• Irtonumero 8 € 1 • 2018 6 Floating Sofa Quartetin viiden vuoden kuherruskuukausi 12 Suomen kansan suullista erotiikkaa 34 Tampere spesiaali: Uulu, Folk Extreme, punainen Tampere MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 SISÄLTÖ 1 • 2018 19 40 15 KOLUMNISTI Risto Kupari Minna Hokka todistaa, että Vuorovaikutteisessa taiteessa on voimaa. Suomen Kansanmusiikkiliiton ensimmäinen vuosikymmen. Ajassa: Lastenmusiikiorkesteri Ammuu! ...................................................5 Esittelyssä Outi Kallinen: Afrikkalainen tanssi ja musiikki kuuluvat yhteen .............................................................11 Rietastun minä laulamaan, kun ajatus mieltä ahdistaa – Suomen kansan suullista erotiikkaa ......................................................12 Elävät perinteet -teemaa toteuttamaan! ..................................................18 Kaustisella showcasea, luontoa ja elävää perinnettä .........................21 Persoonallinen pelimanniyhtye: Mahottoman haaskoo....................22 PELIMANNI-liite Sibbo Spelmanslag Sipoosta ..........................................................................23 Kuulumisia Pohjois-Savosta ..........................................................................23 JuuriJuhla-RotFestin juhlavuoden huippuohjelma! ............................24 Nuottiliite: Hittikappaleita vuodelta 1968 ..............................................25 Savolaisia soitteita sadan vuoden päähän ...............................................29 Uudenmaan nurkka ..........................................................................................29 Onnistuneita tapahtumia Satakunnassa ..................................................30 Mistä on musiikki tehty? Mikrointervallit käyttöön ...........................31 Muistoissamme Yrjö Raja, Seppo Lavi, Ilkka ”Emu” Lehtinen ........33 Aatteellinen osuuskunta Uulu ......................................................................34 Folk Extreme – Joukkovoimalla näkyvyyttä ..........................................35 Punaisen Tampereen laulut ...........................................................................36 Kaustisella soitettiin, tanssittiin, improvisoitiin ja laulettiin ..........39 Giuseppe Acerbi ja suomalaisten tanssi ...................................................42 Visio2025 julkaistu ...........................................................................................43 Levyt ja kirjat .......................................................................................................44 Taustapeilissä Jaana Kari ................................................................................50 6 R io rd an B ol l Floating Sofa Quartetin viiden vuoden kuherruskuukausi
• 3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 ALKUTAHDIT Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä 9.5.2018 Kansanmusiikin ja kansantanssin päivää vietetään tänä vuonna 9.5.2018. Järjestetään päivä, joka on täynnä tapahtumia ympäri Suomea. Lisää tapahtumasi kansanmusiikkikansantanssi.fi-kalenteriin. Sieltä niitä nostetaan Facebookiin viikottain. Lisäksi kalenterista poimitaan 20.4. mennessä ilmoitetut tapahtumat Kansanmusiikin ja kansantanssin päivän tiedotteeseen. www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/omapaiva Folklandia-risteilyllä järjestettävässä Folklandia Gaalassa palkittiin tammikuussa jälleen kansanmusiikin, kansantanssin ja Nuorisoseurojen toimijoita erilaisilla palkinnoilla, tunnustuksilla ja kannustuksilla. Vuoden Wäinöksi emeritusprofessori Heikki Laitinen Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuosittain nimeämä Vuoden Wäinö -tunnustus myönnetään alalla toimivalle henkilölle taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai merkittävästä innovaatiosta alalla. Pispalan Sottiisin Vuoden 2018 kansantanssiyhtye on Siepakoiden edustusryhmä Rovaniemeltä Vuoden Nuori Pelimanni 2018 on Minja Survonen Vuoden 2017 kansanmusiikkilevyt MäSä Duon Eläköön ja Kalevauva.fi Kansanmusiikki.fi -portaalin ja Kansanmusiikki-lehden järjestämä Vuoden kansanmusiikkilevy -äänestyksen voittivat tasapistein Kyösti Järvelän ja Lauri Kotamäen MäSä Duo ja pelkästään digitaalisesti julkaistu Aapo Niinisen ja Kimmo Nummisen Kalevauva.fi-äänite. Vuoden 2017 Tanssiteko on Mies Tanssipidot Taiteelliseen työryhmään kuuluivat Jukka Haapalainen , Heikki Salo , Ari Numminen ja Timo Saari . Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden 2018 yhtye on Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! Vuoden kantele 2017 Maija Kauhaselle ja Kultakantele Ritva Koistiselle Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajat ovat Marika Timonen ja Tatu Parviainen Kaikki palkitut perusteluineen: folklandia.nuorisoseurat.fi/folklandia-gaalassajulkistetut-palkinnot/ Folklandian gaalassa jaettiin palkintoja Minja Survonen (vas.) Päivi Ylönen-Viiri, Siru ja Antti Koiranen. Uutta kansanmusiikkia ehdolla Teosto-palkinnon saajaksi Meriheini Luodon sävellykset levyllä Metsänpeitto ja Tero Hyväluoman sävellykset Hyväluoma Groupin levyllä Reflection ovat ehdolla Teosto-palkinnon saajaksi. Vuodesta 2003 lähtien jaettu Teosto-palkinto on yksi Pohjoismaiden suurimpia taidepalkintoja. Jos palkinnon saa yksi teos tai teoskokonaisuus, palkintosumma on 25 000 euroa. Jos palkinto jaetaan useamman teoksen kesken, palkintosumma on enintään 40 000 euroa. Etno-Emma Maija Kauhasen Raivopyörälle Musiikkialan ammattilaisista koostuva raati perusteli valintaansa sanoen, että ”Kauhasen ensimmäinen sooloalbumi Raivopyörä liikkuu vahvoissa tunnelmissa ja tunkeutuu kuulijan ihon alle.” Rankkojenkin aiheitten lisäksi mukaan mahtuu myös paljon iloa, riemua, lohtua ja toivoa. Maija ja Raivopyörä on saanut muitakin palkintoja, kuten Etnogaalan Vuoden tulokas -palkinnon. Viime vuosina Maija on kiertänyt maailmaa ahkerasti. K al le Va in io Te ro A ho ne n Meriheini Luoto Tero Hyväluoma Pe tr i K iv in en
• 4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Näkymä nytkähti eteenpäin Muistini mukaan Mika Waltarin Sinuhessa hoetaan, että näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Ajatelman kanssa voi olla yhtäaikaa samaa ja eri mieltä. Monessa mielessä nykyihminen iloineen, suruineen ja himoineen ei ole kaukana luolassa kykkivästä esi-isästään. Toisaalta kaikki muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Tulevaisuuden ennustaminen ja siihen valmistautuminen on aina vain vaikeampaa. Aikaisemminkin pääkirjoituksessa käsittelemäni kansanmusiikin ja kansantanssin Visio2025 on lopulta nytkähtänyt eteenpäin. Se on loistavaa. Työryhmä on tehnyt hienoa työtä kootessaan vuosien pohdinnan yksiin kansiin ja muotoillessaan niistä helposti ymmärrettävän kokonaisuuden. Suosittelen lämpimästi tutustumista osoitteessa: www.kansanmusiikkikansantanssi.fi. Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskus, joka on hankkeessa keskeinen tekijä varmaankin pystyy myös toimittamaan dokumentin paperilla, jos halukkailla lukijoilla ei ole pääsyä internettiin. Tavoitteita on konkretisoitu. Nyt kaivataan toimien konkretisointia, ettei koko touhusta käteen jää vain haaveellinen paperi. Vuoteen 2025 on vain 7 vuotta ja varmasti monet tavoitteet jäävät haaveeksi, mutta hyvä, että ne ovat paperilla. Julkistusseminaarissa todettiin moneen kertaan, että nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Sitä ei kerrottu, kenen hihat. Oletettavasti sinun ja minun. Visiosta jää helposti sellainen olo, että toimija on KEK. Varsinkin kun visio-paperin lopussa kohdassa Toimijat ja vaikuttaminen listataan neljä kohtaa siitä, miten mahtava toimija KEK on vuonna 2025. Koko kentän on nyt ymmärrettävä, että me kaikki olemme yhdessä KEK. Jokaisen KEKin jäsenjärjestön olisi lueteltava ne konkreettiset toimenpiteet, joilla jaloihin tavoitteisiin päästään. Isoksi kysymykseksi jää, kuinka jäsenjärjestöt sitoutetaan tavoitteisiin ja millä resursseilla toimet toteutetaan. Kun Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskus KEK valitsi toiminnan pyörittäjäksi yhden alan yrityksen Maetkan, Sirpa Lahden ja Riitta Huttusen, mietin miten voidaan välttää jääviyskysymykset ja eturistiriidat. Viime vuosi on osoittanut, että homma toimii. Portaalin pyörittämiseen, Etnogaalan, seminaarien ja Kansanmusiikin päivän järjestämiseen sekä Elävä perintö -hankkeessa mukana olemiseen on tuskin riittänyt se yhden päivän viikottainen työpanos, mihin kattojärjestöllä on tällä hetkellä varaa. Aatteen paloa ja talkootunteja tarvitaan – niinkuin monessa muussakin alan järjestössä, että hommat saadaan hoidettua. Hihat heilumaan Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (189) 2018 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Floating Sofa Quartet, kuva: Riordan Boll Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/18 ilmestyy 31.5. aineistot 2.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Lastenmusiikiorkesteri Ammuu! 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Esko Grundströmin haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Sami Mannerheimo Kuis ammuu? Siellä muu, täällä muu, joka puolella ammuu – hiiala-hei kaikille lukijoille! Ammuun! piti tehdä alunperin yksi keikka Kaustisella, mutta viime vuonna se täytti kymmenen vuotta. Mitä tapahtui? Kaiketi joku kysyi toisellekin keikalle... Kaustisella 2007 oli aivan tolkuttoman hauskaa. Huomasimme aika pian, että olemme uniikki, epätodennäköinen ja -tyypillinen yhdistelmä taitoja, näkemystä ja luovuutta. Sille tuntuu olevan myös tilausta, joten tässä sitä heilutaan vieläkin. Muuttaako eläinpuku ihmistä? Tero Pajunen kutsuu heppapukuun sonnustautumista hevoluutioksi. Sen perusteella sanoisin, että kyllä muuttaa. Jopa pysyvästi. Kuvastaako kunkin soittajan valitsema asu kantajansa persoonallisuutta? Kävi pikemminkin niin, että asut valitsivat kantajansa. Hahmovalikoima muotoutui alkujaan tunnettujen lastenlaulujen pohjalta (esim. Piippolan vaarin talo, Hiiri mittaa maailmaa, Ihahaa), ja sitten olikin aivan selvää, kuka on kuka. Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! on Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden yhtye. Lisääkö se tuotto-odotuksia? Titteli on suuri kunnia sekä meille että koko suomalaiselle lastenmusiikille. Piippolan tilan sadon onnistuminen lienee kuitenkin enemmän kiinni kasvukauden sääolosuhteista, toki myös omasta uutteruudesta. Oletteko lukeneet Georg Orwelin Eläinten vallankumous -kirjan? On luettu ja otettu opiksi; Piippolan tilalla yksikään eläin ei ole toistaan tasa-arvoisempi. Ha nn a-M aij a Aa rni o Esko Grunds tröm Riikk a Hels ke Te ro Pa jun en He idi Ta mp er Es si Pu tko ne n
• Floating Sofa Quartetin viiden vuoden kuherruskuukausi Leija Lautamajan ja Floating Sofan yhteinen tarina alkoi lämpimänä iltapäivänä Vilnassa Nordtrad-konferenssissa. Ohi kelluu tukki. Ei, se ei olekaan tukki, vaan jostain syystä henkensä menettänyt villisika viimeisellä matkallaan. Nelikko oli juuri keksinyt, että pitäisi perustaa yhtye ja ohi kelluva otus tuntui merkiltä. Yhtyeen nimeksi ei haluttu kuitenkaan kelluvaa sikaa. Musiikkityyliin sopi paremmin kelluva sohva – Floating Sofa. 6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Sauli Heikkilä
• V aikka Leija muistelee tapahtumaa jonkinlaisena yhtyeen lähtölaukauksena, ei alkutaival ollut nopea ja kiihkeä vaan pikemminkin verkkainen. Nordtrad-konferenssissa tavanneet muusikot olivat kylläkin tykästyneet toisiinsa ihmisinä ja muusikkoina, mutta kaikilla oli muita kiireitä. Tanskalainen pariskunta, viulisti Clara Tesch ja huilisti Mads Kjøller-Henningsen opiskelivat konservatoriossa Tanskassa ja basisti Malte Zeberg Göteborgissa. Leijan tie muusikoksi oli kulkenut hyvin hiihdettyä latua. Kaksiriviseen hän oli ihastunut Kustaa-papan soittoa kuunnellessa, isän, Juhani Lautamajan (Kiharakolmio, Bill Hota and the Pulvers) harrastusta seuratessa ja kuusivuotiaasta asti Airi Hautamäen Alavuden kaksirivisten riveissä soittaessa. – En ole kansanmusiikkitaustaani sen kummemmin ajatellut ennen kuin opiskellessa. Pelimannin tie on alkanut mestarikisälli -pohjalta ja olen jo ainakin kolmannen polven pelimanni. Se on hienoa. Ennen Floating Sofa Quartetin jäsenten tapaamista olivat soittotoverit olleet aina hyvin tuttuja. Kokemus kansainvälisestä ryhmästä ja siitä, että ajatukset kävivät niin hyvin yhteen ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa tuntui kohtalonomaiselta. – Miten voi olla, että törmää ihmisiin, joiden kanssa viihtyy hyvin, musiikkimaut kohtaavat ja jotka ovat vielä niin kauniita. Nordtradin – ja kelluvan sian – jälkeen Leija lähti vaihto-opiskelijaksi Englantiin ja Clara ja Mads kävivät siellä ensin muutaman päivän vierailulla ja hieman myöhemmin tehtiin ensimmäiset demot. Leija oli niin innostunut uudesta kokoonpanosta, että halusi ehdottomasti saada sen toimimaan ja sai idean yhdistää projekti omiin opintoihinsa. Niin syntyi SibeliusAkatemian kansanmusiikin aineryhmässä projektityö Floating Sofa Quartet – Pohjoismaisen yhtyeen alkutaival. Tositoimiin yhtye ryhtyi keväällä 2015, jolloin pidettiin kymmenen päivän harjoitusjakso Tanskassa. Kesällä olivat ensimmäiset keikat ja jo syksyllä yhtye esiintyi Itävallassa. Parin viime vuoden aikana on 7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 R io rd an B ol l
• 8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 keikkailtu Pohjoismaissa ja Saksassa ja tehty kiittävät arvostelut saanut ensimmäinen levy. Ensikohtaamisen euforia ei ole vähentynyt. – Kuukausien yhdessäolon jälkeen on jo kotimatkalla ikävä. FSQ sytytti säveltämään Leija sävelsi ensimmäisen kappaleen Floating Sofalle varsin pian ensimmäisen tapaamisten jälkeen. Yhtyeen musiikilliset mieltymykset olivat niin yhdensuuntaiset, että se oli helppoa. Yhteistä on soittamisen mutkattomuus. Vaikka kaikki ovat mieltyneet eräänalaiseen perinnemusiikin pop-soinnuttamiseen, on leimaa-antava asenne konstailemisen välttäminen. – Toki meillä on sovituskikkojakin, mutta ne ovat tulleet lähinnä soittamisen kautta luonnostaan. Itse yritin joskus alkuaikoina tarjota taiteellisempiakin sovitusideoita, mutta ne torjuttiin hyvässä hengessä.Kaikki tuovat oman taustansa ja kulttuurinsa ominaispiirteitä, mutta yhteistä on se, että halutaan tehdä tanssillista musiikkia. Siinä pitää olla svengiä. Pelimannimeiningistä kertoo se, että jouduttiinpa missä tahansa hieman odottelemaan, varsinkin tanskalaiset ehdottelevat heti soittamista. – Se on heille tosi luontevaa. Olen oppinut yhtyetovereiltani ihan uudenlaista pelimannisoiton ja jamittelun riemua. Jamisoitto on parasta ajanvietettä! Kaikki myös rakastavat ja arvostavat perinnemusiikkia. Ensimmäistä levyä tehdessä oli tarkoitus, että sille tulisi myös tradikappaleita, mutta yhtyeen sävelsuonet olivat sykkineet niin, että niitä ei loppujen lopuksi mahtunut mukaan kuin kaksi. Nyt on päätetty vakaasti, että seuraava levy on pelkästään perinteistä kansanmusiikkia – Floating Sofa -suodattimen läpi käyneenä toki. Toisaalta, joku ne perinnekappaleetkin on säveltänyt ja perinteeltä kuulostaa myös ensimmäinen levy. Yhtye halusikin tehdä omasta musiikista kaikkien soitettavaa perinnemusiikkia ja julkaisi vuoden alussa ensimmäisen levyn musiikin nuottikirjana. Niinkuin kaikilla kansanmuusikoilla, myös Floating Sofan Quartetin jäsenillä on myös muita yhtyeitä. Molemmilla naisilla on kotimaissaan tyttöbändi, Claralla Vesselil ja Leijalla ENKEL. Mads ja Malte soittavat Folklandiallakin mukana olleessa Trolska Polskassa, lisäksi Mads on mukana indiepop-yhtyeessä ja soittaa Tanskassa myös folkrock-legenda Lars Lilholtin taustayhtyeessä. Leijan parikin levyä tehnyt Alavuden kaksrivisten piiristä Floating Sofa Quartet Leija Lautamaja musiikin maisteri synt. Alavudella, asuu Helsingissä Kaksija puolirivinen haitari, harmooni, laulu Muut yhtyeet: ENKEL, Haka, Epic Box People, Alavuden kaksiriviset Clara Tesch musiikin kandidaatti synt. Helsingørissä, asuu Kööpenhaminassa Viulu, alttoviulu Muut yhtyeet: Vesselil, Spöket i Köket, Alamente, Polka Tesch Mads KjøllerHenningsen musiikin kandidaatti synt. ja asuu Kööpenhaminassa Huilu, säkkipilli, kampiliira Muut yhtyeet: Trolska Polska, Spöket i Köket, Pøbel, Lars Lilholt Band Malte Zeberg musiikin ylioppilas synt. Lundissa, asuu Malmössa Kontrabasso, mandoliini Muut yhtyeet: Trolska Polska, Issa, The New Fiona Floating Sofa Quartet lavalla Folklandialla Mads Kjøller-Henningsen (vas.), Clara Tesch, Leija Lautamaja ja Malte Zeberg. Sa ul i H ei kk ilä
• 9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 alkunsa saanut Haka on myös virkistänyt toimintaansa ja Hugh Sheehanin kanssa hän soittaa Epic Box People -duossa. ENKEL nojaa perinteeseen Leijan toisessa pääyhtyeessä ENKELissä soittavat lapsuuden ystävä Miia Palomäki ja jo nuorisokoulutuksen ajoilta tuttu Maija Pokela , sekä Iida Savolainen , Sibelius-Akatemian kasvatteja hänkin. ENKEL syntyi samoihin aikoihin kuin FSQ. Me Naiset -lehti esitteli yhtyeen syntyneen halusta pistää kampoihin miesyhtyeille. – Oltiin tahoillamme huomattu, että 2010-luvun alussa kansainvälisesti kiertävistä kansanmuusikoista suurin osa oli miehiä. Haluttiin perustaa bändi, joka tekisi töitä tavoitteellisesti ja tähtäisi muiden ulkomailla kiertävien yhtyeiden rinnalle. Leikkimielisesti nimitämmekin ENKELiä edelleen ”maailman parhaaksi kiertuebändiksi”. Musiikki ja yhdessä tekemisen meininki on kuitenkin ollut aina tärkeintä. Toinen ENKELin kantava ajatus on ollut halu kaivaa arkistoja, soittaa ja laulaa perinteistä suomalaista kansanmusiikkia sekä reipas meininki. ENKELkin hyödynsi oppilaitoksen tarjontaa ja käytti alkuun valmennusta niin soittoon kuin markkinointiinkin. Heti alussa tehtiin kotisivu ja kaikki mahdolliset sometilit. Myös ulkoisessa imagossa ja esiintymisessä on enemmän tarinallisuutta ja karikatyyrejä kuin FSQ:ssa. Vaihtovuosi sai kirjoittamaan Siinä missä ENKEL nojaa perinteisiin kappaleisiin ja FSQ instrumentaalimusiikkiin, omaan maisterikonserttiinsa Leija halusi tehdä lauluja, joilla olisi mahdollisuuksia saada vaikka radiosoittoa. – Sain kimmokkeen, kun olin moneen kertaan kuullut kansanmuusikoiden valittelevan radiosoiton vähäisyyttä. Halusin kokeilla, onnistuisinko tekemään radiosoittoon sopivia nykykansanlauluja. Hän hankki oppia pop-musiikin kirjoittajien ammattilaisilta, Antti Tuiskulle ja Johanna Kurkelalle lauluja tehneeltä Saara Törmältä ja Samae Koskiselta . Nyt on meneillään omien laulujen jatkojalostaminen ja hän on viettänyt aikaa demoja tehden tuottajan – hyvin monille suomalaisille artisteille lauluja tehneen – Aku Rannilan kanssa. Laulun tekeminen lähti liikkeelle Englannin vaihtovuoden aikana. Kun kaikki asiat piti hoitaa englanniksi, tuli suomenkieltä ikävä. Leija oli muutenkin aina pitänyt kirjoista ja kirjoittamisesta. – Katsotaan, mitä siitä syntyy. Levyjulkaisun ajankohdasta ei ole vielä tietoa. Floating Sofa Quartetissa Leija ei kuitenkaan laula – eivätkä laula muutkaan vaan toistaiseksi keikoilla soitetaan instrumentaalimusiikkia. Se ei ole erityinen päätös, niin on vain käynyt. Voi hyvin olla, että tulevaisuudessa kuullaan myös laulukappaleita. Kansainvälisellä yhtyeellä on omat haasteensa, jos kohta mahdollisuutensakin. Hyvänä puolena tulevat valmiit kontaktit lähes kaikkialle Pohjoismaihin. Tietenkin myös se musiikin rikkaus, minkä jokainen kantaa mukaan. Ruotsin ja tanskan kielen kohenemisen lisäksi Leija kokee bändikavereidensa kanssa soittamisen tuovan hänen parhaat puolensa esiin. – Ruokimme toistemme hyvää pelimannimeininkiä ja lavalla on aina turvallinen ja rento olo. Haitarin ja harmoninsoittajan haasteet syntyvät pääasiassa roudaamisesta. Leija kertoo eräänkin kerran hikoilleensa tanskalaisella rautatieasemalla matkaharmooni sylissä, haitari selässä potkien matkalaukkua pikkuhiljaa eteenpäin. Välimatkat vaikuttavat siihen, että harjoittelureissut tulevat kalliiksi ja joudutaan sopimaan hyvissä ajoin. Hyvällä etukäteissuunnittelulla ongelmat eivät kuitenkaan ole voittamattomia toimintaan sitoutuneille jäsenille. Kalentereihin on merkitty kaikki vuodeksi eteenpäin. – Viime syksynä myös keikkoja oli sen verran, että erillisiä harjoittelureissuja ei tarvinnut tehdä. Paria kuukautta lukuunottamatta saatiin olla koko syksy yhdessä, Leija kertoo silmät loistaen. Kuherrusvuodet tuntuvat jatkuvan. Leija Lautamajan laulunkirjoittaminen sai alkunsa vaihtovuotena ja materialisoitui maisterikonsertissa. Sa ul i H ei kk ilä Jazz & Etno Finland LIVE -tukea myönnetään paikallisille ammattimaisille klubija konserttitoiminnan järjestäjille loppuvuodeksi esiintyjien palkkioihin. Tuen saaminen edellyttää kuntarahoitusta, ja tuki voi olla enintään kaksinkertainen kuntarahoitukseen nähden. Toiminnan säännöllisyys tarkoittaa vähintään kerran kuukaudessa järjestettäviä konsertteja vähintään seitsemänä kuukautena loppuvuoden aikana. Tukea on mahdollista hakea maaliskuusta 2018 alkaen järjestettäviin jazzja etnokonsertteihin. Jazzliiton tai Kansanmusiikkiliiton kiertueisiin tai yhteistuotantokiertueisiin sisältyviä esiintymisiä ei tueta. Hakemukset on toimitettava Musiikin edistämissäätiölle 9.3.2018 mennessä. www.musiikinedistamissaatio.fi MESin Jazz Finland LIVE –tuki laajenee tänä vuonna kansanmusiikille! Jorma Airola
• 10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 PERJANTAI / FREDAG 16.3. Klo / Kl. 19-21 UUSMAALAISET KANSANMUSIIKKI-ILTAMAT / NYLÄNDSK FOLKMUSIKAFTON Spelarit, Brages folkdanslag, Sibbo Spelmanslag, Sakarat Laulupelimannit, Harpolekarna ja Töölön viuluklubi Balderin sali / Balders sal • Liput / Biljetter 11,50 e + toimitusmaksu, Lippupiste Klo / Kl. 21 POLONEESIKLUBI / POLONÄSKLUBB Pohjola Project, Seurasaaren Kansantanssijat, Onni Rajaniemi ym. Ravintola Kaisaniemi / Restaurang Kajsaniemi • Vapaa pääsy / Fritt inträde Narikka / Garderob 2,5 e LAUANTAI / LÖRDAG 17.3. Klo / Kl. 10-13 KANSANMUSIIKKIA HELSINGIN KESKUSTASSA / FOLKMUSIK I HELSINGFORS CENTRUM Klo / Kl. 11.30 LASTENKONSERTTI / BARNKONSERT Orf? t ja lasten kansanmusiikkiryhmiä / Orf? t och spelande barngrupper Helsingin kaupunginmuseo / Helsingfors stadsmuseum • Vapaa pääsy / Fritt inträde Klo / Kl. 13 PELIMANNIPARAATI / SPELMANSPARAD Ritarihuone / Riddarhuset • Liput / Biljetter 11,50/6,50 e + toimitusmaksu, Lippupiste Klo / Kl. 19 Orivesi All Stars, Désirée Saarela & Triskel, Anne-Mari Kivimäki & Palomylly -76 Ritarihuone / Riddarhuset • Liput / Biljetter 18/12 e + toimitusmaksu, Lippupiste Klo / Kl. 21 POLONEESIKLUBI / POLONÄSKLUBB Östra Nylands Spelmansgille, Trykkifeili, Luunappi ym. Ravintola Kaisaniemi / Restaurang Kajsaniemi • Vapaa pääsy / Fritt inträde. Narikka / Garderob 2,5 e SUNNUNTAI / SÖNDAG 18.3. Klo / Kl. 10 KANSANLAULUKIRKKO / FOLKSÅNGSKYRKA Vanha kirkko / Gamla kyrkan Klo / Kl. 11 AULAT SOI / AULASPEL Savoy-teatterin aula / Savoy-teaterns aula • Vapaa pääsy / Fritt inträde Klo / Kl. 13 SAMUELIN POLONEESI & VINTERSTÄMMA -PÄÄJUHLA / HUVUDFEST SUOMEN KANSANMUSIIKKILIITTO 50 VUOTTA / 50 ÅR Pinnin Pojat, Kalevauva.? , Maija Kauhanen, Halsbrytarna, Heikki Lahti & Komia, oltermannit ja nuoret kansanmusiikin harrastajat, Kansantanssiryhmä Kuohu, Minja Survonen ja yhteissoitto Savoy-teatteri / Savoy-teatern • Liput / Biljetter 17/12 e + toimitusmaksu, Lippupiste SAMUELIN POLONEESI HELSINKI, HELSINGFORS 16.-18.3.2018 & VINTERSTÄMMA Koko ohjelma / hela programmet: www.kansanmusiikkiliitto.? /samuelinpoloneesi Liput ennakkoon / Förköp: www.lippu.? puh. 0600 900 900 (1,98 e / min+pvm) Järjestää / arrangör: Suomen Kansanmusiikkiliitto UUSIMAA H öyläämötie 3, 00380 H elsinki www . trio offset . fi Samuelin Poloneesi 2018 A3
• 11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 PERJANTAI / FREDAG 16.3. Klo / Kl. 19-21 UUSMAALAISET KANSANMUSIIKKI-ILTAMAT / NYLÄNDSK FOLKMUSIKAFTON Spelarit, Brages folkdanslag, Sibbo Spelmanslag, Sakarat Laulupelimannit, Harpolekarna ja Töölön viuluklubi Balderin sali / Balders sal • Liput / Biljetter 11,50 e + toimitusmaksu, Lippupiste Klo / Kl. 21 POLONEESIKLUBI / POLONÄSKLUBB Pohjola Project, Seurasaaren Kansantanssijat, Onni Rajaniemi ym. Ravintola Kaisaniemi / Restaurang Kajsaniemi • Vapaa pääsy / Fritt inträde Narikka / Garderob 2,5 e LAUANTAI / LÖRDAG 17.3. Klo / Kl. 10-13 KANSANMUSIIKKIA HELSINGIN KESKUSTASSA / FOLKMUSIK I HELSINGFORS CENTRUM Klo / Kl. 11.30 LASTENKONSERTTI / BARNKONSERT Orf? t ja lasten kansanmusiikkiryhmiä / Orf? t och spelande barngrupper Helsingin kaupunginmuseo / Helsingfors stadsmuseum • Vapaa pääsy / Fritt inträde Klo / Kl. 13 PELIMANNIPARAATI / SPELMANSPARAD Ritarihuone / Riddarhuset • Liput / Biljetter 11,50/6,50 e + toimitusmaksu, Lippupiste Klo / Kl. 19 Orivesi All Stars, Désirée Saarela & Triskel, Anne-Mari Kivimäki & Palomylly -76 Ritarihuone / Riddarhuset • Liput / Biljetter 18/12 e + toimitusmaksu, Lippupiste Klo / Kl. 21 POLONEESIKLUBI / POLONÄSKLUBB Östra Nylands Spelmansgille, Trykkifeili, Luunappi ym. Ravintola Kaisaniemi / Restaurang Kajsaniemi • Vapaa pääsy / Fritt inträde. Narikka / Garderob 2,5 e SUNNUNTAI / SÖNDAG 18.3. Klo / Kl. 10 KANSANLAULUKIRKKO / FOLKSÅNGSKYRKA Vanha kirkko / Gamla kyrkan Klo / Kl. 11 AULAT SOI / AULASPEL Savoy-teatterin aula / Savoy-teaterns aula • Vapaa pääsy / Fritt inträde Klo / Kl. 13 SAMUELIN POLONEESI & VINTERSTÄMMA -PÄÄJUHLA / HUVUDFEST SUOMEN KANSANMUSIIKKILIITTO 50 VUOTTA / 50 ÅR Pinnin Pojat, Kalevauva.? , Maija Kauhanen, Halsbrytarna, Heikki Lahti & Komia, oltermannit ja nuoret kansanmusiikin harrastajat, Kansantanssiryhmä Kuohu, Minja Survonen ja yhteissoitto Savoy-teatteri / Savoy-teatern • Liput / Biljetter 17/12 e + toimitusmaksu, Lippupiste SAMUELIN POLONEESI HELSINKI, HELSINGFORS 16.-18.3.2018 & VINTERSTÄMMA Koko ohjelma / hela programmet: www.kansanmusiikkiliitto.? /samuelinpoloneesi Liput ennakkoon / Förköp: www.lippu.? puh. 0600 900 900 (1,98 e / min+pvm) Järjestää / arrangör: Suomen Kansanmusiikkiliitto UUSIMAA H öyläämötie 3, 00380 H elsinki www . trio offset . fi Samuelin Poloneesi 2018 A3 Afrikkalainen tanssi ja musiikki kuuluvat yhteen Sarjaa tuottaa: Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuva: Jorma Airola Nykyään Suomessa voi törmätä tuon tuosta taitaviin muusikkoihin etenkin Länsi-Afrikasta. Toista oli 1980-luvulla, jolloin Outi Kallinen sai afrokärpäsen pureman ja lähti perehtymään kulttuuriin syvällisesti. Siitä lähtien hän on opettanut ja esiintynyt sekä toiminut viime vuodet myös Suomen tanssija sirkustaiteilijat ry:n puheenjohtajana. ESITTELYSSÄ Outi Kallinen SYNTYMÄPAIKKA: Helsinki AMMATTI: Esiintyjä, tanssinja musiikinopettaja, koreografi, tuottaja, roudari... NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Lanyi, Wonuwali, Camara&Kallinen, Irisensemble ELÄMÄN MOTTO: No katotaan, kyllä se tästä! M oni asia on muuttunut sitten pioneeriaikojen. Nykyään on saatavilla paljon enemmän tietoa tanssista ja musiikista ja afrikkalaisista kulttuureista ylipäätään. – Aluksi tietoa ei ehkä ollut ihan niin paljon, mutta lähdin innoissani tekemään itse ja esiintymään ja opettamaan pyydettiin hyvinkin paljon. Kun aloitin, Suomessa oli joitakin länsiafrikkalaisia ammattimuusikkoja, nykyään vähän enemmän. Itsensä elättäminen muusikkona tai opettajana on kuitenkin haasteellista. Outi Kallinen on pienestä pitäen sekä tanssinut että laulanut ja soittanut. – Jazztanssin kautta afrikkalainen tanssi ja musiikki kolahti, ja lähdin Länsi-Afrikkaan treenaamaan vuonna 1989. Sitten kävin siellä melkein joka vuosi, yleensä noin 1–3 kuukautta kerrallaan, Guineassa, Senegalissa, Burkina Fasossa... Nimenomaan länsiafrikkalainen tanssi ja musiikki on Kallisen erikoisalaa ja hän kertoo kuinka etenkin Guineassa perinteinen kulttuuri on edelleen jokapäiväistä ja elävää kylissä ja kaupungeissa. Lisäksi ammattilaisryhmiä on useita, jopa kaksi valtion kansallisbalettia. Nykyään hän järjestää itse kursseja Länsi-Afrikassa työllistäen paikallisia taiteilijoita. – Alusta asti minut on otettu hyvin avoimesti vastaan. Silloin Länsi-Afrikassa ei vielä käynyt niin paljon länsimaisia ihmisiä treenaamassa, mutta kun huomattiin minun olevan tosissani pääsin heti mukaan tekemään, keikallekin! Suomessa on usein hankala selittää se, että tanssi ja musiikki kulkevat länsiafrikkalaisessa kulttuurissa käsi kädessä. Outi Kallinen toteaa hymyillen olevansa joka paikan höylä, monessa mukana. – Yhtyeissä tanssin, laulan ja soitan. Olen perinpohjaisesti opetellut rytmejä, mikä on myöhemmin auttanut tanssijana johtamaan bändiä. Lisäksi pitää osata selittää asiat auki sellaisille, jotka eivät ole kasvaneet länsiafrikkalaisen kulttuurin ympäröiminä – tai joskus myös eri ympäristöistä tuleville länsiafrikkalaisille. – Joskus saatetaan opiskella esimerkiksi djemben soittoa ja opetella kuvioita ja sooloja levyltä. Yritän selittää niiden tulevan aina tanssista tai muusta liikkeestä, esimerkiksi työnteosta. Soitetaan joku tietty kuvio, koska tanssija tekee tietynlaisia liikkeitä. Rumpumusiikilla ei ole funktiota yksinään, pitää olla tanssijoita tai yleisöä, yhteisöllisyyttä. Ja esimerkiksi guinealaisessa rumpumusiikissa rytmisiä vivahteita on loputtomiin, rytmiä käsitellään hyvin melodisesti ja suhteessa toisiin soittajiin. Ei ole ihan sama kuka siellä paukuttaa, mestarit ovat todella huippusoittajia. Länsiafrikkalaisen musiikin tyylikirjo on todella laaja ja kaikenlaista tarvitaan: perinteistä juhlamusiikkia, tuotetumpaa musiikkia, isoja spektaakkeleita ja intiimejä esityksiä. – Jossain vaiheessa olin hiukan puristi, olin kiinnostunut mahdollisimman alkuperäisestä kulttuurista. Nyt näen tämän päivän musiikin ja tanssin historian kautta. Tiedän paremmin, mistä tietyt rytmit ovat tulleet ja minä vuonna, samoin koreografiat. Outi Kallisen taiteelliseen palettiin on viime vuosina kuulunut myös esimerkiksi näyttämöteoksia lapsille. Niissä on yhdistelty tanssin ja musiikin lisäksi loruja, naamioita ja tarinankerrontaa. Hän iloitsee siitä, että taidekenttä ja tiukka lokerointi tuntuvat olevan avautumassa. – Kun ryhdyin Suomen tanssija sirkustaiteilijoiden puheenjohtajaksi jotkut vanhemmat taiteilijat muistelivat edelleen vanhaa kahtiajakoa klassisen baletin ja modernimman tanssin välillä – he olivat todella iloisia, kun tällainen afrohörhö tuli mukaan! Kertoohan se siitä, kuinka tanssin ja musiikin kenttä on laajentunut.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Ja suuni on täynnä sanoja, joita en voi julki jutella Seksuaalisuuden monimutkaisen luonteen vuoksi on ymmärrettävää, että se on runsaasti käsitelty aihe myös suullisessa kansanperinteessä ympäri maailmaa. Suomi ei ole tässä suhteessa poikkeus, vaikka yleisesti tunnettu kansanperinteemme vaikuttaakin varsin siveältä. Tähän ovat suurelta osin syynä moraalikäsitykset ja kansallisaatteen ihanteet, jotka vallitsivat kansanperinteen tärkeimmällä keruuaikakaudella 1800-luvulla. Kun Elias Lönnrot (1802-1884) ja muut hänen aikalaisensa jalkautuivat kansan pariin, johtotähtenä loisti kansallisromanttinen kuva uljaasta ja puhtoisesta Suomen kansasta. Tuo kansa tarjoili perinteenkerääjille kuitenkin myös materiaalia, joka ei heistä istunut tähän kuvaan: suorasukaisia seksuaalielämää käsitteleviä runolauluja, lemmennostatusloitsuja ja eroottisia fantasioita sensuroitiin tai jätettiin kokonaan merkitsemättä muistiin. Vain muutama uskalikko, kuten Lönnrot ja Carl Axel Gottlund (1796-1875), taltioi kokonaisuudessaan eroottisetkin runot. Kalevalaan niillä ei kuitenkaan ollut asiaa, ja materiaali päätyi vuosikymmeniksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston pimeimpiin nurkkiin. Sieltä se tuotiin ihmisten ilmoille ensimmäisen kerran vasta vuonna 1997 Suomen Kansan Vanhat Runot XV -kokoelmassa. Sittemmin runoja on julkaistu myös skvr.fi -tietokannassa sekä vuonna 2015 julkaistussa Tupa ryskyi, parret paukkui -kokoelmassa. Kun esimerkiksi Erkki Ala-Könni (1911-1996) seuraavalla vuosisadalla suuntasi perinteenkeruumatkoilleen, tilanne oli toisenlainen. Häveliäisyys oli jo asettunut Suomen kansan keskuuteen, ja kerääjä joutui nyt vakuuttelemaan haastateltavilleen, että eroottisiakin aiheita sisältävät laulut olivat arvokkaita. Monet ennen vuosisadan vaihdetta syntyneet henkilöt muistivat kyllä nuoruudestaan lauluja, mutta niiden esittäminen perinteenkerääjälle ei enää tuntunut asialliselta. Vakuuttelun jälkeenkin nauhalle saatiin usein vain vastahakoisia laulunpätkiä, jotka päättyivät pian toteamukseen: “Olisi tätä lisääkin, mutta ei tahdo muistaa.” Onneksi poikkeuksiakin oli, ja kansan keskuudesta löytyi todellisia eroottisen kansanlaulun taitajia, joiden äänistä välittyi usein pitelemätön innostuneisuus rakkaan aiheen äärelle palaamisesta. Heidän ansiostaan arkistokokoelmista löytyy aineistoa, joka muodostaa vähintäänkin kuvan vuosisadan vaihteen eroottisen kansanperinnejäävuoren huipusta. Aineisto on tähän päivään asti jäänyt kuitenkin lähinnä arkistotutkijoiden kuultavaksi. Ainoa tämän aikakauden lauluja käsittelevä mittavampi julkaisu on ollut 1970-luvun alussa ilmestynyt Otso I. Hipiäisen laulukokoelma Isojen poikien laulukirja, jonka laulut mainitaan ympäripyöreästi “suoraan kansan suusta” kootuiksi. Kokoelma ja sen lauluista tehty levysarja saivat julkaisunsa aikaan runsaasti huomiota ja toivat eroottiset kansanlaulut koko kansan tietoisuuteen. 70-luvun seksuaalisen vapautumisen ilmapiiriin räätälöity kokonaisuus osui ajan hermoon, mutta jätti jälkeensä kenties hieman yksipuolisen kuvan eroottisista kansanlauluista yltiörehvakkaina ja rempseinä rekilauluina. Terävimmän huipun alle, arkistojen pimentoon ja kansan jo saavuttamattomasti haalistuneeseen muistiin, kätkeytyy kuitenkin laaja kirjo lauluja, joiden vivahteet ovat yhtä moninaisia, arvoituksellisia ja intiimejä kuin seksuaalisuuden itsensäkin. Tuopa se minua harmitti, kun ämmät saivat arvata 1800-luvulla Kalevalan laulumailta kerättyjen runolaulujen aiheet vaihtelevat eeppisistä kertomuksista käyttörunoihin. Tämä pätee myös eroottisia aiheita sisältäviin runoihin. Näiden valossa näyttää siltä, että seksuaalisuuteen on entisajan Suomessa suhtauduttu varsin arkisesti; esimerkiksi lukuisia lemmennostatusruRietastun minä laulamaan, kun ajatus mieltä ahdistaa – Suomen kansan suullista erotiikkaa Seksuaalisuus ja siihen liittyvät ilmiöt ovat askarruttaneet ihmismieltä kaikkialla ja kaikkina aikoina, eivätkä suotta: parhaimmassa tapauksessa seksuaalivietit voivat tarjota ihmiselämän syvimpiä yhteenkuuluvuuden tunteita, väärinkäytettynä vallan välineenä puolestaan aiheuttaa syviä haavoja. Siihen väliin mahtuu laaja kirjo tilanteita ja tuntemuksia, joiden käsitteleminen vuoroin ihastuttaa, vihastuttaa, naurattaa, nolostuttaa, kiihottaa ja vaivaannuttaa ja toisinaan myös laulattaa. Teksti ja kuvitus: Jimmy Träskelin
• 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 noja, joiden sisältö on kielellisesti hyvin kiertelemätöntä, on tuskin koettu erityisen rivoiksi. Nuoren naisen naimaonnen tai sulhasen mieskunnon lisäämiseksi sepitetyt loitsut olivat tarverunoutta, jonka tehoon uskottiin: Nouse, nokko, seiso, sekko / mamman makkara, ylene / Tämän peiposen perälle / Tämän lapsen lantehille. Toisaalta kertovat eroottiset runot lienee koettu viihdyttäviksi juuri kiehtovan aihepiirinsä vuoksi. Yhteiskunnan käsitykset siitä, milloin ja kenen välillä seksi on ollut sopivaa, ovat aina olleet omiaan luomaan jännitteitä ja skandaalin käryä aiheen ympärille – eritoten kun seksuaalisuus lähtökohtaisestikin ajaa ihmisiä niin herkästi hetken huumassa tehtyihin ratkaisuihin, joilla voi olla elämänmittaisia seurauksia. Eroottisia aiheita käsittelevät runolaulut pitävätkin sisällään esimerkiksi opetukselliselta vaikuttavia teemoja sekä kirpeän pilkallisia rivejä. 1800-luvun loppupuolella Suomessa voimakkaasti käynnistynyt teollistuminen ja kyläyhteisökulttuurin väheneminen vaikuttivat siihen, minkälaisissa yhteyksissä kansa lauloi. Eroottiset laulutkin sopeutuivat uuteen maailmaan, ja yhtenä niiden oleellisimmista funktioista näyttää olleen työn säestys. Moni arkistonauhoilla ääneen pääsevä henkilö muisteleekin junttalukkareiden asemaa työmailla, joissa miesvoimin juntattiin paaluja maahan esimerkiksi sillantai laiturinrakennuksen merkeissä. Junttauksessa yhteinen työrytmi oli tärkeä, ja lukkarin tehtävänä oli pitää yllä rytmiä laulun keinoin. Periaatteessa mikä vain rytmikäs laulu kävi, mutta pian lienee huomattu, että paras tulos saadaan aikaiseksi aiheilla, jotka kohentavat myös työntekijöiden mielialaa. Menestynein junttalukkari on osannut “roskaisimmat” värssyt, joiden ansiosta työmiesten veri on kuumentunut muutenkin kuin käsilihasten osalta. Monesti työmaalla ovat raikuneet lukkarin esilaulun lisäksi yhteiset refrengit: Turvalan tytöt sanoi tulkaa pojat tänne / hulijumpa jekumia rillumarei! / onhan teille maistunut pimpanliha ennen / huijai jekumia rillumarei! Eroottisten laulujen voimakas rooli työlauluina on voinut osaltaan vaikuttaa siihen, että laulut on nähty erityisesti miesten perinteenä. Junttalaulujenkin alkuperä on kuitenkin useimmiten ollut muissa yhteyksissä käytetyissä lauluissa, esimerkiksi viihteellisissä kertovissa lauluissa tai tanssilauluissa. Arkistonauhoilla ääneen pääsevät naiset muistavat lauluja siinä missä miehetkin, vaikka he ovat määrällisesti syystä tai toisesta vähemmistössä. Heidän suhtautumisensa lauluihin on myös monesti häveliäämpää, ja voidaankin arvella, että naisten eroottinen laulukulttuuri on ollut miehiä yksityisempää ja toiminut omana tai ystävien välisenä viihteenä. Lukuisat arkistomuistelot vanhan kansan tansseista muistuttavat kuitenkin, että esimerkiksi Tanhuvakan ulkopuolelle jääneet suorasukaisemmat tanssilaulut ovat olleet miesten ja naisten yhteistä perinnettä: Hyppää kullini, tanssaa pilluni / huomenna saat sinä julkutusta / Nyt se oli auki ja nyt se oli kiinni / ja joka päivä pikkasen pirralla. Kaikkia eroottisia lauluja tuntuu yhdistävän kielellinen monipuolisuus. Aihepiiri on inspiroinut Suomen kansaa mitä mielikuvituksekkaimpiin sanakäänteisiin, oli sitten kyse runollisista peiteilmaisuista tai pornografisen suorasta verbaali-iloittelusta. Myös laulujen tarinat yltävät välillä hämmentävään lennokkuuteen. Etenkin varhaisemmassa perinteessä esiintyy kiehtovia kertomuksia, joissa sukupuolielimet seikkailevat itsenäisesti erillään muusta ihmisruumiista. Näissä tarinoissa todistetaan elinten välistä kanssakäymistä, joka yltyy välillä hurjiksi kaksintaisteluiksi, tai hämmästellään oman elimen yllättävää aktiivisuutta, kuten esimerkiksi vuokkiniemeläiseltä Santra Remsujevalta (1914-2010) tallennetussa laulussa: Pimppini on mun villiin tullu / hyppelee kuin puolihullu / lattiasta lakehen asti ja aivan taitavasti. Itsekös lienet oppinna, vai lieneekö äitis neuvonna? Voiko vanhan kansan eroottisella suullisella kansanperinteellä sitten olla mitään annettavaa nyky-yhteiskunnassa, joka monilta osin edelleen pyristelee seksuaalisessa keskenkasvuisuudessa ja asenneongelmissa? 70-luvulla Isojen poikien laulut tarjoilivat suomalaisille rempseätä seksuaalisen vapautumisen sanomaa, mutta sama perusvire ei välttämättä tunnu ajankohtaiselta enää nykypäivän maailmassa. Tarjolla olevan aineiston kirjossa on eittämättä teemoja, joiden arvomaailmaa on vaikeampi nykypäivänä perustella, mutta suuri osa lauluista yllättää terveellä maailmankuvallaan: seksiä haluavat yhtä lailla rouvat, herrat, piiat ja rengit, ja karkeankarvaisista aktinkuvauksista välittyy luonnollinen ja länsimaisen pornokulttuurin vääristymistä vapaa ihmiskuva. Pohjavireenä on lähes poikkeuksetta huumori, joka auttaa käsittelemään aihetta ja kuljettaa tarvittaessa vakavampaakin sanomaa. Huoleton eroottinen rekilaulu voi sivumennen tarjota vaikkapa muistutuksen siitä, että seksissä pitäisi aina olla kyse yhteisestä sopimuksesta; joskus hyvässäkin hengessä käydyn leikin tulee loppua kieltoon, kuten kävi toiveikkaalle Paavolle Puumalan Vasikkaniemellä: Mutta Maiju se sanoi ensiksi / ennen ku reitensä lenkitsi, / että jos siitä tulee pieniä / ja perästä pahoja mieliä. Ajatuksella valikoituna eroottinen kansanperinteemme tarjoaa paitsi ajankuvaa ja vapauttavaa viihdykettä, myös mahdollisuuden vastuullisen ja tasa-arvoisen sanoman välittämiseen. Kun laulujen perusvireenä yleensä raikaa kuitenkin positiivinen ja elämäniloinen asenne ihmiselon kauneinta ja hämmentävintä antia kohtaan, voidaan yllättäen yltää jonnekin paljon pintaa syvemmälle. Kirjoittaja on Kansanmusiikki-instituutin julkaisuvastaava, joka toimi vuodenvaihteessa julkaistun kolmiosaisen Suomalaista eroottista kansanperinnettä -levysarjan tuottajana sekä valmistelee eroottisia kansanlauluja käsittelevää laulukirjaa. Eroottinen kansanperinne kiinnostaa nyt myös muualla maailmassa. Viime vuonna käynnistyi Nordic Erotic Folklore -yhteishanke, joka kartoittaa suullista eroottista kansanperinnettä Pohjoismaiden ja Baltian maiden alueella. Hanke järjesti ensimmäisen seminaarinsa viime syksynä Oslossa ja jatkaa lokakuussa Helsingissä, jossa keskiössä ovat Suomen ja Baltian perinteet. Kansanmusiikki-instituutti on projektissa mukana, ja ehdotuksia Helsingin seminaarin sisällön suhteen otetaan mielellään vastaan!
• 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 2018 la 7.4. Yhteislaulua 12.00-13.00 Saarijärven kaupungintalo Sivulantie 11 Junioreiden konsertti 13.30-14.30 Luomusoittokonsertti 15.00 Liput 12/6€ Ilmoittautuminen 27.3.2018 mennessä p. 044 4598 298. Kulttuuritoimi@saarijarvi.fi TERVETULOA! Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Eteläpohjalaiset 7 31.8. – 2.9.2018 Kauhajoella Kauhajoen Ruokamessujen kanssa yhteistyössä Musiikkia kaikkiruokaisille ? Suuri kansanmusiikin ja –tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, laulajille, tanssi-, soitto ja lauluryhmille ? Konsertteja ja esityksiä päivällä Ruokamessualueella Hämes-Havusen upeassa talonpoikaistalon miljöössä ja illalla Kauhajoen koulukeskuksessa ja keskustan ravintoloissa ? Pelimanni-, kansantanssija kansanlaulukonsertteja yli 20 ? SM-kilpailu huuliharpunja mandoliinin soittajille ? 1ja 2rivisen haitarin soiton Speli-mestaruuskilpailu ikäsarjoittain Pelimanni-infoa ja lisätietoja: Timo Saarimäki puh.050-5303405 ep.spelit@gmail.com www.ruokamessut.fi Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Vuoden 2018 Speliyhtye MäSä Duo Ronuuttajat Pelimannitunnelmaa, konsertteja, kilpailuja, tanssia www.spelit.fi SOMMELO 27.6. 1.7.2018 MUSIIKKIJUHLA www.sommelo.net • www.facebook.com/sommelo • info@sommelo.net TERVETULOA SOMMELOON! KKuhmossa ja Venäjällä Vienan Karjalassa 27.6. 1.7.2018 järjestettävä Musiikkijuhla vierailee tänä vuonna molemmin puolin rajaa paitsi konserttipaikkojensa myös teemojensa puolesta! Pääpaikka on Kuhmossa, jossa järjestetään kurssit, seminaarit ja suurin osa Kainuun konserteista. Tämän vuoden teemoja ovat kuolema sekä balladit. Tärkeä osa Sommeloa on Vienan Karjalan runokylissä tteutuva osuus, ja ja Sommelossa on lisäksi mm. taidenäyttelyitä ja tapahtumia lapsille. Lähde ainutlaatuiselle kulttuurimatkakalle Arhippa Perttusen, Ontrei Malisen, runolaulun, kanteleen ja Kalevalan maisemiin!
• 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 M inna nappaa pajukorista ruo’on pätkän ja taikoo siitä parissa minuutissa soivan pillin. Näppäryyteen on syynsä: Minna on rakentanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana satoja kansanomaisia huiluja ja torvia. Kiinnostus kansansoittimiin heräsi kesällä 1999, kun hän tutustui oppi-isäänsä, turkulaiseen Jarkko Aallonloiskeeseen . – Opetin melontaa lastenleirillä ja odotimme kurssilaisten kanssa vesibussia, kun kuulin jonkun soittelevan Peppi Pitkätossua huilulla. Menin ääntä kohti ja tapasin Jarkon, joka opetti pillien tekoa leirillä. Siitä se lähti, Minna muistelee. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Minna kävi silloin tällöin Jarkon luona oppimassa soitinrakennusta. Lisävalmiuksia uuteen harrastukseen tuli puuartenomin koulutuksesta, musiikin perustaidot ja -tiedot hän oli hankkinut jo kouluiässä. Valmistumisen jälkeen Minna työskenteli pari vuotta keittiökalusteiden kasaajana, kunnes päätti ryhtyä oppi-isänsä työn jatkajaksi ja opetella harvinaislaatuiset perinnetaidot. – Jarkon oppi-isä 1960-luvulla oli Teppo Repo , joka oli oppinut taidon sedältään Inkerin metsälaitumilla 1800-luvun lopulla. Mestarien ja oppilaiden ketju jatkuu siis katkeamattomana ajassa taaksepäin. Onneksi minullakin on jo muutama oppilas, joka haluaa tosissaan opetella paimensoitinten rakentamista. 127 puhallinsoitinta Vuonna 2007 Minna sai apurahan paimensoitinten rakentamiseen. Seuraavan kolmen vuoden aikana hän rakensi kaikki 120 mallia, jotka on esitelty Timo Leisiön väitöskirjassa Suomen ja Karjalan vanhakantaiset torvija pillisoittimet. AallonloisMinna Hokka todistaa, että Vuorovaikutteisessa taiteessa on voimaa Teksti ja kuvat: Arja Kangasniemi Minna Hokan eteisessä vieraan vastaanottaa kolme pajuhahmoa ja pirtin pöydällä lepää kymmeniä perinnepuhaltimia, Minna on tehnyt ne kaikki itse. Minna haluaa myös jakaa taitojaan ja samalla tuottaa iloa ja olla vuorovaikutuksessa niin lasten, aikuisten kuin vanhustenkin kanssa. Minna asuu lapsuudenkotinsa pihapiirissä olevassa syytinkiläistuvassa, jossa mahtuu rakentamaan soittimia eikä kovaäänisenkään torven harjoittelu häiritse.
• 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 keen opissa Minna teki lisäksi Teppo Revon tunnetuksi tekemät puhaltimet eli pitkän ja lyhyen paimensoitun, kävelykeppihuilun, truban ja hevostorven. Jarkko oli aikanaan rakentanut kopiot savolaisesta larnetista sekä Turun linnassa näytteillä olleesta lehmätorvesta. Innokas oppilas rakensi myös nämä soittimet kokoelmaansa. Kesällä 2007 Minna kierteli markkinoilla Aallonloiskeen kanssa esittelemässä soittimia ja oppimassa lisää puhaltimista. Omiin esiintymisiinsä hän otti puhallinten ohelle mukaan viisikielisen kanteleen, jonka hän oli rakentanut koulussa. Kursseilta lisäoppia kanteleen soittoon hakenut Minna soittaa nykyään myös 15-kielistä kanteletta. Hänen ohjelmistossaan on myös kansanlauluja, iskelmiä, virsiä, omia lauluja ja nykyitkuja. Saanks mä laulaa? Minna siirtää mielellään taitojaan eteenpäin käyttäen hyväksi monipuolista luovuuttaan. Talvella 2011–2012 hän oli työkokeilussa Kosken palvelukeskuksen keittiössä ja huomasi vanhusten kanssa jutellessa, että heillä on todella vähän virikkeitä. – Sain toisinaan viettää työpäivän viimeisen puolituntisen soittamalla vanhuksille. Palaute oli myönteistä ja siitä lähti idea hakea apurahaa vanhushankkeeseen. Rahoitus järjestyi ja Minna esiintyi seuraavan kolmen vuoden aikana yli sata kertaa varsinaissuomalaisissa palvelutaloissa, vuodeosastoilla, veteraanitapahtumissa ja muutamassa yksityiskodissa. Samalla hän keräsi vanhuksilta tarinoita, lauluja ja runoja kirjaa varten. Minnan työ vastaanotettiin lämpimästi vanhusten parissa. – Eräässä palvelukeskuksessa hoitajat sanoivat, että vanhukset jaksavat laulaa korkeintaan puoli tuntia. Mutta kun pääsimme vauhtiin, musisoimme puolitoista tuntia. Lauluja toivottiin toistensa perään, emme malttaneet lopettaa. Vanhusten ei ole helppoa ilmaista kulttuuritarpeitaan laitoksen arjessa. Ehkä pyyntöihin tarvitaan sopiva ilmapiiri ja ihminen, joka voi toteuttaa toiveen? Minnan vierailujen aikana moni vanhus sai näyttää taitojaan ja jakaa muistojaan julkisesti. Vaikuttavat esitykset olivat Minnan mielestä todellisia osallistavan taiteen helmiä. Ja vanhukset kyselevät usein Minnalta musiikkiesitysten jälkeen, milloin hän tulee uudestaan. – Kuulin kiertueellani jatkuvasti, että saanks mä laulaa, saanks mä lausua runon. Huomasin, että potentiaalia esiintymiseen on, muttei tilaisuuksia. Onneksi poikkeuksiakin on. Turussa vuodeosastolla eräs muistisairas rouva soitti komeasti huuliharpullaan Ievan polkan ja muutaman muun bravuurinsa. Omaisen kannustus ja hoitajien tuki mahdollistivat vanhuksen itseilmaisun myös sairaalassa! Taide auttaa henkisesti ja fyysisesti Minnan mukaan vanhusten kanssa työskennellessä on tärkeää kuunteleminen sekä arvostuksen ja kiinnostuksen osoittaminen. Taiteen kautta vanhukset voivat työstää elämäänsä, ilmaista itseään ja löytää muistoissa piileviä voimavaroja. Sillä on myös fyysisiä vaikutuksia, esimerkiksi laulamalla voi voimistaa Parkinsonin taudin heikentämiä kurkun lihaksia. Taiteen tekeminen ja vuorovaikutus aktivoivat aivoja laajasti ja niitä pitäisi olla tarjolla enemmän. – Pienillä paikkakunnilla vanhusten palvelutaloihin voisi saada kaivattua vaihtelua ja monipuolisempaa ohjelmaa, jos ihmiset eri ikäluokista innostuisivat järjestämään toimintahetkiä silloin tällöin. Uskon, että vapaaehtoistoiminnan kehittäminen lisää yhteisöllisyyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Virkistystoiminnan lisääntyminen voi lisätä myös hoitajien työhyvinvointia ja antaa heille uusia ideoita. Taiteen keinoin kommunikoinnissa edes muistisairaus ei haittaa – vanhukset saavat puhua, lausua, laulaa ja soittaa kykyjensä mukaan. Minnan toimittamassa Muistoja elämään -kirjassa suuri osa aineistosta on saatu muistisairailta vanhuksilta. Laitoksissa asuvilla ihmisillä on lukuisia taitoja, jotka odottavat esille pääsyä. – Kosken palvelukeskuksessa opetin virikeohjaajaa ja muutamaa asukasta musisoimaan viisikielisellä. Tapasimme seitsemän kertaa ja viimeisinä kertoina improvisoimme, lauloimme ja soitimme Kotini-laulua ja jaoimme lapsuusmuistoja. Parilla osallistujalla oli keskivaikea muistisairaus, joka lähinnä vapautti musiikillista ilmaisua. Minnan rakentamia soittimia eri aikakausilta. Etualalla reunahuiluja, mäntähuilu ja pykäläpilli kivikaudelta, pajupilli myöhäiskivikaudelta sekä lehmänsarvi ja tuohitrumpetti pronssikaudelta. Minna Hokka s. Tl. Koskella 1976 • Viuluja piano-opintoja Forssan musiikkikoulussa 1984–1995 • seikkailuohjaaja 1997 • puuartenomi 2000 • Taideteoksia luonnonmateriaaleista -näyttelyt 2001–2004 • kädentaitokurssien ja soitin rakennustyöpajojen ohjaaja 2003– • esiintyvä kansanmuusikko 2005 – • Suomen Kulttuurirahaston apuraha suomalaiskarjalaisten perinnepuhaltimien rakentamiseen 2007 • itkuvirsiohjaaja 2010 • Suomalaiskarjalaiset torvija pillisoittimet -näyttelyt 2010–2011 • Lauluja poluiltaja Labyrintti lepoon -cd:t 2011 • Kansanmusiikkia ja keskusteluja vanhusten kanssa -projekti ja Muistoja elämään -kirjan toimittaminen 2012– 2016 • Taideyliopiston Myöhäisiän taidekasvatus -kurssi 2016–2017 • Luovaa uutta voimaa ry:n Muistiosasto-yhtyeen muusikko 2017– www.minnahokka.com
• 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 J uuri J uhla RotFest 15 v La 7.4. klo 14 • Nuorten 20. Melkutus-konsertti Kansanmusiikinopiskelijat Käpylän ja Pakilan musiikkiopistoista sekä musiikkiopisto Juvenaliasta. Liput 10/5 e. Sellosali La 7.4. klo 18 • Haltioidu Haltiassa Tero Pajunen, Jussi Tarkkanen Combon levynjulkistuskonsertti ja levyn musiikkiin tehty uusi kansantanssiesitys Kohdatessa, koregra? a Riina Hosio, tanssijat Karjalan Nuoret, jamit. Liput 17/12 e + toimitusmaksu Lippupiste. Suomen luontokeskus Haltia Ma 9.4. klo 19 • Maaginen musiikillinen matka: Wimme Saari & Tapani Rinne Vapaa pääsy. Espoon tuomiokirkko Ti 10.4. klo 10 • Marianne Maans ja Désirée Saarela-Portin: Skrubiluttan å Skrubilej Konsertti ruotsinkielisten päiväkotien ja ala-asteiden lapsille. Liput 5 e. Thorstorp Ti 10.4. klo 13.30-15.15 Päivätanssit Sellosalissa: Elina Sauri & Espoon pelimannit Vapaa pääsy. Sellosalin lämpiö Ti 10.4. klo 19 • Maria Kalaniemi & Marianne Maans, Halsbrytarna tanssittaa Liput 12/8 e ovelta. Lagstad hembygdsgård Ke 11.4. klo 19 • Väsen (SE) Liput 19/13 e + toimitusmaksu Lippupiste. Sellosali To 12.4. klo 19 Senni Eskelinen & Riikka Timonen Liput 15/10 e ovelta. Kaisankoti Pe 13.4. klo 19 • Palje auki: Accordion Samurai (IT, FIN, IRL, EUS) , Suistamon Sähkö Liput 19/13 e + toimitusmaksu Lippupiste. Sellosali La 14.4. • Pilpatussoitot eri puolilla Espoota La 14.4. klo 12 • Pilpatuskonsertti Kansantanssiesityksiä ja lasten soittoryhmiä. Vapaa pääsy. Espoon kulttuurikeskus, lämpiö La 14.4. klo 18 • Juhlakavalkadi ja juhlatanssit JuuriJuhla-RotFest 15 vuotta JPP, Floating Sofa Quartet (FIN, DK, SE), Rutistus-kansantanssiryhmä sekä Kungsvägen-musiikkiopiston Folksvägen-orkesteri. Konsertin jatkeena juhlatanssit, tanssittamassa Leikarit. JPP & Antti Savilampi vetävät huutokatrillin koko juhlaväelle. Liput 19/13 e + toimitusmaksu Lippupiste. Sellosali V äs en A cc or dio n Sa m ur ai jatkeena juhlatanssit, tanssittamassa Leikarit. JPP & Antti Savilampi www.juurijuhla.? Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.? /juurijuhla uhla 7.-14.4.2018 • Kansanmusiikkia Espoossa Kanteleen lisäksi Minnalla on mukana musiikkihetkissään esimerkiksi kosketinsoittimia, rumpuja ja pyykkilautoja, joilla säestetään tarinoita ja lauluja. Myöhäisiän taidekasvatuksessa hän käyttää myös muita taidemuotoja. – Kaikki eivät tykkää soittamisesta tai laulamisesta. On tärkeää, että ohjaaja on monipuolinen ja vanhukset pääsevät toteuttamaan itseään tai ainakin osallistumaan. Itse innostuin 20 vuoden tauon jälkeen tiffany-lasityöstä, kun eräs vanhus halusi ilmaista itseään sen kautta. Sadutusta ja improvisointia Minna on käyttänyt vanhustyössä myös sadutusta, jossa häntä on opastanut ahvenanmaalainen kollega Sari Laine . Sadutuksessa yksi tai useampi ihminen saa puhua ilman ohjausta, tarinat kirjataan ylös ja luetaan ääneen. Seuraavassa hankkeessa Minna ja Sari työryhmineen vievät tätä ideaa vielä askeleen pidemmälle. – Tallensin viime keväänä elämäntarinan dementiaosastolla asuvalta Siljalta, joka ohjasi näytelmäja runokerhoja vielä muistisairautensa alkuvaiheessa. Työryhmän hankkeen tarkoitus on tuottaa Siljan tarinasta teatteriesitys sekä podcasteja verkkoon. Lisäaineistoa hankitaan saduttamalla Kosken palvelukeskuksen asukkaita, joitten pohjalta Minna tekee runoja ja säveltää ne yhdessä Sarin kanssa lauluiksi musiikkinäytelmään. Mukaan hankkeeseen otetaan nuoria, jotka eläytyvät kerätyn aineiston avulla muistisairaiden mielenmaisemiin ja improvisoivat niistä Loimaan teatteriin näytelmän Merikerttu Mutalan ohjauksessa. Esityksessä pääsevät kuuluville myös muistisairaat vanhukset ja perinnesoittimet äänija videotallenteiden kautta. Lisäksi toimittaja ja mediapedagogi Jorma Pilke ohjaa materiaalista mediakasvatusprojektin nuorille. – Sekä muistisairauksiin sairastuvien määrän kasvu että nuorisotyöttömyys koetaan nykyään haasteena. Hankkeessamme tarjoamme mielekästä tekemistä nuorille ja opetamme heitä ottamaan vastuuta yhteisen päämäärän toteuttamisesta. Ehkä myös yhteiskunnan ongelmat ja nuorten omat vaikuttamismahdollisuudet avautuvat heille hankkeen myötä. Vapaaehtoistyöhön uusia muotoja Minna toivoo, että vanhusten hyvinvointiin osallistuisivat muutkin kuin omaiset ja alan ammattilaiset. Kun tutustuu lähialueen vanhuksiin, heidän joukostaan voi löytyä muutama, joiden kanssa kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin. Hän korostaa, ettei kenenkään tarvitse olla heti täydellinen, ohjaustaito kehittyy ajan kanssa. – Keski-ikäiset eivät aina ehdi tai jaksa viettää aikaa iäkkäiden vanhempiensa kanssa. Lapsenlapset, naapurit ja ystävät voisivat kokeilla toiminnallista yhdessäoloa vanhusten kanssa ja yllättyä. Tuttavani kaipasi lenkkiseuraa ja alkoi ehdotuksestani käydä kävelyllä erään vanhuksen kanssa useamman kerran viikossa. Nyt lenkkeilyä on jatkunut jo lähes vuoden. Minna itse tapaa Siljaa ja tämän ystävätärtä vähintään kerran kuukaudessa taideilmaisun, improvisoinnin ja syvällisten keskustelujen merkeissä. Toimintatuokiot vanhusten kanssa ovat parhaimmillaan erittäin antoisaa vuorovaikutusta ja mielekäs harrastus, josta kaikki osapuolet saavat voimaa. Minna tietää, että kun on avoin ja uskoo siihen, mitä tekee, sekä vanhusten että nuorten kanssa voi tehdä vaikka mitä. – Tärkeintä kaikessa yhteistyössä on kohdata ihmiset ennakkoluulottomasti, kuunnella heitä ja luoda yhdessäololle kannustava ilmapiiri, Minna summaa.
• 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Kansanmusiikin ja kansantanssin perintöringin tapaaminen 27.4.2018 klo 15-16.30 Tampereella Paikka: Sampola, Sammonkatu 2, Tampere. Mitä elävän perinnön suojelu meillä Suomessa tarkoittaa? Kannattaako Unescon luetteloihin hakea? Mitä uutta voimme oppia muiden maiden kokemuksista? Kansanmusiikkiinstituutin johtaja Matti Hakamäki kertoo kansainvälisen Unesco-kurssin annista. Lisäksi työpajaillaan Matin ja Museoviraston Leena Marsion johdolla suojelukysymyksistä. Käsittelyssä myös KEK:n teemavuosi ”Kaikilla mausteilla”. Tule kuulemaan ja keskustelemaan! Ilmoittautumiset kahvitarjoilun järjestämiseksi toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi KEK uudistuu! Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK) sai uuden ilmeen. Sen on suunnitellut muotoilija Paula Susitaival . Logossa tulee esille KEKin rooli alan ”sateenvarjona” ja sen voi nähdä hameen helmana ja haitarin palkeena. – KEK:in vanha Kansanmusiikki.fi -logo jää historiaan ja uusi logo omalta osaltaan sinetöi kahden kansanmusiikin ja kansantanssin alan kattojärjestön yhdistymisen, joka toteutettiin vuonna 2015, summaa KEK:in toiminnanjohtaja Sirpa Lahti . Ilmeuudistuksen myötä kansanmusiikki. fi-portaalin osoite on muuttunut muotoon kansanmusiikkikansantanssi.fi. Käytössä on lisäksi osoite folkmusicfolkdance.fi. Myös osoiteuudistuksella vastataan palautteeseen, jolla haluttiin näkyvyyttä myös KEK:in kansantanssin parissa tehtävälle työlle. KEK:in sähköpostit ovat: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi info@kansanmusiikkikansantanssi.fi puheenjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi www.kansanmusiikkkikansantanssi.fi #eläväperintö2018 -haastekampanja Osallistu #eläväperintö2018 haastekampanjaan. Kuka tahansa voi haastaa kenet tahansa somessa, tekstarilla, puhelimella, kirjeellä tai kasvotusten kokeilemaan mitä tahansa elävää perintöä teemavuoden aikana! Parhaat kampanjaan osallistuneet ideat ja niiden toteumat palkitaan tammikuussa 2019. Lue lisää: https://www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/elavaperinto2018 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus on nimennyt vuoden 2018 teemaksi “Kaikilla mausteilla – elävät perinteet kansanmusiikissa ja kansantanssissa”. Kansanmusiikkikansantanssi.fi -portaaliin on koottu teemavuoden työkalupakkia tapahtumajärjestäjille: Poimi parhaat ideat ja sovella oman ryhmäsi toimintaan. 1. Meidän perinne Kokoa yhteen työryhmä, innokas porukka, joka on valmis sukeltamaan syvemmälle paikallisiin perinteisiin. Miettikää ryhmässä, mikä on meille erityisen arvokas perinteen muoto, josta haluaisimme tietää enemmän ja samalla kertoa oppimastamme muille. Haastattele perinteen tuntijaa, surffaa netissä, käy kirjastossa. Katso myös kansainvälistä näkökulmaa: mistä perinne on peräisin ja onko muualla maailmassa jotain samankaltaista. • Kirjoita oppimasi perusteella artikkeli Elävän perinnön wikiluetteloon: wiki. aineetonkulttuuriperinto.fi. Laita artikkeli myös Wikipediaan. • Tee video ryhmäsi esiintymisestä, treenitunnista tai haastattele nuorta tai vanhaa perinteen taitajaa. Lataa video nettiin ja linkkaa Elävä perintö Youtube-kanavalle. • Ota kuvia harjoituksista, esityksistä, ihmisistä perinteen parissa. Lataa kuvia käyttämillesi some-alustoille ja erilaisiin ryhmiin. 2. Pidetään ääntä! Kenelle haluamme kertoa enemmän meistä, toiminnastamme ja meille tärkeistä perinteistä? Järjestä seminaari tai työpaja teille tärkeistä teemoista. Kutsu koolle isompi tai pienempi porukka, keitä kahvit ja sitten vaan puhumaan, tanssimaan, soittamaan, laulamaan… Kutsu mukaan myös opettaja, toimittaja, kunnan kulttuurivastaava ja paikallispoliitikko. Tapaamisen teemoja voivat olla esimerkiksi Elävä perintö meidän kunnassa, paikalliset osaajat, nuorison uudet perinteet jne. Tuo mukaan myös kansainvälistä näkökulmaa: mitä uusia tai ulkomailta tulevia perinteitä meidän omalta kotiseudultamme löytyy? 3. Turuille ja toreille Vie oma porukkasi jonnekin, missä ette aiemmin ole olleet esiintymässä tai harjoittelemassa. Tee kynnys matalaksi osallistua, tutustua ja kysyä. Valloita museo, kirjasto, koulu, vanhainkoti ota kaikki mukaan! 4. Uudet kaverit Laita hynttyyt yhteen ihan uuden ihmisen, koulun, päiväkodin, harrastusryhmän tai maahanmuuttajakerhon kanssa. Tai kaveeraa omalla alueella yli genrerajojen – folkista hiphopiin ja polkasta afroon. Järjestäkää puolin ja toisin yhteinen työpaja tai treenipaja, jossa opitte toisiltanne. Katsokaa tuttua asiaa uudesta näkökulmasta – laittakaa soittaja tanhuamaan ja toisinpäin. Oppikaa uusia taitoja, luokaa uusi esitys tai pitäkää ihan vain hauskaa! Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/elavaperinto2018 Elävät perinteet -teemaa toteuttamaan!
• Risto Kupari KOLUMNI ”S ytytä työhösi henki” on valittu tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettävän Suomen Kansanmusiikkiliiton kantavaksi teemaksi liiton ensimmäisen puheenjohtajan Erkki Ala-Könnin (1911-1996) innoittamana. Sytytä työhösi henki – magnum animum labori inspira, oli yksi Ala-Könnin elämänohjeista, jota hän itse noudatti ja halusi myös tuleville sukupolville ja kansanmusiikin taitajille opettaa. Kyse ei ole siitä mitä tehdään, vaan miten tehdään. Alkanut vuosi 2018 on Euroopassa nimetty Kulttuuriperinnön teemavuodeksi. Suomessa teemavuoden suojelijana toimii presidentti Tarja Halonen . ”Mikä on sinun perintöäsi”, kysytään Museoviraston hallinnoimassa teemavuoden projektissa. Kulttuuriperinnössä on kysymys menneen ja tulevan kohtaamisesta. Juuri valmistuneesta kansalaisbarometrin tutkimuksesta käy ilmi, että valtaosa suomalaisista pitää kulttuuriperinnön ja -ympäristön säilyttämistä tärkeänä. Tutkimuksen mukaan me olemme valmiita käyttämään rahojamme ja aikaamme kulttuuriperinnön hyväksi, mutta samalla toivomme viranomaisilta aktiivista roolia kulttuuriperinnön suojelussa. Valtaosa tutkimukseen vastanneista myös kokee, että kulttuuriperinnön vaaliminen ei rajoita kehitystä ja toiminnan vapautta ja ettei kulttuuriperinnön arvoa voi mitenkään mitata rahassa. Kansanmusiikkiperinteen säilyminen ei edellytä yhteiskunnalta samanlaisia lakeihin tai viranomaisohjeisiin sisältyviä toimenpiteitä kuin esimerkiksi kulttuuriympäristön suojeleminen, mutta nykypäivänä monille kansanmusiikin järjestöille, festivaaleille ja kansanmusiikin koulutukselle sekä julkaisutoiminnalle erityisesti valtion ja kuntien taloudellisen tuen riittävyys on keskeistä perinteen säilymiselle. Suomen Kansanmusiikkiliitto perustettiin Oriveden kansantanssija kansanmusiikkikursseilla Oriveden opistolla 6.1.1968. Noihin aikoihin kansantanssia harjoittavilla ryhmillä oli huutava pula tanssiryhmiä säestävistä soittajista. Tähän puutteeseen haettiin ratkaisua kansanmusiikkikentän järjestäytymisellä. Vaikka Kansanmusiikkiliiton nimessä ei erikseen mainita kansantanssia, on minulle alakönniläiseksi tunnustautuvalle perinteen jatkajalle aina ollut itsestään selvää, että kansanmusiikki koostuu aina laulusta, soitosta ja tanssista. Siten liitollamme on edelleen keskeinen tehtävä niin kansanmusiikkikuin -tanssiperinteenkin säilymisessä. Toki ääniteknologian kehityksen myötä tanssissa voidaan nykyisin helpommin tukeutua äänitteisiin, mutta kuten kaikki tiedämme, elävää pelimannia ei parhainkaan teknologia pysty korvaamaan. Juhlavuosina on tapana katsoa menneisyyteen ja muistella historiaa. Historia on hyvä tuntea, mutta tärkeää on myös suunnata katse tulevaisuuteen. Tulevina vuosina meidän tulee järjestötoiminnassa kiinnittää erityinen huomio nuoreen sukupolveen. ”Nuoret herättävät kulttuuriperinnön eloon”, voisi olla yksi AlaKönnin elämänohjeista, mutta todellisuudessa se on yksi Kulttuuriperinnön teemavuoden kymmenestä tavoitteesta. Vastuu perinteen säilymisestä ei kuitenkaan kuulu pelkästään meille alan harrastajille tai ammattilaisille, vaan vastuu on kaikilla suomalaisilla. Nuorten osalta se tapahtuu mielestäni parhaiten rohkaisemalla ja antamalla heille riittävästi tilaa toteuttaa perinnettä parhaaksi katsomallaan tavalla. Se on minun perintöäni. Sytytä työhösi henki 19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Ti m o H uk ka ne n
• 20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 My favourite things Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Jazz-konsertti Julius Kokko näyttökonsertti Ma 3.4.2017 klo 18 konservation Sali Pe 7.4.2017 klo 20.00 Raatihuone, Kokkola (Mannerheiminaukio 5) Tero Tavaila, piano Joanna Hanhikoski, sello ArboClara Eveliina Kippo, klarinetti Yhdistetty muusikon perustutkinnon näyttöja klarinetin Ctutkintokonsertti Vocals: Jennifer Markin Piano: Enni Yli-Vainio Guitar: Arttu Härmälä Bass: Julius Kokko Drums: Joni Paananen Trumpet: Alex Heikkilä Saxophone: Laura Korpi Backing Vocals: Anniina Partanen, Laura Lahtinen, Henriikka Tolvanen All songs by Jennifer Markin M e, m y so u l & I Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA J E N N IF E R M A R K IN IN N Ä Y T T Ö K O N S E R T T I Keskiviikkona 5.4. klo 18 Konservatorion Sali, Pitkänsillankatu 16 Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Accordeon Primavera Jonathan Bonn Tiistaina 4.4.2017 klo 18.00 Konservatorion Sali Vapaa pääsy Fritt inträde! TORSTAINA 6.4.2017 KLO 20 KESKI-POHJANMAAN KONSERVATORION SALI Sound tracks SOUNDS JAZZ Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Tähtihetkiä Neea Parpala, oboe ja englannintorvi Torstai 6.4.2017 klo 18.00 Kaarlelan kirkko Pia Lempiälä, cembalo ja piano Nella Parpala, harmonikka Laura Kujala, fagotti Maria Seppä, englannintorvi Maiju Rajaniemi, oboe Hanna Savela, huilu Eveliina Kippo, klarinetti Iida Ranta-Nilkku, käyrätorvi Konserttiin on vapaa pääsy, Tervetuloa! Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Sinisin sävyin Sinisin sävyin Emma Yli-Korpelan ja Meeri Järvelän näyttökonsertti Pe 7.4.2017 klo 18 Raatihuone, Mannerheiminaukio 5 Tero Tavaila piano Sanna Poranen piano Liisi Yli-Korpela sello Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Amoroso rakkaudesta musiikkiin Life Gives You Lemons Go And Make A Lemon Cake Laura Lahtisen näyttökonsertti / laulun D-tutkinto konsertti Ti 4.4 Klo. 20.00 Konservatorion pikkusali Mukana: Pentti Salminen, akkari ja basso Konsta Kivelä, rummut Samppa Niemelä, sähkökitara Heini Alenius, piano Henriikka Tolvanen, trumpetti ja taustalaulu Sara Kokko, tausta laulu IST EIN TRAUM 18.11. KLO 19 KONSERVATORION SALI -VAPAA PÄÄSYANETTE RAUKOLA SOPRANO Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Edvin Masar laulu, kitara Anni Järviö koskettimet Joonas Laakso basso Taneli Hongisto rummut Mostly minor PE 20.11.2015 KLO 18, KONSERVATORION SALI, VAPAA PÄÄSY Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Sopraano Eveliina Pakkala Konsertti Perjantaina 20.11.2015 Keski-Pohjanmaan Konservatorion Sali klo 20.00 Endless Passion TULEVAISUUDEN VARJO PAULI PAPPISEN NÄYTTÖ& C-TUTKINTOKONSERTTI KOKKOLAN RAATIHUONEEN SALISSA TO 7.4.2016 KLO 18.00 BASSO PAULI PAPPINEN RUNOT JAANI VUOTILA PIANO TERO TAVAILA ANTTO TUNKKARIN NÄYTTÖ& C-TUTKINTOKONSERTTI BACH LINDBERG SCHUMANN PROKOFIEV KESKI-POHJANMAAN KONSERVATORION ISO SALI 6.4.2016 KLO 20.00 PORTRAITS ANTTO TUNKKARI, SELLO TERO TAVAILA, PIANO Lune d’Avril NÄYTTÖKONSERTTI & D-TUTKINTO SOPRAANO PAULA KUJANPÄÄ KAARINA NISONEN, PIANO TI 5.4.2016 KLO 20.00 KONSERVATORION SALI VAPAA PÄÄSY, TERVETULOA! Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA www.facebook.com/kaikuyhtye SUOMEN MONIPUOLISIN KONSERVATORIO * TOTEUTA UNELMASI * OPISKELE MUSIIKISTA AMMATTI! WWW.KPKONSA.FI Kuulin kehuja Kokkolan musiikinopetuksesta, ja halusin juuri Centriaan, sillä täällä pääsee lavalle ja oikeasti tekemään musaa! Maiju Heikkilä, musiikkipedagogiopiskelija centriaamk Centria ammattikorkeakoulu centriakulttuuri ? Musiikkipedagogi (AMK): 4 vuotta, 240 op ? Syventävinä opintoina instrumenttipedagogin tai musiikinohjaajan opinnot ? Kansanmusiikki – klassinen musiikki – rytmimusiikki tai yhdistelmä näistä ? Lisätietoja: centria.fi/musiikkipedagogi • Opiskelijoita 3000 • Opettajia ja asiantuntijoita 250 • Kampukset Kokkolassa, Ylivieskassa ja Pietarsaaressa • Inspiroivat oppimisympäristöt • Pienet ryhmäkoot • Laajat verkostot Suomessa ja maailmalla • Monipuoliset opiskelukaupungit • Tiivis opiskelijayhteisö • Tyytyväiset opiskelijat Centria on ammattikorkeakoulu suurella sydämellä!
• 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Konsta Jylhä -kilpailussa teemana muinaissuomalaisuus Yhdeksäs valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu järjestetään Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 9.–10.7.2018. Kilpailun teemana on varhaisempi suomalais-karjalainen kansanmusiikki, jota on kutsuttu mm. muinaissuomalaiseksi tai kalevalaiseksi. Perinteeseen kuuluvia alueita ovat esimerkiksi koverrettujen kanteleiden, jouhikon ja paimensoitinten seka runolaulun perinteet. – Kilpailun teemana on nyt ensimmäistä kertaa kansanmusiikkimme varhaisin kerrostuma. Tuntuu hienolta saada päivitys siihen, miltä arkaainen kalevalainen soitinmusiikki kuulostaa juuri nyt, toteaa tuomariston puheenjohtaja, Musiikin edistämissäätiön johtaja Hannu Saha . Kilpailuun voivat osallistua 2–4-henkiset instrumentaaliyhtyeet, joiden soitinvalinta on vapaa, mutta mukana toivotaan olevaan teemaan liittyvää soittimistoa. Kilpailuun ilmoittaudutaan Kansanmusiikki-instituutin verkkosivulla, josta löytyvät myös säännöt. Esikarsinta suoritetaan näytetallenteen perusteella. Ilmoittautuminen päättyy 15.4. Kilpailussa jaetaan palkintoina jaetaan 10 000 euroa. Konsta Jylhä -kilpailun järjestää Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat on valinnut showcase-bändeikseen 2018 Väisänen jne :n, Maria Reikko & Best Case Scenario Bandin sekä ruotsalaisen Trio Törnin . Oululainen laulaja-lauluntekijä ja tarinaniskijä Väisänen laulaa rennosti elämästä ja kuolemasta. Väisänen jne. julkaisi 2016 esikoisalbuminsa Jatkot. Sen tarinoissa seikkailevat henkilöt mm. varoittavat exästään, ottavat osaa paholaisen syntymäpäivään ja muistelevat Taivalkosken ainutlaatuista tunnelmaa. Maria Reikko & Best Case Scenario Band soittaa uutta jalan alle menevää nykykansanmusiikkia. Kansanmusiikin ekologisen lokeron seinät tutisevat yhtyeen lisätessä perinteiseen poljentoon uutta soundia ja elämänmakuista groovea. Tunnelataus ja huimapäiset soolot eivät jätä kuulijaa kylmäksi. Nuori ruotsalainen Trio Törn luo uutta musiikkia tukeutuen vahvasti perinteen voimaan. Yhtyeen juuret ovat skandinaavisissa polskissa, sottiiseissa ja hallingeissa, joiden pohjalta se venyttää niin instrumenttiensa kuin tradition rajoja viulun, avainviulun ja sellon kokoonpanolla. Tulevan kesän festivaalin teemana on luonto. Luonnostaan-otsikon alla aihetta lähestytään useista näkövinkkeleistä: musiikkia luonnosta, luonnollista musiikkia, luonnon äänet, kierrätys, ihmisluonto. Valtakunnallista vuositeemaa Kaikilla mausteilla – kansanmusiikin ja kansantanssin elävät perinteet toteuttavat konserttisarja Elävä perintö: Näin meillä sekä Lasten Kaustisen ohjelmasarja Elävä perintö: Leikki. Kaustisen Vuoden yhtyeeksi on nimetty Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu! (Kts. sivu 5) Nimityksellä Kaustinen haluaa edistää lastenkulttuuria ja kunnioittaa samalla korkeatasoista lastenmusiikin tekemistä. Kansainvälisiä nimiä ovat mm. portugalilaista musiikkiperinnettä omaperäisesti uudelleenjalostava OMIRI, Ruotsin folkbileylpeys Folk All-in Band, skotlantilainen viulistilegenda Alasdair Fraser sellotaituri Natalie Haasin kanssa sekä maailmaa valloittanut tanskalainen Helene Blum & Harald Haugaard Band . Ensimmäistä kertaa Kaustisella nähdään puolalaisen perinteen vaikuttava tulkitsija ja edistäjä, palkintoja kahminut perheyhtye Kapela Maliszów , sekä norjansaamelainen Vassvik . Kotimaisista nähdään mm. Hannu Seppänen & co , Ilo Ensemble , Maria Kalaniemi & Eero Grundström , Juurakko sekä Maija Kauhanen . Tango on kesän juhlilla erityisesti esillä Svängin sekä Tango-orkesteri Unton toimesta. Perinnettä parhaimmillaan kuullaan mm. Risto Kuparin luotsaamassa arkkiveisukonsertissa Kolme Katilaa ja mää: Puntarin kolli, Euran balladi ja muut Frans Järvisen arkkiveisut sekä Seinäjoen kaksirivisten 20-vuotisjuhlakonsertissa. Viimevuotiseen tapaan juhlille on maanantaina ilmainen sisäänpääsy, jonka sponsoroi Kaustisen kunta 150-vuotisjuhlansa kunniaksi. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään 9.–15.7. Juhlien koko ohjelma julkistetaan toukokuussa. Kaustisella showcasea, luontoa ja elävää perinnettä Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali Väisänen jne. Trio Törn So na He llm an Sa m po Uk ko la
• 22 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Kuvat ja eksti: Seppo Kononen M ahottomien äitihahmo ja ylin iänj, ääni, on ollut alusta lähtien Anneli Valta-Lisitsin , joka huumorimusiikin ohessa tunnetaan oikeastaan vieläkin paremmin yhtenä Savon murremestarina. Erikoinen sattumus oli, että ennen virallista oman maakunnan mestaruutta Valta-Lisitsin oli puhunut itsensä jo muutamaa vuotta aiemmin koko Suomen murremestariksi Savonlinnan Kuhan häntä -festivaaleilla. Valta-Lisitsin muistelee, että taisi olla joskus vuonna 2005, kun hänelle juolahti mieleen ryhtyä hommaamaan kokoon savon murteella esiintyvää soittoja lauluryhmää kotipitäjästään Lapinlahdelta. Reilun tusinan vuoden jälkeen alkuperäisestä kokoonpanosta on vielä hänen itsensä lisäksi mukana esimerkiksi kitaraa ja mandoliinia soittava Ari Ruotsalainen ja laulaja Anneli Rinne . Mahottoman pitkä ura on takanaan myös rumpali Lasse Karttusella , joka emäntäAnnelin vaietessa hoitelee myös yhtyeen puhepuolta. Maarit Halonen , Mervi Väisänen , Kirsi Ahonen , Eero Lehtola , Reijo Ruotsalainen , Antti Luumi , Anja Onatsu – siinä joukkoa, joka on enemmän tai vähemmän pitkään ollut mukana porukassa. Soitinkirjo on laaja ulottuen viulusta sahaan ja narubassoon sekä kaikenlaisiin kilkuttimiin. Tyttären komennossa Mahottomista puhuttaessa ei sovi tietenkään unohtaa Anneli Valta-Lisitsinin tytärtä Petraa. Tämä valkoista hanuria soittava ja laulava kansanmusiikin ammattilainen on liki koko yhtyeen olemassaolon ajan valikoinut ja harjoituttanut ohjelmistoa. Kaiken aikaa koetetaan etsiä jotain uutta. ”Viime vuonna olivat teemana raskaat laulut, tänä vuonna kupletit”, Valta-Lisitsin kertoo. Esa Pakarisen ja Jaakko Tepon kupletit ovat kuuluneet repertuaariin alusta pitäen, mutta huumorimusiikin ohessa Mahottomat on soittanut usein myös tansseja. ”Ja olemmehan me vastaavasti olleet usein myös pitämässä kansanlaulukirkkoja, joissa meno on vähän räväkämpi kuin tavallisten pelimanniryhmien soittaessa”, Anneli muistuttaa. Ihan itsestään ei Mahottomien huumorimusiikkikaan synny, vaikka savon murteen on liki jokainen saanut jo synnyinlahjanaan. Harjoituksia pidetään pari kertaa kuukaudessa kansalaisopiston piirinä. Maineen karttuessa ovat lisääntyneet myös esiintymiset, ja esimerkiksi nyt tammikuussa Mahottomat piti ääntä Siilifolkin edustajana Folklandia-risteilyllä. Jos joka laulu ei mene aina ihan nuotilleen, niin savolaisen rempseä ja värikäs esiintyminen saa vakavan länsisuomalaisenkin naaman levenemään. ”Ylleesä on ylleisö tykännyt”, näin on Anneli Valta-Lisitsin ollut huomaavinaan ihmisten edessä seisoessaan. ”Ja jos ee muuta, niin osataahan myö aenakii puhua savon murretta oekeen. Kaekilta se ee taho onnistua, vaekka miten yrittävät”. Mahottoman haaskoo Tatu Pekkarinen, Esa Pakarinen ja Jaakko Teppo. Siinä savolaisen kuplettija huumorimusiikin kolmen kärki, ja perässä tulee iso liuta muita viäräleukaisia hauskuttajia. Tämän päivän kansanmusiikissa on vastuu savolaisesta ”haaskanpijosta” siirtynyt paljolti lapinlahtelaiselle Mahottomat -yhtyeelle, josta vuosien saatossa on tullut kestoesiintyjä myös valtakunnan isommille estradeille. Aena haaskoo olla pittää... Tässä Mahottomat on vauhdissa tammikuisella Folklandia-risteilyllä savolaisten edustusjoukkueena. Anneli Valta-Lisitsin esiintyy paljon myös yksin tai sitten Petra-tyttärensä kanssa. Volyymissä ei säästellä.
• 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2018 S ibbo Spelmanslagin perustaja Sven Runar Wiik syntyi 1916 ja asui Immersbyssä Sipoonkorven liepeillä. Ammatiltaan hän oli puuseppä. Hän oppi nuotit vasta vanhoilla päivillään, jonka jälkeen hän pystyi kirjoittamaan itse kappaleensa muistiin. Wiik oli kerännyt ympärilleen jo 1970-luvulla sipoolaisia pelimanneja soittamaan yhdessä. Mestaripelimanni Wiikin muistamien vanhojen kansanmusiikkikappaleiden valtava määrä ja sävelmien tallenteet ovat olleet yhtyeen toiminnan perustana. Wiik myös sävelsi kuolemaansa 1997 asti kappaleita, joita syntyi metsässä lintujen laulusta, kyläkeinulla tai meren rannalla. Joskus sattui niinkin, että sävellyksessä oli osa vanhaa muistipohjaista sävelmistöä. Sibbo Spelmanslag rf perustettiin tammikuun alussa 1980 ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja orkesterin johtajaksi tuli Sven Runar Wiik. Alkuperäisistä jäsenistä mukana ovat edelleen Bo Wadenström , Bo-Göran Seger ja Harry Stenfors . Folklandia-risteilyllä Helgen lisäksi olivat mukana Eeva-Liisa Hannu , Harry ja Göran Jonsson . Göran on mukana Samuelin Poloneesin työryhmässä edustamassa Vinterstämman muusikoita. Nykyisin Eeva-Liisa ohjaa harjoituksia Sipoon kaksikielisessä kansalaisopistossa Söderkullassa. Sibbo Spelmanslag on Finlands svenska spelmasförbundin aktiivisimpia pelimanniryhmiä. Ensimmäinen musiikkitallenne ”Låtar vid gungan” on jo vuodelta 1984. Vuonna 2007 julkaistiin cd ”Melodier och visor från gångna tider” ja sen jatkokokoelma ”Hej på er alla” 2008. Viimeisin levy on nimeltään Korpi, jossa on muun muassa Harryn laulama laulu protestina Helsingin kaupungille, joka nappasi ison osan Östersundomin alueesta Sipoosta. Yhtyeellä on mielenkiintoinen yhteys Taalainmaan Dala Flodaan. Paikallishistoriassa kerrotaan sipoolaisen Lena Andersotterin ja ruotsalaissotilaan Daniel Flodinin rakkaustarinaa 1700-luvulta. Tästä tarinasta syntyi yhteys Taalainmaalle ja nykyään vierailuja tehdään musiikin merkeissä puolin ja toisin. www.sibbospelmanslag.net Anja Hinkkanen Sibbo Spelmanslag Sipoosta Maaliskuun Samuelin Poloneesissa Helsingissä nähdään myös uusimaalainen Sibbo Spelmanslag. Parin vuoden päästä 40 vuotta täyttävän yhdeksän pelimannin ryhmän puheenjohtaja Helge Löfman ehti kertoa Folklandian hyörinässä hieman ryhmän historiasta. Sibbo Spelmanslag Vuosaaren kirkossa Le o K in nu ne n Kuulumisia Pohjois-Savosta Savolaisten pelimannivuosi käynnistyi tammikuun lopulla havaijilaisessa hengessä, kun yli 200 ukulelen soittajaa kokoontui jo perinteeksi tulleille ukufesteille Leppävirran Vesileppis-kylpylään. Kukapa olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, millaisen innostuksen tuo pieni soitin saa aikaan Suomessa! Hinnaltaan edullisena ukulele on todellinen kansansoitin, ja kun katsoo soittimen hankkineiden intomielistä joukkoa, niin edustettuna on koko kansa. Kurssitus on hyvässä vauhdissa Savossakin. Esimerkiksi Ylä-Savon talvipäivillä Iisalmessa helmikuun ensimmäisessä viikonvaihteessa opinhaluisia oli niin paljon, että soittajat kannatti jakaa kahteen ryhmään. Kumpaakin opetti Antti , toista Janka-Murros , toista Raekallio . Näyttää siltä, että ei ole kyse vain hetkellisestä ilmiöstä. Monet musiikinopettajat ovat ryhtyneet korvaamaan koulusoittimina perinteiset nokkahuilut ukuleleillä. Ja minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Todelliset Antti-festivaalit Totuttua enemmän, pari sataa osanottajaa oli mukana myös Ylä-Savon talvipäivillä, jotka pidettiin nyt 35. kerran nuorisoseurojen ohjauksessa. Jos varsinaisella savolaisella kulttuuriväellä on joka syksy Kuopiossa oma Anti-festivaalinsa, niin talvipäivät olisi voinut nimetä hyvin Antti-festivaaliksi, kun Jatkuu seuraavalla sivulla...
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Janka-Murroksen ja Raekallion lisäksi ohjaajina olivat Antit Järvelä soittotuvassa ja Savilampi tanssisalissa. Maaliskuun alussa jatketaan pelimannien ja kansanlaulajien koulutusta Ylä-Savon pelimannien vakiopaikaksi tulleessa Vieremän Haajasten koulukievarissa. Muutaman vuoden odottelun jälkeen käyttöön saadaan nyt uusi ja kaivattu ”oppikirja”, Savon pelimannien parhaat, johon on koottu puolensataa yhteissoittokappaletta aiemmin painetuista nuottikokoelmista. Samuelin Poloneesin, Siilifolkin tai Kaustisen yhteissoittoihin ei tarvitse ottaa enää repullista kirjoja, vaan yhdessä riittää soittamista vaikka koko päiväksi. 96-sivuisen Savon pelimannien parhaat -nuottikirjan ovat toimittaneet Anna ja Antti Janka-Murros. Kappaleet ovat tuttuja, mutta useimmat on nyt sovitettu uudelleen ja voidaan soittaa tarvittaessa äänissä. Laulajien tarpeiksi kokoelmassa on useampia laulukappaleita, muun muassa Ahti Sonnisen tallentamina. Nuottien lisäksi kokoelmassa on myös lyhyitä esittelyjä niin vanhoista savolaisista mestareista kuin tämän päivän pelimannisäveltäjistäkin. Surusävelmiä etsitään Siilifolk järjestetään nyt heinäkuun 16.21. päivinä kahdeksannen kerran Siilinjärvellä ja yhdennentoista kerran, kun otetaan lukuun myös kolme edeltänyttä Ysti-festivaalia. Tähtivieraaksi on kiinnitetty tällä kertaa Värttinä, jonka kanssa lavalle nousee myös rap-artisti Paleface. Oman värinsä savolaiseen festivaaliin tuovat karjalaiset, kun Karjalaisen nuorison liitto järjestää oman vuotuisen ”suguvastuvundunsa” eli sukujuhlansa Siilifolkin yhteydessä. Karjalaisten myötä saadaan laulavia, soittavia ja tanssivia vieraita suomalaisista sukukansoista Virosta ja Venäjältä. Viikko Siilifolkin jälkeen pelimannit jatkavat yhteiseloaan Pielaveden Laukkalan Tuuren sottiisissa. Mestaripelimanni Tuure Niskasen kuolemasta tulee kuluneeksi loppuvuodesta 40 vuotta, ja heti kesästä 1979 lähtien sottiisi on soinut hänen muistokseen. Sottiisiin kuului aiemmin aina sävellyskilpailu, jossa haettiin milloin valssia, jenkkaa, polkkaa tai muuta tahtilajia. Välillä on pidetty taukoa, mutta nyt kilpailu on haluttu kuitenkin taas elvyttää. Pelimanneja pyydetään usein soittamaan hautajaisiin tai muistotilaisuuksiin, ja tästä syntyi ajatus, että josko nyt sävellettäisiin jotain surutilaisuuksiin liittyvää musiikkia. Nimimerkillä tehdyt sävellykset ja mahdolliset sanoitukset pyydetään lähettämään Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajalle Markku Vuorelle osoitteeseen Myllärintie 2, 71470 Oravikoski. Mukaan tulee liittää suljetussa kirjekuoressa tieto tekijästä tai tekijöistä. Aikaa on huhtikuun loppuun. Seppo Kononen Antti Järvelän vetämässä Ylä-Savon talvipäivien soittotuvassa oli savolaisten pelimannien jatkona myös iso joukko Orivesi All Starsin aktiiveja ja hyvä niin! Yhdessä Katja Lampisen ja Heikki Lahden mandoliinikurssin kanssa saatiin aikaan muhkea yhteissoitto. JuuriJuhla-RotFest on yksi Espoon kaupunkifestivaaleista. Tapahtuma juhlii tänä vuonna 15-vuotista taivaltaan 7.-14.4. upealla ohjelmalla. Tapahtuma saa vieraakseen huikean, ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvän, maailman parhaista kaksirivisvirtuooseista koostuvan Accordion Samurain! Yhtyeessä soittavat Riccardo Tesi (IT), Markku Lepistö (FIN), David Munnelly (IRL), Simone Bottasso (IT) ja Kepa Junkera (EUS). Heidän jälkeensä Sellosalin klubilla ilta jatkuu räväkästi Suistamon Sähkön tahdissa. Ulkomaista väriä tapahtumaan tuo myös suomalais-tanskalais-ruotsalainen Floating Sofa Quartet . JuuriJuhlaan haluttiin kutsua nyt juhlavuonna jo aiemminkin tapahtumassa esiintynyt huippuyhtye Väsen , joka on monen suomalaisen sydäntä lähellä. Wimme Saari & Tapani Rinne tuovat Espoon tuomiokirkkoon joikua, virsiä ja improvisaatiota. Suomen luontokeskus Haltiassa konsertoi yhden miehen orkesteri Tero Pajunen sekä Jussi Tarkkanen Combo levynjulkistuskonsertillaan. Suomenruotsalaista iltaa Lagstad hembygdsgårdissa soittavat Maria Kalaniemi & Marianne Maans sekä Halsbrytarna kaikilla mausteilla. Kaisankodissa konsertoivat Senni Eskelinen & Riikka Timonen monisävyisesti laulun ja kanteleen ystäville ja Espoon pelimannit ja Elina Sauri tanssittavat yleisöä huippusuosituissa Sellosalin päivätansseissa. Tapahtuman juhlakavalkadissa 14.4. lavalle nousevat JPP , kansantanssiryhmä Rutistus , Folksvägen -orkesteri, Floating Sofa Quartet, ja jatkoilla yleisö kutsutaan huutokatrilliin ja Leikareiden tansseihin. Lapsille on omaa tarjontaa. tänä vuonna suomenruotsalaisille lapsille on tarjolla Skrubiluttan å Skrubilej –konsertti, missä soittavat Marianne Maans ja Désirée Saarela-Portin . Musiikkiopistojen Melkutus-konsertti järjestetään tänä vuonna 20. kerran! Lisäksi tapahtumassa on Pilpatussoittoja eri puolilla Espoota ja Pilpatuskonsertti Espoon kulttuurikeskuksessa. www.juurijuhla.fi JuuriJuhla-RotFestin juhlavuoden huippuohjelma! G ai zk a Pe ña fi el D añ ob ei ti a Accordion Samurai
• 25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlien kunniaksi julkaisemme neljä hittikappaletta vuodelta 1968.
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018
• 27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 • PELIMANNI-LIITE
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018
• 29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Kun Suomi 100 -juhlavuoden esiintymiset oli hoidettu ja perinteiset joulukonsertit laulettu, oli aika käydä Oriveden kursseilla. Hienossa päätöskonsertissa itkettiin ja naurettiin. Uskomatonta, miten haikeissa tunnemissa jätettiin jäähyväiset Oriveden opistolle. ”Mun sydämeni tänne jää” jäi soimaan mieleen kotimatkalle. Suomen Kansanmusiikkiliitto perustettiin nimenomaan Orivedellä 1968. Folklandia-risteilyllä oli ilo nähdä valtavasti nuoria, niin tanssijoita kuin muusikoitakin. Folklandialla ei tuijotettu kännykän ruutua, vaan yhteisöllinen ilonpito jatkui vielä jatkoillakin Kaisaniemessä. Kiitoksia Sottiisin tehokkaalle tiimille onnistuneesta Folklandiasta. Meitä jokaisella risteilyllä eli 23 kertaa mukana olleitakin oli melkoinen joukko. Muutama tuttu, varttuneempi soittaja kaipaili siellä puskasoittoja, jotka tuntuvat kadonneen myös Kaustisella. Kaikilla kun ei ole esiintyjäryhmää ympärillään. Ylpeänä uusmaalaisesta perinteestä seurasin risteilyllä Sibbo Spelmanslagin, Spelareiden, Elllun Kamujen, Hiiden Pelimannien ja Sakaroiden esiintymisiä Fast Lane -ravintolassa. Kunnon lavatanssimeininkiäkin syntyi perinteisen kansanmusiikin tahdissa. Erityisesti meikäläistä ihastutti Spelareiden hiotut sovitukset, perinteinen sointi ja sipoolaisten musiikin pulssi ja lavadynamiikka. Siinäpä elävää perinnettä parhaimmillaan. Spelarit ja Sibbo Spelmanslag tulevat esiintymään myös Samuelin Poloneesin perjantai-iltamiin. Poloneesin esiintymispaikkoina esittelemme vieraillemme edustavinta vanhaa Helsinkiä. Balder-sali sijaitsee Aleksanterinkadulla vuonna 1813 valmistuneessa Pehr Granstedtin suunnittelemassa talossa. Melkein vastapäätä sijaitseva Ritarihuone taas on ainutlaatuinen, arkkitehti Chiewitzin suunnittelema uusgoottilainen valtiopäivärakennus vuodelta 1862. Helsingin kaupunginmuseossa, kaupungin vanhimmassa asuintalossa, soittavat lapsiryhmät. Kansanmusiikkimessu toteutetaan 1200-paikkaisessa Vanhassa kirkossa, joka ennen Östersundomin liittämistä Helsinkiin oli vanhin kirkkorakennus pääkaupungissa. Pääjuhla Kasarminkadun Savoy-teatterissa tuo Poloneesin nykyaikaan. Poloneesin ohjelma löytyy toisaalla lehdessämme. Tervetuloa juhlimaan Suomen Kansanmusiikkiliiton viisikymppisiä! Kansanmusiikkikansantanssi.fi ja uudenmaankamu.net -sivustoilla näet tulevien klubi-iltojen ajankohdat. 9.4. toteutamme jälleen Musiikkitalon Paavo-salissa Sulasolin yhteislauluillan. Vuosaaren Merimieskirkolla lauletaan yhdessä 11.3. ja 7.5., ja samassa tilassa Sakarat pitävät 30-vuotisjuhlakonserttinsa 10.5. Orivesi All Stars pitää harjoituksensa 27.-29.4. Vantaalla. Levyntekoon Ouluun matkataan heinäkuussa. Musiikkirikasta kevätkautta toivottaen Anja Hinkkanen Uudenmaan nurkka Savolaisella pelimannimusiikilla on pitkät perinteet, ja nyt on varmistettu, että tämän ajan mestareiden kiperät polkat ja letkeät valssit soivat myös sadan vuoden kuluttua. Tästä on osittain kiittäminen onnellista sattumaa. Kuopion pelimannit halusivat olla mukana Jean Sibeliuksen syntymäpäivän ja samalla suomalaisen musiikin juhlinnassa joulukuun 8. päivänä 2017. Sitä varten varattiin soittopaikka Kuopion torin alle rakennetuista liiketiloista aavistamatta, että samana päivänä samassa paikassa suljettaisiin juhlavin menoin myös kaupungin ideoima ”aikakapseli”. Tiukasti suljettuun jaloteräksiseen aikakapseliin koottiin eri ihmisiltä ja yhteisöiltä dokumentteja ja esineistöjä kertomaan meidän ajastamme 2100-luvun ihmisille, kun kapseli avataan tasavallan 200-vuotispäivän kunniaksi joulukuun 6. päivänä vuonna 2118. Pelimannit eivät hätkähtäneet kapselin sulkemisen valmisteluja, vaan käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja kokosivat nipun nuotteja kapselin sisälle. Ensimmäisinä huomioitiin tietenkin Pohjois-Savon kolme mestaripelimannia. Tuure Niskaselta jäi soitettavaksi sadankin vuoden päästä Satakielen polkka, Erkki Vepsäläiseltä Kesäpolkka ja Kalevi Kainulaiselta humppa Kuopijoon, Kuopijoon. Kuopion pelimannien johtajasta Veijo Kaismalasta muistuttaa hänen Saitta-valssinsa. Kuopiolaistunut Riitta Hämeen-Anttila sai sujauttaa kapseliin kokonaisen nuottikirjansa Sävelmiä Tuusniemen poluilta. Eikä tässä kaikki... Kapselin valmisteluja seurasivat tiiviisti myös Kuopion tiedotusvälineet, ja näin Kuopion pelimannit pääsi esiintymään ihan valtakunnan pääuutisissa TV 1:ssä heti samana iltana. Se on harvinaista herkkua kansanpelimanneille näinä aikoina. Seppo Kononen Savolaisia soitteita sadan vuoden päähän Suomalaisen musiikin päivänä joulukuussa suljettu aikakapseli on tarkoitus avata joulukuun kuudentena 2118. Sakarat 30v Folklandialla tanssitustoimissa. M ar ia R au ti o
• 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 KAMU’18 Hae lisäinnostusta kansanmusiikin harrastamiseen KAMU-leiriltä! Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 11.15.6.2018 Päivölän virkistyskodissa Vihdissä. Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Leirin opettajina ovat mm. Leena Joutsenlahti, Jari Komulainen ja Markus Rantanen. Lisätiedot www.kansanmusiikkiliitto.fi, Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi S atakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen vuosi on käynnistynyt reippaasti Talvenselän Taittajaisten ja Yyterin aallot -tapahtuman myötä. Talvenselän Taittajaiset järjestettiin Laviassa tammikuun kolmantena sunnuntaina jo 21. kerran. Viikkoa myöhemmin Porissa Yyterin aallot -tapahtuma kokosi pelimanneja ja kansanmusiikin ystäviä mukavaan kylpyläviikonloppuun kurssien ja esiintymisten merkeissä kolmannen kerran. Taittajaisiin saapui kuutisenkymmentä pelimannia Satakunnasta ja Pirkanmaalta. Aamupäivällä harjoiteltiin uusia yhteissoittokappaleita ja iltapäivällä Taittajaiset huipentuivat konserttiin, jossa tehtiin tällä kertaa yleisöennätys yli sadalla myydyllä lipulla. Konsertissa saatiin kuulla kauempaa saapuneiden esiintyjien musisointia, kun Jalasjärven kaksiriviset J2R hurmasivat yleisön iloisella ja taitavalla soitollaan ja laulullaan. Tuttuun tapaan Satakunnan kansanmusiikkiyhdistys julkisti Taittajaisissa Vuoden satakuntalaisen pelimannin. Tällä kertaa arvonimen sai Kari Tamminen Ikaalisista. Hän on ollut aktiivinen pelimanni niin Satakunnan kuin Pirkanmaankin kansanmusiikkitapahtumissa jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Musiikki ja soittaminen on kuulunut Karin elämään jo lapsuudesta lähtien. Viulun ja mandoliinin soiton taitanut isä antoi pojalleen viulun käteen Karin ollessa suunnilleen 7-vuotias ja opetti soiton ja nuotinluvun alkeita. Lukioaikana Kari ryhtyi koululaisbändin rumpaliksi ja bändissä soittaminen jatkui armeijassa. Soittotaito laajeni basson soiton myötä. Ikaalisten harmonikkojen ja viulupelimannien kanssa Tamminen ryhtyi soittamaan 1970?luvun puolivälissä. Koska kontrabasson soittajista oli 1980-luvun lopulla puutetta, Kari houkuteltiin kontrabasistiksi. Sen jälkeen hän on soittanut eri kansanmusiikkikokoonpanoissa Satakunnassa ja Pirkanmaalla, viime vuosina erityisesti ikaalislaisten kanssa ja Harmandossa. Soittoharrastus on vienyt tapahtumiin ympäri Suomen ja tuonut mukanaan paljon samanhenkisiä ystäviä. Yyterin aallot -tapahtumassa Porissa pelimannit pääsivät vaihtamaan kuulumisia ja soittelemaan yhdessä lyhyillä kursseilla ja monilla esiintymispaikoilla ympäri Kylpylähotelli Yyteriä. Kursseille ilmoittautuneet saivat oppia harmonikan, basson, viulun, mandoliinin ja huuliharpun soittamisessa. Haastetta kaipaaville oli tarjolla tuohella soiton ja soittotuohen rakennuskurssi ja myös kamman ja nenähuilun soittoa pääsi kokeilemaan. Sekä pelimannit että yleisö saivat tanssia, laulaa karaokea ja seurata moninaisten pelimannien ja pelimanniryhmien esiintymisiä. Tapahtumassa järjestetyssä sävellyskilpailussa aiheena oli Yyteriin sopiva valssi. Yleisöäänestyksellä ratkaistun kilpailun voitti Sakari Ahvenniemen sävellys. Lauantai iltana Risto Kuparin esittämät isojen poikien laulut nostivat virneen monen kuulijan kasvoille. Kansanmusiikkikevät on käynnistynyt Satakunnassa siis iloisissa merkeissä. Edessä on tapahtumarikas loppuvuosi kansanmusiikin parissa. Seuraavan kerran soitto soi Kiikoisten Kevätpurpureissa maaliskuun 10. päivänä. Heidi Huovinen Onnistuneita tapahtumia Satakunnassa Vuoden satakuntalaisen pelimannin arvonimen sai Kari Tamminen Ikaalisista. Merkit Pronssinen pelimannimerkki Katri Susitaival, viulu, Savonlinna, Savonlinnassa 6.12.2017 Hopeinen pelimannimerkki Minja Survonen, laulu ja harmooni, Turku, Orivedellä 28.12.2017 Kultainen pelimannimerkki Weijo Koskiluoma, laulu, Kyröskoski, Orivedellä 28.12.2017
• Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen osa 13 Mikrointervallit käyttöön Kuunteluvinkkejä: Ellika Frisell Ånon Egeland Lena Willemark Mats Edén Teppo Repo Kulning Maqam Gamelan 31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Länsimaisessa musiikissa olemme tottuneet tasavireiseen 12-säveljärjestelmään, jossa oktaavi on jaettu kahteentoista yhtä suureen intervalliin. Kutsumme näitä intervalleja puolisävelaskeleiksi, joista kukin on 100 sentin (c) suuruinen. Duuriterssi on 400c, kvintti 700c ja oktaavi 1200c. Akustiikan perusteella tämä jako on epävireinen, koska oktaavia lukuunottamatta kaikki intervallit ovat hieman ”pielessä”. Duuriterssi soisi puhtaammin -14c ja seksti -16c suppeampina. Harjaantunut korva erottaa puhtaissa intervalleissa parin centin muutoksen kevyenä huojuntana, mutta yksittäisissä melodiasävelissä korva on sallivampi. Epävireeksi tulkitaan vasta noin 10centin heitto. Korvamme on kuitenkin tähän jatkuvaan epävireisyyteen tottunut, ja siedämme tilannetta aika hyvin. Pidämme jopa tasavireistä pianomusiikkia ”vireisenä”. Oktaavin voi jakaa miten useaan osaan tahansa. 24-säveljärjestelmän neljäsosasävelaskelien (50centtiä) kohdalla on silti samat ongelmat kuin 12-säveljärjestelmässä. Matemaattinen tasajako ei vastaa luonnon akustiikassa olevia ilmiöitä. Tasavireiset neljäsosaintervallitkaan eivät kuulosta pitkähuilun, ruotsalaisen viulupolskan tai lähi-idän maqamien mikrointervalleilta. 31-säveljärjestelmää pidetään vireisyyden kannalta hieman parempana. Tällöin eri sävelvaihtoehtojen välissä on vain noin 39centtiä. Maailmassa on paljon musiikkikulttuureja, joissa oktaavi jaetaan eri tavoin. Esimerkiksi intialaisessa musiikissa oktaavi on jaettu 22 shrutiin. Siinä perussävel ja kvintti ovat muuttumattomia ja muilla sävelasteilla (2. 3. 4. 6. 7.) on neljä vaihtoehtoista sävelpaikkaa. Turkkilaisessa musiikin teoriassa oktaavi on jaettu 53:een osaan, kommaan. Tällöin sävelpaikkojen etäisyys toisistaan on jopa kahdeksasosaintervallia pienempi, alle 23C. Arabien maqam -järjestelmä pitää myös sisällään useita eri korkeuksia sävelasteille, mutta helpottaakseen notaatiota ja teoriaa, sävelkorkeuksia merkitään vain neljäsosaintervallin tarkkuudella. Loput opitaan korvalla. Myös pohjoismainen kansanmusiikki on mikrointervalleja pullollaan. Paimenmusiikissa, karjankutsuhuudoissa, itkuvirsissä, pohjoismaisessa viulumusiikissa ja pienkanteleperinteessä säveltasot varioivat runsaasti. Kuitenkin perussävelen ja kvintin etäisyys toisistaan säilyy useimmiten puhtaana (702c). Terminologia ja merkintätavat ovat tämän aiheen parissa kirjavia, mutta toivottavasti käytänteet vakiintuvat aikanaan. Kuinka mikrointervalleja harjoitellaan? Viulistit voivat soittaa kahden sävelen välistä, kitaristit ja puhaltajat pystyvät taivuttamaan säveliä, mutta esimerkiksi pianistit ovat instrumenttinsa tasavireisyyden vankeja. Laulaminen ja esimerkkien kuuntelu on hyvä tapa aloittaa mikrointervallien harjoittelu. Kuuntelemalla Lähi-idän maqameja, ruotsalaisia perinnepolskia tai georgialaista polyfonista laulua, saa kokemuksen mikrointervalleista. Mukana hyräileminen auttaa asiaa. Kun ilmiö sinänsä ei enää tunnu vieraalta, voi improvisoida omia mikrotonaalisia fraaseja borduunan päälle. Suosittelen ajattelemaan moodien sävelasteita muuntaen vain yhtä säveltä kerrallaan. Kannattaa aloittaa helposta: esimerkiksi mollin viisisävelikkö (pentakordi), jossa 2. asteen sävel on pienen ja suuren sekunnin välissä oleva ”neutraali” 2. aste. Tästä voi tulla mielleyhtymä Lähi-idän musiikkiin. Myös perussävelestä asteikkoa alaspäin mentäessä 7. aste on suhteellisen helppo laulaa korkean ja matalan välistä. Luontevimmin mikrointervallit löytyvät, kun ympärillä olevat sävelet ovat pienen terssin (300c) päästä toisistaan. Tällöin mikrointervalli osuu tarkalleen ympäröivien sävelasteiden keskelle, 150c:n päähän kummastakin naapurisävelestä. Suosittelen seikkailuja tuttujen sävelten väleihin. Erästä kuuluisaa intialaista gurua siteeraten: Puolisävelaskeleen sisälle mahtuu kokonainen universumi. mikrointervallien merkintätapoja & 0c 1/4 sävelaskel puolisävelaskel 50c µ 3/4 sävelaskel kokosävelaskel 100c B 150c 200c & 1. p2 n2 B 2. s2 2, 3, 6, 7 suuri s neutraali n pieni p p3 n3 B 3. 4, (1., 5, 8,) ylinouseva y neutraali n puhdas pu s3 pu4 n4 µ 4. y4 pu5 5. p6 n6 B 6. s6 p7 n7 B 7. s7 pu8 8. & B B & 150c B 300c 500c 850c B 1000c & 200c huom. Taulukon senttiarvot (c) on pyöristetty tasavireisen järjestelmän mukaisiksi havainnollistamaan ilmiötä. Todelliset soivat sävelasteet ovat hieman eri paikoilla. 400c 550c µ 700c 900c 1050c B 1200c œ œ œ# œ œn œ œb œ œn œb œ œn œ œ œ# œ œb œ œ œb œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œ œ & 0c 1/4 sävelaskel puolisävelaskel 50c µ 3/4 sävelaskel kokosävelaskel 100c B 150c 200c & 1. p2 n2 B 2. s2 2, 3, 6, 7 suuri s neutraali n pieni p p3 n3 B 3. 4, (1., 5, 8,) ylinouseva y neutraali n puhdas pu s3 pu4 n4 µ 4. y4 pu5 5. p6 n6 B 6. s6 p7 n7 B 7. s7 pu8 8. & B B & 150c B 300c 500c 850c B 1000c & 200c huom. Taulukon senttiarvot (c) on pyöristetty tasavireisen järjestelmän mukaisiksi havainnollistamaan ilmiötä. Todelliset soivat sävelasteet ovat hieman eri paikoilla. 400c 550c µ 700c 900c 1050c B 1200c œ œ œ# œ œn œ œb œ œn œb œ œn œ œ œ# œ œb œ œ œb œ œn œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œb œ œ œ œb œ œ œ œ œ œ œ œ œ
• 32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Seppo Lavi syntyi Kouvolassa rautatieinsinöörin perheeseen. Seppo menestyi opinnoissa hyvin ja harrasti monipuolisesti urheilua ja musiikkia. Hänen toiveammattinsa olivat lentäjä, pappi ja upseeri. Nämä kaikki toteutuivat, kun Seppo Lavista tuli Ilmavoimien kenttärovasti. Seuraavassa Seppo Lavi kertoo vuonna 2010 tekemässään kirjoituksessa suhteestaan musiikkiin ja erityisesti huuliharppuun: Soittimista paras, pieni ja kätevä Olen aina kuulunut huuliharpun ystäviin. Lapsena Kouvolassa ei minulla ollut omaa huuliharppua, mutta kavereillani sen sijaan niitä oli. Sodan aikana Kouvolan asemalla oli paljon sotilaskuljetuksia. Sotilaat joutuivat usein odottamaan junaansa päiväkaupalla. Asemalaiturin penkeillä tuli huuliharpun soitto kovin tutuksi. Varsinkin Kotkan suunnasta tulevat sotilaat soittivat paljon huuliharppua. Kun Kotkan satamassa vihollinen upotti It-alus Nioben, olivat sen jälkeen sotapoikien sävelet mollivoittoisia. Sodan jälkeen perheeni muutti Ouluun. Amerikasta oli NMKY:lle lähetetty okariinoja, muovisia puhaltimia, joita innolla soittelimme. Ilman ohjausta se ei oikein toiminut, mutta kyllä sielläkin esiinnyimme. Erilaisissa kuoroissa lauloin vuosikausia, samoin opiskeluaikana Helsingissä. Sieltä tuomiokirkon kuorosta löytyi tyttö, ” joka lauloi niin kuin enkeli, ja oli näöltään kuin enkeli, ja joka joskus nyt on kaikkea muuta kuin enkeli”. Vaan enpä minäkään juuri enkeliä muistuta! Yhtä olemme pitäneet jo runsaat 50 vuotta, ja tuntuu jatkuvan vaan. Kerran Varkilan Pentti pyysi minua Liisan Höylille pitämään jumalanpalvelusta. Vastasin, että opeta minut soittamaan huuliharppua, niin minä tulen Höylille. Höylistä en aikaisemmin tiennyt mitään, mutta ilomielin lupauduin joukkoon. Siitä lähtien olen ollut mukana. Tavakseni otin, että kirkossa pyrin soittamaan jonkin hengellisen kappaleen. Ne olivat yksinkertaisia ja virsikirjasta löytyivät helpot nuotit. Kun taito kehittyi, tulivat mukaan myös suuret säveltäjät. Mielikappaleeni on Bachin pääsiäiskantaatin osa ”Kristus valo valkeuden”. Olen harjoitellut sen muunnelmia, samoin monet suurten mestareiden sävellykset, esim. Mendelssohnin ja Brahmsin. Ollessani Amerikassa St Andrew´s seurakunnan vapaehtoisena kirkkoherrana kutsuin Pentin sinne helmikuussa 2000. Pentti piti konsertteja ja minäkin soitin mukana. Floridassa Pentti piti myös opetusta Suomi-koulun lapsille ja jakoi heille omat harput. Olen kuullut, että harppuja on vieläkin käytössä perheissä. Iloitsen siitä, että eri puolilla Suomea on virinnyt soittotoimintaa. Ehkä kaikkein pisimmällä ovat Mäntyharjun miehet, joiden joukossa on mm. seurakunnan kanttori. Ohjatusta harrastuksesta on hyviä tuloksia. On mukava kuulua hyvään joukkoon ja olen harrastuksestani hyvin ylpeä. Viemme yhdessä sydäntä lähellä olevan soittimen sanomaa eteenpäin. Kirjoituksen kokosi Pentti Varkila Pentti Varkila menehtyi itse tammi-helmikuun vaihteessa. Toim. huom. Muistoissamme Seppo Lavi, 4.4.1936 – 10.12.2017 Yrjö Raja syntyi Vilppulan Tyysniemellä tilallinen Anton Rajan perheeseen, seitsemän pojan ja yhden tytön kuopukseksi. Isä soitti virsikanteletta ja siitä Yrjökin oppi jo alakouluiässä saamaan esiin tajuttavia säveliä. Martti-veli kavereineen oli muodostanut kylälle oikein keikkailevan yhtyeenkin ja harjoituksia pidettiin Yrjönkin kotona. Näin Yrjö oli jo 30-luvulla Dallapén ja kumppanien sävelille myyty mies. Oppikouluun siirtyessään Yrjö Rajan kotiseuduksi muodostui Virrat. Virroilla asui Olga-täti, jonka vanha mandoliini korjattiin ja näin oli ensimmäinen oma soittopeli käytössä ja ahkerassa olikin. Yrjön tehtäväksi muodostui pian tanhujen säestys. Koulun pianokin tuli testattua ja viulukin alkoi kiinnostaa. Siihen koulukaveri toi avun kun toi isänsä viulun Yrjön käyttöön. Opintojen jatkuessa Rauman lyseossa soittoharrastus seurasi vahvasti mukana. Siihen tuli lisää puhtia kun soittokaveriksi löytyi Raumalle juuri kanttoriksi tullut SM-tason hanuristi Aimo Känkänen, joka johdatteli Yrjöä soiton syvempiin saloihin. Armeija-aikanakaan ei soittamisessa tapahtunut hiipumista vaikka viulu rikkoontui ennen esiintymistä. Komppanianpäällikkö haki kotoaan viulun, joka jäi Rajan käyttöön ja oli siitä saakka Rajan rakkain soittopeli vaikka myöhemmin hän rakensi itsekolme soittopeliä. Raja jatkoi opintojaan Turun opettajakorkeakoulussa ja siellä mukaan tuli vielä kuorolaulu. Opettajaura alkoi Karinaisissa, missä samalla koululla harjoitteli myös torvisoittokunta. Soittokunnan johtaja oli myös hyvä hanuristi. Hän houkutteli Rajan viuluineen mukaan. Näin keikkasoitot jatkuivat. Musiikinharrastukseen tuli kuvaan vielä torvisoitto. Raja ehti Karinaisten vuosinaan yhdistää alueen puhaltajat alueorkesteriksi. Tämän kaiken ohella Raja kouluttautui myös teknisten aineiden opettajaksi. Raja muutti takaisin Virroille, ensin kansakoululautakunnan sihteerin ja matkailuasiamiehen yhdistettyyn virkaan, myöhemmin kansanopiston teknisten töiden opettajan virkaan, velvollisuudella opettaa kansanmusiikkia. Yhdessä kansalaisopiston rehtori Pertti Tammisen kanssa Yrjö Raja käynnisti pelimannipiirien perustamisen. Niitä syntyi kaikkiaan kahdeksan ja soittajia oli pian mukana toista sataa. Rajan Virtain Pelimanneissa 70-luvun alussa alkanut johtajuus jatkui neljännesvuosisadan ja viime vuosiin saakka hän oli mukana pienemmissä ja suuremmissa tapahtumissa kantavana ja kannustavana voimana. Rajan ansiot säveltäjänä tunnustettiin laajasti ja hänet on myös palkittu niin Pelimannimestarina kuin kolminkertaisena mandoliininsoiton suomenmestarinakin. Hän toimi pitkään niin Virtain Pelimanniyhdistyksen kuin Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksenkin johtokunnissa. Ansioistaan Yrjö Rajalle on myönnetty director musices -arvo. Hämeen kansanmusiikkiyhdistys valitsi hänet Oltermannikseen vuonna 2001 ja Suomen Kansanmusiikkiliitto palkitsi hänet kultaisella ansiomerkillä ja standaarilla. Virtain Pelimanniyhdistys ry on myös nimennyt hänet kunniajäsenekseen. Virtain Pelimanniyhdistys ry Erkki Pajumäki, puheenjohtaja Yrjö Raja, 27.5.1931 – 16.12.2017
• 33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Ilkka ”Emu” Lehtinen, 3.3.1947 – 10.12.2017 Ilkka ”Emu” Lehtinen kuoli nopeasti edenneeseen leukemiaan 22.10.2017. Hän oli 70-vuotias ja työskennellyt Digelius Music -levykaupassa sen perustamisesta saakka heinäkuusta 1971. Helsinkiin hän muutti Lappeenrannasta kolmen kuukauden ikäisenä.Monille Emu oli yhtä kuin Digelius. Väsymättömältä tuntunut työmyyrä aloitti työpäivänsä varhain aamulla ja piti kauppaa auki ainakin iltakuuteen saakka. Iltaisin hän oli tuttu näky keikkapaikoilla, joissa hän nautti rakastamastaan elävästä musiikista ja piti usein siinä sivussa Digeliuksen levytiskiä. Emu teki työtään pitkään, tavoitteli asiakaspalvelijana täydellisyyttä, tunsi sosiaalisena ihmisenä ”kaikki” ja oli pidetty ihminen. Hänen lähtönsä oli suuri shokki monille. Kuolemaa seuranneina viikkoina Digeliukseen saapui sadoittain ihmisiä suremaan, muistelemaan ystäväänsä ja luottolevykauppiastaan ja kirjoittamaan muistokirjaan viimeiset terveiset. Muistokirja matkasi kanssani Tampereen Jazz Happeningiin, jossa Emu oli – tietenkin – pitänyt Digeliuksen haarakonttoria 1980-luvulta alkaen, ja surijoiden virrasta päätellen solminut vuosien aikana lukemattoman määrän ystävyyssuhteita myös siellä. Minulle Emu oli ystävä, työtoveri ja linturetkikaveri. Tutustuimme alettuani lukioikäisenä viettää aikaa Helsingin levykaupoissa. Sittemmin teimme yhdessä linturetkiä Hangon lintuasemalle ja Porkkalan kärkeen, ja pääsin Emun suosituksesta mukaan pieneen ornitologien porukkaan, joka matkaa joka kevät Pellingin ulkosaaristoon seuraamaan arktisten vesilintujen muuttoa. Näillä arktikaretkillä, samoin kuin kymmenillä pääasiassa Kaakkois-Aasiaan suuntautuneilla linturetkillä Emu saattoi päästää irti rakkaasta mutta kuormittavasta työstään. Ainakin melkein. Eräällä retkellä hän toteutti sissihenkisen mainoskampanjan teippaamalla suuren Digelius-julisteen syrjäisellä maaseudulla sijaitsevan rakennuksen seinään. Tämä tapahtui Intiassa, josta hän toi samalla täydennyksiä kaupan intialaisten levyjen valikoimaan. Muutonseuraajana Emu oli huippuluokkaa: viimeisinä vuosina heikentyneestä näöstä ja kuulosta huolimatta tarkka ja rauhallinen. Havaintojen kirjaajana hän ei tehnyt virheitä, ja siksi tämä työ lankesi hänelle useammin kuin muille. Retkikokkina hänen bravuurinsa oli maukas, sitruunalla ja runsaalla juustolla viimeistelty purjopata. Reseptin peri ystävä, kuvataiteilija Jussi Heikkilä. Linnut olivat Emulle levyjä ja musiikkia varhaisempi ja ehkä näitä tärkeämpi intohimo, josta hän ei luopunut koskaan. Työ haittasi retkeilyä, mutta joskus linnut tulivat Digeliukseen – kuten eräs nälkiintymiseltä pelastettu lunni, joka ennen vapauttamistaan Kaivopuiston rantaan tuotiin lempeän levykauppiaan ihailtavaksi pahvilaatikossa. Digeliuksessa Emulla oli käden ulottuvilla lintukirja ja sen välissä hitaasti karttuva lista Viiskulmassa havaituista lintulajeista. Kun kaupankäynti oli hiljaista, hän saattoi tähyillä taivaalle, seurata muiden tekemiä lintuhavaintoja netistä ja suunnitella tulevia ulkomaanretkiä. Toinen tärkeä harrastus oli lentopallo, jota hän pelasi Laajasalon Voiman riveissä. Omasta keräilijyydestään ja levykokoelmastaan Emu irtautui vuosikymmeniä sitten, omien sanojensa mukaan siksi, että hän puuhasteli levyjen kanssa joka tapauksessa töissä seitsemänä päivänä viikossa. Vaatimattomassa vuokrakodissaan hänellä oli vain kourallinen itse äänitettyjä kokoelmakasetteja, joissa oli paljon hänelle rakasta kuubalaista musiikkia. Eräs piirre Emussa oli erityinen: hänellä oli poikkeuksellinen kyky olla kiinnostunut kanssaihmisistä ja iloita heidän kanssaan, olipa kyse asiakkaalle juuri löytyneestä täydellisestä levystä tai mistä tahansa muusta elämän ilmiöstä. Emu oli myös seuramies, jolla oli jokaiseen tilanteeseen tarinoita, ja aika moni niistä päättyi makeaan nauruun. Jokunen on tallessa radiohaastatteluissa, mutta useat niistä elävät vain niiden ihmisten mielissä, joiden kanssa Emu niitä jakoi. Meitä on paljon. Risto Nevanlinna ystävä ja työtoveri 10-11 Miten loikata uutiskynnyksen yli? Toimitukset saavat satoja tiedotteita päivittäin. Ne avataan, vilkaistaan ja päätös julkaisemisesta tehdään nopeasti. Miten erotut tiedotteella toimitusten sähköpostitulvasta, ja minkälainen tiedote ylittää uutiskynnyksen? Kouluttajana Maarit Saarelainen. Hän toimii Pispalan Sottiisin tapahtumatiedottajana ja luovan kirjoittamisen opettajana. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Tampereen Teatterikesässä ja Jyväskylän Kesässä. Hän on opiskellut myös Jyväskylän yliopistossa Luovan kirjoittamisen maisteriohjelmassa. 11-12 Kaikki irti somesta! Koulutuksessa käydään läpi tapahtuman viestintää ja markkinointia sosiaalisessa mediassa. Kurssilla saat käytännön vinkkejä ja opit suunnitelmallisemmaksi, optimoimaan näkyvyyttäsi ja säästät aikaa. Kouluttajana Sirpa Lahti. Hän tekee Marjatta & Kaisa -yrityksensä kautta markkinointia ja viestintää mm. sosiaalisessa mediassa ja toimii alan kouluttajana. Viime aikaisia projekteja ovat olleet mm. Etnogaala ja The Irish festival of Oulu. Lisäksi hän hoitaa Kansan musiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) viestintää. 13-14.30 Kertooko kuvasi enemmän kuin tuhat sanaa? Nosta tapahtumasi visuaalinen viestintä uudelle tasolle. Koulutuksessa perehdytään ilmaisen canva-työkalun käyttöön (canva. com). Tarvitset mukaasi oman läppärin. Tarkemmat ohjeet lähetetään kurssin ilmoittautuneille. Kouluttajana Sirpa Lahti. Koulutus on ilmainen KEKin jäsenjärjestöjen edustajille (max. 2 osallistujaa/ järjestö) ja muille koko päivä 100 e tai 40 e/ koulutusosio. Koulutuksen järjestävät yhteistyössä KEK, Pispalan Sottiisi ja Karjalainen Nuorisoliitto ry. Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi Ilmoittautumiset 6.4. mennessä: http://bit.ly/sisainenviestija Kansanmusiikkija kansantanssialan viestintäkoulutustilaisuus Tampereella Sampolassa (Sammonkatu 2) 27.4.2018 klo 10-15
• 34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 O suuskunta Uulu on järjestänyt vuosien saatossa tuhansia konsertteja ja työpajoja, julkaissut levyjä, myynyt soittimia, tuonut oppia ja iloa valtavalle joukolle ihmisiä. Uulua on myös muistettu ja palkittu. Joukko on tiivistynyt, mutta edelleen mukana on iso joukko alkuperäisiä jäseniä. Heistä yksi on Petra Käppi. Vuosien työ kaikenikäisten asiakkaitten parissa on avannut silmiä monella tavalla. Monikulttuurisuus on pysynyt vankasti mukana, mutta näkökulmaa on pitänyt muuttaa. – Suomessa alkaa olla niin paljon esimerkiksi afrikkalaista alkuperää olevaa väestöä, että enää ei voi puhua afrikkalaisesta musiikista vieraana, Petra pohtii. Muista kulttuureista lähtöisin olevaa musiikkia ei pidä mennä esittelemään eksoottisista lähtökohdista, koska se saattaa olla jo myös "meidän" musiikkiamme. Etninen lähestymistapa voi olla myös etäinen ja vieraannuttava. Yhtäaikaa kun puhutaan appropriaatiosta, toisen kulttuurin omimisesta, leviävät monet ilmiöt kuten afrikkalainen musiikki ympäri maailmaa. Musiikista ei tule vähemmän afrikkalaista soittipa sitä sitten japanilainen tai suomalainen.– Musiikkioppilaitokset joutuvat päättämään tulevaisuudessa mitä Suomessa opetetaan kansanmusiikkina. Kulttuurisen omimisen sudenkuopan voi Petran mukaan välttää perehtymällä kiinnostuksen kohteeseensa riittävästi niin, että osaa perustella oman harrastuksensa. Petran oma suuri rakkaus on ollut afrikkalainen ja brasilialainen musiikki ja tanssi. Muiden kulttuurien musiikki on nykyään vain pieni osa Uulun tarjonnasta. Mittavan tuen saaneen Encounters-projektin eli maahanmuuttajien kotouttamishankkeen lisäksi Uulu touhua yhdellä jos toisellakin saralla. Toiminta oli pitkään melko Pirkanmaa-keskeistä, mutta uusimman hankkeen Liikkuvan lastenkulttuurikeskuksen toiminta-aluetta on koko Suomi. Monet apurahalähtöiset projektit ovat tietyn ajan kestäviä, mutta sen tarkoitus on tarjota jatkuvaa palvelua. Muukin toiminta alkaa saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että jatkuva rahoitus olisi tarpeen. Projektiapurahojen ohella Uulu toimii myös markkinavetoisesti, kuten muskaritoiminnassa ,ja saa jonkin verran toiminta-avustusta Maailman musiikin keskuksen sivupisteenä. Vanha ja kulunut mainoslause asiakkaista vauvasta vaariin toteutuu Uulussa täydellisesti. Kaksikuisia lähestytään neuvoloiden kautta ja palvelutaloissa on käyty tekemässä ikäihmisten kanssa lauluja, joita on julkaistu levylläkin. Lisäksi Uulu tarjoaa pidempiä ja lyhyempiä kursseja, levyja soitinmyyntiä, studioaikaa sekä konserttija festivaalitoimintaa ja ohjelmapalvelua. Uulun kohtuullisen uudet tilat sijaitsevat Tampereen keskustan tuntumassa ja tarjoavat jo monille muillekin alan toimijoille mahdollisuuden hakea toimitilojen lisäksi yhteistyöetuja. Petran mukaan Tampere on ollut kansanmusiikille lähes vihamielinen kaupunki. Nyt viime vuosina tilanne on muuttunut nopeasti ja kiinnostunutta yleisöä ja harrastajapohjaa alkaa olla. Ehkä Ilvekselle ja Tapparalle pitäisi tarjota Pow-wow rummutusta ja säkkipillin soittoa, niin käsitykset alkaisivat muuttua. – Tappara on tilannut meidän sambaporukan soittamaan ja tanssimaan koko kaudelle erien väliin, jääkiekon ja etnisen musiikin yhdistämistä on joskus jo ollut, Petra nauraa. Tampere ei ole kansanmusiikista vieraantumisessaan yksin, sen Petra on todennut satojen kouluvierailujen perusteella. Kansanlauluja eivät aina osaa opettajatkaan, lapsista puhumattakaan. Muilla mailla pyydetään usein vieraita laulamaan jokin oman maan laulun. Moni suomalainen vieras on joutunut nolona toteamaan, ettei muista ensimmäistäkään. Siihen pitäisi saada Petran mielestä muutos. – Jostain syystä jo nuorena päätetään, ettei kansanmusiikille kannata altistua. Se koetaan raskaana ja rasittavana. Päiväkotien opettajat saavat Petralta synninpäästön, mutta muuten ei näytä hyvältä. Töitä on Uulun kaltaisille yhteisöille paljon. Eräässä tilaisuudessa kansanmusiikin ammattilaisetkaan eivät tahtoneet löytää yhteistä säveltä ja siitä tuli ajatus. – Pitäisi toteuttaa hanke, jolla suomalaisen kansanmusiikin helmiä ja hittejä palautettaisiin kansanmusiikoiden, erilaisten opettajien ja kaikkien mieliin. Olisi hyvä myös miettiä, onko syntynyt sellaisia uusia hittejä, joita voisi yrittää lanseerata kestosuosikeiksi esimerkiksi Minun kultani kaunis on -kappaleen rinnalle. Haluaisin myös haastaa kansanmuusikkoja miettimään, voisiko keikoilla esittää myös sellaisia lauluja, jotka ihmiset jo osaavat. Aatteellinen osuuskunta Uulu Viisitoista vuotta sitten joukko Tampereella opiskelevia etnomusikologian opiskelijoita totesi, että kansainvälistyvässä Suomessa olisi tilaa kansanmusiikkia ja maailmanmusiikkia esiintuovalle yritykselle. Yritys, joka tarjoaisi jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden laajentaa musiikkikäsitystään ja osallistua musiikin tekemiseen. Lähtökohta oli ideologinen, mutta mukana oli myös haave ansaita elantonsa rakastamallaan asialla. Lasten Muskari on yksi Uulun vakiintuneista toimintamuodoista. Sauli Heikkilä
• 35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 T amperelaislähtöinen joukko muusikoita ja tanssijoita päätti muutama vuosi sitten tehdä asialle jotain ja perusti Folk Extreme -yhdistyksen. Toiminta-ajatuksena on hyödyntää jäsenten erityisosaamiset yhteisen asian ajamiseksi, jolloin itsekunkin ulkomusiikillinen taakka voisi hieman kevetä. Luonnollisesti ryhmässä ja yhteisössä toimiminen tuo myös paljon muita etuja, kuten taiteellisten mahdollisuuksien kasvattamisen ja ideoiden testaamisen. Yhdistyksen puolipäiväinen tuottaja Silja Palomäki on kokenut yhdessä toimimisen pelkästään positiivisena. – Ryhmämme on riittävän yhtenäinen ja ahkera. Jokaisella on omat vahvuutensa, jotka hyödyttävät koko yhteisöä. Yhdeltä sujuvat markkinointitoimet, toinen on taitavampi apurahojen hakija. Vuorovaikutus on voimaa. Alussa toimijoita oli neljä, kaikki jo uraa luoneita kansanmuusikoita. Yksi alkuperäisistä jäsenistä koki lopulta yksin toimimisen luontevimpana ja jäi pois. Tällä hetkellä Folk Extremessä on yhdeksän jäsentä, joukossa yksi äänentoistoon ja tallentamiseen erikoistunut, muutama tanssija ja joukko muusikoita. Suurelle yleisölle näkyvin esitys on ollut Anne-Mari Kivimäen tohtoriopintoihin kuulunut Lakkautettu kylä -kokonaisuus, jossa ovat olleet mukana kaikki yhdistyksen jäsenet. Se on kuitenkin vain osa toimintaa. Puhtin, Suistamon Sähkön ja jäsenten muiden omien sooloja yhtyeprojektien lisäksi on tehty yhteistyötä koulujen, päiväkotien ja palvelutalojen kanssa, järjestetty konsertteja ja festivaaleja sekä aloitettu mittava yhteistyö rajantakaisen Karjalan kanssa. – Venäjä-yhteistyö alkoi Anne-Marin Suistamon vierailuista, mutta on nyt laajentunut yhteistyöhön myös muiden alueiden, yhteisöjen ja muusikoiden kanssa. Kesällä kannattaa olla kuulolla, mutta tässä vaiheessa ei voi paljastaa enempää, vihjaisee Silja. Vaikka toiminta lähti liikkeelle Tampere-keskeisesti, on nykyinen ryhmä laajemmalta alueelta, Helsingistä Pukkilan kautta Seinäjoelle. Yhdistystä pyörittää kuusihenkinen hallitus, joka kokoontuu kuukausittain. Toiminta pyörii jo hyvin rutinoituneesti ja tavoitteena olisi laajentua hallitusti niin, että voitaisiin palkata kaksi päätoimista henkilöä. Helppoa se ei tule olemaan, sillä useimmat hankkeet toteutetaan apurahoilla ja tulorahoituksen kerääminen on työlästä. – Kulttuurin valtionosuusjärjestelmän muuttuminen avaa uusia ovia kansanmusiikille ja kansantanssille, mutta sen vaikutukset nähdään vasta lähivuosina. Folk Extreme kokee yhdistyksen sopivan parhaiten yhteisön toimintamuodoksi. Aatteellisuus ei ole silmänlumetta, vaan ryhmän pyrkimys on rikkoa rajoja, saada näkyvyyttä ennen kaikkea kokeelliselle, ammattimaiselle ja omaleimaiselle kansanmusiikille. Venäjä-yhteistyön päämääränä on ennakkoluulojen hälventäminen ja tietoisuuden lisääminen Karjalan musiikkiperinnöstä. Yhdistystoiminta mahdollistaa paremmin apurahojen hakemisen ja on myös imagollisista syistä hyvin muusikoiden pirtaan sopiva. Tällä hetkellä yhdistystä hallinnoidaan Siljan kotitoimistosta, joskin toimijoilla on yhteiset harjoitustilat 1930-luvun rengasmuottitehtaalla Nokialla. Toisen kansanmusiikkia sivuavan yhteisön, kulttuuriosuuskunta Uulun kanssa Folk Extreme ei koe olevansa kilpailija. Uulu on laaja-alainen kouluttaja ja Folk Extreme keskittyy konserttitoimintaan ja kouluttaa vain satunnaisissa työpajoissa. Yhteistyökin on saatu alkuun. Pirkanmaan maakuntamuseo aloitti Adoptoi monumentti -toiminnan, jossa eri toimijat voivat lupautua huolehtimaan jostakin rakennushistoriallisesti tärkeästä kohteesta saamatta siihen omistusoikeutta. Folk Extreme ja Uulu adoptoivat vuosi sitten yhdessä lähellä Tampereen keskustaa Osmonpuistossa sijaitsevan huonosti tunnetun soittolavan ja järjestivät vuorotellen konsertteja pitkin kesää. Folk Extremen kokemukset yhdessä tekemisestä ovat hyviä. Itsestään selvää näin vaivaton toiminta ei kuitenkaan ole. Ryhmän kokoonpano on tärkein tekijä. Se, toimitaanko osuuskuntana, yrityksenä vai yhdistyksenä riippuu päämääristä. Jos tarkoitus on vain myydä palveluja, kannattaa harkita yritystä. Jos taustalla on aatteellisia pyrkimyksiä, voi yhdistys olla paras vaihtoehto. Ennen toiminnan aloittamista kannattaa kuitenkin ottaa asioista selvää, tutustua yhdistyslakiin ja keskustella verottajan kanssa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. – Meille tämä toimintamuoto on osoittautunut erinomaiseksi ja katseet ovat kaukana tulevaisuudessa. Folk Extreme Joukkovoimalla näkyvyyttä Sauli Heikkilä Kansanmuusikko joutuu monenlaiselle mutkalle hankkiessaan elantoaan. Ei riitä, että musisoi. Harvalla on mahdollisuus ulkopuoliseen apuun markkinoinnissa, apurahojen hakemisessa ja talousasioiden hoitamisessa. On hyväksyttävä, että muusikkouden lisäksi on hallittava tukku muitakin taitoja. Folk Extremen taiteilijoita vierailulla Venäjän Lipetskissä. Silja Palomäki kolmas vasemmalta. Folk Extremen Jäsenet: Anne-Mari Kivimäki, Piia Kleemola, Reetta-Kaisa Iles, , Silja Palomäki, Pekko Käppi, Timo Saari, Eero Grundström, Tuomas Juntunen ja Samuli Volanto. Ee ro G ru nd st rö m
• 36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 S uomen Kommunistisen Puolueen kaksi osapuolta, vähemmistö (eli taistolaiset) ja enemmistö, muodostuivat 1970-luvun alussa. Tampereella vähemmistön pariin syntyi välittömästi myös ohjelmaryhmiä. Yksi ensimmäisistä oli Lenina (eli Leninin). Ryhmä kuitenkin hajosi pian, kun laulusolisti Raija Oranen muutti Helsinkiin. Aivan vuosikymmenen alussa toimintansa aloitti myös Toverit, jonka keskeisiä jäseniä olivat Mikko Hänninen , Jari Tuukkanen ja Jukka Vuolle . Ryhmä pääsi mukaan ensimmäiselle, vuonna 1975 ilmestyneelle Love Recordsin julkaisemalle Uusi Laulu -levylle kolmella kappaleella. Aatteellisesti ryhmä kuului taistelukärkeen, se lauloi ylistystä puolueelle tyyliin ”Suuri ja kirkas on kansamme huomen johdolla voittoisan SKP:n”. Yhtyeen jäsenistä Jari Tuukkanen veti myös Nuori kaarti -kuoroa. Tampereen Kalevan sosialististen nuorten ohjelmaryhmä otti nimekseen Peuhu. Ryhmä pääsi mukaan vuonna 1977 ilmestyneelle Uusi laulu 3 -levylle. Peuhun kokoonpano vaihteli ajan kuluessa jonkin verran. Perustajajäseniä vuonna 1973 olivat Juhani Pajula ja Merja Sillanpää , joista Merja kertoo seuraavaa: Tampereella työväenlaulujen suosio oli suuri johtuen paikkakunnan perinteistä. Esitimme myös kansanlauluja ja ns. kisällilauluja eli teimme tuttuihin sävelmiin uusia ajankohtaisia tekstejä. Niillä keikasta tuli varma menestys. Vuosittain järjestettiin Punainen kannel -kulttuuritapahtuma, johon osallistuimme ahkerasti. Sen muistan, että yhtenä vuotena tuomareina olivat Kaj Chydenius ja Kari Rydman . Kova juttu olivat ns. spartakiadit, jotka vuonna 1976 järjestettiin Tampereella. Peuhu nimettiin koko tapahtuman lähettilääksi, ja se oli meistä upea juttu. Vähemmistön ohjelmaryhmiä oli myös eri kaupunginosissa ja Tampereen ympäristökunnissa mm. Ruovedellä, Nokialla ja Ylöjärvellä. Mielenkiintoista on, että Työväenmuseo Werstas järjesti vuonna Punaisen Tampereen laulut Poliittisesta laululiikkeestä on tehty erilaisia kirjoja, ohjelmia ja dokumentteja. Jostakin syytä Tampereen esiintyjät on sivuutettu niissä aika pienellä huomiolla. Työväenmusiikin harrastus oli kuitenkin Tampereella 1970-luvulla hyvin aktiivista. Vähemmistökommunistien näkyvin ryhmä oli Avaruuslintu, demarien vakioesiintyjä oli puolestaan trubaduuri Ilmo Korhonen. Hannu Virtanen Avaruuslintu esiintymässä Tampereen kommunistien vappujuhlassa vuonna 1975. A ri Jo ha ns so n
• 37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 2015 tilaisuuden, jossa se taltioi ryhmien esityksiä videolle. Avaruuslintu nousi suosioon Vähemmistön tunnetuimmaksi ohjelmaryhmäksi nousi kuitenkin pian yhtye nimeltä Avaruuslintu. Yhtye syntyi syksyllä 1974 Tampereen Yliopiston Marxilaisten Ryhmien ohjelmaryhmäksi. Esiintymiskokemusta hankittiin erityisesti opiskelijaliikkeen, solidaarisuusliikkeen ja rauhanpuolustajien sekä ystävyysseurojen järjestämissä tilaisuuksissa. Esiintymiset tehtiin usein vähemmistön sininen paita päällä. Yhtyeen ohjelmistoon kuuluivat eri maiden kansanlaulujen ja suomalaisen poliittisen laulun lisäksi Latinalaisen Amerikan laulut. Avaruuslintu oli mukana 1976 ilmestyneellä Uusi Laulu 2 LP:llä, ja oma albumi ilmestyi Love Recordsin julkaisemana saman vuoden kesäkuussa. Yhtyeen kakkos-LP Siitä jossain päätettiin ilmestyi vuonna 1978. Avaruuslinnun johtohahmot olivat Tuomo Holopainen ja Ossi Peura , naisista Lea Vanajas ja Tarja Määttä . Kitaristi Jukka Hynninen liittyi ryhmään syksyllä 1975 heti Tampereelle muuttonsa jälkeen ja sai pian laulettavakseen useiden laulujen soolo-osuuksia. – Olin varmaan ensimmäisellä keikalla pari viikkoa muuton jälkeen. Meillä oli sinä talvena varmaankin noin 200 keikkaa. Keikoilla vedettiin alkuun usein ne pakolliset laulut ja sitten esitimme omaa ohjelmistoamme. Kuubalainen musiikki bändiin tuli Tuomon kautta. Yleisesti tunnetuksi Avaruuslintu tuli kahdella Jukan laulamalla laululla, joista toinen oli Bob Marleyn No Women no Cry, johon Mikko Alatalo teki suomenkieliset sanat. Toinen hitti yhtyeellä oli Kesä-Reggae. – Nuo laulut soivat esim. nuorten sävellahjassa, ja välillä tunsin olevani jopa suosittu rock-laulaja. Avaruuslinnun toiminta alkoi kuitenkin kuivua kasaan heti toisen levyn julkaisun jälkeen. Love Records meni -79 konkurssiin, ja niin hyvin lupaavasti alkanut yhteistyö sinne päin loppui. Jonkin aikaa esiinnyimme vielä sähköisellä kokoonpanolla, ja teimme yhden minikiertueen Avaruuslinnun pojat -nimellä, mutta siihen se siten loppui. Punainen trubaduuri Ilmo Korhonen oli laulajapoika jo kansakoulussa. Sama jatkui, kun hän meni opiskelemaan ensin Voionmaan opistoon ja sieltä Tampereen yliopistoon nuorisotyön tutkintoa. Keikkailun kannalta tilanne muuttui, kun hän opetteli 70-luvun alussa säestämään itseään kitaralla. Pian sen jälkeen Sosialidemokraatti-lehti julkaisi jutun otsikolla Tampereen punainen trubaduuri. – Minusta tuli sen jälkeen vakioesiintyjä demarien tilaisuuksissa. Oli myös usein se kiintiölaulaja, joka piti saada johonkin tilaisuuteen poliittisen tasapainon vuoksi. Ohjelmistona minulla oli vanhoja työväenlauluja ja joitakin kansanlauluja. Lauluja otettiin ohjelmistoon mm. vuonna 1969 ilmestyneeltä Työväen lauluja -levyltä. Osasta keikkoja mukana oli pianisti Jussi Rainio , joskus myös Matti Puurtinen . Ilmo Korhonen oli myös mukana demarinuorten keskusliitto SNK:n Ilkamateatteri-ohjelmaryhmässä. Sen keskeiset henkilöt olivat näyttelijät Ahti Jokinen ja Jyrki Kovaleff . Vauhdikkain vuosi Ilmollakin oli 1975, jolloin keikkoja kertyi noin 150. Punainen trubaduuri oli lukuisten muiden suomalaisten muusikkojen mukana myös Kuuban laulufestivaaleilla vuonna 1978. – Näissä yhteisissä pippaloissa tahtipuikko oli kyllä aina vähemmistön käsissä. He määräsivät, kuka esiintyy ja missä. Kuubassa osa esiintyjistä yrittikin protestoida tätä vastaan. Ilmo Korhonen kutsuttiin esiintymään myös Kaustisen festivaaleille 70-luvun lopussa. Kyseessä oli vanhojen työväenlaulujen konsertti, johon sovitukset teki Jari Tuukkanen. Merkittävin levyhanke, jossa Ilmo on ollut mukana, oli Asko Vilenin vuonna 1979 ilmestynyt Jos jotain kaunista muistat. Siinä he tulkitsivat Päivi Nodlingin kanssa Vilenin tunteikkaita lauluja. Ilmo Korhosen ja vähemmistön ryhmien lisäksi Tampereella esiintyivät Agit Propissa alkuvaiheessa laulanut Kiti Neuvonen ja enemmistöläisten tunnuksilla Sirpa Vehkala . Lisäksi Tampereen Ylioppilasteatterissa oli yleisvasemmistolainen lauluryhmä, ja aivan vuosikymmen lopulla syntyi yleisöä persoonallisilla lauluillaan ihastuttanut Sattuipa Soinnut, jossa musisoivat mm. Mika Leppänen ja Johannes Heikkilä . Jälkeenpäin tarkasteltuna voi todeta, että tällaista olisi kaivattu jo aiemmin. Ilmeisesti Tampereen yhtyeet jäivät pääkaupungin varjoihin, koska persoonallisia, uutta luovia lauluja oli niiden ohjelmistossa vain vähän. Musiikillisesti varsinkin Avaruuslintu oli tasokas, mutta laulujen tekstit olivat valtaosin kankean puoluepoliittisia. Tampereella taidettiin myös olla jäljessä yleisestä kehityksestä. Avaruuslintu lauloi vielä uskollisuusvalaa Hymni taistelevalle neuvostomaalle, kun Helsingissä esitettiin jo Pete Q -näytelmää, ja ensimmäiset punk-yhtyeen rämistelivät kellareissa. Mitä muusikot tekivät myöhemmin? Ilmo Korhosen elämä rauhoittui laululiikkeen kuivuttua kasaan 70-luvun lopulla. – Seuraava vuosikymmen oli hiljaista aikaa. 90-luvulle tultaessa perustimme Ahti Jokisen kanssa Nääsboys-lauluyhtyeen, jolla oli paljon esiintymisiä. Opiskelin myös laulua, ja olen ollut mukana erilaisissa oopperaproduktioissa. Lisäksi kokosimme ryhmän Wanhat Toverit, joka esiintyy vieläkin ja vetää mm. joka vappu työväenlaulutilaisuuden. Trubaduurina teen edelleen noin 50 keikkaa vuodessa. Avaruuslinnun jäsenistä Tuomo Holopainen siirtyi 80-luvulla kuubalaisen musiikin pariin, ja hän oli yksi uraauurtavan Septeto Son -yhtyeen perustajista. Holopainen on säveltänyt myös Bo Carpelanin runoja. Ossi Peura opiskeli laulua, ja vuonna 2001 hän julkaisi sävellyksiään levyllä Laulu lasista ja timantista Tarja Merivirran ja Peter Franzénin kanssa. Avaruuslinnun jäsenistä ehkä sitkeimmin musiikin parissa on kuitenkin puurtanut Jukka Hynninen. 80-luvulla hän oli aktiivisesti maailmaa kiertäneen ja kaksi levyä tehneen Kulkuripojat-kansanmusiikkiyhtyeen jäsen. Myöhemmin hän oli mestarilaulaja Hilja Grönforsin säestäjä ja toimi trubaduurina ohjelmistonaan keskiaikaiset balladit. Jukan muusikkouran lakipiste lienee kuitenkin viime keväänä julkaistu Rumba Tre -yhtyeen levy Tie. Levyn julkaisua edelsi pitkä flamencosoiton ja biisinteon opiskelu. Useimpien laulujen tekstit levyllä ovat Federico García Lorcan runoja Kirsi Kunnaksen käännöksinä. Aktiivisesti musiikin parissa on jatkanut myös uransa Tovereissa aloittanut Jari Tuukkanen. Tunnetuin hän on suositun ja useita levyjä julkaisseen Werner Bros -veljesyhtyeen keskeisenä jäsenenä. ja Hankasalmen Kihveli Soikoon -festivaalin järjestäjänä. Satojen keikkojen miehet Jukka Hynninen ja Ilmo Korhonen. Keikkoja on takana niin trubaduurina kuin erilaisten yhtyeitten jäsenenä. H an nu V irt an en
• 38 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA PIIA KLEEMOLA & PETRI HAKALA NIAMH NÍ CHARRA TRIO (IRL) JPP & PANU SAVOLAINEN MAMMANTYTÖT! PUULUUP (EST) JUURAKKO ORFFIT BASCO & JULLIE HJETLAND (DEN) SCANDINAVIAN MUSIC GROUP SAMPO LASSILA NARINKKA MOKOMA AKUSTISENA RED TAIL RING (USA) ERJA LYYTINEN RITVA NERO FRIGG 32. Folkin kesäkurssi Haapavedellä 25.–29.6.2018 Lauluja multa, meiltä ja muualta Soila Sariola Vanhoja virsiä Eestistä ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta Veikko Kiiver (Eesti/Ruotsi) Unkarin ja Transylvanian lauluja Ágnes Herczku (Unkari) Bulgarialainen kansanmusiikki Kaikille soittimille Nikola Parov (Unkari/Bulgaria): busuki, kitara, viulu, klarinetti, Bulgarian perinnesoittimet: gaida, gadulka, kaval Suomiviulun tyylikoulu Tanssilajit, koristelu, muuntelu ja säestys viululla Piia Kleemola: viulu, jouhikko, yhtyeet Tanskalaista polkkaa ja hopsaa Andreas Tophøj (Tanska): viulu Irlantilainen kansanmusiikki Niamh Ní Charra ( Irlanti): viulu, concertina, Iirin kieli & laulut Amerikan tyylit: Laurel Premo (USA): viulu & clawhammer banjo, laulu, Michael Beauchamp (USA): kitara, mandoliini Amerikan tyylit, oldtime Seppo Sillanpää: kitara, mandoliini, banjo, viulu, yksityistunnit, yhtyeet Kielisoittimet Musiikkia Skandinaviasta,Amerikasta ja kelttitrad. Petri Prauda: mandoliini, kitara, cittern, säkkipilli, yhtyeet Ukulele Remco Houtman-Janssen (Alankomaat): ukulele, kaikentasoisille soittajille, tasoryhmät Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: harmoni, piano, yhtyeet Haitarit Teija Niku: haitarit, 2ja 5-riviset, yhtyeet Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen: tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet Kontrabasso Oskari Hannula Haapaveden kamariorkesteri (kirkko) joht. Timo Hannula, konsertti perjantaina 1.7. klo 18.00 Haapaveden kirkko, Sibeliuksen 3.sinfonia, Beethoven: Romanssi F ym. ERILLISKURSSIT: Laulunkieli Susanna Haavisto: näyttelijä, laulaja, ohjaaja Marianne Oivo: piano, laulaja, säveltäjä Kurssilaisilla on oma konsertti torstaina Folkeilla. Tanssikurssit Nykytanssia ja nykykansantanssia Hanna Poikela KiddieJam -lastentanssikurssi ja paritanssin alkeet Johanna Kajaala Lasten kurssi Nelli Ikola-Heiska ja Päivi Hirvonen: viulu, laulu, kaikki soittimet käy Musiikkileikkien piiri-kurssi ke-pe 27.-29.6. 18t Soili Perkiö ja Hanna-Leena Tammiruusu Kurkkulaulun tyylit ja tekniikat ke-pe 27.-29.6. 18t Sauli Heikkilä Ryhmät voivat valita opettajansa myös listan ulkopuolelta! Toimi pian! Lisätiedot: www.haapavesifolk.com tai www.haapop.fi timo.hannula@haapavesi.fi Kymmeniä muita huippuja ja tietenkin kotimaisen kirjallisuuden mestarikurssi: Älykkään kirjallisen huumorin peruskurssi aiheena Minna Canth / Juha Hurme ja Tomi Alatalo
• 39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 L umen saartama Kaustinen oli minulle uusi elämys. Olen ”löytänyt” suomalaisen kansanmusiikin vasta noin vuosi sitten. Kaustisen Kansantaiteenkeskus, jossa opintoperiodin ohjelmanumerot enimmäkseen järjestettiin, oli myös komea nähtävyys jättiläimäisine kanteleineen ja hauenleukoineen. Opintoperiodi koostui työpajoista, luennoista, yhteissoitosta ja -laulusta sekä musiikkija tanssiesityksistä. Loimme muusikoiden ja tanssijoiden sekaryhmissä vapaamuotoisia improvisoituja, muutaman minuutin mittaisia esityksiä, jotka esitimme samana päivänä. Haastattelimme mestaripelimanneja ja koostimme näistä haastatteluista erilaisia esityksiä. Meitä kehotettiin myös muodostamaan keskenämme sekaryhmiä ja esittämään jotakin open stage -illassa paikallisessa ravintola Pelimannissa. Ilta olikin täynnä hienoja esityksiä. Esitimme oman ryhmäni kanssa venäläisen ryyppylaulun, ja huomasin laulun aikana improvisoivani venäjää, koska en jännitykseltäni enää muistanut oikeita sanoja. Kukaan ei kuitenkaan tullut huomauttamaan, että ei tuo kyllä mitään venäjää ollut. Puhti-duo yllytti ylittämään rajoja Itselleni opintoperiodin kohokohta oli Puhti-duo, joka veti impro-workshopin. Oli huikeaa työskennellä musiikkija tanssialan ammattilaisten kanssa, ja vieläpä täysin omaa, ehkä hieman erikoistakin juttuaan toteuttavien ammattilaisten kanssa. Puhti-duo, hanuristi-laulaja Anne-Mari Kivimäki ja koreografi-tanssija-laulaja Reetta-Kaisa Iles , toimii muun muassa Suistamon Sähkö -yhtyeessä, joka tekee ”uutta karjalaista tanssimusiikkia elektronisesti, leluharmonikalla, laulun voimalla, räpäten ja maanisin liikkein”. He antoivat meille tehtäväksi luoda täysin vapaasti muutaman minuutin mittainen improvisoitu esitys, joka esitettiin saman päivän iltana Kansanlääkintäkeskuksella, majoituspaikassamme. Kivimäki ja Iles kommentoivat ja antoivat palautetta esitysaihioista ja niitä työstettiin vielä tiiviimmiksi kokonaisuuksiksi. Tämä toi musiikkia lähemmäksi teatteria ja tanssia. Nehän ovat joskus kuuluneet paljon tiiviimmin yhteen kuin nykyään. Ylipäänsä opintoperiodi toi kansanmuusikot ja -tanssijat lähemmäksi toisiaan. Oma rytmi musiikin lähteenä Opintoperiodilla oli myös monia hyviä luentoja ja keskusteluja. Muusikko Antti Järvelä , puhuessaan omasta urastaan, sanoi muun muassa, että muusikon olisi hyvä miettiä esiintyessään enemmän yleisöä kuin omaa itseään ja sitä, kuinka hienoa taidetta hän mahdollisesti esiintyjänä tekee. Hän sanoi esimerkiksi, että joskus häntä ärsyttää, kun ammattitanssijat vievät kaiken tilan tanssilattialta eivätkä niin sanotut tavalliset ihmiset uskalla tulla tanssimaan ollenkaan, vaikka musiikkitapahtuman tarkoituksena olisi tanssittaa kaikkia.Hän kertoi myöspettyneensä omana opiskeluaikanaan oppilaitokseensa jollakin tavalla, mutta tajunnut myöhemmin, että koulu antaa todellakin vain eväät ja itse pitää löytää oma ”tiensä”. Hän tosin kehotti antamaan rohkeasti palautetta, jos jokin koulussa mättää, koska sillä tavalla asiat voivat muuttua. Vielä yksi hieno asia, minkä hän totesi ja jätti ikään kuin auki, oli se, että jokaisen muusikon kannattaisi havainnoida omaa tapaansa kävellä ja liikkua ja tuoda tämä rytmi omaan tekemiseensä, musiikkiinsa. Esityksensä lopuksi Järvelä laulatti ryhmää säestämällä kitaralla sikäläistä kansanlaulua, johon hän oli tehnyt oman sovituksen. Tämä olikin erinomainen lisä, koska laulajille oli järjestetty kohtalaisen vähän tämäntyyppistä ohjelmaa. Tämänvuotinen opintoperiodi palveli parhaiten soittajia.Toivottavasti opintoperiodiperinne saa jatkua tulevaisuudessakin. Kaarina Sorvali Kaustisella soitettiin, tanssittiin, improvisoitiin ja laulettiin Kansanmusiikki-instituutin ja Tallarin järjestämä Kaustisen opintoperiodi helmikuun alussa kokosi Kansantaiteenkeskukseen nelisenkymmentä musiikinja tanssinopiskelijaa eri puolilta Suomea: Keski-Pohjanmaan konservatoriosta ja Centria-ammattikorkeakoulusta, Oulun ammattikorkeakoulusta, Joensuun konservatoriosta ja Helsingin Sibelius-Akatemiasta. Oululaiset olivat kansantanssin opiskelijoita, kaikki muut opiskelivat musiikkia. Ku va t: La ur i O in o
• 40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 O riveden kurssilla se alkoi… Vaan mitä oli sitä ennen? Kansanmusiikin kentässä oli ollut liikehdintää jo 1920-luvulla (mm. Kauhajoen musiikinharrastusten kannatusyhdistys 1922, Musiikkiseura (Kaustinen) 1947, Suomen Harmonikansoittajat 1952, Ålands Spelmansförbund 1953 ja Finlands Svenska Folkdansringens Spelmansgille 1954), mutta toiminta ei kuitenkaan ollut kovin vireää. Kuusikymmenluvulla kansanmusiikki sai uutta potkua: KeskiSuomeen perustettiin maakunnallinen pelimanniyhdistys vuonna 1960, Suomalaisen Kansantanssin Ystävien jäsenjärjestöksi perustettiin Pelimannikilta vuonna 1965 ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlia ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 1965 ym. Orivedeltä ympäri Suomen Suomen Nuorison Liitto oli 1950-luvulta lähtien järjestänyt lyhytkursseja kansantanssijoille Oriveden Opistolla. Näiden yhteydessä pidettiin ensimmäiset pelimannikurssit vuonna 1964. Dosentti Erkki Ala-Könni vastasi kurssien tiedollisesta annista, Voitto Mäkelä ja Eino Tulikari taidollisesta puolesta. Tanhusäestäjien puute oli huutava, ja tähän toivottiin kurssituksella saatavan parannusta. Suomen Nuorison Liiton tanhuja musiikkitoimikunnassa jatkettiin keskustelua oman järjestön aikaansaamisesta kansanmusiikin harrastajille. Vuonna 1966 asetettiin erillinen tanhuja kansanmusiikkivaliokunta, mikä omalta osaltaan vahvisti kansanmusiikin asemaa. Suomen Nuorison Liitossa tehtiinkin pääsihteeri Juhani Yli-Rantalan valmistelemana syksyllä 1967 esitys Suomen Nuorison Liiton Pelimannit –nimisen järjestön perustamisesta. Tätä varten kutsuttiin kansanmusiikkiväki kokoon Oriveden Opistolle tammikuussa 1968. Aamuvarhaisella alkanut kokous ottikin heti myönteisen kannan ja monin palopuhein kannatettiin uuden järjestön perustamista. Toimintaa suunniteltaessa korostettiin tanhusäestyksen, koulutuksen ja tallennuksen merkitystä. Kokouksessa Pelimannikillan puheenjohtaja Paavo Tamminen houkutteli soittajia omaan järjestöönsä, mutta muu kokousväki toivoi pysymistä Suomen Nuorison Liiton hoteissa ja taloudellisessa turvassa. Ruokatauolla rustattiin vähän sääntöjä ja yhdistyksen nimeksi päätettiin ottaa Suomen Pelimanniyhdistys. Puheenjohtajaksi valittiin SNL:n kansanmusiikkivaliokunnan puheenjohtaja Erkki Ala-Könni. Hän tunsi kansanmusiikin harrastajien kentän perusteellisesti omilta kenttätutkimusmatkoiltaan ja kymmenien kansanmusiikkikilpailujen tuomarina. Yhdistyksen perustajajäseniksi kirjattiin kokouksen 23 osanottajaa sekä lisäksi yhtyejäseneksi Kankaanpään pelimannit. Perustajajäsenten joukossa oli kansanmusiikin harrastajia eri puolilta Suomea: Satakunnasta, KeskiSuomesta, Itä-Hämeestä, Pirkanmaalta, Savosta, Varsinais-Suomesta, Uudeltamaalta, Etelä-Pohjanmaalta, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta. Johtokuntaan valittiin puheenjohtaja Ala-Könnin lisäksi Timo Panula (varapuheenjohtaja), Jaakko Kaappa , Timo Koski , Voitto Mäkelä , Vesa Pentti , Mauri Saikko ja sihteeriksi Sirkka Viitanen . Yhteisvoimin alkuun Suomen Pelimanniyhdistys toimi alkuvuodet pääasiassa itsenäisenä järjestönä, mutta läheisessä yhteistyössä Suomen Nuorison Liiton kanssa. SNL turvasi tukijärjestönä taloutta. Suomen Pelimanniyhdistys puolestaan otti vastuuta koko nuorisoseurakentän kansanmusiikkitoiminnasta ja johtokunta jatkoi sen kansanmusiikkivaliokunnan toimintaa. Ensimmäisenä toimintavuonna osallistuttiin aktiivisesti Jyväskylän Kesän tapahtumiin ja järjestettiin kolme kansanmusiikkikurssia, yksi Orivedellä ja kaksi Suolahdessa. Kansanmusiikkia pyrittiin tekemään tunnetuksi myös välittämällä kansanmusiikkisovituksia monisteina harrastajille. Toisen toimintavuoden (1969) keskeisiä toimintoja olivat Joensuu tanssii ja Ensimmäinen vuosikymmen Antti Koiranen Pelimanniyhdistyksen vuosikokous 1978. Samuelin Poloneesi 1972.
• 41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 soi –tapahtuman kansanmusiikkiosuudet sekä kansanmusiikkikurssit Pohjois-Karjalassa, Kaustisella ja Orivedellä. Timo Koski ja monet muutkin jatkoivat kansanmusiikkisovitusten tekemistä. Vuotuiset yhteissoitto-ohjelmatkin saatiin käyttöön. Vuoden lopulla ryhdyttiin julkaisemaan Suomen Pelimanniyhdistyksen omaa lehteä nimeltään Pelimanni. Vaatimattomasta A5-konekirjoitusmonisteesta aloittanut lehdykkä on 50 vuodessa kasvanut värikkääksi ja monipuoliseksi kansanmusiikkialan päälehdeksi Suomessa. Tampereella kesällä 1970 järjestetty Pispalan Sottiisi tarjosi oivallisen yhteissoittotilaisuuden. Tapahtumaan ilmoittautuikin 210 pelimannia ympäri Suomea. Yliopiston juhlasalissa pidettyyn pelimannikonserttiin oli kerätty soittajien parhaimmistoa ja Jäähallin suurella soittolavalla tarjoiltiin suurelle juhlayleisölle monipuolista pelimannimusiikkia paritansseineen ja poloneeseineen. Tapahtuman edellä oli ratkaistu myös ensimmäinen sävellyskilpailu, jossa haettiin tunnussävelmää Pispalan Sottiisille. Kilpailun voitti asikkalalaissyntyinen hanuristi Kalevi Nyqvist . Pispalan sottiisin ensirepriisiksi oli tosin tarttunut nuotilleen Amalia-jenkan välisoitto, joka oli soinut levyllä Georg Malmstenin tallentamana jo kymmeniä vuosia, mutta tähän ei tuomaristo huomannut ottaa kantaa. Samaisena vuonna järjestettiin myös ensimmäiset Kiikoisten Purpurijuhlat. Äänilevy ja tv-julkisuutta Suomen Nuorison Liiton 90-vuotisjuhlat Seinäjoella työllistivät pelimanneja vuonna 1971. Myös nuorten kansanmusiikkileiri pidettiin, nyt jo kolmannen kerran, Kaustisella festivaalien edellä. Maakunnallinen toiminta laajentui ja Suvipäivien ohjelmiston tarkistamiseksi pidettiin viikonloppukursseja eri puolilla maata. Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoaksi jäänyt EP-levy Mestaripelimannit saatiin markkinoille vuonna 1971. Keski-Suomessa pidettiin ensimmäinen kansanmusiikin perheleiri. Näitä järjestettiin muutamana vuonna 1970-luvulla, mutta toiminta ei laajentunut muihin maakuntiin. Yhdistykselle kehitettiin myös palkitsemisjärjestelmä. Puheenjohtaja Erkki Ala-Könnin aloitteesta ryhdyttiin nimeämään maakuntien esikuviksi Oltermanneja, tavoitteena saada Oltermanni kuhunkin maakuntayhdistykseen. Ensimmäinen Oltermannin arvo annettiin Keski-Suomen Pekka Kinnuselle , kannonkoskelaiselle viulupelimannille vuonna 1971. Vuonna 1972 nimitettiin toinen Hämeeseen (Fredrik Koivikko Vilppulasta) ja seuraavana vuonna kolmas Etelä-Pohjanmaalle (Aatos Rinta-Koski Kauhajoelta). Vuodesta 1972 tuli erityisen aktiivinen Suomen Pelimanniyhdistyksen historiassa. Tällöin oli mm. ensimmäinen Sata-Häme Soi Ikaalisissa ja Eteläpohjalaiset Spelit Kauhajoella, toinen Pispalan Sottiisi Tampereella ja kahdeksannet Oriveden kansanmusiikkikurssit. Uuden aluevaltauksen muodostivat kaksi televisioitua katselmusta – Pelimanniriihi TV 1:ssä ja Pelimannimestarit TV 2:ssa – kaikkiaan kymmenen suurta alkukarsintaa ja kahdeksan erillistä tv-ohjelmaa. Näistä jälkimmäisessä minäkin sain tulikasteeni tv-juontajana. Myös oma suuri Marianpäivän kansanmusiikkikonsertti Samuelin Poloneesi toteutettiin Finlandia-talossa ensimmäisen kerran vuonna 1972. Pelimannien suuressa yhteissoitossa kuultiin nimikkosävelmän Samuelin Poloneesi lisäksi Matti Hintikan Nuottamarssi sekä pelimannisävelmät Pappilan pellossa ja Paavo kahtoo, kapellimestarina itse Jorma Panula . Painopiste maakuntiin Jos 1972 oli supervuosi, seuraavana vuonna vähän vedettiin henkeä. Liiton toiminnan painopiste siirtyi maakuntiin, kun vuoden alusta voimaan tulleen sääntöuudistuksen mukaan Suomen Pelimanniyhdistyksen jäsenkunnan muodostavat maakunnalliset jäsenyhdistykset ja henkilöjäseninä kannattajajäsenet. Aktiivisuus myös pohjoisimmassa Suomessa lisääntyi, kun Lapin Nuorison Liitto järjesti ensimmäiset Jutajaiset vuonna. Jäsenmäärä oli viidessä vuodessa monikymmenkertaistunut (23 vuonna 1968, 1600 vuonna 1973). Pitkäaikaisen sihteerin Sirkka Viitasen työtaakka hieman helpottui, kun Suomen Pelimanniyhdistys sai ensimmäisen valtionavustuksen (12 000 mk) ja osin tämän turvin palkattiin Harri Koski toiminnanjohtajaksi parin kuukauden ajaksi vuoden lopulla. Seuraavana vuonna palkattiin toimistosihteeriksi Solja Karhumäki . Kilpailuja ja huomionosoituksia Uudellamaalla käynnistettiin Sepän Soitto –yhtyekilpailut kesällä 1974. Keski-Suomen Kansansoittajat pani samana kesänä toimeen Keskiviikko Soi –tapahtumia, mistä vuoden kuluttua kehkeytyi myös valtakunnallinen musiikkikampanja. Uusi organisaatiomalli poiki myös erilaisia koulutustilaisuuksia maakuntayhdistysten puheenjohtajille ja sihteereille sekä Suomen Pelimanniyhdistyksen johtokunnan jäsenille. Näissä pohdittiin mm. kansanmusiikin koulutusta ja rahoitusmalleja. Musiikinopetustoimikunnan raportin valmistuttua loppuvuodesta 1974 Suomen Pelimanniyhdistys kiirehti aloittamaan ohjaajakoulutuksen yhteistyössä Kansalaisja työväenopistojen liiton kanssa joulukuussa 1974. Suomi Soi 1975 oli valtakunnallinen, useiden musiikkijärjestöjen yhteinen yritys tehdä harrastusta tunnetuksi. Siihen Suomen Pelimanniyhdistyskin osallistui aktiivisesti. Ajatuksena oli järjestää kesän aikana Opetusministeriön tuella kuuden ilmaiskonsertin sarja mahdollisimman monella paikkakunnalla. Tämä toteutui hyvin vaihtelevasti, mutta tietoisuus kansanmusiikista lisääntyi valtavasti. Kuitenkin sen voidaan katsoa onnistuneen, sillä yli 200 kunnassa oli yhteensä yli 1000 tilaisuutta, joissa sisältönä oli lähinnä harrastemusiikki ja paikallinen perinne. Samalla kun kotimainen aktiviteetti kansanmusiikin alalla laajeni, myös kansainväliset kontaktit lisääntyivät. Yhteistyössä Suomen Nuorison Liiton kanssa harjoitettiin pelimannimusiikin vientiä niin Amerikkaan, Unkariin kuin Viroonkin. Pohjoismainen NORDLEK-yhteistyösopimus allekirjoitettiin Ruotsissa kesällä 1975. Kesäinen kansanmusiikkitoiminta oli vuosien mittaan laajentunut niin valtavasti, että Suomen Pelimanniyhdistyksen johtokunta ryhtyi pohtimaan tapahtumien valtakunnallista koordinointia. Myös pelimannien SM-kilpailut puhuttivat vuonna 1976 johtokuntaa, joka irtisanoutui kaikista kesän mestaruuskilpailuista, ja katsoi, ettei sillä ole niihin mihinkään suoraa yhteyttä. Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Erkki Ala-Könni.
• 42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 T anssista on olemassa varsin vähän tietoa Suomesta ennen 1800-luvun loppupuolta. Tästä syystä Acerbin tanssimaininnat ovat jo itsessään kiinnostavia. Lisäksi hän tuo tanssista esiin piirteitä, joista ei ole tietoa muualla. Siinä suhteessa nämä lyhyehköt kuvaukset ovat tärkeitä tanssintutkimuksen kannalta. Ne eivät ole yksiselitteisiä, vaan niissä on paljon tulkinnanvaraisuutta, mutta ne sisältävät silti paljon yksityiskohtaisempaa tietoa tanssimisesta kuin useimmat muut tuon ajan harvalukuisista tanssidokumenteista. Tanssitupa Paritanssien alkaessa yleistyä Suomessa 1600-luvulta lähtien tanssiminen siirtyi vähitellen tilaisuuksiin, joita varhaisissa dokumenteissa kutsutaan tanssituviksi (dansstugor). Acerbi näyttäisi törmänneen juuri tällaiseen Pohjois-Pohjanmaan Kuivaniemellä poiketessaan paikalliseen maalaistaloon. Acerbin teos sisältää vanhimman kuvauksen suomalaisesta tanssituvasta, joka hänestä vaikutti varsin oudolta tilaisuudelta: ”Heidän tanssinsa oli mitä kömpelöintä hyppelyä, vailla kaikkea viehkeyttä; välistä tehtiin jonkinlaisia keikauksia, jolloin naisten hameet lehahtivat ilmaan. Ei minkäänlaista vaihtelua ollut heidän asennoissaan, ei mitään ilmettä ainoankaan kasvoilla. (…) Ainoana vaihteluna koko tässä liikehtimisessä oli käsivarsien erilainen asento; he asettivat ne vuorotellen päällekkäin, mutta perin kankeasti, niin ettei siinä ilmennyt kaukaisintakaan aavistusta aistista tai luonnollisesta sulosta.” Acerbi tallensi täällä sokean pelimannin soittaman melodian, jonka perusteella tanssi lienee ollut polskaa. Toisaalta tähän viittaa myös itse tanssikuvaus, jossa tanssia luonnehditaan yksitoikkoiseksi mutta käsiotteita vaihteleviksi. H.A. Reinholmin kokoelmissa polska kuvataan varsin samansuuntaisesti: vanha paripolska oli lähtökohtaisesti yksinkertainen tanssi, jossa askelten suhteen oli vähän muuntelua, kun taas otteet vaihtelivat. Koska Reinholmin kokoelmien vanhimmat tiedot ovat 1840-luvulta, niiden voidaan olettaa koskeneen samankaltaista polskatanssia kun Acerbilla. Kaiken kaikkiaan Acerbin käsitys talonpoikien tanssista ei ole erityisen imarteleva. Toisaalta tämä ei ole yllättävää: kansanomainen polska herätti tuskin kovin paljon aatelismiehen kiinnostusta. Hän oli tottunut hienostuneisiin ja harjoitusta vaativiin paritansseihin, joten yksinkertainen polskatanssi oli varmasti hänen silmissään äärimmäisen yksitoikkoista ja karkeaa. Karhutanssi ja tanssihäät Jatkaessaan matkaa pohjoiseen Acerbi kohtasi yhä erikoisempia ilmiöitä ja näiden joukossa myös toisenlaista tanssimista kuin Kuivaniemellä. Kun polskan tanssiminen ei ollut häntä innostanut, niin Tornionjokilaakson Könkäällä tanssittu karhutanssi sai häneltä ainakin jonkinlaista arvostusta:”Mies pitää käsiään maassa ja samalla kannattaa itseään jaloilla, niin että hänen ruumiinsa on vaakasuorassa aivan kuin karhun tai muun eläimen, joka kulkee nelin jaloin. Pysyen koko ajan tässä asennossa hän alkaa tanssia, ja kaikki hyppynsä ja loikkauksensa hän yrittää tehdä soiton mukaan, joka on sävyltään hyvin alkukantaista.” Karhutanssi ei ollut ainoa tanssi, jonka Acerbi näki Könkäällä, mutta ilmeisesti se oli kuitenkin kiinnostavin, sillä muista tansseista hän ei kirjoittanut enempää. Karhutanssi sinänsä tunnetaan monissa eri muodoissa pohjoisten kansojen keskuudessa, ja siitä on useita tietoja muualta Suomestakin. Acerbin kuvaama karhutanssi vaikuttaisi olleen jonkinlainen tanssikilpailu, jollaisesta on puolestaan tieto Ruotsista: teoksessaan Svenska fornsånger (1842) A.I Arwidsson kuvaa vastaavaa tanssia. Myöhemmin Acerbi pääsi näkemään Lapissa asuvien suomalaisten hää menoja ja niiden yhteydessä myös häätanssia. Häiden kulku vaikuttaisi seuranneen tyypillistä talonpoikaisten tanssihäiden rakennetta, sillä Acerbi kertoo vihkimistä seuranneen hääaterian, jonka jälkeen alkoi tanssi. Tanssi oli tälläkin kertaa erikoista, sillä sitä ei säestänyt minkäänlainen musiikki vaan huudot ja sormien napsuttelu. Mitä Acerbi oikeastaan tarkoitti ”huudoilla”, ei selviä kuvauksesta. Tosin Acerbi piti myös saamelaisten joikua enemmän huutamisena kuin musiikkina, joten kyse lienee ollut paikallisesta lauluperinteestä, joka ei Acerbin korvia hivellyt. Vaikka Acerbi oli aatelismies, jonka tausta oli täysin erilainen kuin hänen Suomessa ja Lapissa kohtaamiensa ihmisten, ei hänen kuvauksistaan heijastu halveksuntaa näitä kohtaan, ihmetystä kylläkin. Hän vaikutti olleen rehellinen ja avoin kirjoituksissaan ja tunteneen sympatiaa uusia tuttavuuksiaan kohtaan. Heidän tapansa olivat hänelle outoja, mutta tämä ei häntä tuntunut häirinneen. Hän oli kiinnostunut heistä poikkeuksellisella tavalla, ja tämä kiinnostus sekä arvostus vierasta kohtaan tuottivat jälkipolville ainutlaatuista tietoa suomalaisten kulttuurista 1700-luvun lopulta. Lainausten suomennokset Hannes Korpi-Anttila Giuseppe Acerbi ja suomalaisten tanssi Petri Hoppu Italialainen aatelismies Giuseppe Acerbi (1773–1846) teki kuuluisan matkansa Ruotsiin, Suomeen ja Lappiin 1700-luvun lopulla. Tuon matkan tuloksena syntyi teos Travels through Sweden, Finland, and Lapland to the North Cape (1802), jossa Acerbi kuvaa matkan vaiheita sekä kohtaamisia paikallisen väestön kanssa. Acerbin matkakuvauksen tekevät erityisen mielenkiintoiseksi sen sisältämät kuvaukset suomalaisten musiikista ja tanssimisesta.
• 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Kansanmusiikin ja kansantanssin kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma Visio2025 julkaistiin 12. tammikuuta Kansallismuseossa Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen järjestämässä Folkforum-seminaarissa. Työ tavoiteohjelman parissa aloitettiin jo 2015, kun Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus ry sekä Folklore Suomi – Finland yhdistyivät. Uuden kattojärjestön nimeksi tuli Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus, ja yhdeksi sen päämääristä tuli määritellä alan yhteisiä tulevaisuuden suuntaviivoja. Järjestöllä on tällä hetkellä 19 yhteisöjäsentä. Tavoiteohjelma sisältää tiivistetyssä muodossa kansanmusiikin ja kansantanssin kentän toimijoiden ajatuksia ja pohdintoja alansa tulevaisuudesta. Päärungon muodostavat itse visio sekä ehdotus viideksi alan taidekäsityksen kiteyttäväksi teesiksi, joiden avulla pyritään herättelemään keskustelua alan perusarvoista ja lähtökohdista. Esipuheen ja teesien jälkeen ohjelmassa käydään läpi alan eri osa-alueiden tulevaisuuden tavoitetiloja. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus toivoo, että kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma Visio2025 löytäisi tiensä mahdollisimman monen kansanmusiikista ja kansantanssista kiinnostuneen lukulistalle ja toimisi keskustelun herättelijänä niin alan sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Julkaisuseminaarissa kuultiin lyhyitä kommenttipuheenvuoroja eri taideja kulttuurialan asiantuntijoilta. Kommentoijina olivat Professori Heidi Partti Sibelius-Akatemiasta, vastaava tuottaja Juhani Kansi Yleisradiosta, toiminnanjohtaja Hanna-Mari Peltomäki Tanssin talo ry:stä, muusikko Leija Lautamaja , väitöskirjatutkija Taru Tähti Arts Equal –hankkeesta, toiminnanjohtaja Hanna Lämsä Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry:stä, hallituksen jäsen Maiju Laurila Koulujen Musiikinopettajat ry:stä, toiminnanjohtaja Timo Klemettinen Musiikkioppilaitosten liitto ry:stä sekä yksikönjohtaja Sören Lillkung Noviasta. Lisäksi tavoiteohjelmaa käsiteltiin paneelikeskustelussa, johon osallistuivat Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki , professori Kristiina Ilmonen Taideyliopiston Sibelius-Akatemiasta, musiikintutkija ja muusikko Lari Aaltonen Uulusta sekä lehtori Petri Kauppinen Oulun ammattikorkeakoulusta. Alan ulkopuolisten asiantuntijoiden kommenttipuheenvuoroissa visiota pidettiin erittäin hyvänä, ja alaa kannustettiin rohkeasti panemaan sen eri suunnitelmia täytäntöön. Erityisesti kiiteltiin musiikin ja tanssin käsittelemistä yhtenä kokonaisuutena sekä alan taidekäsityksen moniarvoisuutta ja laaja-alaisuutta. Uusia avauksia yhteistyömahdollisuuksista kuultiin puheenvuoroissa ja niitä seuranneessa keskustelussa. Paneelikeskustelussa pyrittiin paneutumaan tavoiteohjelman julkistamista seuraaviin toimenpiteisiin. Pidettiin tärkeänä asettaa alan toiminnalle määrällisiä tavoitteita sekä myös määritellä alan keskeisiä käsitteitä. Tavoitetta yhteisen taidekäsityksen määrittelylle pidettiin tärkeänä, mutta toisaalta myös varoiteltiin, että alaan elimellisesti kuuluvaa moniarvoisuutta tulee vaalia. Kansanmusiikin ja kansantanssin kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma Visio2025: www.kansanmusiikkikansantanssi.fi VISIO2025 julkaistu SUOMALAISTA EROOTTISTA KANSANPERINNETTÄ Turvalan uunilla Träskelin & Korva ja muita lauluja Sov itt anu t Arr ang ed by Jim my Trä ske lin & Sam po Kor va Säv elly kse t ja san oitu kse t Mus ic and lyr ics Tra diti ona l Tuo tan to Pro duc ed by Jim my Trä ske lin & Sam po Kor va Ään ite tty ste reo mik rof oni lla ilm an pää lle ään ity ksi ä Ste reo rec ord ing with out dou ble tra cki ng Ään ite tty Rec ord ed in Jyl hän kyl äta lo, Kau stin en 201 6 Mas ter oin ti Mas ter ed by Ves a Nor ilo Val oku vat , piir rok set ja tai tto Pho tos , art wor k and lay out Jim my Trä ske lin Kiit os Jyl hän maa mie sse ura , Ant ti, Art tu, Eer o, Hei di, Hei kki , Juk ka, Min na, Oht o, Pau la, Ritu , Lee ni, Vuo kko Trä sk eli n & Ko rv a Tu rv ala n uu nil la ja m uit a lau lu ja KIC D 13 4 ”H yvä ystä vä! Ketk ä meit ä nai mas ta estä vät , kun luo ja on ant anu t sel lai set kalu t jot ka ihm ise n iän kes täv ät? ” 1. Voi sen rou van onn ea 2. Sat iai nen 3. Tur val an uun illa 4. Tuo rila n tal o 5. Las ta tuu vitt ele n 6. Kym men en kyn ttä 7. Nät ti poi ka 8. Lik ka se san o 9. Kun min ä ker ran kuu nte lin 10. Roo mas kan Tilt u Jim my Trä ske lin lau lu, uku lel e, huu lih arp pu voc als , uku lel e, har mon ica Sam po Kor va lau lu, kita ra voc als , gita r 1. Voi sen rouvan onnea 2’49 2. Satiainen 2’09 3. Turvalan uunilla 3’13 4. Tuorilan talo 3’07 5. Lasta tuuvittelen 3’04 6. Kymmenen kynttä 0’18 7. Nätti poika 4’29 8. Likka se sano 1’49 9. Kun minä kerran kuuntelin 4’05 10. Roomaskan Tiltu 3’47 SUOMALAISTA EROOTTISTA KANSANPERINNETTÄ 1 FINNISH EROTIC FOLK TRADITION 1 Turvalan uunilla ja muita lauluja Träskelin & Korva 6 4 1 7 9 2 8 1 3 4 3 > POSSO 003 / KICD 134 © & ? 2016 Träskelin & Korva ? 2017 Kansanmusiikki-instituutti ry, Kaustinen Manufactured in EU. All rights reserved. Unauthorized copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this recording prohibited. www.turvalanuunilla.fi • www.kansanmusiikki-instituutti.fi 1. Rietastun minä laulamaan 4’15 2. Espiksellä 3’13 3. Puumalan Vasikkaniemellä 2’45 4. Kun minä olin pikkuinen poika 2’15 5. Tule isä kotia 2’06 6. Hanko-ukko 3’42 7. Kulli meni pilluun 3’17 8. Likkain polkka 0’17 9. Minä tiedän virran 3’33 10. Sievistä tyttäristä 6’05 Turvalan uunilla 2 Lisää lauluja Träskelin & Korva Sov itt anu t Arr ang ed by Jim my Trä ske lin & Sam po Kor va Säv elly kse t ja san oitu kse t Mus ic and lyr ics tra diti ona l Tuo tan to Pro duc ed by Jim my Trä ske lin & Sam po Kor va Ään ite tty ste reo mik rof oni lla ilm an pää lle ään ity ksi ä Ste reo rec ord ing with out dou ble tra cki ng Ään ite tty Rec ord ed in Jyl hän kyl äta lo, Kau stin en 201 6 Mas ter oin ti Mas ter ed by Ves a Nor ilo Val oku vat , piir rok set ja tai tto Pho tos , art wor k and lay out Jim my Trä ske lin Kiit os Jyl hän maa mie sse ura ”M inä tied än virr an jos s’ ei ves i jää dy, ei pais ta aur ink o, ei lois ta kuu vaa n vaik eaa on sin ne sisä än pää sy; tih eän ruo hon peit oss ’ on sen suu .” 1. Rie tas tun min ä lau lam aan 2. Esp iks ellä 3. Puu mal an Vas ikk ani em ellä 4. Kun min ä olin pik kui nen poi ka 5. Tule isä kot ia 6. Han koukk o 7. Kul li men i pill uun 8. Lik kai n pol kka 9. Min ä tie dän vir ran 10. Sie vis tä tyt tär ist ä Jim my Trä ske lin lau lu, uku lel e, huu lih arp pu voc als , uku lel e, har mon ica Sam po Kor va lau lu, kita ra voc als , gita r Trä sk eli n & Ko rv a Tu rv ala n uu nil la 2 Lis ää lau lu ja KIC D 13 5 6 4 1 7 9 2 8 1 3 5 2 > POSSO 007 / KICD 135 © & ? 2017 Träskelin & Korva / Kansanmusiikki-instituutti ry, Kaustinen Manufactured in EU. All rights reserved. Unauthorized copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this recording prohibited. www.turvalanuunilla.fi • www.kansanmusiikki-instituutti.fi Turvalan uunilla 2 Träskelin & Korva Lisää lauluja SUOMALAISTA EROOTTISTA KANSANPERINNETTÄ 2 FINNISH EROTIC FOLK TRADITION 2 Sov itt anu t Arr ang ed by Hel mi Cam us & Mai ja Kau han en Säv elly kse t ja san oitu kse t Mus ic and lyr ics tra diti ona l pai tsi exc ept #13 tra diti ona l / Cam us & Kau han en Tuo tan to Pro duc ed by Jim my Trä ske lin & Duo Pim per ot Ään ite tty ste reo mik rof oni lla ilm an pää lle ään ity ksi ä Ste reo rec ord ing with out dou ble tra cki ng Ään ite tty Rec ord ed in Kai taa , Esp oo 201 7 Mas ter oin ti Mas ter ed by Ves a Nor ilo Val oku vat , piir rok set ja tai tto Pho tos , art wor k and lay out Jim my Trä ske lin Suu rki ito s Päi vi Hirv one n ins pira atio sta , SKS ark ist oje n aar tei sta ja avu sta , San tra Rem suj eva lau lui sta , Ain o Leh iko ine n silm äla sei sta , Paa rtiKas su pih ise väs tä kom pist a ja Jim my & Kan san mus iik ki-i nst itu utti tuo tan nos ta. D uo Pim pe ro t Pii ka hu us i pin ko tin ta KIC D 13 6 1. Ei pillu oo pahoista tehty 0’34 2. Veitikka 0’07 3. Perseen univirsi 2’34 4. Kyppä rukka 3’02 5. Kucku 0’04 6. Pimppini on valloillaan 0’50 7. Kyrväl on kymmenen nimeä 1’32 8. Kintun taa 0’30 9. Aamen 0’06 10. Lentävä pillu 1’50 11. Kysyttelen kyrvältäni 1’59 12. Karvakäkkylä 0’05 13. Hässi saatana 2’07 14. Piika huusi pinkotinta 3’08 15. Lut maania 3’37 16. Ei nyt muuta 0’13 17. Persep 0’57 Piika huusi pinkotinta Piika huusi pinkotinta duo pimperot duo pimperot ”Ku n nau lat ne kat kes ja pap erit ne rat kes , niin pill u se läh ti mun len täm ään .” 1. Ei pill u oo pah ois ta teh ty 2. Veit ikk a 3. Per see n uni vir si 4. Kyp pä ruk ka 5. Kuc ku 6. Pim ppi ni on val loi lla an 7. Kyr väl on kym men en nim eä 8. Kin tun taa 9. Aam en 10. Len täv ä pill u 11. Kys ytte len kyr väl tän i 12. Kar vak äkk ylä 13. Häs si saa tan a 14. Piik a huu si pin kot int a 15. Lut maa nia 16. Ei nyt muu ta 17. Per sep Hel mi Cam us & Mai ja Kau han en lau lu / voc als 6 4 1 7 9 2 8 1 3 6 1 > KICD 136 © & ? 2017 Kansanmusiikki-instituutti ry, Kaustinen Manufactured in EU. All rights reserved. Unauthorized copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this recording prohibited. www.facebook.com/duopimperot • duopimperot@gmail.com • www.kansanmusiikki-instituutti.fi SUOMALAISTA EROOTTISTA KANSANPERINNETTÄ 3 FINNISH EROTIC FOLK TRADITION 3 Träskelin & Korva: Turvalan uunilla ja muita lauluja Träskelin & Korva: Turvalan uunilla 2 Lisää lauluja Duo Pimperot: Piika huusi pinkotinta ”Hyvä ystävä! Ketkä meitä naimasta estävät kun luoja on antanut sellaiset kalut jotka ihmisen iän kestävät? suomalainen kansanlaulu Elävän perinteen asialla vuodesta 1974 KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.fi
• LEVYT 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Ajopuut: Ihana Martta. Eurooppalaisia kansanlauluja A jopuut on perustettu mm. Esko Rahikaisen ja Antero Launiksen toimesta jo vuosikymmeniä siten. Heidän lauluharrastuksensa, säveltämisensä ja sanoitustensa taustalla on 1960ja 1970-luvun folkja hootenanny-innostus. Nykyisin Ajopuut on kymmeniä ihmisiä sisältävä ryhmä, joka nauttii kovaa mainetta erityisesti yhteislaulujen vetäjänä. Yhtyeen jäsenet ovat pitäneet yhteislaulukonsertteja Helsingissä Taiteiden yönä ja Helsingin Laulelman ystävät HELY:ryn Laulelmatreffeillä. Ajopuitten uusin levy ”Ihana Martta” sisältää eurooppalaisia kansanlauluja. Esko Rahikainen on kääntänyt tekstit ja valinnut laulut, joita on kaikkiaan 33. Laulajat vaihtuvat tiheään, mukana on peräti 22 laulusolistia! Säestävä yhtye koostuu usein akustisesta kitarasta ja hanurista, välillä mukana on myös muita soittimia, mm. piano, viulu ja rummut. Sovitukset on laadittu hyvin perinteisesti, niiden osalta levy olisi voitu julkaista jo 80-luvulla. Kokonaisuutena Ajopuitten esitykset ovat kotikutoisen sympaattisia. Laulajien taidot vaihtelevat, mutta hyvin on osattu valita erilaisille äänille sopivat laulut. Hannu Virtanen Suden Aika: Sisaret S uden Ajan musiikki keinuu kimmeltävillä laineilla, tanssii vehreällä pellolla, kyynelehtii verta vuotavaa miestä. Katariina Airas, Karoliina Kantelinen, Liisa Matveinen ja Veera Voima laulavat puhtaasti, harmoniat soivat kauniisti ja äänet upeasti yhteen. Laulajien persoonalliset äänet tuovat vaihtelevuutta ja väriä äänimaisemaan, samoin heidän instrumenttinsa, moraharpa, huilut, kanteleet ja lyömäsoittimet. Musiikki, jonka laulusisaret ovat säveltäneet pääasiassa itse, on tehty tyylikkäästi. Sanoituksissa luotetaan sekä perinteeseen että sen ja muusikoiden omien lyriikoiden symbioosiin. Suden Ajan sanoitukset ovat pääasiassa runolaulutyyppisiä ja modernimmatkin lyriikat istuvat kokonaisuuteen hienosti. Suden Aika hoitaa hommansa varmuudella, tyylillä ja tunteella, mutta välillä minun makuuni liiankin siististi. Musisoinnista löytyy kyllä vaihtelevuutta, pikku jippoja, erilaisia äänenvärejä ja efektejä, mutta jäin kaipaamaan vielä enemmän revittelyä ja rosoa, kuten Surma juoksi suota myöten -kappaleessa. Keikoilla tätä todennäköisesti kuuleekin, mutta voisiko musiikin virtaan heittäytyä rohkeammin myös studiossa? Arja Kangasniemi UTU: Russian Poets U TU:n Russian Poets vie kuulijan modernin taidepopin maailmaan. Englanninkieliset kappaleet tuovat mieleen niin Tori Amosin kuin hienon ruotsalaistaiteilija Stina Nordenstraminkin. Kansanmusiikkia levy ei ole, vaikka upeaa torvivetoista aloituskappaletta ”Melancholy” voikin suruteemoineen vielä nykykansanmusiikkinakin kuunnella. Kappale nostatti odotukset korkealle ja osin harhateille, minkä vuoksi jatkon konventionaalisempi taidepop tuntui aluksi hieman valjulta. Kun kuuntelin levyä sen omista lähtökohdista käsin, alkoi levyn eri tasot paljastua hiljalleen. Nettisurffailu paljasti myös sen, että levyn taustalla on monikulttuurinen projekti, johon konserttiesityksessä on kuulunut niin kuvataidetta kuin teatteriakin. Säveltäjäsanoittaja Petra Poutanen on lisäksi hakenut innoitusta venäläisestä kirjallisuudesta, erityisesti Andrei Platonovilta. Kun levyä kuuntelee näistä lähtökohdista, siitä löytää paljon: pienimuotoisesti elävät sävellykset, hienot sovitukset sekä tekstit, joiden tunnelmasta voi vahvimmin aistia taustalla leijuvan venäläisyyden. Toivottavasti teoksen vain muutaman kerran esitettyä laajempaa konserttikokonaisuutta olisi vielä jossain mahdollisuus kuulla. Paul Silfverberg Jarmo Romppanen: Nordic Mandolin J armo Romppanen on mm. Kouon Frouvasta, Päreestä ja Nordic Chorosta tunnettu mainio mandolinisti, joka kolmannella soololevyllään keskittyy erityisesti suomenruotsalaisiin ja pohjoismaisiin tanssirytmeihin. Ilmavasti mutta tiukan rytmisesti soivat tällä levyllä niin polskat, sottiisit, polkat, masurkat kuin valssitkin. Jarmo on toteuttanut tämän levyn pääasiassa yksinään moniraitatekniikan avulla. Muutamalla sävelmällä vierailee kylläkin kontrabasisti Jani Snellman tuomassa mukaan niitä matalimpia ääniä, mutta muuten Nordic Mandolin on erilaisten mandoliinien juhlaa! Runsaista päällekkäinäänityksistä huolimatta levyn musiikki ei kuulosta vähääkään aneemisen kuivalta, vaan tietty herkkä leikkisyys ja rytminen taituruus nousee esiin joka raidalta. Sovitukset ovat kerrassaan mainioita, ja tanssirytmien jatkuva vaihtelu tekee levystä miellyttävän kuuntelukokemuksen. Tämän levyn pääsee kuuntelemaan eri suoratoistopalveluiden kautta ja se on myös ladattavissa kaikilta merkittävimmiltä latausalustoilta. Tämä on nykyaikaa tämä! Antti Kettunen Johanna Juhola: Diivan jäljet J ohanna Juholaan voi luottaa: upean ja monipuolisen artistin Diivan jäljet on taas kerran hieno matka modernin tangon ja nykykansanmusiikin maailmoihin. Levyn musiikki koostuu hulvattoman Johanna Juhola & Imaginary Friends -produktion kappaleista. Alun perin produktio oli Johanna Juholan sooloesitys (kumppanina miksaaja Hannu Oskala), jossa sympaattiset ja hauskat – ja Tango kolmessa erässä kappaleen kohdalla jopa pelottava – videot täydensivät Johannan soittoa. Videoiden kera teos oli ainutlaatuinen (konserttijärjestäjät: sitä kannattaisi vieläkin tilata!), mutta kyllä tämä pelkkänä musiikkinakin toimii. Se mikä kuvan puuttuessa hävitään voitetaan Johanna Juhola Trio ja Johanna Juhola Reaktori yhtyeiden laajemmalla sointipaletilla ja kutakin kappaletta tukevilla tyylikkäillä sovituksilla. Sara Puljula luo soitolle bassonsa kanssa tukevan pohjan, jonka päällä Johannan haitari, Milla Viljamaan pianon ja harmoonin sekä Roope Aarnion kitaran ja mandoliinin on hyvä rakentaa vuoropuheluaan. Tuomas Norvion ja Hannu Oskalan hienovarainen äänenkäsittely laajentaa vielä sointikuvaa. Muutamalla kappaleella on uutena ulottuvuutena mukana myös laulu, vierailijoina Emma Salokoski, Yona, Maija Pokela ja Tommy Lindgren. Diivan jäljet voikin summata yksinkertaisesti: tyylikästä, monipuolista ja myös hauskaa musiikillista iloittelua, mutta ei millään lailla diivailua Paul Silfverberg
• 45 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Päivi Hirvonen: Alku L aulaja, viulun ja jouhikon soittaja Päivi Hirvonen heittäytyy ensimmäisestä kappaleesta lähtien laulamaan viulunsa säestyksellä valtavan tunneryöpyn vallassa. Välillä on vaikea uskoa, että Hirvonen musisoi kaiken yksin. Miten hän loihtii esimerkiksi Väinöläisen stemmalauluun niin väkevän soinnin, kun tukea ei tule muilta muusikoilta? Hirvosen ja Tero Pajusen sanoitukset liikkuvat lähinnä kalevalaisen ja rekilaulun alueella, mutta rivien välistä kuulee, että rahkeita riittää lyyrisesti omemmallekin tielle. Hirvonen hallitsee myös laulun sekä viulun ja jouhikon soiton perinteet. Onneksi tärkeintä on kuitenkin se, miten tarinat saa kerrottua parhaiten musiikin keinoin. Hirvonen uskaltaa leikitellä instrumenteillaan, yhdistää eri musiikkigenrejä, yhdessä hetkessä häivyttää soiton kokonaan laulun taustalta ja sitten taas painaa täysillä eteenpäin. Erityismaininnan ansaitsevat Hirvosen tarkka ja selkeä soitto sekä rohkea äänen käyttö, joka liikkuu huilumaisesta hyräilystä voimakkaan rintaäänen kautta klassiseen äänenmuodostukseen. Arja Kangasniemi FÖLK: grey day, mayday K okkolasta ponnistavan Fölkin ”grey day, mayday” on etenkin viulisti Sirpa Luoman taidonnäyte; konservatorion lopputyönä tehdyn albumin kappalemateriaali on lähes yksinomaan Luoman säveltämää ja sovittamaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi varsinainen soololevy tai sessiomuusikoista koostuva yhtye, sillä Fölk soi erinomaisen hyvin yhteen. Vahvasti harmoonin ja haitarin tukeen perustuva levy sisältää sujuvaa nykykansanmusiikkia, joka hienovaraisesti kosiskelee yli genrerajojen. Rumpujen ja muiden lyömäsoitinten vahva mukanaolo vielä entisestään hämärtää Fölkin musiikin luokittelua vain yhteen lajityyppiin. Levy säilyttää alusta loppuun varsin yhtenäisen tunnelman välttäen kuitenkin jämähtämästä paikoilleen. Etenkin harmoonin ja kellopelin yhteistyö on tunnetusti sellainen äänimaisema, jolla saa toistuvasti kuulijan havahdutettua ajatuksistaan hyväksyvän nyökyttelyn puolelle. Jään odottamaan yhtyeen tarinassa seuraavaa lukua mielenkiinnolla. Antti-J. Janka-Murros Lohtutorttu: Sysikumi K ouvolasta kotoisin oleva Lohtutorttu on uudella albumillaan selkeästi panostanut omaan tuotantoon, edellisen levyn materiaalin koostuessa lähinnä perinnesävelmistä. Tämä on mainio käänne, sillä edellinen antoi odottaa yhtyeeltä lahjoja omien kappaleiden säveltämiseen. Levyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä lähtien albumiin on selkeästi panostettu ja viisihenkinen Lohtutorttu soittaa ja laulaa myös mukiinmenevästi yhteen 12-raitaisella albumilla. Yhtyeellä olisi varaa vielä laajentaa osaamistaan ja väripalettiaan sovitusten kanssa. Se teho, joka tulee kaikkien soittajien äänessä olemisesta lähes koko ajan, on tavallinen valinta jammailuhenkiseen yhteissoittoon, mutta lauluja säestäessä sanat sisältävät niin paljon informaatiota, että soittimia ja stemmoja voisi annostella vähän harkitummin. Muuten tilanne on parhaimmillaankin, kuin lisäisi juustokakkuun sokeria päälle. Mutta tämä on pieni esteettinen detalji, yhtyeen meno vaikuttaa edelleen hyvin lupaavalta! Teemu Eerola Raudantakoja: I M arkus Rantasen ja Jukka Kyllösen duo Raudantakoja on kiertänyt kansanmusiikkikenttää jo pitemmän aikaa, mutta levyn nimestä päätellen kyseessä on kuitenkin vasta yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto. Pitkä kypsyttelyaika ei kuitenkaan ole pahasta, kun lopputulos on näin toimiva. Kitaran ja lyömäsoitinten muodostamalla kokoonpanollaan duo ei istu aivan perinteisimpään muottiin, mikä on varsin virkistävää. Suuri osa Raudantakojan tulkitsemista kappaleista on peräisin Otto Anderssonin Äldreja Yngre dansmelodier-teoksista ja monta jamisessioista ja puskasoitoista tuttua melodiaa on päätynyt tälle levylle. Ragvalsin sottiisi, Hållfastin polska tai Taklaxin menuetti irtoavat monelta pelimannilta pyynnöstä. Raudantakoja onnistuu kuitenkin välttämään pahimmat sudenkuopat ja antautumasta pelkän jamittelun puolelle. Sovitukset on tehty huolella ja duossa etenkin perkussioiden saama tila on harvinaista herkkua. Se saa yhtyeen kuulostamaan suuremmalta kuin osiensa summa. Jo räjähtävän energinen tulkinta Björkö-polskasta on riittävä käyntikortti houkuttelemaan keikalle. Antti-J. Janka-Murros Antti Korhola potkasee oven sisään A ntti Korhola on verrattain uusi tuttavuus, mutta miehen saapuminen kansanmusiikkiväestön tietoisuuteen pitäisi viimeistään tällä levyllä olla selviö. Teemu Eerolan ja Juska Ojajärven kanssa muodostettu trio ”Antti Korhola potkasee oven sisään” tarjoilee nimikkolevyllään sen verran taidokasta osaamista, että hämmentää. Hämmennys johtuu pääasiallisesti siitä, että Korholan omista sävellyksistä koostuva levy on niin suvereenisti perinnemateriaalin kuuloista, että täydestä olisi mennyt. Kahden viulun ja harmoonin muodostama kokoonpano tuo useasti mieleen Nordik Treen, mitä länsinaapurin perinteisiin siellä täällä kallellaan olevat sävellykset ja etenkin Ojajärven toistuvasti Timo Alakotilaa muistuttava harmoonin ja harmonian käyttö korostavat entisestään. Liekö sitten kappalemateriaalista, voimakkaasti perinnetietoisista ja vankkumattoman harmonisista sovituksista vai muusikoiden tyylistä johtuvaa, mutta itselleni tuli parikin kertaa mieleen barokkiyhtye, jossa cembalo on vahingossa vaihtunut harmooniin ja joku on livauttanut VPS-nuotteja konserttojen tilalle. Ei siis syytä valittaa. Antti-J. Janka-Murros Tippukivitapaus T ippukivitapaus on Kansallisteatterin marraskuussa kantaesityksen saaneen musikaalin levytys. Kun tekijöinä ovat maan parhaat ammattilaiset jälki on sen mukaista. Vaikka kyseessä on koko perheen musikaali, ei AnnaMari Kähärä liehakoi lapsellisuudella. Jos musiikki nyt ei aivan ennen kuulumatonta olekaan, sovitukset ja sointimaailma tekevät siitä kiinnostavaa kuultavaa. Sara Puljulan johtama orkesteri svengaa, pääsolisti Vuokko Hovattan ja muidenkin laulavien näyttelijöiden laulu on laadukasta ja kuoro-osuudet maukkaita. Laura Ruohosen runot ovat ilpotiihosmaisen hauskaa sisäsointuista lorutusta: ”Maito on märkää, ällöän härkää...”. Levyn perusteella tarinasta ei voi sanoa mitään, sen verran surrealistinen on levyn 17 laulun sarja. Jossain eksoottisissa paikoissa kai reissataan ja välillä nirsoillaan kotoisasti äidille. Musikaalin siirtäminen lavalta levylle on haastavaa. Soololaulajat tuntuvat välillä jäävän taka-alalle. Levy kestää kuitenkin hyvin kuuntelua, vaikka se toimii varmasti parhaiten tunnelmien mieleenpalauttajana musikaalin nähneille. Sauli Heikkilä Tippukivitapausta esitetään koko kevät Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Helsingissä.
• 46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Folk'avant Gryningsland P ääsääntöisesti ruotsiksi laulava Folk'avant on ruotsalaisten Anna Wikeniuksen ja Anna Rubinszteinin sekä suomalaisen Emma-palkitun Maija Kauhasen muodostama trio. Trion musiikki on melodisesti välillä jopa upean kaunista, ja yhtyeen minimalistisessa soitinnuksessa on harkittu vaikutelma ja hyvin levollinen tunnelma. Laulun ja soiton taso on juuri niin korkeaa kuin tämän kaliiberin tekijöiltä sopii odottaakin. Myös ääniteknisesti levy tuntuu onnistuneelta akustisten soittimien värien päästessä esiin kauniisti ja koko kattaus on hyvin tasapainoinen. Välillä albumia kuitenkin kokonaisuutena vaivaa pieni pysähtyneisyys. Muutama räväkämpi musiikillinen taite voisi olla perusteltu. Toisaalta se voisi sotia yhtyeen selkeää mietiskelevää linjaa vastaan ja tällaiselle estetiikallehan on myös omat ystävänsä. Kaiken kaikkiaan albumi on kuitenkin todella mainio ja varma hankinta jokaisen ruotsinkielisestä kansanmusiikista kiinnostuneen levykokoelmaan. Teemu Eerola Träskelin & Korva: Turvalan uunilla 2 Lisää lauluja Duo Pimperot: Piika huusi pinkotinta T urvalan uuni on lämmitetty toisen kerran Sampo Korvan ja Jimmy Träskelinin klapivaraston antimilla, ja eroottisten laulujen hehkuvalle pankolle on omalla levyllään päätynyt kehräämään Duo Pimperot (Helmi Camus ja Maija Kauhanen). Sama liekkivahti, Träskelin, on mukana molempien äänitteiden tuotannossa. Tahoillaan kaunista ja komeaa laulua, ja miesduon levyllä soitto kulkee unettavan varmasti eteenpäin. Jälki on elävää, eikä turhalle hifistelylle ole jätetty liikaa sijaa. Miksipä olisikaan: levyt menevät vahvasti teksti edellä. Mennään siis perässä. Duo Pimperot, tuo puolipörröiseltä sylikissalta kuulostava lemmikki paljastuu sanalliselta anniltaan äkeästi mouruavaksi, takkuturkkiseksi ilvekseksi. Kontrasti, jonka kauniit naisäänet antavat tekstien sisällölle, on ajoittain herkullinen. Ilmassa on vahvaa urheilujuhlan hajua: lihapata tirisee, kiehuu yli ja valahtaa arinalle; käryä ja elämän eritteitä on pirtin täydeltä. Tarinoissa nojataan osastoon, jossa sivustavedettävä nitisee ja ohjaaja käskee kameran tarkentamaan suoraan sinne missä tapahtuu. Tästä ihmiselon välttämättömästä liikeradasta ammennetut lyriikat on riisuttu pitsistä ja silkistä, ja sillä mennään. Osa otoksista on niin napakoita, ettei puna ehdi kainoimmillekaan poskille nousta, kun jo seuraavassa kuvakulmassa on taas sepalus auki ja hameen helma hampaiden välissä. Träskelin ja Korva ovat valinneet kerronnassaan kesytetymmän linjan. Lätinä ja natkutus ilahduttavat heidänkin laulujensa kamareissa, mutta osa kappaleista jättää myös mielikuvitukselle tilaa. Hillitty esittäminen on alleviivaavaa jopa siinä määrin, että hetkittäin soitannollisten nyanssien niukkuus puuduttaa. Toisaalta tehokeino toimii: kanootti keinahtelee poukamassa välillä hartaan kauniisti, ja kaihomieli ehtii täyttää uneksivan kuuntelijan. Sitä seuraa herättävä mätke, kun lemmenpajan vasara paukauttaa alasimella punaisena hehkuvaa sanan ilovieteriä. Levyt ovat kiristelemätöntä traditekstien ja -sävellysten dokumentointia molemmilta. Hetkittäin naurattaa, hetkittäin hymyilyttää; itkua ei sentään tule. Jos ei sitten pitkästä ilosta. Kuuntele vaikkapa Pimperoiden Hässi saatana (sanat duon) tai Turvalan uunilta Minä tiedän virran, niin tiedät mistä lauletaan, kun lauletaan siitä. Siitä. Joni Koski Riikka Timonen & Senni Eskelinen: Perillä! R iikka Timosen ja Senni Eskelisen laulu–kantele-duo on virkistävää kuultavaa. Sekä sävellyksissä että sanoituksissa on onnistuttu synnyttämään fuusio, josta kuulee kansanmusiikkiklangin, mutta tyyli on tätä päivää. Tarinoita riittää Jo on marjatja Väärin tein -miesseikkailuista herkkiin ja surumielisiin lauluihin, kuten Sulje silmät hymysuu. Erityisesti viehätyin Ei kirjettä rintamalta -sanoitukseen, jonka aihe oli historiallinen, mutta lyriikka moderni. Olisin mielelläni kuullut enemmänkin sotamuistoista kertovia lauluja, onhan levy julkaistu Suomi 100 -juhlavuonna. Milla Viljamaan sävellykset sopivat oivallisesti yhteen sanoitusten kanssa. Ja miten upeasti Eskelinen säestää kanteleella Timosen laulua! Nautin siitä, miten kantele antaa laululle tilaa jäämättä kuitenkaan pelkäksi taustainstrumentiksi. Kun muusikkoja on vain kaksi, kuulija pystyy keskittymään sekä soittoon että lauluun, koko tunnelmallisen laulelmapaketin antiin. Arja Kangasniemi Maria Gasolina Pitkää Siltaa A fro-musaa ja lähi-itäistä populaarimusiikkia suomen kielellä esittävä Maria Gasolina -yhtye soittaa tarttuvaa tanssimusiikkia suomalaisittain omaperäisellä ajatuksella. Pitkää Siltaa -levyllä kahdeksanhenkinen yhtye seitsemän vierailijan vahvistamana toteuttaa tiukalla groovella etnisiä schlagereita, flirttaillen bilemusiikin ja camp-estetiikan sävyillä. Teknisesti yhtyeen soittotaito on todella herkullista kuunneltavaa ja kappaleiden versiointi on sopivan päivitettyä turkkilaisen diskon lattioilta tänne Pohjolaan vuodelle 2018. Tässä mielessä, toki myös jostain avaruusjazzosastolta lainatuiden räkäisten sähköurkujen myötä, Pitkää Siltaa tuo mieleen myös toisen kotimaisen rytmimusiikkiorkesterin nimeltä Saimaa. Levyä kuunnellessa onkin vaikea välttyä mielikuvilta kukkapaitaisista hipeistä tanssimassa Faces-festivaaleilla. Jos löydät tuosta kuvauksesta itsesi, voin helposti suositella tämän albumin hankkimista omaan hyllyyn. Teemu Eerola Rauno Nieminen: Sarvella R auno Nieminen on suomalaisen paimensoittoperinteen elvyttäjä niin soitinrakentajana, muusikkona kuin soitonopettajanakin. Erilaiset sarvet ovat olleet hänen alaansa huilujen ja lehdykkäsoittimien (puhumattakaan kanteleista ja jouhikosta) lisäksi jo 1970-luvulta saakka, joten on jo aikakin ensimmäisen soololevyn julkaisulle. Pelkkä lista Raunon aiemmista bändeistä ja levytyksistä täyttäisi koko tämän lehden levyarviopalstan. No, aloitetaan varovasti: Primo, Zydeco Conjunto, Etnopojat , Ethnic Evolution Ensemble, Ontrei, Ural Pop, Verde, Jouhiorkesteri, Teppanan Veljet, Stroka & Nieminen ja Sekaantuu. Nieminen on soittanut uransa aikana liki 30 yhtyeessä noin 26 levyllä. Raunon ensimmäinen soololevy Sarvella sisältää nimensä mukaisesti pukinsarvilla ja puusarvilla, lulleteilla, soitettua improvisatorista musiikkia. Mukana on kuusi vuonna 2016 äänitettyä uutta raitaa, joilla Raunon kanssa musisoi basistivelho Jan-Olof Strandberg ja lyömäsoittaja Köpi Toivonen. Tämän tuoreen kokoonpanon nimi on Rusko Trio. Heidän lisäkseen levyltä löytyy mainiot duoesitykset sekä Jouko Kyhälän että Verde-yhtyeen Mika Rintalan kanssa ja vielä herkkupalana Paroni Paakkunaisen Ethnic Evolution Ensemblen kanssa vuonna 1987 äänitetty weather reportmainen raita. Säveltämisen ja sovittamisen lisäksi Rauno on rakentanut levyllä kuultavat sarvet, bassot ja noitarummut. Musiikki on maalailevaa ja luo mielikuvia urbaanista paimenpojasta kohtaamassa 2000-luvun soittimia ja äänimaisemia. Mielenkiintoinen levy! Antti Kettunen
• 47 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 KIRJAT Hulivili: Karjalaisia kansantansseja lapsille Ohjekirja + cd Toim. Juha-Matti Aronen Karjalainen Nuorisoliitto ry. 2017 K arjalainen Nuorisoliitto on vuosien ajan tuonut hienosti esiin karjalaista tanssija leikkiperinnettä monipuolisesti. Tämän toiminnan viimeisimpänä tuotoksena on julkaistu JuhaMatti Arosen toimittama opas Hulivili, joka sisältää 24 leikin ja tanssin ohjeet, nuotit sekä musiikit cd-levyllä. Monet näistä on julkaistu aiemmin eri yhteyksissä, mutta mukana on myös julkaisematonta materiaalia. Tarkoituksena on tuoda leikkija tanssimateriaalia erityisesti nuorempien tanssijoiden käyttöön. Julkaisu on toteutettu huolella niin sisällön kuin ulkoasunkin osalta. Ohjeet ja nuotit ovat selkeitä ja yksityiskohtaisia joitakin pieniä epäselvyyksiä lukuun ottamatta, ja musiikki on toteutettu ammattitaitoisesti. Jari Komulaisen, Pauliina Pajalan ja Vilma Jääskeläisen muodostaman trion jälki on täsmällistä ja miellyttävää, ja musiikki toimii erinomaisesti tanssiryhmien harjoitusten tukena. Sovituksiin olisi ehkä toivonut hieman enemmän vaihtelevuutta ja rohkeutta, mutta toisaalta tämän musiikin funktio huomioon ottaen on ymmärrettävää, ettei sitä ole haluttu lähteä muokkaamaan voimakkaasti. Sekä ohjekirjan että cd-levyn kuvitus ja väritys ovat yksinkertaisen kauniita. Merkittävimpänä puutteena julkaisussa pidän sitä, ettei tanssien ja leikkien oheistietoja ole mukana millään tavoin. Nyt kaikki on ”karjalaista”, mikä voi tarkoittaa niin lappeenrantalaista, salmilaista kuin kiestinkiläistäkin. Alkusanoissa tosin viitataan aiempiin julkaisuihin, joista tietoja löytyy, mutta monen käyttäjän kohdalla tämä on ainoa julkaisu, josta tietoa ammennetaan, joten ainakin lyhyt kuvaus kunkin leikin tai tanssin kohdalla olisi toivottavaa. Aiemmin julkaisemattomien kohdalla tämä olisi itse asiassa aivan välttämätöntä. Koska esimerkiksi Ristipuikko on käsittääkseni edesmenneen Viola Malmin tekemä sommitelma, olisi tiedot syytä mainita tekijänoikeuksienkin vuoksi. Kokonaisuudessaan Hulivili on tervetullut lisä kansantanssijulkaisujen joukkoon, ja se on varmasti ohjaajien ja tanssinopettajien ahkerassa käytössä. On myös tärkeää, että Viola Malmin lukuisilla kursseilla esiin tuoma perintö välittyy tuleville sukupolville. Siinäkin suhteessa Hulivili on kulttuuriteko. Kansanmusiikin ja kansantanssin elävien perinteiden teemavuonna kaivataan juuri toimintaan kannustavia julkaisuja, jotka tekevät perinteestä sitä, mitä se pohjimmiltaan on: hauskaa, iloista ja yhteisiä elämyksiä tuottavaa. Petri Hoppu V uonna 1976 alkanut projekti Oulun seudun sävelmien julkaisemiseksi on nyt saatu päätökseen. 20sivuinen nuottikirja on selkeä. Itse tosin laittaisin soinnut lihavoituina. Pohjois-Pohjanmaan monitoimiaktiivi Unto Kukka on tämänkin toteutuksen takana, rahoittajana Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys. Opettaja Vesa Pentti on sovittanut valtaosan sävelmistä, loput lienevät nuotintaja Kukan sovituksia. Kuusiosainen purppuri ja Oulun Vepsän kylästä vanhan talon fyllingeistä löydetty nuottikirja tulkoon 1700-luvun sävelmineen ehoisaan käyttöön. Tahdin takaa Oulun Pelimannien kvartetti kaksine mestaripelimanneineen. Antti Koiranen Ukulele – Kaikki soittaa Outi Koivuniemi ja Markus Rantanen, Aviador 2017 Viime vuonna esitellyn Suuren ukulele-kirjan rinnalle on ilmestynyt samalta kustantajalta kevyempi, lähinnä koulujen tarpeisiin tarkoitettu Ukulele – Kaikki soittaa. En tiedä voiko kouluihin hankkia kirjaa, jonka nimessä on kielioppivirhe, mutta muutoin opas on helppokäyttöinen ja sen avulla pääsee mukavasti soittoharrastuksen alkuun. Kirjassa osa asiatiedosta esitetään legendaarisen sarjakuvapiirtäjän Juho K. Juntusen sarjakuvan muodossa. Ratkaisu on suorastaan nerokas. On vaikea kuvitella, että vastahankaisinkaan oppilas jättäisi ne lukematta. Ukulelet ovat usein C-vireisiä, mutta koulusoittimet saattavat olla myös D-vireisiä. Niinpä kirjassa kuljetetaan rinnakkain ohjeet molemmille vireille. Vireet erotetaan värikoodeilla. Ratkaisu tuntuu hämmentävältä. Aukeamilla on vierekkäin täysin samanlaiset sivut, vasemmalla C-vireen ja oikealla D-vireen nuotit ja sointumerkit. Eikö transponointia olisi voinut selittää muutamalla lauseella ja kuvalla? Tekijöillä on kuitenkin vankka kokemus kouluopetuksesta, joten ratkaisu on ehkä hyvin mietitty. Näin suppeassa kirjassa monien aiheiden – kuten melodiasoiton – käsittely tehdään hipaisten. Lopussa rohkaistaan myös improvisoimaan ja keksimään omia lauluja, mikä on hienoa. Omien sointukiertojen keksiminen tuntuisi kuitenkin vaativan pikkuisen pidemmän johdatuksen aiheeseen. Kelpo kirjanen kenelle vain ensimmäiseksi ukulele-oppaaksi. Sauli Heikkilä ??????????????????????? ??????????????????????? ??????????????????????? ??????????????????????? ?? ?? ?? ?? ???? ??? ??? ??? ?????? ??? ??? ??????????????????????????????? ???????????????????????????? ???????????????????????????? ????????????????????????????? ????????? ????????? ????????? ??????????????????????????????????????????? ?????????????????????????????????? ?????????????????????????????????? ?????????????????????????????????????????? ???? ???? ???????? Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry v. 2018 Oulun Pelimannit: Oulun seudun purppurin ja Vepsän nuottikirjan sävelmiä Nuottikirja + cd. 2018.
• 48 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Kevään 2018 Kansanmusiikkikiertueilla: Maaliskuu: Ville Ojanen Trio (VOT) (13.-18.3) Huhtikuu: Tero Pajunen (10.-15.4) Tilaa kiertueyhtye paikkakunnallesi! Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Kiertueille myydään max. 5 keikkaa / yhtye. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan/yhtyeen niin vaatiessa, Teosto-kuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli paikalliselle konserttijärjestäjälle jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2018 omavastuuosuus on 100 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä Suomen Kansanmusiikkiliittoon! Hae syksyn 2018 kiertueille 1.-31.3.2018! Kiertueelle haku tehdään joka vuosi samalla aikataululla: kevään kiertueille haetaan 1.-30.9. ja syksyn kiertueille 1.-31.3. Keväisin järjestetään neljä kiertuetta (tammi-, helmi-, maalisja huhtikuu) ja syksyisin neljä kiertuetta (syys-, loka-, marrasja joulukuu). Lisätietoja: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueet/kiertuehaku Uuden sarjakuvan piirtäjä esittäytyy Ethno Finland 2018 Kansainvälinen Ethno Finland järjestetään nyt neljännen kerran, 7.-13.8. pääkaupunkiseudulla (leiripaikka peruutuksen vuoksi vielä hakusessa). Ethno Finland on tarkoitettu 17-30 -vuotiaille kokeneille kansanmusiikin soittajille. Ethno-leri perustuu workshoppeihin, joissa osanottajat opettavat toisilleen oman kulttuurinsa kansanmusiikkia. Ajatuksena on antaa nuorille muusikoille mahdollisuus kehittyä musikaalisesti, luoda uusia kontakteja ja verkostoja yli rajojen sekä luoda ymmärrystä ja arvostusta muita ihmisiä ja kulttuureita kohtaan. Leirin kielenä on englanti. Ethno Finlandin vetäjät 2018: Antti Järvelä (Suomi) ja Allan Skrobe (Ruotsi/Kroatia) Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethno-finland, Suomen Kansanmusiikkiliitto / Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, Kansanmusiikki-lehden uuden sarjakuvan takana on helsinkiläinen graafikko ja kuvittaja Arto Nyyssönen, kotoisin Kuopiosta. Opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa. Kuvitustöitä 80-luvulta lähtien. Kaksi sarjakuvakilpailun voittoa. Sarjakuvia mm. ”Neekeriartsie, mies joka toi jazzin Suomeen”, ”Elukat” -lastensarjakuva ja ”Mamoud” joka ilmestyy ensi syksynä Arktisen Banaanin kustantamana. Myös muusikko ja musiikin säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja. Oma yhtye Nyyssösen Valinta, jonka kokoonpano vaihtelee 5 -12:een henkilöön. Musiikkityyliä on luonnehdittu progressiiviseksi folkiksi. Folk-Kari on Helsingin Punavuoresta maalle muuttanut musikantti joka törmäilee kaikenlaisiin musiikkiin liittyviin ilmiöihin kansanmusiikkihengessä. Vuoden 2017 leiriläisiä Etno-Espan lavalla.
• KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut Cd Folkrörelsen: Släpp in publiken 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € Cd Tero Hyväluoma: Junkyard Ball 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € Cd Naiskuoro KYN: Jos minä puhuisin sinulle 22€ Nyt jäsentarjouksena vain 17,60 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0118”. Etu on voimassa 31.5.2018 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Suomen Kansanmusiikkiliitto juhlii 50-vuotisjuhlia Samuelin Poloneesissa Helsingissä Suomen Kansanmusiikkiliitto perustettiin Oriveden kansantanssija kansanmusiikkikursseilla Oriveden opistolla 6.1.1968. Tästä syystä Etkoja juhlittiin liiton perustamispaikalla Oriveden opistolla Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikursseilla 29.12.2017 kurssikonsertissa. Kursseilta laitettiin myös välähdyksiä maailmalle Periscope-lähetyksinä. Folklandia-risteilyllä pidettiin Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotiskonsertti, jossa kuultiin makupaloja eri puolilta Suomea: Esiintyjinä olivat Pömpeli, Mahottomat, Vuoden nuori pelimanni Minja Survonen ja Orivesi All Stars. Konsertti päättyi pelimannien yhteissoittoon. Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlavideota aloitettiin kuvaamaan Folklandia-risteilyllä. Videolle kukin soittaja soittaa vuorollaan neljä tahtia Pispalan Sottiisista. Kuvauksia jatketaan kesällä Kaustisella. Samuelin Poloneesi & Vinterstämma 16.-18.3.2018 Helsingissä on seuraava 50-vuotisjuhlaetappi. Pelimanniparaatissa kuullaan tämän hetken kansanmusiikkia eri puolilta Suomea. Tapahtuman pääjuhla on koonnut mielenkiintoisen kattauksen tämän ajan kiinnostavista kansanmusiikkiyhtyeistä. Tarjolla on Arto Järvelän ja Kimmo Pohjosen legendaarinen duo Pinnin Pojat , nykyajan Lönrotit eli Kalevauva.fi , yhden naisen orkesteri Maija Kauhanen , iloinen suomenruotsalainen Halsbrytarna , mestarillista soittoa esittävä Heikki Lahti & Komia , oltermannit ja nuoret kansanmusiikin harrastajat yhdessä, Nuorisoserojen kansantanssiryhmä Kuohu , Vuoden nuori pelimanni 2018 Minja Survonen sekä pelimannien yhteissoitto. Lisäksi tapahtumassa esiintyy 17.3. Orivesi All Stars , Désirée Saarela & Triskel, Anne-Mari Kivimäki & Palomylly -76. Tapahtumassa myös Poloneesiklubeja, Kansanlaulukirkko, Pelimanniparaati, Uusmaalaiset iltamat, Lastenkonsertti ym. mukavaa! www.kansanmusiikkiliitto.fi PInnin Pojat Jo ha nn es H ei kk ilä
• 50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2018 Mitä kaikkea Sottiisi-tuottajan toimeen kuuluu? Suomen Nuorisoseurojen Pispalan Sottiisi -tapahtumaperheen festivaalien eli Folklandian, Pispalan Sottiisin ja Tanssimanian ohjelmatuotanto, aikataulut sekä esiintyjistä ja esiintymistekniikasta huolehtiminen. Lisäksi teemme monenlaista yhteistyöstä eri tahojen kanssa niin Tampereella kuin muuallakin Suomessa ympäri vuoden. Sottiisi ja Tanssimania järjestetään Tampereella vuorovuosin. Nyt on Sottiisin vuoro ja parittomina vuosina Tanssimania sijoittuu syys-lokakuun taitteeseen. Folklandiahan seilaa Helsingin ja Tallinnan väliä aina tammikuussa. Noissa tapahtumissahan on satoja, ellei tuhansia esiintyjiä. Miten moisesta hommasta selviää? Tänä vuonna Pispalan Sottiisissa Tampereen Messuja Urheilukeskuksen TähtiAreenan valtaa Työ ja ilonpito -suurproduktio, ja jo siihen osallistuu yli tuhat esiintyjää eri puolilta Suomea. Taustalla on iso ammattilaisten työryhmä, joka on tehnyt pitkään töitä illan eteen. Lisäksi muina päivinä esiintyjiä nähdään Sottiisi-lavoilla ainakin saman verran, joten huolellinen valmistautuminen on välttämätöntä. Festivaalityölle onkin tyypillistä, että muutamaa tuntia tai päivää varten saatetaan tehdä monta kuukautta töitä isollakin porukalla, mutta sitä ei suuri yleisö välttämättä tiedosta. Millainen opintie ja työkokemus on tehtävään valmentanut? Iloisena voin nyt todeta olevani täysin koulutustani vastaavassa työssä FMkansantanssintutkijana ja taidehallinnon maisterina. Työskentelin aiemmin kuntapuolen kulttuuripalveluiden lisäksi muun muassa valtakunnallisen kiertuetoiminnan koordinaattorina eli keikkamyynti ja kiertuepromootio kansanmusakentällä ovat tuttuja juttuja. Tuottamasi tapahtumat alkavat olla aika maineikkaita, tuoko se paineita? Ei paineita, mutta vastuuta! Edeltäjäni, kulttuurituottaja Jussi Kaijankangas teki monta vuotta niin hyvää työtä, että siinä on kirimistä. Kävijämme ovat melko uskollista porukkaa ja haluavat osallistua vuodesta toiseen festareille. Sitä arvostamme suuresti ja tahto on tehdä mielenkiintoisia tapahtumia vastakin. Millä tavalla yleisemmin toivoisit kansanmusiikin ja kansantanssin kentän kehittyvän tulevaisuudessa? Rohkeasti rinta rottingille ja tuomaan julki omaa elävää perinnettämme! Tapoja on monia. Kesällä on aina ilahduttavaa törmätä kansanmusiikin katusoittajiin toriaamuina tai nähdä eri taiteenlajien produktioissa kamualan ammattilaisia ja harrastajia. Fuusioissa on voimaa, kun juuret ovat vahvat! Osaamista ja annettavaa meiltä kyllä löytyy. Lisäksi tykkään aina, jos muusikot tanssivat ja tanssijat soittavat. Jospa siten saisimme tanhuryhmiin ja pelimannipiireihin sitä uutta vertakin. Onko sinulla tanssitai soittotaustaa? Meillä oli lapsuudessa kansanmusiikkiyhtye Akaan Väkkärä, jossa tämmäsin vaihdellen pyykkilautavuoroa toisen pianistimme kanssa! Enimmän aikaa kuitenkin tanssin, alunperin Toijalan nuorisoseurassa, jossa myös ohjasin nuorempien ryhmää. Teininä kävin kansantanssiryhmä Kantavarpaan harjoituksissa Tampereella. Ilmaisutaitolukion jälkeen koukkasin Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajalinjan kautta, mutta päädyin Petrin Hopun oppilaaksi Tampereen yliopistoon. Tanssi on edelleen hyvä harrastus! Saatko ”omista” tapahtumista tarpeeksi vai käytkö vielä vapaa-aikana kesätapahtumissa? Vanhan kirjallisuuden päivät Sastamalassa, Tampereen Teatterikesä sekä Helsingin Juhlaviikot kuuluvat ainakin kesäkalenteriini kaikkien mahdollisten kansanmusiikkifestareitten lisäksi, joten kyllä kesä perinteisesti nopeasti vilahtaa tapahtumasta toiseen juostessa. Ammatillisestikin kiinnostaa, miten muut festarit on järjestetty, joten siksikin niissä on hyvä käydä. Aika harva alan toimijoista taitaa tehdä töitä vain viran puolesta. Mikä saa sinun sydämesi sykkimään? Hyvä musiikki ja jalan alle menevä pol jento piisaa: tanhutyttö on helppo taivutella tanssilattialle! On etuoikeus saada tehdä töitä ns. rakkaudesta lajiin. Työkaverit ovat huipputyyppejä ja myös asiakkaillemme kansanmusiikki ja -tanssi ovat sydämen asioita, joten töihin on aina kiva mennä! TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Jaana Kari Jaana Kari Kulttuurituottaja Syntynyt: 1981 Toijalassa Kotipaikka: Sääksmäki Koulutus: FM, MuM Kesällä Jaana Karia näkee muun muassa: Ritvalan Helkajuhlilla Pispalan Sottiisissa kansanmusiikkifestareilla lavatansseissa ja tangoleirillä mattopyykillä, kasvimaalla ja pallokentän laidalla www.folklandia.fi www.sottiisi.fi www.tanssimania.fi www.nuorisoseurat.fi Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Liisa Ahokas
• KEIKAT www.kansanmusiikkikansantanssi.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikkikansantanssi.fi M a a l i s k u u Fest Afrika Winter Jam 3.-4.3. Tampere festafrika.net Yhteisvastuukonsertti stadilaisittain 4.3. Helsinki www.helsinginseurakunnat.fi/ seurakunnat/vuosaari.html Salo Irish Festivaali 8.-10.3. Salo www.facebook.com/saloirishfest/ Tomas Takolander: Collaborations 9.3. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen kevätkokous ja Kevätpurpurit 10.3. Kiikoinen www.facebook.com/satakunnankansanmusiikkiyhdistys Katrillia kahdessa ajassa 10.3. Kajaani www.routacompany.fi Pelkoja päin – Kokonaisvaltainen musiikkitarina esiintyjän ja muusikon läsnäolosta 13.3. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Samuelin Poloneesi & Vinterstämma 16.-18.3. Helsinki www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi Harmonikkaristeily 17.-18.3. Turku-Tukholma-Turku www.satahamesoi.fi 35. Pelimannien Soittotalkoot 24.3. Mänttä-Vilppula www.mantanpumppumestarit.fi Iholla Suistamon Sähkö, Petri Hakala & Piia Kleemola ja Elsi Sloan 24.3. Helsinki sauraohjelmapalvelu.com/iholla-klubi Kustaan Soitto 25.3. Eura www.facebook.com/satakunnankansanmusiikkiyhdistys H u h t i k u u JuuriJuhla-RotFest 7.-14.4. Espoo www.juurijuhla.fi Kvarken Folk 2018 7.4. M/S Wasa Express, Vasa Umeå – Vasa www.spelmansforbundet.fi Luomusoitto 7.4. Saarijärvi www.saarijarvi.fi/sisalto/luomusoitto Kevättä palkeissa -konsertti 8.4. Alavus www.alavudenkaksiriviset.fi Hämeen Kevätsoitto 8.4. Parkano hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi/ Soimannien Kevätsoitto 8.4. Jämsä Antti Sulin 040 7480871 Sulasolin yhteislaulua: Sakarat 9.4. Helsinki www.musiikkitalo.fi Katrillia kahdessa ajassa / Tradition-in-progress 12.4. Helsinki www.facebook.com/vakevakollektiivi Kamuviikko 2018 16.-22.4. Helsinki www.kmo.fi/fi/kamulinja LEMPO 20.-21.4. Kouvola www.lempofest.net Tanssiralli, Lasten valtakunnallinen kansantanssikatselmus 21.4. Oulu nuorisoseurat.fi/toiminta/tanssi/ tanssiralli/ Iholla-klubi: The Fisherman & The Sea 21.4. Helsinki sauraohjelmapalvelu.com/iholla-klubi Katrillia kahdessa ajassa 21.-22.4. Kajaani www.routacompany.fi Walpurin varvastus 27.-29.4. Tampere www.karjalainennuorisoliitto.fi Tanssiralli 2, Lasten valtakunnallinen kansantanssikatselmus 28.-29.4. Lahti nuorisoseurat.fi/toiminta/tanssi/ tanssiralli/ To u k o k u u Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä 2018 9.5. www.kansanmusiikki.fi Tallari: Yleisön pyynnöstä 17.5. Kaustinen kansanmusiikki-instituutti.fi/tallari Maailma kylässä –festivaali 26.-27.5. Helsinki www.maailmakylassa.fi Iholla-klubi: Vilma Timonen Quartet 26.5. Helsinki sauraohjelmapalvelu.com/iholla-klubi M a a l i s k u u Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 10.3. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen kevätkokous ja Kevätpurpurit 10.3. Kiikoinen www.facebook.com/satakunnankansanmusiikkiyhdistys Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoituspäivä 14.3. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi/ Unescon aineettoman kulttuuriperinnön koulutus 20.-23.3. Helsinki ich.unesco.org/en/capacity-building Kustaan Soitto 25.3. Eura www.facebook.com/satakunnankansanmusiikkiyhdistys Pohjoispohjalaisen kansanmusiikin työpaja 25.3. Oulu www.facebook.com/pohjoispohjanmaankansanmusiikkiyhdistys H u h t i k u u Näppärikurssi 6.-8.4. Heinola peda.net/heinola/musiikkiopisto Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoituspäivä 11.4. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Näppärikurssi 13.-15.4. Kauhajoki www.kauhajoki.fi Sångkurs för vuxna 14.-15.4. Helsingfors kansli@brage.fi Menuettkurs 21.4. Nykarleby www.folkdans.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 21.4. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Näppärikurssi 21.-22.4. Kirkkonummi www.kirkkonummi.fi/musiikkiopisto To u k o k u u Näppärikurssi 4.-6.5. Joensuu www.joensuu.fi/konservatorio Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoituspäivä 9.5. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi/ Tanssitalo -viikonloppu 18.-20.5. Mikkeli nuorisoseurat.fi Pohjoispohjalaisen kansanmusiikin työpaja 20.5. Oulu www.facebook.com/pohjoispohjanmaankansanmusiikkiyhdistys/ Varmista, että tapahtumasi tulee kalenteriin ja vie se itse kansanmusiikkikansantanssi.fi-sivulle. Ohjeet osoitteessa: kansanmusiikkikansantanssi.fi/ohje. Lisätietoa: info@kansanmusiikkikansantanssi.fi Käpylän musiikkiopiston lyhytkurssit Helsingissä 10.3. 5-kielisen clawhammer banjon soittotyylit –lyhytkurssi 10.3. Tutustumiskurssi flamencolaulun maailmaan II 16.3. Pienkanteleiden kertauskurssi aikuisille ja nuorille 24.3. Romanilaulun lyhytkurssi 21.4. Ukulelen alkeisjatko –lyhytkurssi 21.4. Bluesin perusteet ukulelella –kurssi 4.–5.5. Bulgarialaisen laulun korukurssi 5.5. Kanteleen tutustumiskurssi 6–10-vuotiaille 19.5. Ukulelen jatkokurssi 19.5. Ukulelen alkeet –lyhytkurssi kmo.fi/fi/kamulinja/lyhytkurssit Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä 9.5. www.kansanmusiikkikansantanssi.fi Kansanmusiikki kiertueet Ville Ojanen Trio (VOT) 13.3. Mäntyharju 14.3. Helsinki (perinnearkku.net) 16.3. Seinäjoki 18.3. Pertunmaa Tero Pajunen 10.4. Mäntyharju 11.4. Helsinki (perinnearkku.net) 12.4. Joensuu 14.4. Seinäjoki 15.4. Pertunmaa kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-kevat-2018 Rahvaan tanssiklubit ja Rahvaanmusiikin kerhot Tampereella 3.3. Rahvaan tanssiklubi: mm. Arnold Chiwalala & PolePole 15.3. Rahvaanmusiikin kerho: Ville Ojanen Trio (VOT), Meriheini Luoto & Mirage 14.4. Rahvaan tanssiklubi: mm. Antti Savilampi 19.4. Rahvaanmusiikin kerho: Antti Korhola Potka see Oven Sisään, The Mystic Revelation of Teppo Repo 28.4. Rahvaan tanssiklubi: Tanssit Karjalaisen Nuorisoliiton kanssa 10.5. Rahvaanmusiikin kerhon levyklubi rahvaanmusiikinkerho.net
• KONSTA JYLHÄ -kilpailu Pelimannitalo, Kaustinen 9.–10.7.2018 Pelimannitalo järjestää yhdessä Kansanmusiikki-instituutin kanssa valtakunnallisen Konsta Jylhä -kilpailun Kaustisella kansanmusiikkijuhlien aikaan. Kilpailu on suunnattu pienyhtyeille. Rahapalkintojen yhteisarvo on 10.000 Euroa. Kilpailun säännöt ja osallistumisohjeet: www.kansanmusiikki-instituutti.fi