• Säästö puraisee naistutkimusta Opetusvirkoja karsitaan rajusti. Uutiset 2 Doping on mainettaan pienempi ongelma. Sivut 8–9 Urheilun nurinkurinen etiikka Jylkkäri tutustui alan ammattilaisiin. Sivu 11 Kannabisfarmin vieraana 20. HUHTIKUUTA – 3. TOUKOKUUTA 49. VUOSIKERTA NUMERO 7/2009 Iisa hallitsee median KASVOT 15
• 20.4.09 UUTISET 2 Surkea talous ajoi nais Yliopisto kiri kakkospaikalle Jyväskylän yliopisto on läpäissyt korkeakoulujen arviointineuvoston laatuarvioinnin arvosanalla ”kehittyvä”. Toiseksi parhaimman arvosanan yliopistolle takasivat muun muassa tutkintotavoitteisen koulutuksen laadun arvioinnin taso. Erinomaiseksi yliopisto ylsi yhteiskuntasuhteiden ja tukija palvelutoimintojen osalta. Kiitosta sai myös tutkimuksen pro?lointi. Arviointineuvosto toivoo yliopiston jatkossa kehittävän entisestään muun muassa Korppi-järjestelmän käyttöä ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laadintaa. Auditointiryhmä haastatteli joulukuisella vierailullaan 181 henkilöä sekä joukon kampukselta poimittuja ”jokerihaastateltavia”. Jos säästösuunnitelmat toteutuvat, naistutkimuksen opetus lakkaa yliopistolla. Suositun sivuaineen ongelmana on vähäinen maisterituotanto. NAISTUTKIMUKSEN maisteriopiskelija ja Nasta-ainejärjestön puheenjohtaja Hanna Houtsonen sanoo olevansa pessimisti. ”Opiskelijoita kuunnellaan, mutta on eri asia, vaikuttaako se mihinkään. Ovatko päätökset jo tehty?” Houtsonen on tiukan paikan edessä: naistutkijoille ilmoitettiin vain muutama viikko sitten, että oppiaineen henkilöstöä karsitaan rajusti eikä pitkään avoinna ollutta professuuria täytetä. Virkaa hoitaneen erikoistutkijan, lehtorin ja assistentin sijaan syksyllä jatkaisivat vain lehtori ja assistentti, jonka työsuhde olisi sekin ainoastaan viiden kuukauden mittainen. Leikkauksia tehdään, sillä talousvaikeuksissa olevan yhteiskuntatieteen ja ?loso?an laitoksen muut aineet ovat kannatelleet vähän tutkintoja tuottavaa naistutkimusta vuosia. Sen maisteriohjelmassa on vain 11 opiskelijaa, eikä uusia tänä keväänä valita. Samaan aikaan sivuaineopintoja on tehnyt tänä vuonna yli 130 opiskelijaa. He eivät kuitenkaan nykyisten laskentamallien mukaan naistutkimukselle juuri lisärahoitusta tuo. ”Jos tarjolla oleva säästövaihtoehto toteutuu, naistutkimus lakkaa”, Houtsonen sanoo vakavana. HUHUT naistutkimuksen lopusta syntyivät jo viime toukokuussa. Tuolloin rehtori Aino Sallinen totesi y?-laitoksen kehittämispäivässä, että oppiaineella on kaksi mahdollisuutta selvitä: joko se viedään ”turvaan” allianssikumppanille Tampereelle tai sitten opetus lakkaa kokonaan. Henkilökunnalle jäi kuitenkin epäselväksi, mitä Sallinen lausunnollaan oikein tarkoitti. Jylkkärin saamien tietojen mukaan yliopiston johto toivoi, ettei asia tulisi julkisuuteen. Professorin virkaa hoitavan, erikoistutkija Tuula Juvosen mukaan laitos ei vielä toukokuussa linjannutkaan naistutkimuksen tulevaisuutta suuntaan tai toiseen. Vielä syksyllä, kun tiedekunta päätti professorin haun raukeavan, virka luvattiin avata uudelleen. Siksi Juvonen yllättyi, kun laitoksen johtaja Mikko Mäntysaari ilmoitti hänelle aprillipäivänä, että joulun jälkeen Juvonen jatkaisi laitoksella yksin – ja lehtorina. JUVOSEN MUKAAN karsinta tappaisi ensin sivuaineen kurssit ja sitten koko oppiaineen; yhden lehtorin voimavarat riittäisivät lähinnä maisteriopiskelijoiden ja kuuden tohtorikoulutettavan kaitsemiseen. Kun maisteriohjelman pääsyvaatimuksena ovat sivuaineopinnot, ei uusia opiskelijoita enää tulisi. Myös opiskelijat ovat sitä mieltä, että oppiaine tarvitsee vähintään kaksi työntekijää. Tärkein on professuuri. ”Jos ei ole professoria, ei ole pro?ilia. Tarvitsisimme valovoimaisen henkilön vetämään kelkkaa”, Houtsonen arvioi. YHTEISKUNTATIETEELLISEN tiedekunnan dekaani Anita Kangas ei halua arvioida, onko naistutkimuksella Jyväskylässä tulevaisuutta, mikäli professuuria ei täytetä. Hän muistuttaa, että vaikka tiedekunta ja laitos haluavatkin tehdä kaikkensa naistutkimuksen säästämiseksi, rajat asettaa budjetti. Kankaan mukaan myös muut oppiaineet joutunevat tekemään säästöjä, mutta niistä hän ei kuitenkaan vielä halua julkisesti kertoa. Päätöksiä ei olla vielä tehty. ”Olemme vasta käyneet toimintaja taloussuunnittelukeskustelua oppiaineiden kanssa ja suunnitelmat tehdään niiden pohjalta. Dekaanina olen halunnut keskustella, en käskyttää. Kierros oli vaikea, mutta vaivan arvoinen”, Kangas sanoo. Naistutkimuksen tts-keskustelusta Kangas kertoo saaneensa paljon uusia ideoita. Samalla hän kuitenkin pahoittelee sitä, että keskustelun luonne muuttui, kun tilaisuudessa oli toissaviikolla muutaman opiskelijaedustajan sijaan läsnä kolmekymmentä opinnoistaan huolestunutta. ”Emme voineet käydä neuvotteluita, joita olisimme normaalisti käyneet.” Naistutkimuksen opiskelijat eivät niin ikään olleet täysin tyytyväisiä tilanteen luonteeseen. ”Tuntui siltä, ettei kielletty tulemasta, kun ei kehdattu, mutta oli ärtymystä siitä, että onko tämä nyt sopivaa”, naistutkimuksen maisteriohjelmassa opiskeleva Reija Katainen pohtii. EPÄSELVÄKSI opiskelijoille on jäänyt myös se, milloin ja kuka naistutkimuksen tulevaisuudesta lopulta päättää. Y?-laitoksen on tarkoitus saada suunnitelmansa valmiiksi kesäkuun alussa, minkä jälkeen yliopiston johdolta voidaan hakea lisärahoitusta. Varsinaisia tulossopimusneuvotteluita tiedekunnat käyvät syksyn aikana. Laitoksen johtajan Mikko Mäntysaaren mukaan tämän takia ei voida taata esimerkiksi sitä, että syksyllä perusopintonsa aloittava sivuaineopiskelija voisi lukea arvosanansa Jyväskylässä loppuun. Houtsonen pitääkin outona sitä, kuinka myöhään asiat ratkeavat. Maisterikokelaat tosin saavat tutkintonsa kasaan taatusti, ja tarvittaessa opiskelijat olisivat valmiita tekemään enemmän kirjatenttejä kurssien sijaan. Tai vaihtamaan yliopistoa. ”Jatko-opintoja en harkitsekaan täällä, jollei professoria tule”, Katainen sanoo. Sekä Katainen että Houtsonen painottavat naistutkimuksen tärkeyttä yliopiston imagon kannalta. ”Pitäisi saada korostettua, miksi olisi tärkeää, että naisrehtori pelastaisi naistutkimuksen”, Katainen vinkkaa. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Naistutkimuksen opiskelijat järjestävät hiljaisen mielenilmauksen oppiaineensa puolesta tiistaina 21. huhtikuuta yliopiston kirjaston edessä kello 12–14. Maisteriopiskelijat Reija Katainen ja Hanna Houtsonen korostavat naistutkimuksen merkitystä yliopiston kriit
• 3 Osa yliopistoliikunnan kävijöistä on huolestunut kanssajumppaajista, jotka näyttävät sairaalloisen laihoilta ja käyvät monella tunnilla peräjälkeen. Voiko liikaa liikkuvan käskeä jumpasta kotiin, yliopistoliikunnan liikuntapäällikkö Anneli Mörä-Leino? ”Olemme pohtineet asiaa ja todenneet, ettei ketään voi kieltää tulemasta tunneille. Ohjaaja voi ottaa puheeksi huolensa kävijän kunnosta ja ohjata eteenpäin. Aina sadan ihmisen jumpparyhmässä ei kuitenkaan tule sellaista rauhallista tilannetta, jossa asiasta voisi jutella.” Miten asiaa on käsitelty? ”Aiheesta kyseltiin paljon viime syksynä, joten kokoonnuimme yhdessä ohjaajien, lääkärin, sairaanhoitajan ja psykologin ja kahden anoreksiaa sairastaneen kanssa pohtimaan, miten syömishäiriöstä kärsivää voisi auttaa. Ohjaajamme esimerkiksi korostavat tunneillaan levon ja ravinnon merkitystä ja kiinnittävät huomiota siihen, ettei laihuuteen tai tiukkoihin peppuihin suhtauduta ihailevasti.” Ovatko syömishäiriöt yleisiä yliopistolla? ”Sitä on vaikea arvioida. Tapauksia tulee aina joitakin, ei ehkä kuukausittain. Ohjaajamme ovat puuttuneet muutamaan tapaukseen, ja itsekin olen jutellut muutaman kanssa.” Jos kanssaliikkujan kunnosta murehtii, mitä voi tehdä? ”Ei tarvitse olla välttämättä hyväkään tuttu, jotta voisi mennä koputtamaan olalle ja sanomaan, että on huolissaan hänen voinnistaan. En usko, että kukaan suuttuu siitä, että hänestä aidosti välitetään. Vaikka paranemisen täytyy lähteä ihmisestä itsestään, joskus puuttuminen voi herätellä ihmistä.” Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Voiko liikaa liikkuva saada yliopistoliikuntaan porttikiellon? R IKU S UONIO stutkijat nurkkaan Kortepohja kaipaa tilapäismajoittajaa Ylioppilaskunta palkkaa jälleen ensi syksyksi Kortepohjaan tilapäismajoituksen hoitajan. Hoitajan tehtävänä on ottaa vastaan ilman asuntoa jääneet opintonsa aloittavat opiskelijat, kerätä majoitusmaksut sekä raportoida majoituksen tilanteesta ylioppilaskunnalle. Työ tehdään pääsääntöisesti iltaisin, mutta majoittajan odotetaan olevan hälytysvalmiudessa muinakin aikoina. Elokuun 3. päivä alkava työsuhde päättyy lokakuun lopussa, jolloin majoittajalle maksetaan 750 euron palkkio. Hakuaika tilapäismajoittajan tehtävään päättyy huhtikuun lopussa. Lisätietoa tehtävästä saa sosiaalisihteeriltä, soposihteeri@jyy.fi. Yliopistouudistus lausuntokierroksella Jyväskylän yliopiston uudistuvat johtoja opintosäännöt on laitettu lausuntokierrokselle. Muun muassa laitosneuvostojen tulevaisuutta käsitteleviin mietintöihin pyydetään nyt tiedekuntien, erillislaitosten, ammattijärjestöjen, ylioppilaskunnan sekä hallintoviraston kanta. Kulttuuriantropologian professuuri hävitettiin opiskelijoiden vastustuksesta huolimatta historialle. NAISTUTKIMUKSEN lisäksi yliopistolta on katoamassa myös muita oppiaineita ja professuureja. Humanistisessa tiedekunnassa kulttuuriantropologian professuuri loppuu viranhaltijan jäädessä eläkkeelle. Paikka siirretään etnologian ja historian laitoksen sisällä historialle, vaikka tiedekunnan hallintopäällikkö Matti Myllykoski joulun alla Jylkkärissä lupaili, että myös yhteisprofessuuri voisi tulla kyseeseen. Nyt Myllykoski kuitenkin myöntää, että kun yliopiston johto ja tiedekunta ovat päässeet yksimielisyyteen jostain asiasta, opiskelijoiden on siihen hankala vaikuttaa. Kulttuuriantropologian professuurin loppu kirjattiin tulossopimukseen jo viime lokakuussa. ”On hankala puolustaa sellaista ainetta, joka ei tuota tarpeeksi maistereita ja tohtoreita”, Myllykoski sanoo. Etnologian ainejärjestö NefaJyväskylä on siirtoon pettynyt, vaikka kulttuuriantropologian opetus turvataan laitoksella jatkossa dosentilla. LIIKUNTAja terveystieteiden tiedekunnassa toimintaterapian opetus päättyy kesällä. Toimintaterapiaan lakkauttamisesta päätettiin keväällä 2006, jolloin oppiaine sai opetusministeriöltä rahat kolmivuotiseen exit-ohjelmaan. Terveystieteiden laitoksen johtaja Harri Suominen kertoo, että lakkautukseen päädyttiin ministeriön ja yliopiston hallinnon kannustuksella. ”Toimintaterapiaan ei koskaan muodostunut vahvaa tutkimusperinnettä, eikä professuuria tahdottu saada täytetyksi”, Suominen kertoo. Lisäksi yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa uhan alla on perhetutkimuksen määräaikainen professuuri. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? ttisimpänä oppiaineena. Kolme katoaa kesällä Pyysin juttua varten haastattelua myös rehtori Aino Salliselta. Halusin tietää, oliko yliopiston johto todella halunnut naistutkijoiden pysyvän vaiti oppiaineen synkästä tulevaisuudesta, ja millaisina rehtori näki opiskelijoiden mahdollisuudet vaikuttaa alansa opetukseen. Kiireinen rehtori pyysi nähdä kysymykset sähköpostitse etukäteen. Sitten hän ilmoitti sihteerinsä välityksellä, ettei kahden viikon ajalta löydy kymmenminuuttista ylioppilaslehteä varten. Sallinen ei myöskään haluaisi kommentoida asiaa – dekaani tuntee tilanteen parhaiten. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Anita Kangas ilmaisi monta kertaa, ettei hän mielellään arvioi naistutkimuksen tulevaisuutta. Kangas korosti, ettei mitään ole vielä päätetty. Moni asia on kiinni muun muassa syksyn tulossopimusneuvotteluista, joista tietää parhaiten yliopiston johto. Ikäviä uutisia on vaikea kertoa, mutta se on tiedekuntien ja yliopiston johdon velvollisuus. Jos uusi yliopistolaki ja Jyväskylän yliopiston uusi hallintojohtosääntö tulevat voimaan sellaisina kuin niitä esitetään, sekä dekaanin että rehtorin asemat vahvistuvat. Kenties muutokset ovat tarpeen, jotta yliopistolle saataisiin vahvoja johtajia – sellaisia, jotka uskaltavat kertoa avoimesti myös vaikeista asioista puolelta toiselle pallottelun sijaan. Marja Honkonen Ikäviä asioita on helppo pallotella Yliopistokiinteistöt vaihtavat omistajaa Yliopisto maksaa vuokransa toukokuusta lähtien uudelle tilille, kun Senaatti-kiinteistöjen omistamat tilat siirtyvät uudelle Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:lle. Yliopisto itse omistaa vajaat 10 prosenttia yhtiöstä, joka saa haltuunsa Jyväskylästä ja Konnevedeltä noin 60 rakennusta. Yhtiöön liitetään kaikki yliopistokiinteistöt Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kiinteistöjä lukuun ottamatta. Nämä saavat omat yhtiönsä. Yliopistokiinteistöt Oy:n kiinteistövarallisuuden arvo oli vuoden 2008 lopulla 1,73 miljardia euroa. Kaikkiin kolmeen kiinteistöyhtiöön siirtyy 1,8 miljoonaa neliömetriä.
• JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Riku Suonio (kannen kuva) 010 423 4511, sivari@jyy.? Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. NÄKÖKULMIA YFI:lle bisnesrahaa työelämän kehittämiseen Yhteiskuntatieteiden ja ?loso?an laitos on saanut suuria lahjoituksia liike-elämän toimijoilta. Rahat on tarkoitus käyttää uuteen työelämää kehittävään huippututkimushankkeeseen. Laitokselta on tarkoitus kiireellisellä aikataululla tuottaa yrityksille uusia keinoja selvitä laskevista katteista ilman irtisanomisia ja muita leikkauksia. Kovimmat odotukset kohdistuvat yhdessä naistutkimuksen oppiaineen kanssa tehtävään kokeiluun, jossa tuotannon lakatessa mitään ei itseasiassa lopeteta. Paitsi virkojen täyttäminen, opiskelijoiden ottaminen, opetuksen antaminen ja palkkojen maksu. ” ”, kommentoi yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Anita Kangas. Totuuden tietotoimisto lehti.samizdat.info JOHDON KYSELYTUNTI (tilaisuus). Asioista vaikeneminen on hankalampaa, jos niistä kysytään suoraan. Kirjaston kahvilassa maanantaina 27.4 kello 15–17. GLORYHUNTING (JYP-kiima). Kenestä tahansa voi tulla lätkäfani muutamassa illassa. KEVÄT (mahdollisuus). ”Aurinko paistaa, nyt on jumalauta kaikkien ruvettava positiivisiksi.” 4 V uosi sitten silloinen päätoimittaja Jonna Rusanen kirjoitti avoimen keskustelun olevan yliopistolla illuusio. Aktiivinen tiedottaminen jo tehdyistä allianssi-päätöksistä ei Rusasen mukaan ollut avointa keskustelua, vaikka niin haluttiinkin väittää. Asioiden olisi mukava todeta sittemmin parantuneen. Vaan ei – meno on muuttunut uudistuvan yliopistolain, päivitettävien johtosääntöjen ja muun muassa naistutkimuksen leikkausten osalta entistä hullummaksi. Yliopiston ja tiedekuntien johdossa on omaksuttu valtionhallinnostakin tuttu mantra: ”Mitään ei ole vielä päätetty, tästä ei vielä kannata keskustella, älkää olko huolissanne.” N iin, miksi olisimme huolissamme? Tämän lehden sivulla kolme humanistisen tiedekunnan hallintopäällikköä kertoo, kuinka erään professuurin kohtalo ratkesi jo lokakuussa yliopiston ja tiedekunnan tulossopimusneuvotteluissa. Vaikka hallintopäällikkö itse neuvottelujen jälkeenkin vakuutti, ettei mitään olla päätetty, hän myöntää nyt, että opiskelijan vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, jos yliopiston johto on jo jotain linjannut. S iksi on kummallista, että yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ihmetellään naistutkijoiden paniikkia oppiaineensa puolesta. Dekaani voi vakuuttaa, ettei ”mitään ole vielä päätetty”, mutta naistutkijakin osaa laskea yhteen: vaikkei oppiainetta lakkautettaisi, se saattaa hyvinkin hävitä itsestään. Salamyhkäisesti toimivat työryhmät ja kiveen kirjoitetut ”epäpäätökset” eivät ole huolestuttavia ainoastaan yliopistodemokratian kannalta. Yliopiston johto korostaa mielellään sitä, kuinka se kasvattaa opiskelijoista aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia. Esimerkillään se kuitenkin kannustaa pienempien tallomiseen, pintapuoliseen kuunteluun ja jopa ylimielisyyteen. Hymyllä ja aktiivisella tiedottamisella jälkeenpäin paketoituna, toki. J os rehtori haluaa ansaita uuden yliopistolain myötä kasvavan valtansa, jonkin on muututtava. Hyvä alku olisi aloittaa jo nyt avoin keskustelu ensi syksyn tulossopimusneuvotteluiden tavoitteista. Kiihkoton mielipiteidenvaihto on kaikkien etu ja usein vieläpä aidosti uutta luovaa. Se voitaisiin päättää yhteisesti vaikka heti. pääkirjoitus 20. huhtikuuta 2009 Mitään ei ole päätetty, siksi pitää huolestua Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Kiihkoton mielipiteidenvaihto on kaikkien etu.” ” Tatu Hirvonen VASTUUTA VOI kiertää monin tavoin. Lapset ovat siinä julman tehokkaita. Miksi minulta kysyt, kuka sen teki? En voi olla vastuussa, olenhan vasta lapsi. Syyn voi heittää mielikuvituskaverille. Mulperi sai minut tekemään sen! Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa. Aikuiset voivat käyttäytyä lapsia vastavuoroisemmin, mutta usein tämä pätee ainoastaan normaaliolosuhteissa. Poikkeustilanteissa sivistyksen ohut pintakuori karisee. Mikä pelottavinta, häiriötekijä saattaa olla hyvin pieni ja viaton siinä, missä sen seuraukset voivat nousta katastrofaalisiin mittasuhteisiin. Filoso? David Hume on iskenyt ongelman ytimeen: emme voisi olla raaputtamatta kutittavaa sormeamme, vaikka koko maapallon tulevaisuus olisi siitä kiinni. Tiedä sitten, miksi Humea kutitti juuri sormi – helposti keksisi monta piinaavampaakin kehon kohtaa. ITSEKESKEISYYS lienee osa ihmisluontoa. Ranskalaisen Yasmina Rezan näytelmässä päähenkilön ummetus ja ontologinen pohdinta Jumalan olemassaolosta asettuvat yhtä vakavasti otettaviksi tosiasioiksi. Biologiset, lääketieteelliset ja psyykkiset rajoituksemme estävät meitä yltämästä ideaaleihimme. Ajamme ekosysteemimme loppuun vain koska tomaattikastikepurkkeja on ikävä pestä ja kierrättää. Emme äänestä EU-vaaleissa, koska äänestyspäivän iltana on kummallisen pimeää. Vieroksumme maahanmuuttoa, koska tuntuisi oudolta kannustaa tummaihoista suomalaista mäkihyppääjää. Humalatila, univelka ja matala verensokeri, siinä seikkoja, joihin vetoamme mielellämme, kun käytöstämme on muuten vaikea ymmärtää. Homoaktivisti Harvey Milkin surmaaja Dan White vei vastuunkierron oikeuskäsittelyyn asti. White puolusti tekoaan vetoamalla masennukseen, jota huono ruokavalio oli syventänyt. Karkkipatukan mukaan nimetty Twinkie-puolustus ei estänyt Whitea päätymästä linnaan, mutta auttoi saamaan lievemmän tuomion. LASTEN KÄYTÖSTÄ selitetään usein sokerihumalalla tai nälällä, mutta vain aikuiset osaavat käyttää niitä itsepuolustuksekseen. Jos viharikokset voidaan trivialisoida verensokerin hallitsemattoman vaihtelun aiheuttamiksi ikäviksi sattumuksiksi, miksei samalla kirjoiteta uusiksi koko historia sellaisena kuin sen tunnemme? Entä jos Pietari kielsi kolmesti (ennen kukonlaulua) vain koska kärsi tuntuvasta unenpuutteesta? Tai jos Jeesus kirosi viikunapuun ja puhdisti temppelin, koska kiukunpuuskaa siivitti merkittävä ravintovaje? Kirjaimellinen Raamatun tulkinta ei jätä tilaa epäilykselle: ”Jeesuksen tuli nälkä.” Twinkie-puolustus
• Jylkkäri haluaa tietää, mitä opiskelijat ajattelevat. Lähetä mielipide osoitteeseen jylkkari@jyy.?. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. Susanna Nurmeksela , 24, terveystieteet: ”Toki, sanon näin liikuntalaisena. Ei se varmaan pahaa tekisi. Täällä Jyväskylässä on tosin muutenkin hyvät liikuntapalvelut ja halvalla pääsee.” Ohto Ruponen , 20, ?loso?a: ”Ei välttämättä. Se rikkoisi akateemista vapautta. Esimerkiksi kielet ovat kuitenkin akateemisessa opetuksessa tärkeämpiä.” Saara Mattila , 25, taidekasvatus: ”Ei pitäisi. Liikunta perustuu vapaaehtoisuuteen, ei siihen tarvitse pakottaa. Ihmiset löytävät tunneille muutenkin. Täällä on tarjontaa hyvin, itse löysin yliopistoliikunnalta oman lajin, capoieran.” Pitäisikö yliopistolla olla pakollinen liikunnan kurssi? Miina Virmasalo , 23, historia: ”Ei pitäisi. Peruskoulun pakolliset kurssit antavat tarpeeksi hyvän pohjan liikuntaharrastukselle. Jos ei niillä ole oppinut liikkumaan, ei siihen voi pakottaa.” Kapakasta sotamies löytää helposti seuraa, mutta juomista pitää maksaa itse.” Erik Nyström (Ruotuväki 9.4.2009) ” The Common University Network wrote in the issue 6/2009 of Jylkkäri about the role of the Subcommittee for Development Cooperation (SDC) in the battle against tuition fees. The Subcommittees of the Student Union are open for all students. This means anyone interested can join in meetings and activities. Moreover, there is no Subcommittee without the volunteers in it. This especially applies to the SDC which operates quite independently from the Student Union’s central governance. The Student Union de?nes Subcommittees’ activities by the action plan that is annually accepted by the Council of Representatives (edustajisto). We are pleased to hear that the developmental issues interest the Common University Network. Anyone who has ever attended to the SDC meetings is aware that the Subcommittee warmly welcomes all new ideas and perspectives. The focus of Development Cooperation Week 2009 was on perceptions of development cooperation and participating countries. The theme of next year will be discussed in the subcommittee on the basis of suggestions from the participants of the meetings. Welcome to continue the discussion of the role of the SDC and other development cooperation related topics in the next Subcommittee meeting on the 28th of April at 16.15 in Ilokivi. Heli Pikkarainen Chairperson of the Subcommittee for Development Cooperation Tuomas Lallukka Coordinator for the Development Cooperation Week 2009 Everyone is welcome to the subcommittee meetings 5 We are delighted to ?nd out that The Common University Network shows interest to Student Union’s (JYY) Development Cooperation Sector. However, we would like to correct some of the statements presented in their letter in the issue 6/2009 of Jylkkäri. The writers give the impression that the experiment of introducing tuition fees is ?rst and foremost an issue of development cooperation. Based on our experience we don’t share this view. The Common University Network brings up important concerns related to the commercialization of higher education in Finland. We strongly agree that the issue is of utmost importance in the ?elds of educational policy and social equality, and that promoting education plays a key role in enhancing sustainable development. Yet the question of tuition fees in Finland should not be confused to development cooperation. Development cooperation means collaboration between developing and developed countries that facilitates sustainable change in different ?elds of the developing society. Instead, having students from developing countries in the University of Jyväskylä cannot be considered development cooperation. If the aim is to affect the developing countries positively and sustainably, the only way to do this is to support the educational system in the country itself. This confusion is also dangerous within the argumentation against tuition fees in Finland. Firstly, the discussion should concentrate on the effects of tuition fees on the foundation of equality in Finnish society. Secondly, the development cooperation policy of the state of Finland should be clearly seen apart from the internationalization of higher education in Finland. Lastly, the state should not be encouraged to consider supporting Finnish universities with development cooperation funding. Finally, we would like to point out that the forms of development cooperation JYY practices, e.g. India-projects and supporting Fair Trade, are exactly the kind of actions that support sustainable development through affecting structures that enhance positive social change. Piia-Maria Vidgren Member of the Board of Executives of JYY, responsible for International Affairs 2007, Coordinator for the Development Cooperation week 2008 Anni Wallenius Member of the Board of Executives of JYY, responsible for Development Cooperation and International Affairs 2008 A Cup of Fair Facts on Education and Development Jyväskylän Ylioppilaslehden numerossa 6/2009 Jukka Torikka ottaa kantaa edustajistoryhmien menettelytapoihin uuden asukasneuvoston valinnassa. Torikka kirjoittaa keskustan ja kokoomuksen edustajistoryhmien toimineen epädemokraattisesti, kun ne eivät suostuneet valitsemaan asukasneuvoston jäseniä suoraan vaalien tuloksien mukaisessa järjestyksessä. Torikan mielenilmaus suorastaan hämmästyttää etenkin, koska edustajiston kokous sujui kaikkien JYYn sääntöjen edellyttämällä tavalla. Säännöissä todetaan menettelytavoista seuraavaa: ”Edustajisto vahvistaa asukasneuvoston vaalin tuloksen vuosittain j ä r j e s t ä y t y m i s k o k o u k s e s s a a n . Samassa järjestäytymiskokouksessa edustajisto valitsee 5 jäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet asukasneuvostoon ylioppilaskunnan ylioppilaskylässä asuvien jäsenten joukosta”. Kokous sujui siis täysin sääntöjen – jotka myös edustajisto on hyväksynyt – edellyttämällä tavalla. Edustajisto toteutti tehtäväänsä, kun se valitsi suljetulla lippuäänestyksellä viisi uutta asukasneuvoston jäsentä. Äänestykseen ei myöskään liittynyt sen kummempaa junttaamista. Kaikki äänestivät oman mielipiteensä mukaisesti. Vaaleja edeltävässä edustajiston kokouksessa Torikka olisi itse voinut ehdottaa sääntöjen muuttamista niin, että kaikki asukasneuvoston jäsenet valitaan vaaleilla. Sen sijaan hän vaatii tällaista menettelyä vaiheessa, jossa vaalien tulokset ovat jo selvillä. Jos Torikka olisi ajoissa ehdottanut asukasneuvoston valitsemistavan muutosta, olisi hyväksyntä edellyttänyt kahta kolmasosaa enemmistön edustajiston jäsenistä. Torikalta itseltään tämä olisi vaatinut korkeintaan kokoustekniikan hallitsemista. Nykymenettelyä ennemmin kyseenalaiseksi joutuukin Torikan oma demokratiakäsitys hänen halutessaan muuttaa edustajiston hyväksymiä sääntöjä vaalien tulosten julkistamisen jälkeen. On outoa moittia epädemokraattisiksi ryhmiä, jotka toimivat suoraselkäisesti JYYn sääntöjen mukaan. Nähtäväksi jää, kuinka Torikka selittää syksyllä äänestäjilleen, miten hän aikoo toimia demokraattisesti JYYn sääntöjen luomissa puitteissa. Keskustaopiskelijoiden edustajistoryhmä Kokoomusopiskelijoiden edustajistoryhmä Demokratia toteutuu yhteisillä säännöillä Firstly, the discussion should concentrate on the effects of tuition fees on the foundation of equality in Finnish society.” Piia-Maria Vidgren Anni Wallenius ” Miikka Valkonen , 22, tietojärjestelmätiede: ”Ei, vaan liikunnan pitää olla ihan vapaaehtoistoiminnalla. Tosi hienoa, että liikunnalla on paljon kursseja myös muiden tiedekuntien opiskelijoille.”
• 6 Kirjoittajat purkavat traumoja kotipitäjästään – omalla murteellaan. Ihan pimeetä ”OHIKULKIJA VOISI luulla Muurametta valon kunnaksi, kun sen Kulttuurikeskus loistaa valaistuna niin ohikiitävän junan ikkunaan kuin ysitiellekin. Sais se valo näkyy jalankulkijallekin, ajattelen mennessäni uimahalliin. Mut parkkipaikka on lähes pimeenä. Ihmiset on tainnu tottua siihen, sillä ne sukkuloi hämärissä kulttuurikeskuksen rientoihin, katteleen vilmejä, kansalaisopistoon, uimaan, urheilemaan – eikä kumma jää auton alle. Ja eihän se kulttuurikeskus missään keskustassa oo vaan sivussa, kylän läpi ajaessaan sitä ei edes huomaa. Lienee kunnan perinne vaihtaa palaneet lamput hitaasti, sillä Olympiakylänkin liepeiltä yksi mummu joutui kahdesti soittamaan kuntaan ennen kuin katulamput vaihdettiin: soitti kerran ja sitten kolmen vuoden päästä uuestaan. On Muuramessa jotain muutakin pimeetä, se on itsenäinen. Se on pitänyt raja-alueet rakentamatta, ettei Jyväskylälle ois tullut hinkua liittää sitä itteensä. Kun muualla puhuttiin kuntaliitoksesta, esitti joku kunnassa että aletaan ite kaupungiksi. Siitä ei kuitenkaan oo mitään kuulunut. Ja kummasti se Muurame on selvinny. Täällä oli Riihivuoren laskettelurinteen lisäksi yhteen aikaan kaks golfkenttääkin – yks täysmittanen ja toinen vajaa. Se kyllä taidettiin ottaa takas laidunmaaks, sillä kunnassa on saunojen ja teollisuusalueen lisäks jokunen lehmäkin. Entä keskusta. Varo, ettet mee ohi. On siellä ostoskeskus piilossa, eessä pimee parkkipaikka. Onneks apteekissa palaa valot aina. Mut on siellä muutaki. On terveyskeskus, kunnantalo ja komee kirjasto – isot ikkunat ja vesiallas, joka heijastaa sisältä loistavat valot. Mut ku kirjasto on kii, on silläki puolella pimeetä. Onneks kohta on kesä. Paula Virmasalo Kirjoittaja odottaa innolla, että kolmen vuoden määräaika viimein täyttyy myös uimahallin seudun katulamppujen osalta. R IKU S UONIO Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.? MOI TOIVO! Mun pitäisi päästä lukemaan artikkeleita kirjaston tietokannasta. Kaveri pääsee lukemaan niitä kotoa, mutta minä en. Mitä teen väärin? Räntäsateessakin kirjastoon TERVE! Kirjaston tietokantoihin pääsee vain yliopiston verkkoalueelta. Opiskelija-asunnoista tietokantoihin pääsee siis suoraan. Muualla asuvat opiskelijat pääsevät yliopiston verkkoalueelle muodostamalla VPN-yhteyden. VPN-yhteyttä varten koneelle asennettava VPN-ohjelma ja tarkat asetusmäärittelyt löytyvät Tietohallintokeskuksen ohjeista, www.jyu.?/thk/ohjeet. Helpoin tapa säätää asetukset on ladata ohjesivulta valmis opiskelijapro?ili. Kun kerran hoitaa asennuksen ja asetukset kuntoon, on jatkossa yliopiston verkkoon pääseminen vaivatonta. VPN-yhteyden avulla pääset käsiksi myös yliopiston U-levylle tallentamiisi tiedostoihin. Terveisin, Toivo Tehokas, THK VINKISTÄ VAARI JYLKK Rethinking communic The Student Union will consider once more saving the landline phones in Kortepohja. SOME TIMES signing petitions does make a difference: the over 300 hundred names the Hungarian degree student Sandor Klapcsik collected resulted into a historic General Union Meeting a few weeks back. The meeting, attended by roughly 30 people, decided to give a motion to the Student Union’s Council of Representatives to rethink once more continuing the landline phone service in Kortepohja Student Village and consider new options how to organize it. THE DECISION to get rid of the landline phones in Kortepohja was made by the Tenants' Council and blessed by the Council of Representatives last semester. The landline was thought to be too expensive to repair every year. However, its importance to especially exchange students was underestimated according to those in favor of saving the phones. Although the landlines are still considered to be a big investment, a cheaper option using so-called ip-phone technology is now in debate. The system could be built up in a couple of months and operated on a low cost. Rents in the Student Village might have to be increased by a euro or two to cover the cost, nonetheless. Further actions considering the landline phones in Kortepohja will be discussed in the next meeting of JYY's Council of Representatives on the 14th of May. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? The General Union Meeting did not attract a full house a few weeks ago. Only about 30 people came up to Rentukka in Kortepohja. JYY's House Manager Osmo Kääriäinen, Vice Chair of the Board of Executives Ville Qvist, Chair Janne Pitkänen and Secretary General Minna Hautamäki listened closely to students attending the General Union Meeting. JYY valitsi kunniajäseniksi pitkäaikaiset työntekijänsä Mirja Ritvosen ja Maija Saarniston. TOIMISTOSIHTEERI Mirja Ritvonen tarttui työhön Jyväskylän ylioppilaskunnassa kuuluisana vuotena 1968. Helsingin Vanhan ylioppilastalon valtauksen kaltaisia tempauksia Jyväskylässä ei nähty, mutta Ritvonen muistaa täälläkin olleen liikehdintää. ”Opiskelijat olivat siihen asti opiskelleet kiltisti, mutta sitten purskahti.” Reilun 40 vuoden aikana Ritvosen toimipiste on pysynyt saman katon alla Ilokivessä. Väki hänen ympärillään on kuitenkin vaihtunut tiuhaan. ”Ajattelen aina, että katsotaan nyt vielä ensi syksyn vaalit, ensi syksyn sihteeri, seuraava pääsihteeri ja niin edelleen. Uudet ihmiset tuovat aina uutta, ja se pitää itsenikin hereillä.” Toimistosihteerille tekniikan kehitys on tuonut monta apuvälinettä. ”Alkuaikoina kaikki mahdollinen tuotiin aina keskustoimistoon puhtaaksi kirjoitettavaksi. Oli ihanaa, kun saimme kopiokoneen.” Toinen merkittävä kehitysaskel oli sähkökirjoituskoneen hankinta 1980luvun puolessa välissä. Se toi aluksi eteen myös kiusallisia tilanteita. ”Koska tietokoneita oli vain yksi, saattoi koko yliopiston hallitus seisoa joskus selän takana odottamassa omaa vuoroaan koneelle.” Palkinto vuosien a Mirja Ritvonen R IKU S UONIO R IKU S UONIO
• Vessaraati pelkää yliopiston nykyisen kehityksen vähentävän opiskelijoiden hyväosaisuutta. Onneksi rakkautta näyttää riittävän. VESSARAATI RUPESI pääsiäisen tienoilla vallan filosofiseksi. Kysymys kuului ”tunnetko olevasi hyväosainen?” Olutravintola Vihreän Haltiattaren vessojen seinille teipattuihin kyselyihin oli tällä kertaa aikaa vastata noin viikon verran. Ensimmäistä kertaa vessaraadin historiassa miesten vessan keskustelu oli selvästi naisia eläväisempi – ja jopa järkevämpi. Myös vastausten määrä oli miehillä huomattavasti suurempi. Miehistä 52 tunsi olevansa hyväosainen, 22 ei tuntenut. Naisista tasan 30 kallistui hyväosaisuuden puolelle, vain yksi joutui rastittamaan en-vaihtoehdon. KYSELYLAPUN kommenttikentässä eniten sivuttuja teemoja olivat odotetusti ystävät ja raha. Hyväosaisuuteen vaikuttavaksi asiaksi paljastui myös yliopiston tilanne. ”Mulla on hyvä koulutus, CV ja rakas perhe ja ystävät, jotka välittää musta. Ja tääl ei ole sotia, vaikka uus yliopistolaki onkin paska.” (mies) ”Kaikki on suhteellista, mutta kyllä laajassa perspektiivissä, vaikka valittamisen aiheita löytyy. Erityisesti yliopistolla osani huononee jatkuvasti.” (nainen) SEKÄ NAISTEN että miesten kommentit olivat keskenään hyvin samanlaisia. Rahasta oli pulaa, mutta vastaajat eivät siitä huolimatta vaikuttaneet maansa myyneiltä, sillä kotiasiat kompensoivat tilannetta. ”Asun itse tässä naapurissa, en ole itse rikas, mutta paljon ystäviä ja opintolaina, jotka takaavat henkisen ja taloudellisen toimeentuloni.” (mies) ”Kyllä, vaikka tällä hetkellä ainoat tulot on puolison n. 1000 e/kk. Köyhyyden tunne on siitä kiinni, saako sen mitä haluaa. Me emme tarvitse paljon eli emme oli köyhiä, vaikka rahaa on vähän.” (nainen) ”Rahaa ei ole, mutta muuten kaikki ok!” (mies) ”Tulotasosta riippumatta suomalaiset ovat hyväosaisia, kiitos peruspalvelujen.” (mies) KUKAAN EI valittanut osaansa kovin riipivästi, mutta seuraavat kommentoijan olivat mitä luultavimmin rastittaneet itsensä ei-hyväosaiseksi. ”Pakkoloma painaa!” (mies) ”Olen työtön pelle miljoona.” (mies) ”Aika huono-osainen henkisesti.” (mies) Monet vessankäyttäjät korostivat hyväosaisuuden olevan onnellisuuden synonyymi. ”Olen onnellinen, siis hyväosainen” (nainen) ”Mulla on käynyt todella hyvä mäihä! Töitä on ja kotiasiat on hyvin.” (mies) ”Onnellisuus on hyväosaisuutta” (mies) ”Olen onnellinen kolmen lapsen äiti. Taloudellisesti pärjäämme. Hyväosaisia siis?” (nainen) OLUTRAVINTOL AN lämmössä ei kummassakaan vessakopissa jaksettu pohtia sotia ja nälänhätää. Vain harva mietti myöskään suomalaisten asemaa köyhimpien maiden kansalaisiin verrattuna. ”Jos tän päivän fil.yo kysyy, oletko hyväosainen, voi muulta maailmalta kysyä, tunnetko huonoosaista hyväosaista!” (nainen) SEN SIJAAN erityisesti naisten vastauksissa korostuivat rakkaus ja tunteet. Ja Haltiattaressa on tällä hetkellä ainakin yksi onnellinen ravintolatyöntekijä. ”Ihana baarimikko! (ei siis se oo täällä wc:ssä)” (nainen) Jonna Rusanen VESSARAATI G Jylkkäri teippaa kevään ajan viikottain yhteen kaupungin julkiseen vessakoppiin gallup-kyselyn. Jos kyseessä ei ole unisex-vessa, kiinnitämme sekä naisten että miesten puolelle omat plakaatit. Mielipiteensä voi kertoa rasti ruutuun -periaatteella ja kirjoittaa viereen näkemyksensä asiasta. Raadin tuomio kerrotaan aina seuraavassa Jylkkärissä. ”Onnellisuus on hyväosaisuutta” Jos tän päivän ?l.yo kysyy, oletko hyväosainen, voi muulta maailmalta kysyä, tunnetko huono-osaista hyväosaista!” Nainen ” KÄRI IN ENGLISH On a meeting break, Asko Soukka, a student and a resident of Kortepohja, drafted the Finnish version of the motion to once more consider saving the landline phones. cation in Kortepohja JYYN TALOUSPÄÄLLIKKÖ Maija Saarnisto on ollut tehtävässään lähes 30 vuotta. Moni ylioppilaskunnan vastuuhenkilö vaihtuu sen sijaan vuoden välein. ”Juuri kun yhden porukan on saanut ajettua sisään tehtäviin, pitää alkaa opettaa uusia. Toisaalta, kun sisään tulee uutta verta, se on piristävää ja olen saanut tavata paljon mielenkiintoisia ihmisiä.” Yleensä yhteistyö opiskelijoiden kanssa sujuu hyvin, mutta esimerkiksi taloustermien pyörittely tilinpäätöksen käsittelyssä on saattanut aiheuttaa hämminkiä. ”Kerran opiskelijaedustaja kysyi, pitääkö kaluston poistoja varten hankkia kuorma-auton lava ja viedäänkö tavara kaatopaikalle. En tainnut selittää poisto-termiä tarpeeksi hyvin”, Saarnisto hymyilee. Saarniston aloittaessa työt, ylioppilaskylää rakennettiin ja korot olivat nousussa. Akuuttiin rahaongelmaan piti turvautua jopa vekseleitä pyytämällä. ”Silloinen kassanhoitaja antoi ohjeen, että verot ja Alkon laskut maksetaan ensin.” JYYn kunniajäsenyys oli Saarniston taloudelle toinen, sillä hänen miehensä, JYYn kiinteistöpäällikkö Osmo Kääriäinen on myös saanut tunnustuksen. Juha Korhonen toimittaja@jyy.? ahkeroinnista 7 Maija Saarnisto J UHA K ORHONEN
• 8 Iso poru ongelm L ahden MM-kisojen dopingskandaalista on kulunut yli kahdeksan vuotta. Asiaa puidaan edelleen, eivätkä suomalaiset tunnu pääsevän siitä yli. Entä jos Lahdessa ei olisi testattu juuri suomalaisten käyttämää Hemohes-plasmalaajentajaa? Vilppi olisi sama, mutta karpaasit rikollisten sijaan sankareita. Mistä nykyinen dopingiin liittyvä moralisointi on saanut alkunsa? ”Suomessa ammattilaisja amatööriurheilu ponnistavat samoista kantimista. Urheilulla oli vahva merkitys kansallisen ideaalin rakentamisessa ja kansan valistamisessa. Ammattilaisurheiluun on yritetty sovittaa amatööriurheilun arvoja, ja se on ongelmallista”, Jyväskylän yliopiston urheiluetiikan yliassistentti Kalervo Ilmanen toteaa. Skandinaavisella arvomaailmalla on suuri ero esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Rapakon takaisissa ammattilaisliigoissa ei dopingtestauksesta paljon piitata, ja mahdolliset rangaistukset ovat mitättömiä. Siellä urheilu on puhtaasti viihdettä. Yhteiskuntatieteiden tohtori Erkki Vettenniemi väittää alkuvuodesta julkaistussa teoksessaan Piikit ja pillerit, että antidopingtyö on hurskastelua ja suoranaista urheilijoiden kiusaamista. Vettenniemen mukaan dopingin laillistamista kilpaurheilussa puoltaa muun muassa se, että rajanveto kielletyn ja laillisen välillä on hyvin häilyvä. Kirjan perusteella suomalaisten urheilumenestys on ollut läpi historian piikkien ja pillereiden – luvattomien ja luvallisten – siivittämä. Suomalaishiihtäjien menestystä vauhditti jo 1930-luvulla apteekista saatava Pervitin, eli metamfetamiini. Muun muassa vuonna 1954 MM-kultaa hiihtänyt August Kiuru totesi, että ”yksi pilleri [Pervitiniä] riitti yleensä oikein hyvin, kaksi sai kuolleenkin liikkeelle.” I lmasen mielestä urheilun eettisessä pohdinnassa doping on saanut nykyään liian suuren painoarvon. Hänen mukaansa urheiluun liittyvät epäkohdat tulisi käsitellä tässä järjestyksessä: urheilun aiheuttama ympäristön kuormittaminen, urheiluväkivalta, taloudelliset väärinkäytökset, suvaitsemattomuus ja pienten lasten liian varhain aloitettu ammattimainen harjoittelu. Vasta sitten tulisi doping. Ilmanen ei suosittele tai hyväksy dopingin käyttöä, koska kilpaurheilussa pitää noudattaa siellä vallitsevia säännöstöjä. Se on myös Jyväskylän yliopiston kanta. Suhtautuminen dopingiin on kuitenkin jokaisen yksilön valinta, ovathan esimerkiksi 2000-luvun alussa dopingrangaistuksen saaneet Kaisa Varis ja Kari-Pekka Kyrö opiskelleet Jyväskylän yliopistossa. Ilmanen huomauttaa, että myös urheilun säännöstön pitää olla kriittisen tarkastelun kohteena. Vaikka Suomen antidopingtoimikunta (ADT) tekee hänen mielestään hyvää työtä, on se kansainvälisen antidopingtoimiston (WADA) tavoin auttamatta lääketiedettä jäljessä. ”Nykyiset dopingtestit perustuvat kemiaan, ja se on tietyllä tapaa jälkijättöistä. Nykydoping saattaa osin perustua myös genetiikkaan, sillä geenitutkimus on viime vuosikymmenenä edennytharppauksenomaisesti.” Kiinnijäävät urheilijat eivät siis välttämättä ole pahimpia sääntöjen rikkojia. Jos systeemissä on reiluja aukkoja, voisiko koko antidopingtyön unohtaa? ”Kun urheilua tehdään ammattimaisesti, pitäisi heidän maksaa myös kaikki viulut. Nyt dopingtestauksen rahat tulevat veikkausvoittovaroista, ja rahavirta antidopingtyöhön kasvaa jatkuvasti. Haluaisin, että nekin rahat menisivät liikkumisen edistämiseen”, Ilmanen toteaa. ”Eniten minua huolestuttaa yksittäisen urheilijan oikeusturva. Urheilijan pitää ilmoittaa WADA:lle tunnin tarkkuudella olinpaikka. Ei kai niin tarkkaa valvontaa ole edes vankilassa?” N ykyisessä dopingkeskustelussa on paljon samaa kuin takavuosien jaottelussa amatööreihin ja ammattilaisiin. Ammattilaiset eivät saaneet osallistua esimerkiksi olympialaisiin, kunnes markkinavoimat pakottivat muuttamaan sääntöä. ”Tällä hetkellä dopingkontrolli mahdollistaa urheilun päättäjille vallankäytön. Itse laatimillaan dopingsäännöillä urheilujohto määrittelee, kuka saa olla mukana kilpailussa ja kuka suljetaan ulkopuolelle. Jos tätä vallankäytön muotoa ei olisi, sen tilalle pitäisi luoda jotain muuta vastaavaa”, Ilmanen toteaa. Vuosikymmeniä sitten rahan tienaaminen soti urheilun aatteita vastaan, mutta piristeitä nappailtiin huoletta. Nyt doping on suurin vihollinen, ja urheilijat tienaavat enemmän kuin koskaan. Urheiluetiikan yliassistentti Kaler huippu-urheilussa monta suurempaa epäkohta Teksti: Juha Korhonen Kuvat: Riku Suonio
• 9 pienestä masta? rvo Ilmanen näkee dopingia aa. Kuntosaleilla aineita käytetään ihanteellisen vartalon tavoitteluun. HETI ALKUUN huomautus: otsikossa on virhe. ”Doping on urheilun termi, sitä ei pidä sekoittaa kuntosaliharrastajiin. Heidän kohdalla voidaan puhua lääkeaineiden väärinkäyttäjistä”, urheiluetiikan yliassistentti Kalervo Ilmanen opastaa. Turun yliopistolla väitöskirjaa kuntosaliharrastajien dopingin käytöstä kirjoittava Tuuli Salospohja on hieman eri mieltä. ”Ilmiölle ei ole oikein parempaa nimeä olemassa. Kyse on kuitenkin samasta asiasta, kehon koostumuksen manipuloinnista lääkeaineilla.” Termit sikseen. Salospohjan mielestä roinaaminen eli harrastajien dopingin käyttö on todellinen ongelma. Huippu-urheilussa käyttöä seuraa yleensä lääkäri ja määrät ovat hallittuja. Harrastajia ei valvota, joten määrät voivat olla suuria ja käyttö pitkäaikaista ”Kyseessä on riski kansanterveydelle. Ilmiö on ollut piilossa tähän asti, mutta hyvä, että siitä nyt puhutaan." Aivan pienen porukan puuhastelusta ei ole kyse, sillä roinaajia on Suomessa arviolta noin 10 000. Salospohjan mukaan heitä voi olla jopa tuplasti enemmän. Lihasmassan kasvattaminen vippaskonstilla ei ole rikollista, sillä dopingiksi luokiteltavien aineiden käyttöä ei ole kriminalisoitu. Tosin esimerkiksi hormonien ja steroidien myynti, levitys ja maahantuonti on laitonta. JYVÄSKYLÄN yliopiston kuntosalilla aineita ei kuulopuheiden perusteella liiku, mutta muuten kaupunki ei poikkea muista. ”Mikään lintukoto Jyväskylä ei ole. Siellä käyttö voi olla vielä peitellympää, koska huippu-urheilijoita on paljon. Silloin mukana on aina vilpin läsnäolo, harrastelijoilla ei ole salailuun samaa tarvetta”, Salospohja toteaa. Vilkaisu Pakkotoisto.com -sivuston keskustelupalstan doping / antidoping -alueelle osoittaa, että jatkuvasti uudet harrastajat kaipaavat vinkkejä hormonien ja rasvanpolttajien käyttöön. Keskustelu on asiallista. Tulokkaita suositellaan harkitsemaan vakavasti, kannattaako roinaamista oikeasti aloittaa, sillä rautaa voi nostaa paljon puhtaanakin. Aineiden saatavuudesta tai hinnoista ei saa palstalla puhuta. ”On hyvä olla paikka, jossa voi avoimesti keskustella aiheesta. Palstalla ei kuitenkaan juuri puhuta haitoista, koska käytöstä nähdään koituvan paljon enemmän hyötyjä”, Salospohja toteaa. Mediassa huippu-urheilijoiden dopingkäryt ovat yleensä näyttävästi esillä, mutta harrastajien aineiden käyttö koskettaa huomattavasti laajempaa joukkoa. ”Nuorison lääkeaineiden väärinkäyttö on huolestuttavampi asia kuin urheilun doping. En näe kuitenkaan vikaa nuorissa, vaan yhteiskunnassa. Mistä ne arvot syntyvät, että esimerkiksi kuntosaliharrastajan on pakko jatkuvasti kasvattaa lisää lihasmassaa? Se johtuu maksimaalisesta kilpailuyhteiskunnasta, jossa ihannoidaan lihaksikasta ja hoikkaa tehoruumista, joka on huipulle pääsyn ja suorituskyvyn vertauskuva”, Ilmanen pohtii. Pakkotoiston palstalla moni roinaaja kertoo käytön alkaneen psykologisista syistä: kun kaveri vierellä kasvaa, laskee kynnys napata ensimmäinen kuuri. Doping on tuttua myös harrastajille
• 10 Siisteyttä siivoojan selkänahasta Sosiaalipolitiikka on pop TÄMÄN VUODEN sosiaalivaliokunnan kokousten läsnäolomäärät ovat huolestuttavia. Puheenjohtajan ja sihteerin lisäksi paikalla on alle viisi JYYn jäsentä. Lisäksi ainejärjestöt ihmettelevät, miksi he oikein tarvitsevat sopovastaavan? Sosiaalivaliokunnassa pohditaan asumiseen, toimeentuloon, terveyteen, tasa-arvoon ja hyvinvointiin liittyviä sosiaalipoliittisia kysymyksiä. Järjestämme erilaisia tapahtumia ja keskustelutilaisuuksia, kuten verenluovutustapahtuman ja toimeentuloinfon. Lisäksi käsittelemme edustajistosta tulleita aloitteita. Ja mikä parasta: sopovaliokunnassa voidaan tehdä juuri sitä, mitä sinä haluat. MIKSI SINUN SITTEN tulisi olla kiinnostunut sosiaalipoliittisista kysymyksistä? Sama kuin kysyisin, oletko joskus nostanut opintotukea tai käyttänyt YTHS:n palveluita. Siinäpä tämän vuoden kaksi suurinta sosiaalipoliittista aihetta. Opintotuen uudistumista varten on perustettu ainakin kolme erillistä työryhmää. Mahdollisia malleja on varmasti yhtä monta kuin opiskelijoitakin. Haluatko nostaa opintorahaa, sitoa tuen elinkustannusindeksiin, tehdä opintotuesta lainapainotteisemman tai tehdä jotain tulorajoille? Nyt on mahdollisuutesi vaikuttaa. Yliopistojen opiskelijamäärien laskun vuoksi on YTHS joutunut sopeuttamaan toimintaansa uudelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että toimintaa tullaan leikkaamaan keskimäärin 8 prosenttia vuoteen 2011 mennessä. Jyväskylässä tämä merkitsisi 200 000 euron säästöjä, mikä tulee näkymään myös aseman palvelutarjonnassa. Tällä on suoraan merkitystä siihen, millaisia terveyspalveluita juuri sinä saat toimipisteellämme. TULE KATSOMAAN valiokunnan toimintaa ja kuuntelemaan uusimmat uutiset sosiaalipoliittiselta sektorilta, ja vie ne esimerkiksioman ainejärjestösi tietoisuuteen. Parhaiten asioihin voi vaikuttaa, kun tietää, mistä puhutaan. Hennamari Toiviainen Ki r j oi tt a j a o n J YYn hal l itukse n jäs e n . Tehtävä: siivoa 30 neliön yksiö vessoineen neljässä minuutissa ja jatka samaan tahtiin seitsemän tuntia. Onneksi olkoon! Olet valmis siivoojaksi! Kesän kampusta kuurannut Heidi Elmgren kertoo, kuinka yliopisto pidetään puhtaana. SIIVOAMINEN on mukavaa: se on vastuullista ja tärkeää fyysistä työtä, mainiota vastapainoa opiskelulle. Alipalkkauksen ja -arvostuksen vuoksi se on kuitenkin lähes sietämätöntä. Lopullisesti kipurajan yli vie kuitenkin se, että alimitoitettu aikataulu pakottaa tekemään työn huonosti. Työskentelin viime kesän siivous?rma SOL:n palkkalistoilla. Aamupäiviksi minut määrättiin päivittäissiivoukseen ”pariksi tunniksi”. Vakisiivooja käytti samaan alueeseen viisi tuntia, mutta kesäaikaan siellä liikkui vähemmän ihmisiä sotkemassa. Loppupäivä minun tuli käyttää perussiivoukseen, kuten vuotuiseen suursiivoukseen tai ikkunanpesuun. Perussiivous piti saada valmiiksi lomien loppuun mennessä. Selviydyin työsarastani unohtamalla siivota viiden viikon ajan kolmasosan alueestani. Nolo juttu, mutta jos olisin tehnyt kaiken vaadittavan, perussiivous olisi jäänyt keskeneräiseksi ja vakituisen siivoojan niskoille. Kuka oikein oli suunnitellut aikataulun? HAVAHDUIN siivoukseen uudelleen joulun jälkeen: Mattilanniemen A-rakennuksen vessan roskapussissa luki ISS. Syksyinen kilpailutus oli siis päättynyt SOLin tappioon. Mikä onkaan siivoustodellisuus nyt? Vierailin yliopiston kirjaamossa tutustumassa uuteen siivoussopimukseen. Myös ISS:n tahti paljastui kovaksi: yliopiston pääkirjaston siivottava pintaala on 9 990 neliömetriä ja aikaa siivoukseen on 15 tuntia päivässä. Siis esimerkiksi kaksi siivoojaa, 7,5 tunnin työpäivillä. Kahden siivoojan nopeudeksi muodostuu näin noin 11 neliötä per minuutti, mikä vastaa kymmenen 66 neliön asunnon siivoamista tunnissa. Aika haipakkaa siis. ISS:n edustaja Marjo Tiilikainen vetosi siivoustekniikan kehittymiseen ja siihen, että kirjastosta iso osa on laajoja varastotiloja. Lattianpesukoneella ei voi kuitenkaan ajella lukusaleissa ja mikrokuituliinat eivät lohduta, jos aikaa on kaksi tuntia ja pitäisi siivota koko Lozzi, kuten minun taannoin. Yliopiston tilojen siivoukset on jaettu SOLin ja ISS:n kesken kohteittain. Yliopisto painotti valinnassa ”60-prosenttisesti laatua ja 40-prosenttisesti hintaa”. Jostain syystä yhtä poikkeusta lukuunottamatta tarjouskilpailun voitti kuitenkin aina se siivous?rma, joka lupasi käyttää kunkin kohteen siivoukseen vähiten tunteja ja tehdä työn halvimmalla. Poikkeuksen muodosti tilanne, jossa ISS sekä käytti enemmän tunteja että oli halvempi kuin SOL. SIIVOOJAN TYÖN mielekkyys syntyy mahdollisuudesta tehdä työ hyvin ja kokea sitä kautta ammattiylpeyttä. Kilpailuttamisen kautta tapahtuva siivoojan mehustus pakottaa kuitenkin tekemään työn vain keskinkertaisesti, jopa huonosti. Jotta siivoustyön voisi tehdä hyvin, tarvitaan enemmän aikaa ja tekijöitä. Kuitenkin ylikilpailutetut sopimukset yliopiston kanssa edellyttävät, alimiehitystä ja siivouksesta tulee käsittämätöntä kiireessä hosumista tai oman ajan ja itsen uhraamista korvauksetta. Eräs SOL:n vakituinen siivooja pelasi ?lunkia omalla kustannuksellaan. Ylitöitä saa tehdä 10 tuntia kuukaudessa, mutta jos tämä raja ylittyy, ylityökorvauksia ei saa ollenkaan. Mitä tehdä, kun aika ei kertakaikkiaan riitä kaiken tekemiseen? Kyseinen siivooja kävi kirjaamassa itsensä ulos rakennuksesta ja jatkoi sen jälkeen töitä omalla ajallaan. SIIVOTTAVAA TILAA on joka siivous?rmalla yhtä paljon ja aikaa sen siivoamiseen työehtosopimuksen puitteissa 37,5 h/vko/hlö. Tehostaminen on mahdollista vain työntekijöiden määrää tai siivoukseen käytettävää aikaa vähentämällä. Kumpikin vaihtoehto huonontaa siivoustyön tuloksen laatua, puhumattakaan siivoojan työn huonontumisesta. Pahinta on se, ettei epäkohdista voi syyttää varsinaisia osallisia, yliopistoa tai siivous?rmoja. Ne toimivat kaikki muodollisesti oikein sikamaisessa tilanteessa. Todellinen syypää on kilpailulainsäädäntö. Tehokkuusmantrojen seuraaminen vaikuttaisi johtavan kuitenkin vain työuupumuksen lisääntymiseen ja työn laadun heikkenemiseen. Miten tämä ilmentää kaivattua ”tehokkuutta”? Heidi Elmgren
• Hollantilainen Bedrocan on Euroopan ainoa lisensoitu lääkekannabiksen tuottaja. Yritys kasvattaa kaiken Euroopan apteekeissa myytävän lääkekannabiksen. Jylkkäri kertoo, mitä farmilla tapahtuu. ASTUESSANI HALLIN ovesta sisään kannabiksen pistävän imelä tuoksu täyttää sieraimeni. Ilma on niin paksua, että sitä voisi melkein leikata veitsellä. Pian toinen paikan johtajista, Tjalling Erkelens , lyö eteeni lomakkeen, jonka joudun allekirjoittamaan. En saa kuvata rakennusta ulkopuolelta enkä paljastaa sen sijaintia tai turvajärjestelyjä. Nämä kaverit ottavat turvallisuuden vakavasti. Erkelensin mukaan Bedrocan perustettiin 1984 ja se aloitti tavallisten kasvien kuten parsan ja keittiöyrttien viljelyllä. Vuonna 1992 homma muuttui. Erkelensin mukaan ?rma otti tuolloin yhteyden yritykseen, joka kävi kauppaa kannabiksen siemenillä. Yritys etsi kasvattajaa tuottamaan siemeniä. ”Ryhdyimme yhteistyöhön. Silloin kannabiksen siementen tuottaminen oli vielä laillista”, Erkelens painottaa. Vuonna 2001 Hollannin hallitus ilmoitti kannabiksen tulevan apteekkeihin ja etsi kasvattajaa lääkekannabikselle. Bedrocan haki lisenssiä. ”Vuoden 2002 alussa saimme luvan todistaa, että pystymme kasvattamaan kannabista standardoidusti.” Ensimmäinen sato oli valmis toukokuussa 2003. Siitä lähtien yritys on lisännyt tuotantoaan. Erkelens arvioi, että tänä vuonna Bedrocan tuottaa 110–120 kiloa lääkekannabista. LÄÄKEKANNABISYHTIÖ toimii johtajansa mukaan tiukan kontrollin alaisena. Tuotantopolku on täysin läpinäkyvä ja kulkee lääkekannabisviraston kautta. Se on osa Hollannin hallintokoneistoa. Erkelens kertoo, että Bedrocan kasvattavat tällä hetkellä kolmea eri lajiketta. Niillä on erilaiset kannabinoiditasot, joten potilaalla on mahdollisuus valita itselleen sopivin lääke. ”Kehitämme nyt uutta lajiketta, jossa on korkea CBD-pitoisuus, mutta ei juuri lainkaan THC:tä. Lääkinnällisestä näkökulmasta se on hyvää potilaille, jotka eivät pidä sivuvaikutuksista”, Erkelens paljastaa. ENNEN BEDROCANIN tuotantotiloihin siirtymistä joudun pukemaan ylleni suojavaatteet. Näin varmistetaan, että sisään ei pääse likaa tai bakteereita. Kasvattamossa erä kannabiksen taimia odottaa siirtoa kukitustiloihin, jotka ovat tällä hetkellä tyhjillään. Tuorein sato on korjattu edellisellä viikolla. ”Käytämme niukasti lannoitteita ja tuholaisia torjumme vain biologisin keinoin. Menetelmämme ovat standardoituja, joten tuotteemme on aina samanlainen”, Erkelens selittää. Kuivaushuoneessa kymmeniä kasveja roikkuu metallitelineissä. Erkelensin mukaan sadon käsittely alkaa seitsemäntenä kuivauspäivänä. Käsittelyssä kukinnot irrotetaan kasveista. Sitten isot kukinnot pilkotaan pieniksi nupuiksi ja niistä poistetaan lehdet sekä jäljellä olevat varret. Siistityt kukinnot pakataan 250 gramman tukkupaketteihin. Jokainen sato painaa kuivana yhteensä 15–20 kiloa. Pian paketoinnin jälkeen lääkekannabisviraston tarkastajat tulevat ottamaan näytteitä. Näytteet lähetetään laboratorioon, joka analysoi kukintojen kannabinoidisisällön ja tarkastaa, että tuote ei sisällä epäpuhtauksia. Laboratoriosta sato menee vielä säteilytettäväksi. Käsittelyn tarkoitus on tappaa mahdolliset homeet ja bakteerit kukinnoista. Sen jälkeen tuote siirtyy välitysportaan kautta apteekkeihin. ”Laadunvalvonta tekee tuotteestamme lääkkeen eikä vain huumeen”, Erkelens toteaa. Mikko Leppänen Euroopan puskatohtorit Bedrocanin työntekijät käsittelevät kuivattua satoa. Tämä on aikaa vievä työvaihe, koska kaikki kukinnot pitää siistiä käsin. Bedrocan kasvattaa kannabiksensa vesiviljelyjärjestelmässä. Bedrocania johtavat sukulaismiehet Tjalling Erkelens (vas.) ja Freerk Bruining. Heillä on 17 vuoden kokemus kannabiksen viljelystä. Kolmetoista suomalaista lääkitsee laillisesti kannabiksella. TÄLLÄ HETKELLÄ Bedrocan-valmisteita myydään Hollannissa, Saksassa, Italiassa ja Suomessa, missä niille ei ole kuitenkaan myyntilupaa. Niitä varten voi kuitenkin saada Lääkelaitoksen erityisluvan. Lupa on voimassa vuoden kerrallaan. Ensimmäinen erityislupa valmisteelle myönnettiin lokakuussa 2006. Lupa voidaan myöntää MS-taudista tai vaikeista pitkäkestoisista kiputiloista kärsiville potilaille. Yhteensä erityislupia on myönnetty 13 kappaletta. Lääkekannabiksen määräämistä ei ole rajoitettu, mutta käytännössä neurologit ja kivunhoitoon erikoistuneet lääkärit arvioivat sen soveltuvuutta potilaille. Koska kannabis on lääkekäytössä vielä harvinainen, pelisäännöt sen suhteen ovat yhä auki. Bedrocanin valmisteiden määräämisestä ei ole annettu erityisiä ohjeita tai kieltoja. On kuitenkin epätodennäköistä, että valmistetta määrättäisiin esimerkiksi lapselle. Suomen liikenteessä on huumeiden suhteen nollatoleranssi. Lääkekannabiksesta ja ajo-oikeudesta ei kuitenkaan ole vielä annettu virallisia määräyksiä. Mahdolliset kiellot ja rajoitukset tulevat valmisteyhteenvetoon, kun lääke saa myyntiluvan. Mikko Leppänen Lähde: Lääkelaitoksen lääketurvaosasto Pelisäännöt vielä auki M IKKO L EPPÄNEN
• 12 KULTTUURI R IKU S UONIO Vanhojen opiskelijaradikaalien asumisyhteisön perinteitä vaalitaan vielä yhteissaunassa. Tuulenkylässä asuu kolme sukupolvea. TOPI SALMEN lapsuudenkoti Tuulenkylän asumisyhteisössä Kuokkalassa oli aina täynnä kavereita. ”Välillä pidimme vieraattomia päiviä, koska äiti halusi olla rauhassa”, 28vuotias Salmi nauraa. Hän pitää yhä yhteyttä kaveriporukkaansa, jonka kanssa jakoi suuren osan elämästään Tuulenkylässä. ”Olemme kuin perhe.” Idea Tuulenkylästä syntyi vuoden 1985 asuntomessujen alla. Sen takana olivat nuoret, akateemiset ihmiset, jotka olivat kiinnostuneita yhteisötoiminnasta. Heidän joukossaan oli myös liikuntapedagogian professori Martti Silvennoinen . ”Monet olivat entisiä radikaaliopiskelijoita, niin kuin minäkin”, tätä nykyä eläkepäiviään viettävä Silvennoinen muistelee. TUULENKYLÄ rakennettiin keskelle metsää, mutta nyt sitä ympäröi tiheä asutus. Silti se muodostaa yhä aivan erityisen alueen, pienen tunnelmallisen kylän keskelle kaupunkia. Reilun 60 asukkaan yhteisön keskus on yhteistalo, jossa toimii päiväkoti. Viikonloppuisin asukkaat voivat vuokrata sen omaan käyttöönsä. ”Alussa järjestimme usein juhlia ja toimintaa: yhteisruokailuja, urheilutapahtumia ja kirpputoreja. Ruoatkin ostettiin kerralla tukusta koko yhteisölle”, Silvennoinen kertoo. ”Ei tämä mikään kolhoosi ollut, vaikka sellaisiakin huhuja liikkui, kun Tuulenkylää esiteltiin asuntomessuilla. Jopa vaimonvaihtoviikoista kuuli puhuttavan.” TOPI SALMEN parhaat Tuulenkylämuistot liittyvät lapsuuteen. Yhteisössä asui paljon lapsiperheitä, joten pihalla oli aina kavereita. Rakennettiin majoja ja nikkaroitiin puuhevosia. ”Jo silloin opimme kunnioittamaan muita ja tekemään asioita yhdessä. Mitään kiusaamista ei koskaan ollut.” Lapsiperheiden paljous helpotti vanhempienkin elämää. Lapset oli helppo päästää ulos, kun valvovia silmiä oli kaikkialla. ”Joka toinen päivä naapurin lapset söivät meillä, ja joka toinen päivä me heillä. Äitien ei tarvinnut tehdä joka päivä ruokaa”, Salmi kertoo. Myös teini-iän raggaritoiminta oli helppoa. ”Varattiin yhteistalo ja mentiin sinne ryyppäämään. Meillä oli aina paikka, johon mennä, ei tarvinnut lähteä kaupungille pyörimään.” OMISTUSASUNTOJEN lisäksi Tuulenkylässä on kaupungin vuokrayksiöitä, joihin yhteisön omat nuoret usein muuttavat. ”Se on turvallinen tapa kokeilla itsekseen asumista. Itse kuitenkin halusin kauemmas vanhemmista”, 22-vuotiaana Tuulenkylästä muuttanut Salmi toteaa. Reilussa 20 vuodessa asukkaiden ikärakenne on muuttunut ja yhteistä toimintaa on karsittu. Päiväkodissa ei tällä hetkellä ole hoidossa yhtäkään Tuulenkylän lasta. Vanhoista perinteistä on jäljellä enää vuosijuhla sekä kaksi kertaa viikossa lämmitettävät yhteissaunat. ”Saunavuorot ovat edelleen tärkeä juttu. Sinne voivat uudetkin asukkaat tulla tutustumaan”, Silvennoinen sanoo. ”Tuulenkylässä asuu nyt kolme sukupolvea. Alkuperäiset asukkaat ovat keski-ikäistyneet ja lapset muuttaneet pois. Samanlaista tarvetta yhteisöllisyyteen ei enää ole”, Topi Salmi pohtii. VAIKKA ASUKKAAT ovat vuosien varrella vaihtuneet, yhtenäinen ideologia on säilynyt tähän päivään asti. ”Tuulenkylästä on jäänyt mieleen juuri se tietoinen yhteisön rakentaminen. Siellä oppii ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja tekemään kompromisseja”, Salmi kertoo. ”Kyllähän täällä asuu luovia ihmisiä, kuten valokuvaaja ja näyttelijöitä. Riittää, että viihtyy tällaisessa ympäristössä ja on kiinnostunut yhteisötoiminnasta”, Silvennoinen jatkaa. Ongelmat ihmissuhteissakaan eivät tunnu vaikuttavan Tuulenkylässä vallitsevaan naapurisopuun. Topi Salmen vanhemmat erosivat lähes 20 vuotta sitten, mutta jäivät molemmat asumaan Tuulenkylään ja löysivät sieltä uudet kumppanit. Samoin kävi Martti Silvennoiselle ja hänen entiselle vaimolleen. Silvennoisen nuorin poika asuu äitinsä kanssa toisessa asunnossa Tuulenkylässä. ”On lasten kannalta tärkeää, että sopu säilyy, vaikka vanhemmat eroavat”, Silvennoinen toteaa. NYKYÄÄN IHMISET tuntuvat arvostavan omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Salmi ja Silvennoinen eivät silti pelkää Tuulenkylän tulevaisuuden puolesta. Asuntoja vapautuu edelleen vain harvoin ja tekevät kauppansa hyvin. ”Tuulenkylästä puhutaan paljon, spekuloidaan ja analysoidaan. En voi uskoa, että se olisi mihinkään katoamassa, uusia perheitä tulee koko ajan”, Salmi toteaa. ”Jos joskus saan lapsia, voisin hyvin kuvitella muuttavani takaisin. Se on vakituisen asumisen paikka.” Kati Pukki Piiritanssien suosion lasku järkyttää tanssipiirejä. Kylä kaupungissa Martti Silvennoinen oli mukana ideoimassa asumisyhteisöä Kuokkalaan. Nyt hän viettää siellä eläkepäiviään. Näe ja haista yökerho Klubi voi olla muutakin kuin tärykalvot särkevää musiikkia: kuuleville ja kuuroille suunnattu Sencity-klubilla voi aistia yökerhon tunnelman värähtelevän tanssilattian, tuoksujen ja videoiden välityksellä. Illan pääesiintyjänä on Signmark. Tapahtuma järjestetään Night Jyväskylä -yökerhossa lauantaina 25. huhtikuuta.
• PITÄISIKÖ VUOKRATA illaksi jokin kauhuelokuva? Jotain kirkuvan pelottavaa, joka saa adrenaliinin liikkeelle? Hetkinen, Lapsityrannit tulee tv:stä illalla. Saw -elokuvat saavat sinut vastustamaan maailman pahuutta mutta Pikku julmurit -tyyppiset sarjat saavat sinut vastustamaan lasten hankintaa. Onneksi Supernanny tiimeineen pelastaa maailman sukupuutolta! Varhaiskasvatusta Jyväskylän yliopistossa opiskelevat Heidi Hartikainen sekä Satu AlaSeppänen rauhoittelevat peiton alle piiloutuneita: melko harvoin vanhemmat nimeävät jälkikasvunsa Hitlereiksi tai Saddameiksi. ”Aika uskomattomilta perheiden tilanteet sarjoissa joskus tuntuvat”, AlaSeppänen lohduttaa. ”On vaikea arvioida perheiden tilanteiden tai ohjelmien realistisuutta. Sen perusteella, mitä olen nähnyt, tilanteet kyllä ovat sellaisia, jotka voivat olla ihan todellisia, mutta jokin arveluttaa. Niistä kuitenkin voi saada ihan hyvää ajattelemisen ja pohtimisen aihetta”, Hartikainen pohtii. ENTÄS MAIJAPOPPASET sitten? Onko heihin uskomista? ”En pitäisi u l k o m a i s i a ”Nanny” -sarjoja ehkä kuitenkaan minään kasvatuksen opastajina. Kasv a t u s a l a n keskustelun ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseksi, katselen itse mieluummin ajankohtaisohjelmia ja seuraan muuten julkista keskustelua”, Hartikainen kertoo. ”Kyllä niissä ihan toimiviakin ohjeita perheille annetaan”, AlaSeppänen puolustelee. ”Epätodellisia ohjelmat ovat kuitenkin siinä, että joka jaksossa kaikki ongelmat ratkeavat melko lyhyessä ajassa. Sarjan asiantuntijat esitetään usein kaikkitietävinä, heillä on ratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan Eivätkö he muka koskaan epäonnistu?” Vaikka kumpikaan tytöistä ei myönnä ainakaan säännöllisesti seuraavansa Taaperotiimi-tyyppisiä sarjoja Ala-Seppänen toteaa, että ”jaksoja on hauska aina joskus katsoa ja miettiä, miten vastaavassa tilanteessa itse toimisi”. Hyvä, että jotkut hankkivat komediansa kauhuhyllyltä. Tiedämme kenelle soittaa, jos tulevaisuudessa kohtaamme vaippaikäisen, joka vaatii meiltä joko rahat, hengen tai tikkarin. Karin Metsäpelto Sarjassa kysytään, mitä mieltä opiskelijat ovat oman alansa tv-ohjelmista. 13 LAATIKON PAULOISSA Maija Poppasten mandaatti Epätodellisia ohjelmat ovat kuitenkin siinä, että joka jaksossa kaikki ongelmat ratkeavat melko lyhyessä ajassa.” Satu Ala-Seppänen Ronn Moss: Uncovered (On Music 2005) KAUNIIT JA ROHKEAT -sarja on piinannut suomalaisia tv-katsojia jo vuodesta 1992. Forresterin perheen touhuista kertovan saippuasarjan näyttelijäkaarti on muuttunut moneen kertaan, mutta yksi sen kestonaamoista on kalifornialaisnäyttelijä Ronn Moss, joka esittää Ridge Forresteria. Saippuatouhujen lisäksi Mossilla on myös muusikonura. Hän soitti 1970ja 1980-luvuilla bassoa Player-rockyhtyeessä, joka julkaisi muutaman albumin ja pääsi kerran Billboard-listallekin. 2000-luvulla Moss ryhtyi soolouralle ja julkaisi ensimmäisen soololevynsä vuonna 2002. I'm Your Man -debyytti sai seuraajan vuonna 2005, kun Uncovered ilmestyi. Amerikkalaisten ammattimuusikoiden kanssa toteutettu Uncovered ei ole erityisen huono levy. Moss osaa laulaa, joten esimerkiksi urheilijoiden levyiltä tuttua epäpuhtautta ei löydy Uncoveredilta. Albumi on kuitenkin sietämättömän keskitiehakuinen, joten suurempia yllätyksiä siltä ei löydy. Perinteisiä sävelkulkuja ja sovituksia noudattelevat kappaleet soljuvat ohi korvien jälkiä jättämättä, ja korkean ärsytyskynnyksen takia ne voi hyvin kuvitella jonkun amerikkalaisen kaupallisen radioaseman aalloille. Niitähän maassa riittää – tosin niin riittää myös radiorockin tekijöitä. Uncovered julkaistiin myös Suomessa. Paikallisväriä levylle tuovat duetto tangokuningatar Kati Forsin kanssa sekä versio Kites-kappaleesta, joka tunnetaan Suomessa Kirkan läpimurtohittinä Leijat. Tästäkään huolimatta levy ei ollut Suomessa erikoinen myyntimenestys. Kauniit ja rohkeat -näyttelijöiden levyt myivät melkoisia määriä Suomessa 1990-luvun alussa. Teri Ann Linnin Love Is The Answer -albumi myi kultaa, vaikka Linn näytteli sarjassa vain sivuosaa. Valitettavasti Ronn Moss oli levyineen kymmenen vuotta myöhässä, sillä Kauniiden ja rohkeiden uutuudenviehätys muuttui kestosuosioksi 1990-luvun aikana eivätkä näyttelijöiden levyt saaneet enää samanlaista huomiota. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Ridge Over Troubled Water Kauko Röyhkä: Kesä Kannaksella Like Kesä Kannaksella on rokkari-kirjailija Kauko Röyhkän uran 13. kaunokirjallinen teos. Johtuneeko epäonnisesta järjestysnumerosta vai mistä, mutta jatkosotaan sijoittuva romaani sisältää poikkeuksellisen paljon onnettomia ihmiskohtaloita ja turhankin tarkasti kuvailtua brutaalia väkivaltaa. Mutta sellaistahan sota-aika on. Muutenkaan Röyhkän tuoreinta ei voi suositella kaikkein herkkähipiäisimmille. Muun muassa terävällä lasilla murskatuilla kasvoilla mässäilevä teos arvioi myös suorasanaiseen tyyliin käytännössä kaikkien romaanin naishenkilöiden ruumiin muodot. Myös vierailut samaisten hahmojen intiimeillä alueilla kuvaillaan yksityiskohtaisesti, tottakai, eikä tyyliä voi sanoa ainakaan kauniiksi ja vihjailevaksi. Kaikestä tästä jää lukemisen jälkeen hämmentynyt olo. Tarkoituksellisen r a a k a m a i s u u d e n taustalla on sanoma ihmisen epäinhimillisyydestä epäinhimillisissä oloissa, mutta taustalta pilkistävä toivonkipinä on puristettu niin pieneksi, että teoksesta ei millään muotoa jää ainakaan hyvä olo. Toinen asia sitten onkin, onko sellainen tarpeenkaan. Röyhkällä on tapana olla kiertelemättä niin kirjoissaan kuin biiseissäänkin, ja niinhän tekee myös Kesässä Kannaksella. Iiro-Pekka Airola ”Ei kevyttä kevätlukemista.” A ” Ti 21.4. kello 19 Uli Edel: Baader Meinhof Komplex (Saksa/Ranska/Tsekki 2007) Periksiantamaton kommunistinen vakaumus ajoi Andreas Baaderin ja Ulrike Meinho?n johtamaan terroristiryhmä RAF:aa 60ja 70-luvun taitteessa. Yksi Saksan historian kalleimmista elokuvaproduktioista vie katsojansa kulissien taakse suoraan kidnappauksia, salamurhia ja pommeja käyttäneen kaksikon myrskyisän elämän keskelle. Elokuvan pelkistetty, dokumentaarinen tyyli jatkaa tuottaja Bernd Eichingerin edellisen Perikato-elokuvan laadukasta linjaa. 28.4. kello 19 Laurent Cantet: Luokka / Entre les murs (Ranska 2008) Kesällä Cannesin Kultaisen Palmun voittanut Luokka kuvaa pariisilaisen koululuokan lukukautta. Elokuva perustuu opettaja Marinia näyttelevän François Bégaudeaun kirjoittamaan kirjaan opettajantyöstään: Marin näkee vaivaa yrittääkseen ymmärtää monikulttuurisia oppilaitaan ja saadakseen nämä innostumaan opetuksesta. Lopulta opettajan ja oppilaiden välille syntyy kuitenkin ikävä jännite. Näkökulmiltaan rikas Luokka on yksi viime vuoden ylistetyimmistä elokuvista. kampus kino Nick Hornby: Skeittari WSOY Nick Hornby on vuosien mittaan pro?loitunut kirjailijaksi, joka osaa samaistua johonkin asiaan pakkomielteisesti suhtautuvaan ihmiseen. Useimmiten Hornbyn kirjojen pakkomielteinen päähenkilö on nuori mies. Niin on Skeittarissakin. Kirjan päähenkilö, Sam, on 16-vuotias huoleton veikko, jonka suurimmat ongelmat liittyvät 32-vuotiaan äidin kanssa elämiseen. Skeittaamiseen keskittyvä elämä menee kuitenkin uusiksi, kun Sam saa tietää tulevansa isäksi. Nuoren miehen ainoa lohduttaja ja ymmärtäjä on skeittari Tony Hawkin juliste, jolle nuori poika purkaa ongelmiaan. Hornbyn aiemmasta linjasta poiketen päähenkilön harrastus toimii vain viitekehyksenä. Kirja on periaatteessa onnistunut kuvaus tulevaisuuttaan pähkäilevästä nuoresta miehestä, joka muiden ongelmiensa lisäksi joutuu eri yhteiskuntaluokkien väliseen puristukseen. Teoksen ongelmat ovat sen kompromisseissä. Skeittari ei ole yhtä maaninen kuin Hornbyn jalkapalloaiheinen Hornankattila, eikä liioin yhtä asialleen omistautunut kuin Uskollinen äänentoisto. Tuomas Kaarkoski ”Julisteelle puhuminen on kivaa .” A Opiskelijafutiksen SM Jyväskylässä Opiskelijafutiksen SM-tittelistä pelataan nyt kolmantena vuonna peräkkäin Jyväskylässä. Mitalistit haetaan kilpa-, rentoja naisten sarjassa. Turnaus pelataan torstaina ja perjantaina 24.4–25.4. Ottelut pelataan Vehkalammen ja Hippoksen tekonurmilla.
• POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: To 23.4. Sapattivuosi. Pe 24.4. Jyväskylän seurakunta esittää: Lumina Polaris. La 25.4. Mokoma + Pitbull + Terrorist. Pe 1.5. Turmion kätilöt. La 2.5. The (International) Noise Conspiracy. La 2.5. Rockirppis vol. 8. Poppari : Ma 20.4. Monday Club @ Juha Salvela ja Elina Lautamäki. Ti 21.4. JAMK esiintyy. Ke 22.4. JYTKE Big Band. To 23.4. Zonta kerhon hyväntekeväisyyskonsertti. Pe–la 24.–25.4. The Dark Side of 30 plays Pink Floyd. To–pe 30.4.–1.5. Dollby the ultimate disco machine. La 2.5. Swamp Boogie. Ilokivi : Pe 24.4. Suuri väittelyilta. La 25.4. Seisomapaikka. To 30.4. Club Kaapin Drag-Wappu. Vakiopaine : La 24.4. Kuuradio. Red Neck: To 23.4. Club Nest proudly presents: The Nest Band. Pe 24.4. Foto. Ke 29.4. Hollywood Glamour Turned into Music: Sue Moreno. Pe 1.5. Vapunpäivän iltapäivämatinea: Duo Tippa & Leipä + iltashow: Leverage. Pub Katse : Ti 21.4. Treenikämppä: Hired Gun. Pe 24.4. Miehuuskoe. La 25.4. Used to Fuck People Like You in High School. Ti 28.4. Treenikämppä: Cardiac Catalyst. Pe 1.5. The Four Hoarsemen. La 2.5. Scent of Flesh. Jyväshovi: Ti 21.4. Tomi Markkola & Fernet. Ke–to 22.–23.4. Muuttolinnut Trio. Pe 24.4. Sanna Liimatainen & Calibra. La 25.4. Channel Four. Ti 28.4. 7 Seinähullua. Ke 29.4. Trio Niskalenkki. To 30.4. Jerry B. Pe 1.5. Kaija Koo. La 2.5.Väriloiste. Paviljonki : Pe 1.5. Perinteinen Wappulounas: Leena Pyylampi ja Mieskuoro Sirkat. KLASSISET Jyväskylän ammattikorkeakoulun kamarimusiikkisali: 20.4. klo 14.00 (ilmainen sisäänpääsy) ja 21.4. klo 19.00: ”Vapaa, mutta yksinäinen” – Kuvia ja sävelkuvia Johannes Brahmsin elämästä: Multimedia-esitys + Aleksandr Bagdasarov + Sergei Oshadshuk. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Galleria: Pienet keittiöt. Jyväskylän Taidemuseo : Holvi: Lentämisen ihme: Jussi Heikkilä ja Jyrki Siukonen. Alagalleria: Etelän katseita – Miradas del Sur, Bartolomé Roca. Galleria Harmonia: Henrik Saxgren. Keski-Suomen Museo: Mekaanillisia arvoituksia: Matti Linkolan pulmaleluja + Lentämisen ihme: Ilmasta nähty Jyväskylä, Karhumäen veljesten ilmakuvia + 25.4. alkaen Venäläistä porsliinia. Suomen käsityön museo ja Suomen kansallispukukeskus : Lentämisen ihme: ITE Lennossa. Galleria: Olemisen keveys Lightness of Being Nithikul Nimkulrat. Näytönpaikka-ikkuna: 26.4. asti Puuta ja vähän muuta Jani Pellonpää ja Anna Punamäki. 28.4. alkaen Maija Pihlanen (JAO/tekstiili). Kujalla: Kerttu ja Rolf Ikkelän kansallispukuiset nuket Keski-Suomen luontomuseo : Lentämisen ihme: Ihmeellisiä lentäjiä. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri : Viiru ja Pesonen: Ti 21.4. Ke 22.4. To 23.4. La 25.4. To 30.4. La 2.5. Niskavuoren nuori emäntä: Ke 22.4. To 23.4. La 2.5. Niin kuin taivaassa: Ke 22.4. To 23.4. la 25.4. Veriveljet: Pe 24.4. La 25.4. Wappumylläkkä To 30.4. Huoneteatteri: Rikhard III: Pe 24.4. La 25.4. Su 26.4. Kansannäyttämö : Naiskuoro Harput: Passion Pieni munasarja: Ke 22.4. Vakiopaine teatteri : Vastavoima: Terapia Silta: La 25.4. Jyväskylän Ylioppilasteatteri : Boxing: Ma 20.4. To 23.4. Su 26.4. Ma 27.4. ELOKUVAT Kampuskino: Ti 21.4. Baader Meinhof Komplex. Ti 28.4. Luokka. Kansallinen av-arkisto , IT-Dynamo: Ke 22.4. Miestä ei voi raiskata. Elokuvakerho Toveruus , Kaupunginkirjaston Minnansali: Ma 20.4. Se oikea tarinoita rakkaudesta. Ma 27.4. Gabbeh. MUUT Vaajakosken aluekirjastossa poistokirjamyynti ma–ke 20.4.–23.4. järjestöt MA 20.4. Kasvislasagne Lihakeitto Broilerjuustokebakot TI 21.4. Kasvispihvit, tomaatti-timjamikastike Makaronilaatikko Nakkikastike KE 22.4. Feta-kasvispata Chilikala Jauhelihapihvi, tomaattikastike TO 23.4. Kesäkurpitsavuoka Sitruunasei Kassler PE 24.4. Kasvispyörykät Tonnikalakastike, spagetti Kinkkupizza MA 27.4. Porkkanasosekeitto Paistettu kalaleike Jauhelihalasagne TI 28.4. Kasvis-herkkusienirisotto Yrttiporkkanasei Kalkkunapihvi KE 29.4. Ratatouille Silakkapihvit, kermaviilikastike Karjalanpaisti TO 30.4. Kasvis-linssikastike, spagetti Jauhelihakastike, spagetti Pyttipannu PE 1.5. Vappu – Ilokivi suljettu LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,50 e 10 kappaleen ruokaliput opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e ja muille 55,00 e. MENOT 20.4.–4.5. 14 JYVÄSKYLÄN EVANKELISET OPISKELIJAT Elämä ja oivallukset, ilo. Valo... näitä luvassa lauantaisin klo 19 Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5)! Tulossa: 18.4. Paavalin etiikka Markku Jokinen, 25.4. Raamatun naiskuva Hanna Niemi, 2.5. Wappujatkot tietoa postilistalta. Olet tervetullut myös messuun Lutherin kirkolle sunnuntaisin klo 12! EXTRA: lauluryhmä Enkoreage bändeineen ja kuusi tanssijaa esittävät Kevätlauluja II Laulu enkeleistä, 19.4. klo 16 ja 18 kirkolla. Café Soffassa esiintyy Häive 21.4., ovet aukeavat klo 19, tarjolla pientä hyvää pilkkahintaan! 30.4. Wappupesis EO vs. OPKO, jatkot kirkolla – tarkemmat speksit postilistalta! Infoa raamistelusta ja muusta Päiviltä, paivi.luukkainen@jyu.? tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/ K KV VA AT T KVAT järjestää Runon ja viinin illan keskiviikkona 22. huhtikuuta klo 20–3. Tapahtuma on järjestyksessä kuudestoista. Rentukassa, opiskelijoiden olohuoneessa, saadaan nauttia korkeakulttuurisista runoja musiikkiesityksistä asiantuntijoiden valitsemia viinejä siemaillen. Ohjelma ei kuitenkaan ole liian korkealentoista – tarjontaa on moneen makuun! Tapahtumaan on vapaaehtoinen ilmoittautuminen Facebookissa. Runoilijatähtenä Vilja-Tuulia Huotarinen, musiikista vastaavat Duo Kimmoke, Ismo "Muuan mies" Puhakka, Lyhde ja KorteForte. Illan aikana on myös open mic -osio kaikille runoilijoille ja niiksi haluaville. Liput 3 euroa.
• ”VALMISTUIN Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta medianomiksi 2002. Keskityin käsikirjoittamiseen ja dokumenttiin, mutta sitten tuli pieni kriisi, kun niitä hommia ei tahtonut olla. Aloin miettiä, mitä voisin tehdä viestintäja mediakentällä. Tein friikkupohjalta muun muassa YleX:lle radiohommia, jotain lehtiavustuksia ja tiedottajan hommia. Kiinnostuin tiedottajan työstä tosi paljon ja halusin ehdottomasti Jyväskylään opiskelemaan yhteisöviestintää. Mä hain sinne kaksi kertaa. Ensin jäin pisteen päähän ja olin tosi pettynyt. Sit hain uudestaan, pääsin sisään, ja tein parissa vuodessa kaikki opinnot. Nyt olen Ahlstromin konserniviestinnässä tiedottajana. Se on yhteisöviestijän ideaalityöpaikka. VIESTINNÄN osaamisesta on varmasti hyötyä musiikkialalla. Tykkään tehdä esimerkiksi haastatteluja, joten ei ne mua jännitä. On helpompaa, kun on niiden asioiden kanssa tekemisissä toiselta kantilta. Meihin on aika paljon liitetty bändinä ajatuksia, että me hirveen paljon spekuloidaan ja mietitään, miltä me ulospäin näytetään. Ei me mietitä, mutta ehkä me osataan luontevasti tuoda esille se, mitä oikeasti ollaan. Yhteisöviestijänä aina ajattelen, että täytyy olla identiteetti kunnossa, ihmisellä tai bändillä, että voi viestiä semmoisen imagon tai brändin kuin haluaa. Silloin bändi näyttää feikiltä, kun on ristiriita sen välillä, mitä oikeasti on ja mitä yrittää olla. Meillä on lähtökohta, että ei haluta feikata missään mielessä. Toisaalta meillä ei ole myöskään tarvetta miellyttää, koska emme koe tekevämme mitään koko kansan tuotetta. Työn ja musiikin yhdistäminen vaatii aika paljon aikataulutusja koordinointikykyä. Täytyy pystyä priorisoimaan ja asettamaan rajoja. Kun miettii tän vuoden alkua, esimerkiksi sosiaaliset suhteet kärsivät. Kavereita on tullut nähtyä todella vähän. Se on harmi, kaikkea ei vaan ehdi tekemään. Toisaalta musiikki on niin kiva juttu, ettei tule edes miettineeksi, miten mä nämä yhdistän. Se ei ole työtä, vaan intohimo. Kun oma levy julkaistaan ja tulee keikkapyyntöjä, se on niin innostavaa ja imartelevaa, ettei osaa suhtautua, että voi ei, taas pitää tehdä työtä. OLEN OLLUT pienestä asti musiikista kiinnostunut ja tuntenut vetoa siihen. Kävin pianotunneilla ja kaikkia perusjuttuja. Bändihommat tulivat kuitenkin ihan puskista. Haaveilin semmoisista jo aiemmin, mutta kotipaikassani Orivedellä ei ollut oikein mitään bänditoimintaa. Torniossa mä aloin ottaa laulutunteja. Olin lopettanut pianonsoiton lukion lopussa, kun mulla alkoi olla hirvee esiintymiskammo. Kaikki julkiset esiintymiset alkoivat mennä pieleen, ja se oli turhauttavaa. Kun otin laulutunteja, kokeilin laulaa julkisesti jossain, missä oli mummoja kuuntelemassa. Sama kokemus toistui, jännitin hirveästi ja kaikki meni pieleen. Julkiset yksinlaulut oli siinä, kunnes muutin Tampereelle ja tapasin Mikko Pykärin . Mikko oli jo tehnyt kaikkia bändikuvioita pitkän aikaa. Olin niistä tietysti hirveän kiinnostunut ja ehdotin, että mitä jos kokeiltaisiin tehdä jotain yhdessä. Sit me kokeiltiin, ja tuli heti semmosia biisejä, mistä tykättiin. Netissä biisit alkoivat elää omaa elämäänsä, ja vähitellen alkoi tulla keikkapyyntöjä. Ajattelin ensin, että tosi kiva, mutta ei mitään mahdollisuuksia, että menisin laulamaan. Sit ajatus alkoi houkutella kuitenkin hirveästi, ja koottiin bändi kasaan. Reginan eka keikka oli Helsingissä maaliskuussa 2005. Mua jännitti aivan törkeenä. Mä vaan päätin, että kun lähden, mun täytyy jotenkin selvitä. Olin lukenut paljon kaikkea kirjoja ja tehnyt rentoutumisharjoituksia. Keikan aikana sitten keskityin, hengitin ja hengitin. Se meni hyvin, ja oli ihan mieletön tunne! Edelleen bändin pojat vähän nauraa, kun mun on pakko kuunnella kaikki biisit läpi ennen keikkaa ja laulaa niitä. En pysty muuten menemään suoraan lavalle. Se on mulle rauhoittava juttu. Mun suhde esiintymiseen on hieman kieroutunut. Se jännittää edelleen, mutta on tosi kivaa ja tärkeä osa mun elämää. Se on ehkä suurimpia, ällistyttävimpiä asioita, mitä mulle on tapahtunut.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Regina hautasi esiintymispelon Heleä-ääninen Iisa Pykäri kärsi kovasta esiintymiskammosta, kunnes perusti Mikko Pykärin kanssa Reginan ja päätti selviytyä lavalla. Pieni ympyrä sulkeutuu tämän vuoden Jyrockissa, sillä neljä vuotta sitten Regina soitti samassa tapahtumassa uransa toisen keikan. 15. SIVUN KASVOT R IKU S UONIO
• Pää kolmantena häntänä oven välissä. Jylkkäri Järki, älä jätä YLIOPISTO-OPISKELU ON äärimmäisen turhauttavaa – etenkin opiskelijoille, jotka joutuvat painiskelemaan kirjatenttien kanssa. Seuraava esimerkki toistuu valitettavan usein: Eräälle nimeltä mainitsemattomalle kurssille on Korpin mukaan ilmoittautunut 111 opiskelijaa. Kurssin luento-osuus kattaa kaksi opintopistettä ja toiset mokomat on suoritettava kirjatentillä. Kirjaosuuden suorittamiseen vaadittujen kirjojen määrä yliopiston kirjastolla on 34 kirjaa – yli sataa opiskelijaa kohti. Osa on lukusalikappaleita. Lähes jokainen kappale on lainassa. JOS HALUAA TEHDÄ kirjatentin, on kirja luonnollisesti erittäin suuressa roolissa. Kuitenkin yhä useammin törmää siihen, että tarvittavaa kirjaa ei vain löydy kirjastolta. Tuhottoman paljon siitä ajasta, jonka voisi käyttää tehokkaaseen opiskeluun, kuluu kirjojen perässä juoksemiseen. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä opettajat haluavat aiheuttaa opiskelijoille ylimääräistä stressiä kurssimateriaalin älyttömällä järjestelyllä? Kysymykseen voi vastata kolmella tavalla: 1. Opettajat saavat sadistista tyydytystä opiskelijapolojen härnäämisestä. 2. Opettajat kuvittelevat opiskelijoiden välisen tiedonsiirron ja yhteistyön toimivan niin saumattomasti, että muutama hassu kirja riittää yli sadalle opiskelijalle. 3. Opettajat kuvittelevat, että opiskelijoilla on aikaa ja energiaa uhrata koko lukukausi yhden kurssin suorittamiseen. HARVALLA OPISKELIJALLA on mahdollisuus uhrata kaikki energia yhteen kurssiin. Minua itseäni ei ainakaan hirveästi auta se, että opettaja tokaisee: ”Jos ette nyt saa kirjaa käsiinne, tulkaa tenttimään kirjaosio kesällä.” Itse olen kesän töissä toisella paikkakunnalla, joten moinen kommentti saa vain naaman vaihtamaan väriä ja sauhun nousemaan korvista. YLIOPISTOSSA jokainen opettaja tuntuu ajattelevan, että oma kullan kallis kurssi on juuri se, joka mullistaa opiskelijoiden elämän. Siispä parin opintopisteen kurssiin on tungettava kaikki mahdollinen ja vielä mahdollisimman hankalasti, jotta kurssista aiheutuva tuska olisi mahdollisimman suuri. Harva opiskelija kuitenkaan saa nautintoa henkisen piiskan heiluttamisen aiheuttamasta kivusta ja särystä. Veikkaisin, että nykyisin piirtoheittimen toisella puolella istuvat opettajat ovat aikoinaan kohdanneet samanlaisia ongelmia. Valitettavasti tieteilijöitä tuntuu vaivaavan samankaltainen lyhytmuistisuus kuin poliitikkojakin. Sarita Blomqvist K i r jo itt aja o n j ou r n a l i s t i ika n o pisk el ij a. Jylkkärin löytää myös Naamakirjasta: I Jyväskylän Ylioppilaslehti Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta hakee SIVIILIPALVELUSMIESTÄ 1.7.2009 alkaen Siviilipalvelusmies toimii pääosin Jyväskylän Ylioppilaslehdessä valokuvaajana ja graafikkona. Hän osallistuu myös muihin toimituksellisiin töihin: kirjoittaa juttuja, taittaa lehteä ja osallistuu verkkosivujen ylläpitoon. Hakijalta edellytetään kuvankäsittelyn ja kuvittamisen osaamista. Ylioppilaslehdessä ovat käytössä Photoshopja Illustrator-ohjelmat, joiden tuntemus katsotaan eduksi. Vapaamuotoisen hakemuksen työnäytteineen tulee olla perillä Ylioppilastalolla JYYn keskustoimistossa 30.4.2009 kello 14.30 mennessä. Postiosoite: JYY, Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä. Kuoreen merkintä “Ylioppilaslehden siviilipalvelusmies”. Hakemuksen ja työnäytteet voi lähettää myös sähköisinä osoitteeseen paatoimittaja@jyy.fi. Hakijalla tulee olla koulutusjakso suoritettuna niin, että hän voi aloittaa työskentelyn 1.7.2009 alkaen. Palvelus aloitetaan tänä vuonna ylioppilaskunnan taloustoimistosta, mistä siviilipalvelusmies siirtyy Jylkkäriin elokuun aikana lehden kesätauon päätyttyä. Lisätietoja antavat arkisin päätoimittaja Marja Honkonen, p. 010 423 4509 tai paatoimittaja@jyy.fi ja siviilipalvelusmies Riku Suonio p. 010 423 4511. Hakijan kannattaa tutustua lehteen esimerkiksi verkossa: www.jylkkari/fi.