1 EU:n maatalousja maaseuturahoitus Varsinais-Suomessa YMPÄRISTÖ JA ILMASTO -teemanumero HALOO MAASEUTU!
2 2 EU:n maatalousja maaseuturahoitusta myönnetään, jotta koko Suomi voisi hyvin! EU:n maaseuturahoitusta myöntävät Varsinais-Suomessa ELY-keskus ja viisi Leader-ryhmää, jotka myös neuvovat tuen hakemisessa. EU:n maataloustukijärjestelmän hallinnoinnista vastaavat Varsinais-Suomessa ELY-keskus ja kuntien maaseutupalvelut. Oripää Loimaa Pöytyä Ypäjä Jokioinen Humppila Somero Tammela Forssa Pyhäranta Laitila Uusikaupunki Vehmaa Kustavi Taivassalo Salo Kemiönsaari Sauvo Parainen Paimio Kaarina Mynämäki Nousiainen Rusko Aura Koski Tl Marttila Naantali Masku Raisio Lieto Turku Oripää Loimaa Pöytyä Ypäjä Jokioinen Humppila Somero Tammela Forssa Pyhäranta Laitila Uusikaupunki Vehmaa Kustavi Taivassalo Salo Kemiönsaari Sauvo Parainen Paimio Kaarina Mynämäki Nousiainen Rusko Aura Koski Tl Marttila Naantali Masku Raisio Lieto Turku Loimaan maaseutupalvelut Humppila, Jokioinen, Loimaa, Oripää, Pöytyä, Ypäjä Paimion maaseutupalvelut Paimo, Kaarina, Kemiönsaari, Parainen, Sauvo Someron maaseutupalvelut Somero, Forssa, Tammela Vehmaan maaseutupalvelut Kustavi, Laitila, Pyhäranta, Taivassalo, Uusikaupunki, Vehmaa Liedon maaseutupalvelut Aura, Koski Tl, Lieto, Marttila, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Raisio, Rusko, Turku Salon maaseutupalvelut Salo Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteystiedot löydät keskitetysti osoitteesta maaseutu.fi/varsinais-suomi. ELY-keskus myöntää tukea Varsinais-Suomen maaseudun kehittämissuunnitelman ja Leader-ryhmät omien paikallisten strategioidensa mukaisiin toimiin. Tukihaku on jatkuva, mutta päätöksiä tehdään valintajaksoittain. Maaseuturahoituksen piiriin kuuluu lähes koko Varsinais-Suomi. Kehittämissuunnitelma, Leader-ryhmien strategiat, valintajaksot ja kartta tukikelpoisesta maaseutualueesta löytyvät keskitetysti osoitteesta maaseutu.fi/varsinais-suomi.
3 PÄÄKIRJOITUS EU:n maatalousja maaseuturahoituksella edistetään Varsinais-Suomen maaseudun vihreää siirtymää Kestävästi kehittyvä elinkeinotoiminta ja elinvoimaiset asuinympäristöt ovat Varsinais-Suomen maaseudun kehittämissuunnitelman sekä alueen Leader-ryhmien kehittämisstrategioiden keihäänkärkiä. EU:n maatalousja maaseuturahoituksella ohjataankin rahoitusta nyt käynnissä olevalla rahoituskaudella korostetusti kestävän kehityksen edistämiseen ja ympäristön tilaa parantaviin toimenpiteisiin. Varsinais-Suomen maaseudun kehittämissuunnitelman ilmastoja ympäristötavoitteet pohjautuvat suunnitelman viiteen painopistealueeseen, joita ovat alkutuotanto, ruokaketju ja elintarvikkeiden jalostus, maaseutuja saaristomatkailu, maaseudun monipuolinen yrittäjyys sekä hyvä elämä maaseudulla. Lisäksi Saaristomeren tilan parantaminen on tunnistettu koko maakuntaa koskettavaksi asiaksi. Ilmastoja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävissä monipuolisia rahoitusja tukityökaluja niin maatilayrittäjille, maaseudun yhdistyksille ja yrityksille kuin elinkeinojen kehittämisorganisaatioille sekä tutkimuskeskuksille ja oppilaitoksille. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen, maatalousluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen sekä sään ääri-ilmiöihin varautuminen korostuvat vuosi vuodelta yhä enemmän. Varsinais-Suomessa tavoitteena on, että alkutuotantoa ja koko ruokaketjua harjoitetaan kokonaiskestävästi huomioiden niin taloudelliset kuin ekologiset lähtökohdat. Maataloustuotannon monimuotoisuutta halutaan vahvistaa, ylläpitää ja kehittää aktiivisesti. Varsinais-Suomen kokonaispeltoala on noin 300 000 hehtaaria, minkä vuoksi maan kasvukunnolla, vesitalousratkaisuilla sekä muilla ympäristön tilaa huomioivilla toimenpiteillä on aivan keskeinen merkitys alueen ilmastoja ympäristökysymyksiin. Maaseudulla toimivien yritysten osalta on tärkeää vahvistaa kestävän kehityksen mukaista siirtymää aktivoimalla yritysten panostuksia kestävämpiin energiaja materiaaliratkaisuihin, prosessien optimointiin sekä tutkimustiedon monialaisempaan hyödyntämiseen. Yrittäjien osaaminen, hyvinvointi sekä yritystoiminnan kannattavuus ovat Varsinais-Suomen maaseudun kehittämissuunnitelman keskiössä. Varsinais-Suomen rikas ja monimuotoinen maaseutuja saaristoluonto on tunnistettu myös alueen matkailun yhdeksi strategiseksi kärjeksi. Matkailun suunnitelmallisessa edistämisessä pääpaino on vastuullisen, kestävästi kasvavan ja ympärivuotisen luonto-, kulttuurija ruokamatkailun kehittämisessä. Ympäristön tilan ja luonnon monimuotoisuuden edistämisessä sekä vesistöjen tilan parantamisessa korostuu toimialarajat ylittävän yhteistyön tärkeys. Erityisesti Saaristomeriohjelman käynnistyminen alueella on tuonut toimijoita eri sektoreilta yhteen valmistelemaan yhdessä toimenpiteitä, joilla Saaristomeren tilan heikentyminen voitaisi estää. Myös maaseuturahoituksella on tällä ohjelmakaudella erityinen kiinnostus edistää luonnonvarojen ja vesistöjen kestävää hoitoa, maaseutualueiden ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä luonnon monimuotoisuutta yleishyödyllisten ympäristöinvestointien avulla. EU:n maatalousja maaseuturahoituksella edistetään Varsinais-Suomessa maaseudun elinkeinotoiminnan ja asuinympäristöjen vihreää siirtymää, joka luo lisäarvoa niin maaseudun asukkaille, yrityksille kuin matkailijoillekin. Tähän lehteen on koottu monipuolinen kattaus innostavia esimerkkejä erilaisista ympäristön tilaa parantavista toimenpiteistä aina ilmastoviisaasta metsänhoidosta kotimaisiin kasviproteiineihin ja vieraslajien poistoon. Toivottavasti ne inspiroivat ideoimaan myös uusia kehittämisideoita. Jos sellaisia syntyy, maaseutuverkosto on valmiina auttamaan. Maataloutta ja maaseutua kehitetään yhteistyössä! Johanna Mattila, ryhmäpäällikkö Varsinais-Suomen ELY-keskus
4 4 Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen vuosina 2021–2024 toteuttamassa Hiililounas-hankkeessa tehtiin merkittävää työtä Varsinais-Suomessa tuotettujen kasviproteiinien eteen ja samalla tuotiin esiin kasvisruuan etuja kuluttajille erityisesti ilmastonäkökulmasta. Hanke sai EU:n maaseuturahoitusta Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen lisäksi hankkeessa olivat mukana Raisio Oyj, Keskitien säätiö, Varsinais-Suomen MTK, ISS Palvelut Oy, Trans Farm Oy, Vihreä Härkä, Voimapapu Finland Oy, Ylistalon tila, Antell ja Sodexo. Yhteistyössä mukana olleiden yritysten kanssa tehtiin reseptejä, joissa käytettiin lähellä tuotettuja kasviproteiineja: erityisesti härkäpapua, hernettä ja hamppua. Uusien reseptien mukaan tehtyjä hiililounaita tarjottiin hankkeen aikana Turussa, Raisiossa, Vaasassa, Porvoossa ja Nokialla – yhdeksässä eri ravintolassa. Hankkeessa työskentelevä projektiasiantuntija Otto Selenius kertoo, että pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan ihmisten pitäisi lisätä ruokavalioonsa palkokasveja ja kalaa ja korvata niillä punaista lihaa. – Tässä hankkeessa toiveena oli, että kasviproteiinien suosio kasvaisi lounasravintoloissa, mutta myös kotikeittiöissä, kun niiden maut saadaan ihmisille tutuiksi lounasravintoloiden kautta. Lisäksi tavoiteltiin sitä, että kasviproteiinien kasvava kysyntä kohdentuisi juuri lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin. Lounasasiakkaille tehtyyn kyselyyn saatiin yhteensä 700 vastausta, joita on hyödynnetty hankkeen kokoamassa Parempia proteiineja lautaselle -oppaassa. Oppaan tavoitteena on helpottaa ammattikeittiöitä lisäämään kasvisruokaa lounaslistoilleen. Kotimaiset kasviproteiinit pärjäävät hyvin hiilijalanjälkivertailussa Luonnonvarakeskus selvitti Hiililounas-hankkeessa eri proteiinien hiilijalanjälkiä, eli ilmastovaikutuksia. Pienimmät ilmastovaikutukset vertailussa mukana olevista proteiineista aiheuttaa Yhdysvalloista tuotu soija, jonka hiilijalanjälki on vain 0,12 kgCO2eq / 100 g proteiinia. Suurin hiilijalanjälki taas on naudanlihalla: 22,20 kgCO2eq / 100g proteiinia. Varsinais-Suomessa tuotetuilla kasviproteiineilla on verrattain hyvin pieni hiilijalanjälki: härkäpavulla 0,25; herneellä 0,26 ja hampulla 0,65. – Selvitys tuli todelliseen tarpeeseen. Yksittäisille toimijoille on todella kallista selvittää oman tuotteensa hiilijalanjälkeä ja siksi vain harvoilla kotimaisilla kasviproteiineilla on ollut luotettavaa hiilijalanjälkitietoa. Tieto hiilijalanjäljestä vaikuttaa suoraan esimerkiksi markkinointiin. Tietoa tarvitaan myös hankintasopimuskilpailutuksissa ja viennin edistämisessä. Lisäksi tieto proteiinin hiilijalanjäljestä auttaa ruokapalveluja laskemaan eri ateriakokonaisuuksien ilmastovaikutuksia, selventää Otto Selenius. Vertailuun valittiin erityisesti Varsinais-Suomen maaseudulla tuotettavia kasviproteiineja. Härkäpapu sisältää proteiinia lähes 30 %. Proteiinin lisäksi härkäpavuissa on paljon kuitua ja folaattia. Öljyhamppu sisältää 25% proteiinia, kaikkia välttämättömiä aminohappoja, omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja sekä kuitua. Syväjuurisena kasvina se parantaa myös maata ja on yksi parhaista hiilensidontakasveista. Tuoreissa herneissä on proteiinia 5,6 g / 100 g ja kuivatuissa herneissä 20 g / 100 g. Herneet sisältävät myös elimistölle välttämättömiä aminohappoja sekä Bja C-vitamiinia. Reseptit saivat kehuja Hiililounas-hankkeessa kehitettiin uusia reseptejä yhteistyössä ruokapalveluiden, kokkien, elintarvikekehittäjien ja tutkijoiden kanssa. Reseptit olivat suurimmaksi osaksi kasvisruokaa, mutta mukaan mahtui myös kokonaan vegaanisia reseptejä ja toisaalta hybridireseptejä, joissa esimerkiksi puolet lihasta on korvattu kasviproteiinilla. EU:n maaseuturahoituksella toteutetussa Hiililounashankkeessa on laskettu kotimaisten kasviproteiinien hiilijalanjälkeä, kehitetty ilmastoystävällisiä lounasreseptejä ja laadittu ammattikeittiöille opas, jonka avulla on helppoa lähteä lisäämään ilmastoystävällistä lähiruokaa lounaslistoille. Hiililounas-hankkeessa tuotiin kotimaisia kasviproteiineja lounaslautaselle H an ke on sa an ut EU :n m aa se ut ur ah oi tu st a EL Yke sk uk se lta . H an kk ee n ko ko na is ra ho itu s: 38 3 00 0e . Tu ki : 80 % .
5 – Hybridireseptit on helppo tapa vähentää ruuan hiilijalanjälkeä. Ja uusia makuja saattaa olla helpompi maistaa, jos ne tuodaan osaksi tuttuja reseptejä, Selenius sanoo. Kaikki reseptit täyttävät sydänmerkin kriteerit ja korkeakouluopiskelijoiden ruokasuositukset, eli ne ovat vähäsuolaisia ja vähärasvaisia, runsaskuituisia ja sisältävät tarpeeksi energiaa, proteiinia ja hiilihydraattia. Hiililounas-reseptejä pilotoitiin useissa lounasravintoloissa, ja samalla toteutettiin asiakaskyselyä kasvisruuan valintaan vaikuttavista tekijöistä. Kyselyyn saatiin yli 700 vastausta. – Suosituimmaksi reseptiksi nousi kesäkurpitsalasagne, jossa proteiinin lähteenä oli hampunsiemenet. Hiililounas-annokset maistuivat asiakkaille. Jopa 85 % asiakkaista valitsisi niitä uudestaan. Vastaajista 75 % ilmoitti olevansa fleksaajia eli ihmisiä, jotka syövät sekaruokaa, mutta kokeilevat mielellään kasvisruokia. – Kasvisruoka ja monipuolinen syöminen on yleistynyt viime aikoina. On selvästi havaittavissa, että ennakkoluulot kasvisruokaa kohtaan ovat vähentyneet. Suurin osa ihmisistä syö silmillään, eli suurin vaikutus lounasvalintaan on sillä, miltä ruoka näyttää ja tuoksuu. Vasta sen jälkeen valintaan vaikuttavat esimerkiksi terveellisyys, tuttuus, ympäristösyyt tai korkea kotimaisuusaste, Selenius kertoo kyselystä saatujen vastausten perusteella. Parempia proteiineja lautaselle Hankkeen tuloksista on kirjoitettu opas nimeltä Parempia proteiineja lautaselle. Opas sisältää hankkeessa tuotetut reseptit ja ohjeita ruokapalveluntarjoajille. – Yksi helpoimmista tavoista vaikuttaa kasvisruuan menekkiin on sijoittelu lounaslinjastolla. Jos kasvisruoka on sijoitettu linjastolla viimeiseksi tai sen saa vain erikseen pyytämällä, menekki jää pienemmäksi. Jos kasvisruoka on houkuttelevasti esillä, sitä tulee todennäköisemmin valinneeksi muutkin kuin kasvissyöjät. Lisäksi kasvisruuan kulutukseen lounasravintoloissa voisi vaikuttaa sillä, että saisi maistaa useampaa kuin yhtä pääruokaa. – Esimerkiksi korkeakoulujen ateriatuen ehdot eivät salli sitä, että samalla hinnalla saisi ottaa useampaa pääruokaa. Jos joutuu valitsemaan vain yhden, moni valitsee herkästi tutun vaihtoehdon. Jos asiakas saa ottaa useampaa ruokaa, moni on kiinnostunut maistamaan myös kasvisvaihtoehtoja ja uusia makuja, Selenius summaa. Teksti: Janica Vilen Kotimaisilla kasviproteiineilla on pieni hiilijalanjälki! Yksikkö kgCO2eq / 100 g proteiinia, kertoo hiilidioksidipäästöjen määrästä suhteessa ruuan proteiinipitoisuuteen. Mitä pienempi luku on, sitä vähemmän syntyy hiilidioksidiekvivalentteja tuotettaessa tai kuluttaessa 100 grammaa proteiinia. Kuva: Hiililounas-hanke. Läs på svenska! Leader Ravakka ja Leader Varsin Hyvä tarjoavat hanketoteuttajilleen ja muille alueidensa toimijoille EkoSparraamo-palvelua. EkoSparraamosta voi pyytää maksutonta neuvontaa ja asiantuntija-apua kestävän kehityksen edistämiseksi. – Kaikissa rahoitettavissa hankkeissa tulee jollain lailla tuoda esiin, miten hanketta toteutetaan kestävä kehitys ja vastuullisuus huomioiden. Kestävä ja vastuullinen toiminta on meidän kaikkien asia, jota jokainen toteuttaa omista lähtökohdistaan käsin, kertoo Leader Ravakan toiminnanjohtaja Ulla Kallio. Kestävä kehitys voidaan jakaa neljään osa-alueeseen: ekologiseen, taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. EkoSparraamosta voi kysyä apua näihin kaikkiin! – Kestävän kehityksen teko voi olla pieni tai suuri – neuvontaa tarjotaan matalalla kynnyksellä kaikille! EkoSparraamon kestävän kehityksen mittareiden avulla voi jalostaa omaa hankettaan kestävämpään suuntaan, sanoo Leader Varsin Hyvän toiminnanjohtaja Pia Poikonen. EkoSparraamo voi auttaa myös löytämään yhteistyökumppaneita ja samoihin tavoitteisiin pyrkiviä ystävyysyhteisöjä läheltä ja kauempaa. EkoSparraamosta apua hankevalmisteluun Varsinais-Suomen ELY-keskuksen peltovalvojat ja siementarkastajat sekä kuntien maaseutuviranomaiset ovat havainneet Varsinais-Suomen pelloilla enenevissä määrin rikkakananhirssiä. Kyseessä on haitallinen ja nopeasti leviävä vieraslaji. Rikkakananhirssiä on havaittu muun muassa ulkomaisissa niittykasvi-, maisemaja riistakasvien siemenseoksissa sekä nurmikasvierissä. Rikkakananhirssin tehokas leviäminen ja hankala torjuttavuus huolestuttaa nyt kaikkia maaseutuviranomaisia. Rikkakananhirssiä pidetään jopa hukkakauraa pahempana rikkakasvina, sillä se kykenee käyttämään 80 % maaperän typpivarannoista ja häiritsemään lähellä kasvavan viljelykasvin kasvua maaperään erittämillään kemiallisilla yhdisteillä. Rikkakananhirssi voi tuottaa jopa 40 000 siementä, jotka pysyvät maaperässä useita vuosia itämiskykyisinä. Suomessa on hukkakauralaki, jonka mukaan viljelmän tai sen läheisyydessä sijaitsevien alueiden haltijoiden on huolehdittava hukkakauran torjunnasta. Hukkakauran torjunta on mukana myös EU:n maataloustukien ehdollisuudessa ja sitä valvovat kuntien maaseutuviranomaiset. Rikkakananhirssin torjumiseen ei ole vastaavaa lakia, joten viranomaiset toivovat viljelijöiltä torjuntatyöhön oma-aloitteisuutta. Rikkakananhirssin leviämistä viljelyksille voidaan ehkäistä pitämällä koneet puhtaina sekä miettimällä työjärjestys niin, että rikkakananhirssiä ei levitetä koneiden mukana uusille lohkoille. Rikkakananhirssin torjuntamenetelmät ovat samankaltaiset kuin hukkakauralla. Yksittäiset kasvit on tehokkainta kitkeä käsin, ja kasvijäte on hävitettävä polttamalla tai polttokelpoisen sekajätteen mukana tarkasti suljetussa muovisäkissä. Kitkennän yhteydessä on vältettävä siementen varistamista maahan, ja kitkentää tulee jatkaa pitkälle syksyyn. Rikkakananhirssin nopea leviäminen huolestuttaa maaseutuviranomaisia
6 6 Leader Varsin Hyvän rahoittama Ilmastokestävä kylä -hanke päättyi kesällä 2024. Varsinais-Suomen kyläasiamies Tauno Linkorannan koordinoima hanke on järjestänyt kylissä ilmastoiltoja, ekotreffejä ja työpajoja. Niissä yhdistykset ovat pohtineet, mitä ilmastonmuutos voi oman kylän kannalta tarkoittaa. Hankkeessa julkaistiin myös työkirja yhteisölliseen ilmastotyöhön. Työkirja on kaikkien avoimesti luettavissa ja hyödynnettävissä. – Työkirjassa on yli 40 toimenpidettä, jotka on jaettu kolmeen osaan: ilmastonmuutoksen hillitseminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja ilmastonmuutokseen varautuminen. Sieltä yhdistykset voivat ruksia, mitä kaikkea tehdään jo, ja mitä kaikkea voisi suunnitella tulevaisuuteen, Linkoranta kertoo. Hänen havaintojensa mukaan esimerkiksi kyläyhdistyksissä tehdään jo valmiiksi valtavia määriä ilmastotyötä, mutta sitä ei vain osata ajatella ilmastotyöksi. Esimerkiksi lähiliikunnan edistäminen on ilmastotyötä, sillä ympäristö kiittää, kun kylän asukkaat eivät yksi kerrallaan ajele autolla kaupunkiin harrastamaan. Ja oikeastaan jo kyläyhdistyksen olemassaolo on yksi teko, jolla voi varautua ilmastomuutokseen. Kun ihmiset tuntevat toisensa, on mahdollisen kriisitilanteen tullen helpompi saada apua, ja kylätalot voivat toimia kylien varautumiskeskuksina. Neljä pilottikylää ja loputtomasti esimerkkejä Ilmastokestävää kylätoimintaa pohdittiin hankkeessa neljän kylän kanssa. Mukana hankkeessa olivat Nousiaisten Valpperi, Taivassalon Hakkenpää, Naantalin Röölä ja Maskun Lemu. – Esimerkiksi Kotiseutuyhdistys Lemun Kempit vuokraa kajakkeja, jolloin ihmisten ei tarvitse ostaa omia välineitä ja kuljettaa niitä melontapaikoille. Lisäksi yhdistys on tehnyt ympäristönhoitosopimuksen Lemun kirkon naapurissa olevasta arvokkaasta kulttuuriympäristöstä, jota lampaat laiduntavat. Lisäksi yhdistys on kunnostanut Mäntylän miljöön rakennuksia, joista torppa on nyt myös Airbnb-majoituskäytössä esimerkiksi pyörämatkailijoita varten. Röölässä tuodaan esille lähiruokaa muun muassa Silli ja uussi peruni -tapahtumassa. Kylän tapahtumiin on usein järjestetty julkisia kuljetuksia, esimerkiksi ylimääräisiä bussivuoroja ja jopa yhteysaluksia. Lisäksi Röölän kylätoimikunta haastoi kyläläiset ottamaan selvää omasta hiilijalanjäljestään Sitran elämäntapatestillä ja tekemään tulosten perusteella ympäristölupauksia. Valpperissa on panostettu toden teolla lähiliikunnan edistämiseen sekä kesällä että talvella. Hakkenpäässä on tehty hyvää työtä esimerkiksi luontomatkailun edistämiseksi ja kulttuurimaiseman ylläpitämiseksi. Onko yhdistykselläsi yhteiskäyttötiloja tai -tavaroita? Oletteko istuttaneet puita tai kukkapeltoja? Oletteko remontoineet tilojanne energiantehokkaammiksi tai lisänneet kasvisruuan osuutta tapahtumissanne? Tämä kaikki ja moni muukin on yhdistysten ilmastotyötä parhaimmillaan! Ilmastokestävä kylä -hankkeessa julkaistiin työkirja ilmastotyöhön Ilmastokestävä kylä -hanketta koordinoinut Tauno Linkoranta kävi tutustumassa Sauvon kirkonkylään avattuun toimintakeskus Pihlajaan, jonka yhtenä tavoitteena on edistää kiertotaloutta ja luonnonvaroja säästävää elämäntapaa. Myös toimintakeskus Pihlaja on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Varsin Hyvältä. Kuvassa Linkorannan kanssa Toimintakeskuksen pilotointi ja käynnistäminen -hankkeen koordinaattori Heini Mikkola. H an ke on sa an ut EU :n m aa se ut ur ah oi tu st a Le ad er -r yh m äl tä . H an kk ee n ko ko na is ra ho itu s: 18 00 0e . Tu ki : 80 % .
7 Hyviä esimerkkejä kylien ilmastoteoista löytyy ympäri Varsinais-Suomea tämän kyseisen hankkeen ulkopuoleltakin. – Esimerkiksi Sauvon kirkonkylään perustetaan parhaillaan kierrätykseen keskittyvää toimintakeskusta ja Maarian kylätalolla hyödynnetään lounastarjoilussa hävikkiruokaa. Mynämäen pienkiinteistöyhdistys järjestää energiakävelyitä, joissa tutustutaan paikallisten rakennusten vaihtoehtoisiin lämmitysmuotoihin. Mynämäen Asemanseudun kylät taas teki ulkoilualueelleen biodiversiteettikäytävän. Myös maaseudun rakennusten uusiokäyttö on ilmastotyötä parhaimmillaan, kyläasiamies listaa esimerkkejä. Yhteistyötä kaivataan Muutamalla muullakin alueella Suomessa on käynnissä Leader-hankkeita saman teeman ympärillä. Hankkeet ovat tehneet keskenään hyvää yhteistyötä. Keskusteluissa on huomattu, että jos maaseudulla alkaa puhua ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, vastaanotto ei aina ole erityisen lämmin. Jos taas lähtee puhumaan vaikka kompostoinnista, voi ovi avautua laajemmallekin ympäristökeskustelulle. – Yksi havainto on ollut se, että nuoriso on nykyään kovin ilmastotietoista, mutta tieto ei aina kanavoidu toiminnaksi. Ilmastotyö voisi olla yksi mahdollisuus houkutella nuoria mukaan kyläyhdistysten toimintaan, pohtii Linkoranta. Lisäksi hän toivoo asennemuutosta ilmastotyöhön vihkiytyneiden parissa. – Monet ovat kovin ehdottomia. Se on selvää, että yhdellä sähköauton ostolla ei paranneta koko maailmaa, mutta jokainen teko vie yhteistä tavoitetta eteenpäin, Linkoranta muistuttaa. Yhdistyksilläkin voi olla suuri rooli uusien ajatusten välittäjinä tai keskustelun käynnistäjinä. Teksti ja kuva: Janica Vilen Läs på svenska! Työkirja yhteisölliseen ilmastotyöhön 37 % valtio 43 % EU 20 % kunnat Onko sinulla idea ja intoa paikkakuntasi kehittämiseen? Yrityksesi, yhdistyksesi tai yhteisösi voi saada rahoitusta idean toteuttamiseen! Myös lähiliikunnan edistäminen on ilmastoteko, ja siinä Varsinais-Suomen kyläyhdistykset ovat aktiivisia. Lemussa kyläyhdistys vuokraa kajakkeja. Kuva: Tauno Linkoranta. Varsinais-Suomen Leader-ryhmillä on rahoituskaudella 2023–2027 käytettävissä noin 20 miljoonaa euroa maaseudun paikalliseen kehittämiseen.
8 8 Suomen metsäkeskus aloittaa syksyllä 2024 Ilmastokestävyyttä Lounais-Suomen metsiin -kehittämishankkeen yhteistyössä MTK Metsänomistajien kanssa Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkö Minna Rautalin kertoo, että hankkeen päätavoitteena on saada Lounais-Suomen metsänhoidosta ilmastokestävää ja luonnon monimuotoisuuden huomioivaa. – Ilmasto muuttuu ja meidän pitää sopeutua siihen tavalla tai toisella! Kun aloitin tässä työssä viitisen vuotta sitten, metsäalalla ei juuri ilmastonmuutoksesta puhuttu. Nyt asian äärelle on havahduttu. Aktiivinen, oikea-aikainen ja optimaalisesti kohdennettu metsänja luonnonhoito lisäävät metsien kasvua ja terveyttä, edistävät monimuotoisuutta sekä vahvistavat hiilinieluja. Hankkeen kohderyhmää ovat Lounais-Suomen metsänomistajat sekä metsäalan ammattilaiset. Lounais-Suomessa metsänomistajia on yli 60 000. Tyypillisesti metsäalalla tavoittellaan yli 10 hehtaarin metsien omistajia, mutta tässä hankkeessa jalkaudutaan myös pääkaupunkiseudulle ja pienehköjen metsien omistajien pariin. Lounais-Suomen metsien omistajia asuu pääkaupunkiseudulla noin 4 000. Alle 10 hehtaarin metsien omistajia on noin 8 000. – Lounais-Suomen metsänomistajat ovat suuri ja heterogeeninen joukko, josta tässä hankkeessa tavoitellaan erityisesti niitä, jotka eivät vielä pyöri metsänomistajien kanavissa. Hankkeessa Lounais-Suomeen kootaan myös metsänomistajaraati, johon etsitään monenlaisia metsänomistajia. Tavoitteena on saada raadilta vinkkejä siihen, miten metsänomistajia kannattaisi aiheen kanssa lähestyä, mikä innostaisi oman metsän ilmastokestävään hoitoon ja millaista neuvontaa metsänomistajat kaipaavat. Kolmen tavoitteen kautta maaliin Hankkeella on kolme osatavoitetta. Ensinnäkin halutaan, että metsänomistajat tunnistavat ja ottavat käyttöön metsien mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä ymmärtävät, että metsänhoidon on sopeuduttava ilmastonmuutokseen. – Uusissa metsänhoitosuosituksissa huomioidaan ilmastonmuutoksen vaikutukset. Esimerkiksi yhden puulajin havupuumetsikköjä yritetään nyt välttää ja siirtyä sekametsiin, jotka eivät ole niin alttiita ilmastonmuutoksen mukanaan tuomille mahdollisille tuulija tuholaisvahingoille, Rautalin kertoo. Tarkoitus ei ole, että metsänomistajat oppisivat tekemään kaiken itse. Suurin osa ostaa palveluita metsänhoitoon perehtyneiltä yrityksiltä, jolloin on tärkeää, että tarjousta pyydettäessä osataan kysyä ammattilaisilta oikeita asioita. Hankkeen toisena osatavoitteena on metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsien luonnonhoidon keinoin alueen ominaispiirteet huomioiden. – Luonnon monimuotoisuutta voi huomioida esimerkiksi jättämällä metsiin riistatiheikköjä suojapaikoiksi. Tai hakkuissa voi jättää metsään vanhoja lehtipuita niin, että ne saavat jäädä lahoamaan, Rautalin listaa esimerkkejä. Kolmas osatavoite on myönteisen mielikuvan vahvistaminen nykyaikaisesta ilmastokestävyyden ja luonnon monimuotoisuuden huomioivasta metsänja luonnonhoidosta jakamalla tietoa ja lisäämällä viestintää. Hankkeen viestintätyö alkoi jo kesäkuussa SuomiAreenassa pidetystä keskustelusta otsikolla Metsät muuttuvassa ilmastossa. Tallenne on edelleen katsottavissa MTV Katsomossa. – Oli ilahduttavaa, että keskustelu ei polarisoitunut, vaan kaikki tunnistivat tilanteen ja olivat sitä mieltä, että nyt pitää reagoida. Saimme kuulla erilaisia näkökulmia esimerkiksi monimuotoisuuden huomioimisesta metsänhoidossa. Hankkeessa tullaan viestimään muun muassa Metsäkeskuksen valtakunnallisilla sosiaalisen median kanavilla ja lisäksi Lounais-Suomeen luodaan oma Facebook-sivu, jossa markkinoidaan esimerkiksi alueellisia tapahtumia. Metsillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja monimuotoisuuden turvaamisessa. Nyt istutettava puusukupolvi tulee kohtaamaan ennen näkemättömiä muutoksia, joten ilmastokestävyys on huomioitava jatkossa kaikissa toimenpiteissä. Lounais-Suomen metsiin halutaan ilmastokestävyyttä! Minna Rautalin. Kuva: Metsäkeskus. H an ke on sa an ut EU :n m aa se ut ur ah oi tu st a EL Yke sk uk se lta . H an kk ee n ko ko na is ra ho itu s: 24 8 00 0e . Tu ki : 90 % .
9 Minna Rautalin. Kuva: Metsäkeskus. – Alamme tehdä myös maastokoulutuksia ja pieniä tietoiskuja live-lähetyksinä. Tapahtumien järjestäminen maastossa on hankalaa, kun hankealue on niin laaja ja monilla metsänomistajilla on päivätyö. Nyt kokeilemme sellaista, että asiantuntijat menevät maastoon ja metsänomistajat voivat katsoa videot mistä tahansa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät ensimmäisenä Lounais-Suomessa Moni ilmastonmuutoksen tuoma ongelma näkyy kaikissa Suomen metsissä, mutta alueellisiakin eroja on. Lounais-Suomessa kärsitään jo esimerkiksi tievaurioista. – Täällä on nähty jo lauhoja talvia, joiden aikana lämpötila on sahannut nollan molemmin puolin, mikä heikentää teiden kuntoa ja hankaloittaa puunkorjuuta. Pohjoisessa ja idässä maa pysyy vielä lumipeitteisenä koko talven ja pakkasjaksot ovat pidempiä. Moni muutos näkyy ensimmäisenä juuri täällä. Ilmastonmuutokseen varautumista ja sopeutumista hankaloittaa se, että metsän kiertoaika on noin 80 vuotta. – On vaikea arvioida, millainen ilmasto meillä on 80 vuoden päästä, kun nyt istutettavaa puusukupolvea korjataan. EU:n maaseuturahoituksen hankkeelle ovat myöntäneet Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset. Teksti: Janica Vilen SuomiAreenan paneelikeskustelun juonsi Suomen metsäkeskuksen luonnonhoitopäällikkö Helena Herttuainen. Keskustelijoina olivat Kalle Vanhatalo, palvelualueen päällikkö, Tapio Oy; Maija Perävainio, metsäjohtaja, Westas Group; Saija Kuusela, projektipäällikkö, Suomen ympäristökeskus SYKE; Riikka Leskinen, toimialapäällikkö, Valonia ja Markku Remes, metsänhoidon johtava asiantuntija, Suomen metsäkeskus. Kuva: Metsäkeskus. Läs på svenska! Vastuullisuus on termi, joka on noussut päivittäiseen puheeseen, oli sitten kyse yritystoiminnasta, julkisista palveluista, järjestöistä tai kuluttajista. Vastuullisuudella on monta määritelmää, yksi hyvä kiteytys kuuluu näin: Vastuullisuus on vastuun ottamista ympäröivän yhteiskunnan, yhteisöjen ja luonnon hyvinvoinnin lisäämisestä. Yritystoiminnan vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden raportointi on entistäkin ajankohtaisempaa, kun voimaan on tullut suuria yrityksiä koskeva kestävyysraportointidirektiivi CSRD. Vaikka maatilat ja muut maaseudun yritykset eivät ole samalla tavalla velvoitettuja raportoimaan vastuullisuustoimistaan kuin suuret yritykset, on pienempienkin yritysten osana tuotantoketjuja pystyttävä yhä useammin osoittamaan toimintansa vastuullisuus. Vaatimuksia vastuullisuuden huomioimiseen tulee tuotteiden ja palveluiden ostajien lisäksi kuluttajilta ja esimerkiksi Suomen sopimista globaaleista tavoitteista ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi. Konkreettisimmin vastuullisuusvaatimukset voivat tulla vastaan, kun pankin kanssa käydään lainaneuvotteluja. Vastuullisuus on osa maatilan ja maaseutuyrityksen kilpailukykyä ja tulevaisuuden toimintatapa, joka vahvistaa resilienssiä eli selviytymiskykyä muutoksissa. Vastuullinen tuotanto ja liiketoiminta ovat tekijöilleen reilua ja taloudellisesti kestävää, se aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja huomioi paikallisen toimintaympäristön. Tänä vuonna olemme ProAgria Länsi-Suomessa ottaneet yhdeksi teemaksi vastuullisuuskartoitusten ja -raportoinnin kehittämisen. Ajattelemme, että jokaisen viljelijän ja yrittäjän on tärkeä tietää ja tuntea yrityksensä vastuullisuuteen vaikuttavat tekijät ja huomioida ne mahdollisimman hyvin toiminnassaan. Vastuullisuuskartoituksessa lähdetään liikkeelle käytännön asioista: mitä vastuullisuus tarkoittaa meillä? Mitkä asiat ovat kunnossa ja missä voisi olla parannettavaa? Kartoituksen avulla vastuullisuus saadaan osaksi maatilan tai yrityksen arkea ja kehittämiskohtiin selkeät toimenpide-ehdotukset. Vastuullisuuden osa-alueita ovat: ympäristö, talous, paikallisuus, sosiaalinen vastuullisuus sekä niin ihmisten kuin eläinten hyvinvointi. Vastuullisuudessa on tärkeää pitää tavoitteet selkeinä ja keskittyä niihin asioihin, joihin voi ja pystyy vaikuttamaan. Emme voi ratkaista kaikkia globaaleja haasteita, mutta me olemme vastuussa siitä, miten tällä kolkalla Suomea eletään ja turvataan niin nykyisten kuin tulevien sukupolvien elinvoimaisuus. Vastuullisuustyön konkretisointiin ja raportoinnin kehittämiseen tarvitaan erilaista osaamista ja yhteistyötä. Kun pidämme langat omissa käsissämme, voimme myös vaikuttaa siihen, että raportointi ja vaatimukset ovat sellaisia, jotka vievät asioita eteenpäin. Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia maaseudun toimijoita. Terhi Ajosenpää, ympäristöpäällikkö ProAgria Länsi-Suomi Vastuullisuus on omissa käsissämme Hankkeen tavoitteet: 1. Metsänomistajat tunnistavat ja ottavat käyttöön metsien mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillinnässä. 2. Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsien luonnonhoidon keinoin alueen ominaispiirteet huomioiden. 3. Myönteisen mielikuvan vahvistaminen nykyaikaisesta metsänja luonnonhoidosta. Läs på svenska!
10 10 Lounais-Suomen pyörämatkailua ja sen ympärillä tehtävää yhteistyötä kehittävä BikeMenu2-hanke päättyi kesällä 2024. Hankealue ulottui Porista Hankoon asti ja sen sisälle kartoitettiin hankkeen aikana yli 2 000 kilometriä uusia pyöräreittejä. Lisäksi hanke on ollut mukana kehittämässä nykyisiä reittejä sekä tukenut uusien paikallisten reittien ja erilaisten teemareittien luomista. Uusien teemareittien avulla on yhdistetty esimerkiksi keskiaikaisia kirkkoja, ruukkeja ja kansallispuistoja. Hankkeen teemoja olivatkin luonto, saaristo, luonnonsuojelualueet, geologia, nähtävyydet ja maisemat. BikeMenu2-hankkeessa hyödynnettiin myös lähiruokaa pyörämatkailun kehittämisessä ja tiivistettiin yhteistyötä lähiruokaja pyörämatkailutoimijoiden välillä. Pitkän tähtäimen tavoitteena on luoda Lounais-Suomesta kansainvälisesti houkutteleva ja vastuullinen pyörämatkailukohde sekä vahvistaa maaseudun elinvoimaisuutta ja paikallistaloutta. Turun saaristo kuuluu Suomen suosituimpiin pyörämatkailukohteisiin. Lisäksi Lounais-Suomen alueella kulkee EuroVelo10-reitti ja useita pienempiä reittejä, esimerkiksi Velhoveden kierros, Tour de Pyhäjärvi, Akselireitit, Tammireitit sekä matkailuteitä ja pyhiinvaellusreittejä. Hanketta hallinnoi Ukipolis ja lähiruokaosuuden toteutti Novida. EU:n maaseuturahoituksen hankkeelle myönsivät Leader-ryhmät: Ravakka, I Samma båt, Varsin Hyvä, Ykkösakseli, Satasilta, Joutsenten reitti, Karhuseutu ja Pomoväst. Hankkeen kokonaisbudjetti oli 170 000 euroa. Suomen ensimmäisessä pyörämatkailufoorumissa ideoitiin tulevaa Hanke järjesti Vakka-Suomessa Suomen ensimmäisen pyörämatkailufoorumin huhtikuussa 2024. Foorumissa Suomen pyörämatkailutoimijat verkostoituivat ja saivat kuulla käynnissä olevien hankkeiden tuloksista ja suunnitelmista. Lisäksi osallistujat pääsivät vaikuttamaan kansallisen pyörämatkailustrategian suunnitteluun sekä tutustumaan Vakka-Suomen mielenkiintoisiin matkailukohteisiin ja upeissa maisemissa kulkeviin pyöräreitteihin. Laitilan Louhenlinnassa pidettiin paneelikeskustelu pyörämatkailun kehittämisestä. Paneeliin osallistuivat Maskun elinvoimapäällikkö Lauri Hyttinen, europarlamentaarikko Henna Virkkunen, pyörämatkailuyrittäjä Frank Tuominen, pyöräilyhankkeita Turun AMK:ssa vetävä Telle Tuominen, Finnlinesin myyntipäällikkö Satu Hirvenoja ja Pyörämatkailukeskuksen koordinaattori Heli Laukkanen. Panelisteja haastatteli Bikemenu2-hankkeen koordinaattori Jouko Parviainen, joka haastoi keskustelijat pohtimaan, miten Lounais-Suomesta kehitetään pyörämatkailun unelmakohde. Lauri Hyttinen lähtisi kehittämään infrastruktuuria ja lisäämään majoituspaikkoja. – Hyvät ratayhteydet helpottaisivat pyörämatkailijoita ja suurempi majoituskapasiteetti kasvattaisi pyöräilijöiden viipymää alueella. Henna Virkkunen uskoo, että Suomen valttikortteja kansainvälisistä pyörämatkailijoista kilpailtaessa on ainutlaatuinen luonto ja turvallisuus. Lisäksi viileä ja puhdas ilma saattaa tulevaisuudessa houkutella pyöräilijöitä Suomeen, kun eteläisemmässä Euroopassa kärsitään yhä useammin kuivuudesta ja metsäpaloista. Virkkusen mukaan Euroopan parlamentissa pyöräilystä puhutaan paljon – joskin kaupunkipyöräilyn näkökulmasta. Vuosina 2022–2024 toteutetussa BikeMenu2-hankkeessa kartoitettiin uusia pyöräreittejä yli 2 000 kilometriä, järjestettiin kymmeniä työpajoja ja kolme opintomatkaa, kutsuttiin kokoon Suomen ensimmäinen pyörämatkailufoorumi ja kehitettiin pyöräilijöille suunnattu lähiruuasta tehty bikemenu! Pyörämatkailun kehittäminen säästää ilmastoa ja ympäristöä Frank Tuominen (vas.), Telle Tuominen, Satu Hirvenoja, Lauri Hyttinen ja Henna Virkkunen osallistuivat pyörämatkailupaneeliin Suomen ensimmäisessä pyörämatkailufoorumissa Laitilan Louhenlinnassa. Läs på svenska! H an ke on sa an ut EU :n m aa se ut ur ah oi tu st a Le ad er -r yh m ilt ä. H an kk ee n ko ko na is ra ho itu s: 17 00 0e . Tu ki : 10 % .
11 – Kun pyöräilyä kehitetään, samalla parannetaan sekä ilmanlaatua että ihmisten terveyttä. Ja kun pyöräilyn edellytykset parantuvat kaupungeissa ja työmatkaliikenteessä, uusia ovia avautuu myös pyörämatkailulle. Frank Tuominen aloittaisi kehitystyön sesongin pidentämisestä ja oheispalveluiden kehittämisestä. – Eivät ihmiset halua polkea Saariston rengastietä kerralla läpi, vaan matkan varrella halutaan pysähtyä melomaan, patikoimaan ja kokemaan uutta. Telle Tuominen toteaa, että menestykseen tarvitaan uskaliaita yrittäjiä. – Nimenomaan pienillä matkailuyrittäjillä on valtava valtti siinä, että matkailija kohtaa vierailullaan paikan isännän tai emännän. Satu Hirvenoja pitää avainsanana toimijoiden välistä yhteistyötä. Bikemenu2-hankkeen aikana Suomeen onkin onnistuttu luomaan yli 200 hengen toimijaverkosto pyörämatkailun ympärille. Lisäksi hän muistuttaa verkkomarkkinoinnin tärkeydestä. – Jos majoituskohdetta ei löydy verkosta, sitä ei pyörämatkailijan näkökulmasta ole olemassa ollenkaan. Heli Laukkanen muistuttaa, että kun panostetaan lähimatkailun kehittämiseen, luodaan samalla edellytyksiä ottaa vastaan myös kansainvälisiä matkailijoita. Paneeli oli yhtä mieltä siitä, että Lounais-Suomenkin toimijoiden pitäisi olla mukana isoilla kansainvälisillä sivustoilla, joista kansainväliset matkailijat etsivät tietoa. Paneelissa toivottiin pyöräilijöille myös valmiita pakettimatkoja ja uusia pyöräilytapahtumia. Lisäksi panelistit toivoivat, että Suomessa hyödynnettäisi paremmin tarjolla olevaa EU-rahaa. Esimerkiksi EU:n maaseuturahoitusta voi hyödyntää pyörämatkailun kehittämiseen. Rahoitusta myöntävät ELY-keskukset ja Leader-ryhmät. Bikemenu on kattaus terveellistä ja ympäristöystävällistä lähiruokaa Pyörämatkailufoorumissa julkistettiin myös huippukokki Pasi Kurosen ja Novidan keittiömestari Lasse Alisaaren johdolla suunniteltu bikemenu. Bikemenu sisältää pyöräilijöille suunnattuja lähiruokareseptejä, joita pyöräreittien varrella olevat ravintolat voivat jatkossa hyödyntää. Listalla on esimerkiksi kuusi erilaista burgeria, joissa on käytetty lähellä tuotettuja raaka-aineita: esimerkiksi härkäpapua, haukea ja ohraa sekä Vallan maukkaan possua ja nautaa. Pasi Kuronen kertoi maistelumenun äärellä, että reseptit on suunniteltu siten, että annoksia voi valmistaa sekä ravintolakeittiöissä että ihan pienissä kahviloissa. – Tavoitteena oli luoda maukkaita ja kiinnostavia annoksia, jotka eivät kuitenkaan vaadi suurta valmistelua tai kalliita raaka-aineita. Annokset ovat ravitsevia ja riittävän tuhteja nautittaviksi pitkän pyöräilymatkan jälkeen. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Pasi Kurosen esittelyssä pyöräilijöille kehitetty bikemenu! Laitilassa kokeillaan uusia pähkinälajikkeita maatalouden kokeilutuella Laitilalaisen mökin mailla riittää ihmeteltävää: usean hehtaarin kokoiselta alueelta löytyy lukuisia hedelmäpuita, marjapensaita, yrttejä ja pähkinäpensaita. Lisäksi itse mökin vieressä nököttää kaksi valtavaa biohiilisäkkiä. Juuri pähkinöiden kasvatus ja biohiili ovat olennainen osa Joel Rosenbergin kokeiluhanketta, jonka hän aloitti viime vuonna. Hankkeen ideana on istuttaa kuusi eri hasselpähkinälajiketta, joista 12 pensasta istutetaan ilman biohiiltä ja 12 biohiilen kanssa. Biohiili lisää kasvien vedenpidätysja ravinteidenpidätyskykyä. – Hypoteesini on, että pensaat, jotka ovat saaneet biohiiltä, kasvavat paremmin. Sen näkee hyvin, kun samat lajikkeet ovat vierekkäin. Pähkinäkokeilun ensimmäisen vaiheen Rosenberg on jo toteuttanut: hän matkusti viime maaliskuussa Tanskan suurimmalle hasselpähkinätilalle, jossa hän keräsi tietoa pähkinöiden kasvattamisesta. Hankkeen seuraava osuus on uusien lajikkeiden viljely Laitilassa ensi vuonna. – Biohiilen olen jo hankkinut, mutta pähkinätaimet saan ensi vuonna Latviasta. Ne ovat latvialaisia ja venäläisiä lajikkeita, joita ei ole aiemmin kokeiltu Suomessa, hän sanoo. Rosenberg uskoo, että kyseiset pähkinälajikkeet menestyvät Laitilassa hyvin. – Olen kasvattanut hasselpähkinää täällä 17 vuotta, joten minulla on jo tietoa siitä, miten pähkinä kasvaa täällä ja miten se käyttäytyy. Pähkinäkokeilun toteuttamisen mahdollistaa Leader Ravakan myöntämä maatalouden kokeilutuki, joka on aivan uusi tukimuoto. Vaikka tukipäätöstä pitikin odottaa arvioitua kauemmin, on kaikki muuten sujunut jouhevasti. – Tässä pitää toki olla alussa omaa pääomaa ja luottaa siihen, että sen saa myöhemmin takaisin. Rosenberg katsoo kokeilunsa vaikutuksia isommassa mittakaavassa ja pidemmällä aikavälillä. Hän esimerkiksi toivoo, että hänen kokemuksensa hyödyttäisi jatkossa myös muita hyötykasvien viljelystä kiinnostuneita. – Ruuantuotantoa kannattaisi viedä sekaviljelyn suuntaan, jolloin puut olisivat osa sitä viljelyä. Ideaalitilanteessa Suomessa myös jalostettaisiin enemmän kasveja ja saataisiin niistä meidän olosuhteisiin sopivia. Teksti ja kuva: Liisa Kallio Yrittäjä Joel Rosenbergillä on pitkä kokemus erilaisten hyötykasvien kasvattamisesta. Nyt hän aikoo testata, miten biohiili vaikuttaa uusien pähkinälajikkeiden kasvuun. Läs på svenska!
12 12 Oripäästä alkunsa saava ja Pyhäjärveen laskeva Yläneenjoki on monille sen varren asukkaille rakas vesistö. 36 kilometriä pitkän joen virkistyskäyttö on kuitenkin vaikeutunut viime vuosien aikana, sillä sen uomat ovat kaventuneet isosorsimo-nimisen kasvin takia ja pelko joen umpeen kasvamisesta lisääntynyt. Joen tilaa seuranneiden huoli olikin ensimmäinen sysäys Hola Lake II Yläneenjoki -hankkeelle: sen toteutti Pyhäjärvi-instituutti paikallisten asukkaiden kanssa vuosien 2022–2023 aikana. Hanke oli myös osa laajempaa kansainvälistä Leader-hanketta. EU:n maaseuturahoituksen hankkeelle myönsi Varsinais-Suomen Jokivarsikumppanit. Kartoitusta ja isosorsimon torjuntaa Pyhäjärvi-instituutin asiantuntija Henna Ryömä kertoo, että isosorsimo on voimakkaan vihreä heinäkasvi. Se on vieraslaji, joka rantapenkkaan juurruttuaan alkaa muodostaa veden pinnalle mattomaista kasvustoa. Siitä irtoaa myös uusille kasvupaikoille leviäviä isoja lauttoja. Isosorsimo muuttaa haitallisesti kalojen ja rapujen elinympäristöä sekä hankaloittaa vesistön virkistyskäyttöä. Projekti käynnistyi isosorsimokasvustojen kartoituksella, josta huolehtivat asukkaat. Lisäksi hankkeen aikana pilotoitiin eri tapoja torjua isosorsimoa: niihin kuuluivat niitto, ruoppaus ja peittäminen. Jokaisessa menetelmässä on hyvät ja huonot puolensa: niitto on kustannustehokasta, mutta vaatii paljon toistoja ja se olisi hyvä toteuttaa ennen kuin kasvi muodostaa siemeniä. Ruoppaus taas on kallis mutta tehokas torjuntakeino. Ryömän mukaan isosorsimon peittäminen vie aikaa, mutta se on kustannustehokas menetelmä, joka voidaan toteuttaa sekä maalla että vedessä. – Meillä on tällä hetkellä Yläneen keskustan rannassa peittäminen yhä käynnissä, kun jätimme pressut paikoilleen viime syksynä. Pressut poistetaan tänä vuonna kasvukauden päätyttyä ja oikeastaan vasta ensi vuonna nähdään kunnolla, onko peittäminen onnistunut. Vieraslajit tukahduttavat monimuotoisuutta Hankkeen aikana kerätystä tiedosta syntyi Isosorsimon niittoja hoito-ohjeistus Yläneenjoella -opas, johon on koottu paljon infoa kyseisen vieraslajin tunnistamisesta ja torjumisesta. Isosorsimo ei aiheuta harmaita hiuksia vain Yläneenjoella vaan myös muualla Suomessa ja Ruotsissa. – Oppaasta on varmasti hyötyä myös muilla alueilla ja meidän keräämää tietoa voi hyödyntää, Ryömä sanoo. Vieraslajit vievät tilaa luontaisilta kasveilta, jolloin luonnon monimuotoisuus kärsii ja tukahtuu. Henna Ryömän mukaan isosorsimo voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa Yläneenjoen umpeenkasvua. – Isosorsimoa ei välttämättä saada koskaan kokonaan pois Yläneenjoesta, mutta sen leviämistä olisi hyvä pyrkiä hallitsemaan. Tärkeintä olisi tunnistaa se mahdollisimman nopeasti ja aloittaa torjunta. Teksti: Liisa Kallio Haitallinen vieraslaji isosorsimo alkoi vallata alaa Yläneenjoessa. Alueen asukkaat päättivät puuttua tilanteeseen ja niin alkoi Hola Lake II Yläneenjoki -hanke, jonka aikana pilotoitiin erilaisia isosorsimon torjuntatapoja. Hankkeessa kerättyä tietoa voi käyttää myös muilla isosorsimon valtaamilla alueilla. Isosorsimo on heinäkasvi, jonka tunnistaa muun muassa heleänvihreästä väristä ja alta kiiltävistä lehdistä. Se tuotiin Suomeen alun perin rehukasviksi. Kuva: Pyhäjärvi-instituutti. Läs på svenska! Isosorsimon niittoja hoito-ohjeistus Yläneenjoella H an ke on sa an ut EU :n m aa se ut ur ah oi tu st a Le ad er -r yh m äl tä . H an kk ee n ko ko na is ra ho itu s: 30 00 0e . Tu ki : 70 % . Yläneenjoella pilotoitiin isosorsimon torjuntatapoja
13 Asiantuntija Henna Ryömän mukaan viheliäinen isosorsimo leviää tehokkaasti. Kuva: Liisa Kallio. Leader Varsin Hyvä Aurajoen ja Paimionjoen Jokitalkkari • Jokitalkkari-hankkeen tavoitteena on parantaa virtavesien virkistyskäyttöä ja lisätä ympäristötietoisuutta omasta lähivesistöstä. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 40 000 euroa. • Tuki: 60 %. Kärkniemenlahden ja Vehaksen, Ahaisten, Hilloisten ja Järppilän alueen kunnostussuunnitelma • Sauvon Kärkniemenlahden ja Taivassalon Vehaksen, Ahaisten, Hilloisten ja Järppilän alueen kunnostussuunnitelmien laatimishankkeessa laaditaan kahdelle merenlahdelle ja niiden valuma-alueille kunnostussuunitelmat sekä annetaan vesiensuojeluneuvontaa ja koulutusta. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 50 000 euroa. • Tuki: 75 %. Varsinais-Suomessa on lähivuosina aloitettu myös monia muita vesistöhankkeita, jotka ovat saaneet EU:n maaseuturahoitusta Leader-ryhmiltä: Leader I samma båt – Samassa veneessä Rannikkotalkkari • Rannikkotalkkari-hankkeessa parannetaan vesistöjen tilaa ja virkistyskäyttöarvoa Kemiönsaaressa ja Paraisilla sekä luodaan uudenlainen palvelukonsepti, jossa paikallinen vesistötalkkari antaa palveluita vesistöjen käyttäjille. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 57 000 euroa. • Tuki: 60 %. Saaristomeren merenlahdet ja muiden vesistöjen kunnostussuunnitelma • Hankkeessa selvitetään kymmenen Saaristomeren alueen vesistön tilaa ja laaditaan niille laaja-alainen kunnostussuunnitelma. Hankkeen aikana annetaan myös kohdennettua vesiensuojeluneuvontaa ja tuetaan kunnostustöitä. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 87 000 euroa. • Tuki: 70 %. Leader Ykkösakseli Luonnon monimuotoisuuden parantaminen Karjaanjoen ja Uskelanjoen vesistöissä • Hankkeessa kunnostetaan Karjaanjoen ja Uskelanjoen jokija purouomia. Tavoitteena on elvyttää arvokalojen ja ravuston elinmahdollisuuksia sekä parantaa vesistöjen tilaa ja vedenlaatua. Samassa vesistöjen taloudellinen arvo ja arvostus kasvavat. Tavoitteena on myös luoda yhteisöllisyyttä vesistöjen varsille ja poistaa vieraslajeja. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 20 000 euroa. • Tuki: 75 %. Salon järvet • Hankkeen tavoitteena on selvittää 28 järven nykytilaa ja laatia 15 järvelle kunnostussuunnitelma. Tämän lisäksi hankealueella annetaan kohdennettua vesiensuojeluneuvontaa. Hankkeeseen osallistuu 19 Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen paikallisyhdistystä. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 179 000 euroa. • Tuki: 70 %. Leader Ravakka Kotivesistöt kuntoon II • Hankkeen tavoitteena on parantaa Laitilan alueen vesistöjen tilaa, käyttöä, vesistöjen käyttäjien ympäristötietoisuutta ja verkostoistumista sekä mahdollisuuksia erilaisiin kunnostustoimenpiteisiin. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 69 000 euroa. • Tuki: 75 %. Syötävää merestä yritysryhmähanke • Valmistelurahalla on tarkoitus kartoittaa halukkaat yritykset tulevaan kalajalostusteollisuuden yritysryhmähankkeeseen ja tehdä sille hankesuunnitelma. Tavoitteena on luoda toimiva kalaelintarvikeyritysryhmän yhteistoimintamalli, missä yhdistetään voimavarat kestävän ja kannattavan tuotantoketjun rakentamiseksi Vakka-Suomeen. • Hankkeen kokonaisrahoitus: 5 000 euroa. • Tuki: 100 %. Kuva: Pyhäjärvi-instituutti.
14 14
15
16 16 Salaattia ja marjoja tuottava Vaanelan tila sai vuonna 2023 valmiiksi uuden kahden megawatin lisälämpölaitoksen, vuonna 2024 valmistui uusi kausihuone marjantuotantoon, kohta valmistuu uusi pakkaamotila ja seuraavaa kasvihuonetta aloitellaan parhaillaan. Viimeisimpänä tila on saanut Varsinais-Suomen ELY-keskukselta EU:n maaseuturahoitusta kasvihuoneiden ledivalaistukseen. Sen projektin pariin ehditään vuonna 2025. Uusilla investoinneilla haetaan paitsi kasvua myös energiatehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää tuotantotapaa. Kansallispuiston vieressä olevan tilan tärkein ympäristöteko on yrittäjä Ismo Vaanelan mukaan kasteluveden kierrätys. – Keräämme kaiken kasteluveden talteen ja käytämme sen uudelleen. Yhtään ravinnevettä ei mene herkkään luontoon. Pidän tätä ratkaisua ympäristön kannalta ihan ehdottomana. Ja tulee siitä toki myös merkittävä taloudellinen säästö. Vaanelan tilan mansikat ja vadelmat kasvavat kausihuoneissa, joissa kastelu toimii automatiikalla. Marjoja ylikastellaan ravinteiden tasaantumiseksi. Marjakourun alla on vedenkeruukouru. Käytetty kasteluvesi pumpataan säiliöihin ja käytetään sieltä uudelleen. Alun perin vesi tulee omista porakaivoista, jotka nekin on aikoinaan tehty ympäristösyistä. – Täällä on joskus otettu kasteluvettä ohi virtaavasta Lohiojasta, mutta ei enää vuosiin. Lohiojassa elää suojeltu purotaimen, joten emme rasita sitä enää ollenkaan. Uudessa kausihuoneessa on kasteluja vedenkierrätysjärjestelmän lisäksi automaattinen lämmitysja tuuletustekniikka. – Automatiikka on avainsana myös lämmityksessä. Sähkön käyttö kohdennetaan juuri tarpeen mukaan, jolloin energiaa ei mene hukkaan. Uudessa kausihuoneessa voidaan aloittaa lämmitys jo maaliskuun alussa. Kausi jatkuu parhaimmillaan lokakuun loppuun. Satokausi on uusien investointien myötä tuplaantunut. Elokuun alussa mansikkahuoneissa kukkii uudelleen ja uusia vadelmia istutetaan. Syyssatokausi alkaa elokuun loppupuolella ja jatkuu parhaassa tapauksessa lokakuun loppuun. Sen lisäksi, että ympäristöä Saloon kuuluvalla Teijon alueella, pienellä Lankkerin kylällä tehdään miljoonien eurojen investointeja. Vaanelan tila on hyödyntänyt EU:n maaseuturahoitusta jo useita kertoja, ja seuraavan investoinnin tukipäätös on taas valmiina. Kansallispuiston kainalossa kasvava tila ajattelee ympäristöä kaikessa toiminnassaan. Vaanelan tila kasvaa ympäristöä kunnioittaen Ismo Vaanela pitää kasteluveden kierrätystä tilan tärkeimpänä ympäristötekona. Ylimääräinen vesi kerätään mansikkakourujen alla oleviin vedenkeruukouruihin, joista se pumpataan säiliöihin. Vuonna 2023 Vaanelan tilalle valmistui kahden megawatin lisälämpölaitos (punainen rakennus kasvija kausihuoneiden keskellä). Miljoonan euron investointi tehtiin EU:n maaseuturahoituksen tuella. Lämpölaitoksessa poltetaan viljan sivuvirtoja, pääasiassa kauran kuorta, mikä on kotimainen, ekologinen ja taloudellinen ratkaisu. Yr ity s on sa an ut m aa til an in ve st oi nt itu ke a jo us ea m m an ke rr an Va rs in ai sSu om en EL Yke sk uk se st a.
17 ajatellaan tuotannossa, Vaanelat ovat perustaneet tilan viereen myös METSO-soidensuojelualueen vuonna 2009. Kasvihuoneet, kausihuoneet ja kasvutunnelit Vaanelan tilalla on kokemusta sekä kasvihuoneista, kausihuoneista että kasvutunneleista. Kasvihuone on rakenteiltaan järein – kasvutunneli taas on käytännössä säänsuoja. Kausihuone on hyvä kompromissi näiden kahden välillä. Muovit saa laskettua talveksi, mutta huoneeseen saa lämmityksen ja muuta tarvittavaa tekniikkaa. – Näin kasvihuoneiden kehittymisen 90-luvulla. Silloin uuden tekniikan myötä kurkkujenkin tuotanto moninkertaistui. Uskon, että marjapuolella olemme nyt kausihuoneiden kanssa samanlaisen rakennemuutoksen edessä, ja vasta alkutaipaleella. Monet kollegatkin investoivat nyt niihin, kertoo Vaanela. Edut ovat kiistattomat avomaantuotantoon verrattuna. – Avomaan tuotannossa ollaan aina luontoäidin armoilla. Avomaalta voi parhaimmillaan saada mahtavan sadon, mutta riskit ovat valtavat verrattuna kausihuoneisiin. Kausihuoneissa marjojen tuottokyky ja kauppakestävyys paranevat huomattavasti, kun sateet eivät vaikuta ja marjat eivät koskaan makaa muovia vasten. Kausihuoneissa ja kasvutunneleissa marjat saadaan myös poimittua huomattavasti helpommin ja tehokkaammin. Tällä hetkellä Vaanelan tilalla on kasvihuoneita 3 hehtaarilla ja kausihuoneita 6,5 hehtaarilla. Seuraavaksi tilalla aletaan rakentaa 3 500 neliön kasvihuonetta uudella tekniikalla. Sen myötä marjantuotanto voidaan tulevaisuudessa aloittaa jo helmikuussa. Maku edellä Vaanelan tila on brändännyt marjansa karkkimansikoiksi ja karkkivadelmiksi – niin makeita marjat ovat. – Sato voi olla brändätyissä lajikkeissa jopa 40 % pienempi, mutta brändättyjen erikoistuotteiden kysyntä on kasvussa. – Toki vanhan ajan Polka-mansikkakin on todella makea, mutta siitä oli vaikeaa saada kauppakestävää. Kun Polkan poimi aamulla, se piti olla illalla joko syöty tai pakkasessa. Uudet lajikkeet säilyvät hyvinä paljon kauemmin. Rahoitusta maatalouden investointeihin EU:n maaseuturahoitukseen kuuluvien maatilan investointitukien avulla edistetään maatilojen rakennushankkeita sekä koneja laitehankintoja, jotka parantavat esimerkiksi toiminnan tehokkuutta, kilpailukykyä, ympäristöystävällisyyttä tai energiatehokkuutta. Tukea haetaan ELY-keskuksesta. Tukihaku on jatkuva, mutta päätöksiä tehdään valintajaksoittain. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Läs på svenska!
18 18 Suurin osa peltomailta vesistöihin valuvasta kiintoaineja ravinnekuormituksesta syntyy kasvukauden ulkopuolella, kun maa on alttiina syksyn rankkasateiden ja kevään sulamisvesien aiheuttamalle pintavalunnalle. Kasvipeite on tehokas keino estää niin huuhtoumia kuin eroosiotakin. Siksi kasvipeitteisyyden lisääminen pelloilla on tehokas keino suojella vesistöjä. Lisäksi kasvipeitteisyys lisää luonnollisesti hiilensidontaa, jolla taas on positiivisia ilmastovaikutuksia. Kasvipeitteisyyden hyödyt korostuvat etenkin jokien varsille sijoittuvilla kaltevilla mailla – ja niitä Varsinais-Suomessa riittää. Myös peltojen ja vesistöjen väliin perustettavat suojavyöhykkeet auttavat suojelemaan vesistöjä. Varsinais-Suomessa viljelijät ovat olleet asiassa aktiivisia. Vuonna 2023 yli 70 % pelloista oli kasvipeitteisiä talviaikaan. Peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden on arvioitu vähentävän Saaristomeren valuma-alueen fosforikuormaa noin 10 000 kiloa. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maaseutuyksikön johtava asiantuntija Maarit Solla kertoo, että EU:n maatalousrahoituksen kausi 2023–2027 kannustaa kasvipeitteisyyden lisäämiseen entisestään. – Ennen kasvipeitteisyys sisältyi ympäristökorvaukseen ja maksu niistä muodostui portaittain. Nyt uudella kaudella kasvipeitteisyydestä maksetaan lohkokohtaisesti, mikä helpottaa tukihakua ja kannustaa viljelijöitä panostamaan kasvipeitteisyyteen entistä enemmän, Solla taustoittaa. Peltotukien ehdollisuudessa eli pakollisissa toimenpiteissä edellytetään vähintään 33 prosentin talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Ehdollisuudessa kasvipeitteiseksi alaksi hyväksytään viljelykasvista riippuen aito kasvipeite, sänki, kevennetty muokkaus ja kasvijätteen peittämä ala, mutta ei pysyvän nurmen alaa. Lisäksi kasvipeitteestä voi saada tukea ekojärjestelmän kautta. Ekojärjestelmätukea voi saada alasta, joka säilytetään kasvipeitteisenä tai sängellä. Tähän tukimuotoon ei käy kevennetty muokkaus tai kasvijäte. Nurmi on kasvipeitteisyyden toteuttamisessa yksi parhaista kasveista ympäristön näkökulmasta. Nautelankosken toinen puoli on syysvehnällä ja toinen sängellä Lietolainen Vesa Alikirri viljelee viljakasveja ja ruokahernettä Liedon asemalla, Nautelankosken ympäristössä ja Vintalassa Aurajoen rannassa sekä Tarvasjoella. Peltojen talviaikainen kasvipeite vähentää eroosiota ja ravinnehuuhtoumia sekä auttaa maata kestämään sään ääri-ilmiöitä ja raskaita maatalouskoneita. Varsinais-Suomen pelloilla talviaikainen kasvipeitteisyys on erityisen tärkeää, koska maata viljellään herkän Saaristomeren valuma-alueella ja sadanta lisääntyy ilmastonmuutoksen myötä kasvukauden ulkopuolella. Yli 70 % Varsinais-Suomen pelloista on kasvipeitteisiä talvellakin Liedossa Nautelankosken vasemmalla puolella hankien alta pilkottaa Vesa Alikirrin syysvehnää ja sängellä oleva oikea puoli on hänen serkkunsa viljelyksessä. Viljelijä voi saada tukea pellon ja pysyvien kasvien alasta, joka on kasvipeitteistä tai sängellä 31.10.–15.4. Ta lv ia ik ai se n ka sv ip ei tt ei sy yd en lis ää m is ee n vo i sa ad a EU :n m aa ta lo us ra ho itu st a.
19 – Niin kauan kuin joki näkyy, maa on yleensä hyvää. Mitä kauemmas joesta mennään, sitä heikommaksi satotaso jää, hän toteaa. Alikirri panostaa talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen kylvämällä syysviljoja niin paljon kuin mahdollista. – Tällä hetkellä kasvipeitteisiä maita on 58 %. Kun pellot kynnetään ja kylvetään syksyllä, päästään keväällä paljon vähemmällä muokkaamisella. Se on se kaikkein suurin kannuste syyskylvöihin. Keväällä peltoa pitää käsitellä todella varoen tämän päivän raskailla koneilla. Syksyllä taas, kun jankko on kuiva, pellolla saa häärätä koneiden kanssa aika vapaasti. Lisäksi tautiriski pienenee ja lannoittamisen tarve vähenee. Kasvipeitteisyys vaikuttaa myös maan kasvukuntoon Joen varsia viljellessä kasvipeitteisyydellä on suuret ympäristövaikutukset, mutta vielä enemmän Alikirriä motivoi sen vaikutus kannattavuuteen. – Kun pellot ja ojitus ovat kunnossa, niin satopotentiaali kasvaa. Kasvipeitteisyys vaikuttaa maan kasvukuntoon ja siksi siihen kannattaa panostaa, hän lisää. Syysviljojen lisäksi Alikirri on kokeillut maan muokkaukseen esimerkiksi syysrapsia ja öljyretikkaa. – Syysrapsi onnistui kolme vuotta sitten yli odotusten, mutta sen jälkeen kokeilut ovat olleet epäonnisia. Öljyretikkakin oli aikamoinen pettymys, hän kommentoi. Alikirri aloitti maanviljelyn heti armeijan jälkeen vuonna 1983. Aluksi hän osti 10 hehtaarin kokoisen Vainion tilan, mutta nyt hänen viljelyksessään on myös hänen setänsä vanha Pelttarin tila sekä hänen vaimonsa vanha kotitila Tarvasjoella. Viljelyssä on mukana hänen veljensä, jonka kanssa hän on tehnyt myös ojituksia Turun seudulla vuodesta 1985. Talvella aikaa riittää myös metsätöille. Teksti ja kuva: Janica Vilen Varsinais-Suomen peltopinta-alasta jopa 35 % on vuokralla. Lyhyet vuokrasopimukset eivät kannusta viljelijöitä toteuttamaan maan kasvukuntoa parantavia kalliita toimia, joiden vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Maan kasvukuntosopimuksen laatimisesta hyötyvät niin viljelijä kuin maanomistajakin – sekä tietysti ympäristö! Maan kasvukuntosopimus on maatalousmaan vuokrasopimukseen liitettävä vapaaehtoinen lisäosa, jossa otetaan huomioon toimenpiteitä maan kasvukunnon parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Sen tarkoituksena on toimia apuvälineenä ja muistilistana viljelijän ja maanomistajan välisissä neuvotteluissa maanvuokrasopimusta laadittaessa. Maan kasvukuntosopimuspohja tehtiin alun perin Ravinneneutraalit kunnat (RANKU) -hankkeessa. EU:n maatalouspolitiikan rahoituskauden 2023–2027 alussa sopimuspohja päivitettiin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johdolla. Sopimus on ladattavissa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen nettisivuilla. Jos peltomaan rakenne ja kasvukunto ovat heikkoja, viljelijä saa huonomman sadon, vuokraajan omistaman maan arvo laskee ja samalla myös ympäristö kärsii. Maan heikko kasvukunto on yhteydessä useisiin maatalouden negatiivisiin ympäristövaikutuksiin. Huonorakenteinen maa ei varastoi riittävästi vettä, jolloin ravinteet huuhtoutuvat herkemmin pellolta, peltomaan orgaaninen aines hupenee ja kasvien satopotentiaalia ei saavuteta. On siis kaikkien etu, että vuokrapelloista pidetään huolta. Tällä hetkellä erot vuokrapeltojen ja maan omistajan viljelyksessä olevien lohkojen välillä ovat kuitenkin huomattavat. On tutkittu, että esimerkiksi vuokrapeltojen pH-arvo on huomattavasti matalampi kuin viljelijän omistuksessa olevilla lohkoilla. Liian alhaisen pH:n vuoksi kasvit eivät saa otettua maasta ravinteita, jolloin ne huuhtoutuvat herkemmin sateiden mukana vesistöihin. Maan kasvukuntosopimus avuksi vuokrapelloille Läs på svenska!
20 20 Jopa 3 742 maatilaa Varsinais-Suomessa on hakenut ympäristökorvausta, jota maksetaan erilaisten ympäristötoimien aiheuttamista kustannuksista ja tulonmenetyksistä. Ympäristökorvausta saadakseen viljelijän tulee toteuttaa tietyt kaikille pakolliset toimenpiteet ja lisäksi valittavissa on vapaaehtoisia toimia, joista saa lisäkorvausta. Kiertotalouden edistäminen kuuluu ympäristökorvauksen vapaaehtoisiin lohkokohtaisiin toimenpiteisiin. Vakka-Suomen maaseutupalveluiden maaseutuasiamies Sari Raimoranta kertoo, että mahdollisuuksia kiertotalouden edistämiseen on paljon. – Yleisin tapa on lietelannan sijoittaminen. Se saa olla peräisin omalta tilalta. Kuivalannan taas pitää olla peräisin toiselta tilalta tai mennä biokaasulaitoksen kautta. Lisäksi kiertotaloutta voi edistää myös muilla orgaanisilla lannoitteilla ja maanparannusaineilla. Pellon ravinnetilanne määrittää, millaista lantaa voi ja kannattaa hyödyntää. Vakka-Suomessa on paljon kotieläintiloja ja siellä on paneuduttu kiertotalouden edistämiseen hyvin. – Vehmaalla on kaksi biokaasulaitosta, olemassa olevat urakointiketjut ja jouhevaa yhteistyötä tilojen kesken. Kun tiloilta tuleva lanta ei jää vain omille pelloille, ravinteet jakautuvat tasaisemmin, Raimoranta sanoo. Biokaasulaitosten avulla lietelannasta saadaan eroteltua nestejae ja kiintoaines, joka vielä separoidaan. Suurin osa lietelannan sisältämästä fosforista jää kiinteään jakeeseen, jota on helpompaa ja edullisempaa kuljettaa muille tiloille – sellaisille lohkoille, joissa fosforia tarvitaan. Lisäksi biokaasulaitosten avulla saadaan lietelannasta energiaa tilojen käyttöön, mikä vähentää fossiilisen energian tarvetta. – Oikeanlaisen ja oikea-aikaisen lannoituksen avulla pellon kasvukunto paranee, kun humus lisääntyy ja eliöt viihtyvät paremmin. Ympäristö kiittää myös siitä, ettei lantaa tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja, kun se käsitellään ja hyödynnetään alueellisesti. Paras aika lannan levitykselle on keväällä siinä vaiheessa, kun maa on hyvin kuivunut ja kantaa raskaan levityskaluston. Lannan levitys on kielletty 1.11.–31.3. välisenä aikana. Raimoranta muistuttaa, että nestemäistä lantaa tai orgaanista lannoitetta pitää levittää tukiehtojen mukaisella kalustolla saadakseen korvauksen. – Sillä varmistetaan, ettei lanta jää pellon pintaan, josta se voi sateiden aikana huuhtoutua helpommin vesistöihin. Huuhtoumia voidaan vähentää myös peltojen kipsikäsittelyllä, joka auttaa fosforia sitoutumaan. Kipsihanke jakaa kipsiä soveltuville lohkoille maksutta ja sen haku on auki ELY-keskuksen sivuilla. Hanke tarjoaa myös maksutonta neuvontaa kipsistä kiinnostuneille. Vuonna 2023 Varsinais-Suomessa yli 600 tilaa haki EU:n maatalousrahoitusta kiertotalouden edistämiseen yhteensä yli 30 000 hehtaarille. Kiertotalouden edistäminen vaikuttaa suoraan paikallisiin vesistöihin, mutta myös koko Saaristomereen, kun vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta saadaan vähennettyä. Yli 600 maatilaa edistää Varsinais-Suomessa kiertotaloutta Paimiolainen Joonas Särvä viljelee pääasiassa kauraa, vehnää ja ohraa. Lisäksi viljelykierrossa on rapsia, hernettä, sokerijuurikasta ja kuminaa, joka on ympäristökorvaukseen sopiva pölyttäjäkasvi. Ki er to ta lo ud en ed is tä m is ee n vo i sa ad a EU :n m aa ta lo us ra ho itu st a. Läs på svenska!
21 Paimiolaisella Keskitalon tilalla otetaan vastaan broilerin lantaa ja sian lietettä 26-vuotias Joonas Särvä viljelee Keskitalon tilaa Paimiossa. – Olen ottanut jo kahtena vuonna vastaan broilerin lantaa Aurasta ja sian lietettä Ruskolta. Kun broilerin lannan levittää keväällä ennen kylvöä, se toimii lannoituksen runkona. Tämä on ihan puhdas viljatila, jonka maanäytteissä näkyi selkeästi fosforitason laskua. Se oli heti ensimmäinen asia, jota lähdin miettimään, kun sukupolvenvaihdos oli tehty. Lannan avulla toivon fosforitason nousevan. Lisäksi lannoitus edistää pieneliötoimintaa ja sitä kautta maan multavuutta. Kun seuraavat maanäytteet otetaan, toivon näkeväni tilanteessa muutosta, Särvä kertoo. Saaristomereen kohdistuvan fosforikuorman arvioidaan vähenevän lannansiirtojen avulla vuosittain 20 000 kiloa. Ympäristösyiden lisäksi kiertotalouden edistäminen on taloudellinen kysymys. Siitä saa tukea, mutta myös säästöä. – Ukrainan sodan myötä tuontilannoitteiden hinnat kasvoivat niin paljon, että nyt lannan vastaanottaminen tulee edullisemmaksi kuin typen ja fosforin ostaminen. Myös urakointiketjut ovat toimineet Särvän mukaan hyvin. – Aurasta kuljetus on pitänyt järjestää itse, mutta Ruskolta liete tuli suoraan tilalle, jolloin piti itse tilata vain levitys. Sain naapuritilalta lainaksi siirtoaltaan ja Paimiossa on levitystä varten hyvät urakoitsijat. Tulevaisuudessa Särvä haaveilee oman kanalan rakentamisesta – erityisesti siksi, että kananmunien ohella sieltä saisi lantaa omille lohkoille. Särvä on valinnut ympäristökorvauksen toimenpiteiksi kiertotalouden edistämisen lisäksi ilmastoja ympäristökoulutuksen, orgaaniset ravinteet, pölyttäjäkasvit sekä maanparannusja saneerauskasvit. Lisäksi hän panostaa talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen. Viime talvena Keskitalon hehtaareista jopa 90% oli kasvipeitteisiä. Särvän mukaan tukiehdot ohjaavat selvästi hänen valintojaan tilalla. – Tällä alalla marginaalit ovat niin pieniä, että jokainen euro on tärkeä! Suunnittelussa hän hyödyntää ahkerasti neuvontaa. Teksti ja kuva: Janica Vilen Tukikelpoisia toimenpiteitä ympäristön hyväksi on yhteensä 18! Saadakseen ympäristökorvauksen tilan tulee tehdä viisivuotinen ympäristösitoumus. Sitoumus tulee tehdä viimeistään 18.6.2024. Ympäristökorvauksen pakollisia toimenpiteitä ovat • viljavuustutkimus • lohkomuistiinpanot • ilmastoja ympäristösuunnitelma. Lisäksi jokaisen ympäristökorvausta hakevan tilan on sitouduttava kahteen valinnaiseen toimenpiteeseen. Vaihtoehtoja ovat • ilmastoja ympäristökoulutus • monimuotoisuuskaistat • maaperän seuranta • orgaaniset ravinteet • pölyttäjäkasvit • täsmäviljely • kasvitaudit ja -tuhoojat tunnistava sovellus. Lisäksi on mahdollisuus tehdä vapaaehtoisia toimia, joista maksetaan lisäkorvaus. Niitä ovat • maanparannusja saneerauskasvit • kerääjäkasvit • kiertotalouden edistäminen • suojavyöhykkeet • turvepeltojen nurmet • valumavesien hallinta • puutarhakasvien vaihtoehtoiset kasvinsuojelumenetelmät.
22 22 La id un ta m is ee n vo i sa ad a EU :n m aa ta lo us ra ho itu st a. Maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimuksia on haettu Varsinais-Suomessa taas eniten koko Suomessa. Alueella on pitkä maataloushistoria ja se näkyy myös luonnossa ja maisemassa. Varsinais-Suomessa on valtava määrä paikallisesti, maakunnallisesti ja valtakunnallisesti arvokkaita perinnebiotooppeja sekä luonnonlaitumia, joiden hoitoon voi saada korvausta tekemällä viisivuotisen maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimuksen. Varsinais-Suomessa sopimuksen hakijoita oli viime vuonna 242 ja haettuja hehtaareja jopa 5 840. Koko Suomessa haettuja hehtaareja on lähes 32 000. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen johtava asiantuntija Leena Aarikka kertoo, että Varsinais-Suomen sopimusalueita on yli sadalla saarella ja monissa maakunnan kauneimmissa maisemissa. – Esimerkiksi Paraisten ulkosaaristossa on aivan upeita lehdesniittyjä. Someron Häntälännotkoilla taas on 1800-luvulta asti säilyneitä laidunalueita. Häntälännotkot ovat yksi Suomen arvokkaimmista kohteista. Maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimukseen hyväksyttävien alueiden tulee olla luontoarvoiltaan monimuotoisia tai maisemaltaan merkittäviä. Sopimusten avulla säilytetään tai edistetään tavanomaista arvokkaampia luontotai maisema-arvoja, jotka hyötyvät sopimuksen mukaisesta laidunnuksesta tai niitosta sekä raivaushoidosta. Sopimusalueet tarkistetaan ELY-keskukse maastokatselmoinneilla. Leena Aarikka arvioi, että sopimusalat tulevat pienenemään. – Olemme jo nyt joutuneet hylkäämään yli 500 hehtaaria ja osa aloista on vielä käymättä läpi. Tukiehdot kiristyivät EU:n uuden rahoituskauden myötä, mutta sille on ihan selkeä syy. Tuki halutaan kohdentaa niille alueille, joissa luonto hyötyy laidunnuksesta eniten. Siksi olemme joutuneet rajaamaan esimerkiksi kallioisia tai metsäisiä alueita pois. Perinnebiotoopilla tarkoitetaan perinteisen karjatalouden muovaamia runsaslajisia elinympäristöjä. Suomen perinnebiotoopeista yli 90 % on hävinnyt 60-luvun jälkeen, kun laidunnus on vähentynyt. Uhanalaiset perinnebiotoopit säilyvät, kun eläimet syövät niitä mataliksi vuosi toisensa jälkeen. Laiduntaminen tuo tilaa esimerkiksi alkuperäisille tai uhanalaisille niittykasveille. Eläinten lanta taas houkuttelee paikalle lisää hyönteisiä ja hyönteiset puolestaan lintuja. Lisäksi laiduntavat eläimet pitävät perinteisiä maalaismaisemia avoimina. Varsinais-Suomessa laidunnetaan myös kansallismaisemissa. Laiduntavia eläimiä on Varsinais-Suomessa paljon: nautoja, hevosia, lampaita, vuohia ja nykyään myös alpakoita. Naudat ovat hyviä laiduntamaan esimerkiksi reheviä joenvarsiniittyjä ja lampaat taas kuivia ketoja. Joskus alue voi saada parhaan hyödyn, jos siellä laiduntaa eri eläimiä, sillä eläimet syövät eri korkeuksilta ja eri kasveja. Sopimuksesta maksettava korvaus perustuu alueen hoidosta syntyneisiin kustannuksiin. Sopimusalueiden avoimille alueille on lisäksi mahdollista saada perustulotukea ja luonnonhaittakorvausta. EU:n rahoituskaudella 2023–2027 saa korvausta myös uusien aitojen perustamiseen ja peruskunnostusraivaukseen. Petoaitojen rakentamiseen on tarjolla korkeampi korvaus. Laiduntaminen lisää selkeästi luonnon monimuotoisuutta sekä arvokkaiden maisemien ja elinympäristöjen säilymistä. Laiduntamiseen voi saada EU:n maatalousrahoitusta maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimuksen kautta. Laidunnus lisää luonnon monimuotoisuutta!
23 Sauvolaisen Salmensuun tilan isäntä Antti Toivonen kuljettaa eläimiään eri laitumille ympäri Varsinais-Suomen. Salmensuun tilan lehmät pääsevät laitumille Kesäkuun ensimmäisellä viikolla sauvolaisen Salmensuun luomutilan yrittäjä Antti Toivonen toi 39 nautaa Paimioon, Wiksbergin kartanon mailla olevalle lohkolle, joka päättyy Paimionjokeen. Tilan kaikki 150 emolehmää laiduntavat kesäisin. – Näen, että laiduntaminen on paras tapa pitää emolehmiä ja EU:n maksamalla tuella maatiloja myös ohjataan siihen suuntaan. Helpompaahan olisi tietysti pitää eläimet kotona pelloilla, mutta nyt kun kuljetamme niitä ympäri Varsinais-Suomea, teemme samalla tärkeää ympäristötyötä. Salmensuun laumoja on esimerkiksi Sauvonlahdella, Paimionjoen molemmin puolin, Kulhon saarella, Friskalanlahdella ja Katariinanlaaksossa. Parhaat niityt varataan vasikoiden kanssa kulkeville lehmille, jotta maitoa tulee tarpeeksi. Paimioon saapui sellainen lauma, jossa on mukana hiehoja ja vasta syksyllä poikivia lehmiä. – Meillä myös sonnit laiduntavat – joskin kotilaitumella. Sonnien laiduntaminen on suomalainen erikoisuus. Muualla maailmassa niiden pelätään rikkovan aitoja, Toivonen kertoo. Toivonen maksaa yksityisille maanomistajille niityistä vuokraa, mutta julkisten tahojen kanssa sopimukset saattavat olla myös vastikkeettomia. Yleensä Salmensuun eläinten laiduntaminen alkaa toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Alkukesästä syötävää riittää pidempään, mutta loppukesästä laumoja saa kuljettaa päivittäin. – Siinä on paljon työtä, että laiduntamisen saa hoidettua niin, että laidunpaine on tarpeeksi suuri, mutta ei kuitenkaan ylilaidunneta. Lisäksi tarkistuskäyntejä pitää tehdä tarpeeksi usein. Meidän eläimet ovat aina saaneet olla rauhassa. Ihmiset ovat iloisia, kun eläimet ovat lähellä asutusta ja yleensä yhteisökin osallistuu valvontaan. Jokivarret ovat Toivosen mukaan helppoja laidunnuspaikkoja, koska rehu on tasalaatuista ja juomavettä on tarjolla. Luonnonvesien lisäksi juomavettä tarjotaan laidunpumppujen avulla. Salmensuu on huomannut, että kuluttajatkin arvostavat luomutuotettua laidunlihaa entistä enemmän. – Kyllä ihmiset jo alkavat oppia, mitä luonnon monimuotoisuus tarkoittaa. Luonnonlaidunlihan voisi myös sertifioida, mutta sitä emme ole vielä tehneet. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Läs på svenska! Kaksitasouomista toivotaan apua Saaristomeren tilan parantamiseen EU:n maaseuturahoituskausi 2023–2027 toi mukanaan uuden tukimuodon: yhteisen ojitusinvestoinnin, jota haetaan ELY-keskuksesta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen maaseutuyksikön johtava rahoitusasiantuntija Janita Leppänen kertoo, että alkukankeuksien jälkeen tukihaku on lähtenyt käyntiin vilkkaasti. Aikaisemmalla rahoituskaudella myönnettiin tukea peruskuivatukseen, mikä oli Varsinais-Suomessa suosittu tukimuoto. Uusi yhteinen ojitusinvestointi vaatii vähän uudenlaista ajattelua. – Uudessa tuessa on enemmän vaatimuksia ympäristövaikutuksista. Hakemuksiin pyydetään lausunto ELY-keskuksen ympäristövastuualueelta, joka arvioi, ovatko ympäristövaikutukset riittäviä. Yleensä nämä hankkeet ovat vaikutuksiltaan niin merkittäviä, että ne ovat aina valintamenettelyn kärkipäässä, hän sanoo. Toinen uusi näkökulma on yhteistyössä. Hankkeen tulee aina hyödyttää vähintään kahta tilaa. Tilakohtaisesti maaseuturahoitusta voi saada normaaliin salaojitukseen ja säätösalaojitukseen. Uuden yhteisen ojitusinvestoinnin tuki on 40 % hankkeen kokonaiskustannuksista. Tuki myönnetään vain sille osuudelle, jolla on maataloustoimintaa. ELY-keskuksen ympäristövastuualueella työskentelevä vesitalousasiantuntija Niklas Lindeman kertoo, että kaksitasouomat ovat tehokkaita niillä alueilla, joille ne maantieteellisesti soveltuvat. Kaksitasouomassa ojan toiselle tai molemmille puolille tehdään kasvipeitteinen tulvatasanne, johon valumavesien mukana tulevat ravinteet pidättyvät. Tulvatasanteet myös estävät tulvavesien nousua pelloille. Ojitustuen lisäksi kaksitasouomiin on toinenkin taloudellinen kannustin. – Kaksitasouomassa peltotuki on mahdollista saada tietyin ehdoin ojan keskelle asti. Tukialue ei siis pienene, vaikka osa pellosta kaivetaan pois, kertoo Lindeman. Lindeman uskoo, että kaksitasouomien yleistyminen valtaojissa voi vaikuttaa Saaristomeren tilaan positiivisesti. Parhaimmillaan kaksitasouoma sopii sekä pieniin että suuriin ojiin. Kaksitasouomien lisäksi positiivisia ympäristövaikutuksia voi saada esimerkiksi toispuoleisella kaivulla, kaivuluiskan kasvittamisella ja vaellusesteiden poistolla. Ojat kannattaa pitää mahdollisimman luonnonmukaisina, esimerkiksi mutkittelevia uomia ei kannata turhaan suoristaa, eikä ojasta kannata kaivaa liian syvää. Joskus pelkkä kasvien niittokin riittää ojan kunnostamiseksi. ELY-keskuksen asiantuntijat kommentoivat ojitussuunnitelmia mielellään jo ennen hakemuksen jättämistä. Teksti: Janica Vilen Kuva: Niklas Lindeman Pellon tukikelpoiseen pinta-alaan voidaan hyväksyä reunaojaan tehty kaksitasouoma uoman keskeltä mitattuna tietyin ehdoin, jos se liittyy vesilain mukaiseen ojitukseen.
24 24 Maailman ruokakasveista noin 75 % on riippuvaisia pölyttäjistä, ja villeistä kukkivista kasveista jopa 90 %. Suomessakin on pölytysvaje, joka uhkaa kotimaista ruuantuotantoa. Mehiläiset ja mehiläistarhaajat tekevät siis tärkeää työtä hunajantuotannon lisäksi koko ruokaturvan eteen. Haijasen tilalla, Laitilan Suontaan kylässä, Johanna ja Sampsa Haijasella on 50 mehiläispesää, joista puolessa on Buckfasteja ja puolessa uhanalaista alkuperäisrotua olevia Pohjolan tummia mehiläisiä. Suomen tarhamehiläiset ovat yleensä italialaista tai krainilaista sukua tai useamman mehiläislajin sekoitusta. Johanna Haijanen kertoo, että ihmisillä on mustista mehiläisistä hirveitä kauhukuvia, mutta jos ne ovat puhdasrotuisia, ne ovat myös hyvin rauhallisia ja helppoja hoitaa. – Periaatteessa yksi emo voisi elää vaikka 5-vuotiaaksi, mutta vaihdamme emon yleensä 3-vuotiaana, etteivät mehiläiset vaihda emoa omatoimisesti. Silloin mehiläiset voisivat muuttua kiukkuisiksi. Meillä ei ole omaa emon kasvatusta, vaan ne tulevat meille postissa pienessä lähetyshäkissä, jossa on mukana muutama seuramehiläinen ja ruokaa, Haijanen selventää. Pesässä on siis yksi emo, joka on yhdyskunnan kuningatar. Lisäksi on poikamehiläisiä eli kuhnureita lisääntymistä varten ja tyttömehiläisiä eli työläisiä, joilla on eri tehtäviä. Juuri syntyneet ovat usein kennojen siivoajia, osa kerää mettä ja osa siitepölyä. Osa työläisistä käy lentoretkillä tutustumassa uusiin paikkoihin ja osa vahtii pesän suulla, ettei sinne tule vieraita mehiläisiä. Kesällä yhdyskunnassa saattaa olla jopa 80 000 mehiläistä. Talven tullen kuhnurit ajetaan pois pesästä. Talvehtimaan jää noin 10 000 mehiläistä, jotka tekevät kuningattaren ympärille pallomuodostelman, jossa ne pysyvät lämpiminä. Haijaset ovat olleet mehiläistarhureita jo kymmen vuotta, ja heidän hunajansa on palkittu Varsinais-Suomen parhaaksi. – Meillä on molemmilla oma päivätyö, joten tämä on sivutoimista harrastamista. Kun tekee koko päivän toimistotöitä, mehiläistenhoito toimii hyvänä vastapainona. Tämä on mielenkiintoista ja palkitsevaa hommaa! Vuosi 2024 alkoi poikkeuksellisissa olosuhteissa kevään viivästyttyä. – Jos tulee takatalvi, mehiläiset menevät takaisin pesään. Ne eivät lennä alle 10 asteessa tai sateessa ollenkaan. Tällaisina vuosina on erityisen tärkeää tarkkailla pesän ruokavaroja. Kun sikiöinti alkaa, ruokaa pitää olla riittävästi tai pesä kuolee. Hunajaa, siitepölyä ja pergaa Mehiläiset tekevät medestä hunajaa ja siitepölystä pergaa. – Mehiläispesä käyttää yhden kesän aikana jopa 40 kiloa siitepölyä, mutta sitä voi kerätä vain noin kilon per pesä. Siitepölystä tulee maitohapon avulla pergaa. Se on varsinaista superfoodia, jossa on esimerkiksi proteiinia ja aminohappoja. Perga on ihmiselimistölle helpompi sulattaa kuin siitepöly, mutta molempia voi käyttää, kertoo Haijanen. Pergaa ja siitepölyä voi sekoittaa esimerkiksi puuron, jogurtin tai smoothien joukkoon. Villilän mehiläistarhan tuotteita myydään heidän omalla tilallaan olevassa itsepalvelukioskissa ja verkkokaupassa sekä muutamissa lähikaupoissa. Hunajaa on tarjolla monenlaista. – Meidän perushunaja on nimeltään Kustaan hunaja. Lisäksi tarjolla on tummien mehiläisten hunajaa sekä muutamaa lajihunajaa, esimerkiksi tattarihunajaa ja pensasmustikkahunajaa, joka on oma suosikkini. On aivan Mehiläisillä ja muilla pölyttäjillä on tärkeä tehtävä luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä ja ruuantuotannon vauhdittajina. Varsinais-Suomessa pesäkohtaista tukea haki vuonna 2023 yhteensä 70 mehiläistarhaajaa – esimerkiksi Villilän mehiläistarha, jonka hunaja on palkittu Varsinais-Suomen parhaaksi hunajaksi. Mehiläiset ovat tuiki tärkeitä pölytysvajeesta kärsivälle maaseudulle Läs på svenska! M eh ilä is te n ho ito on vo i sa ad a EU :n m aa ta lo us ra ho itu st a.
25 Pohjoismainen tumma mehiläinen on uhanalainen alkuperäisrotu, jota suojellaan EU:n maaseuturahoituksella. Kuvassa tummia mehiläisiä hoitaa laitilalainen Johanna Haijanen. Kennoissa näkyy kiiltävää pajuhunajaa ja toukkien sikiöitä. Yleensä sikiöt ovat kehän keskellä ja ruokavarat ulkopuolella. hämmästyttävää, miten paljon eri makuja lähiluonnosta tulee! Lajihunajaa saa, kun pesän sijoittaa jonkun tietyn kasvin läheisyyteen ja linkoaa hunajan ennen kuin seuraava kasvi alkaa kukkia. Haijaset ovat vuokranneet tilansa pellot ulkopuolelle, mutta heidän mehiläisensä tekevät tiivistä yhteistyötä viljelijöiden kanssa pölyttämällä kasveja ja tekemällä niiden medestä hunajaa. Esimerkiksi rehuapilanurmesta mehiläiset tekevät hyvää vaaleaa hunajaa! Usein hunaja on alkukesästä vaaleaa ja mietoa, loppukesästä taas tummaa ja aromikasta. Lisäksi Villilän mehiläistarhoilla tehdään hunajasta esimerkiksi hunajainkivääriä, hunajatyrnikastiketta, huulivoidetta ja mehiläisvahakynttilöitä. EU:n maatalousja maaseuturahoituksella tuetaan hunajantuotantoa Mehiläistarhaajat voivat hakea 25 euron suuruista pesäkohtaista tukea, jos pesiä on yli 15. Tuen saadakseen mehiläistarhaajan ei tarvitse olla viljelijä. Lisäksi mehiläishoitajien on mahdollista hakea muun muassa EU:n maaseuturahoitukseen kuuluvia investointitukia sekä kehittämisja koulutushankkeita. Esimerkiksi viime vuonna päättyneessä More than honey -hankkeessa lisättiin Suomen oloihin sopeutuneiden mehiläisemojen kasvattamiseen sekä mehiläispesän muiden tuotteiden laadukkaaseen tuottamiseen ja kaupallistamiseen liittyvää osaamista. Hankkeessa syntyi yhteistoimintaa, jonka ansiosta Suomen mehiläistarhauksen kannattavuus ja kilpailukyky paranivat ja alan koulutuskanavat monipuolistuivat. Varsinais-Suomessa pesäkohtaista tukea haki viime vuonna 70 tarhaajaa ja tukea myönnettiin yhteensä yli 6 000 pesälle. Luomuvalvontaan kuuluvia hunajantuottajia oli neljä, ja heillä oli yhteensä 123 pesää. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tarkastaja Kitty Enberg kertoo, että tuotantotarkastuksissa tarkistetaan esimerkiksi tarhojen etäisyydet isoihin teihin ja saastelähteisiin. Lisäksi luomutuotannossa mehiläisille annettavan talviruuan tulee olla luomua. Koko Suomessa on yhteensä yli 3 000 mehiläistarhaajaa. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Ympäristötyöhön on tarjolla monipuolisesti rahoitusta Maaseudun ja maatalouden ympäristötyöhön on EU:n maatalousja maaseuturahoituksen lisäksi saatavilla muutakin rahoitusta. Esimerkiksi Saaristomeri CAP -hanketta toteutetaan Varsinais-Suomen liiton myöntämällä Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman tukemisen (AKKE) määrärahalla. Kipsi-hanke on puolestaan saanut rahoituksen Ympäristöministeriön Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ja EU:n elpymisvälineestä (RRF). Saaristomeri CAP-hanketta toteuttavat MTK-Varsinais-Suomi ja Varsinais-Suomen ELY-keskus. Hankkeessa pyritään neuvonnan ja tiedotuksen avulla varmistamaan, että Saaristomeren valuma-alueella toimivat maatalousyrittäjät hakevat mahdollisimman kattavasti EU:n maatalousja maaseuturahoitukseen kuuluvia ympäristötoimia ja että toimenpiteet kohdentuvat vesiensuojelun kannalta parhaalla tavalla. Hanke on järjestänyt muiden alueella toimivien hankkeiden kanssa pellonpiennartilaisuuksia ja muita verkostoitumistilaisuuksia maatalousyrittäjille. Lisäksi se toteuttaa osaltaan myös Saaristomeriohjelmaa. Hanke päättyy syksyllä 2024. Kipsi-hanketta hallinnoi Varsinais-Suomen ELY-keskus. Hankkeessa jaetaan maksutta kipsiä rannikon valuma-alueen pelloille, jotta Saaristomeri saataisi poistettua HELCOMin Hot Spot -listalta vuoteen 2027 mennessä. Kipsikäsittelyllä on tutkimuksissa saatu jopa 50 prosentin vähennys pelloilta tulevaan fosforija kiintoaineskuormaan. Kipsihaku on auki Varsinais-Suomen ELY-keskuksen sivuilla ja osoitteessa www.kipsinlevitys.fi. Samalta sivustolta pystyy hakemaan myös ProAgrian tarjoamaa kipsineuvontaa. Hankkeen tavoitteena on levittää rannikon valuma-alueen pelloille kipsiä noin 100 000 hehtaarille. Hanke päättyy vuoden 2025 lopussa. Levitykset tulee suorittaa ennen hankkeen päättymistä. Molemmat hankkeet ovat olleet mukana myös Varsinais-Suomen peltotukihakukoulutuksissa, joissa hankkeiden asiantuntijat neuvoivat alueen viljelijöitä ympäristöasioissa. Teksti ja kuva: Janica Vilen Kipsi-hankkeen työntekijä Tuomas Jäntti ja MTK:n Saaristomeri CAP -hankkeen työntekijä Arja Nykänen neuvoivat viljelijöitä ympäristöasioissa Liedon peltotukihakukoulutuksen kahvitauolla huhtikuussa 2024.
26 26 NorColour i Pargas tillverkar färgprover för målarfärgsindustrins behov. Företaget som finns på Mielisholm investerade i slutet av 2023 i en ny robotmålningslinje, en automatiserad folietryckningslinje och lagerlokaler – och nästan tredubblade sin produktionskapacitet inom produktgruppen på samma gång. EU:s landsbygdsfinansiering för projektet beviljades av NTM-centralen i Egentliga Finland. – Under det här året har det målats i två skift sex dagar i veckan här. Vi har fått mycket mer effektivitet i verksamheten. I och med det nya projektet hänger vi med i den växande konkurrensen och detta ger oss möjligheter att öka på exporten. Vi tror att vår nya tillverkningslinje rentav är unik globalt, berättar företagets verkställande direktör Henrik Granholm. Utöver effektiviteten förbättrar de nya investeringarna arbetshälsan. Mycket görs för hand inom produktionen och de enformiga rörelserna är slitsamma för arbetstagarna. I och med investeringarna förbättras arbetsergonomin. I NorColours färgprover används en för ändamålet utvecklad färgkartefärg eller en målarfärg som kunden levererar och som nästan alltid nyanseras på plats. Färgprovernas kulörer är så exakta att kunderna kan undvika onödiga reklamationer. Färgkartan fungerar som facit, om konsumenten misstänker att hen har fått fel kulör i burken. Till en början tillverkade NorColour färgkartor, kulörchips och solfjäderkartor av papper. Numera satsar företaget särskilt på målade färgprovbitar, som oftast är gjorda på MDF-skiva eller trä. – Med hjälp av dem får man ett ännu mer konkret intryck av hur färgen ser ut då den har målats. Samtidigt är eleganta färgprover ett sätt för våra kunder utveckla sitt varumärke. Tack vare den nya robotmålningslinjen har arbetet effektiviserats. Också den nya folietryckningslinjen sparar mycket tid. Tidigare trycktes provbitarna en i taget med en manuell maskin. NorColour har dragit fördel av landsbygdsfinansieringen i flera omgångar. Den föregående tillverkningslinjen byggdes år 2017 och dessförinnan byggde företaget år 2009 en utbyggnadsdel i sin hall. NorColour utvecklar kontinuerligt sin verksamhet med miljöns välbefinnande i åtanke. Företaget har använt vattenlösliga färger i 25 år. Dessutom bygger företaget alltid så energieffektivt som möjligt. – Till exempel byggdes tillverkningslinjen år 2009 så att hallen kan värmas med spillvärme från linjen. Likaså återvinner de nyare tillverkningslinjerna varmluften. Här finns över 3 000 kvadratmeter utrymme, så det finns en del att värma upp. Företaget har fortfarande en gammal linje där ugnen värms med oljebrännare, som dock endast är i reserv, så i praktiken är verksamheten fossilfri. – Vi har solpaneler med vilka vi täcker 10–15 procent av vår energiförbrukning. Dessutom finns här luftvärmepumpar, som har medfört en stor förbättring av energieffektiviteten. Och den el vi köper utifrån är certifierat koldioxidfri. Text och foto: Janica Vilen Om du någon gång har jämfört olika kulörer i en målfärgsbutik har du troligtvis hållit i färgkartor, färgsolfjädrar, färgkort eller färgprovbitar tillverkade på Mielisholm i Pargas. Företaget NorColour som står bakom färgproverna har under årens lopp vuxit och utvecklats i flera omgångar med hjälp av EU:s landsbygdsfinansiering. NorColour nästan tredubblade sin produktionskapacitet med stöd av EU:s landsbygdsfinansiering Hurdana företag kan få företagsstöd och vad kan stödet användas till? 10 fakta om företagsstöd för landsbygden Ditt företag har förutsättningar för kontinuerlig, lönsam verksamhet. Din företagsverksamhet är yrkesmässig och ger dig en betydande del av din försörjning. Stödet har en stor inverkan på både ditt företag och den ort var företaget finns. Tack vare finansieringen kan ditt företag skapa nya bestående arbetsmöjligheter i området, öka omsättningen eller effektivisera produktionen. Du kan få startstöd för att pröva på eller inleda företagsverksamhet. Med hjälp av startstödet kan du även utreda och planera köpet av ett befintligt företag. Ditt företag är beläget på landsbygden. Finland består till 95 procent av landsbygd. Fråga finansiären var gränsen till landsbygd går på din hemort. När de företag som beviljas finansiering väljs ut beaktas bland annat konkurrensförutsättningarna inom branschen, marknadsområdets storlek och affärsidéns nyhetsvärde. Du kan ansöka om finansiering för investeringar som behövs för att inleda eller expandera din företagsverksamhet. Du kan förhandsplanera genomförandet av en investering genom att låta utföra en genomförbarhetsstudie. Med hjälp av utvecklingsstödet kan du främja produktutvecklingen eller marknadsföringen för ditt företag eller skaffa sakkunnig hjälp till något annat som din företagsverksamhet har nytta av. Du kan utveckla din företagsverksamhet tillsammans med andra företagare och utvecklarorganisationer genom ett företagsgrupprojekt. Samarbetet kan till exempel bestå av att ni utvecklar nya produkter, bildar produktionsoch leveranskedjor, genomför försök av något slag eller främjar gemensam marknadsföring. NorColours verkställande direktör Henrik Granholm. Fö re ta ge t ha r få tt EU :s la nd sb yg ds fin an si er in g fr ån N TM -c en tr al en i Eg en tli ga Fi nl an d. Lue suomeksi!
27 Välmående åkermark är bra både för miljön och för odlarens plånbok. Det säger Bjarne Westerlund, direktör för Finska Hushållningssällskapet (FHS) som är en rådgivningsorganisation för lantbrukare i Åboland. ? Genom att idka växtföljd och vidta markförbättrande åtgärder hålls marken och vattenhushållningen i bra skick. Därtill kan man med precisionsodling anpassa gödsling och växtskydd efter fältets förutsättningar för att nå bästa resultat. Miljön drar också nytta av precisionsodling. ? När markstrukturen är i bra skick får odlaren bättre förutsättningar för en bra skörd samtidigt som avrinningen av näringsämnen till vattendragen blir mindre. Det är en vinn-vinnsituation. Flera regioner med i samarbetsprojekt FHS är en av organisationerna som förverkligar projektet Greppa marknaden ? lönsamt och hållbart. Det finlandssvenska samarbetsprojektets mål är att förbättra gårdarnas produktivitet och ge odlarna förutsättningar att på ett hållbart sätt göra bra affärer och öka vinstmarginalerna för grödorna. Projektet förverkligas främst i form av träffar och workshoppar med marknadsöversikter, presentationer av nya tekniska lösningar samt möjlighet till diskussion och erfarenhetsutbyte. Samarbetsprojektet omfattar Nyland, Åboland och Österbotten. FHS ansvarar tillsammans med Åbolands svenska lantbruksproducentförbund för den åboländska delen av projektet. Fokus på arrendeavtalen Bjarne Westerlund berättar att ett fokusområde i Åboland är att förbättra arrendeoch skötselavtalen för odlingsmark. ? Vi ska fundera på om avtalssystemet går att utveckla så att markanvändningen blir mer långsiktig och marken därmed mår bättre. Om arrendeavtalen är korta, vilket de ofta är i nuläget, har arrendatorn kanske inte riktigt intresse att vidta långsiktiga markförbättrande åtgärder. Westerlund får medhåll av Rikard Korkman, ombudsman på Svenska lantbruksproducenternas centralförbund som också är med och organiserar projektet. ? Vi kan ta kalkningen av åkrar som ett konkret exempel. En åker behöver kalkas ungefär vart femte år och effekten av kalkningen märks i skörden i flera års tid. Då är det ganska surt om man som arrendator kalkat en åker och sedan inte får förnyat arrendeavtal för att fortsätta odla den, säger Korkman. Ett annat fokusområde i Åboland är utvecklandet av kontraktsproduktionen. Målet är att i samarbete med spannmålsuppköpare utveckla terminskontrakten inom spannmålshandeln så att de blir mer intressanta för odlarna. Kaffepausen kompletterar programmet Greppa marknaden ? lönsamt och hållbart är en fortsättning på tidigare Greppa marknaden-projekt som förverkligats i Nyland. Det är första gången som projektet sträcker sig utanför Nylands gränser. ? Det har visat sig att det finns ett behov att träffas. Man kan säga att en del av projektet är själva programinnehållet medan en annan del är att man får träffa andra inom branschen, snacka ihop sig på kaffepausen och reflektera över egna och andras erfarenheter, säger Rikard Korkman. Samarbetsprojektet har fått finansiering för åren 2024?2025. Förutom av närings-, trafikoch miljöcentralen finansieras projektet av Stiftelsen Finlandssvenska Jordfonden. Text och foto: Mikael Piippo Åboland är för första gången med i jordbruksprojektet Greppa marknaden. Projektet syftar till att förbättra gårdarnas produktivitet och ge odlarna förutsättningar att göra bra affärer på ett hållbart sätt. Projektet har fått EU:s landsbygdsfinansiering från NTM-centralen. Miljötänk och ekonomisk lönsamhet ryms bra på samma åker Rikard Korkman (till vänster) och Bjarne Westerlund säger att målgruppen för Greppa marknaden-projektet i första hand är jordbrukarna men att man också vill nå ut till rådgivare, lärare och studerande inom jordbrukssektorn. Pr oje kte t ha r få tt EU :s la nd sb yg ds fin an sie rin g frå n N TM -c en tra le n. Pr oje kte ts to ta la fin an sie rin g: 30 2 00 eu ro . Stö d: 90 % . Lue suomeksi!