• 4 / 24 JYLKKÄRI SAVUTON KAMPUS!? NYBERG: "WHAT’S THE FUCKING POINT?" TOTUUS JULKI: Mel Gibsonin kirje: MINÄ RAKASTAN SUOMEA! NORMAALIA JUHLIMISTA VAI DISKOPERVOILUA? JYTÄÄ JA ISKELMÄÄ:
• jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 03 Kohtaamisia lounaspöydässä, herkullisia kahvihetkiä, käsintehtyjä leipomotuotteita, ikimuistoisia juhlia ja paljon muuta. Pysy ajan tasalla ja seuraa meitä somessa! @semmarestaurants Better food. Better thinking. Jyväskylän yliopiston kampusalueella ja ympäri kaupunkia
• jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 03 INTRO 05 Pääkirjoitus: Henkilötarinoiden puolustuspuhe 07 Avaaja: Kysymysten ammattilainen 08 Savuton kampusko? (kansi) 10 Näistä rakennuksista yliopisto luopuu 11 JAMK:lle syrjintätuomio hovioikeudesta 12 Espanjan opetus loppuu 13 Lähtö: Kentän ja kirjaston välistä OUTRO 34 Jyrock tulee taas 35 Kulttuuri: Kinds of Kindness, Kaksoisolento 36 Kommentti: Petettyjen odotusten puheenvuoro 37 Essee: Homo economicus– yrityksen personifikaatio, 38 Paska kotiseutu: Ilomantsi, on karjalan A Soitimme: Jani Kokko,vaikuttaako Central Parkiin hylätty karhu Yhdysvaltain vaaleihin 39 Mangus Mali on kenties Suomen ainut tietovisa-ammattilainen KESKITY 14 Mel Gibsonin avoin kirje suomalaisille 16 Rakkausarvet 22 NYBERG 28 Jytää ja iskelmää: Yläkaupungin herkku 33 Parempi kuin pubivisa! Testaa tietosi Jylkkärin visailussa Koo stu mus 4 24
• jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 05 VASTAA JYLKKÄRIN ETÄOPISKELU KYSELYYN JIGOTAI AIKIDO Peruskurssi alkaa maanantaina 16.9. Aloita aikido syksyllä 2024 harjoitukset Monitoimitalolla ma klo 17:00 18:30 judosali 2 ja ke klo 17:00 18:30 judosali 3 Opiskelijahinta 50 €, muille 95 € Aloitamme ma 16.9. mutta mukaan pääsee syyskuun loppuun saakka Lisätietoja: www.jigotai.?/aikido
• jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 05 P Ä Ä K IR J OI TUS Henkilötarinoiden puolustuspuhe H enkilötarinoita kertoessaan kannattaa varautua monenlaiseen kritiikkiin. Yhteiskunnallisten aiheiden käsittely yksilön kautta on rusinoiden poimimista pullasta Julkisuuden henkilön huonosta humalakäytöksestä kirjoittaminen on tirkistelyä. Mediaa syytetään henkilöitymisestä. Enää ei kirjoiteta tarpeeksi kokonaisuuksista, kun kiinnostavin naama ja persoona varastaa huomion. Kaikista ihmiskeskeisintä sisältöä julkaisevat juorulehdet, kuten Seiska, jota tämänkin lehden kansi parodioi. Niissä ruoditaan yksinomaan ihmisten henkilökohtaista elämää. Kritiikissä saattaa piillä totuuden siemen, mutta puolustuspuhe henkilötarinoille on silti paikallaan. TÄSSÄKIN lehdessä on paljon henkilötarinoita. Niistä intiimein on Liisa Vengasahon Rakkausarvet, jossa katse kääntyy peiliin ja itseen (s. 16). Fanni Heleniuksen reportaasi Jytää ja iskelmää -klubilta puolestaan tarjoaa kurkistuksen yöelämään kaljakuppilan hämyssä (s. 28). Itse kävin haastattelemassa toimittaja Arto Nybergiä (s.22). Haastattelun aikana Nyberg kertoi, että hänen pitkäaikaisen keskusteluohjelmansa alkuperäinen tavoite oli nimenomaan asettaa keskiöön ihminen asian sijasta. Silti ohjelmaa ei mitenkään pysty liittämään siihen median henkilöitymiskehitykseen, josta aiemmin mainitsin. Kyse onkin ihmisten kohtaamisesta. ”Perushumanismista” kuten Nyberg sitä kuvailee. KAIKKI JOUTUVAT peilaamaan itseään toisten ihmisten kautta, vaikka kuinka yrittäisi olla muiden mielipiteistä välittämätön oman tien kulkija. Siksi on tärkeää, että silmiemme eteen saatetaan erilaisia tapoja olla ihminen ja kohdata ongelmia. Viime viikkoina on puhuttu paljon monimuotoisuudesta. Ylen toimittajia oli koulutuksessa laitettu pohtimaan esimerkiksi sitä, millä eri tavoilla vammaisuudesta ja vammaisista ihmisistä voi puhua. Siitä, että joku esittää vaihtoehtoja puhetavoille tai haastaa miettimään ihmisten erilaisuutta monelta kantilta ei kannata suuttua. Jos ajattelee esimerkiksi vastaantulijan pukeutumisen perusteella, että ”tuo ei varmaan pidä minusta”, niin vika saattaa olla jossain muualla kuin siinä vastaantulijassa. Parhaimmillaan henkilötarinat tarjoavat helpottavaa ymmärrystä. Niiden tarkoituskaan ei ole haastaa juuri sinun elintapaasi. Ja sen ymmärtäminen on sivistystä parhaimmillaan. Kun lehdessä kirjoitetaan vaikkapa maahanmuuttajien haasteista, se ei tarkoita, etteivätko jonkun toisen hyvin erilaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen ongelmat olisi tosia. Asiasta kitjoitetaan siksi, että voisimme ymmärtää muiden vaikeuksia, ehkä jopa tuntea empatiaa. Turhia eivät ole edes ne juorulehtien henkilötarinat. Monet katsovat julkisuuden henkilöitä ylös päin. Se tuo valtaa ja valta vastuuta. AINIIN ja löytyyhän tästä lehdestä myös Mel Gibsonin (s. 14) kirjoittama kirja suomalaisille. Kai sitäkin jonkin sortin henkilötarinana voi pitää. Ainakin sen ymmärtäminen vaatii jossain määrin sitä mainittua sivistystä.? Henri Häkkinen Jylkkärin päätoimittaja henri.hakkinen@jylkkari.fi VASTAA JYLKKÄRIN ETÄOPISKELU KYSELYYN
• VUODESTA 1960 PÄÄTOIMITTAJA Henri Häkkinen 045 137 1957, henri.hakkinen@jylkkari.fi TOIMITTAJA Valentin Vänskä 044 901 8470, valentin.vanska@jylkkari.fi TÄTÄ NUMEROA TEHNEET Mikko Kuparinen, Fanni Helenius, Liisa Vengasaho, Sofia Kyllönen, Eetu Linnankivi, Niklas Pelkonen, Ville Mäki, Timi Kärki, Elisa Viitasaari. ILMOITUSMYYNTI Ukko Rimmi / slice.fi, +358 40 719 2633, ukko@slice.fi VALTAKUNNALLINEN ILMOITUSMYYNTI Pirunnyrkki 020 7969 580 tai 0400 185 853, yolehdet@pirunnyrkki.fi Jyväskylän ylioppilaslehti on Kultti ry:n jäsenlehti. POSTIOSOITE Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu), ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKKA BotniaPrint, Kokkola PAINOS 6 kertaa lukuvuoden aikana. Levikki 5 000 kpl, abinumero 6 000 kpl, fuksinumero 8 300 kpl, kaupunkinumero 40 000 kpl AVUSTAJAKSI? Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Katso: jylkkari.fi/avustajille TILAA JYLKKÄRI KOTIIN Verkkosivun kautta tai maksamalla tilausmaksu JYYn jäsenmaksun yhteydessä tai erikseen JYYn tilille Nordea FI61 5290 0220 5989 06. Ilmoita maksuviestissä osoitteesi ja mainitse tilaus. Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin Jylkkäri jaetaan automaattisesti. Vuosihinta: opiskelijat 12 e, muut 50 e. VERKKOSIVUT jylkkari.fi 06 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 07 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 4/2024 HARJOITTELIJA ESITTÄYTYY Toimitusharjoittelija Valentin Vänskä haluaisi kirjoittaa postmodernin runoelman, jonka aiheena on polkupyörän virittäminen moottorisahan moottorilla. Punkmusiikista (ja asenteesta) nauttiva toimittajanalku on ”muutaman” hassun opintopisteen päässä kirjallisuuden kanditutkinnosta. Toimittajan hommassa kiinnostaa eniten ottaa selvää kaiken maailman hassuista ja oudoista ilmiöistä, tapahtumista ja ihmisistä. ”Oon kaatunu Tierillä keuliessa useemman kerran, meinannu kuivahukkua vesilasilliseen, käyny Kouvolassa ja joka kerta luureissa on samalla soinu joko Chisu tai Wutangin 36 Chambers.”
• 06 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 07 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 4/2024 A V AU S Mangus Malin nuoruuden illanviettoihin kuuluivat tiiviisti erilaiset visailut. Pian visailut syvenivät intohimoksi, kun Mali alkoi kierrellä television visailuohjelmia. Lopulta hän sai intohimostaan ammatin. Hän on tietovisaammattilainen ja hyvin mahdollisesti Suomen ainoa sellainen. Malin kysymyksiä esitetään lähes kaikissa suomenkielisissä visailuohjelmissa ja 12 lehdessä. Kysymylsiä keksiessä oleellisin asia on pysyä relevanttina. Hänen omia suosikkiaiheitaan ovat maantieto ja historia. Lue juttu sivulta 39. ? T E K S T I : F A N N I H E L E N I U S K U V A : M I K K O K U P A R I N E N Kysymysten ammattilainen
• 09 Jyväskylän yliopistolla on kestänyt yli 13 vuotta viedä maaliin lukuvuoden 2010–11 aikana laaditut suunnitelmat savuttomasta kampuksesta. K ampus muuttuu savuttomaksi. Jyväskylän ylioppilaslehdessä 25. syyskuuta 2010 julkaistun uutisen otsikossa asiaa pidettiin väistämättömänä. Savuttomuuden oli lukuvuoden avajaispuheessaan julistanut Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen. Körssin imemisen kitkemiseksi perustettiin työryhmä, johon otettiin mukaan myös ylioppilaskunta (Jyy) ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS). JYLKKÄRIN toimitukseen tulleiden yhteydenottojen mukaan 14 vuotta sitten julistettu savuttomuus olisi jäänyt pahasti vaiheeseen. Henkilökunnan jäsenet ovat käyneet huomauttamassa polttamisesta kampuksella sauhutelleille opiskelijoille. Samaiset opiskelijat kertovat itse nähneensä myös henkilökunnan jäseniä spaddulla yliopiston liepeillä. Pata kattilaa soimaa? Journalistin ohjeiden mukaan uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka. Tässä tapauksessa Jylkkärin raportointi on jäänyt puolitiehen. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON vierailijoille tarkoitettuja ohjeita kokoavalta sivulta löytyy nopeasti alaotsikko ”savuton ja tuoksuton kampus”. Muotoilu kuulostaa ehdottomalta. Ei savua tai tuoksuja missään. Totuus paljastuu yhdellä puhelinsoitolla. Yliopiston työsuojelupäällikkö Piia Löppösen mukaan kumpaakaan ei voi ehdottomasti kieltää. Yliopiston linja tupakoinnin suhteen on siis 14 vuoden aikana löyhentynyt. Koska osa alueella liikkuvista henkilöistä polttaa joka tapauksessa, siirtyisivät kessuttelusta mahdollisesti syntyvä roskaaminen 08 jyväskylän ylioppilaslehti 2/24 MITÄ NYT ja muut lieveilmiöt vain kampusalueen ulkopuolelle. ”Kannustetaan savuttomuuteen ja tuoksuttomuuteen”, Löppönen sanoo. Yliopistolla nyt voimassa oleva tuoksuttomuus ja savuttomuuslinjaus on valmisteltu vuoden 2020 aikana. Tuoksuttomuuden edistämiseksi kampuksen rakennusten oviin oli lisäilty ”tulethan tuoksutta” -tarroja. ”Sitähän ei voi täysin kieltää, mutta haluamme vähentää tuoksukuormaa”, Löppönen sanoo. Pöllin polttelua ohjataan erikseen merkatuille tupakointipaikoille, joissa tulisi merkintöjen lisäksi olla tuhkakupit. Niitä pitäisi löytyä jokaiselta kampukselta. Lisäksi valmisteilla on kartta, josta tupakointipaikat selviävät. Lisäksi opiskelijoiden ja henkilökunnan tupakasta irtautumiseen tarjotaan YTHS:n ja yliopiston työterveydenhuollon kautta tukea. TEKSTI: HENRI HÄKKINEN KUVAT: VALENTIN VÄNSKÄ Savuton kampusko? Yksi yliopiston tupakointipaikoista löytyy päärakennuksen takana sijaitsevan amfiteatteri vierestä. ”Pikkuisen vielä vaiheessa.”
• 09 08 jyväskylän ylioppilaslehti 2/24 MITÄ NYT Löppösen mukaan tupakointipaikkojen osalta työ on ”pikkuisen vielä vaiheessa”. Toden totta. Karttaa ei vielä ole. Seminaarinmäellä tupakointipaikat löytyvät esimerkiksi kirjasto Lähteen viereisen parkkipaikan päästä ja Päärakennuksen takana olevan amfiteatterin yhteydestä. Molemmista löytyy kyllä tuhkakupit, mutta ei varsinaisia merkintöjä. VUODEN 2020 linjaukset perustuvat vuonna 2011 valmistuneeseen Savuton kampus -työryhmän loppuraporttiin. Kun Jyväskylän yliopisto vuonna 2010 julistautui savuttomaksi, kertoi silloinen hallintojohtaja Kirsi Moisander Jylkkärille, että muutos tulisi tapahtumaan syksyn aikana. Sisätiloissa seinien tervaaminen oli kielletty lopullisesti viimeistään maaliskuussa 1995, kun vieläkin muinaisempi hallintojohtaja Juho Hulkkinen kielsi uuden tupakkalain myötä yleisten tilojen lisäksi omassa työhuoneessa polttamisen. Lopulta työryhmä saatiin muodostettua Yksi yliopiston tupakointipaikoista löytyy päärakennuksen takana sijaitsevan amfiteatteri vierestä. ”Pikkuisen vielä vaiheessa.” helmikuussa 2011. Loppuraportti julkaistiin elokuussa. Tuloksena oli sosiaalija terveysministeriön suosituksiin perustuva lista yhdeksästä toimenpiteestä, joiden joukossa oli muun muassa tupakointipaikkojen sijoittelu raporttiin liitetyn kartan mukaisesti. Miilun imeskelyyn soveltuville paikoille tulisi raportin mukaan ohjata asiaankuuluvin opastein. ”Raportissa suositellut tarvittavat toimenpiteet toteutetaan asteittain kaikilla kampuksilla kevätlukukauden 2012 aikana”, raportissa kirjoitetaan. Erillisenä huomiona aikataulutuksesta mainitaan, että ”eniten aikaa vie uusien tupakointipaikkojen rakentaminen”. Ennustuksen voidaan katsoa pitäneen paikkansa. Raportista on kulunut 13 vuotta, eikä vieläkään ole valmista. ? Savuton kampus -työryhmän loppuraportin liitteenä oleva kartta näyttää, mihin tupakkapaikkoja ainakin vuonna 2011 kaavailtiin. Tuoksuttomuuteen kannustetaan tarroilla.
• 11 Jyväskylän yliopisto tavoittelee säästöjä luopumalla yhdeksästä rakennuksesta J yvsäkylän yliopisto luopuu yhdeksästä rakennuksesta. Seminaarinmäen kampuksella yliopiston tilakannasta poistuvat Fennicum, G-rakennus, Ryhtilä, Puutarhurin talo ja X-rakennus, eli entinen kasvatusopillisen korkeakoulun harjoituskoulu. Mattilanniemen kampuksella käytöstä poistuvat MaAja MaD-rakennukset sekä Kärki. Ylistönrinteellä yliopiston käytöstä poistuvat soveltavan kemian tilat. Asiasta kerrottiin toukokuussa Jyväskylän yliopiston rehtori Jari Ojalan infotilaisudessa Ruusupuistossa ja sen jälkeen julkaistussa yliopiston tiedotteessa Käytännössä yliopiston toimitilojen määrä vähenee noin 17 000 neliömetriä. Kun kaikki nyt kerrotut vähennykset tilakantaan on tehty, jää yliopiston käyttöön noin 128 000 neliömetrin edestä toimitiloja. Tilavähennyksillä Jyväskylän yliopisto saavuttaa Ojalan mukaan vuosien 2025—2027 aikana noin 3,32 miljoonan euron säästöt. Kaikkiaan yliopisto tavoittelee vuosien 10 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 MITÄ NYT 2025—2027 aikana 12 miljoonan euron säästöjä. Tilaratkaisujen osuus tästä kokonaisuudesta on noin 4,5 miljoonaa euroa. OJALA HUOMAUTTAA olevansa tyytyväinen siihen, että Jyväskylän yliopistossa onnistuttiin yksiköiden välisellä yhteistyöllä löytämään säästökeinot, joilla vältettiin irtisanomiset. ”Jyväskylän yliopistoon ei siis tule muutosneuvotteluja”, Ojala painottaa. Täysin ilman henkilöihin kohdistuvia säästöjä ei 12 miljoonan euron säästötavoitetta saavuteta. Seuraavien kolmen vuoden aikana tapahtuvista eläköitymisistä yliopisto on saamassa noin 3,5 miljoonan euron säästöt. Päättyvistä määräaikaisuuksista, joita ei olla uusimassa on puolestaan kertymässä noin 1,5 miljoonan euron säästöt. Ojalan mukaan säästötavoitteiden kanssa ollaan Jyväskylässä sikäli nurinkurisessa tilanteessa, että yliopisto on viime vuosina kerännyt hyvin ulkopuolista tutkimusrahoitusta, mutta tämä ei ole riittänyt paikkaamaan perusrahoituksen alijäämää. Aiemmin perusrahoituksen alijäämäisyyttä on paikattu pääomatuloilla, mutta nyt yliopisto tavoittelee pitkäkestoisempaa ratkaisua. OJALAN MUKAAN rakennuksista luopuminen ei tapahdu kertarysäyksellä, vaan kunkin rakennuksen vuokrasopimuksessa on vuoden mittainen irtisanomisaika. Suurimman osan poistuvista rakennuksista omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt (SYK), jonka vuokralaisena Jyväskylän yliopisto on. Jyväskylän yliopisto puolestaan on SYK:n osaomistaja yhdessä Suomen valtion ja seitsemän muun yliopiston kanssa. Kärjen ja soveltavan kemian tilat omistaa Kielo Office Solutions Oy. Ensimmäisenä irtisanotaan Fennicumin, Ryhtilän, Puutarhurin talon ja G-rakennuksen vuokrasopimukset. Tämä tapahtui 1. kesäkuuta. Viimeisin nykyisistä vuokrasopimuksista irtisanotaan 1. marraskuuta. Poistolistalle päätyneistä tiloista esimerkiksi vuonna 1883 valmistuneessa Fennicumissa ja Alvar Aallon suunnittelemassa X-rakennuksessa on tällä hetkellä opetustiloja. Korvaavia ratkaisuja näille tiloille aiotaan etsiä seuraavan lukuvuoden aikana. Fennicumissa on myös opiskelijoiden ainejärjestötiloja. Ojalan mukaan yliopiston johdosta aiotaan ottaa lähiaikoina yhteyttä ainejärjestöihin yhteyttä vaihtoehtoisten tilojen tiimoilta. Mattilanniemen MaD-rakennuksessa sijaitseva matematiikanja tilastotieteen laitos ollaan siirtämässä Agoralle. Alvar Aallon suunnittelemien Gja X-rakennusten luopumisen osalta ollaan puolestaan konsultoitu museovirastoa. Ojalan mukaan Seminaarinmäen alueen rakennusten tulevaa käyttöä saattaa helpottaa tällä hetkellä käsittelyssä olevaa Seminaarinmäen asemakaavan tehtävät muutokset. Kaavaehdotuksissa on väläytelty esimerkiksi uudisrakentamista sekä Pja G-talojen hyödyntämistä opiskelija-asumiseen.? TEKSTI JA KUVAT: HENRI HÄKKINEN Näistä rakennuksista Jyväskylän yliopisto luopuu
• 11 Jyväskylän ammattikorkeakoulu eväsi vammaiselta työntekijältään perusteetta vuosia jatkuneen mahdollisuuden etätyöhön kesällä 2019. MITALIA. Se oli Suomen joukkueen saalis 11. elokuuta päättyneissä vuoden 2024 Pariisin kesäolympialaisissa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun suomalaisurheilijat palaavat kesäolympialaisista kotiin ilman ainuttakaan mitalia. Talviolympialaisissa näin ei ole tapahtunut kertaakaan. Suomi on nyt jäänyt ilman kultamitalia neljissä peräkkäisissä olympialaisissa. Edellinen suomalainen olympiavoittaja on trap-ampuja Satu MäkeläNummela, joka voitti kultaa Pekingin kisoissa vuonna 2008. Suomi osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Lontoossa vuonna 1908. Kun Pariisissa edellisen kerran järjestettiin kesäolympialaiset vuonna 1924, sijoittui Suomi mitalitaulukossa toiseksi 14:llä kultamitalilla. Kyseessä on Suomen historian paras sijoitus kesäolympialaisten mitalitaulukossa. Eniten olympiavoittoja kahmi tuolloinkin Yhdysvallat. Kaikkiaan Suomi keräsi vuonna 1924 mitaleja 37. isäntämaa Ranska sai yhden mitalin enemmän, mutta jäi mitalitaulukossa kolmanneksi 13 kultamitalilla. Vuonna 1924 kisojen menestyneimmät urheilijat olivat Paavo Nurmi viidellä kullalla ja Ville Ritola neljällä kullalla ja kahdella hopealla. Sata vuotta myöhemmin parhaimpiin suorituksiin ylsivät moukarinheittäjä Silja Kosonen ja rullalautailija Heili Sirviö. Molemmat sijoittuivat lajeissaan viidenneksi. ? N U M ER A A L I 10 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 MITÄ NYT Hovioikeus toteaa todistajien kertomuksiin vedoten, että ”työpaikalla toteutettavat mukautukset olisivat joka tapauksessa olleet niin laajoja, ettei niiden toteuttaminen olisi ollut taloudellisesti järkevää”. Hovioikeuden mukaan naisella oli kotonaan kaikki tarvittavat työja apuvälineet työtehtävien hoitamiseksi. JAMK vetosi oikeudessa myös siihen, että työntekijän olisi ollut mahdollista jatkaa etätöitä etätyösopimuksen purkamisen jälkeen silloisten etätyölinjausten mukaisesti. Käytännössä tämä olisi tarkoittanut yhtä etätyöpäivää viikossa. Keväällä 2019 ennen etätyösopimuksen purkamista työntekijä oli jäänyt sairaslomalle, joka jatkui myös sopimuksen irtisanomisen jälkeen. JAMK vetosi oikeudessa myös siihen, ettei työntekijä ollut itse myötävaikuttanut tilanteensa selvittämiseen palaamalla töihin neuvottelemaan etätöistä tai esittämällä lisätietoja terveydentilastaan. Hovioikeuden mukaan tähän ei olisi ollut mitään syytä, koska JAMK:lla oli työterveydestä riittävät lausunnot etätyön välttämättömyydestä. JAMK ei oikeuden mukaan myöskään esittänyt riittäviä perusteluja siitä, että työtehtävien suorittaminen olisi vaatinut etätöiden välitöntä keskeyttämistä juuri kesällä 2019. TYÖNTEKIJÄ on purkanut työsuhteensa JAMK:n kanssa syyskuussa 2023. Hovioikeus velvoittaa JAMK:n korvaamaan naiselle hyvitykseksi 20 000 euroa. Lisäksi hovioikeus määräsi JAMK:n korvaamaan työntekijälle oikeudenkäyntikuluja 22 470,4 euroa käräjäoikeudesta ja 14 579, 75 euroa hovioikeudesta. Samalla hovioikeus kumosi aiemman Keski-Suomen käräjäoikeuden päätöksen, jossa tapaus tuomittiin JAMK:n hyväksi ja työntekijä velvoitettiin korvaamaan JAMK:lle oikeudenkäyntikuluja noin 16 600 euroa. JAMK:N rehtori Vesa Saarikoski kommentoi hovioikeuden päätöstä torstaina lähetetyssä tiedotteessa. ”Oikeusprosessit ovat jatkuneet seitsemättä vuotta ja olleet kaikille osapuolille kuormittavia. JAMK sitoutuu korkeakouluna ja työyhteisönä varauksetta yhdenvertaisuuteen eikä halua lähteä kiistämään hovioikeuden päätöstä. JAMK tarkastelee johtopäätökset hovioikeuden tuomiosta oman toimintansa kehittämiseksi ja yhdenvertaisuutta tukevan kulttuurin vahvistamiseksi.” ? V aasan hovioikeus on antanut Jyväskylän ammattikorkeakoululle (JAMK) tuomion entisen työntekijänsä syrjimisestä vammaisuuden vuoksi. Hovioikeuden kesäkuussa antaman tuomion mukaan JAMK syyllistyi naispuolisen työntekijänsä syrjintään evättyään tältä mahdollisuuden etätyöhön kesällä 2019. Henkilöllä oli ollut työsuhde JAMK:n ja sen edeltäjäorganisaation kanssa vuodesta 1994 lähtien. Vuodesta 2005 lähtien JAMK:n kirjastossa työskennellyt nainen oli tehnyt pääasiassa etätöitä lapsuudessa tapahtuneesta auto-onnettomuudesta seuranneen selkäydinvamman takia. Tämä oli tapahtunut yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa. Nainen oli käynyt lähitöissä yksittäisissä kokouksissa. Vuonna 2013 JAMK ja nainen olivat solmineet työnantajan aloitteesta erillisen sopimuksen etätöistä. Kesäkuussa 2019 JAMK irtisanoi sopimuksen sillä perusteella, että etätyö ei sen näkemyksen mukaan ollut yksiselitteisesti ainoa mahdollinen edellytys henkilön työnteolle. OIKEUDESSA JAMK perusteli ratkaisuaan siten, ettei sillä olisi kesällä 2019 ollut tarpeeksi tietoa työntekijänsä vammaisuudesta ja etätyön välttämättömyydestä. Todistajaksi kutsuttu työterveyslääkäri kertoi oikeudelle antaneensa JAMK:lle ainakin neljä lausuntoa naisen terveydentilasta ja todennut kaikissa, että ainoa mahdollisuus työntekoon on etätyö. Työterveyslääkäriltä oli kysytty millaisia mukautuksia JAMK voisi toteuttaa työpaikalla, jotta lähityö olisi mahdollista. Lääkärin näkemys JAMK:n kysymykseen oli, että lähityö ei ole kyseisen henkilön tapauksessa vaihtoehto. Koska JAMK oli pyytänyt työterveydenhuollosta toistuvasti uusia lausuntoja työntekijänsä terveydentilasta, oli työterveyslääkäri tehnyt naiselle lähetteen keskussairaalan kuntoutustutkimuspoliklinikalle tutkimuksiin, jotta JAMK saisi asiasta myös toisen lääkärin näkemyksen. mittainen irtisanomisaika. Suurimman osan poistuvista rakennuksista omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt (SYK), jonka vuokralaisena Jyväskylän yliopisto on. Jyväskylän yliopisto puolestaan on SYK:n osaomistaja yhdessä Suomen valtion ja seitsemän muun yliopiston kanssa. Kärjen ja soveltavan kemian tilat omistaa Kielo Office Solutions Oy. Ensimmäisenä irtisanotaan Fennicumin, Ryhtilän, Puutarhurin talon ja G-rakennuksen vuokrasopimukset. Tämä tapahtui 1. kesäkuuta. Viimeisin nykyisistä vuokrasopimuksista irtisanotaan 1. marraskuuta. Poistolistalle päätyneistä tiloista esimerkiksi vuonna 1883 valmistuneessa Fennicumissa ja Alvar Aallon suunnittelemassa X-rakennuksessa on tällä hetkellä opetustiloja. Korvaavia ratkaisuja näille tiloille aiotaan etsiä seuraavan lukuvuoden aikana. Fennicumissa on myös opiskelijoiden ainejärjestötiloja. Ojalan mukaan yliopiston johdosta aiotaan ottaa lähiaikoina yhteyttä ainejärjestöihin yhteyttä vaihtoehtoisten tilojen tiimoilta. Mattilanniemen MaD-rakennuksessa sijaitseva matematiikanja tilastotieteen laitos ollaan siirtämässä Agoralle. Alvar Aallon suunnittelemien Gja X-rakennusten luopumisen osalta ollaan puolestaan konsultoitu museovirastoa. Ojalan mukaan Seminaarinmäen alueen rakennusten tulevaa käyttöä saattaa helpottaa tällä hetkellä käsittelyssä olevaa Seminaarinmäen asemakaavan tehtävät muutokset. Kaavaehdotuksissa on väläytelty esimerkiksi uudisrakentamista sekä Pja G-talojen hyödyntämistä opiskelija-asumiseen.? JAMK:lle syrjintätuomio hovioikeudesta TEKSTI: HENRI HÄKKINEN
• LYHÄRIT 13 12 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Hallituskokoonpano muuttuu JYVÄSKYLÄN ylioppilaskunnan (Jyy) edustajisto päätti ylimääräisessä kokouksessaan 31. heinäkuuta myöntää Santeri Palomäelle eron Jyyn hallituksesta, hänen tilalleen valittiin Tatu Malm. Aiemmista vuosista poiketen hallitus päätettiin tällä kertaa täydentää kesken vuoden. Muutokset astuivat voimaan 1. elokuuta. Lisäksi hallituksen omassa kokouksessa 8. elokuuta Malm nimitettiin hoitamaan Palomäen aiempia vastuualueita, kuten kulttuurija tapahtumasektoria sekä Jylkkärin johtokunnan jäsenyyttä. ? Espanjan perusja aineopinnot lakkautetaan TEKSTI: FANNI HELENIUS, HENRI HÄKKINEN J yväskylän yliopisto lopettaa espanjan perusja aineopintojen tarjoamisen, kertoo Jyväskylän yliopisto kesäkuuta julkaistussa tiedotteessa. Suurimpana syynä lakkauttamiselle on alhainen kiinnostus. Yliopiston tiedotteen mukaan viime vuosina espanjan aineopinnot on suorittanut keskimäärin alle kolme opiskelijaa vuosittain. ”Espanjan suosio A2-kielenä peruskoulussa ei näy kiinnostuksena opiskella espanjaa Jyväskylän yliopistossa perusja aineopintojen tasolla”, tiedotteessa kerrotaan. Kielija viestintätieteiden laitoksen johtaja Marko Siitonen kommentoi Jylkkärille toukokuussa, että kaikkien romaanisten kielten opiskelijamäärät ovat viime vuosina laskeneet. Vuosi sitten elokuussa Jyväskylän yliopistossa päätettiin lopettaa italian kielen oppiaineen opetus. Jatkossa perusja aineopintoja on siis mahdollista suorittaa romaanisissa kielissä enää ranskan kielestä. ”Meillä on hyvin vastaansanomattomat tilastot varsinkin viimeisen 5 vuoden ajalta siitä, miten espanjan suorittavien opiskelijoiden määrä on kääntynyt laskuun”, Siitonen sanoo. Lisäksi lakkauttamisen taustalla painaa yliopiston heikko taloustilanne. Kielija viestintätieteiden laitoksessa resursseja on säästettävä jostain. Siitosen mukaan tilanne on surullinen. Jos oppiaine lakkautetaan, sen perustaminen uudelleen on vaikeaa. ”Itse näen, että jos ei olisi minkäänlaisia taloudellisia paineita, silloin tällaisia päätöksiä ei yleensä lähdettäisi tekemään. Mutta nyt tehdään.” KUVA: FANNI HELENIUS SEURAAVAKSI luvassa on siirtymäkausi, jonka aikana kesken olevat espanjan perusja aineopinnot on mahdollista suorittaa loppuun. Oppiaineen lakkauttamista vastaan järjestettiin toukokuussa mielenilmaus Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähteen edustalla. Mielenilmauksessa kuultiin lakkauttamista vastustavien opiskelijoiden puheenvuoroja sekä esiteltiin espanjan sivuaineen lakkauttamista vastustava adressi, joka keräsi toukokuun loppuun mennessä hieman alle 1 500 allekirjoitusta. ”On surullista, että kieliä lakkautetaan noin vain. Espanja on kuitenkin iso ja todella puhuttu kieli maailmalla”, kommentoi ranskan kieliasiantuntijaksi opiskeleva Sadetta Kuusisto Jylkkärille mielenilmauksessa. ? Jyy hakee toiminnanjohtajaa TEKSTI: VALENTIN VÄNSKÄ J yväskylän yliopiston ylioppilaskunta (Jyy) hakee uutta toiminnanjohtajaa. Nykyinen toiminnanjohtaja Minna Kalliokoski-Oinas ilmoitti toukokuussa jättävänsä tehtävän. Toiminnanjohtajan sijaisena on toiminut vuoden 2023 syyskuusta asti Teemu Vasama. Toiminnanjohtaja vastaa Jyyn palveluja etujärjestötoiminnan johtamisesta, henkilöstöja taloushallinnosta sekä hallituksen ja edustajiston päätöksenteon valmistelusta. Uusi toiminnanjohtaja aloittaa tehtävässään lähtökohtaisesti 1. syyskuuta. Jyyn hallituksen puheenjohtaja Akseli Immosen mukaan hakuprosessi alkaa toiminnanjohtajan rekrytointiryhmän perustamisella. Ryhmän perustamisesta päättää hallitus. Rekrytointiryhmään kuuluvat Immonen, väistyvä toiminnanjohtaja Kalliokoski-Oinas, ylioppilaskunnan edustajiston puheenjohtaja Hilma Hintikka, sekä edustajiston jäsenet Marianne Koikkalainen ja Jenni Suutari. ”Rekrytointiryhmä tekee ensin hakukuulutuksen, jossa kerrotaan minkälaista ja mitkä meriitit omaavaa henkilöä haemme tehtävään. Hakuaikaa on maanantaihin 19. elokuuta kello 12 asti. Tämän jälkeen rekrytointiryhmä kokoontuu ja päättää ketkä kutsutaan haastatteluun, haastatteluihin kutsutuilla teetetään vielä ennakkotehtävä.” ”Niin kuin hakukuulutukseen on merkattu, on myös mahdollista, että hakijoita haastatellaan edustajiston suljetussa kokouksessa. Muutoin hallitus rekrytoi ja valitsee muut Jyyn työntekijät, mutta toimitusjohtajan ja toiminnanjohtajan valinnan tekee edustajisto”, Immonen kertoo. Immosen mukaan Jyyn toimintasuunnitelmaan kirjatuista tavoitteista tärkeimpiä on esimerkiksi johtamisjärjestelmän kehittäminen. ”Jokainen vuosi on projekteineen erilainen, joten olisi eduksi, että toiminnanjohtaja pystyy heti omaksumaan ison konseptin.” ? Ensimmäinen diplomi-insinööri valmistui SUSANNA LÄHDE on valmistunut ensimmäisenä diplomi-insinööriksi Jyväskylän yliopistosta, tiedottaa Jyväskylän yliopisto. Yliopisto aloitti tekniikan alan koulutuksen vuonna 2021, ja Lähde aloitti tietoja ohjelmistotekniikan opinnot diplomi-insinööriohjelmassa vuonna 2022. Lappeenrannasta tuotantotalouden kandidaatiksi valmistunut Lähde valitsi Jyväskylän laajojen sivuainevaihtoehtojen vuoksi. Harkinnassa olivat esimerkiksi pelitutkimus ja kauppatieteet, mutta lopulta sivuaineksi valikoituivat datatekniikka ja tilastotietde. ”Jyväskylän opinnoissa on ollut parasta käytännönläheiset projektikurssit, joissa on saanut vapauden valita aihealueen”, Lähde kertoo yliopiston sivuilla. ?
• LYHÄRIT 13 LÄ HT Ö 12 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Arto Nybergin juontama samanniminen ohjelma täytti keväällä 20 vuotta. Se on pitkä ikä suomalaiselle keskusteluohjelmalle. Toimittajaksi Nyberg singahti Jyväskylän yliopistosta, jossa hän opiskeli puheviestintää ja journalistiikkaa 1980ja 90-lukujen vaihteessa. Tuolloin kaikki pyöri Ilokiven ympärillä, jossa Nyberg esimerkiksi tuurasi talonimiestä, soitti levyjä ja oli mukana järjestämässä Jyrockia. Missä hän olisi ilman Jyväskylässä vietettyä aikaa, sitä hän ei osaa sanoa. Ilokivellä oli suuri merkitys myös hetkessä, jossa Nybergin ura kääntyi kohti Pasilaa jaYleisradioa. ”Tyhmä poika Viialasta tulee ja pääsee vihdoinkin pois sieltä jalkapallokentän ja kirjaston välistä, niin olihan siinä nyt sellaista vapauden tuntua”, Nyberg sanoo. Juttu Arto Nybergistä alkaa sivulta 22. ? T E K S T I : H E N R I H Ä K K I N E N K U V A : E E T U L I N N A N K I V I Kentän ja kirjaston välistä
• ”M ums, mums. Onks tää päällä? Te sitten litteroitte tän kuntoon myöhemmin? Slurps, all right! Ryyst. Röyh! Lappiin saapuessani minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka onnekas olin. Minua tervehtivät pystyyn kärähtäneet koivut, nakerretut ja kusen polttamat. Maisema teki vaikutuksen karuudellaan. Aivan kuin nuoruuteni Australiassa. All right man! Rouskis. Mums. Saavuin Lappiin kesäkuun lopulla. Tarkoitukseni oli keksiä Rosalindalle ja kersoille jotain mielekästä tekemistä, ja se vaatii tietenkin aina minun läsnäoloani… Tai oikeammin minun lompakkoni. Mieluummin olisin tietenkin viettänyt lomat yksin kotona vetämässä brenkkua ja käteen, mutta… No joo, älä laita sitä siihen. -elokuvaa, joista muistan kuvanneeni ehkä puolitoista. Ei niitä käsikirjoituksia toisaalta selvin päin kirjoitettu, joten miksi niitä olisi selvin päin pitänyt lukeakaan. Röyh. Ihan sama. Silloin sattui ja tapahtui kyllä kaikenlaista. Oscar-voitot, paljon bileitä… Tuntui että pystyi tekemään mitä vaan, ja ihmiset jostain syystä ostivat sen paskan. Kaiken huippu oli, että yritin saada roolin sen yhden juutalaisen ohjaamasta elokuvasta, Schindlerin Listasta. Rooli saksalaisena toisessa maailmansodassa. What’s not to love? Mutta sitten minulle selvisi, että se kertoikin saksalaisesta, joka pelasti juutalaisia. Uskomatonta, miten hyvin sekin roska menestyi. T oisinaan olen kyllä ajatellut, miten hyvä ohje George Milleriltä oli Mad Maxin kuvauksissa, että ole Mel vaan hiljaa. Varsinkin kun ottaa keittoa niin alkaa tuo suu kyllä joskus käydä. Oli se selkkaus sen poliisimulkun kanssa… Ja mitä Winona Ryderkin on ulissut, että haukuin häntä uuninväistelijäksi. Se oli ilmeisesti joskus 1995, eli en todellakaan muista. Kuulostaa kyllä ihan minulta. Röyh. M oni nyt tietysti miettii, että why the fuck Mel Gibson tuli lomailemaan Suomeen. But it’s simple! Come on, think about it! Siitä lähtien, kun saavuin Lappiin, minut otettiin vastaan nöyristelevästi ja hämillään. Täällä minua kohdeltiin kuin elokuvatähti Mel Gibsonia. Muualla minua kohdellaan kuin Mel Gibsonia. Tapaamamme suomalaiset vaikuttivat varsin sopivilta palvelustyöhön. He olivat arkoja ja epävarmoja. He työskentelivät uskomattomalla tarmolla ja valittamatta riippumatta siitä, miten järjettömiä työtunnit tai sää olivat. Kaikesta heille tuntui riittävän palkkioksi yhteiskuva tai nimikirjoitus. Tämä kaikki muistutti minua 1980ja 1990-luvuista. Voi niitä aikoja. Tai muistutti ja muistutti. Tein silloin neljä Tappava ase AVOIN KIRJE Mel Gibson kävi myös Helsingissä. 14 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 15 Mel Gibsonin kirje suomalaisille Kaksinkertainen Oscar-voittaja Mel Gibson ihastui lomamatkallaan Suomeen. Jyväskylän ylioppilaslehti julkaisee hänen kirjoittamansa kirjeen yksinoikeudella.
• Herra Mel Gibson -elokuvaa, joista muistan kuvanneeni ehkä puolitoista. Ei niitä käsikirjoituksia toisaalta selvin päin kirjoitettu, joten miksi niitä olisi selvin päin pitänyt lukeakaan. Röyh. Ihan sama. Silloin sattui ja tapahtui kyllä kaikenlaista. Oscar-voitot, paljon bileitä… Tuntui että pystyi tekemään mitä vaan, ja ihmiset jostain syystä ostivat sen paskan. Kaiken huippu oli, että yritin saada roolin sen yhden juutalaisen ohjaamasta elokuvasta, Schindlerin Listasta. Rooli saksalaisena toisessa maailmansodassa. What’s not to love? Mutta sitten minulle selvisi, että se kertoikin saksalaisesta, joka pelasti juutalaisia. Uskomatonta, miten hyvin sekin roska menestyi. T oisinaan olen kyllä ajatellut, miten hyvä ohje George Milleriltä oli Mad Maxin kuvauksissa, että ole Mel vaan hiljaa. Varsinkin kun ottaa keittoa niin alkaa tuo suu kyllä joskus käydä. Oli se selkkaus sen poliisimulkun kanssa… Ja mitä Winona Ryderkin on ulissut, että haukuin häntä uuninväistelijäksi. Se oli ilmeisesti joskus 1995, eli en todellakaan muista. Kuulostaa kyllä ihan minulta. Röyh. AVOIN KIRJE Mutta se teissä suomalaisissa onkin valloittavinta! Ei teitä kiinnosta mitä joku on joskus ehkä sanonut. Te katsotte vuosikymmeniä vanhoja leffoja ja palvotte niiden eläkeikäisiä tähtiä ihan kuin maailmassa ei olisi tapahtunut mitään viimeiseen 20 vuoteen. Täällä voi sanoa ihan mitä vain, jäädä kiinni, olla pyytämättä anteeksi, ja ketään ei kiinnosta. Te kysytte ainoastaan, että mitä söitte, olihan hyvää, kiitos! Ja tiedättekö te miksi? Koska syvällä sisimmässänne te tiedätte, että te ette kiinnosta ketään. Ette ympäröivää maailmaa, ette Hollywoodia, ette minua. Lapseni eivät tule muistamaan tästä matkasta mitään, ehkä jotkut suloisen hämmentyneet mummot, jotka ihastelivat jalkaani vetämiä idioottimaisia kenkiänne. M inulla on rahaa, minä voin matkustaa mihin vittu ikinä haluan. Se että päätin tulla juuri Suomeen ei kerro muusta kuin siitä, että tällaisella alemmuuskompleksisten apinoiden planeetalla minä voin mennä sulkemisaikaan buffetiin huutamaan, että onko täällä vielä tilaa, lapset autossa vituttaa ja alan ihan kohta taas ryyppäämään, ja te olette, että joku ihan perus äijä, sisään vaan. Minua ei aluksi tunnistettu siellä. Ensin olin loukkaantunut. Sitten minut valtasi rauha. Te ette kaipaa muuta kuin hyväksyntää. Sen näkee teidän kasvoistanne, kovan elämän ja ankaran sään vähämielisiksi muovaamista, iljettävistä kasvoistanne… Maa on alati muuttuvaa, täynnä draamaa ja muutosta, monimutkaista ja vaativaa. Julkkiksia vastaan ei kannata taistella – niiden kanssa on tehtävä yhteistyötä, niihin on sopeuduttava, niiden kanssa on muututtava ja niitä on kunnioitettava. Ja minun tarvitsee vain väläyttää Hollywood-hymyni, ja te olette polvillanne. Mutta ei se ole hymy. Se on irvistys. Mums mums. Prööt.” ? ? Todella hienosti on joku kääntänyt tämän Mel Gibsonin aivan itsensä kirjoittaman kirjeen suomeksi. 14 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 15 Mel Gibsonin kirje suomalaisille SYKSY 2024 WWW.JELMU.NET LUTAKKOCLUB WWW.LIPPU.FI TO 12.9. IDA PAUL & KALLE LINDROTH PE 13.9. YUP INSTRUMENTAL, MAA ILMASTA LA 14.9. ISAC ELLIOT PE 20.9. Off Road Club: MODEM, DRAGSVIK, NYKYPOST LA 21.9. Off Road Club: …AND OCEANS, WHERE’S MY BIBLE KE 25.9. CALIGULA’S HORSE (AU) , ATLAS, KARMANJAKAH TO 26.9. JONNA TERVOMAA PE 27.9. MIKKO JOENSUU LA 28.9. WOLFHEART, KAUNIS KUOLEMATON, CRYPTIC HATRED TO 3.10. Kauppakadun Appro PE 4.10. MOON SHOT LA 5.10. GHØSTKID (DE), WITHIN DESTRUCTION (SI), SETYØURSAILS (DE) TO 10.10. BRYMIR, MORS SUBITA, ASSEMBLE THE CHARIOTS PE 11.10. LYIJYHERRAT LYIJYKOMPPANIASTA LA 12.10. KOTITEOLLISUUS SU 13.10. Lutakon Levymessut TO 17.10. PEKKA LAINE & THE ENCHANTED, TINYHAWK & BIZZARRO PE 18.10. STAM1NA LA 19.10. STAM1NA PE 25.10. SANNI LA 26.10. EGE ZULU, PESSA PE 1.11. LYYTI, ROSITA LUU LA 2.11. BEE, ELSA BROTHERUS TO 7.11. WHEEL PE 8.11. PARIISIN KEVÄT LA 9.11. LYTTÄ & TOHTORI GETTO, TIPPA PE 15.11. LITKU KLEMETTI LA 16.11. COSTEE, TUPE. PE 22.11. VON HERTZEN BROTHERS LA 23.11. ANNA JÄRVINEN PE 29.11. EMMA & MATILDA LA 30.11. SEMMARIT TO 5.12. KARRI KOIRA PE 6.12. Jytää ja iskelmää LA 7.12. THE 69 EYES KE 14.8. BATTLE BEAST + MERTA TO 15.8. KUUMAA + ALMA ALANKO PE 16.8. DON HUONOT LA 17.8. LOST SOCIETY SU 18.8. ARPPA + SONJA SELENE + STONED STATUES + ST. AURORA LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! WASTED, REMISSIONS KUUSUMUN PROFEETTA STEPA DJ KRIDLOKK EVA LOUHIVUORI JESSE MARKIN THE HOLY BRAINEATERS PLAYS MISFITS, LIVE UNDEAD PLAYS SLAYER, VILLE LEINONEN PLAYS SAMHAIN LA 14.9. LA 21.9. LA 28.9. LA 5.10. LA 12.10. LA 19.10. LA 26.10. LA 2.11.
• RAKKAUSARVET 17 16 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24
• Teksti: Liisa Vengasaho Kuvitust: Sofia Kyllönen V ihaan teitä, muhkea maha ja hyllyvä pylly. Parikymppisenä uhosin, etten tule lihomaan. Nyt näen peilistä, että olen joutunut antamaan periksi. Kuusi raskautta ja yhtä monta synnytystä läpikäynyt vartaloni on kokenut reilussa kymmenessä vuodessa muodonmuutoksen, jossa mieli ei ole pysynyt mukana. Mitä kaikkea ne ovatkaan saaneet aikaan? Katsotaanpa tarkemmin. O len valeblondi. Tai musta lammas. Minulla on 11 sisarusta, joista osa on vitivalkoisia, loput perusvaaleita. Sitten olen minä. Onpa Liisalla tummat hiukset. Nehän on melkein mustat. Luen isäni lausahdusta kuin avointa kirjaa: en kuulu joukkoon. Lapsena ja nuorena, vaaleahiuksisena olin vielä osa blondien rivistöä, jonka tehtävä oli toimia isän maineen jatkeena. Vielä nuorena aikuisena yritin sulloutua isän asettamaan, ahtaaseen muottiin. Samaan aikaan hiusteni tummumisen kanssa olen erkaantunut isästäni ja kasvanut omaksi itsekseni. Useimmat pyristelevät irti vanhemmistaan murrosiässä, minä lepäilin silloin ja kriiseilin myöhemmin. Murrosiässä keho erittää samoja hormoneja kuin raskauden aikana. Nämä hormonit saavat hiukset ja muunkin karvoituksen tuuhenemaan, ja joillain myös tummumaan. Hiukset voivat myös kihartua tai suoristua raskaushormonien vaikutuksesta. Minulla on käynyt niin, että vaaleista laineistani on tullut tummia tikkuja. RAKKAUSARVET 17 16 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Elämä on jättänyt kehooni jälkiä. Ne nostavat pintaan ainakin häpeän, ylpeyden ja ihmetyksen tunteita. RAKKAUSARVET
• K asvoissa näkyy pyöreyttä. Peilikuva yllättää aina. Miksi koen itseni tietyn näköiseksi, ja silti hämmästyn, kun näen kasvoni? Muistelen Minna Martinille tekemääni haastattelua aiheesta. Martin on psykologi, kouluttajapsykoterapeutti ja työnohjaaja, jolle kehoasiat ovat kuuluneet vahvasti työskentelyyn aina. ”Meillä on sisäinen kehosuhde, joka kuvaa sitä, miltä tuntuu olla minussa. Siihen kuuluvat kaikki aistimukset, tuntemukset ja kokemukset. Sitten meillä on ulkoinen kehosuhde siihen minään, jota voi katsella ulkopuolelta.” Koska emme näe itseämme kokonaisuutena ulkopuolelta, meidän pitää käyttää peiliä tai valokuvia sen näkemiseen, mitä toiset meistä näkevät. ”Olemme jonkunnäköisessä suhteessa siihen, miten toiset näkevät meidät, koska näemme sen heidän ilmeissään, eleissään ja reaktioissaan. He antavat suullista palautetta meistä kehollisina olentoina.” Saan siis tutustua kahteen Liisaan: sisäiseen ja ulkoiseen! Toisaalta sisäistä minää ei juuri katsella, sitä aistitaan. Tätä aistimista olen harjoitellut psykofyysisessä fysioterapiassa ja psykoterapiassa kohta kahden vuoden ajan, eikä selvyyttä juuri ole tullut. Kysymys: ”miltä sinusta tuntuu?” on edelleen vaikein, jonka terapeutti voi minulle esittää. Kasvojen pyöreyttä lukuun ottamatta pystyn näkemään piirteissäni kauneutta varsin usein. Silmät, suu ja nenä ovat sopusoinnussa. Korvatkin sirot. Aina tätä en ole osannut nähdä. Jostain syystä kuvittelin nuorempana, että nenäni on liian leveä, perunamainen. Eräissä juhlissa tapahtui käänne, kun puolisoni sukulaistäti kehui nenääni siroksi. Nyt hyväksyn nenäni sellaisena kuin se on, ja olen jopa ylpeä siitä. Ylpeä olen siitäkin, että olen voinut antaa lapsilleni tasapainoksi hiukan siromman nenän geenejä. Kehollani on näin muukin tehtävä kuin yrittää täyttää ympäristön ja itseni asettamia kauneusvaatimuksia. T oisaalta vaikka olenkin tyytyväinen kasvonpiirteisiini, eivät silmäpussit ketään kaunista. Meilläkin nukutaan toisinaan huonosti. Valvominen turvottaa silmiä, mikä näkyy roikkuvina silmänalusina. Taisi olla hyvin nukuttu yö takana, kun tässä vastikään kävin lähikaupassa osan lapsistani kanssa. Eräs vanhus ihmetteli menoamme ja alkoi kysellä perheestämme. Kun selvisi, että minulla on kuusi lasta, voi sitä päivittelyn määrää! Näytät niin nuorelta. Niin, enhän ole kuin vasta kolmenkymmenen. Mutta näytät kaksikymppiseltä! Vanhuksen sanat voisi jättää omaan arvoonsa, mutta toisaalta kyllähän ne hivelivät. Samalla mietin, miltä suurperheen äidin sitten kuuluisi näyttää. Tummia silmänalusia, harottavia hiuksia ja tahraisia paitoja? Kenties huono ryhti ja pätkivä muisti? Tältäkin se voi näyttää, mutta myös kaikelta muulta. Äitiyttä ei aina näe naamasta. Raskaudet ovat vaikuttaneet myös toiseen asiaan silmissäni, joskaan vaikutus ei näy ulospäin. Näköni on heikentynyt. Minulle tehdyn laserleikkauksen tehon pitäisi olla pysyvä, mutta niin vain löydän itseni tihrustamasta tienvarsikylttejä tämän tästä. Terveydenhuollon ammattilaisten ylläpitämä Terveyskylä.fi-sivusto sanookin, että raskauden aikana nestettä kertyy elimistöön, myös sarveiskalvoon. Tämä voi vaikuttaa näkökykyyn. Muutosten pitäisi olla ohimeneviä. Toisaalta olen 11 vuoden ajan ollut lähes koko ajan raskaana tai imettänyt. Olenkin varmaan sitten huonon likinäön iässä, kun kaukonäköni palautuu entiselleen, jos on palautuakseen. RAKKAUSARVET 18 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 19
• T oisaalta vaikka olenkin tyytyväinen kasvonpiirteisiini, eivät silmäpussit ketään kaunista. Meilläkin nukutaan toisinaan huonosti. Valvominen turvottaa silmiä, mikä näkyy roikkuvina silmänalusina. Taisi olla hyvin nukuttu yö takana, kun tässä vastikään kävin lähikaupassa osan lapsistani kanssa. Eräs vanhus ihmetteli menoamme ja alkoi kysellä perheestämme. Kun selvisi, että minulla on kuusi lasta, voi sitä päivittelyn määrää! Näytät niin nuorelta. Niin, enhän ole kuin vasta kolmenkymmenen. Mutta näytät kaksikymppiseltä! Vanhuksen sanat voisi jättää omaan arvoonsa, mutta toisaalta kyllähän ne hivelivät. Samalla mietin, miltä suurperheen äidin sitten kuuluisi näyttää. Tummia silmänalusia, harottavia hiuksia ja tahraisia paitoja? Kenties huono ryhti ja pätkivä muisti? Tältäkin se voi näyttää, mutta myös kaikelta muulta. Äitiyttä ei aina näe naamasta. Raskaudet ovat vaikuttaneet myös toiseen asiaan silmissäni, joskaan vaikutus ei näy ulospäin. Näköni on heikentynyt. Minulle tehdyn laserleikkauksen tehon pitäisi olla pysyvä, mutta niin vain löydän itseni tihrustamasta tienvarsikylttejä tämän tästä. Terveydenhuollon ammattilaisten ylläpitämä Terveyskylä.fi-sivusto sanookin, että raskauden aikana nestettä kertyy elimistöön, myös sarveiskalvoon. Tämä voi vaikuttaa näkökykyyn. Muutosten pitäisi olla ohimeneviä. Toisaalta olen 11 vuoden ajan ollut lähes koko ajan raskaana tai imettänyt. Olenkin varmaan sitten huonon likinäön iässä, kun kaukonäköni palautuu entiselleen, jos on palautuakseen. K atse laskeutuu hartioille. Ne ovat jumissa aina. Kuinkas muutenkaan. Teen opiskelijana ja toimittajana päätetyötä, eivätkä imetysasentonikaan ole aina ergonomisimmasta päästä. Uskon silti, ettei hartioideni jäykkyys ole pelkästään fyysistä, vaan siinä on mukana psyykkistä taakkaa, jota yritän keventää käymällä psykoterapiassa. Psykologi Martin muistuttikin haastattelussa itsestä huolehtimisen tärkeydestä. Itsensä voi niin helposti äitinä kadottaa, kun on jatkuvasti valmiudessa vastaamaan toisten tarpeisiin. ”Äitinä keho ei ole pelkästään omassa käytössä, vaan kehoa käyttää myös joku toinen. Rajapinnat ovat tällöin sumuisia. Varhaisvaiheeseen liittyy voimakas symbioosi. Lapsi ei alkuun pysty edes erottamaan itseään äidin kehosta erillisenä olentona vaan on yhtä äidin kanssa. Se vaikuttaa valtavasti äidin kehonkuvaan.” Martin muistutti myös siitä, millaisen mallin itsestä huolehtimisella antaa lapselleen. Hän on luonut yhdessä Petra Saarirannan kanssa kirjoittamaansa kirjaa varten termin kehosuhdeperintö. ”Se on kokonaisuus, joka pitää sisällään kaiken sen, jonka kohteena ihminen on ollut, mutta myös sen, jonka kohteena omat vanhemmat ovat olleet tai miten he ovat suhtautuneet toisten kehoihin.” Siksi on tärkeä varoa arvostelemasta omaa tai toisten kehoja lasten nähden tai kuullen. Toisaalta se, miten itseä on kohdeltu ja katsottu ja miten kehoa on kommentoitu, muodostaa vain jäävuoren huipun siitä, mitä kaikkia jälkiä kehoomme voi jäädä. Kehosuhdettaan on siis hyvä työstää, vaikka ei kärsisi vakavasta syömishäiriöstä tai muusta kehonkuvaa vääristävästä sairaudesta. R intani nököttävät peilikuvassa pieninä ja kiinteinä. Kiinteydestä iloitsen, mutta pienuutta en osaa arvostaa. Mieleeni on jäänyt kätilön kommentti esikoisen synnyttyä. Hän ohjasi minua viemään lapsen aivan kiinni vartalooni imettäessä, koska minulla on kauniit, matalat rinnat. Tuolloin kommentti huvitti ja nauroimme sille myös äitini ja siskojeni kanssa. Matalat! Eikös ne ole vain pienet, ajattelin. Kulttuurissamme kun tuntuu olevan vain isot (=hyvät) ja pienet (=huonot) tissit. Nyt osaan olla kiitollinen kätilölle, joka asetteli sanansa viisaasti herkässä tilanteessa. Sitä paitsi rintani hoitavat hienosti niille asetettua tehtävää niin seksuaalisen nautinnon tuottajina kuin lasteni ruokkijoina. Muistan Martinin huomion kriteerien muuttumisesta äitiyden myötä. ”Voi olla helpotus, kun keho pystyy muuhunkin kuin olemaan objekti – katsomisen tai halun kohde, pystyy tuottamaan elämää ja ylläpitämään sitä.” Toisaalta olen iloinnut, että raskaudet ja imetykset ovat edes hieman rehevöittäneet rintojani. Miten sitten suu pannaan, kun jäljelle jäävät pömpöttävä vatsa ja pelkät nöpöttävät nännit? No, se on sen ajan murhe, liekö murhe lainkaan siinä vaiheessa. L asken katseeni vatsalle. Pömppövatsa. Joka raskauden jälkeen mittanauhasta on tarvittu vähän enemmän senttimetrejä. Vaatekaappi on pitänyt uusia moneen otteeseen, eikä tehtävää helpota se, että vaateteollisuus ei suosi pulleaa RAKKAUSARVET 18 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 19
• RAKKAUSARVET vatsaa. Vaatekaapin päivitys tarjoaa toisaalta hyvän haasteen miettiä, kuka olen ja miten haluan sen pukeutumisella näyttää. Ihan vielä en ole itseäni tällä saralla löytänyt, mutta haaste on otettu vastaan. Tästäkin, mahasta, varmasti pääsisi jumppaamalla. Sitä en ole liiemmin tehnyt. Hauskaa kyllä, joku on niinkin erehtynyt luulemaan. Makasin nimittäin tässä taannoin kosmetologin pöydällä, kun suulas sokeroija kyseli perheestäni. Kun selvisi, että olen synnyttänyt kuusi lasta, kosmetologi päivitteli: Ei uskoisi! No, kai sitä pysyy sitten kunnossa, kun vaan tarpeeksi liikkuu. Taas kommentti hiveli, vaikka ei varmaan saisi. Enkö olekaan epäonnistunut: lihava ja laiska? Totta on, että olen pystynyt vaikka mihin. Olen venynyt ja paukkunut, hienosti kestänyt, kuten vatsanikin. N yt tullaan arkaan paikkaan. Vähän kuumottaa, mutta yritän olla kiemurtelematta. Katsotaan alapäähän…ei! Heti kiertelin. Alapää ei ole mikään sana. Vai mikä kehonosa on sitten yläpää? Katsotaan siis vulvaa. Vulva. Siinäpä vasta kaunis sana. Kaunis on vulvanikin, niin kuin se on kaikilla. Ei se siltä ole aina tuntunut. Tuskin olen sitä aiemmin uskaltanut katsoa. Synnytykset ovat olleet tärkeä tekijä seksuaalisuuteni vapautumisessa. Psyykkinen rentous on ihanaa, mutta fyysinen rentous ei ole pelkästään sitä. Kolmannen synnytyksen jälkeisen jälkitarkastuksen tekijä oli noheva: hän jopa mittasi lantionpohjalihasteni kyvykkyyden. Kolme plus viidestä. Jumpata pitää. Sen verran olen kuitenkin vaginaani (siinäpä toinen kaunis sana) pumpannut, ettei liruja ole päässyt kuin hervottomassa naurukohtauksessa kaksi päivää esikoisen syntymän jälkeen ja viikko viidennen synnytyksen jälkeen trampoliinilla pomppiessa. Kiinteyden puutos aiheuttaa kuitenkin epävarmuuden tunnetta seksissä. Joku päässäni sanoo, että timminä olisin parempi. Onneksi tunne on ohimenevä. Ei seksin tuoma nautinto ole rakenteesta kiinni. T akapuoli on yhtä arka paikka. Käännyn hieman nähdäkseni peilistä, mitä sille kuuluu. Pyllyni hyllyy, sen jo kerroinkin. Hyllyminen ei ehkä kuulu kauneusihanteiden mukaisen takapuolen ominaisuuksiin, mutta oikeastaan peppuni muoto on ihan kiva. Sen sijaan enemmän hankalia tunteita aiheuttavat jo ensimmäisen raskauden aikana tulleet peräpukamat. Pukamat ovat laajentuneita peräaukon laskimoverisuonia. Niitä aiheuttavat liian pitkät vessaistunnot, mutta myös pitkään paikallaan istuminen tai seisominen, ylipaino tai raskaus. Raskaudessa niiden taustalla ovat vatsaonteloon kohdistuva, lisääntynyt paine ja lihaksia veltostuttavat raskaushormonit. Useimmiten niiden kanssa pärjää omin konstein, hankalimmat saavat hirttotuomion. Omani eivät juuri vaivaa, mutta jotenkin ne hävettävät. Toisaalta jopa puolet suomalaisista kärsii tai on jossain vaiheessa elämäänsä kärsinyt peräpukamista. Siispä monta miljoonaa suomalaista kantaa häpeää asiasta, jonka kanssa myös esimerkiksi tämänhetkinen vierustoveri voi elää. Voisimmeko vain tehdä rauhan peräpukamiemme kanssa? J alatkin ovat toki saaneet raskauksista osansa. Reisissä on jopa raskausarpia. Hassua kyllä, ne eivät ole tulleet raskauksista, vaan lihomisesta lukioiässä. Terveyskirjasto kertoo, että oikeampi termi ihomuutokselle olisi arpijuovat. Ne syntyvät, kun iho venyy ja alla oleva sidekudos repeää. Raskaudessahan iho tunnetusti venyy, mutta sen voi saada aikaan myös lihominen tai lihasten kasvaminen. Katse laskeutuu lattiaan, jota vasten ovat painautuneet koosta 36 kokoon 38 kasvaneet jalkateräni. Raskausaikana jalkateriin kohdistuva lisääntyvä paine ja niveliä löysyttävä relaksaani-hormoni laskevat jalkaholvia ja näin pidentävät jalkaa. Sikiön kasvattamiseen ja synnyttämiseen tarkoitetut hormonit eivät osaa kulkeutua pelkästään sinne, missä niitä tarvitaan vaan vaikuttavat koko kroppaan – ja samalla mieleen. En ole enää sama ihminen kuin ennen perhettä, enkä haluaisikaan olla. Otan askeleen taaksepäin ja katson peilistä näkyvää kokonaisuutta. Ihminen on kaunis kaikkine elämän jälkineen. Siispä rakastan teitä, muhkea maha ja hyllyvä pylly. Ainakin toisinaan.? 20 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24
• RAKKAUSARVET J alatkin ovat toki saaneet raskauksista osansa. Reisissä on jopa raskausarpia. Hassua kyllä, ne eivät ole tulleet raskauksista, vaan lihomisesta lukioiässä. Terveyskirjasto kertoo, että oikeampi termi ihomuutokselle olisi arpijuovat. Ne syntyvät, kun iho venyy ja alla oleva sidekudos repeää. Raskaudessahan iho tunnetusti venyy, mutta sen voi saada aikaan myös lihominen tai lihasten kasvaminen. Katse laskeutuu lattiaan, jota vasten ovat painautuneet koosta 36 kokoon 38 kasvaneet jalkateräni. Raskausaikana jalkateriin kohdistuva lisääntyvä paine ja niveliä löysyttävä relaksaani-hormoni laskevat jalkaholvia ja näin pidentävät jalkaa. Sikiön kasvattamiseen ja synnyttämiseen tarkoitetut hormonit eivät osaa kulkeutua pelkästään sinne, missä niitä tarvitaan vaan vaikuttavat koko kroppaan – ja samalla mieleen. En ole enää sama ihminen kuin ennen perhettä, enkä haluaisikaan olla. Otan askeleen taaksepäin ja katson peilistä näkyvää kokonaisuutta. Ihminen on kaunis kaikkine elämän jälkineen. Siispä rakastan teitä, muhkea maha ja hyllyvä pylly. Ainakin toisinaan.? 20 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI ETSII UUTTA JAKELIJAA Jakelijan tehtäviin kuuluu lehden tuoreimman numeron jakelu eri puolilla kaupunkia sijaitseviin lehtitelineisiin ja Kortepohjan ylioppilaskylän postiluukkuihin. Korvaus: 200e/ jakelukerta + kilometrikorvaus Tehtävän hoitaminen vaatii auton. OTA YHTEYS JA KYSY LISÄTIETOJA HENRI.HAKKINEN@ JYLKKARI.FI TAI 045 137 1957
• TEKSTI HENRI HÄKKINEN KUVAT EETU LINNANKIVI, JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIELIJA VIESTINTÄTIETEIDEN LAITOS 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Keväällä 1992 kaikki Jyväskylässä pyöri ylioppilastalo Ilokiven ympärillä, ainakin Arto Nybergille. Perjantaiiltana Jyrockissa hänelle esitettiin ajatus, jonka seuraukset voi yhä nähdä sunnuntai-iltoina televisiossa. Arto Nybergillä on hänen nimensä, mutta ohjelman tähti on joku aivan muu. Arto Nyberg
• N YB E R G N uori mies vetää viim e i s e t henkäykset savukkeesta ja ottaa naul a k o s t a mukaansa m u s t a n pikkutakin. Taputtava yleisö ja savukone saattelevat juontajan studioon, jossa haastateltava odottaa valmiina. Ennen alkua ruudulle on lävähtänyt isolla fontilla juontajan mukaan annettu ohjelman nimi: NYBERG. ”Ai kauheeta.” Oliko kamalaa? ”Oli oli, aivan hirveää.” Toimittaja Arto Nyberg tuijottaa kannettavan tietokoneen näyttöä Helsingin Musiikkitalon kahvilassa. Musiikkitalossa kuvataan joka sunnuntai Nybergin nimeä kantavaa keskusteluohjelmaa. Vuonna 2004 Ylellä alkaneella ohjelmalla ei tosin juontajan ja tämän nimen lisäksi ole paljoakaan yhteistä juuri nähdyn arkistovideon kanssa. R uudulla pyörii vuonna 1992 kuvattu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksen esittelyvideo. Se päättyy noin viisi minuuttia kestävään osioon, jossa Nyberg haastattelee yliopiston silloista rehtoria Aino Sallista. Haastattelun aikana tapahtuu kaikenlaista kummaa. Se esimerkiksi keskeytyy alkuunsa, kun Nybergin povitaskusta löytyvä puhelin alkaa piristä. ”Eikun mä en oo täällä yksin. Voisitko sä soittaa… tai mä soitan vähän myöhemmin”, Nyberg vastaa puhelimeen. Haastattelukortteina toimivat Trivial Pursuit -kortit lentelevät minne sattuu. Viestintätieteisiin liittyvien kysymyksien lomassa ehditään tiedustella muitakin asioita. ”Minkä niminen on Tintin merikapteeniystävä?” ”Captain Haddock”, Sallinen vastaa aivan oikein. Välillä Nybergin kädet nykivät holtittomasti ilmaa. Onko kyseessä jonkinlainen talkshow-parodia? Siitä Nyberg ei tiedä, mutta muistelee, että temppuilun tavoitteena oli saada teräsnainen hymyilemään. ”Muistelen, että tämä liittyi johonkin puheviestinnän opetusmenetelmäkurssiin, jossa käsiteltiin viestin perillemenon häiriöitä.” ”Tässähän ei silmäkään värähdä. Aino Sallinen on ollut Suomen parhaita viestijöitä aina”, Nyberg sanoo. Ennen rehtorin virkaansa Sallinen toimi muun muassa juuri viestinnän laitoksen johtajana. Rehtorina hän jatkoi aina vuoteen 2012 saakka. Videon alussa tapahtuvaa tupakointia Nyberg ei tahdo ymmärtää. Hänen mukaansa polttaminen antaa vinkin siitä, että kohta tapahtuu jotakin siihen liittyvää. ”What’s the fucking point?” V uonna 1992 Nybergin opinnot Jyväskylän yliopistossa olivat jo loppupuolella. Vaikka eivät ne tavallaan koskaan virallisesti päättyneet. Maisterin paperit jäivät lopulta saamatta, kun työt Helsingissä kutsuivat kesällä 1992. ”-93 puolella koitin vielä käydä opiskelemassa, mutta ei siitä tullut mitään.” Nyberg aloitti puheviestinnän pääaineopinnot Jyväskylässä vuonna 1987. Myöhemmin toiseksi pääaineeksi tuli journalistiikka. Suoritettuja opintoviikkoja kertyi lopulta 129, mikä vastaa hieman yli 190 opintopistettä. ”Ei sieltä ihan tyhjätaskuna lähdetty”, Nyberg sanoo. Myöhemmin Nybergille selvisi, että hänellä olisi ollut pääaineoikeus myös suomen kielen opintoihin. 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Arto Nyberg
• ”Se tieto ei silloin kantautunut mulle asti. Sieltähän olisin voinut jopa valmistua.” Jyväskylän yliopistoa kohti Nybergin oli ohjannut nykyisin Kangasniemen kunnallislehteä päätoimittava Tero-Mikko Talaslahti, jonka kanssa Nyberg oli 80-luvun puolivälissä ollut samaan aikaan Alkio-opistossa. ”Se soitti mulle intin jälkeen, että tämmöinen olisi kuin puheviestintä, että lähde opiskelemaan sitä. Kysyin, että aijaa pääseeks sitä kautta toimittajaksi”, Nyberg sanoo. Talaslahti kertoo etsineensä pääsykoetta, johon ei tarvitsisi lukea kirjaa, ja päätyi itsekin hakemaan puheviestintään. Hänen kohdallaan opiskelupaikka ei Jyväskylästä tärpännyt, mutta Talaslahti ajatteli, että Nybergille koulutus saattaisi sopia. ”Artosta oli se nähtävissä. Siihen aikaan, jos soitettiin, niin ei silloin kuulumisia vaihdeltu, vaan piti olla asiaa”, Talaslahti sanoo. Talaslahti itse päätyi lopulta opiskelemaan tiedotusoppia Tampereen yliopistoon. O pintojen aikaan ”Jyväskylässä häärättiin kaikenlaista”. ”Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa ja Kekkonen ministeri vain. Tosin Kekkonen nyt oli kuollut jo siihen mennessä”, Nyberg mukailee Irwin Goodmanin kappaletta. Iso osa hääräämisestä keskittyi ylioppilastalo Ilokiveen, jossa Nyberg esimerkiksi soitti tiskijukkana musiikkia ja työskenteli talonmiehen tuuraajana. Hän oli ahkerasti mukana myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) kulttuurivaliokunnassa, joka järjesti erilaisia tapahtumia. ”Vanhojen opiskelijoiden illassa hinnoittelu meni niin, että mitä kauemmin olit ollut yliopistolla kirjoilla, niin sitä halvempi oli sisäänpääsymaksu”, Nyberg kertoo. Kulttuurivaliokunnassa Nyberg oli myös useampana vuotena mukana järjestämässä ensi vuonna 40 vuotta täyttävää Jyrock-festivaalia, omien muistikuviensa mukaan 3–4 kertaa. Jyrock oli se syy, joka Nybergin myös lopulta vei pois Jyväskylästä. Ylex:n edeltäjänä toimineen Radiomafian toimittaja Tero Liete oli Jyrock-viikonlopun perjantaina vuonna 1992 käynyt kehottamassa Nybergiä lähettämään työnäytteen Radiomafiaan. Hän oli siihen mennessä tehnyt sisältöä Radio Jyväskylälle ja Ylen Radio Keski-Suomelle. ”Sanoin, että jos tulet ja selvin päin kerrot tuon saman huomenna, niin sitten voin uskoa.” ”Se perhana tuli seuraavana päivänä selvinpäin sanomaan.” Myös Tero Liete muistaa tapahtuneen. ”Sanoiko se Arto kumpi meistä oli humalassa?” Liete kysyy. Lieteen mukaan Radiomafia etsi silloin aktiivisesti nuoria tekijöitä radioon. ”Tuskin on Artokaan sitä katunut, että lähti mukaan.” R adiomafiasta alkoi Nybergin yhä jatkuva työura Yleisradiossa. Se on pitänyt sisällään esimerkiksi Aamu-TV:n, A-Talkin ja musiikkiohjelma Hotelli Soinnun toimittamista ja juontamista. Vuodesta 2018 lähtien hän on tosin tehnyt töitä freelancerina. Sunnuntaisin suorana lähetyksenä lähetettävä keskusteluohjelma Arto Nyberg täytti keväällä 2024 jo 20 vuotta. Se on suomalaiselle asiaohjelmalle pitkä ikä. Työn lisäksi ohjelma on tuonut Nybergille myös kaksi parhaan televisioesiintyjän Venla-palkintoa vuosina 2006 ja 2007. Suurimman yleisön Arto Nyberg lienee 25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 NYBERG
• saanut vuonna 2006, kun Late Night with Conan O’ Brian -ohjelman Suomi-jaksossa näytettiin pätkä amerikkalaiskoomikko Conan O’Brienin Nybergin kanssa tekemästä haastattelusta. O’Brienin tapaan Nybergin kenties tunnetuin työ kantaa hänen omaa nimeään. Hänen mukaansa asiassa on kuitenkin yksi oleellinen ero. ”Conan on sen koko ohjelman tähti ja vieraat sen tähden koristeita. Meillä se menee toisin päin”, Nyberg pohtii. Anna-lehdelle vuonna 2022 antamassaan haastattelussa Nyberg sanoi, että ei enää antaisi ohjelmalle omaa nimeään. Minkään helppo tehtävä nimeäminen ei kuitenkaan ollut. Nybergin mukaan ohjelman tuottaja Liisa Akimoffilla on tallessa kaikki 300 nimiehdotusta. ”Ne oli kaikki saatanan huonoja”, Nyberg sanoo. Lopulta nimi päädyttiin pitämään ”niin simppelinä kuin voi”. S imppeli on myös ohjelman konsepti. Tuottaja-käsikirjoittaja Kari Kyrönseppä oli pyytänyt Nybergiä suunnittelemaan ohjelmaa, jota lähetettäisiin sunnuntai-iltaisin ennen TV-uutisia. Nyberg ja Akimoff aloittivat ideoinnin sulkemalla pois asioita, joita eivät ainakaan haluaisi sunnuntai-iltana katsoa. ”Eihän tänne jää mitään muuta kuin puhuvat päät!” Nyberg huudahtaa muistellessaan ideointiprosessia. Ensimmäinen jakso esitettiin Yle TV1:ssä maaliskuussa 2004. Arto Nybergissä juontaja ei heittele haastattelukortteja tai venkoile haastateltavan edessä. Jokaisessa tähän mennessä kuvatussa jaksossa on kolme vierasta, joita haastatellaan suunnilleen yhtä kauan. Vieraat tulevat studioon yksi kerrallaan, ja jäävät paikoilleen istumaan aina uuden haastateltavan saapuessa studioon. Brändiuudistuksia ei ole nähty tarpeellisiksi. Ohjelman tunnuskappaleena on jokaisessa jaksossa soinut sama Riku Mattilan sävellys ja aina kun vieras saapuu studioon, pärähtää ilmoille The Beatlesin kappaleen A Hard Day’s Night alkusointu. Kuvauspaikka on välissä vaihtunut Pasilan studiotalosta Musiikkitaloon, mutta muutoin jopa istuimet ovat pysyneet samoina. Ylellä maaliskuussa esitetyssä 20-vuotisjuhlalähetyksessä Nyberg tosin paljastaa näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliukselle, että ainakin juontajan tuoliin on jossakin vaiheessa vaihdettu tyyny. Usein haastatteluiden virikkeenä käytetään arkistomateriaalia tai laitetaan vieras sana-assosiaatiohaastatteluun. Lopuksi kolmen vieraan toivekappaleista valitaan yksi soitettavaksi. Tässä piilee myös suoran lähetyksen luonteeseen liittyvä käytännön hyöty. Lähetyksen pituuden määrittelee ohjelmakartta ja lopussa soitettavan kappaleen avulla lähetys on lähes joka kerta yhtä pitkä. ”Kerran on käynyt niin, että on loppunut aika kesken ja jäänyt kappale soittamatta.” Suoria esikuvia ohjelmalla ei ole, mutta myöhemmin huomattiin, että legendaarisen brittitoimittaja Michael Parkinsonin vuosia tekemässä Parkinson-keskusteluohjelmassa oli paljon samaa tyyliä. Erona on esimerkiksi se, että Arto Nybergissä ei ole studioyleisöä. Sekin on Nybergin mukaan tietoinen valinta. Ohjelma on jokaiselle katsojalle sama. Vieraat esiintyvät haastattelijalle ja kameroille, eivät studioyleisölle. 25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 NYBERG ''What’s the fucking point?''
• ”Vaikka jos Liisalta [Akimoff] kysytte, niin saattaa siihen budjettikin liittyä.” Yhden ison edun Nyberg tunnustaa oman nimensä käyttämisestä. ”Kun ohjelma on tämän niminen, niin sitä ei voi kukaan muu tehdä kuin minä.” N ybergin haastateltavana on vuosien aikana ollut niin monia suomalaisia julkisuuden henkilöitä, että olisi melkein helpompi miettiä kuka ohjelmassa ei ole käynyt. Juhlajaksossa mainitaan jaksojen määräksi yli 600, haastateltavia on ollut yli 1 500. Tekee herkästi mieli kysyä, kuka on ollut vieraista mieleenpainuvin tai kenet Nyberg vielä haluaisi saada ohjemaansa vieraaksi. ”Kaikki kysyvät aina samaa, enkä mä koskaan niitä kerro”, Nyberg toteaa ykskantaan. Hän ei halua laittaa vieraita eriarvoiseen asemaan. ”En mä mikään päänahkojen kerääjä ole.” Ohjelmaa ei tehdä toimittajaa itseään, vaan yleisöä varten. Siksi vastaus unelmavieraaksi on lopulta ”ajankohtaisimmat haastateltavat juuri seuraavana sunnuntaina”. Arto Nybergissä tempo on rauhallinen ja formaatti tuttu. Pyrkimys on ollut välttää katsojien shokeeraamista, koska se johtaisi lopulta siihen, että joka viikko olisi oltava aina vain pöyristyttävämpi. Tämä lopettaisi ohjelman ”alta aikayksikön”. ”Ideana ohjelmanteossa on saada katsojalle enemmän ahaakuin oho-elämys”, Nyberg sanoo. Välillä ohjelmaan halutaan myös ihmisiä, joita ei ole aiemmin telkkarissa nähty. Formaatin kannalta on myös tärkeää, että tunnelma studiossa on vapautunut ja rento. Tosin joskus on kysyttävä se epämiellyttäväkin kysymys. Vuonna 2008 Suomessa kohistiin poliitikkojen puutteellisista vaalirahailmoituksista vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Erityisesti huomiota herätti eri puolueiden ehdokkaille rahaa jakanut Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistys, jonka rahoittajiin kuului muun muassa liikemies Toivo Sukari. Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd) oli vuonna 2006 avaamassa Sukarin omistamaa kauppakeskus Ideapark Lempäälää. Nyberg kysyi Lipposelta ohjelmassaan, millainen suhde tällä on Sukariin. Lipponen vastasi sen olevan ”oikein hyvä” ja kertoo avanneensa poliittisella urallaan useita yritysten toimitiloja. Jatkokysymykseen omista rahoittajistaan Lipponen ei vastausta osannut antaa. Aktiiviset poliitikot ovatkin Nybergin mielestä vaikeimpia haastateltavia, koska he eivät saavu paikalle ihmisenä vaan puolue ja agenda edellä. ”Ihminen on kiinnostava ja loppujen lopuksi elämässä on kysymys siitä, että 27 26 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 ''Kun ei tiedä mitä tapahtuu, niin kaikkein vähiten tässä voi yksilö haaveilla yhtään mitään''
• ”Ei nyt ihan tuu tippa linssiin, mutta ei ole kaukanakaan.” Nybergin mukaan opiskeluajoissa oli vapauden ja aikuiseksi kasvamisen tuntua. ”Enhän mä saanut Jyväskylästä mukaani kuin ainoastaan elämänkumppanin, eli nykyisen vaimoni, ammatin ja läjän kavereita, jotka vieläkin vastaa kyllä puhelimeen, jos niille soittaa.” ? vaihdetaan ajatuksia toisten ihmisten kanssa. Tämä on perushumanismia.” U nelmahaastateltavaa Nybergistä ei irti saa, mutta onko hänellä muita unelmia? ”Ammatilliset unelmat taitaa olla, että saisi tehdä mahdollisimman pitkään”, Nyberg vastaa. Se ei ole itsestäänselvyys, vaikka olisikin palkittu ja vuosikymmenien ajan TV:ssä esiintynyt ruutukasvo. ”Mediakenttä on ihan helvetinmoisessa murroksessa. Miten käy Ylen rahoituksen ja Maikkarin.” ”Kun ei tiedä mitä tapahtuu, niin kaikkein vähiten tässä voi yksilö haaveilla yhtään mitään”, Nyberg pohtii. Ja sattumaa elämä pitkälti onkin. Nuorena Nyberg kertoo ihailleensa esimerkiksi Ylen entistä Lontoon kirjeenvaihtajaa Erkki Toivasta ja haaveilleensa pääsevänsä itse joskus Lontoon kirjeenvaihtajaksi. Sitten hän sai tutustua Toivaseen. ”Tajusin, että eihän tästä tule yhtään mitään, kun se on niin hemmetin hyvä”, Nyberg toteaa. Mutta millainen on Arto Nyberg toimittajaroolin ulkopuolella? Siihen liittyy paljon edellä mainittu Lontoo ja Englanti, joissa hän vierailee usein. Syitä on kaksi: populaarimusiikki ja jalkapallo, joissa molemmissa Lontoo on ”Länsi-Euroopan pääkaupunki”. Nykyisin hän käy jalkapallon lisäksi katsomassa myös Lontoossa opiskelevaa poikaansa. Suosikkijoukkue tosin pelaa punaisissa paidoissa ja pitää kotiaan Liverpoolissa. Musiikin osalta kirjaston ja jalkapallokentän välissä eläneeseen viialalaiseen nuoreen mieheen tekivät vaikutuksen brittiläiset punkbändit kuten Sex Pistols ja samaan aikaan Suomessa läpi lyöneet Pelle Miljoona ja Sehr Schnell. P elle Miljoona oli sattumalta esiintymässä myös Ilokivellä järjestetyssä vuoden 1992 Jyrockissa, kun Nybergille väläytettiin ideaa työpaikasta Radiomafiassa. ”Miksi sanot Ilokivellä, etkä Ilokivessä?” Nyberg kysyy. Asiallinen huomautus haastateltavalta. Tässä asiassa nuoriso saattaa olla pilalla. On eriasia olla kusessa kuin kusella, jatketaan. ”Kaikki tapahtui ylioppilastalossa.” Nyberg sanoo ajallaan Jyväskylässä olleen hänelle ratkaiseva merkitys. ”Niin kuin joku Aino Sallinen, jonka kanssa olen muutenkin saanut olla tekemisissä, niin se esimerkki minkä sieltä sain, on ollut todella vaikuttava”, Nyberg sanoo ja nyökkää kannettavan suuntaan. 27 26 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 NYBERG
• Teksti Fanni Helenius Kuvat Mikko Kuparinen 29 28 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Kulttuuriravintola Ylä-Ruthilla on hikistä ja ahdasta. Se kuuluu asiaan, sillä nyt on perjantai ja pubissa pauhaa Jytä ja iskelmä. Jylkkäri lähti selvittämään mikä saa jytäkansan palaamaan Arttu Seppäsen suomidiskoklubille kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Yläkaupungin herkku
• J y tä ä ja i sk e lm ää H ikistä ja a h d a s t a . Jos haluaa p u h u a , t ä y t y y huutaa. Jos haluaa juotavaa, on tiskille tunkeuduttava tanssivien ihmisryppäiden läpi. Huhtikuisessa perjantai-illassa kulttuuriravintola Ylä-Ruthilla soi jytä ja iskelmä. Ahtaus kuuluu konseptiin. Hikinen juottola menneiltä vuosilta on osa tapahtuman viehätystä. Samat naamat palaavat paikalle tanssimaan samat iskusävelmät, uudestaan ja uudestaan. Jotkut kuukausittain. Kun Huone 105 pyörii levylautaselta kaiuttimiin joskus keskiyön jälkeen, huutaa jytän tahtia askeltava yleisö sanoja musiikin mukana kappaleen alusta loppuun saakka. Tunnelma on katossa ja niin on Arttu Seppänenkin, Jytää ja iskelmää -klubin isä. Kikka vaikuttaa olevan vuonna 2024 yhä sen verran kuumaa kamaa, että tiskijukan virkaa toimittava Seppänen katsoo sopivaksi heittäytyä hyvin lämmitellyn yleisön käsien varaan surffaamaan. Nyt soi jo viimeinen biisi. Jää meille huone sataviisi. N eljä tuntia aikaisemmin Jyväskylän Kirkkopuiston laidalla sijaitsevassa kerrostalossa on käynnissä jytäetkot. Kerrostaloasunnon oven avaa valkoiseen kauluspaitaan ja kaulalle sidottuun silkkihuiviin sonnustautunut Tatu Malm. Eteisen tasoilla lojuu kasa Libero-lehtiä ja “sponsored by Kela” -pinssejä. “Tervetuloa! Voin antaa teille house tourin.” Retrokalustein maustettu kaksio on esitelty nopeasti. Kierros päättyy olohuoneeseen, jonne sohvalla, tuoleilla ja lattialla istuvat vieraat ovat muodostaneet tiiviin ringin. Suurin osa heistä opiskelee yliopistossa. Taidehistoriaa, filosofiaa, psykologiaa, sosiologiaa ja sosiaalityötä. Taustamusiikki soi levysoittimesta. Ensiksi on vuorossa Grease elokuvan ääniraita, jonka jälkeen asunnossa kaikuvat Syksyn sävelet vuodelta 1980. Monet etkoilijoista ovat niitä ihmisiä, jotka käyvät Jytässä, jos ei nyt ihan joka kuukausi niin ainakin useamman kerran vuodessa. Miksi? Siitä esitetään yhteneviä mielipiteitä: hyvät ja tyhmät biisit, ahtaus ja kappaleet, jotka voi kuulla vain Jytässä. “Ja kaikki Jyväskylän coolit ihmiset on siellä”, toteaa Malm. 29 28 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Yläkaupungin herkku
• J ytää ja Iskelmää -klubi on tanssitapahtuma, jonka suunnittelee, luo ja toteuttaa iltojen dj:nä toimiva Seppänen. Hän ei pidä asioiden määrittelystä, mutta onnistuu silti antamaan Jytälle osuvan luonnehdinnan. “Se on tällainen yläkaupungin herkku. Maan kuumin suomidisko-klubi. Jos sen sanoisi polleasti.” Ensimmäinen Jytää ja iskelmää -klubi järjestettiin Jyväskylässä Ylä-Ruthilla seitsemän vuotta sitten. Oli loppiainen ja vuosi 2017. Seppänen oli pyöritellyt jo usean vuoden ajan mielessään ajatusta illasta, jossa soitettaisiin suomalaista iskelmää. “Olen järjestänyt dj-klubeja aina sen pohjalta, että millaiseen tapahtumaan haluaisin itse mennä. Sitten vilkaisee levyhyllyä ja tajuaa, että täällähän on ihan helvetisti levyjä." Toteutus oli kiinni vain muutamasta asiasta kuten tilan järjestämisestä. Dj:n hommat, esiintyminen ja luova työ olivat Seppäselle kaikki jo ennestään tuttuja. Lopulta Jytästä ja iskelmästä muodostui isompi ja suositumpi tanssitapahtuma, kuin mitä Seppänen olisi alun perin osannut kuvitella. E tkoilla pohditaan, mitkä ovat Jytässä soivista biiseistä parhaat. Asukkaiden vinyylien toistaiseksi kapeahko tarjonta ei enää kelpaa. Suosikit täytyy saada soimaan Spotifysta. “Mun mielestä Kirjoita postikorttiin on ultimaattisesti paras. Ja Muskan biisit ylipäätään,” toteaa Liina Korkiamäki. Hyvinä jytäbiiseinä nimetään myös Taiskan Systeemi, Jokke Seppälän Lauantaiyö ja Grand Merlinin Rautalampi. Perästä seuraa lista inhokkeja. “Mä en tykkää yhtään siitä biisistä, jossa se Meeri menee sinne onkimaan. Hei hei Meeri. Mä menen kalaa onkimaan“, Korkiamäki tapailee muille laulun sanoja. Paikalla on myös kyseisen Anki, Bosse & Robert –trion kappaleen Kalastajan Blues faneja. J ytäbiiseille ei ole mitään varsinaisia standardeja. Valintakriteerinä toimii Seppäsen oma intuitio. “Se on ihana tunne, jos löytää jonkin uuden täysin kaistapäisen kappaleen.” Menneiltä vuosikymmeniltä kootun settilistan Seppänen on metsästänyt pääasiassa kirpputoreilta. Kappaleissa soi maailma, jota ei enää ole olemassa. Seppästä itseään kiehtovat eniten kaikki “oudot ja obskuurit” musiikkilöydöt. Hän on huomannut, että ne uppoavat myös yleisöön. “On ollut hauska huomata, että jengi on alkanut toivomaan niitä tosi outoja biisejä ja osaa ne sanatkin ulkoa. Se on hellyyttävää.” “Vielä hellyyttävämpää olisi, jos ne tyypit, jotka ovat biisejä tehneet, olisivat elossa ja näkisivät, kuinka jengi fiilaa heidän musiikkiaan”, Seppänen jatkaa. Osa Jytän ja iskelmän vetovoimasta tulee siitä, ettei kappaleita välttämättä ole saatavilla helposti missään tapahtuman ulkopuolella. Kaikkea ei ole ladattu verkkoon tai striimauspalveluihin. Ne täytyy tulla kuulemaan klubille. J ytä alkaa soida Ylä-Ruthilla kello kymmeneltä illalla. Kerrostalokaksiossa on syntynyt erimielisyyksiä siitä, olisiko paikalle syytä lähteä heti kymmeneksi vai vasta myöhemmin. Jos lähtöä viivästyttää liikaa, on todennäköistä, että ovelle on ehtinyt muodostua jono. Röökitauolle on joka tapauksessa aikaa. Silloin 12 ihmisestä asuntoon jää neljä. Loput astelevat ulos huhtikuiseen lumisateeseen. Sisällä alkaa keskustelu siitä, muistuttaako psykologian opiskelija humanistia vai ei. Tervakeuhkojen palattua ehdotetaan ohjelmanumeroa: dramaattinen seksitarina. Ehdotus ei saa tulta alleen. Jotain seksiä porukka tuntuu kuitenkin kaipaavan. Jytät vaihdetaan hetkeksi Dario Von Sluttyyn. Tanskalaisartistin Pisk Mig Hårdt!!! -kappaleeseen sovitetun juomapelin aikana alkoholittomat ja alkoholilliset juomat kumotaan tyhjiksi. Ihmiset rappukäytävään ja rappukäytävästä kohti yläkaupunkia. Y lä-Ruth on pieni pubi yliopiston kirjasto Lähteen vieressä. Rakennuksessa on muovilla katettu terassi, kivestä muurattu tiski, kaarevat loossit ja kabinetti. Sisälle mahtuu samanaikaisesti noin sata henkeä. Jytää ja iskelmää ei ole ainoastaan musiikkia. Se on Seppäselle myös tarkka esteettinen luomus, jossa hän on värittänyt uudelleen ehkä vähän ryönäisen keskiolutbaarin. “Rakastan vanhoja keskiolutbaareja. Ennen Jytän aloittamista luin paljon vanhan bändikaverini M.A. Nummisen Baarien mies -kirjaa, jossa käydään 1980-luvulla persoonallisissa kuppiloissa. Lisäksi katsoin paljon Aki Kaurismäen elokuvia. Näiden estetiikka viehättää ja on vaikuttanut klubiin paljon.” Estetiikka on Seppäselle tärkeä osa onnistunutta Jytä-iltaa. Lokaatio ei voi olla mikä tahansa yökerho. “Paikan pitää olla sellainen, että olen tyytyväinen iltaan monilla tasoilla. Olen jättänyt monet keikat tekemättä siksi, ettei 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 JYTÄÄ JA ISKELMÄÄ ''SITTEN ALKOI VITUTTAA''
• paikka ole tuntunut sopivalta.” Vaikka kysyntää Jytälle riittää ympäri Suomen, dj ei ole halunnut luopua perinteistä: Ylä-Ruth pysyy kuppilana, jossa Jytää ja iskelmää soi joka kuukausi kesäaikaa lukuun ottamatta. “Tavallaanhan siinä ei ole mitään järkeä. Paperilla Ruth on dj-keikalle erittäin epäsopiva paikka, jossa on keskellä baaria vanha takkapaikka, mutta juuri siksi se on loistava ja persoonallinen.” S itä mukaan, kun tanssilattia täyttyy, lämpö Ylä-Ruthilla nousee. Eturivin tosijytääjien t-paitoihin muodostuu hikiläikkiä. Myös dj:n pitkähihainen Ylä-Ruth-haalari vaihtuu nopeasti mikromittaisiin urheilusortseihin ja Hanna Partasen Kalakukkoleipomo –paitaan. Paita on hankittu Seppäsen kotikulmilta Kuopiosta, ja sortsit olivat kai veljen vanhat pelisortsit. Osa jytääjistä on päättänyt aloittaa illan turvallisesti tanssilattian laitamilta. Sohvalla viiden hengen ryhmässä istuu Orsi Tuba. Hän asuu Ylä-Ruthia vastapäätä ja eksyi ensi kertaa Jytään yli kaksi vuotta takaperin. Tuba on muuttanut Unkarista Suomeen opiskelemaan. Klubilla soivat käännösiskelmät ovat tuttuja, vaikka sanoista hän ei kunnolla saisikaan selvää. “On todella kivaa olla täällä, koska tuntuu, että kuulun tähän yhteisöön.” Samoilla linjoilla on myös pelikoneeseen nojaileva Johannes Parkkinen. “Silloin kun Käärijä oli Euroviisuissa, se oli meitsin eka Jytä. Sen jälkeen on ollut vaan pelkkää meininkiä. Varmasti yksi Jyväskylän parhaimpia tapahtumia.” Tyhjentävän vastauksensa jälkeen Parkkinen antaa vielä tunnustusta illan isännälle. “Kaikki saavat olla täällä aika smuutisti ja iisisti. Arttu luo tänne tosi hyvää ilmapiiriä.” Y hdentoista jälkeen ovella on baarirakennuksen mittainen jono. Taivaalta jatkuvalla syötöllä tippuva vetinen lumi ei tunnu haittaavan sisään pyrkiviä ihmisiä. Seppäsen päätös järjestää Jytää ja Iskelmää Ylä-Ruthilla on ollut pubille onnekas sattuma. Sana valtavirrasta poikkeavasta tanssitapahtumasta, jossa soitetaan suomalaista iskelmää, kiiri Jyväskylässä nopeasti eteenpäin jo ensimmäisten Jytä-iltojen jälkeen. Ylä-Ruthin ravintolapäällikkö ja Seppäsen pitkäaikainen ystävä Jarno Sauri sai kertomansa mukaan vastata Jytän ensimmäisinä vuosina kummasteleviin kysymyksiin siitä, mitä paikallisessa baarissa on oikein meneillään. “Oli tullut yön aikana viestejä, mitä helvettiä siellä Ylä-Ruthilla tapahtuu, kun sinne on sadan metrin jono iltakymmenestä aamuneljään saakka.” Seppäsen dj-setti onnistuu vetämään pubin ilta toisensa jälkeen täyteen ihmisiä. Pitkään ravintolapäällikkönä toimineesta Saurista se on ainutlaatuista. V aikka Jytään on saapunut kirjava joukko ihmisiä, suurimman osan baarin pinta-alasta täyttävät parikymppiset nuoret. Klubi on suosittu erityisesti opiskelijapiireissä. Seppänen on alusta asti halunnut, että Ylä-Ruthin tapahtumaan on vapaa pääsy. Iskelmä ja sen tahtiin tanssiminen kuuluu koko kansalle, vaikka kukkarossa olisi Uuden-Seelannin Wellingtoniin asti ulottuva reikä. ? Tatu Malmin (kesk.) jytäetkoilla pohdittiin mihin aikaan Ylä-Ruthille olisi hyvä suunnata, jotta vättäisi ulkona odottamisen. ? Eikä syyttä. Pitkän matkaa kadun puolelle ulottuva jono on Ruthin edessä tuttu näky jytäiltoina. ? Johannes Parkkisen mukaan meno Jytässä on "pelkkää meininkiä". DjSeppäsen aikaansaama ilmapiiri saa myös kiitosta. 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 JYTÄÄ JA ISKELMÄÄ ''SITTEN ALKOI VITUTTAA''
• Narikkaa ei ole. Takin voi sulloa johonkin vapaaseen nurkkaan. Jytää ja iskelmää on Ylä-Ruthille Saurin mukaan kuitenkin melko tuottoisa tapahtuma. Lippumyynnin sijaan tuotot tulevat lähinnä juomapuolelta. “Toki Arttu tietää myös arvonsa. Ei se tässä talkootöinä käy ja tuskin käy muuallakaan.” Nykyään Seppänen tekee Jytää ja iskelmää nimellä dj-keikkoja ympäri Suomen aina Sodankylästä Helsinkiin. Hän on soittanut festareilla, yökerhoissa ja yksityistilaisuuksissa. Kuluvan vuoden huhtikuussa Jytää ja iskelmää kuultiin muun muassa legendaarisella Tavastia-klubilla. “Kyllä se harmittaisi, jos Jytä täältä lähtisi. Pystyisihän se täyttämään isommankin paikan.”, toteaa Sauri. A amun pikkutunnit lähestyvät ja tunnelma on intiimi. Seppäsen välispiikit ovat muuttuneet psykedeelisiksi. Dj alustaa kappaleita puhumalla happopäisistä puutarhatontuista ja Rodoksella hotellin vessassa hyräilevästä Meiju Suvaksesta. Juonnot menevät hyvin yksiin Seppäsen huumorintajun kanssa, jota hän kuvailee surrealistiseksi. Jytää ja iskelmää on Seppäsestä itsestään syntyvä performanssi. “Ei minun tarvitse siellä liioitella tai ottaa mitään roolia. Se tulee minulta täysin luonnostaan. Ei siinä ole oikein mitään harkittua.” Baarin puisille pöydille asetettujen levysoitinten takana häärivän Seppäsen vilpitön olemus siirtyy myös yleisöön. Ihmiset näyttävät tanssiessaan vapautuneilta. Kukaan ei välitä liikoja ympäristöstään. S eppäselle Jytän ja iskelmän tarkoitus on herättää nykyhetkessä eloon jotain jo kauan sitten menetettyä. Siinä hän onnistuu. Vastaavaa tunnelmaa on vaikea löytää miltään muulta klubilta. Viimeisten biisien joukossa soi Taiskan Mombasa. Yhteislauluun sopivissa sanoissa on haikeaa lähdön tunnelmaa. Seppänen tietää täsmälleen missä kappaleen kohdissa musiikin äänenvoimakkuuden voi liu’uttaa alas ja antaa yleisön esiintyä. Kolmen aikoihin yöllä Jytä on ohi. Dj kiittää kävijöitä. Iskelmähiellä lakattu baarin tanssilattia tyhjenee nopeasti. Seppänen on iltaansa tyytyväinen. Hänen asteikossaan se menee heittämällä Jytä-iltojen parhaimmistoon. Arvosana olisi ehkä 9/10. ? 32 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 jYTÄÄ JA ISKELMÄÄ
• 33 T I E T OV IS A M iten hyvin tunnet tuoreen Jyväskylän ylioppilaslehden? Haluatko treenata bubivisaa varten tai päästä pätemään tiedoillasi? Tässä sinulle tietovisa. 1. Miksi Jyrock-festivaalille piti tänä vuonna hakea yhdistelmäanniskelulupaa? a) tapahtuman ajankohta muuttui keväästä syksyyn b) yläkerran ravintolatoiminta siirtyi Semmalle c) festivaalialue laajeni ulkotiloihin 2. Kuka tekee päätöksen Jyyn toiminnanjohtajan valinnasta? a) Edustajisto b) Hallitus c) Rekrytointiryhmä 3. Missä elokuvassa Mel Gibson on ensimmäisen kerran ohjaamisen lisäksi toiminut sekä käsikirjoittajana että tuottajana? a) Braveheart b) The Passion of the Christ c) Hacksaw Ridge 4. Mikä oli Arshad Nadeemin heittämä olympiaennätys miesten keihään finaalissa? a) 94,57 metriä b) 91,85 metriä c) 92,97 metriä 5. Mihin vuoteen asti Aino Sallinen toimi Jyväskylän yliopiston rehtorina? a) 2006 b) 2012 c) 2004 6. Minä vuonna oli ensimmäinen Jytää ja iskelmää -klubi? a) 2016 b) 2017 c) 2018 7. Missä kesäolympialaisissa Suomi on saavuttanut eniten mitaleja? a) 1912 b) 1920 c) 1924 8. Monenneksi Heili Sirviö sijoittui olympiaskeittauksessa? a) neljänneksi b) viidenneksi c) kuudenneksi 9. Mitä näistä radiokanavista pidetään Radiomafian seuraajana? a) Kaupunkiradio b) HitMix c) YleX 10. Mikä oli Arto Nybergin pääaine Jyväskylän yliopistossa, kun hän aloitti opiskelunsa vuonna 1987? a) suomen kieli b) puheviestintä c) journalistiikka 11. Minä vuonna Jyväskylän yliopisto julistautui savuttomaksi? a) 2014 b) 2011 c) 2010 12. Mikä kolmikko näyttelee elokuvassa Kinds of Kindness ? a) Emma Stone, Willem Dafoe, Jesse Plemons b) Emma Watson, Tom Hanks, Jesse Plemons c) Nicole Kidman, Willem Dafoe, Jesse Plemons 13. Minkä merkkinen oli punainen auto, joka vaurioitui pahasti Laakson sairaalan työmaalla tapahtuneen räjähdyksen johdosta? a) BMW b) Nissan c) Toyota 14. Kuka on demokraattien varapresidenttiehdokas Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa? a) Mark Kelly b) Robert F. Kennedy Jr. c) Tim Walz Jylkkärivisa 15. Montako hyvinvointialuetta Suomessa on? a) 17 b) 21 c) 24 16. Kuka on 17. elokuuta Blockfestien lauantain viimeinen esiintyjä? a) Meek Mill b) Chief Keef c) 21 Savage 17. Kuka arkkitehti on suunnitellut Jyväskylän ortodoksisen seurakunnan Kristuksen ylösnousemuksen kirkon? a) Toivo Paatela b) Jussi Paatela c) Elsi Borg 18. Kuka oli Suomen ensimmäinen Haluatko miljonääriksi? -juontaja? a) Ville Klinga b) Kari Salmelainen c) Lasse Lehtinen 19. Missä Friedrich von Hayek on syntynyt? a) Wienissä b) Cambridgessa c) Freiburgissa Oik eat vas tau kse t: 1. b 2. a 3. b 4. c 5. b 6. b 7. c 8. b 9. c 10. b 11. c 12. a 13. c 14. c 15. b 16. c 17. a 18. c 19. a
• 35 KULTTUURI 34 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 KU LT TU U R I S uomen pitkäikäisimpiin lukeutuva sisäfestivaali Jyrock tulee taas. Jyrock järjestetään ylioppilastalo Ilokivessä 27. –28. syyskuuta. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) tapahtumatuottaja Suvi Liukkonen on tyytyväinen järjestelyjen etenemiseen. Tänä vuonna prosessin alkuun toi pientä jännitystä kahden kerroksen anniskelualueiden yhdistelmäluvan hakeminen. Lupaa jouduttiin hakemaan, koska Jyy myi yläkerran ravintolatoiminnan Semmalle vuoden vaihteessa. Anniskeluviranomainen kuitenkin näytti vihreää valoa ja asia saatiin järjestymään. Tänä vuonna opiskelijat saivat osallistua uudella tavalla esiintyjien valintaan kuunteluiltamien muodossa. Lisäksi työryhmässä on mukana opiskelijoita, ja koko festivaalin graafinen ilme on opiskelijan suunnittelema. Silti lisävoimaa tarvitaan yhä. Pian aukeaa Jyrockin talkoohaku. ”Pystyttiin jälleen kerran luottamaan opiskelijoiden voimaan”, Liukkonen sanoo. Hänen mukaansa lippuja on mennyt jo mukavasti ja tahti tulee varmasti vielä vilkastumaan. Hinnoistakin on tullut hyvää palautetta. Opiskelijat ovat tapahtuman pääkohderyhmä, joten Liukkonen on iloinen että, erityisesti he ovat aktivoituneet lippukaupoilla. JYROCK JÄRJESTETÄÄN nyt toista kertaa syksyllä. Aiemmin festivaali ajoittui keväälle. Liukkosen mukaan yksi muutoksen hyvistä puolista on se, että opiskelijat saadaan liikkeelle syksyllä, samalla Jyy pääsee kiinni myös uusiin opiskelijoihin heti lukuvuoden alussa. Uutena elementtinä festareille tulee kahden kerroksen monipuolinen taidenäyttely. ”Jyrock on tunnettu siitä, että rikotaan genrerajoja, eikä vihkiydytä pelkästään yhteen musiikkilajiin”, Liukkonen luonnehtii festivaalin artistikattausta. PERJANTAINA ESIINTYVÄ jyväskyläläisartisti Sonia on tulossa kotikaupungin festareille ”hiton hyvillä” fiiliksillä. ”Rakastan tehä keikkoja Jyväskylässä. Itseasiassa Ilokivellä on ollut mun eka keikka ikinä Sonia-nimen alla, aika legendaarista! Sen takii Ilokivellä on tärkee paikka mun sydämessä.” Jyrockin suhteen vaihtoehtopoppia esittävällä Sonialla ei ole muita odotuksia kuin se, että tulee olemaan hauskaa. ”Mahtavaa tulla Jyrockiin! En oo ikinä ollu kuuntelemassa, puhumattakaan esiintymisestä, joten kiva olo tulla sinne. Olen innoissani!” Perjantaina esiintyy myös räväkkä rokkiremmi Kissa. Kissan Günter Kivioja voi käsi sydämellä sanoa, että Jyväskylä on ottanut yhtyeen aina hyvin vastaan. Kissa on viimeksi soittanut Ilokivellä koronakeväänä 2021 striimikeikan. Vaikka yleisö tekeekin puolet tilasta, Ilokivi vaikutti hyvältä keikkamestalta, Kivioja vakuuttaa. ”Odottavin fiiliksin olen. Tänä kesänä on ollut vähemmän keikkoja – laatu korvaa määrän, eli uskallan väittää, että ollaan hyvässä vedossa. En malta odottaa.” Perjantain muut esiintyjät ovat omintakeinen poprokkari Rebekka Holi , dream pop -maisemia luova elektroduo Babel, uusvanhaa iskelmää modernilla otteella tekevä Sonja Selene ja tanssittavaa elektropoppia loihtiva ELLAZOFIA. TEKSTI: VALENTIN VÄNSKÄ KUVAT: JOONA KURRONEN, FRANS NYBACKA, JENNY TALLBERG Vielä kerran Jyrock, ehkä toisenkin Ylioppilaskunta ottaa perinteisen sisäfestivaalin järjestettäväkseen toiseksi viimeistä kertaa. KOKEELLISEN elektronisen musiikin artisti Ahti Kulo on saapumassa Jyrockiin innokkain mielin. Keväällä Yläkaupungin yössä esiintynyt Kulo kehuu Jyrockin artistitarjontaa. ”Oon kyllä haipeissa näistä festareista, en pelkästään esiintyjänä vaan myös kuulijana, aion varmasti fiilistellä ja kuunnella muiden esityksiä” Kulon lisäksi lauantain musakattauksesta vastaavat happoteknoyhtye Business City, kitaravetoinen poprockartisti Jaakko Kulta, soundillisesti laidasta laitaan seilaava psykedeliapopyhtye Pambikallio, palkintoja ja ehdokkuuksia nappaillut laulaja-lauluntekijä Sepikka, riehakas rock-tulokas Lala Salama sekä äänirunoteoksia kutovat Näkymättömät. ”Hienoa että porukka on vielä pitkän festivaalikesän jälkeenkin innokkaana tulossa Jyrockiin. Kentältä on kuulunut hyvää palautetta ohjelmistosta sekä taidenäyttelystä,” tapahtumatuottaja Liukkonen summaa. Jyrock nähdään tänä syksynä toiseksi viimeistä kertaa ylioppilaskunnan järjestämänä. Jyyn edustajisto päätti keväällä luopua festivaalin järjestämisestä. Näillä näkymin Jyy järjestää Jyrockin viimeisen kerran vuonna 2025, joka on myös festarin 40-vuotisjuhlavuosi. ? Jyrock Ilokiven ylioppilastalolla 27.–28. syyskuuta. Kissa. A h t i K u l o . S o n i a .
• 35 KULTTUURI Kinds of Kindness Yorgos Lanthimos. Komedia, draama K16. 164 min. Ensi-ilta. 5.7.2024. 2,5/5. Yorgos Lanthimosin tuorein elokuva Kinds of Kindness ilmestyi onnekkaaseen aikaan. Lanthimosin aiempi ohjaus, pitkän jälkituotantoprosessin takia vasta viime talvena julkaistu Poor Things ja sen menestys olivat tuoreessa muistissa. Tämä on saattanut houkutella uutuudelle yleisöä, jota keskinkertainen välityö ei muuten olisi saanut. Kinds of Kindness on kolmesta toisiinsa suoraan liittymättömästä episodista koostuva kokonaisuus, jossa eri hahmoja esittävät samat näyttelijät. Lanthimosin aiempia elokuvia nähneille ei tule yllätyksenä, että episodeja kurovat yhteen myös seksi ja seksuaalisuus, vallankäyttö sekä makaaberin vinksahtanut yleistunnelma. Lähin verrokki tulee yllättäen mieleen kotimaasta: Aleksi Salmenperä ohjasi samankaltaisista aineksista räävittömän Häiriötekijä-komedian (2015), joka perustui Jani Volasen – toisen häiriintyneisyyden mestarin – samannimiseen näytelmään (2013). Lanthimos ymmärtää Salmenperän ja Volasen tapaan ahdistuksessa piilevää huumoria. Jonkun muun elämän sijoiltaan nytkäyttävän tragedian taustalla on usein tapahtumasarja, jonka omituisuus ja surkuhupaisuus näyttää ulkopuolelta varsin hauskalta. Lanthimos osaa jälleen korostaa myös tällaisten hetkien visuaalista häiritsevyyttä. Ruhjoutuneet ihmisruumiit ja houremaiset näyt hyppäävät vakiokuvaaja Robbie Ryanin kamerajäljessä silmille tavalla, joka rikkoo sliipatusti liikkuvan tyylittelyn. Lähes kolmituntiseen elokuvaan näitä hetkiä on saatu mahtumaan kuitenkin harmillisen vähän. Kaikki episodit tuntuvat lopulta pitkiltä, viimeistelemättömiltä kokeiluilta, jotka eivät keskustele keskenään. Poor Thingsissäkin ihastuttaneet Emma Stone ja Willem Dafoe sekä kolmas keskeinen kasvo, viime vuosina roolista toiseen vakuuttanut Jesse Plemons onnistuvat pitämään mielenkiintoa yllä, mutta käsikirjoitus tarjoaa näyttelijöille harmillisen vähän mahdollisuuksia loistaa. ? NIKLAS PELKONEN Kaksoisolento Naomi Klein. Into. 2024. 400 s. Toimittaja ja aktivisti Naomi Klein on yli vuosikymmenen sekoitettu kirjailijana ja salaliittoteoreetikkona tunnettuun Naomi Wolfiin. Toistuva sekoittuminen saa Kleinin kiinnostumaan toisesta Naomista ja hänen elämästään. Miten ihminen ajautuu liberaalista feminististä äärioikeiston kanssa kaveeraavaksi koronakriitikoksi? Mikä saa ihmiset muodostamaan radikaalisti toisistaan poikkeavia näkemyksiä todellisuudesta? Mitä kulttuurisia ja poliittisia ulottuvuuksia kaksoisolennon hahmoon kytkeytyy ja mitä tämä hahmo kertoo ajastamme? Näihin kysymyksiin Klein etsii vastausta teoksessaan Kaksoisolento käyttäen toisen Naomin elämää ja toimintaa ponnahduslautana. Klein kuljettaa lukijan moninaisten teemojen pariin. Käsittelyyn pääsevät muun muassa fasismi, kolonialismi, eugeniikka, teknologiayritysten kasvanut valta, bränditalous sekä erityisesti korona, joka rikkoi perinteisiä poliittisia jakoja saattamalla äärioikeiston ja uushenkiset liberaalit toistensa luo. Yksi Kleinin keskeisistä oivalluksista teoksessa on, että salaliittoteoriat tavoittavat valheellisuudestaan huolimatta oikeita pelkoja ja huolia, joita ihmiset kantavat mukanaan. Ihmisillä on täysin oikeutettuja syitä suhtautua epäileväisesti teknologiayrityksiin tai lääkefirmoihin, vaikka teoriat koronapasseista ja –rokotteista olivatkin valheellisia. Klein myös huomauttaa teoksessaan, että maailmassa on olemassa aivan oikeita salaliittoja. CIA on järjestänyt lukuisia vallankaappauksia edistäessään yhdysvaltalaisen kapitalismin etuja. Exxon on levittänyt misinformaatiota ilmastonmuutoksesta ja Volkswagen huijannut päästökokeissa. Oikeita salaliittoja siis löytyy, mutta ne selittyvät yhteiskunnallisten rakenteiden kautta. Kaksoisolento on äärimmäisen ajankohtainen kirja, joka auttaa ymmärtämään maailmaa, jossa elämme paremmin. Se on sisällöltään epämukava ja herättää lukijan esittämään vaikeita kysymyksiä itsestään. Kaikki tämä kuitenkin vain puhuu teokseen tarttumisen puolesta. ? VILLE MÄKI KUVAT: sE ARCHLIGHT PICTUREs, Jon PACK, oTAVA 34 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24
• 36 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 Homo economicus – yrityksen personi kaatio ”T šekin kielen sana robota tarkoittaa ‘kurjaa raatamista’”, kerrotaan Martin Parkerin teoksessa Kaadetaan kauppakorkea. Tämä on yksi niistä talouspoliittisista teoksista, joihin kandidaattivuosinani hurahdin, sillä kirjoitin kandidaatintutkielmani uusliberalismista. Opinnäytteeni oli kuitenkin pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Työni on karu kertomus siitä, kuinka yksilö samaistetaan laskelmoivaksi ja persoonattomaksi yrittäjäidentiteetiksi uusliberalistisessa yhteiskunnassa. UUSLIBERALISMILLA tarkoitetaan aatesuuntausta, joka tulkitsee yhteiskuntaa markkinoiden, kilpailukyvyn, tehokkuuden ja vapauden välityksellä. Se on talouspoliittinen oppi, joka on saanut alkunsa itävaltalaisesta talousteoriasta toisen maailmansodan aikana. Friedrich von Hayek, itävaltalainen taloustieteilijä ja vapaiden markkinoiden tunnetuin puolestapuhuja, uskoi että vapaat markkinat tarjoavat parhaimman suojan totalitarismia vastaan ja tuomitsi kaikenlaisen kollektivistisen toiminnan. Tämä argumentti ilmaistaan hänen kuuluisimmassa teoksessaan Tie orjuuteen (1944), jonka mukaan markkinoiden vapaan toiminnan estäminen johtaa väistämättä totalitarismiin. Hayek muun muassa oletti, että verotuksen kaltaiset toimenpiteet johtavat ”talouden häviäjien palkitsemiseen ja voittajien rankaisemiseen”. Oikeuttaakseen markkinoiden vapaan toiminnan Hayek argumentoi, että markkinat ja markkinalait ovat luonnollisia instituutioita. Markkinoiden toimintaa ei tulisi kontrolloida, sillä Essee: Uusliberalistinen talouspolitiikka pohjautuu ajatukseen, jonka mukaan taloudelliset toimijat ovat vapaita, itseään toteuttavia rationaalisia egoisteja eli homo economicuksia. Mutta kuinka vapaita toimijat todella ovat uusliberalistisessa yhteiskunnassa? VI IM EI S ET S A N A T TEKSTI: ELISA VIITASAARI KUVITUS: DALL-E 37 O pinnot, kenties luottamustoimet ainejärjestöissä, vuosittaiset kesätyöt loman sijaan sekä hirveä paine ja kiire valmistua viidessä vuodessa. Lopussa kiitos, eli työtarjoukset odottavat, eikö? Valitettavasti monella ei odota. Tämän vuoden yksi puhutuimpia aiheita ystävieni ja tuttavieni kesken on ollut se, että töitä ei tahdo löytyä mistään. Eivätkä tuoreet maisterin paperit tahdo auttaa asiassa. Paitsi jos muuttaa kuihtuvaan muuttotappiokuntaan, jossa palkkaus on usein pieni ja vastuualue suuri. Joku irvileuka luultavasti jo kommentoi, että ”mitäpäs menitte opiskelemaan jotain humanistisia aloja, olisitte lähteneet teekkariksi.” Teekkariudessa ei mitään pahaa ole, mutta se ei kiinnosta kaikkia. Me emme voi kaikki olla koodaavia teekkareita, ja hyvä niin. Tämä ei suinkaan ole humanististen alojen puolustuspuheenvuoro, vaan petettyjen odotusten puheenvuoro. VALMISTUIN REILU vuosi sitten yleiseltä historialta filosofian maisteriksi. Olin työskennellyt samassa työpaikassa täysipäiväisesti reippaat kaksi vuotta, toiminut kuuden vuoden ajan eri luottamustoimissa ja verkostoitunut aivan kuten pitää. Kaiken kukkuraksi aloitin toisen maisterin tutkinnon tekemisen. Töitä pitäisi siis löytyä, eikö? Kun tiesin työsopimukseni loppuvan tämän vuoden alussa, aloin hiljalleen etsimään töitä jo edellisenä syksynä. Valon vähetessä huomasin, että hakijamäärät generalistien työpaikkoihin ovat järjestään laskettavissa vähintään sadoissa. Erääseen tehtävään h akijoita oli jo lähes 700. Eli hei nuoret, menkää vaan töihin, aivan kuten hallituksesta kuuluu. Kun syksy oli kääntynyt jo syvälle talveen ja olin laittanut kymmeniä hakemuksia ja kysynyt ystäviltäni neuvoja, sain ensimmäisen haastattelukutsun ja onnekseni työpaikan. Ehdin olla lopulta vain päivän työttömänä. TIEDÄN VARSIN hyvin, että todella moni vastavalmistunut on ollut paljon pidempään työttömänä, ja toivonsa menettäneenä. Kun oma jaksaminen ja luottamus osaamiseen oli koetuksella useita kuukausia, voin vain kuvitella kuinka pahalta pidempi hakuaika tuntuu. Nykyinen järjestelmä ja tilanne siis ensin polttaa ihmiset loppuun, ja sen jälkeen se vie vielä toivon tuhkatkin pesästä. Pitäisikö jonkin muuttua tai pitäisikö asioille tehdä jotain? Kyllä pitäisi, jos siis opiskelijat kerkeäisivät tai jaksaisivat tiiviin aikataulunsa välistä jotain muuttamaan. ? Kommentti: Petettyjen odotusten puheenvuoro K i r j o i t t a j a o n j o u r n a l i s t i i k a n o p i s k e l i j a J y v ä s k y l ä n y l i o p i s t o s s a , j o k a t y ö l l i s t y i l o p u l t a k i l p a i l e v a a n y l i o p i s t o o n j a o m a n o s a a m i s a l u e e n s a u l k o p u o l e l l e . TEKSTI: TIMI KÄRKI
• 36 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 se häiritsisi ”markkinalakien luonnollisuutta ja objektiivisuutta”. Vaikka Hayekin ajatukset ovat malliesimerkkejä kaltevan pinnan argumentaatiovirheestä, hänen teoriansa vetosivat ennen kaikkea Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reaganiin ja Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcheriin 1970ja 1980-lukujen vaihteessa. Hayekilaiset sananlaskut sekä pääoman vapaa liikkuvuus ja toiminta-alueen laajentuminen ovatkin vaikuttaneet siihen, että yhteiskunnan kehitystä ja julkisia instituutioita on noin 40 vuoden ajan hallinnut pääomalle ominainen adaptoituva voima. Lukijan on ymmärrettävä uusliberalismi pääoman hegemoniaa, laajentumista ja mukautumista edistäväksi aatteeksi. Aatteelle on ollut ominaista samaistaa yhteiskunta ja talous yhdeksi kokonaisuudeksi, joka voidaan muotoilla kilpailukyky-, tehokkuusja yrityslogiikan mukaan. Tämä johtaa siihen, ettei uusliberalismi ole enää pelkkä taloudellinen aate, vaan yksilöiden elämään ulottuva olemisen tapa ja perusta, joka koskee myös politiikkaa ja koulutusta. Uusliberalistisessa yhteiskunnassa äänestäjät ja opiskelijat nähdään asiakkaina ja yliopistot ja puolueet yrityksinä, jotka kilpailevat kuluttajien huomiosta. Tälläkin hetkellä julkisten ja yksityisten instituutioiden strategioiden taustalla vaikuttaa implisiittisesti omaksuttu, taloustieteiden ja kauppakorkeakoulujen edistämä rationaalisen egoistin ihmiskuva, joka on eräänlainen uusliberalistisen yhteiskunnan ihannekansalainen. HOMO ECONOMICUKSELLA tarkoitetaan rationaalista egoistia, jolla on täydellinen kognitiivinen kapasiteetti ja kaikki oleellinen informaatio mieltymyksistään. Häntä pidetään ihanteellisena päätöksentekokoneena, jolla on virheetön rationaalisuus ja kapea valikoima itsekkäitä tavoitteita. Kun homo economicus käy esimerkiksi kaupassa, hän tiedostaa jokaisen tuotteen yksilölliset ominaisuudet ja hyödyntää tätä tietoa vertaillessaan hyödykkeitä. Uusliberalismissa korostetaan äärimmäisen individualismin ja itsenäisen menestyksen lisäksi inhimillisen pääoman merkitystä, jota homo economicukset luovat työn, koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden välityksellä. Taloudellisen subjektin on uusliberalismissa personi oiduttava eräänlaiseksi yritykseksi, joka näkee ruumiinsa ”sijoituskohteena”, jota on ”markkinoitava eteenpäin”. Homo economicuksen kriteereihin kuuluukin oletus kaikkitietävästä rationaalisesta kuluttajasta, joka osaa punnita valintojaan työmarkkina-asemansa ja inhimillisen pääomansa kannalta suotuisin perustein. 37 Tämä johtaa siihen, että hän alkaa ymmärtämään intressinsä ja olemassaolonsa taloudellisten tekijöiden kautta. VAIKKA UUSLIBERALISTINEN järjestelmä korostaa valinnanvapautta ja yksilön autonomisuutta, yksilöltä odotetaan taloudellisen potentiaalin maksimoimista järjestelmän määräämässä kehikossa. Uusliberalistinen markkinamekanismi palkitsee nimittäin intressit eri tavoin: taidealaa ei esimerkiksi nähdä yhtä tuottavana kuin teknologiatai nanssialaa. On siis homo economicuksen selviytymisen kannalta järkevintä suunnata alalle, jota pääoma suosii. Uusliberalismissa korostetaan toimijoiden riippuvuutta oman pääomansa kehittämisestä myös työn ja opiskelun ulkopuolella: self help -kirjallisuus (kuten James Clearin Atomic Habits) ja erilaiset harrastukset (kuten jooga ja maratonharjoittelu) toimivat elinikäisen oppimisen, tehokkuuden ja tuottavuuden välineinä. Uusliberalismissa yksilön tarpeellisuus mitataan kuitenkin ennen kaikkea sillä, kuinka hän kykenee tuottamaan taloudellisia hyötyjä pääoman tarpeille. Työkyvyn menettäminen sairauden tai tapaturman seurauksena tulee ymmärtää uusliberalismissa eräänlaisena virheliikkeenä. Uusliberalistinen järjestelmä saa toimijat syyttämään itseään työkyvyttömyydestään, maksuvaikeuksistaan ja luokalle jäämisestä. Sama kohtalo koskee työntekijää, jonka inhimillisen pääoman arvo romahtaa teknologisten innovaatioiden, kuten tekoälyn, myötä. Näin ollen toimija on pääoman näkökulmasta epäonnekas: hänen investointinsa ovat menneet hukkaan. UUSLIBERALISTINEN järjestelmä olettaa, että vain rationaaliset ja itsekkäät prefeKirjoittaja oon talouden, sodankäynnin ja politiikan filosofiaan perehtynyt filosofian maisteriopiskelija. renssit määräävät homo economicusten kulutusvalinnat. Suuri osa ihmisen toiminnasta ei kuitenkaan ole rationaalista. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset voivat käyttäytyä vastoin egoistisia preferenssejään. Esimerkiksi sympatian tunteminen voi johtaa altruistiseen, omien intressien vastaiseen tekoon. Lisäksi yksilöllä voi olla luontaista motivaatiota osallistua julkiseen keskusteluun, jonka tarkoituksena on tuoda julki uusia näkökulmia ja periaatteita. Toisin kuin uusliberalismissa oletetaan, ihmiset haluavat tehdä asioita, jotka ovat itseisarvoisia ja merkityksellisiä. Toimijoiden rationaalisuuteen vaikuttavat myös erilaiset ”kognitiiviset vinoumat”, kuten epämiellyttävän tiedon välttely, mainonnan luomat tarpeet ja rutiininomaiset tottumukset. On kuitenkin tilanteita, esimerkiksi shakkipeli ja muut strategiaa vaativat suunnitelmat, jotka saattavat hyötyä rationaalisen egoistin ihanteesta. Ongelmana on, että homo economicuksen ihanne on uusliberalismissa yleispätevä: ihminen ei voi olla muuta kuin omaa hyötyään maksimoiva uusliberalistisen talouden ratas, joka tuottaa lisäarvoa pääomalle. Tämän lisäksi uusliberalismissa toimijat luokitellaan inhimillisen pääomansa perusteella, joka eriarvoistaa ihmisiä. Hyvässä yhteiskunnassa yksilöt ovat tasavertaisia ja itseisarvoisia riippumatta inhimillisestä pääomastaan. ? LÄHTEET: Paavo Löppösen teos Vapauden markkinat:Uusliberalismin kertomus (2017); Petri Räsäsen artikkelit “Nomativw foundations of competitive markets and their relevance to democracy” (2015) sekä "Uusliberalismi ja lupaus vapaudesta” (2007); Lauri Lahikaisen ja Esko Harnin artikkeli “Yrittäjämäinen ruumis palvelutaloudessa” teoksessa Ruumiillisuus ja työelämä (2016); Heikki Patomäen teos Tulevaisuuden politiikkaa (2013) sekä Eerik Lagerspetzin artikkeli “Talouden moraali, moraaliton talous ja F.A. Hayekin uusliberalismi” teoksessa Moraalitalous (2004). Artikkeli on tiivistelmä kandidaatintutkielmasta “Uusliberalistisen järjestelmän vaikutus yksilötoimijoihin” (2024),joka on ladattavissa Treposta.
• 38 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 ” Eipä juuri mitenkään. Yleensä ruualla on ollut eläimiä isompi merkitys ehdokkaiden vaalityössä. ” ? H A L O O J a n i K o k k o Robert F. Kennedy Jr. paljasti heittäneensä vuonna 2014 kuolleen karhunpennun Central Parkiin. Kansanedustaja ja Yhdysvaltain politiikan asiantuntija Jani Kokko (sd), miten tämä tulee vaikuttamaan Yhdysvaltojen presidentinvaalien asetelmiin? Palstalla soitamme ihmisille ja kysymme kysymyksen. Ilomantsi, on Karjalan A Ei saakeli, biisistä nouseekin mieleen, että pakastimesta löytyy vielä mummon keräämiä ja mukaan Keski-Suomeen tökkäämiä hilloja, kirjoittaa Valentin Vänskä. Palstalla esitellään kotiseutuja. PASKA KOTISEUTU SOITIMME K U V A : E D U S K U N T A TEKSTI: VALENTIN VÄNSKÄ SIINÄ MISSÄ kaupunkilaiskoulujen liikkaopet saattavat törmätä ongelmaan, jossa nuorisolaiset saapuvat sählytunneille farkut jalassa, ite toimiessani sijaisena kotikunnassani Ilomantsissa, jouvuin muistuttaa traktoreilla liikuntahallin pihaan saapuvia nuoria siitä, että Dimexin oranssit talvityövaatteet on aika raskaita hiihtovarusteiksi. Mutta eikkait siinä mittään, hikiliikunta on hyvästä. Todennäköisimmin Ilomantsi on suurelle yleisölle tullu tutuksi Juice Leskisen samannimisestä kappaleesta, jossa käsitellä muun muassa Itä-Suomen vesakkomyrkytyksiä: Helikopterilla tuli kuolemaa Voi hillasuota tuskan nuolemaa Puupäät, puupäät Metsähallinnon Tappaa vesakon niin kuin nuorison Ei saakeli, biisistä nouseekin mieleen, että pakastimesta löytyy vielä mummon keräämiä ja mukaan Keski-Suomeen tökkäämiä hilloja (tai siis lakkoja niinku idässä sanotaan). Lakkahimo on näköjjään joillakkin kaupunkilaisilla niin hurja, että ne pittää vetää varsia myöten suosta, niin kuin Hesan kaupunginvaltuutettu Otto Meri esitteli saalistaan X:ssä, vierailtuaan Lieksan ja Ilomantsin alueella sijaitsevassa Patvinsuon kansallispuistossa. Ei se mittään Otto, tämmöset virheet onku ylinopeussakot, niitä vaan tullee välillä. Virheistä opitaan. Ilomantsi, on Karjalan A Sitä kyllä on syytä mainostaa TÄSTÄ JUICEN biisin kohdasta mieli pompahtaa suoraan Ilomantsin helmeen, koko Suomen (kenties koko maailman) parhaaseen kaljankaatokesäterassiin elikkä Hermannin viinitorniin, baarriin joka sijaitsee vesitornin huipulla Pappilanvaaralla. Sijaintinsa vuoksi tornilta ei oo ainoostaan huikeat maisemat vaan sieltä on myös helppo lähttee vaikka kierien alamäkkeen kohti “keskustan” (siellä on liikenneympyrä, ässämarketti ja bussiasema, niin kai se täyttää keskustan vaatimukset, Ilomantsi on kato tämmönen päätä huimaava metropoli) ainoata kapakkaa. Ilomantsi elikkä Pogosta, sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Pogosta on tosiaan karjalankielinen nimitys pitäjälle. Sanana pogosta elää paikallislehti Pogostan Sanomissa ja Pogostan koulussa (jonka yläkoulu joutui harmillisesti evakuoitumaan homeisesta koulurakennuksesta parakkeihin, jotka piakkoin todettiin kanssa homeisiksi). Toki myös hiihtotapahtuma Pogostan hiihdossa, jonka valitettavat peruuntumiset vähälumisuuden sekä globaalin pandemian takia, kertovat hyvin ajan kuvasta sekä laajoista haasteista, jotka valtaisan maailman lisäks koskkee myös pientä kaunista rajapitäjjää. Mantsin Hattuvaarassa sijaitsee muuten Suomen ja koko manner-EU:n itäisin piste (ennen vuotta 2004 myös EU:n itäisin piste, helkkarin Kypros meni ja vei sen kruunun...). ? KA S V O 39 PUHELIMESSA: VALENTIN VÄNSKÄ
• 38 jyväskylän ylioppilaslehti 4/24 PASKA KOTISEUTU Visailija Jyväskyläläinen Magnus Mali on Suomen ainut tietovisa-ammattilainen. Hänen kysymyksensä näkyvät tv-ruuduissa ja lautapelien korteissa. MAGNUS MALI kävi Jyväskylän kaupunginkirjaston aikakausilehdet päivässä läpi. Oli syksy 2023. Hän kontaktoi päätoimittajat ja teki ehdotuksen: sopisiko osaksi lehteä Malin laatima tietovisa? Viesti ei lähtenyt keneltä tahansa triviaharrastajalta. Malin työ pyörii knoppien, kysymysten ja yleissivistyksen ympärillä. Hän on alansa, siis tietovisan, ammattilainen. Kysymyksiä Mali laatii 12 lehteen, kahdelle pelifirmalle, ja omien sanojensa mukaan oikeastaan kaikkiin suomenkielisiin tv:ssä näytettäviin visailuohjelmiin. Lisäksi Mali pitää visailutapahtumia ja on julkaissut useita tietovisa-aiheisia kirjoja. ”Joka päivä kirjoitan puhelimeni muistioon ideoita. Kun on lomaviikko, ja ei tarvitse tuottaa mitään, niin silti kirjoitan niitä koko ajan ylös. ” Tietovisa on Malille elämäntapa, josta ei pääse eroon edes lomallakaan. TRIVIAL PURSUIT ja kavereiden kanssa illanistujaisissa visailu olivat iso osa Malin 90-luvulla viettämää nuoruutta. Täysikäistyttyään hän kiersi urakalla läpi 2000-luvun alussa tv:ssä pyörineitä visailuohjelmia kilpailijana. Niistä ehkä tunnetuimmasta, Haluatko miljonääriksi -ohjelmasta Mali lähti 21-vuotiaana kotiin 45 000 euron voittopotti taskussaan. ”Eihän mulla mitään tavoitteellisuutta ollut missään vaiheessa nuorempana visoissa.” Mali visaili, koska hän nautti siitä. Ammattiuraansa hän päätyi rakentamaan hotellialalle, mutta visat eivät jättäneet miestä rauhaan. Kun Mali antaa ajatuksiensa harhailla, aivoista putkahtelee tietovisakysymyksiä. ”Kerran olin koulutustilaisuudessa kolme päivää. Oli ihan satanaan tylsää siellä. En saanut mitään irti ja luennot kestivät aamusta iltaan.” ”Minulla oli vihko, johon muka tein muistiinpanoja. Oikeasti tein kysymyksiä” Kun Malilla oli ensimmäiset yli 1000 tietovisakysymystä kasassa, hän kokosi ne tiedostoon. Sen sisällöstä syntyi hänen ensimmäinen kirjansa vuonna 2014. EIKÖ KUKA tahansa voi keksiä visailukysymyksiä? Kyllä, mutta Malin mielestä ammattilaisen ja noviisin tekemissä kysymyksissä on eroa. Ammattilaisena Malilla on tuntumaa siihen, mikä on tiedettävissä ja mikä ei. Visojen laatijan tulee pysyä kärryillä ajankohtaisista puheenaiheista ja tuntea kohdeyleisönsä hyvin. ”Ja sitten totta kai pitää olla hirveän laaja-alaisesti kiinnostunut asioista ja olla valmis tekemään kysymyksiä myös aiheesta, mitkä eivät ole itselleni niin kiinnostavia.” Mali sanoo, ettei hän välttämättä ole “superhyvä” missään yksittäisessä visailun aihealueessa. Sen sijaan hänen tietonsa kattavat monia eri teemoja. Suosikkeja ovat muun muassa historia ja maantieto. Vaikeampia esimerkiksi nykypäivän musiikkitrendit ja sosiaalinen media. SUURTA KILPAILUA Malin alalla ei ole. Hän on tietääkseen Suomen ainoa, joka tekee visoja päivätyökseen. Vasta ensimmäistä visailukirjaa tehdessään Mali tajusi, että hänen harrastuksellaan on mahdollista tienata rahaa. Sen jälkeen alan projekteille ei ole näkynyt loppua. Mali luo sisältöjä suomalaisille trivian ystäville niin kauan, kuin se tuntuu hänestä kiinnostavalta. ”Oleellisin juttu on varmaan se, että pysyy relevanttina. En usko, että olisin 60-vuotiaana enää edes hirveän hyvä tässä. Se vaatii aina sen, että tulee uusia sukupolvia.” ? TEKSTI: FANNI HELENIUS KUVA: MIKKO KUPARINEN KA S V O 39