• Koukussa kalastukseen. N U MERO NUMERO 1/08 UMERO BOMBETTE APUNA HAUENPYYNNISSÄ Keväistä siikaa Öölannin meritaimen Vieheenrakennuksen SM MERIKARVIANJOKI ON TAIMENJOKI
• Etelä-Suomi: 0400 554 614 Pohjois-Suomi: 045 126 1269
• Uutuus 2008 Testivoittaja X50D X50D X50DS X50DS 50DS 0DS Helppokäy öi Hel pokäyttöi n ja Helppokäyttöinen ja Helppokäyttöinen ä öine luotettava peruskaikuluoaikuluoiku uo u otain, kaikilla tärkeimmillä mmill mmi ä mmillä mmillä i toiminnoilla edulliseen seen seen een e hintaan. DS kaksikeilaanturilla 120° peittoalue. Näyttö: 4" (10,2cm) 240 x 160 pikseliä. X96 Hintaluokassa Hintaluokassa Hintaluokassaan rin Hintaluokassaan erinHintaluokassaan erin Hintaluokassaan erinintaluokassaan nta oka ntaluokas aan nt uokassaan oka okas omaisell näytöllä omaisella näytöllä ja omaisella näytöllä ja maisella äytöl ai ll ytöl tö öllä ominaisuuksilla varususus ustettu kaikuluotain. Neljä Nel Ne ä e erilaista taustan harmaarmaa rmaam aa sävyvaihtoehtoa. Näyttö: 5" (12,7cm) 320 x 320 pikseliä. X125 Ka k Kaiku uo a n uskomat Kaikuluotain uskomatKaikuluotain u komatkul komattomal a erottelukyvyllä tomalla erottelukyvyllä om erottelukyvyllä telukyvyl yv ja ominaisuuksilla, jotka a vastaavat aktiivikalastajijiji en tarpeita. Näyttö: 5" (12,7cm) 480 x 480 pikseliä. LMS-522C iGPS Sisäisellä GPS antennilla varustettu tehokas ja monipuolinen kaiku/GPSyhdistelmä avoveneisiin. Näyttö: 5" (12,7cm) 480 x 480 pikseliä. NMEA 2000 169 275 345 Dual Search kaksikeila-anturin kalantunnistuspeittoalueet Jälleenmyyjät: Kaikissa Lowrance laitteissa on suomenkieliset käyttövalikot. 895 ENO: Erä ja Urheilu ESPOO: Nautic Trading EVIJÄRVI: Ilpon Katiska HAMINA: J. Purho HANKO: Hangon Auto- ja Venetalo HELSINKI: Marinea, Professional Boat Finland, VarusteNet, Wirginia, Wobbleri HIRVENSALMI: Hirvensalmen Kone HÄIJÄÄ: Häijään Urheilutarvike HÄMEENLINNA: Kalastuspiste II: Kärkkäinen Express IISALMI: Iisalmen Konekymppi IKAALINEN: IS-Tarvike IMATRA: Kisa IVALO: Suutari Seppo JOENSUU: Erä Ankkuri, Jokikone, Tyrskytaimen JUVA: Rauta ja Maatalous JYVÄSKYLÄ: Jyväs-Marine, Perhokolmio, ProFish JÄMIJÄRVI: Sähköliike Sillanmäki JÄMSÄ: AV-Ase JÄRVENPÄÄ: Konehuolto Sami Ruoni, Pekan Apaja KAJAANI: Puuilo KEMIÖ: Kemiön Venekeskus KEMPELE: Ojan Rauta KEURUU: Mikin Kone KITEE: Allun Apaja KOKKOLA: Akku-Teho H. Wentin KONTIOMÄKI: Kainuun Tähti KOUVOLA: Menokone KRISTIINANKAUPUNKI: A-Talas KUOPIO: Samfishing, Yamaha Center KUSTAVI: Pienkonekeskus KUUSAMO: Citymarket, Kuusamon Tärppi, Rengas Kuusamo KUUSANKOSKI: Koskikone KUUSISTO: Venetalo Viherkoski LAHTI: Koukun Lohi LAPPEENRANTA: Eräsaimaa, Urheilu Koskimies LEPPÄVIRTA: Rautanet LIEKSA: Retkiaitta LOHJA: Kehystystyöt LUVIA: Pehuva MARIEHAMN: Fiskarboden MIKKELI: Kala-Kalle MÄNTTÄ: SeppäSport www.lowrance.com A Navico brand - leader in Marine Electronics
• Seize the Day LCX-112C GPS LCX -sarjan suurin kaiku/GPS -yhdistelmälaite. Erittäin hyvin auringonpaisteessa näkyvä Solar Max SVGA TFT -näyttö. Näyttö: 10,4" (26,4cm) 800 x 600 pikseliä. NMEA 2000 LCX-27C GPS Yksi suosituimpia kaiku/ GPS -yhdistelmälaitteita. Kaikki LCX -sarjan ominaisuudet kompaktissa paketissa. Näyttö: 7" (17,8cm) 640 x 480 pikseliä. NMEA 2000 GM7200 GM7200C GM7200C GM7200C 7200C G Gl b lM GP k t GlobalMap GPS -karttaplotteri Solar Max full VGA TFT -värinäytöllä. Erinomainen näytön erottelukyky ja luettavuus. NMEA 2000 2295 Näyttö: 7" (17,8cm) 640 x 480 pikseliä. 1275 Lowrance 2008 -mallisto tarjoaa vaihhtoehtoja ja valinnanvaraa. Tutustu myös Lowrance tutkiin osoitteessa www.opm.fi 995 ORIVESI: Sportia, Venemyynti Kari Kymäläinen OULU: J. Kärkkäinen, Pohmarin, Prisma, Tiura-Uistin OULUNSALO: Kalakaveri PIEKSÄMÄKI: Green Trail PIETARSAARI: Wikro Systems POLVIJÄRVI: Erä Ankkuri PORI: Kone-Ketola PORVOO: Kallen Sumppu RAISIO: Meri ja Metsä RAUMA: Rauman Pyyntiväline RIIHIMÄKI: Korkiakosken Uistin RISTIINA: Ristiinan Ammattirealisointi ROVANIEMI: Karhunjälki, Koneliike Korteniemi, Ollin Erä ja Kalastus SALO: Salomarine SAVONLINNA: Sports Gear Service, Turusen Verkkoliike SIMPELE: Simpeleen Urheilu SIPOO: W&W Marine SOMERO: Sportti-Kone SOTKAMO: Keskusliike SUOMUSSALMI: YläKainuun Kone ja Varaosa SUONENJOKI: Suonenjoen Pyörä TAALINTEHDAS: D-Marin TAIVASSALO: Piilinen TAMMISAARI: Karjaan Urheilu ja Kalastus TAMPERE: Nippon Verkko, Sportia-Pekka, Tampereen Kalastusväline, Venemarkkinointi J. Pälviranta TURKU: Turun Pyyntiväline, Venemaailma TUURI: Veljekset Keskinen UUSIKAARLEPYY: FB-Marine UUSIKAUPUNKI: Salmeri VAASA: Kurre, Wikro Marin VAMMALA: Kesport VANTAA: Fishline, Yamaha Center VARKAUS: Minnan Vapa ja Viehe VIITASAARI: Urheilu-Visa VIRRAT: Virtain Moottorisaha VÄÄKSY: SK-Center YLIVIESKA: J. Kärkkäinen, Urheilu ja Lelu ÄHTÄRI: Karilainen Maahantuonti ja markkinointi: OPM Kalastustarvike Oy · Kisällintie 17 · 04500 Kellokoski puh 09-2790460 · fax 09-27904646 · www.opm.fi
• .20 1.4.­31.5 F40­DF250tettuja D . os perämoo eja ttorimall a koskee k 08 aikana Tarjouskkia i HUOLTO ILMAISEKSI Vesillä varmuus punnitaan. Tee ammattilaisten valinta ja hanki kestävä Suzuki-nelitahtiperämoottori 31.5.2008 mennessä. Saat kaupan päälle ensimmäisen huolto-ohjelman mukaisen huollon veloituksetta! Katso Kalastuslehtilähimmät jälleenmyyjäsi osoitteesta www.suzuki.fi/marine lisää ja 1.2008 8
• Kuva: Teemu Koski s. 10 _ Pääkirjoitus s. 60 _ Pörjen parila s. 64 _ Abon aarrearkku s. 68 _ Maan mainiot kalamiehet s. 74 _ Uutuudet 2008 JULKAISIJA Krook Media Oy S. Haukea kelluntarenkaalla s.12 s.18 s.26 s.30 s.34 s.38 s.44 HAUENKALASTUSTA KELLUNTARENKAALLA MERIKARVIAN JOKI SIIKAVÄLINEET VIREESEEN HAUKIBOMBETELLA SAALIIT KASVAVAT HELSINGIN VENEMESSUT 2008 MERITAIMENEN KEVÄTKALASTUS ITÄMERELLÄ KALASTUSTA ETSIMEN LÄPI s.48 VIEHEENRAKENNUKSEN AVOIMET SM-KISAT 2008 s.50 RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE SAARISTON MONIMUOTOISUUDEN ESTEENÄ s.52 UKRAINALAINEN UMS 500 s.56 ITÄMERI MUUTTUU, LAJISTO SEN MUKANA s.70 KATSAUS KEVÄÄN UUTUUSTARJONTAAN s.77 HULVATONTA HAUKIPROOSAA -KIRJAESITTELY 12 PÄÄTOIMITTAJA Antti Zetterberg TOIMITUS Nahkahousuntie 5 00210 HELSINKI puh. (09) 7268 0180 fax: (09) 7268 0181 www.krookmedia.fi Ari Paataja Jerker Krook Jacob Roos ULKOASU Mikko Kempas AVUSTAJAT Janne Koivisto Tuomas Salusjärvi Joonas Salusjärvi Janne Sullström Marko Sarrola Jouni Heimonen Jani Nieminen Hasse Härkönen Kari Nyberg Janne Holopainen Ossi Öhman Teemu Koski Hannes Kallioinen Mikey Sarelin Kari Lossi Jouni Salmi Pasi Taponen Jaana Vetikko Anssi Lehtinen KANNEN KUVA Teemu Koski PAINOS 30.000 kpl ILMOITUSMYYNTI Jerker Krook puh. 040-566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi PAINOPAIKKA Prismaprint, Tallinna SEURAAVA NUMERO Ilmestyy kesällä Jacob Roos puh. 040-553 2898 jacob.roos@krookmedia.fi
• Kuva: Antti Zetterberg Porkkala 27.1.2008, talvista tunnelmaako? Syyskuun 30. päivä 2006. Kaksi kuvaa lähes samasta paikasta, aikaa kuvien välissä kulunut puoli tuntia. Syksyisin keli muuttuu todella nopeasti. AVOVESIKAUDEN JATKOT SYDÄNTALVELLA T änä "talvena" tuntui uskomattomalta saada tekstiviestejä helmikuun alussa jerkatuista hauista kaislikon reunasta. Normaalisti tuohon aikaan tekstiviestit käsittelevät lähinnä mateen pilkintää. Talvi olikin kaikin puolin poikkeuksellinen, jopa hämmentävä. Järvet saivat jääpeitteen myöhään ja meri ei jäätynyt kunnolla lainkaan pieniä sisälahtia lukuunottamatta. Täällä rannikolla talvi muistutti pidentynyttä marraskuuta sateineen ja tuulineen. En muista koko 33-vuotisen elämäni aikana kokeneeni mitään vastaavaa. Ovatko tällaiset talvet jatkossa enemmän selviö kuin poikkeus? Siltä vahvasti vaikuttaa. Tänä talvena moni fanaattinen Etelä-Suomen pilkkimies on kohdannut kohtalonsa rakkaan harrastuksen parissa kun jäät ovatkin olleet heikompia kuin mihin on vuodenaikaan nähden totuttu. Useilla suurjärvillä jään paksuus on ollut ¾ tavanomaisesta tai sen rakenne on ollut heikkoa, jolloin jalka on painunut paksunkin jään läpi. Jäällä liikkuminen onkin vaatinut aiempaa enemmän tarkkaavaisuutta. Kalastus on ollut myös kuuma peruna politiikan kabineteissa talven aikana ja eritoten KalL 8§. Julkaisemme nyt poikkeuksellisesti Ari Paatajan tunteita herättävän kirjoituksen 8. pykälän ympärillä vellovista erimielisyyksistä. Ikävää että kalastukseenkin joudutaan sotkemaan politikointia. Tänä vuonna Kalastus-lehti on mediayhteistyökumppanina Vieheenrakennuksen SM-kisoissa ja seuraamme kilpailun etenemistä sekä tässä että seuraavassa numerossamme. Suomi on kyllä vieheenrakennuksen luvattu maa! Tulemme myös olemaan kesäkuussa Riihimäen Erämessuilla näkyvästi esillä omalla osastollamme sekä jakelupisteissä yhteistyökumppaneidemme osastoilla. Tulkaahan juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia toimittajiemme kanssa. Kalakuumeisin terveisin, Antti Zetterberg p.s. Muistakaahan luvat ja maltti vesillä liikkuessanne. 10 Kalastuslehti 1.2008
• Laatua kalastukseen. Duralumiinipuola · Pronssirattaisto · Star Drag · Super Stopper · Siimanohjain · VBS · Valettu alumiinipuola Calcutta B on suunniteltu ja valmistettu Shimanon omalla tehtaalla Japanissa. Vankan tarkkuustyöstetyn pronssikoneiston takaliikkeettömyys on varmistettu kahdella erillisellä järjestelmällä (Super Stopper ja Assistant Stopper). Tämän vuoksi Calcutta B -kelat kestävät aktiivista uittamista ja rajua kalastusta vuodesta toiseen. Made in Japan VSB-heittojarrujärjestelmä. Nopeasti säädettävä ja helppokäyttöinen keskipakovoimaan perustuva heittojarru ehkäisee siimasotkuja tehokkaasti. Kelan mukana tulee kahdet erilaiset jarrupalat. AA-RB -ruostumattomat keraamiset laakerit. Erikoiskovat A-RB -laakerit eivät hake petu tai ruostu, joten kela toimii herkästi ja pe varmasti. 3 x A-RB + Roller Bearing-erikoisva laakeri (GT-versio: 7 x A-RB + RB). la Dartanium-jarru. Dartanium-jarrulevyt on suunniteltu maailman nopeimpien kalojen taltuttamiseen. Ne ovat erittäin kulutuskestävät ja toimivat tasaisesti suurillakin jarruvoimilla. Yhdestä alumiinikappaleesta kylmätaottu runko on edellytys kelan täsmälliselle toiminnalle. Se ei anna periksi tiukimmassakaan tilanteessa mahdollistaen koneiston ja koko kelan täsmällisen toiminnan. Calcutta B kampanjakauppiaat: Espoo Kala-Pekka, HongKong, Hamina Kala ja Erä, Helsinki Wobbleri, Schröder, Kalastus ja Vapaa-aika Wirginia, Kalastin, Häijää Urheilutarvike, Ivalo Suutari-Seppo, Joensuu Kalastustaito, Järvenpää Kalakamu, Pekan Apaja, Kaarina HongKong, Kangasala, HongKong, Kerava HongKong, Kokemäki Sportia, Kokkola Kalastus ja Erä, Kotka Salakala, Kuopio Samfishing, Kuusankoski KT-SportCenter, Lahti HongKong, Lappeenranta Urheilu-Koskimies, Maarianhamina Jakt och Fiske Butiken, Fiskarboden, Nokia Karismax, Nummela HongKong, Närpiö TOP 5, Oulu Kalakaveri, Parainen Kalastusaitta, Pirkkala HongKong, Pori Kalastusliike Närvänen, Porvoo Mikrokulma, HongKong, Raisio Meri & Metsä, Rauma Sissos, Riihimäki Kalakikka, Salo Urheilutarvike, Seinäjoki Eränurkka, Tammisaari Urheilu ja kalastus, Tampere Kalastusväline, Nippon Verkko, Tuorila Kapun Lohi, Turku Pyyntiväline, Katiska, Tuuri Veljekset Keskinen, Utsjoki Eräkontio, Uusikaupunki Riskilä, Vaasa Kurre, Vantaa Fishline, HongKong Calais DC Maailman paras hyrräkela, jossa on mikroprosessoriohjattu 4 x 8 Digital Control TM -heitto- ja jarrujärjestelmä. Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark.fi, www.normark.fi
• KELLUNTARENKAALLA Hienoimpia kalastukseen liittyviä hetkiä ovat niin sanotut "ahaa"-elämykset. Ahaa-elämyksillä tarkoitan niitä kokemuksia joiden kautta oppii jotain uutta kalastuksesta tai kalojen käyttäytymisestä. Hyvällä tuurilla jopa molemmista. Juuri näin kävi minulle kun ystäväni Lauri Selenius vei minut pari vuotta takaperin merelle kalastamaan haukea kelluntantarenkaalla. Teksti MIKEY SARELIN Ison kalan iskiessä kannattaa rantautua punnitusta ja kuvausta varten. Kuvan kala haukkasi chartreuse/valkoista Craft Fur Deceiveriä. (Kuva: Teemu Koski) HAUENKALASTUSTA 12 Kalastuslehti 1.2008
• HAUENKALASTUSTA KELLUNTARENKAALLA Kellurenkaasta käsin kalan oikeaoppinen käsittely on matalan kellumisasennon ansiosta helppoa. Niin kutsutun liplock-otteen avulla on helppo kaapata hauki kelluntarenkaaseen. (Kuva Pete Kolehmainen) Ei pelkkää kesätouhua Olin jo parin vuoden ajan harrastanut "kel "kelluntantarenkailua", mutta touhuni oli rajoittunut lähinnä kirjolohen kalasra tuks tukseen istuta-ja-ongi ­lammilla. Siihen asti kelluntantarengasharrastukseni oli siis t tapahtunut pienessä mittakaavassa ja kesä kesällä, kun kalastuskausi merellä ei ollut ällä, parh parhaimmillaan. Merikalastukseen sovelhaim tuvaksi tuvaksi en osannut kelluntantarenkailua oikein m oikein mieltää, ennen kuin Lauri oli viemäss minua joulukuisena myrskypäimässä m sä vänä pi ä pieneen matalaan lahdukkaan haukea kok kokeilemaan. Tuo neitsytreissuni ei ollut sa t saaliillisesti mitenkään erikoinen mutt huomasin, että oikeissa vetimissä mutta h ta mere merellä pärjää yllättävänkin kylmissä ja ellä kovis kovissa olosuhteissa pienen ilmatäytteissa sen alu aluksen kanssa. Tästä alkoi kelluntanta tantarengaskalastukseni merellä ja näin aren alkoi ah alkoi ahaa-elämyksiäkin pikkuhiljaa kertymä tymään. ään A pettävät vasta kun kohdealuetta on kalastettu jo tovi ja perho on uinut sen näköpiiriin monen monta kertaa. Veneestä kalastaessa siirtymistahti on usein hyvinkin korkea, mikä on pistänyt minut viime aikoina tuumimaan montakohan metrimammaa on jäänyt saamatta liian kiireellisen kalastustahdin takia? Hitaasta etenemisestä johtuen päivän kalastuskohde on valittava tarkkaan jo etukäteen ja siihen on sitten panostettava. Kelluntarenkaalla ei tehdä kymmenien kilometrien siirtymiä, vaan kohteeksi valitaan lahti tai korkeintaan pari lahtea, joiden välinen siirtymä suoritetaan auton avulla. Nollareissun riski toki kasvaa, mutta mikäli on vähänkään perillä haukien olinpaikoista, myös onnistumisen mahdollisuudet kasvavat. Merikortti on tässäkin touhussa oiva apuväline paikkoja etukäteen haarukoitaessa. Tälle kalalle maistui Slinkykuidusta sitaistu perho. (Kuva: Mikael Sarelin) Täs Täsmäkalastusta sm Kellunt Kelluntantarenkaalla ei pysty etenemään kuin hitaasti, mikä ei varsinkaan kylmän hit vede aikaan ole huono asia. Päinvasveden a en toin, m hitaammin perhoa pystyy uit, mitä tamaan tamaan, sen parempi. Usein hauki ottaa tauoilla höystettyyn hyvinkin hitaaseen uittoon uittoon. Lisäksi kelluntantarenkaalla tulee haravoitua kohdealueet tarkkaan ja usein onkin käynyt niin että isomuksen hermot Kala ei pelkää kelluntarengasta Kelluntarenkaalla pääsee paikkoihin, joihin veneellä ei ole asiaa mennä ainakaan kaloja pelästyttämättä. Näitä paikkoja ovat edellisen vuoden, eli "tynkäkaislan" peittämät alueet ja aukot kaislikon sisällä, joissa vettä on vähimmillään vain puolen metrin verran. Tämä on etulyöntiasema, jota kelluntarenkaasta kalastavan ei kannata jättää hyödyntämättä. Kylmän " NOLLAREISSUN RISKI TOKI KASVAA, MUTTA MIKÄLI ON VÄHÄNKÄÄN PERILLÄ HAUKIEN OLINPAIKOISTA, MYÖS ONNISTUMISEN MAHDOLLISUUDET KASVAVAT. Kalastuslehti 3.2007 1.2008 13
• HAUENKALASTUSTA KELLUNTARENKAALLA VARUSTEISTA Rengas · Vesi on kylmää, hanki malli jossa istut vesirajan yläpuolella. · Osta rengas joka koostuu useammasta kuin yhdestä ilmatäytteisestä kellukkeesta. Mikäli moniosaiseen renkaaseen tulee esimerkiksi koukun tekemä reikä, se ei uppoa. Pidä varalta ilmastointiteippiä mukanasi. Mikäli rengas puhkeaa, reiän teippaaminen toimii ensiapuna ja mahdollistaa kalastuksen jatkumisen. Itse suosin ketterästi liikkuvaa V-muotoisen keulan omaavaa rengasta joka onkin pitkälti syrjäyttänyt vanhemmat ja kömpelömmät U- ja O-muotoiset renkaat. Merikelpoinen kelluntarengas maksaa 200-300 euroa. Suomesta renkaita löytää kalastustarvikkeita myyvistä erikoisliikkeistä, esimerkiksi Helsingin Perhokulmasta, Turun Pyyntivälineestä ja Wobblerista kuten varmaan muistakin alan liikkeistä. Kysele rengasta paikalliselta kalastustarvikemyyjältäsi, hän osaa kyllä auttaa sen hankinnassa, ellei muuten niin tilaamalla sinulle sellaisen. · · Valmina lähtöön. (Kuva: Mikael Sarelin) Venekalastus tapahtuu punaisen viivan mukaisesti, jolloin päästään käsiksi vain osaan kaloista. Kelluntarenkaasta kalastettaessa myös kaislikon sisäiset "poolit" aukeavat pelipaikoiksi. Vaatteet · Kelluntarenkaasta kalastettaessa istutaan osittain vedessä, joten pukeutumisen merkitys on ratkaiseva. · Kerrospukeutuminen mahdollistaa lämpimien ilmataskujen muodostumisen kerrosten väliin. · Pelastautumispuku tai sen kevytversio kuiva välipuku eivät toimi pelkästään henkivakuutuksena. Ne myös varmistavat kuivana pysymisen olivat olosuhteet mitkä tahansa. Kahluuhousut ja kahluutakki ovat omiaan mikäli päätyy kuivaan välipukuun joka vaatii suojakerroksen päälleen. Sukkien valinta on erittäin tärkeää, sillä kylmä iskee ensimmäisenä jalkoihin. Itse käytän hikeä poistavia vaellussukkia joiden päälle vedän villasukan. · veden aikaan hauet oleilevat usein juuri näissä matalissa kohdissa ja varsinkin keväällä, kudun lähestyessä, todennäköisyys löytää vaurasta kalaa matalasta vedestä on suuri. Olen myös havainnut että hauet eivät aristele kelluntarengasta. Usein olen saanut kalan ottamaan kohdasta josta olen juuri kulkenut muodostaen räpylöilläni pohjasta nousevan mutavanan. Usein kala myös ottaa, tai ainakin näyttäytyy, kun perho on jopa vajaan parin metrin päässä renkaasta, juuri kun on nostamaisillaan sen vedestä. Mikäli hauki ei tartu tai tyytyy pelkästään seurailemaan perhoa, on tärkeää tehdä korjausheitto aikailematta sillä kala antaa usein toisen mahdollisuuden ottamalla korjausheittoon. Tämä heinäkuussa saatu metrin kala löytyi kaikkien sääntöjen vastaisesti matalasta lahdenperukasta. (Kuva: Alessandra Lundström Sarelin) · Vapa, siima ja perhot · Yhden käden vapa joka omaa nostovoimaa heittojen korjaamista varten on omiaan kelluntarengaskalastukseen. · Pitkä vapa auttaa pitämään siiman ilmassa. Tosin olen viime aikoina siirtynyt lyhyemmän, vajaan kahdeksan jalan vavan käyttöön siitä syystä, että kelluntarengaskalastus on pikemmin täsmäkalastusta kuin pituusheittoa. Yhdellä siimalla ei mielestäni hauen kelluntarengaskalastuksessa pärjää, mutta mikäli yksi ainoa yleissiima pitäisi valita olisi se täysipitkä siima kakkosuppona. Koska varsinkin alku- ja loppusesongin paikat löytyvät lahdenperukoista kaislikon sisältä, suosittelen hermojen säästämiseksi hankittavaksi myös kellunta- tai intersiimaa jolloin uittotahtia voi hidastaa ilman että perho on kokoajan kiinni kaisloissa. Haukiperhoja on olemassa monenlaisia aina ujonnäköisistä tinselisidoksista tuuheisiin slinkykuidusta sidottuihin epoksipäisiin hirviöihin. Kaikilla saa kalaa. Perhon pituutta, profiilia ja painotusta muuntelemalla saa aikaan mitä erilaisimpia uinteja jotka soveltuvat erilaisiin olosuhteisiin ja paikkatyyppeihin. Nopeasti uppoava raskain ketjusilmin painotettu Marabou Deceiver on omiaan penkkojen laidoilla lämpimähkön kelin aikaan. Loppukauden mataliin soveltuu painottamattomat tai kevyellä epoksipäällä varustetut Craft Fur Deceiverit, Hollow Deceiverit ja Slinkyperhot. Epoksin avulla pystyy askartelemaan perholle myös jerkkimäisen, sivuille hakevan uinnin. Perhojen väreistä olen huomannut toimivaksi erittäin laajan skaalan. Useimmiten siimani päästä löytyy kuitenkin erilaisia valkoisen, pinkin, chartreusen, keltaisen ja hopean yhdistelmiä. · · · · · · 14 Kalastuslehti 3.2007
• Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark. , www.normark. markkinoint N markkinointi: Normark rkkin ti: k no , 41801 Korpilahti, email: 8 rpi ahti, e p pi ahti i www.normark. k
• Vapautus kruunaa onnistuneen kalapäivän. (Kuva: Alessandra Lundström Sarelin) METRIMAMMA MAALISKUUSSA Normaalina talvena meri on jääpeitteen alla maaliskuussa. Kautena 2007-2008 meri ei tosin muutamaa lyhyempää sisälahtien jäätymisjaksoa lukuun ottamatta jäätynyt, joten avovesikalastukseen ei tullut missään vaiheessa muutamaa päivää pidempää taukoa. Talvikaudella, jäiden sahatessa edestakaisin, epätoivoon vaipuminen on helppoa. Kalaan pitäisi päästä mutta parin sentin paksuiselle jäälle ei ole menemistä ja venekin on talviteloilla. Mikäli jäät lähtevät edes muutamaksi päiväksi on helppoa sujauttaa kelluntarengas autoon ja kiertää lahdukoita kunnes löytää jäistä vapaan kaislanreunustan. Renkaaseen ilmat sisään ja kalaan! Tänä maaliskuisena päivänä olin vaimoni kanssa anoppilassa käymässä. Kuulun niihin harvoihin ja valittuihin jotka innolla odottavat kutsua anopin luokse, sillä anoppini sattuu asumaan erittäin herkullisen kaislikkolahden tuntumassa. Paikan arvoa nostaa entisestään alueen olematon kalastuspaine ja uskomaton potentiaali hauen kutualueena. Tämänkertainen reissu oli lyöty lukkoon jo tammikuun lopussa ja silloinen ajatukseni olikin että pääsisin haukipilkille kyseiseen lahteen. Koska kunnon jäitä ei kuitenkaan missään vaiheessa talvea kuulunut, mukana kulkikin tällä kertaa kelluntarengas. Avovesikalastus maaliskuussa on minulle, kuten lienee suurimmalle osalle Suomen hauenkalastajista, uusi juttu. Kalan liikkeistä ja sen oleskelupaikoista ei siis ollut varmaa tietoa, miksi olinkin varannut kolme päivää kalojen löytämiseen. Muutaman haukikeikan olin alkuvuodesta tehnyt ja näiden antaman kokemuksen valossa arvelin että kalat olisivat matalassa, viimevuotisen kaislikon sisällä. Metrinsyvyisessä ja sitäkin matalammassa vedessä siis. hyvin usein punavalkoinen perho ja laitoinkin sellaisen perukkeen jatkeeksi. Ensimmäinen varovainen tärppi tulikin jo alkumetreillä, mutta sen jälkeen hiljeni. Tuntiin ei tapahtunut yhtään mitään ja kylmäkin rupesi hiipimään varpaiden kautta kehooni. Olin kokeillut tusinan verran erivärisiä perhoja tuloksetta. Jossain vaiheessa luonto kutsui. Kävin rannassa helpottamassa oloani ja vaihdoin siinä samassa sinivalkoiseen epoksipäällä varustettuun slinkysidokseen. Samalla päätin jäädä aivan rannan tuntumaan, kaislikon sisään, sillä tähän mennessähän olin ronkkinut lähinnä kaislikonreunaa heikoin tuloksin. Tämän tästä perhoni jäi kiinni kaisloihin eikä asiaa helpottanut käyttämäni upposiima, joka hetkessä vei perhoni pohjan tuntumaan jonne se vähän väliä jäi jumiin. Kylmissäni ja tuloksettomaan kalastukseen kyllästyneenä pyörin päämäärättömästi tynkäkaislan sisällä kunnes heräsin horroksestani tärppiin! Vastaveto tosin oli auttamattoman myöhässä enkä saanut noin kiloista kalaa pysymään kiinni. Tapahtuma tosin herätti minut unitilastani ja antoi uutta uskoa touhuun. Kalapaikka Kalastamani lahti on laajahko sameavetinen ja rehevä alue, jonka reunat kasvavat kaislaa kauttaaltaan. Lahden pohjukassa on hyvinkin matala kaislaa umpeen kasvanut pussi, josta vesi itse asiassa virtaa polvensyvyisenä, usean kilometrin pituisena matalikkona toiseen, syvempään ja kirkasvetiseen lahteen. "Kotilahteni" keskusta on matalahko, parhaimmillaan noin viiden metrin syvyinen, mutta sen suuaukon ulkopuolelta vettä löytyy heti yli kymmenen metrin verran. Kankea alku Aloituspäivänä päätin liikkua suuaukkoa kohti kalastaen tynkäkaislikon ulkoreunaa. Keli oli kolea ja taivaalta piiskasi loskaa niskaani. Kuivapuku ja kahluuvarusteet päällä tiesin kuitenkin tarkenevani puolitoista-asteisessa vedessä pari, ehkä jopa kolme tuntia. Tuhnukeliin sopii kokemuksieni mukaan Iso hauki iskee... Jatkoin kalastusta, kunnes yhtäkkiä, aivan heiton loppusenteillä räpylöideni välistä 16 Kalastuslehti 1.2008
• Teksti: Kari Lossi nan helmi Satakun Teksti KARI LOSSI njoki ar v ia er ik M Vuosi 2001. Paikallinen ystäväni Jukka Lehtoranta oli kertonut ponnistuksista saattaa Merikarvianjoki lohi- ja taimenpitoiseksi joeksi. Kalastusta, kalapaikkoja ja infrastruktuuria oli kehitetty tuntuvasti. Todellisen adrenaliinipiikin joelle antoi viranomaisten ja vesialueiden omistajien yhteinen päätös viiden kilometrin pyydysrauhoitusalueen muodostamisesta jokisuulle. Pakkasimme ennakkoluulottomasti perhokalastusvälineemme Siiran Mikon sekä JuhaMatti Hakalan kanssa ja läksimme ajelemaan kohti Jukan tiluksia. Rehellisesti sanottuna kukaan meistä ei uskonut näkevänsä vilaustakaan rasvaevällisistä. Seuraavana päivänä jokeen tutustuessamme yllätys olikin melkoinen. Siellä täällä näkyi sangen kookkaiden lohien pintakäyntejä. Onnistuimme saamaan kaksi lohta viikonlopun aikana. Tai tarkkaan ottaen, pojat saivat, minä en. Joka tapauksessa tuon reissun jälkeen olemme palaneet Merikarvianjoelle joka kevät ja syksy. Vesa Kilpeläinen ja tämän kevään taimen. Kuva Jussi Rahkonen. 18 Kalastuslehti 1.2008
• Merikarvianjoki erikarvianjoki sijaitsee Satakunnassa, noin 60 kilometriä Porista pohjoiseen. Joella on mittaa noin 24 kilometriä Lankoskelta jokisuuhun. Kalastettavaa koskialuetta on peräti 12 kilometriä. Joki virtaa paikoin halki peltojen ja paikoin keskellä lehmusmetsien. Enimmillään joen leveys on noin 50 metriä, mutta keskileveys on 15 metrin luokkaa. Joen olemusta leimaa vahvasti humuksen värinen, mutta kirkas vesi. Valuma-alueen vähäjärvisyys heilauttelee veden virtaamaa varsin nopeasti. Vuosittainen keskivirtaama on 15 kuutiota/s, mutta kesällä virtaama saattaa tippua vain muutamaan kuutioon. M Kalasto Merikarvianjokeen nousevat kudulle kaikki jokikutuiset jalokalamme. Pääosa on kuitenkin runsaiden istutusten ansiosta kirjolohta. Jokeen istutetaan vuosittain noin 40 000 kpl Nevanlohen vaelluspoikasta ja 20 000 - 60 000 kpl Isojoen kantaa olevaa meritaimenen kaksivuotiasta vaelluspoikasta. Viimeisenä kahtena vuonna on Merikarvianjokeen istutettu koemielessä myös Tornion kantaa olevaa lohta! Tavoitteena on saada lohi nousemaan nevalaista aikaisemmin eli jo kesäkuun alkupuolella. Tuloksia odotetaan suurella mielenkiinnolla. Lisäksi joessa esiintyy jossain määrin harjusta. Satakuntalainen meritaimen. Kuva Juha-Matti Hakala. Voimakas virtauksien vaihtelu määrää osin kalojen nousua. Lohen kohdalla on nähtävissä, että suurin osa saaliista saadaan juuri ennen kutua ja kudun aikana loka-marraskuun vaihteessa. Meritaimenella on kaksi selkeää nousupiikkiä, huhti - toukokuu ja syys-marraskuu. Saaliit Oheisen taulukon tiedot perustuvat Köffin pitämään Lankosken saalispäiväkirjaan vuodelta 2008. Kaikkia saaliita ei ole merkitty saalispäiväkirjaan, mutta taulukko antaa käsityksen lohien ja taimenien saalisjakautumasta kuukausittain. Keväistä meritaimenta Kalastuksen yksi jaloimmista, ellei jaloin muoto on kirkkaan nousutaimenen perhokalastus joesta. Merikarvianjoki on yksi niistä harvoista paikoista missä tätä voi Suomessa harrastaa. Kevätnousu alkaa yleensä huhtikuun alkupuolella ja kestää aina toukokuun loppuun tai kesäkuun alkupuolelle. Aikaiseen kevätnousuun liittyy muutamia mysteereitä. Aivan kauden alkupuolella joessa ei ole vielä pikkukaloja, joten tuntuu ihmeelliseltä, että kalat hakeutuvat hyiseen jokeen. Esimerkiksi Kymijoessa kausi lähtee todenteolla käyntiin vasta kun jokisuun merenlahdet aukeavat ja makea jokivesi alkaa houkuttaa nousukkaita. Toinen merkillinen seikka on kevään kalojen suuri koko. Merikarvianjoella kirkkaiden taimenien keskipaino oli vuoden 2007 huhti-toukokuussa 3,3 kg. Tällaisesta keskipainoista voidaan merellä vain uneksia. Taimen liikkuu paljon Keväinen taimen on varsin liikkuvaista sorttia. Nousutaimenta voi tavoittaa koko 24 kilometrin jokipätkältä. Saalispäiväkirjan mukaan nousutaimenet ovat tulleet kuitenkin hämmästyttävän suppealta alueelta. Keväällä 2007 taimenia merkittiin saaduksi vain viideltä eri koskelta. Tämä kertoo, että kalastus on keskittynyt hyvin suppealle alueelle ja nämä paikat ovat erinomaisia ottipaikkoja. Saalispäiväkirjan suppea ottipaikkojen määrä saattaa Lähde: Lankosken saalispäiväkirja Kalastuslehti 1.2008 19
• Merikarvianjoki selittyä myös sillä, että jokea paremmin tuntevat eivät halua ilmoittaa saaliitaan muista paikoista, jotta he voisivat kalastella siellä rauhassa jatkossakin. Keväällä 2007 saalispäiväkirjaan merkatuista nousukkaista peräti 61,3 % on saatu Holmankosken välisuvannolta. Lankoskelta osuus oli 22,5 %, Puukosken 6,45 %, Salmelankosken 6,45 % ja Stäävitkosken 3,2 %. Muilta koskilta ei ole saalismerkintöjä. Merikarvianjoessa on suunnattomasti lähes kalastamatonta suvantoaluetta. Suvannoista löytyy varmasti lukuisia ottipaikkoja, jotka saavat olla täysin rauhassa. Olisiko Kymijoellakin suosittu taimenen soutu sopiva vaihtoehto Merikarvianjoelle, silloin kun vettä on riittävästi? Paikallinen kalamies Jussi Rahkonen kertoo välineistä ja menetelmistään Kookkaasta kalasta johtuen itse vältän aivan kevyimpien välineiden käyttöä. Iso taimen tai syksymmällä lohi ei kysy oletko onkimassa kilon kirjolohia vai mitä. Siksi ainakin UL-kalusto 0,15 mm siimoilla kannattaa jättää kotiin. Perhovavoista mieluiten 6/7 -luokkaa ja uistinvarusteista mielellään 10 - 30 gramman vieheille tarkoitettu 7 - 8 jalan vapa ja siimana vähintään 0,30 mm. Kyllä pienelläkin vavalla ja ohuella siimalla kalan ylös saa, mutta entä sitten kun palvelukseen ilmoittautuu elämäsi suurin reilusti yli 5-kiloinen kirkas taimen ja kala päättää poistua niskalta suoraan alapuolella olevaan koskeen. Lisäksi hieman isommilla välineillä ja paksummilla siimoilla alati vaaniva viehehävikki pienenee. Nykyisin käytän vapana Loopin 12,4jalkaista Yellowlinea luokassa 8, joka ei ole vielä liian raskas taimenen pyyntiin. Siimana käytän kelluvaa siimaa, jossa on noin 3,5 metrin intermediate-kärki, jos virtaama joella on alle 30 kuutiota/s. Tätä korkeammalla vedellä valitsen joko 2/4 uppoavan tai fast-sink siiman. Siima valinta riippuu myös paljon millä paikalla kalastan. Joissain paikoissa jopa tulvalla on mahdollista kalastaa kevyillä siimoilla. Kahden käden vapaa käytän siitä syystä, että sen kanssa heittäminen on helppoa ja heittoihin saa pituutta riittävästi. Samoihin pituuksiin yltäisi kyllä sinkkukepillä, mutta voimaa joutuisi käyttämään heitoissa enemmän. Joskus kalan kyllä tavoittaa vavan mittaisella siimalla rantavallin vierestä, joten ei aina se heittopituus. Kellu/inter siimalla kalastaessa käytän putkiperhoja, jotka on sidottu Eumerin valmistamiin messinkisiin runkoihin. Virtaamasta riippuen joko suurennan tai pienennän käytettävän putken painoa ja vaihtelen perukkeen pituutta. Yleensä perukkeeni on 3,5 metrin pituinen ja jos- Salmelankoskea. Kuva J-M Hakala. Sopivia ottivälineitä Merikarvialle. Mika Tuomela sitoi ja kuvasi. Hoikka keväinen taimen. Kuva Aarne Karjala. 20 Kalastuslehti 1.2008
• Iskunkestävä! L I N E Gamman ainutlaatuinen valmistusteknologia muuntaa materiaalin rakennetta molekyylitasolla. Molekyylien muuntaminen on olennainen osa Gamman nanoteknologiaa, jota käytetään kehitettäessä materiaalin kestävyyttä. Molekyylimuuntelun ansiosta Gamma -siimoissa on paremmat ominaisuudet, kuin käsittelemättömissä siimoissa: · · · · · Parempi kulutuskestävyys Notkeampi Parempi vetolujuus Parempi iskunkestävyys Vähäisempi muisti Maahantuonti ja markkinointi: OPM Kalastustarvike Oy Kisällintie 17 · 04500 Kellokoski · puh 09-2790460 · info@opm.fi Paras uusi monofiilisiima 1/2 6/2007 www.opm.fi Kalastuslehti 1.2008 Kiitämme: + vetolujuutta + notkeutta + kimmoisuutta 21
• Merikarvianjoki kus jopa reilusti yli 4 metriä, jos virtaama on suurempi. Perukkeena käytän Stroftin 0,35 mm siimaa, sillä siiman jatkoksi saattaa ripustautua yli viiden kilon kirkas taimen. Vaikka ohuellakin siimalla saa ison kalan ylös, kun sille vain antaa aikaa, eikä kiristä heti alkuun kaikkea, niin silti paksummalla perukkeella tuntee olonsa turvallisemmaksi. Mielestäni kellusiima, pitkä peruke ja messinkirunkoinen perho on helpompi heittää kuin kokonaan uppoava siima, jonka nostaminen uuteen heittoon on työläämpää. Lisäksi näin on helpompi reagoida veden syvyyden vaihteluihin, kun lyhentää peruketta ja keventää perhoa tai päinvastoin. Ei tarvitse vaihtaa koko siimaa. Ja jos tiedän montun, jossa kala majailee, on kelluvalla siimalla helppo uittaa perho montun kohdalle ja kun löysää siiman hetkeksi, painava perho putoaa monttuun kalan silmille. Kun taas kiristää vedon, nousee perho montusta. Viime keväänä tapahtui seuraavaa: pari kalastajaa kalasti läpi päivän uppoavilla siimoilla pohjan tuntumassa saamatta mitään. Illalla kaverit vaihtoivat kevyisiin siimoihin ja Holman suvannolla nappasi ensimmäisellä laskulla kolmen kilon kirkas taimen kiinni ja kala ylös. Aina kala ei todellakaan ole vastarannalla tai pohjassa. Jos yhdellä tekniikalla ei tule kalaa, ei se tarkoita että joessa ei olisi kalaa. toista, mutta eniten tapahtumia olen saanut "Sillen" perhon erilaisiin muunnoksiin. Eli valkoista, sinistä ja mustaa pienellä punaisella iskupisteellä. Kelta-valkoinen marabou-putki näyttää nyt tekevän tuloaan varsinkin alkukauden perhona. Myös oranssi on osoittanut toimivuutensa. Unohtamatta perinteistä mustaa. Veden lämmetessä toukokuussa perhojen värit muuttuvat keltaisen ja vihreän sävyihin. Toukokuussa veden lämmetessä taimenet alkavat ottaa jo larvoihin ja muihin pieniin luonnollisiin jäljitelmiin. Norssiaikana ei kannata säästellä materiaaleja perhoja sitoessa. Pieni ja hentoinen Tenolle tarkoitettu numero 8 lohiperho ei paljoa humusvedessä sykähdytä norsseja ahmivaa taimenta. Tuskin edes sitä huomaa. Perhojen koko liikkuu siiven osalta 6 ­ 10 cm luokassa. Joskus jopa 12 ­ 15 cm. Itse suosin varsin voimakkaita profiileja perhoissani, koska joen vesi on tummaa, ja iso perho on tällöin helpommin havaittavissa. lohen noustessa jokeen loppukaudesta. Myös isoja taimenia on Lankoskella paljon, mutta niidenkin aika koittaa vasta kauden loppupuolella. Oma Merikarvian taimen ennätykseni on Lankoskelta viime syksyltä, 5,6 kiloa. Kalastan paljon Salmelan koskea, koska yövyn yleensä kosken rannalla olevassa kodassa. Olen itse saanut tästä koskesta eniten tapahtumia keväällä, jos unohdetaan istarikirjolohet. Mitään varsinaista hotspottia ei koskessa mielestäni ole, vaan olen saanut tapahtumia koko kosken matkalta. Mieleenpainuva kalastuskokemus Merikarvialla Elettiin toukokuuta 2006. Joen virtaama oli 50 kuutiota sekunnissa. Kalastin päivän Salmelan koskea ahkerasti erilaisilla perhoilla käyttäen välillä jopa 750 grainin siimaa, mutta tuloksena vain yksi tärppi heti sillan alapuolelta. Vaihdoin illemmalla siimaksi intermediate/sink2 siiman. Annoin pari kertaa perhon uida aivan rantavalliin kiinni. Eli paikalle, jossa olin koko päivän kahlannut. Ja sieltähän se tärppi tuli. Muutaman minuutin kahvaamisen jälkeen, rannalla pötkötti peilikirkas kahden kilon meritaimen. Tovin kalaa ihailtuani vapautin sen takaisin jokeen. Harvoin olen nähnyt niin kaunista ja upean muotoista kalaa. Kuinkahan monta kalaa olin pelästyttänyt päivän aikana kävelemällä niiden päälle? Suosikkiperho Sillenin muunnokset, kelta-valkoinen ja perinteinen musta ovat suosikkejani. Jokaisessa käytän perässä punaista tai pinkin/ violetin vivahteista iskupistettä. Viime syksynä varsin loistavaksi ottikoneeksi muodostui Phatagorva-perhon muunnos, jossa oli vihreä conehead. Suosikkikoski Perhoista Perhoni ovat pelkästään putkiperhoja. Malleina on tullut kokeiltua yhtä jos Holma ja Salmelankoski. Myös Lankoskelta löytyy loistavia ottipaikkoja, mutta yleensä nämä paikat ovat parhaimmillaan vasta 22 Kalastuslehti 1.2008
• Suomalainen kaipaa luontoon Kansainväliset Erämessut on Suomen merkittävin eräalan tapahtuma. Tarjolla on välineitä, varusteita, vinkkejä ja mainiota ohjelmaa. Tervetuloa koko perheen voimin viettämään mukavaa kesäpäivää Riihimäen Urheilupuistoon. Käy katsomassa tuoreimmat ohjelmatiedot osoitteessa www.riihimaenmessut.fi Kalastuslehti 1.2008 23 AVO INNA : 5.-8.6. to-la klo 10-19, su 10-18 LIPUT: aikuiset 13 , lapset (7-15 v) 9 (kahden maksavan aikuisen mukana ilmaiseksi), ryhmälippu 9 , pysäköinti 5
• Merikarvianjoki Mikko ja J-M Hakala kalastavat Salmelankoskea menestyksellä. Kuva Kari Lossi. " KUN VIRTAAMA PUTOAA KESÄVEDELLE TAI SATEET NOSTAVAT VIRTAAMAN TULVALUKEMIIN 50 KUUTIOTA/S TIETÄMILLE, KANNATTAA HARKITA REISSUN PERUMISTA. Kalaan Merikarvialle? Meritaimenreissua Merikarvialle suunniteltaessa otollisin ajankohta on reilu viikko vapun molemmin puolin. Kannattaa myös seurata Lankosken nettisivuilla olevaa saalispäiväkirjaa, sekä ympäristökeskuksen nettisivuilla olevaa virtausmittaria. Kun virtaama putoaa kesävedelle tai sateet nostavat virtaaman tulvalukemiin 50 kuutiota/s tietämille, kannattaa harkita reissun perumista. Otollisin virtaama kalastukselle on 10 ­ 30 kuutiota/s. Tällöin joella on todella paljon herkullisia paikkoja kalastaa. Tulvalla paikkojen määrä vähenee oleellisesti. Kunnon puitteet oheistoimintaan ja välttämättömien asioiden, kuten lupien hoitoon tarjoavat Lankosken kupeessa olevat "Köffi" ja Eumer Fishing Center. Lisäksi Köffissä voi käydä lounaalla nälän iskiessä tai vuokrata majoitusta. Ainakin Kortteeri Oiva ja Kerttumökki Mericampingissä ovat vuokrattavissa Köffin kautta. Köffi ylläpitää myös joen ainoata saalispäiväkirjaa. Eumer Fishing Center tarjoaa majoituksen, ruokailut ja kalavehkeet Holmankosken rannalla. Lisätietoa: www.lankoski.com www.merikarvia.fi www.eumerfishing.com Palaamme Merikarvianjokeen tuoreen reissuraportin ja paikallishaastattelujen merkeissä seuraavassa, Riihimäen Erämessuille, ilmestyvässä numerossamme. 24 Kalastuslehti 1.2008
• Teksti ja kuvat: JANNE SULLSTRÖM Siika on varovaisen kalan maineessa. Verkkomiehet ohentavat verkon siimojen vahvuutta ja perhomiehet tapsejaan. Ajoittain siika voi olla todella haastellinen kalastettava, mutta merellä kevätsyönnöksellä oleva siika ei kursastele. 26 Kalastuslehti 1.2008
• alamiehet ovat aina pyrkineet maksimoimaan saaliinsa. Ikiaikainen saalistusvietti pyrkii parantamaan kalastusvälineet niin varmoiksi, että vaimon voi lähtiessä pyytä kuorimaan perunat kalakeittoon Nykyisin saalin määrällä ei ole niin suurta merkitystä. Kalastajan onnistumisen riemuun vaikuttaakin enemmän saalin koko ja miten kala on saatu. Välineiden kanssa pelaaminenkin on riemullista. Yllättävilläkin pienillä kokeilulla, on joskus saalista lisäävä vaikutus. Kevätsiika ei kuitenkaan tarvitse välineiden äärimmilleen vietyä herkkyyttä. Välinepolitiikkaan kuuluukin nopeus, pakan tiiviys ja syötin löytämisen helppous. Kevätsiika ui rannikolla laput silmillä. Siiat ovat keskittyneet ainoastaan ravinnon löytämiseen. Kalamiehen huoleksi jää vain kauniiseen kevät saaristoon vaivautuminen. K Kalasta pienellä tunnetulla alueella Itse olen pääsääntöisesti siikaongella yhden tai maksimissaan kahden vavan voimalla. Yhtenä syynä on lääniluvalla tapahtuva kalastus ja toisena, etten pysty mielestäni onkimaan kovinkaan aktiivisesti (lue: tehokkaasti) useammalla vavalla. Siianonginnan ei tarvitse olla "aivot narikkaan" ootto-ongintaa. Yleinen tapa siikavesillä on ripotella vapoja ympäri rantaa. Useat kerrat olen saanut yhden vavan voimalla paremman saaliin, kuin ympärillä onkivat viiden vavan miehet. Siika liikkuu pitkin rantoja ja hajalleen sijoitetut vavat antavat saalista aika ajoin. Päättömästi veteen kiskaistu syötti ei kuitenkaan ole välttämättä parhaalla paikalla ja saalista tehokkaasti. Kun kalastetaan tutulla paikalla ja siikojen liikkeet tunnetaan hyvin, voidaan keskittää kalastus yhteen ainoaan tarkkaan syönnöskohtaan, matalikkoon tai levävapaaseen moreenikenttään. Voi olla että ympärilläsi olevat kalamiehet saavat yksittäisiä kaloja silloin tällöin, mutta kolmannen tuplatärpin kohdalla on enää turha kadehtia naapureiden harvoja tärppejä. Pienellä tarkalla spotilla olevat kaksi syöttiä antavat varmemmin soppakalat, kuin kahdeksan sikin sokin olevaa vapaa. Pieni on totta kai suhteellinen käsite. Joskus kuuma alue on tiivis kuin jalkapallon maalialue, ja toinen paikka on koko puolustuspään kokoinen. Sopukin säilyy paremmin kalavesillä, kun hieman aamuunisempikin onkimies mahtuu muiden sekaan hakemaan kakkospaikoilta soppakalat. Kun vapa on kalastajan ulottuvilla on onginta aktiivista ja tehokasta. syvyisistä hiekkasalmista. Todellisen kuuman alueen löytäminen vaati, jonkin lähiympäristöstä eroavan piirteen. Levätön alue on kalamiehelle ehdoton valinta. Levätupon sekaan joutuva mato kelpaa kyllä siialle, mutta tarkoitushan on tehdä syötin löytyminen helpoksi. Ei piilottaa neulaa heinäsuopaan. Pohjan muodot keräävät ajoittain hyvinkin siikaa syönnökselle. Parhaimmiksi alueiksi on osoittautuneet muuten kumpuilevassa pohjassa olevat pienet tai keskikokoiset tasanteet. Näille saapuu siikaparvia tasaisesti, yleensä koko päivän ajan. Veneelliselle siian onkijalle pohjan tarkkailu kaiunnäytöltä ei ole kovinkaan haasteellista. Rannalta onkijakin saa oman heittokantamansa luodattua lyijypainonsa avulla. Muutama heitto aamutuimaan ilman koukkuja, antaa kalamiehelle kuvan alueen pohjasta. seuraavan kerran likahtaa annetaan siialle kevät vastaveto. Vapateline vaihtoehtoja on rajattomasti. Perinteisistä putkenpätkistä aina satojen eurojen arvoisiin telineisiin. Edullisin valinta on hankkia yksinkertaisen vapatelineen päähän haarakappale. Tämä riittää yhden vavan kanssa onkijalle. Jos mukaan halutaan useampi vapa on telineisiin saatavilla jakotukkeja, jopa neljään vapaan saakka. Kallioisella rannalla onkivan kannataa harkita kolmijalkaa tai muuta itsestään seisovaa vapatelinettä. Näin vavat pysyvät siististi yhdessä kasassa ja tärppien seuraaminen onnistuu rennosti penkillä istuen ja kevätauringosta nauttien. Koukut kiinnitys ja irrotus Siianonkijan dilemma on siinä kuinka kauan siian antaa syödä matoa. Kauan matoa imeskelleen siian irrottamiseen kuluu aikaa ja parvi ehtii jo ohitse. Nopein tapa on olla koko ajan valppaana ja tärpin tulleessa tehdä suhteellisen nopeasti vastaveto. Tällöin siika tarttuu suuontelosta, ei ruokatorvesta. Suuontelosta tarttuneet kalat ovat helppoja irrottaa koukunirroittimen avulla. Perinteinen tapa on kiinnittää mato koukkun nipuksi. Ja koukun kärkihän tulee piloittaa madon sisään. Saa- Vavat vakaasti telineeseen Pienen alueen onginta muuttuu vieläkin tehokkaammaksi vapojen ollessa telineessä. Silloin kaikkien vapojen hallinta on helppoa ja tärpit näkee samalta istumalla. Useimpina päivinä on siika helppo. Tärpin havaittuaan voi jo olla lähes varma saalista. Ensimäisen vavan kärjen värähdyksen jälkeen vapakäteen. Kun siiima Paikat löytyvät luotaamalla Jos halutaan kalastaa tarkkoja paikkoja on niitä turha etsiä perinteisistä kilometrien pituisista, puhdas pohjaisista ja tasa- Kalastuslehti 1.2008 27
• Tapsisiimaan pujotettu helmi on tuonnut lisätehoja ongintaan Koukun kärki jää matoa pujottaessa näkyviin " USEIN SUURINOSA PÄIVÄN KALOISTA TULEVAT VÄRILLISELLÄ HELMELLÄ VARUSTETTULLA SYÖTTILLÄ. JOKIN TAIKA MUOVIHELMISSÄ SIIS ON. han näinkin saalista. Parhaiten siian tartutus onnistuu, kun koukku pujotetaan keskelle matoa ja koukun kärki jää ehdottomasti näkyviin. Siian ottaessa madon suuhun menee koukkukin samalla kertaa. Koukun kärjen ollessa paljaana ei pienisuinen kala saakkaa koukkua edes ulos suustaan, vaan kärki tartuu heti siian suupieleen.. Syötit valokeilaan Itselleni hauskin löytö tehokkaaseen siian ongintaan oli pienet muovihelmet. Aluksi epäilin siikojen arkoina kaloina, karsastavan ylimääräistä muovihelmeä. Kokeilujen jälkeen olen tullut täysin toisenlaiseen johtopäätökseen. Joko symmetrisen pyöreä muoto tai väri auttavat siikaa havaitsemaan pohjassa olevan syötin. Mikä parasta helmen käyttö todellakin tuntuu lisäävän saalista. Usein suurinosa päivän kaloista tulevat värillisellä helmellä varustettulla syöttillä. Jokin taika muovihelmissä siis on. Helmethän ovat yleisesti käytettyjä lisähoukutteita esimerkiksi valtamerien kampelanonkijoiden keskuudessa. Ettei helmen käyttö olisi kuitenkaan liian yksikertaista on niitäkin useita eri värejä. Ja totta kai paras väri vaihtelee olosuhteiden, vedensameuden ja valoisuuden mukaan. Muutamalla pienellä asialla saadaan siis lisää varmuuta siian saaliksi saamikseksi, jotta perunoiden kanssa on tarjolla muutakin kuin keitettyjä munia. Tärkeintä siian kalastuksessa ei ole suuret saaliit vaan keväästä nauttiminen. Kalastus voi silti nautiskellessakin olla aktiivista. Harva kuitenkaan maukkasta graavisiiasta on kieltäytynyt. 28 Kalastuslehti 1.2008
• RADIPOR | EXTREME ZIP IT. VISIONFLYFISHING.COM Kalastuslehti 1.2008 29
• Hauen perhokalastus harrastusmuotona yleistyi Suomessa vuosituhannen vaihteessa. Moni hauen uistinkalastaja on tämän jälkeen joutunut todistamaan perhon ajoittain ylivoimaisen tehon samassa veneessä kalastettaessa. Teksti, kuvat ja kuvitus: PASI TAPONEN 30 Kalastuslehti 1.2008
• " KESKUSTELLESSANI BOMBETTEN KÄYTÖSTÄ ERÄÄN HAUEN PERHOKALASTUKSEN SUOMEN PIONEERIN KANSSA SAIN NOPEASTI KOMMENTIN ETTÄ MOKOMA VIRITYS PITÄISI LAILLA KIELTÄÄ. ktiivisena hauen kalastajana väitän että tehokkain uistin hauelle on perho. Syy miksi perhokalastaja ei välillä pärjää uistimella tai jerkillä kalastavalle johtuu yleensä ulkoisista tekijöistä. Hauen perhokalastus on tuuliherkkää. Kokenutkin perhonheittäjä joutuu karsimaan heittotarkkuudesta ja pituudesta kovalla tuulella. Perholla kalastaminen karsii osan heittosektoreista ja on myös hidasta. Kalojen ollessa todella aktiivisia uistimella pystyy kalastamaan tehokkaasti kaksi pidempää heittoa samassa ajassa kun perhokalastaja joutuu tyytymään yhteen lyhyempään. Kalastettavalta veneeltä vaaditaan myös paremmat ajelehtimisominaisuudet jotta vene pysyy oikealla etäisyydellä kalastettavasta alueesta. Miten siis karsia näitä tehokkaan haukiperhon käyttämistä ajoittain haittaavia ulkoisia tekijöitä? A Suhteellisen tuntematon laji Bombette-liukukohot ovat ongintaa harrastaville tuttuja, mutta uistinkalastajalle kyseinen tuote on vielä melko tuntematon. Bombetteja valmistetaan eri painoisina: uppoavana, hitaasti uppoavana, suspending-malleina sekä myös kelluvana. Bombette on yleensä valmistettu kokonaan muovista tai käyttäen lisäpainona lyijyä. Läpi kulkee siima ohuessa muoviputkessa ja varsinainen paino-osa on muoviputken päässä. Suurelle kansalle bombette on tullut tutuksi lähinnä uppoavana versiona käytettäväksi keväisessä siian pohjaonginnassa. Bombette on verrattain näkymätön viritys vedessä. erittäin hyvä, mutta se ei kiinnostanut kaloja aidon perhon lailla. Viritys ei toiminut, koska bombette runkona syrjäytti liikaa vettä eivätkä luonnolliset perhomateriaalit päässeet elämään. Viritys ei myöskään toiminut pysäytyksissä lähellekään siten kuin haukiperho käyttäytyy. Suositeltava yhdistelmä Seuraavaksi kokeilin tapaa jota kaverini veneessä oli käytetty. Bombette pujotetaan heittosiimaan muoviputken puolelta siten, että paino-osuus on kauempana vavan kärjestä. Siimaan laitetaan stoppariksi kuulalaakeroitu leikari. Näin bombette pääsee liukumaan vapaasti siimassa uitettaessa ja kalaa väsytettäessä. Leikariin sidotaan perukkeeksi noin 0,40 ­ 0,60 mm monofiilia noin metri ja siihen puruperukkeeksi laadukasta sidottavaa monisäikeistä vaijeria noin 40 cm albright-solmulla. Vaijeriin haukiperho kiinnitetään kahdeksikkosolmulla. Itse peruke on hyvin samanlainen kuin mitä haukea perhovavalla kalastettaessa käytetään, mutta vain hieman lyhyempi heittämisen helpottamiseksi. Syy miksi koko perukeosa tehdään ylipaksusta monofiilista ja sidotaan ilman ylimääräisiä lukkoja on puhtaasti pyrkiminen heittosotkujen vähentämiseen. Koeuitettaessa viritelmää en ihmetellyt että kaverini oli jäänyt kyseisissä olosuhteissa kakkoseksi. Haukiperho ui virvelillä heitettynä ja katkonaisesti uitettaessa lähes kuten perhosiimankin päässä. Rauhallisen kelauksen pysäytyksissä haukiperho pysähtyy paikalleen tai liukuu hieman poikittain sivulle aivan kuten perhosiimankin päässä. Suspending-bombette jatkaa matkaan eteenpäin siimassa liukuen 10 ­ 20 cm ja tämän jälkeen vajoaa hitaasti kohti perhoa jolloin bombetten liike ei vaikuta heti perhoon. Tehokkuutta ja tarkkuutta bombetten avulla Keskustellessani bombetten käytöstä erään hauen perhokalastuksen Suomen pioneerin kanssa sain nopeasti kommentin että mokoma viritys pitäisi lailla kieltää. Hän oli joutunut juuri keulamiehen nöyryytettäväksi bombetten avulla heitetyllä haukiperholla. Kaverini kertoi, että keulamies oli pystynyt kalastamaan kovassa tuulessa kaislikon reunan nopeammin ja tarkemmin virvelillä bombetten avulla heitetyllä perholla kuin perhovavalla kalastanut kaverini. Itsekin olin kokeillut erilaisia virityksiä bombetten käytössä haukiperhon uitossa. Ensimmäisissä virityksissä haukiperho oli sidottu suspending-bombetten muoviputkeen. Perukesiima kulki bombette-perhon läpi ja perukkeeseen oli sidottu iso kolmihaarakoukku kalan tarttumisen parantamiseksi. Viritys oli myös todella pitkäheittoinen. Ajatuksena se oli Välineistä ja uittamisesta Sanomattakin on selvää, että viritelmä on erittäin tehokas oikein käytettynä. 20 g-40 g suspending-bombette on sopiva yhdistelmä heitettäväksi normaaleilla keskiraskailla heittokalastusvälineillä joilla heitetään perushaukivaappuja. Pienempiä haukiperhoja käytettäessä sisävesillä kannattaa käyttää kevyempiä suspending-bombetteja. Heittämiseen soveltuvat sekä hyrrä että haspelikelat mutta haspelilla heitto kannattaa tehdä hieman rauhallisemmin, jotta ehkäistään turhia heittosotkuja. Uittaminen tapahtuu katkonaisesti ja rauhallisesti esimerkiksi yhdistäen 1 - 5 kammenkierrosta pysäytykseen. Mielestäni haspelilla toimiva katkonainen uittaminen on hieman helpompaa kuin hyrräkelalla. Kelausnopeutta ja pysäytyksen pituutta kannattaa vaihdella riippuen kalojen aktiivisuudesta sekä veden lämpötilasta. Kalastussyvyyttä voi myös helposti säädellä pysäytyksillä koska bom- Kalastuslehti 1.2008 31
• Hollow Deceiverin pettämä hauki. bette nousee aina lähemmäksi pintaa kelattaessa. Vastaiskussa käytetään hieman vähemmän voimaa kuin uistimella kalastettaessa. Haukiperhot sidotaan yleensä yksihaarakoukkuihin, jotka vaativat huomattavasti pienemmän läpäisyvoiman verrattuna esimerkiksi useammalla kolmihaarakoukulla varustettuun vaappuun. Rauhallisemmilla vastaiskuilla myös saadaan perho pysymään kalan näköpiirissä epäonnistuneen vastaiskun jälkeen jolloin yleensä seuraa uusi tärppi. " UITTAMINEN TAPAHTUU KATKONAISESTI JA RAUHALLISESTI ESIMERKIKSI YHDISTÄEN 1 - 5 KAMMENKIERROSTA PYSÄYTYKSEEN. Näin rakennat oman bombetten. 32 Kalastuslehti 1 200 1.2008
• Omakohtaisia kokemuksia Viime keväänä oli taas minun vuoroni tulla nöyryytetyksi. Kalastimme aurinkoisella kelillä kudun jälkeen erästä matalaa rantaa jossa on kapea kaislikkovyöhyke. Kalat olivat siirtyneet rannan ulkopuolella olevaan penkkaan noin kahden ja puolen metrin syvyyteen. Itse kalastin perhovavalla koska sääolosuhteet olivat hyvät, mutta kaverini kalasti virvelillä. Syönti oli heikko ja hauet vain seurailivat kaverini jerkkiä joten kehotin häntä kokeilemaan bombettea ja perhoa. Lopputuloksena se, että kaverini sai pidemmillä heitoilla haravoitua penkan muodot tehokkaammin ja tuplasi kalamääränsä minuun nähden päivän aikana. Päivän suurimmaksi kalaksi jäi myös hänen bombetten avulla saamansa nätti kutenut 7,6 kg keväthauki. Kuvissa erilaisia suspending-bombetteja 10,15,20 ja 40g painoisina. Kalastuslehti 1.2008 33
• HELSINGIN VENEMESSUT 2008 Kevään varmat merkit nähtiin jälleen Helsingin Vene ­ Båt ­messuilla 9.-17.2. Yli 89 000 kävijää tutustui kymmenen päivän aikana toinen toistaan hienompiin veneuutuuksiin. Messujen suosio todistaa että venealan kasvu ja veneilyn suosio jatkuvat vankkana. Myös yhä useampi kalastuksen harrastaja omistaa veneen tai harkitsee sellaisen hankkimista. Vierailin messuilla kolmena päivänä tutustuen huolellisesti varsinkin kalastukseen sopiviin veneisiin. Toki messuilla oli jos jonkinnäköistä huvijahtia ja daycruiseria, mutta niillä kalastaminen onkin sitten toinen juttu. Poimin tarjonnan joukosta neljä varsin hyvin kalamiehelle lähes kaikkiin olosuhteisiin sopivaa venettä eli Bella 530 Smart, Uttern S55, Boston Whaler 150 Montauk ja Atlantic 505 Open. Teksti ja kuvat: ANTTI ZETTERBERG 34 Kalastuslehti 1.2008
• Bella 530 Smartissa on selkeän näköinen pulpettiratkaisu. Uttern S55 on kalamiehen mieleen. BELLA 530 SMART Bellan uutuus suosittuun reilun viiden metrin kokoluokkaan. Messuveneessä oli lisävarusteena saatava tiikkilattia, jota en ihan ensimmäiseksi kalaveneeseen ajattelisi, mutta muuten vene vaikutti erittäin pätevältä kalastukseen. Pohjan muoto ja leveys taannevat vakauden. Hyvät säilytystilat myös pitkille tavaroille ja selkeän avoin pohjaratkaisu helpottavat varmasti kalastuskäyttöä. Keulaan on jätetty hyvä kulkuaukko ja työn jälki on bellamaiseen tapaan siistiä, mutta hieman persoonatonta. Laadukkaisiin kaiteisiin saa hyvin kiinni erilaisia telineitä ja ohjauspulpetin tilaratkaisut olivat hyvin mietittyjä, mm. gps:lle on hyvä paikka upotettuna keskellä. Toisaalta kalamiehen näkökulmasta pulpetti on varsin suuri ja se on sijoitettu yllättävän taakse toispuoleisesti ­ mitenköhän vene käyttäytyy kun lähtö tapahtuu vastatuuleen ja perässä on painoa? TEKNISET TIEDOT Pituus 5,27 m Leveys 2,24 m Paino 650 kg Suunnittelukategoria C, rannikko Polttoainetankki 92 l (kiinteä) Moottorisuositus 70 ­ 115 hv Pohjan V-kulma 17 astetta Henkilöluku 6 Hinta 12 100 Lisätietoja: www.bellaboats.fi UTTERN S55 Utternin veneet nauttivat monen kalamiehen suosiota. Muun muassa lehtemme tekniikkatoimittaja Marko "Abo" Sarrola kalastaa Utternilla. Utternit ovat myös todella hyvin varustettuja jo suoraan tehtaalta, niissä on vakiona mm. karttaplotteri ja kaikuluotain. Venepaketit toimitetaan aina Mercuryn perämoottorilla. Uttern S55 on jämeränoloinen kalavene isommallekin seurueelle. Keskipulpetti on sijoitettu aivan veneen keskelle ja kummallakin puolella on kulkuväylät. Tuulilasi on korkea sekä riittävän leveä suojatakseen kuskia ja apukuskia viimalta. Penkki on monikäyttöinen klaffipenkki. Lattia on tässäkin veneessä tiikkijäljitelmälaminaattia, jonka mielekkyydestä kalastuskäyttöön voidaan olla montaa mieltä. Veneessä on hyvin säilytystilaa ja pieni ankannokka sisäännousua helpottamaan. Mielenkiintoinen ominaisuus on se, että Uttern S55:n voi tilata myös sisäperämoottorilla varustettuna. Lisää tunnelmia voitte lukea seuraavasta numerostamme, jossa esittelemme Uttern S55:n pikkuveljen S52:n koeajon merkeissä. TEKNISET TIEDOT Pituus 5,55 m Leveys 2,20 m Suunnittelukategoria C, rannikko Polttoainetankki 90 l (kiinteä) Moottorisuositus 75 ­ 135 hv (ulkolaitamoottori) Henkilöluku 6 Hinta alk. 26 180 (sis. Mercury 80 EFI) Lisätietoja: http://www.brunswickmarine.fi Kalastuslehti 1.2008 35
• Boston Whaler on kokoonsa nähden uskomattoman avara. Atlanticin perä on erittäin kantavan oloinen. ATLANTIC 505 OPEN Atlantic on puolalaisen Polifaktor-veistämön 12 vuotta sitten käyttön ottama tuotenimi, joka alunperin oli norjalainen. Kaikki veneet valmistetaan käsin laminoiden Puolassa ja varustetaan kunkin asiakkaan toiveiden mukaisesti, jopa rungon värin voi valita tilausta tehdessä. Työn jälki ja suunnittelu on laadukasta eikä voida puhua mistään "itäeurooppalaisesta" tuotteesta. 505 on Open-venesarjan pienin, muut mallit ovat 555 ja 635. Veneen tunnusomainen piirre on tietynlainen harteikkuus. Laidat ovat paksut ja korkeat, keskipulpetti jämerä ja perä kantava ­ kaikki ominaisuuksia, joita kalamies arvostaa. Silti vene painaa vain noin 400 kiloa. Olen koeajanut 555-mallia ja sen kalastuskäytöstä on vain hyvää sanottavaa, ainoastaan tuulipinta-ala vaikeutti rekausta ajoittain. 505 on koekalastettu myös Metsästys & Kalastus-lehden huhtikuun 2008 numerossa. BOSTON WHALER 150 MONTAUK Boston Whaler Montaukit ovat USA:ssa suosittuja kalaveneitä järvikalastuksessa. Montauk-mallistoon kuuluu kolme venettä: 150 Montauk, 170 Montauk sekä 190 Montauk. Suomessakin Boston Whaleria käyttävät eritoten oppaat kuten Harri Hotti ja Simon Törnqvist. Niiden ulkonäkö on poikkeuksellinen: leveä keula ja matalat reunat. Nämä seikat saavat aikaan sen, että vene näyttää huomattavasti kokoistaan suuremmalta. Rungon muotoilu tekee veneestä myös äärimmäisen vakaan ja se ei kallistele juuri ollenkaan. Leveä keula pitää roiskeet loitolla. Amerikkalaiseen tapaan varustelu on runsas mukitelineitä myöten ja kalamiehiä ilahduttavia oivalluksia löytyy lukuisia, kuten integroitu vieherasiakotelo keskipulpetissa sekä kuskin klaffipenkki. Tutustumme Harri Hotin Boston Whaleriin syksyn numerossamme. TEKNISET TIEDOT Pituus 4,69 m Leveys 1,98 m Syväys 0,17 m Polttoainetankki 49 l Paino 430 kg Moottorisuositus 60 hv Henkilöluku 6 Hinta 16 970 (ilman moottoria) Lisätietoja: http://powerproducts.wihuri.fi/venevalikoima/ boston_whaler/ TEKNISET TIEDOT Pituus 5,00 m Leveys 2,14 m Paino 400 kg Moottorisuositus 50 - 115 hv (max 120 hv) Henkilöluku 5 Suunnittelukategoria C, rannikko Hinta 9980 (ilman moottoria) Lisätietoja: www.atlantic-veneet.fi VENEIDEN REKISTERÖINTI LAAJENEE Aiemmin rekisteröityjen tiedot täydennettävä ja myös purjeveneet on merkittävä rekisteriin. Uusi laki veneiden rekisteröinnistä tuli voimaan lokakuussa 2007. Sen mukaan kaikki vähintään 5,5 metriä pitkät purjetai moottoriveneet tulee rekisteröidä. Moottoriteholtaan yli 20 hv veneet ovat myös rekisteröintivelvollisia. Lainmuutos tuo rekisteröintivelvollisuuden piiriin noin 30 000 uutta venettä. Rekisteri on tärkeä apuväline esimerkiksi vene- ja moottorivarkauksien selvittämisessä ja jos jossakin venetyypissä on havaittu vakavia puutteita, voidaan asiasta varoittaa veneen omistajia rekisterissä olevien tietojen avulla. Ennen lokakuuta 2007 rekisteröidyt veneet on uudelleenilmoitettava rekisteriin ennen vuoden 2010 lokakuuta. Tietojen täydentäminen on maksutonta lokakuun alkuun 2008 asti, jonka jälkeen peritään 27 euron suuruinen rekisteröintimaksu. Lisätietoja ja ohjeita: www.maistraatti.fi 36 Kalastuslehti 1.2008
• Kalastus eh Ka astusleh .2008 Ka astuslehti 1.2008 Kalastuslehti 1.2008 stusl sl 20 0 08 37 37
• MERITAIMENEN KEVÄTKALASTUS ITÄMERELLÄ Teksti JOUNI HEIMONEN Alkukevään auringon ensisäteiden lämmittäessä kalamiehen ajatukset kääntyvät yhä useammin kalastukseen. Luminen maa ja jäinen meri saa tulevan kalastuskauden odotuksen tuntumaan iäisyydeltä ja kaipuu vesille on kova. Voisiko kalastuskauden aloittaa aiemmin? Kyllä, ja kauden aloitusta voi kokeilla eteläisen Itämeren Ruotsille kuuluvilta saarilta, Gotlannista tai Öölannista. Matalat rannat, kylmä vesi ja isot mainingit tekivät välilä kalastuksesta haastavaa. Tällä paikalla aallokko on jo liian suuri. Kuva: Tomi Hänninen 38 Kalastuslehti 1.2008
• Anttu Brück ja 4 kiloa öölantilaista. Kuva: Tomi Hänninen otlannissa ja Öölannissa kalastuskausi kestää yleensä vuoden ympäri. Kylmimpinä talvina Öölannin länsireuna saattaa jäätyä, mutta viime vuosien leudot talvet ovat pitäneet meren pääosin sulana. Kevät saapuu saarille eteläisestä sijainnista johtuen aikaisemmin ja jo maaliskuun alku voi olla hyvää kalastusaikaa. Huippusesonki käynnistyy jo maalis-/huhtikuun vaihteessa kun Suomenlahdella "kultaa huuhdotaan" keskimäärin kuukautta myöhemmin. Kalastus tapahtuu rannalta ja syytkin ovat oikeastaan yksinkertaiset. Kummallakaan saarella ei rannalta kalastajan esteenä ole paljoa mökkejä ja rannoilla kulkeminen on suhteellisen vapaata. Poikkeuksia toki on, mutta asiallisesti liikkuva kalamies kiertää harvat rannan tuntumassa olevat mökit riittävän kaukaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä rantaa riittää kerrankin aivan varmasti kaikille. Saarilla liikkuva kalastaja kulkee kalapaikalta toiselle autolla, toisin kun me olemme tottuneet liikkumaan kotivesillä veneellä. Tiet kulkevat monin paikoin rantaa mukaillen ja ovat hyväkuntoisia. Lupaavan näköisen kalapaikan löydyttyä auto on helppo laittaa parkkiin. Kahluuhousut jalkaan ja sitten voikin laskeutua rantapenkereeltä veteen kalastamaan. Suomenlahdella samanlaiset rannat ovat harvassa ja niissäkin vähissä paikoissa mökit tontteineen estää usein rannalta kalastamisen. Osittain myös siksi kotivesien nopeammin syvenevät rannat onkin tehokkaampaa ja helpompaa kalastaa veneestä. Usein meritaimenet voi olla kalamieheltä kateissa saaristomme sokkeloissa, milloin sisempänä, milloin G Tämä kala tuli katkaperholla. Kuva: Kyösti Siikanen Kalastuslehti 1.2008 39
• Matalaa aluetta voi jatkua pitkälle, mutta aurinkoisella ilmalla kannattaa kalastaa myös syvän ja matalan reuna. kalastaminen on kuitenkin varsin helppoa jos tietää edes muutaman paikan missä kannattaa uistintaan liotella. Paikkavalinnan osuessa nappiin, järjestelmällisesti rannan suuntaisesti etenevä kalastaja törmää ennemmin tai myöhemmin meritaimeniin, jotka uivat rantamatalassa ruokaa etsien -ja silloin tärähtää. Kalamiestä kutkuttavin ero omiin vesiimme on, että kala voi käytännössä olla minkä kokoinen tahansa. Em-jokeen kudulle nousevien meritaimenien keskikoko lienee suurimpia maailmassa, joten asiaan kannattaa suhtautua tietyllä vakavuudella, etenkin välinepuolella. Matalanveden uistimet Gotlanti ja Öölanti mataline rantoineen asettavat omat vaatimuksensa käytettäville uistimelle. Meritaimenet saattavat syönnöstää hyvin matalassa, jopa vain polveen asti ulottuvassa vedessä. Se rajaa melko paljon kotivesillä käytettävistä uistimista pois. Syvällä uivat uistimet jäävät kotiin ja rasiaan kannattaa varata hyvin lentäviä ja pinnan tuntumassa kalastavia uistimia. Vastatuuleen heitettäessä on uistimen kapeista muodoista etua vähäisen tuulipinta-alansa takia. Uistin lentää pitkälle ja kalastusalue kasvaa. Itämerellä pitkä ja kapea tuulenkala kuuluu myös meritaimenen ruokalistalle ja niitä löytyy kalojen vatsoista usein. Ehkä juuri siksi tämän malliset uistimet ovatkin suosittuja saarilla kalastavien paikallisten keskuudessa. Meillä jostain ihmeen syystä tuulenkalaa jäljitteleviä uistimia käytetään kovin vähän. Ruotsissa taas kalastustarvikeliikkeiden hyllyt notkuvat eri valmistajien pitkiä ja kapeita uistinmalleja. Muutamia ulkomaisia peruslusikoita lukuun ottamatta Suomessa kauppojen tarjonta on melko vaisua. Tilanne ei kuitenkaan ole ihan toivoton. Takavuosina Erkki Virolainen kehitti kevennetyn lusikan, E.V.Trutan. Uistimeen Erkki lisäsi valmis- " ITÄMERELLÄ PITKÄ JA KAPEA TUULENKALA KUULUU MYÖS MERITAIMENEN RUOKALISTALLE JA NIITÄ LÖYTYY KALOJEN VATSOISTA USEIN. EHKÄ JUURI SIKSI TÄMÄN MALLISET UISTIMET OVATKIN SUOSITTUJA SAARILLA KALASTAVIEN PAIKALLISTEN KESKUUDESSA. ulompana. Vaihtoehtoisia kalapaikkoja on hurjasti ja kalojen etsiminen saattaa haukata suurimman ajan päivästä. Alkukeväällä kalat ovat hoikkia ja huonokuntoisia Jokeen talvella kuteneet taimenet etsiytyvät takaisin mereen alkukeväällä. Aluksi kalan paino on pohjalukemissa, väri tumma, liha syömäkelvotonta ja ulkomuoto suurine päineen surkea. Heti mereen päästyään alkaa aktiivinen ravinnon etsiminen. Väri kirkastuu ja paino nousee kevään edetessä kohti kesää. Yksittäisiä kirkkaita ja hyväkuntoisia kudusta välivuotta pitäviä kaloja saadaan läpi vuoden, mutta ne ovat selvästi harvemmassa. Suomenlahden meritaimenet on suurimmaksi osaksi mereen istutettuja, joilta puuttuu syntymäjoki jonne nousisi kudulle. Nämä kalat pysyvätkin talven yli pääosin paremman oloisessa kunnossa kuin naapurin kuteneet kalat, vaikka talven niukka ruokatarjonta näkyy kalojen hoikkuutena meilläkin. maan ylettyvä matala. Aaltojen murtuessa matalan reunaan, valkoisessa kuohussa näkyy syvempiä tummia kohtia, josta kala "ui sisään". Valkoisen kuohun ja rannan väliin voi jäädä useankin sadan metrin pituinen aalloilta suojaisampi alue, jota kalat käyttävät ruokailupaikkanaan. Myös omalle silmälle tutumpia kivikkorantoja on paljon, mutta erityispiirre niissäkin on pitkälle ulottuva mataluus. Herkullisesti vedestä pistäviä yksittäisiä kiviä voi näkyä vaikka kuinka pitkälle ja heittokalastajan isoin ongelma onkin päättää mihin uistimen heittäisi. Tavallaan itse Matalia ja kivikkoisia rantoja Gotlannin ja Öölannin rannat ovat matalia ja näin ollen kuin luotuja meritaimenen heittokalastukseen. Ihanteellista heittopaikkaa riittää silmänkantamattomiin ja saariston puuttuessa kalamies seisoo kalojen keskellä. Saarilla monin paikoin tyypillinen kalastuspaikka on pitkälle ulottuva ajoittain pinnan tuntu- Ylhäältä alas: Tuulenkala 10.5cm / 23g, Kevennetty, Kolmipiikki, 9cm/ 20g, Kevennetty, Lohi, 9cm/ 20g, Kevennetty Hile Raitapaataja, 9cm/20g, Hile Raitapaataja, keventämätön. Kuva: Tuntematon Kalamies 40 Kalastuslehti 1.2008
• Nämä perhot maittoivat Öölannin taimenille. tusvaiheessa aineen, joka hidastaa uistimen vajoamista vedessä. Nykyisin uistinta valmistaa Matias Järvinen. Uistinmallisto on sama kuin ennenkin ja yksi malleista on Tuulenkala. Kokoja on monia ja noin 10 cm pitkä ja 23 gr Tuulenkala lentää hyvin tuulisissakin oloissa. Upean uinnin lisäksi sen saa vaivattomasti lähelle pintaa nostamalla vavankärkeä ylös. Haavoittunutta saaliskalaa jäljittelevissä pysäytyksissä uistin vajoaa hienosti väristen, joten tuulenkala kelpaa erittäin hyvin myös kotivesien taimenille. Muita kokeilemisen arvoisia ovat myös saarien tuulisiin olosuhteisiin kehitetyt vähän lyijykynää paksummat "puikot" sekä rannikkovaaput. Liikkuvasta veneestä näillä kalastettaessa miinukseksi laskettakoon, että ne eivät kestä vauhtia juuri lainkaan. Jo muutamalla vauhdikkaalla kammenpyöräytyksellä uistin nousee pintaan ja uintiliike menetetään Perhokalastus Kylmässä vedessä vaihtolämpöisen meritaimenen aineenvaihdunta on hidasta. Kasvua ei tapahdu juuri lainkaan ja ravintoa käytetään vain hengissä pysymiseen tarvittava määrä. Pääasiassa käytettävää ravintoa ovat levien seassa elävät äyriäiset. Myös kohdalle uivat pienet kalat kelpaavat. Tällöin pienet perhot on tehokkaimmillaan. Keveydestään johtuen perhoa voidaan uittaa myös hyvin hitaasti, jolloin kalalle jää enemmän aikaa ottaa perhoon, kuin nopeasti ohikiitävään uistimeen. Saattaa tuntua epätoivoiselta Viettelyksiä meritaimenelle Kuva: Jouni Heimonen Kalastuslehti 1.2008 41
• Matalaa aluetta voi jatkua pitkälle, mutta aurinkoisella ilmalla kannattaa kalastaa myös syvän ja matalan reuna Kuva: Kyösti Siikanen " KALAPAIKKOJA ETSITTÄESSÄ MERKITTÄVIN TEKIJÄ ON TUULI. KOVALLA TUULELLA KARTASTA YRITETÄÄN LÖYTÄÄ PAIKKA, MIHIN AALTO EI ISKE SUORAAN RANTAAN. uittaa aavalla merellä muutaman sentin mittaista katkaperhoa ja toivoa kalan huomaavan sen. Jos epäusko saa otteen, katkaperhon voi sitoa sivutapsiin ja siiman päähän isomman perhon ja uittaa näitä yhtä aikaa. Öölantiin maaliskuun alussa tehdyllä kalaretkellä kolmesta perholla saaduista taimenesta kaksi iski sivuperukkeeseen sidottuun muutaman sentin pituiseen katkaan, vaikka tarjolla oli samanaikaisesti myös pikkukalajäljitelmä. Kolmas taimen valitsi kalajäljitelmän. Tuulet ratkaisevat Kalapaikkoja etsittäessä merkittävin tekijä on tuuli. Kovalla tuulella kartasta yritetään löytää paikka, mihin aalto ei iske suoraan rantaan. Liian kovassa aallokossa on hankala kalastaa, eikä se erityisesti kerää heittopaikoille kalojakaan. Kova aallokko myös samentaa matalan rantaveden, mikä ei täytä keväällä hyvän kalapaikan kriteereitä sekään. Jos vesi on vielä kauttaaltaan alle neljä asteista, kannattaa yrittää löytää kovimmilta tuulilta suojassa olevia kohtia, joissa vesi on ympäristöä lämpimämpää. Alkukeväällä Öölannissa alkukeväällä emme löytäneet edes näitäkään paikkoja, kaloja saatiin silti. Pahimpaan aallokkoon kalat eivät hakeutuneet, mutta eivät täysin tyyniinkään paikkoihin. Piti siis olla jotain siltä väliltä. Paikoista joista kaloja tuli, oli rauhallisesti rantaan mereltä rullaavia maininkeja tai viistosti rantaan osuva mietotuulinen aallokko. Vähätuulisina päivinä kalapaikka löytyy yleensä tuulen puolelta. Kala tuli kuohun ja rannan välistä olevasta matalasta. Kuva: Jyrki Hartio 42 Kalastuslehti 1.2008
• Alkukauden kalat saattavat olla tummia ja laihoja. Kuva: Tomi Hänninen Lisäksi mukaan kannattaa varata riittävän iso haavi sekä heittokalastusvälineet. Uistimella kalastettaessa vavalla saa olla pituutta mieluiten 8 - 11 jalkaa. Pidemmällä vavalla uistimet lentää hyvin ja saa tarvittaessa nostettua uistimen pintaan. Kelaksi käy hyrrä- ja avokelat. Hyrräkeloissa on syytä kiinnittää huomiota hyvin toimivaan heittojarruun. Saarilla tuulee usein ja uistinta joutuu heittämään myös vastatuuleen. Herkimmillä keskipaikoisjarruilla varustetut kelat aiheuttavat tuskastumisia ja uistimia menetetään sotkuja selvitellessä turhaan. Perhokalastaja huomioi myös tuuliset olosuhteet. Mukaan varataan 8-luokan 9-jalkainen vapa sopivine siimoineen. Tuulettomina päivinä pärjää toki kevyemmilläkin varusteilla, säästäen samalla kalastajan olkapäitä. Oikullinen meritaimen Auringon paistaessa lämmennyt pintavesi kulkeutuu tuulen mukana lähimpään rantaan. Lämmennyt vesi kertyy lahdelmiin ja näissä paikoissa taimen viihtyy. Keväällä taimen siis tuntuisi suosivan merellä hyviä kelejä asuinpaikastaan huolimatta. Samat heikkotuuliset lounaan puoleiset tuulet ovat parhaita, kuin kotivesilläkin. Kevään ensimmäiset lämpötaskut houkuttelevat sulattelemaan ravintoa ja kiihdyttämään aineenvaihduntaa, jotta kasvukausi saadaan käyntiin. Vaikka puitteet kuninkaallisten saarilla ovat meritaimenen kalastukselle lähes täydelliset, mitään karkkiautomaatteja ne eivät ole. Ruotsissa taimenet ovat vähintään yhtä oikullisia saalistettavia kuin Suomessakin. Samat sääolojen vaihtelut kuin Suomessakin voivat pilata tai pelastaa kalapäivän. Kun sitten osuu oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan, niin kaloja tulee kuin Mats Sundinille maaleja Suomi - Ruotsi jääkiekko-ottelussa. Varusteet Rannalta kalastajan perusvarustukseen kuuluvat kahluuvarusteet. Aina ei tarvitse kahlata syvälle, mutta käytännössä lantioon syvyiseen veteen tulee kahlailtua useasti päivän aikana. Rantaan saapuva aalto nostaa myös vedenpintaa, joten tässäkin suhteessa asiaan on syytä kiinnittää huomiota. Kalastuslehti 1.2008 43
• Valokuvaaminen kalastuksen ohessa on varsin hyvä ja mielenkiintoinen harrastus. Nykyaikana kuvien helpon jakamisen on mahdollistanut internetissä olevat galleriat, foorumit ja tietysti sähköposti. Se on osaltaan vaikuttanut myös kuvien määrään ja tietysti jatkuvasti parantuvaan kuvien laatuun. Kuvaaminen onkin helppo laajentaa osaksi harrastusta, eikä keskittää sitä vain pakollisiin saaliskuvien ottamiseen. Teksti ja kuvat JANNE KOIVISTO 44 Kalastuslehti 1.2008
• Lapsissa on aina kuvaamisen aihetta. Kuvaaminen kalassa ollessa Kalastuksen ohessa kuvaaminen on usein hyvin hektistä ja nopeaa toimintaa. Kalastuskuvat ovatkin monesti hieman epäonnistuneita ja saaliskuvat toistensa kaltaisia. Tavallaan se on jopa erittäin hyväksyttävää, ainakin jos kala on vapautettu. Vapautusta ei oikein voi viivyttää kuvaamisen takia. Mieluummin hieman epäonnistuneet kuvat kuin epäonnistunut vapautus. Muutamilla nikseillä voi vaikuttaa aika paljon lopputulokseen. Kala on monesti nopea liikkeissään, eikä vastaile pyyntöihin pysyä paikalla kuvaamisen ajan, mutta esimerkiksi hyvällä ahvenpaikalla, kun kala syö voi välillä jopa laskea vavan ja keskittyä hetken kuvaamaan. Väsytettävästä junnovasta hauesta tai hyppivästä lohikalasta kannattaa ottaa sarjakuvaustoiminnolla monta kuvaa, jolloin jonkun kuvan ajoitus saattaa osua nappiin. Parhaimpia kuvia ovat yleensä ne jotka on kuvattu tarpeeksi kaukaa kuten toisesta veneestä. Silloin kuvaan mahtuu enemmän informaatiota. Onnistunutta saaliskuvausta voi edesauttaa huomioimalla jo heti tartutuksen jälkeen mihin päin kuvataan, mistä valo tulee ja minkälainen sommitelma olisi hyvä tai edes mahdollinen. Tässä vaiheessa kannattaa myös päättää missä kuvat otetaan ja siivota ylimääräinen roina Luonnon muokkaamaa kalliota. pois edestä. Myöhemmin harmittaa sotku, tyhjät tölkit ja puoliksi syöty eväsleipä, jotka tulivat kuvaan mukaan vahingossa. Siinä vaiheessa kun kala nostetaan veneeseen on myöhäistä suunnitella mitään. Rannalta kalastettaessa mahdollisuuksia on huomattavasti enemmän. Taustan ja kuvauskulman pystyy valitsemaan paremmin ja kuvatta- vasta kohteesta pääsee kauemmaksi kuin veneessä. Kalaa kuvatessa kannattaa huomioida sen kuvausasento. Kala ei saisi olla liian mutkalla, vatsa kameraa päin tai muuten hassusti. Eteenpäin työntämällä saa pienenkin kalat näyttämään isommalta, mutta lopulta vain harmittaa, kun kaikki 3 - 10-kiloiset näyttävät yhtä suurilta tai ainakin kalojen todellisia kokoja Kalastuslehti 1.2008 45
• Auringonnousu aamusumun seasta. Miinuspuolena voidaan todeta kameran suurempi koko, hinta sekä mahdollinen LCD-etsimen puute. Kamerapelkoa kärsiviä ihmisiä on myös helpompi kuvata huomaamattomalla taskukameralla. Toisaalta digijärjestelmäkameran kantaminen mukana muuttaa harrastuksen luonnetta enemmän valokuvaamisen puolelle, mikä ei välttämättä ole huono asia ollenkaan. Jotain muutakin kuin isoja saaliita Kalastaessa on tietysti paljon muutakin kuvattavaa kuin pelkät saaliskuvat. Luonnon pieniä ja suuria yksityiskohtia on joka paikassa. Jokainen tietää miltä hauki, ahven tai taimen näyttää, mutta ottamalla lähikuvan vaikkapa kalan silmästä esiin tulee kohteita, joihin ei muuten kiinnitä huomiota. Kalan kuviointia tai väritystä voi myös kuvata hieman lähempää. Miten aurinko nousee sumun seasta tai aamukosteus peittää kaislikon. Hienoja hetkiä on loputtomasti. Juuri ne kuvat ovatkin koko homman suola, varsinkin ihmiselle joka ei itse kalasta. Kukaan muu kuin itse tai kalastuksesta kiinnostunut ei varmasti jaksa katsoa läpi montaakaan kuvaa. Kuvat juoksevatkin tietokoneen näytöllä vauhtia 150 kuvaa per minuutti, johon välillä irtoaa kommentti, että "olettepa saaneet isoja kaloja" tai kohtelias kysymys, "mikä kala toi on?". Se kuva mihin katse pysähtyy on maisemakuva tai muutoin normaalista saaliskuvasta poikkeava otos. Olisi harmi jättää kuvaamatta sitä miksi vesillä tai joen varressa yleensä ollaan. Arkisia kuvia ei kannata pyyhkiä pois, koska kuvan todellinen arvo näkyy vasta vuosien päästä tai eri aikoina. Kesällä tulee katseltua enemmän syksyn ja talven kuvia, kun taas talvella muistelee mielellään lämpimiä aikoja ja tunnelmoi tulevaa kevättä. Kameroiden mukana kuljettaminen Kameran, kuten muunkin elektroniikan kuljettamiseen kannattaa olla kunnollinen laukku. Kameroille tarkoitetut laukut ovat hyviä, mutta ne harvemmin ovat vedenpitäviä. Laukun vesitiiviys onkin tärkeää, koska laukkua ei aina saa säältä suojaan ja Murphyn lakihan on, että veneessä sade- tai roiskevesi kerääntyy juuri siihen nurkkaan, jossa kameralaukku on. Hyviä täysin vedenpitäviä reppuja ja koteloita löytyy retkeilyliikkeistä. Esimerkiksi Ortliebin tuotteet on todettu hyviksi. Pokkarin voi pitää kantaa haalarin sisätaskussa, mutta riskinä voi olla hikoilemisesta johtuvan kosteuden kondensoituminen kameran herkkiin osiin kuten objektiiviin. Kylmällä kelillä akkujen kestoa voi pitkittää laittamalla kameralaukkuun kemiallisia lämmittimiä, jotka pitävät laukun sisällön lämpimänä, jos vain ilmaa on riittävästi. Laukun sisälle kannattaa laittaa hieman vuorausta, joka suojaa kolhuilta ja aaltojen aiheuttamalta liikehdinnältä. Vuorausmateriaalin tulee olla sellaista joka ei ime itseensä liian helposti kosteutta. Kotiin tullessa kameralaukku säilytetään avattuna, jotta kosteus pääsee haihtumaan pois. Dokumentointi Osa kuvaamisesta on myös dokumentointia. Minulla on ollut tapana ottaa aina kuva karttaplotterista ja kaikuluotaimesta, joista selviää paikka ja veden lämpö. Samalla tulee otettua jokunen maisemakuva, joista näkyy vuodenaika ja vallitsevat olosuhteet. Kuviin tallentuvat myös päivämäärät ja kellonajat, joiden avulla on helppo seurata kuvattujen kalojen saantiaikaa. Jossain kuvassa aina näkyy myös viehe jolla kala saatiin. Tapanani on ollut ottaa myös kuva ennen kalan nostamista veneeseen ja tietysti sen vapauttamisesta, tässäkin tapauksessa kuvien kellonajat kertovat kuinka pitkään kalan kanssa tuli operoitua ja miten nopeasti se pääsi takaisin veteen. Kuvista koostuukin kalamiehen "päiväkirja". Kalastuslehti 1.2008 47
• VIEHEENRAKENNUKSEN AVOIMET SUOMEN MESTARUUSKILPAILUT 2008 Vaikka Suomi on pullollaan vieheiden rakentelijoita ja virittelijöitä ei kukaan ole koskaan saanut aikaiseksi organisoida varsinaista kilpailua viehenikkareiden välille. Anssi Lehtinen ja kalamies.comin aktiivijäsenistä koostuva joukko päättivät tehdä historiaa ja pistivät pystyyn laajamittaisen vieheenrakennuskilpailun. Antti Zetterberg jututti Anssia aiheen tiimoilta. Olette järjestämässä kisoja, joita ei ole koskaan aiemmin järjestetty, mistä kaikki oikein sai alkunsa? Halusimme tarjota kaikille suomalaisille viehenikkareille mahdollisuuden kilvoitella keskenään ja jakaa vieheenrakentamiseen liittyvää tietotaitoa. Netissä keskustellaan paljon erilaisten vieheiden hyvyydestä ja huonoudesta, joten oli aika laittaa ne puolueettoman tuomariston arvosteltavaksi. Toki myös Vesa "Haukkivesku" Vinnin kirja "Runkolankaa ja sen Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat ANSSI LEHTINEN vääntäjiä" toimi innoittajana, sillä sen kautta vasta oppi hahmottamaan suomalaisen vieheenrakennuksen laajan kirjon. Olipa hyvä, että joku vihdoin jaksoi järjestää kisat. Miten idea sitten otettiin vastaan eri tahoilla? Yhteistyökumppanit ovat olleet alusta lähtien innoissaan ja jopa minuun on oltu henkilökohtaisesti yhteydessä aiheen tiimoilta. Netin keskustelupalstoillakaan ei ole ollut sitä ainaista loanheittoa suuntaan tai toiseen, joten siinäkin mielessä kilpailu lienee tervetullut lisä suomalaiseen kalastuskulttuuriin. Osaatko sanoa mistä päin Suomea on tullut eniten osallistumisia? Tasaisesti ympäri maata. Hieman yllättäen ainakin kilpailun alkupään uistintarjonta tuli pääkaupunkiseudulta. Tosin tätä kirjoitettaessa on vielä reilu kuukausi kilpailuaikaa jäljellä ja tilanne saattaa muuttua. Itse uskoisin ainakin Järvi-Suomen vahvaan edustukseen. Miten sitten osallistumiset ovat jakaantuneet eri sarjojen välillä? Vaappusarja on ollut tähän asti selkeästi suosituin. Vaikka jerkit ovatkin kasvattaneet suosiotaan, ei niiden tarjonta tässä kisassa ole ollut niin laajaa. Onko yhtään naiskilpailijaa ilmaantunut? Ei toistaiseksi, mutta toivotaan että joku sieltä ilmaantuisi. Olisi hienoa, jos saisimme naisiakin mukaan kilvoittelemaan. Juuri näin, olisihan se mukavaa saada kauniimmankin sukupuolen kädenjälkeä näkyville. Kilpailun tuomariston valinnat julkistetaan Riihimäen Erämessuilla sunnuntaina 8.6.2008. Kannattaa tulla paikalle ihailemaan upeaa suomalaista vieheenrakennustaitoa. Lisätietoa www.kalamies.com Anssi Lehtinen on 29-vuotias opettaja Riihimäeltä. Hänen omat kiinnostuksen kohteensa ovat ankeriaan ongina sekä lohen ja taimenen soutu että perhokalastus. Hän on perehdyttänyt myös oppilaitaan koulussa vieheenrakennuksen saloihin. 48 Kalastuslehti 1.2008
• Teknistä ylivoimaa. Shimano. Shimano tunnetaan tinkimättömästä tuotekehitystyöstä sekä laadukkaista, omissa tehtaissa valmistetuista keloista. Tämän vuoksi Shimano on säilyttänyt vuosikymmeniä asemansa maailman johtavana kalastusvälinevalmistajana ja kalastajien ykkösmerkkinä. Multidisc-jarru MIkrosäädettävässä Multidisc-jarrussa käytetään hiilikuidusta valmistettuja jarrulevyjä, jotka ovat tunteettomia kosteudelle, kestävät hyvin lämpöä ja säilyttävät ominaisuutensa. Easy Maintenanace -öljynlisäysaukko Öljynlisäysaukon ansiosta kelan voitelu on todella helppoa, vaikka vesillä ollessa. Käännä kela vaaka-asentoon kampi ylöspäin, poista suojaruuvi, lisää pari tippaa kelan mukana tulevaa Shimano -kelaöljyä ja pyöräytä kampea. AR-C -puola Shimanon uusin patentoitu innovaatio. Heitettäessä siima lähtee puolalta entistä sulavammin ja suoremmin kohti vavan kärkeä. Näin saadaan aikaan entistä pidemmät, tarkemmat ja täsmällisemmät heitot. Seido FA/RA UUTUUS Saatavana etu- ja takajarrullisena. Kolme kokoa. Tarjoushintaan alk. 99 e Twinpower XT-RB Takajarrullinen S-System -kela. Kolme kokoa. Tarjoushintaan alk. 159 e Technium FB UUTUUS Etujarrullinen SR-System -kela. Kolme kokoa. Tarjoushintaan alk. 159 e Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.normark.fi/jalleenmyyjat Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark.fi, www.normark.fi
• Kalastusmatkailu tuo vesialueiden omistajille lupatuloja, lisää majoituspalveluiden kysyntää ja tutkimusten mukaan kasvaa nopeammin kuin matkailuala yleensä. Saaristoon matkailun tuomat eurot olisivat kullan kalliita, matkalla on vain yksi este, RKP. RUOTSALAINEN KANSANPUOLUE SAARISTON ELINVOIMAISUUDEN ESTEENÄ Teksti ja kuvat: ARI PAATAJA RKP:lle on annettava kyseenalainen tunnustus. Yksi pieni hallituspuolue pystyy nimittäin torpedoimaan koko maata koskevat monet hyvät hankkeet. Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) on heittäytynyt poikkiteloin kalastuslain uudistamisessa, mikä sinänsä ei ole mikään uutinen. Eihän aikanaan olisi syntynyt jokamiehenoikeuksia, pilkkikorttia tai sittemmin pilkkimisen ja onkimisen vapauttamista jokamiehenoikeudeksi. Saati sitten nykyistä viehekorttijärjestelmää, jos RKP olisi saanut asioista päättää. Nyt viimeksi RKP on lähtenyt vastustamaan matkailuelinkeinon harjoittamista saaristossa. Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1997 voimaan astuneeseen kalastuslakiin jäi epäselvästi määritelty kohta kalastusmatkojen järjestämisestä läänikohtaisen viehekortin voimin. Näin siitäkin huolimatta, että yksi lain tarkoituksista oli helpottaa matkailuelinkeinoa. KalL 8§ jäi muotoon, jonka mukaan kalastuskilpailuja ja muita vastaavia järjestettyjä tilaisuuksia varten vaadittiin vesialueen omistajan lupa. Oliko siis neljän hengen yksityinen kalastusmatka verrattavissa avoimeen kilpailuun? Tätä lähdettiin tutkimaan oikein käräjien kautta. Asia koettiin niin tärkeäksi elinkeinotoimintaan vaikuttavaksi tapaukseksi, että sitä tutkittiin myös hovija Korkeimmassa Oikeudessa. Eri oikeusasteet antoivat asiasta ristiriitaisia tulkintoja. KO:n tuomaritkaan eivät päässeet yhteisymmärrykseen asiassa, vaan äänin 3-2 lopulta todettiin, että kalastusmatkoja varten vaaditaan vesialueen omistajan lupa. kisissa viestimissä aikanaan maalamat kauhukuvat ole toteutuneet. Stefan Wallin haluaa tehdä kielipolitiikkaa KO:n päätöksen jälkeen kokoomuksen kansanedustaja Reijo Paajanen teki lakiehdotuksen, jossa vaadittiin jokamiehenoikeuksien sanoin, että kalastusmatkat jotka eivät aiheuta vähäistä suurempaa haittaa vesialueen omistajalle, tulisi sallia viehekortin voimin. Maa- ja metsätalousministeriö oli myös huolissaan kalastusmatkailun tulevaisuudesta ja huomioinut kansanedustajan aloitteen. Niinpä MMM valmisteli KalL 8§ muutoksen, joka oli samansisältöinen Paajasen aloitteen kanssa. Käytännössä MMM:n ehdotus tarkoitti sitä, että kalastuskilpailuja varten vaaditaan yhä vesialueen omistajan lupa, mutta epäselvyyttä aiheuttanut lause "vastaavat järjestetyt tilaisuudet" poistui pykälästä. Kaikki siis vaikutti hyvältä saariston kannalta, sillä ministeriön omat ehdotukset nauttivat laajaa luottamusta ja menevät yleensä läpi. Vaan ei nyt. Ministeriön ehdotus jäi maa- ja metsätalousministerin Sirkka Anttilan pöydälle makaamaan, kun RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin esitti vahvan vastustuksensa asialle. RKP ei ollut esittänyt yhtään järkevää vastustuksen syytä, vaan kyse on ennemminkin periaatteesta. Mutta koska RKP on hallituspuolue, ei hallitus yleensä lähde ajamaan läpi asiaa, jota yksi sen jäsenistä vastustaa. Valtio rahoittaa ­ RKP tyrmää KO:n annettua erimielisen tulkintansa asiassa oli selvää, että lakia on lähdettävä muuttamaan. Kasvuun lähteneelle ja valtion monin tavoin tukemalle elinkeinolle olisi laissa turvattava toimita edellytykset. Onhan nimittäin älytöntä, että ensin valtio tukee kaiken tyyppisiä opaskoulutuksia ja sitten ammatin harjoittamiseen ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Ongelma kärjistyy rannikolla, missä ei juurikaan ole yhteisiä kalastusasioita hoitavia osakaskuntia, vaan vesialueet on jaettu pienen pieniin palasiin joihin ei ole ollut - eikä ole - mahdollista saada lupia. Viehekortti jouduttiin aikanaan perustamaan nimenomaan rannikon pattitilanteen takia. Sisämaassa ihmiset ovat aina suhtautuneet yhteistyökykyisemmin vesialueittensa hoitamiseen, mutta sielläkin viehekortti helpottaisi oppaiden työtä. Jos joku lukija muistaa, RKP vastusti kaikin mahdollisin tavoin sitä ettei viehekortti tulisi voimaan. Nyt läänikohtainen viehekortti on ollut voimassa reilut kymmenen vuotta. Järjestelmä on todettu toimivaksi, eivätkä RKP:n propagandan jul- 50 Kalastuslehti 1.2008
• Vastustusta periaatteen vuoksi Viehekorttiasiassa koettu "tappio" kaivelee ilmeisesti vieläkin RKP:n sisällä ja siksi kaikkia järkeviäkin ratkaisuja pitää vastustaa, vaikka vain periaatteen takia. Kalastusmatkailuyrittäjät ehtivät jo harjoittaa ammattiaan viehekortin voimin kymmenen vuotta. Yleinen tulkinta oli, että esimerkiksi opasmatkat eivät ole kalastuskilpailuun verrattava järjestetty tilaisuus, miten myös osa Korkeimman Oikeuden tuomareista näki asian. Järjestelmä oli toimiva, sillä toivathan oppaat rahaa vesialueen omistajille lunastettujen lupamaksujen muodossa. Jos opasvene rannikolla järjesti esimerkiksi 100 matkaa vuodessa ja veneessä oli keskimäärin kolme asiakasta, tiesi se 3600 euron lupatuloja. [100 x (3 x viehekortti & khmaksu 7v á 12 e) = 3600.] Tästä summasta puolet eli viehekortin osuus ohjautui suoraan vesialueen omistajille ja toisesta eli kalastuksenhoitomaksustakin suuri osuus. Ilmaiseksi ei kukaan ole koskaan järjestänyt kalastusmatkoja toisten vesialueella. Kansanedustaja Reijo Paajasen lakiehdotus sai kannatusta kaikilta puolueilta. Mukavaa on ollut huomata, että myös vesialueiden omistajien oman kalatalousjärjestön, Kalatalouden keskusliiton asennoituminen ministeriön ehdotukseen on ollut myönteinen. Suvaitsevaisuus on vieras käsite rannikolla Vesimatkailua voi toisen vesialueella harjoittaa ilmaiseksi. Samoin toisen maaalueella saa jokamiehenoikeuksin järjestää erilaisia lintu- tai sienestysretkiä kunhan toimitaan jokamiehenoikeuksien hengen mukaisesti eli ei aiheuteta vähäistä suurempaa haittaa luonnolle. Mutta kun puhe on kalastusoikeudesta, asiat jostain ihme syystä menevät tosi vaikeaksi. Mistä sitten ollaan kateellisia tai mistä haluttaisiin rahastaa? Esimerkin 3600 euroa vuodessa on iso raha siitä luvasta, että saa järjestää kalastusmatkoja maailman saastuneimmassa meressä. Levät kukkivat ja leudot talvet kasvattavat maatalouden ojitusten kiintoainekuormitukset huippuunsa. Kyllä luulisi rannikon vesialueen omistajien olevan ennemminkin huolissaan siitä, kuka jokien ylävirroilla päästää mereen niin paljon ravinteita ja kiintoainesta, että ennen niin kirkkaat sisälahdet ovat muuttuneet haiseviksi kura-altaiksi. Mutta ei. Ennemmin uhrataan voimavaroja siihen, ettei vain naapurimökkikylän yrittäjä saisi asiakkaita mökeilleen. Tai vastustetaan sitä, että oppaat tarjoavat venekyytejä ja kalastusmahdollisuuksia saaristossa sellaisille ihmisille, joilla ei ole omaa venettä. Entäpä invalidit? Millä he menevät kalaan jos ei ole kalastusoppaita? Kalastusmatkailussa on kysymys saaliin pyytämisen jännityksestä, sen saamisen tuomasta mielihyvästä ja näiden fiilisten tarjoamisesta ihmisille. Lakiin pitääkin saada muutos, jotta esimerkiksi venettä omistamattomatkin pääsisivät merelle oppaan kanssa kalaan. Kalastuslain muutos on ainoa tie Maa- ja metsätalousministeriö järjesti maaliskuun alussa kokouksen oppaiden, ruotsinkielisten ammattikalastajien, vesialueiden- ja virkistyskalastajien edustajien sekä ministeriön virkamiesten kanssa. Kokoukseen, johon odotettiin RKP:ltä jotain konkreettista esitystä siitä, miksi he vastustavat tai mitä he ehdottavat asialle tehtävän, ei kyseinen puolue tuonut mitään uutta, kunhan vain periaatteesta vastustettiin. Ajatukset siitä, että kalastusalueet voisivat suositella vesiä vuokrattavaksi oppaille on jo kokeiltu ja tehottomana tuomittu. Ajat muuttuvat ja lakeja pitää säätää ajan hengen mukaan. 8§ vaatii ehdottomasti muutosta, sillä kuten on nähty, se on epämääräinen ja lain harmaaseen alueeseen jäävät esimerkiksi kaikki kalastusseurojen järjestämät matkat. Saavatko siis kalastusseuran matkalle osallistuneet kalastaa viehekortilla ja missä ylipäätänsä kulkee järjestetyn tilaisuuden raja? Laki ei sitä kerro, joten tällaiset tulkinnanvaraisuudet ja turhat käräjäkulut on laista poistettava. Valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja ja entinen sisäministeri Kari Rajamäki teki 12.3.2008 hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, miksi ministe- riön tekemää lakiehdotusta ei ole annettu lausuntokierrokselle eduskuntaan. Sirkka-Liisa Anttila toteaa maaliskuun lopulla antamassa vastauksessaan, että Kalatalouden Keskusliiton kanssa vuonna 2006 suunniteltu lupien sopimusmalli ei ole helpottanut kalastusoppaiden luvansaantia. Oppaiden lupien järjestäminen ilman lakimuutosta on hänen mukaansa tuloksetonta. "Ministeriön valmistelemaan lakiehdotukseen sisältyy kuitenkin intressiristiriitoja joten Maa- ja Metsätalousministeriössä jatketaan edelleen asian selvittelyä. Tavoitteena on löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu", hän jatkaa. Kun kerran RKP on kantona kaskessa ja kalastusmatkailun kehityksen esteenä, niin "kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun" löytämisessä voi vierähtää tovi. Maanviljelijät raivaavat kannot pelloistaan ja niin tulisi myös kalastusmatkailun ja ministeriön tehdä. RKP:n uusimman propagandatorven, http://www.kovalevy.org/390847, "Pärren" sanoin on todettava "Joo-o se pitä tulla muistiin, että kun turisti tule saaristoon niin parempi että ei tule ollenkaan" Kalastuslehti 1.2008 51
• ESITTELEE UMS 500 Teksti ja kuvat: PASI TAPONEN Ukrainalainen Kalastajan unelma, joka sopii todella koviinkin olosuhteisiin! UMS 500 on tilava, kiintotankilla ja tuplapulpetilla varustettu nykyaikainen CE hyväksytty trailerivene jonka ominaisuudet ovat tehty todella vaativiin olosuhteisiin. N äillä sanoilla maahantuoja mainostaa UMS 500 -venettä asiakkailleen ja tämän artikkelin tarkoituksena on ottaa selvää pitävätkö väitteet paikkansa. Ukrainalainen UMS Company on valmistanut alumiiniveneitä vuodesta 2001 alkaen ja Suomeen UMS-veneet rantautuivat vuonna 2005. Maahantuojana toimii Espoolainen Sakaco Import Oy. Veneet ovat olleet suuren yleisön nähtävillä vuoden 2006 ja 2007 Venemessuilla. Valmistajan kuudesta mallista tuodaan Suomeen kahta mallia. UMS 600 sekä pienempi UMS 500, johon seuraavassa perehdytään. Rakenne ja tilaratkaisut Perusrakenteeltaan vene on merialumiinia, jonka vahvuus on pohjassa 4 mm ja kyljissä 3 mm. Turkkilevy ja penkkien kansilevyt ovat vesivaneria, joka on päällystetty mustalla kuvioidulla kumimatolla. 52 Kalastuslehti 1.2008
• Kellunta-aineena on ruiskuvalettu polyuretaani, kuten melkein kaikissa muissakin alumiiniveneissä. Pohjassa on kaksi nousulistaa parantamassa ajo-ominaisuuksia. Veneen ulkolaidat, reunat ja pulpetti on maalattu alumiinin sävyisellä maalilla. Uusissa Buster-veneissä käytetään samaa tekniikkaa. Veneen sivuprofiilissa on samoja piirteitä, joita olemme tottuneet näkemään kotimaisissa Silverveneissä. Mitä erikoista tässä veneessä sitten on? Veneen sisätilan ratkaisu paljastaa sen, mikä tekee veneen erittäin mielenkiintoiseksi heittokalastajalle. Venettä ei ohjata totuttuun tapaan takapenkiltä istuen, vaan pulpetit on sijoitettu lähemmäksi keulaa. Jenkkityyliset istuimet ovat pehmustetut ja säädettävät. Istuinten sijoittelu jättää enemmän tilaa heittokalastukselle veneen takaosaan. Veneen kylkilinja kaartuu pulpettien tasalta reilusti alas, joten korkeat laidat eivät haittaa veneen perästä tapahtuvaa heittokalastusta. Takatila mahdollistaa heittokalastuksen penkkien takaa lattialta tai kokoleveältä takapenkiltä seisoen. Pulpettien eteen jäävästä tilasta löytyy ominaisuus, jota on tähän asti löytynyt vain Amerikasta maahantuoduista veneistä, iso heittotaso. Taso on 35 cm korkea ja 112 cm pitkä. Tason alapuolella on säilytystilaa, johon on kaksi erillistä luukkua. Turkkilevystä korotettu heittotaso mahdollistaa huomattavasti paremman näkyvyyden veteen sekä helpottaa kalastusta paremman vapakontrollin. Korotetun tason avulla viehettä pystyy uittamaan vavalla ilman että vapa osuu veneen reunaan. Veneen keulaturkki on verrattain pieni mutta se on tehty oikeaoppisesti alumiiniturkkilevystä jotta se ei ole liukas märkänä tai pakkasella. Veneen keulassa ei ole myöskään keulakaidetta joka haittaisi kalastusta. Knaapit ovat sijoitettu veneen keulassa ja perässä kauas avotilasta joten siima ei pääse helpolla sotkeentumaan niihin. Knaapit ovat kylläkin kooltaan turhan pienet. UMS 500 on myös poikkeuksellisen leveä verrattuna muihin samankokoisiin alumiiniveneisiin. Veneen pituus on 5,20 m ja leveys 2,20 m. Veneen leveyden huomaa etenkin veneen takaosassa. Keulaan päin mentäessä pulpetin kohdalla veneen sisälaidat alkavat kaartua syöden siten hieman turkkitilaa. Käytetyt materiaalivahvuudet ovat myös huomattavasti paksumpia verrattuna muihin samankokoisiin alumiiniveneisiin. Veneen pohja on oikeaoppisesti jäykistetty hitsaamalla 4 mm paksuun pohjalevyyn pitkittäisjäykistäjät johon muu tukikehikko on hitsattu. Veneen 3 mm paksuihin laitoihin on myös hitsattu pitkittäisjäykistäjät poiketen muista alumiiniveneistä eli veneen tukikehikko tukeutuu myös laitoihin. Ohjauspulpetti on sijoitettu yllättävän lähelle keulaa. Keulassa on näppärä säilytyslaatikko. " TAKATILA MAHDOLLISTAA HEITTOKALASTUKSEN PENKKIEN TAKAA LATTIALTA TAI KOKOLEVEÄLTÄ TAKAPENKILTÄ SEISOEN. PULPETTIEN ETEEN JÄÄVÄSTÄ TILASTA LÖYTYY OMINAISUUS, JOTA ON TÄHÄN ASTI LÖYTYNYT VAIN AMERIKASTA MAAHANTUODUISTA VENEISTÄ, ISO HEITTOTASO. Veneen pohja ja kylkilevyt leikataan muotoon ja jäykistäjät hitsataan kiinni niihin maahantuojan mukaan Italiassa ja muu kokoaminen tapahtuu Ukrainassa. Varustepuolelta veneestä löytyy kaikki mitä nykyveneeltä vaaditaan. Kulkuvalot ja automaattinen pilssipumppu jotka ovat kytketty laadukkailla Hellan sähkökytkimillä. Kiinteä 80 litran alumiininen tankki polttoainemittarilla. Vene on myös itsestään tyhjentyvä ja tyhjennysreiät löytyvät molemmista takakulmista. Lisävarustelistalta voi myös tilata satamapeitteen, patjasarjan, ajokuomun tai vaikka heittopenkin keulatasolle. Vesillä Pääsin koeajamaan UMS 500 ­venettä, joka oli varustettu maahantuojan pienimmällä konevaihtoehdolla eli Mercuryn 50 hevosvoimaisella, 4-tahtisella suo- rasuihkutusmoottorilla. Koeajon aika sää oli tyyni joten lyhyen koeajon aikana ei venettä päästy testaamaan kovassa merenkäynnissä. Heti satamassa veneeseen astuttua vene antoi hyvän vaikutelman. Vene on vakaa ja keula kantaa todella hyvin. Kokoisekseen veneessä on lisäksi todella hyvät säilytystilat ja viimeistely on täysin kilpailukykyistä kotimaisiin valmistajiin verrattuna. Myös turkkilevyn kumipinnoitus on erittäin pitävä jalan alla. Satamasta lähdettyäni painoin kaasun pohjaan. Vene nousi plaaniin nopeasti ilman merkittävää nousukynnystä. Veneessä oli todella hyvä pito kaarroksissa eikä vene kallistunut merkittävästi sisäkaarteen puolelle. Jälkikäteen tarkemmin pohjan muotoja tutkimalla nämä poikkeuksellisen hyvät ominaisuudet selittyvät niin sanotuilla käänteisillä lai- Kalastuslehti 1.2008 53
• " PELKKÄ VENE PAINAA MALLISTA RIIPPUEN VALMISTAJAN MUKAAN 468 ­ 488 KG, JOTEN VARUSTELLUN VENEEN VETÄMISEEN VAADITAAN JARRULLINEN TRAILERI. pioilla jotka ovat paremmin tuttuja amerikkalaisvalmisteisista alumiiniveneistä tässä kokoluokassa. Aallokon puutteen takia venettä ajettiin suurempien veneiden peräaaltoihin ja perästä keulaan saakka jatkuvat roiskelistat pitivät pahimmat roiskeet veneen ulkopuolella. Veneen pulpetti on tilava mutta ratti on sijoitettu hieman liian alas pitkälle kuljettajalle. Penkkien Springfield Belle -jalustoja voi pitkä kuljettaja säätää 10 cm korkeussuunnassa. Venettä on ratin matalan sijoituksen ja pulpetin muotoilun takia ajettava istuallaan. Pulpetin alla on kätevä lisätaso johon mahtuu esimerkiksi karttasarja tai muuta irtotavaraa. Moottorissa ei ollut kierroslukumittaria mutta äänen perusteella loivalla 12" nousulla varustettu moottori kiersi maksimikierroksille kahden 100 kg henkilön sekä 80 litran polttoaineen kuormalla. Koeajossa jäi hieman epäselväksi johtuiko veneen odotettua heikompi 24 solmun suorituskyky huippukierroksilla väärästä potkurista vai alimitoitetusta moottoritehosta. Kokonaisuutena veneestä jäi koeajon perusteella todella hyvä vaikutelma. UMSssä ei ole mitää turhaa ja vene on selkeän näköinen. Monikäyttöinen vene Maahantuoja mainostaa venettä myös traileriveneenä. Tähän pitää kommentoida että yleensä traileriveneiksi mielletään vene, jota voidaan vetää jarruttomalla trailerilla. UMS 500:n kanssa se ei laillisesti onnistu. Pelkkä vene painaa mallista riippuen valmistajan mukaan 468 ­ 488 kg, joten varustellun veneen vetämiseen vaaditaan jarrullinen traileri. UMS 500 venettä valmistetaan sivupulpetilla ja tuplapulpetilla sekä kolmella eri sisustavaihtoehdolla. Peruspohjaratkaisu on kaikissa sama, mutta materiaali sisätiloissa on joko alumiinirunkoinen kumipäällystetyllä vesivanerilla, osittain alumiinirunkoinen lasikuitumodulisella takapenkillä ja heittotasolla tai kokonaan lasikuituinen. Kokonaan lasikuituisella sisustalla varustettua mallia ei maahantuoja ole vielä saanut Suomeen ja kokonaan alumiinirunkoisessa sisustassa on selvästi enemmän säilytystilaa verrattuna lasikuitumoduliseen. Keulassa on hyvät tilat sekä heittelyyn että tavaroiden säilytykseen. 54 Kalastuslehti 1.2008
• " TOISAALTA VENEEN RAKENNE ON ERITTÄIN JÄYKKÄ JA MITÄÄN ELÄMISTÄ EI TUNNE AJOSSA. KÄYTTÄYTYMINEN KOVASSA AALLOKOSSA ON JOHDONMUKAISTA JA VENE ON ERITTÄIN KANTAVA KOKOISEKSEEN. Mitä tämä vene sitten maksaa? Tuplapulpetillinen malli sisältäen kiintotankin keventää kalamiehen kukkaroa 9550 euron edestä. Suomen markkinoilla olevista suurista alumiinivenevalmistajista vain venäläinen Master 510 pystyy kilpailemaan hinnassa mutta Masterissa ei ole kiintotankkia, joka löytyy UMS:stä. Muiden valmistajien vastaavankokoisten veneiden hinnat painuvat reilusti yli 10 000:n. Maahantuoja tarjoaa venettä pakettihintaan Mercuryn koneilla. Pakettihinnat olivat vuonna 2007 F50 ELPT efi koneen kanssa 14 900, F60 ELPT efi koneen kanssa 15 590 ja 75 Optimax koneen kanssa 17 150 . Tositoimissa Vene teki niin hyvän vaikutuksen allekirjoittaneeseen että tein myöhemmin kaupat veneen sivupulpetillisesta ja alumiinisisustaisesta versiosta. Perämoottoriksi valitsin moottorisuosituksen yläpäästä uutta teknologiaa edustavan 70 hevosvoiman 2-tahtisen suorasuihkutuskoneen. Paketti oli kovassa käytössä syksyllä 2007 pääasiassa hauen ja meritaimenen heittokalastuksessa ja veneestä kertyi paljon kokemuksia. Veneellä on taipumus kulkea pitkällä vesilinjalla joka leveyden kanssa syö hieman suorituskykyä ja tuo pintakovuutta aallokossa. Veneen leveys myös hidastaa peruuttamista ja siten vaikeuttaa roikkumista tuulessa esim. taimenen tyrskykalastuksessa eikä vene ole erityisen ketterä kokoisekseen. Toisaalta veneen rakenne on erittäin jäykkä ja mitään elämistä ei tunne ajossa. Käyttäytyminen kovassa aallokossa on johdonmukaista ja vene on erittäin kantava kokoisekseen. Sisätilat riittävät tarvittaessa kolmellekin kalastajalle ja vene on kerännyt paljon kehuja veneessä kalastaneilta. Ominaisuudet sekä perän kantavuus kestäisivät mielestäni tehokkaamman ja painavamman koneenkin mutta vaatii CE kilven maksimitehon ylittämisen. Mielestäni kalastusvene on kuitenkin suurilta osin kompromissi, jossa jokainen arvostaa eri ominaisuuksia. Itse en ole tullut katumapäälle. Knaapit ovat hiukan liian pienet. Hitsaussaumat ovat hyvin tehtyjä ja keulalenkin materiaali on jämäkkää. Moottorikaivo varsin laaja ja sivuilta löytyy kiinnitystilaa esimerkiksi uistelumoottorille. UMS 500 TEKNISET TIEDOT Pituus: 5,20m Leveys: 2,20m Paino: 468 ­ 488 kg Kantavuus: 520kg / 5 henkilöä Pohjan v-kulma: 14 astetta Moottori suos: 50 ­ 70 hv (CE-kilpi max 75 hv) LISÄTIETOJA Sakaco Import Oy: Puh: 09-88170885, www.sakaco.fi www.ums-boat.com.ua Kalastuslehti 1.2008 55
• Itämeri muuttuu - lajisto sen mukana Itämeren murtovedessä elää ainutlaatuinen sekoitus sekä suolaisen että makean veden lajeja sulassa sovussa keskenään. Ekosysteemin tasapainoa kuitenkin uhkaa ihminen toimineen. Rehevöitymisen vaikutuksesta lajisto muuttuu ja valtamerilaivojen painolastivesien uumenissa meille matkaa koko ajan lajeja, joiden ei olisi luontaisesti mahdollista tänne päätyä. Teksti TEEMU KOSKI Rehevöitymisen vaikutus kalastoon Ravinteiden määrän lisääntyessä olosuhteet pinnan alla muuttuvat. Veden samentumisen myötä valon tunkeutuminen veteen vähenee ja tuottava kerros ohentuu. Kiintoaineen määrän kasvaessa sedimentaatio muuttaa pohjan laatua ja kiinteillä pinnoilla viihtyvät limalevät lisääntyvät. Valon vähentyminen vedessä ja limalevien kasvu vaikuttaa haitallisesti yhteen Itämeren tärkeimmistä vesikasveista, rakkolevään. Rakkolevä vaatii runsaasti valoa viihtyäkseen ja samentumisen myötä rakkolevävyöhyke kapenee kadoten sameimmilta alueilta kokokaan. Myös limalevät heikentävät rakkolevien kasvua käyttämällä sitä omana kasvualustanaan näin tukahduttaen sen. Rakkolevä toimii elinympäristönä monille pohjaeläimille ja pikkukaloille. Lisäksi se on tärkeä kasvuympäristö ja suojapaikka kalanpoikasille. Laajat rakkoleväpellot ovatkin kuin sademetsiä, kätkien sisäänsä hyvin monimuotoisen eliöyhteisön. Kun tämä pinnanalainen metsä muuttuu pelkäksi vaaleaksi vedenalaiseksi aavikoksi, ei tälle elämälle jää muuta vaihtoehtoa kuin kadota rakkolevän mukana. " RAKKOLEVÄ TOIMII ELINYMPÄRISTÖNÄ MONILLE POHJAELÄIMILLE JA PIKKUKALOILLE. LISÄKSI SE ON TÄRKEÄ KASVUYMPÄRISTÖ JA SUOJAPAIKKA KALANPOIKASILLE. Siika ja kampela kovilla Suojaisilla alueilla vesikasvien määrä sitä vastoin kasvaa. Järviruoko sekä erilaiset ärviät ja vidat runsastuvat. Tämä yhdessä rehevöitymisen muiden seurausten ja ilmaston lämpenemisen kanssa suosii särkikaloja. Särkikalojen runsas- Kuva yllä: Rehevöitymisen myötä erilaiset limalevät valtaavat elintilaa rakkolevän kustannuksella. Ennen aivan rantaan saakka ulottuvat rakkispellot väistyvät pikkuhiljaa. 56 Kalastuslehti 1.2008
• " IHMISEN ITÄMEREEN JÄTTÄMÄ JÄLKI ON SUURI, JOIDENKIN MIELESTÄ JOPA PERUUTTAMATON. SILTI TAI JUURI SIKSI PONNISTELUJA ITÄMEREN PUOLESTA ON JATKETTAVA, JOTTA MUUTOS PAREMPAAN PÄIN TULISI MAHDOLLISEKSI. tuessa myös rantavyöhykkeellä ja rantojen läheisyydessä elävät petokalat, kuten kuha ja hauki, runsastuvat. Toisaalta suuret särkikalojen parvet pöyhivät ruokaillessaan pohjaa samentaen vettä ja palauttaen jo pohjalle varastoituneita ravinteita takaisin kiertoon. Rehevöitymisen myötä häviäjiä ovat koville pohjille kutevat lajit, etupäässä siika ja kampela. Myös silakan kutualueiden on havaittu vähentyneen. Näiden kalojen kutualustakseen vaatimat puhtaat hiekka- tai sorapohjat ovat vähentyneet limalevien ja kasvaneen kiintoainekuorman tukkiessa soraikkoa, sillä mäti tukehtuu ennen kuoriutumistaan. Muutoksia seurataan Tätä kertovat myös noin 10 vuotta sitten käynnistetyn kansainvälisen rannikkokalaston seurannan tulokset. Ahvenanmaan maakuntahallituksen yhteydessä toimivan Itämeren alueen yhteistyöelimen (COBRA) koordinoima projekti seuraa Itämeren alueen rannikon kalastossa tapahtuvia muutoksia. Saaristovyöhykkeen näyteasemilla (Brunskär, Finbo, Forsmark) näkösyvyys on pienentynyt ja särkikalat sekä ahven ovat runsastuneet. Samalla kokonaissaaliin määrä sekä kappaleissa että painossa mitattuna on kasvanut. Varsinaisia muutoksia kalastossa ei näin lyhyen seurannan perusteella voi päätellä, mutta tällä kovan ravinnekuorman alaisella alueella pasuri on runsain kalalaji. Rehevöityneiden järvien tilaa seurattaessa on huomattu, että rehevöitymisen alkuvaiheessa ahventen määrä kasvaa. Prosessin edetessä aluksi särki ja lopulta muut särkikalat, etenkin pasuri runsastuvat. Samankaltainen prosessi on siis käynnissä myös Itämeressä. Islantilaisen tuttavani elämän ensimmäinen hauki. Rehevöitymisen myötä hauilla sapuskaa piisaa ja siitäkös ne pitävät. Haukeen tykästyi myös Bjarni. Miten tämä vaikuttaa minuun? Ihmisen Itämereen jättämä jälki on suuri, joidenkin mielestä jopa peruuttamaton. Silti tai juuri siksi ponnisteluja Itämeren puolesta on jatkettava, jotta muutos parempaan päin tulisi mahdolliseksi. Nykytilan saavuttaminen kuitenkin vei Koekalastuksien yleisintä saalista sisäsaaristossa; pasuri. Kalastuslehti 1.2008 57
• Mustakitatokko (Neogobius melanostomus) Tämä alun perin Mustanmeren ja Kaspianmeren lajistoon kuuluva kala havaittiin ensimmäisen kerran Gdanskin lahdella vuonna 1990. Suomeen laji ehti vuonna 2005. Itämereen sen on arveltu tuleen mätijyvien ja pienpoikasten muodossa valtamerialusten painolastivesissä. Tämä maksimipituudeltaan noin 25 cm pohjakala käyttää ravinnokseen pääasiassa simpukoita ja pohjan tuntumassa eläviä äyriäisiä. Populaatiot voivat muodostua erittäin tiheiksi, joten myös merkitys ravintoketjussa voi olla suuri. Vielä ei osata sanoa sen vaikutuksia muihin lajeihin, mutta sen on havaittu kilpailevan ravinnosta ainakin kampelan kanssa. Toisaalta sillä voi olla merkitystä esimerkiksi kuhan ravintona. Hopearuutana (Carassius gibelio) Hopearuutanan matka on ollut hieman erilainen; alun perin kultakalan alalajina tai kantamuotona pidettyä lajia käsitellään nykyään omana lajinaan, mutta arvelut syntyhistoriasta eroavat hieman. Alkujaan Aasiasta peräisin oleva makeanvedenlaji esiintyy nykyään myös lähes koko Euroopassa. Vuonna 1948 laji tuotiin Baltiaan lammikoissa viljeltäväksi, mistä se on levinnyt luonnollisia reittejä Itämereen. Vuonna 1985 se havaittiin Riianlahdella ja on sittemmin runsastunut koko Viron rannikolla. Meille lajin tuloa osattiin jo odottaa ja kesällä 2005 saapuminen Suomeen varmistui kun RKTL:n tutkijat saivat hopearuutanoita saaliikseen Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. Tämän jälkeen lajia on löydetty myös muualta rannikolta. Ulkomuodoltaan laji muistuttaa karppia ja ruutanaa. Erona karppiin on viiksisäikeiden puuttuminen ja ruutanaan vaaleampi kylkien ja vatsan väritys. Varmasti kalan voi tunnistaa hopearuutanaksi ruumiinontelon väristä; ruutanalla se on vaalea ja hopearuutanalla lähes musta. Lämpimien ja rehevien rantavesien laji syö etupäässä pohjaeläimiä ja kasvaa parhaimmillaan 2 ­ 3 kg:n painoiseksi. Meillä lajin vaikutuksia voidaan vain arvailla. Muualla se on lisääntynyt tehokkaasti. Joillakin alueilla siitä on tullut suosittu onkikala ja sillä on myös taloudellista merkitystä. Kuva: Lauri Urho/Rktl Petovesikirppu (Cercopagis pengoi) Alun perin Mustanmeren alueelta peräisin oleva eläinplanktonlaji havaittiin Itämerestä vuonna 1992 ja sen oletetaan saapuneen tänne rahtilaivojen painolastitankeissa. Suomen rannikolta sitä havaittiin merkittävissä määrin vuonna 1994. Petovesikirppu on sopeutunut elämään murtovedessä. Itämeressä se elää kuitenkin alkuperäistä esiintymisaluettaan kylmemmissä vesissä, mikä rajaa sen massaesiintymiset loppukesään. Tällöin se aiheuttaa rannikon kalastajille ongelmia jäämällä koukkumaisesta pyrstöstään kiinni pyydyksiin liaten verkkoja ja muita pyydyksiä. Petovesikirppu käyttää ravinnokseen pienempiä eläinplanktonlajeja ja aluksi sen pelättiin näin edesauttavan kasviplanktonin eli levien kasvua. Myöhemmin pelko on osoittautunut aiheettomaksi ja se on vakiinnuttanut asemansa Itämeren ravintoverkossa silakan ravintokohteena. Etenkin loppukesällä ja alkusyksyllä, jolloin laji muodostaa massaesiintymiä se muodostaa paikoin pääosan silakan ravinnosta. Kuva: Soili Saesmaa/Merentutkimuslaitos Amerikankampamaneetti (Mnemiopsis leidyi) Tämä ulkonäöltään meduusaa muistuttava laji on alkuaan kotoisin Etelä- ja PohjoisAmerikan itärannikolta. Meille se on tullut painolastivesien mukana. Ensimmäisen kerran lajia havaittiin eteläiseltä Itämereltä 2006 ja Itämeren pääaltaalle laji levisi vuonna 2007. Muilla alueilla, joille laji on levinnyt, se on aiheuttanut vakavia muutoksia. Kampamaneetti käyttää ravinnokseen etupäässä eläinplanktonia ja pelagisten kalojen mätiä ja poikasia. Esimerkiksi Mustallamerellä se aiheutti suurta tuhoa romahduttamalla paikalliset sardellikannat. Vailla luontaisia vihollisia ja sopivissa olosuhteissa kampamaneetti kykenee lisääntymään erittäin tehokkaasti muodostaen massaesiintymisiä. Lajin ilmaantumisella voi olla vakavia seurauksia Itämeren silakka-, kilohaili- ja turskakannoille. Lähivuodet tulevat näyttämään, miten laji sopeutuu Itämeren olosuhteisiin ja mitkä sen vaikutukset ovat. Kuitenkin Mustallemerelle levisi 17 vuotta kampamaneetin jälkeen tätä ravinnokseen käyttävä toinen maneettilaji niin ikään vahingossa. Tästä seurasi kampamaneetin vähentyminen ja pikkuhiljaa kalakannat alkoivat elpyä. Lajia koetetaan kotiuttaa myös muille kampamaneetin vaivaamille alueille. Kuva: Janne Bruun/Merentutkimuslaitos 58 Kalastuslehti 1.2008
• Puhdas ja hyväkuntoinen rakkolevä kätkee sisälleen lukemattoman määrän elämää. Vedenalaisen sademetsän kuollessa myös sen seassa elävät eliöt kuolevat. ihmiseltä vuosikymmeniä aikaa vaatien huomattavia ponnisteluja, joten todennäköistä on että siinä vaiheessa kun Itämeren tilassa on havaittavissa huomattavia muutoksia parempaan päin virittelevät useimmat meistä siimojaan jo muille vesille. Kortit on siis jaettu ja tällä kädellä on pelattava. Lajien runsaussuhteiden muutoksilla voidaan yrittää selittää joidenkin kalamiesten suosimien kalojen käyttäytymistä. Esimerkiksi ahventen kalastus selkäpakoilla ei enää tunnu antavan saalista entiseen tapaan. Sen sijaan ne tuntuvat nykyään viihtyvän paremmin matalien lahtien ja jyrkkien saarenrantojen tuntumassa. Tähän syyksi voisi kuvitella silakan vähentymisen ja salakan runsastumisen sisä- ja välisaaristossa. Helpon ravinnon silakanpoikasten muodossa käytyä vähiin aapojen on etsittävä ravintonsa muualta., kuten lahtien salakkaparvista ja karujen rantojen simpukkafarmeilta. Koska saarien rannoilla majailevien ahventen pääravinto muodostuu pohjalta löytyvistä simpukoista, ei parveutumisesta ole kuin haittaa. Tästä syystä näiltä paikoilta saa useimmiten ainoastaan muutaman ahvenen reiästä, mutta niitä tuntuu olevan tasaisesti joka puolella kunhan oikea syvyys löytyy. Sen sijaan ruovikkoisten lahtien lähistöiltä voi löytää talvellakin muhkeita ahvenparvia, joskus jopa aivan kasvuston seasta. Tulevaisuudessa saattaa siis olla, että kalamiehet joutuvat etsimään saaliinsa uudelleen, kun ne muuttavat toisen tyyppisille paikoille muuttuneiden olosuhteiden johdosta. Samalla kalojen määrä Itämeressä kasvaa painottuen lähinnä särkikaloihin ja näitä ravinnokseen käyttäviin petokaloihin. Toisten mielestä tämä saattaa kuulostaa hyvältä, muuttamalla kuitenkin menetetään osa Itämeren ainutlaatuisuudesta. Tulokaslajit, merten vapaamatkustajat Toinen Itämeren lajistoa ja tasapainoa uhkaava asia ovat tulokaslajit. Valtamerialusten painolastitankeissa mantereelta toiselle siirtyvät lajit ovat paikoin aiheuttaneet vakavia muutoksia ekosysteemeihin. Itämerelle tämä "lajiruletin" aiheuttama uhka on sitäkin vakavampi, koska nuoresta iästä ja vähälajisuudesta johtuen ekosysteemi on varsin herkkä ja haavoittuvainen. Toisaalta Itämerta suojelee sen pohjoinen sijainti, jäätalvet ja alhaiset lämpötilat. Varhaisimpia esimerkkejä tulokaslajeista on veneiden pohjiin ja muille koville pinnoille kasvava merirokko. Tämä laji on saapunut Itämereen jo 1800-luvun lopulla purjealusten pohjissa. Nykytekniikka nopeampine aluksineen ja siirtyminen veden käyttöön painolastina kivien sijaan mahdollistaa kuitenkin yhä useampien lajien siirtymisen paikasta toiseen elävänä. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on kuitenkin solmut vuonna 2004 sopimuksen, jolla pyritään ehkäisemään tulokaslajien siirtymistä rahtilaivojen mukana. Painolastivesien vaihto avomerellä olisi tehokas keino hillitä ei-toivottujen lajien matkantekoa, mutta se sisältää kuitenkin turvallisuusriskin ja hidastaa matkantekoa. Viime vuosina Itämereen saapuneita lajeja ovat muun muassa mustakitatokko, petovesikirppu, hopearuutana, ja kampamaneetti. Nämä ovat vain osa Itämereen pysyvästi muuttaneista lajeista. Tulokaslajien vaikutuksia ekosysteemiin on vaikea ennustaa, joten etukäteen ei osata varmuudella sanoa jonkin lajin vaikutuksia. Jotkin lajit saattavat sopeutua osaksi pysyvää lajisto aiheuttamatta juurikaan muutoksia kun taas toisten lajien tiedetään aiheuttaneen vakaviakin ongelmia alueilla joille se on aiemmin levinnyt. Vakavimpia uhkia ovat sellaiset lajit, joiden voidaan epäillä vaikuttavan Itämeren avainlajeihin kuten rakkolevään tai silakkaan. Oikaisu: Edellisessä numerossa olleeseen Itämeren tilaa käsittelevään artikkeliin oli livahtanut väärä termi: Suolapitoisuuden harppauskerrosta kutsutaan halokliiniksi. Halofiili tarkoittaa eliötä, joka vaatii suolaa kasvaakseen. Yleensä termiä käytetään puhuttaessa mikrobeista ja bakteereista. Kalastuslehti 1.2008 59
• OMA MAA MATIKKA, MUU MAA MUSTEKALA Maassamme on pitkälti yli 100 000 järveä sekä lukemattomia kilometrejä jokia ja puroja. Lisäksi Suomenlahden, Pohjanlahden ja Saaristomeren rikkonainen rantaviiva sekä aavan Itämeren ulappa saaristoineen tarjoavat lähes loputtomasti "pelialuetta" kalastusta harrastaville ammattilaisille ja vapaa-ajankalastajille. Tätä taustaa vasten on uskomatonta havaita, että kotimaisen kalan käyttö ihmisravinnoksi vähenee vuosi vuodelta samalla, kun ulkomailta tuotetun kalan määrä lisääntyy jatkuvasti. Kuvat JAANA VETIKKO atsellessaan tv:tä tai selatessaan tavallisia sanoma- tai aikakauslehtiä kukaan ei voi olla huomaamatta kuinka trendikäs ilmiö ruoanvalmistus on - ja etenkin kalaruoan valmistus. Vahvistusta tähän saadaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kalankäyttötilastoista, joiden mukaan suomalaiset käyttivät vuonna 1999 kotimaista kalaa fileepainona laskettuna henkilöä kohti 6,1 kg ja ulkolaista kalaa 6,4 kg eli yhteensä 12,5 kg. Vuonna 2006 vastaavat luvut olivat 5,0 kg ja 9,5 kg eli yhteensä 14,5 kg. Vaikka kahdeksan vuoden havaintojakson aikana kalan kokonaiskulutus on noussut kahdella kilolla henkilöä kohti vuodessa, kotimaisen kalan käyttö oli laskenut hieman yli kilon ja ulkomaisen kalan osuus noussut 3,5 kg/henkilö/vuosi. K Ulkomainen kala valtaa tiskit Miksi sitten kotimaiset kalankäyttötilastot heittävät häränpyllyä ulkomaisen kalan puolesta? Oleellisin selitys lienee se, että suomalaisen kalan markkinat ovat liian pienet voidakseen kilpailla tehokkaan ja monipuolisen sekä jatkuvasti kehittyvän ulkomaan kalakaupan kanssa. Rankan ammattinsa uuvuttamilla kalastajilla ei useinkaan ole seuraajaa, ja siksi ammattikalastajien määrä laskee jatkuvasti. Lisäksi merialueemme tila on heikentynyt koko viime vuosikymmenien aikana varsin dramaattisesti, mikä tietysti heijastuu kalansaaliisiin (tämän ovat myös vapaa-ajankalastajat henkilökohtaisesti huomanneet). Vielä 20 - 30 vuotta sitten suuri osa Suomeen tuotetusta kalasta oli pakastettua tai purkitettua. Ennen Norjassa kasvatetun ja tuoreena myytävälohen maihinnousua myydyimmät ulkomaiset kalatuotteet olivat lähinnä pakastettu sei ja katkaravut, purkitettu tonnikala sekä kuivattu kapakala, josta suomalaiset valmistavat lipeäkalaa. Aikoinaan kauppojen kalatiskit notkuivat etenkin keväisin runsaista ahvenen, kuhan, hauen ja monien muiden suomukalojen tarjonnasta. Nykyisin jo autuaammille kalansyöntimaille siirtyneet vanhan kansan ihmiset arvostivat jopa lahnaa ja säynävää ja mikä oleellisinta ­ he osasivat hyödyntää myös muita vähän arvostettuja särkikalalajeja monipuolisesti ravinnokseen. Monet kiireiset nykyihmiset eivät ehdi itse käsittelemään ruokakalojaan, eivätkä he välttämättä koskaan edes ole saaneet siihen opastusta. Ja koska eräät jonkin verran ruotoja sisältävät kalalajit eivät mene kaupaksi, se on luonteva syy siihen, miksi esim. säynävää tai särkeä ei ole mahdollista ostaa kalatiskeiltä. Edes torilla en ole enää nykyään nähnyt erilaisille särkikaloille varattua laatikkoa, josta saattoi käydä ostamassa herkkupalat itselleen tai kissalleen. Avaamaton ja suomustamaton kala alkaa olla silakkaa ja muikkua lukuun ottamatta harvinainen näky markettien kalatiskeillä, mikä toisaalta on myös hyvä asia, sillä avatun kalan säilyvyys on huomattavasti parempi kuin ns. "pyöreän" kalan ja perheenemäntä jaksaa vielä valmistaa kalafileestä tai valmiiksi maustetuista kalasuikaleista perheelle terveellisen kala-aterian rankan työpäivän jäl- " MONET KIIREISET NYKYIHMISET EIVÄT EHDI ITSE KÄSITTELEMÄÄN RUOKAKALOJAAN, EIVÄTKÄ HE VÄLTTÄMÄTTÄ KOSKAAN EDES OLE SAANEET SIIHEN OPASTUSTA. JA KOSKA ERÄÄT JONKIN VERRAN RUOTOJA SISÄLTÄVÄT KALALAJIT EIVÄT MENE KAUPAKSI, SE ON LUONTEVA SYY SIIHEN, MIKSI ESIM. SÄYNÄVÄÄ TAI SÄRKEÄ EI OLE MAHDOLLISTA OSTAA KALATISKEILTÄ. 60 Kalastuslehti 1.2008
• Ahvenen mädin puhdistus Ahvenen mädin nesteen poisto Ahvenenmätiohukaiset 250 g ahvenenmätiä 1 kananmuna ½ dl olutta 1 rkl vehnäjauhoa 1-2 tl suolaa nippu tuoretta tilliä ¼ tl (viisi)pippuria myllystä 2 rkl sherryä tai madeiraa voita tai öljyä paistamiseen smetanaa tai Cremé Frachea salotti- tai punasipulia Talvella ja aikaisin keväällä ennen kutuaikaa pyydettyjen ahventen mäti soveltuu parhaiten mätiohukaisten valmistukseen. Kookkaiden ahventen mätipusseista saadaan nopeasti koottua riittävä määrä mätiä ohukaisateriaa varten. Leikkaa mätipussin toinen pää auki ja paina leikkuualustaa vasten veitsen hamarapuolella mäti ulos. Siirrä kalvoista erotettu mäti astiaan ja kun sitä on kertynyt riittävästi, vatkaa mätiä vispilällä varovasti. Tällöin mahdolliset jäljelle jääneet mätipussin kalvot ja vertymät kiinnittyvät vispilään. Sekoita vehnäjauhot mädin sekaan. Lisää joukkoon kananmuna ja olut. Sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. Mausta suolalla, tillillä ja pippurilla. Paista mätiohukaiset kuumalla ohukaispannulla voissa tai ruokaöljyssä tai näiden seoksessa kauniin ruskeiksi. Tarjoile mätiohukaiset smetanan tai ranskankerman ja hienonnetun salotti- tai punasipulin kera. Koristeeksi sopii tuore tillin- tai persiljanoksa. keen. Mutta kun kalaa jalostetaan, sen hinta nousee vastaavasti eri tuotantoportaan tasoilla. Tukkukauppa ja kalastus ammattina Normaalien olosuhteiden vallitessa kalastaja virittelee talven mittaan jääkannen alle mittavan "verkoston", jonka hän kokee viikon aikana tietyssä järjestyksessä, etteivät kalat ehdi kuolla verkkoihin. Normaaleina talvina hylkeistäkään ole haittaa, sillä ne oleskelevat ulkomerellä kiintojään reunan tuntumassa eivätkä ne kyttäile "ruokakaapin" eli verkkojadan vierellä sisäsaaristossa (ennen kuin niille kehittyy kidukset). Kulunut lauha talvi vaikeutti erityisesti kuhan verkkopyyntiä, koska verkot oli laskettava avoveteen veneestä ja niitä täytyi saman tien jo alkaa kokea jatan toisesta päästä, mikäli mieli ehtiä apajalle ennen hylkeitä. Vaivansa palkaksi kalastaja saa kuhasta 4-5 euroa/kg, mutta kalatukussa kilohinta on jo vähintään kaksinkertainen. Vähittäisliikkeeseen ehtiessään pyöreän kuhan kilohinta on lähempänä 15 kuin 10:tä euroa ja kaupallekin pitäisi vielä jäädä jotain myyntipalkkaa. Jos kuha fileoidaan kalanjalostuslaitoksessa tai tukkuliikkeessä, sen alkuperäisestä painosta jää jäljelle fileetä vajaa puolet eli fileen hinnan on oltava vähintään kaksinkertainen. On muistettava, että lähes joka portaalla hintaan on vielä lisättävä arvonlisävero. Näin kotimaisen tuoreen kuhafileen Ahvenen mädin nesteen poisto Kalastuslehti 1.2008 61
• " KOTIMAISTA KALAA OLI TARJOLLA AJANKOHTAAN NÄHDEN VARSIN HYVIN, MIKÄ SELITTYY SILLÄ, ETTÄ TALVEN TULO EI VIELÄ OLLUT EHTINYT VAIKEUTTAA MERIALUEEN KALASTUSTA lopullinen hinta vähittäiskaupassa saattaa olla veret seisauttava 34 euroa/kg, joka hakkaa herrojen herkkuna tunnetun härän sisäfileen hinnan mennen tullen... Kalan tarjonta nykyisin Pidin hiihtolomaviikon aikana muutaman päivän "vesihiihtolomaa", mutta koska talven tulo pääsi yllättämään pyyntimiehen, vietin yhden rospuuttopäivän maissa. Kulutin aikaani tutkimalla Itäkeskuksen elintarvikeliikkeiden kalatiskien antimia. Kotimaista kalaa oli tarjolla ajankohtaan nähden varsin hyvin, mikä selittyy sillä, että talven tulo ei vielä ollut ehtinyt vaikeuttaa merialueen kalastusta, mutta sisävesille oli jo ehtinyt kehittyä talvikalastuskelpoiset jäät. Luonnonkaloista tarjolla oli kokonaista silakkaa (2,5 euroa / kg), silakkafileetä (6 euroa/kg), kokonaista Puruveden muikkua (5,90 euroa/ kg), haukifileetä (13 euroa /kg), ahvenfileetä (25 euroa/kg), kuhafileetä (kotimainen 34 euroa/kg, virolainen 29 euroa/ kg). Rikkana rokassa löytyi ns. kokonaista sekamadetta (14 euroa/kg) eli joko pieniä maitia valuvia "sisiliskoja", jotka soveltuvat yhden hengen talouteen madesoppa-ainekseksi tai jopa yli kolmenkiloisia "rommimammoja", jollaiset ovat madejuhlien keskipiste. Kasvatetuista kotimaista kaloista tarjolla oli siikafileetä (25 euroa/kg), Norjan lohifileetä (12 euroa/ kg) ja kokonaista Imatran sampea (17 euroa/kg). Ulkomaista kalaa oli myös tarjolla hyvin. Lentorahtina Suomeen tuotavien ulkomaankalojen saatavuus on parempi kuin kotimaisella kalalla, enkä oikein jaksa ymmärtää, kuinka joku pystyy tuottamaan kalafileetä vastaavilla hinnoilla ja vielä lennättämään ne tänne Pohjolan perille tuorerahtina. Ilmeisesti kalan määrä ratkaisee eli hieman halvemmalla kalaa voidaan myydä, jos sitä myydään tonnikaupalla. Hulvattomin tarjous, jonka näin, oli vietnamilainen pangasiusfilee (7,90 euroa/kilo) ­ se oli tosin pakastettua. Tämän akvaariokalanakin sekä suomenkielessä haimonnina tunnetun kalan mieto maku muistuttaa etäisesti kuhaa tai merianturaa. Eksoottisista lajeista tarjolla oli myös tilapiaa ja erään kauppaketjun erikoistarjouksessa tuoretta tonnikalaa, miekkakalaa sekä purjekalaa (19-25 euroa/kilo). Näistä ainakin tonnikalan AHVENLIEMI 4 ison ahvenen ruodot ja päät ilman kiduksia ja sisälmyksiä 2 l vettä 2 sipulia 3 valkosipulin kynttä 2 kuorimatonta porkkanaa 3 rkl karkeaa merisuolaa 10 kokonaista maustepippuria 2 laakerinlehteä persiljan tai tillin varsia Kaada kattilaan ruotojen päälle vettä niin, että ne peittyvät. Paloittele sipuli ja porkkanat ja lisää ne kattilaan. Laita kattilaan myös pippurit, laakerinlehdet ja suola. Keitä lientä miedolla lämmöllä noin tunnin ajan. Siivilöi liemi ja käytä sitä seljankan pohjana. 62 Kalastuslehti 1.2008
• olen nähnyt Maailman luonnonsäätiön (WWF) uhanalaisten kalalajien syöntiä vältettävien lajien suosituslistalla. Perattu kokonainen ruotsalainen tai islantilainen nieriä maksoi 17 euroa/kilo ja fileenä 29 euroa/kilo. Löysin myös eräältä kalatiskiltä kohtuuhintaista (18 euroa/kilo) tuoretta islantilaista puna-ahvenfileetä, joka on oikeasti punasimppu eikä ­ahven. Kotimainen kala on hyvää Kotimaisista kalalajeistamme tehdyt fileet ovat vähintään yhtä herkullisia ja helppoja valmistaa kuin ulkomaiset ja niiden ainoa heikkous on siinä, että ne maksavat etenkin keskitalvella suhteellisesti paljon enemmän. Suomen karuissa olosuhteissa ei pyydetä tai kasvateta kaloja yhtä vaivattomasti kuin eteläisellä pallonpuoliskolla, missä kalat kasvavat vuoden ympäri ja olosuhteet ovat ainakin keskimäärin paremmat kalankasvatukseen kuin meillä. Meillä täällä Suomessa kalan kallis hinta koskee tietenkin ainoastaan niitä, joilla ei ole mahdollisuutta pyytää itse ruokakalojaan. Siksi etenkin C&R-kalastajien olisi hyvä tuoda maihin ainakin osa saaliistaan ja muistaa silloin tällöin vähempikalaisia sukulaisiaan ja naapureitaan, jotka eivät tunne yhtä hyviä pyyntiapajia kuin heillä itsellään saattaa olla... Mietin pitkään, kuinka rakentaisin kotimaiselle ja ulkomaiselle kalalle sopusuhtaisen reseptin, koska on itsestään selvää, että kalojen vähetessä myös kansainvälinen kilpailu niiden saatavuudesta kovenee ja toivottavasti viimeistään tässä vaiheessa toistaiseksi vähän hyödynnetyt kalalajimme nousevat arvoon arvaamattomaan. Ahven on eräs yleisimmistä ja herkullisimmista kalalajeistamme ja siitä voidaan käyttää kiduksia ja sisälmyksiä lukuun ottamatta kaikki ruumiinosat hyväksi ruoanlaitossa. Ahvenen mädin voi käyttää raaka-aineeksi ruokaisiin ja maittaviin ohukaisiin. Fileeraustähteiksi jääneistä ruodoista keitetään tuhti pohjaliemi merelliseen ahvenseljankaan, jonka reseptissä suomalainen ahven ja ulkomaiset äyriäiset (jotka ainakaan toistaiseksi eivät vielä ole uhanalaisia) mahtuvat hyvin kaikessa sovussa samaan kattilaan... Sopuisaa kevättä kalavesille, Pörje MERELLINEN AHVENSELJANKA 8 nahatonta ahvenfileetä (400 g) 200 g äyriäissekoitusta (sis. katkarapuja, sinisimpukoita, mustekalaa ja rapukalapuikkoja eli surimia) 3 isoa perunaa 2 porkkanaa 1 sipuli 1,5 l ahvenlientä (katso ohje) 1 prk (400 g) tomaattimurskaa (myös yrttimaustettu sopii) Hienoa merisuolaa ja mustapippuria myllystä maun mukaan Kourallinen tuoretta ja hienonnettua persiljaa Kuumenna kattilassa sekoitetut ahvenliemi ja tomaattimurska kiehuviksi. Pilko sekaan paloitellut perunat, porkkanat ja silputtu sipuli. Keitä noin 10 minuuttia. Mausta liemi suolalla ja pippurilla. Lisää perunoiden ja juuresten pehmettyä sekaan 2-3 osaan paloitellut ahvenfileepalat ja keitä n. 5 minuuttia. Kaada kattilaan sulatettu äyriäissekoitus ja keitä pari minuuttia. Tarkista maku. Silppua seljankan pinnalle koristeeksi hienonnettua persiljaa. Nokare smetanaa seljankaannoksen päällä syventää sen makua. Pörjen parilan kalaruoat valmistettiin Fiskarsin veitsillä. Kalastuslehti 1.2008 63
• Teksti ja kuvat MARKO SARROLA PERÄMOOTTORI 100 VUOTTA Nykyaikainen perämoottori on Hi-Tech laite, jonka huolto ei enää ole luokassa vaihda peräöljyt ja sytytystulpat joskus. Varsinkin isommissa koneluokissa olevat Direct Fuel Injection (DFI) koneet ja ahdetut moottorit (Verado) ovat luokassa joille innokas TSI-mies voi helposti aikaansaada kallista tuhoa. Näiden koneiden huolto edellyttää testivälineistöä, joka kykenee keskustelemaan moottorin oman keskusyksikön kanssa ja käyttäjän joka osaa myös kyseisiä laitteita käyttää. TSI-mies olettaa aina olevansa "Tee se Itse" mies, mutta valitettavasti näiden koneiden kanssa se kääntyy pelottavan helposti muotoon "Tuhoa se Itse". Myös huoltoliikkeen suhteen tulee olla varsin tarkkana, koska kaikki valtuutetutkaan huollot eivät omaa resursseja ja tietotaitoa näiden High Tech -mallien huoltoon ja korjaukseen. Koneet ovat kehittyneet hyvän tehokkuus/taloudellisuus suhteen omaaviksi matalapäästöisiksi laitteiksi joiden rakenne ei ole enää tasolla sylinteri, mäntä, sytytystulppa, kaasutin, läppäventtiili ja propelli vaan ne sisältävät runsaasti hienoa elektroniikkaa ja mekaniikkaa. Jo nykymoottori yksinkertaisimmillaan sisältää jo keskiluokasta ylöspäin aina vähintään elektronisen polttoaineruiskutuksen ja EFI-moottorinkin säätäminen/huoltaminen ylittää monen itse asentajan tietotaitotason. Nykyaikainen kone ei tarvitse jatkuvaa huoltoa, mutta kausi ja määräaikaishuollot tulee suorittaa oikein ja useissa malleissa pitää saada huolto tieto myös päivitettyä moottorin ECU:lle (Engine Control Unit, moottorin tietokone). Miten tähän on tultu, ohessa pieni katsaus perämoottorin satavuotiaasta kehityskaaresta. Perämoottori ennen toista maailmansotaa Ensimmäiset oikeasti laajemmassa tuotannossa olleet perämoottorit olivat Waterman-koneet joita tuotettiin jo 1907 3000 kappaletta ja 1915 se oli kehittynyt moottoriksi, jossa oli propelliosa ja moottoriosa. Sitä voitiin käyttää myös paikallismoottorina. 1917 moottorin valmistusoikeudet myytiin Arrow Motor and Marine Co. of New Yorkille, joka valmisti "Waterman Porto" perämoottoria vuoteen 1921 asti ja oli yhtiönä olemassa vuoteen 1924. Näitä valmistettiin ilmeisesti kaiken kaikkiaan noin kolmekymmentätuhatta kappaletta. Ratkaisevana tekijänä perämoottorin syntyhistoriassa kuitenkin pidetään Evinrudea. Tekniikasta kiinnostunut norjalaissiirtolaisten poika Ole Evinrude kehitti ensimmäisen kaupallisesti ja mekaanisesti menestyneen perämoottorin ja hänen vaimonsa Bess Evinrude markkinoi sen kaikkien tietoisuuteen. Ensimmäinen Evinruden myyntimalli oli kaksiporttinen kaksitahtinen paristosytytyksellä varustettu yksisylinterinen 1½hv @ 1000 rpm kehittävä hieman alle 30 kg painava perämoottori, jota myytiin 62 $ hintaan. Tämä kone oli nykyaikaisen perämoottorin kaltainen jo perusrakenteeltaan, moottoriosa tosin kiinnittyi veneeseen olematta kääntyvä ja ohjaus tapahtui kääntyvän alaosan (riki) avulla. Vähän kilpailua Waterman ja Evinrude olivat ainoat tuotannossa olevat perämoottorit USA:ssa vuoteen 1913, jolloin markkinoille alkoi tulla lisää merkkejä kuten the Caille, the Ferro ja the Motorow. Valtaosin laitteet olivat enemmän tai vähemmän Evinruden kopioita, eroja lähinnä sytytysratkaisuissa, osassa oli erillinen magneetto ja osa oli paristosytytyksellä. Magneeton ja vauhtipyörän yhdistäminen oivallettiin USA:ssa vasta myöhemmin. Euroopassa Archimedes aloitti tuotannon ilmeisesti 1912 ja kone oli kaksisylinterinen bokserityyppinen ja vauhtipyörämagneetolla. Evinruden comeback Vuonna 1914 Ole Evinrude myi perämoottoritehtaansa ja sitoutui viideksi vuodeksi sivuun alalta. Vuonna 1921 hän teki paluun perämoottoribisnekseen hankkimalla ELTO Outboard Motor Companymoottorimerkin. Hänen uusi tuotteensa oli Evinrude Light Twin Outboard, joka oli osittain alumiinirakenteinen kaksisylinterinen ja edistyksellinen kone. 1922 Johnson Motor Company toi markkinoille kilpailevan lightweight-mallinsa jonka teho/ paino/hinta -suhteeseen ei pystynyt sen paremmin ELTO kuin Evinrudekaan vastaamaan. 1928 uusi moottorimalli nosti ELTOn taas hyvään tuottavuuteen ja yhdistymä Briggs&Strattoniin seuraavana Ensimmäinen Evinrude, se josta kehityksen voidaan laskea alkaneen. " VALTAOSIN LAITTEET OLIVAT ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN EVINRUDEN KOPIOITA, EROJA LÄHINNÄ SYTYTYSRATKAISUISSA, OSASSA OLI ERILLINEN MAGNEETTO JA OSA OLI PARISTOSYTYTYKSELLÄ. 64 Kalastuslehti 1.2008 2.2007
• Abon aarrearkku Archimedes, Eurooppalaista osaamista alkuvuosilta. Penta, nelitahtivoimaa ruotsalaisittain. vuonna synnytti Outboard Motor Companyn. Vuoden 1929 suuri lama kohteli Johnsonia kaltoin ja se päätyi Outboard Motor Companyn ostamaksi vuonna 1935. Amerikassa oltiin päädytty tilaan jossa yhdellä valmistajalla oli kolme tuotelinjaa ELTO huokeana, Evinrude huippumallistona ja Johnson niille jotka kaipasivat lisäominaisuuksia. Näillä saman valmistajan merkeillä oli hallussa yli 60 % perämoottorimarkkinoista. Loput markkinoista jakautui hyvin monen merkin kesken. Mukana monia teknisiä erikoisuuksiakin nelitahtisesta tähtimoottorista alkaen mahtui joukkoon. Kyseinen kone oli viisisylinterinen nelitahtinen tähtimoottori joka antoi viidenkymmenen hevosvoiman tehon. Tekninen mullistus Innovatiivinen nuori insinööri Carl Kiekhaefer toi alalle teknisen mullistuksen, vaikka joutui perämoottoribisnekseen vahingossa. Hänen aikomuksenaan oli ryhtyä tuottamaan magneettisia separaattoreita ja saadakseen tuotantotilat ja välineitä hän osti isänsä rahoitusavulla kuolevan perämoottoritehtaan Cedarburgissa Wisconsinissa. Tehdaskauppaan kuului myös kolmesataa perämoottoria, jotka suuri postimyyntifirma oli palauttanut kelvottomina. Koska tuore yrittäjä tarvitsi rahaa, hän rakensi ja päivitti koneet henkilöstönsä kanssa ja myi ne uudestaan samalle postimyyntifirmalle. Päivitetyt moottorit osoittautuivat niin toimiviksi, että firma tilasi niitä lisää ja pian tuli toisaalta yhteydenotto, jossa Carlia pyydettiin suunnittelemaan ja tuottamaan erillissytytyksellä oleva kaksisylinterinen kone. The Kiekhaefer Corporation olikin sitten täysillä mukana perämoottoribisneksessä. Lockwood, se ensimmäinen sähkökäynnisteinen. Kehitys Euroopassa ja Japanissa Euroopassa oli useita merkkejä ja Ruotsi oli huomattava valmistajamaa. Vanhoista perämoottoreista puhuttaessa monelle tulee heti mieleen Englantilainen British Seagull, jonka valmistus alkoi ilmeisesti 1928, 20-luvun lopulla kuitenkin. Monille on sen sijaan kovin yllättävää, että Tohatsu alkoi Japanissa perämoottorituotannon jo 1932, joidenkin lähteiden mukaan jopa 1922. Monet perusratkaisut ovat kovin alkutaipaleelta perämoottorien historiassa. Suomessakin tehtiin jo 20-luvun alusta Aveko-moottoria, Pentan tuotantokoneet olivat jo 20-luvun lopulla nelitahtisia, Lockwood oli vauhtipyörän päälle sijoitetulla Dynastartilla varustettu, siis sähkökäynnisteinen jo 20-luvun lopulla. Sotaa edeltäneistä koneista Cross Radial ansaitsee myös tulla mainituksi. Mercury-merkki syntyy Päästessään itse suunnittelemaan koneen alusta Carl osoitti innovatiivisuutensa. Vuonna 1940 perämoottorit ei olleet enää mikään uusi asia, mutteivät erityisen luotettavia tai helppokäyttöisiä. Carl pyrki tekemään kevyen, tyylikkään, nopean ja varmatoimisen koneen. Uusia innovaatioita, jotka tekivät kerralla vanhem" INNOVATIIVINEN NUORI INSINÖÖRI CARL KIEKHAEFER TOI ALALLE TEKNISEN MULLISTUKSEN, VAIKKA JOUTUI PERÄMOOTTORIBISNEKSEEN VAHINGOSSA. Kalastuslehti 1.2008 65
• Abon aarrearkku " OUTBOARD MOTOR COMPANY VALMISTI POMMINSYTYTTIMISTÄ MOOTTOREIHIN KAIKKEA MAHDOLLISTA JA SIVIILIPERÄMOOTTOREIDEN KEHITYS JATKUI VASTA SODAN JÄLKEEN. Cross Radial, viisi sylinteriä, neljä tahtia ja viisikymmentä hevosvoimaa. Tähtimoottori joka oli kallis ja erikoinen aikanaan, nykyäänkin vähintään erikoinen. Johnson Light Twin, monen mielestä jo täydellinen perämoottori kaksikymmenluvulta. Kaksi sylinteriä ja peruutettavissa kiepauttamalla ympäri. Ennen toista maailmansotaa perämoottori oli pieni, itsenäinen kone, pienten alusten ja kalaveneiden airojen korvaaja. 1941 Yhdysvallat liittyi sotaan ja tehtaat valjastettiin sotatarviketuotantoon ja Kiekhaefer Corporation tuotti moottorisahoja nousten maailman suurimmaksi moottorisahojen valmistajaksi. Outboard Motor Company valmisti pomminsytyttimistä moottoreihin kaikkea mahdollista ja siviiliperämoottoreiden kehitys jatkui vasta sodan jälkeen. Seuraavassa osassa kesän lehdessä seuraamme kehitystä toisesta maailmansodasta eteenpäin kohti nykyaikaista perämoottoria. Kiitokset Nisse Häggblomille "Suomen pienimmän ja salaisimman perämoottorimuseon" pitäjälle Porvooseen. Jokikatu 14 sisäpihalla Porvoossa sijaitseva Outboard Motor Museum on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille vanhoista koneista kiinnostuneille. Museo avoinna kesällä viikonloppuisin tai sopimuksen mukaan. mat perämoottorit vanhanaikaisiksi, olivat muun muassa kuminen impelleri vesipumpussa, joka sieti paremmin epäpuhtauksia ja paransi vedenkiertoa, yhtenäinen moottorin ja rikin kotelointi joka suojasi voimansiirtoa sekä vesi ja pakoputkia, sekä reedventtiilillä toteutettu moottorin imupuoli. Esitellessään New Yorkin venenäyt- telyssä 1940 uudet koneensa, jotka oli nimetty Mercuryiksi, hän vastaanotti tilaukset kuudestatoistatuhannesta koneesta ja perämoottoriteollisuus ei ollut enää ennallaan, ensimmäisen sukupolven koneista oli tullut yhdessä yössä vanhanaikaisia. Kone oli perusrakenteeltaan jo hyvin lähellä nykyisiä moottoreita. . 66 Kalastuslehti 1.2008
• UUTUUS! TUPLAA SAALIISI. Trigger X -feromonituotteilla Geelit Syöttitahnat Madot ja toukat Trigger X -geeliä voit lisätä mihin tahansa vieheeseen. Saatavana kuhalle ja kirjolohelle omat houkutusgeelinsä. Trigger X -syöttitahnat on saatavana useissa väreissä kirjolohen kalastukseen. Se pysyy hyvin koukussa ja sen kellunta ominaisuudet ovat hyvät. Trigger X -madot ja toukat matkivat muodoltaan ja väreiltään tarkasti esikuviaan. Niissä on erittäin eloisa ja aidonoloinen liike. Soveltuvat kaikkien kalalajien ongintaan ja pilkintään. Trigger X -tuotteiden houkutusvaikutus perustuu feromoneihin! Trigger X -tuotteet ovat ympäristöystävällisiä ja 100% biohajoavia. Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark.fi, www.normark.fi
• MAAN MAINIOT KALAMIEHET TIMO MITRO Teksti ANTTI ZETTERBERG 44-vuotias Timo Mitro on mies kalastustarvikeliike Wobblerin taustalla. Timppa on vuosien saatossa tehnyt kalamiehille tutuksi niin lohen vetouistelua kuin hauen heittokalastuksen syvimpiä saloja. Kävin jututtamassa Timppaa juuri pahimman kevätkiireen keskellä. Milloin Timo Mitron voi sanoa ruvenneen kalastamaan aktiivisesti? Joskus 60 ja 70-luvun taitteessa kun sain isoisän hyvien saaliiden kautta kimmokkeen ruveta itsekin vapaa heiluttamaan. Alkuvuodet menivät onkiessa ja virvelin saloihin tutustuessa. Niistä ajoista onkin tultu sitten pitkä matka. Sinulla taisi olla jo ensimmäinen yli viiden kilon hauki kun minä olin edes syntynyt. Mitä muuten kalastat nykyisin mieluiten? Edelleen haukeako? No kyllä se hauen perässä usein menee, varsinkin nykyisin kun aikaa on entistä vähemmän ja haluaa kokeilla uusia haukivieheitä, joita meille tulee harva se päivä myyntiin. Totta kai meritaimenen heittokalastuskin on lähellä sydäntä, mutta aika sen harrastamiseksi on kortilla. Ehkä maksimissaan pari reissua ehtii kauden aikana heittää. Olet ollu paljon vesillä, sieltä varmaan on jäänyt monia ikimuistoisia hetkiä? No joo, niitä on kyllä paljon. Ehkä mieleenpainuvimpia ovat olleet nämä kaksi tarinaa 90-luvulta. Olimme uistelemassa lohta Kotkan ulkopuolella Tynnyrkarilta Suursaareen päin pilkkopimeässä yössä ja alla oli vettä 60 metriä. Flutter Spoon ui noin 15 metrin syvyydessä kun räikkä pärähti laulamaan. Mehän piristyimme siitä heti ja lohenkuvat silmissä rupesimme kelaamaan. Emme uskoneet silmiämme kun syvyyksistä nousi valtava hauki! Nostimme sen veneeseen ja punnitsimme 11,9-kiloiseksi! Ulkosaariston väki ei meinannut uskoa silmiään. Toinen huippukeikka on suuren taimenen saanti Petteri Laineen kanssa. Hienoksi keikan teki se, että ennen jättitaimenta samaan uistimeen oli haksahtanut 6 kg hauki ja mietimme että Bomber Long-A 15 cm ei varmaan enää kelpaa, kunnes siihen iski vähän ajan päästä lähes 8 kg taimen, josta muuten kuva on tässä jutussa. Aikamoisia tarinoita, joista nykypäivän kalamies saa vain haaveilla. Kerropa muuten miten sitten Wobbleri sai alkunsa ja mitä tuotteita tänä päivänä myytte parhaiten? Wobbleri perustettiin vuonna 1985 tavallaan hetken mielijohteesta ja fanaattisuudesta kalastukseen. Eli ollaan oltu jo yli 20 vuotta kehissä. Nyt olemme viidennessä liiketilassa tässä Pursimiehenkadulla, jossa muuten ollaan aina oltu. Tuotepuolella varmaan parhaiten käyvät kaupaksi erilaiset haukivehkeet, joihin ollaankin panostettu sekä omilla jerkkiväreillä että tilaamalla paljon tosi harrastajan tavaraa. Vaikutan myös Suomen Haukiseurassa. Kiitos Timppa näistä ja hyvää uutta kautta! 68 Kalastuslehti 1.2008
• Kalastuslehti 1.2008 69
• KATSAUS KEVÄÄN UUTUUSTARJONTAAN Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG, avustajina TOMMI SIRVIÖ JA MATTI JÄNNÄRI 70 Kalastuslehti 1.2008
• Kelit olivat aikaisin keväällä vaativia. Okuma Salina siikaongella. Huomaa jarrun säätönupin karhennus. Procaster toimii hyvin perushaspelina Technium on materiaaliltaan laadukas kela. Daiwa Megaforce on Vienton halvempi painos. joka hänen mielestään toisi lisää jämäkkyyttä heittoihin. Vapa on upeasti jälkikäsiteltyä hiilikuitua. Matti tartutti Shimanolla noin 3 kilon hauen kauheassa sadekelissä ja totesi, että kela toimii pehmeästi myös silloin kun keli ei ole paras mahdollinen. Yksi parannusehdotus löytyi: etujarrun säätönuppi voisi olla syvempi ja siinä voisi olla jokin pieni karhennus. Nyt kosteilla ja kohmeisilla käsillä säätäminen aiheutti pientä lipsuntaa. Ron Thompson & Okuma Tämä setti on myös hieman kallimpaa osastoa. Sen huomaa jo kelan ja vavan olemuksesta. Kelassa on 5 kuulalaakeria. Jalopuujäljitelmä kelakiinnikkeessä on mielestäni ehkä hieman turhaa kikkailua, ehkä tällä haetaan perhokeloista tut- tua hienostuneisuutta. Pitkä vapa toimii hienosti siikaonginnassa, vaikka onkin ehkä turhan hieno siihen. Painava yli 30 g lyijypuntti singahti jäntevästi eteenpäin vailla ongelmia. Herkkä kärki kertoi siikojen hennosta tärpistä erittäin täsmällisesti. Pikkuhiljaa olen itsekin tottunut jaettuun takakahvaan, vaikka aluksi se olikin jotenkin hankala. Kela ja varsinkin kammen nuppi saivat kaikilta kehuja. Tämä kela on todella tukeva. Soveltuu mielestämme parhaiten hauen heittokalastukseen. Kelassa ei myöskään ole mitään turhia hilavitkuttimia vaan se on yksinkertainen ja toimiva. Puola voisi olla paremmin työstetty, sillä osa kevennysaukkojen reunoista oli turhan teräviä. Tämä lienee kuitenkin yksilökohtaista. DAM Damin vavassa on solukumikahva muissa olevan korkin sijaan. Vavassa on myös Fuji-kelakiinnike, joka ainakin takavuosina oli laadun mittari. Kahva on myös muotoiltu erittäin fiksusti, takaosan päällinen on viistetty tasaiseksi ja Tommi pitikin eniten tämän vavan kahvasta. Kerrankin jotain uutta myös kahvan muotoilussa. Vapa on myös todella kevyt, onkohan tässä seinämien paksuudessa säästetty? Kela on edullinen ja se näkyy valituissa materiaaleissa. Kaikki on hieman heppoisempaa kuin esimerkiksi Okumassa. Runko on todella kapea mutta kela on muuten erittäin mukava käyttää. Yhdistettynä Caliber-vapaan setti on todella kevyt. Salvan lukituskytkin on muotoiltu mielestämme turhan paljon 72 Kalastuslehti 1.2008
• Lenco sähkömekaanisilla trimmitasoilla parannat veneen ajo-ominaisuuksia, turvallisuutta ja säästät myös polttoaine kuluissa. DAM on kepeä setti. " MATTI TARTUTTI SHIMANOLLA NOIN 3 KILON HAUEN KAUHEASSA SADEKELISSÄ JA TOTESI, ETTÄ KELA TOIMII PEHMEÄSTI MYÖS SILLOIN KUN KELI EI OLE PARAS MAHDOLLINEN. kelan muotojen mukaan. Sitä oli hieman hankala käyttää varsinkin kohmeisin sormin ja alussa emme meinanneet sitä edes löytää. Kelan toiminta on hyvää ja hintaansa nähden se on erittäin toimiva laite. www.maritim.fi Veneentekijäntie 1, 00210 Helsinki Daiwa Megaforce ja Procaster Megaforce on aikaisemmin esitellystä Viento-mallista "halvennettu" malli. Perusrakenne on sama ja siitä löytyy myös näpäytysvipu, jolla esimerkiksi jigailu on varsin näppärää. Sen sijaan materiaalit vaikuttavat heppoisemmilta kuin Vientossa. Kela on Vienton tapaan todella nopea, 7,0:1 ja siinä on 5 kuulalaakeria sekä magneettijarru, jota säädetään kyljessä olevalla rattaalla. Kela on hyvä heittää, se on tasapainoinen ja hienon näköinen. Ainoa asia joka meitä jäi askarruttamaan oli kestävyys pitkällä aikavälillä. Osien työstölaatu oli hyvä, mutta materiaalien laatu ei ollut ihan Vienton tasolla. Procaster on keskihintainen perushaspeli jokaiselle aktiivikalastajalle. Siinä on 10 kuulalaakeria kun Okuman paljon kalliimpaan kelaan niitä on saatu mahtumaan vain 5. Herääkin kysymys onko laakerien määrä vain markkinointikikka? Procaster on varsin nopeavälitteinen haspeliksi, 5,3:1 ja sitä on mukava käyttää kaikissa tilanteissa. Kokeilimme kelaa hauen kalastuksessa eniten ja sekä Tommi että Matti pitivät kelan tuntumasta vaikka kalastavat täysin eri tyyleillä. Tätä kelaa voisi parhaiten luonnehtia sanoilla hyvä peruskela peruskalastajalle. Hankinta mielessä? Kysy lähintä jälleenmyyjää Shimano: Normark Oy, www.normark.fi DAM: Kalastuskolmio Oy, www.kalastuskolmio.fi Ron Thompson & Okuma, Svendsen Sport Oy, 0400-554 614 Daiwa: Eloranta Oy, www.eloranta.fi Kalastuslehti 1.2008 73
• Tiedustelut OPM www.opm.fi, 09-2790460 | NORMARK www.normark.fi, 014-820711 | NORDIC SPORTS www.nordicsports.fi 05-8848400 | ELORANTA www.eloranta.fi, 017-2883044 | SVENDSEN SPORT A/S www.svendsen-sport. com, 0400-554 614 | KALASTUSKOLMIO OY, 03-644 1222, www.kalastuskolmio.fi | RIALINNA, 017-363 3222 | FAIRPOINT, 040-592 7638 Digitaalivaaka Mustad 19 23 kiloon asti yltävä tukeva digivaaka. Mukana myös kotelo. Hinta 35 euroa. Edustaja Kalastuskolmio. D.A.M. Quick HPN 630FD 6 kuulalaakerilla varustettu perushaspeli. Välitys 5,0:1, siimatilavuus 0,30 mm/100 m. Hintaluokka 50 euroa. Edustaja Kalastuskolmio. D.A.M. HydroForce -housut Kestävät ja käytännölliset kalamiehen housut. Myös saman sarjan takki saatavilla. Koot S ­ XXL. Hinta 105 euroa. Edustaja Kalastuskolmio. Sundridge Marine Pro -paukkuliivi Co2-patrunalla varustettu paukkuliivi, täyttyy 5 sekunnissa. Myös käsilaukaisu. Kantavuus väh. 150 newtonia. Hinta 120 euroa. Edustaja Kalastuskolmio. Daiwa Procaster-kelat 10 laakeria, nopea välitys 5,3:1, saatavilla 4 eri kokoa 2000, 2500, 3000 & 4000. Yksi hinta kaikissa kokoluokissa, 79 euroa. Edustaja Eloranta. Daiwa Megaforce Kelassa jo Vientossa esitelty Twitchin´ Bar -"näpäytysvipu", jota painamalla voit kelata siimaa sisään pyörittämättä kampea. 7.0:1 välitys. Saatavilla sekä oikea- että vasenkätisinä (L) malleina. Kampanjahinta 99 euroa. Edustaja Eloranta. 74 Kalastuslehti 1.2008
• UUTUUDET 2007 Rapala-kellovaaka Vankka perusvaaka aina 10 kg asti. Hinta 14,90 euroa. Edustaja Normark. Shimano Fireblood 2500 FA + Fireblood Spin ­vapa Luxusherkkuja kalamiehille. Parhaat materiaalit. Made in Japan. Käyttäjät rekisteröidään. Kelaa saatavana kahdessa koossa 2500 & 4000. Erikoisvapasarja. Yksilöivä sarjanumero. Rekisteröityiminen Fireblood-klubiin osoitteessa www.shimanofireblood.com. Kelat alkaen 659 euroa ja vavat 529 euroa. Edustaja Normark. Pa Patriot -jalka/kaukoohjattavat perämoottorit oh Te Tehokkaat mutta hiljaiset kauko-ohjat jattavat sähköperämoottorit on valmistettu korkealuokkaisista komponenteista. tet Mo Moottorit ovat luotettavia ja pitkäikäisiä. Er Erillistä peruutusvaihdetta ei tarvita, sillä riki pyörii 360 astetta. Portaaton nopeurik de densäätö. Nopeasti vaihdettava potku kuri. Voidaan käyttää myös suolaisessa vedessä. Helppokäyttöinen. Kolme eri ve ma mallia 44lb, 54lb ja 80lb työntövoimalla. (Akut eivät sisälly tuotteeseen) Hinnat (A alkaen 579 euroa, edustaja OPM. alk Rapala X-RAP SHAD Painosiirtojärjestelmä ja räminät. Kaksi kokoa ja paljon uusia värejä. Hinta 12,95 euroa. Edustaja Normark. Jesse Jerkit Jokamiehen jerkkiviehe. Jerkki osaa uida itse, eli sinun ei tarvitse olla jerkki-spesialisti saadaksesi vieheen uimaan. Koot 60g ja 80g. Jesse-jerkkien kehittelyssä on ollut mukana Suomen johtavia jerkkikalastajia. Hinta 60g 11,90 euroa. Hinta 80g 12,90 euroa. Edustaja OPM. Kalastuslehti 1.2008 75
• Dynamolamppu Monitoimi-ihme: dynamolamppu, taskulamppu, turvasireeni, laturi Nokian matkapuhelimiin ja kompassi. Hinta 11,90 euroa. Edustaja Finn Savotta. Lamppulyhty Käytännöllinen yhdistelmämalli. Runko alumiinia. Roisketiivis. Paino 110g. sis. paristot. 5v runkotakuu. Valoteho 136 lumenia. Hinta 26 euroa. Edustaja Finn Savotta. P-LINE ­siimat. Huikeat vetolujuudet, hankauskestävyys ja muut ylivoimaiset käsiteltävyysominaisuudet takaavat P-LINElla kalastaville nautinollisia hetkiä. Perheeseen kuuluu 4 erityyppistä siimaa, joissa kaikissa on erikoisominaisuudet hiottu huippuunsa. Siimojen hinnat alkaen 8 euroa/150 m. (P-LINE Evolution). Edustaja Kalastusväline Rialinna, www.rialinna.fi Fisherman Eyewear POLARSENSOR -aurinkolasit, UV-valon määrän mukaan tummuvat linssit. Linssin valonläpäisy on 10 - 30%, riippuen valon määrästä ja tummumisen aktivointiaika alle 10 sekuntia. Saatavilla kolme eri mallia ja linssiä. Hinnat 49 euroa. Edustaja Kalastusväline Rialinna, www.rialinna.fi 76 Kalastuslehti 1.2008
• Okuma Aquios Okuman uusi hiilikuiturunkoinen avokela. ruostumatonta kuulalaakeria + 1 rullalaakeri. Alumiinipuola ja hiilikuituvarapuola. Saatavilla koot 15-80. Kampanjahinta 39 euroa (Koot 15-40, svh 49 euroa). Edustaja Svendsen Sport. Prey 89 ja 115 Prey on Savage Gearin uutuusvaappu kuhalle, hauelle, taimenelle ja lohelle. Soveltuvat sekä heittokalastukseen että uisteluun, räminäkuulat. Painot ja pituudet: 17g / 8,9cm ja 18g/11,5cm. Suositushinta 10 euroa. Edustaja Svendsen Sport. Westin Ragna Westinin uutuusjerkki, jonka syntyyn ovat vahvasti vaikuttaneet fanaattiset ruotsalaiset hauenkalastajat. Helppouittoinen ja uniikin näköinen jerkki, jossa 18 väriä ja VMC:n koukut. Paino 98 gr, hinta 18 euroa. Edustaja Fairpoint. www.fairpoint.dk/outdoors/ Westin Sörlas Prologic Adrenaline -siimat Adrenaline-kuitusiimat on suunniteltu soveltumaan kaikkiin kalastusolosuhteisiin ja niiden valmistuksessa käytetään uusinta (High Pressure / Heat) valmistus- ja materiaalitekniikkaa. Kolme eri siimatyyppiä eri kalastustyyleihin.Hinnat 25 euroa/120m. Edustaja Svendsen Sport. Kahden vuoden kehitystyön tulos. Herkkätoiminen ja tasapainoinen jerkki, jolla on ilo kalastaa. 18 väriä, pituus 145 mm. Hinta 16 euroa. Edustaja Fairpoint. www.fairpoint.dk/outdoors/ Kalastuslehti 1.2008 77
• Quantum Inferno FD Metallirunkoinen kela etujarrulla, 10 kuulalaakeria. LongCast alum.puola + alum.varapuola. Takaliikkeetön kelaus (Anti-Reverse). Saatavilla 3 kokoa, hinta 85 euroa. Edustaja Nordic Sports. Quantum Quattron PT Salsa Läpinäkyvä punainen siima. Punainen väri tekee siimasta helposti havaittavan ilmassa, mutta vedessä näkymättömän jo 1,3 metrin syvyydessä. Erinomainen siima vetouisteluun. Koot 0,30mm ­ 0,50mm / 250 m. Hinta 38 euroa. Edustaja Nordic Sports. Rhino Salmon Power 300 Lohensoutuun valmistettu erikoisvapa, SIC-renkaat, 2 alinta vaparengasta käännetty siiman takertumisen estämiseksi. Lyhennetty EVA-kahva, pituus 25cm. Vavan pituus 3 m, hinta 89 euroa. Edustaja Nordic Sports. Ohj Ohjaus j hallinta laitteet ja h - ja pysyt pois rantakiviltä! kaukohallintalaitteet Ohjauspyörät OHJAUSJÄRJESTELMÄT mittarit Magic Maker & Hellhound Wobblerin maahantuomia jerkkejä suoraan USA:sta. Vastustamaton uinti ja värit. Kestävä rakenne. Magic Maker uppoaa noin 30 cm sekunnissa ja Hellhound liukuu sulavasti houkutellen kalat iskemään. Magic Maker painaa 91 gr ja Hellhound 98 gr. Hinnat: Magic Maker 23,90 euroa ja Hellhound 22,90 euroa. Lisätiedot: Wobbleri Oy, 09-665001. Nettikauppa avattu www.wobbleri.fi hydraulisylinterit hydraulipumput mekaanisetohjaukset www.maritim.fi 78 Kalastuslehti 1.2008 Veneentekijäntie 1, 00210 Helsinki
• HULVATONTA HAUKIPROSAA Teksti ja kuvat JANNE SULLSTRÖM "Onks koolla väliä" on helsinkiläisen Mika Vornasen esikoisteos. Kirja on saanut alkunsa kalamies.com sivujen keskusteluista. Palstalle kirjoitettu tarinakokoelma sai lukijoiltaan valtavan positiivista palautetta ja viime talvena tarina päätyi kansien väliin. "Onks koolla väliä" on tarina Johnny Suomalaisen viikosta. Yhteen viikkoon mahtuukin koko miehinen elämä. Tarinan kehyksenä on hauenkalastaminen, mutta perinteiseksi suomalaiseksi eräkirjallisuudeksi ei tätä teosta hevin tunnista. Tällä kertaa päähenkilö ei olekaan äidinmaidossa saalistusvietin saanut, sarkahousuissa kulkeva kalamies. Perinteitäkin kirjassa sivutaan, mutta pääosassa ei ole tervastulien tuoksu ja selviäminen erämaassa. Nyt pääosassa on ystävyys ja selviäminen arjesta. Kalastuksellisesti täysin noviisi Johnny saa kokeneemman kalamiehen nauramaan hänen toilailuilleen. Vanhaa sananlaskua mukaillen, "Jos on epäonnea kalavesillä on onnea rakkaudessa" pitänee paikkanssa Johnnyn kohdalla. Toiminnan ja jopa harlekiinimaisten rakkaustarinoiden nivoutuminen toisiinsa pakottaa lukijan suorastaam ahmimaan tekstiä. Vaikka kirjan taitto ei parhaimmasta päästä olekaan, on tämän kirjan sisältö vertaansa vailla. Lukunautinnon kalamiehille takaa Vornasen vuosien kokemus haukivesiltä. Vaikka tarina on fiktiivinen ei kokemattoman hauenkalastajan kynästä voisi tällaistä syntyä. Positiivinen palaute kalastamattomalta lukijakunnalta kertoo sivujuonien osuvan myös valtaväestön mieleen. Paasilinnalainen kerrontatapa tyydytää vakavammankin mielen huumorin tarpeen. Kirja on täynnä äärimmäisiä tunteita. Jos kirjan pystyy lukemaan nauramatta, niin vähintään kyynel vierii poskelle tai kylmä väreet kulkevat iholla. Varma valinta kesän sadepäiville. ISBN: 978-952-92-3114-0 Sivuja: 224 Sidonta: Pehmeäkantinen Kalastuslehti 1.2008 79
• JAKELUPISTEET 2008 KALASTUSLIIKKEET ALAJÄRVI Kesport Hyöty-puoti ENO Enon Erä- ja urheilu ESPOO Sportworld Oy Kalapekka EVIJÄRVI Tmi Ilpon Katiska FORSSA Forssan Kalastustarvike Oy GODBY Firma Erik Mattsson Kb HAAPAVESI Kesport Haapavesi HAMINA Konepiste J & J Rajala Sirun Erä Oy HAMMARLAND Firma Hugo Andersson HARTOLA Kiuru-sport Ky HEINOLA T:mi Heinolan Kontti Pienkonehuolto Siekkinen Oy HELSINKI Oy Stockmann Ab Helsingin Venevaruste Oy/Marin Intersport Megastore Kalastin Tyrskytaimen, Keskusta Schröder Virginia Wobbleri HUITTINEN Kesport Huittinen HYLLYKALLIO Kalastustarvike Konnankoukku HYRYNSALMI Laatukeskus Heikura Ky HYVINKÄÄ Urheilu-alho Oy Hyvinkään Moni-tori Oy HÄIJÄÄ Häijään Urheilutarvike Ky HÄMEENLINNA Pro Fish Hämeenlinna Vene Ja Kone Kirstula Oy Hämeen Akku Oy IISALMI Kalastusväline Rutilus Oy ILOMANTSI Kesport Ilomantsi IMATRA Hietsun Venemoottorihuolto Ky Erä-urheilu J.miinin Oy Urheiluliike Kisa Oy IVALO Ivalon Auto Oy Suutari-seppo JOENSUU Jokikone Oy Ari Miettinen Oy Carlson Oy Joensuun Kalastustaito Oy Itä-suomen Retki Ja Pyörä Intersport Erä-urheilu Eräraate Oy Koukku & Koho Ky JOUTSA Kesport Slant JOUTSENO Joutsenon Pyörä Ja Urheiluliike JUANKOSKI Sepon Urheilu & Patruuna Oy JUUKA Kesport Juuka JUVA Juvan Rauta-maatalous Oy Sportia Juva JYVÄSKYLÄ Pro Fish Jyväskylä Perhokolmio Oy Intersport Jyväskylä JÄMSÄ Av-ase Ja Erä Oy JÄMSÄNKOSKI Hietasen Muovi Oy JÄRVENPÄÄ Pekan Apaja Oy KAAVI Spar-market Sisso Ky KAJAANI Konemyynti Kainulainen Veljekset Heiskanen Oy Intersport Kajaani KANGASNIEMI Puula-sport Oy KANKAANPÄÄ Kesport Kankaanpää Jope-sport Oy KANNUS Sport Team Kannus Oy KARKKILA Karkkilan Pyörä Ja Moottori Ky KARVOSKYLÄ Savenmaa Ky KEMI City Sport Oy KEMIJÄRVI Urheilu-sivakka Ky KEMINMAA Tm-kulma KEMIÖ Kone Wuorio KESÄLAHTI S. Pöllänen Oy KEURUU Mikin Kone KIIMINKI Frontters KILPISJÄRVI Kilpishalli KIRKKONUMMI Jl-kalastustarvike KITEE Koneveijarit Oy Kesport Kitee KIURUVESI Rapakkojoen Kauppa Ky KOKEMÄKI Sportia Kokemäki KOKKOLA Henry J Hagström Ab-oy Akku-teho H. Wentin Ky Intersport Kokkola Kokkolan Minimani KONNEVESI J.varis Ky/rautia KONTIOMÄKI Kainuun Tähti Oy KORSNÄS Oy Mr Motors Korsnäs Ab KOUVOLA Nsf Nordic Sports Finland Oy KUHMO Pääkkönen & Piirainen Oy Kuhmon Makasiini Kesport KuhmoMaken Pyydys Oy KUOPIO H. S. Pitkänen Oy / Samfishing Oy Oy Carlson Kuopio Vml Sponsor Oy Maken Pyydys KUUSAMO Kuusamon Kalastustarvike Kuusamon Tärppi Oy Kuusamon uistin Q-sport KUUSANKOSKI Kt-sportcenter Urheilu Jokinen KUUSISTO Venetalo Viherkoski Oy KUVANSI Kuvansin Autohuolto Ja Kuljetu KYMI Salakala Kotka Oy KYRÖSKOSKI Sportti-poukkari Ky LAHTI Koukun Lohi Oy Erä-lindroos Oy LAMMI Sport Lammi T:mi LAPPEENRANTA Konevenesuni Oy Urheilu-koskimies Oy LAPPFJÄRD Rautia Rosenbacks Butik Ab LAPUA Kesport Lapua LEPPÄVIRTA T:mi Tepin Kalastus LIEKSA Lieksan Retkiaitta Kesport Lieksa LIETO Liedon Erä ja Urheilu Oy LOHJA Kehystystyöt Juha Vikholm Lohjan Kalastus Ja Retkeily Ky LOPPI Eräloppi Oy MARIEHAMN Jakt och Fiskebutiken Ab Fiskarboden Sunes Jakt och Fritid MIKKELI Kala-kalle Ay Yön Lapset Ky/Koukkumaja Oy Carlson Mikkeli MUONIO K.a. Kolström Oy MUURAME Ph-erä/erpema Oy MÄNTTÄ Sportia Mänttä MÄNTYHARJU Mäntyharjun Kärkipyörä Oy NILSIÄ Kesport Nilsiä NOKIA Nokian Pyörä Ky Karismax Kalastustarvike Ky NUORGAM K-rajamarket Suomenrinne Oy NURMES Kone-sola Ky NURMES Nurmeksen Jakamo Nevalainen Ky Kesport Nurmes ORIVESI Oriveden Pyörä Oy Sportia Orivesi OULU Kalakaveri Tiura-uistin Ky OUTOKUMPU Kesport Outokumpu Veljekset Kuokkanen Lopettanut PALTAMO Paltamon Viihde ja Vapaa-aika PARIKKALA Urheilu-jussi PARKANO Kesport Parkano PIEKSÄMÄKI Urheilu Tenhunen Ky PIELAVESI Altti R. Nousiainen Ky PIETARSAARI Wikro Systems Ab Oy Sportia Pietarsaari Intersport Pietarsaari PIHTIPUDAS Kesport Pihtipudas POLVIJÄRVI Erä-ankkuri Oy PORI Kone-ketola Oy Kalastustarvike Närvänen Oy Eräpori J. Sillankorva PORVOO Porvoon Mikrokulma Oy Kallen Sumppu Ky PUDASJÄRVI Kesport Pudasjärvi PUUMALA Väri ja Vapaa-aika Tiusanen Oy PYHÄSALMI Pyhäjärven Rastikaupat Oy PÄLKÄNE Pälkäneen Urheilu ja Kalastus RAISIO Meri & Metsä / Bramare Oy RAUMA Sissos-tuote Oy RIIHIMÄKI Kalakikka Oy Ok-uistin Oy RISTIINA Ristiinan Ammattirealisointi Oy Ristiinan Vapari Oy ROVANIEMI Ollin Erä ja Kalastus Ky City Sport Oy Roin Erävaruste Ky SAARIJÄRVI Akun Radio Kesport Saarijärvi SALLA Sportia Salla SALO Salon Urheilutarvike Oy SAVITAIPALE Savitaipaleen Urheilu Ky SAVONLINNA Purtsimotors Ky Turusen Verkkoliike Oy Oy Carlson Savonlinna Sgs Sportsgearservice Savonlinnan Erä-urheilu Intersport Savonlinna SEINÄJOKI Interwell Oy Seinäjoki Seinäjoen Urheilukeskus Oy SIILINJÄRVI Kesport Siilinjärvi SIRKKA Levin Levi-market SIUNTIO Pickala Port Oy SODANKYLÄ Sportia Sodankylä/ Väri Ja Urheilu Simonen Oy SOMERO Someron Urheilu Ja VapaaSOTKAMO Intersport Sotkamo SUOLAHTI Matin Koukku Ky SUOMUSSALMI Ämmän Erä-urheilu Oy SYSMÄ Urheilu-valonen Ky TAMPERE Sportia Kaleva Sportia Tampere Tampereen Kalastusväline Oy Nippon Verkko Oy T:mi Tammelan Kalastustarvike Urheilu-tesoma Oy TERVO Vesannon Ok TORNIO Tatun Tarvike/jouni Liiti Oy TUORILA Kapun Lohi Oy TURKU Turun Pyyntiväline Oy Oy Katiska Ab TUURI Veljekset Keskinen Oy UIMAHARJU Kone Ja Urheilu Kaukonen Ky UUSIKAARLEPYY Sport & Maskin Johan UUSIKAUPUNKI Riskilä Sportia City VAALA Ok-Koskiseutu VAASA Tb-huolto T.kosola Ky Urheiluliike Kurre VALKEAKOSKI Tmi Kurra Erätarviketukku Perämoottorihuolto Eronen Ky Sportia Valkeakoski VAMMALA Vammalan Villihinta Oy Kesport Vammala VANTAA Fishline Oy Kunnon Kauppa Hong Kong VARKAUS Varkauden Erä Ja Kalastus Oy Carlson Varkaus Minnan vapa ja viehe VIITASAARI Kesport Viitasaari VIROLAHTI J. Kuntsi Oy VIRRAT Virtain Moottorisaha Oy VUORENTAUSTA Merimetso Uistin VÄÄKSY Vääksyn Konepiste Oy Finnish Lake Hotels Oy Vääksyn Säästökarit YLIVIESKA Sportia Ylivieska YLÖJÄRVI Urheiluliike Ikiliikkujat Oy ÄHTÄRI Karilainen Oy Kesport Ähtäri ÄÄNEKOSKI Kesport Äänekoski Penan Apaja Kapteenin Koukku Weekend Store KALASTUSMATKAILUYRITYKSET HAMINA Vimpa Island Fishing Tours KUUSAA Varjolan Tilan Matkailu Oy ÄÄNEKOIVISTO Kapeenkoski Oy KALASTUSOSASTOT Prismat Kautta Maan 80 Kalastuslehti 3.2007
• 82 Kalastuslehti 1.2008
• Kalastuslehti 1.2008 83
• Tosi kalamies on helppo tunnistaa. UUTUUS Rapala Deep TailDancer ja Minnow Rap "Kuhaa kalastettaessa on tärkeää saada vaaput uimaan samassa syvyydessä samassa a kalojen kanssa. Nyt tämä on entistä helpompaa sillä Deep TailDancer (7 cm / 9 g / max.uistelusyvyys 4,5m) ja Minnow Rap (7 cm / 9 g / max.uistelusyvyys 2,7 m ja 11 cm / 12 g max. uistelusyvyys 4,5m) -vaappujen uintisyvyyttä voi säätää siimanpituutta pidentämällä ja lyhentämällä sekä vavan kärkeä nostamalla ja laskemalla. Myös kuhan saaliskalan koko vaihtelee, joten pakissa on syytä olla erikokoisia vaappuja eri uintisyvyysalueille." Timo Koikkalainen PRO GUIDE Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark.fi, www.normark.fi