• 3 2012 K a n s a l l i sk i r j a s t o Kansainvälisen kirjastokonferenssin kulissien takana Irlannin Kansalliskirjasto Euro-kriisin pyörteissä Kuppauksen verinen historia
• Sisällys 3/2012 PL 15 (Unioninkatu 36) 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: kk-tiedotus@helsinki.fi 54. vuosikerta Toimitus: Päätoimittaja Suvi Kingsley (09) 191 22722 kk-lehti@helsinki.fi Toimitusneuvosto: Dorrit Gustafsson, pj. Hanna Arpiainen Suvi Kingsley Katri Nissilä Sinimarja Ojonen Heidi Partanen Heidi Seppänen Taitto: Pentti Järvinen 1 2 Sinikka Sipilä 3 Ajankohtaista 4 Minun Kansalliskirjastoni: Professori René Gothóni 6 Maailmalta: Irlannin Kansalliskirjasto Euro-kriisin pyörteissä 10 Minun IFLA:ni ? kansalliskirjastolaiset kertovat 16 20 24 27 28 Digitointi ja kuvankäsittely: Kari Timonen 32 Osoitteenmuutokset: Kristiina.a.nieminen@helsinki.fi (09) 191 22720 38 Kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ kklehti.html www.lehtiluukku.fi Artikkelit luettavissa myös Arto-tietokannasta (Elektra-sopimus) https://arto.linneanet.fi Helsingissä tehtiin kirjastohistoriaa Konferens i Helsingfors gjorde bibliotekshistoria Mitali tuli Murtsille Suvi Kingsley Isoveli valvoo verkossa Päivikki Karhula Digiaikakaudella varmaa on vain epävarmuus Maailman kansalliskirjastojen johto Helsingissä Tiina Lehmikoski-Pessa IFLA-tunnelmia: kuvagalleria Yliopiston kirjaston uusi luku Suvi Kingsley ?Kaisa, akka nuuskanaama, imeskelee sarvee? Kuppaus kansanparannuskeinona Esko Rahikainen 44 Kirjakatsaus: Kansalliskirjastolle oma historia ? Rainer Knapaksen Tiedon Valtakunnassa Vesa Kautto 46 Kirjastot ? ajatelkaa toisin! Liisa Savolainen 49 Kirjastossa tapahtuu 50 Näyttelyjä ja tapahtumia Arto Paasilinna ?näyttelyssä Kansalliskirjastossa nähdään Paasilinnan kirjojen käännöstaidetta. Kuvassa Jäniksen vuosi italiaksi: L?anno della lepre; introduzione di Fabrizio Carbone ; traduzione dal finlandese di Ernesto Boella. Milano: Iperborea, 1994. Eriksen Oy Helsinki 2012 Kansikuva: Tulkit työssään kansainvälisen kirjastoseuran konferenssissa Helsingissä. Jonas Tana.
• Kuva: Keijo Lehtinen Helsingissä tehtiin kirjastohistoriaa K P ä ä k i r j o i t u s ansainvälisen kirjastojärjestöjen liiton IFLA:n 78. World Library and Information Congress jäi suomalaiseen ja kansainväliseen kirjastohistoriaan onnistuneena tapahtumana. Se järjestettiin nyt toisen kerran Suomessa. Edellinen kerta oli jo vuonna 1965, jolloin se oli huomattavasti pienempi tilaisuus. Nyt Helsinkiin saapui 120 maasta lähes 4500 osanottajaa, joista yli tuhat oli suomalaisia. Konferenssin ohjelma oli hyvin runsas, mutta puheenjohtajat pääsevät harvoin sitä seuraamaan. Parhaita hetkiä minulle olivat kollegoiden tapaamiset ja suomalaisten järjestäjien vastuulla olleet avajaiset ja kulttuuri-ilta Wanhassa Satamassa. Ilahduttavaa oli myös seurata tehtävälleen omistautuneiden vapaaehtoistyöntekijöiden työtä. Kaiken kaikkiaan konferenssin tunnelmasta saattoi päätellä, että IFLA:n, konferenssitoimiston ja kansallisen komitean ponnistelut tuottivat hyvän tuloksen. Avajaisohjelma oli onnistunut kokonaisuus. Katariina Kantelisen vienankarjalainen tervetulolaulu, Helena Rannan vaikuttava puhe kulttuuriperinnön säilyttämisen puolesta ja Iiro Rantalan jazztuokio hauskoin välirepliikein jättivät tuskin ketään kylmäksi. Myös kulttuuri-illassa Suomella oli tilaisuus esitellä omia erityispiirteitään. Konferenssiväki pääsi rentoutumaan hyvän ruoan, musiikin ja yhdessäolon merkeissä. Kanadalaisen Ingrid Parentin, IFLA:n nykyisen puheenjohtajan, teema ?Libraries ? A force for change? korostaa kirjastojen roolia muutosvoimana. Hän on tehnyt hyvää työtä nostaessaan esiin nykyisessä maailmanpoliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa kirjastojen tehtävän kansalaisten tukena ja demokratian vahvistajina. Omaa teemaani ?Strong Libraries = Strong Societies: democratizing access to knowledge through libraries? hiotaan vielä. Se jatkaa Ingrid Paren­ tin kirjastojen vaikutuksia korostavaa linjaa. Tavoitteeni on nostaa esiin sitä, miten kirjastot mahdollistavat demokraattisen pääsyn tietoon ja siten vahvistavat yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Suomi on tästä hyvä esimerkki tai Portugali, joka on panostanut paljon kirjastoihinsa vuoden 1987 jälkeen. Sinikka Sipilä varapuheenjohtaja 2011?2013 IFLA 1
• Konferens i Helsingfors gjorde bibliotekshistoria I FLA World Library and Information Congress, 78th IFLA General Conference and Assembly i Helsingfors stannar i finländsk och internationell bibliotekshistoria som en lyckad konferens. IFLA-konferensen ordnades för andra gången i Finland. Första gången, 1965, var konferensen betydligt mindre. I år hade konferensen närmare 4 500 deltagare från 120 länder. Över tusen av deltagarna var från Finland. Programmet var digert, men som ordförande hinner man sällan följa med allt. De bästa stunderna var för mig mötena med kolleger, och öppningsceremonin och kultursoarén i Gamla Hamnen som arrangörerna i Finland ansvarade för. Det var också glädjande att se alla volontärer som brann för sina uppgifter. Allt som allt, IFLA:s konferensbyrå och den nationella kommittén hade gjort ett bra arbete. Öppningsceremonin blev en lyckad helhet. Katariina Kantelinens östkarelska välkomstsång, Helena Rantas engagerande tal för bevarandet av kulturarvet och Iiro Rantalas jazz och humoristiska mellansnack lämnade knappast någon oberörd. Också under kultursoarén hade Finland möjlighet att presentera ett unikt program. Konferensdeltagarna kunde koppla av med god mat, musik och gott sällskap. IFLA:s nuvarande ordförandes, kanadensiska Ingrid Parents tema ?Librar­ ies ? A force for change? betonar bibliotekens roll som förändringskraft. Hon har gjort en värdefull insats och i det nuvarande världspolitiska och ekonomiska läget lyft fram bibliotekens uppgift att stödja medborgarna och stärka demokratin. Mitt eget tema ?Strong Libraries = Strong Societies: democratizing access to knowledge through libraries? finslipas fortfarande. Det är en fortsättning på Ingrid Parents linje som betonar bibliotekens inflytande. Mitt mål är att lyfta fram hur biblioteken genom att erbjuda demokratisk tillgång till kunskap stärker lokalsamhället och hela samhället. Finland är ett exempel, och ett annat är Portugal, som har satsat mycket på sina bibliotek efter 1987. Sinikka Sipilä vice ordförande 2011?2013 IFLA 2 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Unessakävelyllä valvonta­ yhteiskuntaan? Aikakauslehti Scandinavian Library Quarterly on tämän vuoden alusta myös pohjoismaisten tieteellisten kirjastojen ääni kansainvälisellä kirjastokentällä. Jo vuodesta 1968 ilmestynyt kirjastoalan julkaisu käsitteli vuoteen 2012 asti vain yleisiä kirjastoja. Suomesta on lehteä mukana julkaisemassa Kansalliskirjasto ja Opetus- ja kulttuuriminis­ teriö. Paperilehteä tilataan noin 50 eri maahan. Sähköisitä voi lukea osoitteessa senä ­ http://slq.nu/ Sananvapaus ja sensuuri verkkoaikana -tutkimushankkeen tuloksia pohdittiin Päivälehden Museossa lokakuussa. Seminaarissa hankkeen vetäjä Kansalliskirjaston johtaja ja FAIFE-komitean puheenjohtaja Kai Ekholm ja tutkija Päivikki Karhula Tampereen yliopistosta esittelivät internetkontrollin kymmenen trendiä. Asiantunteva paneeli ruoti raportin herättämiä kysymyksiä. Laajin kotimainen sananvapauteen keskittynyt yhteishanke on Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama. Loppuraportti on luettavissa Säätiön sivuilta ja lisätietoa saa hankkeen omilta verkkosivuilta www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com. Sibeliuksen kuoroteosten ensimmäinen nide julkaistu ­ Jean Sibeliuksen koottujen teosten sarjassa on ilmestynyt ensimmäinen kuoroteosten nide. Nide sisältää kriittisenä laitoksena säveltäjän kaikki säestyksettömät sekakuoro-, naiskuoro- ja lapsikuoroteokset. Niteen on toimittanut Kansalliskirjaston Sibeliuksen kootut teokset -projektin tutkija Sakari Ylivuori.Teoksia julkaisevat Kansalliskirjasto, Sibelius-Seura ry ja kustannusyhtiö Breitkopf & Härtel (Wiesbaden). Kansalliskirjasto-lehti luettavissa myös verkossa osoitteessa www.lehtiluukku.fi 3 A j a n k o h t a i s t a Scandinavian Library Quarterlyssa nyt myös ­ mukana tieteelliset kirjastot ­
• Kuva: Suvi Kingsley M i n u n K a n s a l l i s k i r j a s t o n i Haastattelussa Professori René Gothóni René Gothóni toimii uskontotieteen professorina Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut laajalti sekä buddhalaisuudesta että ortodoksimunkkien yhteisöstä ja pyhiinvaeltajista Athoksen pyhällä vuorella Kreikassa. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös fiktiivisiä teoksia kuten Tuntematon pyhiinvaeltaja (2000) ja Nainen tiennäyttäjänä (2001). Haastattelu Suvi Kingsley Milloin käytit Kansalliskirjastoa ensimmäistä kertaa? ­ Se oli pro graduni kirjoittamisen aikaan vuonna 1972. Kirjoitin buddhalaisuuden aatehistorian tiin tilaamaan Ruotsista, Tanskasta ja Englannista. Esimerkiksi buddhalaisuuden pyhää kaanonia Tripit ·akaa ei ollut missään suomalaisessa kirjastossa. Tuohon aikaan pohjoissalissa istui muitakin taustasta. Muistan kuinka kirjastossa oli tuskin graduntekijöitä, historiantutkimuksesta kirjalli- mitään siihen liittyvää aineistoa ja sitä joudut- suustieteeseen. Vietimme aikaa kirjaston vanhas- 4 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuva: Pertti Viljanen. Kirjaston vanha kahvila, joka aikaisemmin oli ­ v ahtimestarin kotina ja sitä ennen kirjaston ­ p annuhuoneena. Vuodesta 2000 se on toiminut ­ n äytte­ l ytilana. sa kahvilassa ja verkostuimme. Syntyi monia poikki- muksesta. Kirja imaisee lukijan omaan maailmaan- tieteellisiä suhteita, jotka ovat säilyneet läpi elämän. sa, mukaansa pois arjesta. Se avaa myös ajatusten maailman; voihan siirtyä vaikka buddhalaisuuteen, Mikä kokoelma tai aineisto on ollut sinulle tärkein? Sanakirjat ja tietosanakirjat ovat olleet todella tär- jos vaikuttuu syvästi lukemastaan. Onko kirjasto sinulle ideoiden ja inspiraation lähde vai paikka missä hiljentyä? ­ keitä työni kannalta. Jouduin tutkijana käyttämään monenkielisiä aineistoja ja eihän minulla olisi ollut Sekä että. Se on kuin temppeli. Siellä on kuiskaava varaa ostaa sanskritin, englannin, kreikan ja paalin atmosfääri, ihmiset madaltavat ääntään kuin kirkos- kielten sanakirjoja. sa. Kolmas kerros molemmissa päädyissä on hyvä Rotundan avokokoelma oli kuin löytöretki. Kir- paikka hiljentyä. joitin aamut ja lounaan jälkeen alkoi Odysseuksen seikkailu. Poimin kirjoja hyllystä, lukaisin takakannen ja jos se kiinnosti, luin lisää. Käteeni osui Kirjaston vanhassa kahvilas- Rotundan avokokoelma oli kuin löytöretki sa oli kapakkamaista tunnelmaa, tupakansavua ja avaruutta, sisään kävellessään näki heti kuka siellä is- todellisia aarteita, joita en olisi löytänyt, jos olisin tui. Nykyinen on mielestäni hyvin kliininen, mikä on selaillut vain kortistoja. harmi. Mikä on lempipaikkasi kirjastossa? Vanha ja uusi istuvat nyt rinnakkain samassa korttelissa, kun Kansalliskirjaston naapuriin on noussut Kaisa-talo, Helsingin yliopiston kirjasto. Pohjoissali. Jos haluaa keskittyä johonkin ja olla yksin, on salin yläkerrassa hyviä pikku nurkkauksia. Kirjassasi Nainen tiennäyttäjänä pää­ henkilö näkee vision kiehtovasta naisesta Ro­ tundassa. Tämän johdosta hän kokee suuren elämänmuutoksen. Onko kirjasto sinusta paikka, jossa tapahtuu mullistavia kokemuksia? Kansalliskirjaston pysyvä anti on sen aarteet. Siellä Kyllä. Hjalmar Sundén (ruotsalainen uskontopsyko- tumatarjonta on myös valtavan hyvää. Toivoisin silti logi 1908?1993) on puhunut uskonnollisesta koke- lisää lukijoita saleihin! on vanhempaa kirjallisuutta (mutta jonka tieto ei ole vanhentunut!), jota ei löydä muualta. Esimerkiksi, Slavican venäläiset kokoelmat ovat maailmanlaajuisesti arvokkaita. Kirjasto on historiantutkijalle, ja uskontotieteilijälle, todella tärkeä. Näyttely- ja tapah- 5
• M a a i l m a l t a Irlannin Kansalliskirjasto Euro-kriisin pyörteissä Irlanti oli yksi ensimmäisistä Euro-maista, jonka talous vajosi ylivelkaantumisen myötä vuonna 2010. Irlannin Kansalliskirjaston johtaja Fiona Ross kertoo miten kirjasto on selvinnyt kriisistä ja miksi yksin raha ei välttämättä ratkaisisi kirjaston tilannetta. Haastattelu: Suvi Kingsley Euroalueen talouskriisi on koetellut Irlantia rajusti viimeisen parin vuoden aikana. Millainen tilanne on Kansalliskirjaston näkökulmasta? on leikattu ja henkilökuntaamme karsittu niin paljon, että ne ovat molemmat 40 % huonommassa jamassa kuin neljä vuotta sitten. Kriisistä huolimatta taloudelliset ongelmamme ovat kroonisia, sillä tilanteemme on aina ollut hankala. Kansalliskirjastomme on 130 vuotta vanha ja kokonsa puolesta verrattavissa Walesin ja Skotlannin kirjastoihin. Aineistoa meillä on noin 13 miljoonaa, käsittäen kaikki perinteiset kokoelma-alueet, kuten monografiat, käsikirjoitukset ja valokuvat. Sijaitsemme aivan Dublinin keskustassa, paljon suuremman Trinity Collegen kirjaston kupeessa. Tämä on vanhanaikainen kirjasto ja haasteemme onkin tuoda se 1800-luvulta tähän päivään yhdellä valtavalla loikkauksella, uutta teknologiaa hyödyntäen. Tästä pääsemmekin huteraan taloudelliseen tilan- Fiona Ross. Painettu Irlannin Kansalliskirjaston teeseemme. Budjettiamme luvalla. 6 Mutta eikö Irlanti ole maailmankuulu siitä, että kulttuuria ja eri taiteenaloja arvostetaan erityisesti? Jos luovia aloja ja kulttuuriturismia ? ja maailmanmainettamme tällä saralla ? arvostetaan, niin ei se silti näy hallituksen linjauksissa ja rahoituspäätöksissä. Eikä tämä ole Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tai Euroopan keskuspankin syytä vaan irlantilaisten päättäjien itsensä. Näin on ollut jo vuosia, ei vain nykyisen hallituksen aikana. Esimerkiksi Ranska on Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Irlannin Kansalliskirjaston päälukusali. Painettu Irlannin Kansalliskirjaston luvalla. valveutuneempi kulttuuripolitiikkansa suhteen. Sillä, että kulttuuria ei tueta Irlannissa riittävästi, on juurensa kolonialistisessa historiassamme. Me kannamme yhä sen perintöä, olemmehan vielä nuori valtio. Perinteisesti taiteista ja kulttuurista nauttivat vain valtaapitävät ja varakkaat. Siksi myös Kansalliskirjasto nähtiin elitistisenä ? suurin osa tavallisista 1800- ja 1900-lukujen irlantilaisista ei olisi osannut edes uneksia astuvansa jonakin päivänä tällaiseen paikkaan. Kirjasto koetaan yhä etäisenä, todellisuudesta irrallisena laitoksena, ja olenkin tehnyt todella kovasti töitä, että kirjasto nähtäisiin kaikille avoimena.Viime aikoina kävijämäärämme onkin ollut hurjassa nousussa. Toisaalta asiaan vaikuttaa varmasti myös työttömyys. Se onkin karu syy kävijämäärän nousuun! Niin on. Se on myös merkki siitä, että meitä on alettu ymmärtää ja kunnioittaa. Kovan työn tuloksena näymme esimerkiksi mediassa enemmän kuin koskaan. Taiteiden yönä seisoin pääovellamme toivottamassa kävijöitä tervetulleik- si ja ovesta tulikin sisään noin 5000 vierailijaa. Yleensä meillä käy 40 asiakasta päivässä! Päättäjätasolla kulttuurinarvostus ei heijastu budjetointiin millään tavalla.Viimeisin on se, että kulttuurilaitosten olisi tarkoitus auttaa Irlannin tahriintuneen maineen korjaamisessa ennen ensi vuoden EU-presidenttiyttä. Mutta kuinka? Kulttuurisektorimme on väsynyt näihin suuriin odotuksiin. Miten jatkuvista taloudellisista paineista voi selvitä? Itse rahapulaan me olemmekin jo sopeutuneet. Todellinen ongelma on henkilöstövaje. Kaikkia julkisen sektorin laitoksia koskee tällä hetkellä rekrytointikielto. Olen joutunut irtisanomaan monia työntekijöitämme ja joudun todennäköisesti irtisanomaan lisää, vaikka meillä on kolmasosa siitä henkilökunnasta mitä on esimerkiksi Walesin Kansalliskirjastolla.Vaikka joku antaisi minulle huomenna miljoona euroa, en voisi siltikään käyttää sitä henkilöstövajeen ratkaisemiseen. 7
• M a a i l m a l t a Me kamppailemme päivittäin peruspalvelujen ylläpitämiseksi. Lisäksi meillä on työntekijöitä, joilla on ensyklopediset tiedot kokoelmistaan ? jos he lähtevät, heidän mukanaan lähtee myös heidän tietonsa ja taitonsa. Se on brutaalia, mutta sama pätee kouluihin, sairaaloihin? Näin ei rakenneta kestävää tulevaisuutta. Milloin uskot tilanteen parantuvan? Ei ennen vuotta 2015. Ymmärrän toki johtajana, että meidän täytyy tehdä supistuksia, mutta käytännön toteutuksessa ei ole minkäänlaista suunnitelmallisuutta, räätälöintiä. Tätä toteutetaan ?viimeisenä sisään, ensimmäisenä ulos? -periaatteella. Isossa-Britanniassa on ollut kampanjoita kirjastojen puolesta. Onko Irlannissa ollut samanlaista ?liikettä?? Irlantilaisilla ei ole tapana valittaa. Emme ole kuin kreikkalaiset tai espanjalaiset, emme protestoi tai valloita katuja. Jopa kulttuuriministeri on hyväksynyt sen, että hänen budjettiaan leikataan kovimmalla kädellä. Kansalliskirjasto ei kosketa ketään läheltä paikallisten palvelujen tapaan eikä se ei ole vaalipiiriasia. Ja eihän ole kysymystäkään siitä mistä säästetään, jos täytyy valita Kansalliskirjaston tai lastensairaalan väliltä. Sitä paitsi yleisiä kirjastoja tuetaan melko hyvin, ne saavat 27 euroa asukasta kohden, kun Kansalliskirjasto saa kaksi. Mutta onkin kyse aivan erilaisista organisaatioista, joilla on tyystin erilaiset roolit. Miten olette priorisoineet palveluitanne? Panostamme digitaaliseen kirjastoomme.Verkko on ajanut fyysisen kirjaston edelle. Lukusaleissa oli ennen henkilökunnan armeija palvelemassa kourallisia kävijöitä. Minä siirsin heistä puolet takahuoneisiin, siivoamaan ja järjestämään aineistojamme. Tämä on ollut iso muutos, jonka 8 William Butler Yeats (1865-1939) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä runoilijoista. Irlannin Kansalliskirjastolla on maailman suurin Yeatsin käsikirjoitusten kokoelma kuin myös paljon muuta kiehtovaa aineistoa runoilijan perheen lahjoittamana. Painettu Irlannin Kansalliskirjaston luvalla. vakioasiakkaamme ovat nyt kutakuinkin hyväksyneet.Verkossa tapahtuu fantastista edistystä, luet­ telointia, verkkojulkaisuja, massadigitalisointia. Ja siellä saavutamme yli miljoona käyttäjää. Onko kriisi poikinut innovatiivisia, ja rahasta riippumattomia, projekteja tai toimintatapoja? Käytämme sosiaalista mediaa paljon. Laitamme Flickr:iin valokuva-arkistomme kuvia ja pyydämme ihmisiä ottamaan meihin yhteyttä, jos he tietävät ketä kuvissa on. Meillä on 65 eri blogia. Blogeissaan opiskelijat, henkilökunta ja tutkijat voivat jakaa kiehtovia asioita kokoelmistamme, kuten uusia löytöjä. Olemme Facebookissa ja vahvasti mukana Twitterissä. On myös sähköisiä uutiskirjeitä ja verkkonäyttelyjä. Itse asiassa kaikissa projekteissamme on nykyään jokin verkkoelementti. Esimerkiksi viime vuoden ystävänpäivänä laitoimme nettiin 1800-luvun irlantilaisen kartan, Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• yhteistyö tulee vieläkin jossa paikannimet pieniä Vaikka joku antaisi minulle tärkeämmäksi. Pelisäänsaaria myöten oli nimetty uudelleen romantiikalla nöt ovat muuttuneet eikä huomenna miljoona euroa, en ­ höystettyinä, tyyliin ?Kiin- voisi siltikään käyttää sitä henki- meidän pitäisikään toivoa tymyksen Järvi? ja ?Kissopaluuta menneeseen. lökuntavajeen ratkaisemiseen. jen ja Koirien Satama?. Siitä tuli heti valtava hitti. Olemme voittaneet palKerro vielä mikä kirjaston kokoelmista on kintoja tällä saralla, vaikka tähän asti kirjastoa ei sinulle rakkain. pidetty teknologisesti innovatiivisena. En ole löytänyt sitä vielä! Voisin toki ylistää mahtavaa William Butler Yeatsin kokoelmaamMitä kirjastojen tulisi tehdä, jotta ne selviäisime. Mutta meillä on monia kätköjä ja paljon vät maailmantalouden myrskystä? koskematonta ja tutkimatonta aineistoa, joka voisi sykähdyttää vielä enemmän.Viime viikolTehkää yhteistyötä, jakakaa tietoa ja kommula Martin Schulz, Euroopan parlamentin prenikoikaa entistä enemmän toisten kirjastojen ja sidentti, oli käymässä täällä ja hänelle esiteltiin kulttuurilaitosten kanssa. Kun aloitin työssäni, hänen saksalaista kotiseutuaan koskevia kauniien ymmärtänyt miksi emme jakaneet aineistotietoja Trinity Collegen kirjaston kanssa. Nyt ta, pieniä matkapäiväkirjoja. Emme olisi kosjaamme. Tai kun minulla oli tapaaminen kultkaan löytäneet niitä, jos emme olisi varta vasten etsineet kokoelmistamme jotakin häneen tuuriministerin kanssa, pyysin neuvoa British liittyvää. Jokin aika sitten löysimme irlantilaisen Librarysta ja he lähettivät minulle 15 kohdan asialistan avuksi palaveriin. Nykyään voin soitmuotokuvamaalari William Orpenin isälleen taa kenelle tahansa kollegoistani maailmalla ja lähettämänsä kirjeet, jotka hän oli kirjoittanut tiedän, että he yrittävät auttaa parhaansa mutaistellessaan eturintamalla ensimmäisessä maakaan. Mutta näin ei ole ollut aina, tällainen yhilmansodassa. Ne löytyivät, kun muutimme luteistyö ja tiedonjako on uutta ja erilaista. etteloimatonta aineistoa pois remontin alta. Jos Tulemme painimaan taloudellisten ongelvain kävisimme kaiken läpi, niin löytäisimme mien kanssa vielä pitkään, joten uusien kumpvarmasti vielä vaikka mitä aarteita. panuuksien rakentaminen ja rajoja ylittävä Ulysses, James Joyce, Pariisi 1922. Tänä vuonna Irlannin Kansalliskirjasto julkaisi uuden version verkkoluettelostaan, jonka avulla James Joycen käsikirjoituksia voi tarkastella yksityiskohtaisemmin kuin koskaan ennen. Painettu Irlannin Kansalliskirjaston luvalla. 9
• Kuva: Pirjo Sallmen IFLA:n innokkaat vapaaehtoiset. Minun IFLA:ni Elokuussa maailman kirjastoalan ammatti­ laiset kokoontuivat H ­ elsinkiin vuosittai­ seen kansainvälisen kirjastojärjestöjen liiton, IFLA:n, konferenssiin. Mutta ­ millaista siellä oikein oli? Tässä kansalliskirjastolaiset kertovat ­ omista ­ IFLA-kokemuksistaan. 10 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• IFLA ton edustaja, joka tosin toivotti kaikki vapaaehtoiset tervetulleeksi töihin myös ensi vuoden IFLA:an Singaporeen. Kenties joku meistä vielä innostuukin lähtemään. Uusia tuttavuuksia ja apua arjen työhön Heidi Partanen, tiedottaja Kirjastoverkkopalvelut Kun kukko ja käärme kohtasivat Martin Engberg, Musiikkikirjasto On lauantaiaamu ja katselen Kupolisalin katon lintuja, valppauden kukkoa ja viisauden pöllöä. Mitä muistan aasialaisista eläinsymboleista? Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme. Käärmeen vuosi on parempi kuin sian vuosi, vai oliko se päinvastoin? Odotan korealaisten IFLA-vieraiden ryhmää Kansalliskirjaston tutustumiskäynnille. Kupolisalin kattomaalauksissa on hyveiden vertauskuvina lintuja: valppauden kukko, viisauden pöllö, voiman kotka ja laulun joutsen. Kuva: Kansalliskirjasto Vapaaehtoisia värvättiin Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa jo noin kaksi vuotta ennen elokuista IFLA-konferenssia. Itse työhön päästiin elokuussa koulutuksen kautta. Messukeskuksessa vilisi sinipaitaisia kesälomaltaan levänneinä palanneita vapaaehtoisia. Yhtenäisten työpaitojen alla oli monenkirjava kirjastoammattilaisten joukko: emme suinkaan kaikki ole varsinaisia bibliofiileja. Itsekin työskentelen tiedottajana ja tein vapaaehtoistöitä yhdessä niin kirjastonjohtajan sihteerin kuin tietojärjestelmäasiantuntijankin kanssa. Antoisaa oli monenlaisten ihmisten tapaaminen ja monenlaisista kirjastoammateista kuuleminen. Työni itsessään oli helppoa: avustin, otin vastaan, päivystin ja opastin. Kivaa oli myös kiitosten saaminen. Kuulemma vuosien saatossa missään IFLA:ssa ei ole ollut yhtä hyviä vapaaehtoistyöntekijöitä kuin Suomessa. Ennestään vieraisiin kirjastolaisiin tutustuminen hyödytti minua myös ammatillisesti: tenttasin heiltä heidän mielestään parhaita viestintäkanavia, joilla Kansalliskirjasto varmasti tavoittaisi kirjastoasiakkaansa. Olenkin jo laajentanut viestinnän jakelulistoja saamieni tietojen perusteella, eli vapaaehtoistyö voi kantaa monella tavalla hedelmää. Itse konferenssissa oli hyvä tunnelma. Kuulin usean vapaaehtoisen jatkaneen pestiään spontaanisti myös sen ulkopuolella, Helsingin kaduilla ja kulkuvälineissä. Näin tein itsekin, kun opastin osallistujia raitiovaunussa jo ennen kuin varsinainen työni oli vielä alkanutkaan. Harmillista oli, että kun kaikki moninaiset työtehtävät oli oppinut, konferenssi jo loppuikin. Samaa harmitteli myös konferenssitoimis- 11
• Kuva: Kari Timonen IFLA-vieraat opastetulla kierroksella Kansalliskirjastossa. Olen heidän vapaaehtoinen oppaansa kirjaston historiaan, arkkitehtuuriin ja kokoelmiin. Vieraat ovat innostuneita ja tuntuvat pitävän Kupolisalin tunnelmasta. Selvitän ensin kuinka moni puhuu englantia. Moni hymyilee, mutta harva vastaa. Lopulta löytyy tulkki. Kerron tärkeimmät vaiheet: Turku 1640, vapaakappalelaki 1707 ja Helsinki 1828. Liitän mukaan yleistietoa Suomesta, koska sitä he tuskin tuntevat. Pidän mielessäni, että edessäni on minua kokeneempia kirjastoalan ammattilaisia. Kaikki etenee hyvin, kunnes vanhempi harmaatukkainen herra astuu esiin. Hän rupeaa intensiivisesti luennoimaan koreaksi. Kaikki kuuntelevat häntä kohteliaasti, minä myös. Mitä hän sanoi? Korjasiko hän kenties tähänastiset virheeni? Minulle hymyillään, opas on hyvä ja jatkaa. Hämmennyn, mutta pääasia, että vieraat viihtyvät. Lopuksi tulee kysymyksiä. Kuinka monta nidettä kirjastossa on? Mitä Rotundan kirja- 12 hyllyjen päädyssä olevat numerot tarkoittavat? Kuinka monta konservoijaa kirjastolla on? Monet haluavat ottaa kuvia. Pitkä opas tuntuu olevan hauska asia. Koetan hymyillä kaikille. Lopuksi tulkki tulee kysymään: ?Miten ne eläinsymbolit menivätkään?? Antropologiasta apua Arja Tuuliniemi palvelupäällikkö, Kansalliskirjasto/FinELib Ensimmäinen IFLA-konferenssini oli poikkeuksellinen, koska olin yksi paristasadasta suomalaisesta vapaaehtoistyöntekijästä ja sain kokea ison kansainvälisen konferenssin kulissien takaa.Yhteishenki oli mahtava ja vinkkejä jaettiin Facebookiin perustetun ryhmän kautta. Kiinnostavin kuulemistani puheenvuoroista oli Yalen yliopiston kirjaston johtajan Su- Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• IFLA masta. Surullista oli, että joitakin aktiivisesti kulttuuriperinnön tallentamisen ja kuvailun eteen työtä tehneitä, esimerkiksi Afrikan maista, joutui jäämään pois kotimaansa kriisin takia. Viikko on työntäyteinen: päivitetään jaos­ tojen strategioita ja toimenpideohjelmia, raportoidaan ja kommentoidaan eri työryhmien työn tuloksia, ja työskennellään lukuisissa asian­tuntijaryhmissä. Oma IFLA-työni kohdistuu pääasiassa kirjastoaineistojen kuvailun kehittämiseen. Tällä hetkellä ryhmäni pyrkii siihen, että IFLA-julkaisut voisivat olla avoimesti käytettäviä verkkojulkaisuja. Näin voisimme tehdä kirjastoaineistojen kuvailun periaatteita, uusimpia standardeja ja suosituksia tunnetuksi koko maailman kirjastoissa ja tukea kansallisia bibliografisia keskuksia niiden työssä. Oma ?divisioonani?, Division of Library Services, oli järjestänyt avoimia sessioita, joissa muun muassa keskusteltiin uuden bibliografisen tiedonmallinnuksen etenemisestä ja tarkasteltiin semanttista webiä monelta näkökulmalta. Iiro Rantala tunnelmoi IFLA-avajaisissa. Kuva: Jonas Tana san Gibbonsin ?Techniques to Understand the Changing Needs of Library Users?. Gibbons kertoi miten Rochesterin yliopiston kirjasto Yhdysvalloissa paljasti antropologian ja etnografian menetelmin sellaisia asiakkaiden tarpeita, jotka eivät ehkä muuten olisi tulleet esiin. Tietoa kerättiin suhteellisen pienellä panostuksella ja saadun datan perusteella palveluja, kokoelmia ja tiloja muutettiin paremmin vastaamaan käyttäjien tarpeita. Yhdessä Gibbonsin esimerkeistä opiskelijoille annettiin kertakäyttökamerat ja luettelo kohteista, joita heidän toivottiin kuvaavan. Listaan kuului tavaroita, joita he kuljettavat mukanaan ja heidän huoneensa opiskelijaasuntoloissa niin, että kuvassa näkyi tietokone. Kuvien, haastattelujen ja piirrostehtävien avulla paljastui, että opiskelijat omistivat kannettavia tietokoneita, mutta eivät jostain syystä kuljettaneet niitä mukanaan kampuksella. Kirjaston johtopäätös oli, että kannettavien käyttöä on helpotettava, esimerkiksi lukittavien lokerikkojen avulla, joihin ne voi myös jättää lataukseen. Näin kirjasto voisi vähentää panostustaan kiinteisiin tietokoneisiin. Lopuksi Gibbons korosti, että kerättyä dataa on myös käytettävä uudistuksiin tai muuten kaikkien aikaa on tuhlattu.Viisaasti sanottu. Huipennus vuoden työlle Tuula Haapamäki tuotantopäällikkö, tutkimuskirjasto IFLA-konferenssi siihen liittyvine satelliittikokouksineen on huipennus vuoden työlle, jota on tehty useissa työryhmissä eri puolilla maailmaa työskentelevien kollegojen kanssa. Tänä vuonna oli ilo saada kollegat, ja ystävät, omille kotikulmille ja voida olla ylpeä hyvin valmistellusta ja organisoidusta tapahtu­ 13
• Avajaiset ja päättäjäiset ovat tietynlainen isäntämaan näytös ja Helsingissä onnistuttiin tässäkin suhteessa. Avajaisten pääpuhuja Helena Ranta sai monen silmät kostumaan ja taitavasti tunnelman ilostutti hänen jälkeensä muusikko Iiro Rantala. Päättäjäistilaisuuden kohokohta oli meidän oman ?gurumme? Murtsin eli Eeva Murtomaan vuosien uurastuksen palkitseminen IFLA-mitalilla. Yllätyksiä ja ärsytyksiä betonibunkkerissa Pekka Heikkinen, lakimies Oman sävynsä tämänvuotiselle konferenssille antoi luonnollisesti se, että kokouspaikaksi oli valittu Helsinki. Kokousta ja sen järjestelyjä katseli pakostakin isäntämaan edustajan silmin. Kokeneena IFLA-kävijänä voin vakuuttaa, että Suomi ja Helsinki selvisivät haasteestaan mainiosti. Sessioista jäivät parhaiten mieleen Siva Vaidhyanathanin puheenvuorot, jotka käsittelivät in- Kuva: Jonas Tana Väentungosta Kirjastobulevardilla Messukeskuksessa. ternetin olemusta sekä Googlen nykyään jo pelottavan vahvaksikin muodostunutta asemaa. Siva on loistava esiintyjä. Ei siis suuremmin haittaa, vaikka jälkikäteen ajatellen kovin montaa ns. kovaa faktaa ei esityksiin sisältynyt. Ärsytyskynnys oli sen sijaan vähällä ylittyä kuunnellessani ruotsalaista piraattipuolueen edustajaa, Anna Trobergia, IFLA:n puheenjohtaja Ingrid Parentin aamupäiväsessiossa. Kirjastojen on jatkossakin syytä varoa turvautumasta samanlaiseen yksinkertaistavaan ja pinnalliseen retoriikkaan. Pääosa arkisesta työstä tehdään kuitenkin työryhmissä. Olen Suomen edustaja IFLA:n juridisessa työryhmässä Copyright and Other Legal Matters. Keskustelu CLM-ryhmässä on silti harvoin tiukan juridista, yleensä ennemminkin kirjastojen lobbaustoimintaan suuntautunutta. Kuten jo parin vuoden ajan, tämänkin vuoden tapaamisten keskeisenä aiheena oli kirjastoja ja arkistoja koskevien tekijänoikeuden rajoitussäännösten käsittely *WIPO:ssa. WIPO on YK:n alainen, muun muassa tekijänoikeutta koskevia kansainvälisiä sopimuksia hallinnoiva järjestö. Eniten yllätyin ehkä siitä, miten siistit ja toimivat tilat Pasilan vanha messukeskus kykeni konferenssille tarjoamaan. Ennakolta olin varoittanut ulkomaalaisia vieraita siitä, että joudumme kokoustamaan harmaiden betonikolossien ympäröimänä. Näin huonosti ei käynyt. Ja kaiken kruunasi koko viikon paistanut aurinko! *World Intellectual Property ­ Organisation IFLA integroi Mika Hakkarainen, johtava tietoasiantuntija Olen uusi alalla. Siirryin asiakkaasta, kirjastopalveluiden käyttäjästä niiden tuottajaksi ja 14 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Iflalaisilla on hauskaa Helsingin ratikassa. metatietovarannosta. Sehän lähentää kuvailua ja kirjahistoriallista tutkimusta ja edesauttaa integroitumista semanttiseen webiin. IFLA tarjosi enemmän kuin paljon informaatiota kirjastoalan vasta-alkajalle ja suolana tilaisuuden tutustua alan ihmisiin. Avustamalla mentoriani, kirjastonhoitaja Sirkka Havua, harvinaiskirjasession järjestämisessä sain tutustua eri maiden kirjastojen henkilökuntaan ja itse työryhmän johtokuntaan. Arvokkaita kontakteja, arvokkaita kokemuksia. Kuva: Jukka Pennanen ylläpitäjäksi, erikoiskokoelmien materiaalin ja harvinaiskirjojen tutkijasta niiden kuraattoriksi. Kohta olen ollut tehtävässä yli puoli vuotta. Harvoin, uskaltaisin sanoa, integroituminen uuteen työpaikkaan ja työtehtäviin käy näin hyvin. IFLA tarjosi sisäänajon kirjastoalan kansainväliseen puoleen; niin oman alani harvinaiskirjojen (Rare Books and Manuscript Section) kuin ylipäänsä kirjastoalan virtauksiin ja kysymyksenasetteluihin. Ajankohtaiset kysymykset kirjastojen rooleista nopeasti muuttuvassa ympäristössä tulivat esiin, samoin kuin pohdinta ja ratkaisut kuinka vastata näihin uudentyyppisiin vaatimuksiin. Kuulin, miten esimerkiksi Euroopan suurissa kirjastoissa on ratkaistu vaatimukset ko­ koelmien näkyvyyden parantamisesta ja kansa­ laisten mielenkiinnon herättämiseksi niihin. Sain katsauksen siihen, kuinka kirjaston kokoel­ mat tuodaan tutkijoiden ja niistä kiinnostuneen yleisön saataville modernin median välityksellä. Materiaalin digitoinnin rinnalla on käynnissä vanhan kirjallisuuden kuvailun revoluutio. Uuden luettelointistandardin, Resource Description and Accessin, myötä pystytään vastaamaan kasvavaan kysyntään syvemmästä Kuva: Pirjo Sallmen IFLA Aina valmiina! 15
• Kuva: Suvi Kingsley Mitali tuli M 16 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• i Murtsille IFLA Eeva ?Murtsi? Murtomaa, vuoden 2012 IFLA-mitalin voittaja, kertoo miksi standardointi inspiroi ja miksi kirjastoammattilaisten ei tarvitse pelätä Googlea. Haastattelu: Suvi Kingsley K työni niin, että ihmiset haun postiluukusta tipahti kirje, jossa luki Yleensä mitalin saavat suu- kevat sisältöjä ja me mahdollistamme siihen pää?confidential?, jouren suuret johtajat. syn?, Murtomaa kiteyttää. tui Eeva Murtomaa nipistäNyt huomioitiin Into syntyy siitä, etmään itseään. Kenellekään ei perus standardointityö. saanut kertoa uutisesta, että tä saa visioida ja sitten toteuttaa. ?Työryhmissä tulevaisuus halutaan seuraavan IFLA-mitalin, kansainvälisen kirjastonähdä toteutuneena. Toiminta on ratkaisuvuoden arvostetuimman tunnustuksen, saisi hän. ?Se oli täysi yllätys?, Murtomaa muistekeskeistä.? Viimeisin standardoinnin haaste on ollut lee. ?Yksi kollegani oli aiemmin kysellyt, että mitä olen IFLA:ssa tehnyt kaikki nämä vuodet, globaali käyttäjäympäristö, jossa käyttäjä voi olla missä vain ja digitoitu tieto missä tahansa mutta en arvannut miksi. Se olikin ehdokkaakmuodossa. si nimeämistä varten.? ?Standardityössä täytyy ottaa huomioon Mitalitilaisuus liikutti. ?Minut valtasi kiieri kielet ja kirjoitusjärjestelmät sekä ne tavat, tollisuus ja ilo.Yleensä sen saavat suuren suuret jotka käyttäjä tuntee. ? johtajat. Nyt huomioitiin perus standardointityö?, hän kertoo. Nuorta Eeva Murtomaata standardointi ei Kirjasto ilman rajoja aluksi innostanut lainkaan. ?Olin aina nauttinut asiakaspalvelutyöstä, mutta sitten sain sijai?Meidän verkkotietokantamme keskustelesuuden luettelointitehtävissä ja se veikin mukavat muiden tietojen kanssa ja niitä käytetään naan. Sen myötä aukesi myös tieni IFLA:an.? Amerikasta Kiinaan. Kirjasto ilman rajoja alkaa olla totta.? Tämä kaikki ei synny ilman kovaa työtä Intohimona IFLA ja pelkästään konferenssiaikaan. ?Koko vuosi puurretaan. Me jauhamme ja jauhamme niin Takana on nyt 23 vuotta IFLA-työtä ja kauan, jotta standardi saataisiin sellaiseksi, etinnostus ei ole haihtunut mihinkään. ?Näen tä se istuu idässä ja lännessä. Ei sitä jaksaisi, jos palavaa intoa ei olisi.? Tiedonhallinnan velho, Eeva ?Murtsi? Murtomaa. 17
• Kuva: Jonas Tana Mitalitilaisuus liikutti. ?Minut valtasi kiitollisuus ja ilo.? 18 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• IFLA lähistöllä ja kysyimme tietä panssarivaunussa istuvalta nuorelta pojalta ja saimme avun. Pirkko Murtomaa tietää hyvin kuinka paljon kirjas­ lahjoi meidät myös ravintolaan, jossa katselimtonhoitajan ammatti on muuttunut. Nykyään me ihmisiä selvästi juhlimassa voittoa. Mieleeni kirjastoalan ammattilaisen täytyy olla moni­ jäivät valkoiset ruusut ja samppanja.? taitoinen tiedonhallinnan velho. Asiakkaat Helsingistä mieleen jäivät ilmapiiri, avajaisaattavat olla tiedon suurkuluttajia, mutta eivät set ja vapaaehtoiset. Erityisesti hän mainitsee välttämättä hallitse tietoa entistä paremmin. Helena Rannan puheen kulttuuriperinnöstä, ?Asiakas tarvitsee tukea. Kir?Defending cultural heritage ? jasto järjestää tiedon relevantiksi defending humanity?. asiakkaalle valtavasta tietomeres- Kirjasto takaa laadun, ?On ollut etuoikeus, että toisin kuin Google. tä. Se takaa laadun, toisin kuin olen saanut kohdata niin moGoogle.? Laadusta on tullut kirnia eri kulttuureja ja tutustua jastojen kilpailuvaltti tietomarkkinoilla. alan edelläkävijöihin. Monista heistä on tullut ?Mutta sitä kuulee vieläkin, että ai olet arvokkaita, hyviä ystäviä?, Murtomaa sanoo kirjastonhoitaja, varmaan kivaa saada lukea lapmietteliäänä. sille lastenosastolla. Tai oletetaan, että kirjastonhoitajahan tuntee sitten kaikki kirjaston kirjat.? Yllättävä polku Murtomaa hymähtää huvittuneena. Nuori Eeva Murtomaa olisi pöyristynyt, jos olisi tiennyt mille polulle hän jonain päiväMoskovan tankit nä lähtisi. Murtomaa purskahtaa raikuvaan Iflojen kavalkadista Murtomaa nostaa esiin nauruun: ?Sanoisin hänelle, että elämä yllätMoskovan vuodelta 1991. Neuvostoliiton valtää. Luet latinaa pääaineenasi ja se yllättää. Tulankaappausyritys, jota seurasi Neuvostoliiton let myös inspiroitumaan luetteloinnista ja sekin hajoaminen ja Baltian maiden itsenäistyminen, yllättää!? sai IFLA:n sekaisin joksikin aikaa. Sitten hän hiljentyy ja lisää: ?Olen ollut ?Muistan tankit kaduilla. Kuljin Pirkko todella onnekas. Tämä on ollut sellainen tie, Wegeliuksen kanssa Venäjän parlamenttitalon josta en voi olla muuta kuin kiitollinen.? Kirjastontäti tuntee kirjat Kansalliskirjasto-lehti luettavissa ilmaiseksi Lehtiluukussa. 19
• Kuva: Veikko Somerpuro Isoveli valvoo verkossa 20 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• IFLA Kaventuva sananvapaus ja verkkosensuurin kasvu puhuttelivat IFLA:n sananvapauskomitean ­ FAIFE:n tilaisuuksissa. Teksti: Päivikki Karhula Kuka hallitsee käyttäjän arkea? 1990-luvun vapaan verkon idealismista on edetty sensuurin ja valvonnan a ­ steittaiseen laajenemiseen. ­ Verkon globaaliutta, avoimuutta ja yhteyksien tarjolla oloa pidetään usein itsestään selvänä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä verkossa on sensuuria, valvontaa ja tiedon seulontaa, ja eri maissa verkko näyttäytyy erilaisena. Näin Professori Siva Vaidhyanathan (The Googlization of Everything, 2011) IFLA:n sananvapaus-sessiossa kaupallisesta sensuurista ja Googlen vaikutuksesta tiedonhankintaan verkossa. Vaidhyanathanin mukaan verkon suuret kaupalliset toimijat haluavat sulautua arkeemme ja tulla sen ohjaaviksi järjestelmiksi. Googlen, Microsoftin, Applen ja Facebookin tavoitteena on, että päivittäiset datavirtamme kulkisivat lähtökohtaisesti heidän palvelujensa ja laitteidensa kautta. Pyrkimyksenä on hallita ja seurata käyttäjiä ja hyödyntää taloudellisesti heidän dataansa (master, monitor, monetize). Tiedontäyttämistä holvisaleista Googleen. Siva Vaidhyanathan kutsui Googlea verkon päätoimittajaksi. ­ Google verkkotiedon päätoimittajana Vaidhyanathan kuvasi myös ?filter bubble? -ilmiötä. Kun hakukoneet ja verkon palvelut alkavat profiloida ja personoida toimintoja, sen myötä meille myös tarjotaan erilaisia hakutuloksia ja sisältöjä eri maissa ja eri alueilla. Esimerkiksi Google on alkanut toimia eräänlaisena verkkotiedon päätoimittajana. Se on muokannut hakutuloksia muiltakin osin, kuten priorisoimalla yritysten tuottamaa informaatiota. Google personoi hakutuloksemme myös sen mukaisiksi, mitä olemme aiemmin hakeneet.Vaikka käytäntö on kohdennettu palvelemaan käyttäjiä tarkemmin heidän tilanteissaan, sen toimintamalli samalla hävittää heiltä tietoa ja asemoi heidät erilaisiin tiloihin. Verkkokontrolli koskettaa kaikkia Tiedonkeruusta on lyhyt hyppy sensuuriin ja omassa puheenvuorossani esittelinkin ajatuksia 21
• Kuva: Jonas Tana Kai Ekholm, Kansalliskirjaston johtaja, esittelee The Googlization of Everything kirjoittajan Siva Vaidhyanathanin. Sensuuri, tietovalvonta ja tiedonkeruu liverkkosensuurin tilasta. 1990-luvun vapaan vermittyvät verkossa yhteen kontrollin eri ulottukon idealismista on edetty sensuurin ja valvonnan vuuksiksi. Tiedonkeruu käyttäjien asioinnista, asteittaiseen laajenemiseen. Nykyisellään verkkoviestinnästä, liikkumisesta sensuuria pidetään maailmanlaajuisena ilmiönä. Sen ja ihmissuhteista verkossa luonteeseen vaikuttavat eri Kontrollin erot demokraattisten on lisääntynyt. Sen vaikumaissa erilaiset poliittiset, ja ­ totalitääristen maiden käytän- tuksia on vaikea ennakoiuskonnolliset ja kulttuuriset da, ne ovat monimutkaisia töjen välillä ovat katoamassa. taustatekijät ja tilanteen vaja pitkäaikaisia. Käyttäjien tietoja voidaan hyödyntää myöhemmin monenkavuus käyttäjän kannalta vaihtelee paljon.Viime laisissa tilanteissa ja päätöksenteossa. Heidän tuvuosina käyttäjät ovat myös havahtuneet kehityklisikin olla jatkossa varovaisempia ja tietoisempia seen ja aktivismi vapaan tiedonsaannin ja viestinomasta haavoittuvuudestaan ja paikallisista olonän puolesta on lisääntynyt. 22 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• IFLA suhteista. Samat viestit, joita voi huoletta kirjoittaa suomalaisessa blogissa, voivat johtaa suuriin vaikeuksiin jossain muussa maassa. Verkkosensuurin trendit osoittavat, että kontrolli on levinnyt globaaliksi, erot demokraattisten ja totalitääristen maiden käytäntöjen välillä ovat katoamassa. Kontrolli syvenee lain ja teknologioiden tuella. Poliittiset toimijat, jotka ovat olleet sensuurin keskeisiä taustavoimia, tekevät useammin yhteistyötä kaupallisten toimijoiden kanssa. He taas käytännössä omistavat verkon välineet. Taloudellinen sensuuri vahingoittaa kirjastoja Kirjastoja rajoittaa myös erityisesti taloudellinen sensuuri. Esimerkiksi tekijänoikeuksien ja bisnesmallien rajoitukset voivat estää kirjastoja saamasta verkkoaineistoja käyttöön, digitoimasta aineistoja ja vaikeuttavat e-kirjojen lainausta. Kirjastoilta on myös voitu edellyttää, että ne valvovat käyttäjiensä toimia verkossa tekijänoikeuksiin vedoten. Tällaisia velvoitteita on esimerkiksi Ranskan Hadopi-laissa ja Britannian Digital Economy Act -laissa. Niitä on myös ehdotettu lisättäviksi kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Anti-Counterfeiting Trade Agreement - ja TransPacific Partnership Agreement -sopimuksiin. Kirjastolaitoksen periaatteet, joiden mukaan käyttäjien yksityisyyttä tiedonhaussa suojataan, eivät silloin enää toimi. ?Kuvittele maailma ilman vapaata tietoa.? Tämän vuoden tammikuussa Wikipedia ei toiminut 24 tuntiin. Palvelukatkos oli protesti kahta amerikkalaista lakiehdotusta vastaan, Stop Online Piracy Act ja PROTECT IP Act, joiden Wikipedia sanoi pyrkivän rajoittamaan vapaata tiedonkulkua verkossa. Muun muassa American Library Association antoi vastalauseelle tukensa. Kuva: kuvakaappaus. IFLA:n sananvapauskomitean FAIFE:n yleisötilaisuudet vuoden 2012 konferenssissa ovat yhä katsottavissa osoitteessa www.kirjastokaista.fi/kirjastoala/ ifla-kirjastoala/ Päivikki Karhula toimii tutkijana Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikkössä. IFLA ja kirjastoseurat eri maissa ovat viime Sananvapaus ja sensuuri verkkoaikana -tutki- vuosina aktivoituneet ja ottaneet kantaa mo- mushankkeen raportti ?Unessakävelyllä val- niin sananvapautta kaventaviin käytäntöihin, vontayhteiskuntaan? 10 trendiä, jotka meidän kuten WikiLeaksiin ja ACTA-sopimukseen. on tunnettava? on nyt luettavissa osoitteessa American Library Associationin Office of www.sananvapausjasensuuriverkkoaikana.com Intellectual Freedom on panostanut sanan­ vapauden kampanjoihin. 23
• Kuva: Jesse Haaja Digiaikakaudella v Tekijänoikeuksista ja painetuista lehdistä puhuttaessa moni asia on yhä hämärän ­ peitossa. Mutta IFLA:n ?News Media ­­ in the Digital Age? ­ -Pre-konferenssissa Mikkelissä todettiin, että ­ yhteistyö on se digiaikakauden avain, joka voi ­tuottaa ­tuloksia. 24 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuva: Jesse Haaja IFLA a varmaa on vain ­ epävarmuus Paperilehdet yhä suosittuja Paperilehtien asema ei ole aivan niin yksiselitteinen kuin on luultu. Painettujen ja digitaalisten lehtien suhde tulee muuttumaan tulevina vuosina. Mutta kukaan ei uskalla arvioida milloin se tapahtuu, kertoi ensimmäisenä konferenssipäivänä projektipäällikkö Kristiina Markkula Viestinnän Keskusliitosta. Tilanne elää, sillä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa painettujen lehtien levikki on edelleen kasvussa, kun taas Euroopassa levikki on pysähtynyt tai jopa laskenut. ?Maailmanlaajuisesti sanomalehtien lukijoita on yhä 25 prosenttia enemmän kuin netin käyttäjiä?, Markkula muistutti. Projektipäällikkö Lotta Holm KSF Me­ diasta kertoi Hufvudstadsbladetissa toteutetusta eReading Services -hankkeesta, joka on osa Sanoman koordinoimaa Next Media -tutkimuskokonaisuutta. Hankkeen avulla haluttiin selvittää, onko lukukokemus mobiililukulaitteella niin hyvä, että se voisi olla toimiva vaihtoehto paperilehdelle. ?Kävi ilmi, että molemmille vaihtoehdoille löytyy kannattajansa. On tärkeää tarjota lukijoille lehteä sekä mobiiliversiona että painettuna.? Patrick Fleming, British Libraryn asiakaspalvelujen johtaja, totesi omassa puheenvuorossaan konferenssin viimeisenä päivänä, että Sanomalehden esivalmistelua mikrokuvausta varten. Sivun rypyt silitetään pois lämpölusikalla, eräänlaisella minisilitysraudalla. paikallisia uutisia halutaan jatkossakin lukea printtilehdestä.Valtakunnalliset ja kansainväliset uutiset taas halutaan reaaliajassa ja niitä luetaan mieluiten mobiililaitteelta. Salapoliisityötä Digitaalisten kirjastojen käyttäjät törmäävät netissä monesti monimutkaisiin tekijänoikeuskysymyksiin. Näin kertoi Armin Talke, tekijänoikeusasiantuntija Berliinin Valtionkirjastosta, konferenssin toisena päivänä. Erityisesti jako kaupalliseen ja ei-kaupalliseen materiaaliin on Talken mukaan usein epäselvä, sillä tieteellistä ei-kaupallista materiaaliakin voidaan myöhemmin myydä muun muassa cd-rom-versiona. Varsinkin useista lähteistä koottujen materiaalien tekijänoikeuksien selvittäminen muistuttaa usein jo salapoliisityötä, Talke kiteytti. Mutta mitään selkeää ratkaisua tekijänoikeuskysymyksiin ei ole vielä olemassa, vaikka erilaisia ohjeistuksia onkin annettu. ?Paras neuvo on laittaa kunkin digitoitavan tekstin osalta tiedossa olevat tekijänoikeudet näkyviin mahdollisimman selkeästi. Se helpottaa myös näkyvyyttä yhteiseurooppalaisessa Europeana Newspapers -ohjelmassa?, Talke neuvoi. Yhteistyöllä eteenpäin Kopioston varatoimitusjohtaja Jukka-Pekka Timosen mukaan tekijänoikeuskysymyksissä tar- 25
• vitsevat apua sekä kustantajat että kirjastot. Siksi mahdollisimman avoin ja aktiivinen yhteistyö olisikin toivottavaa. Yhteistyötä korostettiin myös viimeisenä päivänä, kun erikoiskirjastonhoitaja Pär Nilsson Ruotsin Kansalliskirjastosta kertoi Digi­ daily-projektista, jossa digitoitiin Aftonbladetin ja Svenska Dagbladetin aineistoja. Tulokset syntyivät Ruotsin Kansalliskirjaston ja Kansallisarkiston kiinteästä yhteistyöstä. Apulaisprofessori Antti Leino Helsingin yliopistosta taas totesi Mikkelin kaupungin ottaneen kopin digitoinnista ja kertoi Mikkelin tähtäävän ensimmäiseksi digitaalisten palveluiden kaupungiksi. ?Mikkelissä toimii Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskus. Alueellisessa yh- teistyössä on mukana DigitalMikkeli-konsortio ja Mikkelin yliopistokeskus.? Suunnitteilla on myös tutkimusryhmä, joka etsisi ja kehittäisi uusia tapoja vanhojen aineistojen käsittelyyn. Työ käynnistyisi näillä näkymin ensi vuonna ja ryhmä toimisi sekä Helsingissä että Mikkelissä.Yhteistyön voimin työryhmä voisi auttaa tulevia kirjastojen käyttäjiä hyödyntämään digitaalisia aineistoja entistä paremmin. Konferenssin järjesti IFLA:n sanomalehtijaosto yhteistyössä Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskuksen ja muiden IFLA-jaostojen kanssa. Järjestelyissä olivat mukana myös DigitalMikkeli sekä Mikkelin yliopistokeskus. Näin sanomalehdet häviävät sukupuuttoon Future Exploration Network ennustaa, että Yhdysvalloissa sanomalehdet ovat hävinneet jo vuoteen 2017 ja Suomessa vuoteen 2021 mennessä, kun taas Argentiinassa sanomalehdillä tulee olemaan merkittävä sija vuoteen 2039 asti. Tekijä Ross Dawson, Future Exploration Network. Creative Commons. ­ 26 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuva: Veikko Somerpuro IFLA Maailman kansalliskirjastojen johto Helsingissä Liki sata kansalliskirjastojen johtajaa ympäri maailmaa kerääntyi Marina Congress Centeriin Katajanokalle elokuussa. Syynä oli vuosittainen Conference of Directors of National Libraries (CDNL) kokous, jota tänä vuonna isännöi Kansalliskirjasto. Suomea edustivat ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm ja varajohtaja Kristiina HormiaPoutanen. Kokouksessa käsiteltiin kansalliskirjastoja maailmanlaajuisesti koskettaaineistojen via aiheita kuten digitaalisten ­ vapaakappaleoikeuden edistämistä, sitä miten kansalliskirjastot pystyvät toimimaan tehokkaasti budjettileikkauksista huolimatta ja tutkimustiedon avoimuutta (open access). Tärkeitä keskusteluja ja kontakteja solmittiin myös kokoustauoilla ja Kansalliskirjastossa järjestetyllä vastaanotolla. CDNL edistää keskustelua ja yhteistyötä kansalliskirjastojen kesken. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Etelä-Afrikan Kansalliskirjaston johtaja John Tsebe ja sihteerinä varajohtaja Rachel More. Yhdistys kokoontuu vuosittain IFLA-konMaailman kansalliskirjaston johtajien kokouksessa käsiteltiin muun muassa tutkimustiedon avoimuutta. Kuvassa Kai Ekholm. ferenssin yhteydessä päivän kestävään tapaamiseen ja kokousta isännöi vuorollaan sen maan kansalliskirjasto, missä IFLA pidetään. Tiina Lehmikoski-Pessa, verkkosuunnittelija, Kansalliskirjasto ­ 27
• Kuva: Veikko Somerpuro Kuva: Veikko Somerpuro Kuva: Veikko Somerpuro t u n n e l m i a Kuva: Pirjo Sallmen I F L A n Myötäpäivään: IFLA-vieraat Kansalliskirjastossa; kulttuuri-ilta Wanhassa Satamassa; vierailu Kaisa-talossa. 28 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuva: Jonas Tana Kuva: Jonas Tana Kuva: Jonas Tana Myötäpäivään: Helena Ranta avajaisissa; avajaisyleisössä Kai Ekholm; Karoliina Kantelisen musiikkiesitys; IFLA presidentin Ingrid Parentin alkutilaisuus; yksi pääpuhujista elokuvahistorioitsija Peter von Bagh puhui kirjallisuudesta ja kirjastolaitoksesta maailman muistina. Kuva: Jonas Tana Kuva: Jonas Tana IFLA 29
• Kuva: Jonas Tana Kuva: Jonas Tana Kuva: Jonas Tana 30 Kuva: Jonas Tana Kuva: Jonas Tana t u n n e l m i a Kuva: Veikko Somerpuro I F L A n Myötäpäivään: Tulkit työssään; maailman kansalliskirjastojen johto; IFLA-yleisöä Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuva: Jonas Tana Myötäpäivään: Väsynyt iflalainen; julistebulevardi; yleisö juhlii ilmoitusta, että IFLA tulee Ranskaan vuonna 2014; IFLA-kruunun luovutus Singaporeen; tauolla IFLA:n tiukasta ohjelmasta. Kuva: Pirjo Sallmen Kuva: Jonas Tana Kuva: Jonas Tana IFLA 31
• Kuva: Veikko Somerpuro Yliopiston kirjaston u Ruotsinlaivaksi ristitty ikkuna Kaisa-talossa. Alhaalla näkyy Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuolit. Helsingin Kaisaniemeen avattiin syyskuussa Suomen suurin yliopistokirjasto. Miten 15 500 neliömetriä käsittävä ja yli 100 000 käyttäjää palveleva Helsingin yliopiston uusi pääkirjasto selvisi ensimmäisestä viikostaan? Suvi Kingsley otti selvää. ­ 32 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• On ollut hienoa huomata, että rakennus todellakin toimii. Suunnitteluvaiheessa sellaista on hyvin vaikeaa sanoa, mutta asiakkaat ovat löytäneet sinne minne pitikin. Miksi yliopisto tarvitsi uuden kirjaston? Keskustakampuksen kirjastolla oli ennen 10 toimipaikkaa hajallaan eri osoitteissa, nyt toimipaikkoja on vain kaksi. Se sanoo jo paljon. Keskittämällä palveluamme, me voimme omalta osaltamme helpottaa opetuksen ja tutkimuksen tilannetta. Esimerkiksi opintoajat voivat lyhentyä, kun opiskelijoiden ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen kirjojen perässä. Ensivaikutelmat käyttäjätyytyväisyydestä? Kuva: Suvi Kingsley n uusi luku Palaute on ollut valtaosin positiivista. Me tähtäsimme siihen, että heti pystytään lainaamaan ja palauttamaan. Ensimmäisenä päivänä ovesta tuli sisään naisopiskelija vetäen kahta matkalaukkua perässään. Kysyin oliko hän innok- Kirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen, vuosien hanke on vihdoin valmis ja kirjasto käyttäjien valtaama ? miltä nyt tuntuu? Upealta. Kun avasimme ovet ensimmäisenä päivänä, oli se todellinen ?once in a lifetime? -hetki. Laskimme 8700 kävijää. Ovi meni melkein jumiin, kun opiskelijat rynnivät siitä sisään. Kirjastonjohtaja Pälvi Kaiponen. 33
• Kuva: Veikko Somerpuro kaana asiakkaana tulossa suoraan lentokentältä kirjastoon, mutta hän olikin palauttamassa graduaineistoaan. Eli peruspalveluiden toimivuutta testattiin toden teolla heti ovien auettua! Onko vielä jotakin hiottavaa? On tietenkin. Esimerkiksi fillaritelineen puuttumisesta pääsisäänkäynnin edestä on huomautettu. Kolmoskerroksen aulasta löytyy flappitaulu, johon jokainen voi kirjata unelmiaan ja toiveitaan. Ajatuksena on, että tämä on ns. beta-kirjasto. Kirjaston ei tulekaan olla koskaan valmis vaan sitä kehitetään asiakaspalautteen mukaan. Entä kirjaston henkilökunta, miten heidän työnsä on muuttunut? Tehtäväkuviot ovat muuttuneet, mutta kaikilta on löytynyt intoa tarttua uuteen. Muuttopro- Kuva: Veikko Somerpuro Wow-hetken tarjoaa näkymä yläkerroksiin pääsisäänkäynniltä. Kukkapuron keinutuoleissa kelpaa kiikutella. sessi alkoi jo keväällä 2011, kun alettiin kartoittaa mitkä kirjat 1.5 miljoonasta pitää muuttaa. Muuton aikana eri tiimit lähtivät omilta tonteiltaan tutustumaan toisiinsa, kun tarroitettiin, pakattiin ja hyllytettiin yhdessä. Elokuussa IFLA:an mennessä kaikki oli jo hyllyssä. Kun ensimmäisenä päivänä kuulimme ennätysmäisestä kävijämäärästä, oli ilo ja ylpeys suuri ? henkilökunta antoi spontaanit aplodit itselleen. 34 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Käyttäjien ideat ja ajatukset ovat olleet keskeisessä asemassa uuden kirjaston palvelujen suunnittelussa, Älyllistä designia -hankkeen myötä. Miten kirjaston palveluita on muutettu? Hankkeen avulla mietimme tapojamme viestiä kirjaston palveluista asiakkaille. Esimerkiksi kirjastojargonia on pyritty poistamaan. Tavalliselle asiakkaalle termi ?kaukopalvelu? ei välttämättä kerro mitään. Toinen muutos on äänivyöhykeajattelu eli eri symboleilla ohjaamme asiakkaita eri tiloihin, on hiljaista tilaa ja ryhmätyöskentelytilaa. Tätä ennen on ajateltu, että asiakkaat tietävät missä saa puhua ja missä ei, mutta se ei pidä paikkaansa. Nyt asiakas ei tunne tekevänsä väärin, koska volyymitasoista selkeästi viestitään. Mutta tämä on prosessi, kehitämme palveluita vielä pitkään. 35
• Kuva: Veikko Somerpuro Tumman, ankarankin julkisivun takana avautuu valoisa ja avara tila. Mitä sanoisit skeptikoille, joiden mielestä kirjastot kuuluvat menneeseen maailmaan? Ei se kirja niin helposti kuole. Meidän tulee vastata yliopiston tarpeisiin ja valtaosa materiaalista on yhä painetussa muodossa. Eikä kirjasto ole vain kirjavarasto. Kirjastot tarjoavat myös erilaisia oppimisympäristöjä. Sitä paitsi meillä on valttikortti! Kaisa-talon yksi punainen lanka on muunneltavuus. Jos kirjaston tarpeet muuttuvat ja tarvitaan olohuonemaisempaa ympäristöä, tila antaa pohjaa muunteluun. Sitten Kaiponen esittelee kirjaston tärpit eli Yrjö Kukkapuron keinutuolit ja valtavan ikkunan, jonka edessä voi antaa ajatuksilleen aikaa. Seitsemännestä kerroksesta löytyy ehdoton kohokohta. Tieteellisten aikakauslehtien lukusalista pääsee ulos terassille, jolta avautuu näky- 36 mä Kansalliskirjaston kupolin ylle ja horisontissa siintävälle merelle. Kerroksia alaspäin kavutessamme näemme Kukkapuroissa keikkumassa pari pikkupoikaa suurten ajattelijoiden sijaan. Kaiponen naurahtaa, että valoa tulviva ikkunakin on jo ehditty ristiä arkisesti ruotsinlaivaksi. Tässä onkin Kaisa-talon viehätys ja vetovoima. Kirjasto on avara ja valoisa kohtaamispaikka, osa arkea ja kaikille avoin. Arkkitehtuuria ja designia on käytetty oikeiden ihmisten tarpeita ja hyvinvointia ajatellen. Mutta miten kirjasto on selvinnyt tulikokeestaan? Sen näkee kolmannen kerroksen lainauksen, palautuksen ja tiedonhaun ?nopealla vyöhykkeellä?. Täällä kirjaston arki on täydessä vauhdissa ja se toimii. Opiskelijat etsivät kuumeisesti kurssikirjojaan ja tyynen rauhallinen kirjaston henkilökunta opastaa ystävällisesti a ­ siakkaitaan. Mutta kuhinan keskellä tila onnistuu myös pysäyttämään. Pääsisäänkäynnin luona moni jähmettyy Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuva: Veikko Somerpuro Moni kaivaa esiin kameran, ei kirjastokorttia. paikoilleen, jää suu auki ja niska kenossa ihailemaan näkymää rakennuksen yläkerroksiin. Eikä kaiva esiin kirjastokorttia vaan kameran. Ajatuksena on, että tämä on ns. Beta-kirjasto. Kuvat ja teksti: Suvi Kingsley Mitä pidät uudesta kirjastosta? Elina Korhonen, 34v, Matti Mikkelä, 29v, Anita Mackay, 34v, jatko-opiskelija opiskelija tutkijakoulutettava Pidän erityisesti hiljaisista lu- Tämä on arkkitehtuurises­ ti Olen käymässä Australiasta ja kutiloista, joissa ei saa puhua hauska tila. Ja rauhallinen, on mahtavaa saada käyttää kir- eikä edes käyttää ­ tietokonetta. vaikka vilisee ihmisiä. En ole jastoa ja tietokantoja, vaikka en Niitä saisi vaan olla enemmän, varma kuinka hyvin nojatuolit olekaan tämän yliopiston opis- ne ovat melkein aina täynnä. ja keinutuolit soveltuvat opis- kelija. Harmi silti, että täällä ei keluun. ole tietokoneita niille, joilla ei ole kannettavaa mukana. 37
• ?Kaisa, akka nuuskanaam Aleksis Kivi kuvasi Rajamäen rykmentin laulussa mustalaisKaisaa, joka harjoitti kuppausta ?askarrellen saunanlöylys keskel ämmäparvee?. Mutta mistä kuppaus on saanut alkunsa ja mihin sen suosio on vuosisatojen mittaan perustunut? Tätä lähdemme kysymään ?kuppaustohtori? tai ­ ?sarvitohtori? Hindrik Strandbergilta, joka kesäkuussa väitteli aiheesta ?Koppning i Finland fram till mitten av 1900-talet?. Kysymykset Esko Rahikainen 38 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• ama, imeskelee sarvee? Kuppaus kansanparannuskeinona ? Hindrik Strandbergin haastattelu Kupparimummo imee sarvia kiinni kupattavan selkään. Kuva on otettu Liperiläisessä saunassa vuonna 1931. Museovirasto, Kansatieteellinen kuva-arkisto, valok. Ilmari Manninen. 39
• Vuonna 1975 esimieheni professori Harald Teir ehdotti Helsingissä pidetyn 5. pohjoismaisen lääketieteen historian kongressin jälkeen, että ryhtyisin tutkimaan käsityksiä verestä kansanlääkinnässä. Olin silloin assistenttina Lääketieteen sa, joka sijaitsi Kirurgisen saihistorian museos­ raalan kupeessa. Samalla Teir kuitenkin varoitti minua siitä, että en ryhtyisi kupattavaksi. Milloin näit kuppausta ensimmäisen kerran? Tutkimuksen alkuvaiheissa näin kuvia kuppauksesta, mutta oltuani 1980-luvulla luennoimassa aiheesta Kaustisen kansanlääkinnän keskuksessa näin kuppausta käytännössä. Kansanlääkinnän kurssin yhteydessä oli keskuksen oman kupparin kuppausesitys saunassa. Myöhemmin tutustuin kuppaukseen Tuusulassa, missä Uudesta Seelannista tullut TV-filmitiimi oli kuvaamassa kuppausta suomalaisessa saunassa ja minä olin mukana jonkinlaisena asiantuntijana. Kuva: Timo Huvilinna. Mistä kiinnostuksesi kuppaukseen ja sen histo­ ­ riaan on peräisin? Kuppaussarvet ovat kautta aikojen olleet toiminnan tärkeimmät välineet joiden avulla imettiin pahaa verta pois kehosta. Helsingin yliopistomuseo Arppeanum. Mitkä ovat kuppauksen vanhimpia lähteitä? Ne löytyvät mielestäni antiikin Kreikasta, jossa on kuvia erilaisista ja erimallisista kuppauskupeista, muun muassa hopeakolikoiden takana noin 300 luvulta eKr., mutta myös muutamista kohokuvista. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty vanhoja antiikinaikaisia kuparista tehtyjä kuppauskuppeja. Mihin oppiin tällainen veren juoksuttaminen perustuu? Koko kuppausmenetelmä periytyy antiikin aikana kehitettyyn ns. humoraalipatologiseen oppiin (neljän nesteen oppiin). Se on elänyt pitkään, melkein nykypäivään asti, vaikka William Harvey selvitti Koko kuppaamisen tapahtumasta verenkierron toiminnan ja Mikä on kuppaus-­ oli tullut ikään kuin ?syyskarne- merkityksen jo 1628. käsitteen etymologia? vaali?, kun kuppari saapui kylään Sairaudet ihmisessä kuppaamaan kylän naisia. Jo antiikin aikana käytettiin johtuivat siitä, että ihmieräänlaisia kuparista tai pesessä on pahaa verta, joka räti lasista valmistettuja erikokoisia kuppeja. Näpitää saada ulos joko läheltä särkevää kohtaa kemä kupit lämmitettiin ja kiinnitettiin ihoon silhossa tai kauempaa. Tätä hoidettiin erilaisten velä tavalla, että lämmitetty ilma kupissa jäähtyi ja renlaskemismenetelmien avulla, suoneniskennällä, kuppi imi kiinni ihoon. Tästä kuppauskupista (lakuppauksella tai iilimatojen asettamisella. tinaksi cucurbita tai ventosa) on tullut nimitys koko menetelmälle. Pohjoismaissa käytettiin nimeä Mikä ero on kuppaamisella ja suonen­ blodkoppar tai koppesättning. Etymologisen sanaiskennällä? kirjan mukaan suomen kieleen kuppaaminen on lainattu muinaisruotsin sanasta koppa. MenetelKuppaamisella otettiin lähinnä pintaverta ihon alta, män nimi kuppaaminen on jäänyt käyttöön aina- mutta suoneniskennällä otettiin tietty määrä verta kin Suomessa siitä huolimatta, että käytettiin lehsuonesta tai suonista eri puolilla kehoa. Samaten iimän sarvista valmistettuja kuppausvälineitä. limadot pistettiin imemään verta lähinnä hampai- 40 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Suosittiko Elias Lönnrot den kohdalta, jolloin hoidettiin Sanottiin, että kupparia kuppausta Talon­ ­ pojan koti­ hammassärkyä. Eli sekä kuppausp ­ idettiin t ­ alossa kuin lääkärissään? ta, suoneniskentää että iilimatojen piispaa pappilassa. ­ käyttöä on harjoitettu pitkään. Elias Lönnrot kirjoitti kupKuppaamisessa käytettiin pauksesta Suomalaisen talonpojan kotilääkärissä myös eräänlaisia veitsiä tai kuppauskirveitä, joilla (1856), mutta enemmän kuitenkin suonenistehtiin reikiä tai viiltoja ihoon ja joista kuppauskennästä ja iilimatojen käytöstä. Kuppaukseskuppi imi verta. Antiikin aikana on myös harjoita kirjoittivat jo antiikin aikana Hippokrates, tettu ns. kuivakuppausta. Kuivakuppaus perustuu Galenos, Paulos von Aegina ja monet muut, siihen, että kuppauskuppi asetetaan ihon päälle joiden kirjoja on Kansalliskirjaston kokoelmis?keräämään? verta ihon alle, mutta ei aiheuteta sa. Persialainen Avicenna (tai Ibn-Sina) kirjoitti haavoja veren poistamiseksi. Suomessa on har1000-luvulla erilaisista verenlaskemismenetelvemmin käytetty kuivakuppausta, mutta täälläkin mistä, kup­ pauksesta, suoneniskennästä ja iilimenetelmä on tunnettu. madoista. Teos julkaistiin latinaksi 1564 ja löytyy Kansalliskirjaston kokoelmasta. KuppaukOnko kuppaamisesta varhaisia piirroksia? sesta on kirjoitettu yhä uudelleen 1500-luvulta lähtien (Benedictus Olai 1578) aina vuoteen Antiikin ajalta tunnetaan kohokuvia kuppaus1907, jolloin viimeinen Kotilääkärikirja, jossa kupeista, keskiajalta säilyneissä käsikirjoitukoli kuppausohjeita, ilmestyi. sissa on kuvia kuppauskuppien asettamisesta kehoon sekä naiskuppareista. Olaus Magnuksen kuuluisassa teoksessa Pohjoisten kansojen hisHygienia ja antiseptiikka alkoivat saada laatoria (1555) on kuva kaupunkilaissaunasta, jossa jempaa merkitystä vasta 1800-luvun puolivälin mies istuu kuppaussarvet selässään. jälkeen. Miten oli kuppauksen hygienian laita? Suoneniskennästä tunnetaan uuden ajan Hyvin harvoin on arkistolähteissä puhuttu alusta olevia kuvia, jossa potilas istuu ja häneltä siitä, että ihmiset olisivat sairastuneet kuppaisketään suonta käsivarresta. rin käsittelyssä. Tietysti tämä vaara on ollut olemassa, mutta kuppariämmät olivat tarkTunnetaanko Suomesta nimeltä varhaisia koja siitä, että käyttivät mielestään puhtaita kuppareita? ­ kuppausvälineitä. Sarvet pestiin huolellisesti ja otettiin lämpimästä vesiastiasta juuri ennen Varhaisin nimeltä tunnettu kuppari oli Pohjankuppaamista. On myös otettava huomioon, etmaalla toiminut ?Jöns Kopperen?, joka maininen tehtiin Suomessa yleensä satä kuppaami­ taan jo vuonna 1495. 1600-luvun kuppareista vusaunassa. 1930-luvulla tehdyt tutkimukset tunnetaan tuomiokuntien pöytäkirjoista ­ ?Majsa osoittavat, että savulla oli savusaunassa puhdisKåpperska?. Pöytäkirjoissa ei ole kylläkään mertava merkitys. Se saunan osa, jossa oli ollut sakintää, että häntä tai muita pöytäkirjoissa maivua, oli lähes steriili. nittuja kuppareita olisi tuomittu kuppauksen Mikäli ihmiset olisivat sairastuneet kuppa­ harjoittamisesta. Kuppareitahan oli lähes joka rin käsittelyssä, niin menetelmän käyttö ei olisi kylässä ja kun apua tarvittiin, niin käännyttiin jatkunut niin pitkään kuin on jatkunut. Toisaalta heidän puoleensa. Sanottiin, että kupparia pidet1800-luvun loppupuolelta tunnetaan muutamia tiin talossa kuin piispaa pappilassa. 41
• mainintoja (Finska Läkaresällskapets Handlingar), että kuppatauti olisi levinnyt tietyissä tapauksissa kuppariämmän instrument­ tien välityksellä. Mihin kehon kohtiin kuppaussarvia laitettiin? Kuppaussarvia on laitettu eri puolille kehoa sitä mukaan, kun erilaisia vaivoja on pyritty hoitamaan. Kasvoihin laitettiin muutamia sarvia (pienempiä), jos hoidettiin hammassärkyä. Käsivarsiin ja käsiin sekä jalkoihin, pohkeisiin ja pakaroihin laitettiin myös sarvia. Niskaan, hartioihin ja selkään laitettiin eniten sarvia; selkähän oli oivallinen paikka sarvia varten.Yleensä ei laitettu sarvia vatsan päälle eikä takapuolen päälle. Kupattava oli yleensä nainen ja kuppari oli myös nainen (95 %). Lihavat ihmiset sopivat yleensä paremmin kupattaviksi kuin laihat. Oli enemmän pintaa, johon kiinnittää sarvia. Miten itse prosessi kulki? Siten, että lämmitetyssä saunassa saatiin verenkierto juoksemaan hyvin ja kun potilas oli lämmin ja hyvin pesty, hän asettui makaamaan penkille, jolloin kuppariämmä rupesi imemään sarvi kerrallaan niitä kiinni ihoon. Kuppari pisti suunsa sarven yläpäähän ja imi sarvessa olevan venttiilin kautta ilmaa sarvesta, jolloin se tarttui ihoon kiinni. Hetken kuluttua hän otti sarven pois ja rupesi hakkaamaan kuppauskirveellä pieniä haavoja ihoon ja pisti nopeasti sarven taas kiinni imemällä, jolloin sarvi imi verta haavoista. Kun sarvi oli täyttynyt verestä, se putosi pois tai sitten se otettiin pois. Sarvessa oleva tumma paha veri kaadettiin johonkin sopivaan astiaan tai sitten se valui saunan lattialle.Yleensä veren tulo lakkasi haavoista itsestään ja kuppari rupesi sen jälkeen pesemään haavoja vedellä ja saippualla. Lopuksi jotkut kupparit laittoivat saippuaa, vaasan- tai ryssänsaippuaa, haavojen päälle, jotta haavoista ei jäisi jälkiä. 42 Oliko riskiä, että verta juoksutettiin liikaa ja kupattavan verenpaine laski riskirajalle? Kuppari tiesi yleensä tarkkaan miten paljon verta hän otti kehosta.Yleinen sääntö oli, että niin paljon kupattiin, että paha veri oli saatu kokonaan pois.Veren määrää ei koskaan mitattu. Se olisikin ollut vaikeampi juttu, koska verta oli valunut lattialle ja sarvia oli eri kokoa. Arkistoaineistossa on hyvin harvoin mainintoja siitä, että kupattava olisi pyörtynyt saunassa verenlaskemisen yhteydessä. Kuppaussarvien sijoituksilla on tuskin mitään tekemistä akupunktiopisteiden kanssa. Ei Suomessa. Kuppari tiesi suullisen perinteen mukaan mihin hän pisti sarvensa. Tämä on mielestäni vanha perinne, joka on kulkenut antiikin ajoista nykypäivään saakka. Sarvet laitettiin kehon särkeviin kohtiin, mutta joskus myös kauemmaksi särkevistä paikoista. Esimerkiksi hammassärkyä on kupattu jaloista tai käsistä. Miten paljon kuppaussarvia saattoi yhdessä potilaassa kerrallaan olla? Käytössä oli erilaisia sarviryhmiä. 1?5 sarvea laitettiin kasvoihin, seuraavaksi 5?10 sarvea, jotka laitettiin eri puolille kehoa. Eniten käytettiin 10?20 sarven ryhmää, joka laitettiin yleensä selkään.Vielä enemmän sarvia laitettiin, jos koko kehoa kupattiin. Oli sellaisiakin kuppareita, jotka käyttivät peräti neljääkymmentä sarvea kerralla siten, että laskettiin kuinka monta kertaa sama sarvi oli kiinnitetty kehoon. Pientä kerskailun makua oli tässäkin. Voiko kuppauksen sosiaalista kohtaamista ja juttelun merkitystä rinnastaa hierontaan tai parturi-kampaajalla käyntiin? Kyllä, nimenomaan. Arkistoaineistossa kerrotaan usein miten mukava kuppari oli, kun hän jutteli Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuva: Timo Huvilinna. kupattavan kanssa. Koko kuppaamisen tapahtumasta oli tullut ikään kuin ?syyskarnevaali?, kun kuppari saapui kylään kuppaamaan kylän naisia, jotka kokoontuivat kupattaviksi. Oli pakko käydä kupparilla laskemassa pahat veret pois, kun kuppari kerran oli tullut kylään. Käytetäänkö kuppausta kaikkialla maailmassa? Tietojeni mukaan kyllä. Kyseessä on oletettavasti perinne, joka on syntynyt eri puolilla maailmaa riippumatta erilaisista kontakteista kansojen välillä. Mikä on tilanne tänään? En uskalla sanoa muuta kuin, että kuppausta käytetään ainakin Suomessa ns. vaihtoehtoisen lääkinnän piirissä, joten menetelmä siis elää. Perinne oli 1960-luvulla lähes katkeamassa, mutta on nyt saanut uutta nousua. Jotkut silloisista vanhoista kuppariämmistä olivat vielä elossa ja siirsivät taidon nuoremmille kuppauksesta kiinnostuneille naisille. Sittemmin on eri puolilla Suomea järjestetty kuppauskursseja. Joulukuussa 2011 kävin Harjun saunassa Helsingissä ja totesin, että siellä harjoitettiin edelleen kuppausta. Miten terveysviranomaiset suhtautuvat nykyisin kuppaamiseen? ­ Tähän on hyvin vaikea sanoa mitään, koska tämähän on kompetenssini ulkopuolella. Mutta uusimmissa julkaisuissa kuppauksesta ei puhuta mitään, saati että kuppaaminen olisi kielletty. Kuppauskursseja on järjestetty ja se, joka haluaa kupattavaksi voi hakeutua kupparin luo. Nykypäivänä tähdennetään välineiden puhtautta ja myös kuppari huolehtii infektioista ja muista vaaroista käyttämällä kirurgisia käsineitä. Hindrik Strandberg väitöstilaisuudessa 15.6.2012 A rppeanumin auditoriossa. ­ Missä määrin Kansalliskirjaston kokoelmat olivat avuksi tehdessäsi tutkimustasi ja kirjoittaessasi väitöskirjaasi? Tutkimukseni perustuu sekä Helsingissä että Turussa olevan laajaan arkistoaineistoon. Myös Kansalliskirjaston kokoelmat ovat olleet erittäin suureksi avuksi, ilman näitä kokoelmia olisin tuskin pystynyt kirjoittamaan aiheesta näin laajasti. Olen jo maininnut lähinnä antiikinaikaisia lääketieteen kirjoittajia, mutta olen toki käyttänyt myös myöhemmiltä aikakausilta olevia teoksia. Kansalliskirjastossa on niitä joko alkukielillä tai käännöksinä. Kirjaston laaja almanakkakokoelma on ollut minulle myös avuksi. Paljon käyttöä on ollut myös eteläisen lukusalin sanakirjakokoelmalla. Hindrik Strandberg toimi vuosina 1970?2005 lääketieteen historian laitoksella ja lääketieteen museossa assistenttina ja vuodesta 2003 intendenttinä Helsingin yliopistomuseossa, Arppeanumissa. 43
• K i r j a k a t s a u s Kansalliskirjastolle vihdoin oma historia ­ Rainer Knapaksen Tiedon valtakunnassa jäljittää Kansalliskirjaston värikkäät vaiheet Turun Akatemian palosta aina nykyhetkeen asti. Teksti:Vesa Kautto, FT, ylikirjastonhoitaja (el.) M iksi kansakunnan kulttuuriperinKirjaston historiassa joudutaan tarkastelemaan nön tallentajan historiaa ei ole kirmonia seikkoja: kirjaston tehtäviä, organisaatiota, joitettu? Kansalliskirjaston vuosiyksiköitä ja taloutta, henkilökuntaa, kokoelmia, sataisen toiminnan kokonaisesityksen puuttiloja, käyttöä jne. Esimerkiksi tilat saavat Knapaktuminen sai ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin selta paljon huomiota.Turun Akatemian kirjaston perustamaan historiaprojektin vuonna 2007. rakennus ei suojannut teoksia palolta. SuunnitelProjektin ohjausryhmään kutsuttiin muun mutaessa uutta kirjastorakennusta Helsinkiin paloassa aiempi ylikirjastonhoitaja Esko Häkli ja turvallisuuteen kiinnitettiinkin erityistä huomiota emeritusprofessori Matti Klinge. pieniä yksityiskohtia myöten, esimerkiksi ikkuHelsingin yliopisto myönsi Kansalliskirjasnaluukut ja salien väliset ovet tehtiin rautalevystä. ton historian laatimiselle kolMutta arkkitehti C. L. Engel mivuotisen rahoituksen vuopainotti myös esteettisiä seikMillään eurooppalaisella den 2008 alusta. Myös säätiöilkoja ja oli jo piirustusvaiheessa kirjastolla ei tulisi olemaan tä saatiin tukea. Kirjoittajaksi suunnitelmaansa tyytyväinen. kauniimpaa kirjastoa. valittiin fil.lis. Rainer Knapas. Engelin mukaan millään eurooppalaisella yliopistolla ei Hänet tunnetaan arvostettuna tulisi olemaan kauniimpaa kirjastoa. tutkijana ja opettajana sekä lukuisten teosten kirjoittajana ja toimittajana. Useimmille lukijoille lienevät tuntemattoKnapas kirjoitti teoksen ruotsiksi ja domia ne lukuisat lisärakennussuunnitelmat, joita 1900-luvun alkupuolella tehtiin. Rotundan suunsentti Liisa Suvikumpu käänsi sen käsikirjoituksesta suomeksi. Molemmat versiot ilmestyinittelija Gustaf Nyström piirsi 1914 lukusalisiiven vät kesäkuussa 2012. Ruotsinkielisen teoksen kirjastokortteliin. Sen tieltä olisi purettu anatomiKunskapens rike : Helsingfors universitetsbibliotek ? an ja farmasian laitosrakennukset. Oli vahinko, että Nyströmin suunnitelmaa ei toteutettu, kirjasto Nationalbiblioteket 1640?2010 julkaisi Svenska joutui kärsimään pitkään tilanpuutteesta. litteratursällskapet i Finland ja suomenkielisen Tiedon valtakunnassa: Helsingin yliopiston kirjasKansalliskirjaston kokoelmien muotoutumisesta Knapas luo valaisevan ja kiinnostavan kuvan. to ? Kansalliskirjasto 1640?2010 Suomalaisen Ulkomaista tieteellistä kirjallisuutta on hankittu Kirjallisuuden Seura. Kumpikin laitos on laajuudeltaan 461 sivua. Runsas kuvitus on hyvin yliopiston tarpeisiin koko kirjaston historian ajan. valittu ja teknisesti korkeatasoinen. Vähitellen hankinnan ala supistui humanistisiin 44 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Fredrik Tengström, Vuer af Helsingfors år 1838. Kirjasto valmistui 1840. Päävartio pylväikköineen korvattiin portailla 1839. Kansalliskirjasto. ja yhteiskuntatieteellisiin julkaisuihin. Turussa H. G. Porthan teki määrätietoista työtä kaiken Suomessa painetun, suomalaisten kirjoittaman ja Suomea käsittelevän kirjallisuuden kokoamiseksi. F. W. Pipping uurasti kansalliskokoelman uudelleen luomiseksi.Venäjän kirjallisuuden vapaakappaleoikeus vuosina 1820?1917 synnytti slaavilaisen kirjallisuuden arvokkaan kokoelman, jota täydennettiin vallankumouksen jälkeen ostoin ja vaihdoin. Slaavilainen kirjasto on houkutellut Helsinkiin monia ulkomaisia tutkijoita. Venäjältä Aleksanterin yliopiston kirjasto sai 1800-luvun alkupuolella lahjoituksina paljon kirjallisuutta. Ostamalla hankittiin Ruotsista A. E. Nordenskiöldin kirjasto ja karttakokoelma, eräs maailman hienoimpia.Voutien tilikirjojen kansista kerätyt pergamentit valaisevat Suomen keskiajan kulttuuria. Lukuisten merkkihenkilöiden yksityisarkistot ovat päätyneet Kansalliskirjastoon. Huomattava lahjoitus oli, että Sibeliuksen perikunta antoi omistamansa säveltäjän nuottikäsikirjoitukset kirjastolle, jossa nyt toimitetaan tieteellistä editiota Jean Sibelius Werke. Knapas luonnehtii vivahteikkaasti kirjaston johtajia ja muuta henkilökuntaa. Johtajina näyt- tää olleen 1800-luvun puolella varsin originelleja henkilöitä. Toisaalta Arvid Hultinin juhlakirjan onnittelijaluettelo 1915 on vaikuttava: ?se kuvaa huomattavia akateemisia ja intellektuelleja voimavaroja, joita yliopiston kirjastoon oli karttunut?. Itsenäisyyden aikana kirjastolla on ollut kyvykkäitä johtajia: Georg Schauman, Lauri O. Th. Tudeer, Jorma Vallinkoski, Esko Häkli ja Kai Ekholm. Häkliä Knapas kutsuu Suomen ylikirjastonhoitajaksi, Ekholmia ylikirjastonhoitajaksi verkostojen maailmassa. Heidän johdollaan Kansalliskirjasto on saavuttanut johtavan aseman Suomen kirjastojen elektronisten tietopalveluiden alalla. Knapaksen esitystapa on jäntevä hänen luonnehtiessaan henkilöä tai kokoelmaa. Mutta kun kyseessä on laajan prosessin kuvaus, esitys ei ole aivan yhtä selkeä. Kirjastomaailman viime vuosikymmenien kehityksen selvittäminen onkin vaativa tehtävä. Joka tapauksessa kirjoittajaa ja Kansalliskirjastoa ja sen ystäviä on syytä onnitella. Kirjaston pitkä, monivivahteinen ja ansiokas historia on saanut arvoisensa kuvauksen, johon kannattaa tutustua. 45
• Kirjastot ? ajatelkaa toisin! Mitä on RDF? Mitä on RDA? Entäs metatieto ja ­ semanttinen web? Ne ovat kaikki osa ­kirjastoluettelointia. Teksti: Liisa Savolainen, tutkimuskirjaston johtaja, Kansalliskirjasto Kaikki alkaa digitalisoitumisesta Kaiken lähtökohtana on digitalisoituminen. Pikku hiljaa ? viimeisten 10?15 vuoden kuluessa ? olemme ottaneet käyttöömme uusia työvälineitä, työprosessimme ovat muuttuneet, samoin tapamme lähettää ja ottaa vastaan informaatioita sekä tapamme olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Työmme ja vapaa-aikamme ovat muuttuneet. Vaikka muutosta on vaikeaa huomata, niin vähitellen se on hiipinyt elämäämme. Kirjastoissa digitaalinen maailma on tarkoittanut e-aineistoja ja verkkopalveluja. Kuitenkin kirjastojen perinteinen tehtävä, tiedon järjestäminen ? luettelointi eli metatiedon tuottaminen ? on säilynyt. Korttiluetteloinnin innovaatio tehtiin 1800-luvun lopussa ja 1960-luvulla siirryttiin tietokantoihin. Mitä on kirjastoluettelointi? Kirjastojen luetteloinnin tavoitteena on löytää sekä luetteloinnin kohteen ? vaikkapa kirjan sisältämä informaatio että itse objekti asiakkaan käyttöön. Tietokannat ovat tehokas tapa työstää isoa määrää määrämuotoista dataa. Miljoonien 46 kirjojen sisältämää informaatiota ja sijaintia voidaan helposti hallita tietokannalla. Määrämuotoisen datan tallennus edellyttää kuitenkin tietokannan käyttäjältäkin datan tallennuksen periaatteiden Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• ymmärtämistä, ainakin, jos ha­ lu­ aa tehdä hakuja tehokkaasti. Kirjastotietokannat eivät myöskään vielä toimi aidosti verkkoresursseina, vaan käyttäjän on kirjastoaineistoja löytääkseen löydettävä ensin oikea tietokanta. Ei vain dataa, vaan laatudataa Kirjastojen dataa ? tietokantoihin tallennettuja kuvailuja eli luettelointitietueita ? kutsutaan usein laatudataksi. Datan Erityisesti kansalliskirjastojen tehtävänä on rakentaa kansallista kirjastodatan infrastruktuuria: muun muassa kuvailla koko kansallinen julkaisutuotanto, ylläpitää kirjailijoiden nimimuotoja, lehtien julkaisuhistoriaa. Tällainen laatudata on kovaa valuuttaa digitaalisessa maailmassa, jossa yhtäkkiä tuotetaan valtavasti informaatiota ilman strukturoitua rakennetta tai historia- ja kontekstitietoa. Kohti Tim Berners-Leen visiota Informaatio- ja datamassan järjestämiseksi Tim Berners-Lee, internetin keksijä, on kehitellyt vision semanttisesta webistä www-palvelun laajennukseksi. Ajatuksena on mallintaa dataa konelukuiseksi ja rakentaa käsitteiden välille merkityssuhteita.Verkon sisältöjen ? englanniksi ?resource? ? jäsentämisessä ja kuvailussa käytetään metakieliä ja standardeja. Näin mallinnettu data ei ole pelkästään merkkijonoja, vaan tietyt merkkijonot myös merkitsevät jotakin. Niille on rakennettu konelukuiset tunnisteet, joita ylläpidetään yhteiskäyttöisissä (kansainvälisissä) rekistereissä. Tunnisteiden avulla verkon sisältöjen välille rakennetaan linkkejä. Ajatelkaa toisin! tallennuksessa käytetään yhteisesti sovittuja standardeja. Pyrkimyksenä on tasalaatuisuus ja yhteensopivuus. Kuva internetistä vuodelta 2005. The Opte Project, Creative Commons. Semanttisen webin evankelista Richard ­ Wallis kehottaa kirjastoja ajattelemaan uusiksi. Lopettakaa tietueiden rakentaminen ja ryhtykää linkittämään käsitteitä, kuuluu hänen julistuksensa. Kansalliskirjastojen kansainvälinen verkosto onkin ryhtynyt valmistelemaan kirjastoaineistojen luettelointisääntöjä avoimen linkitetyn datan ja semanttisen webin maailmaan. Semanttisessa webissä yksi resurssien kuvailun ja rakenteistamisen tietomalli on RDF (Resource Description Framework). Kirjastoaineistojen kuvailuun sovellettua kuvailustandardia kutsu- 47
• taan lyhenteellä RDA eli Resource Descrip­ tion and Access. RDA tarjoaakin luettelointiin tehokkuutta, kun valmista mallinnettua dataa on käytössä avoimesti. Ihmiskielestä konelukuista RDF-tietomallilla ihmisten kieltä mallinnetaan konelukuiseksi. Kirjaston kuvailussa se tarkoittaa, että kuvailun eri elementit (teos, tekijä, julkaisija, kuvailutermit) tunnistetaan ja rekisteröidään metatietovarantoihin. Tunnistamista ja rekisteröintiä tukee konelukuisen tunnisteen antaminen elementin termille. Tunnistetut elementit saavat merkityksen ja niitä linkitetään keskenään. Luetteloija saattaa tunnistaa vaikkapa merkkijonon ?Linna? ja määritellä sen tarkoittavan kirjailijaa, joka puolestaan linkitetään merkkijonoon ?Tuntematon sotilas?. ?Tuntematon sotilas? -merkkijonon hän tunnistaa kirjalliseksi teokseksi, johon kuvailija voi edelleen linkittää tunnistetun asiasanan ?sotakirjallisuus?. Toisen ?linna? -merkkijonon luetteloija tunnistaa tarkoittavan rakennusta ja liittää tähän konelukuisen asiasanatunnisteen ?linnat? (suositeltu asiasana linna-rakennuksia kuvaaville sisällöille). Konelukuinen tunniste on kielineutraali, joten sama tunniste on todennäköisesti liitetty myös englannin, saksan ja vaikkapa kiinankielisiin elementteihin ja sitä kautta resursseihin samasta aihepiiristä. Käytännössä siinä vaiheessa, kun kirjastojen arjessa tehdään RDA-standardin mukaista luettelointia, on luetteloijalla jo käytössään laajat metadatavarannot, joista hän poimii tarvitsemansa elementit ja linkittää niitä keskenään. Kirjaston seinät katoavat Kansalliskirjastojen kansainvälisenä tehtävänä on kuvailla oman alueensa julkaistu intellektuelli tuotanto. Tästä syystä ainakin suurimpien maiden kansalliskirjastoilla on valmiina laatudataa semanttista mallinnusta ja avaamista odottamassa. Kansallisbibliografioiden auktoriteettitietokantojen tai asiasanastojen RDF-mallintaminen antaa pohjan metadatarekistereille tai täydentää jo käytössä olevia rekistereitä. Muun muassa Saksan, Ranskan ja Britannian Kansalliskirjastot ovat avanneet omaa dataansa. Suomen tavoitteena on kansallisbibliografiadatan mallintaminen vuosina 2014?15. Tulevaisuuden luettelointityöhön tulee kaksi selvää muutosta: työtä tehdään entistä enemmän verkostona ja työ on kansainvälistä. Luetteloijan katse ei enää kohdistu kirjaston sisälle, vaan työ on entistä enemmän älyllisten ja taiteellisten teosten ja niiden eri manifestaatioi­ den tunnistamista ja linkittämistä. Avatessaan datansa avoimeen käyttöön kirjastot tulevat näkyville verkkomaailmaan. Samalla kun muut toimijat voivat hyödyntää kirjastojen tuottamaa dataa, tapahtuu sama toisinpäin. Parhaassa tapauksessa eri tiedonmallintajat voivat yhdistää voimansa yhteisen infrastruktuuripalvelun tuottamiseksi. Mitä vielä saammekaan aikaa kirjastodatalla? Kansalliskirjaston kaksi metadataprojektia: RDA-projektin tavoittena on RDA-standardin käyttöönotto suomalaisessa kirjastoaineistojen kuvailussa vuonna 2015. Projektipäällikkönä on kirjastonhoitaja Marjatta Autio-Tuuli. Kansallinen metatietovaranto tarjoaa suomalaisille kirjastoille yhteisen työskentely- ja toimintaympäristön. Tavoitteena on yhtenäiset luettelointikäytännöt ja data. Tämä avaa mahdollisuuden datan mallintamiseen ja avaamiseen RDA-standardin käyttöönoton yhteydessä. 48 Kansalliskirjasto-lehti 3 2 0 12
• Kuvaa: Kari Timonen K eskiaika kiehtoi Kansalliskirjaston Taiteiden yössä elokuussa. Tapahtuma oli todellinen yleisöme- nestys, tuolit eivät riittäneet ja seisomatilakin tahtoi loppua. Suuri osa kävijöistä oli ensikertalaisia. Ja kun Schola Sancti Henrici -lauluyhtye esitti Kupolisalin ylimmältä parvelta Pyhän Henrikin legendaan liittyvää gregoriaanista musiikkia Kansalliskirjaston pergamenttikokoelmasta, oli sali tupaten täynnä hartaannäköisiä kuulijoita. Yleisöllä oli myös tilaisuus tutustua Kirjava keskiaika -näyttelyn upeisiin pergamentteihin ja kuulla näyttelyn asiantuntijaryhmältä pergamenttien tutkimisesta. Dosentti Tuomas Heikkilän aiheena oli ?Linnunsulkia ja harakanvarpaita, kärpäsenjalkoja ja kotikaljaa. Kirjallisuutemme keskiaikaiset juuret?. Tutkija Jesse Keski- K i r j a s t o s s a Keskiajan lumoa Taiteiden yössä aho kertoi Naantalin luostarin kirjoista ja tutkija Jaakko Tahkokallio kirjatuonnista 1100-luvulla. tori Marleena Vihakaran esitys keskiaikaisten pergamenttien konservoinnista Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskuksessa Mikkelissä. Lisäksi yleisöllä oli mahdollisuus tutustua kirjansidontaan kirjansitojamestari Rudolf Sommerin ja kirjansidonnan opettaja Seppo Seppälän ?työpajassa?. Oli tilaisuus myös kosketella nykyajan pergamenttia ja kokeilla sulkakynällä kirjoittamista. Keskiajan lumoista Taiteiden yön kävijä saattoi vielä siirtyä Kansalliskirjaston sisäpihalle yhteislaulun nautintoon Ajopuut-yhtyeen säestyksellä. Kirjava keskiaika ?näyttelyn asiantuntijaryhmä kertoi pergamenttien tutkimisesta. Inkeri Pitkäranta, kulttuurikoordinaattori. Kansalliskirjasto 49 49 t a p a h t u u Kiinnostusta herätti myös konservaat-
• N ä y t t e l y j ä Valokuva: C-G. Hagström, WSOY:n arkisto Kahvilassa & Agricola-huoneessa 5.10.2012 ? 14.1.2013 Onnellinen mies ? Sankar´ jylhän kuusiston Arto Paasilinna 70 vuotta Juhlanäyttely Kansalliskirjastossa Neuvokas kansanmies voittaa systeemin j a 49 kirjaa, yli 50 käännöskieltä t a p a h t u m i a Arto Paasilinnalla on 259 ulkomaista käännössopimusta.Yhtä käännösteosta lukuun ottamatta kaikki Paasilinnan teokset ovat Kansalliskirjaston kokoelmissa. Kansalliskirjastolla lieneekin maailman laajin Arto Paasilinna -kokoelma, kun siihen kuuluvat luonnollisesti myös Paasilinnan kaikki suomenkieliset romaanit ja tietoteokset. Tästä aineistosta ja Paasilinnan kustantamon WSOY:n arkistoista on nyt syntynyt näyttely, joka tarjoaa sekä kirjailijan elämäkertatietoa että mahdollisuuden kurkistaa kansainväliseen menestykseen ja vertailla teosten kansitaidetta eri maissa. Suomessa Arto Paasilinnaa pidetään kansankomedian taitavana veijarikirjailijana, mutta Keski-Euroopassa lohtua, rohkeutta ja ajatuksia antavana luontofilosofina. Kansitaide kertoo kuinka samaa romaania on tarjottu yleisölle hupailuna ja filosofisena teoksena. Kansitaide on aina ennakkoviesti, jolla kustantaja määrittelee kirjan ja kirjailijan. Esimerkiksi italialainen Iperborea on käyttänyt elegantin hillityissä 50 Arto Paasilinnan romaanien kansisuunnittelijana toimi vuosia tunnettu ja arvostettu kirjagraafikko, kuvittaja ja kuvataitelija Pekka Vuori. Hänen maalaamansa muotokuva Arto Paasilinnasta paljastettiin WSOY:ssä vuonna 1994. kansissaan Ruotsin ?kultakauden? tunnetuimman luontomaalarin Bruno Liljeforsin talvikuvia, joissa vilahtaa jänis tai kettu. Näyttelyn otsikko Onnellinen mies on yksi Arto Paasilinnan rakastetuimmista teoksista. Siltainsinööri Jaatiseen haluaa moni Suomen mies samastua, ei vähiten kirjailija itse. Läpi romaanien kulkee sama juonne, neuvokas kansanmies voittaa systeemin. Pääteeman rinnalla risteilee pohjoisen metsän ja koko luomakunnan ylistys. Karhut, ketut, jänikset ja suomenhevonen ovat isossa osassa Paasilinnan laajassa tuotannossa. Metsän poika tahdon olla, sankar´ jylhän kuusiston. Aleksis Kiven Metsämiehen laulun säe näyttelyn otsikossa kertoo siitä maisemasta, jossa Paasilinnan suurperhe kasvoi sodanjälkeisessä Suomessa Lapin läänin Tervolassa ja siitä missä Arto Paasilinna on yhä eniten kotonaan. Suomalainen kuusimetsä on hänen ?rosebudinsa?. Menestys on antanut kirjailijalle mahdollisuuden matkustella laajasti ja toteuttaa kaikki unelmat, aina hän on kuitenkin palannut Suomeen rakentamaan taloa metsän keskelle. Arto Paasilinna 70 vuotta -juhlanäyttely on toteutettu WSOY:n kirjallisuussäätiön tuella. Näyttelyn sisällön suunnittelija ja käsikirjoittaja on kirja-alan tiedottaja Katri Wanner. K a n s a l l i s kK K ia r an jna s ss a at llo ll n ii s sk k tiiir r ejjd a ao s st to u os - ll e eh ht t ii 3 3 1 2012
• 2.11.2012 ? 9.2.2013 Yhteistyössä: Pacius-seura ry, Paciussällskapet rf, Richard Faltin -seura ry, Kansalliskirjasto. (Helsinki pääkaupunki 200 vuotta -tapahtuma) N ä y t t e l y j ä Rotundassa Pääkaupunkilaiset: tulijat, näkijät, kokijat Suunnittelu, käsikirjoitus: prof. Laura Kolbe, hum.kand. Heli Paakkonen, hum.kand. Jaakko Ranta Helsinki pääkaupunki 200 -näyttely Ks. Tapahtumat: 4.11., 10.11., 25.11. TAPAHTUMAT MARRAS-JOULUKUUSSA su 4.11. klo 16 Kupolisalissa KONSERTTI Minun Helsinkini SYMPOSIUMI Helsingin musiikkielämää 1800-luvulla Kuva: Jari Soini Puhujat: prof. emer. Matti Klinge, prof. Eero Tarasti, prof. Anne Sivuoja, dos.Vesa Kurkela, TM, laulupedagogi Riikka Siltanen, mus.kand. Pauliina Pekki ja FL, musiikintutkija Seija Lappalainen. Fredrik Paciuksen ja Richard Faltinin yksinlauluja: sopraano Margarita Nacer-Leinonen, mezzosopraano Riikka Siltanen, pianisti Mart Ernesaks. A. G. Ingeliuksen alkusoitto näytelmään Biskop Henrik och bonden Lalli: Pauliina Pekki, piano Kuoroteoksia: Akademiska Sångföreningen, Hämäläis-Osakunnan Laulajat Yhteistyössä: Pacius-seura ry, Paciussällskapet rf, Richard Faltin -seura ry, Kansalliskirjasto. su 25.11. klo 18 Kupolisalissa Koti-ikävä Berliiniin ? Carl Ludvig Engelin kirjeitä ja musiikkia matkan varrelta Marja Rumpunen, ohjelmakokonaisuuden suunnittelu, piano tekstiosuudet näyttelijä Kristoffer Möller, Erica Nygård, huilu, Torsten Tiebout, alttoviulu. Säveltäjät: C.Ph.E. Bach, F. Ries, C.L. Lithander, F. Schubert, I. Lachner Yhteistyössä Aue-Säätiön kanssa. (Helsinki pääkaupunki 200 vuotta -tapahtuma) t a p a h t u m i a la 10.11. klo 12-16 Auditoriossa,Yliopistonkatu 1 Kuule, kuinka soitto kaikuu Suomalaisia säveltäjiä 1800-luvulta j a Länsi-Helsingin musiikkiopiston oppilaitten sävelelämyksiä pääkaupungista. Ohjelmassa sekä vanhempia teoksia että oppilaiden omia Helsinki-aiheisia sävellyksiä. Yhteistyössä: Länsi-Helsingin musiikkiopisto. la 10.11. klo 12-16 Kupolisalissa KONSERTTI Koti-ikävä Berliiniin. Kuvassa esiintyjät: Marja Rumpunen, piano; Torsten Tiebout, alttoviulu; Erica Nygård, huilu; Kristoffer Möller, tekstiosuudet. 51 51
• Kuva: Sisko Vuorikari N ä y t t e l y j ä j a Länsi-Helsingin kamariorkesteri, joht. kapellimestari Olli Vartiainen. su 18.12. klo 16 Kupolisalissa VERKKONÄYTTELYT JOULUKONSERTTI t a p a h t u m i a Länsi-Helsingin Kamariorkesteri Joht. Olli Vartiainen Yhteistyössä: Länsi-Helsingin musiikkiopisto. Nuolenpäistä aakkosiin. Ammi ja Toivo. Multimediateos Alma ja Toivo Kuulan elämästä. Kiehtova kirja. KIERTONÄYTTELYT Kotimaana musiikki. Fredrik Pacius 200 vuotta. Suomi kautta aikojen. Merkkivuosi 1809 -kiertonäyttely. Kirjahistoriallinen verkkoteos. www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta Lisätietoja näyttelyistä ja tapahtumista: Kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta, puh. (09) 191 22738, inkeri.pitkaranta@helsinki.fi Suomea rajan takana 1918?1944. Suomenkielistä neuvostokirjallisuutta ­Kansalliskirjaston kokoelmista. Lisätietoa: www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta 52 Kulttuurisihteeri Sisko Vuorikari, puh. (09) 191 22671, sisko.vuorikari@helsinki.fi Kulttuurikalenteri syksy 2012: www.kansalliskirjasto.fi/verkkokirjat/kulttuurikalenteri/ K Ka an ns sa a ll ll ii s sk k ii r r jj a as st to o -- ll e eh ht t ii 3 3 2012
• Tiedon valtakunnassa ? Kunskapens rike Helsingin yliopiston kirjasto ? vuodesta 2006 Kansalliskirjasto ? on ollut Suomen tärkein ja tunnetuin tieteellinen kirjasto vuosisatojen ajan. Kirjaston historia alkaa Turun akatemian vähäisestä kirjakokoelmasta 1640 ja päättyy elektroniseen kirjastoon, joka palvelee suurta yleisöä ja koko Suomen kirjastoverkkoa. Teos kuvaa kokoelmien syntyä ja vaiheita, kirjaston toimintaa, sen värikkäitä johtohahmoja, lahjoittajia ja merkittäviä rakennuksia. Kirjasto on olennainen osa yliopiston, suomalaisen kirjakulttuurin ja tieteen kansainvälistymisen historiaa: se on oma tiedon maailmansa. Tiedon valtakunnassa on portti suomalaisen kulttuurilaitoksen historiaan ja nykyiseen asemaan. Rainer Knapas Tiedon valtakunnassa. Helsingin yliopiston kirjasto ? Kansalliskirjasto 1640?2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1347. Tiede, 462 sivua, sidottu. ISBN 978-952-222-272-5 Helsingfors universitets bibliotek, sedan 2006 Nationalbiblioteket, har varit Finlands främsta vetenskapliga bibliotek under flera århundraden. Här presenteras bibliotekets historia från de anspråkslösa boksamlingarna vid Kungliga Akademin i Åbo 1640 till dagens digitala tidsålder där biblioteket är en serviceinstitution som betjänar den breda allmänheten och biblioteksväsendet i hela landet. Bibliotekets tillkomst, verksamhet, donatorer, byggnader och färgstarka ledarpersonligheter beskrivs i ett kulturhistoriskt sammanhang. Genom biblioteket reflekteras också universitetets historia, den bokhistoriska utvecklingen i Finland och hur vetenskapen blivit allt mer internationell. Rainer Knapas Kunskapens rike. Helsingfors universitetsbibliotek ? Nationalbiblioteket 1640?2010. 462 s., inbunden, illustrerad. ISBN 978-951-583-244-3 5400 Tilaukset: Kansalliskirjasto, Hallintopalvelut, PL 15, 00014 Helsingin yliopisto Beställningar: Nationalbiblioteket, Förvaltningen, PB 15, 00014 Helsingfors universitet puh.tfn. +358-(0)9-191 22734, fax. +358-(0)9-191 22581 http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/Kirjakauppa/kkindex.html Myynti: Kansalliskirjaston eteisen myyntipiste, Unioninkatu 36, Helsinki Säljning i Nationalbibliotekets vestibule, Unionsgatan 36, Helsingfors
• Sateenvarjojen meri. Pertti Viljanen, Kansalliskirjasto. ISSN 1459-3467 www.kansalliskirjasto.fi