• Koukussa kalastukseen. kalast ukseen. l k N U MERO 2/09 NUMERO 2/09 E Kajakilla kalaan Kelluvat jerkit Kalan dokumentointi Vaapun uinnin säätäminen VIETTELEE LAPISSA PINTAHARJUS
• /09 /09 US SA
• katso KESÄ kaupanpäälle! Kuva: Animal Planet: Nick Bakeryn Oudot otukset selut kk kat US 2 NN ja ASE 0 Tallentava HD-digiboksi 349 Tarjoamme kanavapaketin tilaajille 2 ensimmäistä katselukuukautta ja asennuksen veloituksetta. Tarjous ja asennus edellyttävät 24 kk sitovaa tilausta Perhe tai Viihde HD -kanavapaketista. Asennusetu edellyttää lisäksi että asut valtuutetun asentajan saatavuusalueella, muussa tapauksessa korvaamme 150 asennuskustannuksista. 1. vuoden kokonaiskustannus alk. 514 . Tarjous voimassa 15.7.2009 saakka. 6 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Kuva: Jouni Heimonen Taitava kalamiehenalku on jallittanut kunnon kyrmyniskan. Syyskuun 30. päivä 2006. Kaksi kuvaa lähes samasta paikasta, aikaa kuvien välissä kulunut puoli tuntia. Syksyisin keli muuttuu todella nopeasti. kEsällä kalaan ja PlEikkaRit nuRkkaan attuneesta syystä olen viimeisen parin vuoden aikana päässyt seuraamaan läheltä eri lapsiperheiden touhuja niin kotioloissa kuin muuallakin. Aika on ollut mielenkiintoista ja uusia näkökulmia antavaa. Eräs asia on kuitenkin jäänyt huolestuttamaan. Lasten laiskuus harrastaa ulkolajeja. En sano, että tämä olisi kaikkia lapsia ja nuoria yleistävä asia. Tai asuinpaikkaan liittyvä seikka. Olen ollut ihmeissäni kun kauniina kesäpäivänä istutaan sisällä hämärässä ja pelataan pleikkaria silmät kiiluen. Muistan viime kesältäkin erään tapauksen, jossa kysyin noin 10-vuotiailta pojilta heidän mielenkiintoaan lähteä kalaan. Sain vastaukseksi vain mutinaa ja pojat keskittyivät ennemmin tappamaan toisiaan virtuaalisesti. Jos pleikkaria pitää pelata, niin eikö se olisi hyvä ajanviete sadepäivien ratoksi ennemmin kuin kaiken ajan vieväksi "harrastukseksi"? Saatan kuullostaa vanhalta jäärältä, vaikka ikää on vasta 34 vuotta, mutta taustalla on myös huoli siitä minkälaisia kalamiehiä tulevat sukupolvet ovat. Osaataanko luonnossa liikkua tai osataanko sitä arvostaa ollenkaan kun siitä ei ole kokemusta? Onko kaikki vain virtuaalimaailmassa tapahtuvaa diipadaapaa? Ukkoutuuko kalastus harrastuksena? S Toivottavasti edellämainitut uhkakuvat eivät toteudu ja kalastus kehittyy harrastuksena ja harrastajakunnaltaan entistä monipuolisemmaksi. Itse uskon, että tuleva kalastajasukupolvi joutuu ottamaan kalakantojen ja ympäristön hyvinvoinnin huomattavasti aiempaa vahvemmin huomioon. Toivon samalla, että "mehukattiverkottajat" kuihtuvat sukupuuttoon. Oikein mukavaa alkavaa lomakautta! Antti Zetterberg ps. Liivit ja luvat mukaan. 8 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Hauen tekeekö mielesi kokeilla jotain uutta? kokeile siinä tapauksessa jerkkisetin vaihtamista haspelivälineisiin ja jättizonkeriin. Ruotsalaisen pioneerin ja jerkkikalastuksen edelläkävijän, torbjörn "Buster" odénin mukaan se voi mullistaa kylmän veden kalastuksesi. Artikkeli Jens BuRsell suomennos MiKAel sARelin Heittokalastus Vapa viuhuu tuulessa kun Torbjörn Odén paiskaa jättiläismäisen zonkerinsa kohti kaislikkoa. Olemme tuulensuojassa pienen saaren takana Västervikin saaristossa. Keli on kirkas tuulen ollessa heikko, ei haukikeleistä paras. Oppaamme, Västervik Fiskecampilla työskentelevän Daniel Hwasserin mukaan, olosuhteet ovat suorastaan vaikeat. Mutta juuri hänen näin todettuaan mukavankokoinen hauki ampuu kaislikosta, avaa kiduskantensa ja inhaloi zonkerin kertaheitolla. Veden lämpötila on vielä korkea, joten kala tarjoaa hyvän taistelun vaikkei se mikään jättiläinen olekaan. -Hauen perhokalastus haspelivehkeillä on seuraava hauenkalastuksen suurtrendi, nauraa jättiläisperHoilla 10 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Daniel Hwasser, joka toimii oppaana Västervik Fiskecampilla pitelee nättiä zonkerhaukea. Västervikin monet matalat lahdet ovat kuin luotuja tätä kalastusmuotoa varten. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 11
• " Kun ensimmäistä Kertaa Kalastin hauKea haspelilla ja isoilla perhoilla, tulos 25-2 zonKerin hyväKsi yllätti minut täysin, torbjörn jatKaa. menasteista, jättizonkeri on ylivoimainen kaikkiin muihin vieheisiin verrattuna, mukaanlukien vaaput, jerkit, pehmouistimet, lusikat ja lipat. Edes jigit, jotka usein ovat ylivoimaisia kylmän veden aikaan, eivät vedä vertoja hyvin tasapainotetun zonkerin houkuttelevalle uinnille. Busterin mukaan varsinkin kirkkaassa vedessä tai tyynessä kelissä kalastettaessa, kalojen ollessa arkoja, hauet iskevät hanakammin perhoihin kuin koviin vieheisiin. Vaikuttaa myös siltä, että kalat jotka eivät edes saalista aktiivisesti, vaivautuvat maistamaan zonkeria. Joko niiden syöntihalut heräävät zonkerin osuessa näköpiiriin tai sitten ne vain ovat uteliaita. Vesi heittopainona Zonkeri on kuin luotu hauen heittokalastusta silmälläpitäen. Mutta siinä missä useimmat hauen perhokalastajat haluavat isoja ja kevyitä perhoja jotka kuivuvat valeheitoissa, heittokalastuksessa käytettävältä perholta vaaditaan päinvastaisia ominaisuuksia. Luonnonmateriaalit ovat nyt eduksi, sillä ne imevät itseensä vettä tullen raskaiksi ja siten helpommiksi heittää. Luonnonmateriaali siis syrjäyttää tässä hommassa flashabout ja keinokuidut. Heittokalastuksessa käytettävät zonkerit voi karkeasti jakaa kolmeen eri tyyppiin: Tavallinen haspeli ja 20 - 70 g vieheille suunniteltu vapa ovat oiva yhdistelmä zonkereille. Keskikoon haspelikela riittää erinomaisesti. Hyvän ristipuolauksen omaava kela antaa parhaat heitot ja vähiten sotkuja. Buster, varmana asiastaan. Tämä ei ole pelkästään hauskaa vaan myös pelottavan tehokasta touhua... Zonkerin ylivoimainen voitto -Kun ensimmäistä kertaa kalastin haukea haspelilla ja isoilla perhoilla, tulos 25-2 zonkerin hyväksi yllätti minut täysin, Torbjörn jatkaa. -Talvena 2006 haastoin pari haukea kalastavaa kaveriani kilpailuun. Suunnitelmani oli kokeilla täysin uutta tekniikkaa johon olin saanut inspiraatiota kalakaveriltani Evert Oostadamilta, joka oli saanut kasoittain haukea The Mouse-ni- misellä jättizonkerilla. Tämän idean, tosin päivitetyssä muodossa, ajattelin siirtää omaan kalastukseeni Ruotsissa. Yhden päivän aikana sain 25 haukea painottamattomalla zonkerillani. Minun tuon tuosta väsytellessäni kaloja kalakavereiden ilmeet muuttuivat yhä happamemmiksi. Nämä kokeneet kaverit saivat päivän aikana vain kaksi haukea jerkeillä ja vaapuilla! Tämä kokemus sai Busterin vakuuttuneeksi spinflugan tehosta jerkkiin ja vaappuun verrattuna. -Veden ollessa kylmää, alle kym- A) Yksihaaraiseen koukkuun sidottu zonkeri toimii parhaiten kun kalastetaan kaislikonrajan tuntumassa, kaislikon sisällä tai ruovikoissa, Torbjörn selittää. Yksihaaraisen koukun ansiosta se ei tartu kovin helposti kaisloihin tai pohjakasvillisuuteen, mutta toisaalta se myös koukuttaa kalat huonommin. Toinen haittapuoli yksihaaraiseen koukkuun sidotussa perhossa on sen taipumus kulua loppuun nopeahkosti kaksiulotteisen muotonsa takia. Perhon littana muoto edesauttaa materiaalin joutumista kosketukseen hauen purukaluston kanssa väsytyksen aikana, jolloin perho kuluu. B) Putkiperhot jotka on sidottu 15 sentin pituisiin muovi- tai messinkiputkiin ovat Busterin mukaan kaikista tehokkaim- 12 Kalastuslehti 2.2008
• Pieniväkäselliset koukut ovat omiaan zonkereille, jotta pyrstöt eivät jää väkäsiin kiinni. pia. Muoviputket ovat parhaita kun perhosta halutaan "suspaava" eli leijuva, kun taas messinkiputki on omiaan silloin kun halutaan hitaasti uppoava perho. Lyömällä vavankärkeä varovasti alaspäin, eli "jerkkaamalla", tämä perho saadaan noin puolentoista metrin syvyyteen. Niinkin pien kuin parin gramman painoero voi olla ratkaiseva sille, miten perho liikkuu vedessä. C) Jaettu, eli "katkoputkiperho", on optimaalinen vaihtoehto isoa perhoa tavoitellessa. Jotta perhoon saadaan oikea liike ja parhaat koukutusominaisuudet, putki jaetaan kahtia, kahteen löyhästi toisiinsa liitettyyn osaan. Jatkokohtaan kiinnitetään ylimääräinen kolmihaarakoukku. Tällä tapaa perhoon saadaan yksi koukku rungon keskivaiheille ja yksi päätyyn. Vaijeri, joka kulkee perhon läpi ja joka kiinnitetään päätykoukkuun sekä perukkeeseen, tehdään pianolangasta. UU TU US ! KALAMIEHEN KÄYTTÖVENEET Eagle CC UU S! 33 300 + toimituskulut UU T + 2 x Mercury F60 ELPT EFI Fox SC + Mercury F50 ELPT EFI 16 090 + toimituskulut - Uusi moottorikaivo, joka mahdollistaa yhden tai kaksi perämoottoria. - Uusittu pulpetti, jossa reilusti tilaa plotterille ja muille laitteille. - Laidoilla esteetön kulku. - Helppo varustella monipuoliseen kalastuskäyttöön. - Ympäri veneen kiertävät tukevat kaiteet. - Sisusta suunniteltu erityisesti kalastus- ja yhteysvenekäyttöön. - Kiinteä polttoainesäiliö 55 l. - Pitkä, lukittava säilytystila vavoille. - Avara ohjaamotila erillisellä kuljettajan kuppi-istuimella. - Igloo-kylmäsäilytystila/ -penkki lisävarusteena. w w w. silver b o at s .f i
• Zonkerin tehokkuus pohjautuu elävään liikkeeseen myös hidastempoisessa kalastuksessa, seikka joka ei liene monelle mikään uutuus. Mutta monikaan ei tiedä että sitä voi heittää painottamattomana myös heittokalastukseen tarkoitetuilla välineillä. täydellinen painotus "Bullet streamer" on Hollannissa paljon käytetty haukiperho, jota heitetään haspelivälineillä. Näihin streamereihin sidotaan yleensä peurankarvoja yhdistettynä isoihin zonkersuikaleisiin. Luotiperhot painotetaan "coneheadia" muistuttavalla painolla joka kiinnitetään perhon etuosaan. Teoriassa painon pitäisi tehdä perhosta helpommin heitettävän, mutta käytännössä heittäminen vaikeutuu. Tämä johtuu siitä että peurankarvat eivät ime itseensä vettä. Lisäksi peurankarvat eivät painu märkinä perhon runkoon kiinni samalla lailla kuin esimerkiksi zonker, mikä on omiaan parantamaan perhon heitto-ominaisuuksia oleellisesti. Mitä virtaviivaisempia perhot ovat heitettäessä, sitä paremmin ne lentävät. Busterin käyttämä, 25 sentin pituinen megazonkeri ei nimittäin ole lyijykynää paksumpi heittotilanteessa. Vasta zonkerin osuessa veteen siihen tulee elämää. Myös "bullet streameria" saa tosin zonkeriversiona ja silloin se on toki pitkäheittoinen. "Conehead" antaa perholle jigimäisen uinnin joka voi olla Torbjörnin mukaan todella tehokas lämpimän veden aikaan. -Tämä uintiliike ei tosin ole mielestäni parhaimpia veden ollessa kylmää. Liian etupainoinen perho ei suspaa pysäytyksessä vaan jää roikkumaan pää alaspäin vedessä. Sama tapahtuu liian taka- Kaiku on paljastanut välivedessä ison hauen. Zonkerilla päästään leijuttamaan helposti sen kuonon eteen. 14 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Kuivana zonkeri on pörröinen ja kevyt, mutta vettyessään siitä tulee painava helppoheittoinen. Huomaa akryylipää joka toimii vastapainona kolmihaarakoukulle tasapainottaen perhon. oikea kelaustekniikka Kylmässä, alle kymmenasteisessa vedessä, parhaaseen tulokseen päästään kelaamalla perhoa sisään hitaasti 30-40 senttiä kerrallaan. Tämän jälkeen tehdään pitkä pysäytys, jonka aikana vavankärkeä värisytetään varovasti niin että perho pysyy käytännössä paikallaan, mutta sen karvat kuitenkin värisevät houkuttelevasti. Pidä siima koko ajan suorana, jotta tunnet pienimmänkin perhoon kohdistuvat tönäisyn. Usein hauki imaisee zonkerin yksinkertaisesti suunsa avaamalla ja silloin vastaiskun pitää tulla nopeasti ennen kuin se sylkäisee perhon suustaan ulos. Vedenlämmön noustessa yli kymmenen asteen nopeahko, katkonainen uittotyyli on toiminut parhaiten. painoisen perhon kanssa, paitsi että silloin perho roikkuu takapää alaspäin. Laiskoja talvihaukia kalastaessa, jolloin kalastusrytmi on hidas, on tärkeää että perho leijuu paikallaan vedessä, ja siksi perhon tulee olla oikein tasapainotettu. Täydellinen painotus, jonka avulla perho saadaan pysähtymään vaakatasoon, saadaan helpoiten tekemällä perholle kohtalaisen suuri epoksipää tai asenta- malla kolmihaarakoukku myös perhon etuosaan. -Parhaat kalastustehot saavutetaan sitomalla perhon pyrstö kahdesta ohuesta 10-15 sentin pituisesta zonkersuikaleesta, ilmoittaa kokenut haukimies. Kolmen tai useamman suikaleen käyttö johtaa sotkuihin, niin heitto- uittokuin väsytystilanteessakin. Värejä voi vaihdella ­ useimmilla väriyhdistelmillä kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 15
• " oiKean peruKKeen valiKoiminen on tarKKaa touhua, KosKa peruKe vaiKuttaa helposti perhon tasapainoon. toiset pitävät fluorocarbonista, mutta itse olen tiputtanut liian monta isoa hauKea fluorocarbonperuKKeen taKia. voi saada kalaa. Jotta perhoja olisi helpompi seurata uiton aikana Buster käyttää kuitenkin mieluiten vaaleita pyrstösuikaleita jotka antavat hyvän kontrastin tummaa pohjaa vasten. -Parhaat materiaalit ovat mielestäni kani, napakettu tai pesukarhu. Viimeksi mainittu kestää parhaiten hauen hampaissa, mutta toisaalta kanizonkerin liike vedessä on muita materiaaleja elävämpi. tunnokas vapa ja terävät koukut -Zonkerkalastuksessa en käytä samoja koukkuja kuin esimerkiksi jerkkihommissa. Isoja, kovia vieheitä käyttäessäni suosikkikoukkuni on VMC 8650, mutta zonkerin pyrstökuituja on miltei mahdoton selvittää kun ne ovat sotkeutuneet VMC:n isoihin väkäsiin. Siksi olen siirtynyt Gamakatsun TR 13-koukkuun koossa 2/0. Gamakatsu on varustettu mikroväkäsillä ja on todella terävä. -Täydellisen zonker-vavan viehesuositus sopii 20-70 gramman haarukkaan. Kuulostaa ehkä omituiselta, että zonkeri painaa jopa 30-60 grammaa kun se on imenyt itseensä vettä, mutta tämä on totuus. Vavan kärjen tulee olla herkkä ja ohut, mutta kuitenkin tarpeeksi jäykkä, jotta perhoa pystytään värisyttämään pysäytysten aikana. Jämäkkyyttä tarvitaan myös vastaiskun tekemiseen. -Vavan täytyy olla niin herkkä että varovaisetkin tärpit on helppo tuntea. Yleensä hauet nimittäin ottavat perhon paljon varovaisemmin kuin isot, nopeauintiset vaaput. Yhdeksän, kymmenen jalan pituinen vapa antaa pisimmät heitot, mutta kymmenen jalan pituinen vapa on jo hieman kömpelön oloinen. Kahdeksanjalkaisella vavalla pystyy uittamaan perhoa parhaiten, mutta silloin heittopituudet kärsivät hieman. sopiva siima ja peruke Siiman ei tule olla liian paksu. Parhaisiin tuloksiin Buster on päässyt 0,15 mm punotulla siimalla. Merkeistä esimerkiksi Power Pro toimii hyvin. Keltainen siima on näkyvyytensä ansiosta Busterin mieleen. Usein tärpin nimittäin huomaa siitä, että siima käyttäytyy epäluonnollisesti tuleen ja ajelehtimissuuntaan katsoen. -Oikean perukkeen valikoiminen on tarkkaa touhua, koska peruke vaikuttaa helposti perhon tasapainoon. Toiset pitävät fluorocarbonista, mutta itse olen tiputtanut liian monta isoa haukea fluorocarbonperukkeen takia. Suosikkiperukkeeni teenkin titaanista, esimerkiksi Boasta. Boa on huomattavasti kevyempää kuin teräsvaijeri ja se kestää monen monta haukea. Yhdistän perukkeen heittosiimaan kolmikierroksisella verisolmulla jonka sidon pieneen leikariin, joka toimii perukkeen ja heittosiimaan liitoksena. Vavalla, jonka viehesuositus on 20-70 grammaa ei pysty antamaan kalalle kuin kolmen, neljän kilon paineen, minkä takia ylisuuri leikari on turha. Parhaan toimivuuden saavuttaakseni käytän perhon kiinnittämiseen hakasta ilman leikaria. 16 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Heittokalastaja ehtii tehdä päivän aikana huomattavan paljon enemmän heittoja kuin perhokalastaja. Tämä tarkoittaa että useammalla kalalla on mahdollisuus nähdä perhosi. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 17
• Täysin uusi FordKuga 2.0TDCi 136 hv (DPF) 4WD, keskikulutus 6,4l/100km, CO2 päästöt 169 g/km. Kuvan auto erikoisvarustein. www.fordkuga.fi FordKuga 4WD Titanium - Huippuvarustelu vakiona FordKuga 4WD Titanium ei jätä kylmäksi. Karismaattinen neliveto tarjoaa vertaansa vailla olevan ajoelämyksen ja huippuvarustelun vakiona. Titanium on lupaus paremmasta varustelusta. Saat käyttöösi vakiona kaksoisautomaattisen ilmastoinnin, osanahkaiset istuimet, 17" kevytmetallivanteet, vakionopeudensäätimen, Ford Power -käynnistyspainikkeen ja paljon muuta. Tule kokemaan 2.0TDCi hiukkassuodattimella varustetun dieselmoottorin vääntö yhdistettynä ajo-olosuhteet analysoivaan Haldex-nelivetojärjestelmään. www.ford.fi Hinta alkaen 36.362,31 (Autoveroton hinta 27 540 + arvioitu autovero 8822,31 169 g/km CO2 päästöillä. Hintaan lisätään liikekohtaiset toimituskulut 600 ) FordKuga 4WD Titanium Feel the difference kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 19
• Tunnelmia vaelluskalastusreissulta pohjoisesta Pintaharjuksen joskus joulun paikkeilla se iskee yleensä ensimmäisen kerran. Varoittamatta, niin että sen tuntee luuytimissä asti. tässä vaiheessa alkaa kartan tutkiminen, välineiden viilaus ja perhojen sitominen. soitellaan reissukaverille ja päivitellään mahdollisia kohteita. tämän jälkeen seuraa suvantovaihe jolloin oireet melkeinpä katoavat, ne jäävät ikään kuin kytemään jonnekin syvälle selkäytimeen. kesäkuussa se on taas menoa. silloin huomaa miten lähellä onkaan lähtöpäivämäärä. tässä vaiheessa iskee paniikki. onko kaikki tarpeellinen hankittu? onko perhoja varmasti tarpeeksi? Valittiinkohan me kuitenkaan sellainen joki jossa on isoa harjusta? -ai, että mistä minä oikein horisen? Parantumattomasta oireyhtymästä johon lääkettä ei toistaiseksi olla keksitty, lapin kuumeesta. Teksti ja kuvat MiKey sARelin 20 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Lapin yötöntä yötä. Eki oikoo siimoja ensimm äisellä leiripaikalla. T änä vuonna olimme lähdössä Ekin kanssa reissuun. Lähtöajankohdaksi olimme valinneet heinäkuun puolivälin ja reissussa piti olla yhteensä parisen viikkoa. Minun matkani alkoi junareissulla Tampereelle, josta suuntasimme Ekin autolla kohti seikkailua. Matka taittui hyvää vauhtia pohtiessamme kaikkea mäkäräisten määrästä vedentasoon ja tulevan kahden viikon keliin. Epätasaista oli luvassa, mutta olkoot, keliä kun ei voi päättää, oli tyytyminen siihen mitä tarjottiin. Pohjoiseen päästyämme yövyimme tienvarressa vuokramökissä. Seuraavana aamuna söimme vielä kunnon aamiaiset ennen vaelluksen alkamista. Repun kampeaminen ensimmäistä kertaa selkään on aina yhtä tuskallista. Fyysinen tuska ei ole tässä vaiheessa se pahin vaan pikemminkin tieto siitä, että tätä se nyt sitten tulee olemaan pari viikkoa eteenpäin. Aina lohdutus on, että päivä päivältä rinkan paino vähenee sitä mukaa kuin apetta uppoaa vatsan sisuksiin. Lähdimme vaeltamaan. Matka taittui kohtalaisen helpossa maastossa hyvää vauhtia. Pian olimme ensimmäisellä leiripaikalla. Kalaankin kerkesimme leiripaikan vieressä virtaavalle pikkujoelle ja sainkin noin 35-senttisen harjuksen joka sai kyseenalaisen kunnian seivästyä kepin nokkaan reissun ensimmäiseksi ruokakalaksi. Seuraavana päivänä matka vei tuntureiden yli kohti kohdettamme ja loppupäivästä olimmekin jo telttaleiriä pystyttämässä päämäärässämme, pienellä joella tuolla jossain. Kun teltta oli pystyssä painuimme joelle. Järki sanoi että olisi kannattanut mennä ajoissa nukkumaan ja antaa voimien palautua vaelluksen jäljiltä mutta kuka nyt järjen ääntä viitsii kuunnella. Kalaan, siis! mahtiharreja heti ensimmäisenä iltana Aloitimme kalastuksen leiripaikkamme lähistöllä virtaavasta suvannosta. Tässä kohdin joki mutkitteli ja oli paikoitellen syväkin, joten arvelimme että siinä olisi tilaa hieman isommallekin harjukselle. Ilma väreili lämmöstä eikä pienintäkään tuulenvirettä ollut havaittavissa. Harjusten pintakäyntejä näkyi harvakseltaan ja totesimme pian että pintoville kaloille oli tosiaan siunaantunut melkoisesti kokoa. Lähdimme liikkumaan eri suuntiin ja pian ylävirran suunnasta, jonne Eki oli mennyt, kuuluikin jo väsyttelyn ääniä. Saavuin tiheän pajukon reunustamaan mutkaan ja vedin kalastuslasit silmille. Huomasin muutamasta nätin kokoisesta kalasta koostuvan parven joka hitaasti liikkui ylävirran suuntaan pohjan tuntumassa. Välillä joku kaloista nousi pintaan napatakseen siitä hyönteisen. Varovaisesti vedin siimaa puolalta ja kalamies.com 1.2009 | Kalastuslehti 2.2009 21
• Pintaharjuksen Elk Hair Caddikseen ottanut puolimetrinen harjus kypsymässä haavia varten. nostin sen heittoon. Annoin perhon laskeutua vedenpintaan johon osuttuaan se lähti ajelehtimaan virran mukana kohti tuikkivia kaloja. Miltei heti kun perho oli kalojen näköpiirissä, siihen nousi mukavan kokoinen, noin 45-senttinen harjus. Kalan väsytys oli nopea näytös ja vapautin sen ajatellen ottavani ruokakalan myöhemmin illalla. Lähdin ylävirran suuntaan katsomaan mitä Ekille kuului ja näin hänen väsyttelevän harjusta pienen kosken alla. Kalan vapautettuaan hän ilmoitti saaneensa nyt kiinni olevaa, noin 50-senttistä harjusta ennen peräti 54-senttisen kalan! Jatkoin ylävirran suuntaan kalastellen siellä täällä hyvännäköisiä paikkoja. Jostain syystä kaloja ei kuitenkaan kuulunut. Ennen pitkää saavuin kauniille joskin matalalle koskelle ja istahdin kaatuneen koivunrungon päälle ihailemaan jo yöksi kääntyvää iltaa. Samassa näin hyvänkokoisen harjuksen selkäevän leikkaavan vedenpintaa koskenniskalla, todella matalassa vedessä. Heti CDC-pinturin osuttua veteen selkäevä otti suunnan kohti perhoani ja seuraavassa hetkessä sitä vietiin voimalla pinnan alle. Tätä seuraavien minuuttien aikana koskenniskan rauha hajosi kalan hyppimisestä johtuviin vesiroiskeisiin. Taistelun alku käytiin suuremmaksi osaksi pinnan päällä kuin sen alla. Kalan rauhoituttua ensipaniikistaan se vaihtoi strategiaa, ui väkisin erään isomman kiven taakse ja Voissa ja suolassa paistettu harjus on herrojen herkkua.. 22 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• jäi kivenkoloon paikoilleen juromaan. Perukkeen poikkirispaantumisen uhalla lisäsin kalalle painetta ja sainkin sen uudestaan liikkeelle. Se lähti uimaan pintaa pitkin ylävirtaan, selvästi jo väsyneenä. Haavi heilahti ja kala oli turvattu. Mittasin, kuvasin ja elvytin kalan. 54 senttiä harjusta on vakuuttava näky, sen verran vakuuttava että minulle piisasi tältä illalta. Pikkutunneilla palasin leirille ja painuin saman tien pehkuihin. Makuupussiin kömmittyäni valot sammuivat heti, takana oleva raskas vaellus vaati omansa. mahtiharreja ja perukkeen haamukatkeamisia Tiirailen tiheän pajukon läpi jokea. Edessäni avautuu henkeäsalpaava näky, suurharjusparvi liikkuu rauhassa virtaa vasten. Yksikään näistä kaloista ei ole alle 50-senttinen ja suurimmat tavoittelevat 60 sentin rajaa. Itse en pääse heittämään tiheästä pajukosta johtuen, en ainakaan pelästyttämättä kaloja tiehensä. Tyydyn siis ilmoittamaan jonkin matkaa ylävirran suunnassa väijyvälle Ekille, että isoa kalaa olisi tulossa hänen suuntaansa. Minuutin, parin kuluttua kuulen jarrun sirinää ja pajukossa rehkivän miehen kiroilua. "Nyt on iso, nyt on todella iso", kuuluu Ekin ääni jostain tuon vihreän helvetin keskeltä. Temmellystä jatkuu aikansa ja korvieni väliin hiipii tuttu pelko. "Mitä jos sillä on yli 60 cm harjus siiman päässä? Ei kai nyt sentään?" Ei ole kalamiestä kateellisempaa. Taistelen tieni pajukon läpi ehtiäkseni juuri näkemään haavin heilahtavan. "Viiskytkaks senttiä" ilmoittaa Eki melkeinpä hieman pettyneellä äänellä. Yritän salata naamalleni väkisin pyrkivän tyytyväisen virneen ohittaessani Ekin matkallani seuraavalle suvannolle. Kalastelimme päivän mittaan toinen toistaan nätimpiä paikkoja, saaden harjuksen sieltä, toisen täältä. Miltei kaikki kalat hätyyttelivät viidenkymmenen sentin rajaa. Jossain vaiheessa päivää saavuimme joen lähdejärvelle. Koska tuuli oli maltillinen, päätimme lähteä kiertämään järveä kumpikin omaa rantaansa seuraillen, tuikkien toivossa. Minun valitsemallani reitillä tuuli osui rantaan tehden kalastuksen vaikeaksi ja mahdollisten tuikkien näkemisen sitäkin vaikeammaksi. Ekin puolella rantaviiva oli ilmeisesti tyynempi ja näinkin, miten hän kahlasi rantamatalaan siimojaan oikomaan. Kohtasimme järven toisessa päädyssä ja Eki kertoikin että oli törmännyt tuikkivaan parveen josta ei ollut kuitenkaan kaloja onnistunut saamaan. Nopean pussikeittolounaan jälkeen päätimme kokeilla samaa paikkaa uudelleen. Saapuessamme pienen niemen taakse tuulensuojaan jäävään lahdukkaan näimme, että sen pinnan rikkoivat tuikkirenkaat. Eki yritti ensin ja muutaman heiton kuluttua hänen siimansa päässä komeilikin nätti, reilu viidenkymmenen sentin mittainen harjus. Kalassa oli mukavasti virtaa ja se meni tyyntä järvenpintaa pitkin hyvän tovin ennen suostumistaan haavittavaksi. Ekin yhä elvyttäessään kalaansa näin lisää tuikkeja samassa kohdassa kuin äsken ja päätin kokeilla onneani. Ensimmäinen heittoni jäi hie- kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 23
• Pintaharjuksen Vapautus! man lyhyeksi mutten halunnut nostaa siimaa pinnasta heti, välttyäkseni säikyttämästä kaloja. Annoin siis pinturin lillua paikallaan ja odotin. Olin jo nostamassa siimaa uuteen heittoon kun perhoni katosi pinnan alle. Nostettuani vavan pystyyn tunsin vellovan painon siiman päässä. Seuraavassa hetkessä siimat kuitenkin olivat jo silmilläni, kalan mennessä menojaan, harmitti sekä omasta että kalan puolesta. Mahdollisella ennätysharjuksellani oli nyt huulessaan Parachute Adams vasten tahtoaan. Päätimme palata takaisin joelle leirin suuntaan. Kalastelimme muutaman kauniin suvannon matkan varrella ja minä katkoin taas siimani mukavan kokoisen harjuksen kanssa. Siima meni hypystä poikki, varoittamatta. Leirille päästyämme Eki rupesi paistamaan harjusta minun uusiessa varmuuden vuoksi koko perukkeen. Maittava ruoka ja sen päälle nautitut telttasauna ja Stroh-kaakaot saivat minut unohtamaan päivän vastoinkäymiset. sadetta, tuulta ja lisää siimaongelmia. Aamu valkeni pilvisenä. Syödessämme näkkileipää graavatun harjuksen kera aamiaiseksi totesimme että sade alkaisi hetkenä minä hyvänsä. Joen pinta rikkoutui harvakseltaan tuikeista. Asetuimme vakioasemiimme väijymään, minä alavirtaan ja Eki ylävirtaan. Minun vielä väijyessäni sopivaa tuikkia Eki jo ilmoitti pajukon läpi kalan olevan kiinni. Pian ilmoitus jatkui tiedolla että 50-senttinen graavikala oli varmistettu. Nyt minunkin edessäni kävi kala pinnassa. Odotin seuraavaa pintakäyntiä nähdäkseni mihin suuntaan kala oli liikkumassa ja hetken kuluttua tuikki tulikin, aivan jalkojeni juuressa. Tiputin perhon kalan eteen joka kävi siihen kiinni saman tien. Huomattuaan tulleensa huiputetuksi harri sukelsi. Sekunnin sisällä vapani taipui ensin kauniille kaarelle potkaistakseen sitten varoittamatta toiseen suuntaan, jäädäkseen lopulta liikkumattomana käteeni. Kolmas kala putkeen katkoi perukkeen! Ärräpäitä sateli tuntu- Järvellä tuulee, mutta Eki on onnistunut löytämään kohdan jossa vedenpinta ei elä, paitsi kalojen tuikkirenkaista. 24 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Tule jo sieltä haaviin! ORIGINAL rilaaksossa ja tunsin luuytimissäni miten Eki hihitteli itsekseen jossain tuolla pajukon sisällä kuullessaan noitumiseni. Söimme välipalat ja pidimme palaverin. Sade oli alkanut ja sen myötä oli tullut myös tuuli, perhokalastajan pahin vihollinen. Seisoimme hetken aikaa hiljaisina kuunnellen tuulen ulvontaa ja sateen ropinaa kalvotakkeja vasten, kunnes Eki ilmoitti että hänen kalastukset tältä päivältä olivat nyt tässä, hän halusi teltalle säätä pitelemään kortinpeluun merkeissä. Itse en kuitenkaan ollut vielä valmis lopettamaan päivän kalastusta, en ennen kuin saisin kalan haaviin saakka, peruketta katkomatta. Jäimme siis joenvarteen yltyvään sateeseen, tuikkeja tähystämään. Eikä aikaakaan, kun havaitsin harjuksen selkäevän rikkovan pintaa erään kiven taakse muodostuneen peilin kohdalla. Mittasin siimaa ja annoin perhon tippua metrin verran kalan oletetusta paikasta ylävirtaan. Näin miten kalan hahmo irtaantui kiven kupeesta ja lähti nousemaan kohti perhoani. Seuraavassa sekunnissa Näillä uistimilla onnistut! DartMaster Jerk Invincible Shallow Utö Spoon Krokodi Krokodil BSF odil Tosipyytäjille. Keväthauet uivat matalissa rantavesissä. Nils Master ­ Matalauintiset mallit: Jumbo Shallow 12 cm · Invincible Shallow 15 cm · DartMaster Bete: Utö · Krokodil www.nilsmaster. Tukkumyynti: Kalastuskolmio Oy kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 Mierolantie 4, 13720 Parola, puh. (03) 644 1220 www.kalastuskolmio. 25
• Ruokakalat Pintaharjuksen Yli 50cm harjus nostaa hymyn huulille. perho imaistiin päättäväisesti pinnan alle ja nostin henkeäni pidätellen vavan pystyyn tartuttaen kalan. Itse kala ei ollut suuren suuri, ehkä noin 45 sentin mittainen, mutta sen ylössaaminen tuntui tärkeämmältä kuin koskaan. Kun kala vihdoin makasi haavissa perukkeen kestettyä oli fiilikset kuin olympiamitalistilla konsanaan! Tappioputken vihdoinkin katkettua minäkin olin valmis palaamaan leiriin. Kortinpeluuta tiedossa. Vaikeita kaloja Seuraavien päivien avainsanat olivat tuuli ja sade. Ja molempia piisasi enemmän kuin paljon. Turhautuneina etsimme tyveniä paikkoja joita pääsi edes auttavasti kalastamaan. Sieltä täältä löysimmekin tuulen suojassa olevia joenmutkia. Hyvä syönti kuitenkin katosi tuulen ja sateen myötä kalojen heittäytyessä nirsoiksi. Perukeongelmani olivat kuitenkin ohi ja näin jälkikäteen veikkaisin, että käyttämäni vahva hyttyskarkote oli syypää perukkeenkärkieni haurastumisiin. Kannattaa ehdottomasti olla varovainen lantratessa myrkkyjen kanssa. Eräänä aamuna kalastelimme leirin läheistä "kotisuvantoa". Kohdallani tuikki muutaman kalan parvi. Perhoni eivät tuntuneet niitä kiinnostavan enkä myöskään päässyt selville siitä mitä ne söivät, joten ainoa vaihtoehtoni oli jatkaa ottiperhon hakemista. Jossain vaiheessa tyrkkäsin perukkeen jatkeeksi #12 Royal Truden, ärsykeperhon. Annoin perhon laskeutua parin metrin päähän parvesta ylävirtaan päin. Perho liikkui virran mukana juuri oikeaan suuntaan ja olinkin näkevinäni tumman hahmon joka nousi kohti perhoani, vain kääntyäkseen takaisin syvyyksiin huomattuaan ettei se ollut syötäväksi kel- 26 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• paava. Tämä toistui muutaman kerran kunnes kalat eivät enää näyttäneet minkäänlaista kiinnostusta perhoani kohtaan. Otin piipunmittaisen tauon ja vaihdoin perhoa #16 Black Duniin. Ensimmäisellä heitolla kala otti! Väsyttelin 48-senttisen harjuksen ja papitin sen graavikalaksi. Seuraavalla heitolla perhoa vietiin taas, tällä kertaa siiman päässä venkoilikin jo 52-senttinen harjus. Nopean kuvaus- ja elvytyssession jälkeen heitin vielä kerran samaan kohtaan ja taas perhoani vietiin! Tällä kertaa vastustajani tuntui todella raskaalta ja vapani taipui vastaiskusta aina kahvaansa myöten joenpintaa kohti. Kala juroi suvannon pohjassa pyrkien joen penkereessä kasvavien pajunjuurien taakse suojaan. Pajunjuuret olivat viimeinen paikka minne halusin kalan menevän joten lisäsin sille painetta saadakseni sen liikkeelle pintaa kohti. Lopulta harjus lähti nousemaan ylöspäin ja pian se hyppi vimmatusti ympärilläni yrittäen päästä suuhunsa juuttuneesta perhosta eroon. Hyppyjen laantuessa päättelin kalan alkavan väsymään ja irrotin haavin selästäni. Ohjasin kalan puoliksi väkisin haaviin jottei se joutuisi liikaa hapoille. Mittanauha näytti kalan kasvaneen 53 sentin pituiseksi, ei hassummin! Autoglym Marine Laadukasta veneenhoitoa Viimeinen päivä kruunaa reissun Viimeisen päivän aamu toi vihdoinkin auringon mukanaan. Kalastelimme jokea ylävirtaan päin. Kalojen aktiviteetti oli todella vähäistä, pintakäyntejä ei juurikaan näkynyt. Saavuttuamme edellisen päivän ottipaikalle jäimme tuikkiväijyyn. Aikamme siinä istuttuamme olin havaitsevinani pintakäynnin muutaman metrin päässä alavirtaan. Kahlasin veteen, heitin ja tartutin ensimmäisellä heitollani puolimetrisen harjuksen. Hetken kuluttua Eki vuorostaan pääsi heittämään pintovaa kalaa ja sai toisen puolimetrisen kalan. Jatkoimme ylävirtaan päin kohti joen suuta. Joensuulla ei tuikkeja näkynyt mutta päätimme kuitenkin kalastaa leppoisasti virtaavaa imua, jonka pohja tarjosi muutaman kokeilun arvoisen montun. Eikä aikaakaan kun väsyttelin lämpimässä auringonpaisteessa vielä yhtä puolimetristä kalaa. Tämän viimeisen kalan myötä oli hyvä heittää hyvästit omalle suurharjusten asuttamalle pienelle joellemme. Ehkä tapaamme vielä joskus uudelleen? väsytyksen jälkeen. 53-senttinen harjus elpymässä Valtuutettu maahantuoja kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 27
• kEnkää "olisitpa nähnyt sen hauen, jonka meidän Eemeli sai viime lauantaina laiturilta. se oli suoraksi nostettuna Eemeliä ainakin hartioihin asti, ja painoa sillä oli niin paljon ettei edes naapurin perunavaaka riittänyt sille. aivan varmasti vuosikymmenen suurin järvihauki!" Teksti HAnnes KAlliOinen DokumEntointiViRHEillE - jalansijaa pituudelle J otta saadun kalan koko ei jäisi arvailujen varaan, on varsin luonnollista, että kalasta mitataan mahdollisimman täsmällisesti kaksi perussuuretta; paino ja pituus. Niiden avulla kuulijan on helpompi saada jonkinlainen käsitys siitä, millainen vonkale kyseessä oli ollut. Ja jos suinkaan on mahdollista, niin kalasta napataan salonkikelpoiset valokuvat jo vesillä oltaessa, mutta pahimmillaan kuvan taustana on keittiön tiskipöytä - unohtamatta päivän sanomalehteä ja tulitikkurasiaa. Syystä tai kolmannesta kokeneellekin kalastajalle voi tapahtua kalan dokumentoinnissa huolimattomuuden tai väärinkäsitysten vuoksi virheitä, jotka olisi helposti vältettävissä. Esimerkkikalana on hauki, mutta menetelmät soveltuvat hyvin muillekin lajeille. mittauksista tuloksiin ­ lukutarkkuus Saatuja mittaustuloksia ei sovi ilmoittaa sellaisinaan, vaan ne kaipaavat hieman viilaamista ennen lopullisia lukemia. Ylöspäin pyöristäminen on tietenkin väärin, joten suunta onkin aina kalamiehen tappioksi. Toisaalta näin toimittaessa voidaan olla täysin varmoja, että kalasta ilmoitettavat lukemat eivät ole ainakaan todellisuutta suurempia. Vaikka vaa´assa riittäisi tarkkuutta kilogramman tuhannesosiin saakka, ei kalan painoksi voi ilmoittaa vaa´an osoittamaa lukemaa, jos punnitus on suoritettu esimerkiksi heiluvassa veneessä ja vieläpä punnituspussin kera. Venepunnituksen hyvänä tarkkuutena voidaan pitää sadan gramman tarkkuutta. Tapauskohtaisesti kalan voisi ilmoittaa jopa 50 gramman tarkkuudella. Kaupan heldelmävaaka onkin sitten täysin toinen asia - silloin kymmenen gramman tarkkuuskin on uskottava. Myös pituuden mittaamiseen pätevät vastaavanlaiset pyöristyssäännöt hyvä ilmoitustarkkuus on 1cm. Tässä käytännön esimerkki vesiltä: säkki+kala: 9,68kg - säkki 0,7kg= 8,98kg =>8,9kg. Pituus: 105,5cm=>105cm. Jälkikäteen tapahtuva tulosten retusointi on erittäin kyseenalaista puuhaa, jos puuttuvia grammoja aletaan etsimään keinoja kaihtamatta. Vesillä saadut tulokset tulisi pitää sellaisinaan, vaikka jälkikäteen huomaisikin esimerkiksi vaa´an olleen alavireinen. Paino pomppii, pituus pysyy Suomalaiselle kalastuskulttuurille on tyypillistä, että ensimmäisenä ollaan kiinnostuneita saadun kalan painosta. Kalatiskilläkin ostetaan kiloja eikä senttejä. Jokainen kalastukseen vihkyitymätön- 28 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Pituus ei valehtele - 112cm hauki on aina iso. (Kuva: Ossi Öhman) kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 29
• Resepti helpoksi havaitulle pituuden mittaamistavalle: aseta kalan pää ja mittanauha veneen seinää vasten. Lukema on helppo lukea, kun mittanauha on lähellä kalaa. Kuva: Dan Karlsson Nyt menee pahasti pieleen! Pituus mitataan aina kalan leuasta yhteenpuristetun pyrstön kärkeen sitä tasoa pitkin, jolla kala makaa. Kuva: Hannes Kallioinen kin vain parin prosentin luokkaa. Sama kala voi nimittäin olla hetkeä myöhemmin jopa sentin lyhyempi, jos se jännittää lihaksensa kunnolla. Kalan saantihetkellä olleen koon kuvaamiseksi tarvitaan sekä pituuden että painon ilmoittaminen. Niiden välisestä suhteesta ja saantiajankohtaan yhdistetystä tiedosta on helppo päätellä, jos kala on ollut tuhdissa mätilastissa tai pitkän kesän näännyttämä luikero. Jokaiselta kalalta voi myös tietenkin mitata ympärysmitan, mutta se ei ole erityisen relevantti tieto, koska vertailtavaa materiaalia on varsin suppeasti. Varsinkin lihavilta kaloilta saman ympärysmitan saaminen kahdesti voi olla hankalaa. Lähes samaan kategoriaan ympärysmitan kanssa menee kalan ikä, jonka voi halutessaan määrittää suomuissa esiintyvistä vuosirenkaista. Olisi huvittavaa nähdä joskus saalisilmoitus, jossa olisi painon ja pituuden asemesta ilmoitettu pelkkä ikä. kin ymmärtää, että hauki on ollut suuri, jos se on painanut seitsemän kiloa, mutta jos saaja sanoo sen olleen 90 senttimetriä pitkä, niin kuulijalla voi olla vaikeuksia päästä ymmärrykseen kalan koosta. Paino on kuitenkin siinä mielessä epävakaa suure, että se saattaa vaihdella vuoden aikana toistakymmentä prosenttia suuntaan tai toiseen. Pulskimmillaan kalat ovatkin juuri ennen kutua, kun taas kesäajan lämpimät vedet saavat kalat laihtumaan. Vaikka kalan paino vaihtelisikin vuodenaikojen mukaan rajusti, niin pituuden muutokset ovat suurimmillaan- älä tuijota pelkkää painoa Pituuden arvostus on jostain syystä vieläkin pahasti kadoksissa, vaikka se on juuri se suure, jolla kalastajat voisivat halutessaan vertailla saamiansa kaloja. Tieteessäkin pituus on etusijalla. Kuitenkin valitettavan moni ei edes viitsi tai muista mitata pituutta punnituksen yhteydessä. Suurten kalojen kohdalla piduuden mittaamisesta toivoisi muodostuvan jokaiselle kalastajalle vastaavanlainen automaatio kuin valokuvien ottamisesta. Mielestäni on varsin selvää, että 10,6 kg/115 cm kala on parempi saavutus kuin 11,0 kg/109 cm. Näiden kalojen pai- 30 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• kenkää dokumentointivirheille Onnistunut valokuvaus on oleellinen osa kalan dokumentointia. Kuvissa on sama kala, mutta kaksi erilaista muistoa. Valokuvaajan vastuulla on näkyvien virheiden korjaaminen ennen kuin suljin laulaa. Kuvat: Hannes Kallioinen, Dan Karlsson elekroniikkalaitteet ovat arvaamattomia, joten vara-akut ja jousivaaka saattavat pelastaa tilanteen. Ennen jokaista punnitusta vaaka kannattaa muistaa kalibroida. Vaa´an tulee olla pystysuorassa sitä kalibroitaessa. Jos mittanauhana on kangaskaupasta ostettu pehmeä nauhamitta, on se syytä säilyttää löyhästi rullattuna, ettei se pääse venymään. Silloinhan kalojen pituudetkin lyhenisivät! Möhliä voi toki vielä veneessäkin, jos innostunut kalastaja haluaa ottaa uudesta ennätyksestään valokuvat ennen mittauksia. Kala on elävä olento, ja katoaa käsistä nopeammin kuin voisi uskoakaan. Hyvä työjärjestys elävän kalan kanssa onkin punnitus -pituuden mittaus - valokuvaus. on tietenkin sekä kalaan että saantihetkeen liittyvät riemukkaat muistot. Ajoittain itse kukin meistä sortuu tuijottamaan pelkkiä lukuja, ja olemme harmistuneita, mikäli edellisreissun työvoitto jäikin uupumaan uudesta ennätyksestä kymmenyksellä, tai kauden viides kymppi osoittautuikin "vain" ysin kalaksi. Valokuvat ovat omiaan kertomaan saantihetken tunnelmista. Tiukka ja tuima ilme ei kuulu pönökuvaan, se lähinnä vain pilaa hienon hetken vielä vuosienkin päästä valokuvia selaillessa. Isosta kalasta kuuluu aina iloita! kokoakin tärkeämpi seikka On olemassa vielä yksi asia, jota onneksi emme kykene mittaamaan. Kyseessähän 32 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Kastemadon saaminen ehjänä ulos reiästään on taitolaji jonka oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Pieni nykiminen on tasaista vetoa parempi. kun ongitaan suurkaloja, on varmin valinta syötiksi iso ja paksu kastemato. kastemato on erittäin tehokas syötti useille eri kalalajeille ja niitä onkin hyvä olla aina saatavilla. niiden hankkiminen voi tosin joskus olla hieman hankalaa, mutta mitäpä onkimies ei tekisi ensiluokkaisten syöttien saamiseksi? lähdetään siis poimimaan. Teksti ja kuvat: JuHA OJAHARJu L attialla kovaäänisesti piipittävä kännykkä herättää minut juuri kesken makeimpien unien. Tiirailen kirkkaassa näytössä näkyviä numeroita: 01:25, minkähän takia se nyt jo soi? Kesken unien heränneenä ei ajatus oikein juokse, ja ehdinkin tuijotella kännykkää tovin ennen kuin vaimo viimein kysyy syytä herätykseen. Ai niin, mähän olin menossa ulos keräämään nurmikolta kastematoja. Ei auta muu kuin jättää lämpimät lakanat ja nousta ylös pukemaan vaatteet päälle. Ulkona on pimeää ja sade ropisee ikkunaan, on siis täydellinen keli kastematojen poimimiselle. Kumarassa tai lähes kyykyssä kävely ja maanpinnan samanaikainen tarkkailu on kuitenkin pitkän päälle raskasta puuhaa, siksi aionkin tällä kertaa kokeilla uutta etenemistapaa; nimittäin konttaamista. Keskiyöllä nurmikolla otsalampun valossa konttaava mies näyttää varmasti ohikulkijoiden silmissä oudolta, mutta viis tyyliseikoista kun ollaan matojahdissa. Kasiaisten keruu uudella tyylillä tuottaa nopeasti tuloksia, eikä kulu kovinkaan kauaa kunnes ämpärissäni kiemurtelee jo suuri kasa lähes sormenpaksuisia lieroja. madoille sammalta Pian alkaakin jo riittää tältä yöltä, sillä saalista alkaa olla jo aivan riittävästi. Vielä pitää kuitenkin tehdä yksi juttu ennen kuin pääsen takaisin vällyjen väliin; madoille on saatava runsaasti kosteaa ja mehevää sammalta. Sitä löytyy vanhasta tutusta paikasta metsän reunasta ja näin sateella se onkin jo valmiiksi kosteaa. Monet käytävät sammaleen sijasta märkiä sanomalehtiä tai vesiheinää eli pihatähtimöä, itse olen kuitenkin todennut matojen säilyvän pisimpään virkeinä kostean sammaleen seassa. Jo kaikkien onkijoiden isä Izaak Walton tiesi tämän ja suositteleekin kirjassaan Oivallinen onkimies sammaleen käyttöä matojen säilytyksessä. konttaus kannattaa Konttaamalla eteneminen osoittautuu todella hyväksi ideaksi; varovasti eteneminen on tällä tavoin todella helppoa eivätkä madot säiky läheskään yhtä paljon kuin tavallisesti. Matoja näkyy nyt selvästi enemmän kuin aikaisemmilla poimintakerroilla ja niitä löytyy myös aiemmin tyhjiksi luulemiltani kohdilta. Osasyynä matojen runsauteen on varmasti siinä, että konttaamalla pääsee katselemaan maan pintaa paljon lähempää kuin kumarassa kyykkien. Sama tuttu kuvio toistuu kerta toisensa jälkeen: mato näkyvissä, tarttuminen siihen vähintään kobran iskua vastaavalla nopeudella, varovaista vetoa ja pientä nykimistä kunnes mato luovuttaa, saalis ämpäriin ja uusi liero kiikariin. Hiljaa hiipimällä tai kevyesti konttaamalla Puen eteisessä vielä sadevaatteet päälle ja vedän saappaat jalkaan. Varusteiksi lähtee mukaan pieni ämpäri ja otsalamppu, jonka lasin olen värjännyt tussilla punaiseksi, sillä madot eivät mielestäni säiky punaista valoa yhtä paljon kuin normaalia valoa. Kastematojen keruu tapahtuu perinteisesti äärimmäisen hiljaa ja varovaisesti hiipien, sillä ne häipyvät takaisin reikiinsä pienimmästäkin tärähdyksestä. sammal tulee vaihtaa säännöllisesti Sammal ei kuitenkaan säily ikuisesti, vaan sitä on vaihdettava keskimäärin vii- 34 Kalastuslehti 2.2009 1.2009 | kalamies.com
• lehtemme aiemmissa numeroissa on esitelty paljon kelluntarengaskalastusta, joka on erinomainen tapa päästä kalojen lähelle niitä häiritsemättä. Halusin itse kokeilla vielä toista "hiljaisen" kalastuksen muotoa, kajakkikalastusta. seuraavassa tarinan muotoon kirjoitettu reissutarina miten meille kävi ensimmäisellä kajakkikeikalla. Teksti ja kuvat JAnne KOivistO eillä on mukanamme kaksi kajakkia, jotka aiomme laskea suoraan lahden sisään parhaille kalapaikoille - nerokasta. Kuinka yllättävää, kuten niin usein, kaikki ei etene suunnitelman mukaan. Netistä katsottu kartta kertoi tien menevän ihan lahden vierestä, missään ei tietysti mainittu sen olevan yksityisaluetta. Yksityisalueen kyltti kertoo, ettei sinne haluta vieraita. Siispä emme kaiva verta nenästä ja hylkäämme auton reilun kilometrin ennen oikeaa paikkaa. M kajakki on kevyt liikutella Kajakkikaupassa kehuttiin keveyttä ja mahdollisuutta liittää renkaat kajakin perään, jotta se olisi helppo vetää käsin loppumatkan. Emme siis lannistu pienestä vastoinkäymisistä, vaan varustelemme kajakit valmiiksi jo tässä. Oman kajakkini varustelen jerkkivavalla, viehelaukulla, eväät ja kameralaukku löytävät myös paikkansa kajakista. Kevyt kanootti ei oikeastaan tunnu enää kovin kevyeltä, oikeastaan varusteeni melkein tuplaavat kanootin painon. Tilanne helpottuu, kun siirrän viehelaukun taakse akselin päälle, jolloin "aisapaino" kevenee. Lähden vetämään venettä kohti rantaa ja huomaan hyvin nopeasti ettei pelastautumispuvun pukeminen päälle aluskerrastoineen ollut ihan vielä ajankohtaista, kuumahan tässä tulee. ja kidanavaajat esille ja laitan ne käden ulottuville, sillä kajakissa ei ole varaa kurotella. Kameraan vaihdan oikean putken kiinni ja pakkaan sen kanootin kuivatilaan, kännykkä äänettömäksi ja samaan pakettiin. Muutama varma vaihtoviehe esille kajakin kyljissä oleviin syvennyksiin. Viehelaukku rasioineen penkin taakse ja kiinni kajakin omilla kuminauhoilla. Mela kylkeen ja kiinnitys kuminauhalla. Penkki ja polkimet paikoilleen ja nopea säätö, jotta ergonomia olisi jotakuinkin hyvä. Puku päälle ja vesille. Kannettava gps on hyvä, jos ei tunne vesiä, mutta nyt olemme tutuilla paikoilla, joten sellaista emme mukaamme ota. Kajakki on yllättävän tukeva, eikä sitä ei saa kaatumaan kuin kovalla työllä. kohti pelipaikkoja Kokeilun jälkeen on aika lähteä tositoimiin. Hanaa! Kajakki liikkuu yllättävän ripeästi. Poljen vajaan sadan metrin matkan ja olen ensimmäisellä pelipaikalla. Ensimmäinen heitto lähtee pitkälle ja päätyy juuri sen uloimman yksinäisen kaislan yli ja jää siihen tietysti kiinni. Normaalisti veneestä kalastaessa se ei yleensä ole ongelma ja kaislan pätkä antautuisi liioitellun voiman käytön ja paksun punotun siiman ansiosta. Nyt kevyt kajakki kuitenkin haluaa kaislan luo. kokeile aina kokonaisuus huolella rantavedessä ennen reissuun lähtöä Rannassa pientä harjoittelua miten kajakin joystick-ohjaus toimii. Ensimmäinen yritys päätyy kaislikkoon ja joudun ottamaan melan kajakin kyljestä päästäkseni pois. Poljettuna kajakki liikkuu vain eteenpäin. Toisella yrityksellä homma alkaa sujumaan. Kajakki siis liikkuu polkemalla, polkimet liikuttavat "pingviinin eviä", joista kajakki saa voimansa. Ohjaus on toteutettu peräsimellä, jota ohjataan joystickilla. Toki perinteisellä melallakin kajakin saa liikkumaan, mutta polkimilla homma toimii helpommin ja tehokkaammin. Hienosäädän vielä polkimien ja penkin asentoa mukavammaksi. Itse haluaisin polkimia alemmaksi ja penkkiä ylemmäksi, sellainen säätömahdollisuus kuitenkin puuttuu. Henkisesti valmistuin tekemään ensimmäisen eskimokäännöksen jo rannassa, mutta se jää kokematta. lyhytkahvainen vapa suositeltava Muutaman onnistuneen heiton jälkeen totean kalastamisen onnistuvan kajakista hyvin. Ainoa häiritsevä tekijä on vavan pitkä takakahva. Yleensä pidän pitkästä takakahvasta, mutta istualtaan kalastaessa se on enemmänkin tiellä. Vieheen uittaminen onnistuu ihan hyvin, uiton ollessa enimmäkseen kelapainotteista, vapauittokin onnistuu, kunhan nykäisyn suuntaa sivulle tai ylös. Ensimmäinen hauki ilmoittaa kiinnostuksensa viehettä kohtaan, mutta se jää ainoastaan seurioksi, kun nostan vieheen pois hauen suun edestä. Polarisoivat lasit ovatkin tarpeelliset, jos haluaa nähdä seurioita tai yleensä vieheen uiton, koska kajakissa istutaan veden pinnan tasolla. Normaalisti veneessä Valmistele kajakki huolella ennen vesillelaskua Virittelen vavan iskukuntoon ja laitan vieheen perukkeen. Otan Bogagripin, pihdit 36 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Kajakilla pääsee hiipimään paikoille, joihin ei veneellä olisi ikinä asiaa. kalamies.com 1.2009 | Kalastuslehti 2.2009 37
• Vaikka kajakissa on tilaa ihan kiitettävästi, ei sitä kaikkea tarvitse käyttää. Tarpeellisille välineille löytyy paikat. tietokulma Mihin tälläinen kajakki soveltuu? Parhaimmillaan se on miellyttävä kuntoilumuoto. Kajakilla pääsee paikkoihin joihin ei normaalilla veneellä pääse. Vihreitä arvojakaan ei sovi väheksyä, eikä melusaasteen puuttuminenkaan haitaksi ole. Vanhoistakin kalapaikoista aukeaa uusia ulottuvuuksia, koska paikkoja voi tosiaan kalastaa tarkemmin. Kajakki toimii myös hyvänä vaihtoehtona kelluntarenkaalle sen ollessa kuivempi ja nopeampi. Kesämökkikalastuksesta puhumattakaan. Kajakin muutamat vapatelineet (kylkeen voi myös kiinnittää omat telineet) mahdollistavat myös uistelun. Ainakin minut saa motivoitua lenkille helpommin jos samalla voi vaikkapa uistella, eli siis uistelemaan, ei lenkille. Lisätietoja kajakeista ja erilaisista vaihtoehdoista: www.vestrade.fi varustelista · Kaikki elektroniikka vedenpitävästi pakattuna Kala on helppo irroittaa sen ollessa vedessä. seisotaan ja ollaan muutenkin korkeammalla, jolloin myös näkee pidemmälle ja paremmin. kajakkikalastukseen tottuu varsin nopeasti Kajakin rekaamisen oppii nopeasti ja kalastaminen on helppoa. Kädet ovat suurimman ajan vapaana polkimien takia, välillä peräsintä täytyy kääntää vasemmalla puolella olevasta joystickista. Parasta kajakissa on se, että sillä pääsee paikkoihin joihin normaalin veneen syväyksellä ei ole mitään asiaa. Polkimet toki pitää nostaa ylös matalimmissa paikoissa ja ottaa mela avuksi. Yksi ehdottoman hyviä puolia on kiireetön liikkuminen, koska silloin paikat tulee kalastettua täsmällisemmin. Kajakki on tavallaan kelluntarenkaan ja veneen välimuoto, kummankin hyviä puolia korostava. Moottoriveneellä tulee helposti "myllättyä" kalapaikka pilalle, mutta äänetön kajakki ei tunnu kaloja häiritsevän ja paikat voikin kalastaa useamman kerran uudestaan. Ainakaan linnut eivät osaa pelätä ja saankin otettua niistä muutaman hyvän kuvan. kajakki kääntyy kohti. Hauki tuntuu vetävän kajakkia pitkin lahtea, saahan sen näinkin väsytettyä. Nostan toisella kädellä vapaa ylemmäs ja otan hauen kiinni leukalukko-otteella. Kelasta jarru pois ja vapa telineeseen. Hauen irrottaminen koukuista sujuu helposti sen ollessa kokoajan vedessä. Punnitusta kyseiselle yksilölle ei tarvitse tehdä ja sen voi vapauttaa. Seuraava hauki on jo pykälää isompi ja se on ottanut vieheen syvemmälle. Otan haukea Bogagripilla alaleuasta ja sidon sen narun kajakin kyljessä olevaan pieneen knaapiin. Hauki on vedessä koko ajan. Nyt saan käyttööni molemmat kädet ja vieheen irrottaminen onnistuu helpommin. Isomman hauen irrottaminen käytännössä jäi nyt kokematta, mutta se onnistuisi varmaan ihan yhtä vaivatta. Apuna voisi käyttää kehtoa, jonka saa myös kiinnitettyä kajakin kylkeen. · Pelastuspuku kylmillä keleillä, lämpimillä · · · · · vähintään liivit Varavaatekerta Aurinkolasit Bogagrip tai vastaava Juotavaa Laminoitu tai suojapakattu merikortti tai käsi-GPS, esim Magellan tai Garmin. Paikan vaihtaminen on helppoa ja nopeaa Kalastamassamme lahdessa hauet eivät oikein suostu yhteistyöhön kanssamme, joten paikanvaihto tulee ajankohtaiseksi. Vaihtoehtoja on kaksi, lastata kajakit peräkärryyn ja ajaa autolla seuraavaan paikkaan tai lähteä polkemaan ja kalastaa muutama paikka matkalla. Päätän valita kuntoa kohottavamman vaihtoeh- Ensimmäinen kajakkihauki Ensimmäinen hauki kiinni ja vastaiskussa 38 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Kantokahvat keulassa ja perässä Polkimet Vapatelineet Kaksiosainen mela Purjemaston kiinnityskohta Säilytyslaatikot kummallakin puolella Kantokahvat Verkkotaskut Vapatelineet Takasäilytystila Taittuva peräsin HAUKIMIEHET HUOMIO: AIDOT BOGAGRIPIT MEILTÄ 129,- " PäiVän mittaan matkaa tulEE noin 15 kilomEtRiä ja saammE Haukia sEllaisista Paikoista, joissa EmmE VEnEEllä olisi käYnEEt ollEnkaan don. Mielessäni soi "On Mikki merelle lähtenyt", mutta pelko osoittautuu turhaksi. Matka taittuu mukavasti ja vauhdissakin voittaisi soutumiehen ja varsinkin kelluntarenkaalla kalastavan. Pieni aallokko ei haittaa, mutta isommassa aallokossa pelastautumispuku olisi paikallaan jo pelkästään kuivana pysymisen takia. Toki en suosittele ryhtymään yltiöpäisiin urotekoihin. Kajakin polkimien lenkit ovat turhan ahtaat ainakin pelastautumispuvun lämpösaappaalle, normaali saapas mahtuu niihin ihan hyvin. Päivän mittaan matkaa tulee noin 15 kilometriä ja saamme haukia sellaisista paikoista, joissa emme veneellä olisi käyneet ollenkaan. Vähemmälläkin olisi selvinnyt, sillä totuuden nimissä kalastettavia paikkoja olisi ollut matkan varrella vaikka kuinka paljon. Tulipahan ainakin selvitettyä itselle kajakkien toimintasäde ­ sehän on vaan kiinni kalastajan fyysisestä kunnosta. www.vestrade.fi ja www.navitek.fi kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 39
• Viime hetken lahna 2009 perhokalastajan silmin - aikaa 24 tuntia, alueena Helsinki. kohteena eri kalalajit, välineenä perho. jo pitkään oli mielessäni pyörinyt idea osallistua kalamaratoniin kokeilemaan, kuinka monta lajia voisimme joukkueen kanssa saada vuorokauden aikana kasaan pelkästään perholla kalastaen. olin kisannut aiemmin jo useamman kalamaratonin läpi "normaalissa joukkueessa", jossa käytimme kaikkia vapavälineitä, joten kilpailu itsessään oli jo hyvin tuttu. Teksti JAni HelMinen Kuvat JuusO KOleHMAinen & JAni HelMinen P erhokalastus on vallannut sydämeni niin täydellisesti, etten osannut kuvitellakaan muuta vaihtoehtoa kuin kerätä joukkue samanlaisia perhointoilijoita ja ottaa itsestä mittaa tässä muutenkin erittäin hauskassa kalastuskilpailussa. Houkuttelinkin mukaani Kolehmaisen Juuson ja Lauri Jäntin, joiden tiesin olevan paitsi innokkaita, myös osaavia perhokalastajia. singissä, joten en joukkueen kapteenina ollut kovin huolestunut porukkamme taidoista jallittaa kaloja myös kilpailussa. startti Kilpai lu starttasi aurinkoisena lauantaiaamuna 16. toukokuuta klo 12.00 Helsingin Honkaluodosta, josta suuntasimme heti starttipistoolin lauettua tekemään pientä ajelukierrosta ja hakemaan yksittäisiä lajeja. Ensimmäinen pari tuntia meni hujauksessa kun haimme silakan, hauen, ruutanan ja turvan eri puolilta Helsinkiä. Yritimme myös hopearuutanaa lammikosta, josta joukkueet olivat viime vuonna niitä saaneet, mutta jäimme sen saamisessa tuloksetta ja päätimme jatkaa matkaa, koska aikaa tuntui tuhlautuvan ko. paikassa liikaa. Kun nuo lajit oli haettu, tarvitsimme paikan, jossa olisi useita lajeja ja jossa voisimme viettää pidemmän aikaa. mato-onki on ollut perinteinen pyyntitapa Tavanomaisesti perhokalastus on jäänyt Kalamaratonissa melko vähälle huomiolle, sillä perinteisellä mato-ongella samat paikat pystyy kalastamaan yleensä nopeammin ja tehokkaammin. Kuitenkin perhokalastajat saavat jatkuvasti sattumakaloina erilaisia särkikaloja ja suurin osa Suomen kalalajeista popsii ravinnokseen hyönteisten eri vaiheita, joten uskoimme, että perho voisi tässä kisassa toimia siinä missä matokin. Varsinainen kilpailuun tähtäävä harjoittelu jäi joukkueemme osalta melko vähälle, mutta suurimpana syynä taisi olla kalareissut muualla kuin Hel- Ruutinkoskea haravoimassa Vanhankaupunginkosken suvanto on huippupaikka Otimme suuntamme kohti Vanhankaupunginkosken suvantoa, josta tiesimme 40 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Kiiski imaisi perhon syvälle. olevan mahdollista saada uskomaton määrä erilaisia lajeja. Suvanto kuitenkin petti meidät tällä kertaa ja paria lajia lukuun ottamatta kalastus oli hyvin hiljaista. Juuso onnistui väsyttämään rannalle komean lahnan, mutta kala oli selkäevästä kiinni, joten sitä emme tietenkään voineet pitää. Muut joukkueet olivat pommittaneet suvantoa koko päivän eivätkä kalat enää olleet syöntituulella, joten koska iltakin alkoi pikkuhiljaa hämärtyä, oli meidänkin viisainta vaihtaa paikkaa toisaalle. Suuntasimme Vartiokylänlahdelle toiveenamme saada kasaan useita särkikaloja ja kuha. Yökalassa Kuhaa emme yrityksistä huolimatta saaneet, joten illan kääntyessä yöksi meillä oli kasassa kahdeksan lajia, mitä pidimme kohtuullisena saldona päivän työmäärään nähden. Illalla meidän oli tarkoitus mennä kokeilemaan yöaktiivisia lajeja joltain hiekkarannalta, mutta ruokailu ja liika autossa istuminen käänsi mielet nukkumisen puolelle ja päätimme vetäistä muutaman tunnin yöunet. Auringon noustessa klo 3.00-4.00 aikaan herättelin joukkueemme ylös ja menimme takaisin suvannolle, josta saimme hetkessä pyydettyä meiltä uupuneet vimpan ja särjen. Allikkosalakka, kymmenpiikki ja kolmipiikki Suvannolta lähdimme kokeilemaan, jos saisimme perhoillamme joitain pienikokoisista lajeista. Tänä aamuna onni selvästi oli meidän puolellamme, sillä saimme haalittua kasaan allikkosalakan, kymmenpiikin ja kolmipiikin. Hyvä taktiikka näille alle 10 cm kaloille oli herättää niiden kiinnostus isommalla nymfillä ja laukaista ottihalukkuus sivuperukkeessa ollella numeron 28 mikrokokoisella red tagilla. 14 lajia ylös Koska emme olleet saaneet vielä melko helppoina pidettäviä sorvaa ja lahnaa, teimme hakuammuntaa merenlahdissa ja onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan lahnan ennen klo. 11.00 kisakeskuksessa alkaneita kirjolohenkalastuskisoja. Lahna tosin jäi viimeiseksi lajiksemme, sillä vastaistutettu kirjolohi osoittautui tällä kertaa hankalaksi palaksi. Lopputuloksissa kohdallamme luki siis 14 lajia, joka oikeutti paikan tuloslistan puolivälissä. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 41
• Juhlittu kymmenpiikki Ruutana kuulapää tietokulma Kalamaraton on Skesin, eli Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran järjestämä kalastuskilpailu, joka eroaa tavanomaisista kalastuskilpailusta siten, että tarkoituksena on kerätä kilpailuun aikana mahdollisimman monta eri kalalajia. Kilpailu käydään vaihtoehtoisesti Helsingin tai Kotkan vesillä kaksi- tai kolmihenkisin joukkuein. Parhaimmat joukkueet ovat yleensä saaneet kerättyä vuorokauden aikana kasaan jopa yli 20 eri kalalajia, mikä vaatii jo erittäin hyvää paikkojen ja kalojen tuntemusta. Me asetimme tavoitteemme hieman pienemmäksi: yli kymmenen lajia perholla ja olisimme tyytyväisiä tulokseen. Lisätietoja osoitteesta: www. skes.org Käyttämämme perhot olivat samoja kuin koskilla ja osa hieman pienempiä ottiperhot Kilpailussa käyttämämme perhot olivat lähinnä pieniä uppoperhoja, pääasiassa käytimme erivärisiä ja -kokoisia nymfejä, katkoja ja larvoja. Oman siimani päässä oli tyypillisesti tumma nymfi ja toisena perhona oranssi katka. Käytin painottamattomia perhoja ja uppokärkistä siimaa lähes koko kilpailun ajan. Juusolla ja Laurilla taas oli yleissettinä kelluva siima ja jokunen kuulapää. Näin saimme jokainen kalastettua eri kerroksista mahdollisimman tehokkaasti. Musta kuulapää kun- nostautui joukkueemme kovimpana ottiperhona. Pikkuperhojen lisäksi siimojemme päissä kävi tietysti kookkaampia perhoja kuhaa ja haukea tavoitellessa ja toisaalta aivan mikrokokoisia sidoksia pieniä kaloja tavoitellessa. loppuhavaintoja Etukäteen olimme ajatelleet, että perhokalastajien etuna voisi olla nimenomaan se, että pystymme kalastamaan isomman alueen kuin mato-ongella ja toisaalta syöttimme ovat selvästi pienem- piä kuin uistimet, joka on yleensä ollut hyödyksi etenkin särkikaloja nallittaessa. Vaikka perho toimikin oikein mainiosti kaikille eri lajeille, nostelivat vieressä kalastaneet mato-onkijat kuitenkin meitä selvästi enemmän kaloja ylös. Kilpailun edetessä tulikin selväksi, ettei uskomuksemme mato-onkea tehokkaammasta haravoinnista välttämättä ollutkaan toimiva, vaan kalat napsivat paremminkin hyvin hitaasti uitettua, jopa paikallaan olevaa perhoa. Mahdollisesti liian nopean uiton takia meiltä jäi hopearuutana koko- 42 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Vimpan Päälle Vimpan Päälle -projekti on "Vimpapäällikkö" J-P Pohjolan projekti, jossa siirretään kaloja Vantaanjoen Vanhankaupunginkosken padon yli. Kalojen ylisiirto kasvattaa niiden kutualueita lähes tuhatkertaisiksi, joten projekti toimii tutkimuksen lisäksi myös kalakantoja suojelevana. Ylisiirrettävät vimpat merkattiin ja merkkipalautusten perusteella saatavat tulokset tulevat jatkossa kertomaan, kannattaako vastaavanlaisia projekteja jatkaa ja lisätä ympäri Suomen. J-P oli itsekin Kalamaratonin ajan Vanhankaupunginkosken suvannolla tunnistamassa vimpoja ja joukkueet saivat jättää vimpat suoraan J-P:lle ylisiirrettäviksi. Vastalahjaksi joukkueet saivat kortin, jolla myöhemmin kisakeskuksessa heltisi yksi lajipiste. Vimpan kutu on nyt alkanut, eikä niitä enää siirretä padon yli. Projektissa on alkanut tarkkailuvaihe, jossa jokainen merkatun vimpan saanut kalastaja voi olla hyödyksi. Lisätietoja osoitteesta: www.skes.org KAlAMies.COM siellä ne äijät on. naan saamatta, sillä kävimme hopearuutanapaikalla aivan kilpailun alussa, emmekä ehtineet palata sinne enää uudestaan lopussa, kun olimme todella oppineet, mitä hitaasti uitettava perho tarkoittaa. Tarkoituksenamme kilpailuun osallistuessamme oli pitää hauskaa kalastuksen parissa ja samalla kokeilla, miten hyvin pystymme perhovälinein kamppailemaan muita taitavia vapakalastajia vastaan. Vaikka tämän vuoden tulosta voi pitää perhokalastajille ihan hyvänä saavutuksena, lähdemme ensi vuona tietysti kasvattamaan saldoamme useampaan kalalajiin, sillä ainakin itselleni jäi sellainen olo, että mikäli olisimme harjoitelleet hieman enemmän ja tunteneet tiettyjen kalalajien tapoja paremmin jo etukäteen, olisimme myös saaneet muutamia lajeja ylös nopeammin ja meillä olisi jäänyt enemmän aikaa monien sellaisten lajien narraamiseen, jotka nyt jäivät saamatta. Kilpailun jälkeen oli mukava kuulla, kun muiden joukkueiden jäsenet tulivat ihmettelemään ja kertomaan, etteivät olisi ikinä uskoneet meidän saavan kasaan niin montaa lajia. Koska myös itse opimme paljon seisovan veden perhokalastuksesta, saimme olla oikein tyytyväisiä kuluneeseen päivään. Saamamme lajit olivat: ahven, kiiski, pasuri, silakka, ruutana, hauki, turpa, salakka, särki, allikkosalakka, vimpa, kymmenpiikki, kolmipiikki ja lahna. Urbaania kalastusaluetta KAlAMies.COM On uuDistunut! Uutuutena mm. Kalamies TV Kalastus-lehti sähköisessä muodossa. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 43
• RoHkEa loHEn sYö Vanhoja pölyisiä asiakirjoja selaillessani ilmeni, että menneenä keväänä tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun aloitin kaikenlaisen touhuamisen täyspäiväisenä (en siis täysipäisenä) ammattilaisena kalojen parissa. kuluneiden vuosien aikana käsieni kautta on kulkenut niin kalantutkimuksen kuin -jalostuksen käyttöön eräitäkin kaloja, vaikka eihän niitä kaikkia voi millään muistaa. juhlavuoden kunniaksi kerron yhden mieleen painuvimmista tapahtumista urani hatarilta alkuaskelilta kalojen parissa... Kuva A. KOJO uloista Suomenmaatamme kierrellessäni käytän usein monien erilaisten ravitsemusliikkeiden lounaspalveluja, mutta välttelen melko tietoisesti epämääräisiä kalalounaita. Pidän hyvästä kalaruoasta, mutta ravintoloissa tarjottava lounaskala on säästösyistä useimmiten halpaa ja mautonta tuontikalaa eli norjalaista pakasteseitä tai nykyisin yhä useammin Kaukoidän "pangasusta", "hokia" tai mitä kaikkia niitä nyt onkaan? Lisäksi, mikäli kala olisikin alun perin valmistettu maittavaksi, sitä kypsennetään keittiössä heti aamutuimaan kerralla iso satsi koko päivän varalle ja jokainen voi vain kuvitella, miltä 4-5 tuntia yhteen menoon uunissa tai lämpöhauteessa säilytetty ja ylikypsäksi muuttunut tai korpuksi kuivahtanut kalatahna maistuu. Kuljin viime kesänä parin viikon ajan koekalastusporukan mukana KaakkoisSuomen rannikkoalueella. Koska työpäivät venyivät useimmiten turhan pitkiksi, emme ehtineet valmistaa itse lounasta saaliskaloistamme, vaan hyödynsimme ahkerasti Pietariin johtavan valtatien varrella sijaitsevien ruokaloiden, ravintoloiden sekä megakokoisten huoltoasemien lounastarjontaa. Ensimmäisen viikon aikana ehdimme koluta kaikki lähitienoon sinänsä edulliset ja paikoitellen tarjonnaltaan runsaat seisovat pöydät. Toisen viikon maanantain lounaan jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että nyt tarvittaisiin välillä vaihtelua ruokalistaan. Lähellä Pyhtään keskustaa johtavaa maantietä olin jo aikaisemmin huomannut risteyksen vieressä pellolla olevan suurehkon kyltin, jossa paikallinen ravintoloitsija mainosti palvelujaan varsin persoonallisesti. Ehdotin muille porukkamme S jäsenille tutustumiskäyntiä kyseiseen paikkaan, mutta lienevätkö mainoksessa esiintyneet kyrilliset kirjaimet aiheuttaneet heissä jonkin sortin epävarmuutta, sillä lähistöllä sijaitsevan, jo kertaalleen testatun megahuoltamon seisovan pöydän pöperöt alkoivat jälleen tuntua miellyttävämmiltä. Sain onneksi sen verran ehdotukselleni kannatusta kuskiltamme, että auto suunnattiin kohti Pyhtään keskustaa. Astuessamme sisään ravintolaan meitä tervehti selvästi tataarisia sukujuuria ilmentävät ystävälliset kasvot ja pian sen jälkeen karvaiset kädet sekä lopulta kokonainen vanttera tumma mies. Silmäni löysivät heti listalta aidon venäläisen saslik-vartaan, jonka tilasin niiltä sijoiltani. Muille tilaaminen ei ollutkaan yhtä helppoa, ja kun minulle sanottiin, että varraslihat olivat vielä marinoitumassa, olimme jälleen alkutilanteessa. Kuultuaan, että olemme kalamiehiä isäntä ehdotti meille lounaaksi grillattua lohta. Sitä olisi kuulemma runsaasti, sillä ravintoloitsija oli leikannut saman päivän aamuna varastoon juuri keittiöön toimitetun kalatilauksen. Meille luvattiin tarjota lohilounas pääruoaksi kympillä ruokailijaa kohti sekä lisukkeet seisovasta pöydästä vielä kaupan päälle. Se kuulosti varsin reilulta ja oli lohi sitten minkälaista hyvänsä, seisovasta pöydästä varmaankin saisi syödyksi mahansa täyteen erilaisia kylmiä alkupaloja. Haimme lautasillemme runsaasta alkupalapöydästä mitä omintakeisimpia ruokalajeja. Tarjolla oli mm. etikkaliemessä marinoituja punasipulisuikaleita, mainiota vihannestuoresalaattia ja hapankaalia sekä uskomattoman maukasta keitetyistä uusista Siikli-perunoista valmis- tettua perunasalaattia. Kerroin kollegoilleni alkupaloja maistellessani, että odottaisin malttamattomana varsinaista lounasannosta, sillä tähänastisen perusteella se ei voisi olla mitään mautonta mössöä. Keittiön ovi avautui ja me saimme jo jonkin aikaa kaipaamamme lohiannokset. Annokset olivat yksinkertaisen pelkistetyt, mutta erittäin houkuttelevan näköiset. Norjan lohifileestä reilunkokoinen annospala oli grillattu pinnaltaan rapean ruskeaksi, mutta se oli silti sisältä mehukas ja maukas. Suola ja mausteet olivat prikulleen kohdallaan. Kuorineen keitetyt uudet perunat sekä muutama tomaattilohko ja kurkkuviipale eivät kaivanneet lohen lisäksi mitään kastiketta, vaikka alkupalapöydän talon salaattikastike olisi soveltunut sellaiseksi mainiosti. Söimme hyvällä ruokahalulla lohiannoksemme ja ateriaa lopetellessani pohdiskelin, että enpä jo vuosia sitten lakkautetun kalaravintola Havis Amandan jälkeen ole saanut missään näin hyvin grillattua lohta. Mitä ilmeisimmin lohen grillannut isäntämme ei ymmärtänyt sanomaani täysin, kun sanoin etten olisi itsekään kyennyt valmistamaan näin hyvää lohta. Mutta kun nostin käteni ja kehuin sormiani laskemalla tämän grillatun lohen nousevan "top-five"-luokkaan eli viiden parhaimman Suomessa nauttimani ravintolassa valmistetun kala-aterian joukkoon, sanoma aivan selvästi meni perille muikean hymyn noustessa grillimestarin korviin saakka. Jälleen kerran tuli osoitetuksi se tosiasia, että joskus kannattaisi ottaa riski niinkin vakavassa asiassa kuin kalalounaan valinnassa. Vaikka seuraavan kerran jossain muualla kala-ateriaa naut- 44 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• tiessa syöntielämys ei välttämättä olisi yhtä suuri suksee kuin Pyhtään kirkonkylässä, kannattaa aina muistaa, että ellei koskaan tilaa mitään "jännää", ei myöskään voi saada uusia kokemuksia. Eli rohkea lohen syö. Ai niin, ja joku kerta aion vielä ajaa sinne varta vasten uudelleen syömään sellaisen saslik-vartaan, josta jo sain kertaalleen maistiaisia... Tämänkertainen kalaresepti inspiroitiin äskeisen tarinan grillatun lohimedaljonkireseptin pohjalta eräällä kalaretkellä Taalintehtaalla (Dalsbruk på svenska), kun sopivankokoista haukea ei ehditty pyytämään ensimmäistä illallista varten ja jouduttiin turvautumaan häpeillen lähikaupan kalatiskin antimiin. Lohi-illallisen valmistuslämpötila pääsi kenenkään huomaamatta nousemaan turhan korkeaksi ja uunin pohjalla kypsyneet lohkoperunat saivat tuhdin tumman pinnan, minkä pohjalta illallinen sai nimekseen miilunpolttajan lohi. Miilun kuumaa ja aurinkoista kesää, Pörje miilunpolttajan lohi (Dalbruks lax) 6 ruokailijalle Ainekset: 1-1,5 kg painoinen ruodoton ja nahaton lohifilee 1 keskikokoinen purjo 1 nippu tuoretta tilliä 1 rasia tuoreita herkkusieniä (tai 200 g purkki säilöttyjä) 1 sitruuna 2 tl hienoa suolaa 2 tl sitruunapippuria 2 prk (4 dl) ruokakermaa 100 g Aura-juustomurusia 100 juustoraastetta (esim. Emmental) Ravintorasvaa uunivuoan voiteluun Muutama meetvurstisiivu koristeeksi (myös tomaatti ja kurkku sopivat) lohkoperunat: 2 kg isoja perunoita Noin 1 dl ruokaöljyä 1 rkl grillimaustetta Poista lohifileestä veitsellä mahdolliset evät, kylkiruodot ja nahka. Nypi lihasruodot irti pinseteillä. Tee lohifileen nahkapuolelle veitsellä muutama syvähkö viilto (ei läpi asti). Pese perunat. Halkaise ne ensin pitkittäin puoliksi ja sitten puoliskot vielä kolmeen osaan. Laita perunalohkot muovipussiin ja kaada ruokaöljy sekä grillimauste lohkojen päälle tasaisesti. Puhalla pussi täyteen ilmaa ja sulje pussi kiertämällä sen suu suppuun. Ravistele pussia käsien välissä parin minuutin ajan. Lado perunalohkot voidellulle uunipellille (leivinpaperin voi laittaa alle pellin puhdistamisen helpottamiseksi) kuoripuoli alaspäin. Laita perunapelti uunin alatasolle 200 °C:een (mutta älä uunin pohjalle, ellet halua lohkoista yhtä miilussa poltetun mustia kuin tämän reseptin valokuvassa). Freesaa purjorenkaat ja herkkusienisiivut ja kaada ne korkeareunaiseen ravintorasvalla voideltuun uunivuokaan. Ripottele purjo-herkkusienipedille puolet Aura-juustomurusista, sekä 1 tl suolaa ja sitruunapippuria. Aseta päälle lohifilee nahkapuoli ylöspäin. Jos filee on liian pitkä vuokaan ja sen pyrstöpuoli jää vuoan ulkopuolelle, käännä se fileen alle. Ripottele loput Aura-juustomuruset lohifileen viiltoihin. Purista fileen päälle puolen sitruunan mehu. Lisää 1 tl suolaa ja sitruunapippuria. Kypsennä vuokaa uunissa (200°C) lohkoperunapellin yläpuolella noin 20 minuuttia. Ota vuoka ulos uunista ja purista lohifileen päälle toisen sitruunapuoliskon mehu. Kaada ruokakermaa vuokaan juuri sen verran, että lohifilee peittyy. Lisää lopuksi vuokaan tuoretta tillisilppua ja ripottele juustoraaste fileen ja kerman päälle tasaiseksi matoksi. Kypsennä vuokaa uunissa (200°C) niin kauan, että juustoraaste ja kerma ruskistuvat vuoan pinnalle kauniisti. Lohkoperunat valmistuvat suunnilleen samaan aikaan, mutta mikäli niiden pinta ruskistuu jo aikaisemmin, ota pelti ulos uunista. Lado tarjoilulautasille lohkoperunoita ja purjo-herkkusienipedin päällä olevia fileestä leikattuja lohipaloja. Koristele annokset tuoreella tillillä ja muutamalla meetvurstisiivulla, jotka antavat lohelle mukavan lisävivahteen. Aivan kuten hyvä punaviini, joka sopii miilunpolttajan lohen kyytipojaksi. Viinisuositus: Argentiinalainen lihaviini sopii myös hienosti tukevalle kalalle. 6,98 euron hintainen Estancia Del Fuego sopii mainiosti tämän ruoan kanssa eikä hintakaan päätä huimaa. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 45
• uskarppeja Erasm EuRooPasta Erasmusvaihto liikutti korkeakouluopiskelijoita ympäri Eurooppaa. kokemuksia karttui ja taisi muuta Erasmuslapsikin saada alkunsa. me lähdimme tutustumaan kalastukseen omassa Erasmus-ohjelmassamme. ja olimme jokainen hienoja kokemuksia rikkaampia. aloitetaan ensin italiasta. Teksti ja kuvat JAnne sullstRöM 46 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• ERasmuskaRPPEja EuRooPasta Karppien väritys vaihteli. Tämä yksilö oli varsin tumma. " syötit veteen ja tärpin odottaminen alkoi. kaikuluotain piirsi suuret määrät kaloja kahden virran risteyskohdassa olevalle matalikolle. odottamisesta ei siis pitäisi tulla pitkää. kohti saapasmaata Talven aikana sähköposti kävi kuumana suomalaisen kalakaverini Sami Jokisen, italialaisen kollegansa Enrico Parmeggianin sekä allekirjoittaneen välillä. Tavoitteeksi asetettiin suuret virtaavan veden karpit Po-joella. Aikatauluiltaan huhtikuu oli tiukka ja Sami ei ehtinyt mukaan. Karppikuume nousi huippuunsa, kun Enrico kertoi joen tulvivan parhaillaan ja tulvan laskettua karppien syövän vaikka lyijypainoja. Naureskellen pakkailin sadevaatteita reppuun. Ajattelin jättää ne jo kotiin, että vaimon tuliaisillekin olisi tilaa. Tarkastin kuitenkin netistä alueen sään ja se kertoi ajoittaista sadetta olevan tarjolla. Italia näytti saapumispäivänä parhaat puolensa. Vietimme aurinkoisen iltapäivän hyvän ruuan ja seuran kera. Hienoja hetkiä, mutta ensimmäinen ikävä uutinen oli tarjolla. Pohjoisessa vuorilla oli satanut yhden päivän ajan ja koko Po-joki oli tulvassa. Kalastus siellä olisi mahdotonta. Aina aurinkoisessa Italiassa ei siis paistakaan aina. Syötit veteen ja tärpin odottaminen alkoi. Kaikuluotain piirsi suuret määrät kaloja kahden virran risteyskohdassa olevalle matalikolle. Odottamisesta ei siis pitäisi tulla pitkää. Iltaa kohden kaikki raportit ympäri Italiaa kertoivat kalojen olevan syöntilakossa. Ei kalaa mistään. Me kuitenkin söimme ja se olikin illan positiivisin tapahtuma. Syötit pysyivät koskemattomina. Seuraava suuri takapakki koettiin iltaruokailun yhteydessä. Kahvinkeitin oli jäänyt kotiin. Ilman kahvia tästä tulisi pitkä viikko. kanaville ongelle Päätavoite voitiin ainakin alkuviikon osalta haudata tai pikemminkin hukuttaa. Teimme kuitenkin päätöksen suunnata yhdelle Po-joen lukuisista kanavista. Virtaavan veden karpit kiinnostivat ja ongintatekniikka takilakuulaa muistuttavine painoineen vaikutti vähintäänkin mielenkiintoista. Saavuimme kauniille jokitörmälle. Täytimme kumiveneen ja syötimme alueen auringon paistaessa. Alueelta oli pari viikkoa aiemmin saatu lähes 30-kiloinen kala, joka oli omiaan nostamaan tunnelmaa. Ensimmäinen lähtö Vuorilla satoi koko ajan lisää ja aamulla kosteus saapui myös jokilaaksoon. Ensimmäinen lähtö tuli aamun sarastaessa kevyessä kevätsateessa. Kala kuitenkin oli meitä viisaampi ja menetimme sen. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 47
• ERasmuskaRPPEja EuRooPasta " RantaVallin ViEREEn jätEttY sYöttiRuutana sai nYt kYYtiä. koHo oli VEDEn alla ja siima juoksi kElalta Ainoa positiivinen yllätys oli aamiainen, jonka Enricon ystävä toimitti meille suoraan leiriimme. Suuri maitokahvi lämpimine croissanteineen oli todella miellyttävä yllätys sateisessa aamussa. Säätiedotus muuttui koko ajan huonommaksi. Saderintama peitti koko Pohjois-Italian. Enricon ilme muuttui kokoajan masentuneemmaksi, joko kahvinpuutteen tai matalapaineen syvenemisen takia. Kommentit olivat kovin negatiivisia kalantulon suhteen. "Karppi ei syö tällaisella kelillä, ei ainakaan hyvin." Niinhän se oli. Seuraava tärppi tulikin vasta seuraavana aamuna. Vettä kelalle! Aamulla heräsin teltassa rankkasateen ropinaan. Samalla hälyttimien vastaanotin merkkasi kalaa. Vihdoinkin! Vedin kahluuhousut jalkaan sateen takia ja ryn- täsin rantaan. Yllätys oli melkoinen, kun kelat olivat veden alla ja hälytin juuri ja juuri veden yläpuolella. Vesi oli todella nousussa ja ilman kahluuhousuja tämä kala olisi mennyt menojaan. Väsytin kalan seisten vedessä vyötäröön saakka. Aamuuinti ja ensimmäinen kala yhdellä iskulla. Rankkasade alkoi hellittää ja iltapäivällä saimme nauttia jopa hetken auringosta. Kalojen aktiivisuustaso nousi välittömästi. Pieneen hetkeen osui jopa tuplatärppi, joista toisen, ainoastaan kilonpainoisen karpinpoikasen onnistuimme rantauttamaan. Saimme vielä muutaman pienen kalan. Koolla ei juhlittu, eikä määrälläkään. Tärpittömän yön jälkeen päätimme aamun kaatosateessa purkaa leirin, pitää huoltopäivän ja vaihtaa paikkaa. Suomessa näin huonolla kalojen aktiivisuustasolla takanamme olisi nollasessio. Po- 48 Kalastuslehti 2.2009 1.2009 | kalamies.com
• ERasmuskaRPPEja EuRooPasta Sateet nostivat joen pintaa reilusti ja vaikeutti kalastusta. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 49
• ERasmuskaRPPEja EuRooPasta Monni pystyy elämään lähes kaikenlaisissa olosuhteissa, kuten saastuneessa Po-joessa. joella vesi oli viisi metriä normaalia korkeammalla. Sinne ei pääsisi kalastamaan seuraavaan kuukauteen. uusi paikka, uudet kujeet Seuraavaksi kohteeksi valitsimme sadan kilometrin päässä sijaitsevan kanavasulun, joka oli avattu tulvivan kanavan takia. Kovan virran pitäisi houkutella paikalle monneja, joita on MISSÄ jokaisessa kanavassa ja joessa. Lisäksi aurinko olisi tulossa viimeiseksi kahdeksi päiväksi esiin. Tarkoituksena olisi yrittää monnia uistimilla ja täyllä sekä pyydystää karppia virran reunasta boilareilla. Valmistelimme onkipaikan ja viritimme onget pyyntiin. Paikalliset kalamiehet kertoivat edellisen viikon suurimman uistinmonnin olleen yli kaksi metriä pitkä ja karpin yli 15 kiloa. Nyt jos koskaan olisi pienestä tuuristakin apua. Kalastin päävirtaa jerkeillä saamatta tärppiäkään. Taisi muutama heittojumikin tulla, kun mielessä pyörivät valtavat kalat, joita virrassa piti olla. Havahduin kelan sirahdukseen. Rantavallin viereen jätetty syöttiruutana sai nyt kyytiä. Koho oli veden alla ja siima juoksi kelalta. Kun tartuin vapaan, koho pomppasi samean veden syvyydestä ilmaan. Ei ollut sitten sitä tuuriakaan. Aurinko sentään paistoi. Vaikeuksien kautta voittoon? Täky oli hurjan näköinen, kun monnin raspia muistuttavat hampaat olivat suomustaneet ruutanan. Vanha täky pois ja uutta sumpusta tilalle. Sumppu oli kuitenkin tyhjä. Kaikki täytkin oli- 50 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Vielä pari karppiakin Aurinko tosiaan alkoi lämmittää ja kalat olivat aktiivisempia. Saimme kokea useita monnien tärppejä, mutta ylös saakka emme saaneet muita. Saimme vielä muutaman pienen karpin. Joukossa oli jopa Italiassa melko harvinainen peilikarppi. Vaikka kalastus ei ollutkaan tulvasta johtuen mahtavaa, reissu oli antoisa. Jotain se jätti kuitenkin hampaankoloon: tämä ei taatusti olisi viimeinen kerta Pohjois-Italiassa. Italian jokikarpit tapaavat varmasti vielä suomalaisen karpinonkijan. The world´s biggest specialist vat karanneet. Tuntui että huonompaa kalamiestä saa hakea, kun suljetusta sumpustakin kalat karkaavat. Enrico nouti kuitenkin läheisestä liikkeestä toukkia ja pieniä koukkuja. Jerkkivälineillä yritin sitten onkia täkykaloja. Se sentään onnistui. Ensimmäinen tärppi toukkaan tarjosi puolen kilon ruutanan. Kala koukkuun ja poijun alla alavirtaan. Kun saimme täkykalan riittävästi alavirtaan, koho katosi. Sanka kiinni ja julmettu vastaisku. Massaa oli nyt vastassa ja siima kerrankin kireällä. Pumppasin kalan rantaan sen suuremmin vastustelematta. Vasta rantapenkassa kala aloitti rallin, mutta nopeasti pääsimme monnin leukaan kiinni. Uusi laji minulle. Ei lajinsa suurin, mutta kaiken pienen epäonnen jälkeen ilta-aurinko todellakin lämmitti. Uutuusuistimet nyt Suomessa! Daiwa DB Minnow SP. 6,50 /kpl Daiwa SC Shiner FL. 6,50 /kpl kalastus suomessa ja italiassa Mielenkiintoisinta retkessämme oli erilaisen kalastuskulttuurin seuraaminen. Italiassa heittokalastus on sameista vesistä johtuen lapsenkengissä. Luonnollisen syötin käyttö niin petokaloille kuin särkikaloille on selkeästi ykköslaji. Perinteinen ja kilpaonginta ovat suosituimpia harrastuslajeja, ilmeisesti heti jalkapallon jälkeen. Hienointa oli kuitenkin huomata kaikkien aktiivisten kalastusharrastajien huoli vesien ja kalakantojen tilasta Euroopassa. Vesirakentaminen on tuhonnut hienoja kalastusmahdollisuuksia Italiassa aivan kuten Suomessakin. Tehokkaat pyyntivälineet huonompien lisääntymismahdollisuuksien kanssa ovat huonontaneet myös sisävesien kalakantoja. Po-joki on monelta osin saasteiden pilaama. Vain karpit ja monnit elävät siellä. Muut petokalat ja herkimmät särkikalatkin ovat kadonneet. Meillä pääministerikin toteaa Itämeren olevan kuolemassa. Onkohan yhä useamman suomalaisen kalamiehen kiinnostus särkikaloihin osoitus siitä, että kalamiehet mukautuvat muuttuvaan ympäristöön kaloja nopeammin? Missä on se poliittinen tahto, joka turvaisi meidän vielä siedettävässä kunnossa olevat vesistömme ja kalakantamme? Virkistyskalastajat ovat osoittaneet jo tahtotilansa. Monipuoliset kalavedet ovat meidän kaikkien etu. Tuskin haluamme tulevaisuudessa kalastaa vain särkikaloja. Seuraavassa numerossa kerron, kuinka Enricolle kävi Suomessa kun tavoitteena oli saada hänen pohjoisin karppinsa ja kalastaa siinä samassa hieman Itämeressä eläviä haukia. Daiwa Shad Master SP. 6,50 /kpl Daiwa DC Classic Shad SP. 6,50 /kpl Daiwa tekee kalastuksesta nautinnon! Daiwa tarjoaa kalastajalle kelojen ja vapojen lisäksi korkealaatuisia uistimia. Kokeile erilaisissa kalastustilanteissa upeasti muotoiltuja vaappuja: todella hieno viimeistely, aidonnäköiset 3D-silmät ja paljon värejä! SP. = Suspending FL. = kelluva www.eloranta.fi kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 51
• PotkuRi, Teksti MARKO sARROlA Kuvat BRunswiCK MARine etenemän tekijä Valtaosa kalastuskäytössä olevista veneistä on moottoriveneitä ja niistä valtaosa perämoottorilla. oli veneen nopeusluokka ja koneen teholuokka mikä tahansa, niin yhdistelmään soveltuva potkuri on kaiken a&o mietittäessä suorituskykyä ja taloudellisuutta. Erilaisissa yhteyksissä ja internetin keskustelupalstoilla ilmenee jatkuvasti aivan peruskysymyksiä potkurin valinnasta ja merkityksestä, joten pyrin hieman tuomaan potkurinvalinnan perusteiksi perustietoa. keskityn tässä ainoastaan perämoottoriveneen potkurinvalintaan, käymällä kootusti läpi muutamia usein esiintyviä kysymyksiä koskien potkureita. onko moottorimerkin vakiopotkuri paras? Käytännössä ei koskaan, koska moottorivalmistajalle potkurin pitää olla riittävä kelvatakseen valtaosalle asiakkaista, sopien tyydyttävästi monenlaiseen käyttöön ja sen lisäksi sen tulee olla valmistajalle huokea. Parempia potkureita erilaisiin käyttötarkoituksiin löytyy myös moottorivalmistajien valikoimista. onko teräspotkuri aina parempi kuin alumiini? On yleinen luulo että teränpotkuri on aina parempi, kuitenkin se on monissa asioissa huonompi kuin alumiini/komposiittipotkuri ja hyödyt konkretisoituvat vasta kun veneen suorituskyky yltää tietylle nopeusalueelle. Teräspotkuri on materiaaliltaan jäykempi, joten lavoista voidaan tehdä ohuemmat ja lisäksi teräs potkurin materiaalina ei ole herkkää kavitaatioeroosiolle joten potkurista voidaan tehdä osakavitoiva. Ehdottomia hyötyjä jos veneen nopeusalue nousee yli 35kn, sen alle taas keskimäärin hyöty teräksestä valmistusmateriaalina potkurissa on niukka. Haittapuolia taas teräspotkurilla on aina, potkuri on kovaa materiaalia eli pohjaosumassa vaurioituu liki poikkeuksetta muutakin kuin pelkkä potkuri. Teräspotkuri on myös raskas, eli rasittaa vaihteistoa huomattavasti keveää potkuria enemmän. 52 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• abon aarrearkku tekeekö muovi/ komposiittipotkureilla mitään? Komposiittipotkuri tarjoaa usein huokean ja toimivan potkurivaihtoehdon vakioalumiinipotkurille. Komposiittipotkuri on usein lapakulmaltaan säädettävissä(ei kaikki merkit/mallit), keveä ja usein vauriotapauksessa lapa kerrallaan vaihdettavissa. Usein nelilapainen komposiittipotkuri omaa runsaasti lapapintaa, tarjoten siten hyvän pidon ja trimmauksen siedon. PElkistEttYä PotkuRilaskEntaa Potkurin nousu tarkoittaa etenemää jonka potkuri tekee yhden kierroksen aikana. Laskettaessa potkuriin liittyviä asioita tarvitaan tieto potkuriakselin kierrosluvusta, potkurin noususta tai nopeudesta niin voidaan laskea arvo puuttuvalle suureelle. Laskennallisen nousun suhteen on huomioitava että potkuri ei ole kiinteään kierteeseen etenevä ruuvi, eli toteutunut nousu eroaa aina ilmoitetusta ja jos lasketaan tarvittavaa nousua tai huippunopeutta niin luisto ja muutkin tekijät aikaansaavat sen, ettei nopeus ole suoraan toteutuva ja nousukaan harvoin osoittautuu täysin potkuriin leimatuksi. Laskenta antaa suuntaa, muttei tarkkoja toteutuvia arvoja. Pelkistettynähän lasketaan potkuriakselin kierrokset tunnissa, jolloin potkurille ilmoitettu nousu kertoo matkan ja siten nopeuden, jaettaessa nopeus potkuriakselin kierrosluvulla niin saadaan mikä on toteutunut ja/tai vaadittu nousu. Laskennan voi suorittaa esimerkiksi seuraavasti: Y/60 * Z * X * 0.0254 * 3.6 = nopeus kilometreinä tunnissa /1.852 = nopeus solmuina Y = Kierrokset Z = Koneen välitys X = Potkurin nousu tuumissa Eli koneen kierrokset sekunnissa(kierrosluku minuutissa / 60) kerrotaan välityssuhteella, saatu tulos kerrotaan nousutuumien määrällä, muutetaan tuumat metrijärjestelmään kertomalla 0,0254:llä ja sekuntimetrit tuntikilometreiksi kertoimella 3,6. Tulos saadaan solmuiksi jakamalla se 1,852:lla. esimerkki: Otetaan esimerkkikoneeksi Yamaha F50 koska on hyvin yleinen kalaveneen moottori, sille ilmoitetaan välityssuhteeksi 13/24 eli 0,542 ja huippukierroksiksi 6000rpm. - Kierrokset / 60 = 100 - Välitys = 0,542 Jatketaan laskemalla esimerkiksi 14" potkurin teoreettinen maksiminopeus: 100 * 0,542 * 14 * 0,0254 * 3,6 = 69,38kmh / 1,852 = 37,46kn Ja 12" nousulla: 100 * 0,542 * 12 * 0,0254 * 3,6 = 59,47kmh / 1,852 = 32,11kn Välityssuhde voidaan ilmoittaa myös jakajalukuna eli esimerkiksi 1,63/1 niin voidaan joko jakaa ykkönen luvulla 1.63 saaden välityssuhteeksi 0,613 tai sitten yhtälössä kertomisen sijaan jakaa kierrokset luvulla 1,63. Yhtälöllä voi hakea muitakin muuttujia kuin nopeutta, esimerkiksi millä nousulla ja kierrosluvulla saavutetaan tietty nopeus. esimerkki: Veneeseen asennetaan moottori jonka huippukierrokset ovat 5800rpm ja välitys 0,429 ja veneen oletetaan kulkevan koneella noin 35kn ja tarvittaisiin tieto millä potkurilla pääsee lähelle. - Nopeus 35kn x 1,852 = 64,82kmh - Potkuriakselin sekuntikierrokset 5800 * 0,429 = 2488,2 / 60 = 41,47 64,82 / 3,6 / 0,0254 / 41,47 = 17,09 nousua, eli 17" on kyseisessä yhdistelmässä hyvä aloitus. Karkeita arviointiperusteita potkurimuutoksille · Nousun lisääminen/vähentäminen vaikuttaa noin 2-400rpm tuumaa kohti. · Halkaisijan ja nousun laskeminen yhteen antaa karkean "raskausarvon" potkurille, eli 11 * 13 ja 10 * 14 tuottavat likimain saman kuorman koneelle. · Teräspotkuri omaa yleensä ilmoitettuun nähden suuremman toteutuvan nousun, eli jos alumiinipotkuri korvataan teräspotkurilla tulee yleensä valita ilmoitetulta nousultaan hieman loivempi rusetti. mitä tarkoittavat potkurin merkinnät? Potkurin merkintä ilmoittaa potkurin halkaisijan ja nimellisnousun. Nousuilmoituksissa tulee lisäksi huomioida että ne ei välttämättä ole suoraan vertailukelpoisia kuin saman valmistajan saman mallisiin potkureihin. Ruuvissa nousu on yksiselitteinen, se etenee joka kierroksella tietyn matkan mutta potkurissa asiaan vaikuttaa luisto ja lavan muotoilu. Osa valmistajista ilmoittaa nousun lavan keskimääräisen kulman mukaan ja osa pyrkii ilmoittamaan efektiivisen eli toteutuvan nousun, tästä syystä erimalliset/merkkiset potkurit eivät ole nousuilmoitukseltaan kuin suuntaa antavasti verrattavissa. miksei kaikissa potkureissa ole kolme lapaa vaan osassa potkureista on kaksi, neljä tai viisi lapaa? Lisälavoilla saadaan kasvatettua lapapinta-alaa kasvattamatta halkaisijaa. Keveässä veneessä kaksilapainen on usein nopein, mutta nykyisin kolmilapainen on vakiintunut perusratkaisuksi. mistä tietää kuinka jyrkän potkurin valitsee veneeseen? Moottorin tulisi jaksaa kiertää valmistajan suosittamaan maksimikierrosmäärään keveällä kuormalla, niin potkuri on oikeassa raskausluokassa. Potkurin oletettua jyrkkyysluokkaa voi arvioida etukäteen laskemalla teoreettinen etenemänopeus koneen maksimikierrosluvulla ja nimellisnousulla. Voiko potkuria loiventamalla helposti pienentää uistelunopeutta? Yksiselitteinen vastaus on, ettei voi. Uistelunopeudessa potkuri luistaa joka tapauksessa varsin runsaasti ja luisto vaihtelee potkuri ja asennussyvyyskohtaisesti huomattavasti. Liukunopeudessa nopeampi, eli jyrkempi potkuri, saattaa olla uistelukierroksilla hitaamman uistelunopeuden tarjoava suuremman luiston takia. Varsinkin jos loivempi potkurivaihtoehto omaa myös isomman halkaisijan, eli enemmän lapapintaa, niin uisteluvauhti lähes poikkeuksetta kasvaa. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 53
• Mitä tekemistä suksivoiteella on kalastuksen kanssa? " PotkuRin olEtEttua jYRkkYYsluokkaa Voi aRVioiDa EtukätEEn laskEmalla tEoREEttinEn EtEnEmänoPEus konEEn maksimikiERRosluVulla ja nimEllisnousulla. mitä on kavitaatio/ventilaatio? Kaksi asiaa jotka usein sekoitetaan. Kavitaatiossa vesi alkaa kiehua potkurin lapapinnalla paikallisen alipaineen aikaansaaman paineen laskun johdosta. Kavitaatio kuluttaa potkureita, koska höyrystyminen aiheuttaa potkurin lavoissa kavitaatioeroosiota eli romahtavat höyrykuplat irrottavat maalia ja metallia lavoista. Ventilaatiossa taas potkurivirtaukseen sekoittuu ilmaa tai pakokaasua heikentäen pitoa. Usein jos potkuri jyrkässä kaarroksessa menettää pitonsa, ilmiö määritellään kavitaatioksi, vaikka liki poikkeuksetta kyse on ventilaatiosta. KALASTUK Eipä paljoa mitään. Paitsi tietenkin se, että kemiallista suojausta ja käsittelyä tarvitaan molemmissa. Holmenkolilta löytyy täsmäaineet niin veneen, tekstiilien kuin kelojen huoltoon ja hoitoon. UUTTA U UTT U VENEILYY A UTT N! PYÖRÄILY A YN! SEEN! mitä tarkoitetaan pintaleikkaavalla? Erittäin nopeissa veneissä käytettävä potkurityyppi joka on suunniteltu toimimaan niin korkeana asennuksena että pyörii osittain vedenpinnan yläpuolella. mitä on bowlift? Bowlift eli keulan nostokyky, eli potkurin kyky trimmatessa kantaa keulaa pitäen venettä lyhyellä vesilinjalla. Vaihtelee huomattavasti riippuen potkurin mallista (mm rakekulma). Mitä suurempi bowlift potkurilla sitä tehokkaampi on moottorin trimmin vaikutus. karkeita arviointiperusteita potkurimuutoksille · Nousun lisääminen/vähentäminen vaikuttaa noin 2-400rpm tuumaa kohti. Lisää kemiaa ja täsmäaineita osoitteessa holmenkol.com tai hyvin varustetuissa kalastusja veneilyliikkeissä. Kysy lähintä jälleenmyyjää 0400 706 827. 54 Kalastuslehti 2.2009 · Halkaisijan ja nousun laskeminen yhteen antaa karkean "raskausarvon" potkurille, eli 11 * 13 ja · 10 * 14 tuottavat likimain saman kuorman koneelle. · Teräspotkuri omaa yleensä ilmoitettuun nähden suuremman toteutuvan nousun, eli jos alumiinipotkuri korvataan teräspotkurilla tulee yleensä valita ilmoitetulta nousultaan hieman loivempi rusetti. | kalamies.com
• RADIPOR | EXTREME ZIP IT. VISIONFLYFISHING.COM kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 55
• Toimiva vaappu on varma kalantuoja. Kuva Samu-Ville Seppälä. Vaapun uinnin perusfilosofiaa -JoHdATUS VAAppUJEn UInnIn SääTäMISEEn Pelkän hinnan perusteella ei haukikelan laadusta kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ­ tämä selvisi, kun valitsin kolme saman valmistajan hyrrää täysin erilaisista hintaluokista ja annoin pitkien kalapäivien, kylmien kelien, raskaiden jerkkien ja paksujen kuitusiimojen erotella työkalun leluista. Teksti KARi lOssi Kuvat KARi lOssi, JAnne KOivistO apalat, Nils Masterit ja Bomberit löytyvät varmasti lähes jokaisen harrastelijakalastajan viehepakista. Harrastelijakalastajalla tarkoitan sellaista henkilöä, jolle kalastus ei välttämättä ole elämää suurempi asia. Harrastelijakalastaja ei myöskään uhraa aikaa hirvittävästi vieheiden uinti tai värifilosofiaan. Uskoisin, että yli 90% Suomen vapaa-ajan kalastajista kuuluu tähän kategoriaan. Juuri tämän seikan takia suurimpien vaapunvalmistajien ei kannata edes hakea mitään ihmeellisiä uinteja, vaan he ovat pitäytyneet perusuinneissa, sillä täydellisen uinnin ja pilalle menneen uinnin tai virityksen raja on hiuksen hieno. Kun puhun harrastelijakalastajista, en missään nimessä puhu väheksyvään sävyyn. Uskon, että tämä juttu antaa vinkkejä kaikille kalastuksen harrastajille. Pureudutaan hiukan valmiin vaapun virityksen ja vaapun valmistuksen saloihin. R vät vaappusi uinnin. Kun vaapun runkoa suunnitellaan, pitäisi aina ensin miettiä käyttötarkoitus. Vasta tämän jälkeen tartutaan puukkoon ja aletaan vuolla. Mistä sitä sitten tietää miten aletaan vuolla? Runkopotku Käydään hiukan läpi muutamia lainalaisuuksia. Mitä enemmän vaapussa on massaa etupuolella, sitä kovempi potku saadaan. Sitten taas päinvastoin, mikäli vaappu kapenee radikaalisti kohti nokkaa, niin potkusäde pienenee huomattaAslak on tyypillinen eteenpäin kapeneva vaappu, jossa on hieno tirraava uinti. Kuva Kari Lossi. vasti. Tällaisella runkoratkaisulla saadaan mukavan tiheä potku vaappuun. Potkua vaappuun saadaan vääntämällä nokkalenkkiä alaspäin ja taas tiheämpi potku päinvastoin, vääntämällä nokkalenkkiä ylöspäin. Monesti tätä perussäätöä tehdessä vaappu alkaa uida kylkimyyryä jompaankumpaan suuntaan. Mikäli vaappusi yrittää hakea oikealle, niin käännä silloin nokkalenkkiä vasemmalle ja taas päinvastoin. Ennemmin tai myöhemmin vaappu alkaa uida suoraan. mitä vaapustasi saa irti? Vaapun pituus, massa, turpalevyn muoto ja turpalevyn kiinnytyskohta määrää- 56 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Vaapun uinnin perusfilosofiaa taittopiste Vaappu pyrkii tekemään runkoliikkeensä siitä kohdasta, missä on eniten massaa. Yleensä eniten massaa jätetään vaapun etupuolelle (kuva 1). Taittopisteellä on hyvin suuri merkitys. Mikäli taittopiste on liian takana, niin näyttää siltä, että vaappu hakkaisi päätään. Riittävän edessä oleva taittopiste antaa vaapulle sulavan uinnin. Yleensä kaikki vaapunvalmistajat laittavat etukoukkulenkin juuri paksuimpaan kohtaan. Hakkaavaa uintia voidaan rauhoittaa jonkun verran laittamalla painavampaa koukkua etulenkkiin. Kääntämällä nokkalenkkiä pihdeillä saadaan vaappuun mitä erilaisimpia uinteja. äänimaailma Mikä ihmeen äänimaailma? Suomen sameissa vesissä kala hyödyntää kylkiviiva-aistiaan varmasti luultua enemmän. Tehokas vaapun räminä kiinnittää kalan huomion, vaikkei kala välttämättä näkisikään viehettä. Muoviset vaaput, jossa on suhteellisen kova pintalakka pitävät kaikkein kovinta meteliä vedessä. Näistä parhaana esimerkkinä voisi pitää Jessevaappua. ¨Hyvät "soundit" saadaan myös balsavaapusta, mikäli pohja- ja pintalakka ovat riittävän kovia. Apache-runkoiset vaaput ovat kaikkein hiljaisimpia. Myös koukuilla voidaan vaikuttaa vaapun soundiin, sillä kevyemmät koukut ovat selkeästi äänekkäämpiä kuin raskaat koukut. dollista, että vaappu ei kalasta lainkaan. Uskoisin, että juuri tästä syystä suurvalmistajat ottavat varman päälle ja tekevät sellaisia vaappua, joiden viritys kestää lähes kaikki kolhut ja veto tai kelausnopeudet. Haku Itse en tiedä yhtään suurvalmistajan vaappua, johon saisi hakevan uinnin. Hakeville vaapulle tunnuksenomaista on se, että toimintasäde on hyvin pienellä säteellä. Mikäli et tunne vaappusi toimintasädettä riittävän hyvin, niin on mah- Hakua saadaan monella eri tavalla ja monen tyylistä. Haku käsitteenä tarkoittaa sitä, että vaapun viritykset on asetettu siten, että " itsE En tiEDä YHtään suuRValmistajan VaaPPua, joHon saisi HakEVan uinnin. HakEVillE VaaPullE tunnuksEnomaista on sE, Että toimintasäDE on HYVin PiEnEllä sätEEllä. mikäli Et tunnE VaaPPusi toimintasäDEttä RiittäVän HYVin, niin on maHDollista, Että VaaPPu Ei kalasta lainkaan. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 57
• Vaapun uinnin perusfilosofiaa Vaapun uinti pitää aina kokeilla kunnolla ennen kalaan lähtöä. Vetopiste ja sen yläpuolelle jäävä massa on avainasemassa hakuja haettaessa. (kuva Janne Koivisto) Viehe ja uinti valittiin yksissä tuumin. Kuva Kari Lossi. vaappu pyrkii kaatumaan toiselle puolelle, mutta ei aivan kaadukaan, koska vaappua ei ole viritetty aivan yli. Esimerkiksi uisteluhommissa vaappu tekee 30 cm poukkailuja puolelta toiselle vaikkapa viiden solmun vauhdissa, mutta 5,1 solmun vauhdissa vaappu pyörii kuin raksi. Juuri tätä on vaapun äärimmilleen virittäminen. Tällaiset vaaput ovat hyvin usein juuri niitä parhaita ottivieheitä. vaappuun ei saa hakua kirveelläkään. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon massaa vetopisteen yläpuolelle, että vaappuun saataisiin riittävästi "kaatoa." Vetopiste on se alue, joka jää nokkalenkin yläpuolelle. Kun vaappu sitten täyttää kaikki nämä kriteerit, niin itse haku säädetään vääntämällä nokkalenkkiä alaspäin. Mikäli sinulla on sellainen vaappu käsissäsi, joka on "viittä vaille" hakeva, muttei kuitenkaan oikein hae, niin kannattaa kokeilla seuraavaa: Litistä vaapun nokkalenkki sellaiseksi, että siima menee juuri ja juuri läpi siitä. Näin saadaan vetopiste hiukan alemmaksi. Jos vaappu ei vieläkään oikein hae, niin koeta taivuttaa turpalevyä hiukan alaspäin. Yleensä turpalevymateriaaleissa on sen verran muistia, että turpalevy jää myös haluttuun kohtaan. Mikäli hakua ei oikein vieläkään löydy, niin yksi kikka on vielä käytettävissä: laita vaappuun mahdollisimman kevyet koukut, jotta uintia vakaava alapaino saadaan vähäisemmäksi. Luonnollisesti hyvä vaappu on juuri sellainen, jossa on nämä kaikki ominaisuudet. Balsavaappujen säätöön pätevät aivan samat lainalaisuudet kun apacheen. Yleensä balsan ominaispaino ei kuitenkaan ole riittävä "kaadon" aikaansaamiseksi. Tämän takia balsarunkoisia vaappuja joudutaan usein painottamaan. Painotuskohta on hyvin paljon kiinni vaapun muodoista ja tärkeintä onkin se, että painotus tehdään vetopisteen yläpuolelle. Balsavaappujen haku on selvästi erityylinen, kuin apacheen viritetyt haut. Balsalle ominaista on lyhyehkö hakusäde ja puolelta toiselle poukkoilu on selvästi nopeampaa kuin apache-vaapuilla. satulalevyllisen vaapun virittäminen Satulalevylliset vaaput ovat vaappujen kuninkaita. Itse satulalevy ei sinänsä ole mikään itseisarvo, vaan se, että satulalevyllisiin vaappuihin saa oikealla turpalevyn kiinnitystekniikalla ja vaapunmuodolla uskomattoman hienoja uinteja, jossa hakusäde voi olla 70 ­ 80 cm. Itse toteutus on sitten hiukan hankalampaa. Perusperiaate on se, että satulan kiinnityskohta pitää saada mahdollisimman taakse vaapun keulasta, kuitenkin siten, että se ei näytä hölmöltä. Silmää voi huijata vaikkapa siten, että tekee vaapun "kurkusta" voimakkaasti ylöspäin kääntyvän. Satula kiinnitetään kohtaan, missä "kurkku" alkaa nousta. Hakua säädetään lisää nokkalenkkiä ylöspäin kääntämällä, päinvastoin kuin porraslevyllisissä. Todellisuudessa asiat eivät tietenkään ole näin yksinkertaisia ja mustavalkoisia, sillä vaappuja saa vaappuja saa viritettyä myös monin muun tavoin. Kokeile rohkeasti erilaisia ratkaisuja ja niiden yhdistelmiä ja ehkä löydät sen oman unelmauinnin. Hakua vaappuun porraslevyllä Tietääkseni ensimmäisiä satulalevyllisiin vaappuihin viritettyjä hakuja ihasteltiin Tornionjoen rannassa 90-luvulla. Ensimmäisten joukossa olivat Wäylä ja Kirakka- vaappujen tekijät Apache-runkoihin tehtyihin vaappuihin on helpointa saada hakua. Sinänsä apache ei ole mikään itseisarvo, rungon muodot pitää olla kohdillaan, jotta hakua saataisiin aikaiseksi. Balsaa pitää monesti painottaa, että "kaatoa" saadaan aikaiseksi. Massa on avainsana myös hakua tavoitellessa. Vaapun profiilin tulisi olla edestäpäin katsottuna V:n muotoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että massaa on vähiten vaapun alapuolella ja suurin massa jää alapuolelle. Mikäli vaapussa on eniten massaa vetopisteen alapuolella, niin vatsa toimii ikään kuin kölinä, joka tasapainottaa vaappua. Käytännössä tämä tarkoittaa, että 58 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• rigirulla pitää PEruKKEET kunnossa Rigit eli yleisemmin perukkeet ovat täkykalastajan perusvälineistöä. saman kalastuspäivän aikana voi tarvita monia erilaisia perukkeita. Perukkeiden on tarvittaessa oltava nopeasti ja helposti vaihdettavissa ja varaperukkeiden tulee olla heti käyttövalmiina. toisiinsa sotkeutuneista, kiharaisista perukkeista ei ole juuri iloa, vaan niiden tulee olla suoria ja hyvässä järjestyksessä. Hyvä ja toimiva tapa rigien säilyttämiseen ovat erilaiset rigirullat. Teksti ja kuvat JuHA OJAHARJu Lötköpötköä ja erikokoisia purkkeja; kuin luodut toisilleen. igirullia löytyy markkinoilta lukuisia erilaisia valmistajasta riippuen. Toimivan rigirullan voi kuitenkin valmistaa myös itse, parhaassa tapauksessa tarvittavat materiaalit löytyvät kotoa jo valmiina. R Rigirulla helpottaa perukkeiden säilytystä. tarveaineet löytyvät helposti Tarvittavia materiaaleja on vain kaksi: pätkä lasten uimaleluna käytettävää uimanuudelia, niin sanottua lötköpötköä. sekä tyhjä muovinen lisäravinnepurkki tai muu vastaava. Lisäravinnepurkin tulee olla yleisimmin käytössä olevaa, halkaisijaltaan n. 9 cm olevaa mallia. Urheilun harrastajilla sopiva purkki löytyy todennäköisesti jo valmiina kotoa. Jos lisäravinteet eivät kuulu ruokavalioosi, voit kysellä tyhjiä purkkeja vaikkapa punttisalilla käyviltä ystäviltä tai sukulaisilta. Purkkeja löytyy monen erikorkuisina, halkaisija on kuitenkin yleensä sama 9 cm. Korkeampaan purkkiin mahtuu tietenkin pidempi pätkä lötköpötköä, johon taas puolestaan mahtuu enemmän rigejä. Helpot työvaiheet Kun purkki/purkit ja lötköpötkö ovat hallussa on vaikein vaihe jo ohi. Enää vain laitetaan lötköpötkön pää purkkiin ja leikataan terävällä veitsellä pötkö poikki purkin yläreunan tasalta. Nyt rigirulla on periaatteessa valmis. Perukkeet rullataan pötkön ympärille nättiin riviin. Pötkön ja purkin sisäreunan väliin jää vielä sopivasti tilaa koukuille. Yksikoukkuisen perukkeen toisen pään voi kiinnittää nuppineulalla tai pujottaa kumilenkin alle kuten kuvassa. Erilaiset rigit voi sijoittaa eri rulliin ja merkitä tiedot purkin kanteen. Toinen vaihtoehto on laittaa samaan rullaan lajitelma erilaisia rigejä. Rigirulla varmistaa perukkeiden kunnossa pysymisen ja kun se tarve tietenkin pahimmalla hetkellä tulee, voit olla varma, että rigirullassa säilytetyt perukkeet ovat kunnossa. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 59
• Nippa nappa kerhokala palaamassa pataansa. Kuva: Teemu Koski jerkit Teksti teeMu KOsKi kelluvat Näyttäviä tärppejä ja tiukkaa vääNtöä matalassa markkinoille puskee kelluvia jerkkejä, mutta mitä tehdä uistimella, jota ei ilman lisäpainoa saa edes käymään yli puolen metrin syvyydessä ja joka pulpahtaa pintaan heti kun sen pysäyttää muutamaksi sekunniksi. normaaliolosuhteissa kelluva jerkki onkin melko käyttökelvoton kapistus, varsinkin niille, jotka ovat tottuneet saamaan kalansa yli parin metrin syvyisestä vedestä. 60 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• jerkit kelluvat K elluville jerkeille kuitenkin löytyy hetkensä. Kalojen ollessa matalassa ja kasvuston seassa voi uppoavat palikat jättää suosiolla pakin pohjalle ja varata vaihtokalsarit mukaan. Luvassa on nimittäin näyttäviä tärppejä ja tiukkaa vääntöä ruovikon tai vitaikon seassa. Kolmen Metrin Padan keskimmäinen. Iltahämärässä ja vesisateessa pieni kaislantakainen putama tarjosi kolme suurhaukea lähes peräperää. Ottipelinä hitaasti uitettu Big Bandit Shallow. Kuva: Mikey Sarelin. Yksi heitto kaiken muuttaa voi Itse löysin käyttötarkoituksen kelluville jerkeille kirjaimellisesti kertaheitolla. Jälleen yhden nihkeän kevätpäivän iltapuolella nakkasin hitaasti uppoavan jerkkini pitkälle tynkäkaislikon päälle ja taisin jopa pelästyä kun hauki ilmestyi siiman päähän lähes välittömästi, ennen kuin uistin ehti tarttua kaisloihin. Sama toistui myös seuraavalla heitolla. Tätä sattumaa seuranneina päivinä kalastimme ystäväni kanssa ehkäpä huimimmassa syönnissä mihin olemme koskaan osuneet, joka ilman tuota heittoa olisi todennäköisesti mennyt meiltä täysin ohi. Homman juju oli, että kalat oleilevat tynkäkaislikon seassa ja eritoten hiukan ympäristöään syvemmissä aukoissa. Vaikka yksi paikka oli yli muiden, kävi nopeasti selväksi, ettei kyse ole mistään poikkeuksesta. Jos tynkäkaislan sisältä löytyi hiukankaan ympäristöään syvempi alue, oli tärppi lähes taattu. Vieheen tehokas tarjoilu kuitenkin edellytti pitkiä pysäytyksiä ja muutenkin rauhallista uittoa, joten uppoavien uistinten käyttö ei tullut kysymykseenkään. Parhaaksi peliksi osoittautui Big Banditin Shallow-versio sen uidessa hieman pinnemmassa kuin muut omistamamme kelluvat mallit. Kalat iskivät lujaa jopa aivan paikallaan kelluvaan jerkkiin. neljä hetkeä. Viimeiset kaksi kautta ovat olleet minulle kelluvien jerkkien aikaa. Touhu on jännittävää ja usein kalojen keskipaino on erittäin mukava. Samalla olen huomannut, että yllättävän usein juuri isoimmat kalat löytyvät kasvuston sisältä peruspuikkareiden ollessa kasvuston reunoilla. Tällaisiin olosuhteisiin törmää usein keväällä ennen kuin uusi ruovikko ehtii pintaan saakka eli ennen kutua ja lyhyen ajan kudun jälkeen. Varsinkin ennen kutua hauet risteilevät kaislikon seassa todella matalassa. Valitettavan vesi on keväällä usein matalalla, mikä tekee tynkäkaislan kalastamisen kelluvillakin jerkeillä hankalaksi. Silloin kalastus keskitetään kaislikossa näkyviin aukkoihin ja ympäristöään syvempiin kohtiin, oli monttu miten mitätön tahansa. Vaikka liikkuminen varsinkin matalan veden aikaan on hankalaa, saattaa mitättömästäkin aukosta löytyä useampi kala makailemassa aivan kylki kyljessä. Seuraavat matalasessiot koittavat uudestaan syksyllä kun haukia jahdataan matalien lah- tien keskiosien vitaikoista ja myöhemmin syksyllä harvan kaislikon seasta. kevät Niin sanottuja kusimatalia keväällä kalastettaessa vuorokaudenajalla ja valon määrällä on ratkaiseva merkitys. Kirkkaana päivänä aukkoja on melko turha kalastaa, mutta sopivalla tuhnukelillä tai hämärän hetkinä kutua odottelevat kalat ovat toisinaan hyvällä syönnillä. Jos vesi vielä sattuu kääntymään nousuun, kuten se ilmanpaineen laskiessa tapaa tehdä, on tunnelma suorastaan kutkuttava nousevan veden tuodessa matalaan lisää kaloja ja aktivoidessa jo matalassa olevia. Kudun ollessa käynnissä kalamies luonnollisesti pysyy matalista poissa ja kudun jälkeen välttää veneen kulkeutumista alle puolen metrin syvyisille alueille. Toinen kelluvien jerkkien sesonki on lyhyt, usein vain muutamien päivien mittainen jakso kudun jälkeen. Vuosina jolloin vesi on sitkeästi matalalla kudun aikana ja sen jälkeen kudunjälkeinen purske saattaa jäädä kokonaan väliin kalojen häipyessä matalasta heti kudun jälkeen. Matalapaine ja nollan yläpuolella pysyttelevä vedenkorkeus kuitenkin pidättää kaloja matalassa joitakin päiviä. Edelleen syöntipurskeet tulevat hämärän aikoina matalien pikkuhiljaa hiljentyessä. Oikea ajoitus palkitsee näyttävillä tärpeillä ja laihoilla, mutta vihaisilla hauilla. Kalat saattavat myöhemminkin käydä puskissa jos olosuhteet ovat suotuisat. Pilvisinä päivinä etenkin iltasyönnin aikaan kannattaa muutama hetki uhrata matalille kunnes kalat häipyvät lahdista. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 61
• jerkit kelluvat Omat suosikit tilanteisiin, jolloin kelluvuus on toivottu ominaisuus. Vasemmalta oikealle Big Bandit Shallow, Buster Shallow ja Buster Shallow Cruiser. Kuva: Teemu Koski Muita toimivaksi havaittuja kellujerkkejä: Kjelle Lundbergin Stalker, Ace Sweet 66 Shad, Ace Joystick ja Rapala Subwalk. Kuva: Teemu Koski Omia suosikkejani ovat Busterin ja Big Banditin kelluvat versiot. Kolmella eri vauhtia kelluvalla mallilla kattaa lähes kaikki olosuhteet mihin matalassa törmää. Keväällä tynkäkaislan päällä kalastettaessa parhaiten ovat toimineet nopeasti kelluvat Big bandit Shallow ja Buster Shallow Cruiser joka ui aivan pintakalvon alapuolella. Cruiserin kevennys on kuitenkin hieman huonontanut kapulan uintia ja sitä joutuu uittamaan melko kovin liikkein, että sen saa liukumaan kunnolla. Hiukan syvempiin paikkoihin ja syksyn vitaikkoihin, joissa on hieman enemmän tilaa, taas Busterin Shallow-versio on sopiva. Hitaalla uitolla tämä ui noin puolen metrin syvyydessä. Muita omiin rasioihin päätyneitä kelluvia jerkkejä ovat mm. Kjelle Lundbergin Stalker. Ainakin oma yksilöni on hitaasti kelluva ja ui alle metrin syvyydessä. Keväällä uistin antoi hyvin kalaa ja odotukset loppusyksyn harvaan kaislikkoon ovat korkealla. Myös osa Acen Sweet 66 Shadeista on kelluvia. Parhaimmillaan nämä vilkasliikkeiset palikat ovat loppukeväästä ja alkusyksystä, kun vesi on yli kymmenasteista. muita kelluvia malleja Acelta ovat Fat Flipper ja Joystick. Fat Flipper on nopeasti kelluva ja Joystick taas on enemmänkin pintapulputin, joka toisinaan tulee hieman pintakalvon alapuolella. Pintajerkeistä puhuttaessa mainita sopii myös Rapalan Subwalk, joka koukutuksesta ja perukkeesta riippuen vaihtelee hitaasti uppoavasta hitaasti kelluvaksi. Vaisusta uintiliikkeestään huolimatta tämä tuntuu kaloja kiinnostavan. Syyspönö: Loppysyksystä sisälahden suun harvasta kaislikosta kelluvaan jerkkiin napannut hauki. Kuva: Jani Nieminen syksy Seuraavan kerran kelluvat jerkit kaivetaan pakista alkusyksystä kun ensimmäisten myräköiden myötä kaloja löytyy matalista vitaa ja ärviää täynnä olevista lahdista. Myräkän ja vedennousun myötä kalat painuvat syvälle tiheään pusikkoon, missä usein ei ole kuin joitakin kymmeniä senttejä tilaa uistimen uida. Hiukankaan uppoavalla vieheellä paikoista ei saa kuin kasviskeittoa hitaasti pintakalvossa uivan vieheen poimiessa ryteikön päältä haukia. Tätä jatkuu aina veden ollessa korkealla siihen asti kun syysmyräkät kaatavat pusikot pohjaan ja normaaleilla vieheillä taas pärjää. Neljännen kerran kellujerkit otetaan esiin loppukaudesta, kun kalastetaan haukia harvan ruovikon sisältä ja kaislikon aukoista. Usein näissä paikoissa voisi heittää uppoavaakin jerkkiä, mutta käytännössä kelluvaa viehettä on helpompi ohjailla kaislojen ohitse koska uistimen näkee. Voimakkaimmin kelluvat jerkit voi Hienosäätöä Olosuhteista riippuen uistimien kelluvuutta tekee mieli säätää. Kelluvien jerkkien kohdalla tämä on helppoa tehdä vesilläkin, usein muutos on kiinni ainoastaan muutamista grammoista. Kellumisnopeuden muuttaminen onnistuu helposti koukkujen ja uistinrenkaiden kokoa tai peruketta vaihtamalla. Esimerkiksi Shallow Busterista saa, yksilöstä riippuen, nopeasti kelluvan vaihtamalla oletuskoukut 2/0 Gamakatsuun. Vastaavasti useimmista yksilöistä saa lähestulkoon suspin lisäämällä tuplarenkaat oletuskoukkuihin tai 3/0 VMC-Permasteeleihin. 3/0 Gamakatsuilla palikasta taas tulee hitaasti uppoava. Itselläni säätötarve ilmenee lähinnä vuodenajan mukaan. Aivan loppusyksystä uistimet saavat kellua melko maltillisesti, onhan harvan kaislan seassa usein toista metriä syvää ja kylmä vesi tekee kaloista hiukan haluttomia syöksymään korkin lailla kelluvan kapulan perään. 62 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• jerkit " tiiVistäEn kElluVat jERkit oVat PaRHaimmillaan silloin kun kalat oVat matalassa ja kasVuston sEassa. Eli silloin kun noRmaalEilla uPPoaVilla mallEilla kalastus on maHDotonta tai VäHintäänkin Hankalaa. kuitenkin unohtaa. Parhaimmillaan on shallow-Busterin tapaiset hitaasti kelluvat mallit, jotka eivät ole heti pinnassa kun uistin pysäytetään. Tiivistäen kelluvat jerkit ovat parhaimmillaan silloin kun kalat ovat matalassa ja kasvuston seassa. Eli silloin kun normaaleilla uppoavilla malleilla kalastus on mahdotonta tai vähintäänkin hankalaa. Lokakuun syysmyräkässä harvan kaislikon seasta Shallow Busterin sisäänhengittänyt äkäpussi. Kuva: Teemu Koski kelluvat kalastustekniikka Kasvuston seassa liikuttaessa kalastustekniikka eroaa hieman normaalista. Kun on selvitetty ovatko kalat levittäytyneenä tasaisesti alueella vai monttuihin kerääntyneinä valitaan tekniikka sen mukaan. Eli loogisesti keskitytään joko monttuihin tai perataan kasvustoa niin pitkillä heitoilla kuin suinkin on mahdollista. Liian pitkistä heitoista tosin ei ole kuin haittaa, jossain vaiheessa uistin kuitenkin löytää roskan tai hiukan muita pidemmän kaislantyngän ja heitto on pilalla. Päivinä, jolloin kalat löytyvät hiukan ympäristöään syvemmistä painanteista kalastus keskitetään etupäässä näihin. Mitä useampi "pata" kipparilla on tiedossa, sitä parempi on saalis. Tässä paikallistuntemus punnitaan. Matalien alueiden kartoitus on hidasta työtä, mutta paikannetusta padasta on saalista kerättävissä seuraavanakin vuonna. Edellyttäen tietysti ettei kukaan kerää siemenviljaa mukaansa. Hidasta, hidasta uittoa Kelluvia jerkkejä uitetaan hitaasti. Kasvuston haitatessa liikkumista kala tuntuu vaativan enemmän aikaa iskeäkseen ja harvoin lähtee hakemaan kaukana uivaa saalista tai lähtee seuraamaan uistinta. Sen sijaan hauki tyytyy odottelemaan, että saalis ui lähestulkoon sen yli ja vielä mielellään pysähtyy hetkeksi sen näkökenttään. Vaikka kelluvan jerkin pitäminen paikallaan tuntuu turhauttavalta, se kannattaa. Usein ero uittonopeudessa on ratkaiseva ja mahdollisuus pitkiin pysäytyksiin tekee kelluvista jerkeistä ylivertaisia. Syyskuun puolivälissä Shallow Big Banditiin mieltynyt hauki. Rajua sadekuuroa edeltänyt kiivas syöntipurske tarjosi useita nättejä kaloja lahdesta, johon veneellä juuri ja juuri pääsi. Kahden metrin syvyyskäyrää saa etsiä noin puolen kilometrin päästä kuvan taustalta. Kuva: Kimmo Lindberg kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 63
• MIKEYN PERHOKELLARI Mikeyn perhokellari Haukipopperi toimii kEsäHEltEiDEn Pulssinnostajana Popperin voi veistellä vaikkapa viinipullon korkista. K evään vaihtuessa kesään haukien kutu loppuu ja isomukset siirtyvät pikkuhiljaa syvemmille vesille. Sieltä ne ovat yhä asiansa osaavien vetouistelijoiden ja virvelimiesten ronkittavissa syvännevaappuujen ja kalajigien avulla, mutta perhomies ei pääse tässä vaiheessa enää osingoille. Mutta mikäli kymppikerholaisten jahtaaminen ei ole kriteeri, hauenkalastus voi jatkua kesälläkin. Popperointi on perhokalastajan kesäpuuhaa parhaimmillaan. Kalat eivät aina koollaan järkytä mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa kun kesävirkeät hauet iskevät popperiin niin että vesi roiskuu! Vedän siimaa sisään pitkin, nopeahkoin vedoin. Aina välillä teen lyhyen pysäytyksen joka saa oranssimustan popperini pysähtymään vedenpintaan. Jatkan uittoa ja popperi lähtee uudelleen liikkeelle pärskien pintavettä eteensä edetessään kohti venettä. Yhtäkkiä idyllisen kesäillan leppoisuus ja hiljaisuus ovat kuin tiessään, vedenpinnan räjähtäessä tuhansiksi pisaroiksi. Vaikka olenkin osannut odottaa tätä, olenhan tutulla ottipaikalla, meinaan saada slaagin. Parikiloinen hauki tekee näyttäviä ilmahyppyjä popperi suussaan ennen kuin myöntyy siimakäden käskemänä veneen ääreen näytille. Vastarannan mökiltä kuuluu halko- " PaRikiloinEn Hauki tEkEE näYttäViä ilmaHYPPYjä PoPPERi suussaan EnnEn kuin mYöntYY siimakäDEn käskEmänä VEnEEn ääREEn näYtillE. 66 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• Haukipopperi toimii kesähelteiden pulssinnostattajana " Raskas siima jaksaa nostaa PoPPERin VEDEstä ja Pitää sitä mYös PaREmmin ilmassa. HEittoRYtmi on näillä kRitEEREillä nYkiVää Eikä mistään suoRanaisEsta HEittonautinnosta Voi PuHua. PoPPERin siDontaoHjEEt 1. Litistä koukun väkänen pihdeillä. Aseta koukku popperirungon uraan ja täytä ura epoksiliimalla. 2. Nyt sidotaan perholle pyrstö. Esimerkkiperhossa käytän bucktailia joka on kevyttä eikä vety, mutta pyrstömateriaalina voi käyttää bucktailin lisäksi esimerkiksi slinkykuitua, schlappenia, craft furia tai vaikkapa zonkersuikaleita. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä että monet luonnonmateriaalit muuttuvat painaviksi vettyessään vaikeuttaen perhon heittoa ja heikentäen sen kelluvuutta. Chartreuse-värisen bucktailin päälle laitan hieman kimalletta, tässä tapauksessa kullanväristä tinseliä ja Krinkle Mirror Flashia. 3. Seuraavaksi sidon edellisen kerroksen päälle hieman fluorinkeltaista bucktailia ja viimeistelen vielä sidoksen pikaliimalla. 4. Popperin runko tussataan ja siihen lisätään tarrasilmät. Lopuksi rungon voi vielä lakata jota värit ja silmät pysyvät paikoillaan. Lakkauksen voi tehdä vaikka epoksiliimasta mutta silloin kerroksesta tulee turhan paksu ja painava. Itse käytän lakkaukseen ohutta ja juoksevaa Gudebrodin Rod Warnishia. Se antaa perholle sileän ja ohuen pinnan ja kuivaa parissakymmenessä minuutissa. l. jenteon ääniä ja ilmassa leijuu savuntuoksu, josta tiedän, että sauna on pian lämmin. Irrotan hauen koukusta ja teen uuden heiton, tietäen ettei äskeinen kala jää illan ainoaksi. siima Popperoinnissa käytän kelluvaa siimaa. Myös interkärkinen siima toimii jotenkuten, mutta kelluvalla siimalla ja lyhyellä, noin metrin pituisella perukkeella olen itse saanut popperit uimaan parhaiten. Siima saa mielestäni myös mielellään olla ampumapää, luokkaa tai jopa paria vavan suositusta raskaampi. Yleensä en ole yliraskaiden siimojen puolestapuhuja mutta popperpointi on asia erikseen. Tämä syystä, että popperit eivät vain paina paljon, ne omaavat myös erittäin suuren ilmavastuksen. Tämän takia popperin liike ilmassa on hidas ja kovin pitkistä heitoista on turha haaveilla. 15-20 metrin pituinen heitto kuitenkin riittää enemmän kuin hyvin. Raskas siima jaksaa nostaa popperin vedestä ja pitää sitä myös paremmin ilmassa. Heittorytmi on näillä kriteereillä nykivää eikä mistään suoranaisesta heittonautinnosta voi puhua. Toisaalta, herkuttelu alkaakin siinä vaiheessa kun heitto loppuu ja perho laskeutuu veteen. 2. sananen uittamisesta ja koukusta Popperin uittaminen on helppoa. Tasaisen rytmisiä pitkähköjä vetoja taukoineen. Popperin tulee kuulua edetessään vedenpinnassa joten vesi saa mielellään roiskua. Toisin kuin uppoavilla haukiperhoilla kalastaessa, popperiin kohdistuneet tärpin kylä huomaa. Kalahan hakee popperin pinnasta ja useimmiten raivolla. Koska popperin runko on iso, karkuutuksia tahtoo väkisinkin tulla. Karkuutusten ehkäisemiseksi koukku saa olla ohutlankainen ja sen kita saa olla laaja. Rungon popperiin voi valmistaa itse foamista tai vaikkapa viinipullon korkista, mutta itse teen ne nykyään Wapsin valmistamista Perfect Popper -nimisistä, kovasta foamista tehdyistä valmispäistä. Perfect Popper on valmiiksi muotoiltu popperirunko, jossa on valmis ura koukulle, joten sitominen on helppoa ja nopeaa touhua. Perfect Popper -paketin mukana tulee valmiit koukut joiden runkoon on tehty mutka jotta se pysyisi paremmin paikoillaan. Jostain syystä paketin mukana tulevat koukut ovat kuitenkin avuttoman pieniä, niin rungon pituudeltaan kuin kidan kooltaankin. Siksi olen suosiolla heivannut pakkauksen mukana tulevat koukut kaapin perukoille ja korvannut ne Fulling Millin 32461 Pike Hookeilla, koukkukoossa 5/0 tai 6/0. Tämä koukku sopii ohutlankaisuutensa ansiosta hyvin Perfect Popperin runkouraan ja on myös erittäin terävä. Sekä Perfect Popperit että Fulling Millin koukut saa tilattua Mistpoolista. 3. 4. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 67 MIKEYN PERHOKELLARI
• MAAN MAINIOT KALAMIEHET PATRIK LEHTONEN Teksti ja kuvat PAsi tAPOnen Patrik Lehtosen nimi ei ole kaikille tuttu, mutta tämä taitava kalamies on Suomen työllistetyin kalastusopas sekä Ahvenanmaan heittokalastuksen mestari 10 vuotta peräjälkeen. tjänare Patrik. Aloitamme sillä perinteisellä kysymyksellä. Kuinka innostuit kalastamisesta ja miten kalastuksesta tuli sinulle ammatti? Isäni oli innokas kalastaja ja sitä kautta innostuin kalastukseen nuorena. Seuraavaksi urheilu astui mukaan kuvioihin ja aikaa ei jäänyt kalastamiselle ennen kuin vasta 90-luvun alussa. Mats Fagerlundin ja Johan Loikaksen kanssa kalastaminen vain lisääntyi ja ei ollut poikkeuksellista, että meillä oli yli 100 kalapäivää vuodessa eri kalojen perässä ympäri Ahvenanmaata. Eniten kuitenkin kalastimme haukea. Mats ja minä työskentelimme paikallisessa lehdessä, Ålandstidningenissä, ja suomut lensivät työpaikkakeskusteluissa. Kannustimme toisiamme eteenpäin ja kehityimme urheilukalastajina todella paljon niinä vuosina. Noilta vuosilta perustuu paikallistuntemukseni Ahvenanmaan kalavesille. Ja kalaa tuli paljon... Seitsemän vuoden jälkeen Ålandstidningenissä tuli tunne, että nyt on aika siirtyä eteenpäin. Olen aina haaveillut työllistäväni itseni ja kalastus, luonto ja veneily ovat aina lämmittäneet sydäntäni. Tietoni kalastuksesta ja kalapaikoista yhdistettynä taloustieteen tutkintooni rohkaisi minut ottamaan askeleen eteenpäin vuonna 2002 ja irtisanoin itseni lehdestä. Hyppäsin tuntemattomaan ja aloitin alusta. Päätöstäni en ole joutunut katumaan. Ensimmäisenä vuotena minulla oli jo 70 opastettua reissua ja siitä homma on lähtenyt eteenpäin. Kuulostaa hienolta. Hauen täytyy olla lempikalasi. Kalastatko muita kalalajeja ja millä tavalla kalastat mieluiten? Kyllä! Hauki on lempikalani ja kalastan sitä ylivoimaisesti eniten. Muutaman hauen saaminen ei ole vaikeaa mutta kehittyminen kalastajana siten että saa isompia ja enemmän tai uusilla uistimilla uusilta paikoilta. Se ajaa minua eteenpäin. Tuntuu että mitä enemmän oppii hauenkalastuksesta niin sitä enemmän on opittavaa. Hauki voi olla huomattavasti vaikeampi pyydettävä kuin luuleekaan. Kun löytää oikean menetelmän mikä toimii niin tunne on luonnollisesti todella hyvä. Kalastan myös meritaimenta ja ahventa ja myös kuhaa. Meritaimenenkannat ja samalla kalastus on parantunut vuosi vuodelta ja olemme löytäneet uusia paikkoja jotka ovat toimineet todella hyvin. Monet uusista paikoista eivät näytä perinteisiltä taimenpaikoilta mutta tuntuu että taimenet ovat levittäytyneet laajemmille alueille. Jos uskaltaa kokeilla oppiakseen jotain uutta niin se voi myös palkita. Uusien alueiden kalastaminen välillä on hauskinta kalastamisessa ja jos uudet alueet palkitsevat niin se on vielä hauskempaa. Ahvenen kalastus on uskomatonta tietyillä paikoilla Ahvenanmaalla. Etenkin myöhäissyksyllä ahvenet ovat todella hyvällä syönnillä ja monen sadan ahvenen kappalesaaliit eivät ole harvinaisia. Pidän kaikenlaisesta kalastamisesta riippumatta onko se jerkkikalastusta matalassa vedessä, jigikalastusta syvänteissä tai perinteistä heittokalastusta vaapuilla ja lusikoilla. Pidän myös vetouistelusta ja tiettyinä vuodenaikoina se on ylivoimaisen tehokasta. Joten olen kaikkiruokainen kalastuksen suhteen. 68 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• MAAN MAINIOT KALAMIEHET Olen samaa mieltä hauen kalastuksesta ja sen haasteellisuudesta. Mukava kuulla että meritaimenkannat ovat parantumassa myös Ahvenanmaalla kuten mantereellakin on viime vuosina havaittu. Kalastusoppaiden työ on vaikeutunut mantereella kalastuslain tulkinnan takia. Ahvenanmaalla kalastetaan edelleen yksityisillä kalastuskorttialueilla. Miten kalastusoppaan työ kalastuskorttialueilla onnistuu ja miten yleensä kalastusoppaisiin suhtaudutaan Ahvenanmaalla? Mielestäni se toimii ihan hyvin, ainakin pärjäämme. Olemme sopeutuneet elämään sen kanssa. Tietysti asiat voisivat olla paremmin ja totta kai haluaisin että olisi enemmän kalavesiä missä kalastaa. Esimerkiksi vuosikortti kalastusoppaille joka sisältäisi ison vesialueen. Nyt minulla on noin 70 eri aluetta joiden järjestely voi olla välillä hankalaa. Asenteet urheilukalastusta kohtaan eivät aina ole positiivisia vanhemman sukupolven joukossa mutta mielestäni kalastusopastus tulee koko ajan enemmän hyväksytyksi. Me kalastusoppaat olemme olleet tosissaan asiamme suhteen alusta asti ja luulen, että monet jotka olivat skeptisiä ovat vaihtaneet mielipidettä ja alkaneet ymmärtää mitä asia tukee ja miten se toimii. Paljon perustuu siihen että kalastusopastusta pidetään edelleen uutena elinkeinona yhteiskunnassamme. Siinä mielessä on tärkeää että kalastusoppaiden tulee näkyä ja kuulua. Mutta yleisesti pysyttelemme hieman taustalla emmekä lietso riitaa varsinkaan, jos on kysymys vesialueista tai kalastusoikeuksista. On parempi vetäytyä vaikka tietäisi olevansa oikeassa. Ahvenanmaalla on todella kova kalastuspaine mökkikylien läheisyydessä jotka myyvät kalastuspaketteja. Valitettavasti valvonta ei toimi kaikkialla ja monesti vesillä on villin lännen meininkiä asiakkaiden toimesta, jotka kalastavat missä haluavat ja tappavat kaiken saaliin. Se on johtanut moniin riitoihin ja on luonnollisesti tilanne on kestämätön pitkässä juoksussa. Täällä kalastusoppaat nähdään positiivisessa mielessä ja on ollut paljon puhetta, että veneessä tulisi aina olla kalastusopas mukana. Niin pitkälle meidän ei kannata mennä, mutta jotain siihen suuntaan. Meidän täytyy kerta kaikkiaan saada parempaa kontrollia kalastuksen suhteen ja neuvoa vieraillemme miten, missä ja milloin saa kalastaa niin, että ainutlaatuiset Ahvenanmaan kalastusolosuhteet säilyvät. On sääli että paikalliset kalastajat saavat kärsiä muiden tietämättömyydestä. ylläpidät Mats Fagerlundin kanssa www.mapafishingteam.com sivuja. Olen ymmärtänyt että sivut ovat suosittuja niin mantereella kuin ulkomaillakin. Kerro lisää sivujen synnystä ja aktiivisesta kalastusraportoinnista jota pidätte sivuillanne. Patrik etsii aina aktiivisesti parempaa uistinta vaikka hauki olisikin syönnillä. Kalastuspäivän jälkeen pakki näyttää tältä. Sivut syntyivät kun aloin kokotoimiseksi kalastusoppaaksi vuonna 2002. Tarvitsimme markkinointiväylän ja paras tapa oli tehdä kotisivut täynnä tietoa kalastuksesta sekä ajankohtaisia raportteja. Saimme nopeasti paljon hyvää palautetta kotisivuistamme ja suurin osa asiakkaista löysivät meidät sitä kautta. On melkein uskomatonta kuinka monta vierailijaa meillä on sivuillamme monista eri maista. Luonnollisesti ruotsalaiset ovat suurin ryhmä, koska sivuja ylläpidetään ruotsiksi, mutta ehkä kehitämme sivuja tulevaisuudessa siten että raportteja tulisi myös suomeksi ja englanniksi. Sivuilla käy 700 - 800 vierailijaa päivittäin ja enimmillään meillä on yli 1000 kävijää silloin kun kalastuskausi käy kuumimmillaan kuten nyt. Runsaat kävijämäärät ovat meille todellinen ilo, koska sivujen päivittäminen ja raporttien jatkuva kirjoittaminen vaatii aika paljon aikaa. Kirjoitamme raportteja aina kun olemme käyneet kalassa eli noin 200 raporttia vuosittain. Raportit sisältävät kenen kanssa olemme kalastaneet, mitä olemme saaneet, millä uistimella kalat ovat tulleet ja usein kuva liitteenä. Lisäksi raportoimme muistakin asioista jotka koskevat urheilukalastusta Ahvenanmaalla. Mielestäni teette uskomatonta työtä sivuillanne ja avoimella raportoinnilla. On ollut todella mielenkiintoista esimerkiksi tänä keväänä lukea uskomattoman hyviä kalaraportteja kun mantereen kalapaikat ovat vielä jäässä. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain kalastajille jotka ovat tulossa kalastamaan Ahvenanmaalle? Kiitos. On hienoa kun saa kehuja sekä palautetta sivuista. Kalastuskausi on lähtenyt todella uskomattomasti käyntiin. Etenkin meritaimenen kalastus. Ensimmäisen viiden opastetun reissun aikana olemme saanet 24 meritaimenta. Eräällä reissulla meillä oli neloistärppi ja kaikki asiakkaat saivat kalat veneeseen. Aivan uskomatonta! Jotain mitä en tule koskaan unohtamaan. Liittyen kysymykseesi, niin mielestäni aina kannattaa ottaa ammattimainen kalastusopas mukaan. Varsinkin kun tullaan uudelle alueelle. Me kalastamme aina ajankohtaan nähden parhailla alueilla ja vieraana ei joudu miettimään missä kannattaa kalastaa tai missä saa kalastaa. Siitä huolehtii opas. Opas pitää veneen oikealla etäisyydellä koko ajan ja samalla antaa ohjeita ja vinkkejä. Samalla oppii paljon ja saa mahdollisesti uusia ajatuksia omille kalapaikoille. C&R-kalastuksen suhteen en edusta sitä ääripäätä että kaikki kalat tulisi laskea takaisin. Mielestäni on oikein, että ottaa muutamia ruokakaloja kunhan tekee sen harkitusti. Esimerkiksi isot kalat kannattaa aina vapauttaa, jos ne eivät ole liian vahingoittuneita tai vuoda verta. Kudulla oleva kala tulee laskea luonnollisesti takaisin ja sitä tulee käsitellä kunnioittavasti ja harkitusti. Meidän täytyy muistaa, että tulevaisuus on käsissämme ja juuri siksi täytyy miettiä kahdesti miten kohtelemme kaloja ja samalla kalastusalueita. Kiitos haastattelusta Patrik. skit fiske!!! kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 69
• Teksti ja kuvat MiKA "HAuKiKOiRA" vORnAnen kalamies tV on kalastus-lehden ja kalamies.comin yhteinen netti-tV ohjelma, jota juontaa lehden avustaja anssi lehtinen. kurkistetaanpa hieman kulissien taakse ja otetaan selvää miten eräs jakso ohjelmaan syntyi...´ E räänä aamuna puhelin pärähti taskussa ja ilmoitti soittajaksi Anssi Lehtinen. Ilman mitään varoitusta, tai edes vihjailevaa kevennystä kuului toisesta päästä: "Kiinnostaisko lähteä tekemään kalamies TV:tä?" Tavoilleni uskollisena vastasin: "Häh" harvasanainen ja muutenkin hiljainen kun olen.. "Niin, kuulit oikein, kiinnostaisiko moinen homma?" varmisti ääni puhelimesta. Meni sekunti, tai pari kunnes palikat olivat järjestyneet jonoon aivoissa ja pyysin Anssia pitelemään hevosia vartin, tai ainakin sen aikaa, että saan haettua kahvin. Lupasin soittaa jahka istun mukavasti. "Nyt tuli muuten mielenkiintoinen puhelu" totesin vaimolleni Hannalle hakiessani takkia naulakosta. Hän vilkaisi minua ihmetellen, kun vilahdin ovesta pihan puolelle. Puhelu takaisin Anssille ja homma alkoi hahmottua. Pääsin käsitykseen, että tarkoituksena olisi tehdä kalamiesaiheista videopätkää telkkariin. No, minullahan alkoi vilkkua jo Jussi-patsaat, Emmat ja muut vastaavat pystit gaaloineen silmissä. Vastasin empimättä kiitos kyllä! Sovimme alustavasti, että kuvaisimme osan joka käsittelisi täsmäuisteKalastuslehti 2.2009 lua Kala-Kaiman, eli Hokkasen Karin kyydissä Säkylän Pyhäjärvellä. Aikatauluja kuitenkin sotki milloin mikäkin ja varsinkin se, että välineistö, eritoten äänipuoli oli vielä vaiheessa. Aikatauluja ja muuta aiheeseen liittyvää sovitellessa, minulle selvisi myös se, että olimmekin tekemässä netti-TV:tä kalamies.comiin Kalastus- lehden toimesta. Jussit ja Emmat katosivat mielikuvista kuin usva meren yltä keväisenä aamuna, mutta toisaalta intoa lisäsi se, että olimmehan tekemässä jotain lähes historiallista. Vaikka netti-TV ei sinänsä olekaan mitään uutta, niin tällä tasolla se sitä hiukan kyllä on. säkylän Pyhäjärvellä uistelemassa Uistelu kokopäiväisenä kalastusmuotona ei aivan ole minun juttuni, mutta olin kuullut ja lukenut aiheesta sen verran, että suorastaan odotin tuota päivää, kun matka kohti Säkylän Pyhäjärveä alkoi. Taisi olla elämäni ensimmäinen kerta, kun lähdin kalaan ilman ainoatakaan omaa kalastusvälinettä. Kamera, vaatteet ja eväät mukaan ja kohti uusia seikkailuja. Varsin nopeasti rannassa selvisi, että meikäläiselle olisi tiedossa työntäyteinen kalapäivä, kun tajusin sen kaiken vapamäärän mitä sain, tai jouduin hallinnoimaan. Myöskään vapojen pituus sekä kurkkaus edessä avautuvalle selällä ei tuonut yhtään helpotusta odotuksille, tuuli kun alkoi olla jo varsin navakkaa. Jotta hommassa pysyi todentuntuisuus, sain minäkin ainoan, lyhyen, mutta tyhjentävän oppimäärän aiheesta, Anssin kuvatessa Hokkasen Karin pohjustusta uistelulle mitä olimme menossa tekemään. Oikeastaan ainoa, mikä jäi minulle epäselväksi, oli Karin pariinkin kertaan mainitsema kaksi tai kolme ohjuria siimaa? Vesillä selvisi, että tuo "ohjuri" tarkoitti siimanohjaimen liikettä laidasta laitaan, kun siimaa lasketaan kelalta ulos. Läänikohtaista "kalamieslatinaa" hymyilin itsekseni asian valjettua. Kalapaikkoja kohti ajellessamme kertoi Kari minulle, että paikkani tulisi olemaan ulkona veneen keulassa. Ajatus ei toden totta tuntunut mukavalta, sillä ilman ajohyttiä olisimme kaikki olleet läpimärkiä jo heti alkumatkasta, sen verran aallot löivät vastatuuleen ajaessa. Mäkihyppääjän luonteeseen ei kuitenkaan sovi se, että tornissa aletaan mummoilla. Kiipesin omalle paikalleni, kuten oli sovittu ja kalastus alkoi Anssin yrittäessä kuvata sen mitä nyt loikkivassa veneessä pystyi. Pitkien vapojen käsittely ja paimentaminen, sekä kalojen sisään kelaus kaikkine huomioitavine asioineen oli aivan jotain muuta kuin se uistelu mihin olin tottunut. Aika kului siivillä ja samalla opin jotenkin jopa nauttimaan aaltojen ja tuulen aiheuttamasta tasapainoilusta melko liukkaalla kannella. Tapahtumarikas sekä työntäyteinen kalapäivä uusine kujeineen oli ohi ennen kuin sen edes tajusi. Loppupuheet rannassa ja homma oli hoidettu. Toinen osa Kalamies-TV:tä, ensimmäinen minulle oli editointia vaille valmis Kalamies-TV:n jaksot nähtävillä kalamies.comin etusivulla 70 | kalamies.com
• CATCH THE MOMENT CATCH THE MOMENT CATCH THE MOMENT CATCH THE MOMENT CATCH THE MOMENT TICA PIPER on vapasarja joka on kehitetty Suomen markkinoille erityisesti kuhan-, ahvenen- ja hauenkalastukseen. Kaksi osaiset vavat ovat toiminnaltaan nopeita, tunnokaita ja kevyitä. 6 ja 7 jalkaisissa vavoissa on huomio kärki ja lisäksi sarjan kaikissa malleissa on kahvan yläpuolella EVA päällyste joka suojaa vapa-aihiota vieheiden kolhuilta siirtymien aikana. TICA DYNASPIN GH TICA GAINER kesämökin kalaherkut. ahvennapsikkaista rosvolahnaan Teksti ja kuvat Antti ZetteRBeRg TICA TACTICA K esämökin kalaherkut kertoo, miten itse pyydetyistä kaloista valmistetaan mökkioloissa ruokaa. Raaka-aineeksi käyvät tuttujen ahvenen, kuhan, hauen ja siian lisäksi monet vähemmän arvostetut, mutta sitäkin yleisemmät suomalaiset saaliskalat kuten särki, lahna, salakka ja säyne. Jopa suutari on kelpuutettu ruokalistalle ja ainakin kuvan puolesta se näyttää herkulliselta. Tekijät ovat asennoituneet kunnon mökki/leiriolosuhteisiin, eikä mitään liian hienoa asettelua tai muuta ruoan "stailausta" ole havaittavissa. Kuvat ovat hienoja ja tyylikkäitä, mutta silti sopivan "rouheita". Ainakin itselleni moni resepti oli täysin uusi tai valmistustapa oli uudenlainen. Kattavien ruokaohjeiden lisäksi kerrotaan seikkaperäisesti, miten saaliskalat käsitellään keittiökuntoon. Kirjasta löytyvät lisäksi yksinkertaiset ohjeet ja monia niksejä kalojen perkaamiseen, suomustukseen, fileointiin, nylkemiseen ja säilyttämiseen. Niiden avulla kokematonkin kalankäsittelijä saa käyttöönsä laadukasta raaka-ainetta kalaa haaskaamatta. Kaloja grillataan, loimutetaan, paistetaan, halstrataan, savustetaan, graavataan ja keitetään eli niistä valmistetaan ruokaa kaikin mahdollisin tavoin. Kirja on myös uskottava siksi, tekijät ovat kaikki tunnettuja niin kalanpyytämisen, käsittelyn sekä ruoaksi valmistamisen saralla. Useinhan ruokaohjeita saattaa kirjoittaa kokki, joka ei osaa kalastaa muuta kuin supermarketissa. Suosittelen ehdottomasti kirjan hankintaa joko omaan käyttöön tai lahjaksi, sillä helpot ja uudenlaiset reseptit antavat varmasti jokaiselle jonkun syyn kokeilla jotain uutta. tekijät: Jaana vetikko, Kari nyberg, veikko Rinne Kustantaja: wsOy isBn: 9789510313770 OvH 45 euroa sivuja 176 Yhteystiedot: Tel: +358045 1269334, e-mail: jani@solvkroken.no www.solvkroken.no kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 71
• uutuuDet 2009 tiedustelut OPM www.opm.fi, 09-2790460 | NORMARK www.normark.fi, 014-820711 | NORDIC SPORTS www.nordicsports.fi 05-8848400 | ELORANTA www.eloranta.fi, 017-2883044 | KALASTUSKOLMIO OY, 03-644 1222, www. kalastuskolmio.fi | GROSARI www.grosari.fi | TAMPEREEN KALASTUSVÄLINE, 03-2239417, www.tampereenkalastusvaline.fi team DaiWa® aDVantaGETM - tDa153-Hsta HYRRäkEla Vahva yhdestä alumiinipalasta jyrsitty runko varustettuna oikeanpuoleisella sivulevyllä, 10 ruostumattomasta teräksestä tehtyä kuulalaakeria. Alumiinista koneistettu heittojarru. Välityssuhde 6,3:1 , soveltuu JERKKAUKSEEN. Suositushinta 199 euroa, edustaja Eloranta. tupsukoukku Mustad 35647 D-Treble-4 pkt 5,60 eur Edustaja Kalastuskolmio. 5kpl/ Heittokoho D.a.m. kelluva 10g ja 20g 4,80 eur 30g ja 40g 5,20 eur Edustaja Kalastuskolmio. Zam-häntäpakkaus 3kpl/pkt 11,00 eur Edustaja Kalastuskolmio. 72 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• uutuuDet 2009 UUTUUDET 2007 shimano symetre ja sedona ­ul kelat · Mikrosäädettävä multi disc ­monilevyjarru · Patentoitukylmätaottu ARC-puola · SuperSlowOscillation ­puolaus · Maintenance Port -voiteluaukko · DynaBalance ­tasapainotus Hinnat Symetre 139 euroa, Sedona 89 euroa. Edustaja Normark. Rapala ProGuide Bifocal ­kalastajan aurinkolasit. - Polarisoivat aurinkolasit poistavat veden pinnan heijastuksia - ProGuide Bifocal ®-sarjassa korjauskertoimet: 1,5, 2,0 ja 2,5 dioptria - Rapala Bifocal -laseissa yhdistyvät aurinko- ja ikänäkölasit. Polarisoituihin linsseihin on hiottu ikänäkökorjaus (1,5, 2,0 ja 2,5 diopteria). Hinta 119 euroa. Edustaja Normark. Rapala subwalk 15 -pintajerkki Pitkäheittoinen, lentää kuin luoti, hitaasti uppoava makeassa vedessä, suspi suolaisessa vedessä. Höyhenillä varustettu VMC SureSet -peräkoukku Pitkäliukuinen, helppo uittaa Walk-the Dog -tyyliin ui kuten Skitter Walk, mutta pinnan alla. X-Rap ulkonäkö ja ominaisuudet 11 väriä ,15 cm / 58 g , uintisyvyys 0,3­1,2 m. Hinta 16,45 euroa. Edustaja Normark. kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 73
• uutuuDet 2009 PatRiotTM Corestick trolling -uisteluvavat Uusi monipuolinen vetovapasarja. Corestick Trolling -vavoista löytyy vaihtoehto niin takila-, plaanari- kuin normaaliuisteluunkin. · Vahva ja tunnokas E-Glass aihio. · Kestävät EVA -foam kahvat. · Tukevat, ruostumattomasta teräksestä valmistetut kaksijalkaiset vaparenkaat. · Fuji -tyyppinen kelakiinnike. · Tyviristi · Pituudet 180-300 cm.. Hinnat alkaen 39 euroa. Edustaja OPM. sureBite sidotut koukut Houkutinkoukut uistimille, toimivat lisähoukuttimena ja parantavat vaapun, lusikan ja jerkkien kalastustehokkuutta. Hinnat alkaen 4,50 / pkt. Edustaja Nordic Sports. Quantum Gopher -jigit 9, 11, 14 ja 18cm & 8 väriä Hinnat alkaen 6,70 / pkt Pakkaus sisältää koosta riippuen 2-5 jigiä Edustaja Nordic Sports. nite-perhovavat Nite-vavat ovat hyvin tasapainoisia ja niiden toiminta on keskinopea. Aihiot ovat hiilikuidun harmaita ja pinnaltaan hiomattomia. Vaparenkaat ovat muistakin Visionin vavoista tuttuja, Pacific Bayn valmistamia. Niille, jotka kaipaavat todellisia heittotykkejä, mallistosta löytyy kaksi Catapult-versiota. Täydellinen mallisto löytyy osoitteesta www. visionflyfishing.com. Suositushinnat 210 - 230. Edustaja VISION. Xla Hard -kela Vanha kela kovempana kuin koskaan! Kaksivärinen kovaeloksointi ja uudet kurvit tekevät tästä takuuvarmasta kelasta entistä pitkäikäisemmän kalakaverin. Mallistossa on 6 kelaa luokasta 4/5 luokkaan 11. Nopea puolanvaihto ja tämän lisäksi luokissa 6/7 & 8/9 sekä 9/10 & 11 puolat käyvät ristiin. Suositushinta 350 - 395. Edustaja VISION. 74 Kalastuslehti 2.2009 | kalamies.com
• uutuuDet 2009 Baby Buster Vihdoinkin jerkki, jolla voi kalastaa tavallisilla heittokalastusvälineillä. Buster perheen uusimmalla tulokkaalla on painoa 24 g ja pituutta 10 cm. Värivaihtoehtoja 12 kpl. Uintiominaisuudet samanlaiset kuin isommilla Bustereilla. Hinta 11,90 euroa. Edustaja Tampereen Kalastusväline. kuusamo suomi Meritaimenen heittokalastuksen klassikko, jota taas on saatavilla! Hinta 10,90 euroa. www.kuusamonuistin.fi Gudebrod-lyijysiima Siima vaihtaa väriä 9 metrin välein. (10 väriä) Siimaa ulkona 30m ---> syvyys n. 9 m. Soveltuu myös soutu-uisteluun. Hinta 24 euroa/rulla. Edustaja www.grosari.fi PRoFEssoR onEGa Erikoinen kilpikonnakuvio ja perinteisen Proffan uudelleenmuotoilu takaavat uinnin jopa jerkkausuitossa! Heitto sekä vetouisteluun sopiva ja uinti täysin säädettävä. Hinta 10,90 euroa. www.kuusamonuistin.fi korppimafia Nyt avattu uudet kotimaiset lähinnä karpinongintaan keskittyneet sivut, joilla kuitenkin tapahtuu myös muutakin lajikalastusta. Rennon leppoisaa harrastamista voi seurata osoitteesta: www.karppimafia.fi kuusamo VaRiant Legendaarinen kuvavaappu uustuotannossa. Alun perin suunniteltu lohelle, hauelle ja taimenelle, mutta monien kalastajien mielestä Variant on maailman paras kuhavaappu. Nyt tuotantoon otetut värit on suunniteltu kuhaa silmällä pitäen. Hinta 9,90 euroa. www.kuusamonuistin.fi kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 75
• jaKelulista 2009 KALASTUSLIIKKEET ALAJÄRVI Kesport Hyöty-Puoti ENO Enon Erä Ja Urheilu ESPOO Prisma Iso Omena /Vapaa-Aika Prisma Olari/Vapaa-Aika Prisma Sello/Vapaa-Aika Sportworld Oy EVIJÄRVI Tmi Ilpon Katiska FORSSA Forssan Kalastustarvike Oy GODBY Firma Erik Mattsson Kb HAAPAVESI Kesport Haapavesi HÄIJÄÄ Häijään Urheilutarvike Ky HALIKKO Prisma Halikko/Vapaa-Aika HÄMEENLINNA Hämeen Akku Oy Prisma Hämeenlinna/VapaaAika Pro Fish Hämeenlinna Vene Ja Kone Kirstula Oy HAMINA Konepiste J & J Rajala Sirun Erä Oy Vimpa Island Fishing Tours HAMMARLAND Firma Hugo Andersson HARTOLA Kiuru-Sport Ky HEINOLA T:mi Heinolan Kontti HEINOLA KK Pienkonehuolto Siekkinen Oy HELSINKI Helsingin Venevaruste OyMarin Intersport Megastore Oy Stockmann Ab Prisma Kannelmäki/Vapaa-Aika Prisma Malmi / Vapaa-Aika HUITTINEN Kesport Huittinen HYLLYKALLIO Kalastustarvike Konnankoukku Prisma Hyllykallio/Talous-Urhe HYRYNSALMI Laatukeskus Heikura Ky HYVINKÄÄ Hyvinkään Moni-Tori Oy Prisma Hyvinkää/Vapaa-Aika Urheilu-Alho Oy IISALMI Kalastusväline Rutilus Oy Prisma Iisalmi/VaPaa-Aika ILOMANTSI Kesport Ilomantsi IMATRA Erä-Urheilu J.Miinin Oy Hietsun Venemoottorihuolto Ky Prisma Imatra/Vapaa-Aika Urheiluliike Kisa Oy IVALO Ivalon Auto Oy Suutari-Seppo JÄMSÄ Av-Ase Ja Erä Oy JÄMSÄNKOSKI Hietasen Muovi Oy JÄRVENPÄÄ Pekan Apaja Oy Prisma Järvenpää / Vapaa-Aika JOENSUU Ari Miettinen Oy Carlson Oy Joensuu Eräraate Oy Intersport Erä-Urheilu Itä-Suomen Retki Ja Pyörä Joensuun Kalastustaito Oy Jokikone Oy Koukku & Koho Ky Prisma Joensuu/Vapaa-Aika JOUTSA Kesport Slant JOUTSENO Joutsenon Pyörä Ja Urheiluliik JUANKOSKI Sepon Urheilu & Patruuna Oy JURVA Jurvan Ok/Rautaosasto JUUKA KesPort Juuka JUVA Juvan Rauta-Maatalous Oy Sportia Juva JYVÄSKYLÄ Intersport Jyväskylä Perhokolmio Oy Prisma Keljo/Vapaa-Aika Prisma Seppälä Vapaa-Aika Pro Fish Jyväskylä KAAVI Spar-Market Sisso Ky KAJAANI Intersport Kajaani Konemyynti Kainulainen Prisma Kajaani/Vapaa-Aika Veljekset Heiskanen Oy KANGASALA Prisma Kangasala/Vapaa-Aika KANGASNIEMI Puula-Sport Oy KANKAANPÄÄ Jope-Sport Oy Kesport Kankaanpää KANNUS Sport Team Kannus Oy KARKKILA Karkkilan Pyörä Ja Moottori Ky KARVOSKYLÄ Savenmaa Ky KEMI City Sport Oy Prisma Kemi/ Vapaa-Aika KEMIJÄRVI Urheilu-Sivakka Ky KEMINMAA Keminmaan Prisma Oy Tm-Kulma KEMIÖ Kone Wuorio KEMPELE Prisma Zeppelin/Vapaa-Aika KERAVA Prisma Kerava / Vapaa-Aika KESÄLAHTI S. Pöllänen Oy KEURUU Mikin Kone KIIMINKI Frontters KILPISJÄRVI Kilpishalli KIRKKONUMMI Jl-Kalastustarvike Prisma Kirkkonummi KITEE Kesport Kitee Koneveijarit Oy KIURUVESI Rapakkojoen Kauppa Ky KOKEMÄKI Sportia Kokemäki KOKKOLA Akku-Teho H. Wentin Ky Henry J Hagström Ab-Oy Intersport Kokkola Kokkolan Minimani Oy Prisma Kokkola/Vapaa-Aika KONNEVESI J.Varis Ky/Rautia KONTIOMÄKI Kainuun Tähti Oy KORSNÄS Oy Mr Motors Korsnäs Ab KOTKA Prisma Kotka/Vapaa-Aika KOUVOLA Nsf Nordic Sports Finland Oy KUHMO Kesport Kuhmo Kuhmon MaKasiini Pääkkönen & Piirainen Oy KUOPIO H. S. Pitkänen Oy Maken Pyydys Oy Oy Carlson Kuopio Prisma Kuopio/Vapaa-Aika Samfishing Oy Vml Sponsor Oy KUUSAA Varkjolan Tilan Matkailu Oy KUUSAMO Kuusamon Kalastustarvike Kuusamon Tärppi Oy Kuusamon Uistin Prisma Kuusamo / Vapaa-Aika Q-Sport KUUSANKOSKI Kt-Sportcenter Urheilu Jokinen KUUSISTO Venetalo Viherkoski Oy KUVANSI Kuvansin Autohuolto Ja Kuljetu KYMI Salakala Kotka Oy KYRÖSKOSKI Sportti-Poukkari Ky LAHTI Erä-Lindroos Oy Koukun Lohi Oy Prisma Lahti/Vap.-Aika lAMMi Sport Lammi T:mi LAPPEENRANTA Konevenesuni Oy Prisma Lappeenranta/Asum.VapaA Urheilu-Koskimies Oy LAPPFJÄRD Rautia Rosenbacks Butik Ab LAPUA Kesport Lapua LEPPÄVIRTA T:mi Tepin Kalastus LIEKSA Kesport Lieksa Lieksan Retkiaitta LIETO Liedon Erä Ja Urheilu Oy LOHJA Kehystystyöt Juha Vikholm Lohjan Kalastus Ja Retkeily Ky LOPPI Eräloppi Oy MÄNTTÄ Sportia Mänttä MÄNTYHARJU Mäntyharjun Kärkipyörä Oy MARIEHAMN Fiskarboden Jakt Och Fiskebutiken Ab Sunes Jakt Och Fritid MIKKELI Kala-Kalle Ay Oy Carlson Mikkeli Prisma Mikkeli/Vapaa-Aika Yön Lapset Ky/Koukkumaja MUONIO K.A. Kolström Oy MUURAME Ph-Erä/Erpema Oy NILSIÄ Kesport Nilsiä NOKIA Karismax Kalastustarvike Ky Nokian Pyörä Ky NUMMELA Prisma Nummela/Vapaa-Aika NUORGAM K-Rajamarket Suomenrinne Oy NURMES Kesport Nurmes Kone-Sola Ky Nurmeksen Jakamo Nevalainen Ky ORIVESI Oriveden Pyörä Oy Sportia Orivesi OULU Kalakaveri Limingantullin Prisma Oy Linnanmaan Prisma Oy Oulun Prisma Oy Tiura-Uistin Ky OUTOKUMPU Kesport Outokumpu PÄLKÄNE Pälkäneen Urheilu Ja Kalastus PALTAMO Paltamon Viihde Ja Vapaa-Aika PARIKKALA Urheilu-Jussi PARKANO Kesport Parkano PIEKSÄMÄKI Urheilu Tenhunen Ky PIELAVESI Altti R. Nousiainen Ky PIETARSAARI Intersport Pietarsaari Prisma Pietarsaari/VapaA-Aika Sportia Pietarsaari Wikro Systems Ab Oy PIHTIPUDAS Kesport Pihtipudas PIISPANRISTI Prisma Piispanristi/Vapaa-Aika POLVIJÄRVI Erä-Ankkuri Oy PORI Eräpori J. Sillankorva Kalastustarvike Närvänen Oy Kone-Ketola Oy Prisma Pori/Kodin K. Ja Vap-Ai PORVOO Kallen Sumppu Ky Porvoon Mikrokulma Oy PUDASJÄRVI Kesport Pudasjärvi PUUMALA Väri Ja Vapaa-Aika Tiusanen Oy PYHÄSALMI Pyhäjärven Rastikaupat Oy RAISIO Meri & Metsä / Bramare Oy Prisma Mylly Raisio/Vapaa-Aika RAUMA Prisma Rauma/Vapaa-Aika Sissos-Tuote Oy RIIHIMÄKI Kalakikka Oy Ok-Uistin Oy Prisma Riihimäki RISTIINA Ristiinan AmmattirealiRistiinan Vapari Oy ROVANIEMI City Sport Oy Ollin Erä Ja Kalastus Ky Roin Erävaruste Ky Rovaniemen Prisma Oy SAARIJÄRVI Akun Radio Kesport Saarijärvi SALLA Sportia Salla SALO Salon Urheilutarvike Oy SAVITAIPALE Savitaipaleen Urheilu Ky SAVONLINNA Intersport Savonlinna Oy Carlson Savonlinna Prisma Savonlinna/Vapaa-Aika Purtsimotors Ky Savonlinnan Erä-Urheilu Sgs Sportsgearservice Turusen Verkkoliike Oy SEINÄJOKI Interwell Oy Seinäjoki Seinäjoen Urheilukeskus Oy SIILINJÄRVI Kesport Siilinjärvi SIRKKA Levin Levi-Market SIUNTIO Pickala Port Oy SODANKYLÄ Sportia Sodankylä Väri Ja UrhEilu Simonen Oy SOMERO Someron Urheilu Ja VapaaSOTKAMO Intersport Sotkamo SUOLAHTI Matin Koukku Ky SUOMUSSALMI Ämmän Erä-Urheilu Oy SYSMÄ Urheilu-Valonen Ky TAMPERE Nippon Verkko Oy Prisma Tampere Prisma Tampere Prisma Tampere/Vapaa-Aika Prisma Tullintori Sportia Kaleva Sportia Tampere Tampereen Kalastusväline Oy Tmi Tammelan Kalastustarvike Urheilu-Tesoma Oy TERVO Vesannon Ok TORNIO Tatun Tarvike/Jouni Liiti Oy TUORILA Kapun Lohi Oy TURKU Oy Katiska Ab Prisma Tampereentie VapaaAika Turun Prisma Itäharju/Vapaa-Ai Turun Pyyntiväline Oy TUURI Veljekset Keskinen Oy UIMAHARJU Kone Ja Urheilu Kaukonen Ky UUSIKAARLEPYY Sport & Maskin Johan UUSIKAUPUNKI Riskilä Sportia City VÄÄKSY Finnish Lake Hotels Oy Vääksyn Konepiste Oy Vääksyn Säästökarit VAALA Ok-Koskiseutu / VAASA Prisma Vaasa/Vapaa-Aika Tb-Huolto T.Kosola Ky Urheiluliike Kurre VALKEAKOSKI Perämoottorihuolto Eronen Ky Sportia Valkeakoski Tmi Kurra Erätarviketukku VAMMALA Kesport Vammala Vammalan Villihinta Oy VANTAA Fishline Oy Hong Kong Suomi Oy Kunnon Kauppa Prisma Jumbo / Vapaa-Aika Prisma Tikkurila / Vapaa-Aika VARKAUS Minnan Vapa Ja Viehe Oy Carlson Varkaus Prisma Varkaus / Vapaa-Aika Varkauden Erä Ja Kalastus VIITASAARI Kesport Viitasaari VIROLAHTI J. Kuntsi Oy VIRRAT Virtain Moottorisaha Oy VUORENTAUSTA Merimetso Uistin YLIVIESKA Sportia Ylivieska YLÖJÄRVI Urheiluliike Ikiliikkujat Oy ÄÄNEKOIVISTO Kapeenkoski Oy ÄÄNEKOSKI Kapteenin Koukku Kesport Äänekoski Penan Apaja Weekend Store ÄHTÄRI Karilainen Oy Kesport Ähtäri
• VESILLÄ VARMUUS PUNNITAAN "Tässä hommassa mennään sinne missä se kala on. Taimenen tyrskykalastuksessa ajetaan erittäin lähelle kivikkokareja ja luotoja. Vene on välillä muutaman metrin päässä kiviin lyövistä aalloista. Semmoisissa olosuhteissa kipparilla on täysi työ veneen pitämisessä ja moottorilta se tietysti vaatii ehdotonta luotettavuutta." Ari Paataja, kalastusopas, Apajamatkat Moottorivalinta: 2 x Suzuki DF50TS Vaativissa olosuhteissa sillä on paljonkin väliä, minkä moottorin kiinnität veneesi perälautaan. Suzukin nelitahtiperämoottorit on suunniteltu kestämään ja suoriutumaan pahoistakin paikoista puhtain paperein. Katso lisää ja lue Paatajan haastattelu osoitteessa kalamies.com | Kalastuslehti 2.2009 77