• 3 2010 K a n s a l l i sk i r j a s t o Uusi kirjatalous Digitoidaan! Tieteen puutarhoissa Taiteiden yö
• sisällys 3/2010 kansalliskirjasto 1 2 3 4 tiedon liekki kunskapens fackla Esko Rahikainen ajankohtaista Kai Ekholm Uusi kirjatalous. kaupallisen ja julkisen yhteistyö PL 15 (Unioninkatu 36) 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: kk-tiedotus@cc.helsinki.fi Telefax 191 22581 52. vuosikerta toimitus: Päätoimittaja Esko Rahikainen (09) 191 22722 esko.rahikainen@helsinki.fi toimitusneuvosto: Dorrit Gustafsson, pj. Päivi Jokitalo Anne Nikula Sinimarja Ojonen Esko Rahikainen Mika Salokangas Marja-Liisa Seppälä taitto: Pentti Järvinen Digitointi ja kuvankäsittely: Kari Timonen osoitteenmuutokset: Kristiina.a.nieminen@helsinki.fi (09) 191 22720 kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ kklehti/html www.lehtiluukku.fi 9 11 12 16 18 21 24 26 suuri Disney-kokoelma kansalliskirjastoon Tiina Ison Digitointipolitiikka linjaa tavoitteet Digitointiseminaari keräsi alan huiput Mikkeliin Digitointi- ja konservointikeskus 20 vuotta Sirpa Taskinen Riitta Uosukainen Laila Heinemann Mikäs kirjan tappaisi. kirja nyt ja tulevaisuudessa kirjastonkäyttäjien uudet odotukset? liBEr ­ väylä eurooppalaiseen kirjastoverkkoon kristiina Hormia-Poutanen liBErin varapuheenjohtajaksi kansalliskirjasto ­ Monisteesta monivärilehdeksi Esko rahikaisen haastattelu Kristina Linnovaara Ystävien tapaamisia. Harrastuksena tieto. Petri Mäkelän haastattelu Kristiina Hildén Esko Rahikainen Yrjö Varpio 32 34 42 43 44 48 51 tieteen puutarhoissa aleksis kiven turun matka tiinan triviat Timo Virtanen jean sibelius ja "jazzi" taiteiden yö näyttelyitä, esitelmiä Artikkelit luettavissa myös ELEKTRA-tietokannassa www.kansalliskirjasto.fi/elektra DMP Eriksen Helsinki 2010 Kansi: Kansalliskirjasto on tunnettu musiikkikokoelmistaan ja konserteistaan. Saleissa on soinut klassinen musiikki, kuorolaulu, kansanlaulut ja viihdesävelmät. Ajopuut-yhtyeen perinteinen yhteislauluilta Taiteiden yönä 2010 kirjaston Rotundassa. Kuva Kari Timonen
• Tiedon liekki oinakin vuosina lähes kaikki eniten myydyt käännetyt kaunokirjat ovat olleet jännityskirjallisuutta tai "dekkareita", mutta oma suosikkini on kotimainen, 1999 ilmestynyt Tuomo Särkikosken Tiedon liekki, jossa tihenevällä jännityksellä kuvataan miten Outokummun Harjavallan insinöörisalapoliisit Petri Bryk ja John Ryselin ratkaisivat raakakuparin valmistuksen ilman ulkopuolista energiaa ­ liekkisulatuksella, joka käytti hyväkseen rikasteessa olevan rikin ja raudan palamislämpöä. Joka on nähnyt hämärässä tehdashallissa, kun uunista lasketaan senkkoihin 19 tonnia sulaa, hohtavaa raakakuparia, ei unohda sitä koskaan. Toimivan uunin valmistus oli oma jännityskertomuksensa. Kyseessä on eräs tärkeimmistä suomalaisista keksinnöistä kautta aikain. Toinen "dekkarisuosikkini" on Josephine Teyn Ajan tytär. Sairaalassa makaava Scotland Yardin etsivä Alan Grant oli Richard III muotokuvan kasvoja katsoessaan varma, ettei tämä voinut murhata veljensä poikia. Tutkimusaineistoon tukeutuva todistelu oli niin etevää, että katsoin Teyn kerralla heivanneen kaatopaikalle kaikkien akateemisten historioitsijoiden käsitykset. Ja mikä löytöretken huipennus, kun Kansallisarkistossa tutkiessani vaimoni Vainio-Westerberg-suvun vaiheita näen Pietarin ruotsalaisen seurakunnan rippikirjasta, että Anjalan kartanon entisen miespalvelijan ja sittemmin lampuodin, 1759 syntyneen Anders Westerbergin syntymäpaikaksi on merkitty Malung!, joka on Taalainmaalla Norjan rajalla. Tätä tietoa ei ollut Anjalan kirkonkirjoissa, mutta onneksi Anders muutti Pietariin. Aleksis Kivi on kuten Anton Tsehovkin sankareitani. Katson pientä kabinettikuvaa Museovirastossa ja tajuan, että juuri tästä Albert Edelfeltin piirroksesta tehtiin 1873 julkaistu puukaiverrus, jota pidettiin vanhimpana Kiven kuvana. Perusteellisemman selvityksen Kiven kuvista julkaisin Suomen Kuvalehdessä 18/1987. Tieto on jännittävää, kiehtovaa ja välttämätöntä. Olen ollut Kansalliskirjastossa 36 vuotta ja kirjasto jos mikä on aina ollut ja yhä on tiedon liekin vaalija ja liekki on loistanut lukemattomille tutkijoille, opiskelijoille ja kirjastojen ikiaikaisille ystäville. J 1 Kuva: Kari Timonen Esko Rahikainen
• Esko Rahikainen Kunskapens fackla U nder många år har bästsäljarlistan toppats av översatt skönlitteratur i genren thrillers eller deckare, men min favorit är en inhemsk "deckare": Tuomo Särkikoskis Tiedon liekki (A Flash of Knowledge) från 1999, där läsaren med stigande spänning får följa med hur de två ingenjörsdetektiverna Petri Bryk och John Ryselin vid Outokumpus anläggningar i Harjavalta lyckas framställa råkoppar utan tillförsel av energi utifrån ­ genom flamsmältning, som utnyttjar förbränningsvärmen från svalvet och järnet i koncentratet. Den som i en dunkel fabrikshall har sett hur 19 ton flytande, glödande råkoppar tappas ur ugnarna i skänkarna glömmer det aldrig. Hur man tillverkade en fungerande ugn är en thriller i sig. Flamsmältningsmetoden är en av de viktigaste uppfinningarna som gjorts i Finland genom tiderna. Min andra deckarfavorit är Josephine Teys Ajan tytär (The Daughter of Time). Scotland Yard-detektiven Alan Grant är intagen på sjukhus och blir medan han betraktar Rikard III:s ansikte på ett porträtt övertygad om att Rikard inte kan vara skyldig till mordet på sina brorsöner. Bevisföringen som stöder sig på utredningsmaterialet är så skicklig att jag tyckte att Tey på en gång gjort slut på alla akademiska historikers tolkningar. Och vilken klimax når inte min upptäcktsfärd när jag i mina forskningar i min hustrus släkt Vainio-Westerberg i Riksarkivet upptäcker i Svenska församlingen i S:t Petersburgs kommunionbok att före detta manliga betjänten och sedermera landbonden på Anjala gård, Anders Westerbergs, född 1759, födelseort var Malung, som ligger i Dalarna vid norska gränsen! Anteckningen fanns inte i kyrkböckerna i Anjala, men till all lycka flyttade Anders till S:t Petersburg. Aleksis Kivi är liksom Anton Tjechov en av mina hjältar. Jag tittar på ett litet kabinettfoto i Museiverket och inser att just detta foto av Alberts Edelfelts teckning är förlagan till det träsnitt som publicerades 1873 och som ansetts vara den äldsta bilden av Kivi. Jag har publicerat en grundligare redogörelse för bilderna av Kivi i Suomen Kuvalehti 18/1987. Kunskap är spännande, fascinerande och nödvändig. Jag har arbetat vid Nationalbiblioteket i 36 år och biblioteket har om något alltid värnat och värnar fortfarande om kunskapens fackla och facklan har spritt kunskapens ljus till oräkneliga forskare, studerande och bibliotekens otaliga vänner. Svensk översättning: Teresia Ijäs 2 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• A j a n k o h t a i s t a Kansalliskirjaston verkkosivulle on avattu virtuaalinen kirjahylly. Virtuaalinen kirjahylly Kansalliskirjasto on julkistanut virtuaalisen kirjahyllyn, jossa on selattavissa kiinnostava valikoima kirjoja Agricolan ABCkiriasta Edith Södergranin runoihin, Seitsemään veljekseen ja Minna Canthin Työmiehen vaimoon. Keskiaikaisia pergamentteja voi sähköisesti lehteillä dosentti Tuomas Heikkilän opastuksella. www.kansalliskirjasto.fi Suuri Disney-lahjoitus man keräilijä Pentti Hauhialalta. Kokoelmasta on kiinnostavia esimerkkejä sarjakuvaneuvos Heikki Kaukorannan suunnittelemassa näyttelyssä, joka avattiin yleisölle kirjaston Rotundassa kokoelman lahjoitustilaisuuden yhteydessä 20.10. Enemmän lahjoituksesta s. 9. Ex Libris Group asiakasliittymän toteuttajaksi digitaalisen kirjaston asiakasliittymän toteuttajaksi. Lisää aiheesta s. 46. LIBERin hallituksen varapuheenjohtajaksi Kansalliskirjasto on saanut huomattavan Disney-kokoel- Ex Libris Group on valittu kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteisen Kansallisen Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluiden johtaja Kristiina Hormia-Poutanen on valittu Euroopan tieteellisten kirjastojen liiton LIBERin hallituksen varapuheenjohtajaksi. Hormia-Poutasen haastattelu sivulla 24. Kansalliskirjasto-lehti luettavissa verkossa myös osoitteessa www.lehtiluukku.fi 3
• Kai Ekholm Uusi kirjatalous Kaupallisen ja julkisen yhteistyö Ajatellaanpa, että Suomessa toimii yksi suuri kirjoja valmistava konserni, jonka osapuolina ovat kustantamot, kirjakaupat, kansalaisyhteiskunta (rahastot ja säätiöt) sekä julkinen valta. Siihen kuuluvat kirjailijat, kustannustoimittajat, painoammattilaiset, markkinoijat ja logistiikkayritysten työntekijät, kirjakauppaväki ja kirjastohenkilöstö. 4 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Nykyinen kirjatalous on pysähtynyt Nykyisen kirjatalouden trendit ja ongelmat ovat selkeät: · kirjoihin käytetty rahamäärä ei kasva · koteihin hankittujen kirjojen määrä ei kasva · tietokirjallisuuden tuotanto ja myynti vähenevät · kaunokirjallisuuden ja sarjakuvien myynti kasvaa · kirjojen kannattavuus heikkenee Kuluttajat ostivat 15 miljoonaa kirjaa vuonna 1995 ja 22 miljoonaa kirjaa vuonna 2008. Samaan aikaan teosten määrä kotikirjastoissa väheni kymmenellä prosentilla. Syitä kirja-alan kannattamattomuuteen on etsitty Internetistä, Googlesta, Kindlestä, nuorisosta, kännyköistä, televisiosta ja ajan puutteesta. Mikään näistä ei selitä painetun kirjallisuuden tasaista hiipumista. Suomalaiset käyttävät noin 120 euroa vuodessa kirjallisuuden ostamiseen. Summa on vakio, sen sijaan viihde-elektroniikkaan käytetään lisääntyvästi varoja. Kuva: Kari Timonen 6 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Sähkökirja täydentää, ei luo muutosta Uuden kirjatalouden hahmottamista ovat hidastaneet pelot suurista investoinneista ja lukevan yleisön laimea kiinnostus sähkökirjallisuuteen. Sosiologi John B. Thompsonin arvio on osuva.Vaikka kirjoja on tuotettu sähköisesti jo parikymmentä vuotta, painetulla kirjalla on pitkä sosiaalinen historia ja vuosisataiset yhteiskunnalliset käytänteet, joita ei voi pyyhkäistä pois. Tietokanta tai e-lehti sopivat erinomaises- ti tieteeseen, yhden artikkelin tai yhden faktan tiedonhakuun, mutta muu kirjallisuus palvelee usein paremmin perinteisessä muodossa. Kirjallisuuden tuominen verkkoon on ollut yllättävän hankalaa. Joskus verkko on lähes vihamielinen ympäristö kaupalliselle toiminnalle. Tekijänoikeuksien myönteinen ja uusia tuotteita kannustava esittely on osa onnistunutta verkkotuotantoa. Alkavana syksynä kustantajat ovat tuomassa ensimmäiset sähkökirjaerät markkinoille. Toivokaamme avaukselle menestystä. Kirja tienhaarassa. Kai Ekholmin ja Yrjö Revon ajankohtaisen teoksen julkistaminen 7. syyskuuta Kansalliskirjaston kauniissa kupolisalissa. Ekholm ja Repo käyttivät kir joittajapuheenvuorot ja vastailivat toimitta jien kysymyksiin. 7
• Pentti Hauhialan Disneykokoelman lahjoitustilaisuus oli Kansalliskirjastossa 20.10.2010. Ylikirjastohoitaja Kai Ekholm otti lahjoituksen vastaan ja puhui keräämisen ja Hauhialan kokoelman merkityksestä ja viittasi kirjaston kolmen vuoden takaiseen suurnäyttelyyn Agricolasta Aku Ankkaan. Median edustajia oli paikalla lukuisia. Kuvassa oikealla Pentti Hau hiala, Heikki Kaukoranta ja näyttelyvieraita, joista nuorimpina Juho ja Alisa Lind. Suuri Disney-kokoelma Kansalliskirjastoon L ähes koko elämänsä Disney-keräilylle omistanut Pentti Hauhiala on lahjoittanut Kansalliskirjastolle keräilykokoelman, joka Jatkossa Pentti Hauhialan Disney-kokoelma on Kansalliskirjastossa tutkijoiden ja muiden aiheesta kiinnostuneiden käytettävissä tekijänoikeuksien asettamissa rajoissa. Asiakkaat ja muu yleisö pääsevät tutustumaan lahjoitukseen, kun poimintoja siitä on asetettu esille Kansalliskirjaston Rotundassa 21.10. avatussa näyttelyssä. Näyttelyaineiston on koostanut Kansalliskirjastosta muutama vuosi sitten eläkkeelle jäänyt sarjakuvaneuvos Heikki Kaukoranta, joka tunnetaan sarjakuvahistorioitsijana sekä sarjakuvien suomentajana. Hän on vaikuttanut pitkään ja keskeisesti myös Suomen sarjakuvaseurassa. Lisätietoja antaa kokoelmapäällikkö Sinimarja Ojonen, Kansalliskirjasto/tutkimuskirjasto, sinimarja.ojonen(at)helsinki.fi sisältää tuhansittain Disney-aiheisia kirjoja, lehtiä, videoita, levyjä ja muuta esineistöä. Lahjoitus saa Kansalliskirjastossa nimikkokokoelman statuksen. Vaikka uutta nimikkokokoelmaa säilytetään kokonaisuutena, Kansalliskirjasto voi lahjoitussopimuksen perusteella neuvotella sen osien sijoittamisesta maamme muihin kansallisiin muistiorganisaatioihin. Joitakin osia audiovisuaalisesta aineistosta ja esinekokoelmasta onkin tarkoitus luovuttaa muualla säilytettäväksi. Kansalliskirjasto saa myös täydentää yksittäisillä teoksilla kansalliskokoelmaansa, johon talletetaan kaikki Suomessa painetut tai Suomea koskevat julkaisut. 9
• Eräs keskeinen digitoinnin kohde ovat vanhat kartat, jotka kiinnostavat historian, nimistön ja kartografian tutki joita. Suomen alue teoksessa Regnorum Sveciae, Gothiae, Magnifique Ducatus Finlandiae etc. Amstelodami 1656. 10 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Tiina Ison Digitointipolitiikka linjaa tavoitteet T oukokuussa 2010 Kansalliskirjaston johtokunta hyväksyi kirjastossa laaditun digitointipolitiikan. Kansalliskirjaston tavoitteena on mahdollisimman vapaa digitaalisten aineistojen, kokoelmien, metadatan sekä uusien, digitoimalla tuotettujen tietosisältöjen hyödyntäminen virtuaalisissa ympäristöissä. Kansalliskirjaston visiona on luoda kattavat digitaaliset kokoelmat ja sisällöt, varmistaa digitaalisten tallenteiden autenttisuus sekä käyttö luotettavana lähdeaineistona ja edistää niiden vapaata käyttöä ja uudelleenkäyttöä, luoda prosessit kestävälle digitoinnille ja digitaalisten sisältöjen elämänkaaren hallinnalle sekä taata digitaalisten sisältöjen mahdollisimman laaja verkkokäyttö. Täten kirjasto pyrkii huomioimaan uusiin sidosryhmiin kuuluvien digitaalisten sisältöjen hyödyntäjien tarpeet. Digitointitoiminnan kehittämisen ansiosta digitointiprosessissa syntyy uudenlaisia digitaalisia tietotuotteita, jotka mahdollistavat aineistojen tietosisällön innovatiivisen hyödyntämisen. Aineistojen eritasoinen rakenteistaminen, yleisöosallistaminen ja hajautettujen työmenetelmien käyttäminen, kattavien digitaalisten korpusten luominen sekä monikielisten sanastojen ja ontologioiden kehittämistä edistävien tekstinlouhintamenetelmien hyödyntäminen edistävät uusien tietosisältöjen syntymistä. Kansalliskirjasto pyrkii takaamaan näiden tietoyhteiskunnan uusien resurssien vapaan ja tasaarvoisen käytön sekä aineistojen kestävän digitoinnin sekä pitkäaikaissäilytyksen. Tiina Ison on pääsuunnittelija ja Digitointipolitiikkatyöryhmän puheenjohtaja tiina.ison@helsinki.fi Aiheesta enemmän: http://www.kansalliskirjasto.fi/ kirjastoala/dimiko/digitointipolitiikanlinjaukset.html Digitointipolitiikka: http://www.kansalliskirjasto.fi/ attachments/5v5daJ8e3/5p6axyFkD/Files/CurrentFile/KKn sailytyspolitiikka.pdf Kokoelmapolitiikka: http://www.kansalliskirjasto.fi/ attachments/514vZtpBt/5G1odGMM7/Files/CurrentFile/KOKOELMAPOLITIIKKA.pdf Olen käyttänyt sanomalehtidigipalveluanne ja se on aivan mahtava! Olisi valtava työ hakea ilman korostettua hakusanaa. Usein tarvitsemani tieto on pieni ja huomaamaton laivauutinen. Auli Irjala 11
• Sirpa Taskinen Digitointiseminaari keräsi alan huiput Mikkeliin "With Quality in Mind" seminaari keräsi Mikkeliin edustavan joukon suomalaisia ja ulkomaisia digitoinnin asiantuntijoita ja aiheesta kiinnostuneita. Kuva:Sirpa Taskinen 12 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• K ulttuuriperintöaineiston konservointi ja digitointi on viime vuosina mennyt eteenpäin isoin harppauksin. Alan viimeisimpiä kuulumisia kerääntyi 23.9. Mikkeliin kuulemaan yli 70 digitointi- ja konservointialan asiantuntijaa kahdeksasta eri maasta. "Suomen keskiaikainen kirjallinen perintö on säilynyt varsin hyvin", kertoi professori Tuomas Heikkilä Helsingin yliopistosta. Suomessa keskiajalla kirjoitetuista pergamenteista suurin osa on katolisten pappien Suomeen tuomaa kirkollista materiaalia. Kun kirkon omaisuus Kustaa Vaasan aikana siirtyi valtiolle, pergamentteja käytettiin voutien tilikirjojen kansina. Suuri osa tilikirjoista kulkeutui Ruotsiin, josta niitä on myöhemmin siirretty takaisin. Säilyneitä pergamenttilehtiä, joita on liki 10 000, konservoidaan ja digitoidaan tällä hetkellä Mikkelissä toimivassa Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa. "Materiaali kertoo erittäin paljon keskiaikaisesta suomalaisesta kirjallisesta perinnöstämme, joka digitoinnin myötä saadaan laajempaan käyttöön", Heikkilä totesi. Mikkeliin on toimitettu joka toinen viikko Kansalliskirjastosta noin 500 pergamenttilehteä, jotka ensin puhdistettiin ja sen jälkeen digitoitiin. Digitointi- ja konservointikeskuksen johtaja Majlis Bremer-Laamanen esitteli keskuksen pergamenttihanketta ja totesi sen laajuuden olevan ainutkertaista jopa kansainvälisesti. Ennen kuin aineistoa päästään digitoimaan, se pitää puhdistaa ja käsitellä huolellisesti. Työvaiheita on useita, sillä aineisto on kärsinyt aikojen kuluessa monenlaisia vaurioita. British Librarysta tervehdyksen seminaariin toi säilytysosaston johtaja Deborah Novotny, joka kertoi neljän maan yhteisestä Codex Sinaiticus -projektista. Sen tavoitteena oli palauttaa Uusi Testamentti alkuperäiseen muotoonsa ja digitoida lopputulos. Työn valmistuttua Uuden Testamentin näköispainos siirrettiin internetiin. Ruotsin keskiaikaisten tekstien konservoinnista seminaarissa kertoi tohtori Claes Gejrot Ruotsin Kansallisarkistosta. "Materiaalia on todella paljon, noin 41 000 yksittäistä dokumenttia, joista vanhimmat ovat 1160-luvulta", Gejrot kertoi. Ruotsissa on myös luotu digitoidusta aineistosta tietokanta nettiin. Australian kansalliskirjastossa puolestaan on käynnissä projekti, jossa konservoidaan ja digitoidaan maassa ilmestyneet sanomalehdet vuosilta 1803­1954. "Työ on laaja ja haastava, ja olemme saaneet aineiston jatkojalostukseen mukaan myös vapaaehtoisia sosiaalisen median käyttäjiä", iloitsi johtaja Cathy Pilgrim Australian Kansalliskirjastosta. 13
• Seminaarissa kuultiin myös Mikkelin ammattikorkeakoulun projektispesialisti Heikki Sateilan puheenvuoro 3D-mallinnuksesta ja Suomen Kansalliskirjaston audiospesialistin Juha Korvenpään luento uniikkien c-kasettien digitoinnista. Seminaarin järjestelyistä vastasi Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskus yhteistyössä Digitalmikkeli -konsortion kanssa. Konsortioon kuuluvat Digitointikeskuksen lisäksi Elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA, Mikkelin Maakunta-arkisto ja Mikkelin ammattikorkeakoulu. Digitalmikkelin toimintaa koordinoi Miktech Oy. Digitalmikkeli on johtava digitoinnin, sähköisen asioinnin ja arkistoinnin palvelukeskus. www.digitalmikkeli.fi Seminaarin sisällöstä: johtaja Majlis Bremer-Laamanen, Kansallinen Digitointi- ja konservointikeskus puh. 015 202 3420, s-posti: majlis.bremer-laamanen@helsinki.fi Digitalmikkeli-konsortiosta: vt. toimitusjohtaja Juha Ropponen, Miktech Oy puh. 050 345 4311, juha.ropponen@miktech.fi Keskiaikaiset pergamentit ovat hyvä esimerkki aineistosta, joka on ensin konservoitava ennen digitointia. 14 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Hälytys Kannaksella VTlinjan (VammelsuuTaipale) asemissa. Liippua 12.6.1944. Sota-ajan valokuvat digitaalisiksi K ansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa aloitettiin kuluvan vuoden aikana mien kuvakeskukselle myöntämä rahoitus. Hanke saattaa jatkua myös vuoden 2011 puolella, sillä Etelä-Savon vaalipiirin kansanedustajat Olli Nepponen, Lenita Toivakka, Katri Komi, Jari Leppä, Heli Järvinen sekä Pauliina Viitamies ovat tehneet aloitteen 200 000 euron määrärahasta sota-ajan valokuvien digitointityön jatkamiseen. Erillisessä talousarvioaloitteessa kyseiset kansanedustajat ovat myös esittäneet lisämäärärahaa digitointikeskuksen toiminnan vakinaistamiseksi, mikä myös palvelisi opetusministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hankkeen tavoitteita. Puolustusvoimien kuvakeskuksen kuva-arkistoon kuuluvien talvi- ja jatkosodan valokuvien digitointi. Yhteensä kuusi kuukautta kestävässä hankkeessa digitoitaneen vuoden 2010 aikana yhteensä noin 30 000 talvi- ja jatkosodan valokuvaa. Kuvien digitointi on tärkeää, jotta sota-ajan kuvat saadaan talteen sekä entistä paremmin tutkijoiden ja kansalaisten käyttöön. Sota-ajan kuvien digitoinnin on mahdollistanut eduskunnan vuoden 2009 lopussa Puolustusvoi- 15
• Kansalliskirjaston Digitointi- ja K ansalliskirjaston Mikkelissä sijaitsevan Digitointi- ja konservointikeskuksen 20-vuotisjuhla kunen ja käsitteli digitoinnin merkitystä tieteen ja opetuksen infrastruktuurille. Kansalliskirjasto pyrkii vahvistamaan asemaansa Suomen johtavana kulttuuriperinnön ja tutkimuksen lähdeaineistojen digitoijana. Kirjasto myös uskoo vahvasti, että digitaalisten sisältöjen määrätietoinen lisääminen ja saatavuuden edistäminen esimerkiksi Kansallisen digitaalisen kirjaston välityksellä tarjoaa tulevaisuudessa suomalaisille yhden merkittävän menestystekijän. pidettiin Helsingissä kirjaston kupolisalissa 22.9. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin tervetuliaissanojen jälkeen yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson puhui tutkimustoiminnasta digitoidun aineiston hyödyntäjinä, digitointikeskuksen johtaja Majlis Bremer-Laamanen otsikoi puheensa "Kulttuuriperinnön esiinmarssi". British Libraryn kokoelmien säilytyksestä kertoi yksikön johtaja Deborah Novotny. Juhlapuheen piti opetusministeri Henna Virk- Kuva: Kari Timonen 16 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• konservointikeskus 20 vuotta Kuva: Eero Roine Kutsuvieraita salin täydeltä. Digitointi ja Internet sekä yhdistävät että erottavat. Ne edustavat niin suurta muu tosta kulttuurissa ja yhteiskunnallisessa elämässä, että niiden vaikutuksen kaikki ulottuvuudet selviävät vasta tulevien sukupolvien tutkijoille. Digitointi ja konservointikeskuk sen johtaja Majlis BremerLaama nen, rehtori Thomas Wilhelms son ja opetusministeri Henna Virkkunen. Viereinen sivu: Kansalliskirjaston digitointi ja konservointikeskuksen 20vuotisjuhlatilaisuus kirjaston kupolisalissa 22.9. Ylikirjastonhoi taja Kai Ekholm lausui tervetuliais sanat. Eturivissä rehtori Thomas Wilhelmsson ja ministeri Henna Virkkunen. 17
• Mikäs kirjan tappaisi näyttelyn avajaisissa kolme kirjan ystävää ja asiantuntijaa: Kansalliskirjaston kulttuuri koordinaattori Inkeri Pitkäranta, kouluneuvos Kirsti Mäkinen ja valtioneuvos Riitta Uosukainen. Riitta Uosukainen Mikäs kirjan tappaisi. Kirja nyt ja tulevaisuudessa Näyttely Kansalliskirjaston Kupolisalissa "Tieto, jota kirjoista olet etsinyt, loistaa joka lehdeltä ­ sisältäsi nyt." 18 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010 Kuva: Kari Timonen
• älleen kerran on saanut tuntea ylentymisen tunteen, kun on saanut astua Kansalliskirjastoon. Tämä talo on kauneuden ja viisauden tyyssija. Täällä työskenteleville työmaa on elvyttävä ja voimaa antava ­ haluan mainita, että koin Eduskuntatalon työelämäni aikana samalla tavoin. Kansalliskirjasto on Helsingin kaunein rakennus. Täällä kirjakokoelmien lomassa tapaamme myös ihmiset, tekijät sekä lukijat. Kirjat ovat monella tavoin olleet historian mittaan ja nykyäänkin uhanalaisia, niitä uhkaavat ajan henki, trendit, tuli ja vesi, sisällön polttavuus ja fyysinen palonarkuus. Tämän näyttelyn kohtaloksi oli tulla konkreettisesti vesi; näyttelypaikkaa piti siirtää aivan viime vaiheessa, sillä Kansalliskirjaston Gallerian alla todettiin putkirikko. Kirjaston kokoelmat eivät kärsineet, ja näyttely siirrettiin rivakasti Kupolisaliin. Haluankin lausua näyttelyn pystyttäjille parhaat kiitokset niin tavallisen suururakan hoitamisesta kuin myös uskomattomasta venymisestä näyttelypaikan muutossa. Erityisen kiitoksen haluan lausua kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkärannalle. Alussa oli tarina ja tarinankertojat. Tarinat kiersivät maailmaa synnyttäen uusia tarinoita. Sitten keksittiin kirjoitustaito ja kirjapainotaito: kirjat levisivät maailmalle. Näyttely lähtee liikkeelle kirjailijasta. Kysytään, miten kirjat syntyvät. Muistan Ritva Haavikon järjestämän Studia generalia -sarjan 1960-luvulla aiheesta "Miten kirjani ovat syntyneet". Kirjailijoiden, tarinankertojien jalkojen juureen melkein sananmukaisesti istahdettiin, vaikka kyseessä oli Porthanian iso luentosali. Sarja jatkui ja luennot painettiin. Kirjailijat vastasivat kukin tavallaan: kirjoittaminen on intohimo, ei voi elää kirjoittamatta, kirjoittaminen on eheytymistä. Kirjailija on myös tarinankertoja, joka tarvitsee kuulijan ­ lukijan. Lukijat odottavat ja kirjailija tarinoi heille. J Yhteistyössä Vaskivuoren ja Herttoniemen yhteiskoulun lukiolaisten kanssa on järjestetty tavalla tai toisella tunnetuille henkilöille kysely, mitkä ovat heidän elämänsä rakkaimmat kirjat. Näyttelyssä on esillä vastaajien kirjasuosikkeja perusteluineen.Vastaukset osoittavat, miten suuri, joskus jopa käänteentekevä merkitys kirjoilla on nykysuomalaisten elämässä: "Elämäni murroshetkien lohtu." "Tämän luettuani oli selvää, ettei maailma ole enää entisensä." Eri henkilöiden suosikkilistoja lukiessa tuntee tutustuvansa näihin ihmisiin aivan uudella tavalla. Löytää sielunsukulaisia. Kirjalistat voisivat hyvinkin kertoa aivan saman kuin radio-ohjelmat: "Miten minusta tuli minä". Oli kiehtova havaita, että emeritusprofessori Maija Lehtonen ja kokki Sami Garam olivat maininneet Seitsemän veljeksen niin kuin minäkin. Tunsin iloista yhteisyyttä, että kansleri Ilkka Niiniluoto on maininnut Tauno Karilaan Pikku jättiläisen, jonka liitin tietokirjaluettelooni taannoin. Myös M.A.Numminen on viettänyt viisasta aikaa Pikku jättiläisen parissa. Todella harmittaa, etten muistanut panna listaani Colin Wilsonin Sivullisen ongelmaa, joka oli hyvin tärkeä nuoruusvuosina ­ mutta mitä olisin jättänyt pois? Ray Bradbury kirjoitti teoksensa Fahrenheit 451 vuonna 1953. Siinä ryhdyttiin totaalisesti tuhoamaan kaikkia kirjoja, koska ne koettiin vaarallisiksi yhteiskunnalle. Kirjansuojelijat ryhtyivät toimeen, he valitsivat kirjan, jonka he opettelivat ulkoa, niin etteivät polttajat voisi tuhota sitä. Ryhdyin pohtimaan, mitkä kirjat valitsisin. Päädyin Minna Canthin Agnekseen ja Anton Tsehovin Kolmeen sisareen. Mikä kirja sinä tahtoisit olla, jos polttaminen uhkaisi? "Kirjastot ovat palaessaankin kauniita", kertoo Kai Ekholmin erinomaisen kiistakirjoituksen otsikko, suora sitaatti Balkanin sotakentältä. Palaminenko on kirjan tulevaisuuden suurin uhka? Kirjan vaiheet ovat moninaiset: 19
• Minä uskon kirNinivessä 600-luvulla eKr. jan tulevaisuuteen. oli koossa 22 000 savitaulua, Tärkeintä on sisältö, savitauluja seurasivat papyei muoto. Tämä näytruskääröt ja pergamentit, tely on kiintoisa silta Aleksandrian kirjasto oli klassisista kirjoista uumaailmankuulu, eri maiden denmuotoisiin, mohallitsijoilla oli kirjastonsa lempia tarvitaan. Eläkautta historian; Napoleoköön osaaminen. nilla oli sotaretkilläänkin Näillä sanoin mukana satojen teosten avaan näyttelyn Mikäs kenttäkirjasto! Suomessa kirjan tappaisi. Härmed 1200­1700-luvulla luosförklarar jag utställtareihin ja kirkon miehilningen vidöppnad. le yleensä kertyi kirjoja. Ja varmemmaksi Turun Akatemia vuodesta vakuudeksi vielä otan 1640 sai kirjakokoelmia. otteen Edith SöderNs. Pälkäneen puuaapigranin teoksesta Sepsesta vuodelta 1719 oli temberlyran (1918). Kirja säilynyt yksi ainoa kapelää! Boken lever. Och pale Turun paloon 1827 Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluodon den här är också min tals asti, jolloin akatemian ja arvattavasti tuhansien muidenkin lapsuuden svenskspråkiga del. kirjatkin lähes tuhousuosikkikirja oli Helmi Krohnin Hipsuvarvas tuivat. Helsingissä aloiautiolla saarella. tettiin alusta, koti- ja ulkomaisin lahjoituksin lähdettiin liikkeelle. Ja Ljusfälten tässä olemme nyt, pohtimassa toistaiseksi hyvin Jag har krafter. Jag fruktar ingenting. voivaa kirjaa ja kyselemässä sen tulevaisuutta, Ljus är himlen för mig. toteamassa vaikkapa, että digitoiminen merkitGår världen under see henkiin jäämistä. jag går icke under. Entä kirjan tulevaisuus? Sähkökirja tekee Mina ljusa horisonter stå vauhdilla tuloaan. Kuoleeko kirja, tyhjeneeöver jordens stormande natt. kö kirjahylly ja koulureppu? Näyttely kertoo, Träden fram ur det gåtfulla ljusfält! että kirja on selvinnyt uhkista ennenkin. TusOböjlig väntar min kraft. kin mikään kuvastaa paremmin Mikäs kirjan tappaisi -teemaa, kuin kirjallisuutemme vanhimmat dokumentit, keskiaikaiset pergamentit, jotka ovat selvinneet halki vuosisatojen koetteMikäs kirjan tappaisi -avajaispuheen pitäjä, valtiolemuksista. Näyttelyssä esitellään pergamentneuvos Riitta Uosukainen on Kansalliskirjaston teja huippumodernin tekniikan avulla: digitaakummi. lisessa muodossa kosketusnäytöllä, jossa kävijä voi sormen hipaisulla tutustua keskiaikaisiin Mikäs kirjan tappaisi näyttely Kansalliskirjaston kupolisalissa 27.5.­31.12.2010 aarteisiin. 20 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Informaatiotekniikan hallinta on olennainen osa kirjastoalan ammattitaitoa ja tulevaisuuden suunnittelun perusta. Yliopiston Metsätalo tarjosi sopivat tilat ELAGin eli European Library Automation Groupin konferenssille, joka on alansa johtavia informaatiotekniikan tapahtumia Euroopassa. Laila Heinemann Kirjastonkäyttäjien uudet odotukset? Kansalliskirjasto isännöi myös tänä vuonna kansainvälistä kirjastoalan konferenssia. Tällä kertaa oli vuorossa ELAG 2010. ELAG eli European Library Automation Group, kokoaa vuosittain yhteen kirjastoautomaation asiantuntijoita eri puolilta maailmaa keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia IT-alan ajankohtaisista ja tulevista suuntauksista. ELAG on toiminut 1970-luvun puolivälistä lähtien. Vuotuinen tapahtuma oli nyt Suomessa toista kertaa; edellisen kerran se pidettiin täällä 1991. 21 Kuva: Jukka Pennanen
• den hallinnasta ja tavoista hakea tietoa verkosta. Keskeiset tulokset olivat, että · suosituin hakukanava oli Google · käyttäjät odottivat saavansa verkkopalveluista suoraan kokotekstiaineistoa · korkeakoulujen sähköisiä tietopalveluita tunnettiin huonosti · luotettiin vahvasti pieneen valikoimaan tuttuja tiedonlähteitä Nämä tulokset olivat hyvin yhdenmukaisia monen aiemmin tehdyn tutkimuksen kanssa. Kun ryhdyttiin kirjastopalvelujen käytännön kehittämistyöhön, tuli tunne että tarvittiin kuitenkin vieläkin täsmällisempää tietoa. Mimas teetti siis vielä yhden tarkemman tutkimuksen, jossa keskityttiin nimenomaan humanistisen alan tutkijoihin, koska koettiin että he ovat jääneet aiemmilla kerroilla muiden varjoon. Pääkysymykset olivat, miten he käyttävät sosiaalista mediaa ja mitä lisäarvoa he voisivat saada räätälöitävistä palveluista. Tutkimus tehtiin haastatteluin sekä tutustumalla tarkemmin muutamaan täsmäkohderyhmään. Nämä kohderyhmät koostuivat useiden eri humanististen alojen tohtorikoulutettavista kolmessa brittiläisessä yliopistossa (Bristol, Manchester ja Manchester Metropolitan). Tutkittavat olivat eri-ikäisiä ja edustivat molempia sukupuolia sekä useita eri kansallisuuksia. Keskustelut käytiin ennalta määritellyn kaavan mukaan ja tutkittaville esiteltiin erilaisten käyttöliittymien demoversioita. Lisäksi he pitivät tutkimuspäiväkirjaa. Tutkittavat näyttivät luottavan hyvin pieneen otokseen tiedonlähteitä ja he olivat tietämättömiä monista tiedonhakuun liittyvistä perusasioistakin.Vaikutti siltä, että he toimivat kukin jonkinlaisen kuplan sisällä. Heidän tiedonhakutapansa olivat "keskipakoisia", eli lähtivät erityisestä yleisempään päin, he poimivat tiedon murusia sattumanvaraisesti sieltä täältä. Kävi myös selville, että kun tällaiset tavat ovat ehtineet muodostua, niitä on vaikea enää muuttaa. Yllättäviä tuloksia olivat, että kohdehenkilöitä ei edes kiinnostanut käyttää uutta teknologiaa tiedonhakuun ja että erilaisiin hakutulosten relevanssiluokituksiin ja suositteluihin suhtauduttiin jopa epäluuloisesti. Sen sijaan mobiilipalvelujen käytön vähyyteen löytyi täysin ymmärrettävä selitys ­ ne toimivat usein vain niin kalliissa kännyköissä, ettei opiskelijoilla ollut sellaisiin varaa! Vähän jäi kuulijana kuitenkin mietityttämään, elävätkö myös suomalaiset humanistit noin suljetuissa kuplissa, vai onko tilanne toinen "Nokialandiassa"? Esitelmöitsijät kehottivat kuitenkin muitakin tekemään rohkeasti markkinatutkimuksia, koska me kirjastolaiset emme ehkä tunne käyttäjiämme niin hyvin kuin luulemme. Ei kannata vain olettaa, mitä asiakkaamme luultavasti haluavat, sillä "diginatiivitkaan" eivät ole mikään yhdenmukainen joukko.Vaikka toiset tuntuvat elävän koko elämänsä Facebookissa ja Twitterissä, toiset haluavat yhä sulkeutua omaan tutkijankammioonsa. Silti he ovat kaikki kirjastojen asiakkaita. Hyvään palveluun tarvitaan aina dialogia sen tarjoajan ja käyttäjän välillä. Kirjoittaja Laila Heinemann toimii asiantuntijana Kirjatoverkkopalvelut-yksikössä, joka vastasi tämän vuoden ELAG-konferenssin käytännön järjestelyistä. Lisätietoa: Suurin osa konferenssin esityksistä löytyy verkosta osoitteesta: http://elag2010.nationallibrary.fi/download/ Minun yliopistoni on tie, tien varrella minut on vihitty hiljaisuuden tohtoriksi. Atahualpa Yupanqui 23
• Päivi Jokitalo Liber väylä eurooppalaiseen kirjastoverkostoon Kristiina Hormia-Poutanen Liberin varapuheenjohtajaksi Liber-verkoston avulla yhteisiin päämäriin LIBER, Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche, on Euroopan tärkeimpien tieteellisten kirjastojen liitto, joka on perustettu 1971.Yhdistyksellä on lähes 400 jäsenkirjastoa yli 40 maassa ja jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti. Tämän verkoston varapuheenjohtajaksi valitStrategiasta käytäntöön jaosten tiin kesällä 2010 Kansalliskirjaston kirjastoverkkautta toimimalla kopalveluiden johtaja Kristiina Hormia-Poutanen, joka on vuodesta 2009 toiminut Liberin Hormia-Poutanen kertoo, että Liberin strahallituksessa. tegia uusittiin viime vuonna. Sitä toteuttavat Hormia-Poutasen mukaan Liber toimii käytännössä säätiön viisi jaosta.Yksi näistä on kirjastojen foorumina, joka mahdollistaa koHormia-Poutasen vuodesta 2009 vetämä Dikemusten vaihdon, benchgitization and Resource markkauksen ja yhteisten Discovery -jaos. Toinen hankkeiden käynnistämisen Hormia-Poutanen pitää merkittävänä esimerkki jaostoista on samantyyppisten kirjastojen myös sitä, että on ensimmäinen nais- Scholarly communicatikesken. Samaan osaamisen puolinen Liberin ylimmässä johdossa on, jonka toiminta-alueisja tiedon jakamiseen tähtääta tärkeimpiä ovat open vät niin Liberin vuosikonaccess ja eScience -asiat, ferenssi kuin muiden tahojen kanssa yhteismainitsee tuore varapuheenjohtaja. työssä järjestetyt teemakonferenssitkin. Digitization and Resource Discovery -jaMuodoltaan Liber on säätiö, joka solmii oksen tavoitteena on parantaa Liber-kirjastoyhteistyösopimuksia (Memorandum of Underjen aineistojen digitaalista saatavuutta. Jaoksen standing) eri tahojen kuten Eblidan (European strategiassa kuvataan toiminnan painopisteet, Bureau of Library, Information and Documentation Associations), COAR:in (Confederation of Open Access Repositories) sekä SPARC Europe -allianssin kanssa. "Näistä yhteyksistä syntyy tieteellisten kirjastojen verkosto, jonka kautta ajetaan yhteisiä päämääriä" 24 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• joihin sisältyy erityyppisiä ratkaistavia asioita kuten tekijänoikeuskysymykset. Näissä Liber toimii yhteistyössä Eblidan kanssa. Erityisesti jaoksen toiminnassa pyritään ottamaan huomioon loppukäyttäjän tarpeet. Jaoksen puheenjohtajan roolissa HormiaPoutanen on nimitetty myös Europeana-säätiön hallintoneuvostoon ja hallitukseen. Säätiö ohjaa Europeana-portaalin kehitystä ja toteuttaa komission I2020-strategiaa. Varapuheenjohtaja yhteistyösuhteiden kehittäjänä Vastavalittu Liberin varapuheenjohtaja toimii vuosikonferenssin ohjelmatoimikunnan puheenjohtajana, mikä edesauttaa Suomen kan- nalta tärkeiden painotusten saamista ohjelmaan. Kuten Hormia-Poutanen toteaa, samat asiat ovat toki mitä todennäköisimmin merkittäviä kirjastoissa myös laajemmin. Suomen näkyminen eurooppalaisissa yhteyksissä on yhteistyön kannalta tärkeää. Suomalaisten kirjastojen osaamisen sekä kansallisten ajankohtaisten hankkeiden esilletuominen Liber-kirjastojen verkostossa on kotimaisen vaikuttajan avulla helpompaa kuin aiemmin. Varapuheenjohtajan toinen tärkeä tehtäväkenttä on Liberin yhteistyösuhteiden kehittäminen. Hormia-Poutanen pitää merkittävänä myös sitä, että on ensimmäinen naispuolinen Liberin ylimmässä johdossa ­ kuten naispresidentin ja naispääministerin maasta tulevalle onkin oikein ja sopivaa. Ponnistus harjaannuttaa lihakset, miksei sitten henkeäkin. Kyllikki Markkanen 25
• Kristina Linnovaara Kansalliskirjasto ­ Monisteesta monivärilehdeksi Esko Rahikaisen haastattelu K ansalliskirjasto-lehden monivuotinen päätoimittaja Esko Rahikainen istuu kirjoituspöytänsä ääressä ja toimittaa viimeistä lehteään. 28 vuotta on vierinyt siitä kun hän aloitti lehden ainoana vakituisena toimittajana syksyllä 1982. Toimittajan työssä Rahikainen on ollut näköalapaikalla kirjastokentän ja yliopistomaailman risteyksessä. Lukenut ja kirjaston kokoelmia toistuvasti ylistänyt Rahikainen on ollut mies paikallaan. Monisteesta painotuotteeksi Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti aloitti 1959 monistettuna kirjaston sisäisenä tiedonantajana. Lehti on muuttunut monesti sekä sisällöllisesti että ulkoasultaan, Rahikainen kertoo. "Journalistisia asioita ei tavoitettu alussa, lehti oli hyvin ilmoitustaulumainen. Artikkelit olivat lyhyitä katsauksia kokoelmiin ja lisäksi käsiteltiin ammatillista pikku-tietoa sekä mm. henkilöstöasioita, kirjastoista kirjoitettua ja näyttelyitä." 1960-luvun kuluessa lehteen alkoi tulla varsinaisia artikkeleita, joskus joku vaatimattomampi kuvakin. "1973 tienoissa lehteä alettiin painaa kirjapainossa ja Tapani Aartomaa teki yksinkertaisen kansikuvan, jonka aiheena oli C. L. Engelin kirjaston fasadi ja joka oli käytössä pitkään. Lehti kirjoitettiin aina käsin kirjoituskoneella kirjapainoa varten." Alussa lehden ympärille oli rakennettu verkosto, yhdyshenkilöt jokaisesta yliopiston tiedekunnasta tai kirjastosta. Ne lähettivät harvakseltaan omia artikkeleitaan lehteen, mutta minä olin aktiivisesti yhteydessä heihinkin päin, muistelee Rahikainen. Lehti toimi silloin myös yliopiston kirjastojen yhteisenä lehtenä, koska niillä ei ollut omaa lehteä opiskelijakirjaston omaperäistä Rypströmiä lukuun ottamatta. Isyyslomien aikana 1980-luvulla vastasivat joidenkin numeroiden toimituksesta Satu Vuoden 1959 monistelehdestä on melkoinen journa listinen kehitys 2000luvun värikkäisiin ja aiheiltaan monipuolisiin kansikuviin. 26 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• 27
• Kuva: Olli Oinas Työssä. Kansalliskirjastolehden toimituksessa pohdittavana "Paratiisista katsoen. Taivaan katsomisen ja kuvaami sen kehityksestä" artikkelin kuvitus. Artikkelin kirjoittaja tähtitieteen dosentti Tapio Markkanen ja päätoimittaja Esko Rahikainen. Henttonen ja Anna-Maija Pietilä, samoin 1988, jolloin Rahikainen oli Oiva Ketosen assistenttina muutaman kuukauden Suomen Akatemian palkkalistoilla. Vuonna 1997 toimittaja Rahikaisesta tuli päätoimittaja ja samassa yhteydessä luovuttiin yhdyshenkilöverkostosta. Esko Rahikaisen kollega Tuula Korhonen vastasi silloin lehden teknisestä toteutuksesta, mutta vuodesta 1999 taittotyöstä on vastannut graafinen suunnittelutoimisto Pentti Järvinen. Hänen yhteistyökumppaninsa Jari Silvennoinen suunnitteli 2003 lehden ulkoasun ja typografian, mutta viime vuodet lehden ulkoasu ja taitto ovat olleet kokonaan Pentti Järvisen käsialaa. Vuonna 1992 Esko Rahikainen ehdotti uutta kansikuvaa, jonka graafikko Markus Itkonen toteutti. Kansi oli graafisempi ja siinä oli piirros kirjaston rakennuksesta. 1990-luvulla oli lehdessä jo varsin paljon kuvia. Itkosen kansikuvaa muutettiin 1995 ja nyt oli joka numeron kannessa jo eri kuva. Koko kansi uusittiin vuonna 1999. "Halusin myös typografiaan muutoksen. Löysin sopivan fonttityypin italialaisesta matkaoppaasta vuonna 1995. Aikaisempi fontti oli hyvin kirjoituskonemainen." Lehti oli taitoltaan ja toteutukseltaan varsin ilmeikäs vuosina 1995-1998 ja hieman virkamiesmäinen vuosina 1999­2002 ­ hyviä 28 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Kansalliskirjasto on eräänlainen "emokirjasto" kaikille kirjastoille, Rahikainen tarkentaa. Monien lehtien kulttuuritoimitukset ovat myös lehden postituslistalla. Lukijan ääntä on kuultu joka neljäs vuosi kun on tehty lukijakyselyitä. Päätoimittaja ei voi olla muuta kuin tyytyväinen koska lukijoilta on tullut hyvin positiivista palautetta. Lehti on ollut toistaiseksi ilmainen. Se on nykyisin siinä määrin suosittu että sitä haluttaisiin tilata kotiin, mutta päätoimittajan mielestä lehti kannattaa pitää maksuttomana. "Luulen että se olisi kuolemanisku jos siitä tulisi maksullinen, se on kuitenkin ammattilehti edelleen." Kokoelmia esittelevät kirjoitukset Vuodesta 2008 on viety pdf-versiona lähellä sydäntä verkkoon ja vuodesta 2009 lehti on mukana Lehtiluukku-palvelussa, jossa suuri määrä lukiLehden yksi keskeinen tehtävä on ollut esitellä joita voi sitä lukea ja se saa sitä kirjaston kokoelmia sekä toikautta näkyvyyttä. mintaa, joka on kirjastokentän Lehti on nykyisin siinä määrin Lehdellä on ollut toija yhteistyökumppanien ansiossuosittu, että sitä haluttaisiin mituskunta siitä asti kun sita yhä laajentunut. Päätoimittilata kotiin. tä alettiin painaa. Työskentely taja muistelee että aikaisemmin toimituskunnassa ei aina ole oli erilaisista konferensseista ollut ongelmatonta. 1990-luvulla päätoimituseammin artikkeleita. Ulkomaisten kollegojen taja ei aina ole tiennyt mitä halutaan, joku on kirjoituksia on ollut myös joitakin. halunnut virkamiestyyppistä lehteä ja näköKansalliskirjasto-lehdessä ei ole koskaan kulmaa, jossa kohderyhmänä on ollut ensikäollut kiistakirjoituksia eikä debattia.Vuorovaidessä ministeriö ja yliopiston hallinto, toinen kutuksen puute lukijoihin on ollut myös leon halunnut dynaamisempaa otetta, mitä se vikkikysymys, Rahikainen toteaa. Lehti on ylisitten onkin, joku taas ranskalaistyyppistä lehopiston hallinnon ja opetusministeriön ohella teä ­ joskus on ollut vaikea sovittaa yhteen mennyt tieteellisiin kirjastoihin, alkujaan Heleri näkemyksiä toimituskunnassa, Rahikainen singin yliopiston kirjastoihin, muiden yliopismyöntää. tojen kirjastoihin, ammattikorkeakoulukirjas2000-luvulla alettiin puhua toimitusneutoihin, erikoiskirjastoihin, arkistoihin sekä yleivostosta ja parhaimmillaan näiden vuosien kosistä kirjastoista korkeintaan maakuntakirjaskoukset ovet olleet varsin innostavia ja hyviä toihin. Nyt lehti menee kaikkiin kuntakirjasartikkeli-ideoita on riittänyt. toihin Suomessa. Koska Kansalliskirjasto hoitaa Kirjastokentän kansainvälistyminen on useita yhteisiä verkkopalveluja, Nelli-portaalia, asettanut vaatimuksia kirjaston viestinnälle. Marc-formaattia, korkeakoulukirjastojen VoVuonna 1997 yksi lehden numero ilmestyi yager-kirjastojärjestelmää, luettelotietokantoenglanninkielellä nimellä Helsinki University ja, hankkii ja tuottaa digitoituja aineistoja, niin artikkeleita toki riitti ­ ja vuodesta 2003 värikansien ja kaksivärisivujen (duotone) ansiosta vuosi vuodelta elävämpi ja kiinnostavampi. Monivärinumeroita alkoi tulla ensin yksi joka vuosi ja 2010 lähtien lehti oli jo kokonaan monivärinen. Nimi Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehti muuttui 2003 Kansalliskirjastoksi, kirjaston aseman muututtua laissa. Lehti painettiin edelleen Yliopistopainossa, ja ajoittain oli valokuvien laadun kanssa ongelmia, mutta vuodesta 2003 lehti on painettu Erikoispainossa, Rahikainen toteaa. 29
• Vapaalla. Kansalliskirjaston henkilökuntaa iltapurjehduksella Helsingin edustalla. Jaakko Salemaa, peräsimessä Esko Rahikainen, Kari Timonen, jonka takana Martti Rantanen. Kuvan otti s/y Karnan omistaja Olli Oinas. Library News. Tämä muuttui Bulletiniksi, josta jatkossa tuli ihan oma julkaisunsa, jota Rahikainen on myös eräin poikkeuksin vuoteen 2010 toimittanut. "Haluttiin tehdä englanninkielistä tiedotuslehteä kun kansainväliset kontaktit lisääntyivät ja oli tarvetta englanninkieliselle lehdelle kansainvälisiä sidosryhmiä ajatellen." Päätoimittajan mielestä 2000-luvun lehdet hän on voinut tehdä aika vapaasti toimitusneuvoston palaverien pohjalta omien kontaktiensa ja mieltymystensä mukaan. Esko Rahikainen on kirjoittanut paljon artikkeleita itsekin ja uuden kameran ansiosta alkanut myös ottamaan lehteen ja Bulletiniin valokuvia. Kansalliskirjasto-lehti on kehittynyt kulttuurilehden suuntaan, mm. kirjaston kiinnos- tavat näyttelyt ovat olleet hyvin esillä, mutta myös merkittäviä tieteellisiä artikkeleita on julkaistu toistuvasti. Teemanumeroista voi mainita Pelasta kirja -numeron, Tutkimusten lähdeaineisto-numeron ja kirjailijanumeron, jonka kanteen Rahikainen oli kuvannut Akateemisen Kirjakaupan myyntipöydän ja sattumalta suuren suosion saavuttaneen Sofi Oksasen Puhdistuksen. Vähäisin poikkeuksin päätoimittaja arvelee kirjoittaneensa parituhatta kuvatekstiä ja valinneensa lukemattomia kuvia artikkeleihin. Harvoin kuvat tulevat kirjoittajilta, mutta poikkeuksiakin on, Rahikainen toteaa. Kirjaston hyvät kuvakokoelmat ja erinomainen kuvaaja, useimmiten Kari Timonen, ovat olleet suureksi avuksi päätoimittajan työssä. Rahikainen on 30 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Kuva: Kari Timonen Petri Mäkelä ja Kristiina Hildén Kristiina Hildén Harrastuksena tieto P etri Mäkelä kuuli Pelasta kirja -kampanjasta television aamu-uutisissa kotonaan Pohjanmaalla, kirjoitti asian muistiin ja palasi myöhemmin Kansalliskirjaston verkkosivuille tutkimaan pelastamisohjelman sisältöä. Kotimaisista kartoista ja ulkomaisista arvoteoksista löytyikin kiinnostavia kohteita, joita Mäkelä halusi tukea; ensin käsin piirretty Pohjanmaan kartta Ongefärlig Charta Öfver Österbottens län, sitten Claudius Ptolemaeuksen Cosmographia vuodelta 1482 sekä myöhemmin Francesco Giorgion mystis-filosofinen teos Francisci Georgii Veneti Minoritanae Familiae De Harmonia Mundi Totius Cantica Tria vuodelta 1525. Mäkelä, ekonomi ja insinööri, arveli kiinnittäneensä huomiota kampanjaan siksi, että on aina tottunut ajattelemaan myös vanhan olevan säilyttämisen arvoista. Mäkelä toimii Alajärven Luoma-aholla 1930-luvulla perustetussa teollisessa perheyhtiössä. Sielläkin uuden Ystävien tapaamisia 32 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• tehtaan nurkassa on museo, jossa on säilytetty perustaja-isoisän aikaisen läkkisepän verstaan kopio aitoine työvälineistöineen: peltileikkuri, sikkikone ja vääräyskone kuuluivat ennen lämmitysuunien ja kiukaiden valmistukseen. Nykyään moderni tehdas valmistaa alumiinikomponentteja lähinnä rakennus- ja elektroniikkateollisuuden käyttöön, mutta silti myös museonurkkaus kiinnostaa tehtaan niin koti- ja ulkomaisia asiakkaita kuin muitakin vieraita. Petri Mäkelän oma lukuharrastus on muuntunut koulupojan jännityskirjojen ahmimisesta tietokirjallisuuden harrastamiseksi; eniten häntä kiinnostavat fysiikka, matematiikka, tähtitiede sekä historia. Syventyminen tietoon, vaikkapa Egyptin historiaan, yhdistää myös Mäkelän perhettä, johon kuuluvat taidemaalari-vaimo ja nelivuotias pikkupoika. Mäkelän aika ei riitä varsinaiseen bibliofiiliseen harrastukseen, vaikka hän tilaisuuden tullen saattaa hankkia itseään kiinnostavia vanhoja karttoja. Hän näkeekin mielellään Kansalliskirjaston kaltaisen laitoksen, jolla on asiantuntemus ja aineiston palvelumahdollisuudet, keräilevän ja säilyttävän yhteistä kirjallista perintöä. Jokainen kansalainen voi sitten omalta osaltaan ja omien mahdollisuuksien mukaisesti tukea tätä säilyttämistyötä. Perinteitä on vaalittava, jotta ne säilyvät, ja vaaliminen vaatii aina tietoista toimin- taa. Mäkelä ymmärtää hyvin yksityisenkin tuen keräämisen museoille ja kirjastoille, sillä tällä saralla tehtävää on aina enemmän kuin julkisin varoin pystytään koskaan hoitamaan. Kansalliskirjaston ystävätilaisuudet ovat Mäkelän mielestä mielekäs vastine kirjastolle annetulle kannustukselle. Kun harrastuksena on tieto ja uuden oppiminen, tarjoavat tilaisuudet mahdollisuuden saada lisää tietoa ja syventyä innostaviin aiheisiin parhaiden asiantuntijoiden avulla. Tilaisuuksissa tapaa myös kiinnostavia ihmisiä, ja näin voi luoda itselleenkin uusia suhdeverkostoja. Mäkelä lupaa sopivan tilaisuuden tullen vaikka rohkaista tuttaviaankin kulttuuriperinnön tukemiseen. Kansalliskirjaston tiloissa Petri Mäkelää puhuttelee ainutlaatuinen miljöö ja rauhaa henkivä tunnelma, jossa hän aistii kirjaston vahvuuden sivistyksen vaalijana. Mäkelä toivoo tämän vuosisatojen myötä syntyneen tunnelman säilyvän jälkipolvillekin samankaltaisena keskellä muuttuvaa maailmaa. Tue Sinäkin kulttuuriperinnön säilyttämistä! http://www.rahasto.kansalliskirjasto.fi/pelastakirja/ 33
• Esko Rahikainen Tieteen puutarhoissa T ieteellisten kirjastojen miljoonat monografia- ja aikakausjulkaisut ja muu aineisto ovat valtava tietovaranto, mutta samalla filosofinen tai eksistentiaalinen ongelma. Kävin huhtikuussa Pariisissa Bibliothèque Nationalen vanhassa, vaikuttavassa lukusalissa, joka yhtäältä edusti tietokoneineen ja uusine mikrofilmien lukulaitteineen ja nuorine opiskelijoineen jotain elävää, dynaamista, päämäärätietoista ­ ja toisaalta interiööriltään käsikirjastoineen, rakenteineen ja kalusteineen jotain kadonnutta, kaunista ja tuntematonta. Ajan, jopa aikakausien kulumisen tuntu oli voimakas ja vihreät lasiset lampunvarjostimet sitä valollaan korostivat. Ja kirjaston uudessa varastossa eli omaa hiljaista elämäänsä 30 miljoonaa julkaisua. vuosien takaisiin niteisiin. Sama tuttu ja kuitenkin kunnioitusta herättävä näky kohtaa kävijää varaston kirjakokoelmissa. Suomi on Euroopan laidalla ja pakosta tulee mieleen ajatus: Kuka näitä kaikkia lukee ­ ja johtopäätös, että vain pieni osa kirjastojen vanhemmista julkaisuista tulee vuosikymmenten kuluessa uudelleen tutkimuksen kohteeksi. Ne unohdetaan ja niin käynee myös valtaosalle digitaalisia aineistoja, mutta kirjasto ei unohda koskaan. Kirjat, artikkelit, kartat, äänilevyt, käsikirjoitukset jne. on luetteloitu, luokitettu ja asianmukaisesti varastoitu. Kirjaston digitointiohjelman toteuttaminen voi toki olennaisesti lisätä kokoelmien käyttöä ja Kansallinen Digitaalinen Kirjasto -hankkeeseen kohdistuu paljon odotuksia. Joka tapauksessa aineistot ovat asiakkaan käytettävissä nyt ja tulevina vuosisatoina aivan riippumatta siitä tutkiiko hän vaikkapa tulenteon historiaa. Tulen sytyttäminen on ollut entisinä aikoina hankalaa, usein mahdotonta ja tulta pyrittiin ylläpitämään eri tavoin eri kulttuureissa päivästä ja viikosta toiseen. Tulitikut mullistivat Kuka näitä kaikkia lukee Matkalta palattuani kiertelin Suomen Kansalliskirjaston painettujen tieteellisten aikakauslehtien osastoilla ja vuosikertoja on loputtomiin, aivan uusista kymmenien jopa satojen 34 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Kirjastot ovat pitkälti yhtä kuin kokoelmansa. Lääketiede ja taide ovat kuvassa edustettuna esimerkillisellä taval la. Jan Vandelaarin taidokasta, modernia ja humoristista grafiikkaa Bernardi Siegfried Albinuksen anatomiateok sessa Tabulae sceleti et musculorum corporis humani. Ludguni Batavorum (Leiden) 1747. 35
• Teollisuushistoriaa Ruotsissa 1700luvun lopulla. Raskasta ja vaarallista arkipäivää Norrmarkin rautakaivoksessa. Talvisin avokaivoksessa vaaraa lisäsi pimeyden lisäksi tikapuiden jäätyminen. Ruotsin malmeja laivattiin myös Suomeen jalostettavaksi. Elias ja J.F. Martinin hienoa kuvitustyötä. Svenska vuer. S.l. 1782­1805 kaiken ja jonain päivänä kokoelmista saatetaan etsiä tietoja ja mainoksia vaikkapa lukuisista Mäntsälän tulitikkutehtaista. Rikhard Kasimir de la Chapellen 1904 perustamasta Saaren tulitikkutehtaasta vietiin tikkuja Venäjälle, Serbiaan, Amerikkaan ja Australiaan! Suomessa ei enää tulitikkuja valmisteta ja tupakansytytin lienee viimeinen muistuma tulusraudan ja piikiven toimintaperiaatteesta. Toinen tutkija taas ryhtyy kirjoittamaan Suistamon kunnan paikallishistoriaa ja silloin "rutikuivan" tuntuiset kunnalliskertomukset ovatkin taas ajankohtaisia. Suistamon kunta oli jätettävä rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti Neuvostoliiton alueelle. Emmanuel Le Roy Ladurie saattoi inkvisition säilyneiden pöytäkirjojen ansiosta tutkia keskiaikaista ranskalaista Montailloun kylää, mutta Suomessa tutkijan tie tyssää aineistojen puutteessa viimiestään 1500-luvulle. Varaston hyllyissä voi kirjojen selkätekstejä katsoa kuten hautakiviä tai kolumbaarion nimiä tai yhtälailla kuin uteliaisuutta herättäviä puutarhan kasveja tai nukkuvaa ihmistä, johon haluaa tutustua lähemmin. Ja heti kun julkaisun avaa ja alkaa lukea, kirjoittaja herää kuin 36 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• 38 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 3 2010 2010
• 40 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• varmaan totta, mutta tutkivalle ihmiselle on ominaista taksonomian tarve. Kansalliseepos Kalevalan luoja Elias Lönnrot kävi usein Helsingin yliopiston kirjastossa, nykyisessä Kansalliskirjastossa, ja lainasi kasvitieteen sanastoa laatiessaan kerran kotiinsa 36-osaisen J. E. Smithin Solor-saaren kuninkaan asu saattaa näyttää länsiEnglish Botanyn. Teoksesta on tähän otettu siemaisen katsojan silmissä hupaisalta, mutta ei yhlua puhdistamaan kaunis saniaisen lehti. Kasvin tään enempää kuin mitä ovat pariisilaisten muo"tuntemattoman suunnittelijan" on täytynyt tihuoneiden pahimmat hullutukset catwalkilla. olla taiteilija. Piirroksen ja väritystyön on tehTästä voisi Marimekon suunnittelija saada ideoinyt James Sowerby. ta. Ja ties vaikka olisi kuningas saanut pukukanKaikkein ihmeellisin ja ainutlaatuisin Kankaan joltain länsimaisalliskirjaston kokoselta valtiovieraalta! elmissa näkemistäni Hienoja kuvitusvanhoista kuvista on löytöjä voi tehdä myös kuitenkin hautausseulkoasultaan mitä remonia Dagestanissa vaatimattomimmis1840-luvulla. Kuva ta teoksista ja tällainen on kuin teatteriesion kirjaston Russicatyksestä ja kansatiekokoelmaan kuuluva teellisesti ja inhimilliVictor Lopez Seoanen sestikin äärimmäisen Neue Boidengattung und kiinnostava. Koska Art von den Philippinen. kuva on mykkä eiFrankfurt a.M. 1881. kä seremonian värejä Sen liitteenä on erinnähdä, mielikuvitus omainen kuva käärtäytyy ottaa avuksi. meestä, joka on puussa Nämä vähäiset väijyen saanut saaliikesimerkit vain kurseen linnun. Kuva on kistuksena tieteen ja eläintieteellisesti harvikulttuurin valtavaan nainen ja juuri liikkeen puutarhaan, jonka ja dramaattisen tuokion portit ovat kaikissa Saniainen (Aspidium cristatum). takia sillä on myös taikirjastoissa maksutta J. E. Smith: English Botany. London 1809. teellista arvoa. Arvellaan avoinna. Eikä puutarilmastonmuutoksen, liikakansoituksen ja maanhassa vaeltava kohtaa menneisyyttä vaan oman käytön olevan syynä käärmeiden kuten sammatulevaisuutensa, sillä vaellus muuttaa meitä ihkoidenkin vähenemiseen. Käärme on hyvä saalis- misinä, ja kuten Buddha sanoo "Olemme sitä taja ja kantojen romahtaminen tuottaa ekosystee- mitä ajattelemme". miin uusia ongelmia. C. Jinarajadasan mukaan ajatuksia voi puhKirjoittaja on Kansalliskirjasto-lehden päätoimittaja. distaa ihailemalla luonnon kauneutta. Tämä on Kansalliskirjaston Russicakokoelmasta löytyi todel linen harvinaisuus eläintieteellisessä kuvituksessa, lintuun iskenyt ja sitä nielevä käärme Filippiineiltä. Victor Lopez Seoane: Neue Boidengattung und Art von den Philippinen. Frankfurt a. M. 1881. 41
• Yrjö Varpio Aleksis Kiven Turun matka S eitsemän veljeksen viidennessä luvussa Jukolan Juhani kertoo veljilleen käynnistään Turun kaupungissa. "Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväistä elämää kumminkin!" Mutta kävikö Kivi itse Turussa? Esko Rahikainen on törmännyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa V. Tarkiaisen pikakirjoitettuihin muistiinpanoihin, joihin sisältyi haastatteluihin perustuva arvelu Kiven käynnistä Turussa. Asia on kuitenkin jäänyt unhoon ja varmistusta vaille. Nyt Kansalliskirjaston ylläpitämä Historiallinen sanomalehtikirjasto tarjoaa yllättävästi lisätietoa Aleksis Kiven ajasta ja jopa hänen elämänvaiheistaan. Kiinnostavinta on se, että Aleksis Stenvallin nimi löytyy muutamista sanomalehtien 1860-luvulla julkaisemista matkustajaluetteloista. Suometar (24.10.1864) kertoi, että "ylioppilas Stenwall" oli saapunut Turusta 22.10.1864 ja asui "Hillbergin rouvalla". Tämä yöpymismerkintä tarkoittaa Kiveä, koska muita Stenvalleja ei tuolloin ollut yliopiston kirjoissa. Rouva Hillberg oli vuokrannut huoneita matkustavaisille jo 1850-luvulla. Esimerkiksi lokakuussa 1853 leskirouva Juliana Hillberg tarjosi matkustajille hyvin kalustettuja huoneita sekä tallin ja vaunusuojan kultaseppä Strömbergin talossa Fabianinkadun ja Etelä-Esplanadin kulmauksessa (Finlands Allmänna Tidning 22.10.1853). Rouva tuli ilmeisen hyvin toimeen majoitusbisneksellään, sillä vuoden 1864 verotustietojen mukaan hän oli taksoitusluettelon kärkipäätä. (Helsingfors Dagblad 12.7.1864) Aleksis Kivi. Albert Edelfeltin piirros. "Herra Stenvall Siuntiosta" asui myöhemminkin Hillbergin rouvalla, kuten Suometar kertoi 22.5.1865. Toinen paikka, jossa hän Helsingin matkoillaan yöpyi, oli majoitusliike nimeltä de Post, sekä hotelliksi että ravintolaksi mainittu. Sinne "ylioppilas Stenvall Siuntiolta" saapui heinäkuussa 1865, kuten sekä Suometar (4.7.1865) että Finlands Allmänna Tidning (4.7.1865) kertoivat. Miksi Kivi olisi käynyt Turussa? Hannes Sihvo kertoo Kiven elämäkerrassa "turkulaisesta ystävästä" Victor Forseliuksesta, joka oli Kiveä neljä vuotta nuorempi. Päästyään Turusta ylioppilaaksi 1859 hän aloitti opintonsa yliopistossa samaan aikaan kuin Kivi ja valmistui maisteriksi 1864, minkä jälkeen hän lähti ulkomaille jatkamaan opintojaan. Åbo Underrättelser kertoi 9.3.1865, että maisteri Forselius oli opiskellut kaupallisia aineita Geran kuuluisassa instituutissa syksystä 1864 alkaen ja aikoi jatkaa opintojaan Wienissä ja Pariisissa. Kävikö Kivi tapaamassa Forseliusta ennen tämän lähtöä ulkomaille? Siuntiohan oli jo melkein puolimatkassa Turun suuntaan. Majoittumistiedot eivät ole ainoita Historiallisen sanomalehtikirjaston avulla löytyviä tietoja, jotka täydentävät aikaisempaa Kiven kuvaa. Helsingfors Dagbladista (23.5.1868) esimerkiksi löytyy Kiven Yön ja päivän arvostelu, jota ei ole aikaisemmin havaittu. Ylimalkaan historiallisen sanomalehtikirjaston järjestelmällinen tutkiminen avaa arvaamattomia mahdollisuuksia kartoitettaessa 1800-luvun julkisuutta. Kirjoittaja on Suomen kirjallisuuden emeritusprofessori. 42 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Tiinan triviat 1. Tällä hetkellä maailman arvokkaimmaksi arvioitu kirja on vuonna 1840 julkaistu The Birds of America, J. J. Audubonin julkaisemana. Maaliskuussa 2000 tämä kirja myytiin huutokaupassa 8 802 500 dollarin hintaan. 2. Maailman pienin kirja on kooltaan 0,9 X 0,9 mm, ja siihen on painettu Anton Granville: Scénes de la vie privé publique des animaux. Paris 1842. Ts ehovin teos Khameleon vuodelta 1884. Kirjan on tehnyt ja julkaissut Anatoli Konenko, Omskissa, Venäjällä vuonna 1996. Jokaisessa kirjassa on 30 sivua, värikuvitus ja 11 riviä tekstiä/sivu. Kirjaa on julkaistu rajoitettu 100 kappaleen määrä, puoliksi englanniksi, puoliksi venäjäksi. Kirjat on sidottu kullalla ja hopealla koristellulla nahalla, ja ommeltu silkillä. 3. William Shakespearen näytelmässä Kuningas Lear on anglo-saksisen kauden kuningas, joka mm. ilmoittaa, ettei hän halua silmälaseja. Macbethin kuolemassa, joka sijoittuu vuoteen 1054 ja Kuningas Juhanan valtakaudessa vuonna 1200, Shakespeare mainitsee tykit. Julius Caesarissa kello lyö kolmesti. Nämä kaikki keksinnöt ovat kuitenkin syntyneet vasta 1400-luvulla. 4. Emily Dickinson kirjoitti yli 1800 runoa elinaikanaan, joista vain 14 julkaistiin hänen vielä eläessään. Niiden julkaisemiseen ei ollut pyydetty hänen lupaansa. 5. Tohtori Frank C. Laubach (1884­1970) oli mystikko ja kristillis-evankelinen lähetyssaarnaaja, joka tunnettiin nimellä "lukutaidottomien apostoli". Vuonna 1935 työskennellessään eristyneellä Filippiinien alueella, hän kehitti lukutaito-ohjelman "each one teach one" (yksi kouluttaa yhden). Tämän ohjelman avulla arviolta 60 miljoonaa ihmistä on oppinut lukemaan omaa äidinkieltään. 6. Vuonna 1841 Englannissa 33 % miehistä ja 44 % naisista, jotka tuona vuonna solmivat avioliiton, ei osannut kirjoittaa, vaan käytti puumerkkiä vihkitodistuksensa allekirjoituksena. 7. Edgar Allan Poe kirjoitti vuonna 1838 novellin nimeltä, "The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket", jossa kerrotaan merihätään joutuneista neljästä miehestä, joista kolme tappoi neljännen miehen nimeltään Richard Parker. Vuonna1884, todelliseen merihätään joutuneet miehet tappoivat ja söivät neljännen, selvitäkseen hengissä. Tapetun miehen nimi oli Richard Parker. 8. USAn ilmastotutkimuslaitoksen (The National Oceanic Atmospheric Administration) mittausten mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttöönoton takia sadevesi on laajoilla alueilla happamuudeltaan nykyisin samaa luokkaa kuin viinietikka. Tämä puolestaan on vaikuttanut monien järvien veden laatuun siten, että esimerkiksi Adindorakin Valtion Puistossa New Yorkin osavaltiossa, yli 200 järven happamuus on niin korkea että niissä ei enää elä kaloja ollenkaan. 9. Valollakin on painoa. Maan pinnalle osuvan valon paino on n. 907 grammaa/2.59 neliökilometriä. Tiina Järvilehto 43
• Jean Sibelius ja "jazzi" azz oli monille maailmansotien välisen ajan konserttimusiikin säveltäjille tärkeä inspiraation ja uudistumisen lähde; Suomessa hyvä esimerkki tästä on Uuno Klami. Jean Sibeliuksen 1920-luvun ­ kuudennen ja seitsemännen sinfonian sekä Tapiolan kauden ­ musiikkia ei varmaankaan moni helposti yhdistäisi jazziin, mutta Helsingin Sanomien kriitikko Evert Katila kuuli helmikuussa 1923 yhdessä ja samassa konsertissa kuudennen sinfonian kanssa kantaesitetyissä Suite champêtressa op. 98b ja Suite caractéristiquessa op. 100 uuden rytmimusiikin vaikutteita: "Että shimmyn ja jazzinkaan aika ei ole mennyt jälkeään jättämättä ohi mestarin, osoittivat pienet orkesterisarjat, jotka ehkä monissa herättivät kiihkeätä vastustushalua". Tuo "vastustushalu" ilmenee myös samasta konsertista Svenska Presseniin arvion kirjoittaneen Leo Funtekin vihjailussa siitä, ettei edes perinteisen wieniläisvalssin hengessä sävelletty, niin ikään tuossa konsertissa kantaesitetty Valse chevaleresque op. 96b sopinut säveltäjän arvolle. Emme tiedä, mihin sarjojen osista ja musiikin piirteistä Katila näkemyksensä shimmyn ja jazzin vaikutuksesta tarkalleen perusti, ja hänen arvionsa osuvuudesta voidaan olla eri mieltä, mutta vaikkapa Suite caractéristiquen viimeisessä, Comodo-osassa Sibeliuksen flirtti salonkitai populaarimusiikin suuntaan on kieltämättä varsin huomiota herättävää.Vuoden 1943 elokuussa Jussi Jalas kirjasi muistiin Sibeliuksen lausuman "salonkityylistä": "Romanttisissa salonkimaisissakin sävellyksissä on useinkin hyvin paljon totta ja inhimillistä". Suomen musiikkilehdessä tiedusteltiin vuonna 1931 kotimaisten säveltäjien ja muusikoiden suhtautumista jazziin. Martti Turunen myös J haastatteli lehdessä Sibeliusta, ja haastattelussa jazz tuli painokkaasti esille ­ säveltäjä jopa näyttää itse johdatelleen puheen siihen. Turusen artikkelissa Sibelius pyörittelee asiaa tavalleen uskollisen diplomaattisesti ja ristiriitaisesti, puhuupa suorastaan itsensä pussiin: "Joitakin vuosia sitten kuulin sekä Lontoossa että Saksassa jazzisävellyksiä, jotka vaikuttivat erinomaisen edullisesti. Tutustuin myös erään saksalaisen teoreetikon säveltämään sinfoniaan, joka oli henkisesti aivan mitätön". Ja: "Omasta puolestani voin sanoa, etten tunne erikoista sympatiaa jazzia kohtaan. Huumoria siinä kyllä on, mutta muuten se on hengetöntä, mekanisoituneessa yksitoikkoisuudessaan lohdutonta. Kuitenkin on jazzi sellaisenaan siksi laajalle levinnyt, ettei sitä voi vaitiollen sivuuttaa. Huippuasteeseensa kohonneen hurmion hälvettyä, kaiken kuonan karistua, jäänee jazzistakin ehkä jotkut kultajyväset tositaiteellisen luomistyön sulamisprosessissa käytettäväksi". Kuvasta puuttuu se, että Järvenpään mestari tosiaan olisi 1920- tai 1930-luvulla säveltänyt sen "jazzin", josta hän helmikuussa v. 1956 kertoi Jalakselle: "Näin unta, että olin kirjoittanut jazzin. Harmittaa, että en sitä herättyäni kirjoittanut muistiin". Timo Virtanen Kirjoitus on poiminta Sibeliuksen 1920-luvun musiikkia käsittelevästä esitelmästä, joka pidettiin Uuno Klami -seuran ja Sibelius-Akatemian DocMusyksikön järjestämässä seminaarissa "Uuno Klami ja aikalaiset ­ Suomen musiikin 1920-luvun modernismi: uusia näkökulmia, tuntemattomia sävellyksiä" lokakuussa 2010. 44 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Kansallisen digitaalisen kirjaston asiakasliittymän toteuttajaksi valittiin Ex Libris Group K ansalliskirjasto on solminut sopimuksen Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK) asiakasliittymän toteuttamisesta Ex Libris Groupin kanssa. Ex Libris Group toimittaa paitsi liittymän tarvitseman järjestelmän myös kehittää ja räätälöi sitä yhteistyössä Kansalliskirjaston ja muiden hankkeessa mukana olevien yhteisöjen kanssa. Järjestelmää testaa ensi vaiheessa kahdeksan hankkeessa mukana olevaa yhteisöä. Yhteinen asiakasliittymä tekee kirjastojen, arkistojen ja museoiden palveluiden käytöstä nykyistä helpompaa: uuden verkkopalvelun avulla käyttäjät voivat esimerkiksi hakea ja varata kirjoja, etsiä ja katsella taideteoksia, tutkia asiakirjoja sekä lukea tieteellisiä julkaisuja. Laaja ja monipuolinen kokonaisuus tarjoaa uusia mahdollisuuksia kaikille tietoa tarvitseville ja elämyksiä etsiville. Asiakasliittymä on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta, jossa parannetaan kirjastojen, arkis- tojen ja museoiden digitaalisten aineistojen saatavuutta ja pitkäaikaissäilytystä. Suomalaista aineistoa välitetään hankkeessa kehitettävien työkalujen avulla myös Euroopan digitaaliseen kirjastoon Europeanaan. Lisätietoja: johtaja Kristiina Hormia-Poutanen, kristiina.hormia(at)helsinki.fi, tai pääsuunnittelija Ari Rouvari, ari.rouvari(at)helsinki.fi Kansalliskirjasto/kirjastoverkkopalvelut Kansalliskirjasto-lehti luettavissa ilmaiseksi Lehtiluukussa. 46 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010
• Amanda Kauranne, Juulia Salonen ja Heidi Haapoja loivat kiehtovan soitin ja laulumaiseman, jossa kuultiin inke riläistä runolaulua, sankariepiikkaa ja hienoja improvisaatioita. LAULU RAIKUI ­ SOITTO SOI! TAITEIDEN YÖ YLEISÖMENESTYS KANSALLISKIRJASTOSSA K ansalliskirjaston Taiteiden yö -tapahtuma perjantaina 27.8. oli todellinen yleisömenestys.Yleisöä riitti koko neljän tunnin ajan niin, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet Rotundaan edes seisomaan eri kerroksissa, saatikka istumaan. Suuri osa heistä oli ensikertalaisia, joiden silmistä paistoi hämmästys heidän astuessaan Kupolisaliin ja luodessaan ihastuneen katseen kohti Kupolisalin huikaisevia korkeuksia. Laulu raikui ja soitto soi koko illan riemukkaasti, koskettavasti, riipaisevastikin. Kaksi ensimmäistä tuntia oli omistettu kalevalaiselle runolaulannalle ja soitannalle vanhan Kalevalan 175-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Rotundassa oli esillä Kansalliskirjaston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteistyönä tuottama näyttely Kalevalaa monessa muodossa. Myös Taiteiden yön Kalevala-ohjelma järjestettiin yhteistyössä SKS:n kanssa. Ohjelman aloitti kanteleen ja kansanmusiikin "Tietäjä iänikuinen", professori Heikki Laitinen, joka hur- Kalevalaista runolaulua esitti professori Heikki Laitinen. 48 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 3 2010 Taiteiden yö kuvat Kari Timonen
• masi yleisön kalevalaisella runolaulannallaan. Hänen jälkeensä esiintyivät Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston opiskelijat ja freelancemuusikot: Heidi Haapoja, laulu ja kansanomaiset puhaltimet; Amanda Kauranne, laulu ja Juulia Salonen, laulu. Esityksessä kuultiin tulkintoja inkeriläisistä runoista ja runosävelmistä, karjalaista sankariepiikkaa, itse sävellettyjä melodioita ja kalevalamitassa improvisoituja runoelmia laulaen ja erilaisin soittimin. Loppuillan otsikkona oli "Laulava kansa!" Ja kansa lauloi sydämensä kyllyydestä Esko Rahikaisen johdattelemana ja Ajopuut-yhtyeen säestämänä. Ajopuut on laulattanut yleisöä jo vuodesta 2004 Kansalliskirjastossa. Esiintyjinä olivat: Liisa Eskola, laulu, kitara; Aino Launis, laulu; Antero Launis, laulu, kitara; Elina Leskelä, harmonikka; Rosa Parada, alttoviulu; Esko Rahikainen, laulu, juonto; Ulla Raitio, laulu; Antti Riikonen, rummut; Pekka Ristola, laulu, kitara, piano ja Tuomas Tyyri, basso. Yhteislaulut vaihtuivat vanhoista kansanlauluista laulelmiin ja iskelmiin: "Laulu on iloni ja työni", "Ralli se on minun rattoni", "Vain pieni kansanlaulu", "Kun mä sinut kohtasin". Tunteiden ja tunnelmien kirjo ulottui haaveista haikeuteen, huumoriin ja rakkauteen. Se osa yleisöstä, joka ei mahtunut Rotundaan, vaelteli Kupolisalissa katsellen Mikäs kirjan tappaisi -näyttelyä, osallistuen yhteislauluun ­ jotkut jopa tanssahdellenkin. Ja kun ilta alkoi päättyä ja ovet sulkeutua, yhä tulijoita olisi riittänyt laulamaan. Inkeri Pitkäranta Rotundan "kansal liskaraokessa" oli laulavaa Taiteiden yö yleisöä nel jänteen kerrok seen asti. Etualal la Rosa Parada ja Aino Launis. Tieteellisen kirjaston laulelmaillassa luonnehdittiin lyhyesti myös Kustaa Vaasan poikien valtataistelua ja Nuijasotaa, ja laulettiin van hoista koulukirjoista tutut balladit Kuningas Erik sekä Jaakko Ilkka. Ajopuut vasemmalta Antti Riikonen, Esko Rahikainen, Antero Launis, Liisa Eskola, Pekka Ristola, Tuomas Tyyri, Elina Leskelä ja Ulla Rai tio. Kuvan ulkopuolella Aino Launis ja Rosa Parada. Laulaminen näyttää suojaavan hengitysteitä infektioilta ja laulaessa kehon immuniteettitason on huomattu nousevan normaalia korkeammaksi. Tapani Ollikainen ja Irma Järvelä, Yliopisto 10/2008 49
• K i r j a s t o s s a t a p a h t u u Kuvat: Kari Timonen Tutkimuskirjaston henkilökunnan koulutus päivä Uunisaaressa. Etualalla Petri Tuovinen, Inkeri Pitkäranta, Annele HolmLouhelainen ja johtaja Liisa Savolainen Kirjastojen luotsaamisessa digiajassa ja muissa päivän haasteissa on tunnettava ajan merkit ku ten merellä merimerkit. Punainen lateraaliviitta Uunisaaren ja Harakan välisessä väylässä. EteläKorean kirjastoalan delegaation SunGyu Bangin ja SungJong Chan isäntänä ja emäntänä Kai Ekholm ja Kristiina HormiaPoutanen. 50 KKaan ssaal ll li isskki irrj jaassttoon tti ieeddoottuussl leeh tti i 3 n n h 3 2010
• NÄYTTELYT KuPoLISALISSA 27.5.­31.12. Mikäs kirjan tappaisi. Näyttelyyn liittyy luentoja, lukupiirejä, kirjaklinikka ym. (ks. tapahtumat). KAHVILASSA 27.9.­ 31.12. Lukiolaisten suosikkikirjoja N ä y t t e l y j ä Kirja nyt ja tulevaisuudessa Tarinasta kirjaksi. Kirjailija ­ lukija. Elämäni rakkaimmat kirjat: tunnettujen henkilöiden kirjasuosikkeja. Keskiaikaisia pergamentteja ja Pelasta kirja -valikoima kosketusnäytöillä. Sähkökirjoja. Tulevaisuuden ennusteita. Videoesitys:Vaskivuoren ja Herttoniemen yhteiskoulun lukiolaiset lukevat otteita kirjasuosikeistaan. Näyttelyn suunnitteluryhmä: toimitusjohtaja Katriina Jaakkola, arkkitehti Marjaana Kinnermä, professori Leena Kirstinä, äidinkielen opettajat Eveliina Ventelä ja Marika Kesseli sekä kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta. Näyttelyssä on esillä Vaskivuoren ja Herttoniemen yhteiskoulun lukiolaisten suosikkikirjoja. AGRIcoLA-HuoNEESSA 20.10.­ 31.12. Antiikin Kreikan kirjoitetut lähteet Hiekan peitosta näyttöpäätteelle Suomen Akatemian nimeämä Helsingin yliopiston huippuyksikkö Antiikin Kreikan kirjoitetut lähteet esittäytyy. Bannerinäyttely. RoTuNDASSA 21.10.2010­31.1.2011 j a Intohimona Disney-keräily Poimintoja Pentti Hauhialan Kansalliskirjastolle lahjoittamasta Disney-kokoelmasta, joka on lajissaan Suomen suurimpia. Aineisto sisältää Disney-aiheista kirjallisuutta, lehtiä ja muita painatteita, audiovisuaalista aineistoa sekä esineistöä. Näyttelyaineiston on koostanut sarjakuvaneuvos Heikki Kaukoranta. KIERToNÄYTTELYT Kotimaana musiikki. t a p a h t u m i a Fredrik Pacius 200 vuotta. Tekstit: suomi ja ruotsi. Suomi kautta aikojen. Merkkivuosi 1809 -kiertonäyttely. Suomalaisten tarina kuvin ja sanoin. Tekstit: suomi ja ruotsi. Suomea rajan takana 1918­1944. Mikäs kirjan tappaisi näyttelyssä kirjoja voi selata myös suurilta kosketusnäytöiltä. Suomenkielistä neuvostokirjallisuutta Kansalliskirjaston kokoelmista. Tekstit: suomi ja venäjä. Lisätietoa: www.kansalliskirjasto.fi 51
• N ä y t t e l y j ä j a t a p a h t u m i a TAPAHTuMAT TIETEIDEN YÖ KANSALLISKIRJASToSSA Mikäs kirjan tappaisi -näyttelyyn liittyvät tapahtumat: BOOKCROSSING Agricola-huoneessa: nouda kirja, tuo omasi tilalle. 27.9.­31.12. ke 10.11. klo 17 Auditoriossa. LUENTO. Vaihtoehdot visuaaliselle lukemiselle ­ tekstiä korville ja sormille. Kirjastonjohtaja Marketta Ryömä, Celia - Näkövammaisten kirjasto ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Liisa Reinman, Näkövammaisten Keskusliitto ry. ke 24.11. klo 17­18 Kupolisalissa LUKUPIIRI: Paul Auster: Mr Vertigo. Miten Auster-fanille käy, kun joutuukin lempikirjailijansa kanssa näyttämölle? Näyttelijä Kristiina Halttu kertoo, kuinka Austerin tarinasta syntyi esitys. Mr Vertigo -näytelmän ensi-ilta 28.10. Kansallisteatterissa, ohjaus ja sovitus: Kristian Smeds. ke 1.12. klo 17­18 Kupolisalissa. LUKIOLAISTEN LUKUPIIRI: Kirjana "Nuori Aleksis" -palkinnon voittaja.Vetäjä: toimittaja Matti Airaksinen. ke 15.12. klo 17 Auditoriossa. TEATTERIESITYS: "Rakkaus ei ole ajan narri". Shakespearen sonetteihin perustuva monologi (suom. Kirsti Simonsuuri). Näyttelijä Jussi Lehtonen. Esityksen jälkeen Jussi Lehtonen kertoo kokemuksistaan hoitolaitoskiertueelta ja herättää keskustelua aiheesta: terveyttä kulttuurista. KONSERTTI su 19.12. klo 16 Rotundassa to 13.1.2011 klo 17­22 Kupolisalissa klo 17 Sarjakuvataiteilija Jyrki Vainio kertoo arjen arvoituksesta suomalaisissa sarjakuvissa. Liittyy juhlavuoteen Vuosisata suomalaista sarjakuvaa. Järj. Suomen Sarjakuvaseura. klo 18 TIETOKIRJA.FI:Tiedekirjaraati.Raadin jäsenet: Maija Aksela, Paula Havaste, Juhani Lokki ja Markku Ojanen; puheenjohtajana Pirjo Hiidenmaa. Järj. Tietokirjallisuuden edistämiskeskus. klo 19 Konsertti. Laulaen suomalaisuutta rakentamassa. Hämäläis-Osakunnan Laulajat, joht. Esko Kallio. Kotimaisen sekakuoromusiikin unohtunutta varhaishistoriaa. klo 20 Musiikkipaini: Musiikillinen kokemus: tunnettako? Painijat: säveltäjä Aulis Sallinen ja säveltäjä Tapani Länsiö. Mattotuomarina toimittaja Minna Lindgren. klo 21 Konsertti. Tunne musiikkia. Puhallinkvintetti Colori: Katja Ceder, huilu; Keijo Silventoinen, oboe; Reijo Koskinen, klarinetti; Kari Tikkala, fagotti; Tero Toivonen, käyrätorvi. Näyttelyt avoinna: ma-pe 9­20, la 9­16 (su suljettu). Vapaa pääsy. Lisätietoja näyttelyistä ja tapahtumista: Kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta, puh. (09) 191 22738 inkeri.pitkaranta@helsinki.fi Kiertonäyttelyiden tilaukset ja näyttelyiden opasvaraukset: Kulttuurisihteeri Sisko Vuorikari, puh. 09 191 22671, sisko.vuorikari@helsinki.fi KANSALLISKIRJASTO Unioninkatu 36, 00170 Helsinki Robert Schumann 200 vuotta Länsi-Helsingin musiikkiopisto 52 KKaan ssaal ll li isskki irrj jaassttoon tti ieeddoottuussl leeh tti i 3 n n h 3 2010
• kirjakauppa www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/kirjakauppa.html intoHiMona kirjat BÖCkEr soM Passion Kirjojen kerääjiä 1600-luvulta nykypäivään. Boksamlare från 1600-talet till vår tid. Mistä kirjojen keräily ja bibiliofilia on saanut alkunsa? Millaisiin kansallisiin kulttuuritekoihin kirjojen keräily on saattanut johtaa? Miten keskeisessä asemassa keräilijät ovat olleet Kansalliskirjaston kokoelmien kartuttamisessa? ­ Entä mitkä aihepiirit kiinnostavat nykykeräilijöitä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa 2-kielinen (suomi-ruotsi) Intohimona kirjat. Runsaasti kuvitettu upea kirja sisältää seitsemän mielenkiintoista artikkelia. Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja nro 11. Nationalbibliotekets Galleri; publication nr 11. Toimittaja / Redaktör: Inkeri Pitkäranta. Graafinen suunnittelu / Grafisk design: Marjaana Kinnermä. 208 s. Helsinki 2008. ISBN 978-952-10-4766-4, ISSN 1459-0735. 22,- agriColasta akU ankkaan. kaikki tallella kansalliskokoelmassa!/ Från agriCola till kallE anka. allt f inns i nationalsamlingen!/ FroM agriCola to DonalD DUCk. Finding it all in the national Collection! Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja 10 Nationalbibliotekets galleri: publication nr 10 National Library Gallery Publication 10 Toimittajat/Redaktörer/Editors: Inkeri Pitkäranta, Esko Rahikainen, Harri Ahonen 192 sivua, nidottu. ISBN 978-952-10-3879-2 ISSN 1459-0735 25,- MUistiin PainEttUa ­ kansalliskirjaston kulttuuriaarteita 50,- Tryckt i minnet ­ Kulturskatter i Finlands nationalbibliotek. Printed in the Memory ­ Literary Treasures in the National Library of Finland. Toimittajat, Redaktörer, Editors: Leena Pärssinen, Esko Rahikainen. 208 sivua, sidottu. Paratiisista katsoEn tähtitaivaan karttojen historiaa. Ursan julkaisuja 117. Julkaisija Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, Helsinki 2009. Julkaisu liittyy Gallerian samannimiseen näyttelyyn (12.11.2009 - 30.4.2010) Myynti ja tilaukset: Teoksia voi ostaa kirjaston myyntipisteestä (Unioninkatu 36) tai sitä voi tilata osoitteesta: kansalliskirjasto / Hallintopalvelut PL 15, 00014 Helsingin yliopisto, puh. 191 22671, fax 191 22581 sähköposti: hyk-julkaisumyynti@helsinki.fi Teoksia voi ostaa myös kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista. 3290
• 3 2010 KANSALLISKIRJASTO Kuva: Kari Timonen Kansalliskirjasto on päässyt karhujen kanssa samaan kuvaan. YK:n jäsenvaltioiden kansojen ja kulttuurien yhteisymmärrystä kuvaavat karhut saapuivat Senaatintorille Kazakstanista ja jatkavat matkaa Berliiniin. Karhuja huutokaupataan UNICEFin ja muiden lastensuojelujärjestöjen hyväksi. ISSN 1459-3467 www.kansalliskirjasto.fi