Jyväskylän Ylioppilaslehti 2/2007

Yliopistoon kirjoja lukematta Pääsykoekirjojen määrä putoaa koko ajan. Uutiset 2 Kortepohjan pöytälätkäliiga käynnistyi. Kulttuuri 10 Playoffit pöydällä Esittelyssä eduskuntavaalikirjat. Kulttuuri 10 Haastajan pitää älähtää NUMERO 2/2007 29. TAMMIKUUTA – 12. HELMIKUUTA 48. VUOSIKERTA M. A. on edelleen maan alla KULTTUURI 11 ABINUMERO
29.1.07 UUTISET Maisteritavoitteet ylittyivät Jyväskylässä Jyväskylän yliopistosta valmistui viime vuonna 1 345 maisteria. Tavoitteena oli 1 285 maisterintutkintoa, mikä ylittyi 60:lla. Nopeimmin valmistuivat kasvatustieteen maisterit, joiden keskimääräinen valmistumisaika oli 4,8 vuotta. Koko yliopistosta viime vuonna valmistuneiden maisterien keskimääräinen valmistumisaika oli 5,4 vuotta. Maisteritutkintojen määrä ylittyi eniten taloustieteissä, liikuntaja terveystieteissä sekä yhteiskuntatieteissä. Tohtoreita Jyväskylän yliopistosta valmistui 108. Edellisvuoden lukuihin verrattuna maisterin ja tohtorintutkintojen määrä pysyi lähes samana. 2 Pääsykoekirjojen pinot saattavat pian olla yliopistoon pyrkijöille historiaa. Enää kuudessa Jyväskylän yliopiston pääaineessa on tänä keväänä enemmän kuin yksi pääsykoekirja. VUONNA 2001 VIELÄ 11 pääainetta kysyi pääsykokeessa kysymyksiä useammasta kuin yhdestä kirjasta. Kolmessa pääaineessa on 2000-luvun aikana luovuttu pääsykoekirjoista kokonaan. Muutos on merkittävin humanistisen sekä informaatioteknologian tiedekuntien kohdalla. Humanistisen tiedekunnan pääaineista suomen kieli, historia, etnologia ja journalistiikka pitivät kahta pääsykoekirjaa vuonna 2001, mutta tänä vuonna kaikkiin tiedekunnan pääaineisiin riittää yhden kirjan hallinta. ”Meiltä on vaadittu, että luettavaa olisi järkevä määrä, jotta myös abiturienteilla on mahdollisuus päästä opiskelemaan”, historian laitoksen johtaja Petri Karonen kertoo. Karosen mukaan myös kysymysten määrää pääsykokeessa on vähennetty, mutta hän ei näe, että pienitöisempi pääsykoe olisi vaikuttanut sisäänpääsevien opiskelijoiden tasoa heikentävästi. INFORMAATIOTEKNOLOGIAN tiedekunnan pääsykoevaatimuksissa vuonna 2001 oli tietojärjestelmätieteen kohdalla kaksi kirjaa ja tietotekniikan kohdalla yksi. Kuusi vuotta myöhemmin kirjojen sisältöä ei pääsykokeissa enää kysytä, vaan parhaat opiskelijat valikoidaan pääsykokeessa jaettavan aineistotehtävän tulosten perusteella. Tietotekniikassa muutos johtuu siirtymisestä valtakunnalliseen yhteisvalintakokeeseen, jossa ei enää käytetä pääsykoekirjoja. ”Pääsykokeessa mitataan hakijan hoksottimia ja ongelmanratkaisukykyä. Potentiaali on tärkeämmässä osassa kuin se, että on opetellut kirjoja”, informaatioteknologian tiedekunnan opintoasiainpäällikkö Eija Ihanainen kertoo. Tietojärjestelmätieteen pääsykoe järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa ilman ennakkokirjallisuutta. ”Ei muutos kokeen tarkastajien työtä vähennä. Kokeet ovat jopa työläämpiä laatia ja tarkastaa kuin ennen”, Ihanainen kertoo. Muutos informaatioteknologian tiedekunnassa on tapahtunut opetusministeriön ohjeiden mukaan. ”Valintaprosessi on ollut liian monimutkainen. Koko prosessia on pyritty yksinkertaistamaan, jotta vastakirjoittaneet ylioppilaat olisivat samalla viivalla muiden kanssa”, Ihanainen sanoo. SUURIMPIEN kokonaisuuksien hallintaa edellyttää taloustieteellisen tiedekunnan yrityksen taloustieteiden pääsykoe, johon pitää lukea kolme kirjaa. 2000-luvun alussa kolmen pääsykoekirjan pääaineita oli vielä useita, mutta kaikki muut ovat vähentäneet kirjojen määrää. ”Yrityksen taloustieteiden pääsykokeessa haetaan kolmeen eri pääaineeseen, joten olemme kokeneet mielekkääksi, että jokaisesta pääaineesta on kokeessa yksi kirja”, kertoo markkinoinnin professori Outi Uusitalo taloustieteiden tiedekunnasta. Vaikka monessa muussa pääaineessa on vähennetty pääsykoekirjojen määrää, taloustieteissä ei ole sen suuntaisia suunnitelmia. ”Ei sitä ole pohdittu ääneen. Ehkä jos kirjatarjonta muuttuu siten, että markkinoille tulee kirjoja, jotka kattavat koko pääsykokeen kentän. Liiketaloustieteisiin kautta maan joutuu lukemaan paljon kirjoja, joten olemme sen kanssa linjassa”, Uusitalo sanoo. Tulevaisuudessa taloustieteisiinkin voi kuitenkin päästä vähemmällä lukemisella. Uusitalo kertoo, ettei kirjojen vähentämisen trendi ole tuntematon taloustieteissäkään. ”Kyllä meitäkin kohtaan on kohdistunut tämä yleinen paine mikä vallitsee, että pääsykokeita pitäisi virtaviivaistaa, jotta opiskelemaan pääsy nopeutuisi.” Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Pääsykoekirjojen määrä laskee jatkuvasti VOIONMAAN LUKION abiturientti Tuomo Janatuinen, 18, pyrkii tänä keväänä Jyväskylän yliopistoon yrityksen taloustieteisiin. Hän joutuu valmistautumaan pääsykokeeseen lukemalla kolme kirjaa, mutta se ei tunnu kohtuuttomalta, vaikka kaikissa muissa kotikaupungin yliopiston pääsykokeissa selviäisi vähemmällä lukemisella. ”Kauppakorkeakouluun on viisi pääsykoekirjaa. Riippuu siitä, mihin vertaa”, Janatuinen sanoo. Taloustieteiden pääsykoekirjoja hän ei ole vielä avannut, sillä ensin pitää selvittää ylioppilaskirjoitukset. Janatuinen kirjoitti syksyllä äidinkielen ja maantiedon, nyt ovat vuorossa loput aineet. Kirjoitusten jälkeen alkaa pääsykokeisiin lukeminen. ”Jos en nyt pääse, sitten yritetään uudelleen ensi vuonna”, hän kertoo. Jos taloustieteissäkin täytyy mukautua ajan henkeen ja tinkiä pääsykoekirjojen määrästä, Janatuinenkin saattaisi ensi keväänä päästä vähemmällä lukemisella. Kirjojen määrän vähentämistä hän ei toivo – ainakaan siinä tapauksessa, että yliopiston ovet avautuvat jo ensi yrittämällä. ”Jos itse olen joutunut lukemaan enemmän, en ainakaan siinä tapauksessa halua kirjojen määrän muuttuvan.” 18-vuotias Tuomo Janatuinen pyrkii keväällä taloustieteisiin. Kirjapinot eivät abia pelota Prosessia on pyritty yksinkertaistamaan, jotta vastakirjoittaneet ylioppilaat olisivat samalla viivalla muiden kanssa.” Eija Ihanainen informaatioteknologian tiedekunnan opintoasianpäällikkö ” Muun muassa nämä kirjat on poistettu Jyväskylän yliopiston pääsykokeista ilman, että uusia on tullut tilalle. H EIKKI V IHEMÄKI
3 Aiotko joskus valmistua maisteriksi? Periodijärjestelmän käyttöönotto ei ole sujunut alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Osa oppiaineista järjestää edelleen luentoja perioditaukojen aikana, eikä opetus jakaudu tasaisesti lukukausien sisällä, vaikka se oli järjestelmän alkuperäinen tarkoitus. Onko taloustieteiden tiedekunta siirtynyt jo kokonaan periodijärjestelmään, opintoasiainpäällikkö Tapio Ruokolainen? Osittain kyllä, osittain ei. Emme ole vielä pakottaneet siirtymään siihen, mutta olemme suositelleet sitä, ja järjestelmää noudatetaan jo pääosin. Joidenkin tämän kevään kurssien aikatauluja on tarkoituksella muutettu erikseen periodien mukaiseksi. Miksi jokaista kurssia ei järjestetä periodien mukaisesti? Opetushenkilökunnalla on myös tutkijan rooli, joten tärkeät kansainväliset konferenssit vaikuttavat aikatauluihin. Myöskään vierailevien luennoitsijoiden aikataulut eivät aina sovi yhteen periodien kanssa. Joko humanistisen tiedekunnan kurssit menevät tänä keväänä periodien mukaan, opintoasiainpäällikkö Ossi Päärnilä? Kyllä varmasti osittain. Ohje on, että niiden mukaan pitäisi mennä. Sekä opiskelijat että henkilökunta suhtautuvat järjestelmään myönteisesti – en ainakaan itse ole kuullut muuta. Mistä poikkeamat periodien aikatauluista voivat johtua? Opettajan kokonaiskuormitus voi olla yksi syy. Jos yhdellä opettajalla on paljon kursseja, niitä voi olla vaikea hajottaa periodien mukaan. Opettaminenkin on raskasta fyysistä työtä, ja joku opettaa mieluummin vähemmän kerrallaan pidemmän ajan sisällä, kun toiselle sopii opettaa nopeasti esimerkiksi neljä tuntia kerrallaan. Mikko Mattlar toimittaja@jyy.fi Missä viipyy periodijärjestelmä? Oikaisu ja tarkennus Haluamme lisätä edellisen Jylkkärin (1/2007) sivulle 10 yhden nollan juttuun ”Remontin jälkeen vedenjakajalla”. Kirjailijatalossa on vuosittain 6 000 kävijää, ei 600. Jylkkärin 1/2007 sivun 6 ”JYY osti märehtijän” -jutussa kerrotaan idean tulleen Poikkitieteilijöiden edustajistoryhmältä. Tarkemmin eriteltynä Poikkitieteilijät tekivät esityksen kummilapsen hankkimisesta JYY:lle. Jutusta jäi mainitsematta, että ryhmäkeskustelun seurauksena Pörssi&Dumppi esitti kummilapsen sijaan laajempivaikutteista lehmän hankkimista. Näiden ideoiden seurauksena JYY:n edustajisto päätti hankkia lehmän köyhälle perheelle World Vision -järjestön kautta. Asterix voitti fuksipassikilpailun Vuoden 2006 Fuksipassikilpailun on voittanut romaanisen filologian ainejärjestö Astérix, jonka fuksit saavat palkinnoksi Opinkiven saunatilan ilmaiseksi käyttöönsä yhdeksi illaksi. Kilpailun voitti ainejärjestö, jonka passeissa oli eniten suoritusmerkintöjä suhteessa fuksien lukumäärään. Asiakkaan ensimmäinen ja usein ainoa kontakti YTHS:ään on terveydenhoitaja. OPISKELIJAT OVAT pääosin tyytyväisiä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön palveluihin, mutta terveydenhoitajan työnkuvaan kaivataan selvennystä. Näin kertoo YTHS:n asiakastyytyväisyyskysely, johon vastasi 596 jyväskyläläisopiskelijaa. Ensikontakti soitettaessa tai saavuttaessa asemalle on terveydenhoitaja, joka joko ohjaa potilaan lääkärille tai antaa kotihoito-ohjeet. Lääkäriä ei välttämättä tavata lainkaan. YTHS:n Jyväskylän terveysaseman ylilääkärin Pirjo Paajasen mukaan kyse on hoitokäytännöstä, josta poikkeavaa on enää vaikea löytää muualta kuin yksityisiltä lääkäriasemilta. ”Suurin osa flunssapotilaista on potilaita, joille paras apu on kotihoito. Hoitajilla on pätevyys antaa ohjeet potilaille, joilla on selkeät flunssaoireet ja ohjata lääkärille ne, jotka sitä tarvitsevat.” Nyrkkisääntönä Paajanen kertoo lääkärille menevän ainakin niiden, joilla on hengenahdistusta, yli viisi päivää kestänyt 39 asteen kuume tai flunssan lisäksi muita sairauksia. ”Monet pelkäävät jälkitauteja flunssan ollessa vielä päällä, mutta sellaisen ennustaminen on yhtä vaikeaa kuin ennustaa Jyväskylästä Helsinkiin lähtiessä ajaako kolarin kehäkolmosella.” ERITYISESTI vaihto-opiskelijat ovat ihmeissään asioidessaan YTHS:llä terveydenhoitajan kanssa. ”Vaihto-opiskelijat tuntuvat haluavan dieettiohjeetkin lääkäriltä. Siihen on ehkä totuttu heidän kotimaassaan, mutta Suomessa käytäntö on tämä”, Paajanen napauttaa. Hänen mukaansa kenenkään ei kuitenkaan tarvitse ajatella, että hoitajat ovat portinvartijoita, jotka voivat evätä pääsyn lääkärille. Jos on huolestunut ja haluaa jutella lääkärin kanssa, saa ainakin puhelinajan. ”Hoitajamme ohjaavat ennemminkin liian helposti lääkärille kuin jättävät ohjaamatta. Samoin heillä on mahdollisuus konsultoida lääkäriä. Helpommin täällä lääkärille pääsee kuin terveyskeskuksissa,” Paajanen väittää. Tutkimuksessa erityisen paljon kiitosta opiskelijoilta saikin YTHS:n Jyväskylän terveyaseman henkilökunnan ammattitaito. 87 prosenttia vastaajista antoi sille hyvän tai erittäin hyvän arvosanan. Huippupisteet keräsi hoitohuoneen siisteys, 97 prosenttia vastaajista piti huonetta siistinä tai huippusiistinä. TUTKIMUKSEN MUKAAN opiskelijat toivoisivat myös saavansa YTHS:ään yhteyden puhelimitse nykyistä nopeammin ja vastaavasti pääsevänsä nopeammin hoitoon. ”Soittoaika päivystysasioissa on aamuisin kello 8–10 ja torstaisin 8–9. Linjat ovat kovin varattuja kahdeksasta puoli yhdeksään. Osa kokee, että puheluihin ei vastata, mutta en voi kehottaa muuta kuin soittamaan sinnikkäästi”, Paajanen sanoo. Jonotussysteemiin YTHS:llä ei ole haluttu siirtyä, sillä se tulisi opiskelijalle nykyistä kalliimmaksi. Ajanvaraus puhelimella onnistuu päivittäin kello 10–14. Hoitajan ajanvaraukseton vastaanotto kiireellisissä asoissa on aamuisin kahdeksasta puoli yhteentoista, paitsi torstaisin kello 9–10.30. Mielenterveyspuolella on kolmen kuukauden jono. Tavallisesti jono on 1–3 kuukautta ja syksyllä ruuhka yleensä on pahin. Nyt tilanne ei kuitenkaan ole vielä tasoittunut. Paajasen mukaan mielenterveyden ongelmat näyttävät vaikeutuneen. Niiden määrä ei kuitenkaan ole lisääntynyt. ”Toisaalta asemalla käy myös paljon asiakkaita, jotka tarvitsevat apua elämänhallintaan ja opiskelutekniikoihin. Näissä asioissa emme osaa auttaa, eikä se varsinaisesti ole tehtävämmekään.” Asian voisi ratkaista opintopsykologi. Paajanen oli mukana hyvinvointityöryhmässä, joka jätti tammikuussa rehtorille ehdotuksen opintopsykologitoiminnan aloittamisesta myös Jyväskylässä. Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.f i Opiskelijat toivovat selkeyttä hoitokäytäntöihin Noora Ahtiainen , 18, Voionmaan lukion abi: ”Tavoitteita pitää olla. Yritän yliopistoon lukemaan psykologiaa tai markkinointia.” Sinna Kangasmäki , 18, Voionmaan lukion abi: ”Haen lääketieteelliseen ja arkkitehtuuriin. Teen sen mukaan, mihin pääsen.” Asta Länsimies , 18, Normaalikoulun abi: ”Kyllä aion, ehkä kauppatieteistä tai tekniikasta.” Sebastian López-Lehto , 18, Normaalikoulun abi: ”Eikös maisterin tutkinto ole se ihan helppo, että menee yliopistoon ja opiskelee siellä? Joo, aion. Valtio-oppia tai yhteiskuntapolitiikkaa.” Tutkimustulos: opiskelijat köyhiä Opetusministeriön äskettäin tekemän korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa ja työssäkäyntiä kartoittaneen tutkimuksen mukaan suomalainen korkeakouluopiskelija tienaa keskimäärin 733 euroa kuussa. Alhaisista tuloista huolimatta vain kolmannes opiskelijoista pitää itse taloudellista tilannettaan huonona. Töitä lukuvuosien aikana tai kesäisin tekee 87 prosenttia opiskelijoista. 44 prosentin mielestä työnteko ei ole hidastanut opiskelutahtia, mutta yhtä paljon on myös vastakkaisen näkemyksen kannattajia. Edes jossain määrin omaan alaan liittyvää työtä pääsi opiskeluaikana tekemään 67 prosenttia työtätekevistä opiskelijoista. Opiskelijat toivoisivat saavansa YTHS:aan yhteyden puhelimitse nykyistä nopeammin. H EIKKI V IHEMÄKI Vaihto-opiskelijat tuntuvat haluavan dieettiohjeetkin lääkäriltä. Siihen on ehkä totuttu heidän kotimaassaan, mutta Suomessa käytäntö on tämä.” Pirjo Paajanen ylilääkäri, YTHS ”
P ikavippikeskustelu roihuaa. Julkisuudessa kantojaan esittäneet ovat yhtä mieltä siitä, että ei ole ollenkaan hyvä juttu, että vipin voi tilata tekstiviestillä baarista kymmenen huurteisen jälkeen. Erityisesti on vaadittu, että todelliset korot olisi saatava näkyville. Pikavippaaja hieroo käsiään, kun opintolaina ei houkuta opiskelijoita. Pikavippaaja elää luottaen siihen tosiasiaan, että jollekulle opiskelijalle iskee akuutti rahapula. Ja siihen kyllä voi luottaa. Ihmetellä tietysti voi, miksi pikalainat käyvät kaupaksi, kun opintolainaa samalla kaihdetaan. Opetusministeriön tuoreen tutkimuksen mukaan opintolainaa on koko korkeakouluopintojensa aikana nostanut 37 prosenttia opiskelijoista ja lukuvuosina 2005–2006 vain joka viides. N äkyvällä julkisella keskustelulla on kuitenkin ollut se hyvä vaikutus, että nyt vipin ottajat ainakin tietävät, mihin päänsä pistävät. Monella opiskelijalla on kokemusta siitä, että raha-asiansa voi sössiä ihan muutenkin. En ehkä luota pikavippaajiin, mutta luottamus pankkiinkin alkaa horjua taistellessa erilaisten takaisinmaksusuunnitelmien kanssa. Jos niitä ei onnistu noudattamaan yli-inhimillisen tarkasti, maksuhäiriömerkintä voi tulla kuin puskista. Samoin kuopattiin monen luottamus Kelaan sillä hetkellä, kun opintotukien takaisinperinnät aloitettiin. Kyllä, omaa huolimattomuutta ehkä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Suomessa on tällä hetkellä tuhansia Kelalle ikuisesti katkeroituneita. Heitä, jotka kitkuttelivat vuosikausia maksaen tukiaan takaisin korkojen kera. J oskus tuntuu, ettei opiskelija voi luottaa raha-asioissa keneenkään, ei aina edes itseensä. Opiskelija ei voi luottaa siihenkään, saako hän töitä valmistumisensa jälkeen. Tietoa ei ehkä ole edes kesätöistä. Jos tarvitsevat pikavippaajat mediamyllytyksen jälkeen imagokampanjaa, ei sellainen tekisi pahaa pankeille ja Kelallekaan. pääkirjoitus 29. tammikuuta 2007 Edustajiston päätöksiä 1/2007 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto onnistui vuoden ensimmäisessä kokouksessaan työntämään päänsä syvemmälle perseeseen kuin koskaan aiemmin. Edustajiston puheenjohtaja Kalle Sumelleksen mukaan tämä ei olisi onnistunut ilman yhteistyötä muiden ylioppilaskuntien kanssa. Kuluneella kaudella edustajisto on kyennyt jo aiemmin nönnönnööö sekä ynynynynyyy. ”Kun opintoraha on viimein noussut ja periodijärjestelmä otettu lopullisesti käyttöön, jäi aikaa myös todella tärkeille asioille”, kiittelee hallituksen puheenjohtaja Jarmo Lyhty. ”On turha nostaa esille yksittäisiä nimiä. Täytyy muistaa, että edustajiston saavutukset ovat nimenomaan kaikkien edustajien välisiä ryhmärajat ylittäviä panoja." Aiemmin ainakin Tampereen ja Helsingin yliopistojen ylioppilaskuntien edustajistot ovat työntäneet päänsä varsin syvälle perseeseen. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119 – 120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin (014) 260 3360. Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.fi, nettisivut www.jylkkari.fi Päätoimittaja Jonna Rusanen (014) 260 3359, 045 137 1957, paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Mikko Mattlar (014) 260 3360, toimittaja@jyy.fi Siviilipalvelusmies Heikki Vihemäki (kannen kuva) (014) 260 3973, sivari@jyy.fi Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356 – 7362. Mokata voi monella tavalla Jonna Rusanen paatoimittaja@jyy.fi Tatu Hirvonen Seen my wiener? VASTAUS: WILLIAM PAINTERIN vuonna 1892 kehittämä nykyaikainen pullonkorkki. Kysymys: Mikä oli maailman ensimmäinen kertakäyttöesine? Reilussa sadassa vuodessa Painterin keksinnöstä lähes kaikki tavarat ovat muuttuneet kertakäyttöisiksi tai huomattavan lyhytikäisiksi. Puhelinta, tietokonetta ja huonekaluja on turha viedä enää korjattaviksi, kun uuden saa halvemmalla. Elämme kertakäyttökulttuurissa, toteaa Tim Dowling The Guardianissa. Länsimaissa shoppailusta on tullut harrastus ja nautinto, jota nakertaa vain se tosiasia, ettei säilytystilaa ole koskaan tarpeeksi. Roinaa kertyy riesaksi asti, jopa siinä määrin, että suurimman nautinnon voi kokea se, joka pääsee omaisuudestaan eroon. Tyhjät komerohyllyt luovat mielikuvaa elämisen väljyydestä, ja puhtaaksi siivottu kirjoituspöytä on merkki siitä, että työasiat on hoidettu ja vapaa voi alkaa. TAVAROISTA LUOPUMINEN voi silti osoittautua yllättävän vaikeaksi. Koskaan ei voi tietää, ettei tyylikkäille mutta epämukaville kengille tai vhs-kaseteille nauhoitetuille klassikkoelokuville tule myöhemmin olemaan käyttöä. Masentuneena ja yksinäisenä kynnys luopua viisi vuotta vanhoista aikakauslehdistä voi kasvaa liian suureksi. Vai miksi muuten kuulisimme tarinoita vainajista, jotka löydetään täyteen ahdetuista asunnoista kuukausia kuoleman jälkeen? Ulkopuolista apua on jo tarjolla. Esimerkiksi newyorkilainen Disaster Masters -kriisinhallintayritys auttaa eroahdistuksesta kärsiviä tarjoamalla apua kodin uudelleenorganisointiin. Yrityksen nettisivun mukaan toimenkuva pitää sisällään ”restaurointiprosessin hallintaa sellaisissa kodeissa ja asunnoissa, joiden kunnossapito on jätetty täysin hoitamatta, jotka on ahdettu täyteen tavaraa tai jotka ovat jollakin toisella tapaa käyneet asumiskelvottomiksi esimerkiksi tulvan, tulipalon tai myrskyn vuoksi”. JOS TILANNE EI OLE päässyt kehittymään aivan näin pahaksi, halvin tapa päästä eroon ylimääräisestä tavarasta on liittyä kierrätyssähköpostilistalle. Jotkut listailijoista haluavat vähentää jätteen määrää, toiset harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja osa tahtoo vain saada tavaraa ilmaiseksi, mutta kaikki voittavat. Yhdysvalloista alkunsa saaneen Freecycle-postituslistan välityksellä tonneittain tavaraa – sementtisäkeistä joulupukkisolmioihin – on päätynyt uudiskäyttöön. Lähes kolmen miljoonan nettikierrättäjän joukossa on muutama suomalainenkin. Freecycle-listoja löytää muun muassa Tampereelta ja Rovaniemeltä. Kenties joku jossakin odottaa kaapin pohjalla pölyä kerännyttä ”Have you seen my wiener?” -paitaasi antaakseen sille uuden elämän. NÄKÖKULMIA 4 Joskus tuntuu, ettei opiskelija voi luottaa rahaasioissa keneenkään, ei aina edes itseensä. Opiskelija ei voi luottaa siihenkään, saako hän töitä valmistumisensa jälkeen. ” JÄLKIVIISAAT (tv-ohjelma). Perjantaiaamun löpinät aloittavat mukavasti viikonlopun. OOPPERA (kulttuurimuoto). Hyi saatana, sanoi Seppo Räty oopperasta, mutta oli väärässä. LUMILAUTAILU (urheilumuoto). Jokainen talvi voi olla viimeinen, jolloin lajia voi harrastaa näillä leveysasteilla.
Journalismi on hieno asia. Niin hieno, että sitä ei parane kaupallisuudella sotkea. Ei ainakaan, jos asiasta kysytään journalistilta. Tiukasti poteroonsa kaivautuneen kirkasotsaisen journalistinalunkin kannattaisi kuitenkin joskus pitää tauko pahojen kapitalistien linnoituksen tulittamisessa ja pysähtyä miettimään, miten maailma oikeasti makaa. Suomalaisesta joukkoviestinnästä suurin osa rahoitetaan ilmoitusja mainostilan myynnillä. Se paha kapitalisti, joka haluaa kertoa tuotteestaan maksaa myös journalistin palkan. Journalistit pitävät itseään ylevinä kansan palvelijoina, joiden tehtävä on sivistää moukkia. Ulkopuolinen näkee kuitenkin usein tilanteen norsunluutornien viidakkona, jossa journalistit Pulitzer-palkinnon toivossa kirjoittavat toisilleen. Tosiasia kuitenkin on, että journalismi on tuote siinä kuin kottikärryt, jalkalamppu tai mopokin. Asiakkaat maksavat journalismissakin tuotteesta, josta he ovat kiinnostuneita. Jos kiinnostuksen taso on alempi kuin tuotteesta pyydetty hinta tai samantasoisen tuotteen saa jostain halvemmalla, tuote jää ostamatta. Tämän ovat saaneet kokea suomalaiset sanomalehdet, joiden levikistä on viidessätoista vuodessa kadonnut yli viidennes. Ja sama meno jatkuu, vaikka lehdistö tilastokikkailullaan muuta yrittääkin väittää. Lukijoiden kommenteista ei piitata – eiväthän lukijat tiedä mitään journalismista, jota melko moni toimittaja sentään on opiskellut vuosikausia yliopistossa. Samoin lehtien markkinointiosastojen ehdotukset sisällön kehittämiseksi tulkitaan hyökkäyksiksi journalismin riippumattomuutta vastaan. Journalistin ammatti on Suomessa arvostettu. Yliopistojen toimittajakoulutukseen ja muihin viestintätieteellisiin aineisiin on joka vuosi moninkertainen määrä hakijoita siihen nähden, kuinka monelle paikka auringossa suodaan. Sisään päässeet opiskelijat tietävät olevansa eliittiä, ja tätä käsitystä vahvistetaan myös opetuksessa. Tämä yhdistettynä suomalaiseen journalistiseen koulutustraditioon, jossa esimerkiksi mediatalouden käsittely loistaa poissaolollaan, opettaa norsunluutornin rakentamista. Maailma norsunluutornien ympärillä on viime vuosina muuttunut nopeasti. Viestinnän monopolit ovat murtuneet ja teknologian kehittyminen on mahdollistanut viestintätapoja, joista ei kymmenen vuotta sitten osattu uneksiakaan. Muutos ei kuitenkaan näy journalistiikan koulutuksessa: toimittajia koulutetaan kymmeniä vuosia vanhoihin prosesseihin pohjautuen ilman, että esimerkiksi viestintäteknologian kehittymiseen, läsnä-älyjärjestelmiin tai asiakaskunnan fragmentoitumiseen otettaisiin juurikaan kantaa. Suomalaisen journalismin instituutio ylitse muiden on edelleenkin aamulla kotiin kannettava omnibuslehti, joka kertoo eiliset uutiset varmalla journalistisella ammattitaidolla, joka ei kuitenkaan ole enää vähään aikaan vedonnut varsinkaan nuorimpaan asiakaskuntaan. Ne perkeleet kun eivät ymmärrä, kuinka hienosta asiasta tässä on kyse. Panu Moilanen Viikko 3: Käytkö töissä opintojen ohella? KYLLÄ 43 % (142 kpl) EI 57 % (187 kpl) Gallup joka viikko osoitteessa www.jyy.fi Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Vote or Die EN YMMÄRRÄ IHMISIÄ, jotka eivät äänestä. Äänestäminen on maassamme keskeinen perusoikeus ja demokratian perusta. Monille nuorille äänestäminen vaikuttaa olevan itsestään selvää ja he tuntevat sen myös kansalaisvelvollisuudekseen. Kuitenkin suomalaisten nuorten, alle 29-vuotiaiden äänestysprosentit ovat viime vuosien vaaleissa lähes poikkeuksetta olleet alhaisia. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa, vuonna 2003, yleinen äänestysprosentti oli noin 70 prosenttia, kun nuorten äänestysprosentti jäi onnettomaan 54:een. Vakaumuksellinen äänestämättä jättäminen yhteiskunnallisena kannanottona lienee vain harvan nuoren päätös, joten mistä siis kiikastaa? Eikö nuoria vain jaksa kiinnostaa? Onko oman ehdokkaan valinta ja äänestäminen todella niin vaikeaa? TULEVIA MAALISKUISIA eduskuntavaaleja edeltävä keskustelu tuntuu vilisevän teemoja, joiden luulisi kiinnostavan nuoria. Keskustelua käydään muun muassa nuorten, opiskelijoiden ja lapsiperheiden taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta, koulutuksesta, ilmastonmuutoksesta, vähemmistöjen oikeuksista, globalisaatiosta sekä kehitysyhteistyökysymyksistä. Nuoria ehdokkaita on puolueiden listoilla runsaasti ja verkossa on useita vaalikoneita, joiden kautta voi seuloa omia näkemyksiään ja kantojaan lähimpänä olevia ehdokkaita. Kyse ei siis voi olla siitä, että vaalien teemat ja ehdokkaat olisivat liian etäällä nuorten elämästä. Ehdokkaan valinta tietotulvassa voi olla tietenkin vaikeaa, mutta sellaista elämä on – valintoja. ON TURHAUTTAVAA kuunnella nuorten valitusta yhteiskunnallisten asioiden laidasta, kun kysyttäessä käy ilmi, että he eivät äänestä. Tietenkään äänestäminen ei takaa sitä, että asiat olisivat vaalien jälkeen automaattisesti tolallaan tai edes että se oma ehdokas päätyy eduskuntaan. Mutta ainakin sitten voi hyvillä mielin valittaa, kun on äänestänyt ja tehnyt sen pienenkin eleen vaikuttaakseen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Anna äänesi kuulua, opiskelija – äänestä! Miksi antaisit jonkun muun päättää, kuka asioitasi Arkadianmäellä ajaa? Anna Grönlund 5 K i r jo itt aja o n JYYn t iedo t u ss i hte eri. Kortepohjan MNOP-rakennuskompleksin odotetut pyöräkatokset ovat vihdoin valmiit. Valtaisiin riemunhuutoihin ei tässä vaiheessa ole kuitenkaan aihetta, koska nyt valmistuneiden kalliiden pyöräkatosten hyöty on ilmeisen vähäinen. Käsittääkseni toimivan pyöräkatoksen tehtävä olisi suojata polkupyörien satuloita ja herkkiä vaihteita vaihtelevilta keliolosuhteilta. Nykyiset lyhytkattoiset Y-malliset, hyvin avoimet katokset eivät kuitenkaan tätä tarkoitusta palvele, vaan pyörät jäävät kelin kuin kelin armoille. Tilannetta seuranneena en tähän mennessä olekaan todennut katoksesta olleen vesitai lumisateella mitään hyötyä, vaan pyörät ovat olleet yhtä märkiä tai lumisia kuin katosten ulkopuolellakin. Rakennelman ainoana positiivisena puolena lienevät lukolliset ovet – niille, jotka pelkäävät pyöränsä sosialisointia. Katoksen ainoaksi tarkoitukseksi keskitysleiriä muistuttava lukollinen häkki ei kuitenkaan riitä, vaan mikäli tavoite oli tämä, olisi alun perinkin voitu rakentaa pelkät häkit ilman katoksia sekä säästää siten materiaalikuluissa. Olenkin sitä mieltä, että Kortepohjan asukasneuvoston tai mahdollisesti jonkin korkeamman JYY:n tahon täytyisi ottaa asiaan kantaa sekä selvittää julkisesti, voidaanko esimerkiksi suunnittelijoita ja rakentajia vaatia vastuuseen hyödyttömien katosten toimittamisesta. Tilanteeseen täytyisi saada parannus ja investoiduille rahoille vastinetta. Tällaisenaan katokset aiheuttavat vain närää ja muistuttavat siitä, miten suunnitelmattomasti yhteisön rahoja ei pitäisi käyttää. Nykyinen tila osoittaa mielestäni JYY:n ajattelevan pikemminkin rakennusmiesten työllistämistä kuin opiskelijoidensa hyötyä. Kortepohojalaanen Hannu Heikkilä Reklamaatio Kortepohjan pyöräkatoksista Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta antaa tukensa SAKKI ry:n järjestämälle mielenosoitukselle toisen asteen opiskelijoiden toimeentulon parantamisen puolesta. SAKKI ry on asettanut hallitusohjelmatavoitteekseen opintotuen osalta vanhempien tulorajojen poistamisen itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta sekä 17-vuotiaiden opintorahan korottamisen täysi-ikäisten tasolle. Ylioppilaskunnan mielestä vanhempien tulojen huomioiminen opintotuen määräytymisessä asettaa toisen asteen opiskelijat eriarvoiseen asemaan korkeakouluopiskelijoihin verrattuna. Itsenäisesti asuvan opiskelijan riippumattomuus vanhempien tuloista on turvattava. Opintorahaa on korotettava. Opintorahan 15 prosentin tasokorotus kaikille opintotuen piirissä oleville on opiskelijajärjestöjen yhteinen tavoite. Opintorahan korottaminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä vain siten voidaan turvata tasa-arvoiset mahdollisuudet kokopäiväiseen opiskeluun. Vuoden 2006 Opiskelijatutkimuksen mukaan opiskelijoiden yleisimmät työssäkäynnin syyt ovat taloudellisia. Pitkittyneet opiskeluajat tai jatkuvasti yleistyvät ongelmat jaksamisen ja opiskelukyvyn ylläpitämisessä eivät ole kenenkään etu. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (JYY) Opiskelijoiden toimeentuloa on parannettava On turhauttavaa kuunnella nuorten valitusta yhteiskunnallisten asioiden laidasta, kun kysyttäessä käy ilmi, että he eivät äänestä. ” Eduskuntavaalit lähestyvät, vaalikaranteeni jatkuu. Jylkkäri julkaisee ehdokkaiden mielipiteet vaalien jälkeen. Journalistit norsunluutorneissaan DDR-talojen pyöräkatokset eivät toimi kuten pitäisi. T ARU U KKOLA
6 I THOUGHT I KNEW Finnish sauna well, so I was quite happy when I was invited to a smoke sauna evening. I visited one in Kuopio and it was a nice and well-organized place, like a proper tourist attraction. This time we went to the woods, somewhere between Iisalmi and Nurmes. There we found two little wooden sheds by the lake. One was a small cottage, the other one was the sauna. THAT COTTAGE made me speechless right away, because there was a huge moose’s skin on a wall. It was so large the ‘head’ of that animal had to be nailed to the ceiling, because the wall was too small for it. That was the biggest trophy I’ve ever seen, three times bigger than me. THE SAUNA CONSISTED of two ‘rooms’: one for changing clothes, with a door that could not be closed properly, so you could admire snowy banks of the lake while trying not to freeze. The second ‘room’ had a big stove. It was also used by local hunters to prepare smoked salmon, ham and bacon, and it made me feel a bit weird when I imagined piles of meat hanging from the ceiling. There was no electricity or water supply, so we had torches and we brought the water from a hole in the ice (the lake was frozen). WHEN I FINALLY went inside I couldn’t breathe. I got really scared we would suffocate. I asked naively ‘Why is there so much smoke?’ and I got a simple answer: ‘Because it’s a smoke sauna’. It hurt my throat and my eyes. I didn’t see anything, I was just trying to stop that burning feeling. You get used to this after some time, but at first I was going around there like a blind bat, not fully conscious what I was doing. IT WAS impossible to stay there long, and after two minutes one had to get out. And then I understood why that door was never closed: you just wanted to run outside, desperately looking for fresh and cool air. But it’s better than it sounds, and it’s addictive. So you go back there, and after two minutes back outside, and again, and again. We spent there almost an hour. Then for another week I smelt like smoked bacon. Katarzyna Herd The Smoke Sauna Experience Kortepohja table hockey league got a good start The popularity of the table hockey league, launched a couple of weeks ago at the Kortepohja Student Village bar Ulpukka, was a big surprise to Tuomo Ala-Kojola, the man behind the event. The first two tournaments attracted around twenty players, with some travelling a hundred kilometres to reach Jyväskylä. A student of the Finnish language, Ala-Kojola used to take part in table hockey leagues in Helsinki and wanted to continue the hobby in Jyväskylä. As there was no league here, he had to start his own. Tournaments begin at Ulpukka every Thursday evening at 6 pm. Age isn't a factor in table hockey, so what is? ”In order to succeed, you have to practice hard and make sure you can pull off a few tricks,” says Tuomo Ala-Kojola in the midst of a game. AIESEC provides internship opportunities abroad AIESEC, the world's largest student organisation, encourages students nearing graduation to test their limits and to develop their teamwork skills. For César di Filippo from Colombia, AIESEC gave a chance to design paper machines on the other side of the world. Di Filippo arrived in Jyväskylä in August. To him, homesickness is an unknown phenomenon. ”I have already postponed going back home by a year because I like it here so much. I'm also planning on doing Master's at a Finnish university.” The latest challenge of the Jyväskylä AIESEC group was organising a national conference at the end of January. ”Thank You For Smoking” at Kampus Kino On 6 February, Kampus Kino screens Thank You For Smoking, a film about a tobacco industry spokesman. Lobbyists are part of politics around the world, but how does reality present itself to a person whose mission it is to stand up for an industry disastrous to health? The first full-length film of director Jason Reitman is a hilarious satire. Thank You For Smoking at Kampus Kino in Ilokivi on 6 February at 7 pm. Translated by Annamari Typpö In te r n a ti on a l st u d en t s h a r es h er th o ugh t s on li f e in Fi n la n d. Kolumbiasta Kangasvuoreen Kolumbialainen César di Filippo sai AIESEC-järjestön kautta mahdollisuuden päästä toiselle puolelle maailmaa suunnittelemaan paperikoneita. CÉSAR DI FILIPPON, 23, matka Kolumbiasta Kangasvuoreen alkoi pari vuotta sitten, kun hän liittyi opiskelukaupunkinsa AIESEC-paikallisjärjestöön unelmanaan päästä ulkomaille työharjoitteluun. Järjestö on maailman suurin opiskelijaorganisaatio, jolla on toimintaa lähes sadassa maassa yli 800 yliopiston yhteydessä. Jyväskylässä se on toiminut vuodesta 1969 lähtien. AIESEC:n tehtävänä on pääasiassa järjestää kansainvälistä harjoittelijavaihtoa ja tarjota eri alojen opiskelijoille mahdollisuuksia kehittää organisointija johtamistaitoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että järjestö toimii täysin opiskelijavoimin. Jäsenillä on omat vastuualueensa, ja he voivat halutessaan edetä organisaatiossa ylemmille tasoille. Myös harjoitteluvaihtoon pääsyn edellytyksenä on osallistuminen järjestön toimintaan. DI FILIPPO TEKI Kolumbiassa töitä koordinoiden lähteviä ja saapuvia harjoittelijoita, kunnes hän eräänä päivänä bongasi tietokannasta sopivan eksoottiselta kuulostavan kohteen itselleen. Siinä vaiheessa koneinsinööriopinnot olivat jo valmiit. Viime elokuussa hän saapui Suomeen, eikä koti-ikävä vielä ole iskenyt. ”Olen jo lykännyt paluutani vuodella eteenpäin, sillä viihdyn täällä niin hyvin. Suunnitelmissani on myös hakea myöhemmin maisteriopintoihin suomalaiseen yliopistoon”, hän kaavailee. AIESEC TOIVOTTAA tervetulleeksi toimintaansa kaikkien tiedekuntien ja myös ammattikorkeakoulun opiskelijoita, vaikka mielikuva ekonomien ja teknillisten alojen opiskelijoiden järjestöstä istuukin yhä paikoin tiukassa. Työharjoittelijavastaava Anna-Riikka Kärnän mukaan harjoittelumahdollisuuksia on myös yhteiskuntaja kielitieteilijöille sekä opettajille. ”Hakijoita on Jyväskylässä kourallinen puolivuosittain ja kyllä useimmille harjoittelupaikka löytyy, jos hakijalla itsellään riittää motivaatiota ja intoa etsiä sopivaa paikkaa.” AIESEC-toiminnan ytimenä on kehittää vastuullista johtajuutta kansainvälisessä kontekstissa ja tarjota mahdollisuuksia itsensä ylittämiseen. Kärnän mukaan tämä on ennen muuta oman itsen tarkastelua. ”Se on tavoitteiden seuraamista ja sen pohtimista, mihin minusta on.” ITSEÄÄN VOI LÄHTEÄ etsimään paitsi ulkomailta, myös järjestön kotimaan toiminnan parista. Jyväskylän AIESEC:n tuorein haaste oli tammikuun lopulla järjestetty kansallinen seminaari, jossa visioitiin tulevaisuutta ja valittiin kansallinen johto seuraavalle vuodelle. Juuri tapahtumien järjestelyn myötä saadut oppimiskokemukset siivittävät AIESEC-ideologian mukaan uralla eteenpäin. César di Filippon muutaman seuraavan vuoden suunnitelmat pohjoisella pallonpuoliskolla ovat selvät. Sen jälkeen tarkoituksena on viedä kerrytettyä osaamista takaisin kotimaahan. Iira Hartikainen H EIKKI V IHEMÄKI César di Filippon AIESEC-harjoittelu on ylittänyt odotukset.
7 Muovinen peli vaatii rautahermot Kortepohjan pöytäjääkiekkoliiga sai heti massat liikkeelle. TAMMIKUUN TOISENA torstaina Kortepohjan ylioppilaskylän Ulpukassa startanneen pöytäjääkiekkoliigan suosio yllätti järjestäjä Tuomo Ala-Kojolan. Kahdella ensimmäisellä kerralla turnausiltaan osallistui parikymmentä pelaajaa, kaukaisimmat Viitasaarelta, Varkaudesta ja Mäntästä saakka. Leikkisästi voisi todeta, että AlaKojolan itsekkyys koitui laajemmaksi hyödyksi. Helsingissä pöytäjääkiekkoliigoihin osallistunut suomen kielen opiskelija halusi jatkaa harrastusta Jyväskylässä. Koska kaupungista ei löytynyt liigaa, hänen piti perustaa oma. Niinpä Ulpukassa pelataan nyt joka torstai iltakuudesta eteenpäin. TOISEN PELI-ILLAN alkujärjestelyissä Tuomo Ala-Kojolalla riittää kiirettä, kun hän kasaa jääkiekkopelejä pöydille ja kirjaa osallistujien nimiä tietokoneelle. ”Toivottavasti kukaan ei luota akateemiseen varttiin”, Ala-Kojola naurahtaa. Jukka Kilpinen saapuu paikalle 4-vuotiaan Kalle-poikansa kanssa juuri 15 minuuttia myöhässä. ”Totta kai me halutaan tukea junioritoimintaa”, järjestäjä kuittaa, ja turnauksen nuorin osallistuja Kallekin pääsee pelaamaan. IKÄ EI RATKAISE pöytäjääkiekossa, mutta mikä ratkaisee? ”Menestys vaatii ankaraa harjoittelua, tietyt kikat pitää saada varmoiksi”, Tuomo Ala-Kojola sanoo pelin lomassa. ”Ja pään pitää kestää, varsinkin huipputasolla.” Pelaajien pinnan pituutta mitataan myös, kun pieni muovikiekko kimpoaa yli muutaman sentin korkuisen laidan ja sitä metsästetään ympäri Ulpukan lattiaa. Tai kun Helsingin liigan lahjoittamia vanhoja ja kuluneita pelejä joudutaan paikkailemaan kesken otteluiden. Toistaiseksi Kortepohjan liigan pelaajilta ei ole peritty osallistumismaksua eikä penätty opiskelijastatusta. ”Vielä rajaamiseen ei ole ollut syytä, kun pelit ovat riittäneet”, Tuomo AlaKojola sanoo. Hän myöntää, että tilanne voi muuttua, jos pelaajamäärä vielä kasvaa ja eteen tulee uusien pelien hankinta. Siinä vaiheessa pelaajilta perittävä vapaaehtoinen kolehti ei välttämättä enää riitä. PELI-ILLASSA TAITOJAAN näyttää mittelevän melko sekalainen seurakunta. Osa on hyvinkin kokeneita pöytäjääkiekkokisaajia, mutta suurin osa ensikertalaisia tai vuosien pelitauon jälkeen pelin pariin palanneita. Sellainen on myös saksan kielen opiskelija Hannu Heikkilä. Hän ei ollut pelannut pöytäjääkiekkoa 10 vuoteen ennen Kortepohjan liigan ensimmäistä kertaa. Toisessa liigaillassa Heikkilä kulkee Saksan jalkapallopelipaita päällä, saksalainen oluttölkki kädessä ja Guns N’ Rosesia kuulokkeissa. Pelit sujuvat vaihtelevasti, mutta pilke silmäkulmasta ei sammu. ”Sen lupaan, että tänään ei tule 16–0häviötä!” hän vakuuttaa. Sana piti: Heikkilän illan suurin tappio oli vain 9–0. Iiro-Pekka Airola Pöytäjääkiekkoliiga Ulpukassa torstaisin klo 18. Nettisivut: http://poytajaakiekko.net/korteliiga www.like.fi Giuliana Sgrena YSTÄVIEN TULITUKSESSA Kiihkeä kuvaus kaappausdraamasta, ja kannanotto Irakin tilanteeseen ja Bushin hallinnon epäonnistumiseen siellä. Gummeruksenkatu 6 ma-pe 10-18, la 10-14 Heikki Salo KAHLEKUNINGASLAJI Ensimmäinen suomenkielinen tietopaketti laulutekstien tekemisestä. Everett True RAMONESIN TARINA Gabba Gabba hey! Kauan kaivattu tietopaketti punkin perustajista. Moshe Lewin NEUVOSTOLIITON VUOSISATA Huima matka väärinymmärretyn järjestelmän syövereihin. Anna Politkovskaja PUTININ VENÄJÄ Anna halusi kertoa totuuden nyky-Venäjästä, ja maksoi siitä korkeimman mahdollisen hinnan. 18e 15e 22e 22e 19e Kortepohjan pöytäjääkiekkoliigaan pääsevät myös juniorit. 4-vuotias Kalle Kilpinen pelasi parikymmentä vuotta vanhempia vastaan. H EIKKI V IHEMÄKI Tuomo Ala-Kojola perusti liigan, kun pöytäjääkiekossa ei muuten löytynyt vastustajia. Peliä pelataan yhtä aikaa seitsemässä kaukalossa.
8 Kuka saa ja kene O PISKELIJOIDEN liikkuvuuden edistäminen on tämän hetken tärkeimpiä tavoitteita Euroopan unionin alueella. Sen toteutumista kuitenkin rajoittavat opiskelijoiden erilaiset taloudelliset rahkeet. Pohjoismainen harvinaisuus on paitsi suora opintotuki, myös se, että tuen voi viedä mukanaan ulkomaille – ja vieläpä korotettuna. Vaikka tutkinnot yhtenäistyvät Bologna-prosessin myötä, rakentuu korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo Euroopassa yhä hyvin erilaisille järjestelmille. Pohjoismainen malli suorine, opiskelijalle maksettavine etuuksineen on ainutlaatuinen – muualla liikkeelle lähdetään yleisesti perheen vastuusta rahoittaa jälkipolven opintie. EteläEuroopassa elatusvastuu on ensi sijassa perheellä, vaikka lapsukainen kävisi jo pitkälle kolmattakymmentä ja olisi ehtinyt naimisiinkin. Euroopan unionin alueella ei kuitenkaan ole aikeita yhtenäistää järjestelmiä, toteaa Opetusministeriön neuvotteleva virkamies Leena Koskinen. ”EU:ssa ei konkreettisesti ole lähdetty harmonisoinnin suuntaan. Voisi melkein sanoa että hyvä niin, sillä tämä pohjoismainen malli on niin erilainen, ettei se varmastikaan toteutuisi muualla Euroopassa. Ja meillä tuskin olisi halukkuutta siirtyä perheajattelumalliin." OPISKELIJOITA kuitenkin tuetaan tavalla tai toisella lähes kaikkialla. Monessa Euroopan maassa vanhemmat joilla on opiskelevia lapsia saavat vähentää tietyn summan vuodessa verotettavista tuloistaan. Näillä verohelpotuksilla pyritään lopulta ajamaan samaa asiaa kuin suoralla opintotuella. Kyseenalaista kuitenkin on, päätyykö tätä kautta suunnattu tuki lopulta itse opiskelijalle. Uusissa EU-maissa vanhojen järjestelmien päälle ollaan kiivaasti rakentamassa tukisysteemejä. Leena Koskisen mukaan kustannusten vertailu ei ole yksioikoista. ”Jotkut mielellään vertaavat koulutuksen menoja ja väittävät, että Suomessa on korkeat opintotukimenot. Muualla Euroopassa yhteiskunnan tuet kuitenkin menevät eri reittejä, eivätkä kokonaiskustannukset välttämättä ole sen pienempiä. Meillä on katsottu oikeammaksi tukea suoraan opiskelijaa.” Oleellisin ero pohjoisja alankomaiseen malliin on se, että Euroopassa yleisesti vanhempien varallisuus voi estää tuen saamisen. Vasta perheen tiukan tulosyynin jälkeen saatetaan myöntää yhteiskunnan tukea. Ranskassa opintorahaa saa noin kolmannes opiskelijoista. Norjassa ja Alankomaissa kaikki puolestaan aloittavat opintonsa lainalla, mutta lainan saa myöhemmin anteeksi joko kokonaan tai osittain, mikäli tutkinto valmistuu määräajassa. Ruotsin erityispiirre on se, että kotona asuva saa saman verran tukea kuin itsenäisesti asuva. Espanjassa puolestaan monilapsisista perheistä tulevien ei tarvitse maksaa täysiä lukukausimaksuja. Mitä etelämmäs kartalla mennään, sitä epätodennäköisempää on löytää minkäänlaista opintotukijärjestelmää. Italiassa ja Espanjassa tukijärjestelmää ei käytännössä ole, eli perheen kanssa on syytä olla hyvää pataa jos tähtää maisteriksi. Vanhempien kanssa on myös varauduttava asumaan pohjoismaisittain katsottuna tuskastuttavan kauan. TSEKKILÄINEN tietotekniikan opiskelija Nikola Ciprich, 25, opiskeli viime vuoden Suomessa. Hänelle pohjoismainen opintotukimalli ei ollut entuudestaan tuttu. ”Kuulin jotakin sellaista, että suomalaiset opiskelijat vaativat hallitukselta lisää rahaa. Siitä päättelin, että täällä on siis jonkinlainen tukisysteemi.” Tsekissä vaihtoehdot ovat vähissä. ”Jos vanhempasi ovat rikkaita, opiskelet. Jos eivät, menet töihin ja opiskelet tai et opiskele lainkaan”, hän kertoo. Ciprichin mukaan Tsekissä etenkin tyttöjen on vaikea löytää töitä, eivätkä työnantajat ylipäänsä mielellään palkkaa opiskelijoita töihin korkeiden työnantajamaksujen vuoksi. Hän uskoo, että vaikeinta on humanististen alojen opiskelijoilla. ITalan yritykset puolestaan houkuttelevat jatko-opiskelijoita hyvin palkattuihin hommiin jo kesken opintojen. ”Ei opiskelijoiden tilanne nyt mitenkään hirvittävän huono kotimaassani ole. Erilaisia stipendejä on kyllä mahdollista saada, etenkin jos opiskelee oikeaa alaa”, Ciprich toteaa. OPINTOETUUKSIEN vertailun rinnalla on oleellista ottaa huomioon koulutuksen maksullisuus. Pohjoismaissa korkeakoulut ovat yhä maksuttomia, mutta eurooppalaisessa keskustelussa lukukausimaksut ovat Leena Koskisen mukaan voimakkaasti esillä. Opintoetuuksia ollaan myös muuttamassa lainapainotteisemmiksi, kuten Suomessakin vastikään tehtiin, kun lainan osuutta lisättiin mutta opintoraha jätettiin ennalleen. Koskisen mukaan tulevaisuuden malliesimerkki saattaa olla Iso-Britannia, jossa yliopistot ovat maksullisia ja tukijärjestelmä lainapainotteinen. Iira Hartikainen Jotkut mielellään vertaavat koulutuksen menoja ja väittävät, että Suomessa on korkeat opintotukimenot. Muualla Euroopassa yhteiskunnan tuet kuitenkin menevät eri reittejä, eivätkä kokonaiskustannukset välttämättä ole sen pienempiä.” Leena Koskinen Opetusministeriön neuvotteleva virkamies ” Monessa Euroopan maassa opiskelija asuu vanhempien nurkissa opiskeluajan, sillä päävastuu elatuksesta on perheellä. Etenkin Etelä-Euroopassa on syytä olla väleissä vanhempiin, sillä rahaa ei muualta tipu.
9 LIIKUNTAHALLINNON OPISKELIJA Satu Eerola on parhaillaan vaihdossa Barcelonassa mottonaan ”rento mietintävuosi elämää varten”. Kansainvälisessä porukassa opintoetuudet tai niiden puuttuminen on puhututtanut. Kaukana kotimaasta entiset itsestäänselvyydet ovat näyttäytyneet jyväskyläläisopiskelijalle uudessa valossa. ”Kyllähän se melkein älyttömältä tuntuu, että minulle maksetaan Suomesta rahaa, eikä minun kuitenkaan tarvitse maksaa opiskelusta täällä. Paikalliset sen sijaan maksavat suuria summia.” Kataloniassa Eerola on huomannut, että opiskella voi myös ilman että tilille tipahtaa neljäsataa euroa kuukaudessa. Helppoa se ei tosin ole. Samoin se asettaa köyhien ja rikkaiden lapset melkoisen eriarvoiseen asemaan. ”Kyllä yhä taitaa olla niin, että niillä, joiden vanhemmilla on paremmat mahdollisuudet rahoittaa opintoja, on helpompaa. Ja suurin osahan asuu yhä kotona.” EEROLA ON JUTELLUT eri puolilta Eurooppaa tulevien ystäviensä kanssa paljon opiskelijoiden rahatilanteesta. ”Hyvinhän meillä asiat ovat moniin muihin maihin verrattuna, mutta ongelmana on se, mihin verrata! Pitäisikö Suomessa tyytyä iloitsemaan siitä, että ylipäänsä päästään ilmaiseksi opiskelemaan yliopistoon, vai saako kiukutella siitä, että saadaan vähemmän rahaa kuin tarvittaisiin, vaikka täällä taas ei kukaan saa mitään”, hän pohtii. Eerola jatkaa, että opiskelijan aseman tarkasteleminen riippuu siitä, miten yhteiskunta on rakentunut ja millä kategorialla mitataan. ”Suomalaisessa yhteiskunnassa jos eri ryhmät laitetaan ikään kuin samalle viivalle, niin opiskelija on siellä huonoimmassa päässä etuuksia vertailtaessa. Jos taas pistetään eri maiden opiskelijat samalle viivalle, niin olemme ihan huippumaa.” HÄN MYÖNTÄÄ, ETTÄ asia on monimutkainen ja liittyy myös perustavanlaatuisiin kulttuurisiin eroihin. Suomessa arvostetaan hyvin paljon itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, kun taas espanjalainen yhteiskunta on rakentunut kovin perhekeskeiseksi. Eerolan mukaan tämä ei välttämättä ole lainkaan huono asia. ”Toisin kuin Suomessa, täällä yleensä ilman muuta jäädään opiskelemaan sille paikkakunnalle, minne on synnytty. Osittain varmasti sen takia, ettei ole varaa lähteä muualle, mutta toisaalta myös perheen kiinteyttä arvostetaan hiukan eri tavalla kuin Suomessa, jossa perheen ohella ykkösasioita ovat usein oma koti, oma työ, omat kaverit ja se oma opiskelu.” Lähde: Student financial support – An inventory in 24 European countries. Center for Higher Education Policy Studies. elle annetaan? Etuudet puhuttavat maailmalla I IRA H ARTIKAINEN Satu Eerola pääsee suomalaiselle opintotuelle, vaikka opiskelee Barcelonassa. H EIK KI V IH EM Ä KI
KULTTUURI 10 Kustantaja vaalii vaalikirjojen kirjoa. Haastajalla täytyy olla sanottavaa Vaalit tuovat tullessaan ehdokkaiden vaihtelevatasoiset poliittiset linjaukset, myös kirjojen muodossa. VAALIKIRJA-NIMITYS kalskahtaa hieman negatiiviselta, niinpä asiaan kuuluu, että ehdokas väittää kyseessä olevan muutakin kuin äänten kalastelua. Totuus kuitenkin on, ettei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kunnollisia linjauksia kirjoista tahdo löytyä. Poliitikot tarvitsevat julkisuutta, jopa elävät siitä, mutta politiikantutkija Heino Nyyssösen mukaan olisi yksipuolista nähdä vaalikirjailmiö pelkästään näkyvyyden tavoitteluna. ”Julkisuustemppujen lisäksi on huomioitava, että kirjan kirjoittaminen saa ehdokkaan selkiyttämään poliittisia linjauksiaan. Politiikan teoreetikon Frank Ankersmitin mukaan hyvä poliitikko on itsenäinen poliitikko, joka nousee esiin vaikeita asioita käsiteltäessä. Teoriassa vaalikirja antaisi tähän hyvän mahdollisuuden.” Ehdokas on kirjan tehtyään valmiimpi käymään vaalitaistoon ja parhaimmillaan myös poliittisen keskustelun taso paranee. Nyyssösen mukaan kirjoista on toisaalta helppo päätellä, kenellä on valmiuksia esittää linjauksia ja kenellä ei. Kirjoittaminen on harvoin vierasta poliitikoille. ”Istuva pääministeri ja lukuisat muut poliitikot ovat entisiä toimittajia. Tietynlainen toimittajuus leimaa myös näitä kirjoja.” UUSIA TULOKKAITA parlamenttiin on jälleen tarjolla lukuisia. Läpi päästäkseen haastajan on kammettava jo talossa istunut ehdokas Arkadianmäeltä. Tämä asetelma näkyy myös ehdokkaiden kirjoissa; uudet pyrkijät haastavat, konkarit puolustavat paikkaansa. Esimerkiksi Osku Pajamäki (sd.) hyökkää ennakkoluulottomasti suuria ikäluokkia vastaan ja Paavo Arhinmäen (vas.) kirjasta löytyy ärhäkkää poliittista linjausta. Ensimmäiselle edustajakaudelle pyrkivien helsinkiläisten kavereiden politisointi saa myös Nyyssösen hyväksynnän. ”Nuoret vasemmistolaiset avaavat keskustelua ja esittävät selkeät pamfletit. Arhinmäen kirja on mietitty teos ja selkeä keskustelunavaus, joskaan hän ei kykene esittämään todellisia ratkaisuja.” ”Vaikka Pajamäen kirjasta löytyy turhaa pullistelua, nostaa hän esiin tärkeitä asioita. Kieltämättä heräsin ajattelemaan, että osun itse Pajamäen määrittelemään ikäryhmään, joka työllään maksaa suurten ikäluokkien eläkkeet. Suomalainen poliittinen keskustelu on kuitenkin niin korrektia, että jos tällaisia väittämiä tuodaan esille, nousee heti paha veri pintaan”, Nyyssönen toteaa. OMILLA TEOILLA kehuskelu ei olisi varmasti kovin kaukonäköistä, eivätkä konkaripoliitikot siihen sorru. Sen sijaan jo eduskunnassa istuneiden Tanja Saarelan (kesk.) ja jyväskyläläisen Ahti Vielman (kok.) kirjoista puuttuu kantaaottavuus. ”Saarela onnistuu kirjassaan jäämään etäiseksi, ja julkisuuden ja sen seurausten pohtiminen ei jätä tilaa poliittisille linjanvedoille. Kirjan analyyttinen osuus tuleekin kirjan toisen tekijän, Taina Westin, suusta”, Nyyssönen toteaa. Ehdokkailla tuntuu olevan vaikeuksia päättää, kohdistaako kirja vaalipiirin vai valtakunnan laajuisiin asioihin. Tasapainoa ei onnistuta löytämään. Nyyssösen mukaan esimerkiksi Arhinmäki sortuu selkeään Helsinki-keskeisyyteen. Harvoin kirjat onnistuvat kalastelemaan liikkuvia äänestäjiä, sen sijaan monesti järkytetään oman puolueen harmaita rivejä. ”Sen lisäksi että poliittiset linjaukset selventyvät, lisäävät kirjat puolueen näkyvyyttä. Tuskin edes Pajamäen ja Arhinmäen puolueisiinsa kohdistama kritiikki kaventaa kannatuspohjaa, päinvastoin.” Tero Toivanen Tarjolla tänään: politiikkaakin POLIITIKKOJEN TEOSTEN joukosta löytyy iskeviä pamfletteja, mutta enemmän varovaista henkilökuvaa ja kantaaottamatonta jaarittelua. Kirjakaartin varttunein osallistuja Ahti Vielma (kok.) iskee tarinaa Lapin pojan otteella. Proosamuotoon puetut päiväkirjaotteet kummastelevat nykypäätöksenteon byrokratiaa ja haikailevat menneiden vuosikymmenten ja Karjalan perään. Poikkeavin tapaus on keskustan Katri Komi, joka edistää kampanjaansa omalla runokokoelmalla. Vaikka yritys onkin tunnustettava, kannattaisi Komin ehkä pysyä politiikan teon parissa. Lyyrikon puoluetoveri Kimmo Tiilikainen vetää laiskimman vaalikirjan tarjoajan tittelin. Avustajan kansiin kokoamat lukuisat vaalikauden kirjoitukset kuitenkin kertovat Tiilikaisen olevan työssään ahkera. Tanja Saarelan kirja erottuu kahdesta puoluetoveristaan näkyvyydellä. Toimittaja Taina Westin värittämänä pohditaan ministerin moniulotteista suhdetta julkisuuteen. Kirjan tarkoituksena lienee tehdä lööppikuningattaresta inhimillisempi. Sen sijaan poliittiset visiot jäävät vähäisiksi. Selkeän ympäristöpoliittisen pamfletin esittää Oras Tynkkynen (vihr.). Kirjoittaja luettelee tekemättömät ja tehtävät ympäristöteot uskottavasti. Yksi kirjasen tavoitteista on esitellä uusi vihreä politiikka helppona ja hauskana. Kauhuskenaariot eivät kuitenkaan uhku lähestyttävyyttä. Helpotuksena toimii ohjelma, jonka avulla jokainen voi tehdä ympäristöystävällisempiä tekoja. Tuula Haatainen (sd.) kuvaa leppoisasti elämäänsä naisena ja ministerinä. Tekijä pohtii politiikan kiemuroita ja vallan avaria saleja, mutta varsinaiset linjanvedot puuttuvat hänenkin teoksestaan. Isolla rahalla tehty kirja pyrkinee tekemään varsin näkymättömästä ministeristä näkyvämpää. Paavo Arhinmäen kirjassa kyytiä saavat muiden puolueiden lisäksi myös omat rivit. Kirjoittaja tekee selkeän pesäeron Suvi-Anne Siimekseen ja esittää omat näkemyksensä vasemmiston tulevaisuudesta. Arhinmäen rähinöinti on tervetullutta ja yllättävän hyvin laadittua, mutta kuinka laaja on tekijän kuvaama puna-vihreä sukupolvi? Osku Pajamäki on herättänyt kirjallaan eniten varsinaista rähinää. Kirjoittaja syyttää suuria ikäluokkia eläkepommin kasaamisesta seuraavien sukupolvien harteille. Koko sukupolven nimittäminen ahneeksi voi olla väärin, mutta Pajamäki perustelee väitteensä vakuuttavasti. Tarjouduin hoitamaan opintotuen täysin oman budjettini puitteissa vaatimatta lisää rahaa omalle hallinnonalalleni, mutta tämä ei hallituskumppaneille sopinut. Tanja Saarela: Elämisen sietämätön keveys. WSOY 2006. Suomi on varsinainen tuulivoiman kehitysmaa. Hetkinen, vedän takaisin. Kehitysmaistakin tuulivoimaa on nimittäin meitä enemmän jo Intialla, Kiinalla, Etelä-Korealla ja Egyptillä. Oras Tynkkynen: Vihreä on kasvun väri. Vihreä Lanka 2006. Tuntuukin, että nykyinen ahne valtaeliitti haluaa estää nuoria näkemästä talousjärjestelmän luonteessa syitä ahdinkoonsa. Osku Pajamäki: Ahne sukupolvi. Ajatus Kirjat 2006. Huomasin, että kavereitten päivä oli alkanut hiukan huonosti. Kokeilin vanhaa konstia ja kerroin rasvaisen jutun. Ahti Vielma: Jätkäporvarin päiväkirjasta. Minerva Kustannus 2006. Paljon on paljon siis erittäin paljon liian paljon melko paljon vähän liian paljon/ Sanat eivät lopu niitä on paljon/ Siis erittäin paljon liian paljon melko paljon vähän liian paljon Katri Komi: Sisua, särmää ja sydäntä. Omakustanne 2006 Aktivismi on syntipukki, jota on helppo syyttää levottomuuksista, kun yhteiskunnallinen turvattomuus ja epävarmuus lisääntyvät. Paavo Arhinmäki: Puna-vihreä sukupolvi. Otava 2006. Naiset, jotka uskaltavat lähteä taistelemaan valtapaikoista miehisellä areenalla, joutuvat raivaamaan politiikan synnytyskanavassa esikoislapsen tavoin teitä seuraaville. Tuula Haatainen: Arjen kuningattaret. Ajatus Kirjat 2006. H EIKKI V IHEM ÄKI Rakkautta ilmassa Ilokivessä Ravintola Ilokivessä voi helmikuun ajan tarkastella parisuhde ja rakkaus -aiheista taidetta. Anna Korhonen antaa oman elämäntilanteensa näkyä töissään ja toivoo tavoittavansa harmaaseen arkeen pilkahduksen tunteiden ja intohimon väreistä. ”Kuvani ovat symbolistisia tulkintoja unien ja mielikuvien maailmasta, eivät niinkään realistisia kuvauksia todellisuudesta”, hän kuvaa guassi-tussipesutekniikalla tehtyä taidettaan. Turussa asuva taiteilija viihtyy tällä hetkellä kotiäitinä. Oman gallerian pyörittämisen lisäksi hän on pitänyt näyttelyjä Suomessa ja ulkomailla noin kymmenen vuoden ajan.
11 Mitä yhteistä on 60-luvun underground-liikkeellä ja sillä, mitä nykyään pidetään undergroundina? Ei mitään, jos M. A. Nummiselta kysytään. AIKAMME nuorisokulttuuri on enimmäkseen tuotteistettua roskaa. Kaupallisen valtavirran vaihtoehdoksi on tarjolla itsenäisesti tuotettua, mutta tuntemattomampaa vaihtoehtokulttuuria. 1960-luvulla Suomeen rantautuneen undergroundkulttuurin alusta monille tulevat mieleen M. A. Nummisen skandaalilaulut Jyväskylän kesässä 1966. Nummisen underground-käsitykseen tämä ei kuitenkaan mahdu. ”Esitin orkesterini kanssa, toisena solistina Rauli ”Badding” Somerjoki, ohjelmiston, jossa oli muun muassa sukupuolioppaisiin sävellettyjä lauluja. Se ei ollut undergroundia, vaan karnevalistista iloittelua.” VARSINAISET underground-touhut alkoivat vasta myöhemmin. The Sperm -yhtye julkaisi teoksiaan vuoden 1967 lopulla. Seuraavana vuonna käynnistyi myös Turun underground, johon kuuluivat muun muassa Numminen ja runoilija Markku Into. He perustivat Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijakollektiivin, joka toimi Turusta käsin eri puolilla Suomea. ”Kaikki mukana olleet koettivat vaikuttaa silloisen yhteiskunnan taidekäsitykseen yhdistämällä monia eri taiteen keinoja popilmiöihin. Pyrittiin osoittamaan, että muukin on taidetta kuin korkeakulttuuri”, kertoo Numminen. Liike sai osakseen valtavan määrän paheksuntaa, The Sperm -yhtyeen jäsenet jopa sakkoja ja muutaman vankeustuomion. 1960ja 70-luvun taitteessa Suomen Talvisota -ryhmittymä pääsi Ylelle tekemään Maanalaista menoa -radio-ohjelmaa. Se kuitenkin lakkautettiin pian siinä esitetyn Homoyhdyntä-nimisen performanssin jälkeen epäinformatiivisena. VARSINAINEN underground-liike katosi julkisuudesta 1970-luvulla, mutta sana on jäänyt kielenkäyttöön. Nuorisokulttuurin alalajien, kuten hippiliikkeen, punkin ja hip hopin juuria pidetään undergroundina. Kaikki nämä on kuitenkin jollain lailla tuotteistettu. Esimerkiksi klubikulttuuri on pitkälti lähtöisin IsoBritannian 1980-luvun lopun laittomista rave-bileistä. Klubit olivat järjestelmästä riippumattomia tiloja, joissa klubiyhteisö pystyi luomaan kulttuuriaan. Järjestäytynyt rikollisuus huomasi ensimmäisenä elämystuotannon kaupallisen potentiaalin. Huumebisneksen kiinnityttyä osaksi rave-kulttuuria poliisin mielenkiinto kohdistui toimintaan, ja bileiden järjestäminen tuli entistä vaikeammaksi. Underground-klubien vaikeuksista hyötyivät kaupallisten klubien järjestäjät, jotka loivat klubbailusta siistitymmän, massoihin uppoavan version. OMAEHTOISUUS ON silti ainakin Jyväskylässä jäänyt klubitoiminnan elinehdoksi. Dj:t Wille R ja Naks järjestävät Blazessa Club Sievää, joka keskittyy niinkin tunnettuihin musiikkityyleihin kuin breakziin, elektroon ja discoon. Vinyyliltä soitettuja biisejä on tuskin koskaan ollut radiosoitossa, eivätkä artistien nimet sanoisi 99 prosentille suomalaisista mitään. ”Underground ei ole meille mitenkään itsetarkoitus. Pääasia on että saa kuulla ja soittaa hyvää musiikkia. Ilmapiirillä on tärkein merkitys ja liiallinen kaupallisuus saattaa rikkoa sen helposti. Nykyisin useimmat Jyväskylän klubeista eivät ole kovin undergroundia jo ihan siitä syystä, että niitä järjestetään ravintoloissa”, Wille R, oikealta nimeltään Ville Raatikainen, kertoo. Alussa Jyväskylänkin klubitoimintaa pyöritettiin eksoottisissa paikoissa. Esimerkiksi Wille R oli ensimmäisissä bileissä Kangasvuoren rautatietunnelissa 1994. MYÖS M. A. NUMMINEN on puuhannut 60-luvulta lähtien – ja viime aikoina taas enemmän – elektronisen musiikin parissa. Hänen mielestään nykyistä klubikulttuuria ei voi kuitenkaan mitenkään pitää undergroundina. ”Me käsitimme omat undergroundpuuhamme taidesuunnaksi, hiukan siihen tapaan kuin surrealismi tai dadaismi olivat olleet. Käytimme myös näitä kahta puuhissamme, mutta meidän undergroundissamme oli aina yhteiskunnallinen sisältö.” Ilpo Puhakka MAANALAISTA menoa ennen ja nyt Peter Widén (vas.) ja M.A. Numminen Sofiassa 1968, Maailman nuorison ja työväen festivaalilla, jolla Sähkökvartetti aiheutti skandaalin elektronimusiikilla. S A K A R I L E H T IN E N
Jyväskylä nordea.fi Sinun asiasi ovat meille tärkeitä. Nuorelle Nordean Check-in. Jos olet 18-25-vuotias, voit saada Nordean Check-in -asiakkaana monia rahanarvoisia palveluja ja etuja: maksuttoman Visa Electron -kortin, luottoa Käyttötilillesi, asuntolainaa ilman järjestelypalkkiota sekä kotivakuutuksen pienemmällä omavastuulla – vain muutamia etuja mainitaksemme. Tutustu Check-in -asiakkuuteen konttorissamme tai osoitteessa www.nordea.fi/check-in. A Jyväskylä nordea.fi Teemme sen mahdolliseksi N o rd e a P a n kk i S u o m i O yj MULTA KYSYTTII tos vähä aikaa sitte, että paljonko minuu hävettää se, et oon kotosi Valkealast, eli samast paikast ku tää yks maajussi täst Maajussille morsiamest. Emmiä oikee osannu vastata. Ku Valkealas on niin paljo muutaki hävettävää. Maajussei miä tunnen iha henkilökohtasesti useammanki. Kaikkii niit ei vaa huolittais telkkarii. Morsiant ku ei välttämät saa sen traktorin takapenkille, vaikka kiinnittelis ohjaamoo jouluvaloi ja heittäs rinksaa s-marketin parkkipaikal. Toiset ettii morsiant Valkealan motellilt. Yheksäkytluvul se toimi pakolaiskeskukseen. Kantavalkealalaisil on kuitenki aina ollu vaikeuksii suhtautuu miä-alueen ulkopuolisii tyyppeihi, joten pakolaiset lähti menee parin polttopullon jälkee. Tän jälkee motellin valtas huorat. Ne kuitenki oli paikkakuntalaisten keskuudes kohtuusuosittui. Huorien jälkee yleisin ajanviete meil päin on rotantappamine. Sitä harrastettii aika paljo tos vuosituhannen vaihtees, ku parituhat rottaa karkas kaatopaikalt valkealalaiste tonteille. Vähä tän jälkee kunnan miehilt meni putkiremontis vesija viemäriputket sekasi. Onneks kaatopaikkameininki on Pohjois-Kymenlaaksos aika tuttuu. Kirjoittaja on viettänyt 18 vuotta elämästään Pohjois-Kymenlaaksossa, jonka kirkkaat vedet ja muut juomat ovat pehmittäneet hänen päänsä. Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Kyl sinuuki Valkealas vituttais Hanna Nissinen haheniss@jyu.fi M Ma aiin no os stta a JJyyllk kk kä ärriis ss sä ä!! Soita Vexi Virtaselle 050 592 3696 L u e Jy lk k är iä ! S ii n ä on vi ta m ii n ej a.
13 Suden vuosi Ohjaus Olli Saarela, käsikirjoitus Mika Ripatti. Pääosissa Kari Heiskanen ja Krista Kosonen. Virpi Hämeen-Anttilan esikoisromaaniin perustuva Suden vuosi tuo valkokankaalle kauniita, realismin yläpuolelle nousevia kuvia suden hahmossa vaanivista peloista, sairaudesta, ulkopuolisuudesta ja lopulta rakkaudesta joka pelastaa. Elämässään eksyneen pölyisen dosentin ja nuoren epilepsiaa sairastavan kirjallisuudenopiskelijan kielletystä rakkaudesta kertova elokuva tavoittaa hetkittäin lämpimän humanismin hengen. Viimeistään Poets of the Fallin kosiskeleva trendirock pilaa orastavan älyllisyyden. Ohjaaja Olli Saarela on löytänyt onnistuneen visuaalisen ilmaisun taiteessa monesti mystifioidulle pyhimysten ja kirottujen sairaudelle. Vesielementti sairauden metaforana ja kohtauksen esittäminen vajoamisena ovat onnistuneita ratkaisuja, ainoastaan luentomaiset osuudet lääketieteellisine selityksineen tuntuvat päälle liimatuilta. Sen sijaan kerrontaa kehystävä kirjallisuusluennointi toimii hyvin ja luo intellektuellia ilmapiiriä, jota yliopistoympäristön arvokas akateemisuus korostaa. Kovin syvälle ei kuitenkaan mennä, ja kevyiden kirjallisten viittausten lomaan sopiikin Saarelan elokuville tyypillinen uskonnollinen symboliikka. Yliopistomaailman kiemuroiden kuvaukselle olisi suonut suuremman sijan. Jäin erityisesti kaipaamaan humanistisen sivistyksen ja kylmän tulosvastuullisen tehokkuuden ristiriitojen pohdintaa, joka alkuperäisteoksessa oli keskeisellä sijalla. Marjo Kovanen ” Lämmintä humanismia lisää.” Sielun Veljet: Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta Poko Rekords Kotimainen rockvuosi alkaa mainiosti: Sielun Veljien Tuomari Nurmio -sessiot reilun viidentoista vuoden takaa näkevät päivänvalon. Versioidut kappaleet osuvat Nurmion tuotannon alkupäähän, joten herkkua on tarjolla. Nurmion kappaleita on ajan saatossa versioitu vaihtelevalla menestyksellä. Sielun Veljien ote on kuitenkin omaa luokkaansa, olihan orkesterista suorat jäsensiteet Nurmion kokoonpanoihin. Muusikon tuotanto kuului alusta asti myös Veljien livesetteihin. Levyn yllätykseksi nousevat basisti Jouko Hohkon laulamat raidat. Varsinkin Maailmanpyörä palaa kuulostaa säröisen upealta, jotenkin äkkiväärän nurmiomaiselta. Turhaa on myös arvuutella kuinka Joensuun pojan, Ismo Alangon, kieli taipuu stikkaamaan lamppuun eldiksen, hyvin siinä nimittäin käy. Ehdottomat helmet löytyvät kaksikosta Viiniä! Malja marttyyreille ja Sunnuntaina. Niiden lataus on lähinnä Sielun Veljien syvintä olemusta, joskin irtiotot alkuperäisestä materiaalista ovat koko levyn läpi kulkeva punainen lanka. Yksinkertaisin esimerkki tästä löytyy pelkistetyn rajusta Huda Hudasta. Tero Toivanen ”Nippu Nurmioita veljeshaudan takaa”. Tuomo: My Thing Jupiter Tuomo Prättälä on tähän mennessä ollut esillä julkisuudessa lähinnä Quintessence-yhtyeen lahjakkaana ja ehkä hieman ujonoloisenakin kosketinsoittajana. Uudella sooloalbumillaan Prättälä astuu vihdoin parrasvaloihin paitsi muusikkona ja biisintekijänä, myös monipuolisesti tulkitsevana laulajana. Aiemmin Q-Continuumissa emobändi Quintessencea räväkämpää soul-näkemystään toteuttanut artisti ei hylkää kotisatamaansa soolollaan. Soundi on yhä ankkuroitu vahvasti historiatietoiseen meininkiin, jossa lennokkaasti soljuvat laulumelodiat tuovat mieleen vaikkapa Stevie Wonderin. Onnekseen Prättälä omistaa persoonallisen ja muuntautumiskykyisen äänensä lisäksi myös terävän biisikynän. Tekstiensä laadun puolesta Prättälä on vähintään pari askelta valtaosaa kotimaisista biisintekijöistä edellä. Se onkin kiistatta onnistumisen edellytys aihepiirin välittömän kliseevaaran huomioon ottaen. My Thing pitää nimessään antamansa lupauksen Prättälän oman äänen löytymisestä. Harvalla nykysoul-albumilla on heittää kehiin yhtään biisien Don’t Take It Too Hard tai I Won’t Worry kaltaista helmeä. Matti Nives ”Suomi-soulia suurella tunteella.” Processory: Processory Playground Haikeankaunis LoFiction oli konemusiikkiveteraani Jori Hulkkosen parin vuoden takaisen Dualizm-albumin huippukohta. Nyt samantyylistä materiaalia on tarjolla kokonaisen albumin verran, kun Hulkkonen ja Lo-Fictionin laulanut Jerry Valuri jatkavat yhteistyötään Processorynimellä. Hulkkonen osti tätä levyä varten ensimmäisen kitaransa, mutta Processoryn sovitukset ovat pääasiassa koneellisia. Kitarapop-vaikutteet kuuluvat kappaleiden rakenteissa, kaiutetussa laulusoundissa ja yleisessä melankolisuudessa, joka leimaa koko levyä. Processory voisi hyvin olla toisen turkulaisbändin Magenta Skycoden konevaikutteista pitävä kaksoisveli, siksi monin paikoin se tulee mieleen. Hulkkosen taito tunnelmoida lämpimillä soinnuilla ja alakuloisilla melodioilla on onneksi tälläkin levyllä tallella. Valurin etäinen laulu sopii niiden päälle todella luontevasti. Lo-Fictioniin ihastuneiden on vaikea kuvitella pettyvän Processoryyn, vaikka s a m a n l a i s t a klassikkoa levyltä ei nouse. Tarttuvia sävellyksiä ja toimivia sovituksia riittää siitä huolimatta. Mikko Mattlar ”Mollivoittoista kitarapoppia ihmiselle, joka ei vierasta koneita.” TUSKINPA ON kirjoihin intohimoisesti suhtautuvalle helppoa nimetä yhtä klassikkoa. Kirjakauppias Pekka Räsäsen mielessä oli useita vaihtoehtoja, joista eräs novellikokoelma nousi lopulta muita kirkkaampana mieleen. ”Kymmenkunta vuotta sitten olin juuri päässyt armeijasta, ja mietiskelin jopa upseerin uraa, kun Juha Seppälän Supermarket tarttui käsiini. Kirjassa pureuduttiin armeijan järjestelmään sen verran herättävällä tavalla, että aloin viimeistään miettiä suuntautumista muualle.” Räsänen päätyi perustamaan Antikvariaatti Lukuhetken Jyväskylään. Kirjakauppias tarttuu moneen teokseen päivittäin, mutta moniulotteiseen Seppälään hän palaa tuon tuosta. ”Kai se on se pojanviikari, mikä herää aina uudelleen lukiessa Supermarketin räävittömyyksiä. Silti teksti ei jää pelkästään siihen, vaan kieli on ihailtavan osuvaa. Seppälällä on taito vesittää yhdellä lauseella mitä vain.” ”Kirjassa puhutaan asioista niin kuin ne ovat ja aiheista, joista ei ole aina niin helppo puhua, esimerkiksi sodan vaietuista puolista. Kun äskettäin julkaistiin kauan piiloteltuja kuvia, joissa suomalaisista kuolleista sotilaista oli kasattu auton lavalle korkea kasa, ajattelin, että tuon Seppälä kuvasi jo aiemmin.” Kirjailijalla on pienehkö mutta uskollinen lukijakunta, jota Räsänen mielellään laajentaisi. Varhaisemman tuotannon miehisiä novelleja voi suositella myös naislukijalle. ”Suomalaista miestä kuvatessaan Seppälä kaataa perinteisiä malleja ja tuo esiin piileviä puolia, joista naiset eivät ehkä tiedäkään.” Tero Toivanen Sanoja Supermarketista Suden vuoden pääosia näyttelevät Kari Heiskanen ja Krista Kosonen. La 3.2. JKL hardcore punkrock sessions / 21-03 / 5 € The Heartburns, Anal Thunder, Turn The Tide
Stig Dogg tuo stigidilaation Lutakkoon. Ti 6.2. klo 19 Jason Reitman: Thank You For Smoking (Yhdysvallat, 2006) K–15 Sarjassamme omituisia ammatteja: tupakkateollisuuden puolestapuhuja. Lobbaajat kuuluvat politiikkaan ympäri maailman, mutta minkälaisessa todellisuudessa elää ihminen, jonka tehtävä on puolustaa terveyden kannalta tuhoisaa alaa? ”Oikein argumentoinnilla voittaa aina” on elokuvan päähenkilön, tupakkalobbari Nicky Naylorin mielipide. Television puheohjelmissa ja senaatissa tämä onkin helppoa. Muiden 'kuolemankauppiaiden', alkoholija aseteollisuuden edustajien, kanssa voi keskustella vapautuneesti ja mustaa huumoria unohtamatta. Mutta miten kertoa ja perustella oma ammatti vähän yli 10-vuotiaalle pojalle? Ohjaaja Jason Reitmanin ensimmäinen pitkä elokuva on hulvattoman hauska satiiri, joka liikkuu monilla tasoillaan jouhevasti ja terävästi ilman moralisointia. Ti 13.2. klo 19 Arto Halonen: Pavlovin koirat (Suomi 2005) K–11 Venäjä on suurten vastakohtien maa. Kun osa ihmisistä elää kurjuudessa ja taistelee selvitäkseen päivästä toiseen, osa pitkästyy rikkautensa keskellä. Moskovassa järjestetään messut yksinomaan miljonääreille. Sieltä voi ostaa oman saaren tai pienen henkilöauton hintaista hajuvettä. Tähän rahasaumaan iskee Sergei Knjazev. Hän järjestää mitä moninaisimpia tempauksia maksukykyisille. Roolipelejä, joissa saa kokeilla kerjäläisen osaa, erikoisia juhlia Venäjän eliitille tai vaikkapa kaksintaistelun. Arto Halosen dokumentissa seurataan Sergein elämää kaksi vuotta. Saamme nähdä miehen, jolla on harvinaislaatuinen kyky ohjailla ihmisiä. Samalla aukeaa näkymä nyky-Venäjään, eikä yhtymäkohtien löytäminen länsimaihin ole vaikeaa. Pasi Moilanen POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 31.1. KTU: ”K2” feat. Kimmo Pohjonen, Trey Gunn (King Crimson) ja Pat Mastelotto (King Crimson). To 1.2. THE BLEAK + THE FRAIL. Pe 2.2. DJPP feat. Stig Dogg & Edu Kehäkettunen. La 3.2. CLUB OLD FARTS vol 2.: Dj Marokko + Dj Those Sexy Saucer People + Dj Can't Bee. Pe 9.2. Rotten Sound + Regurgitate + Medeia. La 10.2. Swallow The Sun. Bar 68: Pe 2.2. No Shame + Real Vacation. 3.2. Risto. 8.2. Machine Men Circus Of Fools -levyn ennakkokuuntelu. 9.2. United Underworld. Jazz Bar: Ma 29.1. How Many Sisters & Kirmo Lintinen Trio. La 3.2. Aallonmurtaja. Ti 6.2. Oddrang + Thôt. To 8.2. Timo Natri Quartet. Pe 9.2. Heini Ikonen Quintet feat. Horns. La 10.2. Heini Ikonen Quintet feat. Horns. Old Brick's Inn: To 1.2. Mr. Breathless. Red Neck: Pe 2.2. Jermaine. Pe 9.2. Francine. Jyväshovi: Pe 9.2. Jani & Jetsetters. Paviljonki: Pe 9.2. Maija Vilkkumaa. Vakiopaine: Pe 2.2. Ville Härkönen plays Jaakko Teppo. Ilokivi: La 3.2. JKL hardcore punkrock sessions: The Heartburns + Anal Thunder + Turn The Tide KLASSINEN Jyväskylän sinfonia: Ke 31.1. klo 19 JAMK:n kamarimusiikkisali. Heitor Villa-Lobos: Bachianas Brasileiras nro6 + Francis Poulenc: Trio oboelle, fagotille ja pianolle + Franz Schubert: Fortellikvintetto. Ke 7.2. klo 19 Taulumäen kirkko. Nicolas Bacri: Sinfonia nro 4 + Johann Nepomuk Hummel: Trumpettikonsertto + Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 8. Alexandros Myrat, kapellimestari, Eric Aubier, trumpetti. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – Arkkitehti. Studio: HAJJ – pyhällä vaelluksella – Göran Schildtin ja Vidar Lindqvistin valokuvia. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Harald Karsten: DadaMax Ajatusten lennot. Alalgalleria: Taidetta pitkään – senioriprojektin satoa. Galleria Harmonia 28.1. saakka Janne Lehtinen – Sacred Bird. 1.2. alkaen Elina Julin: Kaukonäkymiä Distant Views. Keski-Suomen Museo: Perusnäyttelyt Keski-Suomi – maakuntako sekin on? Jyväskylä – kaupunkiko sekin on? Vaihtuvat näyttelyt: 28.1. saakka Voitto ja Hellevi Toivaisen taidekokoelma. Alahallissa 28.1. saakka Kaupunkilaisten kaksi kirkkoa. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus: Perusnäyttelyt: Käsityössä elämän tuntu tunnelmallinen näyttely kertoo käsityöstä ihmisen elämänkaaressa koskettavin tarinoin. Perusnäyttely on suljettu näyttelyn huoltotöiden vuoksi. Uudistunut näyttely avautuu jälkeen 22.3.2007. Solmukohta – Junction. Tekstiilitaiteilijoiden Marian Bijlengan, Raija Jokisen ja Aino Kajaniemen uutta tuotantoa 2000-luvulta. TEATTERI Jyväskylän kaupunginteatteri: Ke 31.1 klo 19. Cabaret (2 lippua 1:n hinnalla) To 1.2. klo 19. Yksinäinen nainen. Pe 2.2 klo 19. Leipurin vaimo. La 3.2 klo 13 Leipurin vaimo. La 3.2 klo 19. Cabaret. La 3.2 klo 14. Nouse Lempi! La 3.2 klo 19. Yksinäinen nainen. Ti 6.2 klo 19. Teatteritiistai: Taide parantaa. Pe 9.2 klo 19. Cabaret. Pe 9.2. klo 19. Yksinäinen nainen. La 10.2 klo 13. Cabaret. La 10.2 klo 19. Leipurin vaimo. La 10.2 klo 19. Yksinäinen nainen. Huoneteatteri: La 3.2. Su 3.2. Pe 9.2. La 10.2. Su 11.2. klo 19. Olga. (Sunnuntain näytökset klo 15) Vakiopaine: To 1.2 ja la 3.2. klo 19. Woman meat burger. ELOKUVAT Kampus Kino: Ti 30.1. Tie Guantanamoon. Ti 6.2. Thank You For Smoking. Esitykset alkavat klo 19. Toveruus: Keväällä Jim Jarmusch –retrospektiivi. Ma 29.1. Permanent Vacation. Ma 5.2. Down By Law. Esitykset ITDynamon auditoriossa klo 19. Elokuva-arkisto: Ke 31.1. Kylmäverisesti. Ke 7.2. Korva. Esitykset ITDynamon auditoriossa klo 18. MUUTA Vakiopaine: 29.1. Cuenta cuentos. Tarinointia. Ilokivi: La 10.2. Seisomapaikka: MC Mika Eirtovaara + JP Pirinen + Jukka Lindström + Jouni Kallio + Ismo Leikola. Agora: Ti 30.1. klo 13. Korkeakoulutuksen tulevaisuus -vaalipaneeli. Avauspuhujina yliopiston rehtori Aino Sallinen ja ammattikorkeakoulun vararehtori Heikki Saastamoinen. Menovinkit osoitteeseen jylkkari-menot@jyy.fi Kharmassa on hyvät bileet perjantaisin, kun ikäraja on 18. Niina Kallio abiturientti Jyväskylän Normaalikoulun lukio ” LUTAKKO tarjoaa perjantaina 2. helmikuuta aimo annoksen laadukasta suomirappia, kun lavalle astuu monien projektien takaa tuttu DJPP. Monsp-levy-yhtiön suojateista esiintyvät myös Edu Kehäkettunen sekä hiphop-kliseitä osuvasti parodioiva Stig Dogg. DJPP feat. Stig Dogg & Edu Kehäkettunen perjantaina 2. helmikuuta Lutakossa. Liput 7 euroa, Jelmun jäseniltä 5 euroa. Ei ikärajaa. Laatuhoppia Lutakossa MENOVINKKAAJA kampus kino MENOT 30.1.–12.2. 14 Jaakko Selin w w w . s e l i n . i n f o Hallitus petti opiskelijat jälleen. Kauppatieteilijä eduskuntaan Vaihtoehto on M O N SP R E C O R D S Korkeakouluasiaa vaalipaneelissa EDUSKUNTAVAALIEN ehdokkaita Keski-Suomen alueelta saapuu Agoraan keskustelemaan korkeakoulujen tulevaisuudesta. Mukana on kahdeksan ehdokasta eri puolueista. Tilaisuuden järjestää Edistyksellisen tiedeliiton Jyväskylän paikallisosasto. Korkeakoulupoliittinen vaalipaneeli tiistaina 30. tammikuuta klo 13–15 Agoran salissa AgC 231.1.
15 Järjestöilmoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari-jarjestot@lists.jyu.fi. Vain tapahtumat, menot ja ilmoitusasiat. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ilmoituksia tarvittaessa. Palsta ilmestyy jokaisessa numerossa. MA 29.1. Kukkakaalilasagnette Paistettu kaleleike, sitruunakastike Mausteinen broilerpata TI 30.1. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Savukalakastike, spaghetti Riistapyörykät KE 31.1. Kasvissosekeitto Broilerinuudelivuoka Kalatäytepihvi TO 1.2. Papurisotto Värikäs uunikala Jauhelihapihvi, tomaattikastike PE 2.2. Punajuuripihvit Kaalikääryleet Rapea chilikala MA 5.2. Kasvislasagne Jauhelihakeitto Broilerjuustokebakot TI 6.2. Aurajuusto-punajuurikiusaus Lohipyörykät Chili con carne KE 7.2. Kesäkurpitsaherkku Mangobroileri Porsaanleike, sinappikastike TO 8.2. Porkkanaohukaiset Silakkapihvit, kermaviilikastike Karjalanpaisti, perunasose PE 9.2. Feta-oliivikroketit, keitetyt kasvikset Nakkipannu Barbequekalkkunakastike LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11 – 16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php Opiskelijahinta 2,15 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,20 e – muut 5,00 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 20,50 e, jatko-opiskelijoille 42,00 e, muille 50,00 e. EVANKELISET OPISKELIJAT: Opiskelijaillat lauantaisin kello 19 Lutherin kirkolla, Kansakoulukatu 5. Tervetuloa! 20.1. Pulkkagospel. Trubaduuri Timo Kovanen. 27.1. Pyhä, pyhempi, pyhitetty. Sakari Hosike. 3.2. Usko kukkarossa. Lasse Räty. BREAK RY:N JA KVAT: Tanssikurssit sunnuntaisin klo 1820 Lillukassa (Kortepohjan yo-kylä) 4.2.2007 alkaen. Mukavat paritanssikurssit alkavat jälleen Lillukassa kolmena periodikurssina! Et tarvitse omaa paria tullaksesi kurssille, sillä tunneilla toimii parinvaihto. Toki voit tulla tunneille myös oman parisi kanssa eikä parinvaihto ole pakollinen. Kurssimaksu on 3 euroa kerralta/hlö. Ennakkoilmoittautumiset ja lisätiedot ohjaaja Marko Moisiolta, marko.moisio@break.fi JAPA RY: Jäteneuvojat asuinalueille -kurssi, jolla koulutetaan jyväskyläläisiä asukkaita vapaaehtoisiksi jäteneuvojiksi, alkaa 13.2. Kurssille voi ilmoittautua 9.2. mennessä sähköpostitse osoitteeseen agendatoimisto@kolumbus.fi. Lisä-tietoja kurssista www.jyvaskyla.fi/japa. JYVÄSKYLÄN EV.LUT. OPISKELIJAKOULULAISLÄHETYS (OPKO): Opiskelijaillat järjestetään torstaisin klo 18.30. Paikkana on vaihdellen Vanhan Pappilan rippikoulusali (keltainen rakennus kaupunginkirjastoa vastapäätä, Vapaudenkatu 26) ja Opkon toimisto. Toimisto on Pappilan vieressä olevan kerrostalon 1. kerroksesta (Vapaudenkatu 24, B-rappu). Opiskelijapastori Heikki Lehtimäki päivystää keskustelua ja rippiä varten viikottain ke klo 14-16 toimistolla. Laatuvastaavaa tarvitaan ”YNNÄN TARKOITUS on toimia opiskelijoiden yhdyssiteenä sekä valvoa ja huolehtia opiskelijajäsenten perusoikeuksista.” Edellinen on vapaasti lainattu Ynnä ry:n säännöistä, ja tiivistää ainejärjestötoiminnan idean yhteen virkkeeseen. Tämä sanoma löytyy varmasti sinunkin ainejärjestösi säännöistä, muodossa taikka toisessa. Yleensä ainejärjestöhommia tehdessä, bileitä järjestäessä, unohtuu helposti koko ainejärjestötoiminnan tarkoitus: opiskelijoiden perusoikeuksista huolehtiminen. Kuulostaa hienolta, mutta mitä se tarkoittaa? Voidaan jopa sanoa, että laitoksia ei kiinnosta maistereiden laatu, vaan määrä. Vastaavasti opiskelijoiden luulisi olevan kiinnostuneempia tulevan tutkintonsa kilpailukyvystä työmarkkinoilla. Laadukkaasta opetuksestaan tunnetusta yliopistosta hankittu tutkinto on paras suosittelija. Opiskelijoilla on vaikutusvaltaa, jos tätä valtaa osataan käyttää. Siksi olemme järjestäytyneet valvomaan oikeuttamme saada kunnollista opetusta. Se ei ole itsestäänselvyys, sitä pitää osata vaatia, ja se on myös meidän tehtävämme. OPETUKSEN LAADUN kehittämiseksi sitä pitää arvioida aktiivisesti. Siksi ainejärjestöjen tulisi valita keskuudestaan laatuvastaava. Laatuvastaava on opetuksen laadun arviointija kehittämistyöryhmään kuuluva opiskelija, joka on myös aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa. Käytännössä hän kerää palautetta kurssikohtaisesti ja toimittaa sen kurssin vetäjälle. Opiskelijoiden vastuulla on antaa rakentavaa palautetta, jonka perusteella opetusta voi parantaa. Opettajat eivät saa palautetta työstään mistään muualta ja kokevat sen yleensä hyödylliseksi ja motivoivaksi. Laatuvastaavia toimii matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kaikilla laitoksilla sekä tietotekniikalla ja psykologialla. Eli suuri osa Jyväskylän yliopiston opiskelijoista on vailla suojaa luennoitsijoiden mielivaltaa vastaan. Ynnä suosittelee sisarainejärjestöjä tekemään laitokselle aloitteen asiasta. Laatuvastaava ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta se on liikahdus oikeaan suuntaan. Kannattaa kokeilla! Lisätietoja asiasta voi kysyä vaikka Ynnän laatuvastaavilta. Tero Mononen Ynnä I Matematiikan, fysiikan ja tietotekniikan opiskelijoiden ainejärjestö. I Perustettu vuonna 1966. I Ilmoittaa tarkoituksekseen mm. toimia opiskelijoiden yhdyssiteenä ja valvoa heidän perusoikeuksiaan. I Järjestää paljon bileitä ja muita tapahtumia.
Kansanopistolinjat • media ja ilmaisu: kädentaidot ja kuvataide, 976*), sisustussuunnittelu, 790*), teatteri-ilmaisu, 785*), viestintä ja media-ala, 788*) • kasvatusja opetustyö, 789*) • polkuja kirkon työhön ja tehtäviin, 988*) Perusopetus -Kasvunpaikka • lisäopetus, 103*) • perusopetukseen valmistava koulutus maahanmuuttajille Ammatillinen koulutus • lapsija perhetyön perustutkinto, pk, 184*) • ammattitutkinnot (valmistava koulutus ja näytöt): koulunkäyntiavustaja, koululaisten aamuja iltapäivätoiminnan ohjaaja, lasten ja nuorten erityisohjaaja, perhepäivähoitaja, suntio (myös oppisopimusja monimuotokoulutuksina) • koulunkäyntiavustajan erikoisammattitutkinto • maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus Sulkulantie 28, 40520 Jyväskylä | P. (014) 3348 000 | F. (014) 3348 001 | toimisto@jko.fi Koulutustarjontamme: kansanopistolinjat, perustutkinto, ammattitutkinnot, oppisopimuskoulutus, perusopetus, maahanmuuttajakoulutus, lyhytkurssit, näytöt, tilat ja palvelut Mahdollisuus draamakasvatuksen, journalistiikan, erityispedagogiikan sekä yleisen teologian perusopintojen suorittamiseen avoimeen yliopistoon. Koulutusta nuorille ja aikuisille Jyväskylän kristillisessä opistossa w w w .j ko .f i Kevään suora haku opistolle päättyy 6.6.2007 *)yhteisvalinnassa, valintatilaisuudet huhtikuussa Kysy lisää opistolta: (014) 3348 000 Onaikahakea Tampereenyliopistoon Valintaopasta 2007 ja hakulomakkeita voit tilata: http: //www.uta.fi/opiskelu/valinta/ hakulomakkeet.html tai puh. (03) 3551 7901 Hakulomakkeita voit tulostaa: www.uta.fi/opiskelu/lomakkeet/ Etsitkö kotia? Koti kuten haluat sato.fi SATO-Asuntopalvelu Gummeruksenkatu 8, 40100 Jyväskylä puh. (014) 338 8110 M Ma aiin no os stta a JJyyllk kk kä ärriis ss sä ä!! Soita Vexi Virtaselle 050 592 3696