• Tilaa ja laatua asumiseen Opiskelija ei hyväksy mitä tahansa. Uutiset 2 Valokuvassa: kampus. Keskiaukeama Kerro se polaroidein Kunhan tekniikka ei petä. Kulttuuri 11 Koneen ja tanssin liitto NUMERO 10/2006 18. SYYSKUUTA – 4. LOKAKUUTA 47. VUOSIKERTA kulttuuri 10 Aku Ankan esimies O U T I P Y H Ä R A N TA , J A N IC L E IN O
• Kaksi Jyväskylän lähikirjastoa pienenee lokakuun lopussa merkittävästi. Kypärämäen kirjasto suljetaan kokonaan, ja se jatkaa vuoden päästä pienkirjastona Kypärämäen Työväentalossa. Kulttuurija nuorisolautakunta esitti kaupunginhallitukselle, että Lohikosken kirjasto toimisi ensi vuoden ajan pienkirjastona nykyisessä kiinteistössä ja sille etsittäisiin pysyvät tilat myöhemmin. Kypärämäellä kirjaston pinta-ala tippuisi muutoksen myötä kolmannekseen. Lisäksi nykyisen yhden tai kahden kirjastonhoitajan sijaan pienkirjastossa työskentelisi puolet viikosta yksi henkilö. ”Siellä olisi pieni kirjakokoelma, tärkeimmät päivälehdet, kenties muutama aikakauslehti ja lisäksi tietopalveluyhteys eli nettipiste, jossa voi työskennellä”, kulttuuritoimenjohtaja Elli Ojaluoto kertoo. Kummankaan pienkirjaston rahoitus ei ole vielä varmistunut, vaan niille haetaan lisärahoitusta tuleviin talousarvioihin. Kaupunginhallitus päätti kirjastojen supistamisesta huhtikuussa. Kypärämäen ja Lohikosken lähikirjastoja supistetaan 10/2006 UUTISET 18.9.06 2 KORTEPOHJAN ylioppilaskylässä on vipinää elokuun viimeisenä iltana. Pihoille on pysäköity pakettiautoja ja peräkärryjä. Sisällä ihmiset jonottavat hissejä isojen pahvilaatikkopinojen kanssa. O-talon kerhotilassa on hiljaista. Hätämajoitustilana toimivassa huoneessa on tusinan verran sänkyjä, joiden päällä on makuupussit. Naiset lukevat lehtiä ja kuuntelevat musiikkia. Kiteeltä kotoisin oleva Hilla Isomäki on hätämajoituksessa samasta syystä kuin muutkin: tiedekuntien uusille opiskelijoille järjestämä ohjelma alkoi jo elokuun viimeisenä päivänä, eikä hänellä ollut kaupungissa tuttuja. ”Tuntui, että ensimmäiselle päivälle olisi aika paljon ohjelmaa, mutta ei sitä ollut kuin muutama tunti”, hän sanoo. Etnologian opinnot aloittavalla Isomäellä on mukanaan vain laukku ja makuupussi, loput tavarat tulevat perästä viikonloppuna. ”Kieltäydyin ensin KOAS:in tarjoamasta kämpästä ja yritin päästä yksityiselle, mutta se ei onnistunut. Hain sitten uutta asuntoa, joka vapautuu syyskuun ensimmäinen päivä”, hän kertoo. Ylioppilaskunnan järjestämää hätämajoitusta käytti noin 40 ihmistä, joista osa viipyi useamman yön. Syyskuun puoleenväliin mennessä yöpymisiä oli kertynyt noin 60. Asuntopula on laadullinen Opiskelijoiden kiivain asunnonetsintä on hiipunut syyskuun myötä. Etsivä löytää Jyväskylässä kämpän, ja nykyään on jopa varaa nirsoilla. ”OPISKELIJAT EIVÄT hyväksy kodikseen enää mitä tahansa luukkua”, kertoo vuokrahuoneiston välittäjä Katriina Mäenpää Opiskelijoiden vuokravälityksen Jyväskylän toimistosta. ”Asunnolta ei välttämättä vaadita suurta pinta-alaa, mutta laadun perään osataan kysyä”, hän sanoo. Keskustassa sijaitsevat asunnot kelpaavat kunnosta riippumatta, mutta jos matkaa Kompassille on muutama kilometri eikä kämppä ole aivan priimakunnossa, vuokralaista voidaan joutua hakemaan pidempään. Asuntojen kriteereiden lisäksi myös vuokrasopimuksissa on tapahtunut muutoksia. Yksityisellä puolella vuokralainen saattaa saada eteensä sopimuksen, joka on voimassa toistaiseksi, mutta sisältää silti maininnan ensimmäisestä irtisanomispäivästä. Useimmiten se tarkoittaa, että jos vuokralainen viipyy asunnossa alle vuoden, vakuusmaksu jää vuokranantajalle. ”Ennenhän tehtiin vuoden määräaikainen sopimus ja mietittiin sitten jatkoa. Nyt molemmille on selvää, että sopimus jatkuu”, Mäenpää kertoo. Vuokralaisten keskusliiton pääsihteerin Anne Viidan mukaan tällainen sopimus on aiempia sekamuotoja parempi. Täysin ongelmaton sekään ei ole. ”Meille on tullut yhteydenottoja, kun vuokranantaja ei ole tajunnut, että sopimus koskee myös häntä. Jos ensimmäiseksi irtisanomispäiväksi on määritelty ensi vappu, ei vuokralaista voi heittää ulos sitä ennen, vaikka möisikin asunnon”, hän kertoo. KESKI-SUOMEN opiskelija-asuntosäätiön toimitusjohtaja Matti Tanskasen mielestä kysyntä ja tarjonta kohtaavat vuokramarkkinoilla nykyään varsin hyvin. ”Menneiden vuosien kaltaista puutetta asunnoista ei ole. Voisi kuitenkin sanoa, että asuntopula on laadullinen, ei määrällinen”, hän määrittelee. KOAS:in kohdalla se tarkoittaa, että kaikille ei löydy yksiötä keskustasta. Säätiön asuntojen käyttöaste on lähellä sataa, sillä vapaita markkinoita halvemmat hinnat houkuttelevat. Tilaa löytyy silti tarvittaessa. ”Vaihtuvuutta on koko ajan, joten kannattaa kertoa meille, jos on akuutti asuntopula. Se ilman muuta helpottaa hakuprosessia.” Myös Kortepohjan ylioppilaskylässä asunnot ovat kelvanneet hakijoille entiseen malliin. Tosin sielläkin on tapahtunut muutoksia. Nykyään yksiöön pääsee puolessatoista vuodessa entisen kahden sijaan. Asukastoimiston palvelupäällikkö Hanna Hirvonen arvelee, että osasyynä siihen lienee vuokra-asuntotilanteen parantuminen: vapailta markkinoilta löytää aiempaa helpommin asuntoja. ”Valmistumispaine varmaan vaikuttaa myös, koska valmistumisen myötä menee asumisoikeus.” VUOKRALAISTEN laatutietoisuus on noussut kautta Suomen, Vuokralaisten keskusliiton pääsihteeri Viita vahvistaa. Pienissä ja ahtaissa asunnossa asutaan vain halvan hinnan takia, vaikka isompikin kämppä kelpaisi. ”Se synnyttää kierteen. Tuottajat sanovat, että kannattaa tehdä pieniä asuntoja, koska ne menevät varmasti kaupaksi. Pienuutta ei siis tavoitella pienuuden takia, vaan kyse on rahasta”, hän sanoo. Viidan mukaan yksityiset vuokranantajat saavat parhaat tuotot noin 40 neliön kaksiosta. Sen vuokran voi asettaa suhteellisen korkealle, sillä jos asuntoon muuttaa kaksi ihmistä, maksettava summa jää kuitenkin kohtuullisen pieneksi henkilöä kohti. Kaksioiden rakentaminen on myös yksiöitä halvempaa. ”Jos mietitään vaikka keittiön kalustamista, niin nähdään, että neliötä kohti yksiö on rakentamiskustannuksiltaan kalliimpi kuin kaksio.” ”Pieniä pariskuntien asuntoja tarvittaisiin kyllä lisää”, KOAS:in Tanskanen myöntää. Hän ennustaakin, että 20–30 vuoden päästä myös opiskelijat asuvat isommissa asunnoissa, joissa on erikseen makuuja olohuoneet. ”Voi olla, että tulevat sukupolvet syyttävät meitä pienien asuntojen rakentamisesta”, hän sanoo. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? O LLI S ULOPUISTO H EIKKI V IHEMÄKI Hilla Isomäki ratkoi sudokua. Panu Mäkinen ja Jari Nieminen kyselivät vuokrasopimuksen yksityiskohdista asunnonvälittäjä Katriina Mäenpäältä. Kun avaimet saa vasta huomenna
• 10/2006 Kosteusvaurioista kärsineen kampuksen päärakennuksen remontti kestää vielä hetken. C1 eli juhlasali saadaan kuntoon syyskuussa ja loppuosan rakennuksesta pitäisi olla käytössä lokakuun lopussa. ”Käytännössä olemme varautuneet siihen, että muu osa on poissa käytössä vuoden loppuun saakka”, kertoo yliopiston kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen. Opettajankoulutuslaitos ei kuitenkaan muuta takaisin päärakennukseen, vaan vuodenvaihteessa sinne siirtyy Kielikeskuksen väki Oppiosta. Korhosen mukaan remontti on sujunut suunnitelmien mukaan. Juhlasali on ollut välillä jo käytössä, sillä sinne on buukattu tapahtumia, joita ei ole saatu siirrettyä minnekään muualle. Päärakennusta rempataan vielä Ulkomailla opiskeleville myönnetyllä tuella on suora yhteys ulkomailla opiskelevien määrään. Kelan yhteispohjoismaisen tutkimuksen mukaan tuen taso on Suomessa muihin Pohjoismaihin verrattuna alhainen. Ulkomailla opiskelevan ruotsalaistai norjalaisopiskelijan tuen määrä voi olla kaksituhatta euroa kuukaudessa ja tanskalaisopiskelijan tuhat euroa. Suomalaisopiskelija saa tukea ulkomailla opiskeluun enimmillään 800 euroa kuukaudessa. Suomalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä ulkomailla on viime vuosien aikana pienentynyt noin viidenneksellä. Korotettu opintotuki lisää ulkomailla opiskelua 3 Kliininen akvaario vai retrohenkeä? Café Librin remontin lopputulos jakaa mielipiteet. PÄÄKIRJASTOA käyttävillä opiskelijoilla oli syksyn opintoja aloittaessaan vastassaan uudistunut Café Libri, jota myös kihviöksi kutsutaan. Opiskelijat ottivat lopputuloksen vastaan ristiriitaisin tuntein. Kirjallisuutta opiskeleva Veikko Grönroos, 24, ja historian opiskelija Heikki Koskinen, 22, istuvat kahvikupit kädessään pääkirjaston kahvilan uusitulla puolella ja käyvät aamupäivän ei-tieteellistä diskurssia tottuneeseen tapaan. ”Kyllä tässä jo kuppilan cum laude opintoja suoritetaan”, Koskinen nauraa. Merkittävin muutos Libriä käyttävien asiakkaiden näkökulmasta on vanhojen pyöreiden pöytien muuttuminen neliön muotoisiksi. Myös istuimet ovat uudella puolella saaneet uuden ilmeen. ”Käsittääkseni tänne piti jossain vaiheessa tulla jotain sohvia. Eipä ole näkynyt”, kommentoi Grönroos mietteliäänä. Pienen pohdiskelun jälkeen pojat löytävät remontista kuitenkin hyvääkin. ”Kahvilan tiskin takana on selvästi haettu retrohenkeä. Toimii, Grönroos miettii. ”Kahvikin maistuu yhtä hyvältä kuin ennen”, lisää Koskinen. Merkittävä uutuus kahvilassa on kännyköiden latauslaite. Vaikka laite ei toimituksen testissä toiminutkaan, on se saanut kahvilatyöntekijä Tuija Ojalan mukaan opiskelijoilta hyvän vastaanoton. Myös Grönroos ja Koskinen ovat innoissaan uudesta aparaatista. KAHVITAUOLLE tullut englantia pääaineenaan opiskeleva Meri Arnala, 25, antaa hieman toisenlaisen näkökulman kahvilaremontin onnistumiseen. ”Aika kliininen tästä on tullut. Vähän tulee sellainen akvaariomainen olo, aivan kuin olisimme Itämeren kaloja suljetussa tilassa ilman kasveja ja viihdykkeitä.” Arnala kohdistaa kritiikkinsä erityisesti tietokoneiden ja lehtitelineen puuttumiseen, mutta täysin kielteisesti hän ei muutoksiin suhtaudu. ”Uudet aterimet ja astiapalautuksen siirtyminen erillisen seinän taakse ovat hyviä asioita. Kokonaisarvosanaksi annan kuitenkin vain 7. Pidin kahvilasta selvästi enemmän ennen remonttia.” VAIKKA SONAATTI otti kahvilaurakan vastaan jo heinäkuun loppupuolella, ei Librin ilme ole vielä lopullinen. ”Tietokoneet ja lehtiteline on tarkoitus palauttaa vielä. Lisäksi seinille tulee tauluja”, kertoo yliopiston kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen. Opiskelijoiden keskuudessa keskustelua herättäneeseen käytäntöön erotella henkilökunnan ja muiden käyttäjien pöydät kylteillä saattaa olla tulossa muutos. ”Pöytien varaaminen henkilökunnalle kyltein on vanha tapa. Tästä voidaan keskustella ylikirjastonhoitajan ja ylioppilaskunnan puheenjohtajan kanssa”, Sonaatin toimitusjohtaja Arto Maijala toteaa. Remonttiin varattu budjetti oli vajaat 40 000 euroa, joista puolet kului keittiökalusteisiin. Librin tuotevalikoimassa onkin nykyään uusien laitteiden ansiosta myös erikoiskahveja. Lasse Vuola, Matti Nives jylkkari@jyy.? Eväsleipä ei kuulu lukusaliin YLIOPISTON pääkirjaston Café Librissä on herättänyt keskustelua eväiden syöntikiellosta ilmoittava lappu. ”Asiasta päätettiin kuluvan vuoden keväällä”, selvittää Librin kahvilapäällikkö Susanna Pursiainen. ”Syynä oli asiakaspaikkojen liiallinen väheneminen ruuhka-aikoina. Kiellon noudattamiseen on jouduttu myös puuttumaan jonkin verran.” Ylioppilaskunnan sosiaalisihteeri Juha Koskinen toteaa opiskelijoiden joutuneen asiassa ikävästi välikäteen. Hänen mukaansa Libriä ylläpitävän Sonaatin asettamassa kiellossa kyse oli lähinnä kirjaston henkilökunnan eväsasioista. Sonaatti ja ylioppilaskunta neuvottelivat asiasta syyskuun alussa. Keskustelujen tulos oli opiskelijoiden kannalta positiivinen. Omia eväitä saa Librissä nauttia, kunhan muistaa huomioida maksavien asiakkaiden tarvitseman tilan kiireisimpinä aikoina. Sen sijaan lukusaleihin evästäjillä ei edelleenkään ole asiaa. ”Kyseessä on perusteltu kielto, jota olisi syytä noudattaa nykyistäkin säntillisemmin”, Koskinen toteaa. Lukusaliruokailun voi katsoa paitsi häiritsevän rauhaa kaipaavia, myös aiheuttavan vahinkoa kirjoille. ”Lisäksi roskiksiin päätyvät ja pöydillä lojuvat hedelmänkuoret ovat todellisia bakteeripesäkkeitä”, Koskinen muistuttaa. Matti Nives 22% 37% 42% 8% 10% 17% Ulkomaan opintotuen korotus kotimaan tukeen verrattuna Ulkomailla opiskelevien osuus kaikista korkeakouluopiskelijoista L ASSE V UOLA Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat eivät luvanneet parannusta opiskelijoiden asemaan. VALTAKUNNALLISET opiskelijajärjestöt luovuttivat viime viikon tiistaina eduskunnalle Nouse jo! -kampanjan adressin. Siinä 127109 allekirjoittanutta vaatii opintorahaan 15 prosentin korotusta. SYL:in puheenjohtaja Ilkka Wennberg luonnehtii kirjoittajien määrää kohtuullisen hyväksi. ”Kyllä tällaisen nimimäärän sisältävää vetoomusta kehtasi hyvin mennä luovuttamaan. Ainahan nimiä enemmänkin toki voisi olla”, hän puntaroi. ADRESSIN OTTIVAT vastaan kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajat. Vaikka kommentit olivat opiskelijoille myötämielisiä, poliitikot eivät luvanneet korotusta opintorahaan. ”Hallituspuolueetkin myönsivät, että asia on ongelma, mutta valitettavasti tuntui, että ratkaisuja oltiin liian hanakasti lykkäämässä seuraavalle eduskunnalle”, Wennberg toteaa hieman pettyneenä. ”Luotan kuitenkin siihen, että korotus on mahdollisuus saada läpi eduskunnassa jo nyt”, hän lisää. Opiskelijat vaativat opintorahaan 15 prosentin korotusta. Rahaa ei ole korotettu 14 vuoteen ja sen ostovoima on heikentynyt 20 prosentilla. Ateriatuen korotus sen sijaan aiotaan hoitaa eduskunnassa. Korotukseen ovat sitoutuneet sekä valtiovarainministeri että hallituspuolueet. Taistelu opintorahan puolesta jatkuu. ”Järjestämme loka-marraskuun vaihteessa mielenosoituksen positiivisessa hengessä”, Wennberg kertoo. NOUSE JO! -nimilista on kokonaisuudessaan osoitteessa www.opintoraha.?. Jyväskyläläisiä allekirjoittajia listalla on yhteensä 8588. Myös JYYn edustajisto kartutti nimilistaa kiitettävästi: 41 edaattorista vetoomuksen allekirjoitti 32. Sen sijaan kasvoillaan kampanjaa tukeneet julkkikset eivät lähteneet vetoamaan nimellään. Oulun Ylioppilaslehdessä nouse jo! -lappu kädessä poseeranneista kahdestatoista julkisuuden henkilöstä vain Hanna Ek löytyy listalta. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? Opintoraha-adressi keräsi lähes 130 000 nimeä Adressia olivat vastaanottamassa muun muassa Jyri Häkämies (kok.), Annika Lapintie (vas.), Heidi Hautala (vihr.), Christina Gestring (r.), Sari Essayah (kd.) ja Toni Kokko (ps.). T UOMAS P ERITALO Meri Arnala kahvitauolla. Nykyään sumpit voi maksaa myös Electronilla.
• 4 NÄKÖKULMIA 10/2006 K ortepohjan kulttuuriympäristö. Karun kaunis kohde Jyväskylän keskustan tuntumassa. Kaiken keskellä kohoaa legendaarinen MNOPtalo, tunnetaan paremmin nimellä DDR.” (Teksti matkailuesitteessä vuonna 2008 – tai ainakin pitäisi olla.) M useovirasto harkitsee Kortepohjan liittämistä valtakunnalliselle merkittävien kulttuuriympäristöjen listalle. Mutta mitä ihmettä, ylioppilaskylä näyttää olevan rajautumassa juuri pahimmoilleen alueen ulkopuolelle. Listalle esitetään rivitaloista sekä kaksija kolmikerroksisista elementtitaloista muodostuvaa aluetta, joka kertoo rakennetun ympäristön monimuotoisuudesta sekä Suomen historiasta ja kehityksestä. Vaikka ylioppilaskylä ei arkkitehtonisesti voi kilpailla Bengt Lundstenin ja Esko Kahrin modernin arkkitehtuurin merkkikohteeksikin kaavaillun asuinalueen kanssa, Suomen historian ja kehityksen peilinä kylä on nähnyt kaiken. H istoriaa on osattu myös hyödyntää. Vuonna 1976 käyttöön vihitylle alueelle on onnistuttu luomaan retroimago, jota myös markkinoidaan nerokkaasti. DDR ei olekaan rumuuden symboli, vaan ihanan ruma talo, jossa asuu jyväskyläläisen opiskelijan arkkityyppi. Hän, joka viettää villiä opiskeluaikaa ja vetää Rentukassa vinettoa kaksin käsin. Mielikuvia pidetään elossa esimerkiksi asukastoimistossa kaupattavalla Kortepohja-bingo-paidalla, jonka kuvassa kylän sisäinen puhelinluettelo on yöllisessä käytössä. Viisi vaakaan, vinoon tai pystyyn syttyvää ikkunaa tietää bingoa. Kun legendat elävät, Kortepohja elää. M useovirasto ottaa vastaan ehdotuksia ja palautetta kaupunkilaisilta. Tutkija Hilkka Högström arvioi, että 1970-luvulla rakennettuihin ylioppilaskyliin kiinnitetään tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota kulttuurihistoriallisessakin mielessä. Esitys Kortepohjan kulttuurilistapaikasta on vielä valmisteluvaiheessa. A lueen arvonnousulla saattaa kuitenkin olla myös varjopuolensa. Se, että kulttuuriympäristöjen rakennukset, rakenteet ja ympäristö pyritään säilyttämään mahdollisimman hyvin, tuo myös rajoituksia. Alvar Aallon arkkitehtuurin kohdalla asiaan törmättiin kampuksella, kun yliopisto viime syksynä kaipasi turvallisuussyistä puomeja U-rakennuksen kulmille pyöräliikennettä hidastamaan. Asia oli kiireellinen, sillä paikalla oli jäänyt koululaisia polkupyörien alle. Museoviraston mielestä värikkäät puomit eivät kuitenkaan sopineet ympäristöön. Vasta puolen vuoden kuluttua ensimmäisestä ehdotuksesta Alvar Aalto -säätiö hyväksyi uudeksi ratkaisuksi esitetyt nostopuomit sekä maastomuotoilun korokereunalla. Hidastavat rakenteet valmistuivat tämän vuoden heinäkuun lopussa. Kortepohjan hengessä tuskin koskaan törmättäisiin vastaavanlaisiin tilanteisiin. Toivottavasti museovirasto on rohkea. Listalle pitää mahtua yksi hippi. reuna huomautus Tatu Hirvonen pääkirjoitus 18. syyskuuta 2006 DDR on kaunis Poliisi hajotti budettikokouksen voimatoimin Hallituksen budjettiesityksen käsittely päättyi eduskunnassa äkillisesti poliisin tekemään rynnäkköön. Mellakkapoliisit hajottivat istunnon ja pidättivät noin kaksisataa epäilyttävästi käyttäytynyttä henkilöä. ”Oli vaara, että istunto olisi aiheuttanut sekasortoa Helsingin kaduilla, joten päätimme ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin”, perusteli sisäministeri Kari Rajamäki nippusidepaketti hampaissaan. Vastaavien levottomuuksien ehkäisemiseksi Rajamäki suosittelee Rajamäen voimankäyttöoikeuden kasvattamista myös kotioloissa perjantaisaunan jälkeen. Hän ei ottanut kantaa tietoihin, joiden mukaan EU pohtii suomalaisten väkivaltaisten ääriryhmien ’Karhun’, ’Supon’ ja ’Järjestyspoliisin’ lisäämistä terroristijärjestöjen listalle. ”Hajaantukaa! Täällä ei ole mitään nähtävää!” komensi Matkailun edistämiskeskus. Totuuden Tietotoimisto lehti.samizdat.info JUOKSUMATTO (kuntoiluväline). Viis maisemista ja raittiista ilmasta, kun maksua vastaan saa leikkiä hamsteria. PENDOLINO (kulkuväline). Sillä pääsee nopeammin. MUTTERIPANNU (ruokailuväline). Espresso on parempaa kuin Juhla-mokka. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Toimituksen sähköposti: jylkkari@jyy.? Nettisivut: www.jylkkari.? Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 1371957, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Olli Sulopuisto (014)260 3360, toimittaja@jyy.? Visualistit Janic Leino ja Heikki Vihemäki (014) 260 3973, sivari@jyy.? Painos 7000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750 ISSN 0356–7362 Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.? Luet tai et lue MITEN PÄÄTTÄÄ, mitä tehdä elämällään? Kuusisivuisella nopalla? Kolikolla? Ja kuinka monta heittoa tulisi tehdä, jotta tilastot olisivat luotettavia? Tämänkaltaisia kysymyksiä pohtii Benjamin Kunkelin kirjoittaman kirjan, Indecisionin, päähenkilö, 28-vuotias Dwight, joka nuoresta iästään huolimatta käy läpi omaa keski-iän kriisiään. Kuten kirjan nimi jo paljastaa, Dwightin tyytymättömyyden taustalla on paremminkin vaikeus tehdä päätöksiä kuin varsinainen vaihtoehtojen puute. Päättämättömyyden ongelma lienee yhtä vanha kuin maailma itse, mutta sen merkitys korostuu, kun yhtenäiskulttuuri katoaa aina vain kauemmaksi menneisyyden horisonttiin, ja mahdollisia elämäntapoja on käytännössä rajaton määrä. Valintoja on tehtävä jatkuvasti, niiden seurauksia on vaikea ennakoida, ja jonkun on kannettava ennakoimattomistakin seurauksista vastuu. Ei siis ehkä ihme, että päättämättömyys – kuten Kunkel toteaa kirjassaan – on niin yleistä, että se tietyllä tapaa määrittelee meitä ihmisinä. Moderni Hamlet jää punnitsemaan vaihtoehtoja, kunnes esirippu sulkeutuu. YKSI TAPA PYRKIÄ pois tästä päättämättömyyden tilasta on etsiä päätöksenteon pohjaksi tutkittua tietoa. Siinä missä tilastot alun perin kehitettiin avuk käyttää niitä myös yksityiseen elämänhallintaan: vertailla eri tapahtumien todennäköisyyttä, punnita mahdollisten toimintavaihtoehtojen rationalisuutta ja valita lopulta elämänpoluista mielekkäimmän. Eikä ole syytä pelätä, että tilastot loppuisivat nykyään kesken. Tutustu vaikka amerikkalaisen Paul Grobmanin sarkastisesti nimettyyn teokseen Vital statistic, josta saat tietää muun muassa, mikä on riskisi kuolla hain tappamana (yksi 264 miljoonasta), jäädä jumiin hissimatkalla (yksi 100 000 hissimatkaa kohden) tai – mikäli olet mies – saada sydänkohtaus yhdynnän aikana (yksi miljoonasta, ja 80 prosenttia tapauksista sattuu muuten partnerin ollessa joku muu kuin oma vaimo). JOS TUO TUNTUU liian monimutkaiselta, aina löytyy keinoja ohittaa laskutoimitukset ja siirtyä suoraan nopanheittoon. Amerikkalainen journalisti Chuck Klosterman kehottaa lukijoitaan ajattelemaan päättämättömyyden edessä seuraavalla tavalla: mitä tahansa teet tai mihin ikinä ryhdytkään, se joko onnistuu tai sitten ei. Joko sinusta tulee huippuagility-ohjaaja tai sitten ei. Joko kuolet astuttuasi ovesta ulos tai sitten et. Joko löydät unelmiesi kumppanin, saat neljä lasta, ostat omakotitalon, eroat ja muutat Nevadaan – tai sitten et. Klostermanin sanoin: ”Do or do not; there is no try.” tathirvo@econ.jyu.? ”
• Viikko 36: Onko JYYn jäsenmaksu kohtuullinen? KYLLÄ 52% (396 kpl) EI 48% (361 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa: www.jyy.? 10/2006 5 Jylkkäri haluaa tietää, mitä tavalliset opiskelijat ajattelevat. Lähtökohtaisesti emme halua julkaista vain kannanottoja. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA Teemu Toivakka, 20, kemia: ”Hyvät kulkuyhteydet koululle. Nettiyhteys on hyvä olla myös.” Piia Kauppinen, 22, luokanopettaja: ”Juokseva vesi, lämmitys, nettiyhteys ja sähkö. Olimme juuri luokkaretkellä paikassa, jossa ei ollut sähköä. Mieluiten lähellä keskustaa ja tilaa niin, että tavarat mahtuvat sinne.” Pirkka Linjamaa, 24, luokanopettaja: ”Siisti ja riittävän tilava. Tällä hetkellä on vaimon kanssa 43 neliötä, mikä riittää hyvin. Myös kohtuullinen kulkumatka on vaatimus.” Tiina Liimatta, 24, liikunnan opettaja: ”Sauna pitää olla, samoin riittävästi tilaa. Mielellään aika lähellä keskustaa tai yliopistoa. Nyt asun Lutakossa, mikä on ihan hyvä.” Taija Kyheröinen kulttuurisihteeri@jyy.? TERVEISI TURUST! Tält puolelt, ei tualt! Kuten arvaatte, olen rantautunut kulttuurisihteerin pestiin Turusta, ja Jyväskylä ja sen mäkimaastot ovat tulleet vähitellen tutuiksi. Haastava työni on järjestää monipuolista kulttuuritoimintaa jyyläisille. Se ei ole maailman helpoin tehtävä, vaan suorastaan mahdottomuus, sillä kulttuurimakuja on ääripäästä ääripäähän. Mutta mitä ihmettä on kulttuuri? Musiikkitieteen opiskelijana olen usein joutunut pohtimaan aihetta. Määritelmät tuntuvat usein hölmön ympäripyöreiltä itsestäänselvyyksiltä tai korkeaja populaaritaiteen edustajien loputtomalta kiistalta. Minusta kulttuuriksi voi lukea lähes mitä vain. Toisille kulttuuri merkitsee kuvataiteita, klassista musiikkia tai elokuvia ja toisille taas heavya, konemusiikkia tai roolipelejä. Kulttuurin kenttään mahtuu lähes määrittelemätön ulottuvuus niin korkeakuin populaarikulttuurisia taiteen muotoja, ja jokaisella on oikeus nauttia omasta harrastuksestaan tai kiinnostuksen kohteestaan täysin palkein. Kenelläkään ei ole oikeutta arvottaa omaa mielitiettyään muita tärkeämmäksi. JYYSSÄ ON OLLUT ILO huomata, että ylioppilaskunnan alaisuuteen kuuluu moninainen joukko kulttuuriyhdistyksiä, joista on varaa valita moneen makuun sopivia harrastuksia. Lisäksi voin järjestää jyyläisille monipuolista toimintaa aktiivisen kulttuurivaliokunnan avustuksella. Tänä syksynä järjestämme kulttuuriviikko Kultsin 9.–13.10., jonka aikana on mahdollisuus tutustua tuttuihin tai tuntemattomiin kampuksen kulttuuriryhmiin tai bongata uusi harrastus. Kultsin perimmäinen tarkoitus on avartaa JYYn kulttuurikenttää ja tarjota monipuolisesti ohjelmaa erilaisiin makuihin sopien. Tiedossa on muun muassa luentoja, teatteri-, kuoroja puhallinorkesteriesityksiä, performansseja ja valokuvanäyttely. Rockhenkisille on tarjolla 13.10. Ilokivessä Club Valiokunta -klubi, jossa neljä rockbändiä takaavat railakkaan menon koko illaksi. KULTSIN KAUTTA haluamme osoittaa, että kulttuuri sopii, käy ja on suositeltavaa kaikille. Sitä voi myös vaivatta toteuttaa itse. Kaiken ei tarvitse olla ammattilaisten tuotosta. Kunhan vain löytää itselleen sopivan ja luontevan muodon. Rattoisaa kulttuurista syksyä! Lisätietoja www.jyy.?/kultsi. JYYPÄÄ Kulttuuria kaikille – täysi mahdottomuus? Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta kannattaa opiskelijoiden ja yliopistojen välisen suhteen laajentamista elämän mittaiseksi. Työelämän jatkuvassa muutoksessa laajatkaan akateemiset tutkinnot eivät riitä koko uran ajaksi. Paineet korkeakoulutuksen entistä nopeampaan suorittamiseen johtavat tutkintojen yksipuolistumiseen, ja siksi aikuiskoulutuksen on jatkossa entisestään laajennuttava tutkintoon tähtäävästä koulutuksesta kattamaan kaikenlaista täydennyskoulutusta. Useilla aikuisopiskelijoilla on työelämässä hankittua arvokasta kokemusta ja näkemystä oman alansa akateemisesta asiantuntijuudesta. Näitä kokemuksia ja näkemyksiä tulisi hyödyntää entistä paremmin koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä, esimerkiksi yliopistojen alumnitoiminnan kautta tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Täydentävät opinnot yliopistoissa, täydennyskoulutuskeskuksissa ja avoimissa yliopistoissa ovat jo nyt hyvin suosittuja. Suurimmat ongelmat ilmenevät täydennyskoulutuksen tasa-arvoisen saavutettavuuden kohdalla, jossa koulutuksen rahoituksella on ratkaiseva merkitys. Samoin kuin tutkintoon tähtäävän koulutuksen on oltava saavutettavissa taustasta riippumatta, on täydennyskoulutusta voitava hankkia myös muutoin kuin menestyvän työnantajan leivissä. Useimmiten täydennyskoulutuksella olisi kysyntää juuri silloin, kun työelämässä ei mene kovin hyvin. Jarkko Seppälä JYYn hallituksen puheenjohtaja Tuomas Viskari JYYn pääsihteeri Katse täydennyskoulutukseen Jotenkin tuntuu, että olisi jo aika opiskelijoidenkin repäistä sivistyneesti. Jos päättäjät tottuvat siihen, että jäämme aina kilteiksi valtion ja hallinnon kädestä syöviksi puudeleiksi, meidät unohdetaan kokonaan ja muistetaan vasta tutkinnon valmistumispäivänä. Silloinhan olemme yhteiskunnalle mahdollinen resurssi, jota se voi hyödyntää vaikka heti. Mutta opiskelijan on elettävä siinä välissäkin. Liian pienillä tuloilla se ei ole mahdollista ja elämä voi olla sangen kovaa ennen tutkinnon valmistumista. Opiskelijoille pitää taata mahdollisimman hyvät mahdollisuudet valmistua realistisessa ja tarpeeksi lyhyessä ajassa, jottei resursseja turhaan hukkaannu siihen, että opiskelija kitkuttelee onnettomilla tuloilla tai ajetaan pakkotyöhön kovan akateemisen puurtamisen keskellä. Vai siitäkö valtio katsoo hyötyvänsä, jos meillä on käsissämme ennen aikojaan uupuneita työn sankareita, joista enää nippa nappa on muualle kuin sylttytehtaalle? Yhteiskuntamme on tottunut liian kiltteihin ja herranpelkoisiin kansalaisiin. Toisaalta kansalaiskuuliaisuus on hyve, mutta lähes kirottua, jos se johtaa siihen, että vain kansalaiset venyvät kestokykynsä rajamaille, mutta virkamiehet ja poliitikot sen kun porskuttavat. Ihmisarvoiseeen elämään on oikeus opiskelijallakin! Muistakaamme se ja vaatikaamme täysin rinnoin niitä oikeuksia ja parannuksia, jotka meille kuuluvat. Iida Väistö 24 tuntia/vrk aktiiviopiskelija Nyt rivit suoriksi ja ääntä pitämään! Opiskelijoiden terveydenhuollosta ei saa leikata Sosialidemokraatit ja keskusta ovat hallitusohjelmassaan luvanneet kohentaa opiskelijoiden opintososiaalista asemaa, mihin myös opiskelijaterveydenhuolto kuuluu. Puheet opiskelijoiden aseman kohentamisesta ovat täysin falskeja, koska hallituksen budjettiesitys vaikeuttaa monin tavoin opiskelijoiden asemaa. Hallitus on leikkaamassa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) terveysasemien vuokratukia lähes 270 000 eurolla. Tämä merkitsee pahimmillaan opiskelijoiden terveydenhuoltomaksun nostoa ja jo nyt tiukoilla olevan opiskelijaterveydenhuollon vaarantamista. Opiskelijat ovat päätymässä vuokratuen leikkauksen maksumiehiksi ja -naisiksi. Punamullan johtavat poliitikot ovat jo julkisuudessa luvanneet korjata aikeensa nostaa opiskelija-aterioiden hintaa. Sama lupaus korjata myös opiskelijoiden terveydenhuollon leikkaukset on välttämätön. Jos hallitus todellakin haluaa heikentää opiskelijoiden terveydenhuoltoa, niin silloin viimeistään eduskunnan on korjattava tämä leikkaus. Tässä ei olisikaan mitään uutta. Tällä vaalikaudella kaikki opintotukeen tehdyt parannukset on tehty eduskunnan aloitteesta, eikä hallituksen esityksestä. Eduskunnan olisi paljon helpompaa käsitellä budjettia, jos tiedossa olisi, mitä mieltä hallitus oikeasti on. Maamme tulevaisuuden kannalta ei ole yhdentekevää, tarjoammeko tasapuoliset mahdollisuudet opiskeluun vai emme. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoito vaatii sekin erityishuomiota. Opiskelupaikkakunnan tehtävänä on järjestää terveydenhoito kaikille alueensa oppilaitosten opiskelijoille näiden kotikunnasta riippumatta. Opiskelijoiden oman selvityksen mukaan kaikki kunnat eivät kuitenkaan anna terveydenhoitoa opiskelijoille, vaan jättävät ulkopaikkakuntalaiset opiskelijat hoitamatta akuuttitapauksia lukuun ottamatta. Hallituksen on puututtava tähän. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoidon saatavuus ei voi perustua kuntarajoihin. Sari Sarkomaa kansanedustaja, Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja Jussi Salonranta puheenjohtaja, Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta Mitä mukavuuksia vaadit asunnolta?
• 6 10/2006 HAVE YOU EVER seen a moose? Have you ever seen a moose crossing a street? It is an unforgettable and enchanting experience, but quite dif?cult to arrange. You have to be in a right spot at a right moment, hoping that the moose will appear there as well. LAST SUNDAY I saw a big, mighty moose crossing a road somewhere between Iisalmi and Kuopio. In the evening light it looked very majestic. It wasn’t bothered at all by cars going by, just calmly made its way to another part of a forest. It has taken me two years to see something like this. I have been almost moose-obsessed since I have come to Finland. This animal makes such incredible impression because it is so big and actually totally wild. There are not many big species in Europe that would be allowed to go freely wherever they want. Usually they are put into national parks. Most of people who come to Finland want to see a reindeer, but there is nothing wild about them. Every reindeer has its owner. They are actually like sheep, just loitering around and chewing on lichen. IN FACT THE MOOSE is the king of Finnish wilderness. And according to the road signs there should be about ten mooses per square metre. I met a Finn who claimed he saw about 30 of them in one day. Encouraged by this statistic I also hoped for a moose or two. I have travelled from Karelia to Lapland, and didn’t see any. Sometimes I thought I could hear this sneaky animal laughing at the silly people who were trying to ?nd it. There were foot prints, even a pair of fallen antlers, but no sight of the moose itself. NEVERTHELESS, after two years of searching the mighty Finnish forests I was ?nally rewarded. The huge animal appeared in front of our car, strolling with no hurry to the other side of the road. Luckily we spotted it from afar, thus being able to slow down and let it pass. Car accidents with mooses are not nice at all. When I Got to Meet a Moose Kampus Kino is a cinema run by the Student Union at the Ilokivi multifunction room. In addition to weekly viewings, it organizes various events and ?lm festivals. Instead of dubbing, the ?lms have Finnish subtitles. The Ilokivi Bar is open during viewings. On 26 and 27 September, Kampus Kino presents four ?lms shown previously at the Helsinki International Film Festival. The viewings are at 6 and 9 pm. The titles of the ?lms can be found on the Kampus Kino website at www.jyy.?/ilokivi/kampuskino.php. On 3 October, Kampus Kino presents Transamerica. The viewing is at 7 pm and costs four euros. Kampus Kino Jukka Heiskanen, the Editor-inChief of the Finnish Donald Duck magazine, had no time to study because he was too busy translating comics. Born in Kuopio, he enrolled in the University of Jyväskylä in 1982. He studied English, Literature and Philosophy or, as he puts it, ”all sorts of fabulous nonsense.” The list of comics he has translated is long. It includes Robert Crumb, Neil Gaiman’s Sandman and Understanding Comics by Scott McCloud, which is considered the basic work in the theory of comics. His career at Donald Duck began in 1994. Three years ago, he became the Editor-in-Chief. Donald Duck’s boss NEWS IN BRIEF Translated by Annamari Typpö kajokrol@cc.jyu.? International student Katarzyna Krol shares her thoughts on life in Finland. Too many students can’t keep up with foreign-language lectures. Nearly half of the students who took English-language Basics of Accounting, which is part of the Basic Business Studies programme, failed the course last autumn. Professor of Accounting Marko Järvenpää who is in charge of the course says that if you keep the standard of the course high more students fail compared with the same course in Finnish. ”Some students have said that they are scared to speak because of the language,” says Academic Assistant Marko Siitonen from the Department of Communication’s Speech Communication section who’s in charge of an English-language course. ”The misunderstandings between students and teachers are caused by other things, such as bad chemistry,” says Senior Academic Assistant Kaja Tampere from the Department of Communication’s Organizational Communication and PR section, whose ?rst language is Estonian. This autumn, the university offers over 200 courses in English. The Department of History and Ethnology offers two, whereas the Department of Education has more than ten Englishlanguage courses. IN TE R N A TI O N A L C O LU M N Liian moni opiskelija putoaa kärryiltä vieraskielisellä massaluennolla. LÄHES PUOLET opiskelijoista reputti taloustieteellisen tiedekunnan Basic Business Studies (BBS) -opintokokonaisuuteen kuuluvan englanninkielisen laskentatoimen kurssin viime syksynä . Kurssia vetävä laskentatoimen professori Marko Järvenpää kertoo, että jos kurssin tasoa pitää korkealla, sen reputtaa useampi kuin suomenkielisessä opetuksessa. ”Hylättyjen määrään voi vaikuttaa myös se, että BBS-opintokokonaisuuden opiskelijat eivät ole pääaineopiskelijoita. Oppiminen ei ole niin helppoa englanniksi”, hän sanoo. Huonot oppimistulokset johtuvat Järvenpään mukaan myös kurssin koosta ja massiivisesta osallistujamäärästä. Laskentatoimella on vaikean aineen maine, mitä englanninkielisyys lisää ennestään. ”Pääaineopiskelijat tuntevat aineistoa etukäteen, joten heidän voi olla helpompi saada kansainvälisyyden anti irti”, Järvenpää pohtii. YLIOPISTO TARJOAA yli 200 englanninkielistä kurssia tänä syksynä. Kansainvälisten asiain päällikkö Tuija Koponen kertoo kurssien määrän vaihtelevan laitoksittain paljon. Esimerkiksi historian ja etnologian laitos tarjoaa ainoastaan kaksi englanninkielistä kurssia, kun taas opettajankoulutuslaitos järjestää niitä yli kymmenen. ”Englanninkielisen opetuksen määrä on kasvanut, mutta yksittäisten kurssien tarjonta ja kandidaattitason opetus on pysynyt viimeisten kahden vuoden ajan samana. Suurin osa vaihto-opiskelijoista on perustutkintotason opiskelijoita.” Puheviestinnän assistentti Marko Siitonen pitää viestinnän laitoksella englanninkielistä kurssia liittyen teknologiavälitteiseen viestintään. Luennoilla on tärkeää, että oppilaat osallistuvat keskusteluun. ”Joiltakin oppilailta on tullut palautetta, että he eivät ole uskaltaneet avata suuta kielen takia”, Siitonen kertoo. Hän painottaa opetuskielen lähtevän aiheen tarpeista. ”Englantia ei valita kurssikieleksi vain huvin vuoksi”, hän toteaa. YHTEISÖVIESTINNÄN yliassistentin Kaja Tamperen kotikieli on viro. Hän puhuu päivittäin niin suomea ja viroa kuin englantia ja venäjääkin. ”Joskus on fyysisesti rasittavaa vaihtaa kieltä monta kertaa päivässä”, hän sanoo. Tamperen mielestä informaatiokatkosten syynä ei ole kieli. ”Oppilaiden ja opettajien väärinymmärrykset aiheutuvat ihan muista asioista, kuten esimerkiksi huonosti pelaavista kemioista”, hän toteaa. RANSKAA äidinkielenään puhuva Alexandre Sigue kertoo käyneensä muutamia BBS-opintokokonaisuuden kursseja. Hän opiskelee toista vuotta Jyväskylän yliopistossa ja on opiskellut taloustieteitä aiemmin Ranskassa Paris 1 Panthéon Sorbonne -yliopistossa. ”Opiskelijan kiinnostus aiheeseen on pääasia. Tällöin kielimuuria ei ole vaikea ylittää”, Sigue sanoo. Hän kertoo arvostavansa englanninkielistä opetusta, sillä hänen entisessä opiskelupaikassaan monet opettajat eivät pystyneet opettamaan englanniksi. ”Niistä luennoitsijoista, joiden luennoilla kolmen vuoden aikana kävin, noin 10 prosenttia osasi hyvää englantia”, Sigue muistelee. Myös elektronista liiketoimintaa opiskelevalta Samppa Karviselta löytyy kokemusta englanninkielisistä kursseista. ”Tietojärjestelmätieteeseen kuuluu niin paljon englanninkielistä sanastoa, että kaiken suomentaminen olisi hassua”, Karvinen huomauttaa. Hellevi Mauno jylkkari@jyy.? Maybe not understand K A N S A IN V Ä LI N E N Y LI O P IS TO Maybe not understand Sa rj as sa es it el lä än Jy vä sk yl än yl io p is to n ka n sa in vä lis tä to d el lis u u tt a. J ANIC L EINO
• PASKA KOTISEUTU 10/2006 7 Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Poromestari MITEN SAA joukon toisilleen vieraita ihmisiä tutustumaan toisiinsa? No, tietenkin juottamalla heidät humalaan. Tunnelma Kortepohjan ylioppilaskylän Rentukassa on kuin abiristeilyllä, kun fukseille suunnatut uusien opiskelijoiden bileet ovat jatkuneet parin tunnin ajan. Vessasta pujottelee kaksi naista. He ovat Saara Törmäkangas ja Kaisa Eirtola. Heidän tavoitteensa illalle on tutustua uusiin ihmisiin. ”Ja jotkut jatkot jossakin”, Törmäkangas sanoo seisoskellessaan narikan vieressä. Molemmat naiset ovat paljasjalkaisia jyväskyläläisiä. Törmäkankaan pääaine on ruotsi, Eirtola opiskelee saksaa. Tunnollisten opiskelijoiden tavoin he odottavat ensimmäiseltä syksyltä paljon opintopisteitä. ”Niitä saa kielissä kuulemma aika nihkeästi”, Törmäkangas tietää. TIETOTEKNIIKAN opinnot aloittanut Lauri Satokangas katselee ihmisiä hieman sivusta. Kittiläläinen Satokangas kertoo asuneensa Jyväskylässä vasta viikon ajan. ”Jyväskylä on ihan jees. Valitettavasti tunturit puuttuvat ympäriltä, mutta kyllä tämä tästä. Kadunnimetkin alkavat jäädä mieleen”, hän hymyilee. Satokangas sanoo odottavansa tältä syksyltä erityisesti biletystä ja saunailtoja. Mitäpä muuta sitä voisi toivoa? BILEIDEN JÄLKEINEN keskiviikko nousee yhtä harmaana ja runollisena kuin kaikki muutkin päivät Jyväskylässä. Törmäkangas ja Eirtola ovat jaksaneet raahautua yliopistolle jo aamukymmeneksi, vaikka olivat jatkoilla bileiden jälkeen. Satokangas vasta heräilee kotonaan Kuokkalassa. Hän kertoo jatkaneensa uusien opiskelijoiden bileistä vielä keskustan baareihin. Mutta krapula ei kuulemma vaivaa. ”Kyllä siellä bileissä kannatti käydä. Siis aivan ehdottomasti”, hän summaa. Jyväskylän yliopistossa on aloittanut tänä syksynä noin 1800 uutta opiskelijaa. He ovat voineet tehdä tuttavuutta toisiinsa Dumppi Ry:n järjestämien uusien opiskelijoiden bileiden lisäksi esimerkiksi Ilokivessä Club Valiokunnan Fuksien yössä. Tuomas Kokko jylkkari@jyy.? REILU VUOSI SITTEN perustetusta YouTubesta on tullut maailman suurin videonauhuri, jonka syövereistä löytyy kaikkea mahdollista. Kuka tahansa voi lähettää palveluun videon, ja muutamassa minuutissa se on verkkosivuilla koko maailman nähtävänä. Kotivideoiden lisäksi tarjolla on paljon muutakin. Käyttösopimuksessa varoitetaan tekijänoikeuksien rikkomisesta, mutta huomattava osa videovalikoimasta on laillisuudeltaan epämääräistä. Kun San Francisossa järjestetyssä ComicCon-tapaamisessa näytettiin pätkiä tulevasta Simpsons-elokuvasta, klipit löytyivät YouTubesta muutamaa päivää myöhemmin. Vielä vuosi sitten suomalainen netinkäyttäjä olisi joutunut tyytymään lukemaan tapahtumasta verkkolehdistä, mutta nyt hän saattoi itse katsoa, miten Homer ruoski ajokoiria. Saitille on arkistoitunut merkittäviä pätkiä suomalaisenkin television historiasta. ”Minä olen Jussi Ahde”, Kolmostelevision vanha logo ja Toni ja Heikki Haaman Show löytyvät kaikki sieltä. Myös musiikkivideoiden ystävälle YouTube on todellinen runsaudensarvi. OSALTAAN eksponentiaalisesti kasvavaa suosiota selittää se, että palvelu on ylittänyt kriittisen massan. Jos joku haluaa saada videonsa näkyville, hän kääntyy YouTuben puoleen, sillä katsojat tekevät samoin. Jos kaikki löytyy yhdestä paikasta, ei kannata mennä muualle. YouTube ei ole kuitenkaan ainoa lajissaan. Perusteiltaan identtisiä palveluita löytyy helposti ainakin kymmenkunta. Niistä eniten huomiota sai Google, joka lanseerasi oman järjestelmänsä samoihin aikoihin. Heti sen julkaisun jälkeen suurin osa internet-kolumnisteista arvelikin Googlen haukkaavan nettivideoista samanlaisen jättiosan kuin hakukonemarkkinoilla. Toisin kuitenkin kävi. Syitä suosiolle on etsitty monaalta. Toimittaja Paul Boutin arveli Slate-verkkolehdessä, että YouTuben suosion syy voisi olla sen yksinkertaisuudessa. Siinä missä Googlen etukäteen kohuttu palvelu osoittautui hankalaksi käyttää, YouTuben käyttäjän ei tarvitse ymmärtää tekniikasta mitään. EIKÄ SOVI unohtaa unelmoinnin tärkeyttä. Tämän kesän suurin tuhkimotarina oli Nobody’s Watching -niminen sitcom. Kun kaikkien kanavien hylkäämä pilotti päätyi YouTubeen – eikä kukaan tunnu tietävän, kuka sen vuoti – se sai satojatuhansia katsojia ja runsaasti medianäkyvyyttä, kunnes NBC:n ohjelmapäällikkö päätti antaa sille uuden mahdollisuuden. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? R. Kellyn eeppinen, 11-osainen musiikkivideo Trapped in the Closet. www.youtube.com/results?search_ query=trapped+in+the+closet Studio Julmahuvia edeltänyt Toni ja Heikki Haaman Show. www.youtube.com/results?search_ query=toni+ja+heikki+haaman Heil Honey I'm Home, yhteen osaan jäänyt sitcom Adolf Hitlerin ja Eva Braunin yhteiselosta. www.youtube.com/watch? v=fbj9otRPdiM Nobody's Watching. www.youtube.com/watch? v=uEYCN3hVTYI Maailman suurin videonauhuri Kaljalla saa kavereita Fuksit odottavat syksyltä opintopisteitä ja saunailtoja. Tatu Niemi jorasi uusien bileissä, joihin myytiin yli 800 lippua. Saara Törmäkangas ja Kaisa Eirtola. H EIKKI V IHEMÄKI Meirä koris, Tampereela, siirryttii nys Suames ekana poromestarijäräjestelmää. Sep pitäs ainaki lähtökohtasesti olla remokraattisempi ku kaupunkinjohtaja. Mut harmi kylä vanaha meininki sai päättää, ek kekä tää o. Kattokaas kun tamperelaanev vahavistaa kansavaltaa, niis se valittee joko remari tai kokkarip päättää enemmä ku enne. Nää kaks o nimeltää aseveliakseli, ja homma irea o parota kommunismi nousu Tampereela. Koskaa ei tiä millo kommunistik kaappaa valla, jos jostai aletaa neuvottelee tai äänestelee. Tällai o menty jo toisest maailmasorasta asti. No nys sitte tällä kertaa, ku eka oli päätetty, et lähetää tähä poromestari touhuu mukaa, nii piti alkaam miättii, et mite tätä kansavaltaa vois vahavistaa ilima, et tarvis kansaa mihkää. Joten ne viksut valtuusto remarit ja kokkarit päätti, et sovitaa eka, et tehää ite tää valinta, nii voiraa valitaj joku meirä kaveri valtuustosta. Ja sitte sitä kaupunkilaaset orotteli varmaa sata vuatta, ek kekä siältä tulee. Nynne sitte valitti jonku en tiä kene, mutta eihä silä kylä ole mitää väliäkää. Onneks mää olep päässy asuu kunnallispolitiika onnelaa Jyvääskylää! Juha Koskinen soposihteeri@jyy.?
• 10/2006 8 ”Mukava että kampuksella on taideteoksia, mutta tuo näyttää kyllä lähinnä likaiselta lumikasalta. Rymisee varmasti jossain vaiheessa alas tuolta. Sen siitä saa kun tuo paatuneiden luonnontieteilijöiden luo abstraktia taidetta”, Manninen sanoo. ”Saadaan varmaan humanistien vihat päälle”, Puuranen arvioi. ”Ihan sama, kerran täällä vain eletään”, tuumii Manninen. Tuomas Manninen, 22, matematiikka ja Jouni Puuranen, 22, fysiikka ”Muutin Jyväskylään puolitoista kuukautta sitten, ja mielestäni Jyväskylä on mahtava paikka. Yliopistolla on paljon erilaisia ihmisiä pienellä alueella, tuntuu kuin maailma olisi yhdessä pienessä kylässä. Täällä tiede ja luonto kohtaavat toisensa.” Benedikt Heer, 23, liikuntatieteen opiskelija, Sveitsistä ”Olen juuri muuttanut Jyväskylään ja Seminaarinmäellä olen hengaillut lähinnä tämän opastetaulun edessä. Se ei ole kovin looginen ja esimerkiksi päärakennuksen sijainti on aika hyvin piilotettu. Kiireessä opastetaulusta ei saa selvää, monesti on täytynyt kysellä muilta jonkun rakennuksen sijaintia. Muista opastetauluista en tiedä, mutta tähän minulla on tunneside.” Saara Koho, 20, journalistiikka ”Kampuksella on kallista kahvia! Juon paljon kahvia, laskupää toimii kahvin avulla huomattavasti tehokkaammin. Saattaisi olla tuottavampaa laskea kahvin hintaa, sillä ihmiset menevät mieluummin kotiinsa juomaan sumpit näillä hinnoilla. Huoltoasemaltakin saa halvempaa.” Juuso Lavonen, 19, matematiikka Arkiympäristössä on aina asioita, joita tekee mieli kehua, haukkua tai kommentoida. Kymmenen opiskelijaa kertoo polaroid-kuvien avulla ajatuksiaan kampuksesta. Teksti: Heikki Vihemäki Gra?ikka: Janic Leino
• 10/2006 9 MIKÄ ON kampuksen rumin rakennus? Repsottavatko rotvallit tai ovatko pyörätiet tukossa? Onko kampus kaunis? Toista kertaa järjestettävä JYYn ympäristöviikko tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden avata sanaisen arkkunsa ja kertoa käsityksenä kampusympäristöstä. Jottei virtyaaliympäristössä eli netissä täytetty kysely jäisi jorinaksi vastanneiden arkkitehtonisista mieltymyksistä, opiskelijoilla on myös mahdollisuus tuoda esille parannusehdotuksia. Mikäli alkukappaleen kysymykset herättivät tunteita, nyt on aika laittaa palautetta. ”Toivottavasti saadaan konkreettista kehitystä ja parannuksia aikaan, mikäli niitä kyselyssä ilmenee”, projektisihteeri Teemu Tenhunen sanoo. Ilokiven alakerrassa pidettävässä keskustelutilaisuudessa ovat mukana Aaltosäätiön, yliopiston tilapalveluiden ja Senaatti-kiinteistöjen edustajat. Radikaaleja muutoksia tuskin kuitenkaan tehdään, sillä esimerkiksi Seminaarinmäki on melko tiukasti Aalto-säätiön suojeluksessa. Säätiö pyrkii säilyttämään alueen mahdollisimman alkuperäisenä Alvar Aallon suunnitelemana kokonaisuutena. Projektisihteeri parantaisi kampuksella polkupyörien pysäköintimahdollisuuksia. Hänestä pyörätelineet ovat huonossa kunnossa, ja niitä on liian vähän. ”Pyöräilijöiden määrä kasvaa sitä mukaa, kun tänne tulee lisää opiskelijoita.” YMPÄRISTÖVIIKKO nostaa tapetille niin globaalit kuin paikallisetkin ympäristökysymykset. ”Viime vuoden ympäristöviikko tarjosi näkyvyyttä ja keskusteluyhteyden opiskelijoille ja yliopistolle ympäristöä koskevissa asioissa. Tätä on tarkoitus jatkaa ja vahvistaa”, Tenhunen sanoo. Tausta-ajatuksena on myös se, kuinka yliopistoyhteisö voi konkreettisesti vaikuttaa ympäristöön. JYYn hallituksen ympäristövastaavan Jarmo Lyhdyn mielestä näkyvyydellä voidaan vaikuttaa käytännön toimintaan. ”Esimerkiksi opetusohelmissa voitaisiin ympäristöasiat nostaa enemmän esille. Tietoa voisi antaa lisää kierrätyksestä ja veden ja sähkön säästämisestä”, Lyhty valaisee. Ympäristöviikon aikana järjestetään tapahtumia luontoretkistä ja luennoista parkkipiknikkiin. Ympäristöviikko 21.–29.9. Ohjelma ja kampusympäristökysely www.jyy.?/ymparistoviikko. Kyselyyn voi vastata 22.9. asti. Mitä mieltä kampuksesta? ”Pyöräilen päivittäin Seminaarinmäen läpi. C-rakennuksen kupeessa olevat ruusupuskat ovat muuttaneet käsitystäni ruusuista, ja nyt huomaan niiden viehätyksen. Eri lajikkeiden tuoksut ja ruusujen hidas muutos miellyttävät. Olen alkanut ymmärtää ruusuhörhöjen sielunelämää.” Heidi Kilpeläinen, 23, kulttuurintutkimus ”Toivoisin enemmän tilaa musiikille, kulttuurille ja tapahtumien julisteille. Monesti ilmoitukset on kiinnitetty ties mihin puihin. Täällä on niin paljon tapahtumia, etteivät ilmoitustaulut tunnu riittävän. Useammat tai isommat ilmoitustaulut eivät olisi pahasta.” Beisa Patrikainen, 19, vaatetusopiskelija ”Musica ei ehkä ole ulkoisesti kaunis, mutta sisäisesti kyllä. Musiikkikampukselle toivoisin lisää tiloja, ahdasta tuntuu välillä olevan. Terveisinä voisin sanoa, että syksy on mukavampi kun siinä on musiikkia. Säveliä syysiltoihin.” Emmi Tauriainen, 22, musiikkikasvatus ”Puistot ovat ilo silmälle, ne kaunistavat kampusta ja virkistävät kovasti. Kampuksen puistomaisuus on säilytettävä, siispä pidetään puistot hyvässä kunnossa.” Sami Viitanen, 21, englannin kieli ”Helsingistä Jyväskylään muuttaneet kaverit ovat ihmetelleet, miten monet opiskelijat pyöräilevät täällä. Hiki päässä mennään paikasta toiseen. Mielestäni on hyvä että ihmiset pyöräilevät. Luontoa säästyy ja kunto kasvaa, kun yliopistollekin pääsee kätevästi ?llarilla.” Elina Poti, 25, yhteiskuntapolitiikka ”Pyörätelineitä kaivattaisiin lisää. Polkupyöriä kaatuilee usein. Omaa pyörää ottaessa on käynnissä aikamoinen sekasorto, kun ympärille on parkkeerattu paljon muita pyöriä. Sama juttu on Agoralla. Muuten olemme kyllä tyytyväisiä.” Anssi Pannula, 21, ja Markus Pylvänen, 22, tietotekniikka
• Reino Bragge kaupunginteatterin ohjaksiin 10/2006 KULTTUURI 10 Jyväskylän kaupunginteatterin johtajaksi on valittu Reino Bragge. Tällä hetkellä hän toimii Porin teatterin johtajana ja aloittaa Jyväskylässä vuoden kuluttua elokuussa. Filoso?an maisteri Bragge on aiemmin toiminut muun muassa teatterinjohtajana Joensuun kaupunginteatterissa. ”Jos pitää yhdellä sanalla kuvailla, millaisen johtajan kaupunginteatteri saa, sanon, että kokeneen”, hän toteaa. Se, että Jyväskylä on pitkälti opiskelijoiden kaupunki, pitää Braggen mukaan näkyä myös teatterin linjassa. ”Olen huomannut, että opiskelijat pitävät tämän päivän problematiikkaa käsittelevästä nykydraamasta.” Hänen mukaansa esimerkiksi Tracy Lettsin teokset edustavat sellaista rajummanpuoleista nykynäytelmää, joka sopii hyvin esitettäväksi pienelle näyttämölle. Sarjismies henkeen ja vereen Jukka Heiskanen ei ehtinyt opiskella, koska aika kului sarjakuvien kääntämiseen. Jyväskylässä ”kaikkea loistavaa hömppää” lukenut mies on nyt Aku Ankan päätoimittaja. SANOMA MAGAZINESIN konttori on ruma ruskea talo Helsingin Munkkivuoressa. Sen kuudennessa kerroksessa sijaitsee Aku Ankan päätoimittajan Jukka Heiskasen sarjakuvilla vuorattu huone. Kirjahyllyssä kököttää Complete Calvin & Hobbes -sarja, pöydällä seisoo Aku Ankka -roskapönttö ja lattialla lojuu laatikoittain ulkomaisia Ankka-lehtiä. Huoneesta löytyy myös muuan perhelehden pomolle sopimaton teos. Seinällä roikkuu homosarjakuvistaan tunnetun Ralf Königin signeeraama piirros, jossa poseeraa kaksi taiteilijan vakiohahmoa: isonenäinen lyhyt mies ja lihaksikas, paidaton äijänköriläs. ”Tapasin Königin Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla. Laitoin piirustuksen seinälle, jotta ihmiset provosoituisivat, mutta kukaan ei ole vielä hermostunut”, Heiskanen nauraa. ON KUITENKIN hankala uskoa, että Heiskanen haluaisi hermostuttaa ketään. Pikkutakkiin ja Muumipaitaan pukeutunut parrakas mies vaikuttaa pikemminkin ystävälliseltä sedältä, joka on 43-vuotiaana yhä innoissaan sarjakuvista. Taustaltaan mies kävisi huithapeloivan humanistiopiskelijan arkkityypistä. Kuopiossa syntynyt Heiskanen aloitti opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 1982. Hän luki englantia, kirjallisuutta ja ?loso?aa eli omien sanojensa mukaan ”kaikkea loistavaa hömppää”. ”Olen erittäin huono esimerkki opiskelijoille, koska en koskaan valmistunut. Elätin melkein kymmenen vuotta itseni sarjakuvien suomentajana. Oli niin paljon töitä, etten ehtinyt opiskella.” Sarjakuvakääntäjän ura sai alkunsa yli kaksi vuosikymmentä sitten klassikkosarjoja suomentamalla. Nykyisellään lista Heiskasen kääntämistä albumeista on huima. Siihen kuuluu muun muassa underground-legenda Robert Crumbia, 1990-luvun kenties merkittävintä sarjaa eli Neil Gaimanin Sandmania ja Scott McCloudin kirjoittama sarjakuvateorian perusteos Sarjakuva, näkymätön taide. AKU ANKKAAN Heiskanen tuli ensimmäisen kerran äitiyslomasijaiseksi vuonna 1994, jonka jälkeen hän jatkoi lehden toimittajana. Yhdeksänhenkisen toimituksen ykkösjehu hänestä tuli kolme vuotta sitten. ”Tämä on erittäin hauskaa työtä. Ei ole yhtään päivää, jolloin olisi ottanut aamulla päähän.” Yksi ongelma hauskasta päivätyöstä kuitenkin seuraa. Se nimittäin vie kaiken ajan, jolloin joutuu kieltäytymään kiinnostavista hommista. ”Joakim Piriseltä tulee uusi albumi, mutta jouduin sanomaan, että haluan pitää oikean kesäloman. Samoin tulee Sandman Endless Nights. Se on tosi hyvännäköinen, mutta sillekin piti sanoa ei”, Heiskanen sanoo. MILLAINEN päivätyö sitten on kyseessä? Lehdenteko alkaa, kun toimitukseen saapuu muutaman kuukauden välein Tanskan Egmontilta nivaska Aku Ankka -sarjoja. Viikkoa kohti laskettuna sivuja saapuu noin 50, joista yhdessä lehdessä käytetään kolmisenkymmentä. Se tarkoittaa, että huonoimmat jutut voidaan tiputtaa pois. Heiskanen valitsee julkaistavat sarjat ja lähettää ne suomentajille. Lehden noin 15 freelance-kääntäjää eivät ole aivan ketä tahansa. Mukana ovat Suuri kurpitsa -mies Pauli Kallio, Puupäähatullakin palkittu Kivi Larmola, kirjailija Laura Honkasalo ja ?loso? Tuomas Nevanlinna. Joukkoon kuuluu myös Anu Partanen, joka sai tänä vuonna arvostetun Agricola-palkinnon Ruutuhyppelyä-romaanin suomennoksesta. Kääntäjiltä tekstit palaavat toimitukseen. ”Tekstit muokataan niin ankkamaisiksi kuin voidaan, eli lisätään vitsejä ja tarkistetaan kielioppi. Periaatteessa niistä tehdään niin yhdenmukaisia, ettei kääntäjää tunnista.” Heiskanen vertaa Aku Ankan käännösprosessia televisio-ohjelmien tekstittämiseen. Tilaa on rajoitetusti ja alkutekstiä muokataan toisinaan rajustikin. Siihen tosin vaikuttaa sekin, että stripit ovat englanninkielisiä, oli käsikirjoittajan äidinkieli mikä hyvänsä. ”Teksti pyritään tekemään niin, että siinä on perustaso, jota voi seurata vaikka juuri lukemaan oppinut. Toinen taso voi sitten avautua vähän varttuneemmille”, Heiskanen selittää. Aikuisille tarkoitetuissa viittauksissakin pelataan varman päälle. Nimiväännökset tehdään niin, ettei kohde loukkaannu. Lisäksi esimerkiksi yhä politiikassa mukana olevat ihmiset jätetään rauhaan. Päivänpolitiikkaa lähimpänä käytiin vuoden 2000 presidentinvaalien aikaan. Silloin Ankkalinnassa järjestettiin pormestarinvaali, jossa lukijat saivat äänestää omaa suosikkiaan. ”Ideana oli, että samana päivänä, kun vanhemmat käyvät äänestämässä, lapset voivat jättää oman äänensä kioskille. Niitä laskettiin iänkaiken, koska ääniä tuli 47000”, Jukka Heiskanen nauraa. Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? ”Tosi vaikea tehtävä. No, Carl Barksin Aku Ankat, George Herrimanin Krazy Kat, Robert Crumbin koko tuotanto, Hugo Prattin tuotanto ja Charles Schulzin Tenavat. Nuo nyt ovat aika itsestäänselvyyksiä.” Myös kanadalainen, ligne clair -tyyliä edustava Seth ja ranskalaisen David B.:n Epileptic ovat Heiskasen mieleen. ”Epileptic on omaelämäkerrallinen albumi, joka on vaikuttavaa mustavalkojälkeä.” Suomalaisista tekijöistä hän mainitsee Jukka Tilsan, joka on ”minusta hirmu hauska vieläkin”, Pentti Otsamon, Matti Hagelbergin ja Katja Tukiaisen. ”He ovat kaikki tosi omaperäisiä tekijöitä”, Heiskanen sanoo. ”Tykkään sarjakuvista kauhean laajasti. Nuorempana en lukenut jostain syystä supersankarisarjiksia, mutta nykyään nekin kelpaavat.” MITKÄ SARJAKUVAT OTTAISIT MUKAASI AUTIOLLE SAARELLE, JUKKA HEISKANEN? H ANNA M ARJANEN O UTI P YHÄRANTA Tekstit muokataan niin ankkamaisiksi kuin voidaan, eli lisätään vitsejä ja tarkistetaan kielioppi.” ”
• Jyväskylän ylioppilasteatteri: Domina anatomia – simultaaniperspektiivinen rakkauskuvaelma. Käsikirjoitus Saku Lillukka, ohjaus Antti Marjakangas, musiikki Risto A. Paju. Rooleissa Eeva Haverinen, Soila Kyyriäinen, Risto A. Paju, Lotta Roukala, Riikka Suihkonen, Ilkka Vanhapelto. No, nyt sitä näkee painajaisia koko viikon, mutta eipä siinä mitään. Kesäteatterihupaelmien vastapainoksi on paikallaan tarjoilla myös raskaampaa tavaraa. JYT:n Domina anatomia – simultaaniperspektiivinen rakkauskuvaelma minimalistisine lavastuksineen ja pitkälti maanisen puoleisista iskulauseista koostuvine dialogeineen on sitä tanakampaa osastoa. Raskaampikin tavara voi kuitenkin olla myös varsin sujuvaliikkeistä. Saku Lillukan teksti ja Risto A. Pajun pianomusiikki yhdessä muutaman yllättävän tarttuvan laulun kanssa pitävät fyysisen kuvaelman hyvinkin hengittävänä loppuun saakka. Varsinaista pisteestä toiseen etenevää tarinaa ei tarjolla ole, ei ainakaan näkösällä. Sen sijaan on hallitsevan äitihahmon varjossa elävä julkisuusalan ylisuorittaja. Tämä päätyy tempoilemaan kohtaamansa luonnonlapsen ja äitinsä välillä. Napanuoraa koetetaan vuoroin katkaista ja kiristää. Näytelmän teemat, kuten julkisuusyhteiskunnan maineentavoittelu, eivät sinällään ole mitenkään ennennäkemättömiä. Näyttelijät runnovat kuitenkin sanottavansa parhaimmillaan ilmoille sikäli vakuuttavalla raivolla, että vanhatkin teemat tuntuvat toimivan. Janne Ikonen 10/2006 11 Elisabeth Underground: 2. Gigawatt Recordings 2006. Todettakoon heti aluksi, että kotikaupungista tulee jälleen erinomaista musiikkia. Jyväskyläläiskolmikko Elisabeth Underground on julkaissut toisen täyspitkän levynsä. Bändin elektropop on korkeatasoista, ja äänimaailma on laajentunut entisestään edellisestä levystä. 2 lähtee toden teolla käyntiin kolmannesta kappaleesta Motherbreath, jossa kertosäe rullaa ja hyräilyttää miellyttävästi. Levyn keskivaiheen kaunis Floods on orkesteria omimmillaan, hypnoottisena ja tunnelmallisena. Kakkonen nousee parhaimmilleen kahden viimeisen raidan aikana. Hienosti sanoitettu Ghosts ja oikeutetusti kokonaisuuden päättävä voimakas Perhaps a Satellite luovat levylle mainion päätöksen. Levyä vaivaa ajoittain pienoinen tasaisuus. Kuulija jää kaipaamaan viimeisen kappaleen kaltaista säröisyyttä levyltä enemmänkin. Malla Malmivaaran laulu on kaunista, mutta voimatonta. Mielellään kuulisi hänen antavan itsestään enemmän. Toisaalta, mikä on nykyisen laulua korostavan popmusiikin arvo ajan paineessa? Yhtye tuntuu tietävän, mitä tekee ja hioo varman kokonaisuuden laulua jalustalle nostamatta. Tämän ansiosta levy kestää usean kuuntelukerran. Orkesterin esikuvia ei ole vaikea arvata. Alusta loppuun kaiken itse tekevä EU on kuitenkin julkaissut selkeästi oman näköisensä ja kuuloisensa levyn. Kokonaisuutena levy kestänee kansainvälisen vertailun, kansitaitos mukaan lukien. Ainakin oma paikka kotimaisesta kuulijakunnasta varmasti löytyy. Tero Toivanen Varsin outo musikaali Jyväskylän kaupunginteatteri: Cabaret. Ohjaus ja koreogra?a Mikko Rasila. Käsikirjoitus Joe Masteroff, musiikki John Kander ja Fred Ebb, musiikin johto Jyrki Heikkilä. Pääosissa Jukka-Pekka Mikkonen, Aaro Vuotila, Kolina van den Berg. Natsien valtaannousun aattona Berliinissä tanssitaan ja lauletaan kuin maailmanlopun alla ikään, ja ihmekös tuo. Jyväskylän kaupunginteatterin klassikkomusikaalitulkinnan pääosaan nouseekin kabaree itse: laulu, soitto ja tanssi. Mikko Rasilan koreogra?a ja Jyrki Heikkilän johtama musiikki luovat parhaina hetkinä todella ihastuttavan nyrjähtäneen maailmanlopun tunnelman. Tarinan keskiö, nuoren kirjailijan ja kabareetytön rakkaustarina, jää näissä oloissa auttamatta varjoon suuren osan ajasta. Etenkin Jukka-Pekka Mikkosen tulkitseman kirjailijan osaksi jää lähinnä seurata tapahtumia sivusta kommentoiden. Tosin tämä sivullisuus, kyvyttömyys, vaikuttaa tapahtumien kulkuun lataa myös Aaro Vuotilan ja Kolina van den Bergin parhaisiin yhteisiin kohtauksiin tunnelmaa kuin puukkotappeluun tanssilavan takana. Cabaret’n ohjaimissa ei istukaan tarina, vaan tunnelma. Sitä kyllä riittää etenkin näytelmän loppupuolella, kun hymyt muuttuvat irvistyksiksi ja leikki on väistämättä loppumassa. Hyvä tuntuu kestävän aikaa, sillä 40-vuotias näytelmä tuntuu yhä tuoreelta. Janne Ikonen Vaikuttavia lopun tunnelmia Kaunista tunnelmointia Tanssii koneen kanssa Jos yrittää pakkonaittaa teknologian ja tanssin, lopputulos lässähtää helposti. Mutta jos molemmat toimivat omilla ehdoillaan, voi syntyä kiinnostavia yhdistelmiä. Kunhan kone ei kaadu. TANSSIN AIKA -festivaaleilla ensiesityksensä saava Riikka Theresa Innasen Passato on muistia ja unohtamista käsittelevä soolotanssi, jossa esityksen maailma on luotu videotykillä ja sanelukoneella. Siinä ei siis käytetä muuta valaistusta tai musiikkia. Passato syntyi tavallaan sattumalta. Amsterdamissa opiskellut Innanen on työskennellyt videomateriaalin kanssa jo pitkään, mutta tämä nimenomainen ystävän kuvaama kaita?lmipätkä päätyi hänelle sattumalta. ”Olen myös tykästynyt sanelukoneeseeni. Passatossa monta erillistä kehityskaarta napsahti yhteen”, hän kertoo. Yhdistelmä, jossa valmiin koreogra?an päälle on lisätty elävää kuvaa, voi Innasen mielestä epäonnistua helposti. Se toimii parhaiten, kun molemmat mediat tarkastelevat yhteistä aihetta mutta toimivat omilla ehdoillaan. ”Tätä teosta ei olisi olemassa ilman videota, koska se on sen koko maailma. Syntyy liikkeen illuusioita, eikä voi olla varma, liikunko minä vai kuva.” Passatossa jokaista liikettä ei ole lyöty lukkoon ennalta. Innasen mielestä se ei olisi edes erityisen kiinnostavaa, sillä videossa on niin paljon elementtejä, että sen ulkoa opetteleminen latistaisi esityksen. ”Se on vähän kuin paritanssia, että meneekö kuvan mukana vai sitä vastaan”, hän vertaa. TANSSIN AJAN taiteellisen johtajan Ismo-Pekka Heikinheimon mukaan juuri tanssi on ollut taiteen lajeista se, joka on ensimmäisten joukossa hakenut tukea muualta. ”Olemme eläneet marginaalissa niin pitkään, että olemme joutuneet miettimään asioita. Ajatukseni on, että taiteen tulee avautua ja tulla lähelle yleisöä.” Elävää kuvaa ja tanssia on yhdistelty jo 1950-luvulla. Yleistyäkseen se vaati kuitenkin halpojen videokameroiden leviämisen, mikä tapahtui 30 vuotta myöhemmin. Viime vuosikymmenen aikana on kehitelty interaktiivisia sovelluksia, joissa tietokoneita on käytetty muokkaamaan ääntä ja kuvaa reaaliajassa. Sellainen on myös koreogra? Antti Niemisen ja säveltäjä Antti Auvisen Hysteresistanssi, joka on tilausteos Tanssin aika -festivaalille. Tanssijaa seuraa videokamera, jonka ottama kuva välitetään tietokoneelle. Ohjelma analysoi kuvan ja syöttää sen perusteella tietoa toiselle ohjelmalle, joka hallitsee teoksen äänimaisemaa. Systeemi kuulostaa monimutkaiselta. Amsterdamissa säveltämistä opiskellut Auvinen tunnustaa, ettei hän oikeastaan ymmärrä laitteiden toimintaa kovin syvällisesti, kun ei ole mikään teknikko. ”Kiinnostus reaaliaikaista interaktiivista musiikkia kohtaan jäi varmaan päälle Amsterdamista. Löysin siellä kuvantunnistukseen Cyclops-ohjelman, joka osoittautui käyttökelpoiseksi työkaluksi, eikä pelkäksi teoreettiseksi mahdollisuudeksi”, hän kertoo. Hysteresistanssin tarkempi kuvaileminen saa Auvisen hakemaan sanoja. Harjoituksia ei ole vielä pidetty, ja monet yksityiskohdat ovat auki. Lähinnä hän on keskustellut Niemisen kanssa teoksen luonteesta, karaktääristä. ”Kyse ei ole mistään ääniveistoksesta. Pikemminkin siinä soi erilaisista aineksista koottu elävä kudos, jota tanssija soittaa ikään kuin instrumenttia. Äänimaisema on hyvä sana tässä yhteydessä”, hän muotoilee. KUN TEKEE musiikkia koneella, törmää asioihin, joita ei ihmisten kanssa musisoidessa tapahdu. ”Ne ovat useimmiten äärimmäisen tylsiä juttuja”, Auvinen sanoo. Tietokoneen kanssa kuluu paljon energiaa siihen, että laitteesta saa ulos edes jonkun säksätyksen. Vastaavasti sen tarjoamat mahdollisuudet ovat huikeat. ”Aina kun avaa ohjelman, tajuaa, miten heikoilla on sen valtavan universumin äärellä.” Koska Auvisen varsinainen koulutus on perinteisen säveltämisen puolelta, hän tekee paljon musiikkia tilaustyönä. Hän ei pidä tietokoneita mitenkään välttämättömänä apuvälineinä, mutta niillekin on käyttönsä. ”Tässä yhteydessä teknologia on mielenkiintoinen väline luoda todella interaktiivista kamaa. Saa nähdä, miten teos kehittyy ja elää. Festivaaleilla ei ole kuin yksi esitys, mikä on tietenkin hurja riski. Pitää toivoa, että kone ei kaadu.” Olli Sulopuisto toimittaja@jyy.? Tanssin aika -festivaali 29.9.–1.10. Hysteresistanssi Näyttämö Lutakossa pe 29.9. klo 17, liput 12/8 euroa. Passato Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä pe 29.9. klo 19, liput 15/10 euroa. H EIKKI V IHEMÄKI Elämä on kabaree, tuumaa Kolina van den Berg. H A N N A M A R JA N E N Antti Auvisen Hysteresistanssi on äänimaisema, jossa tanssija ikään kuin soittaa instrumenttia.
• Found kaikella on tarkoitus Tervetuloa mukaan Jyväskylän kaupunki seurakunnan nuorten aikuisten toimintaan. Meiltä löytyy erilaisia kuoroja, piirejä, tapahtumia, katso tarkempi ohjelma esitteestä tai www.kirkkojyvaskyla.net -> työmuodot -> nuoret aikuiset ja löydä paikkasi kotiseurakunnastasi. Syksyn toiminnan avauskonsertti 21.9 klo 18-20.30 Keskusseurakuntatalolla, yliopistonkatu 12 klo 18 opiskelijajärjestöt esittäytyvät ja iltatee klo 19 Mustarastaan konsertti Pyhät ja pahat. Millä perusteella saan kuulua joukkoon ja mihin joukkoon tahdon kuulua? MIHIN KIRKKOA TARVITAAN? –tilaisuus Tikan seurakuntakodilla 23.-24.9. La 23.9. klo 18.00 Alustuksia ja keskustelua: ”Mihin kirkkoa tarvitaan?” Nuoria aikuisia kertomassa kirkon merkityksestä tai merkityksettömyydestä heidän elämässään ”Mihin kirkkoa tarvitaan – eurooppalainen näkökulma Kuokkalaan”. Aila-Leena Matthies, sosiaalityön professori, Magdeburg, Saksa klo 20.00 Iltapala, maksuton klo 20.30 Jukka Leppilammen konsertti, maksuton klo 18-20 ajalle on lapsille järjestetty lastenhoito Sunnuntai 24.9 klo 10.00 Nuorten aikuisten messu. Messun aikana lapsille pyhäkoulu, messun jälkeen ilmainen ruokailu n. klo 12.30 keskustelua. Osmo Pekonen: Eurooppalainen näkökulma Pekka Mustonen: Kuokkalan näkökulma. Keskustelun ajaksi lapsille omaa ohjelmaa. Tervetuloa! Jyväskylän kaupunkiseurakunta Nainen ja mies, Tero Huvi Voinko vielä luottaa? Ihmisen ikävää ja suhteiden sirpaleita Lisätietoja myös: p.050-5215418 p.050-5234134 nuorten aikuisten toinen tuotantokausi alkaa
• 10/2006 13 JULKISESSA keskustelussa puitiin loppukesän aikana ahkerasti projektia, jossa Lasse Mårtensonin musiikkia tulkittiin uudelleen suomalaisittain nimekkään artistikatraan voimin. Jos joku ei sattunut asiaan törmäämään, oli homman nimi seuraava: Mårtenson ei ollut uusiin tulkintoihin tyytyväinen. Projektin tuottajat puolestaan vakuuttivat olleensa taiteilijaan tiiviissä yhteydessä työskentelyn kaikissa vaiheissa ja ihmettelivät negatiivista reaktiota. Melko suuren luokan produktioon kuuluivat Kaikki paitsi Mårtenson on turhaa -niminen levy sekä Helsingin Juhlaviikoilla esitetty Mårtenson Remix -konsertti. Artistin ja tuottajien välinen juupas-eipäs -leikki herätti siinä määrin kiinnostusta, että projektille uhrattua palstatilaa voi pitää merkittävänä. Jopa tuotannossa mukana ollut artisti Tommy Lindgren intoutui lähestymään Mårtensonia Helsingin Sanomien kolumnissaan. OMAN LUSIKKANSA soppaan laittoivat levyn julkaisun jälkeen myös musiikkikriitikot. Tasaisen keskinkertaisia kolmen tähden arvosteluja kehysti yleensä melko yhdenmukainen taustatarina. Sen mukaan Mårtenson oli tahtomattaan tuottanut projektille runsaasti ylimääräistä julkisuutta kritisoimalla uusia versioita kärkkääseen tyyliinsä. Lisäksi arvioissa muistettiin mainita, ettei levy suinkaan ollut niin huono kuin Mårtenson väittää. EI VOI MITÄÄN, jokin tässä kaikessa tuntuu hämärältä. Sen nyt vielä voi ymmärtää, että vanha artisti ärähtää mielestään turhan moderneista tulkinnoista. Tai sen, että kohua yleensäkin puidaan julkisuudessa kyllästymiseen asti. Tuntuu sen sijaan erittäin vaikealta käsittää Mårtensonin reaktioita tässä nimenomaisessa tapauksessa. Kyseessä on sen luokan projekti, että on utopistista kuvitella tuottajien ryhtyneen hommiin puolihuolimattomasti itse artistia informoimatta. Jos taas tuottajat puhuvat totta, on syytä epäillä Mårtensonin toimintakykyä. Eikö hän muista, vai eikö halua muistaa? LOOGISIN RATKAISU tähänkin arvoitukseen saadaan kunnollisen salaliittoteorian muodossa. Ketkä kohun aikaansaamasta huomiosta oikeastaan hyötyvät? No, projektista taloudellista hyötyä saavat tahot, tietenkin. Eli? Aivan. Tuottajat, Mårtenson sekä mukana olleet artistit. Kuinka vaikeaa loppujen lopuksi olisi lavastaa moinen kiista? Totuus on tuolla ulkona. Matti Nives manives@cc.jyu.? Juuri kun syksyn pimeys yrittää hyökätä, Jyväskylä räpsäyttää päälle kunnon valaistuksen syyskuun lopussa. Kolmen viikon ajan kaupungissa valaistaan arvoarkkitehtuuria ja järjestetään aiheeseen liittyviä tapahtumia ja kierroksia. Seminaarinmäellä Aallon arkkitehtuuri koevalaistaan. Lisäksi yli kymmenen muuta kohdetta, esimerkiksi Lintutuoli-taideteos Lutakossa, saa pysyvästi uuden valaistuksen. Kolmannen Valo on Jyväskylässä -tapahtuman avajaisjuhlaa vietetään kirkkopuiston paraatiaukiolla 28. syyskuuta kello 19 alkaen. Juhlassa julkistetaan taiteilija Kaarina Kaikkosen valaistu paitateos, johon jyväskyläläiset ovat saaneet lahjoittaa tarpeettomia paitojaan. Jyväskylä valaistuu Jyväskylään on perustettu uusi elokuvakerho. Toveruus-nimeä kantava kerho esittää syyskaudella saksalaisia ja nykyvenäläisiä elokuvia. Uutta yhdistystä ei varsinaisesti perusteta, vaan taustaorganisaationa toimii Keski-Suomen elokuvakeskus. Näytökset ovat maanantaisin IT-dynamon salissa (Piippukatu 2) 18.9. alkaen kello 19. Uusi leffakerho Mia Heininmaan toimittama ja suomentama kirja Sankarilliset lelut – Neuvostoleikkikalun lyhyt historia on valittu museojulkaisukilpailun ?naaliin. Kirjan on julkaissut jyväskyläläinen Atena Kustannus. Raati perusteli kirjan soveltuvan niin nostalgikoille kuin neuvostoyhteiskunnan historiasta kiinnostuneille. Heinimaa kuvaa runsaasti kuvitetussa kirjassaan neuvostoleikkikaluja, joiden tärkeänä tehtävänä oli opettaa lapsille jo pienestä pitäen sosialistisia arvoja. Lelujen myötä sivutaan samalla Neuvostoliiton eri vaiheita kehityksestä romahdukseen. Voittaja julkistetaan 28. lokakuuta Helsingin kirjamessuilla. Valinnan tekee ?loso?an tohtori Päivi Lipponen. Atenan teos ?naalissa Päivikki Kallio: Monimuotoinen 2001 Materiaali: kupari Sijoituspaikka: Ambiotica, Ylistönrinne, 3. kerroksen aula ENSIN OLI vain tyhjä aula ja taiteilijalla vapaat kädet toteuttaa mielikuviaan. Puolentoista vuoden kuluttua valtion taideteostoimikunnan tilauksesta Ambiotican aulaan oli valmistunut kaksiosainen abstrakti tilataideteos. Työtä suunnitellessaan taiteilija Päivikki Kallio pääsi sukeltamaan evoluution, mikrobien ja kalojen maailmaan, jotta tavoittaisi taiteessaan luonnontieteiden talolle sopivan tunnelman. Luettua tulivat kirjat Biologia ja Elämän monimuotoisuus. ”Aloitin työn hahmottamisen tutustumalla tilan ja paikan tunnelmaan. Jouduin rikastuttamaan omaa ajatteluani uudella näkökulmalla ja päivittämään biologisen maailmankuvani”, teoreettista ?loso?aa opiskellut Kallio kertoo. Monimuotoinen muodostuu kahdesta osasta, jotka ovat vuorovaikutuksessa valon ja muodon kautta. Vasen puoli teoksesta kuvastaa vettä ja oikea puoli mikroja makrotasoa. Vaaleaan osaan on syövytetty ahvenien ja muikkujen kuopalla olevia hahmoja. Sileät kohdat heijastavat valoa kuin peili, ja pinnan nikkelöinti lisää kiiltoa. Saareke on käsitelty vihreällä painovärillä ja viimeistelty metallilakalla. ”Työtä voi tulkita monin eri tavoin, eikä yhtä ainoaa tapaa ole. Oikeassa osassa voi nähdä esimerkiksi saaren, solun tai jotain määrittelemätöntä”, Kallio kertoo. Monimuotoinen on taiteilijan mukaan parhaimmillaan iltaisin, kun valo heijastuu seinälle oikeasta kulmasta. ”Valo on olennainen osa teosta, sillä se tuo siihen liikettä. Työhön syntyy heijastuma, joka on ikään kuin valuvedos painolaatasta. Elämän suunta ja valokalojen liike kohdistuvat saareen”, hän kuvailee. Anne-Pauliina Rytkönen jylkkari@jyy.? Valokalojen elämänliike TAIDETTA YLIOPISTOLLA Sarjassa esitellään Jyväskylän yliopiston taidekokoelmaa. KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Kolumnisarjassa tarkastellaan musiikin ilmiöitä. H EIKKI V IHEMÄKI Kaikki paitsi Mårtenson on murhaa SUOMEN elokuva-arkiston esitykset käynnistyvät IT-Dynamon auditoriossa syyskuun lopussa. Esityssarjan avaa Akira Kurosawan ohjaama Macbeth-sovitus Seittien linna (Japani 1957), joka siirtää Shakespearen tarinan vallanhimosta ja petoksesta keskiajan Japaniin. Elokuvan päähenkilö on pakkomielteidensä riivaama samurai Washizu, joka raivaa miekalla tiensä vallan huipulle, mutta suistuu sieltä verisessä nuolisateessa. Kurosawa antaa länsimaiselle kertomukselle itämaisen muodon, jossa on vaikutteita no-teatterista. Kameran liike on minimaalista, ja pitkiä otoksia leimaavat mustan ja valkoisen jyrkät kontrastit. VERITYÖT JATKUVAT lokakuussa, jolloin nähdään Krzysztof Kieslowskin Lyhyt elokuva tappamisesta (Puola 1987). Hän esittää tappamisen nimenomaan työläänä toimintana, joka vaatii paljon fyysistä voimaa ja ankaraa paneutumista. Synkkä elokuva rinnastaa kaksi tapaa tappaa: Ensin ilman motiivia toimiva nuorukainen murhaa taksikuskin. Tätä seuraa yhteiskunnan kosto, jossa pojan kuolemantuomio pannaan toimeen tarkan valmistelun päätteeksi. Kieslowski ei välitä psykologisista selityksistä, mutta tuomitsee kaiken tappamisen. SYNKKÄÄ TEEMAA jatkaa Peter Weirin psykologinen kauhuelokuva Huviretki hirttopaikalle (Australia 1975). Siinä ryhmä 1900-luvun hienosto-oppilaitoksen tyttöjä lähtee opettajansa johdolla retkelle ja katoaa selittämättömästi. Yksi tytöistä kuitenkin palaa muistinsa menettäneenä. Markus Latvala jylkkari@jyy.? Suomen elokuva-arkiston esitykset IT-Dynamon auditoriossa keskiviikkoisin klo 18. Lisätietoja www.sea.?. Veritöitä elokuva-arkistossa SYKSYN OHJELMISTO 27.9. Akira Kurosawa: Seittien linna; 4.10. Krzysztof Kieslowski: Lyhyt elokuva tappamisesta; 11.10. Luis Buñuel: El – Salattu totuus; 18.10. Peter Weir: Huviretki hirttopaikalle; 25.10. Akira Kurosawa: Kätketty linnake; 1.11. Jean Renoir: Boudu eli miten välttyä hukkumasta; 8.11. Akira Kurosawa: Taivas ja helvetti; 15.11. Serif Gören: Yol; 22.11. Michael Haneke: Bennyn video; 29.11. Michelangelo Antonioni: Pikku ystävättäriä; 5.12. Jean Renoir: Suuri illuusio; 13.12. John Cassavetes: Kiinalaisen kiristäjän murha Monimuotoinen-teos on taiteilijasta parhaimmillaan iltaisin, kun valo heijastuu oikeasta kulmasta. Tytöt katoavat huviretkellä hirttopaikalle.
• 14 10/2006 POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 21.9. Zen Cafe. Pe 22.9. Zen Cafe. La 23.9. Entwine, Soulrelic. To 28.9. Moonspell (POR), Before The Dawn, Embraze. Pe 29.9. Maj Karma. La 30.9. Dame, Kiro, Kamala. Bar 68: Pe 22.9. Cleaning Women. La 23.9. Dollhouse (SWE). Pe 29.9. Moto. La 30.9. Seapilots Ilokivi: La 23.9. A Cappella Tour: Äänipäät (Veteli) & Shalla Lalla (Hki). La 23.9. Club Kaappi. Pe 29.9. DDR Party Program presents: Live Rock Night: Dolls of Decadence, Karmine, Surrelevance, The Absinthers. La 30.9. Seisomapaikka: Jacke Björklund MC, Pirjo Heikkilä, Anitta Ahonen, Arimo Mustonen & Harri Lagström. Jazz Bar: Ma 18.9. Lady & Piano. To 21.9. Finnish Jazz Messengers Ft. Charles Tolliver. Pe 22.9. Mist Season. La 23.9. Somethin’ Else -klubi: Myöhä Quartet, DJ Matti. Ti 26.9. Mikko Heino’s Postcard-perfect house. Ke 27.9. Wanhan Jatsin Ystävät. To 28.9. Blues Live 2006 -festivaali: Tuomari Nurmio, Mommah Brothers. Pe 29.9. Blues Live 2006: Marino & The King Five (SWE), Dave Lindholm, Helge Tallqvist Trio. La 30.9. Blues Live 2006 klo 16 alkaen: Helge Tallqvist Trio. Su 1.10. Blues Live 2006: Päätösjamit. Ke 4.10. Unit 6. Redneck: Pe 22.9. Julia’s Window, Stanley. Pe 29.9. M.A. Numminen vs. DJ Sane, Nieminen & Litmanen. Birra: Pe 22.9. Jake’s Blues Band. Gigglin Marlin: To 21.9. The Original Lapinlahden Linnut. Paviljonki: La 23.9. W.A.S.P., Brother Firetribe, Tarot. Rentukka: La 23.9. Valley Below KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke 20.9. klo 19 Jyväskylän teatteritalolla. Kazunori Seo, huilu. W. A. Mozart: Sinfonia nro 1. Henri-Jean Schubnel: Huilukonsertto. Franz Schubert: Sinfonia nro 3. Franz Doppler: Konsertto d-molli kahdelle huilulle ja orkesterille. Ke 4.10. klo 19 Jyväskylän teatteritalolla. Ursula von Lerber, piano. Ronald Royer: Matkoja Mozartin kanssa. Robert Schumann: Pianokonsertto a-molli. Francis Poulenc: Sinfonietta. NÄYTTELYT Keski-Suomen museo: Alahallissa Viestejä maisemassa. Taidehallissa Väinö Rusanen – maalauksia. Perusnäyttelyt Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? ja KeskiSuomi – maakuntako sekin on? Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Studiossa 1.10. asti Työt puhuvat – Kansainvälisen Alvar Aalto -symposiumin näyttely. Kaukana kavala maailma? Matilda Hyttstenin ja Thomas Berstrandin teokset. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Suomen käsityön museo: Näytön paikassa Kierrätysmuodin syksyiset tuulet 24.9. asti. Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Jyväskylän taidemuseo: Holvi: 22.9. alkaen Kaarina Kaikkonen – installaatioita. Alagalleriassa 22.9. alkaen Jarmo Kurki – piirustuksia. Aulassa 22.9 alkaen Paula Marttila – koiranaama. Galleria Becker: Talvikki Lehtinen – Veistoksia. Galleria Harmonia: 28.9. alkaen Véronique La Perrière – 10 tapaamista ja muutama pikku draama. Galleria Mystic: 4.10. asti Pekka Juntunen: Gra?ikkaa ja Pulmu Kuorelahti-Juntunen: Maalauksia. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: La 23.9. Tuntematon sotilas klo 13. Pelkään rakastajaa klo 16 ja 20. Cabaret klo 19. Ma 25.9. Sydämen käärin silkkiliinaan klo 10.30. Ti 26.9. Sydämen käärin silkkiliinaan klo 10.30. Ke. 27.9. Sydämen käärin silkkiliinaan klo 10.30. To 28.9. Mio, poikani Mio klo 18. Pe 29.9. Mio, poikani Mio klo 13. Cabaret klo 19. Tanssin aika -festivaali klo 19. La 30.9. Mio, poikani Mio klo 13. Tuntematon sotilas klo 19. The Danny Crowe show klo 19. Su 1.10. Giselle-baletti klo 19.Tanssin aika -festivaali klo 19. Ma 2.10. Giselle-baletti klo 19. Ke 4.10. The Danny Crowe show klo 19. Ilokivi: To 21.9., su 24.9., to 28.9. ja su 1.10 klo 19 Jyväskylän ylioppilasteatteri Domina Anatomia – Simultaaniperspektiivinen rakkauskuvaelma. MENOT 18.9.–4.10. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.? Lisätiedot p. 040 5017627 www.academyaccess.com Lähde suosittuun MIBP vaihtoon! Academy Accessin kautta pääset varmasti vaihtoon. Kurssit ovat korkeatasoisia englanninkielisiä kauppatieteen kursseja. Esimerkiksi Kuala Lumpurin lukuisiin etuihin kuuluvat lisäksi mm hyvä sää, ystävälliset ihmiset, erinomainen ruoka sekä jättiläismäiset ja erittäin edulliset ostoskeskukset. Voit myös osallistua yhdessä poika– tai tyttöystävän kanssa tai kaveriporukalla. Jo yli 500 suomalaista yli 25 eri korkeakoulusta on valinnut vaihtokohteekseen MIBPin. Syksyllä 2007 tarjolla Malesian lisäksi myös USAn Dallas. Lähde kevääksi vaihtoon Malesiaan ! HUMANITAARISEN OIKEUDEN KURSSI 7.-8.10.2006 klo 10–16, Jyväskylä SPR:n Länsi-Suomen piirin aluetoimisto, Sammonkatu 4 Kouluttaja: Jani Leino, SPR:n lainopillinen neuvoja Hinta: 10€ (sisältää materiaalin ja voileipäkahvit) Sisältö: Tietoa humanitaarisesta oikeudesta, Geneven sopimuksista ja Punaisesta Rististä & Välineitä hahmottaa tiedotusvälineiden luomaa kuvaa maailman konflikteista & Humanitaarisen toiminnan haasteet ja mahdollisuudet Ilmoittautumiset ja lisätietoa riitta.kangaskesti@redcross.fi, puh. 0400 688 694. Ilmoittautumiset 29.9. mennessä. KUINKA SANOA 350 KIELELLÄ "ÄLÄ AMMU” ? Ti 26.9. ja ke 27.9. kello 18 ja 21 Rakkautta & Anarkiaa (K-18) Rakkautta ja Anarkiaa -festivaali levittäytyy taas neljän elokuvan voimin Jyväskylään. Huomatkaa poikkeavat esitysajat. Lippujen hinnat myös poikkeavasti 4 euroa elokuvalta ja saman illan kummatkin elokuvat vain 6,5 euroa. Tiistaina 26.9. kello 18 Climates: Tarkovski ja Antonioni. Siinä kaksi nimeä, joihin Climatesin ohjaajaa Nuri Bilge Ceylania on verrattu. Kello 21 Nana: Elokuva perustuu Ai Yazawan suosittuun shojo-mangaan eli nuorille naisille suunnattuun sarjakuvaan. Keskiviikkona 26.9. kello 18 Chai Lai – Dangerous Flowers: Thaimaan Charlien enkelit pelastavat maailman! Kello 21 The Glamorous Life of Sachiko Hanai: Aivoihin osunut luoti muuttaa prostituoidun supernaiseksi pinku eiga -seksikomedian ja agenttiparodian ristisiitoksessa. Tiistaina 3.10. kello 19 Duncan Tucker: Transamerica (Yhdysvallat 2005) K-15 Bree on transsukupuolinen nainen. Hän tekee kahta työtä, säästää sukupuolenvaihdosleikkaukseen ja käy terapiassa. Rutiinin katkaisee puhelinsoitto pojalta, jonka olemassaolosta Bree ei ole aiemmin tiennyt. Seurauksena on erikoinen matka halki Amerikan mantereen. Vastaan tulee monenlaisia ihmisiä ja ennakkoluuloja. Totuuskin täytyy joskus kohdata. Täydellisistä naisista tutun Felicity Huffmanin roolisuoritus epävarmana Breenä on häikäisevä. Pasi Moilanen Laatulyhäreitä Lyhytelokuva on tekijälleen siitä hankala tapaus, että niitä näytetään kovin harvoin. On Tampereen elokuvajuhlat ja Ylen Uusi kino, mutta eipä juuri muuta. Nyt voi hotkaista kerralla kunnon annoksen lyhäreitä, sillä Manhattan Short Film Festival saapuu kaupunkiin torstaina 21. päivä. Kahden tunnin aikana nähdään 12 festarin loppukilpailuun päässyttä elokuvaa, joista katsojat saavat äänestää suosikkiaan. Kansainvälisen yleisöäänestyksen voittaja julkistetaan New Yorkissa viimeisen näytöksen jälkeen. Tarjolla on suoraa ja kinkkisempää draamaa, komediaa ja dokumentteja ympäri maailman. Ainakin aikaisempien vuosien valikoimaa esitelleen ennakkodvd:n perusteella valkokankaalle heijastetaan mainiota tavaraa. Jos torstai ei sovi aikatauluihin, elokuvat voi nähdä uudestaan vielä perjantaina. Manhattan Short Film Festival to 21. ja pe 22.9. klo 19 Nikolainkulmassa. Liput 5 euroa. Hanki tällä viikolla hernerokkalounas luovuttamalla verta.” Minna Penttilä JYYn hallituksen sopovastaava ” Liikuntapäivä Hippoksella Tunkkaisissa luentosaleissa kyyhöttäminen kaipaa välillä vastapainoksi terävöittävää liikehdintää. JYY ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunta JAMKO järjestävät 27.9. Hippoksella ja monitoimitalolla Poltetta puntissa -liikuntapäivän. Paikalla on jyväskyläläisiä seuroja esittelemässä lukuisia eri lajeja, joita pääsee kokeilemaan ilmaiseksi. Varsinaisen liikunnan lisäksi tapahtumassa muun muassa saa tietoa terveellisistä elämäntavoista. Poltetta punttiin -liikuntapäivä 27.9. klo 10–16. Lisätietoja www.jyy.?/pp.
• MENNEENÄ KESÄNÄ kanniskelin toisinaan sadekuurojen toivossa mukanani sateenvarjoa. Satskani on vanhanaikaista, pitkänmallista sorttia. Varomaton saattaisi sohaista sellaisella kukkopilliä niin, että se putoaa korokkeeltaan ja sirpaloituu. Pelkäsinkin putiikissa tuhoavani kapineella vielä jotakin. Karseinta tietysti oli, jos piikkipää osui ihmiseen. SUOMAL AISISSA myymälöissä voisi olla ranskalaiseen tapaan sateenvarjoteline. Kun jättää keppinsä sellaiseen, välttää aiheuttamasta pahaa mieltä myyjälle tai toiselle asiakkaalle. Ranskassa ihmiset uskaltavat jättää sateenvarjonsa liikkeen oven vieressä olevaan tynnyriin sen sijaan, että muistuttelisivat lapsiaankin epäluotettavista ja varastelevista lajitovereista. Jättäisikö suomalainen varjonsa vahtimatta? Soisin jonkun pienen sisustusputiikin kokeilevan käytäntöä. Valitettavasti voi käydä niinkin, etteivät kaikki ymmärtäisi, mistä on kyse. Siivooja joutuisi tyhjentämään Pätkis-kääreistä ja pillimehutölkeistä myös sateenvarjotelineen. KÄYTÄNNÖN kokeilemista saattaa hidastaa myös se, että pienemmissä kaupungeissa muoti ei suosi näyttäviä varjoja. Monikaan ei ajattele, että sateenvarjo voisi olla osa pukeutumista, eikä pelkästään välttämätön esine piskojen pitimiksi. Onhan se tietysti niin, että koottava varjo sujahtaa kätevästi kassiin. Ja olisihan se ehkä hiukan väkinäistä, jos 20 sentin pituinen märkä jössikkä täytyisi pudottaa saaviin muiden märkien jössiköiden sekaan. Sieltä se pitäisi muistaa ottaa lähtiessä mukaansa, vieläpä tunnistaa oma puoliehjänsä muiden mustien joukosta. TÄSSÄ MAANOSASSA on olemassa sateenvarjokauppoja. Niissä myydään käsintehtyjä varjoja. Rakenne on jämäkkä, varsi puinen. Ennemmin tuulessa lähtee kieppumaan kantaja itse, kuin sellaisesta varjosta kangas. Kun sellaista kerran saa kokeilla, alkaa ihmetyttää entistä enemmän se, miksi klassisen sauvallisen sateenvarjon siro muoto pitää jalostaa paksuksi pätkäksi? Eihän pätkästä saa edes kunnon otetta. MYÖNNÄN, ETTÄ koottavan sateenvarjon innovatiivisuus on verrattavissa tuulipuvun mukavuuteen. En kuitenkaan jaksa sellaista asennetta, että käytännöllisyyttä tulee ensisijaisesti ajatella hankinnoissa, edes arkisissa. Ainakin sateenvarjo-ostoksilla kannattaa tuumata, olisiko sanonnalla ”köyhällä ei ole varaa huonoon” jonkinasteista totuusarvoa. 10/2006 15 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.?. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. järjestöt Iso on kaunista MA 18.9. Kasvislasagne Jauhelihakeitto Broilerijuustokebakot TI 19.9. Punainen linssikeitto Yrtti-porkkanasei Possu-pekonikastike KE 20.9. Punajuuri-aurajuustokiusaus Yrttikalkkunakastike Täytetyt jauhelihaohukaiset TO 21.9. Soijabolognese, spaghetti Kalakasvispihvit Kinkkukastike, spaghetti PE 22.9. Juurespihvit Kalakeitto Tulinen lihapata MA 25.9. Kesäkurpitsakeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasagne TI 26.9. Kasvispapupata Kalkkunapihvi Riistakäristys KE 27.9. Parsakaali-pinaattipihvit Oopperakellarin silakat Karjalanpaisti TO 28.9. Soijakasviswokki Mausteinen broileripata Juustoinen porsaanleike PE 29.9. Kasviskaalilaatikko Kaalilaatikko Makkaraherkku Kirjolohimurekepihvi LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,10 e – muut 4,90 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 41,00 e, muille 49,00 e. Jenni Latvala jmlatval@cc.jyu.? EVANKELISET OPISKELIJAT: Oli synkkä ja myrskyinen yö... Sateesta ja syksystä huolimatta sekalainen seurakunta kokoontuu sitkeästi iloa kehräämään lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolle, Kansakoulukatu 5. Tulossa: 23.9. Missio: maailma – Reijo Arkkila, 30.9. Raamattu-café. Messu sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolla. Raamiksista ja muusta tietoa Päiviltä, 050 5976 248, paivi.luukkainen@cc.jyu.? tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/. KYMENLAAKSON OSAKUNTA: Hei, sinä kymenlaaksolainen tai sellaiseksi itsensä tunteva! Kiinnostavatko illanvietot, kulttuuririennot ynnä muu toiminta? Tarjolla on saunailtoja, viini-bileitä, teatterikäyntejä, avantouintia ja kaikkea siltä väliltä. Jos kiinnostaa, niin kannattaa siinä tapauksessa suunnistaa katsomaan mitä Kymenlaakson osakunnalla eli KOSA:lla on tarjottavana. Tulevat tapahtumat näet esimerkiksi nettisivultamme groups.jyu.?/kosa/ ja enemmän tietoa sähköpostilistalta lists.jyu.?/mailman/listinfo/kosa. JYVÄSKYLÄN OPISKELIJOIDEN POHJOLA-NORDEN: Lyhytelokuvia kansalle -tapahtuma Jyväskylässä! Jyväskylän Wayne’s coffeessa esitetään kahtena torstaina pohjoismaisia lyhytelokuvia. Torstait ovat 28.9. ja 12.10. Molempina iltoina eri leffat. Ohjelma alkaa klo 20, tapahtuma on ilmainen! Seuraa ilmoittelua Jopnon sähköpostilistalla ja lue lisää www.ksek.?, jossa tapahtuman ohjelma ja lisätietoa leffoista. Voit liittyä listalle Jopnon kotisivuilla www.cc.jyu.?/yhd/jopno/. JYVÄSKYLÄN EV.LUT. OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS: Tervetuloa OPKO:n toimintaan. Opiskelijailtamme ovat torstaisin kello 18.30 Keljon kirkolla (Keljonkatu 28). Raamattupiireistä ym. tietoa illoissa. www.opko.?/jyvaskyla. Älä kanna taakkojasi yksin, opiskelijapastori Heikki Lehtimäki päivystää keskustelua ja rippiä varten keskiviikkoisin klo 14–16 OPKOn toimistolla Vapaudenkatu 24B, 1. krs. Käynti Cygnaeuksenkadun puolelta. 050 571 4564, heikki.lehtimaki@opko.?. 7.9 Pitsailta: Hes. 39:9 JousiaLappi. 14.9 Kaarina Marttala: Ilmestyskirja 3:11 Raamattu elämän eväänä. 21.9 Ev.lut. seurakunnan ja järjestöjen opiskelijatyön esittely keskusseurakuntatalolla. 28.9. Eeva Suikkala: Joh. 21: 15–19 Olenko minä sinulle rakas? JÄ L K IK IR JO IT U S
• 9 95 , säästä -25% norm. 14 e Miesten Pilotti SORMIKKAAT • pehmeää nappanahkaa • sisäsaumalla FORUM w w w . f i r m a m e s s u t . c o m Opiskelija tapaa työnantajan Agora ke 27.9. klo 10-15 K u i n k a S i n u n a s i o i t a s i h o i d e t a a n ? Klo 13 asiantuntijat keskustelevat opiskelijoiden asemasta Tule kuuntelemaan ja osallistu keskusteluun! FIRMA2006 AKATEEMISET YRITYSMESSUT Ojenna kätesi. Älä luovuta – paitsi vertateemaviikko 18.9.–22.9. (vko 38). Jyväskylän veripalvelutoimisto, Väinönkatu 40, p. 213 065, ma, ti, to klo 12–18, ke, pe klo 10–15. Teemaviikolla tarjoamme verenluovuttajille hernekeittoa. Ota virallinen henkilötodistus mukaasi. www.veripalvelu.? Luovuttaminen on helpompaa kuin luuletkaan.