jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 03 2024-2025 WWW.JELMU.NET LUTAKKOCLUB WWW.LIPPU.FI VESTA HERRA YLPPÖ & KONEET TYRANTTI NIKKI HILL (US) EEVIL STÖÖ T.JARVA & THE DARK PLACE, ACOUSTENCED RED ELEVEN PLAYS FAITH NO MORE LA 30.11. LA 18.1. LA 25.1. LA 22.3. LA 8.3. LA 29.3. LA 14.12. LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! TO 28.11. PORTION BOYS, RIEMU JA RATTO PE 29.11. EMMA & MATILDA LA 30.11. SEMMARIT TO 5.12. KARRI KOIRA PE 6.12. Jytää ja iskelmää DJ ARTTU SEPPÄNEN +live: VILLE LEINONEN FUTUREIMAN LA 7.12. THE 69 EYES, S.P.I.T KE 11.12. SWALLOW THE SUN, ENSIFERUM PE 13.12. PMMP LA 14.12. LOST SOCIETY, DELTA ENIGMA, COUNTLESS GOODBYES LA 11.1. BLACK DEVILS feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori (HURRIGANES show) PE 17.1. LÄHIÖBOTOX, AIVOLÄVISTYS LA 18.1. JAAKKO KULTA, AARO630 PE 24.1. LA 25.1. KICKSTART 2025 PE 31.1. TESSERACT (UK) , NOVELISTS (FR) , THE OMNIFIC (AU) TO 20.2. SONATA ARCTICA, STRATOVARIUS PE 21.2. TURMION KÄTILÖT LA 22.2. MIRELLA Lisäkeikka LA 22.2. MIRELLA LA 1.3. ORANSSI PAZUZU, DOME RUNNER TO 6.3. WHILE SHE SLEEPS (UK) LA 8.3. KIMMO POHJONEN & ERIC ECHAMPARD (FI/FR) TO 13.3. SANNI PE 14.3. JÄTKÄJÄTKÄT PE 21.3. CEMETERY SKYLINE LA 22.3. ABREU LA 12.4. SEXMANE LA 26.4. MARISKA LA 3.5. KIUAS LA 27.9. THE RASMUS O Oppiisskkeelliijjaakkoorrttiillllaa ssaaaa aalleennnnuukksseenn!!
jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 03 INTRO 05 Pääkirjoitus: Hävettäisi olla helsinkiläinen 07 Avaaja: Muusikko ja opiskelija 08 Mattilanniemen kasvikokoelma 10 Heli Ylikoski Syliin 11 Ylioppilaslehden rahoitus Numeraali: Pylväät 12 Seminaarinmäellä asiat kaatuvat 13 Lähtö: Jylkkäri Kapproilla OUTRO 39 Kulttuuri: Gladiator II, Lehmä synnyttää yöllä, Haluamme kaiken 40 Kommentti: Ymmärtämisen aika on ohi 41 Essee: Meri merkitystä täynnä 42 Paska kotiseutu: Pornainen – kunta skutsis eli kehä kolmosen ulkopuolella Soitimme: Suldaan Said Ahmed 43 Kasvo: Erikoistoimittaja Arja Paananen KESKIT Y 14 Opiskelevat muusikot 20 Ken on hauskin kansanedustaja? 24 Saarnaa ja suorittamista Kauppakadun approilla 30 Villa Rana: Kulttuurin koti 35 Ketä Jordan B. Peterson vihaa? Tee visa" 36 Gettoparty is back 38 Sarjis: Puolustusliitto Koo stu mus 6 24 ----? ----? O Oppiisskkeelliijjaakkoorrttiillllaa ssaaaa aalleennnnuukksseenn!!
jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 05
jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 05 P Ä Ä K IR J OI TUS Hävettäisi olla helsinkiläinen O len seurannut suomalaista ylioppilaslehtikenttää melko suurella kiinnostuksella koko opiskeluaikani ja olen vilpittömän yllättynyt siitä, mitä Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) on tekemässä. 2000-luku on ollut kohtalokasta aikaa monille opiskelijamedioille, eikä Jylkkärissäkään ole talousleikkauksilta säästytty. Painokulujen noustessa ja mainosmarkkinan heikentyessä julkaisutahti on kymmenessä vuodessa puolittunut, vakituinen toimittaja on vaihtunut harjoittelijaan ja päätoimittajakin viettää ison osan vuodesta lomautettuna. Mutta Ylioppilaslehti on se suurin ja kaunein, perinteikäs ja arvostettu. Ja Hyy julisti vielä muutama vuosi sitten olevansa niin rikas, että se tavoittelisi tosissaan omavaraisuutta ja ylioppilaskunnan jäsenmaksusta luopumista. Illuusio alkoi murentua, kun viime keväänä uutisoitiin Ylioppilaslehden rahoituksen leikkaamisesta. Syksyllä sain yllättyä uudestaan. Lehden rahoituksesta ollaan leikkaamassa uudestaan kymmeniätuhansia euroja (s. 11). Hyy on vähitellen murentamassa niin merkittävää palasta suomalaisen ylioppilasliikkeen historiassa, että minua hävettäisi opiskella Helsingin yliopistossa. SAATAN OLLA ammattini vuoksi puolueellinen, mutta minun on mahdotonta ymmärtää sitä välinpitämättömyyttä, jolla ylioppilaslehtiin tässä ajassa suhtaudutaan. Jyväskylässä ei viimeisen vuoden aikana olla juuri puhuttu Jylkkärin asemasta. Sen voisi kuvitella olevan päätoimittajalle helpotus, mutta minä kävisin sitä keskustelua mielelläni. Tämänkin lehden tekemiseen on käytetty aivan varmasti kaikki se työaika, jonka Jyy vain on toimitukselle suonut. Tällä kertaa sillä saatiin esimerkiksi lähelle opiskelijaa menevä reportaasi kaupungin suurimmasta opiskelijatapahtumasta (s. 24), viiden eri alan opiskelijan tarina musiikin ja opintojen yhdistämisestä (s. 14) ja näkökulma yliopiston tilasäästöjen vaikutuksiin kampusten kasvustolle (s. 08). Vaikka itse sanonkin, on kyseessä moniääninen sivallus siihen laajaan kirjoon, mitä on opiskelijan arki Jyväskylässä. Ei ole toista julkaisua, joka saman tuotteen tarjoaisi. Ja muiden kaupunkien ylioppilaslehdet tekevät ansiokkaasti sitä samaa. Voi vain toivoa, että työ herättää intoa ja ajatuksia myös lukijoissa. ? Henri Häkkinen Jylkkärin päätoimittaja henri.hakkinen@jylkkari.fi
VUODESTA 1960 PÄÄTOIMITTAJA Henri Häkkinen 045 137 1957, henri.hakkinen@jylkkari.fi TOIMITTAJA Valentin Vänskä 044 901 8470, valentin.vanska@jylkkari.fi TÄTÄ NUMEROA TEHNEET Saara Nenonen, Mikko Kuparinen, Otto Rissanen, Ilmar Grünthal, Camilla Uçan, Anne Kalliola, Inka Pasanen, Niklas Pelkonen, Ville Mäki, Siiri Puukka, Tatu Helle ILMOITUSMYYNTI Ukko Rimmi / slice.fi, +358 40 719 2633, ukko@slice.fi VALTAKUNNALLINEN ILMOITUSMYYNTI Pirunnyrkki 020 7969 580 tai 0400 185 853, yolehdet@pirunnyrkki.fi KANSI Otto Rissanen Jyväskylän ylioppilaslehti on Kultti ry:n jäsenlehti. POSTIOSOITE Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu), ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKKA BotniaPrint, Kokkola PAINOS 6 kertaa lukuvuoden aikana. Levikki 5 000 kpl, abinumero 6 000 kpl, fuksinumero 8 300 kpl, kaupunkinumero 40 000 kpl TULEVAT LEHDET 1/2025: 17.2.2025 2/2025: 31.3.2025 3/2025: 28.4.2025 AVUSTAJAKSI? Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Katso: jylkkari.fi/avustajille TILAA JYLKKÄRI KOTIIN Verkkosivun kautta tai maksamalla tilausmaksu JYYn jäsenmaksun yhteydessä tai erikseen JYYn tilille Nordea FI61 5290 0220 5989 06. Ilmoita maksuviestissä osoitteesi ja mainitse tilaus. Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin Jylkkäri jaetaan automaattisesti. Vuosihinta: opiskelijat 12 e, muut 50 e. VERKKOSIVUT jylkkari.fi 06 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 07 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 6/2024 T E K S T I : S A A R A N E N O N E N K U V A : M I K K O K U P A R I N E N SOITIMME REHTORILLE JYLKKÄRIN TOIMITUS JÄÄ LOMALLE!! PALATAAN TAMMIKUUN PUOLELLA!!! OIKAISUJA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHDESTÄ (5/24). Lehden pääkirjoituksessa väitettiin, että Jyyn verkkosivuilla vanhingossa päätyneitä tietoja käsiteltäisiin hallinto-oikeudessa. Todellisuudessa todellisuudessa asia on kästtelyssä tietosuojavaltuutetun toimistossa.
06 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 07 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 6/2024 A V AU S Juha Takasella pitää kiirettä. Hän toimii Escalane-yhtyeessä kitaristina, säveltäjänä, sanoittajana ja tuottajana. Siinä sivussa pitäisi löytää aikaa myös tietojärjestelmätieteen ja musiikkikasvatuksen tuplagradulle. Miten tavoitteellisen muusikko uran ja opintojen yhteensovittaminen on mahdollista. Viisi jyväskyläläistä muusikkoa kertoi Jylkkärille kokemuksistaan. Lue juttu sivulta 14. ? T E K S T I : S A A R A N E N O N E N K U V A : M I K K O K U P A R I N E N Muusikko ja opiskelija
09 Noin kolmasosa Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kokoelmasta sijaitsee Mattilanniemessä. Kiinteistöjen irtisanominen vaikuttaa myös puutarhan kokonaisuuteen. L ehdettömät puut harovat ilmaa Mattilanniemen kampuksen U-kirjaimen muotoisen D-rakennuksen sisäpihalla. Täällä kasvavat Suomen pohjoisimmat satoa tuottavat saksanpähkinät. Nyt niiden kohtalo on epävarma. Marraskuun päivä on loskainen. Mattilanniemessä tihkuttaa vettä. Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisen puutarha-asiantuntija Hanna Keljo esittelee alueen kasvikohteita, vaikka sää ja vuodenaika eivät kenties ole parhaat kasvitieteellisen kokoelman kuvaamista varten. Jyväskylän yliopiston kasvitieteellinen puutarha perustettiin vuonna 1990. Sen kokonaispinta-ala on noin 36 hehtaaria. Yliopisto ilmoitti keväällä luopuvansa säästötoimena Mattilanniemen MaAja MaD-rakennuksista (Jylkkäri 4/2024). Alueen tulevaisuus on epäselvä. Kiinteistöjen alueella sijaitsee noin kolmasosa kasvitieteellisen puutarhan kokoelmasta. Mattilanniemen kokoelma kattaa noin 5 000 kasviyksilöä noin 400 eri kasvikantaa. Se on myös toiminut koekenttänä, jossa on 08 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 MITÄ NYT ollut kantavertailuja sekä tutkimuskasveja. ”Urbaani kasvillisuuden kokoelma, jota ei ole Suomessa muualle kasvitieteelliseen puutarhaan luotu”, Keljo kuvailee. Lisäksi paikka on kulttuurihistoriallisesti arvokas. 1970-80 lukujen taitteessa Jyväskylässä haluttiin tuoda kasvitieteelliset kokoelmat lähelle kaupunkilaisia. Kunnianhimoisesta uudenlaisen viheraluepuutarhan hankkeesta Mattilanniemen puutarha on ainut isompi toteutunut kokonaisuus. LITS LÄTS, kuuluu kenkien alta. MaD-rakennuksen sisäpiha pähkinäpuineen sijaitsee Mattilanniemen puutarhan pohjoispäädyssä. Aluksi kasvirekisteriin oli merkitty, että kyseessä olisi amerikanjalopähkinä. ”Jalopähkinät on tosi vaikeaa erottaa, muusta kuin sadosta. Sitten kun nämä pikkuhiljaa tulivat satoikään, onkin huomattu, että kappas tämä pähkinä onkin saksanpähkinä” Keljo kertoo. Kuten sanottua, näillä korkeuksilla Mattilanniemen saksanpähkinät ovat Suomessa ainoita, jotka tuottavat satoa. Keljon mukaan tarpeena olisi saada lisäysmateriaalia pähkinäpuista, sillä yliopisto luopuu tämän hetken suunnitelmien mukaan rakennuksista vuonna 2026. Saksanpähkinöiden kohtalo on epävarma, mutta joka tapauksessa ne poistuvat yliopiston kasvitieteellisestä kokoelmasta kiinteistöistä luovuttaessa. Täysikasvuisten puiden siirtäminen ei ole mahdollista. Muita sisäpihan erikoisuuksia, joista joudutaan luopumaan ovat himalajankoivut. Yleensä himalajankoivut erottaa erityisen valkoisista rungoistaan, mutta vanhemmiten sisäpihan varjoissa kasvaessaan ominaisuutta ei juurikaan enää erota. LITS LÄTS, askeleet vievät kohti Mattilanniemen viherkenttää. Alue on tullut opiskelijoille tutuksi parina viime keväänä vapun väistöjuhlapaikkana, koska Kirkkopuiston alle kaivetaan niska hiessä, kämmenet rakoilla TEKSTI: VALENTIN VÄNSKÄ KUVAT: HENRI HÄKKINEN Yliopiston kasvititeellisestä puutarhasta lohkaistaan iso pala Puutarha-asiantuntija Hanna Keljo Saksanpähkinä P i i r r o s : M a t t i l a n n i e m e n p u i s t o o p a s , H i l l e v i K o t i r a n t a 2 1
09 08 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 MITÄ NYT ainoita, jotka tuottavat satoa. Keljon mukaan tarpeena olisi saada lisäysmateriaalia pähkinäpuista, sillä yliopisto luopuu tämän hetken suunnitelmien mukaan rakennuksista vuonna 2026. Saksanpähkinöiden kohtalo on epävarma, mutta joka tapauksessa ne poistuvat yliopiston kasvitieteellisestä kokoelmasta kiinteistöistä luovuttaessa. Täysikasvuisten puiden siirtäminen ei ole mahdollista. Muita sisäpihan erikoisuuksia, joista joudutaan luopumaan ovat himalajankoivut. Yleensä himalajankoivut erottaa erityisen valkoisista rungoistaan, mutta vanhemmiten sisäpihan varjoissa kasvaessaan ominaisuutta ei juurikaan enää erota. LITS LÄTS, askeleet vievät kohti Mattilanniemen viherkenttää. Alue on tullut opiskelijoille tutuksi parina viime keväänä vapun väistöjuhlapaikkana, koska Kirkkopuiston alle kaivetaan niska hiessä, kämmenet rakoilla suurta parkkihallia. Matkalla juttelemme tehtävänimikkeistä. Yliopisto on täynnä sekä suunnittelijoita että asiantuntijoita. Hanna Keljon työnimike on tosiaan suunnittelija, ja hän onkin taustaltaan maisemasuunnittelija ja maisemantutkija. Hänestä käytetään myös epävirallista titteliä puutarha-asiantuntija. Vaikka Keljo on myös toiminut puutarhurina, siksi hän ei itseään tässä kontekstissa nimittäisi. ”En varsinaisesti tee täällä mitään hoitohommia, joten se nimitys johtaisi väärille urille”, Keljo toteaa. MATTILANNIEMEN pienen skeittirampin sekä Jaakko Valon Weimar-Chicago -valkobetoniteosten lähellä vastaan tulee pihlajia, jotka kuuluvat kasvikokoelman pihlajapuisto -osioon. Nurmialueella kohoavat erilaiset pihlajat tuovat punaisine marjoineen harmaan loskaiseen maisemaan mukavaa väriä. Pihlajapuiston pihlajia on montaa eri kantaa. Puiston keskellä kujanteena kasvavat pihlajat ovat saapuneet Mattilanniemeen osana Silmu-hanketta, joka oli Suomen ensimmäisiä ilmastonmuutokseen keskittyviä tutkimushankkeita. Punamarjaisten pihlajien joukossa löytyy myös keltamarjaisia puita. Tilhet eivät ole vielä ehtineet verottaa kaikkia keltamarjapihlajia. MATTILANNIEMEN puistoalueen ja valtatien erottavan meluvallin luona on kokoelma suuria havupuita. Ne palvelevat myös vihermeluvallina Rantaväylältä kantautuvalle liikenteen pauhulle. Meluvallin juurelle on myös sijoitettu suomalaisten katajamuotojen kokoelma. Erilaiset katajat muodostavat korkean röyhelöisen vihreän muodostelman, jossa latvat ja oksat kurkottavat eri suuntiin. Muodostelma on erikoisuus, jota ei missään muualla ole. Kokoelma on saapunut 90-luvulla Maatalouden tutkimuskeskukselta. Keljo kertoo, että katajat vaativat tarkempaa inventointia. Tunnistamiseen vaadittavat kuvailumateriaalit ovat peräisin 90-luvulta ja ne ovat paperille käsin piirrettyjä. Talvella tunnistaminen käy helpommaksi, kun puiden ympärillä ei ole muuta pusikkoa. ”Kun näistä luovutaan, pitää tietää, että mistä luovutaan”, Keljo kertoo. PIHLAJIEN YMPÄRÖIMÄ bulevardimainen kulkuväylä vie sisäpihalle. Bulevardin molemmin puolin seisovat arkkitehti Arto Sipisen suunnittelmat MaBja MaC-rakennukset, joiden käytöstä yliopisto luopui sisäilmaongelmien vuoksi jo vuonna 2011. Sisäpihan toisen puolen rajaa niin ikään Sipisen suunnittelema MaA-rakennus, josta ollaan nyt luopumassa. Rakennusten viereen istutetut erilaiset tuijat, kuuliljat sekä valtavat hemlokit ovat maisema-arkkitehti Juhani Rajalan taidonnäyte 1980-luvun viherrakentamisesta. Puistorakenne kasvistoineen on muotoutunut samaa tahtia rakennusten valmistumisen kanssa. “Täällä on myös puistotaiteellisia elementtejä, joiden takia tätä (Mattilanniemen puistoa) kuuluisi arvottaa”, Keljo toteaa MATTILANNIEMEN alueeseen kohdistuu kaavoituspainetta. Yliopiston sisäilmaongelmaiset tyhjät rakennukset aiotaan todennäköisesti purkaa tai vähintään peruskorjata. Seinustoilla ja sisäpihalla olevat kasvitieteellisen puutarhan kasvit ovat siis tuhon tiellä. Keljo toivoo, että alueiden mahdollinen uusi omistaja eli Jyväskylän kaupunki säilyttäisi alueen puuvartiset kasvit, joita ei voi siirtää. Siirtokelpoinen osuus voitaisiin säilyttää kasvitieteellisen puutarhan piirissä, uudessa sijoituskohteessa. Keljon mukaan kaupunki on huomioinut alueen viherarvon ainakin jossain määrin. Muutenkin nykyään puhutaan paljon monimuotoisuudesta viherrakentamisen yhteydessä. Viimeiset vuodet viheralalla on kuulemma ollut “hyvä pössis”. “Järkevintähän olisi, että ensiksi mietittäisiin viheralueet ja virkistäytymisalueet. Ja sitten vasta mietittäisiin, että miten rakennukset sijoitettaisiin laadukkaaseen viherrakenteeseen, jotta saataisiin oikeasti luotua laadukasta asumista, elämistä ja hyvinvointia”, Keljo summaa.? Keltamarjapihlaja Sisäpiha, oikealla suuret hemlokit.
11 Jyyn hallituksessa istuva Ylikoski valittiin Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen Otaniemen liittokokouksessa. TEKSTI JA KUVA: HENRI HÄKKINEN 10 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 MITÄ NYT Heli Ylikoski Sylin hallitukseen J yväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) Heli Ylikoski on valittu Suomen ylioppilaskuntien liiton (Syl) hallitukseen vuodelle 2025. Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa -tutkinto-ohjelmassa opiskeleva Ylikoski toimii tällä hetkellä myös Jyyn hallituksen jäsenenä. Sylin hallituksen kokoonpanosta päätettiin 15.–16. marraskuuta Espoon Otaniemessä Aalto-yliopistolla järjestetyssä liittokokouksessa. Sylin seuraavaksi puheenjohtajaksi valittiin Anselmi Auramo LUT-yliopiston ylioppilaskunnasta. Hallituksen jäseniksi liittokokous valitsi Ylikosken lisäksi Tilda Lassilan (Hyy), Samuli Leppämäen (Kokoomusopiskelijat), Mirka Niemisen (ISYY), Maria Saitan (Vyy) ja Mant? Žygelyt?n (AYY). Sylin hallituspestit ovat viime vuosina olleet Jyväskylässä harvenemaan päin. Viimeisen viiden vuoden aikana Sylin hallitukseen on valittu kaksi jyyläistä: Jenni Suutari vuonna 2023 ja Heidi Rättyä vuonna 2019. Edeltävinä viitenä vuotena Jyy-edustus jäi uupumaan ainoastaan vuonna 2017. YLIKOSKEN VASTUUALUEENA Jyyn hallituksessa on ollut korkeakoulupolitiikka. Samaa linjaa on tarkoitus jatkaa myös Sylissä, vaikka varsinaiset vastuualueet päätetään vasta myöhemmin hallituksen järjestäytyessä. Sylin hallituksessa on tyypillisesti ollut kaksi koposektorin edustajaa ja niin näyttäisi Ylikosken mukaan olevan myös ensi vuonna. Ylikoski hakeutui hallitukseen kolmen kärkiteeman voimin. Sylin on pyrittävä vaikuttamaan enemmän faktojen, numeroiden ja tilastojen kautta. Toiseksi ylioppilaskuntien kulttuurisia, kielellisiä ja alueellisia raja-aitoja on pyrittävät kaatamaan. Kolmanneksi Ylikoski haluaisi nostaa korkeakoulupolitiikan ja järjestötoiminnan arvostusta ja listätä opiskelijoiden mahdollisuksia siihen. ”Opiskelijoilla on hirveät suoritusja valmistumispaineet. Hyvin harva pystyy esimerkiksi lähtemään järjestötoimintaan tai vaikuttamaan ylioppilaskunnissa.” PUHEENJOHTAJAKSI VALITUN Auramon yksi tavoite hallitusvuodelle on, että Sylin toiminta muuttuisi aiempaa pitkäjänteisemmäksi. Esimerkiksi vuoden 2027 eduskuntavaaleihin olisi valmistauduttava jo ensi vuonna ja päättää, mitä asioita tuleviin hallitusneuvotteluihin halutaan pöydälle. Auramo ei kuitenkaan vielä halua linjata tarkkoja kampanjakärkiä. ”Laajassa kuvassa yliopistojen perusrahoituksen tasoa pitäisi saada nostettua. Se ei kovin hyvällä tasolla ole ollut pitkään aikaan. Samoin opiskelijoiden toimeentulo on tärkeä asia”, Auramo sanoo. Hän haluaisi Sylin myös vaikuttavan enemmän yleiseen mielipiteeseen. ”Tuntuu, että opiskelijoihin suhtaudutaan vähän nuivasti. Että siellä ne vaan juhlii, eivätkä tee mitään oikeaa. Tätä mielikuvaa pitäisi murtaa ja vahvasti.” ?
11 Ylioppilaslehden rahoitusta ollaan jälleen leikkaamassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunta esittää lehden ensivuoden rahoitukseen 38 000 euron leikkausta. N U M ER A A L I 10 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 MITÄ NYT mietitä, mitä se sitten pidemmän päälle tarkoittaa”, Welling sanoo. Ymmärrystä vähentää entisestään se, että lehden rahoitusta leikattiin jo tälle vuodelle 65 000 eurolla. Leikkausten seurauksena Ylioppilaslehden työntekijöiden työaikaa lyhennettiin lukuunottamatta päätoimittajaa ja ilmestymiskertoja karsittiin kuudesta viiteen. ”On aika rajua, että jos nyt tulee tuo 38 000 euron leikkaus, niin meiltä olisi tavallaan vuodessa leikattu 100 000 euroa eli neljäsosa koko lehden aiemmasta liikevaihdosta. Tosi synkkä tilanne”, Welling sanoo. ”Ajattelin, että saadaan hetki työrauhaa sopeutua tilanteeseen, mutta nyt onkin taas sakset kädessä”, Wellng sanoo. Hän aloitti päätoimittajan tehtävässä elokuussa. LISÄLEIKKAUSTEN LISÄKSI Wellingiä on hämmentänyt Hyy-aktiivien haluttomuus käydä keskustelua lehden tulevaisuudesta. Lisäleikkaustarpeista ei ollut puhetta, kun nykyinen toimitus viime keväänä rekrytoitiin kahden vuoden määräaikaisiin työsopimuksiin. Sopimuksia ei siis myöskään voida irtisanoa tai lomauttaa. Tulevaisuuskeskustelu saattaisi Wellingin mukaan koskea esimerkiksi painettua Ylioppilaslehteä. Siitä luopuminen olisi todennäköisesti edessä, mikäli lehden nykyisestä budjetista kirstettäisiin vielä lisää. ”Mikään ei estä sitä, että seuraava toimitus rekrytoitaisiin kehittämään nimenomaan Ylkkärin digiä. Mutta se vaatii keskustelun ja strategisen linjan, eikä niin, että pakon edessä tehdään asioita”, Welling sanoo. ”Voin hyväksyä perusteluja kuten ekologisuus, digiloikka tai että jäsenistö jotain aidosti haluaa, mutta en sitä, että ei vain ole rahaa. En kun kyseessä on maailman rikkain ylioppilaskunta.” Ylioppilaslehti on ilmestynyt vuodesta 1913 lähtien. ”Kyllä se 400 miljoonan euron omaisuus tulee vielä tuottamaan, jos nyt sinnitellään näiden vaikeiden vuosien läpi. Olisi todella lyhytnäköistä ajaa lehti alas. Kun muutaman vuoden päästä taas on rahaa, niin kuka sen sitten uudestaan perustaa?” Welling pohtii. ? K iinteistöbisnestensä vuoksi talousvaikeuksiin ajautunut Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) on todennäköisesti tekemässä leikkauksia Ylioppilaslehden rahoitukseen. Hyyn talousjohtokunta on esittämässä hallitukselle, että Ylioppilaslehteä kustantavalle Ylioppilaslehden Kustannus Oy:lle suoritettavaa maksua pienennettäisiin ensi vuonna 38 000 eurolla. Hyyn osuus lehden rahoituksesta on tänä vuonna 263 000 euroa. Hyyn budjetti on noin 3,5 miljoonaa euroa. Ensi vuonna pakkasen puolelle ollaan menossa hieman yli 820 000 eurolla. Ylioppilaslehden päätoimittaja Roosa Wellingin mukaan leikkaus vastaa käytännössä summaa, jonka hän on arvioinut pelkkään kampusjakeluun siirtymisen hinnaksi. Tällä hetkellä lehti toimitetaan jokaiselle Hyyn jäsenelle suoraan kotiin, elleivät he ole erikseen tätä kieltäneet. WELLING KERTOO ymmärtävänsä, että Hyyn taloustilanne on huonoissa kantimissa, mutta pitää leikkauslinjaa hätiköitynä ja harkitsemattomana. Pelkkään kampusjakeluun siirtyminen todennäköisesti vaikuttaisi lehden ilmoitusmyyntiin, joka puolestaan näkyisi kerrannaisvaikutuksena myös lehden budjetissa. ”Sakset kädessä juostaan, eikä yhtään TEKSTI: HENRI HÄKKINEN 10 00 PÄIVÄÄ. Niin kauan tuli 19. marraskuuta kuluneeksi Venäjän Ukrainaan kohdsituvan laajamittaisin hyökkäyksen alkamisesta. 24. helmikuuta vuonna 2022 Venäjän presidentti V ladimir Putin päätti hyökätä avoimesti Ukrainaan. Sen jälkeen Ukraina on puolustanut itsenäisyyttään ja Eurooppaa jokaisena päivänä. Todellisuudessa sota on on ollut käynnissä Itä-Ukrainassa jo yli kymmenen vuotta, 20. helmikuuta 2014 lähtien. Se tarkoitttaa lähes 4000 päivää. Hyökkäyksen keston rajapyykin huomioi muun muassa Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb. ”Suomen talvisota kesti 105 päivää. Teidän sotanne on kestänyt kymmenen kertaa kauemmin", Stubb sanoi Instagramissa julkaistulla videolla. Stubb vakuutti, että Suomi tukee Ukrainaa niin kauan kuin tarve vaatii, koska Ukrainalaiset taistelevat myös "Euroopan turvallisuuden puolesta". ? ”Opiskelijoilla on hirveät suoritusja valmistumispaineet. Hyvin harva pystyy esimerkiksi lähtemään järjestötoimintaan tai vaikuttamaan ylioppilaskunnissa.” PUHEENJOHTAJAKSI VALITUN Auramon yksi tavoite hallitusvuodelle on, että Sylin toiminta muuttuisi aiempaa pitkäjänteisemmäksi. Esimerkiksi vuoden 2027 eduskuntavaaleihin olisi valmistauduttava jo ensi vuonna ja päättää, mitä asioita tuleviin hallitusneuvotteluihin halutaan pöydälle. Auramo ei kuitenkaan vielä halua linjata tarkkoja kampanjakärkiä. ”Laajassa kuvassa yliopistojen perusrahoituksen tasoa pitäisi saada nostettua. Se ei kovin hyvällä tasolla ole ollut pitkään aikaan. Samoin opiskelijoiden toimeentulo on tärkeä asia”, Auramo sanoo. Hän haluaisi Sylin myös vaikuttavan enemmän yleiseen mielipiteeseen. ”Tuntuu, että opiskelijoihin suhtaudutaan vähän nuivasti. Että siellä ne vaan juhlii, eivätkä tee mitään oikeaa. Tätä mielikuvaa pitäisi murtaa ja vahvasti.” ? KUVA: ROOSA WELLINGIN KOTIALBUMI
LYHÄRIT 13 12 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON Seminaarinmäen kampusalueella Villa Ranan parkkipaikan kulmalla sijaitseva suuri ja vanha puu kaatui päärakennukselle johtavalle tielle keskiviikkona 20. marraskuuta. Syyllinen lienee Suomea riepottelleen Jari-myrskyn ensipuuska. Sanomalehti Keskisuomalaisen mukaan pelastuslaitos oli keskiviikkona iltapäivällä kahden aikoihin kertonut, että kaatunut puu poistetaan alueelta viimeistään torstaina. Tätä juttua lukiessasi puu on siis mahdollisesti jo poissa. Tai sitten ei. Emme voi sitä kirjoitushetkellä mitenkään tietää. ? TOIMITUS K U V A : V A L E N T I N V Ä N S K Ä Jari kaatoi puun Seminaarinmäellä TEKSTI: HENRI HÄKKINEN SYKSYN AIKANA Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähteen ohitse usein kulkeneet ovat saattaneet havaita parhaimmillaan jopa kymmeniä siistissä rivissä kumoon kaadettuja sähköpotkulautoja kirjaston edessä. Jylkkärille tulleen lukijavihjeen perusteella kyse saattaa olla jonkinasteisesta skuuttienvastaisesta aktivismista. Lähteen vastapäätä asuva silminnäkijä oli havainnut lokakuun lopulla ikkunastaan parrakkaan mieshenkilön kaatavan kirjaston eteen pysäköityjä skuutteja ”hyvin tarkasti ja varovaisesti yksi kerrallaan”. Tuntomerkkejä vastaava henkilö esiintyy myös tästä lehdestä löytyvästä Kauppakadun approt -repostaasista. ”Tiesin kyllä tämän veijarin ja olin monena päivänä nähnyt kaikki skuutit kumossa, mutta en osannut yhdistää näitä”, silminnäkijä kertoo. KIRJASTON VAHTIMESTARIT eivät ole kiinnittäneet huomiota skuutinkaatajaan, mutta kertovat kyllä itse välillä siirtävänsä kulkuväylille jätetyt skuutit sivuun. Sinänsä he eivät pidä ilmiötä mahdottomana. Jyväskylän kaupungin liikenteenohjauJoku kaatoi skuutit Lähteellä K U V A : H E N R I H Ä K K I N E N sinsinööri Timo Pakarinen kertoo myös havainneensa vastaavia siististi kaadettuja skuuttirivejä keskustan alueella. Mahdollisesta tekijästä havaintoa ei kuitenkaan ole, eikä kaupungille ole tullut aiheeseen liittyen palautetta. ”Ehkä yön ja illan viihdetuntien aikana joku ohikulkijajoukko on näitä potkinut nurin. Kyllä sitä tapahtuu”, Pakarinen sanoo. SÄHKÖPOTKULAUTAOPERAATTORIEN toimintaa ei toistaiseksi juuri valvota, koska voimassa oleva lainsäädäntö ei anna siihen mahdollisuuksia. Kaupunki on kuitenkin laatinut potkulaudoille "pelisäännöt", jotka on hyväksytetty kaupunkirakennelautakunnassa. Pakarisen mukaan kaupunki kokoustaa kahdesti vuodessa poliisin, pelastustoimen ja skuuttifirmojen kesken. Toivesissa on, että ensi vuonna voimaan astuisi laki, joka tekisi skuuttifirmojen toiminnasta luvanvaraista. "Siinä kunnille tulisis tehtäväksi mikroliikennelupa", Pakarinen sanoo. Ensimmäiset sähköpotkulaudat ilmestyivät Jyväskylän katukuvaan vuonna 2020. Nykyisin potkulautayrityksiä on Jyväskylässä kolme. ?
LYHÄRIT 13 LÄ HT Ö 12 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 JYLKKÄRI LYÖTTÄYTYI tietojenkäsittelytiedettä opiskelevan Eino Frimanin mukaan Kauppakadun approille. Ilta meni juomia kumoten ja leimoja haalien. Jylkkärin retkikunta pääsi oppaansa kanssa kohtaamaan monenmoista kulkijaa Jyväskylän syksyisessä yössä. Illan aikana korviin kantautui hengellisen skuuttilaulun lisäksi huhuja vasemmistolaisista satanisteista sekä suurista kälviäläisistä käsistä. Lue lisää Kapprojen meiningeistä alkaen sivulta 24. ? T E K S T I : V A L E N T I N V Ä N S K Ä K U V A : I L M A R G R Ü N T H A L REPORTAASI KAUPPAKADUN APPROILTA
Teksti Saara Nenonen Kuvat Mikko Kuparinen O piskelija-asunnosta löytyy useita kitaroita, sähkörummut sekä laulunurkkaus, vaikka pinta-alaa on vain 23 neliömetriä. T e l e v i s i o toimii tietokonemonitorina ja tietokoneen puolella on vino pino virtuaali-instrumentteja. Jos sohva olisi senttiäkään isompi, ei jääkaappi enää aukeaisi. Kikkaratkaisuja on jouduttu kehittelemään: sohva on asetettu pyörien päälle, jotta sitä liu’uttamalla pääsisi käsiksi kaappeihin. Kaikki on optimoitu niin, että Juha Takanen pystyy tekemään musiikkia asunnossaan mahdollisimman kätevästi. ”Kaikki tarvittava on kytkettynä, eikä aikaa tarvitse kuluttaa turhaan säätämiseen. Täällä on pidetty bänditreenejäkin, sekä erilaisia sovitussessioita miettien vaikkapa synasaundeja. Moniin kappaleisiin on myös äänitetty lauludemot asunnossa”, Takanen kertoo. Hän on Escalane-bändin kitaristi, säveltäjä, sanoittaja ja tuottaja. Escalane on Takasen hengentuote, jossa hän vastaa lähes kaikesta. Bändi on julkaissut yhden levyn ja muutamia sinkkuja, sekä keikkaillut Keski-Euroopassa, Venäjällä ja Kiinassa. Hän on myös julkaissut kolme studiolevyä Psychework-yhtyeen kanssa, jonka muutamalla kappaleella on musiikin suoratoistopalvelu Spotifyssä jopa yli kaksi miljoonaa kuuntelukertaa. Vuodesta 2012 saakka Takanen on ollut mukana myös C-Wave -bändissä ja nyt uudemmassa kokoonpanossa Matias Kangasniemi & Lössi. Kalenteri Takasella on täynnä. Musiikin lisäksi hänellä on vuorossa kaksoisgradu tietojärjestelmätieteen ja musiikkikasvatuksen saralla. Se on ajallisesti järkevin vaihtoehto saattaa opintoura päätökseen. Opiskelun ja muusikkouran yhdistäminen luonnistuu Takaselta hyvin. Keikat vievät pääasiassa viikonloppuja ja bänditreenit pidetään iltaisin. Musiikkiopinnoissaan hän on päässyt yhdistämään nämä kaksi maailmaa esimerkiksi musiikkikasvatuksen kurssilla, jonka tuotoksena hän pystyi tekemään kappaleita Escalanelle. Parin viikon pituinen kiertue Kiinassa vaati kuitenkin lupien kyselyä yliopistolta. Musiikin opinnot ovat myös itsessään luoneet kattavat verkostot, jonka kautta hän on saanut useita musiikkialan töitä. Tietojärjestelmätiede on tuonut virkistävää tuulahdusta jostain täysin muusta kuin musiikista ja avannut toisenlaisen urapolun. ”Olen aina ollut hyvin teknologiaorientunut jo kitaristinakin. Kiinnostus on hiljalleen laajentunut koskemaan koko ääniteknologiakenttää.” Viimeisimpänä Takanen on löytänyt itsensä rallimiksaushommista. Tuttujen kautta ilmaantunut työmahdollisuus johti muun muassa Tšekkiin, Kreikkaan sekä Keski-Euroopan MM-ralleihin. Takanen on pysynyt aktiivisena myös bändiensä kanssa. Escalane on esimerkiksi hakenut Uuden musiikin kilpailuun muutamaankin otteeseen, mutta vielä paikka ei ole auennut. ”Menestystä toki aina tavoitellaan, mutta pääpointti on mielekkäässä tekemisessä”, Takanen kertoo asenteistaan urakehitystä kohtaan. ”Tehdään tosissaan ja laadukkaasti, mutta ei ryppy otsassa vääntäen.” Asunto Kortepohjassa konkretisoi hyvin 15 14 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Musiikkiura opintojen ohessa on tasapainottelua päämäärätietoisuuden ja armollisuuden välillä. Jos tarmoa löytyy, löytyy myös keinot menestyä molemmissa, kertovat jyväskyläläiset muusikot. OPISKELEVAT MUUSIKOT
M U U S IKO T opiskeluarjen yhdistymisen muusikon elämään. Kahvikupin kanssa voi nousta suoraan studiopöydän ääreen ja ottaen huomioon Rentukan ravintolan, kuntosalin ja opiskelutilojen läheisyyden, löytyy kaikki tarvittava läheltä. ”Toisinaan opiskeluun voi olla hankala keskittyä, kun asunnossa on käden ulottuvilla kaikenlaista soittohärpätintä”, Takanen myöntää. Musiikin soittaminen asunnossa ei ole haitannut naapureita. Rummuissa on esimerkiksi vaimennusalusta, joka hillitsee rakenteisiin kulkeutuvaa ääntä. ”Valituksia ei ole kuulunut, mutta kerran sain kyllä kehuja Jodelissa”, hän muistelee naapurilta tullutta palautetta. L aulaja-lauluntekijä Kati Niemelä, taitelijanimeltään Kaniffi, aloitti klassisen pianonsoiton Oulun Konservatoriossa jo 6-vuotiaana. Valmistuttuaan musiikkilukio Madetojasta hän opiskeli Helsingin Laajasalon opistossa rytmimusiikin laulusolistilinjalla ja liittyi lauluyhtye Iist Side Singersin riveihin. Laulun kirjoittamista Niemälä opiskeli Popja jazz -konservatoriossa. Nimelä aloitti kolmihenkisen suomirock-bändi Ronimukseen laulajana, kosketinsoittajana sekä keikkamyyjänä ja tuli oppineeksi musiikkiamaailmasta huimasti tuona aikana. Julkaistuaan keväällä 2022 omakustanteisesti levyn bändi päätti jäädä tauolle. ”Haaveilin pitkään musiikinopettajan ammatista, mutta ymmärsin musiikkikasvatuksen pääsykokeissa, ettei se ole minua varten. Halusin keskittyä vain laulamiseen”, Niemelä muistelee. Ovet aukenivat Jyväskylän ammattikorkeakouluun (Jamk), josta Niemelä valmistuu keväällä pop/jazz-laulun opettajaksi. Lisäksi hän aloitti tänä syksynä muusikon opinnot musiikkiteatterilinjalla Gradialla. ”Laulunopettajana minua kiehtoo ääni ja soundit. Yksilöopetuksessä on ihanaa, kun saa rauhassa oppilaan kanssa tutustua jokaisen omaan ääneen ja laulutekniikkaan, sekä nähdä näiden kehityskaarta ja musiikin tuottamaa iloa. Pari vuotta sitten Niemelä alkoi ikävöidä bänditoimintaa ja halusi tehdä omaa musiikkia. Sattumalta hän löysi ympärilleen ihmiset, jotka innostuivat soittamaan ja sovittamaan hänen musiikkiaan. ”Olen kiitollinen ja onnellinen bändini soittajista, jotka ovat mahdollistaneet oman artistiurani alun. Bänditreeneissä meillä on aina todella hauskaa ja pian on taas uutta musiikkia sovitettavana. Seuraava keikka Popparissa pidetään lauantaina 17.tammikuuta.” Niemelä genre on suomipop/rockia ja sanojensa mukaan musiikissa kuuluu vaikutteita Irinasta ja Suvi Teräsniskasta. Keikkoja on hänen mukaansa kuitenkin ollut harmillisen vähän. ”Omaa musiikkia on haastavampi myydä kuin covermusan kokoonpanoja.” Kahden koulun opinnot sisältävät paljon läsnäolevaa opetusta, ohjelmiston harjoittelua, opinnäytetyön kirjoittamista ja kevään B-konserttiin valmistautumista. Yhteen asiaan panostaminen on aina pois toisesta. ”On vaikeaa pidellä kaikkia palloja yksin ilmassa. Iltaisin pidän lauluoppilaiden tunteja, teen kouluhommia sekä töitä artistiurani eteen keikkamyynnin, säveltämisen ja sanoittamisen kautta. Jos myyn keikkaa, ei etene sävellystyö, jos sävellän, ei etene opinnäytetyö... Aika on myös rajallista.” Toisinaan Niemelä on kokenut yksinäisyyden tunnetta siitä, kuinka vastuu on itsellä. Toisaalta hän on taas kiitollinen, J u h a T a k a n e n . 15 14 jyväskylän ylioppilaslehti 5/23 OPISKELEVAT MUUSIKOT
että on ymmärtänyt oman jaksamisensa rajat ja osaa ottaa vapaata päästäkseen irti musiikista. Niin sen pariin on myös mukava jälleen palata. ”Olen joka päivä onnellinen siitä että saan tehdä sitä mistä haaveillut. Nautin jokaisesta päivästä musiikin äärellä niin opettajana, laulajana kuin lauluntekijänä.” E nja Heikkilä valmistui hiljattain maisteriksi musiikkitieteen koulutusohjelmasta ja seuraavaksi suunnitelmissa on aloittaa väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa. Heikkilä on myös keikkaillut musiikkiaan esittäen vuodesta 2018 asti ja julkaissut biisejä Spotifyissa ja Apple Musicissa. School of Rock -elokuva innosti alle kouluikäistä Enjaa tarttumaan kitaraan ja niin hän aloitti musiikkiopistossa vasta 6-vuotiaana. ”Pääsykokeissa esitin ylpeänä kappaleeni Hammas, jonka melodia muistutti hätkähdyttävästi Batman-teemaa: Hammas, nananananananana, hammas, nananananananana, verta vuotaa, nananananananana, syö porkkanaa…”, Heikkilä muistelee. Klassisen kitaran soiton ohessa tämä sävelsi musiikkia, teki cover-biisejä Youtubeen ja aloitti laulutunnit. Tukea Heikkilä on aina saanut niin perheeltään että opettajiltaan. ”Eräänä syntymäpäivänäni sain lahjaksi kovasti toivomani kondensaattorimikrofonin sekä äänikortin. Rohkaistuin siitä entisestään.” Ensimmäisen EP:n kaikki kappaleet Heikkilä sävelsi, sanoitti, äänitti ja tuotti itse. Nyt tekeillä oleva EP:lle hän sai bändin mukaan. Basisti Markus Mäntymaa ja rumpali Santeri Salmirinne ovat sovituksillaan auttaneet nostamaan biisejä korkeammalle tasolle. ”Biiseissäni on dynamiikkaa herkän ja pienen, sekä vahvan ja aggressiivisen ilmaisun välillä. Rankkojakin aiheita värittää usein toiveikkuus ja huumori. Jostain syystä valssikomppi näyttää vetävän minua puoleensa.” Vaikka musiikinteko antaa paljon hyvää, on se Heikkilälle osittain pakkomielteistä. J u h a T a k a n e n . Kati Niemelä. ”On vaikeaa pidellä kaikkia palloja yksin ilmassa.” 17 16 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 MUUSIKOT
Kurssisuoritukset ja ihmissuhteet ovat välillä jääneet toissijaisiksi, kun toisinaan taas musiikin luomista tulee laiminlyötyä opintojen takia. Pakon edessä pidetty tauko voi kuitenkin vaikuttanut positiivisesti musiikin työstämiseen. Heikkilästä on tärkeää olla rento tavoitteellisuuden suhteen. Keikkailla ei tarvitse, ellei jaksa. ”Mikäli intoa löytyy, kombinaatio onnistuu”, hän kuitenkin vakuuttaa. ” Kurt Vonnegutin lausahdus niin se käy on minulle tärkeä motto ja olen julkaissut So it goes -nimisen kappaleenkin. Kaikenlaisia asioita tapahtuu, eikä elämässä auta muu kuin jatkaa eteenpäin.” ”Osata ei voi, ellei opettele. Oman osaamattomuuden voivottelu on mielestäni ajanhukkaa. Yhtä hyvin voi ryhtyä toimeen. Stressin valjastamisella hyötykäyttöön saa hommat hoidettua!” Ison osan tulevasta EP:stään Heikkilä pääsi äänittämään Jyväskylän yliopiston Musica-rakennuksen studiolla osana musiikkiteknologiakurssia. Lisäksi Jamkilla toteutetulla kurssilla hän pääsi käyttämään Digi & Game Centerin tiloja ja kalustoa livemusiikkia, sekä AR-teknologiaa yhdistävään musiikkiprojektiin. Pelitutkimuksen ja -suunnittelun kursseilla syntyneeseen peliin Witch of Mirktwir Heikkilä oli luomassa musiikkia gradukollegansa kanssa. Tärkeintä hänelle on uskaltautua mukaan projekteihin, käyttää opinnoissa luovuutta ja mennä itseään kiinnostavia asioita kohti. ”Tunnen monta opiskelijaa jotka keikkailevat ahkerasti opintojen lomassa. Tärkeintä musiikin ja opiskelun yhdistämisessä on, että tekeminen antaa enemmän kuin kuluttaa. Musiikinteon ollessa minulle voimavara, on kovakin puurtaminen palkitsevaa ja ajankäytön arvoista.” E spoosta Jyväskylään viisi vuotta sitten muuttanut Roope Anttila, räppinimeltään Rusa, piti opinnoista pari vuotta luovaa taukoa. Syksyllä tällä käynnistyivät kauppatieteiden maisteriopinnot, joissa kiinnostivat koulutuksen tarjoamat laajat Kati Niemelä. Enja Heikkilä. ”Mikäli intoa löytyy, kombinaatio onnistuu” 17 16 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 MUUSIKOT
indien ja alternative-tyylin sekottaminen räppimeininkiin”, Anttila kertoo. Opiskelun ja musiikin yhdistäminen on Anttilan kohdalla tuonut eteen jonkin verran haasteita. Musiikin kirjoittaminen, äänittäminen, miksaus ja masterointi itsenäisesti vievät paljon aikaa. ”Pitkään on tuntunut siltä, että jos keskittyy kunnolla kouluun, jää musa taka-alalle ja toisin päin. Ei oo mikään maailman yksinkertaisin homma yhdistää kauppisopintoja ja taiteellista tekemistä”, hän myöntää. ”Kumpikin vaatii pääsemistä tietynlaiseen mielentilaan ja nämä kaksi alaa ovat aika kaukana toisistaan, joten noiden mielentilojen välillä pomppiminen voi tuottaa hankaluuksia.” Musiikki vaatii lisäksi jonkin verran investointeja ja Anttila on omasta tahdostaan karsinutkin menoja pois arjessaan. Hän käy kolme päivää viikossa töissä ja opiskelee loppupäivät. Sillä musiikin teon voi kotona aloittaa matalalla kynnyksellä, pääsee musiikkiprojekteja edistämään pääsääntöisesti hyvin iltaisin. Musiikin suhteen Anttilalla ei varsinaisesti ole tällä hetkellä uratavoitteita. ”Tulevaisuuden suhteen minulla on vielä aika pitkälti kaikki auki. Katsotaan mitä mahdollisuuksia työelämä tarjoaa”, hän sanoo. Anttila pallottelee myös vaihtoehtoa lähteä opiskelemaan jotain uutta alaa. Etupäässä häntä kiinnostaa luoda itseään puhuttelevaa musiikkia. ”Jos se puhuttelee joitain muitakin, niin se on aina siistiä”, Anttila toteaa. H aapajärveltä kotoisin olevalle Riina Åmanille, taiteilijanimeltään Riina, musiikki oli aina koko perheen juttu. Hän alkoi soittaa viulua jo alakoulussa. Se on poikinut mahdollisuuksia erilaisiin bändeihin, projekteihin ja esiintymisiin tähän päivään saakka. Teini-ikäisenä Åman opetteli pianonsoittoa itsekseen ja alkoi kirjoittaa biisejä. Hän äänitti puhelimelleen demoja ja lähetti niitä toisinaan musiikkia tekevälle veljelleen mielipettä kysyäkseen. Saatuaan käyttöönsä akustisen kitaran, alkoi Åman säveltää tavoitteellisemmin. Vielä silloin omien tunteiden jakaminen yleisölle tuntui liian henkilökohtaiselta. Tänä päivänä juuri aitouden Åman haluaa valmiudet erilaisille urapoluille. Pääsääntöisesti Anttila tekee räppiä. Genre-suuntauksestaan hän toteaa seuraavaa: ”Varmaan johtuu ihan vaan siitä, etten osaa laulaa kovin hyvin.” Anttilan musiikillinen kiinnostus syttyi 16-17-vuotiaana, kun hän alkoi seurata yhdysvaltalaista “westcoast-räppimeininkiä”. Samalla hän tutustui kunnolla myös suomiräppiin. ”Silloin aloin tekemään biittejä ja kirjoittamaan. Vuosien varrella on tullut tehtyä paljon skeidoja biisejä ja miksauksia”, Anttila muistelee. Anttila keikkaili jonkin verran vuonna 2023 Helsingissä, Jyväskylässä ja Tampereella. Seminaarinmäellä Musican Bombox-tilassa järjestettyä keikkaansa talvella 2023 hän muistelee ylpeänä. Kulunut vuosi on kuitenkin mennyt uuden musiikin työstämiseen kotistudiossa. Tulevan vuoden alussa Anttilalta on tulossa “rehellinen räppilevy”, minkä kanssa hänen on tarkoitus taas keikkailla. Uusi soundi on sittemmin alkanut löytyä. ”Miksaukset ovat alkaneett napsumaan kohdilleen. Tällä hetkellä minua kiinnostaa Roope Anttila. 19 18 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24
musiikissaan säilyttää. ”Teen musiikkia omista tunteista ja kokemuksista. Minua inspiroi eksistentiaaliset kriisit, hassut arjen yksityiskohdat, hankalat tunteet ja hienoinen itseironia. Olisi ihanaa ajatella, että ehkä joku tunnistaisi itsensä ja omat tunteensa biiseistäni”, hän ajattelee. Ensimmäisen EP:n Hänelle, joka katosi (2022) Åman saattoi valmiiksi veljensä kanssa. Jyväspeksin kautta Åman tutustui musiikkia tekevään Elmeri Tommiskaan ja kun he törmäsivät kuukausien päästä uudelleen sattumalta VR:n ravintolavaunussa, alkoivat he keskustella musiikista. Keskustelu poiki yhteistyöhön. ”Työnjako menee niin, että sävellän ja sanoitan yksinkertaisen demon ja lähetän sen Elmerille, joka supertuottaa biisiä eteenpäin. Palloteltua näkemyksiämme äänitämme lopuksi laulut esimerkiksi Elmerin ja tämän kumppanin vuokrakämpän vaatekomerossa”, Åman kuvaa prosessia. Tommiska esiintyy Jesús DeLorean Väisäsen kanssa ja soittaa kansanmusiikkivaikutteisessa yhtyeessä Houkutuslintu. Hänelle on luontevaa uppoutua musiikintekoon yksin ja välillä pitkäksikin aikaa. Tuottajana Tommiskan lähestymistapa on kokeellinen ja “vähän kaoottinenkin”. ”Tykkään ruuvailla roppakaupalla erilaisia soundeja syntetisaattoreilla ja kitarapedaaleilla ja kun äänimailma alkaa hahmottua, uudet ideatkin alkavat olla heti käyttökelpoisia. Kun suunta on selvillä, pohdimme sovitusta Riinan kanssa”, Tommiska sanoo. Vuoden 2024 alussa he julkaisivat sinkun Maa ja Kuu ja pyysivät ystävänsä Panun mukaan juhlaan. Silloin he perustivat virallisesti bändin projektin ympärille ja kesäkuussa julkaistiin EP Kiire hoitaa asioita. Åmanilla on taustalla pedagogiset opinnot, sekä suomen kieltä ja viestintää. Tällä hetkellä hän kirjoittaa gradua psykoanalyyttisesta kirjallisuudentutkimuksesta. ”Kirjallisuuden ristiriitaiset henkilöhahmot saavat pohtimaan, mikä ihmisyydessä on kaunista, kipeää, vaikeaa, rumaa, sallittua ja kiellettyä.” Soundimaailmaltaan Åmanin musiikki on hänen mukaansa “herkkää ja tunnelmoivaa että energistä ja voimakasta indiepoppia.” Åmanilla on motivaatiota kehittyä biisinkirjoittajana. Musiikin teon ja opintojen lisäksi Åman on osittain myös työelämässä. Kolmen aikaa vievän jutun välillä tasapainottelu voi olla raskasta. ”Se aiheuttaa riittämättömyyden tunteita. Välillä mietin, annanko oikeastaan tarpeeksi millekään.” Åmanin mielestä musiikin harrastaminen ja tekeminen olisi itsessään vaikeaa yhdistää opiskeluun. Sen sijaan musiikin julkaisemisen ja promoamisen yhdistäminen opintoihin on haastavampaa. Tällä hetkellä Åman priorisoisi musiikin opiskelun edelle, jos pystyisi. ”En keikkaile juurikaan nyt, koska kaikki on vielä aika alussa. Rakastaisin kyllä tehdä sitä enemmän ja siihen tähtäämmekin. Tiedostan toisaalta, että tämä hassu välivaihe helpottaa, kun saan kirjoitettua ja palautettua minun gradun. Sitä odotellessa siis!” Merkityksellisiä etappeja Åmanille ovat olleet oman biisin pääseminen Spotifyn viralliselle “Suomi-indie tänään” -listalle, ensimmäinen radiosoitto ja live-esiintyminen. ”Olisi upeaa, että useammat ihmiset löytäisi Riina-biisien ääreen ja ehkä kuulisi niistä jotain samaistuttavaa. Varovainen haave itsellä on, että tämä projekti saisi näkyvyyttä niin, että siitä saisi vähän rahaa. Ainakin alkuun niin, että voisin viedä kamut syömään!” Muusikon uran käynnistämisessä luotto itseen on ensisijaista. Åman on ymmärtänyt pikkuhiljaa, että hän todella elää itse omaa elämäänsä. ”Minun pitää uskaltaa myöntää ne asiat, jotka on juuri minulle tärkeitä ja tehdä niitä. Ei ole lopulta niin paljon väliä sillä, kuinka kauas se kantaa, kunhan itse koen oikeasti oman tekemiseni merkitykselliseksi.” ? R i i n a Å m a n j a E l e m e r i T o m m i s k a 19 18 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 MUUSIKOT
K uka on hauskin kansanedustaja? Tämän kysymyksen Jylkkäri esitti sähköpostitse kaikille istuville kansanedustajille. Jylkkäri pyysi kansanedustajia nimeämään heidän mielestään kolme hauskinta kollegaa perusteluineen. Osa selvisi tehtävänannosta erinomaisesti, osan vastaukset jättivät toivomisen varaa. Jylkkäri sai vastauksen yhteensä 20 kansanedustajalta, ja lisäksi yhdeltä avustajalta, joka vastasi omasta puolestaan. Hänen ääniään ei otettu huomioon loppulaskennassa. Eniten vastauksia antoivat kokoomuksen edustajat, yhteensä seitsemän. Perussuomalaiset ja sosialidemokraatit olivat toiseksi ahkerimpia vastaajia, molemmista puolueista kolme edustajaa antoivat äänensä. Anders Adlercreutz siunasi Jylkkäriä ministeritason vastauksella avustajansa välityksellä. Ääniä kertyi yhteensä 39. Kyselyssä keskustalaiset kansanedustajat saivat kaiken kaikkiaan eniten ääniä, yhteensä 17. Toiseksi tulivat perussuomalaiset edustajat 11 äänellä ja kolmanneksi kokoomuslaiset 7 äänellä. Eduskuntapuolueista RKP, Liike Nyt, KD ja Eduskuntaryhmä Timo Vornanen eivät saaneet yhtään mainintaa. Mainintoja saivat muun muassa meemikohusta sekä makkara-arvosteluistaan tunnettu entinen elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) sekä Tuomas Kettunen (kesk.), jonka "läppä ei petä koskaan" kuten vihreiden Sofia Virta kuvailee. Mutta ketkä olivat ne hauskimmat? "Hetkessä elämisen ja hoksaamisen jalo taito hallussa" "Kolmas menee vähän haastavaksi, on niin totisia tyyppejä ;0 )" "Tulee aina hymy huulille, kun häntä kuuntelee" "Hallitsee itseironian." "Hänessä on stand up -koomikon vikaa, joka joskus luovasti sekoittuu oppositiopolitiikkaan" "Rakastaa huumoria ja osaa lyödä lisää löylyä." Sitaateissa kansanedustajien luonnehdintoja kollegoistaan. ? ? 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Teksti Valentin Vänskä Kuvitus Otto Rissanen Kuka on Suomen hauskin kansanedustaja? Kenellä on paras huumorintaju ja parhaat vitsit? Tai kuka on yksinkertaisesti perusluonteeltaan hupaisa tyyppi? Jylkkäri kyseli kansanedustajilta.
H A U S K I N SE NAATTO R I S uomen hauskin kansanedustaja on Markus Lohi (kesk.). Lohella kerrotaan olevan paljon tilannekomiikkaa, hyviä murjaisua, kaskuja että sutkautuksia. ”Hän heittää sekä salissa että käytävillä humoristisia ja jopa itseironisia kommentteja”, Ben Zyskowicz kuvailee. Jylkkäri soitti edustaja Lohelle kertoakseen hänen olevan Suomen hauskin kansanedustaja. Onnittelujen jälkeen klassinen kilpailun jälkeinen kysymys: Miltä nyt tuntuu? ”Aika hauskalta”, Lohi murjaisee. Lohi näkee, että huumorista on ollut hyötyä politiikan teossa. Kun vakavien asioiden keskellä on pilke silmäkulmassa, se saattaa laukaista kireyttä, ja silloin voidaan päästä eteenpäin asioiden ratkomisessa. Lohen mielestä suomalaiset arvostavat poliitikoissa huumorintajua. ”Sosiaalinen media antaa väärän kuvan. Jos sitä lukee, niin syntyy kuva, että arvostetaan enemmän toisten nälvimistä kuin kunnioittamista”, Lohi kertoo. ”Huumorissa itseironian pitää olla sallittua, jopa ehkä suotavaa. Huumorin pitää olla sellaista, että sillä ei loukata ketään, eikä pilailla toisten kustannuksella”, Lohi summaa ajatuksensa huumorin käytöstä. Jylkkäri pyysi Lohea nimeämään vielä itse omasta mielestään hauskimmat kansanedustajat. ”Vähän olen jäävi, kun tuossa vieressä on kaveri, jonka kanssa meillä on hyvä huumorintaju”, Lohi toteaa. "Hetkessä elämisen ja hoksaamisen jalo taito hallussa" "Kolmas menee vähän haastavaksi, on niin totisia tyyppejä ;0 )" "Tulee aina hymy huulille, kun häntä kuuntelee" "Hallitsee itseironian." "Hänessä on stand up -koomikon vikaa, joka joskus luovasti sekoittuu oppositiopolitiikkaan" "Rakastaa huumoria ja osaa lyödä lisää löylyä." ? ? "Kaskuja ja sutkautuksia riittää" 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Teksti Valentin Vänskä Kuvitus Otto Rissanen Kuka on Suomen hauskin kansanedustaja?
V ihreistä eniten mainintoja sai Fatim Diarra. Diarraa luonnehdittiin ”pisteliääksi ja eläväiseksi vitsinikkariksi”. Vuonna 2017 Diarra joutui vitsinikkarointinsa takia keskelle kohua, kun hänen yksityiselle Facebook-sivuilleen kirjoittamaa kommenttia maaseudusta alettiin jakaa muualla sosiaalisessa mediassa. ”Jos haluaa asua metsässä niin ole hyvä, mutta ihan turha odottaa samaa palvelutasoa ja metsässä on ankeata, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se, että kukaan ei kuule, kun vaimo huutaa apua”, Diarra kirjoitti tuolloin. Diarra pahoitteli kommenttia ja kutsui sitä ilkeäksi ja sydämettömäksi. Hänen mukaansa kyseessä oli mustaa huumoria, jolla hän vitsaili omista pellolaisista sukujuuristaan. P erussuomalaisista eniten mainintoja keräsi Juho Eerola. ” Uskaltaa piilottaa virallisiinkin tilanteisiin huumorin jyviä, jotka saattavat jäädä miestä tuntemattomilta huomaamatta. Yleissivistykseen kuuluu valtava määrä sanontoja, sanoituksia ja kielikuvia, joita soveltamalla ja sopivasti ripottelemalla saa sanat ja sanonnat leikkimään kontekstin kanssa. ”, kuvailee Kokoomuksen Aleksi Jäntti. ”No vaikka Juho Eerola. Hänen kanssaan on aina mukava jutella”, Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen toteaa. Myös Eerola on joutunut useamman kerran julkisuuteen kyseenalaisessa valossa vitsailujensa tähden. Vuonna 2016 hän kutsui Isisin toteuttamia Brysselin pommi-iskuja ”rasisminvastaisen viikon after partyksi”. Eerola pahoitteli myöhemmin kielenkäyttöään ja kertoi sen olevan defenssi järkyttäviä asioita varten, jolla hän ”vitsailee ja vittuilee mielensä kuntoon”. "Pisteliäs ja eläväinen vitsiniekkari" "Uskaltaa piilottaa virallisiinkin tilanteisiin huumorin jyviä" 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 HAUSKIN SENAATTORI
V asemmistoliitto sai yhden maininnan, kun kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja Ben Zyskowicz nimesi Anna Kontulan. Zyskowiczin perustelut: ”Harrastaa käytävillä älykästä huumoria ja tätä kohtaan pitää osoittaa erityistä arvostusta sen vuoksi, että kommunismi on romahtanut lukuun ottamatta eräitä maita, joilla menee aivan surkeasti, kuten Pohjois-Korea ja Kuuba.” Kokoomuslaisista edustaja Zyskowicz sai eniten ääniä. Häntä kuvailtiin ”hauskojen anekdoottien mestariksi” sekä ”välihuutojen ammattilaiseksi”. Zyskowicz on tunnettu ironisista ja lyhyistä välihuudoistaan. Helsingin Sanomat uutisoi vuonna 2022 Zyskowiczin olevan eduskunnan historian toiseksi ahkerin välihuutelija. Erään toisen eduskuntaryhmän avustaja luonnehti Zyskowiczistä seuraavasti: ”Jos kyselytunnilla saa asiallisilla välihuudoilla koko lehterit hymyilemään, niin kyllä silloin täytyy jonkin sortin huumoria olla. On muutenkin kohtelias kaikille.” S osiaalidemokraattien Kimmo Kiljunen ei kyennyt vastaamaan Jylkkärin kysymykseen vaan tarjosi sen sijaan pohdiskelua hauskuudesta: ”Hauska ja hassu kysymys, kuka on hauskin. Mitä se tarkoittaa? Kuka laukoo vitsejä? Kuka löpisee kevyttä sopaa? Kuka luo positiivista energiaa ympärilleen? Kenellä on älykkäitä, tekoviisaita leikkauksia? Kuka kykenee itseironiaan sen pitäisi voittaa kisa. En osaa nimetä ketään. Katson peiliin, eikä sekään anna vastausta. ” "Välihuutojen ammattilainen" Hauskan pohdiskelua 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 HAUSKIN SENAATTORI
AKATEEMISTA SOITTOA Teksti Valentin Vänskä Kuvat Ilmar Grünthal E ino Friman hörppii Red Bullia Kauppakadun approjen lähtöalueella Lutakossa. Tietojenkäsittelytiedettä opiskeleva Friman on tänä vuonna lupautunut Jylkkärin oppaaksi Kapproille. Tänä vuonna Jyväskylän suurimpaan opiskelijatapahtumaan osallistuu arviolta 8 000 opiskelijaa. Lutakosta liikkeelle lähtevää approkansaa hellivät hyvän kelin lisäksi sekä ruumista että mieltä lämmittävät approjuomat. Friman osallistuu Kauppakadun approille nyt toista kertaa. “Ensimmäinen kerta oli tosi kiireinen, kun otettiin vain yksi leima per paikka”, Friman kertoo. Approjen keskiössä on appropassi, johon kerätään leimoja kiertämällä ennalta määrättyjä ravintoloita ja baareja Jyväskylän keskustan alueella. Leiman passiin saa ostamalla virvokkeita ja muita tuotteita määrätyissä paikoissa. Ensimmäisen vuoden suorittajat saavat ottaa yhden leiman per paikka. “Siinä tuli sitten juostua aika vauhilla ympäri Jyväskylää. Homma meinas kaatua Burger Kingin liian pitkään jonoon”, Friman kertoo viime kerran suorituksesta. Tänä vuonna taktiikka on eri. Lähtöalueella nautittujen Red Bullien jälkeen suuntaamme kohti keskustaa ja ohitamme kaikki lähimmät suorituspaikat. Spontaanin kaoottinen suuntavalinta tuottaa tulosta. Ravintola Avenueen Kauppakadulla ei ole ollenkaan jonoa. Y ökerho Freetimeen (tuttavallisemmin Timeen) jonossa eräs seurue pyytää arvaamaan missä ja mitä he opiskelevat. Friman arvaa oikeustieteitä Turussa opiskelevan Viki Grönroosin oppiaineen oikein. Grönroos on ensimmäistä kertaa Kapproilla. Seuranaan hänellä on Helsingin yliopistossa oikeustieteitä opiskeleva Olivia Sorvari ja Aalto-yliopistossa tuotantotaloutta opiskeleva Laura Lehikoinen. Kolmikon lähtö on ollut jo neljän aikoihin. He eivät ole pitäneet kiirettä vaan Jylkkäri kävi kiertämässä Jyväskylän keskustan baareja kapproilijoiden mukana. Iltaan mahtui rauhallista tunnelmointia, rivakkaa suorittamista sekä taivaallista saarnaamista. SAARNAA JA SUORITTAMISTA KAUPPAKADUN APPROILLA 24 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 25 KAUPPAKADUN APPROT ? ?
V äinönkadulla vastaan tulee seurue, jolla on pieni hetki aikaa poseerata kuvaan sekä jutustella. Juho Laiho, Tuuli Montonen ja Tytti Saukkonen ovat Kapproilla toista kertaa. Cocktail-baari Delorean on kolmikon mukaan ollut tähän mennessä paras paikka. ”Kyllähän tää on kaikista hienoin tapahtuma koko Suomessa”, Laiho toteaa. Muut komppaavat. Kapproja voi pitää opiskelijan syksyn minisyyslomana. Montonen kertoo, että syksyllä on tullut opiskeltua liikaa. ”Tää on semmonen kaivattu paussi”, Saukkonen sanoo. Haastattelun lähestyessä loppuaan seurueen ystävä riennähtää terävästi kysymään toimittajalta: ”Mitä sä jäppäät (eng. yapping [suom. pälpättämistä, lörpöttämistä tai jaarittelua tarkoittava sana])? Ai onks tää haastattelu?” Kyllä on. Matka jatkuu kohti Pub Onnia. kierrelleet paikkoja rauhallisesti. Fiilis on ”hemo hyvä”. ”Turkuun kun vertaa, ei ole ollut yhtä paljon jonoja”, Grönroos kertoo, ja naurahtaa heti perään, että tässähän sitä muuten jonossa seisotaan parhaillaan. ”Jyväskylän keskuskatu on mahtava approjen pitämiseen, koska sen varrella on kaikki suorituspaikat”, Kappronoviisi Lehikoinen hehkuttaa Kauppakatua. T imen jonosta selvitään suhteellisen nopeasti. Sisällä virvokkeet naamaan, leimat passiin ja suunta keilahalli Hollywood Bowlingiin. Sisällä porukkaa on paljon. Pöydät notkuvat tyhjiä kertakäyttötuoppeja, joita baarit ovat varanneet approja varten. Monet ottavat shotteja ja painuvat pihalle, toiset jäävät pelaamaan biljardia tai kaatamaan keiloja. Meillä ei siihen ole aikaa. Painutaan vittuun tästä keilahallista. O nni on tunnettu siitä, että ihmiset helottavat punaisena onnesta sen terassilla. Kesät sekä talvet, vaatekerrokset vaihtelevat sään mukaan, mutta punakka iloisuus säilyy kasvoilla. Onnin edustalla opiskelijoiden onnea näyttää lyttäävän moralisoinnin raskas paino. Skuutilla liikkuva saarnamies tarjoaa vastadiskurssia opiskelijoiden ryyppyjuhlan keskelle. Saarnaaja P. Gudsson kantaa rinnassaan lappua, jossa lukee “Approlla ei pääse taivaan kotiin (eikä übertohtorillakaan)”. Übertohtori on Kapprojen korkein tutkinto, joka vaatii kaikkien neljän alemman tutkinnon suorittamista aikaisempina vuosina, sekä tänä iltana 19 suoritusmerkinnän keräämistä appropassiin. Kysyttäessä hänen viestistään, hän kertoo lapun puhuvan puolestaan. ”Olen yli kaksikymmentä vuotta tehnyt evankelioita ja performansseja. Nyt on aika tavalla tai toisella laittaa ihmisiä ajattele27 KAUPPAKADUN APPROT 26 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Olivia Sorvari, Viki Grönroos ja Laura Lehikoinen Jonottajia Jalomieliset vesirepuilla varustautuneet sankarit tarjosivat janoisille kapproilijoille vettä. Tuuli Montonen, Tytti Saukkonen ja Juho Laiho approtunnelmissa.
maan”, Gudsson toteaa. Kapprot valikoitui sopivaksi ajankohdaksi levittää sanaa, sillä nyt on mahdollisuus tavoittaa ihmisiä myös Jyväskylän ulkopuolelta. ”Toi ei mun mielestä hyvä tapa välittää viestiä”, joku kapproilija toteaa baarijonosta. Guddson tahtoo esittää meille ”skuuttilaulunsa”. ”Kukaan skuutin kanssa taivaaseen ei pääse maailmasta, mutta usko Jeesukseen tuo toivon paremmasta. Pian ylös taivaan kotiin toiset kutsutaan ja korvissansa uusi laulu soi soi soi”, Guddson laulaa heleästi. Toivotamme onnea hänen missiolleen ja siirrymme takaisin jonoon. S isällä on aikamoinen ryysis, mutta selviämme tiskille. Sen jälkeen nopeaa approkaljan hörppimistä, lyhyt hämmentävä keskustelu samaan pöytään tunkeneen vakioasiakkaan kanssa ja takaisin ulkoilmaan. Ilta alkaa hämärtyä. ”Onneksi selvittiin hieman ahdistavasta Pub Onnista. Sentään jonossa oli 27 KAUPPAKADUN APPROT 26 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Kapproilijoita jonottamssa Pub Onniin. P. Gudsson skuuttinsa kanssa oikealla. P. G u d ss o n es it ti ”s ku u tt ila u lu n ”.
mennessä on ollu tosi kivaa”, samaan porukkaan kuuluva Ella kertoo. Ella ja Otto suorittavat ensikertalaisina approbaturia, eli he keräävät kahdeksan leimaa appropasseihinsa. ”Me suoritettiin viime vuonna se valetohtori”, Okko kertoo. He siis keräsivät tohtorin arvoon vaadittavat 17 leimaa, mutta saivat tästä huolimatta ensikertalaisina vain approbatur-haalarimerkit, joihin olisi vaadittu ainoastaan kahdeksan leimaa. K äymme kohti ylempää Yläkaupunkia. Matkalla nappaamme K-Market Kympistä suklaapatukat, ettei energia pääse loppumaan. Ostoksella saa myös leiman passiin. Yläkaupungin alepubiin jonottaessa käymme juttusille edellä jonottavan porukan kanssa. He kertovat kohdanneensa ”uskovaisia”, joiden mukaan kaikki vasemmistolaiset ovat satanisteja. ”Nyt kun valmistuminen pahasti häämöttää, niin pakko oli tulla vielä ensimmäistä ja viimeistä kertaa”, Otto kertoo. Huomautan, että eihän mikään kiellä tulemasta Kapproille vielä valmistumisen jälkeen. ”Ei, en mää lähe. Siinä vaiheessa ku valmistutaan, niin haalarit pistetään naulaan ja se on sitten siinä”, Otto toteaa. Teekkaritoverit Eemeli ja Okko olivat käyneet jo viime vuonna testaamassa Kauppakadun approja. Silloin ilta oli sisältänyt enemmän suorittamista kuin nauttimista. ”Kyllä tekee aika paljon, että on tällainen paikallinen opas mukana”, Eemeli viittaa Ottoon. ”Ollaan käyty kaikki nuo venebaarit kiertämässä. Huikee keli ja aurinko paisto. Viime vuonna tultiin suoraan tänne keskustan kapakoihin ja rynnättiin kaikki läpi. Tänä vuonna ollaan taas fiilistelty ja nautittu tästä tunnelmasta”, Eemeli summaa. ”Vähän aluksi jännitti, kun lupasin lähteä näitten äijien kaa, mutta tähän viihdettä”, Friman toteaa. Alakaupunki alkaa olla selätetty, nyt on hyvä aika siirtyä kohti ylempää Kauppakatua. Kirkkopuiston reunalla sijaitsevan Lucky Irish Pubin sisäänkäynnillä on ruuhka. Pian käy ilmi, että ruuhka tosiaankin koskee vain ovea, muuten irkkubaarissa on hyvin tilaa istuskella. Jostain syystä parviäly ohjaa ihmiset heti ovesta ensimmäiselle tiskille jonottamaan, vaikka muistakin pisteistä saisi tuopillisia ja shotteja. E räässä pöydässä approiltaa viettää rennoissa tunnelmissa Oulusta saapunut teekkariporukka. Teekkarilakkien naruihin tehdyt solmut kertovat kuinka monta opiskelijavappua kenelläkin on takana. Neljästä vapusta selvinnyt Otto on Jyväskylästä kotoisin, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa kapproilemassa. 29 KAUPPAKADUN APPROT 28 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Teekkarit Ella ja Otto ovat saapuneet Kapproille Oulusta. Kälviäläiset Eemeli ja Okko ovat toista kertaa Kapproilla. (Huom. isot kädet) Yläkaupungin Ale Pub käy Frimanille päinsä. Päivä alkaa muuttua illaksi, mutta passi ei ole vielä täynnä.
”Ne veti kyllä ihan yli”, kaverukset toteavat. Kesken keskustelun yksi seurueen jäsen vetäisee koomisen suuren Jägermeister-pullon povaristaan ja tarjoaa lähijonottajille hömpsyt. Kaverukset tarjoavat hieman kritiikkiä approjen järjestäjien suuntaan. Yhteislähtö Lutakosta on heidän mukaansa tyhmä, koska se tukkii keskustaan johtavan Kilpisen sillan täysin. K ulttuuriravintola Ylä-Ruthin edessä törmäämme Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) melkein täyspäiseen hallitukseen. Siinä missä korkean profiilin poliitikot pääkaupungissa järjestävät milloin mitäkin lenkkiposeeraustapahtumiaan, Jyyn päättäjät ravaavat rehellisesti ylös alas Kauppakatua oikeassa Kappro-hengessä virvokkeita nauttien ja leimoja haalien. Hallitus on ollut tehokas kapprojengi. ”Oli hauskaa, mutta loppu liian nopeesti”, Jyyn hallituksen viestintävastaava Jonatan Niskanen toteaa. ”Paljon piti suorittaa. Valittiin hyvä taktiikka ja oltiin alle kahdessa tunnissa valmiita”, kv-vastaava Venla Suosalo kertoo. ”Kaks tai kolme leimaa samasta paikasta niin onnistu helposti”, sosiaalipolitiikasta huolehtiva Eetu Aalto komppaa. ”Tuntuu myös, että porukka on örveltäny vähemmän kuin viime vuosina”, Heli Ylikoski summaa tyytyväisenä. Myös Jyyn hallituksen puheenjohtaja Akseli Immonen on ryöminyt ulos Ylä-Ruthista tervehtimään hallitustovereitaan. Hän on ollut Ruthilla kuuntelemassa DJ-iltamaa, eikä ole siis osallistunut Kapproille. Immonen on kuitenkin tyytyväinen siihen, että myös Jyyn hallitus on edustamassa Kauppakadun yössä. ”Olen hyvin iloinen siitä, että jyväskyläläisen opiskelijatapahtuman banderollia kannetaan näin vahvasti Jyyn hallituksen toimesta”, Immonen kertoo. K appropassi alkaa olla täynnä. Seuraavaksi on lähdettävä kohti Paviljonkia hakemaan suorituksen arvoiset haalarimerkit sekä kuuntelemaan Jambon ja Karri Koiran keikkoja. Paviljongin sisäänkäynnillä on menossa perinteinen jonokaaos. Ihmiset ohittelevat edellä olevia törkeästi. (Toimittaja koittaa haastatella muutamia ohittelijoita, mutta jostain syystä nämä yleistä yhteiskuntajärjestystä halveksuvat vandaalit eivät halua antaa kommentteja medialle.) ”Jos haluat sisään: ohita jono. Jos haluat ruokaa tai juomaa: ohita jono. Jos haluat narikkaan: ohita jono. Jos pääset jonon ohi: odota puoli tuntia tiskillä, että saat palvelua”, Friman kommentoi Paviljongin meininkiä. Viime vuonna Kauppakadun Appro sai kritiikkiä, kun Paviljongista poistuvia approilijoita ei meinattu päästää jatkoilta ulos. Kävijät kuvailivat jääneensä puristuksiin ihmismassaan, niin että henki ei meinannut kulkea. Pääesiintyjä Karri Koiran keikan päätyttyä ulospääsyn helppous Paviljongista yllätti positiivisesti. Tällä kertaa siinä ei edes ollut hengenvaaraa. Ei tarvinnut kuin talsia ulos avoimista ovista, approjen haalarimerkin lämmittäessä taskussa. ? 29 KAUPPAKADUN APPROT 28 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 "OLI HAUSKAA, "OLI HAUSKAA, MUTTA LOPPU MUTTA LOPPU LIIAN LIIAN NOPEESTI" NOPEESTI" Kapproilijoita Jyväskylän yössä. Jyyn hallituslaisia: Juho Hyytinen, Eetu Aalto, Maaria Leppänen, Akseli Immonen, Venla Suosalo, Jonatan Niskanen ja Heli Ylikoski Friman sai passinsa täyteen. Homma paketissa.
31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 KULTTUURIN KOTI
Teksti Camilla Uçan Kuvat Anne Kalliola V I L LA RANA 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Villa Ranan vanhoissa piirustusja veistosaleissa on tänä päivänä paljon taidetta ja kulttuuria. Taiteen tekemistä ei rajoiteta, kunhan seinään ei porata tai rakenteita hajoteta, sillä rakennus on Museoviraston suojelema. KULTTUURIN KOTI
Y ksi Jyväskylän ainoista jugend-taloista sijaitsee yliopiston Seminaarinmäen kamp u k s e l l a . Talon nimi on Villa Rana, se tarkoittaa sammakoiden huvilaa. Nimensä se on saanut ulkoseinässä olevista koristemaalauksista, joissa on sammakoiden kuvia. Villa Ranassa toimii useita kulttuuriyhdistyksiä, mutta esitystiloja vuokrataan myös muille. Rakennuksen alakerrassa sijaitsee Paulaharjun sali, jossa on enimmäkseen teatteriesityksiä. Yläkerrassa on isompi Blomstedtin sali, jonka valkokangas ja joustolattia mahdollistavat elokuvanäytökset sekä tanssiteosten esittämisen. Lisäksi rakennuksessa on ravintola, toimistotiloja ja vuokrattava taiteilijaresidenssi, jossa yöpyy esimerkiksi kirjailijoita ja muusikoita. Yläkerran sali on saanut nimensä talon arkkitehti Yrjö Blomstedtilta. Kun Villa Rana valmistui vuonna 1905, se oli yliopistoa edeltäneen opettajanseminaarin käytössä. Avarissa saleissa opetettiin piirustusta ja veistoa tuleville opettajille. Myös Blomstedt opetti suunnittelemassaan rakennuksessa ja toinen saleista on nimetty hänen oppilaansa, kansatieteilijä Samuli Paulaharjun mukaan. Opettajanseminaari muuttui opettajakorkeakouluksi ja sitten Jyväskylän yliopistoksi. 1960-luvulla rakennus oli purku-uhan alla, mutta talo sai peruskorjauksen. Villa Ranassa on järjsetetty ainakin historian, etnologian ja taidekasvatuksen luentoja. ”Vuoteen 2011 saakka tämä oli kuin mikä tahansa muu yliopiston käyttämä rakennus”, sanoo Villa Ranan toiminnanjohtaja Vilja Ruokolainen. Vuonna 2011 talo tyhjennettiin ja suljettiin, kun alasalin vesivahingon myötä paljastui talossa eristeenä käytetty kreosootti, joka aiheutti isomman korjaustarpeen. Kuusi vuotta myöhemmin rakennusta alettiin myymään ja Jyväskylän suojeltavat museokiinteistöt oy osti sen. Kaupoista seurasi talon remontoimista ja kaavamuutoksia. Rakennusta ja Seminaarinmäestä lohkaistua tonttia alkoi vuokraamaan Jyväskylän kulttuuritalon tukiyhdistys ry. Kulttuuritalon avaamista valmisteltiin noin kolmen vuoden ajan ja ovet avautuivat vuonna 2021. Tukiyhdistyksen perustajajäseninä ovat Keski-Suomen elokuvakeskus, Keski-Suomen tanssin keskus, Jyväskylän Kesä, lastenmusiikkiorkesteri Loiskis ja Teatterikone. Näillä kulttuuriorganisaatioilla on nyt toimistot Villa Ranassa. Moni yhdistys on päätynyt taloon yksinkertaisesti tilan tarpeesta, sillä on hankalaa säilyttää rekvisiittaa aina eri paikassa ja vaihtaa esitystilaa produktioiden mukaan. ”Jyväskylässä on ollut tosi krooninen pula pienistä teatteritiloista. Kaupungissa on ollut paljon harrasteteatteriryhmiä ja tanssiteoksia, joilla ei ole ollut mitään kotia. Kaupunginteatterit ja Paviljongit ovat ihan liian isoja ja kalliita monille pienemmille ryhmille”, Ruokolainen toteaa. Vaikka Villa Rana keskittyy juuri esittävään taiteeseen, alasalin vierestä löytyy galleriahuone. Haastattelen siellä Ruokolaista ja haastattelupäivänä galleriassa on vaihtumassa näyttely. Galleriatilaa annetaan ilmaiseksi nuorille tai uraansa aloitteleville taiteilijoille ja näyttelyajat ovat kahdesta neljään viikkoa. ”Tänne mahtuu tosi pieniä ja merkityksellisiä juttuja, mutta myös suurempaa festivaalitoimintaa”, Ruokolainen tiivistää. Y ksi näkyvimmistä Villa Ranan käyttäjistä on elokuvateatteri Kino Aurora. Elokuvanäytöksiä on yleensä viikoittain Blomstedtin salissa, jolloin leffaeväät voi hakea alakerran ravintolasta ja nousta portaat toiseen kerrokseen. Kino Auroraa pyörittää Keski-Suomen elokuvakeskus. Kino Aurora kutsuu itseään arthouse-elokuvateatteriksi ja panostaa erityisesti kotimaisiin dokumentteihin tekijävierailuineen sekä eurooppalaisiin elokuviin. Kino Auroran teatterinhoitaja Antti Martikainen kuitenkin sanoo, että ohjelmistossa pyritään painottamaan monipuolisuutta enemmän kuin jotakin tiettyä genreä. Vilja Ruokolainen. 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 NÄYTTELIJÄ
Elokuvateatterin katsojakuntaa Martikainen kuvaa aika aktiivisesti kulttuuria kuluttavaksi, mutta sanoo ikähaarukan vaihtelevan paljon. Kino Aurora järjestää esimerkiksi ilmaisia näytöksiä eläkeläisyleisöille sekä Staff Picks -näytöksiä, joissa teatterin työntekijät esittelevät suosikkielokuviaan. ”Meillä on varmaan tosi eri katsojaprofiili kuin Finnkinolla. Vaikka jokin elokuva vetäisi siellä hyvin, niin ei se välttämättä meillä vedä ja toisin päin. Molemman kaltaisia teattereita tarvitaan”, Keski-Suomen elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Kaisu Tapaninen sanoo. ”Emme koe olevamme kilpailijoita. Elämme täällä pidemmässä syklissä kuin Finnkino”, Martikainen komppaa. ”Yksi missio meillä on elokuvan elinkaaren pidentäminen. Elokuva on taideteos, joka kuuluu valkokankaalle ja sen kuuluu saada maksimaalinen yleisö siellä valkokankaalla. Siksi me halutaan, että se aika, kun jotakin tiettyä elokuvaa teatterissa näytetään, olisi mahdollisimman pitkä”, Tapaninen jatkaa. Villa Ranassa toimimisen lisäksi Keski-Suomen elokuvakeskus ylläpitää myös Kino Metsoa. Se on kiertävä elokuvateatteri, joka pitää näytöksiä niissä Keski-Suomen kunnissa, joilla ei ole omaa elokuvateatteria ”Meidän työntekijä Teemu lähti just pakettiautolla Petäjävedelle pyörittämään näytöksiä”, Martikainen sanoo. Kino Aurora myy alennushintaisia lippuja opiskelijoille, työttömille ja eläkeläisille. Alennuslippujen myynnin myötä kävijämääriä pystytään seuraamaan, ja kaikkien alennusryhmien yleisöt ovat kasvaneet Kino Aurorassa. Tapaninen sanoo olevansa tyytyväinen, että opiskelijat käyvät juuri Kino Aurorassa elokuvissa. Jonkin verran on näytöksiä myös niille katsojille, jotka eivät ymmärrä suomea. Osassa elokuvista on englanninkieliset tekstitykset ”Kun on paljon eurooppalaista ja muualta tulevaa elokuvaa, niin on kiva nähdä niiden kielien puhujia katsomassa leffaa”, Tapaninen iloitsee. T oisessa kerroksessa, elokuvakeskuksen toimistoa vastapäätä, sijaitsee myös Keski-Suomen Tanssin Keskuksen toiVilja Ruokolainen. 33 32 jyväskylän ylioppilaslehti 4/23 NÄYTTELIJÄ
paljon sen saamasta rahoituksesta. Yksi tavoite yhdistyksellä on tanssiteosten esityskausien pidentäminen. Usein tilan ja tekniikan on saanut varattua vain yhdeksi viikonlopuksi, ja kaikki esitykset ovat silloin. ”Jos ei silloin päässyt katsomaan, esitystä ei enää järjestetä. Nyt kun meillä on pysyvä tila täällä, pyrimme pidentämään esityskautta niin, että esityksiä olisi esimerkiksi kuukauden aikajanalla”, Mäki-Välkkilä kertoo. Eniten teoksissa on nähty nykytanssia. Mäki-Välkkilä kuvaa nykytanssin olevan aina erilaista. Jos on käynyt joskus katsomassa jonkin nykytanssiesityksen, seuraava teos voi olla täysin erityyppinen. A voin, innostava, kotoisa, laadukas ja tunnelmallinen. Pyysin kaikkia haastateltavia kuvailemaan Villa Ranaa muutamilla sanoilla, ja sain vastauksiksi esimerkiksi edellä mainittuja adjektiiveja. Mäki-Välkkilä mainitsee talon huonoksi puoleksi sen sokkeloisuuden, onhan rakennuksessa jonkin verran portaita. ”Siksi koitetaan aina kysyä kävijöiltä, että voidaanko auttaa. Se ei ole sellaista, että mitä sä täällä teet, vaan täällä voi olla vaikea löytää etsimäänsä paikkaa. Mutta saa toki harhaillakin.” Villa Rana ylläpitää myös Friends for Friends -nimistä nuorten postituslistaa. Muiden postituslistalaisten kanssa voi käydä katsomassa esityksiä täysin ilmaiseksi, ja WhatsApp-ryhmässä näkemästään voi keskustella. Ryhmässä on noin 60–70 nuorta, suuri osa heistä on korkeakouluopiskelijoita. Ensi kertaa tänä syksynä sellaiset toimijat, joille salien vuokra olisi muuten liian suuri, pystyivät lunastamaan itselleen vapaaksi jääneen aikavälin. Saleja sai hyödyntää esimerkiksi omaan harjoitteluun, esitykseen tai yhteisölliseen tapahtumaan. ”Meidän on pakko saada vuokratuloja, mutta ei ole intressiä pitää tiloja tyhjinä. Tämän ResQ-haun myötä tulee esimerkiksi runoesitys, kuoroesitys ja teatteria”, Ruokolainen kertoo. Lisäksi hän vinkkaa seuraavan haun olevan suunnitteilla alkuvuodelle. Myös opiskelijat voivat hakea vapaita aikoja omille projekteilleen. Vaikka rakennus on syysaikaan viileä ja ovesta sisälle tullessa vastassa ovat kiviset portaat, talossa on lämmin tunnelma. Alakerran ravintolasta kuuluu iloinen puheensorina, ja yläkerroksen aulatilassa on jaossa elokuvajulisteita saa ottaa -lapun kera. Talo on tarjonnut kodin jyväskyläläisille kulttuuritoimijoille ja viikoittain korkealaatuisia taide-elämyksiä yleisölle. Villa Rana on vakiinnuttanut paikkansa kaupungin kulttuuritarjonnassa ja sinne monet löytävät viikko toisensa perään. ? misto. Molemmat yhdistykset ajoivat aikanaan kulttuuritalon perustamista ja ovat toimineet siellä sen avaamisesta lähtien. Keski-Suomen Tanssin Keskuksen jäseniksi pääsevät vain tanssin ammattilaiset, joille yhdistys tarjoaa esimerkiksi yhteisiä harjoituksia sekä tiloja omiin produktioihin. Yleisölle on tarjolla työpajoja ja esityksiä. Esimerkiksi Tanssimaanantai-nimellä kulkevina tunteina kuka tahansa tanssista kiinnostunut voi tulla liikkumaan. Joka syksy järjestettävä Tanssin Aika -festivaali kokoaa ohjelmiston tanssitaiteilijoiden teoksista, niin Keski-Suomesta, muualta kotimaasta ja ulkomailtakin. ”Ideana on tarjota sellaista toimintaa, mitä perinteiset tanssikoulut eivät tarjoa”, Katariina Mäki-Välkkilä kertoo. Mäki-Välkkilä toimi Tanssin Keskuksen tuottajana kuuden vuoden ajan, mutta lokakuinen haastattelupäivä oli samalla hänen viimeinen työpäivänsä. Yhdistyksen tavoitteena on saada alueen tanssijoille töitä nimenomaan tanssitaiteilijoina ja lisätä tanssin tunnettavuutta. ”Moni meidän jäsenistä opettaa tanssia harrastajille paikallisissa tanssikouluissa, mutta haluaisi tehdä enemmän sitä itse tanssijan työtä. Pyrimme auttamaan ammattilaisten tanssiteosten valmistumista osatuotantotuilla, tekemällä markkinointia sekä tarjoamalla tiloja, Mäki-Välkkilä sanoo. Tanssin Keskuksen toiminta riippuu 34 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24
35 T I E T OV IS A M iten hyvin tunnet tuoreen Jyväskylän ylioppilaslehden? Haluatko treenata pubivisaa varten tai päästä pätemään tiedoillasi? Tässä sinulle tietovisa. 1.Kuinka monta vuotta oli kulunut edellisestä Ghetto Party -festivaalista ennen tätä syksyä? a) 7 vuotta b) 9 vuotta c) 11 vuotta 2. Minkä ikäinen kansanedustaja Kimmo Kiljunen on? a) 73-vuotias b) 75-vuotias c) 84-vuotias 3. Mikä on Jyväskylän kasvitieteellisen puutarhan Mattilanniemen erikoisuus? a) todella valtaisa mansikkamaa b) eteläeurooppalainen kidusruohoniitty c) Suomen pohjoisin satoa tuottava saksanpähkinä 4. Kuka voitti Ballon d'Orin tänä vuonna? a) Aitana Bonmatí b) Sam Kerr c) Alexia Putellas 5. Mikä on Itävallan kansalliseläin? a) rosvokotka b) vuoripyy c) orneero 6. Kuka oli tämän vuoden Kauppakadun Approjen viimeinen esiintyjä? a) Jambo b) Sexmane c) Karri Koira 7. Kuka on Suomen hauskin kansanedustaja? a) Kimmo Kiljunen b) Markus Lohi c) Anna Kontula 8. Kuka on ainut suomalainen, joka on voittanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon? a) Väinö Linna b) Frans Eemil Sillanpää c) Aleksis Kivi 9. Minkä kaupungin alkuperäinen nimi oli Lutetia? a) Lontoo b) Amsterdam c) Pariisi 10. Kuinka monta luuta on aikuisen ihmisen kehossa? a) 206 b) 215 c) 199 11. Kuka oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka asui Valkoisessa talossa? a) George Washington b) John Adams c) Andrew Jackson 12. Mikä on maailman korkein vesiputous? a) Angelin putoukset b) Niagaran putoukset c) Victorian putoukset 13. Minkä maan presidentiksi Suomen kansalainen Abdirahman Mohamed Abdullahi valittiin? a) Somalian b) Kenian c) Somalimaan 14. Kenet Donald Trump nimitti Nato-lähettilääksi? a) Matthew Whitakerin b) Robert F. Kennedy Juniorin c) Pete Hegsethin 15. Kuka on Helsingin kokoomuksen pormestariehdokas? a) Daniel Sazonov b) Kai Mykkänen c) Juhana Vartiainen 16. Kuka on kirjoittanut kirjan Kirjava satama? a) Ernest Hemingway b) Alice Munro c) John Steinbeck 17. Mihin liivijengiin Mika "Immu" Ilmén kuului? a) Hells Angels MC b) Bandidos MC c) Cannonball MC Jylkkärivisa 18. Mikä on laulaja Sian koko nimi? a) Sia Kate Isobelle Furler b) Sia Isobelle Kate Furler c) Isobelle Sia Kate Furler 19. Mitä lastenohjelmahahmoa Jordan B. Peterson vihaa? a) Elmoa b) Mikki Hiirtä c) Bamsea Oik eat vas tau kse t: 1. b 2. a 3. c 4. a 5. a 6. c 7. b 8. b 9. c 10. a 11. b 12. a 13. c 14. a 15. a 16. a 17. c 18. a 19. a
37 Jylkkäri vieraili lokakuussa pidetyllä Ghetto Party Festivaalilla. Kaksipäiväisen festarin monipuolinen kattaus erilaisia hip hop -artisteja otti yleisön tyylillä haltuun. TEKSTI VALENTIN VÄNSKÄ KUVAT INKA PASANEN 36 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 GHETTO PARTY Ghetto Party Festivaali palasi yhdeksän vuoden tauon jälkeen ”I soa kättä Markolle, jota ilman tää ei ois mahdollista”, rap-artisti Kriso ohjasi keikan päätteeksi lauantaiyönä suosionosoitukset Ghetto Party -konseptin isälle Marko Kainulaiselle. Lokakuussa pidetty kaksipäiväinen Ghetto Party Festivaali toi Ilokivi Venueen runsaasti räppinautiskelijoita. Perjantaille myytiin noin 240 lippua ja lauantaille 340 lippua. Myös Ghetto Partyn järjestämälle Krison ja Tohtori Geton spesiaalikeikalle Aalto2 museolla saapui lauantaina noin 150 henkeä. Viimeksi Ghetto Partya on festarimittakaavassa järjestetty vuonna 2015. Ison räppifestarin järjestäminen vaatii tekijöiltään paljon, mikä selittää festivaaien välissä ollutta yhdeksän vuoden taukoa. ”En ehkä ihan vastaavaa settiä voi hetkeen lupailla”, Kainulainen kertoo festarin järjestämisestä. Huolimatta lokakuisesta ajankohdasta, tapahtumassa soitettiin myös ulkona Ilokiven sisäänkäynnin luona. Tästä oli mielissään yhtenä juontajista toiminut jyväskyläläisräppäri Rehtori. ”Perjantaina Aksim soitti sitä hyvää. Kunpa jokainen festivaali Ilokivessä olisi sellainen, että ulkona olisi DJ”, Rehtori fiilistelee. Festarin alkupuolella perjantaina esiintyi yhden tämän vuoden kovimmista albumeista julkaissut Sigfrid. Pöytä yhdelle -levyn terävät lyriikat yhdistettynä rauhallisen viipyilevään ääneen loivat livenä kuulijoille melkein meditatiivisen tunnelman. Biisit kuulostavat tekstiedellä tehdyiltä. Firman piikkiin -biisillä Sigfridin sulava komentajaääni tarjoilee huumoria Kummeli-viittauksilla (ja sampleilla) sekä silmäniskuja myös Olariräpin suuntaan: ”Miehet keittiöön, Davo hellan ääreen, Edu tiskipisteelle”. Kuokkalasta kotoisin oleva Kofi One tarjoili modernimpaa räppisoundia tikittävien hi-hattien kera. Real Madridin futistähti Kylian Mbappén nimeä kantavassa Mbappé -biisissä laadukkaaseen tuotantoon yhdistyi räpin perinteinen grindaus-aiheinen lyyrinen maailma. Motivaatiobiisi sai yleisön nyökkäilemään mukana. RÄPPIKOLLEGANSA Aren muumien majakanvartijaksi kuvailema Joniveli aloitti keikkansa hypnoottisella Hyvin hyvin harva -biisillä. Hyvin harva keikan avauskappale saa aikaan samanlaista energialatausta kuin kyseinen taidonnäyte. Kun intron viulusample kohtaa ensimmäisen säkeistön iskevät rummut, on päätä pakko vain heiluttaa mukana. Toinen Joniveljen keikan muistettavimmista hetkistä oli melkein kuuden minuutin rapballadi Tuulen mukana. Esityksen loppupuolella kuullun kappaleen koskettavaa kertosäettä lauloivat mukana monet tosifanit. Eräs kuuntelija kävi suvereenisti tiivistämässä koko keikan tunnelman Ilokiveen hengailemaan jääneelle Joniveljelle: ”Joniveli, sä oot legenda.” Perjantai-illan päätti Kaakkois-Suomen kovin pinkoja Röge. Parilla viime EP:llään Röge on tehnyt suvereeneja rakkauslauluja hiphoptwistillä, mutta Ilokivessä parhaiten toimivat diskografian räpinpää päätä edustavat Sämpletön ja Boosie Badazz. Molemmissa biiseissä Rögen levoton esiintymisenergia pääsi parhaiten valloilleen. Suurin reaktio yleisöstä irtosi, kun Röge kutsui lavalle Shakkii-duon. Joosu J:n ja Aksimin muodostama yhtye oli juuri samana päivänä julkaissut ensimmäisen täyspitkän albuminsa Pelaa Shakkii ja juhlistivat sitä saapumalla Ghetto Partyille. Kaksikon kovaa iskevä Klaani-biisi sai yleisön hyppimään säkeistöjen tahtiin. Hetkessä kulminoitui hyvin, millaista räppikeikalla Jyväskylässä voi parhaimmillaan olla. LAUANTAI LÄHTI käyntiin Aalto2-museolta veljeskaksikko Krison ja Tohtori Geton keikalla. Yleisö saapui museolle keskustasta päin mäkeä alas fillareilla ja skeittilaudoilla rullaten, ja eniten myöhässä olleet juosten. Kriso on tuottanut monta Tohtorin biisiä, joita luonnollisesti saatiinkin sitten kuulla oikein urakalla. ”Jumissa kämpillä, hatsit suoraan tuhkakupista”, yleisö huusi messissä Koiramies-biisin alkua. ”Shoutout meidän DJ:lle: Windows media playerille”, Krison toteamus sai museokävijät repeämään. G o o d b o ys in A ku u tt i M ja h a n u ri
37 G H E T TO PAR T Y 36 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 GHETTO PARTY Perjantai-illan päätti Kaakkois-Suomen kovin pinkoja Röge. Parilla viime EP:llään Röge on tehnyt suvereeneja rakkauslauluja hiphoptwistillä, mutta Ilokivessä parhaiten toimivat diskografian räpinpää päätä edustavat Sämpletön ja Boosie Badazz. Molemmissa biiseissä Rögen levoton esiintymisenergia pääsi parhaiten valloilleen. Suurin reaktio yleisöstä irtosi, kun Röge kutsui lavalle Shakkii-duon. Joosu J:n ja Aksimin muodostama yhtye oli juuri samana päivänä julkaissut ensimmäisen täyspitkän albuminsa Pelaa Shakkii ja juhlistivat sitä saapumalla Ghetto Partyille. Kaksikon kovaa iskevä Klaani-biisi sai yleisön hyppimään säkeistöjen tahtiin. Hetkessä kulminoitui hyvin, millaista räppikeikalla Jyväskylässä voi parhaimmillaan olla. LAUANTAI LÄHTI käyntiin Aalto2-museolta veljeskaksikko Krison ja Tohtori Geton keikalla. Yleisö saapui museolle keskustasta päin mäkeä alas fillareilla ja skeittilaudoilla rullaten, ja eniten myöhässä olleet juosten. Kriso on tuottanut monta Tohtorin biisiä, joita luonnollisesti saatiinkin sitten kuulla oikein urakalla. ”Jumissa kämpillä, hatsit suoraan tuhkakupista”, yleisö huusi messissä Koiramies-biisin alkua. ”Shoutout meidän DJ:lle: Windows media playerille”, Krison toteamus sai museokävijät repeämään. Tapahtuma oli ikärajaton, joten sen kävijäprofiili oli selvästi erilainen kuin Ilokivessä. Ol’ Dirty Bastardin toteamuksesta inspiroitunut mainoslause: ”Ghetto Party is for the children” konkretisoitui selvimmin, kun nuorimmat, arviolta 5-vuotiaat fanit tulivat Tohtori Geton kanssa yhteiskuviin. LAUANTAIN ENSIMMÄISELLÄ Ilokivi-keikalla edellinen päivä näkyi selvästi festariyleisön olemuksessa. Suurin osa krapulaisista kävijöistä keskittyi lähinnä istuskelemaan Venuen reunapenkeillä, kun rastaiden majatalo esitti yksityiskohtaisia pohdintoja sisältäviä biisejään. Artisti itsekin noteerasi, että hänen musansa ei juurikaan sisällä boom bap -rumpuja, joihin tämän sortin räppiyleisö on varmasti paremmin tottunut. Spoken word -tyylinen esitys ei aivan päässyt oikeuksiinsa aneemisen yleisön edessä. Sympaattinen räppäri herätti kuitenkin varmasti mielenkiintoa omintakeisella flowllaan ja tilan täyttävillä tuotantoratkaisuillaan. Arkielämää ja eksistentialismia yhdistelevät lyriikat tuntuivat kumartavan kohti räpin undergroundlegendoja MF DOOM:ia ja Lil Ugly Manea. Seuraavaa esiintyjää varten yleisö alkoi taas muistaa miten jaloilla seistään. Jopa miten niillä tanssitaan. Eräs yleisön räppipää tanssi erittäin riehakkaasti Good boysin keikan alkaessa. Rauhattoman tanssin vilskeessä muut kävijät olivat vain tiellä. Tämä sankari kerkesi jopa heittää lippiksensä lavalle, ennen kuin henkilökunta saattoi hänet ulos. Lippis kuitenkin jatkoi parrasvaloissa ihan festarin loppuun saakka, kun se kiersi esiintyjien päästä päähän osana keikkarekvisiittaa. ”Good boys on nähtävä livenä, jos aikoo väittää ikään kuin tietävänsä, että mistä on kyse, että.” Näin lukee yhtyeen promootiomateriaaleissa. Ja se pitää todellakin paikkansa. Good boysin keikka oli täydellinen yhdistelmä kovaa räpäyttelyä, stand up -settiä sekä performanssitaidetta. Jokaisella jäsenellä on oma tyylinsä, joka välittyy hyvin. Moninaiset äänenpainotukset ja flow’t tuovat parhaillaan mieleen legendaarisen Wu Tang Clanin, jossa jokaisen jäsenen oli hallittava oma uniikki tapansa räpätä. Vuoden mielenkiintoisimpiin singleihin kuuluva Niinku saakeli yhdistettynä hervottomaan lavashow’hun sai biisin kuulostamaan paremmalta kuin digitaalisena kulutettuna. Ryhmän jäsen Akuutti M toi haitarin lavalle säestääkseen sillä biisin Kannattaa tulla tanssii. Biisin edetessä räppiryhmä aloitti rivitanssin, johon myös yleisö liittyi. Enpä ole ennen ollut räppilavatansseissa. LAPPEENRANNAN kolmisilmäisen tietäjän, Laineen Kasperin karismaattisesta keikasta näkyi kokemuksen tuoma varmuus. Tarinalliset kappaleet pitkine välispiikkeineen tarjosivat faneille taatusti nautinnollista kuunneltavaa. Jos Kasperi olisi päättänyt soittaa yhden parhaista biiseistään Kallio-boogie, Ilokivi olisi taatusti pamahtanut innosta. Tällä kertaa sitä jäätiin odottamaan. Parhaita hetkiä keikalla oli toisen lappeenrantalaisen räppiherran Raipatin nouseminen lavalle. Raipati oli tallustellut ongelmitta Ilokiveen vuoden 2013 Ghetto Party -artistipassilla. Hip hopissa keskeisenä oleva paikallisuus pääsi hienosti valloilleen, kun Kasperi ja Raipati esittivät yhdessä Lappeenranta-kappaleensa. ILLAN KRUUNASI jyväskyläläiskaksikko, jota iso osa yleisöstä kyselytiedustelun perusteella odotti eniten. Aren ja Krison keikalta jäi eniten mieleen letkeän duon humoristinen dynamiikka ja vitsailu. Ja tietysti myös biisit. Jyväskyläräpin klassikko Funk days on ikuista sai ison lohkon yleisöstä räppäämään mukana. Uudemmista biiseistä Edelleen kunkun tee vakuutti sielukkaalla samplellaan ja itseironisilla lyriikoillaan. Jyväskylän yhteisöllisyys korostui, kun lavalle hyppäsivät edellisenä iltana esiintyneet Joosu J ja Joniveli, joka kaiveli taskuistaan kaiken rekvisiitan mitä vain löysi Kuositti ittensä pilalle -kappaleen esittämistä varten (ainakin kaulahuivi buckethat ja toppatakki). Suuri molemminpuolinen arvostus yleisön ja räppiduon välillä näkyi kun yleisöstä kärrättiin esiintyjille lonkeroa ja vastavuoroisesti Are ja Kriso heittivät sipsipussin yleisöön. ”OON TOSI TYYTYVÄINEN tähän festivaaliin. Aikamoinen rykäisy laittaa näin iso tapahtuma kasaan. Vaikka oli tietysti stressaavaa, toteutus meni tosi hienosti. Yleisö tykkäs, artistit tykkäs ja henkilökunta oli hyvällä fiiliksellä”, Kainulainen kertoo. Myös Rehtori antaa Kainulaiselle isoa kiitosta festarin järjestämisestä, sekä juontamaan kutsumisesta. ”Ghetto Party Festivaali. Mitä siitä oikein voi sanoo? Sydämessä höllähtelee lämpöinen tunne, kun mietin sitä”, Rehtori tiivistää. ? Are ja Kriso kruunasivat koko festivaalin.
39 KULTTUURI 38 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 SA RJ I S Puolustusliitto
39 KULTTUURI Gladiator II Ridley Scott. Draama, toiminta. K16. 147 min. Ensi-ilta 15.112024. 4/5. Odottamattomien jatko-osien vuosi tuo teattereihin Ridley Scottin 24 vuotta sitten ilmestyneen jättimenestys Gladiaattorin seuraajan. Gladiator II:ssa kauniista kuvauksesta vastaa toistamiseen John Mathieson ja lumoavan musiikin on luonut H arry Gregson-William. Roomalaiskenraali Marcus Acaciusin ( Pedro Pascal) joukot vyöryvät Numidian rannikolle ja käyvät taistoon paikallisten kanssa. Paul Mescalin “Hannon”, todellisuudessa Lucius, jää sotavangiksi. Viekas asekauppias Macrinus ( Denzel Washington) vakuuttuu Luciuksen taistelutaidoista ja värvää tämän gladiaattorikseen. Edeltäjänsä hahmot on sidottu tarinaan luontevasti. Entisen Rooman keisarin tytär Lucilla ( Connie Nielsen) on kenraali Acaciuksen vaimo. Yhdessä senaattori Gracchuksen ( Derek Jacobi) kanssa he koittavat sumplia rooliaan mielipuolisten kaksoshallitsijoiden Getan ( Joseph Quinn) ja Caracallan ( Fred Hechinger) imperiumissa. Selkeä juoni etenee ripeästi. Mukana on vallankaappauspyrkimyksiä, jälleennäkemisiä, romanssia ja korruptiota. Etenkin Denzel Washington tekee mieleenpainuvan suorituksen charmikkaana pyrkyrinä, mutta muuten erinomainen roolitus menee hukkaan käsikirjoituksen osalta. Väkivaltaa hengittävät veljeshallitsijat ovat poliittisesti valveutuneempien sätkynukkeja, joiden älyttömyyksiä katsoo uteliaana. Komedia-aspekti kuitenkin korostuu väärissä kohtauksissa ja todellinen uhkan tuntu jää puuttumaan. Katsojan “Roman Empire” elokuvan jälkeen on, järjestettiinkö Colosseumille todella haikaloja ja laivoja? Scottin taiteelliset vapaudet toimivat pääsääntöisesti, mutta mukaan mahtuu muutama huti. Häiritsevimpiä ovat CGI-mutanttipaviaanit, turhin konsulin virkaan nouseva lemmikkiapina ja korneinta kaapuihin pukeutuneiden salaliittolaisten supittelu salaseinämän takana. Mikään ei kuitenkaan hetkauta huonolla tavalla, vaan onnistuu viihdyttämään. Vaikka edeltäjäänsä toistava Gladiator II ei yllä vetovoimallaan tämän tasolle, on se heikkouksistaan huolimatta silti hienoimpia hetkeen tulleita eeppisiä spektaakkeleja. ? SAARA NENONEN Haluamme kaiken Nanni Balestrini. Poesia, 2024 (alk. 1971). 200 s. 1960ja 70-lukuja voidaan pitää italialaisen ulkoparlamentaarisen vasemmiston kulta-aikana. Yhteiskunnalliset liikkeet valtasivat taloja, organisoivat lakkoja ja kehittivät uudenlaista poliittista teoriaa. Tähän kontekstiin asettuu kirjailija Nanni Balestrinin (1935—2019) teos Haluamme kaiken, jonka keskeiset tapahtumat sijoittuvat vuoden 1969 kevääseen ja kesään. Haluamme kaiken koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa teoksen kertoja, nimetön nuori työläinen, suuntaa tuhansien muiden tavoin köyhästä etelästä kohti pohjoista, koska siellä on rahaa. Kertojamme päätyykin aluksi Milanoon, mutta uuvuttava työnteko ei ole prioriteeteissa korkealla: ”mukava elämä on sitä ettei tarvitse rehkiä ja syö hyvin ja pääsee naimaan – – pitää vain tehdä mahdollisimman vähän työtä”. Milano jää kuitenkin nopeasti taakse erinäisiin ongelmiin ajautumisen vuoksi ja matka jatkuu Torinoon, töihin Fiatin tehtaalle. Täällä kertoja tutustuu poliittisesti aktiivisiin työläisiin ja opiskelijoihin, ja osallistuu lakon organisointiin. Teoksen toinen osa kuvaa työtaistelua Fiatin tehtaalla. Työläiset vaativat lyhyempiä työpäiviä, parempaa palkkaa ja yhtäläisiä työehtoja. Laajempina tavoitteina on itse kapitalismin horjuttaminen ja työväen vallan kasvattaminen. Lakkoa koskevassa kuvauksessa teoksen tyyli muuttuu ja yksilöllisestä kerronnasta siirrytään työväen kollektiivisen äänen kuvaukseen. ”Tällainen paskaelämä ei ole oikein sanoivat työläiset tehtaan porteilla pidetyissä kokouksissa. Kaikki se tavara kaikki se rikkaus jonka me tuotamme kuuluu meille.” Haluamme kaiken on protestanttisen maan kasvatille virkistävä teos, joka käy häpeämättä työn sakramenttia vastaan. Elämässä saattaisi olla muutakin tekemistä kuin oman kehon myyminen riistäjille surkealla korvauksella. Poesia kustantamo ja kääntäjä Janne Löppönen ovat tehneet valtavan kulttuuriteon saattaessaan tämän loistavan teoksen suomalaisten lukijoiden saataville. ? VILLE MÄKI KUVAT: PAr AmoUnT PicTUres, oTAVA, PoesiA 38 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Lehmä synnyttää yöllä Pajtim Statovci. Otava. 2024. 279 s. Tämän hetken kansainvälisesti menestyneimpiin suomalaiskirjailijoihin kuuluva Pajtim Statovci jatkaa viiden vuoden tauon jälkeen vakioaiheidensa jalostamista romaanilla, joka ylsi hiljattain Finlandia-ehdokkaaksi. Edellinen teos, mestarillinen Bolla, ehti jo tehdä Statovcista palkinnon historian nuorimman voittajan. Suomen Kuvalehden haastattelussa Statovci kertoi, että autofiktiivisyydestä innoittunut tapa kirjoittaa ei meinannut ensin sujua alkuunkaan. Myös teoksen päähenkilö kipuilee kirjoittamisen kanssa. Urallaan menestynyt mutta itsetuhoisuudesta kärsivä mies lähtee äitinsä kanssa suvun vanhoille kotiseuduille, joilla perhe vietti kesäänsä pari vuotta ennen Kosovon sotaa. Siellä kirjailijan muisti etsiytyy lapsuuteen ja sen traumoihin. Henkilökohtainen lähestymistapa tuo tekstiin kiivasta suoruutta. Keskeistä on muistaminen ja tapahtumien tallentaminen, johon kirjailija – jonka nimen kerrotaan tarkoittavan muistamista tai muistoa – on löytänyt keinon kirjoittamisesta. Yhtä keskeistä on muistin epäluotettavuus, jonka kertoja itsekin myöntää. Muistojen kavaluuden tiedostaminen ja todellisuuden rajojen hämärtäminen vaikuttavat puolustautumiselta: esimerkiksi Statovcin ankaruus kuvatessa suomalaista koulua rasismin ylläpitäjänä ei varmasti miellytä kaikkia. Kuva maahanmuuttajia hylkivästä yhteiskunnasta on tuttu Bollasta, mutta näkökulma on nyt annettu lapselle. Lähestymistapa tuo mieleen É douard Louisin esikoisromaanin Ei enää Eddy, jonka luokkakuvaus kohahdutti Ranskassa viime vuosikymmenellä. Louisille ja Statovcille yhteistä on myös kirjojen pessimismi. Statovcin vimmaisesti juoksuttama teksti etenee hengästyttävästi; virkkeet saavat jatkua useita sivuja. Tyylikeino toimii erinomaisesti vahvatunnelmaisissa osuuksissa, kuten tragikoomiset mittasuhteet saavassa reissussa automarkettiin. Paikoin tyylittely sortuu paatoksellisuuteen. Häiriötekijäksi nousee jälleen myös Statovcin tarpeeton kielikuvilla mässäily. Epätasaisuudesta huolimatta Lehmä synnyttää yöllä on suvereeni romaani. Se kuvaa juurettomuudesta kumpuavaa pahoinvointia vaikuttavasti. ? NIKLAS PELKONEN
40 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 Meri merkitystä täynnä S ynnyin ja kasvoin rannikkokaupungissa, tarkemmin niinkin ihmeellisessä paikassa kuin Helsingissä. Ja romantisoidessani synnyinkaupunkiani ensimmäiseksi mieleeni juolahtaa aina meri. Lapsuuteni veneretket saaristossa ja monivuotinen asuinpaikkani Helsingin Laajasalon saarella. Kuinka hienoa onkaan merelle haikeana tuijottelu. Mietiskely ja nauttiminen äänestä, joka on aaltojen pauhu. Se joka on inspiroinut ihmisiä vuosikaudet ympäri maailman. Minne tuo laiva seilaa, ja mistä tuo laiva saapuu? Usein tiedän vastauksen, kun katson Helsingin vanhasta Öljysatamasta Kruunuvuorenselälle. Siljan laivat Symphony tai Serenade lähtevät aikataulun mukaan tasan kello viisi kohti Tukholmaa. Suomenlinnan yhteysalus seilaa kaksi kertaa tunnissa. Merenkulku ei tässä, eikä kaupungin muissakaan satamissa ole vilkasta verrattuna maailman suuriin rannikkokaupunkeihin. Tuskin nousen laivaan Ruotsia pidemmälle, mutta ajatus siitä, että merta pitkin voi lähteä mihin vain, on vapauttava. Vaikka oma Itämeremme onkin vain lätäkkö, sitäkin pitkin seilaamalla Tanskan salmien läpi koko maailma ja sen valtameret ovat avoinna. Päinvastaisesti kaukaisimmallakin rannalla voi tuntea olevansa lähellä kotia. Jos kaikki tiet vievät Roomaan, niin kaikki meret vievät varmasti kotiin. Yhtä paljon kuin tuo meri on konkreettinen nestemäinen olomuoto, joka erottaa valtioita ja mantereita toisistaan, se on idea. MERI JA SEN ihmeellisyydet ovat inspiroineet ihmismieltä läpi historian. Merenjumalansa keksivät niin kreikkalaiset, roomalaiset kuin suomalaisetkin. Meri on merkinnyt etäisyyttä – ei pelkästään konkreettisesti – vaan myös vertauskuvallisesti. Vanhassa testamentissa Mooses jakaa Punaisen meren ja johdattaa juutalaiset Egyptin orjuudesta Essee: Meri ja sen ihmeellisyydet ovat inspiroineet ihmismieltä läpi historian. Yhtä paljon kuin meri on konkreettinen nestemäinen olomuoto, se on idea. VI IM EI S ET S A N A T TEKSTI: TATU HELLE KUVITUS: HENRI HÄKKINEN 41 H elsingin Sanomissa ja Ylioppilaslehdessä on kommentoitu syksyllä oharien aikakautta. Kuinka tänä päivänä on niin helppoa perua tulemisensa juhliin tai illanviettoihin ilman sen kummempia selityksiä, yhdellä viestillä. Tekstit olivat osuvia ja varmasti monelle samaistuttavia. Hesarin esseetä lukiessani kuitenkin mietin, että se oli liian ymmärtäväinen. Perujia ymmärrettiin, sillä aina ei jaksa sosiaalisia tilanteita. Nykyajan kirous on, että kaikkia pitää koko ajan ymmärtää. Mikä tahansa moukkamaisuus on seliteltävissä parhain päin ja ei-ymmärtäjä muuttuukin tarinan pahikseksi. ”Pitää ottaa huomioon, että ihmiset ovat niin kuormittuneita nykyisistä työja opiskeluelämän vaatimuksista.” Okei. Ja ratkaisu tähän on kohdella läheisiään epäkunnioittavasti ja töykeästi? Koska elämme disclaimereiden kulta-aikaa, en tarkoita tässä nyt sitä, että joskus peruu osallistumisensa oikean esteen takia ja pahoittelee asiaa. ”Akkujen lataaminen” ei ole oikea syy. Sarjaperujilla tuntuu olevan usein ajatus siitä, että sovittujen asioiden tekeminen vaatii täydelliset olosuhteet. Jos hieman väsyttää, kaulahuivi kutittaa tai ulkona sataa vettä, on ok perua tapaaminen hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Ihmiset kuuntelevat itseään liikaa. Mitä oikeastaan edes tarkoittaa ”Ei ehkä ole tänään fiilistä”? HUONOJA KÄYTÖSTAPOJA ja muiden ihmisten huomioimattomuutta ei voi loputtomiin selitellä kuormittuneisuudella. Ihmiset kuuntelevat itseään enemmän kuin koskaan, mutta samaan aikaan henkinen pahoinvointi lisääntyy. THL ja Turun yliopisto julkaisivat tänä vuonna tutkimukset, joiden mukaan nuorten ahdistusoireet ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Paatuneena kyökkipsykologina arvioni on, että pahoinvointi lisääntyy, kun ihmiset tekevät vain sen, mikä tuntuu sillä hetkellä parhaalta. Samoin kuin läheskään aina ei tekisi mieli mennä ulkoilemaan. Mutta pitkässä juoksussa on terveellisempää, ettei joka kerta kuulostele omia tuntemuksiaan, kun tuntuu siltä, että haluaisi mieluummin jäädä sohvalle rötväämään ja katsomaan tiktokeja. Ei minuakaan ole aina huvittanut lähteä johonkin sovittuun tapaamiseen. Mutta en muista koskaan katuneeni sitä, että lähdin tapaamaan ystävää. Jos tunnistaa itsessään kyvyttömyyden pitää sovituista tapaamisista kiinni, kannattaa sanoa se suoraan. Eikä tehdä niin, että kun toinen jo odottaa kotonaan pullakahvit pöydässä, laittaa viime hetkellä muka-pahoittelevan ”Heiii sori, en ehkä tänään jaksakaan”. Cheekikin sen jo aikanaan tiesi: ”Jos jotain luvataan se pitää ja jos ei pystytä, niin sit ei luvata ees mitään.” ? Kommentti: Ymmärtämisen aika on ohi K i r j o i t t a j a o n s o v i t u i s t a j u t u i s t a k i i n n i p i t ä v ä h e n k i l ö . TEKSTI: SIIRI PUUKKA
40 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 luvattuun maahan ja uuteen elämään. Suomalais-karjalaisessa kansantarustossa Väinämöinen jättää tämän maailman veneellä, ja joidenkin runojen mukaan katoaa jättimäiseen merenpyörteeseen Rutjan koskeen – Tuonelaan. Homeroksen Odysseiassa meri erottaa Troijan ja Odysseuksen Ithakasta, jossa hänen vaimonsa Penelope ja poikansa Telemakhos häntä parisenkymmentä vuotta odottavat. Saarilla asuville meri taas on ollut erottava suojamuuri. Japanilaisen tarinan mukaan merenjumala Ry?jin nostatti jumalallisen tuulen kamikazen ja upotti maahan hyökkäävän mongolialaislaivaston. MODERNEISTA KIRJAILIJOISTA merestä inspiraatiota imi muun muassa Ernest Hemingway, joka asui usean vuoden Yhdysvalloissa Floridan Key Westissä, kunnes muutti Meksikonlahden toiselle puolelle Kuubaan. Key Westiin sijoittuu Hemingwayn teos Kirjava satama. Toisen maailmansodan aikana ennen Ranskaan paluutaan Hemingway metsästi Floridasta kalastusvene Pilarilaan kännipäissään Thompson-konepistooli kourassaan saksalaisia sukellusveneitä. Oliko kyse sitten aidosta halusta puolustaa isänmaata vai oliko suurempi syy miehen rakkaus mereen. Yhtäkään saksalaista hän ei matkallaan nähnyt. Myöhemmin hän kirjoitti teoksen Vanhus ja meri. Meri kuuluu myös musiikissa. Sen melankolian surumielisimmässä slaavilaisessa muodossaan vangitsee Rauli Badding Somerjoen Laivat, joka on käännös neuvostoliittolaisesta iskelmäkappaleesta. ”Kerro mistä laivat myötätuulen purjeisiinsa saivat. Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen?” 41 Meri lauluissa ruokkii kaukokaipuuta niin kuin: ”Oi Odessa helmi Mustanmeren”. Tai kertoo ikävästä toista ihmistä kohtaan kuin Katri Helenan Vasten auringon siltaa tai Olavi Virran Hopeinen kuu. Sanatonta kaihoa edustaa Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijan tunnuskappale. Se lähes saa suloisen merituulenvireen tuntumaan kasvoilla. Merestä runsaasti vaikutteita on saanut myös Tove Jansson, jonka lukuisissa öljyvärimaalauksissa toistuvat aallot, rannat ja satamat. Kirjassaan Muumipappa ja meri hän kuvailee mereen liittyviä tunteita: pelkoa yksinäisyydestä ja tarpeettomuudesta. Kirjan kannessa Muumipappa soutaa suurilla tyrskyillä – peikko on pieni ja meri on kunnioitusta herättävä, suuri ja pelottava. Astrid Lindgrenin kerrotaan perustaneen Peppi Pitkätossun isän ruotsalaiseen merimies Carl Emil Petterssoniin, joka haaksirikkoutui pienelle saarelle Papua Uusi-Guineassa vuonna 1914. Siellä hän rakastui paikallisen kuninkaan tyttäreen prinsessa Singdoon ja menivät naimisiin ja saivat useita lapsia. Myöhemmin Petterssonista tuli paikallinen kuningas ja Ruotsin ja Saksan lehdistön ansiosta jonkinasteinen julkisuuden henkilö. ENTISAIKOINA HARVA matkusti kotipaikkakunnaltaan mihinkään – saati ulkomaille. Taivaanrannan takana olisi voinut hyvin olla maailman laita, jolta voi vain pudota loputtomaan tyhjyyteen. Merenkävijät, jotka toivat tarinoita kaukomailta, olivat kuin ulkoavaruudesta palanneita. He kertoivat toisista maailmoista, jotka olivat olemassa lähinnä ihmisten mielikuvituksessa – tai ehkä kahvitai kaakaopaketin kyljessä. Kiinnostus suurta ja tuntematonta merta Kirjoittaja ei ole lähdössä maailman merille, koska tulee merisairaaksi. kohtaan on muuttanut ja muovannut maailmaa, kun pelottamat seikkailijat ovat lähteneet täyttämään kartan tyhjiä kohtia. Polynesialaiset tunnettiin taitavina merenkävijöinä. Tyynenmeren saaristoa he alkoivat asuttamaan noin 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kiinalainen Zheng Hen miehistöineen purjehti 1300–1400-luvuilla Kiinasta aina Afrikan itärannikolle saakka. Viikinkien tiedetään perustaneen ensimmäiset siirtokuntansa Pohjois-Amerikkaan lähes 1500 vuotta ennen kuin Fernão de Magalhães purjehti maailman ympäri. Maailman merien valloittaminen toimi suurien saavutuksien lisäksi näyttämönä ihmiskunnan tragedioille. Osalle meri on ollut mahdollisuus, osalle sieltä saapui tuho. Uuden ajan alussa eurooppalaiset luopuivat keskiaikaisesta varmasta maailmanjärjestyksestään. Pian orjalaivat jo seilasivat Atlantin yli. Lukemattomat määrät Uuden mantereen alkuperäisasukkaista kuoli tauteihin ja menetti maansa. Valtameri, joka aiemmin oli erottanut eri maailmat, yhdisti ne. Löytöretket pistivät alulle nykyisen globaalin kauppajärjestelmän, joka on antanut osalle vaurautta, mutta myös tuonut merille modernin maailman ympäristötuhot: valtamerissä kelluvat muovilautat ja merikontit sekä öljynporausonnettomuudet. Kylmän sodan ja asevarustelun jäljiltä maailman merillä on ydinasejätettä, joka jatkaa inhottavaa elämäänsä vielä tuhansia vuosia meidän jälkeemme. Ihmiset syystä luonnon monimuotoisuus merillä on kärsinyt peruuttamatonta vahinkoa. Meri on nähnyt ihmiskunnan kehityksen ja kauhistukset. Se on tuonut esiin lajimme parhaat ja huonoimmat puolet. Se on toiminut polttoaineena vaikuttavimmille tarinoille ja taiteelle. Merelle lähtijät ovat mullistaneet käsityksemme siitä, mitä luulemme tietävämme. Merta katsoessaan jokainen voi ehkä tuntea kulttuuristaan tai taustastaan riippumatta jotain samaa uteliaisuutta ja nöyryyttä kuin aiemmat sukupolvet ennen meitä. Saada ajatuksia siitä, mikä elämässä on hyvää ja kaunista. Ajatuksia, joita ei toki tarvitse hakea merenrannalta. Saman innoituksen lähteenä voi toimia suomalainen metsä, järvi tai tunturi. Tai junamatka, ulkomaisen suurkaupungin valot, Saharan autiomaa tai tähtitaivas. Ehkäpä tämän kirjoituksen tarkoituksena on pyrkiä muistuttamaan, että jokaiselle on maailmassa paikka ja tarkoitus. Joskus sen muistaakseen pitää lähteä omaa postilaatikkoaan kauemmaksi vaikka merenrantaan. ?
42 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 "Hänen kanssaan yhteistyö tulee helpottumaan ja tämä on erittäin positiivinen asia. Aiomme edistää dialogia ja rauhanvälitystä hänen kanssaan alueella.." ? H A L O O S u l d a a n S a i d A h m e d Suomen kansalainen Abdirahman Mohamed Abdullahi valittiin Somalimaan presidentiksi. Vasemmistoliiton ex-kansanedustaja, nykyinen Suomen ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustaja Afrikan sarven alueella, Suldaan Said Ahmed miten näette tämän vaikuttavan Somalimaan ja Suomen suhteisiin? Palstalla soitamme ihmisille ja kysymme kysymyksen. Pornainen: kunta skutsis eli kehä kolmosen ulkopuolella Pornaisten tiekyltit on maalattu viime ”pornhub”-tempauksen jälkeen, jote paikalle löytäminen voi olla hankalaa, kirjoittaa Emilia Rantanen. Palstalla esitellään kotiseutuja. PASKA KOTISEUTU SOITIMME K U V A : E D U S K U N T A TEKSTI: EMILIA RANTANEN JOKAINEN KYLÄLÄINE on kuullu kuntamme vaakunan stoorin, sil se on pornaislaiste ylpeys. Vaakunassa on kuvattu kello, joka on meiän eka kirkon kellomme. Se saatii hankittuu kylän muijien sisulla puuvillan kehräämisessä. Kello on hyvä symboli kunnallemme myös, sil ykkösluokalla lehmän kellon kilistäminen merkkas välkän loppumista. Mistä voit tuntea kotipaikkakuntani? Ensiksikään viereiset kunnat eivät yleisesti muista olemassaoloamme. Hyvänä esimerkkinä Jäke eli Järvenpää ja Borgå eli Porvoo. Pornaisissa on vähä alle 5000 asukasta, ja se sijaitsee Uudellamaalla. Pornainen on lähivuosina ollu uutisis (ainaki paikallislehessä) useaan kertaan. Yksi näistä on nelikerroksisella kerrostalollaan, sil se oli eka kerrostalo yli 50 vuotee, jossa on hissi. Pornaisissa sijaitsee Mika Waltarin koulu, eli sen hepun, joka kirjotti Sinuhe egyptiläisen. Waltari omistikin kunnassamme kesämökin, ja on yksi ainoista taiteilijaja julkkishahmoistamme. MEIL ON MYÖS kuvattu useita “tunnettui” suomalaisii elokuvii, kute Akaton mies ja Akallinen mies. Kriitikot ovat kuvailleet näitä sydämellisin sanoin: “täysin epäonnistunut tekele”. Myös joku random pätkä Tuntematon sotilas-leffasta on kuvattu Borgnäsissä. Pornaista sanotaanki Hollywood of Finlandiksi. Meil on kirjasto, jota ensisilmäyksellä ja monella muulla silmäyksellä, luulisit uimahalliksi. Hyvä juttu koululaisten kannalta on se, et meil ei oo ehkä kuin kerran kuuessa vuoessa koulu-uintia. Salee jonai vuonna kirjasto muutetaanki uimahalliks, nii silloi pääsis polskimaa kirjojen sekaan. Jos haluut asuu lähellä Hesaa, mut mietit sen olevan noloa. On meil jätte kiva asuu. Meil ei oo toista astet eikä (hyvää) julkista liikennettä. Tosin HSL-bussi alko kulkemaa jokin aika sitte Pornaisii Stadista Sipoon peräkylien kautta. Kuitenki tikettien hinnat ovat päät huimaavat, ja jos hyppäät kyytii Pornaisist, joudut ostamaan dösää matkahuollon tiketin. Siksi kaikki hommaavat mopon tai muuten vain ajavat niillä, sil eihän meil oo polleekaan. Jos oikeesti eksyt Pornaisiin saakka, saatat kysyy, missä kylä on. Se on siinä, mis oli OP:n automaatti ennen kuin joku kylähullu päätti ottaa traktorilla sen mukaansa matkalle viime kesänä. Huom! Pornaisten tiekyltit on maalattu viime ”pornhub”-tempauksen jälkeen, jote paikalle löytäminen voi olla hankalaa. Tervetuloa Pornaisii, löyä tuleva asuinpaikkasi meiltä! ? KA S V O 43 PUHELIMESSA: VALENTIN VÄNSKÄ
42 jyväskylän ylioppilaslehti 6/24 PASKA KOTISEUTU Erikoistoimittaja Jyväskylän yliopiston vuoden alumni, toimittaja Arja Paananen on raportoinut Venäjän tapahtumista 1990-luvulta lähtien. Venäjän ymmärtämiseen hänellä on antaa yksi yksinkertainen neuvo. TOIMITTAJA Arja Paananen aloitti venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonna 1986. Jo tuossa vaiheessa tavoitteena oli olla Venäjästä kirjoittava toimittaja. Suunnitelmia oli kirkastanut Alkio-opistossa Korpilahdella vietetty välivuosi. Paananen luki opistossa tiedotusoppia, jota ei vielä tuolloin ollut Jyväskylässä tarjolla. Viitasaarelainen ylioppilas oli ajatellut, että Suomessa venäjää opiskelevan ihmisen tulevaisuus olisi väistämättä opettajana tai kaupanalalla. ”Ei ne kiinnostaneet pätkän vertaa. Sitten mä tajusin, että ei mun ole pakko olla joku Moskovan-kirjeenvaihtaja, vaan voisin toimittajana muutenkin hyödyntää venäjän kieltä”, Paananen kertoo. Kyse ei ollut siitä, etteikö kirjeenvaihtajuus olisi houkutellut. Harvalla medialla vain oli tuolloin kirjeenvaihtaja Neuvostoliitossa ja jos olikin, olivat he usein vanhempia miehiä. Tänäkin päivänä määrä on vähäinen. Alkuun sivuaineeksi löytyi valtio-oppi ja pari vuotta myöhemmin myös journalistiikka, jonka opetus alkoi Jyväskylässä vuonna 1987. Paanasen mukaan yhdistelmä oli 1980-luvun lopulla poikkeuksellinen. ”Sitä pidettiin itsestään selvänä, että jos lähtee lukemaan kieltä, niin pitää ottaa joku toinenkin kieli. Minä aina sanoin, että en tarvitse toista kieltä, koska minä luen venäjää.” JÄLKIKÄTEEN KATSOTTUNA Paanasen opintococktail vaikuttaa onnistuneelta. Ilta-Sanomien erikoistoimittajana työskentelevä Paananen on raportoinut Venäjästä ja Venäjältä käytännössä koko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan. Työ ei ole jäänyt noteeraamatta. Vuosina 2008 ja 2012 irtosi Suuri journalistipalkinto vuoden juttu -kategoriassa. Vuonna 2018 hänet palkittiin Suomen kuvalehden journalistipalkinnolla ja vuonna 2024 Paananen valittiin vuoden journalistiksi. Tänä syksynä Jyväskylän yliopisto nimitti Paanasen vuoden alumniksi. Syyskuussa ilmestyi myös Anu Kuistilan kanssa kirjoitettu kirja Kiehtova katala Venäjä Arja Paanasen silmin. Ensimmäisen kerran Paananen matkusti Moskovaan vuonna 1990 suorittamaan opintoihin kuulunutta kieliharjoittelua. Vuoden 1991 kesä kului Helsingissä Iltalehden kesätoimittajana, mutta elokuussa hän oli taas Moskovassa raportoimassa, kun vanhoilliset kommunistit yrittivät kaapata vallan uudistusmieliseltä Mihail Gorbatšovilta. Joulukuussa Neuvostoliitto hajosi. NYT PAANASEN edellisestä vierailusta Venäjälle on jo yli kaksi vuotta. Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa. Samana vuonna umpeutui myös Paanasen työviisumi, jota ei enää uusittu. Raportointi on muuttunut vaikeammaksi, vaikka onnistuu Venäjän seuraaminen myös Suomesta käsin. Paananen ei pidä oman viisuminsa umpeutumista kummoisena tragediana. ”Se on aika pientä siihen verrattuna mitä ukrainalaiset tai [Vladimir] Putinin sotaan lähettämien lasten perheet joutuvat kokemaan.” Vaikka merkit Venäjän-Ukrainan-sodan laajenemisesta olivat ilmassa, tuli presidentti Putinin hyökkäys silti yllätyksenä. Suomalaiset puhuvat itsestään aika-ajoin Venäjä-tuntijoina. Silti Venäjä yllättää Suomen kerta toisensa jälkeen. Kun entinen venäläinen tiedustelu-upseeri Aleksandr Litvinenko murhattiin vuonna 2006 Lontoossa myrkyttämällä, oli selvää, että myrkkynä käytetty polonium oli peräisin Venäjän valtiollisesta ydinvoimalasta. ”Sen jälkeen Suomeen oltiin vielä puuhastelemassa Rosatomin ydinvoimalaa. Eli painettiin ikään kuin villaisella, että siellä se sama ydinvoimalatuottaja voi murhautella menemään”, Paananen sanoo. Myös Krimin valtaus vuonna 2014 tuntui Paanasen mukaan tulleen suomalaisille yllätyksenä. Hänen mukaansa suurin virhe on uskoa Venäjän toimivan saman logiikan perusteella kuin länsimaat. Siksi Paanaselta löytyykin yksinkertainen vinkki Venäjän ymmärtämiseen. Sauli Niinistön presidenttikauden alussa vuonna 2012 Putin oli kysynyt Niinistöltä, miksi Suomi pitää avoinna mahdollisuutta hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä ja todennut, ettei Suomi sillä ”saa Karjalaa takaisin”. ”Venäjä aina syyttää meitä siitä, mitä se itse tekee ja epäilee siitä, mitä se itse jo tekee.” ? TEKSTI JA KUVA: HENRI HÄKKINEN KA S V O 43
@semmarestaurants www.semma.fi Joulupöytien parhaimmistoa, Semmalta. Tilaa joulumenut jo tänään tai poikkea Joulutoreillemme paikan päälle! Lue lisää nettisivuiltamme ja ota yhteyttä myynti@semma.fi, niin suunnitellaan yhdessä juuri sinun näköisesi pikkujoulut! Rennosti joulun viettoon Semman avulla! Tilaa herkulliset joulumenut juhliisi helposti tilauspalvelustamme tai tule nauttimaan joulun tunnelmasta Joulutoreillemme 3.–20.12.