• Koukussa kalastukseen. NUMERO 3/08 Tarkempaa kaikuluotausta Pohjois-Irlanti -haukiparatiisi vai ei? Vieheenrakennuksen SM Haukea leechillä SUURHAUKIPAIKKAA etsimässä SYKSYN MERITAIMENKAUSI KÄYNNISTYY
• Etelä-Suomi: 0400 554 614 Pohjois-Suomi: 045 126 1269
• Täysin uusi FordKuga 2.0TDCi 136 hv (DPF) 4WD, keskikulutus 6,4 l/100 km, CO2-päästöt 169 g/km. Hinnat alkaen Trend 36.950 (+ toim.kulut) ja Titanium 39.950 (+toim.kulut). Kuvan auto erikoisvarustein. www.fordkuga.fi Miksi parkkimittarin pitää näyttää parkkimittarilta? Mitä jos voisimme aloittaa kaiken alusta?
• Kuga. Uusi Ford. Feel the difference
• Kuva: Jouni Pitkänen Meritaimenen s. 8 _ Pääkirjoitus s. 32 _ Pörjen parila s. 36 _ Abon aarrearkku s. 58 _ Maan mainiot kalamiehet s. 60 _ Uutuudet JULKAISIJA Krook Media Oy S.10 löytää läpi syksyn myös ulkomereltä s.10 MERITAIMENEN LÖYTÄÄ LÄPI SYKSYN MYÖS TAIMENEN ULKOMERELTÄ s.16 LEECH-KALASTUS TARJOAA UUSIA ULOTTUVUUKSIA s.20 HAUKIKELAA VALITSEMASSA OSA 2 s.24 TARKEMPAA KAIKULUOTAUSTA s.26 VALOKUVAKILPAILUN SATOA s.34 RAPUKAUSI ON ALKUSYKSYN JUHLAA s.38 s.40 s.46 s.50 SONY ERICSSON C702 PINTARAAPAISU POHJOIS-IRLANNIN HAUKIVESILLE OMA MAA MANSIKKA, MUU MAA MUSTIKKA RIIHIMÄEN ERÄMESSUT JA VIEHEENRAKENNUKSEN SM-KILPAILUT s.52 Kalastus esittelee: BOSTON WHALER MONTAUK 170 PÄÄTOIMITTAJA Antti Zetterberg TOIMITUS Nahkahousuntie 5 00210 HELSINKI puh. (09) 7268 0180 fax: (09) 7268 0181 www.krookmedia.fi Ari Paataja Jerker Krook Jacob Roos ULKOASU Mikko Kempas AVUSTAJAT Janne Koivisto Tuomas Salusjärvi Joonas Salusjärvi Janne Sullström Marko Sarrola Jouni Heimonen Jani Nieminen Hasse Härkönen Janne Holopainen Ossi Öhman Teemu Koski Hannes Kallioinen Mikey Sarelin Kari Lossi Jouni Salmi Pasi Taponen Anssi Lehtinen Markku Autio KANNEN KUVA Antti Zetterberg PAINOPAIKKA Prismaprint, Tallinna ILMOITUSMYYNTI Jerker Krook puh. 040-566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi SEURAAVA NUMERO Ilmestyy huhtikuussa PAINOS 30.000 kpl Jacob Roos puh. 040-553 2898 jacob.roos@krookmedia.fi TILAAJAPALVELU IO Kustantajapalvelut OY Puh. 03-42465340 tilaus@kustantajapalvelut.fi 6 Kalastuslehti 3.2008
• KOVAT KALAJUTUT? TÄMÄ KESTÄÄ MYÖS ROISKEET. Sony Ericsson C702 Roiske- ja pölytiivis Sisäänrakennettu sateliittipaikannin (A-GPS) 3.2 Mpix x Cyber-shot kamera FM-radio ja huippunopea internet-yhteys Puhelimen arvo 449 . 49 10 Hinta alkaen Pulina-liittymällä 66 /kk Hanki puhelin Pulina-liittymällä: puhelut ja tekstiviestit 0,069 /min/kpl, kuukausimaksu 0,66 /kk. ­ Halpa ja yksinkertainen. Rehellisesti. ­ Tilaa heti www tele fi tai soita 0800 144 844 www.tele.fi Puhelimen hinta on alkaen-hinta Tele Finland Pulina -liittymän kanssa. Pulina-liittymä: 0,66 /kk, puhelut ja tekstiviestit 0,069 /min/kpl. Avaus 0 . Hinnat normaalihintaisiin kotimaan numeroihin, ei palvelu- ja yritysnumeroihin. Puhelimesta veloitetaan 1 euron käteismaksu, sekä toimituskustannukset 7 . Tele Finland -liittymän puhelimen kanssa (Sony Ericsson C702 ja Pulina-liittymä) hinta on vähintään 256,84 /24 kk (sis. avaus- ja kk-maksut + puhelin). Pulina-liittymän saa myös ilman puhelinta hintaan 15,84 /24 kk. Puhelin- ja liittymäsopimuksen lisäkustannus verrattuna liittymäsopimukseen ilman puhelinta on 241 . Säästösi 204 . Liittymä+puhelin -paketin sopimuskausi on 24 kk. Sopimusta ei voi irtisanoa päättymään tai liittymää siirtää toiselle operaattorille kesken sopimuskauden. Puhelin on lukittu, eikä sitä voi käyttää muilla liittymillä. Määräajan jälkeen sopimus jatkuu toistaiseksi voimassaolevana.
• Kuva: Janne Koivisto (ei liity tarinaan) Syyskuun 30. päivä 2006. Kaksi kuvaa lähes samasta paikasta, aikaa kuvien välissä kulunut puoli tuntia. Syksyisin keli muuttuu todella nopeasti. KUN MIKÄÄN EI RIITÄ L ehtemme on perustamisestaan lähtien ollut valikoivan ja ekologisesti kestävän kalastuksen pää-äänenkannattaja ja meitä on jopa muistettu Vuoden Haukiteko ­palkinnolla vuonna 2005. Näin ollen voinen perustellusti arvostella seuraavaa. Tänä kesänä sain soiton eräältä henkilöltä, jossa hän tarjosi juttua ja kuvia varsinaisesta Pietarin kalansaaliista. Innostuin heti, sillä luulin että hän oli saanut vapavälinein upean saaliin. Mieleni muuttui kun soittaja rupesi selostamaan tapahtunutta. Olivat kaverinsa kanssa laskeneet viisi verkkoa peräkkäin huviksensa järvelle kun eivät olleet saaneet uistelemalla kuin pari pientä haukea. Kokiessaan verkkoja seuraavana aamuna miehet eivät olleet edes kunnolla jaksaneet nostaa niitä, sillä verkot olivat täpötäynnä kalaa ­ taimenta, ahventa, haukea, kuhaa. Myös alamittaisia taimenia. Sanoin soittajalle kohteliaasti, että emme tee juttuja verkkokalastuksesta emmekä varsinkaan kotitarveverkotuksesta. Siitäpä hän kimmastui ja rupesi vaahtoamaan saaliillaan. Toistin edellisen ja sain kuulla olevani naurettava. Kysyin vielä, että kai nyt sentään myitte saaliista sen mitä ette pitäneet. Olivat kuulemma pitäneet taimenet ja kuhat, mutta heittäneet hauet sekä ahvenet kompostiin kun eivät olleet jaksaneet perata. Tämän jälkeen lopetin puhelun. Sain vielä multimediaviestinä kuvan isosta kalakasasta. Surullista nähtävää. Mielestäni tällaisella kalastuksella on lyhyet jäljet. Kalakannat kuihtuvat ja saaliin arvostus vähenee. Toivonkin, että verkkokalastajat muistaisivat kohtuuden ja vesistöjen kantokyvyn verkkoja laskiessaan. Riittävän iso silmäkoko auttaa myös osaltaan siinä, etteivät liian pienet kalat jää kiinni. Hyvää syksyistä kalastussesonkia! Antti Zetterberg p.s. Tässä numerossa julkaisemme ensi kertaa pyydyskalastusaiheisen tarinan ­ Teemu Kosken ja ruokamestari Pörjen yhteistyönä tekemän ravustus & rapuruoka-aiheisen artikkelin. 8 Kalastuslehti 3.2008
• Uutuus Montauk Jacket & Trousers. Toimiva. Mukava. Tyylikäs PRO GUIDE "Olen testannut Rapala ProWear Montauk -asua yli vuoden ajan ammattimaisessa kalastusopaskäytössä. Asun leikkaus on heittokalastajalle suunniteltu, mikä näkyy asun istuvuutena, hankaamattomuutena ja käytännön toimivuutena kalastuskäytössä. Asusta löytyy kalastajan kaipaamat ja arvostamat yksityiskohdat, kuten oikein sijoitetut ja mitoitetut taskut sekä D-lenkit varusteiden kiinnittämistä varten. Säädettävä huppu ja ProtActive -kangas tekevät Montaukista todellisen jokakelin asun. Voidaankin sanoa että Rapala ProWear Montauk -asu tekee kalastuksestasi helpompaa, hauskempaa ja tyylikkäämpää." Harri Hotti Scales -kuorivaatteet Vedenpitävät ja hengittävät Scales -kuorivaatteet valmistetaan huolellisesti korkealaatuisista materiaaleista. Niiden suunnittelussa on huomioitu kalastajien toiveet ja tarpeet pienintä yksityiskohtaa myöten. Original -mallisto Mukavat, helppohoitoiset ja yksityiskohdiltaan toimivat vaatteet kalastajalle. Materiaaleina käytetään käytännössä hyviksi todettuja materiaaleja ja leikkauksia. Mallisto kattaa kerrospukeutumiseen ja kesäkalastukseen tarkoitetut tuotteet. Kokonaisilme on hillityn tyylikäs, vaikka asuissa on runsaasti kalastusta helpottavia ratkaisuja ja yksityiskohtia. Kahluuvarusteet Äärimmäistä mukavuutta kahlaavalle kalastajalle. Pro Wear -kahluumallisto on valmistettu huippumateriaaleista, jotta ne säilyttäisivät ominaisuutensa ja kestäisivät akovassakin käytössä. Katso Pro Wear jälleenmyyjät webistä! www.normark.fi/jalleenmyyjat Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark. , www.normark.
• Kirjoittajan alkusyksyn kala. Uistin E.V.Trutta: Hile Raitapaataja. (kuva Jouni Pitkänen) MERITAIMENEN löytää läpi syksyn myös ULKOMERELTÄ Suomenlahdella alkava kausi on meritaimenen heittokalastajan osalta mielenkiintoinen. Saaliit ovat pikkuhiljaa parantuneet ja mennyt kesä antoi mm. lohenuistelijoille sivusaaliina komeita meritaimenia. Myös kappalemäärät ovat olleet rohkaisevia ja kalat ovat olleet lihavia ja hyväkuntoisia. Uutisointienkin mukaan Vantaanjokeen pyrkii kudulle meritaimenta poikkeuksellisen paljon, mutta loppukesän lämmin- ja matalalla oleva vesi on hillinnyt kalojen nousua. Toivotaan, että syksy tuo muutoksen vesitilanteeseen ja suvannoissa odottavat luonnonkalat pääsevät jokeen. Teksti ja kuvat JOUNI HEIMONEN 10 Kalastuslehti 3.2008
• Tästä kelistä taimen on helppo löytää (Petteri Mäkelä) Taimenta ei voi kalastaa liian ulkoa Kun kalaa on, sitä pitäisi saada siis siimankin päähän. Sitä, kuinka se onnistuu, on useita tyylejä, mutta ihan pelkällä onnella touhuun ei ole mielekästä ryhtyä. Oma tyyli syksyisin on ajaa ulos. Viimeiset saaret ja karikot avomeren reunalla on paikka, mistä syyskausi aloitetaan. Samaan paikkaan kausi myös päätetään. Ihan kauden lopulla taimenta saadaan toki myös mantereelta rannoilta heittäen, mutta niin saa avomeren reunaltakin. Usein ihan kalastuskauden lopulla, lämpimin vesi, sekä taimenet löytyvät vielä ulkoa, kun mantereeseen työntyvät lahdet saavat ensiriitteensä. Henkilökohtainen mielipiteeni onkin, että syksyllä meritaimenta ei voi heittokalastaa liian ulkoa. Alkusyksystä kala- ja äyriäisravintoa on kesän jälkeen ulkonakin paljon ja kalaravintoa riittää jäiden tuloon asti. Syyskuun alussa saadaan jo ensimmäisiä taimenia, jotka saattavat olla hyvinkin kookkaita. Usein ne ovat hieman tummempia väritykseltään ja mitä ilmeisimmin reviiriään vartioivia kaloja. Kalojen käyttäyty- " SUOMENLAHDEN YLI PUHALTAVA 8 M/S ON TUULELLE YLÄRAJA, EIKÄ TUOLLOIN ENÄÄ ULOMMAS KANNATA LÄHTEÄ. KALASTUKSESTA EI TULE ENÄÄ MITÄÄN. mistä leimaa iskeä uistimeen, mutta ne pysyvät huonosti kiinni. Yleensä ottelu päättyykin yhteen hyppyyn ja kala on mennyt menojaan. Nähdäkseni ko. käyttäytyminen on lähinnä ajaa uistin pois mahdollisena kilpailijana ja kunnollista tartutusta ei saada aikaiseksi. Suomenlahden yli puhaltava 8 m/s on tuulelle yläraja, eikä tuolloin enää ulommas kannata lähteä. Kalastuksesta ei tule enää mitään. Uistinmenetykset ja muu yleinen sählinki veneessä viestii yleensä siitä että tuuliraja on ylitetty. Maininki on jo niin korkea, että pystyssä pysyminen vie kaiken huomion eikä kalaakaan löydy enää, ainakaan tuulen puolelta. Liian kovassa kelissä myös kipparin osalta kalastus jää vähäiseksi ja pääasialliseksi tehtäväksi jääkin veneen pitelemiseen kalapaikalla. Karut olosuhteet Syksyn edetessä, ulompana kalastava saa yleensä olla kalapaikoilla rauhassa. Syksyn yhä kylmenevät ilmat karsivat kalaan lähtijöitä melko rankalla kädellä ja venekalustolta sekä kipparilta vaaditaan paljon. Turvallisuudesta ei voi tinkiä, sillä vahingon sattuessa ei yleensä auttajia ole näköetäisyydellä. Muiden turvallisuusvälineiden ohella pelastautumispuku ja paukkuliivit kuuluvat perusvarustukseen ja hädän hetkellä apua on pystyttävä hälyttämään itse. Kalaan Tuulien rauhoittuessa kokka suunnataan ulos. Meno on miellyttävää vanhassa mainingissa ja aaltojen väli on pitkä. Tavaksi on muodostunut, että heittosetti kutakin kalastajaa kohden valmiiksi rannassa kasattuna vapatelineisiin ja rasi- Kalastuslehti 3.2008 11
• Jouni Pitkäsen käsiala on kohdallaan. Tässä mies pitelee jo ties kuinka monetta melkein nelosen kalaa. Keliä aivan liikaa. Taimenta ei tästä enää tavoiteta. (Kuva AZ) aan varataan kalastajaa kohden parikymmentä uistinta. Kaikki ylimääräiset romppeet siivotaan veneen lattialta ja penkeiltä veneen säilytystiloihin. Ainoastaan tarpeellinen, puukko, pappi ja kalapihdit kiinni sivukaiteessa kaikkien ulottuvilla ja haavi omassa telineessään. Vaikka tuuli voi olla heikko, ulompana merellä kalastettaessa maininkia on lähes aina, joten turvallisuuden ja mukavuuden kannalta lattia pidetään tyhjänä. Heittämisellä ja heittämisellä on väliä Kalapaikalle saavuttaessa jätän veneen mahdollisen kalapaikan tuulen yläpuolelle. Jäädään myös sen verran kauaksi, että tarvittaessa heitot ylettyvät rantaviivaan asti. Heittämisen ohella kipparin tehtäväksi jää veneen ohjailu ja rekaamisvauhdin säätely. Jotta paikka voidaan kalastaa tehokkaasti, koko miehistö suuntaa heitot hieman etuviistoon veneen liukumissuuntaa kohden. Keulamies eniten, keskimmäinen hieman vähemmän ja niin edespäin. Erityisen tehotonta nopeasti " KALAPAIKALLE SAAVUTTAESSA JÄTÄN VENEEN MAHDOLLISEN KALAPAIKAN TUULEN YLÄPUOLELLE. 12 Kalastuslehti 3.2008
• RADIPOR | EXTREME ZIP IT. VISIONFLYFISHING.COM
• SAUNOTAAN MISSÄ VAAN Mitä uistinrasiaan? Iäisyyskysymys. Periaatteessa kaikki uistimet kelpaavat mitkä saa lentämään kalojen näytille. Hyvin onnistuneen kalapäivän kriteeriksi se ei ole kuitenkaan vielä riittänyt. Kelvollisten lento-ominaisuuksien lisäksi hyvällä uistimella pystyy kalastamaan syvässä, että matalassa vedessä. Kelausnopeutta on vaihdeltava ja vajotuksia joutuu tekemään matalassakin vedessä. Käytännössä se tarkoittaa kevennettyä lusikkaa, joita ei kovin monella valmistajalla ole tuotannossa. Joitain myynnissä olevia sellaisiksi silti mainostetaan vaikka kikotin olisi umpimuovia? Mitä enemmän meritaimenta on kalastanut ja kaikkea mahdollista kokeillut, sitä useammin nykyisin siiman päässä on E.V.Trutta. Perusmallilla kalastaa lähes kaikki syvyydet mistä kalaa kannattaa etsiä. Aivan rantavedestä kalastettaessa helpompaa on uittaa pientä mallia. Värejä ja malleja on paljon, mutta mielestäni jo kuudella uistimella pärjää mainiosti, eikä päivän aikana yleensä tule käytettyä sitäkään määrää. Yleisimmin syksyllä pakin pakollisiin kuuluu: Kilohaili, Maitosilakka, Noutaja, Kolmipiikki, Suomenlahti ja Tuulenkala. Muitakin hyviä kulkee mukana, mutta päivän väri selviää helposti näillä, mikäli ollaan oltu oikeilla kalapaikoilla. Kun sitten se oikea väri löytyy, sillä kalastetaan usein koko loppupäivä. Trutta ei ole ehkä se halvin uistin yksittäistä hintaa mietittäessä. Joka tapauksessa itsellä on kirkkaasti eniten mennyt euroja ja markkoja niin kutsuttuihin. halpisrautoihin, jotka kestävät ehkä muutaman kalastuspäivän. Samalla näitä tulee hamstrattua aikaa myöden hirveitä määriä ja uistinrasioissa on ennen pitkää ruosteinen kaaos. Jotkut uistimista pääsevät ykkösketjuun yksittäisiä kaloja naruttaneina, kunnes pudottavat maalinsa ja muut jäävät lähes käyttämättä. Jälleen haetaan kaupasta taas lisää niitä maalinsa pudottaneita ottikoneita ja kierre on valmis. Hyvää meritaimenuistinta mietittäessä törmää aina samaan lopputulokseen: monikäyttöisyys. Pelkissä raudoissa ongelma on usein liika vajoaminen sillä veneen liikkuessa syvyydet vaihtelevat ja uistinta pitäisi olla vaihtamassa jatkuvasti, eikä oikeasta väristäkään olisi haittaa. Vaapuista ei pelastajaa löydy jos tuulta on vähänkin enemmän. Monia meritaimenia on viety kirjoittajan nenän edestä uistinrasiaa naplatessa. Nautinnollista alkavaa syystaimenkautta. Tuhnuinen jälkimaininkikeli oli tälläkin kertaa ottikeli. Kuva Petteri Mäkelä. ISO SAUNATELTTA-PAKETTI Savotan uutuusmalli vuodelle 2008. Telttasauna erillisellä pukuhuoneella. Paketti sisältää kokotontaittuvan laudepaketin, kiukaan, kehikon ja kiilasarjan. Tässä teltassa on isommallekin porukalle tilaa löylytellä! Painot: teltta n. 14kg, runko n. 25kg, lauteet n. 32kg, lattia n. 38kg, Harvian kiuas + savutorvet n.56kg. Yhteensä n. 165kg. SAUNATELTTA Pienempi saunateltta. Tilaa 3-5 hengelle. Paketti sisältää teltan lisäksi salot ja maakiilasarjan. Luonnon keskellä saunateltassa saunominen on unohtumaton kokemus joka kruunaa luontoelämyksen.Kattokangas homesuojattua ja palokyllästettyä puuvillapolyesteriä. Lisävarusteena telttakamiina/kiviritilä Kalastuslehti 3.2008 15 Finn-Savotta Oy, Onnelantie 2, 43500 Karstula Puh. 014-417 1400 www.finn-savotta.fi
• Leechiin ottaa suurinkin hauki. Leech-kalastus eli "leechaus¨ sai Suomessa alkunsa 80-luvun puolessavälissä. Silloin näihin alunperin perhokalastukseen kehitettyihin perhosidoksiin puristettiin lyijyhauli päähän, jolloin niitä pystyttiin käyttämään pilkkimiseen ja heittokalastukseen aivan uudella tavalla. Sain tuolloin idean valaa tasapainoitetun pään metallista ja maalata sen houkuttelevan väriseksi. Teksti ja kuvat Markku autio Mistä oikein on kyse Leechien tehokkuus perustuu eloisaan tasapainoiseen uintiin ja siihen, että sillä pääsee helposti syvemmälle kuin muun tyyppisillä vieheillä. Jatkokehittelyjen jälkeen erilaisista leecheistä on tullut toimivia malleja niin virtaaviin kuin "seisoviinkin" vesiin. Myös pilkkimiseen on kehitetty oma mallinsa, jolla on litteän pään ansiosta laaja tasapainopilkkimäinen uintiliike. Leech-kalastus onkin lähisukua jigikalastukselle sekä kalastustekniikaltaan että välineiltään. Varusteet leechaukseen Kevyehkö lyhyt vapa viehepainoiltaan 2 ­ 12 g varustettuna UL-koon haspelilla lienee paras valinta. Leechit soveltuvat myös perhokalastukseen, jolloin suosittelen yleensä kelluvaa siimaa ja välineistä parhaiten 4-6 luokan vavat ja kelat. Haspelisiimoista 0,18 - 0,25 mm monofiilisiimat pelaavat parhaiten. Nykyiset hyvän vetolujuuden omaavat punotut siimat ovat myös suosittuja varsinkin sellaisilla paikoilla joissa vieheen pohjaan jäämisen vaara on suuri. Niitä en kuitenkaan suosittele varauksetta leechaamiseen, lähinnä niiden joustamattomuuden takia. Silloin kun itse käytän punottuja siimoja, laitan kärkeen noin puolentoista vavan mittaisen monofiiliperukkeen vahvuudeltaan 0,20 - 0,30 mm, peruke toimii eräänlaisena iskunvaimentimena. Tämä yhdistelmäsiima onkin nykyään suosikkisiimani, koska perukkeen vahvuudella voi säädellä leechin uintisyvyyttä ja pohjatärpitkin vähenevät huomattavasti perukkeen toimiessa jarruna. Tekniikasta Kalastustekniikaksi seisovaan veteen suosittelen että heiton jälkeen leechin annetaan vajota pohjaan tai pohjan lähelle. Leechille annetaan sisäänkelatessa liikettä joko vavalla nykimällä tai kelaamalla sykleissä. 16 Kalastuslehti 3.2008
• Leech sopii erityisen hyvin kuhan pyyntiin jigimäisen uittotapansa ansiosta. Seisovan veden leecheinä käytän yleensä kolmen gramman MA Leechiä tai saman painoista Mutu-Leechiä, joka antaa sivuille puikkelehtivan uinnin litteällä päällään. Ahvenelle ja kuhalle suosittelen MA kuha tai Turbo-leechiä 5 ­ 9 g:n painoisina. Virtaavassa vedessä leechi heitetään yleensä poikki- tai alavirtaan ja annetaan virran uittaa sitä. Lisätehoa uintiin saa nykimällä vavalla kelauksen aikana. Myös epätasainen kelaus saa liikettä aikaan ja näin kalastusteho kasvaa. Tehokas keino on myös heittää leechi ylävirtaan ja kelata sitä hieman virtaa nopeammin samalla nykien vavalla. Virtaavissa vesissä käytän usean tyyppisiä leechejä kuten MA Wolfram-leech, MA Leech, MA Turbo-leech ja MutuLeech 1 - 5 g painoisina. Myös perhokalastuksessa MA Leechit on osoittaneet tehonsa muun muassa Perhokalastuksen SM -voitoilla. Perhovavalla käytänkin yleensä MA Mini-leechiä ja pienimpiä MA Wolfram -leechejä. Leechi on näinä vuosina osoitta- nut tehokuutensa niin kaikille jalokaloille kuin myös ahvenelle, kuhalle ja jopa hauelle. Haukea leechatessa kannattaa kuitenkin käyttää järeämpää kalustoa ja ennen kaikkea niin sanottua puruperuketta, ettei hauki saa hampaillaan siimaa poikki. Hauen leechauksesta kerronkin tässä sykähdyttävän tarinan, jossa on paljon opetuksia myös kokeneille kalamiehille. Syyskuun ensimmäinen päivä 2007 olin kavereineni Jarin ja Janin kanssa Laukaan Kapeenkoskella kalassa. Päätimme yrittää kuhaa kosken alta leechamalla ja jigaamalla. Soudimme varovasti pelipaikoille virran huopeeseen. Ankkuri alas ja homma käyntiin. Ensin muutama tunnusteleva heitto saadakseni selville syvyyden ja virran voimakkuuden. MA kuha-leechini tuntui hieman liian kevyeltä tähän paikkaan, mutta painavampiakaan ei ollut mukana. Muutama heitto lisää ei mitään. Taas heitto ja leechin vajotus. Tuskallisen hitaasti vajoava leechini kohtasi pohjan ja aloin kelata sitä nykivällä kelauksella sisään. Muutaman metrin kelauksen jälkeen tärähti vavassa niin lujaa, että vapa meinasi lentää kädestä. Vastaiskua ei tarvinnut enää tehdä sillä tärppi oli niin raju. Vapa taipui kahvaa myöten ja tunne oli kuin olisi pohjassa. Kala juroi pitkän aikaa pohjassa ja annoin Kalastuslehti 3.2008 17
• Mutu-Leechin pettämä taimen. sille lisää painetta, jotta saisin sen liikkeelle. Paine alkoi tehota ja kala aloitti pitkän syöksyn. UL- kelani jarru ritisi kuin viimeistä päivää! Pelkäsin siiman loppuvan, mutta kala onneksi lopetti ajoissa syöksyn. Se jatkoi taas jurotusta paikallaan ja kiskoin lisää, jolloin taas lähdettiin syöksyyn. Yritin pysäyttää kalaa, mutta se oli käyntännössä mahdotonta heppoisilla välineillä. Kala meni minne se itse halusi. Tässä vaiheessa aloimme arvioimaan kalan painoa ja lajia. Ei se varmaan kuha ole tai sitten se on jättiläinen. No, ainakin 5 kilon hauki oli oma arvioni. Köydenveto jatkui ja jatkui. Onneksi kalan syöksyt pikkuhiljaa lyhenivät ja rupesin saamaan siitä paremman otteen. Noin vartin taistelun jälkeen kala suostui ensimmäisen kerran näyttäytymään. Mikä hauki siellä olikaan, reilusti yli metrin mörkö! Painon arvuuttelut liikkuivat jo 7 - 8 kilon paikkeilla. Taas mentiin syvyyksiin ja taistelu jatkui. 10 minuutin väännön jälkeen aloin saamaan kalaa lähemmäs pintaa ja kun näimme sen veneen vieressä painoarviot menivät taas uusiksi. "Yli kymppi se on!", hihkuin, koska kyseessä olisi oma ennätykseni. Kuten kaikissa ison kalan jutuissa, niin tässäkin on oma huvittava piirteensä. Meillä se tuli esiin kun ruvet- tiin miettimään keinoa saada kala veneeseen, sillä veneessä ei ollut kuin pienen pieni ¨huoltoasemahaavi¨ jonka havas oli hapero ja rikki. Käsin nostaminen ei tullut kuuloonkaan, meistä ei kukaan halunnut tunkeä kättään lähellekään hirmun päätä eikä lip lock ­otetta ollut tarpeeksi harjoiteltu. No kala olisi siis pakko väsyttää lähes kuolleeksi, jotta nostoa voisi edes harkita ja samalla valmistautua siihen ajatukseen että se jouduttaisiin ottamaan. Kalan saatuani vatsa pystyssä veneen viereen Jani otti haasteen vastaan kalan nostamiseksi. Ei muuta kuin kalan pää haaviin ja riuskalla halausotteella keskeltä kalaa toisella kädellä Jani taiteili hauen veneeseen. Ainakin 12-kiloinen hauki peitti melkein koko pienen soutuveneen pohjan. Kala aloitti veneeseen nostettua hirmuisen shown ja Jani joutui sen kanssa tosissaan painimaan. Kalan rauhoituttua se sai pappia päähän, sillä se oli sen verran taistelussa vahingoittunut ettei sitä voinut enää päästää takaisin. Onnittelukättelyt olivat paikallaan kalan nostaneen Janin ja videolle taistelun kuvanneen Jarin kanssa, jonka jälkeen alkoi vimmattu miettiminen miten kala punnitaan, ja kuten aina vaakahan oli kotona. Ei muuta kuin kala säkkiin ja kauppaan. Leecheistä löytyy aina sopiva vaihtoehto eri kalalajeille. Kalan asettelu kaupan vaakaan tuotti hieman tuskaa ja herätti mielenkiintoa muissa asiakkaissa, mutta aikamme kikkailtuamme vaaka näytti 12,3 kg. Ennätyshaukeni arvoa nostaa vielä se, että se nousi UL-välineillä ja nykyään tämä hirmu komistaa toimistoni seinää ja saa työn lomassa mieleni halajamaan kalavesille . 18 Kalastuslehti 3.2008
• YLEISÖN PYYNNÖSTÄ - Legendaarisen HUNTERIN paluu. Metsästäjien, kalastajien ja retkeilijöiden ehdoton suosikki HUNTER on jälleen saatavissa hyvinvarustetuista retkeily- ja urheiluliikkeistä parempana kuin koskaan. G-1000 ® -kangas on kipinäsuojattu ja kestää erinomaisesti kovaa kulutusta. Hydratic ® -vuoraus pitää huolen, että pysyt kuivana ja tuulelta suojassa hengittävyyttä unohtamatta. Fjällräven Finland Oy (09) 877 1133 · www.fjallraven.fi G-1000® -Fjällrävenin vaateklassikko. Tiivis kangas on tuulenpitävä ja yli kolme kertaa kestävämpää kuin farkkukangas. Tämä yhdessä keveyden kanssa tekee G-1000 ® -vaatteista ylivoimaisia valintoja aktiiviseen ulkoilmaelämään. Hydratic® -pitää sinut kuivana. Vedenpitävyyttä mitataan vesipilareina eli paineena, jonka tekstiili kestää ennen kuin se alkaa vuotaa. Kun vesipilari on 1000 millimetriä, tekstiiliä pidetään teknisesti vedenpitävänä. Hydratic ® -materiaalit kestävät 8 000-20 000 millimetrin vesipilarin ja ovat silti ylivoimaisiaKalastuslehti 3.2008 19 hengittävyydeltään.
• palven, joka sellaine ja niin ietysti ela on t itteetta ään mo ettava k k hkera Luot man pit lista. A mahdol dollisim la kuin a, joten lee mah tamisel huoltaj llä huol n laiska e hemmin vähä eimmit tai myö ja on us emmin omin kalasta kela en kin sen taan jon ela kuin k . Kelan arpees yleensä uollont eistailla oittaa h hiljaa r itse ilm a pikku n kykyä alkaess ita kela a tarko suuden lla täyst nai sitolku ei minu stä vuo tavuus si ytö luotet sen voi asta kä minkin ä raska y em ela selviyt , ettei k ista. Pik uoltam ksi siitä nh ukse kalassin ilma ä vaatim a täysin kiteyttä muuttu a saisi . minust hteessa späivän kalastu än olosu missä i kesken tomaks skelvot tu SI ÖHM kuvat: OS Teksti ja AN 20 Kalastuslehti 3.2008
• Kylmissä olosuhteissa kelojen ominaisuudet punnitaan parhaiten. Kuva Hannes Kallioinen. K aksi tyypillisintä haukikelan vakavaa akilleen kantapäätä ovat takaliikkeettömän IAR-takasalvan pitämättömyys ja puolanvapautinkoneiston tai sitä käyttävän liipaisimen toimimattomuus. Kummankin kanssa on hyvin helppo saada kalapäivänsä pilalle varsinkin vian toistuessa kerta toisensa jälkeen ja vaikka muita käyttövalmiita settejä veneessä yleensä olisikin. Myös muut viat, kuten varsinkin ruostumisen aiheuttamat laakeriongelmat ovat yllättävän yleisiä, mutta niistä harvemmin seuraa ainakaan kalastuspäivän keskeyttävää välitöntä huollontarvetta. on rakenteellisia sekä niistä johtuvia käytännön eroja, jopa yksilötasolla. Tiivistetysti voisi todeta, että hyvän kelan IAR toimii pienessä pakkasessakin omin neuvoin, kun taas pykälää huonomman laakeri tarvitsee perinteisen takasalvan avun. Tässä suhteessa kaikista kehnoimmalla kelalla kalastamisen taas saa jo muutaman asteen lämpötiloissa kokonaan unohtaa, huolimatta huoltopöydän ääressä tehdyistä taikatempuista. Tällaista kapistusta voi parhaimmillaankin pitää vain välttävänä haukikelana, oli se muilta ominaisuuksiltaan sitten miten erinomainen tahansa. IAR päästää ja kalastajan kiukku säestää Ongelmat IAR-takasalvan kanssa ilmaantuvat yleensä kylmällä säällä. Vain vähän lipsuvan IAR:n kanssa tulee yleensä vielä toimeen. Sen sijaan kelan "päästäessä" kunnolla ja jatkuvasti on tilanne toivoton, kun jo uistimen paino siiman päässä aiheuttaa puolan luistamista. Teoriassa IAR-laakerin saa korjattua oikeanlaisella puhdistuksella ja rasvauksella, mutta käytäntö on osoittanut tämän olevan usein huomattavasti vaikeampaa. Ainakin jos oletukseni mukaan kalastajan keskeisimmät osaamisalueet ovat itse kalastuksessa eikä pelkässä välineiden kanssa puljaamisessa. Toimiessaan IAR-laakeri lisää kelan käyttömukavuutta selvästi verrattuna vanhempiin, perinteisellä takasalvalla varustettuihin keloihin. Siksipä sellainen löytyykin käytännössä kaikkien nykykelojen sisuksista. Osa keloista on vieläpä varustettu varmistavalla perinteisellä takasalvalla IARlaakerin lisäksi, ja joihinkin sen voi myös jälkikäteen itse asentaa. Tämän ideana on, että IAR-laakerin tilapäisesti pettäessä teoriassa pomminvarma perinteinen salpa ottaa lähes välittömästi kiinni ja pelastaa tilanteen. Vesiltä saatujen kokemusten valossa tämäkään varmistussysteemi ei kuitenkaan ole niin aukoton kuin voisi luulla. Tilannetta mutkistaa vielä ennestään se, että itse IAR-laakereissakin Puolanvapautinkoneisto Puolanvapautinkoneistoon tai sitä käyttävään nykytyyliin käyttömukavimpaan liipaisimeen liittyvät ongelmat ovat kokonaisuudessaan IAR-vikoja harvinaisempia, mutta pahimmillaan vähintäänkin yhtä ikäviä. Nämä viat ilmenevät useimmiten siten, että kun heiton jälkeen alkaa kelata, ei kelaus käynnistykään normaaliin tapaan vaan kampi pyörii tyhjää. Ongelmat liittyvät vapautinkoneiston konstruktioon sekä sinne kertyvään suolaan ja likaan ja ovat mitä suuremmassa määrin kelamallikohtaisia. Toisia keloja pitäisi toimintavarmuuden takaamiseksi putsata lähes jatkuvasti, kun taas parhaat ovat näille vioille pitkässä huoltamattomassa käytössäkin lähes immuuneja. Liipaisimen toteutuksiakin on olemassa vikojen suhteen sekä hyviä että huonoja. Hyvässä tapauksessa liipaisimen voi ongelmien ilmaantuessa nostaa heiton jälkeen peukalon kärjellä puolan lukitsemiseksi ja näin jatkaa tilapäisesti kelan käyttämistä; huonossa taas liipaisin on keinuvaa mallia ja puolan lukitseminen "manuaalisesti" mahdotonta. Tällaisella kelalla ei vikatilanteessa heitä heittoakaan ennen sen pöydän ääressä tapahtuvaa avaamista ja huoltamista. tiita keloja on pelkällä hypistelyllä lähes mahdotonta erottaa paremmin toimivista. Samoin monessa ostoksessa kallis hinta on yleensä melko hyvä tae laadusta, mutta kelan hankinnassa tämä ei tunnu pitävän aina paikkaansa. Hinnaltaan varsin huokeakin kela saattaa osoittautua vesillä luotettavaksi ja huolettomaksi kumppaniksi, kun taas hyvinkin kallis kela voi käytössä paljastua jatkuvasti vikaantuvaksi harmaiden hiuksien aiheuttajaksi. Niinpä likipitäen ainoa tie jyvien eli hyvien seulontaan on vesiltä laajasti ja vaihtelevissa oloissa kartutetut käyttökokemukset. Muilta kalastajilta kuullut käyttökokemukset ovat kelan valinnassa enemmän kuin kullanarvoisia. Toki pitää muistaa, että kelat ovat yksilöitä, ja eri ihmisten kelojen käyttötottumukset ja -tavat vaihtelevat. Usealta aktiiviselta kalastajalta kuullut positiiviset käyttökommentit jostakin tietystä kelasta kertovat yleensä kyseessä olevan vähintään tutustumisen arvoisen laitteen vaativimmallekin kelankäyttäjälle. Luotettavuuteen liittyy osaltaan myös kelan mekaaninen kestävyys. Pidän sitä haukikelassa selkeästi toissijaisena asiana edellä käsiteltyihin käytännön ongelmakohtiin verrattuna. Niiden syyt kun ovat useimmiten muita kuin käytön aiheuttamaan kulumiseen liittyviä. Vuosikymmenien takaisten huippukelojen "pomminkestävää" rakennetta ei kuitenkaan liene juuri missään nykykelassa, joskin ainakin hinnaltaan hyvin kalliin kelan sopii yhä olettaa olevan rakenteeltaan tavallista laadukkaampi. Kovassa käytössä puolenkymmentä huoletonta, käyttömukavaa ja vähähuoltoista kalastusvuotta on normaalihintaiselle kelalle minusta jo varsin hyvä ja hintansa arvoinen suoritus. Käytännössä sellaista vain yllättävän harvoin. KÄYTTÖKOKEMUKSIA Käyttökokemukset vesiltä ovat haukikelaa valitsevalle arvokasta mutta usein hankalasti saatavilla olevaa tietoa. Siksi kerromme sitä seuraavassa kahdesta haukipiireissä varsin suositusta kelamallista. Haukikelojen käyttökokemusten esittely jatkuu myös lehden tulevissa numeroissa. Shimano Calcutta 200B Calcutan suosio haukipiireissä sai mukavaa nostetta, kun kelasta esiteltiin muutama vuosi sitten uusi B-versio, jossa parannuksina vanhaan oli muun muassa nopeampi, 6,0:1 välitys sekä perinteinen takasalpa IAR-laakerin lisäapuna. Näille ominaisuuksille oli varsinkin jerkkibuumin alkuaikoina kova kysyntä, ja tarjonta taas vastaavasti Calcuttaa lukuun ottamatta melko niukkaa ainakin Suomessa. Nimenomaan 200-sarjalainen on muo- Kuulopuheet arvossaan Vapautinongelmat ovat IAR-vikojen tavoin sikälikin kiusallisia, että näille vioille alt- Kalastuslehti 3.2008 21
• Erityyppiset kelat sopivat hyvin haukikeloiksi - toinen pitää tavallisesta hyrräkelasta ja toinen taas matalaprofiilisesta. Kuva Ossi Öhman. dostunut Calcutan "haukikooksi" käteen sopivan kokonsa mutta toisaalta riittävän siimatilavuutensa ansiosta. Muun muassa edellä mainitut ominaisuudet tekevät Calcutasta ainakin paperilla kiinnostavan, ja melko mukavaksi se on osoittautunut myös käytössä. Perusominaisuudet ovat kunnossa, kela sopii madalletun kelajalan ja pienehkön kokonsa ansiosta hyvin käteen, liipaisin on hyvä ja kammen nupit ovat napakat. Calcutan kelaustuntuma on mukavan herkkä, heittotuntuma on samoin oivallinen ja heittäminen kokonaisuudessaan hyvin vaivatonta. päädyn puoleinen laakeri tuntuu olevan melko herkkä ruostumaan ja likaantumaan. Calcutan IAR-laakeri toimii kylmillä yleensä melko hyvin, joten takasalvalle ei ainakaan kovin usein ole todellista tarvetta. Hyvä niin, sillä sen konstruktio ei liene paras mahdollinen. Oman kelani takasalpa nimittäin tuntuu ottavan kiinni IAR:n päästäessä joko hyvin huonosti tai ei ollenkaan, jolloin salvasta saatava apu muuttuu käytännössä olemattomaksi. Calcutan kalastusjarru ei myöskään yllä parhaiden tasolle, mutta on toisaalta haukikäyttöön ihan riittävän hyvä. Luotettava peli Metalli on kylmää Calcutan huonoista puolista kenties leimallisin on jopa uskomattoman kylmä metallipääty. Lämpimillä keleillä ongelmia ei luonnollisesti ole, mutta pakkasrajaa lähestyttäessä kelan pääty viilentää kalastajan sormia ja kämmentä jääkimpaleen lailla. Jopa jonkinlaisen korkkilevyn liimaamista kelani päätyyn olen vakavasti harkinnut. Vaikka Calcutan kylmäsuoriutuminen on muuten aika hyvää, tulee päädyn kylmyyden takia loppukauden olosuhteissa helposti kalastettua jollakin muulla kelalla. Toinen havaittu ongelma liittyy kelan laakereihin: varsinkin puolan kampiKäytössä Calcutta on osoittautunut suhteellisen ongelmattomaksi ja kaikkiaan melko luotettavaksi haukikelaksi. Sen huollontarve on ehkäpä keskivertokelaa vähäisempi, joskin se kuitenkin on säännöllisesti olemassa ­ ennen pitkää selvästi lyhenevät heittopituudet ja laakereista kantautuva rohina kyllä pitävät tämän huomaamisesta huolen. Mutta mikä tärkeintä, vakavia, käytön kokonaan estäviä vikoja ei ole omassani eikä kalakaverieni Calcutoissa ilmennyt ollenkaan. Kaiken kaikkiaan Calcutan suoriutumista haukivesillä voisi hyvin kuvata jopa tylsän tasaiseksi. Millään osa-alueella se ei erityisesti loista, mutta toisaalta pahoja vikoja tai puutteita siitä on vastaavasti hankala löytää. Vesillä Calcutan ahkerakin käyttäjä on pääsääntöisesti pystynyt ensisijaisesti keskittymään kalastukseen eikä kelaongelmiin, ja sitä voi jo pitää miltä tahansa kelalta hyvänä suorituksena. Näillä perusteilla Calcuttaa voi pienin varauksin helposti suositella haukivavan jatkoksi, joskin vielä houkuttelevamman ostoksen siitä tekisi hieman edullisempi hinta. Vallitseva keskimääräinen hintataso on kuitenkin ominaisuuksiin nähden vähän turhan korkea. Normaalia Calcuttaa vieläkin kalliimpi GT-malli lienee hauenkalastajalle tarpeeton lisäsatsaus; käytössä kela on tuntunut aivan tavallista vastaavalta, eikä kurkistus konehuoneeseenkaan tee eroa mallien välille. Abu Ambassadeur 4600 C4, "Ceenelonen" Perinteisillä pyöreäpäätyisillä Ambassadeureilla on suomalaisilla haukivesillä pitkät perinteet. Nykymallistosta luontevin valinta hauen heittokalastajalle on C4 nimenomaan nopeavälitteisyytensä vuoksi, ja kokona kapea nelitonninen puolestaan palvelee heittokalastajaa parhaiten. Sen poskesta saa selvästi isompia kokoja paremman otteen huolimatta päädyn yhtä suuresta halkaisijasta, ja siimatilavuuttakin on vielä enemmän kuin riittämiin. 22 Kalastuslehti 3.2008
• Jämäkkä ja nopea Nopean välityksen lisäksi C4:ssa hauenkalastajaa ilahduttaa vankka rakenne, laadukas kalastusjarru sekä suhteellinen pitkäheittoisuus. Valitettavasti kelaa ei ole varustettu IAR-laakerin lisäksi perinteisellä takasalvalla, mutta sellaisen asentaminen itse on kuitenkin suhteellisen vaivatonta (ohjeet asennukseen lehden numerossa 3/05) ja takasalpaa on saatavissa vakiovaraosana. Jälkiasennettu Abun takasalpa on osoittautunut kaikin puolin luotettavaksi ja varmatoimiseksi. IAR-laakeria lukuun ottamatta kela on kylmilläkin keleillä varmatoiminen ja hyvin jäätymistä kestävä. Laakereiden ruostumisongelmat tuntuvat myös olevan C4:ssa verraten harvinaisia, joskin siimanohjaimen laakeri kannattaa kyllä muistaa pitää hyvin öljyttynä. Ergonomiassa puutteita Pieniä moittimisen aiheita on toisaalta ainakin yhtä helppo keksiä: Vaikka kapea nelitonninen kela istuukin käteen isoveljiään paremmin, on ote-ergonomia silti kaukana parhaista nykykeloista. Sama toistuu liipaisimen muotoilussa, joka tuntuu uudempiin kilpakumppaneihin verrattuna hieman vanhanaikaiselta ja kolholta. Kammen nupit ovat sinänsä hyvät, mutta aktiivisessa käytössä olen huomannut niiden akselien väljistymistaipumuksen, joka johtaa nuppien kiusalliseen nuljumiseen. Vaikka kela pitkäheittoinen onkin, ei se kuitenkaan heiton helppoudessa ole aivan ykkösluokkaa, eikä kelaustuntumakaan kenties niitä ihan herkimpiä. C4:nkin pitää jonkun "döörirahinoiksi" kutsumia selviä kelausääniä ­ äänettömyyttä arvostava kalastaja saattaa tästäkin häiriintyä. Shimano Calcutta ja Abu Ambadasseur C4 kävivät läpi mitä erilaisimpia käyttökelejä. Kuva Hannes Kallioinen. IAR-laakeri murheena Kelan kaikista pahin ongelma on alttius vakaville, käytön estäville vioille. Tosin esimerkiksi C3-sarja ei tunnu tässä suhteessa olevan juurikaan "Ceenelosta" parempi. Häiriöherkimmät kohteet ovat kelan IAR-laakeri sekä puolanvapautinkoneisto. Perusdöörien IAR-ongelmat tuntuvat olevan kovasti yksilökohtaisia, mutta yleisesti ottaen nämä laakerit pitävät kylmillä keleillä huonosti; huonoimmilla yksilöillä on huolellisesta rasvauksesta huolimatta ongelmia jo vähän lämpimämmässäkin. Jälkiasennetulla takasalvalla muuten hyvin todennäköisesti ilmaantuvat ongelmat pystyy välttämään, joten ihmetellä sopii, miksei tätä lisävarustamista voida tehdä jo suoraan tehtaalla. Toinen murheenkryyni on kelan liipaisin ja siihen liittyvä puolanvapautinkoneisto, joka tuntuu olevan hyvin altis keräämään suolaa ja likaa. Mahdollinen vikalähde on myös koneistossa olevan laukaisimen kynnen vääntyminen. Seurauksena vaurioista on se, että heiton jälkeen kammesta käännettäessä kelaus ei lähdekään päälle vaan kampi pyörii tyhjää. Eikä liipaisimen rakenteesta johtuen kelausta voi liipaisimesta myöskään manuaalisesti käynnistää. Tällaisella kelalla ei heitä heittoakaan ennen koneiston avaamista. Laukaisimen kynnen taivuttaminen pihdeillä saattaa poistaa ongelmat ainakin tilapäisesti, mutta tämän toimenpiteen suorittamista ei voine kuitenkaan suositella ellei todella tiedä mitä on tekemässä. Likaantumiseen auttaa toki koneiston putsaus, mutta ei sitäkään viitsisi joka reissun jälkeen tehdä ­ pahimmillaan huollontarve ongelmien ehkäisemiseksi on ollut jopa tämän suuruinen. Nämäkin ongelmat tuntuvat olevan ainakin osittain yksilökohtaisia ­ hyvällä yksilöllä ja tuurilla heittää pitkään ilman huoltamista, ja käyttöä sinänsä C4 kestää muiden döörien tavoin erinomaisesti. Curadoa tullaan käyttämään koko haastava syyskausi ja raporttia on luvassa kevään lehdessä. Kuva Ossi Öhman. Shimano Curado 300DSV Shimanon Curado-sarja paketoi samoihin kuoriin monta hauenkalastajaa kiinnostavaa ominaisuutta: Kelat ovat muotoilultaan matalaprofiilisia, nopeavälitteisiä ja mikä kiinnostavinta, varustettu IAR:n lisäksi myös perinteisellä takasalvalla. Testiin saamamme malleista isoin, 300-sarjalainen, eroaa massasta myös matalaprofiilikelaksi jo melko ison kokonsa ansiosta. Siimatilavuuden kanssa ei varmasti tule ongelmia paksunkaan siiman kanssa, mutta viekö iso puola heittoherkkyydestä parhaan terän ja kokeeko pienikätinen kalastaja otepinnan jo liian massiiviseksi? Muun muassa näihin asioihin sekä Curadon kestävyyteen rankoissa loppukauden oloissa syvennymme tarkemmin seuraavassa numerossa. C4 on monessa suhteessa ristiriitainen kela Kelan toimiessa moitteetta se hoitaa kauden kaikki kalastustilanteet eleettömän varmasti. Valitettavasti näin ei ole kuitenkaan läheskään aina, ja siksi kokonaisarvosanaa ja -mielikuvaa pudottaa käyttövarmuuden puuttuminen ja jopa suoranainen epäluotettavuus. Jos satut saamaan hyvän yksilön tai olet muuten rouva Fortunan suosiossa, tulet varmasti kelasta pitämään, muussa tapauksessa varaudu harmaisiin hiuksiin ja pidä varakela matkassa. Hyvin toimivan kelan hinta-laatusuhdetta voi pitää oikein hyvänä, huonossa se on alle kaiken arvostelun. Kalastuslehti 3.2008 23
• TARKEMPAA KAIKULUOTAUSTA Kaikuluotaintekniikassa ei ole moneen vuoteen tapahtunut mitään todella mullistavaa. Nyt kuitenkin Humminbird on esitellyt teknisesti todella edistyneen Side Imaging ­kaikuluotaimen. Kävin kokeilemassa laitetta käytännössä kesäkuussa. Teksti JANNE KOIVISTO Kuvat JANNE KOIVISTO & NORMARK OY Skeptinen alkuasetelma Jokusen mainoksen ja esittelyvideon nähneenä pääsin vihdoin katsomaan miten Humminbirdin Side Imaging -kaikuluotain todellisuudessa toimii. Erityisen luotaimesta tekee sen sivuille luotaavat kaikukeilat, jonka ansiosta kaikuluotainkuva on perinteistä 2d luotausta tarkempi ja yksityiskohtaisempi. Mainokset antoivat tietysti ymmärtää paljon, jopa niin paljon, että suhtauduin niihin aika skeptisesti. Mainoskuvissa luotain näyttää selvästi uponneet laivat, vedenalaiset kaapelit, putket, ynnä muun vedenalaisen elämän. van veneen potkurivirta välittyy näytölle selvästi. Väkisinkin tuli heti mieleen kymmeniä paikkoja jotka haluaisin luodata tällä laitteella, jotta näkisi mitä oikeasti pohjassa on. Kaikuluotaimen kuva ei jätä arvailuille paljoa varaa ja sitä on helppo tulkita, vaikka se vaatii hieman opettelua. Kalamiehille tällainen laite on todella suuri apu. Esimerkiksi jigipaikkojen löytäminen helpottuu huomattavasti. Ei vaan pelkästään kaikuluotain Side Imaging ­luotaimia on Humminbirdin valikoimissa kolme: 1197, 997 ja 797. Laitteiden kaksi kaikukeilaa luotaavat veneen sivuille 180 astetta normaalin 2d pohjaluotauksen lisäksi. Sivuluotaus toimii pisimmillään 2 x 73 metrin etäisyydelle, eli näytölle välittyy parhaimmillaan 146 metrin leveydeltä pohjaa. Pelkästä kaikuluotaimesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä samaan pakettiin on rakennettu karttaplotteri, joten kyseessä on yhdistelmälaite. Karttaplotteri käyttää Navionics Goldja Platinumkarttoja. GPS myös päivittää näytölle säätietoja. Luotain ja GPS toimivat mukavasti yhteen. Luotaimesta pystyy tallentamaan muun muassa kuvia tai videoita, jotka tallentuvat myös karttaan reittimerkintöinä. Kuvat saa siirrettyä tietokoneelle täydentämään vaikkapa saaliskuvia. Kaikkea informaatiota ei kuitenkaan tarvitse pitää näytöllä kokoajan vaan sen pystyy muokkaamaan sopivaksi aina tilanteen mukaan. Loppumietteitä Humminbird Side Imaging ­kaikuluotaimet ovat teknisesti todella edistyneitä ja toiminnoiltaan hienoja laitteita. Sen käyttö avartaa varmasti kalavesien tuntemusta ja kalojen käyttäytymisen ymmärtämistä. Kovahko hankintahinta ainakin aluksi saattaa mietityttää laitteen ostamista harkitsevia. Käytännössä myönteinen yllätys Olimme sopineet treffit Veikko Lähteenmäen kanssa Lauttasaareen, jossa hän odotteli Tracker-ponttooniveneen kanssa. Ensimmäinen silmäys luotaimeen yllätti kovasti. Sehän on kuin mainoskuvissa! Satamasta ajettaessa se piirtää sen minkä lupaakin. Poijujen betonipainot ketjuineen, pohjamuodot, kivet ja jopa ohi aja- 24 Kalastuslehti 3.2008
• " PELKÄSTÄ KAIKULUOTAIMESTA EI KUITENKAAN OLE KYSE, SILLÄ SAMAAN PAKETTIIN ON RAKENNETTU KARTTAPLOTTERI, JOTEN KYSEESSÄ ON YHDISTELMÄLAITE. KANNETAAN MITÄ VAAN SAVOTTA 906 Perusmalli esiteltiin jo vuonna 1980 ja vuosien saatossa se on kypsynyt yhä paremmaksi. Tuhansien harrastajien retkillä laatunsa todistanut malli ei jätä pulaan, olivat olosuhteet millaiset tahansa. - Paino: 3 kg - Tilavuus: 85 l. SAVOTTA 1200 Hieman kapeammalle selälle suunniteltu loistava vaellusrinkka vaativille vaeltajille. Runsaasti kapasiteettia ja tukevuutta, sekä täydellinen kantojärjestelmän istuvuus. - Paino: 3 kg - Tilavuus: 80 l. Humminbird 1197 Näytön koko:10´4" Näytön tarkkuus: 600 x 800 pikseliä Näytön tyyppi: TFT-väri, 65 000 väriä Keila: HD Side imaging / Dual Beam PLUS Lähetysteho: 1000 W (RMS) / 8000 W (PTP) Laitteen mitat: 33 x 24 x 7,5 cm Hinta: 3980 euroa SAVOTTA 50 Mainio hiihtovaelluksille kapean runkonsa vuoksi. Uusi pehmeämpi kantojärjestelmä. Sivuissa reiluilla tunneleilla varustetut taskut (4 kpl). Kansiläpän sisällä verkkotasku juomapussille. Reppupussin sisällä tasku arvotavaroille ja pussin pohjassa tasku esim. sadesuojalle. - Paino 3,6 kg - Tilavuus 90 l. SAVOTTA LJK Ammattilaiset niin Kosovossa, kuin Kainuun korvessa luottavat LJK-rinkkaan. 80 litrainen rinkka on suunniteltu kestämään raskaatkin kuormat äärimmäisissä olosuhteissa. Vankka hitsattu alumiinirunko on erikoisvahvistettu ja samoin on tehty myös rinkan reppuosa. Mistään ei ole tingitty, materiaalikin on erittäin lujaa PURpinnoitettua Corduraa. - Paino 3,7 kg - Tilavuus 80 l. Humminbird 997 Näytön koko: 8" Näytön tarkkuus: 480 x 800 pikseliä Näytön tyyppi: TFT-väri, 65 000 väriä Keila: HD Side imaging / Dual Beam PLUS Lähetysteho: 1000 W (RMS) / 8000 W (PTP) Laitteen mitat: 28,5 x 17 x 11 cm Hinta: 2980 euroa Humminbird 797 Näytön koko. 5" Näytön tarkkuus: 640 x 480 pikseliä Näytön tyyppi: TFT-väri, 256 väriä Keila: Side imaging / Dual Beam PLUS Lähetysteho: 500W (RMS) / 4000W (PTP) Laitteen mitat: 17,5 x 19 x 11,5 cm Hinta: 1498 euroa Kalastuslehti 3.2008 25 Finn-Savotta Oy, Onnelantie 2, 43500 Karstula Puh. 014-417 1400 www.finn-savotta.fi
• VALOKUVAKILPAILUN VOITTAJA! KILPAILUN VOITTAJAKUVA TULI PETE-JUKKA RINTEELÄLTÄ. Nico: teknisesti hieno kuva, "uutta" näkökulmaa ja katsoja voi asettua suoraan kuvaan. Palkinnoksi hänelle lähtee Rajala Cameran lahjoittama iskun ja vedenkestävä Olympus Mµ 1030 SW ­kamera. Onnittelut voittajalle! 26 Kalastuslehti 3.2008
• Kalastuslehti 3.2008 27
• MAISEMASARJAN VOITTAJA PETE-JUKKA RINTEELÄ Nico: hieno kuva. Kaunis maisema, ajateltu rajaus ja kompositio. Hyvin graafinen. Teknisesti hyvä. Palkinnoksi lähtee Svendsen Sportin lahjoittama Okuma Zeon ­haspelisetti. KALASTUS-LEHDEN & KALAMIES.COMIN VALOKUVAKILPAILUN SATOA Teksti JANNE KOIVISTO alokuvauskilpailuun tuli kaikkiaan lähemmäs 100 kuvaa, joista hieman yli puolet kalamies.com nettisivuston kautta. Maisemakuvia tuli eniten, mutta myös tilannekuvia saapui kiitettävästi. Saaliskuvia oli selvästi muita vähemmän, se vahvistaa käsitystä, että kalastusta ei harrasteta vain saaliin takia. Hengeltään kuvat olivat positiivisia ja rauhallisia, joista huokui hyvät fiilikset. kaikki kuvat olivat värillisiä ja olisin ehkä halunnut nähdä joukossa mustavalkoisen tai jonkun "tänään ei olisi pitänyt lähteä" henkisen kuvan. Tuomaristo arvosteli kuvat anonyymeinä ja sellaisina kuin ne oli lähetetty. Yleisesti kaikki kuvat olivat hyviä ja useassa oli potentiaalia enemmänkin jos niitä olisi rajattu rohkeammin. Koko kilpailun voittajakuva "Perhostelua Merikarvialla" tuli tilannekuvasarjasta. Valinta oli helppo, se erottui hyvin selvästi muista ja oli mukaansa tempaava. Kuvan oli ottanut Pete-Jukka Rinteelä Eurasta. Pete-Jukka kertoo kuvasta: Kuvan nimi: Perhostelua Merikarvialla Kuva on otettu Merikarvianjoella 21. heinäkuuta 2008, noin 8 aikaan illalla. Tälle mieluiselle koskipätkälle suuntautuu useimmat kalareissut koska kyseisellä koskipaikalla on usein upea auringonlasku. Tällä kerrallakin ilma oli suosiollinen ja saimme poikani kanssa nauttia eväitä kosken rannalla upean valon viistäessä veden pintaa. Kalaa ei taidettu saada. Vain tärppejä kirjolohista. Yksi isompi pintakäynti taisi olla. Kamera: kevyt Nikon D40X, objektiivina hauska 10,5mm. Maisemasarjan voitto meni myös Pete-Jukalle hänen upeasta pilkkikuvastaan. Saaliskuvasarjaan emme valitettavasti saaneet yhtään sellaista kuvaa, jonka olisimme suoraan voineet nostaa voittajaksi. Kunniamaininnan arvoisia olivat kaikkiaan 5 kuvaa, joissa kaikissa oli jotain erikoista muttei ihan voittoon yltävää. Kaikki palkitut tulevat saamaan postitse kunniakirjan. Kalastus-lehti, Kalamies.com, Rajala Camera ja Svendsen Sport kiittävät kaikkia kilpailuun osallistuneita hienoista kuvista! Kuvien ohessa päätuomari ja kuvauksen ammattilaisen Nico Backströmin kommentit ja perustelut. V KISAA SPONSOROI 28 Kalastuslehti 3.2008
• MAISEMASARJASSA KUNNIAMAININTA PETE-JUKKA RINTEELÄLLE. Nico: hieno kesäisen lämmin silhuettikuva,kuvaaja on uskaltanut leikkiä pyhän suoran horisontin kanssa.. TILANNESARJASTA KUNNIAMAININTA TUOMAS LIPPOSELLE Nico: klassisen lehtikuvan oloinen, kuvaa hyvin tilannetta ja jännitystä. Rajaus on onnistunut hyvin. Kalastuslehti 3.2008 29
• MAISEMASARJASSA KUNNIAMAININTA JANI HÄNNISELLE. Nico: liike-epäterävyys koskessa, vanha puu ja koskimaisema luovat hienoja sävyjä. TILANNESARJASTA KUNNIAMAININTA TEEMU KOSKELLE Nico: kauniit sävyt ja hyvä kuvakulma. Onnistunut vapautuskuva. 30 Kalastuslehti 3.2008
• TUOMARISTON ERIKOISMAININTA ÅKE SUNDBERGILLE. Itse kuva ei ole itsessään erikoinen, mutta paidan teksti "Jallu antaa aina" sai aikaan hyvät naurut. MAISEMASARJASSA KUNNIAMAININTA JOUNI KIVISELLE. Nico: hieno valo ja valoituskaunis maisema joka houkuttelee. Huippu Trio 18-200 KIT vakaaja Katso tuotteet ja hinnat PROwebSTOREsta Rajala Pro Shopissa erittäin laaja Nikon valikoima. Valitse tarpeiseesi sopiva runko näistä proshop@rajalacamera.fi Helsinki: Sanomatalo, Helsinki: Itäkeskus Tampere: Hallituskatu 8, Pori: Yrjönkatu 22, Turku: Yliopistonkatu 13, 020 7530 281 020 7530 287 020 7530 271 020 7530 241 020 7530 201 PROwebSTORE ! Nopeat toimitukset myös verkkotilauksissa Kalastuslehti 3.2008 31 www.rajalacamera.fi
• ISOJEN IHMISTEN LASTENKUTSUT Jälleen on edetty kuin huomaamatta tummiin elosalamien valaisemiin syyskuun iltoihin, jolloin snapsilasit kilisevät ja rapulaulut raikaavat pilkkopimeässä Suomen loppusuven yössä... Ruokakuvat JAANA VETIKKO ynkällä keskiajalla rapuja pidettiin rahvaan ruokana eivätkä niitä siniveriset juuri syöneet. Ajat kuitenkin muuttuivat ja 1800-luvun loppuun mennessä Suomi oli jopa Euroopan suurin jokirapujen vientimaa. Rapuja vietiin täältä vuosittain miljoonia kappaleita moneen kolkkaan aina Etelä-Eurooppaa myöten. Pahaksi onneksi samalta suunnalta saatiin Suomeen tuliaisina alun perin Uudelta Mantereelta kotoisin oleva rapurutto, joka tuhosi suurelta osin maamme eteläosan rapukannan, ja joka vielä nykyisinkin pitää huolen siitä, että suomalaisten ei tarvitse nauttia liikaa halpoja kotimaisia jokirapuja. Onneksi sentään Suomen vesiin 1970-luvun lopulla kotiutetut Pohjois-Amerikan täpläravut olivat jo syntyperäisesti edelleen immuuneja tälle karmealle taudille S ja niillä voidaan herkutella jokiravun asemesta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vapaa-ajankalastusta ja ravustusta koskeva saalistilasto kertoo, että vuonna 2006 saatiin 5,2 miljoonaa täplärapua ja 1,6 miljoonaa jokirapua. Tästä määrästä löytyy rapuja jokaiselle halukkaalle (pakastetuista tuontiravuista puhumattakaan), joten niiden puute ei ole este rapujuhlien järjestämiselle. Rapujuhlat kuuluvat monen mielestä pimenevien loppukesän illanviettotapojen parhaimpaan A-ryhmään. Varsinkin maamme rannikkoalueella rapujuhlat mielletään suurelta osin suomenruotsalaisten ajanvietteeksi, mutta nykyisin yhä enenevässä määrin rapupaahtoleipä on alkanut sulaa myös tavallisen härmäläisen suussa. Törmäsin jossain vaiheessa toteamukseen, jonka mukaan rapujuh- lat ovat itse asiassa isojen ihmisten lastenkutsut. Termiä jonkin aikaa pohtiessani en voinut muuta kuin yhtyä tähän ajatukseen. Asiahan on niin, että rapujuhlat koostuvat kolmesta peruselementistä, jotka ovat juhlien isäntäväki, vieraat sekä kutsujen päätähti eli ravut asiallisen kattauksen kera. Nämä pääkomponentit sekä sopiva tiukkapipoisuuden unohtaminen lukuisine sivujuonteineen tekevät rapujuhlat sellaiseksi kuin ne illan kuluessa muotoutuvat eli useimmiten unohtumattomaksi kokemukseksi. Rapujuhlien järjestämisessä ei ole olemassa mitään virallista etikettiä, vaan ne rullaavat ensisijaisesti kaikkien mieltymysten mukaisesti. Tärkeintä on yhdessä oleminen sekä kaikkien viihtyminen mukavassa seurassa. Tietysti on toivottavaa, että ravut on vieraiden saapuessa 32 Kalastuslehti 3.2008
• Rapujen keittäminen · 3-4 henkilölle · Koosta riippuen 40­50 elävää rapua (10­15 rapua henkilöä kohti) 4 l vettä 1,5 dl karkeaa merisuolaa 5-10 sokeripalaa 4 cl konjakkia (jaloviinakin käy) 1 puntti kruunutilliä Tuoreiden rapujen makua ei tarvitse vahvistaa maustamisella, mutta konjakki antaa ravuille oman pikantin aromin. Käytä riittävän isoa kattilaa (tilavuus mieluiten vähintään 10 litraa). Keitä mieluummin kaksi satsia väljässä liemessä kuin yksi täyteen ahdetussa kattilassa. Tarkasta, että kaikki ravut ovat eläviä. ÄLÄ KEITÄ KUOLLEITA RAPUJA! Yksikin kuollut rapu pilaa maullaan koko rapusatsin. Pese ja harjaa ravut esim. tiskiharjalla kylmässä vedessä. Kiehauta vesi, sokeri, suola ja puolet tillistä. Tillinipun voi pilkkoa ennen kattilaan laittamista pienemmäksi, jotta ravut uppoavat liemeen vaivattomammin. Lisää ravut koko ajan kohtuullisesti kiehuvaan veteen yksitellen (tämä on nopein tapa tappaa rapu) ja kypsennä 10 niitä noin minuuttia. Lisää hellan tehoa yhdellä pykälällä, mutta huolehdi siitä, etteivät ravut kiehu holtittomasti. Muuten niille voi käydä kuten keitetyille nakeille eli niiden nesteet purskahtavat ulos kuoren alta. Kypsien rapujen kuorikilvet alkavat irrota otuksesta, joten nosta kattila viimeistään silloin pois levyltä. Anna rapujen jäähtyä liemessään keittämisen jälkeen niin kauan, että voit noukkia ne liemestä käsin säilytysastiaan. Peitä ravut lopulla tuoreella tillillä keitetyn tillin asemesta ja kaada niiden päälle lientä niin paljon, että ne peittyvät kunnolla. Ravut voi tarjoilla välittömästi, mutta ne ovat parhaimmillaan vasta jäähdyttyään ja maustuttuaan kunnolla. Ja tietysti öljymäisen jääkylmän napanderin kera... Rapurutto Teksti ja kuva: Teemu Koski katettu lisukkeineen valmiiksi juhlapöytään, ettei vieraiden tarvitse kiusaantuneina katsella vierestä isäntäväen hikihatussa touhuamista. Tasapuolisuuden nimissä on toivottavaa, että vieraat saapuisivat ajoissa, jotta isäntäväellä ei olisi "sarvi otsassa" tai "lippa vinossa" vieraiden saapuessa kolme tuntia sovitun määräajan jälkeen. Eikä pidä unohtaa rapujen välttämättömiä mausteita eli juomaa ja laulua. Tunnetuimmat rapulaulut ovat tulleet tunnetuiksi på svenska, mutta voivat niitä suomalaisetkin laulaa. Jos "Helan går" ei taivu toisella kotimaisella kielellä, mm. Internetistä löytyy myös muita sopivia lauluja hakusanalla "rapulaulut" vaikka kuinka paljon. Ai niin, lopuksi varoituksen sana on aina paikallaan. Vaikka ravut ovat maukasta ja kevyttä, mutta tosin melko työlästä syötävää, niissä on joku merkillinen ja mystinen ainesosa. Kun edellisenä iltana syö yhdenkin ravun, niin seuraavana aamuna pää tuntuu raskaalta ja janottaa... Rapurallaa, Pörje Pörjen parilan kalaruoat valmistettiin Fiskarsin veitsillä. Ravuista puhuttaessa ei voi välttyä kuulemasta myös rapurutosta. Rapuruton aiheuttaja on Aphanomyces astaci-leväsieni. Alkuperäisille joki- ja kapeasaksiravulle tauti on tuhoisa ja on hävittänyt jokirapukannat lukuisista vesistöistä Etelä- ja Lounais-Suomessa. Täpläravulle tauti ei ole tappava, mutta se jää taudin kantajaksi. Suurimmassa osassa maamme täplärapuvesistä on siis myös rapuruttoa. Tästä syystä omin luvin tapahtuvat täplärapujen siirtoistutukset ovat ennen kaikkea typeriä, koska samalla lähes poikkeuksetta levitetään myös rapuruttoa uusiin vesiin. Samaten pyydyksiä, kuljetusastioita, veneitä tai muuta ravustukseen käytettyä kalustoa ei ole suositeltavaa siirtää vesistöstä toiseen kesken ravustuksen desinfioimatta. Sama pätee myös syötteihin; jos käytetään tuoreita syöttejä, niiden tulisi olla pyydetty samasta vesistöstä. Rapuruton yleisin leviämistapa on kulkea ravustukseen käytettävän kaluston, syöttien tai rapuistukkaiden mukana. Tapauksia, joissa rapurutto on hävittänyt jokirapukannan jostakin vesistöstä, tulee ilmi muutamia vuosittain. Ruttoepidemian jälkeen menee parhaimmillaankin vuosia kunnes jokiravun uudelleenkotiuttamista kannattaa edes harkita eikä onnistuminen ole taattua vaikka ruttoepidemiasta olisi kulunut kymmeniä vuosia. Jos rutto on tullut täpläravun mukana, peli on jokiravun osalta käytännössä iäksi pelattu. Tästä syystä varovaisuus kannattaa. Tunne siis vastuusi! Jokaisen kansalaisen ulottuvilla olevia menetelmiä välineiden desinfiointiin: · Pakastaminen alle -10 asteen lämpötilassa vähintään vuorokauden ajan · Kuivaaminen saunassa 60­80 asteen lämpötilassa: pienkalusto, merrat; kahden tunnin ajan, isot esineet vähintään viisi tuntia. · Kuivaaminen auringossa läpikuivaksi. · Keittäminen, jos välineet kestävät keittämisen, vähintään viiden minuutin ajan. Kuva: Täplärapu pystyy eristämään ruttosienen tartunnan kuoressaan. Mustat läiskät täpläravun kuoressa tai nivelien alueella ovat usein merkki taudinaiheuttajan läsnäolosta. Osa tartunnan saaneista täpläravuista kuolee ongelmiin kuorenvaihdon yhteydessä. Kalastuslehti 3.2008 33
• Vaikkei ravulla enää olekaan lakisääteistä alamittaa, monet päästävät pienet ravut takaisin. Mittatikku helpottaa mittaamista. " KALANPALOJA NAULITAAN TIKUILLA POHJAAN KIINNI JA NÄITÄ TIKKUJA KIERRETÄÄN TARKISTAMASSA TASKULAMPUN KANSSA. RAPU ON VARSIN VIKKELÄ OTUS JA RUUAN TUOKSU HOUKUTTELEE SEN NOPEASTI PAIKALLE. ne pyrstönsä alapinnalle. Maiti on ollut ns. lepotilassa tähän asti, mutta nyt naaraan eritteet aktivoivat sen ja mätimunat hedelmöittyvät. Tämän jälkeen naaras huolehtii mätimunista yli talven kunnes uusi sukupolvi kuoriutuu keväällä. Kesällä on rapujen kasvukausi. Rapu kasvaa sykäyksittäin kuorenvaihdon yhteydessä. Ravustuksen alkamisajankohta määräytyy ravun elinrytmin mukaan. Kestää jonkin aikaa kunnes uusi kuori on kovettunut ja tämän ajan rapu piilottelee eikä liiku paljoa. Ravustuskauden alkamisajankohta määräytyy sen mukaan, että normaalina kesinä ravut ehtivät vaihtaa kuorta ja ovat jälleen pyyntikunnossa juuri heinäkuun puolivälin jälkeen. Lämpiminä kesinä ravut voivat vaihtaa kuorta kaksikin kertaa, mutta yleensä etenkin sukukypsät naaraat vaihtavat kuorta ainoastaan kerran kesässä. RAPUKAUSI ON ALKUSYKSYN JUHLAA Heinäkuun loppupuolella alkukesän vehreys on pikkuhiljaa vaihtumassa elonkorjuun aikaan ja illat alkavat pimentymään. Monille kalamiehille 21.7. on yksi kesän odotetuimmista päivistä; ravustuskausi alkaa, ja keskipäivää odotetaan kuin lapsena joulua. Pyydöt on valmisteltu etukäteen, vene on soudettu valmiiksi parhaille paikoille ja ensimmäiset merrat solahtavat veteen heti kun käki luukustaan kurkistaa. Tilli, paahtoleipä ja snapsi ovat valmiina odottamassa iltaa ja rapukestejä. Teksti ja kuvat TEEMU KOSKI Tikutus - hauskaa puuhaa koko perheelle Yleensä rapuja on totuttu pyytämään läheltä rantaviivaa ja matalasta, mutta jos järven pohja on sopivan kivikkoinen, etenkin täplärapua tulee hyvin hieman syvemmältäkin. Yli kuuden metrin syvyyteen mertoja ei kuitenkaan, ainakaan hyvän saaliin toivossa, kannata laskea. Jokirapu viihtyy Amerikan serkkuaan matalammassa ja sitä voidaan pyydystää öisin aivan rantamalastakin. Kalanpaloja naulitaan tikuilla pohjaan kiinni ja näitä tikkuja kierretään tarkistamassa taskulampun kanssa. Rapu on varsin vikkelä otus ja ruuan tuoksu houkuttelee sen nopeasti paikalle. Lampun valokeilasta rapu joko napataan käsin tai asettamalla pienisilmäinen haavi sen taakse ja koskettamalla haavin vanteella ravun pyrstöä. Rapu ui takaperin ja pakoon pyrähtäessään saksiniekka syöksyy suoraan haaviin. Toinen vaihtoehto on asettaa kalanpala metalliverkon keskelle ja nostamalla verkko nopeasti ylös vedestä ravun tullessa syömään. Syötti pitää kuitenkin kiinnittää lujasti paikoilleen, muuten rapu kiittää kauniisti ja häipyy makupala mukanaan piilopaikkaansa. Täplärapujakin voi yrittää pyydystää tikulla, vaikkei se kovin hyvin aivan rantaviivassa viihdykään. Hauskaa puuhaa tikutus kuitenkin on ja sitä voi hyvin tehdä myös perheen pienimpien kanssa. Ravun esiintyminen ja elinkierto pähkinänkuoressa Suomessa esiintyy kolmea rapula0jia: Yleisimpiä ovat perinteinen jokirapu ja sen Amerikan-serkku täplärapu, jota on 60-luvulta lähtien kotiutettu istutuksin useisiin sellaisiin vesistöihin joista rapurutto on tuhonnut alkuperäisen jokirapukannan. Nykyään suurin osa Hämeen, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rapusaaliista koostuu täpläravusta. Muu Suomi aina Rovaniemi-Kuusamo-korkeudelle asti on jokiravun valtakuntaa. Tätä pohjoisemmassa rapua ei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta esiinny. Näiden lisäksi Kaakkois-Suomessa esiintyy muutamissa vesistöissä kapeasaksirapua, jonka merkitys rapusaaliissa on kuitenkin vähäinen. Rapu on melko vaativa elinympäristönsä suhteen. Suomessa se elää esiintymisalueensa pohjoisrajalla. Muita ravun esiintymistä rajoittavia tekijöitä ovat hap- pamuus ja rehevöityminen. Selvitäkseen rapu vaatii yli kuuden ph:ta ja toisaalta rehevissä vesissä on ongelmana pohjien liettyminen. Ravut elävät järvien ja jokien pohjilla ja vaativat viihtyäkseen kivikkoa tai liekopuuta suojapaikoiksi. Ravun elinkierto alkaa munien kuoriutumisesta keväällä. Emo kuljettaa vastakuoriutuneita poikasia pyrstönsä alla muutaman viikon ajan, ensimmäiseen kuorenvaihtoon saakka. Tämän jälkeen poikaset jatkavat elämäänsä itsenäisesti saavuttaen sukukypsyyden 2 - 5 vuoden iässä ja 8 ­ 10 cm pituisina. Urokset kasvavat naaraita nopeammin ja tulevat sukukypsiksi nuorempina. Samaten täplärapu on jokirapua nopeakasvuisempi ja saavuttaa sukukypsyyden nuorempana. Rapujen kutuaika on syksyllä, veden ollessa noin 10 - 12 asteista. Uros laskee maidin naaraan pyrstön alle ja tämän jälkeen naaras vetäytyy suojaiseen koloon, jossa se laskee mätimunat ja kiinnittää 34 Kalastuslehti 3.2008
• Merta on yleisin rapupyydys Yleisin ravunpyydys on kuitenkin merta. Kalanpaloilla syötitetyt pitkulaiset pyydykset, joiden molemmissa päissä on nielut, lasketaan pohjaan ja koetaan vähintään kerran päivässä. Merrat voidaan laskea yksitellen tai samaan selkäsiimaan kiinnitettyinä kahden tai useamman merran jadoissa. Yksitellen laskiessa mertoja voidaan asetella isojen kivien tai muiden rapuja kiinnostavien pohjanmuotojen viereen. Jos mertoja on paljon tai puuhaan ei halua käyttää paljoa aikaa on jata nopeampi tapa. Mertajata on varsin yksinkertainen. Selkäsiimaksi käy kelluva, 6 - 8mm köysi, johon tehdään lenkki viiden metrin välein. Lenkkeihin kiinnitetään puolimetrinen hiukan ohuempi ja mielellään uppoava naru jonka toiseen päähän tulee merta. Kelluva naru siksi, että pohjalla makaavalla uppoavalla narulla on tapana myös takertua sinne. Hämäräaktiivisena lajina rapu liikkuu pääasiassa yöaikaan. Merrat kannattaa laskea pyyntiin illalla ja käydä kokemassa aamupäivän aikana. Syötin pitää olla tuore Usein kuultu väite on, että rapuja saa paremmin mädäntyneellä syötillä. Tämä ei pidä paikkaansa vaan syötit kannattaa uusia päivittäin. Tärkeää myös on, että syötti on asetettu keskelle mertaa siten, että ravut eivät pääse siihen käsiksi ulkopuolelta. Tarkoitushan on pyydystää rapuja, ei ruokkia niitä. Samaten syöttien vaihdon yhteydessä vanhaa syöttiä ei kannata kipata yli laidan paikalla, missä aikoo vielä ravustaa. Syötti houkuttaa rapuja raputiheydestä ja ravinnon määrästä riippuen noin 3 - 5 metrin säteeltä. Tätä lähemmäksi toisiaan ei mertoja kannata laskea. Samaten mertoja ei kannata liottaa samalla paikalla paria yötä pidempään. Parhaan saaliin saa vaihtamalla mertojen paikkaa aktiivisesti. Rapujen kuljetuslaatikko jonka pohjaan on porattu poistoreikiä vedelle ja peittona lepänoksia. Rapujen säilytys Veneessä ravut säilytetään astiassa jonka peittona on esimerkiksi tuoreita lepän oksia suojaamassa rapuja auringon paahteelta ja kuivumiselta. Rapu kykenee hengittämään myös ollessaan poissa vedestä. Sen sijaan astiassa, jossa on vettä muttei ilmastusta ravut tukehtuvat. Ne kuluttavat vedessä olevan hapen loppuun kuten kalatkin ja ilmasta liukeneva happi ei riitä korvaamaan kulutusta. Rannassa ravut laitetaan sumppuun odottamaan rapujuhlia. Tässä kannattaa olla tarkkana. Monet kestit on jouduttu perumaan saksiniekkojen karattua huolimattomasti suljetusta sumpusta tai minkin käytyä osingolla. Moni näppärä kalamies on itse väännellyt sumpun esimerkiksi minkkiverkosta, mutta päältä ladattavan pesukoneen rummusta saa myös oivan säilön ravuille. minkkien varalta sumppua ei jätetä aivan rantaveteen eikä pintaan. Hyvä paikka on laiturin päässä metrin puolentoista syvyydessä. Jos rapuja säilytetään sumpussa vain muutamia päiviä, ei niitä tarvitse ruokkia. Lyhyt paasto tyhjentää ravun suolen mikä on pelkästään hyvä asia rapukestejä ajatellen. Jos rapuja taas aiotaan säilyttää pidempään voi sumppuun laittaa rapujen eineeksi muutaman porkkanan tai perunan. Muuten rapujen määrä sumpussa vähenee niiden syödessä toisiaan. Samaten tuoreet lepänoksat vähentävät rapujen keskinäistä nahistelua. Liian täyteen ahdetussa sumpussa ravut käyvät toistensa kimppuun, minkä seurauksena ne menettävät saksiaan. Oikea paikka rapusumpulle on laiturin päässä. Kuvassa on minkkiverkosta itse tehty sumppu. Huomaa että sumpun luukku on reilusti aukkoa isompi. Kalastuslehti 3.2008 35
• Perämoottori 100 vuotta OSA 3 TÄMÄN PÄIVÄN TILANNE Teksti ja kuvat MARKO SARROLA Nelitahtiset valtaavat markkinat 90-luvulla nelitahtikoneet alkoivat yleistyä. Midrangessa eli suomalaisittain 50 hv luokassa ne nousivat nopeasti valtaasemaan. 90-luvun loppupuoliskolla markkinoille tuli myös ensimmäiset DFIkaksitahtimoottorit, samoin kuin nelitahdeista ensimmäiset EFI-mallit eli kaasuttimien siirtyminen historiaan ruiskujen edeltä oli alkanut. Nelitahtimalleissa hyödynnettiin autopuolelta tuttua tekniikkaa, joten EFI:t olivat alusta alkaen varsin varmoja, sen sijaan täysin uutta tekniikkaa edustavat DFI-koneet eivät aluksi olleet aivan ongelmattomia. 2000-luvulla alkoivat päästömääräykset kiristyä ja se tiesi kuoliniskua perinteiselle kaksitahtitekniikalle, koska ilman tarkkaa suoraan palotilaan tapahtuvaa polttoaineen ruiskutusta (Direct Fuel Injection) ei päästörajoja pystytty täyttämään, ja niinpä perinteisten 2t-perämoottoreiden maahantuonti loppui 2007. Nykyisin on tarjolla siis kolmea perustekniikkaa. Suorasuihku eli DFI 2t-tekniikka, nelitahtitekniikka ja uusimpana tulokkaana ahdettu nelitahtinen. Ahtamalla saadaan moottorin hyötysuhdetta parannettua, joten ahtimet oletettavasti lisääntyvät tulevaisuudessa. tus, joka on niin sanottu matalapaineinen suoraruiskutus, jossa polttoaineen lisäksi ruiskutetaan myös ilmaa palotilaan. Pelkästään nelitahtitekniikkaan keskittyneitä valmistajia ovat nykyisin Honda, Suzuki ja Yamaha, joista Yamahalla oli myös korkeapaineruiskutus tekniikalla olevat HPDI -mallit, mutta Yamaha luopui niiden valmistuksesta ja keskittyen nelitahtisiin. Pelkästään DFI 2t-tekniikkaan on keskittynyt BRP:n Evinrude. Mercury tarjoaa DFI 2t-tekniikkaa Optimax-mallistollaan, nelitahtimalliston ja ahdetut nelitahtiset Veradot. Selva ja Tohatsu tarjoavat sekä 2t DFI-malleja että nelitahtimalleja. Uusina osallistujina markkinoita pyrkivät jakamaan kiinalaiset kopiomoottorit, nelitahtiset Parsun ja Sail, jotka ovat huokeita, mutta eivät laadullisesti vielä lähelläkään valtamerkkien koneita. Käytännössä pienet koneet ovat kaikki kaasuttimellisia nelitahtikoneita, keskikokoluokassa koneet muuttuvat ruiskuiksi ja 2t DFI -koneet tulevat vaihto- " TUPLA-AHTAMINEN ON MYÖS JO AUTOPUOLELLA IHAN NORMAALIA MYYNTIMALLITEKNIIKKAA ELI SEKÄ MEKAANINEN ETTÄ PAKOKAASUAHDIN SAMASSA KONEESSA. Ongelmia DFI-koneissa 2t DFI koneen alkutaival oli kaikkea muuta kuin ruusuinen. Esimerkiksi Evinruden Ficht-koneiden ongelmat ajoivat koko OMC:n konkurssiin. Ficht-koneita seurasivat Ficht RAMitja nykyiset eTecit. Evinrudet valmistaa nykyisin BRP ja Evinruden mallistossa on vain 2t DFI koneita ja nämä eTec-koneet edustavat korkeapaineista suorasuihkutusta. Toinen DFI -tekniikka on Mercuryn Optimax-malleissaan ja Tohatsun käyttämä Orbital-ruisku- Mercury Verado, High Tech -moottori tämän päivän mittakaavalla, mekaanisesti ahdettu nelitahtinen, keskiverto TSImiehelle sopivia kohteita on öljymäärän tarkistus. 36 Kalastuslehti 3.2008
• westin_Ragna_210_x_148_FI.indd 1 17/04/08 9:37:52 ehdoksi. Suurissa koneissa (~150hv ja yli) 2t DFI on yleensä taloudellisin ja omaa kokoluokassaan nelitahtista paremman kiihtyvyyden. Ahdettu nelitahti eli Verado pärjää hyvin kiihtyvyydessä, muttei ainakaan toistaiseksi nopean ajon taloudellisuudessa DFI-koneelle. Kehittynyttä tekniikkaa Kaikki nykykoneet alkavat olla varsin toimintavarmoja (kiinalaisten suhteen varauma) ja tehoonsa nähden käsittämättömän taloudellisia muutaman vuosikymmenen takaisiin verrattuna. Huoltojen puolesta helpoimpia ovat 2t DFI:t, koska niissä ei ole öljynvaihtoja, venttiilien säätöjä ynnä muita nelitahtisiin liittyviä asioita. Mahdollisen toimintahäiriön sattuessa ruiskullisessa koneessa tarvitaan usein testeriä, jolla saadaan koneen vikamuistista purettua mikä konetta vaivaa eli Tee se itse -korjaus rajoittuu hyvin pitkälti pienimpiin koneisiin, jotka edustavat vielä perinteistä kaasutintekniikkaa. Hitech-koneen kanssa saattaa TSI-mies helposti olla se Tuhoa se Itse -henkilö ja huoltosäästö kostautua kalliina vahinkona. 2t DFI on rakenteellisesti huomattavasti yksinkertaisempi kuin nelitahti, ei venttiilikoneistoa tms, vain korkeapaineinen polttoaineenruiskutus. Kuitenkaan koneen yläkerrassa ei oikeastaan ole TSI-miehelle juurikaan kohteita. Perämoottoreiden suhteen markkinat menevät yhä selkeämmin siihen suuntaan, että veneen ostajalla ei ole vapaata valintaa minkä koneen haluaa, tai edes vapaata valintaa minkä konetyypin haluaa. Jos haluttu vene myydään vain tietyllä konemerkillä, niin silloin ostajan valinnan mahdollisuus on varsin vähäinen. Ostajan onneksi nykykoneissa ei juuri ole laadullisia eroja valtamerkkien osalta. Mitä tulevaisuudessa? On mielenkiintoista nähdä koska perämoottoreihin tulee ensimmäinen turboahdettu, siis pakokaasuahtimella oleva malli. Verado kun on mekaanisesti ahdettu. Toinen mielenkiintoinen asia on, että koska nykyaikaista yhteispaineruiskutusturbodieseliä tarjotaan perämoottorina, autopuolellahan ne ovat voimakkaimmin kehittynyt moottoriluokka viimevuosina. Tupla-ahtaminen on myös jo autopuolella ihan normaalia myyntimallitekniikkaa eli sekä mekaaninen että pakokaasuahdin samassa koneessa. Ahtamalla saadaan parempi hyötysuhde, joten varmasti niiden käyttö perämoottoreissakin lisääntyy. Kalastuslehti 3.2008 37
• SONY ERICSSON C702 ­ puhelin kalamiehen tarpeisiin järjestelmä on myös Nokiaan tottuneelle helppo ja ohjainnäppäin toimii hyvänä "joystickinä". Vaikuttava puhelin paperilla, mutta miten on käytännön laita? Puhelinta kokeiltiin Soneran ja Elisan liittymissä ulkomereltä Tenojoelle erittäin vaihtelevissa olosuhteissa. Hyvä kädessä C702 on mukava kädessä, kiitos pehmeän otepinnan ja selkeän muotoilun. Värinähälytys on voimakas ja sen tuntee myös pelastusliivin taskusta. Sen sijaan näppäimistö on erityisesti ulkoilukäytössä aivan liian pieni ja mahdoton käyttää esimerkiksi sormikkaat kädessä. Eritoten vastaus ja lopetusnäppäimet ovat luvattoman pieniä. Kuvauskäytössä puhelin toimii melkein kuin normaali digipokkari. Datayhteydet ovat nopeat ja toimivat myös hyvin heikossa kentässä, josta saatiin esimerkkiä kun tarkistelin Tenojoella säätä nettipalvelusta. Puhelin myös kestää pieniä kolhuja, joita varsin usein veneillessä saattaa sattua. Akun kestossa toivomisen varaa Jostain syystä varsinkin GPS:n päälläollessa akun kesto on erittäin lyhyt. Käyttäessäni GPSää jouduin lataamaan akun päivittäin ja ilman sitäkin vähintään kahden päivän välein vaikken puhunut kovinkaan paljoa. Mitä tapahtuukaan marraskuisella kalareissulla kun akku joutuu kylmyyden vuoksi muutenkin koville? C702:n GPS osoittautui yhtä tarkaksi kuin Eaglen 642i ­venenavigaattori. Huomaa sijaintipisteet laitteiden näytöllä. GPS Paikantaminen kestää kauemmin kuin esimerkiksi retkeilykäyttöön tarkoitetuilla käsi-GPS:llä. Lisäksi yhteys satelliitteihin katkeaa varsin nopeasti kun tulee maastoesteitä ja yhteyden luomisessa kestää taas tovin. Vesillä, jossa kiinteitä esteitä ei liiemmin ole, piti puhelin yhteyden päällä varsin hyvin. Kalamiesten käyttöön sopivia ulkoilmakäytön kestäviä puhelimia kunnollisilla kuvaus & tiedonsiirto-ominaisuuksilla ei ole paljon. Sony Ericssonilta kuitenkin sellainen löytyy. Tutustuimme C702-puhelimeen kesän aikana kalavesillä ollessamme. Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat ANTTI ZETTERBERG K eväällä 2008 esitelty Sony Ericsson C702 kuuluu Sony Ericssonin Cyber-shot-sarjaan eli sen kuvausominaisuuksiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Puhelimessa on hyvä kamera ja hyvät kuvanmuokkausominaisuudet. C702 on suunnattu outdoor-kuvaamiseen ja on suojattu sekä pölyltä että vesiroiskeilta. Lisäksi kuviin lisätään aina myös paikkatieto, C702:sta löytyy GPS-paikannustuki, jota voi käyttää myös mukana tulevan Google Maps -mobiilikarttaohjelman kanssa tai Wayfinder-navigaatio-ohjelman kanssa. Kamerassa on 3,2 megapikseliä, automaattitarkennus, 2x digizoom ja kasvojen tunnistus sekä punasilmäisyyden esto. Näiden lisäksi C702:sta löytyy myös kuvausvalo. Muita kuin kuvaukseen liittyviä ominaisuuksia voidaan listata seuraavasti: mediasoitin, FM-radio, Java-tuki, stereo-Bluetooth, nettiselain ja sähköposti. Puhelimen mitat ovat 106 x 48 x 15,5 millimetriä ja painoa 105 grammaa. 2,2 tuuman näyttö on toteutettu TFT-tekniikalla, resoluutioltaan 240 x 320 pikseliä. Sisäistä muistia on 160 megatavua, jota voidaan laajentaa Memory Stick Micro -muistikortein. Puhelin tukee GSMtaajuutta ja 3G:tä (WCDMA 2100). 3G:n lisänä on vielä HSDPA-tuki eli tiedonsiirto sujuu megabittinopeuksin. Käyttö- Pimeällä hyvä näyttö pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Miksiköhän vastaus/lopetus-näppäimet ovat niin pieniä ettei niitä kunnolla erota? 38 Kalastuslehti 3.2008
• C702 KAIKKEA RETKEIL YYN NIKON D80 Vaikka megapikseleitä on 3,2 eivät optiikka- tai valotusominaisuudet ole lähelläkään Nikon D80 ­järjestelmäkameraa. Sen sijaan omaan dokumentointiin kamera kelpaa mainiosti. Karttaohjelmien käyttö Google Maps ­karttaohjelman käyttö oli puhelimella yhtä juhlaa. Yhteys oli nopea ja näyttö terävä. Tämän parempaa ei enää osaa vaatiakaan puhelinkäytössä. Myös sijainnin tallentava ominaisuus on hauska lisä. Kuvien lähetys ja katselu on toteutettu fiksusti, joten puhelin korvaa mielestäni huonomman tason digipokkarin täysin. Kun vielä muistikortissakin on riittävästi kapasiteettia muun muassa videoiden tallentamiseen on C702 todellinen monikäyttölaite. Mikrofoni Mikrofonin äänenlaadussa on toivomisen varaa. Varsinkin veneillessä vastapuolen äänestä ei tahdo kuulla mitään ja oma mikrofoni kaappaa turhan hanakasti tuulen suhinat. Olisin lisäksi kaivannut puhelimeen jonkinlaista lamppua kuten esimerkiksi Nokian 5500 ­mallissa. Ulkona liikkuvat ihmiset tarvivat lamppua huomattavasti useammin kuin kaupunkiolosuhteissa viihtyvät. Ostaako vai ei? C702 maksaa noin 350 euroa. Se on paljon rahaa, mutta sillä saa myös paljon ominaisuuksia. Eri asia sitten on uskaltaako esimerkiksi pitää puhelimen GPSn ainoana gepsinä. Itse en uskaltaisi. Sen sijaan tietoliikenne- ja kameraominaisuuksiltaan puhelin vastaa täysin hintaansa ja jos näppäimistöön tottuu, ei 350 euroa tunnu enää kovin paljolta. Jos uuden puhelimen hankinta on nyt ajankohtaista, kannattaa ehdottomasti tutustua Sony Ericsson C702:een. Lisätietoja: www.sonyericsson.com Laaja valikoima huippulaadukkaita kotimaisia retkeilyvarusteita Kalastuslehti 3.2008 39 Finn-Savotta Oy, Onnelantie 2, 43500 Karstula Puh. 014-417 1400 www.finn-savotta.fi
• Saaliitta Loch Erne ei kyllä jättänyt, mutta läheltä liippasi. 40 Kalastuslehti 3.2008
• PINTARAAPAISU POHJOIS-IRLANNIN HAUKIVESILLE Kesäinen Loch Erne on vaativa vesistö kalastaa Useimmille ihmisille taitaa tulla Pohjois-Irlannista mieleen vihreän rehevä kumpuileva maisema ja maan kuuluisat whiskeypanimot. (päätoim.huom. nimenomaan whiskey, sillä Skotlannissa juoma on whisky) Monille kalamiehille taasen tulee Pohjois-Irlannista mieleen taimenen- ja ehkäpä myös lohenkalastus maan monissa kirkasvetisissä joissa ja järvissä. Minulle tuli oitis mieleen hauki kun sain kuulla, että minulle tarjoutui mahdollisuus käväistä kesäkuussa Pohjois-Irlannissa. Teksti ja kuvat MIKEY SARELIN Reissun suunnittelua Heti ensi alkuun aloin tutkia PohjoisIrlannin kalastusmahdollisuuksia internetistä sekä vaihtamalla sähköpostia hollantilaisen, kokeneen Irlanninkävijän, Ad Swierin kanssa. Olin taannoin lukenut Swierin mainion kirjan "Pike on the Fly" jossa hän kirjoittaa muun muassa hauen perhokalastuksesta Irlannissa joten ajattelin hänen voivan antaa hyviä neuvoja. Ad ilmoitti minulle että reissuni ajankohta ei ollut paras mahdollinen, mutta minkäs teet, ajankohtaa en voinut muuttaa. En halunnut kuitenkaan heittää ainutlaatuista mahdollisuutta haukiturismiin hukkaan joten rupesin työstämään sotasuunnitelmaa. Pikkuhiljaa pääni sisällä alkoikin muodostua strategia ja ennen pitkää kalastuskohde oli varmistettu ja opas sekä asuminen varattu. Kohteeksi valitsin Loch Ernen tai pikemminkin sen yläosan, Upper Loch Ernen. Oppaakseni valitsin Orviksen sopimuksella toimivan Colin Chartresin ja tukikohdakseni tilasin Wilmer Lodge-nimisen matkustajakodin joka sijaitsee kivenheiton päässä järvestä. Upper Loch Ernen rehevaa, mutta samalla karua maisemaa. Saman tien kalalle Linja-auto tiputti minut iltapäivällä kesäkuun puolivälissä Loch Ernen tuntumaan ja sopimuksen mukaisesti Colin oli minua vastassa pysäkillä. Nopeiden kohteliaisuuksien vaihtamisen jälkeen haimme Colinin veneen joka seisoi valmiina trailerilla järven vieressä ja viritimme kalavehkeet kuntoon. Koska minulla oli vain reilut kaksi vuorokautta aikaa kalastukselle, halusin ottaa tästä ajasta kaiken irti. Siksi lähdimmekin ajamaan kohti kalapaikkoja Colinin samalla kertoessa alueen luonteesta, toimivista perhoista sekä tietysti viime ajan kalastuksesta (josta ei tosin paljoa kerrottavaa ollut, sillä hauki oli ollut jo kuukauden päivät kateissa kala- " NOPEIDEN KOHTELIAISUUKSIEN VAIHTAMISEN JÄLKEEN HAIMME COLININ VENEEN JOKA SEISOI VALMIINA TRAILERILLA JÄRVEN VIERESSÄ JA VIRITIMME KALAVEHKEET KUNTOON. Kalastuslehti 3.2008 41
• Oppaani Colin Chartres matkalla seuraavalle pelipaikalle. " HEITIN TOINEN TOISTAAN KAUNIIMPIA JA HAUELTA SUORASTAAN TUOKSUVIA RUOVIKKOJA JOIDEN EDUSTALLA LUMPEET KUKKIVAT, MUTTA TULOKSETTA. miehiltä). Keli oli mitä parhain PohjoisIrlannin olosuhteet huomioiden auringon paistaessa ohuen pilviverhon läpi. Colinin mukaan Pohjois-Irlannissa on mahdollista kokea kaikki vuodenajat yhden päivän aikana ja tämän olen valmis uskomaan koettuani samana päivänä ensin helteen ja sen jälkeen rankkasateen joka vuorostaan vaihtui sumuksi jonka kovaksi yltynyt tuuli hävitti muutaman hetken kuluttua. Tämä rumba toistui parhaimmillaan useaan otteeseen saman päivän aikana. Läm- mintä ja sateenkestävää vaatetusta kannattaa siis varata mukaan. Panostimme ensimmäisen illan kalastuksen järviä yhdistävään kanavantapaiseen ja matalaan jokiosuuteen. Heitin toinen toistaan kauniimpia ja hauelta suorastaan tuoksuvia ruovikkoja joiden edustalla lumpeet kukkivat, mutta tuloksetta. Colin manasi että pientä haukea pitäisi tähän vuodenaikaan tulla roppakaupalla. Nyt en saanut edes kappaleita, pariin varovaiseen tärppiin jäi ensimmäisen illan saldo. Wilmer Lodge toimi reissuni tukikohtana. Punapää kuuluu oppaan mukaan Loch Ernen ottiväreihin. Uusi päivä, uudet kujeet Seuraavaksi päiväksi olimme sopineet tällit aamukahdeksaksi. Wilmer lodgen emännän valmistaman makkarasta, kananmunasta ja pekonista koostuvan aamiaisen jälkeen uhkuin uskoa. Tänään järvestä nousisi haukea! Colinin neuvojen mukaisesti olin edellisenä iltana sito- 42 Kalastuslehti 3.2008
• Colinin vene on paitsi kaunis, myös vakaa hyvinvarusteltu nut kasan 10 - 12cm pituisia perhoja, huomattavasti kotivesillä käyttämiäni haukiperhoja pienempiä suteja siis. Colinin suosikkiväri järvelle oli selkeästi punapää mutta edellisen päivän tärpit olivat kaikki tulleet chartreuseen. Sidoin siis molempia värejä eri mallisina. Sadekuuron saattelemina suuntasimme kohti Upper Loch Erneä ja luonnonkaunista Bellislen saarta. Tämän saaren liepeillä sijaitsee Colinin mukaan muutama järven parhaista haukipaikoista. Kalastin, kalastin ja kalastin. Ei niin mitään. Jossain vaiheessa Colin ehdotti taukoa ja sehän sopi minulle. Aurinkoisessa kelissä istuskelimme rehevässä ruohikossa ja juttelimme niitä näitä, samalla mutustellen välipalaa ja juoden pakolliset teet. Epäilin jo omia taitojani mutta Colin tiedotti ettei kukaan muukaan ollut onnistunut Loch Ernellä viime aikoina. Hauet olivat piilossa jossain vieheiden tavoittamattomissa. Kiitollisena otin vastaan Colinin selitykset, säilyipähän niiden kautta edes kunniani rippeet kalamiehenä. Tyhjä, tyhjempi, tyhjin? Kalastus jatkui kalattomuuden merkeissä. Jossain vaiheessa tuuli yltyi melkoisen reiluksi, mutta Colin tiesi paikkoja joihin tuuli ei päässyt liikoja puhaltamaan ja joille siis suuntasimme. Koska olimme koko ajan keskittyneet kalastamaan matalia Kalastuslehti 3.2008 2.2008 43
• Näkymää Wilmer Lodgelta. " JOSSAIN VAIHEESSA SADE HELLITTI JA AURINKOKIN PILKOTTI PILVIEN LÄPI. KALASTIMME VIHREÄÄ JOENPENGERTÄ JOTA LAIDUNTIVAT LEHMÄT. SAALISTA VIIS, MAISEMIAHAN TÄNNE ON TULTU KATSOMAAN, USKOTTELIN ITSELLENI. paikkoja Colin ehdotti että yrittäisimme kalastaa paria järvessä sijaitsevaa "syvännettäkin". Synkempää siimaa siis peliin ja yrittämään. Tulos oli pyöreä nolla. Vaikeaa, niin vaikeaa. Kalastettuamme Upper Loch Erneä koko päivän, tuloksena kaksi karkuutusta joista isompi oli noin parin kilon kala, pistimme pillit pussiin. Colin ajoi minut Wilmer Lodgelle josta sovimme hänen noutavan minut tunnin kuluttua. Eikä aikaakaan kun olimme jo paikallisessa pubissa nauttimassa Guinnesia ja pihveistä, seuraavan päivän suunnitelmaa hioen. Pubin seinällä komeili metrinen, täytetty hauki todisteena siitä että järvestä kyllä löytyy kalaa kunhan se suostuu yhteistyöhön kalamiehen kanssa. Päätimme panostaa viimeisen päiväni kalastuksen taas järviä yhdistävään kanavamaiseen jokiosuuteen. Ellei sieltä niin ei sitten mistään, tarkoitti Colin. Epätoivoa ilmassa Aamulla satoi, vaihteeksi. Colin suuntasi veneen kohti kanavaa yksitoikkoisen sateen ropistessa kohti kahluutakkini Gore Tex -kalvoa. Jotenkin oli sellainen fiilis että tuleekohan täältä sittenkään edes sitä avauskalaa? Jossain vaiheessa sade hellitti ja aurinkokin pilkotti pilvien läpi. Kalastimme vihreää joenpengertä jota laiduntivat lehmät. Saalista viis, maisemiahan tänne on tultu katsomaan, uskottelin itselleni. Siinä samassa siimas- 44 Kalastuslehti 3.2008
• Loch Erne. Upper Loch Erne tarjoaa toinen toistaan maukkaamman näköisiä kaislikkoja kalastettaviksiksi. LOCH ERNE Loch Erne koostuu itse asiassa kahdesta järvestä jotka sijoittuvat River Ernen varrelle. Upper Loch Erne on alueen ylempi vesistö ja samalla järvistä pienempi. Järvi on matala ja sokkeloinen ja tarjoaakin oivat mahdollisuudet hauenpyyntiin. Haukea kalastetaan järvellä koko vuoden läpi, mutta huippukausi yltää marraskuusta huhtikuuhun saakka. Tämän jälkeen veden lämpötila nousee ajaen hauet syvempiin vesiin ja kalastusta vaikeuttavat paikoittain rehevät vesikasvit valtaavat järven. Lower Loch Erne on isompi ja syvempi järvistä, joita yhdistää kanavamainen jokijakso. Lower Loch Ernellä kalastetaan pääasiassa taimenta sen eri sesonkeina. Sekä Upper- että Lower Loch Ernen vesi on humuksen värjäämää mutta kuitenkin kirkasta. Järvien rannat ovat reheviä ja niitä laiduntavat lehmät sekä lampaat. Paikoittain varsinkin Upper Loch Erne ja järviä yhdistävä kanava ovat rämemäisiä ja reheviä. Alue on erittäin kaunis juuri vihreytensä vuoksi. Opastus Opastuksesta reissulani vastasi Colin Chartres joka on Orviksen hyväksymä opas. Colin opastaa asiakkaitaan tukevasta perämoottoriveneestä käsin. Siirtymät sujuvat 9,9hv Yamahalla ja itse kalastus hoituu Minnkotan sähköperämoottorilla. Colinin hinta on £100 päivältä, puolikkaan päivän hinnan ollessa £50. Eväät ja juomat sisältyvät hintaan. Colin on varttunut Loch Ernen tuntumassa joten hän osaa järvet sekä hallitsee niiden kalastuksen ja eri kalastusmuodot hyvin. Tarvittaessa hän järjestää asiakkailleen myös kalastusvälineet sekä luvat. Haukimiesten lisäksi Colin opastaa myös taimenenkalastajia. Colinin saa parhaiten kiinni sähköpostin kautta: colin@erneangling.com ja myös hänen kotisivunsa jotka löytyvät osoitteesta www.erneangling.com ovat tutustumisen arvoiset. sani tuntui varovainen raapaisu. Ilmoitin asiasta Colinille ja nostin siiman vedestä uuteen heittoon. Siima laskeutui, upotin perhoa sekunnin pari jonka jälkeen tein vedon. Tosita vetoa en ehtinyt edes kunnolla tehdä kun kala jo iski perhoon kiinni ja pysyi siinä. Vai pysyikö? Hölmistyneenä vedin siimat sisälle epävarmana siitä oliko minulla kala koukussa vaiko ei. Ja kyllähän siellä siiman päässä kala komeili, pikkuruinen hauki oli hyväksynyt punapää-värisen Craft Fur Deceiverini. Nauraen Colin otti kalasta ja sen ylpeästä taltuttajasta kuvan, ennen kuin se päästettiin takaisin kasvamaan. Tähän pientäkin pienempään saaliseen oli minun, vielä hetken aikaa jatkuneesta kalastuksesta huolimatta, tyytyminen Loch Ernellä. Eipähän menneet ainakaan munat pataan. Haukea ja taimenta Vaikken onnistunutkaan saaliin merkeissä Loch Ernellä voin lämpimästi suositella järveä kalamiehille jo pelkästään sen kauneuden takia. Mikäli ajoittaa reissunsa hieman minua paremmin pitäisi myös olla hyvät mahdollisuudet mukavankokoisiin haukiin jotka nousevat matalaan vesien jäähdyttyä syksyllä. Keväällä ja alkukesästä taimenen perhokalastuksesta kiinnostunut pääsee kokemaan mayfly-korentojen kuoriutumisen Lower Loch Ernellä. Mayfly aika tarjoaa erittäin jännittävää pintaperhokalastusta taimenien popsiessa isokokoisia korentoja vedenpinnasta. Tämä sesonki on luultavasti itsellänikin mielessä seuraavalla kerralla kun suuntaan Pohjois-Irlannin järville. Majoitus ja palvelut Wilmer Lodge on matkustajakoti joka sijaitsee Lisbellawn kylässä Upper Loch Ernen tuntumassa. Talo tarjoaa yöpymistä neljässä huoneessa hinnan ollessa £20 yötä ja henkilöä kohden. Huoneiden varusteisiin kuuluvat televisio ja suihku. Liinavaatteet sekä erittäin tukeva ja herkullinen Brittiläistyylinen aamiainen kuuluvat hintaan. Varmin tapa järjestää majoitus on olla yhteydessä Wilmer Lodgeen puhelimitse: +44 (0)28 6638 7045. Wilmer Lodgen kotisivut löydät osoitteesta http://www.wilmer-lodge.com Colinin kautta on myös mahdollista järjestää majoitus järven rannasta, kauniilta Belle Islen saarelta josta voi myös saada veneitä omaan vuokraan. Näitä mahdollisuuksia kannattaa tiedustella Colinilta sähköpostitse. Muutaman kilometrin päässä sijaitsevasta Enniskillenin kaupungista löytyy ravintolapalvelut sekä ruokakauppa. Lähin pubi, joka tarjoilee myös hyvää ruokaa, sijaitsee Upper- ja Lower Loch Ernen yhdistävän kanavan äärellä. Kalastuslehti 3.2008 45
• MAA OMA SIKKA MAN MAA MUU TIKKA MUS Suurhau kipaikka a voi ver kantarell rata ipaikkaa n; jos ma ton tyyp aspi on sie nelle suo se toden tuisa näköises ti myös k siellä. Sie asvaa nestäjän -ja kalas tarvitse tajane vain te hdä jalk malla ulo atyö astu s ja etsim ällä nuo kupalat. herkOlettaen tietysti, kukaan ettei muu ole niitä jo p oiminut. Teksti ja ku vat TEEMU KO SKI 46 Kalastuslehti 3.2008 Usein samea umpiperä, joka vaatii melkoisen poikkeaman normaalilta ajoreitiltä. Osuma paikalle kun vesi oli kirkasta palkitsi usealla kookkaalla hauella. Kuva: Hannes Kallioinen
• Mikä on hyvä kalapaikka? Hyvä kalapaikka on tietysti sellainen mistä saa kalaa paremmin kuin muilta paikoilta. Mutta mikä on erona paikan ja kalapaikan välillä? Yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa, mutta muutamia yleistyksiä voi kuitenkin tehdä. Hauen kohdalla hyvän kalapaikan tuntomerkkejä on laaja kutu- ja poikasalue. Hauki ei juuri tee pitkiä vaelluksia, joten kalastus kannattaa keskittää, aivan lämpimintä kesää lukuun ottamatta, lähelle isoja ja suojaisia lahtia joissa poikastuotantoon sopivaa matalaa ja kasvustoista aluetta on laajalti. Merialueilla hauen kasvua suurhaueksi rajoittavia tekijöitä ei juuri ole. Jokaisella yksilöllä on mahdollisuus kasvaa jätin mittoihin, ellei se joudu jonkun saaliiksi sitä ennen. Saalistajista merkittävin rooli on ihmisellä ja tämä asettaakin toisen pääkriteerin oman suurhaukilahden etsimiselle. Etsintä kannattaa keskittää alueille joissa kalastuspaine on mahdollisimman vähäinen. Kun kuuma paikka on löytynyt, on aika kaivaa kelluntarengas esiin. Kalastus on tarkkaa, tehokasta ja ennen kaikkea hauskaa. Kuva: Lauri Pihl. Vene vedessä vai pyörien päällä? Trailerilla venettään säilyttävä henkilö käsittää tämän hieman erilailla kuin esimerkiksi kesämökiltään käsin operoiva kalamies. Traileristi etsii tässä kohden huomattavasti laajempia kokonaisuuksia kuin kiinteästä pisteestä liikkuva kanssakalastaja; kuntia tai laajoja alueita, joista ei juuri puheita kuulu. Kiinteästä pisteestä operoivan kalastajan kannattaa taas keskittää oma pyyntiponnistuksensa mökkikylien ja yleisten veneenlaskuramppien toimintasäteen ulkopuolelle. Lähes jokaisen kunnan alueelta löytyy paikkoja, joilla kalastuspainetta ei juuri ole. Samea vesi, etäisyys ja veneväylien puuttuminen vähentävät kalaveneiden määrää, vaikka lähialueilla olisi kova kalastuspaine. Selvää on, että alueet, joista paljon puhutaan, ovat aina myös alueita joilla paljon kalastetaan. Huippupaikatkin hyytyvät kovan kalastuspaineen alla nopeasti peruspaikkojen tasolle ja isomustärpit harvenevat. Neitseellisen kalapaikan taas tunnistaa siitä, että usein jo ensimmäinen vierailu paikalla, varsinkin jos kohdalle sattuu syöntipäivä, palkitaan useammalla erällä raskaan sarjan köydenvetokilpailuja. Vastustajat ovat paikalla eivätkä ne arkaile ryhtyä kilpasille. Mansikkapaikan haku on pudotuspeliä Huippusyöntiin osuu yleensä joitakin kertoja vuodessa, huippusyöntiin huippupaikalla ei välttämättä edes joka vuosi. Edellisen kappaleen lopussa kuvattuun mellakkasyöntiin oikeassa elämässä osutaan valitettavan harvoin, aktiivisella kalamiehellä keskiarvo kerta vuodessa kertoo jo hyvästä pelisilmästä. Harmittavan usein kala on toiveista huolimatta varsin nirsolla syönnillä ja tärppiväli vain venyy ja venyy. Mistä siis tunnistaa hyvä kalapaikka jos kala ei syö? Uuden alueen kartoittamisessa pitkäjänteisyys on valttia ja yhtäkään potentiaalisen näköistä paikkaa ei pidä hylätä muutaman kalastuskerran perusteella. Päämäärättömän ja impulsiivisen venerallin sijaan aluetta kannattaa lähteä perkaamaan suunnitelmallisesti. Laajat kaislikkolahdet ja "kilometrikaislat" ovat varsin puuduttavia kalastaa. Usein näiltä paikoilta silti löytyy pätkiä, jotka syystä tai toisesta keräävät kalaa. Tällaisten indikaattoripätkien paikantaminen kannattaa, myöhemmin pätkältä voi tarkistaa ovatko kalat kotona vai voiko huoletta jatkaa matkaa. Kuva: Antti Zetterberg Kalastuslehti 3.2008 47
• Vuodet eivät ole veljiä; korkean veden huippupaikka matalalla vedellä. Veden laskun myötä häipyivät kalatkin. Kuva: Teemu Koski. Sadonkorjuun aika Kun sitten koittaa päivä, jolloin päivän ensimmäisellä indikaattorireunalla on heti täysi rähinä päällä, on aika lunastaa voitot ja hyödyntää kertynyt paikallistuntemus. Huippupäivänä kalastetaan ainoastaan alueen ottipaikkoja. Kun tiedossa on ottipaikkoja koko kalastuspäivän ajaksi voi jälki huippupäivänä olla todella hurjaa. Näitä päiviä ei ole liikaa tuhlattavaksi ottipaikkojen etsimiseen. Vuodet eivät ole veljiä Kalastaessa on syytä muistaa, että vuodet eivät ole samanlaisia. Yhtenä vuonna tyhjä alue voi olla seuraavana aivan tulessa ja viime syksyn huippulahti taas aivan kuollut tänä vuonna. Kalat tuntuvat syystä tai toisesta kerääntyvän hieman eri paikkoihin vuosittain, joten jossain määrin peli alkaa alusta joka vuosi. Joskus koko kausi menee ohitse solmua selvitellessä ja kalaretki toisensa jälkeen kuluu ihmetellessä haukien joukkopakoa tutuilta ottipaikoilta. Samaten kalat löytyvät hieman erityyppisiltä paikoilta eri vuodenaikoina, joten erityyppisten alueiden kartoitus kannattaa. Syksy 2006 on jäänyt mieleeni yhtenä nihkeimmistä omilla kotivesilläni. Kalastin sitkeästi paikkoja, joista olin tottunut kaloja saamaan, eli matalia lahtivesiä, mutta kaloja ei vain kuulunut. Kunnes vuodenvaihteen jälkeen hauet ilmestyivät kovan myrskyn saattelemana mataliin lahtiin, sopivasti noin viikkoa ennen lahtien jäätymistä. Ja kaloista kyllä näki, etteivät ne olleet viime aikoina juuri paastonneet. Minä ainoastaan olin jääräpäisesti kalastanut minulle tuttua, mutta tuolloin väärää, paikkatyyppiä koko sykatyyppiä syn. Kun perussamealle alueelle sattuu kirkkaan veden aikaan on syytä tiukentaa otetta vavasta. Kuva: Jani Alhonen Karttaa etukäteen tarkastelemalla ja ensimmäisten vierailujen aikana toimintasäteen sisäpuolelta poimitaan parhaimman näköiset paikat ja jatkossa nämä paikat kalastetaan joka reissulla tarkasti kopaisten myös ne ei niin hyvän näköiset kulmat. Melko nopeasti, yleensä 5-10 vierailukerran jälkeen jokaiselta alueelta löytyy paikkoja ja paikalta spotteja, jotka ovat selvästi ympäristöään parempia. Hyvänä päivänä nämä pätkät antavat joko eniten määrää tai kokoa ja huonoinakin päivinä edes jotain, perusreunan ollessa enempi vähempi tyhjää. Muutama tällainen paikka takataskussa helpottaa jatkoa huomattavasti. Päivän kalastus on hyvä aloittaa tällaisesta ns. indikaattorireunasta. Jos pätkä antaa ainoastaan muutaman tärpin, mutta kokemuksesta tiedetään että syön- tipäivänä kulmasta tulee yleensä useita kalakontakteja, odotettavissa on todennäköisesti vaikea päivä, tai toisinpäin. Jo muutaman ottipaikan perusteella saa useimmiten melko hyvän käsityksen kalojen aktiivisuudesta ja seuraavilla paikoilla päivän säveltä selvitetään vertaamalla tärppiväliä jo entuudestaan hyväksi tiedetyn paikan syöntiin. Sama pätee myös uusien paikkojen kartoittamiseen. Kun kalojen aktiivisuus on selvillä on paljon helpompi vetää johtopäätöksiä uudesta kalapaikasta vertaamalla saalista jo tiedetyn paikan tapahtumiin. Toistuvasti tyhjät paikat jätetään rauhaan poiketen niillä ainoastaan silloin tällöin tarkistamassa tilanne. Sen sijaan joka päivä pyritään kalastamaan vähintään yksi uusi paikka. 48 Kalastuslehti 3.2008
• westin_210_x_148mm_FI.indd 1 17/04/08 9:34:44 Oppia ikä kaikki Jossain vaiheessa kalamies helposti tuudittautuu uskoon, että hän tuntee kalastamansa alueen. Itsekin uskoin niin vielä kaksi vuotta sitten. Kuitenkin kuluneen kahden vuoden aikana olen ollut mukana nostamassa kotivesiltäni veneeseen viittätoista kerhokalaa, joista yksitoista olen saanut itse. Näistä kaloista kahdeksan on tullut ns. uusilta paikoilta ja kolme paikoilta, jotka ovat olleet sadonkorjuuvaiheessa. Ainoastaan neljä kalaa on siis tullut entuudestaan tutuilta paikoilta. Näihin uusiin paikkoihin mahtuu myös yksi pienehkö kolo lähes päivittäisen ajoreitin varrelta, joka tarjosi toissa kevään minulle ja ystävälleni ehdottomasti hurjimman ison kalan syöntihurmoksen mihin olen koskaan osunut. Paikalle tarvitsi vain eksyä, kalat olivat jo valmiina. Samaten täksi syksyksi on korvan taakse laitettu muutama muun kalastuksen yhteydessä löytynyt lupaava kulma, mitkä olen aiemmin onnistunut sivuuttamaan. Samalla harhaluulo paikallistuntemuksen aukottomuudesta on myös karissut. "Liian matalaksi" tuomittu lahti osoittautuikin varsinaiseksi "Eldoradoksi". Paikalle täytyi vain eksyä korkealla vedellä. Kuva: Teemu Koski Kartoitus jatkuu Tänä syksynä allekirjoittaneen vakaana aikomuksena on aloittaa itselle entuudestaan lähes täysin tuntemattoman alueen kartoitus, jos olosuhteet sen suinkin sallivat. Kyseessä on pienehkö alue sisäsaaristossa jota en tiedä kenenkään kalastavan, mutta josta kuitenkin löytyy potentiaalia haukipaikkana. Hanketta saattaa tosin haitata alueen taipumus samentua aivan toivottomaksi mutavelliksi jos syksy on sateinen ja vesi pysyy matalalla. Jos olosuhteet pysyvät siedettävinä hankkeen etenemistä voi seurata osoitteessa www.kalamies.com otsikon "Aukkoja Kilometrikaislikossa" alta. Kilometrikaisl Kalastuslehti 3.2008 49
• Mika "Haukikoira" Vornanen opasti junioreita jerkkauksen saloihin. RIIHIMÄEN ERÄMESSUT JA VIEHEENRAKENNUKSEN AVOIMET SM-KILPAILUT Joka toinen vuosi Riihimäellä järjestettävät Erämessut kokoavat yhteen Etelä-Suomen kalastajat, metsästäjät ja eränkävijät. Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG K esäkuun alku ja helteinen Riihimäen Urheilupuisto tarjosivat taas tutut puitteet telttoineen ja loimulohinuotioineen. 600 näytteilleasettajaa, valmistajaa ja maahantuojaa ympäri Suomea tarjosivat tuotteita ja tietoa eräharrastuksiin. Messuvieraat olivat kiinnostuneita laajasta eräaiheisesta ohjelma- ja näytöstarjonnasta sekä näyttelyistä. Kalastusohjelmissa oli esillä erityisesti viehekalastuksen eri muodot muun muassa Harri Hotin, Peter Lahden sekä ruotsalaisen "Trumman" Trumstedtin johdolla. Kalastus-lehti sai kunnian toimia yhteistyökumppanina ensimmäisissä vieheenrakennuksen SM-kisoissa. Kisavieheitä pääsi ihailemaan uima-altaan reunalla telineissä sekä osastollamme. Välillä uistimia näpelöi niin suuri joukko ettei ohi enää mahtunut. Olikin ilo huomata kuinka monia kiinnosti erilaiset väritys & rakenneratkaisut ja useimmat ihailivat uistimia ihan vain esineinä sillä sen verran hienoa työtä kaikki kilpailijat olivat tehneet. Joskus kustantajaakin onnistaa! Uima-allas toimi taas kalastusnäytösten areenana. 50 Kalastuslehti 3.2008
• Tuomaristo valitsi seuraavat uistimet palkittaviksi Tiura-uistimen jakama junioripalkinto 1.Samuel Taponen ja työn nimi Iiliskontti. Ikää tekijällä 15-vuotta. Vaappusarja 1. Janne Koivisto "Black Eye" 2. Janne Merinen "Zombi" 3. Toni Sillanpää "Imbesilli" Jerkkisarja 1. Leevi Myyry "Tulinen Ruutana" 2. Otto Vuotila "Desperado 3. Esa Räty "ER-Jerkki" Specialsarja: (ota kuva viime lehden special sarjajutusta) 1. Toni Sillanpää "kevennetty tasapaino" 2. Juha Sarja "Taneli" 3. Antero Väyrynen "Rysä"-pystypilkki Samuel Taponen Iilliskontti Leevi Myyry Tulinen ruutana. Otto Vuotilaja Desperado Vaappusarja Kalastuslehti 3.2008 51
• 52 Kalastuslehti 3.2008
• ESITTELEE MONTAUK 170 Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta kun Boston Whaler esitteli ensimmäisen veneensä, 13-jalkaisen pienen avoveneen. Nykyisin tehtaan tuotanto käsittää 6 erilaista mallisarjaa, joista jokaiseen on tarjolla monia eri kokovaihtoehtoja. Me tutustuimme kalamiehille sopivaan malliin, reilun viiden metrin mittaiseen Montauk 170:een. Alunperin lupailin, että tutustumme kalastusopas Harri Hotin veneeseen, mutta aikataulusyistä emme ehtineet Harrin kyytiin, joten järjestimme koeajon maahantuojan, Wihuri Oy:n, veneellä Helsingin Lauttasaaressa. Teksti ANTTI ZETTERBERG Kuvat ANTTI ZETTERBERG & JANNE KOIVISTO Kalastuslehti 3.2008 BOSTON WHALER 53 ­ AMERIKKALAINEN NÄKEMYS KALAVENEESTÄ
• ESITTELEE Montaukin perä on kantava. Erikoinen ulkonäkö Laiturissa kelluva Boston Whaler Montauk 170 hämmentää aluksi ulkonäöllään: tylppä keula, matala vesilinja, korkeat kaiteet ja suuri lattiapinta-ala eivät ole tämänkokoisissa veneissä kovin yleisiä. Virkistävä poikkeus yksipuolisessa nykytarjonnassa. Montauk 170 on Montauk-sarjan keskimmäinen, muita malleja ovat 150 ja 190. Koeajovene on varustettu 100-hevosvoimaisella nelitahti-Mercuryllä ja teräspotkurilla. Moottori on suurin mitä veneeseen saa asentaa. Lisäksi veneessä on täydellinen tyynysarja sekä vavoille putkiteline ohjauspulpetissa. Hauskana lisävarusteena veneessä on radio. Kiva kaiutin kesäkeleille. Keulamiehen on lokoisa kalastaa. Aaltojen armoilla Koeajopäivänä vallitsi noin 10 m/s puhaltava pohjoistuuli, joten saisimme kokeilla miten amerikkalainen toimii kuoppaisessa kelissä. Keulan muotoilu peittää alleen jämäkän v-pohjan, joka halkoi aaltoja esimerkillisesti. Alumiiniveneisiin verrattaessa kulku oli todella pehmeän vakaata ja samalla varsin äänetöntä. Vene on myös kokoisekseen varsin painava, tyhjäpaino 635 kiloa, joten sillä on varmasti oma vaikutus vakauteen. Pystyimme ajamaan kaasu pohjassa terävään vasta-aallokkoon noin 35 solmun vauhtia mitä voi pitää viisimetriselle veneelle erinomaisena saavutuksena, sillä usein aaltojen väli on juuri tämän kokoluokan veneelle sellainen, että se aiheuttaa aikamoista pomputusta. Fiksu oivallus: lukittava mekanismi. Putkitelineessä vavat säilyvät kätevästi matkan ajan. Ajotuntuma Keskipulpetti on varsin matala ja aiheuttaa näin pienen ilmanvastuksen. Pulpetti Hyvät penkit myös takamatkustajille. Hienon näköistä työnjälkeä. 54 Kalastuslehti 3.2008
• Kalastuslehti 3.2008 55
• ESITTELEE Igloon kylmäboksi intergoituna penkiksi. Radion kytkin on näppärästi kaasukahvan vieressä. Radio on asennettu keskipulpetin sisään. Polttoainekapasiteetti ei päätä huimaa. " MIKÄLI ON VALMIS TINKIMÄÄN ISOISTA SÄILYTYSTILOISTA JA HANKKIMAAN ISOMMAT POLTTOAINETANKIT SAA TÄSTÄ VENEESTÄ ERINOMAISEN KUMPPANIN VAATIVIMPINKIIN KELEIHIN. Työn jälki on kauttaaltaan laadukasta ja veneessä oleskelu on miellyttävää juuri sen takia. Mikään ei pistä silmään häiritsevästi. Loppukommentit tarjoaa parhaimman ergonomisen ajoasennon silloin kun venettä ajetaan istualtaan. Toki tuntuma on hyvä seisoaltaankin, mutta kaikkein pisimmille se ei aivan sovellu. Ratista muuten pitää sanoa, että ainakin vaativaan kalastuskäyttöön kylmissä olosuhteissa vakioratti kannattaa vaihtaa samantien. Metallinen ratti kun on märkänä liukas ja kylmällä siitä huokuu jäätävä tunne sormiin. Käännöksissä vene piti hyvin suuntansa ja meno oli hallittua jopa kovassakin vauhdissa. Hydrauliohjauksen kanssa Montaukin hallinta myös ahtaissa paikoissa onnistuu näppärästi. Liukukynnys on matala ainakin tällä 100-hevosvoimaisella moottorilla ja kun kerran liukuun on päästy siellä pysytään noin 3500 kierroksen tehoilla hienosti. Huippukierrokset olivat tällä paketilla karvan yli 6000. Tilaratkaisut ja työn jälki Kalamiehelle Montauk on todella kätevä tiloiltaan. Keulan iso "heittolavetti" on keulamiehelle juhlaa. Lattia on kauttaaltaan tasainen ja miellyttävän pitävä myös märkänä. Takana on myös hyvin tilaa heitellä sekä kaksi erillispenkkiä (lisävaruste). Kuljettajalla on klaffipenkki, jonka selkänojassa on portaittainen säätö. Lisäksi vielä keskipulpetin edessä on Igloon integroitu kylmäarkku, joka toimii myös penkkinä. Varsinaista säilytystilaa on keulassa, keskipulpetin sisässä ja kylmäarkussa. Säilytystilat eivät tilavuudeltaan ole mitenkään mainittavan suuret. Keskipulpetissa on kaksi mukitelinettä. Kaksi irtonaista 25 litran polttoainesäiliötä on sijoitettu kuljettajan penkin alle. Mielestämme tankkien tilavuus suhteessa 100 hv moottorin kulutukseen ei ihan ole linjassa. Boston Whaler Montauk 170 on erityisesti heittokalastuksen harrastajalle suunniteltu lujitemuovinen vene. Se on vakaa ja hyvä ajettava sekä tiloiltaan erinomaisen riittävä kokoisekseen. Mikäli on valmis tinkimään isoista säilytystiloista ja hankkimaan isommat polttoainetankit saa tästä veneestä erinomaisen kumppanin vaativimpinkiin keleihin. Tekniset tiedot Pituus 5,18 m Leveys 2,08 m Paino tyhjänä 635 kg Henkilöluku 7 Ovh hinta 30 610 euroa, sis 100 hv Mercury Maahantuoja Wihuri Oy Power Products http://powerproducts.wihuri.fi 56 Kalastuslehti 3.2008
• Seize the Day www.lowrance.com A Navico brand - leader in Marine Electronics Testivoittaja GM7200C X125 Kaikuluotain uskomattomalla erottelukyvyllä ja ominaisuuksilla, jotka vastaavat aktiivikalastajien tarpeita. GlobalMap GPS -karttaplotteri 7" värinäytöllä. Erinomainen näytön erottelukyky ja luettavuus. LMS-520C Tarkkuutta ja luotettavuutta 5" värinäytöllä. Monipuolinen kaiku/GPS -yhdistelmälaite. LCX-37C Tehokasta kalojen etsintää ja tarkkaa navigointia. Monipuoliset laajennusmahdollisuudet. Erittäin suorituskykyinen kaiku/ GPS -yhdistelmälaite. 995 895 345 Katso lähin jälleenmyyjäsi osoitteesta www.opm.fi 1895 Maahantuonti ja markkinointi: OPM Kalastustarvike Oy · Kisällintie 17 · 04500 Kellokoski Kalastuslehti 3.2008 puh 09-2790460 · fax 09-27904646 · www.opm.fi 57
• MAAN MAINIOT KALAMIEHET PETER LAHTI Teksti ja kuvat ANTTI ZETTERBERG Peter Lahti on kalastusopas, joka on niittänyt mainetta kovana jigimiehenä ja jonka kirjoituksia olemme saaneet lukea muun muassa Erälehdestä. Miten Peter Lahti jäi koukkuun kalastukseen? Kalastusharrastus alkoi Vanajaveden äärellä Valkeakoskella 4 -vuotiaana. Matoonki oli tietenkin ensimmäinen pyyntiväline. Tuohon aikaan Vanajaveden saaliskalat olivat lahna, säyne, särki sekä sulkava. Ahvenet puuttuivat lähes täysin meidän mökkirantamme vesistöstä, joten alkutaival oli kalastoltaan varsin limainen. Hieman myöhemmin mukaan astui ensimmäinen umpikela, joka oli keltainen Abumatic 110. Kuten monilla muillakin aloittavilla kalamiehillä minullakin oli isä opettajana ja koska isä vei minut kerran Lappiin ollessani 9-vuotias olen vieraillut pohjoisen kalavesillä siitä asti lähes joka vuosi. Kuullostaa tutulta. Miten tänä päivänä sitten homma toimii? Tämän päivän kalastukseni kattaa monta eri kalastusmuotoa. Valitettavasti matoonki on tällä hetkellä narikassa, mutta uskon kaivavani sen sieltä esiin viimeistään lasteni aloittaessa kalastuksen. Merialueella kalastan mieluiten kuhaa jigittämällä. Pitkän kuhankalastuskokemukseni kautta olen saanut paljon saalista, oppinut lukuisia menetelmiä, sekä löytänyt paljon erilaisia paikkoja, joista on mahdollista saada kuhia. Tapahtumarikas kalastusmenetelmä antaa monesti saalista vaikka aikaa ei olisikaan käytettävissä montaa tuntia. Myös meritaimenen heittokalastus on erittäin mukavaa, vaikka itse meritaimenkannat ovatkin varsin heikot verrattuna 90-luvun alkuun. Viimeisimmät rippeet kalastusajastani vie hauen jerkkikalastus. Pitkät heitot, painavat vieheet sekä mahtitärpit ovat tavallaan kääntäneet pääni aloittamaan hauenkalastus uudelleen. Kalastan jonkin verran myös perholla, mutta ainoastaan jalokaloja kirkkaissa vesissä , joten perhokalastukseen ehdin tarttua ainoastaan viikoksi vuo- dessa, joten en voi kutsua itseäni varsinaiseksi mestariksi lajissa. No onhan tuossa jo aika paljon yhdelle miehelle. Mikä on kantasi nykypäivän kalastusmuotoihin noin yleensä? Viehekalastuksen suuntaukset muuttuvat koko ajan. Tällä hetkellä hauen jerkkikalastuksella on mielestäni suurimmat kasvun edellytykset. Asiaa vietäisiin paljon eteenpäin mikäli jonkinlaisia jerkkikalastuskursseja tai vastaavia järjestettäisiin. Myös itse lajin aloittaminen on työlästä ja varsinkin kallista. Toimiva kela/ vapapaketti maksaa monta sataa, siihen päälle vielä vieheet jotka maksavat lähes parikymppiä kappale. Olisi varmasti tilausta vuokrattaville jerkkikalastusseteille kalastustarvikeliikkeistä. Toiseksi kasvavaksi lajiksi päättelen kuhan järvijigauksen. Järviltä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada suurkuhia verrattuna merialueisiin. Järvien määrä on Suomessa valtava joten kalastusalueita on paljon. Itse kalastustarvikkeiden hankinta ei tyhjennä lompakkoa, vaan kelpo tarvikkeet saa jo parilla sadalla eurolla. Viehearsenaaliin voi tosin käyttää vaikka 58 Kalastuslehti 3.2008
• UUTUUDET 2007 Mustad Syvyysmittari Mittaa 999 metriin eli varmasti Suomen vesillä riittävästi. Hinta n.26 euroa. Edustaja Kalastuskolmio. Sundridge Marine Pro -kelluntahaalari Sundridge Marine Pro -kelluntatakki (lyhyt tai pitkä malli) + housut. N.400 euroa. Edustaja Kalastuskolmio. FishTech FF-001 kannettava kaikuluotain Viiltosuojakäsine Kätevä nostettaessa kaloja käsin, myös perkaukseen. Hinta n.21 euroa. Edustaja Kalastuskolmio. Simulaatiotila ja syvyyden mittaus 0.6m - 30m. Näytön koko: 38 x 38 mm, LED taustavalo ja kalahälytys. 2 portainen herkkyysasetus, takuu 1 vuosi. Hinta 98 euroa. Edustaja Nordic Sports. FishTech FF-006 kannettava kaikuluotain Simulaatiotila, syvyyden mittaus 0.6m - 73m. Näytön koko: 42 x 48 mm, valkoinen LED taustavalo. Kala- ja syvyyshälytys sekä veden lämpötilannäyttö. Syvyysalue vapaasti valittavissa ja 5 portainen herkkyysasetus. IPX4 vesitiivis, Zoom-toiminto Anturi: 45 astetta / 200KHz. Takuu 1 vuosi. Hinta 118 euroa. Edustaja Nordic Sports. Kalastuslehti 3.2008 61
• Depaul Design Trout Mate. Erityisesti taimenen pyyntiin. Viehepainot 8-35g mallista riippuen. Hyrrä&haspelivavat 240cm:n ja 270cm:n mitoissa. Komponenteiltaan ja aihioiltaan TroutMate -vavat ovat markkinoiden eliittiä. Alk. hinnat 129 euroa. Ensimmäiset hyrrävapaversiot ovat kaupoissa jo kauden 2008 aikana. Edustaja Santico Trading Oy Vedenpitävä ja hengittävä Rapala Prowear Montauk takki ja housut ProtActive -kangasta vedenpitävät vetoketjut ja säädettävä huppu jossa lippa. Käsien lämmittelytaskut, vapakiinnikkeet ja useita tarviketaskuja. Mukavat käyttää: esitaivutetut polvet ja joustava vyötärö. Vedenpitävyys: 5000 mm / m2 / 24 h hengittävyys: 5000 g / m2 / 24 h Koot: S-XXL. Housut 109 ja takki 129 euroa. Edustaja Normark. Shimano AeroCast ­haspelivavat Ovaalin muotoinen XT200+Biofibre ­aihio. AeroGuide -konseptin mukaiset Fuji Alconite -vaparenkaat, FossilWood-kelakiinnike sekä synteettinen korkkikahva. 4 eri pituutta, 180-270 cm. Hinnat alkaen 199 euroa. Edustaja Normark. Shimano Curado E Uusi 200-kokoluokan runko on ulkoisilta mitoiltaan 100D ­kelan rungon kokoinen, mutta siimakapasiteetti on pysynyt samana! Paino on pudonnut uskomattomat 22 %. Mallit 200E5 ja 200E7 erikoisliikkeissä noin 1 kk kuluttua. Kampanjahinta 199 euroa. Edustaja Normark. KORPPOO HAUKICUP - KORPO GÄDDCUP 4. ­ 5.10.2008 Osallistumismaksu on 18 euroa/hlö, lapset alle 15-v. 8 euroa/hlö. Suoritus tilille Korppoon Hauki-Cup 440620-210680 26.9 mennessä. Mikäli maksaa paikan päällä maksu on: aikuiset 23 /hlö, lapset 10 /hlö. K aikkien 18 ­ 64-vuotiaiden tulee näyttää tosite suoritetusta valtion kalastuksenhoitomaksusta 62 Kalastuslehti 3.2008 WWW.KORPPOOHAUKICUP.COM
• 64 Kalastuslehti 3.2008
• Kalastuslehti 3.2008 65
• JAKELUPISTEET 2008 PÄIVITÄMME JAKELULISTAA. KATSO AJAN TASALLA OLEVA LISTA OSOITTEESTA WWW.KALAMIES.COM TILAA KALASTUS KESTONA 2 NUMEROA 10 EUROA! Lähetä tekstiviesti "K1 OMANIMI SUKUNIMI OSOITE POSTINUMERO POSTITOIMIPAIKKA" numeroon 050 69360 Tekstiviesti maksaa normaalin viestin verran. Palvelu toimii kaikkien operaattorien liittymistä kaikilla gsmpuhelimilla. Saat tilauksesta kuittausviestin ja postitse paperisen laskun. Tarjousjakson jälkeen tilaus jatkuu kestotilauksena. Tarjous voimassa syyskuun 2008 loppuun asti. 66 Kalastuslehti 3.2007
• Kalastuslehti 3.2008 67
• Miksi odottaisit kesää? Kauden 2009 huippu-uutuudet nyt kaupoissa! ICAST 2008 "PARAS UUSI TUOTE" Uusi Curado 200/201 E on uskomattomat 22 % kevyempi kuin edeltäjänsä. Se on kooltaan pienempi, mutta siimakapasiteetti on pysynyt ennallaan! Kelassa on suurikokoinen tarkkuustyöstetty ja kylmätaottu HEG-koneisto antaa Curadolle voimaa ja vääntöä. Tässä on kela, joka nousee suoraan hyrräkalastuksen huipulle! Ominaisuudet: SuperStopper + AssistStopper · HEG - High Efficiency Gearing -koneisto · Dartanium-jarru · VSB-heittojarru · Laakerit: 5 kpl + 1 RollerBearing · Magnumlite-puola · Made in Japan Kaupoissa nyt: Curado E5 200 (välitys 5,0:1 ­ 53 cm/r), Curado E7 200 (välitys 7,0:1 - 76 cm/r), siimakapasiteetti: 0,30 mm/141 m, paino: 215 g. Syyskampanjahinta: 199 eur. Huipputason ominaisuuksilla varustettu laatukela Symetre FJ on aktiivikalastajan työkalu. Patentoitu AR-C -puola ja SuperSlow -puolaus tekevät heittämisestä nautinnon. Näppärän Easy Maintenance -öljyaukon vuoksi kelan huolto on helppoa. Ominaisuudet: SuperStopper II ­takaliikkeetön kampi · Laakerit: 4 kpl S-ARB + 1 kpl RollerBearing · Alumiinipuola ja -varapuola · SuperStopper II ­takaliikkeetön kampi · PowerRoller III -siimaohjain Kaupoissa nyt: Symetre FJ 3000, siimakapasiteetti 0,25mm/155 m, paino: 281 g. Syyskampanjahinta: 139 eur. Shimanon kaikkien aikojen paras vapa on Lesath AX. XT400-hiilikuidusta ja Biofibre-kuidusta valmistettu aihio on 30% kestävämpi kuin perinteiset ratkaisut. Tämän unelmavavan ulkonäkö hivelee silmää. Ominaisuudet: Fuji SIC Titanium-vaparenkaat · Fossilwood Clicker -kelakiinnike · Nahkainen suolaveden kestävä PowerLeather -etu- ja -takakahva · Nahalla päällystetty kuljetusputki Kaupoissa nyt: Lesath 240MH, 240 cm/ 15...40 g, paino: 163 g. Syyskampanjahinta: 499 eur. Tuotteita on rajoitetusti saatavilla alan erikoisliikkeissä. 68 Kalastuslehti 3.2008 Maahantuonti ja markkinointi: Normark Suomi Oy, PL 17, 41801 Korpilahti, email: info@normark. , www.normark.