Jyväskylän ylioppilaslehti 28. huhtikuuta – 1. syyskuuta 2014 54. vuosikerta 5 Lue, jaa, kommentoi: jylkkari.fi facebook.com/jylkkari tö ih in na im isi in lo ma ll e Pa ko on tr ef fe ill e vo itt am aa n Po is fe st ar eil le
Pääkirjoitus 2 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 J ylkkärin toimitus kuittaa tämän numeron myötä lukuvuoden urakan päätetyksi. Yhdistetty vappuja kesälehtemme on paisutettu loman kunniaksi niin suureksi kuin tekniikka ja telineet mahdollistivat. Viimeisen pääkirjoituksen ydinsisällön oli keväthengessä tarkoitus koostua simasta ja serpentiinistä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Hallitus sihtasi pari viikkoa sitten yllätysiskun ylioppilaskuntien vyötärönseudulle. YTHS:n valtion tuki päätettiin varoituksetta lopettaa ensi vuoden alussa. Käytännössä katoamassa on jopa viidennes terveydenhoitosäätiön rahoituksesta. JYYn sosiaalisihteeri Karoliina Vainikainen pohtii, tajuavatko poliitikot edes päätöksen mittasuhteita. He kun ovat periaatteessa poistamassa vain valtion vuokra-avustusta, joka on yhteensä 10 prosenttia YTHS:n kokonaispotista. Käytännössä päätös kuitenkin ahmaisee säästölaariin vielä toiset 10 prosenttia, sillä kokonaisrahoituksen pieneneminen vähentää myös Kelan osuutta säätiön rahoituksesta. Se kun lasketaan prosentteina nyt pienentyvästä kokonaissummasta. YTHS Saa rahoituksensa tällä hetkellä valtiolta, Kelalta, kunnilta ja opiskelijoilta. Nykyisen toiminnan ylläpitäminen edellyttäisi todennäköisesti joko kuntien avun lisäämistä tai opiskelijoiden maksuosuuden kasvattamista. Kuntia kiinnostanee YTHS:n tukeminen, sillä muuten opiskelijat putkahtavat niiden omilla terveysasemilla kiemurtelevien jonojen jatkeiksi. Kaupungintalojen holvit eivät kuitenkaan tällä hetY lioppilasto Ilokiven remontti tekee tuloaan ja suunnittelutyö on kovassa vauhdissa. Elokuvien ja dokumenttien ystävänä olen alkanut pohtimaan JYYn kinotoiminnan paikkaa, mahdollisuuksia ja puitteita, ja kuinka toimintaa olisi mahdollista kehittää vuonna 2015 alkavan remontin myötä. Nykyistä Ilokiven monitoimisalia leimaa epäilemättä äärimmäinen kustannustehokkuus hyvässä ja pahassa. Kaikki stand upista teatteriin ja pikkujouluihin tapahtuu saman katon alla, minkä myötä elokuvia joudutaan näyttämään hiljaisina maanantai-tiistai-iltoina. Toisaalta baarin läheisyys mahdollistaa alkoholitarjonnan. Hyvä on kuitenkin muistaa, ettei aina ollut näin. Vielä 90-luvun alussa JYYllä oli oma 80-paikkainen elokuvateatterinsa Ilokivellä. Silloin ei puhuttu kustannustehokkuudesta, vaan kuten elokuvatoimintaa pyörittänyt Eija-Irene Valkola kiteytti vuoden 1989 Jylkkärissä: ”kysymyshän ei lopuksi ole bisneksestä, vaan kulttuurityöstä”. ElokuvaTEaTTEriSTa luovuttiin heikon taloudellisen tilanteen vuoksi viime remontissa. Osasyynä oli myös käsitys siitä, ettei pienille art-house-elokuvateattereille ole enää paikkaa maailmassa, jossa jokainen omistaa oman VHS-nauhurinsa. Mutta kuinkas on käynytkään. Kampus Kino näyttää parhaimmillaan yli 40 elokuvaa vuodessa, toimii elokuvafestivaalien ja erilaisten teemailtojen kotina ja saa vuosittain katsomon lattioita myöten täyteen. Viimeisimpinä ”kassamagneetteina” ovat toimineet Terminator 2 ja 12 Years a Slave -esitykset. Eivät VHS-kasetit saatika digitalisoituminen Hallituksen kevätyllätys JYY tarvitsee elokuvateatterinsa kellä varsinaisesti pursuile ylijäämäseteleitä. Opiskelijat voivat siis varautua kaivamaan kuvetta. Vainikainen arvelee, että puhe voisi olla vaikkapa kymmenen euron vuosittaisesta jäsenmaksukorotuksesta. Korotukset saattavat silti olla miellyttävämpi vaihtoehto kuin palveluiden karsiminen. YTHS:n toimitusjohtaja Jukka Männistö arvioi Helsingin Sanomissa 13.4., että valtion rahoitusosuus vastaa henkilöstökuluissa keskimäärin 67 työntekijän vuotuista työpanosta. Männistön mukaan mahdollisia säästöjä täytyisi lähteä etsimään erikoislääkäripalveluista, esimerkiksi mielenterveyspuolelta. Jännittävää on nähdä, miten Jyväskylässä karsittaisiin erikoislääkäreistä. Meidän YTHS:llä niitä kun saa nykyäänkin metsästää kiikareiden kanssa. Lisäksi Männistön mainitsemien mielenterveyspalvelujen odotusajoissa kolkutellaan Jyväskylässä jo nyt hoitotakuun rajoja. Lisäapuja ei ole odotettavissa myöskään kaupungilta, sillä siellä kyseinen raja on jäänyt jo kaukana sinertävään menneeseen. Nyt sitten odotellaan, miltä suunnalta kolikoiden kilinää alkaisi kuulua. Toukokuun puoliväliin mennessä meidän kaikkien pitäisi olla jo vähän viisaampia. SiTä EnnEn Kirkkopuistossa on hyvä valmistautua edessä siintävään vapauteen. Jos henki pihisee vielä torstaipäivällä, ylioppilaskunnan vappupiknik on erinomainen paikka parannella jyskyttävää päätä ja sammutella kuoharihuuruisten grillaajien aiheuttamia ruohikkopaloja. Mahdolliset ruhjeetkin voi vielä toistaiseksi hoidatuttaa edullisesti Puistokadulla. Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi ole tuhonneet tarvetta elokuvateatterille. Monitoimisali ei ole kuitenkaan kinotoiminnan kannalta menestys karujen puitteiden vuoksi. Jatkuva marmatuksen aihe on, että elokuvia voisi mennä katsomaan, mutta ”ei viitsi viittä euroa maksaa siitä, että saa itsensä puuduttaa kovilla penkeillä”. Katsojia varmasti löytyisi yliopiston ulkopuoleltakin, mutta sitä ennen on syytä pohtia, onko 20 vuotta vanha, pakon sanelema monitoimisali-konsepti juuri se mitä jatkossa halutaan. PiEnEn ja akustisesti hyvin suunnitellun elokuvasalin ei tarvitsisi pelkästään olla elokuvatoiminnan kulttuuripyhättö, vaan se voisi olla myös musiikillisten matinea-esitysten, yliopiston luentojen ja miksei vaikka JYYn edustajiston kokousten näyttämö. Käyttötarpeita varmasti keksitään vielä liuta lisää, joten en usko, että rakentamisen kannalta tärkeä asia, eli salin käyttöaste, jäisi vaatimattomaksi. Olipa kyse elokuvateatterista tai luentosalista, tarve kollektiivisille kokemuksille on säilynyt. Petteri Kalliomäki kirjoitti vastikään Iloa kiven sisässä -kirjassa (2014) osuvasti, ettei JYY ”ole hahmottanut tai halunnut hahmottaa omaa rooliaan kaupungin tärkeimpänä elokuvatoimijana Finnkinon jälkeen asema, johon ilman muuta kytkeytyy myös ylioppilaskunnan ulkopuolelle ulottuvaa vastuunkantoa”. Kysymys kuuluukin, onko JYYllä halua kehittää toimintaansa kokonaisvaltaisena Jyväskylän kulttuuritoimijana? Antti Seppänen Edustajiston jäsen, Jyviva kanSan ääni Puhu suusi Puhtaaksi, herättele keskustelua. Ei viitsi viittä Euroa maksaa siitä, Että saa itsEnsä puuduttaa kovilla pEnkEillä. KULTTUURIA KAMPUKSELLE! Osallistu JYYn kuvataidekilpailuun ja tee kampuksesta galleriasi! Nyt voit saada kädenjälkesi näkymään kampuksella JYYn tukemana! Osallistu kuvataidekilpailuun lähettämällä työsi meille kuvatiedostona. Painamme kymmenen parasta työtä 330 x 146 cm:n kankaille ja asetamme ne näkyville yliopiston rakennustyömaiden aitoihin. Kilpailu toteutetaan yhteistyössä Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n kanssa. Lue lisää: jyy.fi/kuvataide Opiskelijat vOivat varautua kaivamaan kuvetta.
3 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Kartalla Ovatko Ilosaari ja Provinssi liian mainstreamia? Eikö Flow enää nostata mieltä uusiin sfääreihin? Jylkkäri kokosi kartalle ympäri Suomea järjestettäviä vaihtoehtoisia festivaaleja, joita ainakin erikoisuuden tavoittelijoiden kannattaa harkita. Jylkkärin toimitus Opinkivi, 1. kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä jylkkari@jylkkari.fi Päätoimittaja: Minna Tiainen paatoimittaja@jylkkari.fi p. 045 137 1957 Toimittaja: Suvi-Tuulia Nykänen toimittaja@jylkkari.fi p. 050 353 3362 Kuvaaja-graafikko: Tatu Onkalo kuvaaja@jylkkari.fi p. 050 353 2676 Kannen kuva: Tatu Onkalo Painos: 6000 kpl Painopaikka: I-Print Oy, Seinäjoki p. 06 4186750 ISSN 0356-7362 Jylkkäri toivottaa kuumaa ja rentouttavaa kesää! ilmoitukset Valto Merta: 044 5768 421 valto.merta@jylkkari.fi Jylkkäri ilmestyy syksyllä seuraavasti: 1.9. 22.9. 13.10. (abinumero) 3.11. 24.11. 15.12. mäntyharJu, metsäFestival 24.7-27.7. 6 Etelä-Savon Mäntyharjussa järjestettävä MetsäFestival on Suomen suurin vaihtoehtomusiikin ja -taiteen festivaali. Alakulttuuristen musiikkigenrejen lisäksi Tiilikkalan kylän metsäisissä maisemissa on luvassa myös visuaalisia taiteita sekä performanssitaiteita kolmella eri lavalla. Tapahtumaan on kiinnitetty monta kymmentä esiintyjää ympäri maailmaa, joten alakulttuurin kuluttajille löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Tapahtuman lippujen hinta nousee kympillä lähes kuukausittain. Vuoden alussa hinta oli neljälle päivälle 68 euroa, nyt 1.5. asti 88 euroa. Sen jälkeen lipusta saakin jo pulittaa 98 euroa. Kipikapi ostoksille! helsinki, kumpulan kyläJuhlat 24.5. 1 Vuodesta 1991 järjestetyt Kumpulan kyläjuhlat kokoavat yhteen niin kumpulalaiset kuin kauempaakin tulevat – siitä pitää huolen monipuolinen ohjelma. Yhden päivän tapahtuman kattaukseen kuuluu niin musiikkia, tekemistä lapsille, teatteria, kirjallisuutta, grafittitaidetta kuin erilaisia näyttelyitä – ja kesäistä yhdessäoloa. Juhlalavalla esiintyy esimerkiksi Pariisin kevät. Kyläjuhlat järjestetään lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin. Kumpulan kyläjuhlat muistuttavat olemassaolollaan niistä kaikista tuhansista tapahtumista, joita järjestetään ympäri Suomen kesän aikana. Kuin takaisin lapsuuteen palaisi. vaasa, pienet Festarit preerialla 6.7-7.6. 3 Pohjanmaan arvostetuin rapja konemusiikifestivaali järjestetään kesäkuun alussa Vaasan Hietasaaressa. Festareilla esiintyy esimerkiksi Amerikan vahvistus Spice 1, ulkomaillakin mainetta niittänyt Rico Tubbs sekä Jyväskylästä Pohjanmaalle esiintymään matkaava nuori räp-artisti Rehtivee. Ennakkoliput PFP-festareille kahdelle päivälle 50 euroa, yhdelle puolet siitä. hilJaisuus-Festivaali 4.-7.6. 2 Kaukosen kylässä Kittilässä järjestettävä Hiljaisuus-festivaali tuo eloa uniseen pikkukylään. Kolmipäiväisen festarin ohjelmassa on esimerkiksi nykysirkusta, musiikkia M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen tahtiin sekä erilaisia työpajoja. Yksi työpajoista keskittyy klein-tekniikkaan, jossa etsitään kehon syviä tukilihaksia ja opetellaan kouluttamaan omaa kehoa. Järjestäjien mukaan Hiljaisuus-festivaalin kohderyhmään kuuluvat iästä ja paikkakunnasta riippumatta kaikki ihmiset, jotka arvostavat rauhaa, luontoa ja avantgardistista esittävää taidetta. Jos olet sellainen ihminen, ei muuta kuin nokka kohti Kittilää. kotka, lawatanssit 27.-29.6. 4 Kotkan Mussalossa järjestettävät Lawatanssit pidetään nyt kuudetta kertaa. Itseään omaleimaisen alakulttuurin ja -taiteen festivaaliksi kutsuvassa tapahtumassa soi kotimainen musiikki, folk, proge ja tekno. Esiintyjien joukossa on esimerkiksi Atomirotta, Heads & Bodies sekä Shanti Baba. Lawatansseilla tanssijalka todennäköisesti alkaa vipattaa, ja siksi järjestäjät ovat luvanneet ”dekottaa tanssialueen viimeisen päälle”. Sisustuselementtejä siis katsomaan, lippujen hinnat 70-75 euroa ennakkoon kaikille päiville ja 40 euroa yhdelle. turku, h2Ö-Festivaali 18.-19.7. 5 Ilmiö-festivaalin järjestäjät pykäävät tänä vuonna Turkuun H2Ö-festivaalin, jossa pääsee monipuolisen ja alakulttuurisen musiikin lisäksi nauttimaan performansseista, installaatioista, työpajoista ja katutaiteesta. Telakka-alueen lavoille nousevat muun muassa Tundramatiks, Jyrockissa ihastuttanut Cola & Jimmu sekä amerikkalainen muusikko Josephine Foster. Kahden päivän lippu maksaa 60 euroa. 1 2 3 4 5 6 FrEEVEcTOrMAPS.cOM
4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Satojatuhansia suoraan roskiin Muutot. Sisäilmaongelmien vuoksi yliopiston roskalavat ovat täyttyneet arvokkaasta ja välillä korvaamattomasta aineistosta. Saastunutta materiaalia on silti päätynyt runsaasti koteihin ja kampukselle. teksti Minna Tiainen, Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo K ielten laitoksen johtaja Anne Pitkänen-Huhta siivoaa pöytänsä oikein mielellään. Kielet siirtyvät kesällä Seminaarinmäen P-rakennukselta väistötiloihin sisäilmaongelmien vuoksi, ja muuttoa valmistellaan parhaillaan. Hyvä terveydelle, mutta huono kukkarolle. ”Kun näitä alkaa pois heittää, niin isoa rahallista tuhoa tulee henkilökohtaisestikin”, hän viittaa hyllyssä odottaviin kirjariveihin. Pitkänen-Huhta laskeskelee, että yhden tutkijan hyllystä löytyy helposti satojen ellei tuhansienkin eurojen arvosta kirjallisuutta. Osa digitoidaan kohta, mutta paperiversiot heitetään kaikki pois. JyväSKylän yliopisto on hallintojohtaja Kirsi Moisanderin mukaan heittänyt viime vuosien aikana pois satojen tuhansien eurojen arvosta muun muassa kirjoja ja kalusteita. Tavaroista luopumalla on pyritty estämään sisäilmaongelmien leviäminen puhtaisiin rakennuksiin. Laitokset ovat heittäneet pois etenkin huokoisia materiaaleja, tosin joissakin muutoissa niiden puhdistamisen on katsottu riittävän. Silti etenkin saastunutta kirjallisuutta on lähtenyt rakennuksista runsaasti muuallekin kuin kaatopaikalle. Monesta tiedekunnasta kerrotaan, ettei henkilökunta ole malttanut luovuttaa kaikkea omaisuutta roskalavalle. Myös muuttoprosesseista vastaavan yliopiston tilapalvelujen johtaja Suvi Jokio kertoo kuulleensa kirjojen hamstraamisesta. Hän toivoisi henkilökunnalta vastuullisuutta, vaikka oma terveys ei reistailisikaan. Ainakin sädesienen saastuttaman viestintätieteiden laitoksen kirjoja tarjottiin muuttovaiheessa rakennuksen käytävällä ”ota jos uskallat” -varoituksen kera. ”En pidä tätä hyvänä käytäntönä”, Jokio ihmettelee. Toisaalta ennen lopullisia tuhoamispäätöksiä yliopiston kirjastoon lienee palautunut saastunutta kirjallisuutta lukuisista ongelmapesäkkeistä. Niitä ei kukaan pysty enää poistamaan kierrosta. Jokio ei halua arvailla seurauksia, kun saastuneita tavaroita kuljetetaan puhtaisiin rakennuksiin. Vähintäänkin riski mahdollisten oireiden jatkumisesta on suuri. Jos ei kirjojen haltijalla, niin naapurilla. Moni on tyytymätön tiedonkulkuun ongelmatilanteissa. Kielten laitoksella osa henkilökunnasta on kokenut, ettei tiedotus ongelmista ja niiden vakavuudesta ole ollut riittävää. Pitkänen-Huhdan mukaan ohjeita materiaalien kanssa toimimiseen jouduttiin odottelemaan niin kauan, että henkilökunta otti lopulta ohjat omiin käsiinsä ja alkoi laatia niitä itse. Lisäksi henkilökunta ei koe saaneensa ajantasaista tietoa muuton ajankohdasta ja väistötiloista. Pitkänen-Huhta kertoo myös, ettei laitoksen henkilökunta ole edes muuton kynnyksellä saanut selkeää viestiä siitä, mikä laitoksen sisäilmaongelmat aiheuttaa. Testitulosten lupailtiin tulevan ”pian” jo viime syksynä. Kiinteistön omistavan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n ylläpitöpäällikkö Jarmo Perkiö vastaa, että raportin tulo on viivästynyt rakennuksessa tehtävien tutkimusten laajentumisen vuoksi. Tämän lehden mennessä painoon raporttia odotellaan valmistuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Juuri muuttaneen viestintätieteiden laitoksen johtaja Epp Lauk puolestaan kertoo, että aineistojen digitointia varten luvatut ohjeet saapuivat laitokselle vasta muutama päivä ennen muuttoa. Tällöinkään paikalle ei lupauksista huolimatta kuulunut skannausapua. Henkilökunta päätyi skannailemaan kirjojaan kiireessä ja suojavälineittä. ”Jokainen skannasi sitten sen minkä jaksoi. Ei meille sanottu, että saatte nyt luopua opetuksesta tai lopettaa muut työt, vaan teimme niin paljon työajalla kuin vain ehdimme. Skannattavaa tulikin sitten yllättävän vähän.” Jokio arvelee, että taustalla on ollut katkeilevaa tiedonkulkua ja hätäilyä. Skannaaminen olisi hänen mukaansa onnistunut myös muuton jälkeen. Jokion mukaan asiaa täsmennettiin henkilökunnalle muuttoinfossa. Kun näitä alKaa pois heittää, niin isoa rahallista tuhoa tulee henKilöKohtaisestiKin.
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Satojatuhansia suoraan roskiin teksti Minna Tiainen, Suvi-Tuulia Nykänen kuva Tatu Onkalo Pelkät pöytäkirjat jäljellä SiSäilmaongelmat vaikuttavat myös ainejärjestöjen toimintaan. Monet yhdistykset ovat vuosien saatossa joutuneet heittämään lähes koko omaisuutensa menemään, ja useat ovat jääneet kokonaan ilman ainejärjestötiloja. Ongelmia on tällä hetkellä eniten Seminaarinmäellä viestintätieteiden laitoksen ainejärjestöillä Imagolla, Lööpillä ja Parkulla sekä kaikilla kielten lukijoilla. Sturm und Drangin puheenjohtaja Sanni Marjanen on keväällä hoitanut asiaa kaikkien kielten lukijoiden puolesta. Heidän toiveenaan on yhteinen ainejärjestötila kaikille kymmenelle ainejärjestölle. Aikaisemmin neljällä ainejärjestöllä on ollut omat huoneet, muutamalla omat kaapit ja osalla ei mitään. ”Emme me tarvitsisi kaikille omaa tilaa, vaan yhden yhteisen. Kielten lukijat jakautuvat kahdelle eri kampukselle ja olisi hyvä, jos olisi joku paikka, jossa tavata myös muita. Tilapalveluiden kanssa olemme keskustelleet asiasta viime syksystä alkaen, eikä heillä tunnu olevan asiaa kohtaan mitään kiinnostusta”, Marjanen kertoo. Suvi Jokio tilapalveluista kertoo, että tällä hetkellä yliopisto panostaa erityisesti kaikkien opiskelijoiden yhteisiin tiloihin. ”Yhteisiä tiloja on käytössä monipuolisemmin”, hän toteaa. Kielten opiskelijat ovat olleet yhteydessä myös oman laitoksensa johtoon. Nyt laitokselta on tullut tieto, ettei mitään yhteistä tilaa ole kielten lukijoille tulossa. Tilanne on sama myös viestintätieteiden laitoksella. ”Laitos on varmasti tehnyt kaikkensa, mutta tilaa ei yksinkertaisesti ole”, Marjanen toteaa. Kielten opiskelijoita on Jyväskylässä yli 2000. Henkilökunnan lisäksi myös ainejärjestöt ovat joutuneet heittämään tavaraa pois. Esimerkiksi Stimulus, Fokus ja Mephisto joutuivat vuonna 2010 luopumaan kaikesta omaisuudestaan. Arkistot olivat osittain homehtuneet, eikä mitään saanut siirtää uuteen tilaan. Lööppi, Imago ja Parku taas joutuivat heittämään usean sadan euron edestä sitsilaulukirjoja roskiin, kaiken muun omaisuuden ohella. Esimerkiksi Lööpin omaisuus on tällä hetkellä lähes yhtä kuin pöytäkirjat ja hallituksen jäsenten kotona säilytetyt haalarimerkit. Kielten lukijoille on nyt annettu samanlainen käsky. Kaikesta huokoisesta täytyy luopua tai sitten tavarat täytyy viedä omalla vastuulla kotiin. ”Emme esimerkiksi tiedä, mitä teemme haalarimerkeille”, Marjanen sanoo. Viestintätieteiden laitos on poistunut Z-rakennuksesta. Jälkeen on jäänyt muun muassa kalusteita ja kirjakasoja. Laitos on Varmasti tehnyt kaikkensa. ongelmia ymPäri kamPuSta z z ViimeisenzviidenzvuodenzaikanazsisäilmaongelmistazonzkärsinytzsuurinzosazJyväskylänzyliopistonztiedekunnista.z z z ViimeisimmätzmuuttajatzovatzZ-rakennuksellazmajaillutzviestintätieteidenzlaitoszsekäz P-rakennuksenzkielet.zMuutamanzviimeisenzvuodenzaikanazmyöszainakinzliikuntatieteilijät,zyhteiskuntatieteilijät,zkasvatustieteilijätzjazkauppakorkeakouluzovatzjoutuneetzsiirtymäänzpoiszterveydellezhaitallisistazrakennuksista. z z Vaurioitazonzsyntynytzerityisestizkosteudenzjazpuutteellisenzilmanvaihdonzvuoksi.z Myöszsiivouksenztasossazonzollutzaiempinazvuosinazparantamisenzvaraa. z z Ongelmarakennuksissazsäilytetytzhuokoisetzmateriaalitzonzpääsääntöisestizheitettyz poisztaizpuhdistettuzmuutonzyhteydessä.zRoskalavallezonzpäätynytzmyöszuusiinztiloihinz sopimattomiazkovapintaisiazkalusteita,zjoillezeizolezlöytynytzuusiazomistajia. ”Ehkä tässä on ollut väärinymmärrystä”, hän toteaa. SiSäilmaongelmien kustannukset ovat kaatuneet yliopistolle, sillä vakuutukset eivät korvaa pois heitettäviä materiaaleja. Moisanderin mukaan ongelmana on se, etteivät sisäilmaongelmat synny vakuutusyhtiöiden edellyttämällä tavalla ”äkillisesti ja ennalta arvaamatta”. Tilapalvelut kustantavat uudet tavarat yliopiston yhteisistä kiinteistömenoista. Tilanne ei ole helppo myöskään tutkijoille, jotka säilyttävät työhuoneissaan usein itse omistamiaan kirjoja ja muuta materiaalia. Yliopisto ei maksa muuta kuin omien tavaroidensa korvaamisesta. Opiskelijoiden ja henkilökunnan kannalta hyvä puoli sisäilmaongelmien aiheuttamissa pakkohankinnoissa on se, että vanhojen tavaroiden tilalle on saatu uutta ja ajantasaista nopeasti. Yliopistolle on ostettu viime vuosina runsaasti uusia tietokoneita, uudenaikaisia opetusvälineitä ja aiempaa ergonomisempia kalusteita. ”tämä tietysti haittaa pahasti tiedekuntien toimintaa. sehän on yLiopiston kannaLta kaikkein ikäVin puoLi.” Tilapalvelujen johtaja Suvi Jokio ”itse Jätin osan omista kirJoistani ZetaLLe kaappiin, siLLä en Vain pystynyt heittämään niitä pois. tiedän myös muun henkiLökunnan toimineen näin. kirJat oVat meidän työkaLuJamme.” ”miksi näytteitä ei otettu kirJoJen siVuiLta Vaan Vain kaappien pääLtä? onko edes Varmaa, että sädesieni eLää noissa kirJoissa?” Viestintätieteiden laitoksen johtaja Epp Lauk ”arVeLisin, että toimeen on pakko tuLLa VähemmäLLä, siLLä kaikkia häVitettyJä materiaaLeJa ei oLe oLLut mahdoLLista hankkia uutenakaan.” Varhaiskasvatuksen amanuenssi Kati Hemminki muutoiSta Sanottua
6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Hankaluutena aloittaville opiskelijoille on eHkä se, että kurssikirjan tietyt osat täytyy oikeasti lukea, jotta pääsee tentistä läpi. Kampus 6 O n selvää, että yliopistoopinnot vaativat jokaiselta eri määrän resursseja. Kaikki vastaavat omista arvoisanoistaan ja oppimisistaan. Mutta voiko olla niin, että joillakin kursseilla opiskelija ei itse pystykään vaikuttamaan kaikkeen? Joidenkin yliopiston kurssien arvolausejakaumat puhuvat puolestaan: hylätyiksi tulleita on reilusti enemmän kuin läpipäässeitä. Missä on vika, jos kurssin reputtaa melkein 80 prosenttia tenttijöistä? Voisiko ongelma olla opetuksessa, menetelmissä, aineistoissa tai jossakin aivan muussa? Opiskelijat ja opettajat vastaavat. MOnen Opiskelijan kompastuskivi on kauppakorkeakoulun kurssi YTPP230 Markkinoinnin perusteet. Esimerkiksi syksyllä 2013 hylättyjen tulosten määrä kurssilla oli 122, muiden tulosten määrä 112. Eräänä vuonna hylättyjä kurssilla oli peräti 78 prosenttia. Eräs opiskelija kommentoi kurssia: ”Proffa tuntuu olevan ylpeä kurssin vaikeudesta. Ainakin sivuaineopiskelijoilla on vaikeuksia päästä kurssia läpi.” Markkinoinnin perusteet -kurssia vetävä professori Kimmo Alajoutsijärvi itse ei pidä kurssia vaikeana. ”Hankaluutena aloittaville opiskelijoille on ehkä se, että kurssikirjan tietyt osat täytyy oikeasti lukea, jotta pääsee tentistä läpi. Minusta on tärkeää, että opiskelijat heti alkuvaiheessa tottuvat lukemaan kirjoja ja tuottamaan argumentoivaa tekstiä”, hän toteaa. Alajoutsijärvi on pitänyt samaa kurssia myös muissa yliopistoissa, eri maissakin. Vaatimustaso on hänen mukaansa aina sama. ”Itse asiassa vain Dubaissa olen joutunut lieventämään arvostelua. Tämä siitä huolimatta, että osallistujat olivat MBA-opiskelijoita (Master of Business Administration). Meillähän kurssi on tarkoitettu aloittaville opiskelijoille.” Osa opiskelijoista uusii kurssin useita kertoja. Vaatii sitkeyttä lukea samat tenttimateriaalit monena lukukautena uudelleen. Jos kurssia ei pääse läpi, markkinoinnin perusopinnot tyssäävät siihen. Kauppakorkeakoulun pedagoginen johtaja Virpi Malin ei ole saanut suoraa palautetta Markkinoinnin perusteet -kurssista. Hänen mukaansa peruskurssien tulisi olla vaativuudeltaan ja haastavuudeltaan samantasoisia, mutta opetettavat kokonaisuudet ja opettajat ovat erilaisia. Malin näkee peruskursseilla erityisen ongelmallisena vaatimustason suhteuttamisen kaikille opiskelijoille sopivakaina vaan hylsy! Vaikeat kurssit. Etkö päässyt tentistä läpi? Katsoitko Korpista kurssin arvolausejakauman? Se saattaa lohduttaa – ja herättää ihmetystä. teksti Petra Nykänen kuva Tatu Onkalo si. Kauppakorkeakoulun opiskelijat pitävät peruskursseja jopa liian helppoina. Kurssilla täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös sivuaineopiskelijat. ”Eli enemmän ehkä on tullut palautetta helpoista pisteistä. Samalla kurssilla tulisi kuitenkin palvella sekä aivan aloittelijoita että juuri näitä asiaan jo perehtyneitä.” tOisaalla opettajankoulutuslaitoksella opiskelijat pitävät poikkeuksellisen haastavana kurssia OKLP410 Kasvun ja oppimisen ohjaaminen. ”En ole neljän opiskeluvuoteni aikana tehnyt mitään niin haastavaa kurssia kuin Kasvun ja oppimisen ohjaaminen. Nykyään, kun on enemmän kokemusta yliopisto-opiskelusta ja tenteistä, koko kurssi ja sen logiikka naurattavat”, OKL:n opiskelija kertoo. Kurssin opettajan kerrotaan myös itse todenneen, että tentissä kysytään vain behavioristista nippelitietoa, ja vain noin viisitoista prosenttia pääsee tentistä läpi. Moni opiskelija siis joutuu uusimaan tentin. ”Alueen uudelleen opiskelu stressasi joitakin opiskelijoita aivan mielettömästi, varsinkin jos oli heikko lukemaan englanniksi. Itse pääsin yötä päivää lukemalla läpi. En varmasti ole lukenut mihinkään tenttiin tai edes ylioppilaskirjoituksiin niin paljon. Woolfolktentin läpipääseminen oli jopa suurempi saavutus kuin kandin kasaan saaminen.” Opiskelijoiden on tarkoitus suorittaa kyseinen kurssi ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Pakollisena tenttimateriaalina kurssilla toimii muun muassa Anita Woolfolkin teos Educational Psychology, joka on heikosti saatavilla yliopiston kirjastosta. ”Kaikki kuulemma ostavat sen itselleen, koska se on niin hyvä. Mekin siis teimme pakon edessä massatilauksen Woolfolkia. Kirja on niin perusteos – eli epätieteellinen – ettei siihen voi edes viitata gradussa. Turha ostos minun mielestäni”, toinen kurssin käynyt opiskelija kertoo. OKLP410-kurssista vastaava professori Timo Saloviita ei pidä suurta hylättyjen tulosten määrää ongelmana. Hänen mukaansa OKLP410-jakson kirjatentissä on normaali tulos, että yli 60 prosenttia suorituksista hylätään. ”Suuri osuus johtuu kahdesta asiasta. Ensinnäkin opettajankoulutuslaitoksen vaatimustaso on normaalisti matala, ja tenttejäkin on vähän. Monelle tulee sen takia yllätyksenä, että jotakin pitäisi myös osata. Toinen syy on perusopintojen erityisen tiukka arvosteluasteikko, jonka käyttöön OKL pyysi rehtorilta erivapauden. Välttävillä tai tyydyttävillä tiedoilla ei siis ole lupa päästää läpi”, hän mainitsee. ”Ennätys taitaa olla, että eräs opiskelija hylättiin kuusi kertaa peräkkäin.” MOni Opiskelija pitää poikkeuksellisen vaikeana myös TILP150 Tilastomenetelmien peruskurssia. ”Opettaja jaksaa aina kurssin alkaessa kertoa, miten suuri hylkäämisprosentti jokaisessa tentissä on. Hän ei koskaan tunnu miettivän, mistä se johtuu”, kurssin neljännellä yrittämällä läpäissyt opiskelija toteaa. TILP150-kurssin opettaja Annaliisa Kankainen sekä matematiikan ja tilastotieteen laitoksen amanuenssi Sari Eronen selittävät asiaa, luonnollisesti, kaaviokuvien ja tilastojen avulla. Kurssin yhteenvedon kirjallisesta osuudesta selviää, että hieman alle 60 prosenttia opiskelijoista saa kurssin lä6
7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 7 Aina vaan hylsy! Teimme opiskelijoille sähköpostikyselyn ylitsepääsemättömän hankalilta tuntuvista kursseista. Edellä esiteltyjen esimerkkikurssien lisäksi myös muun muassa nämä kurssit mainittiin: EKIP505 History of the Englishspeaking world: ”Ilmeisesti vain puolet pääsee läpi, ja monet yrittävät useamman kerran.” ITKP102 Ohjelmointi 1: ”Itse pääsin sen läpi, mutta samalla kerralla 93 tenttijästä 38 sai hylätyn ja 20 ykkösen.” KEMP114 Kemian perusteet 4 (orgaaninen kemia): ”Olen yrittänyt päästä kokeesta läpi jo viisi kertaa, mutta en ole vieläkään onnistunut…” KTTP710 Julkistalouden perusteet: ”Luennoitsija ainakin tänä vuonna kehui, ettei tämä kurssi ainakaan pääse Jylkkärin helpot opintopisteet -listalle.” LATP010 Muotoja lauseopin harjoitukset 1 ja LATP011 Muotoja lauseopin harjoitukset 2: ”Syksyn kurssilta muistan useammankin henkilön kadonneen mystisesti.” TILP260 Tilastotieteen peruskurssi 2: ”En koskaan päässyt kurssia läpi (into lopahti jo kesken, kun en yhdelläkään demolla saanut mistään laskusta kiinni).” YTPP221 Laskentatoimen perusteet/ Introduction to Accounting: ”Itse kävin kurssin kolme kertaa, enkä päässyt läpi. Muista kursseista keskiarvoni on kiitettävä, mutta YTTP221 ei mielestäni ole perusopintotasoinen kurssi.” KTTA210 Matemaattinen taloustiede 1: ”Kävin sen kolme kertaa, paras tulos oli 1.” MATA130 Euklidiset avaruudet: ”Se on ainut kurssi koskaan, jota en ole päässyt läpi. Ja tähän lasketaan mukaan kaikki kokeet ala-asteelta lähtien, päättyen yliopiston kursseihin.” SKIS304 Tekstija diskurssianalyysi: ”Läpäisin kurssin kyllä, mutta psyyke hajoili useaan otteeseen sen kanssa.” OKLS610 Tutkimusmetodiikan ja -viestinnän syventävä kurssi: ”Kurssi on ilmeisesti lähes aina ollut vaikea päästä läpi ensimmäisellä yrittämällä. Ainakin, jos lopputyön tarkistaa professori Timo Saloviita.” Nämäkin mainittiin Y htä varmasti kun Espoo kevään edetessä tippuu kiekkokartalta, sieltä se tulee. Kevätkiima. Tänä keväänä ihmisillä on käytössään astetta järeämpi ase sen kartoittamiseen. Vain parissa viikossa deittisovellus Tinder soluttautui lähes koko kampuksen sinkkujen puhelimiin. Mahtuipa joukkoon myös muutama kaverin poikaystävä, mutta se on jo toinen tarina. Kirjastossa, kimppakyydin takapenkillä, kuntosalin pukuhuoneessa ja ruokakaupan kassalla. Vessassakin tuo sielunelämän pelastaja puhututti. Jotkut nimittävät sitä tökeröksi, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan idea on varsin koukuttava: lätkitään sydämiä niille, joiden pärstäkerroin miellyttää silmää. Maanantaikappaleet maistavat ruksia. Mikäli molemmat miellyitte toistenne Instagramin filttereillä parannelluista kylpyhuoneen otollisessa valossa napatuista meitsieistä, olette match made in heaven, vain taivas rakkautenne rajana. Viisas sovellus avaa luonnollista mitäs sulle –keskustelua varten chat-ikkunan, jossa voi harjoitella jo ainakin allekirjoittaneelta hieman ruostunutta huulenheittoa. Rohkeimmat siirtyvät jatkoille WhatsAppiin. Pilkunjälkeisten soidinmenojen, luonnottomien kahvilakohtaamisten ja kavereiden sumplimien myötähäpeämittarin räjäyttävien paritusyritysten tilalle ovat tulleet Tinder-treffit. Nettideittailu muuttui yhdessä yössä epätoivoisten friikkien ja koulun discon seinäruusujen touhusta tavallisten tallaajien huviksi. PAriN PäiväN pelailun jälkeen minäkin olin koukussa. Luennot kuluivat joutuisasti kuvia arvioidessa kuten myös ennen opiskelulle pyhitetyt junamatkat. Baari-iltojen etkojen kuvio lienee sanomattakin selvää. Edes autolla ajellessa tuo syöpäinen sovellus ei aina sulkeutunut, mikä aiheutti muutamia läheltä piti -tilanteita. Kadulla kävellessäni arvioin vastaantulijoita akselilla jatkoon, ei jatkoon. Kämppikselle päivittelin lisääntyvien matchien määriä kuin nousevia pörssikursseja. Seulani ei kuulemma ollut häävi, kuin kiekkokortteja keräilisi. Pieruverkkareissa, rasvaisten hiusten liimautuessa kiinni kukkivaan naamaan, ei aina tunne itseään telluksen viehättävimmäksi olennoksi. Mikään ei kuitenkaan piristä päivää yhtä paljon kuin tieto siitä, että kivannäköinen poika pitää minua viehkeänä. Tai siis kuviani. Sanokaa vaan pinnalliseksi. Eräs ArkiNEN maanantai havahdutti minut kuitenkin todellisuuteen. Kun sovellus jälleen kerran pääkaupunkiseudulla viestitti, ettei lähettyvillä ole uusia potentiaalisia ehdokkaita, päätin lopettaa. Ei liigassakaan kiekkoile kuin viitisensataa kaveria. Tulevaa Tukholman matkaa odotan silti kuin kuuta nousevaa. Pääsen harjoittamaan kulttuurien välistä viestintää. Rakkauden kielellä. Hinni Hirvonen Sovellussäpinää SEuLAnI EI KuuLEMMA OLLuT HäävI, KuIn KIEKKOKOrTTEJA KEräILISI. pi ensimmäisellä kerralla. Noin 42 prosenttia opiskelijoista joutuu uusimaan tentin. Yhteenvedossa todetaan: ”Joillakin on sellainen harhaluulo, että koska tentti on monivalintakoe, siitä pääsee arvaamalla läpi, kunhan yrittää tarpeeksi monta kertaa. Tämä näkyy siitä, että toistuvasti tenttipisteet ovat kymmenen pisteen paikkeilla.” Tentistä täytyy luentokurssilla saada vähintään 15 pistettä. Mikäli opiskelija on tehnyt demoja kahden pisteen edestä, pääsee hän kurssista läpi. ”Kaikilla kursseilla tentissä on 30 monivalintatehtävää. Tehtäviin pystyy vastaamaan, kun on ensin ratkaissut ongelmia, jotka ovat samanlaisia kuin kurssilla esitellyt esimerkit ja luentokurssin demotehtävät sekä itsenäisesti suoritettavan kurssin harjoitustehtävät. Näiden ratkaisutkin on annettu Kopassa.” Puolentoista vuoden aikana 335 kurssille ilmoittautunutta opiskelijaa ei ole osallistunut tenttiin kertaakaan. Kolumni 7
6 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Kuka: Minna Laukka, 26 Laji: pikajuoksu Seura: Jyväskylän Kenttäurheilijat Saavutukset: runsaasti SM-mitaleja K un pikajuoksija Minna Laukka pohti lukiossa tulevaa ammattiaan, yksi asia oli varma: liikunnan parista se ei löytyisi, sillä päivät täyttyivät urheilusta muutenkin. Opiskelupaikan oli oltava Jyväskylässä, sillä harjoittelumahdollisuuksien, valmentajan ja perheen luota Laukka ei ollut valmis lähtemään. ”En tiedä mikä tilanne pitäisi tulla, että muuttaisin pois Jyväskylästä”, Laukka nauraa. Ravintola-alakin kiinnosti, mutta lopulta hän valitsi kasvatustieteet. FuKsivuonna opinnot sujuivat samaan tahtiin ryhmän kanssa, ja pisteitä ropisi yli 70. Suurta pistesaalista selittää osaltaan kaudelle sattunut isompi loukkaantuminen. Sittemmin tahti on löystynyt, ja opinnot etenevät urheilun ehdoilla keskimäärin kolmenkymmenen opintopisteen vuositahdilla. Tämän vuoden pisteistä iso osa koostui tuoreesta kandityöstä. Kiirettä työelämään ei vielä ole. ”Urheillaan niin pitkään kuin kovalla tasolla pystytään. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.” Kasvatustieteiden opinnot ovat osoittautuneet hyvin joustaviksi, eivätkä ne vaadi juurikaan läsnäoloa. Yksilöurheilijan on ollut helppo sumplia valmentajan kanssa aikatauluja. Treenata on voinut toisinaan aaKuka: Tuomas Rytkönen, 24 Laji: leuanveto Saavutukset: Kaksinkertainen Suomen mestari lisäpainoleuanvedossa, 3 ykkössijaa toistoleuanvedossa. Tuore Suomen ennätys lisäpainoleuanvedossa, Suomen Leuanveto ry:n puheenjohtaja. t uomas Rytkönen aloitti opiskelunsa liikuntatieteellisessä vuonna 2010. Liikuntapedagogiikka ja fysioterapia kävivät mielessä, mutta Rytkösen lopullinen valinta oli valmennusja testausoppi. Jyväskylä ja Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta olivat hänelle luonnollisia valintoja. Rytkösen elämässä urheilu on nyt ensimmäisenä. Treeniohjelma rytmittää muuta elämää, ja akateeminen vapaus antaa paljon pelivaraa. Yhtenä päivänä sormet näpyttelevät tekstiä koko päivän, toisena taas lopputyölle jää aikaa vain pari tuntia. Opiskelu on vapaampaa kuin ensimmäisinä vuosina, jolloin luennot rytmittivät päivän ohjelman. ”Nykyään oman haasteensa tuovat gradututkimuksen mittaukset, kun on oltava tiettyyn aikaan mittaamassa.” opintojen ja tavoitteellisen harjoittelun lisäksi Rytkösellä on valmennusyritys yhdessä kolmen muun liikuntabiologian opiskelijan kanssa. ”Pelkkä opiskelun ja urheilun yhdistäminen menisikin vielä hyvin yhteen, mutta fysiikkavalmennuksen kanssa on välillä sovittelua”, Rytkönen myöntää. Valmentamista on joutunut tietoisesti rajoittamaan, muluennon jälkeenkin. ”Valmentaja voi joustaa, mutta ei treeni tekemättä jää, jos se lukee ohjelmassa”, Laukka selittää. Kurssit voi valita oman aikataulun mukaan. Syksy on lukuisista treeneistä huolimatta hyvää opiskeluaikaa, sillä harjoitukset ovat silloin usein kevyempiä. Deadlinejen ja tenttien kanssa ei toistaiseksi ole jouduttu sovittelemaan. ”Mahtavatko edes tietää urheiluammatista”, pikajuoksija epäilee. Myös opintojen harjoittelujaksot ovat hoituneet kunnialla, kun Laukka on työskennellyt lyhennettyä päivää pidemmän ajan. urheilun ja opiskelujen ohella Laukka työskentelee pari kertaa viikossa kaupan kassalla. Urheilun ja töiden sovittaminen on opiskeluja hankalampaa, sillä töihin on mentävä sovittuun kellonlyömään. Laukka kiitteleekin työnantajaansa, joka on suhtautunut vapaapyyntöihin hyvin. Hätätapauksessa opiskelevat työtoverit pelastavat. Harjoituksia on parhaimmillaan kymmenet viikossa, ja niiden päälle tulevat vielä kehonhuolto, venyttely ja hieronta. Kalenteri kulkeekin kiireisen urheilijan mukana kaikkialla. Vaikka vapaa-ajasta ei juuri ole tietoa, Laukkaa tilanne ei ahdista. ”Kun on pienestä pitäen urheillut, on tottunut rytmittämään päivänsä.” Tältä keväältä opinnot ovat yhtä tenttiä vaille kasassa, ja paluu kirjojen pariin on edessä jälleen syyskuussa. Opinnoista Laukka ei kanna turhaa stressiä. ”Tähän asti amanuenssille on riittänyt lupaus valmistumisesta.” huiput KampuKsen ur he ilu . Jyv äsk ylä ssä op isk ele e pal jon laji nsa hu ipu lla kilp aile via urh eili joit a. M iten he yh dis täv ät op isk elu n, urh eilu n ja par hai m m ass a tap au kse ssa vie lä työ tkin ? Ko lm e eri ala n op isk elija a ja urh eili jaa ker too . M in n a la u K K a tu o M a s ry tK ö n en teksti Hinni Hirvonen kuvat Tatu Onkalo 8
7 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Kuka: Piia Perälä, 32 Laji: jääkiekko Seura: JYP Saavutukset: 17 kautta SM-liigassa, 2 Suomen mestaruutta, 5 SM-hopeaa, useita pronsseja P iia Perälän tie Jyväskylään ei kulkenut sitä perinteisintä kautta. Koko urheilu-uransa Tampereella kiekkoillut Perälä kaipasi tietojenkäsittelytieteiden kandin suoritettuaan uusia tuulia. Kun muuttoauto matkasi kohti Keski-Suomea, valintaa johdatteli jääkiekko. Joukkuetovereista osa oli entuudestaan tuttuja, harjoittelumahdollisuudet mainiot ja kaupungin etäisyydet lyhyitä. Tietotekniikan ja kauppatieteiden yhdistämisestä kiinnostunut Perälä aloitti elektronisen liiketoiminnan opinnot syksyllä 2010. Ensimmäinen syksy Jyväskylässä sujui pelkästään opinnoille omistautuen. Koko opiskeluaikansa urheilun ja opiskelun ohella työskennellyt Perälä koki yhdistelmän helpoksi, kuten myös urheilun ja opiskelun yhdistämisen. Joitakin deadlineja on siirretty muutamalla päivällä pelireissujen takia, ja tenteissä on toisinaan suunnattu suoraan uusintaan. Oman haasteensa asettaa juuri opiskeluajalle osuva pelikausi. ”Mahdollisten pleijareiden ajaksi pitää höllätä.” Kiekkoilija on hyödyntänyt myös kesäopintojen mahdollisuutta. Perälän kaikki työtehtävät ovat liittyneet tietotekniikkaan. Nykyään hän työskentelee tutkimusavustajana informaatioteknologian laitoksella. eikä töitä voi tehdä niin paljon kuin haluaisi. ”Se on tietoinen valinta, kun opiskelee yhtä aikaa. Kaikkeen ei aika riitä.” Omassa yrityksessä töiden aikataulutusta voi säännellä itse, kun taas opinnoissa painavat takarajat ja kurssivaatimukset. Deadlineja joutuu joskus venyttämään ja graduohjausta sovittelemaan kisojen alla. Rytkösen ei tarvitse kärsiä tylsyydestä, sillä hän toimii myös Suomen Leuanveto ry:n puheenjohtajana. Uuden lajiliiton perustaminen on vienyt viimeisen vuoden aikana yhteistyökumppaneiden metsästämisineen ja kilpailujärjestelmien luomisineen paljon aikaa. Jäljelle jäävän ajan Rytkönen pyhittää mielellään avovaimolle, kavereille ja rennolle vapaa-ajalle ilman korvamerkittyjä tavoitteita. Vaikka aika on nyt kortilla, Rytkönen tietää, ettei tilanne ole pysyvä. Urheilla jaksaa niin kauan kuin kroppa kestää, ja fysiikkapalvelun rakentaminen on satsaus tulevaisuuteen. ”On huono ajatus, että ensin luetaan maisteriksi ja sitten siirrytään työelämään.” Rytkönen liputtaa kevyen siirtymän puolesta, jossa työn määrä lisääntyy ja opiskelun määrä vähenee asteittain. Toisinaan opiskelukavereiden illanvietoissa on keskusteltu urheilun ja opiskelun yhdistämisen haasteista. Esille on noussut esimerkiksi opintopistevaatimusten laskeminen tukien saamiseksi. Rytkönen ei kuitenkaan allekirjoita ehdotusta suoriltaan. ”Samat oikeudet pitää ulottaa sitten kaikille. Ei urheilua voi arvottaa muita harrastuksia tärkeämmäksi.” ”Nörttihän minä olen”, Perälä naurahtaa. Työ tutkimusavustajana on joustavaa, ja esimerkiksi aamuharjoitusten jälkeen voi päivää venyttää loppupäästä. Toisinaan on turvauduttava etätöihin. Silti Perälä kokee, että on pikemminkin hyötynyt urheilutaustasta työelämässä. ”Stressinsietokyky on kasvanut ja aikataulujen noudattaminen on helpompaa. Joukkueurheilijan on helppo kohdata uusia ihmisiä ja työskennellä ryhmässä.” Kerran viikossa kiekkoilijoilla on vapaapäivä, mutta viidestä kuuteen päivänä viikossa pelaajat ovat sidottuna joukkueeseen. Hallilla vietettyjä tunteja kertyy päivässä suunnilleen neljä. Lisäksi päälle kasaantuvat pelimatkat, kun kisakaudella pelejä kertyy jopa kaksi viikossa. Vapaa-aikaa kiireinen urheilija ei kuitenkaan osaa kaivata. ”Parhaat kaverit löytyvät joukkueen sisältä.” Paljosta lajille uhratusta ajasta huolimatta naisjääkiekkoilijoille ei Suomessa makseta palkkaa. Perälä myöntää, ettei voi töiden takia aina harjoitella niin paljon kuin haluaisi. Lukuisia SM-mitaleja rohmunnut kiekkoilija on ollut myös maajoukkueen mukana, mutta arvokisaedustuksia ei ole kertynyt. ”En tiedä olisivatko rahkeet riittäneet. Olisi sitä voinut ehkä päästä, mikäli ei olisi ollut niin paljon työtehtäviä.” Vaikka palkkapussi pelaamisesta pulskistuisikin, ei Perälä luopuisi opinnoistaan tai työstään. ”Urheilu-ura voi katketa vaikka seuraaviin iltatreeneihin. On hyvä olla CV:ssä jotain näyttöä varalta”, Perälä järkeilee. P iia P er ä lä 9
6 Jyväskylän Ylioppilaslehti xx/xxx Jyväskylän Ylioppilaslehti xx/xxx Jyväskylän Ylioppilaslehti xx/xxx 6 ’G radun tekijä on kuin juna, ja ohjaaja pääsee välipysäkillä tekijän maailmaan sisälle”, yhteisöviestinnän professori ja maisterileipuri Vilma Luoma-aho paljastaa. Graduilijat voidaan jakaa karkeasti junatyyppeihin. On nopeat Pendolinot, raiteita vaihtavat IC2-junat, useita pysäkkejä läpikäyvät paikallisjunat, paluugraduilija-resiinat ja perussuoriutuja-pikajunat. Graduilijoiden junaluokittelu on syntynyt empiiriseen havainnointiin perustuen Jyväskylän yliopiston graduohjaajien koulutuksessa. Graduilijatyypeistä Pendolino on ohjaajalle mysteeri. Hän käy ensimmäisessä gradutapaamisessa ja katoaa sitten omille raiteilleen. Ohjausta Pendolino ei vaadi, vaan tulee kylmän viileästi ohjaajan luokse valmiin työn kanssa. ”Pendolinoilu voi olla nerokas ratkaisu, jos on tarpeeksi tietoa ja osaamista. Mutta helposti käy niin, että joku pieni asia menee pieleen ja tämä sitten kasvaa työn loppua kohden isoksi ongelmaksi”, Luoma-aho kuvailee. resiinat ovat aikanaan aloittaneet gradunsa hyvällä pöhinällä ja lähteneet liikkeelle esimerkiksi pikajunalla. Resiinanimitys tulee siitä, että vietettyään kymmenisen vuotta esimerkiksi työelämässä, gradun alkuaikojen juna on jumissa. Kadonnut lammas joutuu palaamaan opinnäytteen pariin hartiavoimin resiinalla. ”Paluu on aina iloinen asia, mutta resiinat työllistävät ohjaajaa. He tupsahtavat yliopistolle ja pohtivat, että mikäs tämän oppiaineen nimi on.” Luoma-aho ei pistä työllistävää opiskelijaa pahaksi, mutta ihmettelee opiskelijoiden asennetta gradua kohtaan. ”Miksi graduvaiheeseen jää niin paljon jengiä? Opiskelijoilta on ehkä unohtunut, että gradu on opinnäyte.” Aikanaan opinnäytteen teon kesken jättäneen resiinan tiedot ovat vuosien saatossa vanhentuneet. Aikanaan hyväksytty tutkimussuunnitelma ei välttämättä enää päde, ja myös aineisto voi olla aikansa elänyttä. On mahdollista, että tutkittava aihe on kadonnut. Esimerkkinä Luoma-aho käyttää netin vanhaa hakukonetta Altavistaa, jota ei ole enää olemassakaan. ”Resiinalle pitää myös opettaa kaikki yliopiston järjestelmät Korpista lähtien.” iC2-junille ominaista ovat matkahaasteet. Osassa jäätyvät ovet ja vaunu jää seisomaan raiteilleen. Jos näin käy, ohjaaja ei pääse mukaan työhön. ”Jossain vaiheessa tulee rimakauhu, ettei uskalla enää tulla ohjaukseen. Kynnys kasvaa, mitä pidempään ovet ovat jäässä”, Luomaaho kuvailee. Osa IC2-junista menee väärälle raiteelle ja lähtee työelämään. Toiset taas päätyvät vaihtamaan raidetta, siis tutkimusaihetta, kysymystä, metodia tai mitä ikinä. Joukko IC2-junia vaihtaa raidetta jatkuvasti: graduilija saa hirveästi ideoita, mutta ei varsinaisesti vie niitä loppuun. ”Etenkin vaihdossa gradun teon välissä olleet opiskelijat ovat raiteenvaihtajia, koska he ovat saaneet paljon uusia vaikutteita ulkomailla. He haluavat soveltaa kaikkia uusia oppeja omaan työhönsä.” IC2:n päättämättömyyteen löytyy syy. Opiskelijat ovat hilanneet graduriman korkealle ja lietsovat nyt myyttiä isosta pahasta gradusta. Luoma-aho kuvailee gradumaailmaa seliseli-maailmaksi. ”Gradu on suoritus siinä missä muutkin. Näytät, että osaat tehdä nämä asiat.” Luoma-aho ei usko, että kyse on pelkästään opiskelijoiden korkealle asettamasta rimasta. Kun gradu resiinat tupsahtavat yliopistolle ja pohtivat, että mikäs tämän oppiaineen nimi on. Junat Ja gradut luotuja kulkemaan. Mutta miltä maisterikokelas näyttää graduohjaajan silmin? teksti Kaisu Salminen kuvitus Anna Näveri
7 Jyväskylän Ylioppilaslehti xx/xxx Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 7 1. Gradu on minulle... a) projekti. b) mystinen ahdistuksen aihe. c) innoituksen lähde. d) opintosuoritus. e) mukava tapa pitää yhteyttä ohjaajaan. 2. Graduni aihe on... a) haastava mutta voitettavissa. b) epäselvä. c) tieteellisesti relevantti lisä alan kirjallisuuteen. d) ohjaajan ehdottama. e) muutettavissa jokaisen uuden ideani myötä. 3. Ohjaajaani on... a) apu projektin eri vaiheiden selkiyttämisessä. b) vielä ahdistavampi kuin aiheeni. c) suuri tieteellinen nero. d) hyödyke, jota kulutan. e) laadukasta juttuseuraa jokaiselle viikolle. 4. Kuvailisin tunteitani graduani kohtaan... a) Mitkä tunteet? Ei tässä tunteita tarvita. Gradu on vain yksi opintosuoritus muiden joukossa. b) ahdistuksen ja häpeän sekaiset. c) Inspiroivat ja innostuneet. d) neutraalin myönteiset. e) maanisdepressiiviset. Eniten a-vastauksia: Pendolino Käyt ensimmäisessä gradutapaamisessa ja lähdet omille raiteillesi. Palaat ohjaajan pakeille vasta valmiin työn kanssa. Eniten b-vastauksia: resiina Paluu gradumaailmaan vuosien tauon jälkeen on vähintäänkin haastavaa. Mikä on Korppi? Eniten c-vastauksia: IC2 Kohtaat gradusi kanssa matkahaasteita pysäkkien välillä, koska haluaisit sisällyttää opinnäytteeseesi kaiken, mitä olet yliopistossa oppinut. Eniten d-vastauksia: pikajuna Teet kaiken kuten kuuluu. Avaat suusi seminaarissa, mutta pelkäät tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Pikajuna on graduilijoiden perusjoukkoa. Eniten e-vastauksia: paikallisjuna Paniikki iskee öisin, mitä jos gradussasi ei olekaan mitään järkeä? Pidät tiiviisti yhteyttä ohjaajaan kaikista opinnäytteeseen liittyvistä päätöksistä. putkahtaa maailmaan, jää suurimmalla osalla opiskelijoista yliopistoelämä historiaan. ”Valmistumiseen liittyy paljon uusia kysymyksiä. Jos et tiedä, mihin olet menossa, tuntuu viimeisen suorituksen tekeminen pelottavalta ja identiteetin muutos arveluttaa.” Paikallisjunaa taas arveluttaa oikeastaan jokainen omaan tutkimukseen liittyvä päätös. ”Paikallisjuna panikoi öisin ja on ohjaajan näkökulmasta erittäin työllistävä.” Paikallisjuna on epävarma opiskelija, joka teetättää kaikki omat ratkaisut ohjaajalla. Nimensä mukaisesti hän pysähtyy jokaisella välipysäkillä, siis käyttää kaikki ohjauksen oljenkorret. ”Aina kun tulee idea, artikkeli, pulma tai valintatilanne, paikallisjuna ottaa yhteyden ohjaajaan”, Luoma-aho toteaa. Yhteydenpito tapahtuu joko sähköpostilla, puhelimitse tai pikaisella vierailulla ohjaajan työhuoneella. Ihmisen akateeminen itsetunto tulee Luoma-ahon mielestä esiin gradua pakertaessa. Viimeinen opinnäyte on ensimmäinen kerta, kun opiskelija on pitkään omillaan. Opinnoissa kun gradua edeltävät tentit ja kurssisuoritukset, joista palaute tulee nopeasti esimerkiksi arvosanoina. kaikille viimeinen suoritus yliopistossa ei aiheuta pelkoa ja inhoa seminaarissa -tyylisiä reaktioita. Vanhat kunnon petrolinsiniset pikajunat ovat gradujoukon perusjengiä, jonka Luoma-aho näkee ohjaajan kantilta loogisimpana ryhmänä. ”Pikajunia eivät paljon pakkaset pidättele. Ne putkuttavat luotettavasti eteenpäin, kysyvät seminaareissa kysymyksensä, käyvät gradutapaamisissa ja ottavat ohjausta vastaan.” mikä sitten on maisterileipurin kauhun hetki? Toukokuun alku. Päätepysäkillä on tungosta. Valmis gradu takataskussa halutaan ulos asemalta sinne oikeaan maailmaan. Graduohjaaja saa viestin kaikilta niiltä, jotka ovat saaneet opinnäytteensä pakettiin. ”Hei, palautin graduni. Saisinko sen tarkistettuna juhannukseen mennessä, kiitos!” testaa: millainen graduilija olet? 11 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014
Uutiset 4 Jyväskylän Ylioppilaslehti 11/2012 [Hakijan nimi ja yhteystiedot] Työhakemus Hyvä rehtori Pokka Olen Hilla Kirppu, 32-vuotias opettaja Rovaniemen Lyseonpuiston lukiosta. Olen kiinnostunut Cygnaeus-lukiossa avoinna olevasta biologian ja maantiedon lehtorin virasta. Olen valmistunut Oulun yliopistosta luonnontieteiden maisteriksi vuonna 2007. Pääaineenani oli biologia ja sivuaineina olen opiskellut maantiedettä ja kemiaa. Opetusharjottelun suoritin Oulun Normaalikoulussa, minkä jälkeen työskentelin siellä sivutoimisena tuntiopettajana. Vuodesta 2009 lähtien olen toiminut Lyseonpuiston lukion biologian ja maantiedon vs. lehtorina. Lehtorin virka matemaattis-luonnontieteellisesti painottavassa Cygnaeus-lukiossa vastaisi hyvin asettamiani työelämähaasteita. Minulla on mielestäni riittävästi kokemusta ja osaamista opettajan perustyön hoitamiseen. Haluan kehittää itseäni opettajana ja tarjota opiskelijoilleni mielenkiintoisia kokeellisia oppimistapahtumia. Siihen Cygnaeus-lukio tarjoaisi minulle oivallisen mahdollisuuden. Olen työni ohella kouluttautunut erityisesti tietokonetta hyödyntävään pedagogiseen toimintamalliin. Ominta parasta osaamisalaani ovat biokemian tutkimus, molekyylimallintaminen ja paikkatietojärjestelmien opetuskäytön kehittäminen. Olen vastannut Lyseonpuiston kansainvälisistä luonnontieteen projekteista ja toiminut koulumme luonnontiedekerhon vetäjänä. Olen opettajana vaativa, mutta opiskelijaa kuunteleva kasvattaja. Minulle tärkeää on opiskelijan kokonaispersoonan kehittäminen, ei hänen näkemisensä vain oman oppiaineeni näkökulmasta. Cygnaeus-lukion opetussuunnitelman motto, kasvetaan yhdessä aktiiviseksi kansalaiseksi, vastaa hyvin käsitystäni opettajan työstä oppimisen ohjaajana ja kasvattajana. Työn ohella elämäni merkityksellisiä asioita ovat aviomieheni Kalle ja tyttäreni Kukka-Maaria. Harrastan kalastusta ja metsästystä, vanhojen moottoripyörien korjaamista ja liikuntaa. Olen saanut opiskeluoikeuden Oulun yliopiston jatkotutkijaksi. Tutkimustyöni käsittelee paikkatietojärjestelmien opetuskäytön kehittämistä. Tutkimustyö on mielenkiintoista itsensä kehittämistä, mutta se ei tule missään tapauksessa vaikuttamaan opetuksen hoitamiseen. Tulen mielelläni kertomaan itsestäni ja olemme perheen kanssa valmiit ottamaan keskisuomalaisuuden haasteen vastaan tarvittaessa. Kunnioittavasti Hilla Kirppu Opettaja Liite: cv Työhakemus Ermei Ensio Esimerkki Finanssialan keskusliiTToon analyyTikoksi Haen ilmoituksenne mukaista analyytikon paikkaa Finanssialan Keskusliitosta. Haitte ilmoituksessanne työntekijää, joka kykenee itsenäiseen työhön, ei pelkää rutiineja, on vahva esiintyjä, ja jolla on vahvat tietotekniset taidot. Olen piakkoin valmistuva kansantaloustieteen viidennen vuoden opiskelija. Tunnistin ilmoituksenne kuvauksesta itseni, sillä tulen hyvin toimeen monenlaisissa työyhteisöissä, olen mukautuvainen ja kykenen myös itsenäiseen työhön. Olen opintojeni aikana ollut ainejärjestömme hallituksessa, mikä vaatii yhteistyötä ryhmässä mutta toisaalta oman vastuualueen huolellista hoitamista. Esiintymistaitoja olen hankkinut erityisesti teatterija lauluharrastukseni kautta. Windowsja Mac OS-käyttöjärjestelmät ovat minulle tuttuja, samoin niissä käytettävät toimisto-ohjelmistot. Ohjelmistojen käytön osaaminen on opintojeni kannalta välttämätöntä. Lisäksi minulla on kokemusta verkkosivujen päivittämisestä ja ylläpidosta ainejärjestöni puolesta. Tekemässäni opinnäytetyössä tutkin pankkiunionin vaikutusta riskirahoitukseen. Uskon, että finanssialaan suuntautuneiden opintojeni sekä tutkimukseni myötä hankitusta osaamisesta on hyötyä juuri Finanssialan Keskusliiton analyytikon työssä. Finanssialan Keskusliitto on vahvana ja monipuolisena suomalaisen finanssisektorin edunvalvojana erittäin mielenkiintoinen työpaikka. Verkkosivuiltanne löytyvät tutkimusja tilastoaineistot ovat erittäin tarpeellisia. Toivoisin voivani päästä keskustelemaan ja kertomaan miten esimerkiksi vakuutusalan tilastoinnissa voitaisiin hyödyntää vielä kattavammin Suomen Pankin ja Tilastokeskuksen tilastoja. Vastaan mieluusti lisäkysymyksiin ja odotan innolla yhteydenottoanne. Parhain terveisin, Ermei Ensio Esimerkki Liitteet: Curriculum Vitae Opinnäytetyö Valokuva hakijasta Hakemus työpaikan mukaan. Lue työpaikkailmoitus huolellisesti, tutki firman nettisivuja ja toimintaa ja mieti. Osoita, mitä haluaisit tulla kyseiseen työpaikkaan tekemään. Cygnaeus-lukion rehtori Ari Pokka kirjoitti hakemuksen kuvitteelliseen lehtorin paikkaan. Ari Pokka laittoi kuvitteellisen hakijansa kertomaan paljon perheestään ja harrastuksistaan. Onko harrastuksilla merkitystä? Entä jos onkin lapseton sinkku tai vaikka yksinhuoltaja, laittaisitko senkin rohkeasti hakemukseen? ”Kysymys on varmaan ihmisen omasta arvostuksesta omaa elämäänsä kohtaan. jos valintojaan arvostaa, niistä voi myös kertoa. Se, mitä harrastaa, ei sinänsä ole tärkeää. Se, että työn ohella on muutakin elämää, on aivan ensiarvoista, vaikka sitten aktiivista sinkkuilua. Opettaja, joka ei arvosta omia valintojaan, voi myös olla tunnistamatta toisen ihmisen valintoja ja se on opetustyössä melkoinen ongelma.” Vähäinenkin kokemus, joka tuntuu haettavan paikan kannalta jotenkin hyödylliseltä, kannattaa mainita. Aktiivisuus ainejärjestössä tai harrastuksessa voi kertoa hakijan persoonasta paljon. ”Kerran erään hakijan olivat työkaverit valinneet työpaikan positiivisimmaksi. Sehän on tosi hyvä asia laittaa hakemukseen”, Kallonen vinkkaa. Finanssialan Keskusliiton tutkimuspäällikkö Tarja Kallonen kirjoitti hakemuksen analyytikon tehtävään, joka oli FK:ssa auki muutama vuosi sitten. ”Jos olisin saanut tällaisen hakemuksen, olisin varmasti innostunut. Ei tarvitse olla kaikessa mahdollisessa paras, vaan hakemuksessa pitää näkyä, että on juuri sillä alueella paras mitä tehtävään kuuluu.” Nykypäivänä valokuva on usein hyvä lisä hakemukseen. Millainen kuvan tulisi mielestäsi olla, Tarja Kallonen? ”Kuva kertoo persoonasta. Kannattaa miettiä, mitä kuvalla viestii: olet hyväntuulinen, avoin, iloinen…” Hymyilevä kasvokuva ajaa yleensä asian, mutta toki tässäkin kohtaa kannattaa pitää mielessä, mihin on hakemassa. 12
5 Jyväskylän Ylioppilaslehti 11/2012 Vetävät paperit Työhakemus. Oletko innostunut, osaava, yhteistyökykyinen, sosiaalinen, kansainvälinen... ääh, niinhän me kaikki. Miten kirjoittaa hakemus, jolla heppoisemmankin cv:n hakija erottuisi työnantajan silmissä? Pyysimme kolmea eri alan pomoa hakemaan kuvitteellista paikkaa firmastaan ja antamaan neuvoja hakemuksen kirjoittamiseen. [Hakijan nimi ja yhteystiedo t] Veikkaus Eetu Paloheimo myyntiryhm äpäällikkö, digitaalinen myynti eetu.palohe imo@veikk aus.fi WEB-ANAL YYTIKKO Haen Veikkaukse n web-sivulla ja eri verkkofooru meilla ilmoitettua avoinna olevaa webanalyytikon paikkaa. Olen vuosi sitten valmistunu t tilastotietei lijä ja ehtinyt jo kartuttaa työkokemu sta web-analyt iikan alalta. Avoinna oleva tehtävä on juuri sitä, mitä olen etsinyt päästäkseni haastavamp iin tehtäviin web-analyt iikan parissa. Uskon, että minulla on taitojeni ja kiinnostust eni pohjalta paljon annettavaa Veikkaukse lle. Tällä hetkellä työskentele n digimarkkin ointiin keskittyväs sä toimistossa analyytikko harjoittelija na ja tätä kautta olen tutustunut web-analyt iikkaan ja konversio-o ptimointiin. Minua kiehtoo työskentely digitaalisess a maailmassa ja olen kiinnostunu t näkemään työni jäljet. Digimarkki noinnin parissa erityisen mielenkiint oista on, että kaikki tapahtumat voidaan mitata ja toimenpitei den tehokkuutt a voidaan arvioida reaaliaikais esti. Esimerkki projektista, johon olen nykyisessä työssäni osallistunut , on kuluttajatuo tetoimialalla toimivan asiakkaan uuden tuotteen lanseeraus. Tuotteen markkinoin nissa rakennettiin kampanja asiakkaan nettikaupan yhteyteen. Roolini oli olla avustamass a nettisivuston liikenteen analysoinni ssa ja osallistua raportointii n, jossa näytettiin asiakkaalle, mitä kautta asiakkaat tulivat sivustolle, kuinka he liikkuivat siellä ja ostivatko he tuotteen nettikaupas ta. Isoihin data-aineist oihin olen tutustunut opiskelujen i yhteydessä. Olen opiskellut X yliopistossa tilastotietee n lisäksi matematiik kaa, sosiaalipsyk ologiaa ja tietojenkäsi ttelytiedettä. Lisäksi olen osallistunut pitkään yhteistyöpr ojektiin X yliopiston tilastotietee n laitoksen ja yritys X:n välillä. Projektissa pyrittiin mallintama an asiakkaiden käytöstä. Koen, että minulla on vahva osaaminen tietokannoi sta sekä SQL-, SASja R-kielistä. Olen matemaattises ti orientoitun ut ja tottunut itsenäiseen työskentely yn, mutta olen myös hyvä kommunik oimaan ja työskentele n mielelläni osana tiimiä. Työssäni minulle on tärkeää jatkuva kehittymin en ja itsensä haastamine n. Erityisen motivoitunut olen kehittämää n osaamistan i ohjelmoinn issa, ja haluan myös oppia käyttämään uusia analytiikka työkaluja. Olen lisäksi opetellut ennustavaa mallintamis ta tullakseni taitavammaks i ja testannut osaamistan i myös data mining -kilpailuiss a. Vapaa-ajalla harrastan lenkkeilyä ja pokeria. Olen myös kiinnostunu t pelikulttuu rista ja seuraan siihen liittyen myös rahapelikeh itystä. Tulen mielelläni kertomaan lisää itsestäni ja osaamisesta ni ja kuulemaan tarkemmin avoinna olevasta tehtävästä. Palkkatoive eni on X euroa/kk. Ystävällisin terveisin, [Hakija] Liite: CV Veikkaukselle haettiin web-analyytikkoa aikaisemmin tänä vuonna. Digitaalisen myynnin myyntiryhmäpäällikkö Eetu Paloheimo teki hakemuksen tehtävään. ”Olet myyntihenkinen, innostunut datan käsittelystä ja haluat nähdä nopeasti työsi jäljet asiakasrajapinnassa”, toivottiin Veikkauksen työpaikkailmoituksessa. Samaa hakemusta ei kannata kopioida joka paikkaan. Osoita olevasi aidosti kiinnostunut juuri siitä paikasta, johon kyseinen hakemus on tehty. ”Tärkeintä minulle rekrytoijana on motivaatio, taitoja voi kyllä kartuttaa”, Paloheimo sanoo. Vaikka Veikkauksen työpaikka olikin vastavalmistuneelle sopiva eli ns. entry level -paikka, jonkinlaista kokemusta oikeasta työelämästä olisi silti hyvä olla opintojen lisäksi. Työkokemuksen ja harjoittelujen lisäksi hyviä lisiä hakemuksiin ja cv:hen ovat myös esimerkiksi erilaiset ammatilliset kilpailut. Mieti, onko sinulla sellaisia harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, jotka liittyvät hakukohteena olevaan yritykseen. Esimerkiksi Veikkauksella kiinnostus pelialaan katsotaan ”isoksi plussaksi”. eTsiessäni työhakemusesimerkkejä juttelin muutaman eri alan rekrytoijan kanssa. Yksi pomo oli sitä mieltä, että koko juttu kannattaisi jättää tekemättä. Hän arvostaa persoonallista hakemusta, eikä sellaista voi toisen puolesta kirjoittaa. Muualta opetellut maneerit paistavat tekstistä läpi. Toinen sanoi, ettei hakemuksella ole niin paljon merkitystä. CV ratkaisee sen, kuka kutsutaan haastatteluun. Täytyy tunnustaa, etten minäkään ole tainnut saada yhtään työpaikkaa hakemuksen perusteella. Yhden sain kävelemällä suoraan päätoimittajan puheille. Toiseen käytin väsytystaktiikkaa, soitin niin monta kertaa että paikka luvattiin. (Enkä muuten tavannut minut palkannutta ihmistä kertaakaan, sillä hän ehti vaihtaa työpaikkaa ennen kuin oma työni alkoi.) Yhteen kutsuin itse itseni haastatteluun, juttelin siellä vähän journalismista ja sain myöhemmin kuulla, että puljussa työskentelevät opiskelututtuni olivat suositelleet minua tehtävään. Tätä kutsutaan kai verkostoitumiseksi. Onko hakemuksella siis mitään merkitystä? Ehkä vähän kuitenkin. Lähes aina työnhakuvinkeissä muistutetaan huolehtimaan oikeinkirjoituksesta, lähettämään hakemus ajoissa, vastaamaan työpaikkailmoituksessa esitettyihin kysymyksiin ja toimittamaan kaikki pyydetyt liitteet. Tuntuu hassulta, että näin yksinkertaisia asioita pitää aikuisille opettaa. Aika moni työhakemuksia vastaanottanut kertoo kuitenkin kummallisia tarinoita mitä puutteellisimmista hakemuksista. Tatu Onkalo Onko hakemuksella edes väliä? k o m m en TT i koonnut Tatu Onkalo 13
14 O lette soittanut TE-toimiston vaihteeseen, meillä on nyt ruuhkaa, soitamme teille ehkä ensi vuonna. Olette soittanut hammashuollon ajanvaraukseen, meillä on nyt ruuhkaa, emme voi ottaa teitä edes jonoon. Kuuden kuukauden työsuhde, vähintään vuoden vuokrasopimus, muutaman viikon kesäloma. Valmistuminen on huikea muutos. Opiskelujen päättymisen jälkeen olen täysin vapaa tekemään, mitä haluan. Mutta mitähän minä sitten haluan tehdä? -Nainen, 25 vuotta Kun yliopisto-opiskelija palauttaa gradua, hän on todennäköisesti hengitellyt erilaisten oppilaitosten sisäilmoja yli 17 vuotta. Sitten pulpettihiiren pitkämutta kapealeipäiseltä uralta pitäisi siirtyä uudenlaisella logiikalla pyörivään arkeen. Poliitikot etsivät kilvan tapoja kammeta haahuilijoita kampuksen kahviloista työpaikkaruokaloihin. He saavat sen kuulostamaan niin yksinkertaiselta. Pelottavin tilanne olisi, että vain tekisi sen gradun eikä olisi mitään paluuta yliopistolle. Hakisi kesätöitä, mutta mitä sen jälkeen? -Mies, 28 vuotta Valmistuminen ei ole vain tutkintotodistuksen hakemista. Se on turvaverkosta irrottautumista ja hyppy tuntemattomaan. Vaikka työnteko olisi tullut tutuksi opiskelujen ohella, yliopisto tarjoaa sylin, jonne vetäytyä kun firman viidennet yt-neuvottelut katkaisevat määräaikaisuuksien putken. Paperit kourassa ei ole paikkaa, jonne palata. Niinpä opiskelijat pelaavat varman päälle: Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava ekonomisti Kari Hämäläinen kertoi taannoin tekemässäni haastattelussa, että Suomessa valmistutaan yliopistosta usein vasta, kun työpaikka odottaa valmiina. Nykyään siinä voi tosin kestää. Valmistumisen jälkeinen elämänmuutos oli suuri. Haaveet ja odotukset työelämästä tai työelämään siirtymisestä eivät ole toteutuneet odottamallani tavalla ja tämä on ollut raskasta. -Nainen, 28 vuotta OpisKeluOptiOn auKi pitäminen osoittaa, ettei raha ratkaise. Opintotuen hyväksikäyttämisestä kohkaavat kirstunvartijat unohtavat, että työttömän leipä on opiskelijan viipaletta paksumpi. Kyse on tunteesta. On ihan OK olla pienellä tuella kitkuttava opiskelija, jolla on rajattomien mahdollisuuksien tulevaisuus. Opiskelijana voi ajatella, että kun minä vielä tämän kurssin nyt ja tuon sitten ensi syksynä, niin kyllä ne työpaikkojen ovet aukeavat. Sitten tulevaisuudessa. Opiskelijuus on myös yhteiskunnallisesti hyväksytty rooli. Se on yksi pysäkki radalla koulu-opiskelu-työelämä, ja vaikka juna siellä junnaisi ja kirskuisi, raide on silti oikea. Työttömän roolissa ei ole samanlaista merkityksellisyyden lupausta ja selkeää suuntaa. Työhakemusten rustaamista on vaikea nimetä päätoimiseksi arkipuhteeksi satunnaisen tuttavan udellessa. Monen täytyy yhtäkkiä kaivella oman identiteetin perustaksi jotain ihan uutta. On helpompi olla n:nen vuoden opiskelija kuin työtön maisteri. Minne muutan, onko siellä mukavaa, saanko sieltä uusia kavereita? Jos saan töitä, mahtuuko elämään enää mitään muuta? -Nainen, 26 vuotta Valmistuessa myös harhailijaopiskelijan täytyy valita suunta, ainakin maantieteteellisesti. Ihmiset eivät tutkitusti ole koskaan niin valmiita muuttamaan työn perässä kuin he ovat opintojensa lopussa. Sen jälkeen valmiuskäyrä myötäilee kesälaitumella röhnöttävän mansikin häntää. Kerran paikkansa valinnut muuttaa työttömyydenkin kohdatessa korkeintaan vanhempien luo maalle. Siinä se ura sitten olikin, useimmille. Jyväskyläläisille lähtö opiskelukaupungista on usein välttämätöntä, jos haaveissa siintää koulutusta vastaava työ. Keski-Suomessa akateemisten työttömyysprosentti kun on poikkeuksellisen korkea. Urbaanilegenda kertoo, että täällä majailisivat esimerkiksi maan suurinpiirtein ainoat työttömät psykologit. uudessa KOtiKaupungissa muuttajaa eivät vastaanota tutorit, fuksiaiset eivätkä sadat uutta elämää aloittelevat ikätoverit. Jos paikka on vieras, ystävien löytäminen edellyttää hartiavoimia ja tuuria. Kumppanitarjokkaista puhumattakaan: Lukioaikaisen psykologian opettajani mukaan pikkukaupunkien lukuisat opettajapariskunnat selittyvät kutakuinkin sillä, että valikoiman rajallisuus ohjaa lähimmän omanikäisen käsivarsille. Onhan se vähän masentavaa. Valmistumisvaiheessa tehtävät päätökset ovat monille elämän suurimpia. Ihmekös tuo, jos Ylä-Ruthin pubivisa kutsuu vielä yhdeksi vuodeksi. Tuntemattoman reunalla näKöKulma Minna Tiainen Ta Tu O n k a lO PaPerit kourassa ei ole Paikkaa, jonne Palata. Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 13 eron leima teksti ja kuvat Vera Pelkonen SRI LANKA. Avioero teki Manikesta yhteiskunnan silmissä epäilyttävän naisen. Lehtiilmoituksesta löytynyt eronnut mies voi muuttaa tilanteen, mutta sitä ennen jopa yksin tehty lomamatka edellyttää salailua. Manike on kuitenkin löytänyt sovun itsensä kanssa.
lonkyyneleet silmissään Manike seisoi Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöaulassa joulukuun lopussa 2012. Srilankalainen 29-vuotias nainen oli juuri viettänyt kaksi viikkoa lomalla Suomessa. Maniken Suomen-viisumi tuntui minusta ihanalta joululahjalta. Hän oli harvinaisuus niin Sri Lankan Colombon kaupungin kansainvälisellä lentokentällä kuin vantaalaisen joulukuusikauppiaan asiakkaana. Srilankalaisen yhteiskunnan asenteet sitoivat Maniken kotimaahansa ja tekivät matkustamisesta vaikeaa. Koska Manike oli eronnut nainen, yhteiskunta piti häntä epäilyttävänä ihmisenä. Naisena hän ei saisi matkustaa yksin, ja eronneena naisena häntä pidetään siveettömään käytökseen taipuvaisena. Suomeen lähtiessään Manike kertoikin omaa perhettään lukuun ottamatta kaikille lähtevänsä matkaan miehen kanssa. Muuten hänestä leviäisi keksittyjä asioita työpaikalla. Siksi Manike esiintyy myös tässä jutussa pelkällä lempinimellään. Manike tulee hyvätuloisesta perheestä ja asuu vanhempiensa luona tunnin matkan päässä Colombosta. Hänellä on kaksi nuorempaa veljeä, jotka ovat molemmat lähteneet opintojen perässä Australiaan. Sisarusparven vanhin veli asuu Sri Lankassa perheensä kanssa. Myös Manike unelmoi Australiaan muuttamisesta, mutta hän ei voi tehdä sitä ennen kuin on mennyt naimisiin. Yksinäistä naista ei päästetä lähtemään, sillä hänen ei uskota pärjäävän. ”Haluaisin mennä vaikka minne, mutta ainoa este ovat vanhempani. He ajattelevat, että tarvitsen jonkun, joka huolehtii minusta.” Sri Lankassa on olemassa kahdenlaisia avioliittoja: ehdotettuja liittoja ja rakkausavioliittoja. Maniken nuorempi veli meni naimisiin monen vuoden rakkaussuhteen jälkeen. Sisar joutui kokemaan ehdotetun liiton varjopuolet. V ielä vuonna 2011 Manike oli naimisissa ja asui aviomiehensä perheen luona. Hänen häitään oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Aviomies löytyi lehti-ilmoituksen avulla, mikä on Sri Lankassa yleinen käytäntö. Vanhemmat olivat yhteydessä miehen vanhempiin, ennustaja totesi nuorten horoskoopit toisilleen sopiviksi, ja he vaihtoivat kuvia sähköpostitse. Tällainen käytäntö on Sri Lankassa yleinen. Lapsiin kohdistuu suuri paine miellyttää vanhempiaan, ja he saattavat tämän vuoksi naida ihmisen, jonka kanssa eivät haluaisi elää. Manike tapasi miehensä ensimmäisen kerran ostoskeskuksessa. Tämän jälkeen he jatkoivat tapailua kahdeksan kuukauden ajan kodin ulkopuolella. Yhtenä päivänä mies soitti Manikelle ja kysyi, eikö jo olisi häiden aika. ”Olin rakastunut ja hän oli todella hyvä. Hän huolehti minusta, joten innostuin asiasta.” Manike sai myöhemmin selville, että miehen vanhemmat painostivat perheen ainoaa poikaa naimisiin. ensiMMäistä hääpäiVää vietettiin kesäkuussa 2011 ja parin päivän päästä toista, kuten sinhalalaisissa häissä on tapana. Sinhalalais-buddhalaisessa perinteessä morsiamen vanhemmat kustantavat ensimmäisen hääpäivän. Morsian pukeutuu valkoiseen juhlasariin ja hääyönä pariskunta viettää ensimmäisen yhteisen yönsä. Toisena hääpäivänä morsiamella on punainen juhlasari neitsyyden menettämisen eli veren vuotamisen merkiksi. Sulhasen äiti tarkistaa pariskunnan lakanan aamulla hääyön jäljiltä. Sen avulla todistetaan neitsyys. Jos selviäisi, että morsian ei ole ollut neitsyt, tulisi sulhasen perheen peruuttaa häät pikapuoliin. Maniken anoppi ei tarkastanut lakanoita, koska luotti nuorten hoitavan asian itse. Toinen hääpäivä vietetään normaalisti sulhasen kotona. Se on nimeltään ”homecoming”, koska häiden jälkeen morsian muuttaa miehen perheeseen. ”Ennen en ollut nukkunut yötäkään kotini ulkopuolella ilman vanhempiani. Oli vaikeaa sopeutua uuteen ympäristöön”, Manike kertoo. Perheellä oli palvelija, joten Manike ei joutunut tekemään kotitöitä ja sai jatkaa työtään kodin ulkopuolella. Pariskunta sai yhden ”Tällä heTkellä olen eihyväksyTTy ihminen Tässä yhTeiskunnassa. leima lähTee vasTa, kun menen uusiin naimisiin.” lähitemppelin rauha ja buddhalaisuus antavat manikelle hengellistä tasapainoa. manike, isä ja äiti kodin lähellä sijaitsevalla rannalla. sri lanka sunday Timesin sivut ovat viikoittain täynnä lukemattomia aviopuolisonhakuilmoituksia. lisäksi sinhalinkielisissä lehdissä on ilmoituksia päivittäin. Joskus niissä lukee jopa, että eronneet ja lesket hyväksytään. aamulla kello viisi manike esittelee sarin oikeaa taittotapaa.
17 huoneen miehen vanhempien talosta. ”Joka viikonloppu sain mennä vanhempieni luokse, mistä minulle tuli aina hyvä olo. Vanhemmillani oli minua ikävä ja minulla myös heitä.“ M anike käy töissä suuressa srilankalaisessa pankissa, Colombon keskustassa. Aamuviideltä hän pukee sarin päälleen vajaassa viidessä minuutissa ja sommittelee käsiinsä, kaulaansa ja korviinsa väreihin sopivat korut. Sari on srilankalaisen naisen asu, kankaanpala, joka taitellaan päälle hakaneulojen avulla. Kaikissa valtion viroissa naiset käyttävät sareja. Maniken lempisarit ovat ”Kandyan sarees”, jotka laitetaan päälle eri tavalla kuin perinteinen sari: niissä vatsa peittyy enemmän. Lapsuudessaan Manike opiskeli tyttökoulussa. Koulun jälkeen hän kävi maksullisilla lisätunneilla, jotka kestivät iltaan saakka. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan Manike pääsi pankkiin töihin. Työn ohessa hän opiskeli viikonloppukurssilla pankkija rahoitusalaa. Juna töihin lähtee aamukuudelta ja Manike palaa iltaseitsemän jälkeen kotiin. Hän peseytyy ja viettää aikaa tietokoneella, elokuvia katsellen tai musiikkia kuunnellen. Hän ei poistu kotoa yksin pimeän tullen. Vanhempien kanssa hän saattaa käydä lähitemppelissä tai rannalla. Nykyisin viikonloput ovat vapaa-aikaa, vaikka hän joskus tekeekin ylitöitä lauantaisin. Työpaikka on hänelle myös oivallinen tilaisuus kodin ulkopuolisiin sosiaalisiin kontakteihin. K olme kuukautta häiden jälkeen pariskunnalle ja heidän perheidensä välille tuli riita. Maniken aviomies uskoi vaimon ja hänen perheensä valehdelleen raha-asioista. Suurin ongelma oli siinä, että Manike oli tehnyt päätöksiä omin päin, kysymättä lupaa mieheltään. Manike puolusti vanhempiaan viimeiseen asti. ”Tunsin, että aviomieheni ei ollut enää onnellinen kanssani, emmekä olleet rehellisiä toisillemme. Jopa hänen vanhempansa kävivät salaisia keskusteluja. Tunsin, kuinka perhe ei ollut tyytyväinen minuun. Yritin olla kaikesta huolimatta onnellinen”, Manike kertoo. Kaksi kuukautta myöhemmin pariskunta alkoi taas riidellä asiasta Maniken vanhempien luona. ”Riitelimme, kunnes aviomieheni poistui. Tämän jälkeen vanhempammekin riitelivät ja minä sain luvan jäädä lapsuudenkotiini.” Tapahtumasta alkoi eroprosessi, joka ei ollut helppo. Sri Lankassa vain harvat avioliitot päättyvät eroon. Maniken vanhemmat olivat ymmärtäväisiä. Heillä oli taloudellista pääomaa, joten asia vietiin oikeuteen. Eroprosessi oli uuvuttava Manikelle ja perheelle, sillä lopullista päätöstä odotettiin parin vuoden ajan. Manike oli välitilassa: paperilla naimisissa, mutta käytännössä naimaton. Tilanteesta johtuen hän ei voinut mennä uusiin naimisiin. Marraskuussa 2013 Maniken avioero viimein hyväksyttiin. Hän oli siis paperilla vapaa avioliitosta, mutta yhteiskunnan silmissä ei. Nyt Manikella oli uusi, näkymätön leima otsassaan: eronnut. ”Tällä hetkellä olen ei-hyväksytty ihminen tässä yhteiskunnassa, koska olen eronnut. Leima lähtee vasta, kun menen uusiin naimisiin”, Manike kertoo. O len tuntenut Maniken vuodesta 2012. Helmikuussa 2014 käyn vierailemassa hänen luonaan Sri Lankassa. Hänen elämänsä näyttää ja tuntuu samalta, vain ero on saatu päätökseen. Nuori nainen on rauhallinen. Niinäkin hetkinä, kun Manike ei hymyile, sisäinen tasapaino huokuu hänestä. Hänen pikimustat, pitkät hiuksensa ulottuvat polvitaipeisiin asti. Niitä hän huoltaa huolella, pelkästään kampaamiseen kuluu lähes tunti päivittäin. Vaikka yhteiskunta on leimannut Maniken, hän ei tuomitse ketään, edes itseään. Hän tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää. Manike kertoo buddhalaisuuden antavan hänelle toivoa elämään. ”Uskontoni mukaan ihminen saa hyvää, jos antaa hyvää muille. Uskontoni on tukenut minua eroprosessissa ja antanut minulle voimaa kohdata ongelmani hyvällä tavalla ja pysyä tolallani.” Helmikuisena iltana kävelemme Maniken ja hänen isänsä kanssa lähitemppeliin. Päämunkki jututtaa Manikea jostain selvästi tärkeästä asiasta. Myöhemmin minulle selviää, että munkki kehot”LuuLetko, että tekisin saman virheen toisen kerran? en mene kenenkään tuntemattoman kanssa naimisiin, jos en haLua.” Sri LanKa z z SrizLankanzsisällisotazmaanzhallituksenzjaztamiilienzvälilläzalkoizvuonnaz1982z jazloppuiz27zvuottazmyöhemmin,zvuonnaz2009.z z z SrizLankassazasuuzkolmezetnistäzryhmää:zsingaleesejaz(n.z75z%zväestöstä),z tamiilejaz(n.z11z%)zjazSrizLankanzmoorejaz(n.z9z%).z z z Pääuskontozonzbuddhalaisuusz(n.z70z%z väestöstä),zjonkazohellazmaassazonzmyösz hindujaz(n.z13z%),zmuslimejaz(n.z10z%)zjaz kristittyjäz(n.z7z%).
18 KesKustelut ManiKen kanssa herättävät minussa tuhansia ajatuksia. Naisen asema srilankalaisessa yhteiskunnassa vaikuttaa heikolta, mutta on silti parempi kuin monessa muussa Aasian maassa. Tytöillä on mahdollisuus kouluttautua ja naisilla käydä töissä. Naimisiinmenolla on yhteiskunnassa silti suuri merkitys. Vuonna 2012 tutustuin Sri Lankassa naimattomaan, keski-ikäiseen naiseen. Hänen ei ole helppoa elää pienessä kylässä, ja hän kuvittelee olevansa selkeästi toisen luokan kansalainen. Tieto toisenlaisesta toimintamallista yksinkertaisesti puuttuu. Yhteiskunnan ennakkoluulot ja ihmisten puheet ovat arkipäivää, ne seuraavat varjona naisen perässä. Maniken tilanne on erilainen, koska hän on eronnut naimaton. Siksi lastin voisi luulla olevan kaksinkertainen. Näin ei kuitenkaan mielestäni ole, sillä hän ymmärtää arvostaa itseään sellaisena kuin on. Viime vierailun aikana lehtien aviomiesja vaimonhakuilmoituksia lukiessani havahduin kunnian, rahan ja ulkonäön merkitykseen koko häähömpötyksessä. Kaunis, nuori, hyvin koulutettu nainen tarvitsee varakkaan lääkärin, jolla on huonekalut ja hyvä perhe. Olin jo ehtinytkin unohtaa, että taloudellinen pääomahan se tuo onnellisuutta. Välillä srilankalaisen yhteiskunnan toimintatavat tuntuvat olevan jotenkin nurin kurin. Hyväksyn kyllä kulttuurierot ja haluan oppia kunnioittamaan niitä, vaikka länsimaalaisena tuntuukin haastavalta käsittää kultturis-uskonnollisten traditioiden merkitys ihmisten elämän ainoana ohjenuorana. Vera Pelkonen K o M M en tt i Aasialaisittain edistyksellinen ti Manikea menemään uusiin naimisiin mahdollisimman pian. Tasapainottelu yhteiskunnan, perheen odotusten sekä oman ajatusmaailman välillä on nuorelle naiselle kuormittavaa. Manikella on tarve puhua asiasta ihmiselle, joka ymmärtää häntä. Kotimaassaan hänellä ei ole yhtään ystävää, jolle hän uskaltaisi kertoa todellisista ajatuksistaan ja elämänfilosofiastaan. Manike ei haluaisi enää välittää, mitä muut hänestä puhuvat ja ajattelevat. Ainoat ihmiset, joiden mielipide ja onni ratkaisevat, ovat vanhemmat. Äidilleen Manike puhuu kaikesta, ja äiti auttaa tytärtään jaksamaan vaikeassa tilanteessa. Manikella on kaunis tapa luottaa tulevaisuuteen. Hänessä on voima, joka kantaa pitkälle. Hänessä on rohkeus, jota monella srilankalaisella naisella ei ole. PalaaMMe teMPPelistä ja sattumalta ilta-aterian ääressä tapahtuu jotain merkittävää. Manike keskustelee vanhempiensa kanssa ja ymmärrän, että kyse on tyttären naimisiinmenosta. Aihe on ollut käsittelyssä eropäätöksestä asti, se tuntuu olevan vanhempien jokapäiväinen huoli. Maniken äiti tulee pöydän ääreen kahden lappusen kanssa. Manikella on pieni virne kasvoillaan. Hän toteaa rauhallisena, että vanhemmat ovat löytäneet lehtiilmoituksesta seitsemän vuotta vanhemman, eronneen miehen, jonka vanhempiin he ovat olleet yhteydessä. Heidän horoskooppiensakin yhteensopivuus on jo testattu, se näkyy pöydällä lojuvasta paperista. Manike uskoo horoskoopin voimaan. Ehkä mies saattaisikin sopia hänelle. Avioliittoehdotus on ensimmäinen, jonka vanhemmat tekevät Manikelle eron jälkeen. PuhuMMe englantia sen verran nopeasti, etteivät vanhemmat ymmärrä. Manike toteaa asian, jonka olen kuullut hänen suustaan lukemattomia kertoja: ”Luuletko, että tekisin saman virheen toisen kerran? En mene kenenkään tuntemattoman kanssa naimisiin, jos en halua. Ainoa vaihtoehtoni on olla rauhallinen, koska minun on tuettava vanhempieni tapaa käyttäytyä. Ajattelen silti hiljaa mielessäni, että minä viimeisen päätöksen loppujen lopuksi teen. Vanhempani eivät tiedä minun ajattelevan näin.“ Manike kertoo, että on paljon miehiä, jotka menevät naimisiin välittämättä naisesta pätkääkään. Vain rahalla tuntuu olevan väliä. ”He ajattelevat, että tämä on tapa, jolla yhteiskunta hyväksyy häät ja heitä kunnioitetaan.” Kysyn Manikelta, eikö vanhempien painostus suututa häntä. Hän sanoo ymmärtävänsä. ”Tarvitsen miehen, jotta voin elää täällä. Vanhempani vanhenevat, he eivät jaksa ja voi huolehtia minusta ikuisesti. Sri Lanka ei ole Suomi, ystävä rakas.” Vanhempien tilanne onkin kinkkinen: Tytär olisi saatava naimisiin mahdollisimman pian, eronneelle naiselle ”sopii” vain eronnut mies eikä tytär halua naimisiin kenen tahansa kanssa. Manikella ei ole mahdollisuutta tavata aviomiesehdokasta lähes missään työpaikkansa ulkopuolella, koska hän poistuu kotoa vain vanhempiensa kanssa. ”Vaikka rakastuisinkin johonkin mieheen, hän ei voi naida minua, koska olen eronnut”, Manike toteaa. Illallispyödässä Maniken isä ihmettelee, miksi nauramme avioliittoasialle. Hän kysyy, enkö voisi etsiä Manikelle sopivaa aviomiestä suomalaisen lehden sivuilta. Jos Manike jää naimattomaksi, yhteiskunnalla on selitys valmiina. Hän on seksille omistautunut nainen, joka ei halua sitoutua parisuhteeseen eikä ole valmis rajoittamaan seksuaalista kanssakäymistään yhteen ihmiseen. ”En ole kovin kysytty nainen tässä yhteiskunnassa eroni takia. Yhteiskunta muodostaa eronneista henkilöistä pahan kuvan. He ovat epäonnistuneet elämässään, koska eivät ole kyenneet ylittämään ongelmiaan.“ loPulta ManiKen äiti pyytää tytärtään soittamaan sulhasehdokkaan sisarelle. Manike astelee saman tien kotipuhelimen ääreen, nappaa luurin ja soittaa. Puhelu kestää pari minuuttia ja sisko pyytää Manikea lähettämään numeronsa ja kuvan itsestään. Manike lähettää hääkuvansa. Parin päivän päästä Maniken puhelin piippaa viestin merkiksi. Hän kihertelee ja arvaan, että kyseessä oli miehen kuva. Tyynesti hän toteaa, ettei miehen ulkonäkö miellytä häntä. Hetken mietittyään Manike kuitenkin päätyy siihen, että olisi jopa valmis tapaamaan miehen, jos heidän vanhempansa sitä vaativat. ”Ongelmani on, että en osaa lukea miesten mieltä. Mitä on heidän sisällään? Näen vain sen, miten he käyttäytyvät. Minusta tuntuu kuin miehillä olisi päällä naamari, jonka takana olevaa mieltä ja sydäntä on vaikea lukea.” Suomen-lomallaan Manike näki erilaisen tavan elää, mennä naimisiin sekä elää avioliiton ulkopuolisissa suhteissa. Tiivis kontakti kahden nuoren suomalaisnaisen kanssa on avartanut hänen ymmärrystään naisena olemisesta ja toimimisesta. ”Länsimaisessa kulttuurissa ei ole eroja naisten ja miesten välillä: heillä on samat oikeudet ja he voivat tehdä samoja asioita. Vanhemmat eivät sotkeudu lastensa elämään ja ihmiset saavat itse päättää asioistaan.“ M anike ei tiedä, kenen kanssa menee naimisiin vai meneekö ollenkaan. Hän ei tiedä, missä asuu mahdollisten häidensä jälkeen. Tulevaisuuteen vaikuttaa myös se, että Maniken tulee huolehtia vanhemmistaan näiden ikääntyessä, koska veljistä kukaan ei asu samassa kaupungissa. ”On vaikeaa luottaa kehenkään mieheen kokemukseni jälkeen. Haluaisin viettää elämäni jonkun kanssa, joka huolehtii ja välittää minusta eikä halua riidellä kanssani. Haluan lapsia ja elää onnellisena. Uskon kohtaloon, joten ehkä löydän tällaisen henkilön vielä joskus tai sitten en. Mielestäni voin olla hyvä vaimo. En ole sellainen ihminen, joka pelaa muiden elämillä. Olen rakastava ja huolehtiva, tekisin parhaani.” Manike ei ole vaipunut epätoivoon. Hän huokuu rakkautta, välittämistä ja hellyyttä. Toivon hänen pitävän päänsä ja ymmärtävän, että hänellä on oikeus olla juuri sellainen kuin haluaa ja olla ylpeä siitä. ”Voit katsoa vaikka kaupan hyllyltä, ei siellä ole pakettia, jossa lukee onni. Sellainen on vain sydämessäsi.” ”Ongelmani On, että en Osaa lukea miesten mieltä. tuntuu kuin miehillä Olisi päällä naamari, jOnka takana Olevaa mieltä ja sydäntä On vaikea lukea.”
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 13 teksti Arimo Kerkelä kuvat Arimo Kerkelä, Pyry Heikkinen 1015 km AikA: maaliskuun viimeinen viikonloppu. mukAnA: rinkka, teltta ja nuudeleita. kohde: Utsjoki. TorsTAi onpAhAn ainakin hyvä keli. Jylkkärin väki on jättänyt minut ja Pyry Heikkisen bussipysäkille Palokan pohjoispuolelle. Seisomme nelostien varrella ja yritämme liftata Jyväskylästä Utsjoelle. Tuhannen kilometrin matka ei taittuisi yhdellä kyydillä eikä yhdessä päivässä, joten olemme varautuneet kylmiin öihin leiriytymisvarusteilla. Kaivan esiin vanhasta leffajulisteesta, kartongista ja kontaktimuovista askartelemani kyltin. Siinä lukee “pohjoiseen”. Nostelen kylttiä autojen ajaessa ohi ja hymyilen mahdollisimman iloisesti. Pyry nostaa peukkua samaan tahtiin. Liikennettä on runsaasti, mutta kukaan ei pysähdy. Kädet väsyvät kevyen kyltin kannatteluun yllättävän nopeasti. Vaihtelemme välillä vuoroja kyltinpitäjänä, mutta peukalon heiluttelukin pitkien autoletkojen kohdalla käy puuduttavaksi. Muutama auto pysähtyy bussipysäkin jälkeen odottavalle taukopaikalle, mutta kukaan ei viito meitä kyytiin. Puolentoista tunnin jälkeen ensimmäinen auto pysähtyy. Kuskina on ikäisemme yhteisöpedagogiikan opiskelija Lyyti, joka on menossa Ouluun saksanpaimenkoiransa kanssa. Matkamme alkaa. elämäni ensimmäinen liftausmatka tuo meidät Ouluun kuuden aikaan illalla. Kysymme kuskiltamme, mistä Oulussa löytyisi leiriytymiseen sopivia metsiä. Kuljettajamme heittää meidät Kaukovainioon. Auringon jo laskiessa lähdemme kävelemään puoliksi sulanutta hiihtolatua etelään. Löydämme hieman suojaisamman aukean, jossa lunta on alle polveen asti. Saamme majapaikkamme pystyyn melko onnistuneesti – kiilat eivät tosin uppoa routaiseen maahan ja juurakoihin, joten teltta jää hieman ryhdittömäksi. Pyry virittää rangian ja alkaa keittää nuudeleita. Onneksi edes toinen meistä ymmärtää jotakin retkeilystä. ”Kai sä otit edes lusikan mukaan?” No en tietenkään. Virittelen itselleni hätävaran puunkarahkasta ja jeesusteipistä. Se toimii yllättävän hyvin. Ilmastointiteippi tarjoaa nuudeleihin raikkaan sivumaun. Kun ruoka on syöty ja iltatoimet tehty, pitäisi enää kääriytyä maUtsjoen keskusta. 19
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 10 kuupussiin ja nukahtaa. Turha toivo. Kello on vasta puoli yhdeksän illalla. Pyry makaa pussissaan selällään täysin liikkumatta. Yritän samaa, ei onnistu. Pyörin makuupussissa kyljeltä toiselle, asettelen tavaroitani, hörppään vettä, näprään kännykkääni. Vartin härväämisen jälkeen alan ihmetellä, miksi makuupussini ulkokuori tuntuu sisäpuolta pehmeämmältä. Tajuan makuupussini olevan väärinpäin. Perjantai Heräämme aamulla puoli seitsemältä. Vapisen kauttaaltani ensimmäiset puoli tuntia, kun Pyry menee ulos kokkailemaan aamupalaa. Lämpötila kävi yöllä noin viisi astetta pakkasen puolella, eikä makuupussini ole ihan talvimallia. Olen yöllä sullonut toppatakkini makuupussiin lisäpeitoksi. Kävelemme Kaukovainion Lidliin täyttämään vesipullomme ja ostamaan loppumatkan eväät. Ostan pähkinäpurkin, jonka kannesta voisin väännellä lusikan. Katsomme bussipysäkillä Oulun karttaa. Olemme keskustan eteläpuolella ja meidän pitäisi päästä pohjoiseen, mutta rinkkojen raahaaminen kaupungin toiselle puolelle ei innosta. Etsimme sopivan liikennevalojen jälkeisen bussipysäkin ja aloitamme liftauksen hieman ennen yhtätoista aamupäivällä. Kymmenen minuutin jälkeen viereemme pysähtyy sinertävä Škoda. ”Utsjoelle, oletteko te hulluja”, nuori kuljettaja kysyy. Pyry jututtaa nuorukaista ja kyydissä istuvaa tyttöystävää. Kaksikko ei ollut edes ajamassa pois Oulusta, mutta kuskina toimiva 20-vuotias Joni haluaisi kuitenkin auttaa meitä. Sovimme, että pelkkiä bensarahoja vastaan Joni kuskaa meidät Kemiin. ”Oikeastaan mulla olisi alkanut koulupäivä kymmeneltä”, ammattikoulussa opiskeleva Joni kertoo. PuHelias joni osoittautuu huikeaksi juttuseuraksi. Keskustelemme intialaisista guruista, kulutusyhteiskunnasta sekä siitä, kuuluisiko teleskooppipamppu ensisijaisesti liftarin vai kyydittäjän varusteisiin. Basson jytke järisyttää autoa. Myös opiskelumme yliopistolla kiinnostavat kuskiamme. ”Miksi te olette hakeneet yliopistolle? Onko se se kaikki maailman tieto, mikä siinä houkuttelee?” Aivan niin laajaa tietopohjaa en ole yliopistolla tavoittanut, mutta myönnämme kuitenkin tiedonjanon olleen yksi syy yliopistolle hakemiseen. Merijäniksen hermostollisen oppimisen mekanismit eivät tosin ole olleet ihan sitä, mitä psykologian opinnoiltani etukäteen toivoin. Joni haluaa myös tietää, miksi olemme liftaamassa juuri Utsjoelle. Mitään järkisyytä seikkailuun meillä ei kuitenkaan ole. Utsjoella tuskin olisi mitään nähtävää, mutta matka onkin määränpäätä tärkeämpi. Pääsy perille on tosin vielä epävarmaa. Ensimmäinen kuljettajamme arvioi, että pohjoisessa liftareihin on totuttu ja kyydin saaminen olisi helpompaa. Joni sen sijaan arvelee, etteivät Lapin poromiehet juurikaan poimi liftareita. Joka tapauksessa maaliskuun loppu on kaukana sesongista, joten liikennettä pohjoisessa tulisi olemaan selvästi alkumatkaa vähemmän. joni jättää meidät Kemissä Hahtisaarenkadun Nesteelle ja lähtee ajamaan takaisin Ouluun. Puoli kahden aikaan lähdemme etsimään uutta liftauspysäkkiä. Asetumme Prisman taakse ABC:n kylmäaseman viereen. Reilun tunnin odottelun jälkeen vierellemme pysähtyy vanha mies, jonka kaksi tytärtä istuvat takapenkillä kännyköineen. Avoimesta takaikkunasta kuulen, kuinka toinen tyttäristä huudahtaa isälleen ”eikä” auton pysähtyessä. Jälkikasvun protestista huolimatta isä ajaa meidät Keminmaan taakse sopivaan risteykseen. ”Tässä on pojille vähän iltalukemista”, mies sanoo matkan päätteeksi ja ojentaa meille Uudet testamentit. Ehdimme seistä vajaan vartin Nelostien varrella, kun hieman alle kolmekymppinen mies poimii meidät Opeliinsa. Kuljettaja kehuu selkeää kylttiämme ja pysähtyy matkalla ostamaan veljelleen kaljaa. Pääsemme Opel-kuskin kyydissä Niesin ja Unarin-Luusuan risteykseen, kuusikymmentä kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen. Ajomatkan aikana maisema on muuttunut yhä talvisemmaksi. Rovaniemen jälkeisissä metsissä on paikoin yli puoli metriä lunta. Pystytämme telttamme metsään melko lähelle tietä. Autot huristelevat äänekkäästi ohitse. Kaukaisuudesta kantautuu koiralauman mölinää. Pyry kertoo miettineensä, pitäisikö Utsjoen sijaan matka päättää jo Ivaloon. Harvaan asutulle Utsjoelle pääseminen voisi olla todella vaikeaa, jos liikennettä on vähän. Päätämme yrittää päästä seuraavana päivänä mahdollisimman Vasemmalla: Pyry yrittää houkutella ensimmäistä autoa. Ylhäällä: Joni tarjosi Škodallaan kyydin Oulusta Kemiin. Alhaalla: Sammol oli matkalla Norjaan pilkkimään. 20
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 21 pitkälle pohjoiseen. Sen jälkeen voisimme miettiä, kannattaako matkaa enää jatkaa. Lauantai toinen yö on ensimmäistäkin kylmempi, mutta paremmin varustautuneena selviän siitä vähemmällä hytinällä. Ensimmäisen yön univajeen ansiosta saan myös aikaisemmin unta ja nukun yön sikeästi. Herään ennen Pyryä aamuseitsemältä ja kokkaan aamupalan sankassa lumisateessa, joka loppuu onneksi nopeasti. Ennen kymmentä siirrymme risteykseen liftaamaan. Saamme kyydin jo vartin päästä, vaikka liikennettä on vähän. 45-vuotias kurikkaLainen maanviljelijä Tuomo on lähtenyt aamuvarhaisella ajamaan yksin Oulusta Saariselälle, joten juttuseura loppumatkalle on enemmän kuin tervetullutta. Perillä odottaisi vajaan viikon hiihtoreissu reserviläisporukalla. Juttelemme Tuomon kanssa jääkiekosta, Tali-Ihantalasta ja maaseudun synkästä tulevaisuudesta. Tuomo muistaa liftauksen olleen paljon yleisempää omassa nuoruudessaan 80-luvulla. Nyt kimppakyydit ovat tehneet liftauksesta katoavaa kansanperinnettä. Maatalousyrittäjänä Tuomo tosin ajaa vain vähän pitkiä matkoja, eikä siksikään näe enää paljon liftareita. Varusmiehet hän kertoo poimivansa aina kyytiin. Yhdeltätoista aamupäivällä pysähdymme Sodankylään pizzalle. Lapin kunniaksi tilaan oman pizzani savuporolla. Ruokatankkauksen jälkeen jatkamme matkaa vielä pari tuntia, kunnes Tuomo kääntyy Saariselän hiihtokeskukselle ja pudottaa meidät risteykseen. ”Kirjoita siihen juttuun, että hurjat puumat olivat kaikkein pahimpia, niin saat vähän jännitystä lukijoille.” Yhtään puumaa emme matkallamme kohdanneet. Porojakin näin useammin lautasella kuin luonnossa. Pari noPeasti saatua kyytiä saivat liftauksen vaikuttamaan helpolta. Saariselän risteys iskee todellisuuden vasten kasvoja. Autoja ilmaantuu kyllä tipoittain, mutta lähes kaikki suuntaavat etelään tai kääntyvät hiihtokeskukselle päin. Pohjoiseen menijöillä on takapenkit täynnä hiihtokamppeita. Toisen puolen bussipysäkille ilmestyy kaksi muuta liftaria. Vilkutamme toisillemme. Onpahan tuplasti enemmän jännitettävää, kun toinen kaksikko yrittää saada kyytiä vastakkaiseen suuntaan. He luovuttavat reilun puolen tunnin jälkeen ja nousevat linja-autoon. Rintamakarkurit. Aika matelee. Pilviverho peittää hetkittäin auringon ja kylmä pohjoistuuli vihmoo selkää. Yöksi on luvattu kymmentä pakkasastetta ja telttamme on kerännyt kosteutta, joten olemme päättäneet etsiä sisämajoituksen. Ensin olisi vain päästävä ihmisten ilmoille etsimään sitä majoitusta. Seisomme risteyksessä reilut kaksi tuntia ilman kyytiä. Puoli neljältä kohdallemme pysähtyy lumilautailemassa ollut Eino, joka on palaamassa Saariselältä kotiin Ivaloon. Kylälle on risteyksestämme matkaa vain kolmekymmentä kilometriä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. istun Pikkuauton takapenkillä ja harmittelen hukattuja tunteja, kun puolipilvinen keli muuttuu äkisti lumimyrskyksi. Eino toteaa, että äkilliset säävaihtelut on seudulla täysin tavallisia. Hetkeä myöhemmin myrsky lakkaa yhtä salakavalasti kuin alkoikin. Nuori partasuu kertoo asuneensa aiemmin useammassakin kaupungissa ympäri Suomea, mutta nyt hän on palannut takaisin kotikonnuilleen. Esitystekniikkafirmaa pyörittävä Eino harmittelee, että Ivalossa ja Inarissa järjestetään liian vähän nuorisotapahtumia. Kävijöitä kyllä olisi, mutta harvat kulttuuritapahtumat ovat usein huonosti toteutettuja. Mies onkin aloittanut niiden järjestämisen itse. Ensimmäiset omat reivit ovat onnistuneesti takana, ja lisää on tulossa. Ivalossa Pyry antaa kuskillemme palkkioksi pari tupakkaa. Täytämme juomapullomme ja pidämme pienen tauon huoltoasemalla ennen kuin kävelemme kylän pohjoispäätyyn. Liikenneympyrässä näemme ensimmäistä kertaa Utsjoelle ohjaavan tienviitan. Vielä 164 kilometriä. Päämäärä lukee viitassa myös pohjoissaameksi: Ohcejohka. Pääsemme vielä illalla Ivalosta Inariin kolmekymppisen naisen matkassa. Ivalossa tytärtään tapaamassa ollut nainen kertoo majapaikkojen olevan varsin tiukassa, sillä Inarissa on käynnissä koululaisten hiihdon SM-kilpailut. Mökkikylässä Inarijärven rannalla on enää kaksi tönöä tyhjillään. Maksamme majoituksesta reilut kuusikymmentä euroa ja asetumTeltan pystyttäminen routaiseen maahan ei ole ihan yksinkertaista. PeLkkiä bensarahoja vastaan joni kuskaa meidät kemiin. ”oikeastaan muLLa oLisi aLkanut kouLuPäivä kymmeneLtä.”
Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 22 Jkl-UtsJoki-Jkl z z 1.zpäivä:zJyväskylä-Oulu z z 2.zpäivä:zOulu-Kemi-Keminmaa-Rovaniemi z z 3.zpäivä:zRovaniemi-Saariselkä-Ivalo-Inari z z 4.zpäivä:zInari-Kaamanen-Utsjoki z z 5.zpäivä:zUtsjoki-Ivaloz(linja-autolla),zIvaloSaariselkä-Rovaniemi-Kemiz(liftaamalla),zKemi-Jyväskyläz(linja-autolla).zLähtözUtsjoeltaz5.30zjazsaapuminenzJyväskyläänzseuraavanazyönäz1.15. z z Liftauskyyditzmaksoivatzyhteensäz20zeuroaz jazmuutamanztupakan. me taloksi. Majapaikka tarjoaa pehmeät sängyt, lämpimän suihkun ja oman keittiön. Ripustamme telttamme kuivumaan. Keittiön kaapista löytyy ihan oikeita lusikoita. Päätämme yrittää vielä seuraavana päivänä päästä Utsjoelle. Sen jälkeen kääntyisimme takaisin, kävi miten kävi. sUnnUntai Herätyskello soi ennen yhdeksää. Puurot naamaan, kamat kasaan ja liikkeelle. Alamme peukuttaa bussipysäkillä Inarin koulun edessä. Meillä on onnea, sillä jo kymmenen minuutin odottelulla pääsemme ensimmäistä kertaa saamelaisen kuljettajan kyytiin. Eläkeläisnainen Tytti lähtee ajamaan meitä seuraavaan kylään, Kaamaseen. Viimeistään Ivalossa ja Inarissa aloimme huomata, kuinka vahvasti saamelaisuus näkyy seudulla. Tienviitat ovat Suomen lisäksi vähintään yhdellä saamen kielellä, ja kiireettömämmille matkaajille olisi tarjolla runsaasti saamelaisuudesta kertovia nähtävyyksiä. Vaikka Tytillä on saamelaiset sukujuuret, hän kertoo, etteivät kaikki saamelaiset hyväksy häntä varauksetta joukkoonsa. Aikoinaan Jyväskylässä opettajaksi opiskellut nainen kertoo olevansa metsäsaamelainen. Hän ei siis ole oppinut lapsena saamea, vaan puhuu suomea äidinkielenään. Tytin mielestä ”kielestään luopuneita” saatetaan edelleen paheksua saamelaisten keskuudessa. ”Mutta mekin olemme olemassa! Ei se meidän syymme ole, että valtio ja kirkko ovat aikoinaan estäneet meitä käyttämästä kieltämme.” Vanhalla iällä kuljettajamme onkin halunnut osoittaa, kuinka tärkeä oma kulttuuri on hänellekin. Muutama vuosi sitten hän aloitti pohjoissaamen opinnot, ja viime syksynä alkoivat inarinsaamen alkeet. Inarinsaamen opetusmateriaalit pyörivät auton levysoittimessa myös meidän noustessamme kyytiin. Matkalla opimme inarinsaamen numerot yhdestä kymmeneen. kartalla kaamanen erottuu yksinäisenä pisteenä Inarin ja Utsjoen välissä. Todellisuudessa parin sadan asukkaan kylää on vielä vaikeampi huomata. Pyryltä menee koko keskusta ohi ja minäkin ehdin huomata vain parin hotellin viitat. Tytti jättää meidät pysähdyspaikalle kylän pohjoispuolelle, toivottaa hyvää jatkoa inarinsaameksi ja kääntyy takaisin kohti kotiaan. Sitten ei hetkeen tapahdukaan mitään. Jos liikennettä Inarissa oli vähän, niin sekään ei ollut mitään verrattuna sunnuntaiaamupäivään Kaamasen ja Utsjoen välillä. Ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana oikeaan suuntaan ajaa yksi rekka ja yksi taksi. Puolen tunnin kohdalla pohjoiseen ajaa ensimmäinen henkilöauto. Se ei pysähdy. Vaan onhan meillä koko päivä aikaa. Kuluu tunti lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Lopulta saamme sen, mitä olemme koko matkan odottaneet: kyydin Utsjoelle! Nelikymppinen saamelaismies Sammol on ajamassa Norjaan kotikylänsä Utsjoen kautta. ”Mie luulen että kyytiä tarjoavat kuskit ovat sellaisia, jotka ovat poimineet ennenkin liftareita kyytiin”, Sammol pohtii kun kerromme matkastamme. Sammolilla työt Ylen ainoana toimittajana Utsjoella ovat juuri loppuneet, joten mies on työttömyyden alun kunniaksi päättänyt lähteä kavereidensa kanssa Norjaan pilkkimään. Hän harmittelee töiden päättymistä, sillä Utsjoki on tärkeää saamelaisaluetta. Suomen pohjoisimman aluetoimittajan lähdettyä kylälle jää vielä yksi 75-vuotias freelance-toimittaja. saavUtamme UtsJoen varttia yli yksi sunnuntaina, melko tarkalleen kolme vuorokautta Jyväskylästä lähtömme jälkeen. Sammol varoittaa, ettei kylällä olisi talvisunnuntaina juuri mikään auki. Hän on oikeassa. Astuttuamme ulos autosta emme näe juuri ketään ympärillämme. Kaupat ovat kiinni. Kävelemme sillan yli Norjaan ja käännymme pian takaisin. Löydämme hiljaisen hotellin, jonka ainoa työntekijä on juuri poistumassa rakennuksesta. Nainen kertoo, että kylän anniskeluravintola Rastigaisa aukeaa neljältä. Hotellihuoneen varaus onnistuisi baaritiskillä. Kiitämme ja lähdemme kävelemään etelään. Kaivan laukustani koko matkan vuoroaan odottaneen ETELÄÄNkyltin ja menemme tien vierelle odottamaan. Emme saa kyytiä kello neljään mennessä, joten suuntaamme Rastigaisaan tilaamaan pitsat ja varaamaan hotellihuoneen. Paluumatkan kulkisimme pääasiassa bussilla. Sää vaihteli matkan aikana nopeasti. Pääasiassa se oli onneksi hyvä.
musica. Tänä keväänä yliopistolla on kohistu Musica-rakennukseen avattavasta ympärivuorokautisesta opiskeluympäristöstä. Jylkkäri pohti, mitä kampusolohuoneen tilalle olisi voitu avata. Learning hub 2.0 aLunperin paja rakennettiin kädentaitojen opettamista varten vuonna 1883. Uno Cygnaeuksen keskieurooppalaisia vaikutteita saanut pedagogiikka korosti kädentaitojen merkitystä opillisen sivistyksen ohella. Näin ihmisestä uskottiin kasvavan ja kehittyvän tasapainoinen kokonaisuus. Käsityöopetusta oli seminaarin alkuaikoina jopa kymmenen tuntia viikossa. Veistosali toimi Seminariumissa, mutta paloturvallisuussyistä metallityön paja sijoitettiin erilliseen rakennukseen. Villa Ranan valmistuttua vuonna 1905 metallityön opetus siirtyi uusiin tiloihin, mutta vanha pajarakennus säilyi alkuperäisessä käytössään aina 1980-luvulle asti. Siellä korjattiin ja valmistettiin Seminaarinmäellä puuteksti Hinni Hirvonen kuva Jyväskylän yliopiston viestintäpalvelut/Katri Lehtovaara 23 1. suoLahuone Suolahuone parantaa luonnonmukaisesti hengitys– ja iho-ongelmia. Osaa humanistiopiskelijoista piinaavat mystiset flunssakierteet ja keuhkoputkentulehdukset vähenisivät suolatomun tunkeutuessa tukkoisiin keuhkorakkuloihin. Viestinnän ja kielten laitoksen väistötiloillakaan ei olisi niin kiire, kun opiskelijat ja henkilökunta pääsisivät päivittäin nauttimaan suolakylvystä ennen sukeltamistaan mikrobihelvettiin. 2. päiväunihuone Huonosta sisäilmasta tai kolmen peräkkäisen luennon tuottamasta informaatiotulvasta turtuneet aivot kaipaavat lepoa kyetäkseen työskentelemään tehokkaasti. Vastuuntuntoisiin yrityksiin ja hotelleihin rantautuneille päiväunihuoneille olisi käyttöä kampuksellakin, etenkin kirjaston kahden neliön lepotilan ollessa varattu. Sängyn viereisellä sähköpistokkeella voisi ladata myös puhelimen akun ja varmistaa, että meemisivut pelittävät päivän viimeiselläkin pakollisella luennolla. 3. päihdekLinikka Kerta toisensa jälkeen suomalaiset äänestävät päihdeklinikan yhdeksi epätoivotuimmista naapureista. Suvaitsevaisuus on kuitenkin kirjattu yhdeksi yliopiston arvoista. Tarjoamalla päihdekuntoutujille tukiasuntoja yliopistokampukselta yliopistolla olisi oiva tilaisuus monialaiseen yhteistyöhön. Samalla etenkin muualta Suomesta tulevien ikuinen narina akateemisesta kuplasta lakkaisi, kun verkostoitua voisi myös yliopistomaailman ulkopuolelta tulevien kavereiden kanssa. 4. crossFit-saLi Amerikkalainen laji on niittänyt suosiota ympäri maailman. Mikäli perinteinen kuntosali kyllästyttää, pääsee CrossFit-salilla keinumaan voimistelutangoissa ja kipuamaan kiipeilytelineissä. Rankkojen toiminnallisten liikkeiden ja lajin ajankäyttöä ohjailevan luonteen ansiosta hiki valuu noroina jo parinkymmenen minuutin kohdalla. Kiireinen opiskelija ehtii siis treenata vaikka luentojen lomassa. Turkkilainen suihku harjoittelun lopuksi on vierustoveria ajatellen kohteliasta. 5. huutohuone Kampus on pullollaan rakennuksia, joissa on oltava hiljaa. Kun tenttikirjan parissa vietetyn viidenkymmenen tunnin jälkeen kokeesta napsahtaa kakkonen, kun kolmannestakymmenennestäkään kesätyöpaikkavaihtoehdosta ei vaivauduta edes vastaamaan tai kun Yle näyttää taas väärän matsin Mestareiden liigaa, on ihanan vapauttavaa päästää aggressiot valloilleen. Kunnon leijonankarjaisun tai minuutteja kestävän suoran huutonsa voi vapaasti päästää valloilleen huutohuoneessa. Oikeastaan huutohuoneita pitäisi olla kampuksella kaksi: nonstop-huutohuoneeseen voisi mennä milloin vain ja toiseen taas varattaisiin aika Korpista. Siellä voisi sitten karjua vähän pidemmän aikaa. 6. ravintoLa Entä jos Seminaarinmäen nälkäisiä opiskelijoita palvelisi kolmen opiskelijaravintolan sijasta neljä paikkaa? Entä jos keskipäivän peräkkäisillä luennoilla takariville kuulisi vaihteeksi muutakin kuin kurnivan mahakuoron? Tai jos joukon rohkeimmat ehtisivät maistaa, mitä suuhunsa tunkevat? Jos kahvin saisi hakea jonottamatta? Utopiaa. tarhatöissä tarvittavia työkaluja. Myöhemmin se toimi valtion kiinteistölaitoksen työntekijöiden taukotupana. Sota-aikana rakennus muutettiin sirpalesuojaksi. Sen kattoon valettiin metri betonia ratakiskoilla vahvistettuna. Kunnostuksen yhteydessä katon betonivalu purettiin, mutta alkuperäinen holvitiilikatto oli tuhoutunut. rakennus toimi myös miesja naisseminaarin välisenä henkisenä rajana. Opiskelijoiden muistisääntö ”paja on raja” elää edelleen vanhempien alumnien puheissa. Seurustelu vastakkaisen sukupuolen kanssa oli sallittua vain julkisissa tiloissa, ei asuintiloissa tai niiden lähistöllä. 90-luvun alussa tila oli tyhjillään ja sille alettiin miettiä uutta käyttöä Aino Sallisen perustaman työryhmän voimin. Osasyynä hiljentymistilan tarpeelle oli kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvu. Oli tarvetta paikalle, jossa voi rukoilla päivän aikana. Keskellä pajan lattiaa on kompassi, joka mahdollistaa rukoilun tiettyyn suuntaan, jos se kuuluu omaan vakaumukseen. Paja on kuitenkin tarkoitettu kaikkien hiljentymishetkeä kaipaavien käyttöön uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puuttesta riippumatta. Tila on pyritty pitämään uskonnollisesta symboliikasta vapaana, vaikka joku onkin luvatta kaivertanut graniittiseen kivipaateen ristin. Pajassa on myös kastettu lapsia ja vihitty pareja. Siellä kokoontuu säännöllisesti erilaisia rukouspiirejä ja meditaatioryhmiä. Tila on päivisin auki klo 8-16 hiljentymistä varten. Muina aikoina sen voi varata tilapalvelujen kautta omia tapahtumia tai kokoontumisia varten. Annimaria Valli pajassa voi työstää itseään kappeLi. Ryhtilän ja vanhan päärakennuksen välissä on matala tiilirakennus, jonka ikkunassa lukee “hiljentymistila”. Entisen metallityöpajan paikalle on kunnostettu tila, jossa voi rauhoittua tai vaikka rukoilla. Ideapajassa syntynyt pienoismalli siitä, miltä Musican opiskelutila voisi näyttää. tatu onkalo Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014
24 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Jyväskylä on kesäisin hiljaisimmillaan, mutta tapahtumat keräävät ihmisiä yhteen. Menkää edes yhteen, nauttikaa kesästä ja muistakaa rakastaa! Menot Älä jätä väliin vuoden parasta tapahtumaa Lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun kestävä monitaiteinen, enimmäkseen talkoilla järjestettävä Yläkaupungin yö on kevään kohokohta näillä main. Ohjelmassa on muun muassa tanssia, teatteria, elokuvia, performansseja, luentoja, kuvataidetta, elävää musiikkia, sanataidetta, työpajoja, lastenohjelmaa, pelejä ja liikuntaa. Viime vuonna tapahtumassa oli kävijöitä noin 25 000 ja esiintyjiä yli 1000 noin 40 tapahtumapaikassa. ”Tapahtuman laajuudesta tullaan pitämään kiinni tänäkin vuonna”, vakuuttaa toiminnanjohtaja Kyösti Ylikulju, jonka monet tuntevat etenkin Hear Ry -yhdistyksestä, Hear Radiosta sekä JYYaktiivina. Jos omaa lapsia tai lapsenmieltä, niin päivän voi aloittaa vaikkapa Mäki-Ma10.-18.5. JyväskyLän seutu Jyväskylän seudun pyöräilyviikko tuo viikon aikana kymmeniä ilmaisia pyöräilyyn liittyviä tapahtumia. Pyöräilyviikon We Cycle JKL! -päätapahtumassa Jyväskylän kävelykeskustassa lauantaina 10.5. esiintyy Jukka Poika. Lisäksi ohjelmassa on muun muassa pyöräilymessut, pyöräpooloturnaus ja jopa tuhannen pyöräilijän paraati. Viime vuonna viikon tapahtumissa oli kaikkiaan 10 000 kävijää. 17.5. yLäkauPunki Jyväskyläläinen Klezmer-ska-humppaorkesteri Lajitoverit teki viime kesänä tempauksen, jossa se soitti 24 keikkaa vuorokauden aikana. Yhtyettä kuullaan useaan otteeseen myös Yläkaupungin yössä. kamPus kino PeTTeRi KaLLiOMäKi aRVOsTeLee iLOKiVen TuLeVaT näYTöKseT Tuuli nousee Hayao miyazaki, 2013 ma 28.4. kLo 19.00 Tarina maailmansotien välisen ajan lentokoneinsinööreistä, joiden työ on tasapainoilua lentämisen unelman ja tappokoneiden tuotannon välillä. Miyazakin poikkeuksellinen teos nousee lavean historiallisen eepoksen tasolle, ylittäen animaatioelokuvien itselleen luomat muodolliset ja sisällölliset rajoitukset. ilmailukronikkana teoksessa on samaa tulta kuin Valiojoukossa. arvosana: 4/5 Oi, aika vanha, kultainen..! orvo saarikivi, 1942 ke 30.4. kLo 15.00 absoluuttinen valpurielokuva – ja käsittämättömän huonosti tunnettu sellainen! Jämäkkä Urho Somersalmi esittää maaseutupummiksi vetäytynyttä ikuista ylioppilasta, joka kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen palaa vapuksi opiskelukaupunkiinsa järjestämään vanhojen tovereidensa asiat kuntoon. Klassista suomi-elokuvaa vetovoimaisimmillaan edustavan nostalgiakomedian ohjasi rennon itsevarmoin vedoin Orvo saarikivi ( Avoveteen, Suomisen Olli rakastuu), jonka henkilökohtainen lempilapsi tämä oli. esitysajankohtansa ansiosta näytös kohoaa arvosteluasteikon yläpuolelle. arvosana: 6/5 Lunacy Jan ŠvankmaJer, 2005 ma 5.5. kLo 19.00 Kipeän animaatioelokuvan taituri Švankmajer päästää groteskin mielikuvituksensa valloilleen tässä – enimmiltä osiltaan – näyttelijöiden kanssa tekemässään pitkässä elokuvassa, joka sekoittaa Poen tarinoita ja Markiisi de Saden fantasioita yhteen villiksi hullun houreeksi. niljakasta mädäntymiskuvastoa viljelevä, sysimusta mielisairaalakomedia jatkaa tšekkiläisen surrealismin perinteitä kunniakkaimmalla mahdollisella tavalla. Jan T?ískan tulkitseman markiisin paskainen hohotus jää kaikumaan katsojan korviin pitkiksi ajoiksi elokuvan jälkeen… arvosana: 5/5 8.-13.7. JyväskyLä kauPunkifestivaaLi Jyväskylän kesä alkoi vuonna 1956 korkeakulttuuriin ja kansanvalistukseen keskittyvällä linjalla. Korkeakulttuuri painottuu edelleen festivaalin klassista, jazzia, tanssia ja teatteria tarjoilevassa ohjelmistossa, mutta tarjolla on myös grillimakkaraa ja rockia, kuten Kampuksen kentän teltassa esiintyvä Dumari ja Spuget. 7.6.-10.8. kankaan kesäteatteri teatteri eurooppa neljä -väen viime kesänä käyntiin polkaisema Kankaan kesäteatteri keräsi kehuja sekä esityksen tasosta että miljööstä. Tänä vuonna tehdasteatterissa esitetään road-musikaalia Synnyimme lähtemään, jossa soi amerikkalainen rock Bruce springsteenistä ZZ Topiin. tekstit Menot-setä tin perhepuiston lastentapahtumissa, joissa on päivän raikkaimmat fiilikset. Kello 10 esiintyy Kaverikoirat, 10.30 Pikku-Aasi ja 11.15 isOn tanhuujien lapsiryhmät, vain joitain mainitakseni. nörteille on ilokiven yläkerrassa oma aTK-kerho, ”pilviä hipova sahansoitto” Holvissa kello 18 vaikuttaa kiinnostavalta, samoin Johnny Cash konsertti Kaupunginkirkossa kello 20. sunnuntain aamupalaa on varmasti kiva nauttia Moirislammen ravintola Menuetin aamukasteklubilla, jossa kuullaan viiden jälkeen dj-trio Gals Dem Soundin reggaeta, dancehallia, räppiä, housea, elektroa ja soulia. seitsemältä Sähköshamaanit esittävät mystiikan luonnin. Bom! 12.6.-14.6. satama viikkoa ennen juhannusta vietettävä kolmipäiväinen sataman yö on päivisin koko perheen tapahtuma. iltaisin alueella esiintyy kotimaisia suosikkiartisteja. Tänä vuonna lauteille astuvat ainakin Cheek, Jukka Poika, Pariisin kevät, Kaija Koo, Lauri Tähkä, Yö, Juha Tapio, J. Karjalainen ja Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani. 3.5. katse maidenfest.fi -tapahtuma on mahdollisuus päästä duuritunnelmiin vielä vapunkin jälkeen. The Coverslaves -yhtye on järjestänyt iron Maidenin musiikkiin keskittyvää MaidenFest.fi -tapahtumaa vuodesta 2011. Mukana on viisi hevilaulajaa. up the irons! KiM Laine 29.-30.8. tanssisaLi Lutakko kaksiPäiväinen Lutakko liekeissä -festivaali järjestetään Lutakon pihalla elokuun viimeisenä viikonloppuna jo yhdeksättä kertaa. skaalalla alternative rock/rap/metal/punk operoiva tapahtuma tuo tänäkin vuonna hiekkakentille yli 20 nimeä, joista tämän lehden mennessä painoon olivat varmistuneet Catharsis (us), Satan’s Satyrs (us), Honningbarna (nO), Pää Kii, SMC Lähiörotat, Ghost Brigade, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Paperi T & Khid, Tombstoned ja Oranssi Pazuzu. Viime vuonna menestyksekkään comebackin yli 10 vuoden jälkeen tehnyt Catharsis (kuvassa) on yksi tärkeimmistä DiY-anarkobändeistä viimeisen 20 vuoden aikana. suomessa bändiä on kuultu viimeksi 2001. 31.7.-3.8. JyväskyLä Ja ymPäristö neste Oil Rally on suurin ja kauhein Jyväskylässä vuosittain järjestettävä tapahtuma. Tapahtumaan voi osallistua vaikkapa Harjun erikoiskoetta kuuntelemalla, lähtemällä mukaan kadunvaltausmielenosoitukseen tai vuokraamalla asuntonsa rallituristeille. ”MatKahuoLLon sivuiLta LöYtYY tarJousLähtöJä useeMpi päivässä väLiLLe hKi-JKL.tääLLä fb:ssä on MYös oMa KiMppaKYYti-rYhMä tota väLiä KuLKeviLLe.” Kommentti JKLDIY:n Kevätkarkeloiden Facebook-sivuilla.
Kulttuuri 18 25 herra ihana H ei! Kuka olet? ”Olen Olavi, 30-vuotias mies. Olen kotoisin Helsingistä, mutta asunut lapsuudessa myös Kotkassa ja Karkkilassa. Musiikki, teatteri ja kuvataiteet kiinnostavat minua kovasti: ala-asteella olin jopa enemmän kiinnostunut kuvataiteista kuin rock-musiikista, tosin vain pienen, ohikiitävän hetken ajan. Myöhemmin musiikkiympyrät syrjäyttivät orastavan piirtoinnostuksen.” Olavi Uusivirta. Mitäköhän vanhempasi ajattelivat antaessaan sinulle noin täydellisen artistinimen? ”He eivät varmaan paljoa ajatelleet, se oli pikemminkin automaatio. Olavi on ollut meillä suvuissa toisena nimenä jo parin sukupolven ajan: mun isä on Matti Olavi ja äidin isä Erkki Olavi. Lopulta vanhempani eivät kelpuuttaneetkaan mitään nimeä siihen eteen, joten voidaan ajatella, että minulla on vain toinen nimi eikä ensimmäistä lainkaan. Sukunimeen taas ei voinut vaikuttaa. Tietääkseni se on suomennettu 1930-luvulla Nyströmistä, joten voisin harkita taiteilijauraa Ruotsissa Olaf Nyströminä.” No, Olavi, totuushan on että sinä olet ihana. Mistä se kumpuaa? ”Tähän mä olen jäävi vastaamaan, joten kysypä Timolta.” (Kitaristi Timo Kämäräinen: ”Olavin ihanuus johtuu sen vanhemmista: ne on ymmärtäväisiä, avoimia, fiksuja ja muutenkin erikoislaatuisia ihmisiä.”) Kyllästyttääkö olla jatkuvasti ihanaksi tituleerattu? ”Niinkö mua tosiaan tituleerataan? No, laitan vahingon kiertäTaiTeilija. Muusikko, näyttelijä, monilahjakkuus, pienen tytön isä. Hän on Olavi Uusivirta. MiNUlla ON vaiN tOiNeN NiMi eiKä eNsiMMäistä laiNKaaN. teksti Laura Piiroinen kuvat Tatu Onkalo
Kulttuuri 16 mään, sillä tykkään itsekin tituleerata ihmisiä ihaniksi. Esimerkiksi Iisa Pykäri on mielestäni ihana ja varsinkin hänen äänensä. Erityisesti jos kuuntelee häntä kuulokkeilla, jotka saa tungettua korvaan sisään, niin tuntuu siltä, että Iisa laulaisi pään sisällä. Siirrän tän vahingon soihdun mielelläni eteenpäin.” Ihanan lisäksi sinua kutsutaan usein renessanssi-ihmiseksi: olet muun muassa muusikko ja näyttelijä. Mitä teet kaikkein mieluiten? ”Juuri nyt lempihommaani on istua Opel Vivarossa Olli Krogeruksen, Timo Kämäräisen, Jaakko Kämäräisen ja Matti Kemppaisen kanssa. Suurin osa keikkapäivistä kuluu siihen.” Olet sanonut, että laulaminen itsessään ei ole sinulle tärkeää, vaan ennemminkin kappaleiden kirjoittaminen. Pitääkö tämä paikkansa? ”Joo, en ole oikein ikinä ollut innostunut harjoittelemaan laulamista. Olen pyrkinyt siihen, että pystyn esittämään laulut, joita teen. Kiinnostus on enemmän biisien teossa.” Olet tehnyt sanoituksia myös muille artisteille. ”Usein joudun sanomaan, etten aikapulan vuoksi uskalla luvata mitään, mutta joskus taas pöytälaatikosta löytyy raakamateriaalia, jonka huomaa sopivan toisille. Esimerkiksi Vesa-Matti Loirille tekemäni biisit ovat aluksi syntyneet itseäni ajatellen. Silti tässä vaiheessa mun prioriteettina on ollut matskun teko itselle.” Miten päädyit tekemään uudelle levyllesi aiempaa rokimpaa musiikkia? ”On kuvaavaa sanoa, että mä päädyin. Se prosessi tapahtui aika lailla itsestään: yksi asia johti toiseen. Kaikki lähti kokoonpanon muutoksesta. Yhtäkkiä huomattiin, että ollaan käytännössä rocktrio höystettynä minulla: meillä on rummut, basso, kitara ja pystysolisti. Se muutti dynamiikkaa aika paljon, kun en soittanutkaan enää niin paljon kitaraa eikä ollut enää kosketinsoitinosastoa eli valtavaa analogisyntetisaattoreiden reserviä käytössä. Uusi ryhmä syötti ilmoille vähän erilaisia biisejä ja sovituksia, tuli erilainen tulokulma siihen musiikkiin.” Olet keikoilla hurjassa vauhdissa. Miten jaksat ladata esiintymisiisi niin paljon energiaa? ”Keikkoja ei tarvitse tehdä viitenä päivänä viikossa yhdeksästä viiteen, vaan tyypillisemmin vain parina päivänä viikossa parin tunnin ajan. Että jos siihen neljään tuntiin tiivistää sen saman energian kuin minkä joku toinen saattaa käyttää siihen yhdeksästä viiteen -duuniin, niin se ei ole mielestäni paljon vaadittu. Mun oma logiikka sanoo, että mitä järkeä olisi olla antamatta joka keikalla kaikkeaan? Ei mitään.” Huhujen mukaan keikkaohjelmistoosi kuuluu nykyään lähes poikkeuksetta leidien tanssitus ja jopa pussailu! Mistä tämä tapa sai alkunsa? ”Kaikki alkoi siitä, että tuli tehdyksi edelliselle albumille valssikappale, joka luontevasti kutsuu paritanssiin. Ehkä olin hieman mustasukkainen, kun näin yleisön tanssivan hiihtoliittoa keskenään. Ajattelin, että mitä helvettiä, mähän voin kutsua jonkun tanssimaan itseni kanssa.” Veikkaan, että aika moni haluaisi tietää vastauksen seuraavaan kysymykseen: miten pääsee Olavi Uusivirran tanssitettavaksi? ”Ei siihen ole mitään kriteerejä, pitää vain osata lähettää telepaattinen viesti.” Mikä keikkailussa on mielestäsi parasta? ”Opel Vivarossa istuminen edellä mainittujen henkilöiden kanssa. Lisäksi ne hetket juuri ennen keikkaa, jolloin Blue Oyster Cultin (Don’t Fear) The Reaper alkaa soida äänentoistolaitteistosta, ovat aika kivoja. Se on merkki yleisölle sekä yhtyeelle siitä, että konsertti on alkamassa: se muodostaa nostattavan odotuksen kihelmöinnin tunteen.” Kuka teidän keikkareissuillanne ajaa autoa? ”Me vuorotellaan: kaikki ajetaan, koska kaikilla on kortti. Pyritään noudattamaan Suomen lakia, eli se ajaa, joka on ajokunnossa.” Mitä mieltä puolisosi on keikkarundeistasi? ”Se tykkää kovasti. Mullahan suurimmat fanit ovat aina löytyneet perhepiiristä. Puolisoni ei ihan top kymppiin mahdu, mutta äiti on siellä ehkä kutosena. Isä on ykkönen: se on ollut kovin kannustajani. Isä vei mut mun ekoille festareille 1990-luvulla, Ruisrockiin ja Roskildeen.” Onneksi olkoon, perheesi kasvoi tullessasi vastikään isäksi. Oletko nyt aikuisempi? ”Perspektiivi asioihin on muuttunut. Asioiden mittasuhteet ovat erilaisia: mikä on tärkeää ja mikä ei.” Tuleeko tämä heijastumaan musiikkiisi, eli aiotko tulevaisuudessakin laulaa hammasrautojen kauneudesta? ”Mä seestyn. Mä laulan siitä, millaista on istua heinänkorsi huulessa pellon laidassa. Tai sitten toisinpäin: Ismo Alanko oli Taiteilijaelämää-levynsä aikaan pienen lapsen isä, ja sillä levyllä ei juuri olla seesteisissä tunnelmissa. Voi käydä niin, että musiikin tekeminen toimii venttiilinä.” Aiotko pitää isyyslomaa? ”Sitä tulee pidettyä automaattisesti, kun arkipäivisin ei ole hirveesti hommia eikä halua ottaakaan niitä. Toukoja syyskuut ovat keikkataukoa, joten ei nää hommat ole täysin yhtäjaksoisia.” Pääsevätkö fanit ihastelemaan vauvakuvia Facebookissa ja Instagramissa? ”Ystävät pääsevät.” Ihan näin lopuksi, Olavi: mikä sinulle on elämässä tärkeää? ”Ystävyys, yhteistyö ja avunanto eli YYA-sopimusten solmiminen ja YYA:n henki. Laajennettuna konseptina.” Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 26 sUUrIMMAT FAnIT OVAT AInA löyTyneeT PerHePIIrIsTä. PUOlIsOnI eI IHAn TOP KyMPPIIn MAHdU, MUTTA äITI On sIellä eHKä KUTOsenA. Isä On yKKönen.
Pika-arviot 27 Ihmisen heijastuksia eteisgalleria: k6a6 Keskieurooppalaiset pop-up-galleriat ovat vihdoin levinneet Jyväskylään. Darja Zaitsevan syksyllä perustama K6A6-eteisgalleria sijaitsee Kauppakadulla. Uusimmassa näyttelyssä on Kirsi Salon valokuvia ja Sami Louhelan ääniteos. Valokuvan haaste taidemuotona on syventää vangitsemaansa pintaa mielenkiintoisella tavalla. Salon valokuvissa valojen ja varjojen muuntamat tekstuurit sekä heijastuksilla, tarkennuksilla ja pehmennyksillä luodut yllättävät tilat kuvien sisällä vievät katsojan kuvan syvyyteen. Ikkunat, peilit ja kankaiden läpi heijastuva valo paljastavat usein herkän ja yksityisen hetken – ajatuksiinsa vaipuneen ihmisen. Louhelan äänenvärimusiikki ilmentää samanlaista yksityiskohtien syvyyteen vievää liikettä. Äänen omaperäisyys on huikeaa ja rinnastuu Salon omiin maailmoihin syventyneisiin ihmisiin. Äänimaisema sulautuu myös galleriakävijöiden olemiseen, puheeseen ja liikkeisiin, mikä tekee jokaisesta näyttelyvierailusta ainutlaatuisen. Riikka Ala-Hakula Työkaluja aktivisteille ja tutkijoille Juha suoranta & sanna ryynänen: taisteleva tutkimus (into) Ensimmäinen suomenkielinen, jäsennellysti kriittisiä ja ”taistelevia” tutkimusmenetelmiä esittelevä teos on kaivattu lisä kotimaisen tietokirjallisuuden jatkumoon. Yhteiskuntatieteilijöille teos kuuluisi kokonaisuudessaan pakolliseksi osaksi opetussuunnitelmaa, mutta teoksen yliopistolaitosta käsittelevä luku olisi suotavaa luettavaa kaikille yliopisto-opiskelijoille. Laajan lähdeluettelon ansiosta kirja on myös erinomainen lähdeteos. Suorannan ja Ryynäsen esittelemät menetelmät tähtäävät tieteellisen työn (myös ”ei-akateemisen” toiminnan) ohjaamiseen ”joutavasta höpinästä” tekoihin – paremman ja tasa-arvoisemman maailman puolesta. Kyynisemmälle lukijalle asetelma näyttäytyy ehkä lapsellisena, mutta teos onkin suunnattu opiskelijoille ja tutkijoille, jotka uskovat omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiinsa ja toivovat voivansa toimia parempaa yhteiskuntaa rakentaen. Ville Tikka Provosoiva profeetta kai sadinmaa: 10 käskyä kirkolle (into) Älä valehtele Jeesuksesta. Lopeta rikkaiden suosiminen. Anna homon rakastaa. Näin kuuluvat ensimmäinen, viides ja yhdeksäs käsky pastori Kai Sadinmaan teoksessa 10 käskyä kirkolle. Sadinmaa väittää, että kirkko on hakoteillä, kun se järjestää hiljaisuuden retriittejä ja veljeilee eliitin kanssa. Jeesus haastoi vallanpitäjät ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Hänestä kirkon pitäisi ottaa mallia. 10 käskyä kirkolle syyttää ja provosoi, kuten hyvän pamfletin kuuluukin. Utopististen vaatimusten ja kohtuuttomien kärjistysten lisäksi Sadinmaa nostaa esiin myös konkreettisia kipupisteitä: Miksi lestadiolaisten pedofiilien suojelua katsotaan läpi sormien? Miksi kirkon homoseksuaaleja työntekijöitä vainotaan? Toivottavasti kirja saa aikaan kriittistä keskustelua ja muutoksia. Oskari Rantala Hyväntuulinen maailmanloppu Joose keskitalo: ylösnousemus (helmi levyt) Joose Keskitalo on jättänyt Kolmas Maailmanpalo -yhtyeensä taakse. Siinä missä Keskitalon sointi Kolmas Maailmanpaloaikakaudella lähenteli paikoin iskelmää, palataan uudella levyllä alkuaikojen minimalistisille juurille. Ylösnousemus ei tarjoa Joosen ystäville varsinaisesti mitään uutta. Keskitalo kuitenkin vahvistaa asemaansa Suomen kärkikaartin sanoittajana, jonka lakonisen mustan huumorin sävyttämät ja koruttomat vertauskuvat ovat vertaansa vailla – ja niitä yksinkertaisesti on pysähdyttävä kuuntelemaan. Tekstien teemat liikkuvat edelleen hengellisyydessä ja maailmanlopussa, mutta raskaista aiheistaan huolimatta Ylösnousemus on leikkisintä ja hyväntuulisinta Joosea koskaan. Loppua ei tulekaan, suuri tulva vain peittää kaiken. Arttu Seppänen Tippa ei ehkä tapa, mutta ämpäriin hukkuu Prince of assyria: changing Places (soliti) Ninos Dankha eli Prince of Assyria nousi suomalaisen indiekentän tietoisuuteen vuonna 2010 helsinkiläisen Stupido Shopin hypetyksen ja Maria Veitolan talk showssa tehdyn esiintymisen auttamana. Hype ei kuitenkaan koskaan realisoitunut menestykseksi ja artisti jäi nopeasti unohduksiin. Neljässä vuodessa paljon ei ole muuttunut. Akustinen kitara kuljettaa kappaleita edelleen, joskin perinteisen indie folkin ilmaisun tueksi on otettu jousia luomaan idän mystiikkaa, mutta mieleenpainuvat kappaleet puuttuvat edelleen. Alakuloinen, vaihtelematon ja hieman yli puolituntinen levy soljuu ohi nopeasti ilman erottuvia kohokohtia, eikä Dankhan matalaääninen karisma riitä levyä pelastamaan tai erottamaan sitä massasta millään tavalla. Kuin tieten tahtoen ja liikaa yrittämättä, Changing Places hukuttaa itsensä tasapaksun folkin pohjattomaan ämpäriin. Arttu Seppänen Kappaleissasi on paljon kirjallisuusviittauksia: mitä suosittelisit kesälukemiseksi? ” Viljami Puustisen mainiota Kingston Wall -kirjaa.” Jos voisit tehdä kappaleen kelle tahansa, kelle tekisit? ”Koin sellaista positiivista kateutta Matti Mikkolalle, joka on tehnyt Pepe Willbergille uusia biisejä. Oon tykännyt Willbergin lauluäänestä tosi paljon. Voisin tehdä kappaleita Petri Pettersonille, koska hän ansaitsisi uuden tulemisen.” Miltä kitaristi Timo Kämäräisen keikkahaalari tuoksuu? ”Ehkä savolainen myski on se aromi. Laittaisin purkkiin. Jos siihen voisi vielä yhdistää rumpali Olli Krogeruksen wifebeaterin aromin niin sitten siitä saisi tuplasavolaismyskin.” Kuinka saat hiuksesi pysymään noin ihanina ja tuuheina? ”Mun salaisuus on se, että pesen niitä äärimmäisen harvoin koska olen laiska. Tästä seurauksena on se, että en tarvitse tököttejä niin paljoa kun ne pysyy asennossa itsestään paremmin. Kyllä mä olen tainnut tällä viikolla ainakin kerran pestä hiukset.” Mitä valitset neljän täytteen fantasia-pizzaan? ”Tää on vaikea, koska mun lemppari on Big Mama’sin Atomic Special, johon kuuluu siis kananmunaa, katkarapua, fetaa, aurajuustoa, chilikastiketta ja mitä helvettiä, sipulia. Kananmunaa käytetään liian vähän pizzassa!” Ajatko vuorollasi autoa shortsit jalassa, eli polttaako nahkapenkki paljasta reittä? ”Se on jäänyt vähemmälle viime aikoina. Suomessa on niin pitkään kylmää ja pimeää. Shortsienpitokelin huomaa yleensä vasta sitten, kun se on mennyt.” lukijat kysyvät Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Oikaisu Toisin kuin Jylkkärissä 4/2014 kerroimme, Let’s Try ja Get a Grip ovat SICI-bändin omia biisejä, eivät cover-versioita.
Kulttuuri 16 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 16 -vuotiaana jyväskyläläinen kulttuuripersoona Ossi Valpio treenasi koripalloa melko ammattimaisesti. ”Muistan ikuisesti, miten hyvin pelasin viimeisen otteluni. Kotona iskivät kovat selkäkivut. Kuin joku vetäisi miekalla joka paikkaan”, hän sanoo. Tutkimuksissa syyksi selvisi lopulta leukemia. Samalla aiemmin ilmenneet oireet – väsymys, oudot flunssaoireet ja erikoiset mustelmat – saivat selityksen. Parin päivän sulattelun jälkeen suuntana oli Kuopion yliopistollinen sairaala, josta päällimmäisenä mieleen jäivät menettäminen ja kuolema. ”Mietin paljon asioita, joita haluaisin tehdä ja joita joutuisin menettämään. Tärkein juttu oli, etten voinut pelata tai juosta.” Valpio pääsi sairaalasta ja haki Voionmaan lukioon. Kerran kuussa sairaalassa annetut hoidot estivät syövän uusiutumisen, mutta hankaloittivat liikkumista ”kuin darrassa olisi treenannut”. Sairaus määritti elämää ja lukio jäi kesken. ”Olo ei tuntunut enää omalta itseltä, vaan minä ja keho olimme muuttuneet. Leimasin itseni sairauden kautta ja itsetuntoni kärsi. Elämässä ei tuntunut olevan punaista lankaa.” Valpion kävelykyky alkoi heiketä, ja reisiluiden päistä löydettiin kuoliot. Ensin kävely sujui keppien kanssa, mutta vasen jalka saattoi aivan yhtäkkiä lähteä alta. Kahden vuoden kävelykielto vei hänet pyörätuoliin. ”Pahin hetki oli hakea kymmenen vuoden invakortti. Numeraali korosti sitä, etten ehkä kävelisi pitkään aikaan. Vasen jalka ei tuntunut enää kuuluvan minuun, ikään kuin raaja olisi halunnut minusta pois. Se oli outo tunne.” Neljä vuotta sairastumisen jälkeen Valpio pääsi leikkaukseen, kun reisiluiden päät alkoivat luhistua. Pahimmillaan edessä olisi ollut molempien jalkojen amputaatio, mutta Valpion ja hänen perushoitajana työskennelleen äitinsä oma-aloitteisuus pelasti tilanteen. He hakeutuivat Tampereelle juuri avattuun tekonivelsairaalaan, jossa leikkaus tehtiin. Leikkauksen jälkeen fysioterapia jäi muutamaan kertaan, ja Valpio vietti pari vuotta kotona sairauspäivärahalla. Jalat tuntuivat jonkun toisen jaloilta eikä millään tuntunut olevan juuri mitään väliä. Hän kertoo myöhemmin laskeneensa, että kunnon fysioterapia olisi maksanut valtiolle alle kuukauden tukien verran. ”Pelkkä seisominen alkoi turruttaa, ja elin särkylääkkeiden voimalla. Lopulta kivuista ja lääkkeistä tuli överit, ja kävin hyvällä psykiatrilla psykoanalyysissa.” Valpion diagnoosi oli post-traumaattinen stressireaktio: käsiteltävänä oli liikaa asioita, jotka pysyivät koko ajan mielessä. Suussa saattoivat maistua lääkkeet, vaikka niitä ei olisi ottanut. Diagnoosi oli Valpiolle helpotus ja terapia auttoi vuosien aikana tapahtuneiden asioiden käsittelyssä. Liikuntaharrastus palasi hiljalleen kuvioihin, ja Valpio alkoi muun muassa pelata sählyä. ”Silloin tuntui, että jotain lähti isosti liikkeelle. Motivaatiota tuli lisää, kun tajusin, etten ole uhri enää, vaan pystyn tekemään itse itselleni jotain. Kaivoin nettiä yötä myöten ja ihmisen käyttöopas kuinka ihminen toimii alkoi kiinnostaa. Pääsin klassisen hierojan koulutukseen, jossa heräsi paljon uusia kysymyksiä.” Valpio tutustui muun muassa osteopatiaan ja toiminnalliseen liikekartoitukseen, FMS:ään, jonka perustana ovat ihmisen primitiiviset liikkeet. Se muutti Valpion omaa liikkumista, ja hän päätti aloittaa puhtaalta pöydältä. Auttamisen halu johti omaan yritykseen. Idea yrityksen nimestä, Liikemiehestä, syntyi kaverin kanssa saunassa. ”Liikemies on supersankari, jolla on titaania lonkissa sekä valtava himo ja tahto auttaa muita löytämään omat kykynsä. Liikelahjat, liiketoimintasuunnitelmat ja liikeideat alkoivat kummasti sitten naurattaa”, Valpio hymyilee. Musiikki oN ollut Valpiolle merkittävässä roolissa elämänpolulla. Sairastuminen tapahtui ensimmäisen rap-levyn aikoihin eikä muun muassa Urbaanilegenda-kokoonpanossa vaikuttaneella Valpiolla ollut 2000-luvun puolivälissä jaksamista kuin muutamiin feateihin. Soololevy Metsän keskellä ilmestyi kuitenkin kaksi vuotta sitten, ja tänä keväänä julkaistaan uutta materiaalia Soul Valpio Band -nimen alla, kun Tyydyty!niminen albumi ilmestyy toukokuussa. Nyt Valpio pitää Liikemies-toiminimensä alla esimerkiksi kursseja ja kehonhuoltotunteja. Myös kulttuuripuolen työt vievät aikaa, mutta yhdestä asiasta hän pitää kiinni. “Liikkumisen tulee olla hauskaa ja sitä pitää tehdä juuri niin paljon kuin itse haluaa. Valoa tulee, jos vain pitää sydämensä auki asioille.” ei uhri enää terveys. Ossi Valpio tunnetaan Jyväskylässä hiphop-artistina ja kulttuurin sekatyöläisenä. Vuosien saatossa terveydestä taisteleminen on herättänyt hänessä myös halun auttaa muita. teksti Marjo Suvanto kuva Tatu Onkalo ossi valpio z z 31-vuotiaszz kulttuuripersoona. z z KotoisinzJyväskylästä. z z Koulutukseltaanzklassinenzhieroja,zFMS-ekspertti,zPrimalzMovez-ohjaajazjaz NLP-valmentaja. z z TunnettuzUrbaanilegenda-yhtyeestä,zMetsänz keskelläz-soololevystäzz sekäzSoulzValpiozBandista. Ossi Valpio, alias Supersankari, haluaa auttaa muita ihmisiä löytämään omat kykynsä. 28
KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ Soluasunnot: 200-280€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133, latokartano@helsinki.fi www.latokartanonyokyla.fi 2,60 Avoinna normaalisti koko kesän! katriina Touko Aalto , YTK, Vihreiden varapuheenjohtaja, Jyväskylän kaupunginvaltuutettu U Energiaomavaraisuus luo työtä ja turvallisuutta U Veroparatiisien ja verokeinottelun suojelusta kansallisten veropohjien suojeluun www.toukoaalto.fi, p. 040 516 9332 Harri Auvinen , TkT, tutkijatohtori, Kuopion kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen. U Lukukausimaksuttomuus on säilytettävä U Tutkimustietoa suoraan päätöksentekoon ilman välikäsiä ja vääristelyä www.harriauvinen.fi, p. 050 567 7008 Maria Ohisalo , Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn puheenjohtaja, VTM, tutkija, Itä-Suomen yliopisto U Poistetaan köyhyys, eriarvoistuminen ja nuorisotyöttömyys: EU:lla on vastuu heikoimmistaan U Rakennetaan Eurooppa uusiksi: elvytetään talous sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväksi www.mariaohisalo.fi, p. 040 703 4185 Eurovaalit Ennakkoäänestys 14.-20.5. Vaalipäivä 25.5. Kesän opintoja: Alexander-tekniikka 1 op (TaiY/TeaK) Hyvinvointia puistoista ja puutarhasta 3 op (HY) Release-tekniikka 1 op (TaiY/TeaK) Ruotsin perusteet hallintaan 3 op. Kertausta kielikurssille hakeutuville. Lukuvuonna 2014-2015 mm. Hallintotieteen opintoja 25 op (TaY) Julkisjohtamisen po. 26 op (VY) Maantieteen perusja aineopinnot (TY ja UEF) Mediakasvatuksen po. 25 op (HY) Ravitsemustieteen perusja aineopinnot (UEF) Sosiaalipsykologian po. 25 op (HY) Yleisen teologian po. 25 op (HY) Tutustu koko lukuvuoden opintotarjontaan sivullamme kesayo.jyu.fi, p. 044 7603730 HUOM! JY:n perustutkinto-opiskelija saa kesäyliopiston opintomaksuista 50%:n alennuksen. Jylkkärin uudeksi toimittajaksi on valittu Arimo Kerkelä, 22 vuotta. Kerkelä aloittaa uudessa työssään syyskuun alussa. ”Valinta tuntuu oikein hyvältä. Muutama kuukausi tässä ehtii tietysti kulua ennen kuin pääsee aloittamaan, mutta odotan pestiä innolla”, Kerkelä toteaa. Psykologiaa kolmatta vuotta ja journalistiikkaa ensimmäistä vuotta opiskeleva Kerkelä on Jylkkärin pitkäaikainen avustaja, sillä hän on kirjoittanut ylioppilaslehteen jo lähes kolmen vuoden ajan. ”Aika pitkään tässä on siis jo mukana pyöritty. Mukava päästä näkemään touhua myös toimituksen puolelta.” kerkelä on aikaisemmin tehnyt toimittajan työtä freelancerina, päätoimittanut ja taittanut psykologian ainejärjestö Stimuluksen ainejärjestölehti Ärsykettä sekä suorittanut asevelvollisuutensa puolustusvoimien verkkotoimittajana ja Ruotuväen toimittajana. Lisäksi hän toimii tuottajana Teleportaasi-nettijulkaisussa. Ensi kesänä Kerkelää taas voi kuulla Ylen radiouutisissa. ”Toimittajana olen tehnyt aika paljon reppareita ja arvosteluja, tuonut omaa persoonaa sillä tavalla esiin. Mutta myös uutispuoli kyllä kiinnostaa”, Kerkelä sanoo. Jylkkäriä ei Kerkelän mielestä tarvitsisi enää radikaalisti muuttaa. Lehden ja nettisivujen pohjat ovat kunnossa ja lehti muutenkin hyvässä mallissa. ”Nyt lähdetään sitten tekemään laadukasta ja kovaa sisältöä”, Kerkelä suunnittelee. Suvi-Tuulia Nykänen Jylkkärin toimittajaksi tuttu nimi Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 29
16 Jyväskylän Ylioppilaslehti xx/xxx K eskellä Atlantia, synkkää talvea ja kylmiä merituulia on kasvanut kansa, joka on syönyt mädätettyä haita ja mennyt naimisiin serkusten kesken satoja vuosia. Täältä tulee islantilainen Hugleikur Dagsson, joka tunnetaan parhaiten epäsovinnaisista sarjakuvistaan. Hänen piirroksissaan tikku-ukot käsittelevät teemoja kuten perhesurmat, eläimiinsekaantuminen, abortti ja politiikka. Ne ovat täynnä eritteitä, sukuelimiä ja kuolemaa. Ei liene sattumaa, että hänen teoksensa myyvät Suomessa erittäin hyvin. Dagssonin ensimmäinen suomeksi käännetty sarjakuva-albumi Saako tälle edes nauraa? ilmestyi vuonna 2007. Suomalaisia nauratti. Siitä eteenpäin Dagssonia on julkaistu suomeksi käännettynä vuosittain. Menestyksestä huolimatta sarjakuvat eivät ole varsinainen kultakaivos. Maaliskuun 2011 blogimerkintä kiteyttää taiteilijan arjen: Olen PA. Ostakaa taidettani että voin juoda. ”Olin hieman positiivisesti yllättänyt, kun sarjakuvani menestyivät Suomessa. Erityisesti, kun kävi ilmi, että Suomessa julkaistaisiin kaikki mitä vain tekisin ja että ne myyvät. Olen ollut aina kiitollinen suomalaisille.” Dagsson on voinut luottaa Suomeen ja kotimaahansa, mutta kirjat eivät ole menestyneet muissa Pohjoismaissa yhtä hyvin. Norjassa häneltä on julkaistu kaksi, Tanskassa yksi ja Ruotsissa pari albumia. Suomessa miehen teoksia on julkaistu kymmenen. ”Islanti ja Suomi ovat Pohjoismaista pohjoisimpia. Suomalaiset ovat jopa hieman synkempiä huumoriltaan kuin islantilaiset.” Kamalien perinneherkkujen lisäksi Dagsson ottaa yhdistäväksi tekijäksi molempien maiden synkän talven ja eristyneisyyden historian. Suomen menneisyys on tosin Islantia verisempi ja arpisempi. Yhdeksi syyksi epäsovinnaisen huumorin menestykselle Suomessa hän nimeää kansallisen luonteen ja identiteetin. ”Islantilaiset ovat ylpeitä itsestään. Siksi ennen pankkikriisiä saatoimme lentää liian lähellä aurinkoa. Meidän pitäisi pystyä nauramaan itsellemme enemmän.” Sarjakuvien rinnalla Dagsson on työstänyt kolme käsikirjoitusta näytelmiksi, joista keskimmäinen on musikaali alaikäisen raskaudesta. Myös miehen tuorein aluevaltaus noudattelee sarjakuvista tuttua kaavaa. Stand up -komiikassa hänen huumorinsa kyseenalainen ja härski luonne tulee selvästi esille. Suomessa Dagssonin tyyli tunnetaan, mutta siitä huolimatta hänen kiertueellaan näkee hämmentyneitä ilmeitä. Vitsit iskevät suoraan vyön alle, kuten sarjakuvissa. ”Kuvitelkaa vanhempanne harrastamassa seksiä. Nyt.” Stand up on tosin islantilaiselle vain sivujuonne kirjailijan työn ohessa. Hän näkee niiden tukevan toisiaan. ”Käytän samankaltaisia vitsejä sekä stand upissa että muissa töissäni. Huomaan joidenkin piirrosten sopivan stand upiin paremmin, jolloin käytän niitä siinä.” Koomikoksi Dagsson on rauhallinen ja hänestä paistaa kirjailijamainen olemus. Tunti maaliskuisen Jyväskylän stand up -keikan jälkeen ensimmäinen tuttavani ottama fanikuva ilmestyy sosiaaliseen mediaan. Itse artisti näyttää kuvassa yllättyneeltä. Suomessa nimikirjoituksia pyydetään jatkuvasti, kun Islannissa niin käy harvakseltaan. Siellä tosin joka kymmenes henkilö on kirjailija, mikä selittänee miehen vaatimattoman asenteen. ”On hieman omituista kertoa työni olevan kakkavitsien piirtämistä. Se ei kuulosta järin seksikkäältä.” huumori on kuulunut Dagssonin elämään aina. Hän piirteli lapsena serkkujensa kanssa samankaltaisia hahmoja, joita nyt on vienyt suuremmille markkinoille. ”Tiesimme sen olevan erityisen hauskaa, koska lasten ei pitäisi piirtää tällaisia asioita. Piirroksissa tikku-ukot tekivät kamalia asioita toisilleen.” Sisältö oli tuttuun tapaan kakkavitsejä ja väkivaltaa. Mies ei siis ole tullut kovin kauas juuriltaan. Ideat piirroksiin pomppaavat arkipäivän tilanteista. Kiireessä Dagsson pallottelee ajatuksilla ja nostaa ympäristöstään mitä tahansa, minkä hän pystyy kääntämään kieroutuneeksi. ”Tuijotan vaikka kahvikuppia niin pitkään kuin tarvitsee.” Parhaimmillaan huumori kykenee kyseenalaistamaan normaalin ja hyväksyttävän rajat. Joskus mies on tarkoituksella poliittinen. ”Työtäni voidaan pitää poliittisena, mutta pääasiassa yritän vain olla hauska. Tosin toisinaan käytän tarkoitukSa a n a u r a a ! sarJaKuVa. Hugleikur Dagsson elää vitseillä, joiden ei pitäisi olla hauskoja. teksti ja kuva Ilkka Penttinen sella poliittisia vitsejä, esimerkiksi tehdessäni olympialaisiin ja seksuaalivähemmistöihin liittyvän piirroksen. Kommentoin toisinaan maailman uutisia, esimerkiksi uuden paavin tapauksessa tai esimerkiksi Ukrainan kaltaisten poliittisten jännitteiden kanssa. En kommentoi varsinaisesti yksittäisiä tapauksia, vaan pyrin löytämään niistä ihmiselle tyypillisen käyttäytymismallin. Yleensä yritän vain kalastella tykkäyksiä Facebookissa.” Palaute on lähes aina pelkästään positiivista, mikä hämmästyttää myös miestä itseään. Tosin yhden kriitikon pitkä vuodatus hänen kirjojensa huonosta mausta sytytti Dagssonin. Hän kertoo palopuheen olleen paatoksellisuudessaan niin hyvä, että laittaa sen ilolla yhden tulevan kirjansa takakanteen. hugleiKur Dagsson z z Syntynytz1977zz Islannissa. z z Kandidaatintutkintozz Islanninztaideakatemiastaz vuodeltaz2002. z z Kirjoittanutzmyöszz näytelmiä. z z VoittizIslanninz zparasznäytelmäzz -palkinnonzvuonnaz2006. Hugleikur Dagsson piirsi Jylkkärille käsityksensä kotimaansa ja Suomen ruuista. Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 30
17 Jyväskylän Ylioppilaslehti 5/2014 Ma 12.5. Porkkanaohukaiset* Mantelikala* Kinkkukiusaus Lihakeitto Ti 13.5. Herkkusienirisotto* Kalkkunapihvi Riistakäristys* Ke 14.5. Ratatouille* Oopperakellarin silakat Jauhelihakeitto Piipurinen porsaspata* To 15.5. Tomaatti-sipulipiirakka* Kalaa sitruunakastikkeessa* Lihapyörykät Pe 16.5. Punajuuripihvit, kermaviilikastike* Barbequekalkkunakastike* Nakkipannu Ma 5.5. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Yrttiporkkanasei* Jauhelihakastike* Siskonmakkarakeitto Ti 6.5. Papupata* Merellinen lasagne* Riistapyörykät Ke 7.5. Kesäkurpitsaherkku* Mausteinen broilerpata* Porsaanleike, sinappikastike To 8.5. Kasvishernekeitto, pannari* Hernekeitto, pannari Soijastroganoff* Broilerpyörykät Pe 9.5. Kasvispizza* Värikäs uunikala* Jauhemaksapihvit* Ma 28.4. Kasvislinssikastike * Pestoinen uunikala * Jauhelihapihvi, tomaattikastike Ti 29.4. Soijalasagnette * Silakkapihvit, kermaviilikastike Karjalanpaisti * Ke 30.4. Meksikolainen kasvisrisotto * Tonnikalakastike, spagetti * Pizza To 1.5. Vappu Ilokivi suljettu Pe 2.5. Falafelpyörykät, tomaattikastike Bordelaisekala * Paella * iloKiven ruoKalisTa 28.4.–16.5. vKo 20 vKo 19 vKo 18 olemme avoinna normaalisti 11.00-16.00 koko kesäajan. Tervetuloa maittavalle lounaalle! TöidenjälkeiseT TuopiT ennen ja nyT. Jylkkärin toimittaja Suvi-Tuulia Nykänen aloitti opintonsa Jyväskylän yliopistossa 2012, sivari Tatu Onkalo melkein kymmenen vuotta aiemmin. Tämän lehden ilmestyttyä vietetään molempien läksiäisiä, minkä kunniaksi he vertailivat opiskelijoiden juhlintaa omina opiskeluaikoinaan. TaTu: Tulin suoraan lukiosta tänne, ja tietysti pikkupaikkakunnalta muuttaneesta yöelämä tuntui tosi vilkkaalta. Mutta on se oikeasti vilkasta vaikka Helsinkiinkin verrattuna, kun kaikki baarit ovat keskittyneet niin pienelle alueelle. Saati sitten jos vertaa muihin maakuntakaupunkeihin. suvi-Tuulia: No mähän olen vielä pienemmältä paikkakunnalta kuin sinä, joten olin kyllä ihan ihmeissäni. Mutta missä te sitten biletitte silloin aikoinaan? TaTu: No aina ja joka paikassa tietysti. Meillä oli paljon kotibileitä. Kutsuttiin ainejärjestöstä kaikki, laitettiin siis sähköpostia tai keskustelufoorumille viestiä, että hei tämmöiset olisi. Nyt tuntuu, että porukka käy paljon isoissa järjestetyissä bileissä yökerhoissa. Ja jonottaa niihin tuntikausia, ihan hullua! suvi-Tuulia: Niin, itsehän jonotin viime syksyn ensimmäisiin Poikkitieteellisiin haalaribileisiin neljä tuntia. Teidän kotibileet oli varmaan sitten vähän samanlaiset kuin meidän etkot. Esimerkiksi ensimmäisiin 3MIOT-bileisiin me etkoiltiin 4 tuntia. Eikös se ole vähän sama kuin pitäisi kotibileet? Baariinhan tekin niistä bileistä menitte. TaTu: Joo, no olihan meillä toki pienimuotoisempia spontaaneja etkoilujakin usein. Ja kyllä sinne Freetimeenkin jonotettiin joskus aika pitkään… suvi-Tuulia: Rakkaus Freetimeen taitaa olla vuosikymmeniä kestävä. Se on ensimmäinen baari, johon päädyin silloin ensimmäisen yliopistopäivän jälkeen vuonna 2012. TaTu: Mulla oli Timeen viha-rakkaussuhde, välillä kävin siellä paljon ja välillä se oli boikotissa milloin miksikin. Se sijaitsi silloin nykyisen Sokoksen alakerrassa ja oli oikeasti aika surkea paikka leopardikuvioineen kaikkineen. Mutta toisaalta rähjäisyydessään se oli paljon rokimpi kuin nyt, ei siellä silloin olisi tekno soinut. suvi-Tuulia: Gigglin Marlin taisi olla olemassa jo silloin, kun säkin asuit vielä täällä? Mä en ole käynyt siellä kertaakaan. Enkä kyllä menekään. TaTu: Gigglin Marlin oli aikanaan se ykköspaikka. Mä en kyllä ikinä tykännyt siitä ja kieltäydyin menemästäkin sinne yleensä. Raatikellarille olisin voinut mennä aina, vaikka siellä pyörikin kaikenlaisia viitasaarelaisia amiksia. Hirveä räkälähän se oli, mutta ikuinen euron kalja selittänee paikan viehätystä. Kun Raatis suljettiin nykyisen Bran rakentamisen tieltä, olivat kapakan hautajaiset kyllä yhdet parhaista bileistä, joissa olen ikinä ollut. suvi-Tuulia: Yksi mikä ei varmaan koskaan muutu, on yläkaupungin pyhä kolmio. Paras ilta on yleensä sellainen, joka alkaa Sohwista, jatkuu Ylä-Ruthille ja päättyy Vakkarissa pilkun aikaan. TaTu: Sohwin rokkitunnit olivat legendaariset. Osasin aikanaan lähteä Kortepohjasta juuri oikeaan aikaan, olin sitten kävellen tai pyörällä liikkeellä, että olin Sohwin ovenkahvassa kiinni tasan kello kymmenen. Me ei alkuaikoina oikein muualle kolmiossa sitten mentykään, Vakkarin tupakansavua olisi voinut leikata saksilla ja Ylä-Ruth oli paljon pelottavampi kuin nykyään. suvi-Tuulia: Mä tiedän kyllä vain Vakkarin häppärin, en mitään muita. Meillä on sitten ainejärjestöllä yhteistyöbaarit ja niissä hyvät alennukset. TaTu: Parin euron kaljoja mulla on kyllä ikävä, mutta eihän sellaisia ole missään enää. Raatiksen lisäksi käytiin paljon Blazessa torin laidalla, varsinkin “eurotiistaina”. Ei taida olla sellaisia Playersissa. Mutta nykyään mua ärsyttää eniten tarjouskalja, joka paljastuukin ihan onnettoman kokoiseksi. Eihän ne ennenkään mitään täysiä tuoppeja olleet, mutta kun vaikka Rumassa voi tilata kaksi kaljaa ja kaataa ne samaan tuoppiin, niin alkaa mennä vähän pelleilyksi. suvi-Tuulia: No, onneksi mä juon vaan siideriä niin kaikkialla on joka tapauksessa tosi kallista. Suvi-Tuulia avaamassa terassikautta 2014, Tatu avaamassa jotakin muuta jonakin toisena vuonna. 31
www.rax.fi Rax Forum Jyväskylä Täydellä vatsalla jaksaa juhlia Yli 30 eri vaihtoehtoa. Herkuttele kevyesti salaatilla ja keitolla tai hemmottele itseäsi pizzalla ja lasagnella. -10% buffetin normaalihinnasta ja jälkkäribuffetista Opiskelijakortilla Jyväskylän Forum 4. krs., Kauppakatu 20 • www.martina.fi Tie Italiaan käy vatsan kautta 13,90 Hinta kanta-asiakaskortilla, ilman korttia 15,50 Martinan lasagne JUHLALAUKUT paljon malleja ja värejä Kaikki -25 % Pun, valk., champpanja, musta Upea SATIINIJUHLALAUKKU yli 10 eri väriä 9 95 (14.-) 17 95 Pinkki, valk., musta, v.pun. Musta, valk., v.sin. Valk., champpanja, musta (25.-) (41.-) (41.-) (27.-) Kevään Juhliin! 19 95 29 95 29 95 55 20 (69.-)