• 1 2010 K a n s a l l i sk i r j a s t o Hei, meitä arvioidaan! Sävellyskäsikirjoituksia Kirjastotyön ytimessä Valkosipulilla ruttoa vastaan
• Sisällys 1/2010 KANSALLISKIRJASTO 1 2 Tarvitaan sekä pitoa että luistoa Både fäste och glid är nödvändigt Inkeri Pitkäranta Ajankohtaista Hei, meitä arvioidaan! Kansalliskirjaston kansainvälinen arviointi Dorrit Gustafsson Aarteet-kirjasto täydentyy Kristiina Hildén Sibeliuksen kolmannen sinfonian kriittinen editio Timo Virtanen 3 4 PL 15 (Unioninkatu 36) 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: kk-tiedotus@cc.helsinki.fi Telefax 191 22581 52. vuosikerta Toimitus: Päätoimittaja Esko Rahikainen (09) 191 22722 esko.rahikainen@helsinki.fi Toimitusneuvosto: Dorrit Gustafsson, pj. Päivi Jokitalo Anne Nikula Sinimarja Ojonen Esko Rahikainen Mika Salokangas Marja-Liisa Seppälä Taitto: Pentti Järvinen Digitointi ja kuvankäsittely: Kari Timonen 9 10 12 Kirjojen suojaamisesta pergamenttien konservointiin Maria Sorjonen et al. Kirjastotyön ytimessä Aineistojen kuvailutyötä Kansalliskirjastossa Marja-Liisa Seppälä Ruotsin elektroniset vapaakappaleet Anja Vahtola ja Heli Therman Valkosipulilla ruttoa vastaan Kansalliskirjaston lääketieteellinen kirjallisuus Esko Rahikainen Neitsytmaitoa ja Keisarin punaista pulveria Tauteja ja niiden lääkintää 1600­1700-luvuilla Outi Kaltio Täydellinen eläinlääkäri Tiinan triviat Kansalliskirjaston historiaa Näyttelyitä ja tapahtumia Richard Stites 1931­2010 18 22 23 34 Osoitteenmuutokset: Kristiina.a.nieminen@helsinki.fi (09) 191 22720 Kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ kklehti/html 36 37 38 41 44 Artikkelit luettavissa myös ELEKTRA-tietokannassa www.kansalliskirjasto.fi/elektra Erikoispaino Oy Helsinki 2010 Kansi: Yleisradio lahjoitti merkittävän musiikkikäsikirjoituskokoelman Kansalliskirjastolle. Musiikki-informaatikko Kristiina Hako esittelee aineistoa ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmille ja YLE:n asia- ja kulttuuriohjelmistoalueen johtaja Olli-Pekka Heinoselle. Kuva: Kari Timonen
• Inkeri Pitkäranta Tarvitaan sekä pitoa että luistoa Näyttelyjä ja tapahtumia keväästä kesään H anget hohtavat ja suksi luistaa ­ ihana talvi! Jo hieman kevään ennettä: sinervää hangilla ja auringonpilkettä. Pilkettä on myös Kansalliskirjaston kevät-kesäkauden kulttuurikalenterissa. Talvikauden päänäyttely Paratiisista katsoen jatkuu huhtikuun loppuun saakka. Se on houkutellut niin uusia kävijöitä kuin eri alojen aikakauslehtiäkin kertomaan näyttelystämme. Ilonpilkettä herättää myös huhtikuun alkuun asti Puupäähattu-palkitun Tiina Pystysen näyttely ­ myös yllätystä ja riemastusta, kun näyttelyssä taulut ovatkin hieman kallellaan. Kun arkaillen kysyin taiteilijalta, onko ripustuskiskoissamme joku vika, kun taulut ovat vinossa, hän vastasi, että tauluja ei saa suoristaa ­ niiden pitää olla kallellaan. Hurmaava taiteen vapaus: virheitä saa olla! Tämä oli meille tutkijoiden kanssa näyttelyitä tekeville uutta: tieteessähän ei saa virheitä olla ­ jos on, ne pitää korjata. Toivotaan, että huhtikuussakin vielä lumi kimaltaa ja hanki kantaa. Tuolloin esitellään kahvilanäyttelyssä Viron kirjavaliot 2009. Silloin myös kanteleet kajahtavat kupolisalissa vanhan Kalevalan 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ja Rotundassa on näyttely Kalevalaa monessa muodossa. Näyttely ja tapahtumat järjestetään yhteistyössä SKS:n kanssa. Toukokuussa avataan Kansalliskirjastomme Galleriassa interaktiivinen näyttely Mikäs kirjan tappaisi ­ kirja nyt ja tulevaisuudessa. Näyttelyyn liittyy syksyllä moninaisia tapahtumia aina luennoista lukupiiriin ja kirjaklinikkaan. Hiihdettyäni tänä vuonna 200 km tiedän, että suksien luisto on kiinni voitelusta, johon tarvitaan sekä pitoa että luistoa. Näyttelyiden tekokin vaatii vankkaa pitoa: asiantuntemusta, tutkimusta, valintaa, laadukasta työtä ­ mutta myös sitä luovuuden luistoa. Näyttelytyön perustana ovat Kansalliskirjaston valtavat kokoelmat, joista löytyy aineistoa mihin tahansa aiheeseen. Kokoelmat ne juuri innoittavat ja haastavat tähän työhön. Ne hurmaavat ja huumaavat! Rohkenenko sanoa, että kokoelmiin voi rakastua? ­ Näin vaan on minulle tapahtunut. Ja siksi tämä työ tuottaa huikaisevaa iloa! Kirjoittaja on Kansalliskirjaston kulttuuripalveluiden toimintayksikön esimies 1
• Inkeri Pitkäranta Både fäste och glid är nödvändigt Utställningar och evenemang från vår till sommar B ländvit skare och skidan slinter ­ vilken underbar vinter! Och de första vårtecknen: blått på drivorna och solglimtar. Nationalbibliotekets kulturkalender för våren och sommaren är också full av solglimtar.Vinterutställningen Med utsikt från paradiset pågår till slutet av april. Den har lockat både nya besökare och tidskriftspress som har berättat om utställningen på olika sätt. En annan glädjeglimt som pågår till slutet av april är Träskallehatt-pristagaren Tiina Pystynens utställning ­ som också överraskar och underhåller med sina bilder på sned. När jag försiktigt frågade konstnären om det är fel på våra upphängningsskenor när tavlorna hänger snett, fick jag svaret att de inte får rättas till ­ de ska hänga snett. Konstens frihet är härlig: det får finnas fel! Det var nytt för oss som producerar utställningar tillsammans med vetenskapsmän: i vetenskapen får det inte förekomma fel ­ i så fall måste de rättas till. Vi hoppas att snön glittrar och skaren bär ännu april. Då visas Estlands vackraste böcker 2009 i en utställning i Caféet. Då ljuder också kantelesträngar i kupolsalen när gamla Kalevalas 175-årsjubileumsår firas och utställningen Kalevala i många former öppnas i Rotundan. Utställningen och evenemangen ordnas i samarbete med Finska litteratursällskapet. I maj öppnas i en interaktiv utställning Ingenting kan döda boken ­ boken nu och i framtiden i Galleriet i Nationalbiblioteket. I samband med utställningen ordnas olika evenemang under hösten, allt från föreläsningar till litteraturcirklar och bokkliniker. Efter att ha skidat 200 km i år vet jag att glid under skidorna beror på vallningen och att det krävs både fäste och glid. För att göra en utställning behövs stabilt fäste: expertis, research, urval, kvalitet ­ men också kreativt glid. Grunden för arbetet med utställningarna utgörs av Nationalbibliotekets stora samlingar som erbjuder material till vilket ämne som helst. Samlingarna är det som inspirerar och utmanar till arbetet. De bedårar och berusar! Vågar jag säga att man rentav kan bli förälskad i samlingarna? ­ Det har faktiskt hänt mig. Och därför skänker arbetet mig en så enorm glädje! Skribenten är chef för Nationalbibliotekets kulturverksamhet Svensk översättning: Teresia Ijäs 2 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• kuva: Kari Timonen A j a n k o h t a i s t a Joulukuussa Sothebyn huutokaupasta ostetut Sibeliuksen kirjeet kirjailija Paul Knudsenille saatiin viimein Suomeen. Kirjeiden esittelytilaisuuden kuvassa kulttuuriasianhoitaja Pirjo Pellinen Suomen suurlähetystöstä Lontoosta, FM Anu Karessuo, jonka rahaston tuella kirjeet saatiin hankittua, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm sekä Sibeliuksen koottujen teosten päätoimittaja dos. Timo Virtanen. YLE lahjoitti sävellyskäsikirjoituksia Kulttuurikalenteri ilmestynyt Yleisradio on lahjoittanut Kansalliskirjastolle merkittävän sävellyskäsikirjoitusten kokoelman, joka on karttunut vuodesta 1927 alkaen. Mukana mm. Uuno Klamin, Erkki Melartinin, Jean Sibeliuksen, Aarre Merikannon, Tauno Pylkkäsen,Väinö Raition, Aulis Sallisen ja Einojuhani Rautavaaran sävellyksiä. Orkesterisävellysten lisäksi kokoelmassa on yksinlauluja ja kamarimusiikkia. Lahjoituksesta lähemmin Kansalliskirjastolehden seuraavassa numerossa. Kansalliskirjaston kulttuurikalenterissa kevät-kesä 2010 on Kansalliskirjaston näyttelyt ja kulttuuritapahtumat elokuun loppuun saakka. Kalenteri on myös virtuaalimuodossa kirjaston www-sivulla: http://www. kansalliskirjasto.fi/verkkokirjat/ kulttuurikalenteri/ Lisätietoa kalenterista: Inkeri Pitkäranta, puh.(09) 191 22738 ja Sisko Vuorikari, puh. (09) 191 22671. Rainer Knapaksesta kunniatohtori 29. 5. 2010. Kunniatohtoreiksi vihitään 12 tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan eri aloilla ansioitunutta henkilöä.Yksi kunniatohtoreista on Kansalliskirjaston historiahankkeen projektipäällikkö, filosofian lisensiaatti Rainer Knapas (s. 1946). Kunniatohtoriksi vihitään myös tasavallan presidentti Tarja Halonen. Aika entinen ei palaa Helsingin yliopiston filosofinen tiedekunta viettää maisteri- ja tohtoripromootiota 27.­ Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm käsittelee blogissaan kirja-alan tulevaisuutta ja puhuu vuodesta 2009 "kauhujen vuotena". www.kansalliskirjasto.fi Kansalliskirjasto-lehti luettavissa verkossa myös osoitteessa www.lehtiluukku.fi 3
• Dorrit Gustafsson Hei, meitä arvioidaan! Kansalliskirjaston kansainvälinen arviointi Kansalliskirjasto liittyy tänä vuonna niiden harvojen eurooppalaisten muistiorganisaatioiden joukkoon, joiden toiminnan kehittämistä on tuettu kansainvälisellä arvioinnilla. Kansalliskirjastossa on suuria odotuksia arvioinnille ja arviointiin on myös valmistauduttu. Raportti valmistuu alkuvuodesta 2011. 4 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Henkilökunnan työhyvinvointi on keskeinen organisaation menestystekijä. TYHY-tiimin ryhmäkuvassa Hanna Arpiainen, pj Dorrit Gustafsson, Hannele Isokangas, Heli Therman, Annu Jauhiainen, Irma Reijonen, Sinimarja Ojonen ja Minna Kaukonen. Kulttuuria ja historiaa arvostava tulevaisuuden palvelulaitos Kansalliskirjasto on Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Se perustettiin vuonna 1640 Turun Akatemian yhteyteen. Kansalliskirjasto vastaa kansallisen julkaisuperinnön kartuttamisesta, kuvailusta, säilyttämisestä ja käyttöön asettamisesta. Kirjaston kokoelmat on nimetty kansalliseksi tutkimuksen infrastruktuuriksi. Kansalliskirjasto toimii kirjastokentän yhteisten palvelujen tarjoajana, joka edistää alan kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Sillä on merkittävä rooli tietoyhteiskunnan ja tutkimuksen infrastruktuurin rakentamisessa nyt ja tulevaisuudessa. Kansalliskirjasto on myös elävä kulttuurilaitos, joka harjoittaa kokoelmiinsa perustuvaa tutkimus-, näyttely- ja julkaisutoimintaa. Kirjaston tehtävät palveluyksikkönä ovat jatkuvasti lisääntyneet tietoyhteiskunnan kehit- tymisen myötä. Kirjaston toimialaa laajennettiinkin 1.8.2006 voimaan tulleella yliopistolain ja yliopistoasetuksen muutoksella. Muutosta valmisteli kaksi työryhmää: Kansalliskirjastotyöryhmä 2002 muistio ilmestyi vuoden 2003 alussa ja Kansalliskirjastotyöryhmä 2002 seurantaryhmän muistio vuonna 2006, jossa määriteltiin Kansalliskirjaston palvelut kirjastokentälle. Toimialan laajennuksen yhteydessä sovittiin, että Kansalliskirjaston toimintaa ja edellytyksiä arvioidaan lähivuosina. Muutoksia toimintaympäristössä Muutokset yhteiskunnassa ovat nopeita ja ne osaltaan tekevät kansainvälisestä arvioinnista haastavan, mutta myös kiinnostavan. Korkeakoulu- ja tiedekentän kehittäminen on toteutunut 1.1.2010 voimaan astuneen uuden yliopis- 5 Kuva Kari timonen
• Kuva Esko Rahikainen Kirjaston asiakkaiden palvelu tason laatua ja tyytyväisyyttä mitataan asiakaskyselyillä, jonka tulokset ovat arvioinnissa olennainen indikaattori. Internetaikakauden myötä paikallispalveluja käyttävät nykyisin yliopiston opiskelijat enemmän kuin tutkijat, jotka täyttivät salit vielä 1970- ja 1980-luvuilla. tolain myötä ja sen myötä yliopistoista tuli itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia tai säätiölain mukaisia säätiöitä. Kansalliskirjaston tehtävät ovat uudessa yliopistolaissa käytännössä samat kuin aiemmin. Suurimpia ajankohtaisia haasteita ovat digitalisoituminen ja digitaalisten palveluiden kehittäminen. Samaan aikaan yliopistomuutoksen kanssa istui opetusministeriön asettama työryhmä pohtimassa korkeakoulukirjastojen rakenteellista kehittämistä. Ryhmä päätyi kesällä 2009 esittämään työnjaon tarkentamista niin, että kirjastot vastaavat paikallisesta palvelusta ja Kansalliskirjastoon keskistetään kaikki kirjastoverkon yhteinen ja keskitetty palvelu. Opetusministeriö on asettanut Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen, jonka tavoitteena on kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisten aineistojen ja palveluiden saatavuuden ja käytettävyyden parantaminen sekä aineiston pitkäaikaissäilytysratkaisun kehittäminen. Kansalliskirjastolla on merkittävä rooli yhteisen Kansallisen digitaalisen kirjaston rakentamisessa. Kansallinen digitaalinen kirjasto toteuttaa kansallisen tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteita sähköisten palvelujen kehittämisessä. Kansalliskirjasto on mukana valtiotason arkkitehtuurityössä, ja tukee omalta osaltaan palvelujen ja järjestelmien integrointia. Kansalliskirjastossa tulevaisuus nähdään digitaalisena mahdollisuutena, jossa yhteiseen arkkitehtuurin nojautuen integroidusti ja tehokkaasti järjestetään, jaetaan ja vaihdetaan digitaalista kulttuuriperintöä ja sisältöpalveluja globaalisti. Kirjastot ovat tässäkin avainasemassa! Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen edellyttää eri osapuolilta vahvaa näkemystä, tahtotilan määrittelyä ja strategista ohjausta. Näiden linjaamista voidaan tukea laadukkaalla kansainvälisellä arvioinnilla. Kansainvälisen arvioinnin toteuttaminen Vuoden 2009 lopulla opetusministeriö asetti arvioinnille ohjausryhmän. Opetusministeriö nimitti ohjausryhmän puheenjohtajaksi johtaja 6 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Kuva Esko Rahikainen Erikoisaineistojen tutkijasalissa on erinomaiset työskentelyolosuhteet. Kapellimestari Erkki Pullinen tutkii Yrjö Kilpisen vokaalisävellyksiä, taustalla tutkimusassistentti Maria Lill-Smeds on Cantatricerna Achté -projektin tutkimusaineiston parissa. Leena Vestalan opetusministeriöstä ja jäseniksi ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin Kansalliskirjastosta, vararehtori Ulla-Maija Forsbergin Helsingin yliopistosta, ylikirjastonhoitaja EevaLiisa Lehtosen Aalto-yliopistosta sekä kulttuuriasiainneuvos Hannu Sulinin opetusministeriöstä. Kansainvälisen arvioinnin suorittaa ulkomaisista asiantuntijoista koostuva paneeli vuoden 2010 aikana. Paneelin toimikausi päättyy helmikuussa 2011. Paneeli koostuu kolmesta riippumattomasta korkean tason edustajasta, joista yksi on suomalainen yliopistojen toimintaa ja tutkimuskenttää tunteva asiantuntija. Opetusministeriö on nimittänyt paneeliin puheenjohtajaksi Wim van Drimmelenin, Alankomaiden kansalliskirjaston entisen johtajan, Gunnar Sahlinin, Ruotsin kansalliskirjaston johtajan sekä Eero Vuorion, Biokeskus Suomen johtajan. Paneelin asiantuntijasihteerinä toimii Anne Lehto, Tampereen yliopiston kirjaston tietopalveluosaston johtaja. Lisäksi arviointipaneeli voi tarpeelliseksi katsoessaan pyytää paneelin ulkopuolisen kansainvälisen erityisasiantuntijan lausuntoa jostakin erityiskysymyksestä. Paikallisen ohjausryhmän apuna toimii sihteeristö. Sihteeristön jäsenet ovat ylitarkastaja Anne Luoto-Halvari opetusministeriöstä, hallintopäällikkö Tiina Äärilä Helsingin yliopiston kirjastosta sekä suunnittelupäällikkö Dorrit Gustafsson Kansalliskirjastosta Mitä arviointipaneeli arvioi? Paneelin vaativana tehtävänä on arvioida Euroopan yhden monialaisimman kansalliskirjaston toimintaa ja edellytyksiä vastata tulevaisuuden haasteisiin. Arviointiryhmälle annetussa toimeksiannossa tehtävä on määritelty seuraavasti: Kansalliskirjaston palvelujen ja toiminnan laatua ja vaikuttavuutta tietoyhteiskunnan, tiedeyhteisön, kirjastosektoreiden ja muiden asiakkuuksien toiminnan kannalta. Kansalliskirjaston ohjauksen, rahoitusjärjes- 7
• "Onks matsku verkossa" kyselevät opiskelijat saadessaan professoriltaan pro gradu -aiheen. Kansalliskirjasto digtoi puolitoista miljoonaa painettua sivua vuodessa. telyjen ja johtamisen toimivuus osana Helsingin yliopistoa ja valtakunnallisia tehtäviä hoitavana, opetusministeriön tulosohjaamana laitoksena. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota erityisesti siihen, miten Kansalliskirjaston nykyinen tehtäväkokonaisuus, strategiset valinnat ja organisaatio vastaavat sekä kulttuuriperinnön säilyttämisen ja käyttöön asettamisen että tulevaisuuden digitaalisen ja verkostoituneen tietoympäristön asettamiin haasteisiin. Arvioinnin tulee ottaa kantaa korkeakoulukirjastojen rakenteellista kehittämistä selvittäneen työryhmän Kansalliskirjastoa koskeviin ehdotuksiin. Arvioitsijoiden tulee tuottaa ehdotukset ja suositukset Kansalliskirjaston tulevalle kehittämiselle erityisesti yllä mainittuihin 1­3 kohtaan liittyen. Ehdotuksissa tulee ottaa huomioon toimintaympäristön muutokset, kuten digitaalisiin palveluihin kohdistuvat odotukset sekä rakenteelliset ja taloudelliset muutokset niin opetuksessa ja tutkimuksessa kuin myös julkisessa hallinnossa. Kirjaston oma valmistautuminen Kansainvälinen arviointi on Kansalliskirjastolle etuoikeus. Kirjasto saa arvioinnista arvokasta tukea vaativassa tietoyhteiskunnan palvelujen murrosvaiheessa. Kirjasto on nimennyt sisäisen valmisteluryhmän. Kansalliskirjasto vastaa arviointiryhmälle koottavasta, käännettävästä ja toimitettavasta noin kolmesataasivuisesta tausta-aineistosta. Aineisto kootaan niin, että se tarjoaa arvioitsijoille kokonaiskuvan Kansalliskirjaston toiminnasta, asemasta, ohjauksesta ja johtamisesta. Tausta-aineistoon kuuluu myös Helsingin yliopiston ja opetusministeriön Kansalliskirjastoa koskevaa aineistoa. Aineisto jaotellaan kirjaston itsearvioinnissa käyttämän julkisen sektorin organisaatioille tarkoitetun laadunarviointityökalun, CAFin (Common Assesment Framework) mukaiseen järjestykseen. Prosessikartan ja verkkosivujen päivittäminen kuuluu tietysti valmistautumiseen. Suurimman panostuksen kirjaston valmistautumisessa muodostaa kuitenkin itsearviointi, siitä laadittava raportti on osa tausta-aineistoa. Kirjastossa itsearviointi suoritetaan tulosalueittain ryhmissä, jotka koostuvat esimiehistä, asiantuntijoista ja muista henkilöstön edustajista. Johto muodostaa oman ryhmän. Itsearvioinnin tuloksista laaditaan raportti kehittämiskohteineen. Arviointia varten on perustettu wiki-sivusto ja lähes kaikki aineisto on sijoitettu myös kirjaston intranetiin koko henkilöstön ulottuville. Tervetuloa panelistit! 8 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Hauki on urheilukalastajien suosiossa. Suomen suurin hauki painoi lähes 19 kiloa. Gösta Sundman, Finlands fiskar målade efter naturen. Häft I­XII. Helsingfors : Edlund, 1883­1893 Aarteet-kirjasto täydentyy Pelasta kirja -ohjelmassa yksityisten lahjoittajien varoin digitoidut teokset esitetään kirjaston Doriatietokannassa omana kokonaisuutenaan. Samalla ne kuitenkin integroituvat Dorian muuhun aineistoon, jolloin asiakas voi määritellä tiedonhaun kohdistamisen "Aarteita" laajempaan kokonaisuuteen. Kirjaston ottaessa lähivuosina käyttöön uuden ­ ehkä hieman näppärämmän ­ julkaisujärjestelmän siirretään tämä aineisto siihen. Alkuvuodesta 2010 "Aarteet" ovat karttuneet, ja lisää pelastettuja kirjoja on valmistunut konservointi- ja digitointiprosessista; tietokanta on täydentynyt yli sadalla nimekkeellä. Kaikkiaan nimekkeitä on jo yli 300, ja kevään aikana saadaan lisää teoksia luettavaksi verkkoon. Saatavana on mm. Jaakko Juteinin koko tuotanto, C. W. Gyldénin kuuluisat kaupunkikartat,Venäläisen kulttuurilehden Mir iskusstvan Suomi-numerot sekä Nuori Suomi -albumi. Jälkimmäisestä verkossa on vain tekijänoikeudesta vapaa osuus, mutta kirjaston tiloissa, mm. Pohjoissalissa voi päätteeltä lukea myös niitä osia, joissa tekijänoikeudet edelleen ovat voimassa. Doria-tietokannassa ovat nyt myös nähtävillä Ilkka ja Ulla Paateron rahaston turvin digitoidut Turun akatemian väitöskirjat. Pelasta kirja -ohjelman toimiminen verkossa edellyttää rahankeruulupaa, jota Etelä-Suomen lääninhallitus on jatkanut maaliskuun 2010 loppuun asti. Keruulupien myöntäminen on siirtynyt lääninhallituksilta poliisihallitukselle, ja keruuluvan jatkamista anotaan edelleen kahdelle vuodelle eteenpäin. Lahjoittaminen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi on tietysti mahdollista ilman keruulupaakin. Katso https://oa.doria.fi/handle/10024/27199 ja liity Sinäkin kirjojen pelastajiin http://www.rahasto.kansalliskirjasto.fi/pelastakirja/! Kristiina Hildén 9
• Sibeliuksen kolmannen sinfonian kriittinen editio Nide sisältää sinfonian toisen osan julkaisemattoman varhaisversion Jean Sibeliuksen koottujen teosten sarjassa (Jean Sibelius Works/ Jean Sibelius Werke) on ilmestynyt viidestoista nide, kolmannen sinfonian kriittinen editio. Niteen on toimittanut Timo Virtanen. K olmannen sinfonian syntyhistoria oli erittäin vaiheikas. Sibelius luonnosteli ensimmäiset vuonna 1907 valmistuneeseen sinfoniaan päätyneet aiheet luultavasti vuonna 1901, mutta sävellystyö käynnistyi toden teolla Sibeliuksen muutettua perheineen Ainolaan syksyllä 1904. Vielä tämän jälkeenkin sinfonian aiheet etsivät useaan otteeseen paikkaansa ja kytkeytyivät lukuisien muiden teosten, erityisesti vuonna 1906 valmistuneen sinfonisen fantasian Pohjolan tytär, syntyprosessiin. Eräät kolmanteen sinfoniaan liittyneet ainekset päätyivät vasta vuonna 1912 Scènes historiques II -orkesterisarjaan. Sinfonia valmistui täpärästi Sibeliuksen sävellyskonserttiin Helsingissä syyskuussa 1907. Säveltäjä johti itse sinfonian kantaesityksen. Saksalainen kustannusyhtiö Schlesingersche Buch- und Musikhandlung (Robert Lienau) julkaisi teoksen partituurin ja orkesteriäänilehdet kiireisesti samana vuonna; osittain juuri kiireen vuoksi painettuihin nuotteihin päätyi lukuisia virheitä. Pitkästä sävellysprosessista jäi jäljelle runsaasti luonnoksia ja muita nuottikäsikirjoituksia. Erityisen kiinnostava on kokonainen sinfonian toisen osan varhainen versio, jota ei koskaan ole esitetty ja joka on nyt myös julkaistu ensimmäistä kertaa, liitteenä kriittisessä editiossa. Editiossa päälähteenä käytetyn Sibeliuksen omakätisen käsikirjoituksen lisäksi sinfonian poikkeuksellisenkin kattavaan lähdeaineistoon sisältyy kahden eri kopistin käsialalla kirjoitettuja partituurikopioita, käsinkopioituja orkesteriäänilehtiä, partituurin ensipainos sekä painetut orkesteriäänilehdet, joihin päätyneistä virheistä Sibelius itse laati myös korjauslistan. Näiden lähteiden perusteella oli mahdollista selvittää varsin tarkasti painettuihin lähteisiin päätyneet virheet ja epätarkkuudet sekä määrittää Sibeliuksen tarkoittama tekstiasu. Säveltäjältä on säilynyt muistiin merkittyinä myös lukuisia kolmanteen sinfoniaan ja sen esittämiseen liittyviä kiinnostavia lausumia, jotka on sisällytetty kriittisen edition tekstiosiin. Sibeliuksen koottuja teoksia julkaisevat yhteistyössä Kansalliskirjasto, Sibelius-Seura ry/Sibelius-Samfundet rf sekä kustannusyhtiö Breitkopf & Härtel (Wiesbaden). Lisätietoja: Timo Virtanen (timo.virtanen@helsinki.fi) 10 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Messukirja ja Älfsborgin lunnaat K ansallisarkisto on luovuttanut kaksi pergamenttilehteä lisää kirjastolle liitettäväksi voudinti- leistä irrotettujen keskiaikaisten pergamenttifragmenttien kokoelmaan, joka siirrettiin silloisesta Senaatin arkistosta jo 1850-luvulla nykyiseen Kansalliskirjastoon. Nyt luovutetuista pergamenttilehdistä toinen on messukirjanlehti, joka on toiminut Sääksmäen kihlakunnan Älvfsborgin lunnaiden tilikirjan kantena ja toinen on messukirjanlehti, joka on toiminut Hollolan, Hattulan ja Sääksmäen kihlakuntien Älvfsborgin lunnaiden tarkastuskirjan kantena. Arvokas keskiaikaisten pergamenttifragmenttien kokoelma sisältää osia Suomessa keskiajalla laadituista ja käytetyistä lähinnä kirkollisista käsikirjoituksista. Fragmentteja digitoidaan paraikaa Helsingin Sanomain säätiön tuella ja digitoituna kokoelma tullaan saattamaan yleisökäyttöön. Tilikirjan kantena toiminut messukirjan lehti. Ruotsi keräsi 1570-luvulla hopeaveroa kansalaisiltaan lunastaakseen takaisin tanskalaisten valloittaman Älvsborgin linnan ja sataman. Eila Kupias Lahjoitus säveltäjä Heikki Suolahden kokoelmaan P rofessori Anto Leikola lahjoitti kirjaston musiikkikokoelmaan säveltäjä Heikki Suolahden (1920­1936) sävellystyötä tukevaa arvokasta tutkimusaineistoa. Lahjoitus sisältää kapellimestari Tauno Hannikaisen Chicagon Sinfoniaorkesterin kanssa 1940-luvulla levyttämän Heikki Suolahden Sinfonia piccolan sekä säveltäjän äidin Anna Suolahden (1882-1970) pitämän leikekirjan. Heikki Suolahtea koskevaan leikekirjaan sisältyy mm. Jean Sibeliuksen kirje Anna Suolahdelle Sinfonia piccolan johdosta. Professori Anto Leikola ja kirjastonhoitaja Tarja Lehtinen Heikki Suolahden syntymäpäivänä 2.2.2010 11
• Huolenpito alkaa jo ennen kuin aineisto saapuu kirjastoon. Vapaakappaletoimisto on antanut kirjapainoille ohjeet materiaalin pakkaamisesta ja käsittelystä niin, että arkistointikelpoisuus säilyy. Painotuotteisiin ei esimerkiksi saa tehdä turhia taitoksia eikä niihin saa kiinnittää liimalappuja tai paperiliittimiä. Vapaakappaletoimistosta erilaiset aineistotyypit lähtevät omia linjojaan pitkin eteenpäin. Pienpainatteet koteloidaan, monografia-aineisto ja äänitteet suojataan tarpeellisin toimenpitein ja koteloin ja osa kausijulkaisuista sidotaan niteiksi ennen kokoelmiin sijoittamista. Suurikokoinen aineisto kuten kartat ja julisteet kuljetetaan niitä varten suunnitelluissa koteloissa ja kuljetuskärryissä. Monografiat menevät kirjastointiin, äänitteet, karttamateriaali ja erikoisaineisto kulkevat omaa tietään. Kymmeniä tuhansia arkistokoteloita ja suojakääreitä käytetään vuosittain kirjastoaineistojen suojaukseen, millä pyritään ennalta ehkäisemään kemiallisten, biologisten tai käyttöön liittyvien vaurioiden syntyä. Hilkka Kähäri kirjastoi, eli tarkistaa ja suojaa monografia-aineiston käyttöä varten. Tietokirjallisuus-aineiston irtopäällykset prässätään ja pakataan suojapapereiden väliin. Muovi, joka ei ole olennainen osa julkaisua poistetaan. Säilytettävät muovikalvot tms. eristetään suojapaperilla molemmilta puolilta. Kaunokirjalliset julkaisut, joissa on alkuperäinen irtopäällys, suojataan koteloimalla. Kirjastointi on ennalta ehkäisevää suojausta sanan varsinaisessa merkityksessä. 13 KUVAT: KARI TIMONEN, KIMMO PAJUNEN JA TOMI VARTIAINEN
• Leo Kovin suojaa erikoisaineiston. Esimerkiksi lastenkirjoihin ei voi pintamateriaalin laadun vuoksi laittaa edes leimaa kuten tavalliseen monografia-aineistoon. Niihin kiinnitetään konservaattorin hankkimalla narulla liput leimausta varten. Kirjansitojan tehtäviin kuuluu myös kirjojen ja muun materiaalin korjaus ja kunnostaminen sekä näyttelytoimintaan osallistuminen. Jari Tolvanen uudelleensuojaa ja inventoi Jean Sibeliuksen kirjekokoelmaa. 14 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Irja Rautiainen järjestää ja koteloi pienpainateaineistoa. Sanomalehtiaineiston vapaakappaleet menevät suoraan Mikkeliin Kansalliseen digitointikeskukseen, Mikrokuvaus- ja konservointilaitokseen, jossa ne käsitellään ja niistä tehdään korvaavat tallenteet. Näin suojataan alkuperäistä aineistoa kulumiselta. Sanomalehtipaperin huonon kestävyyden vuoksi varmistetaan aineiston sisällön pysyvä säilyminen mikrokuvaamalla. Asiakkaat saavat mikrofilmit käyttöönsä Kansalliskirjaston Pohjoissalissa. Luolissa sijaitsevat Kansalliskirjaston suuret kokoelmatilat. Siellä valvotaan materiaaleille sopivia olosuhteita kuten suhteellista kosteutta ja lämpötilaa. Kukin kokoelmasta vastaava esimies tarkkailee muun henkilökunnan kanssa kokoelmien tilaa ja reagoi muutoksiin. Säilyttäminen on kokoelmissa jokapäiväistä tärkeää työtä, joka helposti unohdetaan. Taina Ojanpää toimittamassa lainatilausta aikakauslehtikokoelmasta. Lehdet on joko koteloitu tai sidotettu vaurioiden ehkäisemiseksi. Suurikokoiset aineistot kuten kartat, julisteet ja kuvat säilytetään lappeellaan metallilaatikostoissa suojapapereihin käärittynä. Kuvassa Jaakko Salemaa on sijoittamassa lainasta palautettua aineistoa paikalleen kuvakokoelmaan. 15
• Helsingin konservointiyksikkö työllistyy pääosin näyttelytoiminnan tarpeilla, joihin kuuluvat kirjaston omat näyttelyt sekä ulkopuoliset näyttelylainat muihin kirjastoihin ja museoihin. Siellä annetaan myös ensiapua tarvittaessa. Kuvassa konservaattori Annele HolmLouhelainen käsittelee käsikirjoituskokoelmaan kuuluvia Sibeliukselle lähetettyjä kirjeitä. Näyttelyissä esillä olevan aineiston kunto tarkastetaan ja konservoidaan tarvittavin menetelmin. Konservaattori myös varmistaa, että näyttelyissä esineistö on museaalisesti esillä ja olosuhteet vastaavat mahdollisimman hyvin aineistojen tarpeita. Mikkelissä sijaitsee Kansalliskirjaston varsinainen konservointilaitos, josta ohjataan ja opastetaan kirjaston säilytykseen liittyvää toimintaa. Mikkelissä tehdään kokoelmien kuntokartoitukset, joiden mukaan suunnitellaan säilytystoimintaa. Pääkonservaattori Heidi Törrönen valitsee ja tilaa aineistoille sopivat kotelo- ja suojausmateriaalit. Mikkelissä käsitellään suuria kokonaisuuksia, kuten koko pienpainatekokoelman kunnostustyö. Siinä aineisto kuivapuhdistetaan, niitit poistetaan ja tarvittaessa aineisto vesipestään ja neutraloidaan. Repeytymät ja puuttuvat palat tuetaan ja täydennetään. Lopuksi irtolehdet kiinnitetään sopivalla puuvillalangalla ja koteloidaan asianmukaisesti. Kuvassa Mirja Rauskanen pesee paperiaineistoa. Konservointilaitoksessa tehdään myös erittäin vaativia konservointitöitä. Esimerkiksi Pelasta Kirja- hankkeessa on ollut useita A. E. Nordenskiödin kokoelman atlaksia. Tällä hetkellä kunnostetaan pergamenttikokoelmaa digitointia varten. Projektia varten on palkattu konservaattori ja sille on luotu oma prosessinsa ja oma laboratorio. 16 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• C-kasetit digitoidaan Mikkelin äänistudiossa, sillä ne ovat kaikkein herkimmin tuhoutuvaa aineistoa. Niiden pelastamisella on jo kiire. Kuvassa äänitesuunnittelija Juha Korvenpää työpöytänsä ääressä. Koko säilytystoiminnan tarkoituksena on pitää aineisto käyttökuntoisena ja saattaa se asiakkaiden käyttöön. Se ei ole aina mahdollista alkuperäisaineiston huonon kunnon vuoksi. Tällöin Kansallisen digitointikeskuksen, Mikrokuvausja konservointilaitoksen tehtävänä on saattaa aineiston sisältö käyttöön. Alkuperäinen aineisto suojataan ja säilytetään mahdollisimman hyvin ja asiakkaiden käyttöön annetaan korvaava tallenne: mikrofilmi tai digitaalinen kopio. Hyvänä esimerkkinä on vanhimman sanomalehtiaineiston sisältävä Historiallinen sanomalehti- kirjasto, joka on tehty digitoimalla sanomalehtien mikrofilmit. Parhaillaan digitoidaan laajoja monografia-aineistoja, jolloin erittäin paljon käytetyt kirjat saavat jäädä lepoon. Kansalliskirjaston arvoja ovat mm. "Kulttuuriperintömme on aina läsnä" ja "Teemme yhdessä". Säilytysprosessi toteuttaa kaikkine toimijoineen erityisesti näitä arvoja! Artikkelin tekemiseen on osallistunut useita säilytysprosessissa töitä tekeviä henkilöitä kautta koko kirjaston. 17
• Marja-Liisa Seppälä Kirjastotyön ytimessä Aineistojen kuvailutyötä Kansalliskirjastossa K ansallisbibliografinen kuvailutyö sijoittuu Kansalliskirjaston Tutkimuskirjasto-tulosalueelle. Kuvailuun tai sitä tukevaan toimintaan osallistuu noin 20 henkilöä. Kansallisbibliografiaan kuvaillaan Suomessa painettuna, tallenteena tai verkossa julkaistut monografiat, lehdet, sarjat, kartat ja audiovisuaalinen aineisto. Kansallisbibliografia karttuu vuodessa noin 20 000 julkaisun tiedoilla. Kaiken kaikkiaan Kansallisbibliografiassa on noin 867 000 julkaisun tiedot (tilanne vuoden 2009 lopussa). Lisäksi asiantuntija-alue tuottaa vuodessa noin 5000 ennakkotietoa, 5000 auktorisoitua nimitietoa ja 1000 asiasanaa sekä vastaa kuvailevaan metatietoon liittyvien standardien ja sääntöjen suomentamisesta. Kansallisdiskografian tuottamista, joka myös toteuttaa kansallisbibliografisen kuvailutyön periaatteita, ei tässä yhteydessä käsitellä. Kuvailutiedot antavat lisäarvoa julkaisulle Julkaisun kuvailu mahdollistaa julkaisun löytymisen. Kuvaileva metatieto sisältää tunnistetiedot, bibliografiset tiedot ja sisällönkuvailun. Kuvailevan metatiedon tallentamista säätelevät kansainväliset kuvailusäännöt, periaatteet, tiedonmallinnukset, kuvailuformaatit ja tunnistestandardit. Kansallisella tasolla kuvailevaa metatietoa ohjaavat kontrolloidut asiasanastot ja ohjeelliset nimimuodot sekä linjaukset esimerkiksi kuvailun kohteista ja tasoista. Kuvailun kohteena ovat yksittäiset julkaisut, julkaisun osat tai julkaisujen muodostamat kokonaisuudet. Jatkuvien julkaisujen kansallisessa tunnisteja metatietopalvelussa, Suomen ISSN-keskuksessa (International Standard Serial Number), jonka toiminnasta vastaan, kuvailun kohteena ovat yksittäisten julkaisujen muodostamat kokonaisuudet, kuten sarjat, lehdet ja päivittyvät verkkojulkaisut. Jatkuvan julkaisun identiteetti muodostuu sen nimestä ja tämän nimen alla julkaistavista sisällöistä. Keskeistä pitkäikäisten julkaisujen kuvailussa on niiden elämän bibliografinen seuranta "kehdosta hautaan". Syntymät, kuolemat, julkaisun suhteet toisiin julkaisuihin ja suhteiden muutokset tallennetaan metatietoihin.Verkkojulkaisemisessa kuvailtavien kohteiden ja niiden suhteiden määrittely on haasteel- 18 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Kuva Kari Timonen Pohjoismaisten ISSN-keskusten vetäjät kokoontuivat 1.3.2010 Kansalliskirjastoon linjaamaan tunnistetoimintaan, kuvailuun, digitaaliseen toimintaympäristöön ja pohjoismaiseen julkaisemiseen liittyviä asioita. Kokouksen osanottajat: Marja-Liisa Seppälä (ISSN Finland), Zofia Johansen (ISSN Norway), Britt Nancy Westgaard (ISSN Norway), Connie Juul (ISSN Denmark), Katrine Marie Schrøder (ISSN Denmark), Jamshid Farahani (ISSN Sweden) ja edessä keskellä Katarina Synnermark (ISSN Sweden). lista toiminnan dynaamisuuden vuoksi. Tämän vuoden aikana kansainvälinen ISSN-verkosto saa valmiiksi jatkuvasti päivittyvien verkkojulkaisujen kansainväliset tunniste- ja kuvailulinjaukset. Kansallisbibliografiatuotannossa, johon myös jatkuvien julkaisujen kansallinen tunniste- ja metatietopalvelu osallistuu, pyritään kattavaan suomalaisten julkaisujen kuvailuun. Kansallisbibliografia on ikkuna julkaistuun kulttuuriperintöön ja sillä on tätä kautta julkaisutoimintaa suuntaava ja tilastoiva rooli. Kansallisbibliografisessa kuvailussa kuvailutaso on korkea eli julkaisua kuvailevia elementtejä on paljon. Tällöin on mahdollista joustavasti tuottaa erilaisia näkymiä kuvailutietoihin tie- donhakijan käyttäjäprofiilin mukaan, esim. kirjahistorian taso, opiskelijataso ja julkaisualataso. Kansalliskirjaston asema kirjastojen ja julkaisualan välissä Keskeistä kansallisbibliografisessa kuvailussa on laatu. Laadukas metatieto tehostaa tiedonhakua ja parantaa tiedon löytyvyyttä. Huonolaatuinen kuvailutieto siirtää kustannuksia tiedonhakijalle ja syö kirjaston olemassaolon perustaa. Kuvailevaan metatietoon liittyvät standardit toimivat metatietotuotannon tehostajina ja tasalaatuisuuden varmistajina. Kansalliskirjastolla on keskeinen rooli standardien kehittämisessä ja jalkauttamisessa mm. tunnisteisiin liittyvien 19
• standardien osalta. Kansallinen luetteloinnin ohjausryhmä, jonka toimintaa Kansalliskirjasto koordinoi ja jonka sihteerinä toimin, suomentaa ja julkaisee kirjastojen käyttöön bibliografisen valvonnan kansainvälisiä standardeja, mm. uudistettua kansainvälistä kuvailusääntöä, ISBD consolidatedia (International Standard Bibliographic Description). Standardien lisäksi Kansalliskirjasto tuottaa asiasanastoja (mm.Yleinen suomalainen asiasanasto) ja auktorisoituja nimimuotoja kirjastojen ja tiedonhakijoiden käyttöön. Kansalliskirjasto on kymmenien vuosien ajan ollut kansallisten tunnistepalveluiden, ISSN- ja ISBN-keskusten, (International Standard Book Number) kautta läheisessä yhteistyössä julkaisualan kanssa. Tällä hetkellä yhteistyö painottuu kuvailevan metatiedon yhteiskäyttöisyyden ja ajantasaisuuden lisäämiseen mm. ONIX-kuvailuformaattia (ONline Information eXchange) kehittämällä. Kuvailevan metatiedon tuottamiseen osallistuvat julkaisijoiden lisäksi asiakkaat ja koneet. Kuvailevaa metatietoa "louhitaan" kokotekstistä, haravoidaan julkaisujärjestelmistä tai rakenteellistetaan digitoinnin yhteydessä. Julkaisijan ja asiakkaan näkökulmat julkaisuun rikastavat kuvailevaa metatietoa. Kirjaston tehtävänä on huolehtia julkaisun ydinmetatietojen standardinmukaisuudesta ja varmistaa näin metatietojen kansallinen ja kansainvälinen vaihtokelpoisuus. Kansalliskirjaston rooli julkaisualan ja kirjastojen välissä, eräänlaisena metakirjastona, on tasapainoilua julkaisemisen nopean ja standardien hitaan muutoksen välillä. Metatietoasiantuntijuus Kansalliskirjastossa Julkaisujen monimuotoistumisen myötä perinteiset kirjastotyöt, joihin metatiedon tallentaminenkin kuuluu, ovat murroksessa. Digitaalisessa tietoympäristössä metatietoasiantun- tijuuden tarve ei vähene, mutta työn luonne muuttuu. Metatiedon tallentaja joutuu pohtimaan, mitä, miten ja miksi metatietoa tuotetaan. Funktionaaliset tietomallit, mm. FRBR (Functional Requirements for Bibliographic Records), pyrkivät vastaamaan näihin kysymyksiin. FRBR-mallin mukaan metatietoelementit voidaan lajitella julkaisun löytämistä, identifiointia, valintaa ja saantia tukeviin funktioihin ja näin ohjata metatiedon tuotantoa tehokkaampaan ja laadukkaampaa suuntaan. FRBR-mallinnuksen avulla metatietojen granulaarisuutta lisätään hahmottamalla julkaisusta eri hierarkia tasoja, kuten teos (sisällöllinen taso), ekspressio (mm. sisällön eri kieliversiot), manifestaatio (mm. kieliversion eri julkaisumuodot) ja kappale (esim. konkretisoitunut nide) sekä julkaisuun liittyviä tekijöitä ja aiheita. Hierarkkisessa mallissa voidaan maksimoida useammalle julkaisulle yhteisten elementtien käyttö. Metatietoelementtien ryhmittely helpottaa myös julkaisujen välisten suhteiden hahmottamista tiedonhaussa ja navigointia digitaalisessa tietoympäristössä. Kehitteillä oleva FRBR-mallin pohjalle rakentuva kuvailu- ja hakutietosääntö RDA (Resource Description and Access) pyrkii yhtenäistämään metatietojen sisältöjä muodostamalla metatietoelementtien arvoista kontrolloituja listauksia, joita voidaan hyödyntää myös tiedonhaussa haun rajaajina. Tällä hetkellä eri standardeissa (esim. ISBD:ssa ja DOI:ssa (Digital Object Identifier)) on hyvinkin erilaisia näkökulmia kuvailtaviin kohteisiin, mikä näkyy etenkin julkaisun sisältötyyppiä (content type) ja muototyyppiä (media/carrier type) määrittelevissä termeissä. Jatkuvien julkaisujen kuvailun osalta FRBR-malliin pohjautuvat säännöt voivat olla haasteellisia sisällön ja identiteetin muuttuvaisuuden vuoksi. Kansalliskirjasto on aktiivisesti mukana tiedonmallinnusten, sääntöjen ja tunnisteiden kehitystyössä kansainvälisesti, mm. IFLA:n luet- 20 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• telointijaostossa (International Federation of Library Associations and Institutions, Cataloguing Section), ISBN- ja ISSN-keskusten verkostoissa. Eri maiden Kansalliskirjastoilla on keskeinen rooli muodostettaessa globaalia bibliografista tietoavaruutta, jossa jokainen maa vastaa oman maansa julkaisujen kuvailusta ja edistää siten metatietojen yhteiskäyttöisyyttä globaalilla tasolla. Kuvaileva metatieto digitaalisessa ympäristössä Kansalliskirjaston digitaalisessa kirjastossa, jonka suunnitteluun osallistun, kuvaileva metatieto on oleellisessa roolissa.Verkossa asiakkaan on osattava toimia ilman välitöntä asiakaspalvelua, joten tietosisältöjen on oltava laadukkaasti kuvailtu. Digitaalisen kirjaston asiakkaan olisi tiedonhaun onnistumiseksi pystyttävä selkeästi hahmottamaan, miten tietoa on mallinnettu ja jäsennetty kirjastossa. Digitaalisessa toimintaympäristössä kuvailevaa metatietoa pyritään tuottamaan ja hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. RDF-malli (Resource Description Framework) esittää kuvailevan metatiedon elementit ja niiden väliset suhteet koneluettavassa muodossa. Auktorisoidut tietoelementit ovat tärkeitä julkaisun osien kokoamisessa ja julkaisu- kokonaisuuksien hahmottamisessa. Tunnisteiden merkitys kasvaa niiden kielineutraaliuden vuoksi. Esimerkiksi globaali ISSN-L-tunnus pyrkii tehostamaan tiedonhakua kokoamalla eri julkaisumuodoissa olevien samansisältöisten julkaisujen ISSN-tunnukset yhteen. FRBR-mallin mukainen metatieto sopii tiedonhaun kohteiden (esim. sisältöjen, paikkojen, henkilöiden jne.) välisiä suhteita kuvaavan semanttisen webin sovelluksiin. Käsitteiden väliset suhteet mahdollistavat tiedonhaun joustavan tarkentamisen tai laajentaminen julkaisujen osien ja julkaisukokonaisuuksien välillä sekä uusien tiedonhakupolkujen tarjoamisen tiedonhakijalle. Riittävän granulaarinen ja laadukas kuvaileva metatieto auttaa rajaamaan hakutulosta esim. ajan, paikan, teeman tai toimijan mukaan. Digitaalisen kirjaston sovellukset antavat mahdollisuuden kuvailevan metatiedon täysimääräiselle hyödyntämiselle. Kuvailevan metatiedon standardinmukaisuus lisää tiedonhaun tuloksellisuutta ja sitä kautta kirjaston painoarvoa luotettavan tiedon tarjoajana. Pitkäjänteinen standardityö, joka on oleellinen osa kuvailevaan metatietoon liittyvää asiantuntijatyötä Kansalliskirjastossa, on sitä "yhteisen hyvän" rakentamista, jonka näkyvyys on vähäinen mutta vaikutus suuri. Kansalliskirjasto 2009 Kävijöitä Paikallislainoja annettiin Kaukolainoja Tiedonhakuja tehtiin Fennica-kartunta, nimikkeitä Humanistinen kokoelma hankinta 176 393 499 083 3 489 1 950 92 146 11 451 Musiikki- ja puheäänitteet kartunta Digitoituja sivuja Sanomalehtien mikrofilmivalotuksia Fennica-tietokantaan tietueita Viola-tietokantaan julkaisutietueita 6 313 1 610 000 1 213 600 19 000 8 336 Digitoitujen aineistojen käyttö kasvoi 4,8 miljoonasta 6,5 miljoonaan sivulataukseen. Verkkoarkisto karttui 150 miljoonalla tiedostolla. 21
• Ruotsin elektroniset VAPAAKAPPALEET R uotsissa on valmistunut elektronisten vapaakappaleiden luovuttamista koskeva lakiehdotus (Leveransplikt för elektroniska dokument, Ds 2009:6), jonka pohjalta valtiopäivät tekee päätöksen laista ennen kesää 2010. Elektronisiin julkaisuihin keskittyvän lain on tarkoitus tulla voimaan huhtikuussa 2011. Ennalta sovitut luovuttajat aloittavat elektronisten aineistojen luovuttamisen Ruotsin kansalliskirjastoon (Kungliga biblioteket) lokakuussa 2011. Heinäkuusta 2013 alkaen kaikkien luovutusvelvollisten tulee luovuttaa lain edellyttämät tietoverkoissa julkaistut elektroniset julkaisut. Ruotsin nykyinen vapaakappalelaki (Lagen om pliktexemplar av dokument, 1993:1392) ei kata elektronisten julkaisujen keräämistä, säilyttämistä tai käyttöön asettamista. Lainsäädännön puutteista huolimatta Ruotsin kansalliskirjasto on pilotoinut elektronisten julkaisujen keräämistä esimerkiksi Kulturarw3-projektissa ja sopimusperusteisesti vapaaehtoisten luovuttajien kanssa. Kulturarw3-projektin puitteissa Ruotsi aloitti jo vuonna 1997 ruotsalaisten verkkosivujen automaattisen keräämisen. Ruotsissa elektronisten julkaisujen vapaakappalelaki on tulossa voimassa olevan vapaakappalelain rinnalle omaksi laikseen. Lakiehdotuksen mukaan julkaisijoilla on velvollisuus luovuttaa Kansalliskirjastoon tietoverkoissa levitettävät elektroniset julkaisut. Jatkossa verkkoaineistoja ei enää kerättäisi automaattisesti haravoimalla, kuten Kulturarw3-projektissa on tehty. Elektronisia julkaisuja koskevaa vapaakappalelakia odotellessa Ruotsin kansalliskirjasto on rakentanut infrastruktuuria elektronisten julkaisujen keräämistä varten. Tarkoituksena on tallentaa erityisesti painettuja julkaisuja vastaavia elektronisia julkaisuja, kuten monografioita, sanoma- ja aikakauslehtiä. Ruotsin kansalliskirjasto indeksoi ja luetteloi elektroniset julkaisut asiakaskäyttöä ja säilyttämistä varten. Odotettua lakiuudistusta pidetään osittain myös puutteellisena. Lakiehdotuksessa ei ole riittävästi huomioitu esimerkiksi paino-PDF:ien luovuttamista eikä julkaisujen pitkäaikaissäilytykseen tai käyttöön liittyviä kysymyksiä. Myös Kulturarw3-projektissa kerätyn aineiston säilyttämiseen ja käyttöön asettamiseen ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Painotuotteita ja audiovisuaalisia aineistoja koskeva laki pysyy edelleen voimassa, eikä sitä tarkisteta nyt tehtävän lainuudistuksen yhteydessä. Poikkeuksen tästä muodostavat uusintapainokset, joita ei jatkossa enää tarvitsisi luovuttaa kansalliskirjastoon vaan ainoastaan Lundin yliopiston kirjastoon. Ruotsin kansalliskirjaston ruotsalainen kokoelma perustuu suurelta osin vuonna 1661 (Kunglig kansliförordning) säädettyyn vapaakappalelakiin. Nykyisessä muodossa oleva vapaakappalelaki on painetun ja audiovisuaalisen kulttuuriperinnön kattavan keräämisen edellytys. Ruotsissa on kerätty audiovisuaalista aineistoa vuodesta 1979 ja fyysisessä muodossa olevia elektronisia tallenteita (esim. CD-ROM) vuodesta 1994. Anja Vahtola ja Heli Therman 22 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Esko Rahikainen Valkosipulilla ruttoa vastaan Kansalliskirjaston lääketieteellinen kirjallisuus Suomalaisten keskimääräinen elinikä on naisten osalta noussut 83 vuoteen ja miesten osalta 76 vuoteen ja satavuotiaitakin on jo yli 500. Entisaikoihin verrattuna yleinen terveydentila on rokotusohjelmien ja antibioottien, ravinnon riittävyyden jne. ansiosta niin hyvä, että voi syystä "tuudittautua" turvallisuuden tunteeseen ­ kyllä lääketiede meidät pelastaa jatkossakin. Tosin antibiooteille vastustuskykyinen keuhkotuberkuloosi kokoaa joukkojaan itärajan takana ja kansan lihomisen takia sokeritauti lisääntyy hälyttävästi. Pizzerioiden keskinäisen kilpailun takia pizzat ovat lautasella yhä suurempia ja ravintoloiden ruoka-annokset usein ylimitoitettuja päivittäisen liikunnan ja energiantarpeen vähäisyyteen verraten. Puhumme elintasosairauksista, mutta miltä elämä ja sairaudet näyttivät ennen? 23 23
• S eppo Koskinen toteaa Duodecimin Terveyskirjastossa, että "mitä parempi sosioekonominen asema kansalaisella on, sitä todennäköisemmin hän elää pitkän terveen elämän. Hänellä on varaa parempiin hoitoihin." Niiden taustalla on lääketieteessä vuosikymmenten ja vuosisatain aikana tapahtunut edistys. Tuhkarokko, kurkkumätä tai vaikkapa punatauti ripuleineen tappoi rikkaan lapsen siinä kuin köyhänkin ja säilyneistä hautakivistä tai kirkonkirjojen sivuilta voi vain aavistella miten nämä toistuvat varhaiset kuolemat ihmisten elämänkäsitystä muokkasivat ja mikä määrä kärsimystä ja surua niitä edelsi. Jos lääkäri joskus olikin sairaan lapsen tai aikuisen luo kutsuttavissa, ei hänestä juuri muuta apua ollut kuin lohtu ja auktoriteetti. "Neljän nesteen opissa" tavoiteltiin tasapainoa elimistössä ja taudista riippumatta saattoi hoitona vielä 1800-luvulla olla iilimadot tai suoneniskentä, oksennuspulveri, ulostuslääke ja sinappikääre vatsalla. Lääkäreitä vai puoskareita Kansalliskirjastossa on kaikki Suomessa julkaistu lääketieteen tutkimukseen, terveydenhoitoon, diagnostiikkaan ja lääkintään kuuluva kirjallisuus, mutta myös puoli kilometriä ulkomaista lääketieteellistä kirjallisuutta, arviolta yli 15 000 nidettä.Vanhimpina 1100-luvulta säilynyt käsikirjoitus, Constantinus Africanuksen Theorica Pantegni, ja uusimpiin kuuluvista lähes tuhatsivuinen The Neurosciences vuodelta 1967. Tätä täydentää vielä noin 6000 nidettä käsittävä Otto Engströmin gynekologian, obstetriikan ja yleislääketieteen kirjallisuuden kokoelma sekä epälukuinen määrä Uppsalan ja muiden Euroopan yliopistojen vanhoja ulkomaisia lääketieteellisiä väitöskirjoja. (Diss. Suchtelen, Diss. veteres ym.) Lääketieteen vanhat aikakaus- ja sarjajulkaisut on annettu 1966 perustettuun Terveystieteiden keskuskirjastoon, josta ovat edelleen päätyneet Kuopion varastokirjastoon. Lääkäri työssään. P. A. T. B. von Hohenheim (Paracelsus): Der grossen Wundartzney. Augsburg 1537. 24 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Tuomas Ragvaldinpojan huulihalkioleikkaus on harvoja entisiltä ajoilta säilyneitä potilaan omakohtaisia kuvauksia lääkärin toimenpiteestä ja sen aiheuttamasta ilmeisen sietämättömästä kivusta. Syystä voi tällaisen kokoelman omaavaa Kansalliskirjastoa nimittää lääketieteen historian keskuskirjastoksi. Kokoelman vanhemmista teoksista voi lukea yksityiskohtaisesti millaisin tiedoin, valmiuksin, välinein ja lääkkein lääkäri ­ joka nykytietämyksen mukaan oli tahtomattaan paremminkin puoskari ­ yritti potilastaan hoitaa ja mitä kaikkea potilasparka sai kestää ja kärsiä. Ei tarvitse mennä kuin 1700-luvulle, niin merkittäviä kivunlievityskeinoja ei edes hampaanpoistoon ollut, leikkauksista puhumattakaan, eikä niitä useinkaan ollut käytettävissä vielä 1800-luvullakaan, vaikka itse aineet ja niiden vaikutus ­ morfiini, eetteri, ilokaasu ja kloroformi ­ tunnettiin. Ensimmäinen täysnarkoosiin johtava eetterinukutus lienee vuodelta 1846, mutta kesti vuosikymmeniä ennen kuin se oli edes länsimaissa useimpien ulottuvilla. Joku on sanonut, että suurin onni mikä ihmistä voi kohdata, on sietämättömän kivun äkillinen lakkaaminen. Mitä tulee rohtoihin, niin fennica-kokoelmasta löytyvä Elias Lönnrotin Suomalaisen talonpojan kotilääkäri kuten muutkin sen ajan itsehoito-oppaat olivat neuvoineen potilaalle useimmiten tehottomia tai vahingollisia, mutta "tumput suoranakaan" ei haluttu usein tuskallisten oirei- den edessä seistä. "Aina pitää visusti ja tarkoin seurattaman lääkärin neuvoa ja määräämistä, katsomatta minkälaiset ja makuiset lääkkeet ovat", muistutti Lönnrot. Kajaanin seudun piirilääkärinä ollessaan Lönnrot vain lisäsi punatautiin, lavantautiin ja pilkkukuumeeseen kuolevien määrää perustaessaan sairastupia, jonne ihmisiä koottiin. Lönnrot pelkäsi myös koleran leviämistä. Tähän tuskallisen kuoleman aiheuttavaan tautiin menehtyi 1871 säveltäjä ja yliopiston kirjaston johtaja Karl Collan. Pienet lapset menehtyivät vielä 1900-luvulla ripulin aiheuttamaan kuivumiseen, koska neste- ja suolatasapainon merkitystä monet kunnanlääkärit eivät vielä ymmärtäneet. Parastaan kukin koitti, mutta Leo Tolstoin Ivan Iljitsin kuolema on hyvä kuvaus lääkärien pyrkimyksestä säilyttää hoito-ohjeineen asiantuntijan auktoriteettinsa silloinkin kun heillä ei ollut aavistustakaan taudin ja ankarien kipujen todellisesta syystä. Turhillakin lääkkeillä voi silti olla potilaalle merkitystä. Tästä on Lewis Thomas (State University of New York) hauskasti kertonut kuvatessaan kirjassaan The Youngest Science (signum H.93-3190) isänsä ensimmäisiä potilastapauksia Long Islandilla. Potilaan virtsassa oli verta 25
• ja kun ei näytteen perusteella selvää diagnoosia saatu, isä antoi pullon anemiaan auttavia rautatabletteja. Potilas tuli muutaman päivän päästä kiitollisena kirkkaan virtsanäytteen kanssa, ja tohtori Thomasin maine etevänä lääkärinä levisi nopeasti. Niinpä hän kirjoitteli myös näitä vaarattomia "placebo"-reseptejä siitä lähtien koska ne olivat tärkeitä potilaan psyykelle ­ "häntä hoidettiin" ­ vaikka lääkärillä ei useinkaan ollut keinoja itse sairautta parantaa. Lewis Thomas arveli että itsestään poistunut pieni munuaiskivi oli aiheuttanut veren esiintymisen potilaan virtsassa. sesti kiinnostava paikkalipusto sijaitsee nykyisin työhuoneessa Fabiania-rakennuksessa, missä aikoinaan toimi yliopiston kemian ja anatomian laitos ja sittemmin 1990-luvulle asti farmasian laitos. Jos nykyinen historiantutkijapolvi ryhtyisi tutkimaan menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen lääketiedettä, kohtaisi se kirjoissa käytetyssä kielessä useimmille ylipääsemättömän esteen: latina ja saksa olivat myös lääketieteen pääkielet vaikka ranskaa ja englantiakin kokoelmassa esiintyy. Latinaa hyvin harva kaiketi nykyisin osaa niin että voisi tekstejä lukea ja saksan tieteen kielenä Helsingin yliopistossa korvasi viime sodan jälkeen vähitellen englanti. Moniko Lääketieteen paikkalipusto nuori tutkija osaa nykyisin saksaa. Näiden taitojen puuttuminen vähentää olennaisesti lääketieKansalliskirjaston (vuoteen 2006 Helsingin teen historian kokoelmien käytettävyyttä. yliopiston kirjasto) lääketieteen kirjallisuuden Ja kuitenkin lääketiede, sen teoriat ja "prakpaikkalipusto on jaettu armarioiden eli numetiikka", potilaskohtalot roitujen kaappien ja ovat olennainen osa signumien mukaisiin historiantutkimusta, ryhmiin, jotka pätevät ja lääketieteen histosignumiryhminä yhä rian peruskurssin tulisi edelleen: Teoretisk och olla pakollinen kaipraktisk medicin 34­44; kille historiaa opisAnatomi och fysiologi keleville. Potilaan ja45­49; Patologi 50­53; lan amputointi ilman Medicinska encyclopedier kivunlievitystä ei ole 51; Medicinens historia, mikrohistoriaa vaan hälsovård mm. 54­58; makrohistoriaa. HerFarmakologi och farmaci man Melvillen kirjassa 59­61;Veterinär-mediValkotakki toimenpide cin 62. tehtiin amerikkalaisella Kirjaston luettesotalaivalla luusahalla loijien joukossa on reidestä ilman puuduollut lääketieteeseen tusta. Sahausta edelsi riittävästi perehtyneitä viilto elävään hermovirkailijoita ja virkaitettuun lihakseen ja lijakunta näyttää myös samalla reisivaltimon olleen täysin ruotsinkielistä vielä 1800-lu- Ihmisen anatomiaa. Friedrich Tiedemann: Tabulae Arteria- katkaisu. Kyseisen toirum Corporis Humani. Carlsrude 1822. menpiteen kohteeksi vulla. Tämä historialli- 26 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 1 2008 10
• joutunut merimies kuoli pian operaation jälkeen. Kesti vielä kauan ennen kuin näin radikaali leikkaus voitiin niissä oloissa tehdä kivuttomasti ja turvallisesti. Hyvän johdatuksen aiheeseen saa New Yorkissa heti sodan jälkeen 1946 julkaistusta Victor Robinsonin teoksesta Victory of Pain. A History of Anesthesia.(signum 1054.V.14) Jos vakavaa aliravitsemusta pidettäisiin sairautena ja sairauksille altistavana tilana, johon lääkäri kirjoittaa reseptiksi sopivina annoksina lisää ruokaa, niin tästäkin on Melvillellä kirjassaan Redburn kuvaus Liverpoolin satamaslummista. Nälkään kuoleva äiti oli lapsiensa kanssa, yksi oli kohdussa tulossa, mennyt jo valmiiksi kuoppaan odottamaan kuolemaa. Melville yritti saada heille apua, mutta ketään ei kiinnostanut ja joidenkin mukaan kohtalo oli naiselle oikein, tämä kun oli joutunut myymään ruumistaan saadakseen edes minimimäärän ruokaa lapsilleen. Parin päivän päästä kuoppaan oli levitetty kalkkia ja ruumiit korjattu pois. Aliravitsemuksen syinä oli kaupungeissa mm. sosiaaliturvan puute ja maaseudulla epäoikeudenmukaiset viljelymaan ja kalavesien omistussuhteet, mutta näihin lääkärit näyttävät vain satunnaisemmin kiinnittäneen huomiota, kun varsinaiset sairaudet ovat olleet ensisijaisina kiinnostuksen kohteina. Ekseemoja ja syfilistä Kansalliskirjaston lääketieteen piiriin kuuluvien kirjojen joukos- ta olen "armarioista" poiminut hajaesimerkkejä, jotka kuitenkin luovat hieman valoa tähän tieteistä ehkä tärkeimpään, mutta toki kaikkia tarvitaan: Pasteur oli kemisti ja mikrobiologi, kuppaa aiheuttavan spirokeetan löytäjä Fritz Schaudinn eläintieteilijä, ja ilman insinöörejä ei monia keskeisiä sairaalalaitteita ja valaistusta olisi kehitetty. Papit puolestaan yrittivät lohduttaa silloin kun ei lääkäreistä apua ollut. Aloitetaan ihotaudeista. Lontoossa 1817 julkaistu Delineation of the Cutaneous Diseases kuvaa tekstein ja värikuvin eri ihotauteja, ekseemoja, molluskoita, partasientä, ihotuberkuloosia ­ joista jotkut ovat niin invalidisoivia ja kudoksia ja ulkonäköä tuhoavia, että potilasparka tuskin on enää voinut kadulla ihmisille näyttäytyä. Kansalliskirjaston ulkomaisessa foliokokoelmassa on pariisilaisten sairaaloiden ihotautikuvastoja 1800-luvulta ja maallikkonakin voi arvata, että lääkitystä näistä ei moniinkaan ollut tarjolla ja usein toimenpiteet vain pahensivat potilaan tilaa. Jotkut iho-oireet olivat vielä perinnöllisen sairauden seurausta, joku taas syfiliksen, joka oli tuolloin kansansairaus. Arkiatri Otto E. Hjeltin mukaan 1860-luvulla yli puolet Helsingin yleisen sairaalan potilaista oli siellä kuppataudin takia ja näistä monet Suomenlinnan venäläisestä varuskunnasta. Tautia levitti ensi kädessä sukupuolinen kanssakäyminen, vaikka muitakin tartuntalähAcne Rosacea. P.L. Alphée Cazenave: Lecons sur les maladies de la peau. Paris 1845. teitä oli. Alahärmässä 27
• Sotilasambulanssi. E. Gurlt: Abbildungen zur Krankenpflege in Felde. Atlas. Berlin 1868. oli joku kupparieukko 1858 tartuttanut kuppaussarvillaan taudin 200 ihmiseen, ja tapaus tuli puheeksi myös Finska Läkaresällskapetin kokouksissa. Signumilla 56.VII.3 voi Hälsovård-armariosta ottaa esiin punaisiin kluuttikansiin sidotun Julius Kühnin teoksen Die Prostitution in neunzehnten Jahrhundert. Leipzig 1888. Sen esipuheesta voi poimia pari kohtaa, jotka kertovat ongelman laajuudesta juuri sotilaiden keskuudessa: "Im jahre 1864 zählte man in der französischen Armee 37 752 venerische Soldaten. Die britische Landarmee betrug in gleichen Jahre 63 153 Mann, davon waren 16 632 an dem Uebel erkrankt." Ongelmat ovat olleet samat myös valtameren takana vaikka malaria, punatauti ja koliikki näyttävät olleen suurempi ongelma kuin sukupuolitaudit. Signumilla 54.II.32 löytyy hyllystä 1778 julkaistu John Hunterin Observations on the army diseases in Jamaica. Tuntuvampi apu kuppaan saatiin vasta 1900-luvun alussa, jolloin sairautta aiheuttava spirokeetta löydettiin ja salvarsaani kehitettiin hoitoaineeksi, mutta vasta antibiootit pysäyttivät tämän kamalan taudin voittokulun. Pilkkukuumetta ja punatautia Ihottumat tai sukupuolitaudit eivät kuitenkaan uhkaa välittömästi sotilaan henkeä toisin kuin sotaruton (warplague) nimeä kantanut tappaja, jota sotilaat leireissä, kylissä ja sairaaloissa tartuttivat toisiinsa ja siviiliväestöön. Rutto näyttäisi olleen yleisnimitys milloin pilkkukuumeelle tai paiserutolle, milloin lavantaudille tai punataudille, jotka levisivät syöpäläisten, saastuneiden vesien, eritteiden, ulosteiden ym. välityksellä. Oxfordissa 1916 painetussa Friedrich Prinzingin teoksessa (signum 57.III.28) Epidemics resulting from wars esitetään huimia kuolleisuuslukuja entisaikain sodista. 30-vuotisessa sodassa silloisen 16-miljoonaiseksi arvioidun Saksan siviiliväestön määrä väheni aliravitsemuksen ­ peltoja ei voitu viljellä ­ ja mainittujen tautien takia puoleen. Napoleonin 550 000 miestä käsittävän armeijan Venäjän retkellä kuoli peräännyttäessä yksistään Vilnan sairaaloissa 30 000 ranskalaista 28 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• teoksen on Suomelle lahjoittanut Yhdysvaltain hallitus. Näitä lahjakirjoja tuli silloiseen yliopiston kirjastoon suuret määrät. Lahjoitusten taustalla on suomalaisten sotakorvausrahojen korot yms. Ja vielä yksi esimerkki tästä kokoelman osasta: Robert S. de Ropp, Drugs and the Mind, julkaistiin New Yorkissa 1957. Kirjaston L-kokoelma täydentää hieman varsinaista lääketieteen kokoelmaa ja sieltä voi esimerkkinä ottaa Richard Suttonin An introduction to Dermatology. St. Louis 1941, jonka näyttää alun perin omistaneen Bostonissa Harvard Medical Schoolissa opiskellut Crampton Harris. Leimassa muistutetaan että kirja on koulun omaisuutta, toisessa leimassa lukee Property of U.S. Army ja esilehdellä on leima U.S. Government. Arvoitukseksi jää miten kirja päätyi Suomeen. Mutta jos ihotaudin saakin nykykeinoin paranemaan, tarvitaan sisätauteihin usein veistä ja kirurgian maailmaan vie Max Thorek laajassa teoksessaan Surgical errors and safeguards. Kirjastolla on neljäs painos vuodelta 1943. Conrad Berensin 1949 julkaistu silmäsairauksia selvittävä The Eye and its Disease on hankittu kirjaston kokoelmiin. Kaihit ja silmäpaskot (trakooma) sokeuden aiheuttajina lienevät länsimaissa jääneet jo historiaan.Verkkokalvoja voidaan uudelleen kiinnittää, silmäpainetta keventää. Terveystieteiden keskuskirjaston perustamisen jälkeen Helsingin yliopiston kirjaston viimeisiä lääketieteen alan hankintoja lienee New Yorkissa 1967 julkaistu laaja The Neurosciences -teos, jota ei Helka-tietokannan mukaan muualla Suomessa olekaan. Mutta lääketiede kehittyy ja tämäkin on jo 40 vuoden takaisine esityksineen lääketieteen historiaa. Sitä vastoin ajankohtaisuuttaan tuskin on menettänyt musiikkiterapia ja kirjaston humanistiseen H-kokoelmaan on jo 1948 hankittu Music and Medicine. Pelastava kloorivesi Tämän katsauksen voi päättää Kansalliskirjaston pohjoissalissa olevaan Severin Falkmanin lääketiedettä esittävään maalaukseen, jossa vasemmalla on ruumiinavausta tekevä lääkäri ja oikealla kätilö vastasyntyneen vauvan kanssa. Synnytyssairaalassa lääkäri saattoi vielä 1850-luvulla mennä käsiään pesemättä ­ bakteereja ei vielä tunnettu ­ ruumiinavauksesta suoraan synnyttävän äidin luo ja tartuttaa tähän usein kuolemaan johtaneen lapsivuodekuumeen. Wieniläisessä sairaalassa Ignaz Semmelweis -niminen lääkäri antoi toukokuussa 1847 ohjeen käsienpesusta kloorivedellä ja lapsivuodekuolemat alkoivat vähetä radikaalisti. Tosin klinikan johtaja professori Johann Klein eivätkä monet muutkaan johtavat lääkärit halunneet ottaa uutta menetelmää käyttöön. Teoksessaan Lääketieteen voittokulku (1959) Hugo Glazer toteaa, että "olennaisin tekijä lienee kuitenkin ollut johtavien henkilöiden viha kaikkea sellaista vastaan, mikä oli ristiriidassa heidän edustamiensa oppien kanssa". Tämän asenteen hintana oli vielä tuhansien äitien ja lasten turha kuolema, ennen kuin Semmelweisin opit yleisesti hyväksyttiin. Kun vielä tarvittavat instrumentit, lakanat jne. saivat antiseptisen tai aseptisen käsittelyn, niin loputon määrä kärsimystä ja murhetta vaihtui iloksi uuden lapsen syntymästä mikäli lapsi oli toivottu. Kansalliskirjaston Otto Engström-kokoelmassa on 1861 julkaistu Semmelweisin teos Die Aetiologie, der Begriff und die prophylaxis des Kindbettfebers. Sen vieressä on toinen Semmelweisin teos Offener Brief an sämmtliche Professorer der Geburtshilfe (Osen 1862), jossa on julkaistu ensimmäisenä Suomessa Helsingin yleisessä sairaalassa Semmelweisin hygienisen synnytysmenetelmän käyttöön ottaneen Josef A. J. Pippingsköldin kirjekatkelma, jossa hän toteaa omakohtaisesti vakuuttuneensa Semmelweisin olevan oikeassa. Engströmin kokoelmassa on myös Montasschrift 32 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• für Geburtskunde und Frauenkrankheiten, jonka 15. volyymissa 1860 on Pippingsköldin katsaus "Ueber das Puerperalfieber nach Beobachtungen im allgemeinen Hospital zu Helsingfors". Pipping kuvaa potilaita, kuolleisuutta jne. sairaalassaan ja kertoo käyttävänsä lapsivuodekuumeen hoidossa kylmiä kääreitä kehon alaosassa, oopiumia, kalomelia ja kiniiniä, mutta oli luopunut kokonaan suoneniskennästä. Niinkin yksinkertaiselta tuntuva asia kuin toistuva antiseptinen käsienpesu on lääketieteen suuria saavutuksia, mutta niitä oli myös mm. mikroskoopin keksiminen, joka mahdollisti mikrobien armeijakuntien havaitsemisen ja edelleen rintamapuolustuksen organisoimisen mm. hygienian, eristämisen ja rokotusten avulla.Viimeinen yhteislaukaus annettiin antibiooteilla, jotka tämän kirjoittajan päästivät lapsena Kiljavan keuhkotautiparantolasta kotiin. Täsmäaseena lienee ollut streptomysiini. Aika on kaiken muuttanut.Vasta avatussa Kluuvin apteekissa Helsingissä on etualalla ihonhoitotuotteita, ja lääkkeitä voi hyllyistä poimia vapaasti, kun aikaisemmin lääkkeet antoi tiskin takaa farmaseutti. Ja vielä 1950-lu- vulla saattoi Kärkölän apteekin henkilökunta lähteä proviisori Ruth Hedmanin johdolla luontoon keräämään esimerkiksi katinliekoa (lycopodium) pillerien valmistuksen sirotejauheeksi, nyt on lääkkeiden valmistus teollista. Alalla liikkuu valtavia rahamääriä, joten kauppa on vilkasta myös väärennetyillä lääkkeillä. Aiheesta lisää: Matti Haltia: Neljästä nesteestä solupatologiaan. Kansalliskirjastomme lääketieteelliset kokoelmat. Muistiin painettua. Kansalliskirjaston kulttuuriaarteita. Toim. Leena Pärssinen ja Esko Rahikainen. Keuruu 2004. Hindrik Strandberg: Keisarileikkaus. Gynekologian ja obstetriikan historiaa Helsingin yliopiston kirjastossa. Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti 2/1997 Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Toim. Timo Joutsivuo ja Heikki Mikkeli. Helsinki 1995. www.saunalahti.fi/arnoldus/ www.terveyskirjasto.fi Kirjastolaitoksen avoimuus ja vapaa pääsy ovat nykymaailmassa arvokkaita asioita. Maksuttoman kirjaston avulla yhteiskunta saavuttaa jotain sellaista, mitä se ei koskaan voisi maksullisena saavuttaa: suuret käyttäjämäärät, tiedon laajan kierteen joka suuntaan, säteilyn kaikkialle yhteiskuntaan. Niidenkin ulottuville, jotka eivät löydä tietään kirjastoon. Jari Paavonheimo Kirjastolehti 1/2010 Yhtä vähän kuin taiteilijoita voi määrätä maalaamaan vain punaista, tutkijan voi määrätä huippututkijaksi. Sellaiset vain syntyvät tietyllä tavalla lahjakkaista yksilöistä. He vetävät valovoimallaan muitakin tutkijoita parempiin suorituksiin, ja heitä on Suomen kaltaisen maan syytä tukea. Sirpa Jalkanen Tieteessä tapahtuu 1/2010 33
• K i r j a k a t s a u s Outi Kaltio Neitsytmaitoa ja Keisarin punaista pulveria Tauteja ja niiden lääkintää 1600­1700-luvuilla 1. Magni Hippokratis ... opera omnia quae extant. Anutio Foesio Mediomatrico medico authore. Genevae, Typis et Sumptibus Samuelis Chouët, MDCLVII. K yseessä on kaikkien Hippokrateen nimissä olevien teosten editio, jossa kreikankielinen ja latinankielinen teksti ovat rinnakkain. Anutius Foesiuksen editio vuodelta 1657 on varsin kunnianhimoinen suurtyö. "Hippokrateen" teosten yhteydessä on aina mainittava, että ne ovat suurilta osin tuntematonta alkuperää ja peräisin eri ajoilta; tosin jo antiikissa ne yhdistettiin Hippokrateeseen. Kirjoituksia on useita kymmeniä, ja niissä käsitellään erilaisia vaivoja ja sairauksia hampaiden puhkeamisesta aina epilepsiaan. Potilaan näkemistä unista tehdään päätel- 34 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• 2. Pharmacopoeia Augustana renovata, Augustae Vindelicorum, Typis & Sumtibus Joannis Jacobi Lotteri, MDCCXXXIV. A miä hänen terveydentilastaan ja mahdollisista tarvittavista hoidoista. Myös kuuluisa Hippokrateen vala on teoksessa tietenkin mukana. Kirjoituksessa De aere, locis e aquis (Ilmastosta, seuduista ja juomavedestä) käsitellään ympäristötekijöiden vaikutuksia eri seuduilla asuvien ihmisten olemukseen ja terveyteen. Näihin vaikuttavat mm. alueen sijainti, vuodenaika, tähtien nousut ja laskut, maaperä ja tuulet. Tietyn alueen ihmisillä on juuri heille tyypillinen ulkonäkö ja tyypilliset vaivat. Esimerkiksi etelään antavissa kaupungeissa asuvat ihmiset ovat heiveröisiä, naiset saavat usein keskenmenoja ja miehet kärsivät mm. kuumekohtauksista. Pohjoiseen antavissa kaupungeissa asuvat puolestaan ovat rotevia ja pitkäikäisiä, mutta kärsivät ankarista silmäsairauksista ja epilepsiakohtauksista.Vähä-Aasia asetetaan kaikin tavoin Euroopan yläpuolelle; tämä johtuu siitä, että Vähässä-Aasiassa vallitsee tasapainoinen ja lauhkea ilmasto. ugsburgissa vuonna 1734 painettu farmaseuttinen teos Pharmacopoeia Augustana renovata sisältää reseptejä lukuisten lääkkeiden ja rohtojen valmistukseen. Esipuheessa annetaan ohjeita mm. erilaisten lääkeaineiden keräämiseen ja säilytykseen ja käsitellään mittayksiköitä ja kemiallisia merkkejä. Teos jakautuu 22 luokkaan, joissa käsitellään erityyppisiä lääkevalmisteita, kuten pulvereita, pillereitä ja uutteita. Kunkin reseptin yhteydessä kerrotaan, millaisiin vaivoihin kyseinen lääke auttaa. "Keisarin punainen pulveri ruttoa vastaan" sisältää mm. mirhamia, krookusta, anista ja hirvensarvijauhetta. Tätä lääkettä kerrotaan reseptin yhteydessä käytetyn paljon vuoden 1572 kulkutaudin aikana. Hirvensarven lisäksi muita lääkkeinä käytettyjä luujauheita olivat esimerkiksi villisian hampaat, norsunluu ja jopa ihmisen kallo. Kallojauhe valmistettiin sekoittamalla puhdistettu ja hienoksi jauhettu kallo kieloveteen ja kuivattamalla. Iho-ongelmiin tarkoitettu "neitsytmaito" koostui alumiinista, lyijystä ja etikasta. Näitä keitetään kokoon ja sekoitetaan lopulta veteen, jolloin seoksesta tulee maidonvalkoista. Kuorivan ja silottavan vaikutuksensa ansiosta sen luvataan tehoavan pisamiin, ihottumaan, silsaan ja märkärupeen. FM Outi Kaltio valmistelee väitöskirjaa keskiaikaisesta lääketieteellisestä oppikirjasta, Constantinus Africanuksen Theorica Pantegnista. Yllä oleva kirjakatsaus on laadittu toimituksen pyynnöstä. 35
• Täydellinen eläinlääkäri K ansalliskirjaston lääketieteelliseen kirjallisuuteen kuuluu myös eläinlääketieteellistä kirjallisuutEsimerkkikuva liittyy metodeihin, joita eläinlääkäri, maréchal (hevosen suutari, lääkäri, kirurgi ja apteekkari) voi käyttää pitääkseen hevosen paikallaan tehdessään kivuliaita operaatioita (sijoiltaan menneiden luiden paikoilleen asettamista, leikkauksia jne.) Toinen menetelmä on eräänlainen hoitoteline travail ja toinen hevosen kaataminen ja sitominen köysillä abattre. Tavoitteena oli estää eläintä häiritsemästä operaatioita sekä vahingoittamasta itseään. Kuvassa hevonen on "kaadettu" käyttämällä neljää "liekaa" (ètrave), jotka sidotaan hevosten vuohisten kohdalle ja joissa on renkaat. Yhteen etujalkaan kiinnitetyistä lieoista on kiinnitetty köysi, joka pujotetaan ensin toiseen etujalkaan kiinnitettyyn renkaaseen ja sitten kahteen takajalkaan kiinnitettyyn renkaaseen ja sitten takaisin ensimmäisessä etujalassa olevaan renkaaseen. Kun sitten viisi tai kuusi miestä vetää köydestä hevosen jalat lähestyvät toisiaan ja hevonen kaatuu. Sitten yksi mies polvistuu hevosen pään taakse ja tarttuu harjaan ja painaa sen maahan, niin ettei hevonen enää nouse; toinen mies laittaa heinillä täytetyn hevosen pyyhkimiseen tarkoitetun liinan A (époussete) tyynyksi hevoselle; kolmas tarttuu häntään ja pitää tiukasti kiinni; neljäs tekee heinästä tupon, tai ottaa kourallisen heinää yhteen käteen ja köyden pään toiseen, kiristäen edelleen köyttä muuten, pujottaa sen alta, muodostaen vetosilmukan/solmun, johon laittaa heinätupon: näin tarvitaan vähemmän ihmisiä pitämään köyttä kireänä, niin ettei hevonen erota jalkojaan, ja tämän heinän avulla lenkki tai solmu ei pääse haavoittamaan vuohisia. Kuvassa on vielä sidottu yksi takajaloista kaulaan toiseen takajalkaan tehtävää operaatioita varten. Kivun lievitystä ei ollut ja hevoselle saatettiin tehdä äärimmäisen tuskallisia toimenpiteitä. ta, josta esimerkkinä Kuninkaallisen hevossiittolan (Haras du Pin) kapteeni Fr. A. Garsaultin laatima Le nouveau parfait maréchal (Uusi täydellinen eläinlääkäri eli yleinen ja kaikenkattava tietous hevosesta ...) vuodelta 1741. Teos, josta otettiin vuoteen 1841 mennessä kymmenen painosta, käsittelee hevosen rakennetta, siittoloita, kouluttajaa, varusteita, kirurgisia toimenpiteitä (puudutusta tai narkoosia ei ollut), kengityssepäntyötä ja rohtoja. Tekstin on vapaasti suomentanut FT Timo Kaitaro. 36 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• Tiinan triviat 1. Kuuluisa egyptiläinen arkkitehti Imhotep, joka eli lähes 5000 vuotta sitten, on ensimmäinen nimeltä tunnettu tiedemies. Nykyisin tunnetaan muitakin antiikin Egyptin arkkitehteja, tiedemiehiä ja matemaatikkoja, kuten kirjuri Ahmes. Kiinassa, Sumeriassa ja Babyloniassa ei ollut tapana kirjata tiedemiesten nimiä. 2. Eukleides on kaikkien aikojan menestynein kirjallisen teoksen kirjoittaja. Hänen teostaan Alkeet, jonka hän kirjoitti n. vuonna 300 eKr. on julkaistu yli 1000 kertaa kirjapainon keksimisen jälkeen. 3. Ensimmäinen tunnettu keittokirja julkaistiin vuonna 62 jKr. Kirjan kirjoitti roomalainen Apicius ja sen otsikkona oli De Re Coquinaria, jossa kuvattiin keisari Claudiuksen juhla-aterioita. 4. Koska suurin osa kirjallisista sivilisaatioista oli aikoinaan kehittynyt Välimeren ympärille, ensimmäinen maininta jäävuoresta maailman kirjallisuudessa ilmestyi vasta n. 900 jKr., jolloin irlantilaisen St. Brendanin munkin matkakuvauksia Pohjois-Atlantilta 300 vuotta aiemmin, julkaistiin. Näissä kuvauksissa on maininta "kelluvasta kristallilinnasta." Mitä muutakaan tällä olisi voitu tarkoittaa? 5. Arvellaan että maailman ensimmäinen romaani on 1100-luvulla kirjoitettu Genjin Tarina. Sen kirjoitti Murasaki Shibuku, japanilainen aatelisnainen. Romaanissa on 54 kappaletta. 6. Maya Kansan historian ainoat kirjoitetut jäänteet ovat kolme kappaletta koodekseja, jotka on kirjoitettu hieroglyfeillä kaarnasta tehdylle paperille. Kaikki kolme ovat nykyään museoituina Eurooppalaisissa kaupungeissa. 7. Kopernikuksen vallankumouksellinen kirja, jossa hän esitti, että taivaankappaleet kiertävät aurinkoa, sytytti tieteellisen vallankumouksen, mutta oli taloudellinen floppi. Kun teos lopulta julkaistiin vuonna 1543, se oli ylihinnoiteltu ja sen uusintapainoksesta luovuttiin. Seuraava painos julkaistiin vasta vuonna 1566 ja kolmas vuonna 1617. 8. Thomas Watson oli eräs kaikkein suosituimmista ja tärkeimmistä näytelmäkirjailijoista kuningatar Elisabeth I valtakaudella. Nykyisin yksikään hänen näytelmistään ei ole enää saatavilla. 9. Agatha Christie on englanninkielisen kirjallisuuden eniten myyty kirjailija. Hän kirjoitti elinaikanaan 78 jännitysromaania, joita on tähän mennessä myyty arviolta 2 000 000 000 kappaletta. 10. Guinnessin Ennätysten Kirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1955, ja pääsi omaan julkaisuunsa yhdeksäntoista vuotta myöhemmin, kun se löi ennätyksen olemalla maailman nopeimmin myyty kirja vuonna 1974. Grandville: Scénes de la vie privé publique des animaux. Paris 1842. Tiina Järvilehto 37
• K a n s a l l i s k i r j a s t o n h i s t o r i a a Kansalliskirjaston historia on valmistumassa ja sitä odottaessa hieman tunnelmia 1950-luvulta eli kollegoja Kupolisalin tilaisuudessa. Vasemmalta Toini Melander, "Personskrifter hänförande sig till Finland" -teoksen laatija, Dagmar Kiparsky, Iris Roos-Hasselbaltt, Inga Lohikoski, Dolly Ölander, "Katalog över den svenska litteraturen i Finland" -bibliografioiden toimittaja, Liisa Pakarinen ja Agnes Langenskiöld. Kirjastonhoitaja (vuodesta 1918 ylikirjastonhoitaja) Georg Schauman työpöytänsä ääressä 1913. 38 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• K a n s a l l i s k i r j a s t o n h i s t o r i a a 39 Vanhemmat alikirjastonhoitajat Emil Hasselblatt ja Ragnar Dahlberg. Tyyliä ja asiantuntemusta viime vuosisadan alkupuolelta. Slaavilainen kirjasto sijaitsi vuodesta 1887 vuoteen 1956 nykyisessä Arppeanumissa Snellmaninkatu 3:ssa. Kuvassa virkailijoita: Marina Pochelonoff, Boris Sove, joka oli Vanhan testemamenttin dosentti, ja Maria Widnäs.
• Kuva Kari Timonen Kirjaston kupolisalin pylväikköjä on restauroitu useaan kertaan isompaa kokonaisremonttia odotellessa. Lähistöllä tehtyjen räjäytystöiden jäljiltä korinttilaisten pylväiden kipsisiä kasviaiheita korjasi helmikuussa 2008 Teemu Koskinen. Helsingin kaunein rakennus Arkkitehti Juha Leiviskän mielestä Kansalliskirjasto on Helsingin kaunein rakennus. Leiviskän mukaan Unioninkadun fasadirivi on puolestaan Helsingin kaunein näkymä. Miljöö koostuu sarjasta paviljonkeja. Kansalliskirjaston sisällä päätilaan tullaan tilan kautta, jossa on neljä korinttilaista pylvästä. Leiviskä kuvailee tilaa samaan aikaan intiimiksi ja monumentaaliseksi. Tila vetää Leiviskän mielestä vertoja myöhäisbarokin suurille kirjastoille Itävallassa. Tilaa pidetäänkin kansainvälisesti merkittävimpänä tämän kauden kirjastotilana. Leiviskä kertoo, että pylväillä arkkitehti rytmittää kokonaisuutta. Pylväikkö korostaa myös yhteenkuuluvuutta yhteiskunnan historiaan. Lukusalit ovat talon varsinainen kohokohta; niissä huomaa keveyden ja päivänvalon läsnäolon. Tila on instrumentti, jota valo soittelee. Ari Tuhkanen, Radio Suomi, Ylen aikainen 20.12.2010 Kansalliskirjasto-lehti luettavissa ilmaiseksi Lehtiluukussa. 40 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 1 2010
• NÄYTTELYT KANSALLISKIRJASTON GALLERIASSA N ä y t t e l y j ä 30.4. saakka Paratiisista katsoen. Tähtitaivaan karttojen historiaa. Kansainvälinen tähtitieteen vuosi 2009. Näyttelyn suunnittelu: professori Tapio Markkanen Näyttelykirja: Tapio Markkanen, Paratiisista katsoen.Tähtitaivaan karttojen historiaa. Ursa 2009. 27.5. ­ 31.12. Mikäs kirjan tappaisi Mitä tulevaisuus tuokaan vielä tullessaan? Näyttelyn suunnitteluryhmä: toimitusjohtaja Katriina Jaakkola, arkkitehti Marjaana Kinnermä, professori Leena Kirstinä, äidinkielen opettajat Eveliina Ventelä ja Marika Kesseli. Näyttelyyn liittyviä tapahtumia syksyllä: luentosarja, lukupiiri, kirjaklinikka ym. KAHVILASSA JA AGRICOLA-HUONEESSA 1.4. saakka Tiina Pystynen Kirja nyt ja tulevaisuudessa Elämäni tärkeimmät kirjat: tunnettujen henkilöiden kirjasuosikit. Kirjan moninaiset muodot paperikirjasta sähkökirjaan ja Vookiin. Vuoden 2010 Puupäähattu-palkittu sarjakuvataiteilija. Näyttely yhteistyössä Suomen sarjakuvaseuran kanssa. j a t a p a h t u m i a p Tiina Pystynen on vuoden 2010 Puupäähattu-palkittu sarjakuvataiteilija. Media osoitti runsaasti huomiota Pystysen omaperäisille näyttelykuville. 41
• Kuva Reijo Piispanen. N ä y t t e l y j ä j a t a p a h t u m i a 8.4. ­ 8.5. Virolaiset kirjavaliot 2009 kirjaston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteistyönä. 25 kauneinta kirjaa ja 8 kauneinta lastenkirjaa Yhteistyössä Viron Kansalliskirjaston kanssa. 12.5. ­ 4.9. Uusi lukemiskulttuuri 1700-luvulla Suomessa TAPAHTUMAT, LUENNOT, KONSERTIT ke 24.3. klo 17 Kupolisalissa Suosikkikirjoja kaunokirjallisuudesta matkakirjoihin. Näyttelyn suunnittelu: Kirjastonjohtaja, FT Cecilia af Forselles. Kalevala-näyttelyn avajaistapahtuma: professori Heikki Laitinen kertoo runolaulajien Kalevalasta. Lisäksi esiintyy kanteletaiteilija Eija Kankaanranta. ke 7.4. klo 18 Kupolisalissa ROTUNDASSA Kalevala ja kantele -konsertti Prof. Heikki Laitinen kertoo Kalevalan kanteleesta. Konsertissa kuullaan sekä vanhaa että uutta kantelemusiikkia. Esiintyjät: Timo Väänänen, kantele, Anna-Kaisa Liedes, laulu, Kristiina Ilmonen, puhaltimet. 25.3. ­ 25.9. Kalevalaa monessa muodossa Vanhan Kalevalan 175-vuotisjuhlavuosi Näyttelyyn liittyy 3 tilaisuutta (ks. tapahtumat) Näyttely ja tapahtumat on tuotettu Kansallis- 42 KKaan ssaalllli isskki irrj jaassttoon tti ieeddoottuusslleeh tti i 1 n n h 1 2010
• N ä y t t e l y j ä su 11.4. klo 16 Kupolisalissa Konsertti: Musiikkiopisto Juvenalia Saksofonikvartetti, Kanterellit, Jousiorkesteri, joht. Päivi Rechardt ja Lauri Suonio. Merikanto-Melartin-Hannikainen-SibeliusVellones-Florio-Bach ke 14.4. klo 17 Auditoriossa Luento: Joht. Mareks Lobe. Suvihaaveita huhtikuussa Keväistä kuoromusiikkia kotimaasta ja ulkomailta. pe 27.8. klo 18-22 Kupolisalissa Taiteiden yö Kansalliskirjastossa Luentaa, soitantaa, yhteislaulua. Näyttelyt avoinna: ma-pe 9­20, la 9­16 Näyttelyihin vapaa pääsy. Lisätietoja näyttelyistä ja tapahtumista: Kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta, puh. (09) 191 22738 inkeri.pitkaranta@helsinki.fi Kiertonäyttelyiden tilaukset ja näyttelyiden opasvaraukset: Sisko Vuorikari, puh. (09) 191 22671, sisko.vuorikari@helsinki.fi Näyttelyiden ryhmäopastukset 40 euroa, koululaisryhmät 20 euroa. KANSALLISKIRJASTO Unioninkatu 36, 00170 Helsinki www.kansalliskirjasto.fi Kansanrunot, Kalevala ja maailman eepokset. Arkistotutkija, FT Irma-Riitta Järvinen kertoo kansanrunoista Kalevalan takana, esimerkkinä Aino-runot ja arkistonjohtaja, dosentti Lauri Harvilahti Kalevalasta maailman eeposten joukossa. ti 20.4. klo 18 Kupolisalissa Konsertti: j a Helsingin yliopiston musiikkiseuran kamarikuoro HYMS Kuva Kari Timonen. t a p a h t u m i a Slaavilaisen kirjaston pilalehtinäyttely on esillä entisen Farmasian laitoksen koristeellisessa vetokaapissa, jonka arkkitehti jätti osaksi kirjaston sisustusta. 43
• kirjakauppa www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/kirjakauppa.html INTOHIMONA KIRJAT BÖCKER SOM PASSION Kirjojen kerääjiä 1600-luvulta nykypäivään. Boksamlare från 1600-talet till vår tid. Mistä kirjojen keräily ja bibiliofilia on saanut alkunsa? Millaisiin kansallisiin kulttuuritekoihin kirjojen keräily on saattanut johtaa? Miten keskeisessä asemassa keräilijät ovat olleet Kansalliskirjaston kokoelmien kartuttamisessa? ­ Entä mitkä aihepiirit kiinnostavat nykykeräilijöitä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa 2-kielinen (suomi-ruotsi) Intohimona kirjat. Runsaasti kuvitettu upea kirja sisältää seitsemän mielenkiintoista artikkelia. Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja nro 11. Nationalbibliotekets Galleri; publication nr 11. Toimittaja / Redaktör: Inkeri Pitkäranta. Graafinen suunnittelu / Grafisk design: Marjaana Kinnermä. 208 s. Helsinki 2008. ISBN 978-952-10-4766-4, ISSN 1459-0735. 22,- AGRICOLASTA AKU ANKKAAN. Kaikki tallella kansalliskokoelmassa!/ FRÅN AGRICOLA TILL KALLE ANKA. Allt f inns i nationalsamlingen!/ FROM AGRICOLA TO DONALD DUCK. Finding it all in the National Collection! Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja 10 Nationalbibliotekets galleri: publication nr 10 National Library Gallery Publication 10 Toimittajat/Redaktörer/Editors: Inkeri Pitkäranta, Esko Rahikainen, Harri Ahonen 192 sivua, nidottu. ISBN 978-952-10-3879-2 ISSN 1459-0735 25,- MUISTIIN PAINETTUA ­ Kansalliskirjaston kulttuuriaarteita 50,- Tryckt i minnet ­ Kulturskatter i Finlands nationalbibliotek. Printed in the Memory ­ Literary Treasures in the National Library of Finland. Toimittajat, Redaktörer, Editors: Leena Pärssinen, Esko Rahikainen. 208 sivua, sidottu. PARATIISISTA KATSOEN Tähtitaivaan karttojen historiaa. Ursan julkaisuja 117. Julkaisija Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, Helsinki 2009. Julkaisu liittyy Gallerian samannimiseen näyttelyyn (12.11.2009 - 30.4.2010) Myynti ja tilaukset: Teoksia voi ostaa kirjaston myyntipisteestä (Unioninkatu 36) tai sitä voi tilata osoitteesta: kansalliskirjasto / Hallintopalvelut PL 15, 00014 Helsingin yliopisto, puh. 191 22671, fax 191 22581 sähköposti: hyk-julkaisumyynti@helsinki.fi Teoksia voi ostaa myös kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista. 3290
• 1 2010 KANSALLISKIRJASTO Helsingin yliopiston kirjaston, nykyisen Kansalliskirjaston, vanhimman tunnetun sisäkuvan on eteläsalista ottanut englantilainen W. Duddell 1890-luvulla. Salissa oli tuolloin antiikin veistosten kopioita, mm. Laokoon ryhmä. ISSN 1459-3467