Edustajistovaalit tulevat Ehdokkaita enemmän kuin aikoihin. Uutiset 2 Maantieteen merkitys on toissijainen. Sivu 8 Osakunnista tuli kaveriporukoita Näkövammaisuus ei estänyt tutkimusta. Sivu 12 Lauran gradu Euroopan paras NUMERO 13/2007 29. LOKAKUUTA – 12. MARRASKUUTA 48. VUOSIKERTA ABINUMERO KESKIAUKEAMA Koulutusputkeen heti kirjoitusten jälkeen
EDUSTAJISTOPAIKKOJA vaalikaudelle 2007–2009 tavoittelee yhteensä 11 vaaliliittoa. Sen lisäksi ehdolla on yksi vaaliliittoihin kuulumaton ehdokas. Sosialistiopiskelijat ja Maltillinen äärivasemmisto ovat perustaneet keskenään vaalirenkaan. Vuonna 2005 paikkoja edustajistoon tavoitteli 10 ryhmää. Potin veivät kotiin Demariopiskelijat. Ryhmä sai neljä lisäpaikkaa ja on siis viimeiset kaksi vuotta toiminut suurimpana ryhmänä seitsemällä edaattorillaan yhdessä Pörssi & Dumpin kanssa. Häviäjiä olivat Poikkitieteilijät ja Grönioni, jotka molemmat saivat neljä edustajaa entisen kuuden sijaan. Pörssi & Dumppi säilytti seitsemän paikkaansa. Kaikki muut saivat yhden lisäpaikan. Sosialistiopiskelijat eivät saaneet kaksi vuotta sitten yhtään edokasta läpi, ja tänä vuonna listoilta löytyvä Suomi-Madagaskar-seura ei ollut vielä silloin tavoittelemassa edaripaikkoja. Perinteen mukaan kaikki vaalihumusta kiinnostuneet kokoontuvat toisen varsinaisen vaalipäivän iltana valvojaisiin ravintola Rentukkaan. Viime vuonna tiskin ääreen oli tunkua jo kahdeksan maissa. 29.10.07 UUTISET 2 Tietokirjailijat palkittiin Helsingin kirjamessuilla Vuosittain jaettavat Tietokirjailijapalkinnot ovat tänä vuonna saaneet valtiotieteen tohtori Jaakko Kiander, filosofian tohtori Anna Kortelainen, kouluneuvos, filosofian lisensiaatti Kirsti Mäkinen ja kansanedustaja, emeritusprofessori Erkki Pulliainen. Suomen tietokirjailijat ry myönsi palkinnot nyt seitsemättä kertaa. Palkinto myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietokirjatuotannosta. Palkintojen suuruus on 6000 euroa. Suomen tietokirjailijat ry:n palkinnot rahoitetaan Kopioston perimillä tekijänoikeuskorvauksilla. Edustajistoon pyritään innokkaammin kuin vuosiin JYYn pääsihteeri Tuomas Viskari toivoo, että edustajistoa lakattaisiin pitämästä sisäpiirin hassuna hiekkalaatikkona. Kyse on kuitenkin sellaisesta porukasta, joka aikoinaan päätti rakentaa ylioppilaskylän ja vastaa tänäkin vuonna 23 miljoonasta eurosta opiskelijoiden varallisuutta. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON ylioppilaskunnan edustajistoon pyrkii tänä vuonna 252 ehdokasta. Halukkaita on 49 enemmän kuin edellisissä vaaleissa vuonna 2005. Samaan aikaan monissa muissa ylioppilaskunnissa väki vain vähenee. Jotakin mystistä on siis menossa Jyväskylässä – vai onko? ”Näyttäisi siltä, että erityisesti puoluepoliittiset ryhmät ovat kasvattaneet ehdokasmääräänsä. Ehkä tässä on käynyt niin, että puolueilla on vielä kampanjakoneisto rasvassa eduskuntavaalien jäljiltä ja ne jatkavat samoilla lämmöillä”, Viskari muotoilee, mutta ei löydä syytä erityisesti Jyväskylän edustajistovaali-innostukseen. AIVAN naama peruslukemilla ei tosin voida puhua innostuksesta. Sen verran masentavia ovat vaalien äänestysprosentit olleet jo vuosikymmenien ajan, ja pahempaan suuntaan on menty vuosi vuodelta. Vuonna 2003 äänesti 25 prosenttia opiskelijoista ja viime vaaleissa, vuonna 2005, enää 23,3 prosenttia. Viskari uskoo, että ehdokkaiden määrä korreloi äänestysaktiivisuuteen, joten viime vaalien alhainen äänestysprosentti saattaa olla pian kaukainen muisto vain. Kovin huumaaviin lukuihin ei kuitenkaan päästäne tänäkään vuonna. ”Realistinen toivo voisi olla kolmosella alkava prosenttiluku”, Viskari sanoo ja kertoo, että viime aikoina vain Helsingin kauppakorkeakoulun ja HYYn vaaleissa on ylletty 35 prosentin pintaan. ”En tiedä sitten johtuuko tämä siitä, ettei JYY ole pystynyt tarpeeksi hyvin kertomaan ja tiedottamaan edustajiston merkityksestä”, Viskari miettii. Myös rajattujen opiskeluaikojen on pelätty vaikuttavan innokkuuteen osallistua ylioppilaskuntatoimintaan, tai yleensäkin kaikkeen ylimääräiseen, mikä vie aikaa opinnoilta. ”Olen iloinen, että se ei ole ainakaan tänä vuonna näkynyt ehdokasasettelussa”, Viskari myhäilee. Häntä kuitenkin harmittaa liian usein kuultu ajatus edustajistosta sisäpiirin hassuna hiekkalaatikkona. ”Ylioppilaskunnan toimijat ovat kuitenkin niitä, jotka rakennuttivat aikoinaan ylioppilaskylän. Ja viime vuonna taistelimme 15 prosentin korotuksen opintotukeen.” OLTIIN TOIMINNASTA sitten mitä mieltä tahansa, totuus 41-jäsenisen edustajiston tarkoituksesta löytyy pienestä vihreästä kirjasesta nimeltään Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan säännöt. Se kertoo, että ”ylioppilaskunnan ylintä päätösvaltaa käyttää ylioppilaskunnan jäsenten suhteellisella ja salaisella vaalilla valitsema edustajisto. Edustajisto asettaa asioiden valmistelua ja toimeenpanoa varten hallituksen, joka käyttää ylioppilaskunta-asetuksen määrittämällä tavalla hallintoja toimeenpanovaltaa ylioppilaskunnassa.” Viskari mainitsee viime vuoden isoimpina päätöksinä Kortepohjan Q-talon ja ravintola Rentukan remonttipäätökset. ”Iso jokavuotinen asia on tietysti budjetti ja sen lisäksi pian valittava edustajisto päättää esimerkiksi ylioppilaskylän luhtitalojen purkamisesta sekä siitä, korjataanko jotain vai onko parempi uudisrakentaa.” Ehdokkaiden näkemyksiin voi käydä tutustumassa livenä JYYn vaalikeskustelussa tiistaina 30.10. Café Librissä eli yliopiston kirjaston kahvilassa kello 16–18. Edustajistovaalien ennakkoäänestyspäivät ovat keskiviikko 31.10. ja torstai 1.11. Varsinaiset vaalipäivät ovat tiistai 6.11. ja keskiviikko 7.11. Tulokset selviävät myöhään keskiviikkoiltana. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Demariopiskelijoiden vaali-iloa kahden vuoden takaa. J ANIC L EINO Ketkä juhlivat tänä vuonna? Ja oikea numero on... ENNEN vaaleja on pakko kokeilla vaalikonetta. Jos ei muuten, niin siksi ettei äänestä ainakaan sitä ehdokasta, jonka kone paljastaa omaksi inhokiksi. Jos et usko tekniikan apuun, koneen avulla voi tyytyä tutkimaan tarkemmin ehdokkaiden näkemyksiä ja lukemaan ryhmien vapaamuotoisia kuvauksia itsestään. Ruotsin tasokokeeseen valmistautuville tiedoksi, että sivuston kysymyspatteriston voi myös käydä läpi toisella kotimaisella. Vaalikone osoitteessa www.edustajistovaalit.fi Edustajistovaalien äänestyspäivät ja -paikat löytyvät tämän lehden sivulta 9.
3 Piditkö välivuosia ennen opiskelun aloittamista? JOS OPINTOPISTEITÄ ei ole kahminut tarvittavaa määrää, tietää saavansa opintotukilautakunnalta selvityspyynnön opintojen edistymisestä. Nyt kirjeen on kuitenkin voinut saada, vaikka olisi vaatimukset tunnollisesti täyttänytkin. Tällaisen yllätyksen ovat kokeneet monet, jotka ovat vaihtaneet kuluvana vuonna pääaineensa toiseen tiedekuntaan, koska heidän entisessä tiedekunnassaan suoritetut opintonsa eivät välity Kelalle. Miksi tiedekunnan vaihtaminen aiheuttaa ongelmia opintosuoritusten seuraamisessa, opintotukilautakunnan sihteeri Saija Kyllönen? ”Suoraan sanottuna tarkkaa tietoa ei ole. Vika on tiedonsiirtopuolella. Meillä on uusi tiedonsiirtojärjestelmä käytössä, jonka piti helpottaa eikä vaikeuttaa käsittelyä. Asiaa tutkitaan perinpohjaisesti marraskuun aikana. Olemme todella pahoillamme opiskelijoille aiheutuneesta vaivasta.” Kuinka moni on kärsinyt ongelmasta? “Tällä hetkellä noin 35 tällaista tapausta on käsitelty. Myös muissa yliopistoissa on ollut vastaavia tapauksia, mutta ei liiemmin. Toisaalta esimerkiksi Helsingin yliopiston tilastoja ei ole vielä saatu.” Miten tulee menetellä, jos on saanut selvityspyynnön opintojen edistymisestä? “Toivomme, että kaikki vastaavat selvityspyyntöön määräaikaan mennessä. Jos kirjeeseen ei reagoi, menettää opintotukensa. Valitusmenettelyn kautta tuen voi kuitenkin mahdollisesti saada takautuvasti. Opintotukea voi hakea myös uudella hakemuksella.” Ville Salonen Miksi tiedekuntaa vaihtaneilta uhattiin katkaista opintotuki? Juha Koskimies, 27, kasvatustiede: ”Pidin yhteensä viisi välivuotta. Ne olivat erittäin hyvä juttu ja kasvattivat todella paljon. Pystyin niiden aikana keskittymään musiikkiin, joka on minulle intohimo.” Lari Malmberg, 22, puheviestintä: ”Olin töissä ja kävin armeijan ennen opiskelujen aloittamista. Jälkikäteen mietittynä se oli viisasta, koska en tiennyt vielä abivuonna, mitä haluan opiskella. Olisin ollut liian lapsi muuttamaan yksin heti lukion jälkeen.” Anna Kaukanen, 24, kasvatustiede: ”Pidin yhden välivuoden, jonka aikana opiskelin avoimessa yliopistossa. En jaksanut lukea pääsykokeisiin heti kirjoitusten jälkeen enkä tiennyt silloin, mihin hakea.” Tiia Viitasalo , 24, kasvatustiede: ”Pidin yhden välivuoden, koska en päässyt heti lukion jälkeen opiskelemaan. Moni 19-vuotias ei ole vielä valmis päättämään omaa alaa, joten kannatan ehdottomasti välivuotta.” Miljoonarahoitus SCOMA-keskuksen tutkimushankkeille Jyväskylän yliopistoon vuosi sitten perustettu laskennallisten tieteiden SCOMA-keskus (Center for Scientific Computing and Optimization in Multidisciplinary Applications) on saanut yhteensä noin 2,2 miljoonan euron rahoituksen vuosille 2008–2010. Päärahoittajina ovat TEKESin MASI-teknologiaohjelma, FiDiProhuippuprofessori-ohjelma, Suomen Akatemia, yritykset sekä Jyväskylän yliopisto. Nyt rahoitusta saaneessa tutkimusohjelmassa keskitytään muun muassa uusiin luotettaviin reaalimaailman ilmiöitä kuvaaviin simulointimalleihin. Selvitysmies esittää koulutuksen arviointikeskusta Jyväskylään Opetusministerin asettama selvitysmies Timo Lankinen esittää kolmekymmentä henkeä työllistävän kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen sijoittamista Jyväskylään. Esityksen mukaan keskus voisi aloittaa toimintansa elokuun alussa vuonna 2009. Arviointikeskuksen sijoittaminen Jyväskylään on arviointisihteeristön pääsihteeri Heikki K. Miettisen mukaan järkevää, koska kaupunkimme yliopistolla on pitkä perinne koulutuksen arvioinnissa aina seminaarin ajoita lähtien. Hän kuitenkin uskoo, että asiasta käydään vielä kilpailua. Uuden viraston perustaminen merkitsisi lisäksi sitä, että korkeakoulujen arviointiyksikkö sekä koulutuksen arviointineuvosto siirrettäisiin Helsingistä Jyväskylään. Miettinen pitää ainoana haittapuolena Lankisen esityksessä sitä, että koulusaavutusten arviointi jäisi edelleen opetushallituksen tehtäväksi. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit 2007 Keskusvaalilautakunnan vahvistama ehdokaslista 2 Seppo Kankaantähti Maltillinen äärivasemmisto 3 Kirsi Ahonen 4 Reetta Antikainen 5 Robert Freeman 6 Hanna Hirvonen 7 Heidi Hummastenniemi 8 Hilla Kaipainen 9 Saara Kokkonen 10 Katja Kärki 11 Tytti Lindeberg 12 Jarno Miettinen 13 Sanni Männistö 14 Katja Oranen 15 Oskari Rantala 16 Mirjam Reponen 17 Anni Wallenius Sosialistiopiskelijat 18 Viljami Vaskonen 19 Ilpo Puhakka 20 Antti Kurko 21 Niilo Mellenius 22 Anu Suutari 23 Petteri Kalliomäki 24 Aino Kainulainen 25 Veera Hietanen 26 Matias Huttunen PresSure 27 Iiro-Pekka Airola 28 Samppa Erkkilä 29 Mikko Isotalo 30 Saara Koho 31 Henna Lahti 32 Lari Malmberg 33 Markus Mykkänen 34 Matti Tyynysniemi 35 Riikka Valtonen Poikkitieteilijät 36 Emilia Frantsi 37 Ville Keiski 38 Anu Kiiski 39 Soile Koriseva 40 Heikki Kutinlahti 41 Virve Leskinen 42 Laura Pekkala 43 Outi Puljujärvi 44 Simo Pöyhönen 45 Alina Savolainen 46 Aapo Siippainen 47 Pirjo Sohlo 48 Mona Särkelä 49 Vilhelmiina Valkeus 50 Jutta Virolainen Demariopiskelijat 51 Jussi Ahokas 52 Antti Alaja 53 Jonne Heikkinen 54 Heli Joutsen 55 Marko Kainulainen 56 Leena Kaskivaara 57 Sonja Kekkonen 58 Klaudia Kokkola 59 Olli-Pekka Koljonen 60 Pekka Komu 61 Satu-Maria Konttinen 62 Mikko Laakkonen 63 Anna-Maria Laattala 64 Antero Lehmuskenttä 65 Joel Lehtonen 66 Nina Lindberg 67 Jenny Lindborg 68 Mari Lindholm 69 Hanna Moilanen 70 Mikko Mäkinen 71 Katri Nokela 72 Sini Peltokorpi 73 Joonas Pennanen 74 Johanna Pietiläinen 75 Pauliina Pietiläinen 76 Hanna Plattonen 77 Kaisa Rantanen 78 Hermanni Riikonen 79 Jani Seppänen 80 Anna-Maija Sievi 81 Kalle Sumelles 82 Juho Suortti 83 Nina Tikkanen 84 Jukka Torikka 85 Taneli Tuukkanen 86 Jukka Utriainen 87 Jarkko Vilhunen 88 Joonatan Virtanen 89 Saana Wolff 90 Eero Ylinentalo 91 Juha Ylitalo Suomi-Madagaskarseura 92 Ville Häkkinen 93 Jonne Kanerva 94 Noora Virokannas Grönioni 95 Touko Aalto 96 Eekku Aromaa 97 Enrico Glerean 98 Paloma Hannonen 99 Johanna Harjunpää 100 Hannu Heikkilä 101 Nico Holmberg 102 Antti-Jukka Huovila 103 Joni Jantunen 104 Heidi Kilpeläinen 105 Teea Kortetmäki 106 Anu-Maria Laitinen 107 Antti Mäkelä 108 Mirko Niittumaki 109 Mika Nurmikolu 110 Tiina Pitkänen 111 Aarne Salmela 112 Taru Siekkinen 113 Sanna Säkkinen 114 Teppo Torppa 115 Sami Tuori 116 Riikka Turunen 117 Tero Uuttana 118 Marjukka Vilhonen 119 Johanna Teräväinen 120 Tomi Välimaa 121 Antti Yli-Tainio 122 Irina Pleva Pörssi & Dumppi 123 Mikko Aarnio 124 Ilja Balabin 125 Taneli Heiskanen 126 Jenna Hytti 127 Emmi Hyypiä 128 Petra Hämäläinen 129 Annamari Härkönen 130 Elina Jäppinen 131 Maiju Kangas 132 Juho Kankaala 133 Jaakko Kaski 134 Sakari Kohvakka 135 Kerttuli Koivisto 136 Juha Koljonen 137 Mikko Korhonen 138 Riikka Korpiluoma 139 Siiri Latvala 140 Juha Lintula 141 Joni Luomala 142 Matti Martikainen 143 Teppo Naakka 144 Marjo Nevalainen 145 Joel Nissinen 146 Sanni Parkkinen 147 Samuli Pietiläinen 148 Markku Piittari 149 Mikko Poikonen 150 Suvi Poutanen 151 Timo Pöyhönen 152 Ville Qvist 153 Juha Randelin 154 Kati Reinikka 155 Jukka Rytkönen 156 Viktor Rännel 157 Tommi Skottman 158 Antero Taskinen 159 Olli Turunen 160 Hannu Vehniäinen 161 Mikko Viitamäki 162 Vesa Vilkman 163 Mikko Vuorio 164 Sami Vänskä Kokoomusopiskelijat 165 Ali Abdulla 166 Hennariikka Andersson 167 Matthew Buckley 168 Miia Eskelinen 169 Tuuli Gröhn 170 Antti Hyvönen 171 Laura Juhola 172 Maria Juka 173 Saara Karasvirta 174 Nina Karhula 175 Tuomas Kokko 176 Aleksander Koutsoubos 177 Elisa Lehtinen 178 Sini Lehtonen 179 Jelena Leppänen 180 Teppo Leinonen 181 Antti Liimatainen 182 Maiju Markkanen 183 Kiril Mattila 184 Pirita Mäkinen 185 Mikko Oksanen 186 Jarno Parttimaa 187 Jenni Pekkanen 188 Kai Perälä 189 Toni Pienonen 190 Janne Pitkänen 191 Teresa Pohjolainen 192 Sebastian Rytkölä 193 Mari Räihä 194 Katja Salivaara 195 Jussi-Pekka Saranpää 196 Markus Savonen 197 Jaakko Selin 198 Jarkko Seppälä 199 Elina Siiri 200 Heini Siirola 201 Tuomo Siivinen 202 Heikki Sivonen 203 Eero Tikka 204 Miikka Venäläinen 205 Antti Vesala 206 Ilkka Viitanen 207 Jaska-Petteri Kunelius Keskustaopiskelijat 208 Tiina Ahola 209 Ahmad El Massri 210 Eija Heinola 211 Petri Honkonen 212 Teemu Häkkinen 213 Heli Hämäläinen 214 Tiina Juujärvi 215 Jenni Kentala 216 Anu-Riikka Korhonen 217 Anssi Lahnalampi 218 Harri Lähdekorpi 219 Giampaolo Martinotti 220 Susanna Marttila 221 Kirsi Marttinen 222 Sanna Mikkola 223 Nette Männistö 224 Suvi Peltonen 225 Heikki Polvinen 226 Elina Puusaari 227 Hanna Pätsi 228 Vesa Riihimäki 229 Tarja SalmelaPohjonen 230 Saila Savela 231 Michaël Vanamo 232 Oskari Villanen 233 Jenna Väisänen 234 Minna Översti Kristilliset opiskelijat 235 Henna Haapala 236 Laura Holmi 237 Johanna Koski 238 Henna Lakanen 239 Katariina Luoto 240 Miika Luukkainen 241 Päivi Luukkainen 242 Jarmo Lyhty 243 Lotta Mannila 244 Hanna Marjo 245 Maria Metsäpelto 246 Petteri Muotka 247 Tuure Puurunen 248 Aleksi Räsänen 249 Jaakko Tergujeff 250 Riikka Toivanen 251 Merja Toukola 252 Piia-Maria Vidgren 253 Mikael Viitala
S ana pakko on aina mörkö. Olipa pakko sitten mikä tahansa, sitä kuuluu pyristellä pakoon. Pakkoruotsin opiskelu on hanurista, mutta vapaaehtoinen ruotsi ihan tarpeellista. Ylioppilaskuntakin on hyvä juttu, mutta eiköhän joku siitäkin aina silloin tällöin halua eroon, koska joku viisas on keksinyt puhua pakkojäsenyydestä. T utkija Matti Muukkonenhan ei pakkojäsenyys-sanaa keksinyt, mutta käyttelee sitä kyllä aika leväperäisesti. Muukkosen mukaan ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on ristiriidassa perustuslain negatiivisen yhdistymisvapauden kanssa – eli sen, että jokaisella on oikeus olla kuulumatta yhdistykseen. Onneksi perustuslakivaliokunta on myöhemmin kahteen kertaan todennut, että tässä ei perustuslakia rikota. Piste. M ieluummin kuitenkin kutsun pakkojäsenyyttä automaatiojäsenyydeksi. Niin, juuri siksi että pakko on ruma sana. Semantiikkaa, voisi joku sanoa. Keskustelu asiasta on kuitenkin taas käynnissä, eikä kyse missään tapauksessa ole pikkujutusta. Tällä hetkellä opiskelija liittyy automaattisesti ylioppilaskunnan jäseneksi kirjauduttuaan yliopistoon ja saa samalla opiskelijakortin. Hyvä niin. Jos jäsenyys ei olisi automaattinen, se vähentäisi huomattavasti ylioppilaskuntien painoarvoa opiskelijoiden edunvalvojana. Ei olisi helppoa vakuuttaa eduskunnalle, että osa opiskelijoista vaatii kovasti lisää opintorahaa, mutta osan näkemyksistä ei ole tietoa. Uskon silti, että automaatiojäsenyyden poistaminen ei vaikuttaisi pahimmalla mahdollisella tavalla ylioppilaskuntien talouteen, vaikkakin jäsenmaksutulojen pienentyessä ylioppilaskunnan olisi pakko supistaa palveluita ja sosiaalitoimintaansa ainakin vähän. Haukkukaa sitten vaikka optimistiksi, mutta uskon, että kolme neljäsosaa liittyisi jäseneksi vapaaehtoisuudesta huolimatta. Onhan se VR:n 50 prosentin alennus nimittäin ihan loistava etu! J os vapaaehtoisuus ei toisikaan suurta muutosta, miksi automaatiojäsenyys sitten olisi hyvä säilyttää? Vastaan omaan kysymykseeni, että juuri siksi, että on opiskelijoden edun mukaista säilyttää ylioppilaskuntien painoarvo. Toiseksi kukaan meistä ei voi tietää, milloin joutuu kohdelluksi niin väärin, että tarvitsee kipeästi ylioppilaskunnan apua. Viimeksi tästä aiheesta räjähti keskustelu vuonna 1990, kun Helsingissä pohdittiin automaatiojäsenyydestä luopumista. Jyväskylän Ylioppilaslehden silloinen päätoimittaja Marko Pulkkinen arvioi vuonna 1992 pääkirjoituksessaan, että vain kolmasosa opiskelijoista liittyisi ylioppilaskuntaan, jos sen jäsenyys olisi vapaaehtoinen. Aikamoisia piruja ne maalailivat seinälle 90-luvulla. Pelottavaa on kuitenkin se, että Pulkkinen saattoi olla oikeassa. Joten ei kokeilla, eihän? pääkirjoitus 29. lokakuuta 2007 Kinnula profiloituu formulakunnaksi Paljastus Kimi Räikkösen Kinnulaan ulottuvista juurista on saanut kuntalaiset innostumaan. ”No, herran tähen, se Kimin Leevi-pappa oli Uunon veli. Jo edesmennyt Leevikin oli kova konemies”, kinnulalaiset vahvistavat. Kylillä uskotaan myös, että Jäämies-lempinimi liittyy nimenomaan Kinnulan Jääjokeen. Se on suorastaan todennäköistä, Kimi Räikkönen on tiettävästi käynyt ainakin kerran Kinnulassa, nuorena poikana äitinsä ja isänsä kanssa. Kyläpäällikkö uskookin, että Kimi Räikkösen suonissa virtaa vahvasti kinnulalaisia geenejä. ”Jos Kimi joskus pyörähtää juurillaan, on tarjolla muttia ja hirvenlihakeittoa. Ja jotain kirkastakin varmasti löytyy, aitoa Kinnulan kirkasta”, hän lupaa. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Risto Rautanen (kannen kuvitus) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Pakko on ruma sana NÄKÖKULMIA 4 John Pajunen KANSALAINEN PAJUNEN on menettänyt uskonsa äänestämisen merkitykseen. Lakien ja asetusten säätämistä on tullut seurattua (seuraan, siis olen aktiivinen kansalainen) ja merkille laitettua, että eniten puhutaan joutavista asioista. Esimerkiksi varoitustarroista. Varoitustarralainsäädäntö on siitä mukava ja turvallinen säätämistapa ja -aihe, että siitä ei juuri ylimääräisiä kuluja valtion budjettiin tule, vaan kulut lankeavat asioiden ja esineiden valmistajille (ja jos joku ei älyä, niin tietysti lopulta kansalaisille). Toinen mukava piirre varoitustarralainsäädännössä on se, että kukaan ei ole eri mieltä siitä, onko vaarallisia asioita varottava, eli vaikkapa ministerin Ajaessa Asiaa Pontevasti ei hän voi oikein härsiä. Jos ottaa ajaakseen jonkun oikean poliittisen asian, voi käydä niin, että häviää asiansa ja puolueen ja kansan silmissä on Härsijä. VOI TIETYSTI SANOA, että kansalainen Pajunen luulee julkisuudessa huomiota saaneiden lakien ja asetusten olevan kaikki mitä vaikkapa eduskunnassa on tehty. Itse asiassa se mistä ei puhuta minua pelottaakin, sillä asioista puhuminen julkisuudessa sentään asettaa riman johonkin. Otetaan esimerkki. Valtiovarainministeriö asetuksessaan 1034 vuodelta 2006 säätää rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista. Rakennuksen arvo määräytyy monen tekijän summana, mutta miettikääpä tätä: eräs arvoon vaikuttavista kriteereistä on rakennuksen muoto. Suorakaiteen muotoiset toimistorakennukset arvostetaan alemmalle tasolle kuin L-muotoinen rakennus, saati sitten H-, Ttai U-muotoinen rakennus. EI TÄSTÄ ASIASTA PUHUTTU ennen vaaleja. Eikä sen jälkeen. Kansalainen Pajunen on ymmällään tämän säädöksen edessä: mitä väliä rakennuksen muodolla on sen jälleenhankinta-arvon määräytymiseen? Onko valtiovarainministeriössä esimerkiksi rakennusarkkitehtuuriestetiikan pohjalta voitu säätää, että Upohjaisen rakennuksen lisäarvo neliötä koti on 36,18 euroa, kun taas suorakaiteen muotoisten talojen arvoa alennetaan 70,51 euroa neliöltä? Ehkäpä pentagrammin muotoisten rakennusten jälleenhankintaarvoksi voitaisiin määrätä 666 euroa neliöltä? Se hiljaisesta puurtamisesta. Moni lienee äimistellyt amerikkalaisia hassuja lakeja, mutta on meillä niitä siis ihan omastakin takaa. Voisiko äänestysaktiivisuuden alentumisen syynä olla kansalaisten perusteltu käsitys koko toimituksen turhuudesta? Äänestääkö vaiko eikö? KIIREETÖN OPISKELIJALOUNAS (aktiviteetti). Työelämässä sitä kaipaa. PAAHDETUT KURPITSANSIEMENET (ruoka). Pähkinän terveellisempi vaihtoehto. NIGHT VISIONS (tapahtuma). Jännitys on kivaa. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Vaikkei Jani tiennyt Kimin voittaneen, päätti hän kuitenkin ojentaa kätensä...
Viikko 42: Syötkö lounaasi opiskelijaruokalassa? KYLLÄ 77 % (301 kpl) EI 23 % (92 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Mihin se 87,30 euroa oikein menee? JÄSENMAKSU, lukukausimaksu, lukuvuosimaksu, ilmoittautumismaksu, yliopistomaksu, opiskelumaksu, ylioppilaskuntamaksu – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se oikea on kuitenkin ylioppilaskunnan jäsenmaksu. Mutta mitä sillä sitten saa? Ja miksi pitää maksaa mitään, kun JYYkin jatkuvasti vouhottaa maksuttomasta koulutuksesta? KYSE EI OLE koulutuksen maksullisuudesta, vaikka JYYn jäsenyys onkin niin sanottu automaatiojäsenyys eli kaikki Jyväskylän yliopiston opiskelijat liittyvät ylioppilaskunnan jäseniksi ja maksavat jäsenmaksun. JYYn jäsenmaksulla ei rahoiteta koulutusta vaan muun muassa ylioppilaskunnan edunvalvontapalveluita, projekteja ja avustuksia, ylioppilaslehden toimintaa sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön toimintaa. Edunvalvontaa hoitavat paikallisesti ylioppilaskuntaan palkatut työntekijät, joiden puoleen voi opiskelijaelämän ongelmatilanteissa kääntyä. Valtakunnallisesti opiskelijan etuja valvoo Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL, jonka toimintaa myös rahoitetaan ylioppilaskuntien jäsenmaksuilla. Jäsenmaksurahoilla järjestetään toimintaa ja tapahtumia opiskelijoille sekä tuetaan JYYn piirissä toimivien järjestöjen toimintaa. YTHS:lle menevä osa jäsenmaksusta takaa opiskelijan terveydenja sairaudenhoidon, suun terveydenhuollon sekä mielenterveyspalvelut. Lisäksi ylioppilaskunnan jäsenyys oikeuttaa opiskelijahintaiseen ateriointiin opiskelijaravintoloissa. JYYN JÄSENMAKSULLA saa siis vaikka mitä opiskelijan jokapäiväiseen elämään liittyvää, olipa kyse opiskelusta, elämästä tai opiskelijaelämästä. Jäsenyyden merkkiä, opiskelijakorttia, vilauttamalla saa pieniä ja suurempiakin etuja niin yliopistolla kuin muuallakin. Sen, mihin tuo jokaisen JYYläisen maksama 87,30 euroa käytetään, päättää ylioppilaskunnan edustajisto. Siis se edustajisto, johon tänä syksynä taas valitaan uudet jäsenet vuosille 2008–2009. Ne edustajat taas ovat ihan tavallisia opiskelijoita, sellaisia kuin sinä ja minä. Ehdolle voi asettua kuka tahansa JYYn jäsen, ja kaikki jäsenet ovat myös äänioikeutettuja. Muista siis käyttää ääntäsi. Vastaus otsikon kysymykseen: Sinä päätät. Anna Grönlund 5 K ir jo i tt aj a on JYYn t ie do tu s s i ht ee r i. Suuren joukon Jyväskylän yliopiston opiskelijoita kasvattanut Cygnaeus-lukio on muuttunut purkutyömaaksi. Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. R ISTO R AUTANEN IRTOKUVA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee Jyväskylän Ylioppilaslehteen TOIMITTAJAA toimikaudelle 1.1.–16.5.2008 ja 11.8.–31.12.2008 Toimittajan tehtäviin kuuluvat kaikki toimituksen työt: lehden taittaminen, juttujen ideointi, kirjoittaminen, kuvankäsittely ja mahdollisesti valokuvaus. Ohjelmina käytössä ovat QuarkXpress ja Photoshop, joten niiden tuntemusta vaaditaan. Hakijalle katsotaan eduksi yliopistoyhteisön ja ylioppilaskunnan tuntemus. Työ edellyttää joustavuutta ja sopeutumista vaihteleviin työaikoihin, kuitenkin järki päässä. Laskennallinen työaika on 35 tuntia viikossa ja toimi on sopimuspalkkainen (1510 euroa kuussa mahdollisine kokemusja koulutuslisineen). Työsopimus laaditaan niin, että kesäkuukausina toimittaja ei ole töissä. Työsuhdetta on mahdollista jatkaa vuodella molempien osapuolten niin halutessa. Vapaamuotoisten hakemusten, joiden liitteenä työtodistukset sekä juttuja mahdolliset taittonäytteet, tulee olla perillä ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa 9.11. klo 14.30 mennessä. Postiosoite JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen merkintä “Ylioppilaslehden toimittaja”. Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja: päätoimittaja Jonna Rusanen, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi ja pääsihteeri Tuomas Viskari, 045 138 6816. Sen, mihin tuo jokaisen JYYläisen maksama 87,30 euroa käytetään, päättää ylioppilaskunnan edustajisto.” ” Perinteinen kirjojen poistomyynti alkoi jälleen kaupunginkirjastolla. Tungos oli suuri kuten aiempinakin vuosina. R ISTO R AUTANEN IRTOKUVA
6 THE FINNISH SOCIETY is very passionate about winter sports, forests, as well as about milk and potatoes. It seems that I’ve found another, a bit surprising for me passion, that is present among the Finns. And that is terva (tar). Tar used to be very important for Finnish economy in the 18th century. For example, in the region of Ostrobothnia it was produced in huge amounts. The value of tar diminished in time, but the Finns found many ways to use it quite successfully. Terva shampoo and terva soap seem quite obvious already. In my view that shampoo is not worse than any other hair product from any shop, and its smell is... well... distinct, and quite special. It works very well after smoke sauna. I WAS REALLY SURPRISED how much you could use terva with different kinds of food. Tar sause and tar ice-cream sound already quite exotic. The funny thing is that you cannot smell tar in it at all, and at first glance you cannot say that there is anything weird about it. That ice-cream looks as innocent as for example vanilla ice-cream. But when you start eating you get that absolutely strange and surprising taste, and it works. When I found tar jelly I thought that it could also be worth trying. Another terva wonder. I even bought some for my sister, and at first she was quite enthusiastic. But when she tried it she first burst laughing, and then told me that it tasted like a burnt sneaker. I really did not understand her reaction. FINNISH LOVE FOR TERVA surprised me once more, when we found tar soda at the Erämessut (outdoor market) in Oulu. It was a real hit there, and provided an interesting variation from plain Coca-Cola. I enjoyed it a lot, it felt like you were swallowing smoke of burnt trees. Quite unusual taste. I’m always happy to discover what else one could do with terva, and not long ago I got a small jar of tar honey. Again, it looks and smells like average honey, but I’m curious about the taste. I have not tried it yet though, it is waiting for a special occasion. Katarzyna Herd Finnish Love for Terva In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Kampuksen komein maisema Oletko koskaan katsonut Seminaarinmäkeä Kuokkalan puolelta Jyväsjärveä? Lähes koko pääkampus rakennuksineen piiloutuu tiheän havuja koivumetsikön taakse. Yhtä rakennusta lukuun ottamatta. PUUSTOON ON HAKATTU aukko, josta kurkistaa vanha punatiilinen talo. Rakennuksen ylimpien kerrosten reunimmaiset ikkunat näkyvät järven toiselle puolelle selvästi. Ruudut tuijottavat Kuokkalan vesitornia ilman näköesteitä. Kuka mahtaa istua noiden ikkunoiden takana? Kuka katselee kampuksen kauneinta maisemaa? Näköalapaikalla seisova rakennus paljastuu F-rakennukseksi eli Fennicumiksi. Fennicumissa sijaitsevat suomen kielen ja suomalaisen viittomakielen oppiaineet. Yhdessä järvinäköalan tarjoavista huoneista työskentelevät suomen kielen professori Maisa Martin sekä tutkijakoulutettava Elina McCambridge. Martinin nimi on lukenut ovenpielessä jo kymmenen vuoden ajan. ”Talvella, kun aurinko nousee myöhään, ikkunasta voi töihin tultuaan katsella auringonnousua. Syksyllä puolestaan ikkunasta näkyy kaunis ruskamaisema”, Martin kertoo tyytyväisenä. FENNICUM TOIMI aikanaan seminaariin tulleiden poikien asuntolana. Sotaaikana se palveli sotasairaalana. Alvar Aallon vielä eläessä huonokuntoinen rakennus aiottiin purkaa. 1970-luvulla tehtiin kuitenkin päätös, että talo korjataan. ”Fennicumissa oli uunilämmitys vielä 1970-luvulla. Opetin silloin suomea ulkomaalaisille opiskelijoille, ja paistoimme heidän kanssaan joskus makkaraa uunissa salin nurkassa. Opetin opiskelijat tuomaan luennolle tullessaan sylillisen halkoja mukanaan alakerran halkovarastosta”, Martin muistelee. McCambridge sen sijaan on uusi tulokas Fennicumissa. Hän muutti Oulusta Jyväskylään viime kesänä. Pöytäkone on huoneen sivuseinällä, mutta kannettavan tietokoneen McCambridge on nostanut tarkoituksella ikkunan eteen. ”Olen aivan hämmästynyt koko kampusalueesta. Oulussa humanistisen tiedekunnan tilat ovat uudet ja sairaalamaiset. Ikkunastani näkyi vain parkkipaikka. Täällä sen sijaan kampus oikein huokuu vanhaa hienoa sivistystä”, hän kehaisee. Riina Leppäranta Professori Maisa Martin saa talvella työpäivän aluksi ihailla auringonnousua ikkunasta. R ISTO R AUTANEN
7 Oikeusministeri Tuija Brax ja kirjailija Jaana Airaksinen pohtivat kansanvallan merkitystä. OIKEUSMINISTERIÖSSÄ edistetään demokratiaa. Siellä ei pyritä pelkästään äänestysaktiivisuuden nostamiseen, vaan lisäksi pyritään voimaannuttamaan kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä. Hyviä pyrkimyksiä tosin hieman jarruttavat vähäiset panostukset. ”En voi olla vertaamatta Suomen hallitustason demokratiatyötä naapurimaamme vastaavaan. Ruotsissa tehdään säännöllisesti kartoitus demokratian tilasta omassa yhteiskunnassa ja tarkastelu ulotetaan myös yli valtion rajojen”, oikeusministeri Tuija Brax selvittää. Hänen mukaansa Ruotsissa kansalaisilta kysytään mielipiteitä demokratian toimivuudesta samoin kuin järjestöiltäkin. Kartoituksen pohjalta tehdään keskustelupöytäkirja valtiopäiville, jossa sitten tarvittaessa mietitään keinoja vahvistaa demokratiaa. ”Tätä demokratian niin kutsuttua huoltotyötä tekee sata virkahenkilöä ja selvitys kattaa koko yhteiskuntakoneiston”, Brax jatkaa. SUOMESSA oikeusministeriön demokratiayksikössä työskentelee neljä virkahenkilöä. Demokratian huoltotyötä tehdään Suomessa hyvin pienin resurssein. Panostus demokratiaan voisi kuitenkin luoda lisää tilaa erilaisten mielipiteiden vuorovaikutukselle, joka on yksi ehto demokraattiselle järjestelmälle. Jos kansalaiset vielä pääsisivät enemmän tai useammin osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon, demokratia ehkä toteutuisi sen perinteisessä merkityksessä. ”Äänestäminen ja valituksi tuleminen johonkin poliittisia päätöksiä tekevään elimeen on hyvin kapea käsitys demokratiasta ja demokraattisesta järjestelmästä. Oikeusministeriön demokratiayksikkö voisikin etsiä keinoja, joilla ihmiset pääsisivät myös muilla tavoin osallistumaan poliittiseen päätöksentekoon”, kirjailija, kansalaisaktivisti, Into-kustannuksen toimitusjohtaja Jaana Airaksinen pohtii. Hän miettii, voisivatko kansalaiset esimerkiksi saada aloiteoikeuden poliittisissa päätöksentekoelimissä. ”Kun allekirjoituksia olisi tietty määrä, aloite käsiteltäisiin niin kuin nykyään käsitellään kaupunginvaltuutettujen ja kansanedustajien aloitteet. Ja kansanäänestykset tulisi muuttaa sitoviksi äänestyksiksi”, Airaksinen esittää. Osallistumisen keinojen lisääminen loisi hänen mukaansa aivan toisenlaisen poliittisen kulttuurin ja demokraattisen kansalaisuuden, kun kunkin osalle konkretisoituisi poliittinen päätöksenteko. Kansalaisilla on kyllä siihen riittävä koulutusja sivistystaso. KOULUTUS JA SIVISTYS kuuluvat Suomen perustuslain mukaan sivistyksellisiin oikeuksiin. Muita perustuslain mainitsemia oikeuksia ovat muun muassa yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Oikeudet ja velvollisuudet tavataan ymmärtää toistensa edellytyksiksi. Brax sanoo, että demokratia tarkoittaa omien oikeuksien lisäksi vastuunottoa omista sellaisista teoista, jotka vaikuttavat muihinkin ihmisiin. ”Kun olen yhteisön jäsen ja minulla on siinä oikeuksia, olen myös vastuussa yhteisön hyvinvoinnista. Länsimaisen vauraan henkilön tulee miettiä, miten hän sopeuttaa elämäntapansa globaaliin yhteisöön. Globaalin yhteisön jäsenenä minun tulee tehdä sellaisia kestäviä valintoja, etten ole osallinen seuraavien sukupolvien pahoinvointiin”, Brax huomauttaa. Demokratiassa kansalaiset ovat vastuullisia yhteisön hyvinvoinnista, kun taas diktatuureissa ihmisiltä viedään vapauden mukana vastuu yhteisistä asioista. Demokratia luo Airaksisen mielestä siten monella tasolla hyvinvointia. Yksilötasolla demokratia ikään kuin mahdollistaa aikuisuuden, kun demokraattisessa järjestelmässä edellytetään kansalaisilta vastuun kantoa yhteisön muista jäsenistä ja yhteisön hyvinvoinnista. AIKUINEN IHMINEN joutuu elämässään aina silloin tällöin uusiin tilanteisiin, joista selviytyäkseen hänen täytyy luopua vanhoista toimintamalleista. Hän saattaa löytää kestäviä keinoja tilanteen ratkaisemiseksi tai hän saattaa tehdä itselleen haitallisia valintoja. Samalla lailla demokraattisessa järjestelmässä kohdataan jatkuvasti tilanteita, joissa joudutaan vastaamaan uusiin haasteisiin ja joissa järjestelmä taas muuttuu. Braxin mukaan hapuilu kuuluu demokratiaan. ”1920ja 1930-luvuilla pelättiin yhteiskunnan oikeistolaistumista ja 70-luvulla nuoriso meinasi lähteä vasemmistodiktatuurin tielle. Nämä hapuilut kuuluvat asiaan ja samalla hapuiluista luopuminen kertoo sen, että demokratiaa parempaa järjestelmää ei vielä kukaan ole esittänyt. Diktatuurit ovat jähmeitä järjestelmiä, demokratiat ovat jatkuvassa liikkeessä ja siten alttiita kriiseille”, Brax kuvailee. Demokratiaa ei tällöin voi hänen mukaansa myöskään levittää vientituotteena, koska se ei ole mikään siirrettävissä oleva paketti. Demokratiaa ei voi viedä minnekään, se syntyy yhteisön jäsenten valinnoilla ja toiminnalla. MYÖS SUOMALAINEN demokraattinen järjestelmä on muuttunut. Nyt se on matkannut tilaan, jossa tietopohjaisia argumentteja kuunnellaan yli puoluerajojen ja enenevässä määrin ideologiat väistyvät päätöstentekoperusteina ja asiantuntemus valtaa niiltä alaa. Braxin mukaan esimerkiksi nykyinen sinivihreä hallitus kohdistaa kaikki perhe-etuudet köyhimmille perheille, koska sellaista neuvoa on tutkijoilta saatu. ”Tutkijat ovat varoittaneet perheiden eriarvoistumisen mukanaan tuomista yhteiskunnallisista uhkista ja näitä varoituksia seuraten etuudet kohdennetaan, joidenkin mielestä ehkä vastoin oikeistolaista ideologiaa. Demokraattinen järjestelmämme voi edelleen kehittyä tähän suuntaan: mietitään, mikä ratkaisu olisi nyt kaikkein oikeudenmukaisin ideologianmukaisuuden sijaan”, hän ennustaa. Kolmannen sektorin toimijat tarjoavat tutkijoiden lisäksi tietopohjaisia argumentteja ja asiantuntemusta poliittisille päätöksentekijöille. Kolmannen sektorin toimijoita joskus moititaan keskittymisestä vain yhteen tai kahteen aihealueeseen, mutta samalla keskittyminen voi tarkoittaa kyseisen aihealueen perusteellista tuntemista. Airaksinen huomauttaa, että monissa lakiuudistuksissa ulkoparlamentaariset voimat ovat näytelleet hyvin merkittävää osaa, esimerkkeinä vaikkapa työttömyysturva, eläkkeet ja lapsilisät. Ulkoparlamentaariset voimat myös nostavat asioita julkisuuteen keskusteluun ja sieltä ne usein siirtyvät poliittisten päätösten kohteiksi. ”Se, miten tällainen mahdollistuu Euroopan unionin kanssa, on jo ongelmallisempi kysymys. Siellä lobbaavat rikkaat järjestöt eikä tavallisten kansalaisten kansallisella liikehdinnällä ole paljoa merkitystä niin kuin ei ole pienillä järjestöilläkään”, Airaksinen toteaa. Euroopan Unionissa poliittiset päätökset valmistelee Airaksisen mukaan pitkälti virkamieseliitti ja aloiteoikeus on yksinomaan komissiolla. Yksittäisen kansalaisen mukaan pääsy vaikuttamaan tuohon päätöksentekoon on melkein mahdotonta, kun se ei ole helppoa europarlamentaarikoillekaan. Tulevaisuus näyttää, miten demokratia ja eurokansalaisuus sopivat yhteen, vai joutuuko toinen väistymään. Mia Hemming Demokratia ei mene pois muodista J ANIC L EINO Demokratia tarkoittaa oien oikeuksien lisäksi vastuunottoa omista sellaisista teoista, jotka vaikuttavat muihinkin ihmisiin.” Tuija Brax, oikeusministeri ” Oikeusministeri Tuija Brax kaipaa Suomeen resursseja demokratian huoltotyöhön. Kirjailija Jaana Airaksinen haluaisi kansalaisille laajempia vaikutusmahdollisuuksia.
Jyväskylän yliopiston osakuntien Patonkia ja petankkia -pelitapahtuma on alkamassa vajaan vartin päästä, mutta tapaamispaikalla Ylistön sillan päässä ei näy ketään. Mieleen hiipivä epäuskon häivä häipyy, kun paikkaa lähestyy kaksi nuorta miestä. Toisen repusta pilkistävät patongit paljastavat heidät osakuntalaisiksi. TOISEN VUODEN opiskelijat Ilkka Sorjonen ja Janne Kekäläinen ovat mukana Savo-Karjalaisen osakunnan toiminnassa. Mutta hetkinen, Sorjonenhan kertoo olevansa Kouvolasta, Kymenlaakson sykkivästä sydämestä! Hän puolustautuu pohjoiskarjalaisilla isovanhemmillaan. Se riittää siteeksi, vaikka Jyväskylästä löytyisi Kymenlaakson osakuntakin. ”Veri veti tänne”, Sorjonen perustelee valintaansa. Sorjonen ja Kekäläinen ovat SavoKarjalaisessa osakunnassa suhteellisen tuoreita kasvoja. He liittyivät jäseniksi keväällä käytyään ensin parissa tapahtumassa katsomassa toimintaa. ”Kaveriporukalla puhuttiin, että tämmöinen on”, Sorjonen kertoo taustoista. Osakuntatoiminnan ydinsana tulikin siinä: kaveriporukka. Fysiikkaa opiskelevat nuorukaiset vierastavat esimerkiksi omaa ainejärjestöään Ynnää, kun ”siellä on niin sekalaista sakkia”. ”Tässä kiehtoo pieni porukka. Itsellä on enemmän vaikutusvaltaa”, Kekäläinen valottaa. SORJOSEN JA KEKÄLÄISEN jälkeen paikalle saapuu lisää väkeä, kaikkiaan reilut parikymmentä osakuntalaista. He levittävät eväänsä ja pelinsä Mattilanniemen nurmikolle. Etelä-Pohjanmaan Kortesjärveltä kotoisin oleva Kati Niemistö ja samalta suunnalta Kuortaneelta tuleva Minttu Yli-Honkola ovat paikalla ensimmäistä kertaa. Molemmat ovat OKL:n opiskelijoita. ”Olen ollut vuoden Eteläpohjalaisen osakunnan sähköpostilistalla. Rohkaistuin nyt, kun sain kaverin mukaan”, YliHonkola kertoo ja viittaa viereensä. ”Minusta tuntuu, että me pohjalaiset pidetään yllä alkuperäämme. Haluamme pitää yhtä, kun olemme lähteneet omaa kotoa pois”, Niemistö miettii. Eteläpohjalaisen osakunnan puheenjohtaja Terhi Honkola, alun perin kuortanelainen hänkin, vahvistaa puheet. Ympyrä ikään kuin sulkeutuu, sillä hänen oma osakuntainnostuksensa lähti aikanaan juuri pelailutapahtumasta. ”Ihmiset ovat samalta seudulta, mutta eri alojen opiskelijoita”, evoluutiogenetiikkaa lukeva Honkola sanoo osakuntien vahvuudeksi. Ja nauraa perään: ”Saa puhua kotoosista asioosta ja murtehella.” Perinteisesti perimästään tarkkana pidetyt eteläpohjalaiset eivät ole osakuntatoiminnassa aivan nirsoja, sillä mukaan on eksynyt paljon myös KeskiPohjanmaalta kotoisin olevia opiskelijoita. HÄMÄLÄISESSÄ osakunnassa ei rajoja vedetä sitäkään vähää, sillä puheenjohtaja Kirsi Nieminen toivottaa tervetulleeksi kaikki, jotka vain ”tuntevat olevansa hämäläisiä”. Syvistä kantahämäläisistä vesistä kalastetulla sukunimellä varustetun toimittajan mielestä Niemisenkin kotipaikka Mänttä on Hämettä aika lailla nipin napin. Historiaa opiskelevien Niemisen ja tuuloslaisen Jaana Keskisen kanssa ei kuitenkaan kannata ruveta kinaamaan, sillä he torjuvat kyseenalaistamisen äkkiä kertomuksella aikojen takaisista heimorajoista. ”Jokaisessa hämäläisessä asuu pieni imperialisti”, Keskinen kertoo. Sovitaan sitten niin. Mutta jos osakuntalaisten sukujuurien perään ei sovi kysellä, miesten perään voi. Jo mainittujen Sorjosen ja Kekäläisen lisäksi kun petankkikuulia on heittelemässä vain pari rumemman sukupuolen edustajaa. ”Lisää miehiä haluttaisiin. Olemme miettineet useampaan kertaan, miksei tämä heitä kiinnosta”, Nieminen sanoo. ”Ehkä miehille on enemmän aktiviteetteja”, hän pohtii. Oli miten oli, kaikkiin Jyväskylän yliopiston kuuteen osakuntaan (Alkiolainen, Eteläpohjalainen, Hämäläinen, Kymenlaakso, Lappi, Savo-Karjalainen) mahtuu takuuvarmasti lisää jäseniä. Tätä nykyä osakunnat pyörivät pitkälti kaveriporukoiden pohjalta. Pelitapahtuma taisi tuoda pari vahvistusta eteläpohjalaisten riviin. ”Nyt kun tuntee ihmisiä, niin miksei tulisi toistekin”, Minttu Yli-Honkola miettii aikansa petakkikuulaa heiteltyään. ”Avosylin otettiin vastaan. Huomioitu on sopivasti, muttei sentään mitään hehkutusta”, Kati Niemistö säestää vierestä. Iiro-Pekka Airola 8 Osakunnista tuli kaveriporukoita Hämäläisen osakunnan puheenjohtaja Kirsi Nieminen ja Eteläpohjalaisen osakunnan puheenjohtaja Terhi Honkola saivat heitellä petankkia lähinnä naisseurassa, sillä miehiä ei osakuntatoiminnassa paljoa näy. Jyväskylän osakuntien loiston päivät 1960-luvulla MARKO LAMBERGIN kirjoittama JYYn historiikki Nuoruus ja toivo kertoo, että täkäläiset osakunnat kokivat kirkkaimmat hetkensä 1960-luvulla. Tämä näkyi vallan hyvin ylioppilaskunnan edustajistossa: esimerkiksi vuosien 1960 ja 1961 edarivaaleissa valittiin vain osakuntien edustajia. Vuonna 1963 edustajiston 40 paikkaa jakautuivat SisäSuomen osakunnan (21) ja Pohjanmaan osakunnan (19) kesken. Osakunnilla oli viralliset tilat ylioppilastalo Ilokivessä, mutta keskustelua osakuntien tarpeellisuudesta riitti. Esimerkiksi vuonna 1966 maakuntajaottelua pidettiin vanhanaikaisena. ”Arvostelusta, lieveilmiöistä ja politikoinnista huolimatta osakuntien toiminta pysyi vireänä 1970-luvun alkuun saakka. Viihdepainotteisten illanviettojen ja vuosijuhlien ohella osakunnat järjestivät retkiä kotimaakunnissaan, toimeenpanivat erilaisia tapahtumia ja tempauksia sekä keräsivät rahaa sotainvalidien ja muiden apua tarvitsevien hyväksi”, JYYn historiikissa kerrotaan. Lopulta osakuntien kohtaloksi koitui kiista ylioppilastalon tiloista. Ilokivestä haluttiin osakuntien huoneita muuhun käyttöön. Monien vaiheiden jälkeen lopullinen kuolinisku oli ylioppilastalon peruskorjaus loppukesän 1978 ja alkuvuoden 1980 välisenä aikana, kun osakunnille annettiin kehotus tyhjentää toimitilansa. ”Jyväskyläläisten osakuntien kuolemaa selittää osakuntien myöhäinen perustaminen suhteessa opiskelijakulttuurin muutokseen: osakunnat eivät kerta kaikkiaan ennättäneet vakiinnuttaa asemiaan hankkimalla omia toimitiloja ja vakauttamalla talouttaan, kun ne jo jäivät politisoituvan opiskelijakulttuurin jalkoihin”, selvitetään JYYn historiikissa. R ISTO R AUTANEN Helsingin yliopistossa vahvimmat osakunnat MUISSA Suomen yliopistoissa osakuntien toiminta on vaihtelevaa. Taloudellisesti ja toiminnallisesti vahvimmat löytyvät Helsingistä, jossa maantieteellisesti jakautuneet 15 osakuntaa pystyvät tarjoamaan jäsenilleen muun muassa asuntoja. Esimerkiksi Keskisuomalaisella osakunnalla on yhteensä 38 asuntoa. Turun yliopistossa osakuntia on ”vain” neljä, mutta ne toimivat sitäkin aktiivisemmin. Varsinaissuomalaisella sekä Satakuntalais-hämäläisellä osakunnalla on ylioppilastalolla myös omat tilat anniskeluoikeuksineen, ja ne järjestävät muun muassa musiikkikeikkoja ja stand up -iltoja. Vaasassa osakuntia on seitsemän eli yhtä monta kuin ainejärjestöjä. Laajan maantieteellisen kattavuuden lisäksi Vaasasta löytyy myös – kuten Jyväskylästäkin – Alkiolainen osakunta Korpilahdella kansanopistossa opiskelleille. Tampereen yliopistosta osakuntia löytyy vain neljä. Niiden toiminta on vaihtelevan aktiivista. Erikoisuuksia ovat Ei-turkulainen osakunta ja Ylioppilaskikkailijain keskusosakunta.
Ennakkoäänestys Keskiviikko 31.10. Yliopiston kirjasto klo 10.00–18.00 Mattilanniemi (A-rakennus) klo 10.00–17.00 Ylistönrinne klo 11.00–16.00 Torstai 1.11. Yliopiston kirjasto klo 10.00–18.00 Mattilanniemi (A-rakennus) klo 10.00–17.00 Ylioppilaskylä (Lillukka) klo 12.00–20.00 Varsinaiset vaalipäivät Tiistai 6.11. Yliopiston kirjasto klo 10.00–18.00 Mattilanniemi (A-rakennus) klo 10.00–17.00 Agora klo 10.00–16.00 Tourula klo 10.00–16.00 Ylioppilastalo klo 11.00–16.00 Keskiviikko 7.11. Yliopiston kirjasto klo 10.00–18.00 Mattilanniemi (A-rakennus) klo 10.00–17.00 Agora klo 10.00–16.00 Ylioppilaskylä (Lillukka) klo 12.00–20.00 Ylioppilastalo klo 11.00–16.00 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalien 2007 äänestyspäivät ja -paikat / vuosi
10 K ilpailukyky pitää säilyttää, suurten ikäluokkien eläkkeet maksaa ja hyvinvointivaltio pitää hengissä. Siihen tarvitaan verotuloja ja niitä saadaan, kun kansalaiset tekevät töitä. Suomalaiset korkeakoulutetut nuoret ovat pitäneet 2000-luvulla keskimäärin 1,8 välivuotta ennen opiskelujen alkua ja valmistuneet keskimäärin 28-vuotiaana. Se on opetusministeriön mielestä liikaa. Ministeriö asetti muutama vuosi sitten tavoitteen, jonka mukaan syksyn 2008 uusista korkeakouluopiskelijoista joka toinen olisi edelliskevään ylioppilas. Tämä tavoite ei ole toteutumassa, sillä uusien ylioppilaiden prosenttiosuus uusista yliopisto-opiskelijoista on kasvanut hitaasti. ”Joillakin aloilla, kuten teknillisillä ja luonnontieteellisillä, ollaan lähellä puolet ja puolet -suhdetta, mutta toisilla aloilla kokemus näyttää olevan valttia opiskelijavalinnoissa. Yhteensä uusista yliopisto-opiskelijoista saman vuoden ylioppilaita on tällä hetkellä vajaat 40 prosenttia”, ylitarkastaja Birgitta Vuorinen opetusministeriöstä kertoo. Vajaat 40 prosenttia tarkoittaa sitä, että uusien ylioppilaiden suhteellinen osuus on liikahtanut vain muutaman prosentin, vaikka alkuperäinen tavoite olisi vaatinut yli kymmenen prosenttiyksikön muutosta. M iksi välivuodet sitten edelleen ovat arkipäivää? Asiaan vaikuttaa merkittävästi ainakin se, että abit joko eivät halua tai eivät tajua hakea korkeakouluihin heti ylioppilaskeväänä. ”Yksi ongelmista on, että uudet ylioppilaat eivät hae jatkokoulutukseen heti. Heitä on kaikista hakijoista vain hieman alle 30 prosenttia ja hyväksytyistä noin 40 prosenttia, joten heidän sisäänpääsyprosenttinsa on parempi kuin muilla hakijoilla. Yksi keino on lisätä toiselle asteelle tiedottamista, jotta hakijoilla on riittävä tieto siitä, mitä voi opiskella”, Vuorinen kertoo. Uudet ylioppilaat siis pääsevät todennäköisemmin sisään korkeakouluun kuin välivuosia viettäneet. Silti hakupaperit jäävät täyttämättä monilta abiturienteilta. Välivuosien viettämiseen voi nuoren itsensä näkökulmasta olla monia syitä. Asevelvollisuus on huomattava tekijä sille, miksi nuoret miehet pitävät yhden tai kaksi välivuotta ennen korkeakoulutukseen hakeutumista. Toinen syy on se, että välivuosista voi olla nuorelle itselleen hyötyä. Välivuoden viettäjistä ei ole aikoihin tehty tutkimusta, mutta jonkinlaista suuntaa antaa vuonna 2001 yliopisto-opinnot aloittaneille nuorille tehty kysely. Tutkimukseen osallistuneista ensimmäisen vuoden opiskelijoista 41,2 prosenttia oli pitänyt yhden tai useamman välivuoden, ja heistä 67,7 prosenttia oli sitä mieltä, että välivuosista oli heille hyötyä. Vain 12,3 prosentin mielestä niistä oli haittaa. Lopuilla vastaajilla ei ollut asiaan selvää mielipidettä. O petusministeriön korkeakoulupolitiikkaa on kuvattu ”nopeasti sisään, nopeasti ulos” -politiikaksi. Entä jos heti seuraavan tutkinnon aloittaminen ei ylioppilaskevään jälkeen huvittaisi? Vaikka välivuosista haastattelisi ketä tahansa, yksimielisyys löytyy ainakin siitä, että kotiin ei saa jäädä makaamaan. ”Jyvässeudulla on viimeksi ennen lamaa ollut nuorille töitä tarjolla näin hyvin. Vapaita työpaikkoja on etenkin palvelualalla. Joillakin aloilla pelkästään oikea asenne riittää työllistymiseen”, kertoo Jyväskylän työvoimatoimiston nuorten yksikön päällikkö Hannele Laukkanen. Työskentelemällä nuorena erilaisissa töissä voi helpottaa elämäänsä myöhemmin. Laukkanen korostaa kaikenlaisen työkokemuksen merkitystä nuoren ansioluettelossa, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä sen alan kanssa, jota myöhemmin alkaa opiskella ja jolle valmistumisen jälkeen työllistyy. ”Kyllähän työkokemus on meidän maassamme kova sana. Jos on samalla viivalla kaksi hakijaa, joista toinen on vain opiskellut ja toisella on esittää työtodistuksia, että on tehnyt rehellistä työtä, ei sillä työn laadullakaan aina ole väliä siinä tilanteessa. Työtodistukset ovat arvopapereita.” Jyväskylän työvoimatoimisto tarjoaa työnhakupalveluita myös sellaisille nuorille, jotka eivät ole työttömiä työnhakijoita. Lisäksi työvoimatoimiston nuorten yksikön kautta voi päästä esimerkiksi työmarkkinatukiharjoitteluun sellaisen alan työpaikkaan, jota haluaa myöhemmin opiskella. ”Töitä kyllä saa, mutta ei niitä kotiin tulla tarjoamaan, joten itse pitää olla aktiivinen”, Laukkanen painottaa. K ansanopistot ja avoin yliopisto ovat mahdollisuuksia heille, jotka haluaisivat kokeilla eri aineiden opiskelua ennen hakupäätöksen tekemistä. Lähes kaikissa kansanopistoissa voi nykyään suorittaa avoimen yliopiston kursseja, jotka saa hyväksiluettavaksi sitten, jos jatkaa opintoja yliopistossa varsinaisena opiskelijana. Riittävä opintopistemäärä avoimesta yliopistosta oikeuttaa joissakin pääaineissa suoraan opiskelupaikkaan, eikä pääsykokeissa tarvitse käydä. Pitkän uran Korpilahdella sijaitsevan Alkioopiston rehtorina tehnyt Jorma Keränen on ihmetellyt opetusministeriön hinkua saada nuoret heti korkeakouluihin. ”En ole ymmärtänyt sitä laisinkaan. Siinä unohdetaan kaikki välimuodot, vaikka kansanopisto on erittäin hyvä paikka haistella ja maistella, mikä se oma ala voisi olla. Meillähän tehdään täysin samaa vauhtia opintoja kuin korkeakouluissa, joten ei tämä sillä tavalla ole edes välivuosi vaan kokopäiväistä opiskelua”, hän korostaa. Avoimen yliopiston kurssit sisältyvät Alkiollakin eri linjojen opintoihin. Monet nuoret jatkavat avoimessa aloittamiaan opintoja yliopistossa – tai vaihtavat suunnitelmia huomattuaan, ettei ala ollutkaan heille oikea. ”Monille sopii hengen vetäminen lukion jälkeen. Samalla voi etsiä itseään ja omaa alaa. Onhan se varmasti yhteiskunnallekin kalliimpaa, että nuori menee suin päin putkeen kiireen vilkkaa ja huomaa sitten vuosia myöhemmin, että se olikin väärä putki”, rehtori sanoo. Alkio-opiston opiskelijoista noin 70 prosenttia jatkaa opistovuoden jälkeen opiskelua yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Kolmannen asteen koulutuksen suurempi vetovoima on jo alkanut näkyä opiskelijamäärissä, sillä opistolla oli 2000luvun alun huippuvuosina 240 opiskelijaa, mutta viime vuosina määrä on ollut enää 160:n paikkeilla. B irgitta Vuorinen kutsuu esteiden poistamiseksi keinoja välivuosien ehkäisemiseksi. Käytännössä se tarkoittaa pääsykokeiden keventämistä, niiden aikataulujen järkevyyttä sekä jatko-opiskelusta tiedottamista. Yliopistoon voi ensi syksynä hakea myös sähköisellä haulla, ja opetushallituksen koulutusnetti.fi-sivujen kautta voi selata koko maan jatkokoulutustarjontaa alan tai paikkakunnan mukaan. Tarkoituksena on, ettei haku tyssää ainakaan siihen, ettei abiturientti tiedä, mitä mahdollisuuksia hänellä on. Pääsykokeita on kevennetty siitäkin huolimatta, että vuoden 2001 opiskelijatutkimuksen mukaan vain hyvin pieni osa yliopistoon päässeistä valmistautui pääsykokeisiin yli kuukauden ajan. Vuorinen korostaa, että välivuodet ovat ongelma etenkin silloin, jos ne eivät ole nuoren oma valinta. Tyhjäkäyntiä syntyy silloin sekä yhteiskunnan että nuoren itsensä näkökulmasta. Tahdosta riippumattomien välivuosien yhteydessä on raporteissa otettu esille myös niistä seuraavat psyykkiset ongelmat. Vuonna 2001 tehty Yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus -raportti siteeraa psykoterapeutti Pekka Uotilaa, jonka mukaan ilman toivottua opiskelupaikkaa jääminen on voinut Teksti: Mikko Mattlar Kuvitus: Risto Rautanen Opetusministeriö haluaa abit heti ensi syksynä korkeakouluihin ja sieltä nopeasti työeläm
11 T ällä aukeamalla on välivuosista erilaisia mielipiteitä. Erilaisilta ihmisiltä, puolesta ja vastaan. Tai se ainakin oli tarkoitus, koska kaikille sopivaa ratkaisua ei ole. Eikä niin väitä opetusministeriökään: jos puolien uusista opiskelijoista pitää olla saman vuoden ylioppilaita, silloinhan toinen puoli on voinut pitää vaikka kuinka monta välivuotta. Siksi on outoa, miten asia tuntuu kääntyvän puheissa niin, että kaikkien on heti lukion jälkeen mentävä opiskelemaan. Opiskelijavalintoja tutkineissa raporteissa puhutaan hakijasumasta, joka on ongelma. ”Järjestelmässä nähdään ongelmana se aika, joka kuluu ylioppilastutkinnon suorittamisesta opiskelupaikan saamiseen” on suora sitaatti yhdestä raportista. Sen tarkemmin ei selitetä, miksi tämä aika on ongelma. Aivan kuin yhdellekään parikymppiselle ei tekisi hyvää pysähtyä vuodeksi tai kahdeksi miettimään, mitä elämältä haluaa. Ehdin itse kolmena välivuotena hankkia työkokemusta seitsemässä eri ammatissa, käydä armeijan sekä opiskella kansanopistoissa yhteensä puolitoista vuotta. Kansanopistoissa suoritin avoimen yliopiston opintoja yhden yliopistolukuvuoden verran, joten ne siirtyivät yliopiston rekisteriin opinnot aloitettuani. Tähän päälle kun laskee elämänkokemuksen, eri paikoista saadut ystävät sekä välivuosien aikana kerätyn opiskelumotivaation, en olisi missään nimessä halunnut opiskelemaan heti lukion jälkeen. En edes tiennyt mitä haluan opiskella ennen kuin pari vuotta oli kulunut kirjoituksista. Ehkä se oli kansantalouden kannalta tehotonta aikaa, mutta käsittääkseni maksoin myös veroja tekemistäni töistä. Ja ehkä kansantalouden kannalta vahingollisempaa olisi ollut väärälle alalle päätyminen ja siitä seuranneet mielenterveysongelmat tai pääaineen vaihto, jolloin olisin vienyt opiskelupaikan joltakulta muulta, jolla sitä ei vielä ollut. Elämän isoissa kysymyksissä harvemmin on kaikille sopivaa vastausta. Siksi virkamiesten toiveiden lisäksi kannattaa miettiä muitakin vaihtoehtoja, jos vaikka joku niistä olisi itselle sopivampi. Opiskelupaikkoja on keväällä paljon jaossa, mutta niin on paikkoja välivuoden viettäjällekin pitkin maailmaa. Toivottavasti mahdollisimman moni abi saa haluamansa paikan – oli se sitten putken aloittava opiskelupaikka tai miettimisaikaa takaava tiskaajan paikka englantilaisessa pubissa. Mikko Mattlar Kansantalous vastaan oma elämä merkitä hakijalle voimakasta pettymystä, masennusta tai jopa itsetuhoisia ajatuksia. Vuoden 2001 opiskelijatutkimuksen mukaan merkittävin välivuoden syy oli se, ettei hakija ollut saanut heti haluamaansa paikkaa. Toisaalta lähes puolella vastaajista välivuodet olivat selventäneet uravalintaa. Vuorinen perustelee opetusministeriön nopeuspolitiikkaa sillä, että myös työelämä muuttuu nopeasti. Korkeakoulututkinnolla saa kyllä suhteellisen varmasti töitä, mutta osaamisen päivittämistä tarvitaan myös perustutkinnon jälkeen. ”Työmarkkinat muuttuvat nykyään nopeasti, ja oman osaamisen päivittäminen työuran aikana on tärkeää. Voisi ajatella, että 300 opintopistettä riittää työmarkkinoille siirtymiseen, ja itsensä kehittämistä voi jatkaa työn ohessa.” Lähteet: Sajavaara et al. 2002: Yliopistojen opiskelijavalintojen arviointi. Moitus (toim.) 2001: Yliopistojen opiskelijavalintojen kartoitus. Sailas et al. 2003: Työllisyystyöryhmän loppuraportti. Ahola 2004: Yhteishausta yhteisvalintaan. Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittäminen. ” ” Monille sopii hengen vetäminen lukion jälkeen. Samalla voi etsiä itseään ja omaa alaa. Onhan se varmasti yhteiskunnallekin kalliimpaa, että nuori menee suin päin putkeen kiireen vilkkaa ja huomaa sitten vuosia myöhemmin, että se olikin väärä putki.” Jorma Keränen, Alkio-opiston rehtori Yksi ongelmista on, että uudet ylioppilaat eivät hae jatkokoulutukseen heti. Heitä on kaikista hakijoista vain hieman alle 30 prosenttia ja hyväksytyistä noin 40 prosenttia, joten heidän sisäänpääsyprosenttinsa on parempi kuin muilla hakijoilla.” Birgitta Vuorinen, opetusministeriön ylitarkastaja mään, jotta yhteiskunnan rattaat jatkavat pyörimistään. Mutta onko pakko, jos ei halua?
Yhteisöviestinnän opiskelija Laura Asunta teki Euroopan parhaan gradun. ESPOOLAINEN Laura Asunta tietää, mitä hän haluaa. Viime vuonna hän valmistui Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi ja yhteisöviestinnän ammattilaiseksi. Tämän vuoden syyskuussa hän voitti Jos Willems Award -palkinnon, joka myönnetään Euroopan parhaasta viestinnän pro gradu -työstä. Nyt hän aloittelee jatko-opintoja tähtäimessään gradun laajentaminen väitöskirjaksi. Menoa ei hidasta edes huoneen nurkkaan nojaileva valkoinen keppi. ASUNTA SAIRASTUI 2000-luvun alkupuolella. Hän kärsi oudoista näköhäiriöistä, joiden syytä lääkärit eivät osanneet tutkimuksista huolimatta kertoa. Asunnalla todettiin olevan liikaa aivopainetta. Kun paine saatiin hellittämään ja näköhermot pääsivät puristuksista, selvisi, että hermot olivat vaurioituneet pysyvästi. Asunnasta tuli näkövammainen. Huonontunut näkö ei saanut määrätietoista naista luopumaan opiskelusta tai haaveista. ”Ajattelin silloin, että vitsi mä mihinkään pajunpunontakurssille lähde.” Vamman takia gradun teko oli Asunnalle tavallistakin haastavampaa. Hänen tutkielmansa aiheena oli professionalismi eurooppalaisella PR-alalla. Hän tutki, millainen käsitys eurooppalaisessa kirjallisuudessa annetaan siitä, mitä on professionaali PR. ”Eihän näkövammaisen olisi kannattanut lähteä tekemään teoreettista gradua, jossa joutuu lukemaan vielä tavallistakin enemmän. Jos olisin halunnut päästä helpommalla, olisin tehnyt jonkun empiirisen tutkimuksen, johon olisi saanut piirrellä kivoja käppyröitä”, Asunta naurahtaa. 37-VUOTIAS ASUNTA kuvailee tämänhetkisen näkönsä olevan kuin katselisi televisiota huonolla resoluutiolla. Hän näkee maailman rakeisena ja putkimaisena. Asunta käyttää lukemisessa ja tietokoneen kanssa suurentavia apuvälineitä. Lisäksi hänellä oli gradua tehdessään opintoavustaja, joka auttoi häntä etsimään ja valitsemaan gradukirjallisuutta, luki ääneen ja skannasi tekstejä koneelle. Jos Willems Awardiin Asunta törmäsi jo opintojensa aiemmassa vaiheessa toimiessaan kansainvälisen opiskelijajärjestön, CERP Studentsin, ympyröissä. Jos Willems Award myönnetään vuosittain parhaasta eurooppalaisesta kandidaattija maisteritason tutkielmasta. Palkinto on kansainvälisesti hyvin arvostettu, mutta Asunnan mukaan Suomessa melko tuntematon. PALKINNOKSI VOITOSTAAN Asunta kutsuttiin syyskuussa Tanskaan pitämään 15 minuutin esitelmä tutkimuksestaan eurooppalaisille alan guruille. Lisäksi hän sai pienen rahasumman ja mitalin. Konferenssissa hän ”tapasi lähdeluettelonsa elävänä” ja sai työstään paljon myönteistä palautetta. Tämä motivoi kunnianhimoista naista syöksymään väitöskirjatyöhön innokkaasti. Kiinnostunut yleisö odottaa jo eri puolilla Eurooppaa. Edelleenkään Asunta ei päästä itseään helpolla. Toistaiseksi hän tekee väitöskirjaa tiedottajan työn ja vuosi sitten aloittamiensa työnohjaajaopintojen seassa. Asunnan gradu oli suomenkielinen, mutta väitöskirjan hän aikoo tehdä englanniksi. Parhaillaan on menossa gradun käännöstyö. LAHJAKAS TUTKIJA ei halua, että hänen kokemuksistaan tehdään näkövammaisen ihmisen selviytymistarina, sillä sitä se ei hänen mielestään ole. ”Näkövamma tuo haasteen, mutta minulle haasteeksi ei riitä se, että elän näkövamman kanssa. Vamma on olosuhde, joka pitää panna kuosiin. Haasteena on sitten tehdä hyvä gradu tai hoitaa työt hyvin”, Asunta toteaa päättäväisesti. ”Olen vain käyttänyt olemassa olevaa kapasiteettia parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi.” Riina Leppäranta Laura Asunnan yhteisöviestinnän pro gradu työ ”Professionalismi eurooppalaisella pr-alalla” löytyy internet-osoitteesta http://thesis.jyu.fi/06/ URN_NBN_fi_jyu-2006394.pdf 12 HETKI SEKSILLE www.ehkaisy.com Tiistaina 13.11. klo 16.30–19.00 opiskelijaravintola Ilokivi Ohjelma: Iloa elämään luovuutta arkeen Näyttelijä Hanna Liinoja Seksuaalisuus vihollinen vai voimavara Seksologi Jukka Virtanen Ehkäisyn mahdollisuudet LT Ulla Ågren, YTHS, Asiantuntijalääkäri, Oy Organon Ab YTHS ja opiskelijayhteistyö Ylilääkäri Pirjo Paajanen, YTHS Jyväskylä Jaossa paljon tietoa. TERVETULOA! K U T SU Kunnianhimo ei kaadu keppiin Laura Asunta saattoi opintonsa loppuun, vaikka hänen näkönsä heikentyi niiden aikana. Seuraavaksi on vuorossa väitöskirjan teko. J ANIC L EINO Laura Asunnan saama gradupalkinto näyttää tältä.
13 Lukion sanotaan valmistavan ylioppilaskirjoituksiin. Niihin onkin syytä valmistautua, sillä päättötodistuksen numeroilla ei tee juuri mitään. USEIMMITEN LUKIOTA jaksetaan käydä tunnollisesti kolme vuotta ja kerätä todistukseen vaikkapa vakuuttava rivi kymppejä. Joskus käy kuitenkin niin, että ylioppilaskirjoitusten aikoihin voimat ehtyvät, ja arvosanat eivät ole kaksisia. Jos niin käy, saattaakin tulla hätä, sillä lukion päättötodistuksen numeroita ei yliopistoon haettaessa oteta huomioon. ”Aivan muutamilla aloilla, kuten liikunnalla ja luonnontieteissä, katsotaan yhtä tai kahta numeroa. Silloinkin niiden painoarvo on hyvin pieni”, valottaa opintohallintopäällikkö Tuula Maijanen Jyväskylän yliopistosta. JOS KIRJOITUKSET menevät nappiin, asiat ovat yliopistoon haettaessa jo aika hyvällä mallilla. ”Joillekin aloille voi päästä opiskelemaan pelkillä ylioppilasarvosanoilla. Tällaisia aloja löytyy Jyväskylässä matemaattis-luonnontieteellisestä ja informaatioteknologian tiedekunnasta. Toki näihinkin järjestetään pääsykokeet”, Maijanen sanoo. Muuten ylioppilaskokeen painoarvo opiskelijavalinnassa vaihtelee 30–50 prosentin välillä. Joillain aloilla ylioppilaskoe jätetään täysin pois laskuista. ”Esimerkiksi opettajankoulutuksen uudessa pääsykokeessa paperit saavat olla ensimmäisen karsinnan osalta rauhassa. Myöhemmin niitä katsellaan, jos katsellaan”, Maijanen tarkentaa. Huonoilla papereilla ei kannata haaveilla ainakaan liikuntatieteiden opiskelupaikoista. ”Hakijat kutsutaan pääsykokeisiin pohjapisteiden perusteella, ja niitä tulee eniten juuri yo-tutkinnosta. Heikoilla arvosanoilla odotettavissa on vain murheellisia uutisia”. Kirjoituksissa möhlänneen kannattaa sen sijaan suunnata katseensa esimerkiksi taloustieteelliseen tai yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Näiden tiedekuntien kaikissa pääaineissa on myös pääsykoekiintiö. Vaikka yo-todistus olisi rumaa katseltavaa, hyvällä pääsykokeella pääsee opiskelemaan. KIRJOITUSRUPEAMAN merkitys on siis huomattavasti pienempi kuin yhden ainoan pääsykoepaperin. Voionmaan lukion opinto-ohjaaja Markku Leskelä ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että lukiolaiset paiskisivat töitä väärän asian parissa. ”Sekä kirjoitukset että pääsykokeet voi varmasti hoitaa hyvin. Ei se ajasta jää kiinni”, hän sanoo. ”Sen sijaan opiskelijoiden pitäisi nähdä enemmän vaivaa päätöksenteon suhteen. Jos kirjoitusten jälkeen alkaa pohtia jatko-opintoja, niin kiire tulee. Tietoa on nykyään saatavilla helposti ja vaikka kuinka paljon. Abiturienttien pitäisi hyödyntää enemmän esimerkiksi korkeakoulujen vierailupäiviä.” Leskelän mielestä lukion jälkeistä aikaa pitäisi alkaa miettiä toisen lukiovuoden keväällä tai viimeistään seuraavana syksynä. ”Muuten vaarana on, että haetaan väärään paikkaan. Seuraa välivuosia ja opiskelupaikan vaihtoja”, Leskelä sanoo. OPETUSMINISTERIÖ odottaa yliopistoilta opiskelijavalinnan keventämistä. Helpoiten tämä onnistuisi kasvattamalla ylioppilastutkinnon merkitystä. ”Joillakin aloilla se varmasti toimisi, varsinkin uuden ainereaalin myötä: historian laudaturilla historiaa lukemaan. Vaikkapa opettajankoulutuksessa taas on katsottu tärkeämmäksi testata opiskelijan motivaatio ja soveltuvuus ammattiin. Näillä aloilla yo-tutkinnon korostamista tuskin nieltäisiin”, Tuula Maijanen sanoo. Markku Leskelän mielestä ylioppilaskoekin mittaa motivaatiota. Suoranaisesti hän ei kuitenkaan kannata sen painoarvon lisäämistä. ”Se suosisi tyttöjä liikaa. Sen sijaan ainereaalin mahdollisuuksia pitäisi käyttää enemmän hyväksi, ja siinä yliopistot saisivat tulla vastaan.” Ennen kaikkea Leskelä patistaa lukiolaisia miettimään kirjoituksia pidemmälle. ”Opiskelijan täytyisi nähdä vaivaa ja tutustua eri aloihin. Nyt olisi vielä aikaa miettiä, minne hakupaperit keväällä lähettää.” Matti Tyynysniemi Jyväskylän yliopiston abipäivä Agorassa perjantaina 16. marraskuuta. Päätösten aika on nyt TIEDÄN MITÄ LUET John Robb PUNK! Ainutlaatuinen dokumentti ajasta, jolloin rockin kaasupoljin painettiin pohjaan. Punk! on räyhäkäs todistus populaarikulttuurin mullistaneen musiikkisuunnan kuolemattomasta vetovoimasta. Jouni Hynynen RAKKAUDELLA, HYNYNEN ”Hynynen ei piittaa hyvistä tavoista. Hän ei ole korrekti.” – Arto Jokinen, Aamulehti 24,90 e 24,90 e 23,90 e 23,90 e 29,90 e 29,90 e Joel McIver SABBATH BLOODY SABBATH Hevin luonnehäiriöisten kummisetien kaoottinen tarina yksissä kansissa. Tästä on paha panna paranoidiksi. Juho Juntunen PAHOLAISEN MORSIAN Juntunen tarjoilee jotain ihan uutta sarjisrintamalla! Valokuvin toteutettu splattergonzo-sarjakuva kulkee kuin päättömän kuskin kuljettama harrikka. 19,90 e 19,90 e Osta omasi Suuri Kuu -kirjakaupasta tai netistä JYVÄSKYLÄ Vapaudenkatu 38, www.suurikuu.? (Ovh. 32 e) (Ovh. 30 e) (Ovh. 36 e) (Ovh. 24 e) Lukion päättötodistuksen arvo ylioppilastutkintoon verrattuna on vähäinen. R ISTO R AUTANEN
Hayao Miyazakin poika Goro ajautui isänsä tavoin animaatioalalle ja ohjasi heti menestyselokuvan. GORO MIYAZAKI ei näytä ihmiseltä, joka olisi ohjannut yhden Japanin viime vuoden hittielokuvista. Lyhyessä mustassa tukassaan, kauluspaidassaan ja suorissa housuissaan hän vaikuttaa enemmänkin insinööriltä. Tämä voi selittyä sillä, että hän on koulutukseltaan maisemoija. Henkien kätkemän, Totoron ja Prinsessa Mononoken ohjanneen Hayao Miyazakin poika ei edes halunnut työskennellä elokuvien parissa. ”Nuorena minua viehätti se, mitä isä teki – kuten kaikkia lapsia. Valitsin kuitenkin erilaisen alan, koska tunsin, ettei minulla ole samankaltaisia lahjoja”, Goro Miyazaki sanoo. Ohjaaja on saapunut Helsinkiin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin vieraaksi, jossa Maameren tarinat -elokuva esitetään muutaman tunnin päästä ensimmäistä kertaa suomalaiselle yleisölle. Näytös on loppuunmyyty, niin suuri on festivaaliyleisön luottamus Ghibli-studion uusimpaan kasvattiin. KUN PUHUU Goro Miyazakista, ei voi olla puhumatta myös hänen isästään. Hayao Miyazaki innostui Maameren tarinoiden elokuvaksi tekemisestä jo 1980-luvulla, mutta hän sai silloin pakit kirjailija Ursula K. Le Guinilta. Kun asia tuli uudelleen ajankohtaiseksi vuonna 2003, oli vanhempi Miyazaki kiireinen Liikkuvan linnan parissa. Poika Miyazaki työskenteli aluksi konsulttina, mutta päätyi lopulta vastaamaan Maameren tarinoiden ohjaamisesta. ”Nyt tunnen kuin kaikki mitä tein olisi ollut sijaistoimintaa välttelemälleni animaation maailmalle. Valmistumisen jälkeen halusin suunnitella viheralueita, koska halusin luoda maisemia, jotka synnyttäisivät vierailijoissa ilon, nautinnon ja helpotuksen tunteita”, hän kirjoitti blogissaan vähän elokuvanteon alkamisen jälkeen. Hän kirjoitti myös, että Hayao ei ollut koskaan kotona, joten hän yritti tutustua isäänsä tämän työn kautta. Jotain perin erikoista on siinä, että poika päätyy julkisesti luonnehtimaan vanhempaansa ”täysien pisteiden animaattoriksi, mutta nollan pisteen isäksi”. Kaikesta huolimatta vaikuttaa siltä, että isän pitkä varjo ei paina poikaa. ”Minulla ei ollut kokemusta elokuvista ja ajattelin, että jos urani jää tähän yhteen elokuvaan, sekin on ihan hyvin”, Miyazaki sanoo. ELOKUVAN AIKATAULU oli tiukka. Animointi kesti hieman yli kahdeksan kuukautta, kun Henkien kätkemää ja Liikkuvaa linnaa työstettiin 17 kuukautta. Maameren tarinat on toteutettu pitkälti käsityönä, vaikka siinä onkin muutamia tietokoneella tehtyjä kamera-ajoja. Miyazakin mukaan tietokoneiden myötä taustoista on tullut yhä tarkempia ja yksityiskohtaisempia, jolloin niiden animointi on vaikeampaa. Maameressä mallia haettiin eurooppalaisilta maalareilta ja fotorealismi haluttiin jättää syrjään. ”Tätä voi olla hankala uskoa, mutta piirtäjän on helpompi tehdä valokuvan tapaista kuin maalauksellista jälkeä, koska jälkimmäiseen tarvitaan oma tyyli”, hän selittää. Blogissaan hän kirjoitti, kuinka yksinkertaisilla kuvilla annettaisiin lisää tilaa tarinalle, jossa oikeilla sanoilla on maagisia voimia. ”Mitä realistisempaa ilmaisua käytetään, sitä vaikeampaa on mahduttaa mukaan myös ylirealistisia elementtejä, kuten verenpunaiset auringonlaskut”, Miyazaki sanoo. Nyt auringonlaskut eivät ehkä näytä todellisilta, mutta ne tuntuvat oikeilta. TASAPAINON JÄRKKYMINEN on yksi elokuvan teemoista. Miyazaki uskoo, että nyt oli oikea aika tehdä elokuva Maameren tarinoista, koska nyky-Japanissa monet nuoret tuntevat itsensä päämäärättömiksi. Anime ei kuitenkaan ole enää japanilaisten yksinomaisuutta. Miettikö ohjaaja, miten elokuvaan suhtauduttaisiin muualla maailmassa, vaikkapa nyt Suomessa? Hän puhahtaa ja puhuu sitten pitkät pätkät tulkille. ”En pysty kuvittelemaankaan, miten ei-japanilaiset ottavat elokuvan vastaan”, vastaus kuuluu. Olli Sulopuisto Verkkolehden webmaster päivitteli onnettomuusuutista. KULTTUURI Vakiopaineella synttärit Hippiravintola Vakiopaine täyttää marraskuun alussa 15 vuotta. Yläkaupungin kulttuurielämää 1990-luvun alusta lähtien rikastuttanut ravintola juhlii pyöreitä vuosia marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2.–4.11., jolloin on luvassa ohjelmaa koko viikonlopun ajan. Juhlaohjelma ei ole vielä täysin varmistunut, mutta tiedossa olevia ohjelmanumeroita ovat Vakiopaine-teatterin Kuolemaani saakka -näytelmän esitys lauantaina 3.11. klo 17 sekä Ilman tyttöjä -lauluyhtyeen keikka sunnuntaina 4.11. klo 19. Yhtyeeseen kuuluvat muun muassa näyttelijät Laura Malmivaara ja Matleena Kuusniemi. 15 Maameri siirtyi isältä pojalle Goro Miyazaki opiskeli maisemoijaksi ennen kuin päätyi ohjaamaan animaatioelokuvia. M IKKO P IHKOLUOMA KUN RAKKAUTTA & ANARKIAA käynnisteltiin 20 vuotta sitten, eivät japanilaiset animaatiot vielä kiertäneet maailman festivaaleilla samaan tapaan kuin nykyään. Ensimmäinen ja tärkein henkilö elokuvien saamisessa Suomeen oli Eija Niskanen, joka kuuluu festivaalityöryhmään edelleen. Japanissa asunut ja kieltä puhuva Niskanen oli korvaamaton apu, sillä kaikista elokuvastudioista ei välttämättä löytynyt ketään englannin kielen taitajaa. ”Selkeä alku oli 1993. Silloin näytettiin Katsuhiro Otomon Akira ja Hayao Miyazakin Porco Rosso”, festivaalin tuottaja Pekka Lanerva sanoo. Animelle riitti ystäviä. Yhtenä huippukohtana Lanerva mainitsee vuoden 2001, jolloin näytettiin Miyazakin Prinsessa Mononoke. Siitä tuli koko festivaalin katsotuin elokuva. Valikoimaa on haluttu laajentaa myös lähes varmoiksi hiteiksi tiedettyjen japanilaistuotantojen ulkopuolelle. Tänä vuonna näytillä oli korealaista animaatiota. ”Siitä on taas hyppäys japanilaiseen. Tyylilaji on erilainen, aika hirtehinen. Katsojien innostus oli ihan riittävää, mutta ehkä animaatiopuolella ensimmäisenä liikkeelle lähtevä porukka on pienehkö ja muut odottavat tutumpia nimiä”, Lanerva pohtii. Kun R&A animen Suomeen toi
Lisätietoa koulutusohjelmista Savonian nettisivuilta www.savonia.? tai hakutoimistosta puh. (017) 255 5043 | www.savonia.fi | Syksyllä 2008 alkavat englanninkieliset koulutusohjelmat: • Degree Programme in International Business (BBA) International Management (Kuopio) International Marketing Management (Varkaus) • Degree Programme in Industrial Management (Bachelor of Engineering) Engineering and International Business Management (Varkaus) • Degree Programme in Information Technology (Bachelor of Engineering) Embedded Systems (Kuopio) Hakuaika 14.1. 15.2.2008. Englanninkielinen tutkinto antaa etulyöntiaseman työmarkkinoilla. Savoniassa kansainvälisen tunnelman takaavat opetuskielen ohella koulukaverit ympäri maailman. Savonia University of Applied Sciences in English Pelaa ja voita VIP luokkaretki itsellesi ja kavereillesi! www.voitaluokka retki.? / vuosi
Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat Otava Onko ajan jatkumossa reikä? Onko keinoa pysäyttää ajan jatkumoon tukehtuminen? Puolalaisen Olga Tokarczukin läpimurtoteos leikittelee ajan olemuksella. Tapahtumat sijoittuvat pieneen puolalaiseen kylään nimeltä Alku. Alussa elävät ihmiset ovat keitä tahansa meistä: he ovat ajan kahleessa, menneisyyden ja tulevaisuuden muodostamassa illusorisessa jatkumossa, joka synnyttää huolen ja loppumattoman tarkoituksen etsimisen. Romaani muodostuu erilaisten ihmisten ja esineiden ajoista. Tokarczuk tuo kiinnostavalla tavalla esiin ihmisten, eläinten ja esineiden erilaiset tavat olla ja ymmärtää aikaa. Myytit ja uskomukset tuovat oman ulottuvuutensa aikaan yhdistäen eri sukupolvet toisiinsa. Tokarczukilla on taiturimainen kyky säädellä kohtausten sirpaleet oikeisiin mittasuhteisiin. Tapahtumat ovat usein juuri ja juuri sillä rajalla, voisivatko ne tapahtua oikeasti. Kertojana Tokarczukissa on jotakin ikiaikaista, vanhan kansannaisen tapaista. Tämä tuo uuden ulottuvuuden moderniin romaaniin ja saa aikaan teoksen lumon. Elina Mattila ”Lumoavaa ajan olemuksen pohdintaa.” A 17 Kuha.: Tieteen puolesta – fiktiota vastaan Kioski Rec Helsinkiläinen Kuha. on edennyt neljänteen albumiinsa. Bändin edellinen levy Telekineettinen testilaboratorio saavutti jo jonkin verran suosiota tietyissä piireissä. Tieteen puolesta – fiktiota vastaan on Kuhan mukaan maailman ensimmäinen tiedealbumi, sillä sen sanoituksissa on hylätty fiktiivinen tarinankerronta ja pitäydytty pelkissä faktoissa. Vaikka bändin musiikki ei ole helpoimmasta päästä, esimerkiksi YUP on osoittanut, että näinkin kierolla materiaalilla voi menestyä. YUP:n lisäksi Kuhaa on verrattu CMX:ään, ja bändi onkin yhtä kaukana kolmisointurokista. Edellä mainittujen lisäksi paikoin tulee mieleen Rammstein, sillä laulaja Juha Kuha kuulostaa täydellä höyryllä päästellessään aivan Till Lindemannilta. Eikä Kuhakaan säästele säröä silloin, kun siltä tuntuu. Kuhan sävellyksissä riittää koukkuja, ja sovitusten rikkaus kertoo, ettei studioaikaa ole säästetty. Tekstit kaatuvat kuitenkin välillä ärsyttävään erikoisuuden tavoitteluun. Harmi sinänsä, koska musiikillisesti levy kestäisi kuuntelua vaikka kuinka pitkään. Ehkä faktat ovat liian raskaita kuunneltavia koko albumin mitalla. Mikko Mattlar ”Progen puraisema Rammstein.” Simo Frangén (toim.): Pahkasika – Hinta pärstän mukaan Johnny Kniga Pahkasika alkaa muistuttaa Jimi Hendrixiä: molemmilta pukkaa postuumia julkaisua, vaikka itse artisti kasvaa koiranputkea. Tommi Liimatta valikoi ensimmäiseen pläjäykseen paljon sarjakuvia ja mustaa huumoria, kun taas Simo Frangénin toimittama kakkososa on tekstipainotteisempi. Noin 350 sivuun mahtuu toki myös paljon kuvallista hupailua postimyyntikatalogeista Hemmo Paskiaisiin. Koska kyseessä on maisteri Frangénin koostama teos, puujalkailut ja muut sanaturoilut ovat vahvasti edustettuina. Editori itse kertoo esipuheessa panostaneensa viinaja pieruhuumoriin. En laskenut palstamillimetrejä, mutta tuntumani on, että tässä teoksessa on edeltäjäänsä enemmän harmitonta hupailua ja vähemmän viiltävää ivaa. Puhtaita parodioita niin julkishallinnon kuin bisnesmaailman käsittämättömyyksistä löytyy kyllä paljon. Vaan jos rehellisiä ollaan, niin Pahkiskoosteiden keskinäinen rankkaaminen on vähän kuin omia lapsiaan arvioisi: rakkaita ne ovat kuitenkin kaikki. Olli Sulopuisto ”Tavaraa riittäisi kolmanteenkin kirjaan.” A Sicko Ohjaus ja käsikirjoitus Michael Moore USA 2007 Pitäisikö Michael Mooren lopettaa pamflettielokuvien tekeminen? Yhdysvaltain terveydenhuollon katastrofaalista tilaa päivittelevä Sicko jatkaa ohjaajan edellisten dokkareiden jalanjäljissä, eli tyyli on yhtä tymäkkä ja patetiaa on tarjolla reilusti. Parhaimmillaan Moore on ihan hauska elokuvantekijä, joka nostaa sanojen ja tekojen ristiriidan näkyville nasevalla leikkauksella. Yhdysvaltain ulkopuoliselle katsojalle tarkasteltuna yli kaksituntinen elokuva on kuitenkin aivan liian pitkä ja täynnä tyhmyyksiä. Ensin esitellään muutama surkuteltava ihminen, sitten pohditaan kurjuuden taustoja ja välillä pilkataan vähän Bushia. Joku kaltoinkohdelluista ihmettelee, miksi sairasvakuutusyhtiöt eivät seiso hädän hetkellä asiakkaidensa tukena. Sitähän kaikki vakuutusyhtiöt tekevät: murskaavat numeroita, jotta ne eivät joutuisi maksumiehiksi. Sitten lähdetään kiertämään maailmaa. Moorelle Kanada, Englanti, Ranska ja Kuuba ovat terveydenhuollollisia paratiiseja, joista ei löydy sitten mitään vikaa. Argumentin uskottavuutta voi pohtia ajatusleikillä, jossa hän olisi käynyt Suomessa ja kehunut systeemin maasta taivaisiin. Systeemi on mätä, mutta Sickon kaltaisilla pökäleillä sitä ei korjata. Olli Sulopuisto ”Huono esitys hyvästä aiheesta.” Spraykaalit: Spray (AXR 1992) JOS INTERNETISTÄ etsii suomalaisten musiikkidiggareiden camphenkisiä suosikkilevyjä, yksi usein eteen tuleva nimi on Spraykaalit. 13ja 14-vuotiaiden poikien muodostama rapduo teki 1990-luvun alussa yhden lp:n, jossa se esitti eurodancepohjaista rappia kammottavan rasistisilla ja seksistisillä sanoituksilla. Ylen Elävästä arkistosta löytyvässä videohaastattelussa pojat väittivät itse tekevänsä sanat ja taustat kappaleisiinsa, mutta ainoaksi jääneellä levyllä kappaleet on merkitty Risto Asikaiselle, Ilkka Vainiolle ja Ville Virtaselle. Että sellaista varhaisnuorison omaehtoista musiikintekemistä. Kas näin lapset räppäävät: ”Sulla on varmaan hirveä kondis / viidettä varvia kestää mun stondis / Espan puistossa bongataan akkaa / neekerin kainaloon saaliimme pakkaa / Täytyykö meidän turvottaa punttia / kalsariin banaanii, neekerin stunttia / Leikitään sitkeesti Somali-setiä / on reissumiehelle saatava petiä”. Seksin harrastamisesta yritetään räpätä kokemuksen syvällä rintaäänellä, vaikka ääni ei ole kokenut vielä edes murrosta. Sitä paitsi sänkypuuhat taitaa tuon ikäisiltä kieltää jo lakikin. Sopivatko näiden aihepiirien lyriikat vähän toisella kymmenellä olevien poikien suuhun? Levyn tuotantoryhmän mielestä ilmeisesti sopivat. Riimittely on paikoin erittäin näppärää, mutta ei voi välttyä samalla ihmettelemästä, millaiset vanhemmat antavat holhottaviensa osallistua tällaisen levyn tekoon. Ehkä vastaus löytyy kappaleesta Kuningas Alkoholi II: ”Ei saanut selvänä vaimolta / vaan luottamusmieheltä Raimolta / Nyt kähmii naisia pienessä / vetovoimaa rumassa sienessä / Lasikruunu faijan päässä hohtaa / se aktiin nykyään aina johtaa / Faija on kunkku, entinen runkku / Pirtua, naisia, kelpaa punkku”. Spraykaalien räppärit olivat Ilkka Rinne ja Teemu Airamo. He ovat tällä hetkellä hieman alle 30-vuotiaita. Airamo on rap-uransa jälkeen työskennellyt radioissa Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja viimeisimpänä Norjassa, mutta Rinteen myöhemmistä vaiheista ei ole varmuutta. Kumpikaan heistä tuskin mainostaa nykyään olleensa Spraykaaleissa, sillä levy on malliesimerkki siitä, miksi lapsia ei pitäisi päästää studioon, ja miten aikuiset eivät joskus kanna sitä vastuuta, joka heille kuuluisi. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Alaikäraja levytysstudioihin Tuttu hahmo Michael Moore setvii tällä kertaa terveydenhuoltoa.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Pe 2.11. Viikate + Kosmikud (EST). La 3.11. Martti Servo & Napander. Su 4.11. JKL-PUNK-HCSessions: Nesseria (FRA) + Ydinaseeton Pohjola + Arrestum. Pe 9.11. Horna + Baptism. La 10.11. Absoluuttinen Nollapiste. Bar 68: Pe 2.11. Obscurant. Pe 9.11. Waltari. La 10.11. Au Pair. Ilokivi: Ke 31.10. No Haven Rock’n’ Roll Club. La 3.11. NS.Klubi. Ke 7.11. DDR Party Program Presents: Punk Rock Party LIT–FIN. Pe 9.11. International Megamix Party. Pe 9.11. Antiterrorismi-klubi. La 10.11. Bongo Club: Viva La Diva!. Poppari/Jazz Bar: Ma 29.10. A Lady and The Piano. Ti 30.10. Jazz Jamit. Ke 31.10. POP-ROCK Jamit. To 1.11. Petteri Sariola Soolo. Pe 2.11. APPA Music Show. La 3.11. APPA Music Show. To 8.11. Pepa Päivinen Jazz Quintet. Pe 9.11. Kleemola-HaavistoLepäänen-Rautiainen. La 10.11. Kleemola-Haavisto -LepäänenRautiainen. Red Neck: Pe 2.11. Tribute to Pink Floyd: Pulse. Pe 9.11. Tumppi Varonen & Problems?. Jyväshovi: Ti 6.11. Antti Raiski & Sesam. Vakiopaine: Pe 9.11. Trio Pastis. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: Valon Rakenteet William J.R. Curtisin valokuvia. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Jyväskylän taiteilijaseuran vuosinäyttely. Galleria Harmonia: 1.11. alkaen Naoji Ishiyama. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Alahalli: Jyväskylän vaakuna. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Aikamatka käsityön historiaa, Käsityössä elämän tuntu ja Komeasti juhlaan – tämän päivän kansallispuvut. Vaihtuvien näyttelyiden tila: Ryijykuume!. Galleria: 31.10. alkaen Kalajoen Helanderien messinkivaluja. Näytön paikka: 30.10. alkaen Ryijy muuttuu. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 31.10. Mimmi lehmän seikkailut klo 18. Viulunsoittaja katolla klo 19. To 1.11. Amelei, majava ja kuningas katolla klo 18. To 1.11. Arvoituksellisia muunnelmia klo 19. Pe 2.11. Jälkiä iholla klo 19. Pe 2.11. Mihin sateenkaari päättyy klo 19. Ke 7.11. Konsta Pylkkänen etsii kortteeria klo 19. To 8.11. Konsta Pylkkänen etsii kortteeria klo 19. Pe 9.11. Jälkiä iholla klo 19. Mihin sateenkaari päättyy klo 19. La 10.11. Mimmi lehmän seikkailut klo 13. Mihin sateenkaari päättyy klo 13. Mimmi lehmän seikkailut klo 16. Viulunsoittaja katolla klo 19. Jyväskylän ylioppilasteatteri: Ma 29.10. Variksen veli klo 19. To 1.11. Variksen veli klo 19. Su 4.11. Variksen veli klo 19. Ma 5.11. Variksen veli klo 19. To 8.11. Variksen veli klo 19. Su 11.11. Variksen veli klo 19. Huoneteatteri: Pe 2.11. Kirjoituksia kellarista klo 19. La 3.11. Alastonkuvia klo 19. Su 4.11. Kirjoituksia kellarista klo 15. Ma 5.11. Sylin tarpeessa klo 19. Pe 9.11. Ensi-ilta: Täti ja minä klo 19. La 10.11. Alastonkuvia klo 19. Su 11.11. Täti ja minä klo 14. Vakiopaine: Ti 30.10. Ke 31.10. To 1.11. Kahdeksan naista klo 19. La 3.11. Kuolemaani saakka klo 19. ELOKUVAT Kampus kino: Ti 30.10. Snake in the Eagle’s Shadow / Kotkan varjossa klo 19. Near Dark klo 21. Ti 6.11. Pariisi, rakkaudella / Paris, je t’aime klo 19. Toveruus: Ma 5.11. ROCK, ROCK, ROCK!. Ma 12.11. Hair. IT-Dynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 2.11. Rakkauden Risti. Ke 9.11. Caravaggio. ITDynamon auditoriossa klo 18. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi MENOT 29.10.–12.11. 18 Hevonen (Equus caballus) Ti 6.11. klo 19 Useita ohjaajia: Pariisi, rakkaudella (Ranska 2006) K11 Kaikista maailman elokuvakaupungeista Pariisi lienee kliseisin. Parinkymmenen ohjaajan episodielokuva Pariisi, rakkaudella ei yritä aukoa uusia uria. Nämä 18 lyhytelokuvaa kertovat tarinoita lemmestä: iloisia ja surullisia, hauskoja ja vakavia, ranskalaisia ja ulkomaisia. Laaja skaala takaa sen, että onnistumisia on enemmän kuin hutilyöntejä. Vai esitätkö olevasi kyynikko, jonka sydäntä Pariisi ei lämmitä? Et usko tuota itsekään. Ti 13.11. klo 19 Terry Gilliam: Tideland (Kanada/USA 2005) K15 Hourupää-Gilliamin uusin ohjaus edustaa kaiketi amerikkalaista gotiikkaa. Tidelandissa etelävaltioiden outoon ympäristöön tiputetun nuoren Jeliza-Rosen mielikuvitusmaailma tuntuu välillä todellisuutta todellisemmalta. Juonella ei ole paljon painoarvoa, kun Gilliam puskee valkokankaalle erilaisia hulluuden lajeja toinen toisen perään. Kokonaisuus pysyy silti paremmin kasassa kuin tervanjuonnilta tuntunut Veljekset Grimm. Olli Sulopuisto kampus kino Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Tota noi ni, ei mul sillee o Porii kohtaa mitää kummempii purnaukse aiheit. Mut onha se joskus vähä ankee kaupunki. Mut nii varmaa moni muuki kaupunki Suames. Onha tää Jyväskyläki aika sama kokone, mut tääl on nii paljo enempi näit opiskelijoit. Meil ei Porii aikanaa haluttu yliopistoo, vaik kyl meil sitä tarjottii. Herroje kotkotuksii, meil fundeerattii et tarvittais vaa tyäläisii. Pori o aika punane kaupunki, vaik on siäl joku porvariki joskus asunu. Sit se lama tuli ja perinteine tehrasteollisuus meni nuri. Tyättömii oli nii maa perkeleest, varmaa joku kakskyt prosenttii. Suame ennätys melkei, mä luule. Piru oot jos Porist tuut, sanotaa. No emmä ny tiärä. Ainaski piru töykeenä kaikki muualt tulevat sua pitää, jos et ain oo hymistelemäs ja prohtaamas kaikkie kans niinku paraski kaveri. Siinäki varmaa o paljo eroi et ooksä poika vai flikka, et kui pirulline porilaine oot. Tai ainaki ne o eri taval pirullisii, pojat lyä turpaa ja flikat aukoo turpaa. Yks asia ainaki o varma. Mistää muualt et semmosii herkkui saa ku Pori torilt – nahkiaisii meinaa. Ne o semmosii ympyräsuisii kaloi, tai ei ne ny varsinaisest kai kaloi oo ku ne o niit ympyräsuisii, mut Kokemäejoest niit nostetaa koko syksy, siihe asti ku jäät tulee liia paksuiks. Jyväskylä kauppahallis o ainaki sillo tällö nahkiaisii, mut aika tyyriisee hintaa. Kokemäejoe lempinimi o muute Kokkeli, mut valitettavast se ei oo ainoo kokkeli mitä Poris virtaa. No mut kyl kai mä aika paljo Porist sillee piränki, on se kuitenki mu kotikaupunki. Ni ja on siäl ne jatsitki mis en o ikinä käyny. Mirko Niittumäki Kirjoittaja on kotoisin Porista, mikä kertoo jo riittävästi. Dynaaminen ja nuorekas kasvukeskus Variksen veli ensi-illassa JYVÄSKYLÄN Ylioppilasteatterin syksyn avajaisnäytelmän Variksen veli ensi-illat alkoivat pyöriä hiljattain. Esityksiä on luvassa kaikkiaan yhdeksän, ja niistä viimeinen nähdään marraskuun 12. päivä. Näytelmän pääosissa on kaksi peräkammarin poikaa, joilla on vaikeuksia irtautua äitinsä helmoista. Irtautumista ei ainakaan helpota äiti, joka takertuu poikiinsa samalla tavalla. Muihin näytelmän henkilöihin kuuluu naapurin nuoripari, jonka naisosapuoli on raskaana, sekä hulppeammasta elämästä haaveileva talonmiehen vaimo. Kerrostalomiljöössä tapahtuva näytelmä keskittyy yksinkertaisiin ja arkisiin asioihin, mutta taustalta löytyy suurempia teemoja. Niitä ovat esimerkiksi muutoksen ja lähtemisen vaikeus sekä totuuden pelko. Variksen veljen ohjaa JYTissä pitkään vaikuttanut Kaisa Nissi. Variksen veljen esitykset ma 29.10., to 1.11., su 4.11., ma 5.11., to 8.11., su 11.11. ja ma 12.11. klo 19 Ilokiven alakerrassa. Liput aikuisilta 7 euroa, opiskelijoilta 5 euroa ja vähintään kymmenen hengen ryhmiltä 4 euroa per henki. Variksen veljen päähenkilöitä: talonmiehen rouva (Johanna Lystilä), Orvo (Jaakko Junttila) ja Aulis (Vesa Partanen). T ARU N ORRENA LAUANTAINA 10. marraskuuta Club Valiokunta tuo Lisäelämä-klubin ensimmäistä kertaa Turusta Keski-Suomeen. Lisäelämän uuden aluevaltauksen kunniaksi pistetään Jyväskylän kitarasankarit järjestykseen GuitarHero-pelissä. Tittelin herruudesta pääset mukaan kisaamaan ilmoittautumalla osoitteessa www.lisaelama.net. Taustalla konemusiikkia soittavat Videovalvontaa ja Micromusic Tku HQ Dj’s. Erillisissä pelipisteissä voi myös rentoutua retropelien parissa. Kitaranäppäryyttään voi lämmitellä esimerkiksi ilotunnin merkeissä klo 22–23. Lisäelämä-klubin tapahtumapaikkana toimii Ilokivi klo 22–03 ja sisään pääsee kolmen euron nimellisellä summalla. Ennakkoon lippuja saa Levykauppa Äxästä sekä Ilokivestä 7.11. ja Mattilanniemen A-rakennuksen aulasta 8.11. klo 11–14. Tapahtuman järjestäjänä toimii JYYn kulttuurivaliokunta. Lisäelämä-klubi saapuu Jyväskylään
19 LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. MA 29.10. Bataattisosekeitto Paistettu kalaleike Mangobroileri TI 30.10. Pinaattikeitto Uunimakkara Lihakastike KE 31.10. Kasvisherkkusieniohukaiset Lohikeitto Kassler TO 1.11. Kasvispyttipannu Kalagratiini Pippuripihvi, kermapippurikastike PE 2.11. Feta-pinaattipiirakka Tonnikalakastike, spaghetti Paella MA 5.11. Kasviskiusaus Sitruunasei Lindströminpihvi TI 6.11. Herkkusieni-kasvisrisotto Lohipyörykät Chili con carne KE 7.11. Kesäkurpitsaherkku Mausteinen broilerpata Porsaanleike, sinappikastike TO 8.11. Porkkanaohukaiset Gratinoidut tonnikalakääröt Jauhelihapyörykät PE 9.11. Juurespihvit Värikäs uunikala Jauhemaksapihvit Me teemme sen itse TÄSSÄ OLISI HYVÄ SAUMA kirjoittaa siitä, miten porvari yliopistouudistuksellaan taas tuhoaa vapaan tieteen edellytyksiä. Undergroundhenkinen ylioppilas siteeraisi filosofi S. Albert Kivistä laulamassa, miten ”puhdas totuus kuulemma on tieteen ohjenuora” ja maalailla kuvaa tulevasta, jossa ”tiede lienee nykyisellään porvariston huora”. Perään sitten parikymmentä riviä akateemisesta vapaudesta, markkinoden vapaudesta ja palestiinalaishuivien pesemisestä pesupähkinöillä. Ei yliopiston akuutein uhka ministeriöstä ja hallinnolta tule: mitä rahapulasta, ”kannustavuus” ja ”joustavuus” jaksavat lähinnä hymyilyttää. Se mitä tulee pelätä on värillinen geelikynä. Kovin paljoa en ole parina yliopistovuotenani luennoilla käynynyt, mutta jonkinlainen otos minullakin jo on kasassa. Yhtäkään kertaa en muista istuneeni massaluennolla, jossa viimeisten minuutien aikana olisi ollut toivoakaan kuulla, mitä luennoitsija sanoo. Dataprojektorin sammuessa ja monenkirjavien geelikynien kopioitua huolellisesti viimeisen kalvon, täyttää salin sadan H&M:n toppaliivin kahinasta ja kahden sadan penaalin vetoketjun sirahtelusta nouseva järjetön melu. On kuitenkin ihan viisasta pakata hyvissä ajoin. Aina joskus nimittäin käy niin onnellisesti, ettei kukaan tärkeilevä mulkku erehdy esittämään kysymyksiä, ja luennolta saattaa päästä vapaalle jo muutamaa minuuttia etuajassa. Tanakka valtiosihteeri voi siis huoletta istua rahakirstun päälle. Tällä kiirellä ei varmaan ole pelkoa valmistumisaikojen venymisestä. MUTTA EI KAI KENENKÄÄN kuppi siitä keikahda, että jotkut lespaavat kanat ovat korvan juuressa lässyttäneet iltasuunnitelmiaan koko luennon ajan. Eikä siitä, että harjastukkaiset sählynpelaajat sätkivät ulkovaatteet päällä, perse muutaman sentin penkistä viimeiset kolme varttia luennosta. Silloin jo saattaa oikeasti vituttaa, kun pääsee käytävälle kuulemaan nousevan intelligentsijan ajatuksia kulloisestakin luennosta. Näistä voi koostaa lyhyen muistilistan luennoitsijalle: miksetsä voi käyttää powerpointtia, miksunpitää vaihtaa kalvoi niin nopeesti, ettei ehi kirjottaa kaikkee, etsävittuvois vaikk postaa niit kalvoi Korppiin? LOPUKSI VIELÄ abstraktimpi, toivottua asennetta yleisemmin luonnehtiva: etsätajuu et kaikkii ei vaan jaksa kiinnostaa? No nyt joku kysyy, että tuo munapääkö sitten on niin fiksu. Vastaan lyhyesti: e. Minulla on siitä asianmukaiset dokumentitkin. Mutta sen sijaan väitän, että joku kieroutunut hiljaisuuden spiraali täällä vaikuttaa: hermeneuttista kehää kierretään kaukaa, kuvitellen että takarivissä on joku oikeasti fiksu, joka pitäisi minua tyhmänä jos edes yritän. Ei ole. Se viimeinen vietiin Ylä-Ruuthilta lanssilla joskus kahdeksankuus. Jarno Liski OSAKUNNAT Osakuntien yhteiset sitsit ke 14.11 klo 19 (vko 46) Sitsien teemana kotiseutu, joten jotakin kotomaisemiin viittaavaa vaatetta ylle ja mukaan! Ruokaa ja juomiaa tarjolla riittävästi. Ilmoittautuminen 31.10 saakka. (maks. 50 hlöä). Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat opiskelijat, osakuntien jäsenyys ei pakollinen! Lisätiedot netissä: http://groups.jyu.fi/epok/tapahtumat/ ORTODOKSINEN OPISKELIJALIITTO Serbia-aiheinen illanvietto ti 30.10. klo 18. Lisätietoja Jelenalta (jstosic@gmail.com). Serbian evening Tue Oct 30th at 18. Further information from Jelena (jstosic@gmail.com). Jyväskylän OOL:n nettisivu: www.ort.fi/ool Alaosastot Jyväskylä. Liity sähköpostilistalle osoitteessa lists.jyu.fi/mailman/listinfo/ooljkl. EVANKELISET OPISKELIJAT Luvassa kiristyvää pakkasta ja pimeneviä iltoja... Pakene lauantaisin Lutherin kirkolle (Kansakoulukatu 5) seitsemän jälkeen kuulemaan maailmankaikkeuden kuumimmasta Persoonasta! Tulossa: 3.11. Pitäääkö tuotakin rakastaa? – Mauri Salojärvi, 10.11. Lähetyksen lähtökuopissa – Tiina ja Mika Latva-Rasku. Olet tervetullut myös messuun sunnuntaisin klo 12 Lutherin kirkolle! EXTRA: Mukaan tekemään Pohjoismaiden suurinta kristillistä nuorisotapahtumaa?! – Tsekkaa Info sivuilta www.maatanakyvissa.fi. Raamiksesta ja muusta tietoa Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.fi tai osoitteesta www.sley.fi/eo/jkl/ SUOMEN EV.LUT OPISKELIJAJA KOULULAISLÄHETYS Tervetuloa opiskelijailtoihin torstaisin klo 18.30 Keljon kirkolle (Keljonkatu 28). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki (p. 0505714564) päivystää keskustelua ja rippiä varten keskiviikkoisin klo 14–16 OPKOn toimistolla (Vapaudenkatu 24 B, käynti Cygnaeuksenkadun puolelta). 1.11. Herran ruumis ja veri Heikki Lehtimäki Joh. 6 8.11. Vettä kalliosta Marjut Haapasaari Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. Lue Jylkkäriä! Siinä on vitamiineja.
Jyväskylä 0200 3000 (pvm/mpm) nordea.fi Check-in hyvään alkuun. Sinä 18– 28-vuotias, liity jo tänään. Jos olet 18– 28-vuotias, voit saada Nordean Check-inasiakkaana monia rahanarvoisia palveluja ja etuja: maksuttoman Visa Electron -kortin, luottoa Käyttötilillesi, asuntolainaa ilman järjestelypalkkiota sekä kotivakuutuksen pienemmällä omavastuulla – vain muutamia etuja mainitaksemme. Tutustu Check-inasiakkuuteen konttorissamme tai osoitteessa www.nordea.fi/check-in. A Jyväskylä 0200 3000 (pvm/mpm) nordea.fi Teemme sen mahdolliseksi N o rd e a P a n kk i S u o m i O yj