Jyväskylän ylioppilaslehti 4. marraskuuta – 24. marraskuuta 2013 53. vuosikerta 10 LuentosaLit eivät riitä vanhat aineet etuiLevat pää sy est ett y! Kap eita käy tävi ä, jyrk kiä mäk iä ja hiss ittöm iä rake nnu ksia Jyvä sky län ylio pist o on kaik kea muu ta kuin este etön . maria Lund viihtyy keskisuomessa näin Löydät haLvimman kotimatkan Milt ä tunt uu suu nnis taa kep in kan ssa rake nnu stöi den tukk ima lla kam puk sell a? Läh dim me soke an pari valj ako n mat kaa n. What happened to the m-buiLding parties?
Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 H allitus kaavailee Suomeen lisää korkeakoulupaikkoja. Viisivuotisen lisäysohjelman tarkoituksena on purkaa hakijasumaa luomalla joka vuodelle vähintään 1400 uutta aloituspaikkaa. Hesari tietää kertoa, että ”eri alojen koulutustarpeita on perusteltu työntekijäpulalla, koulutuksen edullisuudella ja hakijamäärillä.” Ensimmäinen syy on fiksu. Sitten mennäänkin ojaan: kolmas syy on typerä ja toinen puhtaasti vastuuton. Jos toisena perusteena mainittu koulutuksen edullisuus kelpaa perusteeksi aloituspaikkojen lisäämiseen, maistereita alkaa pursuta aloilta, joilla on valmiiksi eniten opiskelijoita opettajaa kohden. Työmarkkinoiden tarpeet jääkööt taka-alalle, kyllä meillä koulutetaan, jos vain luentosalien seinät antavat myöten! (Jyväskylässä muuten harvemmin antavat, kuten tämän lehden uutisesta voi lukea.) Myös suuret hakijamäärät ovat järjetön peruste lisäpaikoille. Ilman opiskelupaikkaa jääneitä nuoria täytyy pystyä auttamaan, mutta hallituksen reseptillä tehdään koulutuspaikattomasta nuoresta työtön maisteri. Näitä kahta erottaa viitisen vuotta väärällä alalla hukattua opiskeluaikaa. Ylikoulutus hakijasuman purkamiseksi ei estä nuorten syrjäytymistä, se vain lykkää sitä. Lisäksi opetusministeriö kaavailee opiskelijavalintauudistusta, joka todennäköisesti vaikeuttaisi kenen maaiLmassa sinä elät? Kuuluuko se sinulle vai meille kaikille? Miksi JYY:n kehitysyhteistyösektorin toimintaa tulisi edelleen tukea? 14. lokakuuta ilmestyneessä Jylkkärissä edustajistoon ehdolla olevia opiskelijoita haastateltiin vaalitentissä. Haastattelussa heiltä kysyttiin mm. muutoksista ja säästökohteista tulevalla edustajiston kaudella. Yhdeksi säästökohde-ehdotukseksi nousi JYYn kehitysyhteistyösektori. Jyväskylä ja Suomi kansainvälistyvät huimalla vauhdilla. Ilman kestävää kehitystä on mahdotonta rakentaa yhteistä maailmaa kauaskantoisin periaattein. JYYn on pysyttävä muutoksessa mukana! Kehy-sektorin toimintaa ei saa nähdä hippien höpöttelynä, vaan taustalla on paljon vahvempia aatteita ja arvoja, jotka koskevat meitä ja jälkeläisiämme. Sektori toteuttaa monikulttuurisuutta ja tasa-arvoa, se tukee kehitysyhteistyöprojekteja (Bal Rashmi Society Intiassa ja kummilastenkoti Venäjällä) sekä toimii osana SYL:n Reilu Yliopisto -hanketta. Bal Rashmi Society on kokenut ja pitkäaikainen kansalaisyhteiskunnan vaikuttaja. Projekti toimii pääosin lahjoitusten ja Suomen ulkoministeriön tuella, mikä osoittaa ettei kyse ole pienestä hankkeesta, jolla ei olisi jatkumoa. Projektia monitoroidaan vuosittaisella käynnillä, jottei sen luotettavuus järkkyisi ja lisäksi: avunsaajien toivo hiipuisi. Meille on tärkeää, että sektorilla tapahtuva toiminta olisi mahdollisimman lähellä yliopistomme opiskelijoita. Tulokset konkretisoituvat varsinkin siinä vaiheessa, kun projektia koordinoivat opiskelijat saavat jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan yhteisömme jäsenille. Leikkauksista puhuttaessa tulee miettiä, mikä koskettaa meitä ja mikä ei. Ketä kiinnostaa se, että intialaisella Rajasthanin alueella ei ole tarpeeksi puhdasta vettä ja naisilla on huonommat oikeudet kuin Suomessa? Kyse on valinnoista. Ei anneta kovien arvojen vallata yliopistomaailmaamme ja puolustetaan ihmisoikeuksia sekä oikeudenmukaisempaa maailmaa! Länsimaat eivät voi nostaa käsiään ilmaan ja todeta, ettei ole meidän ongelmamme, jos kehittyvissä maissa on huonot olot. Länsimainen finanssiahneus vaikuttaa kehittyviin maihin, varsinkin silloin, kun joudumme karsimaan menoja. Intia tuskailee kapitalismin kierteissä ja kärsii edelleen siirtomaa-ajan vaikutuksista, ja maan sisäiset tuloerot kasvavat äärimmäisyyksiin. Kriisitilanteissa tarvitaan ennaltavehkäisevää työtä eli kehitysyhteistyötä. Mitä tapahtuisikaan, jos Suomen valtio päättäisi lopettaa kehitysyhteistyön? pieni hippu solidaarisuutta kanssaihmisiämme ja maailmaamme kohtaan ei ole liikaa vaadittu. Kehy-sektorin toiminta on viimeisten vuosien aikana saatu toimimaan entistä paremmin, joten en näe yhtään syytä sille, miksi tästä sektorista tulisi leikata varoja! Jotta päätöksiä voidaan tehdä, niiden taustoihin tulee perehtyä. Jos ei oikeasti tiedä, mistä JYY:n kehitysyhteistyötoiminnassa on kyse, niin asiasta tulee ottaa selvää. Harhaluulojen ja faktaan pohjautumattomien mielipiteiden levittäminen on yhtä tyhjän kanssa. Ei tyydytä luuloihin, vaan otetaan asioista selvää! Vaaditaan perusteltujen mielipiteiden esittämistä. Liputetaan yhdessä hyvien keskustelujen, yhteisten päätösten ja tietenkin JYY:n kehy-sektorin säilyttämisen puolesta! ”Some see a hopeless end while others see an endless hope.” Vera Pelkonen Työttömyyden reseptit näetkö solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden haittaavan JYY:n toimintaa? alan vaihtamista. Uudistus varaisi osan opiskelupaikoista ensimmäistä tutkintoaan tekeville. Suunnitelma ei vastaa opiskelijoiden tarpeita. Hiljattain julkaistu opiskelijabarometri 2012 paljastaa, että noin viidennes opiskelijoista harkitsee alan vaihtoa. Viidennes on sitä jo vaihtanut. Nämä opiskelijat eivät katoa sisäänottoa vaikeuttamalla. Tutkimuksesta käy ilmi myös, että opinnoistaan todella innostuneet opiskelijat suorittavat muita selvästi enemmän opintopisteitä lukukaudessa. 17 prosenttia korkeakouluopiskelijoista puolestaan kertoo, että heikko motivaatio hidastaa heidän opiskeluaan. Tässä olisi nyt sitten pähkinä purtavaksi: pitenevätkö ne työurat oikeasti, jos opiskelijat pidetään väkipakolla alalla, jota he opiskelevat motivaatiotta ja hitaasti? Korkeakoulut eivät onneksi ole tarttuneet opiskelijavalintauudistukseen innolla. Niillä olisi periaatteessa mahdollisuus ottaa kiintiöt käyttöön jo ensi vuonna. Jyväskylän yliopiston opintopalvelujohtaja Mari Ikonen kertoo, että tiedekunnat ovat yksimielisesti päättäneet jättää tilaisuuden käyttämättä. Myöhemmistä vuosista keskustelua ei ole Jyväskylässä vielä edes aloitettu. näYttäisi siLtä, että hallituksen pääprioriteetti on siivota välivuosia viettävät nuoret opiskelijan nimikkeen alle. Yliopistoon sisääntuloa tai valmistumista seuraavat ongelmat ratkaiskoot itse itsensä. Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi kansan ääni Puhu suusi Puhtaaksi. anna Palautetta ja herättele keskustelua. www.jylkkari.fi/Palaute hallituksen reseptillä tehdään koulutuspaikattomasta nuoresta työtön maisteri. Jotta päätöksiä voidaan tehdä, niiden taustoihin tulee perehtyä. JYLkkärissä 9/2013 kerrottiin 19. sivun kasvon Eemeli Jokisen harrastaneen tanssia ja tanssillista voimistelua. Lajit kuuluvat kuitenkin Jokisen perustaman Liikunnan Riemu -urheiluseuran lajeihin, eivät Jokisen omaan repertuaariin. oikaisu Jännitä vaalitulosta rentukassa edarivaaLien vaaLivaLvoJaiset järjestetään Kortepohjan Rentukassa keskiviikkona 6.11. Ovet avataan iltakuudelta, ja tuloksia on luvassa kello 20 alkaen. Lopullinen tulos paljastetaan illan aikana äänten laskun edistyessä. Vaalikiiman lisäksi tarjolla on musiikkia ja baaritiski. Jylkkärissä voi myös mainostaa... opiskelijamediat.fi Myös Jylkkäri vaalivalvoo. Lue juttuja netistä, katso kuvat, kommentoi Twitterissä tai vaikka livenä paikan päällä. jylkkari.fi, @jylkkari
3 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 kansan ääni Kartalla keitä kadut ovat? Jyväskylässä on paljon kuuluisan sukunimen saaneita katuja, mutta myös pelkän etunimen mukaan nimettyjä. Kuka oli kuuluisa Esa, Aatos tai Väinö? Keski-Suomen museon intendentti Erkki Fredrikson kertoi tarinat muutaman kadunnimen takaa. Heikinkadun nimeämisperusteeksi on esitetty seudun ensimmäistä nimeltä tunnetua asukasta, Heikki Ihanuksenpoika Jyväsjokea. Hän majaili alueella jo 1500-luvun alussa. aatoksenkatu on saanut nimensä alueen omistaneen Nisulan tilan isännän, maanviljelysneuvos Aatos Schildtin mukaan. Nisulan alueen kaduilla on muitakin Schildtin perheen nimiä: Jalonraitti ja Volmarinkatu. väinönkatu ei ole omistettu kuuluisalle jyväskyläläiselle Väinölle, vaan sen nimi tulee Kalevalasta. Kansalliseepoksemme mukaan nimettiin vuosisadan alussa liuta muitakin katuja: Tellervonkatu, Kalervonkatu, Tapionkatu, Kyllikinkatu, Ilmarisenkatu, Ainonkatu ja Sammonkatu. kilpisenkatu nimettiin piirilääkäri Wolmar Schildtin käyttämän kirjailijanimen mukaan. Wolmar oli Aatos Schildtin isä. Myydessään ja lahjoittaessaan maita asutustarkoituksiin Aatos Schildt halusi myös, että alueen kaduille annettaisiin hänen lastensa nimiä. esankadun nimestä ei ole tarkkaa tietoa. Toinen mysteeriksi jäänyt kadunnimikuuluisuus on Eero Eeronkatuineen. Jylkkärin toimitus: Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Suvi-Tuulia Nykänen toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kuvaaja-graafikko: Tatu Onkalo kuvaaja@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuvitus: Tatu Onkalo Painos: 6000 kpl Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750 ISSN 0356-7362 tule tekemään kanssamme Jylkkäriä! Jylkkäri järjestää avustajapalaverin aina lehden ilmestymistä seuraavana tiistaina Opinkiven saunalla klo 14.00-16.00. Mitään aiempaa kokemusta emme edellytä, vaan olemme paikalla auttaaksemme mahdollisimman monia luomaan itse kaupunkiin lehden, jota opiskelijat haluavat tehdä ja lukea. 5.11. 26.11. seuraava avustaJapalaveri ”HallITuS Haluaa, eTTä vIIdeN vuOdeN ajaN KOrKeaKOuluIHIN HOuKuTellaaN eNeMMäN IHMISIä, eNIMMIllääN jOPa 7 000 eNTISTä TOlKuN IHMISTä lISää jOKa vuOSI.” Tuomas Enbuske HS:n Nyt-liitteessä
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 ahtaus. Agoralla tapellaan luentosaleista ja Seminaarinmäellä väärinkäytetään tilojen etuoikeuksia. Sisäilmaongelmat pahentavat salikilpailua entisestään. teksti Suvi-Tuulia Nykänen grafiikka Kyösti Ylikulju J yväskylän yliopiston tilavarausjärjestelmä asettaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan. Laitoksilla on eri määrä erikokoisia omia saleja, joihin näillä on etuoikeus varata luentonsa. Oma sali määrittyy pääasiassa historian mukaan: esimerkiksi kielillä on etuoikeus P-rakennuksen saleihin, liikunnalla L-rakennukseen ja historialla sekä etnologialla H-rakennuksen saleihin. Etuoikeutta varauksiin saa käyttää 26. kesäkuuta asti, minkä jälkeen varaamattomat salit tulevat kaikille varattaviksi. Usealta pieneltä laitokselta kuitenkin kerrotaan, että osa omista tilavarauksista olisi kadonnut myös tämän jälkeen ja siirtynyt etuoikeutetun laitoksen nimiin. Yliopiston tilapalvelujohtaja Suvi Jokio on pahoillaan tapahtuneesta. Hän on kuullut tapauksista, ja niistä on jo käyty keskusteluita. ”Olemme luoneet yhteiset periaatteet yhdessä yksiköiden kanssa ja tarkoitus on, että kaikki niitä myös noudattaisivat. Pyrimme tasavertaisuuteen, ja tälläkin hetkellä kehitämme varausjärjestelmäämme paremmaksi”. EtuoikEuksiEn väärinkäytön lisäksi ongelmana on yksinkertaisesti tilojen puute. Yksi kärsijöistä on viestintätieteiden laitos, jolla on ollut tänä syksynä vaikeuksia löytää tarpeeksi isoja saleja luennoilleen. Yliopiston yleisen tilapulan lisäksi ongelmat johtuvat siitä, että viestinnän perusopinnot muuttuivat vuosi sitten. Laitos alkoi järjestää massaluentoja, joissa voi parhaimmillaan olla yli sata pääja sivuaineopiskelijaa. 40-50 ihmisen tiloja tarvittaisiin myös aineopintojen kursseilla. Viestinnän laitoksella itsellään ei kuitenkaan ole salia, johon niin iso määrä opiskelijoita sopisi yhtä aikaa. ”Ihmeen hyvin ollaan pärjätty tähän asti”, viestintätieteiden laitoksen amanuenssi ja tilavarauksista vastaava Sari Mäkikangas sanoo. käytönnössä tiloJEn puute vaikuttaa opiskelijoiden elämään siten, että jopa samojen kurssien luennot hyppivät kampukselta toiselle joka viikko. Koska viestintätieteet ovat osa humanistista tiedekuntaa, laitos haluaisi pitää luentoja ja tunteja ainakin enimmäkseen Seminaarinmäellä. ”Ylistönrinteelle olen onneksi joutunut tekemään varauksen vain muutaman kerran”, kertoo Mäkikangas. Mäkikankaan mielestä paras ratkaisu olisi, jos jokaisella laitoksella voisi olla etuotto-oikeus ainakin yhteen isoon saliin. Jokio on samaa mieltä, mutta ymmärtää myös jaettavan salimäärän rajallisuuden. ”Tilojen tarve ja käyttötarkoitus vaihtelee niin paljon. Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisellä laitoksella olisi kyllä jonkin verran vapaita tiloja, mutta ne ovat labroja, ja niitä on jo nyt hyödynnetty. Kapasiteettia voisi toki hyödyntää enemmänkin”, Jokio toteaa. tilaongElmia on myös muualla kuin Seminaarinmäellä. Esimerkiksi tietojenkäsittelytieteiden laitoksella on 12 etuoikeutettua salia, mutta nekään eivät aina riitä. ”Saleista taistelu on välillä aika veristä”, osastosihteeri Seija Paananen toteaa. Seminaarinmäen rakennusten sisäilmaongelmat näkyvät moottoritien toisella puolella tilojen varaamisruuhkana. Agoran tilannetta vaikeuttaa myös se, että laitosten lisäksi ulkopuoliset tahot varaavat tapahtumilleen tilaa yliopiston rakennuksista. ”Välillä se aiheuttaa tuskaa kurssien luentosalien saamisessa”, Paananen sanoo. Tilapalvelujohtaja Jokion mukaan opetus on kuitenkin aina tilavarauksissa etusijalla. Lisäksi ulkopuolisten varaukset ovat vähentyneet yliopiston korjausbuumin aikana, ja muutenkin ne ajoittuvat yleensä iltoihin tai viikonloppuihin. ”Tällä hetkellä myymme Agoralta ulkopuolisille ei-oota”, Jokio toteaa. EtuoikEutEttuJEn tiloJEn lisäksi kampuksilla on toki kaikille avoimia saleja, esimerkiksi Seminaarinmäen Srakennuksessa. Niihin laitokset pääsevät varaamisjärjestyksen mukaisesti. Jokio kuitenkin kehottaa laitoksia miettimään etuoikeuksien lisäksi myös muita ratkaisuja tilaongelmiin. Useat laitokset esimerkiksi varaavat aina tutuimman salin, vaikka pienempikin tila riittäisi. Tällä hetkellä opetus myös pakkaantuu tietyille kellonajoille, eikä tiloja hyödynnetä esimerkiksi maanantaiaamuisin ja perjantai-iltapäivisin. ”Samoja tiloja ne ovat silloinkin”, Jokio muistuttaa. sEminaarinmäEn P-rakennuksessa sijaitseva kielten laitos muuttaa ensi keväänä väistöön Agoralle. Yliopisto on vuokrannut rakennuksesta kaksi uutta tilaa, jotka ovat sekä opetusettä työtiloja. Vuokrasopimus allekirjoitettiin viime viikolla. ”Agora on tällä hetkellä meidän ykkösympäristömme, ja kielten laitos tarvitsee juuri nyt väistötilaa”, yliopiston tilapalvelujohtaja Suvi Jokio kertoo. Jokion mukaan uusiin tiloihin olisi kyllä muitakin tulijoita, mutta koko P-rakennuksen remontti sekä sisäilmaongelmat asettavat kielten laitoksen etusijalle Agoran uusiin tiloihin. Mahdollisuuksien salliessa niitä voivat varata kuitenkin myös muut. ”Se, miten pitkään kielten laitos on väistössä, ei vielä tässä vaiheessa ole selvillä”, Jokio toteaa. vastoin ylEistä käsitystä yliopisto ei siis suinkaan omista Agoraa, vaan on siinä vuokralla pitkällä sopimuksella. Virallisesti Agoran omistaa rahoitusyhtiö. Yliopisto kuitenkin vastaa kaikesta Agoralla tapahtuvasta toiminnasta. Jokion mukaan yliopisto pyrkii pääsemään eroon tällaisista vuokrasopimuksista. Jopa Agoran ostaminen joskus tulevaisuudessa ei olisi mahdoton ajatus. ”Ne ovat kuitenkin niin pitkiä prosesseja, eikä asiassa ole tässä vaiheessa enempää kommentoitavaa”, hän toteaa. Suvi-Tuulia Nykänen kielet siirtyvät agoralle P-rakennuksen ahtailla käytävillä kärsitään sisäilmaongelmista. Koko rakennus onkin menossa peruskorjaukseen esimmäistä kertaa. koas Ei korota ensi vuonna lainkaan vuokriaan. JYY sen sijaan joutuu korottamaan vuokriaan keskimääräisesti 2,6 prosenttia. Syynä ovat kasvaneet vesija energiakulut. ”Lisäksi valmistaudumme vuokrankorotuksilla tulevaan”, toteaa JYYn kiinteistöpäällikkö Osmo Kääriäinen viitaten tuleville vuosille suunniteltuihin remontteihin ylioppilaskylässä. KOASin iloisen uutisen syynä ovat onnistuneet energiansäästötoimenpiteet. KOAS markkinoi energiansäästöä muun muassa asuntokohteidensa välisellä energiansäästökilpailulla viime keväänä. ”Säästö energiakuluissa tarkoittaa myös pienempää vuokraa”, KOASilta todetaan. Suvi-Tuulia Nykänen Jyy korottaa, koas ei TaTu OnkalO Yliopiston eTentti-sovelluksessa näkyy suuri määrä tenttejä, joihin ei voi ilmoittautua. Nuo kurssit ovat jo poistuneet opintosuunnitelmista, mutta siitä huolimatta ne yhä näkyvät sovelluksessa. Miksi eTentti-sovelluksen näyttämä kurssitarjonta ei ole ajan tasalla, suunnittelija Soile Väänänen yliopistopalveluista? ”Jokaiseen tiedekuntaan on nimetty kurssiadminit, joiden vastuulla on pitää huolta eTentti-sovelluksen tiedoista. nyt on käynyt niin, että he eivät ole ottaneet sieltä pois vanhentuneita kursseja. Se on vain jäänyt kaiken muun työn vuoksi. Olemme heitä tästä muistuttaneet, koska heillä on kuitenkin paras tieto siitä, mitä opintosuunnitelmat pitävät sisällään. Jatkossa tähän pitää kiinnittää huomiota aikaisempaa enemmän.” Tuomas Kokko kysyn vaan Jylkkäri kySyy OPiSkEliJOiDEn MiElTä kuTkuTTaVia kySyMykSiä. Jyväskylän yliopiston uuden rakennuksen rakentamistyöt ovat alkaneet. Ruusupuisto-nimiseen rakennukseen muuttaa sen valmistuttua 1000 opiskelijaa ja 300 työntekijää, pääasiassa kasvatustieteilijöitä. Samalla opettajankoulutuslaitos ja kasvatustieteet pääsevät ensimmäistä kertaa yliopiston 150-vuotisen historian aikana saman katon alle. Ruusupuiston rakentamista on valmisteltu vuodesta 2005 alkaen, jolloin sitä suunniteltiin taloustieteiden ja hallinnon käyttöön. Rakennuksesta odotetaan pelastusta yliopiston krooniseen tilapulaan. Uutta rakennusta kasvatustieteilijöille saadaan kuitenkin vielä odottaa, sillä Ruusupuiston on arvioitu valmistuvan vuonna 2015. Suvi-Tuulia Nykänen ruusupuistossa rakennetaan taistelu tiloista
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 Yliopistolla riittää remppaa 1 Yliopiston päärakennus on ollut remontissa tästä syksystä lähtien. Korjaus valmistuu keväällä 2015, ja tilojen käyttö alkaa saman vuoden kesällä. 2 Jo pidempään suljettuna ollut hallintorakennus T valmistuu ensi keväänä. Sinne ovat tulossa yliopistopalvelut sekä opiskelijoiden käyttöön suunniteltu kahvilaravintola, jonka toivotaan toimivan Seminaarinmäen kampusolohuoneena. 3 Villa Ranan remonttiaikataulu viivästyy korjauksien laajuuden vuoksi. Alustavasti remontti alkaa kevättalvella 2014 ja kestää noin vuoden. 4 Tällä hetkellä remontissa on myös Proxima, jonka odotetaan valmistuvan ensi kesänä. 5 Urheiluhalli U2 menee peruskorjaukseen loppuvuodesta 2013. Sen valmistuttua noin vuoden kuluttua remonttiputkessa jatkaa U1-halli. 6 A-rakennuksella on meneillään korjaussuunnittelu, ja sen odotetaan menevän remonttiin aikaisintaan syksyllä 2014. Korjausaika riippuu siitä, milloin löydetään väistötilat. 7 Musican ravintolasta suunnitellaan 24/7-tilaa. 8 P-rakennuksen korjaussuunnittelu on käynnistymässä. Rakennusta ei ole peruskorjattu vielä kertaakaan. Väistötilat löytyivät Agoralta. 9 Ensi vuoden alusta alkaen remonttiin menee Lozzi. Opiskelijaravintola siirtyy kirjastolle. 10 Ylioppilaskunnan tiloista remonttiin menee Ilokivi. Korjaustyöt on tarkoitus aloittaa keväällä 2015, ja tavoitteena on saada tilat uudelleen käyttöön syksyllä 2016. 11 Äskettäin lähtölaukauksen saaneen Ruusupuiston uudisrakennuksen odotetaan valmistuvan kesällä 2015. 12 Mattilanniemeen on suunnitteilla lisärakentamista. Kaava on kesken, mutta rakentamisen toivotaan alkavan vuonna 2015 ja käyttöönottoa kaavaillaan vuosien 2016-2017 korville. 13 Agoralle kaavaillaan lisää tilaa mahdollisesti e-tenttejä varten. 14 Ylistönrinteellä laajennetaan laboratoriokeskusta. Hanke käynnistetään keväällä 2014, ja uuden tilan toivotaan tulevan käyttöön ensi vuoden loppupuolella. SaleiSta taiStelu on välillä aika veriStä. Taistelu tiloista kokosimme kartalle Seminaarinmäelle, Mattilanniemeen ja Ylistönrinteelle suunnitellut remontit. 1. 5. 2. 4. 3. 11. 6. 7. 9. 8. 13. 10. 14. 12.
Kaupunki 6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 joukkoliikenne. Koventuneen kilpailun seurauksena myös opiskelijan kannattaa metsästää tarjousmatkoja. Vertailu syö kuitenkin aikaa. Kokosimme ohjeet, joiden avulla löydät halvimmat matkat. Halvalla kotiin kimppakyyti internetistä löytyy useita sivustoja, joilla voi sopia kimppakyydeistä. Useimmiten kyytiin pääsee polttoainekulujen hinnalla, jolloin matkakustannukset riippuvat kyytiläisten määrästä. Kustannusten ennakointi voi kuitenkin olla hankalaa, sillä kyytiläisten määrä voi muuttua, osa matkustaa vain osan reitistä ja autojen kulutus vaihtelee. Erilaisia kimppakyytisivustoja ovat muun muassa www.kimppa.net, www.kyydit.net ja www.kimppakyyti. fi. Lisäksi Facebookissa on sekä yleinen kimppakyytiryhmä että omat ryhmänsä useille suurten kaupunkien välisille reiteille, kuten Kimppakyyti Helsinki-Jyväskylä ja Kimppakyyti JyväskyläLappeenranta. teksti Riikka Valtonen Yritämme tarjota halpoja matkoja mYös poikittaisliikenteeseen. Bussi Halvimmat tarjousvuorot ajoittuvat pääasiassa maanantain ja torstain väliselle ajalle, joten halvimmalla matkustaa, kun on valmis joustamaan matkustuspäivissä hieman. Kannattaa olla myös ajoissa liikkeellä, sillä halvimpia lippuja on myynnissä rajoitettu määrä. Liput tulevat myyntiin juoksevasti aikaisintaan kuukautta ennen matkaa, ja niitä myydään pääasiassa Matkahuollon verkkokaupassa. Normaalilla opiskelijalipulla matkustavan kannattaa valita suora yhteys, joka on yleensä vaihdollisia ja kiertäviä yhteyksiä halvempi. Kaikista edullisimmat tarjoukset koskettavat pääasiassa niitä reittejä, joilla matkustajista käydään kovin kilpailu. Esimerkiksi Jyväskylästä Tampereelle halvimmalle tarjouslipulle jää hintaa kaksi euroa, kun taas Jyväskylästä Joensuuhun tarjouslippuja myydään 15–30 eurolla normaalin opiskelijalipun maksaessa 22–26,80 euroa. Suurin osa tarjouslipuista kelpaa myös matkan varrelta kyytiin noustessa, mutta osa bussiyrityksistä on rajannut lippujen kelpoisuuden vain tietyille pysäkeille, jolloin lipuilla ei voi matkustaa kaikilta välipysäkeiltä. ”Tällaisia rajauksia on muun muassa Jyväskylä-Tampere välillä. Nettitarjouslippujen kelpoisuusehdot yhteysvälikohtaisesti kannattaa tarkistaa sivuiltamme”, Matkahuollon liiketoimintapäällikkö Jukka Ylitalo vinkkaa. onniBus useimmilla reiteillä Onnibus on halvin tapa matkustaa. Verkkokauppojen vertailun perusteella Onnibusin myymä kallein lippu on monilla reiteillä samassa hintaluokassa Matkahuollon opiskelijalipun kanssa. Vertailua hankaloittaa kuitenkin se, ettei Onnibus liikennöi päivittäin. Lisäksi monille reiteille lippuja on myynnissä vain lähiviikoille tai -kuukausille. Syynä on toimitusjohtaja Pekka Mötön mukaan pääasiassa verkkopalvelun päivittämiseen liittyvä resurssipula. ”Yritämme kyllä saada liput myyntiin aina vähintään kuukauden etukäteen. Toinen pienen pieni syy on se, että reiteistämme on valitettu hallinto-oikeuteen. Ei ole järkevää laittaa lippuja myyntiin vuodeksi eteenpäin, jos jonkun reitin kohdalla kävisi niin, että tapaus tuomittaisiin valittajien eduksi”. Kysyntäperustaisen hinnoittelun vuoksi hinnoitteluperiaatteita myös tarkennetaan hänen mukaansa koko ajan, mikä voi muuttaa hintoja. jos matkustusajalla ei ole väliä, joutuu halvimman matkan löytääkseen selaamaan Onnibusin aikatauluhakua päivä kerrallaan. Halvalla päästäkseen lipun joutuu ostamaan hyvissä ajoin etukäteen, sillä esimerkiksi Tampereen, Helsingin ja Turun suuntaan ajettavat vuorot myydään Mötön mukaan lähes aina täyteen. juna useimmilla reiteillä juna on vaihtoehdoista kallein. Varmin tapa metsästää halpoja lippuja on liittyä VR:n Veturiasiakasohjelmaan. Asiakasohjelmaan kuuluva saa muun muassa etuosto-oikeuden moniin tarjousmatkoihin, ja VR:llä on myös vain Veturin asiakkaille suunnattuja tarjouksia. Lista tarjouskampanjoista löytyy VR:n verkkosivuilta, mutta esimerkiksi Jyväskylän ja Tampereen väliset viiden euron matkat eivät listalla ole. Kannattaa siis selailla aikatauluhakua. Sekä VR:n normaalit tarjoukset että Veturin jäsenille suunnatut kampanjat keskittyvät kuitenkin pitkälti Helsingistä lähteviin ja sinne saapuviin matkoihin. VR:n kaupallisen johtajan Lassi Rönkkösen mukaan syynä on se, että kaikkien radan varrella olevien kohteiden sisällyttäminen markkinointikampanjoihin olisi mahdotonta. ”Päävirrat kuitenkin lähtevät Helsingistä pohjoiseen, itään kohti Lappeenrantaa, Kuopiota ja Joensuuta ja länteen kohti Turkua. Yritämme kuitenkin tarjota halpoja matkoja myös poikittaisliikenteeseen ja kattaa mahdollisuuksien mukaan koko rataverkoston tarjoushinnoittelulla.” Tarjouksia voi Rönkkösen mukaan hyödyntää myös niin, että matkustaa vain osan reitistä. Esimerkiksi junalippu Jyväskylästä Jämsään tai Orivedelle maksaa opiskelijahinnalla enemmän kuin viiden euron tarjouslippu Jyväskylästä Tampereelle. normaaleissa opiskelijahintaisissa lipuissa on noudatettu kesäkuusta asti kysyntäperustaista hinnoittelua. Lippujen hinnat perustuvat historiatietoon siitä, kuinka kysyttyjä vuorot ovat olleet. Toisin sanoen sillä, kuinka täyteen juna on ostohetkellä myyty, ei ole vaikutusta lipun hintaan. ”Käytännössä suosituimpien Intercity-vuorojen hinnat nousivat hieman ja vähemmän kysyttyjen Pendolino-vuorojen hinnat laskivat”, Rönkkönen toteaa. Jyväskylä Oulu Kuopio Joensuu Helsinki Turku Halvimmat Hinnat matkoittain jyväskyläoulu 25 Matkahuolto 3,00 Onnibus 28,85 VR jyväskyläkuopio 12,80 Matkahuolto 6,90 Onnibus (kyytiin Vaajakoskelta) 15,50 VR jyväskylätampere 2 e matkahuolto 3 e onnibus 5 e vr jyväskyläjoensuu 15,00 Matkahuolto 20,30 VR jyväskyläHelsinki 19,00 Matkahuolto 8,90 Onnibus (kyytiin Vaajakoskelta) 19,00 VR jyväskyläturku 9,00 Matkahuolto 8,90 Onnibus 23,51 VR Tampere
8 In English 8 To protect the mystery of the party and it’s organisers we agreed not to take any photos from inside the M. text and photo Petra Nykänen Partytime! What happens in Roninmäki stays in Roninmäki. Well, not this time. Going through wild rumours, false names and evasive replies, we found out what the famous M-parties are all about. m idnight, the last Saturday of October. I make my way to Roninmäki for the first time in my life. I’m heading to the party so many people talk about. The M-building party. The theme is Halloween. When approaching the location I notice a police car driving towards the M-building. ”Wow, the stories were actually true”, I think to myself. I can hear loud music from afar. So can the police, obviously. They step out of their car on the other side of the street. Are they coming to stop the party before I even make it there? Thank goodness, they aren’t. They just roam around a bit and leave. So far so good. From the outside, the M-building looks dull, and it’s surrounded by just as dull pine trees. It is actually hard to imagine that the party mecca is here. Looks can be deceiving, though. That’s what I find out when I step inside the building. The stairway is packed with people. Most of them are dressed up according to the theme. Girls look like Taylor Momsen and guys look like Alice Cooper. The people compose a spiral from the bottom of the building all the way to the top floor. There is a flood of people. Hundreds of people. Some are trying to make their way up, some down. The noise is loud and it builds up with the chatter of all those three hundred or so party people. It’s hard to recognize the languages. Together they sound strange but surprisingly cozy. Some residents have opened their apartments for the party. In one tiny apartment there is a DJ playing. In the same building there are various clubs people can choose from. Inventive. It’s a unique concept for a party. It’s somehow chaotic but somehow very well organized. And everyone seems to be having fun. I’m in awe of these people. It’s like they have their own little secret community here inside this ugly building, in the middle of the woods in Finland. Except from the fact that it’s not so little. And it’s not so secret either. So how the heck did I end up here? The M-building is located in Roninmäki, Jyväskylä. It is a KOAS apartment building and known to be populated by exchange students. Around the campus and beyond, you hear a lot of stories about the building. I was first intrigued by it when my friend, who had been tutoring exchange students some years ago, told me about Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 M the building’s insane theme parties. White party, red party, Friday party, Saturday party, pizza party... She said there was a party for everything and all the exchange students joined them. I googled the building and found blog writings, Facebook pages and even YouTube videos dedicated to the M. One blog post from 2011 claimed that the building was famous also outside the Finnish borders. According to the post, the Erasmus students in Europe know the M-building as THE party building. Many wish to be accommodated there when arriving to study in Jyväskylä. Looking more into the subject, one word started to describe the building at its best: controversial. One of my first sources of information praised the Mparties. Another source of mine disagreed: ”I think you shouldn’t write about the M. The parties are probably illegal and the authorities may have even banned them.” Though there were rumors all around – some saying that the parties were long gone because of underage drinking, theft and vandalism – it was somewhat difficult to get behind the Mmyth. And then, finally, I came across Kim Dexter’s Facebook profile. Dexter, who in his profile calls himself ”the janitor at the M-building”, seemed to be exactly the person I was looking for. I reached out to him, hoping to make some progress with my investigations. After a while he replied to me. It turned out Kim Dexter was actually only a virtual character kept up by the party organizers. The person behind Kim Dexter doesn’t want to have his – or hers – real name published. I asked the person who replied to me for an interview. After some time of deliberation, I got an answer: ”Ok... We agreed to give you the information.” Dexter SayS he started organizing the parties last year. Before that, the Mbuilding was already long known as the party building of the exchange students of Jyväskylä. According to Dexter, there were even six to seven hundred people partying under the same M-roof in the building’s most glorious days. Lately, things haven’t gone so smoothly for the party people of the M. ”This semester, the residents of the building haven’t been willing to open The parTy MusT go on. and iT will.
In english 9 Kolumni 9 E nsimmäinen ensimmäistä ja tapaninpäivän aamu. Toukokuun puolivälinpaikkeinen keskiviikko ja uusi opiskeluvuosi. Lähes jokaisen viikon maanantai. Nämä päivämäärät ja päivät ovat monelle tuttuja. Ne ympyröidään kalenteriin pinkillä ja keltaisella ja koristellaan tähdin sekä huutomerkein. Viereen kirjoitetaan isoilla kirjaimilla eellä alkava sana. Sana, joka muuttaa koko elämän. Tämän päivän jälkeen elämästä tulee täydellisyyden täyttymys ja kropasta rasvattoman raitis. Ihanakamala elämäntapamuutos. Se saa ihmiset järjiltään proteiinista, zumbasta ja leppoistamisesta. Joka ei oikeasti edes ole mikään sana. Olen minäkin kokeillut. Kerran lopetin ensimmäinen ensimmäistä kaiken rasvaisen syönnin ja kuukauden päästä löysin itseni ostamasta kymmeniä suklaapatukoita lähi-Siwasta. Söin kaikki kerralla ja päätin, etten enää ikinä laihduta. Uuden kevennyspäätöksen tein seuraavana maanantaina. Yhden viikon ajan jaksoin myös hengitellä syvään ja uskoa, että huonot ajatukseni johtuivat energiakenttieni sekaisuudesta. Ja vitut, ilkeistä ihmisistä ne johtuivat. Ja olivat ihan aiheellisia. Tapaninpäivän aamuna taas päätän yleensä kohottaa kuntoani ja yleensä iltapäivällä pyörrän puheeni maatessani ketarat levällään ladun vieressä. Raittiuslupauksen annoin viime kesälle, ja se kesti yhden kokonaisen päivän. Loppujen lopuksi sain kesän kantapaikkaani oman siiderituopin palkinnoksi kannatuksestani kyseistä firmaa kohtaan. Fuksivuoteni alussa päätin ottaa mahdollisimman rennosti, olinhan vasta ahkeroinut lukiossa. Vuoden tuloksena 81 opintopistettä ja työpaikka. Ei oikein onnistunut siis. elämäntapamuutOsten sijaan olenkin alkanut kannattaa elämänmuutosta. Tapojen sijaan voisin ajatella elämäni uusiksi. Että olenkin ihan riittävän hyvä näin viisi kymmenen kiloa lihoneena ja välillä täydelliset perseet vetävänä opiskelijana. Että pössytelläkin saisin jos oikein tekisi mieli. Hyväksyisin sen että välillä myöhäisillan elokuva vain maistuu paremmalta kuin uni ja että jos minä kerran nautin siitä kiireestä, saan hankkia itselleni vaikka kolme työpaikkaa ja takoa kandin puoleen vuoteen. Ja että jos kerran vituttaa, niin saahan sen näyttää. Jos siltä kerran tuntuu. Koska se on sitä oikeaa elämää se. Mitä sitä muuttamaan. Suvi-Tuulia Nykänen twitter: @sunykane Pois pahat muutoksen tuulet Raittiuslupauksen annoin viime kesälle, ja se kesti yhden kokonaisen päivän. Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 M FO r m ys te ry their apartments for the party. Before, people loved to open their apartments. We became like family”, Dexter explains. The M-building parties were earlier organized by teamwork. There were teams for ideation, organizing and decorating, for example. ”Now it’s difficult to get people to volunteer”, Dexter says. ”Some people think we are doing this for business but it’s not true. We are having these parties because we love to entertain people.” Confrontations with KOAS have always been a challenge for the M-party organizers, also for Dexter. ”I personally got warned by KOAS a couple of times. We organizers and KOAS made a deal that after each Mparty we would clean the whole building. And we do that.” Despite setbacks, Dexter and his friends keep on organizing the parties. ”The party must go on. And it will. KOAS and the police are always trying to stop us. Sometimes I don’t understand why these parties are so wrong. We don’t do crime, we just entertain. This party is the bridge between all international students here.” Well Dexter, when will you host the next party? ”We’re going to organize a Halloween party soon. And you are invited.” tiia matilainen from KOAS thinks the M-building has earned its reputation. According to her, the parties have somewhat calmed down during the recent semesters. ”At its worst, we received complaints from the houses in the neighborhood. The music was so loud the people living close by could hear it to their homes”, states Matilainen. Some of the previous parties have gotten out of the hands of the organizers. Matilainen believes those experiences have made the organizers realize the apartment building isn’t a suitable venue for massive parties. Matilainen says that KOAS is pleased with the current calmer phase. ”Nothing has been broken in a long time and the building has been cleaned up after the parties”, she says. ”We hope the M-building spirit is alive and well. It’s great to read comments from the previous residents who say their time in the M-building was the best time of their lives”, Matilainen ends. ”We hope the m-building spirit is alive and well” some people think we aRe doing this foR business but it’s not tRue.
10 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 10 ”MustelMiin on totuttu!” Ilokivelle vievä jyrkkä mäki voi olla vaarallinen etenkin liukkaalla säällä kenelle tahansa. Ravintolan ovella Riikka Kannisto etsii tovin reittiä pyöräviidakon läpi. ”Mustelmiin on jo totuttu”, hän naurahtaa. Sanna Astikaisen molemmat tutut reitit Frakennukselle ovat remonttityömaiden tukkimia. Hyvä apu kampuksella suunnistamiseen on esimerkiksi päärakennuksen katos, jonka kaiku paljastaa. Sininen porttikin kertoisi sijainnin, mutta sen takana meitä odottaa tällä kertaa taas yksi remonttiaita. Siis uutta reittiä etsimään!
11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 11 esteettömyys. Sanna Astikainen ja Riikka Kannisto lähtivät näyttämään, mikä vaikeuttaa heidän liikkumistaan yliopistolla. T apaamme Sanna Astikaisen ja Riikka Kanniston yliopiston pääkirjaston aulassa. He ovat kulkeneet keskustan läpi loskaisia teitä pitkin keskenään, ilman avustajia. Molemmat tervehtivät meitä iloisesti. He ovat lupautuneet näyttämään meille, kuinka esteetöntä liikkuminen yliopistoalueella heidän näkökulmastaan on. ”Ota toki käsivarrestani kiinni. Et olekaan ennen tainnut opastaa sokeaa”, Kannisto nauraa. Sekä suomen kieltä opiskeleva Astikainen että saksan kieltä opiskeleva Kannisto ovat saaneet yliopistolla liikkumiseen opastusta. Nyt useat heidän tuntemansa reitit ovat tukittuina rakennustöiden vuoksi. Yrittäessään johdattaa meidät pääkirjastolta F-rakennukselle, Astikainen päätyy tutulla reitillään umpikujaan. Kun kerromme hänen juuri törmänneen aitaan, jossa lukee ”Tässä tehdään tulevaisuuden oppimisympäristöä”, hän hymähtää huvittuneena. Lopulta kolmas reitti vie meidät F-rakennukselle. Kampusalueella saamme osaksemme paljon katseita. Osa on ihmetteleviä, osa selvemmin sääliviä. Aistivatko näkövammaiset katseet? ”Minua saa kyllä tuijottaa. Enhän minä sitä näe, joten mikäs siinä, jos ihmisillä ei ole muuta tekemistä”, Kannisto kuittaa. Astikaisen ja Kanniston kokemukset kanssaopiskelijoista ovat pääasiassa positiivisia. Opiskelijat tulevat yllättävän rohkeasti ja oma-aloitteisesti opastamaan heitä liikkumisessa. Opiskelutilanteissa Astikainen ja Kannisto ovat huomanneet monen arastelevan työskentelyä näkövammaisen kanssa. ”Esimerkiksi ryhmätyötilanteissa pyrin itse luomaan rennon ilmapiirin. Varmasti ihmistä jännittää, jos hänen täytyy ensimmäistä kertaa toimia sokean kanssa”, Astikainen toteaa. seminaarinmäKeä Kierreltyämme kuljemme vielä Mattilanniemeen ja päätämme kierroksemme Agoralle. Istahdamme Piatoon juttelemaan esteettömyydestä. Kulkemamme reitin varrella oli selviä esteitä, mutta Astikainen ja Kannisto muistuttavat, ettei esteettömyydessä ole kyse vain liikkumisesta. Ennen kaikkea kyse on asenteista ja ilmapiiristä. ”Auttamishalu ja ennakkoluuloton asenne helpottavat kaikessa”, toteaa Kannisto. Molemmat kokevat yliopiston ottavan heidät kaiken kaikkiaan hyvin huomioon. Eniten heitä helpottavat oppimismateriaalit elektronisessa muodossa. Näkövammaiset käyttävät tietokonetta puhesyntetisaattorin ja pistenäytön avulla. ”Esimerkiksi Optima on taivaan siunaus. Kaikki on siellä, ja harva enää jakaa mitään monisteita”, Kannisto sanoo. Tentit he saavat muistitikuilla paperiversioiden sijaan. Tämä on heidän mielestään yksi konkreettinen esimerkki esteettömyydestä. Tarvittaessa he saavat myös lisäaikaa tenttien tekemiseen. Astikainen kertoo, että hänelle oli itsestäänselvää hakeutua opiskelemaan nimenomaan Jyväskylän yliopistoon. ”Tiesin, että Jyväskylässä on esimerkiksi näkövammaisten koulu, joten oletin myös yliopiston ottavan näkövammaisasiat jotenkin huomioon. Olin yhteydessä erääseen toiseen yliopistoon, missä asiat eivät olleetkaan ihan näin.” niin astiKainen kuin Kannistokin ovat jo valmistuneet omilta aloiltaan humanististen tieteiden kandidaateiksi. Molempien opinnot jatkuvat vielä jonkin aikaa. Astikaista kiinnostaisi opettajan ammatti, Kannistoa mahdollisesti käännöstyöt. Mitä he ajattelevat tulevaisuudestaan? ”Työn saaminen näkövammaisena tai minä tahansa vammaisena ei toki ole ihan sieltä helpoimmasta päästä, ellei sitten ole erityislahjakkuus jossakin. Tavantallaajanäkövammaiselle työnsaanti voi olla hankalaa. Toivon kuitenkin löytäväni jotakin”, Kannisto pohtii. Astikaista ja Kannistoa kuvaavat kenties parhaiten sanat huumorintaju, hyväntuulisuus ja optimismi. Sokeus ei ole heille este. Se on osa heitä. Kahden yhdessä vietetyn tunnin jälkeen hyvästelemme toisemme kaikki hyvillä mielin. ”Näkyillään”, Astikainen naurahtaa. teksti Petra Nykänen kuvat Tatu Onkalo ”MusTelMiin on ToTuTTu!” Vielä kierros yöllä ilmestyneen lumikasan ympäri, ja olemme Fennicumilla. Lumeen ja sohjoon Astikainen ja Kannisto ovat jo niin tottuneet, etteivät viitsi säästä valittaa. Päärakennuksen seinustalla kasvava puu toimii hyvänä maamerkkinä. ”Toivottavasti tätä ei ikinä kaadeta!” Liian läheltä ohitse kiitävä pyöräilijä saattaa säikäyttää. Oudommalla reitillä on helpompaa napata avustajaa kyynärpäästä ja muodostaa letka. ”Ennästyksemme taitaa olla yhdeksän samassa jonossa. Se mahtoi olla hauskannäköistä”, Astikainen ja Kannisto muistelevat. Hupsista! Lozzin eteisessä törmäsimme arjen pieneen esteeseen, mutta muuten ruokala on Kanniston ja Astikaisen suosikki. Henkilökunta saa kiitosta ystävällisestä palvelusta.
12 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 Yliopiston strategisen kehittämisen parissa työskentelevä suunnittelija Hannu Puupponen kertoo esteettömyydessä olevan kyse yksilön ja ympäristön suhteesta. ”Ihmisille esteitä tuottavia asioita on paljon, ja kaikki tilanteet ovat yksilöllisiä. Jotkut ryhmiä kohtaavat enemmän esteitä, koska yliopiston kaltaisissa yhteisöissä palvelut on mietitty keskimääräisen käyttäjän näkökulmasta”. Puupponen muistuttaa, ettei esteettömyys tarkoita pelkkiä liikkumisesteitä. Esteet voivat liittyä myös esimerkiksi sisäilmaan tai tietotekniikkaan. Hän kertoo myös kielija kulttuurikysymysten tulleen viime aikoina selvemmin esille. Puupponen ja opintohallintopäällikkö Tuula Maijanen toteavat Seminaarinmäen ja Mattilanniemen remonttitöiden aiheuttavan tällä hetkellä esteitä koko yliopiston väelle. ”Se, että yliopistolla on nyt niin paljon henkilöitä väistötiloissa, tuottaa varmasti kaikille esteitä. Jatkuva muuttoliike hankaloittaa eloa ja saavutettavuutta omalla tavallaan”, toteaa Maijanen. Puupponen näkee erityisen tärkeänä, että yliopiston uudisrakennuksissa otettaisiin huomioon esteettömyys ja saavutettavuus jo piirustuspöydällä. ”Se olisi tehtävä perusteellisesti eikä aina vain lain vähimmäisvaatimusten mukaan. Pitäisi pyrkiä oikeasti sellaiseen rakennukseen, jossa kaikkien on helppo liikkua ja toimia.” Esteettömyys tuottaisi etuja koko yliopistolle. ”Esteettömäksi tehtyjen tilojen siivoaminen on nopeampaa ja helpompaa, ja se säästää jonkin verran kustannuksia. Tietenkin liikkuminen esteettömissä tiloissa on kaikille käytännöllisempää”, Puupponen arvioi. Ylistönrinteen ja -mäen molemmat näkevät hankaliksi lähinnä jyrkkien mäkien vuoksi. Puupponen toteaa rakennuksista kemian laitoksen pohjapiirroksen olevan kenelle tahansa vaikeaselkoinen. Maijanen puolestaan muistuttaa, että Ylistönmäellä sijaitsevat rakennukset eivät ole yliopiston varsinaisia rakennuksia vaan väistötiloja. vammaisten opiskelijoiden yhdyshenkilönä toimiva Maijanen harmittelee vammaisopiskelijoiden kanssa käytävää dialogia heikoksi. Heistä ei saa lain mukaan pitää minkäänlaista rekisteriä, joten yliopiston puolelta heitä on miltei mahdotonta tavoittaa. ”Tämä tietynlainen hienotunteisuus on viestinnällinen ongelma”. Yliopistossa on kehitteillä Esteetön yliopisto -ohjeistus, jonka myötä myös oppilaitoksen ja opiskelijoiden väliseen vuorovaikutukseen on tulossa muutoksia. Uuden ohjeistuksen lisäksi yliopisto käynnistää vielä tänä vuonna sisäasianministeriön suosituksen mukaisen yhdenvertaisuussuunnitteluprosessin. ”Näkisin esteettömyyden olevan yhdenvertaisuuden käytännön toteuttamista. Esteettömyys otetaan siis suunnitteluprosessissa laajasti huomioon”, Puupponen kertoo. jYY:n hallituksen varapuheenjohtajan Hanna Huumosen vastuualueita hallituksessa ovat liikunta ja sosiaalipolitiikka, joista jälkimmäiseen sisältyvät terveys-, tasa-arvoja yhdenvertaisuusasiat – myös esteettömyys. Huumonen jakaa esteettömyyden kahteen osaan: fyysiseen ja sosiaaliseen esteettömyyteen. ”Ensimmäiseen kuuluvat muun muassa aistivammat, liikuntarajoitteet ja oppimisvaikeudet sekä niiden takia tehtävät erityisjärjestelyt. Sosiaalinen esteettömyys on ideaalitilanteessa ilmapiiri, joka mahdollistaa saavutettavuuden ja kaikkien yksilöiden yhdenvertaisen osallistumisen”, Huumonen selventää. Sosiaalinen esteettömyys voi olla esteiden purkamista esimerkiksi vammaisopiskelijoiden ja muiden välillä. Huumonen toivoo, ettei opiskelijoita enää jaettaisi erityisryhmiin, jotta kaikki voisivat tuntea kuuluvansa samaan suureen yhteisöön. Hän sanoo pohtineensa muun muassa, miten yliopistoliikunta saataisiin myös liikuntarajoitteisille sopivaksi. ”Pitäisikö meillä olla erityisliikuntaryhmiä? Mielestäni ei pitäisi. Se on takapajuista ajattelua, koska silloinhan me juuri jakaisimme ihmiset eri ryhmiin satunnaisten fyysisten ominaisuuksien perusteella ja korostaisimme erilaisuutta erityis-etuliitteellä.” huumosen mielestä yliopisto ei ole vielä kaikille esteetön ja saavutettava. ”Esimerkiksi liikunnan rakennus on täysin esteellinen. Liikunnalla voidaan tehdä esteettömyyden eteen varsin vähän, koska se on Alvar Aallon rakennus. Aaltohan ei ollut mikään esteettömyyden edelläkävijä.” Huumosella on kuitenkin ratkaisu yliopiston saavutettavuuden parantamiseksi: parempi tiedottaminen. Hänen mukaansa esteettömyys on hyvin paljon nimenomaan viestintää. Tarpeeksi näkyvät ohjeet ja opasteet ovat Huumosen mielestä erityisen tärkeitä nyt, kun yliopistolla on käynnissä monia rakennustöitä, joiden vuoksi opiskelijoiden tutut reitit ovat muuttuneet. Huumonen ottaa esiin myös yhden keskusteluissa usein sivuutettavan näkökulman esteettömyyteen. Kyse on seksuaali-identiteetteihin liittyvästä esteettömyydestä. Huumonen uskoisi muun muassa unisexvessojen luovan saavutettavuutta. Pelkät miesten ja naisten vessat eivät palvele transsukupuolisia ihmisiä tai muita, jotka eivät koe mahtuvansa perinteisiin sukupuolilokeroihin. ”Esteettömyydessä on kyse yllättävän pienistäkin asioista. Ne ovat yleensä myös asennekysymyksiä. Täytyy olla halua tehdä muutoksia ja nähdä tosi laajasti se, mitä saavutettavuus voi olla.” Yhdenvertaisuuden käytännön toteuttamista Yliopisto ei ole kaikille saavutettava Pitäisikö meillä olla erityisliikuntaryhmiä? mielestäni ei Pitäisi. se on takaPajuista ajattelua. tämä tietynlainen hienotunteisuus on viestinnällinen ongelma.
13 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 Marraskuu. Helvetti maan päällä. Onneksi ihminen on hyvin sopeutuva otus. Työnteon ja opiskelun lisäksi itsemurha-ajatusten aktualisoitumista teoiksi voi yrittää viivyttää vaikkapa urheilulla, teellä, suklaalla, alkoholilla ja taiteella – kuten teatterilla. Menot Teatterin marraskuu TäMän lehden ilmestyessä monilla Jyväskylän teatterintekijöillä on krapula tai vähintäänkin katarttinen tyhjyys. Tämä siksi, että viikonloppuna on ollut niin paljon paljon enskareita. Olemme teatterikaupungissa. 55-vuotiaassa Huoneteatterissa sai 1.11. kantaesityksensä Kirsi Saurénin ja Jarmo Lintusen käsikirjoittama ja ohjaama Oy Taikahuilu Ab. Kyseessä on nokkahuilutehtaaseen sijoittuva farssi työelämästä. Musiikista käsittääkseni vastaa yhä W.A. Mozart. Seuraava esitys on perjantaina 8.11. Huoneteatteriin voi tutustua jo keskiviikkona 6.11., kun vuorossa on Bertolt Brechtin runoihin ja 1980-luvulla Helsingissä esitettyyn Miten enkeleitä vietellään –kabareehen pohjaava laulelmallinen esitys Enkeleitä vietellään. GallerIa raTaMO, 10.11 asTI nuOreT keskisuomalaiset kuvajournalistit Max Steffansson (s. 1990) ja Esa Ylijaasko (s. 1989) suhasivat Syyskuussa Jyväskylän ilmaisen joukkoliikenteen päivänä busseilla ja kuvasivat paikallista yleisen liikenteen kulttuuria pysäkeillä ja busseissa. Matka kantautui Muuratsalon järvimaisemasta lähiöpubin kautta keskustan lauantaiyöhön. Matkan varrelta tarttui kameran muistikortille monta tarinaa. Vielä ehtii tutustumaan ja hakemaan innoitusta päivittäisiin bussimatkoihinsa. 8.11. huOneTeaTTerI Marraskuu on hyvää aikaa käydä teatterissa, puhua sitten fiksuja punaviinilasin äärellä ja mennä (toivon mukaan taksilla) kotiin lämpimään kynttilän valoon mielellään ei-yksin. kaMpuskInO pETTEri KAlliOMäKi ArVOSTElEE ilOKiVEn TulEVAT näyTöKSET Blue Jasmine WOOdy allen, 2013 Ma 4.11. klO 19.00 Blue Jasmine edustaa taas vaihteeksi hieman synkeämpää Allenia. Cate Blanchett heittäytyy hienosti rooliinsa suihkuseurapiireistä köyhemmän siskonsa kontolle tipahtavana, hermoromahduksen partaalla keikkuvana naisena. näyttelijäohjaus ja dialogi on yhtä loistavaa kuin Allenilla yleensäkin, mutta kaikkinainen hymyttömyys tekee teoksesta himpun verran vähemmän viehättävän lisäyksen ohjaajansa filmografiaan. arvosana: 3/5 John Dies at the End dOn COsCarellI, 2012 TI 5.11. klO 19.00 Kampus Kinon night Visions -ilta on tällä kertaa hassattu Bubba Ho-Tepin ohjaajan Don Coscarellin rasittavan itsetietoiselle comeback-hölynpölylle. Sarjakertomusmainen tarina kertoo yliluonnollisia ilmiöitä ratkovasta tyhjäntoimittajakaksikosta, jotka häsläävät digiötököiden, outojen huumausaineiden ja rinnakkaistodellisuuksien viidakossa. Kauhukomedian huumori on hyvin postmodernia, moninkertaisen ironista laatua – eli sanalla sanoen kylmää ja tyhjää. arvosana: 1/5 Vallankumousratsastajat kaMIl JarMaTOv, 1969 Ma 11.11. klO 21.00 “Easternit” olivat neuvostoVenäjän sisällissotaan sijoittuneita, poliittisesti tiedostavia seikkailuelokuvia, joita itänaapurissamme tuotettiin erityisesti 1960-luvulla. uzbekistanilainen Vallankumousratsastajat on tämän genren tyypillinen edustaja: muutamien näyttävien toimintakohtausten ja komeiden maisemien varaan rakentuva teos, joka tukehtuu liiallisen dialogin alle. arvosana: 2/5 kaTsO MuuT kaMpuskInOn leFFaT OsOITTeesTa www.Jyy.fi/OpiSKEliJAllE/ KulTTuuri/KAMpuS-KinO/ 20.11.karaOke Bar helMI helMI läppä amatöörien stand up -kilpailun ensimmäinen osakilpailu järjestettiin keskiviikkona 9.10. Jyväskylän uusimman stand up –kisan finaali käydään keskiviikkona 20.11. Ehkä siellä leivotaan seuraavaa Ismo Leikolaa. Kaikki kilpailut houstaa stand up -koomikko Joonatan Pitkänen. Tuomareina toimivat koomikko Jaakko Suomala, viihteen sekatyömies Ossi ”Soul” Valpio sekä pitkään skenen parissa pyörinyt Hans Björn. 8.11. FreeTIMe FOlkpunkslaavIGaraGe-orkesteri Tundramatiks on livenä rai-rai-rai-railakas ja rai-rai-rairiemastuttava. lajitoverit on villien huhujen mukaan Jyväskylän paras klezmer-ska-humppa-orkesteri. luvassa on rytmikästä menoa! tekstit Petri Kaikosuo HAnnA-KAiSA HäMäläinEn Kaupunginteatterissa nähtävä Varjomusiikkia Eeva-Liisa Mannerin runoihin (18.11.) vaikuttaa kiintoisalta. Teatterikoneen Jalat alta (ensi-ilta 6.11.) käsittelee aihetta ”Miksi ihmiset eroavat?”. Jyväskylän ylioppilasteatterissa nähdään neljänä iltana (3., 7., 10. ja 17.11.) ässiä hatusta -improa. JyT:n näytelmä uskomattomat (9.11.-5.12.) taas kertoo ilouutisen: Jeesus on tullut maan päälle. Vakiopaine-teatterin Varasto saa uuden tulemisen 22.11. lähtien. Kannattaa käydä tarkastamassa, miten maalikaupan varaston työntekijät rousku ja raninen näkevät maailman. paljon muutakin on tässä kaupungissa marraskuun aikana tarjolla, jos sattuu teatteri kiinnostamaan. 16.11. MusTa kynnys MIksI OlavI Uusivirta ärsyttää niin kovin monia? Multitalentti kaveri ja kaikkea. Miksi joistain tuntuu, että hänen musiikkinsa on niin tekotaiteellista, pseudosyvällistä ja ylipirteää sössöä, että pitää ihan asiakseen haukkua? Hyvää musaa se on kuunnella Bemarissa matkalla kesäfestareille (mökkimajoituksessa) Cheekin ja Jenni Vartiaisen keikoille. Se kai se, hän on menestyksen symboli. 11.11. pOpparI neITsyTkIerTueellaan oleva Strip soittaa Johannes Sarjaston hyvin kiinnostavia ja aika kokeellisia sävellyksiä freefunk –hengessä. Suositellaan erityisesti basisteille ja trippaajille, sillä lavalta on luvassa normaalia enemmän matalia taajuuksia. 22.11. Ja 24.11. pavIlJOnkI ensIn Ismo Alanko juhlii 33 ja ? vuottaan taiteilijaelämää ja sitten pari päivää myöhemmin Suomen suomalaisin elossa oleva ääni Katri Helena juhlii 50 vuottaan (taiteilijaelämää). Miettikää nyt, leidin ensimmäinen hitti puhelinlangat laulaa tuli 1964. Eivä laula langat enää, mutta Katri Helena laulaa. Jos joskus haluaa nostalgiaviihdettä ja kerran astuu paviljonkiin, niin nyt on hyvä sauma pitipä sitten äidistä tai tyttärestä. 6. 11. renTukka renTukan vaalivalvojaiset on oivallinen tilaisuus harjoitella poliittisen illanvieton tunnelmaa kotoisissa puitteissa. Täällä vasemmisto ja oikeisto puhuvat asioista, jotka tulevat aivan iholle juuri Sinun elämääsi, joten voi vaikka harjoitella kannan ottamista. Jos ei ole koskaan ole ollut politiikasta kiinnostunut eikä ole nytkään, niin siinä on silti oma tenhonsa vaikka vain särpiä olutta, kun ihmiset ympärillä ovat innostuneita rakentamaan maailmaa paremmaksi. Jokainen kykyjensä, kullekin tarpeidensa mu kaan! ne varsinaiset vaalipäivät ovat sitten 5.-6.11 ilKKA SAASTAMO inEn MiiKKA pirinEn ”Proosa olkoon kovaa, se herättäköön levottoMuutta. Mutta runo on kaiku joka kuullaan kun, eläMä on Mykkää” Eeva-Liisa Mannerin (1921-95) runosta Teoreema. Mannerin runoutta kuullaan Kaupungintatterin esityksessä 18.11.
Ravinto 14 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 Kyllä se kasvisruoka maistui... sitten lopulta. KuuKauden loppua kohden lihattomuus alkoi tuntua kutakuinkin inhimilliseltä, mutta ikävä oli silti valinnan vapautta ja kebabin tuottamaa ähkyn tunnetta. Lokakuu opetti sen, että bataattikookoskermacurry on syötävää ja että oma äiti voi loihtia samoista herkkusienistä, makaroineista ja ruokakermasta ihan eri annoksen kuin mihin itse pystyisi. lihanhimoa ja alituista nälkää teksti ja kuvat Arto Nyman p otkaisin lokakuun käyntiin lähinnä opiskelijaravintoloiden tarjoamilla kasvikunnan tuotteilla. Mutustaessani hapanimeläkastikkeeseen hukutettua tofua ja anonyymejä kasviksia mielessä kummitteli vieläkin katkera muisto syyskuun viimeisen illan armopalasta. Jättihampurilainen pekonilla ja likimain 400 gramman naudanlihapihvillä jätti monella eri tasolla pysyvät jäljet ainakin omaan sydämeeni. Itse ammu lennätettiin Argentiinasta asti Suomeen todennäköisesti vain minun ilokseni turistiluokassa. Kun nälänhätä yllätti viimeistään viikonloppuisin, olisi itse pitänyt osata täyttää alakoulussa tutuksi tullut lautasmalli tarjousjauhelihan jäädessä koristamaan kauppojen hyllyjä. Oma mottoni ruuanlaitossa on aina ollut ”Mitä rumempaa se on, sitä paremmalta se maistuu”. Pakastevihannekset, quorn ja nuudelit vievät nälän, vaikka eivät samalla pannulla paistettuna silmää hivelekään. Kyllähän minä ehdin kokeilla kaiken maailman soijarisottoja ja cous cous -salaatteja, mutta kuva paljastaa kaunistelemattoman totuuden akateemisen keittiöni arjesta. opisKelijaravintolat olivat aloittelevan kasvissyöjän pelastus. Laiskana ja toivottomana kokkina elin lokakuun alkupuolen pääosin opiskelijajoKa Kuun 4. KAISU SALMINEN JA ANNA NÄVERI lihaton loKaKuu. Eikö kantti riittänyt kuukauden kasvisruokailuun? Ei hätää. Jylkkäri testasi sen puolestasi. lounaan voimin. Suurin positiivinen yllätys oli, kuinka maistuvia kasvisvaihtoehtoja lounaalla tarjottiin. Espanjalaisen pinaattimunakkaan ohessa tarjottu salsa sai melkein hetkeksi unohtamaan sen kaikista koettelevimman kebabeläimen kaipuun. KoKo kuukauden kovin haaste selvitettiin heti lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun kotiseutuni karpaasit kutsuivat allekirjoittaneen viettämään syksyn viimeistä grillin, kaljan ja paskahuussin katkuista mökkiviikonloppua jumalan selän taakse Forssan hujakoille. Pienen paikkakunnan pojilta ei löytynyt myötätuntoa herätyksen kokeneelle ituhipille. Eläintä grillattiin useissa eri muodoissa toiselle kymmenelle raavaalle miehelle, vaikka syöjiä olikin vain viisi kappaletta. Itse märehdin halloumia itku silmässä. ruoKaKoKeiluni ehdottomia hyviä puolia oli se, että söin elämäni parhaan pitsan pikavisiitilläni Isossa-Britanniassa. Täytteet eivät olleet säilykepaprikoja kummempia, mutta sopiva pohja ja kohtuuton juuston määrä tekevät pitsasta sen, mihin se on luotu. Äiti huuteli kovasti perään, että miten siellä Englannissa voi elää ilman lihaa, mutta siellä kasvissyöjällä on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja kuin kotimaassa. Lähikaupan kolmioleipähyllyltäkin löytyy enemmän pelkkiä kasvisvaihtoehtoja kuin täältä yhtään mitään vaihtoehtoja.
15 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 teksti ja kuvat Laura Piiroinen 5:2. Entä jäikö paastodieetti kutkuttamaan takaraivoon? Tai mikä se edes on? Me kokeilimme senkin. E nsimmäisellä viikolla olin innostunut kokeilusta: halusinhan kaikki hyvät terveysvaikutukset ja vielä kilojen karisemisen kauLihanhimoa ja alituista nälkää Eri paikkakunnilta tulEvat opiskElijat haukkuvat kotikuntansa omalla murtEEllaan. paska kotisEutu Esteettistä helevettiä savolaeseen malliin LapinLahti on pien kunta pohjos-savossa. aeka laella peruspitäjä on kysseessä, mopopojat päristellöö ympäri kyliä, yhellä vilikasulla on nähnynnä piäosan keskustasta ja maesema pyssyy suht muuttumattomana vuojesta toeseen. huonolla säkällä kirjastossa törmää johonnii paekallisseen hihhuliin, mutta eepä sen lisäks hirveenä sua eksotiikkoo revittyä pitäjästä irti. Juhani Ahon ja Halosen taeteelijasuvun syntymäpaekkana lapinlahti on kovasti koettanna luuva itestäsä kuvvoo kulttuurjpitäjänä. Eepä siinä mittään, itekkii tulj tämmösenä hörhönä kuvataidelukio käätyä ja mukavoo olj, mutta pitkälle tuntuu välillä menneen piättävillä tahoella tämä kulttuurj-intoilu. lieneeki paekallaan ottoo puhheeks paekallinen ”nähtävyys”. voe voe. aarinkotuuli löötyy keskustan liikenneympyrästä ja vuojesta toeseen aeheottaa semmosta piänsärkyä ettee mittään rajjoo, kuten vieresestä kuvasta voe piätellä. teoksen julukistuspäevänä olj kuulemma mahoton kaatosaje ja taeteelija ite esittelj hirvitystä laasuen proffeetalliset sanat: ”tämä teos toemii parhaeten paskasiällä”. paha väettee vastaan. kaverj kerto joskus että aarinkotuulen keskellä olevan ympyrän pitäs kuulemma pyöriä tuulen mukana, mutta eepä tuo näätä liikkuvan. myöhemmin kuulin, että joskus myräkän keskellä keskiö oes piästännä ilimoelle mahottoman narahuksen ja liikahtanu parj senttiä. hilijaseks veti. Joonas Sutinen en jaksoin kurnivasta vatsasta huolimatta kuitenkin urheilla normaalisti: en kokenut tarvetta oksentaa tai edes pyörtyä, kuten olin pelännyt. toisELLa viikolla minulla oli jo selkeämpi käsitys siitä, mitä oli edessä: nälkää ja kaloreiden laskemista. Lisäksi huomasin paastopäivien olevan selkeästi tavallisia pidempiä, sillä aika kuluu varsin hitaasti kun tietää kunnollisen aterian olevan saatavilla vasta seuraavana päivänä. Paastopäivien toteuttaminen oli yllättävän hankalaa, koska monet sosiaaliset aktiviteetit liittyvät ruoasta ja juomasta nauttimiseen. Tästä syystä havahduin sunnuntai-iltana siihen, että toinen paastopäivä oli jäänyt kokonaan pitämättä. Harmitti, mutta päätin kääntää tilanteen voitokseni: tulin vahingossa kokeilleeksi myös 6:1-dieettiä, josta kuulemma saa samat terveysvaikutukset painonpudotusta lukuun ottamatta paastoamalla viikossa yhden päivän vähemmän. ViimEinEn, kolmas viikko sujui varmemmin ottein. Olin jo kehittänyt strategian paastopäivistä selviämiseen: kolme pakettia pakastettua kasvissosekeittoa oli tarpeeksi pitämään huutavimman nälän aisoissa. Olin kuitenkin myös huojentunut. Pian rääkki olisi ohi. mitä LyhyEstä kokeilusta jäi käteen? Jos ei mitään muuta, niin ainakin varmuus siitä, että kaltaiselleni ruokaa rakastavalle ihmiselle paastopäivät ovat lähestulkoon rangaistus. Painoni ei 5:2 -dieetti lääkäri Michael Mosleyn tunnetuksi tekemässä ruokakikkailussa ideana on se, että kahtena päivänä viikossa rajoitetaan kalorinsaantia noin neljäsosaan normaalista (naiset syövät noin 500 ja miehet noin 600 kaloria), mutta muina päivinä ruoasta saa nauttia rajattomasti. ilmiselvin hyöty paastoamiseksi kutsutusta kaloripiheilystä on painonpudotus, mutta mosley väittää sillä olevan myös mullistavia terveysvaikutuksia. paaston katsotaan muun muassa alentavan huonoa lDl-kolesterolia, estävän syöpien kehittymistä iGF-1 -hormonin tuotantoa vähentämällä sekä siirtävän esimerkiksi alzheimerin tautiin sairastumisen riskiä kymmeniä vuosia eteenpäin sellaisilla henkilöillä, joilla siihen on alttiutta. Eikä siinä vielä kaikki: paastoamisen pitäisi mosleyn mukaan myös pidentää ikää! juurikaan pudonnut, sillä taisin haalia paastopäivien menetetyt kalorit takaisin seuraavina päivinä. Olinko virkeämpi ja skarpimpi? En, päinvastoin tunsin oloni väsyneeksi ja huonotuuliseksi vielä paastopäivän jälkeenkin. Joutunen siis tunnustautumaan menetetyksi tapaukseksi. Se ei onneksi haittaa, sillä saan syödä mitä haluan. Taidankin suunnata seuraavaksi jääkaapille… pan päälle! Valitettavasti ruusuiset kuvat ruokavalion upeudesta hävisivät jo ensimmäisenä päivänä armottoman nälän käydessä kimppuuni. YllättäKaksi päivää piinaa, mutta loppuviikko syömisen vapautta!
O lli Vainio tutustui runoihin pakolla lukiossa vuonna 2005, kun äidinkielen kurssille piti kirjoittaa kolme runoa. Näin saivat alkunsa runot Kylmä yö, Kerberos ja Saaste. ”Sain teksteistäni lopulta opettajalta hyvää palautetta ja hän kehotti jatkamaan niiden kirjoittamista”, Vainio kertoo. Runoilu todellakin jatkui, sillä Jyväskylän yliopistossa puheviestintää opiskelevan Vainion ja hänen isänsä Pekka Vainion esikoiskirja Päivänsäde julkaistiin tänä vuonna. Kirja on runokuvakirja, jossa pojan runot on yhdistetty isän valokuviin. ”Osaan kuvista isä on tilannut runon, mutta jotkut ovat myös syntyneet ikään kuin runo edellä. Tärkeintä runoissa on niiden tunnelma ja tarinat, joita ne kertovat”, Vainio kertoo. Kirjan julkaisun lisäksi Vainio on kehittänyt myös aivan uuden tavan luoda ja tehdä runoutta. Hän haluaa yhdistää sosiaalisen median ja runouden. Vainio aloitti viikonloppurunojen teon elokuussa. Hän pyytää Facebookissa ja Twitterissä seuraajiaan kertomaan hänelle sanoja ja teeman, joista hän illan aikana luo runon. ”Ensimmäisenä viikonloppuna runoon tuli 55 sanaa, muun muassa mörökölli, pannukakku ja munakoiso”, Vainio nauraa. Hän on kiinnostunut osallistavasta runoudesta. Hän ei halua, että ihmiset vain seuraavat hänen tekemisiään Facebookissa, vaan tahtoo heidän myös osallistuvan keskusteluun ja luovan jotain uutta. ”Oma some-strategiani on, etten haluaa lisää tykkääjiä vaan luoda heille myös jotain seurattavaa. Uskon, että ihmiset haluavat näin myös lukea runoja, kun näkevät mitä saan aikaan juuri heidän antamistaan sanoista”. Esimerkiksi ensimmäisen illan tuloksena oli runo ”Mörököllin nekrofilia”, jonka tekoon oli osallistunut 55 ihmistä. ”Siitä tuli itseasiassa ihan sikahyvä, vaikka olikin aika haastavia sanoja”. Viikonloppurunojen kautta syntyi myös idea radiorunosta, jonka Vainio toteutti Yle Kymenlaakson kanssa syyskuun lopussa. ”Radion aamujuontaja kysyi minulta Twitterissä, haluaisinko lähteä mukaan tekemään jotain uutta. Vastasin tietysti kyllä”, aikaisemmin Kotkassa asunut runoilija kertoo. Konkreettisesti runo toteutettiin niin, että puoli kahdeksalta juontaja soitti Vainiolle Jyväskylään ja teki pikaisen haastattelun. Sen jälkeen kuuntelijoilla oli tunti aikaa heitellä sanoja Yle Kymenlaakson sekä Vainion itsensä Facebook-sivuille. Sen jälkeen Vainio loi 45 minuutissa Kymenlaaksoon liittyvän runon ja luki sen ääneen suorassa radiolähetyksessä. ”Meinasin kompastua esimerkiksi sanaan taidetyökalut, mutta kolme minuuttia ennen lähetyksen jatkumista sain runon kuitenkin valmiiksi”, hän kertoo. Vainio on saanut hyvää palautetta radiorunostaan. Hän onkin miettinyt, olisiko idea mahdollista toteuttaa myös esimerkiksi Keski-Suomen Ylen kanssa. ”Ainahan ei tiedä että onnistuuko runo, mutta ainakin tekniikka toimii hyvin”, hän nauraa. Pari viikkoa ennen radiorunon tekemistä Vainio kokeili myös runouden luomista live-esityksenä. Hän kirjoitti runoaan avoimesti Google Drivessa ja myös vastaili ihmisten kysymyksiin palvelun pikakeskustelun kautta. ”Ihmiset näkivät konkreettisesti miten sanat putoilivat paperille. Tein kaiken heidän silmiensä alla, ja kerroin koko ajan mitä olin tekemässä”. Somerunojen tekemiSen lisäksi Vainio on jatkanut myös tavallisten runojen kirjoittamista. Uuden kuvarunokirjan julkaisemista hän suunnittelee isänsä kanssa joko vuoden 2014 jouluksi tai 2015 äitienpäiväksi. ”Samalla linjalla jatketaan kuin Päivänsäteessäkin eli tunnelmat ja tarinat eivät unohdu”, Vainio kertoo. Jo nyt itseään runoilijaksi tituleeraava nuori mies ei kuitenkaan haaveile elättävänsä itseään runoudella tai kirjoittamisella. Hänen suurin mielenkiintonsa kohdistuu – yllättäen sosiaaliseen mediaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen myös verkossa. ”Haluan tulla viestinnän alan asiantuntijaksi. Ehkä kierrän joskus sitten kouluissa kertomassa, miten sosiaalisen median voi yhdistää vaikkapa runouteen”. runot. Ne voivat olla pöytälaatikoihin kirjoitettuja teinityttöjen tunteita – tai Twitteristä poimittuja sanoja ja ajatuksia, jotka futaajamies koostaa somerunoksi. teksti Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo Kulttuuri 16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 Kulttuuri 16
So m er u n o po ik a Valtaistuimelta varastolle Tuomas Kyrö: KunKKu (silTala) Yleensä paras idea on niin yksinkertainen, että kuka vain olisi voinut keksiä sen, mutta vain yksi ihminen on ajatellut sitä. Tällaiseen ideaan perustuu Tuomas Kyrön uusin romaani Kunkku. Suomi on menestynyt kuningaskunta, kun taas Ruotsi on kärsinyt useista sodista 1900-luvun aikana. Kyrö on kirjoittanut koko länsimaisen historian uusiksi, ja todellisuudesta tutut henkilöt ovat kirjassa päätyneet aivan uusille työurille. Perhesuhteissaan epäonnistunut Suomen kuningas Kalle XIV Penttinen joutuu luopumaan kruunustaan. Elektroniikkaliikkeen varastotyöntekijänä hän yrittää etsiä perheelleen ja elämälleen uutta suuntaa. Tarina on kujeileva ja sujuva. Kirjan huumori on välillä revitelty kunnolla lukijan kasvoille, toisinaan puolestaan piilotettu nokkeliin oivalluksiin. Kyrö puuttuu osoittelematta monarkian järkevyyteen, globaaleihin ongelmiin sekä yksittäisen ihmisen toimeentuloon. Laura Kuivalahti Sata vuotta taitoa Jyväskylässä suomen KäsiTyön museon juhlanäyTTely 8.12. asTi Tänä vuonna juhlitaan Käsija taideteollisuusliitto Taito ry:n ja Taito Keski-Suomi ry:n satavuotissynttäreitä sekä Suomen käsityön museon 125-vuotista taivalta. Juhlavuoden kunniaksi Suomen käsityön museo on pyhitetty Käsityö elämässä Hantverk i livet -näyttelylle, joka on auki 8.12. asti. Perusnäyttelyn kyljessä on kuukausittain vaihtuva pienempi katselmus. Nyt nähtävissä oleva Taitoa oppimassa -näyttely esittelee käsityökouluissa opiskelevien lasten ja nuorten tekemiä käsitöitä. Esillä on kaikennäköisiä tuotoksia keppihevosista isompiin installaatiomaisiin koriste-esinekokonaisuuksiin. Nuorempien tekijöiden työt hellyyttävät, aikuisempien taas ihastuttavat ja jopa inspiroivatkin. Vaikka käsityömuseon kaikki kolme kerrosta on omistettu juhlanäyttelylle ja tarjolla on useampia työpajoja, kokonaisuus tuntuu pieneltä ja nopeasti läpikäydyltä. Silti suosittelen käsityönnälkäisille näyttelyssä käyntiä erityisesti perjantaisin, jolloin museoon on maksuton sisäänpääsy. Ja silloin kokoontuu myös sukkapiiri! Laura Piiroinen Täysi napakymppi jP ahonen PerKeros (Wsoy) JP Ahosen (Villimpi Pohjola, Puskaradio) ja KP Alaren sarjakuvaromaani kertoo nuorista aikuisista fantastisessa Tampereessa, jossa karhut soittavat bändeissä, musiikki muuttaa todellisuutta ja kauniit kauppatieteilijät rakastuvat renttuihin. Akselin päässä on visio maailmanluokan bändistä. Mutta vuosien yrittämisen jälkeen läpimurto siintää vain unelmissa ja parisuhdekin takkuilee. Uutta potkua tuo uusi laulaja sekä kuvioihin tullut toinen bändi joiden jäsenissä muhkeista viiksistä huolimatta on jotain petomaista. Perkeros on romaanina täysi napakymppi. Sivellinjälki on kaunista, väritys maailmanluokkaa ja tarinan toden ja fiktion sekoitus koukuttava. Laura Piiroinen Pääosin poutaa ZarKus Poussa: PosiTiivinen KraPula (ProPromoTion) Zarkus Poussa on säestänyt useita Suomen eturivin artisteja, mutta omaa nimeä kantava tuotanto on jäänyt vähemmälle. Nyt hän on julkaissut toisen sooloalbuminsa – kahdeksan vuotta ensimmäisen jälkeen. Ansaitseeko Poussa paikkansa parrasvaloissa? Positiivinen krapula tarjoilee enimmäkseen harmitonta poppia muutamilla kiemuroilla. Poussan ulosanti tuo ajoittain mieleen brittilyhtye Elbowin ja sen heleääänisen keulahahmon Guy Garveyn. Positiivinen krapula kuulostaa ammattimaiselta, mutta kikkailevat kappaleet jäävät turhan etäisiksi. Tyhjänpäiväisillä pikkunokkeluuksilla täytetyt sanoitukset eivät tarjoa riittävästi pureskeltavaa. Poussan uutuuslevy on parhaimmillaan, kun mies uskaltaa irrottautua kepeästä rallattelulinjastaan. Esimerkiksi levyn puolivälietappi Ehdoton ehkä kiskaisee mukaansa reippaalla jurnutuksellaan. Potentiaalia olisi parempaakin. Arimo Kerkelä Syntinen maailma toimittajan silmin heiKKi aiTToKosKi: narrien laiva (hs-KirjaT) Heikki Aittokoski on pitkän uransa aikana ulkomaantoimittajana nähnyt maailman kauheuksia enemmän kuin päivälehden ulkomaansivuille pystyy kirjoittamaan. Seitsemän kuolemasynnin hengessä Aittokoski kertoo uusimmassa kirjassaan maailman epäoikeudenmukaisuudesta muun muassa Bangladeshin vaatetehtaissa . Narrien laiva lähtee tahmeasti liikkeelle. Kirjan johdannossa Aittokoski esittelee turhan tarkasti romaaninsa nimikaimaa, yli viisisataa vuotta vanhaa kirjaa ja suhdettaan siihen. Hitaan alun jälkeen Aittakosken kirjoitustapa on kuitenkin miellyttävä, vaikka aihe ei sellainen olekaan. Lukija voi tulkita Aittokosken teoksen kahdella tavalla: kannustimena taistella maailman epäoikeudenmukaisuutta vastaan tai tekosyynä sulkea silmänsä tiukemmin kaikelta vääryydeltä. Toivoa sopii, että kirjan sulkiessaan suurin osa lukijoista ei ole vaipunut totaaliseen epätoivoon. Laura Kuivalahti Suomi tarvitsee Muuan Miestä muuan mies – mä olen iloinen (helmilevyT) Muuan Mies on yhtye, joka jakaa mielipiteitä. Solisti Ismo Puhakka ei ole perinteisillä standardeilla teknisesti taitava laulaja ja lyriikat ovat pääosin yksinkertaisia, naiiveja kertomuksia arkielämästä itseironisen linssin läpi vailla uhoa, draamaa tai vaikeita kielikuvia. Yhtyeen musiikillinen ilmaisu on vuonna 2013 poikkeuksellisen orgaanista ja riisuttua. Juuri siksi Suomi tarvitsee Muuan Miestä. Minä olen iloinen on vastakohta turboahdetulle ja -tuotetulle musiikille. Tuloksena on harvinaisen ehyt, maalaisromanttinen ja urbaani eri musiikkityylejä iskelmästä reggaeen ja hiphopiin yhdistävä kokonaisuus sympaattista kansitaidetta myöten. Levy on tehty rennolla otteella ja on nimensä veroinen. Arttu Seppänen Pika-arviot 17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013
Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 Ylioppilaskunta 18 Ma 18.11. Kikherne-kasviscurry Broilerpastapaistos Keitetyt nakit, perunasose Ti 19.11. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Kalakeitto Intialainen lihapata Ke 20.11. Kesäkurpitsavuoka Chilinen uunikala Lihapyörykät To 21.11. Pinaattiohukaiset Broilerjuustokebakot Hawaijilainen porsaspata Pe 22.11. Kasviskastike, spagetti Savukalakastike, spagetti Pizza Ma 11.11. Kasviskiusaus Kalaleike Kinkkukastike, spagetti Ti 12.11. Karibialaiset kasvispihvit Lohipastavuoka Jauhelihakastike Lihakeitto Ke 13.11. Kasvisjuustokeitto Silakkapihvit, kermaviilikastike Pippurinen lihakastike To 14.11. Kasvishernekeitto, pannari Soijastroganoff Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät Pe 15.11. Kukkakaalilasagnette Currykala Jauhemaksapihvit Ma 4.11. Linssikeitto Sitruunainen kalaleike, jogurttikastike Jauhelihalasagne Ti 5.11. Kasvistortillat Yrttiporkkanasei Mangobroileri Ke 6.11. Punajuuri-aurajuustokiusaus Lohikeitto Intialainen lihapata To 7.11. Ratatouille Kalaa sitruunakastikkeessa Lindtröminpihvi Nakkikeitto Pe 8.11. Kasvispizza Värikäs uunikala Riistapyörykät iloKiven ruoKalisTa 4.11.–22.11 vKo 47 vKo 46 vKo 45 o len seurannut tämän vuoden edarivaaleja tarkoin. Olen istunut vaalipaneeleissa, selannut kaikkien ehdokkaiden vaalikonevastaukset läpi ja lukenut vaaliliittojen blogeja. Olen keskustellut ehdokkaiden kanssa heidän vaalitavoitteistaan ja lukenut jopa edarikokousten vanhoja pöytäkirjoja tehdäkseni valintani. Miettinyt, kuka edustaisi juuri minua parhaiten ylioppilaskunnan edustajistossa. Kenen naamaa haluaisin katsoa Ilokiven seinällä seuraavat kaksi vuotta. Tällä hetkellä en juuri kenenkään. Ehdokkaiden välille on hirvittävän vaikeaa tehdä omassa päässään mitään eroja. Mikä se sellainen Grönionin edustaja on, joka ei kannata kasvisruokapäivää? Häh? Jyvivan vihervassaritkin ovat nykyään yritysyhteistyön kannalla ja Luonnontieteilijöitä ei näy edes vaalipaneeleissa. Ja niin, ne paneelit. Samat naamat niissäkin pyörivät ja ilmeisesti tänä vuonna Jyväskylän Kokoomusopiskelijat ovat yhtä kuin Veera Ylimaunu ja Jyväskylän Demariopiskelijat kuin Noora Luukka. Keskustaopiskelijat puhuvat itsensä pussiin sanomalla aivan eri asioita painottaen samalla ryhmäkuria, ja osa Mitävittua-kerhon ehdokkaista on vain yhtä pihalla JYYn asioista kuin lumiukot. MaailMa muuttuu, ymmärrän sen kyllä, ja ehkä onkin ihan hyvä etteivät Jyvivankaan tyypit suhtaudu kaikkeen markkinataloudelliseen niin kriittisesti kuin joskus aikaisemmin. Kriittinen suhtautuminen vain tuntuu puuttuvan nykyään aika monesta asiasta. Vaalipaneelien suosituimmat sanat kun todennäköisesti ovat olleet ”komppaan” ja ”olen samaa mieltä”. Tämä ennustaa erittäin sopuisaa edarikautta, mutta asettaa äänestäjän vaikeaan asemaan. Ketä äänestän, kun kaikki ovat kaikesta kumminkin samaa mieltä? No enpä äänestä sitten ollenkaan. Tämä asenne näkyi myös JYYn kirjastolla pidetyssä vaalipaneelissa, joka oli ennen keskustelun alkua ääriään myöten täynnä. Istumapaikkaa sai oikeasti etsiä. Hieman ennen paneelin loppua vilkaisin taakseni ja tajusin, että puolet porukasta oli kadonnut jonnekin. Näin ylioppilaskunnassa hoidetaan demokratiaa. Myönnän ToKi, että edariehdokkaissa on myös eroja. Ne vain ovat sitten hämmentävän ristiriitaisia. Tästä mahtava esimerkki on Pressure & Poikkitieteilijöiden paljon puhuttu perussuomalainen Aleksi Hernesniemi, joka vaalikoneen mukaan tahtoisi lakkauttaa Jylkkärin. Joo, kyseisen lehden toimittajana minulla on oma lehmä ojassa ja syvällä onkin, mutta en silti vain pysty ymmärtämään, miksi Hernesniemi yrittää edustajistoon juuri tästä vaaliliitosta. Pres&Poik:in yksi suurimmista vaalilupauksista kun nimenomaan on ”JYYn tiedottamisen turvaaminen”. Joo, sitoutumattomuus, ymmärrän, mutta pieniä linjavetoja toivoisin tähänkin. Edarivaalit kun ovat edelleen listavaalit. Ketä tässä nyt pitikään äänestää, jos tiedottaminen oli tärkeää? Kyllä, vedin tästä sen kuuluisan palkokasvin nenääni, mutta ainakin kehtaan sanoa ja näyttää sen. Samaa toivoisin myös edariehdokkailta. Näyttäisitte ja antaisitte äänestäjille edes jotakin. En komppaa! Edusajistovaalien ennakkoäänestys käynnistyi keskiviikkona 30. lokakuuta. Eniten edarivaaleissa ärsyttää ehdokkaiden hissuttelu ja höntsäily. näKöKulMa Suvi-Tuuia Nykänen TaTu ONKaLO
19. sivun kasvo 19 Jyväskylän Ylioppilaslehti 10/2013 Sattumalta Shrek. Maria Lund olisi päässyt opiskelemaan oikeustieteelliseen Ranskassa, mutta hän ei koskaan aloittanut opintoja. Sen sijaan hänestä tuli laulaja, näyttelijä – ja keskisuomalainen. teksti ja kuva Petra Nykänen N uorempana en tiennyt haluavani työskennellä musiikin parissa. Musiikki oli minulle vain harrastus. Soitin harppua ja pianoa, mutta laulaminen ei ollut minulle ykkösjuttu missään vaiheessa. Ehkä siksi, että vanhempani lauloivat kumpikin. Se oli siis periaatekysymys. Kirjoitettuani ylioppilaaksi Düsseldorfissa hain opiskelemaan oikeustiedettä Ranskaan. Minua kiinnosti kansainvälinen oikeus ja diplomaatin ura. Puhun suomen lisäksi saksaa, ranskaa, romaniaa, englantia ja espanjaa – joten toivoin voivani matkustaa paljon ja käyttää kielitaitoani. Olisin päässyt kouluun sisään, mutta en koskaan aloittanut opintojani. Halusin sittenkin kokeilla uraa musiikkialalla. Olin tuossa vaiheessa jo saanut tehdä keikkaa vähän kuin kesätyönä. Lauloin jazzia. Se oli minulle todella mielekästä ja rakasta. Eivätkä vanhempani laulaneet sitä. He olivat molemmat oopperalaulajia. elämäni oli tuolloin vielä melko vahvasti synnyinmaassani Saksassa, eikä Suomeen muuttaminen kuulunut suunnitelmiini. Sitten sain Marian roolin Tampereen Teatterin West Side Story -musikaalista. Se oli minulle sellainen unelmien täyttymys, koska tunsin musikaalin jo entuudestaan läpikotaisin. West Side Storyn myötä muutin virallisesti Suomeen. Tapasin miehen ja menimme naimisiin. Kaikki oli sattuman kauppaa. Nyt olen asunut Hankasalmella nelisen vuotta. Ennen muuttoani minulla ei ollut minkäänlaista suhdetta Hankasalmeen. Asuin Tampereella ja olin juuri eronnut miehestäni. Ja sitten… Etuovi.com. Iso tyhjä tontti veden äärellä, keskellä metsää. Siitä se unelma sitten lähti. Hakusanana minulla oli Keski-Suomi, koska sijainti on keikkailevalle ihmiselle todella kätevä. Jos Helsinkiä mietitään, niin sehän on oikeasti aika periferiassa. Kaikki isot jutut ovat toki keskitettyinä sinne, ja varmaan siellä olisi paljon töitä, jos niitä haluaisi sieltä etsiä. Shrek-muSikaali on ensimmäinen teatteriprojektini Jyväskylän kaupunginteatterissa. On todella hienoa, että Shrek saatiin tänne. Olin aiemmin käynyt useita kertoja täällä keikalla. Haaveilin aina pääseväni tänne pukuhuoneeseen ihan oikeasti enkä vain hetkeksi tai yhdeksi päiväksi. Täällä on todella energinen ja nuori teatterinjohtaja. Hänellä on hyviä ideoita. Ensimmäistä kertaa törmään myös siihen, että teatterissa, työpaikalla, kukaan ei hauku johtajaa. Se on erikoista. Sen täytyy merkitä jotakin. TäSSä ammaTiSSa tulee väistämättä kausia, että töitä ei ole tarjolla. Kyllä se silloin kalvaa, ettei minulla ole mitään koulutusta. Diplomaatin ura olisi ollut se toinen suuri haaveeni. Olisin saanut olla ihmisten kanssa tekemisissä, matkustella eri maissa ja kunnianhimoisesti joka maassa oppia vielä uuden kielen. Toki välillä vähän harmittaa, että tuo jäi toteutumatta. Mutta olisi minua harmittanut hirmuisesti sekin, jos en olisi saanut pukeutua näihin kaikkiin ihaniin hameisiin ja mekkoihin. Työajat ja työpätkät ovat sellaiset, että pääsen matkustelemaan oikeastaan milloin vain haluan. Luulen, että se riittää minulle. Pääsen aina silloin tällöin vetreyttämään kielitaitoani. En ole harkinnut paluumuuttoa Tampereelle tai muuallekaan. Olemme uuden mieheni kanssa rakentaneet ihan oikean kodin Hankasalmelle. Uskon myös, että lapsemme on hyvä kasvaa siellä. Olen löytänyt hyviä ystäviä ja koen, että olen jo juurtunut tänne Keski-Suomeen. Joskus tulevaisuudessa haluaisin vielä perustaa oman leipomoliikkeen. Sekin todennäköisesti tulee sijaitsemaan Hankasalmella.
decides! Vote in the Student Union elections jyy.fi/election2013 Candidates and voting locations Decide who Election days Students elect the 41 members of the Council of Representatives. The Council makes all the important decisions concerning the Student Union. All students who have paid the Student Union fee are eligible to vote. Advance voting Polling stations all around the campus Nov 5-6 Oct 30-31 JYY Stu de nt Un ion of the Universit y of Jyv äsk ylä päättää! Äänestä JYYn edustajistovaaleissa jyy.fi/edustajistovaal it Ehdokkaat ja äänestyspaikat: Päätä, kuka Vaalipäivät Nyt valitaan JYYn 41-henkinen edustajisto, joka tekee kaikki tärkeimmät ylioppilaskuntaa koskevat päätökset ja määrää sinunkin jäsenmaksuvarojesi käytöstä. Äänestää saavat kaikki jäsenmaksun maksaneet yliopisto-opiskelijat. Ennakkoäänestys Äänestyspaikkoja ympäri kampusta 5.-6.11. 30.-31.10. JYY Jyv äs ky län ylio piston yliop pila sku nta 2,60 Avoinna normaalisti koko kesän! katriina Tykkäämme sinusta. Tykkäätkö sinä meistä? facebook.com/jylkkari