KUULOKE-ELIITTIÄ TOISTON HALLINTAA HIFIMAN SHANGRI-LA JR FINKTEAM BORG IHMEKORJAIN DSPEAKER ANTI-MODE X4 H IF IM A A IL M A 2|2 19 EDULLISET ERILLISET: AUDIOLAB 6000 | MESSURAPORTTI: HIGH END MÄSSAN 2019 02|2019 11,90 € JALUSTAKAIUTTIMIEN SUURVERTAILU 1000 € KAIUTTIMET 104241_.indd 1 4.3.2019 12.41.52
H E L S I N K I O U L U TA M P E R E T U R K U K O E U U S I E D G E 104645_.indd 2 4.3.2019 12.44.21
KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. www.hi maailma. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen | Pekka Tuomela JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki LEVIKKIMYYNTI Riitta Elovaara PAINOPAIKKA Kroonpress AS ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. puh. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 13. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Hi maailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. www.eisa.eu PÄÄKIRJOITUS T amperelaisen DSPeakerin nelikanavainen huonekorjain Anti-Mode X4 nähtiin ensimmäisen kerran julkisuudessa vuoden 2016 syksyllä, kun se oli soimassa Hi expo-messujen pikkuruisessa hotellihuoneessa. Tällöin messuraporttimme kuvatekstissä heitettiin arviona ”Ei ihan vielä saatavilla”. No nyt – kaksi ja puoli vuotta myöhemmin – sitä saa. Ja nyt kun laite on olemassa, tulee väistämättä mieleen, miten highendmaailma on tähän asti pärjännyt ilman. Vaatii paljon kokemusta saada kaiutinparin ja subwooferin, puhumattakaan kahden, yhteispeli toimimaan niin, että bassotoisto toimii luontevasti muun äänialueen jatkeena. Avaimet käteen -asennuksissa asiantunteva myyjä voi tulla kotiin tekemään homman puolestasi, mutta alvariinsa laitteita vaihtelevalle tai sijoitusta muuttavalle touhu on epäkäytännöllistä ja kallista. Sen lisäksi, että X4 hoitaa kaiuttimien ja subwooferin integroinnin, mikä jo sinällään oikeuttaa laitteen olemassaolon, lieventää se automaagisesti mo nissa kuunteluhuoneissa väistämättömien seisovien aaltojen ongelmia. Puhumattakaan suorituskykyisestä da-muuntimesta, esivahvistimesta ja kuunteluväsymystä vähentävästä kuulokevahvistimesta. X4:n taustalla on rman aivan omaa osaamista. VLSI Solutionin alaisuuteen perustettu DSPeaker-tuotemerkki käyttää emonsa omaa tietoutta aina piiritasolta asti. Firman pääosaaminen on integroiduissa audiopiireissä, joita on käytetty aina autostereoista äänikortteihin, mutta kotihi in se sukelsi 12 vuotta sitten subwooferin toistoa automaattisesti korjaavalla Anti-Mode 8033:lla (testi Hi maailman numerossa 1/2008). Laite on vieläkin saatavilla, joskin hieman aikojen saatossa paranneltuna. Ja ihan kuin kotimaisen äänentoisto-osaamisen hehkutus ei jo riittäisi, sisälsi viime vuoden loppu ja kuluvan vuoden alku toisenkin megaluokan Suomi-ällistyttäjän. Messuilla nähty Knif Rauman N°1 siirtyi heti lanseerattavaksi kelvattuaan Hermuselle. Kaiuttimen taustalla on rautaista ammattitaitoa, ja monelle Knif Audio on tuttu studiopuolelta. Useampi kokenut kuuntelija joutui toteamaan highend-kaiuttimen melkoisen hämmentäväksi kokemukseksi. Sattuipa mukaan muutama ”paras ikinä” -äläyskin. N°1:n kirvoittavat kokemukset seuraavassa numerossa 3/2019. Vaatii paljon kokemusta saada kaiutinparin ja subwooferin, puhumattakaan kahden, yhteispeli toimimaan niin, että bassotoisto toimii luontevasti muun äänialueen jatkeena. MEIDÄN POIJJAAT MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA 104651_.indd 3 4.3.2019 13.11.14
TESTI 40 AUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN JA 6000A-VAHVISTIN Saisiko olla hyvää ääntä kohtuullisella hintalapulla? Asiallinen rakenne ja monipuolisuus kuuluvat Audiolabin sarjassa samaan hintaan. 68 DSPEAKER ANTI-MODE X4 -HUONEKORJAIN Kotimaisen DSPeakerin tuore X4 on hyvin monipuolinen tuttavuus. Vaikka sen juuret ovat huonekorjauksessa, tulee samassa paketissa oivallinen da-muunnin ja esivahvisin. VERTAILU 18 JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € Suuren vertailun 14 osanottajaa näyttävät, että keskihintainen jalustakaiutin voi kuulostaa hyvältä monella eri tavalla. TALLENTEET 38 4K UHD-, BLU-RAYJA DVD-POIMINNAT Ääripäät kohtaavat monenlaisissa teoksissa. Oli kyseessä sitten elokuva tai sarja, vastakohtaiset elementit täydentävät toisiaan niin sisällöllisesti kuin audiovisuaalisesti. RAPORTTI 10 Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -JULKAISUTILAISUUS, LONTOO Concept-sarjan esittely vuonna 2013 oli iso hyppäys Q Acousticsille. Concept 300 -jalustamalli jatkaa huippumalli 500:n viitoittamalla tiellä. 14 HIGH END MÄSSAN 2019, TUKHOLMA Ensimmäistä kertaa Tukholman highend-messut kirvoittivat tunteen, että tämä on jo niin nähty. Jotakin mielenkiintoista löytyi kuitenkin. 46 RAGNAR BRAGASON JA REYKJAVÍKIN AV-KOLLEGAT Ragnar Bragason tekee elokuvia, tv-sarjoja ja teatteria Islannissa. Bragason opasti Reykjavíkissa audiovisuaalisen tuotannon saloihin. HIGHEND 18 52 HERMUSET: FINKTEAM BORG -KAIUTIN Saksalainen Fink Consulting on alalla arvostettu suunnittelija–alihankkija. Sen oman kaiuttimen, Borgin, omaperäinen muoto on tehty palvelemaan äänentoistoa. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 45 KOLUMNI 66 LEVYARVOSTELUT 74 TULOSSA 58 SILLÄ KORVALLA: FEASTREX D5NFJA D9E TYPE I -KAIUTINELEMENTIT Vuonna 2005 toimintansa aloittanut Feastrex on keskittynyt vain laajakaistaisten kaiutinelementtien valmistukseen. Testissä 5ja 9-tuumaiset mallit valmistajan suunnittelemissa koteloissa. 62 HIFIMAN SHANGRI-LA JR -KUULOKKEET Magnetostaattisiin kuulokkeisiin erikoistunut Hifiman esitteli jokin aika sitten huippumallista edullisemman version. Testissä myös parina myytävä putkivahvistin. 68 104652_.indd 4 4.3.2019 13.20.34
SISÄLTÖ 52 62 40 104652_.indd 5 4.3.2019 13.21.00
06 TUOTEUUTISET | 02/2019 Kanadalainen Totem tunnetaan tinkimättömänä hifikaiutin valmistajana, joka on suunnittelussaan tukeutunut niin tutkittuun tietoon kuin omiin ajatuksiinsakin kaiuttimissa toimivista ratkaisuista. Aktiivikaiuttimet ovat pitkään olleet tapetilla hifimark kinoilla, mutta vasta nyt Totem on päättänyt esitellä maail malle oman versionsa konseptista. Totemin aktiivikaiutin on nimeltään KIN Play, ja se on tietenkin varustettu bluetoothilla. Totem KIN Playn toinen kaiutin on aktiivinen masterkaiutin 2 x 120 watin vahvistimella ja liitännöillä. Toisen kanavan kaiutin taas on passiivinen ja saa signaalin kaapelia pitkin masterkaiuttimesta. Totemille KIN Play on muutakin kuin yksi monista blue toothkaiuttimista. Sen bluetoothversio on 4.1 aptx, ja mukana on myös aptx hd, joten tukea löytyy 16 bitin ja 48 kilohertsin tasoiselle äänelle. Langattoman yhteyden lisäksi käytössä on optinen toslink (24 bittiä/192 kilohertsiä) ja analoginen otto. Totem KIN Play on kaksitie viiden tuuman basso–keskiää nisellä ja tuuman metallidomediskantilla. Kotelosta ei ole tarkempaa tietoa, mutta valmistajan tuntien sisältä ei löydy perinteistä vaimennusta. Vasteeksi kaiuttimelle luvataan 50–20 000 hertsiä. HINTALUOKKA: 1 290 € / PARI LISÄTIEDOT: HIFIHUONE.FI & TOTEMACOUSTICS.COM TOTEM AKTIIVISENA Kun markkinoille on saatu useita hyvinä pidettyjä kotihifis tien levysoittimia, Technicsin mielestä nyt on taas erityisesti tiskijukkien vuoro. Valmistaja nimittäin ilmoitti hiljattain lan seeraavansa legendaarisen djpyörittimen SL1200:n MK7ver sion. Se on Technicsin ensimmäinen varsinainen djsoitin yhdeksään vuoteen. SL1200 syntyi 1972, ja siitä tuli nopeasti alan kestosuosikki. Panasonic lopetti soittimen tuotannon vuonna 2010 malliin SL1200 MK6. Sittemmin, vuonna 2016, Technics esitteli kaksi highendsoitinta, SL1200G:n ja SL1200GAE:n, ja vuotta myö hemmin SL1200GR:n. Näitä edullisempi uusi SL1200 MK7 (tai mattamusta SL1210 MK7) tulee valmistajan mukaan olemaan yhtä luotettava ja tek HINTALUOKKA: NOIN 1 000 EUROA LISÄTIEDOT: TECHNICS.COM/FI TECHNICS PALAA DJ-SARJAAN nisesti pätevä kuin 1970luvun esikuvansa. Tähän on lisätty esimerkiksi käänteinen pyörimissuunta ja joukko ääntä paran tavia ratkaisuja, kuten uusi ytimetön suoravetomoottori ja sen kierrosnopeuden ohjaus (±8/16% digitaalinen äänenkorkeus säätö). Mukana tulee alumiininen Säänivarsi, äänirasian koh distukselle on oma ledvalonsa, ja plintti on monikerroksinen (alumiini–abs–lasikuitu) samoin kuin levylautanen (kumi–alu miini). Uuden 1200:n kanssa lanseerataan myös uusi SL1500Chifi levysoitin. Totem KIN Playn pitäisi olla kaupoissa tämän numeron ilmestyessä. 104650_.indd 6 4.3.2019 13.22.26
07 02/2019 | TUOTEUUTISET TECHNICS PALAA DJ-SARJAAN Aina 1990-luvulta asti putkivahvistimia valmistanut Copland on julkaissut uuden integroidun vahvistimen CTA408:n. Massaltaan 25-kiloisessa CTA408:ssa on j-fet-phono-aste mcja mm-äänirasioille, otot ja ulostulot monitoroinnille, kuulokevahvistin sekä käynnistystekniikka, joka säästää huomattavasti putkia ja pidentää niiden toimintaikää. CTA408:n pääteaste tuottaa omalla virtalähteellä ja mosfeteilla pönkitettynä tehoja 75 wattia – myös esiasteelle. Rakenteella on pyritty muun muassa siihen, että pääteasteen tehovaihtelut eivät vaikuta mitenkään etuasteen toimintaan. Putkien elämää taas on helpotettu siten, että käynnistettäessä vilkkuva ON-valo kertoo vahvistimen olevan 30 sekunnin käynnistysvaiheessa, ja kun valo sammuu, äänipiirit kytkeytyvät päälle 20 sekunnin kuluttua. Itse pääteputket ovat mallia KT150, ja käyttöikää niillä kerrotaan olevan 4 000 tuntia. Päätemuuntajat ovat Coplandin omat. CTA408 on tullut markkinoille Briteissä tammikuussa, mutta tarkempia hintaja saatavuustietoja Suomessa ei tätä kirjoittaessa vielä ollut selvillä. Vanha brittimerkki Monitor Audio on vaivihkaa julkistanut uuden Gold-kaiutinsarjan – tai tarkemmin sanottuna uudistuneen vuonna 2015 lanseeratun sarjan viidennen päivityksen. Sarjaa ei ole päivitetty päikseen vanhan kanssa, sillä nyt julkaistussa Goldissa on vain yksi jalustakaiutinmalli, Gold 100, vain yksi keskikaiutin, Gold C250, kaksi lattiamallia, Gold 200 ja Gold 300, sekä Gold FX -surround-kaiutin ja aktiivisubwoofer Gold W12. Uusi Gold-sarja sijoittuu Silver-, Bronzeja Monitor-sarjojen yläpuolelle. Tekniikkaa siihen on lainattu Platinum II -lippulaivamalleista. Uutta on basso–keskiäänisten RDT II -kartio, jossa on hyvin ohut kerros C-CAMia. Nomexin hunajakennoydin ja kudottu hiilikuitupinta tekevät kartiosta jäykän mutta kevyen. Korkeista äänistä vastaa MPD-diskanttielementti, ja kotelot on vaimennettu erityisen tehokkaasti. Refleksiaukoissa on HiVe II -portit muun muassa bassotoiston parantamiseksi. Uudistunut viidennen sukupolven Gold-sarja on juuri tullut kauppoihin. HINTALUOKKA: NOIN 7 000 EUROA LISÄTIEDOT: COPLAND.COM & KRUUNURADIO.FI HINTA: 1 650–5 750 EUROA LISÄTIEDOT: MONITORAUDIO.COM & CONCEPTHIFI.FI PAINAVA PUTKI-INTEGROITU COPLANDILTA VIIDENNEN SUKUPOLVEN KULTAA Testeissä hyvin menestynyt saksalainen kaiutinvalmistaja Phonar on soveltanut osaamistaan nyt aktiivikaiuttimiin. Tuloksena on sarja langattomaan signaalin siirtoon soveltuvia studioluokan kaiuttimia omilla vahvistimilla ja vastaanottimilla. Aktivoiminen tapahtuu niin, että käytössä on Phonarin hubi (varustettuna radiolähettimellä, kontrolliyksiköllä ja striimerillä), joka siirtää langattomasti WISA-teknologiaa hyödyntäen 24-bittisen 96 kilohertsin äänisignaalin Phonar Match Air -kaiuttimille ja samalla luo yhteyden esimerkiksi striimauspalveluihin, kuten Spotify, Tidal tai Qobuz. Hubissa on yhteensä kahdeksan analogista ja digitaalista sisäänmenoa sekä paljon dsp-tekniikkaa. Mukana tulevassa kaukosäätimessä on hubin kaikki ohjaustoiminnot. Uudet Phonar Match Air -aktiivikaiuttimet ovat M4-jalustamalli (kaksitie) ja neljä lattiamallia: P4 (kolmitie), P6 (kolmitie), P9 (kolmitie) ja P10 (kolmitie). Kaikissa malleissa on uusi Scanspeakin 26-millimetrinen kalottidiskantti, mutta basso–keskiäänisen ja refleksikoteloiden koko vaihtelee. Kahdessa suurimmassa mallissa diskantti on sijoitettu keskiäänisten väliin. Uutta ovat myös alumiinijalat. Värivaihtoehtoja on neljä. HINTALUOKKA: KOOSTA RIIPPUEN JA JOKO HUBILLA TAI ILMAN 2 549–9 395 EUROA LISÄTIEDOT: WWW.PHONAR.DE & WWW.HIFIPLUS.FI PHONARILTA AKTIIVINEN TUOTEPERHE 104650_.indd 7 4.3.2019 13.22.38
08 TUOTEUUTISET | 02/2019 Musiikkiohjelmistospesialisti Roon Labs on päivittänyt ohjelmiston uuteen 1.6:een, joka toi mukanaan aivan uuden Roon Radion. Lisäksi uutta on yhteensopivuus Qobuz-suoratoistopalvelun kanssa ja parantunut käyttötuntuma. Roonin mukaan parantunutta kuuntelukokemusta on kehitetty puhtaalta pöydältä nojaten uusimpaan koneoppimistekniikkaan. Tekniikan ansiosta Roon Radio pystyy soittamaan käyttäjän suosikkibiisejä tarjoten samalla materiaalia oman musiikkikirjaston ulkopuolelta Tidalin ja Qobuzin katalogeista. Roon Radio vertaa käyttäjän mieltymyksiä samankaltaisesta musiikista pitävien käyttäjien kuuntelutottumuksiin ja tekee suosituksia tällä perusteella. Samalla Roon oppii progressiivisesti enemmän käyttäjän tavasta etsiä musiikkia. Myös Roonin dsp-konetta (esimerkiksi parametristä taajuuskorjausta) on ”Laatua ja yksinkertaisuutta elämään.” Näin lupaa projektorivalmistaja Optoma tuodessaan markkinoille laitteen, jonka he uskovat olevan ensimmäinen, joka aidosti voi korvata television isossa osassa kotitalouksia. Kyse on eräänlaisesta projektorin ja soundbarin yhdistelmästä, joka kantaa nimeä Optoma P1 Smart 4K UHD Laser Cinema. P1 pitää sisällään ultralyhyen etäisyyden 4k-projektorin, johon Optoma on integroinut Amazon Alexalla tai Google Assistantilla ohjattavan soundbarin. Todellinen kaikki yhdessä -laite siis. Projektorissa on uhd-kuva hdr10ja hlg-tuella, ja se kykenee tuottamaan 120 tuuman kuvan vain muutaman tuuman etäisyydeltä seinästä. Soundbarin puolestaan on suunnitellut NuForce, ja se tarjoaa Dolby Digital-, Dolby Digital Plusja DTS-dekoodauksen. IFTTT-älykotiautomaatio on niin ikään LISÄTIEDOT: KB.ROONLABS.COM HINTALUOKKA: NOIN 2 650 € LISÄTIEDOT: OPTOMAEUROPE.COM & HIGHENDSTUDIO.FI mukana. Suoratoistopalvelut, kuten Netflix ja YouTube löytyvät myös. Laitteen on ennakoitu tulevan markkinoille vuoden toisella neljänneksellä. PROJEKTORI SYRJÄYTTÄÄ TELEVISION? muokattu käyttäjien palautteen perusteella. Päivitys on tullut voimaan tammikuun lopussa. ROONILTA OPPIVA RADIO Aktiivikaiuttimien suosio vain kasvaa. Nyt jotkin highend-valmistajatkin ovat innostuneet ajatuksesta, esimerkiksi ylellisen kalliita kaiuttimia valmistava Goldmund Sveitsistä. Uuden Goldmund-aktiivikaiuttimen nimi on Prana, ja se on kolmitiekaiutin yhdellä tuuman tekstiilidomella, yhdellä seitsemän tuuman keskiäänisellä sekä yhdellä yhdeksän tuuman HINTALUOKKA: 70 000 € / PARI LISÄTIEDOT: GOLDMUND.COM & JJHIFI.FI bassoäänisellä. Massaa kaiuttimella on 80 kilogrammaa kappaleelta. Vahvistintehoa näille elementeille riittää yhteensä 600 wattia, josta 175 wattia jakautuu diskantille, 175 wattia keskiääniselle ja 250 wattia bassoääniselle. Sisäänmenoja on yksi s/pdif ja wifi. Kuten Goldmundin kaiuttimissa yleensä, joka kaistalle on omat kotelonsa, ja ne on valmistettu alumiinista. Teräsrunko pitää ne suunnitelluilla paikoillaan. Lisäohjausta elementtien ajoitukseen, suodatukseen ja vahvistukseen tulee dsp:n muodossa. Vasteeksi valmistaja ilmoittaa 35–25 000 hertsiä. YLELLISEMPI AKTIIVIKAIUTIN SVEITSISTÄ 104650_.indd 8 4.3.2019 13.22.49
EISA is the unique collaboration of 55 member magazines and websites from 27 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2018-19 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2018_Post-awards.indd 1 30/07/2018 17:04 104649_.indd 9 4.3.2019 13.26.49
10 104177_.indd 10 4.3.2019 14.05.46
JPW:n, Missionin, Mordaunt-Shortin, Monitor Audion ynnä muiden samanhintaisten kaiuttimien markkinaosuuksia. Missään vaiheessa Q Acoustics ei ole jäänyt hetkeksikään lepäämään laakereilleen. Uusia kaiuttimia on lähtenyt tehtaalta lähes vuoden välein. Esilläolo ja näkyvyys on ollut lähes pakonomaista. Vuonna 2009 1000-sarjan korvasi 2000-sarja, joka pian väistyi pitemmälle kehitetyn 2000i-sarjan tieltä. Vuonna 2011 Q Acoustics paranteli asemiaan kotiteatterimarkkinoilla 7000-kaiutinsarjallaan, ja kokonaisuus täydentyi 3000-sarjalla vuonna 2015. Näiden lisäksi vajaaseen kymmeneen vuoteen mahtui asennuskaiuttimia, soundbar ja aktiivinen bluetooth-kaiutin. Samaan sarjaan kuuluu myös taulu-tv-kaiutin, jossa Q Acoustics käytti ensimmäisen kerran tavanomaista laajemmalle säteilevää diskanttielementtiä niin kutsutulla BMR-tekniikalla. Concept 300 -kaiuttimen lanseeraus pitää nähdä osana tätä proaktiivista, ekspansiivista ja väsymätöntä myyntistrategiaa. Concept-sarja Iso hyppäys oli Concept-sarjan esittely vuonna 2013. Conceptilla Q Acoustics kohotti profiiliaan paitsi tyylikkäiden ja hienosti viimeisteltyjen mutta myös teknisesti kekseliäiden kaiuttimien valmistajana. Concept-sarja avasi uuden aikakauden Q Acousticsin toiminnassa. Conceptiin sovellettiin matkan varrella opittua tekniikkaa, mutta erityisesti Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -JULKAISUTILAISUUS, LONTOO, 24.1.2019 Q Acousticsilla ei ole Tannoyn, Wharfedalen tai Quadin satavuotista historiaa eikä KEFin, Spendorin tai Harbethin yhteyksiä BBC:n äänilaboratorioon. On vain tiimi innostuneita tekijöitä, joilta syntyy uusia kaiuttimia lähes vuoden välein. TEKSTI: KARI NEVALAINEN | KUVAT: KARI NEVALAINEN & VALMISTAJA T arjoa, äläkä kysele!”, talon isäntä ojensi emäntää tämän tiedustellessa haluaisiko vieras kupin teetä. Suoraan asiaan. Ei turhaa jaarittelua. Kun brittiläinen Q Acoustics rynni rohkeasti kaiutinmarkkinoille kymmenisen vuotta sitten, se ei lässyttänyt perustajajäsenten jo teini-iässä syttyneestä rakkaudesta hifiharrastukseen tai ylitsevuotavasta kiinnostuksesta musiikkiin. Oli yksi ammattinsa osaava insinööri ja yksi liikemies. Kumpikaan ei soittanut selloa. Kumpikaan ei ollut eläköitynyt rock-tähti. Tavoite oli kristallinkirkas: valmistaa kaiuttimia, ei välttämättä maailman parhaita, mutta sellaisia, joita myös ostettaisiin. Siihen vaaditaan, että kaiuttimet ovat järkevän hintaisia, mutta myös sitä, että ne mielletään teknisesti ja suorituskyvyltään paremmiksi kuin samoin hinnoiteltu kilpailijan kaiutin. Ei sen enempää eikä vähempää. Pala historiaa Uusimman kaiuttimensa, Concept 300:n, Q Acoustics lanseerasi sateisessa Lontoossa tammikuussa. Se ei ole sattumalta sellainen kuin on vaan johdonmukainen seuraus Q Acousticsin lyhyestä mutta kiivastahtisesta toimintahistoriasta. Ensimmäinen merkkipaalu oli vuonna 2006 lanseerattu hifija kotiteatterikaiutinsarja: 1000-sarjan parin–kolmensadan euron hintaiset kaiuttimet eivät vieneet valmistajaa heti tähtiin mutta alkoivat nakertaa kilpailijoiden, kuten AE:n, ” VAHVASTI VALITSEMALLAAN TIELLÄ siinä panostettiin kaiutinkotelon teknisiin ominaisuuksiin. Jos kaiutinvalmistajat voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, onko pääpaino kaiutinelementeissä vai kotelossa, Q Acoustics kuuluu ilman muuta jälkimmäiseen. Ensimmäisessä Concept-mallissa, Concept 20 -jalustakaiuttimessa, valmistaja esitteli maailmalle Gelcore-tekniikan. Gelcore tarkoittaa eräänlaista kotelo kotelossa -tekniikkaa eli rakennetta, jossa kahden mdf-levyn välissä oleva erikoisgeeli muuttaa kineettisen energian lämpösäteilyksi ja vähentää koteloresonansseja. Kerrostekniikka sinänsä ei ole uusi keksintö, mutta Q Acousticsin kannalta olennainen kysymys oli se, kuka kilpailevista valmistajista on käyttänyt tekniikkaa tässä mitassa vastaavanhintaisissa kaiuttimissa. Concept 20 otettiin vastaan markkinoilla varsin suosiollisesti, ja pian sitä seurasi vielä teknisesti edistyneempi lattiaversio Concept 40 vuonna 2014. Sitten tapahtui. Vuonna 2017 valmistaja hämmästytti markkinoita kaiuttimella, joka näytti kuuluvan kokonaan toiseen luokkaan kuin sen aiemmat mallit. Kyse oli Concept 500 -lattiakaiuttimesta – ja se räjäytti pankin! Concept 500:n myötä valmistaja nousi heittämällä premium-tason kaiuttimien valmistajaksi. Oli sekä tyyliä että tekniikkaa ja reaktioista päätellen varsin houkutteleva äänimaailma. Kysyntää riitti niin, ettei valmistaja joidenkin mallien osalta pystynyt vastaamaan siihen. Concept 500:ssa on tupla-Gelcore-koteloseinämät, P2Peli point to point -sisä11 Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -JULKAISUTILAISUUS, LONTOO, 24.1.2019 | RAPORTTI 104177_.indd 11 4.3.2019 14.06.11
rimoitus, laadukkaat kaiutinelementit, neljännen asteen Linkwitz-Riley-jakosuodin, Hemholtz-resonaattori ynnä muita ominaisuuksia. Concept 300 Nyt siis – varmistaakseen, että Concept 500 ei jäisi tähdenlennoksi ja takoakseen, kun rauta on vielä kuumaa – Q Acoustics lanseerasi uuden Concept 300 -jalustakaiuttimen. Concept 300 on Concept 500:n johdonmukainen jatke. Valmistaja on selvästi hakenut samanlaista tekniikan ja tyylin tasapainoa. Tyyliin kuuluu kahden pinnoituksen (maalattu mdf ja puuviilu) sekä väriyhdistelmän käyttö, uutuutena miehekkään hienostunut hopean ja eebenpuun kombinaatio. Huomion herättää virheetön ja saumaton lakkapinta sekä ruuvinkantojen ja muiden pintaa rikkovien yksityiskohtien totaalinen poissaolo etulevystä – esimerkiksi bassoelementti on kiinnitetty takaa jousimutterilla sisärimaan. Tuloksena on puhdas, moderni muotokieli ja monenlaiseen, varsinkin urbaaniin sisustukseen kelpaava ulkoasu. Teknisesti Concept 300:ssa on sekä vanhaa että uutta. Voi sanoa, että kyseessä on toistaiseksi teknisesti pisimmälle kehitetty Q Acousticsin kaiutin. Elementit ovat samantyyppiset kuin Concept 500:ssa, esimerkiksi kumitiivisteellä kotelosta erotettu laajalle säteilevä 28 millimetrin domediskantti, jolle on loiva suuntain elementtien yhteensovituksen parantamiseksi. Paperikartioisen 165 millimetrin basso–keskiäänisen kumiripustusta on parannettu ja magneetin voimakkuutta lisätty suuremman liikepoikkeaman takaamiseksi. Concept 300:ssa on kaksinkertainen Gelcore-kotelo eli kaksi koteloa kotelon sisällä ja kerrosten välissä samaa muotoon painumatonta geeliä. Valmistajan mukaan toteutus estää korkeataajuisten värähtelyjen siirtymisen kotelorakenteeseen. Kotelon tehollinen tilavuus on 11,4 litraa. Tuttua on lisäksi P2P-tekniikka eli tukirimojen sijoittaminen kotelon sisällä tarkalleen kohtiin, joissa haitallisia värähtelyjä esiintyy FE-analyysin ja laserinterferometrian avulla tutkitusti eniten ja joista ne nopeimmin häviävät. Uniikki jalusta Useimmat jalustakaiutinvalmistajat joko jättävät jalustan valinnan kuluttajan harteille tai tarjoavat perinteisiä puisia tai metallisia pilareita. Asiassa on kaksi puolta. Teknisesti kaiuttimen laskeminen jalalle, joka seisoo piikkien varassa lattialla, pitää kyllä kaiuttimen paikallaan (kaiuttimen ja jalustan massa kohdistuu muutaman neliömillin alueelle) mutta ei tapa kaiuttimesta lattiaan päin lähteviä resonansseja eikä varsinkaan eristä kaiutinta lattian suunnasta kantautuvilta värinöiltä. Yksi Concept 300 -kaiuttimen uutuuksista on kotelon pohjaan upotettu, v ä ri nöi tä mekaanisesti vaimentava Isodamp-alusta. Kaiuttimen 14 kilogramman massa lepää neljällä jousella, joiden komplianssi on määrätty kotelon rekyylin tasolle. Jousijärjestelmän ominaisresonanssi on vaimennettu massan mukaan sovitetuilla elastisilla polyuretaanityynyillä. Teoriassa kaiutin kytkeytyy jalustaan ihanteellisesti: se ei päästä värähtelyitä läpi jalkaan ja on immuuni jalustasta päin kantautuville herätteille. Toinen puoli asiaa on jalustan design. Jalustakaiutin putken tai tangon nokassa näyttää lähinnä kornilta. Tästä syystä moni jättää ostamatta jalustakaiuttimen, vaikka se muuten sopisi tarkoitukseen paremmin. Concept 300:n myötä Q Acoustics on valinnut kokonaan eri linjan. Sen uusi Tensegrity-kolmijalka on rakennettu kevyistä alumiiniputkista kantavana elementtinä ja ohuista, putket paikoillaan pitävistä teräsvaijereista. Tuloksena on kevyt ja jäykkä itsekantava rakenne, joka on akustisesti läpinäkyvä ja resonoimaton mutta ennen kaikkea tyylikäs ja kokonaisuuteen sopiva – valmistajan mukaan niin hyvin sopiva, että Concept 300 -kaiutinta myydään vain pakettina Tensegrity-jalustan kanssa! Rohkea veto. Tällaisia jalustakaiuttimia on erittäin vähän markkinoilla. Vakuuttava tekijä jo varhaisteini-iässä Esittelytilaisuudessa oli soimassa tyylikäs harmaa–musta (hopea/eebenpuu) pari transistorielektroniikalla. PienemYllä näkyy kotelon Gelcore-rakenne ja kaiuttimen pohjaan tuleva Isodamp-vaimenninalusta. Alla kaiuttimen jakosuodin. 12 RAPORTTI | Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -JULKAISUTILAISUUS, LONTOO, 24.1.2019 104177_.indd 12 4.3.2019 14.06.44
pitehoinenkin vahvistinkin olisi tullut kyseeseen, jos valmistajan ilmoitus kaiuttimen 90 desibelin herkkyydestä pitää paikkansa. Yleisvaikutelma esimerkiksi kaiuttimien luomasta stereokuvasta oli myönteinen, mutta yleinen hälinä ja soitettu musiikki ei oikein antanut mahdollisuutta äänenlaadun kriittiseen analyysiin. Tulee olemaan mielenkiintoista kuulla, missä määrin Q Acoustics on onnistunut säilyttämään Concept 500 -lattiamallin äänen houkuttelevia puolia. Kaiken kaikkiaan on hämmästyttävää, mitä Q Acoustics on ehtinyt saada aikaan runsaassa kymmenessä vuodessa. Erityisesti pitää nostaa hattua sille, ettei se ole hirttänyt itseään äänenlaatuun tai tekniikkaan, vaikka on painattanut Concept 300:n tekniikastakin hienon white paperin, vaan näkee kaiuttimen tuotannollistaloudellisena kokonaisuutena. Äänenlaatuun ja tekniikkaan takertuvat yleensä ne, joiden ei ole eläessään täytynyt myydä yhtään kaiutinta. Tunnetuin seurauksin. Q Acoustics on esimerkiksi aina avoimesti kertonut valmistavansa kaikki kaiuttimensa Kiinassa. Muuten ei olisikaan mahdollista, että lippulaivamalli maksaa 5 000 euroa parilta. Se on Q Acousticsin kaiuttimeksi paljon mutta todennäköisesti tarkan markkina-analyysin tulosta. Concept 300:n parihinta on 3 570 euroa, ja siihen siis kuuluu jalat. Se ei ole jalustakaiuttimeksi pieni mutta kokonaisuuden huomioiden ei myöskään perustelematon summa. Teini-iän juuri saavuttavalle valmistajalle ei voi kuin toivoa kaikkea hyvää valitsemallaan tiellä.??n Teknisesti Concept 300:ssa on sekä vanhaa että uutta. Voi sanoa, että kyseessä on toistaiseksi teknisesti pisimmälle kehitetty Q Acousticsin kaiutin. 13 Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -JULKAISUTILAISUUS, LONTOO, 24.1.2019 | RAPORTTI 104177_.indd 13 4.3.2019 14.07.20
RAPORTTI | HIGH END MÄSSAN 2019, 16.–17.2.2019, TUKHOLMA 14 VANHAN KERTAUSTA muilla messuilla mutta ei Tukholmassa. Technicsin uusi lähtötason SL-1500C-levysoitin oli yksi harvoista laiteuutuuksista, samoin olivat AVM:n (A8.3) ja Mark Levinsonin (5802) stereovahvistimet. Ehkä masentavinta koko tapahtumassa oli ilmeisesti aivan tosissaan soitettu näytemusiikki: Johnny Cashia, Dire Straitsia, Brubekin Take Fivea, Jose Carreras laulamassa Ariel Ramirezin Misa Criollassa ja niin edelleen. Kuin suoraan 1990-luvulta! Kuka oikeasti kaipaa näitä? Paras ääni? Okei-ääntä kuului sieltä täältä, kuten JBL:n uusvanhoista L100-kaiuttimista Arcamin äänilähteellä, Mark Levinsonin vahvistimella ja Straightwiren kaapeleilla. Ruotsalaisen Oiko Audion dipolit paransivat suoritustaan viime vuodesta. Varmoja suorittajia olivat myös mbl 101 -omnit Apurnan vahvistimella ja Lunacablen kaapeleilla; KEF uuden HIGH END MÄSSAN 2019, 16.–17.2.2019, TUKHOLMA Ensimmäistä kertaa Tukholman highend-messut kirvoittivat tunteen, että tämä on jo niin nähty. Jotakin mielenkiintoista löytyi kuitenkin. TEKSTI JA KUVAT: KARI NEVALAINEN M essutilat olivat korjaustöiden vuoksi kutistuneet, ja siksi tusinan verran näytteilleasettajia parhaasta päästä oli jättäytynyt pois. Se yksinään jo teki messuista vähän vaisut. Väkeä kyllä riitti. Lauantaiaamuna Sheratonin oven edessä oli sata metriä pitkä jono, mutta sunnuntaina oli jo huomattavan rauhallista. Liekö lämmin, aurinkoinen ulkoilukeli syönyt osallistumisintoa? Tutut huoneet ja tutut merkit. Suuret yllätykset tai uutuudet puuttuivat. Samat Audio Technican ja Staxin kuulokekopit, sama moneen kertaan kuultu Naimin kaapelinvaihtotesti, samat Hecon kaiuttimet (tällä kertaa tosin Cayinin putkivahvistimen perässä), sama täpötäysi Dynaudio/Hegel-huone, sama episodi, missä Devialetin vahvistimia ei saada oikein millään toimimaan, samat Totemin kaiuttimet jo kolmatta vuotta peräkkäin (Gaton vahvistimilla), viime vuoteen verrattuna lähes identtiset laitekokoonpanot Technicsin ja Focalin (dSC, Pass Lab, Siltech) huoneissa. Ensimmäistä kertaa Tukholman messuilla esittäytyivät Kii Audio ja AeQuo Audio. Edellinen ”vain laadukkaan virtajohdon kaipaavalla” Kii Three BXT -bassojatkeella, jälkimmäinen Stillakaiuttimilla Apurnan vahvistimella, Lunacablen kaapeleilla ja Strömin virtayksiköllä. Kelpo ääntä molemmista, jälkimmäinen hieman enemmän perinteisessä highend-hengessä. Steinway-Lyngdorf on esiintynyt Hifi Klubbenin osastolla ennenkin, mutta ei koskaan Steinway & Sons Model B -kaiuttimella. Buchardt Audio on esitellyt uutta S400-jalustakaiutintaan R-sarjan R11-kaiuttimella Chordin elektroniikalla ja van den Hullin kaapeleilla; Audio Solutionsin kaiuttimet Alluxityn lähteellä, Vituksen vahvarilla ja Furutechin kaapeleilla; Magicon mahtavat M6:set Constellationin vahvistimilla ja Shunyatan kaapeleilla sekä Piega Coax 711 -alumiinikaiutin Devialetin Expert -vahvistinkombolla. Lähes parasta ääntä tarjosivat tällä kertaa AeQuo Audion lisäksi HiFi Concept ruotsalaisilla QRS-kaiuttimilla ja AVM & Burmester -elektroniikalla sekä Perfect Sense ensiesittelyssä olleella Vimberon kaiuttimella ja laadukkaalla elektroniikalla. Messujen innostavin ääni löytyi kuitenkin huoneesta, jossa Audio Researchin hulppea putkivahvistinpatteristo oli saanut kunnian käskeä alunperin vuonna 1949 lanseerattuja, 105 desibeliä herkkiä Klipschorneja! Ruotsalaisen Oido Audion eräänlaiset ympärisäteilevät kaiuttimet Valvetin vahvistimilla, Totaldacin etupäällä ja Bibacordin kaapeleilla. Kaiutin paransi suoritustaan viime vuodesta. 104614_.indd 14 4.3.2019 13.28.27
HIGH END MÄSSAN 2019, 16.–17.2.2019, TUKHOLMA | RAPORTTI 15 Vimber on Tidalin edullisempi alabrändi. Tonda-kaiuttimessa on yksi Accutonin 30 millimetrin keraaminen Cell-diskantti ja yksi 168 millimetrin keraaminen Cell-keskiääninen, molemmat basso-osasta eristetyssä alumiinikotelossa. Bassoja toistaa kolme Accutonin 190-millistä alumiinikartioista bassoäänistä. Vahvistin oli Thrax, striimeri Lumin, dac CEC, kaapelit Vertere, verkkosuodin PS Audio ja laiteteline Final Elemente. Hifiklubbenin ja Lyngdorfin perustaja Peter Lyngdorf esitteli henkilökohtaisesti Steinway & Sonsin Model B -kaiutinta, joka on yhtä kuin Steinway & Sons Model D -kaiutin dipolibasso-osalla, digitaalisella jakosuotimella ja 4 x 400 watin digitaalivahvistimella. Idea on varmasti hyvä, mutta lopputulos jätti vähän kylmäksi. Synthese Soprano on sympaattinen integroitu vahvistin 24 bitin AKM-dacilla Italiasta. Kahdesta (per kanava) EL84/6BQ5-pentodista puristetaan 12 a-luokan wattia (kuuteen ohmiin) kanavaa kohti ultra linear -kytkennällä. Esiasteessa on OP-AMP JRC4580 ja ajurina MJD340-pari. Soprano on 1 200 euron hinnallaan kova kilpailija esimerkiksi Luxmanin XQ-SN10:lle. 104614_.indd 15 4.3.2019 13.29.07
RAPORTTI | HIGH END MÄSSAN 2019, 16.–17.2.2019, TUKHOLMA Klipsch on viimevuosina elvyttänyt vanhoja klassikkomallejaan. Nyt oli vuorossa legendaarinen seitsenkymppinen Klipschorn vahvistimena Audio Researchin uusi M180-päätevahvistin ja Nordostin kaapelit. Miten hieno ääni saadaankaan lyhyestäkin bassotorvesta ja kaiuttimien nurkkasijoituksella! Esitystä ei onnistunut pilaamaan edes äänilähteenä käytetty Roonin striimeri. Klipschorn-entusiastit tosin etsivät ensiksi alkuperäisiä Klipschorneja kuin koskevat uudelleen lämmitettyihin. Ensi kertaa Pohjolassa: AeQuo Audio kehutuilla Stilla-kaiuttimillaan. Siro kolmitiekaiutin kantaa suuntaimella ja akustisella linssillä varustettua diskanttia, kahta seitsentuumaista aktiivibassoa (2 x 260 wattia N-Core-vahvistimella) välissään polypropeenikeskiääninen. Passiiviselle yläpäälle oli Apurnan ylellinen stereovahvistin, äänilähteenä Technicsin levari DS-Audion optisella äänirasialla sekä Auralicsin streamer/dac. Avara ja sangen elämänmyönteinen ääni. Line Magneticin pieni single-ended-vahvistin Mini 218 IA SET EL84 kantaa vain yhtä EL84-pääteputkea per kanava. Vahvistin on tarkoitettu ensisijassa kuulokekuunteluun, mutta kolmen watin antoteho (ab1-luokassa?) riittää myös herkille laajakaistoille. Tälle EL84-vahvistimelle on lukuisia esikuvia. Yhdessä niistä, Lyricin Ti-24:ssä, on säädin negatiivisen takaisinkytkennän määrälle! Sydäntälämmittävä vintage-laitteisto jokaiselle vanhan koulukunnan edustajalle: Soundlabin A-545-staattien välissä AtmaSpheren OTL-päätteet ja CAT SL1 -esivahvistin, levysoittimessa Reedin äänivarsi. Oletpa sitten ensiaskeleita korkealaatuisen äänentoiston pariin ottava harrastaja tai jo pidemmän linjan konkari, niin löydät Monitor Audion valikoimasta laajan kattauksen eri käyttötarpeisiin soveltuvia kaiuttimia useissa eri hintaluokissa. Lukuisia testimenestyksiä saavuttaneita Monitor Audion kaiuttimia yhdistää niiden tarjoama erinomainen hintalaatusuhde. Tervetuloa kuuntelemaan ja muodostamaan oma mielipiteesi Monitor Audio kaiuttimista. Äänentoiston eturintamassa jo vuodesta 1972 Amerikkalainen Emotiva on niittänyt kansainvälistä mainetta erinomaisen hinta-laatusuhteen tarjoavalla AVelektroniikallaan. Englantilainen Hifi Choice lehden testaaja totesi mm. ”Vakuuttavin esimerkki edullisesta High-Endistä johon olen urallani törmännyt”. Puh: 050-434 4512 info@ideaali.fi 104614_.indd 16 4.3.2019 13.29.29
HIGH END MÄSSAN 2019, 16.–17.2.2019, TUKHOLMA | RAPORTTI Komeaa ja kallista: Constellation Audion Virgo III -esivahvistin ja Centaur II -päätevahvistin, äänilähteenä Roon Nucleus ja varalla TechDAS Airforce III -levysoitin, kaapeleina Shunyatat, joista paksuimmat Shunyata Harp Zigmat suuntasivat Magico M6 -kaiuttimille. Miehekästä ääntä puolen miljoonan laitteistosta, mutta vähän pienempikin äänenvoimakkuus olisi riittänyt. Oletpa sitten ensiaskeleita korkealaatuisen äänentoiston pariin ottava harrastaja tai jo pidemmän linjan konkari, niin löydät Monitor Audion valikoimasta laajan kattauksen eri käyttötarpeisiin soveltuvia kaiuttimia useissa eri hintaluokissa. Lukuisia testimenestyksiä saavuttaneita Monitor Audion kaiuttimia yhdistää niiden tarjoama erinomainen hintalaatusuhde. Tervetuloa kuuntelemaan ja muodostamaan oma mielipiteesi Monitor Audio kaiuttimista. Äänentoiston eturintamassa jo vuodesta 1972 Amerikkalainen Emotiva on niittänyt kansainvälistä mainetta erinomaisen hinta-laatusuhteen tarjoavalla AVelektroniikallaan. Englantilainen Hifi Choice lehden testaaja totesi mm. ”Vakuuttavin esimerkki edullisesta High-Endistä johon olen urallani törmännyt”. Puh: 050-434 4512 info@ideaali.fi 104614_.indd 17 4.3.2019 13.29.52
KAMPPAILU KESKILUOKASSA JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN Kaiutinvertailu lähtee helposti käsistä. Kapeastakin hintahaarukasta löytyy lukuisia vaihtoehtoja, jos ryhmää ei rajata vaikkapa ulkomittojen mukaan. Vertailumme 14 osanottajaa näyttää, että keskihintainen jalustakaiutin voi kuulostaa hyvältä monella eri tavalla. K eskihintaisten kaiuttimien megavertailusta on vierähtänyt jo yli kolme vuotta. Viimeksi suurtesti järjestettiin numerossa 8/2015, kun vertailimme 1 500–2 000 euron jalustakaiuttimia. Yllättävää on, että silloisesta 16 kaiuttimen joukosta yhteisiä merkkejä on vain neljä: Amphion, B&W, Monitor Audio ja Revel. Kaikkien näiden valmistajien osalta mukana on nyt pykälää edullisempi malli. Kaikki vertailun merkit ovat jo pitkän linjan valmistajia ympäri maailman. Kotimaiset Amphion ja Aurelia saavat vastaansa brittiläisen ATC:n, B&W:n ja Monitor Audion, tanskalaisen Audiovec torin ja Dalin, ranskalaisen Focalin, saksalaisen Hecon, yhdysvaltalaisen Definitive Technologyn, Revelin ja SVS:n, italialaisen Sonus Faberin ja puolalaisen Tagan. Kaiuttimen tärkein tehtävä on soida hyvin. Jos toisto ei ole kuulijan mieleen, eivät eksoottiset koteloja kartiomateriaalit tai jakosuotimessa käytetyt huippukomponentit tilannetta pelasta. Ulkonäköseikoilla tai kuulijan tiedolla mullistavista teknologioista voi sen sijaan olla vaikutuksensa, jopa koettuun äänenlaatuun. Siksi kaikki kaiuttimien kuuntelut tehtiin vertailussamme täysin sokkona, jotta ennakko-odotukset eivät päässeet vaikuttamaan havaintoihin. NÄIN KUUNNELTIIN VERTAILUN KAIUTTIMET kuunneltiin Hifimaailman kuunteluhuoneessa sokkona. Kuuntelija ei siis tiennyt mukana olleita kaiuttimia (pl. Mauri Eronen) eikä niiden järjestystä, ainoastaan kuunneltavan laitteen tyypin. Omien suosikkien valinnan helpottamiseksi kuulija sai lopuksi pyytää uusintakuuntelun haluamistaan kaiuttimista. Myös uusintakuuntelu tehtiin soivan kaiuttimen merkkiä ja mallia tietämättä. Kaiuttimet oli sijoitettu 70 senttimetriä korkeille jalustoille noin puolen metrin etäisyydelle takaseinästä mutta lähelle takana sijaitsevaa kirjahyllyä. Kiviseinäinen kuunteluhuone on kevyesti akustoitu vaimentavilla ja diffusoivilla materiaaleilla. Kaiuttimet suunnattiin hieman ohi kuulijan. Kuulijalla oli halutessaan mahdollisuus pyytää kaiuttimien siirtämistä lähemmäksi seinää tai suuntauksen muuttamista. Kuuntelussa käytetty laitteisto koostui Musical Fidelity M6 500i -vahvistimesta, Oppo UDP-205 -soittimesta ja Analysis Plus -välija -kaiutinkaapeleista. Heikki Kivelä käytti äänilähteenä kannettavaa Apple-tietokonetta ja Oppon da-muunninta. Vertailukohtana toimi Phonar Veritas P6 next -kaiutinpari. Kuuntelijat antoivat yleisarvosanan äänenlaadusta asteikolla 0–5. Asteikko on absoluuttinen, eli arvosanan 5 saanut kaiutin on erinomainen riippumatta sen hintaluokasta. Arvosana 2,5 edustaa hyvää keskitasoa. Modernin Definitive Technologyn koko etulevy on metallia. Yläpinnassa on kankaalla suojattu passiivielementti. JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 19 104474_.indd 19 4.3.2019 14.13.54
Kuulijat tiesivät vain vertailevansa kaiuttimia. Hintaluokkaa ei kahdelle avustavalle kuuntelijalle kerrottu erikseen, mutta sen he saattoivat hyvin tietää etukäteen. Hifimaailman numeroiden pääteemat ovat esillä sekä kustantajan nettisivuilla että edellisen numeron tulossa-sivulla. Kaiuttimen valintaperusteisiin toki vaikuttavat usein muutkin seikat kuin äänenlaatu, esimerkiksi hinta, koko ja ulkonäkö. Värivaihtoehdoillakin voi olla väliä, samoin seinäkiinnitysmahdollisuuksilla tai lisävarusteena saatavilla tyyliin sopivilla jalustoilla. Niinkin pieni yksityiskohta kuin kaiuttimen korkeus voi ratkaista, jos se on tarkoitus sijoittaa kirjahyllyyn. Tätä ei äänenlaadun vuoksi yleensä kannata tehdä. Vertailun kaiuttimien ulkotilavuus vaihtelee noin kymmenestä kolmeenkymmeneen litraan. Kotelon tilavuus vaikuttaa lähinnä sen bassotoistoon, ja suuri kaiutin on helpompi saada ulottumaan matalalle tinkimättä liikaa herkkyydestä tai dynamiikasta. Yksi poikkeaa joukosta Kaikkia vertailun kaiuttimia yhdistää se, että niiden toistokaista on jaettu kahteen osaan. Ne ovat siis niin sanottuja kaksitiekaiuttimia. Yhtä lukuun ottamatta kaiuttimen bassokeskiääninen on refleksikuormitteinen. Refleksivirityksen avulla kaiutinkoteloon aiheutetaan tarkoituksellinen resonanssi, jonka tarkoitus on parantaa bassotoiston ulottuvuutta ja herkkyyttä suljettuun kotelorakenteeseen verrattuna. Viritys tehdään useimmiten avonaisella refleksiputkella tai -kanavalla. Putken läpimittaa ja pituutta muuttamalla resonanssitaajuutta ja siten bassotoiston vasteen muotoa voidaan muokata. Audiovectorissa refleksikanava näkyy kapeana vakona kaiuttimen etulevyssä. Muissa on perinteinen refleksiputki, jonka pää on useimmiten pyöristetty virtausäänien minimoimiseksi. Häiriöääniä kuuluu kuitenkin usein kovaa kuunneltaessa ja varsinkin materiaalilla, jossa on paljon puhdasta bassoa ilman muun äänialueen sisältöä. Pienessä huoneessa tai lähelle seinää sijoitetun kaiuttimen putken voi tukkia, jos bassotoisto on liian voimakas. Vaahtomuovitulppia ei liiemmin kaiuttimien mukana enää tule, mutta tukkeeksi käy mikä tahansa kangasmytty villasukasta pipoon. Eteen sijoitun refleksiputken tapauksessa etumaskin käyttö voi olla esteettisesti perusteltavaa. Brittiläinen ATC on vertailun pienin ja ainoa suljettuun koteloon perustuva kaiutin. SelDiskantin valmistusmateriaalista ei voi päätel lä kaiuttimen sointipiirteitä. Metallikalotti ei siis kuunteluiden perusteella soinut yhtään sen metallisempana kuin kangasversiokaan – aina kaan kun kaiutinta ei nähnyt. Monitor Audion bassoelementti on vertai lun suurin, kahdeksan tuumaa. Kartion jäyk kyyttä on parannettu golfpallokuvioinnilla. Nahalla päällystetyn Sonus Faberin väri kyljen voi irrottaa ja vaihtaa vaikka sisus tuksen muuttuessa. Puuviilun lisäksi eri värivaihtoehtoja on seitsemän. VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 20 104474_.indd 20 4.3.2019 14.14.15
Tuplajohdotuksen tarjoavassa Hecossa voi myös valita diskantin tason neutraalista tai kaksi desibeliä korostavasta. Yksiä kaapeleita käytettäessä siltauspalan yläpää määritteleen asetuksen. BASSOT KURIIN Audiovectorin diskanttitoteuteus on tässä ryhmässä poikkeuksellinen. Saksalaisen Oskar Heilin kehittämän laskostetun AMT-kalvon (Air Motion Transformer/Tweeter) edessä on sihinää vähentävä verkko. Mauri Eronen Oma kolmen kärkeni on tasaisen hyvä, ja kaiuttimia yhdistää kuuntelun helppous. Heco erottuu edukseen korvanmyötäisellä ja neutraalilla otteellaan. Temppuilematonta ja leppoisaa kaiutinta jaksaa kuunnella pitkään, ja se on erittäin moniruokainen. Herkkä ja tasapainoinen SVS on sopivalla alakeskialueen muhevuudellaan rehevä ja miellyttävä toistin, jonka kanssa äänenvoimakkuutta tulee lisättyä vaivihkaa tavallista enemmän. Focalissa rauhallinen teema jatkuu. Se ei tuo korostuneesti asioita esiin vaan yhdistää äänialueet saumattomasti ja laittaa keskittymään musiikkiin. Heikki Kivelä Heco on ääneltään iso ja innostava mutta tarvittaessa myös täsmällinen, ja se toistaa dynamiikan uskollisesti myös hiljempaa kuunneltuna. Rohkeasta menosta on helppo pitää. Revel on helposti kuunneltava kaiutin, jonka resurssit matalilla taajuuksilla tulevat helposti esiin. Runsaahkosta bassopäästä huolimatta soundi rullaa miellyttävästi. B&W:ssä on kompakti ja hiukan kevyempään kuunteluun paremmin istuva, eläväisen läsnä oleva ääni, jossa diskantti korostuu skarpisti ja bassossa on ryhtiä. Mikael Nederström Testin kärki muodostuu Focalista, Revelistä, Amphionista ja Hecosta. Jokaisessa oli pieniä sointitasapainon mutkia, mutta yhdessäkään ei niin vakavia, että ne estäisivät musiikista nauttimisen. Focal on miellyttävin silloin, kun äänite ei ole paras mahdollinen. Tuhtisointinen Revel toimii parhaiten, jos huone on poikkeuksellisen suuri. Amphion ja Heco ovat hyviä kompromisseja, joissa on vain hitunen ääripäiden korostumaa, mutta ei häiritsevässä määrin. KUUNTELIJOIDEN VALINNAT JOS KAIUTTIMEN BASSOTOISTO tuntuu liian tukevalta tai kumisevalta, on lääkkeitä monenlaisia. Helpoin tapa on vetää kaiuttimia reilusti irti seinistä. Jos tämä ei ole mahdollista tai jos se aiheuttaa toisen äänialueen liiallisen vaimenemisen kaiuttimen takaa seinästä tulevan vastavaiheisen signaalin takia, kaiuttimen refleksiputken tukkiminen on tehokas keino vaimentaa tasaisesti koko bassoaluetta. Jos ongelma sijaitsee lähinnä yläbassoalueella, saattaa hyvä vaihtoehto olla lisämassan käyttö bassokartiossa. Bassokartion massaa voi kasvattaa esimerkiksi kiinnittämällä kartion pölykupin (yleensä se puolipallo elementin keskellä) ympärille tasaisesti 5–40 grammaa sinitarraa. Menetelmä toimii parhaiten kolmitiekaiuttimilla, joissa bassoelementin toisto ei ulotu ylös keskialueelle. Jos kaiutin tarjoaa kaksoisvahvistusmahdollisuuden, eli siinä on erilliset liittimet bassoille ja keskialueelle/diskantille, voi vahvistimen kytkeä keskiäänen/diskantin liittimeen ja yhdistää ne bassoäänien liittimiin 1–6 ohmin tehovastuksella. Tämä pudottaa pelkästään bassoelementin tuottamaa äänentasoa. Kaksitiekaiuttimella vastusten lisääminen saattaa lisämassatekniikan tapaan vaikuttaa liian korkealle keskitaajuuksiin, jolloin toisto muuttuu kolkoksi. Bassojen hillintä onnistuu tietenkin myös ennen kaiutinta. Taajuuskorjaimen käyttö vahvistimessa voidaan toteuttaa monella tavalla, ja usein säätö vaikuttaa turhan laajalle alueelle heti kilohertsistä alaspäin. Parempi vaihtoehto on kunnollinen huonekorjain, esimerkiksi av-vahvistimeen sisäänrakennettu tai ulkoinen malli, kuten tässä lehdessä testattu ihmekone DSPeaker AntiMode X4. JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 21 104474_.indd 21 4.3.2019 14.14.35
INFO AMPHION ATC AUDIOVECTOR AURELIA B&W DALI Malli Argon1 SCM7 QR1 Magenta 2i 707S2 Opticon 2 Parihinta 1 300 € 990 € 1 090 € 1 280 € 998 € 998 € Edustaja Amphion Sound Factor Hifimesta Aurelia B&W Group Finland Hifistudio Lisätietoja amphion.fi soundfactor.fi atcloudspeakers.co.uk hifimesta.fi aurelia.fi bwgroup.fi hifistudio.fi dali-speakers.com Mitat (lxkxs) 16 x 31,6 x 26,5 cm 17,4 x 30 x 21,5 cm 19 x 32,5 x 23,2 cm 14,6 x 31,2 x 27,2 cm 16,5 x 28 x 26 cm 19,5 x 35,1 x 29,7 cm Ulkotilavuus 13 l 11 l 14 l 12 l 12 l 20 l Paino 8 kg 7 kg 6 kg 6 kg 6 kg 8 kg Toimintaperiaate 2-tie, refleksi 2-tie, suljettu 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi Refleksiputken sijainti takana edessä takana takana takana Suurin suositeltava teho 150 W 300 W 150 W 140 W 100 W 150 W Elementit -basso-keskiääni 130 mm 125 mm 150 mm 130 mm 130 mm 170 mm -diskantti 25 mm titaanikalotti 25 mm kangaskalotti AMT-tasokalvo 25 mm titaanikalotti 25 mm hiilikalotti 28 mm kangaskalotti Jakotaajuus 1 600 Hz 2 500 Hz 3 000 Hz 1 800 Hz ei ilm. 2 000 Hz Kaksoisjohdotus ei kyllä ei ei kyllä ei Värit valkoinen, musta, pähkinä, useita eri suojaritilän värejä musta saarni, kirsikka valkoinen, pianomusta, pähkinä musta, valkoinen valkoinen, musta, ruusupuu valkoinen, musta saarni, pähkinä Muuta/lisävarusteet seinäteline (100 €) kangasmaski (50 €) Herkkyys (1 m/2,83 V) 83 dB 82 dB 86 dB 85 dB 83 dB 87 dB Viritystaajuus 50 Hz suljettu 50 Hz 56 Hz 49 Hz 47 Hz Minimi-impedanssi 4,2 Ohm @ 250 Hz 3,0 Ohm @ 19 kHz 5 Ohm @ 1 kHz 4,0 Ohm @ 190 Hz 3,9 Ohm @ 182 Hz 4,8 Ohm @ 195 Hz 3,9 Ohm @ 197 Hz DEFINITIVE TECHNOLOGY FOCAL HECO MONITOR AUDIO REVEL SONUS FABER SVS TAGA Demand D11 Aria 906 Celan Revolution 3 Silver 100 M16 Chameleon B Ultra Bookshelf Harmony Platinum B-40 SE V.2 1 100 € 999 € 999 € 990 € 1 099 € 1 099 € 1 199 € 1 090 € Simex Kruunuradio Hifitalo Concept Hifi Sonus Import Hifihuone Highendstudio Laatulaite Hifi simex.fi definitivetechnology.com kruunuradio.fi focal.com hifitalo.fi heco-audio.de concepthifi.fi monitoraudio.com sonus.fi revelspeakers.com Hifihuone.fi sonusfaber.com highendstudio.fi hifiq.fi tagaharmony.com 18,4 x 33 x 31,8 cm 22,5 x 39 x 28 cm 24 x 42 x 36 cm 23 x 37,5 x 30 cm 22 x 37 x 27 cm 18,5 x 31,5 x 28,3 cm 21,6 x 37,9 x 25,4 cm 21,9 x 41 x 27 cm 19 l 25 l 36 l 26 l 22 l 16 l 21 l 24 l 8 kg 8,5 kg 10,4 kg 9,3 kg 7 kg 7 kg 8,6 kg 8,5 kg 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi passiivielementti ylhäällä edessä takana takana takana pohjassa takana edessä 200 W 120 W 160 W 120 W 120 W 150 W 150 W 160 W 165 mm 165 mm 170 mm 200 mm 165 mm 150 mm 165 mm 165 mm 25 mm alumiinikalotti 25 mm al-mg-kalotti 30 mm kangaskalotti 25 mm al-mg-kalotti 25 mm alumiinikalotti 29 mm kangaskalotti 25 mm alumiinikalotti 25 mm titaanikalotti ei ilm. 2 800 Hz 2 800 Hz 2 800 HZ 2 100 Hz 2 500 Hz 2 000 Hz 2 000 Hz kyllä ei kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä pianovalkoinen, pianomusta pianomusta, vaalea ja tumma pähkinä pianomusta, valkoinen, espresso pianomusta, valkoinen, neljä puuviilua pianovalkoinen, pianomusta pähkinäpuuversio 1299 €, kuusi kylkiväriä pianovalkoinen, pianomusta, musta tammi pianovalkoinen, pianomusta, ruusupuu, pähkinä kaiutinjalustat (350 €) kaiutinjalustat (299 €) diskantin tason säätö 0/+2 dB 86 dB 87 dB 89 dB 88 dB 86 dB 86 dB 88 dB 89 dB 55 Hz 50 Hz 51 Hz 45 Hz 44 Hz 50 Hz 53 Hz 56 Hz 3,8 Ohm @ 215 Hz 4,5 Ohm @ 198 Hz 3,3 Ohm @ 490 Hz 4,7 Ohm @ 180 Hz 4,1 Ohm @ 160 Hz 4,2 Ohm @ 220 Hz 3,6 Ohm @ 200 Hz 3,9 Ohm @ 220 Hz laisena se on tietyssä mielessä altavastaajan asemassa, sillä refleksitai passiivielementillä toteutettu kaiutin on useimmiten hyötysuhteeltaan parempi bassoalueella. Varsinkin Hifimaailman kuunteluhuoneessa pikkuinen suljettu kaiutin jää helposti bassoiltaan hieman kevyeksi, mikä tuli ilmi myös kuunteluissa. Pienemmässä huoneessa ja varsinkin kerrostalo-olosuhteissa hiljaisemmalla voimakkuudella kuunteluarviot olisivat olleet todennäköisesti ATC:lle suopeammat. Sen edut ovat jossain aivan muualla kuin sokkovertailussa isompiaan vastaan. Hifimaailman numerosta 1/2015 voi lukea lisää ATC:stä, kun se testattiin yhdessä isoveljensä SCM40:n kanssa. Tällöin kuunteluarviot olivat suopeampia. Herkkyyttä suurella kotelolla Myös Amphion, Aurelia, Audiovector, B&W ja Sonus Faber ovat kooltaan kompakteja. Niissä bassotoistoa kuitenkin tuetaan refleksivirityksellä, ja kaiuttimet kuulostavat selvästi suuremmalta kuin ATC. Herkkyys on alempi kuin suurissa kaiuttimissa Audiovectoria ja Sonus Faberia lukuun ottamatta. Niiden yläkeskialueen/aladiskantin suurempi taso nostaa laskettua herkkyyttä välillä 100–10 000 hertsiä. Keskiraskasta sarjaa edustavat Dali, Definitive Technology, Revel ja SVS. Niiden ulkotilavuus on noin 20 litran luokkaa. Herkkyyttä on pieniä kaiuttimia enemmän eritoten bassoalueella, ja sointia kuvailtiin kuunteluissa useammin dynaamiseksi. Focal, Heco, Monitor Audio ja Taga ovat erityisesti korkeudeltaan muita kookkaampia. Herkkyys alkaa lähestyä jo 90 desibeliä, ja näitä on turha kuvitellakaan hyllyyn. Monitor Audio on kulmikkaana ja kahdeksantuumaisella bassolla kaikkein mahtailevin, mutta Hecon taaksepäin nouseva kotelon yläosa ja Tagan kotelon yläpuolelle nouseva diskanttisilmä kiinnittävät myös huomion. Audiovectorissa on erikoisuutena taiteltu AMT-tasokalvodiskantti, Focalissa käänteinen alumiinin ja magnesiumin sekoituksesta valmistettu metallikalotti. Muiden tavallinen kalottidiskantti on joko kangaspintainen, alumiinia tai titaania. Mitään eksoottisia rakenteita ei tässä hintaluokassa vielä näe, eikä diskantin valmistusmateriaalista voi päätellä kaiuttimen sointipiirteitä. Metallikalotti ei siis kuunteluiden perusteella soi yhtään sen metallisempana kuin kangasversiokaan – ainakaan kun kaiutinta ei näe. Pääosin helppoja kuormia Kaiutin näkyy sähköisenä kuormana siihen kytketylle vahvistimelle. Helppo kuorma on toki sellainen, jossa vahvistimelta ei vaadita paljoa tehoa, eli kaiuttimen herkkyys on suuri. Tällöin äänenpainetta saadaan riittävästi muutamilla wateilla. Herkkyys on kaiuttimen tuottama äänenpaine desibeleinä yhden metrin etäisyydellä, kun siihen syötetään 2,83 voltin signaalijännite. Tämä vastaa yhden watin tehoa kahdeksaan ohmiin. Herkkyys lasketaan taajuusalueen 100–10 000 hertsiä tason keskiarvona. VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 22 104474_.indd 22 4.3.2019 14.14.53
INFO AMPHION ATC AUDIOVECTOR AURELIA B&W DALI Malli Argon1 SCM7 QR1 Magenta 2i 707S2 Opticon 2 Parihinta 1 300 € 990 € 1 090 € 1 280 € 998 € 998 € Edustaja Amphion Sound Factor Hifimesta Aurelia B&W Group Finland Hifistudio Lisätietoja amphion.fi soundfactor.fi atcloudspeakers.co.uk hifimesta.fi aurelia.fi bwgroup.fi hifistudio.fi dali-speakers.com Mitat (lxkxs) 16 x 31,6 x 26,5 cm 17,4 x 30 x 21,5 cm 19 x 32,5 x 23,2 cm 14,6 x 31,2 x 27,2 cm 16,5 x 28 x 26 cm 19,5 x 35,1 x 29,7 cm Ulkotilavuus 13 l 11 l 14 l 12 l 12 l 20 l Paino 8 kg 7 kg 6 kg 6 kg 6 kg 8 kg Toimintaperiaate 2-tie, refleksi 2-tie, suljettu 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi Refleksiputken sijainti takana edessä takana takana takana Suurin suositeltava teho 150 W 300 W 150 W 140 W 100 W 150 W Elementit -basso-keskiääni 130 mm 125 mm 150 mm 130 mm 130 mm 170 mm -diskantti 25 mm titaanikalotti 25 mm kangaskalotti AMT-tasokalvo 25 mm titaanikalotti 25 mm hiilikalotti 28 mm kangaskalotti Jakotaajuus 1 600 Hz 2 500 Hz 3 000 Hz 1 800 Hz ei ilm. 2 000 Hz Kaksoisjohdotus ei kyllä ei ei kyllä ei Värit valkoinen, musta, pähkinä, useita eri suojaritilän värejä musta saarni, kirsikka valkoinen, pianomusta, pähkinä musta, valkoinen valkoinen, musta, ruusupuu valkoinen, musta saarni, pähkinä Muuta/lisävarusteet seinäteline (100 €) kangasmaski (50 €) Herkkyys (1 m/2,83 V) 83 dB 82 dB 86 dB 85 dB 83 dB 87 dB Viritystaajuus 50 Hz suljettu 50 Hz 56 Hz 49 Hz 47 Hz Minimi-impedanssi 4,2 Ohm @ 250 Hz 3,0 Ohm @ 19 kHz 5 Ohm @ 1 kHz 4,0 Ohm @ 190 Hz 3,9 Ohm @ 182 Hz 4,8 Ohm @ 195 Hz 3,9 Ohm @ 197 Hz DEFINITIVE TECHNOLOGY FOCAL HECO MONITOR AUDIO REVEL SONUS FABER SVS TAGA Demand D11 Aria 906 Celan Revolution 3 Silver 100 M16 Chameleon B Ultra Bookshelf Harmony Platinum B-40 SE V.2 1 100 € 999 € 999 € 990 € 1 099 € 1 099 € 1 199 € 1 090 € Simex Kruunuradio Hifitalo Concept Hifi Sonus Import Hifihuone Highendstudio Laatulaite Hifi simex.fi definitivetechnology.com kruunuradio.fi focal.com hifitalo.fi heco-audio.de concepthifi.fi monitoraudio.com sonus.fi revelspeakers.com Hifihuone.fi sonusfaber.com highendstudio.fi hifiq.fi tagaharmony.com 18,4 x 33 x 31,8 cm 22,5 x 39 x 28 cm 24 x 42 x 36 cm 23 x 37,5 x 30 cm 22 x 37 x 27 cm 18,5 x 31,5 x 28,3 cm 21,6 x 37,9 x 25,4 cm 21,9 x 41 x 27 cm 19 l 25 l 36 l 26 l 22 l 16 l 21 l 24 l 8 kg 8,5 kg 10,4 kg 9,3 kg 7 kg 7 kg 8,6 kg 8,5 kg 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi passiivielementti ylhäällä edessä takana takana takana pohjassa takana edessä 200 W 120 W 160 W 120 W 120 W 150 W 150 W 160 W 165 mm 165 mm 170 mm 200 mm 165 mm 150 mm 165 mm 165 mm 25 mm alumiinikalotti 25 mm al-mg-kalotti 30 mm kangaskalotti 25 mm al-mg-kalotti 25 mm alumiinikalotti 29 mm kangaskalotti 25 mm alumiinikalotti 25 mm titaanikalotti ei ilm. 2 800 Hz 2 800 Hz 2 800 HZ 2 100 Hz 2 500 Hz 2 000 Hz 2 000 Hz kyllä ei kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä pianovalkoinen, pianomusta pianomusta, vaalea ja tumma pähkinä pianomusta, valkoinen, espresso pianomusta, valkoinen, neljä puuviilua pianovalkoinen, pianomusta pähkinäpuuversio 1299 €, kuusi kylkiväriä pianovalkoinen, pianomusta, musta tammi pianovalkoinen, pianomusta, ruusupuu, pähkinä kaiutinjalustat (350 €) kaiutinjalustat (299 €) diskantin tason säätö 0/+2 dB 86 dB 87 dB 89 dB 88 dB 86 dB 86 dB 88 dB 89 dB 55 Hz 50 Hz 51 Hz 45 Hz 44 Hz 50 Hz 53 Hz 56 Hz 3,8 Ohm @ 215 Hz 4,5 Ohm @ 198 Hz 3,3 Ohm @ 490 Hz 4,7 Ohm @ 180 Hz 4,1 Ohm @ 160 Hz 4,2 Ohm @ 220 Hz 3,6 Ohm @ 200 Hz 3,9 Ohm @ 220 Hz Kolmen desibelin ero herkkyydessä tarkoittaa vaadittavan tehon kaksinkertaistumista tai puoliintumista. Koska oikeata kaiutonta huonetta ei ollut käytettävissä, tehtiin mittaus sisätiloissa Aalto-yliopiston mittaaman referenssikaiuttimen herkkyyteen korjattuna. Toinen tekijä on impedanssi eli kaiuttimen vaihtosähköä vastustava voima. Kuorma on helpoin, kun impedanssin itseisarvo on suurehko, yli kuusi ohmia, ja virran ja jännitteen välinen vaihekulma pieni. Suuri vaihekulma yhdessä alle neljän ohmin itseisarvon kanssa voi heikentää vahvistimen puhtaasti antamaa tehoa, jos se on huonosti suunniteltu. Korkean antoimpedanssin vahvistimilla, kuten joillakin vanhemmilla d-luokan laitteilla ja putkivahvistimilla, kaiuttimen tasainen impedanssivaste on tärkeää, jotta toistovaste ei vääristyisi. Putkivahvistin suosii yleensä myös tasaisempaa impedanssia voimakkaiden vaihteluiden sijaan. Kaikki vertailun kaiuttimet ovat varsin helppoja vahvistimelle. Ainoastaan Hecossa esiintyy noin neljän ohmin ja 40 asteen reaktiivisen kuorman yhdistelmä. Tämäkään ei ole paha nakki modernille transistorivahvistimelle. B&W:n impedanssi vaihtelee voimakkaasti välillä 5–45 ohmia, mikä voi joillakin korkean antoimpedanssin vahvistimilla ilmetä impedanssivastetta mukailevana korostuksena. Lievemmässä määrin samanlainen impedanssipiikki (23–32 ohmia) keskialueella on Aureliassa, Definitive Technologyssä, Focalissa, Monitor Audiossa, Revelissä ja Tagassa. Tagan bassoalueen piikit ovat voimakkaita (40 ohmia), mikä saattaa vaikuttaa kontrolliin ja tasapainoon alataajuuksilla. ?n Focalin designissa on paljon elementtejä: nahkajäljitelmä etulevyssä, pellavakuvioinen bassokartio, lasinen yläpinta ja käänteinen diskanttikalotti. Jotenkin ne kaikki silti toimivat yhdessä. JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 23 104474_.indd 23 4.3.2019 14.15.21
HECO CELAN REVOLUTION HINTA: SUURI ÄÄNI TASAPAINOSSA Kookkaimpaan kolmannekseen kuuluva Heco ylsi energisellä toistollaan jokaisen kuuntelijan kärkiryhmään. Parilla kuuntelijalla ykköspaikka oli jaettu, mutta raati oli harvinaisen samaa mieltä kaiuttimen ansioista. Hintahaitarin edullisimpaan päähän kuuluvana yksimielisen hyvä-ääninen Celan Revolution 3 yltää ansaitusti vertailun ykköspaikalle. Hecon neutraali ääni koettiin miellyttäväksi ja äänikuvaltaan suureksi. Kaiuttimen diskanttitoistoa voi nostaa kaksi desibeliä kaiutinliittimien siltausta tai kaksoisjohdotuksessa kytkentää muuttamalla. Kuunteluissa käytetty dB -asetus todettiin kuitenkin erittäin hyväksi akustiikaltaan vaimennetussa kuunteluhuoneessa, eikä korotukselle nähty tarvetta. Vaikka herkkyys on joukon suurin, ei Hecoa kannata kytkeä aivan heiveröisimmän vahvistimen perään, sillä sen impedanssin vaihekulma on alakeskialueella yli 40 astetta alle neljällä ohmilla. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Siististi sointuva ja rauhallisen tasapainoinen kaiutin on heti ensi tahdeilta korvanmyötäinen. Toistossa ei ole erikoisuutta tavoittelevia jippoja, vaan tuloksena on helposti lähestyttävä balanssi ja soiton etenevyys. Piirto ei ole sävyiltään tai stereokuvaltaan veitsenterävää mutta sitäkin leppoisampaa sortumatta tukkoisuuteen. Toisto toimii niin rauhallisessa kuin kovemmassakin menossa, eikä musiikkilajilla ole väliä. PISTEET: 3,5 Heikki Kivelä Kaikilla akseleilla iso äänikuva, joka myös toistaa sinne plaseeratut asiat yllättävän tarkkarajaisesti. Basso kestää astetta ronskimpaakin kuritusta, ja alimmallakin oktaavilla asioilla on oikea painokkuus. Kaiuttimen rohkeasta ja raamikkaasta äänestä on helppo pitää, sillä se on samanaikaisesti innostava mutta myös täsmällinen. Ärhäkät äänet pistävät esiin juuri sopivalla painotuksella ilman että jälki rasittaisi korvia. Basso on koko alueellaan sopusuhtainen. Dynaamiset kyvyt tulevat esiin niin hiljaa kuin vähän kovempaakin kuunnellessa asiallisesti. PISTEET: 4+ Mikael Nederström Tasapainoinen ja neutraali sointimaailma. Diskantti soi kirkkaasti mutta ei riipivästi, basso paukahtaa korostumatta. Kaikenlainen musiikki toimii tasaisen varmasti. Keskialueella tietyissä lauluäänissä voi kriittinen kuuntelija havaita hitusen ohuutta, mutta tämä ilmiö on hyvin lievä eikä kuulu kuin kaikkein tutuimmalla tavaralla. Äänikuvassa on mukavasti kokoa, tarkkuutta ja ilmaa. Sopusuhtainen ja yleispätevä esitys, jolla kuuntelee musiikkia mielikseen. PISTEET: 3,5 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Heco Celan Revolution 3 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Energinen ja tasapainoinen sointi | Suuri herkkyys | Säädettävä diskantin taso Impedanssi saattaa olla haastava putkivahvistimelle Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 104474_.indd 24 4.3.2019 14.15.37
REVEL CONCERTA M HINTA: SIVISTYNEEN MIELLYTTÄVÄ Harman-konserniin kuuluvan Revelin mallistossa edulliseen päähän kuuluva Concerta2-mallisto on johdettu menestyneestä Performa3-sarjasta. Kolme vuotta siten esitellyssä M16:ssa on diskantin edessä säteilykuviota bassokeskiääniseen integroiva aalto-ohjain. Kiiltävä pianolakattu kotelo on kyljistään pyöristetty niin, että tavalliseen suoraan levyyn on tehty poikittaisvakoja, minkä jälkeen levy on taivutettu. Sisäseinää on lisäksi vahvistettu mdf-levyllä. Revelin sointi on hyvin kontrolloitu ja äänensävyltään tumma. Minkäänlaista rasittavuutta ei ilmene, ja vaikka diskanttitoisto on vaimea, erottelee kaiutin yksityiskohtia vaivattomasti. Pidemmän päälle tästä on hyötyä, vaikka ensi kuulemalta kaiutin ei pyrikään tekemään lähtemätöntä vaikutusta. Pienessä huoneessa re eksiputki kannattaa tukkia, sillä basson taso on melko suuri. Viihdyttävän miellyttävä kaiutin toiminee erinomaisesti suuremmassa huoneessa eikä ole kuormana hankala. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Tummahkosävyinen ja keskialuepainotteinen sointi välttelee tehokkaasti ärsyttämästä, kunhan äänenvoimakkuuden pitää suht matalalla. Lempeässä toistossa yläbasso työntyy hieman esiin, mutta alaääniäkin irtoaa tarvittaessa. Kovempaa soitettaessa toisto muuttuu luonteeltaan kovemmaksi. Diskantti on vaimeahko mutta erittäin kaunisääninen. Rytmikäs ja hauska kuunneltava kaikesta huolimatta. Kovaseinäiseen ja hieman isompaan huoneeseen sopiva kaiutin. PISTEET: 3 Heikki Kivelä Matalilla taajuuksilla on lihaksikas ote, joka luo mukavaa liikettä ilmaan. Kaiutin soikin tilassa kohtuullisen isosti. Myös äänikuva on pykälää laajempaa ja kolmiulotteista sorttia. Sävyltään helppo diskantti on sopivalla tasolla, ja yläkeskiäänien puolella erottuu mukavasti detaljeja. Bassoalueenkin touhuissa on mukavasti erottelua, vaikka niiden koko onkin suhteessa muuhun kaistaan aavistuksen runsas. Yleisesti miellyttävän menevä, ei liian energinen toistopro ili. Helppo kuunneltava. PISTEET: 4 Mikael Nederström Muheva ja tuhtisointinen ääni. Voimakas bassotoisto pehmentää monen äänitteen luontaista särmää. Tämä tekee soundista miellyttävän mutta samalla hiukan etäisen. Keskialueen osalta ääni on varsin hyvin balanssissa, samoin diskantin. Tummahko esitys syö äänikuvasta hiukan läpinäkyvyyttä. Toisaalta riipiväsoundisia äänityksiä tällainen tasapaino rauhoittaa. Ääni on muutenkin puhdas ja sävyisä. Isommassa huoneessa kaiutin voisi olla yksi parhaista, eikä se nytkään parhaimmasta kärjestä paljoa jää. PISTEET: 3,5 (tulpattuna) Sävykäs ja miellyttävä | Kontrolloitu toisto Basso korostuu helposti pienessä huoneessa 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Revel M16 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 104474_.indd 25 4.3.2019 14.15.58
FOCAL ARIA HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Focal Aria 906 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). TUMMASOINTISTA GLAMOURIA Kookas Focal on ulkoisesti koreileva mutta sinänsä hienosti viimeistelty kaiutin. Puuviilutetut kyljet, yläpinnan lasilevy ja hopeinen käänteinen diskanttielementti yhdessä bassoelementin pellavakuvioisen kartion ja hopeareunuksen kanssa kiinnittävät taatusti huomion kaiutinkaupassa. Etulevyn saa toki piiloon magneettikiinnitteisellä maskilla. Focalin toistotasapaino on hyvin rauhallinen. Sen taajuusvasteessa on selvä vaimentuma kilohertsin yläpuolella. Tätä ei koettu niinkään virheenä, ainoastaan tavallista pidättyväisempänä ja tummasointisempana luonteenpiirteenä. Ei niin puristinen näkökulma on onnistunut, sillä Focal sijoittui kahdella kuuntelijalla kärkijoukkoon. Ääni on dynaaminen, ja bassotoistossa on auktoriteettia. Kuormaltaan muuten helpohko kaiutin voi korostaa keskiääniä impedanssipiikin johdosta, jos se kytketään esimerkiksi putkivahvistimeen. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Kaiutin ei tee itsestään numeroa. Sen stereokuva piirtyy kaiutinlinjan taakse, ja toistobalanssi on hyvin rauhallinen. Pidättyväinen toisto on erittäin helppoa kuunneltavaa, mutta elämyksellisyyttä kaipaa alkuun lisää. Sävyvirheitä tai toiston epäjatkuvuutta ei kuitenkaan ilmene, joten siistiin ja miellyttävään sointiin ihastuu helposti. Kun mikään äänialue ei jyrää, on musiikillisia asioita helppo seurata. Bassotoisto yhdistyy muuhun ääneen saumattomasti, ja kaiuttimen dynamiikka ja kontrolli on huippuluokkaa. PISTEET: 3,5 Heikki Kivelä Hieman tasainen ja rauhallinen yleissävy, joskin ylimmissä diskanteissa ripaus sähäkkyyttä erottuukin. Kolmiulotteisuutta ei mainittavissa määrin ilmene, mutta äänikuva asettuu leveyssuunnassa ja hiukan korkeudessakin oikeaoppisesti. Basso-osaston toiminta perusvarmaa. Alin oktaavi erottuu, ja bassorummussa on asiallinen tömähdys. Vaikka kaikki tuntuu olevan periaatteessa kunnossa, toistossa alakynteen jäävät oikeastaan koko kaistalla ne pienet nyanssit, jotka tekevät kuuntelusta astetta jännittävämpää. Liian kuiva tai ohut kaiutin ei ole, mutta tiettyä rehevyyttä jää hiukan kaipaamaan. PISTEET: 3 Mikael Nederström Lämminsävyinen ja korostuneen miellyttävä sointibalanssi. Kaiutin on erittäin helposti lähestyttävä tapaus, sävykäs ja hitusen myös tummasointinen. Käytännössä tasapaino sopii hyvin ohueksi vedetylle nykymusiikille, samoin riipiville lähimikityksille. Sen sijaan hyvän äänitteen läpinäkyvyys ei ihan tahdo päästä parhaimpaansa kaiuttimen kohteliaassa käsittelyssä. Ehjä ja yhtenäinen soundi tekee musiikkiin keskittymisen helpoksi, josta tulee iso plussa. Myös dynamiikkaa on mukavasti, joten soundi ei muutu laiskaksi. Ei ihan yleispätevä, mutta hyvin sympaattinen ja miellyttävä tuttavuus. PISTEET: 3,5 Miellyttävän dynaaminen ääni | Viimeistelyn yksityiskohdat Kaipaisi lisää läpinäkyvyyttä VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 104474_.indd 26 4.3.2019 14.16.09
SVS ULTRA BOOKSHELF HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: SVS Ultra Bookshelf DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). ISOA JA REIPASTA ÄÄNTÄ Subbareilla markkinoille ponkaissut mutta sittemmin kaiutinvalmistajanakin ansioitunut amerikkalainen SVS keskittää mallistonsa hi kentässä alapäähän. Ultra Bookshelf on sen kallein jalustamalli, jossa valmistaja kertoo panostaneensa materiaalien laatuun, taajuusvasteen optimointiin kaiuttomassa huoneessa sekä hienosäätöön kuuntelemalla. Kotelo on tukevaa tekoa. Muuten tyylikäs ulkonäkö kärsii hieman etumaskin kiinnitysreikien takia. SVS:n ääni on reipas ja pidäkkeetön. Muhkean rehevä alakeskialue ja aavistuksen loudnessiin viittaava vire toimii, sillä äänialueiden välillä ei ole suuria epäjatkuvuuksia. Diskantti pamahtaa selvästi ilmoille, mutta se on sävyltään siisti. Millään äänitteellä ei tarvitse pelätä rasitusoireita, joten kaiutin toistaa ilolla kaikenlaista musiikkia, myös suurilla äänenpaineilla kontrollin pettämättä. Herkän SVS:n impedanssi on tasainen, eikä hieman alle neljän ohmin impedanssi ole ongelma nykyvahvistimille. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Herkästi ilmoille kajahtava ääni ei paljoa pidättele. Muuten isottelun makua ei sitten olekaan, sillä äänialueet ovat hyvin tasapainossa ja saumattomasti integroidut. Alakeskialueen rehevyys saa aikaan miellyttävää bodyä lähes kaikkiin soittimiin ja samalla tasapainottaa hyvin erottelevan ylemmän keskialueen toistoa. Rasittamaton ja iloisen kulkeva ääni kuulostaa paikoin hieman raskaalta yläbasson noustessa pintaan, mutta muuten toisto on tavattoman luonnollista. Moniruokainen kaiutin, joka kestää myös suurehkoja äänenpaineita. PISTEET: 3,5 Heikki Kivelä Ehjä alin oktaavi ja sopivan rapsakka diskantti, joten pieni loudness-virne on toteutettu ksusti. Reipas, muhkea ja pykälää isompi meininki, johon ääripääkorostus tuo hyvää jännitystä – aavistuksen keskialueen erottelun kustannuksella tosin. Ääni paikantuu keskeisimmin kaiuttimien välille ja eteen, eikä toisto ole aivan niin kolmiulotteista, vaikka leveyttä jäljessä onkin. Rajaus tukee kuitenkin hillitymmin tuotantovaiheessa efektoitua ääntä. Soi miellyttävän tasapainoisesti hiukan hiljempaa mutta osaa myös tarvittaessa vyöryttää ilmoille melkoisen massan. Ketterä kaiutin! PISTEET: 3,5 Mikael Nederström Aavistuksen etäinen mutta suhteellisen siisti esitys. Lauluäänissä on hiukan vaisu sävy, kun taas ylin diskantti on hiukan koholla. Ongelma ei ole suurensuuri, mutta kuuluu kyllä useimmilla äänityksillä. Kitaran näppäilyssä on hitusen etäinen sävy, kun taas pellit soivat kirkkaasti. Lievistä mutkistaan huolimatta balanssi on sen verran yleispätevä, että minkään levyn soittamista ei tarvitse pelätä. Ihan kohtuullinen kokonaisuus, joka sijoittuu tämän joukon keskivaiheille. PISTEET: 3 Kontrolloitu ja yleispätevän miellyttävä toisto | Suuri herkkyys JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 104474_.indd 27 4.3.2019 14.16.24
AMPHION ARGON HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Amphion Argon1 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). ELÄVÄÄ EROTTELUA Kotimainen Amphion noudattaa puhdaslinjaista ja selkeää skandinaavista suunnittelua. Kaiuttimen viimeistelyn voi valita mustan ja valkoisen yhdistelmistä tai pähkinäpuuviilusta. Lisäksi on saatavilla lukuisia erivärisiä bassoelementin suojaritilöitä. Takalevyssä on myös kiinnikkeet lisävarusteena saatavalle seinätelineelle (100 €/pari). Käytetyn kaiuttimen hankintaa vaikeuttaa se, että mallinimi on uudistuksista huolimatta pysynyt samana pitkään. Amphionin ääni on erotteleva, ja sen bassotoistossa on potkua ja ulottuvuutta keskimääräistä enemmän. Kirkkaasta diskantista huolimatta toisto on hyvin tasapainossa, ja äänikuva avautuu laajaksi varsinkin syvyyssuunnassa. Dynaamisesti soiva Argon1 on hyvin artikuloiva ja kuulostaa kokoistaan isommalta. Impendanssin perusteella Amphionin bassotoisto hyötyy jämäkästä vahvistimesta, mutta muuten se on melko pienestä herkkyydestä huolimatta kuormana helpohko. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Toistossa on syvyyttä ja ulottuvuutta niin taajuusakselilla kuin stereokuvallisestikin. Kokonaisuus on hyvin tasapainossa, mutta suurimman vaikutuksen tekee helponoloinen artikulaatio akustisilla instrumenteilla. Mikään ei ole tasoltaan koholla, mutta asiat tulevat ilmi yrittämättä. Ainoa muotoseikka on toistoalueen kaistoittuminen siten, että basso, keskialue ja diskantti kuulostavat kaikki hieman omilta tonteiltaan. Se lisää havaittua erottelua, mutta ei kuulosta niin yhtenäiseltä kuin parhaissa. Dynamiikkaa on reippaasti, kun äänite sitä vaatii. PISTEET: 3+ Heikki Kivelä Bassot liikuttavat jo hiukan ilmaa huoneessa, eli vääntöä alimmilla taajuuksilla riittää lieväksi korostukseksi asti. Tämä tosin rajoittuu vain lähinnä kaistan matalimpaan päätyyn, ja taas hiukan ylemmäksi toivoisi aavistuksen lisää puristusta. Keskiääni–diskanttiosio puolestaan on yhtenäisempi, ja varsinkin yläkeskiäänissä on erotteleva yleissävy. Symbaaliosastolle siirryttäessä toisto painottuu enemmän iskuääniin kuin itse lautaseen. Yleisellä tasolla kaiutin suosii ehkä hieman kevyemmin tuotettua musiikkia. Äänikuva avautuu eteen jäsentyneesti mutta ei ole erityisen ulotteikas. PISTEET: 2,5 Mikael Nederström Miellyttävän tasapainoinen ääni, joskin diskantti on hitusen ylikirkas. Lievästi yläpäävoittoinen ääni ei kuitenkaan pilaa kokonaisuutta, koska keskialue ja bassopää toimivat yhtenäisen ehjän ja tasapainoisen kuuloisesti. Lauluäänissä on sävyjä, artikulaatiota ja realismia, kitarassa mukavaa purevuutta. Äänikuva on iso ja ilmava. Varsinkin tummasointisilla äänitteillä elävä soundi puhaltaa mukavasti iloa musiikkiin. Ei ihan yleispätevä mutta silti miellyttävä kokonaisuus. PISTEET: 3,5 Kokoistaan potkivampi basso | Tasapainoinen ja elävä ääni Diskantti voi joillain äänityksillä nousta liikaa esiin VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 104474_.indd 28 4.3.2019 14.16.36
DALI OPTICON HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Dali Opticon 2 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). ENERGINEN VIIHDYTTÄJÄ Testissä olleen vinyylipinnoitetun Dalin ulkoasu on vertailuryhmässä vaatimaton, mutta se on tehty siististi. Nastakiinnitteisen etumaskin reiät on piilotettu näppärästi kaiutinelementtien kiinnityksiin, mikä tekee ulkoasusta siistimmän. Lisämaustetta tuovat tummanpunainen bassoelementin kartio ja diskanttielementin mustahopea asennuslaippa. Dalin sointitasapaino on hieman kaupallisen loudnessmainen. Mittausten ja kuunteluiden perusteella kaiuttimessa on reippaasti bassoa ja kunnolla kirkkautta. Tästä huolimatta sävy on siisti, eikä ääni ääripäiden korostumisesta huolimatta kuulosta rasittavalta. Toisto on suurta niin täyteläisen balanssin kuin ison äänikuvankin ansiosta. Bassotoisto on voimasta huolimatta tarkkaa, mutta aivan matalimpiin taajuuksiin kaiutin ei yllä. Äänessä on viihdyttävää reippautta ja rytmillistä kepeyttä. Kuormana Dali on erittäin helppo vahvistimelle. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Isokokoinen ääni sekä herkkyytensä että äänikuvansa puolesta. Bassoissakin on dynamiikkaa tavallista enemmän, mutta ulottuvuus ei ole erityistä. Silti toisto etenee rytmisesti kepeänä. Äänen syttyminen ja sammuminen on nopeaa, erottelu on hyvä, ja stereokuva piirtyy tarkasti. Yläkeskialueella on pientä kirkkaan metallisen diskantin siivittämää taipumusta kovuuteen, mutta tämä ilmenee lähinnä alun perinkin kovaäänisten instrumenttien crescendoissa. Hieman kaupalliseen taipuvainen ääni on silti viihdyttävä. PISTEET: 3Heikki Kivelä Periaatteessa korvanmyötäinen toistopro ili, mutta äänenvoimakkuuden noustessa myös loudness alkaa virnistää leveämmin. Bassoiltaan suhteellisen tarkka ja kontrolloitu kaiutin, jonka diskanttitoisto on sävyltään himpun terävä. Tämä kuuluu esimerkiksi jousiston pienessä vihlaisussa, mutta toisiin, hiukan tummasävyisempiin äänitteisiin se tuo tarvittavaa ilmavuutta ja tilaa. Stereokuva ei ole mitenkään poikkeuksellisen ulotteikas, vaan se piirtyy melko selvästi kaiuttimien väliin. Pirteä mutta muuten asiallinen kaiutin. PISTEET: 3 Mikael Nederström Hiukan etäinen ja hillitty soundi, jota voi kuunnella rasittumatta varsin kovaa. Basso on tukevahko mutta ei kumea, diskantti on kirkas mutta ei rasittava. Kaikenlainen musiikki soi kohtuullisen hyvin, vaikka kaiutin ei mitään huikean läpinäkyviä elämyksiä tarjoakaan. Aavistuksen etäisestä esillepanosta huolimatta aika toimiva ja yleispätevä kokonaisuus, joka toimii luultavasti parhaiten keskimääräistä hiukan isommassa huoneessa. Tässä joukossa näillä eväillä päästään kärjen tuntumaan. PISTEET: 3+ Suuri ja dynaaminen ääni | Helppo kuorma vahvistimelle Loudnessmainen tasapaino JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 104474_.indd 29 4.3.2019 14.16.49
MONITOR AUDIO SILVER HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Monitor Audio Silver 100 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). TASAPAINOISTA DYNAMIIKKAA Vertailun kookkaimpaan kolmannekseen kuuluva Monitor Audio tarjoaa myös suurimman bassoelementin. Kahdeksantuumaisen kartion jäykkyyttä on parannettu tekemällä pinnasta golfpalloa muistuttava. Keraamisella pinnoitteella varustettu, kullanväriseksi anodisoitu alumiini–magnesium-kalottidiskantti sijaitsee rei’itetyn suojan takana, ja reikäkuvio jatkuu diskantin laippaan asti. Magneettikiinnitteisellä ritilällä ulkoasu on perinteinen kantti kertaa kantti, mutta puuviiluviimeistely on erittäin siisti. Neutraali ja hallitun hienovarainen toisto on napakka ja erotteleva. Diskantissa on hieman metallisuutta ja ylimääräistä särmää ja sähäkkyyttä, mutta laadukkaana yläpää ei käy rasittavaksi. Bassotoisto on tukeva ja ulottuu alas mutta pysyy kontrollissa suurillakin voimakkuuksilla. Yläbassoilla on tervettä iskevyyttä. Runsaan dynamiikan tarjoava Monitor Audio on herkkä eikä näyttäydy vaativana kuormana vahvistimelle. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Neutraali toistobalanssi ja hienovarainen lähestymistapa toimivat akustisella musiikilla hyvin. Basso on tiukasti iskevä varsinkin yläpäässä, ja se pysyy kontrollissa suuremmillakin voimakkuuksilla. Keskialue istuu muuhun äänialueeseen luontevasti, mutta voi ylemmiltä osiltaan mennä kovaksi joillakin äänitteillä. Diskantissa on terve metallinen helähdys. Siinä on ripaus sihakkuutta mutta ei rasittavuuteen asti. Stereokuvassa on avoimuutta ja syvyyttä. Napakka ja erotteleva kokonaisuus vailla suuria virheitä. PISTEET: 3 Heikki Kivelä Diskanttipuoleltaan melko esiintyöntyvä ääni, jossa on aavistuksen sihahtava, laulajan ässiä korostava luonne. Bassokin yltää pykälää alemmas, mutta kaikista matalimmillaan se on hiukan pehmeä – joskin melko puhdassointinen ja miellyttävä. Yläbassojen kohdallakin erottuu asioita mukavasti, mikä kuuluu asiallisena bassokitaran ja bassorummun konsonanssina. Äänessä on kontrollia ja täsmällisyyttä mutta myös tarvittaessa stereokuvan leveyttä. Aivan monitoriluokan tarkkuudella ei mennä, sillä mukana on tiettyä viihdearvoa, vaikka se alleviivautuukin selvimmin ylemmillä taajuuksilla. PISTEET: 3 Mikael Nederström Skarppi, jäsentynyt ja aavistuksen kuivakka sointimaailma. Soundissa on kompaktia tarkkuutta ja hallinnan tunnetta, eikä balanssiltaankaan kaiutin ole kaukana neutraalista. Basso on tukeva mutta samalla kohtuullisen napakka. Yläpäässä saattaa olla hitunen ylimäärästä särmää, mikä kuuluu rumpalin pelleissä ja lauluäänessä, mutta se ei ala rasittaa kovemmallakaan luukutuksella, jos levy ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Kaiken kaikkiaan kohtuullisen tasapainoinen ja helposti kuunneltava kaiutin. PISTEET: 3 Kontrolloitu toisto suurillakin voimakkuuksilla | Napakka ja dynaaminen basso Ylimääräistä särmää diskantissa VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 104474_.indd 30 4.3.2019 14.17.01
SONUS FABER CHAMELEON B HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Sonus Faber Chameleon B DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). SOPUSOINTUINEN KAUNOTAR Italialainen Sonus Faber on piristävä poikkeus kaiutinmassassa. Chameleon B:n laajaan yleisöön vetoavat värikkäät kyljet voi vaihtaa erivärisiksi, ja koko komeus on valmistajalle tyypillisesti päällystetty nahalla. Viimeistelyn kruunaa veikeä suunnikkaanmuotoinen kotelo, joka vähentää kotelonsisäisiä seisovia aaltoja. Kylkien viimeistelyksi voi valita pähkinäpuuviilun 200 euron lisähintaan. Irrotettavat kyljet on myös helpompi maalauttaa omaan sisustukseen sopivaksi. Sonus Faberin sointi on varsin diskanttivetoinen, mikä jättää keskialueen verhoutuneeksi. Yläpään reippaudesta huolimatta sen sävy on siisti, eikä rasittavuutta ilmene. Pienet balanssivirheet unohtuvat helposti, sillä kokonaisuus on miellyttävä ja musiikkiin huomiota vievä. Basson alimmat taajuudet muuttuvat helposti pehmeiksi kovemmilla voimakkuuksilla. Re eksiputki tukittuna pienen subbarin kanssa kaiuttimet olisivat todennäköisesti omimmillaan. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Alakeskialueella on tavallista enemmän nuhaisuutta, mutta yläpäässä mennään täyttä häkää. Sointi on melko selvästi diskanttivetoinen, mutta samalla rytmisesti onnistunut. Yläpää on myös sävyltään hyvällä tavalla omintakeinen, sähäkkä mutta kirkkaan sävykäs eikä lainkaan rosoinen. Se vain kuuluu hieman erillisenä osastonaan. Bassotoistoon kaipaisi lisää dynamiikkaa, mutta se on hyvin kontrolloitu, kunhan äänenvoimakkuuden pitää aisoissa. Lyhyen korvien totuttamisen jälkeen toiston balanssin epäkohdat muuttuvat hyveiksi, ja tuloksena on viihdyttävä ja rasittamaton kaiutin. PISTEET: 3+ Heikki Kivelä Diskantissa kirkas ja heleä sointi. Bassopuolella käytössä taas on hiukan hennommat voimavarat, minkä ansiosta alimmilla taajuuksilla ei enää tietyn äänenvoimakkuusrajan jälkeen ole tarvittavaa kiinteyttä tai tarkkuutta, vaikka oikea sävel siellä soikin. Äänikuva levittäytyy melko mukavasti sivuille, mutta hiukan kompaktimmin panoroitu ääni paikantuu kuitenkin selvästi kaiuttimiin tai niiden väliin. Detaljit tilaäänessä ja dynamiikassa välittyvät pääsääntöisesti luontevasti, mutta selkeimmin kaiuttimet toistavat luonteeltaan solistiset elementit. Alemmalle kaistalle kaipaisikin hiukan enemmän massaa. PISTEET: 3Mikael Nederström Bassoiltaan ja diskantiltaan suhteellisen reipas esitys, mikä jättää keskialuetta jossain määrin varjoonsa. Laulaja astuu aavistuksen taaksepäin, pellit ja sähköbasso lavan eteen. Loudness-vaikutelma ei ole suurensuuri, mutta kyllä sen tutuilla levyillä kuulee. Bassopää on tukevuuden lisäksi aavistuksen pehmeä, mikä kuuluu esimerkiksi terävissä bassorummun iskuissa. Kokonaisuus on kuitenkin sävyltään miellyttävä, koska yläpäähän ei liity minkäänlaisia rasitusoireita. PISTEET: 3Miellyttävä ääni | Omaperäinen ja laadukas viimeistely Basson pehmeys suurella voimakkuudella JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 104474_.indd 31 4.3.2019 14.17.18
DEFINITIVE TECHNOLOGY DEMAND D HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Definitive Technology Demand D1 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). MEHEVÄSTI MENEVÄ Pianolakattu De nitive on ulkoasultaan hyvin moderni. Koko kaiuttimen etulevy on alumiinia, ja sen yläreunaan on stanssattu valmistajan nimi. Pienellä suuntaimella varustettu diskanttielementti on sijoitettu hieman keskiakselilta sivuun, ja kaiuttimen takana kerrotaan kumpaan kanavaan se on tarkoitettu. Bassoelementin tavallisen vaiheplugin tilalla on rei’itetty aalto-ohjain, ja re eksiviritys on toteutettu yläpintaan asennetulla passiivielementillä. Mehevä ja ronski sointi onnistuu kaivamaan pieniä detaljeja musiikista. Ääni ei ole sivistynein mahdollinen, mutta viihdyttävyysasteikolla ollaan korkealla. Keskialueella on paikoin näennäistä erottelua ja suurilla äänenvoimakkuuksilla hieman kovuutta, eivätkä äänialueet yhdisty täysin saumattomasti. Korostunut alakeskialue ja vaimea yläkeskialue näkyvät myös mittauksissa. Herkkyydeltään keskiverto kaiutin ei aseta tavanomaista suurempia vaatimuksia vahvistimelle. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Suuri ja mehevä ääni, jossa on yllättävän paljon erottelua siitäkin huolimatta, että alakeskialue on hieman tukossa. Yläkeskialue on selvästi avoimempi, mikä luo jonkin verran epäjatkuvuutta toistoon. Tukevasta mutta erottelevasta bassosta huolimatta toistoa ei voi aivan loudnessvireiseksi kutsua, mutta selvää kaupallisuutta on havaittavissa. Näennäinen erottelun tavoittelu ei mene paljoa yli, ja jossain määrin kaiutin onnistuukin tuomaan esiin seikkoja, jotka jäävät useilla muilla piiloon. Viihdyttävä kokonaisuus. PISTEET: 3 Heikki Kivelä Kiinteä ja muodokas basso-osasto, jolla on kuitenkin rajansa esimerkiksi alimman oktaavin toistossa. Yllättävän laaja äänikuva, joka levittää panoroidut asiat stereokuvassa huomattavasti kaiutinlinjan ulkopuolelle. Syvyyssuunnassa vaikutelma on hillitympi. Keskiäänissä ja diskantissa sopivan erotteleva ja täsmällinen luonne. Rytmiikan ja dynamiikan esitys on tarkkarajaista, vaikka esimerkiksi ride-symbaalin jälkisointi ei aivan erotukaan kapulaiskun alta. Diskanttiin ilmestyy tietyn äänenvoimakkuusrajan jälkeen aavistuksen teräviä piirteitä. Luonne on loudness selkeämmällä yläpääpainotuksella. PISTEET: 3Mikael Nederström Tymäkkä, skarppi ja ronskisti musiikkia eteenpäin kuljettava kaiutin. Soundi ei ole sivistynein mahdollinen, mutta tietty dynamiikka ja tarkkuus saavat monet levyt soimaan elävästi. Keskialue hyötyisi ripauksesta lämpöä, mutta ei soundi mikään rasittava silti ole. Ehkä balanssi tukee enemmän rytmiryhmän kuin vokalistin sävymaailmaa. Metallica soi mukavan purevasti, Dire Straits eläväisen menevästi. Ei miellyttävin mahdollinen mutta viihdyttävä tapaus. PISTEET: 3 Energinen ja mehevä ääni | Hieno viimeistely Terävyyttä kovalla kuunteluvoimakkuudella VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 104474_.indd 32 4.3.2019 14.17.30
B&W S HINTA: 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: BW 707S2 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). Tuo eloa nuhaisiin äänitteisiin Sihinää diskantissa RUNSAASTI RYTMIKÄS Pienikokoinen B&W on vertailun yksi parhaiten sisustukseen häviävistä malleista. Koreilematon ulkoasu ja vain 12 litran ulkotilavuus on helppo hyväksyttää perheen päättäjällä. Voimakkaasti pyöristetty re eksiputki on pinnoitettu turbulenssia vähentävillä painaumilla. Kokoisekseen B&W kuulostaa suurelta mahtipontisine bassoineen. Kaiuttimen taajuusvasteessa on korostusta diskanttialueella 5-12 kilohertsissä, mikä kuului diskantin ylimääräisenä sihinänä mutta toisaalta myös keskialueen tummuutena. Toiston loudnessvire voi olla joidenkin kuuntelijoiden mielestä viihdyttävä, eikä sinänsä koholla oleva diskantti ole sävyltään rasittava. B&W:n impedanssi ei ole alhaisimmillaankaan kovin matala, mutta se vaihtelee voimakkaasti välillä 5–45 ohmia. Joillakin korkean antoimpedanssin vahvistimilla kahden kilohertsin alueella voi ilmetä impedanssivastetta mukailevaa korostusta. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Todella tumma keskialue, jossa vanhan äänitteen taustakohina jää miltei pimentoon. Ohut keskialue, helähtävä diskantti ja yläbasson muhevuus tekevät toistosta loudness-vireisen. Diskantin sihinä soi pitkään, mutta kokonaisuus ei valtaosalla äänitteistä ole kova taikka rasittava. Balanssiongelma vie kuitenkin yleensä huomion tähdellisimmiltä seikoilta, kuten tarkalta sävelerottelulta. Ylä-äänien valta taas kohdistaa huomion epäoleellisiin instrumentillisiin yksityiskohtiin. PISTEET: 2,5 Heikki Kivelä Eloisa ja ilmava diskanttitoisto ja äänikuva, joka levittyy kaikilla akseleilla eteenpäin, myös ihan äärimmäisiin suuntiin. Laulajan äänessä on läsnäoloa ja läheisyyttä ripausta rohkeammin. Yleisellä tasolla mukavan rytmikäs ja menevä toistopro ili, joskin diskantti saattaa paikoin erottua kokonaisuudesta aavistuksen terävänä. Rohkeammalla volyymilla bassotoiston alimmilta osilta häviää tarkkuus mutta vääntöä riittää kuitenkin yllättävän kovaan kuritukseen asti. Kevyemmän musiikin ja kuunteluvoimakkuuden kanssa innostava mutta myös tarkka kaiutin, vaikka koko toistokaista ei olekaan aivan puhtaasti käytössä. PISTEET: 3,5 Mikael Nederström Kompakti ja ytimekäs, aavistuksen ääripääkorosteinen soundi. Diskantti sihisee hiukan elävää elämää elävämmin, basso on enemmänkin runsas kuin kuivakan napakka. Lauluäänet vetäytyvät taustalle, kun taas rumpalin pellit ja sähköbasso nousevat suhteellisen selkeästi esille. Hyvillä äänitteillä värittymä kuuluu selkeämmin, vähemmän hyvillä vähemmän. Taiten äänitetty aikuisrock hyötyy efektistä vähemmän, keskinkertainen hevimättö saa lisää eloa yläpäähän. Äänikuva on enemmänkin kompakti kuin ilmavan erotteleva. PISTEET: 2,5 JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 104474_.indd 33 4.3.2019 14.17.43
70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Audiovector QR1 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). AUDIOVECTOR QR HINTA: RAUHALLISEN LÄPINÄKYVÄ Vertailun ainoana laskostettuun AMT-nauhadiskanttiin perustuva Audiovector on designiltaan miellyttävän selkeä. Puhtaita linjoja edesauttavat piilotetut magneetit, joiden avulla kangasmaski kiinnittyy. Re eksiviritys on toteutettu etulevyn alareunaan kapealla raolla, jonka ilmavirtaukset pysyvät koosta huolimatta häiriöttöminä. Diskanttielementin edessä on metallinen verkko, joka valmistajan väitteiden mukaan vähentää suhisevia ässiä eli sibilanssia. Kuunteluidenkin perusteella se onnistuu rauhoittamaan yläpään luonnetta. Vaikka diskantin taso koettiin olevan koholla, ei se ollut värittynyt tai rasittava. Bassotoisto on melko voimakas mutta ei ulotu järin matalalle. Voimastaan huolimatta alapää on napakan hallittu. Aivan pieneen huoneeseen Audiovectoria ei kannata silti sijoittaa. Keskialueen vaimentuma 2–4 kilohertsillä rauhoittaa äkäisimpiä äänitteitä tehokkaasti. Kaiutin on melko herkkä ja kuormaltaan tavanomainen, sillä impedanssin vaihtelut ovat pieniä. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Leveä ja autenttisen estradin luova kaiutinpari, jonka toistossa on sävyllistä herkkyyttä. Keskialue on aavistuksen hillitty, mutta kokonaisuus on miellyttävä kuunnella. Diskantin taso on keskialueeseen verrattuna hieman koholla, mutta hyvälaatuisena se tuo lähinnä eloa toistoon. Bassotoistossa on bodyä, mutta se ei turhaan luo itsestään numeroa, vaan toimii luontevana jatkeena, kuivasti ja napakasti. Ulottuvuutta ei ole liiemmin. Hillittyyn herkutteluun pikemminkin kuin bilepöntöksi. PISTEET: 3+ Heikki Kivelä Aika erotteleva bassotoisto ihan keskiäänien rajalle asti, ja esimerkiksi bassorummussa ja isossa tomissa on mukavasti runkoa ja puuta. Synteettisissä matalissa äänissä on kuitenkin vähän ohkainen tuntuma, vaikka alin oktaavi toistuukin. Kokonaisuus pysyy kasassa hallitusti. Stereokuva on enemmän leveä kuin syvä mutta muuten kelpo. Diskantti on luonteeltaan rauhallinen, ja sen kaista on miellyttävästi käytössä. Symbaalin paino tulee läpi siinä missä kapulankin isku. Helposti kuunneltava kaiutin, joka osaa myös liikuttaa ilmaa. PISTEET: 3Mikael Nederström Bassokas ja jyhkeä yleissoundi. Muhkeus ulottuu akustisen kitaran alakieliin eli perusäänialueelle saakka. Kumu ei ole valtaisaa, mutta kyllä se kaikilla tutuilla levyillä kuuluu. Alapäässä on kokonaisuutena auktoriteettia sen verran, että ihan pieneen huoneeseen en kaiutinta veisi. Ylin diskantti on hiukan ylipirteä, mutta tyypillistä riipivää värittymää ei onneksi aladiskantista löydy. Heviäänitteet saavat tiettyä särmää ja ylimääräistä jytyä osakseen. PISTEET: 2,5 Eloisa ja napakka sointi | Diskantin siisti sävy Keskialueen vaimeus VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 104474_.indd 34 4.3.2019 14.17.56
70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Taga Harmony Platinum B-40 SE v2 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). TAGA HARMONY PLATINUM B SE V. HINTA: TUHTI MUTTA KETTERÄ Puolalaisen Tagan erikoismallin kakkosversiossa on kiinnitetty huomiota rakenteellisiin parannuksiin, niin kotelossa kuin kaiutinelementeissäkin. Kotelo on tukevampi paksumman mdf-levyn ansiosta, titaanidiskantti on muotoiltu uudelleen, ja bassokeskiäänisen kartiomateriaali on vaihtunut. Elementit ovat myös lähempänä toisiaan, ja diskantti sijaitsee osittain kaarevakylkisen kaiuttimen yläreunan yläpuolella. Tagan sointi painottuu alakeskialueelle, mikä tekee toistosta tuhdin. Toisto on rauhallinen, jopa hieman etäinen, vaikka ylemmällä keskialueella ja diskantissa on ripaus särmikkyyttä. Joissain tilanteissa tämä voi aiheuttaa kuunteluväsymystä, joten kaiutin toimii parhaiten vaimeaksi akustoidussa tilassa. Basso on hyvin kontrollissa, ja musiikki kulkee ketterästi. Vaikka Taga onkin herkkä, tulee se jyrkkien ja suurten impedanssimuutosten vuoksi parhaiten toimeen hyvän transistorivahvistimen kanssa. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Tanakka ja herkästi soiva kaiutin on keskija yläalueeltaan hieman etäinen. Paino on yläbassoilla ja alakeskialueella, mikä tekee toistosta rehevän. Samalla keskialueella on pientä rosoa, mikä saa tiettyjen instrumenttien sävelkulussa aikaan rasittavia piirteitä. Tosin parhaimmillaan trumpetti toisaalta kuulostaa juuri niin dynaamiselta ja ärhäkältä kuin voi olla tarkoitettu. Diskantin sävy on keskimääräistä särmikkäämpi, joten miellyttävyydessä kaiutin jää keskitason alapuolelle. PISTEET: 2+ Heikki Kivelä Laulajan äänessä on ilmaa ja symbaalissa kapulan kärkeä mutta ei kuitenkaan erityisemmin messinkiä ja massaa. Bassotoisto on hiukan rajallinen mutta alin oktaavi kuitenkin erottuu. Äänikuva on leveähkö ja käyttää hienosti koko mittaansa myös syvyysakselilla, kolmiulotteisuutta siis on. Diskantissa on ripaus särmää, mutta ihan viiltäväksi ääntä ei kuitenkaan voi sanoa ja hyvin miksatussa laulussa on mukavasti läsnäoloa. Perusketterä yleiskaiutin, jonka parhaita puolia on isohko äänikuva. PISTEET: 3 Mikael Nederström Suhteellisen neutraali ja siisti sointimaailma. Basso on hallinnassa, diskantti enemmänkin hillitty kuin sähäkkä. Lievä keskialuevoittoisuus kuuluu laulajan ylimääräisenä artikulaationa mutta ei ole useimmiten häiritsevää. Musiikki rullaa rytmikkäästi ja kepeästi eteenpäin. Ainoastaan ikävimmillä sähkökitaravingituksilla ääneen tulee ripaus kovuutta. Akustisemmalla tavaralla hillitty soundi on rauhallinen ja sävykäs, bassomaanikon demolevyllä vähemmän hyvä. Pehmeäseinäisessä, pienehkössä huoneessa ja vahvuuksiin sopivalla musiikilla kaiutin voisi toimia erinomaisen hyvin. PISTEET: 3 Ketterästi etenevä toisto | Kotelon siistit yksityiskohdat Ylimääräistä särmää ylä-äänillä JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 104474_.indd 35 4.3.2019 14.18.07
AURELIA MAGENTA ISOMATRIX HINTA: SÄYSEÄ ÄÄNINEN Kotimaisen Aurelian menestysmalli Magentan kolmas painos on vasta hiljan esitellystä kakkosversiosta jalostunut Isomatrix-malli. Siinä käytetään kalliimmista Cerical XLja Graphica XL -malleista tuttua DDC Isomatrix Eaglewing -bassokeskiäänistä. Alumiinipro ilia yläja alaosassa käyttävä kotelorakenne on edelleen helposti tunnistettava. Siinä missä Magenta 2 muokkasi alkuperäisen kaiuttimen ääntä hieman elävämpään ja kaupallisempaan suuntaan, on uusi Isomatrix-versio ääneltään selvästi etäisempi ja rauhallisempi. Bassotoistossa on reippaasti energiaa, hieman pyöreyttäkin, ja stereokuva on tarkka ja kolmiulotteinen. Ääntä kuvailtiin varjoutuneeksi, mutta toistoalueet ovat yhtenäiset. Rasittavuutta ei siis tarvitse pelätä, mutta aikaisempien versioiden eloa ja läpinäkyvyyttä jäätiin kaipaamaan. Kuormana Magenta 2 Isomatrix ei ole haastava, vaikka aiempia malleja laaja-alaisempi impedanssin korostus keskialueella voi tulla kuuluviin korkean impedanssin vahvistimilla. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Siisti, joskin muhevaan rauhallisuuteen kallellaan oleva toisto. Keskialue ja diskantti jäävät hieman yläbasson ja alakeskialueen varjoon, mutta toisto on yhtenäinen vailla suuria mutkia. Bassotoisto ei ulotu kovin alas, vaan kaikki energia kohdistuu ylemmäksi, melkein kuminaan vivahtavaksi. Stereokuva on yksi ryhmän tarkimmista, ja solisti piirtyy tarkasti kaiuttimien keskipisteeseen. Sopinee hyvin hiljaiseen kuunteluun muttei aivan pienimpään huoneeseen. PISTEET: 2,5 Heikki Kivelä Astetta leveämpi ja mielenkiintoinen äänimaailma. Taiten sijoitellut asiat stereokuvassa leijailevat tilassa tosi kolmiulotteisena. Muutenkin isohko ja innostava ääni, vaikka keskialue hiukan peittääkin matalimpia bassoja, jotka toisaalta voisivat olla aavistuksen kiinteämmätkin. Lievästä pyöreydestä huolimatta muuten mukava yleisote. Laulaja ei varsinaisesti tule ihan naamalle eikä diskanteissa ole ylimääräistä sähinää. Enemmän siis miellyttävä kuin tarkka saundi. Ei kaikilta osin puhtain kokonaisuus mutta helposti kuunneltava ja stereokuvaltaan ulotteikas. PISTEET: 3+ Mikael Nederström Etäinen ja tumma äänimaisema. Laulaja tulee pari askelta kauempaa, kitaran purevuus tasoittuu kaiuttimen hillityssä käsittelyssä. Kaikenlainen musiikki rauhoittuu, osa muuttuu jopa tukkoiseksi, jos äänite on valmiiksi kaukaa mikitetty. Toisaalta osa peltien äänestä korostuu. Äänikuva tuntuu olevan tavallista kompaktimpi ja matalampi, mikä osaltaan tukee hillittyä vaikutelmaa. Rauhallinen, sävyisä sointi, johon olisi kaivannut hiukan lisää eloa ja iloa. PISTEET: 2 Suuri ääni pienestä kotelosta | Rauhallinen ääni Kaipaa lisää eloa ja erottelua 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Aurelia Magenta 2i DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). VERTAILU | JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € 104474_.indd 36 4.3.2019 14.18.18
ATC SCM HINTA: PIENEEN HUONEESEEN Vertailun pienikokoisin kaiutin on kotelorakenteeltaan suljettu ATC. Koostaan huolimatta se painii samassa painoluokassa isompiensa kanssa ja vakuuttaa viimeistelyllään. Tukeva magneeteilla kiinnittyvä metallimaski, kaunis viilupinta ja pyöristetyt kotelon kyljet viestivät laadukkuudesta. Kokonsa ja koteloperiaatteensa vuoksi ATC poikkesi muusta joukosta myös äänellisesti, mikä kannattaa ottaa huomioon kuunteluarvioita lukiessa. Se sopii parhaiten pienehköön huoneeseen, tai suurempaan, jos sen bassotoistoa jatkaa subwooferilla. Vaikka ATC olikin sijoitettu testitilanteessa lähelle takaseinää, kuului sen vaimeampi bassotoisto ja hillitty diskantti sekä alakeskialueen korostus joidenkin mielestä liikana kohteliaisuutena ja pidättyväisyytenä. Toisaalta ääni on ketterä, eheä ja miellyttävä. Kaiutin on epäherkkä mutta impedanssiltaan tasainen, eli kuormana ATC on melko helppo. KUUNTELU ARVIOT Mauri Eronen Tavallista laajempi äänikuva mutta pidättyväinen sointi erottuvat joukosta. Äänenvoimakkuutta tarvitsee lisätä melkoisesti, että sointi avautuu. Lopputulos on kuitenkin hyvin neutraali ja eheä, joskin hieman keskialuepainotteinen. Bassotoisto on vaimea myös ylemmiltä alueiltaan, mutta samalla sen sävyerottelu on erinomaista, eikä kontrabasson kielistä jää subjektiivisesti paljoa kuulumattomiin. Miellyttävä ja kaunisääninen tuttavuus, jossa on tavallista kepeämpi rytmi. Parhaimmillaan pienessä huoneessa tai subbarin kanssa. PISTEET: 3 Heikki Kivelä Äänikuva hiukan kaiuttimiin paikantuva ja kompakti. Yläkeskiäänet ja diskantit melko rohkeasti läsnä, joka tuo jousistoon hiukan viiltäviä sävyjä mutta toisaalta lauluäänessä on kiehtovaa läsnäoloa ja ilmaa. Bassoiltaan vertailussa siellä ohuemmassa päässä, mutta käytössä olevat reservit on kuitenkin saatu toimimaan melko tasapainoisesti. Diskanttikorostus alkaa ottaa korviin kyllä ennen kuin mahdollisesti ilmenevä bassovaje. Detaljien ja dynamiikan esityksessä kuitenkin yleisesti hyviä puolia, mutta basson osalta kokonaisuus voisi olla himpun ronskimpi. PISTEET: 2,5 Mikael Nederström Hillitty, hallittu ja varsin kohtelias äänimaailma. Erityisesti bassopää on niin varovainen, että kaiutin kaipaa kyllä kylkeensä subbaria. Myös diskantti on tummahko, mutta pidättyväinen yläpää tekee joillekin lähimikityksille ihan hyvää. Lauluäänet soivat selkeästi ja artikuloivasti, parhaimmillaan suorastaan kauniisti, mutta kokonaisuus on kuitenkin isommassa, akustoidussa huoneessa turhan ponneton ja vaatimaton. Pienessä huoneessa ja seinien lähellä kaiutin voisi toimia ihan kivasti. PISTEET: 2 Eheä taajuustoisto ja miellyttävä ääni | Laadukas viimeistely | Tasainen impedanssi Pidättyväinen sointi 70 65 60 55 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 120° 60° 0deg -60° -120° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: ATC SCM7 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Taajuusvaste huoneessa metrin etäisyydeltä. 1/3 okt. smoothing. Impedanssin itseisarvo (sininen) ja vaihe (punainen). JALUSTAKAIUTTIMET 1 000 – 1 300 € | VERTAILU 104474_.indd 37 4.3.2019 14.18.32
TALLENTEET | 4K UHD-, BLURAYJA DVD-POIMINNAT 38 KONTRASTIT KIEHTOVAT kin tähän talviseen vuodenaikaan. Kesä kimmeltää Maunu Kurkvaarankin elokuvissa. Se on kuitenkin vain hämäävää pintaa. Ohjaaja–käsikirjoittaja tarkasteli suomalaista elämänmenoa eurooppalaisella otteella trilogiassa Rakas..., Yksityisalue ja Meren juhlat (1961–1963). Kuten vaikkapa saman aikakauden François Truffaut’n ranskalaisen uuden aallon töissä, roolihahmojen ulkoiset saavutukset yhteiskunnallisesta asemasta huviloihin ja muihin statussymboleihin eivät merkitse mitään, kun sielu humisee tyhjyyttään käsittämättömän kovatahtisen muutoksen synnyttämän vieraantumisen kurimuksessa. 4K UHD-, BLURAYJA DVD-POIMINNAT Ääripäät kohtaavat monenlaisissa teoksissa. Oli kyseessä sitten elokuva tai sarja, vastakohtaiset elementit täydentävät toisiaan niin sisällöllisesti kuin audiovisuaalisesti. TEKSTI JA KUVA: MATTI KOMULAINEN S harp Objectsissa toimittaja komennetaan raportoimaan murhasta synnyinkaupungissaan. Vastahakoisesti nainen joutuu kohtaamaan samalla menneisyyden, jota hän on paennut koko aikuisikänsä. Amy Adamsin tähdittämässä piinaavassa southern noir -minisarjassa ihminen on ihmiselle susi ja pahimmat raatelijat samaa perhettä. Sjölyckanin huvilassa välit ovat päinvastaista luokkaa. Klingin suku puhuu, pussaa ja pitää yhtä, vaikka aina ei ruotsalaistenkaan kuistille aurinko helota. Temperamentikasta ja lämminhenkistä kesäidylliä katsookin ilokseen, varsinVinksahtaneen mutta tavallaan näköisen kuvan maailmasta maalaa myös Peter Strickland. Berberian Sound Studiossa tehdään ääntä ja foley-tehosteita italialaiseen elokuvaan, jonka luonteesta työhön rekrytoitu brittiläinen audioekspertti ei saa otetta. Sen myötä tatsi todellisuuteen alkaa lipsua, psykedeelisin seurauksin. Ohessa saa ihmetellä vintage-laitteistoa, kuten Nagra IV-D -kelanauhuria ja AKG C61 -mikrofonia. The Death of Stalin kronikoi tapahtumat vuoden 1953 Neuvostoliitossa. Diktaattorin kuolema saa sisäpiirin taistelemaan vallasta keinoja kaihtamatta historiallisiin dokumentteihin tukeutu103993_.indd 38 4.3.2019 9.28.09
4K UHD-, BLURAYJA DVD-POIMINNAT | TALLENTEET 39 vassa sysimustassa komediassa. Steve Buscemin ja Michael Palinin veroiset mestarit tuovat tapahtumat iholle hyytävästi. Faktataustainen Woman Walks Ahead ravistelee sekin kontrasteillaan. Lakota-johtaja Istuvan Härän viimeisiä vaiheita naistaiteilijan silmin kuvaava teos näyttää raastavasti Yhdysvaltain hallituksen julmuuden sen tuhotessa mantereen alkuperäisasukkaat omien tavoitteidensa täyttämiseksi. Kansanmurhasta vain ei tuomittu ketään. Papillonin, pikkurikollisen, dolce vita vaihtuu piinaan Pirunsaarella niin ikään tositapahtumiin perustuen. Vahvassa uusiossa Ranskan oikeuslaitos ja epäinhimillinen rangaistusjärjestelmä asettavat vapauden, veljeyden ja tasa-arvon tyyssijan puistattavaan valoon. Elämän vuoristorataa ilmentää niin ikään Whitney. R&b-soulin tähti hurmasi massat äänellään ja säteilyllään mutta kärsi lapsuudessa kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Se aiheutti heikon itsetunnon ajaen naisen toinen toistaan tuhoavampiin riippuvuuksiin. Maria Callas taas loistaa omassa henkilökuvassaan karismaattisena oopperadiivana. Kommenteista voi kuitenkin aistia, että itsetuntoa kalvoi jääminen perheettömäksi, mistä viestii sekin, että vanhemmiten laulaja erakoitui täysin. Myytit toimivat usein tarinakehyksenä animessa. Isao Takahatan Prinsessa Kaguyan taru (2013) ja Pompoko (1994) ovat alan klassikkoja, joissa ihmisen kokemushorisontti asetetaan uusiin, joskin vain muodollisesti symbolisiin puitteisiin. Ja totta, sieltä satuja eläinhahmojen takaa tosiaan kurkistaa lohdullisen tutunoloinen mielenmaisema arkisine asetelmineen. Sama pätee Yoshifumi Kondon teokseen Sydämen kuiskaus (1995). Siinä kuten muissa Studio Ghiblin animaatioissa emotionaalinen vire koskettaa aitoudellaan. Tagissa taas hippastellaan kaverien kesken aikuisenakin, mutta armoton kilpailuhenki vie hauskuuden lapsuudessa poikaporukkaa yhdistäneestä leikistä. Joukossa on kuitenkin yksi, jota ei ole saatu koskaan hipaksi. Sankarin suunnitellessa avioitumista vanha jengi päättää yhdistää voimat vielä kerran ja yllättää ylkän kertakaikkisesti. Big Lebowski edustaa slapstickia hienovaraisempaa komiikkaa. Coenin veljesten lorvija kippaa valkovenäläisiä ja keilaa, eikä muulla ole niin väliä – kunnes hänet sekoitetaan toiseen samannimiseen, upporikkaaseen henkilöön. Kasautuvista väärinkäsityksistä kehkeytyy sen myötä vyyhti, johon kompastuu moni sivullinenkin. Panos Cosmatos miksaa Mandyssa satuja kauhuun ja haurasta kauneutta goreen. Nicolas Cage riehuu koston enkelinä lähes yhtä antaumuksella kuin hersyvässä kauhukomediassa Mom and Dad (2017), nyt kohteena metsäidylliin vetäytyneen pariskunnan onnen tuhonnut paholaismainen kultti. Jóhann Jóhannssonin (1969–2018) musiikki sinetöi painajaismaisen kollaasin. Score jäi islantilaisen säveltäjän viimeiseksi työksi. Vaurauden keskellä ahneus kasvaa. Skyscraperissa ennätyskorkea pilvenpiirtäjä houkuttelee roistot apajille. Dwayne Johnsonin esittämä turvamies käy poikkiteloin ja suojelemaan pytingin ohella perhettään. Vielä isommat panokset ovat pelissä Mission Impossible – Falloutissa: maailma on pelastettava ydinasein varustautuneilta terroristeilta. Toiminta on buustattua ja jälki lajissaan komeaa. The Megissä kosiskellaan samaa rymistely-yleisöä. Nyt vipinää aiheuttaa esihistoriallinen jättihai, jolle virittää koukkuja Jason Statham. Traded törmäyttää western-romantiikan realismiin. B-halpiksen juoni vain ontuu, ja vanha mestari Kris Kristofferson takeltelee harvoissa kohtauksissaan. Edes menon brutaalius ei pelasta floppia. Avaruus-western Solo – A Star Wars Story on tarinana samaa tasoa, vaikka ökybudjettilla luulisi saavan vallan muuta. Digimagia ei peitä mahtailevaa pinnallisuutta, jolla ihmisen öykkäröinti ja vallanjano laajennetaan koskemaan koko universumin oliokirjoa. The Darkest Mindsin vastakohtaisuus kumpuaa oudosta ilmiöstä, joka erottaa lapset vanhemmistaan. Nälkäpelija Labyrintti-leffasarjojen kaltaisen asetelman kautta tarkastellaan ennakkoluuloja ja vallanhimoa, mutta teos hukkaa ideansa amerikkalais-scifille ominaiseen militaristiseen uhoon. Yhtä pihalla haahuillaan Joulumaassa. Eronneet ja muut yksinäiset päätyvät juhlan viettoon luomutilalle, jossa talonväelläkin pukkaa kriisiä. Tunnelma menee pakkaselle, myös katsojalla.??n OHJAAJA(T) TEOS JULKAISIJA FORMAATTI Jean-Marc Vallée Sharp Objects HBO 2x bluray Emma Bucht ym. Sjölyckan – Säsong 1 SF bluray Maunu Kurkvaara Rakas... / Yksityisalue / Meren juhlat VL Media 3x dvd Peter Strickland Berberian Sound Studio VL Media dvd Armando Iannucci The Death of Stalin Atlantic dvd Susanna White Woman Walks Ahead Future bluray Michael Noer Papillon Future bluray Kevin Macdonald Whitney Cinema Mondo bluray Tom Volf Maria by Callas Cinema Mondo dvd Isao Takahata Pompoko Cinema Mondo bluray Yoshifumi Kondo Sydämen kuiskaus Cinema Mondo bluray Isao Takahata Prinsessa Kaguyan taru Cinema Mondo bluray Jeff Tomsic Tag WB bluray Joel & Ethan Coen The Big Lebowski Universal 4k uhd, bluray Panos Cosmatos Mandy Universal bluray Rawson Marshall Thurber Skyscraper Universal 4k uhd, 3d-bluray, bluray Christopher McQuarrie Mission Impossible – Fallout Paramount 4k uhd, 2x bluray Jon Turteltaub The Meg WB 4k uhd, bluray Timothy Woodward Jr. Traded Future dvd Ron Howard Solo – A Star Wars Story Disney 3d-bluray, 2x bluray Jennifer Yuh Nelson The Darkest Minds Fox 4k uhd, bluray Inari Niemi Joulumaa Nordisk dvd 103993_.indd 39 4.3.2019 9.28.28
Jos da-muuntimessa on useita vaihtoehtoisia suotimia, niin paras on se, mikä omaan korvaan kuulostaa parhaalta. HYVÄÄN KOTIIN AUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN JA 6000A-VAHVISTIN Saisiko olla hyvää ääntä kohtuullisella hintalapulla? Asiallinen rakenne ja monipuolisuus kuuluvat Audiolabin sarjassa samaan hintaan. TEKSTI: JUSSI ARVIO | KUVAT: MAURI ERONEN TESTI | AUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN JA 6000A-VAHVISTIN 40 104589_.indd 40 4.3.2019 15.03.20
A udiolabin alkuperä juontuu 1980-luvulle. Legendaarisen 8000-sarjan ensimmäinen polvi jäi historiaan askeettisen puhuttelevan muotoilunsa sekä erinomaisen äänen ansiosta. Nyt testattu 6000-mallisto asettuu tämän päivän lippulaivan eli 8300-sarjan alapuolelle. Testiin toimitettiin paketin molemmat tuotteet eli 6000CDT-cd-pyöritin ja 6000A-vahvistin. Väriksi valikoitui mustan sijaan hopeanharmaa. Mikään niiden olemuksessa ei ensivilkaisulla paljasta edullista hintaluokkaa. Laitteet on viimeistelty hyvin, ja käyttökytkinten toiminta on lähes eleganttia. Muotoilu viittaa modernisoidusti kolmen vuosikymmenen edeltäjiin. Ulkoiset lähtökohdat ovat siis kunnossa. Sekä soittimen että vahvistimen maskin keskellä on maltillisen kokoinen oled-ruutu, jossa järkevästi valittu fonttikoko kertoo oleelliset asiat kulloisestakin käyttötilasta. Näytön sävy on vaalean sinertävä ja sellaisena suhteellisen helppo nähdä hieman kauempaakin. Pienenä erikoisuutena voidaan pitää virtaledin punaista sävyä laitteiden ollessa päällä. Useimmiten punainen väri on varattu valmiustilalle. Kummankin laitteen mukana toimitetaan selkeä kuvitettu käyttöohje, monipuolinen kaukosäädin sekä virtajohto. Pienenä yllätyksenä vahvistimen virtaliitin on vain kaksinapainen. Vahvistimen mukana seuraa vielä rungon taakse kierrettävä bluetooth-antenni. 6000CDT Kuten alussa ehkä jo ilmeni, on 6000CDT pelkkä cd-formaatin pyöritin. Se ei siis sisällä da-muunninta, eikä siitä siten saa ääntä perinteiselle vahvistimelle sellaisenaan. Signaalin saa soittimelta ulos muuntimelle joko koaksiaalisen tai optisen liitännän kautta. Käyttöpainikkeet on ryhmitelty selkeäksi kuuden napin ryhmäksi näytön oikealle puolelle. Aivan oikeassa laidassa on kaukosäätimen ir-vastaanottimen ikkuna sekä lepovirtapainike. Päävirtakytkin on sijoitettu laitteen taakse. Takaa löytyy lisäksi 12 voltin heräteliitännät. Levy syötetään laitteen vasemmassa laidassa olevaan levyaukkoon. Itse koneisto on hyvin vaimennettu ja käytössä erittäin hiljainen ainakin uutena. Levyn pyöriessä korvan saa painaa kiinni laitteeseen kuullakseen käyntiääniä. Valmistajan mukaan koneisto on erittäin luotettava ja samaa käytetään myös kalliimmassa 8300CD:ssa. Levyä poistettaessa laite toimii fiksusti; mekanismi työntää levyn riittävästi ulos, jotta sen keskiaukosta ja reunasta saa hyvän otteen. Näin levyn pinta säästyy sormenjäljiltä. Kaukosäädin hoitaa komentopuolen vain välttävästi. Kapulan virtapainiketta painamalla molemmat laitteet käynnistyvät tai sammuvat yhtäaikaisesti. Aina silloin tällöin esimerkiksi toistopainike (tai vahvistimen voimakkuussäätö) jättivät kuitenkin reagoimatta painalluksiin. Mötikän kömpelyys ja nappien heikko tuntuma ovatkin sitten ainoa käytettävyyteen liittyvä napinan aihe. Soitin ei vaikuttanut olevan erityisen kranttu levyjen suhteen. Käytössä kulahtaneet referenssilevyt soivat ilman ongelmia. Myös pari hieman suuremmalla naarmulla olevaa happotestiä toistuivat pätkimättä. Sen perusteella soittimen luenta ja virheenkorjaus ovat ajan tasalla. Kaiken kaikkiaan 6000CDT:stä jäi hyvä maku. 6000A Audiolab on ottanut vakavasti budjettiluokan haasteet. Niinpä vahvistin on sekä hyvin varusteltu että asiallisesti toteutettu myös sisältä. Kantta raottamalla vastaan ei kurkista tyhjyys vaan lähes koko pohjan peittävä piirilevy. Vaikka johtoja kulkee jonkin verran, on yleisilme siisti. Laitteen neljä suotokondensaattoria ovat verraten kookkaat (15 000 mikrofaradia per kappale). Myös vahvistinasteiden jäähdytyselementit on mitoitettu riittäviksi. Virtalähteessä on kokoluokka huomioiden niin ikään järeähkö rengassydänmuuntaja. Diskreetisti toteutettu pääteaste toimii ab-luokassa, ja sille luvataan 50 wattia per kanava kahdeksan ja 75 neljän ohmin kuormille. Mittaukset vahvistavat epäilemättä lukemien olevan realistisia. Etuaste ohjaa signaalin analogisen voimakkuussäätimen läpi. Signaalin alkupäässä säädöt ovat kahden ja loppupäässä yhden desibelin suuruisia. Valmistaja sanoo panostaneensa suunnittelussa siihen, että herkkä etuaste olisi mahdollisimman hyvin suojattu mahdollisilta häiriöiltä. Signaalin kanavatasapaino on säädettävissä vahvistimen käyttövalikosta. Säätöä helpottaa näytön selkeä grafiikka. Valikon kautta voidaan myös valita laitteen automaattinen sammumisaika (20 minuuttia, tunti, ei koskaan) tai nollata laitteen asetukset. Näyttö kertoo myös esimerkiksi laitteen ohjelmistoversion, voimakkuuden asetuksen ja niin edelleen. Emolevyn päällä on pienempi piirilevy, joka sisältää da-muuntimen apupiireineen. Muunnin nojaa ESS:n asialliseen ja ei enää ihan tuoreeseen ES9018 Sabre32 -piiriin. Digiottoja on kaksi koaksiaalista ja kaksi optista (24 bittiä/192 kilohertsiä). Valittavissa on kolme vaihtoehtoista digitaalisuodinta; Fast Roll-Off, Slow Roll-Off ja Minimum Phase. Päädyin kuuntelussa useimmiten Slow Roll-off -suotimeen. Teoriassa niin sanotusti paras suodin ei välttämättä ole aina korville paras. Tämä johtuu muun muassa siitä, että musiikkisignaali ei ole testisignaalin kaltaista tasaista impulssia, jolla esitai jälkisointi näyttäytyy helposti. Jos da-muuntimessa on useita vaihtoehtoisia suotimia, niin paras on se, mikä omaan korvaan kuulostaa parhaalta. Kuten aina, on jokaisen suotimen käytössä omat etunsa ja haittansa. Tämän päivän tarpeita mukaillen mukaan on mahdutettu myös aptx-protokollaa hyödyntävä bluetooth-yhteys. Mahdollisia päivityksiä tai diagnosoinAUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN JA 6000A-VAHVISTIN | TESTI 41 104589_.indd 41 4.3.2019 15.03.34
MITTAUSTULOKSET | MAURI ERONEN Vahvistimen mittauksissa ei ole huomautettavaa. Sen taajuusvaste pysyy tasaisena kuormasta riippumatta, ja tehoa on tavanomaisiin kuormiin riittävästi. Kuulokeannon impedanssi on melko alhainen sekä vaste tasainen, ja senkin teho riittää lähes kaikenlaisille kuulokkeille. Cd-pyörittimen suorituskyky on hyvä. Hiljaisen toiminnan lisäksi se suoriutuu raidanvaihdosta nopeasti. Vaihtamalla mittalaitteen tilalle cd-soitin äänilähteeksi ja tekemällä mittaukset vahvistimen kaiutinannoista ei lopputuloksessa ollut eroa, mikä kielii siitä, että tässä parivaljakossa ainakaan soitin ei jää pullonkaulaksi. VAHVISTIN 6000A Hetkellinen teho, 8/4/2 Ohm 63/109/78 W Virranantokyky +11/-10 A Tehonkulutus -valmiustila 1,0 W -1/10 W @ 8 Ohm 35/83 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digi, 1-2 dB Kuulokelähdön antoimpedanssi, 1 kHz 2,5 Ohm Kuulokelähdön antoteho 33/330 Ohm 415/47 mW Kaiutinlähtö, analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 91 dB Pohjakohina 1-10 kHz -103 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,001/0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,004 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 79/67 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1/1 W 0,1/0,0/0,1 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz Kaiutinlähtö, digiotto, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 91 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,001/0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,003 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 82/69 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -96/-87 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 136 ps CD-PYÖRITIN 6000CD Tehonkulutus, valmiustila/käytössä 0,3/7 W Taajuusvaste vahvistimen kaiutinlähdöistä analogiotolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta), Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen), digiotolla kahdeksaan ohmiin 44,1:n (sininen) ja 192:n (violetti) kilohertsin näytteenottotaajuudella. Yhden kilohertsin tuottama säröspektri yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin. Jitter koaksiaalisella digiotolla kaiutinliitännöistä. Antoteho eri impedansseihin ja vaihekulmiin (Powercube). TESTI | AUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN JA 6000A-VAHVISTIN 42 104589_.indd 42 4.3.2019 15.03.49
tia varten vahvistimessa on usb-otto. Suureksi harmiksi valmistaja ei ole katsonut digitoistoa mahdollistavaa usb-ottoa tarpeelliseksi. Niinpä tietokoneelta musiikkinsa toistava joutuu ujuttamaan väliin s/pdif –usb-muuntimen tai erillisen striimerin. Perinteisiä analogiottoja rca-muodossa löytyy kolme. Niiden lisäksi yksi otto on tarkoitettu levysoittimelle mm-rasialla. Yksi rca-anto mahdollistaa 6000A:n käyttämisen etuvahvistimena (pääteaste kytketty pois), päätteenä esimerkiksi av-järjestelmässä (etuaste kytketty pois) tai tavallisena integroituna (pääteja etuaste kytkettyinä). Jos hintaluokan näkyviä rajoituksia pitäisi jostakin etsiä, niin kenties niitä löytäisi liittimistä. Rca:t ovat emolevylle kiinnittyvää sorttia ja sellaisina tyypillisen heppoisia. Myös melko vaatimattomat kaiutintasoiset naparuuviliittimet paljastavat budjetin rajoitukset. Onneksi ne kuitenkin mahdollistavat banaanija haarukkaliittimien käytön. Tosin banaaniliitin ei mene kovin syvälle, eikä haarukkaa uskalla kiristää kovin tiukkaan liittimen hentouden takia. Testiolosuhteista Laitepari saapui testiin soittamattomina. Niinpä noudatin tapojani ja annoin niiden laulella muutaman päivän rauhassa. Tämän jälkeen siirsin parivaljakon työhuoneeseeni vakavampaan kuunteluun. Virtajohtoina käytin laitteiden mukana seuranneita vakiopiuhoja. Pyörittimen digiannon ja vahvistimen sisäisen da-muuntimen kytkin toisiinsa Graditechin Kide Digital -koaksiaalijohdolla. Banaaniliittimin varustetut Lumi 1 -kaiutinkaapelit tulivat nekin Graditechin valikoimasta. Kuuntelin paketin ensisijaisesti yhdessä. Kokeilin myös pelkkää pyöritintä oman Tentlabs B-Driven rinnalla Totaldac-da-muuntimen kanssa selvittääkseni sen potentiaalia referenssin roolissa. Rajallisen aikataulun takia tämä kokeilu jäi kuitenkin pariin päivään. Kaiuttimina vieraili useampikin vaihtoehto. Päävastuun kantoi PureAudioProject Trio15 Horn1, josta lisää Hifimaailman numerossa 6/2018. Hifimanin magnetostaattiset 400i-kuulokkeet vastasivat kuulokeannon kuormituksesta. Kaikki toimi luvatusti; kuulokkeiden 35 ohmin kuorma ja 93 desibelin herkkyys eivät käytännössä rajoittaneet saatavaa tehoa, eikä äänikään ollut lainkaan hullumpi. On selvää, että valmistaja on uhrannut budjetista siivun myös sisäiseen kuulokevahvistimeen. Vastinetta rahalle Audiolabit suoriutuivat piinapenkistä erinomaisen hyvin, kun muistaa vielä huomioida ihmisläheisen hintapolitiikan. Kaksikon äänellinen anti osoittautui helposti lähestyttäväksi ja pääosin ärsyttämättömäksi. Varsinaisia virheitä äänessä ei ilmennyt. Äärimmäisen tarkkuuden ja absoluuttisen dynamiikan korvasi ilmavaksi ja suureksi ohjattu ilmaisu. Inhorealismiin kyllästyneille korville todellisuuden annostelu suurpiirteisemmällä kousalla voi myös olla ilon aihe AUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN JA 6000A-VAHVISTIN | TESTI 43 104589_.indd 43 4.3.2019 15.04.09
HÄPEILEMÄTTÄ HYVÄÄ AUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN Hinta 499 € Mitat (lxkxs) 44,5 x 6,55 x 30 cm Paino 5,4 kg Lähdöt koaksiaalinen ja optinen s/pdif itsessään. Harva meistä jaksaa kaiken aikaa analysoida ankarasti kuulemaansa. Useimmiten keskitymme itse musiikkiin kokonaisuutena. Juuri sen Audiolabit mahdollistavat mainiosti. Läpituttuja teoksia apuna käyttäen paljastui, että valittu äänipoliittinen linja meni paikoitellen jo elämää suuremmaksi. Ladysmith Black Mambazon Long Way to Freedom -albumin Diamonds On The Soles Of Her Shoesilla kuoro ei hahmottunut veitsenterävästi vaan lähinnä suurellisesti ja suuntaa-antavasti. Myös syväterävyys jäi siitä, mihin tiedän sen parhaimmillaan albumilla avautuvan. Niinpä kuoroesitys meni kriittisesti arvioiden hitusen torimölinäksi. Parhaassa seurassa albumin jokainen pieni detalji paikallistuisi pilkulleen paikalleen. Kuoron piirtyminen tilaan olisi helppo nähdä, samoin jokaisen yksilön pään sijainti ja äänen syttymiskohta. Vastaavaa ilmeni lähes loppuun sorvatulla Rajattoman Out of Bounds -cd:llä. Kolmas raita, Butter y, täytti tilan leveysja korkeussuunnissa, mutta taustalle syttyvät, hennot perhoset lensivät syvyyssuunnassa totuttua kapeammalla ilma-alalla. Vaikka saman levyn avausraidan kasvava dynamiikka tavoitti voiman ja momentin, niin se ei vielä nostanut ihokarvoja pystyyn. Kyse ei ollut voimakkuudesta vaan enemmänkin inhimillisestä tunteesta; massasta, lämmöstä ja jostakin eteerisyyden ja realismin rajavedosta. Jykevämmällä materiaalilla bassojen tiukkuus antoi hieman periksi pehmeydelle. Varsinaisen tiukkaotteisen nakutuksen sijaan alaääniin oli uutettu pisara tai pari lämpöä. Niinpä esimerkiksi Vincent Bélangerin Pure Cello -albumille (Audio Note Music, ANM 1602) tavoitettu luonnollisuus ja instrumentin pitelemätön karisma eivät jääneet ilmenemättä. Tai toisin ilmaistuna; hektisyyttä, impulsiivisuutta tai alaäänien aikasidonnaista etukenoa etsiville on omat vertaistukiryhmänsä ja brändinsä. Sävymaailman tasapainoisuus osoittautui selkeäksi hyveeksi. Audiolabit noudattavat lähtökohtaa, jossa rikkaampaa tai köyhempää sävypalettia kaipaavat voivat suodattaa lopputulosta vaikkapa johtosulkeisilla. Tätä ei pidä tulkita niin, että ääni olisi ollut harmaa, köyhä tai kuivakka. Enemmänkin niin, että tuo arkkityyppinen sudenkuoppa on vältetty ilman havaittavia ongelmia. Kun vertailin cd-pyörittimiä keskenään, niin erojen löytäminen alkoi käydä työlääksi. Olisiko Audiolab ollut hieman rennompi ja ääripäistään pyöreämpi? Tentlabs taas analyyttisempi ja skarpimpi? En osaa sanoa, olivatko erot varsinaisesti laadullisia vaiko valmistajan painottamia ominaispiirteitä. Vaikka auditiivista kasvuvaraa vielä huipulle jääkin, ovat Audiolabien lähtökohdat mainiot. Ne tarjoavat suhteellisen tasapainoista ja helposti lähestyttävää ääntä lähes pilkkahintaan. Ääntä, joka oli häpeilemättä hyvää myös niihin kytketyillä 8 000 euron kaiuttimilla. Ei ihan huono suoritus siis. Viimeistely | Ääni | Kuulokevahvistin | Varustelu varauksin Kaukosäädin | Vahvistimessa ei usb-ottoa äänelle AUDIOLAB 6000A -VAHVISTIN Hinta 799 € Mitat (lxkxs) 44,5 x 6,55 x 30 cm Paino 7,8 kg Tulot 3 x rca, levysoitin (mm), 2 x optinen, 2 x koaksiaalinen s/pdif Lähdöt Esivahvistin, 6,3 mm kuulokelähtö Muuta Trigger, kotiteatterikytkentä, kolme pcm-suodinta Edustaja Audelec Oy Lisätietoja www.audelec.fi www.audiolab.co.uk HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE TESTI | AUDIOLAB 6000CDT -CD-PYÖRITIN JA 6000A-VAHVISTIN 104589_.indd 44 4.3.2019 15.04.28
02/2019 | KOLUMNI USKON ASIOITA E län juuri nyt jonkinlaisessa kerettiläisyyden tilassa. Ajattele mielessäsi venettä ristiaallokossa. Toisella puolella pärskeitä nostattavat analogiseen maailmaan tarrautuvat vinylistit, toisella taas digitaalisuuden nimeen vannovat striimeristit. Leiripöhinöiden rajamailla roiskuu. Mihin rantaan ankkuroitua? Vielä jokin aika sitten pidin itseäni uuden aallon harjalla sur aajana. Rummutanhan julkisestikin kehityksen nimissä erilaisten digitaalisten musiikkipalveluiden puolesta. Enkä voisi kuvitella maailmaa, jossa musiikin tarjonta rajoittuisi fyysisen median varaan. Siitä huolimatta uskoni on viime aikoina horjunut. Olen yhä useammin palannut cd-levyjen pariin. Siihen on monta syytä. Yksi on epämääräisiä ja -eettisiä elementtejä sisältävän mqa:n esiinmarssi. Olen edelleen skeptinen tarpeellisuudesta. Aika näyttää, mihin tämä kehitys johtaa. Teknofobiaako? Ei sentään. Tervettä maalaisjärkeä ja tutkivaa journalismia. Syitä on muitakin. Esimerkiksi se, että striimauspalveluiden kirjastoista saattaa ajoittain ja varoittamatta poistua artisteja tai albumeita. On kuin joku marssisi huoneeseeni ja ottaisi luvatta kasan levyjäni. Eikä välttämättä palauttaisi niitä koskaan takaisin. Kolmas on se, että suurin osa näiden palveluiden asiakkaista tyytyy alle cd-tasoiseen ääneen. Mikäli massojen kuuntelutottumukset määräävät jatkon, niin äänenlaatuun panostavien palveluiden tulevaisuus ei näytä hyvältä. Jo JUSSI ARVIO nyt saamme seurata uutisointeja, joissa Tidalin kerrotaan vääristelleen kuuntelijamääriään. Neljäs syy on siinä, että erityisesti klassisen musiikin tarjonta on (Tidalissa) rajallista. Voisin tietysti vaihtaa palvelua. Menettäisin samalla kuitenkin Roon-integraation eli markkinoiden parhaan käyttöliittymän ja siedettävän metadatahallinnan. Paha paikka. Mitä itse tekisit? Sitten on varsinaisen kuuman perunan vuoro. En ole lainkaan varma siitä, että striimattu musiikki on aina parempilaatuista kuin cd:ltä kuunneltuna. Vaikka kyseessä olisi originaalista cd:stä kopioitu häviötön, pakkaamaton tiedosto. Joku jo huutelee puskista, että taatusti on, jos käytät ohjelma x:ää ja sieltä upsamplaat y:ksi ja sitten laitat bu erin kuntoon ja niin edelleen. Vastaan, että ei välttämättä, ei aina eikä edes joka päivä. Vinyylistä en edes viitsi aloittaa. No jos nyt vähän kuitenkin kutittelisi. Vaikka säätämällä on saavutettavissa mukavia hetkiä, niin aidot askeleet laadussa edellyttävät melkoisia investointeja ja jopa moukan tuuria sitä hyväkuntoista sekä juuri oikeaa painosta etsittäessä. Kenties sitten eläkepäivillä. Mitä sitten jää käteen? Itselleni se on cd. Luettuani BBC:n uutisen ymmärsin, etten suinkaan ole yksin. Toisin kuin rokin ja popin, on klassisen musiikin cd-levymyynti briteissä noussut vuodessa jopa 6,9 prosenttia. Vastaavasti klassisen musiikin striimausmäärät ovat reippaasti popja rock-striimausta jäljessä. En usko, että ainoa selittävä tekijä on kuluttajien ikäjakauma. Että vain teknologiaa pelkäävät ikäihmiset kuuntelevat cd-levyjä ja klassista musiikkia. Itse en tuohon kuvaukseen istu sitten millään. BBC, 14.1.2019; Too hot to Handel: Classical music sales rise by 10% www.bbc.com/news/entertainmentarts-46861984 Mikäli massojen kuuntelutottumukset määräävät jatkon, niin äänenlaatuun panostavien palveluiden tulevaisuus ei näytä hyvältä. Jo nyt saamme seurata uutisointeja, joissa Tidalin kerrotaan vääristelleen kuuntelijamääriään. 103996_.indd 45 4.3.2019 13.57.29
AUDIOVISUAALISEN PALAPELIN MESTARI avasivat Bragasonin pitkäaikainen ystävä, elokuvasäveltäjä Pétur Ben, le aja sarjaeditori Valdís Óskarsdóttir sekä äänisuunnittelija Huldar Arnarson. Ihmisläheinen metallipää Ragnar Bragasonin sydämessä on erityinen paikka raskaalle rockille. Elokuvassa Metalhead kuultava musiikki on samalla Bragasonin oman varttumisen soundtrack Judas Priestistä islantilaisyhtye Sólsta riin. Metalheadin vaikuttavin teos, päähenkilö Heran kahtena erilaisena tulkintana kuultava Svarthamar on islantilaisen Pétur Benin sävellys. Sattumaa ei ole sekään, että Heran veljeä näyttelee elokuvassa Bragasonin yhden nykyisen suosikkiyhtyeen Vintage Caravanin laulaja-kitaristi Óskar Logi Ágústsson. Metalheadin tarina perustuu sekin osittain ohjaajan omakohtaisiin kokemuksiin. Hän syntyi vuonna 1971 Su?avikissa, jossa tammikuussa 1995 sattunut lumivyöry vei 14 ihmisen hengen, mukana Bragasonin sukulaisia ja ystäviä. Eräs heistä menetti onnettomuudessa puolitoistavuotiaan lapsensa ja alkoi maalata tauluja suruterapiana. Metalheadissa musiikkiin veljensä kuoleman jälkeen turvautuva päähenkilö Hera pohjautuu tähän tosielämän selviytyjään. Kuntoutumisen instrumentti vain on vaihtunut pensselistä sähkökitaraan. Bragason sai kipinän elokuva-alaan lukiossa, kun viimeisellä luokalla vuonna 1991 hänen piti valita lisäaine tuntimäärän täyttämiseksi. RAGNAR BRAGASON JA REYKJAVÍKIN AV-KOLLEGAT Ragnar Bragasonin elokuvat ja tv-sarjat syntyvät ystävien avulla Reykjavíkissa. Vierailimme äänittämöissä ja The Garden -elokuvan editointistudioissa. TEKSTI JA KUVAT: MATTI KOMULAINEN R agnar Bragason tekee elokuvia, tv-sarjoja ja teatteria Islannissa. Meillä on nähty hänen tuotannostaan viimeksi todellisuuteen perustuva rikosdraamasarja Vangit (2017), joka palkittiin peräti kuudella Eddalla, Islannin Emmyllä. Musiikin kuljettama kasvukuvaus Metalhead (2013) nappasi puolestaan kahdeksan Eddaa ja esitettiin Turun Iceland – Sounds & Sagas -elokuvatapahtumassa kahdesti yleisön pyynnöstä. Tv:stä tuttuja ovat lisäksi komediasarjat Yövuorossa (2007), Päivävuorossa (2008), Vankilavuorossa (2009) ja Lopun alku (2011). Bragasonin uusin projekti on The Garden. Se perustuu näytelmään, jonka hän kirjoitti ja ohjasi Reykjavíkin kaupunginteatteriin vuonna 2012. Alkuteos Gullregn haltioitti sekä yleisön että kriitikot, ja sitä esitettiin täydelle katsomolle vuoden ajan. Bragason valmistelee parhaillaan The Gardenin kuvauksia. Hi maailma vieraili äänittämöissä ja elokuvan editointistudioissa Reykjavíkissa, jossa tragikoomisesta teoksesta työstetään paitsi parituntinen elokuva myös kolmesta 55-minuuttisesta jaksosta koostuva minisarja televisioon. Kuvaukset on määrä aloittaa tänä keväänä. The Gardenin rinnalla Bragason edistää Vankien toista kautta. Bragason opasti Reykjavíkissa audiovisuaalisen tuotannon saloihin ja siihen, mitä alan eri ammattilaiset tekevät vastaavissa isoissa produktioissa. Ohessa tuli kuulosteltua esimerkiksi monitoroinnissa käytettäviä kaiuttimia. Ovensa 103990_.indd 46 4.3.2019 14.30.15
Ragnar Bragasonin sydämessä on erityinen paikka raskaalle rockille. Metalhead-elokuvassa kuultava musiikki on samalla Bragasonin oman varttumisen soundtrack Judas Priestistä islantilaisyhtye Sólsta riin. 103990_.indd 47 4.3.2019 14.31.07
RAPORTTI | RAGNAR BRAGASON JA REYKJAVÍKIN AV-KOLLEGAT 48 – Otin filmikurssin luullen sen tarkoittavan elokuvien katsomista. Pian kuitenkin ilmeni, että opettajamme, nykyään Ruotsissa filmituottajana työskentelevä Anna G. Magnusdóttir, halusi meidän tekevän lyhytelokuvan. Nähtyään tuloksen hän totesi, että olin juuri käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvan ja kehotti tekemään lisää, Bragason kertoo elämänsä käännekohdasta. Kannustava palaute johti uravalintaan. Pari vuotta lukion jälkeen hän suoritti kymmenviikkoisen työpajan New Yorkin elokuva-akatemiassa, mutta muuten hän toteaa oppineensa ammatin käytännössä katsomalla ja tekemällä. – Katsoin kutakuinkin jokaisen erään paikallisen laatuvideovuokraamon leffan. Olin vuosien ajan putiikin tuottoisin vuokraaja. Aluksi tein mitä vain oli tarjolla – pienen budjetin musiikkivideoita, dokumenttien tv-pilotteja sekä lyhytelokuvia. Tavoitteeni oli kuitenkin alusta lähtien omaan tekstiin perustuva fiktio, Bragason muistelee. Kahdeksan oppivuoden jälkeen Bragason käsikirjoitti ja ohjasi vuonna 1999 esikoispitkänsä, tragikomedian Fiasco (Fíascó, 2000). Bragasonin ideoihin ja kykyihin uskoi muun muassa tuottaja Fridrik Thor Fridriksson, joka on ollut islantilaisen elokuvan kantavia voimia 1970-luvulta. Sittemmin Bragason on tehnyt vuorotellen elokuvia, tv-sarjoja ja teatteria – jo 28 vuoden ajan. – Ainoa ehtoni on tehdä omaan tekstiin tai alkuperäisideaan perustuvia tuotantoja, hän kertoo. Tuorein niistä on The Garden. Parhaillaan käynnissä olevassa esituotantovaiheessa hiotaan hankkeen toteutuksen yksityiskohtia ja valmistellaan varsinaisia kuvauksia sekä valkokangasta että tv-versiota varten. Kamerat on määrä käynnistää toukokuussa. Siitä työprosessi etenee ripeästi niin, että Bragason toivoo pääsevänsä näyttämään tulokset yleisölle joulun 2019 tienoilla. Menestyssarja Vankien jatkokausi on niin ikään tulossa. Sen on Bragasonin kanssa kirjoittanut Margrét Örnólfsdóttir. Kuvaukset kaavaillaan käynnistettävän tammikuussa 2020. Alalla menestyminen edellyttää pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta. – Lisäksi olen kehittämässä muutamaa muuta projektia. Ala on hyvin ailahtelevainen, joten on fiksua pitää paria kolmea erilaista hanketta vireillä, Bragason tuumii. Lähtökohtana luoviin impulsseihin on valppaan tarkkaavainen suhde arkeen. – Ideat voivat tulla mistä tahansa. Pidän itseäni kuitenkin ensisijaisesti islantilaisena tarinankertojana. Kutsumuksenani on kertoa tarinoita omasta elinympäristöstäni. En havittele siirtymistä Hollywoodiin tai haudo kaupallisia hankkeita. Jotkut teokseni, kuten Metalhead, ovat hyvin henkilökohtaisia. Jotkut toiset taas käsittelevät piinaavia yhteiskunnallisia ongelmia, Bragason pohtii. Todellisuuden tapahtumat ja ilmiöt ovat keskeisiä vaikuttajia työskentelyyn. Vangit sivusi Islantia kuohuttanutta skandaalia, jossa yhteiskunnallisesti korkealle verkostoituneelle pedofiilille haettiin virallista maineenpuhdistusta. – En tee dokumentteja mutta olen aika naturalistis-realistinen elokuvantekijä. Ragnar Bragason (vas.) ja Pétur Ben suunnittelevat musiikkia seuraavaan yhteistyöprojektiin. 103990_.indd 48 4.3.2019 14.31.48
49 Tarinani linkittyvät yleensä minua kiinnostaviin, yhteiskunnassa vaikuttaviin ajankohtaisiin teemoihin, jotka yhdistyvät yksilötason inhimillisiin kohtaloihin. Asioita täytyy kuitenkin kärjistää hieman dramaattisista ja kerronnallisista syistä, Bragason kertoo. Bragason tapaa usein yhdistää töissään arkiset ainekset huumoriin, joka voi olla sysimustaa. Perhe on niin ikään keskeinen elementti sisällöntuottajan työkalupakissa. The Gardenissa tekijän eri metodijuonteet näkyvät niin sisällössä kuin muodossa. – The Garden käsittelee ensisijaisesti rasismia ja pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän väärinkäyttöä, Bragason paljastaa. Tarinankerronnan avainväline on henkilö, kiinnostava kokija, jonka kautta ideat avataan katsojalle. – Kaikki lähtee aina henkilöhahmosta tai -hahmoista. Tarinankerronta kasvaa heistä. Joku sanoi joskus, että idea on kuningas. Ja se on totta. Tarvitset todella vahvan idean, jotta jaksat säilyttää kiinnostuksesi siihen kaikki ne vuodet, jotka projektin loppuun saattamiseen ”Ideat voivat tulla mistä tahansa. Pidän itseäni kuitenkin ensisijaisesti islantilaisena tarinankertojana. Kutsumuksenani on kertoa tarinoita omasta elinympäristöstäni. En havittele siirtymistä Hollywoodiin tai haudo kaupallisia hankkeita.” Pétur Ben soitti Gibsonillaan Metalhead-elokuvan killeririffit. Metalhead on Ragnar Bragasonin mestariteos. RAGNAR BRAGASON JA REYKJAVÍKIN AV-KOLLEGAT | RAPORTTI 49 103990_.indd 49 4.3.2019 14.32.19
RAPORTTI | RAGNAR BRAGASON JA REYKJAVÍKIN AV-KOLLEGAT 50 menee. Olen luonut hahmoja ja tarinoita kädenkäänteessä, mutta useimmiten niiden kehittämiseen kuluu paljon aikaa, Bragason pohtii. Hankkeiden maaliin saattamista helpottaa se, että Bragason työskentelee samojen, pitkäaikaisten kumppanien kanssa, oli kyseessä näyttelijät tai kuvausten hoitamisesta sekä niiden jälkeisistä toimista vastaavat ihmiset. Heistä on kehkeytynyt ohjaaja–käsikirjoittajan ystäviä vuosien mittaan. Pétur Ben on tehnyt musiikin useisiin Bragasonin elokuvaja tv-tuotantoihin, jotka Valdís Óskarsdóttir on leikannut lopulliseen muotoonsa ja joihin Huldar Freyr Arnarson on tehnyt äänisuunnittelun. – Olen työskennellyt pitkään Pétur Benin ja Huldar Freyrin kanssa. He kuuluvat varhaisimpiin yhteistyökumppaneihini ja ovat samalla parhaita ystäviäni. Homma sai alkunsa vuonna 2005, kun tein kaksoiselokuvaa Children ja Parents. Siihen aikaan Huldarin studio sijaitsi hänen makuuhuoneessaan. Samoin Péturin – pääosa musiikista äänitettiin päiväsaikaan, Bragason muistelee ja jatkaa: – Péturin olen tuntenut jo 1990-luvun lopulta, jolloin hän oli rockin teini-ikäinen ihmelapsi. Olemme sukulaissieluja ja tunnemme samaa paloa elämään, musiikkiin ja taiteeseen. Children ja Parents olivat hänen ensimmäiset elokuvamusiikkityönsä. Valdísia taas ihailin pitkään etäältä, sillä hän työskenteli pääosin Tanskassa ja Yhdysvalloissa – muun muassa Dogma-ryhmän varhaisteosten parissa. Kun sitten tein tv-sarjaa Lopun alku (2011), hänen kalenterissaan oli tilaa ja hän lähti mukaan. Siitä pitäen olemme toimineet yhdessä. Hän on huippuluokan leikkaaja, itse asiassa paras maailmassa. On etuoikeus saada työskennellä hänen kanssaan ja kutsua häntä ystäväksi, Bragason kertoo. Mies ja ääni Pétur Ben (Pétur Þór Benediktsson, s. 1976 Reykjavík) on Islannin tunnetuimpia musiikintekijöitä sekä kotikentällään että kansainvälisesti. Musiikin hän löysi jo varhain, mutta varsinainen käännekohta elämää ajatellen oli kitaraan tarttuminen 13-vuotiaana. – Aloitin tuolloin tekemään biisejä eri death metal -bändeissä. Sitten löysin klassisen ja taidemusiikin. Lukion jälkeen suuntasin opiskelemaan pianonsoittoa ja lopulta myös säveltämistä. Valmistuttuani aloin tehdä musiikkia teatteriin ja elokuviin sekä sovittamaan ja tuottamaan lauluja Mugisonille. Lisäksi kiersin hänen bändinsä kitaristina. Ensimmäisen oman sooloalbumini tein vuonna 2006, mutta muuten laulujen kirjoittaminen oli minulle aina etusijalla, Pétur Ben selvittää. Hän toteaa, että jokainen projekti on opettanut jotain. Yllätyksellisyys sekä todellisten ja kuvitteellisten rajojen ylittäminen on työssä kiehtovinta. – Tyytyväisin olen tv-sarja Vankien musiikkiin sekä albumeihin, jotka tuotin yhtyeille Oyama ja Valdimar, Ben kertoo ja jatkaa: – Eräänlainen huipentuma on myös työskentely belgialaisen barokkiyhtyeen B.O.X:n, Baroque Orchestration X:n, kanssa. Olin mukana projektissa heidän ja Mugisonin kanssa, ja kun ensimmäisenä harjoituspäivänä kävimme läpi tekemiäni sovituksia ja soitimme säveltämäni kappaleen The Wake, koin totuuden hetken, että nyt oli tapahtumassa jotain todella erityistä. Siinä yhdistyi rakkauteni laulujen kirjoittamiseen, sovittamiseen ja esittämiseen samanaikaisesti. Kaikki yhtyeen jäsenet ovat nyt ystäviäni, ja olen sen jälkeen työskennellyt heidän kanssaan moneen otteeseen, Ben sanoo. Tammikuussa Ben oli jälleen Belgiassa esiintyen B.O.X:n isännöimällä MixMass-festivaalilla Antwerpenissa. Keikan jälkeen hän äänitti session barokistien kanssa tulevalle omalle albumilleen. – Minulla on tekeillä myös score-musiikkia kaikkiaan kolmeen eri tuotantoon. Yksi niistä on islantilainen nordic noir -tv-sarja Valhalla Murders ja toinen Vankien toinen kausi. Kolmas on kansainvälinen hanke, josta en voi vielä kertoa. Työstän myös sovituksia tanskalaisyhtye Efterklangille ja musiikkia nukketeatterivelholle nimeltä Bernd Ogrodnik. Joten puuhaa piisaa juuri nyt, Ben paljastaa. Ragnar Bragasoniin Ben tutustui vuonna 1996, kun Benin yhtye Tristian oli tekemässä videota yhdestä kappaleestaan. ”Monitorointiin olen käyttänyt Dynaudio BM15A -aktiivikaksitieparia jo vuosia. Ne olivat pitkään ainoat todella laadukkaat vermeet studiossani. Suosin niitä edelleen, koska pidän niiden äänikuvasta ja tunnen niiden ominaisuudet perinpohjin.” Valdís Óskarsdóttir monitoroi leikkaussalissaan M-Audio BX5 Carbon -aktiiveilla, joissa on viisituumaiset kevlarilla vahvistetut bassoelementit ja tuumaiset ylä-ääniset. 103990_.indd 50 4.3.2019 14.32.55
RAGNAR BRAGASON JA REYKJAVÍKIN AV-KOLLEGAT | RAPORTTI 51 – Ragnar hoiti siihen käsikirjoituksen. Sen jälkeen pidimme yhteyttä ja ystävystyimme. Vietimme aikaa hänen keittiössään, polttelimme röökiä ja puhuimme musiikista, elokuvista ja taiteesta ylipäätään. Hän on minua jonkun vuoden vanhempi ja intohimoinen musiikkimies, ja hän esitteli minulle PJ Harveyn ja Tom Waitsin kaltaisia artisteja, joista en ollut aiemmin kuullut. Vastavuoroisesti minä tutustutin hänet diggailemaani klassiseen ja 1900-luvun taidemusiikkiin sekä säveltäjiin, kuten György Ligetiin, Arvo Pärtiin ja Igor Stravinskyyn, Ben muistelee. Bragasonin teoksiin syntyneestä musiikista ensimmäinen yhteistyö on Benille erityisen tärkeä: – Luulenpa että ensimmäinen yhteinen elokuvamme Children on meille molemmille erityisen läheinen. Vaikka osuudessani on omat vikansa siellä täällä, rakastan sitä miten eri vaikutteet saatiin kohtaamaan. Olin lähtökohtaisesti hahmottelemassa sen musiikkia folk-henkiseksi, tyyliin akustinen kitara ja lauluääni, mutta iso osa musiikista, joka lopulta päätyi elokuvaan, sai runsaasti sävyjä yhtä lailla modernista klassisesta ja elektrosta, hän pohtii ja jatkaa: – Kaikki jutut, joita olemme tehneet yhdessä, ovat olleet hauskoja ja nautittavia projekteja. Meillä on yhteinen klubi äänisuunnittelija–miksaaja Huldar Freyrin kanssa. Katsomme leffoja Huldarin studion screeniltä ja toisinaan painelemme kolmistaan paikalliseen indie-elokuvateatteriin tsekkaamaan kiinnostavia filmejä. Säveltäminen valmiiseen tarinaan on saumatonta vuorovaikutusta. – Olen tavannut esitellä työtilassani Ragnarille, mitä olen saanut aikaan. Childrenin musiikin tein silloisessa makuuhuoneessani, jonka katto oli todella alhaalla. Viimeiset kymmenen vuotta olen työskennellyt autotallissani. Ragnar ihailee sen tee-se-itse-estetiikkaa, Ben kertoo ja muistelee erästä äänityssessiota: – Yksi ikimuistoisimpia hetkiä siinä paikassa koettiin Metalheadia tehdessä. Olin juuri saanut valmiiksi laulun, jonka Thorbjörg (Þorbjörg Helga Þorgilsdóttir) laulaa elokuvassa, ja hän ja Ragnar saapuivat paikalle vokaaliosuuden tallentamiseksi. Kun Thorbjörg oli sitten saanut biisin purkkiin omalla äänellään, vilkaisin Ragnariin ja näin että hän oli yhtä hätkähtänyt kuin minäkin. Thorbjörg oli täysin sisällä roolihahmossaan ja huumaantunut Heran tunnelatauksesta, veljensä menetyksestä sekä yrityksestä saada yhteys omiin vanhempiinsa ja ympäröivään yhteisöön. Se on yksi kaikkien aikojen latautuneimmista lauluraidoista, joita olen äänittänyt. Mikä on sitten metodina tehdessä musiikkia laajempiin teoskokonaisuuksiin, kuten tv-sarjoihin? Säveltääkö Ben jonkun tietyn teeman mukaan vai syntyykö sävelmaailma vaikkapa päivittäin katsotun kuvaja audiomateriaalin pohjalta? – Vankeja tehdessämme sävelsin ensimmäisen kerran tunnelmia ja teemoja etukäteen. Sitten Ragnar lähetti minulle sarjasta otoksia, joihin oli miksattu säveltämäni materiaali. Ne eivät olleet varsinaisia kohtauksia vaan pikemminkin dialogittomia minitrailereita, Ben kertoo ja jatkaa: – Olen aina lukenut käsikirjoituksen etukäteen. Kun sitten saan teoksen lopullisen leikkausversion, filmi paljastaa, mitä siihen on sävellettävä. Ragnar on haka tajuamaan, mihin kohtaan tarvitaan musiikkia. Toisinaan yhdistän nämä kohdat, mutta useimmiten ei tarvita mitään sävelsiltaa. Audiotyökaluina Ben suosii ratkaisuja, jotka ovat osoittautuneet luotettavaksi kovassa käytössä pitkällä aikavälillä. – Monitorointiin olen käyttänyt Dynaudio BM15A -aktiivikaksitieparia jo vuosia. Ne olivat pitkään ainoat todella laadukkaat vermeet studiossani. Suosin niitä edelleen, koska pidän niiden äänikuvasta ja tunnen niiden ominaisuudet perinpohjin, Ben uskoo ja listaa muita luottokamppeitaan: – Viime vuosina olen lisäksi hankkinut joitakin huippumikrofoneja, nimittäin kaksi Neumannin KM184:ää ja Neumann TLM 49:n. Minulla on myös AEA R 84 -nauhamikki. Lisäksi voin aina tarvittaessa lainata ystäviltäni erilaisia vintage-mikrofoneja, esivahvistimia ja kompressoreja. Omasta räkistä löytyvät esimerkiksi mikrofoniesivahvistimet Universal Audio LA-610 ja stereofoninen Chandler TG2. Elokuvantekijä Elfar Aðalsteinsson, jonka kanssa olen niin ikään työskennellyt, antoi minulle Rupert Neven 1990-luvulla suunnitteleman AMEK:n kompressorin. Kalustosta löytyy niin ikään 24 bitin ja 192 kilohertsin laatuun yltävä RME UFX -äänikortti, jonka myötä tallennusketju on erittäin laadukas. Sämplekirjastoja en käytä lainkaan, ellen ole tehnyt niitä itse. Joskus hommat hoituvat myös huomattavasti yksinkertaisemmallakin laitteistolla: – Metalheadia tehdessäni minulla oli ainoastaan vanha MOTU-äänikortti ja Shure SM57 -mikrofonit, joten kaluston päivittäminen on ollut todella dramaattista viimeisen viiden vuoden aikana ja jatkuu edelleen, Ben paljastaa. Onko Benillä sitten käyttöä kuulokkeille studiossaan? – En pysty miksaamaan kuulokkeet päässä. Yksityiskohtien etsimiseen käytän vanhoja perusluureja, jotka ovat Sennheiserin HD20 ja Beyerdynamicin DT 770.??n Huldar Freyr Arnarson (oik.) työstää ääntä tykkikuvaan, joka välittää tarkasti kohtausten detaljit. 103990_.indd 51 4.3.2019 14.33.11
HERMUSET: FINKTEAM BORG -KAIUTIN Johonkin maailmanaikaan itseään kunnioittavilla firmoilla oli omat osastonsa suunnittelulle, valmistukselle, markkinoinnille ja myynnille ynnä muille. Tuolloin kaikki tehtiin itse. Vaan eipä tehdä enää. TEKSTI: MATTI HERMUNEN | KUVAT: VALMISTAJA AMMATTILAISET ASIALLA HIGHEND | HERMUSET: FINKTEAM BORG -KAIUTTIMET 52 104108_.indd 52 4.3.2019 14.22.35
ollut olennaista vaikutusta. Muu laitteisto koostui Meridianin 861 v8 -esivahvistin–prosessorista ohjelmalähteinä Rega P10 -levysoitin Benz Micron ACE L -äänirasialla ja Oppo 205 -4k-soitin. Fyysisten levyjen ohella musiikkia toistettiin Roonista. Hyvä alkuvaikutelma Ensivaikutelmalta Borg oli neutraali, asiallinen ja rehellinen toistaja. Joillain läpitutuilla tallenteilla se karisti sukat jalasta ja herätti uudenlaisia tuntemuksia. Gennadi Roždestvenskin johtama Šostakovitšin 15. sinfonia ei ole mitenkään oikeaoppinen äänitteenä. Varsinkin alkupuolella soittimia tai soitinryhmiä nostellaan esiin tai vedetään taaksepäin. Kun meno ensimmäisessä osassa on muutenkin irtonainen, niin äänityksen omalaatuisuudet itse asiassa tehostavat kuuntelua. Myöhemmin ote vakavoituu, ja aivan lopussa olevat celestan ja erilaisten lyömien kolistelut herättivät entistä vahvemmin kysymyksen: mitä Šostakovitš halusi sanoa? Oli miten oli, Borgit kertoivat sinfonian dynamiikan ja dramaattiset, joiltain kohdin irvokkaat ja traagiset va i heet unohtumattomasti. Yksi teoksen hyvin tunteva ja sitä useilla kaiuttimilla kuunnellut kuvasi tuntemuksiaan: ”Samaan aikaan erottelee ja pitää kuitenkin musiikin yhtenäisenä. Erottelu ei ole teknistä, vaan orgaanisempaa, ja kaiutin N ykyään yhä useampi kaiutinvalmistajakin pitää yrityksen sisällä vain ydinasiat ja ostaa kaiken muun mahdollisimman pitkälti alihankkijoilta. Miksi näin? Tarve karsia kustannuksia ja kova kilpailutilanne on ajanut yritykset keskittymään olennaiseen. Omien tekijöiden rinnalle tai tilalle ovat tulleet suunnitteluja valmistuspalveluja tuottavat alihankkijat. Kehitys näkyy joka puolella, myös Suomessa. Saksalainen Fink Consulting on alalla arvostettu toimija. Siitä ja jutun aiheena olevan Borgin taustoista enemmän oheisessa laatikossa. Äänen palveluksessa Borgin omaperäinen muoto on tehty palvelemaan äänentoistoa. Etupaneelin viisteet torjuvat siitä lähteviä heijastuksia ja auttavat suuntaamaan keskija ylemmät äänet kohti kuuntelijaa. Kokeilussa olleen kaiuttimen pintakäsittely oli reipas, mutta se oli kuitenkin tehty hyvällä tyylitajulla. Kävijöissä se herätti lähinnä hyväksyntää. Kaiutin oli valmiiksi ajettu sisään, joten ei kun kuuntelemaan! Kaiuttimet asettuivat 260 senttimetrin päähän etuseinästä, lähimpään sivuseinään etäisyyttä oli 120 senttimetriä, ja niiden väli oli 220 senttimetriä. Paras balanssi syntyi, kun kuunteluetäisyyttä oli 320 senttimetriä ja kaiuttimet suunnattu suoraan kohti. Takapaneelin monipuolisilla säädöillä oli luvattu vaikutus. Muutaman päivän kuuntelun ja parin kävijän jälkeen keskialuetta pudotettiin yksi pykälä ja muut taajuusvasteeseen vaikuttavat säätimet jätettiin nollille. Densen 330+ -monopäätteiden ääneen vahvistinsäädön vaihtoehdoilla 1 ja 2 ei MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hi harrastaja. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein hinnakkaita hi tuotteita. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Kuka? tuottaa elämyksiä teknisen suorituksen sijaan. Se välittää monenlaisia tunnelmia, osin lämpimiä, osin erilaisia ja eritasoisia hirveyksiä.” Kun siirryttiin J. Karjalaisen tuotantoon, saman kuuntelijan mielestä Borgit saivat pohtimaan, mitä kaikkea Karjalainen porukoineen oli ajatellut kappaleita rustatessaan. Leonídas Kavákoksen soittamalla alkuperäisversiolla Sibeliuksen viulukonsertosta tilaa oli hienosti koko orkesterin sekä pelkästään viulun ympärillä. Orkesteri välittyi avoimena, kuitenkin yhteen pelaavana ryhmänä kaiuttimien välissä ja niistä vähän taaksepäin. Esitys oli läpinäkyvä, ja tuntui kuin katselisi esittäjien ohi ikkunasta pihamaalle. Borg toistaa tilaa muuten hyvin, mutta syvyyssuuntainen erottelu on vaatimattomampaa. Useimmiten esiintyjät sijoittuivat kaiuttimien väliseen ja niistä jonkin matkaa taaksepäin ulottuvaan tilaan. Kaiuttimien ulkopuolella ei tapahtunut paljoa, mutta vaihevirheet tai äänityksen omalaatuisuudet (kokeile vaikka Marc Ribotin The Prosthetic Cubansin ykköskappaletta) levittivät soittajat pitkin ja poikin seiniä. Rytmimusiikilla Borgin läpinäkyvyys ja luonteva erottelu olivat kunnossa. Joillain toisilla kaiuttimilla Steven Wilsonin uudelleenmasteroinnit Jethro Tullin varhaiskauden levyistä ovat saaneet miettimään, että onko niiden erilainen sointi parannus vai onko enemmän kyse Vahvistinmoduulista toistoa voi hienosäätää eri äänialueilla. Damping-nuppi muokkaa impedanssia erityylisille vahvistimille sopivaksi. HERMUSET: FINKTEAM BORG -KAIUTTIMET | HIGHEND 104108_.indd 53 4.3.2019 14.22.52
TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM SÄVYKÄS, NAPAKKA JA AVOIN toisto. Yleinen balanssi on aika kirkas mutta silti yläpäästään miellyttävä. Soundi on kauttaaltaan varsin tasainen, eikä korvaa rasittavia värittymiä isommin löydy. Diskanttitoisto on poikkeuksellisen siisti ja tarkka mutta istuu yllättävänkin saumattomasti muuhun kokonaisuuteen. Joillakin näytteillä tietty osa keskialueesta kumpuaa lievästi pintaan. Ilmiö ei käänny varsinaisen honotuksen puolelle, mutta läpitutuilla äänityksillä efektin kuulee laulajan tai kitaran äänessä, kun huolella kuuntelee. Keskialue on muuten aika hyvin balanssissa ja käyttäytyy hiukan kovasävyisemmilläkin äänitteillä rauhallisesti. Osa äänitteistä voi kuulostaa hivenen kuivakalta, mutta tämä saattaa joissakin tapauksissa johtua myös äänitteen omasta akustiikan puutteesta. Kaiutin ei tee tilaa, jos sitä ei valmiiksi levyllä ole. Alin basso on luonteeltaan hivenen pehmeä, mutta kumeutta tai turhaa pyöreyttä ei äänestä löydy. Näiltäkin osin soundi on hyvin saumattoman, ehjän ja yleismiellyttävän kuuloinen. Äärimmäisyyksiä välttelevälle kaiuttimelle tuntuu olevan – levystä riippumatta – ominaista, että puutteet ovat pieniä ja niihin pitää erikseen keskittyä, jotta ne noteeraa. Yleensä tämä on paras merkki siitä, että kaiutin osaa väistyä oikealla tavalla musiikin tieltä. Harvinaisen viihdyttävä kokonaisuus. HIGHEND | HERMUSET: FINKTEAM BORG -KAIUTTIMET 54 104108_.indd 54 4.3.2019 14.23.03
ALIHANKKIJASTA TUOTTAJAKSI supistuvat ja avautuvat magneettikentän muutosten tahdissa. Säteilevä pinta-ala on monta kertaa suurempi kuin normielementillä, ja kevyttä kalvoa pystytään liikuttamaan tarkemmin. Tuloksena on myös pieni särö ja hyvä transienttitoisto. Amt-elementit on kehitetty yhteistyössä saksalainen Mundorfin kanssa, jolla on niitä laaja valikoima myös ammattikäyttöön. Jakosuotimissa käytetään Mundorfin kondensaattoreita ja keloja. Borg Tänä vuonna oli maltillisemman kokoisen, kuitenkin toista metriä korkean ja 50-kiloisen Borgin vuoro. Koska kaksitiekaiuttimen jakotaajuus on korkea 1 600 hertsiä, niin ylemmän keskialueen ja diskantin aina 30 kilohertsiin asti toistaa pinta-alaltaan 6 464 neliömillimetrin amt-elementti ja bassot sekä valtaosan keskialueesta hoitaa omaa suunnittelua oleva 10,25 tuuman basso–keskialue. Borgin yksinkertainen ulkoasu kätkee omaperäisiä ratkaisuja. Vaikka 10 tuuman basso– keskiäänielementin sovittaminen ylempään alueeseen onkin haastavampaa kuin 8-tuumaisen, sillä saadaan enemmän dynamiikkaa ja auktoriteettia. Refleksiputken muoto ja sen sisäinen rakenne on suunniteltu hillitsemään putkessa liikkuvan ilmapatsaan resonansseja. Jäykkyyteen ja hyvään vaimennukseen on tähdätty tekemällä kotelo monikerroksisesta mdf:stä, jossa kerrosten välissä on vaimennusainetta. Basso–keskiäänielementin tuottamia värinöitä pienennettiin sijoittamalla sen ja kotelon väliin metallinen vaimennusrengas. FinkTeamin mittaustulosten mukaan kotelon tuottamia häiriöitä saatiin pienennettyä merkittävästi. Yhteistä molemmille malleille on, että ne ovat ystävällinen kuorma vahvistimelle. Minimi-impedanssit pysyttelevät kuuden ohmin tuntumilla, ja Borgin herkkyys on kohtuulliset 87 desibeliä. S aksalaisen Karl-Heinz Finkin ympärilleen keräämä asiantuntijajoukko on tarjonnut useiden vuosien ajan palveluja kaiutin-, elektroniikkaja levysoitinvalmistajille sekä autojen äänentoistoon. Alihankkija tekee juuri mitä tilataan ennalta mietitylle asiakaskunnalle ja asetettuun hintaraamiin. Tässä Fink Consulting on nähtävästi ollut hyvä, koska asiakkaita on riittänyt. Mutta nyt se on perustanut erillisen firman, FinkTeamin. Aluksi se valmistaa kaiuttimia, mutta luvassa on lisää tuotteita, joista esimakua antoivat Borgin hienosti tehdyt piikit. FinkTeam perustelee valmistajaksi ryhtymistään näin: ”Voimme tehdä omien näkemystemme mukaan, ilman hintatai muita rajoitteita. Meillä on vahva tekninen ja suunnittelullinen osaaminen. Tämä ehkä tekee meistä kiinnostavan. Ydinjoukkoon kuuluu Karl-Heinzin ohella kahdeksan teollisen muotoilun, mekaniikkasuunnittelun ja värinöiden hallinnan, puuntyöstön, elektroniikan ja kaiutinvalmistuksen muiden osa-alueiden osaajaa.” Vihje tulevasta oli Münchenin High End -messuilla vuonna 2014 nähty hengästyttävä kolmitiekaiuttimen prototyyppi. Audioguru Ken Ishiwatan pyynnöstä siitä tehtiin WM-3, jolla Ishiwata demosi modifioitujen Marantz-laitteidensa äänenlaatua. Vuoden 2017 messuille tuotiin WM-4, joka on valmistajansa mukaan ”parasta mitä tällä hetkellä osaamme”. Kaksiosaisen WM-4:n 15-tuumainen basso on sijoitettu refleksikoteloon. Viistetyssä yläkotelossa on kahden 5,5 tuuman keskialueen sekä amteli air motion transformer -diskantin muodostama D’Appolito-asetelma. Lähes puolitoista metriä korkea WM-4 on hulppea paketti, joka painaa 135 kiloa. Oscar Heilin kehittämässä amt:ssä äänen synnyttää voimakkaiden magneettien väliin sijoitettu taiteltu kalvo, jonka taitokset Monipuoliset säädöt Kolmiasentoisen vahvistinsovituskytkimen yksi vaihtoehto on tarkoitettu pelkästään putkivahvistimia varten, ja kahden muun vaikutusta voi kokeilla transistorilaitteilla. Laajavaikutteinen keskialuesäätö ulottuu 0,5 desibelin portain 200 hertsistä ylöspäin aina kahteen kilohertsiin asti. Sen avulla voi siirtää koettua äänikenttää eteentai taaksepäin ja taltuttaa ylivaimennetun tai turhan elävän huoneakustiikan vaikutusta. Preesens-säätö vaikuttaa 1–5 kilohertsin välillä. FinkTeam suosittelee sen käyttämistä kompensoimaan vahvistimen ja kaapelien tummuutta tai kirkkautta. Preesensja keskialuesäätöjen yhteisvaikutusta kannattaa myös kokeilla. Diskanttisäätö vaikuttaa nimensä mukaisesti vain ylimpään alueeseen. Enimmillään vaikutus on noin ±0,5 desibeliä viidestä kilohertsistä ylöspäin. Vaikka taajuusvastetta muuttavien säätöjen portaat ovat pieniä, on niiden korvinkuultava vaikutus selvä. Niistä onkin oikeasti hyötyä käytännössä. HERMUSET: FINKTEAM BORG -KAIUTTIMET | HIGHEND 55 104108_.indd 55 4.3.2019 14.23.18
Wilsonin omasta käsialasta? Borgin tarjoama eleetön näkemys sai uskomaan, että parantuneet ovat. Erilaisia näkemyksiä Borg jakoi sitä kuunnelleet. Osa pitkästi kokeneista kuuntelijoista vaipui nirvanaan siinä missä toiset, myös erittäin kokeneet, näkivät toistossa rajoitteita. Yksi kuuntelija soitti Borgeilla klassista orkesteri-, kamarija pianomusiikkia vain makustellen, tähtäämättä kattavaan arvioon. Bassopuolen tietty jämäkkyys tuli selväksi varsin hyvin. Coplandin Billy the Kidin isonrummun jyske ei saanut Borgeja polvilleen. Myös pelkkä piano kuulosti hyväksyttävältä. Korkeiden äänien hyökkäävyys lieveni yhden pykälän pudotuksella mid-säätimestä. Isolla orkesterilla stereokuva rajautui jyrkästi kaiuttimien väliin. Aluksi äänikuva oli syvyydeltään paperinohut, mutta kun hiukan ulospäin käännetyt kaiuttimet suunnattiin tarkasti kuulijaa kohden, syvyyttä tuli jonkin verran. Äänitystilan akustiikka jäi silti hahmottomaksi. Stereokuva vaikutti liuskoittuneelta, mikä tuli erityisen hyvin ilmi, kun siirsi päätä sivusuunnassa pois kaiuttimien tarkasta risteyskohdasta. Borgit tuntuvat olevan herkkiä vaihevirhemäiselle vääristymälle, mikä lienee yhteydessä stereokuvan ja syvyyden ongelmiin. Toinen rutinoitunut, monessa mukana ollut kuuntelija sanoi, että vaikka kaikki tulee hyvin, niin siitä huolimatta teki mieli kääntää lisää voimakkuutta – josko sillä saisi vielä enemmän irti. Vaikka bassossa on sinänsä voimaa, niin esimerkiksi kontrabassosta puuttui atakkia ja sen sävyt hieman pyöristyivät. Hyvää oli, ettei Borg kumissut, mutta hän kaipasi tiettyä mureutta alemman alueen toistoon. Yhteenvetona hän totesi, että vaikka periaatteessa kaikki tärkeät osatekijät ovat mukana ja varsinkin diskantti on hieno, niin kuitenkin siinä saisi olla hieman lisää räväkkyyttä. Paljon erinomaista Borg saattaa olla samaan aikaan varsin analyyttinen mutta samalla kuitenkin soida muhevan elävästi ja pulppuilevasti. Se on tarkka, vaikkei tyrkytä yksityiskohtia nenään kiinni. Sellaisiakin on kuultu. Ylin alue on kaunis, erotteleva ja tasoltaan sopiva. Keskialue on läpinäkyvä, ja se painottuu enemmän miellyttävään elävyyteen kuin kuivaan analyyttisyyteen. Aavistus värittymistä väheni mid-säätimellä. Alapäässä on potkua ja voimaa, vaikka basson sävyjen toisto ei ole parhaiden tasolla. Borg ulottuu musiikkikäytössä riittävän alas. Subbari voi tulla kyseeseen elokuvilla ja raskailla äänitteillä, mutta yhteensovitukseen tarvitaan työtä. Borgin toistoa leimasi saumattomuus, ja musiikkityypistä tai voimakkuudesta riippumatta se tuntui olevan immuuni koteloäänille. Dynamiikka onkin kokoon nähden hyvä, ja varsinkin orkesterimusiikilla Borg säväytti toistuvasti. Rytmimusiikilla potku ja paine riittivät pitkälle. Yksi vahvuus on Borgin eleettömyys. Toiston neutraalius ja läpinäkyvyys tekevät Borgista helpon kuunneltavan, eivätkä pitemmätkään sessiot rasita. Samalla se on ehkä jopa hivenen tarpeettomankin kontrolloitu, sisäsiisti. Aste eloa, hyppysellinen räväkkyyttä ei tekisi pahaa. Tilatoisto on sinänsä tarkkaa, vaikka osa kuuntelijoista aiheellisesti kaipasi lisää ulottuvuutta syvyyssuunnassa. Bassossa saisi olla hieman enemmän sävykkyyttä ja soivuutta. Sopusuhtainen muotoilu puolestaan istuttaa kaiuttimen huoneeseen niin FINKTEAM BORG Hinta 25 500 €/pari Lisätietoja JTAudio juhani@jt-audio.net finkteam.com Mitat (lxkxs) 30 x 105 x 40 cm Paino 52 kg Toimintaperiaate Kaksitie, refleksi Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Suurin suositeltava teho Nimellisimpedanssi 10 Ohm (keskiarvo) Minimi-impedanssi 6,5 Ohm @ 20 kHz Toistoalue 41 30 000 Hz (-6 dB) Herkkyys 87 dB/2,83 V/m Elementit -basso 10,25 tuumaa -keskialue / diskantti 6 464 mm² AMT-elementti Jakotaajuus 1 600 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä hyvin, ettei kokoon kiinnitä edes huomiota. Borgista henkii ammattimainen, hallittu ote. Se on tehty hyvin taitavasti, ja kompromissit on pitkälle onnistuttu kääntämään vahvuuksiksi. Sillä on oma luonteensa, joka tuskin on syntynyt vahingossa. Huolellinen kokeilu kertoo, sopiiko luonne omiin mieltymyksiin. ?n HIGHEND | HERMUSET: FINKTEAM BORG -KAIUTTIMET 56 104108_.indd 56 4.3.2019 14.23.35
w w w .p ro p el li h at tu .f i Hyvän Äänen Kartanomessut Rastilassa 13.4.19. R A S T I L A N H I F I M E S S U T J Ä R J E S T Ä Ä : Hyvän Äänen Kartanomessut palaavat jälleen huhtikuussa. MR Hifi järjestää jo perinteeksi muodostuneen hifitapahtuman nyt neljättä kertaa idyllisessä Rastilan Kartanossa. Luova tauko on tehnyt varmasti hyvää, sillä kauniisti remontoidussa kartanomiljöössä on luvassa useita varsin huikeita juttuja ja osittain myös ensiesiintymisiä. Nähdään Rastilan kartanolla huhtikuussa, laita viidakkorumpu pärisemään ja merkinnät almanakkaasi. Tehdään kaikki yhdessä tästä tapahtumasta mitä upeimmat kekkerit! Lauantaina 13. huhtikuuta 2019 klo 10.00–16.00, ilmainen sisäänpääsy. Rastilan Kartano, Karavaanikatu 4, 00980 Helsinki. • PMC:n monumentaalinen lippulaiva Fenestria ja järeän luokan All Bryston -laitteisto • Harbethin UUSI 30.2 ihokarvannostatustakuulla • Regan uusi Planar 8 vinyylisoitin & All Rega -vahvistus • Staxin kuulokeuutuudet, laaja mallisto esillä • Gradient 1.4, uutuus, joka on rikkonut omat myyntiennätyksemme hintaluokassaan • Marantz Reference by Ken Ishiwata • Melcon uudet audiofiili-musiikkipankit • Naimin uusi Uniti-sarja, highend-luokan all in one -laitteisto • Audiovectorin uusi QR-sarjan lattiakaiutin QR5 • Elegantit Pathos & Rosso Fiorentino • TK Cablen messukauppa • Ear Yoshinon putkinirvanaa, paikalla (jos ehtii) uusi referenssi-muunnin DAC5 • Hienostunut kaiutindebyytti MR Hifin valikoimaan: Marten från Sverige • Dynaudion uusi Contour • Konto-akustiikkaa – E L Ä M Y S K A U P P A A J O V U O D E S T A 1 9 9 7 – HELSINKI HIFIMY YMÄLÄ: Rastilanraitti 5A, 00980 Helsinki HELSINKI KÄY TETT YJEN MY YMÄLÄ: Rastilanraitti 3, 00980 Helsinki 09 344 3949 ROVANIEMI SHOWROOM: Hirvaskatu 14, 96190 Rovaniemi 040 535 9506 MR HIFI NETTIKAUPPA www.mrhifi.fi 104647_.indd 57 4.3.2019 14.34.56
LAATUTIETOISEN LAAJAKAISTAT perinnettä digitaalisen langattomuuden ajassa. Mutta vielä löytyy väkeä, joka arvostaa jakosuotimettomuuden jarruttamattomuutta sekä yksipistesäteilijän soinnillisen koherenssin ja signaalitien suoruuden vaihevirheetöntä viehkeyttä. Heille toistokaistan keskeisten osien elämänmakuisuus on tärkeämpää kuin ääripäiden painokkuus tai oskilloskoopin näytöllä esiintyvä viivasuora ja keskeismodulaatiosärötön rinnakkaistodellisuus. Kohtuullisen laadukkaita ja vähän vakuuttavampiakin laajakaistaisia toistimia on saatavilla kokoluokissa 4–12 tuumaa. Kartion läpimitaltaan pienimmät elementit sijoittuvat enimmäkseen edullisimpiin hintaluokkiin, mutta poikkeuksiakin on. Koekuuntelussa käväissyt Japanilainen Feastrex lanseerasi paperikartioisen 5-tuumaisen laajakaistaelementin jo toistakymmentä vuotta sitten, ja vähän myöhemmin se julkisti sille 9-tuumaisen isoveljen. Alun perinkin useilla erilaisilla magneettivaihtoehdoilla saatavissa olevien, lajinsa arvostetuimpiin lukeutuvien elementtien tyyppimerkintöjen kirjo on vuosien varrella laajentunut entisestään, mutta perusrakenteet ovat pysytelleet samoina. K oko kuultavan taajuuskaistan tai ainakin sen pääosan toistavien hi ja highend-tasoisten dynaamisten kaiutinelementtien marginaalisilla markkinoilla vakiintuneet asemat ovat valttia. Samat merkit pitävät paalupaikkaa hallussaan vuodesta toiseen. No, luonnollisen poistuman ja suhdanteiden mukaan muuttuvien omistajajärjestelyjen aiheuttamaa hierarkkista hienosäätöä alalla kyllä esiintyy, mutta maltillisessa mittakaavassa. Eli: paperisia kartioita, eksoottisia magneettimateriaaleja, kenttäkäämejä, nahkaisia reunuksia, suuria herkkyyslukemia ja pieninumeroisia tehonkestoja, käsityötä ja niin edelleen. Asioita, joiden pitäisi kait olevan jo katoavaa kansanLAATUTIETOISEN LAAJAKAISTAT Feastrexin viisituumaisten elementtien toiseksi edullisin näistä liki kahdeksan tuhannen euron parihinnallaan ehkä äärimmäisimpänä ja hämmentävimpänä esimerkkinä. Eniten tasokkaita laajakaistaelementtejä/-kaiuttimia esiintyy kuitenkin noin 8-tuumaisten joukossa. Eikä ihme, sillä kyseisen kartioläpimitan elementti on toimiva kompromissi suuntaavuuden, bassotoiston ja diskantin ulottuvuuden suhteen, varsinkin whizzer cone -tyyppisellä lisäkartiolla, voimakkaalla magneetilla sekä elementin vahvuuksia ja sen sähköisiä parametreja hyödyntävällä kotelolla varustettuna – kuten lähes kaikki markkinoiden laadukkaimmat mallit ovatkin. Laajakaistaisten kaiutinelementtien SILLÄ KORVALLA: FEASTREX D5NFJA D9E TYPE I -KAIUTINELEMENTIT TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU JA VALMISTAJA HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: FEASTREX D5NFJA D9E TYPE I -KAIUTINELEMENTIT 104087_.indd 58 4.3.2019 14.38.16
JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. maailmassa tee-se-itse-toimintamallilla on vahva asema. Ja miksi ei olisi, sillä yhden elementin ratkaisu on kiitollinen rakennuskohde vähän kokemattomammallekin hifiharrastajalle. Projektiin mahdollisesti liittyvä, toistoalueen ääripäitä täydentävien elementtien kera pelaaminen kohottaa toki sen haasteellisuusastetta. Monet laajakaistaelementtejä valmistavat tahot markkinoivat valmiitakin kaiuttimia tai ainakin tulevat asiakasta puolitiehen vastaan tarjoamalla elementeille varta vasten suunniteltujen koteloiden piirustuksia. Näin toimivat esimerkiksi japanilaiset Fostex ja jo edellä mainittu Feastrex, joista jälkimmäinen lukeutuu saksalaisen Voxativen, ranskalaisten PHY-HP:n ja Fertinin sekä englantilaisen Lowtherin ohessa alan arvostetuimpiin (lue: hintavimpiin) brändeihin. Markkinoilta löytyy myös pienehköjen putiikkien työstämiä kaiuttimia, joiden elementteinä hyödynnetään edellä mainittujen valmistajien tuotteita. Artesaanit asialla Vuonna 2005 toimintansa aloittanut Feastrex on koko olemassaolonsa ajan keskittynyt vain laajakaistaisten kaiutinelementtien valmistukseen. Alun perin elementit suunnitteli ja valmisti Haruhiko Teramoto, joka on sittemmin siirtynyt syrjään eksoottisten muuntajien ja komponenttien pariin ja jättänyt tuotantovastuun ex-kumppaninsa Ykihito Akiyaman hoteisiin, jonka johdolla mallistoa on päivitetty tähän päivään asti pienin askelin ja hallituin rakennemuutoksin mutta myös Teramoton alkuperäisiä ideoita kunnioittaen. Maahantuojan puusepällä teettämissä ja valmistajan suunnittelemissa koteloissa kuuntelusessioihin osallistuneet Feastrex-laajakaistaelementit ovat täysin käsityönä yksittäin valmistetut kuten kaikki muutkin firman tuotokset. Alkaen silkkiäispuun kaarnasta vuosisatoja vanhoin metodein työstetyistä washipaperisista kartioista, jatkuen kartioiden nahkaisilla reunuksilla ja päättyen kartiolle käyttövoimansa luovuttavien sähköis-magneettisten niin sanottujen moottorien yhdestä kappaleesta jyrsittyihin metalliosiin, artesaanityyppistä toimintaa hela hoito. Feastrexin tuotekatalogi sisältää edelleen vain kahden kokoluokan elementtejä, mutta moninaisten magneettivaihtoehtojen, joista osa hyödyntää field coil -toimintaperiaatetta, myötä eri versioita löytyy sortimentista tusinan verran. Elementtien ohessa Feastrex valmistaa myös lähinnä kotimaan markkinoille tarkoitettuja mutta rajoitetusti myös vientiin suunnattuja putkitoimisia vahvistimia, joiden toisto on räätälöity tietyille elementtiversioille optimiksi ja joita myydään vain niitä hankkineille. Koekuunnelluista laajakaistaelementeistä toisella, 12 senttimetrin läpimittaisella washipaperikartiolla, samasta materiaalista tehdyllä whizzer conella, vaiheplugilla ja alnico-magneetilla varustetulla D5nf:llä on 16 ohmin nimellisimpedanssi kuten muillakin Feastrexeillä. Sen tyyppimerkinnässä esiintyvä nf on lyhennelmä sanoista natur flux. Sillä tarkoitetaan Feastrexin kehittämää ja patentoimaa magneettikonstruktiota, joka tuottaa puhekelan ohjaukseen tavanomaista suuremman vääntömomentin. D5nf:n herkkyyslukema liikkuu haarukassa 94–95 desibeliä per watti ilmoittajasta riippuen, ja sen hetkellisen tehonkeston kerrotaan olevan 25 wattia. Elukan taajuustoistoalueeksi luvataan hulppeat 35–23 000 hertsiä eli elementin Kuka? Washi-paperinen kartio, whizzer cone ja vaiheplugi, laadukkaan laajakaistaelementin tunnusmerkit. SILLÄ KORVALLA: FEASTREX D5NFJA D9E TYPE I -KAIUTINELEMENTIT | HIGHEND 59 104087_.indd 59 4.3.2019 14.38.48
kartiopinta-alaan nähden uskomattomat lukemat, jotka kuitenkin asettuvat ymmärrettävämmiksi, kun rekisteröi niiden perään laitetun lisämääreen -10 desibeliä. Elementin asentaminen sille suositeltuun koteloon muuttanee kuitenkin tuon miinusmerkin takana olevan luvun hieman pienemmäksi. Ainakin subjektiivisesti koettuna. Erillisestä virtalähteestä eld coil -magneetilleen käyttöjännitteen saavasta Feastrex D9e Type 1:stä löytyykin sitten vähemmän informaatiota valmistajan sivuilta tai mistään muualtakaan. Sen painon kerrotaan olevan hieman yli kuusi kiloa ilman virtalähdettä, jollaisen voi valita useammastakin eri vaihtoehdosta. Edullisin versio mahdollistaa kolme eri käyttöjännitettä (10, 12 ja 15 volttia), kun taas hienostuneimmissa jännitteen säätö on portaaton ja laajempialueinen. Herkkyyttä ysituumaisesta löytyy nelisen desibeliä D5nf:ää enemmän. D9e Type 1 eroaa Feastrex-malliston lippulaiva Type 3:sta magneettirakenteen materiaalien suhteen. Se mikä ykkösessä on rautaa, on kolmosessa eksoottista ja sen myötä huippukallista permadur-metallia. D5nf saapui kuunneltavaksi 60 litran F-60-koivuvanerikotelossa, D9e Type 1 puolestaan tuplasti tilavammassa F-120:ssä, jonka täkäläinen puuseppä oli rakentanut panzerwoodiksi kutsutusta, tavan vaneria huomattavasti kovemmasta ja tiheämmästä puristeesta. Molemmat kotelot edustivat re eksityyppistä toimintaperiaatetta, vaikka tavanomaisen putken sijasta re eksitoiminto olikin toteutettu suorakaiteen muotoisella aukolla etulevyssä. Hallittua hienosäätöisyyttä Haruhiko Teramoton suunnittelemiin koteloihin asennetut Feastrexit joutuivat kuuntelusessioissa kovan haasteen eteen, sillä niistä ottivat mittaa oor horn -tyyppiseen torvikoteloon sijoitettu, puukartioiseksi valmistajan päivittämä Voxativ 2B -pari sekä eld coil -kasituumaisella varustettu Shindo La te, journalistin salainen ase vuosien takaa. Vahvistinpoliittisesti Feastrexit asettuivat luontevasti vuorovaiheisen, 2 x 8 watin ja 16 ohmin lähdöllä silatun 4055-putkivahvistimen ajettaviksi, joka huippuluokan muuntajin varustettuna ja kaikenmoista ulkoista koreutta välttelevänä kapineena oli jo ehtinyt osoittanut kykynsä laajakaistamaailmassa ennen päätymistään samanmerkkiseen seuraan. Feastrexien välinen yhteydenpito hoitui Yamamura Millenium 6000 -kaapeloinnin avulla. Feastrexit osoittautuivat heti sessioiden käynnistyttyä erinomaisen tasokkaiksi toistimiksi, joskin toisistaan poikkeavin painotuksin. Siinä missä D5nf soi intiimin hillitysti ja tasapainoisesti, D9e Type 1 herätti huomiota avoimella ja läpikuultavalla toistollaan. Tässä vaiheessa isomman Feastrexin virtalähde tuotti täydet 15 volttia jännitettä eld coil -magneetille, mikä kyllä kuului toiston kiinteytenä ja tarkkuutena mutta toi soundiin – äänitteestä riippuen – ripauksen turhankin kirpeitä sivujuonteita. Jännitettä pykälän laskemalla ylävireisyys loiveni, ja alimmalla asetuksella se poistui kokonaan. Tuota eld coil -jännitteen säädintä saattoi käyttää ikään kuin äänenvärisäätimen tapaan, vaikka sen vaikutukset hieman tällaisesta poikkesivatkin. Vaan jos kuunneltava äänite sattui edustamaan keskivertoa räleämpää sointimaailmaa, alin jänniteasetus tasoitteli pahimmat hyökkäävyydet, mutta vain ne. Musiikin energisyys ja drive säilyivät ennallaan, samoin alapään ulottuvuus ja äänikuvan koko. Näin esimerkiksi Billy Gibbonsin rouhean bluespäästön roson painopiste laskeutui luonnollisemmalle taajuudelle, mutta yleinen menevyys ja äijäily säilyttivät uskottavuutensa. Ja toisin päin. Kun akustisen jazzin taiten talteen saatu autenttisuus tuntui astetta liiankin lempeältä, voltit tappiin -menetelmä tarjosi maksimaalisen läsnäolon tunnun ja selkeimmän fokuksen – kuten myös basson kontrollin, josta oli ilmiselvää etua kontrabassojen levyillä usein hieman möyheäksi muokatun raskauden keventämisessä. Yhdeksäntuumainen elementti yli sadan litran kotelossa tuotti varsin uskottavaa bassoa, vaikka ei aivan jykevimpään potkuisuuteen tai murinaan kyennytkään. Subbaria ei juuri tullut ikävä edes reggaeta luukuttaessa. Vertailukaiuttimen tonttia hallinOmimmillaan pienempi Feastrex oli pienimuotoisemman musisoinnin nyanssien välittäjänä ja värittymättömänä autenttisuuden airuena. ran F-60-koivuvanerikotelossa, D9e Type 1 puolestaan tuplasti tilavammassa F-120:ssä, jonka täkäläinen puuseppä oli rakentanut panzerwoodiksi kutsutusta, tavan vaneria huomattavasti kovemmasta ja tiheämmästä puristeesta. Molemmat kotelot edustivat re eksityyppistä toimintaperiaatetta, vaikka tavanomaisen putken sijasta re eksitoiminto olikin toteutettu suorakaiteen muotoiFeastrexit asettuivat luontevasti vuorovaiheisen, 2 x 8 watin ja 16 ohmin lähdöllä silatun 4055-putkivahvistimen ajettaviksi. HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: FEASTREX D5NFJA D9E TYPE I -KAIUTINELEMENTIT 104087_.indd 60 4.3.2019 14.39.08
FEASTREX D5NF Edustaja Stars and Stripes Oy Puhelin 050 505 0880 Lisätietoja starsandstripes.fi feastrex.jp Hinta 7 800 €/pari (pelkät elementit, kotelot erikseen alk. 800 €/pari) Paino 4,5 kg/kpl Toimintaperiaate Suurin suositeltava teho 25 W Nimellisimpedanssi 16 Ohm FEASTREX D9E TYPE 1 Hinta 13 500 €/pari (pelkät elementit, kotelot alk. 1 000 €/pari ja virtalähde alk 4 900 € erikseen) Paino 6,2 kg/kpl Toimintaperiaate Field coil Suurin suositeltava teho 25 W Nimellisimpedanssi 16 Ohm noinut ferriittimagneettinen Voxativ ei pystynyt vastaamaan D9e Type 1:n haasteeseen soinnin selkeyden saralla, vaikka se aivan kunniakkaasti saksalaista täsmällisyyttä muuten osoittikin. Aivan aavistuksenomaista sävyllistä terävyyttä ilmeni kumpaisessakin, mutta Feastrexin toisto tuntui ulottuvan ylemmäs ja sen myötä klassinen, niin kutsuttu whizzer cone -vihellys, joskin tuskin havaittava sellainen, vaikutti sijaitsevan korkeammalla taajuudella. Jostain syystä D5nf:n toistossa ei tuota vihellystä esiintynyt ollenkaan, vaikka sen lisäkartio taisi olla melkein yhtä kookas kuin Voxativenkin. Shindo La testa lisäkartio puuttuu kokonaan, mutta niin puuttuu ylempi diskanttikin. Hillittyä herkkävireisyyttä Jos jäi D5nf soinnilliselta ominaislaadultaan isompiaan kevyemmäksi ja pehmytpiirtoisemmaksi, sillä oli tarjota vastapainoksi ehyempää balanssia ja kompaktimpaa soundimaailmaa. Kilpakumppaneita vähäisempi herkkyys ja toiston värittömyys aiheuttivat pienemmillä äänenpaineilla tiettyä vaisuuden tuntua, mutta kun muisti hanaa avaamalla nostaa kuunteluvoimakkuuden muiden tasolle, tuloksena oli yllättävänkin tuhtia, dynaamista ja vapautunutta musiikillista nautinnollisuutta. Pieneen kartiopinta-alaan suhteutettuna kaiuttimen bassotoisto ulottui melkoisen alas, mutta voimaa ja vääntömomenttia alimmissa bassoissa ei mainittavissa määrin ollut. Eli vaikka valtaosa kuunteluista hoitui bassonkin osilta ihan hyvin, massiivisempaa musiikkia pontevammin päästellessä teki mieli kääntyä luottamuksella talon 2 x 15-tuumaisen kartiopinta-alan puoleen. Omimmillaan pienempi Feastrex oli pienimuotoisemman musisoinnin nyanssien välittäjänä ja värittymättömänä autenttisuuden airuena. Akustiset kitarat, perkussiot, lauluäänet ja puhaltimet soivat parhaimmillaan hämmästyttävän aidonoloisin sointivärein, ja musiikilliset kokonaisuudet hahmottuivat hienosti. Monitorimaisen äänitarkkailun välikappaleeksi kaiutin sopii huonommin, vaikka se äänitteiden roiseimmat tuotantotekniset ratkaisut armottomasti paljastaakin. Laadun lunnaat Kummatkin Feastrex-elementit, valmistajan suosittelemiin koteloihin sijoitettuina, edustavat laajakaistaelementtien yleispätevintä ja ehdotonta aatelia, minkä alaan pitkään perehtynyt ja useita laajakaistaisia kaiuttimia omistanut journalisti voi vilpittömästi julistaa. Eikä hän taida olla mielipiteineen edes yksin, sillä kuunteluhuoneessa piipahtanut ja siellä aiemminkin vuosien saatossa vieraillut laajakaistakonkari totesi oitis D9e Type 1 -elementein varustettua kaiutinparia hetken kuunneltuaan, että ”nyt on paras soundi mitä olen täällä koskaan kuullut”. No, D5nf-tolpat jäivät häneltä väliin, kun juutuimme isomman soundin pauloihin. Niinpä. Parhaudella on myös hintansa. Feastrexin tapauksessa varsin kova sellainen. Eksoottiset materiaalit, innovatiivisuus ja käsityö maksavat, ja niitä arvostavan on se hyväksyttävä. muiden tasolle, tuloksena oli yllättävänyleispätevintä ja ehdotonta aatelia, minkä alaan pitkään perehtynyt ja Feastrex D9e Type 1:n eld coil -magneetin virtalähde mahdollistaa kolmen eri jännitteen syötön. Aiemminkin vuosien saatossa vieraillut laajakaistakonkari totesi oitis D9e Type 1 -elementein varustettua kaiutinparia hetken kuunneltuaan, että ”nyt on paras soundi mitä olen täällä koskaan kuullut”. SILLÄ KORVALLA: FEASTREX D5NFJA D9E TYPE I -KAIUTINELEMENTIT | HIGHEND 104087_.indd 61 4.3.2019 14.39.28
HIFIMAN SHANGRI-LA JR -KUULOKKEET Magnetostaattisiin kuulokkeisiin erikoistunut Hifiman esitteli jokin aika sitten huippumallista edullisemman version. Testiin sain sekä kuulokkeet että vahvistimen, joita kumpaakin myydään myös erikseen. TEKSTI: JUSSI ARVIO | KUVAT: VALMISTAJA K un vuonna 2012 kuuntelin HE 500 -kuulokkeet yhdessä EF5-vahvistimen kanssa, oli merkki vasta luomassa menestyspolkuaan (lue lisää Hifimaailman numerosta 4/2012). Mallista tuli hyvin suosittu, samoin useimmista tähän päivään asti seuranneista versioista. Valmistajan puuhakkuus on tuonut myös odottamattomia haasteita. Uusia malleja ja variaatioita ilmestyy tiheämmin kuin monen harrastajan lompakko soisi. Niinpä tänä päivänä on myös vaikea sanoa, että millainen on se niin sanottu talon saundi. Hyvänä puolena kuumentuneet kuulokekekkerit ovat johtaneet siihen, että kehitystä on tapahtunut sekä materiaaleissa että laadussa kautta globaalin kuulokebisneksen. Rakenteet ja materiaalit ovat kehittyneet, herkkyys on noussut, ja yhä useampi malli soi varsin hyvin jopa kännykän käskyttämänä. Jotakin muuta Mielikuvilla myynti on tärkeää. Siksi tarvitaan päiväunelmia ja utopioita. Hifimanilla sellainen on Shangri-La Sr -paketti, jonka edellyttämä 52 000 euron sanktio pitää useimpien ostohalut kurissa. Siihen verrattuna Jr-pikkuveljen 8 500 euron hintalappu tuntuu lähes siedettävältä. Halpa ei kuitenkaan ole adjektiivi, jolla kokonaisuutta kuvailisi. Moniin aiempiin Hifiman-tuttavuuksiin verrattuna kuulokkeiden laatu tuntuu paremmalta. Rinnalla esimerkiksi omat, edulliset 400i:t näyttävät, no, hintaisiltaan (noin 400 euroa, poistunut malli). Niin tietysti pitääkin luurien reilun kymmenkertaisen hintaeron valossa. Metallinen sanka on lähes identtinen 400i-mallin kanssa. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. Arvokuulokkeiden runko on muovin sijaan alumiinia ja panta ilmeisesti aitoa nahkaa. Päässä ollessaan mikään ei nitise tai natise. Pyöreät korvatyynyt ovat nekin nahkaa ja kontaktipinta mikroperforoitua veluuria. Kaapelit ovat kiinteästi kupeissa kiinni. Käyttötuntuma on hyvä. Omassa päässäni puristus oli vain lievää ja vailla epämiellyttävyyden tunnetta. Kuulokkeiden 374 gramman massa jakautui miellyttävästi. Esimerkiksi HE400i tuntuu käytettäessä kömpelömmältä, vaikka se todellisuudessa onkin neljä grammaa Shangri-La Jr:a kevyempi. HIFIMAN SHANGRI-LA JR -KUULOKKEET | HIGHEND 63 104185_.indd 63 4.3.2019 14.41.39
Vaan toista se oli alkuperäisen HE500:n 500 gramman kanssa. Mukana seurannut putkivahvistin on visuaalisesti huomiota ja samalla mielipiteitä herättävä. Bostonilainen design-tiimi on ainakin siinä mielessä onnistunut. Sivupro ilin voimakas kiilamainen muotoilu keventää sopivasti muuten massiivista ilmettä. Päällä, kannen syvennyksessä ryhdikkäästi seisova 6SN7N-kaksoistriodinelikko rikkoo tietoisesti teollisen muotoilun laskelmoidun kylmiä linjoja. Alumiinirunko on kulmista pyöristetty ja kansitaso mustaa lasia. Kiilamaisuuden johdosta vahvistimen pohjassa on suksimaiset jalat, jotta komeus ei makaisi muotoilunsa varassa. Edessä vasemmalla on sormituntumaltaan mainioksi työstetty taustavalaistu virtapainike. Sen oikealla puolella sillä se saa virtansa tietokoneelta. Kämmenelle mahtuvana se on myös helppo kuljettaa mukana. Lisäksi se hoitaa kaikki järkevät tiedostomuodot ja näytetaajuudet dsd:tä myöten. Viimeisin muttei vähäisin etu on sen etumaskissa oleva, erittäin selkeä led-näyttö, joka ilmaisee näytetaajuuden oranssinpunaisilla numeroilla. Kaikki tuo reilusti alle satasella. Välikaapeliksi kaivoin Canaren LV61S -koaksiaalista ja ETI:n rca-liittimistä työstetyt ”Jussin siniset”. Niiden kohdalla kyse on monessa välissä tasapainoiseksi osoittautuneesta diy-vaihtoehdosta, joka on hoitanut välitystehtäviä milloin missäkin yhteydessä. Äänilähteenä käytin MacBook Air -tietokonetta ja ensisijaisesti Tidal-sovellusta. Koska testikuuntelussa oli samaan aikaan myös muita tuotteita, pidin varsinaisen referenssi-dacin ja kaapelit työhuoneessa. Aloituseväillä ääni jäi latteaksi ja dynamiikaltaan vaisuksi. Yläpään heleydestä puuttui särmää ja jo sopraanolta ryhtiä. Peltien kilahduksista jäi kaipaamaan messingin raskaampaa resonanssia. Akustisen basson yläsävelet erottuivat tavallista rohkeammin mutta alimmat jäivät taas liian pehmeiksi. Lopulta kiikutin paketin työhuoneeseen. Toppingin korvasi Totaldac Integral eli valmistajan nykymallistosta katsottuna d1 single mk2 varustettuna sisäisellä striimerillä ja lisävirtalähteellä. Samalla vahvistimen virtajohdoksi vaihtui Graditech Voima 2 ja välikaapeleiksi niin ikään Graditech, mallia Kide 3. Tidalin ja kannettavan tietokoneen korvasin Roonilla (Nucleus). Varsinaiset kuuntelukokemukset kirjasin tällä mainitulla kokoonpanolla kuunnellen. Helppo ja kaunis Oheiskaluston hiomisen jälkeen Hi manien perusluonne säilyi, mutta se jalostui. Miellyttävä ilmavuus sisälsi nyt myös syvempää informaatiota ja jäsentynyttä otetta. Paljastuneen potentiaalin myötä myös kiinnostukseni heräsi uudestaan. Operettien helmet kuulostivat jo tutummilta. Jäljellä oli aiempi heliumin keveä kosketus, joka sai sopraanon lähes leijumaan. Sen oheen oli kuitenkin tarttunut jotakin sellaista, joka paikkasi aiempaa ohuuden ja ponnettomuuden tunnetta ja muutti henkiolennon lihaksi. Trumpetisti Dave Douglasin kvintetin livepläjäys kuulosti edelleen turhan irtoon kahdet 5-pinniset kuulokeannot. Oikeassa laidassa olevan voimakkuussäätimen molemmin puolin on sijoitettu kuusi valkoista lediä. Ne osoittavat 24-asentoisen diskreetin askelvaimentimen suhteellisen voimakkuuden. Takapaneelista löytyvät sekä rcaettä xlr-otot. Valinta näiden välillä tehdään painonapilla. Takana oikealla on lisäksi IEC-virtaliitin sekä jännitteenvalitsin (115/230 volttia). Vähän tekniikasta Muusta mallistosta poiketen sekä Shangri-La Srettä Jr-mallit ovat toimintaperiaatteeltaan elektrostaattisia. Musiikkisignaalin moduloima kalvo liikkuu siis magneettien sijaan staattoreiden välillä. Kuuloke on rakenteeltaan avoin. Sen nanopartikkelipinnoitettu kalvo on erittäin kevyt ja ohut (alle 0,001 millimetriä). Valmistajan mukaan elementillä on olematon särö ja erittäin nopea reaktioherkkyys. Kaistaa luvataan huikeasti seitsemästä hertsistä aina 120 kilohertsiin. Bias-jännite asettuu 550–650 voltin välille eli esimerkiksi Staxien kanssa samaan maastoon. Putkivahvistimen topologia ja muut yksityiskohdat jäivät spekulaatioiden varaan, sillä valmistaja ei vastannut kyselyihin ainakaan julkaisuajankohtaan mennessä. Potentiaali esiin Hi manien kanssa vietetty aika kului kuin siivillä. Siitäkin huolimatta, että kuuntelurauhaa suotiin kerrankin ruhtinaallisesti lähes pari kuukautta. Pitkittyvä kuuntelu sisältää myös sudenkuoppansa. Ehdin tottua Shangri-La Jr:n ääneen ja ennen kaikkea siihen, että laitteet olivat koska tahansa käytettävissäni. Niinpä luopuminen kirpaisikin tavallista kipeämmin. Pitkä aika oli kuitenkin testin kannalta eduksi. Ensimmäinen pariviikkoinen herätti nimittäin ristiriitaisia tunteita, enkä aluksi saanut parivaljakosta täyttä käsitystä. Vähitellen hyväksyin, että kaksikon ulosantiin vaikutti tavallista enemmän niin äänilähde kuin välija virtakaapelikin. Aloitin sessiot mukana tulleella perusvirtajohdolla, Cardas Clear -usb-buss-kaapelilla sekä käytännön takia edullisella ja helposti siirrettävällä Topping DA10 -usb-dacilla. Laite on erittäin kätevä, HIGHEND | HIFIMAN SHANGRI-LA JR -KUULOKKEET 104185_.indd 64 4.3.2019 14.41.56
naiselta (Brazen Heart live at Jazz-Thursday). Vasken käskevyys pyöristyi kiltiksi pyynnöksi, samoin kävi jo valmiiksi taustalle jätetyn pianon kanssa. Tiukka intensiteetti uhrautui siis kuunneltavuuden helppoudelle. Ominaisuus, joka taas toisaalla osoittautui kiistatta setin vahvuudeksi. Niinpä en yllättynyt, kun pianisti Lubomyr Melnykin Fallen Trees -albumin Requiem taipui kuulokekuunteluksi ihailtavan leveästi pehmeänä euforiana. Vaikka piano pitäytyi tässäkin tapauksessa enemmänkin eteerisen rauhallisena kuin iskevän impaktivoittoisena, nosti kappaleen vokalisointi ihokarvat pystyyn. Absoluuttinen osoittelevuus hävisi tunnepuolen hienoille viitteille. Olen kovasti mieltynyt Anouar Brahemin tunisialaissävyiseen musiikkiin. Jälleen kerran soitin Blue Maqams -albumin läpi vain kuullakseni oud-soittimen mystisen viekoittelevan lupauksen. Kuin toiveestani Hifiman paljasti parhaat piirteensä. Nimikkokappaleen soolo esitteli vaivatta instrumentin hienojakoisen mutta äänivoimaisen ja moniresonanssisen luonteen. Saman albumin bassolinjat nousivat pintaan edelleen hienoisesti runsaina. Valitsin vielä varmuudeksi pinkan sekä akustista että bittivoimalla taottua alapäätä. Niin vahvistui, että alakeskialueelta yläbassoille on jätetty ilmeisen tarkoituksella pontevuutta. Kävi selväksi, että Hifimanien luonne on vähintäänkin kaksijakoinen; yhdistettynä lievästi runsaaseen mutta pehmeään yläpäähän on selvää, että suunnittelija on tietoisesti painottanut totuutta kauniimpaa kerrontaa. Indialucian alkuvoimainen Acatao-kappale on mainio happotesti, joka paljastaa niin kuulokkeista kuin kaiuttimistakin pullonkaulat. Ylitsepursuilevassa maanisuudessaan ja informaatiotulvassaan se ei aivan kokonaan onnistunut tukahduttamaan Hifimanien resoluutiota ja kontrollia. Massiivisen vyöryn osatekijät kyllä erottuivat, mutta hienoisesti hillittyinä ja totuttua kohteliaampina. Sellaisilla näytteillä, joissa keskityttiin jousiperheen keveimpiin jäseniin, valittu tasapaino ilmeni toisin. Joillakin taajuuksilla oli taipumus nousta hieman esiin, toisaalta taas piilevä makeus pehmensi raakuutta ja temperamenttia. Sanotaan niin, että Shangri-La Jr -parivaljakko ei jää analysoimaan Joan Sutherlandin ja vaikkapa Mirella Frenin sopraanojen eroja, vaan kutittelee kuulijaansa omalla tavallaan tehden musiikista kiinnostavaa. Kenties vähemmän draamaa ja enemmän miellyttävyyden ohjaamaa narratiivia? Kuulokkeiksi Hifimanit rakensivat akustisen tilainformaation hyvin, joskin ajoittain liioitellusti. Varsinaisesta epäkaiutinmaisuudesta ei voi puhua, mutta äänikenttä ulottui myös ikään kuin kuulokkeiden ulkopuolelle. Hemmotteluväline Hifiman Shangri-La Jr on hieno kokonaisuus ja yksi herkullisimmista kuulemistani kuulokekattauksista. Tuosta tulokulmasta kuultuna se on kuulokemaailman valioluokkaa. Pidin erityisen paljon sen korostetun sävyrikkaasta sekä ylä-ääniä glaseeraavasta ja musiikkia marinoivasta otteesta. Samaan aikaan se on kenties ristiriitaisin kohtaamani luurisetti. Työvälineeksi eli varsinaiseksi vertailureferenssiksi siitä ei olisi. Esimerkiksi niin ikään elektrostaattinen Stax SR-L700 on rehellisempi, tasapainoisempi ja hinnaltaan edullisempi vaihtoehto. Samaan aikaan siitä puuttuu Hifimanin boheemi ote – rohkeus olla oman tien kulkija ja loistaa kirkkaammin tarkkaan valituissa hetkissä. Hifimanien heikkous onkin samalla niiden suurin vahvuus. Ne toistavat sopivasti valittua musiikkia kerrassaan nautinnollisesti, kuulijansa hurmaten. Yleispätevyyttä hakevalle on tarjolla halvempia harmaavarpusia ja tehokkaampia työrukkasia. Vaan jospa olisi mahdollisuus itsensä hemmottelulle, niin kenties… ?n Hifimanien luonne on vähintäänkin kaksijakoinen; yhdistettynä lievästi runsaaseen mutta pehmeään yläpäähän on selvää, että suunnittelija on tietoisesti painottanut totuutta kauniimpaa kerrontaa. HIFIMAN SHANGRI-LA JR Hinta Yhdessä 8 500 € (erikseen kuulokkeet 4 099 €, vahvistin 5 500 €) Edustaja Tur-Pex Oy Lisätietoja tur-pex.com hifiman.com KUULOKKEET Paino 374 g Rakenne Avoin, elektrostaattinen Liitin 5-pin din Bias 550-650 V Taajuuskaista 7 Hz 120 kHz VAHVISTIN Paino 11 kg Ottoliitännät 1 x rca, 2 x xlr Antoliitännät 2 x 5-pin HIFIMAN SHANGRI-LA JR -KUULOKKEET | HIGHEND 65 104185_.indd 65 4.3.2019 14.42.12
66 LEVYARVIOT | 02/2019 Herd X (Doorbell Music) KOMPAKTISTI KITEYTETTY Kymmenvuotista olemassaoloaan äänitteellä juhlistava Herd kerää jäsentensä kokemukset yhteen kompaktiksi kokonaisuudeksi, jossa on aineksia moneltakin musiikin osa-alueelta. Paketin tiiviyttä tukevat toki osaltaan myös trioformaatti ja napakka soundimaailma studiotekniikan hillittyine hyödyntämisineen. Silti vibrafoni–basso–lyömät-yhdistelmä onnistuu kuulostamaan lähes luomulta laulullisine biiseineen, pelkistettyine melodioineen ja hallittuine rytmisine rajauksineen. Bändin materiaalin kytkennät jazzin perinteeseen ovat paikoin nimelliset, mutta niinpä soitteista eivät myöskään välity sen kelmeimmät kaavamaisuuden kuviot. Panu Savolainen, Tuomas Timonen ja Mikko Pellinen rakentavat koosteita rytmimusiikin lähihistoriasta traditionalisteja avarakatseisemmin, ehkä jopa irtonaisemminkin, mutta kuitenkin kurinalaisesti. X:n tuotantopoliittinen ilme tukee onnistuneesti trion musiikillista näkemystä. Tiettyä raikkautta on ilmassa, kun kolmikko samoilee omaehtoisuuden poluilla – Pellisen ukulelebasson dempatun oloisesta soundista ja Timosen kioskin ajoittaisesta kulmikkuudesta huolimatta. JAAKKO ERÄPUU Makaya McCraven Universal Beings (IARC) RYTMIMUSIIKILLISIA REKONSTRUKTIOITA Rumpali–tuottaja Makaya McCraven on jazzinsukuisen rytmimusiikin kovimpia nimiä nykyskenessä, ja kun ottaa tyyppiä hänen tuoreimmasta äänitteestään, syy moiseen selviää hetkessä. Eri kokoonpanoilla New Yorkissa, Lontoossa, Chicagossa ja Los Angelesissa taltioiduista sessioista leikkaa ja liimaa -metodilla työstetty 22 biisin neliosainen tupla-cd kuuluu ehdottomasti viime aikojen oleellisimpien äänitteiden harvalukuiseen joukkoon. Ensinnäkin siksi, että lopullisessa muodossaan ehjä ja looginen musiikki perustuu täysin improvisointiin, toiseksi siksi, että sen puitteissa on mahdollisuus tutustua huomispäivän kiinnostavimpiin muusikoihin jo tänään. Ja vielä siksikin, että McCravenin edit-vaiheessa koostamat ja uudelleenorganisoimat musiikilliset elementit kattavat afroamerikkalaisen rytmimusiikin keskipitkän oppimäärän kokoisen palan soivaa lähihistoriaa oivaltavien studioteknisten siirtymien ryydittämänä. Populaarimusiikin puolelta tutut rakenneratkaisut ja rytmiikan toisteisuus saattavat karkottaa Universal Beingsin ääreltä puristisimmat jazzdiggarit, mutta samat asiat toimivat toisinkin päin: McCraven & Co. madaltaa kynnystä avarakatseisen tulla jazzin tykö. Bitches Brew (1969) vuosimallia 2018? Tavallaan. JAAKKO ERÄPUU Lady Gaga & Bradley Cooper A Star Is Born – Soundtrack (Interscope Records) TÄHDET LOISTAVAT Sarjassaan kolmannen A Star Is Born -elokuvan version ytimessä häärää tällä kertaa mielenkiintoinen yhdistelmä elokuva-alan miehistä karismaa (Bradley Cooper) ja pop-kentän suvereenia moniosaajaa (Lady Gaga). Elokuvan ohella Cooperin ja Gagan yhteispeli musiikin puolella on erittäin vaikuttavaa, ja kaksikko hyödyntää niin countrykuin gospelvetoisiakin taustojaan pääasiassa suurieleisten balladien ja pienimuotoisempien akustisten tuotosten parissa. Taittuupa naistähdeltä ranskakin varsin vaikuttavin ottein, jopa oman juurevan pianonsoiton ryydittämänä. Pelkästään elokuvan tyylilaji pakottaa musiikin pääosaan, mutta eniten kunnioitusta herättää sen rintaman laajuus, jolla duo parastaan esittelee. Tuotannollisesti levyn äänityksessä on onnistuttu erinomaisesti. Musiikillinen lahjakkuus ja kova työ tukevat kokonaisuutta siinä määrin, että se loistaa kuin tähti. Tämä soundtrack alleviivaa myös sitä, miten lähellä toisiaan elokuvaja musiikkiala oikeastaan ovat. Levy oli myös kovaa valuuttaa Oscar-gaalassa, jossa Lady Gaga Shallow-kappaleellaan nappasi parhaan alkuperäiskappaleen pystin. VESA KEURULAINEN 104483_.indd 66 4.3.2019 14.43.59
67 02/2019 | LEVYARVIOT SCARLATTI Sonatas Jean Rondeau (Erato) VAUHTIA BAROKIN KAARTEISSA Nuoresta pariisilaisesta Jean Rondeausta näyttää tulevan jo jonkinlainen ilmiö cembalistien skenessä. Eikä ainoastaan huolettoman ulkonäkönsä vuoksi. Hänen soittoansa leimaavat vaivaton taiturillisuus sekä lennokkaat, joskus jopa äärimmäisyyksiä tavoittelevat tempot ja eleet. Nyt käsittelyn saa 16 sonaatin valikoima suuren Bachin ikätoverin, Espanjassa elämäntyönsä tehneen Domenico Scarlattin yli puoleen tuhanteen yltävästä kokoelmasta. Scarlattin sonaatit ovat jokainen oma mikrokosmoksensa, joiden kuunteleminen suurina annoksina uuvuttaa kuulijansa informaatioähkyyn. Levyllään Rondeau kehottaakin pitämään tauon levyn puolivälissä esimerkiksi kuuntelemalla hänen oman, ajatuksia pyyhkivän improvisaationsa. Levytyksessä hänellä on vuonna 2006 valmistunut, kauniisti resonoiva cembalo, jonka rakentajina ovat suomalaiset Jonte Knif ja Arne Pelto. Levyn vivahteikas ja luonteva äänitys on tehty pienen sveitsiläiskaupungin Le Chaux-de-Fondsin konserttitalossa. HEIKKI VALSTA MAHLER Symphony No. 6 Musica Aeterna/Teodor Currentzis (Sony Classical) MAHLERIA SIVUILLE VILKUILEMATTA Kreikkalaissyntyisen Teodor Currentzisin uudet levytykset hänen permiläisorkesterinsa kanssa herättävät aina mielenkiinnon. Sellaiseen maineeseen hän on noussut tinkimättömän harjoittelunsa ja tulkintojen hiomisen venäläisen oopperaorkesterinsa avulla. Epäilijät ovat kyseenalaistaneet metodit, joissa ei uhrauksia ja työtunteja lasketa. Lopputulos levyillä kuitenkin usein puhuu puolestaan. Hiomista ja uusintaottoja on tarvittu myös uusimmassa, Mahlerin vaativan kuudennen sinfonian levytyksessä, jossa esimerkiksi sinfonian alkuosan äänitysottojen erilaiset soinnit pistävät korvaan melkein kiusallisina. Orkesterin jousiston soitto on viimeistelty äärimmilleen, ja muutenkin tulkinnassa kuulee tarkkoja yksityiskohtia, joihin ennen ei ehkä ole niin tullut kiinnittäneeksi huomiota. Johtuuko sitten Moskovassa tehdyn äänityksen ratkaisuista tai soiton balansseista, mutta puhaltimista varsinkin puut tahtovat joskus kokonaissoinnissa jäädä takaalalle. Vaskiin on saatu vahvistusta ja jalompaa artikulaatiota lainaamalla soittajia lännempää. Tulkinnan yleisilme on melko totinen ja paahtava; kuin olisi kiire kohtaamaan synkkä kohtalonsa. HEIKKI VALSTA Kuhnafari-I Dub One (Playground Music) HURJAA ASSOSIOINTIA, SYVÄÄ ALAPÄÄTÄ Blues One oli Markku Innon (1945–2018) 14. runokokoelma. Se räiskyi anarkistista kieltä ja villiä assosiointia bluesrallien mukaan nimettyjen runojen kiteyttäessä elämän ilot ja surut. Juhamatti ”Kuhnafar-I” Kauppinen on sovittanut Innon teksteistä lp:n, jossa lyriikkaa siivitetään muun muassa dubilla ja dancehallilla. Into säväytti absurdeilla visioillaan jo Kuhnan edellisalbumilla Dubland (2012) vieraillen sillä omaäänisesti. Sanailu parittuu luontevasti rytmiikkaan nytkin, vaikka bardi itse on jo vaiennut. Lausunnasta(kin) platalla vastaava Kuhna lataa Untsun omintakeiseen ilmaisuun luontevan poljennon. Dubautusten tehoa kasvattavat lukuisat vierailijat. Hepa Halmeen puhaltimet syventävät äänikuvaelmien tunnelmia läpi levyn. Leroy Horsemouth Wallacen rumpalismi puolestaan generoi maanläheisen orgaanista pulssia Kuhnan bassottelun parina. Tanakka alarekisteri valaa vankan perustan sanalliselle salamoinnille Kuhnan ruuvatessa jyystön paikoin seismiseen mittaan. Mehevän yltäkylläinen möyhennys rinnastuu samalla Innon lihalliseen sanan lentoon: suorasukaisesta rehellisyydestä ei tingitä eikä myöskään elämää ylläpitävästä sykkeestä. MATTI KOMULAINEN 104483_.indd 67 4.3.2019 14.44.31
TESTI | DSPEAKER ANTI-MODE X4 KUUNTELUHUONEENSOVITTELIJA DSPEAKER ANTI-MODE X4 Suomalaisen DSPeakerin kauan odotettu Anti-Mode X4 on hyvin monipuolinen tuttavuus. Vaikka sen juuret ovat huonekorjauksessa, tulee samassa paketissa oivallinen da-muunnin sekä täysverinen digitaalinen esivahvistin. Käyttökin on helppoa teknisestä huipputasosta huolimatta. TEKSTI: MATTI HERMUNEN | KUVAT: MAURI ERONEN JA MATTI HERMUNEN M arkkinoille tullessaan DSPeakerin subwooferin huonesovitukseen erikoistunut Anti-Mode 8033 sekä myös da-muuntimen sisältävä kaksikanavainen 2.0 Dual Core löivät monet kilpailijansa laudalta. Ne ovat edelleen toimivia laitteita ja järkevä hankinta. Pitkään odotettu X4 on kuitenkin jotain aivan muuta. Edeltäjiinsä nähden X4:ssä on neljä kanavaa, kattavammat liitännät, vankempi laitteen sisäinen virtalähde, se on äänettömämpi ja sen komponentit ovat kovatasoisempia. Esimerkiksi da-muuntimena on arvostettu PCM1792A. Monitoiminen X4 syö ja lähettää eteenpäin analogija digisignaaleja. Analogisia ottoja on kolme, kaksi rca:lla ja yksi symmetrinen xlr. Digilähteille on kolme koaksiaalista ja kolme optista s/pdif-ottoa, lisäksi tietokoneelta tulevaa signaalia varten on usb-audio-liitäntä. Analogisten ottojen herkkyys on säädettävissä, mikä auttaa tasaamaan eri äänilähteiden voimakkuus erot. Vaikka X4:n omat da-muuntimet ovat hyvälaatuiset, jotkut kuitenkin haluavat käyttää omaa suosikkimuunnintaan. Sille saadaan huonekorjattu signaali digiannon kautta. Niitä on kaksi, optinen ja koaksiaalinen. Vahvistimelle on symmetriset ja analogiset annot, lisäksi kahdelle subwooferille on xlr-annot. Takana on virtakoskettimen ohella liitännät 12 voltin herätevirralle ja lämpöanturille sekä huoltoportti. Lämpöanturitoiminto ei vielä ole käytössä vaan tulee myöhemmin. DSPeaker sanoo, että X4 on niin tarkka, että jopa huoneen lämpötilan muutokset voivat näkyä tuloksessa. Ohjelmistopäivityksiä varten on usb-liitäntä. Etupaneelissa on mittamikrofonin ja kuulokkeiden yhteinen liitäntä, pienehkö näyttö sekä monitoiminen valintapyörä. Näyttö kertoo käytössä olevan oton, kaiutinasetuksen, bassoja diskanttisäädöt, ekvalisoinnin asetukset sekä muita tilatietoja, esimerkiksi käytössä olevan korjausprofiilin. Minimalistinen kauko-ohjain osaa hoitaa samat asiat kuin etupaneelin valintapyörä sekä joitakin käteviä valintoja. Koska yhdellä näppäimellä ohjataan monia toimintoja, tarvitaan alussa pientä opettelua, mutta sen jälkeen käyttö on helppoa. 68 104631_.indd 68 4.3.2019 14.57.24
DSPEAKER ANTI-MODE X4 | TESTI Huonekorjaimena X4 on oikeasti monitaitoinen ja yksi tämän hetken parhaimmista, varsinkin kun ottaa huomioon sen hinnan. X4 osaa kalibroida stereokaiutinparin sekä tarvittaessa yhden tai kaksi subwooferia. on käytettävissä yhdeksän erillistä parametristä suodinta, joiden keskitaajuus, vaikutuksen laajuus ja vahvistus tai vaimennus pystytään asettamaan laajoissa rajoissa. Tosin käyttöohjeessa varoitellaan aiheellisesti, ettei käsipelillä kannata yrittää korjata kaikkia kuhmuja ja kuoppia. Kuultava tulos saattaa olla aivan metsässä. Kuulokkeita käytettäessä ääni ohjataan pelkästään niihin, ellei erikseen ole valittu sitä kuulumaan samaan aikaan kaiuttimista ja kuulokkeista. Monoäänen tai vanhojen ääristereomaisten äänitteiden rasittavuutta lievennetään DSPeakerin päivitetyllä ja säädettävällä Headspace-toiminnolla. Siinä kanavien muokattua signaalia syötetään haluttu määrä vastakkaisiin korviin. Kaiutinsijoittelussa ja sopivimman kuuntelupaikan haussa erinomaisen käyttökelpoinen ominaisuus on kaiuttimien taajuusvasteiden mittaus ilman huonekorjausta. Mittaukset voi tehdä stereona tai kanavakohtaisesti. Näyttö kertoo yhden mittauksen tai kalibroinnin tuloksen taajuusvasteina, ja mittaustulokset ennen ja jälkeen näkyvät eri värisinä. Näyttö on melko pieni, mutta onneksi sitä saa zoomailtua ja siirrettyä pystyja vaakasuunnassa, jolloin tulosta pystyy tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin. Aluksi lienee fiksuinta antaa X4:n tehdä mittaukset oletusasetuksilla ja laittaa musiikki soimaan. Virittely ja hienosäädöt on helpointa tehdä, kun on ensin päässyt sinuiksi äänen ja käytön kanssa. Toimii ja hyvin Kokeilin X4:ää kahdella erityyppisellä kaiuttimella. Estelonin XB on kookas kolmitie-bassorefleksikaiutin, jonka toiston valmistaja lupaa alkavan 20 hertsin tienoilta. Toisena olivat järeähköt prototyyppidipolit. Molempien kanssa tuli kokeiltua lisäksi se, kuinka X4 pystyi istuttamaan Genelecin 7070-subwooferin osaksi 2.1-kaiutinjärjestelmää. Tämän ohella käytin X4:ää kaiuttimen sijoituspaikan hakuun. Ajelin lukuisia huonemittauksia ilman korjausta erilaisilla kaiuttimen ja kuuntelupaikan sijoituksilla. Tästä oli iso hyöty varsinkin XB:llä, joka oli vaativa sijoitettava. X4:n huoneanalyysistä ja sen ehdottamasta korjauksesta oli lähes aina selvästi apua. Toisto parani molemmilla kaiuttimilla, mutta Estelon XB, jonka huonevasteessa oli alataajuuksilla enemmän mutkia, hyötyi korjauksesta enemmän. Vaikka X4:n mittaustulos oletusasetuksilla saattoi olla käyttökelpoinen, kannatti perusmittauksen jälkeen jatkaa sovitusta käsisäädöin. Tämä siksi, että X4 tekee oletusasetuksilla joitain korjauksia, jotka sopivat sellaisenaan – tai sitten eivät. Esimerkiksi Esteloneilla X4 nosti oletusasetuksilla korjatun äänen Hieman yli 4 000 euron hintaiseen pakettiin sisältyy X4:n ohella kaikki tarvittava: kalibrointimikrofoni kaapeleineen ja jalustoineen, kauko-ohjain, virtajohto sekä käyttöohje. Osaa paljon Huonekorjaimena X4 on oikeasti monitaitoinen ja yksi tämän hetken parhaimmista, varsinkin kun ottaa huomioon sen hinnan. X4 osaa kalibroida stereokaiutinparin sekä samanaikaisesti yhden tai kaksi subwooferia. Myös pelkästään kahden subwooferin vasteen korjaus onnistuu. Tähän eivät useimmat kilpailijat pysty. Mittaus tehdään aina täydellä taajuuskaistalla. Tämän jälkeen Anti-Moden tekemän korjauksen vaikutusaluetta voidaan rajata vaikkapa niin, että korjaus tehdään vain 200 hertsin alapuolisille taajuuksille. Mittauksen jälkeen alkuperäinen sekä korjattu huonevaste näkyvät näytössä. Huonemittauksen tulosta pystytään muokkaamaan monipuolisesti: esimerkiksi muuttamaan bassoalueen oletuskorostusta, säätämään basson ja diskantin tasoa tai kytkemään käyttöön infra-alueen suodin. Subwooferin jakotaajuutta pystytään muuttamaan, kahta subbaria käytettäessä jopa välillä 20–1 540 hertsiä. Myös Q-arvoa, suodattimen astelukua sekä ylija alipäästösuotimien päällekkäisvaikutusta voidaan säätää. Aliäänisuotimen rajataajuus on valittavissa 2–200 hertsin välillä. Säätöjen jälkeen huonemittausta ei tarvitse tehdä uudelleen. Ensimmäisellä kalibroinnilla X4 tallentaa muistiin kuusi ääniprofiilia, joilla jokaisella on oma luonteensa. Ne saadaan käyttöön kauko-ohjaimen näppäimillä. Kutakin profiilia saa muokattua itsenäisesti, ja käyttäjä voi tehdä valitulle profiilille tallentuvan uuden mittauksen, vaikkapa vaihtoehtoiseen kuuntelupaikkaan. Säädöt tai uusintamittaus eivät vaikuta toisiin profiileihin. Lisäksi on käytössä kolme äänen pikasäätöä, joilla muutetaan bassoa tai diskanttia tai kallistetaan koko äänialuetta. Bassoja diskanttisäädön käännepistettä – eli mistä niiden vaikutus alkaa – pystytään muuttamaan laajoissa rajoissa. Kaiken kukkuraksi aktiivisäätäjällä 69 104631_.indd 69 4.3.2019 14.57.37
TESTI | DSPEAKER ANTI-MODE X4 basson tasoa turhan paljon. Musiikista ja mausta riippuen tästä oli hyötyä tai se teki toistosta hieman raskaan. Tämä ei ollut käytännössä ongelma, koska pika-apu löytyi alemman alueen Kompensaatio-säädöllä. Usein parannusta tuli, kun rajoitti X4:n korjausalueen vain alemmalle alueelle ja kokeili, mikä olisi sopivin basson kokonaistaso tai muuttamalla subwooferin jakotaajuutta. Sen lisäksi virittelyä olisi voinut jatkaa vaikkapa normaalilla bassosäädöllä tai monialueisella graafisella ekvalisaattorilla. Omaan makuuni kuultava tulos istui useimmiten, kun koko taajuuskaistalla tehdyn automaattisäädön jälkeen korjaus rajattiin alemmalle alueelle, esimerkiksi alle 200:aan tai 300 hertsiin. X4 ei silloin tehnyt muutoksia keskija ylemmän alueen toistoon. Miltä muutokset sitten käytännössä kuulostivat? Esimerkiksi Werner Bärtschin (ECM New Series 1377) raskaaksi jääneen akustisen pianon alarekisteri tuli sopivasti ojennukseen ja koko alueen toisto avautui silloin, kun korjaus oli rajoitettu bassoalueelle. Rokki potki ja iski korjattuna selkeästi innostavammin ja paremmalla erottelulla, Saint-Saënsin 3. sinfonian urut soivat sopivalla lämmöllä ja tasolla suhteessa jousistoon. Basson paranemisen ohella usein ylemmänkin alueen toisto tuntui selkiintyvän, koska basson korostukset eivät enää peittäneet niitä samalla lailla kuin ennen säätöä. Subwooferin kanssa kuunneltaessa käyttöohjeessa neuvotaan ensin säätämään kaiuttimien tasot suunnilleen samoiksi ennen kuin Anti-Mode käynnistetään. Subbarin X4 istutti 2.1-järjestelmään erinomaisesti. Äänen fokus, äänikuvamielessä ja muutenkin, oli erinomainen ja basson taso sekä isku sopiva. Se mikä oli korjaamattomana epämääräistä muhjua, jossa oli vähemmän sävyjä, ei transientteja ja epäselvä äänikuva, muuttui parhaimmillaan dramaattisesti. Urkuri Jean Guilloun sovitus Mussorgskin Näyttelykuvista (Dorian DOR 90117) sisältää todella voimakkaita ja alas ulottuvia jalkioääniä. Korjauksen jälkeen se soi samaan aikaan siistimmin sekä vaikuttavammin. Tarkoittaa suomeksi sitä, että selkiytynyt jalkioiden toisto tuntui ulottuvan alemmas, bassossa oli sopivasti voimaa ja mikä tärkeintä, sävyjä. Bela Fleckin Hippo (WB 7599-26562-2) tallusteli entistä juurevammin, tanakammilla jaloilla. Oletuksena oleva subwooferin 80 hertsin jakotaajuus on hyvä lähtökohta korjaukselle. Koska varsinkin XB toistaa sellaisenaan varsin alas, kokeilin jakotaajuuden laskua aina 40 hertsiin asti, ja Anti-Modessa käytetään emoyhtiö VLSI Solutionin kehittämiä integroituja audiopiirejä. 70 104631_.indd 70 4.3.2019 14.57.54
DSPEAKER ANTI-MODE X4 | TESTI MITTAUSTULOKSET | MAURI ERONEN Mittaukset suoritettiin huonekorjaus pois päältä puhtaana da-muuntimena. Aivan kuten edeltäjänsäkin, Anti-Mode X4 toimii erittäin suorituskykyisenä dacina. Se ei siis muokkaa signaalia, jos käyttäjä ei halua. Kaikki mittaustulokset ovat erinomaiset. Myös kuulokeanto toimii moitteettomasti, mutta 10 ohmin antoimpedanssilla voi olla vaikutusta joidenkin mallien taajuustasapainoon. Täyden tason digitaalisignaalia (0 dBFS) syötettäessä bassotaajuudet (<100 hertsiä) säröytyvät tavallista enemmän, mutta jo -1 dBFS -tasolla tilanne normalisoituu. Ilmiö ei ole kuultavissa, eikä musiikkisignaalilla ongelmaa edes pääse syntymään. Da-muuntimen suotimen valinnalla (normaali/pehmeä) ei mittausten aikaan tuoreimmalla firmwarella (20190201Alpha) ollut vaikutusta impulssitai taajuusvasteeseen. Tulosten perusteella se toimi pehmeässä tilassa, sillä taajuusvaste laskee hiljalleen korkeita taajuuksia kohti, ja impulssivasteessa on melko lyhyt esija jälkisointi. Koaksiaaliotto, xlr-lähtö, ei huonekorjausta Tehonkulutus 26 W Antojännite, 1 kHz, dBFS (normaali/maks. vahv) 4,0/8,8 V Kuulokelähdön antoimpedanssi, 1 kHz 10,3 Ohm Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 112 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,037/<0,001 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd <0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 117/98 dB Kanavatasapaino 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -96/-111 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 117 ps Ylärajataajuus (-3 dB) 192 kHz tulosignaalilla 34 kHz Taajuusvaste xlr-lähdöstä 44,1:n (musta), 96:n (sininen) ja 192 kilohertsin (punainen) näytteenottotaajuudella koaksiaaliotolla. Yhden kilohertsin tuottama säröspektri mitattuna xlr-annosta täydellä signaalitasolla (0 dBFS) koaksiaaliotolla. Impulssivaste Jitter xlr-lähdöstä 44,1 kilohertsin digitaalisignaalilla koaksiaaliotolla. 71 104631_.indd 71 4.3.2019 14.58.17
TESTI | DSPEAKER ANTI-MODE X4 LUNASTAA LUPAUKSET se paransi kuultavaa tulosta. Kaikkeen se ei kuitenkaan tehonnut. Koska dipolien mitatussa vasteessa oli kohtalainen monttu 50:stä vajaaseen sataan hertsiin ulottuvalla alueella, kokeilin, saisiko sitä lievennettyä nostamalla subwooferin jakotaajuutta aina 170 hertsiin asti. Monttu ei madaltunut, mutta toisto heikkeni. Muitakin hyviä vaikutuksia Basson laadun paranemisen ohella korjaus tuotti muitakin vaikutuksia. Esimerkiksi XB:llä keskiesiintyjä siirtyi korjauksen jälkeen selkeästi taaemmas suhteessa muihin esiintyjiin, varsinkin kun korjaus tehtiin koko taajuusalueella. Siirtyminen oli lähes raju Jennifer Warnerin kappaleella The Hunter, jossa on reipas, alas ulottuva basso. Kun korjauksen muutti alle 300 hertsiin, vaikutus muuhun äänialueeseen jäi vähäisemmäksi. Koska korjaus paransi usein toiston läpinäkyvyyttä, oli helpompi kuulla äänitystilan luonne tai tallenteeseen viritettyjen tehosteiden vaikutus. Joissain tapauksissa korjaus saattoi vähentää toiston totuttua elävyyttä. Vaikka korjattu ääni ehkä on usein niin sanotusti oikeampi, on tämä pitkälle myös mieltymysasia. Mutta koska tuloksen pystyy räätälöimään mieleisekseen, ei tämä ole olennainen ongelma. Ja vertailu on helppoa, koska korjauksen saa päälle ja pois yhdellä näppäimen painalluksella. Tein jonkin verran vertailuja X4:n ja Meridianin 861v8:n da-muunnoksen kanssa. Molemmista oli ääneen vaikuttavat kytkennät pois, ja taso säädettiin äänenpainemittarilla mahdollisimman samaksi. Olin saavinani niiden välille pienen luonne-eron. X4 vaikutti selkeältä, toisto oli napakkaa ja aukinaista, siinä missä Meridian saattoi olla hieman pehmeämpi ja soivempi. Aktiivikäyttäjälle Ehkä X4:n hankkivan kannattaa asennoitua niin, että sen tuottama mittaustulos otetaan vain lähtökohdaksi, jonka pohjalta lähdetään muokkaamaan sitä oikeata tai vähintään oman mielen mukaista lopputulosta. Pelkkään automaattikorjaukseen tyytyminen ei kannata, vaikka se toimiikin ihmeen hyvin. Kaiuttimien sijoitukseen ja mahdollisesti huoneen akustointiin tulee nähdä ensin vaivaa. Ei X4 eikä muukaan korjaaja pääse parhaimpaansa, jos iso osa sen kapasiteetista menee huonon sijoituksen ja onnettoman huoneen kompensointiin. Kaiuttimien paikan hakua nopeuttaa mahdollisuus mitata X4:llä ensin pelkästään huonevasteita. Kun toimiva paikka on löytynyt, toisto paranee useimmiten merkittävästi huonekorjauksella ja sen räätälöinnillä. X4:n käyttö on selkeää, kunhan malttaa pienen opetteluvaiheen. Tämä pätee varsinkin hyvin toimivaan kaukosäätimeen. Käyttöohje on selkeä ja ymmärrettävä, mutta saisi se olla hieman perusteellisempi ja opastaa tarkemmin. Näyttö zoomailumahdollisuuksineen riittää, mutta joku voisi kaivata isompaakin. Josko vaikka sitten X4 II:ssa kuvan saisi lähdön kautta esimerkiksi ulkoiselle näytölle? Mittaus subbarin kanssa. X4 tasasi alimman basson hyvin. Jakotaajuuden vaihtelu ei auttanut noin 70 hertsin kohdalla olevaan kuoppaan, mutta basson kompensaatiosäädöllä basson tason sai sopivaksi. Aina ei voi onnistua. Kokeiltiin subbarin jakotaajuuden nostoa 170 hertsiin. Ei kannattanut. X4:llä pystyy mittaamaan pelkästään taajuusvasteita. Se näyttää kahden peräkkäisen mittauksen tulokset eri väreillä. Tämä helpottaa kaiuttimien ja kuuntelupaikan hakua. DSPEAKER ANTI-MODE X4 Hinta 4 350 € Edustaja Hifistudio Lisätietoja dspeaker.com hifistudio.fi Mitat (lxkxs) 43,6 x 7 x 28,5 cm Paino 4,5 kg Analogitulot 2x rca, 1x xlr Digitulot 3x optinen, 3x koaksiaalinen s/pdif, usb (dsd64 / dsd128) Lähdöt 2x rca, 2x xlr (neljä kanavaa), optinen ja koaksiaalinen s/pdif Muuta Mikrofonitulo ja kuulokelähtö, 12 V herätevirta, huoltoportti, usb-portti ohjelmistopäivitykseen, liitäntä lämpöanturille DSPeaker Anti-Mode X4 toimii kuten luvataan, ja subwooferin sovitukseen se tuo isosti apuja. Sen monipuolisuus ja räätälöitävyys parantaa käyttökelpoisuutta. X4 käy varsin hyvin esivahvistimesta, ja sen liitännät riittävät useimpiin tarkoituksiin. Sen da-muunninkin on riittävän hyvätai jopa kovalaatuinen. Helppokäyttöinen | Monipuoliset toiminnot ja korjaukset | Teknisesti suorituskykyinen Liitäntä ulkoiselle näytölle olisi näppärä | Sinänsä selkeät käyttöohjeet voisivat olla vieläkin monipuolisemmat 104631_.indd 72 4.3.2019 14.59.35
www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! Edellisen numeron arvontaan vastanneiden kesken arvotun ONKYO X9 -BLUETOOTH-KAIUTTIMEN voitti Kimmo Jääskeläinen Tampereelta. Onneksi olkoon! Osallistu Hi maailma-lehden kyselyyn. Vastanneiden kesken arvotaan 179 EURON ARVOINEN JBL PLAYLIST CHROMECAST KAIUTIN! Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn osoitteessa www.hi maailma. 200m 2 ja YLI 30.000 LEVYÄ ROCK H BLUES H HEAVY H PROGE H COUNTRY H JAZZ H CLASSIC Auki joka keskiviikko, torstai ja lauantai. LAUTTASAAREN LEVYKAUPPA www.vinylmusic.fi Wavulinintie 6, Helsinki Ostamme vanhoja LP-levyjä! Myös jukeboxien myynti ja huolto. Ra re Collectors Old ies Goldie s Juk ebo xes 33 1/ 3 rp m 104653_.indd 73 4.3.2019 15.02.34
HIFIMAAILMA / ILMESTYY . . KÄÄNTEENTEKEVÄÄ SUOMI-HIGHENDIÄ KNIF RAUMAN N°1 UUSI HDR-HAASTAJA EPSON EH-TW9400 LANGATONTA MUOKATTAVUUTTA PHONAR MATCH AIR M4 VERTAILUSSA TASOKKAAT VERKKOSOITTIMET TULOSSA SEURAAVASSA NUMEROSSA 104654_.indd 74 4.3.2019 15.05.42
w w w .p ro p el li h at tu .f i A U D I O F I I L I L U O K A N P M C J Ä L L E E N M Y Y J Ä T : K A I U T I N , J O T A E T K O S K A A N K U U L E . PMC:n Fact-sarjan huippuluokan kaiutinuutuus Fenestria on nimensä mukaisesti kirkas, läpinäkyvä ikkuna musiikkiin. Brittiläinen puusepäntyö ja huippuluokan akustinen tutkimus sekä tuotekehitys yhdistyvät kaiuttimessa innovatiiviseksi ja tyylikkääksi viimeistelyksi. Uudet materiaalivalinnat, aerodynaaminen suunnittelu ja maanjäristysalueiden pilvenpiirtäjistä omaksuttu värähtelyjenhallintatekniikka estävät Fenestriassa kaikenlaiset värittymät ja jäljelle jää puhdas musiikki siten kuin se on äänitetty. Kolmitiekaiuttimen keskiäänija diskanttielementit on tarkoin eristetty basso-osasta ja alumiinisen suuntaimen muotoilu tekee äänikuvasta tarkan. Transmissiolinjassa käytetään PMC:n patentoimaa ATL-tekniikkaa. Koostaan huolimatta elegantin näköinen Fenestria sopii dedikoidun kuunteluhuoneen ohella mainiosti olohuoneisiin ja kelpaa kriittisellekin sisustajalle. Ensiesittely Rastilan Kartanomessuilla 13.4.2019. PMC Fenestria 51.900 € / pari Tutustu myös luokassaan ylivoimaiseen twenty5 -sarjaan, esimerkiksi: PMC twenty5.22 3.099 € / pari PMC twenty5.23 3.762 € / pari JJ-HIFI Oulu 08 311 8384 www.jjhifi.com Maahantuonti www.pmc-speakers.fi MR HIFI, Helsinki 09 3443949 MR HIFI, Rovaniemi 040 5359506 www.mrhifi.fi KRUUNURADIO Helsinki 09 6840 0010 www.kruunuradio.fi HIFIHUONE Tampere 03 2130 750 www.hifihuone.fi 104646_.indd 75 4.3.2019 12.45.40
H E L S I N K I • T U R K U • TA M P E R E • J Y VÄ S K YL Ä • O U L U • K U O P I O • w w w. h i f i s t u d i o . f i K O T I K Ä Y N T E J Ä S U O R I T E T A A N Timo Lassy suosittelee Harbeth-kaiuttimia: “Tervetuloa luonnollisen äänen maailmaan”. Saksofonisti Timo Lassy Timo on myös säveltäjä ja yhtyeenjohtaja. Hän soittaa pääasiassa jazzmusiikkia. Hänen instrumenttejaan ovat tenorisaksofoni, baritonisaksofoni ja huilu. Hän on soittanut oman yhtyeensä Timo Lassy Bandin lisäksi mm. yhtyeissä U-Street All Stars, The Five Corners Quintet, Teddy Rok Seven ja Jo Stance. Timo Lassyn albumi “Moves” palkittiin Vuoden Jazz -palkinnolla Emma gaalassa 2019. Maailman rakastetuimmat kaiuttimet? Harbethin kaiuttimien salaisuus on merkin patentoima Radial2-basso/ keskiäänielementti, jonka ansiosta päästään nauttimaan erittäin herkullisesta keskialueesta, kolmiulotteisesta äänikuvasta, tarkasta stereokuvasta ja musiikkiin pureutuvasta soundista. HifiStudio lahjoittaa Timo Lassyn musiikkia Harbeth-asiakkaille. Tutustu laajaan kaiutimallistoon, hinnat 1890€ -17990€ / kpl 6 414881 873440 19002 PAL.VKO 2019-19 18 73 44 -1 90 2 104623_.indd 76 4.3.2019 12.46.58