• 4 2011 K a n s a l l i sk i r j a s t o Monitieteinen tutkijayhteisö Comellus-projekti C-kasettien maailma Vanhat joululehdet
• Sisällys 4/2011 1 2 3 PL 15 (Unioninkatu 36) 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: kk-tiedotus@cc.helsinki.fi Telefax 191 22581 53. vuosikerta Toimitus: Päätoimittaja Esko Rahikainen (09) 191 22722 kk-lehti@helsinki.fi Toimitusneuvosto: Dorrit Gustafsson, pj. Kirsi Aho Harri Ahonen Sinimarja Ojonen Heidi Partanen Esko Rahikainen Marja-Liisa Seppälä Taitto: Pentti Järvinen Digitointi ja kuvankäsittely: Kari Timonen Osoitteenmuutokset: Kristiina.a.nieminen@helsinki.fi (09) 191 22720 Kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ kklehti/html www.lehtiluukku.fi Liisa Savolainen Tutkimuksen infrastruktuuri tutkijan kumppanina Forskningsinfrastrukturen ­ forskarens kompanjon Ajankohtaista 4 10 14 16 20 23 26 28 Sami Pihlström Matti Hosio Monitieteinen tutkijayhteisö ­ haaste kirjastolle Kansalliskirjaston Comellus-projekti Ruijalainen sanomalehtimies tienraivaajana Avauksia ja asemapeliä ­ Lisensiointifaktat FinELibin tapaan Löytöretki Kansalliskirjastoon Aija Vahtola Verkkoaineistojen vapaakappaleet Kirjastoverkkopäivät ­ just sulle! "Olemme rakentaneet uuden audiovisuaalisen miljöön" Gunnar Sahlinin haastattelu Maailman ensimmäinen Kiellettyjen kirjojen videokalenteri Kirsi Aho 29 30 32 34 35 36 37 38 43 45 Asiakashaastattelussa etnologian professori Laura Stark Maija Merimaa Minun Kansalliskirjastoni Tieto tutkijan pöydälle ­ kysely elektronisten aineistojen käytöstä Kirjakatsaus ­ Kirjasto 2012 asiakkaan asialla Vernique Rega vieraili Kansalliskirjastossa Helsingin Suomalaisen Klubin lahjoitus Suomen karttakuva verkkoon Kansalliskirjasto kartoittaa asiakastyytyväisyyttä Juha Korvenpää Virkistäviä löytöjä kasettien maailmasta Pohjois-Amerikan intiaanit Tiinan triviat Jouluilo nuorille ja vanhoille ­ Joulehdet entisaikaan Näyttelyjä ja tapahtumia Artikkelit luettavissa myös http://www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/kklehti.html sekä Arto-tietokannasta (Elektra-sopimus) https://arto.linneanet.fi Eriksen Oy Helsinki 2011 46 54 Kansi: Löytöretki Kansalliskirjastoon -päivän 11.11.2011 kupolisalin ohjelma keskittyi tutkimusmatkailija G. A. Wallinin näyttelyyn ja "itämaihin". Ohjelmassa oli myös tanssitaiteilija Katri "Rani Surya" Prusilan esitys "Hulmahtava huntu" Kuva: Veikko Somerpuro.
• Tutkimuksen infrastruktuuri tutkijan kumppanina umanistiset tieteet, ihmistieteet ja menneisyyden tutkimuksen alat ovat Kansalliskirjaston ydinaluetta. Kansalliskirjasto on erityisesti näillä alueilla keskeinen tutkimuksen infrastruktuuri. Kansalliskirjasto kirjaston nimenä johtaa ajattelemaan kirjastoa kotimaisten kirjojen kokoelmana. Toki kotimaisten julkaisujen kattava arkistointi on kirjaston keskeinen lakisääteinen tehtävä. Mutta yhtä hyvin ja ylpeällä mielin on syytä muistaa kirjastomme eurooppalaisuus. Osa kirjaston historiallisesta kokoelmasta on peräisin Pietarin tiedeakatemiasta, joka puolestaan sai alkunsa Pietari Suuren innostuksesta hankkia länsimaisen tieteen ja kulttuurin perusteokset Venäjälle opiksi ja maan kehittämiseksi. Historiallinen kokoelmamme sisältääkin ydinosan 1500­1800 -lukujen tieteellisestä julkaisutuotannosta. Eurooppalaiset aineistot ovat osa kansallista tietovarantoa, ja myös niiden vaaliminen on osa Kansalliskirjaston ydintehtävää. Kansalliskirjasto on kansainvälinen palvelu. Helsingin yliopiston piiriin tulee ulkomailta Venäjän ja itäisen Euroopan, antiikin, filosofian ja oppihistorian tutkijoita. Kansainvälinen yliopisto saa kansainvälisiä tutkijoita piiriinsä, jos se pystyy tarjoamaan vähintään yhtä hyvän tutkimusinfrastruktuurin kuin muut vastaavat yliopistot. Kansalliskirjasto on keskeinen kilpailutekijä Helsingin yliopistolle. Kirjastot eivät siis ole merkityksettömiä.Vaikka tutkijat ajattelullaan ja luovuudellaan synnyttävät tieteen tulokset, tarvitaan taustalle laajat ja moniulotteiset lähdeaineistot ­ eli tutkimuksen tietoaineistot ­ ja kansainvälisen tason tutkimusraportteja ­ kirjoja. Yhä enenevässä määrin tutkijoiden kirjasto ja tietoaineistot kulkevat kannettavan tietokoneen ­ tai muun tallennusalustan ­ mukana paikasta toiseen. Tutkija tarvitsee fyysistä kirjastoa entistä vähemmän, mutta sitäkin enemmän kumppanikirjastoa, joka valitsee, hankkii ja järjestää tietoaineistoja. Kirjasto ei halua olla tutkijan näkymätön back office -toiminto, vaan laadukas kumppani tutkimustyön poluilla. Kirjoittaja on Kansalliskirjaston Tutkimuskirjaston johtaja H 1 Kuva: Heini Lehväslaiho Liisa Savolainen
• Liisa Savolainen Forskningsinfrastrukturen ­ forskarens kompanjon D e humanistiska vetenskaperna, humaniora och forskning i det förflutna, hör till Nationalbibliotekets kärnområde. Nationalbiblioteket är en viktig forskningsinfrastruktur i synnerhet när det gäller dessa vetenskaper. Namnet Nationalbiblioteket leder tanken till ett bibliotek för inhemska böcker. Uppgiften att arkivera den nationella utgivningen är också en central och lagstadgad uppgift, men lika väl finns det skäl att vara stolt över vårt biblioteks europeiska inriktning. En del av Nationalbibliotekets historiska samling härstammar från Kejserliga Vetenskapsakademien i S:t Petersburg som hade sin upprinnelse i Peter den Stores intresse för att förvärva de grundläggande verken inom västerländsk vetenskap och kultur till lärdom för Ryssland och för landets utveckling.Vår historiska samling omfattar också kärnan av de vetenskapliga publikationer som utgavs under 1500­1800-talen. De europeiska verken är en del av våra nationella resurser, och att värna om dem ingår också i Nationalbibliotekets kärnuppgift. Nationalbiblioteket har en internationell kundkrets. Till Helsingfors universitet kommer utländska forskare som forskar i Ryssland och Östeuropa, antiken, filosofi och lärdomshistoria. Ett internationellt universitet drar till sig internationella forskare om det kan erbjuda en minst lika bra forskningsinfrastruktur som andra motsvarande universitet. Nationalbiblioteket är en viktig konkurrensfaktor för Helsingfors universitet. Biblioteken är med andra ord inte oviktiga. Även om det är forskaren som genom sitt tänkande och sin kreativitet skapar de vetenskapliga resultaten, behövs det omfattande och mångdimensionella källmaterial och forskningsrapporter på internationell nivå ­ alltså böcker. I allt högre grad följer forskarnas bibliotek och resurser med från plats till plats i en bärbar dator eller i någon annan typ av lagringsmedium. En forskare behöver allt mer sällan det fysiska biblioteket, men desto mer ett kompanjonbibliotek som väljer, skaffar och ordnar resurserna. Biblioteket vill inte vara forskarens osynliga back office-funktion, utan en högkvalitativ kompanjon i forskningsarbetet. Skribenten är direktör för Forskningsbiblioteket vid Nationalbiblioteket. Svensk översättning: Teresia Ijäs 2 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Kansalliskirjaston löytöretki-päivä keräsi kuulijoita eri tilaisuuksiin. Tutkimusmatkailija G. A. Wallinin juhlavuoden näyttely "Kangastus" on eksoottisen ja ajankohtaisen aiheensa takia ollut kirjaston kävijöiden suosiossa. A j a n k o h t a i s t a Kuva: Kari Timonen le", kertoo ylikirjastonhoitaja ja FAIFE:n puheenjohtaja Kai Ekholm Suomen Kansalliskirjastosta. Videokalenterista lähemmin sivulla 29. Vielä ehtii näyttelyihin Virtuaaliesitys Kansalliskirjastosta C.L. Engelin suunnittelemassa Kansalliskirjastossa alkaa sisätilojen remontti vuoden 2012 lopulla.Vieroitusoireiden torjumiseksi Kansalliskirjasto julkaisee virtuaaliesityksen ainutlaatuisen kirjastorakennuksensa sisätiloista joulutervehdyksenä. Esityksen katselija voi kokeilla virtuaalisesti miltä tuntuu liikkua kirjaston sisätiloissa ja katsella esimerkiksi Kupolisalia ylimmältä parvelta. Esitys on katsottavissa verkossa Kansalliskirjaston verkkosivujen kautta sekä myöhemmin iPad-laitteella. Toivomme, että virtuaalinen vierailu Kupolisalissa ilahduttaa kaikkia asiakkaitamme, myös niitä jotka eivät pääse itse vierailemaan kirjastorakennuksessa. Kiellettyjen kirjojen videokalenteri Entressen kirjasto Espoossa ja kansainvälinen kirjastoalan sananvapausjärjestö FAIFE ovat toteuttaneet maailman ensimmäisen Kiellettyjen kirjojen videokalenterin. Hanke on herättänyt kansainvälistä huomiota ja sitä pidetään monella tavalla edelläkävijänä. "Entresse toteutti viime vuonna kotimaisen videokalenterin kielletyistä kirjoista. Jälki oli sen verran erinomaista, että päätimme viedä sen kansainväliselle foorumil- Juhani Ahon 150-vuotisnäyttely Rotundan kerroksissa on esillä 16. tammikuuta asti. Näyttelyssä on ensipainoksia Heikki A. Reenpään kokoelmasta sekä Ahon Lastujen kuvituksia, uusimpina taiteilija Raimo Sallisen originaalipiirrokset 2011 julkaistuun Valikoima lastuja -teokseen. TUGAN TEL. Suomen tataarien kirjallisuutta näyttely on avoinna kahvilassa ja Agricola-huoneessa 10.1. asti. Kunniamerkkejä Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmille on myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki ja erikoiskirjastonhoitaja Sirkka Havulle on myönnetty Suomen Leijonan ritarimerkki. Kansalliskirjasto-lehti luettavissa myös verkossa osoitteessa www.lehtiluukku.fi 3
• Sami Pihlström Monitieteinen tutkijayhteisö ­ haaste kirjastolle E nnen kuin voidaan kartoittaa monitieteisen tutkimuksen ja tutkijayhteisöjen tieteelliselle kirjastolle asettamia haasteita, on havaittava, että monitieteisyyden käsite on monitahoinen. Monitieteisyyden (multidisciplinarity) lisäksi puhutaan tieteidenvälisyydestä (interdisciplinarity), poikkitieteellisyydestä (crossdisciplinarity), tieteenalarajojen ylittämisestä (transdisciplinarity) sekä tieteenalarajojen "jättämisestä taakse" tai niiden "jälkeisestä" tieteellisestä elämästä ja yhteisöstä (postdisciplinarity). Näiden käsitteiden täsmentäminen on tärkeää sekä tutkijoille että kirjastolle, jotta ymmärretään paremmin, mistä monitieteisessä tutkimuksessa ja vuorovaikutuksessa ­ sekä tutkijoiden välisessä vuorovaikutuksessa että tutkijoiden ja kirjaston yhteistyössä ­ oikeastaan on kysymys. Mitä monitieteisyys on? Tieteidenvälisen vuorovaikutuksen edistäminen on yksi Helsingin yliopiston tutkijakol- legiumin ja muiden "institute for advanced study" -tyyppisten laitosten keskeisiä tehtäviä ­ perustehtävän eli kansainvälisesti korkeatasoisen humanistis-yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen harjoittamisen ja edistämisen ohella. Tätä tehtävää suoritettaessa on pohdittava, onko esimerkiksi monitieteisen tutkijayhteisön jokaisen tutkijan ja/tai tutkimushankkeen oltava "sisäisesti" monitieteinen vai riittääkö esimerkiksi tutkijakollegiumin tutkijapaikkojen hakijoiden ohjeissa mainittu "interdisiplinäärinen potentiaali" eli se, että perinteisen, jollekin tieteenalalle selvästi sijoittuvan hankkeen esittäjän on pystyttävä kommunikoimaan työnsä ideat omaa alaansa laajemmalle tutkijayhteisölle.Voidaan myös keskustella siitä, tuleeko monitieteisyys tai tieteidenvälisyys nähdä ensisijaisesti tutkijan, tutkimushankkeen vai koko yhteisön piirteenä. Monitieteisyys on haaste kirjastolle ilmeisellä, jopa triviaalilla tavalla: korkeatasoisen tieteellisen kirjaston, kuten Kansalliskirjaston, tulisi voida tuottaa sopivia palveluja varsin erilai- 4 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Kuva: Kari Timonen Tutkijakollegiumin johtajan, professori Sami Pihlströmin esitelmä "Monitieteinen tutkijayhteisö ­ haaste kirjastolle" sai kuulijoilta kiitosta ja Kansalliskirjasto-lehden toimitus sai esitelmän julkaisuluvan. 5
• sia aloja, lähestymistapoja ja menetelmiä eduskelu hyllyjen välissä, satunnaiset löydöt, uusiin taville tutkijoille. Erilaiset tutkijat tarvitsevat avauksiin johtavat sivupolut. Tästäkin nousee vaikkapa digitaalisia palveluja hyvin eri tavoin. esiin haaste, johon nykyään lähes jokaisen tutMutta monitieteisyys on myös haaste tutkikijan on reagoitava: potentiaalisesti relevantjoille itselleen ja heidän yhteisölleen: usein on tia kirjallisuutta ja muuta tutkimusaineistoa on mietittävä, mikä on oikea näkökulma ­ ja mitä yksinkertaisesti liikaa. On osattava valikoida, kaikkia näkökulmia tarvitaan ­ tietyn ongelpoimia esiin olennainen, jättää jotakin pois. man käsittelemiseksi. Monitieteinen tutkijayhMuuten on vaikeaa välttää pelkkää olemassa teisö haastaa näin myös kirjastoa kehittämään olevaa kirjallisuutta katsauksenomaisesti esittepalvelujaan niin, että kirjasto yhä paremmin levää ja arvioivaa review-tutkimusta. Toisaalta pystyy haastamaan tutkijoita monipuolisemetenkin perinteisten humanistien viljelemien piin ja korkeatasoisempiin runsaiden lähdeviitteihankkeisiin ja näkökulden ei sellaisinaan tarSamoin kuin on vaikeaa luokitella miin. Monitieteisyydestä vitse häivyttää tutkijan monitieteistä tutkijaa tai hanketta kumpuava haaste on siten mihinkään tiettyyn tieteenalaan, on joskus omaa ääntä. Pikemvastavuoroinen; kirjasto ja minkin viittaamalla lavaikeaa luokitella yksittäistä kirjaa, tutkijayhteisö(t) kohtaavat esimerkiksi monitieteistä teosta, oikealle veasti ympäröivään kirsen yhdessä. jallisuuteen tutkija voi paikalle kirjaston kokonaisuudessa. Kirjasto voi myös ikään kuin kirjoittaa toimia symbolina tälle haasteelle. Samoin kuin omaa ääntään sisään alan tutkimukseen, etsiä on vaikeaa luokitella monitieteistä tutkijaa tai omia polkujaan ja reittejään sekä osoittaa tietähanketta mihinkään tiettyyn tieteenalaan, on vänsä, minne muualle jostakin keskustelun pisjoskus vaikeaa luokitella yksittäistä kirjaa, esiteestä olisi mahdollista kulkea. merkiksi monitieteistä teosta, oikealle paikalle Sekä monitieteistä tutkimusta että "kulkirjaston kokonaisuudessa. jeskeluun" kannustavaa kirjastoa voidaan pitää analogioina tutkimuskohteena olevan todellisuuden ­ luonnon ja kulttuurin ­ liki loputMonitieteisen tutkimuksen tomalle rikkaudelle ja monimuotoisuudelle. ennakoimattomuus Jokainen tutkija, hanke ja kirja avaavat ainutTutkijakollegiumin kaltaisessa monitieteisessä kertaisia näkökulmia maailmaan. Siksi ei pidä yhteisössä satunnaiset kohtaamiset ovat ratkaiväheksyä humanistis-yhteiskuntatieteellisten sevan tärkeitä tieteelliselle luovuudelle. Uusia alojen perinteistä tapaa julkaista monografioita. ideoita voi syntyä, kun tutkija "kuljeskelee" Nämä yksilötutkijan synteesit jostakin suuresta tieteenalojen rajoilla ja kohtaa ­ esimerkiktai pienemmästä ongelmasta ovat yhä luovutsi seminaarissa mutta myös lounaalla, kahviltamattoman tärkeitä, vaikka humanistisillakin la tai käytävällä ­ eri aloja edustavia kollegoja. aloilla aiempaa enemmän tehdään yhteistyötä ja Tällaisia kohtaamisia ei voida etukäteen tarkasjulkaistaan tutkimusryhmien valmistelemia tieti ennakoida, mutta ne saattavat syvällisestikin teellisiä artikkeleita. Laaja, pohdiskeleva, muun muuttaa tutkijan suunnitelmia. kirjallisuuden kanssa perusteellisesti kommuniVastaavasti kirjasto kuten kirjakauppakin koiva monografia avaa yksilöllisen näkökulman on paikka, jossa tutkijalle tai kenelle tahansa maailmaan syvemmin kuin suppea, selvän uukirjaston käyttäjälle käy mahdollisiksi kuljesden "tuloksen" esittävä tutkimusartikkeli. 6 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Kuva: Kari Timonen Kansalliskirjaston löytöretki-päivän panelistit keskustelivat eteläsalissa humanistien "pilvipalveluista", tutkijoiden sähköisistä palveluista ja kirjaston roolista e-tutkimuksessa. Kuvassa vasemmalta Antti Leino, Erja Salmenkivi, Jukka Tyrkkö, Sari Kivistö, Pentti Haddington ja Jaakko Tahkokallio. Paneelikeskustelun puheenjohtajana oli Liisa Savolainen. Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi sekä kirjastolle että tutkijayhteisölle jääkin luovuuteen kannustavan näkökulmien moninaisuuden säilyttäminen ja kehittäminen. On luotava tiloja, niin fyysisiä kuin virtuaalisiakin, jotka mahdollistavat tällaisen runsauden ­ uusien (ja vanhojen) kirjojen ja ihmisten ­ satunnaisenkin kohtaamisen. Kirjasto ja äärettömyys Ajatus kirjastosta todellisuuden monimuotoisuuden ja jopa äärettömyyden symbolina on yleinen filosofiassa ja kirjallisuudessa. Gottfried Wilhelm Leibniz kirjoittaa Monadologiassaan (1714): "Ja niin muodoin jokainen kappale tuntee vaikutuksia kaikesta, mitä maailmankaikkeudessa tapahtuu. Samoin voisi jokin, joka näkee kaiken, lukea jokaisesta kaiken, mitä tapahtuu kaikkialla ja jopa mitä on tapahtunut tai mitä tulee tapahtumaan..." (§61).Yleinen näkyy siis yksittäisessä; koko maailma heijastuu yhdessä monadissa, ja samaan tapaan yksi kirja tai yksi tutkimusnäkökulma voi avata meille koko maailman. Monadologian suomentaja Jyrki Siukonen kommentoi osuvasti: "Maailman rakenne jatkuu kaikkeuteen kaikissa mittakaavoissa, materiasta paljastuu uusia taitoksia tai laskoksia loputtomiin asti, aivan kuin kirjoista. - - - Yksittäiset kirjat muuttuvat 'kirjastoiksi', jotka paljastavat sisältään luetteloita toisista kirjoista. - - - Monadinen kosmos onkin harmoniastaan huolimatta kuin ääretön kirja vanhan Borgesin kertomuksessa, vailla 'päätä ja häntää'." (G.W. Leibniz, Monadologia, suom. J. Siukonen, Gaudeamus, Helsinki, 1995, s. 106, 109.) Modernin kaunokirjallisuuden lukijalle lieneekin tuttu labyrinttimäisiin kehitelmiin viehtyneen Jorge Luis Borgesin novelli "Hiekkakirja" (1975), jossa esiintyy ääretön kirja: "Tämän kirjan sivumäärä on täsmälleen ääretön. Mikään sivu ei ole ensimmäinen, eikä mikään viimeinen. - - - Jos avaruus on ääretön, me olemme missä tahansa avaruuden pisteessä. Jos aika on ääretön, me olemme missä tahansa ajan pisteessä." Niin kiehtova kuin ajatus äärettömästä kirjasta onkin, tällainen kirja on lopulta "hirviömäinen", "painajaismainen kapistus, irvokas esine joka häpäisi ja tahrasi todellisuutta". Tarinan päähenkilö kätkee sen Argentiinan Kansalliskirjastoon: "Kerran kun virkailijat 7
• Entisaikain tutkijalla lienee ollut enemmän aikaa aineistoihin perehtymiseen ja pohdiskeluun, kun kännykät eivät soineet ja elämä oli muutenkin kiireettömämpää. Ester Hjelt-Cajanuksen maalauksessa hänen isänsä kemian professori ja yliopiston rehtori Edward Hjelt työhuoneessaan. Tosin Hjelt joutui virassaan sortokaudella luotsaamaan yliopistoa perin vaikeana aikana. Hjelt julkaisi alaltaan yli 200 artikkelia. eivät huomanneet käytin tilaisuutta hyväkseni ja kätkin Hiekkakirjan erääseen kosteaan hyllyyn. ... Tunnen hienoista huojennusta, mutta en halua edes kulkea Kansalliskirjaston ohi." (J.L. Borges, Hiekkakirja, suom. P. Saaritsa, WSOY, Helsinki 2003, s. 182-187.) Samantapaisia kirjaston äärettömyydellä leikittelyjä löytyy muun muassa Umberto Econ romaanista Ruusun nimi. Aihetta on teoreettisemmin käsitellyt John D. Barrow teoksessaan The Infinite Book (Vintage, 2005). Paul Austerin romaani Invisible (Faber and Faber, London 2009) on puolestaan tuore esimerkki Austerin tavasta käsitellä kirjoittamista, kirjoja, kirjallisuutta sekä kirjoihin ja kirjoittamiseen orientoitunutta ihmistä. Romaanin päähenkilö työskentelee newyorkilaisen Columbia Universityn Butler Libraryssa. Hänen esimiehensä huomaa hänen hyllyttäneen pari kirjaa väärin, toistensa paikoille, joskin vain "about twelve inches" etäisyydelle toisistaan. Seuraa moite: "Please, ... don't ever do it again. If a book is put in the wrong place, it can be lost for twenty years or more, maybe forever." Kertoja intoutuu pohtimaan asiaa (huomattakoon jakson epätavallinen "sinä"-muotoinen kerronta): "It is a small matter, perhaps, but you feel humiliated by your negligence. Not that the two books in question could have been lost (they were on the same shelf, after all, just inches away from each other), but you understand the point... You think: Twenty years! Forever! You are astounded by the idea. Put something in the wrong place, and even though it is still there ­ quite possibly smack under your nose ­ it can vanish for the rest of time." (s. 102) 8 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• tyksellisten näkökulmien löytämiseen.Voimme lukea vain katoavan fragmentin kirjastossa säilytettävästä aineistosta. Omat tutkimuksemme ovat pelkkiä pisaroita tiedon meressä, joiden kohtalona on "vanish for the rest of time". Toisaalta kirjasto on paikka, jossa tieteellisen työn ­ myös sivupolkujen ja marginaalien ­ tulokset säilytetään niin "ikuisesti" kuin se inhimillisesti on mahdollista. Tämän lähemmäs kuolematRajallisuus ja kuolevaisuus tomuutta emme ainakaan yksilöinä päässe. Silti meitä lohduttanee, että tulevien tutkijapolvien Kirjaston kirjojen keskellä tutkija ­ ja kuka tasatunnaiset vaeltelut ja kohtaamiset myös nostahansa ihminen ­ on paitsi äärettömyyden, myös vat unohtuneen työn uuteen arvoon. oman äärellisyytensä, rajallisuutensa, äärellä: oma Kirjasto on symboli sekä inhimillisten pytyö (oma tutkimus tai kirja) on vain häviävä rintöjen äärettömyydelle näkökulma loputtomassa näkökulmien runsaudesKirjasto on paikka, jossa tieteellisen työn että ihmisen rajallisuudelsa. Juuri siksi tarvitaan tie­ myös sivupolkujen ja marginaalien ­ le; kuolemattomuuden ja kuolevaisuuden dialektiikdeyhteisöä.Yhdysvaltalainen tulokset säilytetään niin "ikuisesti" ka piilee niin tutkimuksen filosofi Charles S. Peirce kuin se inhimillisesti on mahdollista. kuin kirjastonkin ytimessä. korosti 1800-luvun lopulMonitieteinen tutkijayhteisö voisi olla samantala, että tieteellinen menetelmä on rationaalisten painen symboli, koska tyhjentymättömän todeltutkijoiden yhteisön käyttämä menetelmä, joka oikein sovellettuna lähestyy totuutta eräänlaisena lisuuden tutkiminen ja tunteminen edellyttävät aina enemmän näkökulmia kuin ainoakaan ykraja-arvona. Toisaalta tätä "äärettömyyttä" ­ yhsilö (tai yhteisö) voi omaksua. teisön loputonta totuuden approksimaatiota ­ ei olisi ilman yksilöiden omia äärellisiä näkökulmia todellisuuteen. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin Monitieteisyys on tutkijalle haaste myös johtaja ja Jyväskylän yliopiston käytännöllisen filosoeksistentiaalisessa mielessä: olemme sidoksissa fian professori. Artikkeli perustuu Löytöretki Kansalajalliseen olemassaoloon, eikä mikään aika riiliskirjastoon -tapahtumassa 11.11.11 pidettyyn esiteltä kaikkien työllemme ja elämällemme merkimään. sami.pihlstrom@helsinki.fi Kuten Austerin teoksissa usein käy, arkinen asia avaa lukijalle "ikuisuuden näkökulman". Sama ikuisuuden ja ajallisuuden ­ yleisen, abstraktin tason ja yksilöllisten, konkreettisten näkökulmien ­ välinen jännite on väistämättä läsnä myös tutkijayhteisöjen ja tutkimuskirjastojen kehittämisessä. Digital Heritage Award -äänestyksen voitto Kansalliskirjastolle Suomen Kansalliskirjaston ja Microtaskin yhteistyöprojekti Digitalkoot eli Myyräpeli voitti kansainvälisen DISH 2011 -konferenssin yhteydessä järjestetyn Digital Heritage Award -palkintoäänestyksen. Crowdsourcing -sarjassa finaaliin päässeiden viiden eri projektin välillä järjestettiin keskiviikkona 7.12. yleisöäänestys, jonka Digitalkoot voitti. Hollannin Rotterdamin World Trade Centerissä 6.­9. joulukuuta järjestetyssä Digital Strategies for Heritage 2011 -konferenssissa oli läsnä noin 500 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Digital Heritage Award -ehdokkaat perusteluineen: http://www.dish2011.nl/news/digital-heritageaward-2011-nominees 9
• Matti Hosio Kansalliskirjaston Comellus-projekti Kansalliskirjaston Comellus-projektissa luodaan uutta osaamista ja uusia ratkaisuja painettujen julkaisujen pitkäaikaissäilytykseen ja digitaaliseen käyttöön saattamiseen. K ansalliskirjaston Mikkelissä sijaitsevassa digitointi- ja konservointikeskuksessa käynnistettiin keväällä kolmivuotinen projekti, jonka aikana luodaan sanomalehtien sähköinen luovutus- ja vastaanottomenetelmä sekä kehitetään tätä kautta saatujen digitaalisten sanomalehtiaineistojen mikrokuvaukseen ja käyttöön saattamiseen liittyviä tuotantoprosesseja. Sanomalehdet tutkijan ja kansalaisen tietolähteenä Julkaistun kulttuuriperinnön tallentamisen ja säilyttämisen yhtenä keskeisenä tavoitteena on tieteellisen tutkimuksen tarpeiden palveleminen. Sanomalehdet ovat tärkeä tietoaineisto sekä tutkijoille että laajalle yleisölle. Ne ovat erityisesti historian, kulttuurintutkimuksen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen keskeistä lähdeaineistoa. Niiden kautta saadaan tietoa tavallisen arjen historiasta ja politiikan erilaisista suuntautumisista ­ suurista asioista mikrohistoriaan.Viestinnän tutkimus on tärkeimpiä joukkoviestintäaineistoja käyttäviä tieteenaloja. Sen piirissä tuotetaan Suomessa vuosittain noin 400 laajempaa tutkimusta ja toista sataa pro gradu -tutkielmaa. Kansalliskirjasto tallentaa julkaistua kulttuuriperintöä erityisesti tutkimuskäyttöä varten. Kansalliskirjaston digitointipolitiikan (2010) periaatteiden mukaan aineistot pyritään tarjoamaan tekijänoikeuslainsäädännön puitteissa mahdollisimman laajaan ja vapaaseen kansalaiskäyttöön. Ennen vuotta 1910 ilmestyneet sanomalehdet ovat digitaalisina maksuttomassa käytössä Kansalliskirjaston Historiallisessa sanomalehtikirjastossa, jonne on digitoitu Suomessa vuosina 1771­1910 ilmestyneet sanomalehdet. Maailman digitalisoituessa kuluttajien vaatimustaso on noussut ja toiveet aineistojen saamiseksi verkkoon kasvavat jatkuvasti. Digitaali- 10 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• COM-tulostimella tulostetaan sähköisesti luovutetuista lehdistä erittäin hyvin säilyvä korkealaatuinen mikrofilmi. Laitteella voidaan tuottaa jopa tuhansia valotuksia pitkiä mikrofilmirullia ilman erillistä valvontaa. Tämä mahdollistaa mikrofilmituotannon myös varsinaisten työaikojen ulkopuolella. nen muoto tarjoaa tutkijalle ja yksityishenkilölle mahdollisuuden etsiä lehdistä tietoja monipuolisemmin kuin manuaalinen etsiminen. Lähdeaineistojen käyttö on suoraan verrannollista siihen, kuinka helposti se on tutkijoiden saatavilla. Sanomalehdet painetaan taloudellisin näkökulmin valitulle edulliselle, mutta huonosti säilyvälle paperille. Kansalliskirjasto mikrokuvaa sanomalehdet tietosisällön säilyttämiseksi ja filmit kopioidaan kirjastojen asiakkaiden käyttöön. Kansalliskirjaston tuottamien, korkeatasoisten mikrofilmien säilyvyys on arvioituna noin 500 vuotta, joten ne takaavat ajan saatossa haurastuvien sanomalehtien tietosisällön säilymisen pitkälle tulevaisuuteen. Tavoitteena digitaalinen sanomalehtiprosessi Comellus-projektissa on tavoitteena luoda uusi tehokas toimintatapa, jossa Kansalliskirjasto vas- taanottaa sanomalehdet suoraan kustantajilta digitaalisena. Sanomalehtien painoprosessissa käytettävät painopellit luodaan digitaalisten, usein PDF-muotoisten, sivukuvien pohjalta (jatkossa paino-PDF). Näiden tiedostojen sisältö vastaa käytännössä yksi yhteen painettujen lehtien sisältöä. Kehitettävässä digitaalisessa sanomalehtiprosessissa kustantajien tuottamat paino-PDF:t ja niihin liittyvä toimitusjärjestelmiin tallennettu metatieto luovutetaan automaattisesti Kansalliskirjastolle. Digitaalisena luovutettujen sanomalehtien saattaminen kansalaisten ja tutkijoiden käyttöön esimerkiksi Kansalliskirjaston Historiallisen sanomalehtikirjaston kautta tulee nykyistä helpommaksi ja kustannustehokkaammaksi, koska aineistoa ei tarvitse digitoida eikä jälkikäsitellä. Paino-PDF:ien mukana luovutettua metatietoa on tarkoitus myös käyttää hyödyksi. Toimitusjärjestelmissä voi olla tietoa esimerkiksi 11
• lehtien sivurakenteesta, artikkeleista, kirjoittajista tai vaikkapa paikkatietoja. Osaa näistä tiedoista voidaan hyödyntää suoraan luovutettujen digitaalisen sanomalehtien käyttöön saattamisessa Kansalliskirjaston omassa julkaisujärjestelmässä. Luovutetun aineiston säilyminen pitkälle tulevaisuuteen varmistetaan Kansalliskirjastossa tulostamalla paino-PDF:t mikrofilmille Computer Output Microfilm (COM) -teknologiaa soveltaen. Tämä työvaihe korvaa digitaalisessa sanomalehtiprosessissa paperilehtien mikrokuvauksen. Prosessien digitalisointi lisää tehokkuutta ja aineistojen käytettävyyttä Projektissa tavoitellaan tehokkaampaa työprosessia sanomalehtien käsittelyyn Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa. Digitaalinen prosessi tehostaa toimintaa ennen kaikkea siksi, että tarve käsin tehtävälle uusien sanomalehtien skannaukselle ja jälkikäsittelylle vähenee. Lisäksi aikaa ja resursseja säästyy mikrokuvausta varten tehtävässä sanomalehtien esivalmistelussa. Toinen tavoiteltava hyöty on rikkaampi digitaalinen sanomalehtiaineisto. Toimitusjärjestelmästä saatavien metatietojen hyödyntäminen Kansalliskirjaston julkaisujärjestelmissä luo uusia mahdollisuuksia entistä käyttäjäystävällisempien ja hakutoiminnallisuuksiltaan monipuolisempien käyttöliittymien tekemiseen. Myös itse käyttöön saattaminen nopeutuu. Käsityövoittoisten vaiheiden vähentyessä luovutettu digitaalinen aineisto voidaan parhaassa tapauksessa asettaa asiakaskäyttöön lähes välittömästi. Tekijänoikeuskysymykset aiheuttavat tässä tietysti omat rajoituksensa. Sanomalehtitalojen tietojärjestelmien monimuotoisuus ja lakikysymykset luovat haasteita Teknisestä näkökulmasta haasteita projektille luovat kustantajien erilaiset toimitusjärjestelmät ja tapa tuottaa metatietoja. Jokaista erilaista toimitusjärjestelmää varten on periaatteessa tehtävä erillinen järjestelmäintegraatio metatietojen ja paino-PDF:ien automaattisen luovuttamisen mahdollistamiseksi. On myös todennäköistä, että lehdissä tuotetaan metatietoja hyvinkin erilaisilla tavoilla ja eri laajuudessa. Eri toimituksista lähtöisin olevien heterogeenisten metatietojen yhdistäminen Kansalliskirjastossa siten, että niitä voidaan hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla tulee olemaan haastava tehtävä. Oman haasteensa luo myös uusien digitaalisten toimintamallien sovittaminen sujuvasti osaksi talon muita prosesseja. Projektissa kehitettävien tietojärjestelmien tulee muun muassa tukea sekä paperisten että digitaalisten sanomalehtien käsittelyä rinnakkain. Suuria haasteita aiheutuu myös tekijänoikeuksiin ja kulttuuriaineistolakiin liittyvistä kysymyksistä. Nykyinen kulttuuriaineistolaki ei velvoita kustantajia paino-PDF:ien luovuttamiseen vaan se vaatii painettujen sanomalehtien osalta ainoastaan paperisten versioiden luovuttamista. Tästä johtuen jouduttaneen tekemään erillisiä luovutussopimuksia lehtien kustantajien kanssa. Myöskin luovutettujen lehtien digitaalinen käyttöön saattaminen tulee tekijänoikeussyistä olemaan sopimuspohjaista. Sopimusneuvottelut on käytävä useimmiten kunkin lehtitalon kanssa erikseen, mikä vie aikaa ja resursseja. Joissakin tapauksissa tekijänoikeuksia saattaa olla myös yksittäisillä toimittajilla ja kuvaajilla, jolloin lehtitalojen kanssa tehtävät sopimukset eivät yksinään riitä. Näissä tapauksissa myös Kopioston rooli saattaa muodostua erittäin merkittäväksi. Tekijänoikeudellisten kysymysten laajuudesta johtuen ne eivät kuulu varsinaiseen Comellus-projektiin, joka keskittyy enemmän teknisen puolen ongelmien ratkaisemiseen ja tarvittavien prosessien luomiseen. 12 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Tekijänoikeuksiin liittyviä ratkaisuja haetaan omassa erillisessä projektissa, jota viedään eteenpäin rinnatusten Comellus-projektin kanssa. Tietojärjestelmäsuunnittelu ja prosessien mallinnus määrät niihin liittyvää metatietoa. Digitaalisen sanomalehtiprosessin yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja mallinnusta on aloitettu ja sitä on tarkoitus jatkaa projektin edetessä. Comellus-projektin rahoittajat ja yhteistyökumppanit Projektin varsinainen toiminta käynnistyi tämän vuoden toukokuussa projektipäällikön Comellus-projekti vahvistaa Mikkelin asemaa aloittaessa työnsä. Kesäkuussa tiimi vahvistui digitoinnin, arkistoinnin ja sähköisen asioinkahdella tietotekniikkasuunnittelijalla ja elonin valtakunnallisena keskuksena. Projekti on kuun alussa vielä yhdellä kirjastosihteerillä. osa Digitalmikkelin T&K&K-keskuksen aloitPilottilehtitalojen kanssa on alustavasti seltamista, joka edesauttaa tiedon jakamista ja syvitetty paino-PDF:ien ja nergiaetujen saavuttamisniihin liittyvien metatieta muun muassa toisiaan tojen siirtoon liittyviä ky- Digitaalinen prosessi tehostaa toimintaa sivuavissa osissa toimijoiennen kaikkea siksi, että tarve käsin symyksiä. Tähän liittyen den kehitysprojekteissa. tehtävälle uusien sanomalehtien on myös käyty neuvotteComellus-hankkeen skannaukselle ja jälkikäsittelylle luja molempien lehtitalorahoittajia ovat Euroopan vähenee. jen järjestelmätoimittajan sosiaalirahasto (ESR/Vikanssa. puvoimaa EU:lta), EteläProjekti on lähtenyt liikkeelle painoSavon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, PDF:ien vastaanottamiseen ja laadun varmisMikkelin kaupunki ja Kansalliskirjasto. tukseen tarvittavan tietojärjestelmän suunnitteKansalliskirjaston yhteistyökumppaneita lulla ja toteutuksella. Tietojärjestelmän kehittäComellus-hankkeessa ovat sanomalehti Länsiminen on keskeinen osa projektia, sillä uusi diSavoa kustantava Etelä-Savon Viestintä Oy sekä gitaalinen sanomalehtiprosessi rakentuu suurelEtelä-Suomen Sanomia kustantava Esan Kirjata osin toteutettavan tietojärjestelmän varaan. paino Oy. Projektissa mukana on myös edellä Järjestelmäsuunnittelu ja kehitys tehdään mainittujen lehtitalojen järjestelmätoimittaja, alusta alkaen itse, jotta voidaan varmistua lopAnygraaf Oy. Anygraafilla on Suomessa huoputuloksen soveltuvuudesta talon sisäisiin promattava markkinaosuus sanomalehtien ja aikasesseihin sekä saumattomasta integraatiosta jo kauslehtien toimitusjärjestelmissä. Anygraafin olemassa oleviin talon sisäisiin järjestelmiin. ja pilottisanomalehtien kanssa yhteistyönä luoJärjestelmäkehityksessä pyritään mahdollisuuktavan toimintamallin ja metatietomäärittelyn sien mukaan huomioimaan sanomalehtien litulisikin palvella mahdollisimman laajasti koko säksi myös muun tyyppiset julkaisut, kuten aikustannusalaa. kakauslehdet ja monografiat. Kehitteillä olevaa järjestelmää on jo testatLisätietoja: tu paino-PDF:ien vastaanoton osalta rohkaiProjektipäällikkö Matti Hosio, Kansalliskirjaston sevin tuloksin. Tulevaisuudessa paino-PDF:ien Digitointi- ja konservointikeskus. matti.hosio(at) ohella pyritään vastaanottamaan myös kattavat helsinki.fi 13
• Vesisaaren satamaa Ruijassa. Samuli Paulaharjun piirros. Ruijalainen sanomalehtimies tienraivaajana T eoksessaan Ruijan suomalaisia (1928) Samuli Paulaharju kirjoittaa Ruijan suomenkielisestä väestöstä, kveeneistä, etteivät he juurikaan välittäneet maallisesta sanasta, vaan heille riittivät Raamattu, virsikirjat, katkismus ja postillat. "Viisikymmentä vuotta on jo vierähtänyt, kun muuan Vesisaaren suomalaismies, oli että näytenumeron jälkeen lehti ilmestyisi kerran viikossa alkaen 1. heinäkuuta 1877.Varsinaisena toimittajana oli suomalainen ylioppilas J. G. Cajan, Bergström itse oli julkaisijana ja hoiti raha-asiat, kirjapainomaksut ja tilausmaksujen perinnät. Lehti käsitteli Norjan tapahtumien ja uutisten lisäksi kalastusta, hylkeenpyyntiä ja kaikkea minkä olisi uskonut kiinnostavan paikallista väestöä, mutta myös uutisia Suomesta ja ulkomailta oli toistuvasti, mm.Venäjän ja Turkin sodasta. Norjalaiset vastustivat lehteä, joka edusti suomenkielisten intressejä ja oikeuksia. Suomenkielisistä taas monet eivät osanneet lukea ja heidän aikansa meni pyyntihommissa merellä ja saaliin käsittelyssä maissa, sekä muissa arkisissa askareissa; ja mahtoiko valaistustakaan riittää iltaisin. Asenteet olivat torjuvia, tilausmaksuista ei huolehdittu, ja lehteä jopa pilkattiin, vaikka se oli kaikin puolin hyvin toimitettu. Alkuhankaluuksia riitti ja lehti va- Israel Bergström, ryhtyi julkaisemaan sanomalukemista, nimeltä Ruijan Suomenkielinen Lehti, jonka alaotsakkeena oli oli "Sanomalehti Norjan suomenkielistä väestöä varten". Tarkoitus 14 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• littelee, ettei kirjapainossa ole kylliksi ä-kirjaimia latomiseen, mutta että asia järjestynee. Bergströmin lehteä ilmestyi 25 numeroa, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat mikrofilmeinä Kansalliskirjastossa. Oslon yliopisto on lahjoittanut aikanaan joitakin numeroita. Lehti on fennican korttiluettelossa, mutta olisi tärkeätä saada se mukaan Historialliseen Sanomalehtikirjastoon. Suuriruhtinaanmaan rajat pohjoisessa ovat aivan keinotekoinen raja kuvattaessa suomalaisten julkaisutoimintaa pohjan perillä. Samaa Lappia se on Ruijakin ja Paulaharjun mukaan siellä asui Bergströmin lehden ilmestyessä ainakin 6000 suomenkielistä.Vesisaaressa he olivat enemmistönä. Israel Bergström ansaitsee raivaajan kunnian sanomalehtimiessaralla, sillä seuraavana vuonna 1878 alkoi Oulussa ilmestyä K. F. Kivekkään julkaisema Kaiku, jolla oli jo menestystä moniksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi. Lehteä tilattiin myös Ruijaan. Ja jos kiittelemme Israel Bergströmiä lehtialan raivaajana, niin vuotta aikaisemmin 1876 alkoi valtameren takana ilmestyä pastori A. J. Muikun Amerikan Suomalainen lehti, ensimmäinen lajissaan siellä. Sekin ilmestyi vain vuoden verran kuten kaikkien aikojen ensimmäisen suomenkielinen sanomalehti, Antti Lizeliuksen Suomenkieliset Tieto-Sanomat syyskuusta 1775 joulukuuhun 1776. Esko Rahikainen Uuninlämmittäjän pelastuminen Olen kauan sitten saanut kuulla tarinoita jo edesmenneiden kirjaskollegoiden kohtaloista, iloisista, mutta myös surullisista. Muuan tarina koski talonmies ja vahtimestari Karvosta. Punakapinan aikaan hän vakaumuksellisena vasemmistolaisena taisteli punaisten riveissä. Hänet vangittiin ja vietiin Suomenlinnan vankileirille, jossa häntä odotti kuolemantuomio. Kirjaston silloinen ylikirjastonhoitaja Georg Schauman tarttui asiaan ja marssi Suomenlinnan komendantin luo ja vaati, että mies on vapautettava, koska vain hän osasi oikein lämmittää kirjaston jättiläismäistä keskuslämmitysuunia. Lisäksi ylikirjastonhoitaja meni miehestä henkilökohtaiseen takuuseen. Näin tapahtuikin ja Karvonen työskenteli kirjastossa vielä vuosikymmeniä. Toisen maailmansodan aikana hän kunnostautui pelkäämättömänä miehenä, kun kirjaston kokoelmat jouduttiin lähettämään Helsingin pommitusten takia maaseudulle turvaan. Karvonen pakkasi kirjalaatikoita junanvaunuun Helsingin aseman ratapihalla pommien putoillessa ympärillä. Ari Tolvanen 15
• Avauksia ja asemapeliä ­ lisensiointitaktiikat FinELibin tapaan Suomalaiset yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset ja yleiset kirjastot voivat hankkia elektronisia aineistoja keskitetysti Kansallisen elektronisen kirjaston eli FinELib-konsortion kautta. FinELib-konsortion puolesta hankintaa hoitaa Kansalliskirjastossa FinELibin palveluyksikkö. Miksi keskitetty lisensiointi? Lisensioinnin vuosi Kuva: Ursula Heinikoski Konsortion jäsenorganisaatiot hyötyvät keskitetystä verkkoaineistojen hankinnasta hintaetuina ja parempina sopimuksina. Tutkijat, opiskelijat ja muut kirjastojen asiakkaat saavat käyttöönsä suuremman valikoiman laadukkaita aineistoja. Konsortio on kiinnostava neuvottelukumppani kustantajille ja välittäjille. FinELibin palveluyksikkö käy vuosittain neuvotteluja kymmenien kustantajien kanssa. Kokemus kustantajien ja välittäjien toiminnasta ja palvelutarjonnasta sekä kirjastojen tarpeiden tuntemus hyödyttää kustantajia ja kirjastoja. FinELib-palveluyksikön työntekijöistä yhdeksän neuvottelee konsortiossa aineistojen hinnoittelusta ja käyttöehdoista, hoitaa aineistojen laskutuksen sekä kerää aineistoihin liittyvät käyttötilastot. Aineistojen sopimusneuvottelut aloitetaan loppukeväästä ja pyritään saattamaan loppuun syksyn aikana. Jäsenorganisaatiot voivat ilmoittautua aineistojen tilaajiksi sitä mukaa kun neuvottelut saadaan päätökseen. Vuodenvaihteen jälkeen varmistetaan, että organisaatioilla on pääsy tilaamiinsa aineistoihin ja hoidetaan aineistojen laskutus kustantajien ja kirjastojen välillä.Vuoden alkupuolella konsortion jäsenet voivat ehdottaa uusia aineistoja, joista haluttaisiin konsortiolle tarjous. Konsortion edustajat valitsevat osan näistä neuvotteluihin. 16 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Sopimusneuvottelujen kulku Vastuut aineistojen neuvotteluista on jaettu palveluyksikön asiantuntijoiden kesken, mutta neuvotteluissa hyödynnetään koko yksikön kirjasto- ja hankinta-asiantuntemusta sekä sopimusjuridista osaamista. Sopimusneuvotteluihin valmistaudutaan kokoamalla aineistosopimuksiin liittyvän tiedon ja kirjastojen palautteet sekä asettamalla tavoitteet neuvotteluille. Konsortion yhdessä sopimat lisensiointiperiaatteet määrittävät, mihin palveluyksikön tulee panostaa neuvotteluissa. Lisensiointiperiaatteissa myös määritellään, mitä asioita (esim. aineistojen käyttöehdot) aineistosopimusten tulee sisältää, jotta FinELib-konsortio voi solmia sopimuksen. Neuvotteluja käydään sähköpostitse ja tarvittaessa myös puhelinneuvotteluina. Usein kustantajan edustaja saapuu Suomeen neuvottelua varten. Neuvotteluja käydään myös kansainvälisten konferenssien yhteydessä. Tiukkaa vääntöä malta näyttänyt uuden aineiston sopimus saatetaan saada neuvoteltua tavoitteiden mukaiseksi ennakoitua vaivattomammin. Tyypillisimmät kiistanaiheet neuvotteluissa liittyvät aineiston käyttöehtoihin, erilaisiin vastuukysymyksiin ja hintaan. Kustantajien myyntiorganisaatiossa ja lakiosastoilla ei aina ymmärretä riittävästi kirjastojen ja kirjaston asiakkaiden toimintaa, mistä johtuen kustantajien vaatimukset kirjastoille voivat olla mahdottomia toteuttaa. Vaaditaan esimerkiksi, että kirjaston henkilökunnan tulisi varmistaa, että käyttäjät ymmärtävät aineiston käyttöehdot. Kustantaja saattaa myös olettaa, että kirjasto ei tarvitse tilastotietoa aineiston käytöstä, vaan kirjastonhoitaja voi selvittää käytön määrän keskustelemalla käyttäjien kanssa. FinELib-konsortion uudistetuissa lisensiointiperiaatteissa on määritelty sopimusehdot, joiden on toteuduttava, jotta konsortio voi solmia sopimuksen. Näitä ovat esimerkiksi oikeus käyttää aineistoja organisaation tiloissa ja etäkäyttöyhteydellä. Aineistoja on myös voitava käyttää kurssipakettien laatimiseen. Kustantajan tulee tarjota hyvitys pitkittyneestä käyttökatkosta ja käytöstä poistuneesta aineistosta ja pystyttävä takaamaan, että sillä on oikeus myydä lisensioitava aineisto konsortiolle. Neuvotteluprosessi voi olla myös varsin hidas. Tarjousten, sopimuskommenttien ja lisäHALTI Halti-tiedonhallintajärjestelmä on FinELib-konsortion jäsenorganisaatioiden tilaamien verkkoaineistojen hallintaan tarkoitettu työkalu. FinELib-palveluyksikkö päivittää Haltiin organisaatioiden aineistotilaukset, sopimusehdot, aineistojen hinnat ja käyttötilastot. Konsortion jäsenet voivat selata omia aineistotilauksiaan, tarkastella aineistojen käyttötilastoja, ylläpitää yhteys- ja IP-osoitetietoja sekä ilmoittautua aineistojen tilaajiksi. Sopimusneuvottelujen kulkua ei aina voi ennakoida. Jo neuvotelluista asioista voidaan joutua neuvottelemaan sopimusten uudistamisen yhteydessä yhä uudelleen. Toisaalta mahdotto- 17
• tietojen saaminen kustantajilta edellyttää useita yhteydenottoja.Vaikka neuvottelut aloitetaan jo keväällä, saadaan tarjoukset jäsenorganisaatioille usein vasta myöhään syksyllä. Aineistolaskutuksen kiemurat Tilastointi Tilaajaorganisaatiot tarvitsevat hankintapäätösten tueksi tietoa aineistojen käytöstä. FinELibaineistoista tilastoidaan hakujen ja artikkelilatausten lukumäärät. Mikäli näitä ei saada, tiCOUNTER FinELib soveltaa kansainvälisen tilastosuosituksen COUNTERin (Counting Online Usage of Networked Electronic Resources) mukaista tilastointia. COUNTERin suurin vaikutus näkyy ulkomaisilta kustantajilta saatujen tilastotietojen yhdenmukaisuudessa, luotettavuudessa ja vertailtavuudessa. Suomalaisista aineistoista ei toistaiseksi saada COUNTER-yhteensopivia käyttötilastoja. SUSHI Käyttötilastojen keruu on edelleen pitkälti käsityötä. Tilannetta helpottamaan FinELib on käynnistänyt hankkeen, jossa tavoitteena on siirtää käyttötilastot automaattisesti kustantajien palvelimelta Haltiin käyttäen SUSHI-standardia (Standardized Usage Statistics Harvesting Initiative, SUSHI). Lisensioitujen aineistojen laskutus tapahtuu vuosittain FinELib-palveluyksikön kautta. Kustantaja tai välittäjä lähettää yhden kaikkia aineiston tilaajia koskevan laskun palveluyksikölle, joka laskuttaa edelleen konsortion jäseniä. Palveluyksikössä laskut tarkistetaan ja lähetetään Helsingin yliopiston taloushallintajärjestelmän kautta tiliöitäviksi ja maksettaviksi.Valuuttalaskuissa maksupäivän valuuttakurssi päivitetään Haltiin, minkä jälkeen Halti laskee automaattisesti kunkin tilaajan maksuosuuden euroissa. Maksupyynnöt lähetetään kirjastoille sitä mukaa kun kustantajilta saadut laskut on tarkistettu. Suurin osa aineistoista pyritään laskuttamaan ennen kesälomien alkua, jotta syksyksi jää reagointiaikaa mahdollisiin poikkeamiin ja epäselviin tilanteisiin. Kustantajalta voidaan joutua pyytämään toistuvasti aineistolaskua, mikä osaltaan hidastaa laskutusprosessia. 18 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11 Kuva: Ursula Heinikoski
• lastoidaan yhteydenottojen määrä. Useimmiten tilastot saadaan suoraan kustantajan palvelimelta, muussa tapauksessa kustantaja lähettää tiedot sähköpostitse palveluyksikköön. Tilastot päivitetään Halti-järjestelmään aineistoittain, kuukausittain ja organisaatiokohtaisesti sitä mukaa kun tietoja saadaan kustantajilta, yleensä noin kahden kuukauden kuluessa tilastointikuukauden päättymisestä. Lisensioitujen aineistojen käyttötilastot siirretään automaattiajolla tieteellisten kirjastojen yhteistilastotietokantaan (KITT). Yhteistyöllä eteenpäin Kansalliskirjasto vastaa FinELibin palveluyksikön toiminnasta, mutta konsortion jäsenorganisaatiot ovat aktiivisesti mukana toiminnan kehittämisessä ohjaus- konsortio- ja asiantuntijaryhmissä. FinELib-konsortion ohjaaviin ryhmiin on valittu edustajia kaikilta jäsensektoreilta. Ohjausryhmä vastaa konsortion toiminnan linjauksista ja arvioi vuosittain toiminnan vaikuttavuutta, taloudellisuutta ja tuloksellisuutta. Konsortioryhmä on jäsenorganisaatioiden yhteistyöelin, joka valmistelee esityksiä ohjausryhmälle ja toimii kanavana kirjastoverkon ja FinELibpalveluyksikön välillä. Asiantuntijaryhmissä kirjastohenkilöstö jakaa tietoa ja käy keskusteluja uusista aineistoista. Asiantuntijaryhmät myös ehdottavat konsortiolle uusia hankittavia aineistoja. FinELib lukuina Jäsenorganisaatiot · 17 yliopistoa · 27 ammattikorkeakoulua · 39 tutkimuslaitosta · kaikki yleiset kirjastot Kirjastot voivat vaikuttaa FinELib-konsortion toimintaan myös ottamalla yhteyttä suoraan FinELibin palveluyksikköön ja tekemällä ehdotuksia. FinELib-konsortio järjestää jäsenorganisaatioilleen koulutusta ja tapaamisia. Useisiin tilaisuuksiin on mahdollisuus osallistua myös verkon välityksellä. FinELib-palveluyksikkö antaa tukea ongelmatilanteissa ja koordinoi aineistonhankintaan liittyvää kehitystoimintaa. Konsortion uusi strategia ohjaa lähivuosien toimintaa. Konsortion palvelujen tulee vastata jäsensektoreiden tarpeita ja sen toimintatapojen edistää konsortiossa olevan osaamisen hyödyntämistä. Taloudellisesti haastavina aikoina yhteisten resurssien suuntaaminen parhaalla mahdollisella tavalla on tärkeää. Konsortiona toimiminen edellyttää yhteisiä päämääriä, jäsenten sitoutumista konsortion toimintaan ja asioiden tarkastelua koko konsortion näkökulmasta. Aina ei ole helppoa nähdä miten toimintamallit ja konsortion ratkaisut hyödyttävät omaa organisaatiota, mutta yhteistyöllä voidaan saavuttaa asioita, joihin yksittäisillä organisaatioilla ei ole mahdollisuutta. Kirjoittajat: FinELib-palveluyksikön henkilökunta Lisätietoja: finelib@helsinki.fi http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/finelib/ Lisensioiduissa aineistoissa · 307 000 kirjaa · 30 000 lehteä · 154 tietokantaa · 300 hakuteosta Aineistojen käyttö (2010) · 69 miljoonaa hakua · n. 19,5 miljoonaa artikkelilatausta · 20 %:n kasvu verrattuna edelliseen vuoteen Vuonna 2010 jäsenorganisaatiot hankkivat aineistoja FinELibin kautta n. 18 miljoonalla eurolla. Vuosittain neuvotellaan kolmisenkymmentä sopimusta. 19
• Kuva: Kari Timonen L ö y t ö r e t k i K a n s a l l i s k i r j a s t o o n Kuva: Kari Timonen Löytöretki Kansalliskirjastoon -päivän avajaissanat lausui vararehtori Ulla-Maija Forsberg. Professori Klaus Karttunen esitteli G. A. Wallinin elämäntyötä esittelevää Kangastus-näyttelyä yleisölle. 20 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 1 2 0 11
• Kuva: Veikko Somerpuro L ö y t ö r e t k i K a n s a l l i s k i r j a s t o o n FL Kaj Öhrnberg on maan johtavia G. A. Wallin -asiantuntijoita ja kertoi kupolisalissa tämän suhteesta musiikkiin. Mezzosopraano Riikka Rantanen ja pianotaiteilija Ilmo Ranta esittivät musiikillisia kuvia Itämailta, mm. Louis Spohrin "Lieder aus Tausend und ein Tag im Orient" sekä säveltäjä ja Helsingin yliopiston kirjaston johtaja Karl Collanin "Suleikan". Kolme muuta laulua olivat Brahmsin, Saint-Saënsin ja Glazunovin käsialaa. Kuva: Veikko Somerpuro 21
• L ö y t ö r e t k i K a n s a l l i s k i r j a s t o o n Kuvat: Veikko Somerpuro Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm toivotti kirjaston ystävät tervetulleiksi iltajuhlaan. Professori Aili Nenola puhui viisaasti ja kauniisti teemasta "tietämisen tuskasta ymmärryksen iloon". Klassista arabialaista musiikkia esitti Al-Teslim -yhtye solistinaan Burhan Hamdon. 22 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Aija Vahtola Verkkoaineistojen vapaakappaleet K tot ovat kuuluneet vapaakappalelainsäädännön piiriin vuodesta 1707. Aluksi vapaakappaleita talletettiin ruotsalaisen ja 1800-luvulla venäläisen lainsäädännön mukaisesti. Suomen omassa lainsäädännössä vapaakappaletoiminta kuului vuodesta 1919 alkaen painovapauslainsäädäntöön.Vuonna 1981 voimaan tulleessa vapaakappalelaissa (420/1980) arkistoinnin piiriin otettiin audiovisuaaliset aineistot ja vuodesta 2008 voimassa olleessa kulttuuriaineistolaissa kotimaisen julkaisutuotannon arkistointi on käsittänyt myös verkkoaineistot.Voimassa Julkaisutuotannon arkistointi oleva lainsäädäntö velvoittaa Kansalliskirjastoa tallentamaan eri aikoina yleisön saatavilla oleSuomalaisen ja suomalaiselle yleisölle tarkoivaa verkkoaineistoa tietoverkoista edustavasti tetun kulttuuriperinnön arkistointia ohjaavat ja monipuolisesti (KulttAinL 7§). Kulttuurierityisesti UNESCOn suositukset ja laki kultaineistolaissa säädetään myös tuuriaineistojen tallettamisesta kotimaisten radio- ja televisioja säilyttämisestä (1433/2007, "Vapaakappaletoiminnan tästä eteenpäin kulttuuriaineis- alkuaikoina julkaisutoiminnan ohjelmien sekä elokuvien arkistoinnista, joiden tallettamitolaki). UNESCO:n vapaakapvalvonta ja sensuuri olivat sesta vastaa Kansallinen audiopaletoimintaa koskevien suosikeskeisessä roolissa." visuaalinen arkisto (KAVA). tuksien mukaan jokaisen maan Vapaakappaletoiminnan alkuaikoina julkaikansallisena velvoitteena on oman julkaisutuosutoiminnan valvonta ja sensuuri olivat keskeitannon pysyvä säilyttäminen tutkimuksen tarsessä roolissa. Nyt voimassa olevan kulttuuriaipeisiin. Näitä suosituksia laajennettiin vuonna neistolain (1433/2007) tarkoituksena on Suo2000 koskemaan myös verkkoaineistoja. messa yleisön saataville saatettujen kansallisen Suomalaista julkaisutuotantoa on arkiskulttuurin aineistojen säilyttäminen tuleville toitu jo satojen vuosien ajan. Painetut aineis- ansalliskirjasto on arkistoinut kotimaisia verkkoaineistoja vuodesta 2006, jolloin aloitettiin vapaasti yleisön saatavilla olevien aineistojen automaattinen haravointi.Valtaosa verkkoaineistoista on tietoverkoissa vapaasti käytettävissä, mutta jonkinlaisen käyttöoikeuden tai rekisteröitymisen vaativien aineistojen määrä on koko ajan kasvussa. Myös näiden aineistojen arkistointi kuuluu Kansalliskirjaston tehtäviin. 23
• Kuva: Veikko Somerpuro sukupolville ja saattaminen tutkijoiden ja muiden tiedontarvitsijoiden käyttöön (KulttAinL 1§). Arkistoinnin piiriin kuuluvat verkkoaineistot Tekijänoikeussyistä johtuen verkkoaineistojen vapaakappaleita on käytettävä erillisillä työasemilla, eikä kiireinen asiakas voi kuvan tavoin käydä lähimmältä koneelta katsomassa tarvitsemaansa dokumenttia. Kansalliskirjastossa on useita vapaakappaletyöasemia. Niiltä ei ole verkkoyhteyttä eikä tekstinkäsittelyohjelmilla tehtyjen muistiinpanojen tallettaminen esimerkiksi muistitikulle ole mahdollista, mutta paperitulosteita voi ottaa. Verkkoaineistojen tallettaminen verkkoarkistoon aloitettiin vuonna 2006, jolloin tekijänoikeuslaissa (404/1961) annettiin Kansalliskirjastolle oikeus tehdä kokoelmiinsa kopioita tietoverkoissa yleisön saatavilla olevista aineistoista.Verkkoaineistojen tallettaminen aloitettiin automaattisesti haravoiden. Kerran vuodessa toteutettavissa Suomi-keräyksissä haravoidaan .fi ja .ax -päätteiset sivustot sekä aineistot, jotka ovat Suomessa sijaitsevilla http-protokollaa käyttävillä palvelimilla. Näissä keräyksissä arkistoidaan lain edellyttämällä tavalla edustava ja monipuolinen otos vapaasti eri aikoina yleisön saatavilla olevista verkkoaineistoista. Valtaosa tietoverkoissa olevista aineistoista on vapaasti yleisön saatavilla, mutta erilaisten käyttöoikeuksien hankkimista vaativien aineistojen määrä lisääntyy koko ajan. Myös nämä aineistot kuuluvat kulttuuriaineistolain mukaisen arkistoinnin piiriin. Jos aineistot eivät ole vapaasti yleisön saatavilla, ei niiden tallentaminen ole mahdollista automaattisesti haravoiden. Tällöin arkistointi edellyttää aineistojen luovuttamista Kansalliskirjastoon. Luovutettavat aineistot Luovutettavan verkkoaineiston piiriin kuuluvat aineistot, joita ei pystytä arkistoimaan automaattisesti haravoiden.Yleensä tällaiset aineistot edellyttävät joko rekisteröitymistä tai jonkinlaisen käyttöoikeuden hankkimista. Näitä aineistoja ovat esimerkiksi kaupallisten toimijoiden maksulliset verkkojulkaisut kuten e-kirjat, verkkolehdet tai sanomalehtien arkistotietokannat, verkkomusiikki tai oppimismateriaa- 24 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• mahdollista luetteloida tietokantoihin. lit. Luovutuksen piiriin kuuluu myös aineistoLuovutusvelvollisuuden piiriin eivät kuulu ja, jotka ovat verkossa vapaasti yleisön saatavilla, uutis- ja keskusteluryhmien verkkoaineistot tai mutta joiden arkistoiminen halutaan varmistaa. aineistot, joiden luovuttaminen on teknisesti Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi julkishallinmahdotonta tai aineiston huomattavan laajuunon toimijoiden ja tutkimuslaitosten julkaisut. den vuoksi kohtuutonta (KulttAinL 8§). Luovutusvelvollisuuden piiriin kuuluu aineistojen lisäksi niihin liittyvät kuvailutiedot. Aineistojen luovutusprosessi käynnistyy Verkkoaineistojen asiakaskäyttö yleensä Kansalliskirjaston verkkojulkaisijalle tekemästä aineistojen luovutuspyynnöstä, Kansalliskirjaston lakisääteinen tehtävä on aimutta verkkojulkaisijat voivat myös itse tarjota neistojen tallettamisen lisäksi tarjota ne tutkiaineistojaan Kansalliskirjastoon arkistoitavakjoiden ja muiden tiedontarvitsijoiden käytsi. Aineistojen luovuttaja voi olla esimerkiksi töön. Kulttuuriaineistolain nojalla arkistoiverkkoaineistojen kustantaja, julkaisija, välittäjä, tujen aineistojen asiakaskäyttö on ohjeistettu verkkomusiikkikauppa tai verkkokirjakauppa. tekijänoikeuslaissa (404/19651). Luovutetut Verkkojulkaisujen luovuttamista on pija automaattisesti tallennetut verkkoaineislotoitu muutaman verkkojulkaisijan kanssa. tot sekä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston Luovuttamiseen liittyvää inftallettamat radio- ja televirastruktuuria kehitetään ja "Aineistoja saa lukea, katsella ja sio-ohjelmat ovat käytettäsuunnitellaan yhteistyössä aivissä vapaakappaletyöasemilkuunnella, ja niistä voi ottaa neistojen luovuttajien kanssa, la. Näiden lisäksi työasemilla paperitulosteita." jotta luovutusprosessi saataisiin on käytettävissä myös Kansalkaikkien toimijoiden kannalta mahdollisimliskirjaston digitoimat tekijänoikeuden alaiset man vaivattomaksi. Esimerkiksi eri aineistotyyaikakauslehdet. Aineistoja saa lukea, katsella ja pit ja luovutettavan aineiston määrä asettavat kuunnella, ja niistä voi ottaa paperitulosteita. luovutusinfrastruktuurille erilaisia vaatimuksia. Tekijänoikeuslainsäädäntö kieltää digitaalisten Luovutuspyynnöt koskevat aineistokopioiden tekemisen ja aineiston välittäminen jen lisäksi niiden metadataa, mikä on myös eteenpäin elektronisessa muodossa. Tästä syystä huomioitava luovutuksia suunniteltaessa ja luovapaakappaletyöasemilla ei ole verkkoyhteyttä vutusinfrastruktuuria rakennettaessa. Eri toieikä työasemilla tekstinkäsittelyohjelmilla tehmijoiden metadataformaatit ja metadatan tuottyjen muistiinpanojen tallettaminen esimerkiktamistavat poikkeavat toisistaan. Lisäksi samoja si muistitikulle ole mahdollista. aineistotyyppejä kuvaillaan useilla eri formaaVapaakappaletyöasemia on Kansalliskirjasteilla. Esimerkiksi verkkokirjojen kuvailussa ton lisäksi viidessä muussa vapaakappalekirjaskäytetään toimijasta riippuen useita eri fortossa (Itä-Suomen yliopiston kirjasto, Jyväskymaatteja (mm. ONIX, Dublin Core, Marc21). län yliopiston kirjasto, Oulun yliopiston kirjasLuovutetut verkkoaineistot kuvaillaan joko to, Turun yliopiston kirjasto ja Åbo Akademin kansallisbibliografia Fennicaan tai kansallisdiskokirjasto), Eduskunnan kirjastossa ja Kansallisesgrafia Violaan voimassa olevien kuvailulinjaussa audiovisuaalisessa arkistossa. ten mukaisesti. Automaattisen verkkoharavoinKirjoittaja on Kansalliskirjaston tutkimuskirjastonin yhteydessä verkkoarkistoon tallennettuja tulosalueen johtava tietoasiantuntija aineistoja ei keräysten laajuuden vuoksi ole 25
• Kirjastoverkkopäivät ­ just sulle! K ansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelut järjesti vuosittaisen Kirjastoverkkopäivättapahtuman 26.-27.10.2011 Helsingin yliopiston päärakennuksessa. Tilaisuus oli tarkoitettu kaikille kirjastoammattilaisille, ja se tarjosi hyvän mahdollisuuden nähdä ja kuulla kollegoita eri kirjastosektoreilta. Kirjastoverkkopäiville osallistui yhteensä noin 500 henkilöä, joista 200 seurasi tilaisuutta Adobe Connect -etäyhteydellä ja 300 saapui paikan päälle Helsinkiin. Tapahtuman ulkomaisina pääesiintyjinä olivat Bo Öhrström Tanskasta, Johan Rademakers Belgiasta ja Anders Söderbäck Ruotsista. Kotimaisten esiintyjien joukossa oli muun muassa Kansalliskirjaston asiantuntijoita sekä opetus- ja kulttuuriministeriöstä Anne Luoto-Halvari ja Hannu Sulin. Kirjastoverkkopäivien ohjelmaan oli sisällytetty myös aiemmin erillisinä järjestetyt FinELibpäivä ja Yhteistilastopäivä. Ensimmäisen päivän ohjelma päättyi vapaamuotoiseen iltajuhlaan Helsingin yliopistomuseo Arppeanumin komeassa Keisarisalissa Senaatintorin laidalla. Kirjastoverkkopäivillä oli Twitterissä virtuaalinen konferenssiympäristö, jossa keskusteltiin aktiivisesti niin ohjelmasta kuin sen vierestäkin. Sosiaalisessa mediassa viestitettiin muun muassa seuraavaa: "Yhteisluettelon osalta pitää, herranjumala, päättää, mikä se luetteloinnin taso on! Ja tämä koskee myös musiikkia!" (Sulin@#kivepa2011) Noni kiitti Kirjastoverkkopäivistä, ootte ihqui.Voimaa kaikille, nähään. #kivepa2011 Palautteesta poimittua Ohjelmasta: "Hyvä missä mennään -kokonaisuus!" Adobe Connect -etäyhteydestä: "Ei ongelmia yhteyksissä, hyvä systeemi, voi osallistua kauempaakin. Moni koulutus jäisi väliin, jos etämahdollisuutta ei olisi." Iltajuhlasta: "Hieno paikka, ja tunnelma oli rento. Ohjelma oli kiva, eikä sitä ollut liikaa, näin aikaa jäi seurustelulle. Tarjoilu pelasi, kiitos ystävällisen henkilökunnan." Heidi Partanen Lisää ohjelmasta ja esiintyjistä sekä linkki tapahtuman esityksiin osoitteessa http://kirjastoverkkopaivat.kansalliskirjasto.fi/ 26 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Yksi Kirjastoverkkopäivien pääpuhujista (keynote speaker) oli Jo Rademakers Leuvenin katolisen yliopiston kirjastosta. Hän piti esitelmän otsikolla Library services in a new perspective: Unifying Resource Management, jossa hän kertoi Ex Libriksen tuotteisiin pohjaavasta ratkaisusta. Löytöretki kirjastoon... Löytöretki kirjastoon -päivä vei kuulijat myös runouden pariin. Viiniruukun äärellä, Leipää, hasista ja kuu sekä Muistiin laulettua -tilaisuudessa professori Jaakko Hämeen-Anttila, FM Ilkka Lindstedt ja professori Heikki Palva lukivat näytteitä ja kertoivat arabialaisesta ja persialaisesta runoudesta. Kirjaston pohjoissalissa kuultiin iltapäivällä esitelmiä aiheista Suomalaisten verkkojulkaisujen arkisto, Kansalliskirjaston digitoimat lehdet, Raita ­ suomalaisen musiikin tietokanta, e-musiikki, Radio- ja TV-arkisto, sähköinen humanistinen tiedekirjallisuus, Slaavilaisen kirjaston e-aineistot sekä Zacharias Topelius Skrifter, den digitala utgåvan. 27
• Pohjoismaiden kansalliskirjastojen johtajien vuosikokous pidettiin Helsingissä marraskuun alussa. Takarivissä Kansalliskirjaston lakimies Pekka Heikkinen, ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm, Tanskan kansalliskirjaston johtaja Erland Kolding Nielsen, johtaja Jukka Liedes, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Edessä Ruotsin Kungliga Biblioteketin johtaja Gunnar Sahlin ja Norjan kansalliskirjaston johtaja Vigdis Moe Skarstein. "Olemme rakentaneet uuden, audiovisuaalisen miljöön" Gunnar Sahlin päättää Kungliga biblioteket -kautensa hyvillä mielin M arraskuussa Suomessa pohjoismaisten kirjastonjohtajien kokouksessa vieraillut Gunnar Sahlin, 64, on pian vapaa mies. Hän päättää ensi vuonna kautensa Ruotsin kansalliskirjaston, Kungliga Biblioteketin johtajana. Vuonna 2003 KB:ssa aloittanut Sahlin on hoitanut virkaansa lakisääteisesti yhdelle johtajalle sallitun ajan, liki yhdeksän vuotta. "Täytän 65 vuotta ensi vuonna, mutta en vielä ole saanut työelämästä tarpeekseni. Aion jatkaa kirjastourani jälkeen konsulttitehtävissä", leppoisa Sahlin kertoo. Aiemmin hän on työskennellyt niin elinkeinoelämässä, tutkijana kuin politiikassakin. Kaikesta tästä on kertynyt paljon tietoa ja kokemusta, jota Sahlin tahtoo jakaa eteenpäin neuvonantajan roolissa. 28 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11 Kuva: Kari Timonen
• Kulunutta vuosikymmentä kirjastoalalla Sahlin kuvaa jännittäväksi digitaalisen ajan haasteiden vuoksi. Vuoden 2009 alussa Ruotsin ääni- ja kuva-arkisto SLBA päätettiin liittää osaksi kansalliskirjastoa. "Meillä on nyt laajempi yleisö radion, tv:n, elokuvien ja musiikin avulla. Olemme luoneet kokonaan uuden audiovisuaalisen ympäristön", Sahlin kertoo. KB:ssa työskentelee tällä hetkellä noin 400 työntekijää. Budjetti on 360 miljoonaa Ruotsin kruunua. "Taloutemme on hyvin tasainen ja olemme noudattaneet säästöohjelmaa. Saamme projektirahaa erilaisiin sähköisiin e-hankkeisiin ja olemme aktiivisesti mukana sosiaalisessa mediassa: Facebookissa, Twitterissä ja Youtubessa." Tällä hetkellä Kungliga Biblioteket on remontissa. Koko rakennus restauroidaan ja sitä laajennetaan. Työt jatkuvat ensi kesään saakka, jolloin Sahlin on jo päässyt järjestelemään uutta elämäänsä. Hän on naimisissa kollegansa, Norjan kansalliskirjaston johtajan Vigdis Moe Skarsteinin kanssa. "Vapaa-aikani kuluu tällä hetkellä enimmäkseen Ruotsin ja Norjan välillä matkustamiseen. Meillä on loma-asunto Ruotsin länsirannikolla ja haluaisimme viettää siellä enemmän aikaa", Sahlin kertoo. Pitkät, viikottaiset junamatkat Oslon, Tukholman ja lomakodin välillä eivät kuitenkaan ole menneet hukkaan, sillä Sahlin pystyy käyttämään matkustusajan itselleen mieluisalla tavalla ­ lukemalla. Kirsi Aho Maailman ensimmäinen Kiellettyjen kirjojen videokalenteri Entressen kirjasto Espoossa ja kansainvälinen kirjastoalan sananvapausjärjestö FAIFE ovat toteuttaneet maailman ensimmäisen Kiellettyjen kirjojen videokalenterin. Hanke on herättänyt kansainvälistä huomiota ja sitä pidetään monella tavalla edelläkävijänä. "Entresse toteutti viime vuonna kotimaisen videokalenterin kielletyistä kirjoista. Jälki oli sen verran erinomaista, että päätimme viedä sen kansainväliselle foorumille", kertoo ylikirjastonhoitaja ja FAIFE:n puheenjohtaja Kai Ekholm Suomen Kansalliskirjastosta. Mukana on kirjastoalan keskeisiä nimiä esittelemässä omia suosikkejaan maailman kielletyistä kirjoista. Suomesta IFLA:n tuleva presidentti Sinikka Sipilä esittelee Sinuhe Egyptiläisen, Kai Ekholm esittelee Allen Ginsbergin Huudon, Europeanan johtaja Jill Cousins esittelee James Joycen Odysseuksen ja muualta maailmasta tulevat muun muassa Art Spiegelmanin Mausin, Hitlerin Taisteluni, Boccaccion Decameronen ja Walt Disneyn Aku Ankan esittelyt. "Halusimme osoittaa, että kirjoja on sensuroitu vuosisatoja ja että nämä kirjat ovat olleet vahvoja uhmaamaan katolista Indeksiä, puritaaneja, oikeusasteita ja poliitikkoja", Ekholm kertoo. Hankkeella halutaan herättää kansalaiskeskustelua. Jokainen katsoja voi ottaa kantaa, oliko kyseisen kirjan sensurointi perusteltu. "Kirjoja poltetaan edelleen, mutta painopiste on siirtynyt Internetin sensurointiin. Surullisia esimerkkejä Euroopassa ovat Turkki ja Unkari ja maailmalla Kiina, jossa 450 miljoonaa verkkokansalaista elää suljetussa intranetissä vailla pääsyä esimerkiksi Facebookiin tai Googlen moniin hakuihin. Ehkä seuraavana vuorossa onkin kiellettyjen sivujen joulukalenteri."Jokaisena päivänä avataan useilla sivuilla eri puolella maailmaa uusi luukku ja uusi esittely. Ensimmäinen päivä joulukuuta avautuvaa joulukalenteria voi seurata osoitteessa http://www.kirjastokaista.fi/bannedbooks Lisätiedot: ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm, Kansalliskirjasto, kai.ekholm@helsinki.fi, puh. 040 5877023 29
• M i n u n Asiakashaastattelussa etnologian professori Laura Stark Professori Laura Stark K a n s a l l i s k i r j a s t o n i Olet tutkinut muun muassa naisten asemaa ja kulutustottumuksia suomalaisella maaseudulla 1800-luvun loppupuolella sekä 1900-luvun alussa. Voisitko kertoa hieman tarkemmin tutkimuksestasi sekä sen tuloksista? 1800-luvun maatilojen naiset loivat kulissien takaisia verkostoja, joiden avulla he pystyivät kiertämään tilan isännän patriarkaalista valtaa. Emännät ottivat tilan tuotteita salaa isänniltä ja myivät ne maakauppiaille saadakseen tavaroita kuten uusimmat ostovaatteet ja kahvia, mitkä antoivat heille asemaa ja valtaa. Käytäntö tunnettiin nimellä kotivarkaus. Lain mukaan naiset eivät olisi saaneet itse myydä tilan tuotteita, sillä ne kuuluivat isännille. Maatilojen emännät myös koettivat laajentaa vaikutusvaltaansa lähettämällä naimattomia ja maata omistamattomia naisia keräämään tietoja sekä levittämään juoruja ja huhuja. Maatilan emännät olivat askareittensa ja tehtäviensä kautta sidoksissa maatilaan, mutta he pääsivät käsiksi ruokaan, kahviin ja villaan, joilla maksaa "juoruakoille" heidän palveluksistaan. Köyhät, tilattomat tai naimattomat naiset olivat vapaampia liikkumaan maatilalta toiselle ja kylästä kylään, mutta he puolestaan tarvitsivat maatilojen tuottamia hyödykkeitä, sillä he eivät itse viljelleet maata tai saaneet palkkaa. Nämä kaksi naisryhmää olivat näin ollen riippuvaisia toisistaan. Isännät kyllä epäilivät, että kotivarkautta tapahtui, mutta useimmissa tapauksissa he katsoivat käytäntöä läpi sormien, koska heitä hävetti myöntää, etteivät täysin hallinneet perhettään. Isännät olivat usein peltotöissä tai muuten poissa maatilalta, ja heillä ei ollut mitään keinoa valvoa emäntien ja tyttärien ruokavarantojen käyttöä. Poissa ollessaan isännät eivät voineet lukita ruokavarastoja, koska naisväen piti valmistaa ruokaa tilan muulle väelle silloinkin kun isäntä oli poissa. 1800-luvun maalaisnaisten 'kätketyt käytänteet' (kotivarkaus, salainen tiedonhankinta ja -leviäminen) paljastavat isännän patriarkaalisen vallan säröjä ja heikkouksia. Se myös osoittaa miten eri luokkien naiset, joilla muuten oli eri intressit, pystyivät toimimaan yhdessä ajaakseen omia asioitaan. Millaisia lähdeaineistoja olet käyttänyt tutkimuksessasi? 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin käytin pääasiallisesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston erinäisiä aineistoja: etnografisia kuvauksia, loitsuja, kansanuskomuksia, 30 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• ja uskomustarinoita. Vuonna 2006 ilmestyneessä artikkelissa käytin myös SKS:n Kirjallisuusarkistossa sijaitsevia vanhoja omaelämäkerrallisia tekstejä tutkiessani miten 1800-luvun modernisaatio oli vaikuttanut 'tavallisten' maaseudun asukkaiden maailmankuvaan ja elämänkokemuksiin Suomessa. Mutta sitten huomasin, että modernisaatiota ja yhteiskunnan muutoksia on mahdollista tutkia kansan syvistä riveistä käsin myös sanomalehtien maaseutukirjeiden kautta. Historiallisen sanomalehtikirjaston aineisto 1800-luvun loppupuolelta on niin runsasta, että päätin keskittyä siihen tulevaisuudessa. Tämän vuoden joulukuussa ilmestyy SKS:n kustantama kirjani The Limits of Patriarchy: How Female Networks of Pilfering and Gossip Sparked the First Debates on Rural Gender Rights in the 19th-Century Finnish Language Press, jossa olen käyttänyt pääasiallisesti Historiallisen sanomalehtikirjaston sanomalehtiaineistoa. Millainen merkitys Kansalliskirjaston Historiallisella sanomalehtikirjastolla on ollut omalle tutkimuksellesi? Merkitys on ollut ja tulee olemaan todella iso. Tuleva kirjani perustuu pääosin Historiallisen sanomalehtikirjaston sanomalehtiaineistoon, ja seuraava tutkimushankkeeni käsittelee itseoppineiden kirjoittajien osallistumista suomenkielisen sanomalehdistön ja sitä kautta julkisen sfäärin syntyyn ja nousuun 1800-luvun puolissa välissä. Sitä hanketta varten käytän pelkästään Historiallisen sanomalehtikirjaston aineistoa, joten Historiallinen sanomalehtikirjasto on todella korvaamaton minun tutkimukselleni. Ainoa haaste oman alani (folkloristiikka, etnologia) tutkijoille on kehittää päteviä metodeja, joilla tätä meille suhteellisen uutta aineistoa voisi systemaattisesti käyttää. Olen esittänyt muutamia metodeja koskevia pohdintoja tulevassa kirjassani. Miten Historiallista sanomalehtikirjastoa tulisi mielestäsi kehittää? Entä millaisia aineistoja toivoisit Kansalliskirjaston tulevaisuudessa digitoivan? Minusta Historiallisen sanomalehtikirjaston kehitys on ollut tähän asti todella nopea, jos ottaa huomioon miten työläs hanke on varmaan ollut. Minusta on kuitenkin tärkeää, että sanomalehtien digitoiminen jatkuu niin että 1900-luvun sanomalehdet otetaan mukaan tietokantaan mahdollisimman nopeasti. Uskon, että kuten on tapahtunut 1800-luvun sanomalehdille, myös 1900-luvun sanomalehtien todella laajat tutkimuskäyttömahdollisuudet huomataan vasta sitten, kun ne ovat helposti tutkijoiden saatavilla. Olet opiskellut sekä Yhdysvalloissa että Suomessa. Miten vertaisit yhdysvaltalaisia ja suomalaisia tutkimuskirjastoja, erityisesti niiden digitaalisia kirjastopalveluita? Opiskelin viimeksi Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa, joten valitettavasti en pysty vertailemaan yhdysvaltalaisia ja suomalaisia tutkimuskirjastoja kovin tuoreesta näkökulmasta. Sanoisin, että Helsingin Yliopiston pääkirjasto ja sen haarakirjastot ovat kyllä maailmanluokan kirjastoja. Kansalliskirjaston Historiallinen sanomalehtikirjasto on erittäin laadukas tietokanta ja hanke tuntuu olevan maailmalaajuisesti hyvin ainutlaatuinen: ainakin se keräsi paljon ihmetystä ulkomaalaisilta vierailijoilta, jotka osallistuivat Helsingissä pidettyyn "Book Culture from Below"konferenssiin vuonna 2010. Laura Stark on Jyväskylän yliopiston etnologian professori Haastattelijana Harri Ahonen Akateeminen maailmamme on pieni ja sulkeutunut. Sisään pyrkivän on esittäydyttävä edelliselle sukupolvelle ja saatava sen hyväksyminen. Ulkopuoliset ja "amatöörit" ajetaan pakosalle. Olof Lagercrantz (Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta) 31
• Maija Merimaa Tieto tutkijan työpöydälle ­ kysely elektronisten aineistojen käytöstä Kansallinen elektroninen kirjasto, FinELib, toteutti syys-lokakuussa 2011 kyselyn elektronisten aineistojen käytöstä. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yliopistollisten sairaaloiden tutkijoille kohdennetun kyselyn tavoitteena oli selvittää elektronisten aineistojen merkitystä tutkijan arjessa sekä kartoittaa tutkijoiden elektronisten aineistojen käytössä kohtaamia haasteita. T utkimus kuuluu FinELibin joka toinen vuosi toteuttamiin käyttäjäkyselyihin. Tällä kertaa tavoitteena oli selvittää tutkijoiden odotuksia ja tarpeita e-aineistopalveluiden suhteen. Keskittymällä kompaktiin vastaajajoukkoon pyrittiin tuottamaan entistä tarkempaa tietoa kirjastojen palveluiden kehittämisen avuksi. Laaja, korkeasti koulutettu ja monipuolinen vastaajajoukko Internet-lomakkeena toteutettu "Tieto tutkijan työpöydälle" -kysely oli avoinna syyskuun puolivälistä lokakuun puoliväliin, minä aikana se keräsi lähes neljätuhatta vastausta.Vastaajajoukko edusti tasaisesti molempia sukupuolia, kattavasti eri ikäluokkia ja monipuolisesti eri tieteenaloja. Valtaosa vastauksista tuli yliopistosektorilta, mutta myös tutkimuslaitokset ja yliopistolliset sairaalat ovat kokoonsa nähden hyvin edustettuina. Kolmannes kyselyyn vastanneista työskenteli tutkijana ja toinen kolmannes suoritti jatko-opintojaan.Viimeisessä kolmanneksessa olivat edustettuina eri ammattiasemat aina professoreista tutkimusavustajiin. Vastaajien koulutustaso oli korkea ja tutkinnot tuoreita: lähes puolet vastaajista oli tohtoreita ja yli puolet oli suorittanut tuoreimman tutkintonsa vuonna 2005 tai sen jälkeen. Elektronisia aineistoja ja yhteistyötä Kyselyn pääasiallinen aihe oli elektronisten aineistojen käyttö ja siihen liittyvät haasteet. Ky- 32 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Kyselyyn vastanneet tieteenaloittain. (N = 3830) Julkaisujen saatavuus elektronisessa muodossa. (N = 3775) suurimman osan käyttämästään aineistosta olevan saatavilla elektronisessa muodossa. Avopalaute paljastaa kuitenkin puutteita aineistojen saatavuudessa sekä elektronisten aineistojen käyttöön liittyviä moninaisia haasteita. Kirjastoilta tutkijat kaipaavat erityisesti apua ja opastusta tiedonhaussa. Tulokset julki tammikuussa symysten kautta kartoitettiin muun muassa elektronisten aineistojen kattavuutta ja aineistotarjonnan aukkoja, lukemisen ja tiedonhaun tapoja sekä julkaisujen hankinnan rahoitusta. Selvityksen toinen keskeinen teema oli tutkimus- ja julkaisuyhteistyön merkitys tutkijoille. Tämän lisäksi kyselyssä kartoitettiin tutkijoiden toiveita kirjastopalveluiden suhteen sekä pyydettiin kansainvälistä kokemusta kartuttaneita tutkijoita vertaamaan kirjastopalveluita Suomessa ja ulkomailla. Kyselyn perusteella elektronisista aineistoista on tullut olennainen osa tutkijoiden arkea: jopa kolme neljästä tutkijasta kokee Tutkimusraportti kyselyn tuloksista valmistuu tammikuun lopulla 2012. Raportissa tarkastellaan muun muassa tieteenalakohtaisia eroja elektronisten aineistojen käytössä ja saatavuudessa sekä tiedonhaun ja lukemisen tapoja. Tulosten perusteella on tarkoitus luoda monipuolinen kuva siihen, millaisia toimenpiteitä kirjastoilta kaivataan e-aineistopalveluiden kehittämiseksi paremmin tutkijoiden tarpeita vastaaviksi.Yhteenveto tuloksista esitellään Kansalliskirjastolehden vuoden 2012 ensimmäisessä numerossa. Kirjoittaja on projektisuunnittelija Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalveluissa. 33
• Kirjasto 2012 asiakkaan asialla K i r j a k a t s a u s Kun itsepalvelua markkinoidaan tehokkaana tapana hoitaa kasvava osa kunnan kirjastopalveluista, alkaa asiakkaita kuitenkin käydä sääliksi. Perusteita kirjastojen henkilökohtaisen palvelun säilyttämiselle on paljon: tiskillä asioidessaan käyttäjät esittävät kysymyksiä ja antavat palautetta, joka muuten jäisi piiloon, osa asiakkaista vierastaa automaatteja ja heille soisi myös vaihtoehtoisen asiointitavan. Hyllyjen väliin jalkautuneen henkilökunnan kanssa käydään kaikille osapuolille hyödyllisiä keskusteluja. Johdatus asiakkuuksien äärelle Kaiken aidon asiakaslähtöisyyden mittari on vakavuus, jolla asiakkaaseen suhtaudumme ammattilaisina. Meidän täytyy kyetä suhtautumaan asiakkaaseen kuten kalakauppias, joka kieltäytyy myymästä vanhentunutta kalaa. Asiakaslähtöisyys ei ole puhetta vaan vakava asenne, jota sovelletaan prosessin kaikissa vaiheissa. Asiakaslähtöisyys ei ole mielistelyä, vaan tarvittaessa sitkeätä väärinkäsitysten oiko- Kirjasto 2012 asiakkaan asialla. Toim. Päivi Almgren ja Päivi Jokitalo. Avain. BTJ Finland Oy. Helsinki 2011. mista ja todellisten tarpeiden selvittämistä. Heikki Poroila: Työtä tuntemattoman rakastetun hyväksi Muista vuorovaikutus asiakkaan kanssa: tietopalvelu, sähköposti, aloitelaatikot jne. Ellei tietopalvelu kuulu työnkuvaasi, tarjoudu hoitamaan vuoro edes silloin tällöin. Jos hyvin sattuu, asiakkaiden kanssa tulevat puheeksi käytettävyysasiat, joihin voit suoraan vaikuttaa. Ja ainakin pääset käyttäjien kanssa vuorovaikutukseen inhimillisellä tasolla: mikä tuo heidät tietopalvelutiskille, minkä tyyppisiä tehtäviä heillä on... K ansalliskirjasto-lehden toimitukseen tuli tervetullut kirjalähetys, uunituore ammattikirjallisuutta edustava Kirjasto 2012 asiakkaan asialla, jonka ovat toimittaneet Päivi Almgren ja Päivi Jokitalo. Lehti oli jo menossa taittoon, joten kirjan laajemman esittelyn sijasta joitakin pohdintoja ja poimintoja artikkeleista. Kaupallisen maailman segmentointi eroaa kirjastoista sikäli, että yritysmaailmassa etsitään maksukykyistä yleisöä, kun taas kirjastossa tilanne on usein päinvastainen. Susan Chapman (toimii Michiganin yliopistokirjastossa käyttöliittymä- ja käytettävyystestauksen asiantuntijana ja ylläpitää aihepiiriin liittyvää blogia). 34 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Kuva: Veikko Somerpuro Älä vain osoittele hyllyrivistöjä, jos asiakas kysyy apua tietyn aineiston etsimisessä. Vie asiakas oikeaan paikkaan kädestä pitäen. Vieläkin parempi on, jos odotat, onko hänellä lisäkysymyksiä aiheesta. Ylimääräiset askeleet kannattavat. Susan Ward: 8 Rules of Good Customer Service Nykyään hyllyjen päädyissä alkaa olla tilaa, ja työntekijät ovat voineet asetella uusia, mielenkiintoisia kirjoja esille. Osaston ikkunapöydille on aina kerätty vaihtuvia kirjanäyttelyitä, jotka on koettu toimiviksi ja asiakkaita houkutteleviksi. Esille asetettu kirja löydetään ja lainataan helpommin kuin tukkoisessa hyllyrivissä odottava opus. Perusteita kirjaston henkilökohtaisten palvelujen säilyttämiselle on paljon toteaa Kirja 2012. Olli Oinas opastaa asiakasta aineiston löytämisessä verkkoluettelosta. Pirkko Lindberg ja Heidi Karhu: Proaktiivinen kirjasto ­ ammatillinen ja uusi kokoelmakonsepti. Veronique Rega vieraili Kansalliskirjastossa Kuva: Kari Timonen LIBER-johtajakoulutukseen osallistuva Veronique Rega Antwerpenin yliopiston kirjastosta hakeutui ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin tutoroitavaksi Suomeen marraskuun alussa. Viikon mittaisen vierailunsa aikana Rega ehti tutustua sekä Kansalliskirjastoon että eteläiseen Helsinkiin ­ hän käveli joka päivä kirjastolle majapaikastaan Töölöstä. "Mukulakivikadut ovat vähän hankalia kengänkoroille", antwerpeniläinen, flaaminkielinen Rega harmitteli, vaikka iloitsikin helsinkiläisittäin harvinaisen lauhasta ja tyynestä marraskuusta. Keskusteluissa kansalliskirjastolaisten kanssa Rega ehti panna merkille, että kirjastoalan ongelmat ja haasteet Suomessa ovat hyvin samanlaisia kuin Belgiassakin. Belgiassa tosin virallinen kansalliskirjasto on jäänyt Antwerpenin yliopiston kirjaston varjoon. Yliopisto yhdistettiin vuonna 2003 kolmesta pienemmästä yliopistosta: katolisesta UFSIA:sta, valtionyliopisto RUCA:sta ja UIA:sta. Kirjasto pyörii 62 henkilön voimalla ja siellä käy vuosittain 750 000 vierailijaa. Rega valmisteli mittavan esityksen kotikirjastostaan kansalliskirjastolaisia varten ja kaikki henkilökuntaan kuuluvat olivat tervetulleita sitä katsomaan vierailuviikon lopulla. "Minulle jäi hyvä mielikuva Suomesta. Ihmiset ovat lämpimiä, vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Lisäksi ihailen suomalaisten tyylikkään vaatimatonta pukeutumista ja ravintoloiden sisustusta. Kaduilla ei ole ruuhkia ja ihmiset liikkuvat rauhallisesti. Myös ruoka on hyvää", Rega kehui. Hän aikoo palata designista kiinnostuneen siskonsa kanssa ensi kesänä Helsinkiin nauttimaan World Design Capital -vuoden antimista. "Aion viedä lapsilleni tuliaisiksi Marimekkoa ja ostaa jotain myös Iittala-shopista", 3-ja 6-vuotiaiden lasten äiti suunnitteli. Kirsi Aho 35
• Suomen karttakuva verkkoon Helsingin Suomalaisen Klubin lahjoitus Kuva: Kari Timonen H elsingin Suomalainen Klubi on lahjoittanut 12 000 euroa Pelasta kirja -ohjelmaan Suomea koskevien karttojen konservoimiseksi ja digitoimiseksi. Kohteena on noin 100 Suomea esittelevää yleiskarttaa, jotka kuvaavat Suomen valtiollisen aseman muutoksia sekä sisäistä hallintohistoriaa.Vanhimmat karttalehdet ovat 1500-luvulla ulkomailla painettuja yleiskarttoja, joihin Suomi sisältyy. Karttakuva täydentyy 1900-luvun puoliväliin saakka. Tätä kartta-aineistoa käytetään kirjastossa ahkerasti varsinkin historiallisten ja kulttuurihistoriallisen teosten kuvituksena. Digitaalinen karttapankki tuo aineiston verkon välityksellä kaikkien saataville sekä samalla suojaa alkuperäisaineistoa kulumiselta ja takaa harvinaisten karttojen turvallisuuden. Kartat ovat tutkimuksen keskeinen lähdeaineisto ja kansalaisten suosittu tiedonhaun ja harrastuksen kohde. Osa tästä aineistosta on saatavilla ainoastaan Kansalliskirjastossa.Valikoima tärkeimpiä karttoja on syytä digitoida niin aineiston saatavuuden parantamiseksi kuin turvallisuussyistäkin. Kartta-aineistolla on paitsi kansallista myös kansainvälistä merkitystä ­ kielelliset syyt eivät estä karttojen tutkimista. Karttakokoelmat sekä kartografian historiaan liittyvä kirjallisuus ovat Kansalliskirjaston kokoelmien painopistealueita. Laaja ja lähes täydellinen kotimaisten painettujen karttojen kokoelma sisältää noin 70 000 karttaa 1500-luvun lopulta nykypäiviin.Vanhimmat karttalehdet ovat ulkomailla painettuja yleiskarttoja, joihin Suomi sisältyy. Ensimmäiset suomalaispainojen karttatyöt ovat 1800-luvun alkupuolelta. Kansalliskirjaston tarkoituksena on saattaa keskeiset kansalliset lähdeaineistot verkko- Professori Olli Alho ja ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm Suomen karttojen parissa Helsingin Suomalaisella Klubilla. käyttöön; tähtäimessä on vuosi 2017, joka on itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhla. Tavoitteena on aineiston avoin saatavuus ja samalla sen säilymisen turvaaminen tuleville sukupolville. Kansalliskirjasto järjestää myös digitaalisen aineistonsa valtakunnallisen jakelun tulevan Kansallisen digitaalisen kirjaston kautta sekä takaa tämän aineiston pitkäaikaissäilytyksen. Kokoelmien digitoiminen on kirjastolle haasteellinen tehtävä, sillä aineistoa on enemmän kuin julkisin varoin kohtuuajassa voidaan pelastaa. Suomalaisen Klubin kulttuuriteko on näin esimerkillinen. Tue Sinäkin kulttuuriperinnön pelastamista! http://www.rahasto.kansalliskirjasto.fi/pelastakirja/ 36 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Kansalliskirjasto kartoittaa asiakastyytyväisyyttä K ansalliskirjasto selvittää jälleen asiakaskirjastojensa tyytyväisyyttä kansallisiin kirjastoverkkopalveluihin vuonna 2012. Nyt neljättä kertaa toteutettavan palvelukyselyn teemoja ovat palvelujen tärkeys, onnistuminen ja kehittämisen tarpeet. Tämänkertaisessa kyselyssä painottuvat erityisesti koulutuspalvelut ja viestintä. Kyselyssä pyritään keräämään entistä täsmällisempää tietoa asiakkaiden kokemuksista, tarpeista ja toiveista. Kansallisten kirjastoverkkopalvelujen palvelukyselyllä on kerätty kirjastokentältä palautetta vuodesta 2006 lähtien. Säännöllisesti kerätty kyselyaineisto mahdollistaa kirjastoverkkopalvelujen asiakastyytyväisyyden muutosten ja jatkuvuuden seurannan. Kyselyn tuloksia hyödynnetään määriteltäessä palvelujen kehittämisen painopisteitä. Samalla arvioidaan aiemman kehittämistyön tuloksellisuutta. Kirjastojen henkilökunnalle suunnattu kysely toteutetaan verkossa. Linkki kyselylomakkeeseen julkaistaan Kansalliskirjaston verkkosivuilla helmikuussa 2012. Tulosten perusteella laaditaan raportti sekä toimenpideohjelma palvelujen kehittämiseksi. Palvelukyselyn verkkosivu osoitteessa: http://www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/koordinointi/Palvelukysely2012.html Anna Niemelä, palvelukoordinaattori, Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelut Vanha kirjasuomi, murteet ja Suomalainen kirjallisuuspankki Koneen Säätiö on jakanut 8 978 947 miljoonaa euroa apurahoja ja avustuksia tieteen, taiteen ja kulttuurin tukemiseksi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus sai 144 500 euroa Vanhan kirjasuomen sanakirjan ja Suomen murteiden sanakirjan toimitustyöhön. Valtion tuottavuusohjelman leikkausten vuoksi Vanhan kirjasuomen sanakirjahanke oli päätetty keskeyttää, mutta nyt työ jatkuu Koneen Säätiön rahoituksella. Myös professori Jyrki Nummen hanke Suomalainen kirjallisuuspankki sai 70 000 euron rahoituksen. Edellä mainitut apurahamyönnöt liittyvät vuoden 2012 alkupuolella julkistettavaan Koneen Säätiön kieliohjelmaan, jonka tarkoituksena on suomen, Suomen vähemmistökielten ja pienten suomalais-ugrilaisten kielten dokumentaatio ja tukeminen. 37
• Virkistäviä löytöjä k a Virkistäviä löytöjä k 38 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Juha Korvenpää Kansalliskirjasto alkoi saada Suomessa julkaistuja äänitteitä vapaakappaleina vuodesta 1981 lähtien. Tuolloin CD-levy odotti vielä markkinoille pääsyä ja vinyylilevyt ja C-kasetit olivat suosituimpia formaatteja. Etenkin C-kasetteja on tullut kirjaston vapaakappalekokoelmiin runsaasti. asettien maailmasta asettien maailmasta -luku voi tuntua eilispäivältä, kun ajatellaan Kansalliskirjaston keskiaikaisia pergamentteja. Mutta C-kaseteilla fyysisinä tallenteina ei ole odotettavissa yhtä pitkää ikää. Säilyvyys on ääninauhan kemiallisten prosessien vuoksi rajallinen. Ja vaikka nauhat säilyisivätkin, niin millä niitä tulevaisuudessa soitetaan? Toistaiseksi kasettisoittimia vielä saa, mutta kuinka kauan? Ääniteformaattina kasetti on vääjäämättä tulossa tiensä päähän. Tästä huolimatta Kansalliskirjastoon on viime vuosiin asti tullut vapaakappalekasetteja. Kansalliskirjaston äänitedigitointi perustuu yhtäältä kysyntään: tutkijoiden välittömästi tarvitsemat levyt digitoidaan Helsingissä musiikkikirjaston studiossa. Toisaalta on säilytysdigitointia, jossa keskitytään suurempiin aineistokokonaisuuksiin, kuten Kansalliskirjaston vapaakappalekasetteihin. C-kasettien digitointi tapahtuu Digitointi- ja konservointikeskuksessa Mikkelissä, missä on muutaman vuoden ajan digitoitu kirjaston kasettikokoelmaa. Kirjoitan tässä joistakin havainnoistani kasettien parissa. 1980 Cover-versiot päivän iskelmistä C-kasettien säilytysdigitointiin valitaan sellaisia äänitejulkaisuja, jotka ovat ilmestyneet ainoastaan C-kasettimuodossa. Tämän vuoksi digitoitavaksi on tullut ääniteaineistoa, joka on ollut jo ilmestyessään suurimman mediahuomion ulkopuolella. Suurimpien tähtien äänitteet julkaistiin vinyylilevyinä ja sittemmin cd-levyinä. C-kasetti ei ollut niin arvostettu formaatti, mutta helpompi ja halvempi julkaista kuin vinyylilevy. Joskus vinyylilevy tai CD-levy on jostain syystä jäänyt lähettämättä vapaakappaleena kirjastolle, jolloin C-kasetti on kirjaston ainoa kappale julkaisusta. Peter von Bagh on puhunut iskelmistä kansakunnan salattuna muistina. Saman ajatuksen voisi laajentaa nyt digitoitaviin kasetteihin, ja aivan erityisesti ns. huoltamokasetteihin, joiden sisältönä ovat cover-versiot päivän iskelmistä ja kannessa poikkeuksetta uimapukuinen nainen. Huoltamokasetit eivät ole olleet myydyimpiä tai soitetuimpia radiossa, eikä varmaan 39
• Yleisön häly, lasten raivokohtaukset sitä varten edes julkaistu. Kaseteilla esiintyvät vielä tuntemattomat laulajat. Säestystaustat eivät ole yhtä monipuolisia ja viimeisteltyjä kuin esikuvillaan, mutta kuitenkin äänitteille on tallennettuna lukuisien muusikoiden soittoa ja teknologian myötä muuttuvia yhtyekokoonpanoja. Kieltämättä huoltamokasetin cover-iskelmän ja alkuperäisen teoksen suhteesta tulee mieleen Platonin luolavertaus. Cover-versio on ikään kuin se alkuperäisen teoksen varjo, joka heijastuu luolan seinälle luolan vankien katseltavaksi.Voi olla, että joissakin tapauksissa varjo on valju. Pitäisi kuitenkin vaimentaa omaa rockpoliisi-asennettaan, etenkin kun arvioi kasettien sisältöä. Mistä me tiedämme, mitä ihmiset näiltä kaseteilta halusivat? Eivät he kuunnelleet näitä ammattitason studiokaiuttimista analyyttisesti kohinaa tai taajuusvastetta pohtien. Ehkä kappaleen melodia ja sanoitus olivat tärkeintä, eivät esittäjä tai tekninen toteutus. Olen omin silmin todistanut, kuinka moni digitointikeskuksessa vieraillut ei ole voinut peittää innostustaan, kun on nähnyt digitointia odottavien huoltamokasettien pinot. Ehkäpä näemme vielä huoltamomusiikin nostalgisen nousun. Ja siinä vaiheessa, kun soittolistaradiot ovat puhkisoittaneet eri vuosikymmenten ydinhitit, on Kansalliskirjastolla kokoelmissaan raikkaita vaihtoehtoversioita näistä kappaleista. Kaseteilla on myös paljon puhesisältöjä ja tallenteita eri tapahtumista. Monien pääseSuomen eturivin näyttelijöiden taidot pääse vät oikeuksiinsa äänikirjojen elävässä luennasluennas sa. Äänikirjat on äänitetty studio-olosuhteissa ja kun alkuperäinen tekstikin on digitoinnin ja tekstintunnistuksen avulla mahdollista saasaa da käyttöön, voisi tässä olla kiinnostava aineisto puheentunnistuksen sovellusten kehittämiseen. Joissakin uskonnollisissa kaseteissa saarnaasaarnaa jan puhetta kiinnostavampaa on tilaisuudestilaisuudes ta nauhalle tarttunut yleisön häly, lasten rairai vokohtaukset ja puhujan kommentit paperin ulkopuolelta.Yksi miltei säilytysdigitoinnista unohtunut ryhmä on oppikirjoihin ja opintoopinto kursseihin liittyvät kasetit. Ne ovat yhtä lailla uhanalaisia kuin muutkin kasetit. Äänitteillä näkyvät hyvin tietyn ajan muoti-ilmiöt ja ajankohtaiset tapahtumat, kuten joidenkin puolueiden vaaleja varten ilmestyneet mainoskasetit. Suositut televisiosarjat poikivat oheistuotteinaan äänitteitä, joissa on joko alkuperäisiä esittäjiä tai muuten vain liikutaan tv-sarjan hengessä. Ässä-arpa tuli markkinoille vuonna 1981, ja eipä aikaakaan, kun samaa raaputusideaa hyödynnettiin kasettijulkaisun kannessa. Henkilökohtaiset mikrotietokoneet yleistyivät 1980-luvulla ja kuin ennusmerkkinä tästä on Argon-yhtyeen kasetilta löytyvä tietokoneohjelma. Puhelin soi ja romaanihenkilö vastaa Mikkelin digitointikeskus sijaitsee sopivasti lähellä kaatopaikkaa. Tästä huolimatta kasetit palautetaan digitoinnin jälkeen Helsingin luolavarastoon, vaikka todennäköisesti näitä kasetteja ei enää digitoinnin jälkeen toisteta uudelleen. Asiakas saa käyttöönsä digitaalisen version. On silti tärkeää, että kasetit säästetään. Ka- 40 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• setin kuoret ja kansi kertovat paljon teknisestä laadusta ja sisällöstä.Vastaan on tullut ihastuttavia kultakuorisia kasetteja. Kasetin kannet ja kuoret digitoidaan, jotta asiakas saisi käsityksen äänitteen fyysisestä olomuodosta. Äänitiedostoja ei muokata jälkikäteen, vaan tiedosto säilytetään niine virheineen, jotka alkuperäisessä äänitteessä olivat. Joskus kasetin ohjelma loppuu äkillisesti tai kappale saattaa alkaa aivan kesken. Tämä on harmillista digitoijan kannalta. Tulevaisuuden kuulijan tulisi saada tietää, että äänite oli juuri tuollainen, eikä digitointivaiheessa ole torkuttu. Kuulija ei kenties voi tarkistaa alkuperäistä äänitettä. Eräässä äänikirjassa on kohtaus, jossa puhelin soi ja romaanihenkilö vastaa siihen. Kasetilla on tällä kohtaa lähes puolen tunnin hiljainen kohta, kunnes puhe jälleen jatkuu. Oliko tämä tarkoituksellinen tehokeino? Pitikö tähän kohtaan leikata myöhemmin puhelindialogi? Joskus on tullut mieleen, onkohan joitakin kasetteja kuunnellut aiemmin kukaan, edes kasettimonistamossa. Digitoitavaksi on tullut kasetteja, joissa ei ole lainkaan sisältöä, ainoastaan tyhjää nauhaa molemmin puolin. Parempi kai sekin kuin ei lainkaan nauhaa, kuten eräässä mainoskasetissa. Joidenkin kasettien sisältönä on ollut muutaman sekunnin välein toistuvaa piipitystä. Ja onpa ollut ihmettelemistä niillä opiskelijaraukoilla, jotka ovat saaneet kuultavakseen venäjää väärin päin ­ kielikurssikasetissa nauha oli tullut kopioiduksi väärinpäin. Yleensä digitoitua ääntä ei muokata millään tavoin, mutta näissä tapauksessa olemme valmistaneet kopion äänitiedostosta ja kääntäneet äänen "oikein päin". Viola-luetteloijat ovat tehneet salapoliisityötä Mitään ei digitoida ennen kuin kirjaston tietokannoissa on peruskuvailutiedot julkaisusta. Äänitteen sisältö kuvaillaan Violaan, jos se sisältää musiikkia, tai Fennicaan jos se on puheäänite.Välillä Viola-luetteloijat ovat tehneet salapoliisityötä kuvailutietojen etsimisessä. Erään teoksen säveltäjältä kyseltiin tietoja hänen sävellyksestään, ja säveltäjä yllättyikin iloisesti kuullessaan, että hänen teoksestaan oli olemassa tallenne. Kantaesitys oli aikanaan äänitetty kasetille ja lähetetty Kansalliskirjastoon. Sisällön selvittäminen on hankalaa, jos kasetin mukana ei ole kantta tai muita tietoja. Sangen usein kappaleiden määrä ei täsmää kansitiedoissa ilmoitettuihin. Silloin selvitetään, mitkä kappaleet äänitteellä todella ovat. Kerran puuttuva kappale löytyi toisen "sisältä". Kyseessä oli levy-yhtiön mainoskasetti, jossa keskelle alkuperäistä esitystä oli leikattu kappaleen suomenkielisen version kertosäe. Olisi kiinnostavaa selvittää, kuinka monta eri digitoitua versiota tai manifestaatiota jostain kappaleesta lopulta tulee. Lukumäärä voisi toimia osoituksena kappaleen suosiosta tai siitä, että merkittävä artisti on äänitteen julkaisuaikoihin kuollut, jolloin hänen esityksilleen on ollut kysyntää. Digitoiduksi tulee siis vääjäämättä useita versioita samasta kappaleesta. Työ ei ole kuitenkaan turhaa. Äänitteet pitää tallentaa sellaisina kokonaisuuksina kuin ne julkaistaessa olivat. Mikä kappale edelsi toista? Onko kaikissa kasetin b-puolen kappaleissa sama balanssin kallistuma? Olisiko jollain kasetilla parempi versio? 41
• Ammatin varjopuoliin on luettava se, että joskus nauha ei pysähdykään omassa päässä työpäivän päätteeksi, vaan joku tarttuva iskusävelmä jää seuraksi kotimatkalle. Toinen rasitustekijä on pitkäkestoinen altistuminen ideologisesti painostavalle materiaalille tai masentavalle molli-iskelmälle. Pitäisikö joululevyjen julkaisulle määrätä kiintiöt? kasettien Onneksi vastapainoksi digitoitujen kasettien joukossa on aina ihmisen henkistä hyvinvointia parantavia kasetteja. Digitoijien pitää olla tarkkana, etteivät antaudu suggestio- ja muita rentoutuskasettien raukeuteen. Toisaalta vireystilaa voi kasvattaa, jos kohdalle osuu 1980-luvun diskohittien tahdittamia aerobickasetteja. Maailmanloppu ja rempseät laulut Lukuun ottamatta C-kasetteja Kansallisessa äänitearkistossa on hyvin kattava kokoelma suomalaisista äänitejulkaisuista myös ajalta ennen vapaakappalelain voimaantuloa. Kasettien tallentama äänitehistoria tulee digitoiduksi 1980-luvulta lähtien, mutta entäpä 1970-luku, jolloin kasetti oli myös suosittu formaatti? Millään organisaatiolla Suomessa ei ole aukotonta kokoelmaa tuon ajan kasetteja, eikä velvollisuutta tallentaa niiden sisältöä. Ehkäpä suurimpien levy-yhtiöiden kohdalla nuo äänitteet on pelastettu, mutta paljon omakustanteista tuotantoa jää vaaraan. Suomen äänitehistoriasta uhkaa jäädä puuttumaan palanen. Kaseteilla on paljon teoksia, joiden säveltäjät edelleen vaikuttavat keskuudessamme. Kestää siis kauan, ennen kuin kaikki nyt digitoidut aineistot ovat vapaasti verkkokäytössä, tai miten nyt äänitteitä joskus 2100-luvulla kuunnellaankaan. Pergamentteihin verrattuna muutaman vuosikymmenen odotus ei tunnu pitkällä. Suomessa asiat ovat asiat hyvin, sillä musiikkiaineistoa ylipäänsä saadaan digitoida ja sitä voi kuunnella kirjaston tiloissa. Tuhannet kasetit on nyt haettu kokoelmien kätköistä, ne digitoidaan ja saatetaan käyttöön vapaakappaletyöasemalla Musiikkikirjaston tiloissa Helsingissä. Monen kasetin sisällölle saattaa syntyä aivan uusi elämä: aineisto on helpommin haettavissa, selattavissa ja käytettävissä. Käytön helpottuminen voi lisätä näihin kasetteihin kohdistunutta huomiota. BBC antoi pari vuotta sitten teini-ikäiselle viikoksi kokeiltavaksi Walkmanin, 1980-luvun muinaisen kasettisoittolaitteen. 2000-luvun nuori ihmetteli sitä, että kappaleesta toiseen ei voinutkaan siirtyä nappia painamalla, vaan nauhaa piti kelata. Digitoimalla kasetit tuostakin riesasta päästään eroon. Digitoitavaksi valittujen kasettien perusteella voi todeta, että Suomi oli 1980-luvulla sangen moniarvoinen maa. Digitoivaksi on tullut paljon maailmanloppua odottavien saarnaajien tallenteita, mutta myös isojen poikien rempseitä lauluja. Kuinka digitoitu data sitten onnistutaan säilyttämään tuleville polville, on oman juttunsa aihe ­ pelkästään c-kasettien digitoinnista on odotettavissa kymmenien teratavujen paketti. Kirjoittaja on äänitedigitoinnin suunnittelija Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa Mikkelissä. 42 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• K Pohjois-Amerikan intiaanit sällissodassa, ensimmäisessä maailmansodassa Euroopassa ja se oli venäläisten käytössä vielä Talvisodassakin. Muina esitelmien aiheina olivat comanche-intiaanien ekspansio 1700-luvulla, tasankointiaanien sotarohdot, valkoisen miehen sivistystä oppimassa, reservaateista kaupunkiin, luonnonsuojelua, turismia vai pyhiä paikkoja, intiaanikirjallisuuden ydintä etsimässä ja viimeisenä professori Markku Henrikssonin (Helsingin yliopisto) esitelmä "Kongressi, hallitus ja oikeuslaitos: Kaikki intiaanien kimpussa." Perustuslaki määrää intiaanikansat asioimaan maanomistusyms. asioissa suoraan kongressin kanssa, eivätkä osavaltioiden hallitukset voi siihen puuttua, mutta tätä on usein yritetty kiertää intiaanien vahingoksi. Henriksson kertoi myös intiaanien oikeudesta harjoittaa kasino- ja bingotoimintaa, joka on osin ollut varsin tuottoisaa. Osavaltiot ovat kuitenkin halunneet saada toiminnasta verotuloja ja sen vuoksi kongressi on säätänyt siitä lain. Suomalaisten varhaiset intiaanikokemukset liittyvät Uuden Ruotsin siirtokuntaan 1600-luvulla, jonka vaiheista on Kansalliskirjaston kokoelmassa mm. Thomas Campanius Holmin Kort beskrifning om provincien Nya Sverige uti America, joka on painettu Tukholmassa 1702. Kuuluisa maanmiehemme Pehr Kalm tutustui 1700-luvun puolenvälin tienoissa Poh- ansalliskirjaston auditoriossa pidettiin lokamarraskuussa kiinnostava kahdeksanosainen luentosarja Pohjois-Amerikan intiaaneista. Järjestäjänä oli Suomen Intiaaniyhdistys ja Amerikka-kirjasto. Poikakirjojen ja lännenelokuvien luoma intiaanikuva on varsin etäällä eri intiaaniheimojen elämästä ja heidän ja maahan muuttaneiden eurooppalaisten kanssakäymisestä. Luentosarjan aloitti dosentti Juha Hiltusen (Oulun yliopisto) seikkaperäinen kuvaus St. Clairin tappiosta (Battle of the Wabash River), taistelusta, joka käytiin 4. marraskuuta 1791, ja jonka Amerikka on Hiltusen mukaan halunnut unohtaa. Hiltunen korostaa intiaanien joukkojen, joka koostui miami-, shawnee- ja delaware-heimojen sotureista, ylivertaista sodankäyntitaitoa ­ maaston tuntemusta, liikkuvuutta, ampumataitoa ja urheutta sekä taktisia ratkaisuja.Yhdysvaltalaisten joukkojen johtajana oli kenraali Arthur St. Clair ja taistelun päätyttyä oli noin 1450:stä sotilaasta saanut surmansa 1200­1400 ja henkiin jääneet lähes kaikki olivat haavoittuneita. Hiltusen käsityksen mukaan tappio oli useimmilla mittareilla suurin minkä minkään "sivistysvaltion" armeija on kokenut "alkuasukasjoukkoja" vastaan taistellessaan. Joka tapauksessa tappio on pahin Yhdysvaltain intiaanisotien historiassa. Suurta mieshukkaa aiheuttavissa suljetuissa muodostelmissa edettiin myös Yhdysvaltain si- 43
• Poluttomilla taipaleilla Yhdysvaltain ja Kanadan erämaissa oli tuohikanootti turkismetsästäjien ja kauppiaiden kulkuvälineenä. He olivat yleensä hyvissä väleissä intiaanien kanssa ja monet ottivat vaimokseen intiaanin. Frederic Remingtonin maalaus "The Courrier du Bois and the Savage". Teoksessa: Frederic Remington, Paintings, Drawings, and Sculpture. New York 1973. Amerikka-kirjaston kokoelma. jois-Amerikan koillisiin metsäalueisiin ja kävi mm. Niagaran putouksilla. Kalm seurueineen käytti kanootteja matkallaan ja perehtyi tuohija jalavankuorikanoottien valmistukseen, jota kuvasi matkakirjassaan En Resa till Norra America (1753­1761). Anders Chydeniuksen maisterinväitöskirja laadittiin professori Pehr Kalmin johdolla Turun Akatemiassa (nykyinen Helsingin yliopisto) ja käsitteli tuohikanootteja.Väitöskirja Americanska näfwerbåtar (Åbo 1753) perustuu Kalmin kokemuksiin. Kirjassa tarkastellaan mm. miten tuohikanootista tuli ranskalaisille kauppiaille korvaamaton väline heidän liikkuessaan tiettömillä taipaleilla. Väitöskirjassa pohdittiin myös voitaisiinko vastaavanlaisia veneitä alkaa valmistaa myös Ruotsissa ja Suomessa. (ks. Kajo'. Lehti Amerikan alkuperäiskansoista 2/2009). Kalmin valvonnassa tehtiin yksi toimiva tuohikanootti, jota kenties käytettiin kuningas Adolf Fredrikin "tuohikanoottiajelulla" 1752. Tiettävästi tuohikanootteja on valmistettu myöhemminkin. Esko Rahikainen 44 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Tiinan triviat 1. Ilmaisua miljonääri on käytetty kirjallisuudessa ensimmäisen kerran vuonna 1826 julkaistussa Benjamin Disraelin kirjoittamassa romaanissa Vivian Grey. 2. Vuonna 2005 keskimääräinen yritysjohtajan vuosipalkka USAssa oli 10 982 000 dollaria, joka vastasi keskimääräisen amerikkalaisen työntekijän vuosipalkoissa 262:ta työtä tekevää vuosipalkoissa henkilöä (keskipalkka oli vuonna 2005 USA:ssa 41 861 dollaria). 3. Ennen kuin maailmassa otettiin käyttöön setelit ja kolikot valuuttana on käytetty mm: simpukan kuoria, norsunluuta, savea, eläviä eläimiä ja viljaa. 4. Nykyisin maailmassa on käytössä 191 virallista valuuttaa. 5. Ensimmäisen luottokortin valmisti ja toi markkinoille American Express vuonna 1958. 6. 13 % kolikoista ja 42 % seteleistä antaa laboratoriotesteissä positiivisen tuloksen ihmisen terveydelle haitallisista bakteereista, kuten ulostebakteereista; Japanissa raha-automaateissa on järjestelmä, joka mankeloi setelit 200 (Celcius) asteen lämpötilassa 1/10 sekunnin ajan, ennen kuin asiakas saa ne laitteesta ulos. 7. Bhutanissa hallituksen ohjelma perustuu Kansalliseen Brutto-Onneen (vrt. bruttokansantuote muualla); niinpä lähes kaikki kaduilla mainostaminen on kielletty, kuten myös savukkeet ja muovikassit. 8. Tutkimusten mukaan ihmiset näkevät nykyisin paljon enemmän värillisiä unia, kuin ennen väritelevision yleistymistä. 9. Ihminen kuluttaa enemmän kaloreita nukkuessaan kuin televisiota katsellessaan. 10. Oliivipuu voi elää jopa 1500 vuotta vanhaksi. 11. Kaupunkimiljöössä elävät linnut laulavat aivan eri tavalla kuin maalla asuvat kollegat. Kaupunkilintujen laulu on lyhyttä, nopeaa "rap-tyyliä". Tiina Järvilehto 45
• 46 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• Esko Rahikainen Joulu-ilo nuorille ja vanhoille Joululehdet entisaikaan "Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...", lauletaan joululaulussa, mutta postilaatikot ovat jo parin kuukauden ajan täyttyneet mainoksista, joissa jouluiloa luvataan varmimmin jos mainoksen lukija lähtee varhaisille joululahjaostoksille. Joulua edeltävinä viikkoina tuotteen valmistajan, mainostajan ja kauppiaan on tavoiteltava sesongin myyntiennätyksiä. M ainosten joukossa saattaa joskus olla joululehtikin vaikka niiden määrä on vuosi vuoden jälkeen vähentynyt. Pääasiassa valokuvin somistettuina ne eivät ehkä vetoa samalla tavalla tunteisiin kuin entisaikain joululehdet, joita on Kansalliskirjaston varastossa signumilla Vuotuisjuhlalehdet lähes täydellinen kokoelma. Muutamien joululehtien kansikuvista kirjasto on painattanut joulukortteja. "Oikeita" joululehtiä löytääkseen ja lukeakseen on mentävä aikaan jolloin maaseutu oli vielä taajaan asuttu eikä joulu ollut niin maallistunut ja kaupallinen kuin nykyisin; mentävä aikaan ennen televisiota ja autoja, sillä oikeassa joululehdessä on oltava hevosia ja rekiä viemässä väkeä joulukirkkoon. Sinne lähdettiin pitäjän laidoilta jo aamuyöstä. Kun uni jäi lyhyeksi ja kirkko oli aivan täynnä, niin lämminhän siellä tuli, kun oli kynttilät ja kaikki. Moni siinä aivan torkahti ja pää nuokahti rinnalle, mutta jos ei naapuri herättänyt niin unilukkari kuitenkin. Joulu-lehti 1901 Köyhä kulki kirkkoon jalkaisin eikä joululehteä ostanut, mistäpä maaseudulla niitä ostaakaan, mutta herrasväellä niitä oli ja kaupungeissa varsinkin. Joululehtiä julkaistiin suomeksi jo 1880-luvulla, mutta työhuoneeni pöydällä edessäni on Joulu-lehti 1901. Sen kannessa on 47
• 48 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• lapsi ­ tyttö tai poika, kiharoista ei voi varmasti päätellä - jonka kädessä kolmihaarainen kynttelikkö. Kaunis kuva, mutta köyhempi väki poltti kynttilöitä vain juhlan aikaan, muulloin valaisi pirttiä uunivalkea tai päre pihdissään. Kun päre paloi vain viitisentoista minuuttia, sai niitä yhtenään olla vaihtamassa, jos niitä koko pimeäksi kaudeksi edes riitti. Talonpoikaistalossa niitä saattoikin vuodessa kulua 20 000 kappaletta. Mutta olihan metsässä puita. Vaan ne joululehdet... joita kauan sitten toimittivat mm. Matti Helenius ja Alli TryggHelenius. Lehtien henki oli kristillinen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sijasta korostettiin hyväntekeväisyyttä ja armeliaisuutta. Kevennyksenä oli lähinnä lapsille suunnattua huumoria, leikkejä ja kilpailujakin. Setlementtiliikkeen ja Valkonauhaliiton parissa ja erityisesti nuorten, siveellisyyden ja raittiuden hyväksi Alli Trygg-Helenius ja Matti Helenius aikoinaan toimivat. Heitä nuoret saivat kiittää monesta tärkeästä ja hyvästä asiasta. "Alku työn kaunistaa", sanottiin ennen ja alku usein määrää sen luemmeko kertomusta eteenpäin. Kun ei voi pitkiä puheita tässäkään olla, otan Heleniusten Joululehdestä kertomusten alkuja, pieniä kulkusen kilahduksia ja aattoillan hiljaisuutta joulusta, joka oli niin toisenlainen kuin omamme: Jouluenkeli Hän saapuu jällehen, airut tuo, Ja hymyn poskille kirkkaan luo, Hän vanhain ystävä, tuttu lasten Ja riemu kurjain ja onnekasten, Jonk' eessä haihtuvi kyynelvuo ... runoili Kaarlo Hammar. Mutta kertomus "Pienen kirjeenkantajan jouluaatto" alkaa näin "Olli-räätäli oli "laukkumies". Se merkitsee, että hän kahtena päivänä viikossa meni asemalle noutamaan kylän postia. Pappilassa tyhjennettiin iso 49
• postilaukku, ja kotimatkalla jätti ukko muut kirjeet omistajillensa. Vaivoistaan sai hän kolikon, maitotilkan tai voinokareen kotiinsa, ja sellaiset lahjat olivat erittäin tervetulleet, sillä räätälin toimi ei tuottanut paljoa sen jälkeen kuin näkö oli alkanut pettää. Mutta eräänä talvena olivat kinokset korkeat ja myrsky vinkui lakeudella. Ja kerran matkansa jälkeen sairastui "laukkumies" vuoteen omaksi. Niilo, vanhin poika, meni silloin rovastin luo ja tarjoutui kantamaan laukkua isänsä sijasta. Hän oli kyllä vain kymmenvuotias, mutta reipas ja pirteä poika, joka ei vaivoja pelännyt. Rovastista poika oli hyvin pieni, ja hän pelkäsi että tämä laiminlöisi koulunsa. Mutta opettaja vakuutti, että Niilo osasi läksynsä, ja poika sai tahtonsa täytetyksi. Arvaatte, että hän oli mielissään. Hän tosin aikalailla pelkäsi isoja koiria, vaikka olikin isän ryhmysauva mukanaan. Mutta hän luki virrenvärssyn ja tiesi omassatunnossaan olevansa kunniallisilla asioilla." - - - Loppu on liikuttava, mutta lupasin kertoa vain alun. Pientä kirjeenkantajaa seuraa lehdessä runo Suomen kuusesta, seuraa leikki "Briittaäidin päätös" ja sitten lastenruno "Kun kissa tahtoi käydä saappaissa eli mihin herrasteleminen vie". Siinä on hauska kuvituskin. Mutta on myös "Pako Amerikkaan", johon on etevästi piirretty varjokuva lapsista. Onpa toisella pieni pyörillä varustettu puuhevonenkin. Ja sen jälkeen tarina joulu-ukosta ja vielä "Lassilan aarre": "Lassilassa oli ollut ihmeellinen joulu. Elämä oli sammunut, ja elämää oli sytytetty. Joulunaattona kokosi Lassilan isä lukuisat lapsensa kuolinvuoteensa ympärille ja pyysi heitä laulamaan vanhoja, rakkaita joululauluja. Ja kun hän sitten oli jättänyt heidät kaikki ­ äidin ja lapset ­ Jumalan armon ja laupeuden huomaan, nukkui hän taivaallisen rauhan kajastus kuihtuneilla kasvoillansa..." Mutta tämäkin kertomus päättyy lohdullisesti ja iloisesti ja pian Lassilan kuoleman jälkeen syntyy uusi ihminen, pieni lapsi. Miten usein lauloimme entisaikaan koulussa "Tulemme, Jeesus, pienoises nyt Betlehemiin seimelles ...", josta aina olen pitänyt. Tai lauloimme iloisempaa laulua..."No onkos tullut kesä...". Heleniusten lehdessä on "Matkamuistelma etelästä", jonne moni pakenee tänäkin jouluna, pakenee sinne "miss' sypressit tuoksuu jo talvellakin..." kuten Sakari Topelius kirjoitti kauniissa joululaulussaan. Sen säveltäjä Karl Collan oli yliopiston kirjastonhoitaja, mutta kolera hänet kuten niin monet helsinkiläiset sai 1871 uhrikseen.Vaan laulu jäi, laulu missä pieni Sylvia-sukuun kuuluva kerttu Sisiliassa kaihoaa kauas Pohjolaan. Kertomuksen kirjoittaja Aina Henrikson taas kaipaa etelään... Missä on ihmisen hyvä olla, tänään täällä, huomenna toisaalla: "Oli kaunis toukokuun ilta. Aurinko, joka juuri oli mailleen menemäisillään, kultasi La- 50 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• 51
• go di Comon kristallikirkkaan sinikuvastimen, johon viehättävät italialaiset kylät kuvastuivat. Koko seudun yli lepäsi tuo ihmeellinen tunnelma, joka aina yhdistyy italialaiseen maisemaan, tunnelma, joka tenhovoimalla viehättää ja lumoo Pohjolan asukasta..." Mutta nyt on aika lopettaa ja jättää kertomatta miten alkoi "Tohtori Heikin ensimmäinen potilas" tai "Muutamia merkillisiä rautateitä" tai "Anna Säterjänta" eli pieni tosi karhujuttu tai edempänä pieni porsasjuttu, tai tämä yhä tänään vaikea teologinen kysymys eli "Iisakin uhraaminen". Mutta loppuun sopiikin paremmin loppuja, vaikkapa viimeinen värssy Suomen kuusesta: Pohjan pakkanen kun paukkaa, Myrsky pauhaa raivoten ­ silloinkin on Suomen kuusi Yhtä pirteä ja uusi. Turhaan raivoo pakkanen Vasten sitkeyttä sen. Joululehdet palaavat varastoon, jonne joulukin aina palaa. Mutta eivät ne katoa, vaan aina yhtä tervetulleina ja iloisin puhein ja valoin ne meitä tervehtivät toivottaen hyvää, kirkasta ja valoisaa joulua, ja sitä toivottaa myös Kansalliskirjasto-lehden toimitus Kansalliskirjasto-lehti luettavissa ilmaiseksi Lehtiluukussa. 52 Kansalliskirjaston tiedotuslehti 4 2 0 11
• K a n s a l l i s k i r j a s t o Kuvatt: Kari Timonen Kansalliskirjaston strategiapäivä yliopiston pienessä juhlasalissa 31.10.2011. Asiakaspäällikkö Marja-Leena Johansson, Talent Partners Public Consulting Oy, perehdyttää kirjaston henkilökuntaa aiheeseen. k o u l u t t a a 53 53 Henkilökunnan erilaiset toimenkuvat vaikuttavat osaltaan strategiaesityksen seuraamiseen ja siihen millaisia johtopäätöksiä kukin päivän kuluessa kuulemastaan ja näkemästään tekee.
• KUPOLISALISSA KAHVILASSA JA AGRICOLA-HUONEESSA 16.9.2011 ­ 10.1.2012 Tugan Tel N ä y t t e l y j ä j a t a p a h t u m i a Suomen tataarien kirjallisuutta Näyttelyn suunnittelu: tutkija Kadriye Bedretdin ja professori emeritus Tapani Harviainen. Yhteistyössä: Suomen Itämainen Seura 21.10.2011­ 29.2.2012 Kangastus Tutkimusmatkailija Georg August Wallin 200-vuotisjuhlavuoden näyttely Georg August Wallin (1811­1852) oli kuuluisa suomalainen tutkimusmatkailija, arabisti ja itämaiden kirjallisuuden professori. Hän tutki ensimmäisten eurooppalaisten joukossa Arabian niemimaata, sen asukkaita ja murteita ja vaikutti voimakkaasti myöhempäänkin suomalaiseen Aasian-tutkimukseen. Näyttelyn asiantuntijatyöryhmä: fil.maist. Patricia Berg, professori emeritus Tapani Harviainen, professori Klaus Karttunen, fil.maist. Katariina Timonen, fil.maist. Marianna Yilmazkurtdag , fil.lis. Kaj Öhrnberg. Yhteistyössä: Helsingin yliopiston Maailman kulttuurien laitos: Aasian ja Afrikan kielet ja kulttuurit, Suomen Egyptologinen Seura, Suomen Itämainen Seura, Suomen Oppihistoriallinen Seura, Svenska litteratursällskapet i Finland. Näyttelyluettelo myynnissä kirjaston eteisessä (hinta 13 ) Opasvaraukset: puh. (09) 191 22671, sisko.vuorikari@helsinki.fi 20.1. ­ 5.3.2012 Vuoden 2012 Puupäähattu Puupäähattu-palkitun sarjakuvataiteilijan teoksia Näyttely yhteistyössä Suomen sarjakuvaseuran kanssa. ROTUNDASSA 9.9.2011 ­ 16.1.2012 Ensipainoksia ja lastujen kuvituksia Juhani Aho 150 vuotta Juhani Ahon teosten ensipainoksia Heikki A. Reenpään kokoelmasta. Lastujen kuvitukset, 54 K a n s a ll ll ii s k ii r jj a s t o n Kansa sk r aston t ii e d o t u s ll e h t ii t edotus eht 3 4 2011
• KIERTONÄYTTELYT Kotimaana musiikki N ä y t t e l y j ä Fredrik Pacius 200 vuotta. Tekstit: suomi ja ruotsi. Suomi kautta aikojen Merkkivuosi 1809 -kiertonäyttely. Suomalaisten tarina kuvin ja sanoin. Tekstit: suomi ja ruotsi. Suomea rajan takana 1918­1944 Suomenkielistä neuvostokirjallisuutta Kansalliskirjaston kokoelmista. Tekstit: suomi ja venäjä. Lisätietoa: www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta j a "Joka kevät se kukkii ­ silloin kun valokaupungin elämä on hilpeimmillään, sen ilma hurmaavimmillaan, sen perhosten parveilu iloisimmillaan, kun taivas on herkimmän sininen ja sää suloista kuin hunajamaito." Raimo Sallisen kuvitusta lastuun "Bulevardin puu". VERKKONÄYTTELYT Nuolenpäistä aakkosiin Ammi ja Toivo t a p a h t u m i a Multimediateos Alma ja Toivo Kuulan elämästä uusimpina taiteilija Raimo Sallisen originaalipiirrokset teokseen Valikoima lastuja (WSOY, 2011). Näyttelyn asiantuntijat: tietokirjailijat Anne Helttunen ja Tuula Uusi-Hallila. Yhteistyössä: WSOY. 4.2. ­ 10.5. Arktinen puritaani Kiehtova kirja Kirjahistoriallinen verkkoteos. www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta Lisätietoja näyttelyistä ja tapahtumista: Kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta, puh. (09) 191 22738 inkeri.pitkaranta@helsinki.fi Kulttuurisihteeri Sisko Vuorikari, puh. (09) 191 22671, sisko.vuorikari@helsinki.fi Kulttuurikalenteri syksy 2011: www.kansalliskirjasto.fi/verkkokirjat/kulttuurikalenteri/ Kurkistuksia Yrjö Kilpisen maailmaan Yrjö Kilpinen 120 vuotta (4.2.1892­2.3.1959) Näyttelyn suunnittelija, asiantuntija: kapellimestari Erkki Pullinen Näyttelyyn liittyy seminaari ja konsertti 4.2. Yhteistyössä:Yrjö Kilpinen -seura ja Sibeliusmuseum 55 55
• Runomatinea kirjaston kupolisalissa 21.10.2011. Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila 75 vuotta. Kalle Niinikangas, Leena Uotila ja Poetrio Ilpo Tiihonen, Merja Ikkelä ja Sara Puljula esiintymisvuorossa. Kupolisalin kaiteita kiersi Löytöretki kirjastoon -päivänä arkkitehti Jaakko Pesosen mediainstallaatio orientin 1800-luvun henkilöhahmoista. Aineisto Kansalliskirjaston kuvateoksista. 56 K a n s a ll ll ii s k ii r jj a s t o n Kansa sk r aston t ii e d o t u s ll e h t ii t edotus eht 4 4 2011
• kirjakauppa http://www.kansalliskirjasto.fi/extra/Kirjakauppa/kkindex.html KANGASTUS / HÄGRING / MIRAGE Tutkimusmatkailija / Forskningsresanden / The Explorer Georg August Wallin 200 vuotta / år / years Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja 12 National bibliotekets Galleri: publikation 12 National Library Gallery Publications 12 74 sivua, nidottu. ISBN 978-952-10-7387-8 ISSN 1459-0735 1300 INTOHIMONA KIRJAT / BÖCKER SOM PASSION Kirjojen kerääjiä 1600-luvulta nykypäivään. Boksamlare från 1600-talet till vår tid. Mistä kirjojen keräily ja bibiliofilia on saanut alkunsa? Millaisiin kansallisiin kulttuuritekoihin kirjojen keräily on saattanut johtaa? Miten keskeisessä asemassa keräilijät ovat olleet Kansalliskirjaston kokoelmien kartuttamisessa? ­ Entä mitkä aihepiirit kiinnostavat nykykeräilijöitä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa 2-kielinen (suomi-ruotsi) Intohimona kirjat. Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja nro 11. Nationalbibliotekets Galleri; publication nr 11. Toimittaja / Redaktör: Inkeri Pitkäranta. Graafinen suunnittelu / Grafisk design: Marjaana Kinnermä. 208 s. Helsinki 2008. ISBN 978-952-10-4766-4, ISSN 1459-0735. 22,- MUISTIIN PAINETTUA ­ Kansalliskirjaston kulttuuriaarteita Tryckt i minnet ­ Kulturskatter i Finlands nationalbibliotek. Printed in the Memory ­ Literary Treasures in the National Library of Finland. Toimittajat, Redaktörer, Editors: Leena Pärssinen, Esko Rahikainen. 208 sivua, sidottu. 50,- AGRICOLASTA AKU ANKKAAN. Kaikki tallella kansalliskokoelmassa!/ FRÅN AGRICOLA TILL KALLE ANKA. Allt f inns i nationalsamlingen!/ FROM AGRICOLA TO DONALD DUCK. Finding it all in the National Collection! Kansalliskirjaston Gallerian julkaisuja 10 Nationalbibliotekets galleri: publication nr 10 National Library Gallery Publication 10 Toimittajat/Redaktörer/Editors: Inkeri Pitkäranta, Esko Rahikainen, Harri Ahonen 192 sivua, nidottu. ISBN 978-952-10-3879-2 ISSN 1459-0735 Myynti ja tilaukset: Teoksia voi ostaa kirjaston myyntipisteestä (Unioninkatu 36) tai sitä voi tilata osoitteesta: kansalliskirjasto / Hallintopalvelut PL 15, 00014 Helsingin yliopisto, puh. 191 22671, fax 191 22581 sähköposti: hyk-julkaisumyynti@helsinki.fi Teoksia voi ostaa myös kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista. 25,-
• Joululehti Kansalliskirjaston Vuotuisjuhlalehdet-kokoelmasta. ISSN 1459-3467 www.kansalliskirjasto.fi