Irtonumero 8 € 1 • 2022 6 Kaustislainen viulunsoitto maailmankartalle MUKANA PELIMANNI-LIITE 12 Viisuntaitajat ja laulunikkarit Kittilästä 34 Vielä julkaistaan kansanmusiikkia!
2 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 SISÄLTÖ 1 • 2022 17 34 12 KOLUMNISTI Tiina Merisalo Viisuntaitajat ja laulunikkarit Kittilästä. Kaustislainen viulunsoitto maailmankartalle Vielä julkaistaan kansanmusiikkia! Pääkirjoitus..........................................................................................................4 Ajassa: Värttinä ..................................................................................................5 Aapit ovat yhteissoittojen sydänpuu ......................................................11 Esittelyssä Merlyn Driver: Kuovin laulun lumoama.........................15 Lianasta vaalalainen fadista ......................................................................19 Pohjoinen menuetti ........................................................................................20 PELIMANNI-liite Eteläpohjalaiset Spelit maakuntakulttuurin luojana .......................23 Sävellyskilpailu avaa Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen juhlavuoden ............................................24 Uudenmaan nurkka .......................................................................................24 Nuottiliite: Menuetteja .................................................................................25 Varsinais-Suomen kuulumisia ...................................................................29 Pohjois-Savon kuulumisia ...........................................................................30 Miljoonalahjoitus SibeliusAkatemian Global-Music koulutusohjelmalle .........................................................................................31 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 1 ............................31 Kulttuuriharrastamisen hyvinvointivaikutukset näkyviin ............33 Vuoden 2021 Eläköön Folk! -palkinnot .................................................36 Kansanmusiikin ja kansantanssin turvallisemman tilan periaatteet .............................................................38 Raportti Luvut esiin! -kysely 2019-2020 ..............................................39 Kolttasaamelaiset tekivät kirjan katrilliperinteestään ...................40 Levyt ja kirjat ....................................................................................................42 Taustapeili: Minna Raskinen ......................................................................50 6 Te re sa N ur m io ja Er kk i A la -K ön ni /K an sa np er in te en ar ki st o
3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 ALKUTAHDIT Hannu Sahalle Pro Finlandia Viime itsenäisyyspäivänä tasavallan presidentti jakoi Pro Finlandia -mitalin kymmenelle ansioituneelle taiteilijalle. Yksi mitalin saajista oli viime kesäkuussa eläkkeelle Musiikin edistämissäätiön toimitusjohtajan paikalta jäänyt muusikko ja musiikintutkija Hannu Saha. Pro Finlandia -mitali on maassamme korkein kirjailijoille ja taiteilijoille myönnettävä kunnianosoitus. Sitä on jaettu 1940-luvulta lähtien. Kunniamerkin myöntää ritarikunnan suurmestarina toimiva tasavallan presidentti. Viron voimakaksikko jatkaa eteläisessä naapurissa voittokulkuaan. Viron musiiikipalkintogaalassa tammikuussa vuoden etnolevyksi valittiin Puuluupin Viimane suusataja. Eikä siinä vielä kaikki: Puuluup valittiin myös vuoden yhtyeeksi kaikkien yhtyeitten joukosta. Mahtava osoitus perinteestä kumpuavasta, mutta luovan omaperäisen musiikin kunnioituksesta Virossa. Kansanmusiikki-lehti onnittelee lämpimästi. (Viimane suusataja -levystä sivulla 42) Hannu Nipulille Lahden kulttuuritunnustus Lahden kulttuurialan tunnustuspalkinto myönnetään ansioituneesta, uutta luovasta ja usein myös pitkäaikaisesta lahtelaisen kulttuurielämän hyväksi tehdystä työstä. Kulttuurialan tunnustuspalkinnossa kyse on usein elämäntyöpalkinnosta. Hannu Nipuli on tehnyt merkittävän uran tanssijana, palkittuna koreografina sekä kansantanssitoiminnan kehittäjänä ja tuottajana, taustoittaa Lahden kaupungin kulttuuriasiainpäällikkö Matti Karhos Nipulille myönnettyä tunnustusta. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat nimesi Nipulin Mestarikansantanssijaksi vuonna 2016. Samana vuonna Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus antoi Nipulille Vuoden Wäinö -tunnustuksen, joka myönnetään alalla toimivalle henkilölle taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai merkittävästä innovaatiosta alalla. Hannu Nipuli jäi eläkkeelle Nuorisoseurojen Hämeen aluetoimiston toiminnanjohtajan tehtävästä syksyllä 2021, mutta hän jatkaa työtään kansantanssin parissa. Taiteen edistämiskeskuksen tukemassa hankkeessa hän kokoaa yhteen julkaisuun vuosikymmenten varrella tehtyjä koreografioita musiikkeineen. La ur i O in o Hilja Grönfors ja työryhmä saavat 71 000 euroa romanikulttuurista kertovan musiikkija elokuvakiertueen järjestämiseen vankiloissa, lastensuojelun vastaanottopisteissä ja sairaaloissa Taidetta kaikille -apurahana. Taiteen aloilla jaetaan kahdeksan Taidetta kaikille -apurahaa, yhteissummaltaan 350 000 euroa. Tukimuodon tavoitteena on lisätä tukea tai hoitoa tarvitsevien ihmisten mahdollisuuksia kokea korkealaatuista taidetta ja siten edistää kulttuurista yhdenvertaisuutta. Hilja Grönforsille työryhmineen merkittävä apuraha Sa ul i H ei kk ilä Ke ijo N ip ul i Puuluup valittiin Virossa vuoden yhtyeeksi Ta av i A ru s
4 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 PÄÄKIRJOITUS Entä jos... Kaustislaisen viulunsoiton pääsy Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle on kansanmusiikissa viime aikojen merkittävin tapahtuma. Listalle pääseminen ei tarkoita pelkästään sitä, että ilmiö on nostettu hyllylle, hetki hehkutetaan ja se siitä. Se tarkoittaa, että olemme sitoutuneet pitämään huolta kaustislaisesta viulunsoitosta. Ei tosin ole näköpiirissä, että ilmiöllä olisi minkäänlaista vaaraa hiljentyä, mutta tällä tapahtumalla se tulee paitsi vielä vahvistumaan, myös tuomaan merkittäviä heijastevaikutuksia. Jää nähtäväksi, kuinka paljon kaustislainen viulunsoitto herättää huomiota maailmalla. Laskeutuuko Kokkolan lentokentälle charter-lentokoneita kansanmusiikkituristeja Kaustiselle rahdaten. Santerin kahvila, joka oli aikoinaan keskeinen viulunsoittopaikka, olisi syytä perustaa uudelleen. Museovirasto on yrittänyt houkutella ihmisiä ja yhteisöjä kiinnittämään huomiota omiin eläviin perinteisiinsä ja listaamaan niitä kansallisesti. Perinteen ottamista suojelukohteeksi ei edellytä kansainvälistä järjestöä vaan oma tahto ja toimeliaisuus riittää. Ehkä entistä useampi huomaa oman alueensa perinteet ja tuntee ehkä jopa hienoista ylpeyttä niistä. Suomalainen luonne tuntuu ristiriitaiselta: yhtäältä tunnetaan valtavaa ylpeyttä itsenäisyydestä ja sodista selviytymisestä, ja iltapäivälehtien kannet raikuvat, jos suomalainen pääsee sivuosaan hollywoodilaisessa tusinaelokuvassa tai jos jo unohdettu malli sattuu käymään Posiolla. Muutoin hävetään omaa kulttuuria. Aivan kuin uusien ilmiöiden esille tuominen edellyttäisi, että vanhat laitetaan piirongin laatikkoon ja ullakolle pois näkyvistä. Samaan aikaan kun kansanmusiikki koki uuden nousun ja sai koulutusjärjestelmän, se pyyhittiin näkymättömiin yleissivistävästä opetuksesta. Mielestäni varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa pitäisi olla pitkät ja runsassisältöiset jaksot suomalaisesta elämänmuodosta, menneistä perinteistä, lauluista, soittimista, kulttuurin merkkihenkilöistä ja elävästä historiasta muulloinkin kuin Kalevalan ja Runebergin päivänä. Se ei olisi pois kansainvälisyyskasvatuksesta tai suomalaisten kapellimestarien ja koneteollisuuden menestyksestä maailmalla, pelimarkkinoiden valloittamisesta puhumattakaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Kuhina aineettoman kulttuuriperinnön parissa voisi edesauttaa tämän haaveen toteutumista vähän ja vaikka vain paikallisesti. Näin jonakin päivänä voisimme olla kansana ylpeitä tuntemattoman sotilaan lisäksi tuntemattomasta jouhikosta. Ellei se nyt jo ehtinyt mennä norjalaisille Wardruna-yhtyeen tai virolaisille Puuluupin menestyksen myötä. Heillähän on kaikki oikeus jouhikkoon, emme me sitä omista. Nyt on kuitenkin viimeistään herättävä ja näytettävä maailmalle, mitä kaikkea kansanmusiikin olympialaisissa meillä on tarjottavana. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (205) 2022 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Pelimanneja Pelimannitalon edessä Kuva: Teresa Nurmioja Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/2022 ilmestyy 2.6. aineisto 9.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Värttinä 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Mari Kaasinen Kuva: Minna Annola Värttinä, feat. Sari Kaasinen 2022 29.6. Kuhmo, Sommelo 6.7. Helsinki, Tavastia 9.7. Joensuu, Ilovaarirock 16.7. Kaustinen 6.8. Kouvola, Wiipurintien markkinat 1.10. Hyvinkää 2.10. Mikkeli 7.10. Imatra 8.10 Kitee 11.10. Tampere 12.10. Espoo Mikä tekee Oi Dai -albumista niin merkittävän, että se ansaitsee kiertueen? Viime vuonna levyn julkaisusta tuli kuluneeksi 30 vuotta ja pystyimme tekemään muutaman Oi Dai -keikan. Totesimme laulujen olevan edelleen meille ja yleisölle todella merkittäviä. Oi Dai toi Värttinän suuremman yleisön tietoisuuteen ensin täällä Suomessa ja avasi sitten ovia ulkomaiden keikoille. Vieläkö yhtye muistetaan ulkomailla? Viime vuosikymmenet Värttinä on kiertänyt maailmalla enemmän kuin Suomessa, yhtye tunnetaan monissa maissa ja Värttinällä on edelleen vahva fanikunta jopa sellaisissa maissa, jossa ei olla pitkään aikaan keikkailtu, kuten USA:ssa ja Japanissa. Mikä on pitkän ikänne salaisuus? Eiköhän kantavin voima pitkään ikään ole intohimo ja palo Värttinä-musiikkiin. Musiikkimme taipuu niin monenlaisiin tapahtumiin ja yhteistyökuvioihin, että sekin edesauttaa pitämään homman jatkuvasti mielenkiintoisena ja vaihtelevana. Vuosien mittaan tapahtuneet jäsenten vaihdokset ovat tuoneet uutta raikasta ja innostavaa energiaa ja potkua tekemiseen aina uudelleen ja uudelleen. Bändissä on myös tosi hyvä henki ja se on tärkeä ja kannatteleva voima yhtyeen toiminnan jatkumisen kannalta. Onko ensi vuodelle luvassa 40-vuotiskiertue? Kyllähän pyöreitä vuosia täytyy juhlistaa! Uusia ideoita Värttinälle ja toiminnan jatkumiselle meillä on paljon! Tietysti taloudelliset realiteetit täytyy ottaa huomioon. Jostain syystä Värttinä ei viime vuosina ole ollut apurahojen puoltojen piirissä aktiivisesta hakemisesta huolimatta, ja moni hanke on jäänyt vielä toteuttamatta.
Kaustislainen viulunsoitto maailmankartalle Joulukuun puolivälissä Unescon hallitusten välinen komitea nimesi kokouksessaan kaustislaisen viulunsoittoperinteen ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kaustisella pidettiin pelimannien kisastudiota ja iltajamit samana ja seuraavana päivänä. Kansanjuhla piti olla tammikuun puolivälissä, mutta se lykättiin koronan takia keväämmälle. Miten merkittävästä asiasta on kysymys? 6 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Sauli Heikkilä
Kaustislainen viulunsoitto Sadat kaustislaiset vaalivat elävää musiikkija tanssiperinnettä, jossa keskeisenä soittimena on viulu. Perinne ulottuu Keski-Pohjanmaalla 4300 asukkaan Kaustiselta myös naapurikuntiin, erityisesti Veteliin ja Halsualle ja sen historia juontaa juurensa aina 300 vuoden taakse. Alueen pelimannitraditio on elänyt sukupolvelta toiselle, aiemmin pääasiassa perheenja suvunsisäisesti muistinvaraisesti välittyen. Alueella on useita tunnettuja soittajasukuja, joissa löytyy soittajia usean sukupolven ajalta tämän päivän lapsiin asti. Koulutuksen ja opetuksen myötä perinteen välittyminen ja osaajien piiri on laajentunut kattamaan koko Suomen, ja nykyisin harrastajista suuri osa on saanut oppinsa muun muassa Näppäreissä. Soittajien ikäjakauma kattaa tasaisesti kaikki ikäluokat ja pelimannimusiikkia aktiivisemmin tai harvemmin soittavia on alueella satoja. Lisäksi maailmalla on valtava määrä kaustislaisessa perinteessä kasvaneita kansanmusiikin ja muiden musiikinlajien harrastajia ja ammattilaisia. Kaustisen viulutraditiolla on pitkältä ajalta periytyvät tyylilliset ja soittotekniset erityispiirteensä, joiden katsotaan antavan paikalliselle musiikille omaperäisen ja tunnistettavan sävyn. Nämä piirteet liittyvät jousen käyttöön, sävelten kaarituksiin, asteikkoihin, korukuvioihin ja säestyksen soinnutukseen. Variaatiota esiintyy myös yksittäisten kylien tai soittajien välillä. Lähde: wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Kaustislainen_viulunsoitto M ielenkiintoisella tavalla aineet toman kulttuuriperinnön luettelon historian alkuvaiheet ajoittuvat samoihin aikoihin, kun havahduttiin suomalaisen kansanmusiikin elävänä pitämisen kaipaavan pontevia toimia. Yhdistyneiden kansankuntien kasvatus-, tiedeja kulttuuriorganisaatio Unesco oli sopinut kulttuuriperinnekohteiden, kuten Gizan pyramidien tai Rauman vanhakaupungin, suojelemisesta jo 1972 maailmanperintösopimuksessa. Aineettoman kulttuuriperinnön käsite keksittiin hieman myöhemmin, mutta aiheesta keskusteltiin jo 1960-luvulla. Samaan aikaan meillä todettiin, että kansanmusiikki tarvitsee erityistä huomiota, ja ensimmäiset festivaalit saivat alkunsa ja systemaattisesta koulutuksesta ryhdyttiin keskustelemaan. Ison laivan liikkeet ovat hitaita, sopimusten hiominen ja aikaansaaminen vie paljon aikaa. Sopimus aineettoman kulttuuriperinnön luettelosta saatiin aikaan vasta tämän vuosituhannen alussa. 1990-luvun lopussa alettiin jo listata aineettoman kulttuuriperinnön merkittäviä ilmiöitä ja 2003 hyväksyttiin yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta 120 jäsenvaltion kesken. Suomi seurasi sivusta ja ratifioi sopimuksen kymmenen vuotta myöhemmin. Joukko professoreita ja kulttuurivaikuttajia olivat huomanneet asian ennen sopimuksen hyväksymistä. Kaustislaiset tarttuivat heidän ideaansa ja saivat hakuprosessin nopeasti käyntiin. Kansanmusiikki-instituutti ja muut kansanmusiikkiorganisaatiot eivät sijaitse sattumalta Kaustisella, vaan alueen kansanmusiikkiperinne on todellista, elävää ja selvinnyt jatsien, iskelmien, sähkökitaroiden, gramofonien, radioiden, television ja internetin rinnalla sitkeänä kylästä kylään. Koska viulu on alueella niin keskeinen kansanmusiikkisoitin, oli luontevaa, että juuri kaustislaisen viulunsoiton saaminen aineettomien kulttuuriperinteiden kansainväliselle listalle oli hyvin mahdollista. Siihen kannatti panostaa. Yksi oli ennen viulunsoittoa Kaustislaista viulunsoittoa ei valittu ensimmäisenä ja ainoana perinteenä ehdolle maastamme. Ainakin yksi asia on kulttuurisesti vielä isompi ja merkittävämpi: saunominen. Jos maailmalla ei Suomesta muuta tiedetä, niin se. Suurin osa suomalaisista ylläpitää perinnettä vähintään viikoittain. Saunominen olikin luontevasti ensimmäinen listalle päässyt ilmiö vuonna 2020. Musiikin ja tanssin saralla on varsin helppo keksiä viulunsoiton ohella muitakin eläviä perinteitä, esimerkiksi runolaulu, kanteleensoitto ja purpurin tanssiminen. Opetusja kulttuuriministeriö asetti Museoviraston koordinoimaan elävän perinnön kansallista luetteloa. Se perusti Elävän perinnön wikiluettelon, jonne erilaiset yhteisöt voivat ehdottaa perinteitä lisättäviksi. Museoviraston Leena Marsio on ollut alusta asti koordinoimassa ja innostamassa suomalaisia ehdottamaan 7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022
8 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 oman alueensa perinteitä wikiluetteloon, josta on mahdollista hakea myös kansalliseen luetteloon. – Elävän perinnön luettelossa on kohteita eri puolilta Suomea. Museovirasto on aktiivisesti tehnyt luetteloa tunnetuksi perinteen parissa toimivien tahojen keskuudessa, kertoo Leena Marsio. Opetusja kulttuuriministeriön asettama asiantuntijaryhmä on valinnut ehdotusten joukosta kansalliseen luetteloon ja edelleen ehdokkaat kansainväliseen luetteloon. Saunomisen jälkeen arvioitiin kaustislaisella viulunsoitolla olevan parhaat mahdollisuudet tulla valituksi. Se että listalta tuntuu puuttuvan jokin ilmeinen ja merkittävä ilmiö, voi johtua siitä, että kukaan ei ole sitä ehdottanut. Miksi Kaustisella soitetaan viulua? Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki kertoo, että listalle pääsemisessä ei arvioida perinteen kauneutta, vaan keskeisinä kriteereinä ovat elinvoimaisuus ja se, että yhteisö itse arvostaa sitä. Jokaiselle Kaustisella käyneelle lienee selvää, että nämä kriteerit täyttyvät vaivatta. Jokaisella Kaustisen kylällä on oma pelimanniyhtyeensä ja soitto aloitetaan heti, kun viulu pysyy kädessä. Asiaan on varmasti vaikuttanut viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan se, että pitäjässä on järjestetty Suomen suurin kansanmusiikkifestivaali joka vuosi. Mutta mikä sai ennen sitä kaustislaiset tarttumaan viuluun, kun muualla avattiin televisio ja ryhdyttiin seuraamaan Tuplaa ja kuittia tai viriteltiin sähkökitaroita? Hakemusprosessin koordinoinnista vastanneet Kansanmusiikki-instuutin Matti Hakamäki ja Lauri Oino pohdiskelevat syiden olevan moninaisia alkaen Mauno Järvelä, Pelimanneille ensiarvoisen tärkeää on se tunne, kun tullaan huomatuksi ja vieläpä näin ylhäältä. Lokaali meinaa nykyään väkisin jäädä globaalin varjoon ja paikalliset hienoudet hukkua joka puolelta tulviviin uusiin musiikkilajeihin ja outoihin sointimaailmoihin. Tiedän monia, jotka tykkäävät soitella kodeissaan harva se päivä ja innokkaasti esittelevät paikallista tyyliään ja ohjelmistoaan tilaisuuden tullen myös muille. Heille kansanmusiikin arvomaailma on itsestäänselvyys. Ja nyt saatiin kyliemme perinne koko ihmiskunnan maailmanperintökohteeksi, se on meille vähintään Iivo Niskasen olympiakullan arvoinen asia! Arto ja Ilkka Salo, Vanhemmat polvet ovat tehneet kunnioittavan arvokasta työtä perinteen eteen ja toivottavasti se jatkuu. Ennen valintaa pelimannien kesken asia huomioitiin, mutta ei se mikään pääpuheenaihe ollut. Valinnan jälkeen soitettiin kahtena iltana ravintola Pelimannissa. Korona sekoittaa kaikki, muuten olisi varmasti ollut juhlallisuuksia. Koululaiset tekivät kunniakierroksen viulumonumentin ympäri ja soittoa oli ympäri kyliä. Aika näyttää, mitä seuraa, mutta toivotaan, että kansanmusiikki jatkuisi entistä vahvempana ja kulttuuri pysyisi elävänä. Olisi mukava kierrellä muissakin kansanmusiikkitaphtumissa kuin omalla festivaalilla. Kreeta-Maria Kentala, Kaikkien muusikkokavereiden mielestä – edustivatpa mitä tyyliä tahansa – kaustislainen pelimannimusiikki on suurenmoista. Myös ulkolaiset vieraat ovat olleet poikkeuksetta ekstaasissa. Tunteisiin käyvässä kaustislaisessa viulunsoitossa on ihmeellistä tenhovoimaa, etten lainkaan ihmettele hakemuksen läpimenoa. Hienoa, että osattiin esitellä niin, että viesti meni läpi. Matti Mäkelä, joka on tutkinut soittajasukuja, on todennut, että musikaalisest tytöt ja pojat ovat usein vielä menneet yhteen ja ehkä vielä huomaamattaan jalostaneet lahjakkuutta. Serkkuni vaimo, lääkäri Eeva Kentala tapasi sanoa, että Kaustinen olisi kiinnostava musikaalisten geenien tutkimuskohde. Aion kyllä hyödyntää itsekin tätä tunnustusta ulkomaan esiintymisissäni. Listalle pääseminen varmasti nostaa kaikkea muutakin kansanmusiikkia. Jos kaustislaisen viulunsoiton menestys vetää kansanmusiikkijuhlille uutta porukkaa, niin kuulevathan he täällä samalla myös paljon muutakin. Toivotaan, että ilmiö toisi Kaustiselle ympäri vuoden kiinnostunutta kuulijakuntaa ja samalla pelimanneille soittotilaisuuksia. Riina Varila, Kaustislainen pelimannimusiikki on tekniikaltaan erityislaatuista ja kaustislainen pelimanni tietää sen. Joskaan tämä ei ole aina sanoitettavissa – kaustislainen pelimanni tuntee sen jossain soluillaan. Tekniikka poikkeaa muun Suomen pelimannimusiikista merkittävästi. Vieraita tyylilajeja kaustislainen pelimanni soittaa kuitenkin mielellään, vaikka saattaa pilke silmäkulmassaan kutsua vierasta musiikkia ”vääränlaiseksi”. Kaustilaisen pelimannius ei ole pelkästään tekninen soittotyyli. Se on tietynlainen kommunikointitapa. Se on luottavainen, avarakatseinen, utelias ja kunnioittava tapa katsella muita kulttuureja ja ihmisiä. Pelimannius on kasvatusalustan tuotos. Sitä on vaikea oppia ja siihen kasvaminen on hidasta, mutta ei mahdotonta. Kaustislaisen pelimannimusiikin ympärillä on soittajien lisäksi laaja joukko laulajia, tanssijoita, juustopaistin keittäjiä, harmonin korjaajia, autokuskeja, lapsia ja vanhempia ja mittava joukko faneja. Keskeisessä roolissa ovat myös he, kenelle kaustislainen pelimanni kappaleensa soittaa. Kaikkia heitä yhdistää rakkaus kaustislaiseen pelimannimusiikkiin. Mitä asiasta ajattelevat kaustislaiset viulistit? U lla N ik ul a U lla N ik ul a R uu tu ka ap pa us es it te ly vi de ol ta La ur i O in o
9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 siitä, että Kaustisen alueelta oli tervaja muunkin kaupan vuoksi kolmisen sataa vuotta sitten läheiset yhteydet Ruotsiin. Vaikutteita otettiin ja perinteet juurtuivat kyläja perhekunnittain. Hääperinteet ovat pitäneet pintansa näihin päiviin. – Myös yksittäisten ihmisten panoksella on saattanut olla merkittävä vaikutus, kuten Santeri Isokankaan , jonka kahvilasta tuli pelimanneille keskeinen paikka, lisää Matti. Laurin mukaan Kaustisella on ollut myös jonkin verran monia muita paikkakuntia vapaampi ilmapiiri uskonnollisesti, joskin jalkapuuhunkin on saattanut sunnuntain soitoista joutua, jos ei ole ollut varaa maksaa sakkoja. Eräs nykyisistä merkittävistä vaikuttajista, Näppäri-toiminnan isä, viulisti ja pedagogi Mauno Järvelä kertoo kirkkoherra Isak Hedbergin opettaneen purppuritanssia seurakunnalle 1700-1800-lukujen vaihteessa. Pojastaan Henrikistä on jäänyt sanonta, että ”pappi tanssi yksintanssia ja Markun Joonas pelasi”. Viulua on saanut soittaa kirkossakin toisin kuin haitaria. Viulunsoiton perinteen elävyyteen on kuitenkin vaikuttanut eniten se, että harrastusta on ollut riittävästi, ja että se on luontevaa ja elävää. Silloin se säilyy elävänä myös niiden aikojen läpi, kun ”pelaaminen” ei ole muodissa. – Vaatii tietyn kokoisen pohjavirran, että asiat menevät omalla painollaan, toteaa Mauno. Pohjavirta ryöpsähti koskeksi 1970-luvulle tultaessa, kun 1968 perustettu Kaustisen kansanmusiikkifestivaali oli vakiinnuttanut asemansa. Purppuripelimanneista ja Konsta Jylhästä tuli kansallisia julkkiksia ja he innostivat pelimanneja ympäri Suomen. Kaustisen kunta alkoi hengittää pelimanniutta. Ei vain Kaustinen, ei pelkästään viulunsoitto Kun kaustislaisten yhteisöjen kesken oli päästy yksimielisyyteen siitä, että kaustislaista viulunsoittoa haetaan kansainväliselle listalle, ne perustivat Kaustiselle Kansanmusiikki-instituutin koordinoiman kymmenen hengen Matti Hakamäen johtaman työryhmän. Instituutin palkatut työntekijät ja hankkeelle saatu rahoitus olivat avainasemassa. Prosessin läpikäyminen vapaaehtoisuuden pohjalta olisi ollut luultavasti liian raskas puristus sen käytännön toteuttamisessa. Hakemus sinällään on tiivis paketti, mutta sen tekeminen edustavaksi, selkeäksi ja vakuuttavaksi on vaatinut valtavan työmäärän. Hakemus koostui kymmenen minuutin videosta, kymmenestä valokuvasta ja se sisälsi vastaukset tiettyihin kysymyksiin. Numerodataa oli runsaasti, tilaisuudet piti luetteloida päivämäärineen ja hakemuksessa täytyi yhteisön tahtotila tulla selkeästi esille: Mitä yksittäisille ryhmille ja yksilöille elävä perinne merkitsee ja millä tavalla he ovat siihen sitoutuneina osallisena. Hakemus valmistui pari vuotta sitten. Sen arvioi järjestöjen edustajista ja asiantuntijoista koostuva työryhmä, jossa oli edustettuna kaikki maanosat. Työryhmä ei arvioinut perinnettä vaan sitä, täyttikö hakemus kriteerit. Joulukuussa 2021 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön hallitustenvälinen komitea nimesi kaustislaisen viulunsoiton luetteloon. Koko prosessin ajan Kaustisella on mietitty, mitä haku vaatii ja mitä sillä saavutetaan. Oltiin valmiita jopa viheltämään peli poikki, jos se tuntuu alkavan viedä väärään suuntaan. Myös Kansanmusiikkiinstituutissa on pohdittu Instituutin roolia hankkeessa, onhan Instituutin tehtävänä koko maan kansanmusiikin eikä vain kaustislaisen viulunsoiton edistäminen. Kaustislaista viulunsoittoa voi kuulla esimerkiksi Kansanmusiikki-instituutin yhteydessä toimivan Tallari-yhtyeen keikoilla ja äänitteillä. Frigg-, JPPja Polenta-yhtyeiden sointi lähtee myös kaustislaisesta viulunsoitosta. Kansanmusiikki-instituutin Matti Hakamäki ja Lauri Oino koordinoivat Kaustisella hakemusprosessia. U lla N ik ul a U lla N ik ul a
10 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä KamuKanta-sivusto on yhteinen torimme, jossa ilmoitetaan tapahtumat, tavataan tekijät ja kerrotaan uutiset. Olemme kaikki sivuston ylläpitäjiä ja sivusto tarvitsee kaikkien toimijoiden aktiivisuutta, jotta se palvelisi tarkoitustaan. Kuka tahansa voi kirjautua sivustolle ja lisätä kaikkien nähtäväksi • tapahtumat kalenteriin ja sitä kautta Kansanmusiikki-lehteen • menneet ja tulevat videotallenteet sekä striimit Livelavalle • cd, kirja tai muu julkaisu julkaisuihin, äänitteet osallistuvat Vuoden kansan musiikkilevy -äänestykseen • tekijäprofiilin itselleen soittajana, tanssijana, opettajana, tutkijana, soitinrakentajana, kansallis pukujen tekijänä tai muuna kentän toimijana • tekijäprofiilin kokoonpanolleen, tapahtumalleen, yhdistykselleen, yritykselleen tai muulle alalla toimivalle taholle • uutiset tai mediatiedotteet uutisetosioon Rekisteröimisen jälkeen KEK hyväksyy sen noin vuorokauden sisällä ja pääset saamillasi tunnuksilla tekemään päivityksiä hamaan tulevaisuuteen. Jos et saa säällisessä ajassa hyväksyntää, tarkista roskaposti. Ellei löydy sieltäkään, laita viesti info@kansanmusiikkikansantanssi.fi. Onko sinulla tarjottavaa – kerro se muillekin Kamukanta odottaa sinua – Olin kyllä alussa epäileväinen, kannattaako näin isoon hankkeeseen ylipäätään lähteä, mutta aineettoman kulttuuriperinnön ideologiaan perehdyttyäni näin, että sillä on samat tavoitteet kuin meillä, ja vakuutuin sen mielekkyydestä, kertoo Matti Hakamäki. Oli myös selvää, että vaikka otsikossa puhutaan yhden paikkakunnan yhden soittimen soittamisesta, hanke oli maakunnallinen ja koski koko Suomen kansanmusiikkiperinteen tuomista valokeilaan. Kymmenen vuoden aikana on myös opittu paljon. Lauri Oino pitää ”oppimista” liian kevyenä käsitteenä tässä yhteydessä. Koko ajatus perinteestä ja sen elävyydestä ja merkityksestä yhteisölle on kokenut valtavan muutoksen. Ennen perinteestä puhuttiin suunnaten ajatukset menneisyyteen. Konstan kuvan sijaan keskiössä on tämän päivän soittajat. Vaalitaan sitä, mitä on nyt ja miten sitä voidaan suojella. – Kansalliseen luetteloon hakeutuminen kevyemmällä prosessilla toisi monille perinteiden vaalijoille saman kokemuksen, rohkaisee Lauri Oino. Sitten painetaan kaasua Kaustisella ei olla jäämässä nautiskelemaan hankkeen onnistumisesta, vaan seuraavia askelia on ehditty miettiä jo pitkään. Onhan hakemuksen jättämisestä jo pari vuotta. Kaikkea opittua voidaan hyödyntää kaikkien kansanmusiikkiilmiöiden kanssa. Nyt rakennetaan suojeluohjelmaa sille, miten perinteet saadaan pidettyä elävänä. Sitä tietoa Kansanmusiikki-instituutti on valmis jakamaan auliisti muun muassa rakentamalla asiantuntijaohjelmaa aineettoman kulttuuriperinteen vaalimiselle. Viesti kaustislaisen viulunsoiton listalle pääsemisestä on mennyt mediassa Sopimus aineettoman kulttuuriperinnon suojelemisesta Suomi allekirjoitti Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Suomessa sopimuksen toimeenpanosta vastaa Museovirasto, joka on myös koordinoinut hakemusprosessia. Kohteiden suojelusta raportoidaan Unescolle joka kuudes vuosi. Opetusja kulttuuriministeriö vastaa sopimuksen toteuttamisesta ja seurannasta Unescolle. Sopimuksella edistetään aineettoman kulttuuriperinnön suojelua ja tehdään ihmisten, yhteisöjen tai ryhmien erilaisia kulttuuriperinteitä näkyväksi. Aineeton kulttuuriperintö voi olla esimerkiksi esittävää taidetta, käsityötaitoja, suullista perinnettä, sosiaalisen elämän tapoja tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevia tietoja, taitoja ja käytäntöjä. Sopimukseen kuuluu myös, että kulttuuriperintöä luetteloidaan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Unesco ylläpitää kahta aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa sekä hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriä. Luetteloiden avulla halutaan tuoda näkyvyyttä elävälle perinnölle ja jakaa hyviä käytäntöjä maiden kesken. Sopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on liittynyt 180 maata, aineettoman kulttuuriperinnön kansainvälisissä luetteloissa on 629 kohdetta 139 maasta. Kansallisessa luettelossa on 64 kohdetta. wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi kaustislainenviulunsoitto.wordpress.com
11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien tulevan kesän vuoden yhtyeeksi valittu Aapintuvan pelimannit on siitä erikoinen tapaus, että se on esiintynyt juhlilla sadat kerrat mutta vain harvoin omalla nimellään tai ”vakituisella” kokoonpanollaan. ”Aapit” toimii festivaaleilla moninaisten kaustislaisten yhteissoittojen runkojoukkona. Ryhmä harjoittelee talven mittaan yhteisohjelmiston vahvaan kuntoon, ja festivaaleilla mukaan liittyvät niin muut halukkaat kotinurkilta kuin kymmenet juhlille maailmalta saapuvat ulkokaustislaiset soittajat. Festivaaliohjelman lisäksi ryhmällä on ajoittain muitakin projekteja, ja joskus harjoitellaan vain ”kappale kappaleen vuoksi”, kertoo Mauno Järvelä. Nimensä ryhmä on saanut Pelimannitalosta, joka myös Aapintupana tunnetaan, vaikka viime vuodet harjoittelupaikkana on ollut Kansantaiteenkeskuksen aula. Mauno Järvelä on vetänyt ryhmää alusta asti, ja kaveriksi on Tallarista eläkkeelle jäämisensä jälkeen liittynyt Timo Valo. Noin 30–40 hengen porukassa on niin Kaustisen monissa kyläyhtyeissä soittavaa väkeä kuin niiden ulkopuolisiakin, ja soittajia tulee myös naapurikunnista Kokkolaa ja Järviseutua myöten. Vaikka soitto on edistynyttä ja kappaleet monesti sekä kimurantteja että kipakoita, mukaan pääsee ja tullaan matalalla kynnyksellä. Kaustisen kansanmusiikkilinjan opiskelijoille osallistuminen Aapeihin tarjoaa huikean mahdollisuuden sukeltaa syvemmin elämänmuotoon, jossa oma musiikkiperinne on kiinni koko paikallisen yhteisön arkipäivässä. Aapit on toiminut koko olemassaolonsa, 1990-luvun alkupuolelta lähtien, Perhonjokilaakson kansalaisopiston piirinä, joka kokoontuu tiistai-iltaisin normaalin kansalaisopiston lukuvuoden ajan. ”Vuoden yhtye valinnalla haluttiinkin paitsi juhlistaa Kaustisen Unesco-luettelointia, myös nostaa esiin niin Perhonjokilaakson kuin muidenkin kansalaisopistojen merkitystä perinteen turvaajana”, kertoo festivaalin toiminnanjohtaja Valtteri Valo. Lauri Oino hyvin läpi. Se merkitsee myös sitä, että ainakin osa päättäjistä on tullut tietoiseksi omasta elävästä perinteestämme. Se voi heijastua tulevaisuuden päätöksiin, ei vain viulunsoiton osalta, vaan koko kansanmusiikkiin ja -tanssiin. Matti ei tunnista tai tunnusta prosessin aikana kokeneensa epätoivon hetkiä. – Voi olla, että olen yltiöoptimistinen, hankalat asiat unohtuvat, hän aprikoi. Luonnollisesti matkasaarnaajaa ei aina kuunnella, ja sitä on Hakamäen työstä ollut suurin osa. Verkottumista ja vakuuttamista. Varsinkin pienen maan pienille toimijoille ovat verkostot tärkeitä. Kulttuuriinstituuteilla ja oppilaitoksilla pitää olla tukevat verkostot ja yhteydet hallintoon niin maakunnallisesti kuin valtakunnallisestikin.– Aiemmin ei ole niin mietitty poliitikkojen ja vaikuttajien sitouttamista. Siinä vaaditaan nöyryyttä ja kärsivällisyyttä. Paasaamalla ei saa tuloksia ja lobbaamisen sijaan suosittelen keskustelua, kiteyttää Matti Hakamäki ohjeensa vastaaviin hankkeisiin. Lasejakin hankkeen onnistumisen kunniaksi vielä varmasti kilistellään, mutta kaustislaisen viulunsoiton juhlia ei tarvitse erikseen järjestää. On juhlallinen hetki, kun pelimanni tarttuu viuluunsa, suuri juhla kun soitetaan yhdessä jokakesäisestä Kaustisen kansanmusiikkijuhlasta puhumattakaan. Se on ollut kaustislaisen viulusoiton ytimessä jo pitkästi yli puoli vuosisataa. Aapit ovat yhteissoittojen sydänpuu La ur i O in o
12 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 K ittilän seutu on erityisen tunnettu soittajapelimanneista kuten mestaripelimanni, viulisti Leo Siirtolasta ja haitaristi Pertti Vuomajärvestä . Paikkakunnan rikas laulukulttuuri kuitenkin on jäänyt vähemmälle huomiolle pelimannimusiikin rinnalla. Olemme Duo Kenttälä & Tammelana tehneet kymmenen vuotta taiteellista ja tutkimuksellista työtä tämän laulukulttuurin parissa. Artikkelin päähenkilöt ovat kolmen eri sukupolven kansanlaulajat ja lauluntekijät Lassin Leevi (1892-1939), Sylvi Kujala (1910-1990) ja Ohto Huikuri (s. 1946). He ovat kotoisin naapurikylistä Kelontekemästä ja Tepsasta. Kylät sijaitsevat Kittilän kunnan itäosassa, aivan Sodankylän rajan tuntumassa. Kun aloitimme tutkimusmatkan ja arkistojen perkaamisen, yllätyimme äänitteille tallentuneen historian väkevyydestä, laulujen tarkkapiirteisistä tuokiokuvista ja niitä laulaneiden ihmisten tulkinnan sävykkyydestä. Arkistonauhoilta löytämämme laulut ja niiden laulajat ovat toimineet oppainamme Kittilän paikalliskulttuuriin ja laulutyyliin. Näiden 60-70-luvuilla äänitettyjen arkistonauhojen hienous on se, että useasti koko laulutapahtuma on tallennettu ja laulujen kyljessä on muisteltu lauluun liittyviä tarinoita. Niiden myötä on välittynyt paljon paikalliskulttuuria, joka säilyy niin kauan kuin joku näitä lauluja laulaa. Muusikkoina olemme saaneet kokea kuinka laulujen ja laulajien tutkiminen toivat värit ja tunnelman historiaan, tekivät sen elävämmäksi. Minsku Tammela ja Heidi Kenttälä Viisuntaitajat ja laulunikkarit Kittilästä “Viisuntaitaja ja laulunikkari on ollut suosittu ja arvossapidetty henkilö, minkä voi hyvin kuulla vanhojen savottamiesten muistelusten äänenpainoista.” Näin kirjoitti ajatuksiaan lappilaisesta arkkiveisuja viisuperinteestä Arvo Ylitalo, Kansanmusiikki-lehdessä 1/1978. Tämän lehden artikkelit ovat olleet tärkeä löytö meille tutkiessamme kittiläläistä laulukulttuuria. Oikeastaan siitä lehdestä ja Lassin Leevistä kaikki lähti käyntiin. Lassin Leevin perhepotretti 1930-luvulta. Ku va aj a tu nt em at on
13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Sylvi Kujalan laulua olemme päässeet kuulemaan lukuisilla arkistoäänitteillä. Ohto Huikurin kanssa olemme päässeet itse laulamaan ja ottamaan oppia. Lassin Leevin laulut ja tyyli ovat tulleet tutuiksi muiden muistelemina. Yhteistä heille on se, että hyvän laulajan maine on kiirinyt heidän edellään. Piilkkalaulujen mestari Lassin Leevi Heikki Laitinen kertoo Kittilään vuonna 1964 suuntautuneesta keruumatkastaan ja Lassin Leevistä Kansanmusiikki-lehdessä 1/1978: ”Jo vuonna 1886 oli Lassin Leevin isänisä Juho Aapo Lassila, sokea 56-vuotias talokas Kittilän Kelontekemästä, sanellut G.A. Anderssonille pitkän riien manauksen. Samuli Paulaharju taas tapasi Kelontekemässä (1920) Lassin Leevin isän 63-vuotiaan isännän, Lassi Lassilan, joka oli virallisestikin saanut lisämääreen “unennäkijä”. Häneltä oli tallennettu 33 säettä veneenveisto runoa. --Suvussa eli siis vankka runotaito, vieläpä kaikkein vanhimman runon. Lassin Leevi puolestaan lasketteli taitavasti uudenaikaisella riimillä pilkkalaulujaan ja väliin syvämietteisiäkin kannanottojaan. Ja lauloi niitä sävelmillä, jotka nekin edustivat uutta aikaa.” Lars Leevi Lassila, joka paremmin tunnettiin nimellä Lassin Leevi oli syntynyt vuoden pimeimpään aikaan 21.12.1892 ja saanut nimensä suuren Lapin erämaiden herättäjälegenda Lars Leevi Laestadiuksen mukaan. Leeviä vaivasi jo nuorelta iältä reumatismi ja myöhemmin hän sai lisänimen Käyräjätkä, puun vaurioitettua hänen selkäänsä savottaonnettomuudessa..Kuten Laitinen kuvaa, Lassin Leevi oli pilkkalaulujen tekemisen mestari, jonka kerrotaan laulaneen myös poliittisia arkkiveisuja, lyyrisempiä omien tuntojen kuvaelmia ja rakkauslauluja. Häntä kutsuttiin neroksi, jonka laulut iskivät sinne pahimpaan ja parhaimpaan paikkaan. Lauluissa heijastuu elämä pienten kyläyhteisöjen, Kelontekemän ja Tepsan kylissä 1900-luvun alkukymmeninä: kauhea sisällissota, nälkävuodet, työttömyys sekä elämisen arkipäivä ja huumori. Lassin Leevin laulut olivat tunnettuja pitkin Lappia ja muutakin Suomea. Ne levisivät erityisesti Lapin metsäsavotoilla töihin tulleiden miesten laulamina. Talteen jääneet tarinat kertovat, että Lassin Leevi saattoi kirjoittaa laulun kenestä vaan tuosta noin vaan. Kyseessä oli siis taitava runonikkari, jonka lauluäänen kehutaan olleen “matala, sujuva, sievä, ei julkeva”. Myöhemmät kerääjät kiinnostuivat nimimerkillä “Käyräjätkä” tai “SankaLassi” kirjoittaneesta viisunikkarista. Kirjoitustaito ei ollut 1900-luvun alussa itsestäänselvyys. Kerrotaan Leevin isän varmistaneen, että jokainen perheen lapsista osallistui kiertokouluun ja oppi siellä lukemaan ja kirjoittamaan. Luultavasti sekä kirjoitustaidon että nerokkuutensa ansiosta Leevin laulut ovat jääneet elämään. Lassin Leevin laajimmalle levinnyt laulu on sisällissodasta kertova arkkiveisu ”Soltun laulu ”. Hän painatti vuonna 1919 Kolme laulua -nimisen arkkiveisuvihkon, jota hän myi muutaman markan hinnalla lisätienestiksi. Omakustanteinen vihko sisälsi Soltun laulun lisäksi ”Laulu ajan vaiheista ” sekä ”Uusi päivä ” nimiset laulut. Näitä pystyi laulamaan aikansa tunnetuilla melodioilla. Soltun laulu melodioineen saattaa myös olla kokonaan Lassin Leevin omaa käsialaa. Lassin Leevin laulut eivät koskaan päätyneet miehen itsensä laulamana äänitteille hänen menehdyttyään 46-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Käyräjätkän laulut ovat eläneet ihmisten keskellä muistinvaraisina. Olemme äänittäneet levyllisen Leevin lauluja Duo Kenttälä & Tammelana vuonna 2015. Mukana oli myös Ohto Huikuri. Sylvi Kujalaan tutustuimme alunperin tutkiessamme Lassin Leevin lauluja sisältäneitä arkistoäänitteitä. Hän tarinoi viisujen synnystä näin: ”Soli 18-vuosiluku, nälkäaika ja Lassin Leevin serkku Nikun Mari ja Jiesiöjärvestä Ranta-Aukku alko lemmentöihin ja niin menthin kihloihin. Niin oli pietty häitä, ja oli piisissä olhet tulet, sörrövä oli keitetty ja sitä olhet juonhet siinä. No, ei oltu tarjottu Leeville. Leevi otti taskusta paperin ja kynän. Jok alko kirjottamhan siinä penkillä ja oli sanonu että, ”saapiko hänki tehä ja esittää tässä nyt yhen laulun”. No ne oli ihastunhet kaikki, että: ”olla hyvä ja alkaa”. Leevi oli alkanu laulamhan. Niin silloin oli Ranta-Aukku meinannu tulla päälle. Se ei osannu se Ranta-Aukku kirota, ku soli saatana, niin se pani että aatana.” Piika-Marin häät säv. trad, san. Lassin Leevi Häitä täälä juotiin ja sivu meistä vietiin, Piika-Marin häissä täällä runnoillaan. Ranta-Aukku aatana, Ahvenjärvi, Torsavaara. Piika-Marin häissä täälä runnoillaan. Sulhanen on sorja ja morsian on korja ja kolari on sulhasen kaulalla. Ranta-Aukku aatana, Ahvenjärvi, Torsavaara. Piika-Marin häissä täälä runnoillaan. Sulhanen se vannottaa ja morsianta varottaa Ahvenjärven poikain seurasta. Ranta-Aukku aatana, Ahvenjärvi, Torsavaara. Piika-Marin häissä täälä runnoillaan. Tepsan satakieli Sylvi Kujala Tepsan satakielenä tunnettu Sylvia (Sylvi) Kujala syntyi 9.7.1910 ja oli yksi sukupolvensa tunnetuimpia kansanlaulajia Lapissa. 1970-luvulla Kittilässä kiertäneiden kansanperinteen kerääjien Jouko Pipatti-Pounusaaren ja Jouko Kerolan ansiosta Sylvi Kujalalta on tallennettu 336 eri laulua Tampereen yliopiston Ala-Könnikokoelmaan ja SKS:n äänitearkistoon. Äänitteitä on sitäkin enemmän ja niissä kuullaan Sylvin iloista laulantaa sekä KujaEr kk i A la -K ön ni , Ta m pe re en yl io pi st on ka ns an pe rin te en ar ki st o Sylvi Kujala 1977.
14 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 lan perheen yhteisiä lauluja soittohetkiä. Mittavan repertuaarinsa ansiosta Erkki Ala-Könni myönsi Kujalalle Valiolaulajan tittelin vuonna 1976. Satoja kansanlauluja ulkomuistista taitanut Sylvi sepitti itse ja yhdessä siskonsa Elviiran kanssa lauluja perinteiseen tyyliin. Laulut kumpusivat omasta elämästä, kuten Lapin sodan (1944-1945) aikaisista Ruotsin evakkokokemuksista. Evakkolaulu säv. trad, san. Sylvi Kujala ja Elviira Huikuri Ja ei yksi ole mailmassa onneton vain, meitä kulukee nyt mailmassa tuhansittain. Solis onnenpurssi, joka johtattaa vois, minun armaani luokse niin pääsisin pois. Ku kauksi luotu on kulkemahan ja Suomanmaan rakkahan jättämähän. Näin lastattuna ja evakkona lauleli Ruotsissa suomalainen. Kyllä suruissaan katseli suomalaiset, kuinka keskenään naureskeli ruotsalaiset. Kun täissään nuo on ja likaset on, vaan saunaan ei sallita ruotsalaisten. Kyllä Ruottissa hellästi hoitetahan ja kurkkuja kuivia kaivetahan. Ja pistetähän ja hoitetahan ja pensseliä purkissa kastellahan. Jopa kello löi viis ja ruuvan sai siis, nyt evakko aamuseen oottaa kai siis. Kello kymmenen löi, nyt puuron minä söin. Nyt lähtövä ootan minä kotija päin. Kyllä Suomenmaa tuntuu nyt rakkahalta ja köyhätkin paikat niin kirkkahalta. Näin evakot valitteli keskenänsä, jos Suomessa olla sais vapaahana. Laulaminen oli yksi Kujalan sisarusten lempipuuhia. Uusia lauluja tarttui mukaan Tepsan kautta sivakoilla kulkeneilta matkalaisilta, tukkikämpiltä sekä sukulaisten ja tuttujen tuomina aina Ruijaa ja eteläistä Suomea myöten. Sylvi on kertonut, että laulu jäi mieleen, jos se oli hyvä. Sisarukset hankkivat myös elantoa kiertämällä tukkikämpillä laulamassa. Sylvin lempilauluja olivat kaihoisat rakkauslaulut, jotka olivat usein valsseja. Näitä ”kaiholauluja” hän kertoi laulavansa yksin ollessaan. Äänitteillä Sylvi laulaa myös Lassin Leevin lauluja, rekilauluja, balladeja, työväenlauluja ja aikansa iskelmähittejä. Sylvi kertoi laulaessaan nousevansa koivun ja taivaanrannan väliin, mistä hän sai myös uusien laulujen aiheet. Omien sanojensa mukaan laulut vain ”pullahtivat” mieleen yksi toisensa perään. Sylvin tulkinnassa viehätti alusta asti hänen vahva ja konstailematon laulutapansa. Hänestä tulikin meille suuri esikuva laulujen tulkinnassa ja tarinankerronnassa. Parhaillaan kokoamme Sylvin elämästä ja lauluista kirjaa. Monipuolinen kansantaiteilija Ohto Huikuri Sylvi Kujalan siskonpoika Ohto Huikuri syntyi Tepsan Rovanpäässä 6.1.1946. Ohton koti ja suku ovat musikaalisia. Hän oppi suurimman osan lauluistaan kotona. Siellä laulettiin ja soitettiin niin kansanlauluja kuin tanssimusiik kiakin sekä tehtiin itse paljon musiikkia. Ohto on soittanut sukunsa miesten tavoin viisirivistä haitaria, mutta laulaminen on ollut hänellä aina pääosassa. Tanssilavoja kiertäneessä Huikureiden perheorkesterissa hän toimi laulusolistina ja soitti rumpuja. Ohto on esiintynyt vuosien varsilla paljon. Paikallisten muusikoiden tapaan hänkin on ollut markkinamuusikkona Kittilän perinteisillä kesämarkkinoilla. Musiikkia kuunneltiin Ohton nuoruudessa radiosta ja levyiltä. Hän kertoo kotona olleen kaksi metrin korkuista pinoa gramofonilevyjä, joiden kappaleet he veljensä kanssa osasivat ulkoa. Myöskin kyläyhteisöltä ja sen muusikoilta Ohto imi itseensä uutta ja vanhempaa musiikkia. Hänen repertuaarissaan elävät niin Lassin Leevin kuin Sylvi-tädin laulut sekä tanssimusiikki. Lauluntekijänä Ohto on itseoppinut. Laulujen aiheiden keskiössä on usein luonto ja onnelliset lapsuuden muistot. Melodioissa elää perinteinen tanssimusiikki, kun taas kansanmusiikin sävy kuuluu hänen tavassaan kirjoittaa. Ohto on monipuolinen kansantaiteilija, joka laulujen sepittämisen lisäksi on veistänyt puuta, esiintynyt harrastajateatterissa ja fakiirina markkinoilla sekä kirjoittanut ja kertonut tarinoita. Sottiisi sääskisavuilta säv./san. Ohto Huikuri Sielä korpien kätköissä hiljaisten, kohti metsäpuron maisemia poron polku vie. Matka kairassa raskas ja tuskainen, mutta muistot yhä sinne vie. Taas iltasella tunnelmaa ja tuoksua se antaa, soiton kuulen luonnon äänen hiljaisen. Huomaan, että kairassa en ole täälä yksin, se sääskiparvi on, vain sitä kaipaa en. Siispä ruohoa tuoretta kannan nuotioon, savu synkkä verhona tuokion. Kohta sääskiparvi tuo tanssii nuotion luo, niille sottiisin tahti on luotu tuo. Se on julma teko siis, vaan en mieti siitä viis, savu synkkä on sääskille surmansuo. Ohton kanssa laulamalla olemme päässeet oppimaan laulukulttuurista mestarikisällimalliin. Hänen laulutyyliään voisi kuvailla täsmälleen samoin sanoin kuin Lassin Leevin: ”matala, sujuva, sievä, ei julkeva”. Ja tämä pätee kaikkiin Ohton laulamiin lauluihin, oli tyyli rempseä pilkkalaulu tai kaunis balladi. On ollut silmiä avaavaa oppia, ettei tarinankertojan rooli ole niinkään tulkita sydänverellä laulun sanomaa, vaan päinvastoin vähäeleisesti värittää kertomaansa. Laulaminen voi olla samaan aikaan sujuvaa ja viipyilevää, vahvaa sekä hienovaraista, julistavaa muttei julkevaa. Ohto Huikuri Kaustisen kansanmusiikkifestivaalilla 2016. H ei di Ke nt tä lä
15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ MERLYN DRIVER SYNTYMÄPAIKKA: Orkney, Skotlanti AMMATTI: Muusikko, luova tuottaja NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki/Lontoo YHTYEET: Merlyn Driver (… ja mahdolliset vierailijat!) ELÄMÄN MOTTO: Two things can be true at the same time. Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Ilinca Vanau M erlyn Driver syntyi ja kasvoi Orkneysaarilla Skotlannissa. Perheen elämää voitanee kutsua ”vaihtoehtoiseksi”: lapset kävivät kotikoulua pientilalla kodissa, jossa ei ollut sähköä. – Hauskanpitomme kotikoulun päätteeksi oli esimerkiki halonhakkuuta, vuohien lypsyä, puutarhatöitä tai kanien metsästystä. Omalla kohdallani tämä tarkoitti myös biologi-isäni jalanjäljissä kulkemista, tuntikausien retkiä luonnossa – ja laulujen tekemistä mielikuvituksellisilla kielillä. Olen laulanut niin nuoresta kuin muistan, ja se on itse asiassa musiikin tekemiseni kivijalka.Lapsuudenkodissa rakastettiin musiikkia laajalla kirjolla. – Siskoni löysi vajasta isoisän vanhan, rikkoontuneen viulun ja päätti siltä istumalta, että hänestä tulee ammattiviulisti. Ja niin hänestä tulikin. Lisäksi hän opetti sekä veljeäni että nuorinta siskoani viulun soitossa. Talo täyttyi orkneylaisesta viulismista, klassisesta musiikista, frankofiili-isän mieltymyksen mukaisesti myös ranskalaisesta musiikista – ja monesta muusta. Kaiken sen keskellä Merlyn kasvoi itseoppineeksi muusikoksi. – Britteinsaarilla asuessani soitin usein folk-klubeilla, joissa minut ja musiikkini määriteltiin ”Orkneyn perinteisiin pohjaavaksi”. Tämä tuntui hieman kiusalliselta, sillä vaikka olen siellä vanhempieni maallemuuton myötä syntynyt ja parikymppiseksi saakka kasvanut, en varsin eristäytynyttä elämää perheen kesken vietetyn lapsuuden aikana esimerkiksi omaksunut orkneylaista aksenttia. Mutta tokihan paikallisen viulismin keskellä kasvaminen on jättänyt minuun omat jälkensä. Täysin suunnittelematta tai tiedostamatta ”kelttiläiset” tai sanotaanko ”orkneylaiset” melodiat pulpahtavat musiikissani, joka sinänsä ottaa vaikutteita niin brittiläisestä kuin muistakin perinteistä. Merlynin opiskellessa sosiaaliantropologiaa St Andrewsin yliopistossa Skotlannissa, hän sai viimeisenä opintovuotenaan stipendin, jonka turvin matkasi Norjan Saamenmaalle tutkimaan joiun ja maiseman välistä yhteyttä. – Minulle tämä oli johdatus etnomusikologiaan, ja olin koukussa heti kun oivalsin että olisi mahdollista opiskella musiikin ja luonnon välistä yhteyttä. Merlyn muutti Lontooseen jotakuinkin pennittömänä, hankki töitä ja alkoi ahkerasti säästää opintoja varten. Opinnot Lontoon yliopiston School of Oriental and African Studies SOASissa johtivat maisterintutkintoon, jonka myötä hän pääsi sukeltamaan Afrikan musiikin perinteisiin. Särisevät ja pörisevät äänet ovat Merlynin äänitutkimuksen erityisen mielenkiinnon kohteena jopa siinä määrin, että niihin keskittyi myös hänen tutkintonsa kirjallinen työ. Helsingissä hän on löytänyt keskusteluja soittokumppanikseen muusikko Nathan Riki Thomsonin , jonka preparoidut instrumentit kertovat samasta mielenkiinnosta. Luonnon ja ympäristön vaaliminen on johtotähtenä Merlynin työssä Making Tracks -ohjelmaa luotsatessa. Aiemmin maailman musiikkikulttuureja Britteinsaarilla kiertuetoiminnan kautta esittelevä toiminta muuntui Merlynin mukaantulon 2019 myötä musiikin kansainväliseksi vaihto-ohjelmaksi, jossa ympäristöarvot ovat keskiössä. Vuosittain valitut kahdeksan lupaavaa, urallaan nousevaa muusikkoa (Making Tracks Fellows) osallistuu residenssiin esitellen omaa luovaa tuotantoaan ja synnyttääkseen uusia yhteistyömuotoja ja strategioita musiikin ja ympäristön yhdistävälle toiminnalle. Esiintymiset kiertueella ovat osa residenssiä. – Yksi lähivuosien keskeisimmistä tavoitteista on luoda ohjelmaan erityisen vahva pohjoismainen osio, jolloin toivottavasti voimme tarjota vuosittain kahdellekin pohjoismaiselle artistille sijan ohjelmassa. Tähtäimessä on myös pienentää kiertuetoimintamme hiilijalanjälki mahdollisimman pieneksi, ei matkustaa lentämällä vaan raiteilla. Ja sitten vielä siitä kuovista. Kuovin laulu on kuulunut Merlynin lapsuuden ja nuoruuden äänimaisemaan olennaisesti. Linnun populaatio on sittemmin pienentynyt hätkähdyttävästi ja se on merkitty uhanalaisten lajien luetteloon. Jutuntekohetkellä yksi Merlyn Driverin projekteista on saattaa valmiiksi kuovin laulusta inspiroitunutta uutta musiikkia ja Merlynin kenttä-äänityksinä tallentamaa kuovin laulua sisältävä albumi. Yhteistyökumppanina levyhankkeessa on The Royal Society for the Protection of Birds (RSPB) . – Suomi on Britteinsaarille muuttomatkaa tekevien kuovien tärkein lepopaikka ja tämänkin halusin tuoda ilmi tulevalla albumilla. Keväällä kuulemme, mitä kaikkea tähän kätkeytyy. Kuovin laulun lumoama Brexit tekee tuloaan ja koronatilanne synkistyy synkistymistään. Merlyn Driver miettii Lontoossa ankarasti mitä on tehtävä ja milloin. Nopealla liikkeellä hän tulee Suomeen ja ehtii juuri ja juuri saamaan oleskelulupahakemuksen vireille, ennen kuin olisi joutunut asioimaan EU:n ulkopuolelta. Reilu vuosi on kulunut ja päätöstä tämä musiikin monipuolinen ammattilainen odottaa yhä. Suomen musiikin kenttä on saamassa Merlyn Driverista mielenkiintoisen ja aktiivisesti kansainvälisellä areenalla toimivan ammattilaisen.
16 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 KONSTA JYLHÄ -kilpailu PELIMANNITALO, KAUSTINEN 11.–12.7.2022 SÄÄNNÖT JA LISÄTIEDOT KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Varjoa ja valoa Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Nelli Marjomäen opinnäytekonsertti Pieni sydän Tiistaina 10.4.2018 klo 20 Konservatorion iso sali To 8.11.2018 klo 18 Keski-Pohjanmaan konservatorion sali Kaunis, julma rakkaus VIIMEINEN VALITUSVIRSI KE 10.4. KLO 19 PMMP-tribuutti Keski-Pohjanmaan konservatorion salissa Alli Järvelän D-tutkinto ja opinnäytetyö Alli Järvelä laulu Anni Kaakinen laulu Ilari Mäkelä koskettimet, taustalaulu Konsta Kivelä kitara Samuli Kiiveri basso Oskari Paakki rummut Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Moments Ilmari Tunkkari, sello Johanna Tilus, piano Bach Debussy Schumann Keski-Pohjanmaan konservatorion sali Tiistaina 9.4.2019 klo 20.00 ILMARI TUNKKARIN C-TUTKINTO & OPINNÄYTEKONSERTTI Suomen monipuolisin konservatorio Klassinen musiikki | Kansanmusiikki | Pop/jazz-musiikki | Musiikintekijä Tähtäimessä musiikista ammatti? Toteuta unelmasi Kokkolassa. WWW.KPKONSA.FI Hakuaika 22.2.-22.3.2022
Tiina Merisalo KOLUMNI Kaustislainen viulunsoittoperinne hyväksyttiin joulukuussa 2021 Unescon aineettoman perinnön luetteloon. Kyse on toisesta suomalaisesta aineettoman perinnön luetteloon päässeestä elävän perinnön kohteesta, ensimmäinen oli saunaperinteemme vuonna 2020. Luettelossa musiikkiperinnöllämme on nyt ansaittu paikka reggaen, flamencon, fadon ja argentiinalaisen tangon rinnalla!Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tuli voimaan vuonna 2003. Suomi allekirjoitti sen 2013, ja sillä edistetään aineettoman kulttuuriperinnön suojelua ja tehdään ihmisten, yhteisöjen tai ryhmien erilaisia kulttuuriperinteitä näkyväksi. Museovirasto hoitaa sopimuksen toimeenpanoa yhteistyössä opetusja kulttuuriministeriön kanssa. Kansallisella tasolla kartutetaan elävän perinnön kansallista luetteloa, johon kaustislainen viulunsoitto hyväksyttiin vuonna 2017. Tällä hetkellä kansallisessa luettelossa on 64 kohdetta, ja sen taustalla olevassa Elävän perinnön wikiluettelossa jo lähes 200 kohdetta. Kaustislainen perinteenturvaamistyö on ollut poikkeuksellisen innovatiivista ja määrätietoista jo vuosikymmenien ajan, ja kelpaa erinomaisesti esiteltäväksi maailmalle Unescon luettelon kautta. Kaustislainen yhteisö oli alusta asti aktiivinen hakemusprosessissa ja on sitoutunut myös laajemmin Unescon sopimuksen arvoihin, niiden edistämiseen ja oman perinteensä tarkasteluun sopimuksen valossa. Ja mikä yhteisö tuo onkaan! 4300 asukkaan pitäjässä on satoja soittajia ja tanssijoita kaikissa sukupolvissa ja ikäryhmissä. Välillisesti mukana on vähintään satoja muita, ja perinne koetaan vahvasti osaksi omaa, paikkakunnan ja alueen identiteettiä. Perinteellä on pitkät juuret: Kaustisen maine musiikkipitäjänä periytyy jo 1800-luvulta, mutta musiikkiperinteeseen kietoutuu ja sitä vahvistaa alueen laajempikin kulttuurin kirjo, kuten hääperinne, kantele-, tanssija pukuperinne. Perinteinen soitto ja uuden luominen sen pohjalta elävät sopusoinnussa eri ikäryhmien ja sukupuolten, harrastajien ja ammattilaisten kautta, ja perinne näyttäytyy näin tasaarvoisena, modernina ja uusiutuvana. Alueen musiikkija tanssiperinne on mukana niin juhlassa kuin arjessa päivästä toiseen kyse on aidosti elävästä ja elinvoimaisesta perinteestä. Samalla ilmiöllä on toisaalta kansalliseen identiteettiin kiinnittymispintaa tarjoavia ja toisaalta kulttuurisesti moninaisia piirteitä. Kansanmusiikin ja -tanssin kenttä on aina ollut moniarvoinen ja moninainen. Se on pohjautunut lukuisiin paikallisperinteisiin ja niiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Lisäksi se on ollut aina kansainvälistä ja rajatonta. Terve kulttuurinen identiteetti ja oman perinnön arvostaminen on perusedellytys myös kyvylle ymmärtää ja arvostaa toisia kulttuureja. Kaustislaisen viulunsoiton Unescon luettelointi vain vahvistaa ylirajaisuuden ja moninaisuuden merkitystä kansanmusiikin ja kansantanssin kentällä. Aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen perusarvoja ovat kestävä kehitys, kansainvälinen yhteistyö, perinnön eläminen tässä päivässä ja kyky muuttua, yhteisölähtöisyys sekä ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tälle arvopohjalle myös suomalainen kansanmusiikkija kansantanssikenttä on vuosien saatossa rakentunut. Unescon luettelot tarjoavat hyvän mahdollisuuden verkostoitua kansainvälisesti suojelutyön ja perinteen harjoittamisen saralla. Suomalaisen kansanmusiikkikulttuurin, perinneosaamisen ja yhteiskunnan tunnettuutta maailmalla on näin mahdollista lisätä, ja edistää samalla musiikkivientiä. Samalla elävä aineeton kulttuuriperintö ja sen hyväksi tehtävä suojelutyö saa kansainvälistä huomiota. Listauksen tuomasta näkyvyydestä on hyötyä myös kulttuurija alueelliselle matkailulle sekä muulle aluekehittämiselle. Työ ei lopu listaukseen, vaan tärkeää on turvata perinteen jatkuvuus pitkäjänteisesti niin, että soitto soi ja tanssijat tanssivat vielä sadan vuoden kuluttuakin. Kaustisella jatketaan niitä toimia, joiden turvin perinne on elänyt tähänkin asti. Lisäksi luetteloon nimeämiseen liittyvät tilannekartoitukset ja yhteisöllinen perinteen merkityksen pohtiminen, suojeluohjelman ja -toimien suunnittelu sekä niistä raportointi määrävuosin. Ehkäpä myös ns. suuri yleisö havahtuu siihen, että kotimainen kansanmusiikki ja -tanssi on moderni, luova ja edistyksellinen taiteenala ja perinteenlaji, jolla on iso merkitys yhteiskunnassa. Unesco-listaus korostaa entisestään vastuutamme arvokkaan kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja eteenpäinviemisessä. Kirjoittaja on Museoviraston pääjohtaja Elävää perintöä 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Ila ri Jä rv in en , M us eo vi ra st o
18 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu järjestetään kahden vuoden tauon jälkeen Kaustisen kansanmusiikkijuhlien yhteydessä 11.–12.7.2022. Vuoden 2022 kilpailuun voi osallistua duo, jonka molemmat muusikot asuvat Suomessa. Ainakin toisen soittimen on oltava viulu. Ohjelmiston tulee perustua jonkun merkittävän viulupelimannin vanhakantaiseen tyyliin ja sävelmistöön. ”Soittaminen kaksin on ollut suomalaisessa kansanmusiikissa erittäin tärkeää. Viuluteema puolestaan valittiin ajankohtaisuutensa vuoksi, kun suomalaisen viulupelimanniperinteen tunnetuin ilmiö, kaustislainen viulunsoitto, hyväksyttiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon joulukuussa 2021”, valottaa kilpailun tuomariston puheenjohtaja Hannu Saha. Kilpailun esikarsintaan osallistutaan tallenteella. Kilpailun ensimmäisen päivän semifinaaliin tuomaristo valitsee enintään kymmenen duoa ja toisen päivän finaaliin kuusi duoa. Esikarsintaan ilmoittautuminen on käynnissä 30.4. asti. Pelimannitalon ja Kansanmusiikki-instituutin järjestämässä kilpailussa jaetaan palkintoina 6000 euroa. Vuoden 2022 kilpailu on yhdestoista; ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin vuonna 2010. Konsta Jylhä -kilpailu tekee paluun Palkitun Haapavesi Folk Music Festivalin paluu normaaliin Kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettävä festivaali sai helmikuussa Eläköön Folk!palkintojen Maailman musiikin keskuksen valitsemana Risteys-palkinnon. Festivaalilla on totuttu kuulemaan niin kansanmusiikin legendoja kuin nousevia nimiäkin, eikä tuleva kesä tee tähän poikkeusta. Ruotsalainen Väsen Duo ja yhdysvaltalainen Bruce Molsky ovat Folk-yleisölle tuttuja jo vuosien takaa ja todellisia kansanmusiikin legendoja. Dynaaminen folkrock-bändi Iva Nova Pietarista sen sijaan tekee tänä vuonna Folk-debyyttinsä. Tämän hetken tunnetuimpiin kotimaisiin kansanmusiikkinimiin kuuluvat saamelaismystiikkaa henkivä Vildá, toisen albuminsa keväällä julkaiseva Maija Kauhanen sekä pelimannityttöbändi ENKEL. Nousevia etnonimiä edustavat mm. suomenkielisen latinopopin sanansaattaja Vili Mustalampi yhtyeineen, hypnoottinen multi-instrumentalisti Pelkkä Poutanen sekä Vuoden Kansanmusiikkitekijäksi juuri Eläköön Folk! -gaalassa palkittu Akkajee. Suuren yleisön tuntemia artisteja tänä vuonna edustavat Ellinoora, Litku Klemetti, Timo Rautiaisen ja Ville Ojasen duo, Arppa ja Amadeus Lundberg, jota säestää Haapavesi House Band Ennennäkemätön on perjantai-iltapäivän Kalevala elävänä tai kuolleena -hankkeen Kalevalafest. Monitaiteellinen, -kulttuurinen ja -tieteellinen yllätyshyökkäys kalevalaisen kansanperinteen kimppuun Juha Hurmeen johdolla. Klubilla oman näkemyksensä kalevalaisesta perinteestä esittävät Kalevalan Ydinfysiikkaa -teatteriryhmä sekä kansainvälisesti tunnettu vocal-folk-hop -yhtye Tuuletar. Perinteiseen tapaan mukana ovat myös kirkkokonsertit perjantaina ja lauantaina sekä älykkään kirjallisen huumorin seminaari aiheena Pentti Haanpää ja lauantain lastenpäivä. Pelimannimusiikki ei ole Haapavedellä ollut keskiössä, nyt mukana on kuitenkin Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikiyhdistyksen 50-vuotisjuhlakonsertti. JuuriJuhla-RotFest –kansanmusiikin kaupunkifestivaali järjestetään Espoossa 3.-9.4. Festivaalin aloittaa 3.4. Pakilan ja Käpylän musiikkiopiston sekä Musiikkiopisto Juvenalian kansanmusiikin opiskelijat konsertti, jossa vierailijoina ovat Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila . Espoon tuomiokirkossa soi 4.4. PolskaPandolfi, jossa barokkiviulisti KreetaMaria Kentala ja cembalisti Tea Polso yhdistelevät veret seisauttavia eteläpohjalaisia polskia ja villejä Giovanni Antonio Pandolfi Meallin sonaatteja. Perinteiset päivätanssit pääsee tanssimaan 6.4. Sellosalin lämpiössä Espoon pelimannien ja Elina Saurin tahdissa. 7.4. juhlitaan Sellosalissa 50-vuotiasta Espoota kaupunkina. JuuriJuhla on koonnut tähän juhlakonserttiin espoolaistaustaisia tai Espoossa asuvia kansanmuusikoita yhtyeineen. Lavalla nähdään Kardemimmit, Espoon pelimannit omassa levynjulkistuskonsertissaan, PolePole , tanssiryhmä Polskatroikka sekä tätä konserttia varten koottu JuuriJuhlan juhlaorkesteri Maria Kalaniemen johdolla! Perjantaina 8.4. Sellosalin täyttää roso ja rakkaus Pohjanmaan lakeuksilta, kun lavalle nousee kansanmusiikin sielun veli Antti Paalanen ja pelimannityttöbändi ENKEL ! Lauantaina 9.4. pelimanniyhtyeet pääkaupunkiseudulta esiintyvät Espoon kansanmusiikkikillan Pilpatussoitoissa Ison Omenan kirjaston Stagella. Festivaalin päätöskonsertissa 9.4. Sellosalissa pääsemme Pauanteen ja Aija Puurtinen & Brooklynin sadun musiikkien tunnelmiin. Pauanne keinuttaa kuulijansa matkalle, jossa musiikin aikakaudet sulautuvat luonnollisesti toisiinsa. Viulu, Hammond-urut sekä erilaiset akustiset ja elektroniset lyömäsoittimet luovat osaltaan ajattoman tunnelman. Aija Puurtinen & Brooklynin satu vie musiikin keinoin aikamatkalle amerikansuomalaiseen siirtolaisuuteen ja sen mielenmaisemaan. Tarjolla on akustisesti ja puoliakustisesti toteutettua, sekä suomeksi että ”fingelskaksi” esitettyä, voimakkaasti suomalaisesta ja amerikkalaisesta kansanmusiikista ammentavaa epookkia. Mausteena on folkia, bluesia ja jopa jamaikalaisia aineksia. Ajantasainen ohjelma ja uutiset löytyvät nettisivuilta www.juurijuhla.fi sekä tapahtuman FB-sivuilta. JuuriJuhla-RotFest 2022 kaikilla mausteilla! Maria Kalaniemi Pauanne
19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 I hmisten mieliin mahtuu suurinpiirtein yksi musiikkikulttuuri maata kohden, kuten Brasiliaan samba, Espanjaan flamenco ja Venäjälle balalaikan soitto. Portugali tunnetaan fadosta. Kyllähän fadoon törmääkin ainakin Lissabonin seudulla ja muuallakin Länsi-Portugalissa varmasti, mutta perinteistä kansanmusiikkia se ei ole. Melankolisten, saudaden eli kaipauksen ja menetyksen sävyttämillä lauluilla on juuret kahdensadan vuoden takaisessa Lissabonissa. Fado on urbaania musiikkia, jossa säestyssoittimina ovat perinteisesti akustinen kitara ja helisevä portugalilainen kitara. Fadon varhaisemmasta alkuperästä on monia teorioita, mutta todennäköisesti se on sekoitus monista aikaisemmista laulutyyleistä, joihin matkailijat toivat omat mausteensa. Lissabonin satama on ollut vuosisatoja vilkas keskeisen sijaintinsa vuoksi. Suomalaiseen melankoliaan fado on tehnyt vaikutuksen ja monet Portugalin suurimmista fadotähdistä ovat konsertoineet Suomessa. Haapaveden folkfestivaalin entinen taiteellinen johtaja Timo Hannula löysi vuonna 2009 hieman tuntemattomamman fadistan Lianan konsertoimaan festivaalille ja vieläpä opettamaan koko viikon fadolaulun saloja folkkurssilaisille. Ihastus oli molemminpuolista, ja Liana palasi festivaalille esiintymään ja kursseille opettamaan uudestaan seitsemän vuotta myöhemmin. Kukapa tuolloin olisi arvannut, että kuusi vuotta myöhemmin Liana muuttaisi perheineen Pohjois-Pohjanmaalle. Miksi ihmeessä? Muuttoliike on ollut pikemmin päinvastainen. – Kaikista maailman paikoista valitsimme sen kylmän kolkan! Meillä on Suomen vierailuista todella lämpimät muistot ja mitä enemmän olemme lukeneet maastanne, sitä varmempia olemme, että sovimme kulttuuriinne. Meillä Liana tarkoittaa perhettään. Toisella Suomen vierailullaan hänen yhtyeessään soitti portugalilaista kitaraa miehensä Antonio Dias , ja mukana olivat myös alle vuoden vanhat kaksoset. Viime vuodet Liana onkin keskittynyt perheeseensä ja kertoo, että pandemian aikana hän ei ole laulanut lainkaan. Tosin vuonna 2020 hän julkaisi albumin Mae , joka löytyy myös Spotifystä. Julkaisukiertue on edelleen tekemättä ja saa edelleen odottaa, nyt myös kesäkuussa tapahtuvan muuton vuoksi. Vaalan valinta asuinpaikaksi oli sattumien summa. Pariskunnalla oli mielessä jokin maaseutupaikkakunta jossain Suomen puolivälissä lähellä järveä eikä liian kaukana kaupungista. Oulujärvi kiinnitti huomion ja loppukilpailussa Vaala voitti Kajaanin.– Vaalassa oli odottamassa sopiva talo, jonka lähellä oli koulu ja Vaalan englanninkieliset nettisivut saivat vakuuttumaan. Ajatuksissa ei ole testata Suomessa asumista vaan muuttaa maahan pysyvästi. Ajankohta sopii hyvin kaksospoikien ensi vuonna alkavaan koulutaipaleeseenkin. Suomen koulujärjestelmä vaikutti hyvältä eikä tuntunut niin kilpailuhenkiseltä kuin Portugalissa, jossa lasten koulu olisi jo alkanut. Koulupäivät Portugalissa kestävät alusta asti kahdeksasta viiteen. Mitään ruusuisia kuvitelmia tulevaisuudesta ei Lianalla ole, mutta hän uskoo perheensä viihtyvän Suomen rauhallisessa elämän menossa ja nauttivan puhtaasta luonnosta. Suomalainen luontosuhde ja kulttuurin arvostaminen tuntuvat myös hyvältä. Ystäviä, perhettä ja ilmastoa, omasta pienestä maatilasta puhumattakaan, tulee ikävä. Ystäviä Liana uskoo löytävänsä myös Suomesta. – Yhteisöllisyys on tärkeää ja toivon oman paikallisen kulttuurin oppimisen ohella voivani tuoda oman panokseni uuteen elämänpiiriin. Tarkoitus ei ole jäädä kotirouvaksi ja perheenemännäksi vaan pidemmällä tähtäimellä on suunnitelmissa jatkaa myös muusikon uraa. Portugalissa fadolaulajalla on kaksi vaihtoehtoa, esiintyminen ilta illan jälkeen fadoravintoloissa tai kiertää maailmalla 250 päivää vuodessa. Kumpaakaan ei Liana halua. – Jospa Suomesta löytyisi keino ja tasapaino muusikkouden ja perhe-elämän välillä.Ensin pitää kuitenkin asettua. Lianasta vaalalainen fadista Suomessa harrastetaan laajasti maailman kulttuuriperinteitä. Kaikkien maanosien lauluja ja tansseja opetellaan etelästä pohjoiseen. Jotkut syntyjään suomalaiset ovat päässeet harrastuksissaan hyvinkin pitkälle. Vaalassa voisi hyvin asua kotimainenkin fadista, mutta ensi kesänä sinne muuttaa kuitenkin syntyperäinen portugalilainen fadon ammattilainen, Liana. Liana Andreia Carvalho Dias, taiteilijanimeltään Liana, ystäville Andreia, muuttaa näistä Portugalin maalaismaisemista Oulujärven rannalle Vaalaan. Pa tr ic ia R es en de Sauli Heikkilä
20 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 M enuetti syntyi 1600-luvun puolessavälissä Ranskan Aurinkokuninkaan hovissa, mistä se levisi Euroopan muihn hoveihin ja aatelisten keskuuteen varsinkin Pohjoismaissa myös alempiin yhteiskuntaluokkiin. Menuetin kukoistuskausi hovien tärkeimpänä paritanssina oli 1700-luvun ensimmäinen neljännes, ja sillä oli tämänkin jälkeen vahva asema, kunnes se Ranskan vallankumouksen myötä jäi pois käytöstä. Kuitenkin esimerkiksi taidemusiikissa se säilyi erilaisissa yhteyksissä vielä pitkään. Menuetin vaiheet Suomessa Ruotsiin menuetti saapui jo 1600-luvulla. Vanhimmat ruotsalaiset maininnat ovat 1670-luvulta, ja jo 1690-luvulta siitä on tieto kansanomaisena tanssina Byn pitäjästä. Suomen puolella menuetti lienee yleistynyt talonpoikien tanssina ensimmäisenä Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, vaikka kovin varhaisia tietoja siitä ei ole. Amiraali Tersmeden mainitsee tanssin 1740-luvulla Ahvenanmaalla säätyläistanssina, mutta Otto Andersson on arvellut, että tanssi olisi ollut myös kansanomaisessa käytössä tuohon aikaan. Perusteluna hän esittää sen, että Tersmedenin kuvaamissa tanssitilaisuuksissa soittajat olivat todennäköisesti talonpoikaispelimanneja, joiden täytyi hallita monipuolinen menuettija polskarepertuaari pystyäkseen soittamaan seitsemän tuntia jatkuneet tanssit. Sama repertuaari oli heillä varmasti käytössä myös talonpoikaisissa tanssitilaisuuksissa. Pohjanmaalta vanhin, tosin hyvin epävarma tieto menuetin tanssimisesta on Petri Hoppu Pohjoinen menuetti Länsimaissa on harvoja tansseja, jotka ovat saavuttaneet yhtä vahvan symbolisen aseman kuin menuetti, joka on valittu Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen teemaksi tänä vuonna. Menuetti on laaja-alainen kulttuuriilmiö, johon liittyy monenlaisia tarinoita, mielikuvia ja merkityksiä, ja sitä on käytetty pysyvyyden ja säännöllisyyden vertauskuvana mitä erilaisimmissa yhteyksissä kansainvälisestä politiikasta lääketieteeseen. Ennen kaikkea menuetti on ollut keskeinen osa eurooppalaista tanssija musiikkikulttuuria 1600-luvulta lähtien, ja se kiehtoo edelleen niin tutkijoita kuin taiteilijoitakin. St in a H ah ns so n Kristiinankaupungin Tiukan (Tjöck) kylän menuettia 1987.
21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Pommerin sodan (1756–62) ajalta. Eric Lennqvist kirjoitti puolestaan vuonna 1778, että Länsi-Uudenmaan ja lähiseutujen suomalaispitäjien talonpoikaishäissä menuetti ja polska olivat hyvin suosittuja. Pari vuosikymmentä myöhemmin myös Magnus Wilhelm von Törne mainitsi polskan ja menuetin häätansseina, tällä kertaa Lopella, Hämeessä. Menuetti yleistyi erityisesti Länsija Etelä-Suomessa, ja paikoin se saavutti erittäin suuren suosion. Eniten siitä on tietoja ruotsinkielisiltä alueilta, mutta myös suomenkielinen Pohjanmaa, Uusimaa ja Varsinais-Suomi sekä Satakunta ja Häme lienevät olleet melko vahvoja menuettialueita. Henrik August Reinholm mainitsee menuettia tanssitun jopa Rautalammilla ja Pielavedellä (nimellä leipuria), ja Karl Collanilla on tieto Pohjois-Karjalasta tanssitusta inueesta, joka saattoi olla menuetti. Kuitenkaan Keskija Itä-Suomessa tanssi ei luultavasti koskaan yleistynyt kovin laajalti, vaan se jäi jonkinlaiseksi kuriositeetiksi. Suosituimmillaan menuetti lienee ollut 1700-luvun lopulla ja aivan 1800-luvun alussa. Pääosin se hävisi kansanomaisten tanssitilaisuuksien repertuaarista 1800-luvun puoleenväliin mennessä. Pisimpään sitä on kuitenkin tanssittu paikoin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, jossa se on säilynyt Kristiinankaupungin ja Uudenkaarlepyyn ympäristöissä elävänä perinteenä nykyaikaan asti. Lisäksi Pietarsaaren seudulla menuettia tanssittiin aktiivisesti paikoin 1900-luvun alkuun asti. Tanssin rakenne Lähes kaikki Suomesta tallennetut menuettimuistiiinpanot noudattavat vuoden 1700 paikkeilla vakiintuneen klassisen barokkimenuetin perusrakennetta. Liikesarjan pohjana on pas de menuet eli menuettiaskel: liikesarja rikkoo 3/4-rytmin jakamalla kahden tahdin tahdinosat periaatteella 2+4, ja siihen sisältyy kaksi pliétä eli pientä polvien notkistusta. Liikesarja voidaan esittää seuraavan kaavan mukaisesti kohotahdilta alkaen: plié ja oikean jalan askel + plié ja vasemman, oikean ja vasemman jalan askeleet. Kansanomaisessa menuetissa pliét muuttuivat selvästi karkeammiksi polvien notkahduksiksi, jotka monin paikoin katosivat kokonaan. Kokonaismuodon osalta barokkimenuetti koostui johdannosta, ensimmäisestä Z-vuorosta eli liikkumisesta Z-kirjaimen muotoisessa kuviossa, pyörähdyksistä käsiotteessa, toisesta Z-vuorosta sekä loppupyörähdyksestä käsiotteessa. Kansanomaisissa menueteissa samat vuorot toistuvat hieman vaihdellen. Barokkimenuetin päävuoroa, Z-vuoroa, vastaa niissä kansantanssin harrastajien menuettija ylimenoaskelikoiksi kutsuttujen liikesarjojen toisto. Kansanomaiseen menuettiin liittyi useiden Suomesta tallennettujen tietojen mukaan polska tietynlaisena jälkitanssina. Kyse ei kuitenkaan ollut kaksoistanssista samaan tapaan kuin renessanssiaikana oli yleistä. Mahdollisesti menuetin ja polskan ympärille rakentui tietynlainen tanssisarja säätyläisten esikuvan mukaisesti, mutta tästä kehityksestä on hyvin erilaisia ja toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Tiedot menuetin ja polskan suhteista vaihtelevat voimakkaasti, ja kaikesta päätellen yhden menuetin ja polskan muodostama kokonaisuus on melko myöhäinen ilmiö. Esimerkiksi Lapväärtistä ja Tiukasta on tietoja, joiden mukaan ainakin häissä tanssittiin kaksi menuettia ja yksi polska kerrallaan. Oravaisista ja Munsalasta on puolestaan tieto siitä, kuinka menuetin jälkeen tanssittiin useita polskia, joissa tanssi aina kaksi paria kerrallaan. Myös menuettia saattoi joidenkin tietojen mukaan tanssia vain kaksi paria kerrallaan. Menuetin rakenne on osoittautunut varsin pysyväksi, koska sen peruspiirteet ovat säilyneet yli kolmen sadan vuoden ajan. Toisaalta tyylillisesti menuettia on kuitenkin tanssittu hyvin eri tavoin, ja se on sopeutunut niin peilisalien juhlallisuuksiin kuin ahtaiden ja hämärien talonpoikaistupien intiimeihin tilaisuuksiin. Ehkä juuri tämä pysyvyyden ja muuntuvuuden yhtäaikaisuus on mahdollistanut sen, että Versailles’n tanssimestareiden aikaansaannokset elävät vielä tänäkin päivänä Euroopan pohjoisimmissa kolkissa. Ethno Finland heinäkuussa Kaustisella Tervetuloa kansainväliselle Ethno Finland -kesäleirille Kaustiselle 4-12.7! Leiri on suunnattu 16–30-vuotiaille nuorille muusikoille ympäri maailman. Leirillä suomalaiset ja ulkomaiset osanottajat opettavat ja jakavat toisilleen musiikkia omasta kulttuuristaan. Ethno Finland -leiri järjestetään jo seitsemättä kertaa Suomessa. Workshoppien lisäksi ohjelmassa on mm. jameja, saunomista ja yhteisiä illanviettoja ja esiintymisiä. Kurssi esiintyy Kaustinen Folk Music Festivalilla. Leirin jälkeen on mahdollisuus jäädä festivaalille 17.7. saakka. Hinnat: 330€ Suomi ja muut Pohjoismaat 250 € Eurooppa ja Pohjois-Amerikka 220€ Muut maat Ethno Finland 2022 -haku alkaa 1.3., pysy kuulolla! Lisätiedot: ethnofinland@ gmail.com, www.facebook.com/ethnofinland, www.kansanmusiikkiliitto.fi/ koulutukset/ Ethno Finland 2022 –leirin järjestäjänä toimii Suomen Kansanmusiikkiliitto, yhteistyökumppaneina Kaustinen Folk Music Festival ja Kansalaisfoorumi. R is to Sa vo la in en
22 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki Käsityömestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Saatavana myös Olka ja bassoremmit Ergonomiset lantioremmit Naantali MORE INFO AND REGISTRATION www.nordicfolkalliance.com APRIL 20–22 2022 GOTHENBURG, SWEDEN A showcase festival and conference for musicians, music industry, and lovers of folk music and global roots. KAMU´22 nuorten kansanmusiikkilieiri 6.-10.6.2022 Sinä 8-17-vuotias, tule nauttimaan kansanmusiikkileirin riemuista, soittamisesta, uimisesta ja muusta mukavasta kesäleiritunnelmasta Päivölän virkistyskotiin Vihtiin! Listätiedot www.kansanmusiikkiliitto.fi/koulutus Päivi Ylönen-Viiri 0500 43 1913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Pä iv i Yl ön en -V iir i
23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2022 J okainen juhlapaikkakunta luonnollisesti pani parastaan ja aktivoi valmisteluvuotensa aikana paikkakunnan kansanmusiikkielämää, innostaen kuntalaisiaan perustamaan uusia kansanmusiikkija tanssiyhtyeitä, jotka sitten esiintyisivät Speleissä ja antaisivat kävijöille mahdollisimman hienon kuvan seudun kansankulttuurielämästä. Vuodesta 1972 lähtien, jolloin ensimmäiset Spelit juhlittiin, tapahtuma on kiertänyt reilussa 20 eri pitäjässä, monissa useitakin kertoja. Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry on juhlien ohella tehnyt merkittävää maakunnallista ja valtakunnallista kulttuurityötä. On pystytetty edesmenneiden kansanmusiikkitaitajien ja kulttuurivaikuttajen kunniaksi muistomerkkejä, vaalittu musiikin säilymistä kokoamalla maakunnan eri alueiden laulukirjoja, ja koottu taiteen perusopetuksen paketti kansanmusiikin alalta. Etelä-Pohjanmaan polskaperinne nostettiin valtakunnalliseen tietoisuuteen ja Suomen Kansanmusiikkiliitto nimesikin maakuntamme valtakunnalliseksi polskamaakunnaksi vuonna 2004. Polskahan tuli maahamme 1600ja 1700 -luvuilla Puolan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta ja juurtui eteläpohjalaisiin jokilaaksoihin. Polska on merkittävässä osassa eteläpohjalaisten kruunuhäiden tanssija soitto-ohjelmistossa ja laajemminkin eteläpohjalaisten pelimannien ja kansantanssijoiden arvostamana. Sen lisäksi, että jokaisiin Speleihin vuorossa ollut järjestäjäpaikkakunta loi aina omaansa, on kansanmusiikkiyhdistyksemme kantanut vastuun aina jonkin isomman esityskokonaisuuden organisoinnista. Tällaisia ovat olleet mm. Eteläpohjalainen polska Ähtärin Speleissä, Sapsulta heliään Alavudella, Friikoolin messu Jalasjärven Speleissä, Korpela-kantaatti Teuvalla ja Eteläpohjalaiset Kruunuhäät Tangomarkkinoilla Seinäjoella. Speleissä on mitelty taitoja eri kansanmusiikin soittamisessa sekä kansanlaulussa. Suomenmestaruuskisoja on pidetty huuliharpun ja mandoliinin soitossa sekä tämmäämisessä ja Spelimestaruuskisat 1ja 2-rivisten harmonikkojen soittamisessa. Vähäriviset haitarit ovat saaneetkin vankan jalansijan eteläpohjalaisten soittajien keskuudessa: maakunnassamme on pitkä perinne lukuisten ansiokkaiden 1ja 2-rivissoittajien ansiosta. Tähän aktiiviset haitarinsoiton innostajat mm. dir.mus. Airi Hautamäen johdolla ovat ovat tukeutuneet. Siinä missä Kaustisella ominta musiikkia on viulunsoitto, on 1ja 2-rivismusiikki perinteisintä eteläpohjalaista soitettua kansanmusiikkia. Tämä kaikki edellä mainittu halutaan koostaa tulevana kesänä Spelien 50-vuotisjuhlan ohjelmasuunnittelun perustaksi. Kauhajoen kaupunki lähti yhdistyksemme tueksi juhlan järjestämiseksi. Viimeisimmät 10 vuotta Spelien järjestelyvastuu on ollut yhdistyksen hallituksella. Kauhajoki on tärkeä paikkakunta Eteläpohjalaisille Speleille: yhdistys perustettiin siellä 1971 ja Spelejä on Kauhajoella järjestetty tähän mennessä seitsemän kertaa. Lisäksi Kauhajoki ja Suupohjan seutu on kautta aikain ollut erittäin aktiivista kansanmusiikkialuetta. Akateemikko Jorma Panulan panos Spelien kehittymiselle oli alkuvuosina erittäin tärkeää. Panula sovittikin aina uudelle Spelipaikkakunnalle alueen omista kansanmusiikkikappaleista Spelien yhteissoittokappaleet. Tämä perinne elvytetään myös tuleviin Speleihin. Jorma Panula kokosi sovituksistaan kattavan kokonaisuuden eri puolilla maakuntaa soitetuista Spelikappaleista ja nämä kappaleet esitetään tulevissa Speleissä yhteissoittonumeroina omana konserttinaan ja osana eri tilaisuuksia. Nuottijulkaisut löytyvät Kansanmusiikkilehden ja Spelien nettisivuilta. Yhteissoittoharjoitusten ajankohdat löytyvät myöhemmin Speliohjelmasta. Speliesiintyjiksi ovat jo lupautuneet Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit sekä Elonkerjuu. Myös akateemikko Jorma Panulan viivästyneestä 90-vuotisjuhlakonsertista saamme nauttia ensi suvena viikkoa ennen juhannusta 17.-19.6.2022. Eteläpohjalaisten Spelien historiikki 50 vuoden ajalta kootaan yksiin kansiin ja julkaisu ilmestyy ensi kesän Speleihin mennessä. Historiikin koostavat Spelit ry:n aiemmat puheenjohtajat opetusneuvos Erkki Nevanperä ja kulttuurineuvos Jorma Aro Tervetuloa Kauhajoelle! Sirpa Autio, Kauhajoen kaupunki Timo Saarimäki, Spelit ry Eteläpohjalaiset Spelit maakuntakulttuurin luojana Eteläpohjalaisen kansanmusiikin puuhahenkilöt perustivat syksyllä 1971 maakunnallisen kansanmusiikkiyhdistyksen Eteläpohjalaiset Spelit. Tuolloin alkoi organisoitua maakuntamme kansanmusiikkikulttuuri. Eteläpohjalaiset kunnat saatiin mukaan touhuun ja Spelit – kansanmusiikkijuhlaa alettiin viettää vuorollaan Etelä-Pohjanmaan joka kolkassa kiertävänä tapahtumana. Tapahtuman järjestäminen oli kullekin järjestäjäpaikkakunnalle kunnia-asia. Perjantain Speleissä esiintyy mieskuoro Jussit. Ta in a R en ko la
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Uudenmaan nurkka Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys ry täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Juhlavuosi käynnistyy avoimella sävellyskilpailulla, jolla halutaan tuoda esiin uutta suomalaista kansanmusiikkia. Sävellyskilpailussa on oma sarjansa instrumenttisävellyksille ja lauluille. Kilpailuaika kestää kesäkuun puoliväliin saakka, ja parhaiksi valitut palkitaan yhdistyksen juhlakonsertissa syksyllä. Juhlavuoden ohjelmaan kuuluu myös kurssitoimintaa, historiikin kokoaminen sekä juhlakonsertit kesä-heinäkuun vaihteessa Haapavesi Folk Music -festivaaleilla sekä syksyllä Oulun Päivien aikaan. Yhdistys sai alkunsa Oulussa 4.3.1972, jolloin pidettiin Pohjois-Pohjanmaan Pelimanniyhdistyksen perustava kokous. Tuolloin elettiin kansanmusiikin uutta nousukautta. Viisi vuotta aiemmin oli perustettu valtakunnallinen pelimanniyhdistys ja polkaistu käyntiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlat. Maakunnallisen yhdistyksen tehtäväksi tuli tuoda yhteen kansanmusiikin harrastajia, kerätä ja muokata ohjelmistoa sekä ennen kaikkea tallettaa muistin varassa olevaa musiikkia. Vuonna 2007 nimeksi vaihdettiin Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys ry. Nykyään Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksellä on yli sata jäsentä, ja eri puolilla maakuntaa toimii kymmeniä aktiivisesti esiintyviä ryhmiä. Yhdistys järjestää vuosittain kursseja ja tapahtumia sekä osallistuu levyjen ja nuottikirjojen julkaisemiseen. Alueella järjestetään vuosittain useita kansanmusiikkitapahtumia, suurimpana Haapavesi Folk Music Festival. Sävellyskilpailu: Unto Kukka, 040 7217987 Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys ry: pj. Esko Holappa, 0400 226172 varapj. Osmo Hakosalo, 045 1130681 sihteeri Hanna Perkkiö, 044 2662233 www.facebook.com/pohjoispohjanmaankansanmusiikkiyhdistys KILPAILUKUTSU : Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen sävellyskilpailu 2022 1. SARJA: INSTRUMENTTISÄVELLYS Aihe: Sävellä kansanmusiikkityylinen teos soitettavaksi jollakin soittimella tai soitinryhmällä (voi olla polkka, sottiisi, valssi, polska, masurkka jne..). Sävellyksen on oltava aikaisemmin julkaisematon Kokonaiskesto max 4 min Kappaleesta on lähetettävä nuotti, ja haluttaessa voi lähettää myös äänitteen. 2. SARJA: LAULU Aihe: Sävellä kansanmusiikkityylinen laulu yhdelle tai useammalle lauluäänelle. Sävellyksen on oltava aikaisemmin julkaisematon Kokonaiskesto max 4 min Kappaleesta on lähetettävä nuotti, ja haluttaessa voi lähettää myös äänitteen. Kilpailutyöt on lähetettävä 15.6.2022 mennessä joko sähköpostilla tai kirjeitse. A) Sähköisesti lähettäminen: Lähetä nuotti pdf-muodossa ja mahdollinen äänite mp3-muodossa nimimerkillä ilman tekijätietoja. Ilmoita tekijätiedot sähköpostin viestikentässä. Sähköpostin vastaanottaja toimittaa sävellykset edelleen nimettöminä arviointiraadille. Osoite: ppkykilpailu@gmail.com B) Kirjeitse lähettäminen: Lähetä nuotti ja mahdollinen äänite nimimerkillä ilman tekijätietoja. Laita tekijätietosi mukaan suljetussa kirjekuoressa. Osoite: Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys/Unto Kukka Ollintie 4, 91100 Ii Sarjojen parhaiksi valitut palkitaan 100 euron rahapalkinnolla Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa syksyllä 2022. Voittajat saavat halutessaan esittää teoksensa juhlassa (tai joku muu voi sen esittää). TIEDUSTELUT: unto.kukka@pp.inet.fi tai eskojuhani.holappa@gmail.com Niinpä taas kävi! Odotetut Kansanmusiikkiliiton joulun välipäivien kurssit Murikassa joudutttiin muuttamaan muutamassa päivässä etäkursseiksi Kansalaisfoorumin avulla. Taitavat opettajat osasivat työnsä, opiskelijat olivat motivoituneita ja tekniikka oli tullut jo tutuksi edellisvuodesta. Illanvietot olivat hauskoja, yhteisöllisiä ja rentoja. Moni tunsikin vieroitusoireita kurssien päättyessä, oli siis jatkettava ylimääräisen illan merkeissä. Kun Folklandiakin oli 8.1. peruutettu, Folkforum tarjosi kepeällä otteella mukavan nettitapaamisen bingoineen. Ajankohtaiset alustukset Unescon aineettomasta perinnöstä ja alkaneen vuoden menuetti-teemasta olivat kiinnostavia. Vahinko, ettemme päässeet kokemaan Folklandian hyttijameja edes verkossa. OAS onnistui kurssiohjelmistollaan vakuuttamaan, että vanhat pelimannisävelmät ovat rautaa tänäkin päivänä. Espoon työväenopiston lähikurssilla Tapiolassa joulun alla saattoi kokea tälle ajalle harvinaista yhteissoiton iloa. Kuin varkain ehdimme toteuttaa yhdistyksemme kolme Kauneimmat Joululaulut -tilaisuutta. Rajoitukset ja koronapassin pakollisuus karsivat osallistujat yli puoleen normaalista. Yhdistyksemme julkaisema Karl Johan Rosendahlin (1826-1900) nuottikirja antoi mukavaa soittohaastetta joulun pyhiin. Pekka Pentikäisen 115 soinnuttamaa soitetta, suurin osa duurissa, on mainio nuotisto varsinkin viulisteille ja kansantanssiporukoiden säestyskäyttöön. Kirja myynissä Kansanmusiikkiliiton kaupassa 20 € hintaan. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys myy jäsenilleen sitä 15 €/kpl. Kimppatilaus vähintään 10 kpl 10 € kappalehintaan suoraan hallitukseltamme kannattaa, näin tekivät Espoon Pelimannit. Espoossakin on siirrytty lähiopetukseen ja Espoon pelimannit julkaisee espoolaista musiikkia sisältävän levynsä nyt keväällä. Kalevalanpäivän perinteinen Yhteisvastuukonsertti siirrettiin sunnuntaille 24.4. klo 17. Seuraa yhdistyksemme facebookia ja KamuKantaa. Kevätkokous on verkossa maanantaina 7.3. klo 18.30. Ilmoittautuminen sähköpostilla kamu@uudenmaankamu.net Parempaa uutta vuotta toivoen Anja Hinkkanen anja.hinkkanen@gmail.com Sävellyskilpailu avaa Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen juhlavuoden & b 43 œ œ œœ œœ œ D m A 7 œ œœœ œ# œ œ D m A 7 D m œ œ œ œ œ# G m A 7 œ œ œ œ œ D m A 7 G m œ œ œ œ œœ œ D m A 7 & b .. .. 6 œ œ œ œ œ#œ œ D m A 7 D m œ œ œ œ œ# G m .œ# Jœ œ A 7 D m .œ œ œ œ œ œœ C œ œ œ œœ œ œ œ F & b .. 11 œ œ œœ œœœœ C œ œ œœœœœœ F œ œ œ œ œœ œ D m A 7 œœœœ œ#œ œ D m A 7 D m œ œœ œ œ# G m A 7 .œ# Jœ œ D m Lundgrenin menuetti trad./ Karl Fr. Lundgren Brage 17 Soittanut pitäjän kelloseppä, hääpelimanni Karl Fredrik Lundgren (Ukko -Lundgren). Menuettia tanssittiin perinnetiedon mukaan 1900-luvun alkupuolella Lundgrenin soiton ja neuvojen mukaan.
25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Kansanmusiikin ja kansantanssin vuoden 2022 yleisteema on menuetti. Sen kunniaksi menuetteja eri puolilta Suomea. Petri Hopun artikkeli Pohjoinen menuetti sivulla 20. & b 43 œ œ œœ œœ œ D m A 7 œ œœœ œ# œ œ D m A 7 D m œ œ œ œ œ# G m A 7 œ œ œ œ œ D m A 7 G m œ œ œ œ œœ œ D m A 7 & b .. .. 6 œ œ œ œ œ#œ œ D m A 7 D m œ œ œ œ œ# G m .œ# Jœ œ A 7 D m .œ œ œ œ œ œœ C œ œ œ œœ œ œ œ F & b .. 11 œ œ œœ œœœœ C œ œ œœœœœœ F œ œ œ œ œœ œ D m A 7 œœœœ œ#œ œ D m A 7 D m œ œœ œ œ# G m A 7 .œ# Jœ œ D m Lundgrenin menuetti trad./ Karl Fr. Lundgren Brage 17 Soittanut pitäjän kelloseppä, hääpelimanni Karl Fredrik Lundgren (Ukko -Lundgren). Menuettia tanssittiin perinnetiedon mukaan 1900-luvun alkupuolella Lundgrenin soiton ja neuvojen mukaan. & ## 43 .. jœ œ œ œ œ .œ ‰ % .œ œ œ œ œ œ œ D E m G œ œ œ œ œ œ œ œ œ A 7 E m D U & ## 4 œ œ œ œ œ œ H m A 7 D œœ œœ œ Œ H m D .œ œ œ œ œ œœ D E m G œ œ œ œ œ œ œœ œ A 7 E m D œ œœœ œ œ œ œ A G A 7 & ## .. .. 9 .œ Jœ œ E m A 7 D .œœ œ œ œ œ A 7 E m .œ œ œ œ œ œ D H m œ œ œ D E m D œ œ œ œ œ œ œ œ œ A G D & ## .. 14 œ œ œœ .œ ‰ N.C. .œ œ œ œ œ œ œ D E m G œœœœ œ œ œ œ œ A 7 E m D œœœ œ œ œ œœ A G A 7 D.S. al Fine Fine .œ Jœ œ E m A 7 D Menuetti Nummelta trad / Karl Fr. Lundgren muistiinmerkinnyt Edvard Hedman 1908
27 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 • PELIMANNI-LIITE & bb 43 .. œ œ# œ .œ œ G m D G m œ œ œ œœ œ œ C m D G m œ .œ œ œ œ C m œ œ# œ œ œ œ D D 7 œ .œœ œ œ D 7 & bb 6 œœœ œ# œ œœ œœ 3 G m œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ Œ D 7 G m œ œ œ .œ œn D œœ œn œœœ œ œ D m A D 7 & bb 11 œ .œ œ œ œ G m C m .œœ œ œ œ œ G m D 7 G m .œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ C m D 7 .œ œ# œ œ œ œ G m C m & bb 16 œ œ .œn œ# œ D A 7 D 7 œ .œ œ œ œ œœœ œ# œ œœœœ 3 G m œ œ œ œ œ œ œœ C m œ# œ œ Œ D 7 G m Nauvon menuetti trad. soinnut Antti-J. Janka-Murros ™ ™ Em Am D G q=70 ™ ™ Em Am D G 5 C H C H 9 C H C H 13 3 4 &# M arkkuL epistö Kuortaneenmenuetti &# 3 3 F in e &# &# œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ ? œ ™ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ ™ œ œ œJ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ œ œ ™ œj œ j œ œ œ ? ™
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022
29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Yläneelle kokoonnuttiin 28.11. pitkästä aikaa soittamaan ja konsertoimaan yhdessä. Tutut sävelet eivät olleet unohtuneet ,ja vuoden 2022 yhteissoittokappaleetkin tulivat tutuiksi. Yhdistyksen peruuntuneen 50-vuotisjuhlagaalan sijaan teimme Yläneellä juhlakonsertin. Mukana oli noin 40 pelimannia kahdeksasta yhtyeestä, kattavasti koko maakunnan alueelta. Enemmänkin yhtyeitä olisi tullut mukaan, mutta kahteen tuntiin ei enempää mahtunut. Konsertti aloitettiin tavanmukaisesti kaikkien pelimannien yhteissoitolla. Yleisöäkin saatiin paikalle mukavasti. Koulun juhlasali koronapassin ja maskien ehdoillakin näytti lähes täydeltä. Ohjelmaa kiiteltiin jälkeenpäin hyvätasoiseksi ja monipuoliseksi. Konsertissa kuulimme kappaleita niin maakunnastamme kuin maailmaltakin. Toivottavasti alkuvuosi 2022 olisi pandemian osalta helpompaa ja saisimme järjestettyä vastaavia tilaisuuksia pian uudestaan. Ennen konserttia pidettiin yhdistyksen vuosikokous. Yhdistystä valittiin johtamaan musiikkipedagogi, FM Anna Pohjola . Puheenjohtajana hän haluaisi kehittää yhdistystä yhteisöllisempään suuntaan, tarjota enemmän mahdollisuuksia matalan kynnyksen toiminnalle ja olla mukana tukemassa paikallisten yhtyeiden ja pelimannien toimintaa. Toiminnan markkinointiin pitäisi voida panostaa enemmän ja yrittää saada sitä houkuttelevaksi uusillekin ihmisille. Kansanmusiikkia pitäisi olla laajemminkin käytössä taiteen perusopetuksessa. Pelimannien tulisikin Annan mielestä etsiä aktiivisesti kansanmusiikin piiriin uusia harrastajia. Anna on pesunkestävä klassinen alttoviulisti, joka soittaa muun muassa Akademiska Orkesternissa. Kansanmusiikkiin hän on kuitenkin tutustunut jo nuorena Raaseporissa eri pelimanniyhtyeissä ja osallistuessaan useisiin näppärikursseihin. Pitkän tauon jälkeen rakas ystävä ja soittokaveri sai Annan houkuteltua uudelleen aloittaneeseen Virmon Pelimanneihin. Nyttemmin pelimanniura jatkuu Kootut Teokset -yhtyeessä sekä maakunnan isossa Turku Folks! Åbo Folks! -orkesterissa. Pelimannius, kuten muusikkous yleensäkin on Annan mielestä yhdessä tekemistä ja musiikin iloa. Se on myös uuden luomista: jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua. Samuelin Poloneesin piti olla Turussa 11.-13.3.2022, mutta niin vain pandemia vei voiton nyt jo kolmannen kerran. ”Emme pääse toteuttamaan 50-vuotisjuhlafestivaalia siinä muodossa kuin haluaisimme, joten olemme päättäneet siirtää Samuelin Poloneesin maaliskuulle 2023.”, totesi liiton tuottaja Sheri Toivomäki viestissään Poloneesiin ilmoittautuneille. Ilmoittautumisia tulikin Sherin mukaan niin runsaasti, että kaikille halukkaille oli haastetta löytää esiintymisaikaa. Turussa olemme tehneet yhdessä kansantanssijoiden kanssa paljon tapahtuman eteen. Turun Europeadessa 2017 esitetyn ”Joki – Ån” -tanssiteoksen uudelleen esitys olisi tuonut konserttitalon lavalle noin 200 kansantanssijaa ja 50 pelimannia. Jokiteos kertoo kahden turkulaisen tytön, Johannan ja Kirstin, tarinan. Tytöt kasvavat ystäviksi, vaikka he ovatkin kotoisin eri puolilta jokea ja eri säädyistä. Teoksessa etenevät rinnakkain tyttöjen elämä lapsuudesta aikuisuuteen, vuodenkierto sekä kansanmusiikin ja -tanssin kehitys 1800-luvulta tähän päivään. Tanssissa nähdään kansantanssin muutos ketjutansseista piirileikkien ja katrillien kautta kansanomaisiin paritansseihin ja aina viime vuosikymmenten muotivirtauksiin saakka. Samalla tutustutaan varsinaissuomalaisten kansantanssiryhmien monimuotoisuuteen. Lavalla nähdäänkin kaiken ikäisiä tanssijoita. Puvustus on ylistys suomalaiselle kansallispuvulle. Lähtökohtana ovat länsisuomalaiset kansallispuvut siten, että esityksessä nostetaan näkyviin elementtejä, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Musiikissa kuvataan turkulaiskansaa tanssittaneita tyylisuuntia ja historiaa enkeliskoista iskelmämusiikkiin. Täytyy pitää melodiat ja askeleet mielessä. Jukka Janka-Murros Varsinais-Suomen kuulumisia Yläneellä 50-vuotisjuhlakonsertissa. Folk Music Academy – kansanmusiikin opetusta internetissä The Folk Music Academy on norjalainen pohjoismaisen kansanmusiikin on-line opetusta tarjoava sivusto, joka tarjoaa kansanmusiikkisoittimien opetusta viulusta banjoon, avainviulusta munniharppuun ja kanteleesta kampiliiraan. Opettajina toimivat pohjoismaalaiset ammattilaiskansanmuusikot. Suomesta ovat mukana Maija Kauhanen ja Antti Järvelä. Kaikilta opettajilta on kuvattu 10–15 kappaleen opetusvideo, haastattelu ja musiikkivideo. Perusja erityistekniikoista, kuten jousituksista ja rytmeistä on myös opetusta. Sivusto tarjoaa säännöllisesti myös zoom-opetusta suorina lähetyksinä. Opetuksen hinta perustuu jäsenyyteen ja esimerkiksi puolen vuoden jäsenyys maksaa 25 euroa kuukaudessa. Opiskelijoille on luvassa alennusta ja kaikki voivat kokeilla palvelua ilmaisella tutustumisjaksolla.Opetus on toistaiseksi vain englanniksi, mutta tekstitystä ja eri kielisiä kursseja harkitaan. thefolkmusicacademy.com Iin a W ah ls tr öm
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Pöytä on katettu Siilifolkille MäSä-duo, Anne Mattila & Tallari, Timo Rautiainen & Ville Ojanen, Viitasen Piia, Muska & Hot Dogs. Kielo Ilona, Huojuva lato, Loiskis, Hillel Tokazier... Siinäpä alkupaloja kesän 2022 Siilifolkista, jos koronavirus on saatu pysyvästi tai ainakin riittävän hyvin taltutetuksi. Toissa vuonna festivaali jäi tyystin pitämättä koronapandemian vuoksi, viime vuonna voitiin jo kokoontua edes päiväsaikaan Siilinjärven torille, joten mukavalta tuntuu palata taas tuhannen neliön "Siilifolkin valkoiseen huvimajaan". Näiltä pohjilta kansanjuhlan teemakin oli helppo valita: Tuas tullaan! Kuusipäiväinen festivaali alkaa savolaisittain 4.7. ja päättyy rockhenkisesti 9.7. Tuottaja Antti Janka-Murros on luonnostellut maksulliset iltaohjelmat aika lailla valmiiksi, ja päiväohjelmat toteutetaan edellisvuosien tapaan pääasiassa maakunnan pelimannien ja kansatanssijain talkootyönä. Haajasilta aloitetaan Pohjois-Savo ei ole ollut pahimpia koronaalueita, joten monet pelimanniryhmät ovat voineet harjoitella säännöllisesti. Julkisia esiintymisiä tai isompia kihauksia ei ole ollut. Esimerkiksi vuoden perinteinen avajaistapahtuma, Ylä-Savon talvipäivät, peruuntui ja korvautui nuorten kursseilla helmikuun lopussa. Ensimmäisen kerran pelimannit kokoontuvat nyt isommalla joukolla yhteen Vieremällä Haajasten koulukievarilla lauantaina 26.2. Ylä-Savon pelimannit vastaavat järjestelyistä. Kesää varten on eri ryhmissä ryhdytty valmistelemaan ohjelmistoja niin Siilifolkia, Kaustista kuin Tuuren sottiisiakin varten. Yksi näistä haasteista on Kuopion pelimannien tavoite koota kelpo konsertti Tuuren sottiisin voittokappaleista. Maakunnassa mietitään, olisiko paikallaan koota taas pelimannit ja laulajat yhteen esittämään Savolaista messua, joka pari-kolme vuotta sitten sai tuoreeltaan paljon kiitosta. Samuelin Poloneesi jouduttiin perumaan, mutta mielessä on, että pari vuotta haaveena ollut soittopäivä konsertteineen kaustislaisten kanssa toteutuisi Siilinjärvellä joskus kevään korvalla. Tuo päivä olisi kyllä hyvää oppia ja ilo sielulle. Kotiseutulaulut yksiin kansiin Yksi vuoden haaveista on myös koota uusi nuottikirja savolaisista soitteista. Eri paikkakuntien pelimannit ja runoilijat ovat olleet rustaamassa ylistyskappaleita omille kotiseuduilleen, ja tarkoitus on koota ja valikoida niistä edustavimmat yksien kansien väliin niin, että koko maakunta tulisi mukaan. Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja Ylä-Savon pelimannit olisivat tässä taustavoimina. Kun pelimannit vanhenevat, se tarjoaa omat mahdollisuutensa yhteistyölle. Viime vuonna kokoonnuttiin juhlimaan yhdessä kolmea kasikymppistä, tänä vuonna ovat vuorossa sitten seitsenkymppiset. Juhlittavista ei ole pulaa, vaan suurempi huoli on se, mistä löydetään uusia pelimannihanuristeja. Seppo Kononen Pohjois-Savon kuulumisia Viime vuosi oli ainakin Kuopion pelimanneissa kahdeksankymppisten juhlaa. Maakunnan ahkerinta pelimannia Anja Onatsua muistettiinjoulun alla kuopiolaisen soitinrakentajan Aaro Leinosen Aaron-mandoliinilla. Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys aloittaa vuotta 2022 uusiutuneena. Saimme puheenjohtajaksi Katja Lampisen, joka on monelle jo ennestäänkin tuttu mandoliinin ja 2-rivisen soittaja sekä mestaripelimanni. Sihteerinä aloittaa Heikki Manninen, joka niin ikään soittaa mandoliinia ja kitaraa.Tiedusteltuani Katjalta muuttuuko sävellaji nyt Keski-Suomessa, hän vastasi: – No eipä varmaan sävellaji, mutta toiveissa olisi ainakin nostaa toiminnan virettä! Lisäksi tunnustellaan, olisiko yhteistyö mahdollista muiden toimijoiden kanssa. Yhdistyksemme katselee jo kohti vuoden 2023 Kaustisen Kansanmusiikkijuhlia ja alkaa suunnitella maakuntateeman ohjelmaa. Tarkoituksena on järjestää yhteissoittohetkiä ja soitinkohtaista koulutusta. KSKMY hallitus päätti huomioida lähiaikoina yhdistyksemme kultaisella ansiomerkillä edellistä puheenjohtaja Heikki Lavoniusta 15 ja taloudenhoitaja Antti Sulinia 30 vuoden tehtävien hoidosta. Iso kiitos molemmille! Keski-Suomessa toimitaan siis hyvässä vireessä! Riitta Reijonen Vaihtuuko sävellaji nyt Keski-Suomessa? Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Katja Lampinen ja sihteeri Heikki Manninen. Se pp o Ko no ne n R iit ta R ei jo ne n
31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Savolaisen laulu on Savon historiallisen maakunnan ja myös Suomen ensimmäinen maakuntalaulu. 1800-luvun puolivälissä elettiin taantumuksen aikaa keisari Nikolai I:n määrättyä yliopston osakunnat lakkautettaviksi. August Ahlqvist (18261881) kirjoitti Savo-Karjalaisen osakunnan päättäjäisjuhlaan 9.12. 1852 Kaisaniemen ravintolaan väkevän runon, jonka opiskelijatoveri Karl Collan sävelsi. Laulun sanat julkaistiin protestina Suometar-lehden etusivulla. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin se esitetttiin Viron ensimmäisillä laulujuhlilla Lydia Koidulan kääntämänä nimellä Mu meeles seisab alati . Etelä-Pohjanmaan maakuntalauluksi on muotoutunut Vaasan marssi . Sen historia on erikoinen. Vuonna 1852 Vaasa paloi ja siinä rytäkässä myös vanha ruotsinkielinen lukio. Koulu joutui 10 vuodeksi evakkoon kaupungin ulkopuolelle. Kun uusi Wasa Gymnasiet valmistui 1863, oppilaat halusivat avajaisjuhlaan juhlarunon. Se tilattiin Runebergilta,joka ei kuitenkaan mielellään tehnyt tilaustöitä. Onneksi Sakari Topelius suostui. Samana vuonna lukiolaiset pyysivät Karl Collania säveltämään laulun. Laulun sanat julkaistiin myös Pohjalaisen osakunnan Joukahainenjulkaisussa 1864. Myös sävelmä pääsi julkisuuteen nimellä Wasa Marcsh . Marssista tuli hyvin suosittu kvartettilaulukokoelmissa ruotsiksi. Alpo Noponen suomensi sen vuonna 1898. Näin laulua voitiin laulaa myös suomenkielisissä kouluissa. Karl Collan sntyi 1828 Iisalmessa pappisperheeseen. Collan vihittiin maisteriksi Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa 1850. Hän toimi Helsingissä ruotsinkielisenä lehtorina, mutta teki samalla mittavan keräystyön suomenkielisten kansansävelmien parissa Savossa ja Karjalassa. Matkan tuloksena hän julkaisi kaksi vihkoa Valituita suomalaisia kansanlauluja . Hänen väitöskirjassaan vuonna 1860 Öfersig af Serviens historiska folksänger , suomalaiset kansanlaulut nostettiin kunniaan. Esimerkiksi laulu Kreivin sylissä istunut ja Paremp olla tyttönä innoittivat virolaista Aleksander Kunileidi a säveltämään Viron laulujuhlille kuorolaulut Sind surmani ja Mu isamaa on minu arm . Collan käänsi myös Kalevalan ruotsiksi. Karl Collan sävelsi myös Sylvian joululaulun , joka edelleen on yksi toivotuimmista joululauluista. Karl Collan kuoli vain 43 vuotiaana koleraan. Hänen puolisonsa oli Fredrik Paciuksen tytär, laulajatar Maria ja heidän tyttärestään tuli pianisti Maria Elisabeth Beaurain ( 1869-1937). Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 1 Anja Hinkkanen Yksityinen yhdysvaltalainen lahjoittaja Elsa Brule on tehnyt miljoonan dollarin lahjoituksen Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Global Music -koulutusohjelmalle. Tavoitteena on vahvistaa musiikin avulla kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötä Suomessa ja maailmalla. Yhä monikulttuuristuvassa ja kansainvälistyvässä Suomessa tarvitaan vuoropuhelua ja ympäristöjä, jotka edistävät eri taustoista tulevien ihmisten välistä ymmärrystä ja oppimista. Sibelius-Akatemian Global Music -koulutusohjelma perustettiin kymmenen vuotta sitten, ja sen missiona on rakentaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Ohjelma on sittemmin vakiintunut itsenäiseksi aineryhmäksi, joka kokoaa yhteen muusikoita moninaisista musiikkija kulttuuritaustoista – tällä hetkellä yli 25 eri kulttuurista – kandidaattija maisteriopintoihin sekä nuorisokoulutukseen. Opiskelun ytimessä on kehittää ja hyödyntää globaaleja muusikkotaitoja kulttuurienvälisessä yhteistyössä yhteiskunnan eri osa-alueilla. Näihin kuuluvat yhteisöprojektit esimerkiksi kouluissa, pakolaiskeskuksissa, maahanmuuttajayhteisöissä ja vankiloissa Suomessa ja ympäri maailmaa. Yhdysvaltalaisen suomensukuisen filantroopin Elsa Brulen kiinnostus tukea Global Music -ohjelmaa syttyi taannoisella Suomen vierailulla, jonka aikana hän tutustui Sibelius-Akatemiaan ja Sibeliuksen historialliseen kotiin Ainolaan. Tutustuminen akatemian opettajiin, opiskelijoihin ja hallintoon sekä keskustelut uusista ideoista ja mahdollisuuksista johtivat lopulta Brulen käynnistämään ja rahoittamaan projektiin, jossa Global Musicin opiskelijat työskentelivät PohjoisAmerikan alkuperäisväestön koulussa New Mexicossa. Vähemmistökielten ja -musiikin ylläpitäminen sekä siltojen rakentaminen saamelaisten ja intiaanikulttuurien välille innoittivat Brulea tukemaan vastaavia projekteja suuremmassa mittakaavassa. Miljoonan dollarin lahjoituksen myötä toiminta laajenee sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti seuraavan viiden vuoden aikana. Miljoonalahjoitus SibeliusAkatemian Global-Music koulutusohjelmalle Eu ge n H of fe rs , M us eo vi ra st o Yläkuvassa Global Music koulutusohjelman johtaja Nathan Riki Thomson ja alakuvassa Hildá Länsman ja Viimaria Saarenkylä New Mexicossa. M ar i Ke sk i-K or su N at ha n R ik i Th om so n
32 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Musiikkijuhla / ethno music festival S o m m e l o 27.6-3.7.2022 Sommelossa mukana mm. Värttinä & Sari Kaasinen, Mpondas Family Band, Eve Grasy & Mar Yo, Hytkyt ja paljon muita! w w w . s o m m e l o . n e t Tervetuloa iloiseen sommeloon!
33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Kulttuuriharrastaminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Harrastaminen myös vähentää yksinäisyyttä ja sosiaalista eristyneisyyttä ja antaa monelle tärkeän yhteisön sekä kokemuksen yhteisön hyväksi toimimisesta. Kulttuuriharrastuksen hyvinvointivaikutukset ja arvo ovat siis valtavan laajat. Kuitenkin samanaikaisesti kulttuuriharrastamisen mahdollistavilta järjestöiltä leikataan rahoitusta. Onko Suomella varaa leikata näin keskeisestä ja vaikuttavasta toiminnasta? Kansalaisfoorumi jäsenjärjestöineen haluaakin nyt yhdessä jäsenjärjestöjensä kanssa tehdä näkyväksi kulttuuriharrastamisen positiivisia vaikutuksia. Olemme yhteistyössä Suomen Harrastajateatteriliiton, Suomen Nuorisosirkusliiton, Suomen Puhallinorkesteriliiton ja Kansalaisareenan kanssa kehittäneet indikaattorit ja kyselyn, joilla kulttuuriharrastamisen upeat vaikutukset saadaan näkyviin. Kyselyä pilotoitiin syksyllä 2021, ja keväällä 2022 jalkautamme ensimmäisen varsinaisen kyselyn. Odotamme innolla, että pääsemme tuomaan esiin laajasti tietoa eri järjestöjen harrastajien kokemuksista. Kulttuuriharrastamisen hyvinvointivaikutukset näkyviin ”Ryhmän jäsenet oppivat luovaa tuottamista ja erilaisia tapoja työstää tuotettua materiaalia. Opimme myös keskittymistä, läsnäolevaa esiintymistä ja yhteistyötaitoja.” Näin kuvaa erään Kansalaisfoorumin tukeman opintoryhmän jäsen ryhmässä opittuja asioita. Yhdessä opiskelu onkin loistava keino kehittää yhdistyksen tai ryhmän toimintaa. Tiedäthän, että Kansanmusiikkiliiton jäsenenä yhdistyksenne tai ryhmänne voi hakea Kansalaisfoorumilta taloudellista ja pedagogista tukea kurssien ja yhteisöllisten opintoryhmien järjestämiseen? Aiheen valitsette te, tarpeidenne mukaan! Tuki kurssien järjestämiseen Voitte hakea kurssitukea koulutustilaisuuksiin, joihin osallistuu vähintään kahdeksan 15 vuotta täyttänyttä. Koulutustilaisuuden kesto voi olla yhdestä tunnista ylöspäin. Kurssi voidaan järjestää lähitai verkkoopetuksena tai niiden yhdistelmänä. Tukea maksetaan opintotuntien ja -kulujen mukaan. Vuonna 2022 tuki voi olla korkeintaan 50 % tukeen oikeuttavista kuluista ja sen määrä on enintään 26 euroa / opintotunti (= 45 minuuttia) Verkkosivuiltamme löydät ohjeet tuen hakemiseen sekä runsaasti ohjeita ja vinkkejä kurssien järjestämiseen sekä lähiettä etäopetuksena. Käy tutustumassa: kansalaisfoorumi.fi/kurssituki. Opintoryhmätuki Onko sinulla idea projektista, jonka haluaisit toteuttaa yhdessä muiden kanssa? Haluaisitteko kehittää yhdistyksenne tai ryhmänne toimintaa yhteisöllisesti? Perustakaa yhteisöllinen opintoryhmä! Yhteisöllisen opintoryhmän työskentely on tavoitteellista ja toimintaa kehittävää. Tärkeintä on, että opitte teille uusia tietoja tai taitoja. Toiminta on yhteisöllistä, kun kaikki ryhmän jäsenet ottavat vastuuta ja toimivat yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ryhmän tulee toimia yhdessä vähintään 30 opintotuntia ja siinä tulee olla mukana vähintään viisi yli 15-vuotiasta henkilöä. Voitte saada tukea ryhmän toiminnasta syntyviin kuluihin enintään 500 euroa. Opintoryhmätuesta löydät lisää tietoa sivulta kansalaisfoorumi.fi/opintoryhmatuki Rekisteröidy Skaftuki-palveluun Kurssija opintoryhmätuen hakemisen ja muun niihin liittyvän asioinnin hoidat kätevästi Kansalaisfoorumin sähköisessä Skaftuki-palvelussa. Rekisteröidy, niin saat tunnukset: kansalaisfoorumi.fi/skaftuki Kansalaisfoorumi tukee Kansanmusiikkiliiton jäsenten koulutustoimintaa Musiikkijuhla / ethno music festival S o m m e l o 27.6-3.7.2022 Sommelossa mukana mm. Värttinä & Sari Kaasinen, Mpondas Family Band, Eve Grasy & Mar Yo, Hytkyt ja paljon muita! w w w . s o m m e l o . n e t Tervetuloa iloiseen sommeloon! M ar ko Ju nt ti la
34 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Vielä julkaistaan kansanmusiikkia! S uuri osa kansanmusiikkilevyistä on omakustanteita tai levyjä julkaiseva yhtiö on rakennettu pyörittämään yhden tai useamman läheisessä yhteydessä olevan yhtyeen ja artistin toimintaa. Tässä haastatelluista jätin sellaiset pois. Jäljelle jää yllättävän monta yritystä ja instituuttia. Lähetin kysymykset 16 taholle, joista puolelta sain vastauksen. Ilmeisiä kansantai maailmanmusiikin julkaisijoita ovat Kansanmusiikki-instituutti, SibeliusAkatemia, Svenska litteratur sällskapetin alla toimiva Finlands svenska folkmusik institut ja Maailman musiikin keskus, joilta kultakin tulee muutama julkaisu vuodessa. Jäljelle jää muutama kaupallinen toimija – jos sellaista ilmaisua tässä yhteydessä voi käyttää. Kaikki kun painottavat kulttuurityötä toimintansa yhdeksi kivijalaksi. Levy-yhtiöt edelleen tärkeitä Kansanmusiikilla on fyysisten levyjen myynnin voimakkaan laskun lisäksi haasteena se, että tyylilaji ei saa helposti näkyvyyttä missään mediassa. Yleisesti todetaankin, että levyjä myydään nykyään lähinnä konserttien yhteydessä ja kun keikkoja ei ole on korona-aika hankaloittanut toimintaa vielä entisestään. Pilfinkin tuottaja Jarmo Kähkönen toteaa, että alle 50-vuotiailla ei ole minkäänlaisia levysoittimia kohta enää kellään ja alle 40-vuotiaat kuuntelevat musiikkinsa kännyköistä ja mikään ei osoita, että kehitys olisi pysähtymässä. Rockadillon Tapio Korjus kertoo, että artistien ja levyyhtiöiden tulonmuodostuksen logiikka on muuttunut oleellisesti, uusien artistien kiinnittämisen kynnys on noussut ja se on Kansanmusiikki-lehden toimitukseen putkahtelee joka vuosineljännes 10–20 äänilevyä, joille toivotaan näkyvyyttä. Periaatteena on pidetty, että seinät ovat leveällä ja katto korkealla ja kaikki jotenkin tyylilajia sivuavat pyritään huomioimaan. Perin harvoista kirjoitetaan muualla kuin paikallislehdissä. Kenellekään levyjen julkaiseminen ei voi olla hyvä bisnes, saatika marginaalimusiikille. Alba Records perustettu 1992 Lähinnä taidemusiikkiin keskittynyt yhtiö. Julkaisee levyjä vuosittain n. 20 kpl, joista kansantai maailmanmusiikkia 2-3. Merkittävimpiä artisteja Kreeta-Maria Kentala. alba.fi Bafe´s Factory perustettu 2013 Ensi vuonna kymmenen vuotta täyttävä yhtiö julkaisee vain kansanja maailmanmusiikkia 4-5 albumin vuosivauhdilla. Artisteja mm. Tuuletar, Vildá, Gájanas, JP Piirainen, Perttula ja Ritva Nero. bafesfactory.fi GMC Records perustettu 1992 Maailman musiikin keskuksen levymerkki, joka julkaisee fyysisiä julkaisuja vuosittain yleensä kaksi ja lisäksi aika ajoin digitaalisia äänitteitä. Julkaisutoiminta liittyy tiiviisti muuhun toimintaan. Artisteja mm Hilja Grönfors & Latšo Džinta, Nefes, Arnold Chiwalala, Yat-Kha, Adewale & Thomson ja Orquesta Cumbre de Pinar del Río, sekä kenttä-äänitysmateriaalia suomensukuisten kansojen perinteistä. Digitaalisen jakelun yhteistyökumppani on Texicalli Digital. gmc.fi Kansanmusiikki-instituutti perustettu 1974 Julkaisee kansanmusiikkia laidasta laitaan, arkistoäänitteistä pelimannilevyihin ja nykykansanmusiikkiyhtyeiden äänitteistä fuusioihin. Tähän mennessä noin 150 äänitejulkaisua, nykyisin vuodessa 2-3. www.kansanmusiikki-instituutti.fi Pilfink Records perustettu 2001 Joensuulaisen levy-yhtiön, 1988 perustetun JJ Voicen levymerkki. Julkaisee vuosittain noin12-20 levyä, joista vain pari kansantai maailmanmusiikkia. Aikaisemmin enemmän, mutta yhtyeet siirtyneet omakustantehin. Artisteja mm. Marko Rutanen, Pippuri Soikoon! Lastenmusiikkiyhtye, Jouko Harjanne, Julia Korkman ja Huojuva lato. pilfink.fi Rockadillo Records perustettu 1971 Julkaisumäärät pienentyneet, viime vuosina 3-5 levyä vuodessa sekä diginä muutamia singlejä ja ep-levyjä. Levyistä puolet edustaa kansanja maailmanmusiikkia. Paljon tunnettuja kansanmusiikkiartisteja, kuten Antti Paalanen, Wimme & Rinne, Piirpauke, Joonas Widenius, Ilkka Heinonen Trio, Sanna Kurki-Suonio, Riikka Timonen & Senni Eskelinen. rockadillo.fi SibaRecords Taideyliopiston Sibelius-Akatemian levymerkki, joka tuottaa yliopiston omien opiskelijoiden tai opettajien levyjä, joista osa on kansanja maailmanmusiikkia. Levyt jakelee Suomessa digitaalisesti Eclipse Music Digital ja kansainvälinen Naxos Global Logistics fyysiset äänitteet. Kansanmusiikin aineryhmällä on oma äänitesarja, jossa se julkaisee sekä yhteistuotantoja että omia tuotantojaan. Julkaistujen äänitteiden lukumäärä on tällä hetkellä noin 180, (etno.net/julkaisut/aanitteet). uniarts.fi –> sibarecords Ääniä Records perustettu 2007 Taito Hoffrénin vain kansanja maailmanmusiikkia julkaiseva yhtiö alkoi studiotoiminnasta omiin tarpeisiin. Nykyään valtaosa julkaisuista on muiden kuin oman perheen yhtyeiden. Artisteja mm. Arja Kastinen, Brelo, Hiite, Jarmo Romppanen, Jouhiorkesteri, Juuri & Juuri, MA Rouf, MeNaiset, Wind on Wind. aania.fi Kansanja maailmanmusiikkia julkaisevia levy-yhtiöitä
35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 johtanut omakustanteiden tulvaan. Tekninen kehitys toki on myös mahdollistanut yhä laadukkaampien omakustanteiden tekemisen pienillä kustannuksilla. – Levy-yhtiöillä ei ole enää resursseja samanlaisiin studioeikä markkinointibudjetteihin kuin cd-myynnin huippuvuosina, joten keskustelu levy-yhtiön tuomasta lisäarvosta aloittelevalle artistille on aiheellinen. Itse kuitenkin uskon, että lisäarvoa syntyy paitsi yhtiön verkostoilla ja brändillä, myös yhtiön tuomalla ulkopuolisella näkemyksellä artistin tuotekehittelyyn. kertoo Korjus. Jarmo Kähkönen toteaa luottamuksen internetin mahdollisuuksiin olevan rajaton. Äänitemarkkinoilla tarvitaan monenlaista toimijaa ja kaikilla on oma roolinsa. – On naivia ajatella, että satoja julkaisuja tehnyt yhtiö olisi missään suhteessa samalla viivalla aloittelevan omakustannetta tekevän artistin kanssa, Kähkönen toteaa. Levy-yhtiö ja kustantaja Bafe´s Factoryn Aija ja Jyri Lehtonen kertovat musiikin synkronisointitoiminnan olevan entistä suuremmassa asemassa. Sillä tarkoitetaan musiikin liittämistä liikkuvaan kuvaan, mainokseen, tv-ohjelmaan, elokuviin, peleihin tai multimediatuotoksiin. Levy-yhtiöltä vaaditaan aktiivisuutta, jotta artisti nousee mainosten tekijöiden tietoisuuteen. Bafe´s Factoryllä on kaksi yhteistyökumppania Saksassa, jotka hoitavat Euroopan jakelun ja levyjen toimittamisen myyntiin ja toimittajille tarvitaan lisäksi runsaasti henkilökohtaista markkinointia ympäri maailmaa. Yhtiön artistit ovatkin päässeet mukavasti listoille ja saadut palkinnot ovat edistäneet artistien näkyvyyttä. Sitä kautta artistien musiikki on päätynyt muun muassa Netflix-sarjoihin ja Game of Thrones DVD-trailerille. Myös Rockadillo Recordsin Tapio Korjus korostaa musiikin monipuolisen synkronointitoiminnan merkitystä sekä artistin markkinoinnin että tulonmuodostuksen kannalta.– Jo vuonna 1993 perustimme Zen Master Records & Publishing Oy:n, joka hallinnoi sekä äänitteiden että sävellysten aineettomia oikeuksia. On musiikkia vaikkapa elokuvissa, dokumenteissa, mainoksissa ja teatterija tanssiesityksissä käyttävien tahojen kannalta kätevää, että kaikki tarvittavat oikeudet saa varmistettua yhdestä paikasta. Käyttöalueet, joilla voidaan harjoittaa suoralisensointia, ovat laajentuneet merkittävästi. Rockadillo Records on tehnyt lukuisia musiikin synkronointisopimuksia monenlaisiin käyttötarkoituksiin ympäri maailmaa ja sillä on myös paikallisia alikustantajia. – Viimeksi teimme sopimuksen Wimmen musiikin käytöstä nykytanssiesityksissä Taiwanissa. Katalogimme on ollut pitkään todella vahva instrumentaalimusiikissa mm. sellaisten tekijöiden kuin Pekka Pohjola, Anssi Tikanmäki, Iiro Rantala, Kimmo Pohjonen ja Tapani Rinne ansiosta. Viime vuosina Zen Master on hankkinut useiden katalogien ostoilla lisää monipuolisuutta laulettujen ja sanoitettujen teosten muodossa. Kaikki korostavat artistin tai yhtyeen oman toiminnan tärkeyttä. Tuotekehittely ei ole kirosana vaan se voi tarkoittaa profiilin ammattimaista nostamista, oman persoonallisen musiikin paketoimista vakuuttavaan ilmiasuun ja sen tuomista näkyväksi laadukkailla kotisivuilla ja aktiivisella toiminnalla. Tapio Korjus korostaa omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta. Kynnys uuden artistin kiinnittämiseen on korkea. Tyrkyttäminen ja raaka myyminen ei marginaalimusiikissa toimi, uskoo Jarmo Kähkönen. – Spotyfyssa julkaistaan noin 30000 uutta äänitettä viikossa, hissukat eivät siellä tai muissakaan suoratoistopalveluissa pääse esiin. Haastatellut uskovat fyysisten levyjen säilyvän ainakin toistaiseksi ja ovat huomanneet vinyylilevyjen myynnin jopa lisääntyneen. Yhtiöt myös ottavan milellään demoja vastaan, kunhan ne ovat riittävän omaperäisiä ja musiikki laadukasta. Ehkä jonain päivänä tapahtuu ihme ja kotimaisesta kansanmusiikista tulisi merkittävä vientituote kuten Irlannissa. Tai kansanmusiikkiyhtye valittaisiin kaikista genreistä vuoden yhtyeeksi kuten Virossa Puuluup. Monenlaisia sopimuksia Perinteisessä artistisopimuksessa, jota kutsutaan myös levytyssopimukseksi, levy-yhtiö maksaa levyn tekemiseen kohdistuvat kulut, kuten studioajan, muusikoiden, äänittäjän, miksaajan, masteroijan, kansigraafikko ja valokuvaajan palkkiot sekä albumin painatuksen tallentamiskorvauksineen. Levytyssopimuksen lopputulema on valmis äänite eli masteri – muinoin masternauha. Nykyään, kun levyjä voidaan äänittää itse vaikka läppärillä olohuoneessa tai erilaisten työskentelyavustusten rahoituksella, artistin ja levy-yhtiön välisiä käytäntöjä on perinteisen levytyssopimuksen lisäksi useita – alkaen master-sopimuksista ja yhteistuotantosopimuksista (Joint Venture) aina palveluntarjontaja jakelusopimuksiin. Myös ensin mainituissa tapauksissa levy-yhtiölle siirtyvät tapauskohtaisesti yleensä radiosoittoon liittyvien Gramex-korvausten tuottajaosuudet joko kokonaan tai puoliksi artistin kanssa. Jos levy-yhtiö on vain avaimet käteen -tyyppinen artistin palkkaama palveluntuottaja tai puhdas jakelija, tuottajagramexit menevät artistille. Kun kappale soi radiossa niin muusikoiden ja levy-yhtiöiden edunvalvoja Gramex tulouttaa korvaukset artisteille ja masterin omistajalle, josta käytetään myös termiä tuottaja ja joka on tavallisesti levy-yhtiö. Levyllä voi olla myös taiteellinen tuottaja, joka on eri asia. Teosto puolestaan edunvalvojana tulouttaa raidan tekijänoikeuskorvaukset ennalta sovitun jakoperusteen mukaisesti raidan säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja kustantajalle. Kustannussopimus tehdään siis teoksista säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja kustantajan kesken. Historiallisesti kustantajan tehtävänä oli julkaista teosten nuotit ja saattaa niitä julki. Nyt kustantajan tehtävänä on muun kuin taidemusiikin kohdalla saada teoksia sijoitetuksi esimerkiksi filmeihin, mainoksiin ja trailereihin tätä tarkoitusta varten tehdään synkronointisopimus. Kustantaja voi olla erillinen kustannustoimintaa tekevä yhtiö tai sama kuin levy-yhtiö. Synkronointisopimukseen tarvitaan sekä masterettä kustannussopimuksen haltijoilta luvat ja sopimus hinnoitellaan heidän ja tilaajan kesken. Artistin ja tekijänoikeuksien haltijoiden kanssa käydään vielä keskustelu että synkkasopimus on heille ok (moraalisten oikeuksien kunnioittaminen). Harvalla yhtyeellä on kanavia tai osaamista myydä musiikkiaan synkronointiin, joten levy-yhtiöt ova tässä tärkeässä roolissa. Hyvä yhteistyö tuottaa hedelmää kaikille osapuolille, jokaisella toimijalla on oma roolinsa. Vinyylilevyjen suosio on jatkanut kasvuaan. Hifistien mielestä niiden analogisesti tuotettu ääni toistaa musiikin luonnollisemmin ja monien mielestä vinyylilevyt pakkauksineen ovat kauniita esineitä ja antavat laajemmat mahdollsuudet kansitaiteelle. Nostalgisilla tunteilla lienee myös osuutensa. Musiikkimarkkinoilla 89 % tuloista tulee musiikin suoratoistosta. Fyysisissä levyissä vinyylin markkinaosuus kasvaa ja on jo melkein tasoissa cd-levyjen rinnalla.
36 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Vuoden kansanmusiikkilevy: Ánnámáret, Nieguid duovdagat Joiun ja jouhikon kohtaaminen Vuoden kansanmusiikkilevyksi valittu Nieguid duovdagat on Ánnámáretin kolmas levy ja ensimmäinen jossa hän keskittyy joikuihin. Kaksi edellistä julkaistiin Ánnámáret Ensemble -nimellä. Uudellakin levyllä on mukana yhtye, jonka kanssa levyn kappaleet esiteltiin jo vuonna 2019 alkuperäiskansojen Kaamoksen kuvia -elokuvafestivaalissa Inarissa. Levyä tehdessä kaikki olivat sitä mieltä, että levy julkaistaan Ánnámáretin nimellä, olivathan kaikki kappaleet lähtökohdiltaan hänen joikujaan. Sovitukset tehtiin yhtyeen kanssa yhdessä. – Voihan nimen tietenkin mieltää myös koko yhtyeen nimeksi, Anna Näkkäläjärvi-Länsman kertoo puhelussa Nuorgamista, joka on hänen asuinpaikkansa. Vaikka Ánnámáret on joikannut lapsesta asti, hän ei nuorena ammattia miettiessään kuvitellut lähtevänsä samalle uralle. Musiikki oli selkeä ammatinvalinta, mutta instrumenttina oli klarinetti ja tyylisuuntana klassinen musiikki. Pirkanmaan ammattikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian solistisen linjan opintoihin saamelaismusiikki ei kuulunut. Tampereen yliopiston etnomusikologian opinnot tosin johtivat siihen, että ammattikorkeakoulun opinnäytetyön aiheena oli pohjoissaamelainen joiku. Opintojen päätyttyä veri alkoi vetää juurille. Ánnámáretista alkoi tuntua, että hänellä olisi sanottavaa ja tunne yhä vahvistui hänen muutettuaan pohjoisiin ympyröihin. Omaa musiikkia alkoi syntyä. Nieguid duovdagat -levy – suomeksi kuvitteelliset maisemat – sai alkunsa Ánnámáretin arkistojen koluamisella. – Löysin arkistoista kymmeniä sukulaisteni joikuja, joiden pohjalta uudet joiut syntyivät. Ánnámáretin YouTube-kanavalla on omien musiikkivideoiden ohella saamelaisten kansallispäivänä tehty Songlines-lehden toimittajan Simon Broughtonin tekemä haastattelu Vuoden Wäinö: Jaana-Maria Jukkara Maailman musiikin keskuksen – Global Music Centren toiminnanjohtaja Jaana-Maria Jukkara on työssään edistänyt erityisesti Suomeen muuttaneiden muusikoiden asemaa ja mahdollisuuksia rikastuttaa suomalaista kulttuurielämää. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus nimeää Vuoden Wäinöksi vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla toimivan henkilön, ryhmän tai tahon, jolle halutaan osoittaa tunnustusta taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai merkittävästä innovaatiosta alalla. Vuoden artisti: Vilma Jää Muusikkojen liitto myöntää Vuoden Artisti -palkinnon kansanmuusikko, laulaja ja säveltäjä Vilma Jäälle. Vilma Jää on valovoimainen solisti, joka on herättänyt huomiota kansanmusiikin ja kansantanssin kentällä. Eri genrejen rajoja rikkomalla hän tuo uutta yleisöä kansanmusiikin pariin. Vuoden kansanmusiikkilevy: Ánnámáret: Nieguid duovdagat Kansanmusiikki-lehti ja kamukanta.fi myöntävät Vuoden kansanmusiikkilevy 2021 -tunnustuksen levylle Ánnámáret: Nieguid duovdagat. Levyn musiikki ammentaa sekä rikkaasta joikuperinteestä että elävästä saamenmaan kulttuurista. Vuoden Kansanmusiikkitekijä: Akkajee Suomen Musiikintekijät osoittaa Vuoden Kansanmusiikkitekijä -palkinnon Akkajeeyhtyeelle. Akkajee on kohottanut kansanmusiikin tekemisen rimaa monipuolisella ja kunnianhimoisella työskentelyllään. Risteys-palkinto: Haapavesi Folk Music Festival Kaiken maailman musiikkien ja soittajien risteyspaikka Haapavesi Folk Music Festival on rakentanut toimintansa rohkeasti jo vuosikymmenten ajan eri genrejen ja valtakuntien rajojen ylityksille. Maailman musiikin keskus – Global Music Centre antaa festivaalille Risteys-palkinnon, joka osoitetaan tunnustuksena taholle, joka edistää kulttuurien kohtaamista ja oikeutta omaan musiikkiin. Kaustisen Vuoden yhtye: Aapintuvan pelimannit Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye -nimityksen tarkoituksena on nostaa esiin yhtye tai ryhmä, joka on osoittanut erityistä toimintaa kansanmusiikin saralla. Vuonna 2022 nimityksen saa Kaustisella kansanmusiikin elävänä säilymiseen vaikuttanut tärkeä toimija, Aapintuvan pelimannit. 1980-luvun alussa alkanut kansalaisopiston pelimanniryhmä on koonnut soittajia yhteen jo yli neljän vuosikymmenen ajan. Vuoden tanssiteko: Riina Hosia, Verensulkusanoja Vuoden tanssiteko -tunnustus myönnetään taholle, joka on tehnyt vuoden aikana jotakin merkittävää kansantanssin tunnettavuuden kannalta. Suomen Nuorisoseurat antaa palkinnon Riina Hosiolle teoksestaan Verensulkusanoja. Teoksessa tanssivat taidokkaasti Motoran Pelmakat. Teos on taiteellisesti korkeatasoinen ja sen ilmaisuvoima hakee vertaistaan esittävän taiteen kentällä. Vuoden kantelelevy: Folk’Avant: Jorvik Lullaby Kanteleliitto myöntää Vuoden Kantelelevy -palkinnon tänä vuonna uniikista ja vaikuttavasta yhteistyöstä, jossa pelimaailma, upea luova sisältö ja muusikoiden osaaminen yhdistyvät. Palkinto annetaan Folk’Avant -yhtyeen julkaisulle ”Jorvik Lullaby”, joka on tehty Star Stable-pelifirmalle. Single on striimattu Spotifysta yli 130 000 kertaa. Vuoden Nuori Pelimanni: Anni Saksman Juho Koirasen muistorahastosta jaetaan vuosittain kannustusstipendi nuorelle tai ryhmälle, joka tuo merkittävän leimansa kansanmusiikin kenttään. Vuoden Nuori Pelimanni -tittelin Kansanmusiikkiliitolta ja Koirasen perheeltä saa 12-vuotias savonlinnalainen Anni Saksman. Saksman on mm. voittanut Hopeinen harmonikka -kilpailun vuonna 2019. Vuoden 2021 Eläköön Folk! -palkinnot Folklandia-risteilyn ja Etno-gaalan peruunnuttua palkinnot julkistettiin internetissä 1.2. Järjestöt ovat luovuttaneet palkinnot omissa tilaisuuksissaan.
37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Talisk (GB) Ellinoora Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri Dawda Jobarteh (DK) Helsinki-Cotonou Ensemble Motora & Rälläkkä Siina & Taikaradio -Orkesteri Bara Grimsdottir & Chris Foster (IS) Näppärit & Folkskandia Jari Rättyä ja Käärmekeitto Vilma Jää Vuoden 2022 yhtye: Aapintuvan pelimannit Värttinä Tove de Fries (DK) & Tallari Kaustislaisia kyläyhtyeitä Yökatrilli: Petri Kauppinen & JPP Loimolan Voima Spöket i Köket (SE) Catriona McDonald & Timo Alakotila (GB/FI) Pessi ja Juntti Maakuntateemana Karjala Mari Boine (NO) Talkoopelimannit 40 v Kaustisen nuorisoseuran Ottoset Kaustislainen kavalkadi: Morsiustaivas -kansanooppera Festivaalin teema MUKANA! -ylistys yhteisöllisyydelle , , , folk music festival 11.-17.7.2022 Vielä ehtii mukaan! Pelimannien täydennyshaku on auki maaliskuun ajan osoitteessa osoitteessa kaustinen.net Lopullinen festivaaliohjelma julkaistaan 5.4. La da Su om en rin ne Palkitulla levyllä keskeisinä elementteinä on joiku, jouhikko ja elektroniikka. Elektroniikasta huolehtii Turkka Inkilä ja jouhikkoa soittaa mahdollisesti maailman paras jouhikonsoittaja Ilkka Heinonen , johon Ánnámáret tutustui jo ammattikorkeakoulun aikoihin. Tuolloin tehdyt kokeilut osoittivat, että soinnit sopivat yhteen. Se ei oikeastaan ole yllätys, ihmisäänen ja jouhikon äänenväreissä on paljon samaa. Nieguid duovdagat levyllä kuuluu pohjoisen luonnon ja elämänpiirin vaikutus, mutta myös elämä perinteisen ja modernin kultuurin välissä, minkä elektroniset taustat alleviivaavat. Musiikin lähtkökohta on joiun ja jouhikon välinen vuorovaikutus ja improvisointi. Toki levylle mahtuu tanssittaviakain kappelita ajatellen pohjoisen bilekansaa. Nieguid duovdagat on herättänyt aiheellista kiinnostusta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Suomessa levy on ehdolla myös vuoden 2021 Emma-gaalan etno-kategoriassa. Emmat jaetaan toukokuussa. Ulkomailtakin on tullut mukavia arvosteluja. Ánnámáretin YouTube-kanavalla on levyn julkaisupäivänä tehty brittiläisen Songlines-lehden Simon Broughtonin haastattelu levyn tiimoilta. Konserttejakin on luvassa, mutta paikat ja päivämäärät julkaistaan myöhemmin. Tällä hetkellä Ánnámáret työstää apurahan turvin uutta materiaalia. Seuraavan levyn tekeminen samalla kokoonpanolla on jo aloitettu. Julkaisupäivämäärä ei ole vielä tiedossa, – Haluan tehdä asiat rauhassa, kiirehtimättä ja ilman paineita.Ánnámáretin nimi versaaleina kirjoitettuna sykkii Saamenmaata, aksentoitujen A-kirjaimissa on helppo nähdä kodikas kota, josta nousee savukiehkura. Ánnámáret kertoo, että aksenttimerkeillä varustetut aat lausutaan Saamenmaan länsiosissa painotettuina ja puolitoista kertaisina ja idässä ä-kirjaimina. Ánnámáret elää ja työskentelee nykyään Nuorgamissa.
38 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Kansanmusiikin ja kansantanssin tekijät, kokijat ja toimijat ovat moninainen joukko. Jotta kaikilla olisi mahdollisuus nauttia, tehdä ja toimia turvallisesti, on kaikkien sitoutuminen yhteisiin sääntöihin – turvallisemman tilan periaatteisiin – tärkeää. Periaatteilla varmistamme, että kaikilla on oikeus turvalliseen toimintaan. Turvallisempi tila. Jokaisella on oikeus omaan tilaan – kunnioita toisten fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta – vaadi sitä myös itsellesi. Minkäänlainen syrjintä, häirintä tai epäasiallinen käytös ei ole sallittua. Häirinnän kohde määrittelee sen, onko käytös hänen mielestään loukkaavaa tai solvaavaa. Ole luotettava. Kansanmusiikin ja kansantanssin erityispiirteenä on toiminta eri-ikäisten kanssa eri rooleissa. Tunnista oman roolisi merkitys ja ole luotettava. Omalla toiminnallasi voit varmistaa, ettei valtaa käytetä väärin. Ole avoin ja kuuntele. Kohtaa uudet aiheet ja henkilöt ennakkoluulottomasti. Kuuntele ja ota jokainen vastaantuleva asia ja tilanne mahdollisuutena oppia uutta ja kehittyä. Kunnioita toisten rajoja. Anna toisille tilaa, älä kosketa toista ilman lupaa ja kiinnitä huomiota sanavalintoihisi. Huomioi kaikkien viihtyvyys ja kohtele kaikkia yhdenvertaisesti. Älä oleta. Kunnioita jokaisen itsemäärittelyoikeutta äläkä tee oletuksia esimerkiksi toisten sukupuolesta, taustasta tai perhesuhteista. Puutu. Mikäli todistat häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, älä jää sivustakatsojaksi. Selvitä, onko toiminnan järjestäjä nimennyt häirintäyhdyshenkilön ja ole tarvittaessa yhteydessä häneen. Rentoudu ja nauti. Jos rikot sääntöjä, niin älä huoli: me kaikki rikomme niitä joskus. Erehtyminen ja kysyminen on sallittua, mutta ota erheistäsi oppia. Pyydä anteeksi matalalla kynnyksellä! Periaatteiden pohjalla on käytetty Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssin, Museoviraston, Urban Apan ja Muusikkojen liiton (työversio) materiaaleja. Toiveita alan toimijoille: • Käsitelkää periaatteita omassa yhteisössänne. Pohtikaa, miten turvallisempi tila näkyy konkreettisesti juuri teidän toiminnassanne. Miten esimerkiksi tapahtumakävijät saavat tietoonsa periaatteet? Miten ryhmän toiminnassa puhutaan turvallisemmasta tilasta ja millaiset säännöt ohjaavat ryhmän toimintaa? • Nimetkää yhteisölle tai tapahtumalle oma häirintäyhdyshenkilö. Hän toimii tarvittaessa epäasiallista kohtelua kohdanneen tukena. Tarvittaessa voit ottaa yhteyttä myös omaan ammattiliittoosi. • Toiminnan tulee olla vastuullista sekä kunnioittavaa. Kansanmusiikin ja -tanssin tekijät ja kokijat ovat taustaltaan moninainen joukko. Eri kulttuurien lisäksi alan erityispiirteenä on myös toiminta eri sukupolvien kesken ja toiminta erilaisissa, muuttuvissa yhteisöissä. Kannustamme selvittämään oman tapahtuman, järjestön, oppilaitoksen tai ammattiliittojen (esim. Muusikkojen liitto, Teatteri ja mediatyöntekijät, STST) tarjoamat toimintamallit ja rakenteet. • Prosessi turvallisemman tilan luomiseksi on jatkuva. Tarkkailkaa omaa toimintaanne säännöllisesti ja päivittäkää omia ohjeistuksianne säännöllisesti. • Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus päivittää näitä periaatteita säännöllisesti. Palautetta voi antaa ja kysymyksiä saa esittää matalalla kynnyksellä: toiminnanjohtaja@ kansanmusiikkikansantanssi.fi Kansanmusiikin ja kansantanssin turvallisemman tilan periaatteet Kansanmusiikin ja Kansanntanssin Edistämiskeskus haluaa luoda alasta mahdollisimman turvallisen kaikille. Sen vuoksi Edistämiskeskuksen hallitus päätti syksyllä 2021 perustaa työryhmän valmistelemaan alalle yhteisiä turvallisemman tilan periaatteita. Työryhmään nimettiin Riina Hosio, Amanda Kauranne ja Joonas Pokkinen – kullakin heistä oma kokemuksensa ja näkökulmansa kansanmusiikkiin ja kansantanssiin. Näiden nyt julkaistavien periaatteiden taustatyönä työryhmä tutustui muiden yhteisöjen ohjeisiin ja käytäntöihin. Työskentelyssä keskiöön nousi huomio periaatteiden prosessimaisesta luonteesta; ne eivät ole koskaan valmiit vaan tarvitsevat jatkuvaa työstöä ja uuden opettelua kaikkien alalla toimivien kesken. Periaatteet ja niiden syntymisprosessi esiteltiin FolkForumissa tammikuussa ja yhteistä ymmärrystä niistä syvennettiin kamukanta-kaffeilla. Vuoden 2022 aikana on myös tarkoitus järjestää koulutus häirintäyhdyshenkilöille, jonka osalta tehdään yhteistyötä Kansalaisfoorumin kanssa. Kansainvälinen kansantanssifestivaali Pispalan Sottiisi avaa tapahtumakesän Tampereella 15.–19.6.2022. Festivaalin teemana on ”Tanssin luonto” ja tapahtuma kohdistaa huomionsa ihmisen luontosuhteeseen. Tampereelle odotetaan 1500 tanssijaa Suomesta ja muista Euroopan maista. Festivaali kerää yleensä jopa 15?000 kävijää. Pispalan Sottiisia on järjestetty vuodesta 1970 alkaen aina parillisina vuosina. Suomen Nuorisoseurat tuottaa vuosittain kansantanssin yhteisohjelmistoja eri ikäisille harrastajille. Tansseja harjoitellaan kevään aikana ja ne tulevat osaksi suurteoksia, joita esittävät yhdessä useat sadat kansantanssijat Pispalan Sottiisin festivaaliviikonlopun aikana. Lapset ja nuoret tutustuvat tänä vuonna Metsän lapsen tarinaan. Teos vie nuoret tanssijat metsän satumaisten salaisuuksien äärelle mm. Salamapolkalla ja Kutitusvalssilla. Esiintyjät valmistavat itse esiintymisasunsa kierrätyskankaista. Teoksen käsikirjoittajana ja ohjaajana toimii Elena Vuoksiola . Aikuisten produktio ”Haapa” pohdiskelee ihmisen luontosuhdetta tanssin avulla. Aikuiset tanssijat esittävät produktionsa tänä vuonna luonnon helmassa ja kesätuulen kuiskeessa. Riina Hosion koreografioimassa teoksessa tanssitaan esimerkiksi Istutusjenkkaa, Hortenssia!-valssia sekä Polskaa puille. Luonto on lähellä kaikissa festivaalin eri osa-alueissa ja vastuullisuuteen panostetaan tapahtumajärjestelyissä tänä vuonna entistä enemmän. Pispalan Sottiisissa tanssin luonto herää eloon
39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE Jimmy Träskelin: Eikä tätä laulua laulaa saa – suomalaiset eroottiset kansanlaulut. Kansanmusiikki-instituutti KIJ 105. Nidottu, 312 sivua. Jimmy Träskelinin toimittama Eikä tätä laulua laulaa saa – suomalaiset eroottiset kansanlaulut kokoaa yksiin kansiin kansanperinnearkistoihin tallennettuja eroottisia kansanlauluja, kaikkiaan 133 laulua noin 250 toisintona nuotteineen. Tähän asti laajin ja lähteiltään kattavin maassamme julkaistu eroottisia lauluja kokoava kirja sisältää ympäri Suomen tallennettuja lauluja ja niiden toisintoja. Niiden kautta syntyy ajatuksia herättävä kuva kansanlauluperinteemme vaietusta mutta oleellisesta osasta sekä erityislaatuisesta erotiikan lajista. Taas saa! Eikä tätä laulua laulaa saa JIMMY TRÄSKELIN JIM M Y T RÄ SK EL IN EI K Ä TÄ TÄ LA U LU A LA U LA A SA A KIJ 105 SUOMALAISET EROOTTISET KANSANLAULUT Kirjan toimittaja J immy T räskelin (s. 1984) on kansan musiikkipedagogi, laulaja-lauluntekijä, valokuvaaja ja graafinen suunnittelija, joka työskentelee Kansan musiikki-instituutin julkaisuvastaavana. Träskelinin ja muusikko Sampo Korvan muodostama Turvalan uunilla -duo on levyttänyt ja esittänyt eroottiseen kansanlauluperinteeseen pohjautuvaa musiikkia vuodesta 2016. k ansanmusiikki insTiTuuTTi on 1974 perustettu suomalaisen kansanmusiikin ja -tanssin tutkimus-, tiedotusja palvelukeskus, joka julkaisee niin arkistonauhoituksia kuin uutta kansanmusiikkia sekä aiheeseen liittyvää tutkimusta ja nuottikirjoja. Kansanmusiikkiinstituutti on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen akkreditoitu asiantuntijaorganisaatio. Kansanmusiikki-instituutti toimii Kansantaiteenkeskuksessa Kaustisella. www.kansanmusiikki-instituutti.fi Eroottiset kansanlaulut julistivat Suomen kansan iloluontoista suhtautumista seksiin ja seksuaalisuuteen 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Työmailla raikuivat junttalaulut, jotka pitivät työn tahdin ja tekijöiden mielet rasvattuna, ja kotona lasta tuudittava äiti piti itsensä hereillä innostavien kehtolauluvärssyjen avulla. Mikä oli mielellä, tuli kielelle ja mikä tuli kielelle, sen vanha kansa lauloi. e ikä TäTä laulua laulaa saa kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin maamme kansanperinnearkistoihin tallennettuja suomalaisia eroottisia kansanlauluja. Samalla se pyrkii valottamaan laulujen taustoja ja lähtökohtia sekä pohtimaan niiden merkityksiä. Teos esittelee kirjavan, hersyvän ja voimakkaita tunteita herättävän perinteenlajin, joka on laulajan huulille noustessaan ollut yhtä pitelemätön luonnonvoima kuin ihmisen seksuaalisuuskin. ISBN 978-951-9268-82-8 KIJ 105 www.kansanmusiikki-instituutti.fi KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTIN EROOTTISTA SUOMALAISTA KANSANPERINNETTÄ -LEVYSARJASSA JULKAISTUT LEVYTYKSET: Träskelin & Korva: Turvalan uunilla ja muita lauluja KICD 134, 2017 Träskelin & Korva: Turvalan uunilla2 lisää lauluja KICD 135, 2017 Duo Pimperot: Piika huusi pinkotinta KICD 136, 2017 TÄMÄN SEKÄ KANSANMUSIIKIN MUUT, VIILEÄMMÄT HUIPPUJULKAISUT LÖYDÄT OSOITTEESTA KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI Suositun laulukirjan uunikuuma uusinta painos nyt putiikissa! Kyselyssä kysyttiin perustietojen lisäksi tarkempaa tietoa muun muassa taloudesta ja hallinnosta, tapahtumista sekä koulutusja kurssitoiminnasta. Kyselyyn vastasi 60 tahoa, joista 3 oli oppilaitoksia, 2 avointa yhteisöä (yhtyeitä), 1 säätiö, 49 yhdistystä ja 5 yritystä. Vastausprosenttia on mahdoton arvioida, sillä kenelläkään Suomessa ei ole rekisteriä, jossa kaikki kansanmusiikin ja kansantanssin alan toimijat olisivat listattuina, ja josta voisi tarkistaa mikä osuus toimijoista kyselyyn vastasi. KEK toivoo tulevien vuosien kyselyiden tuloksien antavan vertailutietoa myös tähän, sillä tiedossa on, että toimijoita kentällä on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin 60. Tätä raporttia kirjoitettaessa esimerkiksi KamuKanta-sivustolla on 76 tekijä profiilia. Kysely lähetettiin kaikille KEKin jäsenjärjestöille ja pyydettiin välittämään tietoa heidän mahdollisille jäsenjärjestöilleen. Lisäksi kysely lähetettiin suoraan KamuKantaan kirjautuneille toimijoille. Tietoa kyselystä levitettiin myös sosiaalisessa mediassa sekä KEKin valtakunnallisella sähköpostituslistalla. Kyselyyn vastanneista 25 edusti yksin kansanmusiikkialaa, 4 kansanmusiikkia ja muuta elävää perintöä, 13 kansantanssia, 6 kansanmusiikkia ja kansantanssia, 8 kansanmusiikkia, kansantanssia ja muuta elävää perintöä, sekä 4 yksin muuta elävää perintöä. Jos vastaajilla ei ollut tiedossa joitakin tarkkoja lukuja, ne pyydettiin arvioimaan. Kaikki tämän raportin yhteenlasketut luvut ovat siis suuntaa-antavia. Tässä muutamia kiinnostavia nostoja kyselyn tuloksista. Talouden ja hallinnon lukuja kysyttiin kahdelta päättyneeltä kokonaiselta vuodelta, 2019 ja 2020, jotta saamme tilastoinnissa näkymään pandemian mahdollisesti aiheuttamat muutokset. Tässä osiossa kyselyyn vastanneiden kokonaistulot vuonna 2019 olivat yhteensä 5,0 miljoonaa ja vuonna 2020 yhteensä 3,1 miljoonaa euroa. Pandemia alkoi vuonna 2020 ja tulojen 38 % pienenemisen voi ainakin osittain olettaa johtuvan tästä. Julkisten tukien (Valtiolta, kunnilta tai EU:lta saadut avustukset) osuus vastanneiden kesken oli vuonna 2019 yhteensä 2,1 miljoonaa ja vuonna 2020 1,95 miljoonaa euroa. Julkiset tuet vähenivät 9 % vuodesta 2019 vuoteen 2020. Alle puolella vastaajista oli palkattua henkilökuntaa ja toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Tapahtumia koskevassa osiossa järjestettyjen konserttien/esitysten/muiden yleisötilaisuuksien määrä vuonna 2019 oli 2792 kappaletta, kun vuonna 2020 määrä oli 1012. Järjestettyjen tilaisuuksien määrä pieneni 64 %. Yleisön kokonaiskäyntimäärässä sen sijaan oli kasvua 37 % 220543 kävijästä 347666 kävijään. Nämä luvut ovat kuitenkin huonosti vertailtavissa. Joka tapauksessa yleisömäärän kasvusta voidaan päätellä, että striimien avulla saavutettiin suurempia yleisöjä ja sisällöt olivat näin saavutettavampia. Kokonaisuudessaan raportti on luettavissa kansanmusiikkikansantanssi.fi/luvut-esiin -sivulla. Raportti Luvut esiin! -kysely 2019-2020 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus (KEK) toteutti syksyllä 2021 ensimmäistä kertaa kyselyn kansanmusiikin ja kansantanssin kentälle. Kyselyn tavoitteena oli selvittää lukuja toiminnan laajuuden mittaamiseksi. Kysely tehtiin yhteistyössä Museoviraston kanssa.
40 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 K irja on syntynyt kolmen kolttasaamelaisen naisen halusta oppia tanssimaan katrillia. He asuvat pääkaupunkiseudulla, kaukana Sevettijärveltä ja koltta-alueelta. Vuonna 2014 Sari Saxholm , Minna Moshnikoff ja Mari Gauriloff kokosivat katrillista kiinnostuneita kaupunkisaamelaisia samaan tilaan, yhteisenä tavoitteenaan oppia tanssimaan kolttakatrillia. Tanssiharjoitukset sujuivat vaihtelevalla menestyksellä, sillä riittävää katrilliohjetta ei ollut ja säestystiedostoa toistettiin kännykällä. Tanssiharjoitukset kuivuivat hyvästä aikeesta huolimatta kasaan. Idea kolttakatrillin tanssiohjeiden kokoamisesta yksiin kansiin sai silloin alkunsa. Tuolloin naiset eivät vielä ymmärtäneet, että ovatkin tekemässä lähes 100 sivuista kirjaa. Tanssiohjeet ja katrillin nuotit Sevettijärven kolttakatrilli -kirja sisältää kolttasaamelaisten perinteisen katrillin tanssiohjeet, askelkuviot ja neljä erilaista katrillin säestysnuottia. Kirja sivuaa lisäksi katrillin historiaa ja siinä on tietoa katrillin tanssimisesta ja kolttasaamelaisten katrillielämästä. Värikkäissä ohjekuvissa tanssii monenikäisiä kolttasaamelaisia lapsista aikuisiin ja ne on kuvattu Sevettijärvellä. – Nyt katrillia on mahdollista tanssia ja siirtää tulevillekin polville, kun siihen on selkeät ohjeet. Kaikki eivät opi samalla tavalla mallista. Osa tarvitsee tueksi askelkuviot ja sanallisesti selitetyt kuvaukset, sanoo aikuisena kolttakatrillin opetellut Minna Moshnikoff. Merkittävä kolttakatrillin mahdollistaja ovat myös kirjassa mukana olevat katrillin nuotit. – Aikaisemmin katrillisäestystä on ollut lähes mahdoton opetella, sillä nuotteja ei ole ollut. Soittotaito ei siirry edes korvakuulolta, sillä soittajia ei juuri ole, sanoo 2-rivistä haitaria soittava Sari Saxholm. Saxholm on ainoita kolttasaamelaisia soittajia, jotka säestävät katrillitanssia haitarilla. Vaiherikas kolttakatrillin historia Raskaat sotaja evakkoajat sekä niiden jälkeinen Suonikylän kolttien Sevettijärvelle asuttaminen miltei kadotti kolttasaamelaisten katrilliperinteen. Kirjassa kerrotaan, kuinka katrillitanssi löysi tiensä takaisin kolttasaamelaisten pariin ottamalla vauhtia Venäjän puolen sukulaisilta ja millainen rooli Sevettijärven koululla on ollut katrilliperinteen jatkajana. Runsaasti kuvamateriaalia sisältävä kirja on mielenkiintoinen katsaus tanssivien kolttasaamelaisten katrillikulttuuriin. Kolttasaamelaiset ovat Suomen saamelaisryhmistä ainoa, jolla on oma tanssiperinteensä. – Katrilli on tärkeä osa kolttakulttuuria ja kolttasaamelaista identiteettiä. Kolttakulttuurin säilymisen ja tuleville sukupolville siirtymisen edellytys on, että tietoa on saatavilla, sanoo Mari Gauriloff. Työryhmä katrillikirjan takana Sevettijärven kolttakatrilli -kirja on syntynyt seitsemän vuoden aikana tanssimalla katrillia, haastattelemalla kolttakatrillin taitajia, tutkimalla arkistoja ja lukemalla kirjallisuutta katrillista. Saxholm ja Moshnikoff ovat kotoisin Sevettijärveltä ja Gauriloffilla on sukua molemmin puolin Inarijärven koltta-aluetta. Pääkaupunkiseudulla asuvat naiset pitävät kolttasaamelaista kulttuuriperimäänsä yllä muun muassa perinnekäsitöitä tekemällä sekä koltansaamen kieliopintojen ja kirjallisuuden avulla. Saxholm työskentelee erikoistutkijana teknologian tutkimuskeskuksessa, Moshnikoff toimii markkinoinnin ja sisällöntuotannon tehtävissä ammatillisen aikuiskoulutuksen parissa ja Gauriloff työskentelee asiamiehenä Kolttakulttuurisäätiössä. Sevettijärven kolttakatrilli -kirja on julkaistu Saamelaiskäräjien kulttuuriavustuksella ja sitä voi ostaa Duodji Shopista Inarista tai Duodji Shopin verkkokaupasta www.duodjishop.fi Kolttasaamelaiset tekivät kirjan katrilliperinteestään Saamelaisten kansallispäivänä helmikuun 6. julkaistiin Sevettijärven kolttakatrilli -kirja. Kirjan tekijät ovat kolttasaamelaisia. Sevettijärven kolttakatrillin ohjeet ja nuotit julkaistaan nyt ensi kertaa. Kirja sisältää muun muassa kolttakatrillin tanssiohjeet ja säestysnuotit. Ruutukaappaus kirjan julkistustilaisuudesta. Kirjaa esittelemässä Minna Moshnikov (vas.), Mari Gauriloff (oik. ylh.) ja Sari Saxholm. Tämän QR-koodin kautta pääset kirjan julkistustilaisuuden tallenteeseen YouTubeen.
Kolttasaamelaiset tekivät kirjan katrilliperinteestään
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. LEVYT Markus Rantanen: Ukulele 2 Puukenkki kustannus 2021 M onipuolisesti ukulele-areenoilla pedagogina, kirjailijana ja muusikkona urakoinut Markus Rantanen on tehnyt jatkoa ensimmäiselle ukulelesoololevylleen. Reilun puolen tunnin levylle on mahtunut seitsemän sävellystä soitettuna soundeista päätellen ilmeisen erikokoisilla soittimilla. Soitto kertoo instrumentin mestarillisesta hallinnasta ja levy kestää hyvin kuuntelua. Toisinkin voisi kuvitella mies ja ukulele -yhdistelmästä. Markuksen välityksellä maailmaan purkautuneet sävellykset voisivat hyvin olla hyvinkin vanhaa perua, yllätyksiä levyllä ei juuri ole, mutta mielikuvitusta on riittävästi mukana. Kuunnellessa ajatukset suuntautuvat helposti historialliseen keskieurooppalaiseen hovimusiikkiin. Jos on pakollinen hankinta ukulelen harrastajasoittajalle, niin sopii hyvin kuunneltavaksi kaikille kielisoitinmusiikin ystäville. Ensimmäisen ukulele-levyn tapaan kappaleet on nimetty ihmisten etunimillä. Laimi, Michael, Mona... keitä nämä ovat? Sukulaisia, oppilaita, ystäviä vai historiallisia henkilöitä? Sauli Heikkilä Ritva Nero: Immortal Tradition Bafe’s Factory / Nordic Noter 2022 R itva Nero pamauttaa heti ensi tahdeista väkevän halun päästä tungokseen hikisenä heiluttamaan päätä ja pirunsarvia, vaipumaan transsiin ja bailaamaan aamuun asti. Ja minä sentään inhoan tungosta. Kansitaide johdattelee levyn tunnelmaan hienosti. Levyn sävellykset ovat pääosin Sanna Salosen käsialaa ja miten nerokkaita (sic!) biisit ovatkaan! Sovituksiin on osallistunut koko bändi ja myös Petri Prauda on säveltänyt levylle. On vaikea sanoa, onko kyse kansanmusavaikutteisesta hevistä vai päinvastoin. Sopraanosaksofoni, suomalainen säkkipilli ja avainviulu toimivat säröbasson ja rumpujen kanssa niin, että hevistä tuttuja kitaroita ei lainkaan kaipaa. Levyltä löytyy tasapainoinen valikoima genrejen molempia päitä lähestyviä kappaleita. Minulta veivät tällä kertaa jalat alta ne hevimmät. Kokonaan lauluton levy ei jätä sanomaansa epäselväksi, lumoavan taitavat soittajat puhuvat instrumenttiensa kautta vahvaa kieltä. Soja Murto Adewale & Thomson: Sonic Poems from an Unknown Land Maailman musiikin keskus Global Music Centre 2022 Ä änirunoja tuntemattomasta maasta -levy vie mukanaan ainutkertaiselle matkalle läpi yöttömän yön. Multi-instrumetalistien Adriano Adewalen (berimbau, kalebassi, perkussiot, ihmisäänet, vesi, maa) ja Nathan Riki Thomsonin (kontrabasso, preparoitu kontrabasso, Wagogo-huilu, maorien k auauhuilut, itse tehdyt huilut) pitkäaikainen yhteistyö, ystävyys ja luottamus kuuluu vahvasti heidän improvisatorisessa musiikissaan. Tämä yhdistettynä Mikko H. Haapojan kenttääänityksiin synnyttää lumoavan äänimaiseman, joka johdattaa illasta aamuun. Levy on äänitetty ulkoilmassa kesäkuussa 2020, vuoden pisimpänä päivänä, yhden yön aikana saaressa, aivan Suomen rannikon tuntumassa. Luonnon läheisyys, meri ja metsä ovat läsnä läpi improvisatorisen kokonaisuuden. Lisäksi instrumenttien sekä ihmisäänen rytminen käyttö ja efektit luovat vangitsevan eheän äänimaiseman. Kuuntelukerrasta toiseen albumi yllättää aina uudella tavalla. Kuunnellessa huomasin jääväni odottamaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu, millaiseen tunnelmaan minua musiikilla johdatellaan? On kiehtovaa, kuinka välillä jopa meditatiivisetkin tunnelmat kulkevat luontevasti käsikädessä yllätyksellisempien ja rytmisempien hetkien kanssa. Suosittelen tätä levyä kuunneltavaksi ihan jokaiselle. Ole utelias, sulje silmät ja lähde matkalle tuntemattomaan maahan. Senni Heiskanen Kaskikuusen pelimannit: Kaskikuusen kuiskintaa Kaskikuusen kansalaisopisto 2021 S iinä savolaista huumoria viljellään. Kiitos Antti ja Anna Janka-Murros, taas on saatu valmiiksi yksi tavoite: cd-levy. 15 raidan koosteessa siirrytään jouheasti tunnelmasta toiseen, eikä pelkästään kuiskaten Säveltäjäksi kaikkiin kappaleisiin on merkitty mestaripelimanni Kalevi Kainulainen. Kappaleista huokuu kuitenkin sadan vuoden takainen tanssimusiikki, joka on kaapattu kotitantereille. Kaskikuusen pelimannien levykokoonpanossa on 16 esittäjää, joista vain osa on ehtinyt yhteiskuvaan. Kiva on kuunnella silloin tällöin soinnahtavaa soittosahaa. Nauhoitukset on tehty Riitan tuvalla, ilmeisesti konserttina toukokuussa 2021. Kovin suuria paikkauksia ei ole tarvinnut tehdä, jos kohta paikoitellen yksiäänisyydestä tulee neliäänistä lopukkeissa. Amerikan jatsia on myös tarjolla. Juuri kun Antti pääsee jamisoitossaan vauhtiin,melodia himmataan uusiin haasteisiin. Tyypillinen kansalaisopiston pelimanniryhmä on kasvanut festivaaleja kiertäväksi yhtyeeksi. Ihan siisti. Antti Koiranen Puuluup: Viimane suusataja Õunaviks, 2021 P uuluup on hulvaton virolaisduo, joka yhdistää legendaarisen reggaetuottaja Lee Perryn äänimaailmat hieman vinksahtaneeseen, Monty Python -henkiseen iloitteluun. Viimane suusataja (Viimeinen hiihtäjä) on duon toinen CD, jalostaen jo esikoislevyllä (Süüta mu lumi) kuultua sointimaailmaa entistäkin omintakeisemmaksi. Kuten yhtyeen nimikin indikoi, pääosassa ovat tyylillä prosessoidut luupit, joita Ramo Teder ja Marko Veisson loihtivat jouhikoistaan ja joiden päälle duon laulut rakentuvat. Kun levyä kuunnellessa ei voi kokea duon huikeaa lavameininkiä, kiinnittyy kuulijan huomio omalaatuisen yleissoinnin lisäksi laulujen upeisiin stemmoihin: Ramo Tederin syvän basson ja Marko Veissonin terävän tenorin yhteissointi on sekä syvä että leveä. Kaiken kaikkiaan Viimane suusataja on mielenkiintoinen yhdistelmä minimalismia ja maksimalismia: vaikka kappaleiden teemat ovat pienimuotoisia, on kokonaisuus rikas, kiitos soinnin ja rytmien yksityiskohtien kirjon. Paul Silfverberg 42
Jukra: Paljain jaloin Omakustanne 2020 J ukra on Lohjalle asettuneiden savolaisten Juhani Konttisen ja Jenni Räisäsen kuusi vuotta sitten perustettu folk-pop-duo. Yhtye on julkaissut aikaisemmin pari singleä ja yhden ep:n. Heti ensimmäisen kappaleen kertosäkeen rivit saavat kiinnostumaan. En muista nimeäni. Muistisairauteenhan siinä viitataan. Keveämmällä linjalla jatkuvat seuraavat kahdeksan kappaletta. Runollisisa tuokiokuvia ja nostalgisointia: kesäyötä, puroa, kuun valoa ja kevättä. Ei ehkä kuolemattomia melodioita, mutta hyvän mielen itse tehtyjä lauluja, jotka ansaitsevat tulla julkaistuiksi. Duon levylle on rakennettu taustoja niin, että kysymys voisi olla isommastakin yhtyeestä. Äänitys on laadukas, vain laulusoundi tuntuu korvissani paikoin äänitysteknisesti hieman tukkoiselta. Jennin ääni on miellyttävää kuultavaa. Jukralle kannattaa antaa mahdollisuus, Levy on Spotifyssa ja kappaleita YouTubesta. Sauli Heikkilä Bill Hota: Diedel daidel Bill Hota Productions 2021 U usimmalla levyllään Bill Hota kertoo nauttivansa “yhyren tähären jallua”, mutta jos äänilevyille annetaan elokuvien tapaan tähtiä, niin ainakin kotimaakunnassaan Kyösti Järvelän, Juma Lautamajan ja Arttu Mäkelän pohjalaiskolmikko kuittaisi lauluistaan täydet viisi tähteä ja naapurimaakunnassakin vähintään neljä. Hauskaa on nimittäin kuunnella nuorten miesten diedel daidelia. Odotusten mukaisesti sanoituksissa on aimo annos eteläpohjalaista uhoa, jota kuitenkin tasapainotetaan sopivalla annoksella itseironiaa. Ja yllätys on, että yhdentoista laulun levy päätetään suorastaan lyyrisissä tunnelmissa, herkällä Laulajien renkikappaleella. Toki Bill Hota ei olisi Bill Hota, ellei viimeiset tahdit siinäkin laulussa tulisi ripeässä polkan tahdissa. Humorististen laulujen sanat uppoavat mukavasti kuulijaan, ja yhdellä raidalla havahtuu, kun tuutista kuuluu televisiosta tuttu ääni: terveysohjeita antava tohtori Kiminkinen. Mutta korva nauttii kyllä myös levyn soitannosta. Maija Pokela, Esko Takamäki ja Antti Järvelä ovat omilla instrumenteilaan täydentämässä kolmikkoa, ja ammattilaisten työtä ei voi kuin ihailla. Äänittäjänä ja miksaajana Antti Järvelä on rakentanut letkeän kokonaisuuden, josta jää hyvä mieli. “Laulut on tehty laulettaviksi...” Suomea on sanottu surullisten laulujen maaksi, mutta Bill Hotan kolmikko on kyllä toista maata. Jos juuret ovatkin eteläpohjalaisessa kansanlauluperinteessä, niin Diedel daidelissa kuulee jo kosolti selvästi iloisempaa irlantilaista menoa ehkä ei yhtä riehakkaana kuin Irlannin ykkösbändeillä, mutta siihen suuntaan. Vakaasti luulen, että Bill Hotassa on ainesta todelliseksi kansanvillitsijäksi kesäisillä festivaaleilla, kun niitä päästään taas järjestämään. Seppo Kononen Aili Järvelä ja Sointi Jazz Orchestra: Unituulia Eclipse 2021 A ili Järvelä on huikean monipuolinen laulaja, muusikko, säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja, olipa kyse sitten kansanmusiikista, lastenmusiikista, yhteistyöprojekteista klassisten orkesterien kanssa tai hienoista laulelmista. Silti, Sointi Jazz Orchestran kanssa työstetty Unituulia yllättää upeilla kappaleillaan ja big band sovituksillaan. Vaikka big band -musiikkia joskus vaivaakin jonkin asteinen steriiliys, eivät Järvelän sävellykset ja sovitukset tähän ansaan putoa: ne hyödyntävät monipuolisesti upean big bandin tarjoamia mahdollisuuksia sortumatta tavanomaisuuksiin. Kaiken kaikkiaan Unituulia on genrerajoja rikkovaa uutta musiikkia, jossa yhdistyvät hienot sävellykset ja parisuhdetta peilaavat, hyvin henkilökohtaiset sanoitukset. Sovitukset ovat tuoreita ja tukevat hienosti kappaleiden henkeä, välttäen samalla big band -sovitusten kliseet. Sointi Jazz Orchestra onkin juuri oikea yhtye tähän projektiin: taitava mutta myös riskejä ottava. Järvelän laulu on voimaannuttavaa, paikoin jopa indie-rock -henkistä. Kansanmusiikinkin henki vilahtelee siellä täällä, etenkin avausraidalla Unituuli ja Väsenin Roger Tallrothilta lainatulla kappaleella Kanssasi matkaa jaan. Hieno levy – itselleni tuli vertailukohtana mieleen lähinnä edesmenneen Otto Donnerin upeat laulusävellykset. Paul Silfverberg P.S. Levyn päättävä Kaikesta kaukana oli tarjolla Suomen eurovisioehdokkaaksi vuoden 2016 Uuden musiikin kilpailussa. Kertoo paljon UMK:sta, että kappale ei päässyt edes varsinaisten ehdokkaitten joukkoon. Heikki Ruokangas Anna-Mari Kanniainen: Äänisauna Right Brain Records, 2021 H eikki Ruokankaan (kitarat) ja Anna-Mari Kanniaisen (haitari) Äänisauna on mielenkiintoisen duon toinen levy, jolla parivaljakko kehittää entistä pidemmälle jo esikoislevyllään (Sarja kuvia) kuultua omintakeista äänimaailmaansa, jossa yhdistyvät improvisatorinen vuoropuhelu, äänikollaasit ja aika ajoin myös taustalla vilahtavat kansanmusiikkiteemat. Efektien läpi soitetun kitaran sointi on välillä raakaa ja paljasta, välillä utuista hälyä, ja yhdistettynä haitarin perinteisempään sointiin, kokonaisuudesta muodostuu oma mikrokosmoksensa, josta kuulija voi poimia eri kuuntelukerroilla aina uusia yksityiskohtia. Äänisauna-levyä on turha lokeroida mihinkään genreen. Oleellista on toisen kuuntelu ja sen kautta syntyvä kitaran ja haitarin dialogi, jossa soittajat vaeltavat välillä omilla reiteillään, päätyen kuitenkin aina yhteen. Lyhyesti kiteytettynä: musiikkia ennakkoluulottomalle kuulijalle. Paul Silfverberg Matti Kallio: Murder Street Omakustanne 2022 M m. Värttinän kanssa työskennellyt multi-instrumentalisti ja musiikillinen multitalentti Matti Kallio julkaisi tammikuussa 2022 toisen sooloalbuminsa, vai pitäisikö puhua duoalbumista? Murder Street näes koostuu haitarin ja pianon vuoropuhelusta, joskin molempia soittaa levyn myös äänittänyt ja koko tuotannosta vastaava Kallio itse. Albumilla on kuultavissa sävyjä jazzista ja pohjoismaisesta sekä balkanilaisesta perinnemusiikista, mutta muuten musiikki soljuu vapaana tiukoista raameista. Asiaan vihkiytynyt tunnistaa sävelkielestä myös tujauksen Pekka Pohjolaa. Tiukkaa perinnepoljentoa Murder Street tarjoilee kyllä myös, mutta albumin paino on vahvasti tunnelmallisuudessa. Musiikkia voisi luonnehtia elokuvalliseksi, tai vähintäänkin visuaalisia mielikuvia herätteleväksi. Kappale nro.6, The Reverse Pelican, saa kyllä rastin jokaiseen ruutuun ollessaan tunnelmallinen, tanssittava ja radiohitin mittainen. Joonas Ojajärvi 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Vuoden kansanmusiikkilevy on Nieguid duovdagat. Sen tekijän, Ánnámáretin haastattelu sivulla 36.
LEVYT Ove Berg Russanen: Incantations of the Forest Finns Skogfinske besvergelser Nordic Sound 2021 R uotsiin ja Norjaan 400 vuotta sitten muuttaneet metsäsuomalaiset eivät vieneet mukanaan vain kaskenpolttotaitoaan, vaan myös sen elämänmuodon ja maailmankuvan, joka 1600-luvun Suur-Rautalammilla ja muuallakin Savossa vallitsi. Kirkon piirissä jo oltiin, mutta väkevinä elivät myös perinteiset kansanuskomukset taikoineen ja loitsuineen. Savon murre ja sen myötä loitsutkin säilyivät metsien keskellä aina 1900-luvun alkupuolelle, jolloin myös suomalaiset kielentutkijat pääsivät niitä tallentamaan. Väinö Salminen kiersi äänikoneen kanssa suomalaismetsissä vuonna1905, Lauri Kettunen liikkui samoilla seuduilla vuonna 1926. Molemmille keskeinen äänitettävä oli Vermlannin Östmarkissa asunut Kaisa Vilhunen (1855-1941), jonka runot ja loitsut olivat kuin suoraan muinaisesta Kalevalasta. Norjalainen trubaduuri Ove Berg Russanen on sukujuuriltaan Kaisan kanssa samoja Vilhusia ja viidentoista loitsun levyllään hän viisikielisen kanteleen ja rumpujen säestämänä tulkitsee nyt Kaisan väkeviä värssyjä niin alkuperäisellä savon murteella kuin norjalaisena käännöksenäkin. Levyn tekstivihossa on loitsuista myös englanninkieliset käännökset. Loitsujen teemat ovat tuttuja meiltä Suomestakin: seisautetaan verta, nostatetaan lempeä, torjutaan käärmeen pistosta, häädetään pois vihaista koiraa tai tuuletetaan savupirttiä lämmityksen jälkeen. Jo Kaisa Vilhusen suussa savon murre oli saanut suomalaismetsissä uusia sävyjä, mutta selvän hänen sanoistaan saa sata vuotta myöhemminkin. Vanha kansa sanoi asiat, niinkuin ne olivat turhia ujostelematta. Sen kuulee jo Ove Berg Russasen cd:n aloituskappaleesta Kullin luvusta, jolla paranneltiin miesväen lerpalleen päässyttä mieskuntoa. On hieno nähdä ja kuulla, millä innolla ja hartaudella Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaisten jälkeläiset vaalivat tänään juuriaan. Sinikka Langeland on Berg Russasen tavoin esittänyt ja levyttänyt Norjassa Kaisa Vilhusta. Metsäsuomalaiset ovat saaneet Norjassa virallisen vähemmistön aseman ja sen myötä myös rahoitusta valtiolta. Jospa jokin fesivaali tohtisi kutsua Ove Berg Russasen loihtimaan mennyttä maailmaa henkiin täällä juurilla. Seppo Kononen Röttren: Rotlåtar Svenska litteratursällskapet i Finland 2021 R öttrenin Rotlåtarin kansikuva on melko perinteinen yhtyekuva, hiukan hämärä, mutta ihan kelvollinen. Samaa perinteistä linjaa jatkaa levy, joka koostuu valtaosin tradibiiseistä, jotka on soitettu perinteisillä soittimilla. Yleiskuulokuva on sangen melankolinen ja parhaimmillaan biisien mukana pääsee kesäiseen lavatanssitunnelmaan, jopa sinne aamuyön puolelle. Tanssiväelle levyltä löytyy mukavasti niitä, joissa lasketaan kahdeksaan ja jotka menevät jalan alle. Jostain syystä myös äänenlaatu kuulostaa paikoin lavatansseissa äänitetyltä tai jotenkin tukkoiselta, mikä hiukan häiritsee kuuntelunautintoa. Levyllä on 22 kappaletta ja se on oikein kelvollista peruskamaa, erityisesti tanssittavaksi. Soja Murto Laura Hynninen: Otilia Alba Records, 2021 P itkän uran orkesterimuusikkona ja solistina tehneen Laura Hynnisen ensimmäinen sooloalbumi Otilia hyödyntää ajallemme tyypillistä uuden ja vanhan tekniikan kohtaamista ohjaamalla yhden maailman vanhimmista kielisoittimista nykyteknologian ja efektilaitteiston syleilyyn. Hynninen käsittelee harppua mestarin elkein ja yleistunnelma lennättää ajatukset toistuvasti jonnekin kauas. Efektilaitteistot käytännössä kokonaan syrjään jättävä Annin ja Viljamin valssi on levyn kauneimpia kappaleita ja ambienthenkisen laulun sävyttämä, hypnoottisesti eteenpäin kulkeva Kertun laulu Annelista on varsin vangitseva yhdistelmä lastenlorumaista runomittaa ja kelttiläishenkisiä tunnelmia. Käytännössä puolet levystä kestävä, viidelle raidalle jaettu Yö-sarja on kuitenkin selkeästi avain albumin tunnelmiin. Taidemusiikin parissa pitkään toimineelle Hynniselle on luontevaa, että välillä takaperin pyöritetystä puheen, välillä kalimban rytmittämä kokonaisuus on jo itsessään useamman kuuntelun vaativa teos. Levy ei ole ehkä se helpoin pureskeltava, mutta antaa keskittyneelle kuulijalle palkitsevan musiikkimatkan. Antti-J. Janka-Murros Malang Cissokho: Yolele Omakustanne, 2021 N iin Piirpaukeen, J. Karjalainen Electric Saunan ja Youssou N’Dourin kanssa tehdystä yhteistyöstä kuin monien omien sooloprojektiensa – vain muutamia mainitakseni – parista tunnettu koravirtuoosi ja multiinstrumentalisti Malang Cissokho keskittyy uudella pitkäsoitollaan toimimaan laulamisen lisäksi kitaristina. Yolele on pääosin reggaeja rocksteadypohjaisen poljennon tahdittamaa rytmimusiikkia, jota Cissokhon mandingonja fulaninkielinen laulu kuljettaa keinuvasti eteenpäin. Viisihenkisen yhtyeen käsissä kappaleet kuten hyväntuulisesti kulkeva ”Yenkili” sekä rauhallisempaa tunnelmaa edustava, haitarin ja kitaran vuoropuhelulle perustuva valssimainen ”Mamsane Cisse” saavat riittävän erilaiset tunnelmat aikaiseksi välttääkseen albumia välillä uhkaavan monotonisuuden tunteen. Kielimuuri saattaa toki aiheuttaa kuuntelijalle omat haasteensa, mutta toisaalta se vapauttaa jälleen kerran keskittymään musiikin omiin nyansseihin. Antti-J. Janka-Murros haapoja & illmari kollektiivi: Huomeneen Omakustanne 2022 H uomeneen on haapoja & ilmari kollektiivin kolmas albumi, jolla he ovat yhdistäneet kansanmusiikkia, räppiä sekä elektronisia äänimaisemia. Kollektiiviin kuuluvat Mikko H. Haapoja (jouhikko, laulu, ohjelmointi ja äänimaisemat sekä syntetisaattorit, sähköbasso, harmooni, sello ja bassojouhikko), illmari (räp, spoken word), Amanda Kauranne (laulu, räp) ja Lukas Kristo (harmooni, munniharppu, laulu, quena). Albumi on syntynyt koronavuosina 2020-2021, se on äänitetty monissa eri lokaatioissa. Kappaleiden sovitukset ovat koko kollektiivin käsialaa. Rikas ja soljuva ääni mai semoin ti, yhdistettynä räppiin ja runollisiin tarinoihin luo mielenkiintoisen kokonaisuuden, jonka teemoina ovat ympäristönmuutokset, siirtolaisuus, katoavaisuus, kuolema ja kasvu. Laulumelodioiden, jouhikkofraasien, rytmikään harmoonikomppauksen sekä kaupunkiluonnon äänimaisemien vuoropuhelu luovat eri genrejen modernin yhdistelmän. Musiikin monikerroksellisuuden ansiosta jokaisella kuuntelukerralla löytää jotain uutta sekä musiikista että kappaleiden lyriikoista. Levyn kansitaide on todella hieno ja levy on kaikin puolin harmoninen sekä eheä kokonaisuus. Senni Heiskanen Löydä Suomen Kansanmusiikkiliiton uusi verkkokauppa kansanmusiikkiliitto.fi 44 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022
45 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 A rto Järvelä järjesti Turussa korvakuulo-opetukseen pohjautuvia viulukursseja vuosina 2009-2019, kunnes covid-19 -pandemia keskeytti kurssiputken. Nyt Järvelä on koonnut kursseilla opettamistaan kappaleista toisen nuottivihkon, joka ensimmäisen tavoin sisältää Turunmaan saaristoon ja Turun seutuun liitettyä perinnemusiikkia. Turun alueen musiikkiperinteen dokumentaatio ulottuu kunnioitettavan pitkälle. Suurin osa Åboländska låtar 2 -vihkon 36 kappaleesta on musiikkitieteilijä Otto Anderssonin kokoelmista ja taltioitu 1900-luvun alussa. Näiden lisäksi Järvelä on valinnut mukaan kappaleita Turkuun liitetyistä vanhoista nuottivihkoista 1600-1800-luvuilta. Tämä historiallinen kerroksellisuus tekee kokonaisuudesta erityisen kiinnostavan ja monipuolisen. Järvelä on tehnyt arvokasta työtä kootessaan arkistomateriaaleja ja tuodessaan löydöksensä kurssien ja nuotinnosten avulla muidenkin tietoon. Åboländska låtar 2 –vihkosta löytyy runsaasti tanssittavaa musiikkia valsseista, polskista ja katrilleista harvinaisempiin varhaisiin polskan muotoihin. Jokaisesta kappaleesta on tarjolla melodia, stemma ja sointumerkit. Vihko onkin oiva materiaalipaketti instrumenttiopettajalle taiteen perusopetukseen tai ammattiopintoihin, jamittelijalle, pelimanniryhmälle tai kansantanssiporukalle säestäjineen. Stemmojen avulla materiaali toimii eriyttämiseen: yksinkertaisimmat melodiat sopivat myös aloittelijoille, kun taas vaativimmissa stemmoissa on taitavalla harrastajalla tekemistä. Melodioiden ja stemmojen ohjeellinen koristelu, kaaritukset ja jousitukset auttavat tulkinnan tekemisessä, joskin yksittäisistä stemmoista kaaritukset (kenties vahingossa) puuttuvat. Monipuolisten stemmojen ansiosta kappaleet toimivat upeasti myös vain kahdella melodiasoittimella soitettaessa. Sointumerkinnät ovat selkeitä ja sointuvalikoima harrastajat huomioiva. Bassosävelten kirjoittaminen auki ja vaihtoehtoiset sointukulut tarjoavat eväitä kappaleiden sovittamiseen säestyksellisille yhtyeille. Joissakin laululeikeissä on myös ruotsinkieliset sanat, ja laulukappaleet on usein yhdistetty monimutkaisempaan soitettuun melodian variaatioon. Tämä tarjoaa hyviä sovitusja koreografiamahdollisuuksia pelimanniyhtyeille ja kansantanssiryhmille. Kappaleet ovat luonnollisesti etenkin viulistin käteen sopivia, ja moni on kirjoitettu Dtai Aduuriin. Kolmasosa kappaleista on kuitenkin G-duurissa tai e-mollissa, ja soinnutettu siten että ne taipuvat myös viulun ja 2-rivisen haitarin yhteissoittoon. Tällaista materiaalia usein kaivataan yhtyeisiin ja jameihin! Laajan tyylikirjon takia referenssiäänitteet olisivat vihkon käyttäjälle avuksi, vaikkakin tempomerkinnät auttavat hahmottamaan Järvelän ajatusta kappaleiden luonteesta. Toivoisin silti löytäväni tulevaisuudessa äänitteitä vaikkapa Suomen Kansanmusiikkiliiton tai varsinaissuomalaisten kulttuuriyhdistysten nettisivuilta, jotta Järvelän esille nostamien vanhojen nuottivihkojen anti pääsisi maailmalle myös audiomuodossa. Marjaana Puurtinen KIRJAT Arto Järvelä: Åboländska låtar 2: Låtar från Svenska Bildningens Vänners låtkurser i Åbo med Arto Järvelä. OArt Music 2021 Sirkka Kelopuro: Rakkaudesta harmonikkaan Into Kustannus 2022 R akkaudesta harmonikkaan on rehellinen ja avoin tilitys suomalaisen harmonikkataiteilijan ja -pedagogin Sirkka Kelopuron (s. 1955) elämästä muusikkona, soitonopettajana ja äitinä, joka myös elämän vaikeina muutoksen hetkinä osaa ottaa ennakkoluulottomasti luovuuden avuksi selvitäkseen elämässä eteenpäin. Kirja etenee kronologisesti alkaen lapsuuden haaveesta saada oma harmonikka kuultuaan Merja Ikkelän soittoa koulunsa kevätjuhlassa ja pääsystä Lasse Pihlajamaan harmonikkakouluun. Kun tiet myöhemmin tyssäsivät Suomen musiikkioppilaitosten pääsykokeissa, suuntasi Sirkka saksankielen opintoihin valmistuen diplomikielenkääntäjäksi. Sitten tie vei harmonikansoiton opintoihin Trossingenin musiikkikorkeakouluun Saksaan sveitsiläisen Hugo Nothin oppiin ja edelleen opetustöihin Suomeen. Kirjassa käydään systemaattisesti läpi pitkän uran esiintymisiä, puidaan syvällisesti onnistustuneita ja joskus vähemmänkin onnistuneita esiintymistilaisuuksia. Matkalle sattuu lukuisia harmonikkakilpailuja ja hieman yllättäen myös Saksan Supertalent -TV-ohjelma, jossa haitari ei tällä kertaa kuulunut tuomariston lempiinstrumentteihin. Sirkka on musiikissaan vahvasti suuntautunut klassiselle puolelle lempisäveltäjinään mm. Scarlatti, Bach, Mozart ja Piazzolla. Suomalaisista säveltäjistä keskeisen huomion saavat Lasse Pihlajamaan harmonikalle sävelletyt viihteellisemmät teokset. Mustavalkoiseen kirjaan lisäväriä tuovat lukuisat lehtijutut, valokuvat konserttiarvostelut, päiväkirjamerkinnät ja muistiinpanot, ja sen teksti on mukaansa tempaavaa, syvällisesti itsetutkiskelevaa ja harmonikkaa laaja-alaisena soittimena puolustavaa. Kirjan lopussa on mittava lista eri aikakausien säveltäjistä, joiden musiikkia Kelopuro on harmonikallaan tulkinnut. Pekka Pentikäinen Ötökkälauluja Nukketeatteri Sampo Nukketeatteri Sampo on kustantanut levyllisen Maija Bari´cin säveltämiä ja sanoittamia pieniä lauluja erilaisista ötököistä. Kappaleet on sovittanut ja säveltänyt Maija Karhinen-Ilo, joka myös esittää kappaleet. Viisitoista sympaattista laulua on tarkoitettu erityisesti inspiroimaan itse tehtyä teatteria. Levyn mukana on vinkkejä ötökkänukkien tekemiseksi. Levyn tuotanto on laadukasta ja Maija Karhinen-Ilon esitykset juuri niin ammattimaisia kuin sopii odottaakin. Levy oli ehdolla viime vuoden lasten levyksi ja Mittarimato-kappale vuoden lasten lauluksi. Sauli Heikkilä
46 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 KIRJAT N astola on noin 15 000 asukkaan kunta Päijät-Hämeessä. Tuntuu uskomattomalta, että sen bluespojista voisi saada aikaan melkein 500-sivuisen järkäleen. Risto Pesonen ja Hara Järvinen ovat siinä kuitenkin onnistuneet. Kirjan alaviite suomibluesin historiasta antaisi mahdollisuuden laventaa sisältöä, mutta Päijät-Hämeessä pysytään. Suurimman osan kerronnasta lohkaisee Charlies-yhtye ja legendaarinen Pepe Ahlqvistin luotsaama Chicago Overcoat. Kerronta on leveää ja laveaa, elävää ja herkullista. Maantieteellisen ja historiallisen paikoittamisen kautta päästään Ylen entisten nuorten sävellahjasta tuttuihin tarinoihin 1960-70 luvun kulttuurielämään ja päähenkilöiden varhaisnuoruuteen. Sivuraiteilta saadaan mukaan niin pilapiirtäjiä kuin alueelta kotoisin olevia julkkiksia takavuosien ravikuningas Charme Asserdalia myöten. Kirjan toinen alaviite on enemmän kuin paikallaan. Johtunee pitkälti siitä, että toinen tekijöistä, Risto Pesonen, soitti Chicago Overcoatissa. Materiaalia riittää. Sadan tausta-ja lämmittelysivun jälkeen päästään kirjan yhtyeitten esittelyyn. Niistä ensimmäinen on Charlies, jonka vuonna 1970 tehdyistä levyistä maksetaan kuulemma alkuperäisinä edelleen hyvin. Yhtyeen jatkeessa oli mukana jo Ahlqvist ja päästään Chicago Overcoatiin. Kirjan nimi voisikin hyvin olla Chicago Overcoat, kaikki kiertyy tavalla tai toisella sen ja Pepe Ahlqvistin ympärille. Suomibluesin historiaa sivutaan sikäli, että samat ilmiöt hehkuttivat muuallakin opettelemaan bluesriffejä ja tilaamaan levyjä Blues Newsin mainosten välityksellä. Zoomaamalla yhteen paikkaan voidaan nähdä muunkin Suomen blueshistoriaa – eikä meno liene ollut paljon erilaista muuallakaan Euroopassa. Silti noin tukevassa kirjassa olisi voinut luoda edes pintapuolisen silmäyksen Suomen muuhun blues-elämään. Esimerkiksi 1986 perustettua Wentus Blues Bandia on turha hakemistosta etsiä. Saman kustantajan, Aviadorin 2019 ilmestyneessä, lähes 400-sivuisessa Pete Hoppulan ja Matti Laipion Sininen sielua myöten – Suomibluesin tarina -kirjassa on käsittelyssä koko Suomi. Bluesmiehet ovat perusteellisia. Sauli Heikkilä H uuliharppu oli 1900-luvun alussa ja erityisesti sotavuosina erittäin suosittu soittopeli, joka kulki kätevästi taskussa mukana ja oli myös soitettavissa vaikkapa korsun kaltaisissa pienissä tiloissa. Myöhemmin turpahöylä on jäänyt vähemmälle huomiolle, kunnes on taas alkanut kasvattaa suosiotaan niin rivipelimannien kuin oppia saaneittenkin soittajain keskuudessa kärkenä mainio huuliharppuyhtye Sväng. Perinteisesti huuliharppua on opeteltu soittamaan korvakuulolta, ja tämän päivän pelimanniorkestereissakin huuliharpistit ovat kohta ainoita, jotka eivät ota nuottia eteensä. Ei siis ihme, ettei huuliharppuoppaillekaan ole ollut tarvetta. Yleisen soittotaidon tason noustessa on kuitenkin paikallaan, että perustietoa soittopelistä ja soiton teoriasta on myös kirjallisesti saatavana. Jari Komulaisen ja Janne Ojajärven 143-sivuinen Turpahöylän ensitahdit on nyt lajissaan toinen Jimmy Träskelinin ja Jouko Kyhälän vuonna 2009 julkaiseman Pelti polskia laulaa -teoksen jälkeen. Komulainen ja Ojajärvi ovat enemmän soittokuin kynämiehiä ja kertovat tiiviisti huuliharpun kehitysvaiheet ja soittotavat. Pääpaino on sävelmissä, jotka he ovat sovittaneet pääosin Cviritteiselle kymmenaukkoiselle diatoniselle huuliharpulle. Nuotinlukutaito ei ole välttämätön, sillä nuottien rinnalle on tehty aukkojen mukainen numeroasteikko. Yhtyesoittoa varten on sävelmiin lisätty myös soinnut. Turpahöylän ensitahdit ei ole kelpo nuottikirja vain huuliharpun soittajille, vaan kaikille pelimannimusiikin harrastajille. Takavuosien tunnetuimmatkin pelimannikappaleet ovat jäämässä sivuun uusien sävelmien myötä, joten on hyvä, että Komulainen ja Ojajärvi haluavat ylläpitää perinnettä ja muistuttaa, miten runsas ja monimuotoinen meidän pelimannisävelmistömme on eri tahtilajeineen. Toki mukana on myös tuttuja ulkomaisia kappaleita, erityisesti irlantilaisia. Ukulele on muutamassa vuodessa noussut suureen suosioon halpuutensa ja kuvitellun helppoutensa vuoksi. Miksei näin voisi käydä myös huuliharpulle, joita saa kaksi yhden kelvollisen perusukulelen hinnalla. Seppo Kononen Lohjan ja Nummen seudulla vaikutti 1800-luvulla useampia taidokkaita viulupelimanneja, joista varmasti nykypelimanneille tunnetuimmat ovat Karl Fredrik ”Ukko” Lundgren sekä Karl Johan Rosendahl. Jälkimmäisen soitteet on nyt koottu yksiin kansiin Uudenmaan kansanmusiikkikentällä itsekin jo mittavan uran tehneen Pekka Pentikäisen toimesta. Kirjan pohjana on esipuheen mukaan Pentikäisen jo 1980 1990 -lukujen taitteessa haltuunsa saama, alueen pelimannimusiikkia sisältänyt nuottikokoelma, josta Rosendahlin nuottikirja oli yksi osa. Pentikäisen toimittamassa julkaisussa nämä nuotit on järjestetty tanssilajeittain selkeäksi kokonaisuudeksi, jossa yli kolme viidesosaa koostuu valsseista ja polkista, kirjan loppupuolen sisältäessä muiden muassa joitakin rheinländereitä, masurkoita, polskia ja marsseja sekä muutaman laajemman tanssisarjan kuten 6-osaisen franseesin. Pentikäinen antaa musiikin puhua puolestaan; esipuhetta lukuunottamatta kappaleista ei juuri tanssilajin lisäksi muuta kerrota, kuten toki alkuperäisissäkin nuoteissa on tapana. Soinnutukset ovat tyylinmukaisia ja pitäytyvät useimmiten muutaman soinnun kierroissa, mikä entisestään korostaa musiikin pelimanniperinteitä. Mielenkiintoista on se, kuinka vähän Rosendahlin soitteissa tuntuisi olevan toisintoja muualla maassa soitetuista kappaleista. Vain muutaman melodian kohdalla tuli tuttuuden tunne vastaan, joista Pentikäinen erikseen mainitseekin kaksi marssisävelmää. Tämän lisäksi kirjasta löytyi polkkasävelmä, joka muistutti paljon toisen 1800-luvulla eläneen viulupelimannin, Juokki Nousiaisen soittamaa jenkkaa, sekä monella nimellä tunnettu valssitoisinto, mutta suurimmalta osin kappaleet olivat sekä tuoreen tuntuisia että mainiota pelimannimusiikkia. Tämä tekee Rosendahlin nuottikirjasta varsin merkittävän lisän kirjahyllyjen nuottivalikoimaan. Antti-J. Janka-Murros Risto Pesonen ja Hara Järvinen: Nastolan bluespojat – Suomibluesin historiaa ja sivuraiteita Aviador 2021 Jari Komulainen, Janne Ojajärvi: Turpahöylän ensitahdit Huuliharpun alkeet ja ohjelmistoa Puukenkkikustannus Pekka Pentikäinen: Karl Johan Rosendahlin nuottikirja Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry 2021
ELLINOORA
48 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Samuelin Poloneesi 50 vuotta -juhlatapahtuma siirtyy maaliskuulle 2023. Poloneesi oli tarkoitus järjestää Turussa 11.-13. maaliskuuta, mutta koronapandemiasta johtuen tilaisuuden järjestelyjä ei voitu aloittaa alkuperäisessä aikataulussa. Alkuvuosi 2022 on ollut tapahtumatuotantojen kannalta haastava, sillä pitkän aikavälin suunnitelmia on ollut mahdoton tehdä, ja olemme eläneet jatkuvassa epävarmuudessa rajoitusten suhteen. Helmikuun alku oli kannaltamme rajanveto siinä, pystytäänkö tapahtumaa järjestämään, ja valitettavasti rajoitusten hellittäminen tulee tämän kokoiselle suurtuotannolle hieman liian myöhään. Lipun ostaneisiin ollaan yhteydessä sähköpostitse ja lipun hinta palautetaan. Samuelin Poloneesi kiittää kaikkia tapahtumaan esiintymään ilmoittautuneita. Kaikkine oheistapahtumineen Poloneesi olisi koonnut Turkuun esiintymään yli 500 kansanmusiikin ja -tanssin harrastajaa. Kevään 2022 kiertueet Lisätietoja kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/kiertueet/ Kiertueyhtye paikkakunnallesi? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilaja tarjoilukuluista, äänentoistosta tilan tai bändin niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Teille jää lasku vain esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2022 omavastuuosuus on 120 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä liiton tuottajaan: Sheri Toivomäki, +358 44 738 1933, tuottaja@ kansanmusiikkiliitto.fi. Maaliskuu: Celenka Huhtikuu: ALDA Samuelin Poloneesi siirtyy Ve nl a H el en iu s Suomen Kansanmusiikkiliitto etsii osa-aikaista tuottajaa Nykyisen tuottajamme lähtiessä kohti uusia haasteita, etsimme ehkä juuri sinua, joka tunnet kansanmusiikkialaa. Tule kansanmusiikin näköalapaikalle Suomen Kansanmusiikkiliittoon tuottajaksi! Tuottaja vastaa pääasiallisesti Samuelin Poloneesin ja kansanmusiikkikiertueiden tuottamisesta sekä Espoon Kulttuurikurkkauksen päiväkotikäyntien aikatauluttamisesta. Putiikin tuotehankintoja ja ostojen postitusta tehdään yhdessä toiminnanjohtajan kanssa. Työaika on 14 tai 21 tuntia viikossa, ja työpäivät ovat sovittavissa. Pidempi työaika vuosittain syys-huhtikuussa kun Samuelin Poloneesin töitä enemmän. Työ alkaa 1.4.2022 tai sopimuksen mukaan. Toimistomme sijaitsee Hämeentiellä Helsingissä. Palkka on 977 tai 1467 euroa / kk riippuen työajasta. Vapaamuotoiset hakemukset 18.3.2022 mennessä: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki tai toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi. Tiedustelut: toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913. www.kansanmusiikkiliitto.fi w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ?
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2022 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Oriveden kansanmusiikkikurssit kuitenkin etänä Joulun välipäivien perinteiset Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit Murikassa oli tarkoitus järjestää hybridinä. Kurssille olisi voinut osallistua joko paikan päällä Murikassa, tai etäkurssilaisena. Mutta niinhän siinä kävi, että pari päivää ennen joulua 22.12. tulivat uudet koronarajoitukset, jotka estivät lähikurssien pidon kokonaan. Lähikurssien koronaturvallisuuteen ja hybridikurssien upeaan toteutumiseen olimme nähneet paljon vaivaa. Uudentyylisen hybridikurssin toteuttamisen suunnittelussa Kansanmusiikkiliitolla ja kurssien opettajakunnalla oli mukana Kansalaisfoorumin ammattilaiset. Etäkurssiksi muuttaminen piti tehdä nopeasti, kurssi hinnoiteltiin uudestaan, tehtiin uudet opetusaikataulut, mutta muutoksia tuli myös kurssitarjontaan. Pelkäksi lähikurssiksi suunniteltu kansantanssikurssi jouduttiin perumaan kokonaan. Myös kansanlaulukurssi ja viulukurssi peruttiin, koska ne olivat sisällöltään sellaisia, etteivät ne toimineet etäkurssina. Hetken tilannetta pohdittuani totesin, että viulukurssi on niin keskeinen osa Oriveden kursseja, että sitä ei voi perua. 23.12. klo 17 sain ilmoitettua ilosanomaa viulukurssille ilmoittautuneille, että viulukurssi toteutuu! Opettajana Emilia Lajunen, ja teemana pohjoismainen ja suomalainen viulupelimannien ohjelmisto. Koska kurssilaiset olivat odottaneet niin kovasti lähikurssia, perui osa kurssille ilmoittautuneista tulonsa, mutta uusiakin ennätti vielä ilmoittautua mukaan. Loppujen lopuksi kurssilaisia oli 101. Kun kurssit alkoivat, sujuivat ne erittäin hyvin! Etäyhteyksiin on ehditty saamaan kokemusta koronan aikana, joten tekniikan kanssa ei ollut enää hankaluuksia. Kurssi sujui leppoisassa tunnelmassa! Varsinkin illanvietoissa huomasi, että vaikka olimme etäyhteydellä, tuntui kun olisimme oltu samassa tilassa yhdessä toistemme kanssa. Jotenkin aavistin etukäteen tarpeen kohdata toistemme kanssa, ja lisäsin ohjelmaan illanviettoja joka illalle. Soittelimme vuoron perään toisillemme, juttelimme asioista mitä mieleen juolahtaa. Tällaista tunnelmaa ei ole aiemmin etäkurssien illanvietoissa saatu aikaan! Kurssin päätyttyä huomasin, että oli tarvetta vielä kokoontua yhteen, ja tiedotin ylimääräisestä illanvietosta! Kiitos kaikki etäkurssiemme kurssilaiset, opettajat ja Kansalaisfoorumin ammattilaiset upeasti menneestä yllätysetäkurssista! Päivi Ylönen-Viiri A nj a H in kk an en Jäsentarjoukset CD Pömpeli: Röpehillänsä 8 € (ovh 10 €) CD BaranBand: Mn Bo To 14,40 € (ovh 18 €) CD Saarela Désirée & Kalaniemi Maria: MoD 16 € (ovh 20 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka.
50 KANSANMUSIIKKI • 1• 2022 Onnea nimityksestä Kymenlaakson Kansanmusiikiyhdistyksen puheenjohtajaksi. Mikä sai sinut ottamaan luottamustoimen vastaan? Kiitos! Koen, että minulla on alueelle annettavaa ja ideoita edelleen. Hallituksessa on mukavia ihmisiä, joiden kanssa varmasti saamme paljon hyvää aikaan, kun teemme asioita pitkäjänteisesti. Olet syntynyt Iitissä, Kymenlaaksossa ja pari vuosikymmentä kestäneen Helsinki-Joensuu-Kokkola kierroksen jälkeen palannut kotiseudulle reilut kymmenen vuotta sitten. Näinkö olet tullut synnyinmaakuntaan jäädäksesi? Paluu oli aikanaan itsellenikin hiukan yllätys, mutta olen kyllä viihtynyt hyvin! Aika ja työtilanne sitten näyttää, voinko jäädä. Kokoaikaisia työpaikkoja kansanmusiikkija kulttuuriosaajalle on valtakunnallisestikin aika vähän. Mitä kaipasit Kymenlaaksosta asuessasi muualla? Lähisukulaisiani eniten. Sisaruksiani tapasin esim. Kokkolan vuosina vain kerran tai kaksi vuodessa. Muutenhan olen kyllä erittäin sopeutuvainen, joten olen viihtynyt kaikissa niissä töissä ja asuinpaikoissa, joissa olen ollut! Ystävät ovat kaikkialla olleet kullan arvoisia. Onneksi nykyään voi pitää yhteyttä somessa! Millaista on työelämäsi muusikkona vuonna 2022? Aika haastavaa ja stressaavaa, kuten varmasti kaikilla muillakin. Yritän kuitenkin suunnata ajatuksia jo sinne ”post-korona”-aikaan. Monenlaista projektia on suunnitteilla. Toivottavasti niille löytyy myös rahoitusta! Freelancerin toimeentulo koostuu pienistä puroista. Tällä hetkellä minulla on noin 10 viikkotunnin verran säännöllistä opetusta neljälle työnantajalle. Kaikki muu on satunnaista ekstraa ja mahdollisella apurahoituksella tehtävää työtä. Mikä saa sinut syttymään musiikillisesti? Aika usein muut taiteet! Voin inspiroitua valtavasti jostakin visuaalisen taiteilijan oivaltavasta luomuksesta. Myös hyvä runo, teksti, näytelmä, konsertti tai tanssiesitys toimii usein inspiraation lähteenä. Lisäksi luonto on minulle tärkeä. Innostun helposti myös uusista asioista, uuden oppimisesta ja positiivisen asenteen omaavista ihmisistä. Mitä Kymenlaakson kansanmusiikkielämälle kuuluu tänä päivänä? Sanoisin, että jonkinlainen sukupolvenvaihdos! On syntynyt uusia yhtyeitä. Äijäkanteleet juhlivat tänä vuonna 10-vuotissynttäreitään. Lisäksi täytyy mainita ainakin Kymen Biisiuittamo, Lohtutorttu, Tradivaara sekä Aitomäen nuorisoseuran kansantanssitoiminta, ja eteläisen Kymenlaakson kesäkurssit Miehikkälässä. Perustin Lempo-festivaalin läänintaiteilijuuteni alkuvuosina ja pyöritin sitä tiimin kanssa 2011-2016. Sen jälkeen festivaali on muuttanut muotoaan, mutta toimii edelleen. Lähitulevaisuudessa järjestämme kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa ainakin koulukonsertteja ja erilaisia kansanmusiikkikursseja. Toivon, että pandemian jälkeen tulee uusi ”buumi” myös kansanmusiikin harrastamisessa! Mistä asioista olet iloinen Suomen kansanmusiikkielämässä? Iloitsen kansanmusiikin koulutuksesta ja monimuotoisuudesta! Meillä on monipuolinen valikoima erilaisia soittimia, hienot Näppärit, upeita festivaaleja ja muita tapahtumia. Iloitsen myös kaustislaisen viulunsoittoperinteen pääsystä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Odotan sitä, että pääsen taas kohtaamaan kokeneita pelimanneja, joilta voi oppia paljon muutakin kuin soittokappaleita. Sukupolvien välinen vuorovaikutus on minusta tärkeää. Iloitsen kansanmusiikin ja kansantanssin tekijöiden lähentyneestä suhteesta ja yhteistyöstä. Ja toki iloitsen myös kaikista kanteleen esilletuloista uusissakin yhteyksissä. Mikä taas saa surulliseksi tai huolestuneeksi? Harmittaa todella paljon kulttuurin heikko asema ja arvostus tässä maassa. Tähän kuuluu toki paljon muutakin kuin kansanmusiikki. Kansanmusiikki ansaitsisi soida paljon enemmän radiossa ja livenä sitten kun taas konserttitoiminta ja tapahtumatuotanto vapautuu! Pandemian aikana kulttuuriväki on ollut todella suurissa vaikeuksissa. Kokoontumisrajoitukset ovat myös hankaloittaneet suuresti harrastusja jamitoimintaa. Yleisesti ihmisten ahdasmielisyys, itsekkyys ja suvaitsemattomuus saavat minut surulliseksi. Mitkä kolme kappaletta ovat sinulle tärkeitä juuri nyt? Vesala-Järvelä-Rahmel: Tulkoon mitä vaan . Tämä on minulle yksi korona-ajan ”tunnareita”. Eteerinen, kaunis kappale ja hienosti yhteen soivat lauluäänet, kantele ja harmoni. JPP: Ellun sotiisi . Nostalginen, hieno kappale, jota opetan juuri tällä hetkellä yhdelle kanteleoppilaistani. Suistamon Sähkö: Liitelen. Oli vaikea valita vain yhtä kappaletta. Hurmaava sekoitus perinteestä kunnolla ammennettua sisältöä nykyaikaisesti toteutettuna. Aina vankkaa sanottavaa ja vahva bilemeininki! TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Minna Raskinen Minna Raskinen Syntynyt: Iitissä 12.6.1966 Kotipaikka: Kouvola Koulutus: Musiikin lisensiaatti www.minnaraskinen.com Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Johannes Wiehn