Haloo maaseutu! Haloo maaseutu! Maaseudun kehittämisen tiedotuskanava Varsinais-suomessa Maaseudun kehittämisen tiedotuskanava Varsinais-suomessa Kesä Varsinais-Suomessa Ruoka & Matkailu
HALOO MAASEUTU | Maaseudun kehittäminen ja maaseuturahasto Varsinais-Suomessa | Tiedotuslehti toukokuu 2021 | Julkaisija Haloo maaseutu -viestintähanke | Hanketta rahoittaa Varsinais-Suomen ELY-keskus ja se toteuttaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2014-2020 | Päätoimittaja Janica Vilen | Toimittaja Nina Maunuaho | Ulkoasu ja taitto Janica Vilen | Painopaikka Eura Print Oy | Painosmäärä 2 000 kpl Maaseutua kehitetään yhteistyössä! PROAGRIA LÄNSI-SUOMI on maatilaja maaseutuyrittäjiä palveleva asiantuntijaorganisaatio. lansi-suomi.proagria.fi MTK-VARSINAIS-SUOMI on maatalouden ja maaseudun elinkeinojen edunvalvoja. www.mtk.fi/liitot/ varsinaissuomi VARSINAIS-SUOMEN KYLÄT on Varsinais-Suomen maakunnan kylätoiminnan kattojärjestö. www.vskylat.fi VARSINAIS-SUOMEN LIITTO on aluekehitysviranomainen sekä suunnitteluja edunvalvontaorganisaatio. www.varsinais-suomi.fi I samma båt – Samassa veneessä rf ry www.sameboat.fi 0400 718 913 Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ry www.jokivarsi.fi 044 067 4434 Leader Ravakka www.ravakka.fi 044 034 4345 Leader Ykkösakseli www.ykkosakseli.fi 0400 982 236 Leader Varsin Hyvä www.varsinhyva.fi 050 338 3867 Varsinais-Suomen ELY-keskus www.ely-keskus.fi Puhelinvaihde 0295 022 500 EU:n maaseuturahaston toimijat Varsinais-Suomessa 2 l Haloo maaseutu!
Haloo maaseutu! -viestintähanke kokoaa tietoa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta Varsinais-Suomessa. Hanke toteutetaan yhteistyönä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Varsinais-Suomen Leader-ryhmien sekä muiden maaseututoimijoiden kanssa. Haloo maaseutu! l 3 PÄÄKIRJOITUS Tämä on Varsinais-Suomen maaseutuverkoston yhteinen kesälehti, jonka teemoja ovat ruoka ja matkailu. Lehteä jaetaan niissä harvoissa tapahtumissa, joita kesällä 2021 voidaan järjestää. Todennäköisempää kuitenkin on, että lehti on käsissäsi nyt siksi, että joku maaseutuverkostosta on halunnut sen sinulle postittaa. Suomi saa Euroopan Unionin maatalouden kehittämisen maaseuturahastosta tukea omien maaseutualueidensa kehittämiseen. Varsinais-Suomessa maaseuturahaston tukea myöntävät Varsinais-Suomen Ely-keskus sekä viisi Leader-ryhmää: Turun seudulla toimiva Varsin Hyvä, Salon seudulla toimiva Ykkösakseli, saaristossa toimiva I samma båt – Samassa veneessä, Vakka-Suomessa toimiva Ravakka ja Loimaan seudulla toimiva Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit. Haku on jatkuva, eli omilla ideoilla voi lähestyä Ely-keskusta tai Leader-ryhmiä koska tahansa. Vuosina 2014–2020 Ely-keskuksen kautta maaseuturahaston tukia ohjattiin maakuntaan 48,6 miljoonaa euroa ja Leader-ryhmien kautta 17,2 miljoonaa euroa. Yhteensä maaseutuohjelman kautta ollaan siis kehitetty Varsinais-Suomen maaseutua 65,8 miljoonalla eurolla. Tuo raha on jakautunut yhteensä 936 eri hankkeeseen: 470 yleishyödylliseen hankkeeseen ja 466 yritystukeen. Tuettujen hankkeiden joukossa korostuvat hyvin tämän lehden teemat: ruoka ja matkailu. Varsinais-Suomea ollaan kovaa vauhtia brändäämässä Suomen ruokamaakunnaksi. Varsinais-Suomessa on kattava alkutuotanto ja 315 elintarvikkeita valmistavaa yritystä. Yhteensä ruokaketju työllistää lähes 16 000 ihmistä ja muodostaa 15 % maakunnan liikevaihdosta. Varsinais-Suomi on erityisen tunnettu varhaisperunoistaan, mansikoista ja muista marjoistaan sekä kalasta ja erikoiskasveista: Varsinais-Suomessa viljellään muun muassa hamppua, härkäpapua ja spelttiä. Sivulla 14 kerrotaan, miten näistä kolmesta kasvista viljelijöiden perhetiloilla jalostettuja tuotteita myydään nykyisin Amazonin verkkokaupassa maaseuturahaston tukeman yritysryhmähankkeen ansiosta. Varsinais-Suomen ruokaketjulla on merkittävä vaikutus myös perinnemaisemiin, joita pidetään avoimina viljelemällä ja laiduntamalla. Suomen 11 matkailutiestä neljä sijoittuu Varsinais-Suomeen: Saariston rengastie, Kuninkaantie, Hämeen Härkätie ja uusimpana Aurajoentie, joka kulkee yhtäjaksoisesti kuutisenkymmentä kilometriä avoimessa peltomaisemassa Aurajokea seuraillen. Tämäkin tie sai virallisen matkailutien statuksen paikallisten Leader-ryhmien avustuksella. Alkuvuodesta 2021 valmistunut tutkimus, Varsinais-Suomen maaseutuluotain, osoittaa hyvin matkailun merkityksen Varsinais-Suomen maaseudulle, jossa väestömäärä kasvaa heinäkuussa mökkeilijöiden myötä yli 70 000 asukkaalla. Määrällisesti mökkejä on eniten Paraisilla ja Salossa; asukaslukuun suhteutettuna taas Kustavissa ja Taivassalossa. Vapaa-ajan asukkaiden lisäksi myös muiden matkailijoiden osuus on Varsinais-Suomessa merkittävä ja siksi matkailuun ollaan suunnattu paljon tukea myös maaseutuohjelmasta. Muutamaa maaseudun kehittämistukea saanutta matkailukohdetta esitellään tämän lehden sivuilla. Esimerkiksi Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin kesäksi 2020 miljoonan euron remonttin ja vuonna 2021 se valittiin Suomen parhaaksi vierasvenesatamaksi. Salon Mathildedalin kehittymistä taas ollaan tuettu monen pienemmän yrityshankkeen kautta. Lisää maaseuturahaston tukemia matkailukohteita voi käydä katsomassa Tee se Suomessa -matkailusivustolla osoitteessa maaseutu.fi/teesesuomessa. Erityisen paljon Varsinais-Suomessa ollaan viime vuosina kehitetty luontomatkailua. Alueen Leader-ryhmät ovat toteuttaneet yhdessä kansainvälisen Outdoor Leader -hankekokonaisuuden, jonka myötä ollaan muun muassa kartoitettu olemassa olevia reittejä, suunniteltu uusia, panostettu luontomatkailukohteiden opaspalveluihin, saavutettavuuteen ja kestävyyteen sekä edesautettu luontomatkailutoimijoiden verkostoitumista, minkä ansiosta alueelle ollaan saatu uusia matkailualan yrityksiä. Tässä lehdessä moni juttu sopii niin matkailukuin ruokateemaankin, mikä on hyvin tyypillistä Varsinais-Suomessa. Ruoka on iso osa matkailua. Kun onnistuneen matkailukokemuksen kruunaa maittavalla lähiruualla, lomasta tulee ikimuistoinen. Hyvien ruokien perässä moniin matkailukohteisiin tullaan aina uudestaan ja uudestaan – ja myös parhaat tuliaiset Varsinais-Suomesta löytyvät yleensä ruokahyllystä. Mukavia lukuhetkiä ja makumatkoja Varsinais-Suomen maaseudulle! Janica Vilen Haloo maaseutu! Ruoka – mikä ihana syy matkailla!
Nauvon vierasvenesatamaan tehtiin miljoonan euron remontti. Varsinais-Suomen Ely-keskus rahoitti hanketta 700 000 eurolla maaseutuohjelmasta. Loput 300 000 euroa budjetista maksoi hankkeen toteuttaja eli Paraisten kaupunki. Lisäksi satamaisäntä Tero Sintonen osallistui sataman kehittämiseen omalla panoksellaan, eli tekemällä uuden kelluvan satamakonttorin, joka on kerännyt koko kesän positiivista palautetta tyylikkyytensä vuoksi. Lisäksi Ely-keskus uusi myös yhteysaluslaituria. – Nauvon vierasvenesatama on meidän koko kaupungin ykkösmatkailuvaltti, kehuu elinkeinopäällikkö Tomas Eklund. Investoinnista oli matkailulle selkeä hyöty. Vuonna 2020 vierasvenesatamassa oli kesän aikana yöpymisiä 9 300. Vuoden 2019 kesänä yöpymisiä oli 6 855 ja vuoden 2018 kesänä 6 500. Lisäksi satama-alueen palveluista nauttivat toki muutkin kuin veneilijät. Rannan ravintoloihin ja markkinahumuun tullaan myös Nauvon kesämökeiltä sekä kauempaa autoilla, pyörillä sekä joukkoliikenteen avulla. Yhteensä Nauvossa käy tavallisena kesänä yli 120 000 matkailijaa. Pitkään kaivattu remontti Nauvon vierasvenesatamassa ehdittiin kaivata remonttia pitkään. – Päälaituri oli osin erittäin huonokuntoinen ja jopa vaarallinen. Sitä oli vuosien varrella korjattu moneen kertaan. Joku osa oli 50 vuotta vanha, muut uudempia. Samalla rantamuuri oli alkanut pettää. Hiekka pääsi valumaan rannalta suoraan mereen ja ihmisten oli vaarallista kävellä siinä, Eklund taustoittaa. Hankkeeseen kuului vanhojen laitureiden purku – myös betonilaiturin, joka esti veden virtaamista ja vaikutti siten rantaveden laatuun. Lisäksi rakennettiin uudet laiturit ja rantamuuri, josta tulikin monen mielestä koko sataman vetonaula. Iso osa budjetista upposi myös ruoppaukseen. Nyt satamaan pääsee turvallisemmin myös isommilla veneillä. – Turvallisuuteen panostettiin myös lisäämällä aisapaikkoja, joita aloittelevienkin veneilijöiden on helppo käyttää. Ja uudet mobiilipalvelutkin ovat saaneet kiitosta helppokäyttöisyydestään, kertoo Eklund. 60-luvulta nykypäivään Nauvon vierasvenesatamaa on kehitetty Tomas Eklundin mukaan jo 60-luvusta asti. Nykyisin veneilijöillä on siellä hyvät palvelut: sähkö, vesi, suihkut ja saunat, jätehuolto, septitankin tyhjennysmahdollisuus ja pesula. Lisäksi rannassa on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita, ruokakauppa, paljon myyntipisteitä, turisti-info, keskiaikainen kivikirkko ja yhteysalusten laituri. Kaikki palvelut ovat pienellä alueella, ja siksi Nauvo on jo pitkään ollut suosittu matkailukohde veneilijöiden lisäksi myös pyöräilijöiden ja autoilla matkustavien keskuudessa. – Sesongin aikana parkkitilaa on aina liian vähän. Suurin tarve olisi matkailuautojen omalle alueelle. Niitä on nykyisin todella paljon, eikä leirintäalueita ole Paraisten jälkeen kuin vasta Houtskarissa. Ei Nauvoon ehkä leirintäaluetta tarvita, mutta jonkinlainen alue matkailuautoille, Eklund punnitsee. Muutenkin hän toivoisi, että satama-aluetta voitaisi laajentaa tulevaisuudessa. – Myyjät ovat nyt mökeissä, joita toivotaan koko ajan lisää. Tulijoita olisi aina enemmän kuin on mahdollisuus ottaa, hän kertoo. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Nauvoon rakennettiin kesäksi 2020 uusi vierasvenesatama. Jo entuudestaan koko Saaristomeren suosituimpaan satamaan rantautui ennätysmäärä kävijöitä ihastelemaan lopputulosta: uusia laitureita ja rantamuuria sekä kelluvaa satamakonttoria. Yöpymisiä oli jopa 35 % enemmän kuin vuonna 2019. Vuonna 2021 se valittiin Suomen parhaaksi vierasvenesatamaksi. Hankkeen kokonaisrahoitus: 1 000 000 € Myönnetty tuki: 70 % Uusittu vierasvenesatama houkutteli ennätysmäärän veneilijöitä Nauvoon! 4 l Haloo maaseutu!
Kelluva satamakonttori Nagu Hamn on uusitun vierasvenesataman helmi. Pääkaupunkiseudulta tulleet Tara Roisko ja Hannu Vaarama ovat käyneet Nauvossa monta kertaa. Uusittua satamaa he kehuvat kauniiksi ja symmetriseksi. Kehuja saavat myös kukkaistutukset ja kivet, joilla on saatu uutta ilmettä ja viihtyisyyttä. “Ei missään muualla Suomessa ole näin hyvää satamaa!” he toteavat. Esa Ruotsalainen ja Maija Strandström sanovat itseään Nauvon vierasvenesataman epävirallisiksi rantavahdeiksi. He mökkeilevät sataman vieressä ja tulevat kävelylle lähes joka päivä. Erityisen mielissään he ovat uudesta rantamuurista, jolla kelpaa istuskella ja nauttia merimaisemista. Pariskunta viihtyy Nauvossa ympäri vuoden ja kiittelee erityisesti Nauvon kulttuuritarjontaa. Haloo maaseutu! l 5 Nauvolaiset Påps & Skål -jääherkut lanseraattiin vuoden 2019 Jäätelöja suklaakarnevaaleilla Helsingissä. Nykyisin niitä saa jo monista kahviloista, ravintoloista ja K-kaupoista sekä tietysti Nauvon keskustasta – Köpmansista, jossa idea syntyi. – Aluksi teimme kylmäpuristettuja mehuja, joissa on vain viikon säilyvyys. Mietimme, miten säilyvyyttä voisi kasvattaa ja keksimme jäädyttämisen, kertoo Riitta Talvitie. – Olimme törmänneet paletoihin jo aiemmin Tukholmassa ja hoksasimme, että se voisi olla meidän juttu, jatkaa Henri Talvitie. Alun perin paleta on meksikolainen jäädyke, jonka Talvitiet versioivat suomalaiseen makumaailmaan. Alkoholittomista versioista syntyi terveellisiä herkkuja, joihin ei olla lisätty vettä tai sokeria. Alkoholilliset taas suunniteltiin kuumille kesäpäiville vaihtoehdoksi perinteisille drinkeille. Lopulta pariskunnan idea vakuutti myös maaseuturahaston kirstun vartijat. Leader I samma båt Samassa veneessä antoi rahoituksen investointihankkeeseen, eli kylmälaitteisiin ja Ely-keskus kehittämishankkeeseen, eli brändäystyöhön. – Nyt meillä on kansainvälistäkin vertailua kestävä sivusto ja visuaalisesti näyttävä brändi, sanoo Henri Talvitie. Kuusi makua Paletoja on myynnissä tällä hetkellä kuutta eri makua. Alkoholittomat vaihtoehdot ovat Ananas-Kiivi, Mansikka-Cantaloupe-Minttu ja Mango-Passion-Suklaa. Alkoholia sisältävät paletat ovat Mansikka-Mojito, Pina Colada vadelmilla ja Suklaa Caffe, jossa on Baileysia kahvia ja suklaata. Alkoholimakuja on tulossa lisää kesäksi 2021. Köpmansin ruokapöydässä ollaan totuttu maistelemaan talon oman puutarhan antimia, mutta Påps & Skålissa valmistusmäärät ovat niin suuria, että raaka-aineet on ostettu muualta – kuitenkin mahdollisimman läheltä. Lisää kahvilatuotteita ja majoituskapasiteettia Köpmansissa yhdistyvät ruokaravintola ja kahvila sekä bed & breakfast. Omassa keittiössä valmistuvissa herkuissa käytetään mahdollisimman paljon saariston raaka-aineita. Kesäksi 2021 valikoimiin on tulossa entistä enemmän kahvilatuotteita. Ravintolapuolella ruokalistoja uudistetaan, mutta kestosuosikit, esimerkiksi haukiburger, pysyvät listalla. Kesäksi 2022 on suunnitteilla lisää majoitustiloja. Köpmans tarjoaa majoituspalveluita ympäri vuoden, mutta suurin sesonki Nauvossa on aina kesäkaudella. Teksti ja kuva: Janica Vilen Nauvon keskustassa toimiva kahvila-ravintola Köpmans lanseerasi kesällä 2019 Påps & Skål -paletat, eli jäätelön tapaiset jäädykkeet. Alkoholittomat påpsit ovat terveellisempi vaihtoehto mehujäälle ja alkoholia sisältävät skålit taas raikkaampi vaihtoehto perinteiselle drinkille. Kahvila-ravintola Köpmansin paletat tuovat kesän kielelle Hankkeen kokonaisrahoitus: 63 900 € Myönnetty tuki: 35 % Haloo maaseutu! l 5
6 l Haloo maaseutu! Paraisten kaupunkiin kuuluvalla Jurmon saarella asuu 10 ihmistä. Vapaa-ajan asukkaita on 60 ja lisäksi taianomaisella saarella käy vuosittain noin 20 000 vierailijaa. Se asettaa painetta pienen saaren ainoalle ravintolalle Jurmo Innille. Kauniina kesäpäivänä nälkäisiä turisteja voi helposti tulla toista sataa ja tähän mennessä yrittäjä Tiina Johansson on ruokkinut heidät oman kotinsa keittiössä ja terassilla. Tänä kesänä kotimajoitusta ja ravintolapalveluita tarjoavan Jurmo Innin asiakkaat pääsevät syömään uuteen ruokasaliin. Jurmo Innin päärakennuksen viereen on rakennettu noin 30 hengen ruokailutila, joka lisää asiakaspaikkoja kesäkaudella ja helpottaa myös ympärivuotisen toiminnan kehittämistä. – Ruokailijoita tulee joka vuosi enemmän ja enemmän. Viime heinäkuussa meillä oli yli 1 000 syöjää, kertoo Tiina Johansson. Jurmo Innillä on itsellään kahdeksan majoituspaikkaa, ja yhteensä saarella on noin 40 vuodepaikkaa. Lisäksi saarelta löytyy Metsähallituksen telttailualue ja myös monet veneilijät pysähtyvät syömään Jurmoon. – Ja ryhmiä käy paljon. Erityisesti eläkeläiset ovat tärkeä ryhmä kotimaan matkailussa, Johansson lisää. Kesällä Jurmo Innissä on seisova pöytä päivittäin kello 12–18. Aamiaista ja illallista saa tilauksesta. Seisovassa pöydässä on vaihtelevasti kotiruokaa, mutta esimerkiksi illalliseksi voi tilata perinteisen saaristolaispöydän. Ravintolassa on A-oikeudet. Investointitukea maaseuturahastosta I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmä tukee Jurmo Innin investointia 35 prosentin osuudella. Silti rakennushanke on yrittäjältä iso ponnistus. – Joidenkin arvioiden mukaan rakentaminen on 30 % kalliimpaa saaressa kuin mantereella, toisten arvioiden mukaan jopa 50 % kalliimpaa. Ja onhan se ihan selvä asia, kun matkat ovat pitkiä. Esimerkiksi sähköasentajaa tarvitaan vain parin tunnin ajan, mutta muutamassa eri vaiheessa, joten joka vaihetta varten pitää matkustaa, Johansson avaa saaristorakentamisen haasteita. Jurmoon kuljetaan M/S Baldurilla Nauvosta ja matka kestää nelisen tuntia. Investointi parantaa kuitenkin koko saaren mahdollisuuksia ottaa turisteja vastaan. Satamassa on kesäisin kahvila ja ruokaa pystyy tekemään myös itse vuokramökeissä ja telttailualueen nuotiopaikalla, mutta yhä enemmän turistit haluavat istua valmiiseen pöytään. Pienellä saarella mielenkiintoinen historia Tasan 200 km päässä sekä Helsingistä että Tukholmasta sijaitseva Saaristomeren helmi houkuttelee turisteja ennen kaikkea mielenkiintoisen historiansa ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi. Tarinoiden mukaan Jurmo on aikanaan ollut merirosvojen pesäpaikka, minkä vuoksi Kustaa Vaasa määräsi koko saaren poltettavaksi 1500-luvulla. Tämän polton kerrotaan muokanneen maiseman sellaiseksi kuin se nyt on: avoimeksi ja karuksi. Saaressa vapaana laiduntava karja ja nykyään myös alpakat ovat jatkaneet maisemointityötä omalta osaltaan. Suurimmaksi osaksi maata peittää matala katajakasvusto ja kanervanummi, joiden lisäksi siellä on nykyisin myös istutettua mäntymetsää. Jurmon saari kuuluu Salpausselän päätemoreeniin, mikä selittää pitkulaisen muodon. Saari myös kasvaa koko ajan, sillä se kohoaa merestä noin 40 millimetriä vuodessa. – Maisemien lisäksi täällä käydään paljon myös surffaamassa ja bongaamassa lintuja. Lintujen pesimisaikaan kesällä toinen puoli saaresta on suljettu. Ja on täällä myös 150 harvinaista kasvia. Lista niistä löytyy Metsähallituksen sivuilta, kertoo Johansson. Uimaan pääsee molemmilla puolilla saarta: toisella puolella on hiekkaranta ja toisella kallioranta. Saunavuoron voi varata mökkejäkin vuokraavalta Klas Mattssonilta. Matkailukaudella satamassa oleva Metsähallituksen Luontotupa tarjoaa tietoa saaren historiasta, luonnosta ja eläimistä. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Ravintolayrittäjänä Jurmon saarella kannattaisi aina nukkua käsi ulkona ikkunasta. Jos on tuulinen aamu, voi kääntää kylkeä; jos taas on tyyni sää, kannattaa varautua siihen, että lounasaikaan nälkäisiä veneilijöitä riittää. Täksi kesäksi Jurmo Innin pihapiiriin on rakennettu uusi ruokasali, jolla vastataan ravintolapalveluiden kasvavaan kysyntään. Jurmo Inn laajentaa ravintolatoimintaansa kesäksi! Hankkeen kokonaisrahoitus: 134 300 € Myönnetty tuki: 35 %
Haloo maaseutu! l 7 På ön Jurmo, som hör till Pargas stad, bor det bara 10 permanenta invånare. Dessutom har ön 60 fritidsinvånare och 20 000 besökare varje år. Det sätter press på Jurmo Inn, som är den enda restaurangen på ön. Hittills har företagare Tiina Johansson matat hundratals turister i sitt eget kök, men i sommar kan gästerna på Jurmo Inn äta i en ny matsal. Salen för cirka 30 personer byggs bredvid Jurmo Inns huvudbyggnad. I sommar kan gästerna på Jurmo Inn, som erbjuder mat och boende för besökare, äta i en ny matsal. Salen för cirka 30 personer har byggts bredvid Jurmo Inns huvudbyggnad. Den kommer att öka antalet kundplatserna under sommarsäsongen och också underlätta utvecklingen av aktiviteter året runt. – Det finns fler och fler besökare varje år. I juli förra året hade vi över 1000 kunder, säger Tiina Johansson. Jurmo Inn har plats för åtta personer, och totalt finns det cirka 40 bäddplatser på ön. Dessutom kan turisterna tälta på Forststyrelsens campingområde. Många båtfarare stannar också bara för att äta i Jurmo. – Många grupper äter här. I synnerhet seniorer är en viktig grupp bland inhemska turister, tillägger Johansson. På sommaren har Jurmo Inn en buffé dagligen från klockan 12.00 till 18.00. Frukost och middag erbjuds på begäran. Buffén inkluderar en mängd hemlagad mat, men till middag kan man till exempel beställa ett traditionellt skärgårdsbord. Restaurangen har också serveringstillstånd för alkoholdrycker. Investeringsstöd från landsbygdsfonden I samma båt Samassa veneessä rf ry Leader-gruppen stöder Jurmo Inns investering med en andel på 35 %. Ändå är byggprojektet en stor insats för entreprenören. – Enligt vissa beräkningar är byggandet på ön även 50 % dyrare än på fastlandet. Det är en klar sak när avstånden är långa. Till exempel en elektriker behövs här bara ett par timmar, men i några olika steg, så måste hen resa till ön för varje steg, berättar Johansson om utmaningarna med skärgårdsbyggandet. Förebindelsebåten M/S Baldur transporterar resenärer från Nagu till Jurmo och resan tar cirka fyra timmar. Investeringen kommer att öka öns restaurangkapacitet. Det finns ett café i hamnen på sommaren och man kan också laga sin egen mat i hyrestugorna och i en eldplats på campingområdet. Trots det vill fler och fler turister sitta vid ett färdigt bord. En liten ö som har en intressant historia Skärgårdhavets pärla, som ligger exakt 200 kilometer från både Helsingfors och Stockholm, lockar turister framför allt på grund av dess intressanta historia och unika natur. Enligt berättelserna brukade Jurmo vara en bas för pirater, varför Gustav Vasa beordrade att hela ön skulle brännas på 1500-talet. Denna bränning sägs ha format landskapet som det är nu: öppet och kargt. Nötkreatur som betar fritt på ön och idag även alpackas har fortsatt landskapsarbetet för sin del. Merparten av marken är täckt av låga enar och ljung, men det finns också planterad tallskog på ön. Jurmo hör till Salpausselkä ändmorän, vilket förklarar öns långsträckta form. Ön växer också hela tiden och stiger från havet cirka 40 millimeter per år. – Förutom att beundra landskapet vill besökare också surfa och skåda fåglar här, men under häckningssäsongen på sommaren är den andra halvan av ön stängd, säger Johansson. – Och det finns också 150 sällsynta växter här. En lista över dem finns på Forststyrelsens webbplats Man kan simma på båda sidor av ön: det finns en sandstrand på ena sidan och en stenstrand på den andra. Man kan också boka bastuturer av Klas Mattsson, som hyr ut stugor. Under turistsäsongen erbjuder Forststyrelsens naturstuga i hamnen information om öns historia, natur och djur. Översättning: Nina Maunuaho Restaurangföretagarna på ön Jurmo borde sova med handen utanför fönstret. Om det är blåsigt på morgonen, kan man fortsätta sova. Om vädret är stilla, måste man förbereda sig för mängder av hungriga båtfarare som anländer till ön vid lunchtid. Jurmo Inn, som erbjuder mat och boende för besökare, bygger nu en ny matsal som motsvarar den ökande efterfrågan på restaurangtjänster på ön. Jurmo Inn expanderar sin restaurangverksamhet i sommar Haloo maaseutu! l 7 Tiina Johansson vietti lapsuutensa kesät Jurmossa isovanhempiensa luona ja päätti jo silloin, että joskus tulee se aika, kun hänen ei enää tarvitse palata syksyn tullen mantereelle. Nyt hän on asunut Jurmossa vakituisesti 20 vuotta. Jurmo Innin nykyinen rakennus valmistui yhdeksän vuotta sitten, mutta jo sitä ennen Johanssonilla oli pienimuotoista yritystoimintaa. Nyt rakennuskanta laajenee uudella ruokasalilla. Jurmon korkein kohta Kapellbacken yltää vain noin 17 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kapellbacken on vanha kappelin paikka. Saaresta löytyy myös toinen vanha kappelin paikka ja neljä muuta munkinkehää: kivikehää, joiden tarkoitusta ei tiedetä.
8 l Haloo maaseutu! Erkas Gårdenin tilalla Iniössä Jumon saarella on ollut asutusta jo 1200-luvulta asti. 1700-luvulla valmistunut päärakennus on toiminut viimeiset 10 vuotta Suvi ja Tom Lindqvistin sekä heidän lastensa kotina. Lisäksi tilalla asustaa kolme hevosta, kanoja ja 39 vuohta. – Tänä vuonna kilit syntyivät jo tammikuussa. Siinä oli aikamoinen rumba, kun 12 päivän sisään syntyi yhteensä 20 kiliä, kertoo Suvi Lindqvist. Ensimmäiset pari kuukautta kilit saivat lähes kaiken maidon, mutta keväällä kuttuja lypsettiin jo tilan oman pienmeijerin Jumon Juustolan tarpeisiin. Vuohenmaidosta valmistuu juustoa ja jäätelöä. Lisäksi meijerissä valmistetaan jugurtteja ja vanhan ajan viilejä lehmän raakamaidosta. Tilan oma halloum-juusto syntyy vuohen ja lehmän maitojen sekoituksesta. – Tämän vuoden ensimmäinen vuohenjuustosatsi valmistui juuri. Maku on nyt mieto, pehmeä ja vähän pähkinäinen, mutta se voimistuu vanhetessaan. Vuohenjuustolla on myyntiaikaa kuukausi, ja maku on usein ihan eri kuukauden alussa ja lopussa, Suvi sanoo. Hänen tavoitteenaan olisi kesän aikana saada ensimmäistä kertaa myös muutamia kovia juustoja kypsymään, jolloin niitä saisi myyntiin jouluksi. – Seuraava tavoite on oppia tekemään vuohen gruyèreä! Gruyère on kova kypsytetty juusto, joka on saanut nimensä Sveitsissä sijaitsevasta Gruyèresin alueesta. Perinteisesti sitä valmistetaan lehmän maidosta. Tukea maaseuturahastosta Jumon Juustola on saanut 35 % investointituen jäätelökoneen ja jäätelön pakkauskoneen hankintaan I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmältä. – Meijeri on todella pieni, mutta se on oikeastaan hyvä nyt, kun työ on vasta alussa. Kun harjoittelee pienessä mittakaavassa, ei joudu koskaan heittämään mitään monen sadan litran satseja pois, jos epäonnistuu, Suvi toteaa. Ensimmäinen erä vuohenmaitojäätelöä on juuri valmistunut – ja vie kielen mennessään. Makuna on suklaa ja kermaisuutta on lisätty maapähkinävoilla. – Nyt meillä on myös laitoslupa, joten voimme alkaa myydä tuotteita halutessamme vaikka kaupoissa. Tähän asti meidän tuotteita on saanut vain meidän omasta tilapuodista sekä Iniön kahviloista ja ravintoloista, Suvi kertoo. Kesää kohti maidontuotanto kasvaa, kun vuohet alkavat syödä pihalta vihreää. Meijerin toimintaakin olisi nyt mahdollista laajentaa, sillä pariskunta on juuri ostanut naapuriltaan vanhan navetan, joka onkin itse asiassa alun perin kuulunut heidän tilaansa. Siellä asustavat nyt kutut ja tyttökilit. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on siirtää meijerin toiminta päärakennuksesta kokonaan sinne. Lihaksi vai lemmikiksi? Aluksi Lindqvistit ottivat kolme vuohta ja nyt niitä on jo 39. Koska pukeista ei saa maitoa, ajatuksena on ollut teurastaa ne, jolloin vuohen lihaa voisi tarjota Erkas Gårdenin omassa ravintolassa tai myydä tilapuodissa. Viime kevään pukkikilit tulivat kuitenkin perheelle niin rakkaiksi, että ne kastroitiin ja jätettiin lemmikeiksi. Tänä vuonna pukkikilejä syntyi jo yhdeksän. Tällä hetkellä ajatuksena olisi teurastaa ne syksyllä, mutta saa nähdä, miten käy. – Vuohen liha on kyllä hyvän makuista ja mitä nuorempana vuohen teurastaa, sitä mureampaa liha on. Toisaalta kastroituina pukit ovat helppoja lemmikkejä. Ne ovat seurallisia, mukavia, leikkisiä ja kiintyvät nopeasti omistajaansa, joten yksi vaihtoehto olisi myydä pukit lemmikeiksi, Suvi pohtii. Monta rautaa tulessa Kun Lindqvistit muuttivat Jumoon 10 vuotta sitten, heillä oli tilapuodin lisäksi kesäkahvila ja majoitustoimintaa. Ne ovat nyt tauolla, jotta aikaa jää enemmän meijerin, tilapuodin ja à la carte -ravintolan pyörittämiseen sekä eläinten hoitamiseen. Illallisia on tarkoitus järjestää viime kesän tapaan torstaisin, perjantaisin ja lauantaisin, jos koronarajoitukset sen sallivat. – Täksi kesäksi laitamme ruokasaliin ja keittiöön uudet ovet, joista pääsee myös terassille syömään ja tarjoilemaan, jotta asiakkaat pystyvät istumaan väljemmin, kertovat Lidqvistit, jotka ovat molemmat ammattikokkeja. Viime kesänä Tom toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja Jumon Juustolassa vietetään kiireisiä päiviä. Tämän vuoden kilit tarvitsevat maitoa yhä vähemmän ja vähemmän, mikä tarkoittaa, että sitä riittää nyt hyvin myös meijerille. Jumon Juustolan vanhoja suosikkeja sekä tämän vuoden uutuustuotteita saa Erkas Gårdenin omasta tilapuodista – ja myöhemmin mahdollisesti kauppojen hyllyistä. Juustoa ja jäätelöä omien vuohien maidosta! Erkas Gårdenin tilapuodissa myydään oman tilan munia ja leipää sekä oman meijerin juustoja, jäätelöitä, jugurtteja ja viilejä. Lisäksi myynnissä on vaihtelevasti myös muiden tuotteita: esimerkiksi luomujauhoja Mynämäeltä, saaristosiideriä Kustavista ja naapurin marinoimia silakoita. Näistä pikkupukeista valkoinen on valittu jatkamaan sukua. Tummemmasta taas on tullut emäntänsä sylivauva, sillä häntä on syntymästä asti ruokittu tuttipullolla. Hankkeen kokonaisrahoitus: 9 900 € Myönnetty tuki: 35 %
Haloo maaseutu! l 9 alkoi tuottaa hunajaa. Ja kun juuri ostettu navetta saadaan remontoitua, voisi miettiä myös oman pienpanimon perustamista. – On kiva tarjota täällä itse tehtyjä tuotteita, mutta toisaalta on pakko vähän karsia, kun emme ole enää ihan parikymppisiä. Esimerkiksi vaaleaa leipää ja saaristolaisleipää menisi kesäisin niin paljon kuin jaksaa leipoa, mutta olemme nyt päättäneet, että leivomme vain omaan puotiin sekä iniöläisiin kahviloihin ja ravintoloihin. Talviaikaan pariskunta vastaa päiväkodin, koulun ja vanhustentalon ruuista ja välillä myös siivouksista. Myös puodissa oli hyvä myynti viime vuonna pääsiäisestä aina jouluun asti, sillä koronan vuoksi Iniössä oli poikkeuksellisesti paljon mökkiläisiä etätöissä myös talven läpi. Ruotsinkielinen saaristo houkutteli Ennen Iniöön tuloaan Lindqvistit pyörittivät ravintolaa Raumalla Kylmäpihlajan Majakalla. Raumalla ei ollut ruotsinkielistä koulua, joten perhe alkoi etsiä uutta kotia. Nyt perheen pojat käyvät Iniössä ruotsinkielistä koulua. Suvi kouluttautui maidontuottajaksi ja pian Tomkin lopetti työt mantereella ja alkoi keskittyä tilan oman liiketoiminnan kehittämiseen. – Olemme aina tykänneet vuohenmaitotuotteista. Meillä oli jo valmiiksi hevosia, lampaita ja kanoja, joten ajattelin, että samallahan tässä menee muutama vuohikin. Innostuimme niistä heti. Ne eivät olleet yhtä äänekkäitä kuin lampaat, mutta sen sijaan ne tuntuivat vähän älykäämmiltä ja mielenkiintoisemmilta. Kun vuohia on tähän asti ollut vähän, niiden jokaisen persoonaan on ehtinyt hyvin tutustua, Suvi kertoo. Nykyään vuohien hoitaminen on jo lähes kokopäivätyötä. Aamulypsyllä kuluu kolme tuntia ja lisäksi on vielä iltalypsy, ruokinta ja kaikki muu hoitaminen. Vuohet ovat selvästi tyytyväisiä palveluun. Kun Suvi avaa aitauksen oven, ketterät kilit hyppäävät saman tien emäntänsä syliin. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Erkas Gårdens gård på ön Jumo har varit bebodd sedan 1200-talet. 1700-talets huvudbyggnad har fungerat som hem för Suvi och Tom Lindqvist och deras barn under de senaste tio åren. Dessutom är gården bebodd av tre hästar, kycklingar och 39 getter. – I år föddes killingarna i Januari. Det var en rumba när totalt 20 killingar föddes på 12 dagar, säger Suvi Lindqvist. Under de första månaderna fick killingarna nästan all mjölk, men nu ger getterna tillräckligt med mjölk också för mejeriet. Vanligen producerar Jumon Juustola ost och glass av getoch komjölk. Dessutom gör mejeriet yoghurt och gammaldags fil av råmjölk. Gårdens egen halloumost är gjord av en blandning av getoch komjölk. – Årets första sats getost är färdig. Smaken är nu mild, mjuk och lite nötig, men den förstärks när osten åldras. Getost har en försäljningsperiod på en månad och smaken är ofta helt annorlunda i början och slutet av månaden, säger Suvi. Hennes mål är också att tillverka hårda ostar under sommaren och sälja dem vid juletid. – Nästa mål är att lära sig att göra get gruyère! Gruyère är en hårdmogen ost som tar sitt namn från Gruyères-regionen i Schweiz. Traditionellt är den gjord av komjölk. Stöd från landsbygdsfonden Jumon Juustola har fått en 35 % investeringsstöd för en glassmaskin och glassförpackningsmaskin från I samma båt Samassa veneessä -Leader-gruppen. – Mejeriet är riktigt litet, men de är bara bra nu, när vi är nybörjarna. När du tränar i liten skala behöver du aldrig kasta bort många liter mjölk om du misslyckas, konstaterar Suvi. Den första satsen med getmjölksglass är färdig – och väldigt läcker. Smaken är choklad och krämigheten tillsätts med jordnötssmör. – Nu har vi också en licens, så vi kan börja sälja produkter i butiker om vi vill. Hittills har våra produkter endast sålts i vår egen gårdsbutik och Iniös kaféer och restauranger, säger Suvi. Nu, när sommaren närmar sig, växer också mjölkproduktion, eftersom getter äter färskt gräs i gården. Det skulle nu vara möjligt att utöka mejeriets verksamhet, eftersom paret har just köpt en gammal ladugård från sin granne, som faktiskt ursprungligen hörde till deras gård. Det är nu bebodd av mammagetter och killingar. Det långsiktiga målet är att flytta mejeriets verksamhet från huvudbyggnaden till ladugården. Kött eller husdjur? Först tog Lindqvists tre getter och nu har de redan 39. Eftersom bockarna kan inte mjölkas, har tanken varit att slakta dem så att getköttet kan serveras i Erkas Gårdens egna restaurang eller säljas i gårdsbutiken. Förra vårens bock killingar blev dock så kära för familjen att de kastrerades och lämnades som husdjur. I år föddes nio killingar och just nu skulle tanken vara att slakta dem i höst, men man vet inte hur det kommer att gå. – Getkött smakar gott och ju yngre geten slaktas, desto mörare blir köttet. Å andra sidan är kastrerade getter lätta husdjur. De är sällskapliga och lekfulla och blir snabbt knutna till sina ägare, så ett alternativ skulle vara att sälja getterna som husdjur, undrar Suvi. Många järn i elden När Lindqvists flyttade till Jumo för tio år sedan hade de ett sommarkafé och värdshus förutom en gårdsbutik. Nu har de tagit en liten paus, för att ha mer tid att driva mejeri, gårdsbutik och à la carte-restaurang, samt ta hand om djuren. Gårdsbutiken öppnar den 1 maj och à la carte-middagar hålls på torsdagar, fredagar och lördagar, om coronabegränsningar tillåter. – I sommar sätter vi nya dörrar i matsalen och köket. Dörrarna leder till terrassen, var kunderna kan sitta mer utspritt, säger Lindqvists, som båda är professionella kockar. Förra sommaren uppfyllde Tom sin långvariga dröm och började producera honung. När den ladugården de just köpt kan renoveras, kan de också överväga att sätta upp ett litet bryggeri. – Det är trevligt att erbjuda hemgjorda produkter här, men å andra sidan måste vi beskära lite, eftersom vi inte mer är i tjugoårsåldern. Till exempel skulle vitt bröd och skärgårdsbröd säljas mer än vi kan baka på sommaren, men vi har nu bestämt att vi bara ska baka för vår egen butik och kaféer och restauranger i Iniö. Under vintern ansvarar paret för mat på dagis, skola och vårdhem, och ibland också för städning. Butikens försäljning var bra förra året från påsk till jul, för på grund av korona fanns det exceptionellt många fjärrarbetare som har stugor i Iniö. Den svenskspråkiga skärgården lockade Innan de kom till Iniö hade Lindqvists en restaurang i Rauma vid Kylmäpihlaja fyr. Rauma hade inga svenskspråkiga skolor, så familjen började leta efter ett nytt hem. Nu går familjens söner på en svenskspråkig skola i Iniö. Suvi utbildade sig som mjölkodlare och snart slutade Tom arbeta på fastlandet och började fokusera på att utveckla gårdens egen verksamhet. Vi har alltid gillat getmjölkprodukter. Vi hade redan hästar, får och kycklingar, så tänkte jag att vi kunde också ta några getter. De var inte lika högljudda som fåren, men i stället verkar de lite smartare och mer intressanta. Vi har lärt känna var och en av dem ganska väl, säger Suvi. Idag är vård av getter nästan ett heltidsjobb. Morgonmjölkningen tar tre timmar och det finns också kvällsmjölkning, matning och många andra saker de måste göra. Getterna är helt klart nöjda över tjänsten. När Suvi öppnar dörren till staketet hoppar de smidiga killingarna omedelbart i hennes armar. Översättning: Nina Maunuaho Ost och glass från egen getmjölk! Nu är det hektiska tider i Jumon Juustola. Årets killingar behöver mindre och mindre mjölk, vilket betyder att det finns tillräckligt med mjölk också för mejeriet. De gamla favoriter och årets nya produkter kan köpas i gårdsbutiken – och senare möjligen från butikshyllor. Haloo maaseutu! l 9
10 l Haloo maaseutu! Varhaisperunaa aletaan vuosittain nostaa säistä riippuen touko–kesäkuun vaihteessa. Ne, jotka pääsevät nostamaan perunaa ensimmäisinä, voivat saada tukkuhinnaksi kilosta jopa viisi euroa. Ensimmäisten nostojen jälkeen hinta putoaa joka päivä ja juhannusviikolla tukkuhinta on tuottajalle usein jo alle euron per kilo. – Saaristossa on sen verran lämpimämpää, että pääsemme yleensä istuttamaan ja myös nostamaan perunaa noin puolitoista viikkoa aikaisemmin kuin mantereella. Se on meidän ainoa kilpailuvalttimme. Muuten täällä on pienempiä aloja ja huonompia lohkoja. Pitkät välimatkat kasvattavat tuotantokustannuksia ja peurat tekevät paljon tuhoja, toteaa nauvolainen maanviljelijä Pontus Franzén. Franzén on viljellyt varhaisperunaa nyt 13 vuotta, mutta vietti jo lapsuutensa kesät perunapelloilla, sillä ennen häntä saman tilan peltoja viljeli hänen isänsä. – Nyt varhaisperunan istutusala on noin 7,5 hehtaaria, mutta sato tietysti vaihtelee vuosittain. Eniten viljellään Timoa ja Siikliä, mutta viime vuosina kokeilussa ovat olleet myös Colomba ja Avanti. Varhaisperunan lisäksi Franzénin tilalla on viljan viljelyä ja metsätaloutta – ja moni tuntee heidän saaristolaislimppunsa, jota myydään nimellä Björkdals delikatesslimpa. Paljon riippuu säästä Tänä vuonna Franzén alkoi istuttaa varhaisperunaa 26. maaliskuuta ja viimeiset perunat saatiin maahan 16. huhtikuuta. Toukokuun alkupäiviin asti pellot ovat valkoisten muovien ja harsojen peitossa. Kun muovit poistetaan, alkaa työläin vaihe. Jos toukokuussa tulee yöpakkasia, pitää olla valmiina hallakasteluihin. – Viime vuonna valvoin 16 yötä. Siinä oli kyllä ihan loppu, kun valvotun yön jälkeen piti kuitenkin aloittaa aamulla vielä toinen työpäivä. Mutta on ollut sellaisiakin vuosia, jolloin toukokuussa on ollut vain yksi pakkasyö. Varhaisperunan viljelyssä työmäärä riippuu todella paljon säästä, Franzén selventää. Hallakastelu perustuu siihen, että vesi on lämpimämpää kuin ilma. Kun vesi osuu harsoon, lämpö siirtyy sen läpi. Harson päälle saattaa kertyä sentin paksuinen jääkerros, mutta veden lämpö jää talteen harson alle kasvin avuksi. Hallaöistä Franzénille tulee hälytys puhelimeen, mutta harvoin pakkaset pääsevät yllättämään. – Tässä työssä on oppinut jo hyvin tulkitsemaan illan säästä, millainen yö on tulossa. Yleensä selkeä ja tyyni ilta tarkoittaa pakkasyötä, hän sanoo. Toisaalta myös kuumuus voi lisätä paljon kastelun tarvetta. Joinain vuosina vedestä on ollut loppua kohden jo kova pula. Varhaisperuna työllistää ympäri vuoden Vaikka varhaisperunan viljelyn työläin vaihe onkin istutuksesta nostoon, eli maaliskuun lopulta juhannukseen, työtä riittää kuitenkin koko vuodeksi. Varhaisperunan noston jälkeen maahan istutetaan keräilykasvia. Franzén on todennut omalla maallaan öljyretikan parhaaksi vaihtoehdoksi. – Se kylvetään heinäkuussa. Kasvaessaan se käyttää hyväkseen peltoon jääneet ravinteet. Vahvat juuret muhentavat maata ja parantavat samalla vesitaloutta seuraavan vuoden viljelyä varten. Lokakuussa kasvusto murskataan – kaikki jätetään peltoon, mitään ei viedä pois. Sitten pellot kynnetään alas, jolloin ravinteet ovat käytössä myös ensi vuonna, Franzén selittää. Lisäksi Franzénin tilalla työtä teettää myös siemenperuna. Sitä viljellään varhaisperunan jälkeen ja nostetaan kesän lopulla. Syksyllä aikaa kuluu siemenperunan lajitteluun ja varastointiin. Ja joulun aikoihin alkaakin sitten jo seuraavan vuoden perunoiden idätys. – Tämän vuoden ensimmäisiä perunoita aloin idättää joulun välipäivinä. Yleensä teen idätyksen kolmessa tai neljässä osassa, koska istutuskin tehdään vaiheittain. Idätys on onnistumisen kannalta yksi tärkeimmistä tekijöistä. Jos idättää liikaa, tulee nopea kasvu, mutta huono sato. Maltti on valttia! Saaristossa huomioitava monta asiaa Saaristossa varhaisperunan viljely on kannattavaa meren tuoman lämmön vuoksi. Usein toukokuussa mantereella on huomattavasti kylmemmät yöt kuin saaristossa. Saaristossa työtä hankaloittaa kuitenkin sumu, haastava maaperä, pitkät välimatkat ja peurat. – Nauvossa on savimaata, hiekkarinteitä ja vanhaa merenpohjaa. Me viljelemme vanhaa merenpohjaa ja hiekkamaata. Hiekka on huomattavasti helpompi, varsinkin, jos tulee paljon sateita. Vanhaa merenpohjaa viljellessä on todella tärkeää, että maa on välillä roudassa. Se parantaa maata. Jos kunnon talvet menetetään, ollaan pahassa pulassa, Franzén sanoo. Peurat puolestaan hankaloittavat työtä paitsi kaivamalla perunoita, myös rikkomalla harsoja ja muoveja juostessaan. Jos peurat eivät juoksisi pelloilla, samoja harsoja voi käyttää jopa viisi vuotta ja muoveja vielä kauemmin. Harsojen ja muovien kierrätys aiheuttaa myös lisäkuluja saaristossa, sillä kierrätysfirmoilla on kovat taksat, kun ne hakevat muoveja lossimatkan takaa. Saaristossa merenläheisyys asettaa painetta myös ympäristönsuojelulle. – Tärkeintä on se, että kasteluvesi kerätään. Olemme sijoittaneet kastelualtaat ja pumput peltojen ja meren väliin niin, että kaikki kasteluvesi saadaan talteen. Käytämme samaa vettä uudelleen ja uudelleen. Vedestä tehtyjen mittausten perusteella tiedetään, että ensimmäisen yön jälkeen ravinteita valuu veden mukana paljon altaisiin, mutta muutaman viikon päästä vesi on jo ihan puhdasta. Se tarkoittaa, että kasvi on saanut käytettyä kaikki ravinteet, kertoo Franzén. Lämpö on varhaisperunan viljelijöiden valttikortti saaristossa Yli 70 % suomalaisesta varhaisperunasta viljellään Varsinais-Suomessa. Perinteisesti vuoden ensimmäiset pellolla viljellyt perunat tulevat saaristosta jo toukokuun puolella. 10 l Haloo maaseutu!
Haloo maaseutu! l 11 parantaa maata. Jos kunnon talvet menetetään, ollaan pahassa pulassa, Franzén sanoo. Peurat puolestaan hankaloittavat työtä paitsi kaivamalla perunoita, myös rikkomalla harsoja ja muoveja juostessaan. Jos peurat eivät juoksisi pelloilla, samoja harsoja voi käyttää jopa viisi vuotta ja muoveja vielä kauemmin. Harsojen ja muovien kierrätys aiheuttaa myös lisäkuluja saaristossa, sillä kierrätysfirmoilla on kovat taksat, kun ne hakevat muoveja lossimatkan takaa. Saaristossa merenläheisyys asettaa painetta myös ympäristönsuojelulle. – Tärkeintä on se, että kasteluvesi kerätään. Olemme sijoittaneet kastelualtaat ja pumput peltojen ja meren väliin niin, että kaikki kasteluvesi saadaan talteen. Käytämme samaa vettä uudelleen ja uudelleen. Vedestä tehtyjen mittausten perusteella tiedetään, että ensimmäisen yön jälkeen ravinteita valuu veden mukana paljon altaisiin, mutta muutaman viikon päästä vesi on jo ihan puhdasta. Se tarkoittaa, että kasvi on saanut käytettyä kaikki ravinteet, kertoo Franzén. Moninaiset markkinat Vaikka varhaisperunan viljely on työlästä, Franzén nauttii siitä, että haasteita riittää. – Jos käy niin, että kaikkialla saadaan huippuhyvä sato, niin varhaisperunaa tulee markkinoille samaan aikaan liikaa, jolloin hinta laskee dramaattisesti, Franzén selittää. Kotimaan markkinoiden lisäksi saaristossa seurataan tarkkaan myös Ruotsin markkinoita, sillä ruotsalaista varhaisperunaa tulee kauppoihin usein pari viikkoa aikaisemmin ja sen hinta on toukokuun lopussa jo todella kilpailukykyinen. – Viime vuosi oli poikkeus. Ruotsissa oli paljon hallavahinkoja ja lisäksi korona hankaloitti tuontia. Sen vuoksi kotimainen varhaisperuna oli arvossaan viime kesänä. Franzénin perunat lähtevät kauppoihin tukkuliikkeiden kautta. Suoramyyntiä on vain pariin paikalliseen kauppaan. Oman tilansa lisäksi hän seuraa varhaisperunan viljelyn ja markkinoiden kehitystä myös MTK:n varhaisperunajaostossa. Suomalaiset syövät keskimäärin 50 kiloa perunaa vuodessa. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Istutustyöt tehtiin Pontus Franzénin tilalla tänä vuonna 26.3.–16.4. Tilalla viljellään pääosin perheen kesken. Franzénin apuna on hänen vaimonsa sekä heidän molempien vanhemmat. Nostokaudella otetaan yleensä kesätöihin myös muutama paikallinen koululainen. Suomessa viljeltiin vuonna 2020 perunaa noin 21 000 hehtaarilla. Varhaisperunaa alasta oli noin 800 hehtaaria. Haloo maaseutu! l 11 Suomen Artesaaniruoka ry aloitti viime kesänä I samma båt – Samassa veneessä -Leader-ryhmän tukeman hankkeen, jossa lanseerataan Suomeen artesaaniruuan virallinen sertifikaatti. Hanketta vetää nauvolainen kotitalousopettaja ja ruoka-alan yrittäjä Eija Lamsijärvi. Tällä hetkellä hankkeessa valmistellaan sertifiointiperusteita. – Meillä on Ruotsin Eldrimnerin (Ruotsin kansallinen artesaaniruokakeskus) säännöt mallinna, mutta Suomessa asia on niin uusi, että monia asioita pitää avata paljon tarkemmin. Ja toisaalta meillä on myös paljon sellaisia tuotteita, joita Ruotsissa ei ole, esimerkiksi hapatetut kasvikset ovat täällä suosittuja, mutta Ruotsissa ei, Lamsijärvi sanoo. Artesaaniruoka on lähellä tuotetuista kotimaisista raaka-aineista käsityömäisin menetelmin valmistettuja elintarvikkeita, joissa ei ole turhia lisäaineita. Säännöt tulevat mahdollistamaan kuitenkin jonkin verran poikkeuksia. Esimerkiksi ulkomaista suolaa ja pippuria saa käyttää, koska niitä ei tuoteta Suomessa. Ja koneita saa olla käytössä ruumiillista rasitusta vähentämässä, esimerkiksi taikinakonetta saa käyttää ja uunissa voi olla ajastin tai termostaatti. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihminen on vastuussa ruuan valmistumisesta eikä koneiden seuraamisesta automaattilinjastolla. Joitain valmistuksen kannalta välttämättömiä lisäaineitakin hyväksytään. – Parasta artesaaniruuassa on se, että siitä maistaa, mitä raaka-aineita on käytetty. Kaupoissa on paljon sellaisia valmistuotteita, joista ei pysty enää maistamaan edes sitä, syökö lihaa, kalaa vai kanaa. Artesaaniruuassa korostuu aidot maut, muistuttaa Lamsijärvi. Alun perin kaikki ruoka on ollut sitä, mitä nyt kutsutaan artesaaniruuaksi, sillä lisäaineet ja automaattilinjastot ovat tulleet osaksi ruuantuotantoa historiallisesti tarkasteltuna vasta vähän aikaa sitten. – Elämähän on ollut aika raskasta silloin, kun kaikki on pitänyt tuottaa alusta asti itse. On selvää, että ruokaa ollaan lähdetty tekemään koneilla heti, kun se on ollut mahdollista. Toisaalta, kun ruokaa prosessoidaan pitkälle, siitä katoaa makuja, värejä ja vitamiineja. Siksi artesaaniruoka on nyt niin suosittua, Lamsijärvi selittää. Lisäksi artesaaniruuan suosiota selittää sen ympäristöystävällisyys. Kun raaka-aineita ei lennätetä pitkien matkoja takaa, myös lopullisten tuotteiden hiilijalanjälki jää pieneksi. Ja esimerkiksi nopeasti ihmisten suosioon nousseet Järki särki -kalasäilyketuotteet on tehty Suomen järvistä kalastetuista särkikaloista, jotta ihmiset voisivat kalaa syömällä vähentää vesistöjen rehevöitymistä. Artesaaniruualle on nyt Suomessa paljon kysyntää ja tuottajat ovat huomanneet vetovoiman. Silti on myös paljon sellaisia tuottajia, jotka tekevät artesaaniruokaa tietämättään. Toisaalta taas monia tuotteita mainostetaan artesaanituotteina, vaikka ne eivät sitä olisikaan sanan virallisessa merkityksessä. Myös siksi sertifikaatille on tarvetta. Sertifikaatti valmistuu kesäksi 2021. Hanke jatkuu vuoden loppuun ja tarkoituksena on syksyllä kerätä tietoa siitä, miten sertifikaatti on vaikuttanut kesän 2021 aikana artesaaniruokatuotteiden kysyntään. T eksti: Janica Vilen Artesaaniruoka on käsite, joka suomennettiin vasta vuonna 2016, mutta on lyhyessä ajassa tullut kaikkien huulille. Uuden ruokatrendin aallonharjalla ratsastavat artesaaniruuan tekijät ovat käsityöläisiä, jotka luottavat aitoihin makuihin, lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin ja lisäaineettomuuteen. Pian artesaaniruokaa voi myös sertifioida! Artesaaniruualle valmistellaan sertifikaattia Hankkeen kokonaisrahoitus: 40 500 € Myönnetty tuki: 70 %
12 l Haloo maaseutu! 12 l Haloo maaseutu! Kimito Brewing on raivannut tiensä kemiöläisten sydämiin mutkattomalla, mutta monipuolisella tuotevalikoimallaan. Panimo valmistaa olutta tunteella. Omistaja Jonas Sahlbergille panimo onkin suoranainen persoonallisuuden jatke. Yritys on vuosien varrella kasvanut kohisten muun muassa Leader-rahoituksen avulla. Kemiöläinen olut syntyy tunteella ja taidolla Mahdollisimman hyvää kemiöläistä laiturinnokkabisseä. Näin kiteyttää yrityksen toimitusjohtaja Jonas Sahlberg Kimito Brewingin brändin ja vision. Sahlbergin mukaan heidän tavoitteenaan ei ole maailman valloitus tai edes Suomen parhaan panimon titteli. Sen sijaan he haluavat tehdä hyvää ja konstailematonta olutta, jossa on kuitenkin särmää. Ja siinä he ovat onnistuneet. – Pyrimme kehittymään koko ajan ja laitamme joka vuosi noin kymmenen prosenttia liikevaihdosta takaisin yritykseen, jotta voisimme uudistaa toimintaamme, sanoo Sahlberg. Panimon valmistuskapasiteetti on myös vihdoin tarpeeksi suuri vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään. Kimito Brewingin tulos kasvoi 15 prosenttia vuonna 2020, ja näyttää siltä, että vuodesta 2021 on tulossa myös hyvä. Kiirettä on siis koronasta huolimatta enemmän kuin ennen, ja panimon varasto onkin täynnä olutta odottamassa tulevaa kesää ja rajoitusten poistumista. Tiivistä yhteistyötä ravintoloiden kanssa Idea oman panimon perustamiseen syntyi, kun Sahlberg työskenteli olutja viinimaahantuojana. Kun hän perusti panimon vuonna 2015, piti sen aluksi olla pelkkä harrastus. Nyt panimo kuitenkin työllistää hänet ja hänen vaimonsa Stinan kokopäiväisesti. Yrittäjyys mahdollistaa sen, että työtahdin saa määrätä itse ja toimintaa on mahdollisuus kehittää omien ideoiden pohjalta. Sahlberg suhtautuu oluen panemiseen intohimoisesti, minkä vuoksi esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin työskenteleminen ei ole hänelle pakkopullaa. Sahlberg on tehnyt ravintola-alan töitä koko ikänsä, mikä helpottaa yhteistyötä ravintoloiden kanssa. Kimito Brewingin tuotteita myydään Alkossa sekä Sja K-ryhmien ruokakaupoissa, mutta ravintolayhteistyö on kuitenkin yksi panimon tärkeimmistä myyntikanavista. Ravintoloille suunnitellaan myös omia oluita heidän toiveidensa mukaisesti, ja pääsevätpä ravintoloitsijat joskus myös paikan päälle keittämään olutta. Uusia hankintoja Leader-rahoituksella Panimo on saanut toimintansa aikana I samma båt – Samassa veneessä ry:n Leader-rahoitusta kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla rahoitusta myönnettiin noin vuosi toiminnan käynnistämisestä, jolloin kylmälaitteisto uusittiin ja panimolle hankittiin uusi pullotuskone. Pullotuskoneen hankinta paransi Sahlbergin mukaan oluen laatua ja kasvatti valmistuskapasiteettia valtavasti, sillä sitä ennen oluet pullotettiin käsin. Toisella rahoituksella panimolle hankittiin suuremmat tilat. 626-neliöinen halli on mahdollistanut muun muassa sen, että laitteisto mahdutaan pesemään kunnolla. – Uusista tiloista saimme myös itse suunnitella toimivat, eikä meidän tarvitse enää sopeutua pieniin tiloihin, iloitsee Sahlberg. Rahoituksella tehdyt hankinnat ovat helpottaneet toimintaa Sahlbergin mukaan paljon. He eivät olisi esimerkiksi voineet varastoida olutta myyntiä varten vanhoissa tiloissa, eikä yritystoiminnan kasvattaminen olisi ollut mahdollista. Brändissä henkilökohtaisuus ja läpinäkyvyys Sahlberg työskentelee panimolla kahdestaan vaimonsa kanssa, mutta myös lapset ovat saaneet osallistua yrityksen toimintaan. Sahlbergin 10-vuotias poika on jo esimerkiksi päässyt suunnittelemaan ensimmäisen oman oluensa. Myös etiketit mangon ja vadelman makuiseen milkshake-olueen hän suunnitteli yhdessä yrityksen etikettisuunnittelijan kanssa. Sahlbergin mukaan panimotoiminta kulkeekin veressä. Perheyrityksen brändissä yhdistyy henkilökohtaisuus ja läpinäkyvyys. Panimo on Sahlbergin mukaan pelkän yrityksen sijaan suoranainen persoonallisuuden jatke. Viime vuonna he esimerkiksi kaatoivat tuhat litraa valmista olutta viemäriin, sillä se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi hyvän makuista. Olut oli teknisesti laadukas, mutta hän ei vaan pitänyt siitä. Paikallisella oluella on paikka kesäasukkaiden sydämissä Kemiöläiset ja saaren kesäasukkaat ovat ottaneet panimon omakseen, mikä on Sahlbergin mukaan työssä kaikkein palkitsevinta. Monet kesäasukkaat tuovat myös viikoittain uusia vieraita Kemiönsaarelle, jolloin illan oluet käydään hakemassa “meidän panimosta”. Sahlberg kertoo, että tulevaisuudessa Kimito Brewing aikoo panostaa kasvun sijasta laatuun, työergonomiaan ja asiakaspalveluun. – Jos pystymme jatkossakin tekemään näin laadukkaita tuotteita, niille takuulla löytyy ostajia, päättää Sahlberg. Hankkeen (2019) kokonaisrahoitus: 75 000 € Myönnetty tuki: 20 % Hankkeen (2021) kokonaisrahoitus: 191 500 € Myönnetty tuki: 20 %
Haloo maaseutu! l 13 Hulmin teollisuusalueella Loimaalla sijaitsevassa teollisuushallissa tuoksuu mallas ja humala. Loimaan Panimon vasta remontoituun panimorakennukseen kuuluu valmistustilojen lisäksi pieni myymälä, jonka lasiseinän takaa asiakkaat voivat seurata oluen valmistusta. Panimo perustettiin vuonna 2018, ja ensimmäiset oluet tulivat markkinoille vuoden 2019 kesällä. Vaikka panimo on suhteellisen uusi tulokas Suomen pienpanimokentällä, on se jo saanut jalansijaa suurempien toimijoiden joukossa erityisesti olutfestivaaleilla. – Juhannuksen tienoilla avattiin, ja siitä mentiinkin sitten melkein suoraan Jyväskylän Olutsatama-festivaaleille. Saatiin heti kolme ensimmäistä tuotettamme sinne esille, kertoo yrityksen toimitusjohtaja Niina Vesanen. Idea panimon perustamiseen lähti halusta jatkaa oluen panemisen perinteitä Loimaalla. Vuonna 1927 seudulle perustettiin alkuperäinen Loimaan Panimo, jonka nimi vaihtui viiden toimintavuoden jälkeen Loimaan Oluttehtaaksi. Toiminta Loimaalla kuitenkin lopetettiin vuonna 1970, kun panimo yhdistyi Auran Panimon kanssa. – Heidän jalanjäljissään päätettiin perustaa tämä panimo Loimaalle elävöittämään paikallista kulttuuria, sanoo Vesanen. Myös oluiden nimeämisessä käytetään inspiraationa paikallista murretta. Tyrnä esimerkiksi tarkoittaa Loimaan murteella vahvaa tai tukevaa. Leader-tuki apuna Vesasella tai hänen perheenjäsenillään ei ollut ennen yrityksen perustamista lainkaan kokemusta oluen panemisesta. Yrityksen alkutaipaleella olutta keittivät vierailevat panimomestarit, jotka myös opettivat Vesasille oluen valmistamista. Yrityksen pyörittämisen lomassa Niina Vesanen on kuitenkin ehtinyt opiskella alaa. – Suoritin Lepaan viinitilalla elintarvikejalostuksen ammattitutkinnon. Valmistuin alkoholipuolen koulutuksesta, jossa tein oluesta, tislaamisesta ja likööristä näytön, hän kertoo. Pääasiassa yrityksessä työskentelevät Vesanen ja hänen poikansa Ari-Veikko. Vesasen mies Keijo häärää yrityksessä lähinnä vapaa-ajalla iltaisin ja viikonloppuisin, ja tradenomiksi opiskeleva Vuonna 2018 perustettu Loimaan Panimo haluaa olla mukana muokkaamassa suomalaista alkoholikulttuuria suuntaan, jossa määrän sijaan korostetaan tuotteiden laatua. Paikallinen olutkulttuuri ei ole loimaalaisille uusi asia, sillä panimo perustettiin lähes sata vuotta sitten toiminnassa olleen alkuperäisen Loimaan Panimon perinteitä kunnioittaen. Loimaalla pannaan olutta paikallishistoriaa kunnioittaen Haloo maaseutu! l 13 tytär puolestaan suunnittelee yrityksen markkinointia ja viestintää. Loimaan Panimolle myönnettiin toiminnan alkuvaiheessa Jokivarsikumppanit ry:n Leader-tukea noin 4 000 euroa. Rahaa haettiin pääasiassa tilojen remontointia ja laitehankintoja varten. Paikallisia raaka-aineita Etenkin toiminnan alkuvaiheessa Loimaan Panimo pyrki panostamaan helposti lähestyttäviin tuotteisiin. Viime aikoina he ovat kuitenkin alkaneet Vesasen mukaan “hifistelemään” ja lisänneet valikoimaansa erikoisiakin tuotteita. Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä vaaleiden pintahiivaoluiden ja lagereiden lisäksi myös tummia oluita, kuten vahva ja aromikas Tyrnä. Se on suodattamaton tumma imperial stout, joka kypsytetään vanhoissa viskitynnyreissä. Panimon hittituotteeksi Vesanen nimeää kuitenkin edelleen Loivan, vaalean pintahiivaoluen. Vesanen on myös hiljattain päässyt kehittämään ensimmäisen oman reseptinsä: kurkku-lime sourin eli hapanoluen. – Koe-erä onnistui hyvin ja nyt odotankin, milloin pääsen keittämään siitä ison satsin, intoilee Vesanen. Oluessa mausteena käytettävät tuoreet kurkut Vesanen sai paikalliselta toimijalta. He ostavat esimerkiksi maltaat aina kotimaiselta toimittajalta ja pyrkivät muutenkin suosimaan tuotteissaan mahdollisimman paljon suomalaisia raaka-aineita. Oluen valmistuksen sivutuotteena syntyvä mäski taas annetaan eläinten rehuksi lähistöllä sijaitsevalle maatilalle. Loimaan Panimon myymälän lisäksi tuotteita voi ostaa muun muassa Alkosta, ravintoloista ja seudun ruokakaupoista. Lisäksi panimo valmistaa oluita asiakkaiden toiveiden mukaisesti erilaisiin juhliin. Juhlia varten panimolta voi vuokrata myös hanalaitteiston, baaritiskin ja jopa koko henkilökunnan. Pian he alkavat oluiden lisäksi valmistaa myös juomasekoituksia eli hiilihapotettuja mehusta ja alkoholista valmistettuja juomia. Ensimmäinen tuote, marjamehua sisältävä long drink Kraakku, on jo saatu pullotettua. Tekstit ja kuvat: Nina Maunuaho Hankkeen kokonaisrahoitus: 124 000 € Myönnetty tuki: 20 %
14 l Haloo maaseutu! Spelttiä viljelevän Birkkalan tilan yrittäjä Simo Larmo, härkäpapua viljelevän Karviaisten tilan yrittäjä Katriina Klinckowström ja Murtolan HamppuFarmin yrittäjä Ville Virtanen ovat yhdistäneet voimansa saadakseen tuotteensa Amazon-verkkokaupan listoille. Keväällä 2020 aloitettu yritysryhmähanke eteni vajaassa vuodessa siihen pisteeseen, että ensimmäinen erä tilojen itse jalostamia ruokatuotteita toimitettiin kansainvälisille markkinoille klikkauksen päähän kuluttajista. Ensimmäisiä tilauksia päästiin juhlimaan keväällä 2021. – Mutta ei työ suinkaan tähän lopu. Nyt vasta alkaa kunnon markkinointi, ettei homma jää siihen yhteen lavalliseen, huomauttaa Ville Virtanen. Birkkalan tilalta myyntiin lähti kolmea erilaista spelttijauhoa, spelttihiutaleita sekä speltistä tehtyä mysliä ja pastaa. Karviaisten tilalta Amazoniin lähti Voima-Papu -brändin alla myytäviä härkäpapujauhoja ja -muroja, kahta eri suklaapäällysteistä härkäpapua, paahdettua härkäpapurouhetta ja snäksipalloja, joita voi käyttää krutonkien tavoin vaikka sosekeitoissa ja salaateissa. HamppuFarmilta myyntiin valittiin hamppuproteiinijauhoja, hamppusnackseja, kuivan ihon hamppuöljyä, marjoilla höystettyä hamppurouhetta ja paahdettuja hampunsiemeniä. Yritysryhmähanke edellyttää luottamusta Yritykset aloittivat yhteistyön kylvöjen aikaan keväällä 2020. Syksyllä mukaan saatiin hanketta koordinoivaa ProAgria Länsi-Suomea edustava yritysasiantuntija Sari Uoti, joka hoitaa hankkeeseen liittyvän paperityön: sopimukset, laskujen maksun, raportoinnin ja maksatukset. – Se on meille korvaamattoman tärkeä apu, että hankkeella on ulkopuolinen hallinnoija, jotta me yrittäjät voimme keskittyä oleelliseen, kiittelee Simo Larmo. Yritysryhmähanketta suunniteltiin alun perin isommalle joukolle, mutta lopulta mukaan jäi kolme yritystä. – Tällaiset hankkeet vaativat onnistuakseen yrittäjien keskinäisen luottamuksen, sillä hankkeen onnistumiseksi jokaisen pitää uskaltaa avata muille oman yrityksensä asioita. Pitää olla yhteinen tarve ja mielellään vähän samankaltaiset tuotteet, jotta pääsee nopeasti samalle aaltopituudelle. Tämän ryhmän muotoutumisessa on varmasti auttanut sekin, että kaikki kolme ovat perhetiloja, jotka jalostavat itse tuotteitaan, Uoti kommentoi. Tässä hankkeessa kaikilla on omista erikoiskasvista jalostettuja ruokatuotteita, jotka eivät kilpaile keskenään. Sari Uodin mukaan viennin edistämiseen tähtäävissä hankkeissa edut ovat usein niin isot, että kannattaa tarvittaessa tehdä yhteistyötä myös omien kilpailijoidensa kanssa. Toisaalta ryhmän muodostumista on helpottanut se, että yritykset ovat olleet toisilleen tuttuja jo entuudestaan MTK:n ja Yrityssalon hankkeista; toisaalta vaikeuttanut se, että koronan vuoksi kaikki tapaamiset on järjestetty etäyhteyksin. Amazon on kunnon viidakko Amazon on yksi maailman ensimmäisistä verkkokauppayhtiöistä. Se perustettiin Yhdysvalloissa alun perin kirjojen myyntiin, mutta nykyisin valikoimissa on jo lähes kaikkea mitä kuvitella saattaa. Lähin Amazonin toimipaikka avattiin Ruotsiin viime vuoden lopulla. Sari Uoti on vaikuttunut yrittäjien tekemästä työstä. – Amazon on valtava yhtiö, jossa on älytön määrä ohjeita ja toimintatapoja. Monella muulla olisi usko loppunut tässä hommassa kesken, hän kommentoi. Hankkeessa on mukana palveluntarjoaja, jolta yrittäjät ovat saaneet apua joihinkin pulmiin. – Mutta paljon on myös asioita, joita yrittäjät ovat itse selvittäneet ja joissa on ollut hyötyä siitä, että yrittäjät ovat olleet valppaana ja osanneet kysyä asioita, Uoti jatkaa. Birkkalan tila yritti Amazoniin kertaalleen yksin, mutta homma kaatui jo rekisteröintiin. Tietoa ehti kuitenkin kertyä paljon, mikä on ollut nyt koko yritysryhmän hyödyksi. – Yhdessä meitä on enemmän selvittämässä asioita ja kaikilla on omaa osaamista, joten voimme oppia toinen toisiltamme. Ja on tässä myös rahdilliset hyödyt, kun voimme lähettää kaikkien yritysten tuotteet kerralla, Larmo listaa hankkeen etuja. Katriina Klinckowströmin mukaan hankkeen suurin etu on ollut muiden yrittäjien tuki ja keskinäinen sparraus. Kaikilla kolmella on ollut ulkomaan kauppaa jo entuudestaan, mutta pääsy Amazoniin avannee vielä lisää ovia. – Amazon voi toimia myös ponnahduslautana jälleenmyyjille. Uskomme, että voimme olla ulkomaisten sisäänostajien silmissä kiinnostavampi ja luotettavampi toimija, kun olemme mukana Amazonissa, Simo Larmo pohtii. Maaseuturahasto tukena Leader Ykkösakseli ja Varsinais-Suomen jokivarsikumppanit ovat myöntäneet alueiden väliselle yritysryhmähankkeelle 16 983 euron tuen. Hankkeen kustannusarvio on kokonaisuudessaan 22 644 euroa. Yritysryhmähankkeen kriteerit täyttääkseen maatilan pitää myös jalostaa omia tuotteitaan. – Tämä on vielä aika uusi ja harvinainen tukimuoto. Se vaatii onnistuakseen yrittäjiltä paljon rohkeutta, mutta tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Tämä on hyvä esimerkki onnistuneesta hankkeesta, Sari Uoti kehuu. Kaikki kolme yritystä ovat jo entuudestaan linkittyneet maaseudun kehittämisohjelmaan Ely-keskuksen ja paikallisten Leader-ryhmien myöntämien yritystukien kautta. Esimerkiksi Birkkalan tilalla on kehitetty Leader Ykkösakselin tuella ennen hukkaan menneistä speltin kuorista uusia tuotteita, kuten pellettejä, rehua ja kuiviketta. Teksti: Janica Vilen Birkkalan tila ja Karviaisten tila Salosta sekä Murtolan HamppuFarmi Marttilasta ovat aloittaneet kansainvälistymiseen tähtäävän yritysryhmähankkeen. Alkuvuodesta 2021 yritykset lähettivät tuotteitaan myyntiin Amazonin verkkokauppaan ja kevään koittaessa juhittiin ensimmäisiä tilauksia. Yhteistyössä on voimaa! Kolme yritystä juhlii kansainvälisiä kauppoja Hankkeen kokonaisrahoitus: 22 600 € Myönnetty tuki: 75 %
Haloo maaseutu! l 15 Kahvitukku ABI alkoi paahtaa kahvia Kaarinan Asianajajankadulla keväällä 2020. Jo sitä ennen Kahvitukku toimitti etiopialaista raakakahvia suomalaisille paahtimoille suoraan Sidamosta, josta yrittäjäpariskunta on kotoisin. Micael Tesfazghi ja Helen Ghebrehiwet ovat kasvaneet kahvin parissa. Sidamossa on pitkät kahvintuotannon perinteet ja tuonnin kulmakivi onkin henkilökohtaiset hyvät suhteet kahvinviljelijöihin – niihin pieniin toimijoihin, jotka eivät muuten saisi tuotteitaan Euroopan markkinoille. Kahvin synnyinseuduilla Etiopiassa on arviolta noin neljä miljoonaa kahvin viljelijää, mutta tilat ovat keskimäärin alle hehtaarin kokoisia. Kahvi lähetetään Suomeen aina tuoreena, juuri kuorittuna ja ilman välikäsiä. Matka Sidamosta Rauman satamaan kestää 31 päivää. Sen jälkeen osa kahvista myydään muille pienpaahtimoille ja osa paahdetaan itse Kaarinassa. Etiopialainen kahvi on Ghebrehiwetin mukaan samaan aikaan korkealaatuista, aromikasta ja pehmeää – ja siksi niin suosittua. Kaikki aromit tulevat maaperästä, eikä viljelyssä käytetä kemikaaleja. – On ihana nähdä, miten Suomessa arvostetaan laadukasta kahvia, yrityksen tarinaa ja viljelijöitä. Olemme kaikista asiakkaista todella kiitollisia, hän sanoo. Kahvitukku ABI myy itse paahtamaansa kahvia suoraan kuluttajille verkkokaupan kautta ja muutamissa kaupoissa Turussa, Helsingissä, Porissa, Tampereella ja Joensuussa. Lisäksi he paahtavat kahvia tilauksesta yrityksille. Esimerkiksi jouluna Kahvitukku ABIn paahtama kahvi yrityksen omalla etiketillä oli suosittu liikelahja. Varsin Hyvä auttoi laitehankinnoissa Kahvitukku ABI sai Leader Varsin Hyvältä 35 prosentin tuen paahtimolaitteiston, myllyn ja pakkauskoneen hankintaan. Investoinnin kokonaiskustannus oli 40 840 euroa, josta maaseuturahaston tuki oli 14 294 euroa. Varsin Hyvän myöntämä taloudellinen tuki vakuutti yrittäjäpariskunnan siitä, että heidän yritysideansa on hyvä ja kannattava. – Kun ulkopuoliset asiantuntijat näyttivät vihreää valoa, uskalsimme itsekin sijoittaa, Helen Ghebrehiwet kiittelee. Alan parhaimmistoon kuuluva laitteisto saapui Saksasta Kaarinaan vuoden 2020 huhtikuussa ja ensimmäiset kahvit myytiin jo toukokuussa. – Sitten aloimme kutsua kahvilaja ravintolayrittäjiä maistamaan meidän kahvia. Ihmiset ovat olleen todella kannustavia ja arvostavat sitä työtä, joka kahvin eteen on tehty. Ihmisiä kiinnostaa tietää, mistä kahvi tulee, Ghebrehiwet kommentoi. Kaksi maata, kolme kahvia Yrittäjäpariskunnan haaveena on aina ollut tehdä yhteistyötä Etiopian ja Suomen välillä. – Tässä työssä voimme hyödyntää taustaamme, suhteitamme viljelijöihin ja alan osaamista, Ghebrehiwet tiivistää. Valikoimassa on kolme eri kahvilaatua: guji, sidamo ja yirgacheffe, joista jokaisessa on oma arominsa. – Yirgacheffe on oma suosikkini. Siinä on viinin, marjojen ja kukkien aromia ja maistuu erityisesti tumman suklaan kanssa. Guji on pehmeää, jasmiinin ja hunajan makuista ja lisäksi siinä on vähän lakan aromia. Sidamo taas on sitruksen makuista. Siinä ei ole yhtä voimakkaat aromit kuin muissa, Ghebrehiwet esittelee. Kaikkia kolmea kahvia saa kolmella eri paahtoasteella: vaaleana, keskipaahteisena ja tummana. Paahtimossa saa käydä tutustumassa paahtamiseen ja maistelemassa kahveja, kun vain sopii ajan ennakkoon yrittäjien kanssa. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Micael Tesfazghi ja Helen Ghebrehiwet tuovat suomalaisille paahtimoille laadukasta, aromikasta ja pehmeää etiopialaista kahvia suoraan viljelijöiltä. Viime keväänä he perustivat myös oman paahtimon Kaarinaan Leader Varsin Hyvän tuella. Hankkeen kokonaisrahoitus: 40 800 € Myönnetty tuki: 35 % Etiopialaista kahvia Kaarinassa paahdettuna!
ProAgria Länsi-Suomella ja Luonnonvarakeskuksella on käynnissä Laatumarja-hanke, jonka tavoitteena on lisätä marjojen viljelyn tuottavuutta ja kannattavuutta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Alueella on tällä hetkellä lähes 300 marjatilaa. Vuonna 2019 alkaneessa kehittämishankkeessa testataan uusia lajikkeita, kehitetään uusia tuotantomenetelmiä, edistetään marjantuottajien yhteistyötä ja selvitetään esimerkiksi sitä, miten koko ajan lisääntyvät kasvutunnelit saadaan sovitettua lounaissuomalaiseen maalaismaisemaan. Hankkeessa keskitytään mansikkaan, pensasmustikkaan, vadelmaan ja herukoihin. – Lisäksi seuraamme hunajamarjan eli marjasinikuusaman suosion kehittymistä. Sen ympärillä on nyt kauhea pöhinä! Hunajamarja on suorakaiteen muotoinen ja muutaman sentin pituinen. Maultaan se muistuttaa mustikkaa, vadelmaa ja herukkaa. Suomessa tuotanto on vielä minimaalista, mutta viime keväänä kuluttajat ostivat kaupat tyhjiksi hunajamarjan taimista, kertoo Minna Pohjola, marjatuotannon asiantuntija ProAgriasta. Kunnon mansikkabuumi! Suomi on mansikansyöjien maa! Jopa 90 % kaikesta viljellystä marjasta on mansikkaa. Yhteensä Suomessa viljellään mansikkaa noin 4 400 hehtaarilla, joista yli 1 000 hehtaaria on Lounais-Suomessa. – Perinteisesti Suonenjoen seutua on pidetty Suomen mansikka-alueena, mutta Lounais-Suomi ottaa nyt kovaa vauhtia kiinni. Kasvu on kovinta Varsinais-Suomessa, johon on viime vuosina tullut satoja hehtaareja lisää mansikkamaita. Mukana on uusia viljelijöitä, mutta myös vanhat tilat ovat laajentaneet toimintaansa, kertoo Minna Pohjola. Maantieteellisesti katsottuna on oikeastaan aika outoa, että juuri Varsinais-Suomessa ollaan innostuttu niin paljon mansikasta. Täällä nimittäin riskit talvivaurioille ovat huomattavasti suuremmat kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa lumipeite suojaa mansikoita talvisin. Lisäksi mansikantuotantoa häiritsevät peurat, joita Varsinais-Suomen ja Satakunnan maaseudulla riittää. – Välillä peurat ihan syövätkin pensaita, mutta suurin ongelma on tallominen. Jos peurat juoksevat talvella mansikkamaalla, harso voi olla täynnä reikiä. Ongelma on suurin Laitilan ja Loimaan suunnilla, Pohjola sanoo. Perinteisesti mansikkaa ollaan saatu vain heinäkuussa, mutta hankkeessa ollaan testattu eri menetelmiä, joilla mansikkakautta voidaan pidentää. Lisäksi ollaan tutkittu mansikan kasvutekijöitä ja vaikutusta maaperään. Mukana tutkimuksessa oli kaikenlaista maaperää hietamaista raskaisiin savimaihin. – Mansikka väsyttää maata ja siksi kannattaa välillä viljellä pellolla jotain muuta. Esimerkiksi samettikukka, monilajinen nurmi ja keltasinappi ovat hyviä maanparannukseen. Tulevaisuus tunneleissa Laatumarja-hankkeessa testataan myös kasvutunneleiden mahdollisuuksia. Vadelma ainakin viihtyy niissä hyvin. – Avomaalla kasvaa nykyisin 400 hehtaaria ja tunneleissa 22 hehtaaria vadelmaa. Ja silti tunneleista tulee jo enemmän marjaa. Ne tehostavat tuotantoa tosi paljon, kehuu Pohjola. Kasvutunneli on kasvihuonetta huomattavasti kevyempi rakenteiltaan. Kierrepaalu porataan maahan ja siihen tulee kaaret kiinni ja kaarten päälle muovi. Tunnelin paikkaa voi siirtää vaikka joka kesä. Joissain kunnissa tunnelille tarvitaan rakennuslupa; joissain riittää toimenpideilmoitus. Tunneleista saadaan huomattavasti isompaa ja varhaisempaa satoa. Mansikkaakin voi istuttaa tunneleihin jo maaliskuussa. Jotkut viljelijät taas pystyttävät tunnelin vasta kasvukaudella suojaamaan satoa vesisateilta. Tunneleissa voi viljellä paljon sellaisia lajikkeita, jotka eivät sovellu avomaaviljelyyn. Myös poiminta on tunLounais-Suomi tähtää tuoremarjojen kärkituottajaksi Lounais-Suomi tuottaa jo neljänneksen koko Suomen mansikoista ja pensasmustikankin kasvatuskäyrät ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Vadelmaa on siirrytty viljelemään kasvutunneleihin ja viinimarjojen satoa yritetään kehittää Cordon-leikkausmenetelmän avulla. Tavoitteena on napata piikkipaikka kotimaisessa marjantuotannossa. Laatumarja-hankkeen asiantuntija Minna Pohjola viljelee itsekin mansikkaa Salon Kiskossa. Vaikka hänen tilansa ei ole mukana hankkeessa, on hyvä saada omakohtaista kokemusta myös viljelytyöstä. Hankkeen rahoittavat yhdessä Varsinais-Suomen ja Satakunnan ELY-keskukset maaseutuohjelmasta. 16 l Haloo maaseutu! Hankkeen kokonaisrahoitus: 321 000 € Myönnetty tuki: 80 %
Haloo maaseutu! l 17 Haloo maaseutu! l 17 neleissa ergonomisempaa, sillä marjat voi istuttaa suoraan poimintakorkeudelle. Vaikka tunneleissa on paljon hyvää, löytyy niistä huonojakin puolia. – Tunneleissa kasvaneet marjat ovat tällä hetkellä laimeamman makuisia. Avomaalta tulee aina selkeä oma aromi, mutta oikeanlaisen kastelun ja lannoituksen avulla myös tunnelimarjoihin saadaan kyllä makua, kertoo Pohjola. Tunneleissa ei myöskään voi talvettaa mansikoita, joten käytännössä taimet heitetään pois joka vuosi, toisin kuin avomaalla, jossa samoista taimista voi saada hyvän sadon vaikka neljänä vuonna. Tunneleiden kautta menetetään myös arvokasta maalaismaisemaa. Monet mansikat kasvavat kulttuurisesti arvokkaissa perinnemaisemissa, joissa isot muovitunnelit pistävät silmään. Pensasmustikka kiinnostaa Pensasmustikan tuotantokäyrät osoittavat tällä hetkellä jyrkästi ylöspäin, ja kaikki menee mitä tulee. – Perustimme hankkeessa pensasmustikan viljelijöistä pienryhmän ja siihen ilmoittautui mukaan 30 viljelijää! Mielenkiinto on nyt todella suurta, sanoo Pohjola. Pienryhmän tarkoitus on lisätä viljelytietoutta. Läpi käydään kaikki vaiheet istutuksesta sadon poimimiseen. Lisäksi yhteistyössä Verderan kanssa testataan luomutuotantoon sopivia mikrobiologisia valmisteita, joilla voi torjua sienitauteja. Pensasmustikassa perustamiskustannukset ovat muita marjoja korkeammat. Taimet ovat arvokkaita ja lisäksi maan pitää olla hapan, mikä aiheuttaa usein arvokkaita toimenpiteitä ennen istutusta. Toisaalta pensasmustikkaa voi viljellä samalla paikalla vaikka 30 vuotta, toisin kuin vaikka mansikkaa. Tällä hetkellä pensasmustikkaa kasvaa avomaalla 90 hehtaaria ja tunneleissa hehtaarin verran. Uusia lajikkeitakin kehitetään koko ajan. Viinimarjoja Cordon-tyyliin Kuluttajien kiinnostus viinimarjoja kohtaan on nyt kasvussa, mutta viljely on Lounais-Suomessa vielä vähäistä. Suomessa herukkaviljelmiä on yhteensä noin 1 500 hehtaaria – Varsinais-Suomeen niistä sijoittuu vain 50–60 hehtaaria. – Hankkeessa on tarkoitus selvittää, mitä lajikkeita ja miten nykyään kannattaa viljellä sekä kartoittaa, mikä hinta marjoista pitää saada, jotta viljely on kannattavaa, kertoo Pohjola. Kaarinan Liviassa on parhaillaan käynnissä koe Cordon-viljelystä. – Siinä herukkaa kasvatetaan samalla tavalla kuin viinirypälettä. Versot tuetaan ja sivuversot pidetään lyhyinä, jotta saadaan pitkäterttuista ja näyttävää viinimarjaa, joka sopii hyvin vaikka koristeluun. Tämä menetelmä sopii punaiselle ja valkoiselle viinimarjalle, kertoo Pohjola. Teksti ja kuva: Janica Vilen Luomuruuan suosio on jatkuvassa kasvussa. Puhtaampaa, eettisempää, maukkaampaa ja kestävämpää luomuruokaa myös tuotetaan koko ajan enemmän. Luomumpi Varsinais-Suomi -hankkeen (2018–2021) tavoitteena on välittää tietoa luomumenetelmistä varsinaissuomalaisille tuottajille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Hanke edistää luomualan kehitystä peltokasviviljelyssä, keruutuotteissa, puutarhatuotannossa ja kotieläintuotannossa. Tavoitteena on jakaa tietoa, löytää uusia toimintamalleja ja saattaa yhteen luomusta kiinnostuneita toimijoita. Hankkeen toteuttavat Peimarin koulutuskuntayhtymä, ProAgria Länsi-Suomi ja Axxell Brusaby. ProAgrian luomutuotannon asiantuntija Alma Lehti on tyytyväinen hankkeen tuloksiin. – Olemme tavoittaneet paljon ihmisiä erilaisissa tapahtumissa ja mahdollistaneet tuottajien kohtaamisia. Olemme tuoneet yhteen luomusta kiinnostuneita ihmisiä ja jakaneet paljon tietoa koulutuksissa ja esimerkiksi Youtubessa! Euroopan komission Pellolta pöytään -strategian tavoite on, että vuonna 2030 EU:n alueen peltoalasta 25 % olisi luomutuotannossa. Tällä hetkellä Suomen peltopinta-alasta on luomuviljelyssä noin 14 %. Varsinais-Suomessa osuus on vasta 11 %. – Luomun osuus on kuitenkin noussut vuosittain – paitsi vuonna 2019, jolloin ei tehty uusia luomusitoumuksia, Alma Lehti kommentoi. Luomuvalvontaan voi liittyä koska tahansa, mutta luomutukea voi saada vain luomusitoumusten kautta. Harva lähtee tekemään tarvittavia investointeja luomuun siirtymiseksi ilman taloudellista tukea. Luomutukea maksetaan 160 euroa hehtaarilta. Tuen myöntää Ely-keskus ja rahoitus tulee maaseutuohjelmasta. – Luomussa osa tuotantopanoksista on kalliimpia ja satoa tulee vähemmän. Toisaalta luomutuotteista saa yleensä paremman hinnan ja kustannussäästöjä syntyy esimerkiksi siitä, ettei kasvinsuojeluaineita enää tarvita. Monissa tapauksissa luomu on osoittautunut kannattavammaksi tuotantomuodoksi. Joissain tuotteissa luomusta voi saada jopa tuplahinnan tavanomaiseen verrattuna, Lehti puntaroi. Moni on kuitenkin siirtynyt luomuun terveysja ympäristösyistä. Myös suomalaisille kuluttajille tärkein syy ostaa luomuelintarvikkeita on niiden puhtaus. – Kaikki eivät enää halua käyttää esimerkiksi mineraalilannotteita ja kasvinsuojeluaineita, Lehti selventää. Luonnonmukaisia kotieläintiloja Varsinais-Suomessa on jo 97. – Suomen kaikista luomulampaista neljännes on Varsinais-Suomessa ja luomusioista kolmannes. Suomen luomubroilereista 46 % on täältä ja munivista kanoista 58 %. Sen sijaan luomunaudoista asuu Varsinais-Suomessa vain 7 %. Saadakseen luomutukea kotieläintuotannosta, pitää olla ensin luomuviljelijä. Kun pellot ovat luomuviljelyssä, luomutukeen voi saada 134 euron korotuksen hehtaarilta, jos myös tilan eläimet ovat luomutuotannossa, jolloin tuki on yhteensä 294 euroa hehtaarilta. Luomueläinten pidossa yhdistävä tekijä on luomurehu ja lajityyppilliset olosuhteet, joiden myötä luomuliha on joissain tapauksissa myös tavanomaista eettisemmin tuotettua. – Kaikissa eläinryhmissä on lajista riippuen jonkinlainen ulkoiluvaatimus. Luomueläimen pitää päästä ulos joko ympäri vuoden tai pidennetyn kesäkauden ajan. Luomueläintä ei myöskään saa pitää kytkettynä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja esimerkiksi luomusioilla ei saa olla porsitushäkkejä, Lehti listaa. Aitoja makuja -yritystilaston mukaan luomua jalostavia yrityksiä on eniten Uudellamaalla ja seuraavaksi eniten Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomessa on eniten luomuviljatuotteita jalostavia yrityksiä. Varsinais-Suomen luomutiloilla viljellään myös paljon erikoiskasveja, esimerkiksi hamppua, kvinoaa, spelttiä ja lupiinia. – Varsinais-Suomi alkaa olla jo varteenottava luomumaakunta. Täällä on luomutuotannossa lähes kaikkia Suomen kotieläinlajeja ja viljelykasveja. Myös puutarhapuolella on paljon luomua. Esimerkiksi luomuomenoista 38 % tulee Varsinais-Suomesta, Lehti kertoo. Teksti: Janica Vilen Varsinais-Suomesta halutaan entistä luomumpi! Euroopan Unionin alueen tavoitteena on kasvattaa luomutuotannon osuus kaikesta viljellystä peltopinta-alasta 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Luomumpi Varsinais-Suomi -hanke edistää omalta osaltaan luomualan kehitystä ja kasvua tiedottamalla ja rakentamalla uusia toimintamalleja. Hankkeen kokonaisrahoitus: 563 700 € Myönnetty tuki: 100 %
18 l Haloo maaseutu! Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta rahoitettu Kuluttajat ruokaTalouden keskiössä (KulTa) -hanke lähestyy loppuaan. Maakunnallisen tiedonvälityshankkeen tavoitteena on ollut parantaa varsinaissuomalaisten elintarvikealan yritysten kilpailukykyä muun muassa välittämällä uusinta tietoa, mahdollistamalla yritysten välisiä kumppanuusverkostoja ja järjestämällä opintomatkoja. Hanketta koordinoi Turun yliopiston Brahea-keskus, mutta osatoteuttajina toimivat myös Ukipolis Oy, Yrityssalo Oy, Novida Ammattiopisto ja lukio, Kemiönsaaren kunta ja Paraisten kaupunki. Hankkeen kokonaisuudesta sekä Turun seudun toimenpiteistä vastaa projektipäällikkö Johanna Mattila Brahea-keskuksesta. – Hankkeen suurimpia saavutuksia on ollut ruokaketjun vaikuttavuuden lisääminen alueella. Ruoka on lisätty entistä vahvemmin mukaan muun muassa maaseutohjelmaan, maakuntastrategiaan ja matkailun tiekarttaan, jossa paikalliset ruokaelämykset on nyt yksi keskeinen teema. Esimerkiksi saaristossa nähdään nyt entistä vahvemmin, että paikallinen ruoka tuo hyvinvointia ja lisää mielenkiintoa tapahtumiin ja matkailupalveluihin, Mattila kommentoi. Lisäksi hän on tyytyväinen hankkeen aikana syntyneeseen yhteistyöhön ja verkostoitumisen voimaan. Hankkeen osatoteuttajat ovat olleen tiiviissä yhteistyössä omien seutukuntansa toimijoiden kanssa ja KulTa-hanke taas valtakunnallisen ruokasektorin koordinaatiohankkeen kanssa. Näin valtakunnallinen tieto on ollut KulTa-hankkeen kautta helposti pienimpienkin toimijoiden saatavilla ja vastaavasti maakunnan ruokaverkoston tarpeet ovat tavoittaneet valtakunnallisen tason. Myös maakunnan sisällä on syntynyt hankkeen myötä paljon yhteistyötä ja vuoropuhelua, jonka avulla paikallisia tuotteita on saatu entistä paremmin kauppojen valikoimiin, julkisen ruokapalvelun ostoslistalle ja ammattikeittiöihin. Kaiken keskellä on kuitenkin kuluttaja. Hanke on tarjonnut kuluttajille selkeää tietoa oman maakunnan ruokatuotteista ja ruokaketjun yrityksistä. Ja tuottajille puolestaan tietoa siitä, mitä kuluttajat itse asiassa nykyään arvostavat. – Yleensä ajatellaan, että ihmiset valitsevat tuotteita hinnan ja tuttuuden perusteella, mutta lähiruokaa ostetaan ennen kaikkea halusta tukea paikallista yrittäjää! Sosiaalisen vastuullisuuden ulottuvuus on huomattavasti tärkeämpi kuin on ennen osattu ajatella. Tuotevalinnan takana voikin olla yhä useammin tuottajan tuttuus tai yritystarina, Mattila avaa. Tähän havaintoon on reagoitu hankkeessa esimerkiksi järjestämällä ruokaketjun yrittäjille tarinatyöpajoja. Turun seudulla kehitettiin ruokamatkamuistoja Turun seudulla sijaitsee suurin osa Varsinais-Suomen ruokaketjun yrityksistä ja myös kuluttajista. Turku on myös merkittävä ruokamatkailukohde, jonka kautta maaseudun maut päätyvät myös kaupunkilaisten ja matkailijoiden lautasille. Kesällä 2021 tullaan lanseeraamaan Turun ruokamatkamuistot, eli varsinaissuomalaiset ruokatuotteet, joita aletaan markkinoida mukaan ostettavina ruokamatkamuistoina. Lisäksi varsinaissuomalaisia ruokatuotteita ollaan yritetty saada mahdollisimman hyvin esiin turkulaisiin ravintoloihin, esimerkiksi lähiruokamenun muodossa. Kaupunkialueella on korostunut myös se, että kuluttajat haluaisivat itse osallistua ruuantuotantoon. Hankkeessa ollaankin kartoitettu erilaisia kumppanuusmaatalouden malleja, joissa kaupunkilainen saa pienen palan maaseutua elämäänsä vaikka vuokraamalla omenapuun. Salossa panostetaan digiloikkaan, Loimaalla nuoriin ja saaristossa matkailuun Salon seudulla KulTa-hankkeen toimenpiteistä on vastannut Yrityssalo Oy. Salossa on paljon pieniä digiyrityksiä, jotka on saatu hyvin valjastettua mukaan ruokaketjun kehittämiseen. – Uusimman teknologian hyödyntäminen on Salon alueen selkeä painopiste, kertoo Mattila. Esimerkiksi Kasvulämäri-yritysryhmähankkeessa parannettiin yritysten liiketoimintavalmiuksia panostamalla tiedolla johtamiseen ja tuotteiden jäljitettävyyteen. Loimaan alueella keskeistä on ollut oppilaitosyhteistyö, jonka avulla on pyritty vaikuttamaan tuleviin ruokaketjun ammattilaisiin. – Kun opiskelijat oppivat arvostamaan ja käyttämään paikallisia raaka-aineita, he vievät osaamisen mukanaan myös tuleville työpaikoilleen. Paraisten ja Kemiönsaaren alueilla painopiste taas on ollut ruuan ja matkailun yhdistämisessä sekä suoramyynnin kehittämisessä, esimerkiksi tilapuotien ja REKO-toiminnan puitteissa. Vakka-Suomessa kannustetaan jalostamaan Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola on vastannut KulTa-hankkeen toimenpiteistä Vakka-Suomessa. Hän näkee, että jalostustoimintaan panostaminen olisi Vakka-Suomessa tärkeää erityisesti julkisen ruokapalvelun kannalta. – Monet päättäjät ovat sitä mieltä, että julkisessa ruokapalvelussa tulisi suosia lähiruokaa, mutta tavoitteen saavuttamiseksi pitää taklata aika monta haastetta. Hinta näyttelee tietenkin suurta roolia tässä keskustelussa, mutta myös volyymit. Ruuan määrät ovat julkisella puolella niin suuret, ettei monikaan tuottaja pysty täyttämään koko tarvetta yksin. Tuottajien pitäisi tehdä paikallisia yhteenliittymiä, jotta vaikka perunat voisi tilata läheltä. Mutta lisäksi tarvitaan myös jalostusta. Perunaakin tarvitaan kuorittuna, kuutioituna, suikaleina ja pakasteina, Jaakkola selittää. Kunnat tekevät hankintoja jonkin verran itse, mutta pystyvät myös hyödyntämään kaikkien Suomen kuntien käytössä olevia valmiiksi kilpailutettuja sopimuksia. Vakka-Suomessa kunnat tekevät hankintoja jonkin verran myös yhteistyössä keskenään. Vakka-Suomi on vahva alkutuotannon alue, josta saadaan erityisesti juureksia. Maaperä on vihanneksille otollista ja myyntikanavakin löytyy läheltä, sillä Suomen johtava vihanneskaupanharjoittaja Vihannes-Laitila sijaitsee alueella. Lisäksi Vakka-Suomi tunnetaan kananmunista ja kalasta. Myös viljaa viljellään paljon. – Kananmunantuotannossa Munax on hieno esimerkki toimijasta, joka on lähtenyt ennakkoluulottomasti jalosKulTa-hankkeen toiminnan A ja O on tuottaa ajantasaista tietoa maakunnan ruokaketjusta helposti käsitettävässä muodossa. Tiedonvälitys toimii kahteen suuntaan: kuluttajat oppivat paikallisista tuotteista ja yrittäjät saavat tietoa siitä, mikä kuluttajia liikuttaa. Tavoitteena on varsinaissuomalaisen ruuan arvostuksen nostaminen ja kilpailukyvyn edistäminen. KulTa-hankkeesta hyviä kokemuksia!
Haloo maaseutu! l 19 ”Varsinais-Suomen ruokaketju on merkittävä aluetaloudellinen toimija ja sillä on suuri vaikutus maakunnan työllisyyteen sekä maaseutualueiden elinvoimaisuuteen.” Näillä mahtipontisilla sanoilla avataan useita tilaisuuksia ja tapahtumia Varsinais-Suomessa eri toimijoiden keskuudessa. Meille ruokaketjun asiantuntijoille paikallisen ruoan merkittävyys onkin itsestään selvää, mutta tärkeää onkin kysyä, miten asia mahtaa näyttäytyä muille. Varsinais-Suomessa on maan monipuolisinta ja eteenpäin katsovaa alkutuotantoa, innovatiivisten elintarvikkeita ja juomia valmistavien yritysten toimiala, pitkät ruokaperinteet ja maan huipputasoa oleva ravintolaja ruokakulttuuri. Ruokaketjun yritysten tukena on koko ruokaketjun läpäisevä koulutustarjonta sekä ammattitaitoinen tutkimusja kehittämistoiminta. Varsinais-Suomessa paikallisen ruoan brändi muodostuu nimenomaan koko ruokaketjun laajuudesta ja monipuolisuudesta, josta on vaikea nostaa esille yksittäisiä timantteja. Tämä on ruokaketjun toiminnan valttikortti, mutta todellinen haaste brändityölle. Meillä ruokaketjun yritykset, kehittäjät ja rahoittajat tekevät tiivistä yhteistyötä alan edistämiseksi -yhteen hiileen puhaltamisen -periaate on iskostettu meillä selkäytimeen. Meillä on yhteinen tieto ja ymmärrys Varsinais-Suomen ruokaketjun erityispiirteistä, merkityksestä sekä kehittämisen painopistealueista tulevaisuudessa. Vilkas ohjelmatyöskentely on tarjonnut meille mahdollisuuksia havainnoida asioita uudesta kulmasta ja löytää uutta potkua myös paikallisen ruoan eteen tehtävään kehittämistyöhön. Meillä on kaikki mahdollisuudet nostaa paikallisen ruoan ja ruokaketjun arvoa ja näkyvyyttä vielä enemmän. Ratkaisut Ruokamaakunnan manttelin ottajaksi ovat siis omissa käsissämme. Tiivis yhteistyö matkailun kanssa antaa eväitä brändityön käynnistämiseen. Matkailijat hakevat kohteeltaan uniikkeja makuelämyksiä sekä tutustumista paikalliseen ruokakulttuuriin. Tämän vuoksi on tärkeää, että alueen kaikessa matkailun palvelutarjonnassa näkyy paikallinen ruoka ja että siitä osattaisiin kertoa matkailijoille yhteisten periaatteiden mukaisesti. Yksi tapa varmistaa viestinnän yhteneväisyys sekä vaikuttavuus olisi varsinaissuomalaisen ruoan alkuperämerkin kehittäminen yhdessä toimialan kanssa. Muualla maailmassa käytössä oleva D.O. -merkintä eli Designation of Origin, kertoo tuotteen laadusta ja alkuperästä. Tässä saattaisi olla se puuttuva työkalu, jolla varsinaissuomalaisen ruoan brändityö voitaisiin polkaista käyntiin -ruokamatkailu edellä. Korona on muuttanut kulutustottumuksiamme. Suosimme paikallisten yritysten tuotteita, matkailemme lähialueilla ja haluamme kantaa oman vastuumme yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Kuluttajien silmät ovat avautuneet lähialueen tarjoamiin mahdollisuuksiin, oli kyseessä sitten lähiruoka tai paikalliset kädentaitajat. Nyt olisi otollinen aika saada matkailutoimijoiden lisäksi myös alueen asukkaat mukaan maakunnan ruokakeskusteluun. Rakennetaan Varsinais-Suomesta yhdessä kestävän ruokajärjestelmän edelläkävijä. Johanna Mattila, projektipäällikkö Turun yliopisto, Brahea-keskus Ruokaketju ja kestävä kehitys Varsinais-Suomi on todellinen ruokamaakunta! KOLUMNI Haloo maaseutu! l 19 eilla painopiste taas on ollut ruuan ja matkailun yhdistämisessä sekä suoramyynnin kehittämisessä, esimerkiksi tilapuotien ja REKO-toiminnan puitteissa. Vakka-Suomessa kannustetaan jalostamaan Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola on vastannut KulTa-hankkeen toimenpiteistä Vakka-Suomessa. Hän näkee, että jalostustoimintaan panostaminen olisi Vakka-Suomessa tärkeää erityisesti julkisen ruokapalvelun kannalta. – Monet päättäjät ovat sitä mieltä, että julkisessa ruokapalvelussa tulisi suosia lähiruokaa, mutta tavoitteen saavuttamiseksi pitää taklata aika monta haastetta. Hinta näyttelee tietenkin suurta roolia tässä keskustelussa, mutta myös volyymit. Ruuan määrät ovat julkisella puolella niin suuret, ettei monikaan tuottaja pysty täyttämään koko tarvetta yksin. Tuottajien pitäisi tehdä paikallisia yhteenliittymiä, jotta vaikka perunat voisi tilata läheltä. Mutta lisäksi tarvitaan myös jalostusta. Perunaakin tarvitaan kuorittuna, kuutioituna, suikaleina ja pakasteina, Jaakkola selittää. Kunnat tekevät hankintoja jonkin verran itse, mutta pystyvät myös hyödyntämään kaikkien Suomen kuntien käytössä olevia valmiiksi kilpailutettuja sopimuksia. Vakka-Suomessa kunnat tekevät hankintoja jonkin verran myös yhteistyössä keskenään. Vakka-Suomi on vahva alkutuotannon alue, josta saadaan erityisesti juureksia. Maaperä on vihanneksille otollista ja myyntikanavakin löytyy läheltä, sillä Suomen johtava vihanneskaupanharjoittaja Vihannes-Laitila sijaitsee alueella. Lisäksi Vakka-Suomi tunnetaan kananmunista ja kalasta. Myös viljaa viljellään paljon. – Kananmunantuotannossa Munax on hieno esimerkki toimijasta, joka on lähtenyt ennakkoluulottomasti jalostamaan tuotteitaan. Kalanjalostus taas on vielä aika pienimuotoista. Kalaset Oy fileeraa kalaa teollisuudelle ja suurkeittiöille. Esimerkiksi kirjolohifileitä nypitään ruodottomiksi juuri Uudessakaupungissa. Silakkaa tulee alueelle miljoonia kiloja, mutta suurin osa lähtee sellaisenaan Suomen rajojen ulkopuolelle, kertoo Jaakkola. Maakunnan tasolla KulTa-hanke keskittyy isoihin linjoihin, mutta paikallistasolla on voitu opastaa yrityksiä esimerkiksi elintarvikelainsäädäntöön tai pakkausmerkintöihin liittyvissä haasteissa. – Olemme tehneet selvitystyötä yrityksille monenlaisiin tarpeisiin. Esimerkiksi elintarvikelaista kaikki tieto löytyy kyllä Ruokaviraston sivuilta, mutta sen etsimiseen voisi asiaan perehtymättömältä yrittäjältä kulua kohtuuttomasti aikaa. Olemme myös auttaneet etsimään yhteistyökumppaneita verkostojemme kautta, Jaakkola kertoo esimerkkeinä. KulTa-hanke päättyy Vakka-Suomessa kesäkuussa 2021, mutta työ ruokaketjun kehittämisen parissa jatkuu. – Meillä on juuri alkanut TuKeVa-hanke (Tulevaisuuden kehitystarpeet varsinaissuomalaisessa ruokaketjussa). Siinä lähdetään selvittämään, miltä maailma näyttää elintarvikeyrittäjän silmin sekä millaisia tukimuotoja ja kehittämisvälineitä alalla tarvitaan, Jaakkola valottaa tulevaa. Hän on itse ollut mukana erilaisissa ruokahankkeissa jo vuodesta 2012. – Aluksi kaikki tekivät tahoillaan omia hankkeitaan, joissa oli väistämättä myös päällekkäisiä toimenpiteitä, kun jokainen toteutti omaa hankesuunnitelmaansa peilaamatta tekemistään muiden toimintaan. Nyt meillä on tiivis yhteistyö maakunnan sisällä, mikä on ollut todella mielekästä. Kaikki hankkeen osatoteuttajat pelaavat samaan maaliin omien seudullisten vahvuuksiensa pohjalta, hän kiittelee. Teksti: Janica Vilen Hankkeen kokonaisrahoitus: 1 297 600 € Myönnetty tuki: 90 %
20 l Haloo maaseutu! Saaristo ja sen lähiruoka nähdään Naantalin kaupungin strategiassa merkittävänä vetovoimatekijänä. Siksi alusta alkaen oli selvää, että lähiruokaan liittyvää toimintaa kannattaa alkaa kehittää alueella. Idea Lähimakuja Naantalin saaristosta -hankkeeseen tuli alun perin seudun yrittäjiltä itseltään. – Yrittäjät olivat muutenkin erittäin aktiivisia myös hankkeen suunnittelussa, kertoo Naantalin kaupungin viestintäja kehittämispäällikkö Tiina Rinne-Kylänpää. Mukana hankkeessa oli alusta alkaen myös paikallisia tuottajia. Hankkeen avulla pyrittiinkin luomaan kestäviä verkostoja paikallisten lähiruuan tuottajien ja matkailuyritysten välille järjestämällä heille verkostoitumistilaisuuksia. Näin paikalliset ravintolat ja myyntipisteet saivat lähiruokaa myös omiin tuotevalikoimiinsa. – Yrittäjien välisiä verkostoja on ollut aikaisemmin jonkin verran, mutta hankkeen aikana ilmeni, että monikaan ei ole tietoinen saariston tuottajien tarjonnasta. Tavoitteena oli siis uusien yhteistyöverkostojen synnyttäminen. Luulen, että tilaisuuksista lähti liikkeelle monta yhteistyökuviota, kertoo Visit Naantalin toimitusjohtaja Tarja Rautiainen. Visit Naantalin ja Naantalin kaupungin vetämä hanke sai alussa Varsin Hyvä ry:n Leader-rahoitusta, jolla katettiin puolet hankkeen kokonaiskustannuksista. Lähiruokaa kaupungin ateriapalveluille Verkostoitusmistilaisuuksien lisäksi lähiruokaa päätettiin tuoda tarjolle myös kaupungin ateriapalveluihin, joissa aloitettiin lähiruokapäivät. Ateriapalvelussa on lähinnä käytetty lähituottajien vihanneksia ja jonkin verran paikallista kalaa. Yhteistyössä muiden Suomen lähiruokahankkeiden kanssa kehitetty lähikalapihvi on edelleen ateriapalvelun valikoimissa. – Pihveihin käytetään erityisesti särkeä ja lahnaa, mikä on varsinainen ympäristöteko, kertoo Tiina Rinne-Kylänpää. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut ateriapalveluun kuuluvien aterioiden suuri määrä. Pienten lähituottajien yksi tuotantoerä ei riitä kattamaan 4200 ateriaa päivässä, joten ateriapalveluissa päädyttiinkin ottamaan käyttöön lähiruokapäivät sen sijaan, että lähiruokaa olisi jatkuvasti tarjolla. Seudun ravintolat ovat myös lisänneet valikoimiinsa lähiruokaa. Ravintoloissa käytetään etenkin paikallista lihaa ja lihajalosteita, mutta kysyntää muillekin lähituotteille on. Rinne-Kylänpään ja Rautiaisen mukaan hyvä keino lisätä lähituotteiden menekkiä ravintoloissa on tarinallistaminen eli tuotteiden alkuperästä kertominen asiakkaille. Lähiruokaa on hankkeessa tehty tunnetuksi myös julkisuuden henkilöiden avulla. Mukana ovat olleet muun muassa Aki Wahlman, Pekka Terävä ja Teresa Välimäki. – Lähiruokahankkeen päätyttyä saimme Varsinais-Suomen liitolta rahoitusta, jolla päätimme järjestää ravintoloille konsultaatiota. Aki Wahlman on jo käynyt paikallisissa ravintoloissa antamassa neuvoja lähiruoan hyödyntämisestä, kertoo Tiina Rinne-Kylänpää. Varsinais-Suomen liiton tuella käynnistettiin myös ruokakummitoiminta. Paikalliset ruokakummit jakavat ruokaohjeita ja kertovat omista ruokatottumuksistaan Delicious Side of Naantali -verkkosivustolla, mistä löytyy myös tarinoita paikallisista tuottajista ja yrittäjistä. Hanke synnytti uuden tapahtuman saaristoon Hankkeessa luotiin myös alueelle uusi tapahtuma, Röölän sadonkorjuumarkkinat, jonka järjestämisen päävastuu on ollut Röölän kylätoimikunnalla.. Tapahtumalla on pyritty saamaan näkyvyyttä Naantalin saariston lähiruokatoimijoille, ja sillä on ollut suuri merkitys myös Röölän kylälle. Kävijämäärä nousi vuonna 2020 tuhanteen kävijään. – Olemme iloisia siitä, että olemme päässeet tekemään tapahtumaa yhdessä Paraisten kanssa. Röölän torilla on ollut joka vuosi toistakymmentä myyjää, ja vaikka alue on pieni, on tapahtumalla silti vielä kasvunvaraa, kertoo Tarja Rautiainen. – Hanke on tukenut kyläyhdistystä, mutta he ovat itse hankkineet tapahtumaan muun muassa myyjät. Se on ollut iso työ pieneltä kyläyhdistykseltä, kehuu Tiina Rinne-Kylänpää. Röölän Sadonkorjuumarkkinat on tarkoitus järjestää kolmannen kerran kesällä 2021. Työ jatkuu! Hanke on antanut lähiruoan tuottajille mahdollisuuden kasvattaa toimintaansa ja verkostoitua alueen muiden toimijoiden kanssa. Vaikka hanke on virallisesti päättynyt, aiotaan verkostoitumistilaisuuksia järjestää jatkossakin. Visit Naantali ja Naantalin kaupunki jatkavat The Delicious Side of Naantali -ruokasivuston ylläpitoa, ja uusia yrityksiä lisätään sivuille säännöllisesti. Myös lähiruokaan liittyvää kummitoimintaa olisi tarkoitus kehittää edelleen. – Tulevaisuudessa olisi lisäksi hyvä tehdä paikallisista tuottajista lista, jota ravintoloitsijat voisivat hyödyntää raaka-aineita hankkiessaan, lisää Tarja Rautiainen. Rinne-Kylänpää ja Rautiainen korostavat, että vaikka lähiruoka on usein kalliimpaa kuin pienemmillä tuotantokustannuksilla kaukana tuotettu ruoka, ovat kuluttajat silti valmiita maksamaan paikallisuudesta. – Ihmiset ovat myös valmiita matkustamaan hyvän ruoan perässä. Vaikka ravintola sijaitsisi pitkän matkan päässä, laadukas ruoka saa silti ihmiset liikkeelle, päättää Rautiainen. Teksti ja kuva: Nina Maunuaho Lähimakuja Naantalin saaristosta -hankkeella on pyritty lisäämään saariston lähiruuan tunnettuutta Naantalin alueella ja nostamaan Naantalin imagoa ruokakaupunkina. Hankkeessa on muun muassa verkostoitu alueen ravintolayrittäjiä ja tuottajia keskenään sekä otettu lähiruoka osaksi kaupungin ateriapalvelua sekä luotu saaristoon kokonaan uusi lähiruokaan keskittyvä tapahtuma: Röölän sadonkorjuumarkkinat. Lähiruoka Naantalin alueen vetovoimatekijäksi Tarja Rautiainen (vas.), Mari Äikää ja Tiina Rinne-Kylänpää esittelevät Visit Naantalin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsevan Unikeko Shopin valikoimaa. Mari Äikään omistamassa puodissa myydään paikallisia tuotteita. Hankkeen kokonaisrahoitus: 30 000 € Myönnetty tuki: 50 %
Haloo maaseutu! l 21 Varsinais-Suomessa ollaan koottu kaksi ruokamatkailureittiä. Toinen Makureitti kulkee Vakka-Suomessa; toinen Loimaalla ja Pöytyällä. Reittien varrelle on kerätty erilaisia ruokaan ja ruokakulttuuriin liittyviä kohteita, esimerkiksi tilapuoteja, kesäkahviloita ja marjanpoimintatiloja. Makureitit löytyvät maksuttomasta Citynomadi-sovelluksesta. Kyseessä on Suomessa kehitetty sovellus, joka tunnetaan jo maailmanlaajuisesti erilaisista nähtävyysja kulttuurireiteistään. Kun Makureitin avaa sovelluksessa, näkee kaikki kohteet kartalla. – Kohteissa on värikoodit: keltaiset ovat auki ympäri vuoden, vihreät ovat sesonkipaikkoja ja siniset ovat REKO-renkaita, esittelee Makureittien parissa työskentelevä Ukipoliksen projektipäällikkö Heidi Jaakkola. Kun kohteen kuvaketta painaa, aukeaa pieni esikatselu esittelyteksiin ja nuolta painamalla pääsee lukemaan kohteen koko kuvauksen. Sovelluksessa reitit voi tallentaa laitteelle, jotta niitä pystyy tien päällä käyttämään myös ilman verkkoyhteyttä. Kun lähestyy kohdetta, sovellus hälyttää. Matkasuunnitelman voi tehdä myös ennakkoon valitsemalla Makureitiltä tietyt kohteet, joissa haluaa poiketa. 34 kohdetta – ja lisää tulossa Vakka-Suomen Makureitillä on parhaillaan 23 kohdetta, Loimaan ja Pöytyän reitillä taas 11. Kohteiden määrä kuitenkin kasvaa kesää kohden, kun kesäkahvilat ja muut sesonkipaikat aukeavat. – Makureittejä päivitetään jatkuvasti. Mukaan pääsevät kaikki halukkaat 20 euron omakustannushinnalla. Oli mukava huomata, että saimme heti alkuvaiheessa jokaisesta kunnasta kohteita mukaan. Reiteistä tuli todella monipuolisia, Jaakkola kehuu. Vakka-Suomen reitin varrella on muun muassa Villilän Mehiläistarhat, Vallan Maukas Oy:n lihapuoti, Ventolan kyläkahvila, kotimaista omenaa ja puutyötuotteita myyvä Vanhapappilan tila sekä Spaunan lomakylä, josta löytyy ravintola, kesäpuoti ja mökkimajoitusta. Loimaan ja Pöytyän reitillä on mukana muun muassa suomalaisia öljypellavatuotteita myyvä Sini-Pellava Oy, Suomen Maatalousmuseo Sarka, joka on samalla myös Ruokamuseo sekä Puolen Hehtaarin Metsän tilamyynti, josta voi napata mukaan luomumyllytuotteita ja kesäaikaan marjoja. Hyvät ideat kaikkien käyttöön! Heidi Jaakkola kertoo, että idea Makureitteihin saatiin Paraisilta, jossa tehtiin Citynomadi-sovelluksella ensin jouluinen ostosreitti, johon koottiin tunnelmallisia kivijalkaliikkeitä ja sitten kesäinen reitti, joka esitteli suoramyyntitiloja. Vakka-Suomen Makureitin toteutuksesta on vastannut Ukipoliksen KulTa (Kuluttajat ruokatalouden keskiössä) -hanke. Loimaan ja Pöytyän reitin on puolestaan koonnut Pelme (Pelloilta metsien kautta merelle) – matkailun ja palveluiden kehittämishanke – saaden apua yritysten aktivointiin myös Loimaan alueen KulTa-hankkeen vetäjiltä. Kaikkia näitä hankkeita rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Perinteisesti Ukipolis toimii vain Vakka-Suomen alueella, mutta PelMe-hankkeessa tehdään yhteistyötä myös Loimaan ja Pöytyän kanssa. – Moni muu Varsinais-Suomen kunta oli mukana Visit Turun vetämässä matkailuhankkeessa, mutta me emme. Siksi me yhdistimme voimamme Loimaan ja Pöytyän kanssa, Jaakkola taustoittaa. Vaikka hankkeet päättyisivät, Makureittien ylläpito jatkuu Ukipoliksessa osallistumismaksujen turvin. Teksti: Janica Vilen Ihmiset ovat entistä tietoisempia siitä, mitä suuhunsa laittavat. Lähiruoka on selvästi tämän päivän trendi ja myös myyntivaltti esimerkiksi ravintoloissa ja matkailussa. Juuri julkaistut Makureitit tutustuttavat nyt ihmisiä paikalliseen ruokaan Vakka-Suomessa sekä Loimaalla ja Pöytyällä. Makureitit houkuttelevat tutustumaan paikallisiin ruokiin ja ruokapaikkoihin
22 l Haloo maaseutu! Huhtikuussa 2021 päättynyt, yläkoululaisille suunnattu Ura aukeaa kalataloudessa -hanke syntyi tarpeesta: Elineinokalatalouteen kaivataan uusia osaajia, mutta lisäksi myös kalan kulutusta halutaan kasvattaa nuorten keskuudessa. Varsinais-Suomessa on mainiot mahdollisuudet kalatalouteen, mutta alan ammattilaisten määrä laskee vuosi vuodelta. – Nykyajan lapset ja nuoret ovat aika kaukana kalasta. Monikaan ei enää kotona opi käsittelemään kalaa, mutta kiinnostus on suurta. Tarvitaan vain lisää tietotaitoa, toteaa ruoka-asiantuntija Janita Kylänpää Länsi-Suomen Maaja kotitalousnaisista. Ura aukeaa kalataloudessa -hanke toteutettiin Saaristomeren kalatalousryhmän alueella, eli Varsinais-Suomen saaristossa. Tarkoitus oli kiertää kouluissa kertomassa kalastuksesta ammattina ja opettamassa kalan käsittelyä, mutta koronan vuoksi kouluvierailuja korvattiin etäluennoilla ja videoilla. Hankkeesta vastasivat yhdessä ProAgria Länsi-Suomi ja Länsi-Suomen kalatalouskeskus, ja hanketta rahoitti Euroopan Merija kalatalousrahasto. Tärkein viesti liittyy ympäristöön Janita Kylänpää kertoo, että hankkeen tärkein viesti nuorille oli se, että kotimaisen kalan syöminen on ympäristöteko. Esimerkiksi Itämeren silakalla on negatiivinen hiilijalanjälki. – Monet nuoret ovat huolissaan ruokansa hiilijalanjäljestä. Kotimaista kalaa syömällä tekee samalla ekoteon! Kun kalaa poistetaan vesistöistä, saadaan vedestä samalla poistettua ravinteita. Ja ravinteita poistamalla pystytään hillitsemään rehevöitymistä ja sitä kautta esimerkiksi levien muodostumista. Hankkeessa uskotaankin, että juuri ympäristösyistä kalalla olisi potentiaalia uudeksi trendiruuaksi. – Monen nuoren käsitys kalasta on koulussa maistetut pakastekalat. Tuore kalahan on ihan erimakuista! Kalaruuilla on ollut myös vähän semmoinen mummomaine. Sitä yritetään nyt muuttaa, kertoo Kylänpää. Jos haluaa lisätä kalaa ruokavalioonsa ympäristösyistä, kannattaa suosia kotimaista kalaa, jolloin ympäristöhyödyt eivät pala kuljetuksessa. Suomessa syödään tällä hetkellä kalaa vuodessa noin 14 kiloa asukasta kohden, mutta vain 4 kiloa tuosta määrästä on kotimaista. Roppakaupalla terveyshyötyjä Kotimaisen kalan syöminen on paitsi ekologisesti kestävää myös terveellistä. Kala on hyvä proteiinin lähde, ja siinä on paljon pehmeitä rasvoja ja d-vitamiinia. Lisäksi kala on hyvä b12-vitamiinin ja seleenin lähde. Siksi Suomessa suositellaan syömään kalaa kolmesti viikossa kalalajeja vaihdellen. D-vitamiinin määrä vaihtelee kalalajeittain paljon. Esimerkiksi 100 grammassa kuhaa on jopa 25 mikrogrammaa d-vitamiinia, lohessa ja ahvenessa 8 mikrogrammaa ja kampelassa vain 0,7 mikrogrammaa. Parhaita d-vitamiinin lähteitä ovat kuha, siika ja silakka. Kalan pehmeällä rasvalla on puolestaan positiivinen vaikutus sydämen ja verisuonten toimintaan. Verenkiertoelinten sairaudet ovat suomalaisten yleisin kuolinsyy, joten kalan syömisellä on hyvinkin positiivinen vaikutus kansanterveyteen. Syökää silakkaa! Janita Kylänpää tavoittaa nuoria koulujen lisäksi myös TikTokissa, jossa hän on julkaissut videon esimerkiksi siitä, miten silakat voi perata vaivattomasti saksilla. Silakka on myös siitä helppo kala, että sitä saa tiettyinä aikoina paljon pienellä vaivalla. – Silakka nousee aina tiettyihin paikkoihin jossain vaiheessa toukokuuta vähän säistä riippuen. Esimerkiksi Särkisalossa ja Paraisilla on tietyt sillat, joilta on helppo saada litkaamalla silakkaa ihan ämpäritolkulla. Yhdessä litkassa voi olla 5–10 koukkua eikä syöttejä tarvita, Kylänpää vinkkaa. Kylänpään omassa lapsuudessa varoiteltiin Itämeren silakan elohopeapitoisuudesta, minkä vuoksi moni on unohtanut koko kalan. – Tänä päivänä se on kuitenkin puhdasta ruokaa, hän vakuuttaa. Janita Kylänpään oma suosikkiresepti on Kallen silkkavartaat, josta löytyy ohjevideo Youtubesta. Vartaat sopivat hyvin vaikka sormisyötäväksi illanistujaisiin tai saaristolaisleivän päälle. Reseptejä ja ohjeita kalan käsittelyyn löytyy muun muassa Länsi-Suomen Maaja kotitalousnaisten sivuilta Kalaherkut haltuun -hankkeen alta. Kalojen parissa kelpaa työskennellä Elinkeinokalataloudella on pitkään ollut vaikeuksia saada nuoria innostumaan alasta. Saaristomeren päätoimisten ammattikalastajien määrä on laskenut 2000-luvulla 60 %. Jos vuosituhannen alussa ammattikalastajia oli vielä 200, nyt heitä on enää 80. Toisaalta moni kalastaa myös jonkin muun työn ohessa. Yksi selkeä syy kalastajien vähenemiseen on hyljekannan kasvu. Myös korona on koetellut kalastajia, sillä kotimaista kalaa on perinteisesti myyty paljon ravintoloihin, joiden toiminta on kärsinyt koronatilanteesta. Janita Kylänpää uskoo kuitenkin kalastuksen mahdollisuuksiin, varsinkin jos kalastukseen liittää kalan käsittelyä, kuljetusta ja esimerkiksi matkailua tai opetustyötä. – Näkisin, että tämä ala sopii hyvin erityisesti sellaisille nuorille, jotka eivät nauti teoriasta ja koulun penkillä istumisesta. Kalastaminen on fyysistä ja antoisaa työtä. Ja kalankäsittely puolestaan arvostettua käsityötä, Kylänpää sanoo. Teksti ja kuva: Janica Vilen Tiedätkö, miten pystyy samaan aikaan lisäämään työllisyyttä, omaa terveyttään ja ympäristön hyvinvointia? Syömällä kotimaista kalaa! Ura aukeaa kalataloudessa -hanke houkutteli nuoria paitsi syömään kalaa, myös työskentelemään kalataloudessa. Kotimaisen kalan syöminen on helppo ympäristöteko!
Haloo maaseutu! l 23 Tuohitun vanhassa kyläkoulussa, jota Tuohikodoksikin kutsutaan, sijaitsee Tuohitun kyläyhdistyksen päämaja. Sinne kyläyhdistyksen aktiivitoimijat kokoontuvat jumppaamaan, leipomaan ja valmistamaan jos jonkinlaisia säilöttyjä herkkuja. Rakennuksella on pitkä historia ja se on toiminut koulun lisäksi muun muassa postina ja kyläkauppana. Kyläläiset ostivat rakennuksen itselleen, kun koulu oli lakkautettu, ja kyläyhdistys onkin toiminut tiloissa aktiivisesti vuodesta 2008. – Kyläyhdistyksen toiminta painottuu vahvasti liikuntaan ja lähiruokaan, kertoo kyläyhdistyksen nettivastaava Tanja Virtanen, joka on asunut lähiseudulla lähes koko ikänsä. Kestävää lähiruokaa kyläkoulun keittiöstä Yhdistys valmistaa myytäväksi tarkoitettuja leivonnaisia, mehuja ja hilloja muutama vuosi sitten remontoidulla kyläkoulun keittiöllä. Tuotteisiin käyttämänsä raaka-aineet he pyrkivät suurimmaksi osaksi hankkimaan lähituottajilta. – Raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista. Lähin tila on noin kolmen kilometrin päässä, kertoo kyläyhdistyksen rahastonhoitaja Satu Kaukiainen. Lähiseudulla sijaitsevalta tilalta he saavat marjoja ja raparperia käytettäväksi mehuissa ja hilloissa. Perunat, kurpitsat ja muut satokauden kasvikset tulevat myös samasta paikasta. – Kananmunat leivontaan haetaan Kiskosta eli ne tulevat myös todella läheltä, lisää Kaukiainen. Kyläyhdistys on päässyt myös hyödyntämään tuottajien niin sanottuja kakkoslaatuisia tuotteita, joita he eivät voi myydä toreilla tai kaupoissa. Etenkin avomaankurkkuja ja kesäkurpitsoja tulee paljon, ja kyläyhdistyksen kurkkusäilykkeet ovatkin varsin suosittuja. Kesäkurpitsaa voi taas laittaa kakkuihin ja leivonnaisiin. Viime syksynä paikallinen metsästysyhdistys lahjoitti kyläyhdistykselle puolikkaan peuran, josta tehtiin keittoa myytäväksi Tuohikodolla järjestettävässä take away -tapahtumassa. Keitto oli menestys, ja se myytiin hetkessä loppuun. Kyläyhdistys käy yleensä myymässä tuotteitaan lähiseudun toreilla ja markkinoilla, mutta myös järjestävät itse kesätoreja ja muita tapahtumia Tuohitussa. – Meillä on myös yleensä pari ravintolapäivää vuodessa. Järjestämme myös catering-palveluita tapahtumiin tarvittaessa, kertoo Satu Kaukiainen. Pullot ja purkit kiertoon! Kestävä kehitys on kyläyhdistyksessä otettu huomioon myös kierrättämällä. Kyläkoulun keittiöllä syntyvät tuotteet pakataan usein lasipulloihin ja -purkkeihin, ja kyläyhdistyksen naisten mukaan niistä onkin usein pulaa. Tähän he ovat kuitenkin keksineet ratkaisun, nimittäin kyläläisten on mahdollista käydä jättämässä omat tyhjät lasipurkkinsa ja -pullonsa rakennuksen katokseen, josta kyläyhdistysläiset ottavat ne pesun jälkeen omaan käyttöönsä. – Ilmoitellaan sosiaalisessa mediassa, että jos jollain on pulloja tai purkkeja, niitä saa tuoda tänne, kertoo Tanja Virtanen. – Myös meidän omia pulloja saa palauttaa tänne takaisin, lisää Kaukiainen. Leader-tukea apukeittiön remonttiin Tuohitun kyläyhdistys on ollut mukana Varsinais-Suomen Kylät ry:n Leader-rahoitteisessa Kylän kesävyyspolku -hankkeessa, jonka keskeisiä kehittämiskohteita ovat muun muassa kylätoimijoiden piirin laajentaminen, tilojen kestävä käyttö ja kylän perinteen hyödyntäminen kestävästi. – Kyläyhdistyksen toiminta myös elävöittää kylää varsinkin tapahtumien aikaan, kertoo Tanja Virtanen. Kyläyhdistys on saanut Leader-tukea Ykkösakselin teemahankkeesta tiloissaan sijaitsevan apukeittiön remontointiin. Leader-tuella on tehty myös vanhan kyläkoulun pihassa sijaitsevat kuntolaitteet ja hankittu sisällä jumppasalissa käytettävät jumppavälineet. Leivonnaisten ja säilykkeiden myynnistä saatavilla varoilla kyläyhdistys taas pyrkii kehittämään yhdistyksen toimintaa ja kunnostamaan tiloja. Kaukiaisen ja Virtasen mukaan rakennuksen remontointi tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, ja tuolloin myös energiaratkaisut tulee miettiä uusiksi. Aurinkopaneelit ovat naisten mukaan yksi varteenotettava vaihtoehto. – Mielellämme panostaisimme myös enemmän liikuntapuoleen, mutta tilat tulevat vastaan, nauraa Virtanen viitaten vanhaan luokkahuoneeseen, jossa jumpat tällä hetkellä järjestetään. – Lähitulevaisuudessa aiomme kuitenkin kehittää toimintaamme ottamalla käyttöön ainakin nettikaupan, päättää Virtanen. Teksti ja kuvat: Nina Maunuaho Salon Tuohittu on malliesimerkki kestävästä kylästä. Tuohitun kyläyhdistys nimittäin valmistaa mehuja, hilloja ja leivonnaisia lähituottajilta hankituista raaka-aineista – hyödyntäen erityisesti kakkoslaatuisia marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, joita tuottajat eivät voi esimerkiksi koon vuoksi myydä muualla. Tuotto käytetään yhdistyksen toiminnan kestävään kehittämiseen ja tilojen kunnostamiseen. Tuohitussa kierrätetään ja suositaan lähiruokaa! Kyläyhdistysläiset myyvät valmistamiaan tuotteita toreilla ja tapahtumissa. Yhtenäiset työasut hankittiin yhteistyössä Salon Marimekko-myymälän kanssa. Kuvassa Satu Kaukiainen (vas.) ja Tanja Virtanen. Hankkeen kokonaisrahoitus: 8 900 € Myönnetty tuki: 50 %
24 l Haloo maaseutu! UkiAR on käyttäjilleen täysin maksuton lisätyn todellisuuden sovellus, jonka lataamalla pääsee tutustumaan Uudenkaupungin historiaan. Sovelluksen kartalla on 14 pistettä ympäri kaupungin keskustaa. Kun kävelee pisteen kohdalle, mobiililaitteen ruudulle ilmestyy virtuaalinen piikatyttö 1800-luvulta, joka kertoo kyseisen paikan historiasta. Oppaana toimiva piika esittelee myös vanhoja valokuvia kyseisiltä paikoilta, jotta sovelluksen käyttäjä voi verrata, mikä kaikki on vuosikymmenten varrella muuttunut ja mikä on vastaavasti pysynyt ennallaan. Pisteitä löytyy erityisesti torin ympäriltä ja Rantakadun varrelta. Kierroksella kuullaan esimerkiksi Kalarannan, torin, vierasvenesataman ja Pakkahuoneen historiasta. Kierroksen aikana selviää, miten nykyisin Zakun Voimalana tunnettu tilausravintola liittyy Uudenkaupungin kirkon urkuihin ja miten viime vuodet Ravintola Pookina palvellut rakennus on 1500-luvulla piilottanut sisälleen salakapakan. – UkiAR kertoo tarinoiden kautta paljon kaupungin historiasta, mutta myös liike-elämän kehittymisestä ja Uudenkaupungin roolista kauppapaikkana, kertoo UkiAR-hankkeesta vastannut Heidi Jaakkola Ukipolis Oy:stä. Sovelluksen 14 pistettä muodostavat viisi eri polkua, joita voi lähteä seuraamaan. Jaakkola itse on tutustunut kohteisiin polku kerrallaan, mutta halutessaan pisteet voi kiertää saman päivän aikana vaikka kaikki. – Sovelluksessa on myös pelillinen elementti. Piikatytön esittelemät kuvat kerääntyvät sovelluksessa olevaan kuvagalleriaan, josta voi seurata, mitä kaikkea on jo nähnyt ja mitkä kuvat on vielä keräämättä. Kuvia on yhteensä 34, vinkkaa Jaakkola. Yhteistyössä museo, yritykset ja kaupunkilaiset Sovellus toteutettiin kahden eri hankkeen avulla: toisessa luotiin sisältö ja toisessa sovellus. Sovelluksen on toteuttanut turkulainen yritys CTRL Reality, joka on erikoistunut lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden sovellusten toteuttamiseen. Leader Ravakka tuki sovelluksen hankintaa 50 % osuudella ja loppuosa rahoituksesta tuli mukana olevilta yrityksiltä. Mukana on ollut myös Uudenkaupungin Yrittäjät ja Kauppakamari. Sisällöntuotanto taas tehtiin kehittämishankkeessa, jossa Uudenkaupungin museo oli tärkeä yhteistyökumppani, samoin paikalliset matkailuoppaat. – Museolta saimme kuvat käyttöön ja lisäksi paljon asiantuntija-apua tarinoiden kertomiseen. Historia-asiantuntijana CTRL Realitylla on toiminut Lauri Viinikkala, jonka juuret ovat Uudessakaupungissa. Lisäksi järjestimme kaikille avoimia työpajoja, joissa ihmiset saivat kertoa omia ajatuksiaan ja toiveita siitä, mitkä paikat valitaan mukaan sovellukseen, Jaakkola taustoittaa. Äänensä oppaana toimivalle piikatytölle on antanut Irmeli Laaksonen, joka toimii myös perinteisenä oppaana matkailutoimistossa. Koronaturvallinen opastus kiinnostaa UkiAR-opastuksia avattiin ensimmäinen puolen vuoden aikana jo 18 000 kertaa. Kun sovellusta alettiin suunnitella, tultiin nopeasti siihen tulokseen, että se ei vie asiakkaita museolta tai matkailuoppailta, vaan tarjoaa mahdollisuuden tutustua kaupungin historiaan omatoimisesti kellonajasta riippumatta. Sovellus palvelee ennen kaikkea matkailijoita, jotka vaikka Pakkahuoneen kuuluisia munkkeja syödessään voivat samalla avata sovelluksen ja kuunnella tarinaa siitä, miten nykyisen Pakkahuoneen kohdalla oli aiemmin tullihuone. Sovellusta alettiin suunnitella jo ennen kuin koronasta tiedettiin mitään. UkiAR:n ympärille suunnitellut tapahtumat piti perua, mutta käyttäjiä ajatellen sovellus saatiin valmiiksi juuri oikeaan aikaan. Ihmiset saivat omatoimista ja kiinnostavaa tekemistä juuri silloin, kun museot ja monet matkailupalvelut olivat kiinni. Sovelluksessa on tekstitys suomeksi ja englanniksi. Sen voi ladata älypuhelimeen tai tablettiin. Kaikki uusimmat mobiililaitteet tukevat hyvin lisättyä todellisuutta Teksti ja kuvat: Janica Vilen Lisätyllä todellisuudella leikittelevä UkiAR opastaa Uudenkaupungin historian pariin Uudessakaupungissa lanseerattiin kesällä 2020 lisätyn todellisuuden sovellus UkiAR, joka tutustuttaa käyttäjänsä Uudenkaupungin historiaan – ja vähän nykypäiväänkin. Leader Ravakan tuella tuotettuja opastuksia katsottiin ensimmäisen puolen vuoden aikana 18 000 kertaa. Ukipolis Oy:n projektipäällikkö Heidi Jaakkola kokeilee UkiAR-sovellusta Pakkahuoneen rannassa. Oppaana toimiva piika on sovellusta varten luotu hahmo, jolla ei ole historiallista esikuvaa, mutta hänen kertomansa tarinat ovat totisinta totta! Tarinat alkavat 1800-luvun lopulta ja etenevät kohti tätä päivää. Hankkeen kokonaisrahoitus: 54 200 € Myönnetty tuki: 50 %
Haloo maaseutu! l 25 Saaristomerellä päivät voi viettää luontopoluilla seikkaillen tai merellä meloen, mutta yöt nukutaan tukevasti pari metriä maanpinnan yläpuolella. Ville Laitisen vuonna 2018 Taalintehtaalle perustama yritys Natureffect tarjoaa asiakkailleen majoitusta leijuvissa Tentsile-teltoissa ja matkailupalveluita laidasta laitaan. Koulutukseltaan Laitinen on luonto-opas ja luonnontieteiden kandidaatti, joten myös oman luontomatkailuyrityksen perustaminen tuntui luontevalta. Yritys sai ensimmäisenä toimintavuotenaan I samma båt Samassa veneessä ry:n Leader-tukea, jolla yrityksen alkuhankintoja tehtiin. Lisäksi Laitinen ja muut alueen yrittäjät saavat hyödyntää Leader-tuella tehtyjä matkailumateriaaleja ja useita alueella sijaitsevia luontopolkuja. Päätuotteena leijuva teltta Taalintehdas on yksi Natureffectin neljästä telttamajoituskohteesta. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Taalintehtaan keskustasta sijaitsevan Suuren Masuunijärven rannalle Laitinen pystyttää kesäisin yleensä kolmesta viiteen telttaa. – Maisemat ovat tosi hienot, sillä valitsemani telttapaikat yleensä sijaisevat vesistön äärellä. Täällä Taalintehtaalla teltat pystytetään järven rannalle, kun taas Kasnäsissa ja Rosalassa teltat sijaisevat meren rannalla. Kansallispuiston alueella sijaitsevaa Högsåran telttapaikkaa käytetään vain erityistilanteissa, kertoo Laitinen. Teltat kiinnitetään halutulle korkeudelle kolmeen puuhun, jotka sijaitsevat vähintään neljän metrin etäisyydellä toisistaan. Lisäksi Laitinen kiinnittää teltan alapuolelle toisen tason oleskelutilaksi. Sen päältä pääsee myös kiipeämään sisälle telttaan, jonka pohjassa oviaukko sijaitsee. Teltat ovat myös täysin vedenpitäviä eli majoittua voi säällä kuin säällä. – Kovissakaan ukkosmyrskyissä ei ole teltasta vesi tullut läpi, kertoo Laitinen. Joskus teltta voidaan myös kiinnittää istumakorkeudelle sellaisia asiakkaita varten, jotka eivät pysty kiipeämään korkealle. Tällöin leijuva teltta voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin tavallinen maahan kiinnitettävä teltta, sillä sinne on usein helpompi päästä sisään. Leijuvan teltan voi myös pystyttää sellaiseen paikkaan, mihin tavallista telttaa ei voi laittaa, sillä maaston ei tarvitse olla tasaista. Pyörämatkailutrendi näkyy myös saaristossa Majoituksen yhteydessä asiakkaat usein myös vuokraavat Laitiselta polkupyöriä. Tällä hetkellä saatavilla on vain perinteisiä pyöriä, mutta tulevaisuudessa Laitinen haluaisi kehittää toimintaa hankkimalla myös sähköpyöriä. – Pyörämatkailu on tällä hetkellä nosteessa, ja Keski-Euroopan pyörävillitys näkyy jo Suomessakin. Sähköpyöriä kysytään usein, mutta tällä hetkellä niitä ei ole valitettavasti varaa hankkia, kertoo Laitinen. Natureffectin palveluihin kuuluu pyöräja välinevuokrauksen lisäksi myös erilaiset opastukset ja retket. Suosituin kohteista on Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva puolustusvoimien linnakesaari Örö. – Örölle järjestämme päiväretkiä ja pyöräopastuksia. Asiakkaiden on mahdollista vuokrata siellä halutessaan kanootteja tai kajakkeja yhteistyöyrittäjien kautta. Tällöin myös melontaretket onnistuvat opastettuna, kertoo Laitinen. Natureffect järjestää toimintaa tarvittaessa myös työporukoille. Laitisen tarjoamaan pakettiin kuuluu majoitus leijuvissa teltoissa, ruokailut sekä erilaisia aktiviteetteja, kuten kiipeilyä tai vaellusta. Arvoina elämyksellisyys ja ympäristöystävällisyys Matkailupalveluiden lisäksi Natureffect tekee ympäristöasioihin liittyvää konsultointia. Laitisen palkkaamat työntekijät antavat kiertotalousja jäteneuvontaa muun muassa kouluissa, ja sen lisäksi yritys tarjoaa ympäristöneuvontaa myös yrityksille ja kunnille. Ympäristöystävällisyys näkyy vahvasti myös Natureffectin tarjoamissa palveluissa. – Yritämme mennä kaikissa materiaalihankinnoissa ja palveluissa vastuullisuus edellä. Kertakäyttötavaraa emme missään nimessä hanki, korostaa Laitinen. Retkeilijää muistutetaan aina myös hänen omasta vastuustaan, joka on erittäin tärkeä osa kestävää luonnossa majoittumista. Asiakkaita varten on telttapaikoille laitettu esimerkiksi jäteastiat, jotta he pystyvät itse kierrättämään. Ympäristövastuullisuuden lisäksi yritykselle tärkeää on elämyksellisyys. Yrityksen yhtenä päätarkoituksena onkin ollut alusta asti, että ympäristövastuullisuutta tuodaan ihmisten tietoisuuteen juuri elämysten kautta. Kun ihminen viettää aikaa ja majoittuu luonnossa, hän usein havahtuu siihen, että luontoa pitää suojella. Tulevaisuudessa Laitinen haluaisi kehittää palveluistaan paketteja, joihin kuuluu majoituksen lisäksi myös opastukset ja ruokailut. Kemiönsaaren kunnalta vuokraamalleen maa-alueelle hän on lisäksi suunnitellut rakentavansa laavun ja tulentekopaikan, mikäli kunta antaa siihen luvan. Teksti: Nina Maunuaho Kuva: Teemu Saloriutta Kemiönsaarelainen matkailuyritys Natureffect tarjoaa elämyksellistä luontomajoitusta ja matkailupalveluita Saaristomeren alueella. Asiakkailla on muun muassa mahdollisuus yöpyä puihin kiinnitettävissä teltoissa ja osallistua opastetuille retkille. Yrityksen perusarvona on elämyksellisyyden lisäksi myös ympäristövastuullisuus, mikä näkyy vahvasti sen toiminnassa. Natureffect tarjoaa ympäristövastuullisia luontomatkailupalveluita Yöpyä voi vaikka leijuvassa teltassa! Hankkeen kokonaisrahoitus: 14 600 € Myönnetty tuki: 20 %
26 l Haloo maaseutu! Lahdingon kylässä sijaitseva Tummamäen luontopolku yhdistää vehmaalaisen kulttuurimaiseman alueen mielenkiintoiseen historiaan. Noin puolentoista kilometrin mittainen polku vie kävijänsä aikamatkalle kymmenien vuosien taakse, jolloin Tummamäellä vielä louhittiin graniittia. – Tummamäen louhimo perustettiin vuonna 1931, ja graniittia louhittiin parhaimmillaan yli kuudentoista hehtaarin alueella. Louhinta kuitenkin lopetettiin yli neljänkymmenen toimintavuoden jälkeen vuonna 1976, kertoo Marjo Lehtonen, joka miehensä Reijo Lehtosen kanssa toimii aktiivisesti polkua ylläpitävässä Lahdingon kyläyhdistyksessä. Nykyisin alueella sijaitsee louhimisen sivutuotteena syntyneestä “rääpekivestä” kasattu korkea harjanne, jonka päällä luontopolku osittain mutkittelee. Lahdingon kyläyhdistys rakensi polun Leader Ravakan tuella vuonna 2013, ja se oli osa kylien lähiluontokohteiden kehittämiseen tähtäävää Kaik polu viä peril -hanketta. Alue haluttiin saada hyötykäyttöön mielenkiintoisen historiansa vuoksi. – Monet vanhat louhosalueet sijaitsevat yksityismailla tai ne ovat vielä toiminnassa. On mukavaa, että on olemassa edes yksi paikka, jossa ihmiset pääsevät tutustumaan kivityön muovaamaan ympäristöön, kertoo Leader Ravakan ympäristökoordinaattori Tuuli Jansson. Oiva paikka kesätapahtumille Polulla vierailee tuhansia kävijöitä vuosittain, ja se on saanut paljon positiivista palautetta erityisesti monipuolisuudestaan. – Vaikka polku on lyhyt, kulkee se silti hyvin vaihtelevissa maisemissa, kertoo Marjo Lehtonen. – Metsämaisema ja kivikasat yhdistyvät polulla hienosti vehmaalaiseen kulttuurimaisemaan. Lisäksi polulla on korkeuseroja ja sen varrelta löytyy vettä monesta eri kohtaa, mielenkiintoista kivityöhistoriaa tietystikään unohtamatta, täydentää Tuuli Jansson. Luontopolulla voi historiaan tutustumisen lisäksi ihailla alueen monipuolista kasvistoa tai vaikka grillata makkaraa. Toinen polun tulentekopaikoista, Kivitasku-niminen laavu, sijaitsee lammen takana kohoavilla kallioilla, mutta sinne on esteetön kulku luontopolun parkkipaikalta. Laavulta on lisäksi suora näköyhteys kahden montun väliin pystytetylle esiintymislavalle, jolla järjestetään kesäisin muun muassa konsertteja. – Elokuussa järjestettävä Louhoskonsertti on houkutellut paikalle jopa satoja kävijöitä. Sen avulla olemme myös keränneet varoja polun kunnostamiseen, kertoo Reijo Lehtonen. Lahdingon kyläyhdistys järjestää alueella myös opastettuja kierroksia. Marjo Lehtosen mukaan oppaat ovat alueen louhostyöntekijöiden jälkipolvea, joten kierroksella kävijät pääsevät kuulemaan tarinoita ajalta, jolloin louhos oli vielä toiminnassa. Lisäksi polun varrelle pystytetyt opastaulut kertovat louhoksen historiasta ja sitä ympäröivästä luonnosta. Toiveissa tiiviimpi yhteistyö kivityömuseon kanssa Lahdingon kylässä sijaitsee myös Vehmaan kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä kotiseutumuseo, vanha ruotusotamiehen torppa ja kivityömuseo, joissa kävijät voivat tutustua tarkemmin alueen historiaan. Kyläyhdistyksen toiveissa onkin tiivistää yhteistyötä museoiden kanssa entisestään. Yhdistyksellä on nimittäin tulevaisuudessa suunnitelmana järjestää alueella kierroksia, joihin kuuluu opastuksen lisäksi myös ruokailut ja vierailu museolla. – Kivityömuseo ja luontopolku kuuluvat niin kiinteästi yhteen, että olisi tärkeää tehdä entistä enemmän yhteistyötä, selventää Marjo Lehtonen. Reijo Lehtonen sen sijaan suunnittelee pystyttävänsä yhden rääpekivikukkulan päälle tiipiin, ja toisen sammaloituneen harjanteen päälle hänen on tarkoitus rakentaa pitkospuut, jotta kävijät pääsisivät ihmettelemään alueella kasvavien sammallajien monimuotoisuutta. Vaikka kehittämisen kohteita ja uusia ideoita löytyy, kyläyhdistys kuitenkin kokee, että luontopolku on jo ylittänyt odotukset moninkertaisesti. Tavoite Vehmaan kivityöhistorian saattamisesta suuren yleisön tietoisuuteen on täyttynyt ja alue on saatu hyötykäyttöön. Teksti ja kuvat: Nina Maunuaho Vehmaan kivityöhistoria tutuksi Tummamäen luontopolulla Tummamäen luontopolulla kävijät pääsevät tutustumaan Vehmaan seudun pitkään kivityöhistoriaan. Vanhalla louhosalueella mutkitteleva luontopolku tarjoaa kävijöilleen vaihtelevia maisemia rääpekivikasoista vehreään metsikköön – tauolle taas voi pysähtyä vaikkapa louhosmontun rantaan rakennetulle grillikatokselle. Syvemmälle alueen historiaan pääsee halutessaan sukeltamaan noin kilometrin päässä sijaitsevassa kivityömuseossa. Hankkeen kokonaisrahoitus: 12 750 € Myönnetty tuki: 50 %
Haloo maaseutu! l 27 Rouhea arkkitehtuuri, meri, Matildanjärvi, Teijon kansallispuiston upeat maisemat sekä mielenkiintoiset yritykset ja tapahtumat houkuttelevat pieneen Mathildedalin kylään kosolti kävijöitä joka kesä. Kylä sijaitsee meren ja Matildanjärven välissä ja sen halki laskee puro Puolankanjärvestä Halikonlahteen. Puro valjastettiin käyttöön jo satoja vuosia sitten, mutta varsinainen ruukki perustettiin kylään vasta 1852. Pian sen jälkeen kylä sai nimen ruukin omistaneen Viktor Zebor Bremerin vaimolta Mathildalta. Kylän suomenkielinen nimi Matilda on vähäisemmässä käytössä. Kylää ympäröivä Teijon retkeilyalue sai kansallispuiston statuksen vuonna 2015 ja pian sen jälkeen myös Mathildedalissa alkoi tapahtua. Luova piilopaikka kaupungin sykkeeltä PetriS Chocolate tuli kylään vuonna 2017. – Niihin aikoihin täällä aloitti useampikin uusi toimija. Kasvava palvelutarjonta toi mukanaan myös uutta kiinnostusta, muistelee Nina Sirén suklaakahvilasta. Yksi vetovoimatekijä on se, että kylä on kerännyt yhteen paljon luovan alan ihmisiä. – Luova työ vaatii tietynlaisen ympäristön. Tuskin kukaan jaksaa loputtomasti ammentaa uutta, jos ympäristö ei tarjoa virikkeitä. Ja kun tänne on muuttanut paljon luovan työn tekijöitä, on syntynyt myös käsityökulttuuria ja ainutlaatuisia tuotteita, Sirén pohtii. Ja kun yrittäjät ovat samalla kyläläisiä, yhteistyö toimii ja punainen lanka säilyy. Kukaan ei halua, että kylä tulisi täyteen kansainvälisiä brändejä, jotka tunnetaan kaikissa muissakin paikoissa. Matildankartanon yrittäjät Elina Rantamäki ja Tuomo Holm nostavat esiin myös rauhallisen ilmapiirin. Kun matkailijat tulevat kansallispuistosta Mathildedaliin syömään, he pystyvät säilyttämään sen saman tunnelman, jonka ovat tavoitteet luontopoluilla. Jos kylässä olisi ensimmäisenä vastassa liikenneja mainosvaloja, kontrasti olisi aivan liian suuri. – Siksi meidän ravintola on savuton ja musiikiton. Toki konsertteja joskus järjestetään, mutta taustamusiikkia ei ole. Toivoisin, että ydinkylä voisi tulevaisuudessa olla myös autoton. Se auttaisi säilyttämään rauhallisen kylätunnelman – eikä näin pienen kylän infrakaan kestä autoja loputtomasti, toteaa Tuomo Holm. Maaseuturahasto apuna Mathildedalin kehittymistä ollaan tuettu myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta kuluvalla ohjelmakaudella jo neljän eri hankkeen kautta. Maaseuturahoitusta ovat saaneet Mathildedalin Panimo, Matildankartano, PetriS Chocolate ja Mathildedalin Keskuspuisto. Useamman tuen myöntämisellä samaan kylään ollaan haluttu tukea palvelukokonaisuuden muodostumista. Nykyään kylällä onkin erinomaiset mahdollisuudet ottaa vastaa yksittäisten matkailijoiden lisäksi ryhmiä ja järjestää vaikka työhyvinvointipäivän ohjelma. Tarve työvoimalle ja palveluille kasvaa Mitä enemmän Mathildedalin matkailu kehittyy, sitä enemmän tarvitaan myös pätevää kausityövoimaa. Sitä taas ei saa, jos ei ole majoitustiloja. – Matkailua ei voi kehittää, jos alueella ei pysty asumaan. Täältä puuttuu kokonaan kohtuuhintaiset vuokra-asunnot. Kylän hintataso on noussut jo monen ulottumattomiin. Toinen asia, mikä estää ihmisiä muuttamasta, on kyläkoulun lakkautusuhka. Koulutoimintaa on jatkettu aina vuosi kerrallaan, jolloin ihmiset eivät uskalla muuttaa, kun tulevaisuudesta ei ole varmuutta, Elina Rantamäki selittää. Myös lomalaisten majoituskapasiteettia tarvittaisiin lisää. Alueelle suunnitellaankin parhaillaan uutta hotellia. Mathildedal muodostaa yhdessä Mutaisen, Kirjakkalan ja Teijon kanssa Teijon alueen, joka on valittu Suomen Vuoden Kyläksi 2011. Teksti ja kuva: Janica Vilen Salossa Teijon kansallispuiston kainalossa sijaitseva Mathildedalin ruukkikylä on viime vuosina niittänyt mainetta matkailukohteena, jossa on kiinnostava kontrasti historian ja nykypäivän sekä luonnon ja kulttuurin välillä. Myös maaseuturahasto on osallistunut kylän kehittämiseen jo useammallakin investointituella. Mathildedal – moderni ja tätä päivää elävä ruukkikylä Kevät on koittanut ja Mathildedalin vierasvenesatama odottaa tulijoita! Mathildedalin kylän ytimen muodostavat ruukin aikaiset vanhat rakennukset, joiden ympärille on pikkuhiljaa rakennettu uusia loma-asuntoja.
28 l Haloo maaseutu! Mathildedalissa on ollut jo pitkään vahva tenniskulttuuri. Uuden Keskuspuiston puistovastaava Sami Huiko on kuullut, että samalla paikalla Tullintien varressa olisi 80-luvulla ollut jopa kuusi kenttää. Ne kuitenkin pääsivät vuosien saatossa rapistumaan. – Monta vuotta yritimme pienellä porukalla pitää viimeistä kenttää kunnossa talkoovoimin, mutta kun sekin meni pelikelvottomaksi, aloimme miettiä uusien kenttien rakentamista. Ajatus oli ensin tehdä kaksi kenttää, mutta alueen omistaja ei halunnut myydä vain pientä siivua, vaan tarjosi isompaa aluetta. – Keksimme heti, että padel-kenttä sopii tenniskenttien viereen ja sitten yksi porukasta muisti nähneensä Ahvenanmaalla Adventure Golfin, jossa oli pelaajia jonoksi asti, Huiko kertoo projekti alkuvaiheista. Kun konsepti ja osakkaat oli saatu kasaan, hankkeelle haettiin tukea maaseuturahastosta. Ely-keskus myönsi 20 prosentin tuen Adventure Golfille ja palvelurakennukselle, mutta padelja tenniskentät osakkaat rakensivat omalla kustannuksellaan. – Minä toimin puistovastaavana ja lisäksi meille tulee kourallinen paikallisia nuoria kesätöihin, Huiko kertoo. Pelien lomassa palvelurakennuksen terassilla voi nauttia vaikka kahvit, jäätelöt tai hodarit. Toukokuun ajan Keskuspuisto on auki viikonloppuisin ja kesäkuun alusta joka päivä. Adventure Golf sopii koko perheelle Adventure Golf on yksi minigolfin brändi. Vastaavia kenttiä on Suomessa vain muutama. – Tässä on yhteensä 12 reikää. Radoilta löytyy kallistuksia, vesiesteitä, spiraaleja ja vaikka mitä. Adventure Golf on kuitenkin suunniteltu kaikenikäisille, joten pienetkin lapset voivat hyvin tulla pelaamaan. Viime kesänä kävikin paljon lapsiperheitä, Huiko kertoo. Tenniskentät keräävät kehuja Liikuntapuiston tenniskentät ovat keränneet kehuja jopa tenniksen entisiltä ammattilaisilta. – Yleensä tenniksessä massakenttiä pidetään parhaina. Täällä on sellaiset hiekkanurmikentät, jotka ovat niin lähellä massakentän tuntumaa kuin mahdollista, mutta huoltaminen ja hoitaminen on huomattavasti helpompaa. Tästä menee sadevesikin suoraan läpi. Viime kesänä kaikki kehuivat kenttää vilpittömästi, Huiko kertoo. Kenttien alustat sopivat kaikentasoisille pelaajille ja 80-luvun kenttiin nähden tenniskentät ovat nyt toisin päin, jotta aurinko ei paista pelaajien silmiin. Padel on hauska ja sosiaalinen nelinpeli Padel muistuttaa paljon tennistä, mutta mailat ovat pienemmät ja kevyemmät – ja kenttää ympäröiviä seiniä pystyy hyödyntämään pelissä. – Padel on vähän helpompaa kuin tennis, ja toisaalta myös sosiaalisempaa. Tässä käy välillä iso porukka parikymppisiä kolleja, jotka vaihtelevat pelivuoroja popin soidessa. Teinit käyvät paljon pelaamassa keskenään ja aikuiset pelaavat usein pienempien lasten kanssa, Huiko kertoo ensimmäisen kesän perusteella. Keskuspuistossa on valmiina pohja toisellekin padel-kentälle, jos näyttää, että yksi kenttä ei riitä. Tällä hetkellä padel on kovassa suosiossa koko Euroopassa. Hauskanpitoa matalalla kynnyksellä Mathildedalista ei haluta tehdä huipputenniksen tukikohtaa, vaan päinvastoin matalan kynnyksen paikka pelailla ja pitää hauskaa. Omia välineitä ei tarvita ja avointen ovien päivillä yritetään madaltaa kynnystä kokeilulle entisestään. Työntekijät opastavat tarvittaessa lajien pariin ja kertaavat säännöt. – Olemme suunnitelleet myös alkeiskursseja erikseen lapsille ja naisille, Huiko kertoo tämän kesän suunnitelmista. Eniten kiitosta Keskuspuistosta on satanut sellaisilta perheiltä, joissa on 10–15-vuotiaita lapsia. Teksti ja kuvat: Janica Vilen Kesällä 2020 avatun Mathildedalin Keskuspuiston saama asiakaspalaute on ollut 100-prosenttisesti positiivista. Adventure Golfin, kahden tenniskentän, yhden padel-kentän ja palvelurakennuksen muodostama kokonaisuus keskellä kylää ilahduttaa sekä asukkaita että matkailijoita. Mathildedalin Keskuspuisto otettiin ilolla vastaan Hankkeen kokonaisrahoitus: 290 000 € Myönnetty tuki: 20 % Tenniskenttien alustana on Edel Advantage Red Court -hiekkanurmikenttä, jonka tuntuma on hyvin lähellä massakenttää. Kentän nopeusluokitus on ITF 1. Adventure Golfissa on panostettu ratojen muotoihin ja maisemointiin. Kuvassa puttaa puistovastaava Sami Huiko.
Haloo maaseutu! l 29 PetriS Chocolaten tuotteita pääsi maistamaan Mathildedalissa ensi kerran vuonna 2017, kun Nina Sirén päätti tulla kesäksi vanhaan ruukkikylään pitämään pop up -kauppaa. Sinä kesänä Mathildedalin vanha kyläkoulu oli myynnissä – ja siitä se ajatus sitten lähti. – Olimme asuneet pitkään Fiskarsissa ja sen jälkeen kaksi vuotta Porvoossa. Mietimme jo lasten koulunkin vuoksi, että ei kai me taas voida muuttaa, mutta sydän veti tänne, muistelee Siren. Lopulta perhe muutti vanhan koulurakennuksen yläkertaan ja remontoi alakertaan tilat suklaakahvilalle, Ihanalle puodille sekä bed and breakfast -toiminnalle. – Aluksi ajattelimme, että Petri voi hyvin ajaa Porvooseen töihin, mutta käytännössä idea osoittautui mahdottomaksi. Viime vuoden heinäkuussa Petri ei ehtinyt kertaakaan käydä kotona ja sen jälkeen päätimme siirtää tuotannon tänne. Avasimme kuitenkin sattumalta suumme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, Sirén muistelee. Se oikea paikka oli Halikossa moottorien varrella sijaitseva Design Hill, jonka yrittäjä Tony Pelander oli juuri laajentamassa tiloja ja tarjosi heille paikkaa uudistuvasta Design Hillistä. – Ajoimme kotiin ja mietimme asiaa matkan ajan. Tästä kotipihasta sitten jo soitimme, että tartumme tarjoukseen. Nyt Design Hillissä on upea 70-neliöinen suklaastudio ja myymälä. Yrityksen koko tuotanto siirrettiin sinne kevään 2021 aikana, joten nyt koti ja tuotantotilat ovat saman kunnan sisällä, mutta Mathildedalissa oleva talo sai jäädä ennalleen. – Ratkaisu oli hyvä jo senkin vuoksi, että ei tämä vanha rakennus olisi pidemmän päälle kestänyt sellaista tilojen käyttöä. Design Hillin uuteen toimipisteeseen palkattiin kolme uutta kondiittoria ja yksi muutti yrityksen mukana Porvoosta. Porvoon vanhaan kaupunkiin jäi suklaakauppa ja Ihana Puoti. Design Hillin suklaastudiossa toteutuu myös yrityksen pitkäaikainen haave: nyt asiakkaat näkevät lasin läpi, miten suklaata valmistetaan käsityönä. Näytöstilojen rakentamiseen on haettu tukea maaseuturahastosta. Uudistukset jatkuvat Koronavuosi on tuonut mukanaan mahdollisuuden tarkastella yritystoiminnan suuntaa. Jo seitsemän vuotta toiminnassa ollut verkkokauppa on koronan myötä saanut kunnolla ilmaa siipiensä alle ja Mathildedalinkin toimipistettä kehitetään. – Päätimme lopettaa bed and breakfast -toiminnan ja laajentaa Ihanaa Puotia ja suklaakahvilaa entisiin majoitushuoneisiin. Tällä tavoin voimme olla auki ympäri vuoden ja minulle jää paremmin aikaa päätuotteemme markkinointiin, kertoo Sirén. Talviaikaan ovet ovat auki perjantaista sunnuntaihin ja ainakin viime talvi oli Mathildedalissa vilkas, sillä hyvä lumitilanne toi paljon laskettelijoita naapuriin Meri-Teijolle. Monet vanhemmat jättivät perheen nuoret rinteeseen ja tulivat itse siksi aikaa tutustumaan Mathildedaliin. Ensi kesänä suklaakahvilassa on sisällä jo 40 asiakaspaikkaa ja puutarhassa vähintään saman verran. Suklaaherkkujen lisäksi kahvilasta saa lounasaikaan keittoja, salaatteja ja leipiä. – Etsimme myös koko ajan uusia jälleenmyyjiä. Tässä ajassa ei enää haluta laittaa kaikkia munia yhteen koriin, Sirén toteaa. Praliinit, kakut ja keksit PetriS Chocolate on tunnettu ennen kaikkea praliineistaan: pienistä pyöreistä suklaakonvehdeista, joissa on ohut kuori ja paljon täytettä. Suomalaisten asiakkaiden suosikkimaku on paahdettu valkosuklaa, jota taas ei muualla Euroopassa syödä juuri lainkaan. – Itse valitsen praliinin mauksi mieluiten vadelmaa, veriappelsiinia tai sitruunaa. Niissä on ihana hapokkuus ja aromikkuus. Meidän suklaat eivät muutenkaan ole ollenkaan niin makeita kuin vaikka belgialaiset. Työvaiheita praliinin valmistukseen saattaa olla seitsemän: suklaan valaminen, täyttäminen, jähmettyminen, sulkeminen ja mahdollisen värin suihkutus kolmeen kertaan. Tällä hetkellä värit ovat vallalla suklaatrendeissä. Kirkkaat värit yhdistettynä luonnonmukaiseen tuotantoon tarkoittaa sitä, että työvaiheita tulee lisää, kun värit pitää suihkuttaa moneen kertaan. Praliinien lisäksi valikoimassa on suklaakakkuja, -keksejä ja esimerkiksi suklaalla päällystettyjä pähkinöitä. Valikoimassa pysyviä tuotteita on jo yli sata ja lisäksi kymmeniä kunkin sesongin mukaisia kausituotteita. – Petri tekee parhaillaan uutta reseptiikka, jonka avulla meidän kaikki tuotteemme ovat pian gluteenittomia. Suurin osa on jo nyt, mutta kekseihin vaihdetaan vielä salolainen härkäpapujauho! Petri ja Nina Sirén uskovat kotimaiseen käsityöhön ja laadukkaimpaan mahdolliseen suklaaseen. Yritys on keväällä 2021 siirtänyt tuotantonsa Porvoosta Saloon, Halikon Design Hilliin, ja lisäksi heidän suklaakahvilansa Mathildedalin vanhassa koulurakennuksessa laajenee taas kesäksi. PetriS Chocolate uudistuu jatkuvasti Sirénien keltainen kotitalo Tullintiellä valmistui Mathildedalin koulutaloksi vuonna 1921. Talon 100-vuotisjuhlia suunnitellaan syksyksi 2021. PetriS Chocolate -yrityksen takana on pariskunta Petri ja Nina Sirén (kuvassa), joista Petri keskittyy suklaaseen ja Nina toimipisteiden kehittämiseen.
30 l Haloo maaseutu! Vuorineuvos Viktor Zebor Bremer perusti Mathildedalin rautaruukin vuonna 1852 ja samana vuonna valmistui myös ruukkikylän päärakennus, joka nykyisin tunnetaan nimellä Matildankartano. Elina Rantamäki ja Tuomo Holm ostivat kartanon vuonna 2017. – Bremer itse ei koskaan asunut tässä kartanossa. Hänen kotinsa oli vähän prameampi Teijon kartano. Täällä on vuosien saatossa asunut muun muassa ruukin patruuna perheineen ja ruukin pääinsinööri. Ennen meitä kartanolla on ollut useita omistajia. Täällä on toiminut esimerkiksi posti ja Meri-Teijon konttori, pariskunta taustoittaa. Nykyään kartano toimii Rantamäen ja Holmin perheen kotina sekä leipomona ja ravintolana. Sisällä kartanossa on 50 asiakaspaikkaa ja pihalla sata paikkaa lisää. Puutarhassa on ruokailtu jo aiempina kesinä, mutta kartanon niitty on ollut paikallisten alpakoiden käytössä. Kesällä 2021 niitty muuntuu pikkuhiljaa elämysja hyötyniityksi, jossa asiakkaat saavat kulkea istutusten lomaan tehtyjä polkuja pitkin. – Puutarhaan tulee myös pieniä piknikaukkoja. Yhden nimi on raparperitaivas, toinen taas on kahdelle hengelle mitoitettu romanttinen “Kullannuppu”, Rantamäki kertoo. Yrittäjät ovat kuulleet, että kartanossa on 1800-luvun lopulla ollut kaksi puutarhuria ja hulppeat istutukset. Puutarha on aikanaan ollut tunnettu kauneudestaan ja historiankin vuoksi piha halutaan nostaa uudestaan loistoon, mutta nyt haetaan rennon boheemia herkkuniittyä, jossa kaikki on syötävää ja johon voi jäädä ruuan jälkeen vaikka loikoilemaan kirjan kanssa. Lähiruokaa ylpeydellä Kesällä Matildankartano palvelee päivittäin, mutta ruokalistoja ei voi tarkistaa netistä ennakkoon. – Käytämme aina lähellä tuotettuja raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista – ja mieluiten luomua. Siksi emme suunnittele ruokalistoja pitkälle tulevaisuuteen, vaan mietimme tarjonnan mukaan, mitä milloinkin tehdään. Salon seutu on ruuan suhteen oikea aarreaitta, Rantamäki toteaa. – Ja koska meillä on oma leipomo, panostamme paljon siihen, mitä tulee uunista. Esimerkiksi lauantaisin meillä on pitsapäivä, jolloin tarjotaan juureen leivottuja artesaanipitsoja, jatkaa Holm. Lounaslinjastoja kartanossa ei ole, vaan ruoka tarjoillaan annoksittain. Jokainen annos valmistetaan niin, että sen voisi ylpeydellä tarjoilla vaikka parhaalle ystävälleen. Mitään puolivalmisteita ei käytetä, vaan kaikki tehdään itse niin alusta kuin voidaan. – Vähän työlästä ja hulluahan tämä on, mutta me olemme jo liian vanhoja siihen, että tavoittelisimme vain mahdollisimman isoja asiakasmääriä ja voittoja. Me haluamme tehdä sitä, mikä on meidän intohimomme, Rantamäki selittää. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään fine dining -ravintola. Ruoka on yksinkertaista, sillä pariskunta uskoo siihen, että jos raaka-aineet ovat hyviä, ei tarvitse kikkailla. Sen he oppivat jo leipää tehdessään. Kaikki alkoi leivästä Pariskunta on ollut perustamassa myös Mathildedalin kyläpanimoa. Aluksi heillä oli panimon yhteydessä pieni 15 neliön leipomo, joka oli erikoistunut hapanjuurileivontaan. Heinäkuussa leivät loppuivat aina jo puoleen päivään mennessä, joten isommille tiloille oli todella tarvetta. – Silloin teimme hapanjuureen leivottua maalaisleipää, jota Helsingissä kutsutaan ranskalaisittain levainiksi. Se on vaaleaa ja kovakuorista leipää, jossa on kostea sisus. Se on hapanjuurileivonnassa ihan se perusleipä, joka on kuitenkin yllättävän vaikea tehdä, Rantamäki kertoo. Hän on itse tehnyt leipomossa käytettävän vehnäjuuren, jonka käsittely on oma lajinsa. Sillä nostatetaan leipien lisäksi jopa pullat. – Jos on tottunut leipomaan hiivalla ja katsomaan kellosta, koska taikina on valmis, niin tämä on hyvin erilaista. Talvella leipominen vie aikaa, mutta kesällä taikina vain nousee ja nousee. Juuren käsittely onnistuu kuitenkin hyvin, jos malttaa noudattaa ohjeita tunnollisesti. – Hapanjuurileipä on siinä mielessä samanlaista kuin olut, että ihan se perusmaku, johon ei lisätä mitään, voikin olla kaikkein vaikein, mutta onnistuessaan paras mahdollinen, pariskunta toteaa. Lähellä ja luonnonmukaisesti tuotetuista raaka-aineista tehtyyn maittavaan ruokaan panostava leipomoravintola Matildankartano haluaa tarjota hyvän ruuan lisäksi myös elämyksiä. Kesällä 2021 kartanon niitylle alkaa muotoutua herkkuniitty, jossa voi nautiskella ruuasta ja ruukkikylän tunnelmasta vaikka raparperitaivaan keskellä. Matildankartanossa panostetaan lähiruokaan ja elämyksiin
Haloo maaseutu! l 31 Leivonnassa käytetään aina suomalaisia lähiluomujauhoja. – Joskus oli sellainen tilanne, että kotimaiset luomuvehnäjauhot oli kaikkialta loppu ja kun vihdoin löysin niitä, hinta oli pompsahtanut reippaasti. Päätin kuitenkin, että ulkomaista ei osteta ja nostin leivän hintaa. Kun kerroin asiakkaille, mistä hinnan nousu johtuu, kaikki sanoivat, että hyvä valinta, muistelee Rantamäki. Tukea historiallisen rakennuksen kunnostamiseen Rantamäki ja Holm saivat Ely-keskukselta tukea kartanon remontointiin sekä leipomon ja ravintolan laitehankintoihin. 180 000 euron investointiin myönnettiin 20 prosentin tuki maaseuturahastosta. Nyt historiallinen rakennus on maalämmössä ja täyttää elintarvikelain kriteerit. Samalla sen mielenkiintoinen historia tulee esiin, kun talo on aktiivisessa käytössä. – Saimme Yrityssalosta apua tukihakemusten kanssa. He auttoivat ensimmäisen kynnyksen yli ja sen jälkeen jatkoimme omaa polkuamme Ely-keskuksen kanssa. Näillä tuilla on iso merkitys koko alueelle, Holm sanoo. – Kun me pärjäämme, voimme ostaa paikallisia tuotteita ja samalla asiakkaatkin oppivat meidän kautta tuntemaan lähituotteita. Kasvava kysyntä taas vähentää tarvetta kuljettaa ruokaa myytäväksi muualle. Ja kun esimerkiksi panimo alkoi menestyä, paikalliset marjatilat alkoivat miettiä, että voisihan mehun lisäksi kokeilla siideriäkin, Rantamäki jatkaa. Investointukea myönnettäessä mietitään usein myös työllistävää vaikutusta. – Täällä pyörähtää vuoden aikana 20 työntekijää. Olemme iloisia erityisesti siitä, että pystymme työllistämään paikallisia nuoria. Tämä on monelle se ensimmäinen työpaikka – ja päätyy sitten mille alalle tahansa, asiakaspalvelukokemuksesta on työelämässä aina hyötyä, Holm sanoo. Tähän asti yritystoiminnan tuotto on aina investoitu toiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi viime kesän voitto on sijoitettu niittyyn ja jäätelökoneeseen. Jäätelöä tehdään pariskunnan tyylin mukaan pitkän kaavan kautta, esimerkiksi oman pihan viherherukan lehdistä tai kuusenkerkistä keittämällä ne ensin siirapiksi. Myös lähitilojen marjat ovat kovassa käytössä. Teksti ja kuva: Janica Vilen Tuomo Holm ja Elina Rantamäki pyörittävät Matildankartanossa leipomoa ja ravintolaa. Heille ruoka ei ole vain ruokaa, vaan samalla myös nautinto ja elämys, josta jää toivottavasti hyvä muisto koko kylästä. Vaikka raaka-aineet hankitaan niin läheltä kuin mahdollista, ideoita etsitään myös ulkomailta – erityisesti kasvisruokiin. Matildankartanon pihaa uudistetaan parhaillaan. Ennen alpakoiden laiduntamalle niitylle on tulossa muun muassa piknikalueita, perhosniitty ja herkkuniitty, jossa kaikki on syötävää! Hankkeen kokonaisrahoitus: 180 000 € Myönnetty tuki: 20 %
32 l Haloo maaseutu! 65,8 miljoonalla eurolla Maaseutuohjelman avulla tuettiin maaseudun kehittämistä Varsinais-Suomessa vuosina 2014–2020 17,2 miljoona euroa 48,6 miljoona euroa 936 tuettua hanketta 470 yleishyödyllistä hanketta 466 myönnettyä yritystukea