelää-Suomea, enimmäkseen kuitenkin pääkaupunkiseudulta. Poikkeus on Ykspihlajasta tullut kirje. Suomen maantieteellisestä moninaisuudesta kertoo Suomenlahden kaukaisimmasta ulkosaaresta ja Suomen pienimmästä kunnasta, Haapasaaresta, tullut kirje. Lähettäjä on 75-vuotias kalastaja, erinomaisen terävä ja teräväkynäinen. Hän kertoo kirjeessään, että Haapasaaren runsaan 200 asukkaan joukossa on 11 ennen vuotta 1884 syntynyttä. He ovat jo kokoontuneet ja kun eivät olosuhteiden vuoksi varmaankaan pääse osallistumaan lähetystöön, he ovat keränneet keskuudestaan 700 markkaa vireillä olevan toiminnan kustannuksiin. Useissa kirjeissä on kerrottu lähettäjän ammatti tai yhteiskunnallinen asema: joukossa on kirvesmiehiä, sekatyömiehiä, tehdastyöläisiä, kotirouvia, pienviljelijöitä, talonomistajia, pari opettajaa ja pari akateemsen loppututkinnon suorittanutta. Suuri enemmistö on elänyt työja aikuisvuotensa pienillä tuloilla. Viimeistään vanhennuttuaan ja raihnastuttuaan heistä on tullut todella köyhiä. Osan kirjeistä ovat kirjoittaneet vanhukset itse, osan on kirjoittanut heidän puolestaan joku muu, yleensä tytär. Erityisesti Tampereen-kirjeissä kerrotaan pikemminkin lähettäjien hädästä kuin vastataan Korpimaan ehdotukseen lähetystön lähettämisestä hallituksen ja eduskuntaryhmien puheille. ”Niin pieni se köyhänapu” Tampereelta Kalevan tiilitehtaalta on lähetetty kirje, jossa kerrotaan, että ”Täällä Tampereella olisi myös kaksi vanhusta, jotka kipeästi olisivat jonkinlaisen eläkkeen tarpeessa. Mies on työskennellyt tiilitehtaan raskaissa ja pie”Toivon niin sydämestä että minutkin huomioidaan” Eläkeläisten kirjeet 70 vuoden takaa kertovat vanhusten hädästä ja halusta ajaa asiaansa. Alkuvuosien kannanotoissa ja muussakin aineistossa vanhusten toimikunnat ja eläkeläiset pohdiskelevat myös, mistä rahat eläkkeiden korottamiseen ja järjestelmän uudistamiseen. Timo Korpimaa esittää harkittavaksi ennen vuotta 1884 syntyneiden eläketurvan rahoittamista luopumalla rikkaiden ja suurituloisten lapsilisistä. Lapsilisiä oli juuri alettu maksaa. Ne olivat ensimmäinen suuri toimeentuloturvan muoto Suomessa. Kovaa arvostelua aiheutti se, että lapsilisä maksettiin kaikille. Yleisönosastokirjoitukset täyttyivät kirjoituksista, jossa tällaista vastikkeetonta tukea paheksuttiin ja aivan erityisesti paheksuttiin sen maksamista hyvin toimeentuleville perheille. Vanhusten toimikuntien kannanotoissa ja kokousmuistioissa näkyi alkuvuosina muitakin esityksiä, että osa lapsilisiin käytetyistä varoista käytetään eläkkeiden korottamiseen ja eläketurvan aukkojen paikkaamiseen. Kun esitykset pian loppuivat, oli ilmeisesti todettu, että tällaiset esitykset eivät ole taktisesti viisaita. Ne eivät sittenkään saa päättäjiä suopeiksi eläkeläisten asialle. Korpimaan kirjeenvaihdossa mainittiin mahdollisina rahalähteinä myös Alkon voitot, liian monilukuisina pidettyjen maatalouden neuvontaja tukijärjestöjen valtioavut sekä raha-arpajaiset. . Mistä rahat? alku Eläkkeiden pienuus ja koko eläkejärjestelmän ulkopuolelle jääminen eivät olleet ainoita ongelmia. Asuntokurjuus ja asunnottomuus olivat suuri huolen ja hädän aihe sodan jälkeen. Joskus ongelmat kohtasivat toisensa, kuten häädöissä. Vanhuspariskunta on menettänyt kotinsa elokuussa 1949 Helsingissä. kAnSAn ARkiSto/YRJö LintUnen. 18 Juhlalehti/2019
• Toivon, että voisitte auttaa meitä vanhuksia tässä asiassa.” nipalkkaisissa töissä, vaimo on kesäisin ollut samoissa toimissa. Neljä lasta he ovat kasvattaneet, kolme poikaa jotka olivat kaikki sodasssa. Kun he kolme poikaa vaatettivat (tumppuja, sukkia y.m.) ja ruokkivat sotaan niin monta vuotta ja ”hamstraus ruoilla” meni heidän ennen sotaa koottu pieni säästö siihen. Ja sodan jälkeen sitä joutui vielä tukemaan pitkän aikaa poikia.” ”Ja nyt on yli 70 v. vanhuksen palkka niin pieni ettei se tahdo elämiseen riittää. Lisäksi voi tämäkin ansio katketa, milloin hyvänsä kun mies sairastaa 1945 vuonna puhjennutta molemminpuolista keuhkovikaa (huonon ravinnon tähden saanutta). Pojat ovat myös naimisissa, mutta hekin kaikki pienipalkkaisia. Heidän on omassa elämisessäkin katsomista, joten mielestämme valtio olisi näillekin vanhuksille vähän eläkettä maksamaan.” Vuonna 1878 syntynyt yksinäinen leski kertoo edelleen olevansa työssä: ”Vaikka olen niin sairas että lääkepullo taskussa aina varalta, kun hyvin pahalta tuntuu ja jalka ei tahdo enää totella eteenpäinmenoa. Mutta kun se on niin pieni se huoltoavustus tai köyhänapu Niin kai sitä täytyy vaan mennä vaikka työn ääreen kaatuisi. Nyt vaan toivon että jotain apua tulisi.” Tampereen Uuteenkylään on päivätty kirje, jossa kirjoittaja kertoo olevansa ”yksi niistä Tampereen vanhuksista, olen syntynyt 8.9.1978 ja olen kansaneläkelain ulkopuolella, sillä sehän koskee vain 1884 ja sen jälkeen syntyneitä. Olen ollut leskenä 11 v. enkä ole saanut mieheni kuoleman jälkeen mitään eläkettä. Toivon, että voisitte auttaa meitä vanhuksia tässä asiassa. Merkitsee kunnioittavasti…” Helsingistä on 4. linjalta tullut kirje Arvoisalle Herra Maisterille. Se alkaa kohteliaasti kiitoksella Maisterille ”siitä hyvästä jota hän on osoittanut meitä osattomia kohtaan Sillä minä olen yksi niitä”. Sitten kirjoittaja kertoo olevansa jo 86-vuotias ja vaimokin on vuonna 1877 syntynyt. Iästä voi laskea vähän leikkiä, vaikka heitä pelottaa joutuminen kunnalliskotiin: ”7 vuotta taaksepäin, kun lopettivat avun annon ja käskivät vaivastalolle, ei ole saatu markan markkaa. Sukulaiset on meitä avustaneet, en tiedä ,mikä neuvoksi tulee jos vanhaksi elää. Jos sittenkin on pakko mennä kunnalliskotiin.” Koko aineisto on koskettavaa luettavaa, mutta suorastaan riipaisevia ovat kirjeet, joissa on vain vaivoin luettavalla käsialalla kirjoitettu nimi tai pariskunnan nimet ja osoite ja kenties vielä suuret kiitokset maisterille. Parissa kirjeessä on mukana virkatodistus. Joissakin on maininta mukaan pannusta postimerkistä vastauskirjettä varten. Korpimaa onkin kirjottanut muutamien kirjeiden marginaaliin maininnan vastauksesta ja sen päivämäärästä. Vastauksista ei ole kopioita aineistossa, mutta ryhmien puolesta kirjoittaneilta ja selvästi parempiosaisilta yksityisiltä hän mainitsee pyytäneensä avustusta kustannuksiin. Parissa kirjeessä häntä puolestaan kiitetään maksuttomista neuvoista vero-oikaisun tekemisessä. ”Minä olen tuntenut maisterin” Korpimaa kertoo kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa Vihdin Ojakkalassa pidetystä kokouksesta, jossa oli päätetty ryhtyä vihdoinkin toimiin ennen vuotta 1884 syntyneiden tilanteen korjaamiseksi. Keinoksi oli suunniteltu lähetystöä ja sen kustannusten kattamiseksi Korpimaa oli tehnyt myös rahankeräyslistoja, joista pari on säilynyt kirjekansioissa. Hän näyttää olleen jo tässä vaiheessa yhteydessä Jussi Tuomiseen, jonka kanssa puuhasi ennen vuotta 1884 syntyneiden kokousta Helsinkiin. Toisen kirjanipun mukana on muistilappu, jossa on Tuomisen nimi ja osoite. Vanhukset olivat kokoontuneet useilla paikkakunnilla heti Korpimaan kirjoituksen jälkeen keskustelemaan tilanteestaan ja valitsemaan edustajia mahdolliseen lähetystöön. Näin oli tehty Haapasaaren ohella muun muassa Järvenpäässä ja Loimaan kauppalassa. Lappeenrannasta kerrottiin jo käydyn omana lähetystönään sosiaaliministerin ja sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheilla. Jotkut muistelivat lähes 50 vuoden takaisia tapaamisiaan Korpimaan kanssa. Väinö Vuorelle Orivedeltä oli jäänyt mieleen matka sosiaalidemokraattien Oulun-puoluekokoukseen vuonna 1906. Heikki Särkkä kertoi järvenpääläisten kokouksesta ja esitti vanhusavustusten rahoittamista Alkoholiliikkeen voittovaroilla ja raha-arpajaisten tuotolla. Samalla hän mainitsi, että ”Ilman asiaan kuuluvaa, minä olen tuntenut maisterin Tampereen ajoilta” eli vuosilta 1906–1907. ”Olisiko syytä pitää isompi kokous?” Tamperelaisen Bernhard Virtanen oli kaksinkertainen väliinputoaja, eikä suinkaan ainoa. Virtanen kirjoitti keskustelleensa ”muutaman sos.dem kansanedustajan kanssa niin olen havainnut että tulos on verraten laiha vaikka olen kertonut että olen palvellut noin 18 vuotta tätä yhtiötä ja tulin työhön niin lähellä 50 v. etten enää kelvannut n.k. eläkekassaan. Nyt olin kolmella päivällä liian vanha, kun olen nim. synt. 28 pv. jouluk. 1883. Niin se tahtoo sanoa siis ettei ole eläkeoikeutta mistään.” Virtanen ei ollut eduskuntakeskusteluissa huomannut että ”meidän hyväksi aijoittaisikaan tehdä mitään, puhumattakaan niistä silloin tällöin eri sanomalehtien palstoilla olevista ’Huutavan äänistä korvista’, joihin esim. en ole havainnut sosial.minist. Tyyne Leivo-Larssonin mitään vastaavan… Että jotain olisi tehtävä mutta mitä! kysyy moni vanhoista ja sairaista. Olisiko syytä pitää isompi kokous?” Tällaiseen kokoukseen Virtanen pääsi. Hän oli yksi kolmesta tamperelaisesta, jotka osallistuivat 14.?15.6. 1950 Helsingissä pidettyyn ennen vuotta 1984 syntyneiden ja työkyvyttömien kokoukseen. Puheenjohtajana oli Jussi Tuominen ja sihteerinä Korpimaa. Kokouksessa oli myös Heikki Särkkä ja useita muita Korpimaalle kirjoittaneita. Kokous valitsi vanhusten keskustoimikunnan ja hyväksyi eduskuntaryhmille esitettävän vaatimuksen, että valtio maksaa vuoden 1937 lain ja siten eläkesäästötilien ulkopuolelle jätetyille 5 000–6 000 markan suuruisen kuukausieläkkeen. Vuonna 1952 tulikin voimaan laki vanhuusavustuksia kansaneläkelain ulkopuolelle jääneille pEkka isaksson Timo Korpimaan saamia kirjeitä vanhuksilta 1940ja 1950-luvun vaihteessa. Kirjeet kertovat vanhusten elinoloista ja eläkeläisliikkeen varhaisvaiheesta. P ek k A iS A k S S o n Juhlalehti/2019 19
• EläkEläisEt ry:n perustamispäätös avasi portit. Muutamassa kuukaudessa järjestöön liittyi 2 000 jäsentä. Alaosastoja perustettiin maaliskuun 1960 loppuun mennessä 20. Vajaa kaksi vuotta myöhemmin osastoja oli 47 ja jäseniä 7 500. Kun kalenterissa alkoivat häämöttää vuoden 1967 päivät, osastoja oli 97 ja jäsenmäärä ylittänyt 30 000 huikean rajan. Kahdeksan vuotta aikaisemmin, syksyllä 1959 oli järjestöä edeltäviä vanhusten toimikuntia ollut noin 50 ja niissä 800 jäsentä. Järjestön nopea kasvu oli useiden tekijöiden ansiota. Vanhusten toimikunnat ja Eläkeläiset ry toimivat näkyvästi ja menestyksekkäästi eläkkeiden korottamisen ja eläkeläisten olojen parantamisen puolesta. Niiden järjestömuoto ei kuitenkaan vastannut eläkeläisten piirissä syntyneeseen tarpeeseen luoda oma kansalaisja joukkojärjestö. Kilpailua eläkeläisten huomiosta ei ollut tai se oli vähäistä. Eläkkeensaajien keskusliitto perustettiin vuonna 1962 kolmen yhdistyksen (Tampere, Turku ja Helsinki) edustajien kokouksessa. Kolmas tekijä oli vanhusten toimikuntien jäsenten vankka kokemus järjestötoiminnasta. Järjestöön oli helppo liittyä myös siksi, että aina vuoteen 1969 asti se ei perinyt lainkaan jäsenmaksua. Niinpä jäseneksi pääsi ja pysyi sellaisena maksamalla 1 markan (vuoden 1963 rahanuudistukseen asti 100 markan) liittymismaksun, josta keskusjärjestö sai neljänneksen. Näitä niin sanottuja ainaisjäseniä oli järjestössä 1980-luvulle asti, ja taisipa joku olla mukana vielä seuraavallakin vuosikymmenellä. Järjestön isoimmat osastot toimivat ymmärrettävästi suurilla teollisuuspaikkakunnilla. Tampereella yhdistyksen jäsenmäärä nousi 600:aan vuoden 1963 lopussa. Vireitä osastoja löytyi muualtakin. Järjestön ensimmäisessä toimintakertomuksessa maaliskuun lopulla 1960, neljä kuukautta perustamisen jälkeen, iloitaan muun muassa siitä, että ”Säynätsalon paikallisosasto, siis maaseutupaikkakunnalla toimiva eläkeEnsin satoja, sitten tuhansia ja lopulta kymmeniä tuhansia Perustamisvaihe avasi portit jäsenmäärän kasvulle: Jalka käy taas nopsaan tahtiin, muistot elpyy nuoruusmahtiin. Meissä elää joukkovoima, joka työn on aateloima. Eläkeläiset opin tiellä saivat olla myöskin vielä. Antoisaa oli kurssitouhu, vaikka kyllä kova koulu. Vanhan muisti vähän klikkaa eihän tässä muuta vikkaa. Harjoitellaan kerta toinen, tuo ei vielä kelpaa moinen. Katkelma Fanny Virran Kuntokamppailuun-kronikasta, jonka Eläkeläinen-lehti 6/1967 julkaisi. Virran innoitti runoilemaan Pirkanmaan ensimmäinen liikuntakurssi. ”Harjoitellaan kerta toinen...” alku Eläkeläiset ry:n toiset retkeilypäivät järjestettiin Tampereella kesällä 1965. Osallistujien määrä yllätti järjestäjät, kun odotettiin 2 000 – 3 000 vieraspaikkakuntalaista ja tulikin 5 000 – 6 000. 20 Juhlalehti/2019
• Yhteiskunnallinen liike alkoi myös liikkua. Siitä oli hyvä jatkaa. läisten järjestö, on tilannut jo 150 jäsenkorttia”. Ikuiset indeksit Eläkeläisten pysyvä huoli ja katkeruudenkin aihe oli, että eläkkeet eivät vieläkään turvanneet siedettävää toimeentuloa. Tason ohella järjestön ja yhdistysten kannanotoissa nousi esille erityisesti puolisovähennyksen poistaminen eli aviopuolisoiden eläkkeiden nostaminen yhtä suuriksi kuin yksinäisen eläke. Paljon porua aiheuttivat ”tulojen urkinta” eli tulojen ja varallisuuden selvittäminen tukiosan ja myöhemmin myös tukilisän maksamista varten sekä eläkeikäraja. Kuusikymmentäluvun puolivälissä vaatimukseksi muotoutui 62 vuoden ikäraja miehille ja 60 vuoden ikäraja naisille. Eläkkeiden ostovoimaa nakersi jo ensimmäisenä vuonna markan ulkoisen arvon alentaminen eli devalvaatio, mutta ennen kaikkea jatkuva ja korkea inflaatio. Hinnat nousivat elinkustannusindeksillä laskien vuodesta 1956 vuoteen 1960 lähes 35 prosenttia. Kansaneläkkeen todellinen arvo oli vuoden 1960 lopussa huonompi kuin kansaneläkelain tullessa voimaan. Kansaneläkelaissa oli kyllä säädetty eläkkeen sitomisesta indeksiin, mutta indeksitarkistusten perusteet ja siten myös indeksikynnyksen vahvisti valtioneuvosto Kansaneläkelaitoksen esityksestä. Alkuvaiheessa indeksikynnys oli todella korkea, 10 prosenttia. Sen vuoksi elinkustannukset saattoivat nousta jyrkästi ennen kuin eläkkeisiin saatiin indeksitarkistus. Tarkistus tehtiin vasta kolmen kuukauden kuluttua indeksikynnyksen ylittymisestä. Hallitusten tapa pelata niin sanotuilla pisteostoilla aiheutti muutenkin toimeentulorajalla kamppaileville eläkeläisille lisää vaikeuksia. Esimerkiksi vuonna 1961 hallitus alensi amerikkalaisten savukkeiden valmisteveroa ja kahvin tuontitullia estääkseen elinkustannusten nousemisen kynnyksen yli. ”Ehkä historiallisin marssi” Hintojen nousu ja indeksikynnys saivat Eläkeläiset ry:n tarttumaan myös uuteen välineeseen eläkeläisten etujen ajamisessa. Aikaisemmin oli miltei kyllästymiseen asti lähetetty lähetystöjä ja laadittu kirjelmiä. Nyt niiden rinnalla tuli mielenosoitus. Eläkeläiset ry järjesti ensimmäisen eläkeläisten mielenosoitusmarssin lokakuussa 1962 Senaatintorilta eduskuntatalolle. Osallistujia oli 38 paikkakunnalta yhteensä yli 1 500. Osallistujat olivat marssiin tyytyväisiä. Sen sanottiin olleen ”kuusikymmentäluvun ehkä historiallisin marssi”. Se herätti helsinkiläisissä ”vilkasta huomiota ja teki erittäin hyvän vaikutuksen asiallisilla ja vetoavilla tunnuksillaan, rauhallisuudellaan ja päättäväisyydellään”. Vielä tärkeämpää oli varmaan se, että eduskuntatalolle ja eduskuntaryhmille oli toimitettu näyttävästi eläkeläisten kanta indeksikynnykseen, jonka alentamista pohdittiin parhaillaan muuallakin. Eduskunta oli hyväksynyt ponnen siitä, ja Kela oli esittänyt kynnyksen alentamista 5 prosenttiin. Maaliskuussa 1963 hallitus hyväksyi esityksen. Muina vaatimuksina marssi esitti jälleen peruseläkkeiden ja tukiosien korottamista, sairausvakuutuslakia ja rahaa halpavuokraisten asuntojen rakentamiseen. Niin, ja tietysti puolisovähennysten poistamista, josta alkoi nyt tulla uusi ikuisuuskysymys indeksien rinnalle. Liike alkaa liikkua Alkuvuodet kuluivat niin tyystin etukamppailussa, että Eläkeläiset ry:n toinen vahvuus, kulttuurija muu harrastustoiminta, alkoi kehittyä vasta 1960-luvun puolivälissä. Ensimmäisiä enteitä siitä olivat Kallio-Vallilan ja Tampereen yhdistysten ohjelmaryhmät. Kun käänne kulttuuriin tapahtui, sillä oli selvä ajallinen kiintopiste. Aika oli 9.–10.6.1965 ja tapahtuma oli järjestön toiset valtakunnalliset retkeilypäivät. Ensimmäiset oli järjestetty pari vuotta aikaisemmin Jyväskylässä. Osallistujia oli ollut 1 500. Nyt paikka oli Tampere. Ennakkokaavailuissa osallistujamääräksi arvioitiin 2 000–3 000. Toisin kävi. Tampereelle tuli kaksinkertainen määrä väkeä, eri lähteiden mukaan joko 5 000 tai 6 000 tai jotakin siltä väliltä. Päivillä havahduttiin kahteen asiaan. Ensinnäkin, Eläkeläiset ry:stä oli kasvamassa iso joukkojärjestö. Toiseksi, oma harrastustoiminta oli kapeaa. Päivien tilaisuudet olivat puhevoittoisia. Vaikka ensimmäisen juhlapäivän iltana oli kahdetkin tanssit, niitä ei edeltänyt sellainen iltamatyyppinen ohjelma, joka myöhemmin tuli perinteeksi retkeilyja kesäpäivillä. Havahtumisesta alkoi sekä järjestössä että yhdistyksissä valtava toimeliaisuus ohjelmaja tanssiryhmien sekä liikuntaja muiden kerhojen perustamiseksi. Vuonna 1967 järjestettiin Kisakeskuksessa ensimmäiset ikäväestölle tarkoitetut kuntoliikuntakurssit. Yhteiskunnallinen liike alkoi myös liikkua. Siitä oli hyvä jatkaa. pEkka isaksson Eläkeläisten piirissä on silloin tällöin kiistelty toverillisesti esikoisoikeuksista: mitkä yhdistykset mahtavat olla järjestön ensimmäisiä. Yhden vastauksen antaa Eläkeläiset ry:n ensimmäinen toimintakertomus ajalta 3.12.1959– 23.3.1960. Poikkeuksellinen aikamääre johtuu siitä, että toimintakertomus kattaa ajan järjestön perustamisesta ensimmäiseen kevätkokoukseen. Tuolloin yhdistyksiä nimitettiin vielä osastoiksi. Se taas johtui perustavan kokouksen päätöksestä, että vain keskusjärjestö rekisteröidään ja paikalliset osastot toimivat sen vastuulla alaosastoina. Siihen oli syynä epäily, että vanhenevat ihmiset eivät jaksa käydä muun muassa rekisteröintiin kuuluvaa lomakesotaa. Keskusjohtokunnalle oli saapunut 23.3.1960 mennessä ilmoitus seuraavista 20 alaosastosta: Helsinki, Kallio-Vallila, Malmi, Turku, Tampere, Nokia, Kotka, Karhula, Kuusankoski, Lauritsala, Hämeenlinna, Lahti, Joensuu, Kuopio, Varkaus, Kajaani, Oulu, Kemi, Säynätsalo ja Pori. Ei ole tiedossa, merkitseekö luettelon järjestys esimerkiksi perustamisjärjestystä. Pikemminkin näyttää siltä, että järjestys on satunnainen. Kuka oli ensimmänen? Timo Korpimaan saamista kirjeistä (katso juttu edellisellä aukeamalla) ja muusta 1940ja 1950-luvun aikalaisaineistosta näkee selvästi, että ikääntyneet eivät toivoneet ja vaatineet vain parempaa toimeentuloa – tai toimeentuloa ylipäänsä. He halusivat säilyttää ihmisarvonsa. Monissa kirjeissä on kaikuja pelosta tulla leimatuksi köyhäinhoidon kohteeksi. Siitä kertovat viittaukset köyhäinja vaivaisapuun sekä kunnalliskotien kutsuminen vaivaistaloiksi. Myös Timo Korpimaa tekee niin omassa kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa. Vaikka vaivaistalot ja vaivaishuolto olivat poistuneet lainsäädännön kielestä vuoden 1922 köyhäinhoitolain myötä, ne elivät ihmisten mielistä. 1950-luvun vanhukset olivat syntyneet ja varttuneet aikuisiksi aikakaudella, jolla vallitsivat vaivaishuolto, vaivaistalot, ruotulaisuus ja huutolaisuus. Köyhäinhoidonkaan kaiku sanana ja käytäntönä ei ollut neutraali. Siihen sisältyi täysivaltaisuuden menettämisen leima. Se säilyi huoltoapulaissa, joka korvasi vuonna 1956 köyhäinhoitolain. Laissa velvoitettiin vuoteen 1970 asti lapset huolehtimaan ikääntyneistä vanhemmistaan. Eläkeläiset ry:n 27.9.1966 järjestämässä suurkokouksessa Helsingissä hyväksyttiin päättäjille osoitettu kirjelmä, jossa vaadittiin huoltoapulaista poistettavaksi kaikki ne säädökset, ”joilla yhteiskunta siirtää velvollisuuksiaan ja vastuutaan yksityisille kansalaisille ja asettaa sosiaalilautakunnat poliisija oikeuselimen asemaan yhteiskunnan puolesta yksityisiä kansalaisia vastaan”. Tampereen Eläkeläiset ry:n toimintakertomuksessa vuodelta 1968 valitettiin, että sosiaalipalveluissa eli vielä sitkeää vaivausapuajattelua, huoltoja holhousmentaliteettia. Kansaneläke oli tässä katsannossa kumouksellinen. Eläke ei ollut pelkkä luku. Jo vuoden 1937 laissa irtaannuttiin valikoivasta köyhäinhoitoajattelusta, ja vuoden 1956 laki toteutti kaikkien kansalaisten eläketurvan. Kuten historioitsija Kai Häggman (Suurten muutosten Suomessa. Kansaneläkelaitos 1937 – 1997) on todennut, avun saaminen perustui nyt kansalaisen oikeuksiin, ei muiden armeliaisuuteen. pEkka isaksson Ei armeliaisuutta, vaan oikeutta Juhlalehti/2019 21
• Juhlat › Ovet avataan klo 10.00 › Tanssikonsertti klo 11.00-12.30 juhlasalissa › Musiikkija muita esityksiä aulatiloissa koko päivän › Mahdollisuus ruokailuun ja kahvitteluun ravintolassa ja kahvioissa › Ikääntymispoliittinen luento/keskustelutilaisuus Alvar-salissa › Näytteilleasettajia kokousiivessä › Ristipistoja sivistyneesti -näyttely ja Eläkeläiset ry 60 vuotta -näyttely › Eläkeläiset ry 60 vuotta -juhla klo 15.30 juhlasalissa Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoden pääjuhla järjestetään Kulttuuritalolla Helsingissä 4.12.2019. Tässä tietoja siitä, miten juhlaan pääsee mukaan. Kullekin aluejärjestölle on jaettu osallistujakiintiö juhlatapahtumaan: Helsinki 200, Uusimaa 150, Etelä-Häme 100, Kaakkois-Suomi 50, Savo 100, Pohjois-Karjala 50, Kainuu 50, Lappi 100, Jokilaaksot 100, Pirkanmaa 100, Satakunta 100, Varsinais-Suomi 100, Keski-Suomi 100, Pohjanmaa 100. Kiintiöissä ovat mukana myös ohjelmien esittäjät. Paikallisyhdistysten kiintiöistä/paikoista sovitaan aluetoimikunnassa. Paikallisyhdistys tekee oman varauksensa aluejärjestölle. Aluejärjestö välittää paikkatilaukset Eläkeläiset ry:lle. VaPerinteikäs Kulttuuritalo toimii Eläkeläiset ry:n pääjuhlan näyttämönä 4.12. Juhla Kulttuuritalolla Helsingissä 4.12. – näin pääset mukaan Kulttuuritalon juhlatapahtuman ohjelmasisältöjä Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhlavuottaan monin, kaikille avoimin tapahtumin eri puolilla Suomea. Varsinainen syntymäpäivä on 4.12., mutta ohjelmaa ja tapahtumia – jotka ovat avoimia oman jäsenistön lisäksi kaikille kiinnostuneille – riittää koko vuodelle ja eri alueille. Ohjelmassa on muun muassa yhteislaulutilaisuuksia ja kiertävä valokuvanäyttely. Eläkeläiset ry:n aluejärjestöt järjestävät omia juhlia ja seminaarija keskustelutilaisuuksia. Juhlavuoden yhteislaulut Yhteislauluvihkot lähetetään tilaajille toukokuun aikana. Jos yhdistyksesi ei ole tehnyt vihkoista tilausta, voitte kopioida ne käyttöönne Eläkeläiset ry:n kotisivuilta otsikon Toiminta alta: Aineistopankki. Aineisto on kokonaisuus, johon kuuluu lauluvihkoja, soinnut ja yhteislaulutilaisuuden juonnot. Työväenja rauhanlauluja Valkeakoskella 27.7. Juhlavuotemme on mukana Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella lauantaina 27.7. klo 12.00-13.15. Järjestämme yhteislaulutilaisuuden tapahtuman ilmaisalueella (Kanavanranta, Valkeakoski). Säestäjänä ja laulattajana tilaisuudessa on muusikko Jonna Pirttikoski. Istumapaikkoja on 300:lle laulajalle. Mikäli yhdistyksesi suunnittelee kesäretkeä Valkeakoskelle laulamaan, pyydämme tiedottamaan siitä ennakkoon Valkeakosken Eläkeläiset ry:n puheenjohtajalle joko sähköpostitse (seppok.martikainen@gmail.com) tai puhelimitse (0400 747 458). Juhla-arpajaiset 10.5.-9.11. Eläkeläiset ry 60 vuotta -Juhla-arpajaiset ovat käsillä! Arpapaketti postitetaan kaikille jäsenrekisterissä oleville jäsenille. Arpajaisten lyhentämätön tuotto käytetään Eläkeläiset ry:n juhlavuoden järjestelyihin (yhteislaulutilaisuudet, juhlanäyttelyt, juhlalehti, yhteiskunnalliset keskustelutilaisuudet, alueelliset juhlat). Arpojen lunastaminen on vapaaehtoista: arvat voi halutessaan palauttaa lähettäjälle arpapaketin mukana tulevassa kuoressa. Toivomme kuitenkin arpojen saavan jäsenistön keskuudessa hyvän vastaanoton – tuotto luo edellytykset juhlavuoden toimintojen järjestämiselle ja niiden myötä toimintamme tunnetuksi tekemiselle! › Tietoja juhlavuoden tapahtumista kotisivullamme: elakelaiset.fi/jarjesto Juhlavuosi näkyy ja kuuluu eri puolilla maata Etelä-Vantaan Eläkeläisten järjestämässä yhteislaulutilaisuudessa huhtikuussa laulettiin Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlalauluvihkosta. M a r ja -L iis a V iL ja M a a k U Lt tU U R it A Lo rauksen pohjalta Eläkeläiset ry lähettää laskun paikallisyhdistykselle. Osallistumisrannekkeen hinta on 15€/henkilö. Se sisältää sisäänpääsyn Kulttuuritalolle, kaiken siellä tarjottavan ohjelman sekä tapaturmavakuutuksen. Kulttuuritalolla voi myös ruokailla. Ruokailut tilataan ennakkoon. Hinnoista ja varaamisesta tiedotetaan tarkemmin elokuussa. Kulttuuritalolla on lisäksi mahdollisuus kahvitteluun ja välipalojen nauttimiseen koko päivän. Jos siis haluat tulla Kulttuuritalolle juhlapäivän viettoon, kerro siitä omassa yhdistyksessäsi puheenjohtajalle! Olet lämpimästi tervetullut! 22 Juhlalehti/2019
• Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva turva.fi • 01019 5110 2,75 X X 0,5 X 0,5 X 0,5 X 0,5 X 0,25 X Palvelua juuri kuten itse haluat Me vakuutusyhtiö Turvassa palvelemme sinua haluamallasi tavalla: puhelimitse, paikan päällä toimistossamme – tai jopa kotonasi. Ota yhteyttä ja olet Turvassa. JHL ONNITTELEE 60 vuotta täyttävää Eläkeläiset ry:tä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on Suomen monipuolisin eri alojen ammattilaisia ja opiskelijoita yhdistävä ammattiliitto. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL Facebook, Twitter, Instagram: @jhlry Youtube: @JHLviestii Onnea Eläkeläiset! arkistoi Eläkeläisten aineistot Syö & juo kotimaista, työllistät Suomessa! Numero ilmestyy aineisto lehdelle viimeistään 4 syyskuu 12.9. 19.8. 5 lokakuu 17.10. 23.9. 6 joulukuu 19.12. 25.11. Vuoden 2019 aikataulut Eläkeläinen-lehden aikataulut Paikallisyhdistysten ja aluejärjestöjen syyskokousilmoitukset 2019 julkaistaan lehden numeroissa 4 ja 5. Ottakaa kokousilmoitusten suunnittelussa ystävällisesti huomioon ylläolevat päivämäärät, jolloin kokoustiedot viimeistään on ilmoitettava lehdelle (osoitteeseen anu.maki@elakelaiset.fi) Tilaa Eläkeläinen-lehden maksuton uutiskirje sähköpostiisi osoitteesta www.uutiskirje.elakelaiset.fi Liittymällä uutiskirjeen sähköpostilistalle saat paperisen Eläkeläinen-lehden ilmestymiskertojen välilläkin tärkeää, mielenkiintoista ja tuoretta tietoa siitä, mitä järjestössämme ja muualla tapahtuu ja mitä ikääntymispolitiikasta puhutaan. Juhlalehti/2019 23
• Juhlat 24 Juhlalehti/2019 › 16.5. Heinolan Hopearanta Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestö juhlii 60 vuotiasta järjestöä klo 11 alkaen. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. › 6.6. Nokia Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen yhteinen juhla juhla Nokian Kerholassa klo 12 alkaen. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. › 8.6. Varkaus Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Savon aluejärjestöjen juhlatapahtuma. kaikille avoin tilaisuus Varkauden torilla klo 10-12. kylpylähotelli Kuntorannassa tervetuliaiskahvit klo 13, päivällinen klo 16, iltajuhla klo 18 ja tanssit klo 20. Mahdollisuus yöpyä Kuntorannassa. › 6.–7.8. Oulu Jokilaaksojen, Kainuun ja Lapin aluejärjestöjen yhteisjuhla. – 6.8. kävelykatu Rotuaarilla kaikille avoin tilaisuus klo 10 alkaen. 6.8. Toppilan Möljällä portit avautuvat klo 15. 6.8. Oulun Eläkeläiset ry:n juhlatanssit Vaaskelassa klo 20. – 7.8. pääjuhla Toppilan Möljällä. Juhlapuhujana Hanna Sarkkinen. › 9.9. Vaasa Keski-Suomen ja Pohjanmaan aluejärjestöjen yhteistä juhlaa vietetään Vaasan kaupungintalolla klo 13 alkaen. Juhlapuhujana Merja Kyllönen. Vapaa pääsy kaikille eläkeläisille, Vaasan kaupunki tarjoaa kahvit. › 3.10. Kerava Helsingin ja Uuudenmaan aluejärjestöjen yhteinen juhla Kerava-salissa klo 11 alkaen. Alueelliset juhlat Tampereella kokoontui huhtikuussa voimistelijoita Nokialta ja Tampereelta yhteiseen harjoitukseen kohti järjestömme 60-vuotisjuhlaa. Yhteisen liikuntaesityksen traditio yltää vuosikymmenien taakse ja näin tähänkin juhlaan valmistui kaksi uutta koreografiaa. Liikuntaryhmien ohjaajat opettelivat ohjelmat syksyllä ja ryhmät aloittivat harjoittelun tammi-helmikuussa. Liikuntaryhmien yhteisesitys on käytössä jo alueellisissa juhlissa (katso alueelliset juhlat tämän sivun alalaidasta) ja saa huipentumansa joulukuussa Kulttuuritalon lavalla (tietoa Kulttuuritalon pääjuhlasta sivulla 22). Pirkanmaan lisäksi pääjuhlaan liikuntaesitykseen tulevat ryhmät myös Kotkasta, Varkaudesta, Helsingistä ja Hyrylä-Keravalta. Tapiolan salissa Tampereella yhteisharjoitus sujui jo sangen jouhevasti. Sakari Mäkinen oli opettanut ohjelman pääpiirteittäin selväksi ja esityksen koreografit Hannele Pitkä-Liukkonen ja minä kävimme kuviot vielä tarkalleen läpi. ”Mennään ilolla, tätä on hauska esittää ja toivottavasti myös katsoa.” ”Luo mahtavasti yhteistä tunnelmaa, kun harjoitellaan eri paikkakunnilla ja tullaan Kulttuuritalon lavalla yhteen”. Tällaisia kommentteja on matkan varrella tullut, kun ohjaajana on saanut olla liikuntaryhmille tueksi. Diskoa ja muuta menevää juhlaohjelmaa 70-luvun disko-ajan liikkeet tuovat iloista vaihtelua ja mukavia muistoja. Eva rÖnkkÖ › Eläkeläiset ry:n juhlissa on perinteisesti laaja kattaus itse tuotettua ohjelmistoa. Liikkujien lisäksi Kulttuuritalon juhlaa varten harjoittelevat mm. kuoro, orkesteri ja kansantanssijat. Lisäksi yhdistyksiä on pyydetty tarjoamaan omia esityksiään juhlaohjelmistoon. Tapiolan salissa Tampereella yhteisharjoitus sujui muun muassa 70-luvun diskomusiikin tahdissa.
• OTA YHTEYTTÄ JA VARAA LOMASI I LOMALINJA.FI TAMPERE p. 010 289 8100 I HELSINKI p. 010 289 8102 Palvelumaksu 26 €/varaus. Puhelut 8,35 snt/puh + 17, 17 snt/min. Verkkokaupasta 24h ilman palvelumaksua. LOMALINJAN MATKASSA SAAT ENEMMÄN • asiantuntijan räätälöimä matkaohjelma • suomenkielinen asiantuntijaopastus • selkeä kokonaishinnoittelu • kotimainen luotettava matkanjärjestäjä – yli 40 vuoden kokemus SOTAHISTORIAA JA KULTTUURIA KARJALANKANNAKSELLA 19.-21.7., 16.-18.8. ja 6.-8.9. I 526 € Asiantuntijaopas Martti Turtolan johdolla perehdytään sotiemme tärkeisiin taistelupaikkoihin sekä historiaan. Ihantala, Portinhoikka, Muolaa, Äyräpään taistelupaikat, Edith Södergranin muistomerkki, Viipuri. Opastettu kiertoajelu Kronstadtin linnoituskaupungissa ja käynti Laivaston katedraalissa. Asiantuntijaopas professori Martti Turtola SAVONLINNAN OOPPERAJUHLAT: LEPAKKO 31.7.-1.8. I 596 € Johann Straussin samppanjan lailla kupliva operetti Lepakko saapuu Savonlinnaan Wienin Volksoperan esityksenä! Keveä ja riemukas musiikki on tehnyt tästä operetista kuolemattoman klassikon ja esityksestä ovat kaukana maailman tummat sävyt. Matkan aikana nautitaan oopperan lisäksi herkullinen oopperajuhlapäivällinen, risteillään höyrylaivalla ja tutustutaan Moision kartanon taidekokoelmaan. Musiikin asiantuntija Aarno Cronvall ja asiantuntijaopas Riitta Niemenmaa KUNINKAALLINEN ENGLANTI 29.8.-1.9. ja 19.-22.9. I 1 296 € Lähde kuningattaren jalanjäljissä kiertomatkalle Englannin eri osiin! Nähdään niin Crown-sarjastakin tutuksi tulleita Windsorin suvun linnoja upeine taideaarteineen ja puutarhoineen kuin intiimejä kappeleita muistomerkkeineen, kuningattaren koirien hautausmaata unohtamatta. Matka on jokaiselle Englannin historiasta ja kuninkaallisista kiinnostuneelle unohtumaton elämys. Asiantuntijaopas Marjo Sanderson tai Satu Jaatinen RISTEILYLLÄ KIRKKONIEMESTÄ Bergeniin matkataan kiireettömästi ja nautitaan Norjan rannikon kauniista luonnosta. Eri vuodenajat luovat omat, ainutlaatuiset puitteensa ihmeitä täynnä olevalle matkalle. Kesällä auringonvaloa riittää napapiirin pohjoispuolella vuorokauden ympäri. Syksyllä nautitaan ruska-ajan kirkkaista väreistä, raikkaasta ilmasta ja kauniista maisemista. Asiantuntijaopas Iiro Kajaluoto, Liisa Hämäläinen, Katja Heikkinen tai Raila Laine HINTA alk. 1 888 € /hlö Hintaan sisältyy • reittilennot turistiluokassa • 1 yön majoitus valitussa huonetyypissä Hotelli Ivalossa • 4.-11.8. -lähdöllä yöpyminen ja illallinen Bergenissä • 5 yön risteily valitussa hyttiluokassa • täysihoito (aamiainen, lounas ja päivällinen päivittäin) • ohjelman mukaiset kuljetukset ja retket • suomalaisen asiantuntijaoppaan palvelut Tiedot sitoumuksetta, pidätämme oikeuden muutoksiin. HURTIGRUTEN – maailman kaunein merimatka 21.-27.6., 4.-11.8., 15.-21.8., 26.8.-1.9., 6.-12.9., 17.-23.9. ja 20.-26.9. KATSO KAIKKI MATKAT: lomalinja.fi Helsinki, Ivalo, Kirkkoniemi, Tromssa, Lofootit, Napapiiri, Trondheim, Bergen, Helsinki Katso myös Hurtigrutenristeily Bergenistä Kirkkoniemeen 29.6.-7.7. ja 21.7.-10.8.19 Rönnin Kesäteatteri Liput.erajarventeatterit.fi p. 050 438 0854, 040 350 1253 erajarventeatterit.fi Katettu Katsomo! Liput 20/18/12€ Eräjärventie 946, 35220 Eräjärvi, Orivesi Ryhmille Teatteripaketteja Rönnistä kajahtaa Arto Paasilinnan ULVOVA MYLLÄRI dramatisointi Milko Lehto sovitus ja ohjaus Eriikka Magnusson Hilpeän haikea kertomus Rakkaudesta ja erilaisuudesta suomalaisessa maalaismassa eilen, tänään ja ehkä tulevaisuudessakin! EräjärvenTyöväenNäyttämö-Osko-OrivedenSuvi-PirFest-FinlandFestivals TOVERILLISIN HINNOIN! • Sähkötyöt, putkityöt • Ilmalämpö asennukset • Maalämpö asennukset LVIS Kylmähuolto HEINO 045 693 7656 matti.heino56@gmail.com Juhlalehti/2019 25
• Keskiviikko 14.8. 14.30 Majoittautuminen alkaa 14.30–20.00 Kylpyläja allasosasto avoinna 15.00 Tuloinfo ja -kahvit 16.30–18.00 Päivällinen 18.30 Karaoketanssit Torstai 15.8. 07.00–10.00 Aamiainen 09.00–12.00 Luontoretki lähimaastossa 13.00–14.30 Tietokilpailu 14.30 Iltapäiväkahvit 15.00–16.30 Päivätanssit, SenioriMake 16.30–18.00 Päivällinen 18.00– Kylpylä omatoimisesti 20.00 Elävän musiikin tanssit, SenioriMake Perjantai 16.8. 07.00–10.00 Aamiainen 09.00–11.30 ”Eloriehkasut” savolaesittain, iloista tekemistä ja kisailua 12.00–15.00 Vesijumppaa 25 henkilön ryhmissä 13.30–14.30 Yhteislaulua, SenioriMake 14.30 Iltapäiväkahvit 15.00–16.30 10200, parannettu versio Kymppitonnista 16.30–18.00 Päivällinen 18.30–20.00 ”Sinun vuorosi loistaa”, estradi on vapaa 20.00– Elävän musiikin tanssit, SenioriMake Lauantai 17.8. 08.00–10.00 Aamiainen 08.00–08.45 Aamuliikunta 10.00–12.00 Samulin terveyspysäkki, kysy terveydestä, vinkkejä arkeen 14.30 Iltapäiväkahvit 15.00–16.30 Allastanssit 25 henkilön ryhmissä 16.30–18.00 Päivällinen 18.00– Remppaa ja rintakarvoja –teatteriesitys (sis. teemaloman hintaan) 20.00 Karaoketanssit Sunnuntai 18.8. 08.00–10.00 Aamiainen 10.00 Palautekeskustelu 11.00 Hyvää kotimatkaa! Torstai 29.8. 14.30 Majoittautuminen alkaa 14.30–20.00 Kylpyläja allasosasto avoinna 15.30 Tuloinfo ja -kahvit 16.30– Päivällinen 18.30 Karaoken alkukilpailu 20.00 Karaoketanssit Perjantai 30.8. 07.00–10.00 Aamiainen 09.00–09.45 Aamulenkki (tai säävaraus sisäliikuntaa), ohjaaja Sirpa Rossi 10.00–11.00 Yhteislaulua, Marja Winter säestää pianolla 12.00–14.00 Digitalisaatio ja ikäihmiset/ yhdenvertaisuus -keskustelutilaisuus 14.00 Iltapäiväkahvit 14.30–16.00 Allastanssit, ohjaaja Samuli Kinnunen 14.30–16.00 Tanssikurssi (tangoa ja valssia), ohjaaja Matti Väisänen 16.30– Päivällinen 18.00–20.00 ”Sinun vuorosi loistaa”, estradi on vapaa 20.00–24.00 Elävän musiikin tanssit Lauantai 31.8. 07.00–10.00 Aamiainen 09.00–09.45 Aamulenkki (tai säävaraus sisäliikuntaa), ohjaaja Sirpa Rossi 10.00–11.30 Allastanssit, ohjaaja Samuli Kinnunen 10.00–11.30 Tanssikurssi (humppaa ja foxia), ohjaaja Matti Väisänen 13.30 Iltapäiväkahvi 14.00 ”Sydän puhdasta kultaa” teatteriesityksen ensi-ilta lisämaksusta 16.30– Päivällinen 18.00–20.00 Karaokelaulun loppukilpailu 20.00–24.00 Levy-/karaoketanssit Sunnuntai 1.9. 08.00–10.00 Aamiainen 08.00–16.00 Kylpylä omatoimisesti 09.00–10.00 Aamulenkki (tai säävaraus sisäliikuntaa), ohjaaja Sirpa Rossi 10.00 Palautekeskustelu 11.00 Hyvää kotimatkaa! Tule hyvälle tuulelle! Kuntorannantie 14, Varkaus Tutustu palveluihimme: www.kuntoranta.? Varaukset, lisätiedot ja ryhmälomatarjoukset: (017) 560 1403 • myynti@kuntoranta Pidätämme oikeuden muutoksiin. 4 vrk, KE-SU 14.-18.8.2019 222€ /hlö/2hh 3 vrk, TO-SU 29.8.-1.9.2019 178€ /hlö/2hh ELORIEHA SYYSHYRRÄYS Varaa heti hyväntuuliset Kuntoranta-lomapaketit. Tervetuloa yksin, kaksin tai vaikka suuremmallakin porukalla. 14.30–16.00 Allastanssit, ohjaaja Samuli Kinnunen 14.30–16.00 Tanssikurssi (tangoa ja valssia), ohjaaja Matti Väisänen 16.30– Päivällinen 18.00–20.00 ”Sinun vuorosi loistaa”, estradi on vapaa 20.00–24.00 Elävän musiikin tanssit Eläkeläiset ry:n uusi tavoiteohjelma Ikäystävälliseen Suomeen esittää toimenpiteitä, joilla turvataan kaikille Suomessa riittävä toimeentulo, yhdenvertainen osallisuus ja yhteiskunnan läpileikkaava ikäystävällisyys. Ikääntymispolitiikka koskee kaikkia, sillä tämän päivän työikäiset ovat huomispäivän eläkeläisiä. Sukupolvien vastakkainasettelun sijaan tarvitaan sukupolvet yhdistävää toimintaa, jolla yhteiskuntaan luodaan edellytykset hyvälle ikääntymiselle. Eläkeläiset ry:n arvoja ovat ihmisarvo, tasa-arvo ja solidaarisuus. Nämä arvot on määritelty vuonna 2013 hyväksytyssä ohjelmassa Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen. Näistä arvoista lähtien on hahmoteltu myös tulevaisuuteen suuntaava ikääntymispoliittinen tavoiteohjelma. Neljänä päälukuna ovat Arvokas ja turvallinen ikääntyminen, Riittävä toimeentulo, Sosiaalija terveyspalvelut ja Ikääntyneiden osallisuus. Työ uuden tavoiteohjelman laatimiseksi käynnistettiin marraskuussa 2017. Valmistelua on tehty jäsenistöä ja laajaa asiantuntijajoukkoa kuullen. – Uusi tavoiteohjelmamme kokoaa yhteen ne teemat ja tavoitteet, joita jäsenistömme haluaa edistää, toteaa Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies. Uusi ikääntymispoliittinen ohjelma hyväksytään lopullisesti Eläkeläiset ry:n valtuustossa 10.–11.6. 2019. › elakelaiset.fi/jarjesto/tavoiteohjelma/ Eläkeläiset ry:n Ikääntymispoliittista ohjelmaa valmisteltiin muun muassa viime vuoden marraskuussa Puistokulmassa Vantaalla järjestetyssä seminaarissa. Uusi tavoiteohjelma suuntaa ikäystävälliseen Suomeen tU o m A S tA LV iL A 26 Juhlalehti/2019
• J äin maaliskuun alusta eläkkeelle palveltuani suomalaista työelämää 48 vuoden ajan vuodesta 1971 lähtien opiskeluja armeijajaksot pois lukien. Kun Eläkeläiset ry perustettiin joulukuussa 1959, tuolloin 64-vuotiaalla ukillani (äitini isällä) oli elinaikaa jäljellä kolme kuukautta. Lakisääteisen 65 vuoden vanhuuseläkeiän hän saavutti kolme viikkoa ennen kuolemaansa. Hänen ainoaksi jäänyt eläke-eränsä meni hautajaiskuluihin. Vuonna 1936 jo toisen kerran leskeksi jääneellä metsätöillä ja pienviljelyllä leipänsä tienanneella ukillani oli Pohjois-Savossa Vieremällä tietämistä, miten seitsenpäisen lapsikatraansa elätti. Neljä vanhinta lasta oli tuolloin jo maailmalla. Olen puolentoista vuoden kuluttua samanikäinen kuin ukkini oli kuollessaan. En ole voinut välttää kiusausta vertailla keskenään omaa ja ukkini elämäntietä. Vaikka olemme verisukulaisia, ei meidän elämissämme ole ollut ulkoisessa mielessä juuri mitään yhteistä. Luonteenpiirteistä voi löytyä samankaltaisuuksia, vaikka ympäristötekijät ovat olleet hyvin erilaiset. Ukkini koulusivistys jäi rippikoulun suorittamiseen ja joihinkin kiertokoulun kierroksiin. Kaksi asiaa meitä kuitenkin yhdistää. Molemmat lähdimme maailmalle tienaamaan leipäämme 15-vuotiaina, ja molemmat saavutimme lakisääteisen eläkeiän täysin palvelleina. Kun ukkini lähti Lapinlahden Alapitkältä savotoille vuonna 1910, yli 65 -vuotiaita oli väestöstä vajaa viisi prosenttia. Vain muutama prosentti heistä sai jonkinlaista eläkettä. Vuoden 2017 lopussa eläkettä sai lähes 1,6 miljoonaa suomalaista. Niin sanotusti elätteelle laitettujen ruotu-ukkojen ja -akkojen sekä kunnalliskodin asukkien täytyi tuohon aikaan työskennellä hoitonsa vastikkeeksi niin kauan kuin jaksoivat. Vuonna 1930 sosiaaliturvan piirissä oli vain neljä suomalaista sadasta. ukkini saavuttaEssa virallisen vanhuuseläkeiän, oli uusi tasaeläkejärjestelmä suomalaisten huulilla vasta kolmen vuoden ikäinen käsite. Maalaisliiton ja kansandemokraattien ajama verovaroilla rahoitettava tasaeläkejärjestelmä hyväksyttiin vuoden 1956 yleislakon ja tiukkojen presidentinvaalien kärjistämissä tunnelmissa. Yleisen vanhuusja työkyvyttömyyseläkkeen sekä kansaneläkkeen toteuttaminen oli aloitettu jo vuonna 1937. Ensimmäiset kansaneläkkeet maksettiin vuonna 1949. Tuolloin kansaneläkkeensaajia oli 92 000 henkeä, joka kolmas yli 65-vuotias oli vielä töissä. Vuoden 1937 kansaneläkelain ulkopuolelle oli jätetty ennen vuotta 1884 syntyneet, kaikkiaan 275 000 henkeä. Perusteluina oli, etteivät he ehtisi maksamaan riittävästi vakuutusmaksuja ennen eläkkeelle siirtymistään. Kyseisen ikäluokan edustajat kokoontuivat eri puolilta maata 14.–15. kesäkuuta 1950 Helsinkiin Raittiusyhdistys Koiton huoneistoon käsittelemään kansaneläkelain ulkopuolelle jääneiden asiaa. Tilaisuuden kokoonkutsujina toimivat Jussi Tuominen ja Timo Korpimaa. Tilaisuus oli myös lähtölaukaus Eläkeläiset ry:n perustamiselle. Kun kirjailija Matti Kurjensaari (1907 – 88) katseli kansaneläkettä jonottavia eläkeläisiä Helsingin pääpostitoimistossa vuonna 1958, hän kirjoitti: ”Tämän kaltaisia jonoja ei vielä tunnettu 1920-luvulla eikä pitkälle 1930-lukuakaan. Kehitystä on tapahtunut. Huoltovaltio toimii.” Yleinen yksityisalojen työeläkelaki, TEL, tuli voimaan 1. heinäkuuta 1962. Samaan aikaan säädettiin myös erillinen lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkelaki, LEL, joka oli kynnyskysymys TEL:in läpimenolle. EläkEttä tarkoittava ranskan kielen sana retraite esiintyi ensimmäistä kertaa modernissa merkityksessään vuonna 1737. Se tarkoitti valtion virkamiehen työstä pois jäämistä eläkkeen turvin. Kansallisena vakuutuksena eläkkeistä tuli instituutio ensimmäiseksi Saksassa vuonna 1883. Varsinaisena joukkoilmiönä eläkkeitä alettiin maksaa Yhdysvaltain sisällissodan veteraaneille vuodesta 1865. Eläkkeelle jääminen asiallisen eläkkeen turvin tarkoittaa tervetullutta lepoa. Se on hyvinvointivaltioiden suuri saavutus. Rikkaissa maissa eläkkeet vähensivät vanhusten suhteellista köyhyyttä koko 1900-luvun ajan. Vuodesta 1989 eläkkeiden kehitys on mennyt huonompaan suuntaan sosialististen maiden romahduksen sekä uusliberalistisen ”jokainen on oman onnensa seppä” -talouspolitiikan myötä. Maailman laajuisesti kattava eläkejärjestelmä on edelleen pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Eläke on tuntematon etuus lukuisissa Latinalaisen Amerikan, Aasian sekä Afrikan maissa. Vain Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Oseaniassa, Japanissa, Argentiinassa ja Uruguayssa kaikki tai useimmat vanhukset saavat eläkettä, jolla pystyy elämään. Kiinan työväestöstä vain joka viides kuuluu eläkevakuutuksen piiriin, Intiassa vain joka kymmenes. Kiinassa eläkevakuutus on lähinnä kaupunkilaistyöntekijöillä. Suurin osa kaupunkien entisistä julkishallinnon työntekijöistä saa eläkettä, mutta vain kaksi prosenttia maaseudun asukkaista. Maaseudulla asuu yli puolet Kiinan väestöstä. Erilaisia EläkEJärJEstElmiä ollaan ottamassa käyttöön varsinkin Itä-Aasiassa. Niiden vastuksena on Maailmanpankin suunnitelma tehdä eläkevakuutuksesta tärkeä rahoituskapitalismin tulonlähde. Euroopassa eläke-etuudet ovat ainutlaatuisen avokätiset. Vain kaksi kolmasosaa Euroopan 55 – 59-vuotiaista miehistä on edelleen työelämässä. Ukkini osallistui innokkaasti E-osuusliikkeen rientoihin. Jos hänellä olisi elonpäiviä riittänyt, hän olisi varmaan lähtenyt mukaan perustamaan kotipaikkakunnalleen Eläkeläiset ry:n aluejärjestöä ja paikallisyhdistystä. Jos hän voisi osallistua Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhliin, hän taatusti toteaisi: ”Katohan kehveliä, eläkeläisethän elelevät nykyään ihan herroiksi!” Juha drufva Kirjoittaja on Tampereella asuva toimittaja ja tietokirjailija. EssEE Kattava eläketurva edelleen harvojen etu Eläkkeelle jääminen asiallisen eläkkeen turvin on hyvinvointivaltioiden suuri saavutus. Juhlalehti/2019 27
• sanat KUN AURINKO ON kiivennyt metsän reunan yli ja kuivattanut kasteen ojan varren ruohonkorsilta haukka nousee siivilleen. Se kohoaa laajoin kaartein vainioitten yläpuolelle, näkee allaan peltojen muodostaman kirjavan tilkkutäkin vihreän ja keltaisen vivahteina. Horisontti kaartuu taivaanrannan etäiseen sineen. Ihminen kulkee pitkin maan kuperaa pintaa, katsoo lähelle, katsoo kauas, näkee haukan pienenä pisteenä pilven liepeellä. On elokuu. Rukiin tähkä on kiinteä, pystypäinen, mutta kauran tähkä helmeilee kultaa ja tanssii tuulessa. Isä kulkee pellon laitaa, riipoo kauranjyviä kouraansa, painelee niitä peukalon kynnellä etusormea vasten. Jos jyvästä purskahtaa maitoa se ei ole vielä kypsä. Isä pureskelee jyviä, makustelee ja tuumailee. Poutaa on kestänyt jo pari viikkoa. Pilvilaumat ovat vaeltaneet yli laakean latomeren, illat hehkuneet roosaa ja purppuraa, yöt sinertävää kuunvaloa. Sirppi odottaa liiterissä tahkottuna ja liipattuna. Aamulla olemme korjanneet isän kanssa piikkilanka-aitaa. Minä olen kiristänyt lankaa rukkaset käsissä ja isä lyönyt nauloja aidantolppiin. Siinä työssä ei tarvitse paljon puhua. Jenkkikassissa on voileipiä ja kahvia pullossa villasukan sisällä. Minulla on omassa pullossa maitoa. Isä istuu pientareelle juomaan kahvia. Huomaan, että hänellä on kirja mukanaan. Noitaympyrä. Arvelen, että se ei ole satukirja, koska muuten isä olisi lukenut sitä minulle. Nyt hän vain ryystää kahvia ja hörähtelee lukiessaan. Illansuussa isä hakee sirpin liiteristä ja sitoo sen polkupyörän takatelineelle. Isä on määrätietoinen ja levollinen kun hän pakkaa eväät ja Noitaympyrän siniseen kassiin. Hänellä on siniharmaat olkaimelliset työhousut, ruudullinen puuvillapaita, jonka alla pyöreäaukkoinen aluspaita, kumiteräsaappaat ja housuntaskussa nenäliina, josta solmitaan päähine suojaamaan auringon paahteelta ja kuivaamaan hikeä otsalta. Tiedämme äidin kanssa, että isä viipyy myöhään pellolla, koska auringon laskettua nousee täysikuu, ilma viilenee ja paarmat ja hevoskärpäset lakkaavat kiusaamasta. Kytökaura on leikattava sirpillä, koska niin on aina ennenkin tehty eikä muuta perustelua tarvita. Äiti aavistelee, että kauranleikkuu kuutamolla merkitsee isälle muutakin kuin arkista työtä. Minä kuvittelen isän piirtävän noitaympyröitä kuun valossa välkkyvällä sirpillä, joka on niin terävä, että kun sitä hipaiseekin niin se viiltää verta vuotavan haavan. Iltalypsyn aikaan isä polkaisee pyörällä viivasuoralle kytötielle, joka kulkee sarkojen suuntaisena kohti metsän rantaa. Katselen kammarin ikkunasta etääntyvää selkää. TYÖPÖYdÄLLÄ ON PAKKA isän leikkaamia puotipaperiliuskoja, joille hän kirjoittaa lehtijuttuja Työkansan Sanomiin tai paikalliseen Järviseudun Sanomiin. Isällä on sinisiä ruutupaperivihkoja, joihin on kirjattu viljasatojen määriä ja saatuja katokorvauksia lähiseudun pienviljelijöille. Joskus isä manailee äidille korvausten pienuutta. Se on politiikkaa. Meillä on neljä hehtaaria viljelysmaata, pieni palsta sukutilan metsää, kaksi lehmää ja mopo, jolla äiti kuljettaa työväen osuusliikkeeseen varhaisperunaa juhannusviikolla. Talvella isä käy höyläämässä suksia kirkonkylän suksitehtaalla. Silloin hänen työvaatteensa haisevat tervalle. Äidillä on poljettava ompelukone Singer, jonka ääressä hän ahertaa kun navettatöiltä ehtii. Kammarin seinällä on iso peili, jonka edessä äidin asiakkaat kääntyilevät kun vaatetta sovitellaan. Olen tottunut puolipukeisiin reheviin naisiin, jotka naureskelevat ja nipistävät poskesta koska olen heidän mielestään laiha ja tarjoavat joskus karamellia. Amerikan leskenä äiti on jäänyt kahden lapsen huoltajaksi 30-luvulla. Velija sisarpuoleni saavat jonkinlaista turvaa mummonsa, Venäjän lesken maatilalla äitini käydessä viikolla tukkisavotalla ruuanlaittajana ja kahvinkeittäjänä. Äidin isä, Santeri on paennut Venäjälle kansalaissodan jälkeen, osallistuttuaan valtiopäivämiehenä ja sosialistina kapinaan ja punahallituksen toimintaan vuonna -18. Myöhemmin äiti ostaa ompelukoneen velaksi tutun puoluetoverin lainan turvin ja ryhtyy yrittäjäksi kirkonkylällä. Minä olen iltatähti, joka on nukkunut Stalinin kuvan alla, Singer-ompelukoneen varjossa. Kytöpalstalla isä taluttaa pyörän harmaan ladon seinustalle heinäseipäitten viereen. Hän istahtaa oven suuhun tuoksuvalle heinäpatjalle ja avaa kirjan. Valoa riittää vielä muutaman tunnin ennen kuun nousua. Haanpään kotipaikka Piippolan Leskelän kylä on täältä pohjoiseen mutta samaa maisemaa, samaa Pohjanmaata; matalaa kytöä, kituliasta, suolaheinää kasvavaa nälkämaata, haikeaa kuovin huutoa, mudanvärisiä suolampia, laiskoja jokia ja kitukasvuista männikköä. ELOKUUN LÄMPIMÄNÄ iltana vastakorjatun heinän tuoksussa kaurapellon laidalla tämä kirja on keskellä omaa maisemaansa. Isä näkee kirjailijan lekuttelevan haukkana peltojen yläpuolella. Sieltä se Pentti näkee laajalle, tekee syöksyn, iskee tarkasti ja säälittä. Ajatus haukkaa kuin sirkkelin terä, synnyttää kulkumiehen, maattoman Pate Teikan, ihmisen penikan, jota ajaa pettymys isänmaahan ja nylkyreihin, jotka lihottavat pankkitilejään maattomien työläisten ja velkaisten tilallisten kustannuksella. Maantietä kulkeva levoton työmies päätyy rajalle, jossa isänmaa loppuu ja päättää ylittää sen. Isä hörppää kahvia ja nyökyttelee. Kirja on odottanut julkaisua pari kymmentä vuotta, mutta on silti ajankohtainen ja kohottaa vuosi sitten LamuIsän maa matti kivinEn enSio mUStonen 28 Juhlalehti/2019
• järveen hukkuneen Haanpään kansalliskirjailjoitten joukkoon. ISÄ ON VIERAILLUT Neuvostoliitossa pohjalaisen puoluevaltuuskunnan mukana. He ovat käyneet Kremlissä, Leninin mausoleumissa, kollektiivitiloilla, tehtaissa ja Bolshoi-teatterissa katsomassa Joutsenlampea. On syöty kaviaaria, maisteltu gruusialaista viiniä ja seurattu korkeatasoisia kansantanssiesityksiä. Valtuuskunnan jäsenet ovat saaneet mukaansa ison kansion virallisia valokuvia, joita isä on näyttänyt puolueen paikallisosaton tovereille palattuaan. Keskustelussa on todettu, että maatalouden kollektivisointia pitäisi edistää myös täällä kotimaassa. Yhteinen näkemys on, että Neuvostoliitto on maailman edistyksellisin valtio kuten sen tieteellis-taloudelliset saavutukset todistavat ja jotka isä on omin silmin nähnyt. Kapitalistimaissa yhteiskunnalliset muutokset tapahtuvat hitaasti, monipuoluejärjestelmässä kaikki ajavat omaa etuaan eivätkä hahmota kokonaisuutta. Siksi vallankumous on ainoa keino siirtyä yhteiskuntaan, joka takaa kaikille mahdollisuuden hyvään elämään. Esimerkiksi maatalouden kollektivisointi tehostaisi koneitten käyttöä ja kohottaisi satojen määrää, vähentäisi ruumiillisen työn osuutta tiloilla ja lisäisi työn tuottavuutta. Ja ennen muuta työn tuottama lisäarvo ei menisi kapitalistin kukkaroon vaan se jaettaisi oikeudenmukaisesti kollektiivin jäsenten kesken. Isän kirjahyllyssä on Leninin kootut teokset, 24 osaa painettu Petroskoissa. Muistan, että kirjat tuoksuvat jollekin kemikaalille, niissä on tummanruskeat kannet ja mustavalkoisia valokuvia, jotka on suojattu läpinäkyvällä paperilla. Isä on alleviivannut tärkeitä kohtia ja kirjoittanut marginaaleihin omia kommenttejaan. Tummanvihreäksi maalatussa kirjahyllyssä on poliittista kirjallisuutta; Marx, Engels, Lenin, Stalin, Tuure Lehen. Olen selaillut niitä ja ihmetellyt sitä, ettei niissä ole kuvia. Mutta on yksi poikkeus, Suuri Olympiakirja , joka ilmestyy Helsingin olympialaisten juhlajulkaisuna 1952. Muistan ne kuvat ja muistan Martti Jukolan ylevän tekstin ja isänmaallisen paatoksen, jota radioselostajat myöhemmin pyrkivät matkimaan. TUULI KOHAHTAA ladon nurkissa. Isä havahtuu, laskee kirjan. Pääskynen pujahtaa sisään avoimesta oviaukosta pesälleen, josta kuuluu innokasta sirkutusta. Myyrä rapistelee jossakin lattian alla. Varjot pitenevät, metsän rantaan on kohonnut vielä kalpea täysikuu. Isä kaivaa jenkkikassista sinikantisen vihkon ja lyijykynän. Pienellä, täsmällisellä, hieman kulmikkaalla käsialallaan hän alkaa kirjoittaa. Laulu kauralle Satojen ja tuhansien kuokan iskujen Roudan, hien ja sateen kypsyttämä multa On sinun kehtosi kultainen kauranjyvä Sinne sinut saattelen kun keväinen ahava On kuivannut maan, kun kiurut kimpoilevat Taivaan kaarella. Kesän korkean avaruuden alla sinä kohotat kultaisen kortesi, Ylenet kruunupäisenä viljavartalona kytöjen valtakunnassa. Ja elokuun lempeänä iltana sinä kumarrat pääsi, Sanot olevasi valmis. Niin minä liitän sinut ja korsikumppanisi nipuksi, Leikkaan sinut juuriltasi kultaiseksi lyhteeksi Nousevan kuun ja koboltinsinisen taivaan alla. ISÄ HAVAHTUU kun ensimmäiset sadepisarat putoilevat ladon pärekatolle. Ilta on tummunut, yläpilvissä välähtelee äänettömiä elosalamoita. Kuhilaat seisovat ryhdikkäinä kahdessa rivissä pitkin sarkaa. Urakka on puolessa välissä, sirpin terä vaatii kovasinta. Kuu on kuollut, taivas on musta. Sade saapuu raskaana, tummana ja tiheänä kuin kuusimetsä. Salaman välähdyksessä isä näkee kuhilaat sotilaina, jotka seisovat kranaattisateen alla. Sodasta on jo yli kymmenen vuotta, mutta isä odottaa yhä poikaansa, vaaleatukkaista Tenhoa, esikoistaan joka on kadonnut sodassa. Siellähän Tenho seisoo, sankaripoika kuhilaana, pystypäisenä ja elävänä. Herään. Isä istuu sängyn laidalla. Ulkona sataa. Isä pyyhkii märkiä kasvojaan. On elokuu. Rukiin tähkä on kiinteä, pystypäinen, mutta kauran tähkä helmeilee kultaa ja tanssii tuulessa. › Kuopiolaisen Matti Kivisen Isän maa sai ensimmäisen palkinnon Eläkeläiset ry:n Suomi 100 työllä rakennettu -kirjoituskilpailun proosasarjassa vuonna 2017. Isänmaalle Hän täytti kahdeksantoista vuonna 1948 ja meni naimisiin sotainvalidin kanssa. ”Isänmaalle on uhrattava.” Kyllä hän! – Pois alta! Hän raivasi tilan, rakensi talon miehen kanssa tiettömien taipaleiden taa. – Pois alta! Hän juoksi kaivolta pirttiin vesisankojen kanssa. – Pois alta! Hän romautti sylyksen puita takan eteen. – Pois alta! Hän kiikutti likasangon tunkiolle. – Pois alta! Hän loi sonnat navetasta. – Pois alta! Hän lypsi lehmät, nosteli tonkat kärryyn, työnsi ne maitolavalle ja takaisin. – Pois alta! Hän luuttusi lattiat joka lauantai. – Pois alta! Hän seivästi heinää kesät kuumat. – Pois alta! Huilatessaan hän synnytti seitsemän lasta. Ne olivat kaikki yhtä aikaa pieniä ja ne juoksivat toistensa perässä ympäri tupaa ja huusivat: Poit alta! Hän kitki ja kasteli kasvimaataan kesän vaaleat yötä. – Pois alta! Hän leipoi taikinan, veti uunista kypsät leivät. – Pois alta! Hän kantoi saunaan vettä, vettä. – Pois alta! Hän pesi pyykit, huuhtoi, kuivatti, silitti. – Pois alta! Hän kutoi sadat sukat ja lapaset. –Pois alta! Nyt tarvitaan muutama mies kantamaan hänet hautaan – pois alta. IlmI PEltola › Karstulalaisen Ilmi Peltolan runo sai toisen palkinnon vuonna 2017 järjestetyn Eläkeläiset ry:n Suomi 100 työllä rakennettu -kirjoituskilpailun runosarjassa. Maapohjaa Lapsenlapset tunsivat hänet vain mummuna ja viimeiset vuodet vaikean sairauden väsyttämänä. Hän oli niitä naisia, jotka elivät lapsuuden ja nuoruuden sodan varjossa. Hän oli niitä naisia, sitä sukupolvea, joka Suomea sodan jälkeen rakensi. Sisulla kohosi koti, lapset koulutettiin, työssä käytiin. Hän siivosi ja järjesti toistenkin asioita iltaisin suuressa konttorissa yksin luutulla vuosikaudet. Vielä vanhana hän hoivasi heikompia vanhuksia. Niin kuin te, lapsenlapset nyt, hänkin oli kerran nuori, rakastunut, oli häät, syntyi lapsia. Hän muokkasi maapohjaa teidän juurtua. EEvI KaasInEn › Helsinkiläisen Eevi Kaasisen runosikermä, josta Maapohjaa on yksi osa, sai kolmannen palkinnon vuonna 2017 järjestetyn Eläkeläiset ry:n Suomi 100 työllä rakennettu -kirjoituskilpailun runosarjassa. Juhlalehti/2019 29
• Juhlakrypton ratkaisut on lähetettävä juhlavuoden loppuun eli 31. joulukuuta 2019 mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana JUHLAKRYPTO. Ratkaisijan nimi Osoite Postitoimipaikka Juhlakrypto 30 Juhlalehti/2019
• Julkaisija Eläkeläiset ry Päätoimittaja Jan Koskimies Toimitussihteeri Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset Anna Autio puh. 020 743 3610 anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy vuonna 2019 6 kertaa. Tilaushinta kotimaahan 30 euroa/vuosikerta Muut Pohjoismaat 40 e/vsk, muut maat 50 e/vsk Toimitus ja toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@ elakelaiset.fi Ilmoitushinnat 1,90 euroa / pmm Ilmoitusmyynti Tmi Johanna Pelto 040 9030 141 johanna@johannapelto.fi Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (painettu) ISSN 2242-3338 (verkkolehti) I-Print, Seinäjoki 2019 Puheenjohtaja Martti Korhonen Varapuheenjohtaja Marja Leena Makkonen Toimisto Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi www.elakelaiset.fi Toimisto palvelee ark. klo 9-15. Jäsenpalvelu Soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610: jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilauk set. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita. Kaikki maksut (mukaan lukien jäsenmaksut): IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Sähköpostiosoitteet etunimi.sukunimi@ elakelaiset.fi Toiminnanjohtaja Jan Koskimies 040 747 0776 Jäsenvastaava Anna Autio 044 751 1030 jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Henkilöstöja talousvastaava Heli Grönroos 050 529 0399 kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Aluetyön suunnittelija Anna Eskola 044 751 1031 yhdistysverstastiedustelut Järjestösuunnittelija Anu Mäki 040 839 7699 Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Koulutussuunnittelija Tiina Rajala 040 582 4319 kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö 040 501 3599 Tiedottaja Tuomas Talvila 050 570 9716 Eläkeläinen-lehden toimittaja Koordinaattori Marja-Liisa Hirn juhlavuoden valokuvanäyttelyn koordinaatttori 044 7631 482 Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669 myynti@kuntoranta.fi 45-vuotisproosaruno toiminnasta Runossako kaikki kerrottaisiin, ketään unohtamatta, lyhyesti ja iloisesti tapahtumat, peijaisetkin. Silloin rakennettiin Suomea, syntyi perheitä, hoidettiin lapsia ja lähetettiin heidät maailmalle. Tuli halu muuhun, perustettiin yhdistyksiä, tuli toimintaa, kokoonnuttiin yhteen ja tavattiin tuttuja, saatiin uusia ystäviä. Näinhän se tapahtui, kuvio alkoi pyöriä. Vartsikan työväentaloon me majoituimme, ja toimintamme keskiössä talo on pysynyt. Jäseniä tuli, mutta aika ja myös muualle muutto vaihtelivat jäsenkannassa, aina tuli uusia ahertajia, ihmiset ja tehty työ teki toiminnan ja siitä olisi monta tarinaa. On ruodittu eläkkeen pienuutta, laulettu kuorossa ja yksin, taputettu juhlissa ja naurettu sananiekoille. veteraaneja on muistettu, sanoin kiitelty. Mielenosoituksiin on marssittu, vaadittu prosentteja eläkkeisiin, palveluihin parannuksia toivottu, joskus päättäjiäkin tavattu. Puheenjohtajia kuunneltu ja yhdessä päätetty. Asiantuntijoita treffattu, selityksiä setvitty ja joskus ymmärretty. On kerrottu nivelien rutinasta ja sydämen tykytyksestä saatu ohjeita joita noudatettukin. Opittu sienien tuntemusta ja syksyllä niitä kerätty, saunottu retkellä ja maistettu makkaraa. Tanssittu polkasta tangoon tanhuttu sekä voimisteltu. Kulttuurista mielihyvää ammennettu, runoja että tarinaa Kivestä Paasilinnaan ja Onervasta Leinoon ihmetelty. Leimauskortteja on testattu, Joukosta kyselty sekä laskiaisena lettuja maisteltu. Kahvit on aina juotu, paakarit parastaan leiponeet ja emännät tarpeeseen ahertaneet. Arjen aherruksesta juhlaan tekijöitä kannustettu että kiitelty. On myyty tavaraa torilla, reissuttu ulkomailla ja hoidettu terveyttä. Kuntorantaan tutustuttu ja kursseilla opiskeltu. Osallistuttu tapahtumiin innostuttu kohtaamisista ja seuraavaa jo suunniteltu. Kädet koristeita luoneet, kudottu lapasia, sukkia, liinoja, joita myyntiin laitettu. Aina ei tuotos ollut mieleinen, mutta ei lannistuttu. Kotimaata on katsasteltu, kaupunkeihin tutustuttu sekä murteita kuunneltu. Kouluajoista tarinoitu ja maiden ruokia maisteltu, vähän itsekin kauhottu. Sukujuurista tietoa saatu, paikannimistä asiaa. Kirjelmiä on laadittu, aitaa rinteeseen pyydetty, talvisin pihalla liukasteltu kun kaupungin hiekkaa odoteltu. Turistu tuttujen kera, kokemuksista kerrottu ja kotiin keritty. Juhlat on järjestetty, vieraita kutsuttu ja soitoin tanssittu. RIItta suhonEn vartiokylän eläkeläiset ry 1.11. 2010 Juhlalehti/2019 31
• Eläkeläiset ry perustettiin vuonna 1959. Olemme Suomen ensimmäinen valtakunnallinen eläkeläisjärjestö. Tunnuksemme – kultainen lyhde – kertoo ajasta, jolloin Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta. Eläkeläiset ry vaati kaikille riittävää kansaneläkettä. Nyt elämme vuotta 2019. Tavoitteenamme on ikäystävällinen Suomi. Vaatimus kansaneläkkeen riittävyydestä on yhä ajankohtainen. Eläkeläisköyhyys on poistettava. Yhdenvertaiset sosiaalija terveyspalvelut on taattava kaikille. Eläkeläiset ry on osa aktiivista kansalaisyhteiskuntaa, eläkeläisten edunvalvoja, puolestapuhuja ja yhdessäolojärjestö. Meillä on eri puolilla maata 14 aluejärjestöä, runsaat 200 paikallisyhdistystä ja noin 26 000 henkilöjäsentä. Vaikutamme paikallisesti ja valtakunnallisesti. Vaadimme ikääntyneiden ihmisten huomioimista kaikessa päätöksenteossa. Kaikenlaiseen ikäsyrjintään on puututtava. Jäsenistömme toiminta paikallisyhdistyksissä mitä moninaisimpien harrastusten parissa tähtää ikävän ja yksinäisyyden karkottamiseen. Yhdessäolo lisää hyvinvointia – pidetään yhdessä hauskaa! Eläkeläisten puolella vuodesta 1959– Tule mukaan! EläKEläIsEt Ry mEchElInInKatu 20 a 1, 00100 hElsInKI Puh. 020 743 3610 www.ElaKElaIsEt.fI ElaKElaIsEt@ElaKElaIsEt.fI sEuRaa mEItä sosIaalIsEssa mEDIassa facEbooK ja InstagRam: @ElaKElaIsEtRy A n n A eS ko LA