jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 03 WWW.JELMU.NET LUTAKKOCLUB WWW.LIPPU.fI SYKSY 2024 KEVÄT 2024 TI 30.4. PE 3.5. TO 12.9. LA 4.5. KE 24.9. LA 4.5. PE 27.9. LA 28.9. LA 5.10. KE 8.5. LA 5.10. LA 26.10. TO 7.11. LA 30.11. TO 9.5. PE 10.5. LA 11.5. PE 17.5. LA 18.5. PE 24.5. DEATHCHAIN, UNKNOWN SUBJECT , UNKNOWN DEATh fEsT 2024: URSUS FACTORY , HENE JÄÄSALO DON HUONOT IDA PAUL & KALLE LINDROTH JAMBO & BAND , SHAKKII CALIGULA’S HORSE (AU) LIvE Is LIfE @ MUsTA KyNNys: MIKKO JOENSUU LIvE Is LIfE @ MUsTA KyNNys: STEPA LIvE Is LIfE @ MUsTA KyNNys: DJ KRIDLOKK THE KINKY THING A TrIBUTE TO KINgsTON WALL LIISA AKIMOF & YÖKERHO , RÜTMI-SEPOT GHØSTKID (DE) EGE ZULU WHEEL SEMMARIT DIABLO : E20 – ETErNIUM ExCLUsIvELy! ATOMIROTTA UNBORN GENERATION , OMNIVORTEX KEMMURU 20v. , RÖGE LUNA KILLS , ST. AURORA , DELTA ENIGMA RYTMIHÄIRIÖ , HYLJÄTYT , KIVESVETO GO GO LOPPUUNMyyTy!!!
jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 03 INTRO 05 Pääkirjoitus: Leikataan eläkeläisiltä 07 Avaaja: Äiti kirjolla 08 Asumistuesta leikataan (kansi) 10 Yliopisto säästää seinistä 11 Leikkauksia vastustettiin telttailemalla 12 Hyy leikkaa Ylioppilaslehdestä 13 Lähtö: Vanhat puut OUTRO 34 JYT:in kevään esitys arvioitavana 35 Kulttuuri: Back in Black, Hai, Leiki varjolla 36 Kommentti: Onnellisuutta tullaan kaipaamaan 37 Essee: Mitä supersankarikuvasto kertoo ajastamme 38 Paska kotiseutu: Nurmijärvi on tosiaan kunta eikä kaupunki Soitimme: Taito Vainio, miten yleinen hätänumero lausutaan? 39 Yksi eniten väitöskirjoja ohjanneista matematiikan professoreista seuraa oman ohjaajansa oppeja KESKITY 14 Eurovaalit tulevat: mitä pitää tietää? 16 Äiti omilla säännöillä 23 Parempi kuin pubivisa! Testaa tietosi Jylkkärin visailussa 24 Korjauskollektiivi taistelee pikamuodin ongelmia vastaa 28 Seminaarinmäen puut ovat kuolemassa 30 Kirkkopuiston laidalla on mahdollisuuksien talo 32 Finlandiapalkitun kirjailijan uusi romaani Koo stu mus 33 -24 24
jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 05 J yväskylän ylioppilaslehti hakee toimitusharjoittelijaa syksylle 2024. Harjoittelun pituus on kolmesta neljään kuukautta. Tehtävä on kokopäiväinen eli yhteensä 37,5 tuntia viikossa. Toiveena on, että harjoittelija voi aloittaa harjoittelun elokuun alussa, jolloin harjoittelu päättyy marraskuun lopussa. Tarkempi aloitusajankohta on kuitenkin neuvoteltavissa. Mikäli harjoittelu alkaa myöhemmin kuin elokuun alussa, neljän kuukauden harjoittelujakso jatkuisi tammikuun 2025 puolelle, sillä Jylkkäri lomailee joulukuun ajan. Harjoittelijan tehtäviin kuuluu sekä Jylkkärin printtiin että verkkoon kirjoittaminen ja kiinnostuksen mukaan valokuvaaminen sekä juttujen editointi. Myös videoiden, somen ja audion tekeminen on mahdollista. Harjoittelijalta odotetaan hyvää kirjoitustaitoa, laajaa kiinnostusta ja intohimoa tehdä opiskelijoita koskevista aiheista juttuja, rohkeutta ja ideointikykyä. Taitto-ohjelma InDesignin ja verkon julkaisujärjestelmä WordPressin käyttökokemukset ovat eduksi, samoin somen hallitseminen. Harjoittelupaikka on tarkoitettu korkeakouluopiskelijalle, jolla ei ole yli vuoden työkokemusta media-alalta, eikä aiempaa media-alan korkeakoulututkintoa suoritettuna. Koko työsopimuksen ajan maksetaan Journalistiliiton työehtosopimuksen mukaista harjoittelijapalkkaa. Lähetä avoin hakemus, ansioluettelon, sekä juttunäytteet (2-3 klp) sähköpostilla osoitteeseen henri.hakkinen@jylkkari.fi. Jätä hakemuksesi viimeistään 9. toukokuuta kello 23.59 mennessä. Osa hakijoista kutsutaan haastatteluihin. Haastattelut järjestetään viikolla 20. Lisätietoja antaa päätoimittaja Henri Häkkinen sähköpostitse henri.hakkinen(at)jylkkari.fi tai puhelimitse +358 45 137 1957. Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkäri on vuonna 1960 perustettu opiskelijalehti. Jutut käsittelevät opiskelijaelämää, politiikkaa ja yhteiskuntaa, kulttuuria, tiedettä sekä ajankohtaisia ilmiöitä. Jylkkäri on journalistinen julkaisu ja sitoutunut journalistin ohjeisiin. Hae Jylkkärin harjoittelijaksi!
jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 05 P Ä Ä K IR J OI TUS Leikataan eläkeläisiltä J os Suomen hallituksessa on mukana kokoomus ja ennen vaaleja kuulee koulutukseen liittyviä lupauksia, voi pitää melko varmana, että lupaus tullaan pettämään. Jos ei heti niin ainakin pian. Näin nimittäin kävi jälleen. Pääministeri Petteri Orpo (kok) oli maaliskuussa 2023 luvannut, että opiskelijoita ei siirretä pois yleisen asumistuen piiristä. Huomion asiasta teki Helsingin Sanomat (HS 17.4.). Kevään kehysriihessä kuitenkin kerrottiin, että opiskelijat siirretään ensi vuonna yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisälle. Säästötavoite on 57 miljoonaa euroa. Viimeksi näin kävi vuonna 2015 eduskuntavaaleissa, kun sekä vaalivoiton kautta pääministeriksi noussut Juha Sipilä (kesk) että tuolloin kokoomuksen puheenjohtajana toiminut nykyinen tasavallan presidentti Alexander Stubb vannoivat hymyssä suin, että koulutuksesta ei olla leikkaamassa. Lopulta Sipilän hallituksen aikana leikattiin koulutuksesta arvioiden mukaan noin 800 miljoonaa euroa. Tulevista ja jo toteutuneista asumistuen leikkauksista kerrotaan myös tässä lehdessä (s.8). LEIKKAUKSET OVAT kokoluokaltaan merkittäviä ja osuvat suoraan sinne, mistä opiskelijankin pitäisi ne havaita, elinkustannuksiin. Silti saattaa olla, että kaikkea ei olla vielä nähty. Sen verran laimea opiskelijoiden reaktio omien etujen ja oikeuksien sörkkimiseen on. Muutama opiskelija-aktiivi kyllä vietti kampuksella protestina yhden yön teltassa (s.11), mutta laajaa ärtymystä ei ole havaittavissa. Ilmapiiriä voisi kuvailla seuraavasti: no tätä tämä nyt on. Ei minua oikein itseänikään huvita raivota asiasta, mutta samaan aikaan opiskelijaliike tuntuu hieman nyhveröltä. Kirosanan kirjoittaminen muutoksia vastustavan tiedotteen otsikkoon ei ole järin yllättävä tai raju temppu enää vuonna 2024. TOISENLAINEN ON meininki eläkeläisillä. Kun hallitus uskalsi hieman kiristää eläkeläisten verotusta, kaivautui iltapäivälehteen taas purkautumaan 700 000 euroa vuodessa tienaava eläköitynyt vuorineuvos. Ja kun seuraa kansalaiskeskustelua sosiaalisessa mediassa, niin tuntuu siltä, että asiasta suuttuvat myös ne pienituloiset eläkeläiset, jotka eivät elä verokiristysten kohteiden kanssa edes samalla planeetalla (yleensä kanariffalla tms.). Suurilla ikäluokilla henki on se, että kun joku sattuu olemaan saman ikäinen, riittää se mainiosti solidaarisuuden takeeksi. Ja kun katsoo millaisia hyväveli-himmeleitä nämä ikäluokat ovat saaneet aikaiseksi, niin ei se ehkä ole ihme. Ylioppilaskunnat voisivat alkaa vaatia voimakkaammin eläkeläisiltä leikkaamista, kun ei tuo omien etujen puolustaminen oikein tunnu kantavan hedelmää. ? Henri Häkkinen Jylkkärin päätoimittaja henri.hakkinen@jylkkari.fi
VUODESTA 1960 PÄÄTOIMITTAJA Henri Häkkinen 045 137 1957, henri.hakkinen@jylkkari.fi TOIMITTAJA Fanni Helenius 044 901 8470, fanni.helenius@jylkkari.fi TÄTÄ NUMEROA TEHNEET Mikko Kuparinen, Katariina Järvinen, Katariina Henttonen, Oula Airiola, Saara Nenonen, Niklas Pelkonen, Jaakko Syrén, Siiri Puukka, Maria Hallikainen, Tuukka Tervonen, Tuila Aalto, Alina Salomaa, Suvi Baloch, Santeri Harju. ILMOITUSMYYNTI Valto Merta 044 988 0408, valto.merta@jylkkari.fi VALTAKUNNALLINEN ILMOITUSMYYNTI Pirunnyrkki 020 7969 580 tai 0400 185 853, yolehdet@pirunnyrkki.fi Jyväskylän ylioppilaslehti on Kultti ry:n jäsenlehti. POSTIOSOITE Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu), ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKKA BotniaPrint, Kokkola PAINOS 6 kertaa lukuvuoden aikana. Levikki 5 000 kpl, abinumero 6 000 kpl, fuksinumero 8 300 kpl, kaupunkinumero 40 000 kpl AVUSTAJAKSI? Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Katso: jylkkari.fi/avustajille TILAA JYLKKÄRI KOTIIN Verkkosivun kautta tai maksamalla tilausmaksu JYYn jäsenmaksun yhteydessä tai erikseen JYYn tilille Nordea FI61 5290 0220 5989 06. Ilmoita maksuviestissä osoitteesi ja mainitse tilaus. Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin Jylkkäri jaetaan automaattisesti. Vuosihinta: opiskelijat 12 e, muut 50 e. VERKKOSIVUT jylkkari.fi 06 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 07 OIKAISUJA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHDESTÄ (2/24). Lehden sivulla 7 väitettiin, että keisari Aleksanteri II olisi antanut senaatille tehtävän laatia ehdotus koulujen perustamisesta vuonna 1985, todellisuudessa hän antoi tehtävän vuonna 1856. Lehdessä myös väitettiin, että numeroa olisi ollut tekemässä Niklas Peltonen. Todellisuudessa kyseessä oli Niklas Pelkonen. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 3/2024 "Pssst... kannattaa hakea Jylkkärin syksyn harjoittelijaksi. Hakuohjeet löytyvät edelliseltä aukeamalta" Henri Häkkinen PÄÄTOIMITTAJAN KUISKAUS
06 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 07 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 3/2024 A V AU S Anna Korhonen ja hänen esikoisensa ovat molemmat autisteja. Diagnoosien myötä äiti on saanut heittää romukoppaan oppimansa ajatukset siitä, millaista on olla vanhempi. Perhe elää arkeaan omien sääntöjensä mukaan. Ne poikkeavat usein neurotyypillisten luomista normeista. Se ei kaikille ulkopuolisille tunnu sopivan. Korhonen on saanut kuulla sekä tutuilta että tuntemattomilta arvostelevia kommentteja hänen tavastaan toteuttaa vanhemmuutta. Autistina Korhonen ajattelee kuitenkin olevansa paras mahdollinen äiti autistiselle lapselleen. Vasta aikuisena oman diagnoosinsa saanut äiti on elämänsä varrella opetellut ymmärtämään neurotyypillistä valtaväestöä ja heidän ehdoillaan rakennettua maailmaa. Nyt Korhonen saa toimia lapselleen tulkkina näiden kahden maailman välissä. Lue juttu sivulta 16. ? T E K S T I J A K U V A T : F A N N I H E L E N I U S Äiti kirjolla
09 Hallitus päätti kehysriihessä siirtää opiskelijat takaisin opintotuen asumislisälle. O piskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Asiasta päätettiin tiistaina päättyneessä Petteri Orpon (kok) hallituksen kehysriihessä. Muutos ajoittuu hallituksen julkaiseman toimenpidelistauksen mukaan vuoden 2025 elokuuhun. Tuosta hetkestä eteenpäin opiskelijoiden asumista tuetaan asumislisällä, joka on noin 260 euroa kuukaudessa. Muutoksella tavoitellaan noin 57 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä. Kyseessä ei ole Orpon hallituksen ensimmäinen opiskelijoiden tukiin vaikuttava leikkaustoimi. Opiskelijoiden asumisesta nipistettiin ensimmäisen kerran jo huhtikuun vaihteessa, kun yleisen asumistuen leikkaukset astuivat voimaan. 1. huhtikuuta voimaan astuneiden muutosten jälkeen asumistuella korvataan aiemman 80 prosentin sijaan 70 prosenttia hyväksyttävistä asumismenoista. Muutokset koskevat eläkeläisiä lukuun ottamatta kaikkia asumistuen saajia. 08 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 MITÄ NYT Minna, 27 luokanopettaja HUHTIKUUSSA voimaan astuneet muutokset tarkoittavat käytännössä sitä, että esimerkiksi täyttä asumistukea saavan Jyväskylässä yksin asuvan opiskelijan asumistuen määrä laski aiemmasta 357,60 eurosta 312,90 euroon eli 44,7 euroa kuukaudessa. Jyväskylässä yksinasuvan asumismenoiksi hyväksytään enimmällään 447 euroa kuukaudessa. Vuoden päästä odotettavissa on siis tässä esimerkkitapauksessa vielä noin 50 euron lisäleikkaus. Opiskelijat ovat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin vuoden 2017 elokuusta lähtien. Ennen tuota opiskelijoiden asumista tuettiin opintorahaan liitetyllä opintotuen asumislisällä, joka oli ennen lakkaamistaan suurimmillaan noin 201 euroa. Myös asumistuen myöntämiseen vaikuttavaan perusomavastuuseen tuli huhtikuun alussa korotus. Käytännössä asumistuen saamiseen vaaditaan siis aiempaa pienemmät tulot. Aiemmin omavastuu oli 42 prosenttia ruokakunnan tuloista, joista on tehty tietyt laissa määritellyt vähennykset. Nyt omavastuu nousi TEKSTI: HENRI HÄKKINEN KUVAT: FANNI HELENIUS Asumisesta leikataan taas Jaana, 29 rakennusarkkitehtuuri 1. Kyllä. 2.Tällä hetkellä, kun yksin asun, niin kyllä se aika rajusti vaikuttaa sen takia, että mulla on vuokra noussut sen maksimin mitä se voi nousta ja siihen päälle vielä asumistuki on pudonnut. niin se tekee yllättävän paljon per kuukausi ja sitten vuositasolla. 3. Tulee vaikuttamaan varmasti. Syksyllä on varmaan sitten siirryttävä johonkin toiseen. Ehkä jos löytyisi joku halvempi asunto jostain. 1. Asun. 2. No nehän nimenomaan iskee juuri omaan talouteen. Kyllä niitä euroja tarvitsee ihan kaikkia mitä voi saada, että paskaahan se on. 3. No asun nyt semmoisessa tosi hyvässä ja edullisessa kimppakämpässä. Että ei tule vaikuttamaan kyllä siihen. Ei varmasti voi parempaa löytääkään. Mutta varmasti, jos asuisin kalliimmin niin pitäisi uudestaan miettiä asiaa tai etsiä jotain töitä tai muita tällaisia.
09 08 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 MITÄ NYT HUHTIKUUSSA voimaan astuneet muutokset tarkoittavat käytännössä sitä, että esimerkiksi täyttä asumistukea saavan Jyväskylässä yksin asuvan opiskelijan asumistuen määrä laski aiemmasta 357,60 eurosta 312,90 euroon eli 44,7 euroa kuukaudessa. Jyväskylässä yksinasuvan asumismenoiksi hyväksytään enimmällään 447 euroa kuukaudessa. Vuoden päästä odotettavissa on siis tässä esimerkkitapauksessa vielä noin 50 euron lisäleikkaus. Opiskelijat ovat kuuluneet yleisen asumistuen piiriin vuoden 2017 elokuusta lähtien. Ennen tuota opiskelijoiden asumista tuettiin opintorahaan liitetyllä opintotuen asumislisällä, joka oli ennen lakkaamistaan suurimmillaan noin 201 euroa. Myös asumistuen myöntämiseen vaikuttavaan perusomavastuuseen tuli huhtikuun alussa korotus. Käytännössä asumistuen saamiseen vaaditaan siis aiempaa pienemmät tulot. Aiemmin omavastuu oli 42 prosenttia ruokakunnan tuloista, joista on tehty tietyt laissa määritellyt vähennykset. Nyt omavastuu nousi 50 prosenttiin ja samalla poistui 300 euron ansiotulovähennys. Asumistukeen on tulossa lisämuutoksia vielä vuoden vaihteessa, kun omistusasunnot poistuvat asumistuen piiristä. HALLITUKSEN päätös leikata opiskelijoiden asumisesta kirvoitti reaktioita opiskelijoiden edunvalvojatahoissa. Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) tiedotti tiistai-iltana tyrmistyneensä päätöksestä. SYL:n näkemyksen mukaan päätös toimii talouden tasapainottamistavoitteita vastaan. ”Hallitus vetää itseltään mattoa alta. Vaikka se päätti lukuisista kasvuun tähtäävistä toimista, aito kestävän kasvun resepti olisi vahva korkeakoulutukseen panostaminen. Opiskelijoilta edelleen leikkaaminen on täysin päinvastainen toimi”, sanoo SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitta tiedotteessa. ”Tällä päätöksellä hallitus vie yhteiskuntaa seitsemän vuotta taaksepäin. Opiskelijoiden eriyttäminen muusta sosiaaliturvasta ja muista ihmisryhmistä on erikoista. Opiskelijat ovat yhteiskunnan osa siinä missä kaikki muutkin”, Tiitta jatkaa. Jaana, 29 rakennusarkkitehtuuri Liinu, 22 liikuntapedagogiikka Arttu, 21 yhteiskuntatieteet 1. Juu. 2. Kyllä se vähän harmistuttaa ja huolestuttaa. Just muutettiin tyttöystävän kanssa vähän kalliimpaan kämppään, niin nyt tulee nuo leikkaukset. Se vähän omaa taloutta sakottaa ja tietysti harmittaa myös, että heikko-osaisilta otetaan taas enemmän. 3. Ei ehditty muuttaessa harkita sitä. Mutta nyt esimerkiksi ruokabudjetissa tulee vaikuttamaan. Ei tässä omilleen jää meidän tilanteessa, mutta on se pakko huomioida. 1. Kyllä. 2. No tietää, että ite pärjää niin ei ole sen kummemmin stressannu. En ole sikana ottanut kyllä selvää sen enempää asiasta. 3. Kyllä sitä saattaa miettiä uudelleen vähän tarkemmin, että mikä oma tilanne on ja tarvitseeko siihen tehdä muutosta. Mutta en usko, että sen enempää tai ainakaan radikaalisti. Uskon että pärjään ja löytyy sitten ratkaisu, jos pitää tehdä muutoksia. 1. Kyllä. 2.Tällä hetkellä, kun yksin asun, niin kyllä se aika rajusti vaikuttaa sen takia, että mulla on vuokra noussut sen maksimin mitä se voi nousta ja siihen päälle vielä asumistuki on pudonnut. niin se tekee yllättävän paljon per kuukausi ja sitten vuositasolla. 3. Tulee vaikuttamaan varmasti. Syksyllä on varmaan sitten siirryttävä johonkin toiseen. Ehkä jos löytyisi joku halvempi asunto jostain. Kysyimme: 1. Asutko vuokralla? 2. Mitä mieltä olet asumistukeen tehdyistä muutoksista? 3. Tulevatko muutokset vaikuttamaan asumisratkaisuihisi? Jylkkäri tiedusteli huhtikuun alkupuolella Jyväskylän yliopiston kirjastolla opiskelijoiden mielipiteitä yleisen asumistuen leikkauksista.
11 Jyväskylän yliopiston rehtori Jari Ojalan mukaan yliopiston tilankäyttöä koskevat muutokset ovat väistämättömiä. J yväskylän yliopiston johto luopuu osasta kampusalueen tiloista. Rakennuksia ja tarkkoja tilamääriä koskevat päätökset tehdään yliopiston hallituksen kokouksessa 20. toukokuuta. Luopumispäätösten taustalla on yliopiston hallituksen hyväksymä tilankäyttöä koskeva suunnitelma, tilastrategia. Siitä käy ilmi, että kampusalueelta löytyy useita tyhjilleen tai hyvin vähälle käytölle jääneitä rakennuksia. Jyväskylän yliopiston rehtori Jari Ojalan mukaan järkevä tilankäyttö on mahdollista kahdella tavalla: Tiloja täytyy joko käyttää enemmän tai niistä on luovuttava. Vaihtoehdoista ainakin jälkimmäinen vaikuttaa toteutuvan. Yhden toimipisteen kohdalla luopumispäätös on jo tehty. Ojala kertoi aikaisemmin sanomalehti Keskisuomalaiselle (KSML 5.4.), ettei yliopisto aio enää jatkossa käyttää Hippoksen alueen liikuntalaboratoriotiloja. Uusi korvaava laboratorio valistuu Ylistönrinteelle. TILOISTA LUOPUMINEN tuo Jyväskylän yliopistolle miljoonien säästöt. Viime vuosina yliopiston budjetti on ollut 10 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 MITÄ NYT alijäämäinen, ja jatkossa haasteita talouteen aiheuttaa perusrahoituksen tippuminen. Kampusalueiden tilat kustantavat vuosittain yli 30 miljoonaa euroa, joka on noin 15 prosenttia yliopiston kokonaiskuluista. Raha ei kuitenkaan ole Ojalan mukaan pääasiallinen syy tilavähennyksiin. ”Ensisijaisesti tämä liittyy siihen, millainen tilantarve yliopistolla on tulevaisuudessa”, hän toteaa. Päätöksenteossa on otettu huomioon korkeakouluyhteisön muuttuneet tarpeet ja työtavat. Koronapandemian myötä esimerkiksi ajasta ja paikasta riippumaton etätyö on lisääntynyt. Tiloista luopumalla yliopiston käyttöön jääviä rakennuksia on mahdollista hyödyntää jatkossa nykyistä tehokkaammin. TILAVÄHENNYKSIÄ jarruttaa osaltaan Jyväskylän yliopiston kampusalueen kulttuurihistoriallinen arvo. Seminaarinmäeltä löytyy vanhoja arvorakennuksia 1800ja 1900-luvuilta. Yliopistolla tulee Ojalan mukaan olemaan toimintaa osassa näistä rakennuksista myös jatkossa. Vanhojen tilojen käyttöä hankaloittavat muun muassa sisäilmaongelmat ja puutteet esteettömyydessä. Toisaalta monet näkevät punatiiliset rakennukset kampuksen sydämenä. ”Ne ovat osa meidän identiteettiämme. Olen itse historiantutkija, joten tämä on minulle myös henkilökohtaisesti tärkeä kysymys”, Ojala sanoo. Olipa rakennukset kenen tahansa hallussa, on selvää, ettei historiallista arkkitehtuuria tulla purkamaan maan tasalle. Seminaarinmäen kampusalue on suojeltu. Suurimman osan yliopiston tiloista omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. Jyväskylän yliopisto toimii tiloissa vuokralaisena. OJALAN mukaan luopumispäätöksiä tehtäessä tarkastellaan tiloja sekä Ylistönrinteeltä, Mattilanniemestä että Seminaarinmäeltä. Tilavähennyksistä huolimatta yliopisto toimii jatkossakin kolmella eri kampuksella. Tilastrategiaa on valmisteltu usean vuoden ajan. Työntekijöiden ohella mielipiteitä toimivasta yliopistokampuksesta on kuultu opiskelijoilta erilaisissa kyselyissä ja keskustelutilaisuuksissa. Lisäksi Jyväskylän kaupunki on ollut mukana keskustelemassa kampusalueen tulevaisuudesta. ”Jos luopumisvaiheessa on kyseessä sellaiset tilat, joissa toimii opiskelijoita ja henkilöstöä keskustelemme toki heidän kanssaan siitä, miten asiat järjestetään”, Ojala kertoo jatkosuunnitelmista. ? TEKSTI: FANNI HELENIUS KUVA: JYLKKÄRIN ARKISTO Jyväskylän yliopiston tilat vähenevät
11 Jyy järjesti mielenilmauksen hallituksen leikkauksia vastaan. 39 EDUSTAJAA. Niin monta henkilöä valitaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) edustajistoon, kun edustajistovaalit seuraavan kerran järjestetään. Tällä hetkellä edustajistossa istuu 41 edustajaa, eli määrää supistettiin kahdella. Yhdenkään edaattorin ei kuitenkaan tarvitse luopua paikastaan välittömästi, vaan muutos astuu näillä näkymin voimaan tammikuussa 2026 seuraavien vaalien jälkeen. Edustajisto päätti supistumisestaan 16. huhtikuuta järjestetyssä kokouksessa osana Jyyn perussäännön muutosten käsittelyä. Edustajiston kokoa yritettiin supistaa 37 henkeen jo 19. maaliskuuta järjestetyssä kokouksessa, mutta edustajisto ei hyväksynyt hallituksen esitystä ja asia palautui uudelleen valmisteluun. Muutoksen taustalla ovat edustajiston haasteet saada aikaiseksi päätösvaltaisia kokouksia. Edustajistoryhmien ääntä käyttämään joudutaan usein pyytämään varajäseniä. Pienempään edustajistoon olisi mahdollista saada helpommin paikalle riittävä määrä edustajia. Asian ympäriltä pidettiin maaliskuun kokouksessa lukuisia puheenvuoroja, joissa esimerkiksi itsereflektoitiin heikon aktiivisuuden olevan osin myös edustajien oman epäonnistumisen syytä. Myös edustajan tehtävän merkitystä korostettiin korostetun kaunopuheisesti useassa käänteessä. ? N U M ER A A L I 10 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 MITÄ NYT telttaa. Maa on lumen peitossa, mutta se ei mielenosoittajien menoa tunnu haittaavan. Opiskelijahaalareihin sonnustautunut Jyyn hallitus jakaa paikalle saapuville ihmisille pahvimukeista lämmintä kaakaota. Nurmikentän laitamille telttaansa pystyttää Olli Kurkisuo. Hän on alanvaihtaja ja opiskelee Jyväskylän yliopistossa nyt ensimmäistä vuotta englantia. Opiskelun ja asumisen Kurkisuo on tähän mennessä kustantanut asumistuen lisäksi omilla säästöillään. ”Itseäni tämä mahdollinen asumistuen muutos koskee aika reippaastikin, koska voi olla, etten jatkossa saa mitään tukea asumiseen, jos päätökset menevät tällaisenaan läpi.” Alanvaihtajana Kurkisuo ei ole enää oikeutettu saamaan opintotukea. Siispä asumistuen siirtyminen opintotuen asumislisän piiriin aiheuttaisi hänen talouteensa merkittävän loven. ”Siksi täällä nyt ollaan osoittamassa mieltä, että saisi äänen kuuluviin.” Kurkisuon on suunnitellut viettävänsä koko yön kampusalueelle pystytetyssä teltassaan. IMMOSEN MUKAAN mielenilmauksen päätavoitteena on, että hallituksen opiskelijoihin kohdistuvat leikkaukset peruttaisiin. Lisäksi tempauksella on viestinnällinen tarkoitus. ”Kerromme päättäjille Jyväskylässä ja muuallakin, että opiskelijoille alkaa nyt vähitellen riittämään nämä leikkaukset, jotka osuvat meihin suhteettoman epäoikeudenmukaisesti.” Immosen mukaan muitakin vaihtoehtoja on olemassa. Opiskelijoilta leikkaaminen ei ole välttämätön toimi. ”Tämä ei ole oikeudenmukaista ja haluamme tehdä sen selväksi.” ? Y liopiston kampuksella järjestettiin tiistaina 23. huhtikuuta mielenilmaus, jonka osallistujat vastustivat Petteri Orpon (kok) hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia. Mielenosoittajat nukkuivat tiistain ja keskiviikon välisen yön teltoissa, jotka oli pystytetty kirjasto Lähteen viereiselle nurmikentälle. Tempauksen järjestäjänä toimi Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta (Jyy). Jyyn hallituksen puheenjohtaja Akseli Immosen mukaan hallituksen kevään kehysriihessä tehtiin opiskelijoiden toimeentulon kannalta ”kylmääviä” päätöksiä. Hallitus päätti muun muassa siirtää opiskelijat yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Opintotuen asumislisä olisi noin 260 euroa kuukaudessa. Muutoksen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2025 elokuussa. ”Tiedämme, että jo nyt opiskelijoilla on toimeentulon kanssa rankkaa, ja moni asuu velalla”, sanoo Immonen. Mielenilmauksessa pystytetty telttakylä havainnollistaa Immosen mukaan tilannetta, johon leikkaukset voivat pahimmillaan opiskelijat saattaa. TIISTAI-ILTANA puoli yhdeksän aikoihin nurmikentälle on noussut kymmenkunta muun muassa sisäilmaongelmat ja puutteet esteettömyydessä. Toisaalta monet näkevät punatiiliset rakennukset kampuksen sydämenä. ”Ne ovat osa meidän identiteettiämme. Olen itse historiantutkija, joten tämä on minulle myös henkilökohtaisesti tärkeä kysymys”, Ojala sanoo. Olipa rakennukset kenen tahansa hallussa, on selvää, ettei historiallista arkkitehtuuria tulla purkamaan maan tasalle. Seminaarinmäen kampusalue on suojeltu. Suurimman osan yliopiston tiloista omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. Jyväskylän yliopisto toimii tiloissa vuokralaisena. OJALAN mukaan luopumispäätöksiä tehtäessä tarkastellaan tiloja sekä Ylistönrinteeltä, Mattilanniemestä että Seminaarinmäeltä. Tilavähennyksistä huolimatta yliopisto toimii jatkossakin kolmella eri kampuksella. Tilastrategiaa on valmisteltu usean vuoden ajan. Työntekijöiden ohella mielipiteitä toimivasta yliopistokampuksesta on kuultu opiskelijoilta erilaisissa kyselyissä ja keskustelutilaisuuksissa. Lisäksi Jyväskylän kaupunki on ollut mukana keskustelemassa kampusalueen tulevaisuudesta. ”Jos luopumisvaiheessa on kyseessä sellaiset tilat, joissa toimii opiskelijoita ja henkilöstöä keskustelemme toki heidän kanssaan siitä, miten asiat järjestetään”, Ojala kertoo jatkosuunnitelmista. ? Jyväskylän yliopiston tilat vähenevät Yö teltassa TEKSTI JA KUVA: FANNI HELENIUS A k s e l i I m m o n e n .
LYHÄRIT Hyy leikkaa Ylioppilaslehdestä TEKSTI: HENRI HÄKKINEN H elsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) leikkaa Ylioppilaslehden kuluvan vuoden rahoitusta 65 000 eurolla. Asiasta kertoo muun muassa Ylioppilaslehti. Käytännössä lehden budjetti putoaa viidenneksen. Kaikkiaan Hyyn budjettiä leikataan 350 000 eurolla. Ylioppilaslehden väistyvä päätoimittaja Adile Sevimli kertoo Helsingin Sanomien (HS 4.4.) haastattelussa leikkaamisen olevan pois journalistisesta työstä ja opiskelijoiden edunvalvonnasta. ”Se vaikuttaa siihen, kuinka paljon paukkuja toimittajilla on laittaa tähän lehteen, joka on kuitenkin nuorten ääni ja todella merkittävä konkreettinen, suosittu jäsenpalvelu.”, Sevimli sanoo HS:lle. Ylioppilaslehdet ovat muutenkin olleet viime aikoina säästötoimenpi13 12 jyväskylän ylioppilaslehti 1/24 Jyy julkaisee vaalien alla EU-Podcastin TEKSTI: HENRI HÄKKINEN KUVA: JENNI LAITIAINEN A lkuvuodesta todettiin, että vaalit on tulossa ja jotain pitäisi keksiä. Samalla todettiin, että hirveän hyvin eivät opiskelijat ole välttämättä perillä Euroopan unionista, toteaa Santeri Palomäki. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta Jyy julkaisee toukokuussa EU-aiheisen Jyyn EU-klubi -podcastin. Sen tavoitteena on innostaa opiskelijoita uurnille kesän eurovaaleissa. Palomäki on Jyyn hallituksen kulttuurija tapahtumavastaa. Hän luotsaa podcastia yhdessä niin ikään hallitukseen kuuluvien Jonatan Niskasen ja Venla Suosalon kanssa. Suosalo vastaa Jyyn hallituksessa kansainvälisistä asioista, Niskanen viestinnästä. Tarkkaa julkaisupäivää ei vielä ole päätetty. ”Silloin kun ennakkoäänestys alkaa olla korvilla ja pohditaan äänestämisvaihtoehtoja.” JAKSOJA PODCASTISSA on viisi, joista yksi on selittävä ”EU-101”-jakso. Siinä väännetään rautalangasta mikä EU on. Muissa jaksoissa studiossa on juontajien lisäksi vieraita, joilla on osaamista jostain tietystä EU-politiikan osaalueesta. Yksi esimerkki vieraista on Suomen pankin toimistopäällikkö Markku Lehmus, jonka kanssa keskityttiin EU:n talouspolitiikkaan. Kyseessä on monimutkainen asia, mutta sisällössä pyritään mahdollisimman lähestyttävään ja kansantajuiseen puheenparteen. Yhdessä jaksossa studioon puolestaan saapuu keskutelemaan ERASMUS-vaihto-opiskelijoita ja toisessa opetushallituksen asiantuntija käy läpi monelle yliopisto-opiskelijalle tutun vaihto-ohjelman historiaa ja sitä, kuinka se liittyy kesän vaaleihin. ”Ehkä tätä podcastia kuuntelemalla sitten olisi helpompi kiinnostua EU:sta, joka kuitenkin käyttää ihan käsittämätöntä valtaa loppupeleissä”, Palomäki sanoo. Podcast on ilmestyttyään kuunneltavilla Jyyn Spotify-kanavalla ja mahdollisesti myös Apple Podcasts -alustalla. Eurovaalien ennakkoäänestys alkaa 29. toukokuuta.” ? Jyyn EU-klubia juontavat Jonatan Niskanen (vas.), Venla Suosalo ja Santeri Palomäki. teiden kohteena. Esimerkiksi Lapin ylioppilaslehti joutui lopettamaan toimintansa kokonaan alkuvuodesta. Lapin yliopiston ylioppilaskunta antoi lehdelle vuoden 2023 loppupuoliskolla yhden numeron aikaa keksiä vaihtoehtoinen rahoitusmalli. Ratkaisua ei löytynyt ja lehden viimeinen numero ilmestyi helmikuun lopulla. YLIOPPILASLEHDEN haastatteleman Ylioppilaslehden kustannus Oy:n asiantuntijajäsen Harri Saukkomaan mukaan lehden resurssit olivat tiukalla jo ennen leikkauksia, eikä uusia säästökohteita ole helppo löytää. Myös Jylkkäriä 70-luvun lopulla päätoimittanut Saukkomaa sanoo Ylioppilaslehdelle, että nyt nähtyä suurempia leikkauksia lehteen tuskin enää voisi tehdä. ”Uskon, että leikkauksen jälkeen pystytään turvaamaan lehden perustehtävä. Ratkaiseva kysymys on, kuinka paljon Hyyllä on kustantajana kärsivällisyyttä ja mahdollisuuksia sijoittaa lehden kannattavaan tulevaisuuteen.”, Saukkomaa sanoo lehdelle. ?
LYHÄRIT 13 LÄ HT Ö 12 jyväskylän ylioppilaslehti 1/24 Seminaarinmäen puut ovat harvinaislaatuinen ilmestys. Harvasta kaupunkikeskustasta nimittäin löytyy puita, jotka olisivat saaneet pönöttää rauhassa 1900-luvun vaihteesta asti. Yksi näyttävimmistä esimerkeistä on vuonna 1910 istuttetu Cygnaeuksen tammi, joka kohoaa taivaalle Yliopiston kirjaston läheisyydessä Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisen puutarhan suunnittelijan Hanna Keljon mukaan puusto alkaa olla elinkaarensa illassa. Seuraavaksi olisi mietittävä, miten puustoa voidaan uudistaa, jotta alueelta löytyy sadankin vuoden kuluttua arvokkaita puuvanhuksia. Juttu Seminaarinmäen puista löytyy sivulta 29. ? K U V A : O U L A A I R O L A Vanhat puut Jyyn EU-klubia juontavat Jonatan Niskanen (vas.), Venla Suosalo ja Santeri Palomäki.
15 Toimittaja Katariina Järvinen vieraili Brysselin EU-kuplassa ja alkoi pohtia, mitä unionista tulisi ymmärtää juuri nyt. M ielikuva Euroopan unionista (EU) on tylsän etäinen, vaikeasti hahmotettava ja hitaan byrokraattinen. Siltä se ainakin vaikutti ennen vierailua Brysselin “EU-kuplassa”. Oma tietämys EU:sta rajoittui siihen, että unioni perustettiin toisen maailmansodan jälkeen takaamaan maanosan rauha, ja että se halusi yhdessä vaiheessa kurkut suoriksi. Europarlamenttivaalit ovat tulossa pian. Suomalaiset parlamentin jäsenet valitaan 9. kesäkuuta. Nyt jos koskaan on hyvä aika tutustua paremmin EU:n toimintaan. Osallistuin nuorten toimittajien vierailulle Euroopan parlamenttiin. Tavoitteena on ymmärtää, mikä EU:ssa on mielenkiintoista ja mitä siitä pitäisi ymmärtää juuri nyt. Vierailu Brysseliin konkretisoi sen, mikä EU oikein on. Kolmen päivän visiitti koostui pitkälti erilaisista tapaamisista. Keskustelimme muun muassa EU-kirjeenvaihtajien ja viestijöiden kanssa sekä europarlamentaarikon ja komissaarien kabinettien työntekijöiden kanssa. Kuljimme pitkin parlamentin pitkiä käytäviä, kävimme läpi turvatarkastuksia. Onneksemme ehdimme myös maistaa ranskalaisia ja olutta. Belgialaiset vohvelit jäivä tällä kertaa syömättä. Poikkeukselliset vaalit Brysselin niin kutsuttu EU-kupla koostuu toinen toistaan mahtipontisemmista rakennuksista ja intohimoisista ihmisistä. Intohimo on hyvästä, sillä heidän päätöksillään on suuri valta Eurooppaan. Kesäkuun parlamenttivaalit näyttävät, mihin suuntaan EU on menossa. Siksi ne ovat poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Tulevissa 14 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Euroopan unioni vaaleissa on uumoiltu äärija laitaoikeiston nousua. Ensin hieman taustaa. Kuluneella viisivuotisella kaudella keskustaoikeistolainen EPP ja keskustavasemmistolainen S&D menettivät ensimmäistä kertaa enemmistön parlamentissa. Vihreät, liberaalit ja oikeistopopulistit saivat vuoden 2019 vaaleissa hyvän tuloksen. Parlamentti on siis aiempaa hajanaisempi. Tulevissa vaaleissa nähdään, pirstaloituuko parlamentti entisestään. Erityisen kiinnostavaa on, pystyykö poliittisesti eripurainen parlamentti tekemään kestäviä päätöksiä, jotka ajaisivat koko Euroopan etua. Euroopan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, ketkä tulevat saamaan parlamentissa enemmistön. Tärkeää on myös se, mihin suuntaan suuret puolueet EPP ja S&D kallistuvat sekä se, kenen kanssa ne tekevät yhteistyötä. Konkreettisesti enemmistön kanta vaikuttaa esimerkiksi siihen, tuleeko Ukraina saamaan jatkossa tukea ja halutaanko ilmastonmuutosta enää ehkäistä. Vaaleissa on siis kovat panokset. Mutta miten valta EU:ssa jakautuu? Parlamentti ei ole ainoa taho, jolla on mahdollisuus vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen. Valta jakautuu toimielimille Brysselissä on Euroopan unionin kolme pääinstituutiota: Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti. Yksinkertaistettuna kaikki kolme käsittelevät samoja asioita, mutta eri näkökulmista. Euroopan komission päärakennus kohoaa mahtipontisena. Turvatarkastuksissa menee rutkasti aikaa – se kuvaa komission asemaa. Komissio koostuu 27 jäsenmaan komissaareista. Suomen komissaari on vuodesta 2019 lähtien ollut Jutta Urpilainen (sd). Yksi komissaareista toimii myös komission puheenjohtajana. Tällä hetkellä tuota tehtävää hoitaa saksalainen Ursula von der Leyen. Komissio tekee lainsäädäntöehdotuksia ja lopulta valvoo lainsäädännön noudattamista. Toiminnan pohja muodostetaan huippukokouksissa, joissa valtiojohtajat kuten Suomen pääministeri Petteri Orpo (kok) määrittelevät EU:n poliittiset suuntaviivat. EU:n jäsenvaltioiden näkemyksiä edustaa Euroopan unionin neuvosto, jonka kokouksiin osallistuvat jäsenmaiden ministerit. Jäsenmailla on Brysselissä omat pysyvät edustustot, joihin niiden toiminta tukeutuu. TEKSTI JA KUVAT: Katariina Järvinen Eurovaalit tulevat, oletko valmis?
15 14 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Euroopan unioni Valta jakautuu toimielimille Brysselissä on Euroopan unionin kolme pääinstituutiota: Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti. Yksinkertaistettuna kaikki kolme käsittelevät samoja asioita, mutta eri näkökulmista. Euroopan komission päärakennus kohoaa mahtipontisena. Turvatarkastuksissa menee rutkasti aikaa – se kuvaa komission asemaa. Komissio koostuu 27 jäsenmaan komissaareista. Suomen komissaari on vuodesta 2019 lähtien ollut Jutta Urpilainen (sd). Yksi komissaareista toimii myös komission puheenjohtajana. Tällä hetkellä tuota tehtävää hoitaa saksalainen Ursula von der Leyen. Komissio tekee lainsäädäntöehdotuksia ja lopulta valvoo lainsäädännön noudattamista. Toiminnan pohja muodostetaan huippukokouksissa, joissa valtiojohtajat kuten Suomen pääministeri Petteri Orpo (kok) määrittelevät EU:n poliittiset suuntaviivat. EU:n jäsenvaltioiden näkemyksiä edustaa Euroopan unionin neuvosto, jonka kokouksiin osallistuvat jäsenmaiden ministerit. Jäsenmailla on Brysselissä omat pysyvät edustustot, joihin niiden toiminta tukeutuu. Suomen edustusto vaikuttaa melko vaatimattomalta verrattuna useisiin muihin EU-rakennuksiin. Kokoushuoneen kahvikattauksesta ja Iittalan mukeista tulee kodikas olo. Komission esitysten pohjalta neuvosto ja parlamentti yrittävät muodostaa yhteisymmärryksen laeista. Lisäksi ne päättävät EU:n talousarvion. Parlamentti puolestaan muodostuu poliittisista ryhmistä, jotka valitaan vaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Parlamenttitalo on suuri rakennuskompleksi, jossa jokaisella poliittisella ryhmällä on oma niin sanottu toimistotorni. Parlamentin rooli EU-päätöksenteossa on yllättävän suuri. Yksittäisellä europarlamentaarikolla eli mepillä on paljon valtaa – vaikkakin kaikki tapahtuu aina yhteistyössä useiden eri tahojen kanssa. Mepit kuuluvat esimerkiksi erilaisiin valiokuntiin, joissa he pystyvät suoraan vaikuttamaan kyseisen valiokunnan aihealueeseen. EU säätää, muu maailma omaksuu Nyt on ymmärretty, miten päätöksenteko EU:ssa suunnilleen toimii. Mitä EU sitten oikeastaan ajaa ja miten unionin toiminta näkyy konkreettisesti? Seuraavan viiden vuoden avaintavoitteita EU:ssa ovat muun muassa turvallisuus, kilpailukyky suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, energia, muuttoliike, globaali toiminta sekä EU:n laajentuminen. Ilmastonmuutosta ei tavoitteiden otsikoissa ainakaan suoraan mainita. Suomen avaintavoitteita puolestaan ovat Euroopan strategisen kilpailukyvyn vahvistaminen, Euroopan kokonaisturvallisuuden parantaminen sekä puhtaan siirtymän ja bioja kiertotalouden edistäminen. Tuoreen Eurobarometrin mukaan Suomen kansalaisia kiinnostaa erityisesti turvallisuus, puolustus, Euroopan tulevaisuus ja ilmastonmuutoksen torjunta. EU:n suuntaviivat määrittelevät myös sitä, mitä maailmalla tapahtuu. Onkin puhuttu niin sanotusta Bryssel-efektistä: muut maat omaksuvat EU:n säätelyä. Brysselissä tehdyt päätökset vaikuttavat minunkin elämääni. Konkreettisesti se näkyy esimerkiksi siten, että lataan puhelintani USB-C-laturilla, pystyin käyttämään Brysselissä ilmaista verkkovierailua ja voin matkustaa helposti ympäri Eurooppaa. Myös Jyväskylän yliopistossa on EU:n rahoittamaa toimintaa ja tutkimusta. Esimerkiksi opiskelijat voivat käydä ulkomailla EU:n rahoittamien Erasmustai FORTHEM-ohjelmien kautta. Katariina Järvinen vieraili Brysselissä ja pohtii, mitä EU:sta tulisi juuri nyt ymmärtää. Kiinnostaako EU? Useasti kuulee puhuttavan EU-väsymyksestä ja siitä, kuinka EU ei enää kiinnosta suomalaisia. Samaa sanovat useat tapaamani ihmiset Brysselissä. Ilmassa on kuitenkin merkkejä murroksesta. Kiinnostus eurovaaleja kohtaan on kasvanut, äänestysprosentti on viime vaaleissa noussut. Esimerkiksi koronapandemian aikainen yhtenäinen rokotusmahdollisuus, Ukrainan tukeminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat osoittaneet, millainen vaikutus yhtenäisellä EU:lla voi olla. Tulevina vuosina nähdään, kasvaako kiinnostus myös muuta EU-toimintaa kohtaan. Terveiset Brysselistä nimittäin olivat, että sinne kaivattaisiin lisää suomalaisia työntekijöitä. Useat EU-viroissa olevat suomalaiset jäävät pian eläkkeelle, eikä heidän tilalleen ole tunkua. Suomen edun kannalta olisi tärkeää, että EU:ssa olisi suomalaisia vaikutusvaltaisia viranhaltijoita. Syynä innottomuuteen saattaa olla esimerkiksi se, että EU koetaan etäisenä tai se, että virkoihin haetaan vaativien urakilpailuiden kautta, joihin suomalaiset eivät ole tottuneet. Ehkä vastaavien vierailuiden järjestäminen voisi olla yksi ratkaisu työntekijäpulaan – kiinnostusta ei synny tyhjästä. Korkeakouluopiskelijana Brysseliin voi tutustua omatoimisesti tai esimerkiksi parlamentin jäsenen kutsumana. Kandiksi valmistunut opiskelija voi myös hakea harjoitteluun EU:hun. Kaikilla toimielimillä on omat harjoitteluhakunsa. Myös ainejärjestö voi järjestää matkan Brysseliin. Vaikka ei itse kiinnostuisi EU:sta sen enempää, yksi asia on varmaa: kesäkuun eurovaaleissa kannattaa äänestää. EU:lla on suuri valta elämiimme. Jos itse ei käytä ääntään, joku muu käyttää sen puolestasi. g Vierailu oli europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen (kok) kutsuma nuorten toimittajien vierailu. Brysselissä voi vierailla niin parlamentin jäsenen kutsumana kuin omasta aloitteestaan. EUROVAALIT 2024 • Järjestetään 9. kesäkuuta 2024. • Ennakkoäänestys Suomessa 29.5.–4.6., ulkomailla 29.5.–1.6. • Suomessa on vain yksi vaalipiiri eli voit äänestää ketä tahansa Suomen ehdokasta • Äänestämällä vaikutat siihen, ketkä edustavat Suomea parlamentissa seuraavat viisi vuotta. • Suomesta valitaan 15 meppiä. Yhteensä parlamenttiin valitaan 720 jäsentä. • Valituksi tultuaan mepit liittyvät johonkin Euroopan laajuiseen poliittiseen ryhmään. Lähde: vaalit.fi
Teksti ja kuvat: Fanni Helenius 17 16 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Hyvä Hyvä äiti? äiti? Kun Anna Korhonen sai tietää, että hän ja hänen esikoisensa ovat molemmat autismikirjolla, ensimmäinen tunne oli helpotus. Korhonen tajusi, että hänellä on lupa toimia äitinä omien sääntöjensä mukaan.
N eu r ok i r jo 17
T oista lasta harkitessaan Anna Korhonen, 37, tiedosti, että lapsesta tulisi hyvin todennäköisesti neuroepätyypillinen. Aivan kuten ensimmäisestäkin. Se ei vaikuttanut Korhosen päätökseen haluta toista kertaa äidiksi. Hän tiesi, mihin oli ryhtymässä. ”Kyllä monesti suren sitä, miten esikoiseni tässä maailmassa kohdataan, mutten jaksa olla asiasta katkera.” Korhonen tuli raskaaksi ja reilu vuosi sitten esikoinen sai sisaren. Lasten äiti sekä hänen esikoisensa ovat molemmat autismikirjolla. Nuorimmaisen isällä, Korhosen nykyisellä kumppanilla, on puolestaan adhd. Perimällä on todettu olevan merkittävä vaikutus siihen, syntyykö lapsi neurotyypillisestä valtaväestöstä poikkeavien piirteiden kanssa. ”Ajattelen silti, että jokainen äitiyttä haluava ansaitsee tulla äidiksi”, Korhonen toteaa. T amperelaisessa kerrostalokolmiossa vallitsee arki-iltapäivänä hiljaisuus. Sitä rikkoo ainoastaan suljetusta lastenhuoneesta kuuluva kohina. Korhosen mukaan ääntä tuottaa laite, joka auttaa päiväunia nukkuvaa nuorimmaista pysymään sikeässä unessa. Nyt olisi kuitenkin jo aika herätä. Korhonen käy napsauttamassa kohinan pois päältä, ja kuin taikaiskusta lapsi ei enää nukukaan. Unelias pienokainen pääsee äitinsä syliin. Korhonen tykkää äidin roolista. ”Se on tärkeämpi osa minua kuin esimerkiksi joku työidentiteetti.” Tällä hetkellä Korhonen on kotona hoitovapaalla. Hän aikoo jatkaa sitä, kunnes nuorimmainen täyttää kolme ja oikeus hoitovapaaseen loppuu. E nsi kertaa Korhonen alkoi haaveilla omasta lapsesta yli kymmenen vuotta sitten. Tuolloin hän oli nuori aikuinen, kävi töissä ja eli yksin. ”Ajattelin jo, että rupean keräämään rahaa itselliseen raskauteen, mutta sitten tuli silloinen kumppani vastaan.” Tuo kumppani on Korhosen esikoisen isä. Lapsihaave oli sittemmin eronneen parin yhteinen. Ensimmäisen raskautensa tuleva äiti vietti psykiatrin lausunnolla alusta loppuun saakka kotona sairauslomalla. Korhonen on saanut oman autismidiagnoosinsa vasta esikoisen syntymän jälkeen. Nykyään hän kuitenkin osaa liittää monet raskaudenaikaisista tuntemuksistaan autistisiin piirteisiinsä. ”Kokonaisvaltaisesti aistipuoli oli se, joka kuormitti eniten. Kuljin niin, että vaatteet olivat väärin päin, koska tuntui, että saumat painavat liikaa. Hajuaisti voimistui todella paljon. En uskaltanut lähteä kotoa mihinkään, kun pelkäsin, että tulee huono olo.” K un esikoinen varttui, Korhonen huomasi, ettei taaperon kehitys tapahtunutkaan hänen odottamallaan tavalla. Korhonen oli tottunut näkemään lapsia omassa lapsuudenkodissaan, jossa hänen äitinsä työskenteli perhepäivähoitajana. Esikoisen käytöksessä oli jotain totutusta poikkeavaa. ”Huomasin, ettei hän yhtäkkiä enää reagoinutkaan nimeensä, kun kutsuin häntä. Sitten oli sellaista, että hän pyöritti päätään tuolissa eikä katsekontaktia saanut kunnolla. Kaikkia minun mielestäni vähän erikoisia juttuja.” Korhonen päätti ottaa asian puheeksi neuvolassa. Ensin hän kuitenkin teki paljon taustatutkimusta lapseensa liittyvistä havainnoistaan. Asioiden perinpohjainen selvittäminen on Korhoselle ominainen tapa toimia. Verkossa vastaan tuli Youtube-video, jossa näkyi autismin varhaisia merkkejä. ”Videon lapsi oli hyvin samankaltainen kuin omani. Sanoin neuvolassa suoraan: Luulen, että minun lapseni on autisti.” Neuvolan terveydenhoitaja oli asiasta samaa mieltä. Esikoinen sai lähetteen psykologille. Hän oli tuolloin kaksivuotias. E nsimmäinen diagnoosi lapselle oli monimuotoinen kehityshäiriö. Neurologisia tutkimuksia jatkui vuosien ajan. Lopullisen autismidiagnoosin Korhosen esikoinen sai täytettyään kahdeksan vuotta. ”Se oli helpotus”, äiti toteaa. Esikoinen on tarvinnut päiväkoti-ikäisestä 19 18 jyväskylän ylioppilaslehti 4/23 Neurokirjo ''Sanoin neuvolassa suoraan: Luulen, että minun lapseni on autisti.''
suurilta. Äiti ottaa tunteen todesta. Korhosten luona lapsiperhearki näyttää erilaiselta kuin monessa neurotyypillisessä perheessä. Kun sekä äiti että lapsi ovat molemmat autisteja, on Korhonen omien sanojensa mukaan saanut heittää romukoppaan oppimansa ajatukset siitä, mitä hyvä äitiys on. Se on tuntunut hyvältä. ”Minun ei tarvitse yrittää mahduttaa itseäni sellaiseen vanhemmuuteen, joka ei tunnu luontaiselta. Meillä eletään sen mukaan, mikä meille toimii. ” Arkisia esimerkkejä löytyy useita: Korhosen esikoiselle syöminen on hankala paikka. Siispä hän saa hoitaa ruokailun missä huvittaa. Taaperona se oli syöttötuolin sijaan pöydän päällä. Ruutuaikaa ei ole määritelty. Sekä Korhonen että hänen vanhempi lapsensa kuormittuvat nopeasti päivän aikana kokemisasti erityistä tukea arkeensa. Korhonen toimii hänen omaishoitajanaan. Kahden lapsen äiti on kaikesta huolimatta ollut aina valmis hyväksymään omansa sellaisena kuin he ovat. Vaikka lause kuulostaa kliseeltä, on Korhonen äidiksi tultuaan huomannut, ettei se kaikkien vanhempien kohdalla pidä paikkaansa. ”Kun esikoinen syntyi, niin silloin puhuttiin tyyliin ’olet menettänyt lapsesi autismille’.” Korhonen kertoo olleensa mukana esimerkiksi useissa autistien vanhemmille tarkoitetuissa Facebookin vertaistukiryhmissä. Niiden keskustelukulttuuri ahdisti häntä. Vanhemmat puhuivat autistisista lapsistaan ikävään sävyyn ja pitivät perheensä kohtaloa tragediana. Suremisen sijaan Korhonen on itse pyrkinyt suhtautumaan lapsensa tilanteeseen realistisesti. Eniten huolta hän on kantanut esikoisen rajoittuneesta kyvystä kommunikoida. Ensimmäiset muutaman sanan lauseensa lapsi muodosti vasta neljävuotiaana. Sitä ennen apuna olivat kuvat ja käsillä tehdyt viittomat. ”Kun hän ensimmäisen kerran ymmärrettävästi viittoi minulle erilaisia värejä, mitä hän näki huoneessa, ajattelin, että ok, nyt meillä on tapa kommunikoida. Että tämä riittää minulle.” P unaisen, keltaisen ja vihreän sävyisiä mittareita on Korhosten jääkaapin ovessa kolme. Niiden asteikot kulkevat vähitellen vakavoituvista hymynaamoista aina raivoaviin kasvoihin. ”Esikoinen on tehnyt tämän koulussa”, Korhonen osoittaa yhtä mittareista näyttäen samalla, miten se toimii. Värein merkatut asteikot auttavat tunteiden ilmaisussa. Korhosen mukaan esikoisesta pienetkin ongelmat tuntuvat usein valtavan Korhonen päätti ottaa asian puheeksi neuvolassa. Ensin hän kuitenkin teki paljon taustatutkimusta lapseensa liittyvistä havainnoistaan. Asioiden perinpohjainen selvittäminen on Korhoselle ominainen tapa toimia. Verkossa vastaan tuli Youtube-video, jossa näkyi autismin varhaisia merkkejä. ”Videon lapsi oli hyvin samankaltainen kuin omani. Sanoin neuvolassa suoraan: Luulen, että minun lapseni on autisti.” Neuvolan terveydenhoitaja oli asiasta samaa mieltä. Esikoinen sai lähetteen psykologille. Hän oli tuolloin kaksivuotias. E nsimmäinen diagnoosi lapselle oli monimuotoinen kehityshäiriö. Neurologisia tutkimuksia jatkui vuosien ajan. Lopullisen autismidiagnoosin Korhosen esikoinen sai täytettyään kahdeksan vuotta. ”Se oli helpotus”, äiti toteaa. Esikoinen on tarvinnut päiväkoti-ikäisestä 19 18 jyväskylän ylioppilaslehti 4/23 Neurokirjo Korhonen viihtyy lastensa kanssa kotona. Se on paikka, jossa perheen on mahdollista rentoutua ilman ylimääräistä aistikuormitusta.
pilliseen’ elämään.” Terveydenhuollossa kohtelu riippuu Korhosen mukaan henkilöstä, jonka sattuu kohtaamaan. Hänen mukaansa kaikilla ei ole riittävästi tietoa siitä, millaista on elää autismikirjolla. Korhosen tapa olla äiti saattaa ulkopuolisesta tuntua vääränlaiselta, koska se ei noudattele neurotyypillisten lapsiperheiden luomaa normia. Korhoselta esimerkiksi kyseltiin pitkään, onko hänen lapsensa mukana harrastustoiminnassa, vaikka sekä äiti että lapset viihtyvät parhaiten kotonaan. Alussa Korhonen kyllä yritti kokeilla erilaisia perhekerhoja, mutta väsyi nopeasti taan aistiärsykkeistä. Pelaaminen omassa rauhassa auttaa rentoutumaan. Äänille herkän äidin on vaikea kestää taaperon kovaäänistä itkua. Hän käyttää kotona toisinaan äänet vaimentavia kuulokkeita. Tällöin lapset tietävät, että äidin aistikuormitus on huipussaan. L apsen saatuaan Korhoselle tuli sokkina se, kuinka moni ihminen kokee olevansa oikeutettu kertomaan oman mielipiteensä hänen tavastaan olla äiti. Kommentteja on kuulunut niin läheisiltä, kavereilta kuin terveydenhuollon ammattilaisiltakin. ”Sieltä yritetään tunkea meitä siihen ’tyyniiden ilmapiiriin. Aikuisilla oli tapana vertailla lapsia keskenään. ”Kun esikoinen ei kehittynyt keskiarvomittareiden mukaan ja siellä aina ihmiset halusivat puhua siitä, mitä oma lapsi on oppinut ja mitä ei, niin minulle tuli ajatus, että olen tehnyt jotain väärin, kun lapsellani ei tulekaan vaikka sanoja. ” Kevyt rupattelu tuntemattomien kanssa ei ole muutenkaan asia, jota Korhonen tykkäisi tehdä. Autistina hän kokee uupuvansa nopeasti yrittäessään keskustella ja toimia neurotyypillisiä miellyttävällä tavalla. Perhekerhotkin voisivat olla enemmän sekä äidin että lapsen mieleen, jos niissä voisi tavata muita neuromoninaisia perheitä. 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24
Diagnoosiksi tuli asperger. Se tarkoittaa autismikirjoa ilman kognitiivisen kehityksen viivästymää lapsuudessa. Sellaiseen viittaavia merkintöjä ei löytynyt riittävästi Korhosen menneisyydestä. Hän kertoo oppineensa jo varhain ”maskaamaan” eli toimimaan yhteiskunnassa kuten neurotyypillinen. Se on autistille raskasta. Ennen diagnoosia Korhonen on joutunut kokemaan jatkuvia mielenterveyden haasteita kuten vaikeita masennusjaksoja. Tieto siitä, että omat aivot toimivat eri tavalla kuin valtaväestöllä, lisäsi Korhosen myötätuntoa häntä itseään kohtaan. ”En ajattele, että olisin huono äiti, jos pistän lapsen itkiessä kuulokkeet korville. Pystyn olemaan itselleni armollinen, enkä vaadi itseltäni liikaa.” A utistina Korhonen ajattelee olevansa paras mahdollinen äiti autistiselle esikoiselleen. Hän ymmärtää, millaista on elää neuroepätyypillisenä neurotyypillisten ehdoilla rakennetussa maailmassa. Korhonen suhtautuu myötätuntoisesti lapsensa haasteisiin. Hän pyrkii jatkuvasti selittämään tälle, miksi ympäristö tuntuu hämmentävältä. Hän kertoo, mikseivät esimerkiksi kaverit toimi aina ystävällisesti, kuten kavereiden kuuluisi, ja miksi joitain K orhosen oma autismi on diagnosoitu vasta hänen ollessa kolmenkympin tienoilla. Esikoisen autismiepäilyn myötä Korhonen alkoi tunnistaa kirjon piirteitä itsessään. On yleistä, että autismipiirteet ilmenevät eri tavoin eri sukupuolilla. Helpoiten autismi tunnistetaan pojilla. Siksi Korhonen etsi käsiinsä listoja, joihin oli lueteltu naiseksi syntyneiden tyypillisiä autismipiirteitä. ”Sieltä tuli bingoa sitten vähän enemmänkin.” Lopulta Korhonen varmistui omasta autismistaan. Hän halusi asiasta kuitenkin mustaa valkoisella. niiden ilmapiiriin. Aikuisilla oli tapana vertailla lapsia keskenään. ”Kun esikoinen ei kehittynyt keskiarvomittareiden mukaan ja siellä aina ihmiset halusivat puhua siitä, mitä oma lapsi on oppinut ja mitä ei, niin minulle tuli ajatus, että olen tehnyt jotain väärin, kun lapsellani ei tulekaan vaikka sanoja. ” Kevyt rupattelu tuntemattomien kanssa ei ole muutenkaan asia, jota Korhonen tykkäisi tehdä. Autistina hän kokee uupuvansa nopeasti yrittäessään keskustella ja toimia neurotyypillisiä miellyttävällä tavalla. Perhekerhotkin voisivat olla enemmän sekä äidin että lapsen mieleen, jos niissä voisi tavata muita neuromoninaisia perheitä. 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Neurokirjo
asioita on vain pakko tehdä, vaikkei haluaisi. Toisinaan Korhonen auttaa esikoistaan sanoittamaan muille tämän omia tunteita. Hän toimii kuin tulkki kahden maailman välissä. On totta, että autismi tuo perheen arkeen haasteita, mutta Korhosen mielestä se ei ole mikään ongelma. Haasteita on kaikilla. ”En ikinä sano lapsilleni, etteivätkö kaikki samat asiat olisi meille yhtä mahdollisia kuin muillekin. Niiden toteuttamiseen pitää vain löytää omanlainen keino”, Korhonen toteaa. Hän haluaa puhua avoimesti omasta autismistaan, ja ajattelee siten tekevänsä maailmasta neurovähemmistölle hieman helpomman paikan elää. ”Kyllähän joku on minulta somessa kysynytkin, että jos kerta on noin vaikeaa ja joutuu hoitamaan niin hirveästi kaikkia lapsen asioita ja taistelemaan omista oikeuksista, niin miksi sitten edes tehdä lapsia.” Korhoselle kysymys oli turha. ? Jutun lähteenä on hyödynnetty haastattelun ohella Autismiliiton verkkosivuja. Korhosen esikoisen sängyllä on joitain stimmaukseen tarkoitettuja esineitä. Niitä voi muun muassa hypistellä käsissä. Stimmailemalla neuropoikkeava voi rauhoittaa aistijärjestelmäänsä. 22 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Neurokirjo ''En ikinä sano lapselleni, etteivätkö kaikki samat asiat olisi meille yhtä mahdollisa kuin muillekin'.'
23 T I ET OV IS A O nko mieli maassa rankan vapun jälkeen? Onko aivosolujen määrä vähentynyt eksponentiaalisesti? Ei hätää. Maantasalle sinut palauttaa Jylkkäri-visa. 1. Minä kesäkuun päivänä järjestetään Eurovaalit? a) 7. b) 9. c)13. 2. Kuinka monta edustajaa valitaan Jyyn edustajistoon, kun edustajistovaalit seuraavan kerran järjestetään? a) 41 b) 52 c) 39 3. Minä vuonna on istutettu Seminaarin kuusi? a) 1921 b) 1937 c) 1953 4. Miten yleinen hätänumero kuuluu virallisesti lausua? b) satakaksitoista a) yksitoista-kaksi c) yksi-yksi-kaksi 5. Mitä kiinalaisessa lääketieteessä käytetty sana "qi" tarkoittaa? a) energian virtaus b) auringon valo c) elämän voima 6. Kuinka monta prosenttia tekstiiliteollisuus arvioiden mukaan tuottaa globaaleista hiilidioksidipäästöistä? a) 8 – 10 prosenttia b) 2 – 3 prosenttia c) 0,5 prosenttia 7. Kuka on ohjannut Jyväskylän ylioppilasteatterin kevään teoksen Kehollisuudesta kumpuavia keskusteluita? a) Annina Uimonen b) Antti Viitamäki c) Yvonne Berlin 8. Kuka näyttelee pääosaa keväällä ilmestyneessä Amy Winehousen elämästä kertovassa elokuvassa Back to Black? a) Zoë Kravitz b) Zooey Deschanel c) Marisa Abela 9. Millä yliopiston kolmesta kampuksesta sijaitsee vuonna 1800 rakennettuja arvorakennuksia? a) Seminaarinmäki b) Mattilanniemi c) Ylistönrinne 10. Hallitus aikoo siirtää opiskelijat takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Minkä verran asumislisä olisi, kun päätös tulee käytäntöön vuonna 2025? a) 213 euroa b) 260 euroa c) 282 euroa 11. Minä vuonna makeisistaan tunnettu Fazer perustettiin? a) 1867 b) 1891 c) 1902 12. Minkä nimisestä kirjasta kirjailija Ville-Juhani Sutinen on voittanut Tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon? a) Arktis – likaista lunta b) Paratiisista c) Vaivan arvoista 13. Mikä on leskenlehden latinankielinen nimi? a) bubo bubo b) nuphar lutea c) tussilago farfara 14. Mikä näistä seuraavista on hevosilla käytettävä kuolain? a) chambon b) bridge c) pelham 15. Kuinka monta peruskoulua Suomessa on uusimman vuonna 2024 päivitetyn tilaston mukaan? a) 2 014 b) 2 581 c) 1 995 Jylkkäri-visa 16. Kesäpäivänseisauksena päivä on pisimmillään. Mikä päivä kesäkuuta vuonna 2024 on kesäpäiväntasaus? a) 4. b) 20. c) 25. 17. Minä vuonna Jyväskylän Kaupunginkirkko otettiin käyttöön? a) 1850 b) 1880 c) 1910 18. Mikä oli Suomen suosituin koirarotu vuonna 2023? a) kultainennoutaja b) labradorinnoutaja c) chihuahua 19. Mikä on Kymenlaaksossa sijaitsevan Miehikkälän kunnan asukasluku? a) 1 752 b) 4 396 c) 2 927 Oik eat vas tau kse t: 1. b 2. c 3. b 4. c 5. c 6. a 7. a 8. c 9. a 10. b 11. b 12. c. 13. c 14. c 15. a 16. b 17. b 18. c 19. a
25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 TEKSTI JA KUVAT: Katariina Henttonen Parsimalla parempi pallo Tekstiiliteollisuus tuottaa ison siivun globaaleista päästöistä ja pikamuoti on usein monella tapaa epäeettisesti tuotettua. Mutta miten näitä ongelmia voisi ratkaista – ja mitä yksittäinen kuluttaja voi asialle tehdä? KORJAUSKOLLEKTIIVI
Y ksi korjaa villapuseroa, toinen t-paitaa, kolmas palestiinalaishuivia ja neljäs sukkaa. Käsipyyhkeiden ripustuslenkit saavat jatkoaikaa ja trikoopaidan pikku reikä on nopeasti paikattu. On Korjauskollektiivi JKL:n ensimmäinen tapaaminen. Paikalle on kerääntynyt kymmenkunta ihmistä, kullakin mukanaan jotain paikattavaa. Mukana on myös Korjauskollektiivin alullepanija, jyväskyläläinen Tutta Oittinen, joka inspiroitui Helsingissä toimivasta Korjauskaupungista ja päätti laittaa ryhmän pystyyn. Korjauskollektiivin ajatus on yksinkertainen: korjata rikkinäisiä vaatteita ja tekstiilejä yhdessä kuukausittain. Tavoitteena on paitsi parsia, myös luoda kaikille avoin yhteisö, johon saa tulla sellaisena kuin on. Ei tarvitse olla maailmanmestari tai käsityöihme osallistuakseen. ”Totta kai toivoisin myös, että tämänkaltainen tekstiilien huoltaminen lisääntyisi”, Oittinen summaa. Oittinen kiinnostui pukeutumisen eettisistä kysymyksistä teini-iässä. Hän on pyrkinyt vaikuttamaan asiaan sekä omilla valinnoillaan että kouluttautumalla: haastattelun tekoaikaan hän viimeistelee Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun ympäristöjohtamisen maisterintutkielmaansa tekstiilien vastuullisesta kuluttamisesta. Suomalaisten kuluttajien käsityksiä ympäristöllisesti vastuullisesta muodista ja kuinka käsitykset vertautuvat tieteessä esiintyviin ympäristöllisesti vastuullisen muodin määritelmiin -työnimeä kantava tutkielma sisältää 21 haastattelua 25–45-vuotiailta suomalaisilta kuluttajilta. Metropolia Ammattikorkeakoulun vaatekanssa, vaan on kuluttajalle kannattavampaa ostaa uusi kuin korjauttaa vanhaa”, Karell sanoo. Erityisesti yrityspuolella hänen mielestään keskeisintä on arvojen muutos. Arvomaailman muutos voisi parantaa esimerkiksi työoloja, edistää puhtaiden teknologioiden käyttöönottoa tuotantolaitoksissa ja ohjata tekstiilialan yrityksiä uusiutuvan energian käyttöön. ”Yleistäen uskaltaisin väittää, että tekstiiliyritysten johtoasemassa olevia ohjaavat taloudelliset arvot; halukkuutta toimia ympäristön ja ihmisten hyväksi ei ole tarpeeksi. Toki tämä vaatisi myös investointihalukkuutta ympäri maailman.” P ikamuoti saatetaan tyypillisesti mieltää ongelmalliseksi ennen kaikkea ihmisoikeuksien näkökulmasta – mitä se toki onkin. Se on kuitenkin myös valtava ongelma ympäristönäkökulmasta. tusalan (YAMK) tutkintovastaavan, taiteen tohtori Essi Karellin mukaan koulutus on yksi avainseikoista kestävämmän tekstiiliteollisuuden rakentamisessa. ”Kestäviä toimintatapoja ja kulutuskäyttäytymistä olisi mahdollista opettaa pienestä pitäen perheissä ja peruskoulussa. Tällä hetkellä suomalaisissa korkeakouluissa on otettu jo erittäin hyvin huomioon tekstiilien vastuullisuuskysymykset ja aihetta käsitellään monesta näkökulmasta. Suomi on mielestäni tässä mallioppilas, vaikka parantamisen varaa on toki aina. Havaintoni on, että asian laita ei ole näin hyvä suurimmassa osassa maita, joissa tekstiilija vaatetusalan koulutusta tarjotaan”, Karell sanoo. L ainsäädännöllä pystytään ohjailemaan sekä yritysten että kuluttajien toimia, esimerkiksi ohjaamalla tuotteiden ja palveluiden verotusta. ”Tällä hetkellä korjauspalvelut eivät pysty kilpailemaan uusien tuotteiden hintojen 25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 TEKSTI JA KUVAT: Katariina Henttonen Parsimalla parempi pallo Tekstiiliteollisuus tuottaa ison siivun globaaleista päästöistä ja pikamuoti on usein monella tapaa epäeettisesti tuotettua. Mutta miten näitä ongelmia voisi ratkaista – ja mitä yksittäinen kuluttaja voi asialle tehdä? KORJAUSKOLLEKTIIVI ??Korjauskollektiivin kutsui koolle jyväskyläläinen Tutta Oittinen, joka kertoo, että pukeutuminen on ollut hänelle aina tärkeää. Eettiset arvot alkoivat kiinnostaa teini-iässä. ?Kestävään muotiin keskittyvä Neon studio tarjosi tilat ensimmäiselle Korjauskollektiiville. Yksi Neon studion sekä yläkerrassa olevan Happy Secondin pyörittäjistä on Rock Åkerlund, joka myös korjasi omia vaatteitaan Korjauskollektiivissa
torjunta-aineita, jotka tekevät vahinkoa vesistöille ja maaperälle sekä ihmisille, jotka joutuvat työskentelemään niiden parissa vaillinaisella suojauksella. Kuljetusvaiheessa taas käytetään usein haitallisia homeenestoaineita. Eri vaiheissa tulee myös päästöjä.” Vaatteen käyttöajalla on merkitystä: miten sitä pestään ja huolletaan, korjataanko sitä käyttöiän pidentämiseksi ja kun tuote on tiensä päässä, heitetäänkö se roskiin, poltetaanko tai kuljetetaanko kolmannen maailman maihin. Karellin mukaan käytöstä poistuvat tekstiilituotteet voidaan enenevässä määrin nykyisin myös kierrättää. Tätä helpottamassa on Suomessa vuoden 2023 alussa alkanut tekstiilijätteen erilliskeräys, joka velvoittaa paitsi kuntia, myös tekstiilija muotialan yrityksiä. Erilliskeräys on osa EU:n tekstiilistrategiaa, jonka tarkoitus on lainsäädännön tasolla vaikuttaa siihen, miten tekstiilejä tuotetaan ja kierrätetään. Strategian tavoitteena on kierrätyksen lisäksi esimerkiksi asettaa kriteeristöjä EU:n markkinoilla oleville vaatteille kierrätysmateriaalien käytön ja kestävyyden sekä sosiaalisen ja ympäristöystävällisen tuotannon suhteen. Vaatteiden ei tule sisältää myöskään haitallisia kemikaaleja. On arvioitu, että tekstiiliteollisuus tuottaa jopa 8–10 prosenttia globaaleista hiilidioksidipäästöistä (Niinimäki ym., 2020). Globaaliin ja valtavaan tekstiiliteollisuuteen liittyy monenlaista kompleksisuutta, toteaa myös Karell. ”Haasteita on monella saralla. Kun mietitään tekstiilien globaaleja tuotantoketjuja, niin sekä vastuullisia että vastuuttomia käytänteitä ja prosesseja löytyy jokaisesta tuotteen elinkaaren vaiheesta”, hän sanoo. T uotteen tuotantoketju kattaa kaiken kuitujen tuotannosta, materiaalien sekä tuotteen valmistuksesta, myynnistä ja logistiikasta käyttöön ja lopulta käytöstä poistamiseen ja tuotteen kokonaisympäristövaikutuksiin vaikuttavat esimerkiksi veden, materiaalien, energian ja kemikaalien käyttö. Karellin mukaan elinkaaren alkuvaiheessa voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, onko tuote valmistettu synteettisestä polyesterikuidusta, jonka valmistus vaatii raaka-aineenaan uusiutumatonta öljyä ja paljon energiaa; tai puuvillasta, jonka kasvatus taas vaatii paljon vettä ja kemikaaleja. Myös Oittinen korostaa, että vaatteen eettisyyttä tulisi tarkastella koko sen elinkaaren ajalta. ”Tuotantovaiheessa saatetaan käyttää K uluttajalle ympäristönäkökulma ei kuitenkaan aina ole aivan selkeä. Tämä näkyy myös Oittisen tutkimuksessa. ”Vaatteiden ympäristövaikutukset olivat osalle haastateltavista ehkä hankala tai vieras aihe. Jätin vaikutukset tietoisesti määrittelemättä, koska halusin selvittää juuri näitä käsityksiä”, Oittinen kertoo. Ihmisten käsitykset eettiselle vaatteelle sopivasta hinnasta vaihtelivat myös suuresti. Kun Oittinen kysyi tutkittaviltaan, paljonko he olisivat valmiita maksamaan vastuullisesti tuotetusta t-paidasta, vastaukset vaihtelivat kympin ja satasen välillä. ”Kymmenellä eurolla ei ole mitenkään mahdollista saada vastuullisesti tuotettua t-paitaa, eikä satasellakaan siitä ole aina takeita.” T uttu ja helppo tapa kuluttajalle hankkia vaatteita ja tekstiilejä vastuullisemmin on second handin, eli käytetyn suosiminen. Aihe nousi esiin myös Oittisen graduaan varten haastattelemien ihmisten vastauksissa. Käytettynä ostaminen on somen kirppariryhmien, sovellusten ja lukuisien second hand -liikkeiden kulta-aikana helpompaa kuin koskaan. Second hand ei kuitenkaan Oittisen mukaan ole aukottomasti eettistä, vaan sii27 26 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 KORJAUSKOLLEKTIIVI Tytär ja äiti, Vilma ja Sanna Talasjärvi korjaavat lempivaatteita. Käsityöt ovat tärkeä osa elämää ja vaatteista halutaan pitää huolta. Korjauskollektiivi kokoontui ensi kerran maaliskuussa 2024. Kollektiivia on tarkoitus jatkaa säännöllisesti kuukausittain.
henkin liittyy ongelmallisuutta, vaikka se onkin aina parempi kuin uutena ostaminen. ”Joskus second handia ostamalla haetaan synninpäästöä määrällisesti paljolle tai nopealle kuluttamiselle. Se mahdollistaa vaatteiden nopean kiertoon laittamisen. Ennemmin pitäisi kiinnittää huomiota, että vaatteita huollettaisiin oikein, jotta ne pysyisivät käytössä mahdollisimman pitkään.” Käytetyn ostaminen ei kuitenkaan yksistään riitä. Sekä Karell että Oittinen ovat yhtä mieltä siitä, että kuluttamista ja vaatteiden tuottamista tulisi radikaalisti vähentää. Maailman tekstiilituotanto henkeä kohden on kasvanut alle kuudesta kilosta 13 kiloon vuosien 1975–2018 välillä, samalla kun maailmanlaajuinen kulutus on noussut 62 miljoonaan tonniin vuodessa. Vuoteen 2030 mennessä sen ennustetaan vielä nousevan 102 miljoonaan tonniin. (Niinimäki ym., 2020.) ”Meidän on globaalisti vähennettävä tekstiilien ja vaatteiden kokonaiskulutusta ja tuotantoa. Meidän pitäisi pärjätä vähemmälläkin ja kyllähän halutessamme pärjäämmekin”, Karell sanoo. V aatteita pitäisi siis asiantuntijoiden mukaan malttaa huoltaa, hoivata, muokata ja paikata. Eikä se ole mikään uusi ilmiö – isovanhempamme tottuivat arvostamaan vaatteita, kun pikamuotiin ei ollut mahdollisuutta. Karell peräänkuuluttaisi tuotteiden käyttöikää lisääviä palveluita ja niiden kustannusten järkevöittämistä kuluttajille. Parsia voi tietenkin myös itse, kuten Korjauskollektiivissa tehdään. Vaatteen käyttöiän pidentäminen ehkäisee uuden ostamista. Sillä voi olla myös tärkeä tunnemerkitys käyttäjälleen: suosikkivaate kestää kauemmin, kun siitä pitää huolta. Korjauskollektiivin parsijoiden käsissä huollettavista useat vaatekappaleet ovat käyttäjiensä lempivaatteita. Vilma Talasjärvi toteaa, että parsinnan alla oleva toppi on paljon pidetty, rakastettu ja elämää nähnyt. Suosikkivaatteesta ei ole valmis luopumaan ihan vielä. Yksi sosiaalisessa mediassakin innostusta herättänyt parsimisilmiö on visible mending, eli vapaasti suomennettuna näkyvä paikkaaminen, jolla tarkoitetaan sitä, että huomaamattoman parsimisen sijaan tuote korjataan tarkoituksellisen näkyvästi, ehkä koristeellisesti ja usein korostaen epätäydellisyyttä. Sanna Talasjärven apinasukat saivat Korjauskollektiivissa näkyvät paikat. ”Pointti on, että kun on hankkinut saati tehnyt itse vaatteen, niin siitä pitää huolta”, hän sanoo. ? Lähdeartikkeli: Niinimäki, K., Peters, G., Dahlbo, H., Perry, P., Rissanen, T., & Gwilt, A. (2020). The environmental price of fast fashion. Nature Reviews : Earth and Environment, 1, 189-200. 27 26 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 KORJAUSKOLLEKTIIVI Visible mending on somestakin tuttu trendi, jossa vaatteiden reiät korjataan koristeellisesti ja kauniisti: paikka saa näkyä. Tytär ja äiti, Vilma ja Sanna Talasjärvi korjaavat lempivaatteita. Käsityöt ovat tärkeä osa elämää ja vaatteista halutaan pitää huolta. Jutun kirjoittaja päätyi parsimaan hajonneen takkinsa taitavampien suosiollisella opastuksella. Korjauskollektiivi kokoontui ensi kerran maaliskuussa 2024. Kollektiivia on tarkoitus jatkaa säännöllisesti kuukausittain.
29 28 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 VANHAT PUUT
29 S eminaarinmäen puita uhkaa vanhuuteen kuoleminen. Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisen puutarhan suunnittelija Hanna Keljo kertoo, että toistaiseksi puita kuolee vielä harvoin, mutta alueen puusto on isoilta osin elinkaarensa loppupuolella. Ongelma on ajankohtainen, tosin aika itsessään on suhteellinen käsite. ”Sikäli se on akuutti ongelma, että pitää ajatella sinne sadan vuoden päähän eteenpäin. Meidän pitäisi nyt lähteä valmistautumaan siihen, jotta meillä on sitten sadan vuoden päästäkin sitä puustoa. Aika moni puu siinä tosiaan on vanhuusikäinen”, Keljo sanoo. Puuston uudistaminen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Keljon mukaan Seminaarinmäeltä on vaikea löytää paikkaa, jossa nuori taimi pääsisi kunnolla kasvamaan vanhan puuston seasta. Kaupunkikeskustassa harvemmin on yhtä paljon yhtä vanhoja puita kuin Seminaarinmäellä. ”Seminaarinmäki on hyvin erikoislaatuinen tapaus”, Keljo toteaa. Seminaarinpuisto on rakennettu 28 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 VANHAT PUUT 1880-luvulla, ja tuolta ajalta on säilynyt melko paljon puustoa. Seminaarinpuistossa sijaitsee myös joitakin muistopuita, kuten vuonna 1910 istutettu Cygnaeuksen tammi ja 1937 istutettu Seminaarin kuusi. ”Se arvokkain osuus on Seminaarinpuiston ja Pitkäkadun alue, koska siellä on niin iäkästä puustokerrostumaa”, Keljo kertoo. Seminaarinmäen vanhimmat puut ovat kampusalueen luoteisreunalla Pitkäkadun liepeillä. Paikan iäkkäimmät männyt ovat 1800-luvun alusta. Kaiken kaikkiaan Seminaarinmäellä kasvaa kolminumeroinen määrä yli satavuotiaita puita. Kampusalueen urheilukenttää ympäröivä Aallon puisto on rakennettu pääasiassa 1950ja 1960-luvulla. Puistossa sijaitsee muun muassa Seminaarinmäen kampusalueelle tunnusomaisia omenapuita. Seminaarinmäen lisäksi yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan kuuluvat myös Ylistönrinteen ja Mattilanniemen alueet. Ylistönrinteellä kasvaa lähinnä Suomessa luonnonvaraisena esiintyvää lajistoa, pääasiassa lehtokasvillisuutta. Mattilanniemessä taas on erilaisia tutkimuksessa käytettyjä puulajeja. Siellä sijaitsevat myös Suomen pohjoisimmat satoa tuottavat saksanpähkinät. S eminaarinmäen puuston merkitys kaupunkiluonnolle on suuri. Alueella elää liito-oravia, ja hitaasti lahoavat jalopuut tarjoavat kodin erilaisille hajottajaeliöille. Keljon mukaan mitään puuainesta ei viedä kasvitieteellisen puutarhan alueelta pois, vaan kaikki käytetään paikan päällä. Kuolleista puista voidaan tehdä esimerkiksi maalahopuita, tai sitten rungot voidaan tarkoituksella jättää pystyyn lahoamaan. ”Lahopuusta on kaupunkialueilla ihan hirveä puute. Niissä asuville eliöille ei ole paikkoja kaupunkialueilla, koska meidän puistomme ovat niin tehokkaasti hoidettuja. Nyt sitä lahoavan puun määrää pyritään kontrolloidusti lisäämään”, Keljo kertoo. Puustolla on merkitystä myös ihmisille. Puut muun muassa sitovat pölyä ja tarjoavat varjoa. ”Kaupungin keuhkoista voidaan puhua”, Keljo tiivistää. ? TEKSTI JA KUVAT: Oula Airiola Vanhuus painaa Seminaarinmäen puita
Teksti: SAARA NENONEN Kuvat: HENRI HÄKKINEN K undaliinijoogaa tarjolla Mahdollisuuksien Talolla. Mystinen ilmoitus yliopiston ilmoitustaululla herättää mielenkiinnon. Seuraavana päivänä ohjaaja neuvoo tilavan salin lattialla istuvia osallistujia painelemaan käsivarren akupunktiopisteitä. Kiinalaisen lääketieteen mukaan toimenpide aktivoi qi-energiaa kulkemaan pitkin meridiaaneiksi kutsuttuja kanavia. Ne liittyvät erilaisiin tunnetiloihin. Qi puolestaan tarkoittaa elämän voimaa. Surua kuljettavan keuhkomeridiaanin käsittely saa kyyneleet kihoamaan monen silmiin, ja session päätteeksi vapaaehtoiset vaihtavat heränneitä ajatuksia energian virroista. Olo on samaan aikaan raukea ja virkistynyt. Hektisen päivän päätteeksi se on tervetullutta. MAHDOLLISUUKSIEN TALO Kirkkopuiston kupeessa sijaitseva Mahdollisuuksien talo on kehon ja mielen hyvinvointiin keskittyvä keskus. Meridiaanivenyttelyn lisäksi valikoimassa on erilaisia joogatunteja, pilatesta, reiki-energiahoitoja, meditaatiosessioita, vertaistukiryhmiä, bachatasekä but?tanssia ja toisinaan diskoja. Talolla voi päästä harjoittelemaan myös japanilaista shibari-sidontatekniikkaa. Toiminta perustuu sekä yritysten että vapaaehtoisten harrastetoimijoiden pitämiin tunteihin ja kursseihin. Mahdollisuuksien talon toiminnan taustalle on perustettu Mahdollistuu ry -niminen yhdistys. Yksi sen perustajista on Minna Myllymäki. Hän pitää tärkeänä, että talon palveluissa noudatetaan joustavaa hinnoittelua. Monien tuntien maksut toteutetaan ”varallisuuden mukaan” -periaatteella. O soitteessa Yliopistonkatu 19 sijaitsevan talon tiloissa on ollut muun muassa oppilashuollon ja terapeuttien palveluita, mutta seinässä komeileva ”Maatalo”-kyltti kertoo paikan alkuperäisestä historiasta. Maaja metsätalouteen liittyvien seurojen tiloissa on kestitty lukusia virkistysiltoja. ”Aikanaan Mauri Pekkarinen käveli ovista sisään kesken joogatunnin. Hän pohti, onko tullut oikeaan paikkaan. Totesin vain, että sehän riippuu tietysti siitä, minne olit menossa”, Myllymäki muistelee. Lähes vuosikymmen sitten Myllymäki ryhtyi vuokraamaan Maatalon rapussa sijanneita tiloja alivuokraten niitä eteenpäin muun muassa hiusklinikalle ja hierontapalvelulle. Nykyisin Myllymäki itse ohjaa tiloissa esimerkiksi kundaliinijoogaa. Siinä 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Kirkkopuiston laidalla on tila, jonne Minna Myllymäki toivoo kenen tahansa voivan tulla. OVET AUKI MAHDOLLISUUKSIEN TALOON
MAHDOLLISUUKSIEN TALO O soitteessa Yliopistonkatu 19 sijaitsevan talon tiloissa on ollut muun muassa oppilashuollon ja terapeuttien palveluita, mutta seinässä komeileva ”Maatalo”-kyltti kertoo paikan alkuperäisestä historiasta. Maaja metsätalouteen liittyvien seurojen tiloissa on kestitty lukusia virkistysiltoja. ”Aikanaan Mauri Pekkarinen käveli ovista sisään kesken joogatunnin. Hän pohti, onko tullut oikeaan paikkaan. Totesin vain, että sehän riippuu tietysti siitä, minne olit menossa”, Myllymäki muistelee. Lähes vuosikymmen sitten Myllymäki ryhtyi vuokraamaan Maatalon rapussa sijanneita tiloja alivuokraten niitä eteenpäin muun muassa hiusklinikalle ja hierontapalvelulle. Nykyisin Myllymäki itse ohjaa tiloissa esimerkiksi kundaliinijoogaa. Siinä kehossa lepäävää energiaa aktivoivat hengitysharjoitteet ja kriya-asennot saavat aikaan kylmiä ja kuumia väreitä. Tunti haastaa kehoa mukavasti. Nuoresta saakka vauhdikasta liikuntaa ja voice massage -hoitoja ohjannut Myllymäki siirtyi sisäilmasta sairastuttuaan rauhallisempiin lajeihin. Kundaliinijoogan osalta Myllymäen oma ensikosketus tapahtui kurssin kautta, joka haastoi hänen loogista ajatteluaan. ”Pidin sitä todella outona”, Myllymäki muistelee huvittuneena. Kurssilla pukeuduttiin valkoisiin, asteltiin elefanttimarssia pitkin poikin lattiaa ja toistettiin vierasta mantraa. ”En ole helposti asioihin hurahtavaa tyyppiä. Silloin kuitenkin koin, että tässä täytyi olla jotain erityistä, sillä tuo erilaisuus teki hyvää länsimaiselle ajattelulle.” Myllymäki lähti suomalaisen Kehtokoulun järjestämälle kurssille Portugaliin oppimaan kundaliinijoogan syvempiä saloja. Intensiivisellä kurssilla henkisen johtohahmon puheita kuunneltiin kellon ympäri. Päähän taottiin tiukkoja dogmeja ja mantroja toisteltiin kellon ympäri. Vaikka ilmiö kiehtoi Myllmäkeä, oli kokemus raskas. Myöhemmin hän huomasi, ettei vaatteiden väri tai mantrojen tiukka toistaminen tehnyt eroa hänen oman henkisyytensä harjoittamiseen. Myllymäki päätyi soveltamaan saamiaan oppeja omille tunneilleen parhaiten sopivaan muotoon. Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattoman Mahdollisuuksien talon takana on ajatus, että kuka tahansa kokisi olevansa sinne tervetullut taustastaan riippumatta. Asioista saa jutella ja kaikkia tulee kunnioittaa. ”Jokaisella on henkilökohtainen polkunsa ja itsensä äärelle on hyvä nöyrtyä”, Myllymäki muistuttaa. O sallistuminen kulttimaisia piirteitä omanneelle kurssille herätti Myllymäen pohtimaan vallan käyttöä. Valmiita malleja ja byrokratiaa on toisinaan hyvä kyseenalaistaa. Tässä mielessä Mahdollisuuksien talo on kuin ”yhteiskuntasimulaatio”, jossa yhteisö mukautuu kokeiltuaan käytäntöjä, jotka sille itselleen sopivat. Kokeiltuaan hetken hallituksen puheenjohtajan pestiä Mahdollistuu ry:ssä Myllymäki sanoutui siitä irti, sillä ei pitänyt ”Minna-johtoisesta” toiminnasta. Sen jälkeen kokeiltu suurijäseninen hallitus puolestaan osoittautui uudella tavalla epäkäytännölliseksi. Sittemmin tasapaino päätöksenteon suhteen on löytynyt, mutta rajat eivät ole tiukat. Kukin saa vaikuttaa joustavasti kaikessa. K upeissa on oleskelutilan hyllystä poimittua pu’er-teetä. Pienen keittiön hävikkijääkaapin ovessa on ilmoitus, että sisältöä saa syödä. Ainoa ohje on: ”Tiskaa omat astiasi”. Päivisin tilan ovet ovat auki ja kuka vain voi tulla viettämään aikaa oleskelutilaan tai salin puolelle. Ohjaajien järjestämiin kokkausiltoihin ovat tervetulleita myös asiakkaat, jotka voivat tulla vaihtamaan kuulumisia tai antaa vaikka ehdotuksia talon toimintaan liittyen. Yhdistykselle on tärkeää kuunnella asiakkaita, sillä nämä ovat osa yhteisöä. ”Mahdollisuuksien talo on ennen kaikkea ihmiskoe”, Myllymäki pohtii. Asiakkaiden ikäjakauma koostuu tällä hetkellä noin 20–40-vuotiaista ja enemmistö on naispuolisia. Tilat ovat osittain esteettömät, mutta resurssien takia eivät ainakaan vielä täysin. Myllymäki toivoisi, että kävijäkunta voisi monipuolistua, vaikka aikeissa ei ole brändätä taloa tai houkutella uusia kävijöitä väkisin. Ehkä tällaiseen paikkaan löytää, kun hetki on oikea? Moni asiakkaista on ollut etukäteen tietoinen esimerkiksi energiahoidoista, mutta talolla uusia asioita on päässyt kokeilemaan ensi kertaa käytännössä. Yhteisöllisyyden kaipuu näkyi Mahdollisuuksien talolla myös läpi koronapandemian, kun asiakkaat hakeutuivat sinne ahkerasti turvavälirajoitusten sallimissa rajoissa. Myllymäki kokee, että on Mahdollisuuksien talon kautta päässyt toteuttamaan elämäntehtäväänsä työssä, josta saa sopivassa suhteessa mielenrauhaa ja haasteita. Parhaillaan henkiseen hyvinvointiin panostaminen laittaa energiat liikkeelle ja puhdistaa vanhaa. Myös uusien kasvojen tunnistaminen muistuttaa, että on päässyt osaksi hyvin monipuolista ja välittävää yhteisöä. ? 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24
läpi menneeseen. Vasta jälkeenpäin syntyi tarina. Sutisella oli selvä metodi, jolla hän kirjoitti päähenkilöidensä polut kirjaan. ”Laitoin ihmiset siihen 1600-luvun maailmaan ja katsoin, mitä alkaa tapahtua. Jotkut tykkäävät enemmän, että juoneen ja henkilöihin keskitytään, mutta tein tämän nyt tavalla, joka minua kiinnosti”, Sutinen kertoo. Päähenkilöitä ympäröivän maailman luomista haastavampaa kirjailijalle oli päästä romaanin ajassa eläneiden ihmisten pään sisälle. Hän joutui pähkäilemään, miten ihmisten tapa hahmottaa todellisuutta erosi tavasta, jolla näemme todellisuuden tänä päivänä. T eoksen ensimmäinen osa sijoittuu Euroopassa käytyjen sotien myötä suurvallaksi kasvaneeseen Ruotsiin, jonka rajojen sisälle mahtui myös nykyinen Suomi. Sutisen työtapoihin kirjailijana kuuluu käydä paikoissa, joista hän kirjoittaa. Niinpä kaksi vuotta sitten keväällä, kirjaidea mielessään, hän matkusti kahdeksi viikoksi Keski-Ruotsiin Vermlannin metsäsuomalaisten asuinseuduille. Samaan paikkaan, johon Lukki kirjassa tekee ensimmäisen kotinsa. Seudulta löytyi museoituja metsäsuomalaisten taloja ja torppia sekä pieni metsäsuomalaismuseo. Vaikka Sutinen oli ennen vierailuaan ehtinyt lukea sivukaupalla lähdekirjallisuutta, tapahtumapaikoilla käydessään hänen oli mahdollista oppia jotain uutta. P aratiisia ei välttämättä ole olemassa, mutta sitä kohden voi silti kulkea. Myös matka ja etapit matkan varrella ovat merkityksellisiä, ajattelee kirjailija Ville-Juhani Sutinen. Helmikuussa julkaistussa Paratiisista -romaanissa parempaa elämää etsivät kaksi 1600-luvun yhteiskunnan laitamilla ajelehtivaa henkilöä, Sofie ja Lukki. Sofie tulee perheensä hylkäämäksi ollessaan vielä pieni lapsi, koska perheellä ei ole varaa huolehtia pienestä tytöstä. Lukki puolestaan seuraa vierestä omilta mailtaan karkotetun isänsä kuolemaa. Perheettömien tehtäväksi jää selviytyä hengissä ja kulkea eteenpäin paremman elämän toivossa. Päähenkilöiden kaltaisista irtolaisista on säilynyt vuosisatojen takaa vain satunnaisia tiedon rippeitä. Sutisen tavoitteena oli kirjoittaa unohdetut tarinat. Sofie ja Lukki ovat keksittyjä, vaikka kirjan teksti pohjautuu osin myös oikeisiin historian henkilöihin. ”Kirja on ennen kaikkea sellaisista ihmisistä, joista ei ole juurikaan olemassa asiakirjoja, dokumentteja tai oikeastaan mitään”, Sutinen kuvailee romaaninsa lähtökohtia. E nsin Sutisen ajatuksiin muodostui kirjan maailma: pohjoisen koskemattomat metsät, kuolemankatkuiset tuvat ja alkuperäisasukkaiden maalle kyhätty länsimainen kaupunki. Miljöötä ja yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia Sutinen kuvaileekin suurella tarkkuudella. Lukija pystyy näkemään tekstin ”Ne syvensivät paljon tietoa ja kokemusta siitä paikasta. Aistimuksia ja yksityiskohtia olisi vaikea keksiä tai ennakoida.” E lettiin aikaa ennen 1600-luvun puoliväliä. Ruotsin johdolta tuli käsky: Metsäsuomalaiset on karkotettava mailtaan. Heidän elinkeinonsa kaskeaminen on lopetettava, sillä metsien puut tulee polttamisen sijaan valjastaa teolliseen käyttöön. Luonnon ja ihmisen suhde on keskeinen osa Paratiisista-kirjaa. Elettiinhän arkea 1600-luvun Pohjoismaassa vielä paljolti luonnon armoilla. Samalla elettiin käännekohtaa, jossa ihmisten tiedostamaton suhde luontoon muuttui tiedostavaksi, funktionaaliseksi ja hyväksikäyttäväksi. ”Lähdin tietoisesti kirjoittamaan luonnosta ja miettimään ihmisten luontosuhdetta. Aavistin että sen on täytynyt olla erilainen. Millä tavalla se on ollut erilainen — sitä ei ollut helppo käsitteellistää”, Sutinen kertoo. Vaikka hän ei pidä itseään varsinaisena luontokirjailijana, ovat luontoon liittyvät teemat tulleet osaksi Sutisen viimeaikaisia teoksia. ”Ehkä se johtuu myös siitä, millaisia keskusteluja nyt käydään ja miten luontoon suhtaudutaan nykyään. 1600-luvun tarina heijastelee koko ajan nykypäivää tavalla tai toisella”, kirjailija toteaa. T ekstissä vieraillaan nykypäivässä välillä ihan konkreettisestikin. Siinä kirja poikkeaa perinteisen historiallisen romaanin konventioista. 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 KIRJAILIJA Heistä ei lue historiankirjoissa Kirjailija Ville-Juhani Sutisen uusi 1600-luvulle sijoittuva romaani käsittelee metsäsuomalaisia, joiden joukosta löytyi myös ensimmäisiä suomalaisia kolonialisteja. Teksti: Fanni Helenius Kuva: Mikko Kuparinen
Sutiselle valinta tuoda nykypäivä osaksi tarinaa oli harkittu kerronnan keino. ”Haluaisin jollain tavalla muistuttaa, että kertojana olen nykyajassa ja tehdä selväksi sen, etten voi sulautua täysin 1600-luvun ihmisen maailmaan.” Hyppäykset nykypäivään kertovat monesti enemmän Sutisen omasta, kuin päähenkilöiden ajattelusta. Varsinaisiin historian tapahtumiin pohjaavaa tekstiä kirjasta on yli puolet. Loppuosa on historiasta inspiroitunutta fiktiota tai jopa reaalimaailmasta irtautuvaa fantasiaa. Maagiset elementit kuten henget ja noituus kulkevat päähenkilöiden rinnalla kirjan alusta loppuun saakka. Sutinen uskoo, että monet nykyajassa epärealistisilta tuntuvat asiat olivat osa 1600-luvulla eläneen todellisuutta. Siksi ne soljuvat osana tarinaa sulassa sovussa reaalimaailman kanssa. ”Vaikka asiat on keksitty, monet niistä oikeastaan vievät lähemmäksi sen ajan totuutta”, Sutinen pohtii. R omaanin viimeisessä osassa seilataan merten yli etsimään paratiisia. On uudenvuoden päivä vuonna 1638. Laiva nimeltä Kalmar Nyckel irtoaa Göteborgin satamasta ja suuntaa keulansa kohti Amerikkaa ja Uuden Ruotsin siirtokuntaa. Sutinen käsittelee erityisesti kirjan loppuosassa kolonialismia. Tarkemmin sanottuna suomalaisten kolonialismia. Vai voiko niin edes sanoa? ”Ei se nyt ole ihan niin yksioikoista, että rupeaisin väittämään, että suomalaiset olivat kauheita kolonialisteja, mutta pyrin kuitenkin tuomaan sitä näkökulmaakin esille”, Sutinen selittää. Ruotsalaisten mukana siirtomaille lähti ja lähetettiin myös paljon suomalaisia. Sitä ei käy kieltäminen. Aihe Kiinnostaa Sutista kokonaisen trilogian verran. Paratiisista on kokonaisuuden avaava teos. Tulevien tarinoiden tapahtumat Sutinen on suunnitellut Karibialle ja Afrikkaan. Kolmea kirjaa yhdistävä teema on suomalaiset osana kolonialistista maailmaa. ? Ville-Juhani Sutinen Ikä: 43 Asuinpaikka: Halssila Ammatti: Kirjailija Perhe: Vaimo ja kaksi pientä tytärtä Kirjasuositus: Olga Tokarczuk, Books of Jacob 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 4/23 KIRJAILIJA Heistä ei lue historiankirjoissa Teksti: Fanni Helenius Kuva: Mikko Kuparinen
35 KULTTUURI 34 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 KU LT TU U R I J yväskylän ylioppilasteatterin kevään teos on ilahduttavan monipuolinen, syvä mutta kepeä näytelmä. Näytös jakautuu sopivasti ajatuksia herätteleviin keskustelunpätkiin, joita tauottavat koreografioidut siirtymät sekä Piia Viitasen musiikki. Keskustelujen teemat liikkuvat dödövalinnoista kuoleman kohtaamiseen ja markkinataloudesta ihmiskehon perustoimintoihin. Vaikka käydyt keskustelut ovat välillä ilmiselviäkin havaintoja nyky-yhteiskunnassa elämisestä ja sen asettamista vaatimuksista, ei sävy ole luennoiva. Tiiviit keskustelupätkät ja puheenvuorot soljuvat eteenpäin ja teoksen rytmi on miellyttävä. Keskustelijoihin ja parveen jakautuvat esiintyjät ovat kaikki lavalla koko esityksen ajan. Välillä tanssitaan! OHJAAJA Annina Uimosen sekä esiintyjien yhdessä luoma käsikirjoitus on osoitus luovasta yhteistyöstä. Lopputulos on hieno kooste niistä havainnoista ja kysymyksistä, joita kehollisuuden eri ulottuvuudet ihmisen elämässä herättävät. Keskustelut kuulostavat luontevilta, joten teoksen nimessä käytetty kummuta-ilmaus on osuva. Keskustelijat myös kyseenalaistavat lavalla lausuttuja ajatuksia, ja keskustelut tavoittavat nuorten aikuisten pyörittelemiä mietteitä kehoista ja niiden ominaisuuksista melko kattavasti ja tunnistettavasti. Aistikeskusteluista mieleen muistuvat lapsuudessa opetellut perusasiat. Roolihahmoiksi rakennetut aistit kuvaavat vauhdikkaasti, miten keho viestii ihmiselle havainnoistaan. Yksilöllisessä maailmassa alati vähenevää kosketusta ja kohtaamisen merkitystäkin käsitellään tarkkanäköisesti. TEOKSEN TUNNELMA on pääosin lempeä, vaikka teemat ovat välillä synkkiä. Päällimmäinen ajatus on se, että kehot ovat mitä ovat, ja niiden toimintaan sopisi suhtautua armollisesti. Myös punasävyinen puvustus luo lämpöä ja pehmeyttä lavalle. Katsoja voi oppia teoksen kautta kehostaan jotain uutta tai vaikka herätä kuuntelemaan kehonsa viestejä. Näytelmän nähtyään tekee mieli käydä niin arkisia kuin kriittisiäkin keskusteluja kehollisuudesta, joko muiden kanssa yhdessä tai itsekseen reflektoiden. ? TEKSTI: ALINA SALOMAA KUVA: NANNA GROF Jyväskylän ylioppilasteatteri: Kehollisuudesta kumpuavia keskusteluita Ohjaaja: Annina Uimonen Ilokivi Venue Ylioppilastalo Ilokivi Teatteriarvio: Kehollisuudesta kumpuavia keskusteluita JYVÄSKYLÄSSÄ JÄRJESTETÄÄN ensi syksynä uusi opiskelijoille suunnattu musiikkifestivaali Episode Student Festival. Festivaali järjestetään keskiviikkona 18. syyskuuta Lutakonaukiolla. Lavalle nousee kaikkiaan viisi artistia. Tätä lehteä tehtäessä esiintyjistä olivat selvillä Hugo ja Ahti. Loput esiintyjät julkaistaan vappuun mennessä. Tapahtuman taustalla on ryhmä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemian opiskelijoita. Järjestäjiin kuuluvan Roosa Lassilan mukaan Jyväskylän poikkitieteellisten opiskelijatapahtumien tarjontaa tarkastellessa huomio kiinnittyi siihen, että se TEKSTI: HENRI HÄKKINEN Uusi festivaali on keskittynyt vahvasti approihin. Tapahtumalle, johon tullaan viettämään aikaa ilman painetta kierrellä erilaisia rasteja tai tehdä tehtävä on Lassilan mukaan tilausta. Festivaaleille odotetaan noin 3 000 kävijää. Tapahtuman lipunmyynti on jo alkanut. Toukokuun puoliväliin saakka myynnissä on edullisempia Early bird -lippuja, alennusta saa opiskelijakortilla. ?
35 KULTTUURI Back to Black Sam Taylor-Johnson. Draama. K16. 122 min. Ensi-ilta 12.4.2024. 2,5/5 Elämäkerrallinen draama Back to Black kuvaa Lontoon Camden Townista inspiraatiota hakeneen, modernilla tapaa soulia pop-musiikkiin yhdistelleen laulaja-lauluntekijän ja lopulta vasta 27-vuotiaana menehtyneen Amy Winehousen nopean ja traagisen pyrähdyksen maailmanmaineeseen. Elokuva käynnistyy lupaavasti esitellen Winehousen viatonta nuoruutta ja intohimoa menneen ajan jazzia kohtaan. Pian se kuitenkin lähtee harppomaan huolettomasti yli saavutettujen unelmien ja itsetuhoisen toiminnan taustalla lymyävien motiivien. Kerronta paneutuu vain etäisesti musiikillisiin merkkipaaluihin sitomatta niitä populaarikulttuuriin, johon nopeasti ikoniksi muodostunut laulaja jätti pysyvän vaikutuksen. Sam Taylor-Johnsonin ohjaus muistuttaa visuaalisessa pliisuudessaan televisioelokuvaa. Magneettista siinä on lähinnä Nick Caven säveltämä musiikki ja keikkakohtaukset, josta kiittäminen on Winehousen karisman taitavasti ruumiillistavaa Marisa Abelaa. Back to Black -studioalbumi oli Winehousen toinen ja viimeinen. Se kertoi laulajan on-off -suhteesta niin ikään päihdeongelmaisen Blake Fielder-Civilin kanssa. Häntä näyttelevä Jack O’Connel on esittänyt samanlaisia “pahan pojan” rooleja uransa alkumetreiltä saakka ja tuo hahmoon empaattisuutta. Varovaisuudessaan elokuva jää yksitoikkoiseksi alkoholinhuuruiseksi kuvaukseksi monitahoisesta taiteilijasta, josta media maalasi uuden sukupolven Courtney Loven. Abela kanavoi Winehousea omaten tämän pin-up-tyylin ja tutut maneerit tekemättä niitä karikatyyrisesti. Haastava roolisuoritus on elokuvan onnistunein asia. Viime vaiheessa jopa yleisö buuasi ilman tukiverkkoa jääneen sukupolven äänen pois lavoilta ja käänsi tämän päihdeongelmat yleiseksi vitsiksi. Tarinassa kuullaan moneen kertaan Winehousen toivovan, kuinka hänet muistettaisiin siitä, että hän oli oma itsensä. Back to Blackin näkökulma on kuitenkin nimensä mukaisesti artistin kaiken syövä synkkyys ja toksinen parisuhde. Elokuvan suurin ongelma on hukattu potentiaali keskittyä oikeastaan mihin tahansa muihin näkökulmiin. ? SAARA NENONEN Hai DJ Kridlokk. PME Records, Julkaistu 5.4.2024. 5/5. Taiteilijanimillä DJ Kridlokk ja Khid tunnetun Kristo Laantin julkaistessa musiikkia odotukset ovat aina eksosfäärissä. Helsinkiläinen räppäri-tuottaja teki 2010-luvulla tiuhaan tahtiin tukun hämmästyttävän hienoja levyjä, joista osa lukeutuu suomiräpin arvostetuimpiin klassikoihin. Vaikka 2020-luvulla julkaisutahti on hidastunut, uudella Hai-albumilla artisti jatkaa hämmästyttämistään. Laantin tuotannon voi jakaa karkeasti kahteen aliakseen: humoristiseen DJ Kridlokkiin ja synkempään Khidiin. Hahmojen väliset rajat häilyivät kuitenkin jo aiemmin, ja viimeistään nyt ero alkaa olla hiuksenhieno. Ensimmäisten DJ Kridlokk -levyjen gangsterilarppi kävi mankelin läpi Silius-albumilla (2019), jolla hahmoa riivasivat teknologia ja identiteettikriisi. Uutuuden keskiössä on ajatus meren syvyyksissä möllöttävästä haista, jonka kaltaiseksi eläväksi fossiiliksi Kridlokk kokee muuttuneensa. Paikoin hyvinkin henkilökohtaisilta kuulostavat angstiset huomiot sidotaan edelleen osaksi aiempien levyjen maailmaa. KC/MD Mafia -yhtyetoverit Eevil Stöö ja Ex Tuuttiz (ent. Tuuttimörkö) vilahtelevat mukana lyriikoissa, vaikka aiemmista Kridlokk-levyistä poiketen albumilla ei kuulla ainoatakaan vierailijaa. Ratkaisu korostaa onnistuneesti hahmon eristäytyneisyyttä. Memphis rap -nörtteilystä aloittanut Laanti jatkaa tuottajana tutuille peruspalikoille rakentuvan leikkikenttänsä laajentamista. Karut ja uhkaavasti takovat biitit ovat tekstuuriltaan rikkaita ilman että ne kuulostaisivat täyteen ahdetuilta. Samplet ovat kuin kaupungin meteliin hukkuvia ja kivipinnoista kimpoilevia puheenpätkiä. Kokonaisuutena Hai on Kridlokk-levyistä häijyin. Huumoria on vähemmän kuin ennen, ja se on sysimustaa. Äärimmäisen tiivis teos vilisee kryptistä tekstiä, jonka esitystapa – Laantin lakoninen mutta teknisesti taitava räppäystyyli – korostaa albumin tylyyttä. Levyn ytimen muodostavat synkeän huumorin lomasta nousevat mietelmät yksinäisyydestä. Näissä hetkissä Laanti onnistuu jälleen olemaan myös aidosti koskettava. ? NIKLAS PELKONEN KU VA T: Sc An bo x en Te r TA in m en T, SiL JA Vii TA LA , Ko Sm o S 34 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Leikin varjolla Liila Jokelin. Kosmos. 2024. s. 282. Vera tapaa kampuksella filosofian lehtorin Henrin, noin nelissäkymmenissä olevan vankkarakenteisen älykön, jolla on sammaleenvihreät silmät ja veistoksellinen leuka. Gradun kanssa kipuileva Vera pyytää Henriä ohjaajakseen ja pian he jo lukevatkin markiisi de Sadea jaetun hotellihuoneen untuvapeitoissa. Liila Jokelinin esikoisromaanissa Leikin varjolla (Kosmos 2024) on kyse vuosi ennen de Saden kuolemaa syntyneen Søren Kierkegaardin (1813—1855) asettamasta kysymyksestä joko – tai. Joko nuoren elämännautiskelijan esteettinen elämä tai keskiluokkaistuminen monogamisessa avioliitossa. Vastaus ei voi olla paluu perinteiseen avioliittoinstituutioon, sillä juuri sen sisäiset ongelmat asettavat romaanin ydinkysymyksen. Toisaalta myös satakielenä sinne tänne lentelevä himokkuus epäonnistuu syvällisen vastavuoroisen tunnustuksen tarpeen tyydyttämisessä. Ratkaisu ei voi olla joko – tai. Sen on oltava jokin kolmas vaihtoehto, jota ei ole ennalta annettu. Ei ole tavatonta, että romanttinen kirjallisuus on ennalta-arvattavaa ja epäuskottavaa. Jokelin onnistuu kuitenkin uusintamaan genreä vetämällä aina tarjotun helpon ratkaisun takaisin. Leikin varjolla on kevyt, hauska ja helppolukuinen, mutta se onnistuu käsittelemään olennaista ihmissuhteisiin liittyvää murroskysymystä. Teos laittaa lukijan käymään läpi tunteita, jotka ratkaisemattomuudessaan pakottavat jatkamaan lukemista. Ratkaisuttomuus voisi ilmetä romaanin heikkoutena, mutta ottaen huomioon romantiikan puhkikuluneet konventiot, on ratkaisuttomuus juuri teoksen suurimpia ansioita. Jos uskonnollisella sanastolla on vielä virkaa, niin ehkä lankeamista olisi juuri sopeutua ulkoa annettuun lakiin, kun taas rakkaus on sisällä huutava totuus, jonka mukaan eläminen vaatii vapauden toteuttamista. Vapaus on toteutettava ottamalla perintönä tullut traditio ja muokkaamalla sitä oman toimijuuden kautta. Tässä mielessä Leikin varjolla on oikeastaan vasta tarinan alku. ? JAAKKO SYRÉN
36 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Supervoimataidetta vaivaisille K evään mittaan esitystaiteessa on vilissyt supersankarihahmoja. Liekö yhteensattumaa vai todiste taiteen viihteellistymiskierteestä? Juolahtaa mieleen myös kolmas vaihtoehto. Ehkä ilmiön ympärille on rakennettavissa myös yhteiskunnallinen diagnoosi. Palataan tammikuuhun, jolloin olin yksi talvisirkus Superia katsomaan tulleista päistä Tanssin talon valtavassa yleisömeressä Helsingin Ruoholahdessa. Talvisirkus on jokavuotinen traditio tanssiteatteri Hurjaruutin ohjelmistossa ja se yleensä puhuttelee taitavasti niin lapsikuin aikuiskatsojia visuaalisesti kekseliään nykysirkuksen keinoin. Kipinä tämänvuotiseen teemaan oli tullut ohjaaja-koreografi Sanna Silvennoisen jälkikasvulta, jolle supervoimat ovat arkipäiväinen ja todellinen asia, kuten monille ikätovereilleenkin. Lavalla kieppui ja vaappui monenlaisia supersankareita, joista jokaisella oli jokin vertaansa vailla oleva taito. Yksi osasi riippua hiuksista. Toinen oli haka karatessa. Kolmas pongahteli ilmiömäisesti. Neljännellä oli kyky manipuloida aikaa. Lavalle levittäytyi supersankarien universumi, jossa taituruus oli tavanomaista ja tavanomaisuus eriskummallista. Esitys rakentui taidonnäytteiden ja juoneltaan ontuvan tarinateatterin vuoropuhelulle. Lapseni tykkäsi, mutta itselleni olisi riittänyt puolikas parituntisesta spektaakkelista. Linnunkakkahuumori ei uponnut eikä supersankariteema onnistunut syventymään hyvisten, pahisten ja tavisten välisestä kamppailusta. Kaipa osa supersankaruuden viehätystä onkin ylivertaisuuden ihannoinnissa ja alleviivatun mustavalkoisessa vastakkainasettelussa. YLI-IHMISYYDELLÄ leikittelevää taidetta löytyy kyllä Helsinkiä lähempääkin. Essee: Tehdään ajatusleikki ja paetaan koulutusleikkauksia supersankarikuvastoon, joka on esitystaiteessa nyt pinnalla. Millaisilla supervoimilla syvänteestä noustaan?. VI IM EI S ET S A N A T TEKSTI: SUVI BALOCH KUVITUS: MARIA HALLIKAINEN 37 S uomalaista keskustelukulttuuria värittää jatkuva tarve taivastella asioita, yleensä samoja vanhoja kierrätettyjä teemoja. Sujuva small talk ei englannin aseman vahvistumisesta huolimatta ole vieläkään rantautunut tänne, joten luontevaksi keskusteluksi katsotaan täällä yleensä harras mariseminen kahvija lounaspöydissä. Hartautta rytmittää kirkon vuosikalenteri juhlapyhineen, mutta marisemisen kanssa meillä on omat kiintiötapahtumat. Yksi niistä on jokavuotinen taivastelu siitä, kuinka Suomi voi olla maailman onnellisin maa. Maakuvamme muuttui kertaheitolla seitsemän vuotta sitten, kun meidät julistettiin yllättäen Maailman onnellisuusraportissa kultamitalistiksi. Suomalainen minäkuva on kuitenkin aina perustunut sille, että kylmässä pohjolassa asuu karu ja juoppo kansa, joka selviää vain kiukulla ja sisulla. Tulosta epäiltiin aluksi taajaan ja mahdottomalta tuntuvaa väitettyä onnellisuuttamme kyräiltiin vuosia epäluuloisesti. Selitykseksi tarjottiin muun muassa sitä, että melankolinen ja nöyrä suomalainen tyytyy vähään ja on siitä vähästään onnellinen. Edelleen tulosta taivastellaan joka vuosi ja media repii siitä yhä luetut otsikot, mutta vähitellen siihen on totuttu, vähän ollaan ylpeitäkin. Se on paha virhe. VIIMEKSI KUN Suomi erehtyi olemaan ylpeä jostakin, se oli sijoituksemme maailman parhaiden koulujen tyyssijana. PISA-tuloksista rakentui uusi identiteetin kivijalka kansalle, joka ei oikein enää voittanut mitaleja olympialaisissa. Ryhdyttiin uskomaan älyn voittoon, eikä urheiluhulluuteen. Huonostihan siinä kävi. PISA-tulokset lähtivät heti sukeltamaan, kun niistä oli ensin muodostunut kansakunnan selkäranka. Nyt jokavuotinen taivastelu on kuinka koulut ja nuoret ovat pilalla ja tyhmempiä kuin ennen ja älykännyköiden vikaa kaikki. Harvoin muistetaan, miten kodin varakkuus sekä vanhempien koulutus ja ammatti ovat yhteydessä oppimistuloksiin ja kuinka PISA-tulosten laskiessa tuloerot kasvavat Suomessakin. Kun ennemmin tai myöhemmin menetämme asemamme maailman onnellisimpana valtiona, shokki tulee olemaan samanlainen. Joka vuosi yhteiskunnan eliitti sirottelee tuhkaa hiuksiinsa ja itkee katkerasti onnellisuussijoituksemme syöksyessä alaspäin. Yhteiskunta menee kollektiivisesti kramppiin, kun etsimme syitä ja syyllisiä. Todennäköisesti se löydetään nuorista ja älypuhelimista, kuten tapana on. Harva varmaan jaksaa muistella, miten Suomessa silloin joskus oli maailman pienimmät tuloerot, kun olimme onnellisia. ? Kommentti: Onnellisuutta tullaan kaipaamaan kuin koulumenestystä K i r j o i t t a j a o n v e r o r a h o i l l a e l ä v ä a m m a t t i k i t i s i j ä . TEKSTI: TUUKKA TERVONEN
36 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 Viime viikolla lapseni päiväkodissa oli erityisvieras, Super Sam. Aikuisille kerrottiin, että kyseessä on kaveritaitojen lähettiläs, joka liikuttaa lapsia. ”Me juostiin, hypittiin, hiivittiin ja kiikaroitiin käsillä”, raportoi lapseni muuten pimentoon jääneitä olennaisuuksia. Päiväkotiryhmä oli jäljittänyt aarretta, joka löytyi kämmenistä muodostetusta mielikuvituspeilistä: omat kasvot! Sankari oli kuulemma oikeasti mies puvun sisällä. Supervoimat kai toimivat vain lasten seurassa, kun kotiin lähtemiseen tarvittiin jotain niinkin banaalia kuin autoa. Tuttu teema lävistää myös Elli Pulkkisen nykytanssiteosta Supersankari – ultraharvinaisen lajin edustaja, joka nähdään kulttuuritalo Villa Ranassa huhti-toukokuun vaihteessa. Esitiedoissa sankarista puhutaan paperinukkena, jonka elämänilo uhkaa valua kolmanteen ulottuvuuteen, jonne hahmolla ei ole pääsyä. Mutta vaikka teos ammentaa elämän hauraudesta, lihaskimpun kehonrakennetta jäljittelevä esitysasu vihjaa teräksisestä toimintakyvystä. Kutkuttaisi nähdä, millaiseksi liikekieleksi ristiriita eri sankaruuskuvastojen välillä taipuu. Olin jo suuntaamassa kenraalinäytökseen, kun Keski-Suomen tanssinkeskukselta otettiin yhteyttä. Sankari oli sairastunut ja esityksiä lykätty viikolla. Kas, kun flunssa noin vain siirtää taiteen rakenteita! Sattumus tuntuu miltei supervoiman tekosilta. KEVÄÄN TUOTANNOISSA sankaruutta on kehystetty enimmäkseen suorituskykyä buustaavina taikavoimina, jotka voisivatkin toimia oljenkortena tiivistahtisen työja opiskeluelämän sykkeessä pysymiseen, ainakin hetken aikaa. Yli-inhimillisiä hahmoja on ennekin nähty sarjakuvissa ja muissa kulttuurintuotteissa. Lapseni on ollut vuodet koukussa Ryhmä Hauhun, mutta ilmoitti hiljattain löytäneensä uuden mielenkiinnonkohteen – Pikachun. Yritän lievittää tiedostavan vanhemman omantunnon pistosta sillä, että vaihtoehtoja on vähän. Supersankaruuden silmäkarkki maalaa tehokkuuden utopiaa. Samaa projektia on tukenut vallitseva poliittinen ajattelu jo vuosikymmeniä. Pysyisikin kuvastona, mutta ei – se on vuosikaudet valunut osaksi yhteiskunnallisia käytänteitä ja jähmettynyt yhä puristavammiksi instituutioiksi ja normeiksi. Mikä nyky-yhteiskunnassa viiraa, kun supervoimat puhuttelevat taiteen tekijöitä ja yleisöjä? Oikeastihan juopa vajavaisen ihmisen ja kaikkivoipaisen ihanteen välillä on ammottava. Vaikka todellisuutta paettaisiin ylivertaisuuskuvastoihin, ne lopulta kumartavat tehokkuusideologian lainalaisuuksia. Poikkeusyksilöitä tarvitaan vain maailmassa, 37 jossa on rakenteellisen eriarvoisuuden synnyttämiä pelastustarpeita. Kriisit kutsuvat esiin supervoimia. Kyvykkyysfantasiat ehkä laastaroivat nykyhetken ahdinkoja, eikä siinä mitään. Ne kuitenkin törmäävät usein ahtaisiin kuvittelukyvyn rajoihin. Kuplan voi puhkaista, mutta samalla supervoimilta katoaa mielekkyys. Kehysriihen opiskelijavastaiset leikkaukset antanevat vain lisää pontta supersankarikuvitelmille. Villa Ranaan voi syntyä jonoa ensi viikolla, elleivät liput sittenkin ole liikaa köyhdytetyn kansanryhmän kukkarolle. Esitysten hyvis-pahis -asetelman voi helposti siirtää reaalimaailmaan, jossa pahuuden voimia lietsovat tai taltuttavat (näkökulmasta riippuen) milloin hallitus, milloin laajemmat geopoliittiset toimijat. Taloudellinen yliote, ydinasepelote, vaihtoehdottomuuden eetos, poliittinen vaikutusvalta ja moni muu taikakalu on vaaraksi ahneissa tai epädemokraattisissa hyppysissä. Syvänteestä voi nousta myös ilman kulttuuriareenoille kampeutumista. Kevään esitystaidekattaus antaa nimittäin vihiä myös toisenlaisesta supersankaruuKirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja, jonka supervoima on improvisaatio. desta, jota ei määrittele markkinavoimien mielikuvitus. Supervoimana nähdään suoraselkäisyyttä, kaveritaitoja sekä kykyä löytää yhteisymmärrys hiiltyneeseen tilanteeseen. Tällaisia taitoja voi maanitella esiin hyvin arkisilla teoilla. Kuka sanoikaan, ettei meillä ole jo tarpeeksi supervoimia? ? Supersankari – ultraharvinaisen lajin edustaja -tanssiteos on nähtävissä Villa Ranassa 10. toukokuuta saakka.
38 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 "Yksi-yksi-kaksi. Se on selkeämpi sanoa niin. Sitä me käytämme itsekin virastossa." ? H A L O O T a i t o V a i n i o Hätäkeskuslaitoksen johtaja Taito Vainio, kuuluuko yleinen hätänumero lausua yksi-yksi-kaksI vai satakaksitoista? Palstalla soitamme ihmisille ja kysymme kysymyksen. Nurmijärvi – neutraali ilmiö Ymmärrän, mistä maaseudun ominaisuuksista voisi olla ylpeä. Nurmijärvelle ovat kuitenkin kasaantuneet kaikki ne huonot puolet, kirjoittaa Tuila Aalto. Palstalla esitellään kotiseutuja. PASKA KOTISEUTU SOITIMME K U V A : H Ä T Ä K E S K U S L A I T O S TEKSTI: TUILA AALTO NURMIJÄRVI ON paikkakuntana mitäänsanomaton. Kunnan tähtihetki oli, kun Donald Trump nousi Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 2016 ja Suomessa uutisoitiin, kuinka Nurmijärven vaakunaa koristaa seitsemän Trumpia. Hahmot eivät muuten esitä Donald Trumpia, vaan seitsemää veljestä. Aleksis Kiven syntymäkoti näet sijaitsee Nurmijärvellä. Trumpien täyteinen vaakuna tosin sopisi hyvin kunnan poliittiseen ilmapiiriin: perussuomalaisia äänesti viime eduskuntavaaleissa yli neljäsosa nurmijärveläisistä. Nurmijärvi on tosiaan kunta eikä kaupunki, ja se koostuu kolmesta relevantista taajamasta: Rajamäki, Kirkonkylä sekä Klaukkala. Näiden kyliksi kutsuttujen asutuskeskittymien väliä yläastelaiset sitten sahaavat viritetyillä mopoillaan. Mitäänsanomattomuudesta kertoo myös se, ettei kukaan tiedä Nurmijärvestä mitään. Tietyssä seurassa ajaudun välillä itsekin pohtimaan, olenko kuvitellut koko paikan. Espoolaiselta tai vantaalaiselta kysyttäessä ei kumpikaan ole kuullut Nurmijärvestä, vaikka yhteistä rajaa on useita kymmeniä kilometrejä. Jotenkin kaikki ovat kuitenkin uineet Sääksjärvessä tai osallistuneet kesäleirille samaisen järven rannalla Nurmijärven Kiljavalla – ei vaan taida olla kovin mieleenpainuva mesta. SELITYKSIÄ KAIPAAMATTOMISTA syistä kävin lukioni naapurikaupungissa, jossa minulta matikan tunnilla kysyttiin, montako tuhatta asukasta Nurmijärvellä on. Vastatessani ”nelkytviis” sain todistaa aidosti hämmentynyttä reaktiota, kun luokkatoverini kuvitteli kuntaa asuttavan 45 ihmistä. Todellisuudessa Nurmijärven asukasluku lähentelee 45 000 henkeä. Vastauksena nelkytviis on kuitenkin yllättävän lähellä väkiluvun laskiessa päivittäin vähintään puoleen ihmisten lähtiessä pääkaupunkiseudulle töihin. Siedettävän työtai koulumatkan lisäksi en muita syitä Nurmijärvellä asumiselle keksikään. Nurmijärven slogan on Nurmijärvi – Positiivinen ilmiö. Slogan vihjaa Matti Vanhasen lanseeraamaan Nurmijärvi-ilmiöön. Käsitteellä viitataan paikkoihin, jotka ”ovat riittävän lähellä itseään isompaa kaupunkia, mutta joissa on tilaa, väljyyttä, rauhaa ja laadukkaita asuinympäristöjä”. Ilmiönä Nurmijärvi on mielestäni kuitenkin korkeintaan neutraali. Tämän lisäksi kunta kantaa epävirallista slogania Ylpeästi lande. Ymmärrän, mistä maaseudun ominaisuuksista voisi olla ylpeä. Nurmijärvelle ovat kuitenkin kasaantuneet kaikki ne huonot puolet kehyskunnan statuksesta autioituviin ostoskeskuksiin ja Facebookin puskaradio Viidakkorumpuun, jossa keskustelu käy kuumana ottaen huomioon, ettei Nurmijärvellä oikeastaan tapahdu mitään (tai juuri siksi). Ostareista puheenollen: Rajamäelle avattiin pari vuotta sitten Jyväskylän yliopiston kirjaston kaima, kauppakeskus Lähde. Nimen voi tulkita ohjeena, jota Nurmijärvelle sattuessaan on oivallista noudattaa. ? KA S V O 39 PUHELIMESSA: HENRI HÄKKINEN
38 jyväskylän ylioppilaslehti 3/24 PASKA KOTISEUTU Rohkaisija Pekka Neittaanmäen mukaan väitöskirjojen ohjaaminen on parhaimmillaan, kun opiskelija menee edelle. P e k k a N e i t t a a n m ä k i VÄITÖSKIRJOJEN OHJAAJAT kouluttavat tiedeyhteisön seuraavaa sukupolvea. Siksi se on emeritusprofessori Pekka Neittaanmäen mukaan professorin ja yliopiston tärkein tehtävä. Neittaanmäki on toiminut professorina yli 40 vuotta. Lisäksi hän oli Jyväskylän yliopiston vararehtori vuosina 1993–2000 ja informaatioteknologian tiedekunnan dekaanina 2010 alkaen. Maaliskuussa 2024 Ilkka Rautiainen väitteli tohtoriksi. Hän oli Neittaanmäen 130. ohjattava, mikä nosti Neittaanmäen maailman kolmanneksi eniten matemaattisten alojen väitöskirjoja ohjanneiden joukkoon. Ohjauksessa on tällä hetkellä parisenkymmentä opiskelijaa, joista Neittaanmäki arvelee ainakin kymmenen väittelevän hyvin todennäköisesti. Väitöskirjan ohjaaja oppii itsekin uutta. Jutun juju on itse pysyä ajan tasalla. ”Parhaimmillaan ohjaaminen on, kun opiskelija menee edelle, ja joillekin professoreille tämä ei sovi. Se on luonnekysymys”, Neittaanmäki sanoo. Hän vertaa jatko-opiskelijoiden ohjaamista olympiaurheilijoiden valmentamiseen. Hyvällä valmentajalla on hyvä luonne. Hän kertoo oppineensa uransa aikana lukemaan opiskelijoiden tarpeita ja siten tukemaan heitä henkilökohtaisesti. Kun väitöskirja ei edisty, rohkaisu on ensiarvoisen tärkeää. Ongelmitta prosessista selviää tuskin kukaan. ”Jos onnistuu heti, niin aihe on liian helppo. Uutta ei luoda ilman vastoinkäymisiä.” VAPAA-AJALLAAN Neittaanmäki urheilee, erityisesti juoksee ja hiihtää. Maratonin hän on juossut parikymmentä kertaa. Hän uskoo, että hyvä fyysinen kunto on, jos ei edellytys, niin ainakin hyvin tärkeää tieteentekijöille. ”Ei ole ehkä sattumaa, että moni ohjattavistani on ollut kovia urheilemaan”, hän sanoo. Liikkeellä ollessa Neittaanmäki kokee aivojen toimivan paremmin. Ajatus kulkee intensiivisemmin. Moni idea on syntynyt ja ongelma ratkennut. ”Kun juoksin Finlandia Marathonin, teinköhän yhden vai kaksi tutkimussuunnitelmaa juostessa.” Apurahahakemukset piti enää kirjoittaa kotona puhtaaksi. NEITTAANMÄEN MUKAAN suuri osa väittelevistä ja professoreiksi etenevistä voidaan tunnistaa jo toisen tai kolmannen opiskeluvuoden aikana. Miten? Piirteitä on paljon: pitkäjänteisyys, ahkeruus, kekseliäisyys, uteliaisuus, avarakatseisuus, sosiaalisuus, epävarmuuden sietokyky… Opiskelijan tunnistamisessa on myös intuitiota mukana. ”Täydellinen opintomenestys ei välttämättä takaa mitään. Joistakin näkee, että he hallitsevat jonkin aihealueen selvästi paremmin kuin muut.” Professorin tuella ja rohkaisulla on kuitenkin suuri merkitys. Kaikki eivät usko itseensä tarpeeksi. ”Moni lahjakas on myös äärimmäisen epävarma, ylikriittinen itseään kohtaan.” OPISKELUAIKANAAN Neittaanmäki ei kuvitellut ryhtyvänsä tutkijaksi. Tavoite oli valmistua nopeasti ja palata Saarijärvelle matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaksi. Professori ja silloinen rehtori Ilppo-Simo Louhivaara tarjosi hänelle puolipäiväistä assistentin tehtävää ja rohkaisi jatko-opintoihin. Jos professori ei olisi tunnistanut Neittaanmäen potentiaalia, hän olisi todennäköisesti tehnyt hyvin erinäköisen uran. ”99 prosentin varmuudella en olisi väitellyt. Ei meidän perheessämme ollut sellaisia perinteitä.” Louhivaara oli Neittaanmäen mukaan hyvin isällinen ja kannustava. ”Tätä perinnettä olen yrittänyt itse jatkaa.” ? TEKSTI JA KUVA: SANTERI HARJU KA S V O 39
KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1. 5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös heti vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 230 €-310 €/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi LISÄÄ IDEOITA JA INSPIRAATIOTA IG:SSÄ! KATSO TARJOUKSET, VINKIT JA TAPAHTUMAT Aurinko lämmittää ja lokkien laulu raikaa – kesä ei ole kaukana! Forumista löydät upeita uutuuksia ja kestosuosikkeja. Innostu ja valmistaudu kesän juhliin meillä! YLI 40 UPEAA LIIKETTÄ JA RAVINTOLAA SIJAITSEVAT KESKUSTAN SYDÄMESSÄ! JUHLAKAUSI ON ALKANUT! MUISTA ÄITIÄ 12.5. Rakkaudella vegaanisesti sekä lisäaineettomasti jo vuodesta 2004! Kelan ateriatuella lounas 2,95€ AvoinnA mA pe 11 15:30 lA 12 15:30 KAuppAKAtu 11 . JKl . www.KAtriinA.fi Lyhytterapia 16–29-vuotiaille • MAKSUTON • ILMAN AJANVARAUSTA • VOIT ASIOIDA NIMETTÖMÄSTI Terapeutit ovat alan opiskelijoita. Sisäänkäynti Perheasiain neuvottelukeskuksen ovelta (Kilpisenkatu 4). Nyt myös tiistaisin videokohtaamisena netissä klo 17–19: nuortenlinkki.fi/ walkinterapia Joka MA klo 16–20 Kilpisenkatu 4 Tule juttelemaan mistä tahansa!