Irtonumero 8 € 2 • 2022 6 Désirée Saarela – elämäntehtävänä laulu MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Hannu Saha jatkaa entistä rennommin 40 Outi Valon väitös – yhtenäinen ja eheä kansa?
2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 SISÄLTÖ 2 • 2022 19 40 14 KOLUMNISTI Julia Palmu Hannu Saha jatkaa entistä rennommin. Desirée Saarela – elämäntehtävänä laulu Outi Valon väitös – yhtenäinen ja eheä kansa? Ajassa: Akkajee ....................................................................................................5 Pitkähuilulla yläsäveliä pitkin ....................................................................10 Esittelyssä Krishna Nagaraja.......................................................................17 Nordic Harp Meeting 2022 ..........................................................................20 PELIMANNI-liite Luovuutta, vapautta ja svengiä – PPKY 50V ........................................23 Uudenmaan nurkka ........................................................................................24 Nuottiliite ............................................................................................................25 Huuliharpisti sinfoniaorkesterin solistina ............................................29 Ennenkuulumattomat-hanke loppusuoralla Keski-Suomessa .....29 Kevään kuulumisia Keski-Suomesta ........................................................29 Pohjois-Savon kuulumisia ............................................................................30 Varsinais-Suomen kuulumisia .................................................................30 Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys juhli 40-vuotistaivaltaan .....31 Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 2 .............................32 Monitieteisesti rekilaulusta .........................................................................33 Korona ei säikäyttänyt Orivesi All Starsia ............................................34 Karhu on herätetty ..........................................................................................35 Espoon pelimanneilta levyllinen espoolaista ......................................36 Luomuduon omankuuloinen perinne .....................................................39 Levyt ja kirja ......................................................................................................42 Voitto Niemisen harmonikkaliike lopetti toimintansa ....................46 Taustapeili: Maarit Aarvala ..........................................................................50 6 A nd re as H aa ls K im m o K än sä lä Va lt te ri Va lo
3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 ALKUTAHDIT Etno-Emma Villoi Varsalle ja Lastenmusiikin Emma muumeille Lauluni, leikkini on Helsingin Musiikkimuseo Famen huhtikuussa 2022 avautunut suomalaista lastenmusiikkia esittelevä näyttely. Näyttely tarjoaa elämyksiä ja oivalluksen kokemuksia niin lapsille kuin aikuisillekin. Näyttelyn parissa on aikuisten mahdollista elää omia lapsuudenmuistoja uudestaan siinä missä lapset voivat telmiä, ihmetellä ja oppia musiikin kautta uutta sekä itsestään että maailmasta ympärillään. Lauluni, leikkini rakentaa galleriatilaan lasten oman kaupungin, jonka teatterilavan valoista, puistopenkin joutilaisuudesta ja puistokioskin tohinasta piirtyy monimuotoinen kuva Suomen lastenmusiikin historiasta 1950-luvulta 2020-luvulle – leikkejä ja hauskanpitoa unohtamatta. Lauluni, leikkini sisältää toiminnallisia leikkilauluja, mukaansatempaavia tarinalauluja sekä kattavan ja visuaalisen lastenmusiikin tekijöiden esittelyn. Tunnetko jo Koirien Kalevalan tai Sås & Koppin? Entä miten Mikki-Hiiren kävi Susihukan kanssa tai millaisia eri musiikintyylejä lastenmusiikki kattaa nykypäivänä? Tule iästäsi riippumatta avarin ja uteliain mielin löytämään, oppimaan ja oivaltamaan! Lauluni, leikkini on toteutettu yhteistyössä Lastenmusiikki ry:n kanssa. musiikkimuseofame.fi lastenmusiikki.net Lauluni, leikkini -lastenmusiikkinäyttely Musiikkimuseo Famessa Celenka on karjalaisista, slaavilaisista ja balkanilaisista lauluperinteistä inspiroitunut kokoonpano, jonka musiikki pohjautuu vanhoihin arkistotallenteisiin ja omiin sävellyksiin. Villoi varsa -albumilla Celenka nostaa esiin vanhoja karjalaisia naislaulajia, jotka ovat esittäneet kyliensä ja sukujensa lauluja perinteenkerääjille 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Celenkan muodostavat Eero Grundström, harmooni ja laulu, Emmi Kujanpää, laulu ja kantele ja Jarkko Niemelä, trumpetti ja laulu. Hannele Huovin ja Soili Perkiön Muumiperheen lauluretki valittiin vuonna 2014 Vuoden lastenlevyksi ja palkittiin lastenalbumi-Emmalla. Muumiperheen seikkailut ja menestys jatkuu. Uusi äänite Muumiperhe laulaa, OHOI! valittiin myös vuoden 2021 parhaaksi lastenlevyksi. Levy julkaistiin vain Spotifyssä, mutta laulujen sanat ja nuotit ovat Tammen kustantamassa Riina ja Sami Kaarlan kuvittamassa saman nimisessä kirjassa. Seaside Sounds from Finland -hanke julkaisi toukokuussa viiden videon sarjan suomenruotsalaisesta musiikkiperinnöstä. Sarjan ensimmäinen osa on dokumentaarinen video, jossa kuullaan musiikkia sekä artistien ajatuksia suomenruotsalaisesta kulttuurista. Videosarjan muut osat esittelevät hankkeessa mukana olevien taiteilijoiden, Maria Kalaniemen, Marianne Maansin, Juulia Björnin ja Désirée Saarelan musiikkia ja ajatuksia edustamastaan vähemmistökulttuurista. Esiteltävät artistit yhdistivät voimansa yhteisen Seaside Sounds from Finland -otsakkeen alle vuonna 2019. Hankkeen tavoitteena on nostaa suomenruotsalaisen kulttuuriperinnön arvostusta ja tulla paremmin tunnetuksi kotimaassa ja Pohjoismaissa. kamukanta.fi/livelava/ Seaside Sounds julkaisi videoita suomenruotsalaisesta kulttuurista
4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 PÄÄKIRJOITUS Tehdään tiettäväksi Meillä Suomessa tehdään valtavasti töitä tapahtumien eteen, jonkin verran palkallisesti ja valtavasti talkoilla. Useimiten tapahtumat ovat hienosti järjestettyjä ja yleisö on tyytyväistä – jos on osannut tulla paikalle. Toimeni vuoksi seuraan alan kanavia ja medioita suhteellisen aktiivisesti. Tavan takaa törmään kansanmusiikkia sivuavaan tapahtumaan, josta en ole aiemmin kuullut. Valitettavan usein tapahtuma on ollut edellisellä viikolla, tai hanke on alkanut vuosia sitten ja päättynyt viime kuussa. Niin mielelläni kertoisin lehdessä ja lehden facebooksivuilla asioista eteenpäin. Keräsin juuri kesän tapahtumia lehden kalenteriin ja ajattelin kopioida ne kamukanta.fi-sivustolta. Heinäkuussa Suomessa näytti olevan kaksi tapahtumaa. Toki oli vasta toukokuun alku, mutta silti. Kyllähän ne päivämäärät tiedetään noin vuosi etukäteen. Jostain syystä voimat loppuvat silloin, kun tiedottamisen pitäisi alkaa. Usein vedotaan mainostamisen kalleuteen ja sen epävarmaan vaikuttavuuteen. Tiedotteiden lähettäminen medialle tuntuu turhalta, kun ”ei ne niitä kuitenkaan julkaise”. Aikamme median hajoaminen on tehnyt tiedottamisesta entistä vaikeampaa. Miten tavoittaa ihmiset, jotka tapahtumasta voisivat olla kiinnostuneita? Kuka lukee Facebookia, miten viestit saisi näkymään mahdollisimman monelle. Usein ajatellaan, että tiedottaminen on hoidettu, kun on tehty tapahtuma Facebookiin. Oikeastaan silloin tiedottaminen vasta alkaa. Markkinointi pitää kirjoittaa jo tapahtuman suunnitelmaan näkyvästi. Siihen pitää varata rahaa ja aikaa. Mitä vähemmän on rahaa, sitä enemmän siihen pitää varata aikaa. Sanomalehti-ilmoituksia huomattavasti tehokkaampaa on käyttää rahat internet-mainontaan. Yhä edelleen kuvitellaan, että internet on siitä kiva, kun siellä voi ilmoittaa ilmaiseksi. Niin voi, mutta jo muutamalla kympillä voi näkytyyttä saada huomattavasti lisää. Toiseksi kannattaa tehdä lista avainhenkilöistä ja varmistaa, että he saavat tiedon ja jopa jakavat sitä omissa verkostoissaan. Kolmanneksi kannattaa miettiä, mitä ryhmiä tapahtumasta mahdollisesti kiinnostuneet henkilöt voisivat seurata. Paikallisesti julisteet ovat edelleen ihan hyvä tiedotuskanava. Onneksi kulttuurituottajia koulutetaan ja heillä ainakin pitäisi olla tietoja ja taitoja tehokkaaseen tiedottamiseen. Heidän palvelujaan kannattaa käyttää. Kansanmusiikin kentällä valitettavasti näyttää, että osaajat ovat ylityöllistettyjä, kun rahoitusta ei ole riittävästi. On kansallinen häpeä, että Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskusta pitää pyörittää yhden viikoittaisen työpäivän panoksella. Voimia vain kesäkuussa aloittavalle uudelle toiminnanjohtajalle! Pistäkää tiedotteita tulemaan, osoite on alla. Ennen kaikkea: käykää rekisteröitymässä kamukanta.fi-sivustolle. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (206) 2022 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Dessirée Saarela Kuva: Andreas Haals Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/2022 ilmestyy 6.10. aineisto 12.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA AKKAJEE 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Iida Savolainen ja Meriheini Luoto Kuva: Valreza Collective Onneksi olkoon Vuoden 2021 Kansanmusiikintekijä Akkajee. Lastenkerääjä-albumi on saanut hyvät arvostelut ympäri maailmaa, Helsingin Sanomilta ja Songlineslehdeltäkin 4 tähteä. Mikä on ollut yllättävin tai ilahduttavin arvio levystänne? Vaikea sanoa mikä arvio on ilahduttanut eniten, mutta on hienoa, että levy on noteerattu monenmaalaisissa musiikkilehdissä yli genrerajojen. Yllättävintä on ehkä se, että musiikkimme on kolahtanut myös hevipiireissä. Kuuluuko lastenkerääjä kauhu-genreen? Pitäisikö sillä olla ikäraja? Ah, genren määrittely, tuo joka muusikon ylin ystävä! Itse olemme luokitelleet tuotoksemme rotten folk -kategoriaan. Musiikkimme kumpuaa kansanperinteen mädiltä juurilta, ja saa siksi olla vähän mullanmakuista. Synkkyyttä, mystiikkaa, pyhää ja pahaa albumilta löytyykin monessa muodossa. Toisaalta myös rämäpäistä leikkimistä ja ilonpitoa. Ikärajaa ei ole tapana albumille asettaa, jätämme harkinnan tässäkin tapauksessa kuulijoiden vastuulle. Mistä kumpuaa tällainen tunnelma? Olemme kiinnostuneet konkreettisen ja näkyvän maailman ulkopuolelle jäävistä asioista: uskomuksista, tunnelmista, tietämättömyydestä ja tutkimattomuudesta. Kansanperinteessä meitä inspiroi erityisesti löydettävissä olevan informaation rajallisuus ja sattumanvaraisuus. Mikä tahansa lähdemateriaali jättää aina aukkoja, ja vaikka kuinka tarkkaan kaivelisi, menneisyydestä ei voi saada lopullista selkoa. Se on kyllä aika rehellinen näkökulma koko elämään ihan tässä päivässäkin. Myös sävellysprosessissa mysteerin tuntu ja ihmettely ovat meille tärkeitä työkaluja. Tykkäämme uppoutua yksityiskohtiin ja käyttää paljon aikaa yksittäisten tunnelmien luomiseen. Niissä hetkissä löytyy usein aika kummallisia juttuja! Missä Akkajee pelottelee tänä kesänä? Ainakin Haapavesi folkissa ja Etno-Espalla. Katsotaan, josko muuallakin. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia yhtyeellä on? Olisiko seuraava levy valoisa ja iloinen? Työstämme paraikaa kolmatta albumiamme, jonka teema olkoon vielä julkisuudesta salassa. Sen voimme kylläkin paljastaa, että mädiltä juurilta tuskin lähtee kasvamaan mitään puhtoisia hedelmiä. Näin koronan jälkeen on tuntunut aivan erityisen ihanalta päästä soittamaan keikkoja. Tulevaisuuden suunnitelmiimme kuuluukin siis ehdottomasti ihmisille soittaminen! Myös monitaiteelliset yhteistyökuviot houkuttavat.
Désirée Saarela – elämäntehtävänä laulu ”Jos minä en näitä lauluja tekisi… jos en tekisi musiikkia, en tekisi yhtään mitään. On ollut tärkeää kulkea sitä polkua, vaikka ei tulisi koskaan mitään palautetta.” Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
I hmisten motiivit soittaa ja laulaa ovat moninaisia. Yksi soittaa tai laulaa saadakseen huomiota, toinen haaveilee taloudellisesta menestyksestä, kolmas tekemisen pakosta. Aidoimman pelimannin tuntee siitä, että joka päivä on pakko soittaa. Synnynnäisen lauluntekijän siitä, että lauluja ei pääse pakoon. Monella tavalla voi saavuttaa tavoitteensa, olipa se mikä vain. Monet lauluja ammatikseen tekevät kertovat menevänsä työhuoneelle tiettyyn aikaan ja aloittavansa tekemään musiikkia. Palaavat työpäivän jälkeen kotiin viettämään vapaa-aikaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Désirée ei vain kuulu heihin. – On se joskus raskastakin, että tarinat ja laulut eivät jätä hetkeksikään rauhaan. Tulee tekstejä ja melodian pätkiä, jotka kirjoitan ylös vihkooni tai tallennan puhelimeen äänitteenä. Désirée ei osaa kuvitella tekevänsä lauluja tietokoneella, vaikka käyttääkin sitä paljon, koska tekee kaiken itse. Myy keikat, rakentaa kotisivut, hoitaa sosiaaliset ja muut mediat, tekee sopimukset ja ylipäätään pitää yhteyden maailmaan tehden muusikkouttaan näkyväksi. 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Tarinat pitää kirjoittaa kynällä vihkoon, niin niistä tulee lauluja. Tarinat voivat tulla mistä vain. Kun lauluntekeminen alkoi kolmetoistavuotiaana, hän kuuli suuria tarinoita sukunsa historiasta. Kuten isoisän isästä, joka oli joskus varakas, menetti uhkapeleissä kaiken ja häpeissään karkasi Kanadaan. Kertomukset alkoivat elää lauluina. Nykyään aihepiirinä on koko maailma. Joskus oma tai ystävän elämä, joskus uutinen, historia tai yhteiskunnan ilmiöt. Viime aikoina ovat mietityttänee haja-asutuksen ongelmat, maaseudun ja kaupungin vastakkain asettelu. – Itse en ole siinä tärkeä enkä keskiössä. Olen sivustakatsoja ja pyrin häivyttämään itseni teksteissäni. Iänikuinen kielikysymys Haja-asutusalueiden arjen Désirée tuntee, koska on asunut jo pitkään Pedersöressä, kunnassa, joka on niin suomenruotsalainen, että sillä ei ole edes suomenkielistä nimeä. Aivan umpimetsää se ei ole, Pietarsaari on kahdeksan kilometrin päässä. Siellä asuessa ei suomen kieltä tarvitse juuri koskaan, eikä Désiréen puoliso, jonka vuoksi hän Pedersöreen muutti, sitä heidän tavatessaan juuri osannutkaan. Désiréen rohkaisemana nykyään sujuu suomikin. Vanhimmalle lapselle ei suomea puhuttu, mutta kahden nuoremman kanssa Désirée päätti tehdä toisin. – Suomen kielen osaaminen tässä maassa on tärkeää, vaikka äidinkieli olisikin ruotsi. Se helpottaa elämää ja avaa ympäristöä. Désirée ei voi ymmärtää, miksi edelleen käydään kielikamppailua ja viljellään kliseitä ruotsinkielisistä: purjeveneet, hirveästi rahaa ja seurapiirejä. Hän itse kertoo kasvaneensa aivan tavallisessa työläisperheessä Helsingissä. Vaikka koulu oli ruotsinkielinen, kiusaamiselta ja suoranaiselta rasismilta ei välttynyt. Koulussa pojat puhuivat suomea. – Muusikkokaverit ovat tutustuessamme ihmetelleet, että ”sinähän oletkin ihan kuin me!” Niin olen, olen tavallinen prole. Désiréen vanhemmat eivät olleet musiikillisesti suuntautuneita. Ei ollut muskaria eikä hän käynyt musiikkiopistoa, vaikka kotona kyllä kuunneltiin musiikkia. Siskot soittivat pianoa ja vuorollaan Désiréekin sai muutaman tunnin. Koulussa kärsimätön opettaja heitti hieman tottelemattoman tytön ulos luokastakin, mutta kun musikaaliin valittiin esiintyjiä, pääsi hän koe-esiintymisen jälkeen mukaan. Silloin alkoi kitaransoitto ja kappaleiden tekeminen 13-vuotiaana. Välitunneilla Désirée pääsi harjoittelemaan ja oppimaan lisää. Miksei kukaan ole kertonut? Yläasteella ja lukiossa Désirée sai uusia ystäviä ja soittokavereita, joiden kanssa haluttiin keikalle. Irlantilaisen musiikin buumi oli korkeimmillaan. Livahdettiin alaikäisinä Molly Maloneen Helsingin Kaisaniemenkadulla ja kysyttiin livebändiltä pokkana, että saadaanko tauolla soittaa. Kappaleet olivat jo silloin omia. Hieman alle kaksikymppisenä omien bändien toiminta alkoi vakavoitua. Pari yritystä Popjazz Konservatorioon ei tuottanut tulosta. Teoreettinen tausta puuttui. – Sanottiin myös, että olen liian vanha, nauraa Désirée. Niinpä Désirée suuntasi ensin kansanopistoon Lapväärtiin ja sieltä vuoden päästä Pietarsaaren ammattikorkeakouDésirée Saarela s. 1980, musiikin maisteri 2013 asuu Pedersöressä miehensä ja kolmen lapsen kanssa Levyillä Circles, Jane Raven -yhtye, 2009 This place and coming home, soolo 2011 Som Folk, Som Folk -trio 2011 Tidsemigranten Désirée Saarela & Triskel, 2013 Morgon över Helsingfors, Désirée Saarela & Triskel, single 2014 Återkommanden Désirée Saarela & Maria Kalaniemi, single 2015 Mellan Världar Désirée Saarela & Triskel, 2016 kirja ja levy. 14 kappaletta, jotka ”laulumaalari” Malin Skinnar kuvitti Folkmusik från Fantásien, Skrubiluttan Å Skrubilej, 2017 MoD, Désirée Saarela & Maria Kalaniemi, 2018 VIDARE Désirée Saarela, 2019 Brandliljor och Eldsjälar Désirée Saarela & Triskel, 2021 desireesaarela.fi Désirée Saarela ja Triskel: Oskari Lehtonen (vas.), Kirsi Vinkki, Désirée, Roger Bäck ja Samuli Karjalainen.
9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 luun. Yrkehögskola Noviassa hän tutustui sekä Mikael Fröjdöön että tutustui ensimmäistä kertaa elämässään suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen kansanmusiikkiin. – Miksi kukaan ei ollut kertonut minulle mitään! Olin kansanmusiikin suhteen aivan ummikko. Ihmettelin, miksi suomenruotsalaiset eivät arvosta omia juuriaan. Kielen ja kulttuurin suhteen suomenruotsalaisten pahin vihollinen ovat he itse. Silmiä avaava kokemus johti siihen, että pääaineeksi tuli kansanlaulu. Noviasta musiikkipedagogiksi valmistumisen jälkeen Désirée pääsi jatkamaan maisteriopintoihin Sibelius-Akatemiaan ja valmistui sieltä 2013 musiikin maisteriksi. Vaihtovuotensa Désirée opiskeli Ruotsissa. Levyttävän muusikon ura Désiréellä alkoi Novian aikoihin, kun hänen Jane Raven -yhtyeensä julkaisi levyn vuonna 2009. – Periaatteessa levyä äänitettiin jo 2005, mutta siitä tuli pitkä prosessi kaikenlaisten ongelmien vuoksi. Levy-yhtiö meni konkurssiin ja tuottajan kanssa tuli erimielisyyksiä heti alkuvaiheessa. Hirveä prosessi, mutta siitä opin sen, että haluan toimia itse levyjeni tuottajana. Siitä lähtien olen tuottanut ja julkaissut kaikki levyni itse. Laulujen kieli oli tuolloin vielä englanti, kuten myös Désiréen seuraavalla soololevyllä. Sitten tapahtui jotain. Monet olivat kysyneet jo aikaisemmin, miksi hän laulaa englanniksi, mutta kun oli kasvanut englanninkielistä musiikkia kuunnellen, se tuntui luonnolliselta. Kun suvun tarinat alkoivat puhutella, pomppasi ruotsin kieli esiin. Désirée havahtui siihen, että tunne hänen laulaessaan ruotsiksi oli jotenkin syvempi ja ruotsin kieli soi eri tavalla. Teksteistä tuli myös moniulotteisempia. Tunne oli niin voimakas, että nyt yli kymmenen vuoden ajan hän on tehnyt lauluja vain ruotsiksi. Lauluja vain itselle Voisi luulla, että laulaja-lauluntekijälle olisi jo riittävän hankala lähtökohta syntyä syrjäiseen Suomeen, mutta vielä sen lisäksi sen kielivähemmistöön, periferian periferiaan. Ruotsissakin suomenruotsi on kielenä outo. Désirée on kuitenkin kokenut sen rikkautena. Vastaanotto on ollut hyvä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. – Taannoin jännitin Tanskassa, miten lauluni menevät perille kertoessani Suomen historiasta, mutta keskustelu yleisön kanssa oli todella hyvää. Laulujen tarinat voivat myös puhutella, vaikka kieltä ei ymmärtäisikään ja menestyä voi, syntyipä mihin tahansa. Ajatellaanpa vain vaikka portugalilaisten fadojen koskettavuutta tai pienen Islannin kansan pärjäämistä monilla alueilla. Pelkällä musiikin tekemisellä ei ole elanto aivan irronnut. Viimeinen sivutoimi oli viime syksynä aloittaneen Lafo Folkmusikcentralin puolipäiväisenä projektinjohtajana. Ruotsinkielinen kansanmusiikkikeskus perustettiin Lapväärtin kansanopistoon paikkaamaan aukkoa ruotsinkielisen kansanmusiikin, kansantanssin ja kansanperinteen koulutuksessa. Projektiluontoinen toimi loppui kuitenkin toukokuussa ja nyt Désirée on jälleen vapaa muusikko. Eikö tuottelias lauluntekijä voisi tehdä lauluja myös muille mariskoiden ja chisujen tavoin. Désirée melkein hämmentyy, aivan kuin ei olisi tullut koskaan ajatelleeksi asiaa. – En minä mustasukkainen lauluistani ole. Ihanaa, jos joku muukin laulaisi tekstejäni ja voisin hyvin ajatella tekeväni lauluja muillekin. Kukaan ei vain ole kysynyt… Vaihteeksi isolla yhtyeellä Vapaan muusikon ura sukkuloi eri projektien ja yhtyeitten välillä. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat Marianne Maans ja Maria Kalaniemi , molemmat Désiréen aikaisempia opettajia. Mariannen kanssa Désirée tekee lastenmusiikkia Skrubiluttan Å Skrubilej -duolla ja Marian kanssa duona omilla nimillään. Lastenmusiikkia on syntynyt kaksi levyä ja Marian kanssa yksi. Mariannen, Marian ja Juulia Björnin kanssa Désirée on koordinoinut myös Seaside Sounds -projektia, jonka avulla tehdään suomenruotsalaista kansanmusiikkia tunnetuksi. Sooloesiintymisiä on myös paljon, mutta viimeisen levynsä hän teki yhtyeensä Triskelin kanssa. Triskeliin kuuluvat vanha ystävä Samuli Karjalainen , jota Désirée luonnehtii supermulti-instrumentalistiksi, joka pystyy luomaan hyvin moniulotteista äänimaailmaa. Myös viulisti Kirsi Vinkki on ollut mukana yli kymmenen vuotta. Vuosi sitten ilmestyneelle Brandliljor-levylle Désirée pyysi mukaan lyömäsoittaja Oskari Lehtosen ja basisti Roger Bäckin, koska halusi tehdä levyn isommalla kokoonpanolla. Triskel soittaa Désiréen kappaleita, mutta jokainen tuo kokonaissointiin oman panoksensa. Yhteistyö on saumatonta ja vahvaa. Syksyllä mennään Saksaan ja Itävaltaan toivottavasti koko yhtyeellä. – Kun yhtyeessä on multi-instrumentalisteja, on työlästä miettiä, mitä soittimia saadaan kuljetettua mukaan. Suuremmalla yhtyeellä on antoisaa esiintyä, mutta kappaleiden pitää toimia myös soolona nainen ja kitara -hengessä. Haastattelun aikaan Désirée oli kuitenkin luomassa strategiaa yhtyeelle, jotta saataisiin lisää keikkoja Keski-Eurooppaan ja Pohjoismaihin. Désirée Saarela ei ole koskaan ajatellut, että voisi tehdä muuta. Lauluntekeminen on samaa kuin hengittäminen. Se tuntuu elämäntehtävältä. On tärkeää, että ei laula pelkästään ihmissuhteista vaan pystyy nostamaan vaikeitakin asioita esille. Désirée haluaa ottaa kantaa ja ilmaista mielipiteensä, vaikka päätöksenteon hän jättää muille. Poliittinenkin lauluntekijä ei halua politiikkaan itse mukaan. – Minusta on ihanaa, että saa laulaa monenlaisista asioista. Myös sellaisista, jotka eivät ole aina helppoja. Tärkeää on kuitenkin, että usko ja toivo ovat aina mukana. Skrubiluttan Å Skrubilej Maria Kalaniemi ja Désirée Saarela Tunne hänen laulaessaan ruotsiksi oli syvempi N iin a St ol t A nd er s Po rt in
10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 P itkähuilua soitetaan puhaltamalla sen puhallusaukkoon samaan tyyliin kuin soitettaessa nokkahuilua. Sävelkorkeutta saadaan muutettua vaihtelemalla puhallusvoimakkuutta ja peittelemällä huilun putken päätä yhdellä tai useammalla sormella tai kämmenellä. Huilulla on sen asteikosta johtuen vaikeaa soittaa tuttuja sävelmiä, joten soitin johdattelee helposti improvisoimaan ja soittamaan itse keksittyjä melodioita. Yläsävelasteikko saattaa aluksi kuulostaa hiukan oudolta länsimaisessa musiikissa yleiseen tasavireeseen tottuneelle korvalle. Historialliset pitkähuilut kadonneet Pitkähuilua on erään arvion mukaan soitettu jo pronssikaudella (1500 – 500 eaa). Toisin kuin luusta ja metallista valmistettuja soittimia, puusta rakennettuja huiluja ei ole säilynyt muinaisilta ajoilta, sillä happamassa maaperässämme puu maatuu suhteellisen nopeasti. Pitkähuilua soitettiin muinoin lähinnä paimenessa ollessa. Pajun kuoresta tehty huilu oli melko lyhytikäinen ja kesti soittokelpoisena vain yhden kesän ajan. Soittimen puuaineksen kuivuttua se ei enää soinut, joten soittajan täytyi joka vuosi rakentaa uusi pajusta tehty huilu. Maatalouden muutoksien myötä ja paimenien työn tarpeen vähentyessä väheni myös pitkähuilun käyttö. Soittimen heikko säilyvyys ja sen soittoperinteen hiipuminen ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että äänitettyä pitkähuilun soittoa Suomesta on vähänlaisesti olemassa ennen sen soiton lisääntymistä 1900-luvun loppupuolella. Pitkähuilun soiton elpymistä auttoi suuresti soitinrakentajien työ uusien pitkähuilujen rakentajina. Erityisesti Rauno Nieminen on tehnyt paljon työtä pitkähuilun rakennuksen ja soitonopetuksen eteen. Hän alkoi 1900-luvun lopulla rakentaa pitkähuiluja muoviputkesta norjalaisen Egil Storbekkenin mallin mukaisesti. Vuonna 1976 Piirpauke-yhtye julkaisi toisen albuminsa nimeltä ”2”, jonka kahdella raidalla yhtyeen nokkamies Sakari Kukko soittaa pitkähuilua. Vuosina 1995 2002 toimineen Ruumen-yhtyeen ohjelmisto sisälsi runsaasti pitkähuilua melodiasoittimena. Yhtyeessä pitkähuiluja soittivat Kurt Lindblad ja Tapani Varis . Sittemmin pitkähuilua on kuultu jonkin verran useiden eri yhtyeiden ja artistien musiikissa. Pitkähuilu soi yläsävelin Pitkähuilusta saatavat sävelet pohjautuvat yläsäveliin. Yläsävelillä tarkoitetaan fysikaalista ilmiötä, joka on kaikessa kuultavassa luonnollisessa äänessä. Perinteisten soittimien kuultavan äänen sävelkorkeuden määrittää äänen pohjasävel. Pohjasävelen lisäksi kuulemme korkeampia yläsäveliä, jotka aistimme äänen persoonallisena sointina. Yläsävelten ansiota on myös se, että erotamme puheen vokaalit toisistaan. Äänen taajuutta eli korkeutta mitataan käsitteellä hertsi (Hz). Otetaan esimerkiksi akustisesta soittimesta kuultava ääni, jonka taajuus on 100 hertsiä. Tämä on kuultaPitkähuilulla yläsäveliä pitkin Kesällä pajun kuori alkaa olla sopivaa pajupillien rakentamiseen. Lyhyen pajupillin sijaan pajun kuoresta voidaan rakentaa myös pitkä sormireiätön pajuhuilu, jota on Alavudella kutsuttu nimellä pitkähuilu. Nimitys pitkähuilu onkin levinnyt pitkähuilunsoittajien keskuudessa Suomessa ja vakiintunut kuvaamaan tätä yläsävelsarjaan pohjautuvaa soitinta. Toisin kuin lyhyellä pajupillillä, pitkähuilulla voidaan soittaa monta eri säveltä. Pitkähuilua on kutsuttu myös nimillä lötkö, leppäpilli, soropilli, putkipilli, kävelykeppi, yläsävelhuilu ja luonnonsävelhuilu. Muualla maailmassa soitin tunnetaan muun muassa nimillä sälgflöjt (Ruotsi), seljefløyte (Norja), pikkvile (Viro) ja willow flute (Englanti). Tänä päivänä suurin osa Suomessa rakennettavista pitkähuiluista on tehty muoviputkesta. D-vireisen pitkähuilun skaala Tapani Varis Jo rm a A iro la Janne Ojajärvi
11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 van äänen pohjasävel eli perustaajuus. Ensimmäinen yläsävel on taajuudeltaan kaksi kertaa perustaajuus (200 hertsiä) eli oktaavin päässä pohjasävelestä. Toinen yläsävel on kolme kertaa perustaajuus (300 hertsiä) ja kvintin päässä toisesta yläsävelestä. Kolmas, neljäs ja viides yläsävel muodostavat duurikolmisoinnun sävelet. Koko yläsävelten joukosta käytetään nimitystä yläsävelsarja. Yhdellä pitkähuilulla voi soittaa vain yhden sävelen yläsävelsarjan säveliä eli se on sidottu yhteen sävellajiin. Toisen sävellajin soittamiseen tarvitaan toinen huilu. Improvisoimalla ei voi soittaa väärin Yläsävelasteikolla voi olla vaikea saada soitettua muiden soitinten melodioita. Tämä kannustaa pitkähuilun soittajaa improvisoimaan eli soittamaan omasta päästä. Pitkähuilulla voi myös soittaa tutuista melodioista pitkähuiluversioita. Voidaan esimerkiksi pitäytyä alkuperäisessä rytmissä ja soittaa alkuperäistä melodiaa hyödyntäen niitä säveliä, jotka pitkähuilulla soittaessa ovat käytettävissä tai muuttaa rytmiä sillä tavalla, että mahdottomat sävelet jäävät pois. Sävelmien sijaan pitkähuilulla voi myös matkia luonnon ääniä. Lintujen laulua voi yrittää imitoida puhaltelemalla huiluun ja peittelemällä sormella huilun päätä. Tuulen suhinaa voidaan kokeilla matkia puhaltelemalla huilun eri aukkoihin. Voidaan myös hyräillä ja puhua huiluun. Pitkähuiluja voi nykyään ostaa muun muassa suoraan soitinrakentajilta. Suomessa pitkähuiluja rakentavat myyntiin Rauno Nieminen, Kirsi Vinkki ja Juhana Nyrhinen. Lisäksi pitkähuilun rakennuskursseja pitävät Rauno Nieminen ja Mikko Perkoila. Kansanmusiikki-instituutti julkaisee kesällä 2022 oppaan pitkähuilun soittoon. Aikaisemmin julkaistuja pitkähuilunsoiton oppaita on artikkelin kirjoittajan tiedossa vain Jean-Pierre Yvertin ruotsiksi ja englanniksi kirjoittama opasvihko Spela sälgflöjt – Playing the Willow Flute. Levyvinkkejä pitkähuilusta kiinnostuneille Teppo Repo: Paimensoittaja Teppo Repo (1979), Styrbjörn Bergelt: Tagelharppa och videflöjt (1979), Steinar Ofsdal, Hallgrim Berg & Hans Fredrik Jacobsen: Seljefløyta (1997), Nord-Sud: Fragments De Routes (2000), Jonas Simonson: Crane Dance (2007), Ruumen: Silo (2009), Arto Järvelä & Tapani Varis (2018), Ojajärvi Blom Ojajärvi (2020), Tuultenpesä: Vindstilla (2022), Hurja Halla: Riitti (2022). Jatkuvasti päivittyvä levylista osoitteessa: www.overtoneflute.fi. Edellä mainittujen lisäksi pitkähuilun soittoa voi kuulla esimerkiksi Hedningarnan ja Groupan levyillä. Lisäksi tuore euroviisuvoittaja ukrainalainen Kalush Orchestra käyttää voittajakappaleessaan (Stefania) ukrainalaista päästä puhallettavaa pitkähuilua, joka tunnetaan Ukrainassa nimellä telenka ( ???????). Pitkähuilunuotit on tässä selkeyden vuoksi kirjoitettu yhtä oktaavialaa matalammalle kuin huilun soiva sävelkorkeus. Ensimmäisenä esimerkkinä on haapavetisen Antti Rantosen soittama Karhunpeijaispolska. Alkuperäinen melodia onnistuu lähes kokonaan D-pitkähuilulla, mutta säveltä g2 ei soittimen asteikosta löydy. Ensimmäisessä tahdissa g2-sävel on ohitettu kokonaan muuttamalla hiukan melodian rytmiä. Toisessa ja kuudennessa tahdissa g2-sävel on korvattu puolisävelaskelta korkeammalla g#2-sävelellä. Tämä muuttaa hiukan melodiaa, mutta se on vielä suhteellisen tunnistettavissa. Kolme esimerkkiä perinne melodioiden sovituksista pitkähuilulle Toisena esimerkkinä on impilahtelaisen (Karjala) Feodor Pratsun jouhikolla soittama sävelmä Musta lindu. Alkuperäisestä melodiasta pitkähuilulla onnistuvat muut sävelet paitsi h1. Myös g1 on hankala. Tässä pitkähuiluversiossa hankalat sävelet on ohitettu neljännessä tahdissa muuttamalla hiukan rytmiä ja kuudennessa sekä seitsemännessä tahdissa muuttamalla hiukan melodiaa. Kolmantena esimerkkinä on jepualaisen Viktor Anderssonin soittama Grannas bastu. Pitkähuiluversio lähtee samasta sävelestä kuin alkuperäinen, mutta etenee sen jälkeen omanlaisellaan, pitkähuilun asteikon johdattamalla tiellä. Tässä pitkähuiluversiossa melodiaa on muutettu sellaiseksi, että soitto on pitkähuilulla luontevaa. Rytmi on kuitenkin pidetty alkuperäisen melodian mukaisena. Tämä pitkähuiluversio eroaa alkuperäisestä enemmän kuin kaksi ensimmäistä esimerkkiä, mutta on silti jotenkuten tunnistettavissa. Ei tietenkään ole mitään sääntöä, että pitkähuiluversion tulisi olla tunnistettavissa joksikin tietyksi melodiaksi. Uusi versio voi olla aivan uusi kappale. Trad. Suomi Soittanut Antti Rantonen, Haapavesi Alkuperäinen Karhunpeijaispolska ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? B A Trad. Karjala Soittanut Feodor Pratsu, Impilahti Musta lindu Alkuperäinen versio ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? 3 Trad. Suomi Soittanut Viktor Andersson, Jepua Alkuperäinen Grannas bastu 5 ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? B A Trad. Suomi Soittanut Antti Rantonen, Haapavesi Pitkähuiluversio Karhunpeijaispolska ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? B A ? Trad. Karjala Soittanut Feodor Pratsu, Impilahti Musta lindu Pitkähuiluversio ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? 3 Trad. Suomi Soittanut Viktor Andersson, Jepua Pitkähuiluversio Grannas bastu ?? ?? ?? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ?? A B
12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä KamuKanta-sivusto on yhteinen torimme, jossa ilmoitetaan tapahtumat, tavataan tekijät ja kerrotaan uutiset. Olemme kaikki sivuston ylläpitäjiä. Sivusto tarvitsee kaikkien toimijoiden aktiivisuutta, jotta se palvelisi tarkoitustaan. Kuka tahansa voi kirjautua sivustolle ja lisätä kaikkien nähtäväksi • tapahtumat kalenteriin ja sitä kautta Kansanmusiikki-lehteen • menneet ja tulevat videotallenteet sekä striimit Livelavalle • cd, kirja tai muu julkaisu julkaisuihin, äänitteet osallistuvat Vuoden kansan musiikkilevy -äänestykseen • tekijäprofiilin itselleen soittajana, tanssijana, opettajana, tutkijana, soitinrakentajana, kansallis pukujen tekijänä tai muuna kentän toimijana • tekijäprofiilin kokoonpanolleen, tapahtumalleen, yhdistykselleen, yritykselleen tai muulle alalla toimivalle taholle • uutiset tai mediatiedotteet uutisetosioon KEK hyväksyy rekisteröitymisen noin vuorokauden sisällä ja pääset saamillasi tunnuksilla tekemään päivityksiä hamaan tulevaisuuteen. Jos et saa säällisessä ajassa hyväksyntää, tarkista roskaposti. Ellei löydy sieltäkään, laita viesti info@kansanmusiikkikansantanssi.fi. Onko sinulla tarjottavaa – kerro se muillekin KamuKanta odottaa sinua OAMK Dance tuo Sottiisiin kiinnostavan, kalevalaisen runon siivittämän tanssiteatteriteoksen Kottilan pohjimmainen pahana. Pispalan Sottiisin ohjelmistossa on tulevana kesänä ensi-iltansa saava, tamperelaisen Sorokoskan teos Tuntematon tanhuaja. Se on kertomus ulkopuolisuuden kokemuksesta Suomessa. Sorokoskan 30-vuotisjuhlavuoden pääteos on Jouni Prittisen ohjaama ja koreografioima. Erilaisuutta ja monimuotoisuutta käsitellään myös Pähiät-kansantanssiryhmän esittämässä Omakuva-teoksessa. Elena Vuoksiolan teos on saanut inspiraationsa Ellen Thesleffin ja Helene Schjerfbeckin omakuvista. Kottilan pohjimmainen pahana on OAMKin tanssinopettajaja Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijoiden tanssiteatteriteos, joka nähdään avajaisissa torstaina. Kansainvälisiä vieraita Pispalan Sottiisi saa tänä vuonna Virosta ja Unkarista. Yleisön kannattaa ottaa festivaalille tanssikengät mukaan, sillä Pispalan Sottiisin festivaali-iltojen ilona ovat iltatanssit, joita tahdittaa oululainen Rällä ja kolmen viulistin ja yhden kitaristin Polenta. Tamperelainen kansantanssifestivaali ottaa haltuun koko keskusta-alueen: lapset seikkailevat kaupunkiluonnossa, aikuiset polskaavat Näsinpuistossa ja tanssiopiskelijat valssaavat Taideratikassa. Pispalan Sottiisin järjestävät Suomen Nuorisoseurat yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa. www.sottiisi.fi Pispalan Sottiisissa kansanmusiikki soi aamusta yöhön Festivaaliriemua 2018. Seminaareja Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla VISIO 2025 Kansantaiteenkeskuksessa 12. heinäkuuta klo 14.00. Kansanmusiikin ja kansantanssin VISIO 2025 -tavoiteohjelmakausi on puolimatkan krouvissa ja nyt on aika pohtia missä mennään ja miten tästä eteenpäin. Seminaarissa kuullaan lyhyitä täsmäalustuksia ja ajankohtaiskatsauksia Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen jäsenjärjestöiltä sekä paneelikeskustelussa pohditaan tarvittavia toimenpiteitä. Maailma muuttuu nopeasti ja alan tulee olla ajassa kiinni. Seminaarissa myös hahmotellaan suuntaviivoja VISIO 2035 -tavoiteohjelmatyön aloittamiseksi. Musiikkikasvatus ja aineeton kulttuuriperintö 16.7. Kansainvälinen Non-formal Music Education and Intangible Cultural Heritage -seminaari kokoaa yhteen musiikkikasvatuksen ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijoita ja yhteisöjä eri puolilta maailmaa. Ilmainen seminaari on tarkoitettu kaikille aineettomasta kulttuuriperinnöstä ja musiikkikasvatuksesta kiinnostuneille. Seminaari on englanninkielinen.
Kesäkuu DANTCHEV:DOMAIN Levyn julkaisukonsertti 4.6. G Livelab, Helsinki www.glivelab.fi KAMU’22 – nuorten kansanmusiikkileiri 6.-10.6. Vihti www.kansanmusiikkiliitto.fi /kamu Soitellen Suveen 9.-11.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Rootsinpyhtää Bluegrass 10.-12.6. Ruotsinpyhtää www.rootsinpyhtaa.fi Hyvinkään Hoijakka 10.6.-12.6. Hyvinkää karjalainennuorisoliitto.fi Pispalan Sottiisi 15.–19.6. Tampere www.sottiisi.fi JuhlaSpelit 50 vuotta 17.-19.6. Kauhajoki www.spelit.fi Perinteinen puskasoitto 19.6. Telkkämäki, Kaavi Facebook Tikkala-folk 19.6. Sysmä Facebook Musiikkijuhla Sommelo 29.6.-2.7. Kuhmo ja Kainuu sommelo.net Kihaus 27.6.-3.7. Rääkkylä www.kihaus.fi Saaristokiertue 27.6.-2.7. Facebook Haapavesi Folk Music Festival 30.6.-2.7. Haapavesi 27.6–1.7. Folk-kurssi www.haapavesifolk.com Heinäkuu SamStämt 2022 1.3.7. Ingå www.spelmansforbundet.fi Kiikoisten purpurit 2.7. Kiikoinen, Sastamala www.kiikoistenpurpurit.fi Kaustisen etkot 2.7. Jämsä Facebook Antin soitto 3.7. Kannonkoski Tapahtumapaikka: Nuottala www.kannonkoski.fi/tapahtuma/antin-soitto Siilifolk 4.-9.7. Siilinjärvi www.siilifolk.com Kansanmusiikkia Kansanpuistossa 9.7. Saaren kansanpuisto, Tammela www.lounaishameenmusiikkipaivat.fi Asilla soi 10.7. Vesanto vesannon-musiikinystavat-ry8. webnode.fi Kaustinen Folk Music Festival 11.-17.7. Kaustinen kaustinen.net Aspö musikdag 13.7. Aspö Facebook Tuuren sottiisi 23.7. Pielaveden Laukkalassa Kirjanjulkistus: Mandoliinin maailmanhistoria – Kaksoisvirroilta kammareihin 23.7. Akuliinan kahvila, Jämsä Wanhan Kaupungin Festiwaali 29.7.–31.7. Lappeenranta Facebook Finland Harmonica Festival (Munnaritreffit) 29.-30.7. Orivesi www.suomenhuuliharpistit.fi Iniö Folk 29.-31.7. Iniö Facebook Puistokarkelot 30.7. Helsinki www.perinnearkku.net Reissu-Veikon sottiisi 30.7. klo 14 Yläneen museomäki Puh. 0500 578 389 Elokuu Etno-Espa 1.-10.8. Helsinki www.etno-espa.fi Norpas 3.-7.8. Taalintehdas, Kemiönsaari norpas.fi Wiinit Pelimannit 5.-7.8. Parainen www.nilsbynpelimannit.fi KAUKAS ELOFOLK 11.-13.8. Hyvinkää www.kaukaselofolk.fi Ijahis idja 19.-20.8. Inari www.ijahisidja.fi Riuttalan soitot 20.8. Karttula Navettafolk 21.8. Vanaha Navetta, Ylivieska www.vieskafolk.fi Kansanmusiikkimessu 21.8. Helsinki uudenmaankamu.net Oulun Päivät 3.9. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys 50 vuotta -juhlakonsertti ja tanssitupa Suomen kansanmusiikkikesä Viime kesänä jo muutama kesäfestivaali toteutui lähes entiseen tapaan. Ensi kesä näyttää kalenterin mukaan jo melkein normaalilta. Listasimme tapahtumat, jotka tietoomme saimme. Jos omasi puuttuu joukosta, käy kiireesti lisäämässä se kamukanta.fi-sivustolle. Perinteiset lavatanssit Merimelojien majalla keskiviikkoisin kesäja elokuussa. Tanssinopetusta klo 18, tanssit klo 19. Seurasaari, Helsinki 4.6. Tanhu-Visa 12.6. Sakarat, Kahvihuone Mieritz, Seurasaari 20.6. City-Folk Espalla 24.6. Seurasaaren juhannusvalkeat 5.8. Kansallispuku-piknik 18.8. Taiteiden yö 18.-21.8. Seurasaari Soi – viikko elokuussa 27.8. Tanhu-Visa www.seurasaarisaatio.fi Ku va t: Sh ut te rs to ck 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 1970 -luvun alku oli innostavaa aikaa olla nuori, varsinkin musiikista kiinnostuneille. Oli levysoittimet ja tuoksuvat vinyylit, lyhytaaltojen mystinen maailma ja vähän myöhemmin kasettisoittimet, joilla saattoi jopa äänittää. Korviin tulvi jatkuvasti uutta ja ennenkuulumatonta musiikkia. Monille musiikin harrastaminen tuli myös mahdolliseksi, jos paikkakunnalle sattui sopiva primus motor. Lounais-Hämeeseen kuuluvassa Urjalassa sellainen oli seurakunnan kanttori ja yhteiskoulun musiikinopettaja Toivo ”Topi” Lankinen , joka veti pidettyä seurakunnan puhallinorkesteria, johon myös Hannu päätyi soittamaan tenoritorvea. Sukuun oli kyllä kuulunut pelimanneja, mutta vanhemmilla ei soittotai lauluharrastusta ollut. Soittokunnassa Hannu oppi nuotit ja pääsi alkuun musiikinteoriassa. Lankisen lähdettyä Urjalasta hänen seuraajakseen tuli toinen innostava musiikinopettaja, jonka järjestämän sävellyskilpailun Hannu voitti 12-vuotiaana. – En haaveillut muusikonurasta, koska en ollut kiinnostunut harjoittelemaan kurinalaisesti yhtä soitinta hankkiakseni teknisesti erinomaiset taidot. Tykkäsin soitella kaikenlaisia soittimia pelimannipohjalta. Rock ja pop, Wigwam, Virtanen, Bob Dylan, Neil Young ja veljen bändit innostivat. Viitteitä tulevasta osoitti kiinnostus Incredible String Bandia kohtaan ja erityisesti 1972 Hannun ostama Konsta Jylhän levy. Mieleen on jäänyt Konsta Jylhän herkistyminen kyyneliin televisioidussa Vaiennut viulu -esityksessä. Jotakin liikahti silloin sydämessäni. Kansanmusiikki alkoi kiinnostaa. Ennen kansanmusiikkia jotain muuta Hannun ensimmäinen oma yhtye Mummi kutoo ei ollut kuitenkaan kovin vahvasti kansanmusiikkiin kallellaan. Sen musiikkia on luonnehdittu kokeelliseksi ja naivistiseksi folkrockiksi. Keikkoja tehtiin harvakseltaan sekä yksi levy. Toisen levyn studioajatkin oli jo varattu, mutta Mummien levy-yhtiö Love Records teki konkurssin. Yhtyeen hajaantuessa opintojensa ääriin yhtyeen toiminta jäi siihen, mutta se ehti jättää näkyvän jäljen. Ektro Records ja myöhemmin myös Svart Records julkaisivat ainokaisen uudelleen lähes 30 vuotta ensi-ilmestymisen jälkeen runsain bonusraidoin. Kymmenen vuotta myöhemmin joukko muusikoita, mukana muun muassa Pinnin Pojat, Mikko JoenHannu Saha jatkaa tekemistä rennommin Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat olleet Suomen kansanmusiikissa erikoista aikaa. Ajanjakson alussa havahduttiin siihen, että kansanmusiikki ei säily, jos ei tehdä jotain. Ryhdyttiin järjestäytymään, kouluttamaan ja innostamaan nuoria. Jos kansanmusiikki ei nykyään ole aivan sille kuuluvalla paikalla, on sen asema jotain aivan muuta kuin 1970-luvulla. Hannu Saha on ollut vaikuttamassa jokaisessa käänteessä. Eläkkeellä on enemmän aikaa soittamiselle. Sauli Heikkilä K .L er ko ne n
15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 suu, Rättö & Lehtisalo, Antero Lindgren ja Hannun poika Topi Saha tekivät tribuutin versioiden yhtyeen kappaleita. Mummi kutoon tiimoilla Hannu on järjestänyt myös vuosittaista pientä, intiimiä ja yksityistä kesätapahtumaa kotipihassaan Humppilassa. Perinne oli ehtinyt puraista. Hannu pääsi opiskelemaan folkloristiikkaa Turkuun, mutta se sai jäädä muutamaan viikkoon hänen kuultuaan uudesta Erkki Ala-Könnin vetämästä kansanperinteen oppiaineesta Tampereen ylipistossa. Hannu osoitti siinä määrin innostusta, että meni tapaamaan Ala-Könniä, joka otti Hannun opiskelemaan pelkän tapaamisen perusteella. Ei ollut huonosti osunut valinta. Gradunsa Hannu teki Teppo Revosta ja vuonna 1996 vielä väitteli aiheesta Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu. Nyttemmin kansanperinteen oppiaine, joka muutettiin myöhemmin etnomusikologiaksi ja musiikintutkimukseksi on siivottu yliopistosta pois virtaviivaisempien aineiden tieltä. Sukellus kansanmusiikin ytimeen¨ Muutto Tampereelle 1970-luvun loppupuoliskolla toi myös uusia ystävyyksiä, jotka ovat jatkuneet keskeytyksettä tähän päivään asti niin yksityiselämässä kuin ammatillisestikin. Rauno Niemisen, Armi Mäkelän ja Johanna Joensuun – myöhemmin Johanna Saha, Hannun vaimo – kanssa perustettiin Primo-yhtye, joka pyrki kaikkein syvimmälle perinteeseen. Pari vuotta myöhemmin naiset lopettivat yhtyeessä ja tilalle tuli Heikki Laitinen, kun Hannu ja Raunokin muuttivat kansanmusiikkitöihin Kaustiselle. – Kiinnostuksemme kohteena oli ennen kaikkea muinainen kalevalainen musiikki. Sen myötä omiksi pääsoittimiksikin tulivat erilaiset vanhat kantelemallit. Primo eli Primitiivisen musiikin orkesteri keskittyi – tai oikeastaan keskittyy – ensimmäisenä suomalaisena yhtyeenä vanhimpaan musiikkiperinteeseemme, runolauluun, paimensoittoon ja meditatiiviseen kanteleensoittoon improvisoiden ja muunnellen. Soittimet ovat sen mukaiset, märistysrauta, paimenja lyömäsoittimet, jouhikko ja kanteleet. – On käytännöllistä ja loistavaa, että yhtyeeseen kuuluu soitinrakentaja, keksitpä toivoa mitä tahansa, hetken päästä se on käytössä. Primo teki yhden oman levyn Haltian opissa ja Karhujuhla-nimisen levyn yhteistyössä Köyhät Ritarit -lauluyhtyeen kanssa. Neljänkymmenen vuoden jälkeen juhlakonsertin tiimoilla yhtye aloitti yhteistyön porilaisen Ektro Records -levyyhtiön pomon, Circle-yhtyeen perustajan, muusikko Jussi Lehtisalon kanssa. Ensimmäinen julkaisu Lotskoivio ilmestyi 2020. Kappaleessa on mukana Hannun isoisän Paavali Sahan SKS:n arkistosta löytynyt perinnemuistelma. Primo soittaa perinnesoittimiaan ja Lehtisalo vanhan perinteen syntetisaattoria ja rumpukonetta. Paavali muistelee kappaleella vuosisadan alussa elänyttä kulkukauppias Vihtori Heinosta, jota kutsuttiin Lotskoivioksi. Lotskoivio saattoi yösijan ja ruokaa saatuaan soittaa kiitokseksi Taavetin harppua, märistysrautaa eli nykyään paremmin munniharppuna tunnettua soitinta. Äänite on julkaistu Spotifyssä. Primo ja Lehtisalo -kokoonpanon yhteistyö jatkuu. Kansanmusiikki-instituutin dream team Primon työ oli osa vuonna 1974 perustettua Kansanmusiikki-instituuttia. Instituutin johtajana toimi Heikki Laitinen, varajohtajana Simo Westerholm, julkaisutoimittajana Ilkka Kolehmainen, ja Hannu oli koulutusohjaaja. Rauno toimi Pelimannitalon naapurissa Jussi Ala-Kuhan kanssa Kaustisen Soitinverstaassa. Primon lisäksi herrat soittivat yhtyeessä Fedja Happo. Se oli varsinainen dream team! Paljon tehtiin intomielistä työtä ja paljon myös syntyi. Kansanmusiikki-instituutin päätavoitteina oli tehdä syvällistä kansanmusiikin tutkimustyötä, mutta julkaista sitä popularisoiden sekä julkaisuina että soivana musiikkina. Tärkeää oli saada myös nuoret innostumaan kansanmusiikista. Hannun mukaan tavoitteiden saavuttamisessa onnistuttiin yllättävänkin hyvin. Kansanmusiikki-instituutti suolsi kursseja, äänitteitä, julkaisuja ja onnistuipa viemään kanteleen – kaikkiaan yli neljätuhatta – jokaiseen Suomen peruskouluun. Hyvää pohjustavaa työtä olivat tehneet jo Erkki Ala-Könni sekä Martti Pokela, johon Hannu ystävystyi haastateltuaan Pokelaa Kansanmusiikki-lehteen 1980-luvun alussa. Instituutin menestyksen aikoihin verratessa lopputulema on nyt aavistuksen ristiriitainen: kansanmusiikin asema ammattikoulutuksessa ei ole edennyt SibeliusAkatemian menestyksen lisäksi toivotulla tavalla, mutta hyvää musiikkia tehdään ja julkaistaan paljon. Sähköisessä mediassa kansanmusiikki kuitenkin pysyy marginaalissa. Taideja taitoaineet jäävät yleissivistävinä aineina peruskoulutuksessa matematiikan ja kielten jalkoihin. Keskeisen tärkeänä kansallisen kulttuurin osana kansanmusiikilla tulisi olla vankempi asema myös valtiovallan virallisissa näkyvissä tilaisuuksissa kuten esimerkiksi Ruotsissa usein. Hannu Saha • Filosofian tohtori, Tampereen yliopistossa hyväksytyn väitöskirjan nimi on Kansanmusiikin tyyli ja muuntelu (1996). • Kansanmusiikin tutkimuksen dosentti, Tampereen yliopisto 1998 • Koulutusohjaaja, Kansanmusiikki-instituutti 1980–1985 • Johtaja, Kansanmusiikki-instituutti 1985–2002 • Määräaikainen professori, etnomusikologia, Tampereen yliopisto 2002– 2003 • Päätoiminen puheenjohtaja, Taiteen keskustoimikunta (nyk. Taike) 2004– 2008 • Professori, kansanmusiikki, SibeliusAkatemia 2009–2014 • Toimitusjohtaja, Musiikin edistämissäätiö 2015–2021 Yhtyeitä muun muassa Mummi kutoo, Suistomaan pojat, Primo, Fedja Happo, Laitinen-Pokela-Saha, Salamakannel, Saha & Myllykangas, Primo & Lehtisalo. Esiintymisiä yli 20 maassa. Levyjä muun muassa Mummi kutoo 1975 (bonuslevy 2004 ja tuplabonuslevy 2016) Primo: Haltian opissa 1984 Salamakannel: Salamakannel 1989, Väinön paluu 1990 ja Koivunrunkorakkautta 1992 Heikki Laitinen, Martti Pokela ja Hannu Saha: Soitimella 1986 Hannu Saha, levy: Mahla 2000 Kaustisen kanteleet: Tapanin marssi 2013 Mukana yli 40 äänitteellä. Kirjoja, soitto-oppaita ja satoja artikkeleita tieteellisissä ja musiikkialan julkaisuissa. Sahalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali sekä Musiikki & Median elämäntyöpalkinto vuonna 2021. Salamakannel herkistelee kesäkauteen. Kimmo Känsälä (vas.), Hannu Saha, Antti Kettunen ja Arto Järvelä. K im m o K än sä lä
16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Hannun mukaan kansanmusiikki pärjää kohtuullisen hyvin jazzmusiikin tapaan, kun jaetaan tukia taiteellisen toimintaan. Nyt kun rockmuusikotkin ovat oppineet jo hakemaan avustuksia, niin kilpailu on kiristymässä. Koko kulttuurin ja taiteen edistämisen järjestelmän tulisi Hannun mukaan muuttua varsin radikaalisti. Ei millään enää riitä, että tulevaisuudessa kulttuurin valtiontukea jaetaan vain opetusministeriön kautta. Taiteen kokonaisvaltainen merkitys on kasvanut ja kasvaa koko ajan lisää. Esimerkiksi soveltavan taiteen kasvu kansanterveystyön eri tehtävissä tai erilaisissa syrjäytymisen ehkäisyn tehtävissä on muuttanut taiteen tehtäviä myös sellaisiin suuntiin, jossa tuen tulee löytyä sosiaalija terveysministeriön resursseista. Markkinavetoisen businesstaiteen resurssien tulee taas löytyä työja elinkeinoministeriön resursseista. Kulttuurin tuet pitää nähdä panoksina, joilla on vahvat positiiviset merkityksensä valtiontalouteen. Kun jo hyvin laajoin tutkimuksin on osoitettu taiteen ja kulttuurin kokonaisvaltaiset terveysvaikutukset, on todella harmillista, että resursseista keskusteltaessa sosiaalija kulttuuritoimet asetetaan edelleen liian usein vastakkain. Yksityiset säätiöt korjaavat Hannun mukaan kultturituen tilannetta Suomessa tärkeällä tavalla. Niiden jakama tuki on äärimmäisen tärkeä lisä kokonaisuutta. Heikki Laitisen lähdettyä Kansanmusiikki-instituutista vetämään kansanmusiikin koulutusohjelmaa Sibelius-Akatemiaan Hannu valittiin johtajaksi vuonna 1985. Kansanmusiikki-instituutin johtajan pestiä seurasi vuoden määräaikainen professuuri Tampereen yliopistossa ja sen jälkeen viisivuotinen toim Taiteen keskustoimikunnan päätoimisena puheenjohtajana. Sitten viisivuotinen jakso Sibelius-Akatemian professorina, ja viimeiset vuodet ennen eläköitymistä Musiikinedistämissäätiön toimitusjohtajana. Taide on ollut töissä aina tärkeässä roolissa, mutta muusikko ja säveltäjä ei kaihda siis myöskään virkamiestöitä? Työ jatkuu omalla aikataululla – Kouluajat otin rennosti itseäni taiteilijana kasvattaen ja enemmän muuta kuin koulun aineita opiskellen. Yliopistossa pääsin innoittavien opettajien johdatuksella kunnon opiskelun makuun. Kirjoittaminen ja tutkimustyö alkoi maistua parhaalta. Siitä on ollut näissä virkamiehen tehtävissä suuri apu. Nyt muistelmien materiaaleja kootessa olen ilokseni huomannut, miten tarkkaan olenkaan arkistoinut elämääni ja työtäni. Viime vuonna, kun Hannu sai korkeimman taiteilijalle myönnettävän huomionosoituksen, Pro Finlandian, hän sai myös Kulttuurirahastolta 25 000 euron Eminentia-apurahan, joka on tarkoitettu elämäntyön pohdiskelevaan kirjaamiseen muille innoitukseksi ja taiteen merkityksen kasvattamiseksi yhteiskunnassa. Ensimmäinen osa muistelmista ilmestyy syksyllä. Siinä päästään kurkistamaan syvällisemmin nuoruusvuosiin. Tarkkaa aikataulua kokonaisuuden valmistumiselle Hannu ei ole itselleen asettanut. Oman elämänsä pohtimisen lisäksi mielessä on muitakin kirjallisia töitä, muun muassa suvusta löytyvän kiihkeän ekspressionistisen maalarin Lauri Saaren elämän kirjaaminen. Luottamustehtäviäkään Hannu ei ole jättänyt, vaan jäsenyys jatkuu muun muassa valtion taideneuvostossa, eduskunnan kulttuuriyhteisössä Arkadia-seurassa ja kotiseudulle Humppilaan muutettuaan tuli kutsu myös Lounais-Hämeen Musiikkipäivien hallitukseen. Musiikkipäivät kysyivät Hannun tuntien heti, että kai hän tuo kansanmusiikkia tapahtumaan. Kun tapahtuma sai vielä EU:n Leader-rahoituksen, 9. päivänä heinäkuuta tullaan Hannulle rakkaassa Saaren kansanpuistossa Tammelassa kuulemaan päivän aikana hieno sarja Suomen kansanmuusikoiden aatelia eri puolilla puistoaluetta. Kansanmusiikkia kansanpuistossa on tapahtuman nimi, ja sen erityisyys syntyy korkeatasoisen, elävimmän kansanmusiikin ja Saaren kansanpuiston upean luonnonmaiseman yhteisyydestä. Luonnon ja musiikin läheisyyttä korostetaan sillä, että tapahtumassa kansanpuiston koko alue soi. Lähtökohtana on ollut, että mahdollisimman suuri osa musiikista on akustista eikä lapsia ole unohdettu. Tarkoitus on jatkaa tilaisuutta vuosittain. Omista yhtyeistä mukana kansanpuistossa on Hannulle tällä hetkellä hänen tärkein yhtyeensä Salamakannel, jonka ikä mitataan myöskin vuosikymmenissä. Kansanpuiston keikalle tulee solistivieraaksi Jonna Tervomaa – hänkin Hämeestä eli Forssasta kotoisin. Omaan soittoon on Hannulla ollut aikaa enemmän, ja musiikkia syntyy runsaasti. Syksyllä Salamakanteleen on tarkoitus mennä studioon. Yhtyeen jäsenet Arto Järvelä , viulu, mandoliini ja kantele sekä Kimmo Känsälä , basso ovat olleet Hannun erilaisten kanteleiden mukana jo 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2007 menehtyneen Jussi Ala-Kuhan tilalle Hannu pyysi vanhaa ystäväänsä, nykyisin oululaista kitaran ja mandoliinin soittaja Antti Kettusta. Salamakannel-musiikki ei ole hirvittävästi muuttunut vuosien mittaan. Siinä yhdistyvät muun muassa pelimannimusiikki, amerikkalainen string band -musiikki ja erilaiset rock-vaikutteet. Olennaisia ovat myös yhtyeen jäsenten omat persoonalliset sävellykset. Hannu toteaa haastattelun lopuksi, että eläköitymisessä on ollut myös sellainen hyvä puoli, että puutarhan hoitoon jää enemmän aikaa ja lähtee jakamaan tukia, aivan kuin viimeisessä virassaan. Tällä kertaa kohteena ovat vadelmapensaat. On harmillista, että sosiaalija kulttuuritoimet asetetaan liian usein vastakkain Saaren kansanpuiston soveltuvuutta kansanmusiikkitapahtumaan kävivät viime lokakuussa katsastamassa Lounais-Hämeen Musiikkipäiviltä tuottaja Matti Paavilainen, puheenjohtaja Keijo Aho sekä Hannu, ja Suomen Kansanmusiikkiliitosta Päivi Ylönen-Viiri ja Sheri Toivomäki. Ju kk a V iir i
17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ KRISHNA NAGARAJA SYNTYMÄPAIKKA: Foligno, Italia AMMATTI: Muusikko, taiteellinen tutkija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Brú, Europa Galante ELÄMÄN MOTTO: ”No hay caminos, hay que caminar.” (Antonio Machado) Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Ilinca Vanau P olskan matkassa muusikon onkin ollut mieluista olla. Krishna Nagaraja tunnistaa yhtäläisyyden oman muusikkoutensa ja polskan matkanteon välillä siinä, että molemmat ovat omimmillaan liikkuessaan erilaisten musiikkien yhtymäkohdissa, rajaja risteysalueilla. Kesäkuun 20. päivän kohdalla oleva merkintä väitöstilaisuudesta saa Krishnan mietteliääksi. – Juuri tätä teemaa rajoista olen käsitellyt tutkintoon liittyvissä neljässä konsertissa, joista kukin keskittyy yhteen maahan minne polska tiensä löysi ja menestyi, sekä lisäksi cd-tallenteella joka sisältää kaksi viimeistä tutkintoon liittyvää sävellystäni, ja vielä kirjallisessa työssäni. Sävellyksissäni heijastuvat pohjoismainen kansanmusiikki, barokkimusiikki ja uusi taidemusiikki sekä toisaalta niinkin kaukaiset tyylit kuin intialainen rytmiikka ja progressiivinen metallimusiikki. Krishnalle on ollut tyypillistä uuden mielenkiinnon syttyessä antaa kipinän leimahtaa kunnolla. Musiikin harrastaminen alkoi klassisen musiikin parissa 11-vuotiaana nokkahuilulla. Kun instrumentti kaksi vuotta myöhemmin vaihtui viuluun, hän tiesi heti että musiikista tulisi myös ammatti. 80-luvulla ajan pop-artistit kuten Michael Jackson ja Wham! piirsivät nuoren musiikintekijän sydämeen omat merkkinsä loppuelämäksi. Musiikkiopinnoissa Krishnan mielenkiinto barokkimusiikkia ja periodisoittimia kohti kasvoi kasvamistaan, ja toisaalta samoihin vuosiin mahtui jälleen uusi löytö uusine tuttavuuksineen; Nirvana, Korn, Metallica, Pantera ja lopulta Dream Theater eli progressiivinen metallimusiikki. – Jälkikäteen on mielenkiintoista huomata että en noina vuosina ollut mitenkään tekemisissä niin italialaisen kuin muunkaan kansanmusiikin kanssa, ja suhde intialaiseenkin musiikkiin oli hyvin kaukainen. Viulun lisäksi laulu on ollut Krisnalle noin kaksikymmenvuotiaasta lähtien hyvin läheinen instrumentti. – Laulun kautta syttyi suuri rakkaus uuteen, erityisesti pohjoismaiseen kuoromusiikkiin. Liityin erilaisiin ja eri kokoisiin kuoroihin ja lauluryhmiin, ja joissakin näistä toimin jopa ääniperkussionistina. Lisäksi aloin sovittaa ja säveltaa omaa musiikkia kuorolle ja kävin myös joitain kursseja kuoronjohtamisessa. Mitä pitemmälle ja mitä enemmän Krishna tutustui musiikkiin, sitä syvemmin hän oli vaikuttunut sen rikkaudesta ja monipuolisuudesta. Uusia käänteitä tuli aina vain lisää, sattumustenkin kautta. Tuttava antoi Krishnalle Music at Matt Molloy’s tallenteen, jolla tunnetut irlantilaismuusikot esittelevät kilvan valloittavia versioitaan jigseistä ja reeleistä. Reaktiona tähän Krishna liittyi irlantilaiseen yhtyeeseen ja soitti pian Irlannissa kaduilla ja pubeissa. Hieman myöhemmin hän sai lahjaksi pohjoismaista kansanmusiikkia esittelevän kokoelmalevyn, jolla soittivat JPP, Värttinä, Väsen ja monet muut – ja Krishna tunsi heti että tämä hänelle ennestään tuntematon maailma on tutkittava. Krishna työskenteli freelance-muusikkona barokkimusiikin alalla, mutta kaipasi sen rinnalle monikulttuurista ja uutta luovaa ympäristöä. Hän löysi kolmen korkeakoulun yhteisen Global Music Master’s Degree opinto-ohjelman sivuston, haki koulutukseen ja pääsi Kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan Århusiin. Ensimmäiseksi opintovuodeksi hänelle ehdotettiin opintojaksoa Helsingissä, jonne hän muutti 2012. – Olin niin vaikuttunut Sibelius-Akatemiasta ja sen kansanmusiikin osastosta että päätin saman tien suorittaa tutkintoni täällä – ja nyt 10 vuotta ja lukuisia projekteja myöhemmin, täällä olen yhä! Käsillä oleva alkukesä on Krishnalle menestyksellinen tohtoroitumisen lisäksi muutoinkin. Juuri julkaistu, kolmiosaisen jousikvarteton ja Krishnan esittämiä hardangerviulusooloja sisältävä Tales from Norway -albumi on saanut lämpimän vastaanoton. Yhteistyö konserton esittäneen Meta4-yhtyeen kanssa oli säveltäjälle erittäin mieluista: – Sävellyksen opettajani Eero Hämeenniemi ehdotti Stringar-teokseni kuultuaan, että esittelisin sen kvarteteille. Lähetin sen myös Meta4-yhtyeen Atte Kilpeläiselle , mutta täysin tuntemattomana italialaisena säveltäjänä en varsinaisesti odottanut vastakaikua. Hämmästyksekseni toisin kävi. Muutamaa kuukautta myöhemmin olin jo studion tarkkaamossa seuraamassa tallennusta. Ilokseni Meta4 on myös ottanut Stringar-teoksen konserttiohjelmistoihinsa. Krishna uskoo yhä lujemmin, että olemme kaikki monien kerrostumien, tarinoiden, vaikutteiden ja elementtien yhteensulaumia; käsitys identiteetistä saa merkityksen vain jos ymmärrämme, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme pysyvän hetkellisyyden tilassa. – Tämä käsitys juontaa varmastikin omasta itämaisesta taustastani, joka on ottamassa itsessäni tilaa perinteiseltä länsimaiselta filosofialta. Tohtoriopinnot rikkaine ja monipuolisine kokemuksineen, kohtaamisineen ja haasteineenkin ovat Krishnalle äärimmaisen tärkeä matka, ja tämän myötä hän toivottaakin terveisinä: – Nähdään seuraavassa risteyksessä! Tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus: Musiikkitalo, Black Box, 20.6.2022 klo 12.00. Luovuuden lähteet rajapinnoilla ja risteyksissä Monia rinnakkaisia ja toisiinsa nivoutuvia musiikillisia polkuja kulkeva Krishna Nagaraja löytää kodin aina sieltä, missä sielun on hyvä olla. Aktiivisesti maailmalla liikkuva muusikko valmistautuu jutuntekohetkellä tohtorinväitökseensä. Tutkimuksen keskiössä on polskan tanssimelodioiden matkat läpi historiallisten, maantieteellisten ja sosiaalisten kerrostumien.
18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 HEISK HEISK HEISK HEISK August 4 to 6 August 4 to 6 TAMIKREST TAMIKREST TAMIKREST TAMIKREST Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 H el en e Li nd fo rs R ai m o N um m el a Kirsi Jaakkola • Beltuna Alex 3 Walnut Raimo Nummela • Beltuna Prestige 2050 Double Bass Blue Sfumato Jari Komulainen • Beltuna Samuel 3 Paduk Studio IV Compact Beltuna Sara 3 www.traditune.fi info@traditune.fi Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | v a p a a l e h d y k k a . n e t F a c e b o o k j a I n s t a g r a m @ h h j r m a n n e r j o k i Tmi Viljo Mannerjoki Käsityömestari hoitaa huollot, korjaukset, restauroinnit ja viritykset Saatavana myös Olka ja bassoremmit Ergonomiset lantioremmit Naantali
Julia Palmu KOLUMNI Miksi juuret kiinnostavat? Onko se edes oleellista tai tärkeää? Miksi identifioidumme niin paljon kansallisuuksiin tai tiettyihin alueisiin? Omalla kohdallani kiinnostuksen herätti erityisesti paluumuutto ulkomailta Suomeen. Olin asunut noin kuuden vuoden ajan ensiksi Tšekissä ja sitten Kolumbiassa. Asettuessani takaisin Helsinkiin vuonna 2020, aloin pohtia omaa suhdettani kotimaahani, sen kulttuuriin ja musiikkiin. Olen musiikin tekijä ja mietin, olisiko omaan musiikin tekemiseeni mahdollisesti siirtynyt jotain Suomen alueen musiikkiperinteistä? Ulkomailla maahanmuuttajana asuessani suomalaisuuteni korostui hyvin erityisellä tavalla. Vaikka kasvoin vuosi vuodelta etäämmälle Suomesta, se kuului silti aksentissani, se näkyi tietyissä tavoissani – kaikki sellainen mihin Suomessa ei kiinnitettäisi huomiota, kiinnitti huomiota ulkomailla. Ihmiset sanoivat kuulevansa sen myös musiikissani. En vain tiennyt mikä se jokin oli? Alkuvuodesta 2022 Radio Helsingissä käynnistyi kansanmusiikin ilmiöitä ja historiaa käsittelevä Musiikin juurilla -ohjelma jota toimitan kansanmuusikko ja musiikkitoimittaja Amanda Kauranteen kanssa. En tiennyt kansanmusiikista paljoakaan, kun lähdin kehittämään ohjelmaideaa, mutta halusin oppia tuntemaan sitä, lähteä matkalle musiikin juurille, ja – kuka tietää – löytää myös omat musiikilliset juureni. Erityisesti Kolumbiassa perinteinen musiikki tuntuu olevan paljon kuuluvampi osa ihmisten arkea kuin esimerkiksi Helsingin katukuvassa. Se soi radiossa, festivaaleilla ja kauppakeskuksissa niin perinteisessä kuin kaikissa elektronisissa ja moderneissa muodoissaan. Koin tuntevani kolumbialaista perinnemusiikkia paljon paremmin kuin suomalaista, vaikka olin jopa työskennellyt kulttuurituottajana kansanmusiikkitapahtumissa Suomessa. En kuitenkaan osannut tunnistaa, milloin on kyseessä polkka vai polska, runolaulu vai rekilaulu? Ohjelmassa tarkoituksenani oli kysyä yksinkertaisia kysymyksiä ja saada selkeitä, helposti ymmärrettäviä vastauksia. Paitsi, että eihän se ihan niin helppoa ollut. Musiikki pakenee rajoja ja määreitä. Yksinkertaisia vastauksia ja objektiivisia totuuksia on harvoin saatavilla. Moneen kansanmusiikin ilmiöön liittyy myös aiheita, jotka vaativat erityistä sensitiivisyyttä. Sanavalinnoilla on paljon merkitystä. Ne vaikuttavat siihen, millaisia mielikuvia vahvistamme tai ylläpidämme. Sillä on väliä, kenelle annetaan tilaa puhua ja missä aiheyhteyksissä haastateltavat esiintyvät. Erityisesti puhuttaessa vähemmistöjen musiikeista ja perinteistä, joita harmillisen usein valtaväestöllä – johon myös itse Suomessa lukeudun – on ollut tapana jollain tavalla hyväksikäyttää, eksotisoida, sortaa tai ryöstää. Se miksi kansanmusiikki kuulostaa tietynlaiselta tänä päivänä, on monen asian summa. Siihen ovat vaikuttaneet yhteiskunnan valtarakenteet, poliittiset liikkeet, tallentajien tekemät valinnat ja esimerkiksi sukupuoliroolit. Suomi on aina ollut monikielinen, monikulttuurinen ja moniuskontoinen maa, jossa erilaiset musiikkiperinteet ovat eläneet rinnakkain, lomittain ja omia polkuja pitkin. Sainko sitten vastauksia? Löysinkö musiikin juurille? Koen olevani edelleen tutkimusmatkalla, ja kuten suomalaisen kansanmusiikin juuret ulottuvat kauemmas historiaan ennen kansallisvaltioiden syntyä, myös omat musiikilliset juureni ylettyvät paljon laajemmalle alueelle. Uskon, että se elementti musiikissani, johon ulkomailla kiinnitettiin huomiota, on perinteiselle suomalaiselle iskelmälle tyypillinen melankolia ja mollisävellaji. Onko kansanmusiikin tunteminen tai juurien etsiminen sitten tärkeää? En tiedä, mutta ajattelen, että kansanmusiikin ymmärtäminen kulkee käsi kädessä historian kanssa. Historian ymmärtäminen auttaa ymmärtämään puolestaan tätä päivää, yhteiskuntaamme ja meitä itseämme. Musiikin juurilla -ohjelmaa tuki kansanmusiikkikoulutus Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa sekä Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus. Jaksot ovat kuunneltavissa Radio Helsingin sivuilla sekä suoratoistopalveluissa kuten Spotifyssa. Kirjoittaja on musiikintekijä, kulttuurituottaja ja Musiikin juurilla –ohjelman toinen toimittaja Matkani musiikin juurille 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Ja fe t A riz a
20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 N iinpä Berger lähetti sähköpostia ympäriinsä, ja koska olin siinä vaiheessa jo rakentanut muutaman pienen harpun, sain minäkin postia. Päätin siis 14-vuotiaan harpunsoittoa opiskelevan tyttäreni Helkan kanssa lähteä Lundiin katsomaan mistä oli kyse. Junamatka täpötäydessä junassa parin harpun kanssa oli raskas mutta se mitä perillä löytyi palkitsi vaivat ruhtinaallisesti. Vanhasta talosta Lundin keskustassa löytyi kokonainen samanhenkisten ihmisten yhteisö, johon on pakko vuosittain palata vaikka otsanahalla ryömien. Missä muualla voi oppia esimerkiksi keskiaikaista harpun näppäilytekniikkaa, Latinalaisen Amerikan harpunsoittotapoja, hurdy-gurdyn tai nyckelharpan alkeita tai kuulla julmetun isoa italialaista zampogna-säkkipilliä saman viikonlopun aikana? Paikalla oli osanottajia Pohjoismaiden lisäksi Keski-Euroopasta. Osanottajien soitinvalikoima ei suinkaan rajoittunut pelkkään harppuun, vaan mukana oli myös kanteleensoittajia, puhumattakaan muiden merkillisten soittimien harrastajista, joita on tapaamisissa näkynyt seuraavina vuosina yhä enemmän. Myös soitinrakentajia on ollut paikalla paljon, monet esittelemässä ja myymässä soittimiaan. Jatkoa seurasi Vasta tapahtuman aikana syntyi ajatus tapaamisen muuttamisesta vuosittaiseksi. Niinpä heikkona hetkenä iltajameissa menin lupaamaan seuraavan tapahtuman järjestämisen Suomessa. Heti kotiin palattuani olikin edessä hakemusten kirjoittamisrumba apurahojen saamiseksi. Mahdollisia paikkoja hakea ei liiemmälti ole, mutta kuinka ollakaan TAIKE lupasi avustaa Turussa järjestettyä vuoden 2009 tapaamista sen verran, että se saatiin pystyyn. Tiloina oli Turun työväenopisto. Sen jälkeen tapaaminen onkin järjestetty vuosittain eri Pohjoismaissa. Alkuperäinen Lundissa ensi kertaa tavannut ydinporukka on pysynyt ja kasvanut. Osanottajia on ollut enenevässä määrin myös Keski-Euroopasta ja kauempaakin, aina Japania myöten. Tapaaminen järjestetään nyt Turussa jo kolmatta kertaa. Tapahtuman historiaan voi tutustua tapahtuman nettisivuilla www.nordic-harp-meeting.eu Luentoja, workshopeja ja yhteissoittoa Tapaamiset ovat rakentuneet erilaisista soittamiseen ja musiikkiin yleensä liittyvistä workshopeista, joissa eri opettajat ovat opettaneet kukin oman ydinosaamisensa asioita, joko soittimen tekniikoita tai instrumentaaliohjelmistoa, tai sitten lauluja. Itsekin olen pitänyt workshopeja, lähinnä suomalaisista kansanlauluista viimeksi Tanskan tapaamisessa erityisesti suomalaisista rivoista viisuista, jotka yllättäen sujuivat osanottajilta mainiosti. Yhteissoitto on iso osa tapaamisia. Se koostuu ruotsalaisen kansanmusiikkiperinteen mukaisesti Allspelistä jota varten opetellaan yhteistä ohjelmistoa etukäteen sekä jamittelusta joka on aika ajoin todella villiä ison salillisen soittaessa kuka mitäkin soitinta. Yhteistanssi kuuluu perinteisesti mukaan, ja soolotanssiakin on nähty. Erityisesti on mieleen jäänyt harpisti Katri Tikan uskomaton norjalainen halling -tanssisuoritus säkkipillin säestyksellä. Lisäksi on kuultu luentoja joistakin erityisalueista kuten soittimien historiasta. Mitä tänä vuonna? Tapahtuma alkaa tänä vuonna torstaina 20. 10. eli syyslomaviikolla muinaiskelttiläisen carnyx-sotatorven töräyksellä. Torstaiiltana ei ole varsinaista ohjelmaa, paitsi yleistä jälleentapaamisen riemua sekä spontaania jamittelua. Varsinainen ohjelma painottuu perjantaihin ja lauantaihin. Jonkin verran ohjelmaa on vielä sunnuntaiaamupäivällä, Nordic Harp Meeting 2022 Yrjänä Ermala Kuvat: Floris van der Meijs Vuonna 2008 sai Ruotsin Lundissa asuva, tsekkiläissyntyinen hyönteistieteilijä ja muusikko Josef Berger ajatuksen saattaa Pohjoismaiden hajallaan olevat kelttiharpun ja muiden perinteisten kielisoittimien taitajat yhteiseen tapaamiseen. Klassisen harpun soittajilla on omat yhteydenpitokanavansa, mutta kansanmusiikin kautta soitinta lähestyvillä oli toisistaan vain tieto, että heidän kaltaisiaankin kummajaisia oli siellä sun täällä. Erik Ask-Upmark (takana keskellä) pitämässä workshopia
21 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 F rans (Frank) Hietala syntyi 1884 Alavieskan Taluskylällä. Musiikki veti pientä Fransia puoleensa ja noin kymmenvuotiaana hän aloitti salaa viulunsoiton opettelun naapurissa asuvan pelimannin, Haapalan Nikun , opastuksella. Viidentoista ikäisenä Frans sai oman viulun ja hän opetteli polskia, maallisia soittokappaleita, ”Mehtäpellon laidalla ja Korpivainiolla”, koska kanttorina toimiva Jaakko -isä ei sallinut niitä kotona soitettavan. Kahdeksantoista ikäisenä vuonna 1902 Frans soitti siskonsa hääjuhlat yhdessä Haapalan Nikun kanssa. Häiden jälkeen isä antoi siunauksensa Fransin soittajan uralle. Fransista tulikin pian tunnettu pelimanni lähialueen hääja nurkkahypyissä. Frans astui 1906 keväällä Amerikan laivaan ja lähti pysyvästi ”lännelle”. Hän avioitui suomalaislähtöisen Selman kanssa vuonna 1910 ja he saivat kaksi lasta. Fransista tuli Frank, taitava pelimanni, joka soitti useissa tanssija viihdeorkestereissa. Päivätyönään hän toimi Minnesotassa Virginian kaupungin Olcott-puiston hoitajana 43 vuoden ajan. Frank kävi noin vuotta ennen talvisotaa Suomessa ja totesi, että polskan taitajat olivat Alavieskan seudulta kadonneet. Vuonna 1942 Frank Hietala kirjoitti nuoteiksi 56 vanhaa muistamaansa polskasävelmää, joita hän oli Keski-Pohjanmaalla soittanut monien muusikoiden kanssa. Nuo nuotit kulkeutuivat jossain vaiheessa Suomeen ja ne löydettiin ”Kansansävelmät talteen” -keruukilpailun yhteydessä vuonna 1986. Siitä lähtien ne ovat olleet monien pelimannien aarteistoa Arto Järvelän toimittaman Frank Hietalan nuottikirjan ansiosta. Pelimannin perintö -kohtauksia Frank Hietalan elämästä kertoo lahjakkuudesta, tulevaisuuden uskosta ja periksi antamattomuudesta. Frank, joka rakastaa viulunsoittoa, ei luovu siitä vaikka isä ja muu perhe ei sitä hyväksykään, ja uskoo tulevaisuuteen. Fiktiiviset kohtaukset ja dialogi perustuvat moniin lähdemateriaaleihin kuten kirjoihin, lehtihaastatteluihin, suvun tarinoihin, kirjeisiin ja haastatteluihin. Keskiössä ovat Frankin nuoruusvuodet Alavieskassa vuoteen 1906 saakka sekä muutamat Amerikan vuodet. Rooleissa nähdään harrastajanäyttelijöitä Kalajoelta, Oulaisista ja Ylivieskasta mm. Riku Yliviuhkola (Frank), Joona Rautiola (Pikku-Frans), Mari Rautiola (äiti), Niina Mattila , Vesa Pietikäinen , Markus Saarnio , Roosa Juola ja Niina Juola . Ammattilaisista koostuva Ryyppymäki String Band sovittaa ja soittaa esityksen polskat livenä ”jalan alle meneviksi”. Tanssikoreografioista huolehtivat Oulaisten nuorisoseuran kansantanssijat Hanna Siltalan ja Anna-Riina Yli-Hukan johdolla. Käsikirjoitus ja ohjaus Raimo Hentunen , lavastus Markku Hernetkoski , puvustus Soile Savela . ESITYKSET: Alavieskasali, Alavieska su 4.9.2022 klo 18.00 ensi-ilta VirtaSali, Kalajoki la 10.9.2022 klo 18.00 (Iltamat) su 11.9.2022 klo 14.00 ja klo 18.00 pe 16.9.2022 klo 19.00 su 18.9.2022 klo 14.00 ja klo 19.00 Liput: 22 €, Iltamaesitys 30 € Kahvila Kirja puh. 040 653 1052, kahvila.kirja@kalajoki.fi ryhmävaraukset puh. 044 596 6344 Alavieskan kirjasto puh. 044 539 5269 jonka jälkeen pitkämatkalaisista suurin osa valmistautuu jo lähtemään. Yleisökonsertti on suunniteltu lauantai-illalle. Koska tänä vuonna emme saaneet apurahoja ollenkaan, ovat tapahtuman workshopinpitäjät lupautuneet pitämään ne ilman varsinaista palkkiota. Koetamme kuitenkin saada järjestettyä totutut kahdeksan workshopia per päivä ja sen lisäksi tietysti perinteiset allspelja jamisessiot. Soittimien alkeisopetusta on myös luvassa, joten jos olet kiinnostunut kokeilemaan esimerkiksi harpun soittamista, kannattaa suunnistaa syksyllä Turkuun! Myös julkinen ilmaiskonsertti on suunnitteilla, esiintyjinä workshopinpitäjät ja mahdollisesti muita, hyvinkin nimekkäitä esiintyjiä. Erilaisia kansansoittimia on myynnissä sen mukaan kuin soitinrakentajia saadaan mukaan ja tilat antavat myöten. Ilmoittautuminen aukeaa vielä toukokuun aikana NHM:n sivuilla. Olemme myös aikeissa, muun rahoituksen loistaessa poissaolollaan, hakea kesällä Kansan Sivistysrahaston Kulttuurilahja-ohjelmaan jossa on mahdollista tehdä pieni, vaikka muutamankin euron lahjoitus tapahtuman hyväksi, mikäli ei katso voivansa itse tapahtumaan osallistua. Vaikka tapahtuma on nimensä mukaisesti ollut kansanomaisten kielisoittimien tapaaminen, on mukana koko ajan ollut muitakin soittimia, eikä mitään ole suljettu pois. Jos pohjoismainen perinnemusiikki, letkeä jamittelu ja rento yhdessäolo kiinnostavat niin kannattaa ilman muuta suunnistaa Turkuun syyslomien aikaan ensi lokakuussa! Tapaamisessa soitetaan myös muita kansansoittimia, kuten kuvan nyckelharpa-workshopissa. Pelimannin perintö – kohtauksia Frank Hietalan elämästä
22 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 4.– 9.7 .20 22 Tu as tul laa n siil ifo lk. com Sahansoiton Suomenmestaruuskilpailut Vesannolla 10.7.2022 Paikka: Asinsalmen lava, Kiesimäntie2759 Vesanto Ilmoittautumuiset 30.7.mennessä Os Vesannon Musiikinystävät, Sonkarintie 2 72300 VESANTO Lisätietoja googlettamalla Vesannon Musiikinystävät tai numerosta 040 574 2094 Kotisivuilta löytyy säännöt ja ilm.lomake. Pelimannin perintö kohtauksia Frank Hietalan elämästä Käsikirjoitus ja ohjaus: Raimo Hentunen Alavieskasali, Alavieska su 4.9.2022 klo 18.00 ensi-ilta VirtaSali, Kalajoki la 10.9.2022 klo 18.00 (Iltamat) su 11.9.2022 klo 14.00 ja klo 18.00 pe 16.9.2022 klo 19.00 su 18.9.2022 klo 14.00 ja klo 19.00 Liput: 22 €, iltamaesitys 30 € Kahvila Kirja puh. 040 653 1052, kahvila.kirja@kalajoki.fi ryhmävaraukset puh. 044 596 6344 Alavieskan kirjasto puh. 044 539 5269 Perjantai Avajaiset Director Musice Mauno Rintä-Säntti muistokonsertti, Teuvan soitinyhtye ja Kauhajoen Pelimannit Etelä-Pohjanmaan Mieslaulajat Jussit Jonna Pirttijoki ja Aqueca Kansanmusiikkiyhtye Rällä Kotamäki Company Pelimannit Lauantai Soittokilpailu, Antti Paalanen Soiva Luento, Kauhajoen Pelimannit, Alavuoden runonlausujat, Suupohjan puhallinorkesteri SUPO, Kauhajoen Kamarikuoro, Suo Seinäjoen ukuleleorkesteri, Väkitukko kansantanssiryhmä, Yhteissoittokappaleiden esitys, MäSä Duo, Elonkerjuu Sunnuntai Jorma Panulan Juhlakonsertti Alueliput= PE 20e, LA 30e, PE-LA 40e www.kauhajoki.fi/spelit
23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 2 • 2022 Luovuutta, vapautta ja svengiä – PPKY 50V Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys juhlii kuluvana vuonna 50-vuotisjuhlaansa. Osana juhlavuotta yhdistys haluaa tuoda esille kansanmusiikkikentän pohjoispohjalaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ympäri Suomea. Juhlavuonna korostetaan monipuolista musiikillista perinnettä aina viulumelodioista kantelemusiikkiin ja lauluperinteeseen. H aapavedeltä lähtöisin oleva Piia Kleemola-Välimäki toimii taiteen ja musiikin parissa monipuolisesti. Päätyötänsä Taideyliopiston Seinäjoen yksikön päällikkönä toimittava KleemolaVälimäki toimii sekä soolomuusikkona että erilaisissa yhtyeissä. Edellä mainittujen lisäksi Kleemola-Välimäki on myös musiikin tohtori, viulisti, tutkija, pedagogi ja taiteen monitoimija, joka vaikuttaa myös Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskuksen hallituksen puheenjohtajana sekä Taiteen edistämiskeskuksen musiikkitoimikunnassa. Kotiseutu vaikuttaa ammatinvalintaan Kleemola-Välimäki kertoo kotiseudun vaikutuksen musiikkiin, taiteeseen ja tekemiseen olevan vahva. Kasvaminen Haapavedellä ja Haapavesi Folk Music Festivalin keskellä on vaikuttanut niin muusikkouteen, elämäntapaan kuin ammatinvalintaan. Haapavedeltä sain Timo Hannulan ohjauksessa monipuolisen pohjan muusikkouteeni. Soitimme ja lauloimme aina sekä klassista että kansanmusiikkia monista eri kulttuureista. Sibelius-Akatemiassa tehtyjen opintojen jälkeen olen asettunut asumaan Etelä-Pohjanmaalle, mutta olen ollut aina enemmän tai vähemmän mukana Haapaveden ja Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkikuvioissa. Erityisen ilolla olen seurannut nyt viime vuosina Oulussa virinnyttä kansanmusiikki-innostusta! Viimeisenä halusimme tietää, mitä kansanmusiikki Kleemola-Välimäelle merkitsee?Kansanmusiikki on minulle rakkainta musiikkia. Se on aitoutta, musiikin ja tanssin yhteyttä, vapautta, perinnettä, rajojen ylittämistä. Samaan kysymykseen vastaa Rautiosta lähtöisin oleva, Ylivieskassa kotia pitänyt Sinikka Kontio: Luovuutta, vapautta, tyylitietoutta, mielenkiintoisia soittimia, svengiä. Nykyään inkoolaistunut Kontio toimii yrittäjänä (IMU-Inkoon musiikki), pianonvirittäjänä sekä kansanmusiikin opettajana Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmässä. IMU-Inkoon musiikki julkaisee akustisen musiikin levyjä, myy kantelenuotteja ja -äänitteitä sekä tarjoaa studiopalveluja. Kontion uralla pohjoispohjalaisuus on näyttäytynyt myös usealla tavalla. – Tein taiteellisen tohtorintutkinnon vanhoista virsistä. Sen tutkimuksista ja konserttien virsistä iso osa oli ylivieskalaisilta veisaajilta opittuja. Tietysti kanteleensoittoperinteeni tulee myös sieltä. Koska opettajani aikoinaan oli Ilona Porma, soitan niin kutsutulla Haapaveden kanteleensoittotyylillä. Oma perinne kiinnostaa Pohjois-Pohjanmaalta on lähtenyt taitavia taiteentekijöitä niin pohjoiseen kuin etelään. Sodankylässä asuva, Kalajoelta lähtöisin oleva muusikko ja musiikinopettaja Jukka Hannula toimii myös monipuolisesti musiikin parissa. Musiikinopettajana Revontuli-Opistossa Sodankylässä, Kittilässä ja Enontekiöllä työskentelevä Hannula on mukana erilaisissa bändiproduktioissa sekä tekee sävellysja äänisuunnittelutöitä muun muassa tanssiproduktioihin. Hannula kertoo, että synnyinseutu, pelimannisuku, musiikkiopinnot kotiseudulla ja lapsuuden esikuvat antoivat hyvän ponnahduslaudan musiikkiopintoihin ja ammattimuusikkouteen. Nykyinen kotiseutu taas näyttäytyy työssä muun muassa erilaisina bändi-, nuottikirjaja perinteenkeruuprojekteina. Hannulalle kansanmusiikki ja pelimannius ovat sukuperintöä ja olivat osa suvun kohtaamisia jo lapsena. Sofia Timonen Piia Kleemola-Välimäen työpaikka on SibeliusAkatemian Seinäjoen yksikössä. Jukka Hannula Kalajoelta on päätynyt musiikinopettajaksi Sodankylään. Sinikka Kontio (oik.) oli mukana toimittamassa Jokilaaksojen Kantelekirjaa yhdessä Mariia Huikarin ja Pertti Hankosen kanssa M ai ja M äk ik an ga s A rt o R in ne To m i Lä hd es m äk i
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Uudenmaan nurkka Koronarajoitusten höllentyessä alkoi melkoinen pöhinä kansanmusiikkija kansantanssikentällä. Pannaan julistettu laulaminen ja kuorotoiminta vapautui. Espoon Pelimannit pääsivät ensimmäisinä vauhtiin etäopiskeluin ja tuore levy julkaistiin toukokuussa. JuuriJuhla-RotFest ”elävänä” kahden vuoden jälkeen rikastuttivat Espoon kulttuurielämää. Radionnit lisäsivät kansanmusiikin kuulijakuntaa. Kansanmusiikin opintoryhmät Vihdissä, Kirkkonummella ja Sipoossa, kuten muuallakin käynnistyivät ja päästiin järjestämään kevätkonsertteja. Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen oma Kevään iloksi-yhteisvastuukonsertti 24.4. keräsi Vuosaaren kirkon täyteen kiitollista yleisöä. Olivathan esiintymässä Vuosaaren musiikkikoulun Näppäritorkesteri viulunosoitonopettajien Terhi Murtoniemen ja Sisko Hyvösen johdolla. Senioriryhmä Sakarat toivotti nuoret tervetulleeksi kansanlaulupotpurilla. On ilo tehdä yhteistyötä esiintyjäryhmien kanssa, jotka kiitollisena kotisivullaan arvostavat konserttia, yleisöään ja järjestäjiä. Kiitos Shaika Balalaika, joka joutui Ukrainan sodan takia vaihtamaan osan ohjelmistoaan. Konsertista tulikin mieleenpainuva ja koskettava tuen ilmaisu ukrainalaisille, ukrainalaisen yhteislaulun kruunatessa illan. Yhdistyksemme Kevätlaulajaiset rauhan puolesta helatorstaina Vuosaaren Merimieskirkossa oli myös osa musiikkiväen tuen ilmaisua Ukrainalle. Kansantanssiryhmät saivat vihdoin ryhmänsä vauhtiin Seurasaarenkin herätessä koronahorroksesta. Helsinki-päivänä 12.6. ryhmiämme esiintyy saaressa klo 14 lähtien. Juhannusjuhlat palaavat myös takaisin Seurasaareen. Esiintyjinä ovat Polenta, Tallari, Sabrina ja Saarten tyttäret sekä kansantanssiryhmät Tanhu-Visa ja Seurasaaren kansantanssijat. Koska Uudenmaan vuoden 2021 Samuelin Poloneesissa ei voitu soittaa Kansanmusiikkimessua, niin 21.8. toivotaan soittajien ja laulajien suunnistavan Vuosaaren kirkolle klo 11 messuun ( harjoitus klo 10) mukanaan Anna-Mari Kaskisen sanoittama Kansanlaulukirkko-vihkonen. Allekirjoittanut johtaa tuttuun tapaan joukkoa yhdessä kanttorin kanssa. Perinteiseen Aleksin Syyssoittoon 9.10. Vuosaaren Merimieskirkosssa esiintyjähaku on elokuun aikana allekirjoittaneelle! Kaamospelit Vantaalla tempaisivat kevään iloksi helatorstaina lavatanssit Påkaksen kotiseututalolla Nordic Dance -ryhmän ja Vantaan pelimannien tahdittamana.OAS on myös päässyt vauhtiin. Pasilan kirjaston jamit sekä 19.5. illan esiintyminen Oodi-kirjaston katoksen alla olivat osa kurssitusta 20.-22.5. Vantaalla. Antti Järvelä ja Laura Kuisma innostavat suureen OAS-soittoon Kaustisen festivaaleilla. Soitannollista kesää ja Kaustisella tapaamisiin Anja Hinkkanen – Lapsena soitto ja laulu olivat aina läsnä äidin puolen suvun kohtaamisissa Alavieskan Taluskylässä. Hietalan suvun puolelta olimme kuulemma ne musiikilliset lahjat saaneet. Tunnetuin sukumme pelimanni taitaa olla juurikin Frank Hietala kyseisestä sukuhaarasta. Kysyttäessä kansanmusiikin merkityksestä Hannula kertoo, että aluksi tärkeintä olivat vain hyvät kappaleet, mutta myöhemmin kiinnostus syventyi niin kappaleisiin, soittotyyleihin kuin pelimannien tarinoihinkin. Kansanmusiikkijuuret Hannula kokee tärkeäksi osaksi identiteettiään. – Nyt kun asun perheineni vaimon synnyinsijoilla Sodankylässä, on ollut mukava huomata, että perheelläni on juuret syvällä kansanmusiikkiperinteessä, niin Kalajoen seudulla kuin Sodankylässäkin. Tutkittavaa siis riittää. Haapavesi ja Haapavesi Folk Music Festival ovat toimineet ponnahduslautana sekä Piia Kleemola-Välimäen että Sirpa Lahden työhön. Sirpa Lahti toimii puolipäiväisesti Taideyliopiston SibeliusAkatemian kansanmusiikin aineryhmän ainejohtajana. Toisen puolikkaan työajasta täyttää oma yritys Marjatta & Kaisa Oy, joka toimii laidasta laitaan kulttuurialalla viestinnän ja tapahtumatuotannon projektien parissa. Lahti kertoo kansanmusiikin merkitsevän hänelle paljon. Koko työuransa kansanmusiikin ja kansantanssin parissa toiminut Lahti haluaa omalla toiminnallaan edistää alaa. Toki nautin myös suuresti itse soittamisesta ja tanssimisesta! Kun soittamaan kerkeää, ovat kotiseudun kappaleet näpeissä ensimmäisenä. Muuten haapavetisyys näyttäytyy kipinänä, joka on johtanut muun muassa levylliseen Haapaveden ja lähialueiden perinnemusiikkia MB-yhtyeen kanssa. – Jokapäiväisessä toimistotyössä kotiseutu näkyy vähemmän, mutta toki sitä innolla on kaikkea hehkuttamassa, mitä sieltä ponnistaneet muusikot tekevät tai mitä kotikunnasta kansanmusiikin saralta kuuluu, Lahti toteaa. PPKY:n 50-vuotisjuhlavuoden konserttisarjan tapahtumia: 10.-12.6. Soitellen Suveen, Pyhäjärvi 2.7. klo 13 PPKY 50 vuotta! -konsertti, Haapavesi Folk Music Festival, 10.7. PPKY 50 vuotta! -konsertti, Museokahvila Huilinki, Ii 3.9. PPKY 50 vuotta! -konsertti Oulun päivät Sirpa Lahti valittiin juuri Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän ainejohtajaksi. Ju ha ni G re in er t Yhteisvastuukonsertissa Shaika Balalaika ja Sakarat.
25 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Nuottiliite Kansanmusiikki-lehden nuottiliitteessä neljä sävelmää Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin teemamaakunnasta, joka tänä vuonna on Karjala. Kahdella viimeisellä sivulla Pohjois-Pohjanmaan 50-vuotisjuhlien kunniaksi yhteissoittokappale Haapavesi Folk Music festivalilla pidettävästä juhlakonsertista. Kä A‹ ki hän se kuk ku a hels G kyt te li tuol la vai C ni on pel lon pääl E7 lä. Us A‹ kol lis ta ys F tä vää mi nä ai A‹ na kai E7 paan tääl A‹ lä. 24 & Käkihän se kukkua helskytteli Karjalaisia kansanlauluja Lieksan seudulta nro 24., toimittanut Pekka Paasio 1975, laulanut Jenny Nevalainen & Kaksi tähteä taivahalla Nyt minä lauluni lopetan ja toinen on alatähti. ja laulan niitä, näitä. Poijat jäi rannalle itkemään, Ensi kesänä vietetään kun tämä tyttö lähti. tämän laulajatytön häitä. œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ# œ œ œ ™ ™ A‹ E/B E7 A‹ q=120 ™ ™ A‹ E/A¨ E7 A‹ 5 ™ ™ C A‹ 9 ™ ™ D‹ A‹ E7 A‹ 1 3 3 4 & A VetanmasurkkaIlomantsista Trad. & . & B & œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ# œ œ œ ™ œ# œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ# œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ# œ œ œ ™ œ# œ ™ œ œ ™ œ œ œ Œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ ™ œ œ œ ™ œ œ œ ™ œ# œ ™ œ œ ™ œ œ œ Œ
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 G G D G G G D ™ ™ ™ ™ G G C G D D 8 ™ ™ G C G D G 1 3 2 4 & # Iloisenpelimanninpolkka KariPääkkönen,Nurmes & # & # œ œ œœœœ œ œœœ œ œ œœœ œ œ œœœ œ œ œ œœœœ œ œœœ œ œ œœœ œœ œ œ œj ‰ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œ œj ‰
27 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 • PELIMANNI-LIITE SKS:n kokoelmista, kerännyt Heino Kaski.
28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
29 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 • PELIMANNI-LIITE Ennenkuulumattomat-hanke loppusuoralla Keski-Suomessa Erkki Hiekkavirta on päättämässä Keski-Suomessa vetämänsä Ennenkuulumattomat-hankkeen. Yksi syy siihen on, että hanke tuntuu vain paisuvan. Tähän mennessä on kappaleita kerätty ja kirjoitettu puhtaaksi lähes 1750 ja lisää tulee. Säveltäjiä on kaikkiaan 181 ja sanoittajia 179. Talkootyötä on tehty tuhansia tunteja. Vihdoinkin Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahasto on nähnyt tallentamisen arvon ja on tukemassa hanketta. Näin ollen materiaali saadaan arkistointikelpoiseksi. Kappaleiden keräämisen ja puhtaaksikirjoittamisen lisäksi keskisuomalainen kansanmusiikkiväki ehti pitää kahdeksan videokonserttia. Korona hankaloitti videoin teja ja ne on keskeytetty toistaiseksi. Nyt on edessä aineiston järjestely ja digitointi ja keräyshankkeen loppukiri. Erkki Hiekkavirta toivoo, että voitaisiin puhua koko maakunnan musiikkiväen yhteishankkeesta ja että vielä kerran jokainen miettisi, onko jokin lauluntekijä ja säveltäjä unohtunut. Vuosikymmenten takaa on muistunut mieliin kymmeniä tekijöitä ja löytyy varmaan vieläkin. On loppukirin aika. Hiekkavirran mukaan hanketta ei varmastikaan tulla uusimaan. Se on maakunnan kansanmusiikkiväen kädenojennus erityisesti tuleville sukupolville, mutta suuri ilon aihe myös itselle. Tärkeintä on, että kappaleet ovat kerättynä. Niiden joukosta löytyy runsaasti uutta, hyvää soitettavaa ja laulettavaa. Huuliharpun soittajia on kuultu erilaisten orkesterien solistina, mutta harvoin sinfoniaorkesterin. Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri (TASO) piti huhtikuun lopussa konsertin, jossa se soitti legendaarisia elokuvasävelmiä. Orkesterilta tuli pyyntö Suomen Huuliharpisteille etsiä Pirkanmaalta huuliharpisti, jolla on mahdollisuus käydä riittävästi orkesterin harjoituksissa ja soittaa Huuliharppukostajan teeman soolot orkesterin esityksessä. Soittajaksi ehdotettiin Kyösti Kuuselaa , joka soitti osuutensa vähintäänkin yhtä hyvin, kuin se on alkuperäisessä elokuvaäänitteessä soitettu. Kyöstin karismaattisen olemuksen kruunasi tyylinmukainen asu lierihattuineen. Sopraano Linda Urbanskin lauluosuus oli myös aivan täydellinen. Tampereen yliopiston juhlasalissa esitetty konsertti oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. Kapellimestari Kimmo Tullila sai ansiosta orkesterinsa esitykselle runsaat suosionosoitukset. Veli-Jussi Lietsala Suomen Huuliharpistit ry Huuliharpisti sinfoniaorkesterin solistina Kyösti Kuusela TASO:n harjoituksissa. Kyösti Kuusela kukitetaan konsertin päätteeksi Ve liJu ss i Li et sa la Kevään kuulumisia Keski-Suomesta Maaliskuun 26. päivä kajahti Saarijärven kaupungintalolla 20. Luomusoitto – onneksi Luomusoitolle ja iloksi meille kaikille! Paikalle oli saapunut 14 eri esiintyjäkokoonpanoa Keski-Suomesta. Livemusiikkia kaipaaville kolmetuntinen konsertti tarjosi monipuolisen kattauksen nautittavaa. Tuoreempaa otetta edusti Kopla, joka sekin on jo ehtinyt soittaa yhdessä 18 vuotta. Juontaja Jukka Hietaniemi veisteli evääksi, että soitattehan sitten terveitä kappaleita. No, kun kerran soitto on luomua, tämä ei liene vaikeaa. Kopla esitti karstulalaisen nuoren pelimannin Niilo Oikarin sävelmiä. Silmiinpistävää Luomusoitossa oli kuitenkin viulupelimannien niukka määrä. Onko viulut vai taitajat kadonneet? Onneksi mestaripelimanni Matti Paananen (90 v) tuli säestäjänsä Kari Keurulaisen kanssa Viitasaarelta ja tempaisi jouhevaa pelimannijenkkaa viulullaan. Samana päivänä jalkautui harmonikansoittajia Saarijärvellä kauppaliikkeisiin – olihan Harmonikan päivä. Tänä vuonna Luomupelimannin arvonimen sai Eija Viitanen , joka on ollut järjestämässä Luomusoittoa jo vuodesta 2003 alkaen. Kiitospuheessaan hän totesi kannustavasti: Teette esiintyessänne töitä muiden viihtymisen vuoksi. Tästä voi päätellä, että oikealla asialla ollaan, kun soiton iloa jaetaan laajemmallekin. Juhlassa K-S:n kansanmusiikkiyhdistys luovutti kultaiset ansiomerkit Antti Sulinille ja Heikki Lavoniukselle pitkäaikaisista luottamustoimistaan. Luomusoiton ohessa pidettiin yhdistyksemme kevätkokous pj. Katja Lampisen johdolla. Viikkoa aiemmin Jämsän Soimannit järjesti Suuren harmonikkakonsertin Hilpeät hanurit Vitikkala-salissa. Paikalle oli saapunut yleisöä toista sataa, josta myös voi päätellä, että livemusiikkia odotetaan joka puolella. Näppäri-kurssi Mauno Järvelän johdolla rantautui Jyväskylää huhtikuun alussa. Koulutukseen osallistui n. 70 henkeä. Ehkäpä sieltä nousee noita kaivattuja viulupelimanneja maakuntaamme. Nyt jäämme odottelemaan toukokuisia Kantelemuseon avajaisia ja pelimannijameja, joita on tarkoitus käynnistää kesän kynnyksellä yhteissoiton merkeissä eri paikkakunnilla. Päästetään nyt lopultakin soiton ilo irti oikein kunnolla! Riitta Reijonen TA SO n ar ki st o
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Kahden vuoden tauon jälkeen pohjoissavolaisessa kansanmusiikissa palataan normaaliin, ja sen myötä myös heinäkuinen Siilifolk voi palata tutuksi tulleeseen telttaansa tuhannen neliön valkoiseen huvimajaan Siilinjärvin torin tuntumaan. Tuas tullaan! Se on maanantaina 4.7. alkavan ja lauantaina 9.7. päättyvän festivaalin teema, ja ohjelmiston runkokin on jo pääosin tiedossa. Jos lie peruspelimannit vanhenneet korona-aikana parisen vuotta, niin vastaavasti on Siilifolkin ohjelmisto sopivasti nuorentunut. Päätöspäivän illassa jo suorastaan rokataan, kun uusi yhteistyökumppani Kummun Tuki -yhdistys tuottaa erityisen Kumpu Rockin. Sen tuotto ohjataan alkupääomaksi toiveissa olevalle Siilinjärven kulttuuritalolle, jonka tarve yli 20 000 asukkaan kunnassa on ilmeinen. Lavalle nousevat Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, SuperSonic sekä Timo Tolkki – Visions of Siilinjärvi. Jos lopussa riehaannutaan, niin festivaali käynnistetään perinteeksi tulleella “savolaisella alotuksella”, jossa mukana on muun muassa Suomi-kantriin suuntautunut Huojuvan lato. Tiistaina hellitään päiväsaikaan erityisesti pikkuväkeä, jota hauskuttamassa on muun muassa Loiskis. Illalla kirkossa Hillel Tokazier vie kuulijat juutalaisen soulmusiikin lumoihin, teltassa taas nautitaan kovatasoisten savolaiskuorojen joukkovoimasta. Keskiviikkoilta tuo esille kansanmusiikin uusia ja joskus jopa jazzahtavia sävyjä. Lapua-Uusi-Guinea ja Kotamäki Company on siihen jo pestattu. Torstaina jatketaan suomalaisella folkilla, jota tulkitsevat muun muassa Kielo Ilona sekä kaksikko Timo Rautiainen ja Ville Ojanen . Perjantaina on tavattu tanssia ja niin myös nyt. Tallari on saanut solistikseen Anne Mattilan ja Muska jatkaa reipasta menoa Hot dogs -ryhmänsä kanssa. Iltaan mahtuvat myös Mäsä-duo sekä Johanna ja Mikko Iivanainen . Kotiseutulaulut yksiin kansiin Toki kesään mahtuu paljon muutakin kuin yksi oma festivaali. Tuuren sottiisi soi Pielaveden Laukkalassa 23.7. Karttulan komeassa Riuttalan talonpoikaismuseossa käydään laulattamassa jo kesäkuun alkupuolella, jossain vaiheessa soitellaan tavan mukaan myös Kaavin Telkkämäen kaskiperinnetilalla. Yläsavolaisten vakiokeikka ovat Mansikkaniemen maakuntajuhlat juhannuksen jälkeen.Tilauksia on pelimanneilla itse asiassa enemmän kuin ennätetään soittaa. Kevään iloinen uutinen oli, että Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja YläSavon pelimannit voivat toteuttaa haaveena olleen savolaisten kotiseutulaulujen nuottikirjan. Maakunnan kaikkien kuntien alueelta on vuosien saatossa rustattu joko sävelmiä milloin sanoilla, milloin ilman joskus sanottu, että eipä ole Savossa järveä tai lätäkköä, jolle ei olisi valssia tehty. Pohjois-Savon kotiseutuyhdistysten liiton avustus antaa nyt tukevan pohjan nuottikirjan kokoamiseen, ja sen myötä moni tuntemattomaksi jäänyt laulu tai sävel tulee yleiseen tietoisuuteen. ”Parraat piältä” valitsee ja toimittaa painokuntoon Anna Janka-Murros . Seppo Kononen Pohjois-Savon kuulumisia Sahalle on taas töitä Savossakin, kun kesän soitot käynnistyvät liki normaalisti yli kaksi vuotta jatkuneen koronakauden jälkeen. Pentti Kervinen (vasemmalla) ja Reijo Ruotsalainen tässä työnsä ääressä. M ai ja Vä än än en Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys piti 50-vuotisjuhla-konserttinsa 21.5. Martinsalissa Raisiossa. Esiin tyjinä oli kymmenkunta pelimanniryhmää sekä lasten tanhuryhmä Pirpanat. Pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta yhdistyksen hyväksi palkittiin kultaisella ansiomerkillä Tapio Vainisto ja hopeisella ansiomerkillä seuraavat: Risto Härmävaara , Jukka JankaMurros ja Aimo Ruisniemi . Vuoden kansanmuusikoksi nimettiin Salo Irish ry. Kaustisen festivaaleille on Varsinais-Suomesta tulossa useita ryhmiä, joista mainittakoon Turku Folks!, joka esiintyy yli 40 soittajan voimin Marjaana Puurtisen johdolla. Veikko Lahtinen Kansainvälinen kanteleyhtyekilpailu ja -katselmus järjestettiin Tampereella 6.-8.5. Kanteleliiton ja Kanteleensoiton opettajien järjestämässä tilaisuudessa esiintyi myös Luoteis-Helsingin musiikkiopiston kanteleyhtye LuomuKanteleet. Ohjaajanaan Maarit Aarvala. Varsinais-Suomen kuulumisia Jo rm a A iro la
Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys juhli 2.4. 40-vuotistaivaltaan Punkaharjulla Aseman Taidelaiturilla. Konsertissa esiintyvät mm. Puruveden Pelimannit, haitarista Anni Saksman ja Trio Tanguango. Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys perustettiin Sulkavalla maaliskuussa 1981 edustamaan useita maakunnassa olevia ryhmiä. Yhdistyksen tavoitteeksi asetettiin kansanmusiikin harrastamisen ylläpitäminen, siihen innostaminen ja taitojen kehittäminen. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Otso Hämäläinen Sulkavalta. Alkuaikojen voimahahmo yhdistyksen toiminnassa oli nyt jo edesmennyt, alueen entinen Oltermanni Kaarlo Salmela . Kaarlo kouluttautui kansanmusiikin ohjaajaksi ja antautui kokonaan musiikille. Puruveden Pelimannit edustaa nykyään Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistystä aktiivisesti soittavana ryhmänä. Ryhmä toimii Linnalan kansalaisopiston alaisuudessa ja harjoittelee säännöllisesti kerran kuukaudessa Punkaharjulla useamman tunnin kerrallaan Eino Logrénin ohjauksessa. Puruveden Pelimannit edusti Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistystä vuosittaisessa Sepän Soiton SM-kilpailussa Laura Vartion johdolla vuonna 2012. Tällöin saavutettiin seniorisarjan 1. sija. Vartion ohjauksessa harjoiteltiin, soitettiin ja esiinnyttiin useita vuosia. Lauran sovituksia on runsaasti pelimannien nuotistossa. Suomen Vuoden Nuoreksi pelimanniksi valittiin vuonna 2021 yhdistyksen ehdotuksesta Anni Saksman Savonlinnasta. Annia opettaa Kirsi Laamanen , yhdistyksemme jäsen. Mestaripelimanniksi valittiin niin ikään yhdistyksen ehdotuksesta Pentti Ojajärvi Kesälahdelta. Yhdistyksen toimesta on Oltermannin arvon saanut yhdistyksen kantavana voimana toiminut Raili Pulkkinen. Yhdistyksen jäsenistöön kuuluu myös ammattimuusikoita. Heistä Sirkka Kosonen piti viikonloppukurssin Punkaharjulla vuonna 2021. Yhdistyksen hallituksen savonlinnalainen jäsen Katri Susitaival on organisoinut Savonlinnan Kansanmusiikkipäivätapahtumaa vuodesta 2020. Vuosien varrella yhdistyksen eri ryhmät ovat osallistuneet mm. Samuelin Poloneesiin, Kaustiselle ja Folklandia-risteilylle. Puruveden Pelimannit edustivat Yläja Pohjois-Savon pelimannien Kansanmusiikkiyhdistystä Kaustisella yhdessä Pohjois-Savon pelimannien kanssa vuonna 2019. Silloin maakuntateemana Kaustisella oli Savo. Pelimannit ovat osallistuneet useita kertoja Rääkkylän Kihaus-folk tapahtumaan. Puruveden Pelimannit ovat käyneet esiintymässä Savonlinnan syystulilla, useissa palvelutaloissa, Ilolassa Savonlinnassa ja konserteissa Punkaharjulla sekä Kesälahdella, Kansanlaulukirkossa, Kruunupuistossa Punkaharjulla ja monessa muussa paikassa, jopa Punkaharjun lentokentän lentohallissa. Suomen Kansanmusiikkiliiton kokouksissa yhdistyksellä on ollut säännöllisesti edustus. Esko Alanen Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistys juhli 40-vuotistaivaltaan Kesällä julkaistaan kirja mandoliinista ja Heikki Lahdesta Mandoliini saa näkyvyyttä Haapavesi Folk Music Festivaalilla, kun ohjelmassa on niin Mandolin Mountain -yhtyeen konsertti, Petri Hakalan ja Timo Alakotilan Mandolin Concerto kirkossa ja vielä Mandoliinin maailmanhistoria – Kaksoisvirroilta kammareihin -kirjan julkistus 2.7. Kirjan virallinen julkistus on Kaustisella 15.7. Komia-yhtyeen konsertin yhteydessä ja kolmas kerta sanoo toden, kun kirja julkistetaan Heikin kotikulmilla Jämsänkoskella kahvila Akuliinassa 23.7. Mandoliinin maailmanhistoria – Kaksoisvirroilta kammareihin kertoo tutun soittimen ja Heikki Lahden tarinat runsain valokuvin. Kirjan on kustantanut Aviador ja kirjoittanut Sauli Heikkilä. Kirja on jo ennakkomyynnissä Aviadorin ja Prisman verkkokaupoissa. Sauli Heikkilä MANDOLIININ MAAILMANHISTORIA Kaksoisvirroilta kammareihin Vuoden Nuori Pelimanni -kunniakirjan luovutti Suomen Kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri. Riku Elomaa ja Pentti Ojajärvi esiintyivät. Ju kk a V iir i Pä iv i Yl ön en -V iir i 31 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
32 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Karjalaisten laulu Kansanmusiikkiliiton joulun välipäivien kurssit on ollut tapana aloittaa ”No onkos tullut kesä” -joululaululla. Laulu on kansansävelmä Liperistä. Vuonna 1881 julkaisiin tällä sävelmällä Karjalaisten laulu Savokarjalaisen osakunnan julkaisussa Uusi kannel Karjalasta, soitto soinuva Savosta . Nurmeksesta kotoisin oleva Pekka Juhani Hannikainen (1854-1924) innostui opiskeluaikanaan kansallisesta heräämisestä ja keräsi kansanlauluja ja -runoja, kirjoittaen myös itse. Monipuolisena musiikkimiehenä hän perusti Ylioppilaskunnan Laulajat. Toimiessaan Jyväskylän seminaarin lehtorina, Hannikainen perusti mieskuoro Sirkat, joka toimii myös edelleen. Kun Kansanopiston laulukirja oli tekeillä, Hannikainen halusi säveltää Karjalaisten lauluun sopivamman sävelmän vuonna 1898. Sävelmä pohjautuu saksalaiseen marssirytmiin ja niinpä sitä käytettiin pitkään Viipurin rykmentin kunniamarssina. Karjalaisten laulussa oli alunperin 7 säkeistöä. Viimeisen värssyn kohta ”kurja Karjalamme” on herättänyt keskustelua näihin päiviin saakka. Niinpä kotiseutujuhlissa lauletaan ”kaunis Karjalamme” ensimmäisen säkeistön mallin mukaisesti. Valtioneuvos Riitta Uosukainen toivoo Karjalaisten laulun esittämistä marssityylisesti erona lähes maakuntalauluksi nousseen Jo Karjalan kunnailla -laulun haikeudelle. Tänä vuonna 2022 Sulasol juhlii 100-vuotista historiaansa Jyväskylässä. Juhlavuoden kunniaksi se järjesti P.J. Hannikainensävellyskilpailun kuoroille. Sävellyksiä tuli 124 ja niistä kymmenen esitetään kesäkuussa Jyväskylän kuorotapahtumassa. Uusmaalaisten laulu Nelostien Järvenpään eteläisen liittymän laidalla on iso Nuotit -veistos, jonka on tehnyt taiteilija Yrjö Ala-Heikkilä vuonna 2001. Nuoteista voi lukea Uusmaalaisten laulun alun. Jean Sibelius ( 1865-1957) muutti Tuusulaan vuonna 1904. Ainolan aika oli Sibeliuksen aktiivisinta luomiskautta, mutta myös aikaa, jolloin hän tiiviisti vietti aikaa pääkaupungin kulttuurielämässä. Eteläsuomalainen osakunta julkaisi vuonna 1911 kilpailun maakuntalaulusta Uudellemaalle. Kilpailun 19 ehdokkaan joukosta tuli valituksi Kaarlo Terhi . Kaarlo Terhi on sanoittajana jäänyt tuntemattomaksi. Kaarlo Terhi, alkuaan Karl August Hammar ( s.1872) oli kotoisin Salosta. Karl August oli tavattoman musikaallinen. Seminaariopinnot turhauttivat häntä ja hän siirtyi vuonna 1901 opiskelemaan Helsingin Musiikkiopistoon ja valmistui laulunopettajaksi päätyen kuitenkin toimittajaksi ”Suomen kansan” ja ”Koiton” toimitukseen. Sibelius hyväksyi Uusmaalaisten laulurunon ja se piti säveltää. Valituksi tuli Sibeliuksen oma sävellys, jota pidetään rytmimuunnoksen takia vaikeimpana laulaa. Ylioppilaskunnan Laulajat esittivät sen ensi kerran 21.4.1912, jolloin kansallisuusaate oli voimissaan. Kurkistuksia maakuntalaulujen taustoihin osa 2 Anja Hinkkanen C. A . H år dh , M us eo vi ra st o P.J. Hannikainen Raikasta perinnekulttuuria ja kansantanssin riemua Hyvinkään Hoijakassa Hyvinkään Hoijakka tuo väriä ja riemua Hyvinkäälle 10.–12.6.2022. Karjalaisen Nuorisoliiton ja Suomalaisen Kansantanssin Ystävien kesätapahtumassa on mukana myös Suistamon Perinneseuran toteuttama Suistamon VII laulujuhlat. Luvassa on todellinen perinnekulttuurin ilotulitus kansantanssia, kansanmusiikkia ja kansallispukuja. Lauantaina 11.6. Hyvinkääsalissa järjestettävissä konserteissa esiintyvät mm. Philomela-kuoro Marjukka Riihimäen johdolla, Emmi Kuittinen, kanteleyhtye Jovajoa sekä useita lasten ja aikuisten kansantanssiryhmiä. Konserttiliput ovat myynnissä Lippupisteessä. Lauantain illanviettoa eli illatsuja tähdittää Suistamon Sähkö. Lisäksi ohjelmassa on karjalankielinen elokuvailta, luento ”Kansallispuku – mikä se on?”, ukrainalainen motanka-nukkepaja, karjalanpiirakkapaja ja itkuvirsikurssi. Hyvinkään torille levittäytyy folktori. Sunnuntain pääjuhlassa urheilukentällä nähdään kansantanssijoiden yhteisesitys. Iloinen ja raikas kesätapahtuma on avoin kaikille. Osa ohjelmasta – kuten lauantain folktori, luennot ja sunnuntain pääjuhla – on maksutonta. Lue lisää Hoijakasta osoitteessa karjalainennuorisoliitto.fi.
33 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Seminaari ”Rekilaulu: paikallista ja ylirajaista” toteutettiin 24.3.2022 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa Helsingissä hybridimuotoisena. Seminaarin järjestivät Hanna Karhu ja Venla Sykäri , joiden tutkimushankkeita rahoittaa Koneen Säätiö. Seminaari keräsi puhujia ja kuulijoita eri aloilta keskustelemaan rekilaulun piirteiden, paikalliskulttuurien, arkistoaineistojen sekä erilaisten jatkumoiden muodoista. Seminaaripäivän aloitti Elina Niiranen otsikolla Vienankarjalaiset rekilaulut – paikallinen laulukupletti vai kulttuurinen laina? Niiranen kertoi nelisäkeiden vakiintuneen Vienassa sekä 8+7 tavurakenteeseen perustuvalla tšastuškamitalla että seitsennousuisella rekimitalla, jolla laulettiin piirileikkilauluja. Venla Sykäri jatkoi tästä viitaten lyhyesti parisäkeen historiaan Euroopassa sekä analysoiden rekilaulun rakennetta tekstin improvisoidun komposition näkökulmasta. Aamupäivän lopuksi Heikki Laitinen käsitteli rekilaulun syntyä pohtien, onko rekilaulu syntynyt trokeelauluna. Laitinen aloitti esitelmänsä Ukrainan kansallislaululla, jonka kolemeika-rytmi on Laitisen mukaan rekirytmin lähin vastine. Lounastauon jälkeen puhuivat Niina Hämäläinen ja Hanna Karhu otsikolla Tekstualisoidut laulut – Elias Lönnrotin ”Suomen Kansan Nykysiä Lauluja” ja Herman Niemen ”Kansanrunoutta Tampereen seuduilta”. Esitelmässä käsiteltiin rekilaulututkimuksen kannalta kiinnostavia mutta unohduksiin jääneitä aineistoja SKS:n arkistosta. Pekko Käppi kertoi Taavi Uutelan rekilaulurepertuaarista, Tampereen yliopiston kansanperinteen arkiston laajasta Uutela-arkistosta sekä laulajan monivaiheisesta elämästä. Seminaaripäivän viimeisessä osuudessa Anna Kuismin käsitteli kansanlaulujen asemaa vuosien 1885–1915 suomenkielisissä seuranäytelmissä, joissa lauluperinnettä hyödynnettiin laajasti. Kirsti SalmiNiklander ja Anne Heimo tarkastelivat Pohjois-Michiganissa vaikuttaneen Eelu Kivirannan lauluja runojulkaisuja. Päivän kruunasi rekilauluosuus, jossa Pekko Käppi lauloi lisää lauluja Taavi Uutelan aineistosta. Seminaariesitelmissä korostui rekilauluperinteen moninaisuus tekstintuottamisen muottina, musiikkina, tanssinsäestäjänä ja laulettuna ilmaisuna. Rekilaulun tutkimuksen tarpeen todettiin olevan valtava, joskaan kansanmusiikintutkimuksen nykyinen arvostus ja asema yliopistoissa ei mitenkään voi vastata siihen. Suurin osa kuulijoista osallistui seminaariin etäyhteydellä ja keskustelu oli vilkasta linjojen molemmin puolin. Sodan varjosta huolimatta tilaisuudessa oli vahvasti läsnä ilo mahdollisuudesta kokoontua yhteen. Sitä ei lannistanut edes verkkokaapelin katkeaminen SKS:n rakennustyömaalla ja yhteyksien pimeneminen koko talossa, vaan seminaarin etäyhteyksistä vastannut opiskelija Lotta Leiwo taikoi verkkoyhteyden myös iltapäiväksi älypuhelinten varaan. Hanna Karhu ja Venla Sykäri Monitieteisesti rekilaulusta TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE KESÄN UUTUUSJULKAISUJA KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTILTA Leeni Wegelius (toim.): Erkki Lassilan nuottikirja Kälviäläisen kanteleen mestaripelimanni Erkki Lassisen soitteet ja soittotyyli yksissä kansissa! Kattava kokoelma sisältää kaikkiaan 50 kappaletta Lassilan ohjelmistosta, mukaan lukien hänen 15 omaa sävellystään. Janne Ojajärvi (toim.): Pitkähuilu Opas sormireiättömien yläsävelhuilujen soittamiseen ja rakentamiseen Ensimmäisestä suomenkielisestä pitkähuiluoppaasta löytyvät ohjeet ja harjoitteet soittotekniikan opiskeluun, soittimen rakentamiseen itse, vinkit pedagogiseen käyttöön sekä 38 pitkähuilulle sovitettua sävelmää selkein nuotein ja sormimerkinnöin. Pekko Käppi laulaa Taavi Uutelan lauluja.
34 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 K uten muillakin pelimanneilla, Orivesi All Starsin eli OASin liveharjoitukset ovat olleet vähissä koronan aikana, käytännössä niihin tuli lähes kahden vuoden tauko. Tietokonenäytön kanssa soittamisessakin on todettu olevan antinsa, kuten esimerkiksi oman soiton parempi kuuleminen. Täysimittaiset liveharjoitukset päästiin kunnolla käynnistämään vasta vuoden alusta. Tauon jälkeen ymmärtää vielä aiempaakin paremmin yhdessä samassa tilassa soittamisen tärkeyden ja ihanuuden. Kuten yhtyeen vetäjä Antti Järvelä totesi huhtikuun harjoituksissa Oulussa, tässä hommassa unohtuvat pandemiat, sodat ja muut murheet. Huhtikuussa Oulussa, OASin ”pohjoisessa pääkaupungissa” oli koolla jo 25 soittajaa. Yhteissoitto lähti heti sujumaan, ikään kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Näinhän se on myös hyvien ystävien kanssa, jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Ja kun vauhtiin päästiin, OAS-kurssi järjestettiin Oulussa myös toukokuussa ja pidettiin äitienpäiväkonsertti Oulun musiikkikeskuksessa, molemmat yhteistyössä Oulun Konservatorion kanssa. Konservatorio on OASin pitkäaikainen yhteistyökumppani, sillä Konservatorion alttoviulunsoiton opettaja Jaana Herlevi soittaa myös OASissa ja kouluttaa konservatoriolaisia myös kansanmusiikin pariin. Etelän OAS jamittelee kirjastossa OASissa on soittajia ympäri Suomen Lappiin saakka, mutta OASin puhekieleen on käytännön syistä muodostunut Oulun OAS ja Etelän OAS. Pohjoisen Suomen kurssit ja konsertit keskittyvät Ouluun, ja Helsingin seudulla on vielä suurempi keskittymä soittajia kuin Oulussa. Kursseja on ollut toki muuallakin ja keikkoja on ollut myös ulkomailla ennen koronaa. Ja jos ei joku vielä tiennyt, yhtyeen nimi on peräisin Suomen Kansanmusiikkiliiton jokavuotisilta kansanmusiikkikursseilta, jotka pitkään järjestettiin Orivedellä. – Helsingissä, Pasilan kirjastossa aloitettiin kirjastojamit viime syksynä. Koronan vuoksi oli alkuvuodesta taukoa, mutta kolme kertaa on jo soiteltu kuitenkin tänäkin vuonna, kertoo OASissa bassoa ja nokkahuilua soittava, jamien käytännön järjestelyjä hoitanut Liisa Talaskivi. – Livekurssi pystyttiin järjestämään Espoossa jo viime syksynä yhteistyössä Espoon työväenopiston kanssa ja mukana oli yli neljäkymmentä soittajaa. Toinen kurssi oli toukokuun lopulla Vantaalla. Tule musisoimaan Kaustisen kansanmusiikkijuhlien työpajoihin! Kesän kohokohta myös OAS-pelimanneille on tietysti Kaustinen. Moni on tullut mukaan OASin Kaustisella järjestämien työpajojen kautta. Kyseessä on hyvin vapaamuotoinen tilaisuus, jossa mukana on yleensä kymmeniä OAS-pelimanneja ja tilaisuuden vetäjiltä saa paikan päällä nuottejakin. Paikalla voi liittyä mukaan OAS ry:hyn tai tulla muuten vaan soittelemaan. Virallisena jäsenenä saat mm. alennuksia kursseista. Kaustisen-viikon loppupäässä, lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi, OAS soittaa tanssit. Toivotaan vähän lämpimämpää säätä kuin viimeksi, jolloin mittari näytti kahta plusastetta. Toki noin 200 soittajan orkesterissa oli lämmin ja tiivis tunnelma ihan omasta takaa. Tulevasta täytyy sokerina pohjalla mainita, että Antti Järvelällä on suunnitelmissa toteuttaa tapahtuma, jossa soitettaisiin läpi koko Kaustislaisia pelimannisävelmiä -nuottikirjasarja. Niitä muuten voi tilata Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta. Korona ei säikäyttänyt Orivesi All Starsia Liisa Kantola Tule mukaan soittamaan 6.-7.7. Iltasoitot Haukiputaalla Kaikenikäisten musiikkikurssin yhteydessä (Lomakoti Onnela) 11.-17.7. Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit Kaikille avoimet OAS-pelimanniklinikat Kaustisella (á 1,5 h): ke 13.7. klo 15.30 Wiljami to 14.7. klo 16.30 Maunon makasiini pe 15.7. klo 15.30 Maunon makasiini Konsertit Kaustisella: la 16.7. Pihasoitto Kestikievarilla klo 10-11 ja tanssit Keski-Pohjanmaa Areenalla klo 00.00-01.15 28.-30.7. Kurssi Salossa Teatteri PROvinssin tiloissa 7.8. klo 12.00 konsertti Halikon Rikalanmäellä (konsertin kenraaliharjoitus 6.8.) 16.-18.9. Kurssi Kajaanissa www.orivesiallstars.fi Pasilan kirjastojamit aloitettiin vielä maskisuositusten voimassa ollessa. Le it h A ra r
Viulisti, etnomusikologi Tuomas Rounakarin toinen sooloalbumi Bear Awakener näki päivänvalon kevään koittaessa. Bear Awakener koostuu kymmenestä hanti-mansialaisesta sekä yhdestä suomalais-karjalaisesta karhunherätyslaulusta. Levynjulkaisukonsertti järjestettiin Kauniaisissa toukokuun alussa hyväntekeväisyyskonserttina Ukrainan äitien hyväksi. Hanti-mansialaisessa kulttuurissa karhunherätyslaulut ovat osa karhunpeijaisrituaalia ja suomalais-karjalaiset karhunherätyslaulut liittyvät karhunmetsästykseen. Rounakarin työskentely hanti-mansialaisen arkistoaineiston kanssa sai alkunsa kielitieteilijä Kai Donnerin 1900-luvun alussa Siperiasta keräämistä matkapäiväkirjoista. Vuonna 2016 toteutetun Karhunpeijais-esityksen myötä Rounakari tutustui syvemmin kielentutkija Artturi Kanniston keräämään aineistoon. Kannisto teki kenttämatkoja Siperian Hanti-Mansiaan vuosina 1900–1906 ja keräsi mittavan aineiston paikallista kieltä ja musiikkia. Aineistosta julkaistiin saksaksi seitsenosainen kirjasarja Mansien kansanrunoutta. Neljäs kirjoista on omistettu kokonaan karhulauluille. Karhunherätyslauluja kirjassa on noin tusinan verran. Karhunpeijaiset ovat monipäiväinen juhlallisuus. Jokaisena peijaispäivän aamuna karhu herätetään lauluilla osallistumaan dialogiin. Kaikki karhunpeijaisten esitykset tehdään karhulle. Hantimansialaisessa maailmankuvassa ihmisellä ja karhulla on neljä tai viisi sielua. Peijaisissa karhun sielu kutsutaan mukaan juhlallisuuksiin. Fyysisesti läsnä ovat karhun pää ja tassut, joskus koko talja. Hanteilla ja manseilla karhunpeijaisperinteen häviäminen oli nähtävissä jo 1900-luvun alussa. Ei ole laulajia, jotka osaisivat koko karhunpeijaisrepertuaarin, mutta kollektiivisessa muistissa laulut pystyvät. Tutkimusmatkoilla on ollut positiivinen vaikutus kulttuuriin omalla alueellaan, kun musiikkia ja kieltä on saatu tallennettua myös paikallisiin arkistoihin. Nykyään karhunpeijaisperinne on elpymässä. Mutta miksi lauluja sooloviululla? Se on Rounakarille luontaisin keino ilmaista ja tuottaa musiikkia. Tapahtuu sulautuminen, missä vieras ja oma sekoittuu. Arkaaisten laulujen synnyt ovat kirjoitetun historian tuolla puolen ja jokainen esitys on senhetkinen versio. Viulistina Rounakari asettautuu tuohon versioiden jatkumoon. Versio on samaan aikaan itsenäinen ja perinteinen, uusi ja vanha. Bear Awakener ei olisi voinut syntyä ilman suhteita Siperiaan. Rounakarin ensimmäisen soololevyn tuotannon aikaan vuonna 2000 kulttuurisen omimisen käsitteet eivät olleet osa yleistä eivätkä edes akateemista keskustelua. Rounakari kokee itseään ohjanneen muusikon ymmärrys. – Jos haluat oppia jonkun laulun, tottakai haluat löytää sen, joka laulaa sen parhaiten. Tämä johdatti Rounakarin omille Siperian kenttämatkoilleen. Hän tahtoi oppia parhaasta mahdollisesta lähteestä. Bear Awakenerin kannalta merkittäviksi HantiMansian suhteiksi Rounakari mainitsee kansanlaulajat Emil Kospolovin ja Maria Kuzminitsna Voldinan sekä jo edesmenneen Vladimir Shestalovin . Levyversioissa on kappaleita, jotka ovat pysyneet hyvin uskollisina alkuperäisille. Esimerkiksi ensimmäisessä raidassa melodian alimmalla äänellä on vibratoa, koska alkuperäisäänitteelläkin on niin. – Pienet yksityiskohdat nousevat tärkeiksi musiikissa, jossa pelataan vähillä elementeillä, kertoo Rounakari. Osa kappaleista perustuu enemmän improvisaatioon, mutta kuitenkin niin, että kappaleen ydin säilyy. Siinä, missä Rounakarin edellinen sooloalbumi Shamanviolin edustaa ekstaattista rajua soitantaa, on Bear Awakener sävyltään pehmeämpää. Tämäkin valinta juontaa juurensa arkistonauhoihin. Jokaisessa karhuaineiston arkistoäänitteessä oli lempeyttä ja leikkisyyttä. – Jos olet sellainen olento, jolla on enemmän voimaa kuin kenelläkään ympärilläsi, eihän sitä tarvitse käyttää juuri koskaan. Se tuo tietynlaista lempeyttä karhun olemukseen, kertoo Rounakari. Erikoisen pehmeän soundin takana ovat raakasuolikielet, joilla kappaleet on soitettu. Levy äänitettiin tammikuun 13. päivä, päivänä, jolloin perinteisen uskomuksen mukaan karhu kääntää kylkeä pesässään. Käsityöläisyys ja uniikkius ylettyy studiotyöskentelyyn asti. Studio Verden Mika Rintala onnistui luomaan levylle soundin, jossa voi kokea, että soittaja on samassa huoneessa kuulijan kanssa. Levy on äänitetty täysin analogisesti ja stereokuvassa kuultavissa ovat jopa kielenvaihdot erityisten mikrofoniasetuksten ansiosta. Suoratoistopalveluissa Rounakari ei tahtonut albumiaan julkaista, sillä ei kokenut soittolistoihin perustuvan toimintakulttuurin sopivan tällaiselle musiikille. – On ollut tosi tärkeä kysymys, että missä nämä laulut haluavat itse olla. Sen jälkeen toinen kysymys on ollut, että ovatko karhut tyytyväisiä, jos nämä laulut ovat tässä muodossa. Rounakari halusi, että levy on harvinaisuus, jota ei saa mistä tahansa. Syntyi suurelta osin käsityönä tehty special edition versio, jota tehtiin sata kappaletta. Levyprojektin varrella hän sai huomaavaisia sähköpostiviestejä tuntemattomilta, jotka odottivat levyä. – On ollut hienoa saada viestejä ihmisiltä, jotka ovat ottaneet levyn vastaan juuri niin kuin olin toivonut. Special edition levyjä on vielä parikymmentä jäljellä ja niitä voi ostaa ainoastaan Bear Awakener konserteista. Levyn digitaalinen jakelualusta on Bandcamp. Perusversiota albumista saa myös hyvin varustelluista levykaupoista. Mikä sitten on Bear Awakenerin viesti? – Pyrin siihen, että tällainen karhujen kanssa juttelu veisi meidät lähemmäksi sellaista tapaa olla tässä maailmassa, mikä on luonnollinen sekä meidän omalle sisäiselle luonnollemme, että meitä ympäröivälle luonnolle, kertoo Rounakari. Bear Awakenerin kappaleiden kanssa Rounakari aikoo jatkaa esittämällä niitä, jolloin kappaleet saavat taas uuden elämän. Rounakari toivoo voivansa pitää enemmän konsertteja luontokohteissa pienille yleisöille. Tällöin Bear Awakener esityksenä eläisi ympäristössä, jossa lauluilla on hyvä ja turvallinen olla. Karhu on herätetty Saana Pulkkinen 35 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
36 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Ä änitykset olivat pitkän työn huipennus. Espoon pelimannien taiteellinen johtaja Pekka Pentikäinen on vuosien varrella etsinyt espoolaista pelimannimusiikkia arkistoista ja muilta soittajilta saamistaan materiaaleista, ja sovittanut orkesterille parhaaksi katsomiaan sävelmiä nämä sisältävät soitteita muun muassa Emil Hällströmiltä , Matts Hållfastilta ja Arthur Amandus Erflundilta sekä monilta muilta 1900-luvun alkupuolella vaikuttaneilta pelimanneilta. Pentikäisen mukaan espoolaisessa musiikissa kuuluu seudun pitkä kulttuurihistoria. Espoo on syntynyt kartanoiden ja niitä ympäröivien kylien verkostosta, johon paikkakunnan halki kulkevan Kuninkaantien kulkijat ovat tuoneet aikojen saatossa eurooppalaisia vaikutteita. Tässä hedelmällisessä ympäristössä suomenruotsalaisella musiikkikulttuurilla on ollut hyvät mahdollisuudet kehittyä. Levylle päätyneitä Pentikäisen sovittamia sävelmiä on harjoiteltu ja esitetty konserteissakin ainakin vuodesta 2017 lähtien. Vähitellen vanhoista ja uudemmista espoolaisista sävelmistä rupesi hahmottumaan kokonaisuus, jonka tallentaminen alkoi houkutella toden teolla. Niinpä pelimannien toimintaa pyörittävä Musiikkiyhdistys Espoon pelimannit ry – Musikförening Esbo spelmanslag rf päätti etsiä yhteistyökumppania ja rahoitusta Kyösti Ruuttunen Espoon pelimanneilta levyllinen espoolaista Hiihtoloman lopussa, helmikuun viimeisenä viikonloppuna Espoon pelimannit kokoontui Tapiolan Vindängen-saliin äänittämään levyään Esbo spelmän förr och nu Espoon pelimanneja ennen ja nyt. Äänityksissä taltioitiin seitsemäntoista raitaa, jotka koostuvat reilusta kahdestakymmenestä sävelmästä, kattaen pelimannimusiikkia yli 100 vuoden ajalta. Kansanpelimannien ohjelmistoa on täydennetty nykyisten espoolaisten kansanmusiikin harrastajien ja ammattilaisten säveltämillä kappaleilla. Espoon pelimannien levyn äänityksestä Vindängen-salissa. Ev a M on th én
37 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 projektille. Tukea haettiin Svenska litteratursällskapetista (SLS). Hakemusta varten tehtiin demoäänityksiä harjoituksissa syksyllä 2021. SLS:n päätös olikin positiivinen, mikä mahdollisti projektin aloittamisen. Myös ruotsinkielinen työväenopisto Esbo Arbis, jonka yhteydessä Espoon pelimannit toimii sekä Espoon kulttuuritoimi tukivat levyn tekoa. Ilman näiden tahojen apua levyn tekeminen ei olisikaan ollut mahdollista. Äänityksiin saatiin myös Svenska kulturfondenin apuraha, ja levytykseen osallistuvilta pelimanneilta kerättiin etumaksua, jota vastaan soittajat saavat tietyn määrän levyjä omakseen. Taloudellinen puoli tuntui siis ratkaistulta, mutta levyprojekti ei kuitenkaan edennyt aivan suoraviivaisesti. Vaikka syksyllä 2021 pelimannit soittivat yhteisharjoituksissa, vuodenvaihteessa koronapandemia kiihtyi vakavampaan vaiheeseen, ja orkesterin piti siirtyä etäharjoituksiin, kuten oli tehty jo aiempina lukukausina. Vielä tammikuussa tänä vuonna tuntuikin aika epätodennäköiseltä, että levytys pystyttäisiin toteuttamaan suunnitellun aikataulun mukaan. Lopulta onni kuitenkin kääntyi ja helmikuun lopuksi kokoontumisrajoitukset lievenivät siinä määrin, että äänityssessiot oli mahdollista pitää suunnitellusti. Orkesteri ehti myös kokoontua pariin yhteisharjoitukseen hiihtolomaviikolla, mikä olikin tarpeen, koska alla olivat monen viikon etäharjoitukset etäyhteydellä. Varsinaiset äänitykset sujuivat lopulta hienosti. Yhdistyksen sihteeri Maarit Aarvala ja Espoon kaupungin kulttuurituottaja Eva Monthén suunnittelivat yksityiskohtaisen levytysaikataulun ja pitivät huolta että kaikki toteutui suunnitelmien mukaan. Taiteellinen johtaja Pekka Pentikäinen ja äänittäjä Antti Pohjola puolestaan loivat ammattitaidollaan sekä myönteisellä ja rauhallisella olemuksellaan Vindängenin saliin hyvän ilmapiirin, jossa soittajien oli helppo onnistua. Pelimannit olivat myös hyvin valmistautuneita ja sitoutuneita äänityksiin, eikä kukaan vaikuttanut väsyneeltä, vaikka viikonlopun äänityspäivät venyivätkin monien tuntien mittaisiksi. Orkesterilla oli myös todella suuri ilo ja kunnia saada vierailijaksi levylleen Maria Kalaniemi , joka antoi levytettäväksi yhden oman kappaleensa ja osallistui soittajana myös toisen sävelmän äänitykseen. “Olemme erittäin kiitollisia levytystä tukeneille yhteistyökumppaneillemme, joiden kanssa työskentely on ollut miellyttävää. Innostuneessa ilmapiirissä levyprojekti sujui erinomaisesti koronapandemian tuomista haasteista huolimatta. Levy on kunnianosoitus espoolaisten kylien monimuotoiselle musiikkiperinteelle ja samalla panostuksemme Espoon kaupungin 50-vuotisjuhlaan”, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Kyösti Ruuttunen . Espoon pelimannien levy Esbo spelmän förr och nu Espoon pelimanneja ennen ja nyt julkaistaan sekä cd-muodossa että tärkeimmissä suoratoistopalveluissa Svenska litteratursällskapetin julkaisusarjassa Folkmusik från Finlands svenskbygder. Levyn julkaisua juhlittiin konsertissa Vindängen-salissa sunnuntaina 22.5.2022. Levy on saatavilla muun muassa Kansanmusiikkiliiton levykaupassa ja sitä myydään myös yhtyeen tulevilla keikoilla. Espoon pelimannien esiintymisistä ja muusta toiminnasta löytyy tietoa orkesterin sivuilta: www.espoonpelimannit.fi Karelia CBC-ohjelman hanketta Kantele Goes Global! Ground Zero on toteutettu Karjalan tasavallassa ja Suomessa jo parin vuoden ajan. Hankkeen pääpartnerina on ollut Petroskoissa toimiva valtiollinen Kantele-yhtye, ja suomalaisina partnereina Runolaulu-Akatemia ja Itä-Suomen yliopisto. Nyt voimassa olevan aikataulun mukaan hanke jatkuu vuoden 2022 heinäkuun loppuun saakka. Vuoden 2019 aikana hankkeessa ehdittiin toteuttaa useita mestarikursseja sekä konserttikiertueita ja koulutustilaisuuksia molemmilla puolilla rajaa. Kevättalvella 2020 korona kuitenkin pakotti muuttamaan suunnitelmia. Koulutuksia järjestettiin etäyhteyksillä, ja resurssia suunnattiin kromaattisen kanteleen kehittämiseen sekä äänitallenteiden ja nuottikirjallisuuden tuottamiseen. Koko ajan toiveissa on kuitenkin ollut, että voisimme jatkaa konserttien ja koulutuksien toteuttamista oikeasti, läsnä olevina tapahtumina. Venäjän hyökättyä Ukrainaan hanke tietenkin pysähtyi. Hetken hämmennyksen jälkeen hallintoviranomaiselta saatiin ohje, jonka mukaan hankkeen loppuaika voidaan toteuttaa suomalaisten partnereiden kesken. Niinpä Itä-Suomen yliopisto ja Runolaulu-Akatemia toteuttavat nyt kevään ja kesän aikana vielä jäljellä olevia osuuksia ohjelmasta. Joensuussa järjestettiin toukokuun alkupuolella seminaari, jossa alan johtavat asiantuntijat kertoivat kanteleen tutkimuksesta ja kehittämistyöstä. Seminaarin yhteydessä toteutui myös konsertti. Kesällä Kuhmossa toteutuu vielä kantelekoulutusta ja konsertteja. Yksi mielenkiintoisimmista osuuksista hankkeessa on ollut kromaattisen ns. Prima-kanteleen kehittämistyö, jota on toteutettu yhteistyössä Koistisen Kantele Oy:n kanssa. Tuloksena on uudenlaisia rakenneratkaisuja sekä kolme uutta Prima-kanteletta, jotka ovat tällä hetkellä suomalaisten hankepartnereiden hallussa. Pekka Huttu-Hiltunen Kantelemusiikin ja instrumentin kehittämistä hanketoimintana Hannu Koistisen kehittämä, Koistinen Kantele oy:n rakentama uudistunut Prima-kantele H an nu Ko is ti ne n
38 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 musiikkijuhla / ethno music festival sommelo 2 7 . 6 2 . 7 . 2 2 2 K a i n u u Värttinä & Sari Kaasinen 29.6 | 19:00 Kuhmo-talo, Lentua-sali Mpondas Family Band 30.6 | 19:00 Kuhmo-talo, Lentua-sali Ida Elina 1.7 | 20:00 Kuhmo-talo, Lentua-sali Liput Sommelon tapahtumiin lippu.fi tai suoraan Kuhmo-talolta sommelo.net | facebook.com/sommelo Tervetuloa iloiseen Sommeloon!
39 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Luomuduon omankuuloinen perinne Seitsemän vuotta sitten kitaristi Sakari Keipi ja viulisti Olli Sippola osuivat yhtä aikaa Kokkolaan. Pian oli selvää, että kemiat sopivat yhteen. -O ltiin opiskelemassa kansanmusiikkia ja päädyttiin jammailemaan. Energia oli väkevä ja viba oli vahva, niin jatkettiin soittamista, he kertovat. Luomuduossa he kertovat yhdistelevänsä uutta ja vanhaa kansanmusiikkia perinteitä hipoen. – Haluamme tehdä musiikkia, jota haluaisimme kuunnella. Käytämme työkaluja, jotka pysyvät meillä parhaiten kädessä eli viulua ja kitaraa. Sippola on soittanut viulua lapsesta asti, alkuun Kangasalan pikkupelimanneissa. – Sujahdin siihen hommaan kuin kala veteen. Teininä tuli soitettua kaikenlaisia soittimia ja tyylejä, mutta kansanmusiikista ja viulusta tuli tärkeimmät, Olli Sippola kertoo. Yhdysvalloissa asunutta Keipiä on nuorena puhutellut erityisesti afroamerikkalainen rytmimusiikki. Suomalaisesta kansamusiikista hän innostui aikuisena. – Pelimannimeininki tuli tutuksi Kokkolan konservatorion kansanmusiikkiopintojen kautta. Ja se oli sitten menoa, sanoo Sakari Keipi. Yhteisen taipaleen alussa ideana oli tehdä akustista musiikkia, jossa kuuluu perinteet ja alkuperäisyys. Niistä duo pyrkii pitämään kiinni. Musiikkia voi luonnehtia luomuksi ja siitä tuli yhtyeelle myös nimi. Duo esittää pääasiassa instrumentaaleja mutta myös laulaa toisinaan. – Instrumentaalien kautta haluamme kertoa jotain ajatonta, mitä ei oikein saa sanoitettua. Haluamme saattaa mahdollisimman konkreettiseksi tietyt tuntemukset toivosta, kauneudesta, rakkaudesta, ystävyydestä, synkkyydestä ja eeppisyydestä. Ja pitää kivaa. Eeppinen eepee Kesällä julkaistavaa toista levyään he kuvailevat elokuvalliseksi. Ep:n neljä kappaletta duo on kirjoittanut itse. – Ollaan työstetty viime vuoden ajan uutta omaa musiikkia. Se on sellaista musiikkia, jota kohti ollaan oltu luontevasti matkalla. Eeppistä kamaa, post-folkkia konsanaan. On luraus perinnettä ja ripaus tulevaisuutta. Tykkäämme yhdistellä perinteisiä kaavoja ja uudempaa kuulokuvaa ja luoda jokseenkin elokuvallista kokemusta. Musiikin tekemisessä olennaisena osana Keipi ja Sippola pitävät yhteisöllisyyttä. Kavereiden kanssa on mukava soittaa ja saada sitä kautta impulsseja ja ulottuvuuksia. Jo esikoislevyllä oli hyviä ystäviä mukana laulamassa. Äänityspäivinä tehtiin muutakin kuin äänittämistä, kuten ruokailua, kahvinjuontia, mökin lämmittämistä ja saunomista. Myöhemmin Sippola julkaisi Askola-levyn tekemisestä projektityön osana kansanmusiikin opintojaan Sibelius-Akatemiassa. Hän tutki, miten vierailijat vaikuttavat duo-kokoonpanoon levyä tehdessä. Äänitysstudiona toimi mökin yläkerta, koska oli halu äänittää maaseudun rauhassa ilman minkäänlaisia paineita. Vierailijoita on mukana myös seuraavalla levyllä. – Yhdessä kappaleessa on mukana jousikvartetti. Biisi kestää yli kahdeksan minuuttia, mainitsee Sippola. Syvällistä, yhteisöllistä Viime aikoina Sakari Keipi ja Olli Sippola ovat ollet innostuneita mäntyharjulaispelimanni Hassun-Pekon (1852–1922) käsialasta. – Hassun-Pekon musiikissa on jotain riemullista, syvällistä ja ajatonta, jota on ilo tulkita, kaksikko kehuu. Hassun-Pekko oli traaginen hahmo, joka kuoli sata vuotta sitten. Kertomusten mukaan pappi lahjoitti köyhälle pojalle viulun elatusavuksi kuultuaan soittohaluista. Hassun-Pekon kappaleita kuullaan ensi kesän Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jossa Luomuduolla on kaksi keikkaa alkuviikosta. Suomalaisen kansanmusiikin tilaa pohtiessaan heidän mietteensä ovat kahdenlaiset.– Suomalainen kansanmusiikki on katukuvassa kiven alla. Mutta toisaalta kansalaiset janoavat hyvänkuuloista kansanmusiikkia. Kysyntää on. Duo aikoo vastata siihen omallakin materiaalilla. – Pyrimme tekemään jatkuvasti uutta musiikkia ja julkaisemaan sitä säännöllisesti. Tykkäämme myös laulaa. Sitä saattaa kuulla jatkossa enemmänkin, kertoo Keipi. Bändisoittamisen lisäksi sekä Sippola että Keipi tekevät myös muita töitä. Sippola, jonka työarki menee puolipäiväisesti viulunja pianonsoitonopettajana Tampereella Pirkanmaan musiikkiopistossa ja Kulttuuriosuuskunta Uulussa, kuvailee viikkojaan sillisalaatiksi. – Opetustyö on minulle luontevaa. Bändeissäkin saan visioita ja minulla on taipumus johtaa yhtyeitä. Sitä ei tarvitse pinnistellä. Opettamisessa on kiva, jos huomaa, että homma menee eteenpäin, hän kertoo. Sippolan haaveena on, että pysyisi kunnossa ja saisi soittaa paljon. Keipi tykkää tehdä kaikenlaista muutakin musiikin ohessa ja on myös toimistotöissä. Näkymä musiikin suhteen on kirkas.– Haluamme ottaa palikoita perinteestä, joka kolahtaa meihin. Luomuduon mielestä musiikissa ei ole mitään pyhää, vaan sitä voi lähteä muuttamaan ja jalostamaan omankuuloiseksi. – Olisi kiva tehdä siistejä juttuja hyvien tyyppien kanssa ja luoda jotain uutta, Sakari Keipi ja Olli Sippola pohtivat. Elisa af Hällström Luomuduon Olli Sippola (vas.) ja Sakari Keipi. A ar o Ke ip i
40 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Outi Valon väitös – yhtenäinen ja eheä kansa? E rkki Ala-Könni (1911–1996) oli Suomen merkittävimpiä kansanmusiikin tutkijoita ja tallentajia, joka nousi voimakkaaksi vaikuttajaksi etenkin 1950-luvulla. Outi Valon väitöskirja ei kuitenkaan ole henkilökeskeinen, vaan Ala-Könnin keruutyön kautta tarkastellaan niitä päämääriä, joista hän ja muut kansanmusiikin tallentajat lähtivät liikkeelle.– Ihmisen, joka käyttää arkistoja, olisi hyvä ymmärtää, miksi juuri nämä aineistot on siihen valittu. Tutkimusaineistostani on havaittavissa, että kansakuntaa on aktiivisesti haluttu rakentaa tiettyyn suuntaan, toteaa Outi Valo. Kansallinen katse on keskeinen käsite hänen tutkimustyössään. – Historiantutkija Pauli Kettunen on käyttänyt sitä paljon ja minusta se on tähän hyvin sopiva. Kansan ihanne muuttui todella nopeasti sotien jälkeen, painotettiin talonpoikaista Suomea, ja tämä näkyy myös kansanmusiikin keruutyössä. 1960-luvulla Ala-Könnin keruutyön painopisteet laajentuivat valtavasti, ja mukaan tuli myös kaupunkien ja työväen perinnettä, sekä esimerkiksi sisällissodan muistoja molemmilta puolilta ja romaniperinnettä. – Tämä muutos näkyy aineistossa todella selkeästi, verrattuna siihen miten jatkosodan jälkeen pyrittiin rakentamaan kuvaa yhtenäisestä ja eheästä kansasta. Muutos liittyy myös Ala-Könnin kokoelmien siirtämiseen Tampereen yhteiskunnalliseen korkeakouluun (nyk. Tampereen yliopisto), jonka kansanperinteen laitoksen johtajana hän toimi vuodesta 1965 alkaen. – Tampere oli vahva työväenkaupunki. Laitoksen johtoryhmään tuli myös mukaan sosiologian edustajia ja siten uutta näkemystä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Ala-Könni itse suhtautui tähän muutokseen. Kansanmusiikkiliike ja maakuntien Suomi Poliittisesti Outi Valo nostaa esille Keskustapuolueen keskeisen aseman sotien jälkeisessä kansanmusiikkiliikkeessä, asia jota ei ole aiemmassa tutkimuksessa näin selkeästi painotettu. – Ennen kansanmusiikin keruutyö oli vahvasti painottunut Suomen itärajalle ja oikeistopuolueet olivat olleet vallitsevassa asemassa. Nyt painopiste siirtyi Eteläja Keski-Pohjanmaalle ja samalla tapahtui puoluepoliittinen vallanvaihto, Keskustapuolue nousi valta-asemaan. Kansanmusiikkiliikkeen ja Keskustapuolueen kytkeytyminen toisiinsa oli myös jossain määrin tietoista vastapainoa vasemmistolaisten kulttuuriorganisaatioiden suuntaan. Tätä olisi kiinnostavaa tutkia lisää. Outi Valon mukaan kansanmusiikin keruutoiminnan siirtyessä itärajalta Pohjanmaalle myös sen rahoituspohja muuttui. – Itärajalla keruutyö oli pitkälti valtion rahoittamaa – joko suoraan tai eri osakuntien tai yhdistysten kautta. Myöhemmin keruutoiminnan rahoitus siirtyi maakunnille ja kunnille. Joskus kuntiin sijoittuvista keruumatkoista suorastaan kilpailtiin, kuka sen saisi omalle alueelleen. Kaikki alkoi Ala-Könnistä, mutta lopputulos on jotain ihan muuta. Outi Valo väitteli maaliskuussa Tampereen yliopistosta kansanmusiikin tallentamiseen ja keräämiseen liittyvistä ideologioista ja arvovalinnoista. Monelle kansanmusiikin alan toimijalle hän on tuttu päivätyönsä kautta, Kansanmusiikki-instituutin vastaavana arkistonhoitajana Kaustisella. Tove Djupsjöbacka Outi Valon väitöskirja tarkastelee kansanmusiikin keruutyön ideologista taustaa. Sa m ul i Va lo
41 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Outi Valon tekemien karttojen avulla voi helposti selailla Ala-Könnin tallennusmatkoja – mihin ne suuntautuivat milloinkin, ketä ja mitä nauhoitettiin. Karttaaineisto on avattu vapaaseen käyttöön osoitteessa www.savalsolutions.net/research/alakonni/. Karttojen kautta käy myös ilmi, että naisilta on tallennettu huomattavasti vähemmän musiikkia kuin miehiltä. – Ala-Könnin kokoelmissa miehisen katseen huomaa monessa asiassa. Olisin ehkä olettanut hänen huomioineen haastatteluissaan tallentavansa nyt ensimmäistä naissoittajaa tai jotain sellaista. Mutta lähinnä hän kyseli näiltä naisilta mitä kappaleita isä ja veli soittivat! Arkistoaineiston valtasuhteet Toinen Outi Valolle merkittävä yllätys aineistossa oli kokoelma venäläisten sotavankien lauluja, äänitetty vuonna 1942 eli jatkosodan alkupuolella. – Jo se, että sotavankileireillä tehtiin paljon tällaisia nauhoituksia, yllätti minut. Tutkimuseettiset kysymykset eivät olleet siihen aikaan täysin vieraita mutta silti tässä todetaan, että onhan nauhoittaminen kätevää kuin on paljon ihmisiä samassa paikassa, ei tarvitse matkustella niin paljon. Tämä herättää kyllä paljon ajatuksia siitä, käytämmekö mahdollisesti tällaisia aineistoja tietämättä niiden taustoja. Erkki Ala-Könni on kuitenkin kirjoittanut ne auki, eli jossain määrin hän on ymmärtänyt valtasuhteet. Valtasuhteista puheen ollen Outi Valo mainitsee myös etniset vähemmistöt sekä alkuperäiskansan saamelaiset. – Sotien jälkeen haluttiin myös käsitellä kansaa etnisesti yhtenäisempänä kuin mitä todellisuus oli. Erkki Ala-Könni aloitti keruutyön saamelaisalueilla jo 1950-luvulla, mutta vuonna 1956 julkaistussa väitöskirjassaan hän tekee jaon ”luonnonkansoihin” ja ”sivistyskansoihin”. Eli kohtaaminen ei varmaan ole ollut tasa-arvoinen, vaan on katsottu modernin ulkopuolelle ja etsitty musiikin alkumuotoja. Arkiston rooli muutoksessa Päivätyönsä suhteen Outi Valo on iloinen siitä, että on tutkimuksensa aikana päässyt perehtymään moneen arkistoon asiakkaana, ja myös vanhempaan aineistoon kuin mitä vuonna 1974 perustetusta Kansanmusiikki-instituutin arkistosta löytyy. Tutkimustyö tulee myös jatkumaan, hän suunnittelee perehtyvänsä keskipohjalaisiin naisiin aineettoman kulttuuriperinnön vaalijoina mutta myös siihen, miten arkistojen rooli on ajan saatossa muuttunut. – Ensin haluttiin pelastaa perinne, kaikki oli kuolemassa. Esimerkiksi Erkki AlaKönnin aikalainen Jaakko Numminen kertoi minulle haastattelussa, että kun tulivat Veteliin, joka talon seinällä oli viulu. Mutta silti koettiin, että perinne oli häviämässä! 1960ja 1970-luvun aineistoissa Outi Valo näkee tietyn kilpailuhenkisyyden – kuka tallentaa eniten? – Simo Westerholm kuvaili tätä asetelmaa hyvin sanoessaan, että yhtenä kesänä hän sai moottoripyörän ja päihitti silloin kaikki! Nykypäivänä voisi ajatella arkiston tehtävän olevan yhä enemmän yhteisöjen tukeminen vaalimaan perinnettä, Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen hengessä. Outi Valon väitöskirja ”Kansanmusiikin keruu ja kansallinen katse: Erkki Ala-Könnin tallennustyö toisen tasavallan Suomessa vuosina 1941–1974” tarkastettiin Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 11.3.2022 Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2318-9 Tämä artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran 9.3. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) KamuKanta kaikuu! -juttusarjassa. Erkki Ala-Könni haastattelee pelimannia 1956. KAMU´22 nuorten kansanmusiikkilieiri 6.-10.6.2022 Vielä ennättää mukaan! Sinä 8-17 -vuotias, tule nauttimaan kansanmusiikkileirin riemusta, soittamisesta ja uimisesta Päivölän virkistyskotiin Vihtiin! Opettajina: mm. Leena Joutsenlahti, Jari Komulainen ja Suvi Oskala Listätiedot www.kansanmusiikkiliitto.fi/kamu Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 43 1913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Pä iv i Yl ön en -V iir i
KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 LEVYT 42 Bear Awakener: Tuomas Rounakari Omakustanne 2022 T uomas Rounakari on kansainvälisesti arvostettu suomalainen viulisti, säveltäjä ja etnomusikologi. Hänen toinen sooloalbuminsa Bear Awakener on mystinen ja sävykäs kokonaisuus, joka viehättää sielukkuudellaan. Albumin kappaleet ovat hantien, mansien, karjalaisten ja suomalaisten esi-isien muodostamia. Levyllä kuullaan harvinaisia karhun herättelylauluja ja traditionaalisia melodioita, joiden hengen Rounakari tulkitsee omalla persoonallisella tavallaan. Kokonaisuudessa soivat viulu, ning-juh, nilkkakellot ja ruokopilli, jotka muodostavat kiehtovan soundimaailman. Rounakarin ilmiömäinen improvisaatiotaito kuljettaa läpi kauniin rosoisen kokonaisuuden. Tuntuu kuin aika pysähtyisi tätä musiikkia kuunnellessa – ihminen ja luonto, näkyvä ja näkymätön maailma, muinainen ja tulevaisuus. Suosittelen lämpimästi kaikille tämän levyn hankkimista. Levy on monisyinen, hypnoottinen ja meditatiivinen, mutta toisessa hetkessä jopa tanssittava poljennon ansiosta. Toivon, että mahdollisimman moni pääsisi kokemaan tämän mystisen kiehtovan levyn voiman. Senni Heiskanen Petri Hakala & Timo Alakotila: Mandolin Concerto Åkerö Records & Petri Hakala & Timo Alakotila 2022 K otimaisen kansanmusiikin tunnetuimpiin nimiin kuuluvat Petri Hakala ja Timo Alakotila ovat jälleen kerran yhdistäneet voimansa, tällä kertaa ensimmäisen toimiessa solistina jälkimmäisen sävellyksille. Levyn kolmiosainen nimikkoteos kattaa albumin ensimmäisen puoliskon, jonka jälkeen kuullaan valikoima Alakotilan teoksia niin herrojen yhteistyön varrelta kuin laajemmasta Concerto Grossosta. Itse konsertto on tunnistettavaa Alakotilaa, jonka etenkin ensimmäisessä Polska Allegroosassa on tuttuja sävyjä JPP:n ja Trokan ystäville. Hakalan taiturimainen mandoliininkäsittely saa tukea muun muassa sellaisilta konkareilta kuin Mauno Järvelä ja Roger Tallroth ja kokonaisuutena teos seisoo komeasti toinen jalka kansanmusiikin ja toinen taidemusiikin maailmoissa. Jälkimmäisen puoliskon neljä kappaletta eivät myöskään mitenkään himmene konserton rinnalla. Etenkin levyn päättävä Matka, jonka Hakala ja Alakotila duetoivat kauniin minimalistisesti, on pysäyttävän kaunis. Antti-J. Janka-Murros Maija Kauhanen: Menneet Nordic Notes 2022 M aija Kauhasen ”yhden naisen orkesteri” luo Menneet -levyllä vivahteikasta kokonaisuutta saarijärven kanteleen, äänen ja perkussion avulla. Musiikissa kuulee niin arkaaisia kauikuja muuntelevasta näppäilystä, karjakutsuja korkealta ja kovaa kuin vahvaa poljentoa, stemmalaulua ja polyrytmeja. Kauhanen pysyy uskollisena Raivopyörä-levyllä löydetylle tyylille mutta vie sen uudelle tasolle. Kanteleensoittajana nautin suunnattomasti äänisävyjen ja soittotekniikoiden valtavasta kirjosta. Rauhallisesta näppäilystä päästään sulkusointuihin melkein särkemisrajalla. Kauhasen kanteleen seitsemästä bassokielestä lähtee sellon jousella soitettuna rouhea soundi. Myös soitinten kirjo 5-kielisestä kanteleesta konserttikanteleeseen on edustettuna. Levyn mukaansatempaava draivi ja monipuolisuus toivat minulle muiston ajasta, jolloin sain oman kansanmusiikkiherätyksen. Tästä on helppoa innostua. Laulu ja vahvat tarinalliset sanoitukset kuljettavat levyn eteenpäin kohti huippuja ja suvantoja yhtenä kokonaisuutena. Olga Kolari Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Krishna Nagaraja ja Meta4: Tales from Norway Challenge Classic 2022 Krishna Nagarajan Tales from Norway -levyn avaava neliosainen Stingar for string quartet on mielenkiintoinen kulttuurien yhteentörmäys: intialais-italialainen, Suomessa kymmenisen vuotta asunut muusikko ja säveltäjä on säveltänyt norjalaiseen perinteeseen pohjautuvan teoksen suomalaiselle Meta4jousikvartetille. Lopputulos tuo mieleen legendaarisen Kronos Quartetin: jousisoitinten ristikkäisiä melodioita ja rytmejä sekä upeaa sointia, jota poikkeuksellisen hyvä äänitys vielä korostaa. Melodioissa ja tanssillisissa rytmeissä kuuluvat vahvasti norjalaisen kansanmusiikin vaikutteet. Levyn toinen sarja, A Norwegian Suite for solo Hardanger fiddle on puolestaan saanut vaikutteensa etelänorjalaisen Setesdalin musiikkiperinteestä. Teos on hardanger-viulun juhlaa: soittimen mahdollisuudet on käytetty täysimittaisesti taustan drooneissa sekä melodioiden koristeluissa, tekstuureissa ja rytmeissä. Teos on läpisävelletty mutta jättää silti vaikutelman improvisaatiosta. Tämä olisi hieno kokea hyvän akustiikan omaavassa konserttitilassa. Paul Silfverberg Muumiperhe laulaa OHOI! Tammi 2021 M uumiperhe laulaa hyvin tuotetulla Spotifyssa julkaistulla äänitteellä ison kokoonpanon kanssa. Orkesterissa on 11 huippumuusikkoa ja vielä jousikvartetti. Aitoa ja runsasta musiikkia! Omaan makuuni paikoin liiankin runsasta, useimpien makuun varmaan ei. Matti Kallio on mukana sovittajana, miksaajana ja tuottajana ja onpahan saanut ujutettua mukaan myös irlantilaista tunnelmaa. Irkkupiireistä hänet ehkä aikoinaan vielä Suomessa asuessaan parhaiten tunnettiin. Tyylisuunnat ovat ottaneet vaikutteita monelta suunnalta, välillä ollaan romanimusiikin äärellä, välillä salsataan, piipahdetaan rockaamassa ja ollaan melkein viihteellisesti UMOilemassa. Moniulotteisuus istuu kokonaisuuteen oikein hyvin. Laulajat eivät jää yhtyettä hiukkaakaan heikommiksi, kun mukana ovat Eija Ahvo, Markus Bäckman, Aili Ikonen, Tuomo Rannankari, Mirella Roininen sekä Itä-Helsingin musiikkiopiston laulajat. Kappaleitten sanoitukset ovat Hannele Huovin ja sävelet Soili Perkiön. Äänitteeseen liittyvän Tammen kustantaman kirjan ovat kuvittaneet Riina ja Sami Kaarla. Lastenmusiikkia tehdään useimmiten akustisella pienehköllä kokoonpanolla tai tarjoamalla sitä rockiin verhottuna. Suuren orkesterin, isojen soundien kuulokuva puhaltimineen ja jousineen tuntui aluksi istuvan huonosti lastenlauluun, mutta jo toisella kierroksella pappakin alkoi jumppaamaan. Ansaittu Emma! Saataisiinpa tätä lajia radioonkin. Sauli Heikkilä
43 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Tuultenpesä: Vindstilla Ääniä 36 T uultenpesä on suomalaisruotsalainen kokoonpano, joka on perustettu keväällä 2016. Erilaisilla huiluilla ja pilleillä yhtye soittaa pohjoismaista ja suomalais-ugrilaista perinnettä, improvisaatioita ja uusia sävellyksiä. Virtuoosit Jonas Simonson ja Göran Månsson tuovat levylle polskaa ja pohjoismaista särmää, Kristiina Ilmonen, Mimmi Laaksonen ja Kirsi Ojala pohjalaisia, karjalaisia ja ugrilaisia sävyjä Leena Laitisen vastatessa soiton lisäksi myös täydellisesti soundimaailmaan sopivasta laulusta, kolmella kielellä. On vaikea nostaa yhtään kappaletta erityiseksi suosikiksi, koska koko levy on niin upea, tasapainoinen kokonaisuus. Pohjanmaa tulvii ja monsuunisade ropisee, mutta sisaret pistävät piilotanssiksi, vaikka välillä ikävä kaihertaa. Näiden kansanomaisten puhaltimien soinnissa on jotain syvästi koskettavaa. Silloin kun niitä soitetaan näin monipuolisesti ja taitavasti, ei voi tuloksena olla kuin sielua hivelevää musiikkia! Toivon kokoonpanolle paljon lisää kiertueita. Minna Raskinen Hurja Halla: Riitti HURJAH001 H urja Hallan debyyttilevy on omistettu kaikille metsille. Se on saanut inspiraationsa pohjoisista mytologioista ja luonnosta. Yhtyeen musiikkia kuvataan ”folktranceksi” ja levyn kaikki kappaleet ovat soittajien omaa tuotantoa. Duon Liisa Haapanen & Janne Ojajärvi käsittelyssä soivat sello, jouhikko, perkussiot, munniharppu, pitkähuilu, huuliharppu, puu sarvi, didgeridoo ja ihmisäänet notkeasti ja svengaavasti. Myös loopperia on käytetty. Soundimaailmassa sello antaa syvyyttä (mikä mainio soitin kansanmusiikissakin) ja muut soittimet laajentavat sointikudelmasta välillä hurjastikin jalan alle menevää biittiä. Kappaleet on rakennettu niin, että suvantoja löytyy, vaikka koko levy onkin tanssijalan alle menevää musiikkia. Ensi kesänä duoa voi kuulla ainakin Joensuun popkadulla ja Haapavesi Folk -festivaalilla. Oivallinen debyyttilevy! Odotan innolla ensimmäistä kohdalleni osuvaa live-keikkaa. Minna Raskinen VINDS TILL A TUULTENPESÄ Johanna Lönngren et al: Bag of music Topcd 2021 L önngrenin ja kumppanien musiikkikassiin mahtuu neljä kappaletta, joista kaksi on perinteisiä, kaksi yhtyeen jäsenten säveltämiä. Yhtyeen letkeä ja svengaava musiikki, joka yhdistää sopivassa suhteessa kansanmusiikkia ja poppia, iski musiikkija tanssihermoihini ensikuuntelusta asti. Tykkäsin etenkin bändiläisten omista sävellyksistä. Kyllähän trad-kappaleetkin soitetaan hyvin ja ne menevät jalan alle, mutta ihmettelin, miksi upeita omia kappaleita säveltävä porukka ottaa levylle Hauranmaan polskan kaltaisia, paljon kuultuja kappaleita. Musiikissa minuun tekee aina vaikutuksen jollain lailla tavanomaisesta poikkeavat kokoonpanot. Tällä kertaa kahta viulua ja perusbändikokoonpanoa höystävät poikkihuilu, haitari, Hammond-urut ja Moog-syntetisaattori. Mitään ihmeellistä kikkailua bändi ei musiikissaan harrasta, mutta minulle hyvän mielen tuottamiseen sekä musiikin sisimpään porautumiseen ja kehon liikkeelle laittamiseen riittivät taitava, sielukas soitto sekä vaihtelevuus sovituksissa. Arja Kangasniemi Timo Rautiainen & Ville Ojanen Deggael communications 2022 R autiaisen solahdus kansanmusiikin maailmaan toimii kuin tonni rautaa. Rautiaisen ja Ojasen levyä voisi luonnehtia raskaaksi kansanmusaksi. Levyn ensimmäisten kappaleiden tasatahtia tarpova, jokaista tavua painottava rytmi toimii ja juuri kun se alkaa muuttua tylsäksi, päästään siitä eroon ja tanssijalkaa alkaa kutkuttaa. Rautiaisen tunnistettava ääni sopii täydellisesti biiseihin ja resonoi sisuskaluissa. Levyn ehdoton helmi on Konsta käsivarressa, jonka itseironinenkin sanoitus tarjoilee kansanmusiikkitietäjille herkullisia sisäpiirinjuttuja, ja mahtavat äänivierailijat tuovat oman huikean lisänsä. Muuten teksteissä käsitellään perinteisen ronskeja aiheita, kuitenkin riittävän raikkaalla otteella. Monien soitinten taitava käyttö tuo melodioihin kerroksellisuutta ja houkuttelee kuuntelemaan aina uudelleen ja uudelleen. Konsta käsivarressa ja Löytynyt ei Tillikkaa saivat nauramaan ääneen, Lännen maat itkemään. Soja Murto Vallilan Tango: Ilojen hotelli Vallilan Tango 1930 -luku oli sisällissodasta ja maailmanlaajuisesta pulasta toipuvalle Suomelle kaikkinaisen nousun aikaa, joka näkyi ja kuului myös huvielämässä ja kevyessä musiikissa. Punaiselta pohjalta ponnistanut Dallapé hurmasi kesäkiertueillaan myös valkoisen puolen ja avasi samaan tapaan ikkunat Eurooppaan ja maailmalle kuin Tulenkantajat kirjallisuudessa. Tätä päivää hallitsevan yhteen kaavaan ahdetun rytmimusiikin jatkuvaa jumputusta kuunnellessa tuntuu kadehdittavalta, mitä monimuotoista tanssimusiikki oli kultaisella 30-luvulla. Vanha kunnon Dallapé on herätetty taas henkiin kuluvalla 2000-luvulla, ja omalla tavallaan on vaalinut menneen ajan tanssilavojen perintöä myös vuonna 2005 aloittanut seitsenhenkinen Vallilan Tango. Viime vuonna äänitetyllä, mutta vasta nyt julkaistulla Ilojen hotelli -levylleen yhtye on etsinyt yhdeksän aiemmin äänittämätöntä kappaletta vuosilta 1933-1952. Toivo Kärki, Pentti Viherluoto, Usko Kemppi, Arvo Koskimaa: säveltäjänimet tuttuja lukemattomista evergreeneistä, ja ovatpa mukana myös Dallapén nousuvuosien ykkösmies Valto Tynnilä ja Tauno Marttinen, jonka jälkipolvi muistaa lähinnä klassisen musiikinsäveltäjänä. Rumba Etelän yössä, Bengalin yö, Unelma itämailta, Haaremilaulu, Intiaanitytön lemmenlaulu... Liki kaikki Ilojen hotellin kappaleet huokuvat Pohjan perillä asuvien suomalaisten pohjatonta kaukokaipuuta. Tuota tunnetta vahvistavat yhtyeen klarinetistin Antti Alavuotungin sovitukset, joita Dallapén vakiosovittajat Alvar “Allu” Kosunen ja Eero Lauressalokin mielellään kuuntelisivat. Oman säväyksensä antaa myös hollantilaissyntyisen Hans Wesselsin laulu. Kissa vieköön: kuin kuuntelisi amerikansuomalaista Bruno Laakkoa 85 vuoden takaa... Kaikki kunnia Vallilan Tangolle, että se uskaltaa ja jaksaa uhmata ajan henkeä. Ilojen hotellin taiten esitetty vanha tanssimusiikki on kuin vehreä ja vilpoisa keidas Saharan suunnattoman hiekkaerämaan keskellä ainakin meille vanhemmalle kuulijakunnalle. Millähän saisi nuoremmat ymmärtämään hyvän päälle? Seppo Kononen Kesämusiikit Suomen Kansan musiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi
LEVYT Eikö levyäsi tai kaverin levyä ole huomioitu vaikka mielestäsi olisi pitänyt? Vihjaa: lehti@ kansanmusiikkiliito.fi 44 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Mikkels Sons: Studiolive Omakustanne, 2019 P ääkaupunkiseudulta ponnistava Mikkels Sons julkaisi viiden kappaleen Ep-levynsä virallisesti jo pari vuotta sitten, mutta heti seuranneesta korona-ajasta johtuen minialbumi jäi huomaamattomaksi. Korjataanpa siis tilanne nyt, yhtyeen äänittäessä piakkoin tulevaa pitkäsoittoaan. Nimensä mukaisesti studiolivenä äänitetty ep sisältää varsin perinteisesti laadittua, suomikantrin ja -folkin rakennuspalikoista ammentavaa musiikkia, josta tulevat jossain määrin mieleen Huojuvan Ladon tunnelmat. Yhtyeen soundissa akustisen kitaran lisäksi viulu, mandoliini ja kontrabasso tukevat sujuvasti Miika Hynnisen laulua, tarinoiden kertoillessa aihepiirin tutuista kuvioista kuten kaipuusta, oli sen kohteena sitten toinen ihminen tai Amerikan ihmemaa. Oldtime-svengiin punoutuva ”Silmillään” nousee setin potentiaalisimmaksi kappaleeksi, joskaan paketin päättämä ”Suru seuranain” ei bluessävyjen aloittamana, mutta menevämpään svengiin loppua kohden intoutuvana teoksena jää kovin kauas. Pitkäsoittoa odotellessa. Antti-J. Janka-Murros Kalevala elävänä ja kuolleena vol II Kalevala Fest 2022 T uomari Nurmion ja Juha Hurmeen Kalevala elävänä ja kuolleena -projekti on ilahduttava aloite. Toki kansanmusiikkiin perehtynyt hiukan huokailee – näissä piireissä Kalevala on tuttuakin tutumpi ja varsin elävä. Mutta mitä useampi innostuu Kalevalasta, sitä parempi. Käsite naisartisti tuntuu aika vastenmieliseltä mutta todettakoon nyt kuitenkin, että projektin ensilevyn ollessa erittäin miespainotteinen, toisella levyjulkaisulla kaikista kappaleista vastaavat naisoletetut musiikintekijät. Mukaan mahtuu myös voimaannuttavaa naisnäkökulmaa. Yhtenä riskinä on että Kalevalapohjaiset kappaleet jäävät helposti tekstipainotteiseksi – eepoksen ydinhan on tarinankerronta – ja vaarana on ettei kappale musiikillisessa mielessä lähde lentoon. Moni levyn kappaleista hivelee korvaa ja lauluäänellään koskettavat niin LauNau, Emma Salokoski, Laura Moisio kuin Kielo Kärkkäinen. Näihin maailmoihin voisi jokaisen artistin kohdalla hyvin uppoutua albumillisen verran, mutta tässä yhteydessä ne uhkaavat leijua ohi poutapilvinä jäämättä paljon mieleen. Hilja Grönforsin persoonallinen ääni nostaa toki heti karvat pystyyn. Pelkkä Poutanen onnistuu tavoittamaan makean kalmantuoksun, stinako tekee mystisellä poppikappaleella kunniaa Louhelle ja M:n syntikkasävyt tuo kokonaisuuteen ihanaa sointileikittelyä. Itselleni levyn hitiksi nousee ilman muuta Minä ja Nieminen kappaleella Pojat on poikia, jossa reipas ja räväkkä ote kohtaa nykypopin soundimaailman. Tätä kappaletta tekee heti mieli luukuttaa uudestaan. Tuuletar-yhtye nautiskelee tapansa mukaisesti wanhanaikaisista sanankäänteistä samaan aikaan kun kertosäkeessä kappaleen sanoma käy nykykielelläkin selväksi: ”rajojen yli astutaan vaikkei toisen lupaa olekaan”. Aili Järvelä yllättää Kullervotulkinnallaan rakentamalla siitä r’n’b-makuisen ja riemukkaan rönsyilevän (nokkahuiluriffi, ah!). Nykyajan popmusiikki on niin läpikotaisin räpillä kyllästetty että tuntuu yllättävältä ettei kukaan muu ole lähtenyt seikkailemaan tähän suuntaan. Levyn omaperäisimmästä kappaleesta vastaa Vihreet Homot -duo täräyttäen ilmaan orgaanisen kansanlaulu-punkhenkisen Ä.I.T.I. Pilke silmäkulmassa laulu iskee suoraan suoneen, kunnianosoituksena kaikille äideille, jotka tekevät lastensa eteen mitä vaan, kasaavat heidät vaikka palasina Tuonelan virrasta. Tove Djupsjöbacka Imandra: Kanteletar feat. Pekko Käppi ja Masa Orpana Alba Records 2022 N yt ovat tekijämiehet asialla. Sellaisetkin, jotka keskittyvät musiikin kuuntelemiseen levykansien lukemisen sijaan, tunnistavat nimet Ippe Kätkä, Ville Lehtovaara, Juuso Norlund, Arto Piispanen ja Jari Yliaho edustavat puolen vuosisadan ajalta suomirockin kuuminta ydintä. Mitä tulee Imandra-yhtyeen perustajaan Mika Leppäseen, suosittelen kurkistamaan Wikipediaan, lyhyen levyjutun merkit eivät riitä kertomaan. Imandra on Leppäsen parikymmentä vuotta sitten pitkähkön levytystauon jälkeen perustama yhtye. Vierailijoina muutamalla raidalla ovat rootspuhaltaja Masa Orpana ja jouhikisti Pekko Käppi. Leppänen on tarttunut suomalaisen kulttuurin ytimeen ja säveltänyt muutaman runon Kantelettaresta. Musiikki on laadukasta, hetkellisesti rockinkin puolella piipahtavaa jazzia, jota värittävät maukkaasti vierailijoiden klarinetti ja sähköinen jouhikko. Leppäsen laulu on pehmeää, Kantelettaren runoja lähes hönkäilevää resitointia. Ei kuitenkaan puhelaulua vaan sävellettyjä melodioita. Yhdistelmä toimii nostalgisella tavalla musiikin tuodessa mielenkiintoa ylläpitävää särmää kokonaisuuteen. Mielenkiintoa ei tarvitse tosin pitää pitkään yllä, kokonaisuus on alle 25 minuuttia pitkä. Suuri plussa levylle on Kantelettaresta kertova teksti ja näyttävä ulkoasu. Annastuuna: Saudade Alba Records 2022 M ika Leppäsen laulua voi kuulla myös toisella tänä vuonna julkaistulla äänitteellä. Vain digitaalisena julkaistu 16 minuuttisen Annastuuna-yhtyeen levyn Saudade kappaleet on äänitetty 1989 TV2 viihdeohjelmaan Musiikki ei tunne raajoja! Mukana on kolme hienoa suomennettua fadoa, jossa tunnelman täydellistää Pekka Nylundin soittama portugalilainen kitara sekä Leppäsen lyhyt fado-esittely. Fadojen jälkeen siirrytään Euroopan toiselle laidalle ja yhtye laulaa komean moniäänisesti kolme kansanlaulua Makedoniasta, Slovakiasta ja Unkarista. Hannu Virtasen perustamasta Annastuunasta voi lukea lisää Wikiwandista. Vuonna vuonna 2009 Alba julkaisi levyllisen yhtyeen vanhoja äänitteitä. Kannattaa tutustua. Sauli Heikkilä Akanat: Aika kiirehtää Sateman 2021 A ika kiirehtää -levy on livetallenne Ennenkuulumattomien laulujen konsertista. Sen rinnalle on julkaistu vihkonen, josta löytyvät laulun sanat. Näiden tarkoitus lienee toimia tilaisuuksissa yhteislaulun taustana. Sanoitukset ovat suureksi osaksi Salme Kuuselan käsialaa, mutta niissä on käytetty myös muiden tekijöiden runoja. Sanoituksista löytyykin herkullisia kielikuvia ja maalailevia kuvauksia. Lahjattomien laulun ja Vapaapäivän sanat hymyilyttivät ja ilahduttivat erityisesti. Kokonaisuutena kuunneltuna hiukan häiritsee liveäänityksen heikko laatu. Laulajien äänet eivät kuulu tasavertaisina ja taustalta kuuluu ylimääräisiä ääniä. Yhteislaulun taustalla ja kappaleiden opetteluun tämä on varmasti varsin toimiva levy. Soja Murto
Teppana Jänis Ääniä Records & Temps Oy T eppana (Stefan) Jänis syntyi Suistamolla Uuksujärven kylässä 21.6.1850. Sokeuduttuaan 1800-luvun lopulla hän kiersi taloissa ja elätti itseään kanteleensoitolla. Hän soitti tansseissa, esiintyi kouluissa ja myös osallistui Suistamon kanteleensoittoja runolaulukilpailuihin vuonna 1911, jossa sijoittui jaetulle toiselle sijalle. Kuvanveistäjä Alpo Sailo teki tapahtumassa Teppana Jäniksestä rintakuvan, joka on nykyään Suomen kansallismuseossa. Kesällä 1921 Jänis esiintyi Väisäsen kutsumana Helsingin laulujuhlilla. Teppana Jänis kuoli soittoretkellään Suistamolla 8.12.1921. Kesinä 1916 ja 1917 nuori kansanmusiikin tutkija Armas Otto Väisänen (1890–1969) teki sävelmäkeruumatkat RajaKarjalaan. Näinä kahtena kesänä Väisänen tallensi kanteleensoittajia Suojärven, Korpiselän, Suistamon, Tuupovaaran, Kiteeen ja Impilahden pitäjissä. Suistamolaisen Teppana Jäniksen Väisänen tapasi molempina kesinä ja kirjoitti häneltä muistiin 22 kantelesävelmää. Näistä 14 hän tallensi vahalieriöille. Vuonna 2021 Kalevalan päivänä julkaistiin ensimmäinen Teppana Jäniksen alkuperäistä musiikkia sisältävä albumi: Teppana Jänis. Sävelmien nuotinnokset on julkaistu aiemmin KIZAVIRZI – karjalaisesta kanteleperinteestä 1900-luvun alussa -kirjassa. Albumi julkaistiin vain digitaalisena ja se löytyy esimerkiksi Spotifysta. Alkuperäiset äänitykset teki A. O. Väisänen fonoja parlografeilla kesinä 1916 ja 1917. Äänitekopiot ja kansikuva ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Tallenteet ovat kestoiltaan varsin lyhyitä ja monet niistä ovat myös huonolaatuisia. Siksi sävelmät julkaistaan osin uudelleen äänitettyinä. Kantelesävelmät soittaa Arja Kastinen ja laulut laulaa Taito Hoffrén. Albumi sisältää kaikki 14 SKS:n arkistosta löytyvää äänitallennetta Teppanan musiikista. Niiden lisäksi albumilla on kaksi sävelmää uudelleen sovitettuina. Suurin osa kanteleella soitetuista sävelmistä on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Karjalassa tanssittuja tanssisävelmiä. Mukana on lisäksi usealta muultakin kanteleensoittajalta tallennettu Vaivazen pojan laulu, jonka Teppana esitti Väisäselle sekä kanteleella soitettuna että kanteleen kanssa laulettuna. Tästä on Väisäsen matkakäsikirjoituksissa huomautus: Lauloi ja soitti joko yhtäaikaa tai ensin soittaen säkeen, sitten toistaen sen laulamalla, tällöin soitolla yhtyen viimeiseen iskualaan. Mukana on myös yksi Teppanan laulama runolaulu, jonka Taito Hoffrén täydentää Väisäsen muistiinpaneman tekstin mukaisesti. Tanssija laulusävelmien lisäksi Teppanalta on tallennettu myös hieno Valamon kirkonkellot -kantelesävelmä, joka on albumilla sekä Teppanan soittamana että uudelleen sovitettuna. Lyhennelmä temps.fi-sivuston ajankohtaisarikistosta Tapio Mattlar: Perinneympäristöjen huomion arvoisia kasvilajeja Kingdom Productions 2022 M attlarin levyn nimi ja idea nimetä kappaleet kasvien mukaan herätti mielenkiinnon tätä levyä kohtaan. Virettä nosti levyn 32 soittimen valikoima, johon kuuluu muiden muassa bassoviikinkilyyran, crwthin, erhun ja tinjan kaltaisia erikoisuuksia. Itse musiikki tuotti kuitenkin pettymyksen. On ihailtavaa, että Mattlar soittaa monta soitinta, mutta olisiko levyn laadun nostamiseksi mukaan kannattanut ottaa muitakin vierailijoita kuin laulaja Venla Kontio? Korviani raastoi esimerkiksi nokkahuilun voimakkaasta puhalluksesta aiheutunut, lähes särkynyt ääni. Kaipasin suhteellisen simppeleihin sävellyksiin myös enemmän sävyja voimakkuusvaihteluita. Lopulta pidin eniten kappaleista, joissa sähköiset soittimet hallitsivat. Esimerkiksi Tähtitalvikki-kappaleen progressiivinen folk -meininki alkoi muutaman kuuntelun jälkeen hivellä progesieluani. En tiedä, haluaako Mattlar ottaa musiikillaan kantaa perinnekasvien katoamiseen, mutta minun mielessäni kauniit kasvit ja raskassoutuiset kappaleet eivät kohdanneet. Voisin kuunnella Mattlarin musiikkia esimerkiksi keskiaikaisjuhlien taustalla, en sen aktiivisemmin. Mutta ehkä joku raskaasta, kokeilevasta musiikista tykkäävä saa siitä enemmän irti kuin minä. Arja Kangasniemi KIRJAT Ar ukl Pit kl strael Pustonpenkiltä estraadeille, toim. Pale Saarinen Rytmipoljento 2022 V iihdeharmonikan mestarin Aaro Kurkelan (1933-1989) elämästä ja muusik koudesta ei aiemmin ole kirjaa kirjoitettu, vaikka sen hän olisi ansainnut jo elinpäivinään. Hän oli vuosikymmenten ajan Suomen yksi näkyvimmistä ja taitavimmista haitarin soittajista eikä vähiten supersuositun Mainostelevision Lauantaitanssit-ohjelman ansiosta, jota seurasi viikottain puoli Suomea. Pitkä on myös Kurkelan levytysten ja studiokeikkojen lista. Onneksemme saamme edelleen kuulla hänen herkkää tulkintaansa esimerkiksi Junnu Vainion Kotkan poikii ilman siipii -sävelmässä. Vaatimattoman herrasmiehen soitto käy syvälle sieluun. Kirjan toimittanut Pale Saarinen puhuu musiikkikirjasesta, joka onkin osuva nimi teokselle, joka ei ole elämäkertakirja eikä nuottikirja, vaan jotain siltä väliltä. Siinä Aaro Kurkelan aikalaiset kertovat ja muistelevat sanoin, kuvin ja juhlarunoin yhteistyötään maestron kanssa. Kirjassa palataan lukuisiin keikkamuistoihin ja kohtaamisiin Arskan kanssa, ja olipa mukava löytää myös allekirjoittaneen ja Kurkelan yhteiskuva legendaariselta vanhan tanssimusiikin kurssin ”Mosabackan lavalta Satumaahan” opetustuokiosta Kaustiselta vuodelta 1987. Oi niitä aikoja! Lukuisten muistorikkaiden, neljältä eri vuosikymmeneltä olevien kuvien ja muusikkokollegojen kertomusten lisäksi kirjaan on sisällytetty kymmenkunta sävelmää, säveltäjäniminä Kurkelan lisäksi Matti Viljanen, Erkki Friman, Teuvo Ihanus ja Erik Lindström. Matti Viljanen on sovittanut teokset kolmiäänisiksi. Ne sopivat erinomaisesti esimerkiksi kahdelle harmonikalle ja bassolle. Partituurin lisäksi kirjassa on vielä erikseen ykkösja kakkosstemmat bassolinjoineen, jotka näin nielevät ison osan sivumäärästä, mutta toki helpottavat nuotinlukua. Lindströmin yksistemmainen bassolinjallinen Maailmanpyörä vie peräti viisi sivua. Itselläni siitä on yksisivuinen nuotti. Nuottien layout jäi joiltain osin hieman vaivaamaan: on kiusallista kääntää sivua yhden seuraavalla aukeamalla olevan tahdin takia ja heti siirtyä takaisin kertaukseen edelliselle aukeamalle. Kirjoitukseni lopuksi kuuntelin YouTubesta vielä muutaman kirjan sävelmistä, ja totesin, että nämä upeat kappaleet on opeteltava vielä täksi kesäksi! Pekka Pentikäinen 45 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022
46 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Voitto Niemisen harmonikkaliike lopetti toimintansa T ämän jutun kirjoittajalta viedään kysymykset suusta Voitto Niemisen harmonikkaliikkeessä. Paikalle sattuvat asiakkaiksi Katriina Weijo ja Outi Penttinen. He alkavat jutella Niemisen kanssa harmonikkaliikkeen tulevaisuudesta, joka on käynyt vähiin. –?Milloin laitat oven viimeisen kerran säppiin, Weijo kysyy. –?Toukokuun viimeisenä päivänä pitäisi olla tyhjänä, Nieminen vastaa. Siihen päättyy Niemisen mittava rupeama suomalaisen harmonikansoiton yhtenä taustavaikuttajana. Hän on myynyt, virittänyt, korjannut ja huoltanut harmonikkoja vuosikymmeniä. Jyväskylään ei jää alan erikoisliikettä. Harmonikkapalvelut kaventuvat merkittävästi koko maakunnassa. Alansa kivijalkakauppiaana Nieminen arvelee olevansa ”viimeisiä mohikaaneja”. Bisnes on siirtynyt pääosin verkkoon, Nieminen ei. –?Mites kauan olet ollut tässä, Weijo kysyy.–?29 vuotta, Nieminen kertoo. Hän avasi liikkeensä Jyväskylään laman keskellä 1993. Jo sitä ennen hän oli toiminut alalla pienimuotoisesti toistakymmentä vuotta. Harrastus eskaloitui ammatiksi. Varsinaista soittajataustaa ei ollut. –?Monet sanoivat silloin, että hulluhan sinä olet, kun aloitat tällaisena aikana. Loppujen lopuksi tälle taisi kuitenkin olla tilausta. Seitsemän ensimmäistä vuotta olivat yrityksen historiassa parasta aikaa. 2000-luvulla on menty näin, Nieminen sanoo ja piirtää kädellään ilmaan laskevan trendin. Alan loppuun Nieminen ei usko. –?Sikäli suosio on laskenut, että niiltä minunkin parhailta vuosilta on siirtynyt paljon porukkaa taivaallisiin soittokuntiin. Nuorisossa on harrastajia, mutta se menee aika pitkälti alueittain. Suomessa hyvin voimakkaita alueita ovat Kokkolan, Lappeenrannan ja Karkkilan seudut. Jyväskylässä toiminta ei ole yhtä voimakasta. Harmonikkaa voi soittaa Jyväskylässä useassa eri opinahjossa. Opettajista moni on alansa uranuurtaja Alpo Pohjan kouluttama. Harmonikkoja on edelleen myymättä ja ne on varastoitu Niemisen vuokraamaan lämmitettävään konttiin. Kaupan vähenemiselle oli korona viimeinen niitti. –?Viimeiset kaksi ja puoli vuotta on ollut melkeinpä vain vuokranmaksu. Jotain pientä kauppaa on tehty, mutta hyvin vähäistä se on ollut. Kun korona alkoi, muusikoilta lähti työmaat alta. Nieminen etsi yritykselleen jatkajaa vuosikaudet, mutta ei löytänyt. Nyt 75-vuotiaana riittää. –?Kai sinä vielä joitain hommia teet siellä mökillä? Penttinen kysyy. –?Antilla olisi haitarissa jotakin... Niemisellä on kesäpaikka Korpilahdella. Siellä hän saattaa paneutua yksittäisiin harmonikkoihin. –?Jos vaan peukalo heiluu. Jätänhän minä työkalut itselle. –?Vieläkö sinulla on se koira, Penttinen kysyy. –?On, Nieminen kertoo. Eikä aikaakaan, kun Voitto Niemisen vaimo Raili Nieminen tulee liikkeeseen pohjanpystykorva Topin kanssa, kotoa naapuritalosta. Topi tunnetaan laulavana koirana. Kun isäntä soittaa harmonikkaa, Topi alkaa ulvoa. Kaksikko on esiintynyt yhdessä. Niemisen mukaan Topi laulaisi edelleen, mutta häneltä on soittaminen jäänyt. Harmonikkojen sijaan Weijo ja Penttinen ovat tulleet katsomaan harmonia, joka Niemisellä on liikkeessään. Kyseinen soitin on valmistettu Halosen Harmoonitehtaalla Jyväskylässä 1937. Weijo ja Penttinen edustavat Korpilahden Pelimanneja, joka toimii Jyväskylän kansalaisopiston alaisuudessa. Nieminen haluaa tukea ryhmää ja on luvannut lahjoittaa sille yhden tai kaksi harmonia, jos niille löytyy käyttöä. Niemisellä on sydämellään tilojen tyhjentäminen, mutta ennen kaikkea kotiseuturakkaus. Päivän seuraavat asiakkaat ovat Salme ja Erkki Hyvärinen. –?Harva se metrin mitan kanssa tulee haitarinostoon. Nyt tulee, Erkki sanoo sisään kävellessään. Hyväriset ovat oululaisen ystäväpariskuntansa asialla. Pitäisi löytää harmonikka keski-ikäiselle vasta-alkajalle. Korkeutta saisi olla enintään 40 senttimetriä. –?Haitari tulee pienikokoiselle naiselle, Salme perustelee. Erkki, joka on esiintyvä soittaja, kokeilee sopivan oloista harmonikkaa. Lattialla röhnöttävä Topi-koira alkaa välittömästi ulvoa. Muita naurattaa. –?Laulusolisti, Salme toteaa. Juttu on julkaistu alun perin Keskisuomalaisessa 23.4.2022. Teksti: Mikko Lundell / Keskisuomalainen Kuva: Timo Mustalampi / Keskisuomalainen Voitto Nieminen sulki pitkäaikaisen harmonikkaliikkeensä Jyväskylässä toukokuun lopussa. Se oli viimeinen alan erikoisliike Jyväskylässä. Bisnes on siirtynyt verkkoon. Voitto Niemin ja laulava koira Topi.
ESBO SPELMANSLAG ESPOON PELIMANNIT ESBO SPELMÄN FÖRR OCH NU ESPOON PELIMANNEJA ENNEN JA NYT Espoon Pelimannit ESPOON PELIMANNEJA ENNEN JA NYT Uutta pelimannimusiikkia Espoosta! Espoolaista pelimannimusiikkia 1800-luvulta tähän päivään. Kuunt ele suoratoistop alvelu issa tai osta CD-le vy osoitt eessa tiedek irja.fi!
48 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 haapoja & illmari kollektiivi Vuonna 2013 perustetun haapoja & illmari kollektiivin livesetti on vahvasti sykkivä matka urbaanien ja juurevien äänimaisemien rajamaille. Tammikuussa 2022 kollektiivi julkaisi kolmannen studioalbuminsa. Yhtye kiertää elokuussa ympäri maata mutta aloittaa esiintymisensä jo Haapavesi Folkissa 2.7.2022. DANTCHEV:DOMAIN DANTCHEV:DOMAIN on vahvoja elokuvallisia melodioita, tiukkoja Bulgarian rytmejä sekä jazzin ja bluesin elementtejä yhdistettynä tarinoihin elämänmatkalta. Yhtyeen levy Say it voitti vuoden kansanmusiikkileyäänestyksen 2020. Seuraava levy The Lions We Are ilmestyy kesäkuun alussa. Yhtye kiertää Suomea syyskuussa. Eva Väljaots & Robbie Sherratt Eva Väljaotsin (EST) ja Robbie Sherrattin (ENG) musiikki ammentaa Viron ja Englannin musiikkiperinteistä. Kantele, 5-kielinen viulu ja ihmisäänet yhdistyvät duon soinnissa lumoavan sävyrikkaalla tavalla, vaikutelma on perinnetietoinen mutta moderni. Yhtyeen ohjelmisto koostuu sekä perinteisistä että omaa tuotantoa olevista lauluista ja tanssikappaleista. Duo kiertää Suomea lokakuussa. Hurja Halla Hurja Halla on joensuulainen nykykansanmusiikkiduo, jonka ennakkoluuloton musiikki ammentaa pohjoisen luonnosta ja myyteistä. Etnisten puhaltimien, sellon ja ihmisäänten sointi kuljettaa kuulijan matkalle pohjoisen metsiin. Duo kiertää Suomea marraskuussa. Loimolan Voima Loimolan Voiman konserteissa musiikki soljuu eteenpäin yhdessä karjalanja suomenkielisen tarinoinnin kanssa ainutlaatuisella tavalla. Akustista yleisilmettä tanakoittaa välistä syntetisaattoreiden pulputus ja vanhan rumpukoneen naputtama komppi. Loopperilla on myös oma roolinsa duon livesovituksissa. Toisaalta myös kokonaan akustiset hetket kuuluvat Loimolan Voiman konserttikokemukseen. Yhtye kiertää Suomea joulukuussa. Tarkemmat kiertueaikataulut päivittyvät Kansanmusiikkiliiton kotisivulle: kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/ kiertueet/ Suomen Kansanmusiikkiliiton syksyn 2022 kiertueyhtyeet: M aa rit Ky tö ha rju K ira Le sk in en H ar ri Sä yn ev irt a M ik ko M al m iv aa ra Ja rm o La pi ol ah ti
KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 30 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsentarjoukset KIRJA: Komulainen Jari: Tämähän menöö hyvin. Perinteistä musiikkia yksiriviselle harmonikalle 16 € (ovh 20 €) CD: Loiskis: Eläköön Loiskis 20 vuotta 16 € (ovh 20 €) CD: Kreeta-Maria Kentala & Tea Polso: PolskaPandolfi 14,40 € (norm. 18 €) Tilaa jäsenetutuotteet Kansanmusiikkiliiton verkkokaupasta www.kansanmusiikkiliitto.fi. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Merkit Kultainen ansiomerkki Tapio Vainisto, Raisio, 21.5.2022 Hopeinen ansiomerkki Hannu Luukkonen, Savonlinna, 2.4.2022 Raija-Liisa Karjalainen, Savonlinna, 2.4.2022 Risto Härmävaara, Turku, 21.5.2022 Jukka Janka-Murros, Turku, 21.5.2022 Aimo Ruisniemi, Raisio, 21.5.2022 Onnea! Saaristokiertue – Skärgårdsturne Bosse Mellbergin ja Marianne Maansin ideoima Saaristokiertue tehtiin ensimmäistä kertaa viime vuonna Saaristomerellä. Tänä vuonna lähdetään Ahvenanmaan itäsaaristoon, lähtöpaikkana Houtskari. Pelimannit liikkuvat neljällä suurella perinneveneellä. Tässä yhdistetään Unescon aineettoman kulttuuriperintölistan kaksi asiaa, pohjoismainen limisaumaveneperinne ja kaustislainen viulunsoittoperinne, sillä kyllä kiertueella kaustislaista kansanmusiikkiakin soitetaan. Joka satamassa on klo 19-20 soittoa ja yleisön laulattamista veneissä. Tämän lisäksi soitellaan vierasvenesataman kahviloissa, laitureilla ja veneissä. Kietueella yhdistetään koulutettujen ammattimuusikkojen ja itseoppineiden pelimannien soittaminen. Molemmat oppivat viime vuonna paljon toisiltaan. Muusikkoina tänä vuonna mukana on mm. Maria Kalaniemi , Marianne Maans, Pekka Pentikäinen , Per-Ove Högnäs , Gunnar Sundstöm , Jan Göransson , Mikael Nykäsenoja , Agneta Sundstöm , Martin Staf sekä Bosse Mellberg. Lisätietoja Facebookista. 27.6. Saaristomuseo, Näsby, Houtskari, 28.6. Lappo vierassatama, Brändö, 29.6. Seglingen vierassatama, 30.6. Sottungan vierassatama. 1.7. Degerby, Föglö. 2.7. Sandvik, Kökar (tuulivarauksin)
50 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2022 Mistä tulet? Olen syntynyt maaliskuussa 1967 Helsingissä ja olen asunut täällä aina, vaikka vapaa-aikanani ja varsinkin kesällä olen täältä paljon poissa. Tämä on hyvä paikka tehdä töitä mutta elämää voi viettää muualla. Olet opettanut Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa lapsia ja nuoria soittamaan kanteletta jo vuodesta 1991. Tuo on aikamoinen ura opettajana! Mitä tämä ura on sinulle merkinnyt ja mitä sieltä on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Hienoa on se, kun näkee ja kuulee, että soittaja saa eväitä musiikkimatkalleen koko loppuelämäksi. Tärkeää on, että harrastus ei lopu musiikkiopiston jälkeen, vaan sitä tavalla tai toisella jatketaan. Joskus soitin voi vaihtua tai taukoa voi tulla opiskeluiden tai perheen perustamisen vuoksi, mutta musiikki pysyy kuitenkin jotenkin elämässä. On sykähdyttävää nähdä, kun entiset oppilaat tuovat omaa jälkikasvuaan meille harrastamaan. Hienoja hetkiä 30 vuoden ajalta on paljon – usein ne ovat esiintymisiä tai esiintymismatkoja, joita muistellaan yhdessäkin vielä myöhemmin. Mutta tärkeintä on soittamisesta ja musiikista sekä sen tekemisestä nauttiminen! Onnea nimityksestäsi Suomen Kansanmusiikkiliiton tuottajaksi! Tulet tuottamaan kiertueita, Samuelin Poloneesia sekä Espoon kulttuurikurkkausta. Mikä innosti sinua tuottajan työssä? Olen aina pitänyt asioiden järjestelemisestä. Kanteleopena olen järjestänyt lukuisia konsertteja ja konserttimatkoja oppilailleni, ja on se arkityökin aikamoista asioiden organisoimista. Espoon pelimannien sihteerinä olen vienyt läpi isompiakin projekteja, nyt viimeisimpänä toukokuussa julkaistavan levymme käytännön asioita yhdessä hallituksemme kanssa. Soitat useissa pelimanniyhtyeissä. Mitäs niitä onkaan ja mitä instrumentteja soitat? Trio Kolme-M on ainoa yhtye, jossa soitan kanteletta. Mutta tämä yhtye on minulle kuitenkin kaikkein tärkein ja rakkain. Espoon pelimanneissa ja Käpylän pelimanneissa soitan viulua, Käpyjouhikoissa jouhikkoa. Lisäksi soitan harmonia joskus OAS:issa. Tulevaisuudessa otan haltuun vielä myös kaksirivisen haitarin. Mikä pelimanniudessa on sinulle tärkeintä? Tärkeintä on, että jokainen soittaja saa olla oma itsensä katsomatta soittotaitoa tai jotain muuta taustaa. On ihanaa, kun ei tiedä soittokaverin taustoista tai siitä, mitä hänen elämässään on ennen ollut. Toki, kun tullaan tutummiksi, niin aina puhutaan myös arkiasioista, mutta ne eivät ole yhdessä soittamisen kannalta merkityksellisiä. Paras soittokouluni on ollut, kun sain vuosia käydä Heikki Lahden pelimannikursseilla ja soittaa hänen kanssaan eri kokoonpanoissa. Sieltä oppi sitä nöyryyttä, jota jokainen soittaja tarvitsee. Jokaiseen soittoon suhtaudutaan tietyllä vakavuudella mutta kuitenkin pieni pilke silmäkulmassa. Vaikka olisi huonokin päivä, niin esityksestä ja soitosta selvitään! Miten alun perin aloitit soittamaan kansanmusiikkia, ja mikä oli ensimmäinen soittimesi? Olen lapsesta asti soittanut pianoa ja poikkihuilua, ja suorittanut perinteisen musiikkiopistoputken näillä soittimilla. Lukion jälkeen en enää tahtonut näissä edistyä riittävästi, joten aloin miettiä jotain muuta. Olin saanut mummiltani ylioppilaslahjaksi hänen serkkunsa tekemän 5-kielisen kanteleen ja niinpä se kainalossa menin syksyllä 1989 Minna Raskisen oppiin Helsingin työväenopiston alkeiskurssille. Siitä se ”hurahdus” sitten lähti. Seuraavana keväänä minulla oli jo isokin kantele ja lähdin kanteleleirille. Minnan opissa kävin pitkään myös yksityistunneilla, ja leireillä oli paljon mukavia opettajia. Aika äkkiä leirejä kasaantui kesälle kaksi tai kolmekin. Joulun välipäiville tuli tietenkin Oriveden kurssit. Jouhikko tuli kuvioihin mukaan joltain viikonloppukurssilta. Viulun soiton aloitin 25-vuotiaana. 1990-luvulla Helsingissä järjestettiin paljon kansanmusiikkikonsertteja ja niissä olin todella aktiivinen kuuntelija. Mikä on kokeneiden pelimannien sinulle antamista opeista tärkeintä? Tärkeää on perinteen tunteminen, sen kunnioittaminen ja siirtäminen jälkipolville niin, että kaikessa uudessakin, jota persoonallasi rakennat, tuntee musiikin sukupolvia yhdistävän siteen. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Maarit Aarvala Maarit Aarvala Syntynyt: Helsingissä 1967 Kotipaikka: Helsinki Toimi: Kansanmusiikkiliiton tuottaja (osa-aikainen) 1.4.2022 alkaen, kanteleensoiton opettajana Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa syksystä 1991 Kysymykset: Päivi Ylönen-Viiri
27.6.-1.7.2022 PERINTEISILLÄ FOLK-KURSSEILLA OPETTAJINA ULKOMAISIA TÄHTIMUUSIKOITA KUTEN LIANA (PT) , VÄSEN DUO JA BRUCE MOLSKY SEKÄ KOTIMAISEN KANSANMUSIIKIN HUIPPUNIMET TIMO ALAKOTILA, KALLE JÄMSEN JA MONIA MUITA! SOITTIMINA VIULU, PUHALTIMET, KIELISOITTIMET, HAITARIT, LAULU, KONTRABASSO, JOUHIKKO, KOSKETTIMET JA UKULELE. LAPSILLE ON OMA KURSSINSA! JÄRJ. HAAPAVEDEN OPISTO, LISÄTIETOJA: HAAPAVESIFOLK.COM/KURSSIT PÄIVÄLIPPU ENNAKKOON 11,50–42,50 € FESTIVAALIRANNEKE 37,50–73,50 € MUKANA MM: ELLINOORA | ENKEL | VILDÁ | BRUCE MOLSKY (USA) |VÄSEN (SE) | LITKU KLEMETTI | HAAPAVESI HOUSE BAND SOLISTINAAN AMADEUS LUNDBERG | TIMO RAUTIAINEN & VILLE OJANEN | ARPPA | MAIJA KAUHANEN | LAITAKAUPUNGIN ORKESTERI | AKKAJEE | OJAJÄRVI BLOM OJAJÄRVI | ALDA | TUULETAR | JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA | HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI & VIERAILIJOITA | | BILL HOTA | TUTUSTU KOKO OHJELMAAN! VILDÁ ENKEL ELLINOORA BRUCE MOLSKY (USA) 30.6.–2.7. 2022 VÄSEN (SE)