Mainosrahoissa ei eroa Yliopisto ja amk vertailussa. Uutiset 2 Uuteen tiskiin kelpaa nojailla. Sivu 7 Rentukka pesi kasvonsa Miten meidän käy ilman Erkkiä? Keskiaukeama Laatikaisen testamentti NUMERO 9/2008 1. SYYSKUUTA – 14. SYYSKUUTA 49. VUOSIKERTA SIV U 11
1.9.08 UUTISET 2 Fuksivuosi tyydytti useimpia Jyväskylän yliopiston viime vuoden fukseista 91 prosenttia oli tyytyväisiä ensimmäiseen opiskeluvuoteensa. Edellisenä vuonna tyytyväisten osuus oli 95 prosenttia. Fukseista 82 prosenttia katsoi saaneensa vähintään tyydyttävästi opintoja tutor-ohjausta. Henkilökohtainen opintosuunnitelma oli valmiina kolmella neljästä. Yliopisto-opiskeluja Jyväskylässä aikoi jatkaa 87 prosenttia viime vuoden fukseista. Kahdeksan kymmenestä kertoi olevansa tyytyväisiä pääaineeseensa. Sen vaihtamista mietti joka kymmenes. Tiedot selvisivät internet-kyselyssä, joka lähetettiin parille tuhannelle viime syksynä ja tammikuussa 2008 yliopistossa aloittaneelle. Vastaajia oli 631. Osa korkeakoulusta mainostaa televisiossa, osa ei, mutta panostus siirtyy entistä enemmän verkkoon. JYVÄSKYLÄLÄISET korkeakoulut houkuttelevat opiskelupaikkaa hamuavia erilaisin keinoin, mutta suunnilleen samansuuruisin panoksin. Kun yliopistolla on viestintäpäällikkö Anu Mustosen mukaan linjaus, ettei se mainosta televisiossa tai radiossa, ammattikorkeakoulu panosti kevään yhteishaun aikaan näkyvyyteen tv-ohjelmien katkoilla. ”Ei se ole tänä päivänä niin kallista. Niillä kolmella spotilla tv:ssä olisimme saaneet viisi keskikokoista ilmoitusta maakuntalehdessä”, Jyväskylän amk:n viestintäpäällikkö Heli Toivola valottaa. Televisiomainosten lisäksi ammattikorkeakoulu ilmoitteli toki myös Jyväskylän alueen lehdissä. Mustosen mukaan yliopisto ilmoittaa lehdissäkin lähinnä työpaikoista ja kun on jonkin tietyn aineen haku käynnissä. ”Ei siis mitään imagojuttuja”, Mustonen kertoo. JYVÄSKYLÄN ammattikorkeakoulun markkinointibudjetti on Toivolan mukaan ”noin satatuhatta euroa”. Kun samalla tarkkuudella vuosittain JAMK:uun tulee uusia opiskelijoita ”noin tuhat”, yhtä tutkinto opintonsa aloittavaa kohti käytetty markkinointisumma on pyöreästi sata euroa. Tosin budjetti pitää sisällään myös avoimen amk:n, täydennyskoulutuksen ja palvelujen markkinoinnin. Myös yliopistolla mainontaan ja suoramarkkinointiin käytettävä summa on Mustosen karkean arvion mukaan kaikkiaan noin satatuhatta. Viime vuoden laskujen mukaan yliopisto käytti painatuskuluihin 55 500 euroa ja ilmoituskustannuksiin reilut 9 000 euroa. Näihin summiin eivät kuulu Avoin yliopisto, Täydennyskoulutuskeskus ja Chydenius-instituutti, jotka hoitavat markkinointinsa muulla rahoituksella. Kun Seminaarinmäelle saapuu vuosittain noin 1 600 uutta fuksia, karkeaksi markkinointipanostukseksi yhtä kohden voi laskea reilut kuusikymppiä. Jos mukaan lasketaan myös maisteriohjelmiin valitut, summa on noin 30 euroa. KORKEAKOULUJEN kiikareissa on tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin panostus verkkoon. ”Suunnitelmissa on panostaa verkkoon. Tehokkuutta haetaan mahdollisimman suoralla verkkomarkkinoinnilla. Tuhansien painettujen esitteiden määrän vähentäminen on tavoite”, linjaa JAMK:n Toivola. Viime kevään yhteishaussakin ammattikorkeakoulun päämarkkinointikanava oli koulun oma kampanjasivusto. Myös Mustonen sanoo, että työtä on tehty paljon nimenomaan yliopiston nettisivujen suhteen. Hän iloitseekin tuoreehkosta tutkimustuloksesta, jonka mukaan nuoret pitivät Jyväskylän sivuja suomalaisyliopistojen parhaimpina. Toivola painottaa, että markkinointia on monenlaista. Hänen mukaansa kasvokkain tapahtuvan neuvonnan määrä on nousussa. JAMK on myös tehnyt muun muassa infoiskuja Kauppakadun kahviloihin. ”Emme katso opiskelijarekrytointina yhtä mainoskampanjaa”, Toivola selvittää. JYVÄSKYLÄLÄISTEN korkeakoulujen markkinointisummia voi verrata vaikkapa Seinäjoen ammattikorkeakouluun. Sen markkinointiin tälle vuodelle on budjetoitu 120 000 euroa. Vararehtori Jouni Niskasen mukaan jokaisessa viidessä koulutusyksikössä on myös markkinointia varten oma pienempi budjettinsa, josta päättää yksikön johtaja. Suuren osan markkinointirahoista vievät ilmoitukset ja painatukset, minkä jälkeen eniten euroja kuluu nettiin. Lisäksi SeAMK näkyy televisiomainoksissa sekä muun muassa Provinssirockissa. ”Provinssin asiakkaat ovat nuoria. Siellä on fiksuja ihmisiä, fiksumpia kuin Tangomarkkinoilla”, Niskanen perustelee. Tarkoituksena on uusien opiskelijoiden houkuttelu SeAMK:lle. ”Siellä on jaossa meidän esitteitä. Näkyvyys on hyvä”, hän jatkaa. Näkyvyys kesän festivaaleilla oli monen muunkin korkeakoulun intresseissä. Esillä olivat Joensuun yliopisto Ilosaarirockissa, Humanistinen ammattikorkeakoulu Jyväskylärockissa, KemiTornion ammattikorkeakoulu Qstockissa ja Mikkelin ammattikorkeakoulu Jurassic Rockissa – muiden muassa. Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Sadallatonnilla pääse telkkariinkin – jos halu Oy Korkeakoulu Ab V iestintäpäällikkö Heli Toivola perusteli niukkasanaisuuttaan Jyväskylän ammattikorkeakoulun markkinointibudjetista kilpailutilanteella. Oppilaitokset kamppailevat keskenään opiskelupaikkaa hamuavien nuorten sieluista, ja tässä tilanteessa jokainen ylimääräinen "kilpailijalle" jaettu informaatio vaikkapa Jyväskylän Ylioppilaslehden kautta on liikaa. Tilanne tuntuu nurinkuriselta. Ymmärrän, että yritykset haluavat pitää tiukasti kilpailluilla markkinoilla eri asioihin sijoittamansa euromäärät salassa liiketoimintasyistä, mutta eikös kuitenkin pääosin julkisesti rahoitettujen suomalaisten korkeakoulujen pitäisi olla eri asia? Haluaisin kuitenkin edelleen uskoa, että jokainen oppilaitos pystyy osoittamaan vahvuutensa ihan omilla eväillä, naapurikorkeakoulujen markkinointibudjettien suuruudesta tai pienuudesta riippumatta. Mutta jos tilanne on jotain muuta, herättäkää äkkiä todellisuuteen. Mikäli opiskelijoiden ajatellaan ensisijaisesti olevan Oy Korkeakoulu Ab:n asiakkaita, siitä olisi syytä kertoa heillekin. Iiro-Pekka Airola
3 Mikä oli parasta fuksivuodessasi? KESÄLLÄ laitoksellaan vieraillut Jyväskylän yliopiston opiskelija kiinnitti huomiota, että atk-luokissa kaikki koneet olivat päällä, vaikka laitos oli kesäksi hiljentynyt. Yliopiston neuvontapalveluiden mukaan opiskelijakäytössä on lähes 900 tietokonetta. Olivatko kaikkien yliopiston luokkien koneet koko kesän päällä, Jyväskylän yliopiston tietotekniikkapalveluiden päällikkö Miska Sulander? ”Eivät olleet. Tänä kesänä Windowsin XP3-päivityksiä on testattu muutamissa luokissa. Toinen vaikuttava asia ovat viikoittaiset tietoturvapäivitykset, joiden aikana koneiden tulee olla päällä. Kun käyttäjä kirjautuu työasemasta ulos, se jää yleensä päälle vaikka olisi ollut sammutettuna. Keskitetysti työasemia ei sammuteta.” Monessako luokassa ja koneessa XP3-päivityksiä on testattu? ”Meillä ei ole tilastoja koneiden päällä olosta. Mutta tuskinpa koneetkaan ovat olleet päällä niissä luokissa, jotka eivät ole olleet auki. Myös henkilökunnasta suurin osa sammuttaa työasemansa lomalle lähtiessään.” Onko teillä koskaan laskettu, paljonko yhden koneen päällä olo maksaa vuorokaudessa? ”Kyllä on, valitettavasti tällä aikataululla en kuitenkaan ehdi selvittämään ja toimittamaan tarkempia tietoja.” Maksaako kukin laitos oman sähkölaskunsa, Jyväskylän yliopiston kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen? ”Kullekin rakennukselle on omat kustannuksensa. Ne jyvitetään kaikkien siinä rakennuksessa olevien tilojen kesken.” Laitos voi siis säästää sähkölaskussaan sulkemalla koneensa? ”Juurikin näin.” Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Olivatko tietokoneet päällä läpi kesän? Anu Immonen, 23, aluetiede (Vaasan yo), saksa: ”Varmaan kaikki bileet. Ja silloin kaikki olivat niin ystävällisiä, avomia ja halusivat tutustua.” Jarmo Savela, 27, englanti: ”Se että oli päässyt yliopistoon. Se oli odotettua ja haettua. Tutustui uusiin, hyviin ihmisiin.” Johanna Nikander, 23, psykologia: ”Kaikki uudet kaverit ja uusi kaupunki.” Annukka Jokela, 25, musiikkitiede: ”Yleisesti ottaen niin suuri ero lukioelämään verrattuna. Kaikki tuntui niin uudelta ja hienolta. Muutto uudelle paikkakunnalle aloitti itsenäistymisen ajan.” Ilokivi ei porrasta hintoja JYYn hallitus päätti, että lounaiden hintoja ei porrasteta Ilokivessä, vaan ateriat maksavat 2,60 euroa. Kymmenen ruokalipun vihon saa 25 eurolla. Jatkoopiskelijoille Ilokivessä ruokailu maksaa 4,50 ja ei-opiskelijoille 5,20 euroa. Opiskelija-aterioiden hinnat kallistuivat elokuun alussa, kun Kelan maksamaan ateriatukeen oikeuttava lounaan enimmäishinta nousi, mutta ateriatuki ei. Grönionin edustajistoryhmä jätti keväällä JYYn hallitukselle aloitteen Ilokiven hintojen porrastamisen selvittämisestä, koska Sonaatti-ravintolat päätti tehdä niin omissa lounaspaikoissaan. Sonaatin listoilla on tätä nykyä 2,60 euron lounaan lisäksi myös 2,40 euron vaihtoehto. Ei futismenestystä EM-kisoissa Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan joukkueen saldoksi opiskelijoiden jalkapallon EMkisoissa jäi kolme tappiota ja yksi luovutusvoitto. Heinäkuun lopulla Kiovassa Ukrainassa pelatussa turnauksessa azerbaidzhanilainen Nakhchivanin yliopisto oli jyväskyläläisiä parempi maalein 1–2, ranskalainen Caenin yliopisto 2–4 ja Kyproksen yliopisto 1–4. Päätösottelusta kirjattiin Jyväskylälle luovutusvoitto 3-0, kun Krasnoyarskin yliopisto lähti kotiin Venäjälle päivää ennen turnauksen loppua. Ensi vuoden EM-kisojen edustuspaikkaa Liikunnan joukkue tavoitteli 29.–30. elokuuta Jyväskylässä pelatuissa SM-kisoissa. Tulos ei ehtinyt tähän, koska Jylkkäri oli jo painossa. e uaa Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistyöhanke Sisä-Suomen yliopistoallianssi otti kesällä harppauksen eteenpäin. ALLIANSSIN TAVOITTEENA on kolmen itsenäisenä pysyvän yliopiston yhteistyön tiivistäminen. Yhteistyötä vahvistetaan ensin tutkimuspuolella, mutta toiminnan vakiintuessa aiotaan myös ryhtyä tarjoamaan koulutusta yli yliopistorajojen. Samalla aiotaan pohtia työjakoa yliopistojen välillä. Yliopistoallianssin toiminta käynnistyi elokuun alussa, kun ensimmäiset yhteiset tutkimushankkeet aloitettiin. Syksyllä käynnistetään myös koulutuksen kehittäminen. Allianssin on määrä aloittaa toimintansa virallisesti viimeistään 1.8.2010. Tavoitteena on, että allianssi on vuonna 2015 Suomen johtava tiedekeskittymä. Mikko Leppänen Allianssiyliopistojen henkilöstölle ja opiskelijoille järjestetään avoin keskustelutilaisuus yliopistoallianssista. Musican salissa M103 torstaina 18. syyskuuta kello 10–12 kysymyksiin vastaamassa ovat rehtorit Aino Sallinen (JY), Markku Kivikoski (TTY) ja Krista Varantola (TaY). 17.6. Talouspoliittinen ministerivaliokunta sopi yliopistojen maksuvalmiuden turvaamisesta. Julkisoikeudellisina laitoksina toimiville yliopistoille on luvassa 150 miljoonaa euroa lisärahaa. Säätiömuotoista Aalto-korkeakoulua koskevat ratkaisut on tehty erikseen. Myös yliopistoallianssin hallitus nimettiin. Valituksi tulivat rehtorit Markku Kivikoski (TTY), Aino Sallinen (JY) ja Krista Varantola (TaY). Lisäksi hallitukseen valittiin kunkin yliopiston nimeämä yliopiston ulkopuolinen jäsen sekä opiskelijoiden, professoreiden ja henkilöstön edustajat. 18.6. Yliopistoallianssin suunnitteluryhmä nimitettiin. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin ministeri Christoffer Taxell ja varapuheenjohtajan pallille nousee kansleri Jorma Sipilä. Lisäksi ryhmään kuuluvat yliopistojen rehtorit ja hallintojohtajat. 23.6. Sopimus yliopistoallianssista allekirjoitettiin Jyväskylässä. Kunkin kolmen yliopiston hallitus hyväksyi sopimuksen jo aiemmin. Myös yliopistoallianssin tutkimuksen kärkihankkeet valittiin. Kärkihankkeet kokoavat yhteen kolmen yliopiston tutkimuksellisen osaamisen allianssin painopistealueilla. Hankkeissa tutkitaan muun muassa lääketieteellistä teknologiaa, ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta, kestävää energiaa, nanotason ilmiöitä, digitaalista ympäristöä, työtä ja hyvinvointia sekä vanhenemista. 1.7. Yliopistoallianssin verkkosivut avattiin osoitteessa www.yliopistoallianssi.fi. 25.8. Yliopistoallianssin symposium Lääketieteellisen teknologian instituutissa Tampereella. 27.8. Yliopistoallianssiin kuuluvien yliopistojen hallitukset tapaavat Jämsän Himoksella. Allianssin graafinen ilme julkistetaan. Lisäksi elokuun aikana yliopistoallianssille nimitettiin 24-jäseninen neuvottelukunta, johon valittiin myös kaksi opiskelijajäsentä kustakin yliopistosta. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus esitti tehtävään JYYn hallituksen puheenjohtajaa Olli-Pekka Koljosta ja koulutuspoliittista vastaavaa Soile Korisevaa. Allianssi eteni loma-aikanakin Tapahtui kesällä Järjestöt esittäytyvät päärakennuksella Yliopiston opiskelijaja harrastejärjestöt esittelevät toimintaansa tiistaina 2. syyskuuta yliopiston päärakennuksella kello 9–13. Samassa yhteydessä jaetaan fukseille opiskelijakortit. Yliopiston avajaiset järjestetään keskiviikkona 3.9. päärakennuksessa. R ISTO R AUTANEN Tässä Jylkkärin vapaa näkemys yhteenkietoutuvien yliopistojen uudesta logosta. Yliopistoallianssin virallinen graafinen ilme julkistettiin viime viikolla. R IS T O R A U TA N E N
pääkirjoitus 1. syyskuuta 2008 Ministeriö ratkaisi kaikki pulmat Opetusministeriö ilmoittaa ratkaisseensa kaikki suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään liittyvät ongelmat. Opintotuen taso, opiskelijoiden valmistumismäärät, opetusmäärärahat, tuloksellisuus, tyhmien oppiaineiden lakkauttaminen ja ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut selviävät uutta ÄÄLÄLÄLÄLÄLÖLÖLÖLÖ-strategiaa seuraamalla. ”ÄÄLLÖLÄÄLÄÖÄLÄLÄÖÄL EN KUULE EN KUULE ÖLÄLLÖLÖLÄLÄLÄ INNOVAATIO ÖLÖLÖLÖLÖLÖÖLÖLLÖÖÖLLÖLÖÖ”, selvensi opetusneuvos Uno Cygnaeus etusormet syvällä korvissaan. Opetusministeriöstä muistutettiin, että mikäli ongelmia vielä jää uuden strategian jälkeen, päästetään Raimo Sailas irti hihnasta. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Faksi (014) 260 3928 Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Iiro-Pekka Airola 010 423 4510, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuvitus) 010 423 4511, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Ota riski, rakastu rikkaaseen NÄKÖKULMIA 4 John Pajunen TYPERYYTTÄ EI PIDÄ sekoittaa älyn puutteeseen, tahattomaan virheeseen tai olosuhteiden ennakoimattomaan vaikutukseen asioiden kulkuun. Typeryys on ajattelemattomuutta, älyn käyttämättä jättämistä. Siihen syyllistyvät luultavasti kaikki ainakin joskus. Toisinaan sen uhriksi joutuu ainoastaan typerys itse, eli tämä pissii omiin muroihinsa. Toisinaan taas sen uhriksi joutuvat muut, eli joku pissii toisten muroihin. Nykyisin ketään tai mitään ei saisi sanoa typeräksi, koska se voisi olla loukkaavaa tai – supernaturaali paratkoon – poliittisesti epäkorrektia. Usein typeryys-sanan välttely on vain typeryyden eräs ilmenemismuoto. Aikoinaan koulun opetustauluissa ei kaihdettu asioiden oikeiden nimiä. Alkoholista-pidättäytymis-rajoitteisia sanottiin juopoiksi, alentuneesta aktiivisuustasosta kärsiviä laiskoiksi; kaikki mitä-milloinkin-syndrooma-potilaat luokiteltiin suomenkielisin adjektiivein. Niinpä en kutsu typeryyttä akuutiksi tai krooniseksi mentaalipotentiaalin defisienssiksi. POLIITTINEN EPÄKORREKTIUS ei ole sama asia kuin ilkeys tai loukkaavuus. Ilkeys on pahantahtoista. Loukkaantua voi myös tosiasiasta. Jos joku loukkaantuu kuulleessaan tehneensä typerästi (ja on tosiasiassa ollut typerä), on ansainnut alkuperäisen typeryys-arvonimen lisäksi toisen asteen typeryys-arvonimen. Jos ei tunnista omaa typeryyttään huolimatta siitä, että joku on asian ilmaissut, on todella typerä. Syyn hakeminen muista on useinkin tämän sortin typeryyden kaverina. Itsetuntemattomuus on typeryyden juuri; tämähän on kolikon toinen puoli Sokrateen motossa ”Tunne itsesi!”. Itsensä huijaamisesta voi ottaa elämäänsä ohjenuoran ja kehittää siitä itselleen jopa vallitsevan taipumuksen. Alainen saattaa syyttää kaikesta työn vaivalloisuudesta pomoa ja ohittaa sen tosiasian, että työ usein on vaivalloista. Ohjenuorana typeryys voi ohjata opiskelijaakin: pystyn omaksumaan tämän kirjan lukemalla sisällysluettelon parissa tunnissa tenttiä edeltävänä iltana, ja voin siinä sivussa katsoa televisiosta jotain hyvin epätyperää ohjelmaa. Vikaa voi etsiä muualtakin: kämppis, siippa, kämppä, sisäinen tila tai tuntemus, stressi, opettajat, köyhyys, biorytmi ja vaikka mikä soveltuu syyksi. Retkelle kohti parempaa itsetuntemusta voi lähteä monesta paikasta, mutta esimerkiksi voi kysyä kaunistelematta: kenen muroihin pissin? Typeryys, osa 1 ikuisuusaiheesta UUSIEN BILEET (juhlat). Se on se kerta vuodesta, kun Rentukka täyttyy ääriään myöten muistakin kuin vaihtareista, eli toisin sanoen fuksityttöjä tapaamaan tulleista vanhempien vuosikurssien herrasmiehistä. KUMISAAPPAAT (jalkine). Ei kastu jalat. SYYSLASTEN TEKO (liikuntamuoto). Synnytys osuu sopivasti kesälomalle. O n ainakin yksi seikka, jossa omasta sukupuolestaan siinä tykkäämismielessä kiinnostuneet pääsevät heteroita helpommalla. Kun opiskeleva homotai lesbopariskunta muuttaa avopariksi, kukaan ei hingu pienentämään kumppanin asumislisää, vaikka rakas olisikin rikas. Toisin on, kun eri sukupuolta olevat muuttavat kimppakämppään oikeasti ”ihan vaan kavereina”. Absurdeimmillaan Kelalle täytyy kuljettaa asunnon pohjapiirroksen lisäksi kummankin seurustelukumppanit todistamaan, kuka makaa kenenkin kanssa ja missä sängyssä. K äsitehirviö ”puolison tulojen perusteella tapahtuva opiskelijan asumislisän tarveharkinta” on yksi opiskelijoiden sosiaaliturvan vanhoillisimmista jäänteistä. Se perustuu ajatukseen, että yhteisen katon alle muuttavat luopuisivat automaattisesti taloudellisesta itsenäisyydestään – kyllähän nyt kunnon mies pikkuvaimonsa elättää. Rahakkaaseen rakastuminen voi tarkoittaa opiskelijalle sukupuoleen katsomatta pahimmillaan omien tulojen puolittumista. Kyseessä ei tarvitse olla mikään miljonääri, sillä jo noin 1 250 euron kuukausitulot kullan kukkarossa alkavat leikata avopuolison asumislisää. S uomen ylioppilaskuntien liitto SYL vaatikin elokuun lopulla hallitusta osoittamaan vuoden 2009 budjetissa määrärahan, jotta puolison tulojen perusteella tapahtuvasta asumislisän tarvehankinnasta voitaisiin luopua. SYLin puheenjohtaja Tuomas Telkkä muistutti kannanotossa, että ajatus toisiaan elättävästä n u o r e s t a avoparista on lähinnä huonoa mielikuvitusta, ja että päättäjien olisi viimein tunnustettava ”2000-luvun nuorten arkitodellisuus”. Telkkä on väärässä siinä suhteessa, että taloudellinen itsenäisyys puolisosta olisi pelkästään nuorten arkitodellisuutta. Tuskin monella suurten ikäluokkien päättäjälläkään enää yhteistä tiliä siipan kanssa on. M ikäli valtio toivoo meidän opiskelijoiden rohkeammin perustavan perheitä, on korkea aika tehdä se kannattavaksi tai edes vähemmän riskialttiiksi. Siihen asti kannattanee varmistaa jo ennen baarista poistumista, että sen toisenkin suosikkiruoka on tonnikalamakaroni. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.fi Absurdeimmillaan Kelalle täytyy kuljettaa asunnon pohjapiirroksen lisäksi kummankin seurustelukumppanit todistamaan, kuka makaa kenenkin kanssa ja missä sängyssä. ”
6 Kesäkuun alussa JYYn kulttuurisihteerinä aloittanut Juho Kaitajärvi lupaa opiskelijoille eloisamman Ilokiven. KULTTUURI ON JO pitkään ollut leipälaji neljättä kuukauttaan ylioppilaskunnan sihteeristössä aloittavalle Juho Kaitajärvelle. 29-vuotias tamperelainen etnomusikologi on muun muassa kulttuuriosuuskunta Uulun perustajajäseniä, ja onpa hän paiskinut töitä Tampereen konservatorion vahtimestarinakin. ”Vahtimestarin ja JYYn kulttuurisihteerin työssä on yllättävän paljon samaa, kuten esimerkiksi varauskirjan pito”, Kaitajärvi kertoo. Ilokiven varauksien lisäksi kulttuurisihteerin vastuulla ovat monet JYYn näkyvimmistä tapahtumista, kuten Jyrock ja Kampus Kino. Kiirettä pitää tänä vuonna myös Kulttuurikunto-kampanjan kanssa. JUURI NYT Kaitajärvi puuhaa JYYn virallisia fuksibileitä. Ne järjestetään Ilokivessä, joka nousee kulttuurisihteerin puheissa esiin tuon tuosta. Toiveissa on, että kampuksen sydämessä sijaitsevasta monitoimitilasta saataisiin entistä eloisampi Tampereen Yo-talon tapaan. ”Siihen minulla on sellainen ‘mind over matter’ -resepti”, Kaitajärvi pohtii ja sanoo luottavaansa laadukkaaseen ohjelmaan enemmän kuin halpaan kaljaan. Toisaalta Jyväskylässä meneillään oleva vähänkään vaihtoehtoista musiikkia tarjonneiden baarien, kuten Bar 68:n, lopettaminen luo Ilokivelle markkinarakoa. Kaitajärvi kiittelee sitä, että ylioppilaskunnan kulttuuritarjonta on jo aiemmin ollut monipuolista. ”Jo olemassa olevien juttujen ylläpidossa tulee olemaan kova työ”, Kaitajärvi pohtii ja epäilee, että omat kulttuuriharrastukset saattavat jäädä huonolle hoidolle. Soittimista ainakin koskettimet ja kitaran hallitseva mies soittaa muun muassa sellaisissa yhtyeissä kuin The Rollstons, Kiila sekä Moppi ja Aivokurkiaiset. ”Kaikilta kai olisi uusi levy tulossa, mutta saa nähdä, miten ehdin keikoille”, Kaitajärvi sanoo. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.fi Lisää laatua kampuksen sydämeen Syyskuun alussa Risto Rautasen paikalle astuu 27-vuotias Riku Suonio. RIKU SUONIO ON kotoisin Lappeenrannasta, mutta on asunut Jyväskylässä jo viisi vuotta. Graafikoksi valmistunut Suonio on opiskellut amk:ssa viestintää. Jylkkäriin hänet houkutti kaverin vihjeen lisäksi se, että tarjolla oli työkokemusta eikä vain ”istumista yhdeksästä viiteen joka päivä”. Media-alan työkokemusta Suoniolle on jo kuitenkin kertynyt. Työharjoittelussa Suonio pääsi Big Brother -ohjelman kulissien taakse. ”Televisiomaailmassa oli aika mielenkiintoista olla työntekijänä.” Tulevaisuudessa hän toivookin pääsevänsä mediatoimittajan töihin. Mitään erityistä Suonio ei tunnusta harrastavansa. Hän ei silti halua kertoa sitä samaa, jota muut ihmiset sanovat – eli lehtien lukua ja kotona istumista. ”Musiikkia kuuntelen mielialani mukaan. Suosikkia ei ole, mutta makuni ei ole niin sanotusti laidasta laitaan.” Tuukka Hellberg Tero Multisilta Kirjoittajat työskentelivät tetharjoittelussa Jylkkärissä toukokuussa. Uusi sivari tuntee myös BB:n JYYn kulttuurisihteeri Juho Kaitajärvi soittaa itsekin poppia ja rokkia. R ISTO R AUTANEN
7 Ylioppilaskylän yli kolmekymppinen ravintola pesi kasvonsa. LEGENDAARINEN Ravintola Rentukka on toiminut opiskelijoiden ja muiden kortepohjalaisten kokoontumispaikkana jo yli kolmekymmentä vuotta. Menneisiin vuosikymmeniin verrattuna ravintola on elänyt lähes hiljaiseloa viimeiset vuodet, mutta tulevan talven suhteen näkymät ovat erittäin valoisat. Kolme vuotta kestänyt remonttiprojekti päättyi juhannuksen jälkeen, kun ravintola avattiin tauon jälkeen uusissa kuoseissa. Rentukan ravintoloitsijan Teuvo ”Tepe” Ristosen mukaan kävijöiden kommentit muutoksista ovatkin olleet erittäin positiivisia. Erityisesti viihtyvyyttä on kehuttu. ”Kokonaisuus on toimiva ja uusittu baaritiski on parantanut myös itse ravintolan toimivuutta. Kyllä tämä tuntuu varsin onnistuneelta”, Ristonen toteaa. Täydellisen sisustussaneerauksen, uuden äänentoiston ja isomman lavan saanut Rentukka tarjoaa nyt monipuolisemmat mahdollisuudet niin bändikuin muidenkin tapahtumien järjestämiseen. Uutta ilmettä on ollut suunnittelemassa ulkopuolinen sisustusarkkitehti, minkä lisäksi mielipiteitä on kuultu niin ravintoloitsija Ristoselta, opiskelijatahoilta kuin tapahtumajärjestäjiltäkin. Äänitekniikkaa on ollut suunnittelemassa Lasse Saari. Myös Kortepohjan asukasneuvoston ja sen puheenjohtajan Ville Qvistin remontti on pitänyt kiireisenä. ”On se aika erilainen kuin on totuttu. Siitä tässä lähdettiin, että Rentukka joka tapauksessa säilyy opiskelijoiden olohuoneena. Mitään suurta muutosta ei profiiliin haluttu tehdä”, Qvist kertoo. Vaikka taloudellinen kannattamattomuus ja vähentyneet kävijämäärät olivat yksi suuri syy uudistukseen, Rentukan omistava ylioppilaskunta ei tavoittele ravintolallaan voittoa. Kävijämäärät ja tuotto kulkevat käsi kädessä, mutta tärkeintä on, että Rentukka on ja pysyy. ”Rentukan itseisarvo on niin suuri. Se, että päästäisiin omilleen olisi jo riittävää ja plussaakin”, Qvist jatkaa. Juuri erilaiset tapahtumat ja runsas käyttö pitävät baarin hengissä. Uudessa tilassa käyttömahdollisuudet ovat paremmat, ja tulevaisuudessa Rentukkaa voitaneen siten markkinoida myös ulkopuolisille tahoille. Ylioppilaskunnan kannalta remontti helpottanee hieman myös Ilokiven runsasta käyttöastetta. ”Perustoiminta kuitenkin säilyy entisellään. Mutta että tekniset kamat on valmiina, kun vaan menee soittamaan, ja kun valoillakin nyt jonkin verran pystyy leikkimään, niin eiköhän täällä ihan hyvä ole juttuja järkätä. Väittäisin, että aika hyvään kokonaisuuteen tässä päästiin”, Qvist toteaa tyytyväisenä. Kaisa Nissi Rentukalle uusi ilme Eroon kulttuurikiloista! OLETKO YRITTÄNYT mennä katsomaan jotain tiettyä elokuvaa koko alkuvuoden, mutta et ole saanut aikaiseksi? Tai käydä tarkastamassa mielenkiintoisen näyttelyn, joka ehtikin päättyä juuri, kun olit harkitsemassa lähtöä paikalle? Ei se mitään, et ole todellakaan yksin. Meitä ”kulttuuriläskejä” – siis kulttuurikunnon kohentamista kaipaavia – on ainakin saman verran kuin fyysisesti alisuoriutuvia alokkaita armeijassa. Sitä paitsi on myönteistä, että olet jo suunnitellut lähtemistä ja siten edes periaatteessa kiinnostunut kulttuurista. Tilanteeseesi on tarjolla apua. JYVÄSKYLÄN yliopiston ylioppilaskunta ottaa osaan lokakuun alussa alkavaan valtakunnalliseen kulttuurikunto-kampanjaan, joka on Suomen Kulttuurirahaston ja Yleisradion mittava yhteishanke. Kampanja haluaa muistuttaa, että kulttuurikuntokin kaipaa ylläpitoa, sillä se lisää henkistä hyvinvointia. Välineenä toimii erityinen kulttuurikuntokortti, johon kerätään merkkejä suorituksista. Niihin lukeutuu laajalti koko kulttuurin kenttä (ei, Valioliigan seuraamisesta ei saa merkintää), ja kampanja rohkaisee myös eri lajien kokeiluun. Parasta on, että hankkeen kotisivuilla, www.kulttuurikunto.fi, voi täyttää kokemusraportin: näin voi jakaa kokemansa kulttuurielämykset ja -pettymykset. Ensi vuonna raporttien pohjalta työstetään Suomen laajuinen kulttuurikokemuskartta. KULTTUURIKILOISTA voi syksyllä hankkiutua eroon esimerkiksi lukuisissa JYYn tapahtumissa. Tarjolla on fuksiaisia, Kampus Kinoa ja mitä ikinä kulttuurivaliokunta, ainejärjestöt ynnä muut toimijat keksivätkään järjestää. Kulttuurivaliokunnassa voi toden teolla ottaa osaa ja vaikuttaa kulttuuririentoihin ideoimalla ja toteuttamalla niitä. Tapahtumien järjestäminen on todellista raskaan sarjaan kulttuurikuntoilua – harva tajuaakaan, kuinka paljon vaivaa se vaatii. Siinä rytäkässä kasvaa fyysinenkin kunto, mutta vastapainoksi myös palkinto onnistuneesta illasta on suuri: sanoinkuvaamaton leijunnan ja yhteisöllisyyden tunne. Sitkeimmät aktiivit voivat jopa löytää itsensä työskentelemästä alalla. JOKA TAPAUKSESSA kehotan kaikkia ottamaan kaiken ilon irti siitä, että voivat osallistua tapahtumiin yleisönä ilman vastuuta ja keskittyä nauttimaan pelkästä kokemisesta. Uskokaa pois, se on muutaman euron arvoista, ja käteen jää muutakin kuin krapula – joka, myönnettäköön, voi myös olla arvokas ja kasvattava elämys. Kulttuurintutkijat osaavat kertoa, että kulttuurintuotteet eivät oikeastaan ole olemassa ilman yleisöä: vastaanotto on olennainen osa mitä tahansa kirjaa tai keikkaa. No niin, nyt riitti paasaus: olkaa hedelmällisiä kulttuurinnauttijoita ja täyttäkää kulttuurikuntokorttinne. Ja tervetuloa kulttuurivaliokuntaan! Juho Kaitajärvi K i r j o i t ta j a o n JY Y n k ulttu uri s i ht ee r i. R ISTO R AUTANEN Sisääntulo muistuttaa tiivistä korttelia, ja nahkalla istuen voi nauttia uusitulta tiskiltä haetun juoman.
Sa Lähestyvät eläkepäivät ovat rentouttaneet päätoimittaja Erkki Laatikaisen.
9 K un viimeisiä hetkiään Keskisuomalaisen vastaavana päätoimittajana viettävä Erkki Laatikainen istuutuu nojatuoliin, on vaikea uskoa, että tämä mies on Aholaidasta käsin ollut paitsi Keski-Suomen merkittävimpiä vaikuttajia, suututtanut valtakunnan päämiehiäkin. Laatikaisen nostaessa jalkansa toisen päälle suorien housujen lahje kiipeää ylöspäin paljastaen pätkän päätoimittajan pohkeesta. Kysymyksiin mies vastaa narisevalla äänellään hyvin laveasti ja pitkällisen pohdinnan jälkeen, mutta puhuessa katse hakeutuu vasten edessä olevan pöydän pintaa. Silmiin hän luo katseen vasta päättäessään vastauksensa. Voiko tämä mies olla poliittisesti vaarallinen? Mitä ilmeisimmin voi. Ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäen (kesk.) Irak-jupakan käydessä kuumana vuoden 2004 alussa, Paavo Lipponen (sd.) kutsui kolumnissaan Laatikaista ja seinäjokelaisen Ilkan silloista päätoimittajaa Kari Hokkasta ”maakuntiaan terrorisoiviksi satraapeiksi”. Satraapit olivat muinaisen Persian maakuntien käskynhaltijoita, jotka vastasivat verojen keräämisestä, järjestyksen ylläpitämisestä, oikeuden jakamisesta ja sotilaitten järjestämisestä kuninkaalliselle armeijalle. ”Lipponen on ollut voimakkaiden sanojen käyttäjä useiden muidenkin ihmisten osalta. En hätkähtänyt tuosta ilmaisusta. Katsoin, että se on Lipposen terminologiaa”, Laatikainen sanoo. ”Satraappi-nimityshän tuntuu iskostuneen monen mieleen, että kai minun pitää olla siitä pikkuisen jopa kiitollinen Lipposelle.” S anomalehti Keskisuomalainen on monien mielissä yhtä kuin Erkki Laatikainen. Eikä ihme: mies on johtanut sanomalehteä tammikuusta 1975 saakka – siis yli 33 ja puoli vuotta! Aloittaessaan hän oli vain 28-vuotias. Keskisuomalaisen historiassa kääntyy iso lehti 1. syyskuuta, kun Karjalaisesta tuleva Pekka Mervola korvaa Laatikaisen vastaavana päätoimittajana. Kokonaan eläkkeelle Laatikainen siirtyy ensi vuoden helmikuun alusta. Päätoimittajan kantaaottavia lauantaikolumneja jää kaipaamaan moni – jos ei muuna, niin aamiaispöydän hupiannoksena. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Laatikainen saattaa hyvinkin jatkaa kirjoittamista. ”Puhetta on ollut, mutta juuri tällä hetkellä en tiedä omaa tahtoanikaan. Olen sitä pohtinut mielessäni. Pekka Mervola on tämän vaihtoehdon ystävällisesti tuonut esiin ja olen pyytänyt miettimisaikaa”, Laatikainen valottaa. ”Joskus aamulla tuntuu, että voisi jatkaa kirjoittamista ja iltapäivällä miettii, onko se viisasta sittenkään.” P itkälti kolumnien ansiota on, että Laatikaiselle on kehkeytynyt tietynlainen kulttimaine. Se näkyy muun muassa internetistä löytyvällä Eroa Erkosta -sivustolla, jossa allekirjoittajina olevat ”Keski-Suomen Laatikainen-nuoret” kehottavat perumaan Sanoma-konsernin lehdet ja tilaamaan ”perusteellisen laatujournalismin kruununjalokiven” Keskisuomalaisen. ”Olen joskus kuullut tämänkaltaisista ilmiöistä. Netti on sellainen villi ja vapaa. En ole edes pyrkinyt juoksemaan näiden eri asioiden perässä. Koen ne hauskuuksina ja huomion herättämisen haluna. Siihen on ilman muuta oikeutensa niillä, jotka sitä harrastavat”, Laatikainen pohtii. ”Ehkä siinä on aika paljon tämmöistä huumoria mukana. Pilkettä silmässä, se on elämässä tärkeää”, tuleva emeritus päätoimittaja sanoo ja väläyttää ilmoille hymyn jopa itsekin. Muutenkin julkisuus on ollut Laatikaisen mukaan suopea. Neljättä vuosikymmentä jatkunut pesti on toki tuonut kasvot tutuksi keskisuomalaisille. ”Ehkä se on sitten sen tulosta, kun on kirjoittanut niin kuin on ajatellut. Onhan siihen tottunut. Se on yksi osa elämääni.” Pääosin Laatikainen on selvinnyt kadulla pysäyttelijöiden kanssa rupattelemalla lehteen liittyvistä asiosta. Harmia on eteen tullut harvoin. ”Joskus on saattanut olla puhelinhäirintää tai kirjelähetyksiä, mutta niitä on niin vähän, ettei se tätä kokonaisuutta miksikään heiluta. Sekin on noteeraamista”, Laatikainen muistuttaa. L aatikainen ei suinkaan syntynyt KeskiSuomen maakuntasatraapiksi. Itse asiassa hänet toi tänne puhdas sattuma. ”Keskisuomalaisessa avautui toimitusharjoittelijapaikka. Eihän minulla ollut mitään siteitä KeskiSuomeen. Monta kertaahan tällaiset satunnaiset asiat vaikuttavat elämän kulkuun hyvinkin paljon ja niin tämäkin”, Laatikainen muistelee 1960ja 70lukujen taitetta, josta muodostui hänen elämänsä käännekohta. Laatikainen tuli Keskisuomalaiseen Tampereen yliopistosta. Sinnekin hän oli päätynyt useamman mutkan kautta. Pohjois-Savossa Kaavilla syntynyt ja varttunut Laatikainen kävi ensin pari vuotta Helsingissä konepajakoulua ja evankelista kansankorkeakoulua, minkä jälkeen hän jatkoi opiskeluja Tampereella ja valmistui sieltä yhteiskuntatieteiden maisteriksi. ”Ensimmäisestä Jyväskylään tulemisen päivästä alkaen olen täällä viihtynyt. Tämä on ollut sellainen mutkaton paikka.” Laatikainen oli kunnallistoimittajana Keskisuomalaisessa, mutta meni sitten reiluksi vuodeksi kansliasihteeriksi lääninhallitukseen. Hän pääsi seuraamaan varsinkin keskustalaisen politiikan taustapeliä, kunnes tuli valituksi Keskisuomalaisen varapäätoimittajaksi. Luonnollinen kehitys johti siihen, että savolaispojasta kuoriutui keskisuomalainen. ”Olihan siinä vaihe, että kun meni käymään kotipuolessa Kaavilla, niin Kuopion kieppeillä tuntui hyvin kotoisalta. Mutta sitten tuli jossain vaiheessa käänne, että huomasi, että koti onkin täällä Jyväskylässä. Siinä oli vain tällainen tunteen siirto”, Laatikainen muistelee. V uoden 1983 tammikuussa, kun moni nykyisistä yliopisto-opiskelijoista ei ollut syntynytkään, Laatikainen oli Jylkkärin haastattelussa valmis hautaamaan ylioppilaslehdet. Neljännesvuosisata myöhemmin kyseiset aviisit porskuttavat edelleen ja voivat hyvin. Jylkkärin lukijatutkimus keväällä 2007 kertoi, että opiskelijat lukevat lehteä enemmän kuin Keskisuomalaista. ”Ehkä silloin tarkoitin sitä, että sanomalehdissä oli jo tuolloin otettu huomioon myös opiskelijaelämään liittyviä asioita. Ylioppilaslehtien oikeutus varmaan kumpuaa yhteisöllisyydestä, ja eihän tämä yhteisöllisyys mihinkään katoa. Varmasti näillä lehdillä on aina oikeutuksensa ja tarpeellisuutensa”, Laatikainen pyörittelee nyt. ”Voi olla myös, että jo tuolloin 25 vuotta sitten olin pikkaisen nostalgikko ja halusin olla kriittinen. Kun 1960-luvulla ylioppilaslehdet olivat älyllisen keskustelun foorumeita, haastoivat muuta yhteiskuntaa ja vallanpitäjiä uudistumaan ja kyseenalaistivat vallitsevia käytänteitä, niin jo 1980-luvulla tämä piirre oli poistunut ylioppilaslehdistä. Ehkä minä tällä lausumallani myös kaipasin ylioppilaslehtiin näitä piirteitä.” Näin siitäkin huolimatta, että Keskustan Opiskelijaliiton hallituksessakin istunut Laatikainen ei todellakaan kuulunut 1960-luvun opiskelijaradikaaleihin. ”Minähän edustin sellaista vakaata taantumusta, niin kuin silloin sanottiin. Eli olin konservatiivi, niin kuin ehkä edelleen olen jollain tavoin katsottuna. Mutta on tärkeää arvostaa rohkeita mielipiteitä ja näkemyksiä”, Laatikainen korostaa. L aatikaisen ”satraappitoveri”, jo aiemmin eläköitynyt Kari Hokkanen istuu keskustan listoilta valittuna Seinäjoen kaupunginvaltuustossa. Milloin Erkki Laatikainen nähdään Jyväskylän poliittisena päättäjänä? ”En ole kunnallisvaaleissa ehdokkaana, en ainakaan tänä syksynä ja luulenpa, että en koskaan.” Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö kiinnostusta olisi. Lokakuun vaaleihin Laatikaista on kysellyt peräti kaksikin eri puoluetta. Enempää hän ei halua kuitenkaan asiasta paljastaa. Jos ei politiikassa, niin Laatikainen aikoo kyllä muussa toiminnassa työskennellä kotiseudun hyväksi. Hän on muun muassa yksi Jyväskylän konserttisalihanketta edistävän tukiyhdistyksen perustajista. ”Olen luvannut antaa panokseni hankkeen rahoituksen edistämiseksi. Toivottavasti pystyn siinä jotain tekemään yhdessä muiden kanssa.” atraappi Yli puolet elämästään Keskisuomalaista päätoimittanut Erkki Laatikainen on tästä päivästä alkaen entinen päätoimittaja, mutta Keski-Suomen taustapiru näkyy ja kuuluu eläkkeelläkin. Teksti: Iiro-Pekka Airola Kuvat: Risto Rautanen, Jylkkärin arkisto Jylkkärin kansikuvassa vuonna 1983 Erkki Laatikainen selaili Keskisuomalaisen tuoretta Syke-nuorisoliitettä, joka kuopattiin 2000-luvulla.
10 Laihian urbaanilegenda on kyllä toristettavasti perätöön. Porukka ei säästä rahaa. Paitsi jos ei oteta huomiohon velekoja, joita pitääs maksaa takaasi, niin raha pysyy visusti lompakossa. Laihian sijainti on Vaasan vieressä, ja kaikki Helsingistä päin tulevat ihmiset, jotka ovat Vaasahan menossa, hämmästyy suunnattomasti, kun huomaavat Laihian kyltin. Jotkut nimittäin luuloo, että Laihia on pelekkä vitsi. Maisema on puutaheinää. Johonaki kohtaa ei oo eres puita. On vaan peltoaukiaa monta kilometriä ainakin kolomehen suuntahan. Niillä alueella tuuloo niin rajusti, että ulkona ei taharo pysyä pystyssä ollenkaan, ja tavaroota saarahan hakia lähikylistä tai ainakin naapurin tontilta. Laihialla jokhinen tietää toistensa asiat. Mikään ei pysy kauan salassa. Kirkonkylällekään ei voi lähtiä tapaamatta tuttuja. Naapurien tekemisiä voi tarkkaalla sillä riskillä, että ne teköö samoon. Uteliahille ihimisille Laihia on justihi sopiva paikka. Tero Multisilta Kirjoittaja oli tet-harjoittelussa Jylkkärissä viime toukokuussa. Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Uteliahat ihmiset asuu keskellä peltoa Emmi Tyrväinen täytti 18 vuotta vain viikkoa ennen opintojen alkua. TÄMÄ SYKSY tuo yliopistoihin myös 1990-luvulla syntyneitä. Vaikka viime kevään ylioppilaista leijonanosa oli vielä kasaria, seassa on myös muutama ysäri. Yksi heistä on Emmi Tyrväinen. Hän on syntynyt 26. elokuuta vuonna 1990, eli hän tuli täysi-ikäiseksi vain vajaan viikon ennen syyslukukauden alkamista. Tyrväisen pääaine on yhteiskuntapolitiikka. ”Mietin sitä aika kauan. Haluaisin hakea jotain yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyvää”, Tyrväinen kertoo. Hän ei ole kuitenkaan itse politiikassa mukana – ainakaan vielä. ”Ihan mielenkiinnolla odotan. Saa nähdä, millaista se on”, Tyrväinen sanoo alkavista opinnoistaan. Hän ei ole saanut opiskeluvinkkejä kavereiltaan, koska on toveripiirinsä ensimmäinen yliopistoon menijä. TYRVÄISELLE EI parane tulla äitiä ikävä, sillä maitojunalla matka olisi pitkä. Tuore fuksi on nimittäin kotoisin sydän-Lapista. Yläkouluja lukioaikansa hän on asunut Ivalossa, mutta nyt osoite vaihtuu soluasuntoon Kortepohjaan. Hän on kuitenkin harjoitellut elämistä poissa kotoa, sillä viime ajat Ivalossa hän on asunut veljensä kanssa. Tyrväinen otti vuoden ”etumatkan” ikätovereihinsa ala-asteella, kun hän suoritti ikään kuin kaksi luokkaa yhdessä vuodessa. Niinpä hänet nostettiin kakkosluokan jälkeen suoraan neloselle. Ysärifuksi ei ole ajatellut erottuvansa yliopistossa joukosta ikänsä vuoksi. ”Olen tottunut siihen, että olen aina ollut nuorimpia”, Tyrväinen kertoo. Iiro-Pekka Airola toimittaja@jyy.fi Ysäri tulee yliopistoon Nearly 300 foreign exchange students have arrived at the University of Jyväskylä this autumn. One of them is a 21-year-old Greek student Vasilis Karagiorgis. KARAGIORGIS HAD many good reasons to study in Finland. ”Finland was the best choise for me because most people speak English and the informatics education at University of Jyväskylä is of high quality. It's common knowledge that Finnish universities are great”, says Karagiorgis. Karagiorgis tells that he has wanted to visit Finland ever since he saw beautiful pictures of the country. ”I’ve also heard a rumour that Finnish girls are wild”, Karagiorgis reveals. Karagiorgis also listens to many Finnish metal bands. Like Lordi, perhaps? ”No, there are many better bands. I like Apocalyptica and Stratovarius.” One of the things Karagiorgis is looking forward to is the Finnish winter. Unlike most of his fellow contrymen, he is totally hooked on ice hockey and not just as a fan. Karagiorgis actually plays the sport himself. ”I got interested in ice hockey in 1998 when I saw the Finnish team play in television. They competed with passion”, Karagiorgis says. Karagiorgis played hockey for the first time in 2003 – but on rollerblades. ”I saw this ad for a new rink and a game and asked if I could also join the game. And from there it began.” The first time Karagiorgis got to try the sport on real ice was in 2005. ”My team and I started to travel to Sofia in Bulgaria a few times a year. It was awesome, I didn’t want to get out from the ice at all. Once we were asked to play in the Bulgarian amateur league and we won even though we were up against old stars”, Karagiorgis tells proudly. AFTER KARAGIORGIS arrived in Finland he spent a few days in Helsinki. The first thing he noticed was that there is a lot of light in Finland – even in late summer the sun rises earlier and sets later than in Greece. Karagiorgis also noticed that all the buildings in the Helsinki city center are grey and thinks it’s rather depressing. Something that caught his attention is the large number of bicycles. ”It seems that everyone owns a bike! In Greece only few people cycle and they do it on the beach or other places where there are no cars”, Karagiorgis tells. When Karagiorgis is asked about the Finnish people, it takes him a while to answer. ”I think that Finns don’t care what others think about them. Here also old men can dress in rock style clothes and chains. Clothing depends on the person, not their age. If an older Greek man dressed like a young person, others would laugh at him”, Karagiorgis analyses. Karagiorgis is planning on studying in Jyväskylä at least one semester. If he likes it here, he might stay the whole year before going back to his home university, the University of Thessaloniki. As for the actual studying, Karagiorgis sums up his expectations in short. ”I hope to gain as much as I can.” Heidi Tamminen Jyväskylän Ylioppilaslehti will be following Vasilis Karagiorgis’ semester in Jyväskylä. MEDIATAIDE SEMINAARI To 20.11. klo 10–17 Jyväskylän yliopisto, C-rakennus Media, kulttuuri ja politiikka Minna Tarkka Liikkuva kuva nykytaiteessa, Leevi Haapala Taiteilijan rooli ja uusi teknologia, Niina Simanainen Taiteen asema nyky-yhteiskunnassa, Erkki Sevänen Työskentelyä liikkuvan kuvan parissa, mediataiteilija Jari Haanperä, tuottaja Mirka Flander Live Herring ´08 – (uus)mediataidetta, mediataiteilija Päivi Hintsanen VAPAA PÄÄSY Emmi Tyrväinen tulee kaveripiiristään ensimmäisenä yliopistoon. R ISTO R AUTANEN R ISTO R AUTANEN Ice hockey brought Vasilis to Finland Vasilis Karagiorgis stands in the middle of the heart of Jyväskylä: Kävelykatu.
11 Välivuoden puolesta MYÖNNÄN SEN. Olen kateellinen niille, jotka ovat viettäneet välivuoden lukion jälkeen. On monia syitä, joiden vuoksi välivuoden tietoinen viettäminen yritetään estää. Työelämä haluaa uusia työntekijöitä mahdollisimman nopeasti. Työmarkkinatuen saantiin liittyvien sääntöjen takia ylioppilaan on haettava vähintään kolmeen opiskelupaikkaan. Lisäksi pelätään, että nuoret viettävät välivuosia välivuosien jälkeen ja jättävät lopulta hakematta mihinkään opiskelupaikkaan. Yleinen syy välivuoden viettämiseen on se, että tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä epäselviä. Perustelu on kliseinen mutta järkevä. Ylioppilaat saattavat päästä – ja tietämättömyyttään mennä – opiskelupaikkoihin, joista eivät ole oikeasti kiinnostuneita. Kokemusteni perusteella suosittelen itsenäistymisprosessiksi jotakin muuta kuin suoraan lukiosta yliopistoon menoa. Esimerkiksi kansanopistossa tai ulkomailla nuori saattaa oppia sosiaalisia taitoja. Yliopiston kursseilla ja kirjatenteissä yhteisöllisyys ei ole keskeisin arvo. VÄLIVUOTTA ON vastustettu muun muassa huomauttamalla, että lukiolaisilla on käytössään opinto-ohjaus, opintomessut ja koulutusaiheiset verkkosivut. Opinto-ohjauksen taso vaihtelee kuitenkin kouluittain. Lisäksi tällaisiin neuvontapalveluihin perehtyminen saattaa olla joidenkin lukiolaisten mielenlaadun vastaista. Kun korostetaan nopeaa koulutukseen hakeutumista, ei oteta huomioon nuorten ihmissuhdetaitojen kehittymistä. Tietysti on olemassa koulutusohjelmia, joissa yhteistyö muiden opiskelijoiden kanssa on tärkeää. On myös olemassa ihmisiä, jotka sosiaalistuvat missä tahansa. Joillekin vuosi kansanopistossa saattaa olla hyödyllinen, koska siellä ystävystyminen muiden kanssa tapahtuu luonnostaan. Tämä on ainakin mielikuvani kansanopistosta; omakohtaista kokemustahan minulla ei ole. ENTÄ TÖIHIN MENO? Senkin vaihtoehdon voi perustella. Jos onnistuu saamaan työn haluamaltaan alalta, kyseisen alan kiinnostavuus saattaa joko kasvaa tai vähentyä vuoden aikana. Itsetuntemus lisääntyy, kun voi esimerkiksi sanoa, että tälle alalle en ainakaan halua. Olen varma, että monet yliopisto-opiskelijat ovat tyytyväisiä välivuodettomuuteensa. Samaa logiikkaa käyttäen on niitä, jotka ovat pitäneet välivuoden ja pettyneet siihen. Välivuoden hyödyllisyys riippuu ihmisestä. Minä olisin halunnut ja varmaan tarvinnutkin välivuoden. Pääsin kuitenkin opiskelemaan heti lukion jälkeen. Toki voisin kesken yliopisto-opintojenkin viettää välivuoden, mutta se ei olisi yhtään sama asia. Riikka Ylitalo Opiskelijaelämässä kannattaa tuoreiden ekaluokkalaisten mielestä keskittyä oleelliseen: tärkeintä on, että saa kavereita ja ehtii leikkiä paljon. JYVÄSKYLÄN normaalikoulun, yliopiston oman harjoittelukoulun ekaluokkalaiset ovat ehtineet tutusta koulutyöhön jo parin viikon verran. 1C-luokan oppilailla onkin jo neuvoja yliopistossa heitä hieman myöhemmin aloittaville 1 600 perustutkinto-opiskelijalle. Mitä jos uudessa paikassa aloittaminen esimerkiksi jännittää niin, ettei saa unta? Tuomas Laine, Valtteri Tabell ja Sofia Laakso eivät myönnä hermoilleensa. Unettomuus on ekaluokkalaisille tuntematon vaiva. ”Aina tulee uni”, Tuomas vakuuttaa. Artturi Neittaanmäkeä puolestaan helpotti, että isä oli käynyt ”melkein samaa koulua”. Lotta Liljavirta ja Laura Torkkola taas myöntävät, että ”vähäsen jännitti”. Laura kuitenkin tietää, miten saa unen päästä kiinni. ”Pitää tehdä hauskoja juttuja – esimerkiksi pellejuttuja”, hän opastaa. Eli kun käyttää mielikuvitustaan ja ajattelee iloisia asioita, saattaa ”nauraa unissaankin”. Myös äidiltä ja isältä voi ekaluokkalaisten mukaan udella oppilaitoksen käytänteistä. Melkein kaikki ovat sitä mieltä, että vanhemmilla on auktoriteetti kouluasioissakin. Sofian mielestä vanhemmilta kysyminen on kuitenkin turhaa. ”Vanhemmat sanovat aina ei”, hän puuskahtaa. Kouluaamun alkajaisiksi Laura kannustaa syömään kaurapuuroa. ”Se on terveellistä”, hän valistaa. Miten koulussa sitten saa kavereita? Luennon lomassa ystävystyy, kun kysäisee vierustoverilta yksinkertaisesti: ”Ollaanko kavereita?”. Harrastuspuolella voi ottaa käyttöön Lauran repliikin: ”Saako tulla leikkiin?” Sosiaaliset ympyrät eivät silti synny hetkessä. Tuomas toteaa realistina, että ”ei heti saakaan kavereita”. ”Kuitenkin jos on tuttuja etukäteen, se auttaa”, hän kiirehtii lisäämään. Aina ei jaksa istua hiljaa paikallaan. Entäs jos luennolla meinaa uuvahtaa? ”Aina voi painaa pään pöytää vasten ja ottaa päikkärit”, ehdottaa Artturi. Lauraa piristää nimilapun värittäminen. TÖKERÖÄ KÄYTÖSTÄ tai simputtamista ei pidä sietää. Jos kiusaamista kuitenkin tapahtuu, ”pitää kertoa opelle”. Tuomas kehottaa poistumaan ikävästä tilanteesta rauhallisesti. ”Älkää kiusatko mua!”, komentaisi Laura tomerasti. Artturi turvautuisi suoraan toimintaan. ”Kyllä kiusaajaa voi lyödä takaisin – ainakin kotona”, hän vakuuttaa. Luentojen välissä kannattaa ottaa ilo irti elämästä. ”Välitunneilla on alettava heti leikkimään”, kannustavat Lotta ja Sofia yhdestä suusta. Kiippari eli kiipeilyteline sekä karuselli kuluvat ahkerassa käytössä. ”Koripallo on kaikkein parasta”, Tuomas julistaa. Ekaluokkalaisten mielestä kivointa koulussa ovatkin uudet kaverit, välitunnit ja leikit. ”Ja syöminen!”, lisää Sofia. Ekaluokassa vallitsee keskittyneen puuhakas tunnelma. Siihen nähden kaikki ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että tylsintä koulussa ovat – noh, oppitunnit. Muuten koulusta puuttuu vain lelupäivä. Silloin Valtterikin voisi tuoda näytille ”pakastetun nallensa”. Laura tahtoo vielä lopuksi muistuttaa uusia opiskelijoita perusasioista: ”Toisia ei saa kiusata!” Anne Lehto Torku luennolla, älä kiusaa! Artturi Neittaanmäki löisi kiusaajaa takaisin. ”Ainakin kotona.” R ISTO R AUTANEN Tuomas Laine. Sofia Laakso. Lotta Liljavirta. Valtteri Tabell.
Mitkä ovat reggaen kuuntelijoiden suosikkilintuja? – Rastaat. KULTTUURI Alakaupungillakin on vitsikästä Tulevana viikonloppuna 5.–6. syyskuuta kannattaa uskaltautua alakaupungille, missä Downtown Stand Up -festivaali kokoaa baareihin jälleen Suomen eturivin koomikoita Heli "Kumman kaa" Sutelasta jyväskyläläislähtöiseen Ismo Leikolaan. Perinteisen stand up -komedian lisäksi festivaaleilla nähdään myös improvisoitua komediaa ja aloittelevien koomikoiden open mic -show. Esityksiä on viikonlopun aikana yhteensä 13 neljässä eri baarissa: Popparissa, Red Neckissä, Shakerissa ja festivaalin nimestä poiketen yläkaupungin puolella Ilokivessä. Ohjelman voi tarkastaa osoitteesta www.standupjkl.fi. Kun Jyväskylän ylioppilasteatteri viime syksynä päätti valita jäsenensä pääsykokeiden kautta, muuttui myös teatterin tekemisen luonne. PALJON ON muuttunut sitten Jyväskylän ylioppilasteatterin perustamisvuoden 1960. Teatterin asema kulttuurin kentällä on toinen kuin aikaisemmin, ja harrastajateatterien määrä on kasvanut. Pelkästään Jyväskylässä on yli 20 harrastajateatteria. Jyväskylän ylioppilasteatterin hallituksen puheenjohtajan Kaisa Nissin mukaan JYTin pitkän historian salaisuus löytyy kampukselta. ”Ylioppilasteatterin vahvuus on lähellä oleva opiskelijakulttuuri. Teatteria voidaan ajatella opiskelijayhteisön voimana”, Nissi kiteyttää ylioppilasteatterin merkityksen. Nissi uskoo, että ylioppilasteatteri voi myös auttaa opiskelijoiden stressiin. ”Teatteritoiminta on yhteisöllistä ja saattaa olla apukeino esimerkiksi ahdistukseen”, hän pohtii. YHTEISHENGEN etsiminen oli syynä myös sille, että JYT päätti viime syksynä valita jäsenensä valintakokeiden kautta. ”Aikaisemmin työryhmät vaihtuivat näytelmittäin. Valintakokeiden yksi tarkoitus on löytää tiivis porukka. Yhteishenki on tärkeää teatteritoiminnassa”, Nissi sanoo. Valintakokeisiin osallistui viitisenkymmentä henkilöä, joista teatterin jäseniksi pääsi parisenkymmentä. Keväällä sisään otettiin muutama jäsen lisää. Tänä syksynä valintakokeet järjestetään syyskuun lopulla. Nissin mukaan kokelaalle on tärkeää hyvä motivaatio, mutta se ei yksin ratkaise kaikkea. ”Valmis näyttelijä ei tarvitse olla, mutta jäseneksi haluavan on uskallettava heittäytyä tilanteisiin. Painottaisin myös kuuntelutaidon merkitystä.” Omat valintakokeensa järjestään myös JYTin improvisaatioteatteriryhmä, vuonna 2005 perustettu Ässiä Hatusta. ”Teatterissa oli niin paljon improvisaatiosta kiinnostuneita, että päätettiin perustaa erityinen improvisaatioryhmä”, Nissi sanoo. JYVÄSKYLÄN ylioppilasteatteri järjestää myös toimintaa, johon osallistuakseen ei tarvitse olla jäsen. Kortepohjan ylioppilaskylän vapaa-aikatoimikunnan KVATin kanssa yhteistyössä ylläpidettävässä kerhossa harjoitellaan muun muassa improvisaatiota ja äänenkäyttöä. ”Kerhossa tarkoituksena on harjoitella lavalla olemista siten, että toiminnassa säilyvät vapaaehtoisuus ja leikillisyys”, Nissi kertoo. Myös JYTin järjestämille kursseille voivat ilmoittautua muutkin kuin jäsenet. Ylioppilasteatteri on järjestänyt esimerkiksi fyysisen ilmaisun, butotanssin ja näyttelijäntyön kursseja. Nissin mukaan ylioppilasteatterin tehtävänä onkin ylläpitää monipuolista teatteri-ilmaisua ja antaa ihmisille mahdollisuus tuoda kokemuksiaan esiin. ”Näytelmät ovat ehkä JYTin toiminnan näkyvin osa-alue”, Nissi myöntää silti. HYVÄNÄ ESIMERKKINÄ niistä on teatterin viime keväänä esittämä näytelmä Kertomus sokeudesta, joka perustui Jose Saramagon romaaniin. Johanna Lystilän ohjaama näytelmä sai ensiesityksensä huhtikuussa Tampereella Ylioppilasteatterifestivaalilla. Lystilän mukaan näytelmää oli ennen esitetty vain Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian teatteritilassa. Valkosokeus-epidemiaa kuvaavan näytelmän tarkoitus oli ohjaajan mukaan kuvata ihmisyyttä. ”Minua mietityttää se, että keskiverto tavallisuus ei ole minkään arvoista. Jos ihminen on hyvä jossakin, se ei kerro vielä mitään siitä, miten hän kohtelee lähimmäisiään”, Lystilä pohtii. Oppitunti oli tarjolla myös korkeakouluopiskelijoille. Kun sokeus muuttaa elämän, korkean koulutuksen merkityksenkin joutuu arvioimaan uudelleen. ”Voisi olla kiinnostavaa luopua vuodeksi niistä asioista, joissa on hyvä. Sitten voisi katsoa, millainen vaikutus sillä on itsetuntemukseen”, Lystilä toteaa. Ihmisyyttä pohditaan ylioppilasteatterissa myös tänä syksynä, kun Kaisa Nissi ohjaa teatterille Joel Lehtosen klassikkoromaanin Putkinotkon. Lisäksi järjestetään Ässiä Hatusta -improvisaatioklubeja. Riikka Ylitalo Ylioppilasteatteri saa voimaa opiskelijayhteisöltä Kaisa Nissin ohjaaman Variksen veljen pääosissa Jyväskylän ylioppilasteatterissa nähtiin Juho Suikkanen ja Kaisa Mattila. T ARU N ORRENA 12
Keijo Siekkinen: Jäähyväiset rakkaudelle Gummerus Keijo Siekkisen tuoreessa romaanissa liikutaan Jyväskylässä, etenkin yläkaupungin kuppiloissa. Välillä ajetaan taksilla maaseudulle tai tapaamaan keskushenkilö Muttista, joka ei pääse mielisairaalasta, koska häneltä puuttuu sairaudentunto. Tilanne puhuttaa hänen ystäviään, joilla on omiakin huolia: kirjailija Siekkinen on ammatillisesti mykkä, näyttelijä Emaukselta on viety vapaus ja Muttisen rakastettu Siula on ryhtynyt köyhäksi ja alkanut syödä jäitä. Todellinen Siekkinen tarinoi nimiä myöten jyväskyläläisen näköisistä ihmisistä. Tuttuja kasvoja vilisee, mutta lukijalta ei vaadita pakkojatsia Vakiopaineen noppalaudalla. Ironinen kerronta ajautuu näennäisesti sivupoluille baarikeskustelun lomaan heitetyn assosiaation tai venyvän alaviitteen tavoin. Kertojana Siekkinen on elementissään, vaikka varsinainen tarina jääkin sitä kiertävien pienempien, yllättävien assosiaatioiden yhdistämien juttujen alle. Humaani ja paikoin kärkeväkin romaani on pitkään vaienneen kirjailijan onnistunut paluu. Panu Väänänen ”Kärkeviä tarinoita yläkaupungin kuppiloissa.” Eddie Edwards: Mun nimeni on Eetu / Eddien siivellä (AXR 1991) MÄKIHYPPYÄ 1980-LUVUN lopussa seuranneet muistavat ehkä englantilaisen Eddie Edwardsin, joka keräsi kyseenalaista mainetta häviämällä kansainvälisiä arvokisoja. Edwardsia mainostettiin Englannin parhaana mäkihyppääjänä, mikä olikin totta, mutta kansainvälisessä rankingissa Edwards sijoittui viidenkympin huonommalle puolelle. Aina pelkkä huonous ei takaa ihmisten mieliin jäämistä. Edwardsin kohdalla asian varmistivat ulkonäölliset syyt. Hän oli kilpakumppaneitaan tukevampi ja joutui likinäköisyytensä vuoksi hyppäämään silmälasit päässä. Ilmankosteuden muuttuessa ne huurtuivat niin, ettei Edwards aina hypätessään nähnyt eteensä. Voisiko urheilijan kulttimaineelle olla enää enempää edellytyksiä? Eipä juuri, joten Edwardsista tuli kuuluisa ympäri maailman. Niin kuuluisa Suomessakin, että hän sai vuonna 1991 levyttää suomeksi singlen Mun nimeni on Eetu / Eddien siivellä. Singlen kappaleet kynäili Irwin Goodman, joka kuoli enteellisesti juuri ennen singlen julkaisua. Ja listamenestystä tuli, joskin lähinnä laulajan maineen avulla. Levyn sovitukset ovat nimittäin nopeasti sutaistut ja Edwardsin vokaalit heikohkoja. Brittihyppääjän laulusuoritus on karaoketasoa ja suomen ääntämys epäselvää, mikä toki ulkomaalaisen kohdalla ei ole ihme. Singlestä tehtiin myös englanninkielinen versio, missä ainakaan tätä ongelmaa ei luulisi olevan. Valitettavasti on epäselvää, oliko suunnitelmissa tehdä Edwardsille kokopitkä albumi, mutta onneksi se jäi tekemättä. Huonosti äännetty ja laulettu kolmisointurokki kun tuskin olisi toiminut sitäkään vähää albumimitassa. Baareissa se sen sijaan toimi, sillä Edwards kiersi Suomen kapakoita keväällä 1991 lahtelaisen Raggars-yhtyeen kanssa. Edwardsin hypyt loppuivat arvokisajärjestäjien pykäliin, joissa vaadittua tasoa hän ei saavuttanut. Urheilu-ura määräsi kuitenkin myöhemmän elämän, sillä hämäriä managerisopimuksiaan jälkeenpäin selvitellessään Edwards joutui tutustumaan lakipykäliin niin perusteellisesti, että suoritti pohjatiedoilla yliopistotutkinnon juridiikassa. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Lasit huurussa listoille A Philippe Brenot: Masturboimisen ylistys Kani Sinäkin sitä teet – tai jos muuta väität, olet valehteleva runkkari! Psykiatri, antropologi ja tutkija Philippe Brenot kertoo itsetyydytyksen historiasta niin uskonnollisesta kuin lääketieteellisestäkin näkökulmasta. Nykypäivänä ei voi kuin ihmetellä, millainen määrä energiaa on aikojen saatossa tuhlattu tuon ”itsesaastuttamisen” estämiseksi, siinä kuitenkin huonosti onnistuen, sillä jo kauan on tiedetty lähes kaikkien tätä ”syntiä” harrastavan. Välillä Brenot’n tekstiä lukiessa tulee jopa paha olo, sillä keinovalikoimaan on kuulunut myös suoranaista sadismia. Tämän kaiken kerrottuaan Brenot päästää kirjan otsikkoonkin viittaavan ylistyspuheen valloilleen ja kannustaa eritoten naisia tähän harrastukseen. Tämä Brenot’n vuodatus on selvästi teoksen parasta antia. Kolmasosa kirjan Suomen-painoksesta on uhrattu Sexpon tutkijan Anu Suomelan täkäläisiin oloihin viittaaville havainnoille. Osuus on hieman ylipitkä, koska Suomela tyytyy osin toistelemaan jo Brenot’n esille tuomia asioita. Teksti haiskahtaa myös kiireessä tehdyltä, mistä kielivät muun muassa lukuisat virheet kieliasussa. Lopussa Suomelakin pääsee kirjan otsikkoon ja ehdottaa tähän liittyen, että itsetyydytyksestä käytettäisiin positiivissävytteistä sanaa ”sooloseksi”, joka voitti vuonna 2000 Ylioppilaslehden verkkokyselyn aiheesta. Iiro-Pekka Airola ”Hyvän asian paha historia.” A 13 KAMPUS KINO näyttää tänä vuonna pitkää nenää kaupallisemmille leffateattereille. Ylioppilaskunnan ylläpitämä viikoittainen elokuvateatteri näet esittää ohjaajalegendan Woody Allenin uusimman ohjaustyön Vicky Cristina Barcelonan 9. syyskuuta, kuukautta ennen sen varsinaista ensi-iltaa muissa teattereissa. Filmin on voinut nähdä Suomessa tosin jo Espoo Ciné -elokuvajuhlilla. ”Elokuva on linjaan sopiva erikoistapaus, joka toivottavasti tuo huomiota myös muulle ohjelmistolle”, JYYn kulttuurisihteeri Juho Kaitajärvi kiittelee. Vicky Cristina Barcelona oli Kampus Kinolle hieman normaalia kalliimpi hankinta, mutta Kaitajärvi vakuuttelee, että elokuva on joka pennin arvoinen. ”Kevät sujui niin hienosti, että nyt on varaa panostaa normaalia suuremmin.” MUITA KAMPUS Kinon syksyn elokuvia ovat muun muassa käsikirjoitusOscarin saanut Juno, suomalaista punkliikettä kuvaava Punk – tauti joka ei tapa ja animemestari Hayayo Miyazakin Porco Rosso. Syksyn avaa tiistaina 9. syyskuuta Christian Mungiun 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää, joka toi tänä vuonna Cannesin Kultaisen Palmun ensimmäistä kertaa Romaniaan. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.fi Kampus Kinon koko syksyn ohjelma on osoitteessa www.jyy.fi/kampuskino. Näytökset Ilokivessä tiistaisin kello 19. Näe uusi Allen etuajassa Veriveljiä voi vakoilla blogissa Jyväskylän kaupunginteatterin syksyn musikaalin, Veriveljien esiintyjien valmistautumista ensi-iltaan voi seurata musikaalin verkkosivuilla julkaistavassa blogissa. Eri perheisiin äidin päätöksen takia päätyneistä kaksospojista kertovan musikaalin tekijät tilittävät verkkopäiväkirjassa muun muassa rankoista harjoituksista. Musikaalin blogin löytää osoitteesta www.veriveljetmusikaali.com. Reino Braggen Willy Russelin alkuperäistekstistä suomentama ja ohjaama musikaali saa ensi-iltansa lauantaina 6. syyskuuta. Sen rooleissa nähdään muun muassa Taina Reponen, Aaro Vuotila, Mikko Bredenberg ja Henri Halkola. Lutakon syksy käynnistyy potkien Vuosittainen Kickstart-festivaali kokoaa perjantaina 12. ja lauantaina 13. syyskuuta Jyväskylän Lutakkoon joukon kotimaisia rytmimuusikkoja. Festivaalin ensimmäisenä iltana kuullaan muun muassa Matti Johannes Koivun Irwin-covereita, Asan ja Jätkäjätkien kantaa ottavaa rap-musiikkia ja pitkän uran tehnyttä Kauko Röyhkää. Lauantaina lavalle nousevat esimerkiksi Risto, Eleanoora Rosenholm ja vinoutunutta punkia soittava Au Pair. Kickstartia lämmitellään jo tulevana lauantaina 6. syyskuuta PreHeat-ennakkoklubilla, jossa musiikista vastaavat kotimaiset Jesse ja Jaakko & Jay sekä ruotsalainen electro-duo The Deer Tracks.
LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,50 e – muut 5,20 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 45,00 e, muille 52,00 e. POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 3.9. Ninni Poijärvi Trio feat. Tokela(Melrose). Pe 5.9. Diablo. La 6.9. Jesse + The Deer Tracks (SWE) + Jaakko & Jay. To 11.9. Profane Omen + Sanctimony (LV) + No Sign of Life. Pe 12.9. Kickstart: Kauko Röyhkä + Asa & Jätkä Jätkät + Matti Johannes Koivu + Cosmo Jones Beat Machine + Plain Ride + Unkind + Armageddon Clock + Black Magic Six + Cold Call + Escape to Death. La 13.9. Kickstart: Laika & the Cosmonauts + Risto + Eleanoora Rosenholm + Delta Force 2 + Au Pair + Another Sinking Ship + Echo is Your Love + Country Dark + Joensuu 1685. Poppari: Ke 3.9. Spanky, Wanky & the Funksearchers. To 4.9. Laura Sippola & Tuki. Pe 5.9. Down Town Stand Up. La 6.9. Down Town Stand Up. Ke 10.9. Sami Kukka. To 11.9. Husband. Pe 12.9. Boogie Chillen -klubi: Juho Hurskainen. La 13.9. Dead By You. Ilokivi: Pe 5.9. Down Town Stand Up Goes Ilokivi. La 6.9. Down Town Stand Up Goes Ilokivi. Ti 9.9. Kampus Kino. To 11.9. JYYn Fuksibileet – club Valiokunta presents Good Taste vs. Bad Taste. Pe 12.9. Wake Up! Vakiopaine: Pe 12.9. Naisten Sirkus. Red Neck: Pe 5.9. Down Town Stand Up. La 6.9. Down Town Stand Up. Su 7.9. Club Luna Negra. Pe 12.9. Jussi Syren Rockabilly Revival. La 13.9. Pelle Miljoona Unabomber + Tumppi Varonen & Problems. Su 14.9. Timo Rautiainen Soolo. Katse: Pe 5.9. April. La 6.9. Suuri Voima. Pe 12.9. Memoira. La 13.9. Superjaded & The Indigo. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Galleria: Tutkijanmajoja Kolin Maisemiin. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: 7.9. asti Kesävieraat. Galleria Harmonia: Henrik Duncker If Nokia were a place.... Keski-Suomen Museo: 6.9. alkaen Näin ja näin. Arja Jäppisen veistoksia ja Jussi Jäppisen valokuvia. 6.9. alkaen Hirvi vai vene. Näyttely suomalaisista kalliomaalauksista. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: 100 tankar om konsthantverk. Taidekäsityötä Ruotsista. Galleria: Myrsky-elokuvan pukuja. Näytön Paikka: Myrsky-elokuvan pukuja. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Mimmi lehmän seikkailut: Ti 2.9. To 4.9. La 6.9. Pe 12.9. La 13.9. Veriveljet: To 4.9. Pe 5.9. La 6.9. Pe 12.9. La 13.9. Huoneteatteri: Suomen hevonen: La 13.9. Vakiopaine: Naisten Sirkus: Pe 12.9. MUUTA Jyväskylän yliopiston Kielikeskuksen ruotsin kielen messut sekä lähtötasotesti ke 3.9. kello 10–14 yliopiston päärakennuksen siivessä, Aallon lukusalin aulassa. Tule testaamaan ruotsin kielen taitosi, mikä helpottaa sopivan kurssin valintaa, tai muuten juttelemaan ruotsin kursseista. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 1.9.–14.9. 14 MA 1.9. Kesäkurpitsakeitto Sitruunainen kalaleike Jauhelihalasagne TI 2.9. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 3.9. Pinaattikeitto Uunimakkara Hawaijin possupata TO 4.9. Aurajuusto-punajuurikiusaus Tomaatti-pestokala, jogurttikastike Herkkusuun broilerikastike PE 5.9. Kasvisjuustokastike, spaghetti Jauhelihakastike, spaghetti Pyttipannu MA 8.9. Kasviskiusaus Currykala Lindströminpihvi TI 9.9. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Lohikiusaus Karjalanpaisti KE 10.9. Kasviscurry Gratinoidut broilertortillat Lihapyörykät TO 11.9. Kukkakaalilasagnette Paistettu kala Kaalikääryleet Makkarakeitto PE 12.9. Falafelpyörykät, tomaattikastike Nakkipannu Paella KVAT Kortepohjan vapaa-ajan toimikunta järjestää perinteiset koko ylioppilaskylän fuksiaiset ke 3.9. kello 17 alkaen. Lähtö Rentukan edestä. Kyläsuunnistukseen voi osallistua kuka vain kyläläinen opintojen vaiheesta riippumatta. Nyytin hengailuilta Ulpukassa su 7.9. kello 19–21. Ohjelmassa teenjuontia, hengailua ja kaikkea kivaa, eikä ole pakko, jos ei halua. Sieniretki yhteistyössä sopovaliokunnan ja JOPA ry:n kanssa ke 17.9., ennakkoilmoittautumiset osoitteeseen kylasihteeri@jyy.fi ma 15.9. mennessä. Tavaranvaihtopiste Kierukka C-talon pohjakerroksessa avoinna syyskuun ensimmäisellä viikolla joka päivä kello 17–19. Myös KVATin kerhot aloittavat toimintansa: Roolipeli-illat D-talon kerhohuoneella ma 1.9. kello 19, Korteforte-kuoro Kortepohjan koululla ma 22.9. kello 18.30–20, kuvataidekerho D-talon kerhohuoneella ti 16.8. kello 18–20, kirjoittajapiiri KorteScriberum Ulpukassa ke 17.9. kello 19, kässäkerho Lillukassa to 4.9. kello 18–20, lautapeliillat Ulpukassa ti kello 18. Lisätiedot: kylasihteeri@jyy.fi tai poikkeamalla Vaapukassa, yo-kylän C-talon pohjakerroksessa, toimiston aukioloaikoina ma–to kello 15–17 ja pe kello 13–15. ETELÄPOHJALAINEN OSAKUNTA Epokin syyskokous Sohwilla ti 9.9. klo 19 (vko 37) Tervetuloa Eteläpohjalaisen osakunnan syksyn aloituskokoukseen suunnittelemaan syksyn toimintaa. Kaikki vanhat ja uudet kasvot tervetuloa! Lisätiedot netissä: http://groups.jyu.fi/epok/ Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. Jylkkäri tykkää kun sitä luetaan!
+ ”Laajavuoren alue on selkeä festivaalialue. Se toimi hyvin.” Arde Jokinen, tuottaja, Jyväskylä Rock (8.–9.8.) ”Kun festari alkoi lauantaina, aurinko tuli esiin ja paistoi loppuun saakka. Sade alkoi vasta sunnuntaina puoli tuntia festarin päättymisen jälkeen. Lisäksi kaikki yli 80 yhtyettä pääsivät paikalle.” Asko Piiparinen, tuottaja, Ilosaarirock (11.–13.7.) ”Yleisjärjestelyt ja tekninen toteutus toimivat.” Iipu Heinola, festivaalipäällikkö, Kuopio RockCock (25.–26.7.) ”Festivaali oli loppuunmyyty.” Timo Isomäki, promoottori, HimosFestival (19.–21.6.) ”Gommi on nyt oikea metsäjänis, koska Pommi korjasi hänen korvansa.” Foto, järjestäjä, Rockfestari Naamat (25.–27.7.) ”Ohjelmisto onnistui: me löydettiin monia uusia nimiä ja musiikkia oli tarjolla laidasta laitaan. Siihenkin olen tyytyväinen, että yleisö löysi paikalle.” Jere Makkonen, promoottori, Kivenlahti Rock (6.–7.6.) ”Kyllä sen loppuunmyydystä festarista huomaa, että esiintyjät olivat ihmisten mieleen. Provinssi on 2000-luvun kovin kotimainen festivaali.” Harri Pihlajamäki, toimitusjohtaja, Provinssirock (13.–15.6.) ”Festarin tunnelma.” Suvi Virtanen, toiminnanjohtaja, Flow Festival (15.–17.8.) – ”28 tuntia vesisadetta.” Arde Jokinen, tuottaja, Jyväskylä Rock (8.–9.8.) ”Sunnuntaina muutama keikka myöhästyi, minkä vuoksi yleisölle tuli kiire VR:n Rokkijunaan.” Asko Piiparinen, tuottaja, Ilosaarirock (11.–13.7.) ”Alueen ulkopuolella lojuneet pummit, jotka sotkivat paikkoja ja joilla ei ollut aikomustakaan tulla alueelle.” Iipu Heinola, festivaalipäällikkö, Kuopio RockCock (25.–26.7.) ”Kun on kymmenen vuotta harjoiteltu, niin ei viitsi itseään kampittaa jalkaan keksimällä väkisin miinuksia.” Timo Isomäki, promoottori, HimosFestival (19.–21.6.) ”Epäreilua kahvia ei myyty tarpeeksi ja unhappy hour on liian lyhyt.” Foto, järjestäjä, Rockfestari Naamat (25.–27.7.) ”Lauantaina aluekapasiteetti tuli vastaan, eivätkä kaikki halukkaat päässet sisälle Outokumpu-telttaan. Ensi vuodeksi harkitaan kolmatta päivää.” Jere Makkonen, promoottori, Kivenlahti Rock (6.–7.6.) ”Aluejärjestelyjä varmasti jatkossa viilaillaan. Rajathan ovat jo tulleet vastaan, mutta sitä pitää miettiä, miten asiat järjestetään nykyisen alueen sisällä.” Harri Pihlajamäki, toimitusjohtaja, Provinssirock (13.–15.6.) ”Lauantain vesisade.” Suvi Virtanen, toiminnanjohtaja, Flow Festival (15.–17.8.) Festarit in memoriam Teksti: Iiro-Pekka Airola ja Marja Honkonen J ANNE H ÄKKINEN J ANNE H ÄKKINEN R ISTO R AUTANEN K ALLE -P ETER W ILKMAN J ANNE H ÄKKINEN J A N N E H Ä K K IN E N